Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 26. maaliskuuta 2019 - StrasbourgLopullinen painos
Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavat edustajakanteet ***I
 Pöytäkirja EU:n ja Israelin väliseen Euro–Välimeri-sopimukseen (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
 EU:n ja Uzbekistanin kattava sopimus
 Vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopuminen ***I
 Sähkön sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt ***I
 Sähkön sisämarkkinat ***I
 Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto ***I
 Riskeihin varautuminen sähköalalla ***I
 Renkaiden merkitseminen polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta ***I
 Tekijänoikeus digitaalisilla sisämarkkinoilla ***I
 Digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskevat sopimukset ***I
 Tavarakauppaa koskevat sopimukset ***I
 Kalastus GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ***I
 Ympäristöpolitiikan raportointivelvoitteiden yhdenmukaistaminen ***I
 Ohjaamojen enimmäispituutta koskevat erityissäännöt ***I
 Vähähiilisyyden ja positiivisen hiilivaikutuksen vertailuarvot ***I
 Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevat erityissäännökset ***I
 Afrikkalaistaustaisten henkilöiden perusoikeudet
 Talousrikokset, veropetokset ja veronkierto
 EU:n ja Sveitsin institutionaalinen puitesopimus
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Komissio ja toimeenpanovirastot
 Vastuuvapaus 2017: tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2017 vastuuvapausmenettelyssä
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – 8., 9., 10. ja 11. EKR
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan parlamentti
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Tuomioistuin
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Tilintarkastustuomioistuin
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Alueiden komitea
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvion – Euroopan ulkosuhdehallinto
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan oikeusasiamies
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan tietosuojavaltuutettu
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta
 Vastuuvapaus 2017: Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) virasto
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirasto (CEPOL)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan pankkiviranomainen
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan ympäristökeskus (EEA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan lääkevirasto (EMA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan rautatievirasto (ERA) (nyt Euroopan unionin rautatievirasto)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan koulutussäätiö (ETF)
 Vastuuvapaus 2017: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto (eu-LISA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU‑OSHA)
 Vastuuvapaus 2017: Euratomin hankintakeskus (ESA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikkö (Eurojust)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan GNSS-virasto (GSA)
 Vastuuvapaus 2017: biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: Clean Sky 2 -yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: ECSEL-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: toinen polttokenno- ja vety-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: toisen innovatiiviset lääkkeet -aloitetta toteuttava yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: ITER-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: SESAR-yhteisyritys
 Shift2Rail-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2017

Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 114kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätös 26. maaliskuuta 2019 Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2018/2277(IMM))
P8_TA(2019)0221A8-0178/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Tanskan kuningaskunnan oikeusministerin esittämän ja Tanskan Euroopan unionissa toimivan pysyvän edustajan 6. marraskuuta 2018 välittämän pyynnön, joka liittyy Tanskan rikoslain 260 pykälän 1 momentin 1 kohdan, 291 pykälän 1 momentin ja 293 pykälän 1 momentin luettuna yhdessä 21 pykälän kanssa mukaiseen rikosasiaan ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 28. marraskuuta 2018,

–  on kuullut Jørn Dohrmannia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Tanskan kuningaskunnan perustuslain 57 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0178/2019),

A.  toteaa, että Viborgin valtionsyyttäjä on esittänyt Tanskasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, joka liittyy Tanskan rikoslain 260 pykälän 1 momentin 1 kohdassa, 291 pykälän 1 momentissa ja 293 pykälän 1 momentissa luettuna yhdessä 21 pykälän kanssa tarkoitettuihin rikoksiin; ottaa huomioon, että menettely liittyy erityisesti väitettyyn pakottamiseen, vahingontekoon ja käyttövarkauden yritykseen;

B.  toteaa, että 26. huhtikuuta 2017 Jørn Dohrmann riisti Vamdrupissa sijaitsevan yksityisasuntonsa ulkopuolella kameran eräältä kuvaajalta, joka kuvasi hänen taloaan noin 195 metrin etäisyydeltä käyttääkseen kuvaamaansa aineistoa eräitä tanskalaisia Euroopan parlamentin jäseniä käsittelevässä televisiodokumentissa; toteaa, että Jørn Dohrmann uhkasi rikkoa kameran; huomauttaa, että hän vahingoitti tätä kameraa, josta rikkoutuivat mikrofoni, näyttö ja johto; ottaa huomioon, että hän otti haltuunsa kameran ja muistikortin aikomuksenaan käyttää sitä luvattomasti tutustuakseen sillä olevaan sisältöön, mutta lopulta tämä epäonnistui, koska poliisi saapui paikalle ja otti haltuunsa kameran ja muistikortin, jonka hän oli poistanut laitteesta;

C.  ottaa huomioon, että kuvaajaa syytettiin ensin Tanskan rikoslain 264 a pykälän mukaisesta rikoksesta eli muualla kuin julkisella paikalla oleskelevien henkilöiden luvattomasta valokuvaamisesta; toteaa, että valtionsyyttäjä suositti luopumaan syytteistä siksi, että tuomion langettamiseen Tanskan rikoslain 264 a pykälän rikkomisesta edellytetty tahallisuus puuttui;

D.  ottaa huomioon, että Kaakkois-Jyllannin poliisi ilmoitti, että toimittajan työnantajana oleva ja kameran omistava yritys oli nostanut korvauskanteen, jonka määrä on 14 724,71 kruunua, ja että tapaukset, joissa on kyse vahingonteosta, varkaudesta, käyttövarkaudesta tai vastaavasta silloin, kun vaaditaan sakkorangaistusta, ratkaistaan tuomioistuimessa, jos vahinkoa kärsineellä on korvausvaatimuksia;

E.  toteaa, että aluksi valtionsyyttäjä suositti, että Jørn Dohrmannille määrättäisiin vapausrangaistuksen sijaan 20 000 kruunun sakkorangaistus ja että asia voitaisiin ratkaista ilman syytteen nostamista;

F.  ottaa huomioon, että Jørn Dohrmann kiisti häntä vastaan esitetyt syytökset; toteaa, että valtakunnansyyttäjän mukaan olisi sen vuoksi poikkeuksellista pyrkiä ratkaisemaan asia tuomioistuimen ulkopuolisilla sakoilla;

G.  toteaa, että voidakseen nostaa syytteen Jørn Dohrmannia vastaan toimivaltainen viranomainen esitti hänen koskemattomuutensa pidättämistä koskevan pyynnön;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

I.  huomauttaa, että Tanskan perustuslain 57 pykälän 1 kohdassa määrätään, että ketään kansankäräjien jäsentä ei ilman tämän suostumusta voida asettaa syytteeseen tai vangita millään tavalla, ellei tätä tavata itse teosta; toteaa, että tämä määräys suojaa vain viralliselta rikosoikeudelliselta syytteeltä, ei asianomistajarikoksista nostettavilta kanteilta; ottaa huomioon, että jos asia voidaan ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella, kansankäräjien suostumusta ei tarvita;

J.  ottaa huomioon, että kansankäräjien jäsenille myönnetyn koskemattomuuden laajuus vastaa tosiasiallisesti Euroopan parlamentin jäsenille Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa myönnetyn koskemattomuuden laajuutta; toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen;

K.  ottaa huomioon, että väitetyt teot eivät liity Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin tai äänestyksiin Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla eikä niillä siten ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Jørn Dohrmannin Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen;

L.  ottaa huomioon, että fumus persecutionis -tilanteesta ei ole todisteita eikä sellaista ole syytä epäillä;

1.  päättää pidättää Jørn Dohrmannin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Tanskan kuningaskunnan oikeusministerille ja Jørn Dohrmannille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10. heinäkuuta 1986, Wybot v Faure ja muut, 149/85, ECLI:EU:C:1986:310; Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C‑163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavat edustajakanteet ***I
PDF 277kWORD 223k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista sekä direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (COM(2018)0184 – C8-0149/2018 – 2018/0089(COD))
P8_TA(2019)0222A8-0447/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0184),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0149/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Itävallan liittoneuvoston ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 20 päivänä syyskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 10 päivänä lokakuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8‑0447/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) .../… antamiseksi kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista sekä direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta

P8_TC1-COD(2018)0089


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(4)

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Tämän direktiivin tarkoituksena on antaa edustaville oikeutetuille yksiköille, jotka edustavat kuluttajien yhteisiä etuja, mahdollisuus nostaa edustajakanteita ja näin hankkia oikeussuojaa unionin oikeuden säännösten rikkomista vastaan. Edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi voitava pyytää rikkomisen lopettamista tai kieltämistä sekä sen vahvistamista, että rikkominen on tapahtunut. Lisäksi olisi voitava vaatia kansallisen lainsäädännön mukaan saatavilla olevaa hyvitystä, kuten vahingonkorvausta, maksetun kauppahinnan palautusta, tavaran korjausta, korvaamista, poistamista, hinnanalennusta tai sopimuksen purkua. [tark. 1]

(2)  Oikeutetuille edustaville yksiköille annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/22/EY(6) mahdollisuus nostaa edustajakanteita, joilla pyritään ensisijaisesti lopettamaan ja kieltämään kuluttajien yhteisiä etuja vahingoittavia unionin oikeuden rikkomisia. Direktiivillä 2009/22/EY ei ole kuitenkaan puututtu riittävästi ongelmiin, jotka liittyvät kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan. Jotta pelotteet, joilla pyritään estämään elinkeinonharjoittajan lainvastaisia menettelyjä, toimisivat paremmin, jotta kannustettaisiin hyvään ja vastuulliseen liiketoimintaan ja jotta kuluttajille aiheutuvia haittoja kyettäisiin vähentämään, on tarpeen vahvistaa mekanismia, jolla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja. Direktiivi 2009/22/EY, jota on muutettu lukuisia kertoja, olisi selkeyden vuoksi korvattava. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan mukaista unionin toimintaa tarvitaan kipeästi, jotta voidaan varmistaa sekä oikeussuojan saatavuus että moitteeton oikeudenkäyttö, sillä se vähentää yksilöllisistä toimista aiheutuvia kustannuksia ja rasitteita. [tark. 2]

(3)  Kaikkien kuluttajien yhteiset edut sekä kotimaisten että rajat ylittävien rikkomusten osalta voitaisiin suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti edustajakanteen avulla. Edustavat oikeutetut yksiköt voisivat edustajakanteella varmistaa unionin lainsäädännön asianomaisten säännösten noudattamisen. Ajaessaan yksilöllisiä kanteita kuluttajat voivat olla epävarmoja oikeuksistaan ja käytettävissään olevista menettelyllisistä mekanismeista, heillä saattaa olla aiempia kokemuksia tuloksettomista vaatimuksista ja liian pitkistä oikeuskäsittelyistä, he saattavat tuntea haluttomuutta panna kanteita vireille ja ennakoidut kulut saattavat ylittää yksilöllisen kanteen avulla saatavat tuotot. Edustajakanteella voidaan parantaa sekä kantajien että vastaajien ja koko oikeusjärjestelmän oikeusvarmuutta. [tark. 3]

(4)  On tärkeää varmistaa tarvittava tasapaino oikeussuojan saatavuuden ja sellaisten menettelyllisten takeiden välillä, joilla estetään perusteettomat oikeudenkäynnit ja niiden aiheuttama tarpeeton haitta yritystoiminnalle sisämarkkinoilla. Jotta edustajakanteiden väärinkäyttö estettäisiin, olisi vältettävä esimerkiksi rankaisevia vahingonkorvauksia sekä sitä, että oikeus nostaa kanne vahinkoa kärsineiden kuluttajien puolesta ei lainkaan vanhenisi. Samoin olisi vahvistettava selkeät säännöt eräistä menettelyllisistä seikoista, kuten oikeutettujen edustavien yksiköiden nimeämisestä, kyseisten yksiköiden rahoituksen alkuperästä sekä niiden tietojen luonteesta, jotka on esitettävä edustajakanteen tueksi. Tällä direktiivillä ei ole tarkoitus vaikuttaa kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat oikeudenkäyntikulujen jakautumista. Hävinneen osapuolen olisi vastattava oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuimen ei kuitenkaan olisi määrättävä hävinneelle osapuolelle kuluja, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden. [tark. 4]

(5)  Rikkomisilla, jotka vaikuttavat kuluttajien yhteisiin etuihin, on usein rajat ylittäviä vaikutuksia. Jos käytettävissä olevat edustajakanteet olisivat tehokkaampia ja vaikuttavampia kaikkialla unionissa, kuluttajien luottamus sisämarkkinoihin vahvistuisi ja kuluttajilla olisi paremmat mahdollisuudet hyödyntää oikeuksiaan.

(6)  Tällä direktiivillä olisi katettava useita eri aloja, kuten tietosuoja-, rahoituspalvelu-, matkustus- ja matkailu-, energia-, televiestintä- ja ympäristöala , ympäristö- ja terveysala. Direktiivin olisi katettava sellaisten unionin oikeuden säännösten rikkominen, joilla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja, riippumatta siitä, puhutaanko kyseisessä unionin lainsäädännössä kuluttajista vai matkailijoista, käyttäjistä, asiakkaista, piensijoittajista, yksityisasiakkaista tai muista vastaavista, sekä yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettujen rekisteröityjen yhteisiä etuja. Unionin oikeuden muoto ja laajuus muuttuvat nopeasti. Jotta asianmukainen puuttuminen rikkomisiin varmistettaisiin, olisi aina kun hyväksytään sellainen uusi unionin säädös, jolla on merkitystä kuluttajien yhteisten etujen suojaamisen kannalta, harkittava, muutetaanko tämän direktiivin liitettä siten, että uusi säädös sisällytetään siihen. [tark. 5]

(6 a)  Tätä direktiiviä sovelletaan edustajakanteisiin, jotka on nostettu rikkomisista, joilla on laaja vaikutus kuluttajiin ja jotka liittyvät liitteessä I lueteltuihin unionin lainsäädännön säännöksiin. Vaikutus on laaja siitä alkaen, kun se koskee kahta kuluttajaa. [tark. 6]

(7)  Komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 ja matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta 9 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta(7). Komissio on antanut myös ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista(8). Näin ollen on aiheellista säätää, että viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta komissio arvioi, tarjoavatko lento- ja rautatiematkustajien oikeuksia koskevat unionin säännöt riittävän tasoisen kuluttajansuojan, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyä suojaa. Arviointinsa perusteella komissio tekee tarvittavat johtopäätökset tämän direktiivin soveltamisalasta.

(8)  Tämä direktiivi pohjautuu direktiiviin 2009/22/EY, ja sen olisi katettava sekä kotimaiset että rajat ylittävät rikkomiset erityisesti silloin kun kuluttajat, joihin rikkominen kohdistuu, asuvat yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa sääntöjä rikkoneella elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka. Direktiivin olisi katettava myös rikkomiset, jotka ovat päättyneet ennen edustajakanteen tulemista vireille tai ennen sen vireilläolon päättymistä, sillä edelleenkin voi olla tarpeen estää elinkeinonharjoittajan tietyn menettelyn toistuminen, osoittaa menettelyn rikkomisluonne sekä helpottaa hyvityksen saamista kuluttajille.

(9)  Tällä direktiivillä ei pitäisi saisi luoda sellaisia kansainvälistä yksityisoikeutta koskevia sääntöjä, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa tai sovellettavaa lainsäädäntöä. Nykyisiä unionin oikeuden säännöksiä sovelletaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin edustajakanteisiin, jotta estetään oikeuspaikkakeinottelun lisääntyminen. [tark. 7]

(9 a)  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen rajat ylittävissä tapauksissa. Tässä direktiivissä tarkoitettuihin edustajakanteisiin sovelletaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu – Bryssel I) 12 päivänä joulukuuta 2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1215/2012, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 593/2008 ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 864/2007. [tark. 8]

(10)  Ainoastaan edustavat oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita, joten sen varmistamiseksi, että kuluttajien yhteiset edut tulevat asianmukaisesti otetuiksi huomioon, edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi täytettävä tässä direktiivissä vahvistetut vaatimukset. Ne olisi perustettava asianmukaisesti siten, että perustamisessa noudatetaan jäsenvaltion lakeja. Laissa voi olla olisi oltava esimerkiksi vaatimuksia, jotka koskevat jäsenten lukumäärää, tai yksikön pysyvyyttä. Lisäksi laissa voidaan vaatia avoimuutta yksikön rakenteeseen liittyvien keskeisten seikkojen, kuten yksikön perustamisasiakirjojen, johtamisrakenteen, tavoitteiden ja työskentelymenetelmien suhteen. Oikeutettujen yksiköiden olisi myös oltava voittoa tavoittelemattomia, ja niiden oikeutetun edun mukaista olisi oltava sen varmistaminen, että asiaan liittyvää unionin lainsäädäntöä noudatetaan. Näitä kriteereitä olisi sovellettava sekä etukäteen nimettyihin oikeutettuihin yksiköihin että erikseen tiettyä kannetta ajamaan perustettuihin oikeutettuihin yksiköihin. Lisäksi oikeutettujen yksiköiden olisi oltava riippumattomia markkinatoimijoista, myös taloudellisesti. Edustavilla oikeutetuilla yksiköillä olisi myös oltava vakiintunut menettely eturistiriitojen ehkäisemiseksi. Jäsenvaltioiden ei olisi määrättävä vaatimuksia, jotka menevät tässä direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia pidemmälle. [tark. 9]

(11)  Erityisesti riippumattomat julkiset elimet ja kuluttajajärjestöt pyrkivät varmistamaan unionin kuluttajalainsäädännön noudattamisen, joten niillä on hyvät edellytykset toimia oikeutettuina yksiköinä. Koska näillä toimijoilla on käytössään erityyppisiä tietolähteitä, jotka koskevat elinkeinonharjoittajien menettelyjä kuluttajia kohtaan, ja koska niiden toiminnan painopisteet ovat erilaisia, jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää, minkä tyyppisiä toimenpiteitä kukin näistä oikeutetuista yksiköistä voi edustajakanteissaan vaatia.

(12)  Koska kuluttajien yhteisiä etuja voidaan suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti sekä tuomioistuin- että hallintomenettelyssä, jäsenvaltioiden harkintaan on jätetty, voidaanko edustajakanteita nostaa kummassakin menettelyssä vai vain toisessa. Huomioon voidaan tällöin ottaa, minkä oikeudenalan säännöksiä asiassa sovelletaan tai mistä talouden alasta on kyse. Näillä säännöksillä ei rajoiteta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Näin ollen jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla ja yrityksillä on todelliset mahdollisuudet hakea muutosta tuomioistuimessa kaikkiin sellaisiin hallinnollisiin päätöksiin, jotka on tehty tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten nojalla. Lisäksi osapuolten on voitava pyytää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäystä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(13)  Jotta edustajakanteisiin liittyvää menettelyä voitaisiin tehostaa, oikeutetuilla yksiköillä olisi oltava mahdollisuus hakea eri toimenpiteitä yhdellä tai useammalla edustajakanteella. Kanteessa olisi voitava vaatia muun muassa seuraavia toimenpiteitä: väliaikaiset toimenpiteet elinkeinonharjoittajan parhaillaan noudattaman menettelyn lopettamiseksi tai sellaisen menettelyn kieltämiseksi, jota ei ole vielä noudatettu mutta jossa on vaarana, että kuluttajille aiheutuu vakavaa tai peruuttamatonta vahinkoa; toimenpiteet, joissa vahvistetaan todetaan, että elinkeinonharjoittajan menettelyssä on kyse lain rikkomisesta, ja joissa tarvittaessa lopetetaan menettely tai kielletään se vastaisuudessa; sekä toimenpiteet, hyvitykset mukaan lukien, rikkomuksien jatkuvien vaikutusten poistamiseksi. Jos vireille pannaan vain yksi kanne, oikeutettujen yksiköiden olisi voitava vaatia kaikkia toimenpiteitä yhdellä kertaa kanteen vireillepanon hetkellä tai vaihtoehtoisesti siten, että ensin haetaan kieltomääräys ja myöhemmin tarvittaessa hyvitysmääräys.

(14)  Kieltomääräyksen tavoitteena on kuluttajien yhteisten etujen suojaaminen riippumatta siitä, ovatko yksittäiset kuluttajat kärsineet todellista menetystä tai vahinkoa. Kieltomääräyksissä elinkeinonharjoittajia voidaan vaatia toteuttamaan tiettyjä toimia, kuten antamaan kuluttajille tiedot, jotka aiemmin on laissa säädettyjen velvoitteiden vastaisesti jätetty antamatta. Päätöksissä, joissa vahvistetaan todetaan elinkeinonharjoittajan menettelyn rikkomisluonne, ei pitäisi kiinnittää huomiota siihen, onko kyseinen menettely tahallinen tai tuottamuksellinen.

(15)  Kun oikeutettu yksikkö panee vireille tässä direktiivissä tarkoitetun edustajakanteen, sen olisi oltava oikeudenkäynnin asianosainen. Kuluttajilla, joita rikkominen koskee, olisi oltava asianmukaiset tiedot mahdollisuudet hyötyä edustajakanteen tuloksista ja siitä, mitä hyötyä heille voi niistä olla. Tämän direktiivin nojalla annetuilla kieltomääräyksillä ei ole tarkoitus estää vahinkoa kärsineitä kuluttajia nostamasta yksilöllisiä kanteita sellaisten elinkeinonharjoittajan menettelyiden vuoksi, jotka ovat kieltomääräyksen kohteena. [tark. 10]

(16)  Edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi voitava vaatia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa rikkomisen jatkuvat vaikutukset. Näiden toimenpiteiden olisi oltava hyvitysmääräyksiä, joiden mukaan elinkeinonharjoittajan on esimerkiksi maksettava vahingonkorvausta, korjattava, vaihdettava tai poistettava tavara, alennettava hintaa, purettava sopimus tai palautettava maksettu kauppahinta. Toimenpiteet olisi määrättävä tarpeen mukaan, ja niiden olisi oltava kansallisen lainsäädännön mukaisia. [tark. 11]

(17)  Kun kuluttajille määrätään vahingonkorvausta joukkovahinkotilanteessa, vahingonkorvauksen ei pitäisi ylittää määrää, jonka elinkeinonharjoittaja sovellettavan kansallisen tai unionin lain mukaisesti olisi velvollinen maksamaan kuluttajille näille aiheutuneen todellisen vahingon perusteella. Erityisesti olisi vältettävä rankaisevia vahingonkorvauksia, jotka johtavat liiallisen vahingonkorvauksen maksamiseen kantajalle.

(18)  Jäsenvaltiot voivat edellyttää Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että edustavat oikeutetut yksiköt antavat hyvitystä koskevan edustajakanteen tueksi riittävästi tietoa, kuten kuvauksen kuluttajaryhmästä, jota rikkominen koskee, sekä selostuksen tosiasia- ja oikeuskysymyksistä, jotka edustajakanteen yhteydessä on ratkaistava. Kanteen nostamisen ei pitäisi edellyttää sitä, että oikeutettu yksikkö yksilöi erikseen kaikki kuluttajat, joita rikkominen koskee. Käsitellessään hyvitystä koskevaa edustajakannetta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tarkistettava mahdollisimman varhaisessa oikeudenkäynnin vaiheessa, soveltuuko tapaus käsiteltäväksi edustajakanteena, kun otetaan huomioon rikkomisen luonne sekä kuluttajien kärsimien vahinkojen luonne. Kanteiden olisi erityisesti oltava todennettavissa olevia ja yhdenmukaisia, niissä vaadittujen toimien olisi oltava samankaltaisia ja oikeutettuja yksiköitä koskevien kolmansien osapuolten rahoitusjärjestelyjen olisi oltava avoimia ja ilman eturistiriitoja. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella on valtuudet hylätä ilmeisen perusteettomat kanteet oikeudenkäynnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. [tark. 12]

(19)  Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, voiko tuomioistuin tai hallintoviranomainen, joka käsittelee hyvitystä koskevaa edustajakannetta, poikkeuksellisesti antaa hyvitysmääräyksen sijaan vahvistustuomion, joka koskee elinkeinonharjoittajan hyvitysvelvollisuutta suhteessa rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin. Tällöin vahvistustuomio voitaisiin myöhemmin asettaa suoraan kuluttajien nostamien yksilöllisten hyvityskanteiden käsittelyn pohjaksi. Tätä mahdollisuutta olisi käytettävä ainoastaan sellaisissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa yksilöllisen hyvityksen määrittäminen kullekin edustajakanteessa tarkoitetulle kuluttajalle olisi monimutkaista ja lisäksi edustajakanteen yhteydessä tehotonta. Vahvistustuomioita ei pitäisi antaa tilanteissa, jotka eivät ole monimutkaisia, eikä varsinkaan silloin kun asianomaiset kuluttajat ovat yksilöitävissä ja heidän vahinkonsa ovat tietyn ajanjakson tai hankinnan osalta keskenään vertailukelpoisia. Vastaavasti vahvistustuomioita ei pitäisi antaa, jos kunkin yksittäisen kuluttajan kärsimä vahinko on niin vähäinen, että yksittäiset kuluttajat eivät todennäköisesti nostaisi yksilöllisiä hyvityskanteita. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi perusteltava asianmukaisesti, miksi se jonkin asian yhteydessä antaa vahvistustuomion eikä hyvitysmääräystä. [tark. 13]

(20)  Kun kuluttajat, joihin elinkeinonharjoittajan sama menettely kohdistuu, ovat yksilöitävissä ja heidän vahinkonsa ovat tietyn ajanjakson tai hankinnan osalta keskenään vertailukelpoisia, esimerkiksi pitkäkestoisten sopimusten tapauksessa, tuomioistuin tai hallintoviranomainen kykenee edustajakannetta käsitellessään määrittelemään selkeästi kuluttajaryhmän, jota rikkominen koskee. Tuomioistuin tai hallintoviranomainen voisi pyytää sääntöjä rikkonutta elinkeinonharjoittajaa toimittamaan asiaan liittyviä tietoja, jotka koskevat esimerkiksi asiaan liittyvien kuluttajien henkilöllisyyttä ja elinkeinonharjoittajan noudattaman menettelyn kestoa. Näissä tapauksissa jäsenvaltiot voisivat tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan menettelyn takaamiseksi harkita kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, olisiko kuluttajille annettava mahdollisuus hyötyä hyvitysmääräyksestä suoraan määräyksen antamisen jälkeen ilman että heidän tarvitsisi antaa yksilöllistä valtuutusta ennen hyvitysmääräyksen antamista. [tark. 14]

(21)  Arvoltaan vähäisissä asioissa useimmat kuluttajat eivät todennäköisesti vaadi oikeuksiaan, sillä panostus olisi suurempi kuin yksilöllisen kanteen tuotto. Jos elinkeinonharjoittajan sama menettely kuitenkin kohdistuu moniin kuluttajiin, kokonaisvahingot voivat olla merkittäviä. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin tai viranomainen voi katsoa, että varojen jakaminen takaisin asianomaisille kuluttajille olisi kohtuutonta, esimerkiksi koska se olisi liian työlästä tai käytännössä mahdotonta. Sen vuoksi edustajakanteen avulla hyvityksenä saadut varat palvelisivat paremmin kuluttajien yhteisten etujen suojaamista, ja ne olisi ohjattava johonkin kuluttaja-asiaa koskevaan yleiseen tarkoitukseen, kuten kuluttajien oikeusapurahastoon tai tiedotuskampanjoiden tai kuluttajaliikkeiden tukemiseen. [tark. 21]

(22)  Toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa rikkomisen jatkuvat vaikutukset, voidaan vaatia ainoastaan sellaisen lainvoimaisen päätöksen nojalla, jossa on vahvistettu todettu, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä on rikottu ja tällöin vahingoitettu kuluttajien yhteisiä etuja. Edustajakanteen johdosta annettu lainvoimainen kieltomääräys voi olla tällainen päätös. Toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa rikkomisen jatkuvat vaikutukset, voidaan vaatia silloin kun tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen lainvoimainen päätös liittyy täytäntöönpanon valvontaan, joka perustuu kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettuun asetukseen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394(9), annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta).

(23)  Tässä direktiivissä säädetyllä prosessioikeudellisella mekanismilla ei vaikuteta sääntöihin, joiden mukaan kuluttajilla on aineellinen oikeus sopimusoikeudelliseen ja muuhun kuin sopimusoikeudelliseen hyvitykseen siinä tapauksessa, että heidän etujaan on vahingoitettu. Tällaisia hyvitysmuotoja ovat esimerkiksi oikeus vahingonkorvaukseen, sopimuksen purkaminen, maksetun kauppahinnan palautus, tavaran vaihtaminen, poistaminen tai korjaaminen sekä hinnan alennus. Tässä direktiivissä tarkoitettu edustajakanne, jolla vaaditaan hyvitystä, voidaan nostaa ainoastaan siitä tapauksessa, että unionin tai kansallisessa lainsäädännössä on säädetty tällaisesta aineellisesta oikeudesta hyvitykseen. [tark. 16]

(24)  Tällä direktiivillä pyritään vähimmäistason yhdenmukaistamiseen eikä sillä korvata jäsenvaltioiden voimassa olevia kollektiivisia hyvitysmekanismeja. Direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus omien oikeudellisten perinteidensä pohjalta harkita, olisiko tässä direktiivissä tarkoitettu edustajakanne otettava osaksi voimassa olevaa tai tulevaa kollektiivista hyvitysmekanismia vai olisiko se pidettävä näiden mekanismien vaihtoehtona. Lopputuloksen olisi kuitenkin oltava tämän direktiivin sääntöjen mukainen. Oikeutettujen yksiköiden olisi oltava täysin avoimia rahoituslähteidensä suhteen. Tämä koskee toimintaa yleensä mutta myös yksittäisiä edustajakanteita, joilla haetaan hyvitystä. Direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita säilyttämästä nykyistä kehystään eikä velvoiteta jäsenvaltioita muuttamaan sitä. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus panna tässä direktiivissä vahvistetut säännöt täytäntöön omassa ryhmäkannejärjestelmässään tai panna ne täytäntöön erillisellä menettelyllä. [tark. 17]

(25)  Edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi oltava täysin avoimia rahoituslähteidensä suhteen. Tämä koskee toimintaa yleensä mutta myös yksittäisiä edustajakanteita, joilla haetaan hyvitystä. Näin tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen on mahdollista arvioida, saattaako rahoittajana toimivan kolmannen osapuolen ja oikeutetun yksikön välillä olla eturistiriita. Lisäksi näin voidaan välttää perusteettomia oikeudenkäyntejä sekä arvioida, onko rahoittajana toimivalla kolmannella osapuolella oikeutetulla yksiköllä riittävät resurssit, jotta se voi täyttää rahoitukselliset sitoumuksensa oikeutettua yksikköä kohtaan edustaa kuluttajien oikeuksia ja maksaa kaikki tarpeelliset oikeuskulut, jos kanne hävitään. Edustajakannetta käsittelevän tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi voitava oikeudenkäynnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikeutetun yksikön toimittamien tietojen perusteella arvioida, onko kolmannella osapuolella mahdollisuus vaikuttaa yleisesti ja oikeutetun yksikön edustajakanteen yhteydessä tekemiin prosessipäätöksiin, sovinnot mukaan lukien. Lisäksi sen olisi voitava arvioida, antaako kolmas osapuoli rahoitusta sellaiselle hyvitystä koskevalle edustajakanteelle, jossa vastaajana on rahoituksen antajan kilpailija tai jonka vastaajasta rahoituksen antaja on riippuvainen. Jos jompikumpi näistä olosuhteista voidaan vahvistaa, tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella olisi on oltava oikeus vaatia, että oikeutettu yksikkö kieltäytyy kyseisestä rahoituksesta. Tarvittaessa tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi myös voitava todeta, että oikeutetulla yksiköllä ei ole kanneoikeutta kyseisessä edustajakanteessa. Jäsenvaltioiden olisi estettävä asianajotoimistoja perustamasta edustavia oikeutettuja yksiköitä. Toiminnan epäsuora rahoitus lahjoituksilla, myös elinkeinonharjoittajien lahjoituksilla, jotka sisältyvät yrityksen yhteiskuntavastuuta koskeviin aloitteisiin, hyväksytään kolmannen osapuolen rahoitukseksi edellyttäen, että siinä noudatetaan 4 ja 7 artiklassa tarkoitettuja avoimuutta, riippumattomuutta ja eturistiriitojen puuttumista koskevia vaatimuksia. [tark. 18]

(26)  Ennen edustajakanteen nostamista ja kaikissa kanteen käsittelyvaiheissa olisi rohkaistava tuomioistuinten ulkopuolisiin kollektiivisiin sovintoratkaisuihin, kuten sovitteluun, joissa vahinkoa kärsineet kuluttajat saavat hyvitystä. [tark. 19]

(27)  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja ovat saavuttaneet sovintoratkaisun hyvityksestä, joka elinkeinonharjoittajan on annettava väitetyn laittoman menettelynsä vuoksi vahinkoa kärsineille kuluttajille, oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja voivat yhdessä pyytää tuomioistuinta tai hallintoviranomaista hyväksymään sovintoratkaisun. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tutkittava pyyntö ainoastaan, jos muita elinkeinonharjoittajan samaa menettelyä koskevia edustajakanteita ei ole vireillä. Toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tällaista kollektiivista sovintoratkaisua hyväksyessään otettava huomioon kaikkien osapuolten, mukaan lukien yksittäisten kuluttajien, edut ja oikeudet. Yksittäisille kuluttajille on annettava mahdollisuus hyväksyä tai hylätä tällaisen sovintoratkaisun sitovuus itseään kohtaan. Sovintoratkaisujen olisi oltava lopullisia ja kaikkia osapuolia sitovia. [tark. 20]

(28)  Tuomioistuimella ja hallintoviranomaisella olisi oltava valtuudet kehottaa sääntöjä rikkonutta elinkeinonharjoittajaa ja oikeutettua yksikköä, joka on nostanut edustajakanteen, käynnistämään neuvottelut, joiden tavoitteena on sovintoratkaisu hyvityksen myöntämisestä vahinkoa kärsineille kuluttajille. Kun päätetään, kehotetaanko osapuolia ratkaisemaan riita tuomioistuimen ulkopuolella, olisi otettava huomioon, minkä tyyppistä rikkomista kanne koskee, millaisia kuluttajia asia koskee, millaista hyvitystä voitaisiin tarjota, ovatko osapuolet halukkaita sovintoratkaisuun ja onko menettely tarkoituksenmukainen.

(29)  Jotta yksittäisten kuluttajien olisi helpompaa saada hyvitystä sellaisen vahvistustuomion perusteella, joka annetaan edustajakanteen yhteydessä elinkeinonharjoittajan hyvitysvelvollisuudesta suhteessa rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin, vahvistustuomion antaneella tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella olisi oltava valtuudet kehottaa oikeutettua yksikköä ja elinkeinonharjoittajaa pyrkimään kollektiiviseen sovintoon. [tark. 21]

(30)  Kaikille tuomioistuimen ulkopuolisille sovintoratkaisuille, jotka on tehty edustajakanteen yhteydessä tai jotka perustuvat lainvoimaiseen vahvistustuomioon, olisi saatava asianomaisen toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen hyväksyntä, jotta voitaisiin varmistaa sovintoratkaisun lain- ja oikeudenmukaisuus kaikkien osapuolten edut ja oikeudet huomioon ottaen. Yksittäisille kuluttajille on annettava mahdollisuus hyväksyä tai hylätä tällaisen sovintoratkaisun sitovuus itseään kohtaan. Sovintoratkaisu sitoo kaikkia osapuolia sen kuitenkaan rajoittamatta muita unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia oikeuksia, joiden nojalla asianomaiset kuluttajat voivat saada hyvitystä. [tark. 22]

(31)  Jotta edustajakanne voisi menestyä, on varmistettava, että kuluttajat tietävät siitä. Kuluttajille olisi tiedotettava vireillä olevasta edustajakanteesta, heille olisi kerrottava, että elinkeinonharjoittajan menettelyä on pidetty lain rikkomisena, ja heille olisi annettava tieto siitä, mitä oikeuksia heillä on sen jälkeen, kun rikkominen on todettu vahvistettu, ja mitä heidän on myöhemmin tehtävä erityisesti hyvityksen saamiseksi. Kun tieto rikkomisesta leviää, elinkeinonharjoittajan maine joutuu vaaraan. Tämä on tärkeä tekijä, joka voi estää elinkeinonharjoittajia rikkomasta kuluttajien oikeuksia.

(32)  Jotta tiedotuksella olisi vaikutusta, tietoa on annettava riittävästi ja oikeassa suhteessa tapauksen olosuhteisiin. Sääntöjä rikkoneen elinkeinonharjoittajan olisi tiedotettava Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi vaatia hävinnyttä osapuolta tiedottamaan asianmukaisesti kaikille asiaan liittyville kuluttajille lainvoimaisista kielto- ja hyvitysmääräyksistä hyvitysmääräyksiä koskevista päätöksistä, joita edustajakanteen yhteydessä on annettu, sekä molempia osapuolia tiedottamaan sovintoratkaisuista, jotka tuomioistuin tai hallintoviranomainen on hyväksynyt. Tällaiset tiedot voidaan antaa esimerkiksi elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, sosiaalisessa mediassa, verkossa toimivilla markkinapaikoilla tai suosituissa sanomalehdissä, pelkästään sähköisesti levitettävät mukaan lukien. Jos mahdollista, tiedot olisi annettava kuluttajille henkilökohtaisesti joko sähköpostiviestillä tai paperimuotoisella kirjeellä. Vammaisille nämä tiedot olisi pyydettäessä annettava esteettömässä muodossa. Hävinnyt osapuoli vastaa kuluttajille tiedottamisesta aiheutuvista kustannuksista. [tark. 23]

(32 a)   Jäsenvaltioita olisi kannustettava perustamaan edustajakanteiden ilmainen kansallinen rekisteri, joka edistäisi avoimuusvelvoitteiden toteutumista. [tark. 24]

(33)  Kun tuomioistuin tai hallintoviranomainen on lainvoimaisella päätöksellä, esimerkiksi tämän direktiivin mukaisessa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä, todennut, että rikkominen on tapahtunut, tätä johtopäätöstä, siltä osin kuin on kyse rikkomisen luonteesta sekä lainvoimaisessa päätöksessä vahvistetusta rikkomisen aineellisesta, henkilöllisestä, ajallisesta ja alueellisesta ulottuvuudesta, ei pitäisi ottaa uudelleen oikeudenkäynnin kohteeksi käsiteltäessä myöhemmin kannetta, joka koskee saman elinkeinonharjoittajan samaa rikkomista tai että sitä ei ole tapahtunut, lainvoimaisen päätöksen olisi sidottava edustajakanteen kaikkia osapuolia. Noudattamalla tätä periaatetta vahvistetaan oikeusvarmuutta, vältetään epäjohdonmukaisuutta unionin oikeuden soveltamisessa sekä lisätään edustajakanteiden ja niiden jatkotoimina esitettävien mahdollisten hyvitysvaatimusten vaikuttavuutta ja menettelyllistä tehokkuutta. Lainvoimainen päätös ei saisi vaikuttaa muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla asianomaiset kuluttajat voivat saada hyvitystä. Sovintoratkaisun nojalla saadun hyvityksen olisi oltava sitova myös kaikissa samaa käytäntöä, samaa elinkeinonharjoittajaa ja samoja kuluttajia koskevissa tapauksissa. Kun kanne, jossa vaaditaan rikkomisen jatkuvien vaikutusten poistamista, mukaan lukien hyvitystä, on nostettu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikkominen on lainvoimaisella päätöksellä todettu, tämän päätöksen olisi muodostettava kumottavissa oleva olettama siitä, että rikkominen on tapahtunut tai että sitä ei ole tapahtunut, rikkominen on tapahtunut, tätä päätöstä olisi pidettävä todisteena siitä, että rikkominen on tapahtunut tai että sitä ei ole tapahtunut asiaan liittyvissä tapauksissa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhden jäsenvaltion tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä, jossa todetaan, että rikkominen tapahtunut tai että se ei ole tapahtunut, ja jossa pyritään nostamaan samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta rikkomisesta muita hyvityskanteita toisen jäsenvaltion kansallisissa tuomioistuimissa, pidetään kumottavissa olevana olettamana. [tark. 25]

(34)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yksilölliset hyvityskanteet voivat perustua edustajakanteen johdosta annettuun lainvoimaiseen vahvistustuomioon. Tällaisia yksilöllisiä kanteita varten olisi oltava käytettävissä nopeutettuja ja yksinkertaistettuja menettelyjä.

(35)  Vanhentumisaikoja koskevilla kansallisilla säännöillä ei pitäisi estää sellaisten hyvityskanteiden nostamista, jotka perustuvat siihen, että rikkominen on vahvistettu tämän todettu direktiivin mukaisessa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä tai elinkeinonharjoittajan vastuuta vastuusta suhteessa vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin koskevassa lainvoimaisessa vahvistustuomiossa. Edustajakanteen nostaminen lykkää tai keskeyttää hyvityskannetta koskevien vanhentumisaikojen kulumisen sellaisten kuluttajien osalta, joita edustajakanne koskee. [tark. 26]

(36)  Edustajakanteet, joissa vaaditaan kieltomääräystä, olisi käsiteltävä tuomioistuimessa tarkoituksenmukaista menettelyä noudattaen. Väliaikaisia kieltomääräyksiä koskevat asiat olisi aina käsiteltävä nopeutetussa menettelyssä, jotta rikkomisesta ei aiheutuisi vahinkoa tai lisävahinkoa.

(37)  Todisteet ovat tärkeitä, kun päätetään, rikkooko tietty elinkeinonharjoittajan menettely lakia, onko vaaraa rikkomisen toistumisesta, keitä kuluttajia rikkominen koskee, millainen hyvitys on määrättävä ja miten edustajakanteen piiriin kuuluville kuluttajille olisi tiedotettava vireillä olevasta oikeudenkäynnistä ja sen tuloksista. Tiedot kuitenkin jakautuvat yleensä epätasaisesti elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä, ja tarvittavat tiedot voivat olla yksinomaan elinkeinonharjoittajan hallussa ja näin ollen oikeutetun yksikön ulottumattomissa. Oikeutetuilla yksiköillä pitäisi siksi olla oikeus pyytää toimivaltaiselta tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta, että elinkeinonharjoittaja määrätään esittämään todisteet, joilla on merkitystä kanteen ajamisen kannalta tai jotka ovat tarpeen, jotta kanteesta voidaan tiedottaa asianmukaisesti kuluttajille, joita asia koskee. Oikeutetun yksikön ei tarvitsisi yksilöidä kutakin todistetta, joka elinkeinonharjoittajan on esitettävä. Edustajakannetta käsittelevän tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi arvioitava huolellisesti esittämisvelvollisuuden tarvetta, soveltamisalaa ja oikeasuhteisuutta. Tällöin olisi otettava huomioon kolmansien osapuolten oikeutettujen etujen suojaaminen sekä sovellettavat unionin ja kansalliset salassapitosäännöt.

(38)  Jotta varmistettaisiin, että edustajakanteet ovat vaikuttavia, sääntöjä rikkoneelle elinkeinonharjoittajalle on määrättävä tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia edustajakanteeseen annetun lainvoimaisen päätöksen noudattamatta jättämisestä.

(39)  Koska edustajakanteilla ajetaan yleistä etua suojaamalla kuluttajien yhteisiä etuja, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että menettelyihin liittyvät kulut eivät estä edustavia oikeutettuja yksiköitä nostamasta tämän direktiivin mukaisia edustajakanteita. Asianomaisessa kansallisessa laissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa siihen, että edustajakanteen häviävä osapuoli korvaa voittavalle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jäljempänä häviäjä maksaa ‑periaate. Tuomioistuin tai hallintoviranomainen ei kuitenkaan saisi määrätä hävinneen osapuolen maksettavaksi korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden. [tark. 27]

(39 a)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ehdollisia palkkioita vältetään, ja varmistettava, että asianajajien palkkiot ja niiden laskutapa eivät kannusta panemaan vireille riita-asioita, jotka ovat kuluttajien tai muiden osapuolten etujen kannalta aiheettomia ja voisivat estää kuluttajia hyötymästä täysimääräisesti edustajakanteesta. Jäsenvaltioiden, jotka sallivat ehdolliset palkkiot, olisi varmistettava, että tällaiset palkkiot eivät estä kuluttajia saamasta täyttä korvausta. [tark. 28]

(40)  Eri jäsenvaltioiden oikeutettujen yksiköiden yhteistyö ja tietojenvaihto tietojen, hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihto ovat osoittautuneet hyödyllisiksi puututtaessa rajat ylittäviin rikkomisiin. Valmiuksien kehittämistä ja yhteistyötä on tarpeellista jatkaa, ja näihin toimiin olisi saatava mukaan enemmän oikeutettuja yksiköitä kaikkialta unionin alueelta. Näin voitaisiin lisätä rajat ylittävien edustajakanteiden hyödyntämistä. [tark. 29]

(41)  Jotta voitaisiin puuttua tuloksellisesti rikkomisiin, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, olisi varmistettava, että jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti muiden jäsenvaltioiden etukäteen nimeämien oikeutettujen yksiköiden kanneoikeuden. Tällöin yhdessä jäsenvaltiossa nimetty oikeutettu yksikkö voisi nostaa edustajakanteen toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi olisi oltava mahdollista, että eri jäsenvaltioista olevat oikeutetut yksiköt nostavat yhteisen edustajakanteen yhdessä ja samassa oikeuspaikassa, joka on sovellettavien sääntöjen mukaan toimivaltainen. Yhden oikeutetun yksikön olisi tehokkuus- ja vaikuttavuussyistä voitava nostaa edustajakanne muiden jäsenvaltioiden kuluttajia edustavien oikeutettujen yksiköiden nimissä.

(41 a)   Komission olisi arvioitava mahdollisuutta perustaa ryhmäkanteista vastaavan Euroopan oikeusasiamiehen tehtävä, jotta voitaisiin tutkia mahdollisuutta saada rajat ylittäviä edustajakanteita koskeva unionin tason menettely. [tark. 30]

(42)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tätä direktiiviä olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien vaatimukset, jotka koskevat oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeutta puolustukseen.

(43)  Ympäristölainsäädännön osalta tässä direktiivissä otetaan huomioon tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehty YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimus (Århusin yleissopimus).

(44)  Tämän direktiivin tavoitteena on luoda edustajakanteita koskeva mekanismi, jolla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja ja näin varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso koko unionissa ja turvataan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Tätä tavoitetta ei voida riittävästi saavuttaa yksinomaan jäsenvaltioiden toimilla, vaan edustajakanteiden rajat ylittävien vaikutusten vuoksi tavoite saavutetaan helpommin unionin tasolla. Tämän vuoksi unioni voi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimenpiteitä. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(45)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista tämän direktiivin osalta perusteltuna.

(46)  On aiheellista vahvistaa säännöt tämän direktiivin ajallisesta soveltamisesta.

(47)  Sen vuoksi direktiivi 2009/22/EY olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

Luku 1

Kohde, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Kohde

1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden nojalla edustavat oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi ja erityisesti saada näin aikaan suojelun ja oikeussuojan saatavuuden korkean tason sekä valvoa niiden toteutumista ja joiden avulla samalla varmistetaan asianmukaiset takeet perusteettomien oikeudenkäyntien välttämiseksi. [tark. 31]

2.  Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita antamasta tai pitämästä voimassa säännöksiä, joilla annetaan edustaville oikeutetuille yksiköille tai kenelle tahansa muulle henkilölle, jota asia koskee, julkiselle elimelle muita menettelyllisiä välineitä siinä tarkoituksessa, että nämä voivat nostaa kanteita kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi kansallisella tasolla. Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saa missään olosuhteissa olla perusteena kuluttajansuojan heikentämiselle unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. [tark. 32]

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan elinkeinonharjoittajia vastaan nostettaviin edustajakanteisiin, jotka johtuvat siitä, että elinkeinonharjoittajat ovat rikkoneet liitteessä I lueteltuja unionin oikeuden säännöksiä ja kyseiset rikkomiset vahingoittavat tai saattavat vahingoittaa kuluttajien yhteisiä etuja, joilla suojellaan kuluttajien yhteisiä etuja, ja kyseisillä rikkomisilla on laaja-alainen vaikutus kuluttajiin. Direktiiviä sovelletaan sekä kotimaisiin että rajat ylittäviin rikkomisiin, myös silloin, kun kyseiset rikkomiset ovat lakanneet ennen edustajakanteen vireilletuloa tai ennen sen vireilläolon päättymistä. [tark. 33]

2.  Tällä direktiivillä ei vaikuteta unionin tai kansallisessa lainsäädännössä oleviin sääntöihin, joissa kuluttajien käytettäväksi on asetettu sopimusperusteisia tai muita kuin sopimusperusteisia oikeussuojakeinoja tällaisten rikkomisten varalta.

3.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta niiden unionin säännösten soveltamista, jotka koskevat kansainvälistä yksityisoikeutta ja erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia , siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa sekä sopimusvelvoitteisiin ja sellaisiin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa oikeutta koskevia sääntöjä, joita sovelletaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin edustajakanteisiin. [tark. 34]

3 a.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta muita kansallisessa oikeudessa säädettyjä oikeussuojakeinoja. [tark. 35]

3 b.  Tällä direktiivillä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustetut periaatteet ja erityisesti oikeus oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. [tark. 36]

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)  ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii muussa kuin elinkeino- tai ammattitoimintaansa kuuluvassa tarkoituksessa;

1 a)  ’kuluttajajärjestöllä’ ryhmää, joka pyrkii suojelemaan kuluttajien etuja elinkeinonharjoittajien laittomilta teoilta tai laiminlyönneiltä. [tark. 37]

2)  ’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka harjoittaa siviilioikeuden sääntöjen ja siviilioikeudellisen vastuun mukaisesti tai jonka nimissä tai puolesta toinen henkilö harjoittaa elinkeinoa tai ammattia; [tark. 38]

3)  ’kuluttajien yhteisillä eduilla’ useiden kuluttajien tai asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) määriteltyjen rekisteröityjen etuja; [tark. 39]

4)  ’edustajakanteella’ kannetta, jonka avulla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja mutta jossa kanteen tarkoittamat kuluttajat eivät ole asianosaisina;

5)  ’elinkeinonharjoittajan menettelyllä’ elinkeinonharjoittajan tekoa tai laiminlyöntiä;

6)  ’lainvoimaisella päätöksellä’ jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä, johon ei voida tai ei enää voida hakea muutosta, tai hallintoviranomaisen päätöstä, jota ei enää voida saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi;

6 a)  ’kuluttajalainsäädännöllä’ kuluttajien suojelemisesta annettua unionin ja kansallista lainsäädäntöä. [tark. 40]

Luku 2

Edustajakanteet

4 artikla

Edustavat oikeutetut yksiköt [tark. 41]

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutetut yksiköt, jotka jäsenvaltiot ovat kyseisten yksiköiden pyynnöstä etukäteen nimenneet edustajakanteiden nostamista varten ja jotka on merkitty julkisesti saatavilla olevaan luetteloon, voivat nostaa edustajakanteita. Jäsenvaltioiden tai niiden tuomioistuinten on nimettävä vähintään yksi niiden alueella toimiva edustava oikeutettu yksikkö 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen edustajakanteiden nostamista varten.

Jäsenvaltioiden on nimettävä yksikkö edustavaksi oikeutetuksi yksiköksi, jos se täyttää kaikki seuraavat vaatimukset: [tark. 42]

a)  se on asianmukaisesti perustettu jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti;

b)  sen perussääntö tai muu hallinnollinen asiakirja ja sen jatkuva toiminta kuluttajien etujen puolustamiseksi ja suojelemiseksi osoittavat sen oikeutetun edun varmistaa, että tämän direktiivin kattaman unionin lainsäädännön säännöksiä noudatetaan; [tark. 43]

c)  se on voittoa tavoittelematon.

c a)  se toimii tavalla, joka on riippumaton sellaisista muista tahoista tai henkilöistä kuin kuluttajista, jotka saattavat saada taloudellista hyötyä edustajakanteen tuloksista, ja se on erityisesti riippumaton markkinatoimijoista; [tark. 44]

c b)  sillä ei ole tavanomaisia palvelusopimuksia ylittäviä rahoitussopimuksia kantajien asianajotoimistojen kanssa; [tark. 45]

c c)  sillä on vakiintuneet sisäiset menettelyt sen ja sen rahoittajien välisten eturistiriitojen ehkäisemiseksi; [tark. 46]

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että edustavat oikeutetut yksiköt kertovat asianmukaisella tavalla, esimerkiksi verkkosivustollaan, selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä rahoituksestaan, organisaatio- ja hallintorakenteestaan, tavoitteistaan, työmenetelmistään ja toiminnastaan.

Jäsenvaltioiden on arvioitava säännöllisesti, täyttääkö edustava oikeutettu yksikkö edelleen nämä kriteerit. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustava oikeutettu yksikkö menettää tämän direktiivin mukaisen asemansa, jos se ei enää täytä yhtä tai useampaa ensimmäisessä alakohdassa lueteltua vaatimusta.

Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo edustavista yksiköistä, jotka täyttävät 1 kohdassa luetellut kriteerit, ja asetettava se julkisesti saataville. Niiden on toimitettava luettelo komissiolle ja saatettava se ajan tasalle tarvittaessa.

Komissio julkaisee jäsenvaltioilta saadun edustavien yksiköiden luettelon julkisesti saatavilla olevassa verkkoportaalissa. [tark. 47]

1 a.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että ennen tämän direktiivin voimaantuloa kansallisen lainsäädännön nojalla nimetyt julkiset elimet ovat edelleen kelpoisia tässä artiklassa tarkoitetun edustavan yksikön asemaan. [tark. 48]

2.  Jäsenvaltiot voivat nimetä oikeutetun yksikön tapauskohtaisesti tiettyä edustajakannetta varten, jos yksikkö pyytää sitä ja täyttää 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. [tark. 49]

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että erityisesti 1 kohdassa luetellut kriteerit täyttävät kuluttajajärjestöt ja riippumattomat julkiset elimet voidaan hyväksyä edustavan oikeutetun yksikön asemaan. Jäsenvaltiot voivat nimetä edustaviksi oikeutetuiksi yksiköiksi kuluttajajärjestöjä, jotka edustavat jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta. [tark. 50]

4.  Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä, joissa täsmennetään, mitkä oikeutetut yksiköt voivat vaatia kaikkia 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja mitkä ainoastaan yhtä tai useampaa näistä toimenpiteistä. [tark. 51]

5.  Se, että oikeutettu yksikkö täyttää 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset, ei vaikuta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen oikeuteen velvollisuuteen tutkia, onko oikeutetulla yksiköllä tarkoituksensa puolesta 4 artiklan ja 5 artiklan 1 kohdan mukainen peruste ryhtyä ajamaan kannetta tietyssä asiassa. [tark. 52]

5 artikla

Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavat edustajakanteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vain 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetty edustava oikeutettu yksikkö voi nostaa edustajakanteen kansallisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa, jos oikeutetun yksikön pääasiallisten tavoitteiden ja niiden unionin lainsäädännössä myönnettyjen oikeuksien välillä, joita väitetty rikkominen ja nostettava edustajakanne koskevat, on suora yhteys.

Edustavat oikeutetut yksiköt voivat vapaasti valita käytettävissä olevan, unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisen menettelyn, jolla varmistetaan kuluttajien kollektiivisten etujen suojelun korkein taso.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltion tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa ei ole vireillä muuta kannetta, joka koskee samaa menettelyä, samaa elinkeinonharjoittajaa ja samoja kuluttajia. [tark. 53]

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat oikeutetut yksiköt, myös etukäteen nimetyt julkiset elimet, voivat nostaa edustajakanteita, joissa vaaditaan seuraavia toimenpiteitä: [tark. 54]

a)  väliaikainen kieltomääräys, jolla elinkeinonharjoittajan laiton menettely lopetetaan tai, jos kyseistä menettelyä ei ole vielä toteutettu mutta sen toteuttaminen on odotettavissa, jolla kyseinen laiton menettely kielletään; [tark. 56]

b)  kieltomääräys, jossa vahvistetaan todetaan, että elinkeinonharjoittajan menettely rikkoo lakia, ja jolla kyseinen menettely tarvittaessa lopetetaan tai, jos elinkeinonharjoittajan menettelyä ei ole vielä toteutettu mutta sen toteuttaminen on odotettavissa, jolla kyseinen menettely kielletään.

Edustaville oikeutetuille yksiköille ei saa asettaa vaatimusta, jonka mukaan niiden olisi kieltomääräystä hakiessaan hankittava valtuutus kanteessa tarkoitetuilta yksittäisiltä kuluttajilta tai ja esitettävä näyttö kyseisten kuluttajien todellisista vahingoista tai elinkeinonharjoittajan tahallisuudesta tai huolimattomuudesta. [tark. 55]

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita sellaisten toimenpiteiden vaatimiseksi, joilla poistetaan rikkomisen jatkuvat vaikutukset. Näitä toimenpiteitä koskevan vaatimuksen perustana on oltava lainvoimainen päätös, kuten 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lainvoimainen kieltomääräys, jossa todetaan, että elinkeinonharjoittajan menettely rikkoo liitteessä I mainittua unionin lainsäädäntöä ja vahingoittaa kuluttajien yhteisiä etuja. [tark. 57]

4.  Rajoittamatta 4 artiklan 4 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutetut yksiköt voivat vaatia samalla edustajakanteella sekä toimenpiteitä, joilla poistetaan rikkomisen jatkuvat vaikutukset, että 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä. [tark. 58]

5 a artikla

Kollektiivisia vahingonkorvauskanteita koskeva rekisteri

1.  Jäsenvaltiot voivat perustaa edustajakanteita koskevan kansallisen rekisterin, jonka on oltava kaikkien halukkaiden saatavilla maksutta sähköisesti ja/tai muussa muodossa.

2.  Rekisterit julkaisevilla verkkosivustoilla on tarjottava pääsy kattavaan ja objektiiviseen tietoon käytettävissä olevista menetelmistä korvauksen saamiseksi, myös tuomioistuinten ulkopuolisista menettelyistä ja vireillä olevista edustajakanteista.

3.  Kansalliset rekisterit on yhdistettävä toisiinsa. Asetuksen (EU) 2017/2394 35 artiklaa sovelletaan. [tark. 59]

6 artikla

Hyvitystoimenpiteet

1.  Sovellettaessa 5 artiklan 3 kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat oikeutetut yksiköt voivat panna vireille edustajakanteita sellaisten hyvitysmääräysten saamiseksi, joissa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan tapauksen mukaan esimerkiksi maksamaan vahingonkorvausta, korjaamaan tai vaihtamaan tavara, alentamaan hintaa, purkamaan sopimus tai palauttamaan maksettu hinta. Jäsenvaltio voi halutessaan edellyttää, että yksittäisiltä kuluttajilta, joita rikkominen koskee, saadaan valtuutukset ennen vahvistustuomion tai hyvitysmääräyksen antamista. [tark. 60]

Jos jäsenvaltio ei edellytä yksittäisten kuluttajien valtuutusta edustajakanteeseen osallistumiseksi, sen on kuitenkin sallittava niiden henkilöiden, jotka eivät tavallisesti oleskele valtiossa, jossa kanne nostetaan, osallistuminen edustajakanteeseen, jos nämä ovat sovellettavan määräajan kuluessa antaneet nimenomaisen valtuutuksen edustajakanteeseen osallistumisesta. [tark. 61]

Edustavien oikeutettujen yksiköiden on toimitettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädännön edellyttämät riittävät kansallisessa lainsäädännössä edellytetyt tiedot kanteen tueksi, mukaan lukien kuvaus kuluttajista, joita kanne koskee, sekä selostus tosiasia- ja oikeuskysymyksistä, jotka on ratkaistava. [tark. 62]

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat perustelluissa tapauksissa, joissa kuluttajien kärsimän yksilöllisen vahingon luonteen vuoksi on monimutkaista selvittää yksilöllisen hyvityksen määrää, antaa tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle valtuudet päättää, että hyvitysmääräyksen sijaan annetaan vahvistustuomio, joka koskee elinkeinonharjoittajan vastuuta suhteessa liitteessä I tarkoitetun unionin lainsäädännön rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin. [tark. 63]

3.  Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

a)  kuluttajat, joita rikkominen koskee, ovat tunnistettavissa, ja heidän vahinkonsa, jotka ovat aiheutuneet samasta tiettyyn ajanjaksoon tai hankintaan liittyvästä elinkeinonharjoittajan menettelystä, ovat keskenään vertailukelpoisia. Tällaisissa tapauksissa kanteen nostamisen edellytykseksi ei saa asettaa sitä, että yksittäisiltä kuluttajilta, joita kanne koskee, saadaan valtuutus. Hyvitys on kohdistettava kuluttajille, joita kanne koskee;

b)  kuluttajat ovat kärsineet vähäisen vahingon, ja olisi kohtuutonta jakaa hyvitys heille. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahinkoa kärsineiden yksittäisten kuluttajien valtuutusta ei edellytetä. Hyvitys on kohdistettava johonkin yleiseen tarkoitukseen, joka palvelee kuluttajien yhteisiä etuja. [tark. 64]

4.  Sillä, että lainvoimaisen päätöksen nojalla on saatu hyvitystä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, ei ole vaikutusta muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla vahinkoa kärsinyt kuluttaja voi saada hyvitystä. Tämän säännöksen soveltamisessa noudatetaan oikeusvoiman (res juridicata) periaatetta. [tark. 65]

4 a.  Hyvitystoimenpiteiden tarkoituksena on täyden korvauksen määrääminen kuluttajille heidän kärsimästään vahingosta. Jos korvauksen maksamisen jälkeen varoja jää yli, tuomioistuin päättää jäljellä olevan määrän saajasta. Kyseistä hyvittämättä jäänyttä määrää ei hyvitetä edustavalle oikeutetulle yksikölle eikä elinkeinonharjoittajalle. [tark. 66]

4 b.  Erityisesti on kiellettävä rankaisevat vahingonkorvaukset, jotka johtavat liiallisen vahingonkorvauksen maksamiseen kantajalle. Esimerkiksi joukkovahinkotilanteessa kuluttajille määrättävä vahingonkorvaus ei saa ylittää määrää, jonka elinkeinonharjoittaja sovellettavan kansallisen tai unionin lain mukaisesti on velvollinen maksamaan kuluttajille näille kullekin aiheutuneen todellisen vahingon perusteella. [tark. 67]

7 artikla

Rahoitus Edustajakanteen tutkittavaksi ottaminen [tark. 68]

1.  Edustavan oikeutetun yksikön, joka vaatii 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hyvitysmääräystä, on ilmoitettava toimitettava tuomioistuimelle tai hallintoviranomaisille aivan kanteen käsittelyn varhaisessa vaiheessa, mikä on alkuvaiheessa kattava rahoitusselvitys, jossa esitetään kaikkien niiden varojen alkuperä, joilla se rahoittaa toimintansa yleisesti, sekä niiden varojen alkuperä, joilla se rahoittaa kyseisen kanteen ajamisen, osoittaakseen, ettei sillä ole eturistiriitoja. Oikeutetun yksikön on osoitettava, että sillä on riittävät taloudelliset voimavarat, joiden avulla se voi ajaa kanteessa tarkoitettujen kuluttajien etuja sekä vastata sen maksettavaksi tulevista kuluista, jos kanne hylätään. [tark. 69]

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksissa, joissa edustajakannetta rahoittaa kolmas osapuoli, tämä kolmas osapuoli ei saa Kansallinen tuomioistuin voi päättää, ettei edustajakannetta oteta käsiteltäväksi, jos se toteaa, että kolmannen osapuolen rahoitus voisi [tark. 70]

a)  vaikuttaa edustavan oikeutetun yksikön päätöksiin, jotka koskevat edustajakannetta, sovintoratkaisut edustajakanteen vireillepano ja sovintoratkaisuja koskevat päätökset mukaan lukien; [tark. 71]

b)  rahoittaa ryhmäkannetta sellaista vastaajaa vastaan, joka on kyseisen kolmannen osapuolen kilpailija, tai sellaista vastaajaa vastaan, josta kyseinen kolmas osapuoli on riippuvainen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimilla ja hallintoviranomaisilla on valtuudet arvioida tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset arvioivat sitä, onko olemassa 1 kohdassa tarkoitettua eturistiriitaa, ja 2 kohdassa tarkoitettuja olosuhteita ja arviointinsa perusteella edellyttää oikeutetulta yksiköltä kieltäytymistä kyseisestä rahoituksesta sekä tarvittaessa todeta oikeutetun yksikön kanneoikeuden puuttuminen kyseisessä edustajakanteessa edustajakanteen käsiteltäväksi ottamisen yhteydessä sekä myöhemmin oikeudenkäynnin aikana, jos olosuhteet vaikuttavat vasta siinä vaiheessa. [tark. 72]

3 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella on valtuudet hylätä ilmeisen perusteettomat kanteet oikeudenkäynnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. [tark. 73]

7 a artikla

Häviäjä maksaa -periaate

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmäkanteen hävinnyt osapuoli korvaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut kansallisessa laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Tuomioistuin tai hallintoviranomainen ei kuitenkaan saa määrätä hävinneelle osapuolelle korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden. [tark. 74]

8 artikla

Sovintoratkaisut

1.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun edustava oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja ovat saavuttaneet sovintoratkaisun hyvityksestä kuluttajille, jotka ovat kärsineet vahinkoa elinkeinonharjoittajan väitetyn lainvastaisen menettelyn vuoksi, oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja voivat yhdessä pyytää tuomioistuinta tai hallintoviranomaista hyväksymään sovintoratkaisun. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen pitäisi tutkia tällainen pyyntö ainoastaan, jos saman jäsenvaltion tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa ei ole vireillä saman elinkeinonharjoittajan samaa menettelyä koskevaa muuta edustajakannetta. [tark. 75]

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi missä tahansa edustajakanteen käsittelyn vaiheessa kehottaa oikeutettua yksikköä ja vastaajaa, näitä ensin kuultuaan, pyrkimään hyvitysasiassa sovintoratkaisuun tietyn kohtuullisen määräajan kuluessa.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella, joka on antanut 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainvoimaisen vahvistustuomion, on valtuudet kehottaa edustajakanteen osapuolia pyrkimään tietyssä kohtuullisessa määräajassa sovintoratkaisuun, joka koskee kyseisen lainvoimaisen tuomion perusteella kuluttajille annettavia hyvityksiä.

4.  Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen on tarkastettava 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut sovintoratkaisut. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen on arvioitava sovintoratkaisun lain- ja oikeudenmukaisuus ja otettava tällöin huomioon kaikkien osapuolten, myös asiaan liittyvien kuluttajien, oikeudet ja edut.

5.  Jos 2 kohdassa tarkoitettua sovintoratkaisua ei saavuteta asetetussa määräajassa tai saavutettua sovintoratkaisua ei hyväksytä, tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen on jatkettava edustajakanteen käsittelyä.

6.  Yksittäisille kuluttajille on annettava mahdollisuus hyväksyä tai hylätä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen sovintoratkaisujen sitovuus itseään kohtaan. Sillä, että 4 kohdassa tarkoitetun, kaikkia osapuolia sitovan hyväksytyn sovintoratkaisun nojalla on saatu hyvitystä, ei ole vaikutusta muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla vahinkoa kärsinyt kuluttaja voi saada hyvitystä. [tark. 76]

9 artikla

Edustajakannetta koskeva tiedottaminen

-1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat yksiköt:

a)  ilmoittavat kuluttajille väitetystä unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkauksesta ja aikomuksesta nostaa kieltokanne tai vahingonkorvauskanne,

b)  kertovat asianomaisille kuluttajille jo etukäteen mahdollisuudesta osallistua kanteeseen varmistaakseen, jotta asiaankuuluvat asiakirjat ja muut kanteen nostamiseksi tarvittavat tiedot säilytetään,

c)  ilmoittavat tarpeen mukaan jatkotoimista ja mahdollisista oikeudellisista seurauksista. [tark. 77]

1.  Tapauksissa, joissa sovintoratkaisu tai lainvoimainen päätös hyödyttää kuluttajia, jotka saattavat olla epätietoisia tästä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuin tai hallintoviranomainen vaatii sääntöjä rikkonutta elinkeinonharjoittajaa hävinnyttä osapuolta tai molempia osapuolia antamaan rikkomisen kohteeksi joutuneille kuluttajille tietyssä määräajassa omalla kustannuksellaan tiedon lainvoimaisista päätöksistä, joissa on määrätty 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, sekä 8 artiklassa tarkoitetuista hyväksytyistä sovintoratkaisuista tapauksen olosuhteisiin soveltuvalla välineellä, esimerkiksi tarvittaessa antamalla tiedon henkilökohtaisesti jokaiselle kuluttajalle, jota asia koskee. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tiedottamisvelvollisuus voidaan täyttää julkisen ja helposti saatavilla olevan verkkosivuston välityksellä. [tark. 78]

1 a.  Hävinneen osapuolen on korvattava tiedottamisesta kuluttajille aiheutuvat kustannukset 7 artiklassa vahvistetun periaatteen mukaisesti. [tark. 79]

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällytettävä helppotajuisella kielellä laadittu selostus, joka koskee edustajakanteen kohdetta, kanteen oikeudellisia seurauksia sekä tarvittaessa kanteessa tarkoitetuilta kuluttajilta edellytettäviä jatkotoimia. Tietoja koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja niitä koskeva aikataulu on suunniteltava yhdessä tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen kanssa. [tark. 80]

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot tulevista, käsiteltävänä olevista ja ratkaistuista kanteista asetetaan julkisesti saataville esteettömällä tavalla, myös tiedotusvälineissä ja internetissä julkisella verkkosivustolla, kun tuomioistuin on päättänyt, että tapaus otetaan käsiteltäväksi. [tark. 81]

2 b.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutettujen yksiköiden tekemät julkiset ilmoitukset kanteista perustuvat tosiasioihin ja että niissä otetaan huomioon sekä kuluttajien oikeus saada tietoa että vastaajan maineeseen liittyvät oikeudet ja oikeus liikesalaisuuteen. [tark. 82]

10 artikla

Lainvoimaisten päätösten vaikutukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajien yhteisiä etuja vahingoittava rikkominen, joka on vahvistettu hallintoviranomaisen tai tuomioistuimen lainvoimaisessa päätöksessä lainvoimainen päätös, kuten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä, tarkoitettu lainvoimainen kieltomääräys, katsotaan kiistämättömäksi todisteeksi kyseisen rikkomisen tapahtumisesta tai siitä, että sitä ei ole tapahtunut, kun kansallisessa tuomioistuimessa käsitellään samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan nostettua toista kannetta, jossa saman rikkomisen samojen tosiseikkojen johdosta vaaditaan hyvitystä, edellyttäen etteivät samat kuluttajat voi saada korvausta samasta vahingosta kahta kertaa. [tark. 83]

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu lainvoimainen päätös, joka on annettu toisessa jäsenvaltiossa, katsotaan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa tai hallintoviranomaisissa kumottavissa olevaksi olettamukseksi vähintään todisteeksi siitä, että rikkominen on tapahtunut. [tark. 84]

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhden jäsenvaltion tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä, jossa todetaan, että rikkominen on tapahtunut tai että se ei ole tapahtunut, ja jossa pyritään nostamaan samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta rikkomisesta muita hyvityskanteita toisen jäsenvaltion kansallisissa tuomioistuimissa, pidetään kumottavissa olevana olettamana. [tark. 85]

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lainvoimainen vahvistustuomio merkitsee kiistämätöntä vahvistusta elinkeinonharjoittajan vastuusta suhteessa rikkomisesta vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin, kun kansallisessa tuomioistuimessa käsitellään samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan nostettua toista kannetta, jossa saman rikkomisen johdosta vaaditaan hyvitystä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat voivat nostaa tällaisia yksilöllisiä hyvityskanteita nopeutettujen ja yksinkertaistettujen menettelyiden mukaisesti. Jäsenvaltioita kannustetaan perustamaan tietokanta, joka sisältää kaikki edustajakanteita koskevat lainvoimaiset toimet ja josta voisi olla apua muissa hyvitystoimenpiteissä, ja vaihtamaan parhaita käytäntöjään tällä alalla. [tark. 86]

11 artikla

Vanhentumisajan lykkääntyminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti, että jos kuluttajan yksittäisen henkilön kanneoikeuteen hyvitysasiassa sovelletaan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaan vanhentumisaikaa, tällaisen vanhentumisajan kuluminen lykkääntyy tai keskeytyy, kun 5 ja 6 artiklassa tarkoitettu edustajakanne nostetaan. [tark. 87]

12 artikla

Menettelyn tarkoituksenmukaisuus

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 5 ja 6 artiklassa tarkoitetut edustajakanteet käsitellään tarkoituksenmukaisella tavalla.

2.  Edustajakanteet, joissa vaaditaan 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua väliaikaista kieltomääräystä, on käsiteltävä nopeutetussa menettelyssä.

13 artikla

Todisteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun oikeutettu yksikkö yksi osapuolista on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevat, edustajakannetta näkemystään tukevat tosiseikat ja riittävät todisteet sekä kattavan selvityksen ja viitannut vastaajan toisen osapuolen hallussa oleviin erityisiin ja selkeästi määriteltyihin lisätodisteisiin, tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi oikeutetun yksikön pyynnöstä kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti ja ottaen huomioon unionin ja kansalliset salassapitosäännöt määrätä vastaajan tämän osapuolen esittämään tällaiset lisätodisteet mahdollisimman suppeasti kohtuullisesti saatavissa olevien tosiseikkojen perusteella. Määräyksen on oltava asianmukainen ja suhteutettu kyseiseen tapaukseen eikä se saa luoda epätasapainoa osapuolten välille. [tark. 88]

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimet rajaavat todisteiden esittämisvelvollisuuden siihen, mikä on oikeasuhteista. Jotta voidaan määrittää, onko edustavan oikeutetun yksikön esittämisvaatimus oikeasuhteinen, tuomioistuimen on otettava huomioon kaikkien osapuolten oikeutetut edut ja erityisesti se, missä määrin käytettävissä olevat tosiseikat ja todisteet tukevat vaatimusta, ja sisältyykö todisteisiin, joiden esittämistä pyydetään, luottamuksellisia tietoja. [tark. 89]

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta määrätä esitettäväksi sellaisia tietoja sisältävät todisteet, jotka ne katsovat merkityksellisiksi vahingonkorvauskanteen kannalta. [tark. 90]

14 artikla

Seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksille, jotka määrätään edustajakanteen käsittelyn yhteydessä annettujen lainvoimaisten päätösten noudattamatta jättämisestä, sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöt pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksina voidaan muun muassa määrätä sakkoja. [tark. 91]

3.  Kun jäsenvaltiot päättävät, mihin tarkoitukseen sakoista saadut tulot käytetään, niiden on otettava huomioon kuluttajien yhteiset edut. Jäsenvaltiot voivat päättää, että nämä tulot käytetään edustajakanteiden rahoittamista varten perustettuun rahastoon. [tark. 92]

4.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi 1 kohdassa tarkoitetut säännökset viimeistään [päivä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] ja kaikki niihin myöhemmin tehtävät muutokset viipymättä.

15 artikla

Edustaville oikeutetuille yksiköille annettava tuki [tark. 93]

1.  Jäsenvaltioita on 7 artiklan mukaisesti kannustettava varmistamaan, että edustavilla oikeutetuilla yksiköillä on riittävästi varoja edustajakanteisiin. Jäsenvaltioiden Niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi ja varmistettava, että edustajakanteisiin liittyvät oikeudenkäyntikulut eivät muodosta taloudellista estettä, jonka vuoksi oikeutetut yksiköt eivät tosiasiassa käyttäisi oikeuttaan vaatia 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä; tässä tarkoituksessa voitaisiin esimerkiksi alentaa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten palkkioita, tai tarjota oikeutetuille yksiköille mahdollisuus saada tarvittaessa oikeusapua tai myöntää niille tätä varten julkista rahoitusta. [tark. 94]

1 a.  Jäsenvaltioiden on annettava rakenteellista tukea yksiköille, jotka toimivat tämän direktiivin sovellusalaan kuuluvina oikeutettuina yksiköinä. [tark. 95]

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tapauksissa, joissa oikeutettujen yksiköiden on ilmoitettava vireillä olevasta edustajakanteesta asianomaisille kuluttajille, ilmoittamisesta aiheutuvat kulut voidaan periä takaisin elinkeinonharjoittajalta, jos kanne hyväksytään.

3.  Jäsenvaltioiden ja komission on tuettava ja edistettävä oikeutettujen yksiköiden yhteistyötä sekä kotimaisten ja rajat ylittävien rikkomisten poistamista koskevien parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtamista ja levittämistä.

15 a artikla

Oikeudellinen edustus ja palkkiot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianajajien palkkiot ja niiden laskutapa eivät kannusta panemaan vireille riita-asioita, jotka ovat kaikkien osapuolten kannalta hyödyttömiä. Jäsenvaltioiden on erityisesti kiellettävä ehdolliset palkkiot. [tark. 96]

16 artikla

Rajat ylittävät edustajakanteet

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen edustava oikeutettu yksikkö, joka on etukäteen nimetty yhdessä jäsenvaltiossa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi nostaa kanteita toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa toimitettuaan nähtäväksi 4 artiklassa tarkoitetun julkisesti saatavilla olevan luettelon. Tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten on hyväksyttävä tämä luettelo todisteeksi Tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset voivat tarkastella edustavan oikeutetun yksikön kanneoikeudesta kanneoikeutta, mikä ei kuitenkaan rajoita niiden oikeutta tutkia, onko edustavalla oikeutetulla yksiköllä tarkoituksensa nojalla perusteet nostaa kanne kyseisessä tapauksessa. [tark. 97]

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun rikkominen vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa eri jäsenvaltioiden kuluttajiin, useat oikeutetut yksiköt eri jäsenvaltioista voivat näiden kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostaa edustajakanteita jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa joko esiintyen yhdessä tai yhden oikeutetun yksikön edustamana.

2 a.  Jäsenvaltio, jossa ryhmäkanne on nostettu, voi edellyttää valtuutusta kyseisessä jäsenvaltiossa asuvilta kuluttajilta ja sen on edellytettävä valtuutusta toisessa jäsenvaltiossa asuvilta kuluttajilta, kun kyseessä on rajat ylittävä kanne. Tällaisissa olosuhteissa tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle ja vastaajalle annetaan kanteen alussa koottu luettelo kaikista toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevista kuluttajista, jotka ovat antaneet kyseisen valtuutuksen. [tark. 98]

3.  Rajat ylittävien edustajakanteiden nostamista varten ja rajoittamatta muille yksiköille kansallisessa lainsäädännössä myönnettyjä oikeuksia jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo etukäteen nimetyistä oikeutetuista yksiköistä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden oikeutettujen yksiköiden nimi ja tarkoitus. Komissio julkistaa nämä tiedot ja pitää ne ajan tasalla.

4.  Jos jäsenvaltio, komissio tai elinkeinonharjoittaja asettaa kyseenalaiseksi, täyttääkö edustava oikeutettu yksikkö 4 artiklan 1 kohdan vaatimukset, jäsenvaltion, joka on nimennyt kyseisen oikeutetun yksikön, on tutkittava asia ja tarvittaessa peruutettava nimeäminen, jos yksi tai useampi vaatimus ei täyty. [tark. 99]

16 a artikla

Julkinen rekisteri

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiaankuuluvat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset perustavat julkisesti saatavilla olevan rekisterin niistä laittomista toimista, joista on annettu kieltomääräyksiä tämän direktiivin säännösten mukaisesti. [tark. 100]

Luku 3

Loppusäännökset

17 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2009/22/EU [tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivä] lähtien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

18 artikla

Seuranta ja arviointi

1.  Komissio toteuttaa aikaisintaan viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivästä direktiivin arvioinnin ja esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tärkeimmistä arvioinnin yhteydessä tehdyistä havainnoista. Arviointi toteutetaan paremmasta sääntelystä annettujen komission suuntaviivojen mukaisesti. Kertomuksessaan komissio arvioi erityisesti direktiivin soveltamisalaa sellaisena kuin se on määritelty 2 artiklassa ja liitteessä I.

2.  Viimeistään vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta komissio arvioi, tarjoavatko lento- ja rautatiematkustajien oikeuksia koskevat säännöt kuluttajansuojan, joka vastaa tasoltaan tässä direktiivissä säädettyä suojaa. Jos direktiivin mukainen suoja toteutuu, komissio tekee asianmukaiset ehdotukset, joihin voi kuulua muun muassa se, että säädökset, joita tarkoitetaan liitteessä I olevissa 10 ja 15 kohdassa, poistetaan direktiivin soveltamisalasta, joka on määritelty direktiivin 2 artiklassa. [tark. 101]

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain ja ensimmäisen kerran viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivästä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseksi seuraavat tiedot:

a)  hallintoviranomaisissa ja tuomioistuimissa tämän direktiivin nojalla nostettujen edustajakanteiden määrä;

b)  kanteita nostaneiden oikeutettujen yksiköiden tyypit;

c)  niiden rikkomisten tyypit, joihin edustajakanteiden avulla on puututtu, edustajakanteiden osapuolet sekä talouden alat, joita edustajakanteet ovat koskeneet;

d)  oikeudenkäyntien kesto kanteen nostamisesta siihen, kun asiassa on annettu 5 artiklassa tarkoitettu lainvoimainen kieltomääräys tai 6 artiklassa tarkoitettu hyvitysmääräys tai vahvistustuomio tai kun 8 artiklassa tarkoitettu sovintoratkaisu on lainvoimaisesti hyväksytty;

e)  edustajakanteiden tulokset;

f)  niiden oikeutettujen yksiköiden lukumäärä, jotka osallistuvat 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa koskevaan mekanismiin.

18 a artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio arvioi, voitaisiinko rajat ylittäviä edustajakanteita käsitellä parhaiten unionin tasolla perustamalla ryhmäkanteista vastaavan Euroopan oikeusasiamiehen toimi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan soveltamista. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta komissio laatii asiaa koskevan kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä liittää siihen tarvittaessa asiaa koskevan ehdotuksen. [tark. 102]

19 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä [kuusi kuukautta sen määräajan jälkeen, joka on asetettu saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä] lähtien.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

20 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, rikkomisiin, jotka ovat alkaneet [direktiivin soveltamisen alkamispäivä] tai sen jälkeen.

2.  Jäsenvaltioiden on sovellettava lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joilla direktiivi 2009/22/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, rikkomisiin, jotka ovat alkaneet ennen [direktiivin soveltamisen alkamispäivä].

21 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

22 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

LUETTELO 2 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUSTA UNIONIN LAINSÄÄDÄNNÖSTÄ

1)  Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29)(11).

2)  Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29).

3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27).

4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista (EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12).

5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä: 86–100 artikla (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51).

8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37): 13 artikla.

9)  Kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16).

10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta (EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1).

11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11. toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1).

13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21): 1 artikla, 2 artiklan c alakohta ja 4–8 artikla.

14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14).

16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66).

17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3): 22, 23 ja 24 artikla.

18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/122/EY, annettu 14 päivänä tammikuuta 2009, kuluttajien suojaamisesta aikaosuuksia, pitkäkestoisia lomatuotteita, jälleenmyyntiä ja vaihtoa koskeviin sopimuksiin liittyvien tiettyjen seikkojen osalta (EUVL L 33, 3.2.2009, s. 10).

20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta annettu (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).

21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta annettu (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94).

22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 924/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta (EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11).

24)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21. lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10–35).

26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1222/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 46).

27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II), (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1–155): 183, 184, 185 ja 186 artikla.

28)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1): 9, 10 ja 11 artikla ja 19–26 artikla.

29)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

30)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 66/2010, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, EU-ympäristömerkistä (EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1).

31)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 1).

32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 181/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 1).

33)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).

34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

35)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

36)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18).

37)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).

38)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 531/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella (EUVL L 172, 30.6.2012, s. 10).

39)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

40)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63): 13 artikla.

41)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 524/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta (verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1): 14 artikla.

42)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 345/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista riskipääomarahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 1).

43)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 18).

44)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34): 10, 11, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 21, 22 ja 23 artikla, 10 luku ja liitteet I ja II.

45)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

46)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214): 3–18 artikla ja 20 artiklan 2 kohta.

47)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2302, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta (EUVL L 326, 11.12.2015, s. 1).

48)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).

49)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/760, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 98).

50)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).

51)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2120, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (EUVL L 310, 26.11.2015, s. 1).

52)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/97, annettu 20 päivänä tammikuuta 2016, vakuutusten tarjoamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19).

53)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

54)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2341, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 354, 23.12.2016, s. 37).

55)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1128, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävästä siirrettävyydestä sisämarkkinoilla (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 1).

56)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1129, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY kumoamisesta (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 12).

57)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1131, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, rahamarkkinarahastoista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 8).

58)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1).

59)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/302, annettu 28 päivänä helmikuuta 2018, perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaan kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N: o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (EUVL L 60, 2.3.2018, s. 1).

(59 a)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4). [tark. 103]

(59 b)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/35/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, tietyllä jännitealueella toimivien sähkölaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 357). [tark. 104]

(59 c)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31 , 1.2.2002, 1). [tark. 105]

(59 d)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/31/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, muiden kuin automaattisten vaakojen asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 107). [tark. 106]

(59 e)   Neuvoston asetus (ETY) N:o 2136/89, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1989 sardiinisäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista sekä sardiinisäilykkeiden ja säilöttyjen sardiinityyppisten tuotteiden kauppanimityksistä (EYVL L 212, 22.7.1989, s. 79). [tark. 107]

(59 f)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36). [tark. 108]

LIITE II

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 2009/22/EY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 kohta

-

2 artiklan 2 kohta

-

3 artikla

2 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohdan a alakohta

5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

12 artikla

-

5 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

2 artiklan 1 kohdan b alakohta

5 artiklan 3 kohta

9 artikla

2 artiklan 1 kohdan c alakohta

14 artikla

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 3 kohta

3 artikla

4 artiklan 1–3 kohta

-

4 artiklan 4 kohta

-

4 artiklan 5 kohta

-

5 artiklan 4 kohta

-

6 artikla

-

7 artikla

-

8 artikla

-

10 artikla

-

11 artikla

-

13 artikla

-

15 artikla

4 artikla

16 artikla

5 artikla

-

6 artikla

18 artikla

7 artikla

1 artiklan 2 kohta

8 artikla

19 artikla

9 artikla

17 artikla

-

20 artikla

10 artikla

21 artikla

11 artikla

22 artikla

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 66.
(2) EUVL C 461, 21.12.2018, s. 232.
(3)EUVL C 440, 6.12.2018, s. 66.
(4) EUVL C 461, 21.12.2018, s. 232.
(5)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019.
(6)EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30.
(7)COM(2013)0130.
(8)COM(2017)0548.
(9)EUVL L 345, 27.12.2017.
(10)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(11)Kyseinen direktiivi muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 1999/34/EY, annettu 10 päivänä toukokuuta 1999, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY muuttamisesta (EYVL 141, 4.6.1999, s. 20–21).


Pöytäkirja EU:n ja Israelin väliseen Euro–Välimeri-sopimukseen (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
PDF 103kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (09547/2018 – C8-0021/2019 – 2018/0080(NLE))
P8_TA(2019)0223A8-0164/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09547/2018),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (09548/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0021/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0164/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Israelin valtion hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Uzbekistanin kattava sopimus
PDF 156kWORD 58k
Euroopan parlamentin suositus 26. maaliskuuta 2019 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Uzbekistanin uudesta kattavasta sopimuksesta (2018/2236(INI))
P8_TA(2019)0224A8-0149/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 218 artiklan,

–  ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2018/… luvan antamisesta Euroopan komissiolle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle neuvottelujen aloittamiseen ja käymiseen Euroopan unionin puolesta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välisen kattavan sopimuksen niistä määräyksistä, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan (10336/18),

—  ottaa huomioon neuvostossa 16. heinäkuuta 2018 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen Euroopan komission valtuuttamisesta neuvottelujen aloittamiseen ja käymiseen jäsenvaltioiden puolesta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välisen kattavan sopimuksen niistä määräyksistä, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (10337/18),

—  ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2018 annetut neuvoston neuvotteluohjeet (10601/18 EU Restricted), jotka toimitettiin parlamentille 6. elokuuta 2018,

—  ottaa huomioon EU:n ja Uzbekistanin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1999,

—  ottaa huomioon tammikuussa 2011 allekirjoitetun EU:n ja Uzbekistanin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan energiasta,

–  ottaa huomioon neuvoston vuonna 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

—  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välistä kumppanuutta koskevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän, kyseisen sopimuksen muuttamista sen määräysten ulottamiseksi kahdenväliseen tekstiilituotteiden kauppaan, ottaen huomioon kahdenvälisen tekstiilituotteita koskevan sopimuksen voimassaolon päättyminen, koskevan pöytäkirjan tekemisestä(1),

—  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa muun kuin lainsäädäntöä koskevan päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välistä kumppanuutta koskevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän, kyseisen sopimuksen muuttamista sen määräysten ulottamiseksi kahdenväliseen tekstiilituotteiden kauppaan, ottaen huomioon kahdenvälisen tekstiilituotteita koskevan sopimuksen voimassaolon päättyminen, koskevan pöytäkirjan tekemisestä(2),

—  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista Uzbekistanissa(3),

—  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanon nykytilasta(4) ja 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanosta ja uudelleentarkastelusta(5),

—  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 19. syyskuuta 2018 antaman yhteisen tiedonannon ”Euroopan ja Aasian yhteydet – EU:n strategian perusta” (JOIN(2018)0031),

—  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan syyskuussa 2018 ja toukokuussa 2017 tekemät vierailut Uzbekistaniin ja EU:n ja Kazakstanin, EU:n ja Kirgisian, EU:n ja Uzbekistanin ja EU:n ja Tadžikistanin parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa toimivan ja suhteista Turkmenistaniin ja Mongoliaan vastaavan valtuuskunnan säännölliset vierailut maahan,

—  ottaa huomioon Samarkandissa 10. marraskuuta 2017 pidetyssä EU:n ja Keski-Aasian maiden ulkoministerien 13. kokouksessa, jossa käsiteltiin kahdenvälistä asialistaa (talous, liitettävyys, turvallisuus ja oikeusvaltioperiaate) ja alueellisia kysymyksiä, saavutetut tulokset,

—  ottaa huomioon Brysselissä 23. marraskuuta 2018 pidetyn EU:n ja Keski-Aasian maiden ulkoministerien 14. kokouksen yhteisen julkilausuman, jonka otsikkona oli ”EU:n ja Keski-Aasian välinen yhteistyö – osallistavan kasvun tulevaisuuden, kestävien yhteyksien ja vahvempien kumppanuuksien muodostaminen”(6),

—  ottaa huomioon, että EU on jatkanut Uzbekistanille annettavaa kehitysapua, jonka määrä on 168 miljoonaa euroa vuosina 2014–2020, Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) rahoitusapua sekä muita EU:n toimia rauhan ja turvallisuuden tukemiseksi ja ydinjätteen vähentämiseksi maassa,

—  ottaa huomioon Taškentin Afganistan-konferenssin, jonka isäntänä toimi Uzbekistan ja jonka puheenjohtajana toimi myös Afganistan, 26. ja 27. maaliskuuta 2018 antaman julkilausuman jonka otsikkona on ”Rauhanprosessi, turvallisuusyhteistyö ja alueelliset yhteydet”,

—  ottaa huomioon strategiset toimet Uzbekistanin kehittämiseksi viidellä painopistealalla (kehitysstrategia) vuosiksi 2017–2021,

–  ottaa huomioon toimet, joita Uzbekistan on toteuttanut edistääkseen avoimempaa yhteiskuntaa ja avoimempia naapuruussuhteita Neuvostoliitosta itsenäistymisen jälkeen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0149/2019),

A.  ottaa huomioon, että EU ja Uzbekistan aloittivat 23. marraskuuta 2018 neuvottelut kattavasta tehostetusta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, jolla korvataan nykyinen EU:n ja Uzbekistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus, tarkoituksena tehostaa ja syventää yhteistyötä molemmille tärkeillä aloilla demokratian, oikeusvaltion, perusvapauksien kunnioittamisen ja hyvän hallinnon yhteisten arvojen pohjalta, jotta voidaan edistää kestävää kehitystä ja kansainvälistä turvallisuutta sekä puuttua tehokkaasti maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten terrorismiin, ilmastonmuutokseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen;

B.  toteaa, että sopimuksen voimaantulo edellyttää parlamentin hyväksyntää;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

EU:n ja Uzbekistanin suhteet

Uusi kattava sopimus

   a) suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin toteuttamiin sitoumuksiin ja toimiin, joilla pyritään avoimempaan yhteiskuntaan ja aitoon sitoutumiseen EU:n ja Uzbekistanin väliseen poliittiseen vuoropuheluun, mikä on johtanut kattavasta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävien neuvottelujen aloittamiseen; korostetaan, että EU:n etujen mukaista on vahvistaa sen suhteita Uzbekistaniin yhteisten arvojen pohjalta, ja tunnustetaan Uzbekistanin asema tärkeänä kulttuurisena ja poliittisena yhdyssiteenä Euroopan ja Aasian välillä;
   b) järjestetään säännöllistä ja perusteellista vuoropuhelua ja valvotaan sellaisten poliittisten ja demokraattisten uudistusten täysimääräistä täytäntöönpanoa, joilla pyritään luomaan riippumaton oikeuslaitos – mukaan lukien kaikkien asianajajien riippumattomuutta koskevien rajoitusten poistaminen – ja aidosti riippumaton parlamentti, joka on seurausta aidosti kilpailuun perustuvista vaaleista, suojelemaan ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja tiedotusvälineiden vapautta, epäpolitisoimaan turvallisuuspalvelut ja varmistamaan, että ne sitoutuvat noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta ja että kansalaisyhteiskunta osallistuu aktiivisesti uudistusprosessiin; suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin parlamentille annettuihin uusiin valtuuksiin ja uusiin parlamentaarista valvontaa vahvistaviin mekanismeihin; kehotetaan viranomaisia panemaan täytäntöön Etyjin/ODIHR:n vuoden 2014 parlamenttivaalien jälkeen antamat suositukset;
   c) korostetaan kestävien uudistusten ja niiden täytäntöönpanon tärkeyttä ja annetaan niille merkittävää tukea nykyisten ja tulevien sopimusten pohjalta konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi ja poliittisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotta voidaan erityisesti parantaa hallintoa, luoda tilaa aidosti monimuotoiselle ja riippumattomalle kansalaisyhteiskunnalle, vahvistaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, suojella vähemmistöjä ja haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, myös vammaisia, varmistaa vastuuvelvollisuus ihmisoikeusloukkauksissa ja muissa rikoksissa ja poistaa yrittäjyyden esteitä;
   d) todetaan Uzbekistanin sitoutuminen meneillään oleviin uudistuksiin liiketoimintaympäristön, oikeusjärjestelmän ja turvallisuuspalvelujen työolojen sekä hallinnollisen vastuuvelvollisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi ja tuetaan sitä, ja painotetaan uudistusten täysimääräisen ja todennettavissa olevan täytäntöönpanon merkitystä; suhtaudutaan myönteisesti valuuttatoimintojen ja valuuttamarkkinoiden vapauttamiseen; korostetaan, että Uzbekistanin kattava uudistussuunnitelma, kehitysstrategia vuosille 2017–2021, on pantava täytäntöön ja sitä on tuettava toimilla, jotka helpottavat ulkomaankauppaa ja parantavat liiketoimintaympäristöä; otetaan huomioon, että työperäinen maastamuutto ja rahalähetykset ovat keskeisiä köyhyyttä lieventäviä mekanismeja Uzbekistanissa;
   e) vaaditaan Uzbekistanin hallitusta varmistamaan, että ihmisoikeuksien puolustajat, kansalaisyhteiskunta, kansainväliset tarkkailijat ja ihmisoikeusjärjestöt voivat toimia vapaasti lainmukaisessa ja poliittisesti turvallisessa ympäristössä, erityisesti helpottamalla rekisteröintiprosesseja ja mahdollistamalla oikeudellisen muutoksenhaun, jos rekisteröinti evätään; kehotetaan painokkaasti hallitusta sallimaan vankiloiden ja pidätyskeskusten olojen säännöllisen, rajoittamattoman ja riippumattoman valvonnan; kehotetaan hallitusta kutsumaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevä YK:n erityisraportoija maahan, panemaan täytäntöön hänen edellisen, vuoden 2003 aikana tekemänsä vierailun johdosta tekemä suositus ja saattamaan kansalliset lait ja käytännöt kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten normien mukaisiksi, mukaan lukien riippumaton valvontamekanismi, jolla taataan esteetön pääsy pidätyskeskuksiin, jotta voidaan tarkkailla vankien kohtelua; kehotetaan viranomaisia tutkimaan perusteellisesti kaikki kidutusta tai epäinhimillistä kohtelua koskevat väitteet;
   f) edistetään suvaitsevan, osallistavan, moniarvoisen ja demokraattisen yhteiskunnan syntymistä uskottavan hallituksen alaisuudessa tukemalla asteittaista liberalisointia noudattaen kaikilta osin yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevia YK:n ohjaavia periaatteita ja sosioekonomista kehitystä kansalaisten hyväksi;
   g) suhtaudutaan myönteisesti poliittisten vankien vapauttamiseen, mutta kehotetaan viranomaisia takaamaan heille täydellisen rehabilitoinnin sekä oikeussuojakeinot ja sairaanhoidon; kehotetaan vapauttamaan kaikki jäljellä olevat poliittiset vangit ja kaikki muut poliittisin perustein vangitut tai vainotut henkilöt, kuten ihmisoikeusaktivistit, kansalaisyhteiskunnan aktivistit ja uskonnolliset aktivistit, toimittajat ja oppositiopoliitikot; ilmaistaan huoli useista suljetuin ovin pidettävistä oikeudenkäynneistä ja kehottaa hallitusta lopettamaan tällaiset käytännöt; kehotetaan hallitusta muuttamaan nopeasti ääriliikkeitä koskevia rikoslain säännöksiä, joita käytetään toisinaan väärin toisinajattelijoiden kriminalisoimiseksi; suhtaudutaan myönteisesti sitoumuksiin, joiden mukaisesti lopetetaan vankiloiden sääntöjen rikkomista koskevan syytteen käyttäminen poliittisten vankien rangaistusten mielivaltaiseksi pidentämiseksi; varmistetaan, että kaikille rikoksista ja muista rikkomuksista tuomituille poliittisille vangeille toimitetaan jäljennös tuomioistuimen heidän asiassaan antamasta päätöksestä, jotta he voivat käyttää oikeuttaan muutoksenhakuun ja hakea rehabilitointia; suhtaudutaan myönteisesti tiettyjen oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen koskevien rajoitusten lieventämiseen ja kannustetaan lisäksi poistamaan näitä oikeuksia koskevat rajoitukset, kuten rauhanomaisten mielenosoittajien pidätykset, ja noudattamaan näin ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; suhtaudutaan myönteisesti uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan äskettäiseen vierailuun;
   h) todetaan, että Uzbekistanin sijoitus Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä on parantunut vain vähän vuosina 2016–2018 ja ollaan edelleen huolissaan sensuurista, verkkosivujen estämisestä, toimittajien ja bloggaajien itsesensuurista, häirinnästä verkossa ja sen ulkopuolella sekä poliittisin perustein nostetuista rikossyytteistä; kehotetaan painokkaasti viranomaisia lopettamaan tiedotusvälineiden painostuksen ja valvonnan, lopettamaan riippumattomien verkkosivustojen estämisen sekä sallimaan kansainvälisten tiedotusvälineiden kirjeenvaihtajien akkreditoinnin ja toimimisen maassa; tuetaan ja kannatetaan toteutettuja toimia, joilla lisätään tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen riippumattomuutta ja joita ovat esimerkiksi joidenkin niiden toimintaan kohdistuvien rajoitusten poistaminen ja maasta aiemmin karkotettujen ulkomaisten ja kansainvälisten tiedotusvälineiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen paluu; suhtaudutaan myönteisesti uuteen lakiin, joka koskee valtiosta riippumattomien järjestöjen rekisteröintiä ja jossa höllennetään joitakin rekisteröintimenettelyjä ja vaatimuksia, jotka koskevat toiminnan harjoittamisen tai kokouksien pitämisen edellyttämää lisälupaa; kehotetaan viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön tämä laki, myös poistamalla kaikki esteet kansainvälisten järjestöjen rekisteröinniltä, ja kannustetaan viranomaisia puuttumaan kansalaisjärjestöjen työtä rajoittaviin jäljellä oleviin rajoituksiin, kuten raskaisiin rekisteröintivaatimuksiin ja yksityisyyttä loukkaavaan valvontaan;
   i) suhtaudutaan myönteisesti edistymiseen lapsityövoiman käytön lopettamisessa ja pakkotyön vähittäisessä lopettamisessa sekä YK:n erityisraportoijien viimeaikaisiin vierailuihin Uzbekistanissa ja maan uudelleenavaamiseen kansainvälisille valtiosta riippumattomille alan järjestöille; huomautetaan, että valtion tukema pakkotyö puuvilla- ja silkkialalla sekä muilla aloilla on edelleen ongelma; vaaditaan Uzbekistanin hallitusta kitkemään kaikki pakkotyön muodot, puuttumaan ilmiön perimmäisiin syihin, erityisesti pakollisten kiintiöiden järjestelmään, sekä saattamaan vastuuseen paikalliset viranomaiset, jotka painostavat julkisen sektorin työntekijöitä ja opiskelijoita pakkotyöhön; korostaa, että tarvitaan lisätoimia ja oikeudellisia toimenpiteitä, jotta voidaan vakiinnuttaa edistyminen tällä alalla pakkotyön poistamiseksi; kannustetaan tältä osin edistämään yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kanssa; kannustetaan päästämään orjuuden nykymuotoja käsittelevä YK:n erityisraportoija vierailemaan maassa; korostetaan sellaisten toimien merkitystä, joilla kehitetään kestävää puuvillan toimitusketjua ja nykyaikaisia, ympäristön kannalta järkeviä puuvillanviljelytekniikkoja ja -käytäntöjä maassa; tuetaan maan puuvillanviljelijöitä tuotannon tehostamisessa, ympäristön suojelemisessa ja työelämän käytäntöjen parantamisessa, jotta pakkotyö voidaan lakkauttaa;
   j) kannustetaan viranomaisia lisäämään toimia työttömyyden vähentämiseksi maassa, mukaan lukien yksityisen sektorin avaaminen ja pienten ja keskisuurten yritysten vahvistaminen; suhtaudutaan tältä osin myönteisesti Management Training Programme -johtamiskoulutusohjelman laajentamiseen ja kannustetaan tarjoamaan yrittäjille lisää koulutusohjelmia; muistutetaan tässä yhteydessä maan nuoreen väestöön ja suhteellisen korkeaan koulutustasoon liittyvistä mahdollisuuksista; kannustetaan edistämään yrittäjyyskoulutusohjelmia; muistutetaan EU:n ohjelmien, kuten Erasmus+-ohjelman, merkityksestä, sillä ne edistävät kulttuurien välistä vuoropuhelua EU:n ja Uzbekistanin välillä ja tarjoavat mahdollisuuksia parantaa näihin ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia myönteisinä muutoksen edistäjinä omissa yhteiskunnissaan;
   k) jatketaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) vuosittain järjestämiä ihmisoikeusvuoropuheluja ja vaaditaan tässä yhteydessä ratkaisemaan yksittäiset, esimerkiksi poliittisia vankeja koskevat huolenaiheet; sovitaan vuosittain konkreettisista aloista ennen kutakin vuoropuhelukierrosta ja arvioidaan edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa EU:n normien mukaisesti ja samalla sisällytetään ihmisoikeuskysymykset kaikkiin muihin kokouksiin ja toimintapolitiikkoihin; edistetään ja arvioidaan niiden kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden noudattamista, jotka Uzbekistan on ratifioinut erityisesti YK:ssa, Etyjissä ja ILOssa; tuodaan edelleen julki huoli ratkaisemattomista ongelmista ja eräiden uudistusten toteuttamatta jäämisestä; kehotetaan viranomaisia poistamaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden keskinäiseen suostumukseen perustuvien sukupuolisuhteiden rangaistavuus ja edistämään suvaitsevaisuuden kulttuuria hlbti-henkilöitä kohtaan; kehotetaan Uzbekistanin viranomaisia ylläpitämään ja edistämään naisten oikeuksia;
   l) varmistetaan passijärjestelmän uudistaminen; suhtaudutaan myönteisesti sellaisia ”maastapoistumisviisumeja” koskevan järjestelmän lakkauttamiseen, joita ennen vaadittiin Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) ulkopuolelle matkustavilta Uzbekistanin kansalaisilta; suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin ilmoitukseen, jonka mukaan se ei enää vaadi EU:n jäsenvaltioiden kansalaisilta viisumeita tammikuusta 2019 alkaen;
   m) kehotetaan viranomaisia parantamaan paikallista terveydenhuoltojärjestelmää ja lisäämään siihen käytettäviä julkisia varoja, sillä tilanne on huonontunut merkittävästi maan itsenäistymisen jälkeen;
   n) kehotetaan viranomaisia antamaan tarvittavaa tukea ja pyytämään kansainvälisiltä kumppaneilta apua ja tukea, jotta Uzbekistan ja erityisesti Karakalpakian autonominen tasavalta voi jatkossakin torjua Araljärven ympäristötuhon taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä seurauksia toteuttamalla kestäviä toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä vesivarojen hoidon ja suojelun alalla ja laatimalla uskottavan suunnitelman Araljärven altaan puhdistamiseksi ja ennallistamiseksi; suhtaudutaan myönteisesti vesistöjä koskevan alueellisen yhteistyön positiivisiin kehityssuuntiin erityisesti Tadžikistanin ja Kazakstanin kanssa, monen kumppanin välisen YK:n erityisrahaston perustamiseen Araljärven aluetta varten ja viranomaisten osoittamaan sitoutumiseen; tuetaan edelleen toimia keinokasteluinfrastruktuurin parantamiseksi;
   o) pannaan merkille Uzbekistanin uusi ulkopolitiikka, joka on johtanut parannuksiin naapurimaiden ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa tehtävässä yhteistyössä, erityisesti alueen vakauden ja turvallisuuden, rajaturvallisuuden ja vesihuollon, rajojen merkitsemisen ja energiapolitiikan edistämisessä; tuetaan Uzbekistanin myönteistä osallistumista Afganistanin rauhanprosessiin;
   p) suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin jatkuvaan sitoutumiseen Keski-Aasian ydinaseettoman vyöhykkeen ylläpitämiseen; muistutetaan, että EU on sitoutunut tukemaan Uzbekistania myrkyllisen ja radioaktiivisen jätteen käsittelyssä; kannustetaan Uzbekistania allekirjoittamaan ydinaseet kieltävä sopimus;
   q) otetaan huomioon Uzbekistanin tärkeä rooli EU:n Keski-Aasian strategian tulevassa uudelleentarkastelussa, jossa sovelletaan eriyttämisen periaatetta;
   r) tunnustetaan Uzbekistanin oikeutetut turvallisuushuolet ja lisätään yhteistyötä kriisinhallinnan, konfliktien ehkäisyn ja yhdennetyn rajavalvonnan tukemiseksi sekä toimia väkivaltaisen radikalisoitumisen, terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausaineiden laittoman kaupan torjumiseksi kunnioittaen samalla oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksien suojelu mukaan luettuna;
   s) varmistetaan tehokas yhteistyö korruption, rahanpesun ja veropetosten torjunnassa;
   t) kytketään EU:n ulkoisista rahoitusvälineistä ja Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin lainoista annettavan avun toimittaminen Uzbekistaniin uudistusten edistymiseen;
   u) tuetaan GSP+-aseman edellyttämien keskeisten kansainvälisten yleissopimusten tehokasta täytäntöönpanoa;
   v) tuetaan Uzbekistanin pyrkimyksiä liittyä Maailman kauppajärjestöön (WTO), jotta maa voidaan integroida paremmin maailmantalouteen ja parantaa sen liiketoimintaympäristöä ja houkutella siten lisää ulkomaisia suoria sijoituksia (FDI);
   w) otetaan huomioon muiden kolmansien maiden kanssa solmittujen suhteiden kehittyminen Kiinan OBOR-strategian (uusi silkkitie) täytäntöönpanon yhteydessä; vaaditaan, että tähän aloitteeseen liittyvissä kysymyksissä kunnioitetaan ihmisoikeuksia, ja että tätä varten kehitetään myös ohjeistusta;
   x) hyödynnetään neuvotteluja tehostetusta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, jotta voidaan tukea aitoa ja kestävää edistymistä kohti vastuuvelvollista ja demokraattista järjestelmää, jossa taataan ja suojellaan kaikkien kansalaisten perusoikeuksia ja keskitytään erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan sekä asianajajien riippumattomuuden mahdollistavan ympäristön varmistamiseen; varmistetaan, että ennen neuvottelujen päätökseen saattamista Uzbekistan saavuttaa merkittävää edistystä ilmaisunvapauden ja rauhanomaisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden varmistamisessa kansainvälisten normien mukaisesti, myös poistamalla tekijät, jotka estävät kaikkia uusia ryhmiä rekisteröitymästä, aloittamasta lainmukaisen toiminnan harjoittamista maassa ja vastaanottamasta ulkomaista rahoitusta;
   y) neuvotellaan EU:n ja Uzbekistanin välinen nykyaikainen, kattava ja kunnianhimoinen sopimus, joka korvaa vuoden 1999 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja lisää ihmisten välisiä yhteyksiä, poliittista yhteistyötä, kauppa- ja investointisuhteita sekä kestävää kehitystä, ympäristönsuojelua, yhteenliitettävyyttä, ihmisoikeuksia ja hallintoa koskevaa yhteistyötä ja edistää Uzbekistanin kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä;
   z) uudistetaan sitoutuminen demokraattisten normien, hyvän hallintotavan periaatteiden ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, kuten uskon- tai vakaumuksenvapauden, ja niiden puolustajien kunnioittamiseen;
   aa) tuetaan Uzbekistanin pyrkimyksiä monenväliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön maailmanlaajuisissa ja alueellisissa haasteissa, kuten kansainvälisessä turvallisuudessa ja väkivaltaisten ääriliikkeiden, järjestäytyneen rikollisuuden, huumausaineiden laittoman kaupan, ympäristön pilaantumisen, ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen torjumisessa sekä vesihuollon alalla;
   ab) varmistetaan, että kattavalla sopimuksella helpotetaan ja vahvistetaan alueellista yhteistyötä ja nykyisten ristiriitojen rauhanomaista ratkaisua ja tasoitetaan tietä aidosti hyville naapuruussuhteille;
   ac) tehostetaan kauppa- ja taloussuhteisiin liittyviä määräyksiä yhtäältä kytkemällä ne paremmin ihmisoikeusmääräyksiin ja sitoumukseen panna täytäntöön yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevat YK:n ohjaavat periaatteet ja luomalla samalla mekanismeja, joilla arvioidaan ihmisoikeuksiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja puututaan niihin, ja toisaalta edistämällä markkinatalouden periaatteita, mukaan lukien oikeusvarmuus, ja riippumattomia ja avoimia instituutioita, työmarkkinavuoropuhelua ja ILOn työelämän normien täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa kestävät suorat ulkomaiset sijoitukset ja edistää talouden monipuolistamista; parannetaan yhteistyötä korruption, rahanpesun ja veronkierron torjunnassa ja varmistetaan, että useissa EU:n ja ETA:n jäsenvaltioissa tällä hetkellä jäädytetyt varat palautetaan vastuullisesti kaikkien uzbekistanilaisten hyödyksi;
   ad) vahvistetaan parlamenttien välistä yhteistyötä valtuutetussa parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien aloilla, mukaan lukien yhteistyöneuvoston ja parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan edustajien suora vastuuvelvollisuus;
   ae) varmistetaan kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, osallistuminen sekä neuvotteluiden että sopimuksen täytäntöönpanon aikana;
   af) sisällytetään sopimukseen ehdot, joiden nojalla yhteistyö voidaan keskeyttää, mikäli jompikumpi osapuoli rikkoo sopimuksen keskeisiä osia, erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamista, ja taataan parlamentin kuuleminen tällaisissa tapauksissa; perustetaan riippumaton seuranta- ja valvontamekanismi, jonka myötä asianomaisten väestöryhmien ja niiden edustajien saataville asetetaan tehokas väline, jotta voidaan puuttua ihmisoikeuksiin kohdistuviin vaikutuksiin ja seurata täytäntöönpanoa;
   ag) varmistetaan, että Euroopan parlamentti osallistuu tiiviisti tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen kaikkien osien täytäntöönpanon seurantaan sen tultua voimaan, järjestetään kuulemisia tässä yhteydessä siten, että varmistetaan, että parlamentille ja kansalaisyhteiskunnalle tiedotetaan asianmukaisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon toteuttamasta tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen täytäntöönpanosta, ja reagoidaan asianmukaisesti;
   ah) varmistetaan kaikkien neuvotteluasiakirjojen välittäminen Euroopan parlamentille luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä noudattaen, jotta parlamentti voi valvoa neuvotteluprosessia asianmukaisesti; täytetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdasta johtuvat toimielinten yhteiset velvoitteet ja tiedotetaan parlamentille säännöllisesti;
   ai) sovelletaan väliaikaisesti tehostettua kumppanuus- ja yhteistyösopimusta vasta sen jälkeen, kun parlamentti on antanut hyväksyntänsä;
   aj) toteutetaan suurelle yleisölle suunnattu tiedotuskampanja, jossa korostetaan yhteistyön toivottuja myönteisiä tuloksia EU:n ja Uzbekistanin kansalaisille, mikä edistäisi myös ihmisten välisiä yhteyksiä;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Uzbekistanin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 394.
(2) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 51.
(3) EUVL C 274, 27.7.2016, s. 25.
(4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 91.
(5) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 119.
(6) https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage/54354/joint-communiqué-european-union-–-central-asia-foreign-ministers-meeting-brussels-23-november_en


Vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopuminen ***I
PDF 171kWORD 57k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta ja direktiivin 2000/84/EY kumoamisesta (COM(2018)0639 – C8-0408/2018 – 2018/0332(COD))
P8_TA(2019)0225A8-0169/2019

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0639),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0408/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tanskan parlamentin, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018–16. elokuuta 2018 järjestetyn Euroopan komission verkkokuulemisen tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0169/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) .../… antamiseksi vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta ja direktiivin 2000/84/EY kumoamisesta

P8_TC1-COD(2018)0332


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Jäsenvaltiot päättivät aikanaan ottaa käyttöön kesäaikajärjestelyt kansallisella tasolla. Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta oli tärkeää, että kaikkialla unionissa vahvistettiin yhteinen päivämäärä ja aika kesäajan alkamiselle ja päättymiselle, jotta voidaan koordinoida kellonajan siirtämistä jäsenvaltioissa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/84/EY(4) mukaisesti kaikki jäsenvaltiot noudattavat siirtävät tällä hetkellä kesäaikasäännöksiä kellonaikaa vuodenajoittain kahdesti vuodessa. Normaaliajasta siirrytään kesäaikaan maaliskuun viimeisestä sunnuntaista viimeisenä sunnuntaina, ja se jatkuu saman vuoden lokakuun viimeiseen sunnuntaihin saakka. [tark. 1]

(2)  Euroopan parlamentti kehotti 8 päivänä helmikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa , kansalaisilta saatuihin vetoomuksiin, kansalaisaloitteisiin ja parlamentin esittämiin kysymyksiin perustuvassa päätöslauselmassaan komissiota laatimaan perusteellisen arvioinnin direktiivissä 2000/84/EY säädetyistä kesäaikasäännöksistä ja esittämään tarvittaessa ehdotuksen mainitun direktiivin tarkistamiseksi. Kyseisessä päätöslauselmassa vahvistettiin korostettiin myös, että on olennaisen erittäin tärkeää säilyttää yhdenmukaistettu ja koordinoitu lähestymistapa aikajärjestelyihin kaikkialla unionissa sekä yhtenäinen aikajärjestelmä unionissa. [tark. 2]

(3)  Komission analysoima saatavilla oleva näyttö osoittaa, että tätä alaa on tärkeää säännellä yhdenmukaistetuilla unionin säännöillä. Näin voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, luoda ennakoitavuutta ja pitkän aikavälin varmuutta sekä välttää muun muassa liikenteen aikataulutuksen sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminnan häiriöt, rajat ylittävän kaupan kustannusten nousu sekä tavaroiden ja palvelujen tuottavuuden lasku. Ei ole luotettavaa näyttöä siitä, ovatko kahdesti vuodessa tapahtuvan kellonajan siirron hyödyt suuremmat kuin siihen liittyvät hankaluudet. [tark. 3]

(3 a)   Kesäaikajärjestelyjä koskeva julkinen keskustelu ei ole uutta, ja useita aloitteita on esitetty järjestelyn käyttöönotosta alkaen käytännöstä luopumiseksi. Joissakin jäsenvaltioissa on järjestetty asiasta kansallisia kuulemisia, ja suurin osa yrityksistä ja sidosryhmistä on kannattanut käytännöstä luopumista. Euroopan komission käynnistämässä kuulemisessa päädyttiin samaan päätelmään. [tark. 4]

(3 b)  Tässä yhteydessä kotieläintuottajien tilanne voi toimia esimerkkinä tapauksesta, jossa kesäaikajärjestelyjä pidettiin alun perin maataloustyön kanssa yhteensopimattomina, erityisesti siksi, että jo normaaliajan puitteissa työpäivä alkaa huomattavan aikaisin. Kahdesti vuodessa tapahtuvan kellonajan siirron katsottiin myös vaikeuttavan tuotteiden ja eläinten saattamista markkinoille. Lisäksi maidontuotannon odotettiin vähenevän, koska lehmien luontainen lypsyrytmi pysyy ennallaan. Nykyaikaiset maatalouskoneet ja -käytännöt ovat kuitenkin mullistaneet maataloutta niin, että suurin osa aiemmista huolenaiheista vaikuttaa nyt merkityksettömiltä. Sen sijaan eläinten biologiseen rytmiin ja maatalousalan työntekijöiden työoloihin liittyvät huolenaiheet ovat yhä ajankohtaisia. [tark. 5]

(4)  Kellonajan siirrosta käydään vilkasta julkista keskustelua. Komission järjestämään julkiseen kuulemiseen saatiin kansalaisilta noin 4,6 miljoonaa vastausta, eli enemmän kuin yhteenkään aikaisempaan komission järjestämään kuulemiseen. Myös useat kansalaisaloitteet ovat tuoneet esiin kansalaisten huolen kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta, ja eräät jäsenvaltiot ovat jo ilmaisseet kannattavansa nykyjärjestelyistä nykyisistä kesäaikajärjestelyistä luopumista. Tämän kehityksen valossa on tarpeen turvata edelleen sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää merkittävät sisämarkkinoiden toimintahäiriöt, joita saattaisi aiheutua jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavista järjestelyistä tällä alalla. Siksi on aiheellista luopua vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta koordinoidusti koordinoidusti ja yhdenmukaisesti. [tark. 6]

(4 a)  Kronobiologinen tutkimus on osoittanut, että kaikki kellonajan muutokset vaikuttavat ihmisen biorytmiin, millä saattaa olla haitallinen vaikutus terveyteen. Viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat antaneet selviä viitteitä siitä, että kellonajan siirron ja sydän- ja verisuonisairauksien, tulehduksellisten autoimmuunisairauksien ja verenpaineen kohoamisen välillä on yhteys, joka johtuu vuorokausirytmin häiriintymisestä. Tietyt ryhmät, kuten lapset ja vanhukset, ovat erityisen haavoittuvia. Siksi vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta on aiheellista luopua kansanterveyden suojelemiseksi. [tark. 7]

(4 b)   Muut alueet kuin jäsenvaltioiden merentakaiset alueet kuuluvat kolmeen aikavyöhykkeeseen eli normaaliaikaan, jotka ovat GMT, GMT+1 ja GMT+2. Euroopan unionin laajuus pohjois-eteläsuunnassa merkitsee sitä, että kellonajan vaikutus päivänvalon määrään vaihtelee eri puolilla unionia. Siksi on tärkeää, että jäsenvaltiot ottavat huomioon kellonajan maantieteelliset näkökohdat eli luonnolliset aikavyöhykkeet ja maantieteellisen sijainnin, ennen kuin ne muuttavat aikavyöhykettään. Jäsenvaltioiden olisi kuultava kansalaisia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä, ennen kuin ne päättävät aikavyöhykkeensä muuttamisesta. [tark. 8]

(4 c)  Eräissä kansalaisaloitteissa on tuotu esiin kansalaisten huoli kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta, ja jäsenvaltioille olisi annettava aikaa ja mahdollisuus toteuttaa omat julkiset kuulemisensa ja vaikutustenarviointinsa, jotta ymmärrettäisiin paremmin, mitä seurauksia vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta on kaikilla alueilla. [tark. 9]

(4 d)  Kesäajan ansiosta aurinko laskee myöhemmin kesäkuukausina. Monien unionin kansalaisten mielessä kesä tarkoittaa sitä, että auringonvalo jatkuu myöhäiseen iltaan saakka. Paluu ”normaaliaikaan” tarkoittaisi, että aurinko laskisi kesällä tuntia aikaisemmin, mikä lyhentäisi huomattavasti sitä aikaa vuodesta, jolloin päivänvaloa riittää myöhäiseen iltaan. [tark. 10]

(4 e)  Lukuisissa tutkimuksissa on selvitetty kesäaikaan siirtymisen yhteyttä sydänkohtausten riskiin, biologisen rytmin häiriintymiseen, univajeeseen, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden puutteeseen, onnettomuusriskin kasvuun, yleisen tyytyväisyyden laskuun ja jopa itsemurhiin. Pidempään jatkuvalla valoisalla ajalla, ulkoilulla työn ja koulun jälkeen sekä altistumisella auringonvalolle on kuitenkin selkeästi osoitettuja myönteisiä pitkäaikaisvaikutuksia yleiseen hyvinvointiin. [tark. 11]

(4 f)  Vuodenajoittainen kellonajan siirto vaikuttaa haitallisesti myös eläinten hyvinvointiin, mikä näkyy maataloudessa esimerkiksi siten, että lehmien maidontuotanto kärsii. [tark. 12]

(4 g)  Yleisesti uskotaan, että vuodenajoittainen kellonajan siirto säästää energiaa. Tämä olikin merkittävin syy siihen, miksi siirtymät otettiin käyttöön viime vuosisadalla. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vaikka kellonajan siirrolla saattaa olla marginaalisia energiankulutusta vähentäviä vaikutuksia koko unionin tasolla, kaikissa jäsenvaltioissa näin ei ole. Kesäaikaan siirtymisellä valaistuksessa säästetty energia saattaa myös kumoutua lämmitysenergian kasvavalla käytöllä. Lisäksi tuloksia on vaikea tulkita, sillä niihin vaikuttavat merkittävästi ulkoiset tekijät, kuten sää, energiankuluttajien käyttäytyminen ja meneillään oleva energiakäänne. [tark. 13]

(5)  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kunkin jäsenvaltion oikeuteen päättää itse, mitä normaaliaikaa tai -aikoja se noudattaa lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueillaan, jotka kuuluvat perussopimusten alueelliseen soveltamisalaan, eikä asiaa koskeviin tuleviin muutoksiin. Sen varmistamiseksi, ettei kesäaikajärjestelyjen noudattamisesta pelkästään joissakin jäsenvaltioissa kuitenkaan aiheudu häiriöitä sisämarkkinoiden toiminnalle, jäsenvaltioiden tulisi pidättäytyä muuttamasta normaaliaikaa lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla vuodenajoittaisiin muutoksiin liittyvistä syistä, jollei tällaisessa muutoksessa ole kyse aikavyöhykkeen muutoksesta. Jotta voidaan minimoida muun muassa liikenteelle, viestinnälle ja muille asiaankuuluville aloille aiheutuvat häiriöt, jäsenvaltioiden olisi lisäksi annettava komissiolle tiedoksi hyvissä ajoin viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2020 aikomuksensa muuttaa normaaliaikaansa ja tämän jälkeen sovellettava tiedoksi antamiaan muutoksia. Kyseisen tiedoksiannon perusteella komissio ilmoittaa asiasta kaikille muille jäsenvaltioille, jotta nämä voivat toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet. Se myös tiedottaa asiasta suurelle yleisölle ja sidosryhmille julkaisemalla nämä tiedot lokakuun 2021 viimeisenä sunnuntaina. [tark. 14]

(6)  Siksi on tarpeen luopua direktiivissä 2000/84/EY säädettyjen kesäaikasäännösten kattaman kauden yhdenmukaistamisesta ja ottaa käyttöön yhteiset säännöt, joilla estetään jäsenvaltioita soveltamasta toisistaan poikkeavia vuodenajoittaisia aikajärjestelyjä muuttamalla noudattamansa normaaliajan useammin kuin kerran vuodessa ja asetetaan velvoite antaa tiedoksi suunnitellut normaaliajan muutokset. Tällä direktiivillä pyritään edistämään määrätietoisesti sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Siksi tämän direktiivin olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artiklaan, sellaisena kuin sitä tulkitaan Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti. [tark. 15]

(6 a)   Ennen päätöksen tekemistä tietyn normaaliajan soveltamisesta kussakin jäsenvaltiossa on toteutettava kuulemiset ja tutkimukset, joissa otetaan huomioon kansalaisten mieltymykset, maantieteellinen vaihtelu, alueelliset erot, tavanomaiset työjärjestelyt ja muut kutakin jäsenvaltiota koskevat tekijät. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava riittävästi aikaa analysoida ehdotuksen vaikutusta ja valita väestölleen parhaiten soveltuva ratkaisu samalla kun otetaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. [tark. 16]

(6 b)   Muu kuin vuodenaikojen vaihtumiseen liittyvä kellonajan siirto aiheuttaa siirtymäkustannuksia, jotka koskevat erityisesti liikennealan ja muiden alojen tietotekniikkajärjestelmiä. Jotta siirtymäkustannuksia voidaan vähentää merkittävästi, tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten tarvitaan kohtuullinen valmisteluaika. [tark. 17]

(7)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava 1 päivästä huhtikuuta 2019 2021 siten, että viimeinen direktiivin 2000/84/EY sääntöjen mukainen kesäaika alkaisi kaikissa jäsenvaltioissa 31 päivänä maaliskuuta 2019 maaliskuun viimeisenä sunnuntaina vuonna 2021 kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa. Jäsenvaltioiden, jotka kyseisen kesäajan jälkeen aikovat ottaa käyttöön normaaliajan, joka vastaa talvikaudella sovellettavaa aikaa direktiivin 2000/84/EY mukaisesti, olisi muutettava normaaliaikaansa 27 päivänä lokakuuta 2019 lokakuun 2021 viimeisenä sunnuntaina kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa, jotta eri jäsenvaltioissa toteutettavat samankaltaiset ja pysyvät muutokset tapahtuisivat samanaikaisesti. On suotavaa, että jäsenvaltiot tekevät normaaliaikaa koskevat päätöksensä siten, että kutakin niistä voidaan alkaa soveltaa yhtenäisesti vuodesta 2019 2021 alkaen. [tark. 18]

(7 a)  Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä keskenään yhteistyötä ja tehtävä suunniteltuja aikajärjestelyjä koskevat päätöksensä yhtenäisesti ja koordinoidusti. Tästä syystä olisi perustettava koordinointimekanismi, jossa olisi oltava yksi nimetty edustaja kustakin jäsenvaltiosta ja yksi edustaja komissiosta. Koordinointimekanismin olisi käsiteltävä ja arvioitava kaikkien jäsenvaltion normaaliaikaa koskevien päätösten mahdollisia vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan merkittävien häiriöiden välttämiseksi. [tark. 19]

(7 b)  Komission olisi arvioitava, onko eri jäsenvaltioiden suunnitelluilla aikajärjestelyillä mahdollisia merkittäviä ja pysyviä vaikutuksia, jotka haittaisivat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Jos tämä arviointi ei johda siihen, että jäsenvaltiot tarkistavat suunnittelemiaan aikajärjestelyjä, komission olisi voitava lykätä tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivää enintään 12 kuukaudella ja tehtävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Tämän direktiivin asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissiolle olisi tästä syystä siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivää voidaan lykätä enintään 12 kuukaudella. [tark. 20]

(8)  Tämän direktiivin täytäntöönpanoa olisi seurattava. Komissio esittää kyseisen seurannan tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavassa kertomuksessa. Kertomuksen olisi perustuttava tietoihin, jotka jäsenvaltiot asettavat komission saataville hyvissä ajoin, jotta kertomus voidaan esittää määräajassa.

(9)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita yhdenmukaistettujen aikajärjestelyjen osalta, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(10)  Yhdenmukaistettuja aikajärjestelyjä olisi sovellettava niiden perussopimusten alueellista soveltamisalaa koskevien määräysten mukaisesti, joista määrätään SEUT 355 artiklassa.

(11)  Sen vuoksi direktiivi 2000/84/EY olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1.  Jäsenvaltiot eivät saa tehdä vuodenajoittaisia muutoksia normaaliaikaansa tai ‑aikoihinsa.

2.  Sen estämättä Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat vielä tehdä vuodenajoittaisen muutoksen normaaliaikaansa tai -aikoihinsa vuonna 2019 2021, jos ne tekevät sen 27 päivänä lokakuuta 2019 kyseisen vuoden lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa. Jäsenvaltioiden on annettava tämä päätös tiedoksi 2 artiklan mukaisesti komissiolle viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2020. [tark. 21]

2 artikla

1.  Jos jäsenvaltio päättää muuttaa normaaliaikaansa tai -aikojaan jollakin lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella, sen on annettava asia komissiolle tiedoksi viimeistään 6 kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan soveltamista. Jos jäsenvaltio on tehnyt tällaisen tiedoksiannon eikä ole peruuttanut sitä viimeistään 6 kuukautta ennen suunnitellun muutoksen päivämäärää, jäsenvaltion on sovellettava kyseistä muutosta Perustetaan koordinointimekanismi, jonka tavoitteena on varmistaa yhdenmukaistettu ja koordinoitu lähestymistapa aikajärjestelyihin kaikkialla unionissa. [tark. 22]

2.  Kuukauden kuluessa mainitusta tiedoksiannosta komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille ja julkaisee kyseiset tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä Koordinointimekanismissa on oltava yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta ja yksi edustaja komissiosta. [tark. 23]

2 a.  Jos jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle 1 artiklan 2 kohdan nojalla tekemästään päätöksestä, koordinointimekanismi kutsutaan koolle keskustelemaan suunnitellun muutoksen vaikutuksesta sisämarkkinoiden toimintaan ja arvioimaan sitä, jotta vältetään merkittävät häiriöt. [tark. 24]

2 b.  Kun komissio katsoo 2 a kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella, että suunniteltu muutos vaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, se tiedottaa asiasta ilmoittavalle jäsenvaltiolle. [tark. 25]

2 c.  Ilmoittavan jäsenvaltion on päätettävä viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2020, pitääkö se aikomuksensa ennallaan vai ei. Jos ilmoittava jäsenvaltio päättää pitää aikomuksensa ennallaan, sen on toimitettava yksityiskohtainen selvitys siitä, miten se käsittelee muutoksen kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan. [tark. 26]

3 artikla

1.  Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 tämän direktiivin soveltamisesta ja täytäntöönpanosta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 arviointikertomuksen sekä tarvittaessa direktiivin uudelleentarkastelua koskevan lainsäädäntöehdotuksen, joka pohjautuu perusteelliseen arviointiin, jossa ovat olleet mukana kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät. [tark. 27]

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2024 2025. [tark. 28]

4 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2019 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä huhtikuuta 2019 2021.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. [tark. 29]

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 a artikla (uusi)

1.  Komissio seuraa tiiviissä yhteistyössä 2 artiklassa tarkoitetun koordinointimekanismin kanssa suunniteltuja aikajärjestelyjä kaikkialla unionissa.

2.  Jos komissio katsoo, että jäsenvaltioiden 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiedoksi antamat suunnitellut aikajärjestelyt voivat häiritä merkittävästi ja pysyvästi sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, sille siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivän lykkäämiseksi enintään 12 kuukaudella ja tehdä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. [tark. 30]

4 b artikla

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle [tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen] [tämän direktiivin soveltamispäivään asti] 4 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 4 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. [tark. 31]

5 artikla

Kumotaan direktiivi 2000/84/EY 1 päivästä huhtikuuta 2019 2021 alkaen. [tark. 32]

6 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)EUVL C 62, 15.2.2019, s. 305.
(2)EUVL C 62, 15.2.2019, s. 305.
(3)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/84/EY, annettu 19 päivänä tammikuuta 2001, kesäaikasäännöksistä (EYVL L 31, 2.2.2001, s. 21).


Sähkön sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt ***I
PDF 121kWORD 54k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0864 – C8-0495/2016 – 2016/0380(COD))
P8_TA(2019)0226A8-0044/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0864),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0495/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Unkarin parlamentin, Itävallan liittoneuvoston ja Puolan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2017 annetun alueiden komitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 7. syyskuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0044/2018),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (uudelleenlaadittu teksti)

P8_TC1-COD(2016)0380


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2019/944.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMA RAJAYHDYSJOHDON MÄÄRITELMÄSTÄ

Komissio panee merkille lainsäätäjien uudelleenlaaditusta sähködirektiivistä ja uudelleenlaaditusta sähköasetuksesta saavuttaman yhteisymmärryksen, jossa palataan direktiivissä 2009/72/EY ja asetuksessa (EY) N:o 714/2009 käytettyyn ’rajayhdysjohdon’ määritelmään. Komissio on samaa mieltä siitä, että sähkömarkkinat poikkeavat muista markkinoista, kuten maakaasumarkkinoista, muun muassa siten, että niillä käydään kauppaa tuotteilla, joita ei tällä hetkellä voida helposti varastoida ja joita tuotetaan monissa erilaisissa tuotantolaitoksissa, myös jakelutasolla olevissa laitoksissa.  Tästä syystä liitännöillä kolmansiin maihin on erilainen merkitys sähkö- ja kaasualalla, ja näillä aloilla voidaan soveltaa erilaista sääntelymallia.

Komissio tarkastelee tarkemmin tämän yhteisymmärryksen vaikutusta ja antaa tarvittaessa ohjeita lainsäädännön soveltamisesta.

Oikeudellisen selkeyden vuoksi komissio haluaa korostaa seuraavaa:

Sähködirektiivissä sovitussa rajayhdysjohdon määritelmässä viitataan välineisiin, joita käytetään liitettäessä sähköverkkoja toisiinsa. Tässä sanamuodossa ei eroteta toisistaan erilaisia sääntelykehyksiä tai teknisiä tilanteita, ja se kattaa siten lähtökohtaisesti kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sähköliitännät kolmansiin maihin. Sähköasetuksessa sovitun rajayhdysjohdon määritelmän osalta komissio korostaa, että sähkömarkkinoiden yhdentäminen edellyttää verkonhaltijoiden, markkinaosapuolten ja sääntelyviranomaisten tiivistä yhteistyötä. Vaikka sovellettavien sääntöjen soveltamisala voi vaihdella sen mukaan, kuinka tiiviisti markkinat on yhdennetty sähkön sisämarkkinoihin, kolmansien maiden yhdentymisen sähkön sisämarkkinoihin, kuten osallistumisen markkinoiden yhteenkytkentähankkeisiin, olisi perustuttava sopimuksiin, joissa edellytetään asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamista.

KOMISSION LAUSUMA VAIHTOEHTOISESTA RIIDANRATKAISUSTA

Komissio panee merkille 26 artiklaan liittyvän lainsäädäntövallan käyttäjien sopimuksen, jonka mukaan energiapalvelujen tarjoajien osallistuminen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun olisi tehtävä EU:n tasolla pakolliseksi. Komissio pitää tätä päätöstä valitettavana, koska sen ehdotus oli jättänyt tämän valinnan jäsenvaltioille kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetussa direktiivissä 2013/11/EU omaksutun lähestymistavan mukaisesti ja ottaen huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

Komission tehtävänä ei ole tehdä vertailevia arviointeja yksittäisistä vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön. Sen vuoksi komissio tarkastelee kansallisten vaihtoehtoisten riidanratkaisuympäristöjen yleistä tehokkuutta liittyen sen yleiseen velvoitteeseen seurata unionin lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen tehokasta soveltamista.

(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.
(2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.
(3) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Sähkön sisämarkkinat ***I
PDF 121kWORD 56k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0861 – C8-0492/2016 – 2016/0379(COD))
P8_TA(2019)0227A8-0042/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0861),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0492/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin tasavallan edustajainhuoneen, Saksan liittopäivien, Espanjan parlamentin, Ranskan senaatin, Unkarin parlamentin, Itävallan liittoneuvoston, Puolan Sejmin, Puolan senaatin, Romanian edustajainhuoneen ja Romanian senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 31. toukokuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2017 annetun alueiden komitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 13. heinäkuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0042/2018),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu)

P8_TC1-COD(2016)0379


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/943.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMA RAJAYHDYSJOHDON MÄÄRITELMÄSTÄ

”Komissio panee merkille lainsäätäjien uudelleenlaaditusta sähködirektiivistä ja uudelleenlaaditusta sähköasetuksesta saavuttaman yhteisymmärryksen, jossa palataan direktiivissä 2009/72/EY ja asetuksessa (EY) N:o 714/2009 käytettyyn ’rajayhdysjohdon’ määritelmään. Komissio on samaa mieltä siitä, että sähkömarkkinat poikkeavat muista markkinoista, kuten maakaasumarkkinoista, muun muassa siten, että niillä käydään kauppaa tuotteilla, joita ei tällä hetkellä voida helposti varastoida ja joita tuotetaan monissa erilaisissa tuotantolaitoksissa, myös jakelutasolla olevissa laitoksissa. Tästä syystä liitännöillä kolmansiin maihin on erilainen merkitys sähkö- ja kaasualalla, ja näillä aloilla voidaan soveltaa erilaista sääntelymallia.

Komissio tarkastelee tarkemmin tämän yhteisymmärryksen vaikutusta ja antaa tarvittaessa ohjeita lainsäädännön soveltamisesta.

Oikeudellisen selkeyden vuoksi komissio haluaa korostaa seuraavaa:

Sähködirektiivissä sovitussa rajayhdysjohdon määritelmässä viitataan välineisiin, joita käytetään liitettäessä sähköverkkoja toisiinsa. Tässä sanamuodossa ei eroteta toisistaan erilaisia sääntelykehyksiä tai teknisiä tilanteita, ja se kattaa siten lähtökohtaisesti kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sähköliitännät kolmansiin maihin. Sähköasetuksessa sovitun rajayhdysjohdon määritelmän osalta komissio korostaa, että sähkömarkkinoiden yhdentäminen edellyttää verkonhaltijoiden, markkinaosapuolten ja sääntelyviranomaisten tiivistä yhteistyötä. Vaikka sovellettavien sääntöjen soveltamisala voi vaihdella sen mukaan, kuinka tiiviisti markkinat on yhdennetty sähkön sisämarkkinoihin, kolmansien maiden yhdentymisen sähkön sisämarkkinoihin, kuten osallistumisen markkinoiden yhteenkytkentähankkeisiin, olisi perustuttava sopimuksiin, joissa edellytetään asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamista.”

KOMISSION LAUSUMA MARKKINAUUDISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVISTA SUUNNITELMISTA

Komissio panee merkille lainsäätäjien välisen yhteisymmärryksen 20 artiklan 3 kohdasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden, joilla on havaittu riittävyyteen liittyviä huolenaiheita, on julkaistava osana valtiontukiprosessia toteuttamissuunnitelma ja aikataulu sellaisten toimenpiteiden hyväksymiselle, joilla mahdolliset havaitut sääntelyvääristymät ja/tai markkinoiden toimintapuutteet poistetaan.

SEUT-sopimuksen 108 artiklan nojalla komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida, soveltuvatko valtiontukitoimenpiteet sisämarkkinoille. Tämä asetus ei rajoita komissiolla SEUT-sopimuksen nojalla olevaa yksinomaista toimivaltaa eikä vaikuta siihen. Komissio voi siis tarvittaessa antaa lausunnon markkinoiden uudistussuunnitelmista samanaikaisesti kun se hyväksyy kapasiteettimekanismeja valtiontukisääntöjen mukaisesti, mutta nämä kaksi menettelyä ovat oikeudellisesti erillisiä.

(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.
(2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.
(3) EUVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto ***I
PDF 115kWORD 52k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0863 – C8-0494/2016 – 2016/0378(COD))
P8_TA(2019)0228A8-0040/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0863),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0494/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Saksan liittopäivien, Ranskan senaatin ja Romanian senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 31. toukokuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle ttyöjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 13. heinäkuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0040/2018),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksena, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (uudelleenlaadittu)

P8_TC1-COD(2016)0378


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/942.)

(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.
(2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.
(3) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Riskeihin varautuminen sähköalalla ***I
PDF 113kWORD 52k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta (COM(2016)0862 – C8-0493/2016 – 2016/0377(COD))
P8_TA(2019)0229A8-0039/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0862),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0493/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 31. toukokuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 5. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0039/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta

P8_TC1-COD(2016)0377


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/941.)

(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.
(2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.


Renkaiden merkitseminen polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta ***I
PDF 512kWORD 379k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta ja asetuksen (EY) N:o 1222/2009 kumoamisesta (COM(2018)0296 – C8-0190/2018 – 2018/0148(COD))
P8_TA(2019)0230A8-0086/2019

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0296),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0190/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0086/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../… antamiseksi renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta ja asetuksen (EY) N:o 1222/2009 kumoamisesta

P8_TC1-COD(2018)0148


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan ja 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unioni on sitoutunut perustamaan energiaunionin, johon sisältyy tulevaisuuteen tähtäävä ilmastopolitiikka. Polttoainetehokkuus on olennainen osa vuoteen 2030 ulottuvia unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita, ja se vaikuttaa keskeisesti energiankysynnän hillintään.

(2)  Komissio on tarkastellut(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009(6) tehokkuutta ja todennut, että sen säännöksiä on tarpeen päivittää sen tehokkuuden parantamiseksi.

(3)  On aiheellista korvata asetus (EY) N:o 1222/2009 uudella asetuksella, johon sisällytetään vuonna 2011 tehdyt muutokset ja jolla muutetaan ja vahvistetaan joitakin asetuksen säännöksiä niiden sisällön selkeyttämiseksi ja päivittämiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon renkaiden tekninen kehitys viime vuosina. Koska tarjonta ja kysyntä ovat kuitenkin muuttuneet vain vähän polttoainetehokkuuden osalta, tässä vaiheessa ei ole tarpeen muuttaa polttoainetehokkuuden asteikkoa. Lisäksi olisi tarkasteltava syytä tähän kehityksen puuttumiseen sekä ostamiseen vaikuttavia tekijöitä (hinta, suorituskyky jne.). [tark. 1]

(4)  Liikennesektorin osuus unionin energiankulutuksesta on kolmannes. Tieliikenteen osuus unionin kaikista kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2015 oli noin 22 prosenttia. Renkaiden osuus ajoneuvojen polttoainekulutuksesta on 5–10 prosenttia, mikä johtuu ennen kaikkea renkaiden vierintävastuksesta. Sen vuoksi tieliikenteen polttoainetehokkuutta voitaisiin lisätä huomattavasti pienentämällä renkaiden vierintävastusta, mikä vähentää myös päästöjä ja edistää hiilestä luopumista liikennealalla. [tark. 2]

(4 a)  Jotta tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä saadaan vähennettyä, jäsenvaltioiden olisi luotava yhteistyössä komission kanssa kannustimia kehittää innovatiivinen uusi teknologinen prosessi polttoainetaloudellisia ja turvallisia luokkien C1, C2 ja C3 renkaita varten. [tark. 3]

(5)  Renkailla on useita toisiinsa liittyviä ominaisuuksia. Yhden ominaisuuden, esimerkiksi vierintävastuksen, parantaminen voi vaikuttaa haitallisesti muihin ominaisuuksiin, esimerkiksi märkäpitoon, ja märkäpidon parantaminen voi puolestaan lisätä vierintämelua. Rengasvalmistajia olisi kannustettava optimoimaan kaikki renkaiden ominaisuudet niin, että ne ylittävät jo saavutetut tasot.

(6)  Polttoainetaloudelliset renkaat voivat olla kustannustehokkaita, sillä niillä saavutettavat polttoainesäästöt kompensoivat hyvin niiden korkeamman ostohinnan, joka johtuu suuremmista tuotantokustannuksista.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 661/2009(7) säädetään renkaiden vierintävastusta koskevista vähimmäisvaatimuksista. Teknisen kehityksen ansiosta renkaiden vierintävastuksesta johtuvaa energiahävikkiä voidaan vähentää huomattavasti enemmän kuin mainitut vähimmäisvaatimukset edellyttävät. Tieliikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseksi on näin ollen aiheellista päivittää rengasmerkintöjä koskevia säännöksiä antamalla tästä ominaisuudesta yhdenmukaistettuja tietoja, jotta kannustetaan loppukäyttäjiä ostamaan polttoainetaloudellisempia renkaita.

(7 a)  Renkaiden merkintöjen parantamisen ansiosta kuluttajat voivat saada merkityksellisempiä ja vertailukelpoisempia tietoja polttoainetehokkuudesta, turvallisuudesta ja melusta sekä tehdä kustannustehokkaita ja ympäristöystävällisiä ostopäätöksiä uusia renkaita ostaessaan. [tark. 5]

(8)  Liikennemelu on merkittävä häiriötekijä, joka vaikuttaa terveyteen haitallisesti. Asetuksessa (EY) N:o 661/2009 säädetään renkaiden vierintämelua koskevista vähimmäisvaatimuksista. Teknisen kehityksen ansiosta renkaiden vierintämelua voidaan vähentää huomattavasti enemmän kuin mainitut vähimmäisvaatimukset edellyttävät. Liikennemelun vähentämiseksi on näin ollen aiheellista päivittää rengasmerkintöjä koskevia säännöksiä antamalla tästä ominaisuudesta yhdenmukaistettuja tietoja, jotta kannustetaan loppukäyttäjiä ostamaan renkaita, joista aiheutuva vierintämelu on vähäinen.

(9)  Yhdenmukaistettujen tietojen antaminen vierintämelusta edistää myös liikennemelua rajoittavien toimien täytäntöönpanoa ja lisää tietoisuutta renkaiden aiheuttamasta liikennemelusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY(8) mukaisesti.

(10)  Asetuksessa (EY) N:o 661/2009 säädetään renkaiden märkäpitoa koskevista vähimmäisvaatimuksista. Teknisen kehityksen ansiosta märkäpitoa voidaan parantaa huomattavasti enemmän kuin mainitut vähimmäisvaatimukset edellyttävät ja siten lyhentää jarrutusmatkaa sadesäällä. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi on näin ollen aiheellista päivittää rengasmerkintöjä koskevia säännöksiä antamalla tästä ominaisuudesta yhdenmukaistettuja tietoja, jotta kannustetaan loppukäyttäjiä ostamaan renkaita, joilla on hyvä märkäpito.

(11)  Jotta varmistetaan yhdenmukaisuus kansainvälisten puitteiden kanssa, asetuksessa (EY) N:o 661/2009 viitataan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöön nro 117(9), joka sisältää asiaankuuluvat renkaiden vierintävastusta, melua ja märkä- ja lumipitoa koskevat mittausmenetelmät.

(12)  Jotta liikenneturvallisuutta voidaan parantaa unionin kylmissä ilmastoissa ja antaa loppukäyttäjille tietoa erityisesti lumi- ja jääolosuhteisiin suunniteltujen renkaiden suorituskyvystä, on aiheellista edellyttää, että merkintään sisällytetään lumi- ja jäärenkaita koskevat tietovaatimukset. Lumi- ja jäärenkailla on erityisominaisuuksia, jotka eivät ole täysin verrattavissa muiden rengastyyppien ominaisuuksiin. Jotta voidaan varmistaa, että loppukäyttäjät voivat tehdä harkittuja ja tietoon perustuvia päätöksiä, merkinnöissä olisi esitettävä lumi- ja jääpitoa koskevat tiedot ja QR-koodi. Komission olisi kehitettävä sekä lumi- että jääpitoa koskeva suorituskykyasteikko. Asteikkojen olisi perustuttava lumen osalta E-sääntöön nro 117 ja jään osalta ISO 19447 -standardiin. Joka tapauksessa logo, jossa on kolmihuippuinen vuori ja lumihiutale (’3PMSF’), olisi kohopainettava renkaaseen, joka täyttää E-säännön nro 117 mukaiset lumi-indeksin vähimmäisarvot. Samalla tavoin renkaassa, joka täyttää ISO 19447 ‑standardin mukaiset jääindeksin vähimmäisarvot, olisi käytettävä tämän standardin mukaisesti hyväksyttyä jäärenkaan logoa. [tark. 6]

(13)  Renkaiden kulumisesta käytön aikana syntyy merkittävästi mikromuovia, joka on haitallista ympäristölle, ja . Tämän vuoksi komission tiedonannossa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa”(10) todetaan, että on tarvetta puuttua mikromuovien tahattomaan irtoamiseen renkaista muun muassa tiedottamistoimilla, kuten renkaita koskevilla merkinnöillä ja vähimmäisvaatimuksilla. Renkaiden kulumisen mittaamista varten ei kuitenkaan ole tällä hetkellä saatavilla soveltuvaa testausmenetelmää. Näin ollen rengasmerkintävaatimusten soveltaminen renkaiden kulumistietoihin toisi merkittävää terveys- ja ympäristöhyötyä. Sen vuoksi komission olisi annettava toimeksianto tällaisen soveltuvan menetelmän kehittämiseksi mahdollisimman pian ottaen huomioon kaikki uusimmat kansainvälisesti kehitetyt tai ehdotetut standardit tai määräykset sekä alan teollisuuden tutkimustulokset. [tark. 7]

(14)  Uudelleen pinnoitetut renkaat ovat merkittävä osa raskaiden hyötyajoneuvojen rengasmarkkinoita. Renkaiden pinnoittaminen pidentää niiden käyttöikää ja edistää kiertotalouden tavoitteita, kuten jätteen vähentämistä. Merkintävaatimusten soveltaminen tällaisiin renkaisiin saisi aikaan merkittäviä energiasäästöjä. Koska pinnoitettujen renkaiden suorituskyvyn mittausta varten ei ole tällä hetkellä käytettävissä soveltuvaa testausmenetelmää, tässä asetuksessa olisi säädettävä niiden tulevasta sisällyttämisestä asetukseen.

(15)  Unionin kuluttajista yli 85 prosenttia tuntee selkeänä ja avoimena tiedottamisvälineenä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369(11) mukaisen energiamerkinnän, jolla tuotteiden energiankulutus luokitellaan asteikolla A–G, ja se on osoittautunut toimivaksi energiatehokkaiden tuotteiden edistämisessä. Rengasmerkinnässä olisi käytettävä mahdollisuuksien mukaan samaa ulkoasua kuitenkin niin, että otetaan huomioon renkaiden ominaisuuksien erityispiirteet. [tark. 8]

(16)  Vertailukelpoisten tietojen antaminen renkaiden ominaisuuksista standardimerkinnän muodossa voi todennäköisesti vaikuttaa loppukäyttäjien ostopäätöksiin ja saada heidät ostamaan turvallisempia, kestävästi tuotettuja, hiljaisempia ja polttoainetaloudellisempia renkaita. Tämä puolestaan todennäköisesti kannustaa rengasvalmistajia optimoimaan nämä ominaisuudet, mikä edistäisi kestävämpää kulutusta ja tuotantoa. [tark. 9]

(17)  Kaikki loppukäyttäjät, mukaan luettuna vaihtorenkaiden ostajat, uusiin ajoneuvoihin asennettujen renkaiden ostajat sekä kalustopäälliköt ja kuljetusyritykset tarvitsevat enemmän tietoa renkaiden polttoainetaloudellisuudesta ja muista ominaisuuksista, sillä eri rengasmerkkien ominaisuuksien vertailu ei ole helppoa, kun käytössä ei ole renkaiden merkintäjärjestelmää eikä yhdenmukaistettua testausjärjestelmää. Sen vuoksi on aiheellista edellyttää, että ajoneuvon mukana toimitettavat renkaat on varustettu aina merkinnällä.

(18)  Tällä hetkellä merkintöjä edellytetään nimenomaisesti henkilöautojen renkaissa (luokan C1 renkaat) ja pakettiautojen renkaissa (luokan C2 renkaat) muttei raskaiden hyötyajoneuvojen renkaissa (luokan C3 renkaat). Luokan C3 renkaat kuluttavat enemmän polttoainetta ja kerryttävät enemmän ajokilometrejä vuodessa kuin luokkien C1 ja C2 renkaat, minkä vuoksi polttoaineen kulutuksen ja päästöjen vähentämispotentiaali on merkittävä raskaiden hyötyajoneuvojen osalta.

(19)  Luokan C3 renkaiden sisällyttäminen asetuksen soveltamisalaan on myös linjassa seuraavien komission ehdotusten kanssa: ehdotus asetukseksi uusien raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen seurannasta ja raportoinnista(12) ja ehdotus raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästönormeista(13).

(20)  Monet loppukäyttäjät tekevät renkaiden ostopäätöksen näkemättä itse rengasta, minkä vuoksi he eivät myöskään näe siihen kiinnitettyä merkintää. Kaikissa tällaisissa tilanteissa loppukäyttäjälle olisi esitettävä merkintä ennen ostopäätöksen lopullista tekemistä. Rengasmerkintöjen esittäminen myyntipisteissä ja teknisessä myynninedistämismateriaalissa varmistaisi, että jakelijat ja potentiaaliset loppukäyttäjät saavat yhdenmukaistettuja tietoja renkaiden merkityksellisistä ominaisuuksista ostopäätöksen tekohetkellä ja -paikassa.

(21)  Jotkut loppukäyttäjät tekevät rengasvalintansa ennen myyntipisteessä käyntiä tai ostavat renkaansa postimyynnistä tai internetistä. Jotta myös nämä loppukäyttäjät voisivat perustaa ostopäätöksensä yhdenmukaistettuihin tietoihin renkaiden polttoainetaloudellisuudesta, märkäpidosta, vierintämelusta ja muista ominaisuuksista, merkintöjen olisi oltava esillä kaikessa teknisessä myynninedistämismateriaalissa, myös internetissä.

(22)  Potentiaalisille loppukäyttäjille olisi selvitettävä merkinnän jokainen osatekijä ja sen merkitys. Kyseiset tiedot olisi annettava teknisessä myynninedistämismateriaalissa, esimerkiksi rengastoimittajien verkkosivustoilla. Mainostauluissa, sanoma- ja aikakauslehdissä tai radio- ja televisiolähetyksissä esitettäviä mainoksia ei tulisi pitää teknisenä myynninedistämismateriaalina. [tark. 10]

(23)  Renkaiden polttoainetaloudellisuus, märkäpito, vierintämelu ja muut ominaisuudet olisi mitattava käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät. Tällaisissa menetelmissä olisi mahdollisuuksien mukaan tultava esiin keskivertokuluttajan käyttäytyminen, ja niiden olisi oltava luotettavia, jotta vältetään vaatimusten tahallinen tai tahaton kiertäminen. Rengasmerkinnöissä olisi otettava huomioon renkaiden todellisesta käytöstä saadut vertailutulokset luotettavan, tarkan ja toistettavissa olevan laboratoriotestauksen tarpeellisuuden asettamissa rajoissa, jotta loppukäyttäjät voivat verrata eri renkaita ja jotta rajoitetaan valmistajille aiheutuvia testauskuluja.

(24)  Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, on olennaisen tärkeää, että toimittajat ja jakelijat noudattavat rengasmerkintäsäännöksiä. Jäsenvaltioiden olisi siksi seurattava merkintäsäännösten noudattamista valvomalla markkinoita ja tekemällä säännöllisiä jälkitarkastuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008(14) mukaisesti.

(25)  Renkaat olisi sisällytettävä asetuksella (EU) 2017/1369 perustettuun tuotetietokantaan, jotta voidaan helpottaa noudattamisen valvontaa, tarjota hyödyllinen väline loppukäyttäjille ja mahdollistaa vaihtoehtoisia tapoja, joilla jakelijat saavat tuoteselosteet. Sen vuoksi asetusta (EU) 2017/1369 olisi muutettava.

(26)  Tavarantoimittajien olisi asetettava vaaditut tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot saataville sähköisessä muodossa tuotetietokannassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden markkinavalvontavelvoitteita ja toimittajien velvoitteita tarkastaa tuotteiden vaatimustenmukaisuus.

(27)  Jotta loppukuluttajat voisivat luottaa rengasmerkintään, sitä jäljitteleviä muita merkintöjä ei pitäisi sallia. Samasta syystä ei pitäisi myöskään sallia muita merkintöjä, merkkejä, symboleja tai tekstejä, jotka todennäköisesti johtaisivat loppukuluttajia harhaan rengasmerkinnän kattamien ominaisuuksien osalta.

(28)  Tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten rikkomiseen sovellettavien seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(29)  Energiatehokkuuden, ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ympäristönsuojelun edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava luoda kannustimia energiatehokkaiden tuotteiden käytölle. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää tällaisten kannustimien luonteesta. Kannustimien olisi oltava unionin valtiontukisääntöjen mukaisia, eivätkä ne saisi muodostaa perusteettomia markkinaesteitä. Tämä asetus ei vaikuta sellaisten valtiontukimenettelyjen tulokseen, jotka voidaan tulevaisuudessa käynnistää tällaisten kannustimien vuoksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti.

(30)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan merkinnän sisältöä ja muotoa, otetaan käyttöön pinnoitettuja renkaita, lumella tai jäällä käytettäviä renkaita, kulumista ja kilometrimäärää koskevia vaatimuksia ja mukautetaan liitteitä teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(15) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [tark. 12]

(30 a)  Sen jälkeen, kun sopiva testausmenetelmä on käytettävissä, renkaiden kilometrimäärää ja kulumista koskevat tiedot ovat hyödyllinen väline, jolla kuluttajille tiedotetaan heidän ostamiensa renkaiden kestävyydestä, käyttöiästä ja mikromuovien tahattomasta irtoamisesta. Kilometrimäärän avulla loppukuluttajat voisivat myös tehdä tietoon perustuvan valinnan pidemmän käyttöiän renkaista, mikä auttaisi suojelemaan ympäristöä, ja samalla kuluttajat voisivat arvioida renkaiden käyttökustannuksia pidemmällä aikavälillä. Siksi merkintöihin olisi sisällytettävä tietoja kilometrimäärään ja kulumiseen liittyvästä suorituskyvystä, kun käytettävissä on asiaankuuluva, mielekäs ja toistettavissa oleva testausmenetelmä tämän asetuksen soveltamista varten. Alan uuden teknologian tutkimus- ja kehitystyötä olisi jatkettava. [tark. 13]

(31)  Sellaisiin renkaisiin, jotka oli saatettu markkinoille ennen tähän asetukseen sisältyvien vaatimusten soveltamispäivää, ei pitäisi edellyttää uusien merkintöjen tekemistä.

(32)  Jotta lujitettaisiin luottamusta merkintään ja varmistettaisiin sen paikkansapitävyys, ilmoitukseen, jonka toimittajat tekevät merkinnässä vierintävastusta, märkäpitoa, lumipitoa ja melua koskevista arvoista, olisi sovellettava tyyppihyväksyntäprosessia asetuksen (EY) N:o 661/2009 mukaisesti. [tark. 14]

(32 a)  Merkinnän olisi edelleen oltava asetuksessa (EY) N:o 1222/2009 säädetyn kokoinen. Merkintään olisi sisällytettävä tieto lumi- tai jääpidosta ja QR-koodi. [tark. 15]

(33)  Komission olisi tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi. Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välillä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten sopimuksen 22 kohdan mukaisesti arviointi olisi tehtävä viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja EU:n lisäarvon perusteella, ja sen olisi tarjottava perusta mahdollisten lisätoimenpiteiden vaikutustenarvioinnille.

(34)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli parantaa tieliikenteen turvallisuutta, taloudellisuutta ja ympäristöystävällisyyttä tarjoamalla loppukäyttäjille tietoa, jonka perusteella he voivat valita polttoainetehokkaammat, turvallisemmat ja vähemmän melua tuottavat renkaat, koska se edellyttää loppukäyttäjille annettavia yhdenmukaistettuja tietoja, vaan se voidaan yhdenmukaistettujen sääntelypuitteiden ja valmistajien tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Asetus on edelleen asianmukainen oikeudellinen väline, koska siinä asetetaan selkeät ja yksityiskohtaiset säännöt, jotka sulkevat pois jäsenvaltioiden mahdollisuuden saattaa säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään eri tavoin, ja näin varmistetaan pidemmälle menevä yhdenmukaisuus koko unionissa. Sääntelykehyksellä, joka on yhdenmukaistettu unionin eikä jäsenvaltioiden tasolla, vähennetään tavarantoimittajille koituvia kustannuksia sekä varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(35)  Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1222/2009 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarkoitus ja kohde

1.  Tämän asetuksen tarkoituksena on parantaa tieliikenteen turvallisuutta, taloudellisuutta ja ympäristöystävällisyyttä sekä terveyden suojelua edistämällä sellaisten polttoainetaloudellisten ja turvallisten renkaiden käyttöä, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän melua edistää vähän melua aiheuttavia polttoainetaloudellisia, turvallisia ja kestävästi tuotettuja renkaita, jotka voivat auttaa minimoimaan ympäristöön ja terveyteen kohdistuvan vaikutuksen parantaen samalla tieliikenteen turvallisuutta ja taloudellista tehokkuutta. [tark. 16]

2.  Tällä asetuksella luodaan puitteet renkaiden ominaisuuksia koskevien yhdenmukaistettujen tietojen antamiseksi merkintöjen avulla, jotta kuluttajat voivat renkaita ostaessaan tehdä tietoon perustuvan valinnan.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan markkinoille saatettaviin luokkien C1, C2 ja C3 renkaisiin. [tark. 17]

2.  Tätä asetusta sovelletaan myös pinnoitettuihin renkaisiin, kunhan tällaisten renkaiden suorituskykyä mittaava soveltuva testausmenetelmä lisätään liitteisiin 12 artiklan nojalla annettavalla delegoidulla säädöksellä.

3.  Tätä asetusta ei sovelleta

a)  ammattikäyttöön tarkoitettuihin maastorenkaisiin;

b)  renkaisiin, jotka on suunniteltu asennettaviksi yksinomaan ajoneuvoihin, jotka on ensirekisteröity ennen 1 päivää lokakuuta 1990;

c)  T-tyypin väliaikaisesti käytettäviin vararenkaisiin;

d)  renkaisiin, joiden nopeusluokitus on alle 80 km/h;

e)  renkaisiin, joiden vanteen nimellishalkaisija on enintään 254 mm tai vähintään 635 mm;

f)  pito-ominaisuuksia parantavilla lisälaitteilla varustettuihin renkaisiin, kuten nastarenkaisiin;

g)  renkaisiin, jotka on suunniteltu asennettaviksi yksinomaan kilpailukäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’luokkien C1, C2 ja C3 renkailla’ rengasluokkia, jotka on määritelty asetuksen (EY) N:o 661/2009 8 artiklassa;

2)  ’pinnoitetuilla renkailla’ käytettyjä renkaita, jotka on kunnostettu korvaamalla kulunut kulutuspinta uudella materiaalilla;

3)  ’T-tyypin väliaikaisesti käytettävällä vararenkaalla’ väliaikaisesti käytettävää vararengasta, joka on tarkoitettu käytettäväksi vakiorenkaille ja vahvistetuille renkaille säädettyjä täyttöpaineita korkeammilla täyttöpaineilla;

4)  ’merkinnällä’ painetussa tai sähköisessä muodossa, mukaan luettuna tarran muodossa, olevaa graafista kuviota, joka sisältää symboleja, joiden tarkoituksena on antaa loppukäyttäjälle tietoa renkaan tai rengassarjan suorituskyvystä liitteessä I esitettyjen ominaisuuksien suhteen;

5)  ’myyntipisteellä’ paikkaa, jossa renkaat ovat esillä tai varastoituina ja myynnissä loppukäyttäjille, myös sellaista autojen näyttelytilaa, jossa on loppukäyttäjille myytäviksi tarjottavia ajoneuvoihin asentamattomia renkaita;

6)  ’teknisellä myynninedistämismateriaalilla’ rengastoimittajan tuottamia painetussa tai sähköisessä muodossa olevia asiakirjoja, joilla täydennetään mainosmateriaalia vähintään liitteen V mukaisilla teknisillä tiedoilla;

7)  ’tuoteselosteella’ vakiomuotoista asiakirjaa, joka sisältää liitteessä IV esitetyt tiedot painetussa tai sähköisessä muodossa;

8)  ’teknisillä asiakirjoilla’ riittävää asiakirja-aineistoa, jonka perusteella markkinavalvontaviranomaiset voivat arvioida tuotteen merkinnän ja tuoteselosteen paikkansapitävyyden, mukaan luettuna liitteessä III esitetyt tiedot;

9)  ’tuotetietokannalla’ asetuksella (EU) 2017/1369 perustettua tietokantaa, joka käsittää seuraavat osat: kuluttajille suunnattu julkinen osa, jossa yksittäisiä tuoteominaisuuksia koskevat tiedot ovat saatavilla sähköisessä muodossa; verkkoportaali tietojen saatavuutta varten; ja vaatimusten noudattamista koskeva osa, jolla on selkeästi määritetyt saatavuutta ja turvallisuutta koskevat vaatimukset;

10)  ’etämyynnillä’ postimyynnin, luettelon, internetin tai puhelinmyynnin välityksellä tai muulla keinoin tapahtuvaa myyntiä, vuokrausta tai osamaksukauppaa, jossa mahdollisen loppukäyttäjän ei voida olettaa näkevän esiteltävää tuotetta;

11)  ’valmistajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta ja saattaa sen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillä;

12)  ’maahantuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun tuotteen unionin markkinoille;

13)  ’valtuutetulla edustajalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa tietyt tehtävät valmistajan puolesta;

14)  ’tavarantoimittajalla’ unioniin sijoittautunutta valmistajaa, sellaisen valmistajan valtuutettua edustajaa, joka ei ole sijoittautunut unioniin, tai maahantuojaa, joka saattaa tuotteen unionin markkinoille;

15)  ’jakelijalla’ toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla ja joka ei ole tavarantoimittaja;

16)  ’asettamisella saataville markkinoilla’ tuotteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

17)  ’markkinoille saattamisella’ tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;

18)  ’loppukäyttäjällä’ kuluttajaa, kalustopäällikköä tai maantiekuljetusyritystä, joka ostaa tai jonka oletetaan ostavan renkaita;

19)  ’ominaisuudella’ liitteessä I esitettyä renkaan ominaisuutta, kuten vierintävastusta, märkäpitoa, vierintämelua, lumi-/ tai jääpitoa, ajokilometrimäärää tai kulumista, jolla on renkaan käytön aikana huomattavia vaikutuksia ympäristöön, tieturvallisuuteen tai terveyteen; [tark. 18]

20)  ’rengastyypillä’ sellaista renkaan versiota, jonka kaikilla yksiköillä on samat merkinnän ja tuoteselosteen kannalta merkitykselliset tekniset ominaisuudet ja sama mallitunniste.

4 artikla

Rengastoimittajien velvollisuudet

1.  Tavarantoimittajien on varmistettava, että markkinoille saatettavissa luokkien C1, C2 ja C3 renkaissa on mukana maksutta [tark. 19]

a)  kussakin renkaassa liitteen II vaatimusten mukainen tarran muodossa oleva merkintä, jossa esitetään kutakin liitteessä I esitettyä ominaisuutta koskevat tiedot ja luokka, sekä liitteessä IV esitetty tuoteseloste; tai [tark. 20]

b)  kussakin yhdestä tai useammasta samanlaisesta renkaasta koostuvassa erässä liitteen II vaatimusten mukainen painetussa muodossa oleva merkintä, jossa esitetään kutakin liitteessä I esitettyä ominaisuutta koskevat tiedot ja luokka, sekä liitteessä IV esitetty tuoteseloste.

2.  Internetissä myytyjen mainostettavien tai myytävien renkaiden osalta tavarantoimittajien on asetettava merkintä saataville ja varmistettava ostotilanteessa, että merkintä esitetään näkyvästi hinnan lähellä ja että tuoteseloste on saatavilla. Merkintä voidaan esittää kerrosteisena kuvana, kun hiirtä napsautetaan kuvan päällä, hiiri viedään kuvan päälle tai kuvaa laajennetaan kosketusnäytöllä tai kun käytetään muuta vastaavaa tekniikkaa. [tark. 21]

3.  Tavarantoimittajien on varmistettava, että merkintä esitetään kaikessa tietyn tyyppisen renkaan visuaalisessa mainonnassa, myös internetissä. [tark. 22]

4.  Tavarantoimittajien on varmistettava, että merkintä esitetään ja liitteen V vaatimuksia noudatetaan kaikessa tietyn tyyppistä rengasta koskevassa teknisessä myynninedistämismateriaalissa, myös internetissä. [tark. 23]

5.  Tavarantoimittajien on varmistettava, että arvoihin arvot, niihin liittyviin luokkiin ja muihin liittyvät luokat, mallitunnisteet ja muut suorituskykyyn liittyviin lisätietoihin liittyvät lisätiedot, jotka ne ilmoittavat merkinnässä liitteessä I esitettyjen olennaisten ominaisuuksien osalta, on sovellettu tyyppihyväksyntäprosessia asetuksen (EY) N:o 661/2009 mukaisesti sekä liitteen III mukaisissa teknisissä asiakirjoissa esitetyt ominaisuudet, on toimitettu tyyppihyväksyntäviranomaisille ennen renkaan markkinoille saattamista. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava tavarantoimittajalle asiakirja-aineiston vastaanottamisesta ja tarkastettava se. [tark. 24]

6.  Tavarantoimittajien on varmistettava merkintöjensä ja tuoteselosteidensa paikkansapitävyys.

7.  Tavarantoimittajien on saatettava tekninen asiakirja-aineisto liitteen III mukaisesti jäsenvaltioiden viranomaisten tai valtuutetun kolmannen osapuolen saataville pyynnöstä. [tark. 25]

8.  Tavarantoimittajien on omasta aloitteestaan tai markkinavalvontaviranomaisten pyynnöstä tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa ja ryhdyttävä viipymättä toimiin sellaisen tilanteen korjaamiseksi, jossa tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia rikotaan niiden vastuualueella.

9.  Tavarantoimittajat eivät saa antaa tai esittää muita merkintöjä, merkkejä, tunnuksia tai tekstejä, jotka eivät ole tämän asetuksen vaatimusten mukaisia, jos tämä todennäköisesti johtaisi loppukäyttäjiä harhaan tai aiheuttaisi sekaannusta olennaisten ominaisuuksien osalta.

10.  Tavarantoimittajat eivät saa antaa tai esittää merkintöjä, jotka jäljittelevät tässä asetuksessa säädettyä merkintää.

5 artikla

Rengastoimittajien velvollisuudet suhteessa tuotetietokantaan

1.  Tavarantoimittajien on 1 ... päivästä tammikuuta 2020 ...kuuta ... [9 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] kirjattava ennen kyseisen päivämäärän jälkeen valmistetun renkaan markkinoille saattamista tuotetietokantaan asetuksen (EU) 2017/1369 liitteessä I vahvistetut tiedot lukuun ottamatta mallin mitattuja teknisiä parametreja.

2.  Jos renkaat saatetaan markkinoille valmistetaan ... päivän ...kuuta ... [lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä] ja 31 päivän joulukuuta 2019 yhdeksän kuukauden miinus yhden päivän kuluttua ... päivästä ...kuuta ... [lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä] välisenä aikana, tavarantoimittajan on kirjattava 30 päivään kesäkuuta 2020 ... päivään ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] mennessä kirjattava tuotetietokantaan asetuksen (EU) 2017/1369 liitteessä I vahvistetut tiedot näistä renkaista lukuun ottamatta mallin mitattuja teknisiä parametreja.

2 a.  Jos renkaat saatetaan markkinoille ennen ... päivää ...kuuta ... [lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä], tavarantoimittajan voi kirjata tuotetietokantaan asetuksen (EU) 2017/1369 liitteessä I vahvistetut tiedot näistä renkaista.

3.  Kunnes 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on kirjattu tuotetietokantaan, tavarantoimittajan on asetettava saataville teknisten asiakirjojen sähköinen versio tarkastusta varten 10 päivän kuluessa markkinavalvontaviranomaisten esittämän pyynnön vastaanottamisesta.

4.  Rengasta, johon on tehty merkinnän tai tuoteselosteen kannalta merkityksellisiä muutoksia, on pidettävä uutena rengastyyppinä. Tavarantoimittajan on ilmoitettava tietokannassa, milloin se ei enää saata markkinoille jonkin rengastyypin yksiköitä.

5.  Kun rengastyypin viimeinen yksikkö on saatettu markkinoille, tavarantoimittajan on säilytettävä kyseistä rengastyyppiä koskevat tiedot tuotetietokannan vaatimusten noudattamista koskevassa osassa viiden vuoden ajan. [tark. 58]

6 artikla

Rengasjakelijoiden velvollisuudet

1.  Jakelijoiden on varmistettava, että

a)  renkaissa on liitteen II mukaisesti merkintä tavarantoimittajan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toimittaman tarran muodossa selkeästi näkyvissä myyntipisteessä; tai [tark. 26]

b)  ennen yhdestä tai useammasta samanlaisesta renkaasta koostuvaan erään kuuluvan renkaan myyntiä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu merkintä on loppukäyttäjän nähtävillä ja selkeästi esillä renkaan välittömässä läheisyydessä myyntipisteessä;

b a)  merkintä on kiinnitetty suoraan renkaaseen ja se on luettavissa kokonaisuudessaan ilman, että mikään estää sitä näkymästä. [tark. 28]

2.  Jakelijoiden on varmistettava, että merkintä esitetään kaikessa tietyn tyyppisen renkaan visuaalisessa mainonnassa, myös internetissä. [tark. 29]

3.  Jakelijoiden on varmistettava, että merkintä esitetään ja liitteen V vaatimuksia noudatetaan kaikessa tietyn tyyppistä rengasta koskevassa teknisessä myynninedistämismateriaalissa, myös internetissä. [tark. 30]

4.  Jakelijoiden on varmistettava, että jos myynnissä olevat renkaat eivät ole loppukäyttäjän nähtävillä, ne antavat loppukäyttäjille kopion merkinnästä ennen myyntiä.

5.  Jakelijoiden on varmistettava, että merkintä esitetään kaikessa paperiasiakirjoihin perustuvassa etämyynnissä ja että loppukäyttäjät saavat tuoteselosteen maksuttoman verkkosivuston kautta tai painetun kopion siitä pyynnöstä.

6.  Jakelijoiden, jotka käyttävät puhelinmyyntiin perustuvaa etämyyntiä, on nimenomaisesti ilmoitettava loppukäyttäjille olennaisten ominaisuuksien luokista merkinnässä ja ilmoitettava, että loppukäyttäjät saavat täyden merkinnän ja tuoteselosteen maksuttoman verkkosivuston kautta tai pyytämällä painettua kopiota.

7.  Suoraan internetissä myytyjen mainostettavien tai myytävien renkaiden osalta jakelijoiden on asetettava merkintä saataville ja varmistettava ostotilanteessa, että merkintä esitetään hinnan lähellä ja että tuoteseloste on saatavilla. Merkintä voidaan esittää kerrosteisena kuvana, kun hiirtä napsautetaan kuvan päällä, hiiri viedään kuvan päälle tai kuvaa laajennetaan kosketusnäytöllä tai kun käytetään muuta vastaavaa tekniikkaa. [tark. 31]

7 artikla

Ajoneuvojen toimittajien ja ajoneuvojen jakelijoiden velvollisuudet

Jos loppukäyttäjä aikoo hankkia uuden ajoneuvon, ajoneuvojen toimittajien ja jakelijoiden on esitettävä loppukäyttäjälle ennen myyntiä ajoneuvon mukana tarjottavien renkaiden merkintä sekä asiaankuuluva tekninen myynninedistämismateriaali.

8 artikla

Testaus- ja mittausmenetelmät

Tiedot, jotka on annettava 4, 6 ja 7 artiklan mukaisesti merkinnässä esitetyistä ominaisuuksista, on hankittava soveltamalla liitteessä I tarkoitettuja testaus- ja mittausmenetelmiä tarkoitettujen testausmenetelmien ja liitteessä VI tarkoitettua tarkoitetun laboratorioiden yhdenmukaistamismenettelyä yhdenmukaistamismenettelyn mukaisesti. [tark. 32]

9 artikla

Varmennusmenettely

Jäsenvaltioiden on arvioitava kunkin liitteessä I esitetyn olennaisen ominaisuuden osalta ilmoitettujen luokkien vaatimustenmukaisuus liitteessä VII vahvistetun menettelyn mukaisesti.

10 artikla

Jäsenvaltioiden velvollisuudet

1.  Jäsenvaltiot eivät saa estää tämän asetuksen mukaisten renkaiden tuotteiden saattamista markkinoille tai ottamista käyttöön alueellaan.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa tarjota kannustimia sellaisten renkaiden osalta, joiden liitteessä I olevassa A osassa tarkoitettu polttoainetaloudellisuus tai liitteessä I olevassa B osassa tarkoitettu märkäpito ovat huonommat kuin luokassa B. Verotus ja verotukselliset toimenpiteet eivät ole tässä asetuksessa tarkoitettuja kannustimia.

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset markkinavalvontaviranomaiset perustavat myyntipisteiden rutiini- ja satunnaistarkastusten järjestelmän, jolla varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen. [tark. 33]

3.  Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen ja sen nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja täytäntöönpanon valvontaa koskevista mekanismeista sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

4.  Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2020 ilmoitettava komissiolle 3 kohdassa tarkoitetut säännöt, joita ei ole aikaisemmin ilmoitettu komissiolle, ja ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

11 artikla

Unionin markkinavalvonta ja unionin markkinoille tulevien tuotteiden tarkastukset

1.  Tämän asetuksen ja sen nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin sovelletaan [asetuksen (EY) N:o 765/2008 / noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva asetusehdotus COM(2017)0795 16–29 artiklaa].

2.  Komissio kannustaa ja tukee tuotteiden merkinnän markkinavalvontaa koskevaa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa markkinavalvonnasta tai unionin markkinoille tulevien tuotteiden tarkastuksista vastaavien jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kesken sekä näiden viranomaisten ja komission välillä muun muassa ottamalla ekosuunnittelua ja energiamerkintää käsittelevät hallinnollisen yhteistyön ryhmät tiiviimmin mukaan toimintaan.

3.  [Asetuksen (EY) N:o 765/2008 / noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva asetusehdotus COM(2017)0795 13 artiklan] nojalla perustettuihin jäsenvaltioiden yleisiin markkinavalvontaohjelmiin on sisällyttävä toimia, joilla varmistetaan tämän asetuksen täytäntöönpanon tehokas valvonta, ja kyseisiä ohjelmia on vahvistettava. [tark. 34]

11 a artikla

Pinnoitetut renkaat

Komissio hyväksyy ... päivään ...kuuta ... [kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] mennessä 13 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta sisällyttämällä liitteisiin pinnoitettuja renkaita koskevia uusia tietovaatimuksia sillä edellytyksellä, että käytettävissä on sopivat ja toteuttamiskelpoiset menetelmät. [tark. 35]

12 artikla

Delegoidut säädökset

Siirretään komissiolle valta antaa 13 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla

a)  tehdään muutoksia merkinnän sisältöön ja muotoon;

a a)  otetaan käyttöön lumi- ja jäärenkaita koskevat suoritusominaisuudet ja tietovaatimukset; [tark. 37]

a b)  otetaan käyttöön sopiva testausmenetelmä renkaiden lumi- ja jääpitokyvyn mittaamiseksi; [tark. 38]

b)  sisällytetään liitteisiin ominaisuuksia tai tietovaatimuksia, etenkin kilometrimäärän ja kulumisen osalta, edellyttäen että soveltuvia testausmenetelmiä on saatavilla; [tark. 39]

c)  mukautetaan arvoja, laskentamenetelmiä ja liitteiden vaatimuksia tekniikan kehitykseen.

Delegoituja säädöksiä valmistellessaan komissio testaa tarvittaessa erityisten tuoteryhmien renkaiden merkintöjen ulkoasun ja sisällön unionin asiakkaita edustavien ryhmien kanssa varmistaakseen, että nämä ymmärtävät kyseiset merkinnät. [tark. 40]

13 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle [lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 12 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 12 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

14 artikla

Arviointi ja raportointi

Komissio tekee tästä asetuksesta arvioinnin 1 päivään kesäkuuta 2026 2022 mennessä arvioinnin, jota täydennetään vaikutustenarvioinnilla ja kuluttajatutkimuksella, ja esittää toimittaa siitä raportin Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Raportin yhteydessä toimitetaan aiheellisessa tapauksessa lainsäädäntöehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi. [tark. 41]

Raportissa arvioidaan, miten tehokkaasti tämä asetus ja sen nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset ovat antaneet loppukäyttäjille mahdollisuuden valita paremmilla ominaisuuksilla varustettuja renkaita, ottaen huomioon sen vaikutukset liiketoimintaan, polttoainekulutukseen, turvallisuuteen, kasvihuonekaasupäästöihin ja , markkinavalvontatoimintaan ja kuluttajien tietoisuuteen. Siinä arvioidaan myös merkinnässä annettujen tietojen riippumattomasta ja pakollisesta kolmannen osapuolen suorittamasta todennuksesta aiheutuvat kustannukset ja saatavat edut ottaen myös huomioon asetuksessa (EY) N:o 661/2009 säädetyistä laajemmista puitteista saadut kokemukset. [tark. 42]

15 artikla

Asetuksen (EU) 2017/1369 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EU) 2017/1369 12 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:"

”a) tuetaan markkinavalvontaviranomaisia niiden suorittaessa tämän asetuksen sekä asiaankuuluvien delegoitujen säädösten mukaisia tehtäviään, niiden täytäntöönpanon valvonta mukaan lukien, sekä asetuksen (EU) [lisätään viittaus tähän asetukseen] mukaisia tehtäviään”.

"

16 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2009/1222 kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2009/1222.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2020 … päivästä …kuuta … [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä]. [tark. 43]

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Renkaiden ominaisuuksien testaaminen, luokitus ja mittaaminen

A osa: Polttoainetaloudellisuusluokat

Polttoainetehokkuusluokka A–G on määritettävä ja esitettävä merkinnässä vierintävastuskertoimen (RRC) perusteella jäljempänä olevan asteikon mukaisesti ja mitattava E-säännön nro 117 liitteen 6 ja sen myöhempien muutosten mukaisesti sekä yhdenmukaistettava liitteessä VI säädetyn menettelyn mukaisesti. [tark. 44]

Jos tietty rengastyyppi hyväksytään useampaan kuin yhteen rengasluokkaan (esimerkiksi luokkiin C1 ja C2), sen polttoainetaloudellisuusluokan määrittämiseksi käytetty asteikko on se, jota sovelletaan korkeimpaan rengasluokkaan (esimerkiksi luokkaan C2 eikä luokkaan C1).

Luokkaan F luokiteltuja C1-, C2- ja C3-renkaita ei enää saateta markkinoille sen jälkeen, kun asetuksen (EY) N:o 661/2009 tyyppihyväksyntävaatimuksia koskeva säännös on pantu täysin täytäntöön, ja se on esitettävä merkinnässä harmaalla. [tark. 45]

C1-luokan renkaat

C2-luokan renkaat

C3-luokan renkaat

RRC, kg/t

Energia-tehokkuus-luokka

RRC, kg/t

Energia-tehokkuus-luokka

RRC, kg/t

Energia-tehokkuus-luokka

RRC ≤ 5,4 6,5

A

RRC ≤ 4,4 5,5

A

RRC ≤ 3,1 4,0

A

5,5 6,6 ≤ RRC ≤ 6,5 7,7

B

4,5 5,6 ≤ RRC ≤ 5,5 6,7

B

3,2 4,1 ≤ RRC ≤ 4,0 5,0

B

6,6 7,8 ≤ RRC ≤ 7,7 9,0

C

5,6 6,8 ≤ RRC ≤ 6,7 8,0

C

4,1 5,1 ≤ RRC ≤ 5,0 6,0

C

7,8 ≤ RRC ≤ 9,0 tyhjä

D

6,8 ≤ RRC ≤ 8,0 tyhjä

D

5,1 6,1 ≤ RRC ≤ 6,0 7,0

D

9,1 ≤ RRC ≤ 10,5

E

8,1 ≤ RRC ≤ 9,2

E

6,1 7,1 ≤ RRC ≤ 7,0 8,0

E

RRC ≤ 10,6 10,6 ≤ RRC ≤ 12,0

F

RRC ≤ 9,3 9,3 ≤ RRC ≤ 10,5

F

RRC ≤ 7,1 RRC ≥ 8,1

F

[tark. 46]

B osa: Märkäpitoluokat

1.  Märkäpitoluokka A–G on määritettävä ja esitettävä merkinnässä märkäpitoindeksin (G) perusteella jäljempänä olevassa taulukossa määritetyn asteikon mukaisesti, ja laskettava 2 kohdan mukaisesti ja mitattava E-säännön nro 117 liitteen 5 mukaisesti. [tark. 47]

1 a.  Luokkaan F luokiteltuja C1-, C2- ja C3-renkaita ei enää saateta markkinoille sen jälkeen, kun asetuksen (EY) N:o 661/2009 tyyppihyväksyntävaatimuksia koskeva säännös on pantu täysin täytäntöön, ja se on esitettävä merkinnässä harmaalla. [tark. 48]

2.  Märkäpitoindeksin (G) laskeminen

G = G(T) - 0,03

jossa

luokan C1 renkaat

luokan C2 renkaat

luokan C3 renkaat

G

Märkä-pito-luokka

G

Märkä-pito-luokka

G

Märkä-pito-luokka

1,68 1,55 G

A

1,53 1,40 G

A

1,38 1,25 G

A

1,55 1,40 G ≤ 1,67 1,54

B

1,40 1,25 G ≤ 1,52 1,39

B

1,25 1,10 G ≤ 1,371,24

B

1,40 1,25 G ≤ 1,54 1,39

C

1,25 1,10 G ≤ 1,39 1,24

C

1,10 0,95 G ≤ 1,24 1,09

C

1,25 ≤ G ≤ 1,39 tyhjä

D

1,10 ≤ G ≤ 1,24 tyhjä

D

0,95 0,80G ≤ 1,09 0,94

D

1,10 ≤ G ≤ 1,24

E

0,95 ≤ G ≤ 1,09

E

0,80 0,65 G ≤ 0,94 0,79

E

G ≤ 1,09

F

G ≤ 0,94

F

0,65 ≤ G ≤ 0,79 G ≤ 0,64

F

tyhjä

G

tyhjä

G

G ≤ 0,64

G

G(T) = ehdokasrenkaan yhdellä testikierroksella mitattu märkäpitoindeksi

[tark. 49]

C osa: Vierintämeluluokat ja vierintämelun mittausarvo arvo [tark. 50]

Vierintämelun mittausarvo arvo (N) on ilmoitettava desibeleinä ja mitattava E-säännön nro 117 liitteen 3 mukaisesti. [tark. 51]

Vierintämeluluokka on määritettävä ja esitettävä merkinnässä asetuksen (EY) N:o 661/2009 liitteessä II olevassa C osassa olevien E-säännössä nro 117 määritettyjen raja-arvojen (LV) perusteella seuraavasti vaiheen 2 mukaisesti: [tark. 52]

N desibeleinä

Vierintämeluluokka

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000002.png

N ≤ LV - 6 N ≤ LV - 3

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000003.png

LV - 6 < N ≤ LV - 3 LV - 3 < N ≤ LV

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000004.png

N > LV - 3 N > LV

[tark. 53]

D osa: Lumipito

Lumipitoon liittyvät ominaisuudet on testattava merkittävä E-säännön nro 117 liitteen 7 mukaisesti. [tark. 54]

Rengas, joka täyttää E-säännössä nro 117 esitetyt lumipidon vähimmäisarvot, on luokiteltava lumirenkaaksi ja merkintään on sisällytettävä voidaan sisällyttää seuraava kuva. [tark. 55]

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000005.png

E osa: Jääpito:

Jääpitoon liittyvät ominaisuudet on testattava merkittävä ISO 19447 -standardin mukaisesti. [tark. 56]

Rengas, joka täyttää ISO 19447 -standardissa esitetyt jääpidon vähimmäisarvot ja jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä E-säännössä nro 117 määritettyjen lumipitoon liittyvien ominaisuuksien mukaisesti, on luokiteltava jäärenkaaksi ja merkintään on sisällytettävä voidaan sisällyttää seuraava kuva. [tark. 57]

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000006.png

LIITE II

Merkinnän muoto

1.  Merkinnät

1.1  Merkintöihin on sisällytettävä seuraavat tiedot jäljempänä esitettyjen kuvien mukaisesti.

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000007.png

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000008.png

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000009.png

I.  Tavarantoimittajan nimi tai tavaramerkki

II.  Tavarantoimittajan mallitunniste, jolla tarkoitetaan yleensä aakkosnumeerista tunnusta, joka erottaa tietyn rengastyypin muista tyypeistä, joilla on sama tavarantoimittajan nimi tai tavaramerkki

III.  QR-koodi

IV.  Polttoainetaloudellisuus

V.  Märkäpito

VI.  Vierintämelu

VII.  Lumipito

VIII.  Jääpito

2.  Merkinnän malli

2.1.  Merkinnän mallin on oltava seuraavien kuvien mukainen:

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000010.png

2.2.  Merkinnän on oltava vähintään 90 mm leveä ja 130 mm korkea. Jos merkintä painetaan suuremmassa koossa, sen on kuitenkin noudatettava edellä esitettyjä mittasuhteita.

2.3.  Merkinnän on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  Käytettävät värit ovat CMYK – syaani, magenta, keltainen ja musta tämän esimerkin mukaisesti: 00–70-X-00: 0 % syaania, 70 % magentaa, 100 % keltaista ja 0 % mustaa;

b)  Jäljempänä mainitut luvut viittaavat 2.1 kohdassa esitettyyn malliin:

1)  Merkinnän reuna: viiva 1,5 pt - väri X-10-00-05;

2)  Calibri regular 8 pt;

3)  Euroopan unionin lippu: leveys 15 mm, korkeus 10 mm

4)  Palkki: leveys 51,5 mm, korkeus 13 mm

Teksti ”TUOTEMERKKI”: Calibri regular 15 pt, 100 % valkoista;

Teksti ”Mallinumero”: Calibri regular 13 pt, 100 % valkoista;

5)  QR-koodi: leveys 13 mm, korkeus 13 mm

6)  Asteikko A–F:

Nuolet: korkeus 5,6 mm, nuolten väli 0,78 mm, musta viiva 0,5 pt - värit:

–  A: X-00-X-00;

–  B: 70-00-X-00;

–  C: 30-00-X-00;

–  D: 00-00-X-00;

–  E: 00-30-X-00;

–  F: 00-70-X-00.

7)  Viiva: leveys 88 mm, korkeus 2 pt - väri X-00-00-00;

8)  Vierintämelun kuvamerkki:

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys 25,5 mm, korkeus 17 mm - väri X‑10-00-05;

9)  Nuoli:

Nuoli: leveys 20 mm, korkeus 10 mm, 100 % mustaa;

Teksti: Helvetica Bold 20 pt, 100 % valkoista;

Yksikön teksti: Helvetica Bold 13 pt, 100 % valkoista;

10)  Jääpidon kuvamerkki:

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys 15 mm, korkeus 15 mm – viiva 1,5 pt - väri: 100 % mustaa;

11)  Lumipidon kuvamerkki:

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys 15 mm, korkeus 15 mm – viiva 1,5 pt - väri: 100 % mustaa;

12)  A–G: Calibri regular 13 pt – 100 % mustaa;

13)  Nuolet:

Nuolet: leveys 11,4 mm, korkeus 9 mm, 100 % mustaa;

Teksti: Calibri Bold 17 pt, 100 % valkoista;

14)  Polttoainetaloudellisuuden kuvamerkki:

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys 19,5 mm, korkeus 18,5 mm - väri X-10-00-05;

15)  Märkäpidon kuvamerkki:

Mallin mukainen kuvamerkki: leveys 19 mm, korkeus 19 mm - väri X‑10-00-05.

c)  Taustan on oltava valkoinen.

2.4.  Rengasluokka on ilmoitettava merkinnässä 2.1 kohdassa esitetyn kuvan mukaisessa muodossa.

LIITE III

Tekniset asiakirjat

Asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin teknisiin asiakirjoihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)  tavarantoimittajan nimi ja osoite;

b)  sen henkilön tunnistetiedot ja allekirjoitus, jonka allekirjoitus sitoo tavarantoimittajaa;

c)  tavarantoimittajan kauppanimi tai tavaramerkki;

d)  rengasmalli,

e)  renkaan mitat, kuormitusindeksi ja nopeusluokka;

f)  käytettyjen mittausmenetelmien viitteet.

LIITE IV

Tuoteseloste

Renkaiden tuoteselosteessa olevat tiedot on sisällytettävä tuote-esitteeseen tai muihin tuotteen mukana annettaviin asiakirjoihin, ja niiden on sisällettävä seuraavat:

a)  tavarantoimittajan nimi tai tavaramerkki;

b)  tavarantoimittajan mallitunniste;

c)  renkaan polttoainetaloudellisuusluokka liitteen I mukaisesti;

d)  renkaan märkäpitoluokka liitteen I mukaisesti;

e)  vierintämeluluokka ja desibelit liitteen I mukaisesti;

f)  onko kyseessä lumirengas;

g)  onko kyseessä jäärengas.

LIITE V

Teknisessä myynninedistämismateriaalissa annettavat tiedot

1.  Tekniseen myynninedistämismateriaaliin sisältyvät renkaita koskevat tiedot on annettava seuraavassa järjestyksessä:

a)  polttoainetaloudellisuusluokka (kirjaimet A–F);

b)  märkäpitoluokka (kirjaimet A–G);

c)  vierintämeluluokka ja vierintämelun mittausarvo (dB);

d)  onko kyseessä lumirengas;

e)  onko kyseessä jäärengas.

2.  Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  niiden on oltava helposti luettavat;

b)  niiden on oltava helposti ymmärrettävät;

c)  jos tietty rengastyyppi voi mittojensa tai muiden ominaisuuksiensa perusteella kuulua eri luokkiin, on ilmoitettava suorituskyvyltään huonoimman ja parhaimman renkaan ominaisuuksien vaihteluväli.

3.  Toimittajien on verkkosivustoillaan myös:

a)  annettava linkki tätä asetusta koskevaan komission verkkosivustoon;

b)  annettava selitys merkinnässä käytetyille kuvamerkeille;

c)  tähdennettävä, että tosiasialliset polttoainesäästöt ja liikenneturvallisuus riippuvat erittäin paljon kuljettajan käyttäytymisestä ja erityisesti, että:

–  taloudellisella ajotavalla voidaan vähentää polttoainekulutusta huomattavasti

–  rengaspaine on tarkistettava säännöllisin väliajoin märkäpidon ja polttoainetaloudellisuuden optimoimiseksi,

–  pysähtymismatkan edellyttämää turvaväliä on aina noudatettava tarkasti.

LIITE VI

Laboratorioissa tehtävien vierintävastusmittausten yhdenmukaistamismenettely

1.  Määritelmät

Laboratorioiden yhdenmukaistamismenettelyn yhteydessä tarkoitetaan:

1.  ’vertailulaboratoriolla’ laboratoriota, joka kuuluu niiden laboratorioiden verkostoon, joiden nimet on julkaistu yhdenmukaistamismenettelyä varten Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja joka pystyy saavuttamaan 3 jaksossa määritellyn testaustarkkuuden vertailumittauslaitteellaan;

2.  ’ehdokaslaboratoriolla’ sellaista yhdenmukaistamismenettelyyn osallistuvaa laboratoriota, joka ei ole vertailulaboratorio;

3.  ’yhdenmukaistamisrenkaalla’ rengasta, joka testataan yhdenmukaistamismenettelyä varten;

4.  ’yhdenmukaistamisrenkaiden sarjalla’ viiden tai useamman yhdenmukaistamisrenkaan sarjaa yhden mittauslaitteen yhdenmukaistamista varten;

5.  ’vertailuarvolla’ yhden yhdenmukaistamisrenkaan vierintävastuskertoimen (RRC) teoreettista arvoa, jonka on mitannut yhdenmukaistamismenettelyyn käytettävää vertailulaboratorioiden verkostoa edustava teoreettinen laboratorio;

6.  ’mittauslaitteella’ kaikkia renkaiden testausakseleita tietyssä mittausmenetelmässä. Esimerkiksi kahta akselia, jotka toimivat samassa rummussa, ei pidetä yhtenä mittauslaitteena.

2.  Yleiset säännökset

2.1.  Periaate

Vertailulaboratoriossa (l) mitattu (m) vierintävastuskerroin (RRCm,l) yhdenmukaistetaan vertailulaboratorioiden verkoston vertailuarvojen kanssa.

Ehdokaslaboratorion (c) mittauslaitteella mitattu (m) vierintävastuskerroin (RRCm,c) yhdenmukaistetaan ehdokaslaboratorion valitsemaan verkostoon kuuluvan yhden vertailulaboratorion kautta.

2.2.  Renkaiden valintakriteerit

Yhdenmukaistamismenettelyyn on valittava viiden tai useamman yhdenmukaistamisrenkaan sarja alla olevien kriteerien mukaisesti. Luokkien C1 ja C2 renkaita varten on valittava yksi sarja yhteisesti ja luokan C3 renkaita varten yksi sarja.

a)  Yhdenmukaistamisrenkaiden sarja on valittava niin, että se kattaa luokkien C1 ja C2 eri RRC-arvot yhteisesti tai luokan C3 RRC-arvot. Rengassarjan suurimman ja pienimmän RRCm-arvon eron on ennen yhdenmukaistamista ja sen jälkeen oltava vähintään

i)  3 kg/t luokkien C1 ja C2 renkaissa; ja

ii)  2 kg/t luokan C3 renkaissa.

b)  Sarjan kaikkien yhdenmukaistamisrenkaiden ilmoitettuihin RRC-arvoihin perustuvien RRCm-arvojen ehdokas- tai vertailulaboratorioissa (RRCm,c tai RRCm,l) on jakauduttava tasaisesti.

c)  Kuormitusindeksin arvojen on riittävässä määrin katettava testattavien renkaiden valikoima, jotta vierintävastusvoiman arvot kattaisivat myös testattavat renkaat.

Kukin yhdenmukaistamisrengas on tarkastettava ennen käyttöä ja vaihdettava, jos

a)  siinä ilmenee ominaisuuksia, jotka tekevät sen kelvottomaksi testaukseen, ja/tai

b)   RRCm,c tai RRCm,l-arvon poikkeamat ovat suurempia kuin 1,5 prosenttia verrattuna aiempiin mittauksiin sen jälkeen, kun mahdollinen mittauslaitteen ryömintäkorjaus on tehty.

2.3.  Mittausmenetelmä

Vertailulaboratorion on mitattava kukin yhdenmukaistamisrengas neljä kertaa ja kirjattava kolmen viimeisen mittauskerran tulokset myöhempää analyysiä varten E-säännön nro 117 liitteessä 6 olevan 4 kohdan ja sen myöhempien muutosten mukaisesti soveltaen E-säännön nro 117 liitteessä 6 olevan 3 kohdan ja sen myöhempien muutosten vaatimuksia.

Ehdokaslaboratorion on mitattava kukin yhdenmukaistamisrengas (n + 1) kertaa (n on määritelty 5 jaksossa) ja kirjattava n:n viimeisen mittauskerran tulokset myöhempää analyysiä varten E-säännön nro 117 liitteessä 6 olevan 4 kohdan ja sen myöhempien muutosten mukaisesti soveltaen YK:n Euroopan talouskomission säännön nro 117 liitteessä 6 olevan 3 kohdan ja sen myöhempien muutosten vaatimuksia.

Aina kun yhdenmukaistamisrengasta mitataan, rengas-pyöräkokoonpano on poistettava mittauslaitteesta ja E-säännön nro 117 liitteessä 6 olevassa 4 kohdassa vahvistettu testausmenettely on suoritettava kokonaisuudessaan uudestaan.

Ehdokas- tai vertailulaboratorion on laskettava

a)  kunkin yhdenmukaistamisrenkaan mittausarvo jokaisen mittauksen osalta niin kuin E-säännön nro 117 liitteessä 6 olevissa 6.2 ja 6.3 kohdissa ja niiden myöhemmissä muutoksissa säädetään (eli korjattuna 25 celsiusasteen lämpötilan ja 2 metrin rummun läpimitan mukaisesti);

b)  kunkin yhdenmukaistamisrenkaan kolmen viimeisen mittausarvon keskiarvo (vertailulaboratoriot) tai n:n viimeisen mittausarvon keskiarvo (ehdokaslaboratoriot); ja

c)  standardipoikkeama (σm) seuraavasti:

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000011.png

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000012.png

jossa

i on yhdenmukaistamisrenkaiden tunnistenumero välillä 1–p;

j on tietylle yhdenmukaistamisrenkaalle tehtyjen n:n viimeisen toistomittauksen tunnistenumero välillä 2–n+1;

n+1 on rengasmittausten toistojen lukumäärä (n+1=4 vertailulaboratorioiden osalta ja n+1 ≥ 4 ehdokaslaboratorioiden osalta);

p on yhdenmukaistamisrenkaiden lukumäärä (p ≥ 5).

2.4.  Laskelmien ja tuloksien esitystapa

–  RRC-mittausarvot, jotka on korjattu rummun halkaisijan ja lämpötilan suhteen, on pyöristettävä kahden desimaalin tarkkuudella.

–  Tämän jälkeen laskelmissa on pidettävä kaikki numerot mukana, niin ettei mitään lukuja enää pyöristetä, lopullisia yhdenmukaistamisyhtälöitä lukuun ottamatta.

–  Kaikki standardipoikkeama-arvot on esitettävä kolmen desimaalin tarkkuudella.

–  Kaikki RRC-arvot esitetään kahden desimaalin tarkkuudella.

–  Kaikki yhdenmukaistamiskertoimet (A1l, B1l, A2c ja B2c) on pyöristettävä ja esitettävä neljän desimaalin tarkkuudella.

3.  vertailulaboratorioihin sovellettavat vaatimukset ja vertailuarvojen määrittäminen

Kunkin yhdenmukaistamisrenkaan vertailuarvot määritetään vertailulaboratorioiden verkostossa. Verkoston on arvioitava vertailuarvojen stabiilius ja soveltuvuus kahden vuoden välein.

Verkoston kunkin vertailulaboratorion on noudatettava E-säännön nro 117 liitteen 6 ja sen myöhempien muutosten eritelmiä, ja kunkin vertailulaboratorion standardipoikkeaman (σm) on oltava:

a)  enintään 0,05 kg/t luokkien C1 ja C2 renkaissa; ja

b)  enintään 0,05 kg/t luokan C3 renkaissa.

Edellä olevassa 2.2 jaksossa esitettyjen eritelmien mukaisten yhdenmukaistamisrenkaiden sarjat on mitattava 2.3 jakson mukaisesti verkoston jokaisessa vertailulaboratoriossa.

Kunkin yhdenmukaistamisrenkaan vertailuarvo on verkoston vertailulaboratorioiden kyseisestä yhdenmukaistamisrenkaasta antamien mittausarvojen keskiarvo.

4.  Menettely vertailulaboratorion yhdenmukaistamiseksi vertailuarvojen mukaisesti

Kunkin vertailulaboratorion (l) on yhdenmukaistettava mittausmenetelmänsä uuden vertailuarvojen sarjan mukaisesti ja aina sen jälkeen, kun mittauslaitetta on muutettu merkittävästi tai mittauslaitteessa havaitaan tarkistusrenkaan seurantatietojen perusteella ryömintää.

Yhdenmukaistamisessa on käytettävä lineaarista regressiomenetelmää kaikkiin yksittäisiin tietoihin. Regressiokertoimet A1l ja B1l on laskettava seuraavasti:

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000013.png

jossa

RRC on vierintävastuskertoimen vertailuarvo;

RRCm,l on vertailulaboratorion (l) mittaama yksittäinen vierintävastuskertoimen arvo (korjattu lämpötilan ja rummun halkaisijan suhteen).

5.  Ehdokaslaboratorioihin sovellettavat vaatimukset

Ehdokaslaboratorioiden on toistettava yhdenmukaistamismenettely vähintään kerran joka toinen vuosi jokaisen mittauslaitteen osalta ja aina sen jälkeen, kun mittauslaitetta on muutettu merkittävästi tai mittauslaitteessa havaitaan tarkistusrenkaan seurantatietojen perusteella ryömintää.

Ensin ehdokaslaboratorion ja myöhemmin yhden vertailulaboratorion on mitattava 2.2 jakson eritelmien mukainen yhteinen viiden eri renkaan sarja 2.3 jakson mukaisesti. Ehdokaslaboratorion pyynnöstä voidaan testata enemmän kuin viisi yhdenmukaistamisrengasta.

Ehdokaslaboratorion on toimitettava yhdenmukaistamisrenkaiden sarja valitulle vertailulaboratoriolle.

Ehdokaslaboratorion (c) on noudatettava E-säännön nro 117 liitteen 6 ja sen myöhempien muutosten eritelmiä, ja sen standardipoikkeaman (σm) olisi mieluiten oltava:

a)  enintään 0 075 kg/t luokkien C1 ja C2 renkaissa; ja

b)  enintään 0,06 kg/t luokan C3 renkaissa.

Jos ehdokaslaboratorion standardipoikkeama (σm) ylittää edellä mainitut arvot neljässä mittauksessa, joista kolmea viimeistä käytetään laskelmissa, mittauksen toistomäärää n+1 on lisättävä koko erän osalta seuraavasti:

n+1 = 1+(σm/γ)2, pyöristettynä ylöspäin lähimpään kokonaislukuun

jossa

γ = 0,043 kg/t luokkien C1 ja C2 renkaille

γ = 0,035 kg/t luokan C3 renkaille

6.  Ehdokaslaboratorion yhdenmukaistamismenettely

Verkoston yhden vertailulaboratorion (l) on laskettava lineaarinen regressiofunktio ehdokaslaboratorion (c) kaikista yksittäisistä tiedoista. Regressiokertoimet A2c ja B2c on laskettava seuraavasti:

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000014.png

jossa

RRCm,l on vertailulaboratorion (l) mittaama yksittäinen vierintävastuskertoimen arvo (korjattu lämpötilan ja rummun halkaisijan suhteen).

RRCm,c on ehdokaslaboratorion (c) mittaama yksittäinen vierintävastuskertoimen arvo (korjattu lämpötilan ja rummun halkaisijan suhteen).

Jos määritetyn R²:n kerroin on alempi kuin 0,97, ehdokaslaboratoriota ei saa yhdenmukaistaa.

Ehdokaslaboratorion testaamien renkaiden yhdenmukaistettu RRC lasketaan seuraavasti:

20190326-P8_TA(2019)0230_FI-p0000015.png

LIITE VII

Tarkastusmenettely

Merkinnässä ilmoitettujen polttoainetaloudellisuus, märkäpito- ja vierintämeluluokkien sekä ilmoitettujen arvojen ja mahdollisten täydentävien suorituskykyä koskevien tietojen vaatimustenmukaisuus tämän asetuksen kanssa on arvioitava kunkin rengastyypin tai rengasryhmän osalta siten kuin tavarantoimittaja on ne määritellyt noudattaen jotakin seuraavista menetelmistä:

a)  ensin testataan yksi rengas tai rengassarja:

1.  jos mittausarvot vastaavat ilmoitettuja luokkia tai vierintämelun ilmoitettua arvoa taulukossa 1 annetun poikkeaman sisällä, testi katsotaan läpäistyksi;

2.  jos mittausarvot eivät vastaa ilmoitettuja luokkia tai vierintämelun ilmoitettua arvoa taulukossa 1 annetun vaihteluvälin sisällä, testataan vielä kolme rengasta tai rengassarjaa. Näiden kolmen testatun renkaan tai rengassarjan mittaustulosten keskiarvon perusteella arvioidaan ilmoitettujen tietojen vaatimustenmukaisuus taulukossa 1 annetun vaihteluvälin sisällä;

b)  jos merkityt luokat tai arvot ovat peräisin asetuksen (EY) N:o 661/2009 tai E-säännön nro 117 ja sen myöhempien muutosten mukaisesti saaduista tyyppihyväksynnän testituloksista, jäsenvaltiot saavat käyttää renkaiden tuotannon yhteydessä tehtyjen vaatimustenmukaisuustestien tuloksia.

Tuotannon yhteydessä tehdyistä vaatimustenmukaisuustesteistä saatujen mittaustietojen arvioinnissa on otettava huomioon taulukossa 1 annetut poikkeamat.

Taulukko 1

Mitattava ominaisuus

Tarkastuksissa sallitut poikkeamat

Vierintävastuskerroin (polttoainetaloudellisuus)

Yhdenmukaistettu mittausarvo saa ylittää ilmoitetun luokan ylärajan (eli korkeimman RRC:n) enintään 0,3 kg:lla /1 000 kg.

Vierintämelu

Mittausarvo saa ylittää N:n ilmoitetun arvon enintään 1 dB(A):lla.

Märkäpito

Mittausarvo G(T) ei saa alittaa ilmoitetun luokan alarajaa (G:n alinta arvoa).

Lumipito

Mittausarvo ei saa alittaa lumipidon vähimmäisarvoa.

Jääpito

Mittausarvo ei saa alittaa jääpidon vähimmäisarvoa.

LIITE VIII

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 1222/2009

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 2 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 kohta

3 artiklan 2 kohta

-

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 4 kohta

3 artiklan 4 kohta

3 artiklan 5 kohta

-

3 artiklan 6 kohta

3 artiklan 5 kohta

3 artiklan 7 kohta

-

3 artiklan 8 kohta

-

3 artiklan 9 kohta

3 artiklan 6 kohta

3 artiklan 10 kohta

3 artiklan 7 kohta

3 artiklan 11 kohta

3 artiklan 8 kohta

3 artiklan 12 kohta

3 artiklan 9 kohta

3 artiklan 13 kohta

3 artiklan 10 kohta

3 artiklan 14 kohta

3 artiklan 11 kohta

3 artiklan 15 kohta

-

3 artiklan 16 kohta

3 artiklan 12 kohta

3 artiklan 17 kohta

3 artiklan 13 kohta

3 artiklan 18 kohta

-

3 artiklan 19 kohta

4 artikla

4 artikla

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan a alakohta

4 artiklan 1 kohdan b alakohta

4 artiklan 1 kohdan b alakohta

4 artiklan 1 kohdan b alakohta

4 artiklan 2 kohta

-

-

4 artiklan 2 kohta

-

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 4 kohta

4 artiklan 4 kohta

4 artiklan 6 kohta

-

4 artiklan 5 kohta

-

4 artiklan 6 kohta

-

4 artiklan 7 kohta

-

4 artiklan 8 kohta

-

4 artiklan 9 kohta

-

5 artikla

5 artikla

6 artikla

5 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 kohdan a alakohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

5 artiklan 1 kohdan b alakohta

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

-

6 artiklan 2 kohta

-

6 artiklan 3 kohta

5 artiklan 2 kohta

6 artiklan 4 kohta

5 artiklan 3 kohta

-

-

6 artiklan 5 kohta

-

6 artiklan 6 kohta

-

6 artiklan 7 kohta

6 artikla

7 artikla

7 artikla

8 artikla

8 artikla

9 artikla

9 artiklan 1 kohta

10 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohta

-

10 artikla

10 artiklan 2 kohta

11 artikla

12 artikla

-

12 artiklan a alakohta

-

12 artiklan b alakohta

-

12 artiklan c alakohta

11 artiklan a alakohta

-

11 artiklan b alakohta

-

11 artiklan c alakohta

12 artiklan d alakohta

12 artikla

11 artikla

-

11 artiklan 1 kohta

-

11 artiklan 2 kohta

-

11 artiklan 3 kohta

-

13 artikla

13 artikla

-

14 artikla

-

-

14 artikla

15 artikla

-

-

15 artikla

-

16 artikla

16 artikla

17 artikla

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 280.
(2)EUVL C 62, 15.2.2019, s. 280.
(3)EUVL C […], […], s. […].
(4)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019.
(5)COM(2017)0658.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1222/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 46).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 661/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12).
(9)EUVL L 307, 23.11.2011, s. 3.
(10)COM(2018)0028.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1).
(12)COM(2017)0279.
(13)Viite lisätään, kun ehdotus on hyväksytty.
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
(15)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.


Tekijänoikeus digitaalisilla sisämarkkinoilla ***I
PDF 118kWORD 48k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016)0593 – C8-0383/2016 – 2016/0280(COD))
P8_TA(2019)0231A8-0245/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0593),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0383/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 53 artiklan 1 kohdan, 62 artiklan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. tammikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0245/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0280


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2019/790.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMA URHEILUTAPAHTUMIA JÄRJESTÄVISTÄ ORGANISAATIOISTA

”Komissio tunnustaa urheilutapahtumia järjestävien organisaatioiden merkityksen ja niiden roolin urheilutoiminnan rahoittajana unionissa. Kun otetaan huomioon urheilun yhteiskunnallinen ja taloudellinen ulottuvuus unionissa, komissio aikoo arvioida urheilutapahtumien järjestäjien digitaalisessa ympäristössä kohtaamia haasteita, erityisesti urheilulähetysten laittomiin verkkolähetyksiin liittyviä kysymyksiä.”

(1) EUVL C 125, 21.4.2017, s. 27.
(2) EUVL C 207, 30.6.2017, s. 80.


Digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskevat sopimukset ***I
PDF 112kWORD 48k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (COM(2015)0634 – C8-0394/2015 – 2015/0287(COD))
P8_TA(2019)0232A8-0375/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0634),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0394/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavien valiokuntien työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 6. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0375/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista

P8_TC1-COD(2015)0287


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2019/770.)

(1) EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57.


Tavarakauppaa koskevat sopimukset ***I
PDF 113kWORD 48k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (COM(2017)0637 – C8-0379/2017 – 2015/0288(COD))
P8_TA(2019)0233A8-0043/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0635) ja muutetun ehdotuksen (COM(2017)0637),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0379/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016(1) ja 15. helmikuuta 2018(2) antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 6. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8-0043/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta

P8_TC1-COD(2015)0288


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2019/771.)

(1) EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57.
(2) EUVL C 227, 28.6.2018, s. 58.


Kalastus GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ***I
PDF 119kWORD 47k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella annetun asetuksen (EU) N:o 1343/2011 muuttamisesta (COM(2018)0143 – C8-0123/2018 – 2018/0069(COD))
P8_TA(2019)0234A8-0381/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0143),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0123/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. toukokuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 6. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0381/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella annetun asetuksen (EU) N:o 1343/2011 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2018)0069


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/982.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Virkistyskalastusta koskeva komission lausuma

Komissio muistuttaa, että yksi maaliskuussa 2017 hyväksytyssä MedFish4Ever-ministerijulistuksessa asetetuista tavoitteista on vahvistaa mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2020 perussäännöt, joilla varmistetaan virkistyskalastuksen tehokas hoito Välimerellä.

Tämän tavoitteen mukaisesti Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) vuosien 2017–2020 keskipitkän aikavälin strategia sisältää muiden GFCM-alueella täytäntöön pantavien toimien joukossa virkistyskalastuksen vaikutusten arvioinnin sekä näiden toimien sääntelyyn tähtäävien parhaiden hoitotoimenpiteiden tarkastelun. Tässä yhteydessä GFCM:ssä on perustettu virkistyskalastusta käsittelevä työryhmä, jonka tavoitteena on kehittää yhdenmukaistetut alueelliset menetelmät virkistyskalastuksen arvioimiseksi.

Komissio jatkaa toimiaan GFCM:n puitteissa, jotta MedFish4Ever-julistuksessa asetettu tavoite saavutettaisiin.

Jalokorallia koskeva komission lausuma

Komissio muistuttaa, että jalokorallin hyödyntämistä Välimerellä koskevan alueellisen mukautuvan hoitosuunnitelman puitteissa hyväksytyt säilyttämistoimenpiteet [suositus GFCM/41/2017/5] ovat väliaikaisia. GFCM:n tieteellinen neuvoa-antava komitea arvioi vuonna 2019 nämä toimenpiteet, joihin sisältyy mahdollisuus ottaa käyttöön saalisrajoituksia, jotta GFCM voisi tarkistaa ne 43. vuosikokouksessaan (marraskuussa 2019).

(1) EUVL C 283, 10.8.2018, s. 95.


Ympäristöpolitiikan raportointivelvoitteiden yhdenmukaistaminen ***I
PDF 113kWORD 52k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ympäristöpolitiikan raportointivelvoitteiden yhdenmukaistamisesta ja direktiivien 86/278/ETY, 2002/49/EY, 2004/35/EY, 2007/2/EY, 2009/147/EY ja 2010/63/EU, asetusten (EY) N:o 166/2006 ja (EU) N:o 995/2010 sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 338/97 ja (EY) N:o 2173/2005 muuttamisesta (COM(2018)0381 – C8-0244/2018 – 2018/0205(COD))
P8_TA(2019)0235A8-0324/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0381),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan, 192 artiklan 1 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0244/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0324/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen /EU) 2019/… antamiseksi raportointivelvoitteiden yhdenmukaistamisesta ympäristöön liittyvän lainsäädännön alalla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 166/2006 ja (EU) N:o 995/2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2002/49/EY, 2004/35/EY, 2007/2/EY, 2009/147/EY ja 2010/63/EU, neuvoston asetusten (EY) N:o 338/97 ja (EY) N:o 2173/2005 sekä neuvoston direktiivin 86/278/ETY muuttamisesta

P8_TC1-COD(2018)0205


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/1010.)

(1) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 99.
(2) Tämä kanta korvaa 23. lokakuuta 2018 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0399)..


Ohjaamojen enimmäispituutta koskevat erityissäännöt ***I
PDF 112kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse aerodynamiikaltaan, energiatehokkuudeltaan ja turvallisuudeltaan parannettujen ohjaamojen enimmäispituutta koskevien erityissääntöjen täytäntöönpanon määräajasta (COM(2018)0275 – C8-0195/2018 – 2018/0130(COD))
P8_TA(2019)0236A8-0042/2019

Tavallinen lainsäätämisjärjestys (ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0275),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0195/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0042/2019),

1.  vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantanaan komission ehdotuksen;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2019/… antamiseksi neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse aerodynamiikaltaan, energiatehokkuudeltaan ja turvallisuudeltaan parannettujen ohjaamojen enimmäispituutta koskevien erityissääntöjen täytäntöönpanon määräajasta

P8_TC1-COD(2018)0130


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2019/984.)

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 286.


Vähähiilisyyden ja positiivisen hiilivaikutuksen vertailuarvot ***I
PDF 111kWORD 49k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2016/1011 muuttamisesta vähähiilisyyden ja positiivisen hiilivaikutuksen vertailuarvojen osalta (COM(2018)0355 – C8-0209/2018 – 2018/0180(COD))
P8_TA(2019)0237A8-0483/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0355),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0209/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 13. maaliskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0483/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi asetuksen (EU) 2016/1011 muuttamisesta EU:n ilmastosiirtymää koskevien vertailuarvojen, EU:n Pariisin sopimuksen mukaisten vertailuarvojen ja vertailuarvojen kestävyyteen liittyvien tietojen antamisen osalta

P8_TC1-COD(2018)0180


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/2089.)

(1)EUVL C 62, 15.2.2019, s. 103.
(2)EUVL C 86, 7.3.2019, s. 24.


Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevat erityissäännökset ***I
PDF 439kWORD 169k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä (COM(2018)0374 – C8-0229/2018 – 2018/0199(COD))
P8_TA(2019)0238A8-0470/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0374),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 178 artiklan, 209 artiklan 1 kohdan, 212 artiklan 2 kohdan ja 349 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0229/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. syyskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0470/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen/päätöksen/direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä

P8_TC1-COD(2018)0199


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 178 artiklan, 209 artiklan 1 kohdan, 212 artiklan 2 kohdan ja 349 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 176 artiklassa määrätään, että Euroopan aluekehitysrahaston (’EAKR’) tarkoituksena on myötävaikuttaa keskeisimmän alueellisen epätasapainon poistamiseen unionissa. SEUT-sopimuksen kyseisen artiklan ja 174 artiklan toisen ja kolmannen kohdan mukaisesti EAKR:n tehtävänä on osaltaan vähentää alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden maaseutualueiden, teollisuuden muutosprosessissa olevien alueiden, harvaan asuttujen alueiden sekä saari- ja vuoristoalueiden jälkeenjääneisyyttä siten, että erityistä huomiota on kiinnitettävä tiettyihin alueluokkiin, joihin kuuluvat erityisesti rajaseutualueet. [tark. 1]

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus](7) vahvistetaan EAKR:lle ja eräille muille rahastoille yhteiset säännökset ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) [uusi EAKR-asetus](8) vahvistetaan EAKR:stä myönnettävän tuen erityistavoitteita ja soveltamisalaa koskevat säännökset. Nyt on tarpeen antaa erityissäännöksiä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteesta (Interreg), jonka mukaisesti yksi tai useampi jäsenvaltio tekee ja niiden alueet tekevät rajatylittävää yhteistyötä tehokkaan ohjelmasuunnittelun varmistamiseksi, mukaan lukien teknistä apua, seurantaa, arviointia, viestintää, tukikelpoisuutta, hallinnointia ja valvontaa sekä varainhoitoa koskevia säännöksiä. [tark. 2]

(3)  Unionin alueen kaikkia tasoja koskevan yhteistyöhön perustuvan ja tasapainoisen kehityksen tukemiseksi ja nykyisten erojen vähentämiseksi EAKR:stä olisi Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen (Interreg) mukaisesti tuettava rajatylittävää yhteistyötä, valtioiden välistä yhteistyötä, merialueyhteistyötä, syrjäisimpien alueiden yhteistyötä ja alueiden välistä yhteistyötä. Prosessissa olisi otettava huomioon monitasohallinnon ja kumppanuuden periaatteet ja vahvistettava paikkalähtöisiä lähestymistapoja. [tark. 3]

(3 a)  Interregin eri osa-alueiden olisi autettava saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet sellaisina kuin ne esitetään syyskuussa 2015 hyväksytyssä kestävän kehityksen toimintaohjelmassa Agenda 2030. [tark. 4]

(4)  Rajatylittävän yhteistyön osa-alueella olisi pyrittävä ratkaisemaan rajaseuduilla yhteisesti havaittuja yhteisiä haasteita ja hyödyntämään käyttämätöntä kasvupotentiaalia raja-alueilla, kuten ilmenee komission tiedonannosta Kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:n raja-alueilla(9) (’raja-alueita koskeva tiedonanto’). Näin ollen rajatylittävän yhteistyön osa-alue olisi rajoitettava yhteistyöhön maarajoilla, ja rajatylittävä yhteistyö merirajoilla olisi sisällytettävä valtioiden väliseen osa-alueeseen olisi sisällyttävä yhteistyö maa- tai merirajoilla tämän rajoittamatta syrjäisimpien alueiden välisen yhteistyön uutta osa-aluetta. [tark. 5]

(5)  Rajatylittävän yhteistyön osa-alueen olisi myös katettava yhteistyö yhden tai useamman jäsenvaltion tai niiden alueen ja yhden tai useamman unionin ulkopuolisen maan tai alueen tai muun alueen välillä. Sisäisen ja ulkoisen rajatylittävän yhteistyön sisällyttämisen tähän asetukseen odotetaan johtavan sovellettavien säännösten yksinkertaistumiseen ja keventymiseen ohjelmasta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten ja unionin ulkopuolisten kumppaniviranomaisten ja tuensaajien näkökulmasta verrattuna ohjelmakauteen 2014–2020. [tark. 6]

(6)  Valtioiden välistä yhteistyötä ja merialueyhteistyötä koskevalla osa-alueella olisi pyrittävä tehostamaan yhteistyötä toiminnalla, joka johtaa unionin koheesiopolitiikan toimintalinjoihin liittyvään yhdennettyyn alueelliseen kehittämiseen, ja siihen olisi sisällyttävä myös rajatylittävä merialueyhteistyö toissijaisuusperiaatetta täysin noudattaen. Valtioiden välisen yhteistyön olisi katettava laajempia alueita unionin manneralueella, kun taas merialueyhteistyön olisi katettava valtioiden välisiä alueita sekä soveltuvin osin merialueiden ympärillä olevat alueet, ja siihen olisi sisällytettävä ohjelmakauden 2014–2020 rajatylittävä yhteistyö merirajoilla. Olisi sallittava mahdollisimman suuri jousto, jotta aiempaa rajatylittävää merialueyhteistyötä voidaan jatkaa laajemmissa merialueyhteistyön puitteissa, erityisesti määrittelemällä sen piiriin kuuluva alue, yhteistyön erityistavoitteet, hankekumppanuutta koskevat vaatimukset sekä alaohjelmien ja erityisten ohjauskomiteoiden perustaminen joiden maantieteellinen laajuus on suurempi kuin rajatylittävissä ohjelmissa. [tark. 7]

(7)  Ottaen huomioon kokemukset, joita on saatu ohjelmakaudella 2014–2020 rajatylittävästä ja valtioiden välisestä yhteistyöstä syrjäisimmillä alueilla, joilla molempien osa-alueiden yhdistäminen yhteen ohjelmaan yhteistyöaluetta kohden ei ole saanut aikaan riittävää yksinkertaistamista ohjelmasta vastaavien viranomaisten ja tuensaajien kannalta, olisi perustettava erityinen syrjäisimpien alueiden osa-alue, jotta syrjäisimmät alueet voisivat tehdä yhteistyötä naapurimaidensa ja -alueidensa kolmansien maiden, merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen kanssa mahdollisimman vaikuttavalla ja yksinkertaisella tavalla niiden erityispiirteet huomioon ottaen. [tark. 8]

(8)  Ottaen huomioon toisaalta myönteiset kokemukset, joita on saatu Interregin alueiden välisistä yhteistyöohjelmista, ja toisaalta tällaisen yhteistyön puute Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen mukaisissa ohjelmissa ohjelmakaudella 2014–2020, alueiden välisen yhteistyön osa-alueella olisi keskityttävä erityisesti koheesiopolitiikan vaikuttavuuden lisäämiseen. Kyseinen osa-alue olisi sen vuoksi rajattava kahteen ohjelmaan, joista toinen mahdollistaa kaikenlaisen kokemuksen hankkimisen ja innovatiivisten lähestymistapojen ja valmiuksien kehittämisen kaupunkien ja alueiden välinen yhteistyö, jossa käytetään kokemusten vaihtoa ja kehitetään valmiuksia ohjelmia varten molempien tavoitteiden mukaisissa ohjelmissa ja edistää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006(10) nojalla perustettuja tai perustettavia eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä (’EAYY’) ja toinen parantaa kehitystrendien analysointia. Hankepohjainen yhteistyö koko unionissa olisi sisällytettävä uuteen alueiden välisiä innovointi-investointeja koskevaan osa-alueeseen, ja se olisi liitettävä läheisesti komission tiedonannon Innovoinnin tehostaminen Euroopan alueilla: sopeutumiskykyistä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevat strategiat(11) täytäntöönpanoon, erityisesti temaattisten älykkään erikoistumisen alustojen tukemiseksi muun muassa energian, teollisuuden nykyaikaistamisen ja maatalouselintarvikkeiden aloilla. Toiminnallisiin kaupunkialueisiin tai kaupunkialueisiin kohdistettu yhdennetty alueellinen kehitys olisi keskitettävä Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen ohjelmiin ja yhteen liitännäisvälineeseen, ’eurooppalaiseen kaupunkialoitteeseen’. Molempien alueiden välistä yhteistyötä koskevaan osa-alueeseen kuuluvien ohjelmien olisi katettava koko unioni ja niiden olisi oltava avoinna kolmansien maiden osallistumiselle puitteissa (Euroopan alueellinen yhteistyö ja Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun), on tärkeä osa-alue, kun etsitään yhteisiä ratkaisuja koheesiopolitiikan alalla ja luodaan kestäviä kumppanuuksia. Sen vuoksi nykyisiä ohjelmia ja erityisesti hankepohjaista yhteistyötä olisi edistettävä edelleen, mukaan luettuna eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (’EAYY’) edistäminen sekä makroalueelliset strategiat. [tark. 9]

(8 a)   Alueiden välisiä innovointi-investointeja koskevan uuden aloitteen olisi perustuttava älykkääseen erikoistumiseen ja sitä olisi käytettävä tukemaan älykkään erikoistumisen alustoja sellaisilla aloilla kuin energia, teollisuuden nykyaikaistaminen, kiertotalous, sosiaalinen innovointi, ympäristö tai maatalouselintarvikkeet sekä auttamaan älykkäisiin erikoistumisstrategioihin osallistuvia toimijoita kerääntymään yhteen, jotta voidaan tehostaa innovointia ja tuoda innovatiivisia tuotteita, prosesseja ja ekosysteemejä unionin markkinoille. Näyttö viittaa siihen, että uusien teknologioiden (esimerkiksi keskeisten mahdollistavien teknologioiden) demonstroinnin testaus- ja validointivaiheessa on yhä sitkeä järjestelmään liittyvä toimintahäiriö varsinkin silloin, kun innovointi aiheutuu täydentävien alueellisten erikoistumisten integroinnista, jolla tuotetaan innovatiivisia arvoketjuja. Tämä toimintahäiriö on erityisen kriittinen pilottitoimien ja täysimittaisen markkinoille saattamisen välillä. Joillain strategisilla teknologia- ja teollisuusaloilla pk-yritykset eivät tällä hetkellä voi hyödyntää huippuluokkaista ja avointa yhteenliitettyä yleiseurooppalaista demonstrointi-infrastruktuuria. Alueiden välistä yhteistyötä koskevaan aloitteeseen kuuluvien ohjelmien olisi katettava koko unioni ja niiden olisi oltava avoinna erityisesti syrjäisimpien alueiden naapureina olevien MMA:iden, kolmansien maiden, niiden alueiden ja alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen osallistumiselle. Olisi kannustettava synergioita, joita saavutetaan alueiden välisten innovointi-investointien ja muiden asiaankuuluvien unionin ohjelmien välillä, esimerkkinä ne, joita toteutetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, Horisontti 2020 ‑ohjelmasta, Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta ja sisämarkkinaohjelmasta, koska ne vahvistavat investointien vaikutusta ja tuovat parempaa lisäarvoa kansalaisille. [tark. 10]

(9)  Tukikelpoisten alueiden määrittelemiseksi olisi vahvistettava yhteiset objektiiviset perusteet. Tätä varten tukikelpoiset alueet ja unionin tason alueet olisi nimettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003(12) mukaisen yhteisen alueluokitusjärjestelmän perusteella. [tark. 11]

(10)  On aiheellista jatkaa tai tarvittaessa käynnistää yhteistyötä sen kaikissa ulottuvuuksissa unionin naapureina olevien kolmansien maiden kanssa, koska tällainen yhteistyö on tärkeä aluepoliittinen väline ja siitä todennäköisesti hyötyvät kolmansien maiden rajanaapureina sijaitsevat jäsenvaltioiden alueet. Tämän vuoksi EAKR:stä ja unionin ulkoisista rahoitusvälineistä (IPA(13), NDICI(14) ja MMA-ohjelma(15)) olisi tuettava rajatylittävään yhteistyöhön, valtioiden väliseen yhteistyöhön ja merialueyhteistyöhön, syrjäisimpien alueiden yhteistyöhön ja alueiden väliseen yhteistyöhön perustuvia ohjelmia. EAKR:stä ja unionin ulkoisista rahoitusvälineistä myönnettävän tuen olisi perustuttava vastavuoroisuuteen ja oikeasuhteisuuteen. IPA III:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmien ja NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmien osalta EAKR:n tukea olisi kuitenkin täydennettävä vähintään vastaavalla määrällä IPA III:n ja NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista myönnettävää tukea noudattaen kuitenkin asianomaisessa säädöksessä vahvistettua enimmäismäärää, toisin sanoen enintään 3 prosenttia IPA III -välineen kokonaismäärärahoista ja enintään 4 prosenttia NDICI-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen naapuruusalueita koskevan maantieteellisen ohjelman kokonaismäärärahoista. [tark. 12]

(10 a)   Alueisiin, joista tulee unionin uusia ulkorajoja, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta varmistetaan käynnissä olevien yhteistyöohjelmien asianmukainen jatkuvuus. [tark. 13]

(11)  IPA III -tuella olisi keskityttävä pääasiassa auttamaan IPA-tuensaajia vahvistamaan demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltiota, uudistamaan oikeuslaitosta ja julkishallintoa, kunnioittamaan perusoikeuksia ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä sekä alueellista ja paikallista kehitystä. IPA-tuella olisi edelleen tuettava IPA-tuensaajien pyrkimyksiä edistää alueellista, makroalueellista ja rajatylittävää yhteistyötä sekä aluekehitystä, muun muassa panemalla täytäntöön unionin makroaluestrategioita. Lisäksi IPA-tuen olisi katettava turvallisuus, muuttoliike ja rajaturvallisuus, ja sen avulla olisi varmistettava kansainvälisen suojelun saatavuus, merkityksellisten tietojen jakaminen, rajavalvonnan tehostaminen sekä yhteisten toimenpiteiden toteuttaminen laittoman muuttoliikkeen ja siirtolaisten salakuljetuksen torjumiseksi. [tark. 14]

(12)  NDICI-tuen osalta unionin olisi kehitettävä erityinen suhde naapurimaihin tavoitteena luoda unionin arvoihin perustuva alue, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset suhteet. Tällä asetuksella ja NDICI-asetuksella olisi sen vuoksi tuettava asiaan liittyvien makroaluestrategioiden sisäisiä ja ulkoisia näkökohtia. Nämä aloitteet ovat strategisesti tärkeitä ja tarjoavat mielekkäät poliittiset puitteet suhteiden syventämiselle kumppanimaiden kanssa ja niiden välillä molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden, jaetun omistajuuden ja vastuun periaatteiden pohjalta.

(12 a)  Kehittämällä synergiaetuja unionin ulkoisen toiminnan ja kehitysohjelmien kanssa olisi myös autettava varmistamaan mahdollisimman suuri vaikuttavuus samalla, kun noudatetaan periaatetta kehitykseen vaikuttavien poliitikkojen johdonmukaisuudesta, josta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklassa. Unionin kaikkien alojen politiikan yhtenäisyys on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeää. [tark. 15]

(13)  On tärkeää tarkastella jatkossakin neuvoston päätöksessä 2010/427/EU(16) vahvistettua Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission roolia strategisen ohjelmasuunnittelun ja EAKR:stä ja NDICI:stä tuettujen Interreg-ohjelmien valmistelussa.

(14)  Unionin syrjäisimpiä alueita koskevan erityistilanteen vuoksi on tarpeen hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat edellytyksiä niiden edellytysten parantamista, joiden täyttyessä kyseiset alueet voivat saada tukea rakennerahastoista. Tämän asetuksen tiettyjä säännöksiä olisi sen vuoksi mukautettava syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin, jotta niiden yhteistyötä niiden naapureiden kolmansien maiden ja MMA:iden kanssa voitaisiin yksinkertaistaa ja edistää ottaen samalla huomioon komission tiedonanto Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa(17). [tark. 16]

(14 a)  Tässä asetuksessa vahvistetaan MMA:iden mahdollisuus osallistua Interreg-ohjelmiin. MMA:iden erityispiirteet ja niiden kohtaamat haasteet olisi otettava huomioon, jotta voidaan helpottaa niiden tosiasiallisia osallistumismahdollisuuksia ja osallistumista. [tark. 17]

(15)  On tarpeen vahvistaa kullekin Interreg-osa-alueelle kohdennettavat määrärahat, mukaan lukien kunkin jäsenvaltion osuus rajatylittävän yhteistyön, valtioiden välisen yhteistyön ja merialueyhteistyön, syrjäisimpien alueiden yhteistyön ja alueiden välisen yhteistyön kokonaismäärärahoista sekä jäsenvaltioiden käytettävissä olevat mahdollisuudet joustoon näiden osa-alueiden välillä. Rajatylittävän yhteistyön osuutta olisi vähennettävä verrattuna ohjelmakauteen 2014–2020, kun taas valtioiden välisen yhteistyön ja merialueyhteistyön osuutta olisi lisättävä merialueyhteistyön yhdistämisen vuoksi, ja olisi luotava uusi syrjäisimpien alueiden yhteistyötä koskeva osa-alue. Kun yhteistyöllä pyritään vauhdittamaan investointeja työpaikkoihin ja kasvuun sekä yhteisiä investointeja muiden alueiden kanssa, yhteistyön olisi globalisaation vuoksi määräydyttävä alueiden yhteisten piirteiden ja tavoitteiden eikä välttämättä rajojen mukaisesti, minkä vuoksi alueiden välisiä innovointi-investointeja koskevalle uudelle aloitteelle olisi osoitettava lisävaroja, jotta voidaan vastata globaaleihin markkinaolosuhteisiin. [tark. 18]

(16)  Jotta EAKR:stä ja unionin ulkoisista rahoitusvälineistä myönnettävän tuen käyttö olisi mahdollisimman tehokasta, olisi luotava mekanismi, jonka avulla tällainen tuki voidaan palauttaa tapauksissa, joissa ulkoista yhteistyötä koskevia ohjelmia ei voida hyväksyä tai ne on keskeytettävä, mukaan lukien ohjelmat sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät saa tukea mistään unionin rahoitusvälineestä. Tällä mekanismilla olisi pyrittävä optimoimaan ohjelmien toiminta ja koordinoimaan välineet mahdollisimman hyvin keskenään.

(17)  EAKR:n pitäisi edistää Interregin puitteissa koheesiopolitiikan tavoitteiden mukaisia erityistavoitteita. Eri temaattisiin tavoitteisiin liittyvien erityistavoitteiden luetteloa olisi kuitenkin mukautettava Interregin erityistarpeisiin säätämällä toimintapoliittiseen tavoitteeseen ”sosiaalisempi Eurooppa panemalla täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari” kuuluvista uusista erityistavoitteista ESR:n kaltaisten tukitoimien mahdollistamiseksi.

(18)  Ottaen huomioon Irlannin saarella vallitseva ainutlaatuinen ja erityinen tilanne ja jotta voitaisiin tukea pitkänperjantain sopimuksen mukaista pohjoisen ja etelän välistä yhteistyötä, uudella rajatylittävällä ’PEACE PLUS’ -ohjelmalla olisi jatkettava ja kehitettävä Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajakreivikuntien välisten aikaisempien ohjelmien työtä. Ohjelman käytännön merkityksen vuoksi on tärkeää varmistaa, että kun ohjelmalla tuetaan rauhaa ja sovintoa, EAKR:n olisi myös osaltaan edistettävä asianomaisten alueiden sosiaalista, taloudellista ja alueellista vakautta ja yhteistyötä, erityisesti toimenpiteillä, joilla edistetään yhteisöjen välistä yhteenkuuluvuutta. Ohjelman erityispiirteiden vuoksi sitä olisi hallinnoitava integroidusti siten, että Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuus sisällytetään ohjelmaan ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina. Lisäksi tiettyjä tässä asetuksessa olevia toimien valintaa koskevia sääntöjä ei saisi soveltaa kyseiseen ohjelmaan rauhaa ja sovintoa tukevien toimien osalta. [tark. 19]

(19)  Tällä asetuksella olisi lisättävä kaksi erityistä Interreg-tavoitetta, joista toisella tuetaan institutionaalisten valmiuksien vahvistamista koskevaa tavoitetta ja lisätään siten oikeudellista ja hallinnollista yhteistyötä, erityisesti raja-alueita koskevan tiedonannon täytäntöönpanon yhteydessä, tehostetaan kansalaisten ja instituutioiden välistä yhteistyötä sekä makroalue- ja merialuestrategioiden kehittämistä ja koordinointia ja toisella puututaan erityisiin ulkoista yhteistyötä koskeviin ongelmiin, kuten turvallisuus, rajanylitysten hallinta ja muuttoliike.

(20)  Suurin osa unionin tuesta olisi keskitettävä rajalliseen määrään toimintapoliittisia tavoitteita Interregin vaikutuksen maksimoimiseksi. Synergiaa ja täydentävyyttä Interregin osa-alueiden välillä olisi vahvistettava. [tark. 20]

(21)  Interreg-ohjelmien valmistelua, hyväksymistä ja muuttamista sekä alueellista kehitystä, toimien valintaa, seurantaa ja arviointia, ohjelmasta vastaavia viranomaisia, toimien tarkastuksia sekä avoimuutta ja viestintää koskevia säännöksiä olisi mukautettava Interreg-ohjelmien erityispiirteisiin verrattuna asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] säännöksiin. Nämä erityissäännökset olisi pidettävä yksinkertaisina ja selkeinä, jotta vältetään ylisääntely ja jäsenvaltioille ja tuensaajille aiheutuva ylimääräinen hallinnollinen rasitus. [tark. 21]

(22)  Olisi jatkettava ohjelmakaudella 2014–2020 vahvistettuja säännöksiä, jotka koskevat perusteita, joiden täyttyessä toimet katsotaan aidosti yhteisiksi toimiksi, kumppanuutta Interreg-toimissa ja johtavan kumppanin velvoitteita. Interreg-kumppaneiden olisi kuitenkin tehtävä yhteistyötä kaikilla neljällä osa-alueella (kehitys, toteutus, henkilöstö ja rahoitus) kehityksen ja toteutuksen sekä henkilöstön tai rahoituksen tai molempien osa-alueilla, ja syrjäisimpien alueiden yhteistyön osalta kolmella neljästä osa-alueesta, koska olisi oltava yksinkertaisempaa yhdistää EAKR:stä ja unionin ulkoisista rahoitusvälineistä myönnettävä tuki sekä ohjelmien että toimien tasolla. [tark. 22]

(22 a)  Ihmisten väliset ja pienimuotoiset hankkeet ovat rajatylittävän yhteistyön ohjelmissa tärkeä ja menestyksekäs väline, jolla poistetaan rajaesteitä, edistetään paikallisten ihmisten välisiä yhteyksiä ja integroidaan raja-alueita ja niiden kansalaisia. Ihmisten välisiä ja pienimuotoisia hankkeita toteutetaan useilla aloilla, joita ovat esimerkiksi kulttuuri, urheilu, matkailu, koulutus, talous, tiede, ympäristönsuojelu ja ekologia, terveydenhuolto, liikenne ja pienet infrastruktuurihankkeet, hallinnollinen yhteistyö ja suhdetoiminta. Kuten alueiden komitean lausunnossa ”Ihmisten väliset ja pienimuotoiset hankkeet rajat ylittävän yhteistyön ohjelmissa”(18) todetaan, ihmisten välisillä ja pienimuotoisilla hankkeilla on merkittävä eurooppalainen lisäarvo ja ne antavat huomattavan panoksen rajat ylittävän yhteistyön ohjelmien yleistavoitteisiin. [tark. 23]

(23)  On tarpeen selkeyttää sääntöjä, jotka koskevat pienhankerahastoja, joita on pantu täytäntöön Ihmisten välisiä ja pienimuotoisia hankkeita on tuettu koko Interreg-aloitteen ajan, mutta joihin ei ole koskaan sovellettu erityissäännöksiä. Kuten myös alueiden komitean lausunnossa aiheesta Ihmisten väliset ja pienimuotoiset hankkeet rajat ylittävän yhteistyön ohjelmissa(19) todetaan, tällaisilla pienhankerahastoilla on merkittävä rooli luottamuksen rakentamisessa kansalaisten ja instituutioiden välille, ne tarjoavat eurooppalaista lisäarvoa ja edistävät merkittävästi rajatylittävän yhteistyön ohjelmien yleistä tavoitetta poistamalla rajaesteitä ja integroimalla raja-alueita ja niiden kansalaisia. Jotta voitaisiin pääasiassa pienhankerahastoista tai vastaavista välineistä, joista ei kuitenkaan ole annettu erityissääntöjä, minkä vuoksi pienhankerahastoja koskevia sääntöjä on tarpeen selkeyttää. Jotta voitaisiin saada lisäarvoa ja etuja ihmisten välisistä ja pienimuotoisista hankkeista myös paikallisen ja alueellisen kehityksen kannalta ja tehdä pienhankkeiden rahoituksen hallinnoinnista yksinkertaisempaa lopullisille tuensaajille, jotka eivät usein ole tottuneet hakemaan unionin rahoitusta, yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen ja kertakorvausten käyttö olisi tehtävä pakolliseksi tietyn kynnysarvon alapuolella. [tark. 24]

(24)  Koska osallistujia on useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta ja muun muassa ohjelmien hakijoiden ja toteuttajien tärkeinä keskustelukumppaneina toimivien ja siten suoran linjan yhteisiin sihteeristöihin tai kulloisiinkin viranomaisiin muodostavien alueellisten yhteyspisteiden (joita kutsutaan myös antenneiksi) aiheuttamat hallinnolliset kustannukset ovat sen vuoksi erityisesti myös valvonnan ja kääntämisen osalta suuremmat, teknisen avun menojen enimmäismäärän olisi oltava suurempi kuin Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteessa. Suurempien hallinnollisten kustannusten vastapainoksi jäsenvaltioita olisi kannustettava vähentämään mahdollisuuksien mukaan yhteisten hankkeiden täytäntöönpanoon liittyvää hallinnollista taakkaa. Lisäksi Interreg-ohjelmien, jotka saavat rajoitetusti unionin tukea, tai ulkoisten rajatylittävien yhteistyöohjelmien olisi tehokkaiden teknisen avun toimien riittävän rahoituksen varmistamiseksi saatava teknistä apua varten tietty vähimmäismäärä. [tark. 25]

(25)  Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 ja 23 kohdan nojalla rahastoja on arvioitava erityisten seurantavaatimusten mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella välttäen kuitenkin ylisääntelyä ja varsinkin jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta. Näihin vaatimuksiin voidaan tarvittaessa sisällyttää mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden perusteella kerätään näyttöä rahastojen käytännön vaikutuksista.

(25 a)  Komission, jäsenvaltioiden ja alueiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä hallinnollisen rasituksen vähentämisessä, jotta voidaan hyödyntää asetuksen [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 77 artiklassa tarkoitettuja parannettuja asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat Interreg-ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmää. [tark. 26]

(26)  Ohjelmakaudella 2014-2020 saadun kokemuksen perusteella olisi jatkettava järjestelmää, jolla otettiin käyttöön selkeä menojen tukikelpoisuussääntöjä koskeva hierarkia, ja säilytettävä samalla periaate, jonka mukaan menojen tukikelpoisuussäännöt vahvistetaan unionin tasolla tai koko yhteistyöohjelmalle, jotta vältetään mahdolliset ristiriitaisuudet ja epäjohdonmukaisuudet eri asetusten sekä asetusten ja jäsenvaltioiden säännösten välillä. Yhden jäsenvaltion antamat lisäsäännöt, joita sovellettaisiin ainoastaan tuensaajiin kyseisessä jäsenvaltiossa, olisi rajattava ehdottomasti välttämättömään vähimmäismäärään. Tähän asetukseen olisi erityisesti sisällytettävä ohjelmakaudelle 2014–2020 annetut komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 481/2014(20) säännökset.

(27)  Jäsenvaltioita Jäsenvaltioiden olisi kannustettava osoittamaan tarvittaessa delegoitava hallintoviranomaisen tehtävät uudelle tai soveltuvin osin olemassa olevalle EAYY:lle tai antamaan tällaiselle yhtymälle, kuten muille rajatylittäville oikeussubjekteille, vastuu alaohjelmien, tai integroitujen alueellisten investointien tai yhden tai useamman pienhankerahaston hallinnoinnista, tai nimettävä ne toimimaan ainoana kumppanina. Jäsenvaltioiden olisi annettava eri jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisille ja muille julkisille elimille mahdollisuus perustaa tällaisia yhteistyöyhtymiä, joilla on oikeushenkilöys, ja kutsuttava paikallis- ja alueviranomaiset mukaan niiden toimintaan. [tark. 27]

(28)  Jotta ohjelmakautta 2014–2020 varten luotua maksuketjua komissiolta todentamisviranomaisen kautta johtavalle kumppanille voitaisiin jatkaa, maksuketjua olisi jatkettava kirjanpitotoiminnossa. Unionin tuki olisi maksettava johtavalle kumppanille, paitsi jos se johtaa kaksinkertaisiin valuutanmuuntomaksuihin, joita aiheutuu johtavan kumppanin ja muiden kumppanien välillä tuen muuntamisesta euromääräiseksi ja sen jälkeen takaisin toiseen valuuttaan tai päinvastoin. Ellei toisin määrätä, johtavan kumppanin olisi varmistettava, että muut kumppanit saavat asianomaisesta unionin rahastosta osoitettavan rahoitusosuuden kokonaisuudessaan kaikkien kumppanien sopimassa määräajassa ja noudattaen johtavaan kumppaniin sovellettavaa menettelyä. [tark. 28]

(29)  Asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [63 artiklan 9 kohdan] mukaan alakohtaisissa säännöissä on otettava huomioon Euroopan alueellisen yhteistyön (Interreg) ohjelmien tarpeet erityisesti tarkastustoiminnon osalta. Vuotuista tarkastuslausuntoa, vuotuista valvontakertomusta ja toimien tarkastuksia koskevia säännöksiä olisi sen vuoksi yksinkertaistettava ja mukautettava niihin ohjelmiin, joihin osallistuu useampi kuin yksi jäsenvaltio. [tark. 29 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

(30)  Sääntöjen vastaisesti maksettujen summien takaisinperinnän osalta olisi päätettävä selkeästä rahoitusvastuuketjusta ainoasta kumppanista tai muista kumppaneista johtavan kumppanin ja hallintoviranomaisen kautta komissioon. Olisi säädettävä jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, kumppanimaiden tai merentakaisten maiden ja alueiden (MMA:t) vastuusta silloin, kun takaisinperintä ainoalta kumppanilta, muilta kumppaneilta tai johtavalta kumppanilta ei onnistu, missä tapauksessa jäsenvaltio korvaa summan hallintoviranomaiselle. Näin ollen Interreg-ohjelmissa ei tuensaajien tasolla voi olla määriä, joita ei saada perittyä takaisin. On kuitenkin tarpeen kuitenkin selventää sellaista tilannetta koskevia sääntöjä, jossa jäsenvaltio, kolmas maa, kumppanimaa tai MMA ei korvaa summaa hallintoviranomaiselle. Myös johtavan kumppanin velvoitteita takaisinperinnän osalta olisi selkeytettävä. Lisäksi seurantakomitean olisi vahvistettava ja hyväksyttävä takaisinperintään liittyvät menettelyt. Erityisesti Hallintoviranomaisen ei pitäisi kuitenkaan voida velvoittaa johtavaa kumppania käynnistämään oikeudellista menettelyä toisessa maassa. [tark. 30]

(30 a)   On asianmukaista kannustaa rahoituskuria. Samalla talousarviositoumusten vapauttamisjärjestelyissä olisi otettava huomioon Interreg-ohjelmien ja niiden täytäntöönpanon monitahoisuus. [tark. 31]

(31)  Jotta voidaan soveltaa enimmäkseen yhteisiä sääntöjä osallistuvissa jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa, kumppanimaissa tai MMA:issa, tätä asetusta olisi sovellettava myös kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden osallistumiseen, jollei tämän asetuksen tietyssä luvussa ole annettu erityisiä sääntöjä. Kolmansissa maissa, kumppanimaissa ja MMA:issa voi olla Interreg-ohjelmasta vastaavia viranomaisia vastaavat viranomaiset. Menojen tukikelpoisuuden alkamisen olisi kytkeydyttävä siihen, kun asianomainen kolmas maa, kumppanimaa tai MMA allekirjoittaa rahoitussopimuksen. Kolmannessa maassa, kumppanimaassa tai MMA:assa sijaitseville tuensaajille tehtävissä hankinnoissa olisi noudatettava ulkoisia hankintoja koskevia sääntöjä, jotka sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU, Euratom) [uusi varainhoitoasetuksen koontiasetus](21). Olisi vahvistettava menettelyt, joilla tehdään rahoitussopimukset kunkin kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n kanssa sekä sopimukset hallintoviranomaisen ja kunkin kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n välillä unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä annettavan tuen osalta tai kun kolmannesta maasta, kumppanimaasta tai MMA:sta siirretään Interreg-ohjelmaan lisärahoitusosuus, jossa ei ole kyse kansallisesta yhteisrahoituksesta.

(32)  Vaikka Interreg-ohjelmat, joihin osallistuu kolmansia maita, kumppanimaita tai MMA:ita, olisi toteutettava käyttämällä yhteistyöhön perustuvaa hallinnointia, syrjäisimpien alueiden yhteistyö voidaan toteuttaa välillisellä hallinnoinnilla. Olisi annettava yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten nämä ohjelmat toteutetaan kokonaisuudessaan tai osittain välillisellä hallinnoinnilla. [tark. 32 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

(33)  Menettelyjä olisi yksinkertaistettava ohjelmakaudella 2014–2020 Euroopan naapuruusvälineen rajatylittävissä yhteistyöohjelmissa toteutetuista suurista infrastruktuurihankkeista saatujen kokemusten perusteella. Komissiolla olisi kuitenkin edelleen oltava tiettyjä oikeuksia tällaisten hankkeiden valinnassa.

(34)  Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä ja muuttaa Interreg-ohjelmien luetteloja ja luetteloa unionin tuen kokonaismäärästä kussakin Interreg-ohjelmassa sekä hyväksyä päätöksiä, joilla hyväksytään Interreg-ohjelmat ja niiden muutokset. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(22) mukaisesti. Vaikka nämä säädökset ovat luonteeltaan yleisiä, olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä koska säädöksillä säännökset pannaan täytäntöön ainoastaan teknisesti.

(35)  Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset Interreg-ohjelmien hyväksyntää ja muuttamista varten, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Ulkoisissa rajatylittävissä yhteistyöohjelmissa olisi kuitenkin noudatettava soveltuvin osin noudatettava asetusten (EU) [IPA III] ja [NDICI] nojalla vahvistettuja komiteamenettelyjä kyseisiä ohjelmia koskevan ensimmäisen hyväksymispäätöksen osalta. [tark. 33]

(36)  Tämän asetuksen tiettyjen muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti Interreg-ohjelmien mallia koskevan liitteen muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(36 a)  Euroopan alueellisen yhteistyön edistäminen on EU:n koheesiopolitiikan merkittävä tavoite. Pk-yritysten tukeminen Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyvien hankkeiden kustannuksissa on jo komission asetuksella (EU) N:o 651/2014(23) (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Erityisiä säännöksiä kaikenkokoisten yritysten investointeihin osoitetuista aluetuista annetaan myös aluetuen suuntaviivoissa 2014–2020(24) ja yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen jaksossa ”Alueellinen tuki”. Saatujen kokemusten valossa Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyvien hankkeiden tukemisella on vain rajallinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan, ja siten komission olisi voitava ilmoittaa, että tällainen apu on yhteensopivaa sisämarkkinoiden kanssa ja että Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyvien hankkeiden tueksi annettavaan rahoitukseen voidaan soveltaa ryhmäpoikkeusta. [tark. 34]

(37)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on jäsenvaltioiden välisen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden välisen yhteistyön edistäminen, vaan tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yleiset säännökset

I jakso

Kohde, soveltamisala ja Interreg-osa-alueet

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevat säännöt, joiden tarkoituksena on edistää yhteistyötä jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä unionin sisällä sekä jäsenvaltioiden ja rajanaapureina olevien kolmansien maiden kolmansien maiden, niiden alueiden, kumppanimaiden, muiden alueiden tai merentakaisten maiden ja alueiden, jäljempänä ’MMA:t’, tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen tai alueellisen organisaation osan muodostavien kolmansien maiden ryhmien välillä. [tark. 35]

2.  Tässä asetuksessa vahvistetaan myös säännökset, jotka ovat tarpeen tehokkaan ohjelmasuunnittelun varmistamiseksi muun muassa teknisen avun, seurannan, arvioinnin, viestinnän, tukikelpoisuuden, hallinnoinnin ja valvonnan sekä Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tuettavan Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisten ohjelmien, jäljempänä ’Interreg-ohjelmat’, taloushallinnon osalta.

3.  Liittymistä valmistelevasta tukivälineestä, jäljempänä ’IPA III’, naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä, jäljempänä ’NDICI’, ja kaikille MMA:ille kaudella 2021–2027 myönnettävää rahoitusta koskevasta, neuvoston päätöksellä (EU) XXX perustetusta ohjelmasta, jäljempänä ’MMA-ohjelma’, (kaikki kolme välinettä jäljempänä yhdessä ’unionin ulkoiset rahoitusvälineet’) Interreg-ohjelmiin osoitettavan tuen osalta tässä asetuksessa määritellään uusia erityistavoitteita ja kuinka kyseiset rahastot yhdistetään Interreg-ohjelmiin, kolmansien maiden, kumppanimaiden ja MMA:iden sekä niiden alueiden tukikelpoisuusperusteet ja tietyt erityiset täytäntöönpanosäännöt.

4.  EAKR:stä ja unionin ulkoisista rahoitusvälineistä, jäljempänä yhdessä ’Interreg-rahastot’, Interreg-ohjelmiin myönnettävän tuen osalta tässä asetuksessa määritellään erityiset Interreg-tavoitteet sekä organisaatio, jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, kumppanimaiden ja MMA:iden sekä niiden alueiden tukikelpoisuusperusteet, rahoitusvarat ja niiden jakoperusteet.

5.  Interreg-ohjelmiin sovelletaan asetusta (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] ja asetusta (EU) [uusi EAKR-asetus], jollei mainituissa asetuksissa ja tässä asetuksessa erikseen toisin säädetä tai kun asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] säännöksiä voidaan soveltaa ainoastaan Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteeseen.

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 2 artiklassa olevia määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)  ’IPA-tuensaajalla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) [IPA III] liitteessä I lueteltua maata tai aluetta;

2)  ’kolmannella maalla’ tarkoitetaan maata, joka ei ole unionin jäsenvaltio ja joka ei saa tukea Interreg-rahastoista;

3)  ’kumppanimaalla’ tarkoitetaan IPA-tuensaajaa tai asetuksen (EU) [NDICI] liitteessä I lueteltua naapurialueita koskevaan maantieteelliseen alueeseen kuuluvaa maata tai aluetta ja Venäjän federaatiota, ja joka saa tukea unionin ulkoisista rahoitusvälineistä;

4)  ’rajatylittävällä oikeussubjektilla’ tarkoitetaan oikeussubjektia, myös euroregiota, joka on perustettu jonkin Interreg-ohjelmaan osallistuvan maan lainsäädännön mukaisesti edellyttäen, että sen perustajana ovat alueelliset viranomaiset tai muut elimet vähintään kahdesta osallistujamaasta. [tark. 36]

4 a)  ’alueellisilla yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöillä’ tarkoitetaan samalla maantieteellisellä alueella olevien jäsenvaltioiden tai alueiden ryhmää, jonka tavoitteena on tiiviimpi yhteistyö yhteisesti tärkeillä aihealueilla; [tark. 37]

2.  Kun asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] säännöksissä viitataan ’jäsenvaltioon’, sillä tarkoitetaan tässä asetuksessa ’hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltiota’, ja kun sen säännöksissä viitataan ’kuhunkin jäsenvaltioon’ tai ’jäsenvaltioihin’, sillä tarkoitetaan ’tiettyyn Interreg-ohjelmaan osallistuvia jäsenvaltioita ja soveltuvin osin kolmansia maita, kumppanimaita ja MMA:ita’.

Kun asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] säännöksissä viitataan kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa lueteltuihin ’rahastoihin’ tai ’EAKR:ään’, se kattaa myös unionin ulkoiset rahoitusvälineet.

3 artikla

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen (Interreg) osa-alueet

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen (Interreg) perusteella EAKR:stä ja soveltuvin osin unionin ulkoisista rahoitusvälineistä tuetaan seuraavia osa-alueita:

1)  vierekkäisten alueiden välinen rajatylittävä yhteistyö, jolla edistetään yhdennettyä ja yhtenäistä alueellista kehitystä (osa-alue 1): [tark. 38]

a)  sisäinen rajatylittävä yhteistyö kahden tai useamman jäsenvaltion vierekkäisten maaraja-alueiden maa- tai meriraja-alueiden välillä tai vähintään yhden jäsenvaltion ja yhden tai useamman 4 artiklan 3 kohdassa luetellun kolmannen maan vierekkäisten maaraja-alueiden maa- tai meriraja-alueiden välillä; tai [tark. 39]

b)  ulkoinen rajatylittävä yhteistyö vähintään yhden jäsenvaltion ja yhden tai useamman seuraavassa luetellun osapuolen vierekkäisten maaraja-alueiden maa- tai meriraja-alueiden välillä: [tark. 40]

i)  IPA-tuensaajat; tai

ii)  NDICI:stä tukea saavat kumppanimaat; tai

iii)  Venäjän federaatio, kun tarkoituksena on mahdollistaa sen osallistuminen myös NDICI:stä tuettuun rajatylittävään yhteistyöhön;

2)  laajemmilla valtioiden rajat ylittävillä alueilla tai merialueilla toteutettava valtioiden välinen yhteistyö ja merialueyhteistyö, jossa on mukana kansallisia, alueellisia ja paikallisia ohjelmakumppaneita jäsenvaltioista, kolmansista maista ja kumppanimaista sekä Grönlannista MMA:ista ja jonka tavoitteena on parantaa alueellista yhdentymistä (osa-alue 2; kun tarkoitetaan ainoastaan valtioiden välistä yhteistyötä: osa-alue 2A; kun tarkoitetaan ainoastaan merialueyhteistyötä: osa-alue 2B); [tark. 41]

3)  syrjäisimpien alueiden keskinäinen yhteistyö ja niiden yhteistyö naapureina olevien kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen kanssa tai niistä useiden kanssa, kun yhteistyön tavoitteena on alueellisen yhdentymisen ja yhdenmukaisen kehityksen helpottaminen niiden naapurialueilla (osa-alue 3); [tark. 42]

4)  alueiden välinen yhteistyö, jonka tavoitteena on tehostaa koheesiopolitiikkaa (osa-alue 4) edistämällä

a)  kokemusten vaihtoa, innovatiivisia toimintatapoja ja valmiuksien kehittämistä seuraavilla aloilla:

i)  Interreg-ohjelmien toteuttaminen;

i a)  alueiden välisten yhteisten kehityshankkeiden täytäntöönpanoa; [tark. 43]

i b)  valmiuksien kehittämistä kumppanien välillä kaikkialla unionissa seuraavien yhteydessä: [tark. 44]

ii)  Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen ohjelmien toteuttaminen, erityisesti sellaisten alueiden välisten ja valtioiden välisten toimien osalta, joissa tuensaajia on vähintään yhdessä toisessa jäsenvaltiossa;

ii a)  hyvien toimintatapojen määrittäminen ja levittäminen ja niiden siirtäminen erityisesti Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen piiriin kuuluviin toimenpideohjelmiin; [tark. 45]

ii b)  kokemusten vaihto, joka koskee kaupunkialueiden kestävään kehitykseen liittyvien hyvien käytäntöjen tunnistamista, siirtämistä ja jakamista, kaupunki- ja maaseutualueiden väliset yhteydet mukaan lukien; [tark. 46]

iii)  eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien, jäljempänä ’EAYY’, perustaminen, toiminta ja käyttö;

iii a)  asetuksessa (EU) [uusi eurooppalainen rajanylinen mekanismi] tarkoitetun eurooppalaisen rajanylisen mekanismin perustaminen, toiminta ja käyttö; [tark. 47]

b)  alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteisiin liittyvien kehityssuuntausten analysointia;

5)  alueiden väliset innovointi-investoinnit sellaisten alueiden välisten innovointihankkeiden kaupallistamisen ja laajentamisen kautta, jotka voivat edistää eurooppalaisten arvoketjujen kehittämistä (osa-alue 5). [tark. 48]

II jakso

Maantieteellinen kattavuus

4 artikla

Rajatylittävän yhteistyön maantieteellinen kattavuus

1.  Rajatylittävän yhteistyön osalta alueet, joita tuetaan EAKR:stä, ovat unionin NUTS 3 -tason alueet kaikilla sisäisillä ja ulkoisilla maarajoilla maa- tai merirajoilla kolmansien maiden tai kumppanimaiden kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia mukautuksia ohjelmakauden 2014–2020 yhteistyöohjelma-alueiden yhdenmukaisuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi. [tark. 49]

2.  Merirajoilla olevia alueita, joilla on kiinteä yhteys meren yli, tuetaan myös rajatylittävän yhteistyön perusteella. [tark. 50]

3.  Sisäiset rajatylittävää yhteistyötä koskevat Interreg-ohjelmat voivat kattaa Norjan, Sveitsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan NUTS 3 -tason alueita vastaavat alueet sekä Liechtensteinin, Andorran ja , Monacon ja San Marinon. [tark. 51]

4.  Ulkoisen rajatylittävän yhteistyön osalta alueet, joita tuetaan IPA III- tai NDICI-välineestä, ovat asianomaisen kumppanimaan NUTS 3 -tason alueet tai, NUTS-luokituksen puuttuessa, jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kaikilla maarajoilla maa- tai merirajoilla olevat vastaavat alueet, jotka ovat tukikelpoisia IPA III- tai NDICI-välineen perusteella. [tark. 52]

5 artikla

Valtioiden välisen yhteistyön ja merialueyhteistyön maantieteellinen kattavuus [tark. 53]

1.  Valtioiden välisen yhteistyön ja merialueyhteistyön osalta alueet, joita tuetaan EAKR:stä, ovat unionin NUTS 2 -tason alueet, jotka kattavat vierekkäiset toiminnalliset alueet, sanotun rajoittamatta mahdollisia muutoksia, joilla varmistetaan tällaisen yhteistyön yhteenkuuluvuus ja jatkuvuus laajemmilla yhteenkuuluvilla alueilla vuosien 2014–2020 ohjelmasuunnittelujakson pohjalta ottaen tarvittaessa huomioon makroaluestrategiat tai merialuestrategiat. [tark. 54]

2.  Valtioiden välistä yhteistyötä ja merialueyhteistyötä koskevat Interreg-ohjelmat voivat kattaa [tark. 55]

a)  alueita Islannissa, Norjassa, Sveitsissä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Liechtensteinin, Andorran, Monacon ja San Marinon;

b)  Grönlannin MMA-maat, jotka saavat MMA-ohjelman tukea; [tark. 56]

c)  Färsaaret;

d)  IPA III- tai NDICI-välineen mukaisia kumppanimaiden alueita;

riippumatta siitä, rahoitetaanko niitä EU:n talousarviosta vai ei.

3.  Edellä 2 kohdassa lueteltujen alueiden, kolmansien maiden tai , kumppanimaiden tai MMA:iden on oltava NUTS 2 -tason alueita tai, NUTS-luokituksen puuttuessa, vastaavia alueita. [tark. 57]

6 artikla

Syrjäisimpien alueiden yhteistyön maantieteellinen kattavuus

1.  Syrjäisimpien alueiden yhteistyön osalta kaikkia SEUT-sopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa lueteltuja alueita tuetaan EAKR:stä.

2.  Syrjäisimpiä alueita koskevat Interreg-ohjelmat voivat kattaa NDICI:stä tukea saavia naapureina olevia kumppanimaita tai , MMA-ohjelmasta tukea saavia MMA:ita tai molempia , alueellisia yhteistyöjärjestöjä tai kahden tai kaikkien kolmen yhdistelmiä. [tark. 58]

7 artikla

Alueiden välisen yhteistyön ja alueiden välisten innovointi-investointien maantieteellinen kattavuus [tark. 59]

1.  Kaikkien osa-alueeseen 4 kuuluvien Interreg-ohjelmien tai osa-alueeseen 5 kuuluvien alueiden välisten innovointi-investointien osalta unionin koko aluetta tuetaan EAKR:stä, mukaan luettuina syrjäisimmät alueet. [tark. 60]

2.  Osa-alueeseen kuuluvat 4 Interreg-ohjelmat voivat kattaa 4, 5 ja 6 artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden, kumppanimaiden, muiden alueiden tai MMA:iden koko alueen tai osan siitä riippumatta siitä, saavatko ne tukea unionin ulkoisista rahoitusvälineistä.Kolmannet maat voivat osallistua näihin ohjelmiin, mikäli maat osallistuvat rahoitukseen ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen muodossa. [tark. 61]

8 artikla

Luettelo tukea saavista Interreg-ohjelma-alueista

1.  Komissio hyväksyy 4, 5 ja 6 artiklan soveltamiseksi täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan luettelo niistä Interreg-ohjelma-alueista, jotka saavat tukea, eriteltynä kunkin osa-alueen ja kunkin Interreg-ohjelman mukaan. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 63 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ulkoiset rajatylittävät Interreg-ohjelmat merkitään luetteloon ’IPA III:n rajatylittävän yhteistyön Interreg-ohjelmina’ tai ’naapuruusalueita koskevan rajatylittävän yhteistyön Interreg-ohjelmina’.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosäädös sisältää myös luettelon niistä unionin NUTS 3 -tason alueista, jotka otetaan huomioon kohdennettaessa EAKR:stä määrärahoja rajatylittävälle yhteistyölle kaikilla sisärajoilla ja unionin ulkoisten rahoitusvälineiden soveltamisalaan kuuluvilla ulkorajoilla, sekä luettelon niistä NUTS 3 -tason alueista, jotka otetaan huomioon kohdennettaessa määrärahoja 9 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun osa-alueen 2B perusteella. [tark. 62]

3.  Kolmansien maiden tai kumppanimaiden alueet tai unionin ulkopuoliset alueet, jotka eivät saa tukea joita ei tueta EAKR:stä tai unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä, mainitaan myös 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa. [tark. 63]

III jakso

Määrärahat ja yhteisrahoitusosuudet

9 artikla

EAKR:n Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen (Interreg) määrärahat

1.  EAKR:n Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen (Interreg) määrärahat ovat 8 430 000 000 11 165 910 000 euroa vuoden 2018 hintoina EAKR:n, ESR+:n ja koheesiorahaston talousarviositoumuksiin ohjelmakaudella 2021–2027 käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista, jotka esitetään asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 102 103 artiklan 1 kohdassa. [tark. 64]

2.  Edellä 10 195 910 000 euroa (91,31 %) 1 kohdassa tarkoitetut määrärahat tarkoitetuista määrärahoista kohdennetaan seuraavasti: [tark. 65]

a)  52,7 prosenttia (eli yhteensä 4 440 000 000 euroa) 7 500 000 000 euroa (67,16 %) rajatylittävälle yhteistyölle (osa-alue 1); [tark. 66]

b)  31,4 prosenttia (eli yhteensä 2 649 900 000 euroa) valtioiden väliselle 1 973 600 880 euroa (17,68 %) rajatylittävälle yhteistyölle ja merialueyhteistyölle (osa-alue 2); [tark. 67]

c)  3,2 prosenttia (eli yhteensä 270 100 000 euroa) 357 309 120 euroa (3,2 %) syrjäisimpien alueiden yhteistyölle (osa-alue 3); [tark. 68]

d)  1,2 prosenttia (eli yhteensä 100 000 000 euroa) 365 000 000 euroa (3,27 %)alueiden väliselle yhteistyölle (osa-alue 4); [tark. 69]

e)  11,5 prosenttia (eli yhteensä 970 000 000 euroa) alueiden välisille innovointi-investoinneille (osa-alue 5). [tark. 70]

3.  Komissio ilmoittaa kullekin jäsenvaltiolle sen osuuden osa-alueiden 1, 2 ja 3 kokonaismäärärahoista vuosittain eriteltynä.

Jäsenvaltioittain tehtävässä erittelyssä perusteena käytetään väestömäärää seuraavilla alueilla:

a)  NUTS 3 -tason alueet osa-alueen 1 osalta ja 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä luetellut NUTS 3 -tason alueet osa-alueen 2B 1 osalta; [tark. 71]

b)  NUTS 2 -tason alueet osa-alueiden 2A ja 3 osa-alueen 2 osalta. [tark. 72]

b a)  tason NUTS 2 ja 3 alueet osa-alueen 3 osalta. [tark. 73]

4.  Kukin jäsenvaltio voi siirtää enintään 15 prosenttia osa-alueiden 1, 2 ja 3 määrärahoista yhteen tai useampaan toiseen osa-alueeseen.

5.  Kunkin jäsenvaltion on 3 kohdan mukaisesti ilmoitettujen määrien perusteella ilmoitettava komissiolle, onko se käyttänyt ja miten se on käyttänyt 4 kohdassa säädettyä siirtomahdollisuutta ja miten sen osuus on tämän seurauksena jakautunut niiden Interreg-ohjelmien kesken, joihin kyseinen jäsenvaltio osallistuu.

5 a.  970 000 000 euroa (8,69 %) 1 kohdassa tarkoitetuista varoista kohdennetaan alueiden välisiä innovointi-investointeja koskevaan uuteen aloitteeseen sellaisena kuin se on määritelty 15 a artiklassa (uusi).

Jos komissio ei 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä ole sitonut kaikkia 1 kohdassa tarkoitetuista varoista kyseisen aloitteen mukaisesti valittuihin hankkeisiin, jäljellä oleva sitomaton määrä kohdennetaan uudelleen pro rata osa-alueille 1–4. [tark. 74]

10 artikla

Useita rahastoja koskevat säännökset

1.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan EAKR:stä ja NDICI:stä tai IPA III:sta tukea saavia ulkoisia rajatylittäviä Interreg-ohjelmia koskeva monivuotinen strategia-asiakirja. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 63 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

EAKR:stä ja NDICI:stä tukea saavien Interreg-ohjelmien osalta kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetaan asetuksen (EU) [DDICI] 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat.

2.  Komissio ja asianomaiset jäsenvaltiot vahvistavat EAKR:n rahoitusosuuden ulkoisiin rajatylittäviin Interreg-ohjelmiin, joita tuetaan myös rajatylittävään yhteistyöhön kohdennetuista IPA III:n määrärahoista tai rajatylittävään yhteistyöhön naapurialueita koskevalla maantieteellisellä alueella kohdennetuista NDICI:n määrärahoista. Kullekin jäsenvaltiolle vahvistettua EAKR:n rahoitusosuutta ei saa myöhemmin kohdentaa uudelleen asianomaisten jäsenvaltioiden kesken.

3.  EAKR:stä myönnetään tukea yksittäisille ulkoisille rajatylittäville Interreg-ohjelmille edellyttäen, että IPA III:n ja NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista myönnetään tukea vähintään vastaava määrä asiaa koskevassa strategisessa ohjelma-asiakirjassa. Tähän vastaavuuteen rahoitusosuuteen sovelletaan IPA III -säädöksessä tai NDICI-säädöksessä vahvistettua enimmäismäärää. [tark. 75]

Jos IPA III- tai NDICI-välineen asiaa koskevan strategisen ohjelma-asiakirjan tarkistus johtaa vastaavan määrän pienentämiseen jäljellä olevien vuosien osalta, kukin asianomainen jäsenvaltio valitsee jonkin seuraavista vaihtoehdoista:

a)  pyytää 12 artiklan 3 kohdan mukaista järjestelyä;

b)  jatkaa Interreg-ohjelmaa jäljellä olevalla EAKR:n ja IPA III:n tai NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelman tuella; tai

c)  yhdistää vaihtoehdot a ja b.

4.  EAKR:stä, IPA III:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista tai NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista myönnettäviä tukia vastaavat vuotuiset määrärahat otetaan vuoden 2021 talousarviomenettelyssä asianmukaisiin budjettikohtiin.

5.  Jos komissio on varannut erityisen määrärahan, jonka tarkoituksena on auttaa kumppanimaita ja -alueita asetuksen (EU) [NDICI] nojalla ja MMA:ita neuvoston päätöksen [MMA-ohjelmaa koskeva päätös] nojalla tai niitä molempia vahvistamaan yhteistyötään naapurialueina olevien unionin syrjäisimpien alueiden kanssa asetuksen (EU) [NDICI] 33 artiklan 2 kohdan tai [MMA-ohjelmaa koskevan päätöksen] 87 artiklan tai molempien mukaisesti, myös EAKR voi tarvittaessa osallistua tämän asetuksen mukaisesti ja vastavuoroisuuden ja suhteellisuuden periaatteita noudattaen NDICI:stä ja MMA-ohjelmasta tai molemmista myönnettävän rahoituksen suhteen, sellaisten toimien rahoitukseen, jotka kumppanimaa tai -alue taikka muu yhteisö on toteuttanut asetuksen (EU) [NDICI] nojalla, maa, alue tai muu yhteisö on toteuttanut [MMA-ohjelmaa koskevan päätöksen] nojalla tai unionin syrjäisimpiin alueisiin kuuluva alue on toteuttanut erityisesti yhden tai useamman osa-alueeseen 2, 3 tai 4 kuuluvan yhteisen Interreg-ohjelman tai 60 artiklassa tarkoitettujen, tämän asetuksen nojalla käyttöönotettujen ja täytäntöönpantujen yhteistyötoimenpiteiden mukaisesti.

11 artikla

Luettelo Interreg-ohjelmien määrärahoista

1.  Komissio hyväksyy jäsenvaltioiden 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan luettelo kaikista Interreg-ohjelmista ja ilmoitetaan kunkin ohjelman osalta EAKR:stä myönnettävän tuen kokonaismäärä ja soveltuvin osin unionin ulkoisista rahoitusvälineistä myönnettävän tuen kokonaismäärä. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 63 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.  Täytäntöönpanosäädöksessä on lisäksi luettelo 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti siirretyistä määristä jäsenvaltion ja unionin ulkoisen rahoitusvälineen mukaan jaoteltuna.

12 artikla

Määrärahojen palauttaminen ja keskeyttäminen

1.  Vuosina 2022 ja 2023 EAKR:stä sellaisille ulkoisille rajatylittäville Interreg-ohjelmille myönnettävä vuotuinen rahoitusosuus, joiden osalta komissiolle ei ole toimitettu mainittujen vuosien 31 päivään maaliskuuta mennessä ohjelmaa ja jota ei ole kohdennettu uudelleen toiselle samaan ulkoisten rajatylittävien Interreg-ohjelmien luokkaan kuuluvalle ohjelmalle, kohdennetaan sellaisille sisäisille rajatylittäville Interreg-ohjelmille, joihin asianomainen jäsenvaltio osallistuu tai asianomaiset jäsenvaltiot osallistuvat.

2.  Jos 31 päivänä maaliskuuta 2024 on vielä olemassa ulkoisia rajatylittäviä Interreg-ohjelmia, joita ei ole toimitettu komissiolle, 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kyseisille ohjelmille jäljellä olevina vuosina aina vuoteen 2027 asti osoitettu EAKR:n koko rahoitusosuus, jota ei ole kohdennettu uudelleen toiseen rajatylittävään Interreg-ohjelmaan, jota tuetaan myös IPA III:n tai NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista, kohdennetaan sellaisiin sisäisiin rajatylittäviin Interreg-ohjelmiin, joihin asianomainen jäsenvaltio osallistuu tai asianomaiset jäsenvaltiot osallistuvat.

3.  Komission hyväksymää ulkoista rajatylittävää Interreg-ohjelmaa ei jatketa tai kyseiselle ohjelmalle kohdennettuja varoja vähennetään sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, erityisesti jos:

a)  yksikään asianomaisen Interreg-ohjelman piiriin kuuluvista kumppanimaista ei ole allekirjoittanut asiaa koskevaa rahoitussopimusta 57 artiklan mukaisesti vahvistetuissa määräajoissa;

b)  asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa Interreg-ohjelmaa ei voida toteuttaa suunnitellulla tavalla osallistujamaiden välisissä suhteissa ilmenneiden ongelmien vuoksi. [tark. 76]

Tällaisissa tapauksissa 1 kohdassa tarkoitettu EAKR:n rahoitusosuus, joka vastaa vuotuisia eriä, joita ei ole vielä sidottu, tai vuotuisia eriä, jotka on sidottu ja vapautettu kokonaan tai osittain saman varainhoitovuoden aikana ja joita ei ole kohdennettu uudelleen toiselle ulkoiselle rajatylittävälle Interreg-ohjelmalle, jota tuetaan myös IPA III:n tai NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista, kohdennetaan sellaisille sisäisille rajatylittäville Interreg-ohjelmille, joihin asianomainen jäsenvaltio osallistuu tai asianomaiset jäsenvaltiot osallistuvat.

4.  Komission jo hyväksymän osa-alueeseen 2 kuuluvan Interreg-ohjelman osalta kumppanimaan tai Grönlannin MMA:n osallistuminen keskeytetään, jos jokin 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista tilanteista toteutuu. [tark. 77]

Osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin muiden osallistuvien kumppanimaiden on pyydettävä jotakin seuraavista:

a)  että Interreg-ohjelma keskeytetään kokonaan, erityisesti silloin, kun ohjelman keskeisiin yhteisiin kehityshaasteisiin ei pystytä vastaamaan ilman kyseisen kumppanimaan tai Grönlannin MMA:n osallistumista; [tark. 78]

b)  että kyseiseen Interreg-ohjelmaan kohdennettuja määrärahoja pienennetään sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

c)  että Interreg-ohjelmaa jatketaan ilman kyseisen kumppanimaan tai Grönlannin MMA:n osallistumista. [tark. 79]

Jos Interreg-ohjelman määrärahoja pienennetään tämän kohdan toisen alakohdan b alakohdan mukaisesti, EAKR:n rahoitusosuus, joka vastaa vuotuisia eriä, joita ei ole vielä sidottu, kohdennetaan toiselle osa-alueeseen 2 kuuluvalle Interreg-ohjelmalle, johon yksi tai useampi asianomaisista jäsenvaltioista osallistuu, tai, jos jäsenvaltio osallistuu vain yhteen osa-alueeseen 2 kuuluvaan Interreg -ohjelmaan, yhdelle tai useammalle sisäiselle rajatylittävälle Interreg-ohjelmalle, johon kyseinen jäsenvaltio osallistuu.

5.  Tämän artiklan mukaisesti pienennettyä IPA III:n, NDICI:n tai MMA-ohjelman rahoitusosuutta käytetään asetusten (EU) [IPA III] ja [NDICI] tai neuvoston päätöksen [MMA] mukaisesti.

6.  Jos jokin kolmas maa tai , kumppanimaa tai MMA, joka osallistuu Interreg-ohjelman rahoitukseen kansallisilla varoilla, joissa ei ole kyse EAKR:stä tai unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä peräisin olevan tuen kansallisesta yhteisrahoituksesta, ja joka on saanut 22 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun asiakirjan, vähentää tätä rahoitusta Interreg-ohjelman toteuttamisen aikana joko yleisesti tai jo valittujen yhteisten toimien osalta, osallistuvan jäsenvaltion tai osallistuvien jäsenvaltioiden on pyydettävä yhtä tämän artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa esitetyistä vaihtoehdoista. [tark. 80]

13 artikla

Yhteisrahoitusosuudet

Kunkin Interreg-ohjelman yhteisrahoitusosuus on enintään 70 80 prosenttia, paitsi jos ulkoisten rajatylittävien tai osa-alueeseen 3 kuuluvien Interreg-ohjelmien osalta asetuksissa (EU) [IPA III] ja [NDICI] tai neuvoston päätöksessä (EU) [MMA-ohjelma] tai niiden nojalla annetuissa säädöksissä vahvistetaan korkeampi prosenttiosuus. [tark. 81]

II LUKU

Erityiset Interreg-tavoitteet ja temaattinen keskittäminen

14 artikla

Erityiset Interreg-tavoitteet

1.  EAKR edistää asetuksen (EU) [uusi EAKR] 4 artiklassa vahvistetun soveltamisalansa puitteissa ja unionin ulkoiset rahoitusvälineet edistävät soveltuvin osin asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 4 artiklan 1 kohdassa esitettyjen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista Interreg-ohjelmiin kuuluvilla yhteisillä toimilla.

2.  Rauhaa ja sovintoa tukevan PEACE PLUS -ohjelman osalta EAKR edistää toimintapoliittiseen tavoitteeseen 4 kuuluvana erityistavoitteena myös asianomaisten alueiden sosiaalista, taloudellista ja alueellista vakautta erityisesti toimilla, joilla edistetään yhteisöjen välistä yhteenkuuluvuutta. Kyseistä erityistavoitetta tuetaan erillisellä toimintalinjalla.

3.  Asetuksen (EU) [uusi EAKR] 2 artiklassa vahvistettujen EAKR:n erityistavoitteiden lisäksi EAKR voi edistää ja unionin ulkoiset rahoitusvälineet voivat edistävät soveltuvin osin edistää myös toimintapoliittiseen tavoitteeseen 4 kuuluvien erityistavoitteiden saavuttamista seuraavasti: [tark. 82]

a)  parantamalla työmarkkinoiden tehokkuutta ja laadukkaiden työpaikkojen saatavuutta valtioiden rajojen yli;

b)  parantamalla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen saatavuutta ja laatua valtioiden rajojen yli tavoitteena parantaa rajojen yli tunnustettua koulutustasoa ja ammattitaidon tasoa;

c)  parantamalla laadukkaiden, kestävien ja kohtuuhintaisten terveydenhuollon palvelujen yhtäläistä ja oikea-aikaista saantia;

d)  parantamalla terveydenhuoltojärjestelmien ja pitkäaikaishoitopalvelujen saatavuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä valtioiden rajojen yli;

e)  edistämällä sosiaalista osallisuutta ja torjumalla köyhyyttä, myös edistämällä yhtäläisiä mahdollisuuksia ja torjumalla syrjintää rajojen yli.

4.  Osa-alueilla 1, 2 ja 3 EAKR voi ja soveltuvin osin unionin ulkoiset rahoitusvälineet voivat myös tukea Interreg-ohjelmien hallinnoinnin parantamista koskevaa erityistä Interreg-tavoitetta erityisesti seuraavien toimien avulla:

a)  osa-alueisiin 1 ja 2B kuuluvissa Interreg-ohjelmissa: [tark. 83]

i)  parantamalla viranomaisten ja erityisesti tiettyä aluetta hallinnoivien viranomaisten ja sidosryhmien institutionaalisia valmiuksia;

ii)  tehostamalla julkishallintoa edistämällä oikeudellista ja hallinnollista yhteistyötä sekä kansalaisten välistä yhteistyötä, mukaan luettuina ihmisten väliset hankkeet, sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja instituutioiden välistä yhteistyötä erityisesti raja-alueiden oikeudellisten ja muiden esteiden poistamiseksi; [tark. 84]

b)  osa-alueisiin 1, 2 ja 3 kuuluvissa Interreg-ohjelmissa: parantamalla viranomaisten ja sidosryhmien institutionaalisia valmiuksia panna täytäntöön makroaluestrategioita ja merialuestrategioita;

c)  ulkoisissa rajatylittävissä ja osa-alueisiin 2 ja 3 kuuluvissa Interreg-ohjelmissa, joita tuetaan Interreg-varoilla, a ja b alakohdan lisäksi: luomalla keskinäistä luottamusta, erityisesti edistämällä henkilötason yhteyksiin perustuvia toimia, edistämällä kestävää demokratiaa ja tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita sekä niiden roolia prosessien ja demokratiakehityksen uudistamisessa.

5.  Ulkoisissa rajatylittävissä ja Osa-alueisiin 1, 2 ja 3 kuuluvissa Interreg-ohjelmissa EAKR edistää ja unionin ulkoiset rahoitusvälineet voivat edistävät soveltuvin osin edistää myös turvallisempaa ja suojatumpaa Eurooppaa koskevaa erityistä ulkoista Interreg-tavoitetta erityisesti toimilla, joita toteutetaan rajanylitysten hallinnan sekä liikkuvuuden ja muuttoliikkeen hallinnan alalla, mukaan luettuna maahanmuuttajien ja pakolaisten suojelu mukaan luettuna, aloilla toteutettavilla toimilla sekä taloudellinen ja sosiaalinen integrointi kansainvälisen suojelun mukaisesti. [tark. 85]

15 artikla

Temaattinen keskittäminen

1.  Vähintään 60 prosenttia EAKR:stä ja soveltuvin osin unionin ulkoisista rahoitusvälineistä kullekin osa-alueisiin 1, 2 ja 3 kuuluvista Interreg-ohjelmista muiden toimintalinjojen kuin teknisen avun perusteella kohdennettavista määrärahoista on kohdennettava enintään kolmeen asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [4 artiklan 1 kohdassa] säädettyyn toimintapoliittiseen tavoitteeseen.

2.  Lisäksi Enintään 15 prosenttia EAKR:stä ja soveltuvin osin unionin ulkoisista rahoitusvälineistä kullekin osa-alueisiin 1, 2 ja 3 kuuluvista Interreg-ohjelmista muiden toimintalinjojen kuin teknisen avun perusteella kohdennettavista määrärahoista on kohdennettava Interreg-ohjelmien hallinnoinnin parantamista koskevaan erityiseen Interreg-tavoitteeseen tai ja enintään 10 prosenttia voidaan kohdentaa turvallisempaa ja suojatumpaa Eurooppaa koskevaan erityiseen ulkoiseen Interreg-tavoitteeseen. [tark. 86]

3.  Jos osa-alueeseen 2A 1 tai 2 kuuluva Interreg-ohjelma tukee makroaluestrategiaa tai merialuestrategiaa, kaikki vähintään 80 prosenttia EAKR:stä ja soveltuvin osin osa unionin ulkoisista rahoitusvälineistä muiden toimintalinjojen kuin ulkoisen avun perusteella kohdennettavat määrärahat on ohjelmoitava kohdennettavista määrärahoista on kohdennettava kyseisen strategian tavoitteisiin. [tark. 87]

4.  Jos osa-alueeseen 2B kuuluva Interreg-ohjelma tukee makroaluestrategiaa tai merialuestrategiaa, vähintään 70 prosenttia EAKR:stä ja soveltuvin osin unionin ulkoisista rahoitusvälineistä muiden toimintalinjojen kuin ulkoisen avun perusteella kohdennettavista kokonaismäärärahoista on kohdennettava kyseisen strategian tavoitteisiin. [tark. 88]

5.  Osa-alueeseen 4 kuuluvien Interreg-ohjelmien osalta kaikki EAKR:stä tai soveltuvin osin unionin ulkoisista rahoitusvälineistä muiden toimintalinjojen kuin teknisen avun perusteella kohdennettavat määrärahat on kohdennettava Interreg-ohjelmien hallinnoinnin parantamista koskevaan erityiseen Interreg-tavoitteeseen.

15 a artikla

Alueiden väliset innovointi-investoinnit

1.  Edellä 9 artiklan 5 a kohdassa (uusi) tarkoitetut varat kohdennetaan alueiden välisiä innovointi-investointeja koskevaan uuteen aloitteeseen, jonka tarkoituksena on:

a)  kaupallistaa ja laajentaa yhteisiä innovointihankkeita, jotka todennäköisesti edistävät eurooppalaisten arvoketjujen kehittämistä;

b)  koota yhteen kansallisen tai alueellisen tason älykkään erikoistumisen ja sosiaalisen innovoinnin strategioihin osallistuvia tutkijoita, yrityksiä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja julkishallinnon toimijoita;

c)  toteuttaa pilottihankkeita, joilla pyritään tunnistamaan tai testaamaan älykkään erikoistumisen strategioihin perustuvia uusia alueellisia ja paikallisia kehittämisratkaisuja; tai

d)  vaihtaa innovointitoiminnassa saatuja kokemuksia tavoitteena hyödyntää alueellisen tai paikallisen kehityksen alalla saatua kokemusta.

2.  Euroopan alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatteen ylläpitämiseksi ja suunnilleen yhtä suurin rahoitusosuuksin näissä investoinneissa on keskityttävä luomaan yhteyksiä vähemmän kehittyneiden alueiden sekä johtavien alueiden välille lisäämällä vähemmän kehittyneiden alueiden alueellisten innovointiekosysteemien valmiuksia niiden integroimiseksi sekä olemassa olevan tai syntyvän yhteisön lisäarvon siirtämiseksi ja siten, että lisätään valmiutta osallistua kumppanuuksiin muiden alueiden kanssa.

3.  Komissio toteuttaa nämä investoinnit joko suoraan tai välillisesti hallinnoiden. Asiantuntijaryhmä tukee sitä pitkäaikaisen työohjelman ja siihen liittyvien ehdotuspyyntöjen määrittelyssä.

4.  Kaikkien alueiden välisten innovointi-investointien osalta unionin koko aluetta tuetaan EAKR:stä. Kolmannet maat voivat osallistua investointeihin, mikäli maat osallistuvat rahoitukseen ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen muodossa. [tark. 89]

III LUKU

Ohjelmasuunnittelu

I jakso

Interreg-ohjelmien valmistelu, hyväksyminen ja muuttaminen

16 artikla

Interreg-ohjelmien valmistelu ja toimittaminen

1.  Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoite (Interreg) toteutetaan Interreg-ohjelmien kautta yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla lukuun ottamatta osa-aluetta 3, joka voidaan toteuttaa kokonaisuudessaan tai osittain välillisesti hallinnoiden, sekä osa-aluetta 5, joka toteutetaan suoraan tai välillisesti hallinnoiden sidosryhmien kuulemisen jälkeen. [tark. 90]

2.  Osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden tai , MMA:iden tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen on valmisteltava liitteessä esitetyn mallin mukainen Interreg-ohjelma 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2027 väliseksi ajaksi. [tark. 91]

3.  Osallistuvien jäsenvaltioiden on valmisteltava Interreg-ohjelma yhteistyössä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 6 artiklassa tarkoitettujen ohjelmakumppanien kanssa. Valmisteltaessa Interreg-ohjelmia, jotka kattavat makroalue- ja merialuestrategiat, jäsenvaltioiden ja ohjelmakumppanien on otettava huomioon kyseisten makroalue- ja merialuestrategioiden aihekohtaiset painopisteet ja kuultava asiaankuuluvia toimijoita. Tätä varten jäsenvaltioiden ja ohjelmakumppaneiden on perustettava ennakkomekanismi varmistamaan, että kaikki makroalueen tai merialueen tason toimijat, Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmaviranomaiset, alueet ja valtiot kokoontuvat yhteen ohjelmakauden alussa päättämään yhdessä kunkin ohjelman painopisteistä. Nämä painopisteet on tarvittaessa yhdenmukaistettava makroalue- tai merialuestrategioiden kanssa. [tark. 92]

Osallistuvien kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden on soveltuvin osin myös otettava mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitettuja ohjelmakumppaneita vastaavat ohjelmakumppanit.

4.  Tulevan hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltion on toimitettava komissiolle yksi tai useampi Interreg-ohjelma viimeistään [voimaantulopäivä + yhdeksän kaksitoista kuukautta] kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden tai , MMA:iden puolesta tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen. [tark. 93]

Tulevan hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltion on kuitenkin toimitettava unionin ulkoisista rahoitusvälineistä myönnettävää tukea sisältävä Interreg-ohjelma viimeistään kuusi kaksitoista kuukautta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt asiaankuuluvan 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun strategisen ohjelma-asiakirjan, tai jos yhdessä tai useammassa unionin ulkoisen rahoitusvälineen perussäädöksessä niin edellytetään. [tark. 94]

5.  Ennen Interreg-ohjelman toimittamista komissiolle on siihen osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden vahvistettava kirjallisesti hyväksyvänsä Interreg-ohjelman sisällön. Tämä hyväksyntä sisältää myös kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden sitoumuksen tarvittavan yhteisrahoituksen järjestämiseen Interreg-ohjelman toteuttamiseksi ja soveltuvin osin sitoumuksen kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden rahoitusosuudesta.

Kun kyseessä ovat Interreg-ohjelmat, joihin osallistuu syrjäisimpiä alueita sekä kolmansia maita, kumppanimaita tai MMA:ita, ensimmäisestä alakohdassa säädetystä poiketen asianomaisten jäsenvaltioiden on kuultava kyseessä olevia kolmansia maita, kumppanimaita tai MMA:ita ennen Interreg-ohjelmien toimittamista komissiolle. Tässä tapauksessa Interreg-ohjelmien sisältöä ja kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden mahdollista rahoitusosuutta koskevat hyväksynnät voidaan esittää kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden kanssa järjestettyjen neuvottelukokousten tai alueellisten yhteistyöjärjestöjen kokousten virallisesti hyväksytyissä pöytäkirjoissa.

6.  Siirretään komissiolle 62 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä muiden kuin sen keskeisten osien mukauttamiseksi muutoksiin, joita tapahtuu ohjelmakauden aikana.

17 artikla

Interreg-ohjelmien sisältö

1.  Kussakin Interreg-ohjelmassa on esitettävä yhteinen strategia, jonka mukaisesti ohjelmalla edistetään asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 4 artiklan 1 kohdassa asetettujen toimintapoliittisten tavoitteiden ja tämän asetuksen 14 artiklan 4 ja 5 kohdassa asetettujen eritysten Interreg-tavoitteiden saavuttamista ja sen tuloksista tiedotetaan.

2.  Kukin Interreg-ohjelma koostuu toimintalinjoista.

Kukin toimintalinja vastaa yhtä toimintapoliittista tavoitetta tai tapauksen mukaan joko yhtä erityistä Interreg-tavoitetta tai niitä molempia tai teknistä apua. Toimintalinja, joka vastaa yhtä toimintapoliittista tavoitetta tai tapauksen mukaan yhtä erityistä Interreg-tavoitetta tai niitä molempia, koostuu yhdestä tai useammasta erityistavoitteesta. Yhteen toimintapoliittiseen tavoitteeseen tai erityiseen Interreg-tavoitteeseen voi liittyä useampia toimintalinjoja.

3.  Jotta voidaan tehostaa ohjelman toteuttamista ja suurentaa toimien mittakaavaa, asianomainen jäsenvaltio voi päättää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja yhteisymmärryksessä komission kanssa siirtää Interreg-ohjelmiin enintään [x] 20 prosenttia samalle alueelle Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen perusteella kohdennetuista EAKR:n määrärahoista. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle etukäteen tämän siirtomahdollisuuden käyttämisaikeesta ja perusteltava päätöksensä. Siirretty määrä muodostaa erillisen toimintalinjan tai erilliset toimintalinjat. [tark. 95]

4.  Kussakin Interreg-ohjelmassa on esitettävä seuraavat:

a)  ohjelma-alue (mukaan luettuna sen kartta erillisenä asiakirjana);

b)  tärkeimpiä yhteisiä haasteita koskeva tiivistelmä, jossa otetaan huomioon erityisesti seuraavat seikat: [tark. 96]

i)  taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot;

ii)  yhteiset investointitarpeet ja täydentävyys muiden tukimuotojen kanssa sekä mahdolliset saavutettavat synergiaedut; [tark. 97]

iii)  aiemmat kokemukset ja se, miten ne on otettu ohjelmassa huomioon; [tark. 98]

iv)  makroaluestrategiat ja merialuestrategiat, jos ohjelma-alue kuuluu kokonaisuudessaan tai osittain yhden tai useamman strategian piiriin;

c)  valittujen toimintapoliittisten tavoitteiden ja erityisten Interreg-tavoitteiden, ja niitä vastaavien toimintalinjojen, erityistavoitteiden ja tukimuotojen perustelut, joissa on sekä tarvittaessa käsiteltävä rajatylittävän infrastruktuurin puuttuvia yhteyksiä puuttuvat yhteydet; [tark. 99]

d)  erityistavoitteet kunkin toimintalinjan osalta teknistä apua lukuun ottamatta;

e)  kunkin erityistavoitteen osalta seuraavat:

i)  tavoitetta koskevien toimien tyypit, mukaan lukien luettelo suunnitelluista strategisesti tärkeistä toimista, sekä niiden odotettu vaikutus kyseisiin erityistavoitteisiin ja soveltuvin osin makroalue- ja merialuestrategioihin sekä toimintaa koskevat perusteet ja vastaavat avoimet valintaperusteet; [tark. 100]

ii)  tuotos- ja tulosindikaattorit sekä vastaavat välitavoitteet ja tavoitteet;

iii)  pääasialliset kohderyhmät; [tark. 101]

iv)  erityiset kohdealueet, mukaan lukien suunnitelmat käyttää yhdennettyjä alueellisia investointeja, yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä tai muita alueellisia välineitä;

v)  rahoitusvälineiden suunniteltu käyttö; [tark. 102]

vi)  suunniteltujen määrärahojen alustava jakautuminen tukitoimityyppien mukaan;

f)  teknisen avun toimintalinjan osalta suunniteltu käyttö asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [30], [31] ja [32] artiklan mukaisesti sekä asiaankuuluvat tukitoimityypit;

g)  rahoitussuunnitelma, joka sisältää seuraavat taulukot (ilman erittelyä osallistuvan jäsenvaltion, kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n mukaan, jollei toisin mainita):

i)  taulukko, jossa eritellään kokonaismäärärahat EAKR:n ja tarvittaessa kunkin unionin ulkoisen rahoitusvälineen osalta koko ohjelmakauden ja vuoden ajalta;

ii)  taulukko, jossa eritellään EAKR:n kokonaismäärärahat kunkin toimintalinjan osalta ja tarvittaessa kunkin ulkoisen rahoitusvälineen kokonaismäärärahat kunkin toimintalinjan osalta sekä kansallinen yhteisrahoitus ja tieto siitä, koostuuko kansallinen yhteisrahoitus julkisesta ja yksityisestä rahoituksesta;

h)  toimet, jotka on toteutettu sen varmistamiseksi, että asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 6 artiklassa tarkoitetut asianomaiset ohjelmakumppanit osallistuvat Interreg-ohjelman valmisteluun, sekä näiden ohjelmakumppanien rooli ohjelman toteuttamisessa, seurannassa ja arvioinnissa;

i)  Interreg-ohjelman viestintää ja näkyvyyttä koskeva suunniteltu lähestymistapa, jossa määritellään tavoitteet, kohdeyleisöt, viestintäkanavat, näkyvyys sosiaalisessa mediassa, suunniteltu budjetti ja asiaankuuluvat seuranta- ja arviointi-indikaattorit;

5.  Edellä 4 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava seuraavasti:

a)  edellä g alakohdassa tarkoitettujen taulukoiden osalta ja unionin ulkoisista rahoitusvälineistä saatavan tuen osalta kyseiset määrärahat on esitettävä seuraavasti:

i)  IPA III - ja NDICI-välineistä tuettujen ulkoisten rajatylittävien Interreg-ohjelmien (IPA III:n rajaylittävän yhteistyön ohjelmat tai naapuruusalueita koskevat rajatylittävän yhteistyön ohjelmat) osalta yhtenä summana, johon yhdistetään otsakkeiden [otsake 2 ’Yhteenkuuluvuus ja arvot’, alaotsake ’Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus’] ja [otsake 6 ’Naapurialueet ja maailma’] rahoitusosuudet;

ii)  IPA III- ja NDICI-välineistä tai MMA-ohjelmasta tuettujen osa-alueisiin 2 ja 4 kuuluvien Interreg-ohjelmien (’Interreg-rahastot’) osalta yhtenä summana, johon yhdistetään [otsakkeen 2] ja [otsakkeen 6] rahoitusosuudet, tai jaettuna rahoitusvälineittäin ’EAKR’, ’IPA III’, ’NDICI’ ja ’MMA-ohjelma’ ohjelmakumppaneiden valinnan mukaan;

iii)  MMA-ohjelmasta tuettujen osa-alueeseen 2 kuuluvien Interreg-ohjelmien osalta jaettuna rahoitusvälineittäin (’EAKR’ ja ’MMA-ohjelma Grönlanti’); [tark. 103]

iv)  NDICI-välineestä ja MMA-ohjelmasta tuettujen osa-alueeseen 3 kuuluvien Interreg-ohjelmien osalta jaettuna rahoitusvälineittäin (’EAKR’, ’NDICI’ ja ’MMA-ohjelma’ tapauksen mukaan);

b)  edellä 4 kohdan g alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun taulukkoon on sisällytettävä ainoastaan vuosia 2021–2025 koskevat määrät. [tark. 104]

6.  Edellä 4 kohdan e alakohdan vi alakohdan ja f alakohdan osalta tukitoimityyppien on perustuttava asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] liitteessä [I] olevaan luetteloon.

7.  Interreg-ohjelmassa on

a)  yksilöitävä hallintoviranomainen, tarkastusviranomainen ja elin, jolle komissio suorittaa maksut;

b)  vahvistettava yhteisen sihteeristön perustamista koskeva menettely ja soveltuvin osin tuettava jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa olevia hallintorakenteita; [tark. 105]

c)  esitettävä jaottelu rahoitusvastuista osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden tai kumppanimaiden tai MMA:iden välillä hallintoviranomaisen tai komission mahdollisesti tekemien rahoitusoikaisujen varalta.

8.  Hallintoviranomaisen on ilmoitettava komissiolle kaikki sellaiset 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tietoja koskevat muutokset, jotka eivät edellytä ohjelman muuttamista.

9.  Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, osa-alueeseen 4 kuuluvien Interreg-ohjelmien sisältö on mukautettava kyseisten Interreg-ohjelmien erityisluonteen mukaan seuraavasti:

a)  a alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse toimittaa;

b)  b ja h alakohdassa vaaditut tiedot on annettava lyhyenä yhteenvetona;

c)  jokaisesta muusta erityistavoitteesta muilla kuin teknisen avun toimintalinjoilla on annettava seuraavat tiedot:

i)  yhden tuensaajan määritelmä tai rajattu luettelo tuensaajista ja tuen myöntämismenettely;

ii)  erityistavoitteisiin liittyvät toimityypit ja niiden odotettu vaikutus erityistavoitteisiin;

iii)  tuotos- ja tulosindikaattorit sekä vastaavat välitavoitteet ja tavoitteet;

iv)  pääasialliset kohderyhmät;

v)  suunniteltujen määrärahojen alustava jakautuminen tukitoimityyppien mukaan;

18 artikla

Interreg-ohjelmien hyväksyminen

1.  Komissio arvioi täysin avoimesti kutakin Interreg-ohjelmaa ja sen yhdenmukaisuutta asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus], asetuksen (EU) [uusi EAKR] ja tämän asetuksen kanssa ja, jos on kyse unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä myönnettävästä tuesta ja tarvittaessa, sen yhdenmukaisuutta tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun monivuotisen strategia-asiakirjan tai yhtä tai useampaa kyseistä välinettä koskevan perussäädöksen mukaisen strategisen ohjelmasuunnittelun kehyksen kanssa. [tark. 106]

2.  Komissio voi esittää huomautuksia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tulevan hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltio on toimittanut Interreg-ohjelman.

3.  Osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden tai kumppanimaiden tai , MMA:iden tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen on tarkasteltava Interreg-ohjelmaa uudelleen ottaen huomioon komission esittämät huomautukset. [tark. 107]

4.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen kunkin Interreg-ohjelman hyväksymisestä viimeistään kuuden kolmen kuukauden kuluttua päivästä, jona tulevan hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltio on toimittanut ohjelman tarkistetun version. [tark. 108]

5.  Ulkoisten rajatylittävien Interreg-ohjelmien osalta komissio tekee päätöksensä 4 kohdan mukaisesti kuultuaan IPA III -komiteaa asetuksen (EU) [IPA III] 16 artiklan mukaisesti ja naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön komiteaa asetuksen (EU) [NDICI] 36 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Interreg-ohjelmien muuttaminen

1.  Hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltio voi toimittaa alue- ja paikallisviranomaisia kuultuaan asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 6 artiklan mukaisesti Interreg-ohjelman muuttamista koskevan perustellun pyynnön sekä muutetun ohjelman, jossa esitetään kyseisen muutoksen odotettu vaikutus tavoitteiden saavuttamiseen. [tark. 109]

2.  Komissio arvioi muutoksen yhdenmukaisuuden asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus], asetuksen (EU) [uusi EAKR] ja tämän asetuksen kanssa ja voi esittää huomautuksia kolmen kuukauden kuluessa muutetun ohjelman toimittamisesta. [tark. 110]

3.  Osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden tai , MMA:iden tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen on tarkasteltava muutettua ohjelmaa uudelleen ja otettava huomioon komission esittämät huomautukset. [tark. 111]

4.  Komissio hyväksyy Interreg-ohjelman muuttamisen viimeistään kuuden kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun jäsenvaltio on toimittanut sen. [tark. 112]

5.  Jäsenvaltio voi alue- ja paikallisviranomaisia kuultuaan asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 6 artiklan mukaisesti ohjelmakauden aikana siirtää saman Interreg-ohjelman eri toimintalinjaan summan, joka on enintään 5 10 prosenttia toimintalinjan alkuperäisistä määrärahoista ja enintään 35 prosenttia ohjelman budjetista. [tark. 113]

Tällaiset siirrot eivät saa vaikuttaa edellisiin vuosiin.

Niitä ei pidetä huomattavina eivätkä ne edellytä komission päätöstä Interreg-ohjelman muuttamisesta. Niiden on kuitenkin oltava sääntelyyn perustuvien vaatimusten mukaisia. Hallintoviranomaisen on toimitettava komissiolle tarkistettu versio 17 artiklan 4 kohdan g alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta taulukosta.

6.  Komission hyväksyntää ei vaadita sellaisten puhtaasti toimituksellisten tai tekstinlaadinnallisten korjausten tekemiseen, jotka eivät vaikuta Interreg-ohjelman toteuttamiseen. Hallintoviranomaisen on ilmoitettava komissiolle tällaisista korjauksista.

II jakso

Alueellinen kehitys

20 artikla

Yhdennetty alueellinen kehitys

Interreg-ohjelmien osalta asiaankuuluvien kaupunki- tai paikallisviranomaisten tai muiden alueellisten viranomaisten tai elimien, jotka vastaavat asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 22 artiklassa lueteltujen alueellisten tai paikallisten kehitysstrategioiden laatimisesta tai näiden strategioiden mukaisesti tuettavien toimien valinnasta kyseisen asetuksen 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai molemmista, on oltava joko rajatylittäviä oikeusubjekteja tai EAYY:itä.

Rajatylittävä oikeussubjekti tai EAYY, joka toteuttaa asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 24 artiklan mukaisen yhdennetyn alueellisen investoinnin tai kyseisen asetuksen [22] artiklan c alakohdan mukaisen muun alueellisen välineen, voi myös olla ainoa tuensaaja tämän asetuksen 23 artiklan 5 kohdan mukaisesti edellyttäen, että tehtävät on erotettu toisistaan rajatylittävän oikeussubjektin tai EAYY:n sisällä.

21 artikla

Yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen

Asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 22 artiklan b alakohdan mukaista yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä voidaan toteuttaa Interreg-ohjelmissa edellyttäen, että asianomaiset paikalliset toimintaryhmät muodostuvat paikallisten yksityisten ja julkisten sosioekonomisten etujen edustajista eikä yksikään yksittäinen eturyhmä hallitse päätöksentekoa niissä, ja vähintään kahdesta osallistujamaasta, joista vähintään yksi on jäsenvaltio.

III jakso

Toimet ja pienhankerahastot

22 artikla

Interreg-toimien valinta

1.  Interreg-toimet valitsee 27 artiklan mukaisesti perustettu seurantakomitea ohjelman strategian ja tavoitteiden mukaisesti.

Seurantakomitea voi perustaa yhden tai, erityisesti alaohjelmien tapauksessa, useamman ohjauskomitean, jotka toimivat toimia valitessaan sen valvonnassa. Ohjauskomiteoiden on sovellettava asetuksen (EU) .../... [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 6 artiklassa esitettyä kumppanuusperiaatetta ja otettava mukaan kumppaneita kaikista osallistuvista jäsenvaltioista. [tark. 114]

Jos toimi tai sen osa toteutetaan ohjelma-alueen ulkopuolella [unionissa tai unionin ulkopuolella], toimen valinta edellyttää hallintoviranomaisen nimenomaista hyväksyntää seurantakomiteassa tai soveltuvin osin ohjauskomiteassa.

2.  Seurantakomitea tai soveltuvin osin ohjauskomitea vahvistaa toimien valintaa varten perusteet ja menettelyt, jotka ovat syrjimättömiä ja avoimia, joilla varmistetaan sukupuolten tasa-arvo ja joissa otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirja, kestävän kehityksen periaate ja unionin ympäristöpolitiikka SEUT-sopimuksen 11 artiklan ja 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä soveltaa näitä perusteita ja menettelyjä.

Perusteiden ja menettelyjen avulla on varmistettava valittavien toimien asettaminen tärkeysjärjestykseen, jotta unionin rahoituksella voidaan mahdollisimman tehokkaasti edistää Interreg-ohjelman tavoitteiden saavuttamista ja Interreg-ohjelmien toimien yhteistyöulottuvuuden täytäntöönpanoa 23 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti.

3.  Hallintoviranomaisen on kuultava komissiota ja otettava sen huomautukset huomioon toimitettava valintaperusteet komissiolle ennen kuin valintaperusteet ne toimitetaan seurantakomitealle tai soveltuvin osin ohjauskomitealle. Sama koskee arviointiperusteiden mahdollisia myöhempiä muutoksia. [tark. 115]

4.  Toimia valitessaan seurantakomitean Ennen kuin seurantakomitea tai soveltuvin osin ohjauskomitean ohjauskomitea valitsee toimia, hallintoviranomaisen on [tark. 116]

a)  varmistettava, että valitut toimet ovat Interreg-ohjelman mukaisia ja että niillä edistetään tuloksellisesti sen erityistavoitteiden saavuttamista;

b)  varmistettava, että valitut toimet eivät ole ristiriidassa sellaisten vastaavien strategioiden kanssa, joita on laadittu 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai yhtä tai useampaa unionin ulkoista rahoitusvälineettä varten;

c)  varmistettava, että valituissa toimissa käytetyllä tuen määrällä ja toteutetuilla toimilla saavutetaan tavoitteet parhaalla mahdollisella tavalla;

d)  tarkistettava, että tuensaajalla on tarvittavat taloudelliset resurssit ja mekanismit käyttö- ja ylläpitokustannusten kattamiseksi;

e)  varmistettava, että valituille toimille, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU(25) soveltamisalaan, tehdään ympäristövaikutusten arviointi tai seulontamenettely mainitussa direktiivissä, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU(26), vahvistettujen vaatimusten pohjalta;

f)  tarkistettava, että sovellettavaa lainsäädäntöä on noudatettu, mikäli toimet ovat alkaneet ennen kuin rahoitushakemus on jätetty hallintoviranomaiselle;

g)  varmistettava, että valitut toimet kuuluvat asianomaisen Interreg-rahaston soveltamisalaan ja että ne voidaan sijoittaa johonkin tukitoimityyppiin;

h)  varmistettava, että toimet eivät sisällä toimintaa, joka on ollut osa toimea, johon on sovellettu asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [60] artiklan mukaista siirtämistä tai jossa olisi kyse kyseisen asetuksen [59 artiklan 1 kohdan a alakohdassa] tarkoitetusta tuotannollisen toiminnan siirtämisestä;

i)  varmistettava, ettei komissio ole antanut valituista toimista perusteltua lausuntoa SEUT-sopimuksen 258 artiklassa tarkoitetusta rikkomisesta, joka vaarantaa menojen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden tai toimien toteuttamisen;

j)  huolehdittava sellaisten infrastruktuuri-investointien ilmastokestävyyden varmistamisesta, joiden odotettu elinkaari on vähintään viisi vuotta.

5.  Seurantakomitean tai soveltuvin osin ohjauskomitean on hyväksyttävä Interreg-toimien valinnassa käytetyt menetelmät ja perusteet sekä niihin mahdollisesti tehtävät muutokset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [27 artiklan 3 kohdan b alakohdan] soveltamista yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen osalta ja tämän asetuksen 24 artiklan soveltamista.

6.  Kunkin Interreg-toimen osalta hallintoviranomaisen on toimitettava johtavalle kumppanille tai ainoalle kumppanille asiakirja, jossa määritetään kaikki kyseiselle Interreg-toimelle annettavan tuen edellytykset, mukaan lukien erityisvaatimukset, jotka koskevat toimitettavia tuotteita tai suoritettavia palveluja, rahoitussuunnitelmaa ja toteuttamiselle asetettua määräaikaa, sekä tarvittaessa toimen kustannusten määrittämisessä sovellettava menetelmä ja avustuksen maksamista koskevat edellytykset.

Kyseisessä asiakirjassa on esitettävä myös 50 artiklan mukaista takaisinperintää koskevat johtavan kumppanin velvoitteet. Seurantakomitea määrittelee nämä velvoitteet ja hyväksyy takaisinperintämenettelyt. Eri jäsenvaltiossa, kolmannessa maassa, kumppanimaassa tai MMA:assa sijaitseva johtava kumppani ei ole kuitenkaan velvollinen takaisinperintään oikeudellisen menettelyn kautta. [tark. 117]

23 artikla

Kumppanuus Interreg-toimissa

1.  Osa-alueisiin 1, 2 ja 3 valituissa toimissa on oltava toimijoita vähintään kahdesta osallistujamaasta tai MMA:sta ja vähintään yhden on oltava jäsenvaltion tuensaaja. [tark. 118]

Interreg-rahaston tuensaajat sekä kumppanit, jotka eivät saa mitään rahoitustukea kyseisistä rahastoista, (tuensaajista ja kumppaneista käytetään yhteisnimitystä ’kumppanit’) muodostavat Interreg-toimikumppanuuden.

2.  Interreg-toimi voidaan toteuttaa yhdessä maassa tai MMA:ssa edellyttäen, että ohjelma-alueeseen kohdistuvat vaikutukset ja hyödyt määritellään toimen sovelluksessa. [tark. 119]

3.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta rauhaa ja sovintoa tukevan PEACE PLUS -ohjelman toimiin.

4.  Kumppaneiden on toimittava yhteistyössä Interreg-toimien kehittämisessä, ja toteuttamisessa ja sekä rahoittamisessa sekä ja/tai henkilöstön osoittamisessa niihin. Kumppaneiden määrä on pyrittävä rajoittamaan enintään kymmeneen Interreg-toimea kohti. [tark. 120]

Osa-alueen 3 Interreg-ohjelmiin kuuluvissa Interreg-toimissa syrjäisimmiltä alueilta ja kolmansista maista, kumppanimaista tai MMA:ista lähtöisin olevien kumppaneiden on tehtävä yhteistyötä ainoastaan kolmella kahdella ensimmäisessä alakohdassa mainituista neljästä yhteistyöalasta. [tark. 121]

5.  Jos kumppaneita on kaksi tai enemmän, niiden on yhdessä nimettävä joukostaan yksi johtava kumppani.

6.  Rajatylittävä oikeussubjekti tai EAYY voi olla osa-alueiden 1, 2 ja 3 Interreg-ohjelmiin kuuluvan Interreg-toimen ainoa kumppani edellyttäen, että sen jäseninä on kumppaneita vähintään kahdesta osallistujamaasta tai MMA:sta. [tark. 122]

Osa-alueen 4 Interreg-ohjelmissa rajatylittävällä oikeussubjektilla tai EAYY:llä on oltava jäseniä vähintään kolmesta osallistujamaasta.

Oikeussubjekti, joka panee soveltuvin osin täytäntöön rahoitusvälineen tai rahasto-osuusrahaston, voi olla jonkin Interreg-toimen ainoa kumppani ilman, että sen kokoonpanoon sovelletaan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

7.  Ainoan kumppanin on oltava rekisteröity kyseiseen Interreg-ohjelmaan osallistuvassa jäsenvaltiossa.

Ainoa kumppani voi kuitenkin olla rekisteröity jäsenvaltiossa, joka ei osallistu ohjelmaan, kunhan 23 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. [tark. 123]

24 artikla

Pienhankerahastot

1.  EAKR:stä tai soveltuvin osin unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä Interreg-ohjelman yhteen tai useampaan pienhankerahastoon osoitettava rahoitusosuus kokonaisrahoitusosuus saa olla enintään 20 000 000 euroa tai 15 20 prosenttia kyseisen Interreg-ohjelman kokonaismäärärahoista, ja sen mukaan, kumpi määrä on pienempi on oltava rajatylittävän yhteistyön Interreg-ohjelmassa vähintään kolme prosenttia kokonaismäärärahoista. [tark. 124]

Pienhankerahaston lopulliset vastaanottajat saavat tukea EAKR:stä tai soveltuvin osin unionin ulkoisista rahoitusvälineistä tuensaajan välityksellä, ja ne toteuttavat kyseisen pienhankerahaston pieniä hankkeita, jäljempänä ’pienhankkeet’.

2.  Pienhankerahaston tuensaajan on oltava rajatylittävä oikeussubjekti tai EAYY julkis- tai yksityisoikeudellinen taho tai toimija, jolla on oikeushenkilöys tai ei ole oikeushenkilöyttä, tai luonnollinen henkilö, joka on vastuussa toimien käynnistämisestä tai sekä käynnistämisestä että täytäntöönpanosta. [tark. 125]

3.  Asiakirjassa, jossa vahvistetaan edellytykset pienhankerahastoon osoitettavalle tuelle, on esitettävä 22 artiklan 6 kohdassa lueteltujen seikkojen ohella tarvittavat seikat sen varmistamiseksi, että tuensaaja

a)  ottaa käyttöön syrjimättömän ja avoimen valintamenettelyn;

b)  soveltaa pienhankkeiden valintaan objektiivisia perusteita, joilla vältetään eturistiriidat;

c)  arvioi tukihakemukset;

d)  valitsee hankkeet ja vahvistaa tuen määrän kullekin pienhankkeelle;

e)  vastaa toimen toteutuksesta ja säilyttää tasollaan kaikki jäljitysketjua varten tarvittavat perusteena olevat asiakirjat asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] liitteen [XI] mukaisesti;

f)  saattaa julkisuuteen luettelon lopullisista vastaanottajista, jotka hyötyvät toimesta.

Tuensaajan on varmistettava, että lopulliset vastaanottajat noudattavat 35 artiklassa asetettuja vaatimuksia.

4.  Pienhankkeiden valinnassa ei ole kyse tehtävien siirrosta hallintoviranomaiselta välittävälle elimelle asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5.  Pienhankerahaston tai -rahastojen hallinnoinnista tuensaajan tasolla aiheutuvat henkilöstökulut ja muut 39–42 artiklassa säädettyihin kustannusluokkiin kuuluvat välittömät kustannukset sekä välilliset kustannukset saavat olla yhteensä enintään 20 prosenttia asianomaisen pienhankerahaston tai asianomaisten pienhankerahastojen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista. [tark. 126]

6.  Jos pienhankkeen julkinen rahoitusosuus on enintään 100 000 euroa, EAKR:stä tai soveltuvin osin unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä osoitettava rahoitusosuus myönnetään yksikkökustannuksina tai kertasuorituksina, joihin voi sisältyä kiinteämääräistä rahoitusta, paitsi hankkeissa, joiden tuki on valtiontukea. [tark. 127]

Jos kunkin toimen kokonaiskustannukset ovat enintään 100 000 euroa, yhden tai useamman pienhankkeen tuen määrä voidaan asettaa osana talousarvioluonnosta, joka vahvistetaan tapauskohtaisesti ja jonka toimen valitseva elin on hyväksynyt ennalta. [tark. 128]

Kiinteämääräisessä rahoituksessa kustannuserät, joihin kiinteämääräistä rahoitusta sovelletaan, voidaan korvata asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [48 artiklan 1 kohdan a alakohdan] mukaisesti.

25 artikla

Johtavan kumppanin tehtävät

1.  Johtavan kumppanin on

a)  sovittava muiden kumppaneiden kanssa järjestelyistä sopimuksella, joka sisältää muun muassa määräyksiä, joilla taataan asianomaisesta unionin rahastosta Interreg-toimeen kohdennetun rahoitusosuuden moitteeton hoito, sekä järjestelyistä aiheettomasti maksettujen määrien takaisin perimiseksi;

b)  vastattava koko Interreg-toimen toteutuksen varmistamisesta;

c)  varmistettava, että kaikkien kumppaneiden esittämät menot ovat aiheutuneet Interreg-toimen toteutuksesta, että menot vastaavat toimintoja, joista on sovittu kaikkien kumppaneiden kesken, ja että menot ovat hallintoviranomaisen 22 artiklan 6 kohdan nojalla toimittaman asiakirjan mukaisia.

2.  Jollei 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sovituista järjestelyistä muuta johdu, johtavan kumppanin on varmistettava, että muut kumppanit saavat asianomaisesta unionin rahastosta osoitettavan rahoitusosuuden kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja kaikkien kumppanien kesken sovitussa aikataulussa noudattaen samaa menettelyä kuin johtavan kumppanin osalta. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät muille kumppaneille maksettavaa määrää. [tark. 129]

3.  Johtavaksi kumppaniksi voidaan nimetä mikä tahansa Interreg-ohjelmaan osallistuvan jäsenvaltion, kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n tuensaaja. [tark. 130]

Interreg-ohjelmaan osallistuvat jäsenvaltiot, kolmannet maat, kumppanimaat tai MMA:t voivat kuitenkin sopia, että johtavaksi kumppaniksi voidaan nimetä kumppani, joka ei saa tukea EAKR:stä tai unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä. [tark. 131]

IV jakso

Tekninen apu

26 artikla

Tekninen apu

1.  Kullekin Interreg-ohjelmalle annettava tekninen apu korvataan kiinteämääräisenä soveltamalla 2 kohdassa vahvistettuja prosenttimääriä vuosien 2021 ja 2022 osalta tämän asetuksen 49 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisten ennakkomaksujen vuotuisiin eriin ja seuraavien vuosien osalta kuhunkin maksatushakemukseen sisältyviin tukikelpoisiin kustannuksiin soveltuvin osin asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [85 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan] mukaisesti. [tark. 132]

2.  EAKR:stä ja unionin ulkoisista rahoitusvälineistä korvattavaan tekniseen apuun sovelletaan seuraavia prosenttiosuuksia:

a)  EAKR:stä tuetut sisäiset rajatylittävän yhteistyön Interreg-ohjelmat: 6 7 %; [tark. 133]

b)  IPA III- ja NDICI-välineen rajatylittävän yhteistyön ohjelmista tuetut ulkoiset rajatylittävän yhteistyön Interreg-ohjelmat: 10 %;

c)  sekä EAKR:n että soveltuvin osin unionin ulkoisten rahoitusvälineiden osalta osa-alueiden 2, 3 ja 4 Interreg-ohjelmat: 7 %. [tark. 134]

3.  Interreg-ohjelmissa, joiden kokonaismäärärahat ovat 30 000 000–50 000 000 euroa, määrään, joka saadaan tulokseksi teknistä apua koskevan prosenttiosuuden soveltamisesta, lisätään 500 000 euroa. Komissio lisää määrän ensimmäiseen välimaksuun.

4.  Interreg-ohjelmissa, joiden kokonaismäärärahat ovat alle 30 000 000 euroa, euroina ilmaistava tekniseen apuun tarvittava määrä ja sen vastaava prosenttiosuus, vahvistetaan komission päätöksessä, jolla kyseinen Interreg-ohjelma hyväksytään.

IV LUKU

Seuranta, arviointi ja viestintä

I jakso

Seuranta

27 artikla

Seurantakomitea

1.  Interreg-ohjelmaan osallistuvat jäsenvaltiot ja soveltuvin osin kolmannet maat, kumppanimaat ja , MMA:t t tai alueelliset yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöt perustavat yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa komitean seuraamaan ohjelman toteutusta, jäljempänä ’seurantakomitea’, kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltioille on ilmoitettu komission päätöksestä hyväksyä asianomainen ohjelma. [tark. 135]

2.  Seurantakomitean puheenjohtajana toimii hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltion tai hallintoviranomaisen edustaja.

Jos seurantakomitean työjärjestyksessä määrätään kiertävästä puheenjohtajuudesta, puheenjohtajana voi toimia kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n edustaja ja varapuheenjohtajana jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen edustaja ja päinvastoin. [tark. 136]

3.  Kullakin seurantakomitean jäsenellä on äänioikeus.

4.  Kukin seurantakomitea vahvistaa oman työjärjestyksensä ensimmäisessä kokouksessaan.

Seurantakomitean ja soveltuvin osin ohjauskomitean työjärjestyksellä on ehkäistävä kaikenlaiset eturistiriitatilanteet Interreg-toimien valinnassa.

5.  Seurantakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja tarkastelee kaikkia seikkoja, jotka vaikuttavat ohjelman edistymiseen kohti sille asetettuja tavoitteita.

6.  Hallintoviranomaisen on julkaistava seurantakomitean työjärjestys ja kaikki , seurantakomitealle toimitetut tiedot toimitettujen tietojen yhteenveto ja kaikki päätökset 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla. [tark. 137]

28 artikla

Seurantakomitean kokoonpano

1.  Interreg-ohjelmaan osallistuvat jäsenvaltiot ja soveltuvin osin kolmannet maat, kumppanimaat ja MMA:t sopivat voivat sopia ohjelman seurantakomitean kokoonpanosta ja huolehtivat pyrkivät jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, kumppanimaiden ja MMA:iden viranomaisten, välittävien elinten ja ohjelmakumppanien edustajien, joihin viitataan asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [6 artiklassa], tasapainoisesta edustuksesta tasapainoiseen edustukseen. [tark. 138]

Seurantakomitean kokoonpanossa on otettava huomioon kyseiseen Interreg-ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, kumppanimaiden ja MMA:iden määrä. [tark. 139]

Seurantakomiteassa on oltava edustajia myös alueilta ja paikallishallinnosta sekä muista elimistä, jotka on yhdessä perustettu koko ohjelma-alueella tai sen osassa, myös EAYY:istä. [tark. 140]

2.  Hallintoviranomaisen on julkaistava luettelo seurantakomitean jäsenistä jäseniksi nimetyistä viranomaisista/elimistä 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla. [tark. 141]

3.  Komission edustajat osallistuvat voivat osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajina. [tark. 142]

3 a.  Ohjelman koko aluetta varten määritettyjen tai sen osan kattavien yhteenliittymien, mukaan lukien EAYY:t, edustajat voivat osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa. [tark. 143]

29 artikla

Seurantakomitean tehtävät

1.  Seurantakomitean tehtävänä on tarkastella

a)  edistymistä Interreg-ohjelman toteutuksessa ja sen välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisessa;

b)  kysymyksiä, jotka vaikuttavat Interreg-ohjelman tuloksellisuuteen, ja toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi;

c)  rahoitusvälineiden osalta asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [52 artiklan 3 kohdassa] lueteltuja ennakkoarvioinnin osatekijöitä sekä samaisen asetuksen [53 artiklan 2 kohdassa] tarkoitettua strategia-asiakirjaa;

d)  edistymistä arviointien ja niiden yhteenvetojen laadinnassa sekä havaintojen johdosta mahdollisesti toteutettavissa toimissa;

e)  viestintä- ja näkyvyystoimien toteutusta;

f)  edistymistä strategisesti tärkeiden Interreg-toimien ja soveltuvin osin suurten infrastruktuurihankkeiden toteutuksessa;

g)  edistymistä julkisten laitosten ja tuensaajien hallinnollisten valmiuksien kehittämisessä ehdottaen tarvittaessa mahdollisia lisätukitoimia. [tark. 144]

2.  Edellä 22 artiklassa lueteltujen toimien valintaa koskevien tehtävien lisäksi seurantakomitean on hyväksyttävä seuraavat:

a)  toimien valinnassa käytettävät menetelmät ja perusteet ja niihin tehtävät muutokset kuultuaan toimitettuaan ne ensin komissiota komissiolle tämän asetuksen 22 artiklan 2 kohdan nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [27 artiklan 3 kohdan b, c ja d alakohdan] soveltamista; [tark. 145]

b)  arviointisuunnitelma ja siihen tehtävät muutokset;

c)  Interreg-ohjelman muuttamista koskevat hallintoviranomaisen ehdotukset, myös 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua siirtoa koskevat ehdotukset;

d)  lopullinen tuloksellisuuskertomus.

30 artikla

Uudelleentarkastelu

1.  Komissio voi järjestää uudelleentarkastelun Interreg-ohjelmien tuloksellisuuden tarkastelemiseksi.

Uudelleentarkastelu voidaan suorittaa kirjallisesti.

2.  Hallintoviranomaisen on komission pyynnöstä toimitettava sille kolmen kuukauden kuluessa tiedot 29 artiklan 1 kohdassa luetelluista seikoista: [tark. 146]

a)  edistyminen ohjelman toteutuksessa ja sen välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisessa, Interreg-ohjelman tuloksellisuuteen mahdollisesti vaikuttavat kysymykset ja toimet niiden ratkaisemiseksi;

b)  edistyminen arviointien ja niiden yhteenvetojen laadinnassa sekä havaintojen johdosta mahdollisesti toteutettavissa toimissa;

c)  edistyminen julkisten laitosten ja tuensaajien hallinnollisten valmiuksien kehittämisessä.

3.  Uudelleentarkastelun tulokset merkitään hyväksyttyyn pöytäkirjaan.

4.  Hallintoviranomaisen on toteutettava toimenpiteitä komission esiin nostamien kysymysten johdosta ja ilmoitettava niistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa.

31 artikla

Tietojen toimittaminen

1.  Kunkin hallintoviranomaisen on toimitettava komissiolle sähköisesti asianomaisen Interreg-ohjelman kumulatiiviset asianomaista Interreg-ohjelmaa koskevat tämän asetuksen 31 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaiset tiedot kunkin vuoden 31 päivään tammikuuta, 31 päivään maaliskuuta, 31 päivään toukokuuta, 31 päivään heinäkuuta, ja 30 päivään syyskuuta ja 30 päivään marraskuuta mennessä sekä tämän asetuksen 31 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaiset tiedot kerran vuodessa asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] liitteessä [VII] olevan mallin mukaisesti. [tark. 147]

Tiedot on toimitettava käyttäen olemassa olevia tietojen ilmoittamista koskevia järjestelmiä siltä osin kuin järjestelmät ovat osoittautuneet luotettaviksi edellisellä ohjelmakaudella. [tark. 148]

Tiedot on toimitettava ensimmäisen kerran 31 päivään tammikuuta 2022 mennessä ja viimeisen kerran 31 päivään tammikuuta 2030 mennessä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on eriteltävä kunkin toimintalinjan osalta erityistavoitteiden mukaisesti, ja niissä on mainittava seuraavat:

a)  valittujen Interreg-toimien lukumäärä, niiden tukikelpoiset kokonaiskustannukset, asianomaisesta Interreg-rahastosta osoitettava rahoitusosuus ja kumppaneiden hallintoviranomaiselle ilmoittamat tukikelpoiset kokonaismenot tukitoimityypin mukaan jaoteltuina;

b)  tuotos- ja tulosindikaattoreiden arvot valittujen Interreg-toimien osalta ja loppuunsaatetuilla Interreg-toimilla saavutetut arvot. [tark. 149]

3.  Rahoitusvälineistä on toimitettava lisäksi seuraavat tiedot:

a)  tukikelpoiset menot rahoitustuotetyypeittäin;

b)  tukikelpoisiksi menoiksi ilmoitettujen hallintokustannusten ja -maksujen määrä;

c)  rahastovarojen lisäksi käyttöön saatujen yksityisten ja julkisten varojen määrä rahoitustuotetyypeittäin;

d)  Interreg-rahastoista rahoitusvälineisiin maksetusta tuesta kertyneet korot ja muut tuotot, joihin viitataan asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 54 artiklassa, ja Interreg-rahastoista maksetusta tuesta palautuneet varat, joihin viitataan kyseisen asetuksen 56 artiklassa.

4.  Tämän artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen on vastattava toimittamiskuukautta edeltävän kuukauden lopun tilannetta.

5.  Hallintoviranomaisen on julkaistava kaikki komissiolle toimitetut tiedot 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla.

32 artikla

Lopullinen tuloksellisuuskertomus

1.  Kunkin hallintoviranomaisen on toimitettava komissiolle hallinnoimansa Interreg-ohjelman lopullinen tuloksellisuuskertomus 15 päivään helmikuuta 2031 mennessä.

Lopullinen tuloksellisuuskertomus on toimitettava asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [38 artiklan 5 kohdassa] esitettyä mallia käyttäen.

2.  Lopullisessa tuloksellisuuskertomuksessa on arvioitava ohjelman tavoitteiden saavuttamista 29 artiklassa lueteltujen seikkojen perusteella sen 1 kohdan c alakohtaa lukuun ottamatta.

3.  Komissio tarkastelee lopullista tuloksellisuuskertomusta ja toimittaa hallintoviranomaiselle mahdolliset huomautuksensa viiden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottopäivästä. Jos tällaisia huomautuksia esitetään, hallintoviranomaisen on annettava kaikki niiden osalta tarvittavat tiedot ja tarvittaessa ilmoitettava komissiolle toteutetuista toimenpiteistä kolmen kuukauden kuluessa. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille kertomuksen hyväksymisestä.

4.  Hallintoviranomaisen on julkaistava lopullinen tuloksellisuuskertomus 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla.

33 artikla

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen (Interreg) indikaattorit

1.  Yhteisiä tuotos- ja tulosindikaattoreita, jotka esitetään asetuksen (EU) [uusi EAKR-asetus] liitteessä [I], ja tarvittaessa ohjelmakohtaisia tuotos- ja tulosindikaattoreita joiden todetaan soveltuvan parhaiten Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen (Interreg) ohjelmien tavoitteissa saavutetun edistymisen mittaamiseen, on käytettävä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [12 artiklan 1 kohdan] sekä tämän asetuksen 17 artiklan 3 4 kohdan d e alakohdan ii alakohdan ja 31 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. [tark. 150]

1 a.  Tarvittaessa ja hallintoviranomaisen asianmukaisesti perustelemissa tapauksissa on käytettävä ohjelmakohtaisia tuotos- ja tulosindikaattoreita 1 kohdan mukaisesti valittujen indikaattoreiden lisäksi. [tark. 151]

2.  Tuotosindikaattoreiden lähtötasona käytetään nollaa. Vuodelle 2024 asetetut välitavoitteet ja vuodelle 2029 asetetut tavoitteet ovat kumulatiivisia.

II jakso

Arviointi ja viestintä

34 artikla

Ohjelmakauden aikana tehtävä arviointi

1.  Hallintoviranomaisen on suoritettava arviointi kustakin Interreg-ohjelmasta enintään kerran vuodessa. Kussakin arviossa on arvioitava ohjelman tuloksellisuutta, tehokkuutta, merkityksellisyyttä, johdonmukaisuutta ja EU:n tasolla saatavaa lisäarvoa, jotta saataisiin parannettua asianomaisen Interreg-ohjelman suunnittelun ja toteutuksen laatua. [tark. 152]

2.  Hallintoviranomaisen on lisäksi arvioitava kunkin Interreg-ohjelman vaikutuksia 30 päivään kesäkuuta 2029 mennessä.

3.  Hallintoviranomaisen on annettava arvioinnit toiminnallisesti riippumattomien asiantuntijoiden tehtäväksi.

4.  Hallintoviranomaisen on huolehdittava tarvittavista menettelyistä pyrittävä varmistamaan tarvittavat menettelyt, joilla tuotetaan ja kerätään arvioinneissa tarvittavat tiedot. [tark. 153]

5.  Hallintoviranomaisen on laadittava arviointisuunnitelma, joka voi käsittää useamman Interreg-ohjelman.

6.  Hallintoviranomaisen on toimitettava arviointisuunnitelma seurantakomitealle viimeistään vuoden kuluttua Interreg-ohjelman hyväksymisestä.

7.  Hallintoviranomaisen on julkaistava kaikki arvioinnit 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla.

35 artikla

Hallintoviranomaisten ja kumppaneiden vastuualueet läpinäkyvyyden ja viestinnän osalta

1.  Kunkin hallintaviranomaisen on nimettävä alaisuudessaan toimiva viestintävastaava kullekin Interreg-ohjelmalle.

2.  Hallintoviranomaisen on varmistettava kuuden kuukauden kuluessa Interreg-ohjelman hyväksymisestä, että käytettävissä on verkkosivusto, jolla on tiedot kunkin sen vastuulla olevan Interreg-ohjelman tavoitteista, toiminnoista, rahoitusmahdollisuuksista ja saavutuksista.

3.  Asiassa sovelletaan hallintoviranomaisen vastuualueita koskevia asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [44 artiklan 2–7 kohtaa]. [tark. 154]

4.  Kunkin Interreg-toimen kumppanin tai kunkin rahoitusvälineen täytäntöönpanosta vastaavan elimen on tuotava esiin Interreg-rahastosta saatu tuki, mukaan lukien rahoitusvälineitä varten asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [56 artiklan] mukaisesti uudelleenkäytetyt varat, seuraavasti:

a)  julkaisemalla kumppanin virallisella verkkosivustolla, mikäli sellainen on, Interreg-rahastosta saatuun tuen määrään suhteutettu lyhyt kuvaus Interreg-toimesta ja sen tavoitteista ja tuloksista ja korostamalla unionilta saatua rahoitustukea;

b)  antamalla lausunnon, jossa korostetaan, kuinka yleisölle tai osallistujille tarkoitetuissa, Interreg-toimen toteutukseen liittyvissä asiakirjoissa ja viestintämateriaalissa tuodaan näkyvästi esiin Interreg-rahastosta saatu tuki;

c)  asettamalla tiedotustaulun näkyvälle paikalle heti, kun Interreg-toimen fyysinen toteutus alkaa sellaisilla fyysisillä investoinneilla tai laitehankinnoilla, joiden kokonaiskustannukset ovat yli 100 000 50 000 euroa; [tark. 155]

d)  muiden kuin c alakohdan soveltamisalaan kuuluvien Interreg-toimien osalta asettamalla näkyvälle paikalle vähintään yhden tulosteen tai ja mahdollisesti elektronisen näytön, jonka vähimmäiskoko on A3 A2 ja jossa annetaan tietoa Interreg-toimesta ja korostetaan Interreg-rahastosta saatua tukea; [tark. 156]

e)  strategisesti tärkeiden toimien osalta ja sellaisten toimien osalta, joiden kokonaiskustannukset ylittävät 10 000 000 5 000 000 euroa, järjestämällä viestintätapahtuman ja ottamalla komission ja vastuullisen hallintoviranomaisen siihen mukaan hyvissä ajoin. [tark. 157]

Termiä ’Interreg’ on käytettävä unionin tunnuksen vieressä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [42 artiklan] mukaisesti.

5.  Pienhankerahastojen ja rahoitusvälineiden tapauksessa tuensaajan on varmistettava, että lopulliset vastaanottajat noudattavat 4 kohdan c alakohdassa asetettuja vaatimuksia.

6.  Jos tuensaaja ei noudata asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [42 artiklan] tai tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, jäsenvaltion tai ei korjaa laiminlyöntiään hyvissä ajoin, hallintoviranomaisen on tehtävä rahoitusoikaisu peruuttamalla enintään 5 prosenttia rahastoista kyseiselle toimelle osoitetusta tuesta. [tark. 158]

V LUKU

Tukikelpoisuus

36 artikla

Menojen tukikelpoisuutta koskevat säännöt

1.  Interreg-toimi tai sen osa voidaan toteuttaa jäsenvaltion ulkopuolella, myös unionin ulkopuolella, edellyttäen, että toimi tukee asianomaisen Interreg-ohjelman tavoitteiden saavuttamista.

2.  Rajoittamatta niiden tukikelpoisuussääntöjen soveltamista, joista säädetään asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [57–62 artiklassa], asetuksen (EU) [uusi EAKR-asetus] [4 ja 6 artiklassa] tai tässä luvussa sekä niiden nojalla annetuissa säädöksissä, osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden ja MMA:iden on seurantakomiteassa tehtävällä yhteisellä päätöksellä vahvistettava Interreg-ohjelmaa varten menojen tukikelpoisuutta koskevat täydentävät säännöt ainoastaan sellaisten menoluokkien osalta, jotka eivät kuulu edellä mainittujen säännösten soveltamisalaan. Kyseiset täydentävät säännöt kattavat koko ohjelma-alueen.

Jos Interreg-ohjelman toimet valitaan ehdotuspyyntöjen perusteella, täydentävät säännöt on vahvistettava ennen ensimmäisen ehdotuspyynnön julkaisemista. Kaikissa muissa tapauksissa täydentävät säännöt vahvistetaan ennen ensimmäisten toimien valintaa.

3.  Asioissa, jotka eivät kuulu asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [57–62 artiklassa], asetuksen (EU) [uusi EAKR-asetus] [4 ja 6 artiklassa] ja tässä luvussa sekä niiden nojalla annetuissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen soveltamisalaan, sovelletaan niiden jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden ja MMA:iden kansallisia sääntöjä, joissa asianomaiset menot ovat aiheutuneet.

4.  Jos hallintoviranomainen ja tarkastusviranomainen ovat eri mieltä Interreg-ohjelmassa valitun Interreg-toimen tukikelpoisuudesta, asiassa noudatetaan hallintoviranomaisen näkemystä seurantakomitean näkemys asianmukaisesti huomioon ottaen.

5.  MMA:t eivät voi saada EAKR:n tukea Interreg-ohjelmiin, mutta ne voivat osallistua kyseisiin ohjelmiin tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

37 artikla

Kustannusluokkien tukikelpoisuutta koskevat yleiset säännökset

1.  Osallistuvat jäsenvaltiot ja soveltuvin osin kolmannet maat, kumppanimaat ja MMA:t voivat Interreg -ohjelman seurantakomiteassa sopia, että yhteen tai useampaan 38–43 artiklassa tarkoitettuun luokkaan kuuluvat menot eivät ole tukikelpoisia yhdessä tai useammassa Interreg-ohjelman toimintalinjassa.

2.  Tämän asetuksen mukaisten tukikelpoisten menojen, jotka Interreg-kumppani on maksanut tai jotka on maksettu sen puolesta, on liityttävä toimen tai sen osan käynnistämisestä tai käynnistämisestä ja toteutuksesta aiheutuneisiin kustannuksiin.

3.  Seuraavat kustannukset eivät ole tukikelpoisia:

a)  sakot, taloudelliset seuraamukset sekä oikeusriidoista ja riitojenratkaisusta aiheutuvat menot;

b)  lahjoista aiheutuvat kustannukset, lukuun ottamatta niitä, joiden arvo on enintään 50 euroa lahjaa kohden ja jotka liittyvät tunnetuksi tekemiseen, viestintään, mainontaan tai tiedotukseen;

c)  valuuttakurssivaihteluihin liittyvät kustannukset.

38 artikla

Henkilöstökustannukset

1.  Henkilöstökustannukset koostuvat Interreg-kumppanin jollakin seuraavista tavoista työllistämän henkilöstön bruttotyövoimakustannuksista:

a)  kokopäivätyö;

b)  osa-aikatyö, jossa henkilöstö työskentelee kuukausittain kiinteän prosenttiosuuden mukaisen osuuden työajasta;

c)  osa-aikatyö, jossa henkilöstön kuukausittainen työtuntimäärä on joustava; tai

d)  tuntitaksaan perustuva työ.

2.  Henkilöstökustannukset on rajattava seuraaviin:

a)  työsopimuksessa, nimityspäätöksessä (näistä kahdesta käytetään jäljempänä nimitystä ’työsuhdeasiakirja’) tai laissa vahvistetut sellaiseen toimintaan liittyvät palkat, jota kyseinen yhteisö ei harjoittaisi, jos toimea ei toteutettaisi, ja joka liittyy kyseisen henkilöstön jäsenen työnkuvauksessa eriteltyihin vastuualueisiin;

b)  muut kustannukset, jotka liittyvät suoraan työantajalle aiheutuneisiin ja tämän maksamiin palkkoihin, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004(27) soveltamisalaan kuuluvat työllisyysverot ja sosiaaliturvamaksut, myös eläkkeet, edellyttäen, että

i)  ne vahvistetaan työsuhdeasiakirjassa tai laissa;

ii)  ne ovat työsuhdeasiakirjassa mainitun lainsäädännön ja sen maan ja/tai organisaation vakiokäytäntöjen mukaisia, jossa asianomainen henkilöstön jäsen tosiasiallisesti työskentelee; ja

iii)  työnantaja ei voi periä niitä takaisin.

Edellä olevan a alakohdan osalta maksut luonnollisille henkilöille, jotka työskentelevät Interreg-kumppanille muun sopimuksen kuin työsopimuksen alaisena, voidaan rinnastaa palkkoihin, ja kyseinen sopimus voidaan katsoa työsuhdeasiakirjaksi.

3.  Henkilöstökustannukset voidaan korvata joko

a)  asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [48 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan] mukaisesti (työsuhdeasiakirjan ja palkkakuitin perusteella); tai

b)  asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [48 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b–e alakohdassa] esitettyjen yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen perusteella; tai

c)  kiinteämääräisinä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [50 artiklan 1 kohdan] mukaisesti toimen välittömät henkilöstökustannukset voidaan laskea kiinteänä osuutena, joka voi olla enintään 20 prosenttia asianomaisen toimen välittömistä kustannuksista toimen henkilöstökustannuksia lukuun ottamatta, ilman että jäsenvaltiota vaaditaan suorittamaan laskelma sovellettavan osuuden määrittämiseksi. [tark. 159]

4.  Toimessa osa-aikaisina työskenteleviin henkilöihin liittyvät henkilöstökustannukset on laskettava joko

a)  kiinteänä prosenttiosuutena bruttotyövoimakustannuksista asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [50 artiklan 2 kohdan] mukaisesti; tai

b)  toimea koskevaa kuukausittain vaihtuvaa työtuntimäärä vastaavana joustavana osuutena bruttotyövoimakustannuksista sellaisen ajankäytön seurantajärjestelmän perusteella, joka kattaa 100 prosenttia työntekijän työajasta.

5.  Edellä olevan 4 kohdan b alakohdan mukaisten osa-aikaisuuksien tapauksessa henkilöstökustannuksista maksettavat korvaukset on laskettava tuntitaksan perusteella, joka määritetään joko

a)  jakamalla viimeisimmät dokumentoidut kuukausittaiset bruttotyövoimakustannukset kyseisen henkilön tunteina ilmaistulla kuukausittaisella työajalla, joka vahvistetaan työsuhdeasiakirjassa työsopimuksessa tarkoitetun sovellettavan lainsäädännön ja asetuksen EU .../... [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 50 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti; tai [tark. 160]

b)  jakamalla viimeisimmät asiakirjoihin perustuvat vuotuiset bruttotyövoimakustannukset 1 720 tunnilla asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [50 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan] mukaisesti.

6.  Henkilöstökustannukset, jotka liittyvät työsuhdeasiakirjan mukaan tuntitaksalla työskenteleviin henkilöihin, ovat tukikelpoisia, kun toimea koskevaa tosiasiallista työtuntimäärää sovelletaan työsuhdeasiakirjassa sovittuun tuntitaksaan ajankäytön seurantajärjestelmän perusteella. Edellä 38 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut palkkakustannukset voidaan lisätä tähän tuntitaksaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos ne eivät sisälly sovittuun tuntitaksaan. [tark. 161]

39 artikla

Toimisto- ja hallintokustannukset

Toimisto- ja hallintokustannukset on rajattava 15 prosenttiin toimen välittömistä kokonaiskustannuksista ja seuraaviin: [tark. 162]

a)  toimitilojen vuokra;

b)  vakuutukset ja verot, jotka liittyvät rakennuksiin, joihin henkilöstö on sijoitettuna, ja toimiston irtaimistoon (esim. palo- ja varkausvakuutukset);

c)  yleishyödylliset palvelut (esim. sähkö, lämmitys ja vesi);

d)  toimistotarvikkeet;

e)  tuensaajaorganisaation sisäinen kirjanpito;

f)  arkistot;

g)  huolto, siivous ja kunnostus;

h)  turvallisuus;

i)  tietotekniset järjestelmät;

j)  viestintä (esim. puhelin, faksi, internet, postipalvelut ja käyntikortit);

k)  tili(e)n avaamisesta ja hoitamisesta veloitettavat pankkimaksut, jos toimen toteutus edellyttää erillisen tilin avaamista;

l)  valtioiden rajat ylittävistä rahoitustapahtumista veloitettavat maksut.

40 artikla

Matka- ja majoituskustannukset

1.  Matka- ja majoituskustannukset on rajattava seuraaviin:

a)  matkakustannukset (esim. matkaliput, matka- ja autovakuutus, polttoaine, ajokilometrit, tie- ja pysäköintimaksut);

b)  ateriakustannukset;

c)  majoituskustannukset;

d)  viisumikustannukset;

e)  päivärahat,

riippumatta siitä, ovatko kyseiset kustannukset aiheutuneet ja maksettu ohjelma-alueella vai sen ulkopuolella.

2.  Edellä 1 kohdan a–d alakohdassa luetelluista, päivärahalla katettavista kustannuksista ei makseta erillistä korvausta päivärahan lisäksi.

3.  Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja palveluntarjoajien matka- ja majoituskustannukset kuuluvat 41 artiklassa lueteltuihin ulkopuoliseen asiantuntemukseen ja palveluihin liittyviin kustannuksiin.

4.  Jos tuensaajan työntekijä maksaa tässä artiklassa tarkoitetut menot suoraan, tuensaajan on annettava työntekijälle tosite korvauksesta. Tätä kustannusluokkaa voidaan käyttää toimintahenkilöstön ja muiden sidosryhmien matkakuluihin Interreg-toimien ja -ohjelman täytäntöönpanemiseksi ja edistämiseksi. [tark. 163]

5.  Toimen matka- ja majoituskustannukset voidaan laskea kiinteänä osuutena, joka voi olla enintään 15 prosenttia asianomaisen toimen muista välittömistä kustannuksista kuin välittömistä henkilöstökustannuksista. [tark. 164]

41 artikla

Ulkopuoliseen asiantuntemukseen ja palveluihin liittyvät kustannukset

Ulkopuoliseen asiantuntemukseen ja palveluihin liittyvät kustannukset on rajattava seuraaviin muodostuvat seuraavista, mutta eivät rajoitu niihin, muun julkis- tai yksityisoikeudellisen elimen tai luonnollisen henkilön, kaikki kumppanit mukaan lukien, kuin toimen tuensaajan tarjoamiin palveluihin ja asiantuntemukseen tarjoamista palveluista ja asiantuntemuksesta: [tark. 165]

a)  tutkimukset ja selvitykset (esim. arvioinnit, strategiat, yhteenvedot, suunnitelmat ja käsikirjat);

b)  koulutus;

c)  käännökset;

d)  tietoteknisten järjestelmien ja verkkosivustojen kehittäminen, muuttaminen ja päivittäminen;

e)  toimeen tai itse yhteistyöohjelmaan liittyvä tunnetuksi tekeminen, viestintä, mainonta tai tiedotus;

f)  varainhoito;

g)  tapahtumien tai kokousten järjestämiseen ja toteutukseen liittyvät palvelut (myös vuokra, ateriapalvelut tai tulkkaus);

h)  osallistuminen tapahtumiin (esim. ilmoittautumismaksut);

i)  oikeudellinen neuvonta, notariaattipalvelut, tekninen asiantuntemus, rahoitusta koskeva asiantuntemus sekä muut konsultti- ja kirjanpitopalvelut;

j)  teollis- ja tekijänoikeudet;

k)  asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [68 artiklan 1 kohdan a alakohdassa] ja tämän asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset;

l)  kirjanpitotoiminnosta ohjelmatasolla aiheutuvat kustannukset asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [70] artiklan ja tämän asetuksen 46 artiklan mukaisesti;

m)  tarkastuksesta ohjelmatasolla aiheutuvat kustannukset asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [72] ja [75] artiklan sekä tämän asetuksen 47 ja 48 artiklan mukaisesti;

n)  pankin tai muun rahoituslaitoksen antamat vakuudet, mikäli unionin tai kansallisessa lainsäädännössä taikka seurantakomitean hyväksymässä ohjelma-asiakirjassa edellytetään vakuuden hankkimista;

o)  ulkopuolisten asiantuntijoiden, luennoitsijoiden, kokousten puheenjohtajien ja palveluntarjoajien matka- ja majoituskustannukset; [tark. 166]

p)  toimissa tarvittava muu erityisasiantuntemus ja palvelut.

42 artikla

Laitekustannukset

1.  Kustannukset toimen tuensaajan ostamista, vuokraamista tai liisaamista, muista kuin 39 artiklan soveltamisalaan kuuluvista laitteista on rajattava seuraaviin muodostuvat seuraavista, mutta eivät rajoitu niihin: [tark. 167]

a)  toimistolaitteet;

b)  tietotekniset laitteet ja -ohjelmistot;

c)  kalusteet ja varustus;

d)  laboratoriolaitteet;

e)  koneet ja instrumentit;

f)  työkalut tai välineet;

g)  kulkuneuvot;

h)  muut toimissa tarvittavat erityislaitteet.

2.  Käytettyjen laitteiden hankintakustannukset voivat olla tukikelpoisia seuraavin edellytyksin:

a)  niiden hankintaan ei ole saatu muuta tukea Interreg-rahastoista tai asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa] luetelluista rahastoista;

b)  niiden hinta ei ylitä kyseisillä markkinoilla yleisesti hyväksyttyä hintaa;

c)  niillä on toimen edellyttämät tekniset ominaisuudet, ja ne ovat asiassa sovellettavien vaatimusten ja standardien mukaisia.

43 artikla

Infrastruktuuri- ja urakkakustannukset

Infrastruktuurista ja urakoista aiheutuvat kustannukset on rajattava seuraaviin:

a)  maan hankinta asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [58 artiklan 1 kohdan c b alakohdan] mukaisesti; [tark. 168]

b)  rakennusluvat;

c)  rakennusmateriaalit;

d)  työvoima;

e)  erityistoimenpiteet (esim. maaperän kunnostaminen ja miinanraivaus).

VI LUKU

Interreg-ohjelmasta vastaavat viranomaiset ja sen hallinnointi, valvonta ja tarkastus

44 artikla

Interreg-ohjelmasta vastaavat viranomaiset

1.  Interreg-ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden ja , MMA:iden ja alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen on nimettävä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [65] artiklan soveltamista varten yksi hallintoviranomainen ja yksi tarkastusviranomainen. [tark. 169]

2.  Hallintoviranomaisen ja tarkastusviranomaisen on sijaittava Hallintoviranomainen ja tarkastusviranomainen voivat sijaita samassa jäsenvaltiossa. [tark. 170]

3.  PEACE PLUS -ohjelman osalta erityisen EU:n ohjelmayksikön, jos se on nimetty hallintoviranomaiseksi, katsotaan sijaitsevan jäsenvaltiossa.

4.  Interreg-ohjelmaan osallistuvat jäsenvaltiot ja soveltuvin osin kolmannet maat, kumppanimaat ja MMA:t voivat nimetä EAYY:n ohjelman hallintoviranomaiseksi.

5.  Mitä tulee osa-alueiden 2B tai osa-alueen 1 Interreg-ohjelmaan, kun viimeksi mainittu kattaa pitkiä rajoja, joilla on erilaisia kehityshaasteita ja tarpeita, Interreg-ohjelmaan osallistuvat jäsenvaltiot ja soveltuvin osin kolmannet maat, kumppanimaat ja MMA:t voivat määritellä alaohjelma-alueita. [tark. 171]

6.  Jos hallintoviranomainen nimeää Interreg-ohjelmaa varten yhden tai useamman välittävän elimen asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [65 artiklan 3 kohdan] mukaisesti, kyseisen välittävän elimen tai kyseisten välittävien elinten on suoritettava mainitut tehtävät useammassa kuin yhdessä osallistuvassa jäsenvaltiossa tai omassa jäsenvaltiossaan tai soveltuvin osin useammassa kuin yhdessä kolmannessa maassa, kumppanimaassa tai MMA:ssa. [tark. 172]

45 artikla

Hallintoviranomaisen tehtävät

1.  Interreg-ohjelman hallintoviranomaisen on suoritettava asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [66, 68 ja 69] artiklassa säädetyt tehtävät lukuun ottamatta 66 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 67 artiklassa tarkoitettua toimien valintaa ja 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja maksuja tuensaajille. Kyseiset tehtävät suoritetaan koko ohjelman kattamalla alueella tämän asetuksen VIII luvussa säädetyin poikkeuksin.

1 a.   Asetuksen [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 87 artiklan 2 kohdasta poiketen komissio maksaa välimaksuna 100 prosenttia maksatushakemukseen sisältyvistä määristä, jotka saadaan siten, että sovelletaan yhteisrahoitusosuutta tukikelpoisiin kokonaismenoihin tai tarvittaessa julkiseen rahoitusosuuteen. [tark. 173]

1 b.   Kun hallintoviranomainen ei toteuta asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tarkastuksia koko ohjelma-alueella, kukin jäsenvaltio nimeää tällaisista tarkastuksista alueensa edunsaajien osalta vastaavan elimen tai henkilön. [tark. 174]

1 c.   Asetuksen (EU) .../... [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 92 artiklasta poiketen Interreg-ohjelmiin ei sovelleta vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä. Tilit tarkastetaan ja hyväksytään ohjelman päättyessä lopullisen tuloksellisuuskertomuksen perusteella. [tark. 175]

2.  Hallintoviranomaisen on Interreg-ohjelmaan osallistuvia jäsenvaltioita ja soveltuvin osin kolmansia maita, kumppanimaita tai MMA:ita kuultuaan perustettava yhteinen sihteeristö ja osoitettava sille henkilöstö ohjelmakumppanuus huomioon ottaen.

Yhteinen sihteeristö avustaa hallintoviranomaista ja seurantakomiteaa näiden tehtävien suorittamisessa. Se myös toimittaa potentiaalisille tuensaajille tietoa Interreg-ohjelmiin liittyvistä rahoitusmahdollisuuksista ja avustaa tuensaajia ja kumppaneita toimien toteuttamisessa.

3.  Asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [70 artiklan 1 kohdan c alakohdasta] poiketen kunkin kumppanin on muunnettava toisessa valuutassa maksetut menot euroiksi käyttäen komission kuukausittaista laskennallista kurssia siltä kuukaudelta, jonka kuluessa kyseinen menoerä toimitettiin hallintoviranomaiselle tarkastettavaksi mainitun asetuksen [68 artiklan 1 kohdan a alakohdan] mukaisesti.

46 artikla

Kirjanpitotoiminto

1.  Interreg-ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden, kumppanimaiden ja MMA:iden on sovittava järjestelyistä kirjanpitotoiminnon suorittamiseksi.

2.  Kirjanpitotoiminto muodostuu asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [70 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa] luetelluista tehtävistä ja kattaa myös komission suorittamat maksut ja pääsääntöisesti myös johtavalle kumppanille suoritetut maksut asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [68 artiklan 1 kohdan b alakohdan] mukaisesti.

47 artikla

Tarkastusviranomaisen tehtävät

1.  Interreg-ohjelman tarkastusviranomaisen on suoritettava tässä artiklassa ja 48 artiklassa säädetyt tehtävät koko ohjelman kattamalla alueella VIII luvussa säädetyin poikkeuksin.

Osallistuva jäsenvaltio voi kuitenkin määrätä, milloin tarkastusviranomaisen mukana on oltava tarkastaja kyseisestä osallistuvasta jäsenvaltiosta.

2.  Interreg-ohjelman tarkastusviranomainen vastaa järjestelmätarkastuksista ja toimien tarkastuksista, jotta komissio saa riippumattoman varmuuden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tehokkaasta toiminnasta ja komissiolle toimitettuun tilitykseen sisältyvien menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta.

3.  Jos Interreg-ohjelma sisältyy siihen perusjoukkoon, josta komissio valitsee yhteisen otoksen 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tarkastusviranomaisen on suoritettava komission valitsemien toimien tarkastukset, jotta komissio saa riippumattoman varmuuden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tehokkaasta toiminnasta.

4.  Tarkastustyö on toteutettava kansainvälisesti hyväksyttyjen tilintarkastusstandardien mukaisesti.

5.  Tarkastusviranomaisen on asetuksen [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [63 artiklan 7 kohdan] mukaisesti laadittava ja toimitettava komissiolle vuosittain kunkin tilivuoden päättymistä seuraavaan 15 päivään helmikuuta mennessä vuotuinen tarkastuslausunto asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] liitteessä [XVI] esitettyä mallia käyttäen, ja lausunnon on katettava kaikki tehty tarkastustyö ja kaikki seuraavat osatekijät:

a)  tilien täydellisyys, totuudenmukaisuus ja oikeellisuus;

b)  komissiolle toimitettuun tilitykseen sisältyvien menojen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus;

c)  Interreg-ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmä.

Jos Interreg-ohjelma sisältyy siihen perusjoukkoon, josta komissio valitsee otoksen 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti, riittää, että vuotuinen tarkastuslausunto käsittää ainoastaan ensimmäisen alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut osatekijät.

Komissio voi poikkeuksellisesti jatkaa 15 päiväksi helmikuuta asetettua määräaikaa 1 päivään maaliskuuta asianomaisen tarkastusviranomaisen sijaintijäsenvaltion ilmoituksen perusteella.

6.  Tarkastusviranomaisen on asetuksen [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [63 artiklan 5 kohdan b alakohdan] mukaisesti laadittava ja toimitettava komissiolle vuosittain kunkin tilivuoden päättymistä seuraavaan 15 päivään helmikuuta mennessä vuotuinen valvontakertomus asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] liitteessä [XVII] esitettyä mallia käyttäen, ja kertomuksen on tuettava tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua tarkastuslausuntoa ja siinä on esitettävä yhteenveto havainnoista, mukaan lukien analyysi järjestelmissä mahdollisesti havaittujen virheiden ja puutteiden luonteesta ja laajuudesta, ehdotetut ja toteutetut korjaavat toimet sekä kokonaisvirhetaso ja jäännösvirhetaso komissiolle toimitettuun tilitykseen sisältyvien menojen osalta.

7.  Jos Interreg-ohjelma sisältyy perusjoukkoon, josta komissio valitsee otoksen 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tarkastusviranomaisen on laadittava tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettu vuotuinen valvontakertomus, jonka on täytettävä asetuksen (EU, Euratom) [varanhoitoasetuksen koontiasetus] [63 artiklan 5 kohdan b alakohdassa] esitetyt vaatimukset ja tuettava tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua tarkastuslausuntoa, asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] liitteessä [XVII] esitettyä mallia käyttäen.

Kertomuksessa on esitettävä yhteenveto havainnoista, mukaan lukien analyysi järjestelmissä mahdollisesti havaittujen virheiden ja puutteiden luonteesta ja laajuudesta, ehdotetut ja toteutetut korjaavat toimet, tarkastusviranomaisen 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen otoksen suhteen suorittamien toimien tarkastusten tulokset sekä Interreg-ohjelmasta vastaavien viranomaisten soveltamat rahoitusoikaisut tarkastusviranomaisen kyseisissä toimissa mahdollisesti havaitsemien yksittäisten sääntöjenvastaisuuksien johdosta.

8.  Tarkastusviranomaisen on toimitettava komissiolle järjestelmätarkastuksia koskevat kertomukset heti kun kuulemismenettely kyseisten tarkastusten kohteiden kanssa on saatu päätökseen.

9.  Komissio ja tarkastusviranomainen tapaavat säännöllisesti vähintään kerran vuodessa, jolleivät ne muuta sovi, tarkastellakseen tarkastusstrategiaa, vuotuista valvontakertomusta ja tarkastuslausuntoa, sovittaakseen yhteen tarkastussuunnitelmansa ja -menetelmänsä ja vaihtaakseen näkemyksiä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien parantamiseen liittyvistä kysymyksistä.

48 artikla

Toimien tarkastus

1.  Komissio valitsee yhteisen otoksen toimista (tai muista otantayksiköistä) tilastollista otantamenetelmää käyttäen niitä toimien tarkastuksia varten, jotka tarkastusviranomaisten on tehtävä EAKR:stä tai unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä tukea saavissa Interreg-ohjelmissa kunkin tilivuoden osalta.

Yhteisen otoksen on edustettava kaikkia perusjoukon muodostavia Interreg-ohjelmia.

Komissio voi yhteisen otoksen valintaa varten osittaa Interreg-ohjelmien ryhmät niiden erityisten riskien perusteella.

2.  Ohjelmasta vastaavien viranomaisten on toimitettava yhteisen otoksen valinnassa tarvittavat tiedot komissiolle kunkin tilivuoden päättymistä seuraavaan 1 päivään syyskuuta mennessä.

Tiedot on toimitettava standardoidussa muodossa sähköisesti, niiden on oltava täydelliset, ja niiden on vastattava viitetilivuoden osalta ilmoitettuja menoja.

3.  Yhteiseen otokseen sisältyvien Interreg-ohjelmien tarkastusviranomaiset eivät suorita ohjelmien toimista lisätarkastuksia, paitsi jos komissio sitä pyytää tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti tai jos tarkastusviranomainen on havainnut erityisiä riskejä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaatimusta suorittaa 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tarkastus.

4.  Komissio ilmoittaa asianomaisten Interreg-ohjelmien tarkastusviranomaisille valitusta yhteisestä otoksesta riittävän ajoissa, yleensä kunkin tilivuoden päättymistä seuraavaan 1 päivään lokakuuta mennessä, jotta kyseiset viranomaiset voivat suorittaa toimien tarkastukset.

5.  Asianomaisten tarkastusviranomaisten on toimitettava tiedot tarkastusten tuloksista sekä mahdollisesti havaittujen yksittäisten sääntöjenvastaisuuksien johdosta tehdyistä rahoitusoikaisuista viimeistään 47 artiklan 6 ja 7 kohdan nojalla komissiolle toimitettavissa vuotuisissa valvontakertomuksissa.

6.  Sen jälkeen kun komissio on arvioinut 1 kohdan mukaisesti valittujen toimien tarkastusten tulokset, se laskee omaa varmistusprosessiaan varten yleisen ekstrapoloidun virhetason siihen perusjoukkoon kuuluvien Interreg-ohjelmien osalta, josta yhteinen otos valittiin.

7.  Jos 6 kohdassa tarkoitettu yleinen ekstrapoloitu kokonaisvirhetaso on yli 2 3,5 prosenttia siihen perusjoukkoon kuuluvissa Interreg-ohjelmissa ilmoitetuista kokonaismenoista, josta yhteinen otos valittiin, komissio laskee yleisen jäännösvirhetason ottaen huomioon rahoitusoikaisut, joita asianomaiset Interreg-ohjelmasta vastaavat viranomaiset ovat soveltaneet 1 kohdan mukaisesti valittujen toimien tarkastuksissa havaittujen yksittäisten sääntöjenmukaisuuksien johdosta. [tark. 176]

8.  Jos 7 kohdassa tarkoitettu yleinen jäännösvirhetaso on enemmän kuin 2 3,5 prosenttia siihen perusjoukkoon kuuluvissa Interreg-ohjelmissa ilmoitetuista menoista, josta yhteinen otos valittiin, komissio päättää, onko tarpeen pyytää tietyn Interreg-ohjelman tai Interreg-ohjelmien ryhmän, jossa sääntöjenvastaisuuksia on eniten, tarkastusviranomaista suorittamaan lisätarkastuksia virhetason sekä tarvittavien korjaavien toimenpiteiden arvioimiseksi niitä Interreg-ohjelmia varten, joissa sääntöjenvastaisuuksia on havaittu. [tark. 177]

9.  Komissio voi 8 kohdan nojalla pyydettyjen lisätarkastusten tulosten arvioinnin perusteella pyytää uusien rahoitusoikaisujen soveltamista Interreg-ohjelmissa, joissa on havaittu sääntöjenvastaisuuksia. Tällaisissa tapauksissa Interreg-ohjelmasta vastaavien viranomaisten on toteutettava vaaditut rahoitusoikaisut asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [97] artiklan mukaisesti.

10.  Sellaisen Interreg-ohjelman, josta ei ole toimitettu 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja tai ei ole toimitettu täydellisiä tietoja tai tietoja ei ole toimitettu 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn määräaikaan mennessä, tarkastusviranomaisen on suoritettava ohjelman osalta erillinen otanta asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [73] artiklan mukaisesti.

VII LUKU

Varainhoito

49 artikla

Maksut ja ennakkomaksut

1.  EAKR:n tuki ja soveltuvin osin unionin ulkoisten rahoitusvälineiden tuki kullekin Interreg-ohjelmalle maksetaan 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdelle tilille, johon ei sisälly kansallisia alatilejä.

2.  Komissio maksaa ennakkomaksun, joka perustuu kunkin Interreg-ohjelman hyväksymistä koskevassa 18 artiklan mukaisessa päätöksessä esitettyyn kustakin Interreg-rahastosta kohdennettavaan kokonaistukeen, käytettävissä olevien varojen rajoissa vuotuisina erinä ennen 1 päivää heinäkuuta vuosina 2022–2026, tai hyväksymispäätöksen antamisvuonna viimeistään 60 päivää päätöksen antamisen jälkeen seuraavasti:

a)  2021: 1 3 %; [tark. 178]

b)  2022: 12,25 %; [tark. 179]

c)  2023: 1 2,25 %; [tark. 180]

d)  2024: 12,25 %; [tark. 181]

e)  2025: 1 2,25 %; [tark. 182]

f)  2026: 1 2,25 %. [tark. 183]

3.  Jos ulkoisia rajatylittävän ulkoisen yhteistyön Interreg-ohjelmia tuetaan EAKR:stä ja IPA III:n tai NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista, kaikkien tällaista Interreg-ohjelmaa tukevien rahastojen ennakkomaksut suoritetaan asetuksen (EU) [IPA III -asetus] tai [NDICI-asetus] tai minkä tahansa niiden perusteella annetun säädöksen mukaisesti. [tark. 184]

Ennakkomaksut voidaan tarvittaessa suorittaa kahdessa erässä talousarviotarpeiden mukaan.

Ennakkomaksuina maksettu määrä on palautettava täysimääräisenä komissiolle, jos rajatylittävän yhteistyön Interreg-ohjelmaan liittyvää maksatushakemusta ei ole lähetetty 24 36 kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio suorittaa ennakkomaksun ensimmäisen erän. Tällainen palautus on sisäistä käyttötarkoitukseensa sidottua tuloa, eikä se vähennä EAKR:n taikka IPA III:n tai NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista ohjelmalle kohdennettavaa tukea. [tark. 185]

50 artikla

Takaisinperintä

1.  Hallintoviranomaisen on varmistettava, että kaikki sääntöjenvastaisesti maksetut määrät peritään takaisin johtavalta tai ainoalta kumppanilta. Kumppanien on maksettava takaisin johtavalle kumppanille kaikki aiheettomasti maksetut määrät.

2.  Jos johtava kumppani ei onnistu saamaan takaisinmaksuja muilta kumppaneilta tai jos hallintoviranomainen ei onnistu saamaan takaisinmaksuja johtavalta kumppanilta tai ainoalta kumppanilta, sen jäsenvaltion, kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n, jonka alueella kyseinen kumppani sijaitsee tai, jos on kyse EAYY:stä, jonka alueella kumppani on rekisteröity, hallintoviranomaiselle on korvattava kaikki kyseiselle kumppanille aiheettomasti maksetut määrät. Hallintoviranomainen vastaa asianomaisten määrien maksamisesta takaisin unionin yleiseen talousarvioon Interreg-ohjelmassa sovitun osallistuvien jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden vastuunjaon mukaisesti.

3.  Kun jäsenvaltio, kolmas maa, kumppanimaa tai MMA on maksanut hallintoviranomaiselle takaisin kaikki kumppanille aiheettomasti maksetut määrät, se voi jatkaa kyseistä kumppania koskevaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaista takaisinperintämenettelyä tai aloittaa sen. Jos takaisinperintä onnistuu, jäsenvaltio, kolmas maa, kumppanimaa tai MMA voi käyttää asianomaiset määrät kyseisen Interreg-ohjelman kansalliseen yhteisrahoitukseen. Jäsenvaltiolla, kolmannella maalla, kumppanimaalla tai MMA:lla ei ole minkäänlaisia velvoitteita raportoida tällaisesta kansallisesta takaisinperinnästä ohjelmasta vastaaville viranomaisille, seurantakomitealle tai komissiolle.

4.  Jos jäsenvaltio, kolmas maa, kumppanimaa tai MMA ei ole maksanut 3 kohdan nojalla takaisin hallintoviranomaiselle jotakin kumppanille aiheettomasti maksettua määrää, valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä antaa näistä määristä perintämääräyksen, joka toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kuittaamalla määrä jäsenvaltiolle, kolmannelle maalle, kumppanimaalle tai MMA:lle samassa Interreg-ohjelmassa myöhemmin suoritettavia maksuja vastaan tai, jos kyseessä on kolmas maa, kumppanimaa tai MMA, asianomaisista unionin ulkoisista rahoitusvälineistä ohjelmissa myöhemmin suoritettavia maksuja vastaan. Tällainen takaisinperintä ei muodosta rahoitusoikaisua eikä vähennä EAKR:n tai minkään unionin ulkoisen rahoitusvälineen tukea asianomaiselle Interreg-ohjelmalle. Takaisin peritty määrä on asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitosääntöjen koontiasetus] [177 artiklan 3 kohdan] mukaista käyttötarkoitukseensa sidottua tuloa.

VIII LUKU

Kolmansien maiden, kumppanimaiden tai , MMA:iden tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen osallistuminen yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin piiriin kuuluviin Interreg-ohjelmiin [tark. 186]

51 artikla

Sovellettavat säännökset

Edellä olevaa I–VII lukua ja X lukua sovelletaan kolmansien maiden, kumppanimaiden ja , MMA:iden tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöjärjestöjen osallistumiseen Interreg-ohjelmiin, jollei tämän luvun erityissäännöksistä muuta johdu. [tark. 187]

52 artikla

Interreg-ohjelmasta vastaavat viranomaiset ja niiden tehtävät

1.  Johonkin Interreg-ohjelmaan osallistuvan kolmannen maan, kumppanimaan ja MMA:n on joko sallittava kyseisen ohjelman hallintoviranomaisen suorittaa tehtäviään sen alueella tai nimettävä kansallinen viranomainen hallintoviranomaisen yhteyspisteeksi tai kansallinen tarkastaja suorittamaan sen alueella hallinnon tarkastuksia asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [68 artiklan 1 kohdan a alakohdassa] säädetyn mukaisesti.

2.  Johonkin Interreg-ohjelmaan osallistuvan kolmannen maan, kumppanimaan ja MMA:n on joko sallittava kyseisen ohjelman tarkastusviranomaisen suorittaa tehtäviään sen alueella tai nimettävä kansallinen tarkastusviranomainen tai elin, joka on toiminnallisesti riippumaton kansallisesta viranomaisesta.

3.  Johonkin Interreg-ohjelmaan osallistuvan kolmannen maan, kumppanimaan ja MMA:n on siirrettävä osallistuva kolmas maa, kumppanimaa ja MMA voi hallintoviranomaisen suostumuksella siirtää henkilöstöä kyseisen ohjelman yhteiseen sihteeristöön tai perustettava perustaa alueelleen sivutoimipiste yhteisen sihteeristön sivutoimipisteen taikka toteutettava toteuttaa molemmat toimet. [tark. 188]

4.  Kansallisen viranomaisen Kansallinen viranomainen tai elimen elin, joka vastaa 35 artiklan 1 kohdassa säädettyä Interreg-ohjelman viestintävastaavaa, on tuettava voi tukea asianomaisessa kolmannessa maassa, kumppanimaassa tai MMA:ssa toimivaa hallintoviranomaista ja kumppaneita 35 artiklan 2–7 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamisessa. [tark. 189]

53 artikla

Hallinnointitavat

1.  Sekä EAKR:stä että IPA III:n tai NDICI:n rajatylittävän yhteistyön ohjelmista tuetut ulkoiset rajatylittävän yhteistyön Interreg-ohjelmat toteutetaan yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla sekä jäsenvaltioissa että kaikissa osallistuvissa kolmansissa maissa tai kumppanimaissa.

PEACE PLUS -ohjelma toteutetaan yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla sekä Irlannissa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

2.  Osa-alueen 2 ja 4 Interreg-ohjelmat, joissa yhdistetään EAKR:n ja yhden tai useamman unionin ulkoisen rahoitusvälineen rahoitusosuuksia, toteutetaan yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla sekä jäsenvaltioissa että kaikissa osallistuvissa kolmansissa maissa tai , kumppanimaissa tai MMA:issa, tai osa-alueen 3 osalta kaikissa MMA:issa, riippumatta siitä, saako kyseinen MMA tukea yhdestä tai useammasta unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä. [tark. 190]

3.  Osa-alueen 3 Interreg-ohjelmat, joissa yhdistetään EAKR:n ja yhden tai useamman unionin ulkoisen rahoitusvälineen rahoitusosuuksia, toteutetaan jollakin seuraavista tavoista:

a)  yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla sekä jäsenvaltioissa että kaikissa osallistuvissa kolmansissa maissa tai MMA:issa tai alueellisen järjestön muodostavassa kolmansien maiden ryhmässä; [tark. 191]

b)  yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla ainoastaan jäsenvaltioissa ja kaikissa osallistuvissa kolmansissa maissa tai MMA:issa tai alueellisen järjestön muodostavassa kolmansien maiden ryhmässä yhden tai useamman toimen osalta unionin ulkopuolella syntyneiden EAKR:n menojen osalta, kun taas yhdestä tai useammasta unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä saatavia rahoitusosuuksia hallinnoidaan välillisesti; [tark. 192]

c)  välillisellä hallinnoinnilla sekä jäsenvaltioissa että kaikissa osallistuvissa kolmansissa maissa tai MMA:issa tai alueellisen järjestön muodostavassa kolmansien maiden ryhmässä. [tark. 193]

Jos koko osa-alueen 3 Interreg-ohjelma tai osa siitä toteutetaan välillisellä hallinnoinnilla, tarvitaan kyseisten jäsenvaltioiden ja alueiden välinen ennakkosopimus ja sovelletaan 60 artiklan säännöksiä. [tark. 194]

3 a.   Yhteisiä ehdotuspyyntöjä rahoituksen hankkimiseksi kahdenvälisistä tai usean valtion välisistä NDICI-ohjelmista ja Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmista voidaan esittää, jos kyseiset hallintoviranomaiset sen hyväksyvät. Ehdotuspyynnön sisällössä on täsmennettävä sen alueellinen ulottuvuus ja sen odotettu vaikutus kyseisten ohjelmien tavoitteisiin. Hallintoviranomaiset päättävät, sovelletaanko ehdotuspyyntöön NDICI-sääntöjä vai Euroopan alueellista yhteistyötä koskevia sääntöjä. Ne voivat päättää nimittää ”johtavan hallintoviranomaisen”, joka vastaa ehdotuspyyntöön liittyvistä hallinto- ja tarkastustehtävistä. [tark. 195]

54 artikla

Tukikelpoisuus

1.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [57 artiklan 2 kohdassa] säädetään, menot ovat oikeutettuja rahoitusosuuteen unionin ulkoisista rahoitusvälineistä, jos ne ovat aiheutuneet kumppanille tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimien yksityisen sektorin kumppanille Interreg-toimien valmistelussa ja toteuttamisessa 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen ja jos ne on maksettu sen päivän jälkeen, jona rahoitussopimus kyseisen kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n kanssa on tehty.

Jäsenvaltiossa sijaitsevien ohjelmasta vastaavien viranomaisten hallinnoimat teknisen avun menot ovat kuitenkin oikeutettuja rahoitusosuuteen 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen silloinkin, kun ne maksetaan kolmansien maiden, kumppanimaiden tai MMA:iden hyväksi toteutettuja toimia varten.

2.  Jos johonkin Interreg-ohjelmaan valitaan toimia, jotka perustuvat ehdotuspyyntöihin, tällaisiin ehdotuspyyntöihin voi sisältyä unionin ulkoisista rahoitusvälineistä myönnettävää rahoitusosuutta koskevia hakemuksia, vaikka ehdotuspyyntö olisi käynnistetty ennen asiaankuuluvan rahoitussopimuksen allekirjoittamista, ja toimet voidaan valita jo ennen näitä päiviä.

Hallintoviranomainen ei kuitenkaan voi toimittaa 22 artiklan 6 kohdassa säädettyä asiakirjaa ennen näitä päiviä.

55 artikla

Suuret infrastruktuurihankkeet

1.  Tämän jakson mukaisilla Interreg-ohjelmilla voidaan tukea suuria infrastruktuurihankkeita eli hankkeita, joihin sisältyy urakka-, toimi- tai palvelukokonaisuus, jolla on tarkkaan määritetty jakamaton tarkoitus ja selvästi määritetyt yhteisen edun mukaiset tavoitteet sellaisten investointien toteuttamiseksi, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia ja hyötyjä, ja joiden talousarviosta vähintään 2 500 000 euroa on kohdennettu infrastruktuurin hankintaan.

2.  Kunkin suuren infrastruktuurihankkeen tai sen osan toteuttavan tuensaajan on sovellettava sovellettavia julkisia hankintoja koskevia sääntöjä.

3.  Jos yhden tai useamman suuren infrastruktuurihankkeen valinta on jo otettu jonkin seurantakomitean tai soveltuvin osin ohjauskomitean kokouksen esityslistalle, hallintoviranomaisen on toimitettava kutakin tällaista hanketta koskeva yhteenvetoasiakirja komissiolle viimeistään kaksi kuukautta ennen kokouspäivää. Yhteenvetoasiakirjan pituus saa olla enintään kolme viisi sivua, ja siinä on ilmoitettava hankkeen nimi, sijainti, talousarvio, johtava kumppani ja kumppanit sekä sen päätavoitteet ja suoritteet ja esitettävä uskottava liiketoimintasuunnitelma, josta ilmenee, että kyseisen hankkeen tai kyseisten hankkeiden jatkuminen on turvattu tarvittaessa myös ilman Interreg-rahastoista saatua tukea. Ellei yhtä tai useampaa suurta infrastruktuurihanketta koskevaa yhteenvetoasiakirjaa toimiteta komissiolle mainitussa määräajassa, komissio voi pyytää seurantakomitean tai ohjauskomitean puheenjohtajaa poistamaan kyseiset hankkeet kokouksen esityslistalta. [tark. 196]

56 artikla

Hankinnat

1.  Jos toimen toteutus edellyttää tuensaajalta palvelu- tai tavarahankintoja tai urakoita koskevien sopimusten tekemistä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)  jos tuensaaja on julkisiin hankintamenettelyihin sovellettavassa unionin lainsäädännössä tarkoitettu hankintaviranomainen tai hankintayksikkö, sen on sovellettava kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka on annettu unionin lainsäädännön yhteydessä;

b)  jos tuensaaja on IPA III- tai NDICI-välineen kumppanimaan julkinen viranomainen, jonka yhteisrahoitusosuus siirretään hallintoviranomaiselle, se voi soveltaa kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä edellyttäen, että rahoitussopimus sen sallii ja että hankintasopimus tehdään kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella tai soveltuvin osin hinnaltaan edullisimman tarjouksen perusteella niin, että vältetään eturistiriitojen syntyminen.

2.  Tavaratoimitus-, urakka- tai palvelusopimusten tekemiseen sovelletaan kaikissa muissa tapauksissa paitsi 1 kohdassa tarkoitettujen hankintamenettelyjen yhteydessä asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitosääntöjen koontiasetus] [178] ja [179] artiklan ja kyseisen asetuksen liitteessä 1 olevan 3 luvun (36–41 kohta) mukaisia hankintamenettelyjä.

57 artikla

Varainhoito

Komission päätösten, jotka annetaan myös jostakin unionin ulkoisesta rahoitusvälineestä tukea saavien Interreg-ohjelmien hyväksymisestä, on täytettävä tarvittavat vaatimukset ollakseen asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitosääntöjen koontiasetus] [110 artiklan 2 kohdan] mukaisia rahoituspäätöksiä.

58 artikla

Yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin piiriin kuuluvien rahoitussopimusten tekeminen

1.  Jotta Interreg-ohjelma voidaan toteuttaa kolmannessa maassa, kumppanimaassa tai MMA:ssa, unionia edustavan komission ja kunkin kansallisen oikeudellisen kehyksensä mukaisesti edustetun osallistuvan kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n välillä on tehtävä rahoitussopimus asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitosääntöjen koontiasetus] [112 artiklan 4 kohdan] mukaisesti.

2.  Kaikki rahoitussopimukset on tehtävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta sitä vuotta seuraavana vuonna, jona ensimmäinen talousarviositoumus tehtiin, ja sopimus katsotaan tehdyksi päivänä, jona viimeinen osapuoli on allekirjoittanut sen.

Kukin rahoitussopimus tulee voimaan päivänä, jona

a)  viimeinen osapuoli on allekirjoittanut sen; tai

b)  kolmas maa, kumppanimaa tai MMA on saanut päätökseen kansallisen oikeudellisen kehyksensä mukaisen ratifiointiin vaadittavan menettelyn ja ilmoittanut asiasta komissiolle.

3.  Jos johonkin Interreg-ohjelmaan osallistuu useampi kuin yksi kolmas maa, kumppanimaa tai MMA, molempien osapuolten on allekirjoitettava vähintään yksi rahoitussopimus ennen kyseistä päivää. Muut kolmannet maat, kumppanimaat tai MMA:t voivat allekirjoittaa rahoitussopimuksensa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta sitä vuotta seuraavana toisena vuonna, jona ensimmäinen talousarviositoumus tehtiin.

4.  Asianomaisen Interreg-ohjelman hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltio

a)  voi myös allekirjoittaa rahoitussopimuksen; tai

b)  sen on allekirjoitettava samana päivänä kunkin kyseiseen Interreg-ohjelmaan osallistuvan kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n kanssa täytäntöönpanosopimus, jossa esitetään ohjelman toteuttamista ja varainhoitoa koskevat keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet.

Toimittaessaan rahoitussopimuksen allekirjoitettua jäljennöstä tai täytäntöönpanosopimuksen jäljennöstä komissiolle hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltion on lisäksi toimitettava erillisenä asiakirjana luettelo, joka koskee suunniteltuja 55 artiklassa määriteltyjä suuria infrastruktuurihankkeita ja jossa ilmoitetaan niiden aiottu nimi, sijainti, talousarvio ja johtava kumppani.

5.  Edellä olevan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti allekirjoitetun täytäntöönpanosopimuksen on katettava vähintään seuraavat osa-alueet:

a)  yksityiskohtaiset maksujärjestelyt;

b)  varainhoito;

c)  tietojen kirjaaminen;

d)  raportointivelvoitteet;

e)  todennukset, valvonta ja tarkastukset;

f)  sääntöjenvastaisuudet ja takaisinperintä.

6.  Jos Interreg-ohjelman hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltio päättää allekirjoittaa rahoitussopimuksen 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, kyseistä rahoitussopimusta on pidettävä välineenä, jolla toteutetaan unionin talousarviota varainhoitoasetuksen mukaisesti, eikä SEUT-sopimuksen 216–219 artiklassa tarkoitettuna kansainvälisenä sopimuksena.

59 artikla

Kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n rahoitusosuus, joka ei ole osa yhteisrahoitusta

1.  Jos kolmas maa, kumppanimaa tai MMA siirtää hallintoviranomaiselle Interreg-ohjelmaan kohdennetun rahoitusosuuden, joka ei ole osa sen Interreg-ohjelmaan kohdennettua unionin tuen yhteisrahoitusta, kyseistä rahoitusosuutta koskevien sääntöjen on sisällyttävä seuraavaan asiakirjaan:

a)  jos jäsenvaltio allekirjoittaa rahoitussopimuksen 58 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, erilliseen täytäntöönpanosopimukseen, joka on allekirjoitettu joko hallintoviranomaisen sijaintijäsenvaltion ja kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n välillä tai suoraan hallintoviranomaisen ja kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n toimivaltaisen viranomaisen välillä;

b)  jos jäsenvaltio allekirjoittaa täytäntöönpanosopimuksen 58 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti, johonkin seuraavista:

i)  kyseisen täytäntöönpanosopimuksen erillinen osa; tai

ii)  a alakohdassa tarkoitettujen samojen osapuolten välillä allekirjoitettu lisätäytäntöönpanosopimus.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohtaa täytäntöönpanosopimuksen osiot voivat soveltuvin osin kattaa sekä Interreg-ohjelmaan kohdennetun siirretyn rahoitusosuuden että unionin rahoitusosuuden.

2.  Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosopimuksen on sisällettävä ainakin 58 artiklan 5 kohdassa luetellut tiedot kolmannen maan, kumppanimaan tai MMA:n yhteisrahoitusosuudesta.

Lisäksi siinä on esitettävä molemmat seuraavat seikat:

a)  lisärahoitusosuuden määrä;

b)  sen aiottu käyttö ja käyttöehdot, mukaan lukien kyseistä lisärahoitusosuutta koskevien hakemusten ehdot.

3.  PEACE PLUS -ohjelman osalta Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuus unionin toimintaan asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitosääntöjen koontiasetus] [21 artiklan 2 kohdan e alakohdassa] tarkoitettuina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina muodostaa osan otsakkeen 2 ’Yhteenkuuluvuus ja arvot’ alaotsakkeen ’Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus’ talousarviomäärärahoja.

Tähän rahoitusosuuteen sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtyä 58 artiklan mukaista erityistä rahoitussopimusta. Tämän erityisen rahoitussopimuksen osapuolia ovat komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä Irlanti.

Se on allekirjoitettava ennen ohjelman toteuttamisen käynnistymistä, jotta erityinen EU:n ohjelmista vastaava elin voi soveltaa ohjelman toteuttamisessa kaikkea unionin lainsäädäntöä.

IX LUKU

Suoraa tai välillistä hallinnointia koskevat erityissäännökset

60 artikla

Syrjäisimpien alueiden välinen yhteistyö

1.  Jos asianosaisten sidosryhmien kuulemisen jälkeen osa-alueen 3 Interreg-ohjelmasta osa toteutetaan välillisellä hallinnoinnilla tämän asetuksen 53 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti tai se toteutetaan kokonaan välillisellä hallinnoinnilla 53 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, toteuttamistehtävät on siirrettävä jollekin asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [62 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa] luetelluista elimistä, erityisesti osallistuvassa jäsenvaltiossa sijaitsevalle tällaiselle elimelle, kuten kyseisen Interreg-ohjelman hallintoviranomaiselle. [tark. 197]

2.  Komissio voi päättää asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [154 artiklan 6 kohdan c alakohdan] mukaisesti olla vaatimatta kyseisen artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua ennakkoarviointia, jos asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [62 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa] tarkoitetut talousarvion toteuttamistehtävät on siirretty jonkin syrjäisimpiä alueita koskevan Interreg-ohjelman hallintoviranomaiselle, joka on määritetty tämän asetuksen 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [65] artiklan mukaisesti.

3.  Jos asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [62 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa] tarkoitetut talousarvion toteuttamistehtävät on siirretty jollekin jäsenvaltion järjestölle, sovelletaan asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [157] artiklaa.

4.  Jos yhdestä tai useammasta ulkoisesta rahoitusvälineestä yhteisrahoitetun ohjelman tai toimen toteuttaa kolmas maa, kumppanimaa, MMA tai jokin asetuksen (EU, Euratom) [varainhoitoasetuksen koontiasetus] [62 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa] luetelluista tai asetuksessa (EU) [NDICI] tai neuvoston päätöksessä [MMA-päätös] tarkoitetuista muista elimistä tai molemmat niistä, sovelletaan näiden välineiden asiaa koskevia sääntöjä, erityisesti asetuksen (EU) [NDICI] II osaston I, III ja V lukua.

61 artikla

Alueiden väliset innovointi-investoinnit

EAKR voi tukea komission aloitteesta 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja alueiden välisiä innovointi-investointeja, jotka kokoavat yhteen kansallisella tai alueellisella tasolla laadittujen älykkään erikoistumisen strategioiden parissa toimivia tutkijoita ja yrityksiä sekä kansalaisyhteiskunnan ja julkishallinnon edustajia. [tark. 198]

61 a artikla

Vapautus SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta

Komissio voi säätää, että EU:n Euroopan alueellisen yhteistyön tukemille hankkeille tarkoitetut tuet soveltuvat sisämarkkinoille ja että ne vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta. [tark. 199]

X LUKU

Loppusäännökset

62 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle [alkaen yhden päivän kuluttua sen julkaisemisesta = voimaantulopäivä] 31 päivään joulukuuta 2027 saakka 16 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 16 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 16 artiklan 6 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole [kahden kuukauden] kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella kuukaudella].

63 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [108 artiklan 1 kohdan] mukaisesti perustettu komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

64 artikla

Siirtymäsäännökset

Asetusta (EU) N:o 1299/2013 tai sen nojalla annettuja säädöksiä sovelletaan edelleen EAKR:stä ohjelmakaudella 2014–2020 tuettuihin ohjelmiin ja toimiin.

65 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

MALLI INTERREG-OHJELMIA VARTEN

CCI-koodi

[15 merkkiä]

Nimi

[255]

Versio

 

Ensimmäinen vuosi

[4]

Viimeinen vuosi

[4]

Tukikelpoisuus alkaa

 

Tukikelpoisuus päättyy

 

Komission päätöksen nro

 

Komission päätöksen pvm

 

Ohjelmaa muuttavan päätöksen nro

[20]

Ohjelmaa muuttavan päätöksen voimaantulopäivä

 

Ohjelman kattamat NUTS-alueet

 

Interregin osa-alue

 

1.  Ohjelmastrategia: keskeiset kehityshaasteet ja toimintapoliittiset vastaukset

1.1  Ohjelma-alue (ei vaadita osa-alueen 4 Interreg-ohjelmissa)

Viite: 17 artiklan 4 kohdan a alakohta, 17 artiklan 9 kohdan a alakohta

Tekstikenttä [2 000]

1.2  Tiivistelmä tärkeimmistä yhteisistä haasteista ottaen huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot, yhteiset investointitarpeet ja täydentävyys muiden tukimuotojen kanssa, aiemmat kokemukset sekä makroalue- ja merialuestrategiat, jos koko ohjelma-alue tai sen osa kuuluu yhden tai useamman strategian piiriin

Viite: 17 artiklan 4 kohdan b alakohta, 17 artiklan 9 kohdan b alakohta

Tekstikenttä [50 000]

1.3  Valittujen toimintapoliittisten tavoitteiden ja erityisten Interreg-tavoitteiden, niitä vastaavien toimintalinjojen, erityistavoitteiden ja tukimuotojen perustelut, joissa on tarvittaessa käsiteltävä rajatylittävän infrastruktuurin puuttuvia yhteyksiä

Viite: 17 artiklan 4 kohdan c alakohta

Taulukko 1

Valittu toimintapoliittinen tavoite tai erityinen Interreg-tavoite

Valittu erityistavoite

Toimintalinja

Valinnan perustelut

 

 

 

[2 000 per tavoite]

2.  Toimintalinjat [300]

Viite: 17 artiklan 4 kohdan d ja e alakohta

2.1  Toimintalinjan nimi (toistettava kunkin toimintalinjan osalta)

Viite: 17 artiklan 4 kohdan d alakohta

Tekstikenttä [300]

[ ] Tämä toimintalinja perustuu 17 artiklan 3 kohdan mukaiseen siirtoon

2.1.1  Erityistavoite (toistettava kunkin valitun erityistavoitteen osalta, kun kyse muista toimintalinjoista kuin teknisestä avusta)

Viite: 17 artiklan 4 kohdan e alakohta

2.1.2  Erityistavoitetta koskevan toiminnan lajit, mukaan lukien luettelo suunnitelluista strategisesti tärkeistä toimista, sekä niiden odotettu vaikutus kyseisiin erityistavoitteisiin ja soveltuvin osin makroalue- ja merialuestrategioihin

Viite: 17 artiklan 4 kohdan e alakohdan i alakohta, 17 artiklan 9 kohdan c alakohdan ii alakohta

Tekstikenttä [7 000]

Luettelo suunnitelluista strategisesti tärkeistä toimista

Tekstikenttä [2 000]

Osa-alueen 4 Interreg-ohjelmat:

Viite: 17 artiklan 9 kohdan c alakohdan i alakohta

Ainoan tuensaajan määritelmä tai rajattu luettelo tuensaajista ja tuen myöntämismenettely

Tekstikenttä [7 000]

2.1.3  Indikaattorit

Viite: 17 artiklan 4 kohdan e alakohdan ii alakohta, 17 artiklan 9 kohdan c alakohdan iii alakohta

Taulukko 2: Tuotosindikaattorit

Toimintalinja

Erityistavoite

ID

[5]

Indikaattori

Mittayksikkö

[255]

Välitavoite (2024)

[200]

Lopullinen tavoite (2029)

[200]

Taulukko 3: Tulosindikaattorit

Toiminta­linja

Erityis­tavoite

ID

Indikaattori

Mittayksikkö

Lähtötaso

Viitevuosi

Lopullinen tavoite (2029)

Tietolähde

Huomautukset

2.1.4  Pääasialliset kohderyhmät

Viite: 17 artiklan 4 kohdan e alakohdan iii alakohta, 17 artiklan 9 kohdan c alakohdan iv alakohta

Tekstikenttä [7 000]

2.1.5  Erityiset kohdealueet, mukaan lukien suunnitelmat käyttää yhdennettyjä alueellisia investointeja, yhteisölähteistä paikallista kehittämistä ja muita alueellisia välineitä

Viite: 17 artiklan 4 kohdan e alakohdan iv alakohta

Tekstikenttä [7 000]

2.1.6  Rahoitusvälineiden suunniteltu käyttö

Viite: 17 artiklan 4 kohdan e alakohdan v alakohta

Tekstikenttä [7 000]

2.1.7  EU:n ohjelmamäärärahojen alustava jakautuminen tukitoimityypeittäin

Viite: 17 artiklan 4 kohdan e alakohdan vi alakohta, 17 artiklan 9 kohdan c alakohdan v alakohta

Taulukko 4: Kokonaisuus 1 – Tukitoimen ala

Toimintalinjan nro

Rahasto

Erityistavoite

Koodi

Määrä (euroa)

Taulukko 5: Kokonaisuus 2 – Rahoitusmuoto

Toimintalinjan nro

Rahasto

Erityistavoite

Koodi

Määrä (euroa)

Taulukko 6: Kokonaisuus 3 – Alueellinen täytäntöönpanomekanismi ja alueellinen painopiste

Toimintalinjan nro

Rahasto

Erityistavoite

Koodi

Määrä (euroa)

2.T. Teknisen avun toimintalinja

Viite: 17 artiklan 4 kohdan f alakohta / Euroopan alueellinen yhteistyö

Tekstikenttä [8 000]

Toimintalinjan nro

Rahasto

Koodi

Määrä (euroa)

3.  Rahoitussuunnitelma

Viite: 17 artiklan 4 kohdan g alakohta

3.1  Määrärahat vuosittain

Viite: 17 artiklan 4 kohdan g alakohdan i alakohta, 17 artiklan 5 kohdan a alakohdan i–iv alakohta

Taulukko 7

Rahasto

2021

2022

2023

2024

2025

2026

2027

Yhteensä

EAKR

 

 

 

 

 

 

 

 

IPA III CBC(28)

 

 

 

 

 

 

 

 

Naapuruusalueita koskeva CBC(29)

 

 

 

 

 

 

 

 

IPA III(30)

 

 

 

 

 

 

 

 

NDICI(31)

 

 

 

 

 

 

 

 

MMA-ohjelma – Grönlanti(32)

 

 

 

 

 

 

 

 

MMA-ohjelma(33)

 

 

 

 

 

 

 

 

Interreg-rahastot(34)

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteensä

 

 

 

 

 

 

 

 

3.2  Kokonaismäärärahat rahastoittain ja kansallinen yhteisrahoitus

Viite: 17 artiklan 4 kohdan g alakohdan ii alakohta, 17 artiklan 5 kohdan a alakohdan i–iv alakohta, 17 artiklan 5 kohdan b alakohta

Taulukko 8*

Toimintapoliittisen tavoitteen nro tai tekninen apu

Toimintalinja

Rahasto

(soveltuvin osin)

EU:n tuen laskentaperusta (tuki yhteensä tai julkinen tuki)

EU:n rahoitusosuus

(a)

Kansallinen rahoitusosuus

(b)=(c)+(d)

Kansallisen vastinrahoituksen ohjeellinen jakautuminen

Yhteensä

(e)=(a)+(b)

Yhteisrahoitusosuus

(f)=(a)/(e)

Kolmansien maiden rahoitusosuudet

(tiedoksi)

Julkinen rahoitus

(c)

Yksityinen rahoitus

(d)

 

Toimintalinja 1

EAKR

 

 

 

 

 

 

 

 

IPA III CBC(35)

 

 

 

 

 

 

 

 

Naapuruusalueita koskeva CBC(36)

 

 

 

 

 

 

 

 

IPA III(37)

 

 

 

 

 

 

 

 

NDICI(38)

 

 

 

 

 

 

 

 

MMA-ohjelma – Grönlanti(39)

 

 

 

 

 

 

 

 

MMA-ohjelma(40)

 

 

 

 

 

 

 

 

Interreg-rahastot(41)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toimintalinja 2

(rahastot kuten edellä)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteensä

Kaikki rahastot

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

EAKR

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IPA III CBC

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Naapuruusalueita koskeva CBC

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IPA III

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NDICI

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MMA-ohjelma – Grönlanti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MMA-ohjelma

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Interreg-rahastot

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteensä

Kaikki rahastot

 

 

 

 

 

 

 

 

* Ennen väliarviointia taulukko sisältää ainoastaan vuosien 2021–2025 määrät.

4.  Toiminta, jolla pyritty varmistamaan ohjelmakumppanien osallistuminen Interreg-ohjelman valmisteluun, sekä näiden kumppanien rooli ohjelman toteutuksessa, seurannassa ja arvioinnissa

Viite: 17 artiklan 4 kohdan h alakohta

Tekstikenttä [10 000]

5.  Interreg-ohjelman viestintää ja näkyvyyttä koskeva lähestymistapa, myös suunniteltu budjetti

Viite: 17 artiklan 4 kohdan i alakohta

Tekstikenttä [10 000]

6.  Täytäntöönpanosäännökset

6.1.  Ohjelmasta vastaavat viranomaiset

Viite: 17 artiklan 7 kohdan a alakohta

Taulukko 10

Ohjelmaviranomaiset

Laitoksen nimi [255]

Yhteyshenkilön nimi [200]

Sähköposti [200]

Hallintoviranomainen

 

 

 

Kansallinen viranomainen (ohjelmissa, joihin osallistuu kolmansia maita, tapauksen mukaan)

 

 

 

Tarkastusviranomainen

 

 

 

Tarkastajien edustajien ryhmä (ohjelmissa, joihin osallistuu kolmansia maita, tapauksen mukaan)

 

 

 

Elin, jolle komissio suorittaa maksut

 

 

 

6.2.  Yhteisen sihteeristön perustamismenettely

Viite: 17 artiklan 7 kohdan b alakohta

Tekstikenttä [3 500]

6.3  Rahoitusvastuun jakautuminen osallistuvien jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin kolmansien maiden ja MMA:iden kesken hallintoviranomaisen tai komission mahdollisesti tekemien rahoitusoikaisujen varalta

Viite: 17 artiklan 7 kohdan c alakohta

Tekstikenttä [10 500]

LISÄYKSET

–  Ohjelma-alueen kartta

–  Tukikelpoisten menojen korvaukset komissiolta jäsenvaltiolle yksikkökustannusten, kertakorvausten ja kiinteämääräisen rahoituksen perusteella

–  Rahoitus, joka ei perustu kustannuksiin

Lisäys 1: Ohjelma-alueen kartta

Lisäys 2: Tukikelpoisten menojen korvaukset komissiolta jäsenvaltiolle yksikkökustannusten, kertakorvausten ja kiinteämääräisen rahoituksen perusteella

Tukikelpoisten menojen korvaukset komissiolta jäsenvaltiolle yksikkökustannusten, kertakorvausten ja kiinteämääräisen rahoituksen perusteella

Malli tietojen toimittamiseksi komissiolle

(yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 88 artikla)

Ehdotuksen jättämispäivä

 

Tämänhetkinen versio

 

A.   Yhteenveto pääkohdista

Toimintalinja

Rahasto

Arvioitu osuus toimintalinjan kokonaisrahoituksesta, johon yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja sovelletaan, prosentteina

Toimityypit

Vastaavat indikaattorit

Indikaattorin mittayksikkö

Yksinkertaistetun kustannusvaihtoehdon tyyppi (vakioyksikkökustannukset, kertakorvaukset tai kiinteämääräinen rahoitus)

Vastaavat vakioyksikkökustannukset, kertakorvaukset tai kiinteämääräinen rahoitus

 

 

 

Koodi

Kuvaus

Koodi

Kuvaus

 

 

 

B.  Toimen tyyppiä koskevat tiedot (täydennettävä jokaisesta toimityypistä)

Saiko hallintoviranomainen tukea ulkopuoliselta yritykseltä alla esitettyjen yksinkertaistettujen kustannusten esittämiseen?

Mikäli sai, ilmoittakaa kyseisen yrityksen nimi: Kyllä/Ei – Ulkoisen yrityksen nimi

Toimityypit:

1.1.  Toimityypin kuvaus

 

1.2  Toimintalinja/erityistavoite

 

1.3  Indikaattorin nimi(42)

 

1.4  Indikaattorin mittayksikkö

 

1.5  Vakioyksikkökustannus, kerta­korvaus tai kiinteämääräinen rahoitus

 

1.6  Määrä

 

1.7  Yksikkökustannuksen, kerta­korvauksen tai kiinteämääräisen rahoituksen kattamat kustannuserät

 

1.8  Kattavatko nämä kustannuserät kaikki toimen tukikelpoiset menot? (Kyllä/Ei)

 

1.9  Mukauttamismenetelmä

 

1.10  Mittayksikön toteutumisen tarkastaminen

–  kuvailkaa, mitä asiakirjoja käytetään mittayksikön toteutumisen tarkastamisessa

–  kuvailkaa, mitä tarkastetaan hallinnollisissa tarkastuksissa (myös paikan päällä tehtävissä) ja kuka tarkastaa

–  kuvailkaa tietojen/asiakirjojen keräämistä ja tallentamista koskevia järjestelyjä

 

1.11  Mahdolliset vääristyneet kannustimet tai indikaattorin aiheuttamat ongelmat, niiden lieventämiskeinot ja arvioitu riskitaso

 

1.12  Kokonaismäärä (kansallinen ja EU:n), joka on tarkoitus korvata

 

C: Vakioyksikkökustannusten, kertakorvausten tai kiinteämääräisen rahoituksen laskenta

1.  Vakioyksikkökustannuksen, kertakorvauksen tai kiinteämääräisen rahoituksen laskennassa käytettävien tietojen lähde (kuka on tuottanut, kerännyt ja kirjannut tiedot; minne tiedot on tallennettu; koontipäivät; validointi jne.):

2.   Selvittäkää, miksi ehdotettu menetelmä ja laskelma ovat toimityypin kannalta olennaisia:

3.  Ilmoittakaa, miten laskelmat on tehty, mukaan lukien erityisesti mahdolliset oletukset laadusta tai määristä. Tarvittaessa olisi käytettävä tilastollista näyttöä ja vertailuarvoja ja liitettävä ne tähän liitteeseen muodossa, jota komissio pystyy käyttämään.

4.  Ilmoittakaa, miten on varmistettu, että vakioyksikkökustannuksia, kertakorvausta tai kiinteämääräistä rahoitusta laskettaessa on otettu huomioon ainoastaan tukikelpoiset menot:

5.  Tarkastusviranomais(t)en arvio laskentamenetelmästä ja määristä sekä järjestelyt, joilla varmistetaan tietojen tarkastaminen, laatu, kerääminen ja tallentaminen:

Lisäys 3: Rahoitus, joka ei perustu kustannuksiin

Malli tietojen toimittamiseksi komissiolle

(yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 89 artikla)

Ehdotuksen jättämispäivä

 

Tämänhetkinen versio

 

A.   Yhteenveto pääkohdista

Toimintalinja

Rahasto

Määrä, jonka kustannuksiin perustumaton rahoitus kattaa

Toimityypit

Täytettävät edellytykset / saavutettavat tulokset

Vastaavat indikaattorit

Indikaattorin mittayksikkö

 

 

 

 

 

Koodi

Kuvaus

 

Katettu kokonaismäärä

 

 

 

 

 

 

 

B.  Toimen tyyppiä koskevat tiedot (täytettävä jokaisesta toimityypistä)

Toimityypit:

1.1.  Toimityypin kuvaus

 

1.2  Toimintalinja/erityistavoite

 

1.3  Täytettävät edellytykset tai saavutettavat tulokset

 

1.4  Määräaika edellytysten täyttymiselle tai tulosten saavuttamiselle

 

1.5  Suoritteita koskevan indikaattorin määritelmä

 

1.6  Suoritteita koskevan indikaattorin mittayksikkö

 

1.7  Välisuoritteet (soveltuvin osin), jotka ovat edellytyksenä sille, että komissio maksaa korvauksen, ja korvausaikataulu

Välisuoritteet

Pvm

Määrät

1.8  Kokonaismäärä (ml. EU:n ja kansallinen rahoitus)

 

1.9  Mukauttamismenetelmä

 

1.10  Tuloksen saavuttamisen tai edellytyksen täyttymisen (ja tapauksen mukaan välisuoritteiden) tarkastaminen

–  kuvailkaa, mitä asiakirjoja käytetään tuloksen saavuttamisen tai edellytyksen täyttymisen tarkastamisessa

–  kuvailkaa, mitä tarkastetaan hallinnollisissa tarkastuksissa (myös paikan päällä tehtävissä) ja kuka tarkastaa

–  kuvailkaa tietojen/asiakirjojen keräämistä ja tallentamista koskevia järjestelyjä

 

1.11  Järjestelyt kirjausketjun varmistamiseksi

Ilmoittakaa näistä järjestelyistä vastaava(t) taho(t).

 

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 116.
(2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 137.
(3)Tämä kanta vastaa 16. tammikuuta 2019 hyväksyttyjä tarkistuksia (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0021).
(4)EUVL C 440, 6.12.2018, s. 116.
(5)EUVL C 86, 7.3.2019, s. 137.
(6)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019.
(7)[Viite]
(8)[Viite]
(9)Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:n raja-alueilla, COM(2017)0534, 20.9.2017.
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1082/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19).
(11)Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Innovoinnin tehostaminen Euroopan alueilla: sopeutumiskykyistä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevat strategiat – COM(2017) 376 final, 18.7.2017.
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).
(13)Asetus (EU) XXX liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (EUVL L xx, s. y).
(14)Asetus (EU) XXX naapuruus-, kumppanuus- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä (EUVL L xx, s. y).
(15)Neuvoston päätös (EU) XXX merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin sekä Euroopan unionin ja Grönlannin ja Euroopan unionin ja Tanskan kuningaskunnan välisistä suhteista (EUVL L xx, s. y).
(16)Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).
(17)Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille –Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa – COM(2017)0623, 24.10.2017.
(18)Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ihmisten väliset ja pienimuotoiset hankkeet rajat ylittävän yhteistyön ohjelmissa”, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2017 (EUVL C 342, 12.10.2017, s. 38).
(19)Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ihmisten väliset ja pienimuotoiset hankkeet rajat ylittävän yhteistyön ohjelmissa”, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2017 (EUVL C 342, 12.10.2017, s. 38).
(20)Komission delegoitu asetus (EU) N:o 481/2014, annettu 4 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 täydentämisestä yhteistyöohjelmiin liittyvien menojen tukikelpoisuutta koskevien erityissääntöjen osalta (EUVL L 138, 13.5.2014, s. 45).
(21)[Viite]
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(23)Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).
(24)Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2014–2020 (EUVL C 209, 23.7.2013, s. 1).
(25)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).
(26)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/52/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, direktiivin 2011/52/EU muuttamisesta (EUVL L 124, 25.4.2014, s. 1).
(27)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).
(28)Osa-alue 1, ulkoinen rajatylittävä yhteistyö
(29)Osa-alue 1, ulkoinen rajatylittävä yhteistyö
(30)Osa-alueet 2 ja 4
(31)Osa-alueet 2 ja 4
(32)Osa-alueet 2 ja 4
(33)Osa-alueet 3 ja 4
(34)EAKR, IPA III, NDICI tai MMA-ohjelma, joissa määräraha yhtenä summana osa-alueissa 2 ja 4
(35)Osa-alue 1, ulkoinen rajatylittävä yhteistyö
(36)Osa-alue 1, ulkoinen rajatylittävä yhteistyö
(37)Osa-alueet 2 ja 4
(38)Osa-alueet 2 ja 4
(39)Osa-alueet 2 ja 4
(40)Osa-alueet 3 ja 4
(41)EAKR, IPA III, NDICI tai MMA-ohjelma, joissa määräraha yhtenä summana osa-alueissa 2 ja 4
(42)Yhdellä toimityypillä voi olla useita täydentäviä indikaattoreita (esim. yksi tuotosindikaattori ja yksi tulosindikaattori). Tällöin kentät 1.3–1.11 on täytettävä kunkin indikaattorin osalta.


Afrikkalaistaustaisten henkilöiden perusoikeudet
PDF 129kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 afrikkalaistaustaisten henkilöiden perusoikeuksista Euroopassa (2018/2899(RSP))
P8_TA(2019)0239B8-0212/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen johdanto-osan 2 ja 4–7 kappaleen, 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 10 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2),

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(3),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) joulukuussa 2017 julkaiseman toisen tutkimuksen Euroopan unionin vähemmistöistä ja syrjinnästä (EU-MIDIS II) sekä FRA:n raportin rotuun perustuvan syrjinnän ja rasistisen väkivallan kokemuksista afrikkalaistaustaisten henkilöiden keskuudessa EU:ssa(5),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2016(6),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 perustetun rasismin, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen torjumista käsittelevän EU:n korkean tason työryhmän,

–  ottaa huomioon komission ja johtavien IT-alan yritysten sekä muiden foorumien ja sosiaalisen median yritysten välillä 31. toukokuuta 2016 sovitut verkossa lausutun laittoman vihapuheen torjumista koskevat käytännesäännöt,

–  ottaa huomioon YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean 3. lokakuuta 2011 antaman yleisen suosituksen N:o 34 afrikkalaistaustaisten henkilöiden rotusyrjinnästä,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 23. joulukuuta 2013 antaman päätöslauselman 68/237, jossa julistetaan vuodet 2015–2024 kansainväliseksi afrikkalaistaustaisten henkilöiden teemavuosikymmeneksi,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. marraskuuta 2014 antaman päätöslauselman 69/16, joka sisältää toimintaohjelman afrikkalaistaustaisten henkilöiden teemavuosikymmenen täytäntöönpanemiseksi,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 pidetyn rasismin vastaisen maailmankonferenssin hyväksymän Durbanin julkilausuma- ja toimintaohjelma-asiakirjan, jossa todetaan afrikkalaistaustaisten henkilöiden kärsineen vuosisatoja rasismista, syrjinnästä ja epäoikeudenmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komitean (ECRI) yleiset poliittiset suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 19. syyskuuta 2001 antaman suosituksen eurooppalaisiksi poliisin eettisiksi ohjeiksi(7),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun afrofobiaa ja kolonialismin ja orjakaupan jättämää perintöä koskevan 25. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon ”Afrophobia: Europe should confront this legacy of colonialism and the slave trade”,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen kahdennentoista pöytäkirjan kaikkinaisen syrjinnän kiellosta,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen afrikkalaistaustaisten henkilöiden perusoikeuksista Euroopassa (O-000022/2019 – B8‑0016/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että termiä ’afrikkalaistaustainen henkilö’ voidaan käyttää myös puhuttaessa afro-eurooppalaisista, afrikkalais-eurooppalaisista, mustista eurooppalaisista, afro-karibialaisista tai mustista karibialaisista, ja että termillä viitataan syntyperältään afrikkalaisiin tai afrikkalaisten jälkeläisiin, jotka ovat joko syntyneet Euroopassa, ovat eurooppalaisen valtion kansalaisia tai asuvat Euroopassa;

B.  toteaa, että termit ’afrofobia’, ’afrifobia’ ja ’mustiin kohdistuva rasismi’ viittaavat tietyn tyyppiseen rasismiin, myös väkivaltaan tai syrjintään, joka juontaa juurensa menneisyyden väärinkäytöksiin ja kielteisiin stereotypioihin ja johtaa afrikkalaistaustaisten henkilöiden syrjäytymiseen ja heidän ihmisarvonsa kieltämiseen; toteaa, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun huomioiden mukaisesti tämä korreloi kolonialismin ja transatlanttisen orjakaupan historiallisten sortorakenteiden kanssa;

C.  ottaa huomioon, että Euroopassa on arviolta noin 15 miljoonaa afrikkalaistaustaista henkilöä(8), vaikka tasa-arvoon liittyvän datan kerääminen ei EU:n jäsenvaltioissa ole järjestelmällistä, se ei perustu henkilöiden omaan määritelmään ja siinä jätetään usein huomioimatta maahanmuuttajien ja kolmannen tai aiempien polvien maahanmuuttajien jälkeläiset;

D.  ottaa huomioon, että EU:n perusoikeusviraston (FRA) tutkimuksen mukaan taustaltaan Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta tulevat vähemmistöt ovat Euroopassa erityisen alttiita rasismille ja syrjinnälle kaikilla elämän osa-alueilla(9);

E.  ottaa huomioon, että EU:n perusoikeusviraston äskettäin tekemän toisen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevan tutkimuksen(10) mukaan nuoret, 16–24 -vuotiaat afrikkalaistaustaiset vastaajat kokivat enemmän (32 prosenttia) vihaan perustuvaa häirintää tutkimusta edeltäneiden kahdentoista kuukauden aikana kuin vanhemmat vastaajat ja että nettihäirintä on pahimmillaan nuorten vastaajien kohdalla ja lievenee iän myötä;

F.  ottaa huomioon, että afrikkalaisiin ja afrikkalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneita vääryyksiä, kuten orjuutta, pakkotyötä, rotuerottelua, joukkomurhia sekä Euroopan harjoittaman kolonialismin ja transatlanttisen orjakaupan yhteydessä tapahtuneita kansanmurhia ei edelleenkään ole laajalti tunnustettu eikä niille ole annettu selityksiä jäsenvaltioissa institutionaalisella tasolla;

G.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa esiintyy edelleen syrjiviä stereotypioihin perustuvia perinteitä, esimerkiksi kasvojen mustaamista, mikä pitää yllä syvään juurtuneita stereotypioita afrikkalaistaustaisista henkilöistä ja voi pahentaa syrjintää;

H.  katsoo, että kansallisten tasa-arvoelinten ja niiden eurooppalaisen verkoston Equinetin tekemään tärkeään työhön olisi suhtauduttava myönteisesti ja että sitä olisi tuettava;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODHIR) viharikoksia koskevassa vuosikertomuksessa(11) on todettu, että vaikka afrikkalaistaustaiset henkilöt kärsivät usein rasistisesta väkivallasta, monissa maissa ei ole saatavilla oikeusapua eikä taloudellista tukea väkivaltaisista hyökkäyksistä toipuville ihmisille;

J.  ottaa huomioon, että hallituksilla on ensisijainen vastuu oikeusvaltioperiaatteen ja kansalaisten perusoikeuksien turvaamisesta ja siitä seuraava ensisijainen vastuu valvoa ja ehkäistä väkivaltaa, myös afrofobista väkivaltaa, sekä vastuu tekijöiden asettamisesta syytteeseen;

K.  ottaa huomioon, että koulutusjärjestelmissä esiintyvästä rotusyrjinnästä on vain vähän dataa; ottaa huomioon, että löydökset viittaavat kuitenkin siihen, että EU:n jäsenvaltioissa afrikkalaistaustaiset lapset saavat koulussa valkoihoisia luokkatovereitaan alempia arvosanoja ja että koulupudokkaiden määrä on merkittävästi korkeampi afrikkalaistaustaisten lasten keskuudessa(12);

L.  ottaa huomioon, että pidätettyjen afrikkalaistaustaisten aikuisten ja lasten asema on entistä haavoittuvaisempi pidätysten aikana, jolloin on rekisteröity paljon väkivalta- ja kuolemantapauksia; ottaa huomioon rutiininomaisen rotuprofiloinnin ja sattumanvaraisten pysäytysten ja tarkastusten ja henkilövalvonnan käytön lainvalvontaan, rikosten ennaltaehkäisyyn, terrorismintorjuntaan tai maahanmuuton valvontaan liittyvän vallan väärinkäytön yhteydessä;

M.  ottaa huomioon, että syrjintää vastaan on olemassa oikeussuojakeinoja ja katsoo, että tarvitaan vahvaa ja täsmällistä politiikkaa, jolla voidaan puuttua afrikkalaistaustaisten henkilöiden Euroopassa kokemaan rakenteelliseen rasismiin muun muassa työelämässä, koulutuksessa, terveyspalveluissa, rikosoikeudessa ja poliittisessa toiminnassa sekä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ja käytäntöjen vaikutusten osalta;

N.  ottaa huomioon, että afrikkalaistaustaiset henkilöt kokevat syrjintää Euroopan asuntomarkkinoilla ja alueellista rotuerottelua alhaisen tulotason huonolaatuisilla ja täyteen ahdetuilla asuinalueilla;

O.  ottaa huomioon, että vaikka afrikkalaistaustaiset henkilöt ovat ajan saatossa edistäneet merkittävästi eurooppalaisen yhteiskunnan rakentamista, hyvin monet heistä kärsivät syrjinnästä työmarkkinoilla;

P.  katsoo, että afrikkalaistaustaisten osuus Euroopan alimpien tulotasojen väestöryhmissä on suhteettoman suuri;

Q.  ottaa huomioon, että afrikkalaistaustaiset henkilöt ovat Euroopan unionissa erittäin aliedustettuja poliittisissa ja lakia säätävissä instituutioissa niin eurooppalaisella, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla;

R.  ottaa huomioon, että afrikkalaistaustaisiin poliitikkoihin kohdistuu julkisessa elämässä edelleen häpeällisiä iskuja niin kansallisella kuin eurooppalaisellakin tasolla;

S.  ottaa huomioon, että afrikkalaistaustaisten kokema rasismi ja syrjintä on rakenteellista ja että siihen liittyy usein muun tyyppistä syrjintää ja sortoa, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaan, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen;

T.  ottaa huomioon, että lisääntyneet afrofobiset iskut on Euroopassa viime aikoina kohdistettu suoraan kolmansien maiden kansalaisiin, erityisesti pakolaisiin ja maahanmuuttajiin;

1.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä huomioimaan, että afrikkalaistaustaiset henkilöt ovat erityisen alttiita rasismille, syrjinnälle ja muukalaisvihalle ja että yleisesti ottaen heidän ihmis- ja perusoikeuksiansa ei kunnioiteta yhdenvertaisesti, mikä johtaa rakenteelliseen rasismiin, ja että heillä on yksilöinä ja ryhmänä oikeus saada suojelua tällaista epäyhdenvertaista kohtelua vastaan myös edistämällä positiivisia toimia, joilla autetaan heitä nauttimaan täysin ja yhdenvertaisina heille kuuluvista oikeuksista;

2.  katsoo, että afrikkalaistaustaisten henkilöiden aktiivinen ja mielekäs sosiaalinen, taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen osallistuminen on avainasemassa, kun torjutaan afrofobiaa ja varmistetaan näiden henkilöiden sosiaalinen osallisuus Euroopassa;

3.  kehottaa komissiota laatimaan EU:n puitteet afrikkalaistaustaisten henkilöiden sosiaalista osallisuutta ja integroitumista edistäville kansallisille strategioille;

4.  tuomitsee jyrkästi kaikki afrikkalaistaustaisiin henkilöihin niin julkisuudessa kuin yksityiselämän piirissäkin kohdistuvat fyysiset ja sanalliset hyökkäykset;

5.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita virallisesti myöntämään Euroopan afrikkalaistaustaisten henkilöiden historian merkityksen ja huomioimaan menneisyyden ja nykyhetken vääryydet ja ihmiskuntaa vastaan tehdyt rikokset, kuten orjuuden ja transatlanttisen orjakaupan tai Euroopan siirtomaakauden aikana tehdyt rikokset, samoin kuin afrikkalaistaustaisten moninaiset saavutukset ja myönteiset vaikutukset virallistamalla kansallisella ja EU:n tasolla kansainvälisen orjuuden ja transatlanttisen orjakaupan uhrien muistopäivän ja perustamalla afrikkalais-eurooppalaisten historian muistokuukauden;

6.  kannustaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä huomioimaan virallisesti YK:n kansainvälisen afrikkalaistaustaisten henkilöiden teemavuosikymmenen ja ryhtymään tehokkaisiin toimiin sen toimintaohjelman täytäntöönpanemiseksi tunnustuksen antamisen, oikeudenmukaisuuden ja kehityksen hengessä;

7.  huomauttaa, että osa jäsenvaltioista on ryhtynyt toimiin, joilla on pyritty saamaan aikaan mielekkäitä ja tehokkaita tapoja hyvittää afrikkalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneita menneitä vääryyksiä ja ihmiskuntaa vastaan tehtyjä rikoksia, pitäen mielessä niiden nykyaikaan asti ulottuvat vaikutukset;

8.  kehottaa EU:n toimielimiä ja muita jäsenvaltioita seuraamaan tätä esimerkkiä ja sisällyttämään hyvitystoimiin esimerkiksi julkisen anteeksipyynnön esittämisen ja ryöstettyjen taide-esineiden palauttamisen niiden alkuperämaihin;

9.  kehottaa jäsenvaltioita purkamaan siirtomaa-aikaan liittyvien arkistojensa luottamuksellisuusluokituksen;

10.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita torjumaan järjestelmällisesti etnistä syrjintää ja viharikoksia ja kehittämään yhdessä muiden keskeisten sidosryhmien kanssa tehokkaita tosiasioihin perustuvia oikeudellisia ja poliittisia toimia, joilla voidaan puuttua näihin ilmiöihin; katsoo, että jos etniseen alkuperään perustuvaan syrjintään ja viharikoksiin liittyvää dataa ryhdyttäisiin keräämään, sen tulisi tapahtua ainoastaan muukalaisvihamielisten ja syrjivien puheiden ja tekojen perimmäisten syiden tunnistamiseksi ja torjumiseksi ja sen yhteydessä olisi noudatettava asiaan kuuluvaa kansallista lainsäädäntöä ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä;

11.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia rasismin torjunnan strategioita, joissa tarkastellaan afrikkalaistaustaisten henkilöiden tilannetta muihin väestöryhmiin verrattuna esimerkiksi koulutuksessa, asumisessa, terveyspalveluissa, työelämässä, poliisin toiminnassa, sosiaalipalveluissa, oikeusjärjestelmässä sekä poliittisessa osallistumisessa ja edustuksessa ja kannustetaan afrikkalaistaustaisten näkyvyyteen myös mediassa ja televisio-ohjelmissa, jotta voidaan tehokkaasti puuttua afrikkalaistaustaisten vaillinaiseen edustukseen ja afrikkalaistaustaisten lasten roolimallien puutteeseen;

12.  painottaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkitystä rasismin ja syrjinnän torjumisessa ja kehottaa lisäämään rahoitusta ruohonjuuritason järjestöille eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla;

13.  kehottaa komissiota sisällyttämään nykyisiin rahoitusohjelmiin ja seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen kohdennettuja toimia afrikkalaistaustaisten henkilöiden aseman edistämiseksi;

14.  kehottaa komissiota perustamaan asianomaiseen yksikköönsä aihetta käsittelevän työryhmän, joka keskittyy erityisesti afrofobiaan liittyviin kysymyksiin;

15.  vaatii jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ja valvomaan asianmukaisesti rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin tehdyn neuvoston puitepäätöksen täytäntöönpanoa ja vaatii erityisesti, että vihaa vaikuttimena rotuun, kansallisuuteen tai etniseen alkuperään liittyvien rikosten tekemiselle pidetään raskauttavana tekijänä, jotta varmistetaan, että afrikkalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneet viharikokset kirjataan ja tutkitaan, niihin syyllistyneet asetetaan syytteeseen ja heille määrätään seuraamuksia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita reagoimaan tehokkaasti viharikoksiin ja tutkimaan vihan vaikutusta rotuun, kansallisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvissa rikoksissa sekä varmistamaan, että afrikkalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuvat viharikokset kirjataan ja tutkitaan, niihin syyllistyneet asetetaan syytteeseen ja heille määrätään seuraamuksia;

17.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan profiloinnin kaikissa muodoissaan rikosalan lainvalvonnassa, terrorismin torjunnassa ja maahanmuuton valvonnassa sekä virallisesti tunnistamaan ja torjumaan laittoman syrjinnän ja väkivallan käytäntöjä antamalla viranomaisille rasismin ja ennakkoluulojen torjumiseen liittyvää koulutusta;

18.  kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan rasistiset ja afrofobiset perinteet ja torjumaan niitä;

19.  kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan rotuennakkoluulojen ilmenemistä rikosoikeus- ja koulutusjärjestelmissään ja sosiaalihuollossa ja ryhtymään ennakoiviin toimiin, jotta varmistetaan ihmisten yhdenvertainen kohtelu oikeuden edessä ja parannetaan lainvalvontaviranomaisten ja vähemmistöyhteisöjen välisiä suhteita, varmistetaan yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet ja parannetaan opetusviranomaisten ja vähemmistöyhteisöjen välisiä suhteita ja varmistetaan yhdenvertaiset sosiaalipalvelut ja parannetaan sosiaaliviranomaisten ja vähemmistöyhteisöjen, eritoten mustien ja afrikkalaistaustaisten henkilöiden muodostamien yhteisöjen välisiä suhteita;

20.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että afrikkalaistaustaisilla aikuisilla ja lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta koulutusta ja hoitoa ilman syrjintää ja erottelua ja että tarvittaessa oppimista tuetaan asianmukaisesti; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään afrikkalaistaustaisten henkilöiden historian opetussuunnitelmiinsa ja antamaan kattavan näkökulman kolonialismista ja orjuudesta niin, että huomioidaan niiden aiemmat ja nykyiset kielteiset vaikutukset afrikkalaistaustaisten henkilöiden elämään; kehottaa varmistamaan, että opettajilla on tähän tehtävään asianmukainen koulutus ja tarvittavat voimavarat käsitellä monimuotoisuutta luokkahuoneessa;

21.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan afrikkalaistaustaisten henkilöiden työllisyyttä, yrittäjyyttä ja heille suunnattuja taloudellisen voimaannuttamisen aloitteita, jotta voidaan puuttua afrikkalaistaustaisten henkilöiden keskimääräistä korkeampiin työttömyyslukuihin ja heihin kohdistuvaan syrjintään työmarkkinoilla;

22.  kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan afrikkalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuvaan syrjintään asuntomarkkinoilla ja ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin eriarvoisuuden poistamiseksi asunnon saamisessa ja asianmukaisten asumisolojen varmistamiseksi;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan nykyisen lainsäädännön ja käytännöt huomioiden, että maahanmuuttajille, pakolaisille ja turvapaikanhakijoille on olemassa turvallisia ja laillisia tuloväyliä EU:hun;

24.  kehottaa komissiota ja unionin ulkosuhdehallintoa varmistamaan tehokkaasti, että EU ei myönnä varoja tai tukea eikä tee yhteistyötä sellaisten järjestöjen tai ryhmien kanssa, jotka osallistuvat tai joilla on kytköksiä mustien ja Afrikasta tulevien siirtolaisten orjuutukseen, ihmiskauppaan, kidutukseen tai kiristykseen;

25.  kehottaa unionin toimielimiä hyväksymään henkilöstön monimuotoisuutta ja osallistamista koskevan strategian, jossa vahvistetaan strateginen suunnitelma etnisten ja rodullisten vähemmistöjen osallistumisesta niiden henkilöstöön ja joka täydentää tätä tarkoitusta varten jo olemassa olevia toimia;

26.  kehottaa Euroopan tason puolueita ja poliittisia säätiöitä samoin kuin kaikilla tasoilla toimivia parlamentteja EU:ssa tukemaan ja kehittämään aloitteita, joilla kannustetaan afrikkalaistaustaisia henkilöitä osallistumaan politiikkaan;

27.  kehottaa komissiota toimimaan tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden, kuten Etyjin, YK:n, Afrikan unionin ja Euroopan neuvoston sekä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa afrofobian torjumiseksi kansainvälisesti;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(3) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(4) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(5) ”Being Black in Europe”, marraskuu 2018, raportti EU-MIDIS II -tutkimuksen valikoiduista tuloksista.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0056.
(7) https://search.coe.int/cm/Pages/result_details.aspx?ObjectID=09000016805e297e
(8) Katso Euroopan rasismin vastainen verkosto (ENAR): Afrofobia Euroopassa, ENARin varjoraportti 2014–2015, julkaistu vuonna 2015, saatavilla osoitteesta http://www.enar-eu.org/IMG/pdf/shadowreport_afrophobia_final_with_corrections.pdf
(9) Katso vuoden 2017 toinen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskeva tutkimus (EU-MIDIS II), saatavilla osoitteesta http://fra.europa.eu/en/publication/2017/eumidis-ii-main-results
(10) Edellinen alaviite.
(11) Katso viimeisin raportti vuodelta 2016, saatavilla osoitteesta http://hatecrime.osce.org/2016-data
(12) FRA:n lausunto 11.


Talousrikokset, veropetokset ja veronkierto
PDF 399kWORD 150k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta (2018/2121(INI))
P8_TA(2019)0240A8-0170/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108, 113, 115 ja 116 artiklan,

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöksen talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän erityisvaliokunnan TAX3 asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä(1),

–  ottaa huomioon veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä 25. marraskuuta 2015 annetun TAXE-erityisvaliokunnan päätöslauselman(2) ja 6. heinäkuuta 2016 annetun TAX2-erityisvaliokunnan päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman(4), johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta ”lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin”,

–  ottaa huomioon talousrikoksia, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän erikoisvaliokunnan työn tulokset, jotka esiteltiin neuvostolle ja komissiolle 13. joulukuuta 2017(5),

–  ottaa huomioon komission jatkotoimet edellä mainittujen parlamentin päätöslauselmien johdosta(6),

–  ottaa huomioon tutkivien journalistien lukuisat paljastukset, kuten LuxLeaks, Panama-paperit, paratiisipaperit ja viimeisimpinä Cum Ex -skandaalit, sekä rahanpesutapaukset, joissa on ollut mukana erityisesti Tanskassa, Virossa, Saksassa, Latviassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivia pankkeja,

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Cum Ex ‑skandaali: talousrikollisuus ja nykyisen oikeudellisen kehyksen porsaanreiät”(7),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen toimittajan Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus(8),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatimat tutkimukset ”Citizenship by investment (CBI) and residency by investment (RBI) schemes in the EU: state of play, issues and impacts”, ”Money laundering and tax evasion risks in free ports and customs warehouses” ja ”An overview of shell companies in the European Union”(9),

–  ottaa huomioon ALV-petoksia koskevan tutkimuksen ”VAT fraud: economic impact, challenges and policy issues”(10), kryptovaluuttoja ja lohkoketjua koskevan tutkimuksen ”Cryptocurrencies and blockchain – Legal context and implications for financial crime, money laundering and tax evasion” ja digitalisaation vaikutuksia kansainvälisiin veroasioihin koskevan tutkimuksen ”Impact of Digitalisation on International Tax Matters”(11),

–  ottaa huomioon komission tutkimukset aggressiivisista verosuunnitteluindikaattoreista(12),

–  ottaa huomioon TAX3-valiokunnan 34:ssä asiantuntijoiden kuulemistilaisuudessa tai keskusteluissa komission jäsenten ja ministereiden kanssa ja virkamatkoilla Washingtonissa, Riiassa, Mansaarella, Virossa ja Tanskassa keräämän näytön,

–  ottaa huomioon tämän vaalikauden aikana käyttöön otetun uudistetun ja vankemman yhteisöverokehyksen, erityisesti veron kiertämisen estämistä koskevat direktiivit (ATAD I(13) ja ATAD II(14)) ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin (DAC)(15) uudelleentarkastelut,

–  ottaa huomioon hyväksymistä odottavat komission ehdotukset, erityisesti yhteisestä (yhdistetystä) yhteisöveropohjasta (CC(C)TB)(16), digitaalitalouden verotuspaketista(17) ja maakohtaisesta raportoinnista (CbCR)(18) sekä parlamentin kannan näihin ehdotuksiin,

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmästä ja tämän ryhmän säännöllisistä selvityksistä Ecofin-neuvostolle,

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2017 hyväksytyn verotusasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista laaditun neuvoston luettelon, jota on muutettu kolmansien maiden tekemien sitoumusten jatkuvan seurannan perusteella,

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n lainsäädännön uusista veronkierron vastaisista vaatimuksista erityisesti rahoitus- ja investointitoimissa (C(2018)1756),

–  ottaa huomioon alv-kehyksen meneillään olevan uudistamisen, erityisesti lopullisen alv-järjestelmän,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Kohti lopullista alv-järjestelmää ja alv-petosten torjuminen”(19),

–  ottaa huomioon äskettäin hyväksytyn uuden EU:n rahanpesunvastaisen kehyksen, erityisesti neljännen (AMLD4)(20) ja viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin (AMLD5)(21) tarkistukset,

–  ottaa huomioon komission 28:aa jäsenvaltiota vastaan käynnistämät rikkomismenettelyt, jotka johtuvat siitä, että neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä ei ole saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä,

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 laaditun komission toimintasuunnitelman terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamiseksi (COM(2016)0050)(22),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Unionin vakavaraisuusvalvontaa ja rahanpesun torjuntaa koskevan sääntelykehyksen lujittaminen rahoituslaitoksia varten” (COM(2018)0645),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman rahanpesudirektiivin mukaisesti kiireellisesti käyttöön otettavasta EU:n mustasta listasta kolmansista maista(23),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 julkaistun EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumin kartoituksen ja puuteanalyysin EU:n rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksista ja esteistä tietojen hankkimisessa ja vaihtamisessa ja 26. kesäkuuta 2017 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön parantamisesta (SWD(2017)0275),

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) ja komission 11. heinäkuuta 2018 Maltan rahanpesun selvittelykeskukselle (FIAU) antaman suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumisen vastaisen direktiivin noudattamiseksi,

–  ottaa huomioon TAX3-valiokunnan puheenjohtajan Maltan pysyvälle EU-edustajalle Daniel Azzopardille 7. joulukuuta 2018 lähettämän kirjeen, jossa pyydettiin selitystä 17 Black -yrityksestä,

–  ottaa huomioon valtiontukia koskevat komission tutkimukset ja päätökset(24),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (COM(2018)0218),

–  ottaa huomioon Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen luonnoksen,

–  ottaa huomioon poliittisen julistuksen kehyksestä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle,

–  ottaa huomioon kansainvälisiä verokysymyksiä käsitelleiden lukuisten G7-, G8- ja G20-huippukokousten tulokset,

–  ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2015 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman Addis Abeban toimintasuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon Afrikasta peräisin olevia laittomia rahavirtoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportin, joka laadittiin Afrikan unionin ja Afrikan talouskomission valtiovarainministerien sekä suunnittelusta ja talouskehityksestä vastaavien afrikkalaisten ministerien konferenssin yhteisestä pyynnöstä,

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun komission tiedonannon tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta (COM(2016)0024), jossa komissio kehotti EU:ta ”näyttämään esimerkkiä”,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle(25) sekä 15. tammikuuta 2019 sukupuolten tasa-arvosta ja EU:n veropolitiikasta(26) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa määrätyn velvollisuuden noudattaa aina yksityiselämää koskevaa lainsäädäntöä,

–  ottaa huomioon 23. tammikuuta 2019 annetun komission kertomuksen ”Sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyt Euroopan unionissa” (COM(2019)0012),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla” (COM(2019)0008),

–  ottaa huomioon 18. lokakuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”EU:n kehityskumppanuudet ja kansainvälisten verosopimusten haaste”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön (A8-0170/2019),

1.Yleistä

1.1.Muutokset

1.  toteaa, että nykyiset verosäännöt eivät usein pysy talouden yhä kiihtyvässä vauhdissa; muistuttaa, että nykyiset kansainväliset ja kansalliset verosäännöt laadittiin pääasiassa 1900-luvun alussa; toteaa, että sääntöjä on uudistettava kiireellisesti ja jatkuvasti, jotta kansainväliset, EU:n ja kansalliset verojärjestelmät soveltuvat 2000-luvun uusiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja teknologisiin haasteisiin; panee merkille laajan yhteisymmärryksen siitä, että nykyisillä verojärjestelmillä ja kirjanpitomenetelmillä ei ole valmiuksia pysyä mukana tämän kehityksen tahdissa ja varmistaa, että kaikki markkinatoimijat maksavat oikeudenmukaisen osuuden veroista;

2.  korostaa, että Euroopan parlamentti on osallistunut merkittävällä panoksella muun muassa LuxLeaksin, Panama-paperien, paratiisinpaperien, Football Leaksin, Bahamas Leaksin ja Cum Ex -skandaalien tapauksissa paljastuneiden talousrikosten, veropetosten ja veronkierron torjuntaan erityisesti TAXE-, TAX2-(27) ja TAX3-erityisvaliokuntien, PANA-tutkintavaliokunnan sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) työn kautta;

3.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on kuluvalla toimikaudella antanut 26 lainsäädäntöehdotusta, joiden tarkoituksena on poistaa joitakin porsaanreikiä, tehostaa talousrikosten ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaa, tehostaa veronkantoa ja lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta; pitää hyvin valitettavana, että merkittävät yhtiöverouudistusta koskevat aloitteet, joita ei ole vielä saatu päätökseen, eivät ole edenneet neuvostossa aidon poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi; kehottaa hyväksymään pikaisesti EU:n aloitteet, joita ei ole vielä saatu päätökseen, ja seuraamaan tarkasti täytäntöönpanoa, jotta varmistetaan sen tehokkuus ja asianmukainen valvonta, jotta voidaan pysyä erilaisten veropetosten, veronkierron ja aggressiivinen verosuunnittelun tahdissa;

4.  palauttaa mieliin, että verotuksellisilla lainkäyttöalueilla voidaan valvoa vain niiden alueisiin liittyviä verokysymyksiä ja että rahoitusvirrat sekä tietyt monikansallisten yhtiöiden ja varakkaiden yksityishenkilöiden kaltaiset veronmaksajat toimivat globaalisti;

5.  painottaa, että verokantojen määrittely edellyttää, että käytössä on kokonaiskuva veronmaksajan tilanteesta, myös osatekijöistä, jotka ovat verotuksellisten lainkäyttöalueiden ulkopuolella, sekä sen määrittelyä, mihin lainkäyttöalueeseen kukin osa kuuluu; toteaa tämän edellyttävän myös, että tällaiset verokannat jaetaan verotuksellisten lainkäyttöalueiden kesken kaksinkertaisen verotuksen ja kaksinkertaisen verottamattomuuden välttämiseksi; katsoo, että ensisijalle olisi asetettava kaksinkertaisen verottamattomuuden poistaminen sekä sen varmistaminen, että kaksinkertaiseen verotukseen puututaan;

6.  katsoo, että kaikkien EU:n toimielinten sekä jäsenvaltioiden, on pyrittävä selittämään kansalaisille verotuksen alalla tehtävää työtä ja toteutettuja toimia nykyisten ongelmien ja porsaanreikien korjaamiseksi; katsoo, että EU:n on hyväksyttävä kattava strategia, jonka mukaan EU tukee asianmukaisella politiikalla jäsenvaltioiden siirtymistä nykyisistä haitallisista verojärjestelmistään EU:n oikeuskehyksen ja EU:n perussopimusten hengen mukaiseen verojärjestelmään;

7.  toteaa, että talouden virrat(28) ja mahdollisuudet muuttaa verotuksellista kotipaikkaa ovat lisääntyneet merkittävästi; varoittaa, että tietyt uudet ilmiöt(29) ovat itsessään läpinäkymättömiä tai helpottavat läpinäkymättömyyttä, mikä mahdollistaa verovilpin, veropetokset, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun;

8.   pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot heikentävät muiden jäsenvaltioiden veropohjaa houkuttelemalla muualla syntyneitä voittoja ja sallivat näin yritysten alentaa verokantaansa keinotekoisesti; painottaa, että tällainen käytäntö vahingoittaa solidaarisuutta EU:ssa ja edistää vaurauden jakamista uudelleen monikansallisille yhtiöille ja niiden osakkaille EU:n kansalaisten kustannuksella; kannattaa tutkijoiden ja toimittajien arvokasta työtä näiden avustaessa tällaisten käytäntöjen paljastamisessa;

1.2.Verotuksen tarkoitus sekä verovilpin, veropetosten, haitallisten verokäytäntöjen ja rahanpesun vaikutus eurooppalaisiin yhteiskuntiin

9.  katsoo, että oikeudenmukaisella verotuksella sekä verovilpin, veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun vastaisella määrätietoisella torjumisella on keskeinen rooli oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja vahvan talouden kehittämisessä samalla kun ne puolustavat yhteiskuntasopimusta ja oikeusvaltioperiaatetta; toteaa, että oikeudenmukainen ja tehokas verotusjärjestelmä on keskeisessä asemassa, kun eriarvoisuutta torjutaan rahoittamalla sosiaalista liikkuvuutta tukevia menoja ja myös vähentämällä tuloeroja; korostaa, että veropolitiikalla voi olla merkittävä vaikutus työllistämispäätöksiin, investointitasoihin ja yritysten laajentumishalukkuuteen;

10.  korostaa, että kiireellisimpänä prioriteettina on vähentää verovilpin, veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun aiheuttamaa verotulovajetta ja vaikutusta kansallisiin talousarvioihin ja EU:n talousarvioon, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja verotuksen oikeudenmukaisuus kaikkien veronmaksajien välillä ja keskuudessa, torjutaan eriarvoisuuden lisääntymistä ja vahvistetaan luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon varmistamalla, että petostentekijät eivät saa verotukseen liittyvää kilpailuetua rehellisiin veronmaksajiin nähden;

11.  korostaa, että EU:n ja kansallisen tason yhteiset toimet ovat erittäin tärkeitä puolustettaessa EU:n talousarviota ja kansallisia talousarvioita maksamattomista veroista johtuvia tappio vastaan; toteaa, että ainoastaan täysimääräisesti ja tehokkaasti kerättyjen verotulojen avulla valtiot voivat tarjota muun muassa laadukkaita julkisia palvelua, mukaan lukien kohtuuhintainen koulutus, terveydenhuolto ja asuminen, turvallisuus, rikoksentorjunta ja hätäaputoimet, sosiaaliturva ja terveydenhoito, ammatillisten normien ja ympäristönormien täytäntöönpano, ilmastonmuutoksen torjunta, sukupuolten tasa-arvon edistäminen, julkinen liikenne ja olennainen infrastruktuuri, jotta voidaan edistää sosiaalisesti tasapainoista kehitystä ja tarvittaessa vakauttaa se ja siirtyä kohti kestävän kehityksen tavoitteita;

12.  katsoo, että verotuksen ja veronkannon viimeaikaisella kehityksellä, jonka myötä verovaikutus on siirtynyt varallisuudesta tuloihin, pääomatuloista ansiotuloihin ja kulutukseen, monikansallisista yrityksistä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä rahoitusalalta reaalitalouteen, on ollut suhteeton vaikutus naisiin ja pienituloisiin henkilöihin, jotka ovat tyypillisesti muita riippuvaisempia ansiotuloista ja käyttävät suuremman osuuden tuloistaan kulutukseen(30); panee merkille, että veropetosten osuus on suurempi varakkaimpien keskuudessa(31); kehottaa komissiota ottamaan huomioon sosiaalisen kehityksen vaikutuksen, sukupuolten tasa-arvo ja muut edellä mainitut toimintapolitiikat, verotuksen ja rahanpesun torjunnan alaa koskevissa lainsäädäntöehdotuksissaan;

1.3.Käteistapahtumiin liittyvät riskit ja hyödyt

13.  korostaa, että käteistapahtumiin liittyy edelleen korkea rahanpesun ja veropetosten riski, arvonlisäveropetokset mukaan lukien, huolimatta niiden eduista, joita ovat helppokäyttöisyys ja nopeus; toteaa, että useilla jäsenvaltioilla on jo käytössä käteismaksuja koskevia rajoituksia; panee myös merkille, että vaikka käteisvarojen valvontaa EU:n ulkorajoilla koskevia sääntöjä on yhdenmukaistettu, käteisvarojen siirtoa EU:n rajojen sisäpuolella koskevat jäsenvaltioiden säännöt vaihtelevat;

14.  toteaa, että näiden toimien hajanaisuus ja erilaisuus saattavat häiritä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; kehottaa komissiota sen vuoksi laatimaan ehdotuksen, joka koskee käteismaksujen rajoituksia EU:ssa; toteaa lisäksi, että nimellisarvoltaan suuret eurosetelit aiheuttavat suuremman rahanpesuun liittyvän riskin; suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan keskuspankki (EKP) ilmoitti vuonna 2016, että se ei enää laske liikkeeseen uusia 500 euron seteleitä (joskin jäljellä oleva varanto on yhä laillinen maksuväline); kehottaa EKP:tä laatimaan aikataulun, jonka mukaisesti mahdollisuus käyttää 500 euron seteleitä poistuu vaiheittain;

1.4.Määrällinen arvio

15.  painottaa, että veropetokset, veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu johtavat kansallisissa ja unionin talousarvioissa menetettyihin resursseihin(32); toteaa, että näitä menetyksiä on vaikea arvioida; toteaa kuitenkin, että uudet avoimuusvaatimukset johtaisivat sekä parempaan dataan että vähentäisivät läpinäkymättömyyttä;

16.  toteaa, että useissa arvioinneissa on pyritty määrittämään verovilpistä, veropetoksista ja aggressiivisesta verosuunnittelusta johtuvien tappioiden suuruus; toteaa, että tietojen luonteen tai niiden puutteen vuoksi missään näistä ei kuvata asiaa riittävän tarkasti; toteaa, että jotkut uusista arvioista täydentävät toisiaan ja perustuvat erilaisiin täydentäviin menetelmiin;

17.  toteaa, että vaikka komissio tekee arviota EU:n arvonlisäverovajeesta, tähän mennessä ainoastaan viisitoista jäsenvaltiota on laatinut omat kansalliset arvionsa verovajeesta; kehottaa kutakin jäsenvaltiota laatimaan komission ohjauksessa verovajeesta kattavan arvion, joka ei rajoitu arvonlisäveroon vaan joka sisältää kaikkien verokannustimien kustannukset;

18.  pitää jälleen valitettavana, että veronkierron ja veropetosten laajuudesta ei ole saatavilla luotettavia ja puolueettomia tilastotietoja, ja korostaa, että on tärkeää kehittää tarkoituksenmukaisia ja läpinäkyviä menetelmiä, joilla määritetään näiden ilmiöiden laajuus ja niiden vaikutus maiden julkiseen talouteen, taloudelliseen toimintaan ja julkisiin investointeihin(33); korostaa, että tilastolaitosten poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus on tilastotietojen luotettavuuden varmistamisen kanalta tärkeää; kehottaa pyytämään Eurostatilta teknistä apua kattavien ja tarkkojen tilastojen keräämisessä, jotta ne saadaan toimitettua vertailukelpoisessa ja helposti yhteensovitettavassa digitaalisessa muodossa;

19.  muistuttaa erityisesti vuonna 2015 laaditusta empiirisestä arviosta, joka koskee aggressiivisesta yhteisöverosuunnittelusta EU:ssa johtuvien vuotuisten tulonmenetysten laajuutta; panee merkille, että arviointi ulottuu 50–70 miljardista eurosta (ainoastaan voitonsiirtoihin menetetty määrä, joka vastaa vähintään 17:ää prosenttia yhteisöverotulosta vuonna 2013 ja 0,4 prosenttia BKT:stä) 160–190 miljardiin euroon (johon on lisätty tärkeimpien monikansallisten yritysten yksilöllisistä verotusjärjestelyistä ja veronkannon tehottomuudesta johtuvia menetyksiä);

20.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita erityisesti Fiscalis-ohjelman tuella asettamaan etusijalle hankkeet, joilla pyritään määrittämään veronkierron laajuus, jotta voidaan puuttua paremmin nykyiseen verotulovajeeseen; korostaa, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt(34) Fiscalis-ohjelman lisäyksen; kehottaa jäsenvaltioita komission koordinoimana arvioimaan verovajeensa ja julkaisemaan vuosittain arviointien tulokset;

21.  panee merkille, että Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) työasiakirjassa(35) arvioidaan veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista (BEPS) johtuvien veroparatiiseihin liittyvien maailmanlaajuisten tappioiden olevan noin 600 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa; panee merkille, että IMF:n pitkän aikavälin arviot ovat 400 miljardia Yhdysvaltain dollaria OECD-maiden osalta (1 prosentti niiden BKT:stä) ja 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria kehitysmaiden osalta (1,3 prosenttia niiden BKT:stä);

22.  on tyytyväinen hiljattain esitettyihin arvioihin piilotaloudesta (non-observed economy, NOE) – jota kutsutaan usein varjotaloudeksi – asiakirjassa 2017 Survey Tax Policies in the European Union(36), jossa esitetään laajempi ilmaisu veronkierrolle; painottaa, että piilotalouden arvolla mitataan taloudellista toimintaa, joka ei käy ilmi kansatalouden tilinpitoon käytetyistä perustason tietolähteistä;

23.  korostaa, että lähes 40 prosenttia monikansallisten yritysten voitoista siirretään maailmanlaajuisesti joka vuosi veroparatiiseihin ja että voitonsiirron osalta ensisijaisia häviäjiä vaikuttavat olevan Euroopan unionin jäsenvaltiot, koska 35 prosenttia siirretyistä voitoista on peräisin EU-maista, ja 30 prosenttia kehitysmaista(37); toteaa, että noin 80 prosenttia useista EU:n jäsenvaltioista siirretyistä voitoista ohjataan harvoihin muihin EU:n jäsenvaltioihin tai niiden kautta; toteaa, että monikansalliset yritykset voivat maksaa jopa 30 prosenttia vähemmän veroja kuin kotimaiset kilpailijat ja että aggressiivinen verosuunnittelu vääristää kilpailua erityisesti kotimaisten pk-yritysten osalta;

24.  toteaa, että viimeisimpien arvioiden mukaan veropetokset EU:ssa ovat noin 825 miljardia euroa vuodessa(38);

25.  panee merkille, että TAX3-valiokunnan kuulemat monikansalliset yritykset laativat omat arvionsa tosiasiallisista veroasteista(39); toteaa, että jotkin asiantuntijat asettavat nämä arviot kyseenalaisiksi;

26.  kehottaa keräämään tilastoja vapaasatamissa, tullivarastoissa ja erityistalousalueilla tapahtuneista suurista kaupoista sekä välittäjien ja väärinkäytösten paljastajien tekemistä paljastuksista;

1.5. Veropetokset, verovilppi, veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu

27.  muistuttaa, että veropetosten ja verovilpin torjunnalla puututaan laittomiin toimiin, kun taas veronkierron torjunta koskee tilanteita, joissa hyödynnetään lain porsaanreikiä tai jotka ovat lähtökohtaisesti lainmukaisia – elleivät veroviranomaiset tai viime kädessä oikeusviranomaiset totea niitä laittomiksi – mutta sen hengen vastaisia; kehottaa tämän vuoksi yksinkertaistamaan verokehystä;

28.  muistuttaa, että veronkannon tehostaminen EU-maissa on omiaan vähentämään veronkiertoon ja siitä seuraavaan rahanpesuun liittyvää rikollisuutta;

29.  muistuttaa, että aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan sellaisen verojärjestelyn käyttöönottamista, jolla pyritään vähentämään verovelvollisuutta hyödyntämällä verojärjestelmän muotoseikkoja tai kahden tai useamman verojärjestelmän sovittelua, mikä on lain hengen vastaista;

30.  on tyytyväinen vastaukseen, jonka komissio antoi TAXE-, TAX2- ja PANA-valiokunnan päätöslauselmiin aggressiivisen verosuunnittelun ja haitallisten verokäytäntöjen määrittelemiseksi entistä paremmin;

31.  kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään ja hyväksymään kattavan ja täsmällisen määritelmän aggressiivisen verosuunnittelun indikaattoreille käyttämällä perustana hallinnollisesta yhteistyöstä annetun direktiivin (DAC6) viidennessä uudelleentarkastelussa(40) määriteltyjä tunnusmerkkejä ja komission asiaa koskevia tutkimuksia ja suosituksia(41); korostaa, että nämä selkeät indikaattorit voivat perustua tarvittaessa kansainvälisesti sovittuihin standardeihin; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään näitä indikaattoreita perustana kaikkien olemassa olevista verotuksen porsaanrei’istä johtuvien haitallisten verokäytäntöjen poistamiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa päivittämään näitä indikaattoreita säännöllisesti, jos uusia aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä tai -käytäntöjä ilmenee;

32.  korostaa, että yhtiöveron maksajat ja varakkaat yksityishenkilöt käyttävät samankaltaisia yhtiörakenteita ja vastaavia rakenteita, kuten trusteja ja veroparatiiseja, aggressiivista verosuunnittelua varten; muistuttaa toistamiseen välittäjien(42) roolista tällaisten järjestelmien perustamisessa; muistuttaa tämän osalta, että varakkaiden yksityishenkilöiden tuloista pääosa on pääomatuloa eikä ansiotuloa;

33.  suhtautuu myönteisesti komission laatimaan aggressiivisen verosuunnittelun indikaattoreiden arviointiin ja niiden sisällyttämiseen vuoden 2018 eurooppalaisen ohjausjakson maaraportteihin; vaatii, että tällaisesta arvioinnista tehdään säännöllinen, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla sekä parempi julkisten tulojen vakaus pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota varmistamaan aggressiivisen verosuunnittelun lopettamista koskevat selkeät jatkomenettelyt tarvittaessa virallisten suositusten muodossa;

34.  kehottaa jälleen yrityksiä noudattamaan veronmaksajina täysimääräisesti verovelvoitteitaan ja pidättäytymään aggressiivisesta verosuunnittelusta, joka johtaa veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin, ja pitämään oikeudenmukaista verotusta koskevaa strategiaa ja haitallisista verokäytännöistä pidättymistä yritysten yhteiskuntavastuun tärkeänä osana sekä ottamaan huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavat periaatteet ja OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeet, jotta varmistetaan veronmaksajien luottamus verokehyksiin;

35.  kehottaa tiiviimmän yhteistyön menettelyyn osallistuvia jäsenvaltiota sopimaan mahdollisimman pian finanssitransaktioveron käyttöönotosta ja toteaa samalla, että maailmanlaajuinen ratkaisu olisi asianmukaisin;

2.Yhtiöverotus

36.  muistuttaa, että mahdollisuudet valita yrityksen sijainti- tai oleskelupaikka sääntelykehyksen perusteella ovat lisääntyneet globalisaation ja digitalisaation myötä;

37.  muistuttaa, että verot on maksettava niillä lainkäyttöalueilla, joilla tosiasiallinen, olennainen ja aito taloudellinen toiminta ja arvonmuodostus tapahtuvat, tai välillisen verotuksen tapauksessa siellä, missä kulutus tapahtuu; korostaa, että tämä voidaan saavuttaa hyväksymällä EU:ssa yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, johon liittyy asianmukainen ja oikeudenmukainen jakoperuste, johon sisältyy muun muassa kaikki aineellinen varallisuus;

38.  toteaa, että EU hyväksyi veronkierron vastaisessa direktiivissä (ATAD I) maastapoistumisveron, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat verottaa alueellaan luodun pääomavoiton taloudellista arvoa, vaikka tätä voittoa ei olisi vielä syntynyt maastapoistumisen aikana; katsoo, että periaatetta, jonka mukaan voitot verotetaan jäsenvaltioissa ennen kuin ne viedään pois unionista, olisi vahvistettava esimerkiksi ottamalla käyttöön korkoja ja rojalteja koskeva koordinoitu lähdevero nykyisten porsaanreikien sulkemiseksi ja sen välttämiseksi, että voitot siirtyvät EU:n ulkopuolelle ilman veroja; kehottaa neuvostoa jatkamaan neuvotteluja korkoja ja rojalteja koskevasta ehdotuksesta(43); toteaa, että verosopimuksilla vähennetään usein lähdeverokantaa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi(44);

39.  toteaa jälleen, että kansainvälisten verosääntöjen mukauttamisella on vastattava verojen välttelyyn, jonka mahdollistavat kansallisten verosäännösten sekä sopimusverkostojen välisen vuorovaikutuksen hyödyntäminen, joka johtaa verokannan rappeutumiseen ja kaksinkertaiseen verottamattomuuteen, samalla kun varmistetaan, ettei verotus ole kaksinkertaista;

2.1.BEPS-toimintasuunnitelma ja sen täytäntöönpano EU:ssa: veronkiertodirektiivi

40.  toteaa, että G20:n ja OECD:n johtaman BEPS-hankkeen tarkoituksena oli puuttua syihin ja olosuhteisiin, jotka johtavat veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeviin käytäntöihin, parantamalla verosääntöjen johdonmukaisuutta valtioiden rajojen yli, vahvistamalla sisältövaatimuksia sekä lisäämällä avoimuutta ja varmuutta; toteaa kuitenkin, että OECD:n kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva halukkuuden ja sitoutumisen aste BEPS-toimintasuunnitelman yhteydessä vaihtelee maittain ja asiaa koskevien erityisten toimien osalta;

41.  toteaa, että G20:n ja OECD:n 15-kohtaista BEPS-toimintasuunnitelmaa, jolla on tarkoitus puuttua koordinoidusti BEPS-käytäntöjen syntyyn vaikuttaviin syihin ja olosuhteisiin, pannaan parhaillaan täytäntöön ja seurataan ja siitä keskustellaan edelleen laajemmassa yhteydessä kuin vain alkuperäisissä osallistujamaissa osallistavan kehyksen avulla; kehottaa siksi jäsenvaltioita tukemaan sekä osallistavan kehyksen toimeksiannon että sen toiminnan uudistamista varmistaakseen, että jäljellä olevat veroporsaanreiät ja verotukseen liittyvät ratkaisemattomat kysymykset, katetaan nykyisessä kansainvälisessä kehyksessä; panee tyytyväisenä merkille osallistavan kehyksen aloitteen, jonka tavoitteena on keskustella ja löytää maailmanlaajuinen yhteisymmärrys verotusoikeuksien jakamisesta paremmin maiden kesken;

42.  panee merkille, että toimet edellyttävät täytäntöönpanoa; panee merkille BEPS-toimenpiteitä koskevasta osallistavasta kehyksestä laaditun ohjeasiakirjan(45), jossa pyritään löytämään mahdollisia ratkaisuja digitaalitalouden verotukseen liittyviin havaittuihin haasteisiin;

43.  huomauttaa, että jotkin maat ovat hiljattain hyväksyneet yksipuolisia vastatoimenpiteitä haitallisten verokäytäntöjen torjumiseksi (kuten Yhdistyneen kuningaskunnan Diverted Profits Tax (siirrettyjen voittojen vero) ja Yhdysvaltojen verouudistuksen säännökset (esimerkiksi Global Intangible Low-Taxed Income (GILTI))) varmistaakseen, että monikansallisten yritysten ulkomaalaisia tuloja verotetaan asianmukaisesti efektiivisen vähimmäistason mukaan emoyrityksen sijaintimaassa; kehottaa EU:ta arvioimaan näitä toimenpiteitä; toteaa, että toisin kuin tällaisissa yksipuolisissa toimenpiteissä EU tavallisesti edistää monenvälisiä ja yhteisymmärrykseen perustuvia ratkaisuja verotusoikeuksien oikeudenmukaiseksi jakamiseksi; korostaa, että esimerkiksi EU asettaa digitaalialan verotuksessa etusijalle globaalin ratkaisun, mutta esittää kuitenkin digitaalisia palveluja koskevaa veroa, koska globaalit neuvottelut ovat edistyneet hitaasti;

44.  palauttaa mieliin, että EU:n vuoden 2016 veronkierron vastaisella toimenpidepaketilla täydennetään nykyisiä säännöksiä 15 BEPS-toimen täytäntöönpanemiseksi koordinoidulla tavalla EU:n sisämarkkinoilla;

45.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on hyväksynyt ATAD I:n ja ATAD II:n; toteaa, että ne tarjoavat oikeudenmukaisempaa verotusta luomalla vähimmäissuojelun tason yritysten veronkiertoa vastaan koko EU:ssa ja varmistamalla entistä oikeudenmukaisemman ja vakaamman ympäristön yrityksille sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta; suhtautuu myönteisesti verokohtelun eroavuuksia koskeviin säännöksiin kaksinkertaisen verottamattomuuden estämiseksi, jotta voidaan poistaa nykyiset eroavuudet ja pidättyjä luomasta lisää eroavuuksia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille;

46.  suhtautuu myönteisesti ATAD I:een sisältyviin ulkomaisia väliyhtiöitä koskeviin säännöksiin, joilla varmistetaan, että etuyhteydessä olevia yrityksiä, jota ovat sijoittautuneet maihin, joissa verotus on vähäisempää tai olematonta, tosiasiallisesti verotetaan; toteaa, että niillä estetään se, että väliyhtiöitä koskevien kansallisten sääntöjen puuttuminen tai moninaisuus unionissa vääristää sisämarkkinoiden toimintaa myös silloin, kun järjestelyt ovat täysin keinotekoisia, kuten parlamentti on useaan kertaan kehottanut; pitää valitettavana, että samaan aikaan käytössä on kaksi lähestymistapaa, joita sovelletaan väliyhtiöitä koskevien sääntöjen täytäntöönpanoon ATAD I:ssä, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ainoastaan yksinkertaisimmat ja tehokkaimmat väliyhtiöitä koskeva säännöt ATAD I:n 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

47.  suhtautuu myönteisesti ATAD I:een sisältyvään yhteisöverovelvollisuuden laskemista koskevaan yleiseen veronkierron vastaiseen sääntöön, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää huomiotta järjestelyt, jotka eivät ole aitoja, ja jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat tosiseikat ja olosuhteet, joiden tarkoituksena on yksinomaan veroedun saaminen; toistaa kehotuksena, että voimassa olevassa lainsäädännössä ja erityisesti emo-tytäryhtiödirektiivissä, sulautumadirektiivissä ja korko- ja rojaltidirektiivissä olisi otettava käyttöön yleinen ja yhteinen tiukka veronkierron vastainen sääntö;

48.  kehottaa uudelleen laatimaan kiinteää toimipaikkaa ja merkittävää taloudellista läsnäoloa koskevan selkeän määritelmän niin, että yhtiöt eivät voi keinotekoisesti välttää veronalaista läsnäoloa jäsenvaltiossa, jossa niillä on taloudellista toimintaa;

49.  kehottaa saattamaan päätökseen EU:n yhteisessä siirtohinnoittelufoorumissa parhaillaan tehtävän työn, joka liittyy hyvien käytäntöjen kehittämiseen ja komission suorittamaan täytäntöönpanon valvontaan jäsenvaltioissa;

50.  palauttaa mieliin huolensa, jotka liittyvä siirtohintojen käyttöön aggressiivisessa verosuunnittelussa, ja sen vuoksi palauttaa mieliin, että on toteuttava asianmukaisia toimia ja parannettava siirtohinnoittelukehystä, jotta tähän asiaan voidaan puuttua; korostaa, että on varmistettava, että niissä otetaan huomioon talouden realiteetit, niillä edistetään jäsenvaltioita ja unionin alueella toimivia yrityksiä koskevaa varmuutta, selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta ja vähennetään sääntöjen väärinkäyttöriskiä voitonsiirtotarkoituksiin vuonna 2010 annetut OECD:n siirtohintoja koskevat ohjeet(46) monikansallisille yrityksille ja verohallinnolle huomioon ottaen; toteaa kuitenkin, että kuten asiantuntijoiden julkaisuissa on korostettu itsenäisen yksikön käsitteen tai markkinaehtoperiaatteen käyttö on yksi pääasiallisista tekijöistä, joka mahdollistaa haitalliset verotuskäytännöt(47);

51.  korostaa, että veroviranomaisten käyttöön on annettu ajantasaistettu välineistö EU:n toimissa, joilla pyritään puuttumaan veropohjan rapautumiseen ja aggressiiviseen verosuunnitteluun, jotta veronkannon oikeudenmukaisuus voidaan varmistaa siten, että samalla säilytetään EU:n yritysten kilpailukyky; korostaa, että veroviranomaisten olisi vastattava välineiden tehokkaasta käytöstä aiheuttamatta lisärasitteita vastuullisille veronmaksajille, erityisesti pk-yrityksille;

52.  toteaa, että ATAD I:n ja DAC4:n hyväksymisen seurauksena uusi tiedonkulku veroviranomaisille edellyttää riittäviä resursseja, jotta varmistetaan tällaisten tietojen mahdollisimman tehokas käyttö ja pienennetään tehokkaasti nykyistä verovajetta; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että viranomaisten käyttämät välineet ovat riittäviä ja asianmukaisia näiden tietojen käyttämiseen sekä eri lähteistä ja tietokokonaisuuksista saatujen tietojen yhdistämiseen ja ristiintarkastukseen;

2.2.Aggressiivista verosuunnittelua ja BEPS-toimintasuunnitelman tukemista koskevien EU:n toimien tehostaminen

2.2.1.Jäsenvaltioiden verojärjestelmien ja yleisen veroympäristön valvonta – aggressiivinen verosuunnittelu EU:ssa (eurooppalainen ohjausjakso)

53.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden verojärjestelmistä ja yleisestä veroympäristöstä on tullut osa eurooppalaista ohjausjaksoa tähän liittyvän parlamentin kehotuksen mukaisesti(48); suhtautuu myönteisesti komission tekemiin tutkimuksiin ja laatimin tietoihin(49), joiden avulla on mahdollista puuttua entistä paremmin tilanteisiin, joissa ilmenee taloudellisin perustein tapahtuvaa aggressiivista verosuunnittelua, ja joista käy selvästi ilmi altistuminen verosuunnittelulle sekä tarjotaan kaikille jäsenvaltioille ilmiöön liittyvä tietokanta; huomauttaa, että jäsenvaltiot eivät saa vilpittömän yhteistyön hengessä helpottaa sellaisten aggressiivista verosuunnittelua koskevien järjestelmien luomista, jotka ovat ristiriidassa EU:n lainsäädäntökehyksen ja EU:n perussopimusten hengen kanssa;

54.  kehottaa antamaan näille eurooppalaisen ohjausjakson uusille veroindikaattoreille saman asemankuin menojen valvontaan liittyville indikaattoreille; painottaa, että on hyödyllistä lisätä eurooppalaiseen ohjausjaksoon tällainen veroulottuvuus, koska se mahdollistaa puuttumisen tiettyihin haitallisiin verokäytäntöihin, joihin ei ole tähän mennessä puututtu ATAD-direktiivissä ja muissa nykyisissä unionin säädöksissä;

55.  suhtautuu myönteisesti siihen, että DAC6:ssa vahvistetaan raportoitavia rajat ylittäviä järjestelyjä koskeva tunnusmerkistö, jotka välittäjien on ilmoitettava viranomaisille, jotta ne voivat arvioida niitä myöhemmin; suhtautuu myönteisesti siihen, että näitä ATP-järjestelyjen ominaispiirteitä voidaan päivittää, jos uusia järjestelyjä tai käytäntöjä ilmenee; huomauttaa, että direktiivin täytäntöönpanon määräaika ei ole vielä kulunut umpeen ja että säännöksiä on seurattava, jotta varmistetaan niiden tehokkuus;

56.  kehottaa käytännesääntötyöryhmää raportoimaan neuvostolle ja parlamentille vuosittain jäsenvaltioille raportoiduista keskeisistä järjestelyistä, jotta päätöksentekijät pysyvät sellaisten uusien verojärjestelyjen tasalla, joita ollaan valmistelemassa, ja ryhtyvät mahdollisiin vastatoimenpiteisiin, joita voidaan tarvita;

57.  kehottaa sekä EU:n toimielimiä että jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisilla hankintasopimuksilla ei helpoteta toimittajien verojen välttelyä; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi seurattava ja varmistettava, että yritykset tai muut tarjouskilpailuihin ja hankintasopimuksiin osallistuvat oikeussubjektit eivät osallistu veropetoksiin, veronkiertoon ja aggressiiviseen verosuunnitteluun; kehottaa komissiota selventämään unionin hankintadirektiivin mukaista nykyistä hankintakäytäntöä ja tarvittaessa ehdottamaan direktiivin päivittämistä tavalla, joka ei estä verotukseen liittyvien seikkojen soveltamista poissulkemisperusteina tai jopa valintaperusteina julkisissa hankinnoissa;

58.  kehottaa komissiota julkaisemaan ehdotuksen, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että julkisiin hankintamenettelyihin osallistuvat taloudelliset toimijat noudattavat verotuksen alalla vähimmäistason avoimuutta ja erityisesti julkista maakohtaista raportointia ja avoimia omistajuusrakenteita koskevia vaatimuksia;

59.  kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksen, jolla pyritään kumoamaan patenttiboksit, ja kehottaa jäsenvaltioita suosimaan harmitonta ja tarvittaessa suoraa T&K-toiminnan tukea alueillaan; painottaa, että yritysten verohuojennukset on suunniteltava huolellisesti ja pantava täytäntöön ainoastaan, jos niillä on myönteistä vaikutusta työllisyyteen ja kasvuun ja jos voidaan sulkea pois kaikenlainen riski uusien porsaanreikien syntymisestä verojärjestelmään;

60.  toistaa samalla kehotuksensa varmistaa, että nykyiset patenttiboksit muodostavat esimerkiksi menojen testauksen kaltaisen aidon yhteyden taloudelliseen toimintaan ja että ne eivät vääristä kilpailua; panee merkille aineettomien hyödykkeiden kasvavan roolin monikansallisten yritysten arvoketjussa; panee merkille T&K-menojen paremman määritelmän yhteistä yhtiöveropohjaa koskevassa ehdotuksessa; tukee parlamentin kantaa, jonka mukaisesti verohyvitys myönnetään aidoista T&K-menoista T&K-vähennysten sijaan;

2.2.2.Verotusalan parempi yhteistyö, yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja mukaan lukien

61.  painottaa, että Euroopan unionin veropolitiikan pitäisi kohdistua sekä verojen välttelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaan sekä rajat ylittävän taloudellisen toiminnan helpottamiseen veroviranomaisten välisen yhteistyön ja veropolitiikan älykkään suunnittelun avulla;

62.  painottaa, että lukuisat verotukseen liittyvät esteet haittaavat rajat ylittävää taloudellista toimintaa; ottaa tässä yhteydessä huomioon 25. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan kansalaisten ja yritysten 20 suurimmasta sisämarkkinoiden toimintaa koskevasta huolenaiheesta(50), kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman näihin ongelmiin puuttumiseksi ensisijaisena kysymyksenä;

63.  suhtautuu myönteisesti yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevan hankkeen uudelleenkäynnistämiseen komission hyväksymien yhteistä yhtiöveropohjaa ja yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevien yhdistettyjen ehdotusten mukaisesti; painottaa, että kun yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja on pantu täysimääräisesti täytäntöön, se tukkii porsaanreiät kansallisten verojärjestelmien välillä, erityisesti siirtohintojen osalta;

64.  kehottaa neuvostoa hyväksymään kaksi ehdotusta ja panemaan ne täytäntöön nopeasti ja samaan aikaan sekä ottamaan huomioon parlamentin kannan, johon jo sisältyy virtuaalisen kiinteän toimipaikan käsite ja jakokaavat, joilla suljettaisiin jäljellä olevat porsaanreiät, jotka mahdollistavat veronkierron tapahtumisen, ja mahdollistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset digitalisaation kannalta; pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot kieltäytyvät jatkuvasti etsimästä ratkaisuja, ja kehottaa jäsenvaltioita lähentämään eriäviä kantojaan;

65.  muistuttaa, että yhteisen yhtiöveropohjan ja yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan soveltamiseen olisi yhdistettävä yhteisten kirjanpitosääntöjen noudattaminen ja hallinnollisten käytäntöjen asianmukainen lähentäminen veroasioissa;

66.  muistuttaa, että voitonsiirtokäytännön lakkauttamiseksi ja sen periaatteen soveltamiseksi, jonka mukaan vero olisi maksettava siellä, missä voittoa tuotetaan, kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhteinen yhtiöveropohja ja yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja samanaikaisesti; kehottaa komissiota antamaan uuden ehdotuksen, joka perustuu SEUT:n 116 artiklaan, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavan lainsäädännön, jollei neuvosto kykene tekemään yksimielistä päätöstä yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan perustamista koskevasta ehdotuksesta;

2.2.3.Yhtiöiden digitaalitalouden verottaminen

67.  painottaa, että digitalisaatio on ilmiönä luonut uuden tilanteen markkinoilla, joissa digitaaliset ja digitalisoidut yhtiöt voivat hyödyntää paikallisia markkinoita ilman fyysistä ja näin ollen verotettavaa läsnäoloa kyseisillä markkinoilla, mikä luo eriarvoisen toimintaedellytykset ja asettaa perinteiset yritykset epäedulliseen asemaan; toteaa, että digitaalitalouden liiketoimintamalleihin kohdistuu EU:ssa alhaisempi tosiasiallinen verorasite kuin perinteisiin liiketoimintamalleihin(51);

68.  toteaa tässä yhteydessä monikansallisten yhtiöiden arvoketjuissa tapahtuneen asteittaisen siirtymän konkreettisesta tuotannosta aineettomiin hyödykkeisiin mikä on havaittavissa viimeisten viiden vuoden ajan rojalteja ja lisenssimaksuja koskevien tulojen suhteellisessa kasvuasteessa (lähes viisi prosenttia vuosittain) verrattuna tavarakauppaan ja suoriin ulkomaisiin investointeihin (kasvua alle yksi prosentti vuodessa)(52); pitää valitettavana, että digitaaliset yhtiöt maksavat tuskin lainkaan veroja tietyissä jäsenvaltioissa huolimatta niiden merkittävästä digitaalisesta läsnäolosta ja suurista tuloista kyseisissä jäsenvaltioissa;

69.  katsoo, että EU:n olisi mahdollistettava luomaan houkutteleva liiketoimintaympäristö, jotta voidaan saada aikaan hyvin toimivat digitaaliset sisämarkkinat ja varmistettava digitaalitalouden oikeudenmukainen verotus; muistuttaa, että koko talouden digitalisoinnin osalta arvonmuodostuksen sijainnissa olisi otettava huomioon käyttäjien panokset sekä kuluttajien käyttäytymisestä verkossa kerätyt tiedot;

70.  painottaa, että digitaalitalouden verotusta koskevan unionin yhteisen lähestymistavan puuttuminen johtaa siihen, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön yksipuolisia ratkaisuja, jotka johtavat – ja ovat todella jo johtaneetkin – sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön, sisämarkkinoiden pirstoutumiseen ja voivat muodostua rasitteeksi rajat ylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille sekä veroviranomaisille;

71.  panee merkille komission ja joidenkin jäsenvaltioiden johtavan roolin digitaalitalouden verotusta koskevassa globaalissa keskustelussa; kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan ennakoivaa työtään OECD:ssä ja YK:ssa erityisesti OECD:n ohjeasiakirjaan(53) sisältyvässä BEPS-toimenpiteitä koskevassa osallistavassa kehyksessä käyttöön otetun menettelyn avulla; muistuttaa kuitenkin, että EU:n ei pitäisi odottaa maailmanlaajuista ratkaisua ja että sen olisi toimittava välittömästi;

72.  panee tyytyväisenä merkille komission 21. maaliskuuta 2018 hyväksymän digitaaliverotusta koskevan paketin; pitää kuitenkin valitettavana, että Tanska, Suomi, Irlanti ja Ruotsi säilyttivät digitaaliverotusta koskevaan pakettiin liittyvät varaumansa tai periaatteellisen vastustuksensa 12. maaliskuuta 2019 pidetyssä Ecofin-neuvoston kokouksessa(54);

73.  painottaa, että sopimus siitä, mikä katsotaan digitaaliseksi kiinteäksi toimipaikaksi, on ainoana tähän mennessä saavutettuna sopimuksena askel oikeaan suuntaan, mutta se ei ratkaise kysymystä veropohjan jakamisesta;

74.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka ovat halukkaita harkitsemaan digitaaliveron käyttöönottoa, tekemään niin tiiviimmän yhteistyön puitteissa, jotta vältetään sisämarkkinoiden hajaantuminen, mikä on jo tapahtumassa, kun yksittäiset jäsenvaltiot harkitsevat kansallisten ratkaisujen käyttöönottoa;

75.  katsoo, että niin kutsuttu tilapäinen ratkaisu ei ole optimaalinen; katsoo, että se auttaa nopeuttamaan paremman ratkaisun etsintää maailmanlaajuisella tasolla ja mahdollistaa jossain määrin tasapuoliset toimintaedellytykset paikallisilla markkinoilla; kehottaa EU:n jäsenvaltioita keskustelemaan mahdollisimman pian digitaalisen talouden verotusta (merkittävä digitaalinen läsnäolo) koskevasta pitkän aikavälin ratkaistusta, hyväksymään ja panemaan sen täytäntöön, jotta EU voisi olla maailmanlaajuisesti suunnannäyttäjänä; korostaa, että komission ehdottamaa pitkän aikavälin ratkaisua olisi käytettävä perustana jatkotoimille kansainvälisellä tasolla;

76.  toteaa, että digitaalisten palvelujen verotukselle on voimakas kysyntä EU:n kansalaisten keskuudessa; muistuttaa, että tutkimusten mukaan 80 prosenttia Saksan, Ranskan, Itävallan, Alankomaiden, Ruotsin ja Tanskan kansalaisista kannattaa digitaalisten palvelujen verotusta ja on sitä mieltä, että EU:n olisi toimittava uranuurtajana kansainvälisissä toimissa; korostaa lisäksi, että valtaosa kyselyyn osallistuneista kansalaisista haluaa, että digitaalisten palvelujen verotusta sovelletaan laajasti(55);

77.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että digitaalisten palvelujen vero jää tilapäiseksi toimenpiteeksi sisällyttämällä raukeamislauseke 21. maaliskuuta 2018 tehtyyn ehdotukseen neuvoston direktiiviksi tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä(56) (COM(2018)0148) ja nopeuttamalla merkittävää digitaalista läsnäoloa koskevaa keskustelua;

2.2.4.Tosiasiallinen verotus

78.  toteaa, että yhteisöveron nimellisverokanta on laskenut EU:n tasolla vuoden 2000 keskimääräisesti 32 prosentista 21,9 prosenttiin vuonna 2018(57), mikä merkitsee 32 prosentin laskua; on huolestunut tällaisen kilpailun vaikutuksista verojärjestelmien kestävyyteen ja sen mahdollisista heijastusvaikutuksista muihin maihin; katsoo, että ensimmäisessä G20-maiden/OECD:n johtamassa BEPS-hankkeessa ei puututtu tähän ilmiöön; suhtautuu myönteisesti BEPS-toimenpiteitä koskevan osallistavan kehyksen ilmoitukseen tutkia vuoteen 2020 mennessä sitoumuksetta verotusoikeudet, joilla vahvistettaisiin lainkäyttöalueiden kykyä verottaa voittoja silloin, kun toinen lainkäyttöalue, jolla verotusoikeudet, soveltaa alhaista tosiasiallista verokantaa kyseisiin voittoihin(58), mikä tarkoittaa tosiasiallista vähimmäisverotusta; toteaa, että kuten BEPS-toimenpiteitä koskevassa osallistavassa kehyksessä todetaan, nykyinen OECD:n johdolla tehtävä työ ei aiheuta muutoksia siihen, että maat tai lainkäyttöalueet ovat vapaita asettamaan ovat veroasteensa tai olemaan toteuttamatta lainkaan yhtiöverojärjestelmää(59);

79.  pitää myönteisenä uutta OECD:n maailmanlaajuista standardia, joka liittyy huomattavaa toimintaa koskevan vaatimuksen soveltamiseen alueisiin, joilla ei ole mitään verotusjärjestelmää tai nimelliseen verotusalueeseen(60) ja jonka inspiraationa oli pitkälti EU:n työ unionin luettelointiprosessissa (EU:n luettelon oikeudenmukaisuuteen liittyvä kriteeri 2.2);

80.  panee merkille eroavuudet suurten yritysten tosiasiallisia verokantoja koskevien arvioiden – jotka perustuvat usein verotusta koskevaan säännöstöön(61) – ja suurten monikansallisten yritysten todellisuudessa maksamien verojen välillä; panee merkille, että perinteiset alat maksavat keskimäärin 23 prosentin tosiasiallista yhtiöverokantaa, kun digitaalialan verokanta on noin 9,5 prosenttia(62);

81.  Panee merkille tosiasiallisten verokantojen arvioinnissa käytettävät poikkeavat menetelmät, jotka eivät mahdollista tosiasiallisten verokantojen luotettavaa vertailua EU:ssa ja maailmanlaajuisesti; toteaa, että jotkin todellisia verokantoja koskevat arviot EU:ssa vaihtelevat 2,2 prosentista 30 prosenttiin(63); kehottaa komissiota laatimaan oman menetelmänsä ja julkaisemaan säännöllisesti tosiasialliset verokannat jäsenvaltioissa;

82.  kehottaa komissiota arvioimaan nimellisverokantojen laskuun liittyvää ilmiötä ja sen vaikutusta tosiasiallisiin verokantoihin EU:ssa ja ehdottamaan korjaavia toimenpiteitä sekä EU:ssa että tarvittaessa kolmansien maiden osalta, mukaan lukien vahvat väärinkäytösten vastaiset säännöt, ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien tiukempien sääntöjen kaltaiset suojatoimenpiteet ja verosopimusten muuttamista koskevat suositukset;

83.  katsoo, että OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman tuloksiin perustuvaan veropohjan maailmanlaajuiseen koordinointiin olisi yhdistettävä veroasteen entistä parempi koordinointi tehokkuuden parantamiseksi;

84.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan käytännesääntötyöryhmän toimeksiannon ajan tasalle siten, että se tarkastelee yritysten voittojen tosiasiallista vähimmäisverokantaa talouden digitalisoitumisen aiheuttamiin verotuksellisiin haasteisiin liittyvän OECD:n työn seurantatoimena;

85.  panee merkille Ranskan valtiovarainministerin TAX3-valiokunnan kokouksessa 23. lokakuuta 2018 antaman lausunnon tarpeesta keskustella vähimmäisverotuksen käsitteestä; pitää myönteisenä, että Ranska on valmis sisällyttämään vähimmäisverotusta koskevan keskustelun yhdeksi sen G7-puheenjohtajakauden painopisteistä vuonna 2019, kuten 12. maaliskuuta 2019 pidetyssä Ecofin-neuvoston kokouksessa vahvistettiin;

2.3.Suoriin veroihin liittyvä hallinnollinen yhteistyö

86.  korostaa, että kesäkuusta 2014 DAC:tä on muutettu neljä kertaa;

87.  kehottaa komissiota arvioimaan ja esittämään ehdotuksia DAC2:n puutteiden korjaamiseksi, erityisesti sisällyttämällä aineelliset varat ja kryptovaluutat direktiivin soveltamisalaan, määräämällä seuraamuksia sääntöjen noudattamatta jättämisestä tai rahoituslaitosten harhaanjohtavasta raportoinnista ja ottamalla huomioon useammat rahoituslaitos- ja tilityypit, joista ei nykyään raportoida, kuten eläkerahastot;

88.  toistaa kehotuksensa, jonka mukaan veropäätöksiä koskevan tietojenvaihdon soveltamisalaa on laajennettava ja että komission olisi saatava tutustua tietoihin laajemmin ja kansallisten veroviranomaisten veropäätöskäytäntöjä on yhdenmukaistettava tehokkaammin;

89.  kehottaa komissiota julkaisemaan nopeasti ensimmäisen arvionsa DAC3:sta tässä suhteessa ja tarkasteltava erityisesti vaihdettujen päätösten lukumäärää sekä niiden tilanteiden määrää, joissa kansalliset verohallinnot ovat päässeet käyttämään toisen jäsenvaltion hallussa olevia tietoja; pyytää, että arvioinnissa otetaan myös huomioon veropäätöksiin liittyvien keskeisten tietojen julkaisemisen vaikutus (päätösten lukumäärä, edunsaajien nimet, kustakin päätöksestä johtuva tosiasiallinen veroaste); kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan kansalliset veropäätöksensä;

90.  pitää valitettavana, että veroasioista vastuussa oleva komission jäsen ei tunnusta tarvetta laajentaa kansallisten veroviranomaisten välistä nykyistä tietojenvaihtojärjestelmää;

91.  toistaa lisäksi pyyntönsä, jonka mukaisesti olisi varmistettava yhteen tai useampaan yhteisen tai täydentävän kiinnostuksen kohteena olevaan henkilöön kohdistuvat samanaikaiset verotarkastukset (mukaan lukien yhtiöt ja niiden tytäryhtiöt), ja kehottaa lisäämään entistetään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä verotuksessa siten, että ryhmien veroasioissa esittämiin pyyntöihin velvoitetaan vastaamaan; muistuttaa, että vaikenemisoikeus suhteessa veroviranomaisiin ei koske yksinkertaisia hallinnollisia tutkimuksia, joiden yhteydessä yhteistyö on pakollista(64);

92.  katsoo, että koordinoitujen paikan päällä tehtävien tarkastusten ja yhteisten tarkastusten olisi sisällyttävä EU:n verohallintojen väliseen yhteistyökehykseen;

93.  korostaa, että veroviranomaisten välinen tietojenvaihto ja tietojenkäsittely ja myös niiden keskuudessa tapahtuva parhaiden käytäntöjen jakaminen tehostaa verojen keräämistä; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle parhaiden käytäntöjen vaihdon veroviranomaisten keskuudessa, etenkin veroviranomaisten digitalisoitumisen osalta;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan menettelyt digitaalista veroilmoitusten jättämisjärjestelmää varten rajat ylittävien toimintojen helpottamiseksi ja byrokratian vähentämiseksi;

95.  kehottaa komissiota arvioimaan nopeasti DAC4:n täytäntöönpanoa ja sitä, onko kansallisilla verohallinnoilla tosiasiallinen pääsy toisen jäsenvaltion hallussa oleviin maakohtaisiin tietoihin; pyytää komissiota arvioimaan, miten DAC4 liittyy G20/BEPS-toimintasuunnitelman maakohtaisten tietojen vaihtoa koskevaan toimeen 13;

96.  suhtautuu myönteisesti finanssitilitietojen automaattiseen vaihtoon, joka perustuu yleiseen standardiin, jonka ovat kehittäneet OECD, Andorra, Liechtenstein, Monaco, San Marino ja Sveitsi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päivittämään perussopimuksen säännöksiä, jotta ne sopivat yhteen DAC:n kanssa sellaisena kuin se on muutettuna;

97.  korostaa lisäksi, että edistymistä on saatu aikaan myös osallistujamaiden, niiden veroviranomaisten ja näiden virkamiesten välistä yhteistyötä tehostavalla Fiscalis 2020 -ohjelmalla; korostaa tämän alan yhteisistä toimista saatua lisäarvoa ja mahdollisen ohjelman roolia tärkeiden Euroopan laajuisten tietoteknisten järjestelmien kehittämisessä ja käyttämisessä;

98.  muistuttaa jäsenvaltioita niiden perussopimuksen mukaisesta kaikista velvoitteistaan(65) ja erityisesti velvoitteesta tehdä yhteistyötä lojaalisti, vilpittömästi ja nopeasti; kehottaa sen vuoksi rajat ylittävien tapausten valossa ja erityisesti niin sanotun Cum Ex Files -järjestelyn tapauksessa, joka liittyy siihen, että kaikkien jäsenvaltioiden kansalliset veroviranomaiset nimeävät keskitetyt yhteyspisteet yhteistä tutkintaa ja yhteistyötä koskevan OECD:n kansainvälisen työryhmän keskitettyjen yhteyspisteiden järjestelmän mukaisesti(66), helpottamaan ja tehostamaan yhteistyötä verovilpin, veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi; kehottaa komissiota lisäksi helpottamaan ja koordinoimaan jäsenvaltioiden keskitettyjen yhteyspisteiden välistä yhteistyötä;

99.  suosittelee, että jäsenvaltioiden viranomaisia, joille niiden vastapuolet muissa jäsenvaltioissa ilmoittavat mahdollisista lain rikkomisista, edellytetään antamaan hyvissä ajoin virallinen vastaanottoilmoitus ja tarvittaessa perusteltu vastaus toimista, joita on toteutettu edellä mainitun ilmoituksen jälkeen;

2.4.Osingonmaksun lopettaminen ja kuponginpesu

100.  toteaa, että Cum Ex -kaupat ovat olleet tiedostettu maailmanlaajuinen ongelma vuodesta 1990 alkaen myös Euroopassa, mutta minkäänlaisiin koordinoituihin vastatoimiin ei ole ryhdytty; pitää valitettavana niin sanotussa Cum Ex Files -skandaalissa paljastuneita veropetostapauksia, joiden seurauksena jäsenvaltiot ovat menettäneet eräiden julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan jopa 55,2 miljardin euroa; korostaa, että Euroopan journalistien konsortion mukaan Saksan, Tanskan, Espanjan, Italian ja Ranskan väitetään olevan pääasiallisia markkinoita Cum Ex -kaupankäyntijärjestelmille, ja niiden jälkeen seuraavina tulevat Belgia, Suomi, Puola, Alankomaat, Itävalta ja Tšekin tasavalta;

101.  korostaa, että verojärjestelmien mutkikkuus voi johtaa lainsäädännön porsaanreikiin, jotka voivat edistää Cum Ex -skandaalien kaltaisia veropetosjärjestelyjä;

102.  panee merkille, että Cum Ex- ja Cum -järjestelmien ympärille keskittynyt järjestelmällinen petostoiminta oli mahdollista osittain siksi, että jäsenvaltioiden asiasta vastaavat viranomaiset eivät tarkastaneet asianmukaisella tavalla veroista maksettavien korvausten hakemuksia ja että osakkeiden todellisesta omistajuudesta ei ole selkeää ja kattavaa kuvaa; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kaikille asianomaisille viranomaisille mahdollisuuden tutustua kattaviin ja ajantasaisiin tietoihin osakkeiden omistajuudesta; kehottaa komissiota arvioimaan, tarvitaanko tässä asiassa EU:n tason toimia ja esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jos se on arvioinnin perusteella tarpeen;

103.  korostaa, että paljastukset vaikuttavat kertovan mahdollisista puutteista kansallisissa verolainsäädännöissä ja jäsenvaltioiden viranomaisten nykyisissä tiedonvaihto- ja yhteistyöjärjestelmissä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tehokkaasti kaikkia viestintäkanavia, kansallista dataa ja tehostetun tietojenvaihtojärjestelmän kautta saataville asetettuja tietoja;

104.  korostaa, että Cum Ex Files -skandaalin rajat ylittäviin näkökohtiin olisi puututtava monenvälisesti; varoittaa, että uusien tietojenvaihtoa koskevien kahdenvälisten sopimusten ja kahdenvälisten yhteistyömekanismien käyttöönotto yksittäisten jäsenvaltioiden välillä monimutkaistaisi entisestään jo nyt monimutkaista kansainvälisten sääntöjen verkostoa, loisi sääntöihin uusia porsaanreikiä ja heikentäisi avoimuutta;

105.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tutkimaan perusteellisesti ja analysoimaan osingonmaksuja koskevia käytäntöjä omalla lainkäyttöalueellaan, kartoittamaan verolainsäädäntöjensä porsaanreiät, jotka luovat mahdollisuuksia veropetosten tekijöille ja verojen välttelijöille, ja kehottaa analysoimaan näiden käytäntöjen mahdollista rajat ylittävää ulottuvuutta ja tekemään lopun kaikista haitallisista verokäytännöistä; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan kokemuksia parhaista käytännöistä tällä alalla;

106.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden rahoitusvalvontaviranomaisiaan arvioimaan tarvetta kieltää yksinomaan verotuksellisista syistä sovellettavat rahoituskäytännöt, kuten osinkokeinottelu tai osingonmaksun lopettaminen ja vastaavat järjestelyt, ellei liikkeeseenlaskija pysty todistamaan, että näillä rahoituskäytännöillä on olennainen taloudellinen tarkoitus, joka ei ole perusteeton veronpalautus ja/tai veronkierto; kehottaa unionin lainsäätäjiä arviomaan mahdollisuutta ottaa tällainen toimenpide käyttöön unionin tasolla;

107.  kehottaa komissiota välittömästi käynnistämään ehdotuksen laatimisen Europolin yhteyteen perustettavista rahoitusalaa tutkivista eurooppalaisista poliisivoimista, joilla olisi omat tutkintavaltuudet, ja rajojen yli tapahtuvien verotutkimusten eurooppalaisesta kehyksestä;

108.  toteaa Cum Ex -skandaalin osoittavan, että EU:n jäsenvaltioiden veroviranomaisten välistä yhteistyötä on kiireellisesti parannettava, etenkin tietojenvaihdon alalla; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään Cum Ex- ja tarvittaessa Cum -tyyppisten veropetos- ja veronkiertojärjestelyjen havaitsemisessa, pysäyttämisessä, tutkimisessa ja niistä syytteeseen asettamisessa, parhaiden käytäntöjen vaihto mukaan luettuna, sekä tukemaan tarvittaessa EU:n tason ratkaisuja;

2.5.Yhtiöveroon liittyvä avoimuus

109.  suhtautuu myönteisesti DAC4-direktiivin hyväksymiseen, sillä siinä säädetään maakohtaisesta raportoinnista veronviranomaisille BEPS-toimintasuunnitelman toimen 13 standardin mukaisesti;

110.  palauttaa mieliin, että julkinen maakohtainen raportti on yksi keskeisistä keinoista lisätä yritystietojen avoimuutta; korostaa, että tiettyjen yritysten ja alojen julkinen maakohtainen raportti toimitettiin lainsäätäjille juuri Panama-papereiden skandaalin jälkeen 12. huhtikuuta 2016 ja että parlamentti hyväksyi sitä koskevan kantansa 4. heinäkuuta 2017(67); palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti laajentamaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja koskevan raportoinnin ja niiden suojelun soveltamisalaa siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n yritysten kilpailukyky;

111.  muistuttaa Euroopan parlamentin kannasta PANA-valiokunnan suosituksissa, joissa vaaditaan kunnianhimoista julkista maakohtaista raportointia, jotta voidaan lisätä monikansallisten yritysten verotuksen läpinäkyvyyttä ja julkista valvontaa; kehottaa neuvostoa pyrkimään yhteisymmärrykseen julkisen maakohtaisen raportoinnin hyväksymiseksi, koska tämä on keskeinen toimenpide yritysten verotietojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi kaikkien kansalaisten suuntaan;

112.  pitää valitettavana, että vuodesta 2016 lähtien neuvostossa ei ole edistytty eikä tehty yhteistyötä asiassa; kehottaa neuvostoa edistymään nopeasti tässä asiassa niin, että se aloittaa neuvottelut parlamentin kanssa;

113.  muistuttaa, että julkinen valvonta on hyödyllistä tutkijoille(68), tutkiville journalisteille, investoijille ja muille sidosryhmille, jotta voidaan asianmukaisesti arvioida riskejä, vastuita ja mahdollisuuksia oikeudenmukaisen yrittäjyyden edistämiseksi; palauttaa mieliin, että vastaavia säännöksiä on jo olemassa direktiivin 2013/36/EU (CDR IV)(69) 89 artiklassa pankkialan osalta sekä kaivannaisteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden osalta direktiivissä 2013/34/EU(70); toteaa, että jotkin yksityiset sidosryhmät kehittävät vapaaehtoisesti verotuksen avoimuutta lisääviä uusia raportointivälineitä, kuten globaaleja tiedonantovaatimuksia koskevan aloitteen mukainen standardi ”Disclosure on tax and payments to governments”, osana yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa toimintapolitiikkaansa;

114.  muistuttaa, että yritysverojärjestelmien avoimuutta koskevien toimenpiteiden on katsottava liittyvän sijoittautumisvapautta koskevaan SEUT 50 artiklan 1 kohtaan, joten edellä mainittu artikla on asianmukainen oikeusperusta julkiselle maakohtaiselle raportille, kuten 12. huhtikuuta 2016 julkaistussa komission vaikutustenarvioinnissa (COM(2016)0198) todetaan;

115.  toteaa, että ottaen huomioon kehitysmaiden rajalliset mahdollisuudet täyttää vaatimukset nykyisten tietojenvaihtomenettelyjen avulla, avoimuus on erityisen tärkeää, koska se helpottaa niiden verohallintojen tiedonsaantia;

2.6.Valtiontukisäännöt

116.  palauttaa mieliin, että yritysten välittömän verotuksen ala kuuluu valtiontukien soveltamisalaan(71), jos verotuksellisilla toimenpiteillä aiheutetaan veronmaksajien välistä syrjintää päinvastoin kuin yleisluonteisilla verotuksellisilla toimenpiteillä, joita sovelletaan yrityksiin erittelemättä;

117.  kehottaa komissiota ja erityisesti kilpailun pääosastoa arvioimaan mahdollisia toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot saadaan pidättymään tällaisten veroetujen muodossa olevien valtiontukien myöntämisestä;

118.  on tyytyväinen siihen, että komissio soveltaa kuluvalla toimikaudellaan ennakoivaa ja avointa lähestymistapaa laitonta valtiontukea koskeviin tutkimuksiin ja että tämän seurauksena komissio on saattanut päätökseen useita korkean profiilin tapauksia;

119.  pitää valitettavana, että yritykset voivat tehdä hallitusten kanssa sopimuksia, joiden nojalla ne eivät maksa tietyissä maissa juuri lainkaan veroja siitä huolimatta, että ne harjoittavat siellä merkittävää liiketoimintaa; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota Alankomaiden verotuloviranomaisen ja Royal Dutch Shell plc -yhtiön väliseen verotuspäätökseen, joka näyttäisi loukkaavan Alankomaiden verotuslainsäädäntöä ja joka on annettu vain sillä perusteella, että päätoimipaikka sijaitsee Alankomaissa kahden edellisen emoyrityksen yhdistymisen jälkeen, minkä seurauksena yritykselle myönnetään vapautus Alankomaissa perittävästä osinkojen lähdeverosta; toteaa, että samalla viimeaikaisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, ettei yritys maksa Alankomaihin myöskään liikevoittoveroa; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen tutkia tätä mahdollisesti laitonta valtiontukea koskevaa tapausta;

120.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vuodesta 2014 komissio on tutkinut jäsenvaltioiden veropäätöskäytäntöjä, seurannut tiettyjen yhtiöiden suotuisaan verokohteluun liittyviä syytöksiä ja aloittanut vuodesta 2014 alkaen yhdeksän virallista tutkintaa, joista kuudessa todettiin, että veropäätös oli laiton valtiontuki(72); toteaa, että yksi tutkinta lopetettiin johtopäätökseen, että tiettyjen voittojen kaksinkertainen verottamatta jättäminen ei ollut valtiontukea(73), kun taas kahta muuta jatketaan(74);

121.  pitää valitettavana, että lähes viisi vuotta LuxLeaks-paljastusten jälkeen komissio on aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn(75) vain yhdestä niistä Luxemburgin tekemistä yli 500 veropäätöksestä, jotka julkistettiin osana tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) johtamaa LuxLeaks-tutkintaa;

122.  toteaa, että siitä huolimatta, että komissio totesi McDonald’sin hyötyneen tiettyjen sen tuotteiden kaksinkertaisesta verottamatta jättämisestä, EU:n valtiontukisääntöjen mukaista päätöstä ei voitu antaa, koska komissio totesi, että kaksinkertainen verottamatta jättäminen johtuu Luxemburgin ja Yhdysvaltojen verolakien yhteensopimattomuudesta sekä Luxemburgin ja Yhdysvaltojen kaksinkertaista verotusta koskevasta sopimuksesta(76); ottaa huomioon Luxemburgin ilmoituksen tarkistaa kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksiaan kansainvälisen verotusoikeuden mukaiseksi;

123.  on huolissaan siitä, että komission päätöksen mukaan McDonald’s-yhtiön kaksinkertainen verottamatta jättäminen sai alkunsa Luxemburgin ja Yhdysvaltojen verolakien yhteensopimattomuudesta sekä Luxemburgin ja Yhdysvaltojen välisestä kaksinkertaista verotusta koskevasta sopimuksesta, ja toteaa, että McDonald’s sai hyötyä keinottelemalla eri oikeudenkäyttöalueiden välillä; on lisäksi huolissaan siitä, että EU mahdollistaa tällaisen mielivaltaisen veronkierron;

124.  on huolissaan kaikille jäsenvaltioille maksamatta jääneiden verojen määrästä pitkällä aikavälillä(77); palauttaa mieliin, että laittoman tuen takaisinperinnän tarkoituksena on palauttaa pysyvä tilanne ja että takaisin maksettavan tuen tarkan määrän laskeminen on osa kansallisille viranomaisille kuuluvan velvoitteen täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota arvioimaan ja vahvistamaan toteuttamiskelpoisia vastatoimia, sakot mukaan lukien, jotta voidaan auttaa estämään se, että jäsenvaltiot tarjoavat valikoivaa suotuisaa verokohtelua, joka on valtiontukea ja EU:n sääntöjen vastaista;

125.  kehottaa jälleen komissiota laatimaan suuntaviivat, joissa selvennetään, mikä on verotukseen liittyvää valtiontukea ja ”asianmukaista” siirtohinnoittelua; kehottaa komissiota myös poistamaan oikeudellisen epävarmuuden sekä sääntöjä noudattavilta veronmaksajilta että verohallinnoilta ja laatimaan sen mukaisesti kattavat jäsenvaltioiden verokäytäntöjä koskevat puitteet;

126.  pitää valitettavana, että komissio ei ole onnistunut käyttämään valtiontukisääntöjä sellaisia verotoimenpiteitä vastaan, jotka vääristävät vakavasti kilpailua, ja että se soveltaa näitä sääntöjä vain valikoiduissa tapauksissa, joiden ominaispiirteet ovat erityisiä, muuttaakseen asianomaisen valtion käytännön; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki toimenpiteet aiheettoman valtiontuen takaisinperimiseksi, myös kaikkien LuxLeaks-skandaalin yhteydessä mainittujen yritysten osalta, jotta toimintaedellytyksiä saadaan tasoitettua; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ja markkinatoimijoille lisäohjeita valtiontukisääntöjen soveltamisesta ja siitä, mitä se merkitsee yritysten verosuunnittelukäytännöille;

127.  kehottaa uudistamaan kilpailulainsäädäntöä valtiontukisääntöjen soveltamisalan laajentamiseksi, jotta voidaan torjua entistä ponnekkaammin monikansallisten yritysten haitallista verotuksellista valtiontukea, johon sisältyy veropäätöksiä;

2.7.Postilaatikkoyhtiöt

128.  toteaa, että ei ole olemassa yhtä ainoaa määritelmää postilaatikkoyhtiölle, toisin sanoen yhtiöille, jotka on rekisteröity oikeudenkäyttöalueelle ainoastaan verojen välttelyä tai veronkiertoa varten ja joilla ei ole merkittävää taloudellista läsnäoloa; korostaa kuitenkin, että postilaatikkoyhtiöiden leviämisen tunnistamisen ja torjumisen välineinä voitaisiin käyttää taloudellisen toiminnan tai yrityksessä työskentelevän henkilöstön fyysisen läsnäolon kaltaisia yksinkertaisia kriteereitä; muistuttaa, että määritelmän on oltava selvä;

129.  korostaa, että kuten rajatylittävistä yhtiömuodon muutoksista, sulautumisista ja jakautumisista annetun direktiivin muuttamisesta käytäviä toimielinten välisiä neuvotteluja koskevassa parlamentin kannassa ehdotettiin(78), jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että rajatylittävät yhtiömuodon muutokset vastaavat aidon taloudellisen toiminnan todellista harjoittamista, mukaan luettuna digitaaliala, jotta vältetään postilaatikkoyhtiöiden perustaminen;

130.  kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan tiettyjen taloudellisten tietojen vaihtamista toimivaltaisten viranomaisten välillä ennen rajatylittävien muutosten, sulautumisten tai jakautumisten toteuttamista;

131.  suosittaa, että offshore-rakenteen perustavan tahon olisi esitettävä toimivaltaisille viranomaisille legitiimit syyt tällaiseen päätökseen, jotta varmistetaan, että offshore-tilejä ei käytetä rahanpesu- tai veronkiertotarkoituksiin;

132.  vaatii, että todelliset omistajat on ilmoitettava veroviranomaisille;

133.  korostaa, että kansallisia toimenpiteitä, joilla kielletään erityisesti kaupalliset suhteet postilaatikkoyhtiöihin; korostaa erityisesti Latvian lainsäädäntöä, jossa määritellään postilaatikkoyhtiö yhteisöksi, jolla ei ole varsinaista taloudellista toimintaa, ja jos se ei voi todistaa toisin asiakirjojen avulla, se rekisteröidään lainkäyttöalueelle, jossa yhtiöitä ei edellytetä toimittamaan tilinpäätöstä, ja/tai sellaiseksi, että sillä ei ole toimipaikkaa kotimaassaan; toteaa kuitenkin, että EU:n lainsäädännön mukaisesti postilaatikkoyhtiöiden kieltämistä Latviassa ei voida käyttää sellaisten postilaatikkoyhtiöiden kieltämiseen, joiden kotipaikka on EU:n jäsenvaltiossa, koska tätä pidettäisiin syrjivänä(79); kehottaa komissiota ehdottamaan nykyiseen EU:n lainsäädäntöön muutoksia, jotka mahdollistaisivat postilaatikkoyhtiöiden kieltämisen, vaikka niiden kotipaikka on EU:n jäsenvaltiossa;

134.  korostaa, että huomattava osuus maahan tulevista ja maasta lähtevistä suorista ulkomaisista sijoituksista prosentteina seitsemän jäsenvaltion (Belgia, Kypros, Unkari, Irlanti, Luxembourg, Malta ja Alankomaat) BKT:stä voidaan vain pieneltä osin selittää todellisella taloudellisella toiminnalla, jota harjoitetaan näissä jäsenvaltioissa(80);

135.  korostaa suorien ulkomaisten sijoitusten huomattavaa osuutta useissa jäsenvaltioissa, erityisesti Maltassa, Kyproksessa, Alankomaissa ja Irlannissa(81); toteaa, että tällaiset suorat ulkomaiset sijoitukset ovat yleensä sellaisten erillisyhtiöiden hallussa, joiden avulla usein hyödynnetään porsaanreikiä; kehottaa komissiota arvioimaan sellaisten erillisyhtiöiden roolia, joiden hallussa on suoria ulkomaisia sijoituksia;

136.  toteaa, että taloudelliset indikaattorit, kuten epätavallisen korkea suorien ulkomaisten sijoitusten määrä sekä erillisyhtiöiden hallussa olevat suorat ulkomaiset sijoitukset, ovat aggressiivisen verosuunnittelun indikaattoreita(82);

137.  toteaa, että ATAD:n veronkierron vastaiset säännöt (keinotekoiset järjestelyt) kattavat postilaatikkoyhtiöt, kun taas yhteisellä yhtiöveropojalla ja yhteisellä yhdistetyllä yhteisöveropohjalla varmistettaisiin, että tulo kohdistetaan sinne, missä todellista taloudellista toimintaa harjoitetaan;

138.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön koordinoidut, sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset merkittävää taloudellista toimintaa koskevat vaatimukset sekä menotestit;

139.  kehottaa komissiota suorittamaan kahden vuoden kuluessa toisiinsa liittyvien lainsäädännöllisten ja poliittisten aloitteiden toimivuustarkastukset, joissa pyritään puuttumaan postilaatikkoyhtiöiden käyttöön verovilpin, veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun yhteydessä;

3.Arvonlisävero

140.  korostaa, että ALV-sääntöjen yhdenmukaistaminen EU:n tasolla on ehdottoman välttämätöntä sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan vuoksi ja kilpailun vääristymisen estämiseksi(83);

141.  korostaa, että arvonlisävero on kansallisten talousarvioiden tärkeä verotulojen lähde; toteaa, että vuonna 2016 arvonlisäverotulot 28 jäsenvaltion EU:ssa olivat 1 044 miljardia euroa, joka on 18 prosenttia kaikista jäsenvaltioiden verotuloista; toteaa, että vuonna 2017 EU vuotuinen talousarvio oli 157 miljardia euroa;

142.  pitää kuitenkin valitettavana, että joka vuosi suuri määrä odotettuja arvonlisäverotuloja menetetään petoksen takia; korostaa, että komission tilastojen mukaan arvonlisäverokuilu (jolla tarkoitetaan odotettujen alv-tulojen ja todellisuudessa kannettujen alv-tulojen eroa, jonka avulla saadaan arvio paitsi petoksista myös konkursseista, laskuvirheistä ja veronkierrosta joutuvasta alv-tulojen menetyksestä) vuonna 2016 oli 147 miljardia euroa, mikä on yli 12 prosenttia odotettujen arvonlisäverotulojen kokonaismäärästä(84), vaikka tilanne monissa jäsenvaltioissa on paljon huonompi ja arvonlisäkuilu niissä miltei 20 prosenttia tai enemmän, mikä tuo esiin huomattavan jäsenvaltioiden eron niiden tavassa hoitaa arvonlisäverokuilua;

143.  toteaa, että komissio arvioi, että noin 50 miljardia euroa – tai 100 euroa EU:n kansalaista kohti vuodessa – menetetään rajat ylittävissä arvonlisäveropetoksissa(85); toteaa, että Europol arvioi, että noin 60 miljardin suuruinen arvonlisäveropetos liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismin rahoitukseen; panee merkille arvonlisäverojärjestelmien yhdenmukaistamisen ja yksinkertaistamisen lisääntymisen EU:ssa, vaikka jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ei ole vielä riittävää eikä tehokasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yhteistyötään arvonlisäveropetosten torjunnan tehostamiseksi; kehottaa seuraavaa komissiota asettamaan lopullisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönoton ja täytäntöönpanon etusijalle parantaakseen sitä;

144.  kehottaa laatimaan luotettavia tilastoja, joissa arvioidaan arvonlisäverokuilua; korostaa, että EU:ssa tarvitaan tietojenkeruuta ja jakamista koskeva yhteinen lähestymistapa; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioissa kootaan ja julkaistaan säännöllisesti yhdenmukaistettuja tilastoja;

145.  korostaa, että petosten tekijät ovat käyttäneet väärin nykyisen (väliaikaisen) arvonlisäverojärjestelmän ominaispiirrettä, jonka mukaisesti verovapautusta sovelletaan unionin sisäisiin toimituksiin ja vientiin, erityisesti arvonlisäveroa koskevissa karusellipetoksissa tai yhteisön sisäisissä missing trader -petoksissa (MTIC);

146.  panee merkille, että komission mukaan yritykset, jotka käyvät kauppaa rajojen yli, kärsivät nykyään säännösten noudattamiseen liittyvistä kustannuksista, jotka ovat 11 prosenttia korkeammat kuin yrityksillä, jotka käyvät kauppaa ainoastaan kotimaassa; toteaa, että erityisesti pk-yritykset kärsivät suhteettomista arvonlisäveron noudattamiseen liittyvistä kustannuksista, mikä on yksi syistä, joiden vuoksi ne hyödyntävät sisämarkkinoiden etuja edelleen kovin varovasti; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ratkaisuja rajat ylittävään kauppaan liittyvien arvonlisäverokustannusten pienentämiseksi;

3.1.Arvonlisäverokehyksen nykyaikaistaminen

147.  suhtautuu sen vuoksi myönteisesti 6. huhtikuuta 2016 laadittuun arvonlisäveron uudistamista koskevaan komission toimintasuunnitelmaan ja komission joulukuusta 2016 alkaen hyväksymään 13 lainsäädäntöehdotukseen, joissa käsitellään siirtymistä lopulliseen arvonlisäverojärjestelmään, poistetaan arvonlisäveron esteet sähköisessä kaupankäynnissä, tarkistetaan pk-yritysten arvonlisäverojärjestelmään, nykyaikaistetaan arvonlisäveroastetta koskevia toimintapolitiikkoja ja puututaan arvonlisäverokuiluun;

148.  on tyytyväinen siihen, että televiestintäpalveluita, radio- ja televisiolähetyspalveluita ja sähköisiä palveluita koskeva arvonlisäveron erityisjärjestelmä (MOSS) otettiin käyttöön vuonna 2015 arvonlisäveron vapaaehtoista rekisteröintiä, ilmoittamista ja maksamista varten; on tyytyväinen, että MOSSia laajennetaan loppukuluttajien ulottuville sekä muihin hyödykkeisiin ja palveluihin 1. tammikuuta 2021 alkaen;

149.  toteaa, että komissio arvio, että arvonlisäveron uudistamisen odotetaan vähentävän byrokratiaa 95 prosentilla, mikä on arvioilta noin miljardi euroa;

150.  suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto hyväksyi 5. joulukuuta 2017 uudet säännöt, joiden mukaisesti verkkoyritysten on helpompaa noudattaa arvonlisäveroon liittyviä velvoitteita; suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto otti huomioon parlamentin kannan, joka koskee sitä, että verkkoalustoille asetetaan vastuu arvonlisäveron kantamisesta niiden välittämän etämyynnin osalta; katsoo, että tällä toimenpiteellä varmistetaan muiden kuin EU:n yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset, koska useat tavarat, joita tuodaan etämyyntiä varten, tulevat EU:hun arvonlisäverotta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan uudet säännöt asianmukaisesti täytäntöön vuoteen 2021 mennessä;

151.  suhtautuu myönteisesti 4. lokakuuta 2017(86) ja 24. toukokuuta 2018 hyväksyttyihin lopullista arvonlisäverojärjestelmää koskeviin ehdotuksiin(87); suhtautuu myönteisesti erityisesti komission ehdotukseen, jonka mukaisesti määräpaikkaperiaatetta sovelletaan verotukseen, mikä tarkoittaa, että arvonlisävero maksettaisiin loppukuluttajan jäsenvaltiossa sovellettavan määrän mukaisesti;

152.  suhtautuu myönteisesti etenkin neuvostossa tapahtuneeseen lopullista arvonlisäjärjestelmää koskevaan edistykseen, kun pikakorjaukset(88) hyväksyttiin 4. lokakuuta 2018; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että sen petoksille alttiita näkökohtiin liittyviä takeita ei hyväksytty noudattaen parlamentin kantaa(89), joka koskee luotettavaa verovelvollista koskevaa ehdotusta(90), kuten se ilmaisi 3. lokakuuta 2018 antamassaan lausunnossa(91); pitää erittäin valitettavana, että neuvosto lykkäsi päätöstä luotettavan verovelvollisen aseman käyttöönotosta siihen asti, kunnes lopullista arvonlisäverojärjestelmä hyväksytään;

153.  kehottaa neuvostoa varmistamaan, että luotettavan veronmaksajan asema on johdonmukainen tulliviranomaisen myöntämän valtuutetun talouden toimijan (AEO) aseman kanssa;

154.  kehottaa koordinoimaan luotettavan veronmaksajan aseman määrittelemistä EU:n vähimmäistasoisen avoimuusperiaatteiden mukaisesti ja takaamaan, että komissio suorittaa säännöllisen arvioinnin siitä, miten jäsenvaltiot myöntävät luotettavan veronmaksajan aseman; kehottaa jäsenvaltioiden veroviranomaisia vaihtamaan yhdenmukaisuuden ja yhteisten vaatimusten edistämiseksi tietoja tapauksista, joissa luotettavan veronmaksajan asemaa ei ole myönnetty tietyille yhtiöille;

155.  suhtautuu myönteisesti lisäksi pk-yrityksiä koskevien erityisjärjestelyjen uudistamiseen(92), joka on keskeisessä asemassa varmistettaessa tasapuoliset toimintaedellytykset, koska arvonlisäveron vapautusjärjestelmät koskevat nykyisin ainoastaan kotimaisia toimijoita ja voivat pienentää pk-yritysten arvonlisäverosäännösten noudattamiseen liittyviä kustannuksia; kehottaa neuvostoa ottamaan 11. syyskuuta 2018 annetun parlamentin lausunnon(93) huomioon erityisesti siltä osin kuin on kyse pk-yrityksiä koskevan hallinnollisen yksinkertaistamisen edistämisestä; kehottaa sen vuoksi komissiota perustamaan verkkoportaalin, jonka kautta pk-yritykset, jotka haluavat hyödyntää verovapautusta jossakin toisessa jäsenvaltiossa, on rekisteröidyttävä ja toteuttamaan keskitetyn palvelupisteen, jonka kautta pienet yritykset voivat hake arvonlisäveron palautusta eri jäsenvaltiosta kuin siitä, jossa ne harjoittavat toimintaansa;

156.  panee merkille hyväksytyn komission ehdotuksen yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismista(94), joka mahdollistaa väliaikaiset poikkeukset arvonlisäverosäännöksistä ennen kaikkea karusellipetosten estämiseksi jäsenvaltioissa, joihin tämä petostyyppi eniten vaikuttaa; kehottaa komissiota valvomaan tarkasti uuden lainsäädännön noudattamista, mahdollisia riskejä ja seurauksia; korostaa kuitenkin, että yleinen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi ei saa viivästyttää lopullisen arvonlisäverojärjestelmän ripeää täytäntöönpanoa;

157.  toteaa, että sähköisen kaupankäynnin yleistymisen voi usein aiheuttaa haasteen veroviranomaisille esimerkiksi siksi, että EU:ssa ei ole myyjän verotunnistetta ja arvonlisäveroilmoitus tehdään selvästi todellista arvoa alemmaksi; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti siihen, että komission 11. joulukuuta 2018 tekemän tavaroiden etämyyntiin liittyvän täytäntöönpanosääntöehdotuksen (COM(2018)0819 ja COM(2018)0821) hengen mukaisesti vuodesta 2021 alkaen verkkoalustoilla on vastuu sen varmistamisesta, että EU:n ulkopuolisten yritysten niiden alustoilla EU:n kuluttajille myymistä tavaroista maksetaan arvonlisäveroa;

158.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan verkkokaupan transaktioita, joihin osallistuu EU:n ulkopuolelle sijoittautuneita myyjiä, jotka eivät tee arvonlisäveroilmoitusta (esimerkiksi hyödyntämällä aiheettomasti sääntöä ”näyte”) tai aliarvioivat harkitusti tavaran arvon välttääkseen arvonlisäveron kokonaan tai pienentääkseen sitä; katsoo, että tällaiset käytännöt vaarantavat EU:n sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja moitteettoman toiminnan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, jos tämä on tarkoituksenmukaista ja tarpeen;

3.2.Arvonlisäverokuilu, arvonlisäveropetosten torjunta ja arvonlisäveroa koskeva hallinnollinen yhteistyö

159.  kehottaa jälleen kiinnittämään huomiota verokuiluun vaikuttaviin tekijöihin, kuten arvonlisäveroon;

160.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aloitti 8. maaliskuuta 2018 rikkomismenettelyn Kyprosta, Kreikkaa ja Maltaa vastaan ja 8. marraskuuta 2018 Italiaa ja Mansaarta vastaan huvialusten ja lentokoneiden hankintaan liittyvistä väärinkäytöksistä arvonlisäveron osalta varmistaakseen, että ne lopettavat laittoman suotuisan verokohtelun tarjoamisen yksityisille huvialuksille ja lentokoneille, mikä vääristää kilpailua merenkulun alalla;

161.  suhtautuu myönteisesti asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttamiseen hallinnollista yhteistyötä arvonlisäveron alalla tehostavien toimenpiteiden osalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on tehnyt 10 jäsenvaltioon tarkastuskäyntejä vuonna 2017, ja erityisesti äskettäiseen suositukseen arvolisäverotietojen vaihtojärjestelmän (VIES) luotettavuuden parantamisesta;

162.  panee merkille, että komissio on hiljattain ehdottanut valvontavälineiden lisäämistä Eurofiscille ja sen roolin vahvistamista sekä sellaisten mekanismien käyttöönottoa, joilla voidaan lisätä tullien ja veroviranomaisten yhteistyötä; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisemmin Eurofiscin transaktioiden verkostoanalyysijärjestelmään (TNA);

163.  katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden osallistumisen Eurofisc-järjestelmään on oltava pakollista ja ehto EU:n rahoituksen saamiselle; yhtyy Euroopan tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen arvonlisäveron korvaamisesta koheesiomenoilla(95) ja EU:n petostentorjuntaohjelmasta(96);

164.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia kerätä rajat ylittäviä arvonlisäverotietoja ja ilmoittaa niistä reaaliaikaisesti jäsenvaltioissa, koska siten voitaisiin lisätä Eurofiscin vaikuttavuutta ja kehittää uusia strategioita arvonlisäveropetosten torjumiseksi; kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia käyttämään erilaisia tilasto- ja tiedonrikastusteknologioita poikkeamien, epäilyttävien suhteiden ja mallien havaitsemiseksi, jotta verovirastoilla on paremmat mahdollisuudet puuttua ennaltaehkäisevästi, kohdistetusti ja kustannustehokkaasti erilaisiin sääntöjenvastaisiin toimintatapoihin;

165.  suhtautuu myönteisesti taloudellisten etujen suojaamista koskevan direktiivin(97) hyväksymiseen, koska siinä selkiytetään jäsenvaltioiden, Eurojustin, Euroopan syyttäjänviraston (EPPO), Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja komission välistä rajat ylittävää yhteistyötä ja keskinäistä oikeusapua arvonlisäveropetosten torjunnassa; kehottaa EPPOa, OLAFia, Eurofiscia, Europolia ja Eurojustia tekemään tiivistä yhteistyötä arvonlisäveropetosten torjumiseen liittyvien toimien koordinoinnissa sekä uusien petollisten menettelyjen tunnistamisessa ja niihin vastaamisessa;

166.  korostaa kuitenkin hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten entistä paremman yhteistyön tarvetta EU:ssa, kuten asiantuntijat korostivat 28. kesäkuuta 2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa ja TAX3-valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa;

167.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, jonka mukaisesti EPPOn toimivaltuuksia laajennetaan rajat ylittäviin terrorismirikoksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EPPO voi aloittaa toimintansa mahdollisimman nopeasti ja viimeistään vuoteen 2022 mennessä ja varmistamaan tiiviin yhteistyön niiden instituutioiden kanssa, joiden kanssa se jo toimii, sekä unionin taloudellisten etujen edistämisestä vastaavien unionin toimielinten ja virastojen kanssa; kehottaa määräämään esimerkinomaisia, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia; katsoo, että kaikkia järjestelmälliseen arvonlisäveropetokseen osallistuvia olisi rankaistava ankarasti rankaisemattomuuden mielikuvan välttämiseksi;

168.  katsoo, että yksi keskeisimmistä seikoista, jonka vuoksi arvonlisäveroon liittyvää petollista käyttäytymistä tapahtuu on rahallinen voitto, jonka petoksen tekijä voi saada; kehottaa sen vuoksi komissiota analysoimaan asiantuntijoiden tekemää ehdotusta(98), jonka mukaisesti rajat ylittävä transaktiotiedot sijoitetaan lohkoketjuun ja käytetään turvallisia digitaalisia valuuttoja, joita voidaan käyttää ainoastaan arvonlisäverojen maksuun (yksi käyttötarkoitus) paperirahan käyttämisen sijaan;

169.  suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto on puuttunut tuontiin liittyviin petoksiin(99); katsoo, että tulli-ilmoituksista saatujen tietojen asianmukainen tallentaminen VIES-järjestelmään antaa määräjäsenvaltioille mahdollisuuden verrata tulli- ja arvonlisäverotietoja sen varmistamiseksi, että arvonlisävero on maksettu määräjäsenvaltiossa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan tämän uuden lainsäädännön täytäntöön tehokkaasti ja ajoissa 1. tammikuuta 2020 mennessä;

170.  katsoo, että vero- ja tulliviranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä on varaa parantaa(100); kehottaa jäsenvaltioita valtuuttamaan Eurofiscin kehittämään uusia strategioita, joiden avulla voidaan jäljittää sellaisia tullimenettelyn 42:n piiriin kuuluvia tuotteita, joista maahantuoja menettelyn perusteella saa vapautuksen arvonlisäverosta silloin, kun maahantuodut tuotteet on tarkoitettu vietäviksi yritysasiakkaalle muuhun jäsenvaltioon kuin maahantuontijäsenvaltioon;

171.  korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukainen yritysten tosiasiallisten omistajien rekisteri, koska se on tärkeä väline arvonlisäveropetosten torjunnassa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tällaisia petoksia käsittelevien poliisivoimien, veropalvelujen, syyttäjien ja tuomareiden osaamista ja pätevyyttä;

172.  on huolissaan TAX3-valiokunnan tilaaman tutkimuksen tuloksista(101), joissa todetaan, että komission ehdotukset vähentävät petoksia, mutta eivät poista niitä; panee merkille, että aliarvostukseen liittyvää kysymystä ja EU:n sääntöjen täytäntöönpanoa yleensä muiden kuin EU:ssa verotettavien henkilöiden tapauksessa ei ratkaista; kehottaa komissiota selvittämään vaihtoehtoja veronkantomenetelmiä näiden toimitusten osalta pitkällä aikavälillä; korostaa, että muiden kuin EU:ssa verotettavien henkilöiden vilpittömään mieleen luottaminen EU:n arvonlisäveron kantamisessa ei ole kestävä vaihtoehto; katsoo, että tällaista vaihtoehtoista keruumallia ei pitäisi kohdistaa ainoastaan sähköisten alustojen kautta tapahtuvaan myyntiin, vaan sen olisi sisällettävä kaikki muiden kuin EU:ssa verotettavien henkilöiden tekemät liiketoimet heidän käyttämistään liiketoimintamalleista riippumatta;

173.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioihin kohdistuvia arvonlisäverotulojen lopullisen järjestelmän käyttöönoton vaikutuksia; kehottaa komissiota selvittämään vakavasti uusien petosriskien mahdollisuutta lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä, erityisesti sitä, että rajat ylittävissä liiketoimissa mahdollisesti puuttuva toimittaja korvaa karusellipetoksen puuttuvan asiakastyypin; korostaa tässä yhteydessä, että muun muassa tullin passitusjärjestelmällä voidaan helpottaa varmasti EU:n sisällä käytävää kauppaa; toteaa, että väärinkäytökset ovat kuitenkin mahdollisia, ja verojen ja maksujen maksamista välttelevät rikollisjärjestöt voivat aiheuttaa valtavat menetykset sekä jäsenvaltioille että EU:lle (välttelemällä arvonlisäveroa); kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan tullin passitusjärjestelmää ja tekemään ehdotuksia erityisesti OLAFin, Europolin ja Eurofiscin tekemien suositusten perusteella;

174.  uskoo EU:n kansalaisten yleisesti odottavan EU:n ja kansalliselta lainsäädännöltä selkeitä tapoja tunnistaa ne, jotka eivät maksa heille kuuluvia veroja, ja määrätä asiaankuuluvia rangaistuksia sekä periä puuttuvat verot ripeästi;

4.Henkilöiden verotus

175.  korostaa, että luonnolliset henkilöt eivät yleensä käytä liikkumisvapauttaan verovilppiin, veropetoksiin ja aggressiiviseen verosuunnittelun; korostaa kuitenkin, että joillakin luonnollisilla henkilöillä on tarpeeksi suuri veropohja, joka ylittää useat verotukselliset lainkäyttöalueet;

176.  pitää valitettavana, että varakkailla yksityishenkilöillä ja erittäin varakkailla yksityishenkilöillä, jotka käyttävät mutkikkaita verotusrakenteita, yhtiöiden perustaminen mukaan lukien, on edelleen mahdollisuus siirtää ansionsa ja varansa tai ostoksensa erilaisten verotuksellisten lainkäyttöalueiden kautta vähentääkseen merkittävästi vastuutaan tai poistaakseen sen kokonaan käyttämällä omaisuudenhoitajien ja muiden välittäjien palveluja; pitää valitettavana, että jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön verotusjärjestelmiä houkutellakseen varakkaita yksityishenkilöitä, jotka eivät luo todellista taloudellista toimintaa;

177.  toteaa, että ansiotulojen verokannat ovat yleensä pääomatulojen verokantoja korkeampia kaikkialla EU:ssa; toteaa, että varallisuusverojen osuus kokonaisverotuloista on kaikkiaan pysynyt melko alhaisena ja on 4,3 prosenttia kokonaisverotuloista EU:ssa(102);

178.  pitää valitettavana, että yhtiöiden verovilppi, veropetokset ja aggressiivinen verosuunnittelu edistää verovastuun siirtymistä kunniallisille ja rehellisille veronmaksajille;

179.  kehottaa jäsenvaltioita määräämään varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia veropetoksiin, veronkiertoon ja laittamaan aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvissä tapauksissa ja varmistamaan, että seuraamukset pannaan täytäntöön;

180.  pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot ovat luoneet epäilyttäviä verojärjestelmiä, joiden avulla henkilöt saavat verotuksellisen kotipaikan ja tuloveroetuja, mikä heikentää muiden jäsenvaltioiden verokantaa ja edistää haitallisia toimintapolitiikkoja, jotka syrjivät niiden omia kansalaisia; toteaa, että näihin verojärjestelmiin voi kuulua etuja, jotka eivät ole maan kansalaisten käytettävissä, esimerkiksi ulkomaisten omistusten ja tulojen verottamatta jättäminen, ulkomaan tulojen kiinteämääräinen verotus, osaan asianomaisessa jäsenvaltiossa ansaituista tuloista kohdistuva verovapaus tai jäsenvaltioon siirrettyjä eläkkeitä koskeva alhaisempi verokanta;

181.  palauttaa mieliin, että komissio ehdotti vuonna 2001 antamassaan tiedonannossa korkeasti koulutettua ulkomaille lähetettyä henkilöstöä koskevien erityisjärjestelyjen sisällyttämistä (yritysten verotusta käsittelevän) käytännesääntötyöryhmän(103) haitallisten verokäytäntöjen luetteloon, mutta sen jälkeen se ei ole toimittanut asiaan liittyviä tietoja; kehottaa komissiota arvioimaan tätä seikkaa uudelleen ja etenkin arvioimaan kaksinkertaisen verotuksen riskejä sekä tällaisten järjestelyjen kaksinkertaista verottamattomuutta;

4.1.Citizenship by investment (CBI) ja residency by investment (RBI) -järjestelmät

182.  on huolissaan siitä, että suurin osa jäsenvaltioista on ottanut käyttöön järjestelmiä, joiden mukaisesti kansalaisuuden tai oleskeluluvan saa investoimalla(104) ja jotka tunnetaan yleisesti kultainen viisumi - tai investointiohjelmina, joiden mukaisesti kansalaisuus tai oleskelulupa myönnetään muille kuin EU:n kansalaisille taloudellista investointia vastaan;

183.  katsoo, että näiden ohjelmien mukaisesti tehdyillä investoinneilla ei välttämättä edistetä kansalaisuuden tai asuinpaikan myöntävän jäsenvaltion reaalitaloutta ja että niissä ei useinkaan vaadita hakijoita viettämään lainkaan aikaa alueella, jossa investointi tehdään, ja että vaikka tällainen vaatimus on virallisesti olemassa, sitä ei tavallisesti tarkisteta; korostaa, että tällaiset järjestelyt vaarantavat unionin tavoitteiden saavuttamisen ja ovat siksi vilpittömän yhteistyön periaatteen vastaisia;

184.  toteaa, että vähintään 5 000 muuta kuin EU:n kansalaista on saanut EU:n kansalaisuuden citizenship by investment -järjestelmien kautta(105); toteaa, että selvityksen(106) mukaan kansalaisuuksia on myönnetty ainakin 6 000 ja oleskelulupia miltei 100 000;

185.  on huolissaan siitä, että CBI ja RBI myönnetään tekemättä hakijoista asianmukaista turvallisuusselvitystä, suuririskiset kolmannen maan kansalaiset mukaan lukien, ja siksi niistä aiheutuu turvallisuusriskejä unionille; pitää valitettavana, että CBI- ja RBI-järjestelmiin liittyvää rahaa ympäröivä läpinäkymättömyys on lisännyt merkittävästi Euroopan maiden poliittisia, taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä riskejä;

186.  korostaa, että CBI- ja RBI-järjestelmissä on muita merkittäviä riskejä, muun muassa EU- ja jäsenvaltion kansalaisuuden arvon alennus sekä mahdollisuus korruptioon, rahanpesuun ja veropetoksiin; toteaa, että yhden jäsenvaltion päätöksellä panna CBI- ja RBI-järjestelmät täytäntöön on heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin; toistaa huolensa siitä, että kansalaisuus tai oleskelulupa voitaisiin myöntää näiden järjestelmien kautta ilman, että toimivaltaiset viranomaiset ovat noudattaneet asianmukaista tai minkäänlaista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta;

187.  toteaa, että viidennessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä säädetty velvoite, jonka mukaan ilmoitusvelvollisten olisi pidettävä CBI- ja RBI-järjestelmän hakijoita suuririskisinä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan menettelyn aikana, ei vapauta jäsenvaltioita niiden vastuusta ottaa käyttöön ja toteuttaa tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä itse; toteaa, että kansallisella tasolla ja EU:n tasolla on aloitettu useita virallisia tutkimuksia korruptiosta ja rahanpesusta, jotka liittyvät suoraan CBI- ja RBI-järjestelmiin;

188.  korostaa, että samalla tällaisten järjestelmien kautta tehtyjen investointien taloudellinen kestävyys ja toteuttamiskelpoisuus jäävät epäselviksi; korostaa, että kansalaisuutta ja siihen liittyviä oikeuksia ei pitäisi missään oloissa pitää kaupan;

189.  toteaa, että Venäjän kansalaiset ja Venäjän vaikutusvallan alaisten maiden kansalaiset ovat hyödyntäneet runsaasti joidenkin jäsenvaltioiden CBI- ja CRI-järjestelmiä; korostaa, että nämä järjestelmät voivat palvella Venäjän kansalaisia, jotka on otettu pakotelistalle, joka hyväksyttiin sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin laittomasti itseensä ja kohdisti voimatoimia Krimiin, keinona välttää EU:n pakotteet;

190.  arvostelee sitä, että näihin ohjelmiin sisältyy säännöllisesti edunsaajia koskevia verohelpotuksia tai erityisiä verojärjestelyjä; on huolestunut siitä, että nämä etuudet voivat haitata tavoitetta, joka mukaisesti kaikki kansalaiset osallistuvat oikeudenmukaisesti verotusjärjestelmään;

191.  on huolissaan hakijoiden lukumäärää ja alkuperää koskevan avoimuuden puutteesta, näiden järjestelmien kautta kansalaisuuden tai oleskeluluvan saaneiden kansalaisten lukumäärästä ja tehtyjen investointien määrästä ja niiden alkuperästä; arvostaa sitä, että jotkin jäsenvaltiot ilmoittavat selvästi niiden henkilöiden nimen ja kansalaisuuden, joille kansalaisuus tai oleskelulupa myönnetään näiden järjestelmien mukaisesti; rohkaisee muita jäsenvaltioita noudattamaan tätä esimerkkiä;

192.  on huolissaan siitä, että OECD:n mukaan CBI- ja RBI-järjestelmiä voidaan käyttää väärin yhteisen tietojenvaihtostandardin (CRS) mukaisten asiakkaan tuntemismenettelyjen heikentämiseen, mikä johtaa epätarkkaan tai epätäydelliseen tietojenvaihtoon CRS:n mukaisesti erityisesti silloin, kun kaikkia verotukselliseen kotipaikkaan liittyviä lainkäyttöalueita ei ilmoiteta rahoituslaitokselle; toteaa, että OECD:n näkemyksen mukaan viisumijärjestelmät, jotka ovat potentiaalisesti suuririskisiä CRS:n yhtenäisyyden kannalta, ovat sellaisia, jotka myöntävät veronmaksajalle alhaisen henkilökohtaisen tuloveroasteen, joka on alle 10 prosenttia offshore-rahoitusvaroista, eivätkä edellytä merkittävää fyysistä läsnä oloa, joka on vähintään 90 päivää kultaista viisumijärjestelmää tarjoavilla lainkäyttöalueilla;

193.  on huolissaan siitä, että Maltalla ja Kyproksella on järjestelmiä(107), joista aiheutuu potentiaalinen riski CRS:n yhtenäisyydelle;

194.  toteaa, että CBI- ja RBI-järjestelmien potentiaaliset taloudelliset hyödyt eivät korvaa vakavaa turvallisuuteen, rahanpesuun ja veropetoksiin liittyviä riskejä, joita niistä aiheutuu;

195.  kehottaa jäsenvaltioita lakkauttamaan asteittain kaikki olemassa olevat CBI- ja RBI-järjestelmät mahdollisimman nopeasti;

196.  korostaa, että sillä välin jäsenvaltioiden olisi edellytettävä fyysistä läsnäoloa maassa CBI- ja RBI-järjestelmien hyödyntämisen ehtona ja varmistettava asianmukaisesti, että kansalaisuuden tai oleskeluluvan hakijoita koskevaa tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta noudatetaan näissä järjestelmissä AMLD5:n edellyttämällä tavalla; korostaa, että AMLD5:ssä määrätään tehostetusta asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden osalta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hallitukset vastaavat viime kädessä CBI- ja RBI-järjestelmiin hakijoihin liittyvien asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimien suorittamisesta; kehottaa komissiota valvomaan tarkasti ja jatkuvasti asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täytäntöönpanoa ja soveltamista CBI- ja RBI-järjestelmien puitteissa, kunnes kukin jäsenvaltio kumoaa ne;

197.  toteaa, että jonkin jäsenvaltion oleskeluluvan hankkimisen tai kansalaisuuden myöntämisen seurauksena kansalaisuuden saanut henkilö saa monenlaisia oikeuksia koko unionin alueella, kuten oikeuden liikkua ja oleskella vapaasti Schengen-alueella; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita, jotka panevat täytäntöön CBI- ja RBI-järjestelmiä, ja ennen niiden lopullista kumoamista, tarkastamaan asianmukaisesti hakijoiden taustat ja epäämään hakemuksen, jos heihin liittyy turvallisuusriskejä, kuten rahanpesua; varoittaa lisäksi vaaroista, joita CBI- ja RBI-järjestelmät aiheuttavat perheenyhdistämiseen liittyen, koska sen yhteydessä CBI- ja RBI-järjestelmien edunsaajien perheenjäsenet voivat hankkia oleskeluluvan tai kansalaisuuden vain vähäisten tarkastusten jälkeen tai jopa ilman tarkastuksia;

198.  kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita kokoamaan ja julkaisemaan avointa tietoa niiden CBI- ja RBI-järjestelmistä, kuten evättyjen hakemusten määrän ja epäämisen syyt; kehottaa komissiota antamaan ohjeita, kunnes järjestelmät on lopullisesti kumottu, ja varmistamaan paremman tiedonkeruun ja -vaihdon jäsenvaltioiden keskuudessa niiden CBI- ja RBI-järjestelmien kehyksessä, myös hakijoista, joiden hakemus on evätty turvallisuussyistä;

199.  katsoo, että siihen asti, kun CBI- ja RBI-järjestelmät on lopullisesti kumottu, jäsenvaltioiden olisi asetettava samat velvoitteet CBI- ja RBI-järjestelmien alalla toimiville välittäjille kuin rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön mukaisille ilmoitusvelvollisille ja kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään CBI- ja RBI-järjestelmiin liittyviä konflikteja, joita saattaa syntyä, kun yksityiset yritykset, jotka auttoivat hallituksia näiden järjestelmien suunnittelussa, hallinnoinnissa ja edistämisessä, myös neuvovat ja tukevat henkilöitä tutkimalla heidän soveltuvuutta ja tekemällä kansalaisuutta tai oleskelulupaa koskevat hakemukset heidän puolestaan;

200.  suhtautuu myönteisesti 23. tammikuuta 2019 annettuun komission kertomukseen ”Sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyt Euroopan unionissa” (COM(2019)0012); toteaa, että kertomuksessa vahvistetaan, että molemmat järjestelmät aiheuttavat vakavia riskejä jäsenvaltioille ja koko unionille erityisesti turvallisuuden, rahanpesun, korruption, EU:n sääntöjen kiertämisen ja veronkierron alalla ja että näitä vakavia riskejä korostavat lisäksi puutteet avoimuudessa ja hallintojärjestelmissä; on huolestunut, että komissio on huolissaan siitä, että järjestelmien aiheuttamia riskejä ei aina lievennetä tarpeeksi jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä;

201.  panee merkille komission aikomuksen perustaa asiantuntijaryhmä, joka käsittelee näiden järjestelmien avoimuuteen, hallintoon ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ryhtynyt seuraamaan kansalaisuuden myöntämistä sijoittajille koskevia järjestelyjä, joita viisumivapaa maat toteuttavat osana viisumivapauden keskeyttämismekanismia; kehottaa komissiota koordinoimaan jäsenvaltioiden välistä tiedonjakoa hylätyistä hakemuksista; kehottaa komissiota arvioimaan riskejä, jotka liittyvät kansalaisuuden ja oleskeluluvan myyntiin, osana sen seuraavaa ylikansallista riskiarviota; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin EU:n kansalaiset ovat käyttäneet näitä järjestelmiä;

4.2.Vapaasatamat, tullivarastot ja muut erityistalousalueet

202.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vapaasatamista tulee ilmoitusvelvollisia viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaisesti ja että ne velvoitetaan toteuttamaan asiakkaan tunnistamiseen ja tuntemiseen liittyvät velvoitteet sekä ilmoittamaan epäilyttävistä liiketoimista rahanpesun selvittelykeskuksille;

203.  toteaa, että EU:n sisäiset vapaasatamat voidaan perustaa vapaa-aluemenettelyn mukaisesti; panee merkille, että vapaa-alueet ovat unionin tullialueella sijaitsevia suljettuja alueita, joihin muita kuin unionitavaroita voidaan tuoda ilman tuontitulleja, muita maksuja (kuten veroja) ja kauppapoliittisia toimenpiteitä;

204.  toteaa, että EU:n sisäiset vapaasatamat voidaan perustaa vapaa-aluemenettelyn mukaisesti; pitää valitettavana, että niitä on sittemmin ryhdytty käyttämään korvaavien omaisuuserien, kuten taiteen, jalokivien, antiikkiesineiden, kullan ja viinikokoelmien, varastointiin(108) – usein pysyvästi – ja niitä rahoitetaan tuntemattomista lähteistä; korostaa, että vapaasatamia tai -alueita ei saa käyttää veronkiertotarkoituksiin tai veroparatiisia vastaavien vaikutusten saavuttamiseksi;

205.  toteaa, että turvallisen varastoinnin lisäksi vapaasatamien käytön syinä ovat korkeatasoinen salassapito sekä tuontitullien ja välillisten verojen, kuten arvonlisävero- tai käyttöveron lykkääminen;

206.  korostaa, että EU:ssa on yli 80 vapaa-aluetta(109) ja tuhansia muita ”erityisvarastointimenettelyyn” kuuluvia varastoja, erityisesti ”tullivarastoja”, jotka voivat tarjota samantasoisen salassapidon ja (välillisiä) veroetuja(110);

207.  toteaa, että unionin tullikoodeksin mukaan tullivarastojen oikeudellinen perusta on lähes sama kuin vapaasatamien; suosittaa siksi, että ne asetetaan samanarvoiseen asemaan vapaasatamien kanssa, kun on kyse rahanpesun ja siihen liittyvien veropetosriskien hillitsemiin tähtäävistä oikeudellisista toimenpiteistä, kuten viidennestä rahanpesun vastaisesta direktiivistä; katsoo, että varastoissa olisi oltava riittävästi pätevää henkilöstöä, jotta voidaan toteuttaa niiden järjestämien toimien tarvittava valvonta;

208.  toteaa, että vapaasatamien rahanpesuriskit liittyvät suoraan korvaavien omaisuuserien markkinoiden rahanpesuriskeihin;

209.  panee merkille, että maakohtaisista raporteista annetun direktiivin mukaan 1. tammikuuta 2018 lähtien tulliviranomaisille on pyynnöstä annettava mahdollisuus tutustua laajaan tietoaineistoon, joka koskee rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla kerättyjä tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista; toteaa, että EU:n rahanpesuntorjuntalainsäädäntö perustuu asiakkaan tunnistamista ja tuntemista koskevan tutkimuksen luotettavuuteen ja siihen, että ilmoitusvelvolliset ilmoittavat huolellisesti epäilyttävistä liiketoimista, sillä heistä tulee rahanpesun torjunnan portinvartijoita; panee huolestuneena merkille, että mahdollisuudella ”tutustua pyynnöstä” vapaasatamien säilyttämään tietoon on vain rajallinen vaikutus erityistapauksissa(111);

210.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin vapaasatamia ja laivauslupia käytetään väärin veronkiertotarkoituksissa(112); kehottaa komissiota lisäksi tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan lainvalvontaviranomaisten, vero- ja tulliviranomaisten sekä Europolin kaltaisten asianomaisten viranomaisten välinen automaattinen tietojenvaihto, joka koskee tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia sekä vapaasatamissa, tullivarastoissa tai erityistalousalueilla tapahtuvia liiketoimia, sekä sisällyttämään siihen jäljittämisvelvoitteen;

211.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen EU:n vapaasatamajärjestelmän asteittaisesta lakkauttamisesta kiireellisenä toimenpiteenä;

212.  huomauttaa, että pankkisalaisuuden loppu on johtanut uusien sijoituskohteiden, kuten taiteen, suosioon, minkä johdosta taidemarkkinat ovat kasvaneet viime vuosina nopeasti; korostaa, että vapaa-alueet tarjoavat niille turvallisen ja vähähuomioisen säilytysalueen, jossa voi käydä verotonta kauppaa ja häivyttää omistajia, samalla kun taide itsessään on edelleen säätelemätön markkina johtuen mm. markkinahintojen määrittelyn ja asiantuntijoiden löytymisen vaikeudesta; muistuttaa, että esimerkiksi arvotaulu on helpompi kuljettaa toiselle puolelle maapalloa kuin vastaava rahamäärä;

4.3.Veroarmahdukset

213.  muistuttaa(113), että armahduksia on käytettävä äärimmäisen varovaisesti tai pidättäydyttävä kokonaan käyttämästä niitä, koska ne mahdollistavat ainoastaan nopean veronkannon lyhyellä aikavälillä ja ne otetaan usein käyttöön talousarvion porsaanreikien sulkemiseksi, mutta se voivat myös kannustaa asukkaita kiertämään veroja ja odottamaan seuraavaa armahdusta ilman, että heihin kohdistetaan varoittavia seuraamuksia tai rangaistuksia; kehottaa veroarmahduksia toteuttavia jäsenvaltioita vaatimaan edunsaajaa aina selittämään, mistä aiemmin ilmoittamatta jätetyt varat ovat peräisin;

214.  kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden aiemmin toteuttamia armahdusohjelmia ja erityisesti takaisin perittyjä julkisia tuloja sekä niiden vaikutusta veropohjan epävakaisuuteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että aiempien ja tulevien veroarmahdusten saajia koskevat merkitykselliset tiedot jaetaan asianmukaisesti oikeus-, lainvalvonta- ja veroviranomaisten kanssa, jotta varmistetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattaminen ja mahdolliset syytetoimet muiden talousrikosten johdosta;

215.  katsoo, että käytännesääntötyöryhmän olisi ehdottomasti tarkasteltava ja selkeytettävä jokaista armahdusohjelmaa ennen kuin jäsenvaltio panee sen täytäntöön; katsoo, että yhden tai useamman veroarmahduksen saaneelle veronmaksajalle tai yrityksen todelliselle omistajalle ja edunsaajalle ei olisi koskaan enää myönnettävä uutta armahdusta; kehottaa veroarmahduksia saaneita henkilöitä koskevien tietojen hallinnoinnista vastaavia kansallisia viranomaisia vaihtamaan tietoja tehokkaasti lainvalvontaviranomaisten tai muiden sellaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka tutkivat muita rikoksia kuin veropetoksia tai verovilppejä;

4.4.Hallinnollinen yhteistyö

216.  ottaa huomioon, että välittömän verotuksen alalla tehty hallinnollinen yhteistyö kattaa nyt sekä henkilöt että yritykset, jotka ovat veronmaksajia;

217.  korostaa, että hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvät kansainväliset säännöt ovat vähimmäisvaatimuksia; katsoo, että näin ollen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä menemään pidemmälle, eikä rajoittua vain noudattamaan näitä vähimmäisvaatimuksia; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan lisäksi hallinnollisen ja oikeudellisen yhteistyön esteet;

218.  suhtautuu myönteisesti siihen, että hallinnollista yhteistyötä koskevalla direktiivillä toteutetun, automaattista tietojenvaihtoa koskevan maailmanlaajuisen standardin hyväksymisen ja vuoden 2003 annetun säästödirektiivin kumoamisen myötä on perustettu EU:n yhteinen tietojenvaihtomekanismi;

5.Rahanpesun torjunta

219.  korostaa, että rahanpesu voi olla monenmuotoista ja että rahanpesun kohteena olevat 219 voivat olla peräisin erilaisista laittomista toimista, kuten korruptiosta, ase- ja ihmiskaupasta, huumekaupasta, veronkierrosta ja veropetoksista, ja niitä voidaan käyttää terrorismin rahoittamiseen; panee huolestuneena merkille, että rikollisen toiminnan tuotto EU:ssa on noin 110 miljardia euroa vuodessa(114), mikä on noin prosentti EU:n yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta; korostaa, että komission arvion mukaan joissakin jäsenvaltioissa jopa 70 prosentilla rahanpesutapauksista on rajat ylittävä ulottuvuus(115); panee lisäksi merkille, että YK on arvioinut(116) rahanpesun laajuuden vastaavan 2–5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta eli noin 715 miljardia ja 1,87 biljoonaa euroa vuodessa;

220.  korostaa, että useat viimeaikaiset rahanpesutapaukset unionissa liittyvät pääomaan, hallitsevaan eliittiin ja/tai kansalaisiin, jotka tulevat Venäjältä tai erityisesti Itsenäisten valtioiden yhteisöstä; ilmaisee huolensa uhasta, jonka Euroopan turvallisuudelle ja vakaudelle aiheuttavat Venäjältä ja Itsenäisten valtioiden yhteisöstä peräisin olevat voitot, joita tuodaan Euroopan rahoitusjärjestelmään pestäväksi ja käytettäväksi uudelleen rikolliseen toimintaan; korostaa, että tällaiset voitot vaarantavat EU:n kansalaisten turvallisuuden ja aiheuttavat häiriöitä ja vilpillisestä kilpailusta johtuvia haittoja lainkuuliaisille kansalaisille ja yrityksille; toteaa, että pääomapaon, jota ei voi hillitä ratkaisematta alkuperämaan taloudellisia ja hallinnollisia ongelmia, ja puhtaasti rikollisista syistä harjoitettavan rahanpesun ohella, näitä vihamielisiä toimia, joiden tarkoituksena on heikentää eurooppalaisia demokratioita sekä niiden talouksia ja instituutioita, harjoitetaan niin laajasti, että ne aiheuttavat epävakautta Euroopan mantereella; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia Venäjältä unioniin tulevan pääoman valvonnassa;

221.  kehottaa uudelleen(117) määräämään ihmisoikeusrikkomusten johdosta EU:n laajuisia seuraamuksia, jotka perustuvat Yhdysvaltain Global Magnitsky -lakiin, jonka nojalla olisi voitava määrätä viisumikieltoja ja kohdennettuja seuraamuksia, kuten omaisuuden tai omistusoikeuksien jäädyttäminen EU:n lainkäyttöalueella, yksittäisille viranomaisille tai virallisessa asemassa toimiville henkilöille, jotka ovat syyllistyneet korruptioon tai vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin; suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentti on hyväksynyt mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta(118), kehottaa lisäämään tarkkailua ja valvontaa, joka koskee pankeissa olevien muiden maiden asukkaiden talletussalkkuja ja niihin sisältyvää osuutta, joka on peräisin turvallisuusriskejä unionille aiheuttavista maista;

222.  suhtautuu myönteisesti neljännen ja viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin hyväksymiseen; korostaa, että ne ovat merkittäviä askeleita pyrittäessä tehostamaan unionin toimia, joilla torjutaan rikollisesta toiminnasta saatujen rahojen pesua ja terroritoiminnan rahoitusta; toteaa, että unionin rahanpesun torjuntaa koskeva kehys perustuu pääasiassa rahanpesuun sovellettavaan ehkäisevään lähestymistapaan, jossa painotetaan epäilyttävien liiketoimien havaitsemista ja niistä raportoimista;

223.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole saattaneet neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä kokonaan tai osittain osaksi kansallista lainsäädäntöään määräaikaan mennessä, ja että tästä syystä komission on täytynyt käynnistää niitä vastaan rikkomusmenettelyjä, mukaan lukien asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi(119); kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita korjaamaan tilanteen pikaisesti; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti täyttämään niiden oikeudellisen velvoitteensa noudattaa määräaikaa eli saattaa viides rahanpesunvastainen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 10. tammikuuta 2020 mennessä; korostaa ja pitää myönteisinä 23. marraskuuta 2018 annettuja neuvoston päätelmiä, joissa jäsenvaltioita kehotetaan saattamaan viides rahanpesunvastainen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään ennen vuoden 2020 määräaikaa; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti sen käytettävissä olevia sen tukemiseksi ja varmistamiseksi, että jäsenvaltiot saattavat asianmukaisesti viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panevat sen täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

224.  muistuttaa, että asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen on olennaisen tärkeä osa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta, jonka mukaan ilmoitusvelvollisten on tunnistettava asianmukaisesti asiakkaansa ja tämän varojen alkuperä sekä varojen todelliset omistajat ja edunsaajat, mukaan lukien anonyymien tilien jäädyttäminen; pitää valitettavana, että jotkin rahoituslaitokset ja niihin liittyvät liiketoimintamallit ovat aktiivisesti helpottaneet rahanpesua; kehottaa yksityistä sektoria ottamaan mahdollisimman aktiivisen roolin terrorismin rahoituksen torjumisessa ja terrorismin ehkäisemisessä; kehottaa rahoituslaitoksia tarkistamaan aktiivisesti omia sisäisiä menettelyjään rahanpesun riskin välttämiseksi;

225.  suhtautuu myönteisesti komission 4. joulukuuta 2018 hyväksymään toimintasuunnitelmaan, johon sisältyy lukuisia muita kuin lainsäädäntötoimia, joilla torjutaan paremmin rahanpesua ja terrorismin rahoitusta EU:ssa; kehottaa komissiota saattamaan parlamentin säännöllisesti ajan tasalle toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä;

226.  on huolestunut konkreettisten menettelyjen puutteesta, joilla arvioidaan ja tarkastellaan EKP:n neuvoston jäsenten nuhteettomuutta, erityisesti siinä tapauksessa, että heitä vastaan on nostettu virallinen syyte rikollisesta toiminnasta; kehottaa perustamaan mekanismeja, joilla seurataan ja tarkastellaan EKP:n neuvoston jäsenten käytöstä ja soveltuvuutta, ja kehottaa suojelemaan heitä nimitysvaltaa käyttävän viranomaisen mahdolliselta vallan väärinkäytöltä;

227.  tuomitsee sen, että rahanpesun torjuntaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanon järjestelmällinen laiminlyönti sekä tehoton valvonta ovat johtaneet eurooppalaisten pankkien viimeaikaisiin korkean profiilin rahanpesutapauksiin, joissa asiakkaan tunnistamista ja tuntemista koskevia perusvaatimuksia on rikottu järjestelmällisesti;

228.  muistuttaa, että asiakkaan tuntemisvelvollisuus ja asiakkaan liiketoimien seuranta ovat olennaisia ja että niitä olisi jatkettava koko liiketoimintasuhteen ajan ja että asiakkaan liiketoimia on seurattava jatkuvasti ja huolellisesti epäilyttävän tai epätavallisen toiminnan havaitsemiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että ilmoitusvelvollisten velvollisuutena on ilmoittaa viipymättä kansallisille rahanpesun selvittelykeskuksille liiketoimista, joiden epäillään koskevan rahanpesua, siihen liittyviä esirikoksia tai terrorismin rahoitusta; pitää valitettavana, että parlamentin toimista huolimatta viidennessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä sallitaan edelleen viimeisenä keinona ylempään johtoon kuuluvien luonnollisten henkilöidenrekisteröiminen yrityksen tai trustin todellisiksi omistajiksi ja edunsaajiksi, vaikka varsinaiset todelliset omistajat ja edunsaajat eivät ole tiedossa tai heihin liittyy epäilyjä; kehottaa komissiota laatimaan rahanpesun torjuntaa koskevien EU:n sääntöjen seuraavan uudelleentarkastelun yhteydessä selkeän arvion tämän säännöksen vaikutuksesta tosiasiallista omistajuutta koskevien luotettavien tietojen saantiin jäsenvaltioissa ja ehdottamaan sen poistamista, jos on viitteitä siitä, että säännös johtaa helposti väärinkäytöksiin, joiden tarkoituksena on peitellä todellisten omistajien henkilöllisyyttä;

229.  toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on omaisuudenvalvontamekanismeja, joilla jäljitetään rikollisesta toiminnasta saatuja voittoja; korostaa, että tällainen mekanismi koostuu usein tuomioistuimen määräyksestä, jolla henkilöä, jota voidaan kohtuudella epäillä osallisuudesta vakavaan rikokseen tai jonka voidaan kohtuudella epäillä olleen yhteydessä henkilöön, joka on osallistunut vakavaan rikokseen, vaaditaan selvittämään intressinsä luonnetta ja laajuutta johonkin tiettyyn omaisuuteen nähden ja miten omaisuus on hankittu, jos voidaan kohtuudella epäillä, että vastaajan tiedossa olevat laillisesti hankitut tulot eivät riittäisi siihen, että vastaaja voisi hankkia omaisuuden; kehottaa komissiota arvioimaan tällaisen toimenpiteen vaikutuksia ja toteuttamiskelpoisuutta unionin tasolla;

230.  suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden päätökseen kieltää haltijaosakkeiden liikkeeseenlasku ja muuntaa olemassa olevat haltijaosakkeet nimellisarvopapereiksi; pyytää jäsenvaltiota harkitsemaan, onko niiden omilla lainkäyttöalueillaan tarpeen ottaa käyttöön vastaavia toimenpiteitä ottaen huomioon viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin uudet säännökset, jotka koskevat tosiasiallisesta omistajuudesta ilmoittamista ja havaittuja riskejä;

231.  korostaa, että on kiireellisesti luotava tehokkaampi unionin oikeusviranomaisten viestintä- ja tiedonvaihtojärjestelmä, joka korvaa tarvittaessa perinteiset välineet keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa, koska niihin liittyvät menettelyt ovat pitkiä ja raskaita ja aiheuttavat haittaa rahanpesua ja muuta vakavaa rikollisuutta koskeville tutkimuksille; kehottaa uudelleen komissiota arvioimaan lainsäädäntötarvetta tässä suhteessa;

232.  kehottaa komissiota arvioimaan joidenkin oikeudellisten järjestelyjen kuten erillisyhtiöiden, erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden ja Non Charitable Purpose Trusts -trustien roolia ja rahanpesuun liittyviä erityisriskejä etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluvilla alueilla ja merentakaisilla alueilla, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille;

233.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita noudattamaan kaikilta osin rahanpesun torjunnasta annettua lainsäädäntöä niiden laskiessa valtion joukkovelkakirjalainoja liikkeeseen rahoitusmarkkinoilla; katsoo, että tällaisissa rahoitustoimissa on ehdottomasti noudatettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta;

234.  toteaa, että pelkästään TAX3-valiokunnan toimikauden aikana havaittiin kolme valitettavaa rahanpesutapausta EU:n pankeissa: ING Bank N.V. myönsi hiljattain rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten soveltamisessa olevan vakavia puutteita ja suostui maksamaan 775 miljoonaa euroa Alankomaiden syyttäjäviranomaisen kanssa tehdyn sovintoratkaisun yhteydessä(120); Latviassa ABLV Bank päätyi vapaaehtoiseen likvidaatioon sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen talousrikosten torjuntaverkosto (Financial Crimes Enforcement Network) päätti ehdottaa ABLV:lle kieltoa pitää kirjeenvaihtotiliä Yhdysvalloissa rahanpesuepäilyjen vuoksi(121), ja Danske Bank myönsi tutkittuaan Viron-yksikköön liittyviä 15 000 asiakasta ja noin 9,5 miljoonaa liiketointa, että pankin hallinnon ja valvontajärjestelmien vakavat puutteet olivat mahdollistaneet Viron yksikön käyttämisen epäilyttäviin liiketoimiin(122);

235.  panee huolestuneena merkille, että ns. Troikan pesula -tapauksessa paljastui, miten 4,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria Venäjältä ja muualta lähtöisin olevia varoja liikuteltiin eurooppalaisten pankkien ja yritysten kautta; korostaa, että skandaalin keskiössä on Troika Dialog -investointipankki, joka oli ennen yksi Venäjän suurimmista yksityisistä investointipankeista, sekä verkosto, joka on ehkä mahdollistanut sen, että Venäjän valtaapitävä eliitti on nostanut varoja laittomasti hankkiakseen osuuksia valtionyhtiöistä, ostaakseen kiinteistöjä niin Venäjältä kuin ulkomailtakin ja ostaakseen ylellisyystuotteita; pitää lisäksi valitettavana, että saatujen tietojen mukaan näissä hämärissä liiketoimissa on ollut mukana useita eurooppalaisia pankkeja, kuten Danske Bank, Swedbank AB, Nordea Bank Abp, ING Groep NV, Credit Agricole SA, Deutsche Bank AG, KBC Group NV, Raiffeisen Bank International AG, ABN Amro Group NV, Cooperatieve Rabobank U.A. sekä Turkiye Garanti Bankasi A.S.:n Alankomaiden yksikkö;

236.  toteaa, että Danske Bankin tapauksessa yli 200 miljardin euron arvoiset liiketoimet virtasivat sen Viron-yksikön kautta(123) ilman, että pankki olisi toteuttanut asianmukaisia sisäisiä rahanpesuntorjunta- ja asiakkaantuntemismenettelyitä, minkä pankki sittemmin itsekin myönsi ja minkä sekä Viron että Tanskan rahoitusvalvontaviranomaiset vahvistivat; katsoo, että tämä on osoitus sekä pankin että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten täydellisestä vastuuttomuudesta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tekemään kiireellisiä arviointeja kaikkien eurooppalaisten pankkien rahanpesuntorjuntaa ja asiakkaantuntemisvelvollisuutta koskevien menettelyjen riittävyydestä, jotta voidaan varmistaa rahanpesun torjuntaa koskevan unionin lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano;

237.  toteaa lisäksi, että Danske Bankin Viron-yksikön asiakkaista 6 200:n on todettu osallistuneen epäilyttäviin liiketoimiin, että noin 500 asiakasta on liitetty julkisesti tunnettuihin rahanpesujärjestelmiin, että 177 asiakasta liittyi ”Venäjän rahanpesuautomaatti” -skandaaliin ja 75 ”Azerbaidžanin rahanpesuautomaatti” -skandaaliin ja että 53 asiakasta oli yrityksiä, joilla oli samat osoitteet ja johtajat(124); kehottaa asianomaisia kansallisia viranomaisia jäljittämään Danske Bankin Viron-yksikön 6 200 asiakkaan epäilyttävinä pidettyjen liiketoimien kohteet sen vahvistamiseksi, että rahanpesuun liittyvää rahaa ei ole käytetty rikolliseen toimintaan; kehottaa asianomaisia kansallisia viranomaisia tekemään asiassa asianmukaisesti yhteistyötä, koska epäilyttävien liiketoimien ketjut ovat selvästi rajat ylittäviä;

238.  korostaa, että EKP peruutti Maltan Pilatus-pankin pankkitoimiluvan sen jälkeen, kun Pilatus-pankin puheenjohtaja ja sen ainoa osakkeenomistaja Ali Sadr Hashemi Nejad pidätettiin Yhdysvalloissa muun muassa rahanpesusyytteiden vuoksi; korostaa Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) todenneen, että Maltan rahanpesun selvittelykeskus (FIAU) oli rikkonut EU:n lakia, koska se ei ollut valvonut tehokkaasti Pilatus-pankkia muun muassa menettelyyn liittyvien puutteiden ja valvontatoimien puuttumisen vuoksi; toteaa, että 8. marraskuuta 2018 komissio toimitti Maltan FIAU:lle virallisen lausunnon, jossa se kehotti toteuttamaan täydentäviä toimenpiteitä oikeudellisten velvoitteidensa noudattamiseksi(125); kehottaa Maltan FIAU:ta ryhtymään toimenpiteisiin asiaa koskevien suositusten noudattamiseksi;

239.  panee merkille Maltan pysyvän EU-edustajan TAX3-valiokunnalle lähettämän kirjeen vastauksena valiokunnan huolenaiheille, jotka koskevat joidenkin maltalaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden väitettyä osallistumista uuteen rahanpesua ja veronkiertoa koskevaan tapaukseen, joka liittyy Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautuneeseen yritykseen nimeltä 17 Black(126); pitää valitettavana saatujen vastausten epämääräisyyttä; on huolestunut Maltan viranomaisten ilmeistä poliittista toimettomuutta; on erityisen huolestunut siitä, että 17 Black -yritystä koskevien paljastusten mukaan osallisina on Maltan hallituksen korkeimmalla tasolla olevia poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä; kehottaa Maltan viranomaisia pyytämään Yhdistyneiltä arabiemiirikunnilta todisteita oikeudellista apua koskevien kirjeiden muodossa; kehottaa Yhdistyneitä arabiemiirikuntia tekemään yhteistyötä Maltan ja eurooppalaisten viranomaisten kanssa ja varmistamaan, että 17 Black -yrityksen pankkitileillä olevat jäädytetyt varat säilyvät jäädytettyinä, kunnes perusteellinen tutkinta on suoristettu; korostaa erityisesti sekä Maltan FIAU:n että Maltan poliisiylijohtajan ilmeistä riippumattomuuden puutetta; pitää valitettavana, että tähän mennessä ei ole ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin väitetyissä korruptiotapauksissa osallisina olevia poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä vastaan; korostaa, että tutkinta Maltalla hyötyisi tilapäiseen sopimukseen perustuvan yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta(127), jotta Europolin ja Eurojustin tuella voitaisiin puuttua vakaviin epäilyihin, jotka liittyvät meneillään olevien kansallisten tutkimusten riippumattomuuteen ja laatuun;

240.  panee merkille, että murhansa tapahtuessa tutkiva journalisti Daphne Caruana Galizia oli työskentelemässä uransa suurimman, Maltan voimalaitoksen toiminnanharjoittajan ElectroGasin palvelimista peräisin olevan tietovuodon parissa; panee lisäksi merkille, että 17 Black -yrityksen omistaja, jonka oli määrä siirtää suuria rahamääriä tästä voimalasta vastuussa oleville maltalaisille poliittisesti vaikutusvaltaisille henkilöille, on myös ElectroGasin johtaja ja osakkeenomistaja;

241.  on huolestunut rahanpesun lisääntymisestä muun liiketoiminnan yhteydessä, erityisesti niin sanotuista ”flying money”- ja ”notorious streets” -ilmiöistä; painottaa, että on lisättävä koordinointia ja yhteistyötä paikallisten ja alueellisten hallinto- ja lainvalvontaviranomaisten välillä, jotta torjutaan näitä ongelmia Euroopan kaupungeissa;

242.  on tietoinen, että nykyinen rahanpesun torjuntaa koskeva oikeudellinen kehys on tähän mennessä koostunut direktiiveistä ja perustunut vähimmäistason yhdenmukaistamiseen, mikä on johtanut erilaisiin kansallisiin valvonta- ja täytäntöönpanokäytäntöihin jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota arvioimaan rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön tulevan tarkistamisen yhteydessä vaadittavassa vaikutustenarvioinnissa, olisiko asetus direktiiviä asianmukaisempi säädös; kehottaa muuttamaan rahanpesua koskevan lainsäädännön ripeästi asetukseksi, jos vaikutustenarvioinnissa niin suositetaan;

5.1.Rahanpesun torjunnasta ja vakavaraisuuden valvonnasta vastaavien viranomaisten välinen yhteistyö Euroopan unionissa

243.  on tyytyväinen, että rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen rikkomisiin ja väitettyihin rikkomisiin liittyvien viimeaikaisten tapausten jälkeen komission puheenjohtaja ilmoitti lisätoimenpiteistä puheessaan unionin tilasta 12. syyskuuta 2018;

244.  kehottaa lisäämään luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten sekä vakuutuslaitosten hallintoneuvostojen jäsenten ja osakkeenomistajien välttämätöntä tarkkailua ja valvontaa unionissa, ja korostaa erityisesti pankkitoimilupien tai vastaavien erityislupien peruuttamisen vaikeutta;

245.  tukee yhteisen työryhmän tekemää työtä ja toteaa, että työryhmään kuuluu edustajia komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosastosta sekä rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosastosta, Euroopan keskuspankista ja Euroopan valvontaviranomaisista sekä niiden yhteiskomitean rahanpesun torjuntaa käsittelevän alakomitean puheenjohtaja ja että työryhmän tarkoitus on kartoittaa nykyiset puutteet ja ehdottaa toimenpiteitä, jotka mahdollistavat tehokkaan yhteistyön, koordinoinnin ja tiedonvaihdon valvonta- ja täytäntöönpanovirastojen välillä;

246.  katsoo, että rahoituslaitosten valvonnan osalta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan koordinoinnin nykytaso ei ole riittävä alan tämänhetkisten haasteiden ratkaisemiseksi, erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tilanteissa, joilla on rajat ylittävät vaikutukset, ja että unionin kyky panna täytäntöön koordinoituja rahanpesun torjuntaa koskevia sääntöjä ja käytäntöjä on nykyisin riittämätön;

247.  kehottaa arvioimaan pitkän aikavälin tavoitteita, jotka johtavat parempaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kehykseen, kuten todettiin pohdinta-asiakirjassa ”Reflection Paper on possible elements of a Roadmap for seamless cooperation between Anti Money Laundering and Prudential Supervisors in the European Union”(128), ja joita olisivat sellaisen EU:n tason mekanismin perustaminen, jolla koordinoidaan paremmin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatoimista vastaavien rahoitusalan laitosten valvojien toimintaa, erityisesti tilanteissa, joilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakysymyksillä on todennäköisesti rajat ylittävät vaikutukset, sekä rahanpesun torjunnan valvonnan mahdollinen keskittäminen olemassa olevaan tai uuteen unionin elimeen, jolla on valtuudet panna täytäntöön yhdenmukaistettuja sääntöjä ja käytäntöjä EU:n jäsenvaltioissa; tukee lisätoimia rahanpesun torjunnan valvonnan keskittämiseksi ja katsoo, että jos tällainen mekanismi perustetaan, sille olisi myönnettävä riittävät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, jotta sen tehtävät hoidetaan tehokkaasti;

248.  muistuttaa, että Euroopan keskuspankilla on valtuudet ja velvollisuus peruuttaa luottolaitoksien toimilupa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen vakavan rikkomisen vuoksi; toteaa kuitenkin, että EKP on täysin riippuvainen kansallisista rahanpesun torjunnan valvojista, jotta se saa tietoa kansallisten viranomaisten havaitsemista rikkomuksista; kehottaa rahanpesun torjunnasta vastaavia viranomaisia sen vuoksi asettamaan hyvissä ajoin EKP:n saataville laadukasta tietoa, jotta se voi hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti; pitää tässä suhteessa myönteisenä EKP:n ja neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntavelvoitteiden noudattamisen valvonnasta vastaavien kaikkien toimivaltaisten viranomaisten välistä monenkeskistä sopimusta tietojenvaihtoa koskevista käytännön järjestelyistä;

249.  katsoo, että toiminnan vakauden ja rahanpesun valvontaa ei voida käsitellä erikseen; korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisilla on niiden päätöksentekorakenteesta, valtuuksien puuttumisesta ja rajallista resursseista johtuen vähäiset valmiudet omaksua entistä merkittävämpi rooli rahanpesun torjunnassa; korostaa, että EPV:n olisi omaksuttava johtava rooli tässä torjuntatyössä ja samalla harjoitettava tiivistä koordinointia Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) sekä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) kanssa ja sen vuoksi niille olisi pikaisesti myönnettävä riittävät henkilöresurssit ja aineelliset resurssit, jotta ne voivat vaikuttaa tehokkaasti siihen, että rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen estetään johdonmukaisesti ja vaikuttavasti myös tekemällä riskiarviointeja toimivaltaisista viranomaisista ja arviointeja yleisen kehyksensä puitteissa; kehottaa antamaan laajempaa julkisuutta kyseisille arvioinneille ja erityisesti toimittamaan järjestelmällisesti olennaisia tietoja parlamentille ja neuvostolle kansallisella tasolla ja EU:n tasolla havaituista vakavista puutteista(129);

250.  panee merkille, että kansallisten finanssivalvojien merkitys on lisääntynyt; kehottaa komissiota ehdottamaan EPV:tä kuultuaan mekanismeja, joilla helpotetaan rahoitusvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön ja koordinoinnin lisäämistä; kehottaa lisäämään pitkällä aikavälillä rahanpesun torjunnasta vastaavien eri viranomaisten valvontamenettelyjen yhdenmukaistamista;

251.  suhtautuu myönteisesti 12. syyskuuta 2018 annettuun komission tiedonantoon rahoituslaitosten vakavaraisuusvalvontaa ja rahanpesun valvontaa koskevan unionin kehyksen vahvistamisesta (COM(2018)0645) ja sen sisältämään ehdotukseen Euroopan valvontaviranomaisten uudelleentarkastelusta valvonnan lähentämisen vahvistamiseksi; katsoo, että EPV:n olisi otettava johtava, koordinoiva ja seuraava rooli unionin tasolla suojellakseen rahoitusjärjestelmää tehokkaasti rahanpesulta ja terrorismin rahoituksen riskeiltä, kun otetaan huomioon unionin rahoituksen vakauteen kohdistuvat ei-toivotut mahdolliset järjestelmää koskevat seuraukset, joita voi aiheutua siitä, että rahoitusalaa käytetään väärin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ja EPV:n jo hankkima kokemus pankkialan suojelemisessa tällaisilta väärinkäytöksiltä viranomaisena, jolla on valtuudet valvoa kaikkia jäsenvaltioita;

252.  panee merkille EPV:n huolet, jotka koskevat oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta annetun vakavaraisuusdirektiivin 2013/36/EU täytäntöönpanoa(130); suhtautuu myönteisesti EPV:n ehdotuksiin EU:n nykyisestä oikeudellisesta kehyksestä johtuvien puutteiden torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan nopeasti äskettäin hyväksytyt vakavaraisuusdirektiivin muutokset osaksi kansallista lainsäädäntöä;

5.2.Rahanpesun selvittelykeskusten välinen yhteistyö

253.  muistuttaa, että viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia perustamaan automatisoituja keskitettyjä mekanismeja, jotka mahdollistavat pankki- ja maksutilien haltijoiden nopean tunnistamisen, ja varmistamaan, että kaikki rahanpesun selvittelykeskukset pystyvät toimittamaan näissä keskitetyissä mekanismeissa olevat tiedot mille tahansa toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle oikea-aikaisesti; korostaa, että on tärkeää saada ajoissa tietoja, jotta voidaan estää talousrikoksia ja tutkimusten keskeytyminen; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan kyseisten mekanismien perustamista, jotta jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskukset voisivat tehdä keskinäistä yhteistyötä tehokkaasti havaitakseen ja ehkäistäkseen rahanpesua; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksia käyttämään FIU.net-järjestelmää; panee merkille tietosuojan merkityksen myös tällä alalla;

254.  katsoo, että jotta rahanpesuun liittyvien toimien torjuntaa voidaan auttaa tehokkaasti, on tärkeää, että kansallisille rahanpesun selvittelykeskuksille annetaan riittävät resurssit ja valmiudet;

255.  korostaa, että rahanpesuun liittyvien toimien tehokas torjunta edellyttää yhteistyötä paitsi jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välillä myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden rahanpesun selvittelykeskusten välillä; panee merkille poliittisia sopimuksia koskevat toimielinten väliset neuvottelut(131), joiden tarkoituksena on hyväksyä tulevaisuudessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta;

256.  kehottaa komissiota kehittämään erityiskoulutusta rahanpesun selvittelykeskuksia varten ottaen erityisesti huomioon joidenkin jäsenvaltioiden heikommat valmiudet; panee merkille panoksen, jonka on antanut Egmont-ryhmä, joka koostuu 159 rahanpesun selvittelykeskuksesta ja pyrkii vahvistamaan niiden operatiivista yhteistyötä edistämällä useiden hankkeiden jatkumista ja toteuttamista; odottaa komission laatimaa arviointia, joka koskee rahanpesun selvittelykeskusten kolmansien maiden kanssa tekemän yhteistyön puitteita sekä rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön tehostamisen esteitä ja mahdollisuuksia, mukaan luettuna mahdollisuus perustaa koordinointi- ja tukimekanismi; muistuttaa, että arviointi olisi saatava valmiiksi 1. kesäkuuta 2019 mennessä; kehottaa komissiota hyödyntämään tämän tilaisuuden esittää lainsäädäntöehdotus sellaisen EU:n rahanpesun selvittelykeskuksen perustamiseksi yhteisten tutkimus-ja koordinointitoimien solmukohdaksi, jolla olisi riippumattomat tutkimusvalmiudet rajatylittävän talousrikollisuuden alalla, ja varhaisvaroitusjärjestelmän perustamiseksi; katsoo, että EU:n rahanpesun selvittelykeskuksella olisi oltava merkittävä rooli ja sen olisi koordinoitava, autettava ja tuettava jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksia rajatylittävissä tapauksissa, jotta lisätään tiedonvaihtoa ja varmistetaan rajatylittävien tapausten yhteinen analyysi ja työn vahva koordinointi;

257.  kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti jäsenvaltioiden kanssa sellaisten mekanismien löytämiseksi, joilla parannetaan ja tehostetaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä; kehottaa komissiota ryhtymään asiassa tarkoituksenmukaisiin toimiin sopivilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten OECD:ssä ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisessa toimintaryhmässä; katsoo, että sitä seuraavissa mahdollisissa sopimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon henkilötietojen suoja;

258.  kehottaa komissiota laatimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, vaikuttavatko jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten väliset asemaan ja organisaatioon liittyvät erot yhteistyötä rajat ylittävien vakavien rikosten torjunnassa;

259.  huomauttaa, että epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusmuotojen standardoimattomuus ja epäilyttävien liiketoimien raportointikynnyksen standardoimattomuus jäsenvaltioiden välillä ja eri ilmoitusvelvollisten osalta aiheuttaa vaikeuksia rahanpesun selvittelykeskusten välisessä tietojen käsittelyssä ja vaihdossa; kehottaa komissiota tutkimaan EPV:n tukemana mekanismeja, joilla ilmoitusvelvollisille laaditaan mahdollisimman nopeasti standardoituja ilmoitusmuotoja, jotta rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa voidaan helpottaa ja käsittelyä tehostaa tapauksissa, joissa on rajat ylittävä ulottuvuus, ja harkitsemaan epäilyttävien liiketoimien raportointikynnyksen standardointia;

260.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta toteuttaa epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten automatisoitu hakujärjestelmä, jonka avulla jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskukset voivat tehdä hakuja eri jäsenvaltioissa toistuvasti epäilyttäviksi ilmoitetuista liiketoimista, niiden alullepanijoista ja vastaanottajista;

261.  kannustaa toimivaltaisia viranomaisia ja rahanpesun selvittelykeskuksia toimimaan yhteistyössä rahoituslaitosten ja muiden ilmoitusvelvollisten kanssa, jotta voidaan lisätä epäilyttäviä liiketoimia koskevaa ilmoittamista ja vähentää varmuuden vuoksi toteutettavaa ilmoittamista auttaen näin varmistamaan, että rahanpesun selvittelykeskukset saavat hyödyllisempiä, kohdennetumpia ja täydellisiä tietoja tehtäviensä asianmukaista hoitamista varten, samalla kun varmistetaan yleisen tietosuoja-asetuksen noudattaminen;

262.  muistuttaa, että on tärkeää kehittää viranomaisten ja erityisten yksityisen sektorin sidosryhmien välisiä vuoropuhelu-, viestintä ja tietojenvaihtokanavia, jotka tunnetaan yleisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksina, erityisesti rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisia ilmoitusvelvollisia varten, ja korostaa ainoan monikansallisen julkisen ja yksityisen kumppanuuden eli Europolin Financial Intelligence Public Private Partnership -kumppanuuden olemassaoloa ja sen myönteisiä tuloksia, sillä sen avulla edistetään strategista tietojenvaihtoa pankkien, rahanpesun selvittelykeskusten, lainvalvontaviranomaisten ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä kaikissa jäsenvaltioissa;

263.  kannattaa rahanpesun selvittelykeskusten ja lainvalvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon jatkuvaa parantamista; katsoo, että tällainen kumppanuus olisi perustettava uusien teknologioiden alalle, virtuaaliomaisuus mukaan lukien, jotta olemassa olevat operaatiot voidaan virallistaa jäsenvaltioissa; kehottaa Euroopan tietosuojaneuvostoa antamaan lisäselvennyksiä markkinatoimijoille, jotka käsittelevät henkilötietoja osana asiakkaan tuntemisvelvollisuuksiaan, jotta he voivat noudattaa asiaankuuluvia tietosuojamääräyksiä;

264.  korostaa, että kansallisten valvontaviranomaisten ja rahanpesun selvityskeskusten välisen yhteistyön lisääminen ja parantaminen on tärkeää, jotta rahanpesua ja veronkiertoa voidaan torjua tehokkaasti; korostaa lisäksi, että rahanpesun ja veropetosten torjunta edellyttää myös selvittelykeskusten ja tulliviranomaisten välistä hyvää yhteistyötä;

265.  kehottaa komissiota raportoimaan vallitsevasta tilanteesta ja jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksissa toteutetuista parannuksista tiedon levittämisen, vaihdon ja käsittelyn alalla PANA-valiokunnan suositusten(132) ja jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten foorumin kartoituksen mukaisesti;

5.3.Ilmoitusvelvolliset (soveltamisala)

266.  on tyytyväinen, että viidennessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä on laajennettu ilmoitusvelvollisten luetteloa, joka sisältää nyt myös palveluntarjoajat, jotka tarjoavat virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välisiä vaihtopalveluja, lompakkopalvelujen tarjoajat, taidekauppiaat ja vapaasatamat;

267.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, joilla parannetaan asiakkaan tuntemisvelvollisuuden noudattamisen valvontaa, erityisesti sen selventämiseksi, että vastuu asiakkaan tuntemisvelvollisuuden asianmukaisesta soveltamisesta kuuluu aina ilmoitusvelvolliselle, silloinkin kun se on ulkoistettu, ja jotta voidaan säätää seuraamuksista tapauksissa, joissa on kyse huolimattomuudesta tai eturistiriidoista ulkoistamistapauksissa; korostaa ilmoitusvelvollisille asetettuja viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisia velvoitteita suorittaa tehostettuja tarkastuksia ja antaa järjestelmällisesti ilmoituksia, kun ne suorittavat asiakkaan tunnistamista ja tuntemista liikesuhteissa tai -toimissa, joihin liittyy kolmansia maita, jotka komissio on määritellyt rahanpesun kannalta suuririskisiksi;

5.4.Rekisterit

268.  suhtautuu myönteisesti siihen, että maakohtaisista raporteista annetulla direktiivillä veronviranomaisille annetaan pääsy todellisia omistajia ja edunsaajia sekä muita asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin tietoihin; muistuttaa, että tämä pääsy on välttämätön veroviranomaisten tehtävien suorittamiseksi asianmukaisella tavalla;

269.  toteaa, että rahanpesun torjuntaa koskeva unionin lainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan keskitettyjä rekistereitä, jotka sisältävät yritysten ja trustien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot, ja siinä säädetään myös niiden yhteenliittämisestä; pitää myönteisenä, että viides rahanpesunvastainen direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa kaikkien kansalaisten saatavilla;

270.  panee kuitenkin merkille, että trustien kohdalla kansallisiin rekistereihin tutustuminen edellyttää oikeutetun edun osoittamista; painottaa, että jäsenvaltiot voivat edelleen vapaasti asettaa trustien todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit yleisön saataville, kuten parlamentti on jo suositellut; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan vapaasti saatavilla olevia ja avoimia tietorekistereitä; palauttaa joka tapauksessa mieliin, että maksu, jonka ne voivat päättää periä, ei saa ylittää tietojen saataville asettamisen hallinnollisia kustannuksia, mukaan lukien rekisterien ylläpito- ja kehittämiskustannukset;

271.  korostaa, että komission olisi varmistettava todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien yhteenliittäminen; katsoo, että komission olisi seurattava tiiviisti tämän yhteenliitetyn järjestelmän toimintaa ja arvioitava kohtuullisen ajan kuluessa, toimiiko se asianmukaisesti ja olisiko sitä täydennettävä perustamalla todellisia omistajia ja edunsaajia koskeva EU:n julkinen rekisteri tai muita välineitä, joilla voidaan korjata kaikki mahdolliset puutteet tehokkaasti; kehottaa komissiota antamaan sillä välin teknisiä suuntaviivoja, jotta edistetään jäsenvaltioiden rekistereiden muodon, yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden lähentämistä; katsoo, että trustien tosiasiallisen omistajuuden olisi oltava yhtä avointa kuin viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisilla yrityksillä samalla kun varmistetaan asianmukaiset turvatakeet;

272.  on huolestunut siitä, että todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot rekistereissä eivät ole aina riittäviä ja/tai tarkkoja; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi varmistamaan, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit sisältävät tarkastusmekanismeja, joilla varmennetaan tietojen paikkansapitävyys; kehottaa komissiota arvioimaan tarkastusmekanismejaan ja tietojen luotettavuutta arvioinneissaan;

273.  kehottaa laatimaan tiukemman ja tarkemman määritelmän tosiasiallisesta omistajasta ja edunsaajasta, jotta varmistetaan, että tunnistetaan kaikki luonnolliset henkilöt, jotka viime kädessä omistavat oikeushenkilön tai käyttävät siinä määräysvaltaa;

274.  muistuttaa, että tarvitaan selkeät säännöt, joilla helpotetaan tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien yksinkertaista tunnistamista, mukaan lukien trustien ja vastaavanlaisten järjestelyiden velvoite olla olemassa kirjallisessa muodossa ja rekisteröityneenä jäsenvaltioon, jossa trusti on perustettu, jossa sitä hallinnoidaan tai jossa se toimii;

275.  korostaa, että ongelmana on myös ulkomaisten pöytälaatikkoyhtiöiden eurooppalaisissa kaupungeissa kiinteistösijoittamisen avulla harjoittama rahanpesu; muistuttaa, että komission olisi arvioitava maa- ja kiinteistörekistereiden sisältämien tietojen yhdenmukaistamisen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta sekä arvioitava näiden rekistereiden yhteenliittämisen tarpeellisuutta; kehottaa komissiota liittämään kertomukseensa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen; katsoo, että jäsenvaltioissa olisi asetettava julkisesti saataville tietoa maan ja kiinteistöjen todellisista omistajista ja edunsaajista;

276.  toistaa kantansa henkivakuutussopimusten todellisten omistajien ja edunsaajien rekisterin luomisesta, kuten viidennestä rahanpesun vastaisesta direktiivistä käydyissä toimielinten välisissä neuvotteluissa todettiin; kehottaa komissiota arviomaan henkivakuutussopimusten ja rahoitusvälineiden todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen asiasta vastaavien viranomaisten käyttöön antamisen toteuttamiskelpoisuutta ja tarpeellisuutta;

277.  toteaa, että viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaan komission on aina tehtävä analyysi sellaisten erityistoimenpiteiden ja mekanismien toteutettavuudesta unionin tasolla ja jäsenvaltioiden tasolla, jotka koskevat mahdollisuuksia kerätä unionin ulkopuolella perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja ja päästä niihin; kehottaa komissiota esittämään tällaista mekanismia koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jos toteutettavuusanalyysi on myönteinen;

5.5.Teknologiariskit ja virtuaalivarat, virtuaali- ja kryptovaluutat mukaan lukien

278.  korostaa lohkoketjuteknologian kaltaisten uusien hajautetun tilikirjan teknologioiden myönteisiä mahdollisuuksia; panee samalla merkille näihin teknologioihin perustuvien uusien maksu- ja siirtomenetelmien lisääntyvän väärinkäytön rikoksesta koituvan hyödyn pesuun tai muiden talousrikosten tekemiseen; on tietoinen, että nopeasti muuttuvaa teknologista kehitystä on seurattava, jotta voidaan varmistaa, että lainsäädännöllä puututaan tehokkaasti rikollista toimintaa helpottavien uusien teknologioiden ja anonymiteetin väärinkäyttöön, rajoittamatta kuitenkaan kyseiseen teknologiaan liittyviä myönteisiä näkökohtia;

279.  kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti asianomaisia kryptovaluuttatoimijoita, joita unionin rahanpesun vastainen lainsäädäntö ei vielä kata, ja laajentamaan tarvittaessa ilmoitusvelvollisten luetteloa erityisesti palveluntarjoajiin sellaisten liiketoimien alalla, joihin liittyy kaupankäyntiä yhdellä tai useammalla virtuaalivaluutalla; kehottaa jäsenvaltioita sillä välin saattamaan mahdollisimman nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin säännökset, joissa asetetaan virtuaalivaluuttakukkaroita ja palveluvaihdantaa koskeva velvoite niiden asiakkaiden tunnistamisesta, mikä tekisi virtuaalivaluuttojen anonyymistä käytöstä hyvin vaikeaa;

280.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti teknologista kehitystä, mukaan lukien innovatiivisten Fintech-liiketoimintamallien nopea leviäminen sekä tekoälyn, lohkoketjuteknologian, kognitiivisen tietojenkäsittelyn ja koneoppimisen kaltaisten uusimpien teknologioiden omaksuminen, jotta voidaan arvioida teknologisia riskejä ja mahdollisia porsaanreikiä sekä parantaa kykyä selviytyä kyberhyökkäyksistä tai järjestelmähäiriöistä erityisesti edistämällä tietosuojaa; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin lohkoketjuteknologiasovelluksiin liittyvistä järjestelmäriskeistä;

281.  painottaa, että virtuaalivarojen käyttö ovat pitkän aikavälin suuntaus, jonka odotetaan jatkuvan ja lisääntyvän tulevina vuosina, erityisesti käyttämällä virtuaalikolikoita erilaisiin tarkoituksiin, kuten yritysrahoitukseen; kehottaa komissiota luomaan EU:n laajuiset tarkoituksenmukaiset puitteet tämän kehityksen hallitsemiseksi hyödyntämällä sekä kansainvälisen tason että unionin elinten, kuten arvopaperimarkkinaviranomaisen, työn tuloksia; katsoo, että näiden puitteiden olisi taattava tarvittava suoja virtuaalivarojen aiheuttamien erityisten riskien varalta innovointia estämättä;

282.  toteaa erityisesti, että virtuaalivaluuttojen läpinäkymättömyyttä voidaan hyödyntää helpottamaan rahanpesua ja veropetoksia; kehottaa komissiota laatimaan tässä yhteydessä selvät ohjeet edellytyksistä, joissa virtuaalivara voidaan luokitella olemassa olevaksi tai uudeksi rahoitusvälineeksi rahoitusmarkkinadirektiivi II:ssa, ja olosuhteista, joissa EU:n lainsäädäntöä sovelletaan uuden virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskuun;

283.  kehottaa komissiota arvioimaan toimia, joilla kielletään erityiset anonyymiuteen liittyvät toimet, jotka koskevat tiettyjä virtuaalivaroja, ja tarvittaessa harkitsemaan virtuaalivarojen sääntelyä rahoitusvälineinä; katsoo, että rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava yhdistää virtuaali- ja kryptovaluuttojen verkko-osoitteet virtuaalivarojen omistajan henkilöllisyyteen; katsoo, että komission olisi arvioitava virtuaalivarojen käyttäjien pakollista rekisteröintiä koskevaa mahdollisuutta; muistuttaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön tämän alan erityisiä osa-alueita varten erilaisia toimenpiteitä, kuten uuden virtuaalivaluutan liikkeeseenlasku, ja että ne voisivat toimia virikkeenä tuleville EU:n toimille;

284.  painottaa, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä korosti äskettäin kiireellistä tarvetta siihen, että kaikki maat toteutettavat koordinoituja toimia, joilla estetään virtuaaliomaisuuden käyttö rikollisuuteen ja terrorismiin, ja kehotti kaikkia lainkäyttöalueita ryhtymään oikeudellisiin ja käytännön toimiin virtuaaliomaisuuden väärinkäytön estämiseksi(133); kehottaa komissiota etsimään keinoja sisällyttää unionin sääntelykehykseen virtuaalivaroja koskevan FATF:n laatimat suositukset ja säännöt; painottaa, että EU:n olisi jatkossakin edistettävä virtuaalivaroja koskevaa johdonmukaista ja koordinoitua kansainvälistä sääntelykehystä perustuen toimiin, joita se on toteuttanut G20-ryhmässä;

285.  kehottaa jälleen komissiota arvioimaan pikaisesti verkossa rahanpesutarkoituksessa pelattavien rahapelien ja verorikosten vaikutusta; pitää tätä arviointia ensiarvoisen tärkeänä; toteaa, että verkossa pelattavien rahapelien lisääntyminen joillakin lainkäyttöalueilla, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluvat alueet ja Mansaari, joissa verkossa pelattavien rahapelien osuus on jo nyt 18 prosenttia kansantulosta;

286.  panee merkille sähköistä tunnistamista ja asiakkaan etätunnistamismenettelyjä koskevan asiantuntijatason työn, jossa tarkastellaan esimerkiksi rahoituslaitosten mahdollisuutta käyttää sähköistä tunnistamista (e-ID) ja asiakkaiden tunnistamistietojen siirrettävyyttä, jotta asiakkaat voitaisiin tunnistaa digitaalisesti; kehottaa komissiota arvioimaan tässä yhteydessä eurooppalaisen e-ID-järjestelmän käyttöönoton mahdollisia hyötyjä; muistuttaa, että on tärkeää säilyttää asianmukainen tasapaino tietosuojan ja yksityisyyden suojan sekä sen välillä, että toimivaltaisten viranomaisten on saatava käyttää tietoja rikostutkintaan;

5.6.Seuraamukset

287.  korostaa, että rahanpesun torjuntaa koskeva EU:n lainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltioita määräämään seuraamuksia rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen rikkomisesta; korostaa, että seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia; kehottaa ottamaan jäsenvaltioissa käyttöön yksinkertaistetut menettelyt rahanpesun vastaisen lainsäädännön rikkomisista määrättyjen taloudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa;

288.  kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan mahdollisimman nopeasti ja tarkasti tiedot määrättyjen seuraamusten luonteesta ja arvosta sekä rikkomusten tyyppiä ja luonnetta sekä siitä vastuussa olevan henkilön henkilöllisyyttä koskevat tiedot; kehottaa jäsenvaltioita myös soveltamaan seuraamuksia ja toimia hallintoelimen jäseniin ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat vastuussa rahanpesunvastaisten sääntöjen rikkomisesta kansallisen lainsäädännön nojalla(134);

289.  kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille kahden vuoden välein rahanpesun vastaisen lainsäädännön rikkomisista määrättäviä seuraamuksia koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja käytännöistä;

290.  pitää myönteisenä jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1805(135) hyväksymistä, koska sillä pyritään helpottamaan rikollisen omaisuuden rajat ylittävää perintää ja se auttaa vahvistamaan unionin valmiuksia torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia sekä vähentää rikollisten ja terroristien rahoituslähteitä koko unionissa;

291.  pitää myönteisenä rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673(136) hyväksymistä, koska siinä säädetään uusista rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä tehostetaan ja nopeutetaan rajat ylittävää yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kesken rahanpesun ja siihen liittyvän terrorismin rahoittamisen torjumiseksi sekä järjestäytyneen rikollisuuden heikentämiseksi; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden toimivaltaiset viranomaiset jäädyttävät tai tuomitsevat menetetyksi direktiivin 2014/42/EU(137) mukaisesti rikoshyödyn, joka on saatu rikosten tekemisestä tai niiden tekemisen edistämisestä;

5.7.Kansainvälinen ulottuvuus

292.  panee merkille, että neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaan komission velvollisuutena on määrittää suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevissa järjestelmissä;

293.  katsoo, että vaikka olisi otettava huomioon kansainvälisellä tasolla tehty työ, erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän työ, suuririskisten kolmansien maiden tunnistamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa varten, on olennaisen tärkeää, että unionilla on yksipuolisesti laadittu luettelo suuririskisistä kolmansista maista; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita, 13. helmikuuta 2019 annettuun komission delegoituun asetukseen (C(2019)1326) ja pitää valitettavana, että neuvosto vastusti kyseistä delegoitua säädöstä; suhtautuu lisäksi myönteisesti 31. tammikuuta 2019 annettuun komission delegoituun asetukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla vähimmäistoimista ja lisätoimenpiteistä, jotka luottolaitosten ja finanssilaitosten on toteutettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin lieventämiseksi eräissä kolmansissa maissa(138);

294.  suhtautuu myönteisesti direktiivin (EU) 2015/849 mukaisen suuriskisten kolmansien maiden tunnistamista koskevan 22. kesäkuuta 2018 julkaistun metodologian hyväksymiseen(139); suhtautuu myönteisesti 31. tammikuuta 2019 tehtyyn komission arviointiin ensisijaisista maista;

295.  korostaa tarvetta varmistaa, että rahanpesun vastaisen lainsäädännön mukainen lista suuririskisistä kolmansista maista ja unionin lista yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista ovat yhdenmukaisia ja täydentäviä; kehottaa uudelleen antamaan komissiolle molempien listojen hallinnoimiseen liittyvän keskeisen roolin; kehottaa komissiota varmistamaan lainkäyttöalueiden avoimuuden seulontaprosessin;

296.  on huolissaan väitteistä, joiden mukaisesti Sveitsin toimivaltaiset viranomaiset eivät suorita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia tehtäviään asianmukaisesti(140); kehottaa komissiota pohtimaan näitä seikkoja suuririskisten kolmansien maiden luetteloa päivittäessään sekä Sveitsin ja unionin tulevien kahdenvälisten suhteiden osalta;

297.  kehottaa komissiota antamaan kolmansille maille teknistä apua, jonka tavoitteena on kehittää tehokkaita rahanpesun torjuntajärjestelmiä ja parantaa niitä jatkuvasti;

298.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU puhuu yhdellä äänellä FATF:ssä ja että ne osallistuvat aktiivisesti sen uudistamisesta koskevaan meneillään olevaan pohdintaan sen resurssien ja legitimiteetin vahvistamiseksi; kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin henkilöstöä mukaan tarkkailijoiksi komission valtuuskuntaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisessa toimintaryhmässä;

299.  kehottaa komissiota johtamaan maailmanlaajuista aloitetta, joka koskee julkisten keskusrekistereiden perustamista todellisista omistajista ja edunsaajista kaikilla lainkäyttöalueilla; korostaa tässä yhteydessä OECD:n ja YK:n kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden keskeistä roolia;

6.Verotuksen kansainvälinen ulottuvuus

300.  huomauttaa, että EU:n oikeudenmukainen verojärjestelmä edellyttää oikeudenmukaisempaa maailmanlaajuista verotusympäristöä; kehottaa uudelleen seuraamaan kolmansissa maissa toteutettavia verouudistuksia;

301.  ottaa huomioon eräiden kolmansien maiden päättäväiset toimet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi; korostaa kuitenkin, että tällaisten uudistusten olisi oltava nykyisten WTO:n sääntöjen mukaisia;

302.  pitää erityisen tärkeänä valiokunnan Washington DC:hen suuntautuneen vierailun aikana kerättyjä tietoja Yhdysvaltojen verouudistuksista ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta kansainväliseen yhteistyöhön; ottaa huomioon, että joidenkin asiantuntijoiden mukaan jotkut vuonna 2017 annetun Yhdysvaltojen vero- ja työllisyyslain (Tax Cuts and Jobs Act) säännöksistä voivat olla ristiriidassa WTO:n nykyisten sääntöjen kanssa; toteaa, että Yhdysvaltojen verouudistuksen tietyillä määräyksillä pyritään yksipuolisesti ja ilman vastavuoroisuutta elvyttämään Yhdysvaltain alueelle aiheutuvaa rajojen yli ulottuvaa hyötyä (edellyttäen, että hyöty tuotetaan vähintään 50-prosenttisesti Yhdysvaltain alueella); on tyytyväinen, että komissio arvioi parhaillaan Yhdysvaltojen uuden verouudistuksen, erityisesti sen BEAT-, GILTI- ja FDII-säännösten(141), mahdollisia sääntelyllisiä ja kaupallisia vaikutuksia; pyytää komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille arvionsa tuloksista;

303.  toteaa, että ulkomaisia tilejä koskevasta Yhdysvaltojen verosäännösten noudattamislaista (FATCA) kehitettiin kahdentyyppisiä hallitustenvälisiä sopimuksia helpottamaan FATCAn mukauttamista kansainväliseen lainsäädäntöön(142); toteaa, että ainoastaan yksi hallitustenvälisten sopimusten malleista on vastavuoroinen; pitää valitettavana näiden sopimusten vastavuoroisuutta, koska Yhdysvallat saa ulkomaisilta hallituksilta tavanomaisesti huomattavasti enemmän tietoa kuin se itse antaa; kehottaa komissiota toteuttamaan kartoituksen, jossa analysoidaan vastavuoroisuuden laajuutta Yhdysvaltojen ja jäsenvaltioiden välisessä tietojenvaihdossa;

304.  kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle valtuudet neuvotella Yhdysvaltojen kanssa sopimus, jolla varmistetaan FATCAn vastavuoroisuus;

305.  toistaa tekemänsä ehdotukset 5. heinäkuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa ulkomaisia tilejä koskevan Yhdysvaltojen verosäännösten noudattamislain (FATCA) kielteisistä vaikutuksista EU:n kansalaisiin ja erityisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin”(143), jossa kehotetaan komissiota ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikkien kansalaisten ja erityisesti ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten” perusoikeudet taataan;

306.  kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään FATCAa koskevan EU:n yhteisen toimintatavan, jotta Euroopan kansalaisten (erityisesti ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten”) oikeuksia voidaan suojella asianmukaisesti ja varmistaa Yhdysvaltojen kanssa tehtävän automaattisen tiedonvaihdon vastavuoroisuus siten, että CRS on suositeltava standardi; kehottaa komissiota ja neuvostoa sillä välin harkitsemaan vastatoimia, kuten tarvittaessa lähdeveroa, jotta varmistetaan tasavertaiset toimintaedellytykset, jos Yhdysvallat ei varmista vastavuoroisuutta FATCAn puitteissa;

307.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan sellaisten maiden uusia yhtiöverosäännöksiä, jotka tekevät yhteistyötä EU:n kanssa kansainvälisen sopimuksen pohjalta(144);

6.1.Veroparatiisit ja aggressiivista verosuunnittelua helpottavat lainkäyttöalueet EU:ssa ja sen ulkopuolella

308.  muistuttaa, että on tärkeää laatia EU:n yhteinen luettelo veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista, (jäljempänä ’EU:n luettelo’), joka perustuu kattaviin, avoimiin, vankkoihin, puolueettomasti tarkistettavissa oleviin ja yleisesti hyväksyttyihin kriteereihin, joita päivitetään säännöllisesti;

309.  pitää valitettavana, että alkuperäinen EU:n luettelointimenettely koski vain kolmansia maita; toteaa, että eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa komission havainnut puutteita joidenkin jäsenvaltioiden verojärjestelmissä, jotka helpottavat aggressiivista verosuunnittelua; pitää kuitenkin myönteisenä yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän puheenjohtajan TAX3-valiokunnassa 10. lokakuuta 2018 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa esittämää toteamusta, jonka mukaan käytännesääntötyöryhmän toimeksiannon tarkistamisen yhteydessä on mahdollista arvioida jäsenvaltioita samoilla kriteereillä kuin mitä sisältyy EU:n luetteloon(145);

310.  on tyytyväinen, että neuvosto hyväksyi ensimmäisen EU:n luettelon 5. joulukuuta 2017 ja että kolmansien maiden tekemiä sitoumuksia seurataan jatkuvasti; panee merkille, että luetteloa on päivitetty useita kertoja näiden sitoumusten arvioinnin perusteella ja sen seurauksena siitä on poistettu useita maita; toteaa, että 12. maaliskuuta 2019 tehdyn tarkistuksen jälkeen luettelo koostuu nyt seuraavista verotuksellisista lainkäyttöalueista: Amerikan Samoa, Aruba, Guam, Barbados, Belize, Bermuda, Dominica, Fidži, Marshallinsaaret, Oman, Samoa, Trinidad ja Tobago, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvaltain Neitsytsaaret ja Vanuatu;

311.  panee merkille, että kaksi muuta lainkäyttöaluetta (Australia ja Costa Rica) lisättiin harmaalle listalle(146);

312.  panee merkille, että usein verotussyistä perustettuihin erillisyhtiöihin tehdyistä maailmanlaajuisista investoinneista yli 85 prosenttia sijoittuu kahdeksan suuren läpinäkyvän talouden alueelle, Alankomaihin, Luxemburgiin, Hongkongiin, Britannian Neitsytsaarille, Bermudalle, Caymansaarille, Irlantiin ja Singaporeen(147); pitää valitettavana, että niistä vain yksi (Bermuda) on nykyään veroasioissa yhteistyöhaluttomiksi määriteltyjen lainkäyttöalueiden EU:n luettelossa(148);

313.  korostaa, että seulonta- ja seurantaprosessit eivät ole avoimia ja että ei ole selvää, onko todellista edistystä saatu aikaan luettelosta poistettujen maiden osalta;

314.  korostaa, että neuvoston ja sen yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän arviointi perustuu komission teknisestä tulostaulusta peräisin oleviin kriteereihin eikä parlamentti osallistunut oikeudellisesti tähän prosessiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa tiedottamaan tässä yhteydessä parlamentille etukäteen yksityiskohtaisesti luetteloon ehdotetuista muutoksista; kehottaa neuvostoa julkaisemaan säännöllisesti edistymiskertomuksen mustalla ja harmaalla listalla olevista lainkäyttöalueista osana käytännesääntötyöryhmän neuvostolle toimittamaa säännöllistä katsausta;

315.  kehottaa komissiota ja neuvostoa valmistelemaan kunnianhimoista ja puolueetonta menetelmää, joka ei perustu sitoumuksiin vaan kyseisissä maissa asianmukaisesti ja perusteellisesti täytäntöönpannun lainsäädännön vaikutusten arviointiin;

316.  pitää erittäin valitettavana avoimuuden puutetta alkuperäisen luettelon laatimisprosessissa ja pitää valitettavana, että Ecofinin asettamia luettelointikriteerejä ei ole sovellettu objektiivisesti; korostaa, että prosessin on oltava vapaa kaikesta poliittisesta vaikuttamisesta; pitää kuitenkin myönteisenä, että avoimuutta on parannettu julkistamalla kirjeet, jotka lähetettiin käytännesääntötyöryhmän seulomille lainkäyttöalueille, sekä saadut sitoumuskirjeet; kehottaa julkistamaan kaikki jäljellä olevat kirjeet, jotta varmistetaan sitoumusten valvonta ja asianmukainen täytäntöönpano; katsoo, että ne lainkäyttöalueet, jotka kieltäytyvät hyväksymästä sitoumustensa julkistamisesta, herättävä julkisia epäilyjä sen suhteen, että ne eivät ole yhteistyöhaluisia veroasioissa;

317.  suhtautuu myönteisesti käytännesääntötyöryhmän äskettäisiin selvennyksiin, jotka koskevat oikeudenmukaisen verotuksen perusteita, erityisesti kun on kyse taloudellisen sisällön puutteesta sellaisilla lainkäyttöalueilla, joilla ei ole yhteisöverokantaa tai se on lähes nolla prosenttia; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään asteittain parantamaan EU:n luettelointikriteereitä siten, että ne kattavat kaikki haitalliset verokäytännöt(149), ja sisällyttämään niihin yksityiskohtaisen taloudellisen analyysin, jossa tarkastellaan veronkierron helpottamista ja nollan prosentin verokantaa tai yhteisöverokannan puuttumista erillisenä perusteena;

318.  pitää myönteisenä uutta OECD:n maailmanlaajuista standardia, joka liittyy huomattavaa toimintaa koskevan vaatimuksen soveltamiseen alueisiin, joilla ei ole mitään verotusjärjestelmää, tai nimellisiin verotusalueisiin(150) ja jonka inspiraationa oli pitkälti EU:n työ unionin luettelointiprosessissa(151); kehottaa jäsenvaltioita painostamaan G20:ta uudistamaan OECD:n mustan listan kriteerejä siten, että ne ylittävät pelkästään verotuksen avoimuutta koskevat toimet ja torjuvat myös veropetoksia ja aggressiivista verosuunnittelua;

319.  panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvotteluryhmien verotusta koskevissa kysymyksissä tekemän työn, kuten Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen luonnoksen(152)1 liitteessä 4 esitetään; on huolissaan talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa koskevien toimintapolitiikkojen mahdollisista eroista, joita saattaa ilmaantua Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin välille myös lyhyellä aikavälillä Yhdistyneen kuningaskunnan erotessa Euroopan unionista, mikä muodostaisi uuden riskitekijän talouden, verotuksen ja turvallisuuden alalla; kehottaa komissiota ja neuvostoa reagoimaan välittömästi, jos tällaisia riskejä ilmaantuu, ja varmistamaan EU:n etujen suojaamisen;

320.  palauttaa mieliin, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevia suhteita koskevista järjestelyistä annetun poliittisen julistuksen(153)1 79 artiklan mukaisesti tulevissa suhteissa olisi taattava avoin ja oikeudenmukainen kilpailu määräämällä valtiontuista, kilpailusta, sosiaalisista ja työllisyysstandardeista, ympäristöstandardeista, ilmastonmuutostoimista ja asiaan liittyvistä verokysymyksistä; panee huolestuneena merkille Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin Theresa Mayn ilmoituksen, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa otetaan käyttöön ”G20-ryhmän alhaisin yritysvero”; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa kansainvälisen yhteisön jäsenenä pysymään vahvana kumppanina maailmanlaajuisissa ponnistuksissa paremman ja tehokkaamman verotuksen varmistamisessa ja talousrikosten torjunnassa; kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään Yhdistyneen kuningaskunnan arviointeihin, joita tehdään yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevan EU:n luettelon yhteydessä, sekä maita, joilla on puutteita rahanpesun estämisjärjestelmissään, koskevan EU:n luettelon yhteydessä, ja valvomaan tarkasti Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellisia suhteita sen kruunun alaisuuteen kuuluvilla alueilla ja merentakaisilla alueilla, kun Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulee kolmas maa;

321.  korostaa, että riippumatta siitä, mitä eroamiselle asetetun määräajan jälkeen tapahtuu, Yhdistynyt kuningaskunta pysyy OECD:n jäsenenä ja OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman suositukset ja muut verotusalan hyvän hallintotavan toimet sitovat sitä edelleen;

322.  katsoo, että Sveitsin erityistapauksessa, jolle ei ole asetettu tarkkaa määräaikaa EU:n ja Sveitsin aiemman sopimuksen vuoksi, maa olisi sisällytettävä liitteeseen I vuoden 2019 loppuun mennessä edellyttäen, että asianmukaisen eskalointimenettelyn jälkeen Sveitsi ei siihen mennessä ole kumonnut vaatimustenvastaisia verojärjestelyjä, jotka sallivat kotimaisten ja ulkomaisten tulojen eriarvoisen kohtelun sekä veroetuja tietyntyyppisille yrityksille;

323.  panee huolestuneena merkille, että kolmannet maat voivat kumota vaatimustenvastaiset verojärjestelyt ja korvata ne uusilla, jotka ovat mahdollisesti haitallisia EU:lle; korostaa, että tällainen voi olla erityisesti Sveitsin tapaus; kehottaa neuvostoa arvioimaan asianmukaisesti uudelleen Sveitsiä ja muita kolmansia maita(154), jotka tekevät vastaavia muutoksia lainsäädäntöön(155);

324.  panee merkille, että EU:n ja Sveitsin väliset neuvottelut vastavuoroiseen markkinoillepääsyyn sovellettavan kahdenvälisen lähestymistavan tarkistamisesta ovat edelleen kesken; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ja Sveitsin välisessä lopullisessa sopimuksessa on verotusalan hyvää hallintotapaa koskeva lauseke, johon sisältyy erityisiä sääntöjä valtiontuista verotuksellisen edun, verotietojen automaattisen vaihdon sekä todellista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen yleisen saannin muodossa tarvittaessa, sekä rahanpesun vastaiset säännökset; vaatii, että EU:n neuvottelijat tekevät sopimuksen, jolla muun muassa poistetaan Sveitsin valvontajärjestelmää koskevat puutteet(156) ja suojellaan väärinkäytöksistä ilmoittajia;

325.  panee tyytyväisenä merkille 12. maaliskuuta 2019 hyväksytyn tarkistetun EU:n luettelon(157); suhtautuu myönteisesti annettuun yksityiskohtaiseen arviointiin niiden lainkäyttöalueiden sitoumuksista ja uudistuksista, jotka lueteltiin liitteessä II, kun ensimmäinen EU:n luettelo julkaistiin 5. joulukuuta 2017; panee tyytyväisenä merkille, että lainkäyttöalueet, jotka lueteltiin aikaisemmin liitteessä II vuonna 2017 tehtyjen sitoumusten ansiosta, luetellaan nyt liitteessä I, sillä asianmukaisia uudistuksia ei ollut pantu täytäntöön vuoden 2018 loppuun mennessä tai sovitussa aikataulussa;

326.  on huolissaan siitä, että yhteisistä tietojenvaihtostandardeista annettua lakia ei sovelleta Itävallan asukkaisiin, joilla on Liechtensteinin luottolaitoksissa pankkitilejä, jos heidän pääomatulonsa saadaan omaisuusjärjestelyistä (yksityiset säätiöt, laitokset, rahastot ja vastaavat) ja Liechtensteinin luottolaitos huolehtii verotuksesta kahdenvälisten sopimusten mukaisesti; kehottaa Itävaltaa muuttamaan tältä osin lainsäädäntöään, jotta yhteisistä tietojenvaihtostandardeista annetun lain porsaanreikä poistetaan;

327.  panee merkille, että esimerkiksi OECD:n suoria ulkomaisia investointeja koskevien tietojen mukaan Luxemburgilla ja Alankomailla on yhteensä enemmän sisäänpäin suuntautuvia investointeja kuin Yhdysvalloilla ja suurin osa niistä on erityistarkoitusta varten perustetuissa yhteisöissä, joilla ei ole mitään merkittävää taloudellista toimintaa ja että Irlannilla on Saksaa ja Ranskaa enemmän sisäänpäin suuntutuvia investointeja; huomauttaa, että Maltan kansallisen tilastoviraston mukaan sen ulkomaiset investoinnit ovat 1 474 prosenttia sen talouden koosta;

328.  palauttaa mieliin tutkimuksen, joka osoittaa, että kuuden EU:n jäsenvaltion välityksellä tapahtunut veronkierto aiheuttaa 42,8 miljardin euron suuruiset verotulojen menetykset 22 muussa jäsenvaltiossa(158) mikä merkitsee, että näiden maiden nettomaksuasema korvautuu tappioilla, joita ne aiheuttavat muiden jäsenvaltioiden veropohjalle; panee esimerkiksi merkille, että Alankomaat aiheuttaa unionille kokonaisuudessaan 11,2 miljardin euron nettokustannukset, mikä tarkoittaa, että maan monikansallisten yhtiöiden ja niiden osakkaiden hyväksi koituvat verotulot ovat pois muilta jäsenvaltioilta;

329.  muistuttaa, että unionin ja jäsenvaltioiden veropetosten, veronkierron ja rahanpesun torjuntatoimien parantamiseksi kaikkia käytettävissä olevia tietoja, myös makrotaloudellisia tietoja, on käytettävä tehokkaasti;

330.  muistuttaa, että komissio on arvostellut seitsemää jäsenvaltiota(159) – Belgiaa, Kyprosta, Unkaria, Irlantia, Luxemburgia, Maltaa ja Alankomaita – aggressiivista verosuunnittelua helpottavien verojärjestelmiensä puutteista todeten, että ne heikentävät Euroopan sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä; katsoo, että näitä lainkäyttöalueita voidaan myös pitää aggressiivista verosuunnittelua helpottavina maailmanlaajuisesti; korostaa, että komissio on pannut merkille, että osa edellä mainituista jäsenvaltioista on toteuttanut toimenpiteitä parantaakseen verojärjestelmiään vastauksena komission esittämään arvosteluun(160); panee merkille, että äskettäisessä tutkimuksessa(161) viisi EU:n jäsenvaltiota – Kypros, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Alankomaat – on yksilöity yritysten veroparatiiseiksi; korostaa, että kriteereihin ja menetelmiin, joilla kyseiset jäsenvaltiot yksilöityivät, sisältyi kattava arviointi, jossa tarkasteltiin niiden haitallisia verokäytäntöjä, aggressiivisen verosuunnittelun helpottamista koskevia toimia ja taloudellisten virtojen vääristämistä käyttäen perusteena Eurostatin tietoja, joihin sisältyi suuri määrä maahan tulevien ja maasta lähtevien suorien ulkomaisten sijoitusten, rojaltien, korkojen ja osinkojen virtoja; kehottaa komissiota pitämään tällä hetkellä ainakin näitä viittä jäsenvaltiota EU:n veroparatiiseina, kunnes merkittäviä verouudistuksia toteutetaan;

331.  pyytää neuvostoa antamaan yksityiskohtaisen arvioinnin uudistuksiin sitoutuneiden lainkäyttöalueiden vapaaehtoisista sitoumuksista, jotka on lueteltu liitteessä II, kun ensimmäinen EU:n luettelo julkaistiin 5. joulukuuta 2017;

6.2.Vastatoimenpiteet

332.  toistaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen toteuttaa tehokkaita ja varoittavia vastatoimenpiteitä yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita vastaan edistääkseen hyvää yhteistyötä veroasioissa ja EU:n luettelon I liitteeseen sisällytettyjen maiden sääntöjen noudattamista;

333.  pitää valitettavana, että useimmat neuvoston ehdottamat vastatoimenpiteet on jätetty jäsenvaltioiden päätettäväksi; panee huolestuneena merkille, että TAX3-valiokunnan kuulemistilaisuudessa 15. toukokuuta 2018 jotkut asiantuntijat(162) korostivat sitä, että vastatoimenpiteillä ei ehkä kannustettaisi riittävästi yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden sääntöjen noudattamista, koska EU:n luettelosta on jätetty pois joitakin tunnetuimpia veroparatiiseja; katsoo, että tämä heikentää luettelointimenettelyn uskottavuutta, kuten jotkut asiantuntijat ovat jo todenneet;

334.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhtenäiset vahvat vastatoimenpiteet, kuten lähdeverot, julkisia hankintoja koskevien tarjouskilpailujen ulkopuolelle sulkeminen, tilintarkastusvaatimusten lisääminen ja ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat automaattiset säännöt yrityksille, jotka ovat läsnä luetteloon merkityillä yhteistyöhaluttomilla lainkäyttöalueilla, paitsi jos veronmaksajat harjoittavat siellä todellista taloudellista toimintaa;

335.  kehottaa sekä verohallintoja että veronmaksajia tekemään yhteistyötä ja keräämään merkityksellisiä tosiseikkoja, jos ulkomainen väliyhtiö harjoittaa huomattavaa todellista taloudellista toimintaa ja sen merkittävän taloudellisen läsnäolon tukena on henkilöstöä, laitteistoa, varoja ja toimitilat, mikä käy ilmi asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista;

336.  panee merkille, että kehitysmaissa ei ole välttämättä resursseja äskettäin sovittujen kansainvälisten tai eurooppalaisten verosääntöjen täytäntöönpanemiseksi; kehottaa tästä syystä neuvostoa luopumaan vastatoimista, kuten kehitysavun leikkauksista;

337.  toteaa, että vastatoimenpiteet ovat olennaisia veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun torjumiseksi; toteaa lisäksi, että Euroopan unionin taloudellinen vaikutusvalta voi estää yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita ja veronmaksajia hyödyntämistä näiden lainkäyttöalueiden tarjoamia verotuksen porsaanreikiä ja haitallisia verokäytäntöjä;

338.  kehottaa eurooppalaisia rahoituslaitoksia(163) harkitsemaan vahvistetun ja tehostetun hankekohtaisen due diligence -prosessin soveltamista EU:n luettelon liitteessä I oleviin lainkäyttöalueisiin, jotta voidaan välttää EU:n varojen investoiminen tai kanavoiminen sellaisten kolmansien maiden yksikköihin, jotka eivät noudata EU:n veronormeja; panee merkille, että EIP on hyväksynyt heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita sekä verotusalan hyvää hallintotapaa koskevan tarkistetun toimintapolitiikkansa, ja kehottaa päivittämään tätä politiikkaa säännöllisesti ja sisällyttämään siihen lisää avoimuutta koskevia vaatimuksia EU:n normien mukaisesti; kehottaa EIP:tä julkistamaan tämän toimintapolitiikan heti, kun se on hyväksytty virallisesti; kehottaa soveltamaan kaikkiin unionin rahoituslaitoksiin tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja samantasoisia vaatimuksia;

6.3.EU:n asema maailmanlaajuisena johtajana

339.  kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita omaksumaan ennakkokoordinoinnin jälkeen johtavan roolin veropetosten, veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun maailmanlaajuisessa torjunnassa, erityisesti komission aloitteiden avulla kaikilla asiaan liittyvillä kansainvälisillä foorumeilla, mukaan lukien YK, G20 ja EECD, joilla on keskeinen rooli veroasioissa erityisesti kansainvälisen rahoituskriisin jälkeen;

340.  muistuttaa, että monenkeskiset toimintapolitiikat ja kansainvälinen yhteistyö maiden välillä, kehitysmaat mukaan lukien, on edelleen ensisijainen keino saavuttaa konkreettisia tuloksia samalla kun vastavuoroisuuden periaatetta noudatetaan; pitää valitettavana, että jotkin lainsäädäntöehdotukset, jotka ylittävät OECD:n BEPS-suositukset ja voisivat toimia perustana tuloksellisille jatkotoimille kansainvälisellä tasolla, ovat pysähtyneet neuvostoon;

341.  katsoo, että YK:n yhteyteen perustettavalla verotusta käsittelevällä hallitustenvälisellä elimellä, jolla olisi oltava riittävät välineet ja tarpeeksi resursseja ja tarvittaessa täytäntöönpanovaltuudet, varmistettaisiin, että kaikki maat voivat osallistua yhdenvertaisesti maailmanlaajuisten vero-ohjelmien(164) muotoiluun ja uudistamiseen, jotta haitallisia verokäytäntöjä voidaan torjua tehokkaasti ja varmistaa verotusoikeuksien asianmukainen jakaminen; panee merkille äskettäiset pyynnöt, joiden mukaisesti kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaava YK:n asiantuntijakomitea olisi tehtävä hallitustenvälinen verotusta käsittelevä maailmanlaajuinen YK:n elin(165); korostaa, että YK:n malliyleissopimuksella varmistetaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisempi jakaminen lähdevaltioiden ja kotipaikkavaltioiden välillä;

342.  kehottaa järjestämään hallitustenvälisen huippukokouksen, jossa käsitellään vielä tarvittavia maailmanlaajuisia verouudistuksia, jotta voidaan tehostaa kansainvälistä yhteistyötä ja painostaa kaikkia maita, erityisesti niiden rahoitusalan keskuksia, noudattamaan avoimuutta ja oikeudenmukaista verotusta koskevia normeja; kehottaa komissiota tekemään aloitteen tällaisesta huippukokouksesta ja huippukokouksesta, jossa käynnistetään uusi kansainvälisten verouudistusten kierros BEPS-toimintaohjelman jatkotoimen ja jossa sovitaan edellä mainitun verotusta käsittelevän hallitustenvälisen maailmanlaajuisen elimen perustamisesta;

343.  panee merkille komission toiminnan ja panoksen OECD:ssä, avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevässä maailmanlaajuisessa foorumissa sekä BEPS-toimenpiteitä koskevassa osallistavassa kehyksessä, joissa se edistää erityisesti laajempaa verotuksen hyvää hallintotapaa maailmanlaajuisesti ja samalla varmistaa, että kansainvälisiä veroalan hyvän hallinnon standardeja noudatetaan edelleen täysin EU:ssa;

6.4.Kehitysmaat

344.  katsoo, että kehitysmaiden tukeminen veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun, korruption ja laittomia rahoitusvirtoja helpottavan salassapidon torjunnassa on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan vahvistaa kehitykseen vaikuttavan politiikan johdonmukaisuutta EU:ssa sekä parantaa kehitysmaiden verotuksellisia valmiuksia ja kykyä niiden omien varojen pitämiseksi ja käyttämiseksi kestävää talouskehitystä varten; korostaa tarvetta lisätä kehitysmaisen verohallintojen taloudellisen ja teknisen avun osuutta, jotta voidaan luoda vakaat ja nykyaikaiset laillisen verotuksen puitteet;

345.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja Afrikan unionin (AU) väliseen yhteistyöhön osana Addis Abeban veroaloitetta sekä kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI-aloite) ja Kimberleyn prosessia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan AU:n maita avoimuutta koskevien toimintapolitiikkojen täytäntöönpanossa; kannustaa tässä yhteydessä kansallisia ja alueellisia veroviranomaisia vaihtamaan tietoja automaattisesti; muistuttaa, että tiivis ja tehokas Interpolin ja Afripolin välinen yhteistyö on asianmukaista;

346.  palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden on komission kanssa tiiviissä yhteistyössä analysoitava säännöllisesti veropolitiikan ja kahdenvälisten verosopimusten aineellisia heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin ja kehitysmaihin, ja panee merkille, että asiassa on tehty jonkin verran työtä veroalan hyvän hallintotavan foorumissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tällaisia analyyseja heijastusvaikutuksista komission valvonnassa;

347.  kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan ja päivittämään jäsenvaltioiden välisiä ja kolmansien maiden kanssa tehtyjä kahdenvälisiä verosopimuksia sellaisten porsaanreikien poistamiseksi, jotka kannustavat verotuksellisista syistä tapahtuvaan kaupankäyntiin verojen kiertämiseksi;

348.  muistuttaa, että on tarpeen ottaa huomioon kehitysmaiden oikeudelliset erityispiirteet ja haavoittuvuudet, erityisesti automaattisen tietojenvaihdon osalta varsinkin siirtymäkauden aikana, ja että ne tarvitsevat tukea valmiuksiensa kehittämisessä;

349.  toteaa, että tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa, erityisesti AU:n kanssa, jotta voidaan torjua laittomia rahavirtoja ja korruptiota yksityisellä ja julkisella sektorilla;

350.  pitää tervetulleena kaikkien osallistavassa kehyksessä, johon kuuluu yli 115 maata ja lainkäyttöaluetta, mukana olevien maiden tasapuolista osallistumista yhteistyöhön, joka koskee OECD/G20-ryhmän BEPS-paketin täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan osallistavan kehyksen mandaatin ja toiminnan uudistamista, jotta varmistetaan kehitysmaiden etujen huomioon ottaminen; muistuttaa kuitenkin yli 100 kehitysmaan jättämisestä BEPS-toimenpiteitä koskevien neuvotteluiden ulkopuolelle;

351.  ottaa huomioon, että veroparatiiseja on myös kehitysmaissa; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen tehostaa kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä terrorismin rahoituksen torjunnassa ja erityisesti vientilisenssi luomisessa antiikkitavaroille;

352.  muistuttaa, että virallista kehitysapua, jonka tavoitteena on köyhyyden vähentäminen, olisi kohdennettava enemmän asianmukaisen sääntelykehyksen toteuttamiseen sekä verohallinnon ja laittomien rahavirtojen torjumisesta vastaavien elinten vahvistamiseen; kehottaa antamaan tätä apua tarjoamalla teknistä asiantuntemusta, joka liittyy resurssien hallintaan, taloudellisiin tietoihin ja korruption torjuntaa koskevaan sääntelyyn; kehottaa käyttämään apua verovilpin, veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun torjuntaa koskevan alueellisen yhteistyön suosimiseen; korostaa, että apuun olisi sisällyttävä kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnalle ja tiedotusvälineille annettava tuki, jotta varmistetaan maan veropolitiikan julkinen valvonta;

353.  odottaa komissiolta riittäviä resursseja ”Kanna enemmän – kuluta paremmin” -lähestymistavan toteuttamiseksi, varsinkin sen lippulaivaohjelmien kautta(166);

354.  kehottaa toteuttamaan EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisiä ulkoisia toimia politiikan kaikilla tasoilla, jotta kolmansille maille ja erityisesti kehitysmaille tarjotaan mahdollisuuksia edistää tasapainoista talouskehitystä ja vältetään riippuvuus yhdestä ainoasta alasta, erityisesti finanssialasta;

355.  muistuttaa, että verosopimuksista neuvoteltaessa kehitysmaita on kohdeltava oikeudenmukaisesti ottaen huomioon niiden erityistilanteen ja varmistaen että verotusoikeudet jaetaan oikeudenmukaisesti todellisen taloudellisen toiminnan ja arvonmuodostuksen mukaisesti; kehottaa tältä osin noudattamaan YK:n verosopimusmallia vähimmäisstandardina ja varmistamaan sopimusneuvottelujen avoimuuden; toteaa, että OECD:n malliverosopimus antaa enemmän oikeuksia kotipaikkavaltiolle;

356.  kehottaa komissiota sisällyttämään talousrikoksia, veropetoksia ja aggressiivista verosuunnittelua koskevia määräyksiä AKT-maiden kanssa neuvoteltaviin sopimuksiin, kun Cotonoun sopimuksen voimassaolo päättyy helmikuussa 2020; toteaa, että avoimuus on verotusasioissa erittäin tärkeää, jotta tällaiset määräykset voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;

6.5.EU:n sopimukset kolmansien maiden kanssa

357.  muistuttaa, että verotusalan hyvä hallintotapa on maailmanlaajuinen haaste, joka edellyttää ennen kaikkea maailmanlaajuisia ratkaisuja; palauttaa siksi mieliin kantansa, jonka mukaan kaikkiin asiaa koskeviin kolmansien maiden kanssa tehtäviin uusiin EU:n sopimuksiin olisi sisällytettävä järjestelmällisesti verotusalan hyvää hallintotapaa koskeva lauseke, jotta varmistetaan, etteivät yritykset tai välittäjät voi väärinkäyttää näitä sopimuksia verojen välttämiseksi tai kiertämiseksi tai laittomien tulojen pesemiseksi, kuitenkin heikentämättä EU:n yksinomaista toimivaltaa; katsoo, että kyseiseen lausekkeeseen olisi sisällyttävä valtiontukea koskevia erityissääntöjä veroetua, avoimuusvaatimuksia ja rahanpesun torjuntaa koskevien säännösten muodossa;

358.  kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään asianomaisia kolmansia maita koskevia kahdenvälisiä suhteitaan koordinoidusti tarvittaessa komission tukemana, jotta voidaan lisätä kahdenvälistä yhteistyötä rahanpesun selvittelykeskusten, veroviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten välillä talousrikosten torjumiseksi;

359.  toteaa, että verotusalan hyvää hallintotapaa koskevan lausekkeen sisältävien poliittisten sopimusten lisäksi EU:n vapaakauppasopimukset sisältävät verotusta koskevia poikkeuksia, jotka tarjoavat poliittista liikkumavaraa, jotta voidaan toteuttaa veropetosten ja rahanpesun torjuntaa koskevaa EU:n lähestymistapaa esimerkiksi painottamalla verotusalan hyvää hallintotapaa ja käyttämällä tehokkaasti EU:n luetteloa veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; panee lisäksi merkille, että myös vapaakauppasopimuksilla pyritään edistämään asiaa koskevia kansainvälisiä normeja ja niiden täytäntöönpanoa kolmansissa maissa;

360.  katsoo, että EU:n ei pitäisi tehdä sopimuksia EU:n luettelon liitteessä I olevien veroasioissa yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden kanssa, ennen kuin lainkäyttöalue noudattaa EU:n verotusalan hyvän hallintotavan normeja; kehottaa komissiota tutkimaan, vaikuttaako EU:n verotusalan hyvän hallintotavan normien noudattamatta jättäminen vapaakauppasopimusten tai poliittisten sopimusten moitteettomaan toimintaan tapauksissa, joissa sopimus on jo allekirjoitettu;

361.  muistuttaa, että verotusalan hyvää hallintotapaa ja avoimuutta sekä tietojenvaihtoa koskevat lausekkeet olisi sisällytettävä kaikkiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin asiaankuuluviin uusiin sopimuksiin ja voimassa olevissa sopimuksissa niistä olisi neuvoteltava osana sopimuksen tarkistamista, kun otetaan huomioon, että ne ovat EU:n ulkopolitiikan keskeisiä välineitä ja että tietyistä politiikan aloista riippuen niihin liittyy erilaisia toimivallan tasoja;

6.6.Jäsenvaltioiden tekemät kahdenväliset verosopimukset

362.  toteaa, että joidenkin asiantuntijoiden mukaan monet nykyisin voimassa olevat EU:n jäsenvaltioiden tekemät verosopimukset rajoittavat alhaisen ja alemman keskitulotason maiden verotusta koskevia oikeuksia(167); vaatii, että neuvotellessaan verosopimuksista Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on noudatettava SEUT 208 artiklassa vahvistettua kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta; korostaa, että verosopimusten teko kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

363.  toteaa, että veronkierron aiheuttamien tappioiden intensiteetti on huomattavasti suurempi matalan ja keskitulotason maissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla sekä Etelä-Aasiassa, kuin muilla alueilla(168); pyytää jäsenvaltioita sen vuoksi neuvottelemaan uudelleen kolmansien maiden kanssa tehdyt kahdenväliset verosopimukset, jotta voidaan ottaa käyttöön väärinkäytösten vastaiset lausekkeet, torjua sopimuskeinottelua ja mahdollisimman alhaisiin veroihin pyrkivää kilpajuoksua kehitysmaiden keskuudessa;

364.  kehottaa komissiota tarkistamaan kaikki voimassa olevat ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa allekirjoittamat verosopimukset, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat uusien maailmanlaajuisten vaatimusten, kuten verosopimukseen liittyvien toimenpiteiden soveltamisesta veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen ehkäisemiseksi tehdyn monenkeskisen yleissopimuksen, mukaisia; toteaa, että verosopimukseen liittyvien toimenpiteiden soveltamisesta veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen ehkäisemiseksi tehty monenkeskinen yleissopimus edustaa OECD:n standardeja, joita ei asetettu kehitysmaiden tarpeita tai haasteita silmällä pitäen; pyytää komissiota antamaan jäsenvaltioille suosituksia niiden voimassa olevista kahdenvälisistä verosopimuksista, jotta varmistetaan, että niihin sisältyy yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö ja niissä otetaan huomioon todellinen taloudellinen toiminta ja arvonmuodostus;

365.  on tietoinen siitä, että kahdenväliset verosopimukset eivät vastaa digitaalitalouksien tämänhetkistä todellisuutta; kehottaa jäsenvaltioita päivittämään kahdenväliset verosopimuksensa merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotusta koskevan komission suosituksen perusteella(169);

6.7.Kaksinkertainen verotus

366.  pitää myönteisinä kaksinkertaisen verottamatta jättämisen välttämistä koskevia vahvistettuja puitteita; korostaa, että kaksinkertaisen verotuksen poistaminen on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan, että rehellisiä veronmaksajia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja että heidän luottamustaan ei heikennetä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksiaan ja tekemään vilpitöntä ja nopeaa yhteistyötä tapauksissa, joissa ilmoitetaan kaksinkertaisesta verotuksesta;

367.  on tyytyväinen, että 10. lokakuuta 2017 hyväksyttiin veroriitojen ratkaisumekanismeja Euroopan unionissa koskeva neuvoston direktiivi (EU) 2017/1852, jolla pannaan täytäntöön BEPS-toimenpide 14; huomauttaa, että direktiivin täytäntöönpanon määräaika (30. kesäkuuta 2019) ei ole vielä kulunut umpeen ja että säännöksiä on seurattava, jotta varmistetaan niiden tehokkuus ja vaikuttavuus;

368.  kehottaa komissiota keräämään ja julkistamaan tietoja jätettyjen ja ratkaistujen veroriitojen lukumäärästä, lajiteltuna vuosittain riitatyyppien ja asiaankuuluvien maiden mukaan, jotta mekanismia voidaan seurata ja varmistaa sen tehokkuus ja vaikuttavuus;

6.8.Syrjäisimmät alueet

369.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n syrjäisimmät alueet noudattavat BEPS-vähimmäisvaatimuksia sekä veronkiertodirektiiviä;

370.  panee merkille, että komissio on käynnistänyt perusteellisen tutkimuksen Portugalin soveltamasta Madeiran vapaa-alueen aluetukiohjelmasta(170);

7.Välittäjät

371.  suhtautuu myönteisesti sekä ”välittäjän”(171) että ”raportoitavan rajatylittävän järjestelyn” laajaan määritelmään hallinnollista yhteistyötä koskevassa direktiivissä (DAC6)(172); kehottaa päivittämään DAC6:n mukaisia tunnusmerkkejä, jotta katetaan muun muassa osinkokeinottelujärjestelmistä ilmoittaminen, mukaan lukien osinkoja ja pääomatuloja koskevat veronpalautukset; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen DAC6:n ilmoittamisvelvoitteen laajentamisen kansallisiin tapauksiin; muistuttaa, että DAC6:n mukainen välittäjien velvollisuus ilmoittaa verolainsäädännön rakenteellisiin porsaanreikiin perustuvista järjestelmistä veroviranomaisille, koska erityisesti rajat ylittävien veronkiertostrategioiden määrä kasvaa; katsoo, että asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten haitallisiksi katsomiin järjestelyihin olisi puututtava ja ne olisi julkistettava nimettömästi;

372.  muistuttaa, että välittäjillä on keskeinen rooli rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen helpottamisessa ja että niitä olisi pidettävä vastuussa näistä toimista;

373.  muistuttaa, että verohallintojen ja rahoitusvalvontaviranomaisten on tehostettava yhteistyötä rahoituksen välittäjien roolin yhteistä ja tehokasta valvontaa varten, kun otetaan huomioon, että jotkut verotuksellisista syistä luodut rahoitusvälineet voivat aiheuttaa riskin rahoitusmarkkinoiden vakaudelle ja markkinoiden eheydelle;

374.  katsoo, että unionin pitäisi näyttää esimerkkiä, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että välittäjien, jotka edistävät aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa, ei pitäisi voida antaa neuvoja veropetoksia ja veronkiertoa koskevassa unionin päätöksenteossa;

375.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnistamaan oikeusavun, veroneuvonnan ja tilintarkastuspalvelujen tarjoamisesta johtuvien eturistiriitojen riskit ja puuttumaan niihin, kun ne neuvovat yritysasiakkaita ja viranomaisia; toteaa, että eturistiriita voi esiintyä useissa muodoissa, kuten julkisia hankintoja koskevina sopimuksina, joissa edellytetään maksullisen neuvonnan tarjoamista tällaisista palveluista, epävirallisen tai maksuttoman neuvonnan tarjoamista, virallisia neuvoa-antavia ryhmiä ja asiantuntijaryhmiä tai pyöröovi-käytäntöjä; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää ilmoittaa avoimesti, mitä palveluja tietylle asiakkaalle tarjotaan ja erotettava nämä palvelut selkeästi toisistaan; toistaa aikaisemmissa asiakirjoissa(173) esittämänsä tätä asiaa koskevat pyyntönsä;

376.  pitää myönteisenä tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/56/EU(174) sekä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014(175) täytäntöönpanoa, erityisesti säännöstä lakisääteisistä tilintarkastajista tai tilintarkastusyrityksistä, jotka tekevät yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen osalta lakisääteisiä tilintarkastuksia; korostaa tarvetta varmistaa, että sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti;

377.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verotuksen raportointivelvollisuuden kaikille BEPS-hankkeen 12 kohdassa vahvistettujen verotusalan ja rahoituksen välittäjille, jotka ammatillisessa toiminnassaan saavat tietoonsa tällaisten laittomien tai aggressiivisten liiketapahtumien, välineiden tai rakenteiden olemassaolosta;

378.  kehottaa, että tilintarkastajien vaihtamisella seitsemän vuoden välein estetään eturistiriidat ja pidetään muiden kuin tilintarkastuspalvelujen tarjonta minimissä;

379.  muistuttaa, että rahoituslaitoksiin, neuvonantajiin ja muihin välittäjiin, jotka tietoisesti, järjestelmällisesti ja toistuvasti helpottavat ja harjoittavat rahanpesu- tai veropetostoimintaa tai osallistuvat niihin tai perustavat toimistoja, sivuliikkeitä tai tytäryhtiöitä EU:n luetteloimiin lainkäyttöalueisiin tarjotakseen asiakkailleen aggressiiviseen verosuunnitteluun tarkoitettuja järjestelyjä, olisi sovellettava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia; kehottaa tällaisia laitoksia ja henkilöitä tarkastelemaan perusteellisesti toimilupiaan siinä tapauksessa, että heidät tuomitaan vilpilliseen toimintaan osallistumisesta tai he ovat tietoisia heidän asiakkaidensa osallistumisesta tai tapauskohtaisesti heidän toimintansa rajoituksista sisämarkkinoilla;

380.  toteaa, että salassapitovelvollisuutta ei voida käyttää suojeluun, laittomien käytäntöjen peittelyyn tai lain hengen rikkomiseen; toteaa, että asianajosalaisuus ei saisi estää asianmukaista ilmoittamista epäilyttävistä liiketoimista tai muista potentiaalisesti laittomista toimista, ilman, että tällä olisi vaikutusta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin ja rikosoikeuden yleisiin periaatteisiin;

381.  kehottaa komissiota antamaan ohjeita asianajajien salassapitovelvollisuuden periaatteen tulkinnasta ja soveltamisesta ja ottamaan käyttöön selvän perusteen perinteisen oikeudellisen neuvonnan ja asianajajien rahoitusalan toiminnan erottamiseksi toisistaan Euroopan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaisesti;

8.Väärinkäytösten paljastajien ja toimittajien suojelu

382.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan laittoman toiminnan ja lain väärinkäytön ehkäisy tai niiden onnistumisen estäminen; toteaa, että väärinkäytösten paljastajilla on keskeinen rooli yhteiskunnallisen demokratian vahvistamisessa, korruption ja muiden vakavien rikosten tai laittoman toiminnan torjunnassa ja unionin taloudellisten etujen suojaamisessa; korostaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat usein ratkaisevan tärkeä lähde tutkivalle journalismille ja että heitä olisi siksi suojeltava kaikenlaiselta häirinnältä ja kostotoimenpiteiltä; panee merkille kaikkien tiedotuskanavien käyttöönoton merkityksen;

383.  pitää tarpeellisena, että tutkivan journalismin lähteiden, myös väärinkäytösten paljastajien, luottamuksellisuutta on suojeltava, jos halutaan turvata tutkivan journalismin asema vallan vahtikoirana demokraattisessa yhteiskunnassa;

384.  katsoo, että tästä syystä on asianmukaista säätää, että luottamuksellisena pitämistä koskevasta velvollisuudesta voidaan poiketa ainoastaan niihin poikkeustapauksiin rajatuissa olosuhteissa, joissa ilmoittavan henkilön henkilöllisyyttä koskevien tietojen julkistaminen on tarpeellinen ja oikeasuhteinen velvollisuus, joka on asetettu unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä silloin, kun on kyse tutkimuksista tai oikeudenkäynneistä tai kun on tarpeen suojata muiden vapauksia, myös ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeutta puolustukseen, ja johon sovelletaan kaikissa tapauksissa kyseiseen lainsäädäntöön sisältyviä asianmukaisia takeita; katsoo, että ilmoittavan henkilön henkilöllisyyden luottamuksellisena pitämistä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä olisi säädettävä asianmukaisia seuraamuksia(176);

385.  panee merkille, että Yhdysvaltojen False Claims Act -laki tarjoaa vankan kehyksen väärinkäytösten paljastajien palkitsemiseksi tapauksissa, joissa hallitus perii takaisin petoksien vuoksi menetetyt varat(177); korostaa, että Yhdysvaltain oikeusministeriön kertomuksen mukaan väärinkäytösten paljastajien havainnoinnin ja raportoinnin osuus yhteensä 3,7 miljardin Yhdysvaltain dollarin takaisinperinnästä oli 3,4 miljardia dollaria; kehottaa jäsenvaltioita luomaan turvallisia ja luottamuksellisia viestintäkanavia väärinkäytösten paljastajien ilmoituksille asianomaisten viranomaisten ja yksityisten yhteisöjen sisällä;

386.  pyytää komissiota selvittämään väärinkäytösten paljastajien suojelu- ja kannustinkäytäntöjä kaikkialla maailmassa(178), ja tarvittaessa harkitsemaan voimassa olevan lainsäädännön tarkistamista, jotta EU:n vastaavista järjestelmistä voidaan tehdä entistä tehokkaampia;

387.  kehottaa perustamaan yleisen EU:n rahaston, joka tarjoaa asianmukaista taloudellista tukea niille väärinkäytösten paljastajille, joiden toimeentulo on vaarassa rikollisen toiminnan tai selvästi yleiseen etuun liittyvien tosiseikkojen julkistamisen vuoksi;

388.  on huolestunut, että väärinkäytösten paljastajat eivät usein uskalla ilmoittaa huolenaiheistaan vastatoimien pelossa ja että jos vastatoimista luopumista ei tueta ja jos niistä ei aiheudu seuraamuksia, mahdolliset väärinkäytösten paljastajat voivat jättää ilmoittamatta huolenaiheistaan; katsoo, että se, että viidennessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä tunnustetaan väärinkäytösten paljastajien, jotka ovat alttiina uhkauksille tai kostotoimille, oikeus esittää valitus turvallisesti asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille, esimerkiksi keskitetyn yhteyspisteen kautta mutkikkaissa kansainvälisissä tapauksissa, sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on huomattava parannus niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka ilmoittavat rahanpesua tai terrorismin rahoittamista koskevista epäilyksistään joko yritykselle sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan viidennessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä vahvistetut väärinkäytösten paljastajia koskevat säännökset ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan ne asianmukaisesti täytäntöön;

389.  panee tyytyväisenä merkille tulokset, joita on saatu Euroopan parlamentin ja neuvoston käymissä toimielinten välisissä neuvotteluissa unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta, ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään uudet normit mahdollisimman pian, jotta väärinkäytösten paljastajia voidaan suojella sellaisilla toimenpiteillä kuin selkeät ilmoituskanavat, luottamuksellisuus, oikeudellinen suoja ja seuraamukset niille, jotka pyrkivät vainoamaan väärinkäytösten paljastajia;

390.  muistuttaa, että EU:n virkamiehillä on virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen(179) mukainen väärinkäytösten paljastajien suoja, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön omia virkamiehiään koskevat vastaavat normit;

391.  katsoo, että työsopimuksiin sisältyvien salassapitosopimusten ja irtisanomissopimusten ei pitäisi missään tapauksessa estää työntekijöitä ilmoittamasta ihmisoikeusloukkauksiin liittyvistä epäilyttävistä tapauksista(180) toimivaltaisille viranomaisille; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ehdottaa lainsäädäntöä, jolla kielletään kohtuuttomat salassapitosopimukset;

392.  panee merkille, että Julius Bärin ja Danske Bankin tapauksissa TAX3-valiokunta kutsui väärinkäytösten paljastajat todistamaan parlamentin julkisissa kuulemisissa(181); on huolestunut siitä, että väärinkäytösten paljastajien suojelu rahoituslaitoksissa ei ole täysi tyydyttävää ja että sekä työnantajien että viranomaisten vastatoimien pelko voi estää väärinkäytösten paljastajia antamaan tietoja lainrikkomuksista; pitää erittäin valitettavana, että Danske Bankin väärinkäytösten paljastaja ei voinut jakaa näkemyksiään Danske Bankin tapauksesta vapaasti ja täydellisesti oikeudellisten rajoitusten vuoksi;

393.  pitää valitettavana, että Tanskan rahoitusvalvontaviranomainen ei ottanut yhteyttä väärinkäytösten paljastajaan, joka ilmoitti laajamittaisesta rahanpesutoiminnasta Danske Bankissa; katsoo tämän laiminlyönnin osoittavan, että Tanskan finanssivalvontaviranomainen on syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen eikä ole noudattanut velvollisuuttaan tehdä asianmukaisia tutkimuksia sen jälkeen, kun oli esitetty vakavia väitteitä pankin välityksellä tapahtuneesta laajamittaisesta ja järjestelemällisestä rahanpesusta; kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden asianomaisia viranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti väärinkäytösten paljastajien tarjoamia tietoja ja reagoimaan nopeasti ja päättäväisesti heiltä saatujen tietojen perusteella;

394.  kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään tiiviisti Euroopan neuvostossa, jotta kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot edistävät ja panevat täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen väärinkäytöksien paljastajien suojelusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johtoasemassa muilla kansainvälisillä foorumeilla edistääkseen kansainvälisten sitovien standardien hyväksymistä väärinkäytösten paljastajien suojelemisesta;

395.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyden luottamuksen takaamisen lisäksi – koska tämä on välttämätön toimenpide ilmoituksen tekevän henkilön suojelemiseksi – olisi tarjottava suojaa sellaisia yleisiä uhkauksia ja hyökkäyksiä vastaan, joilla väitteistä loukkaantuneet pyrkivät saattamaan huonoon valoon asiasta ilmoittaneen henkilön;

396.  on tietoinen toimittajien kohtaamista vaikeuksista heidän tutkiessaan tai raportoidessaan tapauksista, jotka koskevat rahanpesua, verovilppiä, veropetoksia ja aggressiivista verosuunnittelua; on huolestunut siitä, että tutkiviin journalisteihin kohdistuu usein uhkia ja pelottelua, mukaan lukien juridinen pelottelu strategisesti kansalaisvaikuttamista vastaan nostettavien oikeusjuttujen (SLAPPs) avulla; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan erityisesti sellaisten toimittajien suojelua, jotka osallistuvat talousrikosten tutkintaan;

397.  kehottaa komissiota luomaan mahdollisimman pian tutkivan journalismin rahoitustukijärjestelmän ja mahdollisesti luomaan sitä koskevan pysyvän ja erityisen budjettikohdan, jotta uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tuetaan riippumatonta ja laadukasta mediaa sekä tutkivaa journalismia;

398.  tuomitsee jyrkästi toimittajiin kohdistuvat väkivallanteot; muistuttaa tyrmistyneenä, että viime vuosina Maltalla ja Slovakiassa on murhattu toimittajia, jotka olivat osallistuneet tutkimuksiin, jotka koskivat epäilyttävää toimintaa, johon liittyy rahanpesua(182); korostaa, että Euroopan neuvoston mukaan väärinkäytökset ja rikokset toimittajia vastaan vaikuttavat hyytävästi sananvapauteen ja vahvistavat itsesensuuria ilmiönä;

399.  kehottaa Maltan viranomaisia käyttämään kaikkia saatavilla olevia resursseja, jotta tutkivan journalistin Caruana Galizian murhaan yllyttäneiden henkilöiden henkilöllisyyden selvittämisessä edistytään; suhtautuu myönteisesti 26 tiedotusvälineiden vapautta ja toimittajia edustavan kansainvälisen järjestön aloitteeseen painostaa käynnistämään riippumaton julkinen tutkimus Daphne Caruana Galizian murhasta ja arvioimaan, olisiko se voitu välttää; kehottaa Maltan hallitusta aloittamaan viivytyksettä tämän riippumattoman julkisen tutkimuksen; panee merkille, että Maltan hallitus toimii yhteistyössä Europolin, FBI:n ja Alankomaiden oikeuslääketieteen instituutin kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa vahvistaakseen asiantuntemustaan;

400.  panee tyytyväisenä merkille Slovakian viranomaisten esittämät syytökset Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován murhiin mahdollisesti yllyttänyttä henkilöä vastaan sekä väitettyjä murhaajia vastaan; kehottaa Slovakian viranomaisia jatkamaan murhia koskevia tutkimuksiaan ja varmistamaan, että asian kaikki näkökohdat tutkitaan perusteellisesti, mukaan lukien rikosten mahdolliset poliittiset kytkökset; kehottaa Slovakian viranomaisia tutkimaan täydellisesti laajamittaisia veronkiertojärjestelmiä, arvonlisäveropetoksia ja rahanpesutapauksia koskevat tapaukset, jotka ovat paljastuneet Jan Kuciakin tutkimusten avulla;

401.  pitää valitettavana, että tutkivat journalistit, kuten Daphne Caruana Galizia, ovat usein sellaisten kohtuuttomien oikeusjuttujen uhreina, joiden tarkoituksena on sensuroida, pelotella ja hiljentää heidät rasittamalla heitä oikeudellisen puolustuksen kustannuksilla, kunnes heidän on pakko lopettaa arvostelunsa tai vastustuksensa; muistuttaa, että nämä kohtuuttomat oikeusjutut ovat uhka demokraattisille perusoikeuksille, joita ovat sananvapaus, lehdistönvapaus sekä vapaus jakaa ja vastaanottaa tietoa;

402.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla estetään SLAPP-oikeusjutut; katsoo, että näissä mekanismeissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon oikeus hyvään maineeseen; kehottaa komissiota arvioimaan sellaisten konkreettisten toimien mahdollisuutta ja luonnetta, joihin olisi ryhdyttävä tällä alalla;

403.  pitää valitettavana, että kunnianloukkausta koskevaa Sveitsin lainsäädäntöä käytetään hiljentämään kriitikot Sveitsissä ja maailmanlaajuisesti, koska todistustaakka on kantajan sijasta vastaajalla; korostaa, että tämä ei koske ainoastaan toimittajia ja väärinkäytösten paljastajia, vaan myös Euroopan unionin raportoivia yhteisöjä sekä todellista omistajuutta koskevaan rekisteriin rekisteröityjä henkilöitä, koska siinä tapauksessa, että sveitsiläisestä tosiasiallisesta omistajasta tai edunsaajasta on ilmoitettava, Sveitsissä voidaan nostaa kanne ilmoittavaa henkilöä vastaan herjauksesta ja kunnianloukkauksesta, jotka ovat rikoksia(183);

9.Toimielimiin liittyvät seikat

9.1.Avoimuus

404.  on tyytyväinen veroalan hyvän hallintotavan foorumin tekemään työhön; panee merkille, että foorumin toimeksianto on voimassa 16. kesäkuuta 2019 saakka; kehottaa jatkamaan sitä tai uusimaan sen, jotta varmistetaan, että kansalaisyhteiskunnan huolenaiheita ja asiantuntemusta kuullaan jäsenvaltiossa ja komissiossa; kannustaa komissiota kutsumaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen asiantuntijaryhmään asiantuntijoita laajemmin ja ottamaan mukaan asiantuntijoita yksityissektorilta (liike-elämä, kansalaisjärjestöt);

405.  korostaa, että Euroopan oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia, miten EU:n toimielimet soveltavat EU:n sääntöjä, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, mukaan lukien neuvoston tai käytännesääntötyöryhmän työskentelymenetelmät verotuksen alalla;

406.  palauttaa mieliin neuvoston työskentelymenetelmiä koskeneen oikeusasiamiehen oma-aloitteisen tutkinnan tulokset ja 9. helmikuuta 2018 annetun suosituksen, jossa todettiin, että neuvoston käytännössä, jossa lainsäädäntöasiakirjoja ei aseteta laajasti saataville, ”LIMITE” -merkintää käytetään suhteettomasti ja lainsäädäntömenettelyyn kantaa ottavien jäsenvaltioiden yksilöiminen laiminlyödään järjestelmällisesti, on kyse hallinnollisesta epäkohdasta(184);

407.  muistuttaa, että verotus kuuluu edelleen jäsenvaltion toimivaltaan ja että Euroopan parlamentilla on hyvin rajallinen toimivalta näissä asioissa;

408.  huomauttaa kuitenkin, että jäsenvaltiot eivät voi yksin käsitellä veropetoksia, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua koskevia kysymyksiä tehokkaasti; pitää sen vuoksi valitettavana, että neuvostolle esitetyistä pyynnöistä huolimatta asiaankuuluvia asiakirjoja ei ole annettu TAX3-valiokunnan saataville; on erittäin huolissaan siitä, että jäsenvaltioilla ei ole neuvostossa poliittista tahtoa toteuttaa merkittäviä toimia rahanpesun, verovilpin, veropetosten ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa tai noudattaa perussopimusta ja vilpittömän yhteistyön periaatetta(185) varmistamalla riittävä avoimuus ja yhteistyö muiden EU:n toimielinten kanssa;

409.  pitää valitettavana, että tällä hetkellä voimassa olevilla säännöillä, jotka koskevat parlamentin oikeutta saada turvallisuusluokiteltuja ja muita luottamuksellisia tietoja neuvostolta, komissiolta tai jäsenvaltioilta, ei varmisteta täyttä oikeudellista selkeyttä, vaan niitä tulkitaan usein siten, että parlamentin jäsenten valtuutetuilla avustajilla ei ole oikeutta tutustua turvallisuusluokittelemattomiin ”muihin luottamuksellisiin tietoihin” turvallisessa lukusalissa ja analysoida niitä; kehottaa tämän vuoksi ottamaan neuvoteltavassa toimielinten välisessä sopimuksessa käyttöön selkeäsanaiset määräykset, joilla taataan parlamentin jäsenten avustajien oikeus tutustua asiakirjoihin tarpeellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenten työn tukemiseksi;

410.  pitää valitettavana, että neuvoston puheenjohtajavaltion edustajat kieltäytyivät toistuvista kutsuista huolimatta osallistumaan TAX3-valiokunnan kokoukseen raportoimaan edistymisestä TAXE-, TAX2- ja PANA-valiokuntien suositusten täytäntöönpanossa; korostaa, että neuvoston puheenjohtajavaltion sekä Euroopan parlamentin erityis- ja tutkintavaliokuntien välisiä yhteyksiä olisi pidettävä tavanomaisena käytäntönä;

9.2.Yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä

411.  panee merkille käytännesääntötyöryhmän viestinnän lisääntymisen ja suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että se julkaisee kertomuksensa neuvostolle kahdesti vuodessa ja julkaisee EU:n luettelointiprosessin yhteydessä lainkäyttöalueille lähetetyt kirjeet ja saadut sitoumukset;

412.  pitää kuitenkin valitettavana EU:n luettelointiprosessia koskevien neuvottelujen läpinäkymätöntä luonnetta ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan avoimuuden luetteloiden tulevassa päivityksessä;

413.  on tyytyväinen, että käytännesääntötyöryhmän puheenjohtaja saapui TAX3-valiokunnan kuultavaksi, mikä on muutos työryhmän aiempaan kantaan verrattuna; panee myös merkille, että TAX3-valiokunnan työn aloittamisesta lähtien koosteet käytännesääntötyöryhmän työstä on asetettu saataville(186); pitää kuitenkin valitettavana, ettei näitä asiakirjoja julkaistu aikaisemmin vaan ne oli mustattu olennaisilta osin;

414.  korostaa, että edellä mainittuja oikeusasiamiehen suosituksia sovelletaan myös käytännesääntötyöryhmään, jonka olisi annettava tarvittavat tiedot erityisesti jäsenvaltioiden haitallisista verokäytännöistä ja EU:n luettelointiprosessista;

415.  kehottaa käytännesääntötyöryhmää toteuttamaan lisätoimenpiteitä sen kokousten avoimuuden varmistamiseksi erityisesti julkaisemalla eri jäsenvaltioiden kannat keskustellusta asialistasta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kokouksesta;

416.  kehottaa komissiota raportoimaan yritysverotuksen käytännesääntöjen toteutuksesta ja verotuksellisten valtiontukien soveltamisesta siten kuin tästä säädetään käytännesääntöjen johdanto-osan N kappaleessa(187);

417.  katsoo, että käytännesääntötyöryhmän toimeksiantoa on päivitettävä, koska se käsittelee asioita, jotka ylittävät EU:n haitallisten verokäytäntöjen arvioinnin, mikä on enemmän kuin pelkän teknisen panoksen antaminen neuvoston tekemiin päätöksiin; katsoo ryhmän tekemän työn luonteen, myös poliittisen luonteen, perusteella, että tällaiset tehtävät olisi palautettava kehykseen, joka mahdollistaa demokraattisen valvonnan tai tarkkailun, alkaen avoimuuden soveltamisesta;

418.  kehottaa tässä yhteydessä korjaamaan käytännesääntöryhmän koostumuksen läpinäkymättömän luonteen julkaisemalla sen jäsenten luettelon;

9.3.EU:n lainsäädännön täytäntöönpano

419.  kehottaa vasta valittua parlamenttia käynnistämään kokonaisarvion edistyksestä, joka koskee TAXE-, TAX2-, PANA- ja TAX3-valiokuntien pyytämien asiakirjojen saatavuutta, ja vertaamaan esitettyjä pyyntöjä neuvoston ja muiden EU:n toimielinten myöntämiin pyyntöihin sekä käynnistämään tarvittaessa tarpeelliset menettelyä koskevat tai oikeudelliset toimenpiteet;

420.  kehottaa perustamaan komission yhteyteen uusi unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaava keskus (TPCCC), jonka olisi voitava arvioida ja valvoa jäsenvaltioiden veropolitiikkaa unionin tasolla ja varmistaa, että jäsenvaltiot eivät ota käyttöön uusia haitallisia verotoimenpiteitä;

9.4.Muiden kuin institutionaalisten osallistujien yhteistyö

421.  suhtautuu myönteisesti sidosryhmien osallistumiseen ja panokseen TAX3-valiokuntien kuulemistilaisuuksissa, kuten TAX3-valiokunnan toimikauden harjoitetusta toiminnasta laaditun katsauksen luvussa IV.3 todetaan; pitää valitettavana, että muut sidosryhmät ovat kieltäytyneet osallistumasta TAX3-valiokunnan kuulemistilaisuuteen, kuten katsauksen luvussa IV.4 todetaan; toteaa, että varoittavia seuraamuksia ei löytynyt tapauksissa, joissa ei löytynyt syytä tällaiseen epäämiseen;

422.  kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan sellaisen julkisesti saatavilla olevan ja säännöllisesti päivitettävän luettelon laatimisesta, joka sisältää pakollista edunvalvojien avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten välisen sopimuksen muut kuin institutionaaliset osapuolet; katsoo, että tällä välin olisi pidettävä kirjaa niistä ammattilaisista ja organisaatioista, jotka kieltäytyivät ilman perusteltua syytä osallistumasta TAXE-, TAX2-, PANA- ja TAX3-valiokuntien kuulemistilaisuuksiin; kehottaa EU:n toimielimiä pitämään mielessään tällaisen asenteen kyseisten sidosryhmien kanssa järjestettävissä tulevissa käsittelyissä ja peruuttamaan heidän kulkulupansa toimielinten tiloihin;

9.5.Parlamentin tiedustelu- ja tutkintaoikeus

423.  katsoo, että toimeenpanovallan käyttäjiin sovellettavan demokraattisen valvonnan kannalta on erittäin tärkeää, että parlamentille annetaan tutkinta- ja tiedusteluvaltuudet, jotka vastaavat jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien valtuuksia; katsoo, että voidakseen harjoittaa tätä tehtävää parlamentilla on oltava valtuudet kutsua todistajia ja velvoittaa heidät saapumaan kuultavaksi sekä velvoittaa toimittamaan pyydetyt asiakirjat;

424.  katsoo, että näiden oikeuksien harjoittamiseksi jäsenvaltioiden on suostuttava panemaan täytäntöön sellaisille yksittäisille henkilöille määrätyt seuraamukset, jotka eivät saavu kuultavaksi tai toimita asiakirjoja kansallisia parlamentaarisia tiedusteluja ja tutkintaa säätelevän kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

425.  vaatii neuvostoa ja komissiota saattamaan hyvissä ajoin päätökseen neuvottelut ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä;

9.6.Yksimielisyys vs. määräenemmistöpäätös

426.  toistaa komissiolle antamansa kehotuksen käyttää tarvittaessa SEUT 116 artiklassa esitettyä menettelyä, jonka avulla on mahdollista muuttaa yksimielisyysvaatimusta, mikäli komissio katsoo, että jokin eroavuus jäsenvaltioiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten välillä vääristää kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla;

427.  suhtautuu myönteisesti komission panokseen sen tiedonannossa aiheesta ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla”, jossa ehdotetaan määräenemmistöpäätöstä koskevaa etenemissuunnitelmaa erityisille ja kiireellisille veropolitiikkakysymyksille, joissa verovilppien, veropetosten tai talousrikosten torjuntaa koskevien olennaisten lainsäädäntöasioiden ja -aloitteiden käsittely on keskeytetty neuvostossa jäsenvaltioiden suuren enemmistön etujen vastaisesti; suhtautuu myönteisesti tätä ehdotusta koskevaan joidenkin jäsenvaltioiden ilmaisemaan tukeen(188);

428.  korostaa, että olisi edelleen otettava huomioon kaikki skenaariot eikä pelkästään siirtymistä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksiin ”yhdyskäytävälausekkeen” avulla; kehottaa Eurooppa-neuvostoa lisäämään tämän kohdan huippukokouksen esityslistalle ennen vuoden 2019 loppua, jotta voidaan käydä hedelmällinen keskustelu siitä, miten helpotetaan verokysymyksiä koskevaa päätöksentekoa toimivien sisämarkkinoiden eduksi;

9.7.Jatkotoimet

429.  katsoo, että TAXE-, TAX2-, PANA- ja TAX3-valiokuntien työtä olisi jatkettava parlamentin tulevalla vaalikaudella parlamentin pysyvänä rakenteena talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) alivaliokunnan muodossa, mikä mahdollistaa valiokuntien välisen osallistumisen;

o
o   o

430.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, talous- ja raha-asioiden neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan valvontaviranomaisille, Euroopan syyttäjänvirastolle, Euroopan keskuspankille, Moneyval-komitealle, jäsenvaltioille, kansallisille parlamenteille, YK:lle, G20:lle, rahanpesun vastaiselle toimintaryhmälle ja OECD:lle.

(1) Euroopan parlamentin päätös 1. maaliskuuta 2018 talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän erityisvaliokunnan TAX3 asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä. Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0048.
(2) Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2015 veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (EUVL C 366, 27.10.2017, s. 51).
(3) Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (EUVL C 101, 16.3.2018, s. 79).
(4) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 74.
(5) Euroopan parlamentin suositus neuvostolle ja komissiolle 13. joulukuuta 2017 rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkinnan johdosta (EUVL C 369, 11.10.2018, s. 132).
(6) 16. maaliskuuta 2016 julkaistut yhteiset jatkotoimet aiheesta ”lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin” ja TAXE1-erityisvaliokunnan päätöslauselmista, 16. marraskuuta 2016 julkaistut jatkotoimet TAX2-erityisvaliokunnan päätöslauselmasta ja huhtikuussa 2018 julkaistut jatkotoimet PANA-valiokunnan päätöslauselmasta.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0475.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0183.
(9) Scherrer A. and Thirion E., Citizenship by Investment (CBI) and Residency by Investment (RBI) schemes in the EU, EPRS, PE 627.128, Euroopan parlamentti, lokakuu 2018, Korver R., Money laundering and tax evasion risks in free ports, EPRS, PE 627.114, Euroopan parlamentti, lokakuu 2018 ja Kiendl Kristo I. ja Thirion E., An overview of shell companies in the European Union, EPRS, PE 627.129, Euroopan parlamentti, lokakuu 2018.
(10) Lamensch M. and Ceci, E., VAT fraud: Economic impact, challenges and policy issues, Euroopan parlamentti – Sisäasioiden pääosasto, Talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö A, 15. lokakuuta 2018.
(11) Tutkimus, Houben R. and Snyers A, Cryptocurrencies and blockchain, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö A – Talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö, 5. heinäkuuta 2018, ja tutkimus, Hadzhieva E., Impact of Digitalisation on International Tax Matters, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö A – Talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö, 15. helmikuuta 2019.
(12) ”Study on Structures of Aggressive Tax Planning and Indicators – Final Report” (Taxation paper No 61, 27. tammikuuta 2016), ”The Impact of Tax Planning on Forward-Looking Effective Tax Rates” (Taxation paper No 64, 25. lokakuuta 2016) ja ”Aggressive tax planning indicators – Final Report” (Taxation paper No 71, 7. maaliskuuta 2018).
(13) Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12. heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 193, 19.7.2016, s. 1).
(14) Neuvoston direktiivi (EU) 2017/952, annettu 29. toukokuuta 2017, direktiivin (EU) 2016/1164 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verokohtelun eroavuuksista kolmansien maiden kanssa (EUVL L 144, 7.6.2017, s. 1).
(15) Nämä koskevat automaattista tietojenvaihtoa verotuksen alalla (neuvoston direktiivi (EU) 2015/2376, annettu 8. joulukuuta 2015, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 332, 18.12.2015, s. 1, DAC3), maakohtaisten raporttien vaihtamista veroviranomaisten kesken (neuvoston direktiivi (EU) 2016/881, annettu 25. toukokuuta 2016, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 146, 3.6.2016, s. 8, DAC4), veroviranomaisten pääsyä rahanpesun torjuntaa koskeviin tietoihin, tosiasiallisia edunsaajia ja muita asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia menettelyjä (neuvoston direktiivi (EU) 2016/2258, annettu 6. joulukuuta 2016, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse veroviranomaisten pääsystä rahanpesun torjuntaa koskeviin tietoihin (EUVL L 342, 16.12.2016, s. 1, DAC5) ja raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevaa pakollista automaattista tietojenvaihtoa verotuksen alalla (neuvoston direktiivi (EU) 2018/822, annettu 25. toukokuuta 2018, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 139, 5.6.2018, s. 1, DAC6).
(16) Ehdotus neuvoston