Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 16. tammikuuta 2020 - StrasbourgLopullinen painos
Burundi, erityisesti sananvapaus
 Nigeria, erityisesti viimeaikaiset terrori-iskut
 Venezuelan tilanne kansalliskokouksen uuden puhemiehen ja puhemiehistön laittoman valinnan jälkeen (parlamentaarinen vallankaappaus)
 Käynnissä olevat SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiset Puolaa ja Unkaria koskevat kuulemiset
 Biodiversiteettisopimuksen COP15-kokous (Kunming 2020)
 Euroopan oikeusasiamiehen toiminta vuonna 2018
 Talous- ja rahaliiton instituutiot ja elimet: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen

Burundi, erityisesti sananvapaus
PDF 136kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 Burundista, erityisesti sananvapaudesta (2020/2502(RSP))
P9_TA(2020)0011RC-B9-0054/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Burundista, etenkin 9. heinäkuuta 2015(1), 17. joulukuuta 2015(2), 19. tammikuuta 2017(3) 6. heinäkuuta 2017(4) ja 5. heinäkuuta 2018(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 30. lokakuuta 2019 tehdyn komission päätöksen Burundin tasavaltaa koskevan vuoden 2019 toimintaohjelman rahoittamisesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan EU:n puolesta 29. marraskuuta 2019 antaman julkilausuman tiettyjen kolmansien maiden yhtymisestä Burundin tilanteen johdosta määrättäviin rajoittaviin toimenpiteisiin,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin 23. helmikuuta 2017, 25. tammikuuta 2018 ja 24. lokakuuta 2019 antamat raportit Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun syyskuussa 2019 antaman raportin Burundia koskevasta tutkimuksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 39 jäsenen allekirjoittaman 9. joulukuuta 2019 päivätyn kirjeen, jossa vaadittiin burundilaisen Iwacu-uutistoimiston toimittajien vapauttamista,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionin puolesta ihmisoikeuksien päivästä 10. joulukuuta 2019 antaman lausuman,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 ja 29. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman 2303 Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission 15. kesäkuuta 2017 YK:n ihmisoikeusneuvostolle esittämän raportin,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 13. maaliskuuta 2017 antaman lehdistötiedotteen Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) 20. syyskuuta 2016 julkaiseman raportin,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 29. syyskuuta 2017 antaman päätöslauselman (36/19) Burundia käsittelevän tutkintakomission toimeksiannon uusimisesta,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1755(6) sekä 1. lokakuuta 2015 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1763(7), 29. syyskuuta 2016 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/1745(8) ja 24. lokakuuta 2019 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/1788(9) Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan EU:n puolesta 8. toukokuuta 2018 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta ennen perustuslakia koskevaa kansanäänestystä,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, joka tuli voimaan 21. lokakuuta 1986 ja jonka Burundi on ratifioinut,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen 96 artiklan nojalla Burundin tasavallan kanssa käydyn neuvottelumenettelyn päättämisestä 14. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/394(10),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön vuoden 2019 raportin Burundia käsittelevän osan,

–  ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2019 lehdistönvapausindeksin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Burundin vuoden 2015 presidentinvaalit saivat aikaan levottomuuksia, ja Yhdistyneiden kansakuntien Burundiin lähettämän vaalitarkkailuvaltuuskunnan mukaan niissä rikottiin vakavasti äänioikeuden vaikuttavan käytön keskeisiä edellytyksiä ja oppositio boikotoi niitä;

B.  ottaa huomioon, että riippumattomat radioasemat ovat edelleen suljettuina, että kymmenet toimittajat eivät vieläkään pysty palaamaan vapaaehtoisesta maanpaosta ja että maassa pysyneiden on vaikea työskennellä vapaasti, mikä johtuu usein häirinnästä, josta ovat vastuussa turvallisuusjoukot, joita siihen kannustaa julkinen keskustelu, jossa sitoutumattomat tiedotusvälineet kytketään kansakunnan vihollisiin;

C.  katsoo, että Burundin tilanne on edelleen huolestuttava ja kansalaisvapauksia ja poliittisia vapauksia rikotaan usein, samalla kun hintojen nousu vaikuttaa taloudellisiin ja sosiokulttuurisiin oikeuksiin, joita ovat oikeus riittävään elintasoon, oikeus koulutukseen, oikeus riittävään ravintoon ja vapauteen nälästä, naisten oikeudet sekä oikeus työhön ja järjestäytymisoikeus;

D.  ottaa huomioon, että pyrkimykset poliittiseen ratkaisuun Burundin sisäisen vuoropuhelun avulla ovat umpikujassa, joka uhkaa vakavasti toukokuussa 2020 pidettävien vaalien järjestämistä; ottaa huomioon, että nämä vaalit saattavat vahvistaa Burundin vaipumista autoritaariseen järjestelmään ilman merkityksellistä poliittista vuoropuhelua; ottaa huomioon, että kaikkien asianomaisten sidosryhmien osallistuminen prosessiin on edelleen epävarmaa poliittisen liikkumavaran kutistuessa ja että on luotava olosuhteet, jotka edistävät rauhanomaisia, avoimia ja uskottavia vaaleja;

E.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvoston valtuuttama Burundia käsittelevä tutkintakomissio (COIB) korosti 4. syyskuuta 2019 antamassaan raportissa, että joitakin kuukausia ennen vuoden 2020 presidentin- ja parlamenttivaaleja pelko ja ahdistelu seurasivat niitä, jotka vastustivat hallitsevaa CNDD-FDD-puoluetta, ja jännitteiden edelleen lisääntyessä toukokuun 2019 vaalien lähestyessä paikallisviranomaiset ja hallitsevan puolueen pahamaineisen nuorisojärjestön Imbonerakuren jäsenet syyllistyivät edelleen poliittiseen väkivaltaan ja vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin; ottaa huomioon, että vaikka COIB on esittänyt useita pyyntöjä, Burundin hallitus ei ole suostunut mihinkään yhteistyöhön sen kanssa;

F.  ottaa huomioon, että YK:n Burundin ihmisoikeustoimisto, joka työskenteli Burundin hallituksen kanssa rauhanrakentamisessa, turvallisuusalan uudistuksessa ja oikeusalan uudistuksessa ja auttoi kehittämään institutionaalisia ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia ihmisoikeuskysymyksissä, suljettiin maaliskuussa 2019 Burundin hallituksen vaatimuksesta, ja Burundin hallitus oli jo keskeyttänyt kaiken yhteistyön toimiston kanssa lokakuussa 2016;

G.  ottaa huomioon, että Maailmanpankki arvioi Burundin talouskasvun olevan 1,8 prosenttia vuonna 2019, kun se vuonna 2018 oli 1,7 prosenttia; ottaa huomioon, että valtion kokonaistalousarvio vuosiksi 2019–2020 on 189,3 miljardia Burundin frangia (14,26 prosenttia) alijäämäinen, kun vuosina 2018–2019 alijäämä oli 163,5 miljardia Burundin frangia; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun mukaan naapurimaissa oli 369 517 burundilaista pakolaista 30. syyskuuta 2019; ottaa huomioon, että yhteensä 78 000 pakolaista on palannut vapaaehtoisesti Burundiin syyskuun 2017 jälkeen; ottaa huomioon, että maan sisällä siirtymään joutuneiden burundilaisten määrä 28. helmikuuta 2019 oli 130 562;

H.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö asetti Burundin sijalle 159 kaikkiaan 180 maan joukossa vuoden 2019 maailman lehdistönvapauden indeksissään (World Press Freedom Index); katsoo, että ilmaisunvapaus ja sananvapaus ovat välttämättömiä vapaiden ja tietoon perustuvien vaalien varmistamiseksi; toteaa, että vapaa, riippumaton ja puolueeton journalismi laajentaa sananvapautta, joka kuuluu perusihmisoikeuksiin; ottaa huomioon, että valtion valvomat perinteiset tiedotusvälineet, kuten radio ja sanomalehdet, ovat edelleen hallitsevia tietolähteitä; katsoo, että on vahvistettava medialukutaitoa sekä internetin ja sosiaalisen median saatavuutta, jotta voidaan mahdollistaa tiedonsaanti, vahvistaa sosiaalista ja poliittista vakautta ja vuoropuhelua ja siten varmistaa vapaat, tietoon perustuvat ja oikeudenmukaiset vaalit;

I.  ottaa huomioon, että Burundi on yksi maailman köyhimmistä maista, sillä 74,7 prosenttia sen väestöstä elää köyhyydessä ja se sijoittuu inhimillisen kehityksen indeksillä 185. sijalle 189:stä; ottaa huomioon, että yli 50 prosenttia Burundin väestöstä kärsii kroonisesta puutteellisesta elintarviketurvasta ja että lähes puolet väestöstä on alle 15-vuotiaita ja pelkästään vuonna 2019 malariaa sairasti yli kahdeksan miljoonaa ihmistä, joista 3 000 kuoli; ottaa huomioon, että köyhyys, huonot sosiaalipalvelut, korkea nuorisotyöttömyys ja mahdollisuuksien puute aiheuttavat edelleen väkivaltaa maassa;

J.  ottaa huomioon, että Burundin kansallinen turvallisuusneuvosto ilmoitti 27. syyskuuta 2018 kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen toiminnan keskeyttämisestä kolmeksi kuukaudeksi ja että tämä häiritsi vakavasti noin 130 kansainvälisen valtiosta riippumattoman ja osin ihmishenkiä pelastavaa apua antavan järjestön toimintaa;

K.  ottaa huomioon, että hallitus hyväksyi 18. heinäkuuta 2019 kaksi asetusta, joilla perustettiin Burundissa toimivia kansainvälisiä valtioista riippumattomia järjestöjä käsittelevä ministeriöiden välinen seuranta- ja arviointikomitea;

L.  ottaa huomioon, että hallitus on kieltäytynyt tunnustamasta ihmisoikeusloukkauksia sen jälkeen, kun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto suljettiin Burundissa 28. helmikuuta 2019, eikä maa ole osoittanut mitään sitoutumista minkäänlaisen yhteistyön jatkamiseen toimiston kanssa; ottaa huomioon, että COIB on tällä hetkellä ainoa riippumaton kansainvälinen mekanismi, joka tutkii Burundissa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia ja -rikkomuksia;

M.  ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset hylkäävät täysin ja järjestelmällisesti COIB:n työn ja kieltäytyvät antamasta sille pääsyä maahan ja pitävät sitä poliittisesti puolueellisena mutta eivät ole esittäneet mitään näyttöä syytöstensä tueksi;

N.  ottaa huomioon, että Burundi on vetäytynyt Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöstä lokakuusta 2017 lähtien; ottaa huomioon, että Burundin hallitus ei ole ryhtynyt toimiin, vaikka kansainvälinen yhteisö on kehottanut käynnistämään menettelyn Rooman perussäännön piiriin palaamiseksi;

O.  ottaa huomioon, että Tansania ja Burundi allekirjoittivat vuonna 2019 sopimuksen Tansaniassa olevien 180 000 burundilaisen pakolaisen palauttamisesta lähtömaahansa joko vapaaehtoisesti tai pakolla 31. joulukuuta 2019 mennessä; ottaa huomioon, että elokuussa 2019 YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu ilmoitti, että Burundin olosuhteet eivät edistäneet paluuta, koska paluumuuttajat olivat ihmisoikeusloukkausten pääasiallisia kohteita;

P.  ottaa huomioon, että Burundin yleinen syyttäjä vaati 30. joulukuuta 2019 viidentoista vuoden tuomiota neljälle Iwacu-uutistoimiston toimittajalle eli Christine Kamikazille, Agnès Ndirubusalle, Térence Mpozenzille, Egide Harerimanalle ja heidän autonkuljettajalleen Adolphe Masabarakizalle, jotka pidätettiin 22. lokakuuta 2019 Bubanzan läntisen maakunnan Musigatin kunnassa, kun he olivat raportoimassa kapinallisten ja hallituksen joukkojen välisistä yhteenotoista Luoteis-Burundissa, ja heitä syytetään valtion sisäisen turvallisuuden heikentämiseen osallistumisesta;

Q.  ottaa huomioon, että Iwacun toimittaja Jean Bigirimana on ollut kateissa 22. heinäkuuta 2016 alkaen ja että hänet on tiettävästi viimeksi nähty kansallisen tiedustelupalvelun (SNR) jäsenten huostassa Muramvyassa 45 kilometriä pääkaupunki Bujumburan itäpuolella; ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset eivät ole koskaan lausuneet mitään hänen katoamisestaan;

R.  ottaa huomioon, että 13. lokakuuta 2015 toimittaja Christophe Nkezabahizi, hänen vaimonsa ja kaksi lastaan murhattiin kotonaan Bujumburassa; katsoo, että viranomaiset eivät ole todellisuudessa pyrkineet tutkimaan tätä väkivaltarikosta ja saattamaan siihen syyllistyneitä tuomioistuimen eteen;

S.  ottaa huomioon, että Burundin perustuslain 31. pykälässä taataan sananvapaus, mukaan lukien lehdistönvapaus; ottaa huomioon, että Burundi on sopimuspuolena myös Afrikan kansojen ja ihmisoikeuksien peruskirjassa, jossa taataan jokaisen burundilaisen oikeus vastaanottaa ja levittää tietoa; ottaa huomioon, että Burundin hallituksella on velvollisuus edistää ja suojella ilmaisunvapautta ja yhdistymisvapautta, jotka on vahvistettu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, jonka sopimuspuoli Burundi on;

T.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineiden toimintamahdollisuudet ovat viime vuosina kaventuneet huomattavasti ja monet kansalaisyhteiskunnan aktivistit ja riippumattomat toimittajat ovat edelleen maanpaossa; ottaa huomioon, että monia Burundiin jääneitä henkilöitä pelotellaan, pidätetään tai haastetaan oikeuteen tekaistujen syytteiden pohjalta;

U.  ottaa huomioon, että hallitus sekä hallitsevan puolueen nuorisojärjestön Imbonerakuren jäsenet järjestivät kansallisen kampanjan kerätäkseen kansalaisilta ”vapaaehtoisia” maksuja vuoden 2020 vaalien rahoittamiseksi; ottaa huomioon, että Human Rights Watchin 6. joulukuuta 2019 julkaistussa raportissa todettiin, että Imbonerakuren jäsenet ja paikallishallinnon virkamiehet käyttivät usein väkivaltaa ja pelottelua, rajoittivat liikkumista ja pääsyä julkisiin palveluihin ja pahoinpitelivät niitä, jotka eivät suostuneet tähän;

V.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusaktivisti Germain Rukuki, joka oli jäsenenä järjestössä Action by Christians for the Abolition of Torture (ACAT), tuomittiin huhtikuussa 2019 vankeuteen 32 vuodeksi syytteistä, jotka koskivat kapinaa ja valtion turvallisuuden uhkaamista, osallistumista kapinallisliikkeeseen ja valtion päämieheen kohdistuvia hyökkäyksiä; ottaa huomioon, että aktivisti Nestor Nibitanga, joka oli jäsenenä järjestössä Association for the Protection of Human Rights and Detained Persons (APRODH), tuomittiin elokuussa 2018 viideksi vuodeksi vankeuteen valtion turvallisuuden uhkaamisesta;

W.  ottaa huomioon, että BBC:ltä ja Voice of Americalta (VOA) kiellettiin lähetystoiminta Burundissa toukokuusta 2019 lähtien, jolloin niiden toimilupien voimassaolo keskeytettiin alun perin kuudeksi kuukaudeksi, kuten Committee to Protect Journalists ‑järjestö tuolloin raportoi; ottaa huomioon, että Burundin viestimien sääntelystä vastaava Burundin kansallinen viestintäneuvosto ilmoitti 29. maaliskuuta 2019 peruuttaneensa BBC:n toimiluvan ja jatkavansa VOA:n toiminnan keskeyttämistä; ottaa huomioon, että viestintäneuvosto myös kielsi Burundissa toimivia toimittajia ”toimittamasta suoraan tai välillisesti tietoja”, joita BBC tai VOA voisi lähettää;

X.  ottaa huomioon, että neuvosto jatkoi 24. lokakuuta 2019 EU:n rajoittavia toimenpiteitä Burundia vastaan 24. lokakuuta 2020 saakka;

Y.  ottaa huomioon, että toimenpiteisiin kuuluvat neljälle henkilölle määrätty matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen, koska henkilöiden on katsottu heikentäneen demokratiaa tai vaikeuttaneen poliittisen ratkaisun löytämistä Burundin kriisiin;

Z.  ottaa huomioon, että Itä-Afrikan yhteisön (EAC) ponnistelut välitysratkaisun löytämiseksi poliittiseen kriisiin, joka syntyi presidentin vuonna 2015 tekemästä päätöksestä asettua ehdolle kolmannelle kaudelle, ovat edelleen pysähdyksissä; ottaa huomioon, että presidentti Pierre Nkurunziza on useaan otteeseen toistanut, että hän ei hae uutta toimikautta, mutta hallitseva puolue ei ole vielä nimennyt ehdokasta seuraaviin presidentinvaaleihin;

1.  tuomitsee jyrkästi ilmaisunvapauden nykyiset rajoitukset Burundissa, mukaan lukien laajemmat rajoitukset julkisille vapauksille, sekä laajamittaiset ihmisoikeusrikkomukset, toimittajien pelottelun ja mielivaltaiset pidätykset sekä lähetyskiellot, jotka ovat vahvistaneet Burundin tiedotusvälineiden pelon ilmapiiriä, lisänneet raportointirajoituksia ja estäneet asianmukaisen uutisoinnin erityisesti vuoden 2020 vaalien alla;

2.  on edelleen syvästi huolissaan Burundin ihmisoikeustilanteesta, joka vaarantaa kaikki sovintoa, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta koskevat aloitteet, ja erityisesti jatkuvista mielivaltaisista pidätyksistä ja laittomista teloituksista;

3.  tuomitsee jyrkästi maan ihmisoikeustilanteen jatkuvan heikkenemisen erityisesti opposition todellisten ja epäiltyjen kannattajien, myös ulkomailta palaavien burundilaisten, osalta; muistuttaa, että Cotonoun sopimuksen ihmisoikeuslauseke sitoo Burundia; kehottaa Burundin viranomaisia kääntämään välittömästi tämän väärinkäytöksiin perustuvan suuntauksen ja noudattamaan maan ihmisoikeusvelvoitteita, mukaan lukien ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevassa Afrikan peruskirjassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja muissa hallituksen ratifioimissa kansainvälisissä mekanismeissa vahvistetut velvoitteet;

4.  muistuttaa Burundin hallitusta siitä, että osallistavien, uskottavien, rauhanomaisten ja avoimien vaalien järjestäminen edellyttää ilmaisunvapautta, tiedonsaantia, lehdistönvapautta, tiedotusvälineiden vapautta ja vapaata aluetta, jossa ihmisoikeuksien puolustajat voivat puhua ilman pelottelua tai kostotoimien pelkoa; kehottaa siksi Burundin viranomaisia poistamaan toimenpiteet, jotka rajoittavat tai haittaavat kansalaisyhteiskunnan työtä ja joilla rajoitetaan perinteisten ja nykyaikaisten riippumattomien tiedotusvälineiden saatavuutta ja vapautta;

5.  kehottaa Burundin viranomaisia luopumaan syytteistä äskettäin vangittuja Iwacun toimittajia ja kaikkia muita perusoikeuksien käyttämisen vuoksi pidätettyjä toimittajia vastaan ja vapauttamaan heidät välittömästi ja ehdoitta;

6.  korostaa kansalaisyhteiskunnan ja toimittajien keskeistä roolia demokraattisessa yhteiskunnassa ja erityisesti lähestyvien vaalien yhteydessä, ja kehottaa Burundin viranomaisia lopettamaan toimittajien, ihmisoikeusaktivistien ja opposition jäsenten pelottelun, häirinnän ja mielivaltaiset pidätykset; vaatii lisäksi viranomaisia sallimaan sen, että ihmisoikeusaktivistit ja journalistit voivat esteettä hoitaa oikeutettuja tehtäviään tutkia ihmisoikeusloukkauksia ja raportoida niistä;

7.  panee erittäin huolestuneena merkille Burundin ja sen naapurimaiden maan sisäisten pakolaisten kasvavan määrän; kehottaa unionia lisäämään rahoitusta ja muita humanitaarisia toimia auttaakseen burundilaisia, jotka ovat joutuneet siirtymään maan sisällä tai jotka ovat pakolaisia;

8.  kehottaa Burundin viranomaisia lopettamaan kansalaisten kiristyksen ja varmistamaan, että ketään ei estetä saamasta julkisia hyödykkeitä ja palveluja, kuten terveydenhuoltoa, ruokaa, vettä ja koulutusta, ja antamaan humanitaarisille toimijoille mahdollisuuden toimia itsenäisesti ja antaa apua, joka perustuu velvollisuuteen vastata kiireellisimpiin tarpeisiin;

9.  korostaa, että uskottavien vaalien mahdollistamiseksi tarvitaan huomattavia parannuksia poliittiseen tilanteeseen ja ihmisoikeustilanteeseen ja erityisesti perusvapauksiin, kuten ilmaisunvapauteen, lehdistönvapauteen sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen, ja sovinnonteossa on edistyttävä; kehottaa Burundin hallitusta varmistamaan, että näiden oikeuksien loukkaukset tutkitaan puolueettomasti ja että tekijät asetetaan syytteeseen kansainvälisten normien mukaisissa oikeudenkäynneissä;

10.  kehottaa viranomaisia toteuttamaan perusteellisia ja avoimia tutkimuksia, jotta kaikki surmiin, katoamisiin, kiristyksiin, pahoinpitelyihin, mielivaltaisiin pidätyksiin, uhkailuihin, häirintään tai muunlaisiin väärinkäytöksiin syyllistyneet saadaan oikeuden eteen oikeudenmukaisissa ja uskottavissa oikeudenkäynneissä; on erittäin huolissaan Imbonerakuren tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden jatkuvasta rankaisemattomuudesta; kehottaa Burundin viranomaisia käynnistämään riippumattoman tutkimuksen 22. heinäkuuta 2016 lähtien kateissa olleen toimittajan Jean Bigirimanan katoamisesta sekä vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa murhatun toimittajan Christophe Nkezabahzin murhasta 13. lokakuuta 2015;

11.  tunnustaa, että alueella eli Itä-Afrikan yhteisöllä ja Afrikan unionilla (AU) on keskeinen rooli etsittäessä kestävää ratkaisua Burundin poliittiseen kriisiin, ja korostaa, että tarvitaan aktiivisempaa lähestymistapaa ja tehostettuja toimia kriisin lopettamiseksi ja Burundin väestön suojelemiseksi, jotta vältetään alueellisen tilanteen kärjistyminen entisestään; kehottaa AU:ta lähettämään kiireellisesti ihmisoikeustarkkailijoitansa Burundiin ja varmistamaan, että heillä on esteetön pääsy koko maahan, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä;

12.  pitää Arushan sopimuksen täytäntöönpanon umpikujaa valitettavana ja kehottaa sopimuksen takaajia pyrkimään sovintoon; tuo julki sitoutumisensa Burundin sisäiseen vuoropuheluun; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan Itä-Afrikan yhteisöä Burundin sisäisen vuoropuhelun edistämisessä; kehottaa kaikkia Burundin sisäisen vuoropuhelun osallistujia tekemään rakentavaa yhteistyötä ja sallimaan opposition, ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen esteettömän osallistumisen;

13.  kehottaa Burundia palaamaan alueellisten ja kansainvälisten yhteisöjen kokousten esityslistalle, jotta voidaan päästä kompromissiin siitä, miten pannaan täytäntöön YK:n ja AU:n tasolla voimassa olevat päätökset ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2303, Afrikan unionin tarkkailijoiden kanssa tehtävän yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen ja yhteistyön aloittaminen uudelleen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa;

14.  pitää valitettavana, että Burundi kieltäytyi edelleen yhteistyöstä YK:n tutkintakomission kanssa ja suostumasta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston paikallistoimiston toiminnan jatkamiseen;

15.  kehottaa YK:ta jatkamaan puolueetonta tutkintaa kaikista väitetyistä ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista, mukaan lukien valtiollisten toimijoiden ja Imbonerakuren nuorisojärjestön tekemät loukkaukset, ja asettamaan syylliset asianmukaisesti syytteeseen; korostaa, että rikolliset ja tappajat on saatettava oikeuden eteen riippumatta siitä, mihin ryhmään he kuuluvat, ja että Burundissa tapahtuneiden vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreille ja niistä selvinneille on tarjottava asianmukaiset oikeussuojakeinot;

16.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita tarjoamaan joustavaa ja suoraa taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnalle ja media-alan järjestöille, myös naisjärjestöille, jotka edelleen työskentelevät kentällä, mutta myös maanpaossa oleville ja erityisesti niille, jotka työskentelevät kansalaisoikeuksien sekä poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja tiedotusvälineiden oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi;

17.  kehottaa Burundissa toimivia EU:n ja sen jäsenvaltioiden diplomaatteja varmistamaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen täysimääräisen täytäntöönpanon muun muassa osallistumalla Burundissa kaikkien toimittajien, poliittisten vankien ja ihmisoikeuksien puolustajien, erityisesti Iwacun toimittajien, oikeudenkäynteihin ja vierailemalla vankiloissa ihmisoikeuksien puolustajien, aktivistien ja toimittajien luona;

18.  kehottaa laajentamaan EU:n kohdennettuja pakotteita ja kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa määräämään omia kohdennettuja pakotteita, mukaan lukien matkustuskiellot ja varojen jäädyttäminen, Burundissa jatkuvista vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa olevia henkilöitä vastaan; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan kiireellisesti laajennetun luettelon ihmisoikeusloukkausten suunnittelusta, järjestämisestä ja täytäntöönpanosta vastaavista henkilöistä, jotta heidät voidaan lisätä luetteloon Burundin virkamiehistä, joihin jo sovelletaan unionin pakotteita;

19.  pitää erittäin valitettavana, että Burundi ei ole toteuttanut mitään toimia liittyäkseen jälleen Rooman perussääntöön; kehottaa Burundin hallitusta käynnistämään tällaisen menettelyn välittömästi; kehottaa EU:ta tukemaan kaikkia Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimia Burundissa tehtyjen rikosten tutkimiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen;

20.  pitää valitettavana Burundin pakolaiskriisin jatkuvaa alirahoitusta, joka vaikuttaa vakavasti pakolaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin; kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja humanitaarisia järjestöjä lisäämään tukeaan kaikille niille, jotka ovat tällä hetkellä pakolaisia tai jotka ovat joutuneet siirtymään kotiseudultaan konfliktin vuoksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myöntämään Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission suosituksen mukaisesti pakolaisaseman Burundista tuleville turvapaikanhakijoille ja seuraamaan tiiviisti Burundin tilannetta vuoden 2020 vaalien yhteydessä;

21.  on syvästi huolissaan tiedoista, joiden mukaan burundilaisia pakolaisia on painostettu palaamaan kotiin ennen vuoden 2020 vaaleja; kehottaa alueen hallituksia varmistamaan, että pakolaisten paluu on vapaaehtoista, pohjautuu tietoon perustuviin päätöksiin ja toteutetaan turvallisesti ja ihmisarvoisesti; muistuttaa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun katsovan, että turvallisen, ihmisarvoisen ja vapaaehtoisen paluun edellytykset eivät täyty;

22.  kehottaa Burundin hallitusta sallimaan maanpaossa olevien poliittisten vastustajien palata ja kampanjoida vapaasti ilman pelottelua, pidätyksiä tai väkivaltaa ja sallimaan ulkopuolisten tarkkailijoiden tarkkailla vaalien valmisteluja sekä äänestys- ja laskentamenettelyjä;

23.  muistuttaa, että osallistava poliittinen vuoropuhelu kansainvälisen välitystoiminnan puitteissa ja Arushan sopimuksen ja Burundin perustuslain mukaisesti on ainoa tapa varmistaa kestävä rauha Burundissa; kehottaa näin ollen Itä-Afrikan yhteisöä, joka on Burundin välisen vuoropuhelun keskeinen koollekutsuja, ryhtymään asianmukaisiin toimiin Burundin hallituksen sitouttamiseksi päättäväisesti ja viipymättä osallistavaan vuoropuheluun rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun löytämiseksi nykyiseen kriisiin;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Burundin tasavallan presidentille, Burundin parlamentin puhemiehelle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Afrikan unionille ja sen toimielimille.

(1) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 137.
(2) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 190.
(3) EUVL C 242, 10.7.2018, s. 10.
(4) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 146.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0305.
(6) EUVL L 257, 2.10.2015, s. 1.
(7) EUVL L 257, 2.10.2015, s. 37.
(8) EUVL L 264, 30.9.2016, s. 29.
(9) EUVL L 272, 25.10.2019, s. 147.
(10) EUVL L 73, 18.3.2016, s. 90.


Nigeria, erityisesti viimeaikaiset terrori-iskut
PDF 131kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 Nigeriasta, erityisesti viimeaikaisista terrori-iskuista (2020/2503(RSP))
P9_TA(2020)0012RC-B9-0056/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat Nigeriaa koskevat päätöslauselmansa, joista viimeisin on annettu 18. tammikuuta 2018(1),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 24. joulukuuta 2019 antaman Nigeriaa koskevan julkilausuman,

–  ottaa huomioon uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävän EU:n erityislähettilään 25. marraskuuta 2019 antaman raportin,

–  ottaa huomioon laittomia, summittaisia tai mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan 2. syyskuuta 2019 Nigeriassa vierailunsa päätteeksi antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. heinäkuuta 2019 antaman lehdistötiedotteen terroriteoista Koillis-Nigeriassa,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 29. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon Boko Haramin Bornossa Koillis-Nigeriassa tekemästä terroristi-iskusta,

–  ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön World Report 2019 -raportin Nigeriaa käsittelevän osan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuskomitean 29. elokuuta 2019 maan toisen määräaikaisraportin puuttuessa esittämät Nigeriaa koskevat loppupäätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai elämänkatsomukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin mielipiteenvapauden Saharov-palkinto myönnettiin vuonna 2005 ihmisoikeusaktivisti Hauwa Ibrahimille,

–  ottaa huomioon vuoden 2019 Global Terrorism Index -raportin,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan puheenjohtajan varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavalle komission jäsenelle osoittaman kirjeen, joka koskee humanitaarisen toiminnan rajoittamista Koillis-Nigeriassa,

–  ottaa huomioon Nigerian liittotasavallan perustuslain ja etenkin sen IV luvun säännökset, jotka koskevat uskonnonvapauden suojelua sekä oikeutta ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista, jonka Nigeria ratifioi huhtikuussa 1991,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Nigerian turvallisuustilanne on heikentynyt merkittävästi viime vuosina, mikä on vakava uhka alueelliselle ja kansainväliselle turvallisuudelle; ottaa huomioon, että ihmisoikeusloukkaukset ja joukkomurhat ovat yleisiä erityisesti maan koillisosassa; ottaa huomioon, että Boko Haramin kapinaliike on surmannut Nigeriassa vuodesta 2009 lähtien yli 36 000 ihmistä;

B.  ottaa huomioon, että maassa käynnissä oleva alueellinen aseellinen konflikti jatkuu jo kymmenettä vuotta; ottaa huomioon, että erityisesti väkivaltaiset ääriliikkeet ja terroritoiminta ovat lisääntymässä jihadistiryhmien, kuten Boko Haramin ja ISWAPin (Islamic State in West Africa Province), aseman ja vaikutusvallan yhä vahvistuessa; ottaa huomioon, että Boko Haram on hyökännyt Nigerian poliisia ja armeijaa, poliitikkoja, kouluja, uskonnollisia rakennuksia, julkisia laitoksia ja siviilejä vastaan yhä säännöllisemmin vuodesta 2009 lähtien; huomauttaa, että valtaosa uhreista on muslimeja;

C.  ottaa huomioon, että Nigeria on Global Terrorism Index -indeksissä Irakin ja Afganistanin perässä kolmannella sijalla 163 maan joukossa eli se on terrorismin eniten koettelemien maiden listalla kolmantena;

D.  ottaa huomioon, että turvallisuustilannetta on pahentanut uskonnollisen ja etnisen väkivallan yltyminen maan joissakin osissa, kuten maatalousvaltaisessa Nigerian keskiosassa, jossa maanviljelijät ja paimentolaiset kiistelevät maa- ja vesivaroista;

E.  ottaa huomioon, että ISWAPin uskotaan tällä hetkellä pitävän vankinaan kymmeniä ihmisiä, heidän joukossaan kristittyjä johtajia, turvallisuusjoukkojen jäseniä ja avustustyöntekijöitä;

F.  ottaa huomioon, että Nigerian väestössä, joka on Afrikan suurin, on lähes yhtä paljon muslimeja ja kristittyjä; ottaa huomioon, että maan kristitty yhteisö on alueen suurin, sillä Pohjois-Nigeriassa asuu lähes 30 miljoonaa kristittyä; ottaa huomioon, että valtaosin islaminuskoisen pohjoisen ja kristityn etelän välillä kautta aikojen vallinnut vihamielisyys on voimistunut dramaattisesti radikaalin islamismin leviämisen myötä;

G.  ottaa huomioon, että ISWAP ilmoitti olevansa vastuussa 26. joulukuuta 2019 julkaistulla videolla nähdystä 11 ihmisen teloituksesta; ottaa huomioon ryhmän väittäneen, että kaikki surmansa saaneet henkilöt olivat kristittyjä ja että isku tehtiin kostona Isis-johtajan Abu Bakr al-Baghdadin kuolemasta Syyriassa;

H.  ottaa huomioon, että nämä surmat ovat osa laajempaa terroritekojen sarjaa, johon kuuluvat myös 24. joulukuuta 2019 Chibokin lähellä sijaitsevaan kristittyyn kylään tehty isku, jonka seurauksena seitsemän kylän asukasta kuoli ja teini-ikäinen tyttö siepattiin, 23. joulukuuta 2019 tapahtunut kolmen siviilin surma Biun ulkopuolella ja 22. joulukuuta 2019 tapahtunut seitsemän siviilin surma Nganzaissa;

I.  ottaa huomioon, että humanitaarista apua toimittavan Humanitarian Aid Relief Trust -järjestön mukaan yli 6 000 kristittyä on vuoden 2015 jälkeen joko joutunut jihadistiryhmien murhaamiksi tai menehtynyt Fulani-taistelijoiden harjoittaman ”maasi tai veresi” -politiikan vuoksi; ottaa huomioon, että šaria-lakia soveltavissa valtioissa kristittyjä syrjitään jatkuvasti ja heitä pidetään usein toisen luokan kansalaisina;

J.  ottaa huomioon, että vaikka presidentti Muhammadu Buhari on tuominnut surmat ja kehottanut väestöä unohtamaan uskonnolliset jakolinjat, nämä hyökkäykset on tehty täysin ilman pelkoa rankaisusta ja niihin syyllistyneet ovat harvoin joutuneet vastuuseen teoistaan; ottaa huomioon, että Amnesty Internationalin raportista on käynyt ilmi, että Nigerian turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet tahallisiin laiminlyönteihin maanviljelijäyhteisöihin kohdistuneiden kuolonuhreja vaatineiden iskujen yhteydessä;

K.  ottaa huomioon, että Human Rights Watch -järjestön mukaan Nigerian armeija on pidättänyt yli 3 600 lasta, joista puolet on tyttöjä, epäiltyinä olemisesta mukana islamistisissa ja valtiosta riippumattomissa aseistautuneissa ryhmissä usein varsin vähäisen tai olemattoman näytön perusteella; ottaa huomioon, että monet pidätetyt ovat joutuneet hyväksikäytön, myös seksuaalisen väkivallan, kohteeksi ja kuolleet pidätettynä ollessaan sairauden, nälän, nestevajauksen tai luodeista saamiensa haavojen vuoksi; ottaa huomioon, että armeija on järjestelmällisesti evännyt pääsyn pidätyskeskuksiin tarkistamaan, minkälaisissa olosuhteissa lapsia pidetään;

L.  ottaa huomioon, että tyttöjen ja naisten tilanne Nigeriassa on erityisen ongelmallinen syrjinnän yleisyyden, terveyspalvelujen ja koulutuksen rajoitetun saatavuuden, yleisesti harjoitetun naisten sukuelinten silpomisen ja lapsiavioliittojen vuoksi;

M.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on todennut olevan perusteltua syytä uskoa Boko Haramin ja Nigerian turvallisuusjoukkojen syyllistyneen Nigeriassa Rooman perussäännön 7 artiklan mukaisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, mukaan lukien murhat ja vainoaminen; ottaa huomioon, että esitutkintoja koskevassa vuoden 2019 raportissaan Kansainvälinen rikostuomioistuin toteaa, että huolimatta useista toimista, joita Nigerian viranomaiset ovat toteuttaneet rikoksista syytettyjen rikosoikeudellisen vastuun selvittämiseksi, Boko Haramin ja kansallisten turvallisuusjoukkojen jäsenten osalta tähän mennessä toteutetut tutkinta- ja syytetoimet näyttävät olleen sekä laajuudeltaan että perusteellisuudeltaan rajallisia;

N.  ottaa huomioon, että hallitusta on vuodesta 2015 lähtien arvosteltu siitä, että se on käsitellyt riittämättömällä tavalla islamistista kapinaliikettä eri puolilla maata; ottaa huomioon, että Nigerian armeijaan ja poliisiin kohdistuu lukuisia turvallisuusuhkia ja että ne vaikuttavat ylikuormitetuilta ja kykenemättömiltä ratkaisemaan yhtäaikaisia turvallisuuskriisejä;

O.  ottaa huomioon, että monikansalliset yhteiset taistelujoukot ovat siitä alkaen, kun ne perustettiin vuonna 2015, hätistäneet terroristiryhmät pois monilta niiden hallinnassa olevilta alueilta, mutta alue on silti edelleen erittäin epävakaa; ottaa huomioon, että 1 200 tšadilaissotilaan äskettäinen vetäytyminen samaan aikaan, kun väkivalta yltyi koillisella alueella, on aiheuttanut huolta väestön keskuudessa; ottaa huomioon, että tämän vetäytymisen jälkeen sadat lähialueella asuneet nigerialaiset siviilit pakenivat alueelta jihadistien uusien iskujen pelossa;

P.  ottaa huomioon, että EU, Saksan liittotasavalta ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö (ECOWAS) käynnistivät lokakuussa 2019 rauhan ja turvallisuuden rakenteita ja operaatioita koskevan hankkeen (EPSAO); ottaa huomioon, että hankkeen tavoitteena on vahvistaa ECOWASin mekanismeja ja valmiutta hallita konflikteja ja tukea konfliktin jälkeistä ympäristöä Länsi-Afrikassa;

Q.  ottaa huomioon, että Nigerian tilanne on aiheuttanut ennennäkemättömän humanitaarisen kriisin ja että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) mukaan yli kaksi miljoonaa ihmistä maan koillisosassa on sen vuoksi joutunut siirtymään muualle; ottaa huomioon, että Human Rights Watch -järjestön mukaan useimmilta maan sisällä siirtymään joutuneilta puuttuu mahdollisuus käyttää perusoikeuttaan ruokaan, asumiseen, koulutukseen, terveyteen ja tulemiseen suojelluksi vaaroilta sekä oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen; ottaa huomioon, että EU on osoittanut 28,3 miljoonaa euroa tukeen, joka kohdennetaan humanitaariseen apuun maassa; ottaa huomioon, että nykyvaroilla ei pystytä likikään täyttämään humanitaarisen avun tarpeita;

R.  ottaa huomioon, että Human Rights Watch -järjestön World Report 2019 -raportin Nigeriaa koskevan osion mukaan yli 35 000 maan sisällä siirtymään joutunutta henkilöä palasi maan koillisosan yhteisöihin vuonna 2018 huolimatta turvallisuutta koskevista huolenaiheista ja perusedellytysten, kuten ruoan ja majoituksen, puutteesta;

S.  ottaa huomioon, että lähes puolet Nigerian väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä; ottaa huomioon, että arviolta yli seitsemän miljoonaa nigerialaista tarvitsee kiireellisesti ihmishenkiä pelastavaa apua;

T.  toteaa, että tuhannet nigerialaiset vaarantavat henkensä unioniin johtavilla muuttoreiteillä parempien taloudellisten ja sosiaalisten olojen ja turvallisemman elämän toivossa;

U.  ottaa huomioon, että humanitaarinen toimintatila maassa on kaventunut ja useita avustustyöntekijöitä on siepattu ja surmattu; ottaa huomioon, että vuonna 2019 surmansa sai kahdeksan avustustyöntekijää, jotka ovat siis osa niistä yhteensä 26 ihmisestä, jotka ovat menettäneet henkensä konfliktissa on vuoden 2011 jälkeen; ottaa huomioon, että turvallisuusriskit estävät usein avun toimittamista ja ovat saaneet monet humanitaariset järjestöt poistumaan maasta;

V.  ottaa huomioon, että hallitus on lisäksi keskeyttänyt joidenkin kansainvälisten avustus- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnan ja väittänyt niiden toimineen islamistiryhmien rahanpesijöinä; ottaa huomioon, että Nigerian asevoimat vaativat syyskuussa 2019 lopettamaan Action Against Hunger ja Mercy Corps -järjestöjen toiminnan välittömästi, jolloin 400 000 ihmistä jäi ilman apua;

W.  ottaa huomioon, että EU käy Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti Nigerian kanssa säännöllistä poliittista vuoropuhelua ihmisoikeuksista ja demokratian periaatteista, etnisen, uskonnollisen ja rotuun perustuvan syrjinnän kaltaiset asiat mukaan lukien;

1.  tuomitsee maassa tehdyt terrori-iskut; toteaa jälleen olevansa huolissaan Nigerian pitkittyneestä kriisistä ja maan koillisosan epävakaasta turvallisuustilanteesta ja tuomitsee ankarasti toistuvat ihmisoikeuksien sekä kansainvälisen ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset riippumatta siitä, perustuvatko ne uskontoon vai etniseen alkuperään;

2.  tuomitsee erityisesti viime aikoina yltyneen väkivallan etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan, mukaan lukien uskonnollisten instituutioiden ja uskonnonharjoittajien ottaminen kohteeksi;

3.  ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille ja solidaarisuutensa Nigerian väestöä kohtaan, joka on kärsinyt terrorismin vaikutuksista alueella jo yli kymmenen vuoden ajan;

4.  kehottaa Nigerian viranomaisia takaamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen maassa ja suojelemaan siviiliväestöä terrorismilta ja väkivallalta; vaatii, että nämä toimet on toteutettava ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta täysin kunnioittaen ja maan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti;

5.  pitää kaikenlaista ihmisten tuhoamista tai etnisiä puhdistuksia raakalaismaisena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan; kehottaa Nigerian hallitusta puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin varmistamalla kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön; korostaa tässä yhteydessä tarvetta edistää edelleen uskontojen välistä vuoropuhelua ja kansalaisten rauhanomaista rinnakkaiseloa uskonnosta riippumatta ja pitää yhteyttä kaikkiin asianomaisiin sidosryhmiin, myös Nigerian uskontojenväliseen neuvostoon;

6.  muistuttaa, että naiset ja lapset ovat altteimpia konfliktien, terrorismin ja väkivallan vaikutuksille maassa; pitää valitettavana, että terroristiryhmät värväävät yhä enemmän lapsia ja käyttävät heitä lapsisotilaina tai itsemurhapommittajina;

7.  on erittäin huolestunut tiedoista, joiden mukaan sotilaskohteissa pidätettynä olevia lapsia on kohdeltu huonosti; kehottaa Nigerian viranomaisia sallimaan YK:lle pääsyn sotilaallisiin pidätyskeskuksiin, allekirjoittamaan virallisen luovutuspöytäkirjan sen varmistamiseksi, että armeijan pidättämät lapset siirretään nopeasti asianmukaisten lastensuojeluviranomaisten hoiviin, ja lopettamaan lasten sotilaalliset pidätykset; vaatii, että terrorisminvastaiset toimet sekä oikeudellinen ja lainvalvontaan liittyvä kehys olisi räätälöitävä siten, että suojellaan heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien, myös lasten, oikeuksia;

8.  muistuttaa Nigerian viranomaisia niiden velvollisuudesta suojella lasten oikeuksia ja varmistaa terrorismin tai konfliktin koettelemien ihmisten suojelu ja huolenpito, myös varmistamalla heidän pääsynsä koulutukseen; muistuttaa lisäksi, että koulutus ja taloudelliset mahdollisuudet ovat tehokkaita keinoja torjua radikalisoitumista, ja kehottaa kansainvälisiä kumppaneita tukemaan helposti saatavilla olevan ja laadukkaan koulutuksen tarjoamista osana terrorismin vastaista strategiaa alueella;

9.  on syvästi huolestunut siitä, että nigerialaiset naiset joutuvat edelleen syrjinnän, väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskausten uhreiksi; kehottaa Nigeriaa panemaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa lisäämään tukea laajalle levinneen seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille, psykologinen tuki mukaan luettuna;

10.  korostaa, että rankaisemattomuuden torjunta on olennaisen tärkeää maan vakauden ja kestävän rauhan rakentamisen kannalta; kehottaa siksi Nigerian viranomaisia suorittamaan välittömästi perusteellisia ja avoimia tutkimuksia syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen ja heidän saattamisekseen vastuuseen; kehottaa lisäksi toteuttamaan toimia Nigerian oikeusjärjestelmän valmiuksien ja riippumattomuuden parantamiseksi keinona edistää rikosoikeuden tehokasta käyttöä väkivallan, terrorismin ja korruption torjunnassa;

11.  pitää valitettavana, että Boko Haramin ja ISWAPin vastainen taistelu on jäänyt polkemaan paikoilleen ja että itsemurhaiskuja ja sotilaallisiin asemiin kohdistuvia itsemurhaiskuja ja suoria iskuja esiintyy yhä enemmän ja ne ovat entistä ankarampia; muistuttaa, että Nigerian presidentti Buhari valittiin uudelleen vuonna 2019 hänen luvattuaan kukistaa Boko Haramin ja muiden terroristiryhmien ajaman väkivaltaisen ääriliikehdinnän, ja kehottaa presidenttiä panemaan kampanjalupauksensa täytäntöön;

12.  tukee EU:n ja ECOWASin johdolla toteutettavan rauhan ja turvallisuuden rakenteita ja operaatioita koskevan hankkeen tavoitteita; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan voimakkaasti valmiuksien kehittämistä ja konfliktinratkaisua Länsi-Afrikassa;

13.  vahvistaa tukensa alueelliselle monikansallisille yhteisille taistelujoukoille ja antaa tunnustusta niiden pyrkimyksille torjua tehokkaasti terrorismia ja palauttaa vakaus Tšad-järven alueelle; muistuttaa, että terrorismi ei tunne rajoja, ja kehottaa alueen maita jatkamaan toimiensa koordinointia koko alueen turvallisuuden varmistamiseksi;

14.  kannustaa jatkamaan turvallisuusalan uudistusta Nigeriassa, jotta voidaan vahvistaa kansallisten ja alueellisten toimijoiden valmiuksia torjua terrorismia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita jatkamaan EU:n teknistä apua tällä alalla;

15.  varoittaa käyttämästä viljelijöiden ja paimentolaisten välistä konfliktia välineenä levittää uskontoon perustuvaa vihaa; kehottaa Nigerian hallitusta panemaan täytäntöön kansallisen karjanhoidon uudistussuunnitelman, jolla pyritään suojelemaan sekä viljelijöiden että paimentolaisten etuja; katsoo, että tarvitaan lisätoimia, kuten konfliktien sovittelu-, ratkaisu-, sovinnonteko- ja rauhanrakentamismekanismien vahvistamista;

16.  korostaa kehityksen, demokratian, ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan ja turvallisuuden keskinäistä riippuvuutta maassa; katsoo, että sotilastoimet eivät yksin riitä terrorismin tehokkaaseen torjuntaan; kehottaa Nigerian hallitusta laatimaan kattavan strategian, jolla puututaan terrorismin perimmäisiin syihin keskittymällä ennaltaehkäisevään lähestymistapaan, jolla pyritään poistamaan terroristisen ideologian houkuttelevuus, rajoittamaan värväys- ja radikalisointimahdollisuuksia ja lopettamaan sen rahoitus, sekä tukemalla ja rahoittamalla kansalaisyhteiskunnan järjestöjen yhteisölähtöisiä ohjelmia;

17.  kehottaa EU:ta, Afrikan unionia ja kansainvälistä yhteisöä tehostamaan toimiaan terrorismin torjunnan tukemiseksi Nigeriassa ja jatkamaan poliittisen ja turvallisuuteen liittyvän avun antamista maassa ja koko alueella;

18.  on erittäin huolissaan maan turvallisuustilanteen vaikutuksesta humanitaarisen avun ja kehitysavun vaikuttavuuteen; kehottaa EU:ta jatkamaan humanitaarisia ja kehitystoimiaan niin Nigeriassa kuin koko alueella; pitää myönteisenä EU:n vuonna 2019 lupaamaa 50 miljoonan euron lisärahoitusta, jolla tuetaan Nigerian elpymistä ja selviytymiskykyä;

19.  panee merkille Nigeriaan ja sen naapurimaihin alueellisen pakkomuuton vuoksi kohdistuvat paineet; kehottaa lisäämään kotiseudultaan siirtymään joutuneelle Nigerian väestölle annettavaa tukea ja avunantajien toiminnan koordinointia, mukaan lukien kansainväliseltä yhteisöltä saatava lisärahoitus; muistuttaa, että kehitysvaroja ei pitäisi suunnata pois niiden alkuperäisestä tavoitteesta, joka on köyhyyden poistaminen sen kaikissa muodoissa;

20.  tuomitsee kaikki humanitaarisen avun henkilöstöön tai järjestelmiin kohdistuvat iskut ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan avustustyöntekijöiden turvallisuus ja turvallinen ympäristö, jossa humanitaariset järjestöt voivat suorittaa elintärkeää tehtäväänsä;

21.  on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksen nopeasta voimistumisesta ja sen vaikutuksesta ihmisten elämään ja toimeentuloon erityisesti Nigerian keskiosassa; muistuttaa, että on löydettävä pitkän aikavälin ratkaisuja luonnonvarojen suojelemiseksi ja niiden saatavuuden varmistamiseksi; muistuttaa, että ilmastohätätilaan puuttuminen on elintärkeä tekijä alueen taloudellisen vakauden ja rauhan turvaamisessa;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Nigerian presidentille ja parlamentille, Afrikan unionille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.

(1) EUVL C 458, 19.12.2018, s. 43.


Venezuelan tilanne kansalliskokouksen uuden puhemiehen ja puhemiehistön laittoman valinnan jälkeen (parlamentaarinen vallankaappaus)
PDF 119kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 Venezuelan tilanteesta kansalliskokouksen uuden puhemiehen ja puhemiehistön laittoman valinnan jälkeen (parlamentaarinen vallankaappaus) (2020/2507(RSP))
P9_TA(2020)0013RC-B9-0048/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venezuelasta ja erityisesti 31. tammikuuta 2019 annetun päätöslauselman(1), jossa Juan Guaidó tunnustetaan Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Venezuelasta ja erityisesti EU:n puolesta 9. tammikuuta 2020 annetun julkilausuman Venezuelan tilanteen viimeaikaisesta kehityksestä sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 5. tammikuuta 2020 antaman lausunnon Venezuelan kansalliskokouksen tapahtumista,

–  ottaa huomioon 9. tammikuuta 2020 annetun Kansainvälisen Venezuela-kontaktiryhmän julkilausuman,

–  ottaa huomioon Venezuelan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/2074 muuttamisesta 11. marraskuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/1893(2), jolla jatketaan voimassa olevia kohdennettuja rajoittavia toimenpiteitä 14. marraskuuta 2020 saakka,

–  ottaa huomioon 5. tammikuuta 2020 annetun Amerikan valtioiden järjestön (OAS) pääsihteeristön päätöslauselman Venezuelan tilanteesta sekä OAS:n pysyvän neuvoston 10. tammikuuta 2020 hyväksymän päätöslauselman Venezuelan viimeaikaisista tapahtumista,

–  ottaa huomioon 5. tammikuuta 2020 annetun Liman ryhmän julkilausuman,

–  ottaa huomioon Venezuelan perustuslain,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU, sen jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti ovat toistaneet, että kansalliskokous on Venezuelan ainoa laillinen ja demokraattisesti valittu elin; ottaa huomioon, että Venezuelan perustuslain 194 pykälän mukaan kansalliskokous valitsee jäsentensä keskuudesta puhemiehen ja puhemiehistön yhden vuoden pituiseksi toimikaudeksi;

B.  ottaa huomioon, että Juan Guaidó valittiin tammikuussa 2019 kansalliskokouksen puhemieheksi ja tämän jälkeen hän vannoi virkavalansa Venezuelan väliaikaisena presidenttinä Venezuelan perustuslain 233 pykälän mukaisesti; ottaa huomioon, että yli 50 valtiota, 25 EU:n jäsenvaltiota mukaan luettuina, sekä EU ovat tunnustaneet hänet Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi;

C.  ottaa huomioon, että Venezuelassa kansalliskokouksen puhemiehen suunniteltuun valintaan 5. tammikuuta 2020 liittyvissä tapahtumissa oli kyse Nicolás Maduron laittoman hallinnon järjestämästä parlamentaarisesta vallankaappauksesta, johon liittyi vakavia sääntöjenvastaisuuksia ja kansalliskokouksen demokraattisen ja perustuslaillisen toiminnan vastaisia tekoja;

D.  ottaa huomioon, että turvallisuusjoukot estivät raa’asti kansalliskokouksen puhemiestä Juan Guaidóa toimimasta istunnon puheenjohtajana, että useita oppositiota edustavia parlamentin jäseniä estettiin pääsemästä kansalliskokoukseen ja että myöskään lehdistöä ei päästetty rakennukseen;

E.  ottaa huomioon, että yritys nimittää Luis Parra uuden Maduroa tukevan puhemiehistön puheenjohtajaksi oli pätemätön, sillä istuntoa ei koskaan avattu virallisesti, kokouksella ei ollut puheenjohtajaa, päätösvaltaisuutta ei varmistettu eikä virallista nimenhuutoäänestystä vahvistettu, kuten kansalliskokouksen työjärjestyksen 7, 8 ja 11 artiklassa sekä Venezuelan perustuslain 221 pykälässä edellytetään;

F.  ottaa huomioon, että olosuhteiden pakosta useita tunteja myöhemmin parlamentin jäsenten suuri enemmistö piti El Nacional -lehden päätoimipaikassa ylimääräisen kokouksen, joka oli Venezuelan perustuslain ja kansalliskokouksen työjärjestyksen mukainen, sillä niiden mukaan istuntojen pitäminen lainsäädäntötilojen ulkopuolella on mahdollista; toteaa, että 100 kaikkiaan 167 parlamentin jäsenestä – mikä täyttää Venezuelan perustuslain 221 pykälässä päätösvaltaisuudelle ja nimenhuutoäänestykselle asetetut vaatimukset – äänesti Juan Guaidón ja tämän puhemiehistön uudelleen johtamaan kansalliskokousta vuosien 2015–2020 vaalikauden viimeisenä vuonna;

G.  ottaa huomioon, että 7. tammikuuta 2020 pidetyn kansalliskokouksen virallisen istunnon päätteeksi Juan Guaidó vannoi puhemiehen virkavalan huolimatta Maduron hallinnolle uskollisten joukkojen yrityksistä estää istunnon pitäminen muun muassa estämällä sisäänpääsyn ja katkaisemalla sähkön rakennuksesta;

H.  toteaa, että kansalliskokouksen jäsenten on voitava toteuttaa Venezuelan kansalta saamaansa parlamentaarista toimeksiantoa ilman minkäänlaista häirintää tai kostotoimia;

I.  ottaa huomioon, että 20. toukokuuta 2018 pidetyt presidentinvaalit eivät olleet uskottavalle prosessille asetettujen kansainvälisten vähimmäisvaatimusten mukaiset; ottaa huomioon, että EU ja muut alueelliset järjestöt ja demokraattiset valtiot eivät tunnustaneet näitä vaaleja eivätkä tämän laittoman prosessin tuloksena nimitettyjä viranomaisia;

J.  ottaa huomioon, että meneillään olevat toimet kansalliskokouksen jäseniä vastaan, kuten laittomien ryhmien ja turvallisuuselinten suorittama 59 edustajan häirintä ja pelottelu, 29 mielivaltaista pidätystä ja 27 pakotettua maanpakoa sekä kidutukset ja tahdonvastaiset katoamiset, haittaavat kansalliskokouksen perustuslaillista toimintaa;

K.  ottaa huomioon, että ihmisoikeustilanne, oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja demokratia ovat heikentyneet vakavasti Venezuelassa jo monen vuoden ajan ja eritoten siitä lähtien, kun Nicolás Maduro nousi valtaan vuoden 2013 kiistanalaisten vaalien seurauksena; toteaa, että maassa vallitseva poliittinen, taloudellinen, institutionaalinen, sosiaalinen ja moniulotteinen humanitaarinen kriisi pahenee merkittävästi;

1.  tunnustaa kansalliskokouksessa pidetyn avoimen ja demokraattisen äänestyksen perusteella Juan Guaidón kansalliskokouksen lailliseksi puhemieheksi sekä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lailliseksi väliaikaiseksi presidentiksi Venezuelan perustuslain 233 pykälän mukaisesti ja antaa tälle tukensa;

2.  tuomitsee jyrkästi Maduron hallinnon ja sen liittolaisten yrityksen toteuttaa parlamentaarinen vallankaappaus sekä niiden pyrkimykset estää kansalliskokousta, Venezuelan ainoaa laillista demokraattista elintä, hoitamasta Venezuelan kansalta saamaansa perustuslain mukaista tehtävää;

3.  pitää valitettavina näitä vakavia rikkomuksia, jotka ovat ristiriidassa kansalliskokouksen puhemiehen laillisen valintaprosessin kanssa ja jotka ovat jälleen uusi vaihe Venezuelan kriisin pahenemisessa; tuomitsee jyrkästi kansalliskokouksen demokraattisen, perustuslaillisen ja avoimen toiminnan loukkaamisen ja jatkuvan pelottelun, lahjonnan, kiristyksen, väkivallan, kidutuksen ja tahdonvastaiset katoamiset sekä mielivaltaiset päätökset kansalliskokouksen jäseniä vastaan;

4.  toistaa tukevansa täysin kansalliskokousta, joka on Venezuelan ainoa laillisesti valittu demokraattinen elin ja jonka toimivaltaa on kunnioitettava, myös sen jäsenten oikeuksien ja turvallisuuden osalta; painottaa, että rauhanomainen ja poliittinen ratkaisu on mahdollinen vain, jos kansalliskokouksen perustuslaillisia valtaoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

5.  muistuttaa, että EU on valmis tukemaan aitoa prosessia kriisin ratkaisemiseksi rauhanomaisesti ja demokraattisesti Venezuelan kansalliskokouksen hyväksymän etenemissuunnitelman pohjalta; korostaa, että aikaisemmat pyrkimykset ratkaista kriisi neuvottelu- ja vuoropuheluprosessissa eivät ole tuottaneet konkreettisia tuloksia; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) hyödyntämään edelleen toiminnassaan kansainvälisen kontaktiryhmän kaltaisia aloitteita;

6.  palauttaa mieliin, että demokraattisten instituutioiden ja periaatteiden kunnioittaminen sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ovat olennaisia edellytyksiä rauhanomaisen, kestävän ja kansan etua palvelevan ratkaisun löytämiseksi Venezuelan kriisiin;

7.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tehostamaan EU:n toimia demokratian palauttamiseksi Venezuelaan, myös laajentamalla kohdennettuja pakotteita ihmisoikeusloukkauksista ja sortotoimista vastuussa oleviin henkilöihin, ja kehottaa ulottamaan nämä pakotteet koskemaan myös kyseisten henkilöiden perheenjäseniä; tukee tätä koskevaa EU:n julkilausumaa;

8.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, tunnustamaan presidentti Guaidón laillisen toimivallan, ja pitää myönteisenä, että korkea edustaja on todennut tämän olevan ainoa EU:n tunnustama demokraattinen vallanpitäjä; vaatii siksi tunnustamaan Juan Guaidón nimittämät poliittiset edustajat;

9.  pyytää lähettämään maahan tiedonkeruuvaltuuskunnan tilanteen arvioimiseksi;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lailliselle väliaikaiselle presidentille ja kansalliskokouksen puhemiehelle, Liman ryhmään kuuluvien maiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0061.
(2) EUVL L 291, 12.11.2019, s. 42.


Käynnissä olevat SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiset Puolaa ja Unkaria koskevat kuulemiset
PDF 118kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 käynnissä olevista SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisista Puolaa ja Unkaria koskevista kuulemisista (2020/2513(RSP))
P9_TA(2020)0014B9-0032/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta, jolla neuvostoa pyydetään toteamaan SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja(1),

–  ottaa huomioon komission 20. joulukuuta 2017 antaman, SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisen perustellun ehdotuksen oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa – ehdotus neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (COM(2017)0835),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman komission päätöksestä käynnistää SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely Puolan tilanteen johdosta(2),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa(3),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti‑vapaat alueet(4),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017(5),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(6),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten yleiset järjestelyt, jotka neuvosto hyväksyi 18. heinäkuuta 2019,

–  ottaa huomioon, että Puolan parlamentin alahuone hyväksyi 20. joulukuuta 2019 lakiehdotuksen, jolla tehtiin muutoksia yleisiä tuomioistuimia koskevaan säädökseen, korkeinta oikeutta koskevaan säädökseen sekä tiettyihin muihin säädöksiin, ja panee merkille Puolan senaatin Venetsian komissiolle esittämän pyynnön antaa kiireellinen lausunto tästä lakiehdotuksesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, kuten SEU-sopimuksen 2 artiklassa määrätään ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa todetaan; ottaa huomioon, että nämä jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat vapaasti hyväksyneet, muodostavat unionissa asuvien henkilöiden oikeuksien perustan;

B.  toteaa, että mikä tahansa SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen arvojen vakavaa loukkaamista jäsenvaltiossa koskeva selvä vaara ei koske ainoastaan yksittäistä jäsenvaltiota, jossa vaara on olemassa, vaan se vaikuttaa myös muihin jäsenvaltioihin, niiden keskinäiseen luottamukseen sekä unionin ja sen kansalaisten unionin oikeuden mukaisten oikeuksien koko luonteeseen;

C.  katsoo, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohta muodostaa ennaltaehkäisevän vaiheen, jossa unioni valtuutetaan toteuttamaan toimia, kun on olemassa selvä vaara, että yhteisiä arvoja loukataan vakavasti; toteaa, että ennaltaehkäiseviin toimiin kuuluu vuoropuhelun käyminen asianomaisen jäsenvaltion kanssa ja että niiden tavoitteena on välttää mahdolliset seuraamukset;

D.  toteaa, että komissio ja parlamentti käynnistivät SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan soveltamisen Puolan ja Unkarin tapauksissa todettuaan, että on olemassa selvä vaara, että unionin perustana olevia arvoja loukataan vakavasti;

E.  ottaa huomioon, että neuvosto on tähän mennessä järjestänyt yleisten asioiden neuvostossa kolme kuulemista Puolan kanssa ja kaksi kuulemista Unkarin kanssa;

F.  ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Suomi pyysi 11. joulukuuta 2019 kirjallista selvitystä erään Unkarin valtuuskunnan virkamiehen väitetystä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 339 artiklan ja kokousten luottamuksellisuutta koskevan neuvoston työjärjestyksen 6 artiklan 1 kohdan rikkomisesta;

1.  panee merkille kuulemiset, jotka neuvosto on järjestänyt SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla vastauksena yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin Puolassa ja Unkarissa kohdistuviin uhkiin; panee huolestuneena merkille, että kuulemisia ei järjestetä säännöllisesti, jäsennellysti ja avoimesti; kehottaa puheenjohtajavaltio Kroatiaa ja muita tulevia puheenjohtajavaltioita järjestämään kuulemisia säännöllisesti; korostaa, että kuulemisten on oltava objektiivisia, tosiasioihin perustuvia ja avoimia ja että asianomaisten jäsenvaltioiden on tehtävä vilpitöntä yhteistyötä koko prosessin ajan SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti; suosittelee, että neuvosto antaa kuulemisten jatkotoimena konkreettisia suosituksia kyseisille jäsenvaltioille SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä ilmoittaa määräajat näiden suositusten täytäntöönpanolle; huomauttaa, että jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus voidaan palauttaa vasta, kun SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen arvojen kunnioittaminen on varmistettu, ja kehottaa neuvostoa toimimaan tämänsuuntaisesti; kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan unionin oikeuden ensisijaisuutta;

2.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten yleiset järjestelyt eivät takaa parlamentille perustellun ehdotuksen esittämisessä samaa kohtelua kuin komissiolle ja jäsenvaltioiden yhdelle kolmasosalle; muistuttaa, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa määrätään jäsenvaltioiden yhdelle kolmasosalle, parlamentille ja komissiolle yhtäläiset oikeudet ja menettelyllinen asema menettelyn aloittamisessa; suhtautuu myönteisesti puheenjohtajavaltio Suomen pyrkimyksiin käydä epävirallista vuoropuhelua parlamentin kanssa mutta katsoo, että epävirallinen vuoropuhelu ei voi korvata perustellun ehdotuksen virallista esittämistä neuvostossa; korostaa, että parlamentin kutsuminen viralliseen neuvoston kokoukseen olisi edelleen toteutettava aloiteoikeuden ja SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen perusteella; kehottaa jälleen neuvostoa pitämään parlamentin viipymättä ja kaikilta osin ajan tasalla menettelyn kaikissa vaiheissa;

3.  pitää valitettavana, että kuulemiset eivät ole vielä johtaneet siihen, että kyseiset kaksi jäsenvaltiota olisivat edistyneet merkittävästi SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen vakavan loukkaamisen selvän vaaran korjaamisessa; panee huolestuneena merkille, että komission ja kansainvälisten elinten, kuten YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston, raportit ja lausunnot osoittavat, että sekä Puolan että Unkarin tilanne on heikentynyt SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan soveltamisen aloittamisen jälkeen; huomauttaa, että neuvoston epäonnistuminen SEU-sopimuksen 7 artiklan tehokkaassa soveltamisessa heikentää edelleen yhteisten eurooppalaisten arvojen koskemattomuutta, keskinäistä luottamusta ja koko unionin uskottavuutta; vahvistaa kantansa, jonka se esitti komission ehdotukseen SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan käynnistämisestä Puolan tilanteen johdosta ja myös omassa ehdotuksessaan, jolla neuvostoa pyydetään toteamaan SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja; kehottaa siksi neuvostoa varmistamaan, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisissa kuulemisissa käsitellään myös uutta kehitystä ja arvioidaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden, sananvapauden, myös tiedotusvälineiden vapauden, taiteen ja tutkimuksen vapauden, yhdistymisvapauden ja yhdenvertaista kohtelua koskevan oikeuden loukkaamiseen liittyviä vaaroja; kehottaa komissiota hyödyntämään käytettävissä olevia välineitä täysimääräisesti, jotta voidaan puuttua selvään vaaraan, että Puola ja Unkari loukkaavat vakavasti unionin perustana olevia arvoja, ja käyttämään erityisesti nopeutettuja rikkomusmenettelyjä ja välitoimia koskevia hakemuksia unionin tuomioistuimessa;

4.  panee merkille, että oikeusvaltioperiaatetta Puolassa koskevan komission perustellun ehdotuksen soveltamisala on rajallinen; kehottaa neuvostoa tutkimaan, miten käynnissä olevien kuulemisten yhteydessä voidaan käsitellä väitteitä, jotka koskevat Puolassa tapahtuneita perusoikeuksien loukkauksia;

5.  katsoo, että viimeisimmät tapahtumat käynnissä olevissa 7 artiklan 1 kohdan mukaisissa kuulemisissa korostavat jälleen, että on välittömästi otettava käyttöön parlamentin ehdottama demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n mekanismi toimielinten välisenä sopimuksena, joka sisältää vuotuisen, näyttöön perustuvan, riippumattoman ja syrjimättömän arvioinnin, jossa arvioidaan tasapuolisesti kaikkia EU:n jäsenvaltioita siinä, kuinka ne noudattavat SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, sekä annetaan maakohtaisia suosituksia, jonka jälkeen käydään parlamenttien välinen keskustelu; toteaa, että mekanismiin olisi sisällyttävä myös pysyvä demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva toimintapoliittinen sykli unionin toimielimissä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja neuvostoa aloittamaan viipymättä neuvottelut parlamentin kanssa toimielinten välisestä sopimuksesta SEUT-sopimuksen 295 artiklan mukaisesti; toistaa, että mekanismin on täydennettävä ja vahvistettava SEU-sopimuksen 7 artiklan mukaisia meneillään olevia ja tulevia menettelyjä sen sijaan, että se korvaisi ne;

6.  vahvistaa kantansa, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita, ja kehottaa neuvostoa aloittamaan toimielinten väliset neuvottelut mahdollisimman pian;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle, Puolan ja Unkarin presidenteille, hallituksille ja parlamenteille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 66.
(2) EUVL C 129, 5.4.2019, s. 13.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0058.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0101.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0032.
(6) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0349.


Biodiversiteettisopimuksen COP15-kokous (Kunming 2020)
PDF 181kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) (2019/2824(RSP))
P9_TA(2020)0015B9-0035/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnin ja 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(1),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten(2),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten 14. kokouksesta (COP14)(3),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 julkaistun komission kertomuksen ”Luonnon tila Euroopan unionissa: Lintu- ja luontotyyppidirektiivien kattamien luontotyyppien ja lajien suojelutasoa ja kehityssuuntia koskeva kertomus (2007–2012) luontotyyppidirektiivin 17 artiklan ja lintudirektiivin 12 artiklan mukaisesti” (COM(2015)0219),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista(4) (meristrategiapuitedirektiivi),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista(5) (vesipuitedirektiivi),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2019 annetun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) globaalin arviointiraportin biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Punaisen listan eli uhanalaisten lajien luettelon,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2019 annetun biologista monimuotoisuutta koskevan Metzin sitoumuksen,

—  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet samoin kuin 30. tammikuuta 2019 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä” (COM(2019)0022),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportit ilmastonmuutoksesta, aavikoitumisesta, maaperän huonontumisesta, kestävästä maankäytöstä, elintarviketurvasta ja kasvihuonekaasuvirroista maaekosysteemeissä, IPCC:n 25. syyskuuta 2019 päivätyn erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa sekä IPCC:n erityisraportin ”Global Warming of 1,5 °C” (”1,5 asteen raportti”), sen viidennen arviointiraportin (AR5) ja sen yhteenvetoraportin syyskuulta 2018,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352) ja 20. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta” (COM(2013)0659),

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön raportin ruoan ja maatalouden biodiversiteetin tilasta (”The State of the World’s Biodiversity for Food and Agriculture”) vuodelta 2019,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean New Yorkissa 15. lokakuuta 2019 pidetyssä istunnossa antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon 6. marraskuuta 2019 annetun Pekingin vetoomuksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja ilmastonmuutoksesta (”Beijing Call for Biodiversity Conservation and Climate Change”),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 päivätyn Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”The European environment – state and outlook 2020”,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kysymykset komissiolle ja neuvostolle biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) – Kunming (2020) (O-000044/2019 ja O-000043/2019,

A.  ottaa huomioon, että biologista monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 toiminta-ajatuksena on toteuttaa tehokkaita ja kiireellisiä toimia biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi, jotta varmistetaan, että vuoteen 2020 mennessä ekosysteemit ovat sietokykyisiä ja tuottavat edelleen olennaisia palveluja ja turvaavat ja säilyttävät näin maapallon elämänmuotojen runsauden sekä edistävät ihmisten hyvinvointia ja köyhyyden poistamista;

B.  ottaa huomioon, että biodiversiteettisopimuksen puitteissa hyväksytyssä vuoteen 2050 ulottuvassa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa lähtöajatuksena on ”eläminen sopusoinnussa luonnon kanssa” ja se, että vuoteen 2050 mennessä biologista monimuotoisuutta arvostetaan, suojellaan, ennallistetaan ja käytetään järkevästi siten, että pidetään yllä ekosysteemipalveluja ja tervettä maapalloa ja tuotetaan kaikkien ihmisten ja tulevien sukupolvien kannalta välttämättömiä hyötyjä;

C.  ottaa huomioon, että biodiversiteettisopimuksen puitteissa hyväksyttyä visiota vuoteen 2050 saakka tukevat seuraavat viisi yleistavoitetta, jotka vastaavat myös vuoteen 2020 ulottuvia Aichin biodiversiteettitavoitteita: a) puututaan biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen perimmäisiin syihin ottamalla biologinen monimuotoisuus huomioon kaikessa hallinnon ja yhteiskunnan toiminnassa, b) vähennetään biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvaa suoraa painetta ja edistetään kestävyysperiaatteiden mukaista käyttöä, c) parannetaan biologisen monimuotoisuuden tilannetta suojelemalla ekosysteemejä, lajeja ja geneettistä monimuotoisuutta, d) parannetaan biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen kaikille suuntautuvia hyötyjä ja e) tehostetaan täytäntöönpanoa osallistavan suunnittelun, tietämyksenhallinnan ja valmiuksien kehittämisen kautta;

D.  ottaa huomioon, että kuten IPBES:n globaalissa arviointiraportissa biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista tuodaan esiin, biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevat nykyiset negatiiviset suuntaukset haittaavat kahdeksassa tapauksessa kymmenestä etenemistä kohti arvioinnin kohteena olleita kestävän kehityksen tavoitteita, jotka liittyvät köyhyyteen, nälkään, terveyteen, veteen, kaupunkeihin, ilmastoon, valtameriin ja maahan; ottaa huomioon, että ennusteiden mukaan pahimmat vaikutukset kohdistuvat ensi sijassa alkuperäiskansoihin ja moniin maailman köyhimmistä yhteisöistä; katsoo, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja häviäminen on tämän vuoksi katsottava paitsi ympäristökysymyksiksi myös kehitystä koskeviksi, taloudellisiksi, sosiaalisiksi ja moraalisiksi kysymyksiksi;

E.  ottaa huomioon, että glyfosaatin kaltaisten laajakirjoisten systeemisten rikkakasvien torjunta-aineiden laajamittainen käyttö on suoraan syynä biologisen monimuotoisuuden laajamittaiseen vähenemiseen;

F.  ottaa huomioon, että IPCC:n ja biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin mukaan ilmastonmuutokseen ei löydy kestäviä ratkaisuja muuten kuin panemalla tehokkaammin täytäntöön johdonmukaisia ja vaikuttavia luontopohjaisia ratkaisuja;

G.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta pidetään luonnonkatastrofeja, kuten maastopaloja, kaikkialla maailmassa aiheuttavien äärimmäisten sääilmiöiden äkillisen yleistymisen liikkeellepanevana voimana;

H.  ottaa huomioon, että Nagoyan pöytäkirja geenivarojen saatavuudesta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta (ABS-pöytäkirja) tarjoaa avoimen oikeudellisen kehyksen geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle jaolle;

I.  ottaa huomioon, että vuoteen 2020 ulottuvalla biologista monimuotoisuutta koskevalla EU:n strategialla pyritään pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa sekä vaikuttamaan maailman biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä;

J.  ottaa huomioon, että EU ja jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä sen seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitetta ja ovat sitoutuneet täysin niiden täytäntöönpanoon;

K.  ottaa huomioon, että vuosien 2019–2024 komissio asettaa poliittisissa suuntaviivoissaan tavoitteekseen sen, että EU työskentelee yhdessä globaalien kumppaneidensa kanssa biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen hillitsemiseksi seuraavien viiden vuoden aikana;

L.  ottaa huomioon, että metsät ovat välttämättömiä elinkeinon tarjoajia maailmassa ja että vaikka ne peittävät vain 30 prosenttia maapallon maapinta-alasta, niissä elää 80 prosenttia maapallon lajeista;

M.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos uhkaa luontotyyppejä ja lajeja, mistä ovat osoituksena Australian suuren valliriutan tuhoutuminen suurelta osin ja äärimmäiset sääilmiöt, kuten Australian maastopalot, joissa on kuollut yli miljardi eläintä; ottaa huomioon, että luonnon suojeleminen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen ovat ratkaisevassa asemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa;

N.  ottaa huomioon, että neljä yhdeksästä Stockholm Resilience Center ‑tutkimuskeskuksen määrittämästä yhdeksästä maapallon kestävyyden rajasta on ylitetty;

Yleistä

1.  panee huolestuneena merkille, että IPBES:n globaalissa arviointiraportissa biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista painotetaan selvästi ekologisen kriisin laajuutta ja tarvetta toteuttaa kiireellisiä yhteisiä toimia todellisen muutoksen edistämiseksi, sillä luonnon tila heikkenee maailmanlaajuisesti nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, lajien sukupuutto kiihtyy ja noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto, millä on vakavia vaikutuksia ihmisiin kaikkialla maailmassa ja vaikutusta tulevien sukupolvien elämään;

2.  pitää erittäin huolestuttavana, että ilmastonmuutos lisää biologiseen monimuotoisuuteen maalla kohdistuvia stressitekijöitä, kuten 8. elokuuta 2019 julkaistussa IPCC:n erityisraportissa todetaan; ilmaisee syvän huolensa merinisäkkäiden ja muiden kalakantojen vähenemisestä ja koralliriuttojen dramaattisesta häviämisestä, josta raportoidaan 24. syyskuuta 2019 julkaistussa IPCC:n erityisraportissa, ja toteaa, että IPCC:n 1,5 asteen raportin mukaan koralliriutoista yli 99 prosentin ennustetaan kärsivän 2 celsiusasteen skenaariossa;

3.  on erittäin huolissaan valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa julkaistun IPCC:n raportin johdosta, sillä siinä todetaan, että ilmastonmuutos on yksi tärkeimmistä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen suorista aiheuttajista, ja korostetaan, että sillä luontoon ja biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemipalveluihin, valtameriin ja elintarviketurvaan olevien kielteisten vaikutusten ennustetaan olevan yhä merkittävämpiä tulevina vuosikymmeninä; korostaa, että IPCC varoittaa, että valtamerien ja meriekosysteemien terveyteen vaikuttavat nykyisin maapallon lämpeneminen, saastuminen, merten biologisen monimuotoisuuden ylihyödyntäminen, merenpinnan tason nousu, happamoituminen, happivaje, merten lämpöaallot, jäätiköiden ja merijään ennennäkemätön sulaminen sekä rannikoiden eroosio ja yleistyvät luonnonkatastrofit, jotka vaikuttavat meri- ja rannikkoekosysteemeihin muuttamalla niiden toimintaa ja kiihdyttämällä merinisäkkäiden ja merten kalavarojen vähenemistä sekä johtavat koralliriuttojen ja mangrovemetsien dramaattiseen häviämiseen; muistuttaa, että valtameret ovat osa ratkaisua, jonka avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua sen vaikutuksiin; kehottaa siksi EU:ta ottamaan biodiversiteettistrategiassaan valtameret yhdeksi painopisteekseen ja kehottaa kaikkia biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolia tunnustamaan valtameret ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi, jotta voidaan kehittää uusi lähestymistapa, jossa yksilön ja kollektiivinen vastuu asetetaan selvästi vapautta ja valtamerien omistusta koskevien perinteisten periaatteiden yläpuolelle, jotta voidaan varmistaa valtamerten säilyminen;

4.  katsoo, että käynnissä on ympäristöhätätila, joka edellyttää EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti merkittäviä toimia; kehottaa komissiota asettamaan luonnon suojelun ja ennallistamisen ilmastonmuutoksen ohella ensisijaiseksi painopisteeksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa;

5.  on huolestunut siitä, että vuoden 2020 Aichin biodiversiteettitavoitteet eivät toteudu biologisen monimuotoisuuden köyhtyessä nykyisellä vauhdilla, ja kehottaa jälleen kaikkia sopimuspuolia tehostamaan kiireesti toimiaan; pitää valitettavana, että jos kehitys jatkuu samana, EU ei saavuta yleistavoitetta, jonka mukaan biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemien tilan rappeutuminen pysäytetään vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan välittömiin ja merkittäviin pakollisiin lisätoimiin biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, jotta voidaan saavuttaa maailmanlaajuiset ja EU:n tavoitteet ja edistää Aichin tavoitteiden saavuttamista;

6.  muistuttaa, että biologinen monimuotoisuus ja terveet ekosysteemit, mukaan lukien valtameret, jotka imevät yli 25 prosenttia hiilidioksidipäästöistä ja ovat suurin hapen tuottaja, ovat keskeisessä asemassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa ja pyrittäessä vahvistamaan EU:n kykyä sietää ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen; pitää valitettavana, että valtameristä ainoastaan 7 prosenttia on virallisesti suojeltuja; muistuttaa, että on tärkeää kehittää ja toteuttaa erityisesti hiilen imeytymiseen liittyviä luontopohjaisia ratkaisuja, joiden avulla säilytetään biologinen monimuotoisuus ja samalla hillitään ilmastonmuutosta ja sopeudutaan siihen; pyytää näin ollen lisäämään kolmen Rion yleissopimuksen(6) välistä johdonmukaisuutta ja synergiaa sekä sovittamaan ne paremmin yhteen YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan, että biologinen monimuotoisuus otetaan kaikilta osiin huomioon sen ilmastopolitiikoissa;

7.  panee tyytyväisenä merkille 6. marraskuuta 2019 annetun Pekingin vetoomuksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja ilmastonmuutoksesta;

8.  korostaa, että ilmaston suojelemisen ja biologisen monimuotoisuuden suojelemisen välisiä kompromisseja olisi aina vältettävä erityisesti biotalouden alalla, jolla voi olla keskeinen asema siirryttäessä kohti ilmastoneutraalia taloutta sillä edellytyksellä, että se ei uhkaa ekosysteemien laatua; ilmaisee huolensa siitä, että tällaisiin kompromisseihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota viimeaikaisissa toimintapoliittisissa keskusteluissa; kehottaa komissiota ja kaikkia sidosryhmiä kehittämään yhtenäisen lähestymistavan, jotta voidaan rakentaa todella kestävä biotalous, joka perustuu luonnonsuojeluun ja muihin ekosysteemipohjaisiin ratkaisuihin, sillä tällainen lähestymistapa tuottaa parhaat tulokset sekä ilmaston että biologisen monimuotoisuuden kannalta;

9.  korostaa, että biologinen monimuotoisuus on paitsi välttämätön ruoan, polttoaineen ja lääkkeiden tuotannolle, niin se on terveen luonnonympäristön ohella myös tärkeä pitkän aikavälin taloudellisen kehityksen kannalta;

10.  pitää myönteisinä sitoumuksia, jotka Ursula von der Leyen esitti vuosien 2019–2024 komission poliittisissa suuntaviivoissa ja ympäristö- ja valtameriasioista vastaavalle komission jäsenelle 10. syyskuuta 2019 lähettämässään toimeksiantokirjeessä ja joiden mukaan osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa esitetään uuden komission toimikauden sadan ensimmäisen päivän aikana kunnianhimoinen vuoteen 2030 ulottuva biodiversiteettistrategia; pitää lisäksi myönteisenä, että von der Leyen aikoo asettaa EU:n johtoasemaan maailmassa biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten vuoden 2020 konferenssissa, kuten tapahtui vuoden 2015 Pariisin ilmastokokouksessa; edellyttää, että uusi komissio ottaa tämän tärkeäksi painopisteeksi ja että EU herättää biologista monimuotoisuutta koskevan maailmanlaajuisen kunnianhimon COP15-konferenssiin valmistauduttaessa; kehottaa komissiota IPBES:n äskettäisessä raportissa esiin tuodun maailmanlaajuisen biodiversiteettikriisin vuoksi soveltamaan uutta lähestymistapaa ja luopumaan vapaaehtoisista sitoumuksista sekä ehdottamaan vuoteen 2030 ulottuvaa kunnianhimoista ja osallistavaa biodiversiteettistrategiaa, jossa asetetaan EU:lle ja sen jäsenvaltioille oikeudellisesti sitovia tavoitteita, myös erityistavoitteita, joiden mukaan suojelluissa maa- ja merialueissa on saavutettava vähintään 30 prosentin taso ja vähintään 30 prosenttia unionin rappeutuneista ekosysteemeistä on ennallistettava vuoteen 2030 mennessä;

11.  katsoo, että tässä uudessa strategiassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ekosysteemien, elinympäristöjen ja lajien ennallistamiseen erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin kautta, jotta voidaan edistää luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönottoa kaikilla aloilla, sillä ne ovat keskeinen keino biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseksi;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan COP15-kokousta hyväksymään määräyksiä, jotka koskevat tulevaisuuden kartoitusta, teknologian arviointia ja uuteen teknologiaan, myös synteettiseen biologiaan, perustuvan kehityksen seurantaa;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan COP15-kokouksessa, että geeniajuriorganismien vapauttaminen luontoon keskeytetään maailmanlaajuisesti ja myös kenttäkokeissa, jotta estetään näiden uusien teknologioiden ennenaikainen leviäminen ja noudatetaan ennalta varautumisen periaatetta, joka on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja biodiversiteettisopimukseen;

14.  korostaa, että biologisen monimuotoisuuden suojeleminen ja säilyttäminen maailmanlaajuisesti on keskeinen haaste ja EU:n strategista etua koskeva asia, johon olisi kiinnitettävä mitä suurinta poliittista huomiota; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään aktiivista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa – erityisesti ulkoisen toiminnan välineidensä, esimerkiksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI), kautta – biologisen monimuotoisuuden suojelemista, säilyttämistä ja ennallistamista koskevien toimenpiteiden ja hallinnan edistämiseksi ja niitä koskevien tavoitteiden asettamiseksi, erityisesti kun on kyse monenvälisistä sopimuksista ja kauppasopimuksista sekä sitoumusten noudattamatta jättämisen johdosta toteutettavista toimenpiteistä; kehottaa tämän vuoksi komissiota sisällyttämään kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut, jotka ovat sitovia ja joiden täytäntöönpanoa voidaan valvoa;

15.  palauttaa mieliin kantansa siihen, että NDICI:n määrärahoista 45 prosenttia olisi osoitettava investointeihin, jotka edistävät ilmastotavoitteita, ympäristöasioiden hallintaa ja ympäristönsuojelua, biologista monimuotoisuutta ja aavikoitumisen torjumista;

16.  korostaa, että on tarpeen luoda kattava monitasoinen hallintomalli, joka kattaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelua, säilyttämistä, ennallistamista ja kestävää käyttöä koskevat toimet; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan määrätietoisesti biodiversiteettisopimuksen lujittamista ja ottamaan johtoaseman vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan kehyksen valmistelussa erityisesti ennen COP15-kokousta, sitoutumaan biologiseen monimuotoisuuteen, joka vastaa Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 celsiusasteen tavoitetta, sekä esittämään avoimesti visionsa ja painopisteensä vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevalle maailmanlaajuiselle biodiversiteettikehykselle;

17.  muistuttaa, että biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttäminen on luonnostaan synergististä ja olennaista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa tarvetta valtavirtaistaa tehokkaasti luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskevat toimet siten, että asetetaan biologista monimuotoisuutta koskevat tavoitteet kaikilla aloilla, sekä muuttaa taloudellista mallia kestävämmäksi ottaen huomioon EU:n jalanjälki ja parantaa ympäristöä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta kaikissa EU:n sisäisissä ja ulkoisissa toimintapolitiikoissa, mukaan lukien maatalous, kalastus, uusiutuva energia, liikenne, kauppa ja monivuotinen rahoituskehys 2021–2027; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskevien toimien tehokkaasta valtavirtaistamisesta; katsoo, että kaikkien alojen yhteistyötä on lisättävä, jotta biologisen monimuotoisuuden suojelu, säilyttäminen ja ennallistaminen voidaan ottaa paremmin huomioon; korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteiden koko elinkaareen niiden kehittämisestä niiden kuluttamiseen ja olisi suojeltava luonnonvaroja ja biologista monimuotoisuutta ja otettava huomioon kerrannaisvaikutukset muun muassa liikenteessä;

18.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää käsitellä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen keskeisiä aiheuttajia pitkän aikavälin strategisen lähestymistavan avulla sekä tunnistaa ja turvata kiireellisesti biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen kannalta kriittisimmät ja strategisesti tärkeimmät alueet ja erittäin eheät ekosysteemit siten, että otetaan huomioon alueen herkkyys, uhanalaisten lajien esiintyminen, tietovajeet ja/tai tehokas hallinta ja ekologisten prosessien kannalta olennaisten lajien esiintyminen; katsoo, että on myös tärkeää rajoittaa biologisen monimuotoisuuden vähentymistä ja kielteisiä vaikutuksia alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen alueisiin ja elinkeinoihin;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että COP15-kokouksessa varmistetaan, että pyydetään ja saadaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen kuin otetaan käyttöön teknologioita, jotka voivat vaikuttaa niiden perinteiseen tietämykseen, innovointiin, käytäntöihin, elinkeinoihin sekä maan, luonnonvarojen ja veden käyttöön; korostaa, että tämä on tehtävä osallistavalla tavalla siten, että ennen mahdollista käyttöönottoa mukaan otetaan kaikki yhteisöt, joita asia saattaa koskea;

20.  toteaa jälleen, että huolimatta ennallistamisen tärkeydestä jäsenvaltiot eivät edelleenkään ota sitä juurikaan huomioon Bonnin haasteen yhteydessä;

21.  korostaa, että ilmastohätätila ja biologisen monimuotoisuuden laajamittaisen häviämisen seuraukset aiheuttavat vakavan uhan ihmisoikeuksille; muistuttaa, että ihmisten perusoikeudet elämään, terveyteen, ravintoon ja turvalliseen veteen ovat uhattuina ilman tervettä ympäristöä; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) laatimaan EU:n strategian, jolla suojellaan oikeutta terveelliseen ympäristöön, tekemällä tiivistä yhteistyötä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR), kanssa, joka on äskettäin käynnistänyt yhteisen strategian YK:n ympäristöohjelman (UNEP) kanssa;

Biodiversiteettisopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 täytäntöönpano

22.  panee tyytyväisenä merkille Egyptin COP14-kokouksessa tehdyn päätöksen, jossa kehotetaan sopimuspuolia muun muassa vauhdittamaan merkittävästi pyrkimyksiään panna täytäntöön biologista monimuotoisuutta koskeva strateginen suunnitelma vuosiksi 2011–2020 ja harkitsemaan kansallisten arviointien toteuttamista biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemitoiminnoista ja -palveluista; pitää erittäin tärkeänä tehostaa toimia, joilla pannaan täytäntöön biologista monimuotoisuutta koskeva strateginen suunnitelma vuosiksi 2011–2020, keskittyä Aichin biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseen ja Nagoyan ABS-pöytäkirjaan ja valmistella vuoden 2020 jälkeiselle ajalle kunnianhimoinen strateginen suunnitelma ja täytäntöönpanomekanismi, joka kattaa virallisesti paikallis- ja alueviranomaiset, sekä ottaa vuotta 2050 koskevassa skenaariossa huomioon biologisen monimuotoisuuden uudet haasteet kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti;

23.  panee huolestuneena merkille, että EU:n alueella tehtyjen suojeltavien lajien ja elinympäristöjen suojelutasoa koskevien arviointien(7) mukaan vain seitsemässä prosentissa meriympäristön lajeista ja yhdeksässä prosentissa merielinympäristöistä suojelun tason arvioidaan olevan suotuisa ja että 27 prosentissa lajeista ja 66 prosentissa luontotyypeistä suojelun tason arvioidaan olevan epäsuotuisa; korostaa lisäksi, että samojen arvioiden mukaan 48 prosenttia merten eläin- ja kasvilajeista, joiden kannan kehityssuunta on tunnettu, on vähentynyt tasaisesti viime vuosikymmenen aikana, mikä lisää valvottavien lajien sukupuuttoon kuolemiseen liittyvää riskiä;

Vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys

24.  pitää myönteisenä COP14-kokouksessa saavutettua edistystä kattavan ja osallistavan prosessin aikaansaamisessa vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen laatimiseksi; tukee G7-maiden hyväksymää biologista monimuotoisuutta koskevaa Metzin sitoumusta;

25.  korostaa tarvetta nostaa vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen tavoitetasoa sekä tehdä siitä osallistavampi ja toimivampi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan biodiversiteettisopimuksen täytäntöönpanomekanismeja ja jatkamaan aktiivisesti kunnianhimoisten ja oikeudellisesti sitovien tavoitteiden, yksityiskohtaisten aikataulujen, selkeiden tulosindikaattoreiden, seurantavälineiden ja vertaisarviointi-/raportointimekanismien kehittämistä yhteisten standardien pohjalta mieluiten yhteistyössä valtiotasoa alempien hallintotasojen kanssa, jotta voidaan varmistaa sopimuspuolille täysi avoimuus ja vastuuvelvollisuus sekä biologista monimuotoisuutta koskevan seuraavan maailmanlaajuisen strategiasuunnitelman yleinen tehokkuus;

26.  korostaa, että tarvitaan oikeudellisesti sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen muodossa oleva kansainvälinen kehys, jotta voidaan suojella maailman biologisen monimuotoisuutta, pysäyttää monimuotoisuuden nykyinen vähentyminen ja ennallistaa monimuotoisuus kaikilta osin; katsoo, että tällaisen kehyksen on perustuttava mitattavissa ja määrällisesti ilmaistavissa oleviin, kunnianhimoisiin, realistisiin, alakohtaisiin ja aikasidonnaisiin erityistavoitteisiin ja tinkimättömiin sitoumuksiin, joihin kuuluvat vahvistetut kansalliset biologista monimuotoisuutta koskevat strategiat ja toimintasuunnitelmat ja muut asianmukaiset välineet, kuten kansallista tasoa alemman tason toimintasuunnitelmat, rahoitussitoumukset ja paremmat valmiuksien kehittämistakeet sekä viiden vuoden välein toteutettava seuranta- ja tarkistusmekanismi, jossa painotetaan tavoitteiden tiukentamista; korostaa tarvetta sopimuspuolten säännölliseen raportointiin sekä vertailukelpoisten ja johdonmukaisten tietojen ja indikaattoreiden yhdenmukaiseen keräämiseen ja käsittelyyn hyvää seurantaprosessia varten;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan, että vuoden 2020 jälkeiseen maailmanlaajuiseen biodiversiteettikehykseen sisällytetään keskeisinä pilareina ennalta varautumisen periaate, oikeuksiin perustuva lähestymistapa ja tulevaisuuden kartoitus, teknologian arviointi ja uusien teknologioiden käyttöönoton seuranta;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään uuden maailmanlaajuisen tavoitteen määrittelemistä, jotta voidaan kääntää biologisen monimuotoisuuden häviämisen suunta vuoteen 2030 mennessä, ohjata luonto uudistumisen tielle, mikä hyödyttää kaikkia, sekä edistää biologisen monimuotoisuuden suojelua, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, aavikoitumisen ja maaperän huonontumisen torjuntaa ja elintarviketurvaa; kehottaa EU:ta pyrkimään neuvottelujen aikana tavoitetason nostamiseen ja mahdollisesti kehottamaan, että puolet maapallosta on suojeltava vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että vuoden 2020 jälkeiseen kehykseen olisi sisällytettävä selkeä maailmanlaajuinen tavoite, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia luonnonalueista on oltava suojeltuja vuonna 2030, ja tavoite, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia ennallistettavissa olevista rappeutuneista ekosysteemeistä on ennallistettava, ja että EU:n olisi asetettava vastaavat tavoitteet unionin tasolla;

29.  korostaa, että kansainvälisiin toimiin ja sopimuksiin voidaan päästä vain, jos kaikki sidosryhmät ovat aktiivisesti mukana; kehottaa perustamaan sekä yksityisen että julkisen sektorin sidosryhmien yhteenliittymän vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen toteuttamiseksi; korostaa Pariisin sopimuksen yhteydessä laaditun ”ratkaisuohjelman” hyödyllisyyttä kehitettäessä positiivista asialistaa kaikille ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen kannalta merkityksellisille sidosryhmille ja kehottaa sisällyttämään samanlaisia toimia vuoden 2020 jälkeiseen kehykseen;

30.  korostaa, että vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen hyväksymisen ja kansallisten biodiversiteettitavoitteiden ja kansallista tasoa alemman tason toimintasuunnitelmien laatimisen välillä olisi hyvä olla mahdollisimman vähän aikaa, jotta voidaan välttää viipeitä toteutettaessa konkreettisia toimia biologisen monimuotoisuuden vähenemisen estämiseksi;

Biologista monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2030

31.  kehottaa komissiota laatimaan strategian, jolla puututaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen suurimpiin aiheuttajiin niin unionissa kuin maailmanlaajuisestikin;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Pellolta pöytään -strategia ja päästöttömyystavoite ovat johdonmukaisia vuoden 2020 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan kanssa, jotta voidaan erityisesti vähentää torjunta-aineiden käyttöä;

33.  kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia (EIP) sisällyttämään rahoitusvälineisiinsä osia, joilla varmistetaan rahoituksen kestävyys biologisen monimuotoisuuden kannalta, jotta vältetään biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset; kehottaa EIP:tä päivittämään ympäristö- ja sosiaalinormejaan vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian mukaisesti;

34.  kehottaa asettamaan EU:n laajuisen oikeudellisesti sitovan tavoitteen rappeutuneiden elinympäristöjen ennallistamiseksi vuoteen 2030 mennessä niin, että ennallistetaan luonnonmetsiä, turvemaita, tulvatasanteita, kosteikkoja, biologisesti monimuotoisia niittyjä, rannikkoalueita ja merialueita; pitää valitettavana, että vuoteen 2020 ulottuvalla EU:n biodiversiteettistrategialla ei onnistuttu saavuttamaan tavoitetta ennallistaa 15 prosenttia rappeutuneista ekosysteemeistä;

35.  kehottaa komissiota ja EIP:tä varmistamaan ulkoisten toimiensa ja erityisesti ulkoisten rahoitusvälineidensä kestävyyden biologisen monimuotoisuuden kannalta, jotta voidaan varmistaa, ettei mikään EU:n rahasto tai rahoitusjärjestelmä edistä luonnon monimuotoisuuden nettoköyhtymistä;

36.  katsoo, että EU:n maailmanlaajuisen tavoitetason on vastattava sen omia toimia vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian puitteissa;

37.  kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n globaalin jalanjäljen pienentämisen vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tärkeäksi painopisteeksi, jotta vältetään epäjohdonmukaisuus sen unionissa ja kansainvälisellä tasolla toteuttamien toimien välillä;

Taloudelliset näkökohdat ja rahoitus

38.  pitää myönteisenä, että 196 hallitusta sopi COP14-kokouksessa luontoon ja ihmisiin tehtävien investointien lisäämisestä vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeen; korostaa, että talouskasvulla voidaan helpottaa kestävää kehitystä vain siinä tapauksessa, että se irrotetaan kokonaan biologisen monimuotoisuuden heikkenemisestä ja luonnon kyvystä edistää ihmisten hyvinvointia;

39.  korostaa, että on välttämätöntä huolehtia biologista monimuotoisuutta koskevasta asianmukaisesta ja riittävästä rahoituksesta; kehottaa sisällyttämään seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen biologisen monimuotoisuuden parantamista ja ilmastokestävyyden varmistamista koskevia toimenpiteitä sekä tehostamaan biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamista kaikilla politiikan aloilla niin, että voidaan edistää merkittävästi ja myönteisesti vuoteen 2050 ulottuvan vision saavuttamista; kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan ilmastotoimien valtavirtaistamiseen käytettäviä menoja koskevan tavoitteen lisäksi selkeän tavoitteen, jonka mukaan monivuotisessa rahoituskehyksessä vähintään 10 prosenttia menoista osoitetaan biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamiseen; korostaa myös tarvetta ottaa käyttöön avoimempi, kattavampi ja tiukempi menetelmä biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon liittyvien menojen seuraamiseksi; kehottaa jälleen vähintään kaksinkertaistamaan Life-ohjelman nykyisen rahoituksen; kehottaa myös poistamaan asteittain haitalliset tuet ja varmistamaan kaikkien EU:n rahastojen ja ohjelmien johdonmukaisuuden, jotta millään EU:n talousarviosta rahoitettavilla menoilla ei voida edistää biologisen monimuotoisuuden häviämistä;

40.  korostaa, että biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamisesta on kerättävä tietoa; panee huolestuneena merkille, että perustutkimuksella, muun muassa taksonomialla, joka on tiedonkeruun kannalta ratkaisevan tärkeää, on aivan liian vähän resursseja eikä se saa riittävästi politiikka- ja tutkimusrahoitusta; kehottaa osoittamaan Horisontti Eurooppa -ohjelmasta riittävästi rahoitusta perustutkimushankkeisiin ja valmiuksien kehittämiseen sekä käyttämään tähän tarkoitukseen myös muiden EU:n rahastojen teknisen avun lohkoa;

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään uusien kansainvälisten rahoitusmekanismien perustamista biodiversiteettisopimuksen yhteyteen biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi ja kehottaa samalla pyrkimään kaikin keinoin biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamiseen nykyisissä rahastoissa; toteaa, että taloudellinen toiminta voi olla merkittävä maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden vähenemisen ja luonnonpääoman menettämisen aiheuttaja; kehottaa siksi yrityksiä ja rahoituslaitoksia antamaan ja jakamaan luonnon monimuotoisuutta koskevia tiukkoja sitoumuksia ja panoksia myös varmistamalla toimintansa kestävyyden biologisen monimuotoisuuden kannalta ja korostaa, että on tärkeää vauhdittaa tähän liittyviä yksityisiä rahoitusaloitteita; pitää valitettavana, että kotimaisista ja kansainvälisistä julkisista ja yksityisistä lähteistä peräisin olevia biologiseen monimuotoisuuteen ohjattuja rahoitusvirtoja koskevat tietoaineistot ovat epäjohdonmukaisia, mikä vaarantaa seuranta- ja raportointijärjestelmät ja vaikuttaa kielteisesti mahdollisiin uudistuksiin; kehottaa siksi komissiota, jäsenvaltioita ja EIP:tä kehittämään johdonmukaisia standardeja, jotka koskevat tietoaineistoja biologiseen monimuotoisuuteen ohjatuista rahoitusvirroista; korostaa, että tulevan kestävän rahoituksen suunnitelman on autettava rahoitusmarkkinatoimijoita ymmärtämään biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen liittyviä riskejä siten, että biologinen monimuotoisuus sisällytetään taloudellisten tietojen julkistamista koskeviin vaatimuksiin;

42.  pitää tärkeänä, että lisätään investointeja muun muassa luontopohjaisiin ratkaisuihin ja vastaaviin aloitteisiin, joista on hyötyjä sekä biologiselle monimuotoisuudelle että ilmastotoimille, mikä puolestaan vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, ja että samaan aikaan lopetetaan vähitellen ilmaston kannalta haitalliset investoinnit; muistuttaa, että valtaosa Pariisin sopimuksen puitteissa tehdyistä investoinneista on käytettävä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ennallistamiseen; pitää valitettavana, että luontopohjaisten ilmastoratkaisujen tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen maailmanlaajuisesti käytettävistä määrärahoista ainoastaan noin 2,5 prosenttia käytetään toimiin, joilla hiiltä sidotaan maalla; kehottaa käyttämään EU:n ja kansainvälistä ilmastorahoitusta nykyistä enemmän luonnon ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen keinona saada sekä biologiseen monimuotoisuuteen että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyviä hyötyjä;

43.  suhtautuu myönteisesti EIP-ryhmän päätökseen sovittaa kaikki rahoitustoimensa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja ohjata vähintään 50 prosenttia EIP:n rahoituksesta ilmastotoimiin; kehottaa EIP:tä lisäämään edelleen biologisen monimuotoisuuden suojelu- ja säilyttämistoimenpiteiden osuutta kokonaismäärärahoista; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja rahoitusalan kanssa, jotta ne yhdenmukaistaisivat toimintansa Pariisin sopimuksen kanssa ja varmistaisivat transaktioiden ja investointien ilmastokestävyyden ja niiden kestävyyden biologisen monimuotoisuuden kannalta EU:n tasolla ja laajemminkin;

44.  huomauttaa, että kansainväliset järjestöt, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), UNEP ja OECD, ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöverotus on keskeinen väline pyrittäessä vastaamaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen kaltaisiin ympäristöhaasteisiin; suhtautuu myönteisesti sellaisiin aloitteisiin kuin UNEPin ja IMF:n vihreän veropolitiikan verkosto, joilla helpotetaan vihreää verouudistusta koskevaa tiedonvaihtoa ja vuoropuhelua; pyytää kiinnittämään huomiota Aichin tavoitteeseen 3, biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä koskevien myönteisten kannustimien tarpeeseen sekä kestävän kehityksen tavoitteeseen 15 ja tarpeeseen ottaa käyttöön ja lisätä merkittävästi kaikista lähteistä peräisin olevia rahoitusvaroja biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttämiseksi ja käyttämiseksi kestävällä tavalla; korostaa siksi saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisen oikeudenmukaisen ympäristöverotuksen potentiaalia keinona vähentää ympäristövahinkoja ja tuottaa luonnonsuojeluun tarvittavia rahoitusvaroja; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään ympäristöverotuksen käyttöä verotusjärjestelmissä;

45.  panee huolestuneena merkille, että vain 8,3 prosenttia kaikista rahoitussitoumuksista liittyy biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen, mikä on pienin osuus sitten vuoden 2015, vaikka lajeja katoaa ennennäkemätöntä ja kiihtyvää tahtia; kehottaa komissiota lisäämään määrärahoja biologisen monimuotoisuuden johdonmukaisen ja pitkän aikavälin suojelun varmistamiseksi koko EU:ssa; vaatii, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on otettava käyttöön luotettavat menetelmät, joiden avulla voidaan seurata biologista monimuotoisuutta ja välttää se riski, että monimuotoisuuden hyväksi tehtyjä toimia yliarvioidaan;

Metsätalous, maatalous, kalatalous ja maaperä

46.  korostaa, että maa- ja kalatalouteen liittyvät toimet, terve maaperä ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen liittyvät tiiviisti yhteen; panee merkille kestämättömän maa-, metsä- ja kalatalouden kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen; korostaa, että kestävä maa-, metsä- ja kalatalous sen sijaan voi vähentää kielteisiä vaikutuksia lajeihin, elinympäristöihin ja ekosysteemeihin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

47.  kehottaa siksi EU:ta ja sopimuspuolia sitoutumaan vahvasti kestäviin elintarvikejärjestelmiin ja kestävään maa-, metsä- ja kalatalouteen, myös vaatimuksiin ja strategioihin, jotka koskevat kasvinsuojeluaineiden ja ravinteiden kestävää käyttöä, torjunta-aineiden käytön vähentämistä sekä maaperän, elinympäristöjen ja keskeisiä ekosysteemipalveluja, kuten pölytystä, tarjoavien lajien suojelemista sekä valikoivuuden lisäämistä, jotta voidaan vähentää kerrannaisvaikutuksia meri- ja rannikkoekosysteemeihin ja myötävaikuttaa kalakantojen elpymiseen herkillä kalastusalueilla ja liikakalastusalueilla; kehottaa komissiota esittämään torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun EU:n direktiivin (2009/128/EY) tulevan tarkistamisen yhteydessä EU:n laajuisia sitovia vähennystavoitteita ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja aluehallintoja suuntaamaan maa-, metsä- ja kalatalouteen osoitettua tukea kestäviin käytäntöihin ja ekojärjestelmiin;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan taloudellisesti biodiversiteettitavoitteiden mukaisia maa- ja metsätalouskäytäntöjä, kuten integroitu tuhoojatorjunta ja ravinnehuolto, luonnonmukainen maatalous, agroekologiset käytännöt, maaperän ja veden suojelun käytännöt, maan kasvukuntoa ylläpitävä viljely, peltometsäviljely, puulaidunviljely, kastelun hallinta, pienet viljelmät tai palstaviljelmät sekä käytännöt, joilla parannetaan eläinten hyvinvointia;

49.  muistuttaa, että EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetun komission tiedonannon mukaan metsät ovat välttämättömiä maapallon elämää ylläpitäville järjestelmille, ne peittävät 30 prosenttia maapallon maapinta-alasta ja niissä elää 80 prosenttia maapallon lajeista; korostaa, että metsäkato on biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen merkittävä syy ja että metsäkatoon liittyvät maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvat päästöt ovat ilmastonmuutoksen huomattava aiheuttaja; on huolissaan EU:n kulutuksen vaikutuksesta metsäkatoon, koska EU:ssa kulutetaan 10 prosenttia metsäkatoon liittyvistä lopputuotteista; kehottaa komissiota vahvistamaan yhden yhtenäisen määritelmän käsitteelle ’metsäkatoa aiheuttamaton’;

50.  kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n kulutusjalanjäljen pienentämiseksi maalla sellaista kattavaa toimenpidekokonaisuutta (lainsäädäntö mukaan luettuna), joka perustuu due diligence -velvoitteisiin ja jolla varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut EU:n markkinoille saatetuille tuotteille, sekä ehdottamaan palmuöljyä koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa; katsoo, että EU:n toimilla metsäkadon torjumiseksi olisi puututtava sen tärkeimpiin aiheuttajiin, kuten palmuöljyyn, soijaan, naudanlihaan ja kaakaoon; pyytää komissiota lopettamaan asteittain mahdollisimman pian sellaisten EU:ssa käytettävien biopolttoaineiden käytön, joihin liittyy suuri epäsuorien maankäytön muutosten riski;

51.  korostaa, että metsäpolitiikan on oltava johdonmukaista, sen on torjuttava biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia yhtäläisesti ja sen on lisättävä EU:n luonnollisia nieluja samalla kun suojellaan, säilytetään ja parannetaan biologista monimuotoisuutta;

52.  korostaa, että metsäteollisuuden tuotteiden substituutiovaikutuksella ei mitenkään voida korvata sellaisten iki- ja aarniometsien häviämistä, jotka on todettu korvaamattomiksi(8) ja joita olisi suojeltava oikeudellisilla ja kannustavilla välineillä kiinnittäen erityistä huomiota niiden monimuotoisuuteen, yhteyksiin ja edustavuuteen;

53.  toteaa, että kesäkuussa 2019 julkaistun World Population Prospects -väestöennusteen mukaan maailman väestömäärän odotetaan kasvavan kahdella miljardilla henkilöllä seuraavien 30 vuoden aikana, mikä lisää maan- ja merenkäytön vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja hiilen sitoutumiseen; toteaa, että biologisen monimuotoisuuden lisääntyvä köyhtyminen vaarantaa elintarviketurvan ja ravitsemuksen; kehottaa sopimuspuolia edistämään biologisen monimuotoisuuden kestävää käyttöä ohjelmissa, joilla edistetään elintarviketurvaa ja parannetaan ihmisten ravitsemusta, samalla kun edistetään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kiinnittäen erityistä huomiota kestävän kehityksen tavoitteeseen nro 2 (nälän poistaminen);

Kaupunkialueet

54.  toteaa, että saastuminen, kaupunkien laajeneminen, maaperän sulkeminen rakentamisella ja elinympäristöjen tuhoutuminen ovat muita tärkeitä syitä biologisen monimuotoisuuden tuhoutumiseen; muistuttaa, että biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista annetun IPBES:n globaalin arviointiraportin mukaan kaupunkialueiden pinta-ala on kaksinkertaistunut vuodesta 1992 ja että kaksi kolmesta EU:n kansalaisesta asuu kaupunkialueilla; kehottaa arvioimaan paremmin kaupunkialueiden ja kaupunkien roolia biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja lisäämään kaupunkien ja paikallisviranomaisten osallistumista biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelua ja säilyttämistä koskevan politiikan määrittelyyn sekä seurantaan, raportointiin ja varmentamiseen;

55.  korostaa, että kaupunkien mahdollisuuksia auttaa suojelemaan biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja aliarvioidaan; muistuttaa, että biologisen monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelujen ja kaupunkien vihreän infrastruktuurin hyötyjen lisääminen kaupungeissa ja kaupunkien lähialueilla parantaa ihmisten terveyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemitoimintojen sisällyttämistä ja laajempaa integrointia kaupunkiarkkitehtuuriin, -politiikkaan ja -suunnitteluun samalla, kun vähennetään hiilipäästöjä ja edistetään sopeutumista ilmastonmuutokseen;

56.  toteaa, että kaupunkialueet voivat olla biologiseen monimuotoisuuteen liittyvä muutosvoima EU:ssa; korostaa, että muovisaaste ja veden pilaantuminen ovat tärkeitä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttajia; katsoo, että vahva kiertotalous voisi uuden kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä olla keskeisessä asemassa biologisen monimuotoisuuden ennallistamista koskevissa EU:n toimissa;

57.  pitää valitettavana, että esimerkiksi vedenpuhdistamoista, farmakologisista tuotteista ja kestämättömistä maatalouskäytännöistä, kuten ravinteiden intensiivisestä käytöstä, aiheutuva muovisaaste ja kuormitus vaikuttavat merkittävästi valtamerten ekosysteemien terveyteen;

EU:n suojelualueet

58.  kehottaa analysoimaan perusteellisesti kaikki EU:n suojelualueet, myös Natura 2000 -alueet, sekä parantamaan ja laajentamaan näitä alueita ja parantamaan niiden yhteyksiä; korostaa, että tarvitaan standardoitu menetelmä suojelualueiden laskemiseksi ja selkeä määritelmä ’suojelualueen’ käsitteelle EU:ssa; korostaa, että valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa äskettäin julkaistun IPCC:n raportin valossa on tarpeen arvioida kattavasti ja lisätä merkittävästi EU:n suojeltuja rannikko- ja merialueita ja niiden hallinnointia; kehottaa laajentamaan EU:n suojeltuja merialueita siten, että niihin sisällytetään enemmän avomerialueita; korostaa, että määrän lisäksi myös suojelualueiden laatu on olennaisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi ja että siksi on painotettava nykyistä enemmän hyvää ja kestävää hoitoa;

59.  kehottaa komissiota toteuttamaan jatkossakin oikeustoimia, kun se toteaa, että EU:n luonnonsuojelulainsäädäntöä ei noudateta; huomauttaa, että peruuttamattoman ympäristövahingon riskin vuoksi menettelyjen on ympäristörikkomusten alalla oltava tehokkaampia; korostaa tarvetta varmistaa kiireellisesti luontodirektiivien asianmukainen täytäntöönpano ja lainsäädännön rikkomista koskevien valitusten avoin käsittely;

60.  toteaa, että jos luonnonsuojelukehyksen täytäntöönpano on heikkoa, se voisi mahdollisesti luoda vihamielisen ympäristön aktivisteille ja luonnonsuojelijoille ja vaarantaa suoraan tai välillisesti heidän henkensä; korostaa, että EU:n on aktiivisesti tuomittava ympäristöaktivistien ja luonnonsuojelijoiden murhat;

61.  korostaa, että vihreä infrastruktuuri tarjoaa ekosysteemipalveluja, jotka tukevat biologista monimuotoisuutta esimerkiksi lisäämällä ekologisten käytävien määrää kaupunkiympäristöissä;

Innovointi, tutkimus ja koulutus

62.  muistuttaa innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen merkityksestä vuoteen 2050 ulottuvan vision tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että on tärkeää tukea tutkimusta ja kansalaistieteitä, jotta voidaan lisätä tietämystä erityisesti valtameristä, joista suurinta osaa ei ole tutkittu; kehottaa komissiota ja neuvostoa korottamaan Horisontti Eurooppa -ohjelman määrärahat 120 miljardiin euroon seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, hyödyntämään erityisesti luonnonvaroja koskevaa klusteria, mukaan lukien sekä perustutkimus että soveltava tutkimus esimerkiksi taksonomian alalla, ja käynnistämään Horisontti Eurooppa -ohjelman puitteissa biologisen monimuotoisuuden suojelua ja ennallistamista koskevan tehtävän; kehottaa sopimuspuolia keskittymään erityisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja ihmisten terveydelle ja taloudelliselle hyvinvoinnille koituvien hyötyjen välisiin yhteyksiin sekä koordinoimaan tiedonkeruutoimia;

63.  kehottaa komissiota tukemaan lisätutkimuksia maankäytön ja sen muutoksen vaikutuksista, mukaan lukien metsäkato ja bioenergian tuotanto, ja kasvihuonekaasupäästöistä ja ottamaan tulokset huomioon tulevassa päätöksenteossa;

64.  panee merkille, että muoveista kiertotaloudessa 16. tammikuuta 2018 hyväksytyn EU:n strategian mukaan maailman valtameriin on kerääntynyt 150 miljoonaa tonnia muovia ja tämä määrä saattaa kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä, mikä vaarantaa yli 660 lajia ja vahingoittaa ympäristöä; kehottaa komissiota esittämään lippulaivahankkeita, joilla torjutaan muovisaastetta ja sen vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen; korostaa mikromuovien olevan erityistapaus, sillä niiden osuus kerätyistä meressä olevista roskista on yli 80 prosenttia ja ne vaarantavat merten biologisen monimuotoisuuden; pitää siksi myönteisenä, että Ursula von der Leyen on sitoutunut avaamaan uuden rintaman muovijätteen torjunnassa ryhtymällä mikromuovien vastaisiin toimiin; korostaa, että tarvitaan kiertotaloutta koskevaa lähestymistapaa, jossa painotetaan kestäviä tuotteita koskevaa tutkimusta ja innovointia;

65.  korostaa koulutuksen merkitystä lisättäessä tietoisuutta biologisesta monimuotoisuudesta ja ympäristönsuojelusta; toteaa, että opetukselliset suojellut merialueet ovat tarkoituksenmukainen ja tehokas väline yleisen tietoisuuden lisäämiseksi ja suojelun parantamiseksi;

Valmiuksien kehittäminen, yleinen tietoisuus ja kaikkien toimijoiden osallistuminen

66.  korostaa, että valmiuksien kehittäminen ja tietoisuuden lisääminen ovat keskeisiä onnistuneen täytäntöönpanon ja biologisen monimuotoisuuden merkityksen paremman ymmärtämisen kannalta; suhtautuu siksi myönteisesti COP14-kokouksessa tehtyyn päätökseen, jossa sopimuspuolia, muita hallituksia ja avunantajia kehotetaan myöntämään rahoitusvaroja valmiuksien kehittämiseen, tekniseen apuun ja teknologian siirtoon, jos ne voivat näin tehdä;

67.  korostaa, että on tärkeää tarjota kattavaa tietoa ja pyrkiä saamaan kansalaisyhteiskunta ja eri ikäiset kansalaiset tiiviimmin mukaan EU:n ja maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseen;

68.  kehottaa sopimuspuolia edistämään yleistä tietoisuutta ja eri sidosryhmien osallistumista räätälöityjen ratkaisujen tarjoamiseksi yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen kanssa, jotta voidaan edistää kestävää maankäyttöä biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi siten, että maisemia ja elinympäristöjä koskevat alueelliset erot otetaan täysimääräisesti huomioon;

69.  pitää myönteisenä aikomusta pyrkimään aktiivisesti monisidosryhmäiseen toimintatapaan, joka on olennaisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden arvostamisen, suojaamisen, säilyttämisen, kestävän käytön ja ennallistamisen kannalta, ja korostaa, että parempi sitoutuminen hallintotasojen, alojen ja yksityisten toimijoiden kanssa ja niiden välillä luo mahdollisuuksia valtavirtaistaa biodiversiteettitavoitteet muihin politiikkoihin; pitää yritysten ja rahoituslaitosten mukaan ottamista ratkaisevan tärkeänä ja paneekin tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset saada yksityinen sektori mukaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen erityisesti liiketoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevän EU:n foorumin kautta; pitää tältä kannalta myönteisinä yksityisen sektorin aloitteita, esimerkiksi ”One Planet Business for Biodiversity” -yhteenliittymän käynnistämistä New Yorkissa pidetyssä YK:n ilmastohuippukokouksessa;

70.  kehottaa komissiota harkitsemaan yhdenmukaistettua menetelmää EU:n yritysten ekologisen jalanjäljen ja niiden biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten laskemiseksi;

71.  katsoo, että yhteiskunnissa tarvitaan todellisia muutoksia ilmastonmuutoksen, ympäristön tilan heikkenemisen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumiseksi; korostaa, että on tärkeää noudattaa oikeudenmukaisen siirtymän periaatetta ja varmistaa, että prosessi on osallistava ja tasapuolinen;

72.  toteaa, että yleinen tietoisuus sekä kattavan ja helposti ymmärrettävän tiedon saatavuus antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä ja edistävät kestävää kulutusta, ja edellyttääkin, että ne muodostavat osan kattavaa toimenpidekokonaisuutta, joka koskee erityisesti tuotteita, jotka johtavat metsäkatoon, ekosysteemien tuhoutumiseen ja ihmisoikeusloukkauksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tuotteiden jäljitettävyyttä ja valvontaa niiden arvo- ja toimitusketjujen avulla ja varmistamaan siten täyden avoimuuden kuluttajien kannalta;

73.  korostaa tarvetta kehittää ja parantaa ympäristömerkintöjä ja metsäkadon vastaista sertifiointia;

74.  panee tyytyväisenä merkille Marseillessa vuonna 2020 pidettävän Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kokouksen; kehottaa komissiota antamaan tämän foorumin aikana näkyviä merkkejä tuestaan biologista monimuotoisuutta koskeville sitoumuksilleen;

o
o   o

75.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 2.
(2) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 38.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0431.
(4) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(5) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(6) Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus aavikoitumisen estämiseksi ja ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus.
(7) Biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluja Euroopassa ja Keski-Aasiassa koskeva alueellinen arviointiraporttihttps://ipbes.net/sites/default/files/2018_eca_full_report_book_v5_pages_0.pdf
(8) Komission 23. heinäkuuta 2019 päivätty tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352).


Euroopan oikeusasiamiehen toiminta vuonna 2018
PDF 135kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta – vuosikertomus 2018 (2019/2134(INI))
P9_TA(2020)0016A9-0032/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2018,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan, 24 artiklan kolmannen kohdan ja 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (perusoikeuskirja) 11, 41, 42 ja 43 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (vammaisyleissopimus),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista(1),

–  ottaa huomioon 6. syyskuuta 2001 hyväksymänsä Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2006,

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusasiamiehen strategisesta tutkimuksesta OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä(2),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman vetoomusvaliokunnan vuonna 2018 käsittelemistä asioista(3),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan ja 232 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A9-0032/2019),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2018 luovutettiin virallisesti parlamentin puhemiehelle 2. lokakuuta 2019 ja että oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle Brysselissä 4. syyskuuta 2019;

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 24 ja 228 artiklalla Euroopan oikeusasiamiehelle annetaan valtuudet ottaa vastaan kanteluja unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä;

C.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa ja päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia;

D.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 15 artiklan mukaan ”unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat mahdollisimman avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen” ja ”kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin”;

E.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

F.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 43 artiklan mukaan ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä”;

G.  toteaa, että vuonna 2018 oikeusasiamies käynnisti 490 tutkimusta, joista 482 käynnistettiin kantelun perusteella ja kahdeksan oli oma-aloitteisia, ja päätti 545 tutkimusta (534 kantelun perusteella aloitettua ja 11 oma-aloitteista tutkimusta); ottaa huomioon, että valtaosa tutkimuksista koski komissiota (285 tutkimusta eli 58,2 prosenttia), seuraavaksi suurin määrä koski EU:n virastoja (43 tutkimusta eli 8,8 prosenttia) ja loput jakautuivat seuraavasti: Euroopan parlamentti (30 tutkimusta eli 6,1 prosenttia), Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) (23 tutkimusta eli 4,7 prosenttia), Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) (23 tutkimusta eli 4,7 prosenttia), Euroopan investointipankki (16 tutkimusta eli 3,3 prosenttia), Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) (14 tutkimusta eli 2,8 prosenttia) ja muut toimielimet (56 tutkimusta eli 11,4 prosenttia);

H.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen vuonna 2018 päättämien tutkimusten kolme yleisintä aihetta olivat avoimuus, vastuuvelvollisuus sekä tietojen ja asiakirjojen saatavuus (24,6 prosenttia), palvelukulttuuri (19,8 prosenttia) ja harkintavallan asianmukainen käyttö (16,1 prosenttia); toteaa, että muita aiheita olivat menettelyyn liittyvien oikeuksien, kuten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, noudattaminen, perusoikeuksien kunnioittaminen, palvelukseenotto, eettiset kysymykset, kansalaisten osallistuminen EU:n päätöksentekoon, mukaan lukien rikkomusmenettelyt, moitteeton varainhoito EU:n hankintasopimusten, avustusten ja sopimusten osalta, palvelukseenottomenettely sekä unionin henkilöstökysymysten hyvä hallinta;

I.  toteaa, että komission hyvää hallintoa koskevien oikeusasiamiehen suositusten noudattamisaste oli 76 prosenttia vuonna 2018, mikä merkitsee jatkuvaa laskua vuoden 2016 (82 prosenttia) ja vuoden 2016 (77 prosenttia) tasoista;

J.  toteaa, että 17 996 kansalaista kääntyi oikeusasiamiehen toimiston puoleen vuonna 2018; toteaa, että 14 596 kansalaista sai neuvoa oikeusasiamiehen verkkosivustolla olevan interaktiivisen oppaan välityksellä; toteaa, että 1 220 pyyntöä toimitettiin tietojen saamiseksi eteenpäin; toteaa, että oikeusasiamies toteutti toimia 2 180:ssä vastaanottamassaan kantelussa;

K.  toteaa, että vuoden 2018 strategisessa toiminnassaan oikeusasiamiehen toimisto käynnisti viisi uutta strategista tutkimusta, jotka koskevat vammaisten henkilöiden kohtelua yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä, komission verkkosivustojen saavutettavuutta vammaisille henkilöille, Euroopan lääkeviraston (EMA) toimia ennen myyntilupahakemusten toimittamista, EU:n henkilöstöä koskevien pyöröovi-ilmiöihin kuuluvien tilanteiden hallinnointia komissiossa ja neuvoston lainsäädäntötyön vastuuvelvollisuutta; toteaa, että oikeusasiamies käynnisti vuonna 2018 kymmenen strategista aloitetta, jotka koskevat muun muassa kielten käyttöä ja häirinnän vastaisia toimintalinjoja EU:n virkamieskunnassa ja lasten suojelua maahanmuutossa;

L.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehellä on keskeinen rooli lisättäessä EU:n lainsäädäntöprosessin avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta kansalaisille, niin että he voivat käyttää oikeuttaan osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa, ja näin voidaan lisätä kansalaisten sitoutumista ja luottamusta;

M.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehellä on keskeinen rooli EU:n toimielinten vastuuvelvollisuuden sekä EU:n hallinnon ja päätöksentekoprosessien mahdollisimman suuren avoimuuden ja puolueettomuuden varmistamisessa, jotta voidaan suojella kansalaisten oikeuksia, mikä lisää heidän luottamustaan, sitoutumistaan ja osallistumistaan demokratian toteuttamiseen unionissa;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen tärkein prioriteetti on varmistaa, että kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

O.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies otti vuonna 2018 käyttöön uuden verkkosivuston, jolla on uusittu ja käyttäjäystävällinen käyttöliittymä mahdollisten kantelujen tekijöille; ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen nopeutettu menettely asiakirjoihin tutustumista koskeville kanteluille heijastaa oikeusasiamiehen sitoumusta antaa apua ja tehdä päätöksiä 40 päivän kuluessa avun hakemisesta kaikilla EU:n 24 virallisella kielellä; toteaa, että tämä uusi aloite on osa strategiaa, jolla parannetaan oikeusasiamiehen toimiston tehokkuutta;

P.  toteaa, että strategisessa tutkimuksessaan OI/2/2017/TE oikeusasiamies havaitsi, että neuvosto ei ole riittävän avoin, kun on kyse yleisön oikeudesta tutustua sen lainsäädäntöasiakirjoihin ja sen nykyisistä päätöksentekoprosessia koskevista käytännöistä, erityisesti valmisteluvaiheessa pysyvien edustajien komiteassa (Coreper) ja työryhmätasolla; ottaa huomioon, että koska neuvosto oli vastahakoinen panemaan oikeusasiamiehen suosituksia täytäntöön, tämä toimitti 16. toukokuuta 2018 parlamentille erityiskertomuksen OI/2/2017/TE neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuudesta; ottaa huomioon, että 17. tammikuuta 2019 parlamentti hyväksyi mietinnön oikeusasiamiehen strategisesta tutkimuksesta ja että mietinnössä hyväksytään kaikilta osin oikeusasiamiehen suositukset; ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Suomi on ilmaissut sitoumuksensa neuvoston avoimuuden ja lainsäädännön avoimuuden lisäämiseen;

Q.  ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2019 parlamentti hyväksyi luonnoksen Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista ja päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom kumoamisesta(4); ottaa huomioon, että parlamentilla on asiasta ensisijainen lainsäädännöllinen vastuu; ottaa huomioon, että neuvosto ei ole vielä hyväksynyt tätä uutta asetusta;

R.  katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten neuvostossa omaksumia kantoja koskevan avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen lisää luottamusta EU:hun ja vähentää euroskeptisyyttä ja populismia;

S.  katsoo, että avoimuuden lisääminen trilogien päätöksentekoprosessissa lisäisi kansalaisten luottamusta EU:n toimielimiin;

T.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies käynnisti vuonna 2018 häirinnän vastaisen strategisen aloitteen, jonka avulla tarkastetaan, mitä häirinnän vastaisia toimintalinjoja EU:n hallinnossa on käytössä; ottaa huomioon, että oikeusasiamies päätti vuonna 2018 kirjoittaa 26:lle EU:n toimielimelle ja virastolle ja pyytää yksityiskohtaisia tietoja toimintalinjoista ja niiden täytäntöönpanosta;

U.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies käynnisti vuonna 2018 tutkimuksen sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin liittyvistä huolenaiheista Euroopan investointipankissa (EIP); ottaa huomioon, että EIP noudatti oikeusasiamiehen suosituksia ja ehdotuksia yhtäläisistä mahdollisuuksista ja sukupuolten tasa-arvosta;

V.  toteaa, että oikeusasiamies on osa EU:n kehystä, jolla suojellaan, edistetään ja valvotaan YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti yleissopimuksen täytäntöönpanoa EU:n toimielinten tasolla;

W.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2018 järjestettiin Euroopan oikeusasiamiesten verkoston ja Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan yhteinen konferenssi, jonka yhtenä pääaiheena oli se, miten oikeusasiamiehet voisivat vahvistaa yhteistyötään;

1.  pitää myönteisenä Euroopan oikeusasiamiehen antamaa vuoden 2018 vuosikertomusta;

2.  antaa Emily O’Reillylle tunnustusta hänen erinomaisesta työstään ja rakentavista ponnisteluistaan, joilla pyritään parantamaan EU:n hallinnon laatua sekä sen kansalaisille tarjoamien palvelujen saatavuutta ja laatua;

3.  korostaa, että on tärkeää taata neuvoston hallussa olevien asiakirjojen avoimuus ja niiden saatavuus; korostaa, että lainsäädäntöprosessin suuri avoimuus on olennaisen tärkeää, jotta kansalaiset, tiedotusvälineet ja sidosryhmät voivat saada vaaleilla valitut virkamiehet ja hallitukset kantamaan vastuunsa; antaa tunnustusta oikeusasiamiehen arvokkaalle roolille yhteydenpidossa ja välitystoiminnassa EU:n toimielinten ja kansalaisten välillä; katsoo, että neuvoston on tarkistettava luottamuksellisuutta koskevaa politiikkaansa; korostaa, että oikeusasiamiehen toiminnalla lisätään EU:n lainsäädäntöprosessin vastuuvelvollisuutta kansalaisille;

4.  korostaa tarvetta lisätä kansalaisten aktiivisempaa osallistumista päätöksentekoon ja sen merkitystä sekä tarvetta lisätä hallinnon toiminnan avoimuutta toimina, joilla vahvistetaan unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä ja joilla pyritään palauttamaan luottamus;

5.  kehottaa oikeusasiamiestä varmistamaan avoimuuden lisäämisen trilogien päätöksentekoprosessissa;

6.  korostaa, että kansalaisten luottamuksen palauttaminen unionin toimielimiin on Euroopan parlamentin ensisijainen huolenaihe ja erittäin tärkeää sosiaalipoliittisesti ja eettisesti;

7.  korostaa tarvetta parantaa ja tehostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua unionin elinten, toimielinten ja kansalaisten välisen vuoropuhelun ohella;

8.  antaa täyden tukensa Euroopan oikeusasiamiehen neuvostolle antamille suosituksille ja kehottaa neuvostoa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet näiden suositusten panemiseksi täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

9.  kannustaa oikeusasiamiestä antamaan EU:n toimielimille lisäohjeita siitä, miten kansalaisten kanssa voidaan kommunikoida paremmin kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kehottaa oikeusasiamiestä antamaan toimielimille ohjeita siitä, miten niiden kielipolitiikkaa voitaisiin kehittää siten, että se mahdollistaisi asiaankuuluvan sisällön ja tiedon tuottamisen mahdollisimman monella virallisella kielellä;

10.  suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen strategiaan, jolla pyritään lisäämään hänen tehtäviensä vaikutusta ja näkyvyyttä EU:n kansalaisten keskuudessa;

11.  pitää myönteisenä Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivuston uudelleensuunnittelua, joka tekee siitä toimivamman ja helppokäyttöisemmän välineen kansalaisille;

12.  vaatii neuvostoa toisena lainsäätäjänä sovittamaan työskentelymenetelmänsä parlamentaarisen demokratian vaatimuksiin perussopimusten mukaisesti sen sijaan, että se toimii diplomaattisena foorumina, jollaiseksi sitä ei ole tarkoitettu; muistuttaa, että oikeusasiamies totesi strategisen tutkimuksensa OI/2/2017/TE perusteella, että avoimuutta koskevat neuvoston käytännöt ovat hallinnollisia epäkohtia; kehottaa neuvostoa panemaan välittömästi täytäntöön oikeusasiamiehen strategisen tutkimuksen perusteella antamat suositukset, mukaan lukien parlamentin omassa erityiskertomusta koskevassa mietinnössään esittämät suositukset; kannustaa oikeusasiamiestä jatkamaan strategisen tutkimuksensa edistymisen seurantaa;

13.  muistuttaa kehotuksestaan saattaa ajan tasalle asiakirjoihin tutustumista koskeva EU:n lainsäädäntö ja pyytää tarkistamaan 30. toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi(5), jotta helpotetaan oikeusasiamiehen toimintaa hänen valvoessaan oikeutta tutustua parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin; pitää valitettavana, että neuvosto on estänyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisen, ja kehottaa neuvostoa aloittamaan uudelleen keskustelunsa parlamentin toisessa käsittelyssä hyväksymän kannan pohjalta, sellaisena kuin se on esitetty 12. kesäkuuta 2013 annetussa päätöslauselmassa asetuksen (EY) N:o 1049/2001(6) muuttamisen lukkiutuneesta tilanteesta;

14.  toistaa kehotuksensa tarkistaa asetusta (EY) N:o 1049/2001, koska se on vakavasti vanhentunut eikä enää vastaa nykyistä oikeudellista tilannetta ja EU:n toimielinten, laitosten, elinten ja virastojen soveltamia institutionaalisia käytäntöjä;

15.  suhtautuu myönteisesti asiakirjoihin tutustumista koskevien tutkimusten nopeutetun menettelyn viralliseen käynnistämiseen ja panee merkille sen myönteiset tulokset kantelijoiden kannalta;

16.  pitää erittäin tärkeänä, että oikeusasiamies jatkaa komission avoimuutta koskevien strategisten tutkimusten tiivistä seurantaa ja toteuttamista; toteaa olevansa tietoinen siitä, että pyöröovi-ilmiö on edelleen olemassa erityisesti toimielinten johtavien virkamiesten keskuudessa; kehottaa oikeusasiamiestä jatkossakin seuraamaan, miten komissio panee täytäntöön pyöröovi-ilmiötä koskevia tarkistettuja sääntöjään, jotka tulivat voimaan syyskuussa 2018 oikeusasiamiehen oma-aloitteisen tutkimuksen tuloksena;

17.  korostaa, että eturistiriidat ovat laajempi kysymys kuin pyöröovitapaukset, ja vaatii, että on kehitettävä lisää sääntöjä ja tiukempia kriteerejä, jotta voidaan varmuudella taata, että päätökset tehdään ja lainsäädäntö laaditaan kansalaisten etujen mukaisesti;

18.  muistuttaa, että julkisen saatavuuden, avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet ovat olennainen osa EU:n lainsäädäntöprosessia, jotta kansalaiset voivat saada tietoa lainsäädäntötoimien taustalla olevista näkökohdista ja jotta varmistetaan, että he voivat käyttää demokraattisia oikeuksiaan tehokkaasti(7); toteaa, että EU:n päätöksentekoprosessin avoimuutta on lisättävä; kannattaa sellaisen kolmen toimielimen yksiköiden yhteisen lainsäädäntöportaalin kehittämistä, jonka tarkoituksena on tarjota muille kuin asiantuntijoille käyttäjäystävällinen kanava tietojen saamiseksi meneillään olevista lainsäädäntömenettelyistä;

19.  kannattaa lopullisten trilogiasiakirjojen julkaisemista; korostaa, että asiassa De Capitani (T-540/15) maaliskuussa 2018 annetussa tuomioistuimen tuomiossa todetaan, että yleistä luottamuksellisuutta koskevaa olettamaa ei sovelleta neljä saraketta sisältävissä asiakirjoissa esitettyihin toimielinten kantoihin; toteaa, että trilogiasiakirjojen sisältämän asiasisällön arkaluonteisuus ei sinällään ollut riittävä syy evätä oikeutta tutustua asiakirjoihin; katsoo, että kaikkien kolmen toimielimen olisi osallistuttava trilogeihin avoimuuden saavuttamiseksi; toteaa, että kansalaisten oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin on jokaisen EU:n kansalaisen suojattu ja luovuttamaton oikeus, joka perustuu suoraan demokratiaperiaatteeseen ja sananvapautta koskevaan perusoikeuteen, jotta unionille voidaan asettaa vastaava noudattamista ja vastuuvelvollisuutta koskeva velvoite; korostaa tarvetta tukea edelleen asiaankuuluvia avoimuutta lisääviä toimielimiä, kuten oikeusasiamiehen toimistoa, jotta unioni täyttää edellä mainitun velvoitteensa;

20.  muistuttaa, että Euroopan keskuspankin (EKP) koskemattomuus ja sen riippumattomuus yksityisistä taloudellisista eduista on varmistettava; korostaa, että sen johtokunnan jäsenten on pidättäydyttävä samanaikaisesta jäsenyydestä foorumeilla tai muissa organisaatioissa, joihin kuuluu EKP:n valvomien pankkien johtajia, ja että he eivät saa osallistua foorumeihin, jotka eivät ole avoimia yleisölle; suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen 5. heinäkuuta 2018 antamaan lausuntoon;

21.  pitää valitettavana, että EKP ei ole vielä hyväksynyt suosituksen mukaisesti vastuuvelvollisuutta koskevia vähimmäissääntöjä eikä alkanut soveltaa niitä; katsoo, että jos EKP:n toiminnan avoimuutta ei varmisteta, sen riippumattomuus yksityisistä taloudellisista eduista voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi;

22.  tukee oikeusasiamiehen 15. tammikuuta 2018 antamia suosituksia Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja sen päätöksentekoelinten jäsenten osallistumisesta G30-ryhmään ja kehottaa EKP:tä tarkistamaan asiaa koskevia sääntöjä, jotta varmistetaan, että korkeimmat eettiset ja vastuuvelvollisuutta koskevat normit pannaan täytäntöön käytännössä;

23.  kehottaa komissiota varmistamaan sen ja jäsenvaltioiden välillä käydyssä epävirallisessa vuoropuhelussa, että EU Pilot -hankkeessa ja rikkomusmenettelyissä, erityisesti niissä, jotka liittyvät vastaanotettuihin vetoomuksiin, varmistetaan korkea avoimuuden taso ja oikeus tutustua asiakirjoihin ja tietoihin sekä täysi oikeus tutustua tarkoituksenmukaisten välineiden avulla EU Pilot -hankkeeseen ja jo päätökseen saatettuihin rikkomusmenettelyihin; kehottaa komissiota omaksumaan erilaisen lähestymistavan EU:n lainsäädännön rikkomista koskeviin tutkimuksiin ja käynnistämään rikkomusmenettelyjä perustamatta toimiaan yksinomaan EU Pilot ‑järjestelmään;

24.  pitää tärkeänä toteutettuja toimia, joilla parannetaan rikkomusmenettelyissä tehtyjen päätösten avoimuutta; muistuttaa, että vuonna 2014 komissio perusti Europa-verkkosivustolle keskitetyn foorumin, jossa on kattavat tiedot rikkomuksista; korostaa, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja yleisölle EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontaa koskevissa vuosikertomuksissaan tietoa EU Pilot -hankkeesta ja rikkomustapauksista;

25.  tukee kaikilta osin oikeusasiamiehen sitoutumista EU:hun liittyvän edunvalvonnan avoimuuden parantamiseen; tukee komission sitoutumista asiantuntijaryhmiä koskevien tarkistettujen horisontaalisten sääntöjen täytäntöönpanoon myös avoimuuden ja eturistiriitojen osalta; korostaa, että on tärkeää rekisteröidä yksityisiä etuja edustavat henkilöt ja organisaatiot avoimuusrekisteriin, jotta nimitykset voidaan tehdä horisontaalisten sääntöjen mukaisesti;

26.  korostaa tarvetta tehdä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen kolmikantasopimus, joka olisi askel kohti edunvalvontaa koskevien nykyisten sääntöjen vahvistamista ja porsaanreikien tukkimista; katsoo kuitenkin, että toimielinten ei pitäisi tyytyä tähän, vaan niiden olisi jatkettava kaikkia EU:n toimielimiä ja virastoja sitovien lainsäädäntötoimien toteuttamista;

27.  korostaa tarvetta asettaa kaikki edunvalvojien vaikuttamista koskevat tiedot yleisön saataville maksutta, ymmärrettävästi ja helposti, mikä parantaisi EU:n avoimuusrekisterissä olevien tietojen paikkansapitävyyttä; painottaa, että on varmistettava kaikkien edunvalvojien rahoituksen täysi avoimuus, ja kehottaa sulkemaan edunvalvontatoiminnan ulkopuolelle kaikki organisaatiot, jotka rikkovat pyöröovi-ilmiötä koskevia sääntöjä;

28.  korostaa, että on tärkeää hyväksyä säädös, jolla EU:n avoimuusrekisteristä tehdään kaikilta osin pakollinen ja oikeudellisesti sitova kaikille EU:n toimielimille ja virastoille sekä kolmansille osapuolille ja varmistetaan siten edunvalvonnan täysi avoimuus; kannustaa EU:n toimielimiä pohtimaan, mitkä käytännön järjestelyt voisivat johtaa nopeaan ja tehokkaaseen sopimukseen;

29.  pitää valitettavana, että sukupuoleen perustuva syrjintä ja sukupuolten edustus ovat edelleen ongelma EU:n toimielimissä; panee huolestuneena merkille havainnot asiassa 366/2017/AMF ja kehottaa painokkaasti EIP:tä noudattamaan täysimääräisesti oikeusasiamiehen suosituksia, jotta saavutetaan kaikkien sukupuolten tasapuolinen edustus johtotehtävissä;

30.  pitää myönteisenä oikeusasiamiehen vuonna 2018 tekemää tutkimusta entisen komission pääsihteerin nimitysmenettelystä ja panee merkille hänen havaintonsa neljästä hallinnollisesta epäkohdasta; pitää valitettavana, että huolimatta parlamentin tuesta oikeusasiamiehen suosituksille edellinen komissio ei pannut niitä täytäntöön; panee erityisen huolestuneena merkille, että se ei ottanut käyttöön erityistä nimitysmenettelyä, ja pyytää uutta komissiota perustamaan sellaisen, jotta varmistetaan mahdollisimman tiukat normit avoimuutta, etiikkaa ja oikeusvaltioperiaatetta noudattaen;

31.  panee huolestuneena merkille, että komissio noudattaa yhä vähemmän oikeusasiamiehen suosituksia, ehdotuksia ja ratkaisuja; kehottaa komissiota sitoutumaan suuremmassa määrin ratkaisemaan kaikki epäkohdat, joita oikeusasiamies havaitsee sen toiminnassa;

32.  kehottaa oikeusasiamiestä seuraamaan parlamentin uuden työjärjestyksen ja erityisesti liitteessä VII olevan taloudellisten sidonnaisuuksien tutkimista koskevan 2 artiklan täytäntöönpanoa komission jäsenehdokkaiden kuulemisissa avoimuuden ja puolueettomuuden hengessä;

33.  kannattaa komission 31. tammikuuta 2018 hyväksymää ehdotusta uusiksi Euroopan komission jäsenten toimintasäännöiksi; katsoo, että toimintasääntöjen määräyksiä on vahvistettava edelleen;

34.  muistuttaa olevansa vahvasti sitä mieltä, että kaikissa EU:n toimielimissä on sovellettava tiukkoja eettisiä sääntöjä ja normeja, jotta voidaan varmistaa kunniallisuuden noudattaminen;

35.  on vahvasti sitä mieltä, että avoimuus on olennainen osa oikeusvaltioperiaatetta ja että sitä on noudatettava koko lainsäädäntöprosessin ajan, koska se vaikuttaa äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden tosiasialliseen toteutumiseen muiden oikeuksien (kuten ilmaisunvapauden, sananvapauden ja tiedonsaantivapauden) lisäksi; katsoo, että aktiivisen EU:n kansalaisuuden luominen edellyttäisi prosessin julkista valvontaa, uudelleentarkastelua ja arviointia sekä mahdollisuutta kyseenalaistaa sen lopputulos; korostaa, että tämä auttaisi kansalaisia tutustumaan yhä enemmän lainsäädäntöprosessin peruskäsitteisiin ja edistäisi osallistumista demokratian toteuttamiseen unionissa;

36.  suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen jatkuviin pyrkimyksiin saada aikaan muutoksia EU:n toimielimissä osallistumalla julkisiin kuulemisiin, jotka liittyvät hänen toimintaansa; pitää myönteisinä hänen ehdotuksiaan EU:n riskinarviointimallin avoimuuden parantamisesta elintarvikeketjussa, mukaan lukien suositukset siitä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen julkaisee riskinarviointiin liittyvien kokousten esityslistat ja pöytäkirjat;

37.  kannustaa oikeusasiamiestä jatkamaan oma-aloitteista tutkimusta, joka koskee Euroopan lääkeviraston ja lääkeyhtiöiden myyntilupahakemusten toimittamista edeltävän vuorovaikutuksen avoimuutta, ja tammikuuhun 2019 saakka kestävää julkista kuulemista;

38.  suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) turvallisuusraportteja koskevaan tutkimukseen, jonka seurauksena virasto muutti käytäntöään niin, että turvallisuusongelmista raportoivat saavat palautetta;

39.  kehottaa oikeusasiamiestä seuraamaan edelleen, noudattaako yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä (JSIS) YK:n vammaisyleissopimusta; kehottaa komissiota päivittämään yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän toimintaa koskevien yleisten täytäntöönpanosäännösten tekstiä vammaisten henkilöiden ja vakavasti sairaiden henkilöiden sairauskulujen ja kohtuullisesta mukauttamisesta työpaikalla aiheutuvien kulujen osalta; kehottaa oikeusasiamiestä varmistamaan, että Euroopan unionin koko hallinto panee YK:n vammaisyleissopimuksen täysimääräisesti täytäntöön;

40.  suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen käytännön suosituksiin, jotka koskevat Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) valintamenettelyjen esteettömyyttä näkövammaisille hakijoille; kehottaa oikeusasiamiestä valvomaan, että EPSO noudattaa täysimääräisesti verkossa toteutettavien valintamenettelyjen esteettömyysvaatimuksia; kehottaa oikeusasiamiestä seuraamaan ehdotuksiaan, jotka koskevat avustavan teknologian käyttöä eri puolilla maailmaa järjestettävien tietokonepohjaisten kokeiden aikana;

41.  tukee oikeusasiamiehen toimia, joilla EU:n toimielimissä annetaan enemmän tietoja tiukempien häirinnän vastaisten toimintalinjojen käyttöönotosta;

42.  tukee oikeusasiamiehen aloitetta #MeToo-liikkeen jatkotoimista ja kehottaa seuraamaan edelleen, mitä häirinnän vastaisia toimintalinjoja EU:n hallinnossa on käytössä;

43.  tukee oikeusasiamiehen pyrkimyksiä helpottaa kansalaisten osallistumista EU:n päätöksentekoon; pyytää oikeusasiamiestä seuraamaan edelleen eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöä, mukaan lukien tarkistetun kansalaisaloiteasetuksen täytäntöönpanon seuranta;

44.  huomauttaa, että Euroopan oikeusasiamiehen rooli on muuttunut ajan mittaan sen perustamisesta alkaen hallinnollisten epäkohtien ehkäisemisestä hyvän hallinnon edistämiseen; katsoo, että tämän suuntauksen loogisena kehityksenä on jatkaa pyrkimyksiä edistää aktiivisesti ja oikea-aikaisesti parempaa hallintoa ja parhaita hallintokäytäntöjä;

45.  suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen aloitteeseen Hyvän hallinnon palkinnosta, jolla annetaan tunnustusta EU:n virkamieskunnan pyrkimyksille löytää innovatiivisia tapoja panna täytäntöön kansalaislähtöisiä toimia;

46.  toistaa pitkäaikaisen kehotuksensa muuttaa nykyinen hyvän hallintotavan säännöstö asianmukaisesti sitovaksi asetukseksi, joka koskee kaikkia EU:n toimielimiä ja virastoja;

47.  muistuttaa, että oikeusasiamies on sitoutunut erittäin suureen avoimuuteen EU:n taholta koko Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamista koskevasta sopimuksesta käytävien neuvottelujen ajan;

48.  kannustaa oikeusasiamiestä jatkamaan yhteistyötä kansallisten oikeusasiamiesten kanssa Euroopan oikeusasiamiesten verkoston välityksellä; korostaa, että tällaisia kansallisten oikeusasiamiesten välisiä yhteistyömuotoja on kehitettävä edelleen;

49.  muistuttaa, että parlamentin äskettäin hyväksymään uuteen luonnokseen Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöksi sisältyy kolmen vuoden karenssiaika ennen kuin Euroopan parlamentin jäsen voidaan nimittää oikeusasiamiehen tehtävään;

50.  muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää säilyttää oikeusasiamiehen riippumattomuus ja lahjomattomuus ja varmistaa, että tehtävää hoitavat henkilöt, joilla ei ole selviä puoluepoliittisia yhteyksiä eikä eturistiriitoja ja joilla on vahva etiikka;

51.  ilmaisee arvostavansa oikeusasiamiehen ja hänen tiiminsä erinomaista ja hedelmällistä yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kanssa;

52.  panee merkille oikeusasiamiehen erinomaisen yhteistyön hänen toimikautensa aikana ja kehottaa tulevaa oikeusasiamiestä tekemään tällaista yhteistyötä ja käymään rakenteellista vuoropuhelua vetoomusvaliokunnan kanssa, jotta voidaan edelleen parantaa EU:n hallinnon laatua sekä sen kansalaisille tarjoamien palvelujen saatavuutta ja laatua;

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja niiden oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0045.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0114.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0080.
(5) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0271.
(7) Yhdistetyt asiat C-39/05 ja C-52/05 P, Ruotsin kuningaskunta ja Maurizio Turco v. Euroopan unionin neuvosto, Kok. 2008, s. I-04723.


Talous- ja rahaliiton instituutiot ja elimet: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen
PDF 129kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 talous- ja rahaliiton instituutioista ja elimistä: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen (2019/2950(RSP))
P9_TA(2020)0017B9-0047/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 298 artiklan,

–  ottaa huomioon asetuksen N:o 31 (ETY) 11 (Euratom) Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta (henkilöstösäännöt) ja erityisesti sen 11 a, 12, 16 ja 17 artiklat(1),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2009: erillisvirastojen toiminta, varainhoito ja sen valvonta(2),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2012 ”Eturistiriitojen hallinta tarkastetuissa EU:n virastoissa”(3),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2018 annetun Euroopan komission päätöksen viranhoitoon kuulumattomista toimista ja tehtävistä sekä ammatillisesta toiminnasta palvelussuhteen päättymisen jälkeen (C(2018)4048),

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) 17. syyskuuta 2019 antaman lehdistötiedotteen, jossa ilmoitetaan Adam Farkasin eroavan tehtävästään EPV:n toimitusjohtajana ja eron tulevan voimaan 31. tammikuuta 2020(4),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen EPV:n toimitusjohtajan Adam Farkasin nimityksestä Association for Financial Markets in Europe -järjestön (AFME) pääjohtajaksi (O-000031/2019 – B9-0054/2019) sekä komission 24. lokakuuta 2019 antamat vastaukset(5),

–  ottaa huomioon EPV:n puheenjohtajan ECON-valiokunnan kuulemistilaisuudessa 4. marraskuuta 2019 antamat vastaukset,

–  ottaa huomioon 23. elokuuta 2010 annetun palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäisemistä koskevan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportin ”Post-Public Employment Good Practices for Preventing Conflict of Interest”(6),

–  ottaa huomioon Transparency International -järjestön pyöröovi-ilmiötä koskevan työasiakirjan 06/2010 ”Regulating the Revolving Door”(7),

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (EFSA) vastaan tehdyn kantelun 775/2010/ANA tutkinnan perusteella antaman suositusluonnoksen(8),

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 13. kesäkuuta 2017 Euroopan kemikaaliviraston pääjohtajalle lähettämän kirjeen, joka koskee EU:n henkilöstösääntöjen 16 artiklan täytäntöönpanoa(9),

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 13. kesäkuuta 2017 EPV:n toimitusjohtajalle lähettämän kirjeen, joka koskee EU:n henkilöstösääntöjen 16 artiklan täytäntöönpanoa(10),

–  ottaa huomioon 28. helmikuuta 2019 annetun Euroopan oikeusasiamiehen raportin entisiä johtavassa asemassa olleita henkilöstön jäseniä koskevien tietojen julkistamisesta sen valvomiseksi, että vuoden mittaista edunvalvontaa ja vaikuttamista koskevaa kieltoa noudatetaan: SI/2/2017/NF(11),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman luonnoksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista(12),

–  ottaa huomioon poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024(13),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen aiheesta ”Talous- ja rahaliiton instituutiot ja elimet: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen” (O-000048/2019 – B9‑0001/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 298 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”unionin toimielimet, elimet ja laitokset tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon”;

B.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1093/2010(14) 68 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”pankkiviranomaisen henkilöstöön, myös sen toimitusjohtajaan ja puheenjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä, muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja ja unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä”;

C.  ottaa huomioon, että erityisesti henkilöstösääntöjen 16 ja 17 artiklassa vahvistetaan palvelussuhteensa toimielimissä päättävää henkilöstöä koskevat periaatteet, mukaan lukien eturistiriitojen välttämistä koskevat säännökset;

D.  ottaa huomioon, että EPV:n toimitusjohtaja on hyväksynyt nimityksensä AFME:n pääjohtajaksi 1. helmikuuta 2020 alkaen ja ilmoittanut eroavansa EPV:n toimitusjohtajan tehtävästä 31. tammikuuta 2020;

E.  ottaa huomioon, että EPV:n johtokunta ja hallintoneuvosto päättivät, että EPV:n toimitusjohtajan uusi työ AFME:n pääjohtajana olisi hyväksyttävä; ottaa huomioon, että hallintoneuvosto on päättänyt asettaa toimitusjohtajalleen varsin kevyet rajoitukset, joilla EPV:n mukaan otetaan huomioon eturistiriidat, jotka aiheutuvat siitä, että toimitusjohtaja on hyväksynyt uuden tehtävänsä AFME:ssa; ottaa huomioon, että nämä rajoitukset koskevat toimintaa sekä EPV:n palveluksessa että palvelussuhteen päättymisen jälkeen;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa EPV:n puheenjohtaja korosti, miten hankalaa on panna täytäntöön tällaisia palvelussuhteen päättymisen jälkeistä toimintaa koskevia rajoituksia;

G.  ottaa huomioon, että palvelussuhteensa päättävät valvontaviranomaisten johdon jäsenet eivät tällä hetkellä saa tilapäistä korvausta;

H.  ottaa huomioon, että palvelussuhteen päättymisen jälkeiset ja ”pyöröovi-ilmiöön” liittyvät eturistiriitatilanteet ovat toistuva huolenaihe ja että kansainväliset ja EU:n elimet, kuten Euroopan oikeusasiamies ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin, ovat arvioineet ja analysoineet niitä;

I.  ottaa huomioon, että tällaiset ”pyöröovitapaukset” tarjoavat edunvalvontaryhmille mahdollisuuden palkita sääntelyviranomaisia näiden aiemmasta toiminnasta, mikä mahdollistaa haitallisten kannustimien käytön;

1.  korostaa avoimen, tehokkaan ja riippumattoman eurooppalaisen hallinnon merkitystä koko EU:n sekä talous- ja rahaliiton toimielinten, elinten ja laitosten kannalta;

2.  on huolissaan eturistiriidasta, joka on syntynyt EPV:n toimitusjohtajan nimityksestä AFME:n pääjohtajaksi 1. helmikuuta 2020 alkaen; toteaa, että tämä palvelussuhteen päättymisen jälkeinen työsuhde ilman karenssiaikaa vaarantaa paitsi EPV:n, myös kaikkien EU:n toimielinten ja koko Euroopan yhdentymishankkeen maineen ja riippumattomuuden;

3.  muistuttaa, että käsittelemättömät eturistiriitatilanteet saattavat paitsi asettaa vaakalaudalle korkeiden eettisten vaatimusten noudattamisen kaikkialla EU:n hallinnossa, myös vaarantaa oikeuden hyvään hallintoon, mikä puolestaan uhkaisi sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta olennaisia tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

4.  kehottaa soveltamaan henkilöstösääntöjä ja erityisesti niiden 16 artiklaa tehokkaasti ja yhdenmukaisesti, jotta vältetään eturistiriidat erityisesti – muttei pelkästään – johtavien virkamiesten osalta; korostaa, että 16 artiklan perusteella EU:n toimielimet voivat hylätä entisen virkamiehen pyynnön saada ottaa vastaan tietty työ, jos rajoitukset eivät riitä suojelemaan toimielinten oikeutettua etua; painottaa, että Farkasin tapauksessa kieltoa siirtyä suoraan AFME:n palvelukseen olisi voitu harkita komission päätöksen C(2018)4048 21 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella, koska AFME voidaan tulkita vastapuoleksi;

5.  pelkää, että palvelussuhteen päättymisen jälkeistä toimintaa koskevia ehtoja ei ole usein mahdollista panna täytäntöön; kannustaa näin ollen EU:n toimielimiä ja virastoja harkitsemaan kaikkien henkilöstösääntöjen 16 artiklan nojalla käytettävissä olevien välineiden hyödyntämistä;

6.  kyseenalaistaa EPV:n hallintoneuvoston ja johtokunnan päätöksen sallia Farkasin ottaa vastaan AFME:n pääjohtajan tehtävä; kehottaa heitä tarkastelemaan uudelleen päätöstään;

7.  toteaa, että vaikka yksityisellä sektorilla saatu työkokemus voi olla toimielimissä työskentelyn kannalta arvokasta, pyöröovi-ilmiö voi syntyä myös palvelussuhdetta edeltävän yksityisen sektorin työsuhteen seurauksena, jos aiemman työnantajan ja uuden toimielimessä vastaanotetun tehtävän välillä on suora yhteys, ja että tämä saattaa vaarantaa EU:n toimielinten integriteetin ja heikentää kansalaisten luottamusta niihin; painottaa tästä syystä tarvetta arvioida, miten eturistiriitoja saattaa aiheutua myös työsuhteesta tai asemasta, joka edeltää palvelussuhdetta tai nimitystä tehtävään, jossa henkilöllä on sääntely- tai toimeenpanovaltaa ja tähän liittyviä velvollisuuksia, ja suosittelee, että asian käsittelyä jatketaan;

8.  painottaa, että palvelussuhteen päättymisen jälkeiset ja ”pyöröovi-ilmiöön” liittyvät eturistiriitatilanteet ovat kaikkien EU:n toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden yhteinen ongelma; korostaa tästä syystä, että näiden kysymysten tehokas käsitteleminen edellyttää yhtenäistä oikeudellista kehystä;

9.  panee merkille kansainvälisellä tasolla (OECD) tehdyn työn sen varmistamiseksi, että palvelussuhteen päättymisen jälkeisiä tilanteita varten on olemassa yhdenmukaiset puitteet; panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan oikeusasiamiehen tekemän työn tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n tasolla; toteaa, että panemalla näiden tahojen antamat suositukset ajoissa täytäntöön voitaisiin ehkäistä vastaavanlaisia ongelmatilanteita tulevaisuudessa;

10.  painottaa, että vaikka henkilöstön jäsenten yksityisellä sektorilla saama työkokemus voi olla sääntely- tai valvontaelimen kannalta arvokasta, unionin elimissä ja toimielimissä pitäisi vallita vahva julkisen palvelun henki, jotta ne voivat parhaiten palvella unionin kansalaisia;

11.  kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta tekemään kattavan analyysin siitä, miten talous- ja rahaliiton elimet ja virastot toimivat tilanteissa, joihin liittyy mahdollisia eturistiriitoja; kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta yksilöimään parhaita käytäntöjä;

12.  kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä palvelussuhteen päättymisen jälkeiseen toimintaan liittyviä käytäntöjä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan määrittää tehokkaampia toimenpiteitä sellaisten eturistiriitojen ehkäisemiseksi, joita syntyy, kun EU:n elinten johtavia virkamiehiä eroaa tehtävistään siirtyäkseen yksityisen sektorin palvelukseen tai kun yksityisen sektorin palveluksessa olleita henkilöitä nimitetään korkeisiin virkoihin EU:n elimissä, sekä ottamaan tekemänsä havainnot huomioon, kun harkitaan yhdenmukaistettua oikeudellista kehystä palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäisemiseksi;

13.  muistuttaa, että komissio sitoutui täysistunnossa 24. lokakuuta 2019 tarkistamaan työsuhteen päättymisen jälkeistä toimintaa koskevan oikeudellisen kehyksen; kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaistetun oikeudellisen kehyksen palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitatilanteiden ehkäisemiseksi, jotta voidaan varmistaa korkeiden eettisten vaatimusten noudattaminen; painottaa tarvetta yhdenmukaistaa EU:n käytännöt kansainvälisten normien kanssa; korostaa, että EU:n ja kansallisella tasolla olisi sovellettava samoja normeja;

14.  kehottaa komissiota määrittämään työsuhteen päättymisen jälkeistä toimintaa koskevan oikeudellisen kehyksen tarkastelun yhteydessä sellaiset osa-alueet, joihin liittyy erityisesti riskejä ja joita pitäisi mahdollisesti vahvistaa esimerkiksi laajentamalla mahdollisuutta estää siirtyminen toiseen työhön, sekä harkitsemaan johtavia virkamiehiä koskevien karenssiaikojen mahdollista pidennystä niin, että ne ovat tapauskohtaisesti oikeasuhteisia, jotta varmistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15 artiklan mukainen yhdenvertainen kohtelu; painottaa, että henkilöstösääntöjen 11 artiklassa säädetty edellytys eturistiriitojen ilmoittamisesta etukäteen olisi pantava täytäntöön tavalla, jolla varmistetaan, että hakijan mahdolliset eturistiriidat tulevat tietoon hyvissä ajoin ennen kuin hän siirtyy EU:n elimen palvelukseen; painottaa lisäksi, että kaikkien EU:n elinten olisi julkaistava eturistiriitojen käsittelyä koskevat sisäiset sääntönsä verkkosivustoillaan ja otettava huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuonna 2017 antamat suositukset, jotka koskevat henkilöstösääntöjen 16 artiklan 4 kohdassa edellytettyä vuosittaisten tietojen julkaisemista;

15.  kehottaa komissiota laajentamaan työsuhteen päättymisen jälkeistä toimintaa koskevan oikeudellisen kehyksen tarkastelua ja harkitsemaan, voidaanko tehostaa nykyisiä toimenpiteitä, kuten pakollista luopumista osakkuuksista sellaisissa yrityksissä, jotka ovat sen toimielimen valvonnan alaisia tai liikeyhteyksissä siihen toimielimeen, johon uusi virkamies on nimitetty, sekä pohtimaan uusia ehkäiseviä toimenpiteitä, kuten pakollista jääviyttä silloin, kun käsitellään asioita, jotka vaikuttavat kyseisen henkilön aiempaan yksityisen sektorin työnantajaan;

16.  katsoo, että toiseen työhön siirtymisen kieltäminen, jos kyseinen henkilö on sillä hetkellä työsuhteessa ja jos kielto on riittävän hyvin kohdennettu ja perusteltu, ei loukkaa henkilön oikeutta työhön;

17.  huomauttaa, että jos tehtävänsä EU:n virastoissa jättävien johtavien virkamiesten karenssiaikoja pidennetään, voitaisiin harkita myös asianmukaisen tilapäisen korvauksen myöntämistä heille; korostaa, että tällaisen tilapäisen korvauksen olisi päätyttävä, jos kyseinen henkilö ottaa vastaan uuden työn karenssiaikana;

18.  kehottaa komissiota arvioimaan, onko asianmukaista, että EU:n virastot päättävät itse eturistiriitojen ehkäisemistä koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta omassa toiminnassaan, sekä miten voidaan varmistaa sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen; katsoo, että komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin suunnittelema eettisiä kysymyksiä tarkasteleva riippumaton elin olisi tulevaisuudessa sopivin taho tekemään päätöksiä, jotka koskevat EU:n henkilöstön jäseniin liittyviä eturistiriitoja;

19.  ehdottaa kaikille Euroopan parlamentin jäsenille sekä kaikille Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston edustajille, että he pidättäytyisivät kahden vuoden ajan yhteyksistä nykyisen toimitusjohtajan kanssa jos ja kun hän ottaa vastaan AFME:n pääjohtajan tehtävän; kehottaa pysyvien kulkulupien myöntämisestä parlamentin tiloihin vastaavia yksiköitä harkitsemaan perusteellisesti Farkasin tapausta sekä ottamaan huomioon mahdollisen ratkaisun olla myöntämättä hänelle tällaista kulkulupaa kyseisellä ajanjaksolla (kahden vuoden ajan), jotta vältetään mahdolliset eturistiriidat;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle sekä Euroopan oikeusasiamiehelle.

(1) EYVL 45 14.6.1962, s. 1385.
(2) EUVL L 250, 27.9.2011, s. 268.
(3) https://www.eca.europa.eu/lists/ecadocuments/sr12_15/sr12_15_fi.pdf
(4) https://eba.europa.eu/adam-farkas-steps-down-as-eba-executive-director
(5) https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/O-9-2019-000031_FI.html
(6) https://read.oecd-ilibrary.org/governance/post-public-employment_9789264056701-en#page7
(7) https://www.transparency.org/whatwedo/publication/working_paper_06_2010_regulating_the_revolving_door
(8) https://www.ombudsman.europa.eu/fi/recommendation/en/11089
(9) https://www.ombudsman.europa.eu/fi/correspondence/en/80697
(10) https://www.ombudsman.europa.eu/fi/correspondence/en/80699
(11) https://www.ombudsman.europa.eu/fi/report/en/110521
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0080.
(13) https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/political-guidelines-next-commission_fi.pdf
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö