Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT 311 artiklan ja 312 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1),

–  ottaa huomioon komission 2. toukokuuta 2018 antaman ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta(2),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(3),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa väliaikaisen mietinnön monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi(4),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin(5),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) ja Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) tukea varten vuonna 2021 sekä asetusten (EU) N:o 228/2013, (EU) N:o 229/2013 ja (EU) N:o 1308/2013 muuttamisesta vuoden 2021 varojen ja niiden jaon osalta sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 muuttamisesta vuoden 2021 varojen ja asetusten soveltamisen osalta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen(7) 16 kohdan,

–  ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(8) 10 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0099/2020),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 25 artiklan mukaisesti komission olisi pitänyt esittää ehdotuksensa uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi ennen 1. tammikuuta 2018, mutta se päätti sen sijaan lykätä sitä useammalla kuukaudella;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti oli 14. maaliskuuta 2018 ensimmäinen unionin toimielin, joka hyväksyi kantansa vuoden 2020 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ja vahvisti sitä koskevat painopisteensä;

C.  ottaa huomioon, että komissio esitti 2. toukokuuta 2018 useita säädösehdotuksia, jotka koskivat vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä ja unionin omia varoja, ja sen jälkeen säädösehdotuksia unionin uusien ohjelmien perustamisesta ja välineiden käyttöönotosta; ottaa huomioon, että tässä ehdotuksessa monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä oli 1 134,6 miljardia euroa vuoden 2018 hinnoissa eli 1,11 prosenttia kriisiä edeltävästä EU-27:n BKTL:sta(9) (mukaan lukien 0,03 prosenttia Euroopan kehitysrahastosta), joka merkitsi huomattavaa vähennystä arvioituun vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen 1,16 prosentin osuuteen EU-27:n BKTL:sta verrattuna ja jonka ilmoitettuna tavoitteena oli luoda perusta nopeille neuvotteluille, jotka oli määrä saada päätökseen ennen vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleja;

D.  ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 14. marraskuuta 2018 väliaikaisen mietintönsä, joka sisälsi yksityiskohtaisia lukuja, joiden mukaan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä oli 1 324,1 miljardia euroa vuoden 2018 hinnoissa (1,3 prosenttia EU-27:n BKTL:sta), sekä tarkistuksia ja muodosti parlamentin neuvotteluvaltuutuksen, ja että parlamentti on siitä lähtien ollut valmis aloittamaan neuvottelut neuvoston kanssa sopimuksen saavuttamiseksi hyvissä ajoin; ottaa huomioon, että tämä neuvotteluvaltuutus vahvistettiin uudelleen 10. lokakuuta 2019;

E.  ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi marraskuun 2018 ja huhtikuun 2019 välisenä aikana ennätyksellisen nopeasti neuvotteluvaltuudet tai ensimmäisen käsittelyn kannat lähes kaikista alakohtaisista ohjelmista ja suostui neuvottelemaan useita osittaisia sopimuksia ja yhteisymmärrysasiakirjoja neuvoston kanssa, jotta uusien ohjelmien perustaminen ei viivästyisi; ottaa huomioon, että neuvosto on valmistellut monivuotista rahoituskehystä varten neuvottelupaketteja, joihin sisältyy huomattava määrä tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluvia alakohtaisia säännöksiä, ja toteaa, että tämä menetelmä on estänyt neuvostoa neuvottelemasta parlamentin kanssa alakohtaisten säädösten keskeisistä näkökohdista sekä oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdotuksesta;

F.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on jo pidentänyt useita kertoja määräaikaa päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen monivuotisesta rahoituskehyksestä, mikä on käytännössä vähentänyt todellisia mahdollisuuksia varmistaa sujuva siirtyminen vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen;

G.  ottaa huomioon, että neuvoston puheenjohtajavaltiona toiminut Suomi toimitti ensimmäiset luvut yleisten asioiden neuvostolle ja Eurooppa-neuvostolle vasta joulukuussa 2019 eli yli 18 kuukautta komission ehdotusten jälkeen; ottaa huomioon, että Suomen puheenjohtajakauden ehdotuksessa jätettiin täysin huomiotta parlamentin kanta;

H.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan koolle kutsumassa monivuotista rahoituskehystä käsitelleessä Eurooppa-neuvoston ylimääräisessä kokouksessa 20–21. helmikuuta 2020 ei saatu aikaan päätelmiä;

I.  ottaa huomioon, että ylimääräisen huippukokouksen epäonnistumisen jälkeen Eurooppa-neuvosto on nyt selvästi jäljessä vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen vuoden 2013 aikataulusta, josta Eurooppa-neuvosto pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen 8. helmikuuta 2013; ottaa huomioon, että tätä seuranneiden parlamentin ja neuvoston välisten neuvottelujen jälkeen monivuotinen rahoituskehys ja alakohtaiset säädökset hyväksyttiin hyvin myöhäisessä vaiheessa, mikä johti vakaviin viivästyksiin vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen siirtymisessä ja unionin ohjelmien käynnistämisessä ja aiheutti vaikeuksia edunsaajille ja kansalaisille erityisesti yhteistyössä hallinnoitavissa ohjelmissa;

J.  katsoo, että useiden viivästysten vuoksi ja riippumatta siitä, milloin Eurooppa-neuvosto lopulta antaa päätelmänsä, tällä hetkellä on olemassa konkreettinen riski, että seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ei päästä sopimukseen ajoissa, jotta se voisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2021, jolloin siirtyminen vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen ei ole kitkatonta, kun otetaan huomioon myös, että parlamentin ja neuvoston kannat uhkaavat poiketa suuresti toisistaan ja että tarvitaan tiiviitä toimielinten välisiä neuvotteluja sekä hyväksyntämenettelyn että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen puitteissa;

K.  ottaa huomioon, että vaikka covid-19:n leviäminen on korostanut vahvan EU:n talousarvion merkitystä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kattavien ja välittömien unionin toimien varmistamiseksi, se on viivästyttänyt edelleen neuvotteluja ja sopimuksen saavuttamista seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä Eurooppa-neuvostossa sekä vaikuttaa edellytyksiin, joiden vallitessa toimielinten välisiä neuvotteluja olisi mahdollista käydä;

L.  ottaa huomioon, että jos uutta monivuotista rahoituskehystä ei hyväksytä ajoissa, SEUT 312 artiklan 4 kohdassa määrätään turvaverkosta, jolla suojataan unionin ohjelmien edunsaajia jatkamalla ilman eri toimenpiteitä ja väliaikaisesti nykyisen kehyksen viimeisen vuoden enimmäismääriä ja muita säännöksiä, mikä johtaisi yhteensä 162 243 miljoonan euron enimmäismäärään vuoden 2018 hintoina tai 172 173 miljoonan euron enimmäismäärään käypinä hintoina vuonna 2021, mikä taas vastaisi 1,15 prosenttia EU-27:n BKTL:sta;

M.  ottaa huomioon, että monien nykyisten meno-ohjelmien perussäädökset sisältävät kuitenkin päättymispäiviä, jotka yhdessä puutteellisen toimintavalmiuden kanssa saattavat heikentää SEUT-sopimuksen mukaista turvaverkkoa; katsoo, että näitä päättymispäiviä olisi lykättävä tai ne olisi poistettava, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus SEUT 312 artiklan 4 kohdan taustalla olevien periaatteiden kanssa ja välttää kyseisten ohjelmien keskeyttäminen, joka olisi edunsaajille ja koko unionille haitallista, erityisesti kriisiaikoina;

N.  ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 10. lokakuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa komissiota aloittamaan vuoden 2020 alussa esitettävän monivuotista rahoituskehystä koskevan varautumissuunnitelman valmistelun, jotta voidaan suojella edunsaajia ja varmistaa rahoituksen jatkuvuus ja jotta parlamentti ja neuvosto voivat hyväksyä sen nopeasti;

O.  toteaa, että komissio otti jo huomioon riskit, jotka liittyvät tiettyjen säädösten mahdolliseen päättymiseen tai hyväksymättä jäämiseen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen osalta, kun se esitti siirtymäasetuksen, jonka tarkoituksena on taata varmuus ja jatkuvuus lopullisten edunsaajien kannalta;

P.  ottaa huomioon, että parlamentti on valmistautunut hyvissä ajoin etukäteen ja varoittanut toistuvasti unionin ohjelmien keskeyttämisestä ja ilmoittanut, että se ei aio hyväksyä pakon edessä huonoa sopimusta monivuotisesta rahoituskehyksestä aikataulupaineiden vuoksi;

Q.  katsoo, että covid-19:n leviämisen aiheuttama terveyskriisi ja ennennäkemättömät sosioekonomiset vaikutukset kansalaisten elämään ovat vielä pakottavampia syitä poistaa kaikki riskit, jotka liittyvät nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ja ohjelmien keskeytymiseen tai hallitsemattomaan pidentämiseen; toteaa, että on tullut entistä tärkeämmäksi taata, että unionilla on kyky hoitaa tehtävänsä, toteuttaa kunnianhimoisia toimia kriisin torjumiseksi ja laatia elvytysstrategia, huolimatta siitä, että uuden monivuotisen rahoituskehyksen voimaantulopäivästä ei ole varmuutta; katsoo, että komission olisi annettava sidosryhmille yksiselitteinen viesti tästä asiasta;

R.  katsoo, että unionin vuoden 2021 talousarviossa olisi jatkettava vastaamista covid-19:n leviämisen aiheuttaman hätätilan välittömiin sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin; toteaa, että monivuotista rahoituskehystä koskeva kunnianhimoinen, vastuullinen ja solidaarinen varautumissuunnitelma tarjoaisi viivästynyttä ja epäasianmukaista monivuotista rahoituskehystä paremman pohjan unionin kriisitoimien, elvytysstrategian ja poliittisten painopisteiden täytäntöönpanolle perustuen asianmukaisesti mukautettuihin, uudelleensuunnattuihin ja joustavoitettuihin nykyisiin ohjelmiin ja jo vuoden 2020 talousarviossa toteutettuihin positiivisiin toimiin; ottaa huomioon, että seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävät neuvottelut ovat edelleen kiireellisiä, kun otetaan huomioon myös aika, joka tarvitaan uusien ohjelmien käynnistämiseen sekä omia varoja koskevan uuden päätöksen muuttamiseen ja ratifioimiseen;

S.  katsoo, että nyt on ehdottoman tärkeää, että komissio perussopimusten valvojana ja aloiteoikeuden haltijana esittää tarvittavat lainsäädäntöehdotukset ja toiminnalliset säännökset ja että se noudattaa 16. heinäkuuta 2019 valitun komission uuden puheenjohtajan antamaa suullista ja kirjallista sitoumusta, jonka mukaan parlamentin pyydettyä jäsentensä enemmistöllä päätöslauselmalla komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen se vastaa pyyntöön säädösehdotuksella;

1.  pyytää komissiota tekemään 15. kesäkuuta 2020 mennessä kunkin meno-ohjelman oikeusperustan perusteella(10) ja SEUT 312 artiklan 4 kohdan huomioon ottaen ehdotuksen monivuotista rahoituskehystä koskevaksi varautumissuunnitelmaksi, joka tarjoaa turvaverkon unionin ohjelmien edunsaajien suojelemiseksi, liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

2.  pyytää, että monivuotista rahoituskehystä koskevassa varautumissuunnitelmassa

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) COM(2018)0322. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0449. (5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0032. (6) COM(2019)0581. (7) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47. (8) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1. (9) Monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen esittämisajankohtana 2. toukokuuta 2018 esitetty bruttokansantuloennuste, jossa ei oteta huomioon erityisesti covid 19-kriisistä johtuneita myöhempiä ja tulevia tapahtumia. (10) SEUT 19 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan, 33 ja 42 artiklan, 43 artiklan 2 kohdan, 46 artiklan d kohdan, 77 artiklan 2 kohdan, 78 artiklan 2 kohdan, 79 artiklan 2 ja 4 kohdan, 81 artiklan 1 ja 2 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan, 84 artiklan, 87 artiklan 2 kohdan, 91 artiklan 1 kohdan, 100 artiklan 2 kohdan, 113, 114 ja 149 artiklan, 153 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 164 artiklan, 165 artiklan 4 kohdan, 166 artiklan 4 kohdan, 167 artiklan 5 kohdan, 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan, 169 ja 172 artiklan, 173 artiklan 3 kohdan, 175, 177 ja 178 artiklan, 182 artiklan 1 ja 4 kohdan, 183 ja 188 artiklan, 189 artiklan 2 kohdan, 192 artiklan 1 kohdan, 194 artiklan 2 kohdan, 195 artiklan 2 kohdan, 196, 197 ja 203 artiklan, 207 artiklan 2 kohdan, 209 artiklan 1 kohdan, 212 artiklan 2 kohdan, 214 artiklan 5 kohdan, 325 artiklan, 338 artiklan 1 kohdan, 349 ja 352 artiklan sekä Euratomin perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan ja 203 artiklan.

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

A.  EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

1.  Monivuotisen rahoituskehyksen varautumissuunnitelman tarkoituksena on tarjota turvaverkko unionin ohjelmien edunsaajien suojelemiseksi siinä tapauksessa, että vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä ei voida sopia ajoissa, jotta se voisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2021. Monivuotisen rahoituskehyksen varautumissuunnitelmalla olisi varmistettava riittävä ennustettavuus ja jatkuvuus unionin talousarvion toteuttamisessa. Sillä olisi lisäksi mahdollistettava unionin vastaus covid-19:n leviämisen välittömiin sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin ja elvytystoimet.

2.  Monivuotisen rahoituskehyksen varautumissuunnitelmaan olisi sisällytettävä yksi tai useampi lainsäädäntöehdotus kaikkien asianomaisten meno-ohjelmien perussäädöksissä vahvistettujen määräaikojen poistamiseksi tai pidentämiseksi ja, jos se on oikeudellisesti tarpeen erityisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitavien ohjelmien osalta, siinä olisi päivitettävä asianomaiset rahoitusmäärät vuoden 2020 tasojen teknisen pidennyksen pohjalta. Lainsäädäntöehdotukseen tai -ehdotuksiin olisi myös sisällytettävä kaikkien asiaankuuluvien meno-ohjelmien tavoitteiden väliaikainen uudelleenkohdentaminen, jotta niillä voidaan mahdollisimman hyvin puuttua covid-19:n leviämisen välittömiin seurauksiin. Ehdotukseen tai ehdotuksiin olisi samaa tarkoitusta varten sisällyttävä tarvittaessa sääntöjen uudelleenmukauttaminen, jotta mahdollistetaan mahdollisimman suuri jousto erityisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitavien ohjelmien täytäntöönpanossa, mukaan lukien kaikkien vuonna 2020 hyväksyttyjen lainsäädäntötoimien voimassaolon jatkaminen ja niiden seuranta, jotta autetaan jäsenvaltioita ja edunsaajia covid-19:n leviämisen vaikutusten lieventämisessä.

3.  Monivuotista rahoituskehystä koskevassa varautumissuunnitelmassa olisi mahdollistettava asiaankuuluvien meno-ohjelmien kohdennettu vahvistaminen vuoden 2021 talousarviossa sekä kiireellisimpien uusien lainsäädäntövälineiden, toimenpiteiden ja ohjelmien laatiminen osana covid-2019-epidemian jälkeen tarvittavaa jälleenrakennus- ja elvytyspakettia.

4.  Monivuotista rahoituskehystä koskeva varautumissuunnitelma olisi esitettävä viimeistään 15. kesäkuuta 2020, elleivät monivuotista rahoituskehystä koskevat parlamentin ja neuvoston väliset neuvottelut johda poliittiseen yhteisymmärrykseen ennen kyseistä päivämäärää. Varautumissuunnitelman esittämiselle asetetulla määräajalla vastataan kahteen tarpeeseen: a) varmistetaan, että vuoden 2021 talousarviomenettelyn alkaessa kaikki varautumissuunnittelua koskevat tarvittavat tiedot ovat saatavilla; b) varmistetaan, että lainsäädäntövallan käyttäjät voivat hyväksyä asiaa koskevat lainsäädäntöehdotukset ennen vuoden 2021 talousarviota koskevaa sovittelua. Tämä on ajankohta, jolloin budjettivallan käyttäjän on tehtävä lopullinen päätös unionin ensi vuoden talousarviosta joko uuden monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 tai vuoden 2020 enimmäismäärien jatkamisen pohjalta.

5.  Varautumissuunnitelman täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi rahoitettava vuotuisesta talousarviosta monivuotisen rahoituskehyksen vuoden 2020 enimmäismäärien ja vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännösten rajoissa, sellaisina kuin ne ovat pidennettyinä SEUT 312 artiklan 4 kohdan mukaisesti, eli budjettivallan käyttäjän jo vuonna 2020 sopimien määrien teknisen pidennyksen pohjalta, 2 prosentin deflaattorilla korotettuna sekä covid-2019-epidemian jälkeisen elvytys- ja jälleenrakennuspaketin täytäntöön panemiseksi tarvittavien täydentävien määrien pohjalta. Teknisen pidennyksen yhteydessä olisi myös määritettävä yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien kansalliset määrärahat.

B.  EHDOTETTAVAT TOIMET

1.  Yksi tai useampi lainsäädäntöehdotus, jolla tai joilla

–  poistetaan kaikkien monivuotisen rahoituskehyksen merkittävien meno-ohjelmien perussäädöksissä vahvistetut määräajat tai pidennetään niitä,

–  jos se on oikeudellisesti tarpeen erityisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitavien ohjelmien osalta, saatetaan asianomaiset rahoitusmäärät ajan tasalle vuoden 2020 tasojen teknisen pidennyksen pohjalta, ja

–  tarkistetaan asiaankuuluvia meno-ohjelmia koskevia sääntöjä ja tavoitteita, jotta ohjelmia voidaan väliaikaisesti kohdentaa uudelleen toimiin, joilla vastataan covid-19:n leviämisen välittömiin taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin ja lievennetään niitä sekä tuetaan elpymistä, myös jatkamalla kaikkia vuonna 2020 käyttöön otettuja lainsäädäntötoimenpiteitä ja niiden seurannalla.