Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon periaatteet, jotka on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa aseiden tuotannosta ja kaupasta, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artiklan 3 kohdassa ”voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan määrittelemisestä” ja SEU 21 artiklassa, erityisesti demokratian ja oikeusvaltion edistämisen, rauhan säilyttämisen, konfliktien ehkäisemisen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisen,

–  ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä vahvistetun yhteisen kannan 2008/944/YUTP, jäljempänä ’yhteinen kanta’, muuttamisesta 16. syyskuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/1560(1) ja neuvoston yhteisen kannan uudelleentarkastelusta 16. syyskuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun 20. vuosikertomuksen(2),

–  ottaa huomioon yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun 21. vuosikertomuksen(3),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/101 tehokkaan asevientivalvonnan edistämisestä(4) ja 29. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/915 asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa tukevista EU:n tiedotustoimista(5),

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2191 laittomia tavanomaisia aseita ja niissä käytettäviä ampumatarvikkeita koskevan maailmanlaajuisen raportointijärjestelmän tukemisesta kyseisten aseiden ja ampumatarvikkeiden tarkoituksenvastaisten ja laittomien siirtojen riskin pienentämiseksi (”iTrace IV”)(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon päivitetyn version, jonka neuvosto hyväksyi 17. helmikuuta 2020(7),

–  ottaa huomioon yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 1996 hyväksytyn tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn sekä tällaisten tuotteiden ja teknologian ja ampumatarvikkeiden joulukuussa 2019 ajantasaistetut luettelot,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymän asekauppasopimuksen(8), joka tuli voimaan 24. joulukuuta 2014,

–  ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta(9) 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY ja hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY(10),

–  ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009(11), sellaisena kuin se on muutettuna 12. syyskuuta 2016 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2016/1969(12), sekä asetuksen liitteessä I olevan luettelon kaksikäyttötuotteista ja -teknologiasta (”kaksikäyttötuoteasetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman perustamisesta unionin puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovointikapasiteetin tukemiseksi 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1092(13),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusrahaston perustamisesta (COM(2018)0476),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan komission tuella tekemän ehdotuksen neuvostolle neuvoston päätökseksi Euroopan rauhanrahaston perustamisesta (HR(2018)94),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen nro 16, jolla pyritään edistämään oikeudenmukaisia, rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia kestävän kehityksen hyväksi,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2216 (2015) Jemeniä koskevasta aseidenvientikiellosta ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin A/HRC/39/43 Jemenin ihmisoikeustilanteesta, mukaan lukien loukkaukset ja väärinkäytökset syyskuusta 2014 lähtien,

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/472 Välimerellä toteutettavasta Euroopan unionin sotilasoperaatiosta (EUNAVFOR MED IRINI)(14),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 10. kesäkuuta 2019 antaman päätöslauselman 2473 (2019), jolla uusitaan toimenpiteitä Libyaa koskevan aseidenvientikiellon täytäntöön panemiseksi, sekä Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaation (UNSMIL) 25. tammikuuta 2020 antaman julkilausuman aseidenvientikiellon jatkuvista rikkomisista Libyassa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970 (2011), jossa asetetaan Libyaa koskeva aseidenvientikielto, ja kaikki sitä seuranneet turvallisuusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat sekä päätöslauselmat 2292 (2016), 2357 (2017), 2420 (2018) ja 2473 (2019), jotka koskevat aseidenvientikiellon tiukkaa täytäntöönpanoa,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 2018 julkaiseman aseidenriisuntaohjelman ”Yhteisen tulevaisuutemme turvaaminen”,

–  ottaa huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, 16. tammikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/125(15),

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2019 Turkista annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa tuettiin ulkoasiainneuvoston 14. lokakuuta 2019 antamia päätelmiä Turkin laittomista toimista Pohjois-Syyriassa ja itäisellä Välimerellä,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 16, jossa pyritään edistämään rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia kestävän kehityksen hyväksi(16),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ihmisoikeusneuvostolle antaman raportin aseiden siirtojen vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen(17),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa aseviennistä ja yhteisen kannan täytäntöönpanosta, erityisesti 14. marraskuuta 2018(18), 13. syyskuuta 2017(19) ja 17. joulukuuta 2015(20) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2019 antamansa suosituksen neuvostolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tekemästä ja komission tukemasta ehdotuksesta neuvostolle neuvoston päätökseksi Euroopan rauhanrahaston perustamisesta(21),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016(22), 15. kesäkuuta 2017(23) ja 30. marraskuuta 2017(24) antamansa päätöslauselmat Jemenin humanitaarisesta tilanteesta,

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä(25),

–  ottaa huomioon turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan kokouksessa 12. huhtikuuta 2017 järjestetyn seminaarin aiheesta ”EU:n asevientivalvontajärjestelmän täytäntöönpano”,

–  ottaa huomioon turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan tilaaman tutkimuksen asevientiraportointijärjestelmästä (”Recommendations for a transparent and detailed reporting system on arms export in the EU and to third countries”),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2019 tehdyn Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan välisen sopimuksen Ranskan ja Saksan välisestä yhteistyöstä ja yhdentymisestä (Ranskan ja Saksan välinen Aachenin sopimus),

–  ottaa huomioon 21. elokuuta 2013 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät Egyptistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0137/2020),

A.  toteaa, että SIPRIn viimeisimmät luvut(26) osoittavat, että aseiden vienti 28 jäsenvaltion EU:sta oli noin 26 prosenttia maailmanlaajuisesta kokonaisviennistä vuosina 2015–2019, mikä tekee 28 jäsenvaltion EU:sta maailman toiseksi suurimman aseiden toimittajan Yhdysvaltojen (36 prosenttia) jälkeen ja ennen Venäjää (21 prosenttia); toteaa, että SEU 346 artiklan mukaan asetuotanto tai -kauppa on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla;

B.  ottaa huomioon, että SIPRIn viimeisimmät luvut osoittavat, että EU-28 on toiseksi suurin aseiden viejä sekä Saudi-Arabiaan että Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin; ottaa huomioon, että YK:n merkittävien kansainvälisten ja alueellisten asiantuntijoiden ryhmän mukaan Jemenin aseellisen konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet ja syyllistyvät edelleen kansainvälisen oikeuden vastaisiin rikoksiin;

C.  ottaa huomioon, että aseiden ja tarvikkeiden vienti parantaa puolustusteollisuuden kykyä tutkia ja kehittää tehokkaasti puolustusteknologioita ja siten turvata EU:n jäsenvaltioiden kyky puolustaa itseään ja suojella kansalaisiaan;

D.  ottaa huomioon, että uusi kilpavarustelu maailmassa on kasvussa ja että suuret sotilasmahdit eivät enää tukeudu asevalvontaan ja aseriisuntaan kansainvälisten jännitteiden vähentämiseksi ja maailmanlaajuisen turvallisuusympäristön parantamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että neuvoston 8. joulukuuta 2008 vahvistama yhteinen kanta on keskeinen väline tehostetussa yhteistyössä ja jäsenvaltioiden vientipolitiikkojen lähentämisessä;

F.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot tunnustavat erityisen vastuun, joka voi aiheutua sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennistä kolmansiin valtioihin olemassa oleviin jännitteisiin ja konflikteihin vaikuttamisen tai niiden pahentamisen osalta;

G.  katsoo, että covid-19-pandemian aiheuttamalla maailmanlaajuisella kriisillä voi olla merkittäviä geostrategisia seurauksia, ja korostaa edelleen tarvetta saada aikaan aito Euroopan strateginen riippumattomuus;

H.  ottaa huomioon, että unionin ulkoasioiden neuvoston 21. elokuuta 2013 antamissa päätelmissä todetaan, että ”jäsenvaltiot päättivät myös keskeyttää sellaisten tarvikkeiden vientiluvat Egyptiin, joita voitaisiin käyttää kansallisissa tukahduttamistoimissa, arvioida uudelleen yhteisen kannan 2008/944/YUTP soveltamisalaan kuuluvien tarvikkeiden vientilupia ja tarkastella uudelleen Egyptin kanssa toteuttamaansa turvallisuusalan avunantoa”; ottaa huomioon, että useissa EU:n jäsenvaltioissa toimivat yritykset ovat jatkaneet aseiden, valvontateknologian ja muiden turvalaitteiden vientiä Egyptiin, mikä on helpottanut hakkerointi- ja haittaohjelmien käyttöä sekä muunlaisia ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin kohdistuvia fyysisiä ja sähköisiä hyökkäyksiä; toteaa, että tämä on johtanut sananvapauden rajoittamiseen verkossa;

I.  katsoo, että yhä epävakaammassa moninapaisessa maailmassa, jossa nationalistiset, muukalaisvihamieliset ja demokratian vastaiset voimat ovat nousussa, on erittäin tärkeää, että Euroopan unionista tulee vaikutusvaltainen toimija maailmassa ja että se säilyttää johtavan asemansa maailmanlaajuisena ”pehmeän vallan” käyttäjänä, joka on sitoutunut aseriisuntaan sekä tavanomaisten aseiden että ydinaseiden osalta ja panostamaan konfliktien ehkäisyyn, kriisinhallintaan ja sovitteluun ennen kuin sotilaallisia vaihtoehtoja harkitaan;

J.  katsoo, että asevienti on olennaisen tärkeää Euroopan puolustusteollisuuden teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisen kannalta, sillä puolustusteollisuus on sitoutunut ensisijaisesti varmistamaan EU:n jäsenvaltioiden suojelun ja turvallisuuden ja samalla se auttaa YUTP:n täytäntöönpanoa;

K.  katsoo, että erot jäsenvaltioiden asevientitoiminnassa heikentävät toisinaan EU:n kykyä saavuttaa ulkopoliittiset tavoitteensa ja rapauttavat sen uskottavuutta toimijana, joka puhuu yhdellä äänellä kansainvälisellä areenalla;

L.  ottaa huomioon, että sekä maailmanlaajuinen että alueellinen turvallisuusympäristö ovat muuttuneet dramaattisesti erityisesti unionin eteläisessä ja itäisessä naapurustossa;

M.  katsoo, että sotilasalan avoimuutta lisäävät toimenpiteet, kuten asevientiä koskeva raportointi, edistävät rajat ylittävän luottamuksen rakentamista;

EU:n asevientiä koskeva 20. ja 21. vuosikertomus

1.  korostaa, että puolustusteollisuuden ylläpitäminen on osa unionin itsepuolustusta ja kuuluu osaksi sen strategista riippumattomuutta; toteaa, että tämä on mahdollista vain, jos jäsenvaltiot asettavat eurooppalaiset tuotteet etusijalle puolustustarvikeohjelmissaan; korostaa, että elinkelpoiset eurooppalaiset markkinat vähentäisivät riippuvuutta kolmansiin maihin suuntautuvasta aseviennistä;

2.  panee merkille, että yhteisessä kannassa säädetään avoimuutta koskevasta menettelystä, johon sisältyy asevientiä koskevien EU:n vuosikertomusten julkaiseminen; panee tyytyväisenä merkille neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmän (COARM) kokoamien ja virallisessa lehdessä julkaistujen 20. ja 21. kertomuksen julkaisemisen neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vaikkakin viiveellä; katsoo, että molempien kertomusten julkaiseminen on askel kohti EU:n yhteistä kantaa aseviennin alalla yhä haastavammassa kansainvälisessä tilanteessa, jota leimaavat vientimäärien kasvu ja avoimuuden väheneminen; pitää kumpaakin kertomusta arvokkaana täydennyksenä YK:n raportteihin aseviennin maailmanlaajuisesta ja alueellisesta avoimuudesta;

3.  panee merkille jäsenvaltioiden pyrkimykset noudattaa SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohtaa aseiden tuotannon tai kaupan osalta;

4.  panee merkille, että 19 jäsenvaltiota toimitti täydelliset tiedot 20. vuosikertomukseen ja 19 jäsenvaltiota toimitti tiedot 21. vuosikertomukseen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti yhteisen kannan mukaisia velvoitteitaan aikana, jolloin asekaupan maailmanlaajuinen avoimuus vähenee erityisesti useiden suurten aseviejämaiden osalta; korostaa, että täydellinen toimittaminen tarkoittaa sekä myönnettyjen lupien että tosiasiallisen viennin kokonaismäärän ja arvon toimittamista määrämaan ja puolustustarvikeluettelon luokan mukaan eriteltynä; panee merkille, että 27 jäsenvaltiota, poikkeuksena Kreikka, toimitti tiedot 20. vuosikertomusta varten ainakin osittain ja kaikki 28 jäsenvaltiota toimittivat tietoja 21. vuosikertomusta varten, mutta noin kolmanneksen toimittamat tiedot olivat puutteellisia; suhtautuu kuitenkin myönteisesti siihen, että hallitukset ovat toimittaneet kansallisissa raporteissa lisätietoja; kehottaa jälleen kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole toimittaneet täydellisiä tietoja, antamaan seuraavaa vuosikertomusta varten lisätietoja aikaisemmista vientitoimistaan;

5.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot käyttävät hyvin erilaisia tietoja lupien arvoa koskevien tietojen tuottamiseen, mikä vaikeuttaa yhdenmukaisten ja vertailukelpoisten tietojen tehokasta käyttöä; korostaa, että on tärkeää raportoida yleisten lupien sekä koontilupien mukaisesta tosiasiallisesta aseviennistä, myös sen kokonaisarvosta ja ‑määrästä, puolustustarvikeluetteloluokittain ja määrämaittain eriteltynä;

6.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään koordinointiaan ja määrittelemään tietojen keräämistä ja käsittelyä koskevat yhteiset parhaat käytännöt, jotta voidaan laatia yhdenmukaisempia vuosikertomuksia ja siten parantaa kertomusten avoimuutta ja käytettävyyttä;

7.  panee merkille, että kahden edellisen vuosikertomuksen mukaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat, joissa on useita aseellisia konflikteja, ovat edelleen tärkein alueellinen vientikohde; toteaa, että näillä alueilla on merkittäviä ja jatkuvia turvallisuushaasteita ja että kaikkea vientiä on arvioitava tapauskohtaisesti yhteisen kannan kahdeksan perusteen mukaisesti;

8.  tukee neuvoston sitoumusta vahvistaa sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa; panee merkille jäsenvaltioiden halukkuuden vahvistaa yhteistyötä ja edistää lähentymistä tällä alalla YUTP:n puitteissa; pitää näitä toimia myönteisinä, koska ne ovat SEU 21 artiklassa vahvistettujen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) yleisten tavoitteiden ja EU:n globaalistrategiassa (2016) asetettujen alueellisten painopisteiden mukaisia; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita kehittämään, panemaan täytäntöön ja ylläpitämään sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden siirtojen hallinnointia koskevia yhteisiä normeja;

9.  muistuttaa, että EU on pannut YUTP:n tavoitteiden mukaisesti täytäntöön useita asevientikieltoja, mukaan lukien kaikki YK:n vientikiellot, esimerkiksi Valko-Venäjää, Keski-Afrikan tasavaltaa, Kiinaa, Irania, Libyaa, Myanmaria, Pohjois-Koreaa, Venäjän federaatiota, Somaliaa, Etelä-Sudania, Sudania, Syyriaa, Venezuelaa, Jemeniä ja Zimbabwea vastaan; toteaa, että nämä asevientikiellot saattavat estää maata hankkimasta sotilaallisia resursseja ja joissakin tapauksissa ne edistävät alueellista rauhaa ja vakautta; toteaa, että tällaisilla asevientikielloilla varmistetaan, että EU ei myötävaikuta humanitaarisiin kriiseihin, ihmisoikeusloukkauksiin ja julmuuksiin; kehottaa EU:ta auttamaan jäsenvaltioita vahvistamaan valmiuksiaan ottaa käyttöön tehokkaita menettelyjä, joilla valvotaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat EU:n asevientikieltoja, ja julkistamaan merkittävät havainnot(27);

10.  palauttaa mieliin Jemenin tilanteesta 4. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman; kehottaa tässä yhteydessä unionin kaikkia jäsenvaltioita pidättymään aseiden ja puolustustarvikkeiden myymisestä Saudi-Arabialle, Yhdistyneille arabiemiirikunnille ja millekään kansainvälisen liittoutuman jäsenelle tai Jemenin hallitukselle ja muille konfliktin osapuolille;

11.  suhtautuu myönteisesti Belgian, Tanskan, Suomen, Saksan, Kreikan, Italian ja Alankomaiden hallitusten päätöksiin rajoittaa asevientiä maihin, jotka ovat Jemenin sotaan sekaantuneen Saudi-Arabian johtaman koalition jäseniä; panee merkille, että joissakin tapauksissa, kuten kansalaisjärjestöt ovat raportoineet, näihin maihin vietyjä aseita on käytetty Jemenissä, jossa 22 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun ja suojelun tarpeessa; muistuttaa, että tällainen vienti on selvästi yhteisen kannan vastaista; panee merkille, että Saksa on jatkanut Saudi-Arabiaan suuntautuvaa asevientiä koskevaa moratoriota vuoden 2020 loppuun saakka ja että useat jäsenvaltiot ovat päättäneet panna täytäntöön täysimääräiset rajoitukset; muistuttaa kehottaneensa 25. helmikuuta 2016 ja 14. helmikuuta 2019 välisenä aikana täysistuntopäätöslauselmilla vähintään kymmenen kertaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään prosessin, joka johtaa EU:n asevientikieltoon Saudi-Arabiaan, ja toteaa, että vuoden 2018 päätöslauselma koski myös muita Saudi-Arabian johtaman liittouman jäseniä Jemenin sodassa; toistaa jälleen kerran tämän kehotuksen;

12.  toteaa, että toimittaja Jamal Khashoggin murhan jälkeen Saksa, Suomi ja Tanska asettivat rajoituksia aseviennilleen Saudi-Arabiaan, ja kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan niiden esimerkkiä;

13.  kehottaa jälleen jäsenvaltioita noudattamaan neuvoston 21. elokuuta 2013 Egyptistä antamia päätelmiä ilmoittamalla vientilupien keskeyttämisestä kaikkien sellaisten tarvikkeiden osalta, joita voidaan käyttää yhteisessä kannassa 2008/944/CFSP tarkoitettuihin kansallisiin tukahduttamistoimiin, ja tuomitsee sen, että EU:n jäsenvaltiot eivät edelleenkään noudata näitä sitoumuksia; kehottaa siksi jäsenvaltioita lopettamaan sellaisten aseiden, valvontateknologian ja muiden turvallisuuslaitteiden viennin Egyptiin, jotka saattavat helpottaa ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin kohdistuvia hyökkäyksiä, myös sosiaalisessa mediassa, sekä kaikenlaisia muita kansallisia tukahduttamistoimia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan jäsenvaltioiden sotilaallisen yhteistyön ja turvallisuusyhteistyön tämänhetkisestä tilanteesta Egyptin hallinnon kanssa; kehottaa EU:ta panemaan täysimittaisesti täytäntöön Egyptiä koskevat vientirajoitukset sellaisten tavaroiden osalta, joita voidaan käyttää sortamiseen, kidutukseen tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon;

14.  toistaa viimeaikaiset kehotuksensa lopettaa valvontateknologian ja muiden sellaisten tarvikkeiden vienti, jotka voivat helpottaa kansallisia tukahduttamistoimia, useisiin maihin, kuten Egyptiin, Bahrainiin, Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Vietnamiin;

15.  panee merkille, että EU toteuttaa YTPP:n puitteissa operaatioita, muun muassa asevientikiellon täytäntöönpanoa Libyassa koskevan operaation, joiden tavoitteena on vahvistaa alueellista rauhaa ja vakautta; pitää erittäin valitettavana asevientikiellon jatkuvia räikeitä rikkomuksia Libyassa myös sen jälkeen, kun asianomaiset maat olivat antaneet asiaa koskevia sitoumuksia Berliinissä 19. tammikuuta 2020 pidetyssä kansainvälisessä Libya-konferenssissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lopettamaan kaikki aseiden sekä valvonta- ja tiedusteluvälineiden ja -materiaalin siirrot kaikille Libyan konfliktin osapuolille;

16.  suhtautuu myönteisesti IRINI-operaation tavoitteeseen panna tiukasti täytäntöön YK:n asevientikielto ilma-, satelliitti- ja merikalustoa käyttäen tekemällä tarkastuksia aavalla merellä Libyan rannikon edustalla oleville aluksille, joiden epäillään kuljettavan aseita tai niihin liittyviä tarvikkeita Libyaan tai Libyasta, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 2292 (2016), 2357 (2017), 2420 (2018) ja 2473 (2019) mukaisesti;

17.  tuomitsee jyrkästi Turkin ja Libyan allekirjoittamat merialueiden rajaamista ja kattavaa turvallisuus- ja sotilasyhteistyötä koskevat kaksi yhteisymmärryspöytäkirjaa, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat selvästi sekä kansainvälisen oikeuden että YK:n turvallisuusneuvoston Libyaa koskevasta asevientikiellosta antaman päätöslauselman vastaisia; muistuttaa joidenkin jäsenvaltioiden päätöksestä keskeyttää asevientilupien myöntäminen Turkille; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Turkkia koskevan asevientipolitiikkansa osalta vahvoihin kansallisiin kantoihin yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti sekä soveltamaan tiukasti sen alueellista vakautta koskevaa kriteeriä 4; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, tekemään neuvostossa aloitteen kaikille EU:n jäsenvaltioille lopettaa asevientilupien myöntäminen Turkille yhteisen kannan mukaisesti niin kauan kuin Turkki jatkaa nykyisiä laittomia ja yksipuolisia toimiaan itäisellä Välimerellä, jotka ovat vastoin EU:n jäsenvaltioiden (erityisesti Kreikan ja Kyproksen) itsemääräämisoikeutta ja kansainvälistä oikeutta, eikä käy kansainväliseen oikeuteen perustuvaa vuoropuhelua; kehottaa Naton asianmukaisia foorumeja ja erityisesti tavanomaisten aseiden valvontaa käsittelevää korkean tason työryhmää keskustelemaan kiireellisesti asevalvonnasta itäisellä Välimerellä;

18.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään vientivalvonnassa enemmän huomiota tavaroihin, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin;

19.  panee merkille, että käytössä ei ole seuraamusmekanismeja tapauksiin, joissa jäsenvaltio harjoittaa vientiä, joka ei selvästikään vastaa kahdeksaa perustetta;

Neuvoston suorittama yhteisen kannan uudelleentarkastelu

20.  suhtautuu myönteisesti neuvoston aikomukseen lisätä lähentymistä ja avoimuutta, jotka ovat sen yhteisen kannan viimeisimmän uudelleentarkastelun päätavoitteita, sekä neuvoston päätelmiin yhteisen kannan uudelleentarkastelusta ja niissä esitettyyn lausumaan, jonka mukaan Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan lujittamiseen olisi kuuluttava tiiviimpi yhteistyö ja lähentyminen sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientivalvonnan alalla(28);

21.  on tyytyväinen, että jäsenvaltiot ovat uudistaneet sitoumuksensa oikeudellisesti sitovaan yhteiseen kantaan, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä (YUTP) 2019/1560, ja korostaa, että on tärkeää arvioida perusteellisesti sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientilupahakemuksia siinä määrättyjen perusteiden perusteella; huomauttaa, että neuvoston päätös (YUTP) 2019/1560 ja 16. syyskuuta 2019 annetut asiaa koskevat päätelmät osoittavat, että jäsenvaltiot ovat yhä tietoisempia tarpeesta lisätä kansallista ja EU:n laajuista avoimuutta ja lähentymistä aseviennin alalla sekä tarpeesta vahvistaa julkista valvontaa tällä arkaluonteisella kansallisen turvallisuuden alalla; korostaa, että näillä päätöksillä voidaan varmistaa, että kansallisille valvontaelimille, parlamenteille ja EU:n kansalaisille tiedotetaan paremmin hallitusten tekemistä strategisista valinnoista alalla, joka vaikuttaa suoraan kansalaisten turvallisuuteen ja heidän oman maansa sitoutumiseen arvojen ja normien noudattamiseen;

22.  on huolissaan lisääntyvästä kilpavarustelusta maailmassa; palauttaa mieliin, että EU:n tavoitteena on toimia rauhaa edistävänä maailmanlaajuisena toimijana; kehottaa siksi EU:ta toimimaan aktiivisesti aseiden leviämisen estämisen ja maailmanlaajuisen aseriisunnan alalla; pitää myönteisenä, että yhteisen kannan päivityksessä otetaan huomioon asiaan liittyvä kehitys, kuten se, että on hyväksytty asekauppasopimus, jonka osapuolia kaikki jäsenvaltiot ovat; pitää myönteisinä EU:n toimia, joilla pyritään tukemaan asekauppasopimuksen maailmanlaajuista soveltamista, erityisesti kolmansille maille annettavaa apua tehokkaiden asevalvontajärjestelmien parantamisessa ja täytäntöönpanossa yhteisen kannan mukaisesti; kehottaa tärkeimpiä aseiden viejämaita, kuten Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Venäjää, allekirjoittamaan ja ratifioimaan asekauppasopimuksen;

23.  tukee neuvoston vahvistamaa kantaa, jonka mukaan sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden kaupan olisi oltava vastuullista; panee tyytyväisenä merkille neuvoston uudistetun sitoumuksen edistää entisestään jäsenvaltioiden yhteistyötä ja niiden politiikkojen lähentämistä sellaisen sotilasteknologian ja sellaisten puolustustarvikkeiden viennin estämiseksi, joita voitaisiin käyttää kansalliseen sortotoimintaan tai kansainväliseen hyökkäykseen tai jotka voisivat lisätä alueellista epävakautta.

24.  panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltioiden asevientipolitiikkojen ja -käytäntöjen erot hidastavat EU:n sääntöjen lähentymistä tällä alalla; toteaa, että tässä yhteydessä on otettava käyttöön uusia välineitä; panee merkille, että tulevilla Euroopan puolustusrahastosta rahoitettavilla toimilla edistetään uusien sotilasteknologioiden ja puolustustarvikkeiden kehittämistä;

25.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto tunnustaa puolustukseen liittyviä materiaaleja ja kaksikäyttötuotteita koskevan johdonmukaisen vientivalvontapolitiikan merkityksen; katsoo, että EU:n olisi laadittava tällaisten tavaroiden vientiä koskevat selkeät kriteerit ja suuntaviivat;

26.  pitää myönteisenä, että on otettu käyttöön konkreettisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden asevientiä koskevaa asianmukaista, johdonmukaista ja oikea-aikaista raportointia; tukee erityisesti neuvoston päätöstä ottaa käyttöön selkeä määräaika kansallisten raporttien toimittamiselle, selkeät standardit raportin muodolle ja lisäohjeet raportoinnin sisällöstä ja prosessista; kannustaa jäsenvaltioita toimittamaan tietonsa mahdollisimman pian ja viimeistään raportointivuoden jälkeisen toukokuun aikana, jotta asiasta voidaan käydä oikea-aikainen julkinen keskustelu; pitää myönteisinä toimia, joita on toteutettu verkkopohjaisen lähestymistavan edistämiseksi, ja kannustaa kehittämään sitä edelleen; pitää myönteisenä myös neuvoston tukea selkeille suuntaviivoille, jotka koskevat jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa niiden asevientipolitiikoista; pitää myönteisinä toimia, joita on toteutettu digitaalisen lähestymistavan toteuttamiseksi COARM-verkkojärjestelmän avulla, ja kannustaa laajentamaan sitä edelleen;

Jäsenvaltioiden lisääntyvä yhteistyö asetuotannon alalla

27.  panee merkille, että sen jälkeen kun oikeudellisesti sitova yhteinen kanta hyväksyttiin vuonna 2008, jäsenvaltiot ovat tehostaneet aseviennin valvontaa; panee myös merkille, että yhä useammat Euroopassa tuotetut asejärjestelmät koostuvat useista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevista komponenteista ja niihin liittyy kahden- tai monenvälistä yhteistyötä teknologisista, teollisista ja poliittisista syistä; korostaa tämäntyyppisen yhteistyön myönteistä roolia luottamuksen rakentamisessa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä;

28.  korostaa, että pyrkimys parantaa Euroopan puolustusalan kilpailukykyä ei saa heikentää yhteisen kannan kahdeksan perusteen soveltamista, koska ne ovat etusijalla jäsenvaltioiden taloudellisiin, sosiaalisiin, kaupallisiin tai teollisiin etuihin nähden;

29.  panee merkille tietämyksen ja teknologian siirron lisääntymisen, jonka ansiosta kolmannet maat voivat harjoittaa lisensoitua eurooppalaisen sotilasteknologian tuotantoa; katsoo, että tämä prosessi ei saisi rajoittaa EU:n valmiuksia valvoa aseiden ja puolustustarvikkeiden tuotantoa, vaan sen olisi pikemminkin edistettävä puolustustuotannon julkista valvontaa ja avoimuutta koskevien normien lähentämistä ja nopeutettava kansainvälisesti tunnustettujen ja noudatettavien aseiden tuotantoa ja vientiä koskevien sääntöjen laatimista;

30.  panee merkille, että yhä useammat asejärjestelmien komponentit ovat siviilialkuperää tai luonteeltaan kaksikäyttöisiä; pitää siksi välttämättömänä, että näitä komponentteja varten perustetaan johdonmukainen siirtojen valvontajärjestelmä kaikkien jäsenvaltioiden välillä;

31.  panee merkille, että jäsenvaltiot eivät ole määritelleet yhteistä politiikkaa, jolla säänneltäisiin aseiden komponenttien siirtoa toiseen jäsenvaltioon ja varmistettaisiin, että kaikki vienti kokoamisjäsenvaltiosta kolmansiin maihin on komponenteista vastaavan jäsenvaltion vientipolitiikan mukaista; panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot pitävät edelleen EU:n sisäisiä aseiden ja puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja samankaltaisina kuin kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä; katsoo, että tämä on erityisen haastavaa, kun otetaan huomioon lupakäytäntöjen kasvavat erot eri puolilla EU:ta; panee merkille, että yhteisön sisäisistä siirroista annettua direktiiviä 2009/43/EY, sellaisena kuin se on nykyisessä muodossaan, ei ole suunniteltu saavuttamaan tiukimpia yhteisiä normeja kolmansiin maihin suuntautuvan aseviennin valvonnalle ja samalla helpottamaan siirtoja Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoilla;

32.  panee merkille, että ensimmäinen yritys Euroopan sisäisten siirtojen sääntelemiseksi oli Ranskan ja Saksan välinen Schmidt-Debrén yhdenmukaistamissopimus, jossa oli de minimis -sääntö; panee tässä yhteydessä merkille Ranskan ja Saksan välisen sopimuksen puolustustarvikkeiden viennin valvonnasta;

33.  panee merkille, että kunkin jäsenvaltion oma asevientipolitiikka voi haitata yhteistyöhankkeita; toteaa, että tällaiset erot voivat johtaa asejärjestelmiä koskeviin kahdenvälisiin ja erityisiin sopimuksiin, jotka joissakin tapauksissa mahdollistavat sellaisen kolmansiin maihin suuntautuvan viennin, joka perustuu vähiten rajoittaviin normeihin eikä yhteiseen EU:n laajuiseen lähestymistapaan; muistuttaa, että asevientiä koskevan neuvoston yhteisen kannan tarkoituksena on ollut ja on ehkäistä tällaiset eroavuudet ja luoda johdonmukainen yhteinen asevientipolitiikka; panee merkille yhteyden vientipolitiikkojen eroavuuksien ja EU:n sisäisen yhteistyön vaikeuksien, puolustukseen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden jatkuvan pirstoutumisen ja teollisten päällekkäisyyksien olemassaolon välillä; kehottaa siksi komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita myöntämään riittävästi rahoitusta, jotta voidaan vähentää markkinoiden hajanaisuutta ja konsolidoida teollisuutta ja varmistaa samalla, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on tarvitsemansa sotilaalliset voimavarat; kehottaa komissiota varmistamaan direktiivien 2009/81/EY ja 2009/43/EY tehokkaan täytäntöönpanon, mukaan lukien hankintoja koskevat täytäntöönpanotoimet;

34.  panee merkille, että jäsenvaltioiden kahdenvälinen yhteistyö puolustukseen liittyvissä teollisissa hankkeissa johtaa vientivalvontasopimuksiin, jotka voivat tarjota viiteperustan koko EU:lle;

35.  korostaa, että kahden- ja monenvälisillä sopimuksilla olisi valmisteltava vientipolitiikkojen parempaa lähentämistä ja yhdenmukaistamista EU:n tasolla, koska kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä koskevien päätösten yhdenmukaisuuden ja avoimuuden puute voi vaikuttaa kielteisesti EU:n kykyyn puhua yhdellä äänellä ja olla vaikutusvaltainen kansainvälisellä areenalla ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden sekä alueellisen rauhan ja vakauden edistämisessä; panee huolestuneena merkille, että nämä eroavuudet voivat aiheuttaa markkinavääristymiä ja haitata teollisuuden strategista suunnittelua, mittakaavaetuja ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

EU:n tason kasvava merkitys asetuotannossa

36.  korostaa, että sopivan kaluston kehittäminen on tärkeä keino tukea Euroopan puolustusalan teollista ja teknologista perustaa; panee merkille, että EU:n aloitteet, kuten puolustusalan tutkimusta koskeva valmistelutoimi, Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelma ja Euroopan puolustusrahasto, sekä pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY), puolustuksen koordinoitu vuotuinen tarkastelu (CARD) ja Euroopan rauhanrahasto, yhteisön sisäisiä siirtoja ja puolustusalan hankintoja koskevat vuoden 2009 direktiivit ja muu lainsäädäntö sekä komission puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosaston (DEFIS) kaltaisten hallinnollisten valmiuksien luominen auttavat vahvistamaan yhteistyötä Euroopan tason asetuotantoa ja puolustusvalmiuksien kehittämistä varten; katsoo, että Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiseen olisi liitettävä tiiviimpi yhteistyö ja lähentyminen sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvonnassa, jotta voidaan parantaa YUTP:n ja erityisesti YTPP:n tehokkuutta;

37.  kehottaa jäsenvaltioita pääsemään eroon nykyisestä puolustusmenojen tehottomuudesta, joka johtuu päällekkäisyyksistä, hajanaisuudesta ja yhteentoimivuuden puutteesta, ja pyrkimään siihen, että EU:sta tulisi turvallisuuden tuottaja, muun muassa valvomalla asevientiä nykyistä paremmin;

38.  panee merkille, että useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet aikomuksensa kehittää yhdessä tärkeimpiä asejärjestelmiä, kuten taistelupanssarivaunuja, hävittäjiä ja aseistettuja miehittämättömiä ilma-aluksia;

39.  korostaa, että Euroopan puolustusrahaston perustamista koskevassa toimielinten välisessä väliaikaisessa sopimuksessa komissio valtuutetaan arvioimaan, onko Euroopan puolustusrahaston yhteisrahoittaman sotilasteknologian omistusoikeuden siirto tai yksinomaisen käyttöluvan myöntäminen ristiriidassa EU:n ja sen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustusetujen ja ehdotetun asetuksen 3 artiklassa esitettyjen rahaston tavoitteiden kanssa; panee merkille, että tässä uudessa lainsäädännössä muun muassa annetaan komissiolle siviilivalvontatehtävä, joka koskee tiettyä sotilasteknologian vientiluokkaa kolmansiin maihin, mikä lisää entisestään avoimuutta ja minimoi EU:n varojen väärinkäytön riskin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden vientivalvontaviranomaisten toimivaltaa myöntää vientilupia;

40.  panee merkille, että eurooppalaisten kumppaneiden antamat kansainväliset sitoumukset kattavat myös tietojen toimittamisen niiden kansallisista valvontajärjestelmistä ja aseiden siirroista; panee merkille, että Euroopan rauhanrahaston puitteissa jäsenvaltiot ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) voivat varustaa sotilaallisesti kolmansia maita, mikä vaatii EU:n tason valvontaa; korostaa, että Euroopan rauhanrahaston yhteydessä uudella EU:n tason välineellä voitaisiin mahdollisesti tuottaa yhteinen riskinarviointi ennen kuin tehdään päätöksiä aseiden ja ampumatarvikkeiden siirtämisestä kolmansiin maihin Euroopan rauhanrahaston sotilaallisten valmiuksien kehittämistä koskevan pilarin yhteydessä, arvioida yksittäisiä toimenpiteitä yhteisen kannan kahdeksan perusteen mukaisesti ja ottaa käyttöön loppukäyttäjiin kohdistuvia suojatoimia ja mahdollisia seuraamuksia;

41.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti unionin varojen käytöstä kaikkiin miehittämättömien ilma-alusten rakentamiseen liittyviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisten osallistumista;

42.  huomauttaa, että aseisiin ja puolustustarvikkeisiin liittyvä tutkimus ja kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioilla on välineitä itsensä puolustamiseksi ja että puolustusteollisuus pystyy edistymään teknologiassa;

Yhteisen kannan täytäntöönpano EU:n tason merkityksen lisäännyttyä asetuotannossa

43.  panee merkille kansallisten asevientipolitiikkojen ja -päätösten puutteellisen lähentymisen tilanteessa, jossa EU:n tason merkitys kasvaa asetuotannossa ja jossa on esitetty tavoitteita ja suunnitelmia sen kehittämiseksi entisestään; panee merkille, että kansallisen aseviennin puutteellinen lähentyminen uhkaa aiheuttaa lisää markkinavääristymiä ja niihin liittyviä esteitä asianomaisten yritysten ja asevoimien strategiselle suunnittelulle ja edellyttää kansallisten asevientipolitiikkojen ja -päätösten asteittaista lähentämistä; muistuttaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat tähän prosessiin; pitää valitettavina jäsenvaltioiden kansallisten asevientipolitiikkojen ja päätöksentekoprosessien nykyisiä eroja; kehottaa neuvostoa jatkamaan ponnistelujaan asevientipolitiikan ja -päätöksenteon lähentämiseksi;

44.  ehdottaa, että EDIDP:stä ja/tai Euroopan puolustusrahastosta rahoitettujen tuotteiden vienti olisi lueteltava erikseen COARMille toimitetuissa tiedoissa, jotta varmistetaan unionin talousarviosta rahoitettujen tuotteiden tiivis seuranta ja yhteisen kannan perusteiden tiukka soveltaminen EDIDP:stä ja Euroopan puolustusrahastosta rahoitettuihin tuotteisiin;

45.  suhtautuu myönteisesti EU:n puolustusyhteistyön vahvistamiseen YTPP:n puitteissa; katsoo, että EU:n tason kasvavan merkityksen asetuotannossa on kuljettava käsi kädessä avoimuuden lisäämisen kanssa; katsoo, että tällä alalla on vielä parantamisen varaa erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laadun ja yhdenmukaisuuden osalta; katsoo, että SEU 42 artiklan 3 kohdassa esitetyn ”voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan” määritelmän on oltava yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukainen; katsoo, että aseviennin ja -teknologian avoimuutta koskevien yhteisten sääntöjen ja normien entistä tiiviimpi lähentäminen edistää luottamuksen rakentamista jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kumppaneiden välillä; panee tyytyväisenä merkille COARM-työryhmän toimet ja erityisesti oppaan, joka koskee yhteisen kannan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa yhteistyön, koordinoinnin ja lähentymisen osalta; toteaa, että COARM-tietojenvaihtojärjestelmä ja yhteisen kannan täytäntöönpanoa koskeva opas ovat hyödyllisiä päivittäisiä välineitä valvontaviranomaisille; korostaa jäsenvaltioiden pyrkimyksiä tukea COARM-työryhmän työtä parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi; suosittaa, että COARM-työryhmä

46.  suhtautuu myönteisesti päätökseen muuttaa vuosikertomus interaktiiviseksi, luotettavaksi ja hakukelpoiseksi verkkotietokannaksi ja odottaa sen olevan toiminnassa ennen vuoden 2019 vientitietojen julkaisemista; kehottaa EUH:ta ilmoittamaan parlamentille tarkan päivämäärän, jona tietokanta otetaan käyttöön; kehottaa COARM-työryhmää soveltamaan ratkaisua, joka on käyttäjäystävällinen ja helposti EU:n kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan saatavilla ja joka mahdollistaa tietojen viennin turvallisessa ja jäsennellyssä muodossa;

47.  kehottaa COARM-työryhmää jatkamaan pyrkimyksiään ottaa käyttöön ilmoitus- ja tietojenvaihtokeskus, jonka kautta jäsenvaltiot voivat jakaa tietoja kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä ja päätöksistään hylätä tarvittavia lupia koskevat hakemukset; kehottaa COARM-työryhmää yhteisen kannan 7 artiklan mukaisesti pyrkimään parantamaan asiaankuuluvien tietojen vaihtoa, mukaan lukien tiedot epäämisilmoituksista ja asevientipolitiikoista, ja siihen, että toteutetaan muita toimenpiteitä lähentymisen lisäämiseksi entisestään; ehdottaa tätä varten, että vaihdetaan kansallisia arvioita ja pyritään toteuttamaan EU:n yhteinen arviointi maiden tai mahdollisten viennin vastaanottajien tilanteesta yhteisen kannan periaatteiden ja perusteiden mukaisesti YUTP:n puitteissa ja ulkoisia sidosryhmiä, myös parlamenttia, kuullen; kehottaa päivittämään säännöllisesti luetteloa kolmansista maista, jotka täyttävät yhteisessä kannassa vahvistetut perusteet;

48.  katsoo, että EU:n toimielinten olisi ehdotettava vertaisarviointeja, joilla kannustetaan kansallisia viranomaisia jakamaan parhaita käytäntöjä tietojen keräämisestä ja käsittelystä, edistetään erilaisten kansallisten lähestymistapojen parempaa ymmärtämistä ja yksilöidään erot kahdeksan perusteen tulkinnassa ja jotka mahdollistavat keskustelun tavoista ja keinoista parantaa yhdenmukaistamista, johdonmukaisuutta ja lähentymistä jäsenvaltioiden välillä;

49.  uskoo vakaasti, että EU:n yhteisen kannan johdonmukaisempi täytäntöönpano on olennaisen tärkeää EU:n uskottavuudelle arvoihin perustuvana maailmanlaajuisena toimijana ja että yhteisen kannan perusteiden täysimääräistä soveltamista koskeva suurempi lähentyminen varmistaa tehokkaammin, että kaikki asekauppaan osallistuvat osapuolet kunnioittavat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta, edistää rauhaa ja vakautta sekä vahvistaa EU:n strategisia turvallisuusetuja ja strategista riippumattomuutta; katsoo, että tämä vahvistaa YUTP:n täytäntöönpanoa;

50.  katsoo, että kolmansissa maissa tapahtuvaa tuotantoa koskevia lupia ei pitäisi enää myöntää, jos se mahdollistaisi yhteisen kannan kahdeksan perusteen tai muiden EU:n asevientidirektiivien kiertämisen;

51.  korostaa, että tehokas loppukäytön valvonta johtaa vastuullisempaan vientipolitiikkaan ja voisi erityisesti pienentää tarkoituksenvastaisten siirtojen riskiä; suhtautuu tältä osin myönteisesti EU:n rahoittamaan iTrace-hankkeeseen ja tukee sen jatkamista ja suosittelee samanlaisen välineen käyttöä EU:n jäsenvaltioista kolmansiin maihin suuntautuvan laillisen aseviennin jäljittämiseksi; kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa perustamaan kansallisille ja EU:n virkamiehille asevientivalvontaa koskevan kattavan koulutus- ja valmiuksien kehittämisohjelman, jossa keskitytään voimakkaasti molemminpuolisen ymmärtämyksen lisäämiseen kahdeksasta perusteesta, yhteisiin riskinarviointeihin, suojatoimien käyttöönottoon sekä luvan myöntämistä edeltävään ja sen jälkeiseen todentamiseen; kannustaa jäsenvaltioiden hallituksia toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan niiden loppukäyttöä koskevien säännösten parempi noudattaminen, mukaan lukien toimituksen jälkeisen valvonnan täytäntöönpano; korostaa, että on järjestettävä riittävästi EU:n rahoitusta sen varmistamiseksi, että kansallisella ja EU:n tasolla sekä tuojamaiden edustustoissa ja suurlähetystöissä on käytettävissä tarvittavat henkilöresurssit toteuttamiskelpoisten riskinarviointien, loppukäytön valvonnan ja toimituksen jälkeisten tarkastusten toteuttamiseksi; kehottaa EUH:ta ja COARM-työryhmää raportoimaan iTrace-järjestelmässä kaikista havaituista EU:sta peräisin olevien tavaroiden tarkoituksenvastaisista siirroista osana vuosikertomusta;

52.  katsoo, että EU:n tason merkityksen kasvamista asetuotannossa, neuvoston äskettäisiä päätelmiä aseviennin lähentymisestä sekä Euroopan rauhanrahaston perustamista olisi täydennettävä EU:n tason seuranta- ja valvontamekanismilla, joka perustuu kahdeksan perusteen tinkimättömään noudattamiseen; palauttaa mieliin SEU 42 artiklan 3 kohdassa esitetyn ”voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan” määritelmän; katsoo, että voimavarojen yhdistäminen ja yhteiskäyttö sekä yhteistyön lisääminen ase- ja hankintapolitiikassa ovat mahdollisia vain, jos otetaan käyttöön vankka vientivalvonta, keskinäiset tiedotusjärjestelyt ja säännöllinen parlamentaarinen valvonta ja jos EU:n rahoittamien hankkeiden osalta voidaan soveltaa tehokkaita seuraamusmekanismeja siinä tapauksessa, että yhteisiä sääntöjä ei noudateta; vaatii lisäksi, että Euroopan parlamentti voi – yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa – taata EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja sen talousarvion parlamentaarisen valvonnan;

53.  kehottaa COARM-työryhmää tarkastelemaan aseviennin avoimuutta kaksikäyttötuotteiden vientilupien avoimuuden ohella ja harkitsemaan yhteisten lähestymistapojen soveltamista avoimuuteen molemmissa välineissä; katsoo, että kaksikäyttötuotteiden kaupan lisääntyvää valvontaa, jota komissio harjoittaa tarkistetun EU:n kaksikäyttötuoteasetuksen soveltamisen yhteydessä, olisi tasapainotettava lisäämällä parlamentin osallistumis- ja valvontaroolia vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

54.  korostaa, että EU:n yritysten valvomattoman kybervalvontateknologian viennin haittavaikutukset voivat heikentää EU:n digitaalisen infrastruktuurin turvallisuutta ja ihmisoikeuksia; ilmaisee huolensa tiettyjen kybervalvontaan käytettävien kaksikäyttöteknologioiden jatkuvasti lisääntyvästä käytöstä poliitikkoja, aktivisteja ja toimittajia vastaan; tuomitsee ankarasti sen, että yhä useammat ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat digitaalisia uhkia, joihin kuuluu myös tietojen vaarantuminen laitteiden takavarikoinnin, etävalvonnan ja tietovuotojen vuoksi; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää päivittää nopeasti, tehokkaasti ja kattavasti EU:n kaksikäyttötuoteasetus; toistaa kaksikäyttötuoteasetuksen uudelleenlaatimista koskevan parlamentin kannan, jonka tarkoituksena on estää sellaisten kyberturvallisuuslaitteiden vienti, myynti, päivittäminen ja ylläpito, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, internetin valvonta mukaan luettuna; pitää tässä yhteydessä myönteisinä EU:n toimielinten nykyisiä toimia käynnissä olevissa toimielinten välisissä neuvotteluissa, joilla pyritään päivittämään kaksikäyttötuotteita koskevaa EU:n vientivalvonta-asetusta;

55.  pitää Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien, asevientiä valvovien viranomaisten, alaa edustavien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan säännöllistä kuulemista myönteisenä merkityksellisen avoimuuden kannalta; kehottaa kansallisia parlamentteja vaihtamaan parhaita raportointi- ja valvontakäytäntöjä kaikkien kansallisten parlamenttien valvontaroolin vahvistamiseksi asevalvontaa koskevissa päätöksissä; kehottaa COARM-työryhmää jatkamaan vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan ja asiaankuuluvien yritysten kanssa ja kuulemisia parlamentin ja asevientivalvontaviranomaisten kanssa; kannustaa kansalaisyhteiskuntaa ja tiedeyhteisöä lisäämään sitoutumistaan ja vuoropuheluaan COARM-työryhmän kanssa ja harjoittamaan puolustusteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin riippumatonta valvontaa; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan tällaista toimintaa, myös lisäämällä taloudellisia resursseja;

56.  korostaa, että 16. syyskuuta 2019 annettujen neuvoston päätelmien hengessä tarvitaan merkityksellistä parlamentaarista valvontaa ja että COARM-työryhmän vuosikertomukseen on vastattava vuosittain Euroopan parlamentin mietinnöllä parlamentaarisen valvonnan vähimmäistason varmistamiseksi;

57.  kannustaa jäsenvaltioita auttamaan kolmansia maita kehittämään, parantamaan ja soveltamaan asevalvontajärjestelmiä yhteistä kantaa noudattaen;

o
o   o

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton pääsihteerille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL L 239, 17.9.2019, s. 16. (2) EUVL C 453, 14.12.2018, s. 1. (3) EUVL C 437, 30.12.2019, s. 1. (4) EUVL L 17, 23.1.2018, s. 40. (5) EUVL L 139, 30.5.2017, s. 38. (6) EUVL L 330, 20.12.2019, s. 53. (7) EUVL C 85, 13.3.2020, s. 1. (8) Asekauppasopimus, YK, 13-27217. (9) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1. (10) EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76. (11) EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1. (12) EUVL L 307, 15.11.2016, s. 1. (13) EUVL L 200, 7.8.2018, s. 30. (14) EUVL L 101, 1.4.2020, s. 4. (15) EUVL L 30, 31.1.2019, s. 1. (16) https://sustainabledevelopment.un.org/sdg16 (17) A/HRC/35/8. (18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0451. (19) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 63. (20) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 178. (21) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0330. (22) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 142. (23) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 146. (24) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 104. (25) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110. (26) Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos (SIPRI), maaliskuu 2020, ”Trends in international arms transfer, 2019”. (27) https://www.sanctionsmap.eu/#/main?checked= (28) Aseiden vientivalvonnasta 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP uudelleentarkastelusta hyväksyttyjen neuvoston (yleiset asiat) päätelmien päätelmä nro 11, Euroopan unionin neuvosto, 12195/19, COARM 154, Bryssel, 16. syyskuuta 2019.