Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2020/2009(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0205/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0205/2020

Keskustelut :

PV 23/11/2020 - 19
CRE 23/11/2020 - 19

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2020)0320

Hyväksytyt tekstit
PDF 197kWORD 62k
Keskiviikko 25. marraskuuta 2020 - Bryssel Väliaikainen painos
Tiedotusvälineiden vapauden vahvistaminen: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli
P9_TA-PROV(2020)0320A9-0205/2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 tiedotusvälineiden vapauden vahvistamisesta: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli (2020/2009(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan Unescon yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat sekä mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan raportit, erityisesti 23. huhtikuuta 2020 annetun raportin ”Disease pandemics and the freedom of opinion and expression”,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2017 annetun mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) mediavaltuutetun, Amerikan valtioiden järjestön (OAS) ilmaisunvapauden erityisraportoijan sekä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan (ACHPR) ilmaisunvapauden ja tiedonsaannin erityisraportoijan yhteisen julistuksen sananvapaudesta ja ”valeuutisista”, disinformaatiosta ja propagandasta,

–  ottaa huomioon toimittajien turvallisuutta ja rankaisemattomuuskysymystä koskevan YK:n toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentin nro 34 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklasta (mielipiteen- ja sananvapaudet),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja sen sitoumukset, jotka koskevat esimerkiksi rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien edistämistä kestävää kehitystä varten muun muassa varmistamalla tietojen julkinen saatavuus ja perusvapauksien suojeleminen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston toimet toimittajien suojelun ja turvallisuuden edistämiseksi, mukaan lukien ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec(2018)1 tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja niiden omistussuhteiden läpinäkyvyydestä, ministerikomitean julkilausuman laadukkaan journalismin rahoituksen kestävyydestä digitaalisella aikakaudella, ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec(2016)4 journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta ja sen vuosikertomuksen 2020 ”Hands off press freedom: Attacks on media in Europe must not become a new normal”,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) päätöslauselman 2300 väärinkäytösten paljastajien suojelun parantamisesta kaikkialla Euroopassa (”Improving the protection of whistle-blowers all over Europe”),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Covid-19-disinformaation torjunta – Faktat oikein” (JOIN(2020)0008),

–  ottaa huomioon 29. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon (COM(2020)0027), joka sisältää komission työohjelman vuodeksi 2020,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltioperiaatteen lujittaminen unionissa – Toimintasuunnitelma” (COM(2019)0343),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan komission strategian 2020–2025,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen lähestymistapa disinformaation torjuntaan verkossa” (COM(2018)0236),

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2018 hyväksytyt disinformaation torjuntaa verkossa koskevat komission käytännesäännöt,

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 annetun komission suosituksen toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi (C(2018)1177),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2018 annetun disinformaation torjuntaa koskevan komission toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2016 käyttöönotetut komission käytännesäännöt verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi sekä niiden neljännen arviointikierroksen, josta laadittiin tietokooste ”Factsheet – 4th monitoring round of the Code of Conduct”,

–  ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937(1),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU(2) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) sekä direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808(3),

–   ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän raportin vuodelta 2020 ”Disinformation: Assessment of the implementation of the Code of Practice”,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät medialukutaidosta jatkuvasti muuttuvassa maailmassa,

–  muistuttaa eurooppalaisen sisällön vahvistamisesta digitaalitaloudessa 14. marraskuuta 2018 annetuista neuvoston päätelmistä, joissa todetaan tiedotusvälineiden sekä muiden kulttuuri- ja luovien alojen tuottaman sisällön merkitys Euroopan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen keskeisinä pilareina,

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(4),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 hyväksytyt sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat, joissa tunnustetaan taiteellinen vapaus kiinteänä osana sananvapautta tiedotusvälineiden vapauden rinnalla,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2020 julkaistun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) erityiskertomuksen ”Short Assessment of Narratives and Disinformation around the COVID-19/Coronavirus Pandemic”,

–  ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston (FRA) tekemän työn,

–  ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemat lehdistönvapausindeksin tulokset sekä yliopistollisen Eurooppa-instituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta käsittelevän keskuksen (Centre for Media Pluralism and Media Freedom) tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tulokset,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(5),

–  ottaa huomioon 9. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman käynnissä olevista SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisista Puolaa ja Unkaria koskevista kuulemisista(6),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet(7),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla Daphne Caruana Galizian murhasta äskettäin selvinneiden seikkojen valossa(8),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi(9),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman ulkomaisesta sekaantumisesta vaaleihin ja disinformaatiosta kansallisissa ja eurooppalaisissa demokraattisissa prosesseissa(10),

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle(11),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen ja korruption torjunnan tilanteesta EU:ssa ja erityisesti Maltassa ja Slovakiassa(12),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017(13),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n media-alalla(14),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa(15),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kattavan EU-mekanismin tarpeesta demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelemiseksi(16),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman Cambridge Analytican käyttämistä Facebookin käyttäjien tiedoista ja vaikutuksesta tietosuojaan(17),

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa(18),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen toimittajan Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus(19),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017: kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa(20),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(21),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman verkkoalustoista ja digitaalisista sisämarkkinoista(22),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman massadatan vaikutuksista perusoikeuksiin: yksityisyys, tietosuoja, syrjimättömyys, turvallisuus ja lainvalvonta(23),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla(24),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(25),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(26),

–  ottaa huomioon parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön 28. helmikuuta 2019 julkaiseman selvityksen disinformaation ja propagandan vaikutuksesta oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen EU:ssa ja jäsenvaltioissa ”Disinformation and propaganda – impact on the functioning of the rule of law in the EU and its Member States”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0205/2020),

A.  toteaa, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus, riippumattomuus ja toimittajien turvallisuus ovat sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden olennaisia osia ja ratkaisevan tärkeitä EU:n ja sen jäsenvaltioiden demokraattisen toiminnan kannalta; toteaa, että tiedotusvälineiden keskeisiä demokraattisia tehtäviä ovat avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistaminen; katsoo, että tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen tehtävä vallan vahtikoirana ja ne auttavat kansalaisille tiedottamista ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä laajentamalla heidän ymmärrystään nykyisestä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä ja edistämällä heidän tietoista osallistumistaan demokraattiseen toimintaan;

B.  toteaa, että kriisi on korostanut toimittajien keskeistä osaa luotettavien ja todennettujen tietojen tarjoamisessa kansalaisille; toteaa, että siksi toimittajien turvallisten ja kelvollisten työolojen varmistamiseksi on tehtävä nykyistä enemmän; toteaa, että tutkivalle journalismille olisi annettava erityinen asema korruption ja hallinnollisten epäkohtien torjumisessa EU:ssa;

C.  toteaa, että jotkin jäsenvaltiot rajoittavat tiedotusvälineiden vapautta taloudellisin keinoin, kuten vääristyneellä ja media-alan yritysten kilpailua muuttavalla julkisella mainonnalla, ja valvovat suoraan julkisia tiedotusvälineitä, jotta ne voivat vaikuttaa toimituksellisiin päätöksiin ja siten varmistaa tiedotusvälineiden myönteisyyden hallitusta kohtaan; katsoo, että viranomaisten olisi hyväksyttävä oikeus- ja sääntelykehys, jolla edistetään vapaiden, riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittämistä;

D.  toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava SEU:n 2 artiklaan kirjattuja arvoja;

E.  panee merkille, että tiedotusvälineiden haltuunottoa (ns. media capture -ilmiö), toimielinten avoimuuden puutetta, vihapuhetta ja disinformaatiota käytetään yhä enemmän hyväksi poliittisiin tarkoitusperiin välineinä, joilla voidaan tehostaa yhteiskunnan polarisoitumista; katsoo, että näiden ilmiöiden torjuminen on erittäin tärkeää ei pelkästään EU:n ihmisoikeuksien vaan myös oikeusvaltion ja demokratian puolustamisen kannalta;

F.  toteaa, että maailman lehdistönvapausindeksin 2020 mukaan covid-19-pandemia on tuonut esiin ja laajentanut monia muita kriisejä, jotka uhkaavat oikeutta tiedottamisen vapauteen ja riippumattomaan, monimuotoiseen ja luotettavaan tiedonsaantiin; ottaa huomioon, että indeksi on paljastanut merkittäviä eroja yksittäisten jäsenvaltioiden välillä, joista osa sijoittuu maailman kärkijoukkoon, kun taas osa sijoittuu alhaisimmalle tasolle, mikä on johtanut siihen, että parhaiten ja heikoimmin suoriutuvien jäsenvaltioiden välillä on yli 100 sijaa; toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat menneet alaspäin lehdistön vapautta koskevissa kansainvälisissä luokituksissa;

G.  toteaa, että tiedotusvälineiden vapaus on heikentynyt viime vuosina ja että covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta, mutta se on myös korostanut tiedotusvälineiden merkitystä ja oikeutta saada luotettavaa tietoa;

H.  ottaa huomioon, että Reuters-instituutin vuonna 2019 julkaiseman Digital News Report -raportin mukaan keskimääräinen luottamustaso uutisiin yleensä (maailmanlaajuisesti) oli laskenut vuoteen 2018 verrattuna kaksi prosenttiyksikköä 42 prosenttiin ja alle puolet (49 prosenttia) vastaajista ilmoitti luottavansa siihen uutismediaan, jota he itse käyttivät; toteaa, että luottamus uutisiin, jotka on löydetty hakutoiminnon (33 prosenttia) ja sosiaalisen median (23 prosenttia) avulla, on pysynyt vakaana, mutta erittäin alhaisena;

I.  toteaa, että tiedotusvälineiden omistusta koskeva avoimuus on ehdoton edellytys tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja riippumattoman journalismin varmistamiselle;

J.  toteaa, että toimittajat ja muut media-alan toimijat joutuvat yhä väkivallan, uhkailun, häirinnän, painostuksen, (itse)sensuurin, julkisen häpäisyn ja jopa murhan kohteeksi EU:ssa tehdessään työtään, jolla suojellaan yleistä etua; toteaa, että viime vuosina toimittajien pelottelu heidän hiljentämisekseen on lisääntynyt ja tämä edellyttää kiireellisiä toimia, jotta säilytetään riippumattomien tiedotusvälineiden keskeinen asema oikeusvaltioperiaatteen varmistamisessa; toteaa, että Daphne Caruana Galizian ja Ján Kuciakin murhat ovat kaksi hyvin traagista esimerkkiä siitä, missä määrin tutkivat journalistit joutuvat maalitauluiksi siksi, että he paljastavat korruptiota ja suojelevat demokratiaa ja oikeusvaltiota;

K.  toteaa, että tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvia uhkia ovat muun muassa toimittajien häirintä ja heihin kohdistuvat hyökkäykset, heidän oikeusturvansa laiminlyönti sekä tiedotusvälineiden haltuunotto ja poliittisin perustein toteutettavat toimet media-alalla;

L.  toteaa, että naistoimittajiin kohdistuu erityisiä sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja, kuten seksuaalista ja verkossa tapahtuvaa häirintää; toteaa, että yli 70 prosenttia tiedotusvälineissä työskentelevistä naisista on kokenut enemmän kuin yhden tyyppistä häirintää, uhkailua tai hyökkäyksiä verkossa; toteaa, että 52 prosenttia naisista joutui tällaisten rikosten kohteeksi pelkästään viime vuoden aikana; toteaa, että verkossa tapahtuva häirintä ja hyväksikäyttö on usein erittäin seksualisoitunutta eikä perustu uhrien työn sisältöön vaan heidän fyysisiin ominaisuuksiinsa, kulttuuritaustaansa tai yksityiselämäänsä; toteaa, että nämä uhat johtavat naistoimittajien itsesensurointiin ja että niillä on tukahduttava vaikutus lehdistönvapauteen ja sananvapauteen; toteaa, että tutkimuksissa löydetään jatkuvasti todisteita siitä, että naiset ovat vähemmistössä eri media-aloilla ja erityisesti luovissa tehtävissä ja että naiset ovat vakavasti aliedustettuina ylemmillä päätöksentekotasoilla(27);

M.  toteaa, että useissa jäsenvaltioissa strategiset häirintätarkoituksessa nostetut kanteet (SLAPP) ovat jatkuva käytäntö, jota käytetään toimittajien pelottelemiseksi lopettamaan korruptiota ja muita yleistä etua koskevia kysymyksiä koskevat tutkimukset;

N.  toteaa, että sen lisäksi, että toimittajiin kohdistetaan väkivaltaa, pelottelua ja häirintää, näihin rikoksiin syyllistyneitä ei aina aseteta syytteeseen ja että rankaisemattomuudella on lamaannuttava vaikutus; toteaa, että Etyjin mukaan rankaisemattomuus on yleistä, koska esimerkiksi Etyjin alueella vähemmän kuin 15 prosenttia toimittajien murhista selvitetään;

O.  katsoo, että toimittajien oikeutta raportoida ja tutkia on edelleen vahvistettava ja suojeltava tehokkaasti;

P.  toteaa, että tiedotusvälineiden vapauden vahvistaminen edellyttää uskottavaa ja yksityiskohtaista tietoa haasteiden laajuudesta ja luonteesta jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa, myös tapauksissa, joissa on rikottu tiedotusvälineiden riippumattomuuden periaatteita ja loukattu toimittajien perusoikeuksia;

Q.  katsoo, että taiteellinen vapaus on olennainen osa sananvapauden perusoikeutta ja merkittävä seikka Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden ja terveen demokratian kannalta; toteaa, että hyökkäykset taiteellista vapautta vastaan lisääntyvät mutta jäävät yhä näkymättömiin;

R.  katsoo, että globaalilla covid-19-kriisillä on tuhoisa sosiaalinen ja taloudellinen vaikutus media-alaan; toteaa, että media-alan yritykset ovat raportoineet mainostulojensa huomattavista menetyksistä; toteaa, että tuhannet media-alan työntekijät ovat jo menettäneet tai ovat vaarassa menettää työpaikkansa joko tilapäisesti tai pysyvästi; toteaa, että tämä vaikuttaa erityisen voimakkaasti freelance-toimittajiin ja freelance-työtä tekeviin media-alan työntekijöihin, joiden määrä kasvaa koko EU:ssa ja jotka muodostavat jo merkittävän osa kaikista toimittajista ja media-alan työntekijöistä Euroopassa; katsoo, että tästä aiheutuu vakava riski tiedon keskittymisestä entisestään harvojen ja käsiin ja vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen vaikeutumisesta; toteaa, että työpaikkojen rahoituksen kestävyys ja taloudellinen riippumattomuus ovat keskeinen osa lehdistönvapautta;

S.  toteaa, että digitaalisesta mainonnasta saatavat tulot hyödyttävät usein EU:n ulkopuolisia toimijoita ja että eurooppalaisten tiedotusvälineiden tulot ovat jyrkässä laskussa, mikä vaarantaa perinteisten mainosrahoitteisten mediayhtiöiden, kuten kaupallisten televisiokanavien, sanomalehtien ja aikakauslehtien, tulevaisuuden;

T.  katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa valtion tiedotusvälineille antamaa tukea ei ole toteutettu läpinäkyvästi, mikä vaikuttaa erittäin negatiivisesti tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja uskottavuuteen;

U.  ottaa huomioon, että muun muassa levittämällä laitonta sisältöä verkkoalustojen liiketoimintamalli, joka perustuu mikrokohdennettuun mainontaan, osallistuu osaltaan syrjintään ja väkivaltaan yllyttävän vihapuheen levittämiseen ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen vahvistamiseen; toteaa, että kaikenlaisen suvaitsemattomuuden torjuminen on olennainen osa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista ihmisoikeuksien suojelua;

V.  katsoo, että covid-19-pandemia on johtanut eräiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien tahojen leimaantumiseen myös tiedotusvälineiden kautta, mikä on edistänyt eurooppalaisen yhteiskunnan polarisoitumista ja vihapuheen lisääntymistä;

W.  ottaa huomioon, että verkkoväkivalta (mukaan lukien verkossa esitettävä vihapuhe ja verkossa tapahtuva vainoaminen ja häirintä) on yleistymässä; ottaa huomioon, että naisista, joilla on julkinen rooli, kuten naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelevista poliitikoista, toimittajista ja aktivisteista, on tulossa verkkokiusaamisen ja verkkoväkivallan ensisijainen kohde;

X.  ottaa huomioon, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi velvoittaa kaikkien jäsenvaltioiden viranomaiset varmistamaan, että audiovisuaaliset mediapalvelut ja videonjakoalustat toteuttavat toimenpiteitä yleisön suojelemiseksi ohjelmilta, käyttäjien tuottamilta videoilta ja audiovisuaaliselta kaupalliselta viestinnältä, joka sisältää yllyttämistä johonkin ihmisryhmään tai ryhmän jäseneen kohdistuvaan väkivaltaan tai vihaan jostakin perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetusta syystä; ottaa huomioon, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan tiedotusvälineitä sääntelevien viranomaisten riippumattomuuden;

Y.  toteaa, että valeuutisten ja väärän tiedon leviäminen sekä suhteettomat toimet niiden torjumiseksi digitaalisilla alustoilla uhkaavat tiedonvälityksen vapautta, demokraattista keskustelua ja tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja ovat lisänneet tarvetta korkealaatuisille perinteisille tiedotusvälineille; toteaa, että data-analyysit ja algoritmit vaikuttavat yhä enemmän kansalaisten saatavilla olevaan tietoon;

Z.  ottaa huomioon, että valtavan uutismäärän leviämisellä lähteistä, joita on vaikea varmentaa, samoin kuin sosiaalisen median ja viestialustojen yhä suuremmalla roolilla on kielteinen vaikutus EU:n kansalaisten perusoikeuksiin; toteaa, että covid-19-pandemia on kiihdyttänyt disinformaation vaikutusta verkossa ja tällä on joskus vakavia seurauksia kansanterveydelle ja se on tuonut vielä selvemmin esiin tarpeen taata vapaa ja riippumaton tiedonvälitys, jotta kansalaisten perusoikeuksia voidaan suojella; ottaa huomioon, että unionin laajuisen koordinoidun viestintästrategian puute vauhditti pandemiaa koskevaa disinformaatioaaltoa, etenkin sosiaalisessa mediassa ja viestialustoilla;

AA.  katsoo, että covid-19-pandemiaan liittyvä disinformaatio ja virheelliset tiedot voivat aiheuttaa paniikkia ja häiritä yhteiskuntarauhaa ja niihin on puututtava; katsoo, että disinformaation ja virheellisten tietojen torjuntatoimenpiteitä ei voida käyttää tekosyynä lehdistönvapauden suhteettomille rajoituksille, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden heikentämiselle ja toimittajien turvallisuuden vaarantamiselle; toteaa, että raporttien mukaan EU:n jäsenvaltioissa ja naapurialueilla on toteutettu koordinoituja kampanjoita, joilla on levitetty vääriä terveystietoja ja disinformaatiota EU:sta ja sen kumppaneista; ottaa huomioon, että komissio käsitteli näitä ilmiöitä äskettäisessä yhteisessä tiedonannossaan covid-19-disinformaation torjunnasta; toteaa, että eräät hallitukset ovat käyttäneet hyväkseen poikkeustilalainsäädäntöä ja että vaikka jotkin rajoitukset ovat väliaikaisia, toiset saattavat jatkua kauan terveyskriisin päättymisen jälkeen; katsoo, että tietolähteiden moniarvoisuus, vastuuvelvollisuus ja institutionaalinen avoimuus ovat ensisijainen puolustuskeino disinformaatiota vastaan;

AB.  katsoo, että aidosti riippumattomat ja riittävästi rahoitetut julkiset tiedotusvälineet, jotka toimivat eri alustoilla, ovat keskeinen tekijä toimivan demokratian kannalta EU:ssa;

Tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus ja toimittajien suojelu Euroopassa

1.  toistaa olevansa edelleen syvästi huolissaan tiedotusvälineiden vapauden tilasta EU:ssa, kun otetaan huomioon jatkuvat väärinkäytökset ja hyökkäykset, joita tietyissä jäsenvaltioissa kohdistetaan toimittajiin ja media-alan työntekijöihin heidän työnsä vuoksi, sekä julkisen panettelun lisääntyminen ja ammatin arvostuksen yleinen heikkeneminen, joka rasittaa erityisen raskaasti paikallista, tutkivaa sekä rajat ylittävää journalismia; korostaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja niiden omistusta koskevasta avoimuudesta 7. maaliskuuta 2018 annetun Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti jäsenvaltioilla on positiivinen velvollisuus edistää sellaista sananvapauden kannalta suotuisaa ympäristöä sekä verkon ulkopuolella että verkossa, missä kaikki voivat käyttää oikeuttaan sananvapauteen, ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa ja kannatuksensa suositukselle;

2.  on syvästi järkyttynyt Daphne Caruana Galizian murhasta Maltalla ja Ján Kuciakin ja tämän kihlatun Martina Kušnírován murhista Slovakiassa ja katsoo niiden johtuneen heidän suorittamistaan korruptiota ja muita rikoksia paljastaneista tutkimuksista ja toistaa, että on tärkeää tutkia tapaukset riippumattomasti, jotta näihin rikoksiin syyllistyneet ja niiden takana olevat henkilöt saadaan oikeuden eteen; kehottaa kansallisia lainvalvontaviranomaisia tekemään tältä osin täysipainoista yhteistyötä Europolin ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kanssa;

3.  pitää valitettavana, että toimittajat ja media-alan työntekijät työskentelevät usein epävarmoissa oloissa, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan asianmukaiseen työntekoon ja rajoittaa siten tiedotusvälineiden vapautta; korostaa, että toimittajien ja media-alan työntekijöiden asianmukaiset työolot ovat ratkaisevan tärkeitä korkealaatuisen journalismin edistämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kestäviä toimia, joilla pyritään rahoittamaan ja tukemaan korkealaatuista ja riippumatonta journalismia;

4.  muistuttaa tutkivan journalismin keskeisestä roolista järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, sillä se kerää ja yhdistelee asiaankuuluvaa tietoa ja paljastaa näin rikollisverkostoja ja laitonta toimintaa; korostaa, että tällaisten toimien vuoksi tutkiviin journalisteihin kohdistuu suurempi henkilökohtainen riski;

5.  painottaa, että tutkivilla journalisteilla on erittäin tärkeä rooli vallanpitäjien asettamisessa vastuuseen sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vartijoina;

6.  toistaa painokkaasti komissiolle esittämänsä kehotuksen käsitellä jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimyksiä vahingoittaa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta vakavana ja järjestelmällisenä vallan väärinkäyttönä ja SEU:n 2 artiklassa vahvistettujen EU:n perusarvojen vastaisena toimintana; pitää näin ollen myönteisenä, että komissio aikoo sisällyttää vuosikertomukseensa oikeusvaltion tilanteesta EU:ssa erityisen luvun tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden valvonnasta; katsoo tätä taustaa vasten, että alhaalta ylöspäin suuntautuvalla lähestymistavalla, joka heijastaa yksittäisten henkilöiden mielipiteitä ja monimuotoisuutta, varmistettaisiin, että toimittajien ja media-alan kohtaamat haasteet otetaan tässä erityisessä luvussa tehokkaasti huomioon; kehottaa lisäksi sisällyttämään tähän lukuun maakohtaisia suosituksia ja tehokkaita ratkaisuja sekä arvion omistusta koskevasta avoimuudesta ja hallitusten ja yksityisten tahojen puuttumisesta tiedotusvälineiden toimintaan EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota tekemään aktiivista yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa, vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja varmistamaan, että toteutetut toimenpiteet täydentävät toisiaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja ylläpitämään uskottavaa kehystä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden suojelemiseksi; kehottaa komissiota pyrkimään ottamaan käyttöön tiedotusvälineiden vapautta koskevat normit ja vertailuarvot EU:n tasolla sekä kannustimia yksittäisten jäsenvaltioiden välisen lähentymisen lisäämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja vahvistamaan täysimääräisesti EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien edistämiseksi ja suojelemiseksi jo kehitettyjä välineitä, kuten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälinettä ja journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävää Euroopan neuvoston foorumia, ja reagoimaan viipymättä näihin oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuviin mahdollisiin uhkiin ja niiden loukkauksiin; kehottaa komissiota ottamaan huomioon covid-19-pandemian yhteydessä vuonna 2020 toteutettujen kiireellisten toimenpiteiden vaikutuksen lehdistönvapauteen, institutionaaliseen avoimuuteen, vastuuvelvollisuuteen, tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimittajien turvallisuuteen, mukaan luettuina yleiskatsaus toimittajiin kohdistuneisiin hyökkäyksiin kaikkialla EU:ssa sekä asiaa koskevat jäsenvaltioiden vastaukset; muistuttaa parlamentin toistuvasta kehotuksesta luoda pysyvä, riippumaton ja kokonaisvaltainen mekanismi, joka kattaa demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeudet EU:ssa; katsoo, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaan EU:n mekanismiin on sisällyttävä tiedotusvälineiden vapaus, taiteellinen vapaus mukaan luettuna, demokraattisen järjestelmän olennaisena pilarina; kehottaa komissiota tässä yhteydessä keräämään tietoja ja tilastoja tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta kaikissa jäsenvaltioissa;

7.  korostaa julkisten tiedotusvälineiden korvaamattomuutta ja tähdentää, että on erittäin tärkeää varmistaa ja säilyttää niiden riippumattomuus poliittisesta ohjauksesta; korostaa lisäksi tarvetta varmistaa yksityisten markkinatoimijoiden taloudellinen riippumattomuus ja niiden toiminnan kestävyyden edellytykset tiedotusvälineiden haltuunoton välttämiseksi; muistuttaa parlamentin kehotuksesta laatia tässä yhteydessä kunnianhimoinen tiedotusvälineitä koskeva EU:n toimintasuunnitelma; tuomitsee eräiden jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimykset vaientaa kriittiset ja riippumattomat tiedotusvälineet ja heikentää tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta; varoittaa yrityksistä alistaa tällaiset tiedotusvälineet välillisesti rahoituksen avulla ja tuomitsee erityisesti pyrkimykset kontrolloida julkisen palvelun mediaa; pitää valitettavana, että eräiden jäsenvaltioiden yleisradioyhtiöt ovat ryhtyneet levittämään hallitusmyönteistä propagandaa yllyttäen joissakin tapauksissa jopa väkivaltaan ja että oppositio ja vähemmistöryhmät suljetaan usein yhteiskunnan ulkopuolelle tai ne esitetään halventavissa yhteyksissä; korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa tiedonsaanti rajoittuu erityisesti maaseutualueilla voimakkaasti julkiseen propagandaan ja että kielelliset esteet rajoittavat kansainvälisten uutisten saatavuutta; painottaa näin ollen, että tiedon saatavuus ja laadukas journalismi ovat äärimmäisen tärkeitä demokratian kannalta; korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole pakollista tehdä tiedotusvälineiden sisältöanalyysia, joka antaisi vertailukelpoisia julkisia tietoja hallituksen kannattajien ja opposition näkemysten tasapainoisesta näkyvyydestä televisiossa ja radiossa erityisesti vaalikampanjoiden aikana;

8.  kiinnittää huomiota Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) 23. tammikuuta 2019 annettuun päätöslauselmaan 2255 sisältyviin suosituksiin, joissa kehotetaan jäsenvaltioita takaamaan julkisille tiedotusvälineille toimituksellinen riippumattomuus sekä riittävä ja vakaa rahoitus; korostaa, että kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla tiedotusvälineillä ja varsinkin julkisen palvelun medialla on suuri vastuu julkisen edun palvelemisesta ja yhteiskuntiemme kulttuurisen, kielellisen, sosiaalisen ja poliittisen monimuotoisuuden riittävästä huomioonottamisesta; korostaa, että julkisen palvelun median roolia luotettavana yleisen edun palvelijana olisi tuettava asianmukaisella ja kestävällä rahoituksella, johon jäsenvaltiot eivät voisi puuttua poliittisesti; kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään rahoitusmalleja, joissa julkisia tiedotusvälineitä rahoitetaan poliittisesta päätöksenteosta riippumattomista lähteistä; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää turvata viranomaisten riippumattomuus ja varmistaa tiedotusvälineiden vahva ja itsenäinen valvonta valtion ja kaupallisten toimijoiden perusteettoman ohjauksen tai toimituksellisiin linjoihin vaikuttamiseen pyrkimisen torjumiseksi; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen oikeudellisesta kehyksestä, jolla valvotaan julkisen palvelun mediapalvelujen tarjoajien toimintaa, mukaan lukien se, täyttävätkö ne järkevän johtamisen ja tehtäväperusteisen rahoituksen kriteerit ja vastaavatko niiden palvelut tosiasioihin perustuvalle, oikeudenmukaiselle ja eettiselle journalismille asetettuja odotuksia;

9.  tuomitsee tasapainoisen poliittisen keskustelun puutteen tiedotusvälineiden keskuudessa tietyissä jäsenvaltioissa sekä sen, että käytännössä esiintyy poliittisesti perusteltuja tiedonsaantirajoituksia, kuten yleistä etua koskeviin tietoihin tutustumisen kieltäminen, viivytystaktiikan käyttäminen, pyydettyjen tietojen laajuuden perusteeton rajaaminen, parlamenttien kaltaisiin julkisiin tiloihin pääsyn epääminen toimittajilta, toimittajien rajoitetut mahdollisuudet haastatella poliitikkoja ja hallitusten jäseniä sekä sellaisille tiedotusvälineille annettavien haastattelujen myöntämisen välttäminen, jotka eivät kuulu hallitusmyönteiseen ryhmittymään, vaikka niillä olisi merkittävä valtakunnallinen saavuttavuus; korostaa, että viranomaisten on varmistettava toimintansa avoimuus ja autettava siten lisäämään kansalaisten luottamusta, kun otetaan huomioon, että vapaa tiedonkulku auttaa suojelemaan elämää ja terveyttä sekä helpottamaan ja edistämään sosiaalista, taloudellista ja poliittista keskustelua ja päätöksentekoa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajilla ja tiedotusvälineillä on merkittävissä määrin pääsy parlamentaarisiin keskusteluihin, parlamenttien jäsenten ja korkea-arvoisten hallintovirkamiesten puheille, yleishyödyllisiin tietoihin sekä julkisiin tapahtumiin ja lehdistötilaisuuksiin, erityisesti hallitusten lehdistötilaisuuksiin, koska tällaisen pääsyn puute rajoittaa vakavasti tiedotusvälineiden vapautta;

10.  ilmaisee huolensa siitä, että EU:n jäsenvaltioissa ei ole oikeudellisia tai poliittisia välineitä, joilla suojellaan erityisesti toimittajia ja media-alan työntekijöitä väkivallalta, uhkauksilta ja pelottelulta; kehottaa julkisia henkilöitä ja viranomaisten edustajia pidättäytymään toimittajien mustamaalaamisesta, koska tämä heikentää luottamusta tiedotusvälineisiin koko yhteiskunnassa; korostaa toimittajien tärkeää roolia protesteista ja mielenosoituksista raportoinnissa ja kehottaa suojelemaan heitä, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä pelkäämättä; pyytää jäsenvaltioita järjestämään toimittajien suojelusta vastaaville lainvalvontaviranomaisille erityisiä koulutusohjelmia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan sekä lainsäädännössä että käytännössä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden sekä heidän lähteidensä tehokkaan suojelun ja turvallisuuden, myös rajojen yli; on tässä yhteydessä vakaasti sitä mieltä, että jäsenvaltioiden olisi kiellettävä yksityisetsivien käyttö pelottelukeinona tietojen hankkimiseksi työtään tekevistä toimittajista tai heidän lähteistään;

11.  on erittäin huolestunut tiedotusvälineisiin kohdistuvista lisääntyvistä poliittisista hyökkäyksistä ja pitää valitettavana toimittajien lähteiden suojelun puutetta; muistuttaa jäsenvaltioiden velvollisuudesta suorittaa nopeita, puolueettomia ja tehokkaita tutkimuksia toimittajiin kohdistuneista hyökkäyksistä, kuten uhkailusta, murhista, häirinnästä ja huonosta kohtelusta, ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia toimittajiin ja media-alan työntekijöihin kohdistuvien uhkien ja hyökkäysten lopettamiseksi, vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, että uhreilla ja heidän perheillään on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ilmoittamismekanismit ovat helposti saatavilla; kehottaa panemaan täytäntöön sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat, joissa painotetaan, että EU toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen toimittajien suojelun sekä ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä että vaatimalla tehokkaita tutkimuksia rikkomusten yhteydessä; korostaa, että naistoimittajat ovat erityisen alttiita häirinnälle ja pelottelulle ja että heitä varten olisi tästä syystä luotava lisää suojakeinoja; ilmaisee syvän huolensa naistoimittajiin ja naispuolisiin media-alan työntekijöihin kohdistuvien hyökkäysten lisääntymisestä; toistaa jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen soveltaa toimittajien turvallisuutta edistävien toimenpiteiden käsittelyyn sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa;

12.  kehottaa jäsenvaltioita lisäksi panemaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan neuvoston suosituksen journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta ja saattamaan mahdollisimman pian osaksi kansallista lainsäädäntöään unionin lainsäädännön rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun direktiivin (EU) 2019/1937, jolla pyritään asettamaan yhteiset vähimmäisvaatimukset väärinkäytösten paljastajien korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi; korostaa, että väärinkäytösten paljastaminen on olennainen osa tutkivaa journalismia ja lehdistönvapautta;

13.  tuomitsee strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden (SLAPP) käytön tutkivien journalistien ja media-alan yritysten vaientamiseen tai pelotteluun ja pelon ilmapiirin luomiseen näiden raportoidessa tietyistä aiheista; toistaa painokkaasti komissiolle pyyntönsä siitä, että se esittäisi kattavan säädösehdotuksen, jolla pyritään luomaan SLAPP-käytäntöjen vastaiset vähimmäisvaatimukset kaikkialla EU:ssa;

14.  muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan (CRIM) järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta 23. lokakuuta 2013 annetun päätöslauselman loppusuosituksista, joiden mukaan kunnianloukkauslait voivat saada luopumaan korruptiotapausten mahdollisesta ilmoittamisesta; toistaa pyyntönsä kaikille jäsenvaltioille siitä, että ne poistaisivat kunnianloukkauksen ja herjauksen rangaistavuuden oikeusjärjestelmissään, ainakin tapauksissa, joissa on kyse järjestäytyneeseen rikollisuuteen, korruptioon ja rahanpesuun liittyvistä syytöksistä jäsenvaltioissa ja ulkomailla;

15.  kehottaa komissiota perustamaan EU:n vihjepuhelinpalvelun nopean toiminnan mekanismiksi suojelua pyytäville toimittajille ja varmistamaan, että heidän tilanteeseensa kiinnitetään riittävästi huomiota;

16.  tähdentää, että sisällöntuotanto- ja sisällönjakelualojen omistuksen liiallinen keskittyminen saattaa uhata kansalaisten mahdollisuutta tutustua erilaisiin sisältöihin; korostaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuus, joka edellyttää monipuolista mediaomistajuutta ja sisältöä sekä riippumatonta journalismia, on keskeisen tärkeää pyrittäessä estämään disinformaation leviäminen ja varmistamaan, että unionin kansalaiset ovat hyvin perillä asioista; muistuttaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen 2020 mukaan mediaomistajuuden keskittyminen on edelleen yksi merkittävimmistä tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen kohdistuvista riskeistä ja että sen katsotaan muodostavan esteitä tiedon monimuotoisuudelle; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön mediaomistajuutta koskevia sääntelykehyksiä, jotta vältetään omistuksen laaja-alainen keskittyminen media-alalla sekä taataan avoimuus ja tietojen ilmoittaminen sekä kansalaisten hyvät mahdollisuudet saada tietoja tiedotusvälineiden omistuksesta, rahoituslähteistä ja hallinnasta; kehottaa komissiota seuraamaan omistuksen keskittymistä ja sääntöjenvastaista valtiontukea torjuvien EU:n nykyisten välineiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden tasolla tiedotusvälineiden toimintaympäristön monimuotoisuuden lisäämiseksi; tuomitsee kaikki yritykset monopolisoida tiedotusvälineiden omistajuus jäsenvaltioissa tai puuttua poliittisesti tiedotusvälineiden hallinnointiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan nopeasti ja päättäväisesti mediaomistajuuden ja tiedotusvälineiden omistajien käyttämien rahoituslähteiden avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan toimia sen varmistamiseksi, että tiedotusvälineet julkaisevat ennakoivasti tietoja omistusrakenteistaan, myös tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan, ja että otetaan käyttöön selkeät säännöt, joilla estetään tiedotusvälineiden omistusrakenteisiin liittyvät mahdolliset eturistiriidat painottaen erityisesti poliittisen puuttumisen välttämistä; tuomitsee hallitusten liiallisen puuttumisen tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen julkisella mainonnalla; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden tukemiseen osoitettujen EU:n varojen käyttöä, jotta resurssit voidaan suunnata niitä tarvitseville; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n varoja ei voida käyttää valtion hallitsemiin tiedotusvälineisiin ja poliittista propagandaa levittäviin tiedotusvälineisiin;

17.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa tiedotusvälineiden sääntelyelimet ovat joutuneet hallituksen määräysvaltaan ja toimivat puolueellisesti hallitusta arvostelevia tiedotusvälineitä kohtaan;

18.  on huolissaan yrityksistä hyödyntää covid-19-pandemiaa siten, että sen varjolla rangaistaan riippumattomia ja kriittisiä tiedotusvälineitä ja rajoitetaan tiedotusvälineiden mahdollisuutta tutustua viranomaisten päätöksiin ja toimiin ja valvoa niitä lakkauttamalla toimielinten avoimuutta koskevat mekanismit tai heikentämällä niitä poikkeustoimenpiteiden avulla sekä vaikeutetaan näistä toimista käytävää asianmukaista ja tietoon perustuvaa keskustelua; korostaa journalismin ja vapaan tiedonkulun merkitystä olennaisena osana unionin toimia covid-19-pandemian hillitsemiseksi; korostaa, että myös journalismilla on ratkaiseva tehtävä kansanterveydellisessä hätätilanteessa; kehottaa komissiota seuraamaan kattavasti tällaisia kansallisten hallitusten käytäntöjä ja sisällyttämään seurannan tulokset oikeusvaltiota koskeviin vuosikertomuksiin;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan EU:ssa ja kansallisella tasolla kiireellisesti käyttöön hätätilanteen elvytyspaketteja, joilla suojellaan toimittajien ja media-alan työntekijöiden työpaikkoja ja toimeentuloa, tuetaan yrityksiä ja rahoitetaan julkisen palvelun mediaa covid-19-pandemiaan liittyvän talouden elpymissuunnitelman avulla noudattaen kaikilta osin EU:n kilpailusääntöjä; korostaa, että covid-19-kriisin aikana tietyt media-alan yritykset ja erityisesti paikalliset tiedotusvälineet arvioivat menettäneensä jopa 80 prosenttia(28) tuloistaan mainonnan vähenemisen vuoksi; korostaa, että pandemiatilanteessa unionin kansalaiset tarvitsevat ammattitaitoista, taloudellisesti turvattua ja riippumatonta journalismia; toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa perustaa covid-19-kriisin seurauksena uudelleenlaadittavassa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027) toimittajia varten pysyvä eurooppalainen rahasto, josta tuetaan suoraan riippumattomia toimittajia, media-alan yrityksiä, freelancereita ja itsenäisiä media-alan ammatinharjoittajia; korostaa, että riippumattomien organisaatioiden olisi hallinnoitava rahoitusta, jotta vältetään puuttuminen toimitukselliseen päätöksentekoon, ja että tukea olisi annettava ainoastaan sellaisille julkisille ja kaupallisille tiedotusvälineille, jotka ovat aidosti riippumattomia ja vapaita hallituksen tai muiden tahojen puuttumisesta asioihin; muistuttaa, että erityinen painoarvo olisi asetettava myös varsinkin paikallisiin riippumattomiin media-alan startup-yrityksiin jäsenvaltioissa, joissa tiedotusvälineiden vapaus on viime vuosina heikentynyt, tiedotusvälineiden omistuksen keskittyminen on lisääntynyt merkittävästi ja julkisiin tiedotusvälineisiin kohdistuu poliittisen vaikuttamisen uhka;

20.  palauttaa mieliin tässä yhteydessä kehotuksensa laatia kunnianhimoinen tiedotusvälineitä koskeva EU:n toimintasuunnitelma, jolla tuetaan tiedotusvälineiden elinvoimaisen ja moniarvoisen toimintaympäristön kehittämistä;

21.  kehottaa laatimaan kunnianhimoisen monivuotisen rahoituskehyksen ja lisäämään määrärahoja tiedotusvälineiden ja riippumattoman journalismin, etenkin tutkivan journalismin tukemiseksi; korostaa journalismiin ja uutismediaan liittyvää innovointia, jota voitaisiin edistää EU:n rahoituksella; panee huolestuneena merkille komission tarkistetussa budjettiehdotuksessa suunnitellut leikkaukset Luova Eurooppa -ohjelmaan ja oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaan;

22.  pitää erittäin myönteisenä EU:n varojen kohdentamista erilaisten uusien hankkeiden alullepanon mahdollistamiseen, kuten lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden loukkauksia koskevaan EU:n laajuiseen nopean toiminnan mekanismiin ja rajatylittävän tutkivan journalismin rahastoon, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistamiseksi;

23.  korostaa, että tiedotusvälineillä on vahva rooli sukupuolten tasa-arvon ja syrjinnän torjunnan edistämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään aktiivisiin toimiin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi media-alalla, jotta luovissa tai päätöksentekotehtävissä voisi toimia enemmän naisia, mikä mahdollistaisi tiedotusvälineiden osallistumisen sukupuolistereotypioiden vähentämiseen;

Vihapuhe

24.  tuomitsee sellaiset kaikenlaiset viharikokset, vihapuheen ja perusteettomat tai vilpillisessä mielessä tehdyt syytökset(29) sekä verkossa että sen ulkopuolella, jotka perustuvat kaikenlaiseen syrjintään, kuten sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään, jota tapahtuu EU:n sisällä ja muualla; ilmaisee huolensa viharikoksista ja syrjinnän tai väkivallan lietsomiseen liittyvistä rikoksista, joita on tehty maailmanlaajuisen covid-19-pandemian aikana ja jotka ovat aiheuttaneet erityisen haavoittuvassa asemassa olevien tahojen leimaantumista;

25.  pitää valitettavana, että hallitukset ja poliittiset puolueet eri puolilla EU:ta käyttävät yhä enemmän vihapuhetta poliittisessa viestinnässä; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan voimakkaasti viharikokset, vihapuheen ja syyllistämisen, joita poliitikot ja viranomaiset harjoittavat kaikilla tasoilla ja kaikentyyppisissä tiedotusvälineissä, ja määräämään niistä vakavia seuraamuksia, koska tällaiset yhteiskunnalliset ilmiöt normalisoivat ja vahvistavat suoraan vihaa ja väkivaltaa, ja pidättäytymään syrjivästä ja yllyttävästä retoriikasta valtiollisessa viestinnässä, koska se on yhteiskunnalle haitallista; korostaa, että seuraamusten olisi aina oltava sananvapautta koskevien kansainvälisten normien mukaisia; vaatii lisäksi jäsenvaltioita lainsäädännön rajoissa takaamaan sananvapauden, taiteellinen vapaus mukaan luettuna, ja edistämään sitä, sillä se on olennaisen tärkeä elinvoimaisen demokraattisen vuoropuhelun kannalta; muistuttaa, että rasistiset ja muukalaisvihamieliset lausunnot eivät kuulu sananvapauden piiriin;

26.  kehottaa jäsenvaltioita jälleen toteuttamaan lisätoimenpiteitä vihapuheen ja viharikosten ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi ja torjumiseksi sekä valvomaan näiden toimenpiteiden toteuttamista, jotta voidaan torjua vihapuheen ja väkivallan levittämistä verkossa ja sen ulkopuolella, myös varmistamalla, että lainvalvontaviranomaiset soveltavat tehokkaita viharikosten kirjaamiskäytäntöjä, jotka perustuvat rasismin, muukalaisvihan ja muun suvaitsemattomuuden torjumista käsittelevän EU:n korkean tason työryhmän hyväksymiin periaatteisiin;

27.  korostaa, että verkossa esiintyvä vihapuhe on yleistynyt yhä enemmän viime vuosina, koska yksilöt ja häiriötä aiheuttavat toimijat käyttävät verkkoalustoja vihaa aiheuttavien tietojen levittämiseen; painottaa, että tämä vahingoittaa yhteistä yleistä etua, koska haitallinen sisältö heikentää kunnioittavaa ja rehellistä julkista keskustelua ja uhkaa yleistä turvallisuutta, sillä verkossa esitettävä vihapuhe voi yllyttää todelliseen väkivaltaan;

28.  toteaa, että vihapuheen ja syrjinnän torjumiseksi olisi vahvistettava oikeudellista kehystä; toistaa tämän vuoksi kehotuksensa aloittaa uudelleen neuvottelut horisontaalisesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä;

29.  toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille kehotuksensa toteuttaa toimenpiteitä naisten turvallisuuden lisäämiseksi julkisessa tilassa ja internetissä, puuttua sukupuoleen perustuvan väkivallan uusiin muotoihin, kuten verkossa tapahtuvaan vainoamiseen ja häirintään, ja ottamaan käyttöön kattavia mekanismeja verkkokiusaamisen uhrien auttamiseksi;

30.  kehottaa uudelleen komissiota ja neuvostoa ottamaan käyttöön SEUT:n 83 artiklan 1 kohtaan sisältyvän siirtymälausekkeen, jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja muut sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot (verkkoväkivalta mukaan lukien) voidaan sisällyttää EU:n tunnustamien rikosten luetteloon;

31.  panee merkille komission esittelemät käytännesäännöt verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi ja niiden viidennen arviointikierroksen, josta selviää, että tietotekniikkayritykset poistavat keskimäärin 71 prosenttia niille ilmoitetusta laittomasta vihapuheesta; muistuttaa, että toimittajat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi otettava mukaan käytännesääntöjen arviointeihin ja uudelleentarkasteluihin ja että käytännesääntöihin osallistuvat tietotekniikkayritykset tarkastelevat poistamispyyntöjä ainoastaan omien sääntöjensä ja yhteisösuuntaviivojensa pohjalta; korostaa, että yksityisille yrityksille jää laaja harkintavalta määritellä, mikä on laitonta; kannustaa kaikkia sosiaalisen median alustoja ylläpitäviä yrityksiä osallistumaan käytännesääntöihin;

32.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava kaikin asianmukaisin keinoin, että tiedotusvälineissä, verkko- ja sosiaalinen media ja mainonta mukaan luettuina, ei esiinny minkäänlaista yllyttämistä väkivaltaan eikä minkäänlaista tiettyä henkilöä tai ryhmää vastaan kohdistettua vihapuhetta, jolla voisi olla suora vaikutus näiden henkilöiden osallistumiseen kansalaisyhteiskuntaan; kehottaa jälleen komissiota, jäsenvaltioita ja sosiaalisen median alalla toimivia yrityksiä torjumaan rasismin, muukalaisvihan, hlbti-fobian ja uskontoon perustuvan vihan leviämistä internetissä yhteistyössä asiaa käsittelevien kansalaisjärjestöjen kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään luotettavampia tietoja vihapuheen ja viharikosten laajuudesta;

33.  ilmaisee huolensa siitä, että uhrit eivät ilmoita viharikoksista riittämättömien suojakeinojen vuoksi ja että viranomaiset eivät ole pystyneet tutkimaan asianmukaisesti viharikoksia ja lopettamaan niiden rankaisemattomuutta jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja levittämään viharikosten ja vihapuheen raportoimiseen tarkoitettuja välineitä ja mekanismeja ja varmistamaan, että kaikki väitettyä viharikosta tai vihapuhetta koskevat tapaukset tutkitaan tehokkaasti, että niihin liittyvät henkilöt asetetaan syytteeseen ja että ne käsitellään tuomioistuimessa;

Disinformaatio ja alustojen rooli

34.  panee merkille, että uusi digitaalinen teknologia ja sosiaalinen media ovat olleet osaltaan aiheuttamassa disinformaation leviämisen ja vieraiden valtioiden sekaantumisen ongelmaa ja niiden vuoksi verkkoalustoilla on vaikutusvaltainen rooli uutisten ja muun mediasisällön julkaisemisessa, levittämisessä ja edistämisessä; toistaa olevansa huolissaan disinformaation mahdollisesta uhasta tiedonvälityksen vapaudelle, sananvapaudelle, demokraattiselle keskustelulle, tiedotusvälineiden riippumattomuudelle ja kansanterveydelle; korostaa, että disinformaation torjuntatoimenpiteissä olisi keskityttävä edistämään mielipiteiden moninaisuutta tukemalla korkealaatuista journalismia, antamalla luotettavaa, tosiseikkoihin perustuvaa ja todennettua tietoa sekä kehittämällä medialukutaitoa ja että tällaisilla toimenpiteillä on taattava tiedonvälityksen vapaus ja sananvapaus;

35.  kehottaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä verkkoalustojen ja lainvalvontaviranomaisten välillä vihapuheviestien ja väkivaltaan yllyttävien viestien leviämiseen puuttumiseksi; korostaa, että on tärkeää poistaa viipymättä laiton sisältö, jotta voidaan hillitä sen hallitsematonta leviämistä; huomauttaa kuitenkin, että verkkoalustat eivät voi olla eikä niistä voi tulla yksityisiä sensurointielimiä ja että niiden laittoman sisällön poistamiseen on aina sovellettava suojatoimia, mukaan luettuna jäsenvaltioiden tuomioistuinten harjoittama valvonta, jotta suojellaan sananvapautta, taiteellinen vapaus mukaan luettuna, oikeutta vapaaseen ja riippumattomaan tiedonvälitykseen sekä yleisesti kansalaisten perusoikeuksia; muistuttaa, että verkkoalustat ovat osa verkossa olevaa julkista tilaa, jossa käydään julkista keskustelua; kehottaa komissiota huolehtimaan alustoihin sovellettavista suojatoimista, jotta perusoikeuksia ja sananvapautta kunnioitetaan;

36.  palauttaa mieliin, että poliittiset puolueet ja yksityiset tai julkiset tahot käyttävät usein poliittista profilointia, disinformaatiota ja tietojen manipulointia hyväkseen, ja toistaa olevansa huolissaan siitä, että todisteita häirinnästä ja viitteitä ulkomaisesta vaikuttamisesta havaitaan jatkuvasti ennen kaikkia merkittäviä kansallisia tai EU:n vaalitapahtumia ja että suurelta osin tämä häirintä hyödyttää EU:n vastaisia ja populistisia ehdokkaita, jotka pyrkivät polarisoimaan ja tekemään tyhjäksi ideologisen moniarvoisuuden ottaen kohteekseen tietyt vähemmistöt ja haavoittuvat ryhmät; huomauttaa, että tulevaisuudessa kolmansien osapuolten asiaan puuttumisen torjuminen on olennainen tekijä eurooppalaisten arvojen ja demokratian ylläpitämisessä; korostaa covid-19-hätätilan yhteydessä, että pandemiaan liittyvää disinformaatiota ja sensaatiohakuisia tiedotusvälineiden raportteja ovat hyödyntäneet myös äärioikeistolaiset ja populistiset ryhmät ja poliitikot vähemmistöryhmiä vastaan ja maahanmuuton vastaisen retoriikan edistämiseksi, mikä on lisännyt rasistista ja muukalaisvihamielistä vihapuhetta sekä syrjintää;

37.  huomauttaa, että virheellisen tiedon ja disinformaation eri muodot sekä muunlainen muun muassa covid-19-pandemiaan liittyvän tiedon manipulointi leviävät edelleen eri puolilla maailmaa, ne on usein kohdennettu heikoimmassa asemassa oleviin yhteisöihin ja niillä voi olla haitallisia vaikutuksia yleiseen turvallisuuteen, terveyteen ja tehokkaaseen kriisinhallintaan; katsoo, että tällaisten disinformaatiokampanjoiden tavoitteena on heikentää demokraattista prosessia ja kansalaisten luottamusta jäsenvaltioiden demokraattisiin instituutioihin; suhtautuu myönteisesti 10. kesäkuuta 2020 annettuun yhteiseen tiedonantoon covid-19-disinformaation torjunnasta; palauttaa mieliin, että kaikkien disinformaation torjuntatoimenpiteiden, myös covid-19-hätätoimien, on oltava tarpeellisia, oikeasuhteisia, avoimia ja väliaikaisia ja niitä on valvottava asianmukaisesti välttäen kaikenlaiset siirtymät kohti julkista monopoliasemaa tai tietolähteiden keskittymistä eivätkä ne saa missään tapauksessa estää toimittajia ja media-alan toimijoita tekemästä työtään tai johtaa verkkosisällön aiheettomaan poistamiseen tai sisältöön pääsyn estämiseen; pitää valitettavana, että tietyt verkkoalustat poistavat tai sensuroivat covid-19-pandemiaan liittyvää sisältöä, myös journalistista sisältöä, sananvapautta tarpeettomasti rajoittavien läpinäkymättömien ehtojen perusteella; korostaa, että turvautuminen tällaisiin toimenpiteisiin voi johtaa siihen, että tärkeiden kansanterveystietojen saanti estetään tai sitä rajoitetaan; korostaa, että pandemiaan liittyvien tietojen mahdolliset kriminalisointipyrkimykset saattavat aiheuttaa epäluottamusta virallisiin tietoihin, viivyttää luotettavien tietojen saantia ja vaikuttaa lamaannuttavasti sananvapauteen;

38.  tuomitsee salaliittoteoriat ja julkisesti rahoitetut disinformaatiokampanjat, joilla yritetään mustamaalata EU:ta ja johtaa kansalaisia harhaan sen tavoitteista ja toiminnasta; kehottaa komissiota tuomitsemaan avoimesti ja kumoamaan valheet ja disinformaation, joita valtiolliset viranomaiset mahdollisesti levittävät EU:sta, sekä julkaisemaan ja levittämään tosiseikkoihin perustuvia vastineita tietojen antamiseksi kansalaisille;

39.  pitää myönteisenä komission aloitetta esittää eurooppalainen demokratian toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on torjua disinformaatiota ja edistää sopeutumista tilanteisiin, joissa esiintyy muuttuvia uhkia ja manipulointiyrityksiä, sekä tukea vapaita ja riippumattomia tiedotusvälineitä; korostaa tässä yhteydessä, että sananvapauden, mukaan luettuina vapaat, riippumattomat ja taloudellisesti kannattavat tiedotusvälineet, sekä taiteellisen vapauden, perusoikeuksiin liittyvän sisällön ja demokraattisen keskustelun suojeleminen ja vihapuheen ja disinformaation torjuminen ovat olennaisen tärkeitä EU:n oikeusvaltion ja demokratian puolustamisen kannalta; panee huolestuneena merkille, että Global Disinformation Indexin (GDI) tutkimuksen mukaan EU:ssa disinformaatiota levittävät verkkosivustot saavat vuosittain yli 70 miljoonaa euroa mainostuloja; korostaa mikrokohdennettuun mainontaan perustuvien liiketoimintamallien mahdollisia kielteisiä vaikutuksia; vahvistaa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa(30) säädetään yksilöiden oikeudesta olla joutumatta kaikkialle verkkoon ulottuvan seurannan kohteeksi eri sivustoilla ja sovelluksissa; kehottaa komissiota jatkamaan tältä osin yhteistyötä digitaalisten alustojen kanssa ja tehostamaan toimia tällaisten käytäntöjen kieltämiseksi sekä bottien ja väärennettyjen verkkoprofiilien avulla tapahtuvan disinformaation strategisen ja automatisoidun vahvistamisen torjumiseksi ja verkkomainonnan rahoitusta ja jakelua koskevan avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa lisäksi kaikkia verkkoalustoja varmistamaan, että niiden hakutoimintojen perustana olevat algoritmit eivät perustu ensisijaisesti mainontaan; pyytää perustamaan digitaalisia ja perusoikeuksia käsittelevän useiden sidosryhmien asiantuntijaryhmän, joka koostuu riippumattomista tiedotusvälineistä sekä digitaalisia ja ihmisoikeuksia puolustavista kansalaisjärjestöistä, avustamaan komissiota ja yleisestikin EU:n toimielimiä;

40.  pitää myönteisenä eurooppalaisen digitaalisen median seurantafoorumin (EDMO) käynnistämistä, jolla lisätään saatavilla olevaa tieteellistä tietoa verkkodisinformaatiosta, edistetään EU:n tiedonvarmistuspalvelumarkkinoiden kehittämistä ja tuetaan sellaisen rajat ylittävän ja monialaisen yhteisön perustamista, joka koostuu sidosryhmien kanssa yhteistyötä tekevistä faktantarkistajista ja akateemisista tutkijoista, mahdollisten disinformaatiouhkien tunnistamiseksi, analysoimiseksi ja paljastamiseksi esimerkiksi covid-19-pandemian osalta;

41.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä yksityistä sektoria, etenkin verkkoalustoja, ja koko kansalaisyhteiskuntaa siitä, että disinformaation torjunnassa tarvitaan yhteisiä toimia; korostaa, että verkkoalustoilla olisi oltava keskeinen rooli disinformaation havaitsemisessa ja torjumisessa; panee merkille joidenkin palveluntarjoajien ja alustojen toteuttamien vapaaehtoisten toimien lupaavan ja tarpeellisen mutta silti riittämättömän vaikutuksen disinformaation, laittoman sisällön sekä ulkovaltojen vaalivaikuttamispyrkimysten torjuntaan EU:ssa; korostaa kuitenkin, että verkkoalustat eivät tällä hetkellä ota asianmukaista vastuuta näiden välittömien uhkien torjunnasta;

42.  painottaa, että verkkoalustojen disinformaation torjumiseksi toteuttamien toimien tehokkuutta voidaan arvioida vain, jos ne toteutetaan täysin avoimesti ja jakaen kaikki olennaiset tiedot; kehottaa siksi komissiota arvioimaan kaikkia mahdollisia toimenpiteitä, joilla verkkoalustat velvoitetaan puuttumaan disinformaation leviämiseen tehokkaasti, avoimesti ja vastuullisesti, ja jakamaan olennaiset tiedot vastaavasti; kehottaa komissiota harkitsemaan seuraamuksia verkkoalustoille, jotka eivät toimi näin; edellyttää, että tämä otetaan asianmukaisesti huomioon eurooppalaisessa demokratian toimintasuunnitelmassa ja digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä;

43.  korostaa tässä yhteydessä, että verkkosisällön poistaminen – ellei sen laitonta luonnetta ole vahvistettu tuomioistuimen määräyksessä – vaikuttaa voimakkaasti sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen; kehottaa laatimaan säännöllisiä vaikutustenarviointeja palveluntarjoajien ja alustojen toteuttamista vapaaehtoisista toimista disinformaation torjumiseksi; korostaa jäsenvaltioiden velvollisuutta kunnioittaa ja suojella perusoikeuksia ja taata ne ja pyytää arvioimaan kaikkia saatavilla olevia vaihtoehtoja tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi; kehottaa komissiota tekemään tähän liittyen ehdotuksen verkkoalustoja koskevista EU:n säännöistä, joilla pyritään torjumaan sananvapautta tarpeettomasti rajoittavia hallitusten käytäntöjä; korostaa, että automaattisten työkalujen käyttö sisällön moderointiin voi vaarantaa sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden ja että EU:n digitaalipolitiikoilla ja -strategioilla on tarjottava asianmukaiset suojakeinot, siten että ne ovat täysin EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisia;

44.  katsoo, että disinformaatiota koskevia EU:n käytännesääntöjä voitaisiin vahvistaa seuraamalla paremmin nykyisiä sitoumuksia, tarjoamalla avoimesti ja eriytetysti tietoja verkkoalustoilla ja laajentamalla näitä sitoumuksia; katsoo, että yhteissääntelyyn perustuva lähestymistapa, jossa otetaan jatkuvasti huomioon digitaalialan nykyinen kehitys, voisi olla yksi etenemistapa;

45.  kehottaa sosiaalisen median yrityksiä ja verkkoalustoja tutkimaan mahdollisuuksia asettaa saataville välineitä, joiden avulla käyttäjät voivat ilmoittaa mahdollisesta disinformaatiosta ja merkitä sen, jotta helpotetaan väärien tietojen nopeaa oikaisua ja mahdollistetaan kolmansia osapuolia olevien riippumattomien ja puolueettomien faktantarkistusjärjestöjen suorittamat tarkastukset, samalla kun estetään näiden välineiden väärinkäyttö; korostaa, että verkkoalustojen olisi tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten kanssa, jotta disinformaation ja vieraiden valtioiden sekaantumisen arviointia ja tekijöiden tunnistamista voidaan helpottaa;

Medialukutaito

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sellaisten koulutuspolitiikkojen vahvistamiseksi, joilla edistetään media- ja informaatiolukutaitoa, annetaan kansalaisille mahdollisuus kriittiseen ajatteluun ja autetaan heitä tunnistamaan disinformaatio; korostaa tässä yhteydessä, että toimituksellisen riippumattomuuden ylläpitäminen valtakunnallisissa ja paikallisissa tiedotusvälineissä ja medialukutaitohankkeiden kehittäminen ovat olennaisia tekijöitä, joilla parannetaan selviytymiskykyä, lisätään tietoisuutta ja tehostetaan koulutusta propagandan, disinformaation ja manipuloinnin torjumiseksi tehokkaasti; pitää medialukutaitoa koskevia jatkuvia opetussuunnitelmia ja kaikille ikäryhmille suunnattuja toimia tärkeinä tekijöinä pyrittäessä lisäämään yhteiskunnan kykyä kestää tällaisia digitaalisessa ympäristössä olevia uhkia; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan kehittää informaatio-, media- ja datalukutaitoa koskevia koulutussuunnitelmia; korostaa, että medialukutaito on nykyajan kansalaisille yhä olennaisempi ja kriittisempi taito; huomauttaa, että laajemman yleisön ja mahdollisimman monien ikäryhmien tavoittamiseksi on tärkeää laajentaa medialukutaitoa koskevia aloitteita sosiaalisen median alustojen avulla muun muassa tehokkailla medialukutaitoa koskevilla strategioilla ikääntyneille henkilöille ja heikoimmassa asemassa oleville ryhmille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös edistämään ohjelmia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on parantaa toimittajien ja media-alan toimijoiden medialukutaitoa ja uutisten lukutaitoa ja kehittää kriittinen ja tietoinen asenne tieto- ja viestintätekniikan käyttöön esimerkiksi järjestämällä tiedotuskampanjoita oikeuksista ja mahdollisista riskeistä digitaalisessa ympäristössä; korostaa tarvetta kehittää kattava medialukutaitoa koskeva EU:n strategia ja kehottaa komissiota lisäämään tähän pyrkiviä toimia; korostaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskeistä roolia medialukutaidon edistämisessä ja vihapuheen leviämisen ehkäisemisessä; muistuttaa, että ohjelmissa, joiden on katsottu hyödyntävän tehokkaita strategioita viharikosten ja vihapuheen torjumiseksi, keskitytään yhteistyöhön, viestintään, konfliktinratkaisuun, ongelmanratkaisuun, sovitteluun ja ennakkoluulojen tiedostamiseen;

47.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan EU:n rahoituksen lisäämiseksi medialukutaito-ohjelmille ja edistämään aktiivisesti luotettavaa, tosiseikkoihin perustuvaa ja faktatarkistettua tietoa parantamalla tiedotusvälineiden jakelukanavia, jotta voidaan parantaa tällaisten tietojen saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön tarkistetun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin säännökset, joiden mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä ja kehitettävä medialukutaitoa;

48.  kehottaa komissiota tukemaan täydentäviä koulutusohjelmia kaikissa jäsenvaltioissa medialukutaidon lisäksi myös laajemman kansalaiskasvatuksen kuten demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien alalla, jotta disinformaatio ja propaganda havaittaisiin nykyistä herkemmin;

49.  korostaa, että paikalliset ja yhteisölliset mediaorganisaatiot ovat keskeisiä rakenteita paikallisiin ja vähemmistöjen järjestämiin taide- ja kulttuuritapahtumiin liittyvän tiedon ja faktojen edistämisessä, tuottamisessa ja levittämisessä; katsoo, että ne ovat tärkeä väline tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja monikulttuurisen ympäristön säilyttämiseksi Euroopassa; katsoo, että myös yhteisölliset tiedotusvälineet olisi otettava sidosryhminä mukaan EU:n ohjelmiin, joilla edistetään journalismia ja medialukutaitoa, ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan niille asianmukaista tukea ja varmistamaan, että ne hoitavat koulutukselliset ja kulttuuriset tehtävänsä;

50.  kehottaa EU:n toimielimiä varmistamaan tehostetun ja ennakoivan viestinnän kaikilla virallisilla kielillä pandemian kaltaisten suurten yleisten hätätilanteiden sattuessa, jotta varmistetaan, että EU:n kansalaiset saavat paikkansapitävää, helposti ymmärrettävää ja todennettua tietoa;

o
o   o

51.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17.
(2) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(3) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69.
(4) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0014.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0101.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0103.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0080.
(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0031.
(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0021.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0328.
(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0032.
(14) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 19.
(15) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 31.
(16) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 57.
(17) EUVL C 324, 27.9.2019, s. 392.
(18) EUVL C 41, 6.2.2020, s. 64.
(19) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 111.
(20) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 11.
(21) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 29.
(22) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 135.
(23) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 82.
(24) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 5.
(25) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162.
(26) EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89.
(27) International Women’s Media Foundation, ”Global Report on the Status of Women in the News Media”, 2011.
(28) Ks. The Economist, ”The newspaper industry is taking a battering”, 18. huhtikuuta 2020, ja News Media Europe, ”COVID-19 and the news media: journalism always comes at a cost”, 24. maaliskuuta 2020.
(29) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 23. huhtikuuta 1992, valitus nro 11798/85, 46 kohta.
(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

Päivitetty viimeksi: 26. marraskuuta 2020Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö