Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 28. marraskuuta 2019 - Strasbourg
Vapauksien toteutuminen Algeriassa
 Kuuba ja José Daniel Ferrerin tapaus
 Haiti
 EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön osuuden myöntämisestä ***
 EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön osuuden myöntämisestä (päätöslauselma)
 Bolivian tilanne
 Ilmasto- ja ympäristöhätätila
 YK:n ilmastokokous 2019 (COP 25)
 EU:n liittyminen Istanbulin yleissopimukseen ja muut toimenpiteet sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi
 Venäjän liittovaltion äskettäiset toimet Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
 Toimenpiteet, joilla puututaan Airbus-kiistaa koskevan WTO:n päätöksen vaikutukseen Euroopan maatalouteen
 WTO:n valituselimen kriisi
 Meneillään olevat neuvottelut EU:n ja AKT-valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta

Vapauksien toteutuminen Algeriassa
PDF 144kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 vapauksien toteutumisesta Algeriassa (2019/2927(RSP))
P9_TA(2019)0072RC-B9-0193/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Algeriasta, erityisesti 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitsemisesta Algeriassa(1) sekä 27. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman arabikevään jälkeisestä ajasta: Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen tulevaisuus(2),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 18. maaliskuuta 2019 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2018 ja sen Algeriaa koskevan osuuden,

–  ottaa huomioon EU:n ja Algerian assosiaationeuvoston 14. toukokuuta 2018 pidetyn 11. istunnon,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 36. istunnossa 21.–22. syyskuuta 2017 hyväksytyn Algeriaa koskevan kolmannen yleisen määräaikaisarvioinnin,

–  ottaa huomioon Algerian demokraattisen kansantasavallan ja Euroopan unionin kumppanuuden yhteiset painopisteet, jotka hyväksyttiin 13. maaliskuuta 2017 tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisesti ja joissa keskitytään perustuslain tarkistamisen toteuttamiseen ja unionin tukeen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiselle Algeriassa,

–  ottaa huomioon EU:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen(3) ja etenkin sen 2 artiklan, jossa määrätään, että demokratian periaatteiden ja perustavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on tämän sopimuksen olennainen osa ja osapuolten sisäpolitiikan ja kansainvälisen politiikan lähtökohta,

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2016 tarkistetun Algerian perustuslain ja etenkin sen 2, 34–36, 39, 41, 42, 48 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, kuolemanrangaistusta, kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta sekä sananvapautta verkossa ja sen ulkopuolella koskevat EU:n suuntaviivat sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan uuden EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, joiden tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu unionin kaiken toiminnan keskiöön,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Algerian yhdistyslain nro 12-06 ja viranomaismääräyksen nro 06-03, jolla säännellään muiden kuin muslimien uskonnonharjoitusta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Algeria on Euroopan unionin lähinaapuri ja Pohjois-Afrikan alueen keskeinen kumppani;

B.  ottaa huomioon, että 16. helmikuuta 2019, kymmenen päivää sen jälkeen kun Abdelaziz Bouteflika oli ilmoittanut olevansa ehdolla viidennelle toimikaudelle presidenttinä, Algeriassa alkoivat rauhanomaiset mielenosoitukset, jotka tunnetaan nimeltä hirak (liike); ottaa huomioon, että Bouteflika erosi tehtävästään 2. huhtikuuta 2019; ottaa huomioon, että kansallisneuvoston puheenjohtaja Abdelkader Bensalah ryhtyi toimimaan valtionpäämiehenä; ottaa huomioon, että kenraaliluutnantti Ahmed Gaïd Salahin alaisuudessa toimiva sotilasjohto on käyttänyt maassa avoimesti valtaa Bouteflikan eroilmoituksen jälkeen;

C.  ottaa huomioon, että Abdelaziz Bouteflika oli ollut presidenttinä vuodesta 1999 lähtien; ottaa huomioon, että vuonna 2016 tehdyssä perustuslain tarkistuksessa rajoitettiin tulevien presidenttien toimikausien enimmäismäärä kahteen; ottaa huomioon, että perustuslain tarkistusta ei voitu soveltaa takautuvasti, joten Bouteflika sai luvan olla ehdokkaana viidennelle kaudelle; ottaa huomioon, että presidentinvaalit oli alun perin määrä pitää 18. huhtikuuta 2019 mutta ne siirrettiin ensin pidettäväksi 4. heinäkuuta 2019 ja sitten 12. joulukuuta 2019;

D.  ottaa huomioon, että koko maassa järjestettiin rauhanomaisia mielenosoituksia helmi-, maalis- ja huhtikuussa 2019 ja sen jälkeen joka tiistai ja perjantai viimeisten 40 viikon ajan; ottaa huomioon, että viime viikkoina mielenosoittajat ovat järjestäneet kaikkialla maassa yömarsseja;

E.  ottaa huomioon, että hirak-mielenosoituksilla on laaja kannatus ja hirak on Algerian suurin protestiliike; ottaa huomioon, että suurin osa mielenosoittajista on nuoria; ottaa huomioon, että mielenosoittajat vaativat loppua korruptiolle, poliittisten toimintamahdollisuuksien puuttumiselle, korkealle työttömyysasteelle ja mielenosoitusten tukahduttamiselle sekä lisäksi moniarvoisempaa ja osallistavampaa kehystä vapaiden vaalien valmistelemiseksi osana laajempaa poliittista siirtymävaihetta;

F.  ottaa huomioon, että vuoden 2019 maailman lehdistönvapausindeksissä Algeria sijoittui 180 tutkitun maan joukossa sijalle 141 ja siinä todettiin maan lehdistönvapauden olevan uhattuna ja toimittajien kohtaavan toistuvasti vainoa; ottaa huomioon, että Algerian viranomaiset harjoittavat rakenteellista sensuuria, jonka kohteena ovat riippumattomat media-alan organisaatiot, sosiaalisessa mediassa toimivat kansalaisjournalistit ja muut tiedotusvälineet ja joka koskee kaikkea uutisointia, jonka katsotaan tukevan eriäviä mielipiteitä;

G.  ottaa huomioon, että Algerian viranomaiset ovat tammikuusta 2018 lähtien sulkeneet useita kirkkoja, joista suurin osa kuuluu Algerian protestanttisten kirkkojen oikeudellisesti tunnustettuun kattojärjestöön Église protestante d’Algérie (EPA);

H.  ottaa huomioon, että julkisen La Chaîne 3 -radioaseman päätoimittaja Meriem Abdou erosi tehtävästään 23. helmikuuta 2019 protestina hirak-liikkeen puolueelliselle kohtelulle; ottaa huomioon, että useita muita toimittajia on pidätetty tai uhkailtu, heidän joukossaan France 24 -kanavan entinen arabiankielinen kirjeenvaihtaja Sofiane Merakchi sekä toimittajat Azeb El Sheihk ja Abdelmouji Khelladi, jotka ovat olleet pidätettyinä 26. syyskuuta 2019 ja 14. lokakuuta 2019 lähtien;

I.  ottaa huomioon, että Nadia Madassi, joka oli ollut Canal Algérie -televisiokanavan toimittaja viimeisten 15 vuoden ajan, erosi tehtävästään 4. maaliskuuta 2019 häntä koskeneiden sensuuriväitteiden vuoksi; ottaa huomioon, että viestintäministeriö määräsi 5. maaliskuuta 2019 Echorouk-sanomalehdelle ja El Bilad -televisiokanavalle seuraamuksia, koska ne olivat uutisoineet mielenosoituksista; ottaa huomioon, että Facebook-ryhmä ”Algérie – Debout!”, jossa on yli 500 000 jäsentä, suljettiin ja sen perustajaa ja hallinnoijaa Sofiane Benyounesia häirittiin ja kuulusteltiin useita kertoja ennen syytteeseen asettamista; ottaa huomioon, että julkaisuja Jeune Afrique, Tout Sur l’Algerie, Algérie Part, Interlignes ja Observ’Algérie on sensuroitu;

J.  ottaa huomioon, että hirak-mielenosoittajat, ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat ja bloggaajat joutuvat yhä useammin viranomaisten hampaisiin tai pidätetyiksi käytettyään ilmaisun- tai kokoontumisvapauttaan tai oikeuttaan kokoontua rauhanomaisesti;

K.  ottaa huomioon, että Algerian asianajajaliitto (Union nationale des ordres des avocats, UNOA) on yksimielisesti tuominnut hirak-aktivistien pidätykset ja vapauksien rajoittamisen; ottaa huomioon, että 24. lokakuuta 2019 noin 500 asianajajaa osoitti mieltään Algerissa ja vaati kunnioittamaan mielenosoittajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta; ottaa huomioon, että UNOA on perustanut komitean tukemaan pidätettyjä mielenosoittajia ja toisinajattelijoita puolustavia asianajajia;

L.  ottaa huomioon, että Algerian ihmisoikeusliiton (Ligue algérienne pour la défense des droits de l’homme, LADDH ) mukaan hirakin alusta lähtien yli sata ihmistä on pidätetty ja vangittu rauhanomaisten mielenosoitusten yhteydessä; ottaa huomioon, että heitä vastaan esitetyt syytteet – kansallisen yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden heikentäminen, kokoontumiseen yllyttäminen ja armeijan moraalin heikentäminen – ovat epämääräisiä ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien vastaisia;

M.  ottaa huomioon, että 87-vuotias itsenäisyyssodan veteraani Lakhdar Bouregaa pidätettiin 29. kesäkuuta 2019 hänen arvosteltuaan armeijan päällikköä; ottaa huomioon, että 22-vuotias oikeustieteen opiskelija Nour el Houda Dahmani, jolle oli määrätty kuuden kuukauden vankeustuomio 17. syyskuuta 2019 järjestetyn opiskelijamarssin vuoksi, vapautettiin 25. marraskuuta 2019 ja hänestä on tullut viikoittaisten opiskelijamarssien keulakuva; ottaa huomioon, että Ibrahim Daouadji ja neljä muuta aktivistia pidätettiin 12. lokakuuta 2019, koska he arvostelivat nuorisoministerin vierailua;

N.  ottaa huomioon, että lääkäri, ihmisoikeuksien puolustaja, Amazigh At-Mzab -yhteisön puolustaja ja LADDH:n entinen jäsen Kamal Eddine Fekhar pidätettiin laajamittaisten mielenosoitusten yhteydessä ja hän kuoli 28. toukokuuta 2019 oltuaan nälkälakossa 53 päivää; ottaa huomioon, että kuoleman uskotaan johtuneen pidätysoloista ja lääketieteellisen hoidon laiminlyönnistä; ottaa huomioon, että 22-vuotias Ramzi Yettou kuoli vammoihin, jotka hän sai, kun poliisi pahoinpiteli hänet raa’asti huhtikuussa 2019;

O.  ottaa huomioon, että johtava oppositiohahmo, historiallisen oppositiopuolueen (Front des forces socialistes, FFS) entinen pääsihteeri ja nykyisin tunnustamattoman sosialistisen ja demokraattisen puolueen johtaja Karim Tabbou pidätettiin 12. syyskuuta 2019; ottaa huomioon, että Tipazan tuomioistuin vapautti hänet 26. syyskuuta 2019 mutta alle 14 tunnin kuluttua hänet pidätettiin uudelleen eri lainkäyttöalueella (Sidi M’Hamed) mutta vastaavissa oloissa ja häntä pidetään nyt tosiasiallisesti eristysvankeudessa;

P.  ottaa huomioon, että useita Rassemblement actions jeunesse -järjestön (RAJ) jäseniä, mukaan lukien sen perustaja Hakim Addad, sen puheenjohtaja Abdelouahab Fersaoui ja sen jäsenet Massinissa Aissous, Djalal Mokrani, Ahmed Bouider, Kamel Ouldouali, Karim Boutata, Ahcene Kadi, Wafi Tigrine ja Khireddine Medjanin, pidätettiin Algerian mielipidevankeja tukevien rauhanomaisten mielenosoitusten aikana;

Q.  ottaa huomioon, että useita mielenosoittajia, kuten yhä pidätettyinä olevat Samir Belarbi, Fodil Boumala, Fouad Ouicher, Saida Deffeur ja Raouf Rais, sekä ihmisoikeuksien puolustajia, kuten Said Boudour, Hamid Goura ja Slimane Hamitouche, on syytettyinä armeijan moraalin heikentämisestä;

R.  ottaa huomioon, että Sidi M’Hamedin tuomioistuin Algerissa aloitti 11. marraskuuta 2019 oikeudenkäynnin 42:a aktivistia vastaan, ja toteaa, että heidän joukossaan ovat Wilayan People’s Provincial Assembly -elimen jäsen Samira Messouci ja että heitä syytettiin valtion alueen koskemattomuuden vaarantamisesta heidän kannettuaan amazighien tunnusta; ottaa huomioon, että tätä lippua on käytetty koko maassa viikoittaisissa mielenosoituksissa kansallisen lipun rinnalla; ottaa huomioon, että useat maan tuomioistuimet ovat vapauttaneet saman syytteen nojalla pidätettyjä mielenosoittajia;

S.  ottaa huomioon, että Algerian perustuslakiin on kirjattu perusvapaudet, myös yhdistymisvapaus, joka määritellään tarkemmin laissa nro 12-06; ottaa huomioon, että laissa nro 12-06 edellytetään, että kaikkien yhdistysten, myös jo rekisteröityjen, on rekisteröidyttävä ja saatava sisäasiainministeriöltä rekisteröintikuitti, ennen kuin ne voivat toimia laillisesti; ottaa huomioon, että useiden kansalaisjärjestöjen, valtiosta riippumattomien järjestöjen, uskonnollisten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen, kuten LADDH, EuromedRights, RAJ, Amnesty International, Algerian protestanttisen yhdistyksen, muiden kuin muslimiryhmien kansallisen komitean ja feministisen AFEPEC-yhdistyksen, ennakkorekisteröintihakemukset ovat edelleen käsiteltävinä, vaikka ne täyttävät kaikki oikeudelliset vaatimukset; toteaa, että näin ollen niiltä puuttuu virallinen oikeudellinen asema;

T.  ottaa huomioon, että Algerian ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan hallitusten on varmistettava kaikkien lainkäyttövaltaansa kuuluvien ja erityisesti uskonnollisten vähemmistöjen oikeus uskonnon-, ajatuksen- ja omantunnonvapauteen; toteaa, että tähän sisältyy vapaus harjoittaa valitsemaansa uskontoa julkisesti tai yksityisesti yksin tai yhdessä muiden kanssa;

1.  tuomitsee ankarasti toimittajien, ammattiyhdistysaktivistien, asianajajien, opiskelijoiden, ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten sekä kaikkien rauhanomaisiin hirak-mielenosoituksiin osallistuneiden rauhanomaisten mielenosoittajien mielivaltaiset ja laittomat pidätykset, vangitsemiset ja pelottelun sekä hyökkäykset heitä vastaan;

2.  kehottaa Algerian viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki henkilöt, joita syytetään siitä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan ilmaisunvapauteen; toteaa, että näihin henkilöihin kuuluvat muun muassa Hakim Addad, Abdelouahab Fersaoui, Massinissa Aissous, Djalal Mokrani, Ahmed Bouider, Kamel Ould Ouali, Karim Boutata, Ahcene Kadi, Wafi Tigrine, Khireddine Medjani, Samir Belarbi, Karim Tabbou, Fodil Boumala, Lakhdar Bouregaa, Samira Messouci, Ibrahim Daouadji, Salah Maati, Sofiane Merakchi, Azeb El Cheikh, Fouad Ouicher, Saïda Deffeur ja muut rauhanomaiset mielenosoittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat, jotka on vangittu mielivaltaisesti, vaikka heidän toimintansa on Algerian lain mukaan sallittua ja Algerian ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden mukaista; kehottaa Algerian viranomaisia poistamaan Slimane Hamitouchelle, Abdelmonji Khelladille ja Mustapha Bendjamalle määrätyt matkustuskiellot ja valvontarangaistukset;

3.  kehottaa Algerian viranomaisia lopettamaan kaikenlaisen uhkailun, myös oikeudellisen ja lainsäädännöllisen häirinnän, kriminalisoinnin ja mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset, joiden kohteena ovat rauhanomaiset mielenosoittajat, ihmisoikeuksien puolustajat sekä kriittiset toimittajat ja bloggaajat; kehottaa toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla varmistetaan näiden henkilöiden fyysinen ja psyykkinen suojelu, turvallisuus ja vapaus jatkaa oikeutettua ja rauhanomaista toimintaansa; kehottaa Algerian viranomaisia varmistamaan ja takaamaan oikeuden ilmaisun- ja yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen sekä tiedotusvälineiden vapauden, joka taataan Algerian perustuslaissa ja KP-sopimuksessa, jonka Algeria on allekirjoittanut ja ratifioinut;

4.  kehottaa lopettamaan kristittyjen, ahmadilaisten ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonharjoittamisen loukkaamisen; muistuttaa Algerian hallitusta siitä, että viranomaismääräyksessä nro 06-03 taataan vapaus uskonnonharjoittamiseen; kehottaa Algerian viranomaisia avaamaan uudelleen kyseiset kirkkorakennukset;

5.  kehottaa Algerian viranomaisia muuttamaan 2. joulukuuta 1991 annettua lakia nro 91-19 siten, että poistetaan kaikki rauhanomaisia mielenosoituksia koskevat rajoitukset, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä tai oikeasuhteisia KP-sopimuksen 21 artiklan määräysten mukaisesti; ilmaisee huolensa siitä, että vuoden 2016 perustuslain tarkistamiseen liittyvistä säännöksistä huolimatta 18. kesäkuuta 2001 annettua asetusta, jolla kielletään mielenosoitukset pääkaupungissa, ei ole kumottu vaan sitä sovelletaan yleisesti koko maassa;

6.  kehottaa Algerian viranomaisia kitkemään ja estämään tosiasiallisesti kaikenlaisen lainvalvontaviranomaisten harjoittaman liiallisen voimankäytön näiden hajottaessa julkisia kokoontumisia; tuomitsee jyrkästi liiallisen voimankäytön, joka johti Ramzi Yettoun kuolemaan; kehottaa Algerian viranomaisia suorittamaan riippumattoman tutkimuksen kaikista tapauksista, joissa turvallisuusjoukkojen jäsenet ovat käyttäneet liiallista voimaa, ja saattamaan syylliset vastuuseen;

7.  korostaa, että riippumaton oikeuslaitos on yksi demokratian toiminnan perustekijöistä, ja kehottaa Algerian viranomaisia vaalimaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja varmistamaan sen;

8.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansalaisyhteiskunnan ryhmiä, ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja mielenosoittajia muun muassa järjestämällä vankilavierailuja, seuraamalla oikeudenkäyntejä ja antamalla julkilausumia, tukemaan UNOA:n komiteaa ja muita ihmisoikeuksia puolustavia järjestöjä sekä seuraamaan Algerian ihmisoikeustilannetta käyttäen kaikkia käytettävissä olevia välineitä, myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä;

9.  kehottaa Algerian viranomaisia tarkistamaan vuoden 2012 yhdistyslakia nro 12-06 ja käynnistämään aidon ja osallistavan vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan laatia uusi laki, joka on sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja Algerian perustuslain kanssa;

10.  kehottaa Algerian viranomaisia takaamaan kaikille täydet mahdollisuudet käyttää ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnon- ja vakaumuksenvapautta, sillä ne taataan Algerian perustuslaissa ja KP-sopimuksessa;

11.  on huolissaan uskonnollisten vähemmistöjen etenkin viranomaismääräyksen nro 06-03 vuoksi Algeriassa kohtaamista hallinnollisista esteistä; kannustaa Algerian hallitusta tarkistamaan viranomaismääräystä nro 06-03, jotta siitä tulisi perustuslain ja Algerian kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden, eli KP-sopimuksen 18 artiklan mukainen;

12.  pitää myönteisenä, että tamazight tunnustettiin viralliseksi kieleksi vuonna 2016, ja kannustaa panemaan tämän päätöksen käytännössä täytäntöön; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta 42 mielenosoittajaa, jotka pidätettiin amazighien lipun kantamisesta;

13.  kehottaa ratkaisemaan kriisin rauhanomaisen ja osallistavan poliittisen prosessin pohjalta; on vakuuttunut, että demokraattiset uudistukset sekä rakentava ja osallistava vuoropuhelu, joilla varmistetaan poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen vakaus Algeriassa, voisivat olla keino käynnistää uudelleen vauras Maghrebin arabiunioni, joka on tärkeä Välimeren etelä- ja pohjoispuolen välisen menestyksekkään yhteistyön kannalta;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Algerissa toimivalle unionin edustustolle, Algerian hallitukselle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle ja Euroopan neuvostolle.

(1) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 106.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0318.
(3) EUVL L 265, 10.10.2005, s. 2.


Kuuba ja José Daniel Ferrerin tapaus
PDF 125kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 Kuubasta ja José Daniel Ferrerin tapauksesta (2019/2929(RSP))
P9_TA(2019)0073RC-B9-0200/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat Kuubasta antamansa päätöslauselmat, erityisesti 17. marraskuuta 2004 Kuubasta(1), 2. helmikuuta 2006 EU:n politiikasta Kuuban hallituksen suhteen(2), 21. kesäkuuta 2007 Kuubasta(3), 11. maaliskuuta 2010 Kuuban mielipidevangeista(4) ja 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta(5) ja 15. marraskuuta 2018(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja Kuuban välisen sopimuksen, joka allekirjoitettiin joulukuussa 2016 ja jota on sovellettu väliaikaisesti 1. marraskuuta 2017 lähtien,

–  ottaa huomioon Havannassa 9. syyskuuta 2019 pidetyn EU:n ja Kuuban yhteisneuvoston toisen kokouksen,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kuuban toisen virallisen ihmisoikeusvuoropuhelun, joka järjestettiin 3. lokakuuta 2019 Brysselissä poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen mukaisesti,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston toukokuussa 2018 antaman yleisen määräaikaisarvioinnin Kuubasta,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10. joulukuuta 1984 ja jonka sopimusvaltio Kuuba on,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka allekirjoittajiin Kuuba kuuluu,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 1. lokakuuta 2019 Kuuban isänmaallisen liiton (UNPACU) oppositiojohtaja José Daniel Ferrer pidätettiin mielivaltaisesti ilman syytteitä ja häneltä evättiin yhteydenpito ulkomaailmaan ainakin 72 tunnin ajan;

B.  ottaa huomioon, että Kuuban viranomaiset ovat vanginneet, ahdistelleet ja pelotelleet häntä yli kymmenen vuoden ajan hänen rauhanomaisen poliittisen aktivisminsa vuoksi; ottaa huomioon, että vuonna 2018 häntä pidettiin eristyssellissä kymmenen päivän ajan;

C.  ottaa huomioon, että 2. marraskuuta 2019 Ferrer sai salakuljetettua vankilasta kirjeen, jossa todettiin, että häntä oli kidutettu ja pahoinpidelty, että hänen henkensä oli vaarantunut vankeudessa ja että häneltä oli evätty asianmukainen lääketieteellinen hoito; ottaa huomioon, että Ferrerin perheen 15. marraskuuta 2019 antamien tietojen mukaan häntä pidetään Aguadoresin vankilassa Santiago de Cubassa, jossa hänet on viety rangaistusselliin; ottaa huomioon, että 7. marraskuuta 2019 hänen vaimonsa tapasi hänet muutaman minuutin ajan ja vahvisti, että hänen terveydentilansa oli kriittinen, koska hän oli laihtunut puolet painostaan, mikä johtui myös hänen aloittamastaan nälkälakosta;

D.  ottaa huomioon, että useiden kansalaisjärjestöjen mukaan hän on vain yksi Kuuban noin 120 poliittisesta vangista; ottaa huomioon, että Kuubassa vainotaan, pidätetään mielivaltaisesti tai pidetään vangittuina monia riippumattomia toimittajia, rauhanomaisia toisinajattelijoita ja ihmisoikeuksien puolustajia, jotka ovat enimmäkseen demokraattisen opposition jäseniä, erityisesti José Guía Piloto, Silverio Portal Contreras, Mitzael Díaz Paseiro, Orlando Zapata Tamayo, Eliecer Bandera Barrera, Edilberto Ronal Azuaga ja Roberto de Jesús Quiñones Haces;

E.  ottaa huomioon, että pisimpään vangittuna ollut kuubalainen poliittinen vanki, Armando Sosa Fortuny, joka oli viettänyt 43 vuotta vankilassa, kuoli 28. lokakuuta 2019; ottaa huomioon, että Kuuban viranomaiset eivät olleet suostuneet vapauttamaan häntä hänen terveydentilansa heikkenemisestä huolimatta;

F.  ottaa huomioon, että kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaan kaikille, jotka pidätetään tai vangitaan, on ilmoitettava samalla pidätyksen syyt ja heidät on vietävä viipymättä tuomarin eteen;

G.  ottaa huomioon, että Kuuban hallituksen toimet rikkovat vuonna 2016 allekirjoitetun, poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen 1 artiklan 5 kohdan ja 22 artiklan määräyksiä, joiden mukaan Kuuban hallitus sitoutuu kunnioittamaan ja parantamaan ihmisoikeuksia;

H.  ottaa huomioon, että parlamentti antoi 5. heinäkuuta 2017 hyväksyntänsä poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevalle sopimukselle; toteaa, että parlamentin hyväksynnässä tuotiin selvästi esiin vakava huoli Kuuban ihmisoikeustilanteesta ja siihen sisältyy keskeyttämislauseke, jos ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä rikotaan;

I.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan johtama EU:n ja Kuuban välinen ihmisoikeusvuoropuhelu alkoi vuonna 2015 ja viides kierros käytiin 9. lokakuuta 2018; ottaa huomioon, että EU ja Kuuba pitivät 3. lokakuuta 2019 toisen virallisen ihmisoikeusvuoropuhelunsa; ottaa huomioon, ettei se ole tuottanut mitään konkreettisia tuloksia, vaikka Kuuba valittiin uudelleen YK:n ihmisoikeusneuvostoon kaudelle 2017–2019; ottaa huomioon, että kaikkeen poliittiseen vuoropuheluun on sisällyttävä suora ja tiivis vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien opposition poliittisten toimijoiden kanssa ilman rajoituksia;

J.  ottaa huomioon, että Havannassa 9. syyskuuta 2019 pidetyn EU:n ja Kuuban yhteisneuvoston toisen kokouksen aikana yli 100 aktivistia pidätettiin mielivaltaisesti; ottaa huomioon, ettei EU ole ottanut kantaa näihin toimiin eikä myöskään Ferrerin tapaukseen;

K.  ottaa huomioon, että parlamentti on myöntänyt mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon kuubalaisille aktivisteille kolme kertaa: Oswaldo Payálle vuonna 2002, Naiset valkoisissa -järjestölle vuonna 2005 ja Guillermo Fariñasille vuonna 2010; ottaa huomioon, että Saharov-palkinnon saajia ja heidän omaisiaan häiritään ja pelotellaan edelleen säännöllisesti ja heitä estetään lähtemästä maasta ja osallistumasta kansainvälisiin tapahtumiin;

L.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia, vapautta sekä kansalaisten ihmisarvoa ja etuja voidaan parhaiten edustaa ja puolustaa demokratiassa;

1.  tuomitsee José Daniel Ferrerin mielivaltaisen pidättämisen ja kehottaa Kuuban viranomaisia vapauttamaan hänet välittömästi; pyytää, että hänelle annetaan mahdollisuus tavata valitsemansa asianajaja, ottaa yhteyttä perheeseensä ja tutustua kaikkiin asiakirjoihin, jotka liittyvät hänen pidättämiseensä ja sen väitettyihin syihin;

2.  tuomitsee kidutuksen ja kaltoinkohtelun, josta Ferrer kirjeessään kertoo kärsineensä; muistuttaa, että Kuuban viranomaisten velvollisuus on estää kidutus ja kaltoinkohtelu sekä varmistaa nopea ja puolueeton tutkinta; kehottaa Kuuban viranomaisia sallimaan Ferrerille välittömästi pääsyn valitsemaansa lääketieteelliseen hoitoon sekä takaamaan ruoan ja veden saannin asianmukaisissa hygieniaoloissa;

3.  ilmaisee jälleen suuren huolensa rauhanomaisten toisinajattelijoiden, riippumattomien toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja poliittiseen oppositioon kuuluvien henkilöiden jatkuvasta vainoamisesta ja häirinnästä ja heihin kohdistuvista hyökkäyksistä Kuubassa; kehottaa lopettamaan välittömästi nämä toimet ja vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja henkilöt, jotka on pidätetty mielivaltaisesti pelkästään sen vuoksi, että he ovat käyttäneet sanan- ja kokoontumisvapauttaan; kehottaa takaamaan paremmin oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeuslaitoksen riippumattomuuteen sekä varmistamaan, että vapautensa menettäneillä henkilöillä on mahdollisuus turvautua riippumattomaan asianajajaan;

4.  kehottaa jälleen jäsenvaltioita, EUH:ta ja sen Kuuban-edustustoa tuomitsemaan jyrkästi ja julkisesti Ferrerin ja edellä mainittujen henkilöiden mielivaltaiset pidätykset sekä ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi;

5.  pitää valitettavana, että hyväksytystä poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta huolimatta demokratia- ja ihmisoikeustilanne ei ole parantunut; kehottaa täyttämään EU:n ja Kuuban välisessä poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa vahvistetut sitovat velvoitteet ja vaatii niihin liittyviä selkeitä vertailuarvoja;

6.  muistuttaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on sopimuksen keskeyttämistä koskeva määräys, jota olisi sovellettava siinä tapauksessa, että ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä rikotaan; vaatii siksi Euroopan unionia seuraamaan ja valvomaan tiiviisti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista Kuubassa, kun poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaa sopimusta pannaan täytäntöön, ja toimittamaan parlamentille säännöllisesti asiaa koskevia raportteja; katsoo, että José Daniel Ferrerin ja muiden poliittisten vankien vangitseminen ja kohtelu on ”erityisen kiireellinen tapaus”, josta määrätään sopimuksen 85 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja kehottaa tässä yhteydessä EU:ta kutsumaan koolle kiireellisen kokouksen;

7.  vaatii Kuuban hallitusta toteuttamaan oikeudellisia uudistuksia, joilla taataan lehdistön- ja yhdistymisvapaus ja vapaus osoittaa mieltä, sekä käynnistämään poliittiset uudistukset, jotka mahdollistavat vapaat, oikeudenmukaiset ja demokraattiset vaalit, joissa otetaan huomioon Kuuban kansan suvereeni ja vapaasti ilmaisema tahto; kehottaa Kuuban hallitusta mukauttamaan ihmisoikeuspolitiikkansa kansainvälisiin normeihin, jotka on määritelty Kuuban allekirjoittamissa peruskirjoissa, julistuksissa ja kansainvälisissä välineissä, ja sallimaan sen, että kansalaisyhteiskunnan ja opposition poliittiset toimijat osallistuvat aktiivisesti poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään ilman rajoituksia; kehottaa hallitusta sallimaan riippumattomien kotimaisten ja kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden esteettömän pääsyn Kuubaan sekä esittämään kutsun mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavalle YK:n erityisraportoijalle sekä ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevälle eritysraportoijalle;

8.  muistuttaa, että Kuubassa on sovellettu kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä vuodesta 2003 lähtien; kehottaa Kuuban viranomaisia poistamaan kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta; kehottaa tarkastelemaan kaikkia kuolemantuomioita uudelleen, jotta voidaan varmistua, että oikeudenkäynnit ovat olleet kansainvälisten normien mukaisia;

9.  kehottaa Kuuban viranomaisia takaamaan tiedotusvälineiden vapauden sekä sananvapauden, mukaan lukien peruuttamalla asetuksen 349, jolla rajoitetaan taiteellisen ilmaisun vapautta, sekä lopettamaan riippumattomien toimittajien häirinnän ja vangitsemisen; kehottaa Kuuban hallitusta lopettamaan verkkosensuurin, verkkosivustojen käytön estämisen ja tiedonsaannin rajoittamisen;

10.  pitää valitettavana, että useilta eurooppalaisilta ja kuubalaisilta kansalaisjärjestöiltä evättiin mahdollisuus osallistua 2. lokakuuta 2019 järjestettyyn kansalaisyhteiskunnan vuoropuheluun, joka kuului EU:n ja Kuuban poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen laajempaan ihmisoikeusvuoropuheluun, koska Kuuban hallitus kieltäytyi antamasta niille hyväksyntää; kehottaa lisäksi käynnistämään institutionaalisen, virallisen, avoimen ja julkisen vuoropuhelun aidosti riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kanssa EU:n ja Kuuban välille samalla tavalla kuin muiden sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa EU:lla on yhteistyösopimuksia;

11.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tunnustamaan Kuuban hallitusta vastustavan poliittisen opposition olemassaolon ja tukemaan sen ottamista mukaan EU:n ja Kuuban väliseen poliittiseen vuoropuheluun; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioiden edustajia ottamaan ihmisoikeuskysymykset esiin Kuuban viranomaisten tapaamisten aikana ja tapaamaan Saharov-palkinnon saajia Kuubassa vieraillessaan, jotta voidaan varmistaa EU:n ihmisoikeuspolitiikan johdonmukainen sisäinen ja ulkoinen soveltaminen ja siten vahvistaa riippumattoman kansalaisyhteiskunnan osallistumista;

12.  kehottaa EUH:ta ja komissiota tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan ryhmiä ja yksittäisiä edustajia, jotka puolustavat ihmisoikeuksia Kuubassa, esimerkiksi järjestämällä vankilavierailuja, seuraamalla oikeudenkäyntejä ja antamalla julkisia lausuntoja; kehottaa uutta varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan parlamentille EU:n edustuston tähän asti toteuttamista toimista;

13.  kehottaa uutta varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vaatimaan, että Kuuban viranomaiset vuosien toimettomuuden jälkeen käynnistävät uudistuksia, jotka johtavat maan demokraattiseen muutokseen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen mukaisesti; huomauttaa, että Kuuban nykyinen tilanne heikentää ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia periaatteita, joihin sopimus perustuu;

14.  pitää erittäin valitettavana, että Kuuban viranomaiset eivät salli parlamentin, sen valtuuskuntien ja joidenkin poliittisten ryhmien vierailla Kuubassa, vaikka parlamentti on antanut hyväksyntänsä poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemiselle; kehottaa viranomaisia sallimaan välittömästi pääsyn maahan;

15.  tuomitsee Kuuban hallituksen interventionistisen asenteen ja pyytää sitä lopettamaan kaiken sekaantumisen monien Latinalaisen Amerikan maiden asioihin;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Kuuban hallitukselle ja kansalliskokoukselle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle sekä CELAC-maiden hallituksille.

(1) EUVL C 201 E, 18.8.2005, s. 83.
(2) EUVL C 288 E, 24.11.2006, s. 81.
(3) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 377.
(4) EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 82.
(5) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 99.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0460.


Haiti
PDF 126kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 Haitista (2019/2928(RSP))
P9_TA(2019)0074RC-B9-0214/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Haitista ja erityisesti 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Haitin tilanteesta vuosi maanjäristyksen jälkeen: humanitaarinen apu ja jälleenrakennus(1) ja 8. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman lapsiorjuudesta Haitissa(2),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. toukokuuta 2019 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2018 ja erityisesti sen Haitia koskevan maapäivityksen,

–  ottaa huomioon Haitiin 19.–23. marraskuuta 2018 lähetetyn EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien Haitin vakautusoperaation (MINUSTAH) ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (UN OHCHR) heinäkuussa 2017 antaman vuosikertomuksen Haitin ihmisoikeustilanteesta 1. heinäkuuta 2015–31. joulukuuta 2016,

–  ottaa huomioon MINUSTAHin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista ja väärinkäytöksistä 13. ja 14. marraskuuta 2018 La Salinen alueella Port-au-Princessä,

–  ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2017 pidetyssä YK:n ihmisoikeusneuvoston 34. istunnossa hyväksytyn yleisen määräaikaisarvioinnin (UPR) Haitista,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 16. joulukuuta 1966 ja jonka sopimusvaltio Haiti on,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, jonka osapuolena Haiti on,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2476 (2019),

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 7. marraskuuta 2019 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Haitin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Amnesty Internationalin 31. lokakuuta 2019 julkaiseman artikkelin, jossa esitetään näyttöä liiallisesta voimankäytöstä mielenosoittajia vastaan,

–  ottaa huomioon YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston 1. lokakuuta 2019 antaman raportin Haitin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin Haitin edustuston 28. toukokuuta 2019 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että hallituksen heinäkuussa 2018 antama ilmoitus tukien poistamisesta ja polttoaineiden hintojen nousun sallimisesta jopa 50 prosentilla johti laajalle levinneisiin protesteihin ja maan pahimpiin sisäisiin levottomuuksiin vuosien aikana; ottaa huomioon, että toimenpiteellä toteutettiin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa helmikuussa 2018 sovittuja leikkauksia vastineeksi 96 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rahoituslainoista, joilla maata autettiin maksamaan ulkomaanvelkaansa;

B.  ottaa huomioon, että oppositiojohtajien järjestämissä mielenosoituksissa vaadittiin presidentti Jovenel Moïsen eroamista rajun inflaation ja hallituksen järjestelmällistä korruptiota koskevien väitteiden, joiden mukaan myös entinen presidentti Michel Martelly oli osallistunut korruptioon, takia sekä talouden ja elintarviketurvan puutteen takia; toteaa, että ulkomaat eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota näihin ongelmiin; ottaa huomioon, että mielenosoitukset, jotka alkoivat yli vuosi sitten protesteina korruptioskandaaleista, joissa Haitin viranomaiset olivat osallisina, ovat vaatineet noin sata uhria ja aiheuttaneet erittäin paloherkän ilmapiirin; ottaa huomioon, että korruptio näyttää olevan yleinen ongelma Haitin yhteiskunnassa ja politiikassa;

C.  ottaa huomioon, että turvallisuusjoukot tukahduttivat mielenosoitukset käyttämällä kovia ammuksia ja kyynelkaasua; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan helmikuun mielenosoituksissa kuoli 41 ihmistä ja 100 loukkaantui; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tuoreimpien tietojen mukaan 15. syyskuuta ja 1. marraskuuta 2019 välisenä aikana samankaltaisissa mielenosoituksissa kuoli ainakin 42 ihmistä, heistä 19 lainvalvontaviranomaisten tappamina, ja 86 loukkaantui;

D.  ottaa huomioon, että Haitilla ei ole ollut hallitusta maaliskuusta 2019 lähtien, mikä on haitannut maan mahdollisuuksia saada kansainvälistä apurahoitusta ja Maailmanpankin lainoja; ottaa huomioon, että tammikuusta 2020 lähtien Haitilla ei ole parlamenttia, koska parlamenttivaalien järjestäminen lokakuussa 2019 epäonnistui; ottaa huomioon, että Moïse on ilmoittanut aikovansa toteuttaa perustuslakiuudistuksia, joilla vahvistetaan presidentin toimivaltuuksia;

E.  ottaa huomioon, että mielenosoituksista huolimatta oikeustoimiin ei ole ryhdytty; ottaa huomioon, että tämä rankaisemattomuus ja kansainvälisen yhteisön huomion puute ovat entisestään ruokkineet väkivaltaa; ottaa huomioon, että pitkittynyt ja jatkuva kriisi on myös rajoittanut entisestään mahdollisuuksia saada terveydenhoitoa, ruokaa ja koulutusta sekä mahdollisuuksia tyydyttää muita tarpeita ja pahentanut sähkö- ja polttoainepulaa;

F.  ottaa huomioon, että monilla yhteisöillä ei edelleenkään ole pääsyä sähköverkkoon vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen ja että niiden päivittäisten tarpeiden tyydyttäminen riippuu sähkögeneraattoreista; ottaa huomioon, että polttoaineiden hinnannousu rajoittaa entisestään taloudellisia mahdollisuuksia;

G.  katsoo, että on uskottavaa näyttöä siitä, että puoliautomaattisilla kivääreillä aseistetut poliisit ovat ampuneet mielenosoitusten aikana kovia ammuksia, mikä on kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja voimankäyttöä koskevien normien vastaista; ottaa huomioon, että toimittajia häiritään jatkuvasti ja heitä vastaan hyökätään fyysisesti; ottaa huomioon, että mielenosoituksista raportoinut Radio Mégan toimittaja Néhémie Joseph ammuttiin kuoliaaksi autoonsa 11. lokakuuta 2019, että Associated Press -tietotoimiston kuvajournalistia Chery Dieu-Naliota ammuttiin kasvoihin syyskuussa 2019, että Radio Sans Finin reportteri Pétion Rospide ammuttiin autoonsa kesäkuussa 2019 ja että toimittaja Vladjimir Legagneur katosi maaliskuussa 2018;

H.  ottaa huomioon, että rankaisemattomuutta on esiintynyt myös sellaisissa tapauksissa kuin La Salinessa, pääkaupungin Port-au-Princen laitamilla lokakuussa 2018 tapahtunut joukkomurha, jossa 70 ihmistä tapettiin mielivaltaisesti ja 13 naista raiskattiin; ottaa huomioon, että hallitus katsoo joukkomurhan johtuneen jengisodasta; ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestö (OAS) ja YK:n oikeusapuoperaatio Haitissa (Minujusth) katsovat Haitin kansallisen ihmisoikeusverkoston (RNDDH) keräämien tietojen perusteella, että tämä verilöyly johtui presidentin vaimon Martine Moïsen ja useiden hallituksen edustajien yrityksestä lahjoa La Salinen asukkaat lopettamaan presidentti Moïsen vastaiset mielenosoitukset, ja väittävät, että verilöyly alkoi siksi, että asukkaat kieltäytyivät ottamasta lahjusta vastaan; ottaa huomioon, että Haitin ihmisoikeusjärjestöt ovat pyytäneet OAS:n valtuuskuntaa tutkimaan tätä joukkomurhaa;

I.  ottaa huomioon, että maan turvallisuustilanne on heikentynyt rajusti lokakuun 2017 jälkeen, jolloin YK:n Haitin vakautusoperaation rauhanturvaajat korvattiin Minujusth-operaatiolla, jonka henkilöstön poliisikoulutus on vähäistä;

J.  katsoo, että sukupuoleen perustuva syrjintä on edelleen vakava huolenaihe maassa; ottaa huomioon, että sukupuolten epätasa-arvon indeksi (GII) Haitissa on 0,593, mikä asettaa maan 142. sijalle 159. maasta vuoden 2015 indeksissä; ottaa huomioon, että hlbti-henkilöihin kohdistuva syrjintä, leimaaminen, syrjäytyminen ja väkivalta on järjestelmällistä ja yleistä Haitissa; ottaa huomioon, että nuoret tytöt saavat vain vähän tai eivät lainkaan koulutusta; ottaa huomioon, että raiskauksen ja perheväkivallan kriminalisoivat lait hyväksyttiin vasta vuonna 2005, rikoslakia ei ole tarkistettu vuoden 1835 jälkeen ja että naisilla ja tytöillä ei useinkaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada oikeudellista suojaa; ottaa huomioon, että Gonaïvesin siviilivankilassa raiskattiin 7. marraskuuta 2019 10 naisvankia, joista yksi oli 15-vuotias tyttö; ottaa huomioon, että tilanahtaus, elintarvikepula, perhevierailujen puute ja muut epäinhimilliset olot ovat olleet yleisiä Haitin vankilajärjestelmässä mielenosoitusten alusta lähtien;

K.  ottaa huomioon, että suurin osa Haitin lapsista ei ole voinut käydä koulua sen jälkeen, kun lukuvuosi alkoi syyskuussa; ottaa huomioon, että lukutaidottomuus ja koulutukseen pääsy ovat Haitissa suuria ongelmia, sillä noin puolet kaikista 15 vuotta täyttäneistä haitilaisista on lukutaidottomia ja koko maassa vähintään 350 000 lasta ja nuorta jää perusasteen koulutuksen ulkopuolelle;

L.  ottaa huomioon, että Restavèk-järjestelmä, joka on nykyaikainen orjuuden muoto, on edelleen käytössä oleva käytäntö, jossa köyhien perheiden lapsia lähetetään asumaan yhdessä muihin perheisiin ja työskentelemään niissä kotitaloustyöntekijöinä, jotka kärsivät usein pahoinpitelystä ja huonosta kohtelusta ja joilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin;

M.  ottaa huomioon, että Haiti, joka oli YK:n kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 168, on jatkuvasti humanitaarisen avun ja kehitysavun tarpeessa; toteaa, että maan sijoitus oli alhaisempi kuin ennen; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan Haiti on edelleen Amerikan köyhin maa ja yksi maailman köyhimmistä valtioista, sillä 59 prosenttia väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella, 24 prosenttia äärimmäisen köyhyyden rajan alapuolella ja yli 40 prosenttia väestöstä on työttömiä; ottaa huomioon, että hallituksen korruptio on laajalle levinnyttä ja että Transparency Internationalin vuoden 2018 korruptioindeksissä Haiti oli 161. sijalla 180 tutkitusta valtiosta;

1.  tuomitsee jyrkästi Haitin viranomaisten harjoittaman rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamisen sekä kuolettavan voiman käytön, mielivaltaiset vangitsemiset, pelottelun, häirinnän ja seksuaalisen väkivallan; vaatii, että Haitin viranomaiset pidättäytyvät välittömästi laittomasta voimankäytöstä, erityisesti ampuma-aseiden ja kovien ammusten käytöstä, rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja turvaavat kansan oikeuden osoittaa mieltään vapaasti ja rauhanomaisesti; tukee Haitin kansan vaatimuksia korruption ja rankaisemattomuuden lopettamisesta;

2.  korostaa, että epävakauden ja väestön kärsimysten lisääntymisen estämiseksi kaikkien osapuolten on pidättäydyttävä väkivallasta; kehottaa kaikkia osapuolia osallistumaan rehelliseen, avoimeen ja osallistavaan maan sisäiseen vuoropuheluun, jotta voidaan vastata paremmin väestön perustarpeisiin ja toiveisiin ja tarjota kestäviä ratkaisuja nykyiseen poliittiseen, taloudelliseen ja humanitaariseen kriisiin;

3.  muistuttaa, että oikeuslaitoksen uudistamisen, tutkintavankeusaikojen pitkittymisen lopettamisen ja korruption torjunnan on edelleen oltava etusijalla, kuten viimeisimmässä yleisessä määräaikaisarvioinnissa todettiin; pyytää kansainvälistä yhteisöä tukemaan Haitin kansaa sellaisen riippumattoman ja vankan oikeusjärjestelmän vahvistamisessa, joka pystyy tuomaan syylliset oikeuden eteen ja rankaisemaan heitä heidän yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta;

4.  kehottaa teettämään riippumattoman tutkimuksen La Salinen joukkomurhasta, toimittajiin kohdistuneista häirinnästä ja hyökkäyksistä sekä syyskuun 2019 puolivälissä tapahtuneista kuolemantapauksista; vaatii, että kaikki rikoksiin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen ja heitä rangaistaan; toistaa pitävänsä tärkeänä tiedotusvälineiden vapautta raportoida tilanteesta; kehottaa kaikkia toimijoita pidättäytymään hyökkäyksistä toimittajia vastaan ja sallimaan heille raportoimisen maan tilanteesta; toistaa, että oikeus mielipiteen ja kritiikin rauhanomaiseen ilmaisemiseen on taattava;

5.  kannattaa pyyntöä lähettää Haitiin pidemmäksi ajaksi riippumaton OAS:n asiantuntijavaltuuskunta, jonka tehtävänä on tuoda selvyyttä maassa tapahtuneisiin lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja toteuttaa puolueettomia, perusteellisia, avoimia ja riippumattomia tutkimuksia sekä parantaa vastuuvelvollisuutta, tarjota oikeutta ja totuutta perheille ja eloonjääneille uhreille, kuten Haitin ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet;

6.  torjuu joidenkin tahojen pyrkimykset palauttaa diktatuuri; korostaa, että tarvitaan kiireellisesti hallinnollisia ja taloudellisia rakenneuudistuksia, jotta voidaan palauttaa luottamus maan poliittiseen järjestelmään; korostaa, että on päästävä eroon hallituksen järjestelmällisestä korruptiosta ja klientelismistä ja oikeusvaltioperiaatteen rapautumisesta;

7.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja EU:n Haitin–edustustoa tukemaan maan täydellistä demokraattista vakauttamista ja auttamaan korruption ja muiden rikollisuuden muotojen lopettamisessa;

8.  pitää myönteisenä, että YK:n turvallisuusneuvosto perusti 16. lokakuuta 2019 Haitiin Yhdistyneiden kansakuntien integroidun toimiston (BINUH), jonka tehtävänä on neuvoa Haitin hallitusta poliittisen vakauden lisäämisessä ja hyvän hallintotavan soveltamisessa; pyytää YK:ta toimimaan edelleen aktiivisesti rauhanturvaprosessissa ja rauhan valmistelussa toistamatta menneisyydessä tapahtuneita virheitä; kehottaa YK:ta ja sen jäsenvaltioita tutkimaan tehokkaasti tapaukset, joissa Minustah-operaation rauhanturvajoukkojen ja kansalaisjärjestöjen väitetään syyllistyneen seksuaaliseen riistoon tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön Haitissa, ja asettamaan näihin rikoksiin syyllistyneet syytteeseen sekä tarjoamaan uhreille tukea ja korvauksia;

9.  kehottaa EU:ta vahvistamaan ja tukemaan haitilaisten järjestöjen valmiuksia johtaa päätöksentekoa maalle annettavasta avusta ja avunsaajista;

10.  kehottaa Haitin hallitusta sallimaan kiireellisesti esteettömän pääsyn humanitaarisille järjestöille, jotta ne voivat toteuttaa operaatioitaan, auttaa avun tarpeessa olevia ja jakaa elintarvikkeita ja muuta elintärkeää apua;

11.  kehottaa lopettamaan Restavèk-käytännön; kehottaa Haitin hallitusta toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan lasten rekisteröinti ja heidän fyysinen ja psyykkinen suojelunsa, sekä valvomaan, että lapset käyvät koulua; kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä Haitin hallituksen kanssa, jotta voidaan panna täytäntöön lasten oikeuksien suojelua koskeva lainsäädäntökehys;

12.  korostaa, että on torjuttava naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, annettava lainsäädäntöä kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan ja dekriminalisoitava abortti, joka on tällä hetkellä kielletty kaikissa olosuhteissa, myös tapauksissa, joissa on kyse seksuaalisesta väkivallasta; katsoo, että seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden naisten ja lasten suojelemiseksi ja tukemiseksi on toteutettava kiireellisiä toimenpiteitä, kuten lääketieteellinen ja psykologinen hoito sekä erityiset sosiaalista osallisuutta ja kuntoutusta koskevat ohjelmat; tuomitsee Gonaïvesin vankilassa vangittuina olevien naisten joukkoraiskaukset; vaatii, että syytökset tutkitaan nopeasti, puolueettomasti, riippumattomasti ja tehokkaasti; muistuttaa, että kun valtiot riistävät ihmisiltä vapauden, ne ovat vastuussa heidän koskemattomuutensa takaamisesta ja heidän suojelemisestaan väkivallalta;

13.  tuomitsee vuonna 2017 hyväksytyn hlbti-henkilöiden vastaiset lakiesitykset, joissa vaadittiin homoavioliittojen kieltämistä ja nimettiin homoseksuaalisuus lapsipornon, insestin ja lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ohella syyksi sille, että kansalaiselta voidaan evätä todistus hyvästä maineesta; ilmaisee huolensa hlbtqi-henkilöiden etuja ajavan Kouraj-ryhmän puheenjohtajan Charlot Jeudyn kuolemaan liittyvistä olosuhteista;

14.  kehottaa Haitin hallitusta ottamaan käyttöön hallintojärjestelmän, jolla taataan, että kaikki vastasyntyneet lapset rekisteröidään syntymän yhteydessä, ja varmistamaan, että toteutetaan toimia niiden lasten rekisteröimiseksi, joita ei ole rekisteröity syntymän yhteydessä;

15.  kehottaa torjumaan järjestelmällisesti ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, AKT-EU-ministerineuvostolle, Cariforumin elimille, Haitin hallitukselle ja parlamentille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 46.
(2) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 40.


EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön osuuden myöntämisestä ***
PDF 108kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. marraskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi sellaisista eläimistä saadun naudanlihan tuontia, joille ei ole annettu tiettyjä kasvua edistäviä hormoneja, sekä korotettuja tulleja, joita Yhdysvallat soveltaa tiettyihin Euroopan unionin tuotteisiin, koskevassa tarkistetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa (2014) tarkoitetun korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiöosuuden myöntämisestä Yhdysvalloille tehdyn Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen sopimuksen tekemisestä (10681/2019 – C9-0107/2019 – 2019/0142(NLE))
P9_TA(2019)0075A9-0038/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10681/2019),

–  ottaa huomioon luonnoksen Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliseksi sopimukseksi sellaisista eläimistä saadun naudanlihan tuontia, joille ei ole annettu tiettyjä kasvua edistäviä hormoneja, sekä korotettuja tulleja, joita Yhdysvallat soveltaa tiettyihin Euroopan unionin tuotteisiin, koskevassa tarkistetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa (2014) tarkoitetun korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiöosuuden myöntämisestä Yhdysvalloille (10678/2019),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0107/2019),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1), esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0038/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0076.


EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön osuuden myöntämisestä (päätöslauselma)
PDF 123kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 28. marraskuuta 2019, esityksestä neuvoston päätökseksi sellaisista eläimistä saadun naudanlihan tuontia, joille ei ole annettu tiettyjä kasvua edistäviä hormoneja, sekä korotettuja tulleja, joita Yhdysvallat soveltaa tiettyihin Euroopan unionin tuotteisiin, koskevassa tarkistetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa (2014) tarkoitetun korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiöosuuden myöntämisestä Yhdysvalloille tehdyn Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen sopimuksen tekemisestä (10681/2019 – C9-0107/2019 – 2019/0142M(NLE))
P9_TA(2019)0076A9-0037/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10681/2019),

–  ottaa huomioon luonnoksen Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliseksi sopimukseksi sellaisista eläimistä saadun naudanlihan tuontia, joille ei ole annettu tiettyjä kasvua edistäviä hormoneja, sekä korotettuja tulleja, joita Yhdysvallat soveltaa tiettyihin Euroopan unionin tuotteisiin, koskevassa tarkistetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa (2014) tarkoitetun korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiöosuuden myöntämisestä Yhdysvalloille (10678/2019),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9‑0107/2019),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden tilasta(1), 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman ilmastodiplomatiasta(2) ja 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti(3),

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 2018 annetun Yhdysvaltain ja EU:n yhteisen lausuman puheenjohtaja Junckerin vierailusta Valkoisessa talossa(4),

–  ottaa huomioon kertomuksen edistymisestä 25. heinäkuuta 2018 annetun EU:n ja Yhdysvaltain yhteisen lausuman täytäntöönpanossa(5),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä päätökseksi(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A9-0037/2019),

A.  ottaa huomioon, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on laajimmat kahdenväliset kauppa- ja investointisuhteet, niiden taloussuhteet ovat maailman integroiduimmat ja niillä on tärkeitä yhteisiä arvoja ja poliittisia ja taloudellisia etuja huolimatta nykyisistä kaupan jännitteistä;

B.  ottaa huomioon, että EU ja Yhdysvallat tekivät vuonna 2009 yhteisymmärryspöytäkirjan, jota tarkistettiin vuonna 2014(7) ja joka toi väliaikaisen ratkaisun Maailman kauppajärjestössä (WTO) pitkään jatkuneeseen kiistaan EU:n vuonna 1989 käyttöön ottamista toimenpiteistä, jotka koskevat keinotekoisia naudanlihan kasvuhormoneja sisältävän lihan tuontia Yhdysvalloista(8); ottaa huomioon, että yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistettiin hormoneilla käsittelemätöntä naudanlihaa koskeva 45 000 tonnin tariffikiintiö, joka on avoin kaikille vaatimukset täyttäville WTO:n jäsenvaltioiden tavarantoimittajille;

C.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 komissio neuvotteli tariffikiintiön uuden jakotavan Yhdysvaltojen kanssa (45 000 tonnin kokonaismäärästä 35 000 tonnia myönnetään Yhdysvalloille) ja että muut toimittajamaat (Australia, Uruguay ja Argentiina) sopivat jakavansa kiintiön loppuosan keskenään;

D.  katsoo, että sopimus on nähtävä osana pyrkimyksiä lieventää EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä kaupan jännitteitä 25. heinäkuuta 2018 annetun Yhdysvaltojen ja EU:n yhteisen lausuman mukaisesti;

E.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat otti kansallisiin turvallisuusnäkökohtiin vedoten maaliskuussa 2018 käyttöön teräksen ja alumiinin tuontiin sovellettavat lisätullit ja uhkaa soveltaa samanlaisia tulleja moottoriajoneuvojen ja niiden osien tuontiin EU:sta (vuonna 1962 annetun Yhdysvaltojen kaupanlaajennuslain 232 pykälän nojalla);

F.  ottaa huomioon, että EU on riitauttanut WTO:ssa Yhdysvaltojen espanjalaisille oliiveille asettamat polkumyynti- ja tasoitustullit(9);

G.  ottaa huomioon, että 2. lokakuuta 2019 annetun WTO:n välimiespäätöksen(10) perusteella ja vastatoimena Airbusille myönnetyille laittomille EU:n tuille Yhdysvallat asetti 18. lokakuuta 2019 EU:n tuontituotteille yhteensä 7,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta tulleja, jotka kohdistuvat valtaosaan EU:n maataloussektoreista 25 prosentin suuruisina, samalla kun teollisuudelle, muun muassa lentokoneille, asetetaan 10 prosentin tulli;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti kannustanut EU:ta harkitsemaan tapoja nostaa entisestään Pariisin sopimuksen tavoitetasoa ja valtavirtaistaa ilmastotavoitteet kaikkiin EU:n politiikkoihin, myös kauppapolitiikkaan, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n allekirjoittamat kauppasopimukset ovat täysin Pariisin sopimuksen mukaisia;

1.  on tyytyväinen Yhdysvaltojen kanssa tehtyyn sopimukseen korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiön myöntämisestä, sillä se ratkaisee pitkäaikaisen kauppakiistan ja on myönteinen esimerkki EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä neuvotteluratkaisusta;

2.  pitää myönteisenä ja arvostaa sitä, että muut WTO:n jäsenet, jotka vievät hormoneilla käsittelemätöntä naudanlihaa EU:hun, asettuivat sopimuksen tueksi ja hyväksyivät sen, että valtaosa kiintiöstä myönnetään Yhdysvalloille; toteaa, että komission mukaan näille WTO:n jäsenille ei ole hyvitetty sopimuksen tukemista;

3.  toteaa, että sopimus ei vaikuta naudanlihan nykyiseen markkinoillepääsyn tasoon EU:n markkinoilla ja että hormoneilla käsittelemättömän naudanlihan yleistä EU:n markkinoillepääsyn kiintiötä ei saa korottaa; toteaa, että sopimus ei saisi vaikuttaa kiintiön teknisiin vaatimuksiin, jotka määritellään asetuksen (EU) N:o 481/2012(11) liitteessä II, muun muassa tuotteiden laatuun ja jäljitettävyyteen, jotta voidaan taata EU:n kuluttajien suojelun mahdollisimman korkea taso; toteaa, että sopimus ei vaikuta EU:n asettamaan kieltoon tuoda unioniin sellaisista eläimistä saatua naudanlihaa, joille on annettu tiettyjä kasvuhormoneja;

4.  tukee komissiota sen pyrkimyksissä löytää oikeudenmukainen ja tasapainoinen ratkaisu nykyisten kaupan jännitteiden lieventämiseksi, myös kyseisen sopimuksen avulla; korostaa, että on tärkeää löytää neuvotteluratkaisuja; huomauttaa, että EU on tehnyt kaiken voitavansa nykyisten kaupan jännitteiden lieventämiseksi; kehottaa Yhdysvaltoja tekemään yhteistyötä EU:n kanssa tässä asiassa; pitää valitettavana, että Yhdysvallat ilmoitti 4. marraskuuta 2019 virallisesti vetäytyvänsä Pariisin sopimuksesta; muistuttaa, että EU:n yhteisellä kauppapolitiikalla on myötävaikutettava Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteutumiseen;

5.  korostaa, että käsillä oleva sopimus on tärkeää pitää erillään muista Yhdysvaltojen ja EU:n välillä käynnissä olevista kauppaneuvotteluista, joihin ei pitäisi sisällyttää maatalousalaa;

6.  panee merkille, että yhteisen lausuman täytäntöönpanossa ei ole edistytty, vaikka EU on toteuttanut lausumaan kirjattuja tavoitteita kaupan jännitteiden lieventämiseksi;

7.  pitää valitettavana, että Yhdysvallat on tähän asti kieltäytynyt yhteistyöstä EU:n kanssa molempien osapuolten ilmailuteollisuudelle oikeudenmukaisen ja tasapainoisen ratkaisun löytämiseksi pitkään jatkuneeseen Airbus/Boeing-kiistaan, ja kehottaa Yhdysvaltoja aloittamaan neuvottelut kiistan ratkaisemiseksi; on huolissaan Yhdysvaltojen toteuttamista toimista, jotka vaikuttavat Euroopan ilmailualaan ja monenlaisiin maatalous- ja elintarviketuotteisiin; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön eurooppalaisten tuottajien tukitoimenpiteitä;

8.  kehottaa Yhdysvaltoja peruuttamaan teräksen ja alumiinin sekä oliivien yksipuoliset lisätullit ja perumaan uhkauksensa ottaa käyttöön moottoriajoneuvojen ja niiden osien lisätulleja;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0342.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0280.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0217.
(4) http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-18-4687_fi.htm
(5) https://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2019/july/tradoc_158272.pdf
(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0075.
(7) Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehty tarkistettu yhteisymmärryspöytäkirja sellaisista eläimistä saadun naudanlihan tuonnista, joille ei ole annettu tiettyjä kasvua edistäviä hormoneja, sekä korotetuista tulleista, joita Yhdysvallat soveltaa tiettyihin Euroopan unionin tuotteisiin (EUVL L 27, 30.1.2014, s. 2).
(8) Joint communication from the European Union and the United States on measures concerning meat and meat products (hormones) of 17 April 2014 (WT/DS26/29).
(9) Anti-Dumping and Countervailing Duties on Ripe Olives from Spain: Request for the establishment of a panel by the European Union of 17 May 2019 (WT/DS577/3).
(10) European Communities and Certain Member States – Measures Affecting Trade in Large Civil Aircraft: Recourse to Article 7.9 of the SCM Agreement and Article 22.7 of the DSU by the United States of 4 October 2019 (WT/DS316/42).
(11) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 481/2012, annettu 7. kesäkuuta 2012, korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiön hallinnointia koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 148, 8.6.2012, s. 9).


Bolivian tilanne
PDF 119kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 Bolivian tilanteesta (2019/2896(RSP))
P9_TA(2019)0077RC-B9-0187/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 22. lokakuuta 2019 antaman julkilausuman Bolivian vaaliprosessista ja 15. marraskuuta 2019 antaman julkilausuman Bolivian tilanteesta,

–  ottaa huomioon Boliviaan lähetetyn Amerikan valtioiden järjestön (OAS) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 21. lokakuuta 2019 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon tarkastajaryhmän 10. marraskuuta 2019 antaman lausunnon Bolivian vaaliprosessista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 16. marraskuuta 2019 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Boliviassa 21. helmikuuta 2016 järjestetyn perustuslakia koskevan kansanäänestyksen,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Bolivian tilanteesta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan viimeisimmät lehdistötiedotteet Bolivian ihmisoikeustilanteesta, erityisesti 23. lokakuuta, 12. marraskuuta ja 19. marraskuuta 2019 annetut tiedotteet,

–  ottaa huomioon Bolivian perustuslain,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Boliviassa järjestettiin 20. lokakuuta 2019 presidentin- ja parlamenttivaalit erittäin kahtiajakautuneessa ilmapiirissä, mikä johtui siitä, että presidentti Evo Morales on kiistanalainen hahmo ja hänen ehdokkuutensa hyväksymisestä oli erimielisyyttä;

B.  ottaa huomioon, että Bolivian perustuslain muuttamisesta järjestetyn kansanäänestyksen vuonna 2016 hävinnyt Evo Morales pyrki neljännelle toimikaudelle perustuslakituomioistuimen hyväksynnän jälkeen, ja toteaa päätöksen osoittavan, että Bolivian oikeuslaitos ei selvästikään ole riippumaton;

C.  ottaa huomioon, että kun yli 80 prosenttia äänistä oli laskettu alustavien tulosten nopean ja turvallisen välitysjärjestelmän (TREP) avulla, keskusvaalilautakunta lopetti alustavien tulosten julkistamisen; toteaa, että tässä vaiheessa luvut osoittivat selvästi, että toinen äänestyskierros olisi järjestettävä; ottaa huomioon, että OAS:n mukaan 24 tuntia myöhemmin keskusvaalilautakunta esitti tietoja, joiden mukaan suuntaus kääntyi selittämättömällä tavalla, mikä muutti vaalitulosta merkittävästi ja aiheutti luottamuksen menetyksen vaaliprosessiin; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin sulki pois mahdollisuuden toiseen äänestyskierrokseen, sillä sen mukaan vaadittu 10 prosentin ero kahden ehdokkaan välillä oli saavutettu;

D.  ottaa huomioon, että keskusvaalilautakunnan toiminta herätti erimielisyyttä ja epäilyksiä vilpistä opposition ehdokkaiden kannattajien lisäksi myös kansallisten ja kansainvälisten tarkkailijoiden sekä kansainvälisen yhteisön enemmistön keskuudessa;

E.  ottaa huomioon, että presidentti Morales julistautui vaalien voittajaksi jo ennen kuin kaikki viralliset tulokset oli välitetty ja julkistettu;

F.  ottaa huomioon, että OAS:n, EU:n ja kansainvälisen yhteisön lausumissa ilmaistiin vakavaa huolta ääntenlaskennan perusteettomasta keskeyttämisestä ja vaalilautakunnan tarkkailijoiden mahdollisesta puolueellisesta toiminnasta; ottaa huomioon, että bolivialaiset ja kansainväliset kumppanit suosittelivat järjestämään vaalien toisen kierroksen, jotta poliittinen kriisi saataisiin ratkaistua;

G.  ottaa huomioon, että ääntenlaskennan odottamaton keskeyttäminen ja presidentti Moralesin julistautuminen vaalien voittajaksi johtivat massiivisiin protesteihin ja opposition kannattajien sekä presidentti Moralesin kannattajien liikehdintään; ottaa huomioon, että kyseiset mielenosoitukset ovat olleet suuri huolenaihe koko kansainväliselle yhteisölle ja että niiden seurauksena on tähän mennessä kuollut ainakin 32 ihmistä ja loukkaantunut satoja ja pidätetty yli 600 ihmistä; ottaa huomioon, että maa kärsi Moralesin kannattajien järjestämien katusulkujen seurauksena elintarvike- ja polttoainepulasta, millä on vakavia seurauksia siviiliväestölle; ottaa huomioon, että väkivalta, turvallisuusjoukkojen väitetty tarpeeton ja kohtuuton voimankäyttö sekä yhteiskunnan murtuminen aiheuttavat huolta;

H.  ottaa huomioon, että vaalien hallinnoinnista vastaavalla elimellä ei ollut minkäänlaista uskottavuutta ja että yksi sen jäsenistä erosi ääntenlaskennan aikana; ottaa huomioon, että oppositio ei tunnustanut tällaisissa olosuhteissa käytyjen vaalien tulosta ja tuomitsi väitetyn vaalivilpin;

I.  ottaa huomioon, että EU ei lähettänyt täysimittaista vaalitarkkailuvaltuuskuntaa vaan sitä edusti vain pieni tekninen ryhmä, joka koostui kolmesta alempiarvoisesta virkamiehestä;

J.  ottaa huomioon, että luottamuksen palauttamiseksi sekä hallitus että vaaliviranomaiset hyväksyivät OAS:n ammattilaisista koostuvan ryhmän tekemän sitovan teknisen tarkastuksen; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri tuki tätä tarkastusta;

K.  ottaa huomioon, että OAS:n 10. marraskuuta 2019 tekemässä tarkastuksessa paljastui merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia ja manipulointia äänestyksen aikana ja että siinä kehotettiin mitätöimään vaalien tulos sekä suositeltiin uutta vaaliprosessia, johon olisi otettava mukaan uusia vaaliviranomaisia, jotta varmistetaan uskottavien vaalien järjestäminen;

L.  ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun 10. marraskuuta 2019 esiteltiin OAS:n tarkastusraportti, jossa vaadittiin vaaliprosessin mitätöimistä ja uusimista, monet korkea-arvoiset valtion virkamiehet erosivat, mukaan lukien presidentti, varapresidentti, senaatin puhemies sekä vaalielinten edustajia; ottaa huomioon, että Evo Morales ja eräät muut hänen hallituksensa jäsenet joutuivat eroamaan viroistaan, lähtemään maasta ja luopumaan tehtävistään; ottaa huomioon, että asevoimien korkea-arvoiset jäsenet ehdottivat, että entisen presidentin Evo Moralesin olisi erottava; toteaa, että asevoimien ja poliisin olisi pidättäydyttävä vaikuttamasta poliittisiin prosesseihin ja niiden olisi oltava siviilivalvonnassa;

M.  ottaa huomioon, että Jeanine Áñez allekirjoitti kiistanalaisen asetuksen, jolla armeijan joukkoja suojellaan syytteeseenpanolta toimista, joita ne ovat toteuttaneet yleisen järjestyksen palauttamiseksi;

N.  ottaa huomioon, että useat eroamiset johtivat siihen, että toinen varapuhemies Jeanine Áñez nousi väliaikaiseksi presidentiksi, jotta uudet presidentinvaalit voidaan järjestää nopeasti, sillä tämä on ainoa demokraattinen ja perustuslaillinen tapa ratkaista nykyinen kriisi;

O.  ottaa huomioon, että Bolivian parlamentin alahuone ja ylähuone hyväksyivät yksimielisesti presidentinvaalien järjestämistä valmistelevan lain 23. marraskuuta 2019 ja väliaikainen presidentti Áñez allekirjoitti sen myöhemmin; ottaa huomioon, että hyväksytty laki kieltää presidentin virassa kaksi peräkkäistä kautta toimineita henkilöitä asettumasta uudelleen ehdolle, mikä tekee Evo Moralesin ehdokkuuden mahdottomaksi;

1.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin alahuone ja ylähuone ovat hyväksyneet lakiesityksen uusien presidentinvaalien valmistelemiseksi, mutta katsoo, että vakauden palauttaminen Boliviaan edellyttää uusien vaalien järjestämistä mahdollisimman pian, ja tämän vuoksi tukee tavoitetta, että nimitetään uusi riippumaton vaalilautakunta, jotta voidaan taata avoimet vaalit; kehottaa uutta väliaikaishallintoa vastaamaan menettelyn uskottavuudesta järjestämällä asianmukaisesti käytävät ja osallistavat vaalit, joissa kaikilla poliittisilla toimijoilla on mahdollisuus kilvoitella Bolivian lain ja perustuslaillisen järjestyksen mukaisesti;

2.  tuomitsee Bolivian viranomaisten avoimuuden ja uskottavuuden puutteen sekä vaalivilpin yrityksen, mikä loukkaa Bolivian kansalaisten oikeutta valita vapaasti ja demokraattisesti presidenttinsä; katsoo, että vaalivilpin yritys on vakava rikos; muistuttaa, että Bolivian lainsäädännön mukaan vaalit on julistettava mitättömiksi ja tällaisiin laittomiin prosesseihin osallistuvat henkilöt ja järjestöt on suljettava automaattisesti vaalielinten ulkopuolelle;

3.  tuomitsee voimakkaasti 20. lokakuuta 2019 käytyjä vaaleja seuranneen väkivallan ja tuhon, ilmaisee osanottonsa kaikille uhrien omaisille ja vaatii saattamaan vastuussa olevat oikeuden eteen;

4.  ilmaisee täyden tukensa Boliviassa erittäin vaikeissa olosuhteissa toimivien OAS:n vaalitarkkailijoiden työlle ja antaa sille tunnustusta;

5.  suhtautuu myönteisesti päätökseen vetää armeija protestialueilta ja kumota laki, jossa armeijalle annetaan laaja harkintavalta voimankäytössä; kehottaa turvallisuusjoukkoja kohtuuteen ja malttiin turvallisuuden ja yleisen järjestyksen ylläpitämisessä; vaatii, että väkivaltatapaukset tutkitaan nopeasti, puolueettomasti ja avoimesti ja vastuussa olevat saatetaan oikeuden eteen;

6.  kehottaa uutta väliaikaishallintoa toteuttamaan tarvittavat toimet tilanteen muuttamiseksi, palauttamaan uskon ja luottamuksen ja ennen kaikkea järjestämään vaaliprosessiin; kehottaa käynnistämään vuoropuhelun, jonka tavoitteena on järjestää välittömästi demokraattiset, osallistavat, avoimet ja rehelliset uudet vaalit, ja ottamaan vuoropuheluun mukaan myös vasta muodostetun vaalielimen, jotta voidaan päästä nykyisestä kriisistä, ja välttämään poliittisia kostotoimia; kehottaa väliaikaishallitusta pidättäytymään ryhtymästä mihinkään vahingollisiin toimiin, jotka saattaisivat pahentaa tilannetta;

7.  pitää myönteisenä EU:n ja katolisen kirkon välittäjän roolia osapuolten välisen sopimuksen aikaansaamisessa vapaiden, osallistavien ja avoimien vaalien järjestämisestä sovitussa aikataulussa Bolivian perustuslain mukaisesti;

8.  muistuttaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuuden, poliittisen moniarvoisuuden sekä kaikkien bolivialaisten, myös maaseudulla asuvien alkuperäiskansojen ja ihmisten, kokoontumis- ja ilmaisunvapauden kunnioittaminen ovat perusoikeuksia ja demokratian ja oikeusvaltion olennaisia pilareita;

9.  vaatii, että uusi vaaliprosessi toteutetaan uskottavien ja avoimien kansainvälisten tarkkailijoiden läsnä ollessa ja että nämä voivat toimia vapaasti ja tiedottaa riippumattomista havainnoistaan;

10.  ilmaisee valmiutensa avustaa tällaista vaaliprosessia ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lähettämään paikalle täysimittaisen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Bolivian hallitukselle, Andien parlamentille sekä EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle.


Ilmasto- ja ympäristöhätätila
PDF 113kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (2019/2930(RSP))
P9_TA(2019)0078RC-B9-0209/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (ilmastonmuutossopimus, UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen biologisesta monimuotoisuudesta,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportissa ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella esitetyn uusimman ja kattavimman tieteellisen näytön ilmastonmuutoksen tuhoisista vaikutuksista, paneelin viidennen arviointikertomuksen (AR5) ja sitä koskevan tiivistelmäraportin, erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä sekä sen erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin 29. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevan maailmanlaajuisen arviointiraportin päätöksentekijöille tarkoitetussa yhteenvedossa kuvatun biologisen monimuotoisuuden häviämisen valtavan uhan,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen sopimuspuolten 25. konferenssin (COP25), joka on määrä pitää Madridissa Espanjassa 2.–13. joulukuuta 2019,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen sopimuspuolten 26. konferenssin, joka on määrä pitää joulukuussa 2020, ja ottaa huomioon, että kaikkien sopimuspuolten on lisättävä kansallisesti määriteltyjä panoksiaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten 15. konferenssin (COP15), joka on määrä pitää Kunmingissa Kiinassa lokakuussa 2020 ja jossa sopimuspuolten on päätettävä vuoden 2020 jälkeisistä maailmanlaajuisista puitteista biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti(1),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25)(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  katsoo, että välittömät ja kunnianhimoiset toimet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen ja välttää biologisen monimuotoisuuden laajamittainen häviäminen;

B.  katsoo, että tämän toiminnan on perustuttava tieteeseen ja että kansalaisten ja yhteiskunnan ja talouden kaikkien alojen, myös teollisuuden, on osallistuttava siihen sosiaalisesti tasapainoisella ja kestävällä tavalla; katsoo, että toiminnalla on tuettava Euroopan kansantalouksien kilpailukykyä ja että sitä on täydennettävä vahvoilla sosiaalisilla ja osallistavilla toimenpiteillä, jotta varmistetaan oikeudenmukainen ja tasapuolinen siirtymä, jolla tuetaan työpaikkojen luomista, ja että samalla on otettava huomioon hyvinvoinnin korkean tason, laadukkaiden työpaikkojen ja koulutuksen tarve;

C.  katsoo, että mitään hätätilaa ei saisi koskaan käyttää demokraattisten instituutioiden rapauttamiseen eikä perusoikeuksien heikentämiseen; toteaa, että kaikki toimenpiteet hyväksytään aina demokraattisessa prosessissa;

1.  julistaa ilmasto- ja ympäristöhätätilan; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kaikkia maailmanlaajuisia toimijoita ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin konkreettisiin toimiin tämän uhan torjumiseksi ja hillitsemiseksi ennen kuin se on liian myöhäistä ja ilmoittaa itse sitoutuvansa näiden toimien toteuttamiseen;

2.  kehottaa uutta komissiota arvioimaan perusteellisesti kaikkien asiaankuuluvien lainsäädäntö- ja talousarvioehdotusten ilmasto- ja ympäristövaikutukset ja varmistamaan, että ehdotukset vastaavat täysin tavoitetta rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 1,5 celsiusasteeseen, sekä varmistamaan, että ne eivät edistä biologisen monimuotoisuuden häviämistä;

3.  tunnustaa oman institutionaalisen vastuunsa oman hiilijalanjälkensä pienentämisestä; ehdottaa, että parlamentti hyväksyy omia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi, mukaan lukien korvaa ajoneuvokantansa päästöttömillä ajoneuvoilla, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään Euroopan parlamentille yhden toimipaikan;

4.  kehottaa uutta komissiota puuttumaan unionin nykyisten ilmasto- ja ympäristöhätätilaa koskevien politiikkojen epäjohdonmukaisuuksiin etenkin uudistamalla kauaskantoisesti maatalous-, kauppa-, liikenne-, energia- ja infrastruktuuri-investointipolitiikkaansa;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0217.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0079.


YK:n ilmastokokous 2019 (COP 25)
PDF 202kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25) (2019/2712(RSP))
P9_TA(2019)0079B9-0174/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (ilmastonmuutossopimus, UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon sopimuspuolten 24. konferenssin (COP 24), Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksen 14. istunnon (CMP 14) ja Katowicessa Puolassa 2.–14. joulukuuta 2018 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin ensimmäisen istunnon kolmannen osan (CMA1.3),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutossopimuksen osapuolten konferenssin puheenjohtajiston 1. marraskuuta 2019 tekemän päätöksen hyväksyä tulevana puheenjohtajavaltiona toimivan Chilen hallituksen ehdotuksen COP 25 -kokouksen pitämisestä Madridissa Espanjassa 2.–13. joulukuuta 2019,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 23. syyskuuta 2019 järjestämän ilmastohuippukokouksen,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24)(1),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti(2),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Latvian ja komission 6. maaliskuuta 2015 esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset ilmastonmuutossopimukseen,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella, viidennen arviointikertomuksen (AR5) ja sitä koskevan tiivistelmäraportin, erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä sekä erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän kansainvälisen komission (Global Commission on Adaptation) lippulaivaraportin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2018 julkaistun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) päästökuilua koskevan 9. tiivistelmäraportin ”Emissions Gap Report 2018” ja sen 4. raportin sopeutumiseroista ”Adaptation Gap Report 2018”,

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2019 julkaistun Euroopan ympäristöviraston indikaattoriarvioinnin ”Economic losses from climate-related extremes in Europe”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2019 julkaistun Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) lausunnon ”Statement on the State of the Global Climate in 2018” ja 22. marraskuuta 2018 julkaistun WMO:n 14. Greenhouse Gas Bulletin -tiedotteen,

–  ottaa huomioon COP 24 ‑ilmastokokouksen yhteydessä allekirjoitetut Sleesian julkilausuman yhteisvastuusta ja oikeudenmukaisesta siirtymästä, Sleesian ministerikokouksen antaman metsiä ja ilmastonmuutosta koskevan Forests for Climate ‑julkilausuman sekä sähköistä liikkuvuutta ja päästötöntä liikennettä koskevan Driving Change Together ‑kumppanuuden,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) päätöksentekijöille tarkoitetun yhteenvedon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevasta maailmanlaajuisesta arviointiraportista,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten(3),

–  ottaa huomioon YK:n ilmastohuippukokouksen 2019 tieteellisen neuvoa-antavan ryhmän koolle kutsuman viimeisimmän ilmastotiedekokouksen korkean tason tiivistelmäraportin ”United in Science”,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2019 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Eurobarometri-tutkimuksen,

–  ottaa huomioon neuvostolle (O-000029/2019 – B9-0055/2019) ja komissiolle (O-000030/2019 – B9-0056/2019) esitetyt kysymykset vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Pariisin sopimus tuli voimaan 4. marraskuuta 2016; toteaa, että 19. marraskuuta 2019 mennessä ilmastonmuutossopimuksen 197 sopimuspuolesta 187 oli jättänyt YK:lle ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat;

B.  toteaa, että 6. maaliskuuta 2015 EU ja sen jäsenvaltiot esittivät suunnitellut kansallisesti määritellyt panoksensa ilmastonmuutossopimukseen, mikä merkitsee sitoutumista sitovaan vähennystavoitteeseen, jonka mukaan EU:n sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna;

C.  ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen allekirjoittajien antamat tähänastiset sitoumukset eivät ole riittäviä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi; ottaa huomioon, että tämänhetkiset EU:n ja jäsenvaltioiden esittämät kansallisesti määritellyt panokset eivät ole Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden mukaisia, minkä vuoksi niitä on tarkistettava;

D.  ottaa huomioon, että IPCC:n ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteella koskevasta raportista käy ilmi, että 1,5 celsiusasteen lämpötilan nousun vaikutukset ovat todennäköisesti huomattavasti lievempiä kuin 2 celsiusasteen lämpötilan nousun vaikutukset;

E.  ottaa huomioon, että neljä viime vuotta (2015–2018) olivat maailmanlaajuisten tietojen mukaan kaikkien aikojen neljä lämpimintä vuotta ja että vuonna 2018 maailman hiilipäästöt olivat ennätyksellisen suuret; ottaa huomioon, että heinäkuu 2019 oli kuumin koskaan tilastoitu kuukausi ja että vuosi 2019 jatkaa samaa suuntausta, joten ajanjakso 2015–2019 on WMO:n mukaan kuumin tilastoitu viisivuotisjakso;

F.  ottaa huomioon, että WMO:n mukaan maailmanlaajuinen hiilidioksidipitoisuus oli 407,8 miljoonasosaa (ppm) vuonna 2018 eli 2,2 miljoonasosaa korkeampi kuin vuonna 2017 ja että hiilidioksidipitoisuuksien arvioidaan yltävän 410 miljoonasosaan tai jopa ylittävän sen vuoden 2019 loppuun mennessä;

G.  ottaa huomioon, että 185 maassa eri puolilla maailmaa on järjestetty ilmastolakkoja osana maailmanlaajuista liikettä ja että syyskuussa 2019 ennätykselliset 7,6 miljoonaa ihmistä lähti kaduille osoittamaan mieltään historian laajimmissa ilmastomielenosoituksissa;

H.  ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen johdanto-osassa todetaan, ”että on tärkeää varmistaa kaikkien ekosysteemien, myös valtamerien ekosysteemien, toimintakyvyn säilyminen” ja että ilmastonmuutossopimuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa korostetaan, että sopimuspuolten on edistettävä kaikkien kasvihuonekaasujen nielujen ja varastojen kestävää hoitoa, biomassa, metsät ja valtameret sekä muut manner-, rannikko- ja meriekosysteemit mukaan luettuina, sekä niiden suojelemista ja lisäämistä;

I.  ottaa huomioon, että COP 25 -kokouksen tuleva puheenjohtajavaltio Chile on jo ilmoittanut aikovansa painottaa valtamerien roolia ilmaston lämpenemisen torjumisessa ja että tämä päätös on entistäkin järkevämpi sen jälkeen, kun IPCC julkaisi uuden hälyttävän raportin valtamerien lämpenemisestä;

J.  toteaa, että metsät vaikuttavat osaltaan merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen; ottaa huomioon, että kasvavat metsät imevät itseensä noin 10 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä; toteaa, että metsäkadon osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on lähes 20 prosenttia ja siihen vaikuttavat erityisesti lisääntynyt tehokarjankasvatus sekä soijan- ja palmuöljyntuotanto, myös EU:n markkinoita varten; katsoo, että EU:n olisi vähennettävä epäsuoraa vaikutustaan metsäkatoon (ns. epäsuorasti aiheutettu metsäkato), josta se on vastuussa;

K.  ottaa huomioon, että parlamentti on useaan otteeseen, muun muassa 14. maaliskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa ilmastonmuutoksesta, pyytänyt komissiota tarkastelemaan hiilidioksidin hinnoittelua aloilla, jotka eivät vielä kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään;

L.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa suhteettoman paljon kehitysmaihin, vaikka niiden hiilidioksidipäästöt ovat paljon pienemmät kuin kehittyneillä mailla;

1.  muistuttaa, että ilmastonmuutos on yksi ihmiskunnan suurimpia haasteita ja että kaikkien valtioiden ja toimijoiden kautta maailman on tehtävä parhaansa sen torjumiseksi; korostaa, että hyvissä ajoin tehty kansainvälinen yhteistyö, solidaarisuus sekä johdonmukainen ja tinkimätön sitoutuminen yhteisiin toimiin ovat ainoa ratkaisu koko maapallon tulevaisuuden turvaamista koskevan yhteisen vastuumme kantamiseen;

2.  toteaa, että ilmastonmuutoksen vakavat riskit kuuluvat ihmisten suurimpiin huolenaiheisiin; muistuttaa, että vuonna 2019 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 93 prosenttia EU:n kansalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana ongelmana; panee tyytyväisenä merkille, että ihmiset kaikkialla maailmassa ja erityisesti nuorempi sukupolvi ovat yhä aktiivisempia ilmastotoimien alalla; suhtautuu myönteisesti näiden kehotuksiin asettaa yhdessä korkeampia tavoitteita ja toimia nopeasti, jotta saavutetaan Pariisin sopimuksen tavoitteet eikä ylitetä 1,5 celsiusasteen rajaa; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia hallintoja sekä EU:ta ottamaan nämä kehotukset huomioon;

3.  toteaa, että julkinen tuki on välttämätöntä kunnianhimoisen ja osallistavan EU:n ilmastopolitiikan ja -toimien onnistumisen kannalta; katsoo, että tämä olisi otettava huomioon EU:n toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

4.  toteaa, että eteläisen pallonpuoliskon maat kantavat jo nyt sekä tulevaisuudessa suurimmaksi osaksi ilmastonmuutoksen taakan, että eteläisen pallonpuoliskon maat ovat haavoittuvampia ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille kuin pohjoisen pallonpuoliskon maat, että ne kärsivät jo menetyksistä ja vahingoista, että niillä on vähemmän valmiuksia sopeutua ja että ne ovat vaikuttaneet ilmastokriisiin selvästi vähemmän kuin pohjoisen pallonpuoliskon maat;

5.  muistuttaa, että Pariisin sopimuksen johdanto-osassa tunnustetaan oikeus terveyteen keskeiseksi oikeudeksi; korostaa, että ilmastonmuutossopimuksen 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa todetaan, että sopimuspuolten olisi sovellettava ”asianmukaisia menetelmiä, esimerkiksi kussakin maassa laadittuja ja päätettyjä vaikutusten arviointeja, joiden tavoitteena on minimoida sellaisia talouteen, kansanterveyteen ja ympäristön laatuun kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, jotka aiheutuvat ilmastonmuutoksen heikentämiseksi tai siihen sopeutumiseksi suoritetuista hankkeista ja toimista”; katsoo, että terveys olisi sisällytettävä ilmastonmuutossopimukseen liittyviin kansallisiin sopeutumissuunnitelmiin ja kansallisiin tiedonantoihin;

6.  pitää valitettavana, että terveys ei sisälly ilmastonmuutokseen liittyviin kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreihin; panee kuitenkin merkille, että tilanne on korjaantumassa Maailman terveysjärjestön (WHO) ja ilmastonmuutossopimuksen sihteeristön tekemillä akateemisilla tutkimusaloitteilla; pitää myönteisenä 23. syyskuuta 2019 annettua YK:n korkean tason poliittista julistusta yleisestä sairausvakuutusturvasta;

7.  toteaa, että useimpien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on lähes mahdotonta, ellei COP 21 -kokouksessa sovittuja ilmasto- ja ympäristötavoitteita saavuteta;

8.  korostaa, että ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset ovat jo nyt havaittavissa; painottaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän kansainvälisen komission raportin mukaan ilmastonmuutos voisi ajaa yli 100 miljoonaa ihmistä köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä ja sadot voisivat pienentyä 5–30 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, minkä johdosta varsinkin haavoittuvat alueet kärsisivät puutteellisesta ruokaturvasta;

9.  korostaa, että hillitsemättömän lämpenemisen odotetaan muokkaavan maailmantaloutta vähentämällä keskituloja maailmanlaajuisesti noin 23 prosentilla vuoteen 2100 mennessä ja lisäämällä tuloeroja maailmanlaajuisesti; korostaa, että aiempien ennusteiden vastaisesti odotetut maailmanlaajuiset menetykset ovat lähes lineaarisia maapallon keskilämpötilan kanssa keskimääräisten menetysten ollessa johtavissa malleissa esitettyjä moninkertaisesti suurempia(4);

Ilmastotoimien tieteellinen perusta

10.  korostaa, että ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteella koskeva IPCC:n erityisraportti on kattavin ja ajantasaisin tieteellinen arvio Pariisin sopimuksen mukaisista etenemistavoista ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi; korostaa, että raportin mukaan maailmanlaajuiset kasvihuonekaasujen nollanettopäästöt on saatava aikaan viimeistään vuonna 2067 ja vuotuisia maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä enintään 27,4 gigatonniin hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa vuoteen 2030 mennessä, jotta olisi hyvä mahdollisuus pitää maapallon lämpötilan nousu alle 1,5 celsiusasteessa vuoteen 2100 mennessä ilman, että tavoitetta ylitetään, tai niin, että ylitys on vähäinen; korostaa, että näiden tulosten valossa ja Pariisin sopimuksen mukaisesti EU:n on maailmanlaajuisena johtajana ja yhdessä muiden globaalien talouksien kanssa pyrittävä saamaan aikaan kasvihuonekaasujen nollanettopäästöt mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2050;

11.  korostaa, että ilmastonmuutosta ja maaperää koskevassa IPCC:n erityisraportissa painotetaan ilmaston lämpenemisen erityisen vakavia vaikutuksia maaperään; on huolissaan siitä, että ihmisen aiheuttama maaperän huonontuminen, joka johtuu pääasiassa kestämättömistä maatalouskäytännöistä, ja maankäytöstä aiheutuvien häiriöiden, kuten metsäpalojen, lisääntyminen heikentävät entisestään maaperän kykyä toimia hiilinieluna; painottaa, että näiden vakavien seurausten odotetaan pahenevan, jos vallitsevat maailmanlaajuiset suuntaukset jatkuvat;

12.  korostaa, että IPCC:n erityisraportissa valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa tähdennetään, että ilmastomekanismit ovat riippuvaisia valtamerien ja merien ekosysteemien terveydestä ja että näihin ekosysteemeihin vaikuttavat tällä hetkellä ilmaston lämpeneminen, saastuminen, merten biologisen monimuotoisuuden liiallinen hyväksikäyttö, merenpinnan kohoaminen, happamoituminen, happivaje, meren helleaallot, jäätiköiden ja merijään ennennäkemätön sulaminen sekä rannikoiden eroosio; korostaa lisäksi raportin tuloksia, jotka koskevat meriekosysteemeihin, rannikkoyhteisöihin ja elinkeinoihin kohdistuvien riskien lisääntymistä; muistuttaa, että valtameret ovat osa ratkaisua, jonka avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua sen vaikutuksiin; korostaa, että COP 25 -kokous on kaikkien aikojen ensimmäinen ”sininen COP-kokous”; kehottaa siksi EU:ta asettamaan valtameret tärkeälle sijalle Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja eturintamaan meneillään olevissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa;

13.  on huolissaan YK:n ympäristöohjelman päästökuilua koskevan vuoden 2018 raportin tuloksista, erityisesti siitä, että nykyiset ehdottomat kansallisesti määritellyt panokset eivät ole läheskään riittäviä, jotta voidaan noudattaa Pariisin sopimuksen mukaista selvästi alle 2 celsiusasteen lämpenemisrajaa, vaan niiden ennakoidaan johtavan arviolta 3,2 celsiusasteen(5) lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä olettaen, että ilmastotoimet jatkuvat johdonmukaisesti koko 2000-luvun ajan; korostaa, että on olemassa suuri vaara, että 3,2 celsiusasteen lämpenemisen myötä saavutetaan tietyt kriittiset pisteet ja seurauksena on vielä voimakkaampi lämpeneminen;

14.  on huolissaan YK:n ilmastohuippukokouksen 2019 korkean tason tiivistelmäraportissa ”United in Science” esitetyistä tuloksista, erityisesti siitä, että hiilestä aiheutuvat päästöt alkoivat kasvaa uudelleen vuonna 2017 ja että fossiilisista polttoaineista peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen vuotuinen kasvu saavutti uuden huipun vuonna 2018, mikä on johtanut hälyttäviin ja ennennäkemättömiin kasvihuonekaasupitoisuuksiin ilmakehässä;

15.  korostaa, että kansallisesti määriteltyjen panosten nykyinen tavoitetaso olisi nostettava viisinkertaiseksi, jotta 1,5 celsiusasteen raja ei ylittyisi; painottaa, että tämä maailmanlaajuinen tavoite on edelleen teknisesti toteutuskelpoinen ja että siitä koituisi lukuisia sivuhyötyjä ympäristölle ja kansanterveydelle;

16.  korostaa, että WHO:n mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin terveyttä määrittäviin tekijöihin (puhdas ilma, turvallinen juomavesi, riittävä ravinto ja turvallinen asuinsija) ja että aliravitsemuksen, malarian, ripulin ja lämpörasituksen odotetaan aiheuttavan vuosittain 250 000 lisäkuolemantapausta ajanjaksolla 2030–2050, sillä äärimmäisen kuumat ilman lämpötilat vaikuttavat suoraan sydän- ja verisuonitaudeista ja hengityselinten sairauksista aiheutuviin kuolemiin erityisesti ikääntyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa; korostaa, että ilmastonmuutoksella on tulvien, helleaaltojen, kuivuuden ja tulipalojen kautta merkittävä vaikutus ihmisten terveyteen, mukaan lukien aliravitsemus, mielenterveys, sydän- ja verisuonitaudit, hengityselinsairaudet ja vektorivälitteiset taudit; toteaa, että hygieniaolosuhteiden huononeminen sekä juomaveden ja terveydenhoitopalvelujen rajallinen saatavuus vaarantavat naisten terveyden etenkin raskauden aikana;

17.  korostaa, että biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevassa IPBES:n maailmanlaajuisessa arviointiraportissa 2019, IPCC:n erityisraportissa ilmastonmuutoksesta ja maaperästä, IPCC:n erityisraportissa valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän kansainvälisen komission lippulaivaraportissa todetaan, että ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä biologisen monimuotoisuuden häviämiseen ja maaperän huonontumiseen vaikuttavista välittömistä tekijöistä; korostaa, että ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten luontoon ja biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemipalveluihin, valtameriin ja elintarviketurvaan ennustetaan olevan yhä merkittävämpiä tulevina vuosikymmeninä;

18.  muistuttaa, että runsashiilisten ekosysteemien, kuten turvemaiden, kosteikkojen, luonnonlaidunten, mangrovemetsien ja koskemattomien metsien, tiukka suojelu on vaihtoehto, jolla on välitön vaikutus ja jota ei voida mitenkään korvata metsittämisellä, uudelleen metsittämisellä tai huonontuneen maaperän kunnostamisella, koska näillä ei ole välitöntä vaikutusta;

19.  huomauttaa, että biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevan IPBES:n maailmanlaajuisen arviointiraportin mukaan uhanalaisia lajeja on tällä hetkellä miljoona; muistuttaa biologisen monimuotoisuuden olennaisen tärkeästä roolista siinä, miten ihminen voi torjua ilmaston lämpenemistä ja mukautua siihen; on huolissaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen vaikutuksista selviytymiskykyymme; korostaa, että biologisen monimuotoisuuden häviäminen ei ole ainoastaan ympäristökysymys, vaan sillä on myös laajempia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia;

EU:n kunnianhimoinen ilmastopolitiikka: EU:n kansallisesti määritellyt panokset ja pitkän aikavälin strategia

20.  kehottaa kaikkia ilmastonmuutossopimuksen sopimuspuolia yhteistyössä alueiden ja valtioista riippumattomien toimijoiden kanssa osallistumaan rakentavasti vuoteen 2020 mennessä – jolloin kansallisesti määritellyt panokset on saatettava ajan tasalle – käyttöön otettavaan prosessiin, jotta varmistetaan, että panokset ovat yhteensopivia Pariisin sopimuksessa asetetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen kanssa; toteaa, että nykyiset sitoumukset eivät riitä Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa siksi, että maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi lähteä laskuun mahdollisimman pian ja että kaikkien sopimuspuolten, erityisesti EU:n ja kaikkien G20-maiden, olisi tehostettava toimiaan ja saatettava kansallisesti määritellyt panoksensa ajan tasalle vuoden 2020 alkuun mennessä Pariisin sopimuksen mukaisesti;

21.  pitää myönteisenä YK:n ilmastohuippukokouksen 2019 aikana käynnistettyä Climate Ambition Alliance -liittoutumaa, johon kuuluu 59 ilmastosopimuksen sopimuspuolta, jotka ovat ilmaisseet aikovansa esittää tehostetun kansallisesti määritellyn panoksen vuoteen 2020 mennessä Pariisin sopimuksen mukaisesti, ja 65 sopimuspuolta, EU mukaan lukien, jotka pyrkivät saamaan aikaan kasvihuonekaasujen nollanettopäästöt vuoteen 2050 mennessä; pitää kuitenkin valitettavana, etteivät kaikki EU:n jäsenvaltiot olleet valmiita kannattamaan EU:n kansallisesti määriteltyjen panosten tavoitetason nostamista Euroopan parlamentin vaatimuksista huolimatta;

22.  korostaa EU:n kunnianhimoisen ja osallistavan ilmastopolitiikan merkitystä, jotta voidaan toimia uskottavana ja luotettavana kumppanina maailmanlaajuisesti, sekä EU:n maailmanlaajuisen ilmastojohtajuuden säilyttämisen merkitystä; painottaa siksi, että EU:n on investoitava tutkimukseen ja teollisesti sovellettaviin innovaatioihin ja edistettävä niitä merkittävästi;

23.  kehottaa jälleen kerran EU:n johtajia tukemaan 12. ja 13. joulukuuta 2019 pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa EU:n pitkän aikavälin tavoitetta saada aikaan EU:n sisäisten kasvihuonekaasujen nollanettopäästöt mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2050; kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ja komissiota ilmoittamaan tämän tavoitteen ilmastonmuutossopimuksen sihteeristölle mahdollisimman pian kokouksen jälkeen; korostaa, että vuoden 2030 tavoitetasoa on nostettava, jotta voidaan saada aikaan EU:n sisäisten kasvihuonekaasujen nollanettopäästöt vuoteen 2050 mennessä kustannustehokkaimmalla tavalla ja jotta voidaan välttää turvautuminen hiilenpoistoteknologioihin, jotka aiheuttaisivat merkittäviä riskejä ekosysteemeille, biologiselle monimuotoisuudelle ja elintarviketurvalle; korostaa, että luontopohjaiset ratkaisut ovat EU:n keskeinen väline sen pyrkiessä saavuttamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteensa; pitää valitettavana, että YK:n ilmastohuippukokous syyskuussa 2019 oli EU:lle hukkaan heitetty tilaisuus asettaa kunnianhimoisempia tavoitteita ja osoittaa johtajuutta Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa; pitää erittäin tärkeänä, että EU lähettää COP 25 -kokouksessa selkeän viestin siitä, että se on valmis vahvistamaan panostaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa;

24.  kannattaa EU:n kansallisesti määriteltyjen panosten saattamista ajan tasalle siten, että asetetaan koko unionin taloutta koskevaksi EU:n sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä; kehottaa siksi EU:n johtajia tukemaan EU:n kansallisesti määriteltyjen panosten tavoitetason nostamista; katsoo, että tämä olisi tehtävä sisällyttämällä EU:n lainsäädäntöön tavoite ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2050; kehottaa myös muita globaaleja talouksia saattamaan kansallisesti määritellyt panoksensa ajan tasalle maailmanlaajuisten vaikutusten aikaansaamiseksi;

25.  odottaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitetään kattava ja kunnianhimoinen strategia hiilineutraalin Euroopan toteuttamiseksi viimeistään vuonna 2050, mukaan lukien tavoite EU:n sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota mukauttamaan kaikkia asiaa koskevia politiikkojaan vastaavasti ja varsinkin ilmasto-, maatalous- ja koheesiopolitiikkojaan;

26.  korostaa, että Pariisin sopimuksen tavoitteiden, kuten uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevien tavoitteiden tehokas täytäntöönpano vuoteen 2030 mennessä, saavuttamiseksi tarvitaan konkreettisia täytäntöönpanotoimia ja täytäntöönpanon valvontaa kansallisella ja EU:n tasolla;

27.  korostaa, että kaikkia ilmastotoimia olisi toteutettava oikeudenmukaisen siirtymän periaatetta noudattaen ja tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten kanssa; katsoo näin ollen, että vahvempi sosiaalinen kumppanuus ja kansalaisyhteiskunnan sitoutuminen sekä kansallisella että EU:n tasolla on perustavaa yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden ilmastoneutraaliuden aikaansaamiselle oikeudenmukaisella, osallistavalla ja sosiaalisesti kestävällä tavalla; katsoo, että luontopohjaiset ratkaisut sekä ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden ennallistaminen ja säilyttäminen ovat keskeisiä tekijöitä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa;

28.  katsoo, että keinona markkinoiden vakauden lisäämiseksi entisestään EU:n olisi hyödyllistä vahvistaa toinenkin, vuotta 2040 koskeva päästövähennysten välitavoite, sillä se voisi lisätä vakautta ja sillä voitaisiin varmistaa, että kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjä koskeva tavoite saavutetaan vuoteen 2050 mennessä; muistuttaa, että tällaisia tavoitteita on päivitettävä säännöllisesti, jotta varmistetaan, että ne ovat yhteensopivia Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon kanssa;

29.  katsoo, että olisi jatkettava työtä luotettavan mallin kehittämiseksi kulutukseen perustuvan ilmastovaikutuksen mittaamiseen; panee merkille komission perusteellisessa selvityksessä esitetyn päätelmän, jonka mukaan EU:n pyrkimykset vähentää oman tuotannon päästöjä mitätöityvät sellaisten tuotteiden tuonnin vaikutuksesta, joiden hiilijalanjälki on korkeampi, mutta EU on kuitenkin osallistunut merkittävästi päästöjen vähentämiseen muissa maissa lisääntyneen kauppavirran ja vientituotteidensa parantuneen hiilitehokkuuden takia;

30.  korostaa, että tarvitaan vahvempaa kansainvälistä kehystä, jotta voidaan suojella maailmanlaajuista biologista monimuotoisuutta, pysäyttää sen nykyinen heikkeneminen ja ennallistaa se mahdollisimman pitkälle; katsoo, että tällaisen kehyksen olisi perustuttava tavoitteisiin ja tiukkoihin sitoumuksiin, jotka muodostuvat kansallisesti määritellyistä panoksista ja muista asianmukaisista välineistä, rahoitussitoumuksista ja valmiuksien vahvistamiseen liittyvistä paremmista takeista sekä viisivuotisesta tarkistusmekanismista, jossa painotetaan tavoitteiden tiukentamista;

COP 25 -kokous Madridissa Espanjassa

31.  panee merkille Katowicen COP 24 -kokouksen saavutukset, jotka antoivat lisää puhtia ilmastotoimille, ja Pariisin sopimuksen työohjelman (Katowicen säännöstö) loppuun saattamisen myötä aikaansaadut toimintaohjeet Pariisin sopimusta varten; toteaa kuitenkin, että jotkut Katowicessa keskeneräisiksi jääneet asiat eli Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukaiset mekanismit, on saatettava päätökseen COP 25 -kokouksessa; katsoo lisäksi, että COP 25 -kokouksessa on tehtävä useita täytäntöönpanopäätöksiä erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemisen, siihen sopeutumisen sekä avoimuuden ja tuen aloilla; odottaa, että menetyksiä ja vahinkoja käsittelevän Varsovan kansainvälisen mekanismin tarkistaminen ja sukupuolten tasa-arvoa koskevasta toimintasuunnitelmasta käytävät neuvottelut johtavat COP 25 -kokouksessa onnistuneeseen tulokseen; toteaa, että COP 25 -kokouksessa on vielä käytävä keskusteluja yhteisten aikataulujen sopimiseksi;

32.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa kansallisesti määritellyille panoksille yhteiset täytäntöönpanokaudet, sillä vaikka monilla ilmastonmuutossopimuksen sopimuspuolilla on viiden tai kymmenen vuoden aikataulut, joillakin on lyhyemmät täytäntöönpanokaudet tai niitä ei ole lainkaan; toteaa, että ristiriitaisten aikataulujen puitteissa jatkaminen voisi vaikuttaa kielteisesti ilmastotavoitteista käytäviin tuleviin neuvotteluihin; katsoo, että kansallisesti määriteltyjen panosten yhteisillä täytäntöönpanokausilla varmistettaisiin, että kaikki sopimuspuolet saattavat sitoumuksiaan ajan tasalle samalla tavoin ja ilmoittavat niistä sekä lisäävät maailmanlaajuisten ponnistelujen kokonaismäärää ja helpottavat niiden ilmaisemista määrällisesti; kannattaa viiden vuoden yhteisen aikataulun käyttöönottoa kaikille vuoden 2030 jälkeistä aikaa koskeville kansallisesti määritellyille panoksille, sillä se vastaa Pariisin sopimuksen tavoitejaksoa ja siitä ei aiheudu vahinkoa muille pitkän aikavälin sitoumuksille, joita sopimuspuolet saattavat noudattaa kansallisesti;

33.  pitää myönteisenä sitä, että Chile on yksi niistä kehittyvistä maista, jotka ovat onnistuneimmin toteuttaneet siirtymisen puhtaaseen energiaan, ja erityisesti sitä, että Chilessä aurinkoenergian tuotanto on kasvanut eniten maailmassa; katsoo, että Chilen sitoutumisen ilmastokriisiin puuttumiseen olisi toimittava esimerkkinä monille maille Etelä-Amerikassa ja eri puolilla maailmaa;

34.  painottaa, että seuraavien kymmenen vuoden aikana toteutettavat maailmanlaajuiset toimet vaikuttavat ihmiskunnan tulevaisuuteen seuraavien 10 000 vuoden ajan; vaatii siksi komissiota ja kaikkia COP 25 -kokouksen osapuolia toteuttamaan rohkeita ja kunnianhimoisia toimenpiteitä;

35.  panee merkille yhteistyöhön perustuvan toimintatavan merkityksen pyrittäessä saavuttamaan kunnianhimoisempia tuloksia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa sekä kestävän kehityksen ja ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden edistämisessä; korostaa, että näillä pyrkimyksillä on saatava aikaan päästöjen kokonaisvähennys ja vältettävä päästöjen lisääntymistä kansallisesti määriteltyjen panosten kausien aikana tai niiden välillä; on huolissaan siitä, että Bonnissa pidetyssä ilmastonmuutossopimuksen 50:nnessä istuntojen välisessä kokouksessa saavutettiin vain vähän edistystä markkinamekanismien ja muiden kuin markkinamekanismien suhteen;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään Pariisin sopimuksen 6 artiklaan liittyviä tiukkoja ja vakaita kansainvälisiä sääntöjä; panee merkille lukuisat ongelmat, joita Kioton pöytäkirjan mukaiset puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) ja yhteistoteutuksen hankkeet ovat aiheuttaneet ympäristötavoitteiden loukkaamattomuudelle ja kestävyydelle; kehottaa estämään porsaanreiät päästövähennysten tilinpidossa tai kaksinkertaisessa laskennassa sekä päästövähennysten lisäisyyden; on huolissaan Kioton pöytäkirjan nojalla liikkeelle laskettujen sallittujen päästömääräyksiköiden mahdollisesta käytöstä keinona päästä kansallisesti määriteltyjen panosten tavoitteisiin, koska tämä heikentäisi vakavalla tavalla 6 artiklan mukaisesti vahvistettujen tulevien mekanismien ympäristötavoitteiden loukkaamattomuutta; korostaa, että uusien markkinamekanismien nojalla kaupattavien päästöoikeuksien on oltava lisäisiä ja lisättävä nykyisiin ja tuleviin kansallisesti määriteltyihin panoksiin sisältyviä hillintätoimia; kannattaa sitä, että osa 6 artiklan mukaisten mekanismien tuotosta ohjataan alirahoitettuun sopeutumisrahastoon;

37.  katsoo, että COP 25 -kokouksessa olisi määriteltävä uusi tavoitetaso sekä Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa että kansallisesti määriteltyjen panosten seuraavan kierroksen yhteydessä ja että siinä olisi näyttävä vahvempi sitoutuminen ilmastotoimiin kaikilla aloilla maalla ja valtamerissä;

38.  pitää erityisen tärkeänä, että poliittisen voimansa ja uskottavuutensa varmistamiseksi EU puhuu COP 25 -kokouksessa yhdellä ja yhtenäisellä äänellä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tukemaan EU:n mandaattia neuvottelujen aikana sekä kahdenvälisissä tapaamisissa muiden toimijoiden kanssa;

Metsien rooli

39.  muistuttaa, että Pariisin sopimus velvoittaa kaikki sopimuspuolet toteuttamaan toimia hiilinielujen, myös metsien, säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi; toteaa, että metsäkadon ja metsien tilan huononemisen pysäyttäminen ja metsien uudelleen kasvamisen salliminen muodostaisivat vähintään 30 prosenttia kaikista ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen tarvittavista hillintätoimista; painottaa, että kestävästi hoidetut metsät ovat äärimmäisen tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä hiilidioksidi sitoutuu kasvaviin metsiin tehokkaammin, hiilidioksidi varastoituu puutuotteisiin ja fossiilipohjaiset raaka-aineet ja energia korvataan, samalla kun metsäpalojen, tuholaisten ja tautien leviämisen riskit vähenevät; pitää erityisen tärkeinä kannustinkäytäntöjä, joilla ylläpidetään luontaisia hiilinieluja, kuten aarniometsiä ja koskemattomia metsämaaperiä, joita pidetään korvaamattomina EU:n metsien ennallistamistoimien lisäämistä koskevassa komission tiedonannossa;

40.  kehottaa kaikkia sopimuspuolia, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan, muun muassa YK:n metsäfoorumin, biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, metsiä koskevan New Yorkin julistuksen ja kestävän kehityksen tavoitteen 15, erityisesti tavoitteen 15.2, yhteydessä annettuja sitoumuksia, joiden tavoitteena on kaikentyyppisten metsien kestävän hoidon täytäntöönpanon edistäminen, metsäkadon pysäyttäminen, heikentyneiden metsien ennallistaminen sekä metsityksen ja uudelleenmetsityksen lisääminen merkittävästi koko maailmassa vuoteen 2020 mennessä; kehottaa toteuttamaan kaikilla politiikan tasoilla enemmän toimia, joilla estetään Euroopan metsien tilan huononeminen ja palautetaan tarvittaessa niiden hyvä kunto; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan huonokuntoisen ja maatalouskäyttöön sopimattoman maaperän metsitystoimia;

41.  katsoo, että kun otetaan huomioon metsien keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ja haasteet, joita jotkut eurooppalaiset metsänomistajat kohtaavat äärimmäisen kuivuuden ja tuholaisten vuoksi, komission olisi harkittava kannustinjärjestelmää siltä varalta, että kestävä metsänhoito ei enää ole liiketaloudellisesti kannattavaa;

Sopeutumistoimien avulla saavutettava kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia

42.  pitää myönteisenä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta julkaistua komission kertomusta, jossa todetaan, että kaikissa strategian kahdeksassa yksittäisessä toimessa on tapahtunut hieman edistystä; panee kuitenkin merkille, että maailmanlaajuisista päästövähennyspyrkimyksistä huolimatta ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vääjäämättömiä ja lisäsopeutustoimet ovat elintärkeitä; kehottaa siksi komissiota tarkistamaan strategiaa, koska kertomuksen päätelmissä todetaan, että EU on edelleen altis ilmastovaikutuksille sekä rajojensa sisä- että ulkopuolella; korostaa, että tarvitaan vakuutusalan investointeja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä julkisia ja yksityisiä investointeja tutkimukseen ja innovointiin; katsoo, että ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelu, biologisen monimuotoisuuden vähenemisen ja maaperän huonontumisen pysäyttäminen ja kaupunkien sopeutumisen edistäminen ovat painopisteitä;

43.  toteaa, että menetyksiä ja vahinkoja koskevassa Pariisin sopimuksen 8 artiklassa todetaan, että osapuolten olisi käsiteltävä ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin liittyviä menetyksiä ja vahinkoja yhteistoiminnan pohjalta; pitää siksi erityisen tärkeänä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksille erityisen alttiilla alueilla toteutetaan maailmanlaajuisia tukitoimia;

44.  muistuttaa, että sopeutumistoimet ovat välttämättömiä kaikissa maissa, jos halutaan minimoida ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset ja hyödyntää kaikin tavoin ilmastonmuutokseen sopeutuvan kasvun ja kestävän kehityksen mahdollisuudet; painottaa, että kansallisten sopeutumissuunnitelmien ja -toimien kehityksen ja tehokkuuden arvioimiseksi olisi kehitettävä yhdenmukaisia järjestelmiä ja välineitä; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden luonnoksissa kansallisiksi energia- ja ilmastosuunnitelmiksi ei esitetty energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevia kunnianhimoisia tavoitteita; muistuttaa, että uusiutuvat energialähteet, kuten uusiutuva merienergia, kuuluvat osana kiertotalouteen ja ovat ratkaisu ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseen ja niihin sopeutumiseen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan Pariisin sopimuksen panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön;

Ilmastorahoitus ja muut täytäntöönpanokeinot

45.  pitää myönteisenä COP 24 -kokouksen päätöstä, jonka mukaan sopeutumisrahasto olisi jatkossakin käytettävissä Pariisin sopimusta varten; panee merkille rahaston merkityksen ilmastonmuutokselle kaikkein alttiimmille yhteisöille ja pitää siksi myönteisenä, että jäsenvaltiot ovat tarjoutuneet maksamaan vapaaehtoisesti rahastoon 10 miljoonaa dollaria vuonna 2019;

46.  toteaa, että 37 prosenttia EU:n talousarviosta menee tällä hetkellä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) rahoittamiseen, josta voitaisiin vapauttaa merkittäviä varoja ilmasto- ja ympäristöystävällisten käytäntöjen edistämiseen ja palkitsemiseen maatalousalalla;

47.  muistuttaa, että YMP:stä ei pitäisi enää myöntää tukia ympäristölle ja ilmastolle haitalliseen toimintaan, mukaan lukien turvemaiden kuivatus ja kasteluveden liikaotto, eikä maatalousalueella kasvavista puista saisi rangaista;

48.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat suurimpia julkisen ilmastorahoituksen tarjoajia; panee tyytyväisenä merkille, että COP 24 -kokouksessa päätettiin vuodesta 2025 alkaen sovellettavasta uudesta kunnianhimoisemmasta tavoitteesta, joka menee pidemmälle kuin nykyinen sitoumus ottaa käyttöön 100 miljardia dollaria vuodessa vuodesta 2020 alkaen; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että kehittyneiden maiden tämänhetkiset sitoumukset eivät edelleenkään vastaa läheskään niiden yhteistä tavoitetta, joka on 100 miljardia dollaria vuodessa; odottaa kehittyvien talouksien osallistuvan vuodesta 2025 alkaen kansainvälisen ilmastorahoituksen lisäämiseen tulevaisuudessa;

49.  toteaa, että ilmastonmuutos ei ole paikallinen haaste ja että ilmastovaikutukset EU:n ulkopuolella vaikuttavat myös EU:hun, sillä hirmumyrskyjen, kuivuuden, tulvien ja metsäpalojen kaltaiset tapahtumat voivat vaikuttaa EU:n elintarviketurvaan ja vesiturvallisuuteen sekä tavaroiden ja palvelujen toimitusketjuihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ensisijaisesti sopeutumistoimiin tarkoitettua kansainvälistä ilmastorahoitusta, jotta se olisi samalla tasolla kuin hillintätoimien rahoitus, ja myöntämään ilmastorahoitusta menetyksiin ja vahinkoihin;

50.  korostaa, että on tärkeää saattaa toimintavalmiiksi maailmanlaajuinen sopeutumistavoite ja ottaa käyttöön huomattavasti uusia varoja kehitysmaiden sopeutumista varten; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että ne lisäävät merkittävästi sopeutumistoimiin myöntämäänsä rahoitusta; toteaa, että menetyksiä ja vahinkoja koskevassa kysymyksessä on edistyttävä ja sitä varten olisi otettava käyttöön täydentäviä resursseja julkisen rahoituksen innovatiivisista lähteistä Varsovan kansainvälisen mekanismin nojalla;

51.  painottaa kestävän rahoituksen merkitystä ja pitää välttämättömänä, että tärkeimmät kansainväliset rahoituslaitokset hyväksyvät ja kehittävät nopeasti vihreää rahoitusta, jotta saadaan aikaan onnistunut maailmantalouden hiilestä irtautuminen; tähdentää, että EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelma on pantava täytäntöön, ja suhtautuu myönteisesti kestävää rahoitusta koskevan kansainvälisen foorumin perustamiseen;

52.  korostaa lisäksi yksityisen sektorin, myös yritysten ja rahoitusmarkkinoiden, roolia kestävyystavoitteiden saavuttamisessa; pitää myönteisinä pyrkimyksiä ottaa käyttöön rahoituksen kestävyyttä koskevaa lainsäädäntöä ja vaatii komissiota edellyttämään investointien kohteena olevilta yhtiöiltä läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta, erityisesti kun kestävyyttä ja ihmisoikeuksia horjutetaan kehitysmaissa;

53.  suhtautuu myönteisesti sopimukseen, jonka 196 hallitusta teki biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen COP 14 -kokouksessa ja jolla pyritään lisäämään luontoon ja ihmisiin tehtäviä investointeja vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeen; korostaa, että talouskasvulla voidaan helpottaa kestävää kehitystä vain siinä tapauksessa, että se irrotetaan biologisen monimuotoisuuden heikkenemisestä ja luonnon kyvystä palvella ihmisiä;

54.  korostaa, että EU:n talousarviossa olisi otettava johdonmukaisesti huomioon EU:n antamat kestävää kehitystä koskevat kansainväliset sitoumukset sekä sen keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteet ja että sillä ei pitäisi haitata kyseisiä tavoitteita tai vaikeuttaa niiden täytäntöönpanoa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan EU:n investointien kestävyyden ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden kannalta ja esittämään tarvittaessa yhdenmukaisia ja sitovia sääntöjä; vaatii komissiota varmistamaan, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on täysin Pariisin sopimuksen mukainen ja että mitkään menot eivät saa olla ristiriidassa sen kanssa; pitää tärkeänä vihreän ilmastorahaston lisärahoitusta ja kannustaa jäsenvaltioita vähintään kaksinkertaistamaan maksuosuutensa alustavaa varojen käyttöönottoa varten; pitää myönteisenä EIP:n hallintoneuvoston päätöstä lopettaa useimpien fossiilisia polttoaineita koskevien energiahankkeiden rahoitus vuoden 2021 lopusta alkaen ja lisätä asteittain ilmastotoimiin ja ympäristökestävyyteen osoitetun rahoituksen osuutta siten, että vuodesta 2025 alkaen se on 50 prosenttia EIP:n toimista; katsoo, että tämä on ensimmäinen kunnianhimoinen askel kohti EIP:n muuttamista Euroopan ilmastopankiksi; pyytää jäsenvaltioita soveltamaan samaa periaatetta vientiluottotakuisiin; kehottaa antamaan julkisia takuita vihreille investoinneille sekä vihreää rahoitusta koskevia tunnuksia ja veroetuja vihreille investointirahastoille ja vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskemiselle; korostaa, että tutkimukseen ja teollisesti sovellettaviin innovaatioihin tarvitaan tavoitteellisempaa rahoitusta;

55.  kehottaa EIP:tä tarkistamaan ilmastostrategiaansa vuonna 2020 ja hyväksymään konkreettisia ja kunnianhimoisia toimintasuunnitelmia noudattaakseen sitoumustaan mukauttaa kaikki rahoitustoimensa Pariisin sopimuksen mukaisiksi sekä mukauttamaan kiireellisesti kaikki alakohtaiset lainanantopolitiikkansa ja ‑ohjeensa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin;

56.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa oikeudenmukainen siirtymä ilmastoneutraaliin talouteen ja että tarvitaan ennakoivaa ja osallistavaa toimintatapaa, jotta voidaan varmistaa, että kansalaiset hyötyvät siirtymästä, ja tukea heikoimmassa asemassa olevia alueita ja yhteisöjä; katsoo, että oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustaminen on yksi niistä välineistä, joita voidaan käyttää EU:n tasolla takaamaan osallistava ja tietoon perustuva siirtymä niille EU:n kansalaisille ja alueille, joihin hiilestä irtautuminen vaikuttaa eniten, kuten siirtymävaiheessa oleville hiilikaivosalueille; toteaa, että korvausrahastot eivät yksin takaa oikeudenmukaista siirtymää ja että kaiken siirtymäpolitiikan ytimessä olisi oltava kattava EU:n strategia näiden EU:n alueiden kehittämiseksi ja nykyaikaistamiseksi ja siirtymäprosessin eturintamassa olevien tukemiseksi; on sitä mieltä, että EU:n ilmastosiirtymän on oltava ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asiaa koskevia asianmukaisia politiikkatoimia ja rahoitusta, joiden ehtona on asianomaisten jäsenvaltioiden koko talouden hiilestä irtautumista koskevat lyhyen ja pidemmän aikavälin sitoumukset, jotka ovat selkeitä, uskottavia ja täytäntöönpanokelpoisia, mukaan lukien sellaisten konkreettisten politiikkatoimien sisällyttäminen niiden lopullisiin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin, joilla pyritään vaiheittain luopumaan hiilestä, muista fossiilisista polttoaineista ja fossiilisten polttoaineiden tuista aikataulussa, joka vastaa EU:n sitoumusta pitää ilmaston lämpeneminen Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisena;

57.  toteaa, että energiajärjestelmän demokratisointi on ratkaisevan tärkeää kestävän energiasiirtymän onnistumisen kannalta; kehottaa siksi parantamaan kansalaisten oikeuksia ja valmiuksia osallistua turvallisen ja puhtaan energian tuottamiseen;

58.  korostaa, että on tärkeää aloittaa keskustelut sellaisten maailman maiden kanssa, jotka ovat tällä hetkellä riippuvaisia fossiilisten polttoaineiden viennistä, jotta voidaan määrittää, miten yhteistä energia- ja ilmastoturvallisuutta koskeva strategia voidaan panna täytäntöön siten, että se parantaa näiden alueiden tulevaisuudennäkymiä;

59.  katsoo, että ydinenergialla voi olla merkitystä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, koska se ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä ja sillä voidaan myös varmistaa merkittävä osuus sähköntuotannosta Euroopassa; katsoo kuitenkin, että ydinenergiasta syntyvän jätteen vuoksi tämä energiamuoto edellyttää keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiaa, jossa otetaan huomioon teknologinen kehitys (laser, fuusio jne.), jolla pyritään parantamaan koko alan kestävyyttä;

60.  tukee valtiovarainministerien ilmastokoalition työtä ja kannustaa kaikkia hallituksia hyväksymään koalition sitoumuksen mukauttaa kaikki valtiovarainministeriöiden vastuualueeseen kuuluvat toimet ja käytännöt Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja ottaa käyttöön tehokas hiilen hinnoittelu Helsingin periaatteiden mukaisesti;

61.  muistuttaa sopimuspuolia tarpeesta osoittaa riittävästi resursseja, jotta sitoumukset voidaan muuttaa toimiksi ja panna täytäntöön Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet; antaa tukensa kasvavalle innostukselle ottaa käyttöön hiilen sopeuttamismekanismi EU:n rajoilla EU:hun suuntautuvaa tuontia varten, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kansainväliselle kaupalle ja välttää hiilivuoto;

Valtiosta riippumattomien toimijoiden rooli

62.  pitää myönteisenä päättäväistä ja kasvavaa ilmastonmuutoksen vastaista nuorisoliikettä; pitää erityisen tärkeänä merkityksellisen vuoropuhelun käynnistämistä nuorten kanssa ja heidän kannustamistaan osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon kaikilla tasoilla; pitää myönteisenä, että yhä suurempi ja moninaisempi joukko valtiosta riippumattomia toimijoita ympäri maailman on sitoutunut konkreettisia ja mitattavissa olevia tuloksia tuottaviin ilmastotoimiin; korostaa kansalaisyhteiskunnan, yksityisen sektorin ja valtiotasoa alempien hallintotasojen ratkaisevaa roolia yleiseen mielipiteeseen ja valtion toimiin vaikuttamisessa ja niiden ohjaamisessa sekä hillitsemis- ja sopeutumistoimien kehittämistä ja täytäntöönpanoa koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen jakamisessa; kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja kaikkia sopimuspuolia edistämään ja tukemaan valtiosta riippumattomien toimijoiden toimintaa sekä toimimaan niiden kanssa, sillä niistä on yhä enenevässä määrin tulossa edelläkävijöitä ilmastonmuutoksen torjunnassa; katsoo lisäksi, että kansalaiset olisi otettava mukaan ja että yleisön tietoisuutta olisi lisättävä;

63.  painottaa kaupunkien olennaisen tärkeää roolia Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteuttamisessa, kun otetaan huomioon, että YK:n vuonna 2018 julkaiseman kestävän kehityksen tavoitetta 11 koskevan tiivistelmäraportin ”Tracking Progress towards Inclusive, Safe, Resilient and Sustainable Cities and Human Settlements” mukaan kaupungit aiheuttavat yli 70 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, jätteestä ja ilman pilaantumisesta; on tyytyväinen 102 kaupungin YK:n ilmastohuippukokouksessa antamaan sitoumukseen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä; kehottaa osapuolia ottamaan kaupungit tiiviimmin mukaan päästövähennyssuunnitelmiinsa;

Avoimuus, osallistavuus ja läpinäkyvyys

64.  korostaa, että kaikkien osapuolten tosiasiallinen osallistuminen on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa tavoite, jonka mukaan maapallon keskilämpötilan nousu rajoitetaan 1,5 celsiusasteeseen, mikä puolestaan edellyttää, että on käsiteltävä eri osapuolten etuja ja myös eturistiriitoja; toistaa tässä yhteydessä tukevansa sitä, että osana ilmastonmuutossopimusta otetaan käyttöön erityinen eturistiriitoja koskeva menettelytapa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita johtamaan tätä prosessia rakentavalla tavalla vaarantamatta ilmastonmuutossopimuksen ja Pariisin sopimuksen tavoitteita;

65.  korostaa, että 80 prosenttia ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneista ihmisistä on naisia ja lapsia, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa yleensä enemmän kuin miehiin ja joihin kohdistuu suurempi rasite, eivätkä he siitä huolimatta ole yhtä paljon mukana ilmastotoimia koskevassa keskeisessä päätöksenteossa; korostaa näin ollen, että kaikkien syrjään joutuneiden sukupuolten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä heidän täysimääräinen ja tasavertainen osallistumisensa ja johtajuutensa ilmastonmuutossopimuksen kaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla sekä heidän mukanaolonsa kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa ilmastotoimissa on erittäin tärkeää näiden toimien onnistumisen ja tehokkuuden kannalta; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi tuettava täysimääräisesti ilmastonmuutossopimuksen sukupuolten tasa-arvoa edistävän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa erityisesti valtavirtaistamalla sukupuolinäkökulma EU:n ilmasto- ja kehityspolitiikkaan ja edistettävä alkuperäisväestöön kuuluvien naisten ja naisten oikeuksien puolustajien osallistumista ilmastonmuutossopimusta koskevaan prosessiin;

66.  toteaa, että ilmastonmuutoksen seuraukset esimerkiksi henkiin jäämisen, ravinnon saamisen ja koulutukseen pääsyn osalta ovat erityisen vakavia lasten ja nuorten terveyden, suojelun ja kehityksen kannalta; katsoo, että näitä haitallisia vaikutuksia on tarpeen rajoittaa;

Kaikkien alojen kattavat ponnistelut

67.  kehottaa komissiota tarkastelemaan yhteyksiä ja muita yhteistyömuotoja kolmansien maiden ja alueiden hiilimarkkinoiden sidosryhmien kanssa ja kannustamaan uusien hiilimarkkinoiden ja muiden hiilen hinnoittelumekanismien perustamista, mikä parantaa tehokkuutta, säästää kustannuksia ja vähentää hiilivuodon riskiä luomalla maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa komissiota laatimaan suojatoimia, joiden avulla varmistetaan, että kaikki EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden järjestelmien yhteydet tuottavat pysyvän lisäpanoksen ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään eivätkä vaaranna EU:n sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä koskevia sitoumuksia;

68.  muistuttaa, että kaikkien alojen on annettava panoksensa ilmastoneutraalin talouden saavuttamiseen ja että EU:n talouden hiilestä irtautuminen ei saisi johtaa hiilipäästöjen siirtymiseen kolmansiin maihin hiilivuodon kautta, vaan siitä olisi tultava menestyksekäs taloutemme ja teollisuutemme kannalta riittävien investointien, soveltuvien välineiden ja tarvittavien läpimurtoinnovaatioiden ja -teknologian kehittämismahdollisuuksien ansiosta; uskoo markkinapohjaisten lähestymistapojen onnistumiseen; katsoo, että hiilitullitoimien on perustuttava toteutettavuustutkimukseen ja niiden on oltava WTO:n sääntöjen mukaisia;

69.  panee merkille komission puheenjohtajaksi valitun Ursula von der Leyenin ilmoituksen päästökauppajärjestelmän laajentamisesta aloille, jotka eivät vielä kuulu EU:n kauppajärjestelmään; torjuu suoran sisällyttämisen EU:n päästökauppajärjestelmään;

70.  korostaa, että liikenneala on ainoa ala, jonka päästöt ovat lisääntyneet vuoden 1990 jälkeen; korostaa, että tämä ei pitkällä aikavälillä ole hiilineutraaliustavoitteen mukaista, minkä vuoksi päästöjen tulee vähentyä enemmän ja nopeammin kaikilla yhteiskunnan aloilla, myös ilmailun ja merenkulun aloilla; palauttaa mieliin, että liikennealan on irtaannuttava hiilestä kokonaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä; huomauttaa komission analyysin osoittavan, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) suunnittelemat tämänhetkiset maailmanlaajuiset tavoitteet ja toimenpiteet eivät täysimääräisesti toteutettuinakaan riittäisi tarvittaviin päästövähennyksiin ja että tarvitaan merkittäviä koko taloutta koskevan kasvihuonekaasujen nollanettopäästötavoitteen mukaisia lisätoimia; katsoo, että sen varmistamiseksi, että kansallisesti määritellyt panokset ovat Parisiin sopimuksessa edellytettyjen koko taloutta koskevien sitoumusten mukaisia, osapuolia olisi kannustettava sisällyttämään niihin kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen tuottamat päästöt sekä hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä kansainvälisellä, alueellisella ja paikallisella tasolla näiden alojen päästöjen vähentämiseksi;

71.  muistuttaa, että vuoteen 2020 mennessä lentoliikenteen kansainvälisten päästöjen ennakoidaan olevan noin 70 prosenttia suurempia kuin vuonna 2005 ja nousevan vielä lisää 300–700 prosenttia vuoteen 2050 mennessä; on huolestunut kansainvälistä lentoliikennettä koskevalle ICAO:n päästöhyvitysjärjestelmälle (CORSIA) asetetusta tavoitetasosta, kun otetaan huomioon meneillään oleva työ niiden standardien ja suositeltujen menettelytapojen vahvistamiseksi, joita on määrä noudattaa pantaessa järjestelmää täytäntöön vuodesta 2019 eteenpäin; korostaa, että nykyiset normit ovat epätyydyttäviä ja että CORSIAn heikentämistä entisestään ei voida hyväksyä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa CORSIAn määräysten vahvistamiseksi ja tukemaan sellaisen pitkän aikavälin tavoitteen hyväksymistä, jolla ilmailualan päästöjä vähennetään merkittävästi samalla kun turvataan EU:n lainsäädännöllinen autonomia päästökauppadirektiivin täytäntöönpanossa; korostaa lisäksi, että ilmailun muihin kuin kasvihuonekaasupäästöihin on puututtava EU:n ja kansainvälisissä järjestelmissä;

72.  ilmaisee syvän huolensa päätöslauselman A40–19 hyväksymisestä ICAO:n 40. yleiskokouksessa ja CORSIAn niin kutsutusta yksinoikeuslausekkeesta; kehottaa jäsenvaltioita esittämään tätä päätöslauselman osaa koskevan virallisen varauman, jotta voidaan säilyttää unionin lainsäädännöllinen autonomia ilmailualan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden osalta;

73.  palauttaa mieliin oikeudellisen velvoitteen, jonka mukaan komission on esitettävä 12 kuukauden kuluessa siitä, kun ICAO on hyväksynyt asiaa koskevat välineet, ja ennen kuin CORSIAn toiminta alkaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa se tarkastelee muun muassa CORSIAn tavoitetasoa ja yleistä ympäristötavoitteiden loukkaamattomuutta, mukaan lukien sen yleinen tavoitetaso Pariisin sopimuksen päämäärien suhteen; korostaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat lainsäädäntövallan käyttäjinä ainoat toimielimet, jotka voivat päättää mahdollisista tulevista muutoksista päästökauppadirektiiviin; korostaa kuitenkin, että päästökauppadirektiiviin olisi tehtävä ainoastaan sellaisia muutoksia, jotka ovat yhteensopivia koko EU:n taloutta koskevan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksen kanssa, ja että tähän sitoumukseen ei sisälly päästöhyvitysten käyttö vuoden 2020 jälkeen;

74.  pitää myönteisenä, että ilmailun hinnoittelua koskeva EU:n laajuinen koordinoitu lähestymistapa on saanut yhä enemmän tukea taakseen, ja tähän liittyen kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian energiaverodirektiivin kunnianhimoisen tarkistuksen, johon sisältyy kerosiiniin ja meriliikenteessä käytettäviin polttoaineisiin nykyisin sovellettavien verovapautusten lopettaminen;

75.  muistuttaa, että laivaliikenteen hiilidioksidipäästöjen arvioidaan lisääntyvän 50–250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä; pitää myönteisenä sopimusta alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevasta ensimmäisestä IMO:n strategiasta, sillä se on alan ensimmäinen askel, jolla pyritään edistämään Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen saavuttamista; vaatii IMO:ta etenemään pikaisesti lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteiden hyväksymisessä ja auttamaan siten strategian tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että ennen vuotta 2023 on tärkeää toteuttaa kiireellisiä lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteitä; kehottaa EU:ta, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa tukeakseen Välimeren nopeaa nimeämistä yhdistetyksi rikin oksidien ja typen oksidien päästöjen valvonta-alueeksi, sillä tämä on ratkaiseva edistysaskel meriliikenteen päästöjen vähentämisessä Euroopassa; korostaa, että meriliikenteen päästöihin puuttumiseksi tarvittavia lisätoimenpiteitä ja -toimia, kuten hiilen hinnoitteluvälineitä, on tarkasteltava välittömästi alan vähäpäästöisen siirtymästrategian mukaisesti; katsoo näin ollen, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi seurattava tiiviisti IMO:n ensimmäisen strategian vaikutuksia ja täytäntöönpanoa; pitää myönteisenä ehdotusta EU:n asetukseksi, jolla otettaisiin asianmukaisella tavalla huomioon alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuinen tiedonkeruujärjestelmä (MRV) ja IMO:n maailmanlaajuinen tiedonkeruujärjestelmä alusten polttoöljynkulutuksesta; muistuttaa, että MRV on ensimmäinen vaihe kohti järjestelmää, jossa EU kykenee asettamaan pakollisia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi; kehottaa komissiota osana vuoteen 2050 ulottuvaa hiilestä irtautumista koskevaa strategiaa mahdollisimman pian harkitsemaan EU:n lisätoimia, kuten meriliikenteen alan sisällyttämistä päästökauppajärjestelmään ja alusten tehokkuusnormien ja merkintöjen käyttöönottamista, ja ehdottamaan yhteistyöstrategiaa muiden mahdollisimman nopeaan toimintaan valmiiden osapuolten kanssa, jotta voidaan vähentää meriliikenteen päästöjä Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen mukaisesti;

76.  korostaa, että päästöjen vähentämiseksi on jo olemassa yksinkertaisia ratkaisuja, kuten nopeusrajoitusten alentaminen tai päästöjen valvonta-alueiden perustaminen, joista määrätään kansainvälisessä MARPOL-yleissopimuksessa; toteaa, että hiilestä irtautumisen strategian ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman olisi edistettävä investointeja, kunnianhimoista tutkimusta päästöttömistä aluksista ja vihreistä aluksista, joissa on ympäristöystävällisiä komponentteja, parempi jätehuolto ja parempi vesihuolto, sekä infrastruktuurin parannuksia, kuten satamien sähköistäminen, joita tarvitaan markkinoiden laajentamiseksi ennen vuotta 2030;

77.  kehottaa lisäämään vaihtoehtoisten polttoaineiden tutkimukseen ja markkinoille saattamiseen tarkoitettua rahoitusta;

78.  muistuttaa, että 23 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin maataloudesta; korostaa, että riittävän ravinnon takaamiseksi maailman kasvavalle väestölle tarvitaan investointeja älykkäisiin viljelytekniikkoihin ja tuotantomenetelmiin, kuten metaanin talteenottoon lannasta, lannoitteiden tehokkaampaan käyttöön, biomassan vaiheittaiseen käyttöön sekä lihan- ja maidontuotantomenetelmien tehokkuuden lisäämiseen;

79.  muistuttaa, että vaikka maatalous aiheuttaa noin 10 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä, se voi auttaa EU:ta päästöjen vähentämisessä maaperän hyvän hoidon, peltometsätalouden, biologisen monimuotoisuuden suojelun ja muiden maankäytön suunnittelutekniikoiden avulla; toteaa, että maataloudessa voidaan säästää päästöjä noin 3,9 gigatonnia hiilidioksidiekvivalentteina vuodessa vuoteen 2050 mennessä eli noin kahdeksan prosenttia maailman nykyisistä kasvihuonekaasupäästöistä;

80.  huomauttaa, että noin 60 prosenttia maailman metaanipäästöistä on peräisin maatalouden, kaatopaikkojen ja jätevesihuollon kaltaisista lähteistä sekä fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja siirrosta putkien avulla; muistuttaa, että metaani on vaikutukseltaan merkittävä kasvihuonekaasu, jonka lämmitysvaikutus sadan vuoden aikana on 28-kertainen hiilidioksidiin verrattuna; muistuttaa komissiota sen oikeudellisesta velvollisuudesta tarkastella mahdollisimman pian toimintapoliittisia vaihtoehtoja metaanipäästöjen vähentämiseksi pikaisesti osana EU:n strategista metaanisuunnitelmaa; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle tätä koskevia asiaankuuluvia lainsäädäntöehdotuksia toimikautensa ensimmäisen puoliskon aikana;

81.  toteaa, että maatalousalalla voi olla myönteinen ja merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja korostaa YMP:n uudistamisen merkitystä, jotta voidaan auttaa maanviljelijöitä ilmaston kannalta älykkäiden maatalouskäytäntöjen, kuten hiilidioksidin talteenoton ja hiilipäästöjen kierrättämisen, kehittämisessä ja käyttöönotossa;

82.  painottaa luonnollisten hiilinielujen tärkeää roolia kasvihuonekaasuneutraaliuden saavuttamisessa EU:ssa; kehottaa komissiota kehittämään EU:lle yksityiskohtaisen strategian luonnollisten hiilinielujen kestäväksi vahvistamiseksi vuodeksi 2050 asetetun kasvihuonekaasuneutraaliutta koskevan tavoitteen mukaisesti; kannustaa jäsenvaltioita huolehtimaan perinpohjaisesti tästä näkökohdasta pitkän aikavälin strategioissaan, kuten hallintoa koskevan asetuksen 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa edellytetään;

83.  toteaa, että hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla on tärkeä rooli useimmissa 1,5 celsiusastetta koskevissa suunnitelmissa, jotka sisältyvät hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin 1,5 celsiusastetta koskevaan erityisraporttiin ja komission tiedonantoon ”Puhdas maapallo kaikille”;

84.  tukee painokkaampia toimia jäsenvaltioiden strategisen energiateknologiasuunnitelman mukaisesti asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta hiilidioksidin talteenotto ja varastointi kaupallisessa mittakaavassa voidaan panna täytäntöön EU:n energia- ja teollisuusaloilla sekä kehittää vankka sääntelykehys auttamaan hiilidioksidin suorassa poistamisessa ilmakehästä turvalliseen varastoon vuoteen 2022 mennessä;

85.  pitää erittäin valitettavana, että fossiilisten polttoaineiden tuet kasvavat edelleen ja niiden määrä EU:ssa on noin 55 miljardia euroa vuodessa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pikaisesti sisällyttämään lopullisiin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa konkreettisia politiikkatoimia, aikatauluja ja toimenpiteitä, jotta kaikki suorat ja epäsuorat fossiilisten polttoaineiden tuet voidaan poistaa vaiheittain vuoteen 2020 mennessä niin, että voidaan täyttää EU:n maailmanlaajuiset sitoumukset ja vapauttaa resursseja, joita voitaisiin käyttää ilmastoneutraalin yhteiskunnan aikaansaamiseksi; kehottaa kaikkia muita osapuolia ryhtymään samanlaisiin toimiin;

86.  pitää myönteisenä Montrealin pöytäkirjan Kigalin muutoksen voimaantuloa; uskoo, että sen pitäisi antaa EU:lle uusi sysäys fluorattuja kaasuja koskevan asetuksen nopeaan tarkistamiseen, jolloin voidaan puuttua EU:n ilmastoa koskevaa kunnianhimoa uhkaaviin tunnettuihin puutteisiin, kuten fluorihiilivetyjen (HFCt) laittomaan kauppaan ja riittämättömiin toimiin rikkiheksafluoridin (SF6) käytön estämiseksi;

Teollisuus ja kilpailukyky

87.  katsoo, että taloudellisen vaurauden, teollisuuden kilpailukyvyn, kestävän kehityksen ja ilmastopolitiikan olisi vahvistettava toisiaan; korostaa, että EU:n olisi näytettävä esimerkkiä siirryttäessä kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen vuoteen 2050 mennessä ja turvattava siten kilpailuetu EU:n teollisuudelle;

88.  korostaa, että Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta katsoo, että samalla on huolehdittava EU:n työpaikkojen ja teollisen perustan säilyttämisestä, jotta annetaan tämän alan työntekijöille tulevaisuudenuskoa ja osoitetaan maailmalle, että teollisuus ja ilmastoneutraalius voidaan sovittaa yhteen; pitää erittäin tervetulleena monien eurooppalaisten teollisten toimijoiden sitoutumista ja panostamista siihen, että niistä tulee ilmastoneutraaleja, ja kannustaa edelleen epäröiviä aloja tai yrityksiä seuraamaan lukuisia hyviä esimerkkejä;

89.  on tyytyväinen myös EU:n kansalaisten, yritysten ja teollisuuden tähänastisiin ponnisteluihin ja edistymiseen Pariisin sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi Katowicen säännöstön mukaisesti; toteaa kuitenkin, että nämä toimet eivät riitä kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen pääsemiseksi vuoteen 2050 mennessä; kannustaa siksi jäsenvaltioita ja niiden alueita ja kuntia sekä yrityksiä ja teollisuutta asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja pyrkimään niihin aktiivisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman avulla, jotta voidaan vastata ilmastohaasteisiin ja hyödyntää täysimääräisesti Pariisin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia;

90.  korostaa, että vakaa ja luotettava oikeudellinen kehys ja selkeät poliittiset signaalit sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti helpottavat ja tehostavat ilmastoon liittyviä investointeja ja voivat auttaa ehkäisemään hiililukkiutumaa; korostaa tässä yhteydessä ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -lainsäädännön asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon merkitystä ja kehottaa laatimaan EU:n pitkän aikavälin teollisuuspoliittisen strategian ja EU:n ilmastolainsäädännön Pariisin sopimuksen mukaisten EU:n sitoumusten mukaisesti, jotta voidaan varmistaa EU:n teollisuuden lyhyen ja pitkän aikavälin kehitys erityisesti tukemalla pk-yrityksiä, luomalla laadukkaita työpaikkoja ja mahdollistamalla ekologinen siirtymä samalla kun varmistetaan, että EU:n teollisuus on maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen, että EU saavuttaa kasvihuonekaasujen nettopäästöttömyyden vuoteen 2050 mennessä ja että ketään ei jätetä jälkeen;

91.  pitää myönteisenä, että useat maat, joissa sijaitsee joitakin EU:n energiavaltaisten teollisuudenalojen tärkeimmistä kilpailijoista, ovat ottaneet käyttöön hiilipäästökaupan tai muita hinnoittelumekanismeja; kehottaa muita maita noudattamaan tätä esimerkkiä; kehottaa ulottamaan nämä mekanismit kaikkiin energiavaltaisiin teollisuudenaloihin;

92.  korostaa, että on tärkeää lisätä laadukkaiden työpaikkojen ja ammattitaitoisten työntekijöiden määrää EU:n teollisuudessa, jotta edistetään innovointia ja siirtymistä kohti kestäviä tuotantoprosesseja; korostaa tarvetta auttaa hiilivaltaisia alueita, joilla on paljon työntekijöitä hiilestä riippuvaisilla aloilla, investoimaan näihin alueisiin ja kehittämään uudelleen- ja täydennyskoulutusohjelmia uusien ja innovatiivisten yritysten, startup-yritysten ja teollisuuden houkuttelemiseksi, jotta voidaan rakentaa kestävää alueellista taloutta ja varmistaa, ettei ketään jätetä jälkeen;

93.  korostaa, että kaikilla alueilla ei ole yhtäläisiä lähtökohtia ilmastonmuutoksen torjunnassa, että kaikilla alueilla ei ole samoja välineitä ja että seuraukset vaihtelevat vastaavasti; korostaa siksi, että on olennaisen tärkeää, että siirtymisessä otetaan huomioon heikoimmassa asemassa olevien alueiden, väestöjen ja alojen erityispiirteet;

Energiapolitiikka

94.  korostaa energia-alan keskeistä roolia siirryttäessä kohti nollanettopäästötaloutta;

95.  korostaa, että kestävän energiasiirtymän aikana on käsiteltävä energiaköyhyyttä koskevaa ongelmaa vahvistamalla kuluttajien oikeuksia ja tarjoamalla heille paremmin tietoa, tehostamalla rakennusten energiatehokkuustoimia erityisesti vähätuloisissa kotitalouksissa sekä käsittelemällä tätä ongelmaa sosiaalipoliittisilla toimilla;

96.  korostaa energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, energiaturvallisuudessa ja energiaköyhyyden lievittämisessä;

97.  painottaa, että kaikkien alojen on tehtävä tehokasta yhteistyötä, jotta EU:n talous saadaan hiilivapaaksi ja saadaan aikaan kasvihuonekaasujen nollanettopäästöt; korostaa, että maiden olisi oltava joustavia sen suhteen, miten ne irrottavat taloutensa hiilestä, jotta voidaan vähentää siirtymään liittyviä sosiaalisia kustannuksia ja saada yhteiskunnallinen hyväksyntä ja tuki;

98.  katsoo, että EU:n energian sisämarkkinoiden yhdentymisen jatkaminen on olennaisen tärkeää erityisesti kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen pääsemiseksi;

99.  muistuttaa, että energiatehokkuuden priorisointi erityisesti toteuttamalla energiatehokkuus ensin -periaatetta ja maailmanlaajuinen johtoasema uusiutuvan energian alalla, ovat EU:n energiaunionin kaksi keskeistä tavoitetta; korostaa, että EU on asettanut vuodeksi 2030 uusiutuvan energian vähimmäistavoitteeksi 32 prosenttia ja energiatehokkuuden vähimmäistavoitteeksi 32,5 prosenttia; korostaa, että vaikka nämä tavoitteet johtavat aikaisempaa suurempiin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin, ne eivät vastaa uuden komission puheenjohtajan ehdottamaa 50–55 prosentin vähennystä tai tavoitetta rajoittaa maapallon lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen; kehottaa komissiota ja neuvostoa määrittämään lisätoimet, joita tarvitaan uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämiseksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen mukaisesti; kehottaa edistämään maailmanlaajuisesti energiatehokkuustoimia ja uusiutuvan energian pikaista käyttöönottoa;

100.  pitää myönteisenä uusiutuvien energialähteiden kasvavaa osuutta maailmanlaajuisessa energiahuollossa, erityisesti sähköntuotannossa; on huolissaan uusiutuvan energian hitaasta käyttöönotosta lämmityksessä, jäähdytyksessä ja liikenteessä, erityisesti ilmailussa ja merenkulkualalla; on syvästi huolissaan uusiutuvan energian markkinaosuuden kasvun hidastumisesta EU:ssa (vuodesta 2014), mikä vaarantaa EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen; korostaa, että pitkän aikavälin kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien alojen on lisättävä uusiutuvan energian käyttöä;

Tutkimus, innovointi, digitaaliteknologiat ja avaruuspolitiikka

101.  toteaa, että tieteellä ja tieteeseen perustuvilla innovaatioilla on olennaisen tärkeä rooli onnistuneessa ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä Pariisin sopimuksen ja mahdollisen vielä kunnianhimoisemman ilmasto-ohjelman strategisten tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa, että EU:n johtajuutta tarvitaan sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa että ilmastokestävään kehitykseen suuntautuvan teknologisen edistyksen jouduttamisessa;

102.  korostaa, että jatkuva ja tehostettu tutkimus ja innovointi ilmastonmuutoksen hillitsemisen, sopeutumistoimien, resurssitehokkuuden, vähäpäästöisten ja päästöttömien teknologioiden alalla sekä kestävä uusioraaka-aineiden käyttö (”kiertotalous”) ja ilmastonmuutosta koskevien tietojen keruu ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi; korostaa tarvetta asettaa etusijalle kestävien energiahankkeiden rahoittamisen uuden Euroopan horisontti -ohjelman puitteissa ottaen huomioon energiaunionin ja Pariisin sopimuksen mukaiset EU:n sitoumukset;

103.  palauttaa mieliin, että tutkimus, innovointi ja kilpailukyky muodostavat yhden EU:n energiaunionistrategian viidestä pilarista; muistuttaa siksi siitä perustavanlaatuisesta roolista, joka tutkijoilla on ilmaston lämpenemisen torjunnassa, ja korostaa tässä yhteydessä tiiviin tieteellisen yhteistyön merkitystä kansainvälisten kumppanien välillä;

104.  muistuttaa digitaaliteknologioiden keskeisestä roolista energian ja teollisuuden siirtymän tukemisessa, erityisesti energiatehokkuuden parantamisessa, säästöissä ja päästöjen vähentämisessä; korostaa ilmastohyötyjä, joita Euroopan teollisuudenalojen digitalisointi voi tuoda resurssien tehokkaamman käytön, esimerkiksi kierrättämisen, ja materiaali-intensiteetin vähentämisen myötä; korostaa, että siirto- ja jakeluverkkojen ja energiakaupan keskusten sekä ohjelmistosovelluksilla hallinnoitujen kysyntäjousto-ohjelmien täydellisestä digitalisoinnista saadaan ilmastohyötyjä;

105.  tunnustaa EU:n uuden avaruusohjelman merkityksen tuettaessa EU:n toimia ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumiseksi; muistuttaa, että Euroopan maanseurantajärjestelmän Copernicus-ohjelman data- ja tietopalveluilla on ollut keskeinen rooli maapallon seurannassa; korostaa Copernicuksen merkitystä seurantajärjestelmien kansainvälisen koordinoinnin ja siihen liittyvän tiedonvaihdon helpottamisessa;

Ilmastonmuutos ja kehitys

106.  muistuttaa, että ilmastonmuutosta ja köyhyyttä käsittelevän YK:n erityisraportoijan 25. kesäkuuta 2019 julkaiseman äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän raportin mukaan ilmastonmuutos uhkaa tehdä tyhjäksi viimeisten 50 vuoden aikana tapahtuneen edistyksen kehityksessä, globaalissa terveydessä ja köyhyyden vähentämisessä ja että arvioiden mukaan kehitysmaat joutuvat kantamaan 75–80 prosenttia ilmastonmuutoksen kustannuksista;

107.  korostaa, että kehitysmaat ovat kaikkein haavoittuvimpia ja alttiimpia ilmastonmuutokselle ja niillä on heikommat valmiudet kestää sen yhä tuhoisampia vaikutuksia, kuten elintarvike- ja vesikriisejä, luonnonkatastrofien aiheuttamaa fyysistä tuhoa, pakkomuuttoa ja niukoista luonnonvaroista johtuvia kasvavia jännitteitä; muistuttaa, että ilmastonmuutoksella on dramaattisia vaikutuksia kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden pitkän aikavälin talouskehitykseen;

108.  viittaa esimerkkeinä trooppisiin hirmumyrskyihin Idai ja Kenneth, joista jälkimmäinen oli kautta aikojen voimakkain Afrikan mantereeseen iskenyt hirmumyrsky, joka aiheutti vuoden 2019 alkupuoliskolla tuhoja Komoreilla, Malawissa, Mosambikissa ja Zimbabwessa, minkä seurauksena monet ihmiset kuolivat ja yli kaksi miljoonaa ihmistä tarvitsi välittömästi humanitaarista apua, jonka kustannukset olivat lähes 400 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joista suurimman osan maksoi EU; toteaa, että jälleenrakennuskustannukset olivat arviolta kolme miljardia Yhdysvaltain dollaria;

109.  huomauttaa, että kehitysmaiden infrastruktuurien sietokyky on ratkaisevan tärkeää, jotta ne voivat sopeutua ilmastonmuutokseen; korostaa siksi tarvetta edistää investointeja kehitysmaiden kestävään infrastruktuuriin, jotta niitä voidaan auttaa selviytymään yhä vakavammista luonnonkatastrofeista;

110.  muistuttaa kannastaan, jonka mukaan vähintään 45 prosenttia vuosiksi 2021–2027 ehdotetusta naapuruus- ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (NDICI) myönnettävästä rahoituksesta olisi suunnattava ilmasto- ja ympäristötavoitteiden tukemiseen;

111.  vaatii yhteistä lähestymistapaa Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoon sekä sisä- että ulkopolitiikassa ja ottamaan mahdollisimman tarkasti huomioon kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteen erityisesti kehityksen, kaupan, maatalouden, energian ja ilmaston osalta;

112.  korostaa ilmaston, talouden ja yhteiskunnan keskinäistä riippuvuutta; korostaa erityisesti ilmastonmuutoksen suoria vaikutuksia alkuperäisyhteisöihin ja akuuttia olemassaolouhkaa, joka kohdistuu moniin alkuperäisyhteisöihin, myös yhteisöihin, joilla ei ole koskaan ollut kontakteja ulkomaailmaan; korostaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin mukaan alkuperäiskansojen perinteinen tietämys on merkittävä voimavara ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä erityisesti siksi, että noin 80 prosenttia maailman jäljellä olevasta biologisesta monimuotoisuudesta on alkuperäiskansojen alueilla; on järkyttynyt alkuperäiskansan johtajan Emrya Wajãpin äskettäisestä surmasta Pohjois-Brasiliassa ja pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 29. heinäkuuta 2019 antamaa julkilausumaa, jossa kehotetaan Brasilian hallitusta pysäyttämään tunkeutuminen alkuperäiskansojen alueille ja varmistamaan alkuperäiskansojen kollektiivisten maaoikeuksien rauhanomainen käyttö ILO:n yleissopimuksen nro 169 mukaisesti;

113.  kehottaa teollisuusmaita, myös EU:n jäsenvaltioita, lisäämään tukeaan tietämyksen jakamiselle, valmiuksien kehittämiselle ja teknologian siirrolle kehitysmaihin ja siten noudattamaan Pariisin sopimuksen 9–11 artiklaa ja Addis Abeban kehitysrahoitusta koskevan toimintasuunnitelman 49, 116 ja 120 artiklaa ja täyttämään samalla kestävän kehityksen tavoitetta 17 koskevat sitoumuksensa, mukaan lukien tavoitteet 17.6–17.8; korostaa tässä yhteydessä myönteisiä mahdollisuuksia lisätä EU:n investointeja lupaaviin tieteellisiin tutkimushankkeisiin; kehottaa lisäksi EU:ta edistämään TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä vuonna 2001 annettua Dohan julistusta vastaavan julistuksen hyväksymistä, jotta edistetään ilmastoystävällisen teknologian laillista siirtoa kehitysmaihin;

114.  korostaa yksityisten investointien ja kasvun ratkaisevaa merkitystä siirryttäessä ilmastoystävälliseen infrastruktuuriin ja tuotantomenetelmiin; korostaa tarvetta maksimoida tällaisten investointien vaikutus ilmastotoimiin ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen muun muassa kannustimien ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien edistämisen avulla; katsoo, että ulkoinen investointiohjelma on tässä suhteessa keskeinen väline; korostaa lisäksi, että osallistavaa ja kestävää kehitystä ja kasvua tarvitaan, jotta kehitysmaat voivat osallistua ilmastosiirtymään muun muassa innovaatiostrategioiden ja teknologisen edistyksen avulla; korostaa, että EU:n olisi pikaisesti edistettävä vastuullista ja kestävää yksityistä rahoitusta, erityisesti mitä tulee ihmisoikeusvelvoitteisiin ja kehitysmaiden kotimaisia talouksia koskeviin rahoitusosuuksiin; varoittaa kuitenkin turvautumasta liiallisesti yksityisen sektorin vapaaehtoisiin toimiin;

115.  panee merkille kasvavan kiinnostuksen kehittää standardeja ilmastoystävällisiä ja kestäviä investointeja varten ja toistaa huolensa siitä, että yksityisen sektorin aloitteiden lisääntyminen vaikeuttaa vertailua ja todentamista; pitää tässä yhteydessä myönteisinä komission ja kansainvälisen yhteisön aloitteita, joilla tuetaan investointeja ja poliittista vuoropuhelua ilmastotoimista kehitysmaissa, kuten maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittouma plussaa (Global Climate Change Alliance Plus, GCCA+) ja vihreää ilmastorahastoa; kannustaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan kansainvälisillä foorumeilla entistä aktiivisemmin, jotta voidaan edistää ilmastotoimiin tehtävien investointien tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta;

Ilmastodiplomatia

116.  kannattaa voimakkaasti EU:n poliittisen yhteydenpidon ja ilmastodiplomatian jatkamista ja vahvistamista, sillä ne ovat olennaisen tärkeitä ilmastotoimien liikkeelle saamiseksi kumppanimaissa ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttamiseksi maailmanlaajuisesti; katsoo kuitenkin, että toteutetut toimet ovat olleet selvästi riittämättömiä ja että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon osoittamat henkilöresurssit eivät ole läheskään riittäviä; ehdottaa siksi tämän alan henkilöresurssien merkittävää lisäämistä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lähestymään EU:n ilmastodiplomatiaa kokonaisvaltaisesti luomalla yhteyksiä ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen, maatalouden, konfliktien ratkaisemisen, muuttoliikkeen ja humanitaaristen huolenaiheiden välille, jotta voidaan helpottaa maailmanlaajuista siirtymistä nollanettopäästöihin, ilmastonkestävyyteen, kestävään kehitykseen sekä elintarvike- ja vesiturvallisuuteen;

117.  korostaa, että ilmastomuutoksen seuraukset, kuten ympäristön pilaantuminen, toimeentulon menetys, ilmastonmuutoksen aiheuttamat väestön siirtymiset sekä niihin liittyvät levottomuudet, vaikuttavat yhä voimakkaammin kansainväliseen turvallisuuteen ja alueelliseen vakauteen, ja katsoo, että ilmastonmuutosta voidaan usein pitää uhkien voimistajana; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään sen vuoksi yhteistyötä kumppaneidensa kanssa eri puolilla maailmaa ilmastonmuutoksen vakautta horjuttavien vaikutusten ymmärtämisen, huomioon ottamisen, ennakoimisen ja hallinnan tehostamiseksi; kannustaa panemaan täytäntöön ennakkovaroitusjärjestelmän mahdollisille kriittisille pisteille, jotka voivat heikentää kestäviä rakenteita ja ekosysteemejä suuremmilla alueilla tai mantereilla;

118.  pitää myönteisinä eri puolilla maailmaa tehtyjä sitoumuksia ja konkreettisia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, kuten monien kehitysmaiden ja pienten saarivaltioiden erittäin kunnianhimoisia sitoumuksia; pitää kuitenkin valitettavana, että monissa suurissa talouksissa ei ole kiinnostusta kansallisesti määriteltyjen panosten lisäämiseen eikä asiasta edes keskustella; muistuttaa, että EU:n osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on yhdeksän prosenttia mutta sen osuus maailman väestöstä on vain 6,7 prosenttia, minkä vuoksi on ehdottoman tärkeää, että EU:lla on kunnianhimoisempia tavoitteita, erityisesti kun otetaan huomioon sen historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta ja tarve toimia hyvänä esimerkkinä muulle maailmalle; korostaa, että Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja kriittisten pisteiden välttäminen on mahdotonta, jos muut suuret taloudet eivät aseta kunnianhimoisempia tavoitteita;

119.  pyytää komissiota analysoimaan välittömästi mahdollisuutta lisätä toimia, joilla kannustetaan muita suuria talouksia lisäämään kansallisesti määriteltyjä panoksiaan, toteuttamaan konkreettisia lisätoimia ja harkitsemaan innovatiivisia lähestymistapoja;

120.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavilla olevia välineitä (esimerkiksi kansainväliset neuvottelut, kauppaa koskevat ja alueelliset sopimukset, kansainväliset kumppanuudet) edistääkseen yhteistyötä, joka koskee globaalia siirtymää nollanettopäästöihin, ilmastokestävyyttä, kestävää kehitystä sekä elintarviketurvaa ja vedensaannin varmistamista;

121.  korostaa tarvetta ottaa ilmastotavoitteet huomioon kaikissa EU:n politiikoissa, myös kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n allekirjoittamat kauppa- ja investointisopimukset ovat kaikilta osin yhteensopivia Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja että ympäristö- ja ilmastomääräykset ovat oikeudellisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia; pyytää komissiota laatimaan kattavan arvioinnin nykyisten ja tulevien sopimusten johdonmukaisuudesta Pariisin sopimuksen kanssa; pyytää komissiota varmistamaan, että kaikkiin kauppasopimuksiin sisällytetään Pariisin sopimuksen noudattamista koskevia sitovia lausekkeita ja erityisesti määräyksiä, jotka koskevat metsien hoitoa ja kestävää säilyttämistä; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kauppatavaroiden koko elinkaareen tuotteiden kehittämisestä niiden kulutukseen, suojelemaan luonnonvaroja ja ottamaan huomioon kerrannaisvaikutukset esimerkiksi liikenteeseen;

122.  kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään Pariisin sopimuksen kauppasopimuksiin, jotta kauppakumppaneita kannustetaan saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet; kehottaa myös komissiota ja neuvostoa tarkistamaan kauppasopimuksia, jotta kunnianhimoisia ilmastovelvoitteita voidaan sisällyttää näihin kahdenvälisiin sopimuksiin ja kannustaa siten kumppaneita ottamaan käyttöön Pariisin sopimuksen mukaisia ilmastostrategioita;

123.  pitää erityisen myönteisenä Venäjän ilmoitusta, että se aikoo panna Pariisin sopimuksen täytäntöön;

124.  pitää EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuutta erittäin tärkeänä Pariisin sopimuksen strategisten tavoitteiden ja muiden kunnianhimoisten strategioiden saavuttamiseksi; toistaa sen vuoksi pitävänsä valitettavana Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ilmoitusta aikomuksestaan vetää Yhdysvallat pois Pariisin sopimuksesta; on erittäin tyytyväinen siihen, että Yhdysvaltojen tärkeimmät osavaltiot, kaupungit, korkeakoulut ja muut valtiosta riippumattomat organisaatiot ovat jatkaneet ilmastotoimia ”We are still in” -kampanjassa; toivoo, että Yhdysvallat liittyy jälleen mukaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja on yhdessä EU:n kanssa eturintamassa neuvottelemassa Pariisin sopimuksen mukaisista maailmanlaajuisista kauppa-, teollisuus- ja energiasopimuksista;

125.  pitää erittäin valitettavana Brasilian presidentin Jair Bolsonaron ja Brasilian hallituksen välinpitämätöntä reagointia Brasilian Amazonin metsäpalojen ennennäkemättömän määrään ja laajuuteen; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä kansainvälisen yhteistyön ja avustustoiminnan avulla kaikkensa Amazonin alueen ja muiden globaalin ekosysteemin keskeisten alueiden ympäristötuhojen torjumiseksi ja otettava huomioon oman kauppapolitiikkansa mahdollinen rooli;

Euroopan parlamentin rooli

126.  katsoo, että parlamentin olisi oltava kiinteä osa EU:n valtuuskuntaa, koska sen on annettava hyväksyntänsä kansainvälisten sopimusten tekemiselle ja se on lainsäätäjänä keskeisessä asemassa Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa unionissa; edellyttää näin ollen, että parlamentin sallitaan osallistua EU:n koordinointikokouksiin COP 25:ssä Madridissa ja että sille taataan oikeus tutustua kaikkiin valmisteluasiakirjoihin neuvottelujen käynnistämisestä lähtien;

o
o   o

127.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä ilmastomuutossopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille EU:n ulkopuolisille ilmastonmuutossopimuksen sopimuspuolille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0430.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0217.
(3) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 38.
(4) Burke, M. ja muut, ”Global non-linear effect of temperature on economic production”, Nature, osa 527, s. 235–239.
(5) YK:n ympäristöohjelma, ”Emissions Gap Report 2018”, s. 21.


EU:n liittyminen Istanbulin yleissopimukseen ja muut toimenpiteet sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi
PDF 134kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi (2019/2855(RSP))
P9_TA(2019)0080B9-0225/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 11. toukokuuta 2011 Istanbulissa Turkissa, jäljempänä ’Istanbulin yleissopimus’,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevien YK:n oikeudellisten välineiden määräykset,

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0109),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2017/865 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta rikosoikeuden alalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien asioiden osalta(1),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2017/866 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta turvapaikanhaun ja palauttamiskiellon osalta(2),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen ja erityisesti sen 26 ja 27 artiklan,

–  ottaa huomioon asiaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta(3),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU eurooppalaisesta suojelumääräyksestä(4) ja 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013 yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta(5),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta(6) sekä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta(7),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa(8) sekä 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla(9),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon pyytämisestä siitä, ovatko ehdotukset Euroopan unionin liittymisestä Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta sopusoinnussa perussopimusten kanssa, sekä liittymiseen sovellettavasta menettelystä(10),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa(11),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa(12),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta (COM(2016)01092016/0062(NLE))(13),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(14),

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetut EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston maaliskuussa 2014 julkaiseman kertomuksen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevästä EU:n laajuisesta tutkimuksesta ”Violence against women: an EU-wide survey”,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2019 annetun Armeniaa koskevan Venetsian komission lausunnon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen perustuslaillisista vaikutuksista,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista; ottaa huomioon, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus ja sitä olisi noudatettava kaikilta osin;

B.  toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tasa-arvoindeksin mukaan mikään EU-maa ei ole vielä saavuttanut kokonaan naisten ja miesten tasa-arvoa; toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan poistaminen on tämän tavoitteen saavuttamisen edellytys;

C.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen on yksi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tähtäävän EU:n strategisen toimintaohjelman (2016–2019) painopisteistä;

D.  ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksessa esitetyn määritelmän mukaan ”naisiin kohdistuva väkivalta” tarkoittaa ”naisiin kohdistuvaa ihmisoikeusloukkausta ja yhtä syrjinnän muotoa, ja se käsittää kaikki sellaiset sukupuoleen perustuvat väkivallanteot, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto joko julkisessa tai yksityiselämässä”;

E.  ottaa huomioon, että Belém do Parán yleissopimuksen seurantamekanismin (MESECVI) mukaan naismurhalla tarkoitetaan naisen väkivaltaista kuolemaa sukupuolensa perusteella, tapahtuipa se perheessä, avosuhteessa tai missä tahansa muussa henkilöiden välisessä suhteessa, yhteisössä kenen tahansa henkilön toimesta tai valtion tai sen edustajien toteuttamana tai suvaitsemana joko teoin tai laiminlyönnein(16);

F.  ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksessa määrätään, että on varmistettava kaikkien sen määräysten täytäntöönpano, ”erityisesti toimet uhrien oikeuksien suojelemiseksi, syrjimättä ketään esimerkiksi biologisen tai sosiaalisen sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, iän, terveydentilan, vamman, siviilisäädyn, maahanmuuttajataustan, pakolaisaseman tai muun aseman perusteella”;

G.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva ja sukupuoleen perustuva sekä fyysinen että henkinen väkivalta, on yleistä ja vaikuttaa naisiin yhteiskunnan kaikilla tasoilla iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta tai alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta;

H.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta on sekä naisten monilla elämänaloilla – työ, terveys ja taloudellisten resurssien saanti, valta ja tieto sekä henkilökohtainen ajanhallinta – kokeman rakenteellisen epätasa-arvon syy että sen seuraus; toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen edellyttää sen syiden ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämistä;

I.  katsoo, että pyrittäessä selittämään naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä yhteiskunnissamme on tärkeää huomioida rakenteellinen tai institutionaalinen väkivalta, joka voidaan määritellä naisten alistamiseksi talous- ja yhteiskuntaelämässä sekä politiikassa;

J.  ottaa huomioon, että naiset eivät ole kaikkialla EU:ssa tasaveroisesti suojattuja sukupuoleen perustuvalta väkivallalta, koska jäsenvaltioiden politiikat ja lainsäädäntö poikkeavat toisistaan;

K.  katsoo, että oikeusjärjestelmät eivät useinkaan tarjoa naisille riittävää tukea; toteaa, että monissa tapauksissa uhri voi joutua kuulemaan halventavia kommentteja lainvalvontaviranomaisilta tai hän voi olla tilanteessa, jossa hän on riippuvainen jostakusta muusta, minkä vuoksi hän pelkää vielä enemmän ilmoittaa väkivallasta;

L.  ottaa huomioon, että tällä vuosikymmenellä on maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla voitu havaita näkyvä ja järjestäytynyt pyrkimys hyökätä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastaan, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet;

M.  ottaa huomioon, että perusoikeusviraston tutkimuksessa vuodelta 2014 kävi ilmi, että kolmasosa kaikista Euroopan naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa ainakin kerran 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, 55 prosenttia naisista on kohdannut vähintään yhdenlaista seksuaalista häirintää, 11 prosenttia on kokenut verkkohäirintää, yksi kahdestakymmenestä (5 prosenttia) on raiskattu ja enemmän kuin yksi kymmenestä on kärsinyt seksuaalisesta väkivallasta, johon on liittynyt voimankäyttöä; ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa yli puolet murhan uhreiksi joutuneista naisista kuolee kumppanin, sukulaisen tai perheenjäsenen surmaamina; ottaa huomioon, että ainoastaan 14 prosenttia naisista oli ilmoittanut vakavimmista parisuhdeväkivaltatilanteista poliisille ja että vain 13 prosenttia oli ilmoittanut vakavimmista parisuhteen ulkopuolisista väkivaltatilanteista, mikä osoittaa, että valtaosa tapauksista jää ilmoittamatta; ottaa huomioon, että viime vuosien #metoo-liike on kannustanut naisia ja tyttöjä ilmoittamaan hyväksikäyttö-, väkivalta- ja häirintätapauksista;

N.  ottaa huomioon, että EU:ssa esiintyy edelleen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan muotoja, jotka koskevat pääasiassa naisia; ottaa huomioon, että 71 prosenttia kaikista ihmiskaupan uhreista maailmassa on naisia ja tyttöjä ja että näistä naisista ja tytöistä kolme neljästä joutuu seksuaalisesti hyväksikäytetyksi(17);

O.  ottaa huomioon, että verkkoväkivalta ja -häirintä aiheuttavat usein fyysisiä seurauksia ja vakavan uhan tällaisen väkivallan lisääntymisestä, koska ne innostavat verkon käyttäjiä jäljittelemään väkivaltaa ja häirintää, josta he ovat lukeneet, ja ryhtymään tällaisiin tekoihin;

P.  ottaa huomioon, että jotkin naisten ja tyttöjen ryhmät, kuten maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijanaiset, vammaiset naiset ja tytöt, lbti-naiset ja romaninaiset, ovat risteävän ja moninkertaisen syrjinnän vaarassa ja siksi vieläkin alttiimpia sukupuoleen perustuvalle väkivallalle eivätkä pysty saamaan oikeussuojaa tai hyödyntämään tuki- ja suojapalveluja eivätkä käyttämään perusoikeuksiaan;

Q.  toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit ja heidän lapsensa tarvitsevat usein erityistä tukea ja suojelua, koska tällaiseen väkivaltaan liittyy suuri toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riski;

R.  toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta heikentää ihmisoikeuksia, yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta, kansanterveyttä, naisten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia sekä lasten ja yhteisöjen hyvinvointia ja kehitysnäkymiä;

S.  ottaa huomioon, että altistumisella fyysiselle, seksuaaliselle tai henkiselle väkivallalle ja hyväksikäytölle on vakavia vaikutuksia uhreihin ja tämä voi aiheuttaa pysyvää ruumiillista, seksuaalista, emotionaalista tai henkistä haittaa tai taloudellista vahinkoa;

T.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvien rikosten tekijöiden rankaisemattomuutta esiintyy edelleen ja se on saatava loppumaan varmistamalla, että siihen syyllistyneet asetetaan syytteeseen ja että väkivallasta selvinneet naiset ja tytöt saavat asianmukaista tukea ja tunnustusta oikeusjärjestelmän puolelta; katsoo, että on perustavanlaatuisen tärkeää tarjota koulutusta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuville palveluntarjoajille, kuten lainvalvontaviranomaisille, tuomareille tai poliittisille päättäjille;

U.  toteaa, että EU:n on yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet edistääkseen ja suojellakseen kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elää ilman väkivaltaa sekä julkisessa että yksityiselämässä;

V.  toteaa, että vaikka Istanbulin yleissopimuksen hyväksymisestä on kulunut kahdeksan vuotta, kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet sitä eikä myöskään EU;

1.  tuomitsee kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan ja pitää valitettavana, että naiset ja tytöt ovat edelleen alttiita henkiselle, fyysiselle, seksuaaliselle ja taloudelliselle väkivallalle, mukaan lukien perheväkivalta, seksuaalinen häirintä, verkkoväkivalta ja -ahdistelu, raiskaus, varhaiset avioliitot ja pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen, niin kutsutut ”kunnian” nimissä tehdyt rikokset, pakkoabortit, pakkosterilisaatiot, seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa sekä muut väkivallan muodot, jotka loukkaavat vakavasti heidän ihmisoikeuksiaan ja ihmisarvoaan; on syvästi huolissaan naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäisimpään muotoon, naismurhiin, liittyvästä ilmiöstä Euroopassa;

2.  pyytää neuvostoa saattamaan EU:n osalta kiireellisesti päätökseen Istanbulin yleissopimuksen ratifioinnin laaja-alaisen ja rajoituksettoman liittymisen pohjalta sekä kehottamaan kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan sen; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan yleissopimuksen täysimääräisen sisällyttämisen EU:n lainsäädäntö- ja toimintakehykseen; muistuttaa, että EU:n liittyminen Istanbulin yleissopimukseen ei vapauta jäsenvaltioita sopimuksen ratifioinnista omassa maassaan; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa koskevia neuvotteluja ja kehottaa erityisesti Bulgariaa, Tšekkiä, Unkaria, Latviaa, Liettuaa, Slovakiaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen mutta eivät ole ratifioineet sitä, tekemään niin viipymättä;

3.  tuomitsee jyrkästi joissakin jäsenvaltioissa ilmenneet yritykset peruuttaa Istanbulin yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi jo toteutettuja toimia;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yleissopimuksen asianmukaisen täytäntöönpanon ja sen valvonnan ja osoittamaan riittävästi taloudellisia ja henkilöresursseja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan estämiseksi ja torjumiseksi ja uhrien suojelemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjuntaa käsittelevän Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmän (GREVIO) suositukset ja parantamaan lainsäädäntöään niin, että se vastaa paremmin Istanbulin yleissopimuksen määräyksiä;

5.  korostaa, että Istanbulin yleissopimus toimii edelleen kansainvälisenä normina ja keskeisenä välineenä, jonka avulla kitketään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa noudattamalla kokonaisvaltaista, kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, jossa uhrin oikeudet asetetaan etusijalle, käsittelemällä laajasta näkökulmasta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ongelmia perheväkivalta mukaan luettuna, määräämällä sellaisista toimenpiteistä kuin väkivallan ennaltaehkäisy, syrjinnän torjunta, rikosoikeudelliset toimenpiteet rankaisematta jättämisen torjumiseksi, uhrien suojelu ja tukeminen, lasten suojelu sekä naispuolisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suojelu, ottamalla käyttöön riskinarviointimenetelmiä ja riskiarvioita ja huolehtimalla paremmasta tiedonkeruusta sekä toteuttamalla tiedotuskampanjoita tai -ohjelmia, myös yhteistyössä kansallisten ihmisoikeus- ja tasa-arvoelinten, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

6.  tuomitsee Istanbulin yleissopimukseen kohdistuvat hyökkäykset ja kampanjat, jotka perustuvat siihen, että sitä tulkitaan tarkoituksellisesti väärin ja sen sisältö esitetään yleisölle virheellisesti;

7.  toteaa painokkaasti, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeutta koskevien palveluiden kieltäminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto, ja korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa yhteyksissä todennut, että rajoittava aborttilainsäädäntö ja puutteellinen täytäntöönpano loukkaavat naisten ihmisoikeuksia;

8.  korostaa, että tiedotuskampanjat, joilla torjutaan sukupuolistereotypioita ja patriarkaalista väkivaltaa ja edistetään nollatoleranssia häirinnän ja sukupuoleen perustuvan väkivallan suhteen, ovat perustavanlaatuisia välineitä tämän ihmisoikeusloukkauksen torjumiseksi; katsoo, että aiempaa laajemmat ja erityisesti murrosikäisiin nuoriin kohdistettavat syrjinnän torjumiseen perustuvat koulutusstrategiat ovat keskeinen väline pyrittäessä ehkäisemään kaikkia väkivallan muotoja ja erityisesti sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

9.  korostaa, että jotta toimenpiteet sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi olisivat tehokkaampia, niihin olisi liitettävä toimia, joilla pyritään lisäämään väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten vaikutusmahdollisuuksia ja taloudellista riippumattomuutta;

10.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kaikille ammattihenkilöille, jotka ovat tekemisissä minkä tahansa sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien kanssa, asianmukaisen koulutuksen sekä asianmukaiset menettelyt ja ohjeet, joissa otetaan huomioon sukupuolinäkökulma ja asetetaan uhrin oikeudet etusijalle, jotta vältetään syrjintä, traumatisoituminen tai uudelleen uhriksi joutuminen oikeudellisissa, lääketieteellisissä ja poliisin menettelyissä; kehottaa tekemään tällaisia parannuksia, jotta saataisiin lisättyä tällaisista rikoksista ilmoittamista;

11.  muistuttaa kannattavansa sitä, että perusoikeuksien ja arvojen ohjelmassa kohdennetaan 193,6 miljoonaa euroa erityisesti toimiin, joilla ehkäistään ja torjutaan kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja edistetään Istanbulin yleissopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa, ja korostaa, että on tärkeää osoittaa riittävästi rahoitusta myös jäsenvaltioiden tasolla;

12.  palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä kehotuksen tarkistaa vaikutustenarvioinnin jälkeen voimassa olevaa EU:n puitepäätöstä rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin niin, että siihen sisällytetään sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuva vihaan yllyttäminen;

13.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan jo voimassa olevan asiaa koskevan lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon ja sen noudattamisen valvonnan;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevien laadukkaiden eriteltyjen tietojen saatavuutta ja vertailtavuutta tekemällä yhteistyötä Eurostatin, Euroopan tasa-arvoinstituutin ja perusoikeusviraston kanssa tiedonkeruuta ja tutkimusta koskevien yleissopimuksen velvoitteiden mukaisesti; kehottaa jälleen komissiota perustamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen, jolla on täsmällistä ja vertailukelpoista tietoa (Euroopan tasa-arvoinstituutin naisiin kohdistuvan väkivallan seurantakeskuksen mallin mukaisesti);

15.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön virallisia menettelyjä työpaikalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ilmoittamista varten sekä järjestää asiaan liittyvää koulutusta ja tiedotuskampanjoita keinona panna täytäntöön ihmisarvoista kohtelua työpaikoilla koskeva periaate sekä nollatoleranssiin perustuvan lähestymistavan soveltaminen normina; katsoo, että unionin toimielinten olisi näytettävä esimerkkiä tässä asiassa;

16.  kehottaa parlamentin puhemiestä, puhemiehistöä ja hallintoa jatkamaan työskentelyä sen varmistamiseksi, että parlamentti on työpaikka, jossa ei esiinny häirintää eikä seksismiä, ja panemaan täytäntöön seuraavat toimenpiteet seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa vuonna 2017 annetussa päätöslauselmassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti eli: 1) teettämään parlamentin kahta nykyistä häirinnän vastaista komiteaa koskeva ulkoinen tarkastus ja jakamaan sen tulokset julkisesti, 2) muuttamaan häirinnän vastaisten elinten kokoonpanoa ottamalla mukaan ulkopuolisia oikeus-, lääketieteen- ja hoitoalan asiantuntijoita, joilla on täydet äänioikeudet, ja 3) järjestämään kaikille parlamentin jäsenille ja kaikille henkilöstöryhmille pakollista koulutusta kunnioituksesta ja ihmisarvoisesta kohtelusta työpaikalla;

17.  pitää myönteisenä, että valittu komission puheenjohtaja on sitoutunut lisäämään toimia, joilla pyritään kitkemään sukupuoleen perustuva väkivalta, tukemaan paremmin uhreja, tekemään EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen yksi komission painopisteistä ja hyödyntämään perussopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia lisätä naisiin kohdistuva väkivalta EU:n tunnustamien rikosten luetteloon;

18.  pyytää komissiota lisäämään sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan seuraavan sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU-strategian painopisteeksi sisällyttämällä siihen asianmukaisia toimintapoliittisia ja lainsäädännöllisiä sekä muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä;

19.  kehottaa komissiota esittämään säädöksen kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, ehkäisemisestä ja poistamisesta; sitoutuu tässä yhteydessä tarkastelemaan kaikkia mahdollisia toimenpiteitä, myös verkkoväkivaltaa koskevia toimenpiteitä, hyödyntämällä SEUT-sopimuksen 225 artiklassa vahvistettua lainsäädäntöaloiteoikeutta;

20.  kehottaa komissiota ja neuvostoa soveltamaan SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohtaan sisältyvää siirtymälauseketta sisällyttääkseen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja muut sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot EU:n tunnustamien rikosten luetteloon;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.

(1) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 11.
(2) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 13.
(3) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(4) EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.
(5) EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.
(6) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(7) EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(8) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(9) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0357.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0331.
(12) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 192.
(13) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 167.
(14) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.
(15) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(16) https://www.oas.org/es/mesecvi/docs/DeclaracionFemicidio-EN.pdf
(17) https://www.un.org/en/events/endviolenceday/


Venäjän liittovaltion äskettäiset toimet Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan
PDF 128kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 Venäjän federaation äskettäisistä toimista Vilnassa 13. tammikuuta 1991 tapahtuneiden traagisten tapahtumien tutkimiseen osallistuneita liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan (2019/2938(RSP))
P9_TA(2019)0081RC-B9-0182/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjän federaatiosta,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevat YK:n perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 12. marraskuuta 2019 käydyn keskustelun(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Molotov–Ribbentrop-sopimuksen välittömänä seurauksena kommunistinen Neuvostoliitto liitti omaan alueeseensa Liettuan tasavallan muiden maiden lisäksi;

B.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisten sitoumustensa perusteella ja Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön täysjäsenenä Venäjän federaatio on sitoutunut noudattamaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja kunnioittamaan perusvapauksia ja ihmisoikeuksia;

C.  toteaa, että Neuvostoliiton asevoimat tekivät 11.–13. tammikuuta 1991 hyökkäysteon Liettuan itsenäistä valtiota ja sen kansaa vastaan, jolloin 14 ihmistä kuoli ja lähes 800 loukkaantui, kun he yrittivät rauhanomaisin keinoin puolustaa Vilnan televisiotornia; huomauttaa, että Neuvostoliiton asevoimat jatkoivat pyrkimyksiään tukahduttaa itsenäisyysliike aina Moskovassa elokuussa 1991 tapahtuneeseen vallankaappausyritykseen saakka;

D.  ottaa huomioon, että verilöyly tuomittiin ympäri maailmaa ja että myös Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtaja tuomitsi sen joukkomielenosoituksessa Moskovassa muutamaa päivää myöhemmin;

E.  huomauttaa, että Venäjän federaatio tunnusti 11. maaliskuuta 1990 tapahtuneen Liettuan tasavallan itsenäisyyden palauttamisen valtioiden välisten suhteiden perustasta Liettuan tasavallan ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan välillä 29. heinäkuuta 1991 tehdyllä sopimuksella;

F.  toteaa, että Venäjän federaatio otti itselleen entisen Neuvostoliiton ja sen seuraajavaltion oikeudet ja velvollisuudet;

G.  toteaa, että Vilnan alueellinen tuomioistuin antoi 27. maaliskuuta 2019 ns. tammikuun 13. päivän tapauksessa tuomion, jossa Neuvostoliiton entinen puolustusministeri Dmitri Jazov, neuvostoarmeijan Vilnan-varuskunnan entinen komentaja Vladimir Ushoptšik, KGB:n erikoisjoukkojen entinen komentaja Mihail Golovatov ja 64 Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan kansalaista todettiin syyllisiksi sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan osallisuudesta Liettuan valtioon kohdistuneeseen hyökkäystekoon;

H.  ottaa huomioon, että kaikki tästä hyökkäyksestä syytetyt tuomittiin poissaolevina lukuun ottamatta kahta entistä neuvostoarmeijan upseeria, Juri Meliä ja Gennadi Ivanovia, ja että heille langetettiin enimmillään 14 vuoden vankeusrangaistus; ottaa huomioon, että nämä keväällä 2019 langetetut tuomiot koskevat traagisia tapahtumia Liettuan julistauduttua itsenäiseksi 11. maaliskuuta 1990 ja Neuvostoliiton yritettyä pakottaa Liettua perumaan itsenäisyysjulistus ja että tapahtumat saivat alkunsa taloussaarrosta vuoden 1990 ensimmäisellä puoliskolla ja kärjistyivät yritykseen kaataa rajuin ottein Liettuan hallitus tammikuussa 1991;

I.  ottaa huomioon, että tammikuun 13. päivän tapauksen esitutkinnassa Liettuan tasavallan viranomaiset pyysivät aktiivisesti Venäjän federaation toimivaltaisilta viranomaisilta oikeusapua tässä rikosprosessissa mutta Venäjän federaatio ei tehnyt yhteistyötä;

J.  ottaa huomioon, että Venäjän federaation katsotaan aktiivisesti suojelevan päällystöä ja varsinaisia tekijöitä, jotka syyllistyivät viattomiin ja aseettomiin siviileihin kohdistuneisiin aseellisiin hyökkäyksiin, kuten joukkojen komentajana tammikuun 1991 tapahtumien aikana toiminutta Mihail Golovatovia, ja se tekee kaikkensa, jotta nämä välttyisivät joutumasta vastuuseen teoistaan;

K.  huomauttaa, että Venäjän ensimmäinen reaktio tuomioistuimen ratkaisuun oli kielteinen, sillä Venäjän valtionduuma väitti, että oikeudenkäynnillä oli ”poliittiset vaikuttimet” ja se oli ”pyrkimys kirjoittaa uusiksi historiaa”, kun taas Venäjän ulkoministeri ilmoitti, että ”asia ei jää tähän”;

L.  toteaa, että heinäkuun 2018 ja huhtikuun 2019 välisenä aikana Venäjän federaation tutkintakomitea käynnisti rikosoikeudellisia menettelyjä tammikuun 13. päivän tapauksen tutkintaan ja käsittelyyn osallistuneita Liettuan tasavallan syyttäjiä, tutkijoita ja tuomareita vastaan Venäjän federaation rikoslain 299 ja 305 pykälän perusteella, joissa vahvistetaan rikosoikeudellinen vastuu ”syyttömäksi tiedetyn henkilön saattamisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen” ja siitä, että ”tuomari antaa tietoisesti väärän tuomion tai ratkaisun taikka toteuttaa muun tällaisen oikeustoimen”;

M.  katsoo, että tällaiset Venäjän federaation poliittisin perustein nostamat rikossyytteet saattavat johtaa pyrkimyksiin käyttää väärin Interpolin järjestelmää ja muita kahden- ja monenvälisiä yhteistyösopimuksia niin, että tammikuun 13. päivän tapauksen tutkintatuomarien ja asiaa käsittelevien tuomarien oikeuksia rajoitetaan etsintöjen, kuulustelujen ja pidätysten aikana; toteaa, että Venäjän federaatio saattaa yrittää hakea kansainvälistä pidätysmääräystä tässä prosessissa mukana oleville liettualaisille virkamiehille;

N.  huomauttaa, että Venäjän federaation valtion valvonnassa olevissa tiedotusvälineissä käydään propaganda- ja disinformaatiokampanjaa, ja sitä käyvät myös sen viralliset edustajat, jotka kehittelevät salaliittoteorioita tammikuun 13. päivän tapauksesta, ja toteaa, että tämä on osa EU:hun ja demokratioihin kohdistuvia hybridiuhkia;

O.  huomauttaa, että oikeusvaltioperiaate, oikeuslaitoksen riippumattomuus mukaan lukien, on yksi yhteisistä arvoista, joihin EU perustuu; toteaa, että perussopimusten nojalla komission vastuulla on yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa taata oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen unionin perusarvona ja varmistaa, että EU:n oikeutta, arvoja ja periaatteita kunnioitetaan;

P.  toteaa, että minkä tahansa jäsenvaltion tuomarit ovat samalla myös koko Euroopan unionin tuomareita;

Q.  katsoo, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on oikeusvaltioperiaatteen tukipilari ja että se on toimivan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta olennaista; toteaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuus vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa;

R.  huomauttaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevien YK:n perusperiaatteiden mukaan kaikkien valtiollisten ja muiden instituutioiden velvollisuutena on kunnioittaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja toimia sen mukaisesti; ottaa huomioon, että periaatteissa todetaan myös, että oikeusprosessiin ei saa sopimattomasti tai perusteettomasti puuttua(2);

S.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistetaan erityisesti periaatteet, jotka koskevat yhdenvertaisuutta lain edessä, syyttömyysolettamaa ja oikeutta oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa;

T.  huomauttaa, että Venäjän federaatiokin on ratifioinut keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, jonka 1 artiklassa määrätään, että ”sopimuspuolet sitoutuvat tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti antamaan toisilleen mahdollisimman laajalti keskinäistä oikeusapua ryhdyttäessä toimenpiteisiin rikoksen johdosta, jos asian käsittely oikeusapua pyydettäessä kuuluu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaisten toimivaltaan”;

U.  toteaa, että Venäjän federaatio rikkoo yhä useammin kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä sitoumuksia ja omaksuu hyvien naapurisuhteiden vastaisia kantoja, mikä vaarantaa mahdollisuudet tulevaan yhteistyöhön;

1.  ilmaisee solidaarisuutensa ja myötätuntonsa tammikuun 13. päivän tapauksen uhrien omaisille;

2.  toteaa, että Venäjän federaation viranomaisten liettualaisiin tuomareihin ja syyttäjiin kohdistamat toimet loukkaavat perusluonteisia oikeudellisia arvoja ja erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuutta sekä periaatetta, jonka mukaan ihmisoikeuksia ja vapauksia voidaan laillisesti rajoittaa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten kansainvälisessä oikeudessa asetetaan tällaisia rajoituksia;

3.  muistuttaa, että rikossyytteen nostaminen syyttäjiä ja tuomareita vastaan heidän ammattitoimintansa takia on ulkoista vaikuttamista, jolla puututaan lain ensisijaisuuteen ja jota on mahdotonta hyväksyä;

4.  korostaa, että tällaisissa tapauksissa rikosoikeudellisia menettelyjä syyttäjiä ja tuomareita vastaan ei voida pitää legitiimeinä;

5.  tuomitsee jyrkästi nämä kansainvälisen oikeuden perusperiaatteiden ja -normien loukkaukset, joihin Venäjän viranomaiset ovat syyllistyneet, ja vastustaa tällaista poliittisin perustein tapahtuvaa rikossyytteiden nostamista;

6.  ilmaisee solidaarisuutensa niille liettualaisille syyttäjille, tutkijoille ja tuomareille, joita vastaan Venäjän federaatio on nostanut syytteen tässä asiassa, ja tukee Liettuan hallituksen pyrkimyksiä tuoda tämä tapaus päivänvaloon ja rajoittaa Venäjän viranomaisten laittomien syytösten kohteeksi joutuneille aiheutuvaa vahinkoa ja vaaraa;

7.  korostaa, että yleismaailmallisesti tunnustetut takeet tuomarien ja syyttäjien riippumattomuudesta kieltävät puuttumasta millään tavoin oikeudenkäyttöön tuomioistuimessa tai vaikuttamasta vähäisessäkään määrin tuomioon sekä asettamasta tuomaria syytteeseen näin annetusta tuomiosta tai puuttumasta syyttäjänviraston työhön tapausten tutkinnassa;

8.  kehottaa Venäjän federaation viranomaisia päättämään tammikuun 13. päivän tapauksen liettualaisia syyttäjiä, tutkijoita ja tuomareita vastaan käynnistetyt rikosoikeudelliset menettelyt;

9.  kehottaa Venäjän federaation viranomaisia, jotka soveltavat valtioiden välisten suhteiden perustasta Liettuan tasavallan ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan välillä 29. heinäkuuta 1991 tehtyä sopimusta, arvioimaan niiden henkilöiden vastuuvelvollisuuden, jotka johtivat 11.–13. tammikuuta 1991 tapahtunutta hyökkäystekoa Liettuan valtiota vastaan tai osallistuivat siihen, ja avustamaan Liettuan tasavallan lainvalvontaviranomaisia, jotta oikeus toteutuisi tammikuun 13. päivän tapauksessa;

10.  kehottaa Venäjän federaation ja Valko-Venäjän viranomaisia vastaamaan Liettuan tasavallan pyyntöihin, jotka koskevat keskinäistä oikeusapua tammikuun 13. päivän tapauksessa;

11.  kehottaa Venäjän federaation viranomaisia lopettamaan vastuuttomat disinformaatio- ja propagandaväitteet, joita maan virkamiehet ovat esittäneet tammikuun 13. päivän tapauksesta;

12.  kehottaa jäsenvaltioita siinä tapauksessa, että ne saavat Venäjän federaatiolta pyyntöjä keskinäisestä oikeusavusta, joka koskee tammikuun 13. päivän tapauksen tutkimiseen osallistuvia liettualaisia tuomareita ja syyttäjiä vastaan Venäjällä nostettuja rikossyytteitä, käsittelemään tätä tapauksena, jolla on poliittiset vaikuttimet, tekemään tiiviisti yhteistyötä Liettuan viranomaisten kanssa ja kieltäytymään antamasta tässä tapauksessa oikeusapua Venäjän federaatiolle;

13.  kehottaa Interpolin asiakirjojen valvontakomissiota (CCF), jonka vastuulla on estää pidätysmääräysten väärinkäyttö poliittisiin tarkoituksiin, varautumaan mahdollisiin pyyntöihin, jotka koskevat kansainvälisten pidätysmääräysten antamista syytettyinä olevista liettualaisista virkamiehistä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja muita Interpolin perussäännön allekirjoittajamaita jättämään huomiotta kaikki syytettyinä olevista liettualaisista virkamiehistä tehtävät kansainväliset pidätysmääräykset; kehottaa Interpolia olemaan suostumatta mihinkään Venäjän pyyntöihin, jotka koskevat tammikuun 13. päivän tapaukseen liittyviä pidätysmääräyksiä;

14.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pidättäytymään siirtämästä Venäjälle henkilötietoja, joita voitaisiin käyttää rikosoikeudellisissa menettelyissä liettualaisia tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vastaan;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään Venäjän-politiikassaan kokonaisvaltaista yhteistyötä unionin tasolla, sillä johdonmukaisuuden ja koordinoinnin lisääminen on olennaista EU:n toimintapolitiikan vaikuttavuuden parantamisessa, sekä tehostamaan toimia selviytymiskyvyn parantamiseksi ja etsimään käytännön ratkaisuja demokraattisten prosessien ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden tukemiseksi ja vahvistamiseksi;

16.  kehottaa neuvoston ja komission puheenjohtajia, komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita edelleenkin seuraamaan tiiviisti tällaisia tapauksia, ottamaan nämä kysymykset esille eri yhteyksissä ja tapaamisissa Venäjän federaation kanssa ja tekemään parlamentille selkoa keskusteluistaan Venäjän viranomaisten kanssa sekä huolehtimaan siitä, että nämä ovat täysin tietoisia Euroopan unionin yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta tässä asiassa, kuten muissa vastaavissa tapauksissa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asian esille kanssakäymisissään Venäjän viranomaisten kanssa;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä Venäjän federaation ja Valko-Venäjän presidenteille, hallituksille ja parlamenteille.

(1) https://www.europarl.europa.eu/ep-live/fi/committees/video?event=20191112-0900-COMMITTEE-LIBE
(2) https://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/IndependenceJudiciary.aspx


Toimenpiteet, joilla puututaan Airbus-kiistaa koskevan WTO:n päätöksen vaikutukseen Euroopan maatalouteen
PDF 121kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 toimenpiteistä, joilla puututaan Airbus-kiistaa koskevan WTO:n päätöksen vaikutukseen Euroopan maatalouteen (2019/2895(RSP))
P9_TA(2019)0082RC-B9-0197/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon WTO:n välimiehen Airbus-tukikiistassa (DS316) 2. lokakuuta 2019 tekemän päätöksen, jonka mukaan Yhdysvallat saa määrätä 7,5 miljardin dollarin (6,8 miljardin euron) arvosta EU:n vientiin kohdistuvia vastatoimia,

–  ottaa huomioon WTO:n riitojenratkaisuelimen 14. lokakuuta 2019 tekemän virallisen päätöksen, jossa näille vastatoimille näytetään vihreää valoa,

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen päätöksen ottaa 18. lokakuuta 2019 alkaen käyttöön joitakin maataloustuotteita ja joitakin muita kuin maataloustuotteita koskeva uusi 25 prosentin arvotulli ja muita kuin maataloustuotteita koskeva 10 prosentin arvotulli,

–  ottaa huomioon sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteutettavista maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 kumoamisesta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1144/2014(1), jäljempänä ’menekinedistämisasetus’, asiaa koskevat artiklat sekä sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteutettavien maataloustuotteita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien vuotuisen työohjelman 2020 hyväksymisestä 18. marraskuuta 2019 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen,

–  ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013(2), jäljempänä ’yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus’, asiaa koskevat artiklat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat on EU28:n maataloustuotteiden viennin tärkein kohdemaa, että kyseisen viennin arvo oli 22,3 miljardia euroa vuonna 2018 (16,2 prosenttia kaikesta maatalous- ja elintarviketuotteiden viennistä) ja että Yhdysvallat on näin ollen korvaamaton markkina-alue sekä viennin arvon että määrän puolesta;

B.  ottaa huomioon, että uusien tullien kohteeksi joutuu 4,3 miljardin euron arvosta maatalous- ja elintarvikealan vientituotteita (60 prosenttia vastatoimien kokonaisarvosta) ja tullimaksujen tuotto tulee olemaan 1,1 miljardia euroa;

C.  toteaa, että Yhdysvaltojen päätös vaikuttaa eniten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Ranskaan, Espanjaan, Italiaan, Saksaan ja Irlantiin mutta myös muiden EU:n jäsenvaltioiden maatalous- ja elintarvikealaan kohdistuu kielteisiä vaikutuksia;

D.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen pakotteet kohdistuvat pääasiassa EU:n tunnusomaisiin korkean lisäarvon maataloustuotteisiin, joista monet ovat EU:n laatujärjestelmällä suojattuja (viini ja väkevät alkoholijuomat, kuten mallasviski, oliiviöljy ja maitotuotteet, kuten voi ja juusto);

E.  ottaa huomioon, että kohteena on myös muita maataloustuotteita, kuten syötäväksi tarkoitetut oliivit, sianliha, kahvi, makeat keksit ja pikkuleivät, hedelmäjalosteet, sitrushedelmät, simpukat, liköörit ja kašmir, vaikkakin vähäisemmässä määrin;

F.  toteaa, että viljelijät ja elintarvikeketjun toimijat ovat Venäjän asettaman tuontikiellon ohella jälleen joutuneet muiden kuin maataloustuotteiden kauppaa koskevan riidan uhreiksi ja että Yhdysvaltojen päätös soveltaa näitä tulleja on voimassa toistaiseksi, kunnes jäsenvaltiot noudattavat WTO:n päätöstä Airbus-kiistassa;

G.  toteaa, että Yhdysvaltojen vastatoimet aiheuttavat eurooppalaisille tuottajille lisää taloudellista ja oikeudellista epävarmuutta luonnostaankin epävakaalla alalla ja lisäävät epävakautta EU:n sisämarkkinoilla, joilla jo nyt ilmenee Venäjän tuontikiellosta aiheutuvia häiriöitä ja joilla on valmistauduttava Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisesta EU:sta eroamisesta aiheutuviin taloudellisiin seurauksiin;

H.  toteaa, että Yhdysvallat voi lainsäädäntönsä nojalla ottaa käyttöön ns. tullikarusellin, joka vaikuttaisi muihinkin tuotteisiin, lisäisi vastatoimien taloudellisia seurauksia ja vaikuttaisi suhteettomasti maatalous- ja elintarvikealaan;

I.  ottaa huomioon, että Boeingin tukia koskeva kiista on edelleen ratkaistavana WTO:ssa;

J.  ottaa huomioon, että joillakin aloilla, kuten syötäväksi tarkoitetut oliivit (joihin Yhdysvallat on soveltanut tulleja marraskuusta 2017 lähtien) ja oliiviöljy, Yhdysvaltojen päätös pahentaa sisämarkkinoiden jo entisestään heikkoa tilannetta ja että toisilla aloilla, kuten viini, viski ja maitotuotteet, se uhkaa aiheuttaa vakavia yleisiä markkinahäiriöitä; katsoo, että tämä päätös uhkaisi näin ollen kasvua, investointeja ja työpaikkojen luomista ja vähentäisi merkittävästi kilpailukykyä ja supistaisi markkinaosuutta, joiden kehittäminen on kestänyt vuosia ja joiden menetyksestä on vaikea toipua;

K.  ottaa huomioon, että tullit johtavat kuluttajahintojen huomattavaan nousuun ja aiheuttavat taloudellisia ja työpaikkojen menetyksiä yrityksille Atlantin molemmin puolin, mikä hyödyttää viime kädessä EU:n ja Yhdysvaltojen ulkopuolisia tuottajia;

L.  toteaa, että EU:n nykyisten sääntöjen mukaan Yhdysvaltojen markkinoille kohdistuvia, jo hyväksyttyjä myynninedistämiskampanjoita ei voida suunnata uudelleen ja että jotkut jo toteutetut erittäin arvokkaiden tuotteiden edistämistoimet saattavat osoittautua merkityksettömiksi, jos Yhdysvaltojen tulleja ryhdytään soveltamaan;

M.  toteaa, että jo lähtökohdiltaan herkkä EU:n maatalous on yhä tiiviimmin integroitunut kansainvälisille markkinoille ja että tässä tilanteessa rakentavien kauppasuhteiden merkitys korostuu ja on tärkeää ylläpitää korkealaatuisten tuotteiden elintarvikeketjua, joka pystyy vastaamaan kuluttajien kysyntään;

1.  on syvästi huolissaan epäsuorasta vahingosta, jota EU:n maatalous- ja elintarvikealalle ja koko elintarvikeketjulle koituu siksi, että Yhdysvallat on päättänyt määrätä EU:lle vastatoimia Airbus-kiistan vuoksi; pitää kestämättömänä sitä, että maatalousala joutuu kantamaan suuren osan aivan eri alalla alkunsa saaneen riidan kustannuksista; pitää valitettavana päätöstä asettaa tulleja näin monille maataloustuotteille;

2.  pitää erittäin valitettavana, ettei Yhdysvallat yhtynyt EU:n pyrkimyksiin löytää ajoissa neuvotteluratkaisu ennen tullien soveltamista; korostaa olevansa huolissaan siitä, että Yhdysvallat on toistaiseksi kieltäytynyt tekemästä yhteistyötä EU:n kanssa molempien osapuolten ilma-alusteollisuutta hyödyttävän nopean ratkaisun löytämiseksi pitkään jatkuneeseen Airbus–Boeing-kiistaan;

3.  tukee komission pyrkimyksiä ja kehottaa sitä jatkamaan ponnistelujaan löytää neuvotteluratkaisuja osapuolten välisten nykyisten kauppajännitteiden lieventämiseksi;

4.  korostaa, että EU:n vastauksen on oltava koordinoitu ja yhtenäinen varsinkin, koska tullien on tarkoitus vaikuttaa epätasaisesti eri jäsenvaltioihin ja aiheuttaa hajaannusta EU:n riveissä;

5.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoita, jotta voidaan havaita ajoissa tullien soveltamisesta aiheutuvat häiriöt, kumulatiiviset vaikutukset muun markkinakehityksen kanssa, mukaan lukien meneillään olevan Venäjän tuontikiellon vaikutus, ja poistettujen tuotteiden kerrannaisvaikutukset elintarvikeketjuun;

6.  kehottaa komissiota tutkimaan näiden vastatoimien vaikutusta asianomaisiin aloihin ja sisämarkkinoihin ja aloittamaan tarvittaessa nopeasti – WTO:n sääntöjen ja talousarvion asettamissa rajoissa – tuen antamisen pahimmin kärsimään joutuneille aloille; pitää tässä yhteydessä erittäin valitettavana, että vuoden 2020 talousarviossa ei ole tähän tarkoitukseen asianmukaista rahoitusta;

7.  kehottaa komissiota harkitsemaan yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvien välineiden, kuten yksityisen varastoinnin ja markkinoilta poistamisen, käyttöä sekä hyödyntämään kaikkia uusia tai muita käytettävissä olevia välineitä ja asiaankuuluvia toimenpiteitä sisämarkkinoilla ilmenevien häiriöiden torjumiseksi;

8.  on tyytyväinen komission ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo tarkistaa yhteisen markkinajärjestelyn alaan kuuluvia voimassa olevia EU:n säädöksiä siten, että toimijat voivat pidentää menekinedistämiskampanjoidensa kestoa Yhdysvalloissa ja että kolmansissa maissa käynnissä olevien menekinedistämiskampanjoiden hallinnointia voidaan joustavoittaa, jotta toimijat voivat reagoida muuttuvaan tilanteeseen ja vahvistaa toimiaan Yhdysvalloissa ja jotta voidaan torjua kuluttajiin kohdistuvia vaikutuksia tai tarvittaessa suunnata huomio vaihtoehtoisiin markkinoihin ja kohdentaa uudelleen Yhdysvaltojen markkinoille jo hyväksytyt toimet; pyytää komissiota tekemään nämä muutokset mahdollisimman pian ja hyväksymään täydentäviä toimenpiteitä, joilla lisätään joustavuutta menekinedistämisasetuksen mukaisten menekinedistämiskampanjoiden hallinnoinnissa;

9.  korostaa, että Yhdysvaltojen pakotteet ovat poikkeuksellisia ja että toimijat eivät olisi voineet ennakoida ja hallita niitä; pyytää siksi komissiota mukauttamaan valvonta- ja tarkastussääntöjä siten, ettei toimijoita rangaista väistämättömistä mukautuksista, joita niiden on tehtävä menekinedistämistoimiin, tai jo suunniteltujen menekinedistämistoimien toteuttamatta jättämisestä;

10.  kehottaa komissiota toteuttamaan horisontaalisia tiedotus- ja menekinedistämistoimia, jotka voivat olla korkean tason vierailuja tai osallistumista kansainvälisesti merkittäville messuille ja näyttelyihin ja joilla pyritään parantamaan kyseisten tuotteiden tuotekuvaa ja lisäämään niiden myynninedistämistä menekinedistämisasetuksen 2 ja 9 artiklan mukaisesti;

11.  toteaa, että komissio olisi tämän nimenomaisen markkinaongelman vuoksi harkittava menekinedistämisasetuksen 15 ja 19 artiklan säännösten käyttöä, jotta voidaan tukea toimijoita, joiden on tehostettava toimiaan päästäkseen Yhdysvaltojen markkinoille, ja lieventää markkinoille pääsyn esteitä;

12.  pyytää komissiota hyväksymään käytettävissä olevien enimmäismäärien rajoissa täydentäviä ehdotuspyyntöjä ja lisäämään menekinedistämismäärärahoja vuodeksi 2019, koska vuotuiset määrärahat on jo sidottu, jotta ei viivästytettäisi nopeaa reagoimista Yhdysvaltojen vastatoimiin;

13.  kannattaa horisontaalisen menekinedistämisasetuksen tehostamista ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä myös kansallisten kaupanedistämiskeskusten asiantuntemusta, jotta autetaan toimijoita laajentamaan ja vahvistamaan asemaansa kolmansien maiden markkinoilla ja löytämään uusia myyntikanavia EU:n tuotteille yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistusta ja menekinedistämisasetuksen seuraavaa tarkistamista silmällä pitäen;

14.  korostaa, että näissä olosuhteissa on olennaisen tärkeää välttää YMP:n määrärahojen lisäleikkauksia ja jatkaa YMP:n kriisivarauksen uudistamista, koska maatalousala on yhä alttiimpi epävakaudelle ja poliittisista syistä johtuville kansainvälisille kriiseille, jotka edellyttävät järeitä ja tehokkaita budjettitoimia;

15.  korostaa tarvetta monipuolistaa vientimarkkinoita ja turvata Yhdysvaltojen tullien kohteena olevien maatalous- ja elintarviketuotteiden markkinoillepääsy poistamalla sitkeät tekniset esteet, jotka ovat estäneet toimijoita hyödyntämästä täysimääräisesti muiden kauppasopimusten tarjoamia vientimahdollisuuksia;

16.  kannattaa edelleen vankkumatta vapaakauppaa ja avoimia markkinoita, koska ne ovat lisänneet monien pienten ja keskisuurten yritysten taloudellisia ja työllistämismahdollisuuksia Yhdysvalloissa ja EU:ssa, ja korostaa sekä EU:ta että Yhdysvaltoja hyödyttävien rakentavien kauppasuhteiden merkitystä;

17.  painottaa kannattavansa sääntöihin perustuvan kauppajärjestelmän säilyttämistä ja tukevansa WTO:ta toimielimenä mutta tunnustaa samalla tarpeen toteuttaa kattava uudistus, erityisesti WTO:n valituselimen osalta;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 317, 4.11.2014, s. 56.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.


WTO:n valituselimen kriisi
PDF 112kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 WTO:n valituselimen kriisistä (2019/2918(RSP))
P9_TA(2019)0083B9-0181/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 1994 Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

–  ottaa huomioon riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 17 artiklan, jolla perustetaan WTO:n riitojenratkaisuelimen pysyvä valituselin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin, Kiinan, Kanadan, Intian, Norjan, Uuden-Seelannin, Sveitsin, Australian, Korean tasavallan, Islannin, Singaporen, Meksikon, Costa Rican ja Montenegron tiedonannon WTO:n yleisneuvostolle 11. joulukuuta 2018 (WT/GC/W/752/Rev.2) sekä Euroopan unionin, Kiinan, Intian ja Montenegron tiedonannon WTO:n yleisneuvostolle 11. joulukuuta 2018 (WT/GC/W/753/Rev.1),

–  ottaa huomioon riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 25 artiklan nojalla EU:n ja Kanadan välillä 25. heinäkuuta 2019 sovitun valitusten välimiesmenettelyä koskevan väliaikaisjärjestelyn sekä Norjan kanssa 21. lokakuuta 2019 sovitun vastaavan järjestelyn,

–  ottaa huomioon valituselimen toimintaa käsittelevän, WTO:n yleisneuvoston alaisen epävirallisen prosessin ja Uuden-Seelannin suurlähettilään David Walkerin selonteot WTO:n yleisneuvostolle 28. helmikuuta 2019 (JOB/GC/215), 7. toukokuuta 2019 (JOB/GC/217), 23. heinäkuuta 2019 (JOB/GC/220) ja 15. lokakuuta 2019 (JOB/GC/222) sekä suurlähettiläs Walkerin yleisneuvostolle 15. lokakuuta 2019 esittämän ehdotuksen valituselimen toimintaa koskevaksi yleisneuvoston päätökseksi, joka on hänen antamansa selonteon liitteenä,

–  ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2019 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että WTO perustettiin vahvistamaan monenvälisyyttä sekä edistämään osallistavaa maailmantaloutta ja avointa, sääntöihin perustuvaa ja syrjimätöntä monenvälistä kauppajärjestelmää;

B.  ottaa huomioon, että WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä, joka on luonteeltaan sitova, kaksivaiheinen ja riippumaton ja jonka sovittelijat ovat puolueettomia, on menestyksekkäästi edistänyt WTO:n sääntöjen noudattamista sekä monenvälisen kauppajärjestelmän turvallisuutta ja ennustettavuutta, minkä ansiosta on vältetty yksipuolisia toimenpiteitä;

C.  ottaa huomioon, että WTO:n valituselimellä on keskeinen rooli WTO:n riitojenratkaisujärjestelmässä;

D.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat on vuodesta 2017 estänyt seitsenjäsenisen valituselimen jäsenten uusimisen ja hylännyt useita ehdotuksia käynnistää valintaprosessi jäljellä olevien avoimien toimien täyttämiseksi;

E.  ottaa huomioon, että valituselimen kolmesta jäljellä olevasta jäsenestä kahden toimikausi päättyy 10. joulukuuta 2019 eikä valituselin voi sen jälkeen enää käsitellä mahdollisia uusia valituksia, koska siihen tarvitaan kolme jäsentä;

1.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, että jos ratkaisua ei löydetä, valituselin ei voi enää toimia 10. joulukuuta 2019 jälkeen, millä voi olla erittäin vakavia seurauksia sääntöihin perustuvalle monenväliselle kauppajärjestelmälle;

2.  pitää valitettavana, että käynnissä olevat WTO:n jäsenten väliset keskustelut eivät ole vielä tuottaneet myönteisiä tuloksia;

3.  antaa täyden tukensa suurlähettiläs Walkerin vetämälle epäviralliselle prosessille ja katsoo hänen ehdotustensa tarjoavan erittäin hyvän perustan löytää tyydyttävä ratkaisu, jossa ratkaistaan valituselimen toimintaa ja sen uudistamistarvetta koskevat yhteiset huolenaiheet; kehottaa kaikkia WTO:n jäseniä osallistumaan rakentavasti näihin keskusteluihin, jotta voidaan mahdollisimman pian täyttää avoimet toimet ja varmistaa samalla, että WTO:lla on tarpeidensa mukaiset taloudelliset ja henkilöresurssit;

4.  kehottaa komissiota jatkamaan yhteydenpitoa kaikkiin WTO:n jäseniin, Yhdysvallat mukaan lukien, jotta nimitysmenettely voidaan käynnistää uudelleen ensi tilassa, tarvittaessa myös 10. joulukuuta 2019 jälkeen;

5.  tukee EU:n viimeaikaisia aloitteita tehdä EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa väliaikaisjärjestelyitä sellaisten ratkaisujen löytämiseksi, jotka säilyttävät EU:lla oikeuden ratkaista kauppakiistat WTO:n sitovan, kaksivaiheisen, riippumattoman ja puolueettoman menettelyn avulla, ja toteaa samalla, että pysyvä valituselin on edelleen EU:n strategian keskeinen tavoite;

6.  muistuttaa parlamenttien välisen vuoropuhelun olevan tärkeä keino edistää käynnissä olevia keskusteluja ja saavuttaa myönteinen lopputulos;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, WTO:n jäsenten hallituksille ja parlamenteille sekä WTO:n pääjohtajalle.


Meneillään olevat neuvottelut EU:n ja AKT-valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta
PDF 122kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. marraskuuta 2019 meneillään olevista neuvotteluista Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta (2019/2832(RSP))
P9_TA(2019)0084B9-0175/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus)(1) ja siihen vuosina 2005 ja 2010 tehdyt tarkistukset(2),

–  ottaa huomioon komission 12. joulukuuta 2017 antaman suosituksen neuvoston päätökseksi luvan antamisesta neuvottelujen aloittamiseen Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten välisen kumppanuussopimuksen tekemiseksi(3),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen(4) ja 14. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman tulevista neuvotteluista Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta(5),

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset meneillään olevista neuvotteluista Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta (O-000035/2019 – B9-0057/2019) ja O-000036/2019 – B9‑0058/2019,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että neuvottelut Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta ovat edelleen käynnissä ja niiden odotetaan jatkuvan alun perin kaavailtua pidempään;

B.  toteaa, että Cotonoun sopimuksen vahvuus ja säännöstö perustuvat tiettyihin ainutlaatuisiin ominaispiirteisiin, joita on ylläpidettävä ja vahvistettava;

C.  katsoo, että AKT:n ja EU:n suhteet ovat erittäin tärkeät erityisesti nykytilanteessa, jossa monenväliseen järjestelmään kohdistuu paineita ja se asetetaan kyseenalaiseksi; toteaa, että Cotonoun sopimus on keskeinen osa monenvälistä järjestelmäämme, kun otetaan huomioon sen yhdistämien valtioiden määrä sekä kumppanuuden sisältö ja rakenne, ja katsoo, että kumppanuus olisi tuotava paremmin esille ja sille olisi annettava enemmän näkyvyyttä Yhdistyneissä kansakunnissa ja muilla maailmanlaajuisilla foorumeilla; ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö teki vuonna 2015 merkittäviä maailmanlaajuisia sitoumuksia osana Agenda 2030 -toimintaohjelmaa ja kestävän kehityksen tavoitteita, Pariisin sopimusta ja Addis Abeban toimintaohjelmaa, ja katsoo, että AKT-maiden ja EU:n yhteistyö on olennaisen tärkeää näiden maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

D.  katsoo, että EU:n ja AKT-ryhmän välisen parlamentaarisen ulottuvuuden vahvistamisen siten, että varmistetaan sen tehostaminen ja edustavuus, olisi oltava keskeinen osa AKT-maiden ja EU:n uutta kumppanuutta;

E.  ottaa huomioon, että AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kokousten järjestämistiheys ja moninaisuus ovat vuosien kuluessa mahdollistaneet johdonmukaisen vuoropuhelun, jolla edistetään tehokkaasti parlamentaarisen diplomatian lujittamista; katsoo, että nykyisen kansainvälisen ilmapiirin olisi kannustettava AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita etenemään tässä parlamentaarisessa vuoropuhelussa ja tehostamaan sitä;

1.  pitää myönteisenä tähän mennessä saavutettua edistymistä sopimuksen perustan strategisia painopisteitä koskevissa neuvotteluissa sekä alueellisten pöytäkirjojen parissa tehtävää työtä;

2.  panee merkille, että sopimuksen muiden osien neuvottelemiseen tarvitaan enemmän aikaa ja että neuvotteluja ei saatu päätökseen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lokakuun 2019 loppuun mennessä;

3.  ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen voimassaolo päättyy helmikuussa 2020, ja pitää sen vuoksi myönteisenä AKT–EU-ministerineuvoston päätöstä antaa AKT–EU-suurlähettiläskomitealle valtuudet hyväksyä siirtymätoimenpiteitä, kunnes AKT-maiden ja EU:n uusi kumppanuus tulee voimaan;

4.  vahvistaa vakaasti Cotonoun sopimuksen jälkeisestä kehyksestä lokakuussa 2016 ja kesäkuussa 2018 antamissaan kahdessa päätöslauselmassa ilmaisemansa kannan ja katsoo, että joistakin Cotonoun sopimuksen keskeisistä osista on muistutettava painokkaasti, jotta ne voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon vielä käymättä olevien neuvottelujen aikana;

5.  muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa tulevan sopimuksen parlamentaarista ulottuvuutta, joka edellyttää demokraattisen vastuuvelvollisuuden varmistamista kaikilla tasoilla; korostaa, että AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen olisi oltava mukana institutionaalisessa kehyksessä; pitää tätä vaatimusta ehdottomana, jotta Euroopan parlamentti voi antaa hyväksyntänsä tulevalle sopimukselle;

6.  muistuttaa, että AKT:n ja EU:n yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on merkittävä rooli tulevan sopimuksen demokraattisen valvonnan varmistamisessa, ja kehottaa jälleen vahvistamaan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen neuvoa-antavaa roolia ja valvontatehtävää; on vakuuttunut, että AKT–EU-tasolla tarvitaan säännöllisiä kokouksia vahvan kumppanuuden takaamiseksi;

7.  katsoo, että AKT:n ja EU:n yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden arvioinnissa; on vakuuttunut, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous edistää keskustelua maailmanlaajuisista haasteista, kuten ihmisoikeuksista, demokratiasta, hyvästä hallintotavasta, sukupuolten tasa-arvosta, rauhasta ja turvallisuudesta sekä ilmastosta, ympäristöstä ja biologisesta monimuotoisuudesta;

8.  toistaa sitoutumisensa monenvälisyyteen ja kehottaa koordinoimaan toimintaa erityisesti yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puitteissa, jotta kansainvälisillä foorumeilla voidaan hyväksyä AKT:n ja EU:n yhteinen kanta; korostaa tarvetta pitää tiiviimmin yhteyttä muihin kansainvälisiin kumppaneihin sekä kansalaisyhteiskuntaan valmistauduttaessa monenvälisiin neuvotteluihin;

9.  katsoo, että yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa olisi oltava yhtä monta edustajaa sekä EU:sta että AKT-maista ja että sen olisi kokoonnuttava täysistuntoon kahdesti vuodessa vuorotellen Euroopan unionissa ja jossakin AKT-valtiossa;

10.  korostaa, että parlamentaaristen alueellisten kumppanuuskomiteoiden on kokoonnuttava kerran vuodessa kullakin alueella ja että niiden kokoontuminen ei saisi olla kiinni alueellisen kumppanuusneuvoston kokousten koolle kutsumisesta; korostaa lisäksi, että uuden sopimuksen mukaista EU:n ja AKT-maiden kumppanuuden alueellistamista, jolla on tarkoitus kannustaa AKT-maita syvempään alueelliseen yhdentymiseen, ei saisi toteuttaa siten, että se heikentää sopimuksen yleisiä yhteisiä tavoitteita;

11.  toistaa, että jotkut Cotonoun sopimuksen ainutlaatuisista piirteistä, eli ihmisoikeuksien, demokratian, perusvapauksien, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, on säilytettävä ja niitä on vahvistettava;

12.  korostaa, että uudessa sopimuksessa olisi vahvistettava edelleen tasavertaisen kumppanuuden ajatusta ja otettava samalla huomioon kunkin maan erityispiirteet sekä AKT-maiden ja EU:n yhteistyö yhtenäisinä ja toisiaan tukevina kumppaneina monenvälisessä järjestelmässä; huomauttaa, että uuden sopimuksen on siksi mahdollistettava se, etteivät suhteet enää rajoitu pelkkään avun antamiseen ja saamiseen;

13.  toistaa pitävänsä poliittista vuoropuhelua tärkeänä sekä yhteisten arvojemme puolustamisessa että kumppanuuden olennaisena osana ja kehottaa käyttämään poliittista vuoropuhelua järjestelmällisesti sekä tehokkaammin ja ennakoivammin, jotta voidaan ehkäistä ennalta poliittisia kriisejä;

14.  pitää valitettavana, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet joissakin maissa, ja toistaa, että tulevassa sopimuksessa olisi vahvistettava kansalaisyhteiskunnan roolia, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, ihmisoikeus- ja yhteisöryhmät, maahanmuuttajayhteisöt, kirkot ja uskonnolliset yhdistykset ja yhteisöt sekä erityisesti nuorten ja naisten edustajat, jotta voidaan turvata vammaisten henkilöiden edut, sekä yhteiskunnalliset liikkeet ja ammattiliitot, alkuperäiskansat ja säätiöt sekä syrjittyjen haavoittuvassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden henkilöiden edustus, ja katsoo, että tämä olisi saavutettava poliittisella vuoropuhelulla ja kaikilla tasoilla;

15.  kehottaa asettamaan köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen edistämisen AKT-maiden ja EU:n yhteistyön yleistavoitteiksi ”ketään ei jätetä” -periaatteen mukaisesti; toistaa, että syrjäytymisen, syrjinnän ja eriarvoisuuden torjunnan on oltava sopimuksen ytimessä;

16.  muistuttaa, että tulevan sopimuksen ihmisoikeuksia koskevaan osaan olisi sisällytettävä nimenomainen maininta kaikenlaisen syrjinnän torjumisesta, mukaan lukien seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuva tai lapsiin, siirtymään joutuneisiin ihmisiin, ikääntyneisiin tai vammaisiin henkilöihin kohdistuva syrjintä;

17.  korostaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen merkitystä kehitystä edistävänä tekijänä ja kehottaa EU:ta ja AKT-maita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon läpileikkaavana kysymyksenä sopimukseen; korostaa, että osapuolten on tärkeää sitoutua seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin ja panna täysimääräisesti täytäntöön kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma;

18.  odottaa, että EU kiinnittää rahoitustukea myöntäessään asianmukaista huomiota kumppanimaiden toimintapolitiikkoihin ja niiden kohtaamiin haasteisiin ottaen erityisesti huomioon, että suurin osa muuttoliikkeistä tapahtuu AKT-maiden välillä; toistaa, että tulevalla sopimuksella on tarjottava apua vastaanottaville yhteisöille, joissa on paljon siirtymään joutuneita ihmisiä, ja puututtava pakkomuuton perimmäisiin syihin kattavalla ja oikeuslähtöisellä tavalla;

19.  pitää myönteisenä, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on asetettu tulevan sopimuksen keskeiseksi tavoitteeksi, ja toistaa vaatimuksensa vahvojen seurantamekanismien luomisesta sen varmistamiseksi, että sopimuksen täytäntöönpano edistää tehokkaasti ja tukee kestävän kehityksen tavoitteita; korostaa tarvetta ottaa huomioon monialaiset kysymykset, kuten ekologinen kestävyys, ilmastonmuutostavoitteet, sukupuolinäkökohdat ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ja sisällyttää ne osaksi kaikkia tulevan sopimuksen toimintapolitiikkoja, suunnitelmia ja toimia;

20.  muistuttaa, että talouskumppanuussopimusten keskeisenä tavoitteena on edistää pitkän aikavälin kehitystä ja alueellista yhdentymistä; korostaa, että kauppasopimuksilla olisi edistettävä kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia, ja vaatii, että näiden olisi oltava erottamaton osa tulevaa sopimusta;

21.  kehottaa sisällyttämään kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia koskevia täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä järjestelmällisesti kaikkiin parhaillaan neuvoteltavana oleviin ja tuleviin talouskumppanuussopimuksiin sekä analysoimaan perusteellisesti sitä, miten talouskumppanuussopimukset vaikuttavat paikallisiin talouksiin ja alueiden sisäiseen kauppaan, jotta voidaan ottaa huomioon sopimusten täytäntöönpanoon liittyvät, alueellista yhdentymistä ja teollistumista koskevat huolenaiheet;

22.  katsoo, että Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpano edellyttää paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden vahvaa osallistumista, jotta voidaan lisätä demokraattista omavastuullisuutta; pitää tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta hyödyllisenä AKT:n ja EU:n vertaisseuranta-, vastuuvelvollisuus- ja arviointimekanismia, johon osallistuu kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisöjen edustajia ja jonka tehtävänä on laatia vuosittain päätelmiä ja suosituksia jatkotoimia varten;

23.  muistuttaa, että yksityinen sektori on keskeinen kumppani kestävän kehityksen saavuttamisessa, talouskasvun edistämisessä ja köyhyyden vähentämisessä; kehottaa sisällyttämään tulevaan sopimukseen selkeitä määräyksiä kehityskumppanuuksiin osallistuvien yritysten roolista ja vastuista sekä edistämään yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita, YK:n Global Compact -aloitetta, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita, Kansainvälisen työjärjestön keskeisiä työnormeja, ympäristönormeja ja YK:n korruption vastaista yleissopimusta;

24.  muistuttaa neuvotteluosapuolille esittämästään kehotuksesta sisällyttää uuteen sopimukseen pitkälle meneviä määräyksiä laittomien rahavirtojen ja veronkierron torjumiseksi sekä tarjota teknistä ja rahoitusapua kehitysmaille, jotta ne pystyvät soveltamaan uusia globaaleja normeja, joilla torjutaan veronkiertoa; toteaa, että nämä normit kattavat muun muassa automaattisen tietojenvaihdon, tiedot yhtiöiden todellisista omistajista ja edunsaajista sekä monikansallisten yhtiöiden julkisen maakohtaisen raportoinnin ja niillä pyritään estämään veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa G20:n ja OECD:n mallien pohjalta;

25.  toistaa, että EU:n kanssa muuttoliikekysymyksissä tehtävän yhteistyön asettaminen tuen myöntämisen ehdoksi ei vastaa kehitysyhteistyön tuloksellisuuden sovittuja periaatteita;

26.  muistuttaa, että Euroopan parlamentille on tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti neuvottelumenettelyn kaikissa vaiheissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti, ja toistaa, että olisi sovittava kansainvälisten sopimusten koko elinkaaren ajan noudatettavien, yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevien käytännön järjestelyjen parantamisesta;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT-ministerineuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionin komissiolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajistolle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(2) EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(3) COM(2017)0763.
(4) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 2.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0267.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö