Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista(1) (vesipolitiikan puitedirektiivi),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY yhdyskuntajätevesien käsittelystä(2) (jätevesidirektiivi),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta(3) (pohjavesidirektiivi),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta(4) (tulvadirektiivi),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta(5) (nitraattidirektiivi),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/105/EY ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta(6) (ympäristönlaatunormeista annettu direktiivi),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/741 veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista(7),

–   ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi)(8),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta(9) (REACH-asetus),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen)(10),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetun komission kertomuksen vesipuitedirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastuksesta ja siitä samana päivänä annetun tiivistelmän,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2019 annetun komission arvioinnin 21. toukokuuta 1991 annetusta neuvoston direktiivistä 91/271/ETY yhdyskuntajätevesien käsittelystä ja siitä samana päivänä annetun tiivistelmän,

–  ottaa huomioon 1. helmikuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (uudelleenlaadittu) (COM(2017)0753),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n terveysalan toimintaohjelman perustamisesta kaudeksi 2021–2027 ja asetuksen (EU) No 282/2014 kumoamisesta (”EU4Health-ohjelma”, (COM(2020)0405),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(11),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 päivätyn Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportin ”The European environment – state and outlook 2020: Knowledge for transition to a sustainable Europe”,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi teollisuusstrategia” ja erityisesti sen 2.2 kohdan ”Teollisuus, joka tasoittaa tietä ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi” (COM(2020)0102),

–  ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian(12),

–  ottaa huomioon Pellolta pöytään -strategian(13),

–  ottaa huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman(14),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävä Eurooppa -investointiohjelma – Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelma” (COM(2020)0021),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan h‑hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin” (COM(2019)0128),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2020 julkaistun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimuksen ”Financing Water Supply, Sanitation and Flood Protection - Challenges in EU Member States and Policy Options”,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti puhdasta vettä ja sanitaatiota koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 6(15) sekä merten ja niiden tarjoamien luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä koskevan tavoitteen 14,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2019 julkaistun biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) maailmanlaajuisen arviointiraportin biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista,

–   ottaa huomioon marraskuussa 2019 annetun komission arvioinnin YMP:n vaikutuksista veteen,

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/292 vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 28. toukokuuta 2020 asiassa C-535/18 IL ym. v. Nordrhein-Westfalen antaman tuomion,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 1. heinäkuuta 2015 asiassa C-461/13 Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland e.V. v. Saksan valtio antaman tuomion (Weser-asia),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Right2Water” ja parlamentin mietinnön eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2020 annetun alueiden komitean lausunnon vesipolitiikan puitedirektiivin, pohjavesidirektiivin, ympäristönlaatunormeista annetun direktiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastuksesta(16),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista (säännöllisesti tarkistettava ohjelma)”(17),

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanosta (O-000077/2020 – B9-0077/2020 ja O-000078/2020 – B9‑0078/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että vesi on elämälle välttämätöntä ja että vesivarojen hoito on olennaisen tärkeää EU:n ekosysteemipalvelujen säilyttämisen sekä resurssien käytön ja taloustuotannon kannalta; ottaa huomioon, että EU:n on löydettävä toimivia ratkaisuja nykyisiin veteen liittyviin haasteisiin ja hoidettava tehokkaasti nykyisiä vesivaroja, koska ne vaikuttavat suoraan ihmisten terveyteen, ympäristöön, sen laatuun ja ekosysteemeihin, energiantuotantoon, maatalouteen ja elintarviketurvaan;

B.  ottaa huomioon, että vesi on olennainen osa ravintoverkkoa; ottaa huomioon, että pohja- ja pintavesien hyvä laatu ja riittävä saatavuus on edellytys Pellolta pöytään -strategiassa kuvatun oikeudenmukaisen, terveyttä edistävän, ympäristöä säästävän ja kestävän elintarvikejärjestelmän saavuttamiselle; ottaa huomioon, että puhdas ja riittävä vesi on olennainen osa todellisen kiertotalouden täytäntöönpanoa ja saavuttamista EU:ssa;

C.  ottaa huomioon, että vedellä on suuri arvo EU:n taloudessa ja että EU:n vesiriippuvaiset alat tuottavat 26 prosenttia EU:n vuotuisesta bruttoarvonlisäyksestä, minkä vuoksi on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että hyvälaatuista vettä on jatkuvasti saatavilla riittävästi kaikkia käyttötarkoituksia varten;

D.  ottaa huomioon, että vesipolitiikan puitedirektiivillä luotiin puitteet EU:n 110 000 pintavesimuodostuman suojelemiseksi ja että tavoitteena oli saavuttaa hyvä ekologinen ja kemiallinen tila vuoteen 2015 mennessä, ja EU:n 13 400 pohjavesimuodostuman suojelemiseksi ja että tavoitteena oli saavuttaa hyvä määrällinen ja kemiallinen tila samaan määräaikaan mennessä ja suojella juomavesivaroja 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti; ottaa huomioon, että toimivuustarkastuksessa havaittiin merkittäviä puutteita EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanossa ja että sen tavoitteita ei todennäköisesti saavuteta vuoden 2027 määräaikaan mennessä, ellei kaikkia tarvittavia täytäntöönpanotoimia aloiteta välittömästi jäsenvaltioissa ja ellei kaikkia veteen liittyviä alakohtaisia politiikkoja yhdenmukaisteta vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten kanssa; toteaa, että vesienhoidon suunnittelua ja toimenpideohjelmia olisi jatkettava vuoden 2027 määräajan jälkeen, mikä johtaa veden laadun ja määrän paranemiseen;

E.  ottaa huomioon, että 74 prosentissa pohjavesimuodostumien pinta-alasta on hyvä kemiallinen tila ja 89 prosentissa on hyvä määrällinen tila; ottaa huomioon, että typen bruttotase EU:ssa pieneni 10 prosenttia vuosina 2004–2015(18);

F.  ottaa huomioon, että vain 38 prosentissa pintavesistä on saavutettu hyvä kemiallinen tila ja vain 40 prosentissa ekologinen tila tai potentiaali on hyvä ja 16 prosentissa tila on tuntematon tietojen puutteen vuoksi; ottaa huomioon, että 81 prosenttia pintavesistä saavuttaisi hyvän kemiallisen tilan, jos ne eivät olisi hitaasti hajoavien, biokertyvien ja myrkyllisten kaikkialla läsnä olevien aineiden, kuten elohopean, saastuttamia; ottaa huomioon, että neljästä Euroopan ympäristökeskuksen analysoimasta makean veden indikaattorista ainoastaan yksi on osoittanut edistymisen merkkejä viimeisten 10–15 vuoden aikana(19);

G.  toteaa, että ”yksi ylittyy, kaikki ylittyvät” -periaatteen mukaan veden tilaa pidetään hyvänä vain, jos arvioinnin kaikkia osatekijöitä pidetään hyvinä, mikä ei heijasta parannuksia yksittäisten veden laatua koskevien parametrien osalta; katsoo, että hyvä tila ei riipu ainoastaan lieventämistoimenpiteistä nykyisten paineiden torjumiseksi, vaan myös ennallistamistoimenpiteistä aiempien paineiden torjumiseksi ja oikea-aikaisista ehkäisevistä toimenpiteistä uusien uhkien torjumiseksi(20);

H.  katsoo, että vesipolitiikan puitedirektiivin vaikuttavuus ja sen tavoitteiden saavuttaminen riippuvat siitä, miten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset panevat sen täytäntöön ja valvovat sen noudattamista, riittävän rahoituksen varmistamisesta, myös EU:n rahoitusvälineiden kautta, muiden EU:n säädösten täytäntöönpanosta ja vesialan tavoitteiden paremmasta sisällyttämisestä muihin politiikkoihin; katsoo, että sidosryhmien osallistuminen on keskeistä tehokkaan täytäntöönpanon kannalta;

I.  ottaa huomioon, että vesipolitiikan puitedirektiivin 7 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että juomaveden tuottamiseen käytetyt vesimuodostumat suojataan, jotta niiden laatu ei heikkene; ottaa huomioon, että toimivuustarkastuksessa todetaan selvästi, että juomaveden suojelualueissa on edistytty vain vähän;

J.  ottaa huomioon, että pinta- ja pohjaveden kemiallista ja muista syistä johtuvaa pilaantumista on äärimmäisen tärkeää torjua ensisijaisesti sen lähteellä, koska se on kestävin, tehokkain ja kustannustehokkain tapa, samalla kun pannaan täytäntöön saastuttaja maksaa -periaate;

K.  vesipolitiikan puitedirektiivissä todetaan tarve suojella juomaveden ottamiseen käytettäviä vesiä; katsoo, että juomavesialan toimijoiden olisi voitava luottaa korkealaatuisiin vesivaroihin, jotta kansalaisten ei tarvitse maksaa kalliista käsittelyistä; katsoo, että sen vuoksi on tarpeen vähentää saastumista sen lähteellä;

L.  ottaa huomioon, että biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista vuonna 2019 julkistetussa IPBESin maailmanlaajuisessa arviointiraportissa nimetään veden saastuminen merkittäväksi uhaksi maailmanlaajuiselle biodiversiteetille; ottaa huomioon, että Euroopan makean veden biodiversiteetti on yksi uhanalaisimmista kohteista ja että veden pilaantumisella on kielteinen vaikutus kasvistoon ja eläimistöön; ottaa huomioon, että Euroopan kosteikot, jotka toimivat luonnonhiilinieluina, ovat vähentyneet 50 prosenttia vuodesta 1970 ja makean veden lajit ovat sen jälkeen vähentyneet 83 prosenttia;

M.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on merkittävä uhka maailman vesivaroille sekä suurten että pienten vesimäärien osalta; ottaa huomioon, että terveet ja kestävät makean veden ekosysteemit pystyvät paremmin lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumaan ilmastonmuutokseen;

N.  toteaa, että vesipolitiikan puitedirektiiviin ei sisälly erityisiä säännöksiä ilmastonmuutoksen vaikutusten käsittelemiseksi; ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossaan komissio kuitenkin toteaa, että pohja- ja pintaveden luonnolliset toiminnot on palautettava; ottaa huomioon, että toimivuustarkastuksessa todettiin, että vesipolitiikan puitedirektiivi on riittävän normatiivinen huomioon otettavien ympäristöpaineiden osalta ja silti riittävän joustava siltä osin, että sen täytäntöönpanoa voidaan tarvittaessa tehostaa sellaisten uusien haasteiden mukaisesti, joita ei ole mainittu direktiivissä, kuten ilmastonmuutos, veden niukkuus ja uutta huolta aiheuttavat epäpuhtaudet;

O.  ottaa huomioon, että kaupunkialueet kasvavat jatkuvasti ja lisäävät yhä enemmän painetta jätevedenpuhdistamoille; ottaa huomioon, että vesien pilaantumisen pääasiallinen ja osittain sääntelemätön pistekuormituslähde EU:ssa on käsittelemättömien tai puutteellisesti käsiteltyjen yhdyskunta- ja/tai teollisuusjätevesien johtaminen vesistöihin; toteaa, että jätevesidirektiiviä ei alun perin suunniteltu käsittelemään kemiallisten aineiden, lääkejäämien tai mikromuovien päästämistä vesistöihin; ottaa huomioon, että jätevesidirektiivi vähensi tehokkaasti vesistöjen kohdennettuja epäpuhtauksia vähentämällä biologisen hapen kulutuksen, typen ja fosforin aiheuttamaa kuormitusta käsitellyissä jätevesissä kaikkialla EU:ssa; toteaa kuitenkin, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sekä nykyisiin että tuleviin pilaantumislähteisiin; ottaa huomioon, että toinen vesien pilaantumisen pääasiallinen hajakuormituslähde on maatalous siitä johtuvien valuma-alueille ja jokiin päätyvien ravinteiden, torjunta-aineiden, antibioottien ja muiden epäpuhtauksien päästöjen vuoksi; toteaa, että nykyisen YMP:n veteen liittyvät säännökset ovat olleet riittämättömiä tukemaan vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttamista; toteaa, että hajakuormitus on este saastuttaja maksaa -periaatteen täytäntöönpanolle;

P.  ottaa huomioon, että kolmasosa Euroopan maista kärsii veden niukkuudesta eli niillä on vuosittain käytettävissä alle 5 000 m3 vettä henkeä kohti(21); katsoo, että vesivarojen jakamista koskevissa ristiriitatilanteissa on asetettava etusijalle vedensaantia koskevan ihmisoikeuden turvaaminen; ottaa huomioon, että 13 jäsenvaltiota on ilmoittanut olevansa aavikoitumisen uhan alaisena Yhdistyneiden kansakuntien aavikoitumissopimuksen puitteissa(22);

Q.  ottaa huomioon, että vedenotto aiheuttaa merkittävää painetta EU:n vesivaroille; ottaa huomioon, että EU:ssa noin neljännes luonnonympäristöstä johdetusta vedestä käytetään maataloudessa; ottaa huomioon, että uudesta veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista annetusta asetuksesta päästiin sopimukseen, mikä helpottaa käsitellyn yhdyskuntajäteveden käyttöä maatalouden keinokasteluun;

R.  ottaa huomioon, että on tilanteita, joissa vesimuodostumia hallinnoiville yksiköille annetaan rahoitusta toimista, jotka heikentävät vesimuodostumien kemiallista ja ekologista tilaa, mikä haittaa vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttamista; toteaa, että tällaisissa tilanteissa eturistiriitoja on vaikea välttää ja että ne pitävät vesimuodostumia hallinnoivat yksiköt noidankehässä, jolloin ne ovat riippuvaisia vesimuodostumia heikentävistä toimista;

S.  ottaa huomioon, että 60 prosenttia valuma-alueista sijaitsee rajat ylittävillä alueilla, minkä vuoksi tehokas rajat ylittävä yhteistyö on ratkaisevan tärkeää; ottaa huomioon, että 20 Euroopan maan kohdalla yli 10 prosenttia niiden vesivaroista tulee muista maista ja että viiden maan tapauksessa yli 75 prosenttia niiden vesivaroista tulee ulkomailta jokien kautta; ottaa huomioon, että jätevesidirektiivin noudattamatta jättäminen raja-alueilla aiheuttaa vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten valtioiden rajat ylittävien vesimuodostumien heikkenemisen, minkä vuoksi vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa on mahdotonta;

T.  ottaa huomioon, että jokien yhteydet pienistä virroista jokisuistoihin ja suistoalueisiin ovat ratkaisevan tärkeitä vaeltaville kalalajeille, joiden elinvaiheet ovat kulmakivi ekosysteemeissä ja ravintoketjussa ja joiden sosiokulttuurinen arvo kalastusyhteisöissä kasvaa;

U.  toteaa, että EU:n kokonaisenergiankulutus vesialalla on merkittävä ja että sen on oltava tehokkaampaa, jotta voidaan edistää Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista ja EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä;

V.  ottaa huomioon, että vesivoimalla on potentiaalia irtautua tietyssä määrin hiilestä sähköntuotannossa ja se voi osaltaan edistää siten EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista Pariisin sopimuksen mukaisesti; katsoo, että vesivoimaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, mukaan lukien sen vaikutukset hydrologis-morfologisiin olosuhteisiin ja elinympäristöihin; ottaa huomioon, että tuuli- ja aurinkosähköön verrattuna vesivoiman vaihtelu on pienempää ja se edistää siten jatkuvaa sähköntuotantoa ja verkon vakautta; ottaa huomioon, että pumpattu vesivarasto muodostaa yli 90 prosenttia(23) EU:n energian varastointikapasiteetista; katsoo, että Euroopan unionin olisi tuettava jäsenvaltioita, jotka osallistuvat ympäristöystävällisiin vesivoimahankkeisiin, jotka eivät samalla vaaranna paikallisyhteisöjen terveyttä;

W.  ottaa huomioon, että vesimuodostumien rakennemuutokset ovat pääasiallisia muodostuman tilaan kohdistuvia paineita(24); ottaa huomioon, että hydromorfologia vaikuttaa 40 prosenttiin pintavesimuodostumista, jotka koostuvat fyysisistä muutoksista (26 prosenttia), padoista, esteistä ja lukoista (24 prosenttia), hydrologisista muutoksista (7 prosenttia) tai muista hydrologis-morfologisista muutoksista (7 prosenttia); ottaa huomioon, että Euroopassa on tällä hetkellä yli 21 000 vesivoimalaitosta; ottaa huomioon, että EU ei ole toteuttanut kattavia toimia turhien patojen poistamiseksi huolimatta näytöstä, jonka mukaan EU:n koordinointi tässä asiassa toisi lisäarvoa;

X.  ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous tunnusti 28. heinäkuuta 2010 oikeuden veteen ja sanitaatioon ihmisoikeudeksi;

Y.  ottaa huomioon, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa ja lapsen oikeuksien yleissopimuksessa ja muissa kansainvälisissä yleissopimuksissa ja sopimuksissa tunnustetaan nimenomaisesti oikeus veteen ja viemäröintiin ja velvoitetaan sopimusvaltiot ryhtymään tässä yhteydessä asianmukaisiin toimenpiteisiin;

Z.  korostaa, että miljoonalla ihmisellä Euroopassa ei ole mahdollisuutta saada vettä ja 8 miljoonalla ihmisellä ei ole sanitaatiota(25) ja että maailmanlaajuisesti 844 miljoonalla ihmisellä ei ole turvallista pääsyä puhtaaseen juomaveteen(26), ja kolmannella maailman väestöstä ei ole sanitaatiota; ottaa huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water, joka keräsi yli 1,8 miljoonaa allekirjoitusta maaliskuussa 2014; ottaa huomioon, että Right2Water-aloitteessa pyydettiin takaamaan vesi ja sanitaatio kaikille EU:ssa ja maailmanlaajuisesti, parantamaan juomaveden saatavuutta kansalaisille ja lisäämään veden laatua koskevaa avoimuutta sekä kirjaamaan oikeuden veteen EU:n lainsäädäntöön; ottaa huomioon, että komissio on hyväksynyt tiedonannon vastauksena Right2Water -aloitteeseen(27); ottaa huomioon, että parlamentti arvosteli komissiota 8. syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta siitä, että se ei täyttänyt aloitteen vaatimuksia, ja kehotti komissiota tunnustamaan, että vedensaanti on yleismaailmallinen ihmisoikeus(28);

AA.  ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että jätevesien testaus voi toimia varhaisvaroitusjärjestelmänä covid-19-taudin esiintymisen ennustamiseksi tai paikallistamiseksi ja olla täten tärkeässä osassa pandemian torjunnassa;

1.  pitää myönteisenä, että vesipolitiikan puitedirektiivillä on onnistuttu luomaan asianmukainen hallinnointikehys integroitua vesivarojen hoitoa varten ja parantamaan veden laatua tai joissakin tapauksissa ainakin hidastamaan veden laadun heikkenemistä;

2.  hylkää kaikki yritykset käsitellä vettä hyödykkeenä (kuten veden futuureilla New Yorkin pörssissä käytävä kauppa); pitää valitettavana luonnon hyödykkeistämisen vaikutuksia, kun keskeiset julkishyödykkeet avataan keinottelulle, jolloin evätään niiden yleinen käyttöoikeus;

3.  suhtautuu myönteisesti komission arvioon, jonka mukaan vesipolitiikan puitedirektiivi on tarkoituksenmukainen, mutta toteaa, että sen täytäntöönpanoa on parannettava ja nopeutettava ottamalla mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja sisällyttämällä vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteet edelleen alakohtaisiin politiikkoihin erityisesti maatalouden, liikenteen ja energian aloilla sen varmistamiseksi, että kaikki pinta- ja pohjavesimuodostumat ovat hyvässä kunnossa viimeistään vuoteen 2027 mennessä;

4.  korostaa siksi, että vesipolitiikan puitedirektiiviä ei tarvitse tarkistaa; kehottaa komissiota ilmoittamaan, että vesipolitiikan puitedirektiiviä ei tarkisteta oikeudellisen epävarmuuden poistamiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan jatkossakin liitteiden päivittämistä tarpeen mukaan;

5.  pitää erittäin valitettavana, että puolet EU:n vesistöistä ei ole vieläkään saavuttanut hyvää tilaa ja että vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteita ei ole vielä saavutettu, mikä johtuu pääasiassa riittämättömästä rahoituksesta, erityisen hitaasta täytäntöönpanosta, riittämättömästä täytäntöönpanon valvonnasta, ennalta varautumisen ja saastuttaja maksaa -periaatteiden täytäntöönpanon puutteellisuudesta ja direktiivissä sallittujen poikkeusten laajasta hyödyntämisestä monissa jäsenvaltioissa, ja pitää lisäksi valitettavana, että ympäristötavoitteiden sisällyttäminen alakohtaisiin politiikkoihin on ollut riittämätöntä;

6.  korostaa tarvetta palauttaa veden laatu ja parantaa sitä; toteaa, että vesimuodostumien tilan parantamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltioiden hallitusten ja viranomaisten kaikki tasot osallistuvat ja tekevät yhteistyötä vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden valtavirtaistamiseksi politiikan, lainsäädännön ja vesipolitiikan puitedirektiivin toimenpiteissä; palauttaa mieliin laadun heikkenemiskiellon periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet vesimuodostumien tilan heikkenemisen estämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisesti tarvittavat toimenpiteet vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon, täytäntöönpanon valvomisen ja noudattamisen varmistamiseksi muun muassa kolmansien vesienhoitosuunnitelmien avulla, jotka jäsenvaltioiden on määrä hyväksyä vuonna 2021; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita ja alueviranomaisia varmistamaan, että seuraavat vesienhoitosuunnitelmat hyväksytään ajoissa noudattaen julkisia kuulemisia koskevia vaatimuksia; kehottaa komissiota lisäämään rahoituksen saatavuutta ja antamaan jäsenvaltioille tarvittavaa tukea vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanossa;

7.  kiinnittää huomiota OECD:n tutkimukseen, jossa arvioidaan, että EU:n vesialalla on tarpeen käyttää vielä 253 miljardia euroa ennen vuotta 2030, jotta voidaan ylläpitää tai saavuttaa asiaankuuluvan vesilainsäädännön täysimääräinen noudattaminen(29); kehottaa komissiota, neuvostoa, jäsenvaltioita ja tarvittaessa alueviranomaisia yksilöimään ja turvaamaan tarvittavat varat ja rahoitusvälineet sellaisia infrastruktuureja varten, jotka eivät vahingoita ympäristöä tai vaikuta kielteisesti kansanterveyteen, mutta myös tunnistamaan huonosti toimivat infrastruktuurit, jotka eivät ole standardien mukaisia, ja puuttumaan uutta huolta aiheuttaviin epäpuhtauksiin ja muihin yhteiskunnallisiin haasteisiin; korostaa tarvetta tarjota taloudellista tukea kestäville innovatiivisille menetelmille ja erityisesti luontopohjaisille ratkaisuille, kuten hiilineutraaleille tai allaskäsittelyä harjoittaville vedenpuhdistamoille, kosteikkojen ja tulvatasankojen ennallistamiselle tai ojitettujen turvemaiden uudelleenkostutukselle, sekä tarvetta ottaa asianmukaisesti huomioon julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet; korostaa, että on tärkeää mukauttaa olemassa olevia vesienhoitoa ja muuta siihen liittyvää maankäyttöä, kuten maataloutta, koskevia rahoitusvirtoja, myös tukia, pois perinteisistä suunnittelutoimenpiteistä luontopohjaisiin ratkaisuihin;

8.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, myös turvaamaan tarvittavat varat ja henkilöresurssit sekä tarvittavan asiantuntemuksen ja näin täyttämään kaikki vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimukset mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään vuonna 2027; kehottaa komissiota antamaan suosituksia jäsenvaltioille sen varmistamiseksi, että vuoden 2027 määräajassa pysytään; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita vesidirektiivien täytäntöönpanossa tarjoamalla teknistä apua ja asianmukaista koulutusta sekä jakamalla hyviä käytäntöjä ja asiantuntemusta sen varmistamiseksi, että vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteet saavutetaan, sekä edistämällä jäsenvaltioiden välisiä ammatillisia vaihto-ohjelmia; kehottaa komissiota antamaan ohjeita unionin tuomioistuimen asiassa C-461/13 antaman tuomion vaikutuksista vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota antamaan selkeitä ohjeita 4 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisten poikkeusten soveltamisesta vuoden 2027 jälkeen;

9.  kehottaa jäsenvaltioita määrittämään täytäntöönpanotoimenpiteet, joita tarvitaan vesimuodostumien hyvän tilan varmistamiseksi, ja suunnittelemaan toimenpideohjelmat parhaan saatavilla olevan näytön perusteella; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota asettamaan jäsenvaltioiden toimenpideohjelmat ja niiden arvioinnit julkisesti saataville hyvien käytäntöjen ja strategioiden jakamisen ja yleisön tiedonsaannin parantamiseksi;

10.  katsoo, että ”yksi ylittyy, kaikki ylittyvät” -periaate olisi säilytettävä ennallaan; kehottaa komissiota laatimaan täydentäviä raportointimenetelmiä (kuten ero tavoitteeseen, toteutetut toimenpiteet ja yksittäisten laatuparametrien osalta saavutettu edistys), jotka tarjoavat mahdollisuuden arvioida paremmin edistymistä kohti hyvää veden tilaa; korostaa, että on tärkeää varmistaa avoimuus ja tarjota kansalaisille kattavaa tietoa veden laadusta ja määrästä EU:ssa;

11.  pitää erittäin valitettavana, että yli puoleen Euroopan vesistöistä sovelletaan poikkeuksia rajallisin perustein; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päivittämään poikkeusten soveltamista koskevia ohjeasiakirjoja, jotta poikkeuksia sovelletaan ainoastaan täysin perustelluissa tapauksissa, jolloin tämä käytäntö ei enää estä vesipolitiikan puitedirektiivin ympäristötavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota käynnistämään ripeästi ja järjestelmällisesti rikkomusmenettelyjä, jos poikkeukset eivät ole perusteltuja;

12.  pitää valitettavana, että kustannusvastaavuuden periaatetta, jonka mukaan kaikki vedenkäyttäjät osallistuvat tehokkaasti ja oikeasuhteisesti vesipalvelujen kustannusten kattamiseen, sovelletaan edelleen vain vähän tai ei ollenkaan useissa jäsenvaltioissa, erityisesti kotitalouksien, teollisuuden ja maatalouden osalta; korostaa, että veden käyttö joissakin EU:n osissa uhkaa vesimuodostumien määrällistä tilaa ja ylittää ylläpidettävän ekologisen virtaaman tason; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueviranomaisia panemaan täytäntöön asianmukaisen veden hinnoittelupolitiikan ja soveltamaan täysimääräisesti kustannusvastaavuuden periaatetta sekä ympäristö- että resurssikustannusten osalta vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti ja soveltamaan myös saastuttaja maksaa -periaatetta; palauttaa mieliin, että kustannusvastaavuuden periaatetta voidaan soveltaa sen yhteiskunnallisiin, ympäristöllisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin sekä kyseisten alueiden maantieteellisiin ja ilmastollisiin olosuhteisiin; kehottaa komissiota valvomaan tämän periaatteen täytäntöönpanoa; korostaa kuitenkin, että oikeus veteen ja sanitaatioon on varmistettava siten, että laadukkaat vesipalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla kohtuuhintaan;

13.  kehottaa komissiota ryhtymään tiukkoihin ja nopeisiin toimiin jäsenvaltioiden rikkomusten käsittelemiseksi, jotta varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat vesipolitiikan puitedirektiiviä täysimääräisesti mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2027; kehottaa komissiota lisäksi ryhtymään tiukkoihin ja nopeisiin toimiin vireillä olevissa rikkomustapauksissa, jotka liittyvät vesilainsäädännön järjestelmälliseen rikkomiseen; kehottaa komissiota lisäämään rikkomusmenettelyihin yleisesti ja erityisesti EU:n ympäristölainsäädäntöön liittyviä resurssejaan;

14.  panee merkille, että ilmastonmuutoksella on ollut ja tulee edelleen olemaan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia makean veden lähteisiin, kun kuivuus johtaa jokien virtaaman kutistumiseen ja suurempiin saastepitoisuuksiin erityisesti suljetuilla vesialueilla, ja voimakkaat sateet lisäävät taajama-alueiden ja maatalouden valumia; palauttaa mieliin, että äärimmäisten sääilmiöiden, kuten syklonien ja myrskyjen, yleistyminen lisää makeiden vesien ja rannikkovesien suolapitoisuutta; painottaa, että lämpötilojen nousu lisää vesistressiä, mikä vaikuttaa ympäristöön, moniin suuresta vedenotosta ja -käytöstä riippuvaisiin talouden aloihin sekä ihmisten elämänlaatuun; korostaa, että vesiekosysteemien selviytymiskyky, tulvat, veden niukkuus ja niiden vaikutus elintarviketuotantoon olisi otettava asianmukaisesti huomioon tulevassa EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoprosessissa (vesienhoitosuunnitelmaprosessissa);

15.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan tiedon ja ”parhaiden käytäntöjen” jakamisessa ja helpottamisessa alueellisella ja paikallisella tasolla EU:ssa;

16.  painottaa, että joet ja kosteikot ovat uhatuimpia alueita siitä huolimatta, että niitä pidetään tärkeimpinä ekosysteemipalveluiden tarjoajina; palauttaa mieliin, että kosteikoilla sekä meren ja rannikon ekosysteemeillä on keskeinen rooli veden ja ilmaston säätelyssä ja että ne tarjoavat palveluja luonnollisten ekosysteemiensä, luonnonvarojensa sekä talouteen tai kulttuuriin liittyvän toiminnan kehittämisen kautta, sillä ne kaikki ovat riippuvaisia vesivarojen hyvästä ekologisesta tilasta; korostaa, että kosteikot ovat hiilinieluja ja että ne vakauttavat ilmastoa maailmanlaajuisesti, niillä on tärkeä rooli tulvien ja kuivuuden vaikutusten lieventämisessä, ne tarjoavat puhdasta vettä, suojelevat rannikkoja, täyttävät maanalaisia pohjavettä johtavia kerroksia, ylläpitävät laajaa geodiversiteettiä, niillä on olennainen tehtävä maaseutuympäristössä ja ne tarjoavat yhteiskunnalle virkistys- ja kulttuuripalveluja; vaatii näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla vähennetään pohjavettä johtavien kerrosten taloudellista hyötykäyttöä, suunnitellaan kaupunkien kehittämistä tulvatasankojen ulkopuolelle ja kunnioitetaan jokiin ja kosteikkoihin liittyvää biodiversiteettiä;

17.  korostaa, että veden tehokas käyttö on tärkeä osa EU:n ilmastotavoitteita, koska sen avulla voidaan säästää veden pumppaamiseen käytettävää energiaa, vähentää veden käsittelyyn käytettäviä kemikaaleja ja vähentää vesistressiä; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa putkista vuotaa suuria määriä, mikä ei ole hyväksyttävää ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden ja resurssitehokkuutta koskevien ponnistelujen kannalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio arvioi uuden juomavesidirektiivin mukaisesti vuotomääriä ja asettaa kynnysarvot, jotka käynnistävät toimet asianomaisissa jäsenvaltioissa; pitää myös myönteisenä suurten vedentoimittajien uutta velvoitetta tehdä vuotomääristä avoimia;

18.  toteaa, että kaikkialla Euroopassa juomaveden tuotantoon käytettyihin vesimuodostumiin kohdistuu uusia ja vanhoja paineita, jotka aiheuttavat vedentoimittajille lisääntynyttä puhdistustarvetta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan tinkimättä täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivin 7 artiklan 3 kohdan ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisten käyttöön tarkoitetun veden ottamiseen tarkoitettujen vesimuodostumien pilaantumisen pysäyttämiseksi;

19.  panee tyytyväisenä merkille näytön siitä, että direktiivit ovat johtaneet EU:n vesien kemiallisen saastumisen vähenemiseen; katsoo kuitenkin, että kemikaalien alalla on kiireellinen tarve parannuksille; toteaa, että komissio on havainnut jäsenvaltioiden välillä odottamattomia eroja lähinnä siinä, miten prioriteettiaineiden luetteloa päivitetään ja miten seosten yhteisvaikutukset otetaan huomioon; toteaa lisäksi, että tällä hetkellä prioriteettiaineita koskevaan direktiiviin sisältyy hyvin vähän juomavesijärjestelmiin liittyviä aineita; toteaa, että luokitus-, arviointi- ja raportointimenetelmiä koskevissa lähestymistavoissa on huomattavia eroja, mikä tekee EU:n laajuiset vertailut ja analyysit haasteellisiksi;

20.  kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet hyvän kemiallisen tilan saavuttamiseksi ja toteuttamaan päättäväisiä EU:n laajuisia toimia, jos jäsenvaltiot eivät täytä ympäristönlaatunormeja prioriteettiaineille, jotka kuuluvat EU:n lainsäädännön soveltamisalaan; korostaa, että juomaveden tuotantoon liittyvät aineet, kuten per- ja polyfluoroalkyylit (PFAS) ja asiaankuuluvat lääkeaineet, olisi lisättävä prioriteettiaineiden luetteloon; katsoo, että uusia huolta aiheuttavia ja seosten myrkyllisyyttä aiheuttavia epäpuhtauksia voidaan ja pitäisi käsitellä vesipolitiikan puitedirektiivin ja sen erityisten tytärdirektiivien puitteissa; kehottaa komissiota päivittämään prioriteettiaineita koskevan direktiivin ja pohjavesidirektiivin liitteitä ja lisäämään niihin merkityksellisiä aineita, jotta mahdollistetaan vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttaminen ja voidaan suojella juomavesivaroja paremmin; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan vesilainsäädännön täytäntöönpanon kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian ja biodiversiteettistrategian kanssa, jotta makean veden vesimuodostumia ja niiden ekosysteemejä suojellaan asianmukaisesti, asettamaan aikataulun PFAS-aineiden kaikkien muiden kuin keskeisten käyttötarkoitusten lopettamiselle ja edistämään turvallisten ja ei-pysyvien vaihtoehtojen kehittämistä PFAS-aineiden kaikille käyttötarkoituksille; kehottaa komissiota rahoittamaan sellaisten strategioiden tutkimusta ja kehittämistä, joilla puututaan hitaasti hajoaviin, biokertyviin ja myrkyllisiin kaikkialla läsnä oleviin aineisiin, jotta voidaan parantaa vesimuodostumien laatua ja vähentää eläinten ja ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä; suosittelee, että kemiallisten seosten ja cocktail-vaikutusten parannettuja seurantamenetelmiä ja raportointia varten laaditaan uudet ohjeet; kehottaa käyttämään tarkkailulistaa laajemmin mahdollisten veden epäpuhtauksien seuraamiseksi ja niiden vesiympäristölle aiheuttaman riskin määrittämiseksi; kehottaa komissiota nopeuttamaan työtään kemiallisten seosten arviointi- ja hallintamenetelmien kehittämiseksi ja täydentämään työtään ottamalla käyttöön seoksen arviointikertoimen;

21.  toteaa, että mikromuovien arvioidaan pysyneen makeassa vedessä vuosisatojen ajan ja että nykyiset vedenpuhdistamot eivät suodata näitä hiukkasia kokonaan; panee siksi tyytyväisenä merkille päätöksen kehittää mikromuovien seurantamenetelmä ja seurantalista tarkistetussa juomavesidirektiivissä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään lähteiden valvontatoimenpiteitä myrkyttömän ympäristön ja kiertotalouden aikaansaamiseksi; korostaa, että päästöjen vähentäminen niiden lähteellä lieventäisi ekosysteemeihin kohdistuvaa painetta ja vähentäisi vedenkäsittelykustannuksia; kehottaa lisäämään unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla määrätietoisia toimia, joilla torjutaan uutta huolta aiheuttavia epäpuhtauksia, kuten PFAS-aineita, mikromuoveja, hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja ja lääkeaineita, holistisen lähestymistavan avulla, joka alkaa lähdetoimenpiteiden valvonnasta ja sisältää viimeisenä vaihtoehtona täydentävät jälkikäsittelyratkaisut; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan täysimääräisesti elinkaariajattelua epäpuhtauksiin ja panemaan samalla täytäntöön saastuttaja maksaa -periaatteen muun muassa laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien kaltaisilla innovatiivisilla välineillä käsittelyratkaisujen rahoittamiseksi;

22.  painottaa, että on tärkeää tehostaa toimia, joilla puututaan sekä makeiden että suolaisten vesien rehevöitymiseen, joka johtuu mistä tahansa lähteistä, kuten maataloudesta ja käsittelemättömästä tai epäasiallisesti käsitellystä jätevedestä, peräisin olevasta typestä ja fosforista; muistuttaa, että rehevöityminen heikentää vesistöjen ympäristön tilaa ja tekee niistä alttiimpia haitallisille vieraslajeille; kehottaa kaikkia viljelijöitä käyttämään maatilojen kestävää ravinnehuoltoa koskevaa välinettä, joka helpottaa parempaa hallintaa ja vähentää ravinteiden vuotamista pohja- ja pintavesiin; pyytää jäsenvaltioita määrittämään asianmukaisesti nitraattisaasteille alttiit alueet ja panemaan tinkimättä täytäntöön nitraattidirektiivin puitteissa hyväksytyt toimenpiteet ja valvomaan niiden täytäntöönpanoa;

23.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi puututtava täysimääräisesti nykyiseen biodiversiteettikriisiin vesipolitiikan täytäntöönpanossa siten, että vesiekosysteemien stressitekijät minimoidaan ja huononevat ekosysteemit ennallistetaan; korostaa uuden vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian merkitystä; muistuttaa, että vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanossa olisi varmistettava täydellinen johdonmukaisuus uuden biodiversiteettistrategian, luontodirektiivien ja muun ympäristölainsäädännön kanssa;

24.  suhtautuu myönteisesti komission biodiversiteettistrategiassaan vuodeksi 2030 antamaan sitoumukseen palauttaa EU:ssa 25 000 kilometriä jokia vapaasti virtaavaan tilaan poistamalla esteitä ja ennallistamalla tulvatasanteita sekä laatia EU:n laajuiset menetelmät ja säännökset ekosysteemien tilan kartoittamiseksi ja arvioimiseksi ja niiden hyvän kunnon varmistamiseksi; toteaa, että Euroopassa on tällä hetkellä 21 000 vesivoimalaa ja että vesivoima ja pienet vesivoimalat tuottavat suurimman osan uusiutuvasta energiasta EU:ssa; panee merkille vähävaikutuksisen vesivoiman kehityksen; huomauttaa, että patojen rakentaminen voi vaikuttaa kielteisesti elinympäristöihin ja aiheuttaa suurta painetta pintaveteen; muistuttaa, että vesipolitiikan puitedirektiivissä asetetaan tiukat kriteerit hydrologis-morfologisten olojen suojelulle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tullaan arvioimaan perusteellisesti patoamisen aiheuttamien muutosten vaikutuksia veden laatuun, määrään ja ekosysteemeihin ja että vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteita noudatetaan kaikissa nykyisissä ja mahdollisissa uusissa vesivoimahankkeissa; kehottaa siksi komissiota kuulemaan kiireellisesti kaikkia asiaankuuluvia pääosastoja, myös energian pääosastoa, arvioidessaan vesivoimaloiden ympäristövaikutuksia ja ottamaan huomioon niiden suositukset;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet näiden pintavesipaineiden minimoimiseksi, jotta voidaan palauttaa jokien luonnolliset toiminnot ja suojella ekosysteemejä; kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään rakentamasta vesivoimaloita ja välttämään muita sellaisia rakennushankkeita, jotka johtaisivat merkittäviin hydrologis-morfologisiin paineisiin vedelle suojelualueilla; katsoo, että EU:n tukia ja julkista rahoitusta olisi muilla kuin suojelualueilla myönnettävä vain uusille vesivoimaloille, joiden kokonaishyödyt ovat selvästi suuremmat kuin kielteiset kokonaisvaikutukset;

26.  on tyytyväinen siihen, että jätevesidirektiivin(30) täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevan kymmenennen kaksivuotiskertomuksen mukaan yhdyskuntajätevesien keruu ja käsittely on parantunut EU:ssa viime vuosikymmenen aikana, ja siihen, että jätevesidirektiivi on vähentänyt saastekuormitusta ja siten osaltaan parantanut veden laatua; pitää kuitenkin valitettavana, että jätevesidirektiivin täysimääräistä noudattamista ei ole vielä saavutettu, koska jotkin jäsenvaltiot ovat edelleen hyvin kaukana tavoitteistaan; tukee komission näkemystä, jonka mukaan on tehtävä enemmän olemassa olevan pilaantumisen, lisääntyvien epäpuhtauksien, energiankäytön ja lietteen hallinnan sekä hallintokysymysten ratkaisemiseksi; pitää lisäksi valitettavana, että jätevesidirektiivin arvioinnissa ei analysoida sen tehokkuutta siltä osin kuin on kyse teollisuuden jätevesien johtamisesta keräysjärjestelmiin ja yhdyskuntajätevesien käsittelylaitoksiin;

27.  kehottaa komissiota ottamaan edellä mainitun huomioon jätevesidirektiivin tarkistuksessa; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita direktiivin täytäntöönpanossa mahdollistamalla kestävän vesirahoituksen ja kannustamalla innovatiivisten jätevesiteknologioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon; kehottaa komissiota tutkimaan huolellisesti, miten yhdyskuntajätevesien puhdistamoiden suunnittelua, rakentamista ja laajentamista koskevat jätevesidirektiivin vaatimukset kaikissa teknisen kehityksen vaiheissa ovat vuorovaikutuksessa vesipolitiikan puitedirektiivin huonontumista koskevan velvoitteen kanssa, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kahden säädöksen ja yhdyskuntajätevesien käsittelyn välillä ja säilytetään samalla kaikki kannustimet toteuttaa asianmukaisia teknisiä käsittelytoimenpiteitä; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittaessa lainsäädäntötoimia; korostaa, että toimenpiteet, joilla pyritään ennen kaikkea korjaamaan ongelma sen lähteellä, ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan puuttua uusiin huolta herättäviin epäpuhtauksiin; korostaa, että jätevesidirektiivin tulevassa tarkistuksessa olisi otettava huomioon myös nämä uudet haasteet, joita tällaiset saasteet aiheuttavat;

28.  huomauttaa, että jätevesidirektiivissä ja vesipuitedirektiivissä ei puututa riittävästi ilmastonmuutokseen liittyviin ongelmiin, kuten myrskytulviin, taajama-alueilta valuviin vesiin ja tulviin taajamissa, eikä niissä puututa riittävästi käsitellyn jäteveden vaikutuksiin vastaanottavassa vesimuodostumassa; katsoo, että EU:n, sen jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten olisi valvottava paremmin lisääntyvien myrskytulvien ja taajama-alueelta valuvien vesien vaikutuksia, koska tämä saastuttaa merkittävästi pinta- ja pohjavesimuodostumia;

29.  korostaa, että vesivoimaloiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka ottaa huomioon muun muassa yhteiskunnalliset hyödyt päästöttömän sähkön tuottamiseksi ja energiahuollon turvaamiseksi vesivoiman ja pumppuvesivaraston avulla sekä pintavesiin ja elinympäristöihin kohdistuvat haittavaikutukset; korostaa tässä yhteydessä vesivoimaloiden tuottaman sähkön mahdollisesti merkittävää vaikutusta EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden sekä Pariisin sopimuksen mukaisten EU:n sitoumusten saavuttamiseen, mutta katsoo, että tähän ei pitäisi päästä pintavesien ja elinympäristöjen suojelun kustannuksella; toteaa, että on olemassa keinoja ja tekniikoita, joilla voidaan vähentää ympäristöön ja vesieläimiin kohdistuvia vaikutuksia; huomauttaa, että olemassa olevien jokivoimaloiden tehokkuutta voidaan lisätä huomattavasti;

30.  toteaa, että siirtymisen maanteiden tavarakuljetuksista sisävesikuljetuksiin olisi oltava täysin johdonmukaista vesipolitiikan puitedirektiivin heikkenemiskiellon periaatteen sekä muun ympäristölainsäädännön, kuten lintu- ja luontotyyppidirektiivin kanssa, ja samalla olisi tuettava kestäviä vaihtoehtoisia polttoaineita ja sisävesiliikenteessä käytettävää teknologiaa, kuten alusten kytkemistä sähköverkkoon satamassa, jotta voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja välttää vesistöjen ekologisen ja kemiallisen tilan heikkeneminen ja ilmanlaadun huonontuminen sekä vesiekosysteemeihin kohdistuva stressi, suojella luonnon monimuotoisuutta ja pyrkiä saavuttamaan saasteeton ympäristö;

31.  panee merkille suuren energiankulutuksen vesialalla; kehottaa komissiota harkitsemaan energiatehokkaita toimenpiteitä ja mahdollisuutta käyttää käsiteltyä jätevettä ”paikan päällä” uusiutuvan energian lähteenä; kehottaa komissiota edistämään energiatehokkaita parannuksia jätevedenpuhdistamoissa, jotta voidaan tunnistaa ja hyödyntää alan energiansäästömahdollisuudet; huomauttaa, että komission yhdyskuntajätevesidirektiivin arvioinnin mukaan mahdolliset energiansäästöt ovat 5 500–13 000 gigawattituntia vuodessa;

32.  toteaa, että kokonaisvedenotto Euroopassa on vähentynyt yli 20 prosenttia viimeisten 15 vuoden aikana; toteaa kuitenkin, että kahdeksassa maassa, joiden osuus Euroopan väestöstä on 46 prosenttia, voidaan katsoa olevan vesistressiä(31), ja että vesistressimaiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja että noin neljännes EU:n luonnonympäristöstä peräisin olevasta vedestä käytetään maataloustarkoituksiin(32); panee merkille veden uudelleenkäytön potentiaalin vesivarojen kiertotalouden luomisessa ja vesimuodostumien ja pohjaveden suoran vedenoton vähentämisessä; suhtautuu myönteisesti sopimukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksia koskevasta uudesta asetuksesta, jolla helpotetaan käsitellyn yhdyskuntajäteveden käyttöä maatalouden keinokastelussa; tukee kasteluinfrastruktuurien jatkuvaa nykyaikaistamista innovoinnin ja uusien teknologioiden avulla;

33.  korostaa, että on tärkeää löytää synergioita tulvariskien arviointien sekä unionin pelastuspalvelumekanismin katastrofien ehkäisy- ja valmiussuunnittelun välillä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja tarvittaessa alueellisia viranomaisia kehittämään kuivuuden hallintastrategioita erityisesti juomaveden saannin ja elintarviketuotannon varmistamiseksi osana vesienhoitosuunnitelmia ja tulvariskien hallintasuunnitelmia sekä digitalisoitujen kasvillisuuden tilaa koskevien seuranta-, valvonta- ja varhaisvaroitusjärjestelmien ja niiden kuivuuteen reagoinnin integroimiseksi, jotta voidaan tukea tehokkaita ja tietoon perustuvia suojelu-, reagointi- ja viestintätoimia koskevia päätöksiä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tulvatasanteiden ja kosteikkojen ennallistamisen sekä pohjavesimuodostumien suojelun keskeiselle sijalle edellä mainituissa suunnitelmissa, koska hyvässä kunnossa olevat vesimuodostumat ja ekosysteemit ovat olennaisen tärkeitä sekä kuivuuden että tulvien kielteisten vaikutusten vähentämiseksi;

34.  toteaa, että yksi ala, jolla sidosryhmät pitivät vesipolitiikan puitedirektiiviä tehottomana, on kuivuuden vaikutusten hallinta(33); kehottaa jäsenvaltioita panostamaan enemmän ilmastonmuutoksen torjuntaan ja uusiin (liialliseen) vedenottoon liittyviin ongelmiin, joita saattaa esiintyä vesialueilla, joilla ei ole historiallisia vedenottoa koskevia haasteita(34); toteaa, että kokonaisvaltainen lähestymistapa vesihuoltoon ja ilmastonmuutokseen voisi tehostaa reagointia ja vähentää äärimmäisten tapahtumien vaikutuksia; kehottaa sisällyttämään ilmastonmuutokseen liittyvät näkökohdat täysimääräisesti direktiivin täytäntöönpanoon ja korostaa myös luontopohjaisten ratkaisujen potentiaalia; toistaa, että olisi varmistettava riittävät julkiset menot vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteita ja vaadittuja mukautuksia varten;

35.  ehdottaa, että kuivuuteen ja veden niukkuuteen puututaan asettamalla vedenotto juomaveden tuotantoa varten etusijalle muihin käyttötarkoituksiin nähden, jotta varmistetaan vettä koskevan ihmisoikeuden toteutuminen, ja pannaan täytäntöön ratkaisut sadeveden ja tulvavesien keräämiseksi myöhempää käyttöä varten, mukaan lukien muun muassa sadeveden talteenottohankkeet rakennusten ja infrastruktuurien suunnittelussa, maanalaiset varastointialtaat, vedenjakelun kaksoisjärjestelmät asuntoihin ja hankkeet käytöstä poistettujen louhosten uudelleenkäyttöä varten silloin, kun se katsotaan sopivaksi; kannustaa tutkimusta ja investointeja kuivuuden ja veden niukkuuden torjumista edistäviin toimenpiteisiin;

36.  korostaa, että yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP), juomavesidirektiiviä(35), nitraattidirektiiviä, kasvinsuojeluaineita koskevaa asetusta(36) ja REACH-asetusta on yhdenmukaistettava vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa kun otetaan huomioon, että vesiensuojelutoimenpiteitä ja veden tehokasta käyttöä on tarpeen lisätä maataloudessa; korostaa tarvetta lisätä huomattavasti ympäristö- ja ilmastonmuutostoimien rahoitusta YMP:n molemmissa pilareissa sekä lisätä kohdennettujen ekologisten toimenpiteiden rahoitusta YMP:n tarkistuksen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa kestävä vesihuolto ja parantaa maaperän laatua; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään YMP:n strategiasuunnitelmiinsa lannoitteiden käytön vähentämisen ja torjunta-aineiden käytön ja riskien vähentämisen ja panemaan ne täytäntöön sekä sisällyttämään ehdollisuusjärjestelmiinsä vesiin liittyviä tekijöitä; kehottaa komissiota asettamaan makean veden saastumisen ja liiallisen vedenoton ensisijaisiksi aiheiksi YMP‑suosituksissa jäsenvaltioille; kehottaa lopuksi komissiota varmistamaan, että vesipolitiikan puitedirektiivi pannaan täytäntöön myös koheesiopolitiikan keinoin (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus(37), Euroopan aluekehitysrahasto/koheesiorahasto(38)) ja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen toimintapoliittisen tavoitteen 2 mukaisesti;

37.  pitää myönteisenä tavoitteita vähentää torjunta-aineiden käyttöä ja riskejä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja vähentää lannoitteista aiheutuvaa ravinnehävikkiä, kuten pellolta pöytään - ja biodiversiteettistrategioissa on vahvistettu, päätöstä tarkistaa torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa direktiiviä ja sisällyttää ravinnehuollon parantaminen YMP:n uusien strategiasuunnitelmien ja molempien strategioiden tavoitteisiin; kehottaa saattamaan edellä mainitut tavoitteet ja päämäärät sekä tulevan päästöttömän toimintasuunnitelman osaksi lainsäädäntöä; korostaa, että on kiireellisesti vähennettävä torjunta-aineiden vaikutusta juomavesivaroihin puuttumalla täysimääräisesti niiden suojeluun tehoaineiden (uudelleen-) hyväksynnässä ja myönnettäessä (uusittaessa) torjunta-aineiden lupia;

38.  kehottaa komissiota parantamaan standardien yhdenmukaistamista ja vähentämään jäsenvaltioiden laajaa kynnysarvojen vaihtelua pohjavesidirektiivissä;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään veden ja biodiversiteettiä koskevien politiikkojen välistä synergiaa ottamalla käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä pienten vesimuodostumien ja pohjavesiekosysteemien suojelun parantamiseksi vesienhoidon yhteydessä, mukaan lukien raportointivaatimuksissa, ohjauksessa ja hankkeissa;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan tulvadirektiivin paremmin luontopohjaisia ratkaisuja priorisoivien toimintalinjojen kanssa ja mukauttamaan rahoitusvirtoja vastaavasti; korostaa vaikutusalueiden yhdennetyn ja kokonaisvaltaisen hallinnoinnin merkitystä;

41.  ottaa huomioon, että 97,3 prosenttia maapallon vesivaroista tulee valtameristä ja että pohjavedet, sisävedet, vaihettumisvyöhykkeen vedet, rannikkovedet ja merivesi ovat yhteydessä toisiinsa veden kiertokulun ja maa- ja merialueiden välisten yhteyksien kautta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vesipolitiikan puitedirektiiviä ja meristrategiapuitedirektiiviä koskevan yhtenäisen lähestymistavan;

42.  kehottaa lisäämään toimia riittävällä rahoituksella kalojen vaeltamisen parantamiseksi kaikkialla EU:ssa; kehottaa sisällyttämään jokien yhteydet soveltuvin osin EU:n vihreän luokitusjärjestelmän yhteydessä kehitettyihin teknisiin seulontakriteereihin ja harkitsemaan energia- ja liikennehankkeisiin liittyvien hankkeiden luokittelua kestäviksi vain, kun ne sisältävät luonnollisia kalastusväyliä;

43.  toteaa, että vesivarojen ja meriluonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu kuuluu yhteen EU:n kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmän kuudesta ympäristötavoitteesta; kannustaa siksi käyttämään sitä julkisten ja yksityisten investointien parissa luovimiseen vesimuodostumien suojelun varmistamiseksi;

44.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään seuraavan vedenkäytön suunnittelukierroksen yhteydessä kaikki välttämättömät toimet, jotka helpottavat vesiekosysteemien säilyttämistä ja ennallistamista, edistävät luontopohjaisia ratkaisuja, osallistavat rahoitussektorin kestävien investointien edistämisen avulla ja vauhdittavat ympäristön kannalta kestävään kasvuun liittyvää koulutusta ja taitojen parantamista;

45.  kehottaa komissiota auttamaan ja tukemaan jäsenvaltioita vesipolitiikan puitedirektiivin vesimuodostumien rajatylittävässä koordinoinnissa; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle vesipolitiikan puitedirektiivin toimenpiteet ja jätevesidirektiivin täytäntöönpanon rajat ylittävillä alueilla ja parantamaan yhteistyötä kansainvälisillä vesialueilla;

46.  kehottaa komissiota virtaviivaistamaan ja parantamaan veden laadun seurantajärjestelmiä ja keräämään tietoja muun muassa vaarallisten aineiden, kuten radioaktiivisten jäämien ja torjunta-ainejäämien ja metaboliittien, biosidien, lääkeainejäämien, huolestuttavien kemikaalien - kuten PFAS-aineiden - ja mikromuovien sekä muiden huolta herättävien epäpuhtauksien pääasiallisista lähteistä EU:n vesistöissä, ja hyödyntämään viimeisimpiä ja kaikkein tehokkaimpia käytettävissä olevia tekniikoita; kehottaa komissiota hyväksymään yhdenmukaiset standardit seurantaverkostointia ja tietojen raportointia varten; kehottaa komissiota helpottamaan saasteettomuutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan ei-invasiivisten seurantamenetelmien ja biologisten indikaattorien käyttöä, jotta minimoidaan ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten altistuminen ilman, maaperän ja veden epäpuhtauksille; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kattavia seurantaverkostojaan, kun ne raportoivat tietoja komissiolle;

47.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja veden toimittajia valtavirtaistamaan digitalisaatiota ja tehostamaan hallinnointi- ja mittaustietojen käyttöä näyttöön perustuvassa päätöksenteossa sekä sääntely- että kulutustasolla; kehottaa ottamaan käyttöön digitaalista vesiteknologiaa, jotta veden laatua, vuotoja, käyttöä ja resursseja voidaan seurata ja niistä raportoida etäältä;

48.  panee merkille digitalisaation ja tekoälyn potentiaalin vesimuodostumien hallinnoinnin ja seurannan parantamisessa, parempien tietojen luomisessa ja päätöksenteon tukemista tukevan näytön analysoinnissa, kun otetaan huomioon, että ne voisivat edistää merkittävästi sellaisten pienten vedenlaadun muutosten nopeaa tunnistamista, jotka voivat olla uhka vesimuodostumille, parhaiden käytäntöjen arviointia ja kustannustehokkaimpien toimenpiteiden tunnistamista;

49.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan oikeudellisia puitteita, joilla vältetään tilanteet, joissa vesimuodostumia hallinnoiville yksiköille annetaan rahoitusta toimista, jotka heikentävät niiden kemiallista ja ekologista tilaa; kehottaa jäsenvaltioita erottamaan selkeästi toisistaan vesimuodostumien tilan hallinnasta vastaavat ja tilan arvioinnista vastaavat yksiköt;

50.  korostaa tarvetta yhdenmukaistaa vesitietoja ja luoda jäsenvaltioille pakolliset raportointistandardit tietojen avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan WISE-järjestelmän (Water Information System for Europe) parantamista ja sen kehittämistä käyttäjäystävälliseksi tiedotusvälineeksi kaikille EU:ssa, jotta saadaan tietoa vesivarojen määrästä, laadusta ja saatavuudesta, sekä vertailemaan vesimuodostumien hoitoa;

51.  toteaa, että toimivuusraportin mukaan sekä tiedon saatavuudessa ja laadussa että yksityiskohtaisuudessa on parantamisen varaa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota korjaamaan tämän ja antamaan EU:n asukkaille selkeää, kattavaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa; kehottaa lisäksi lisäämään avoimuutta ja näin ollen parantamaan merkittävästi julkista kuulemista, yleistä tietoisuutta ja koulutusta vedestä sekä veden, ekosysteemien, sanitaation, terveyden, elintarviketurvallisuuden, elintarviketurvan ja katastrofien ehkäisyn välisistä yhteyksistä, edistämään talouden toimijoiden, vedentoimittajien, suuren yleisön, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välistä vuoropuhelua ja varmistamaan oikeussuojan saatavuuden sekä ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevan direktiivin että vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla;

52.  pitää myönteisenä, että EU vastasi osittain Right2Water -kansalaisaloitteeseen laatimalla uudelleen juomavesidirektiivin, jotta siihen lisätään veden saatavuutta ja sen laadun läpinäkyvyyttä koskeva uusi artikla terveyden ja ympäristön parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivin ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta varmistetaan kaikkien vedensaanti ja vastataan täysin Right2Water -kansalaisaloitteeseen;

53.  kehottaa jäsenvaltioita ja veden toimittajia käyttämään järjestelmällisesti covid-19:n testausta jätevedessä varhaisvaroitusjärjestelmänä pandemian torjunnan tukemiseksi;

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (2) EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40. (3) EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19. (4) EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27. (5) EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1. (6) EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84. (7) EUVL L 177, 5.6.2020, s. 32. (8) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. (9) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1. (10) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17. (11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078. (12) 20. toukokuuta 2020 annettu komission tiedonanto ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380). (13) 20. toukokuuta 2020 annettu komission tiedonanto ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381). (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20. marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”, (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171). (15) Sisältyy YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antamaan päätöslauselmaan 70/1 ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”. (16) EUVL C 324, 1.10.2020, s. 28. (17) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 94. (18) https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Agri-environmental_indicator_-_gross_nitrogen_balance (19) 4. joulukuuta 2019 laadittu Euroopan ympäristökeskuksen raportti ”The European environment – state and outlook 2020: knowledge for transition to a sustainable Europe”. (20) 10. joulukuuta 2019 laadittu komission tiivistelmä vesipolitiikan puitedirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastuksesta. (21) https://www.eea.europa.eu/publications/92-9167-025-1/page003.html (22) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tausta-asiakirja, kesäkuu 2018, ”Desertification in the EU”. (23) Komission maaliskuussa 2020 julkaistu tutkimus energian varastoinnista – Osallistuminen sähkön toimitusvarmuuteen Euroopassa, s. 20. (24) https://ec.europa.eu/info/news/implementation-report-water-framework-directive-and-floods-directive-questions-and-answers-2019-feb-26_en (25) https://www.right2water.eu/documents (26) Maailman terveysjärjestö ja YK:n lastenrahaston julkaisu ”Progress on drinking water, sanitation and hygiene: 2017 update and SDG baselines”. Geneve, 2017, s. 3. (27) Komission 19. maaliskuuta 2014 antama tiedonanto eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Vesi on perusoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke!” (COM(2014)0177). (28) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 99. (29) http://www.oecd.org/environment/financing-water-supply-sanitation-and-flood-protection-6893cdac-en.htm (30) Komission kymmenes kertomus 10. syyskuuta 2020 täytäntöönpanon tilasta ja täytäntöönpano-ohjelmista (COM(2020)0492). (31) https://www.eea.europa.eu/archived/archived-content-water-topic/water-resources/water-abstraction (32) https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Archive:Agri-environmental_indicator_-_water_abstraction (33) Vesipolitiikan puitedirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastus, s. 66. (34) Vesipolitiikan puitedirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastus, s. 199. (35) Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32). (36) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1). (37) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta, EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (38) Komission 29. toukokuuta 2018 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta (COM(2018)0372).