Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10 ja 19 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan i alakohdan, 157 ja 236 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston työjärjestyksen 2 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 annetun komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (syrjinnän vastainen direktiivi) (COM(2008)0426),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(1),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) (COM(2012)0614),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus), joka tuli voimaan 1. elokuuta 2014,

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta (COM(2016)0109),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi(2),

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman sukupuolten palkkaerosta(3),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa(4),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman rasisminvastaisista mielenosoituksista George Floydin kuoleman johdosta(5),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2020 julkaistun Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuoden 2020 tasa-arvoindeksin,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 julkaistun EIGEn raportin sukupuolten välisestä epätasa-arvosta hoitotyössä ja palkkauksessa EU:ssa,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Sukupuolitasa-arvoiset taloudet EU:ssa: tuleva kehitys”,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten palkkaerojen kaventamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 2, 3, 9 ja 15,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 sovitut YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 5 ja 8,

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva kolmas EU:n toimintasuunnitelma (GAP III) – Kunnianhimoinen ohjelma sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisissa toimissa” (JOIN(2020)0017),

–  ottaa huomioon 12. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025” (COM(2020)0698),

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025” (COM(2020)0565),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskeva EU:n strategiakehys” (COM(2020)0620),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista ja keskeisistä tavoitteista; ottaa huomioon, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus ja sitä olisi kunnioitettava kaikilta osin;

B.  ottaa huomioon, että SEUT:n 8 artiklassa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate, jonka mukaan unionin olisi pyrittävä kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa,

C.  ottaa huomioon, että sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaan syrjintään liittyy usein syrjintää, joka perustuu muihin seikkoihin, kuten rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen, ja että tämä aiheuttaa kaksinkertaista ja moninkertaista syrjintää; katsoo, että horisontaalinen ja intersektionaalinen näkökulma sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:n politiikoissa on olennaisen tärkeää, jotta sukupuolten tasa-arvo ja yleinen tasa-arvo voidaan saavuttaa;

D.  katsoo, että horisontaalinen ja intersektionaalinen näkökulma on olennaisen tärkeä kaikessa sukupuolten tasa-arvoa koskevassa politiikassa, jotta tällaiset monikertaiset syrjintäriskit voidaan tunnistaa ja niihin voidaan puuttua; ottaa huomioon, että EU:n toimissa ei ole tähän mennessä noudatettu intersektionaalista lähestymistapaa vaan on keskitytty pääasiassa syrjinnän yksilölliseen ulottuvuuteen, jolloin ei puututa syrjinnän institutionaalisiin, rakenteellisiin ja historiallisiin ulottuvuuksiin; katsoo, että intersektionaalisen analyysin soveltaminen antaa mahdollisuuden ymmärtää rakenteellisia esteitä ja tarjoaa myös näyttöä, jonka avulla voidaan luoda vertailuarvoja ja määrittää reitti kohti strategisia ja vaikuttavia toimintapolitiikkoja järjestelmällisen syrjinnän, syrjäytymisen ja sukupuolten eriarvoisuuden torjumiseksi;

E.  toteaa, että EIGEn vuoden 2020 tasa-arvoindeksin mukaan mikään EU:n jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut kokonaan naisten ja miesten tasa-arvoa; ottaa huomioon, että EU:n edistyminen sukupuolten tasa-arvon alalla on edelleen hidasta, sillä indeksiluku paranee keskimäärin yhdellä pisteellä joka toinen vuosi; toteaa, että tällä tahdilla sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen kestää EU:ssa yli 60 vuotta;

F.  katsoo, että sukupuoleen perustuva väkivalta kaikissa muodoissaan on syrjintää ja ihmisoikeusloukkaus ja se on juurtunut sukupuolten epätasa-arvoon, jota se pitää yllä ja vahvistaa; toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta on yksi suurimmista esteistä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle; ottaa huomioon, että perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan joka kolmas nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa yli 15-vuotiaana, 55 prosenttia naisista on kärsinyt yhdestä tai useammasta seksuaalisen häirinnän muodosta ja keskimäärin kahden ja puolen päivän välein kuolee yksi nainen perheväkivallan seurauksena; toteaa, että väkivallaton elämä on tasa-arvon ennakkoedellytys; toteaa, että EU:ssa tehdään vuosittain noin 3 500 perheväkivaltaan liittyvää naismurhaa(6); ottaa huomioon, että vertailukelpoisten sukupuolen mukaan eriteltyjen ja sukupuolen huomioon ottavien tietojen saatavuus on keskeisen tärkeää, jotta saadaan käsitys sukupuoleen perustuvan väkivallan koko laajuudesta ja voidaan tuoda esiin sukupuolten välinen eriarvoisuus sekä kehittää kohdennettuja toimintapolitiikkoja; ottaa huomioon, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen eri osa-aloilla ei edelleenkään ole saatavilla sukupuolen mukaan eriteltyjä ja sukupuolen huomioon ottavia tietoja;

G.  ottaa huomioon, että komission tuoreimpien lukujen mukaan sukupuolten palkkaero tuntipalkoissa on EU:ssa 16 prosenttia, vaikka se vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero kasvaa 40 prosenttiin, kun työllisyysaste ja yleinen työmarkkinoille osallistuminen otetaan huomioon; ottaa huomioon, että tilanne on vieläkin huonompi, kun naiset jäävät eläkkeelle, sillä heidän eläkkeensä ovat noin 37 prosenttia pienemmät kuin miesten, mikä johtuu muun muassa sukupuolten palkkaeroista; ottaa huomioon, että EU:n työllisyysaste, joka vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, oli vuonna 2018 edelleen korkeampi miesten (79 prosenttia) kuin naisten (67,4 prosenttia) osalta; ottaa huomioon, että EU:ssa 20–64-vuotiaista työssäkäyvistä naisista 31,3 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2018, kun miesten vastaava osuus oli 8,7 prosenttia; toteaa, että naiset ovat yliedustettuina epävirallisessa taloudessa, vastentahtoisessa osa-aikatyössä sekä epävarmoissa ja matalapalkkaisissa työpaikoissa;

H.  toteaa, että palkatonta hoiva- ja kotitaloustyötä tekevät useimmiten naiset, mikä vaikuttaa työllistymiseen ja urakehitykseen ja on osasyy sukupuolieroihin työllisyydessä ja sukupuolten välisiin palkka- ja eläke-eroihin; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan omaishoitajien, joista suurin osa on naisia (75 prosenttia), maahanmuuttajanaiset mukaan luettuina, osuus hoitoalalla tarjotuista palveluista on 80 prosenttia;

I.  ottaa huomioon, että naiset ovat siksi edelleen aliedustettuja ja eri syrjinnän muotojen uhreja työmarkkinoilla, ja toteaa, että tavoitteena on tarjota heille samat mahdollisuudet työelämässä kuin miehille näiden erojen pienentämiseksi;

J.  ottaa huomioon, että vahvasta sosiaalisesta Euroopasta oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi 14. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon (COM(2020)0014) mukaan lastenhoito- ja pitkäaikaishoitopalvelujen parantaminen on yksi tapa varmistaa, että hoitovelvollisuudet jaetaan tasapuolisemmin naisten ja miesten kesken, mikä helpottaisi naisten osallistumista työmarkkinoille tasavertaisesti miesten kanssa;

K.  toteaa, että monilla aloilla on edelleen sukupuolten välisiä eroja ja rakenteellisia esteitä, jotka rajoittavat naisten ja miesten mahdollisuuksia hoitaa muita kuin perinteisiä roolejaan ja naisten mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti perusoikeuttaan tasa-arvoon työpaikalla, työssä ja palkkauksessa;

L.  ottaa huomioon, että naiset ovat aliedustettuina päätöksentekotehtävissä, myös talouden alalla, ja että sukupuolten tasapuoliseen edustukseen vaaleilla valituissa elimissä on edelleen pitkä matka; toteaa, että EIGEn mukaan alle kolmannes kaikista parlamentin jäsenistä EU:ssa on naisia; katsoo, että useimmilla päätöksentekoelimillä ei ole asiantuntemusta tasa-arvokysymysten alalla;

M.  katsoo, että stereotyyppiset näkemykset sukupuolirooleista lisäävät sukupuolten eriarvoisuutta ja auttavat ylläpitämään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa; katsoo, että on koko yhteiskunnan edun mukaista torjua sukupuolten eriarvoisuutta ja että miesten osallistuminen toimiin sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi on keskeisen tärkeää;

N.  ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon ja -oikeuksien saatavuus on keskeisessä asemassa sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen kannalta; toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien epääminen on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto; ottaa huomioon, että parlamentti on käsitellyt seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia hiljan hyväksymässään EU:n terveysohjelmassa (EU4Health) varmistaakseen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien turvallisen tarjonnan edellyttämien tavaroiden oikea-aikaisen saatavuuden;

O.  toteaa, että EU:ssa on saavutettu edistystä, mutta parantamisen varaa on edelleen, sillä sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat kokeneet vakavia takaiskuja, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien alalla; katsoo, että tätä taantumista on torjuttava ja että sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia on suojeltava korkeimmalla poliittisella tasolla;

P.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian vaikutukset ovat kohdistuneet suhteettomasti naisiin ja tyttöihin, mikä johtuu vallitsevasta eriarvoisuudesta, joka muun muassa on johtanut sukupuoleen perustuvan väkivallan eksponentiaalisen lisääntymiseen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle pudonneiden naisten määrän lisääntymiseen; toteaa, että on olennaisen tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma järjestelmällisesti covid-19-kriisin vastatoimien kaikkiin vaiheisiin;

Q.  ottaa huomioon, että koska naiset työskentelevät yhteiskunnan epävarmimmilla työpaikoilla, he ovat joutuneet kärsimään covid-19-pandemian aikana eniten osittaisesta työttömyydestä, työpaikkansa menettämisen riskistä ja lastenhoidon puutteesta johtuvasta etätyön tekemisen välttämättömyydestä; toteaa, että viidesosa naisista oli EU:ssa jo köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa(7); ottaa huomioon, että yksinhuoltajaperheiden vanhemmista 85 prosenttia on naisia ja että he ovat muitakin suuremmassa vaarassa joutua epävarmaan elämäntilanteeseen ja köyhtyä entisestään; ottaa huomioon, että 500 miljoonan ihmisen odotetaan(8) ajautuvan köyhyyteen lähikuukausina ja että heistä suurin osa on naisia; toteaa, että köyhyydellä ja sosiaalisella syrjäytymisellä on rakenteellisia syitä, jotka on poistettava ja joiden kehityssuunta on käännettävä erityisesti työllisyyttä, asumista, liikkuvuutta ja julkisten palvelujen saatavuutta koskevilla toimintapolitiikoilla;

R.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on korostanut EU:n yhdentymisen ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja vuoropuhelun vahvistamisen, ratkaisujen vaihtamisen sekä EU:n tason toimien ja koordinoitujen torjuntatoimien toteuttamisen tärkeyttä, myös sukupuolten tasa-arvon alalla;

S.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on ensimmäistä kertaa horisontaalinen painopiste vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä parlamentin ja neuvoston välisen sopimuksen mukaisesti, ja katsoo, että siihen olisi liitettävä kustakin lainsäädäntö- ja toimintapoliittisesta ehdotuksesta tehtävä vaikutustenarviointi sekä ohjelmien seuranta ja arviointi sukupuolinäkökulmasta, sukupuolten tasa-arvoon osoitettujen varojen jäljittäminen mukaan luettuna; katsoo, että sukupuolitietoisen budjetoinnin täytäntöönpanoa elpymis- ja palautumistukivälineen ja EU:n tärkeimpien rahoitusohjelmien yhteydessä olisi seurattava myös korkeimmalla poliittisella tasolla; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutuminen ovat talouden elpymisen ja osallistavan kestävän kehityksen edellytyksiä;

T.  toteaa, että vaikka Istanbulin yleissopimuksen hyväksymisestä on kulunut kahdeksan vuotta, kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet sitä eikä myöskään EU; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimus on tärkein tämänhetkinen kansainvälinen väline sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

U.  toteaa, että parlamentti on useassa päätöslauselmassa, kuten 28. marraskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi, kehottanut neuvostoa ottamaan käyttöön SEUT:n 83 artiklan 1 kohdassa vahvistetun siirtymälausekkeen sukupuoleen perustuvan väkivallan sisällyttämiseksi vakavien rajat ylittävien rikosten luetteloon; ottaa huomioon, että parlamentti on useaan otteeseen kehottanut antamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan direktiivin;

V.  ottaa huomioon, että seitsemän vuotta sen jälkeen, kun komissio esitti ehdotuksensa direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) ja parlamentti vahvisti ehdotusta koskevan ensimmäisen käsittelyn kantansa, asiassa ei ole edelleenkään päästy sopimukseen ja ehdotuksen käsittely ei ole sittemmin edistynyt neuvostossa;

W.  ottaa huomioon, että kaksitoista vuotta sen jälkeen, kun komissio antoi ehdotuksensa neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, siitä ei ole edelleenkään päästy sopimukseen ja ehdotuksen käsittely ei ole sittemmin edistynyt neuvostossa;

X.  toteaa, että 10. joulukuuta 2019 antamissaan päätelmissä ”Sukupuolitasa-arvoiset taloudet EU:ssa: tuleva kehitys” neuvosto korosti, että ”entiset haasteet ovat yhä jäljellä ja uusia on syntymässä. Sukupuolten tasa-arvolle asetettuja tavoitteita ei ole kaikilta osin saavutettu.”, ja kehotti komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa ”edistämällä aktiivisesti korkean tason vuoropuhelua sukupuolten tasa-arvosta EU:n tasolla ja korkeimmalla poliittisella tasolla”;

Y.  ottaa huomioon, että korkean tason poliittinen vuoropuhelu ja vuoropuhelu EU:n tasolla on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää jäsenvaltioiden välisiä eroja ja edistää Euroopan yhdentymistä useimmilla politiikan aloilla; katsoo, että korkeimmalla poliittisella tasolla käyty jäsennelty vuoropuhelu on olennaisen tärkeää naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon suojelemiseksi ja edistämiseksi hyväksymällä sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa unionin lainsäädäntöä;

Z.  toteaa, että neuvosto on keskeisessä asemassa EU:n toisena lainsäätäjänä; katsoo, että neuvoston kokoonpanot on suunniteltava vastaamaan nykyisiin poliittisiin haasteisiin ja painopisteisiin; katsoo, että erityisen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän neuvoston kokoonpanon puuttuminen lisää sukupuolisokean lainsäädännön hyväksymisen riskiä;

AA.  ottaa huomioon, että nykyinen komissio sitoutunut voimakkaasti sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, mikä on käynyt ilmi komission puheenjohtajan poliittisissa suuntaviivoissa ja komission niiden antamisen jälkeen toteuttamissa toimissa;

AB.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset käsitellään tällä hetkellä työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa, jossa kaikkia käsiteltäviä näkökohtia ei oteta asianmukaisesti huomioon;

AC.  toteaa, että parlamentti on jo kehottanut perustamaan uuden, sukupuolten tasa-arvosta vastaavien ministerien ja valtiosihteerien neuvoston kokoonpanon;

AD.  ottaa huomioon, että useat unionin neuvoston puheenjohtajavaltiot ovat pyrkineet järjestämään sukupuolten tasa-arvosta vastaavien ministerien ja valtiosihteerien epävirallisia kokouksia ja sisällyttämään sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ohjelmien asialistoihin; katsoo, että tämä käytäntö on vakiinnutettava luomalla erityinen pysyvä foorumi;

AE.  katsoo, että yhtenäinen toiminta on olennaisen tärkeää, jotta naisten oikeuksia voidaan lähentää ja yhdenmukaistaa Euroopassa korkeampien tasojen mukaan vahvan jäsenvaltioiden välisen sopimuksen avulla jakamalla ja panemalla täytäntöön kunnianhimoisinta EU:ssa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja toteuttamalla parhaita käytäntöjä;

AF.  ottaa huomioon, että komissiossa on yksinomaan tasa-arvosta vastaava jäsen ja että parlamentilla on naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä valiokunta, mutta neuvostolla ei ole erityistä sukupuolten tasa-arvosta vastaavaa kokoonpanoa eikä tasa-arvosta vastaavilla ministereillä ja valtiosihteereillä ole omaa virallista keskustelufoorumia;

AG.  toteaa, että Eurooppa-neuvostolla on oikeus vahvistaa määräenemmistöllä luettelo neuvoston kokoonpanoista (tai muuttaa sitä), lukuun ottamatta yleisten asioiden neuvostoa ja ulkoasiainneuvostoa;

1.  pitää valitettavana, että sukupuolten tasa-arvosta vastaavilla ministereillä ja valtiosihteereillä ei ole erityistä institutionaalista foorumia sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden edustajat voivat kokoontua säännöllisesti, keskustella, antaa säädöksiä, tehdä poliittisia päätöksiä ja vaihtaa parhaita käytäntöjä; korostaa, että kokoamalla yhteen sukupuolten tasa-arvosta vastaavat ministerit ja valtiosihteerit saadaan aikaan paremmin kohdennettu ja tehokkaampi yhteistyöfoorumi, jolla varmistetaan sukupuolten tasa-arvon aikaisempaa tiiviimpi sisällyttäminen EU:n strategioihin ja poliittisiin prosesseihin, johdonmukainen lähestymistapa ja kaikkien asiaan liittyvien toimintapolitiikkojen koordinointi;

2.  korostaa, että on tärkeää koota sukupuolten tasa-arvosta vastaavat ministerit ja valtiosihteerit yhteen erityiseen viralliseen foorumiin, jotta voidaan toteuttaa yhteisiä ja konkreettisia toimenpiteitä ja antaa säädöksiä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alan haasteisiin vastaamiseksi ja varmistaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevista kysymyksistä keskustellaan korkeimmalla poliittisella tasolla, ja ottaa huomioon ne erityiset syrjinnän muodot, joista rodullistetut naiset, etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset, ikääntyneet naiset, vammaiset naiset, romaninaiset, lbti-naiset, pakolais- ja maahanmuuttajanaiset sekä sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevat naiset kärsivät;

3.  korostaa sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän neuvoston kokoonpanon perustamiseen liittyvän poliittisen signaalin merkitystä; vakuuttaa, että erityisellä sukupuolten tasa-arvoa käsittelevällä neuvoston kokoonpanolla, jossa sukupuolten tasa-arvosta vastaavat ministerit ja valtiosihteerit voivat tavata ja keskustella säännöllisesti, vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista unionin lainsäädännössä, jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä, parhaiden käytäntöjen ja tehokkaimman lainsäädännön vaihtoa ja valmiuksia löytää yhteisiä ratkaisuja EU:n laajuisiin ongelmiin sekä autetaan kaventamaan jäsenvaltioiden välisiä eroja ja yhdenmukaistamaan naisten oikeuksien suojelua ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa intersektionaalisen lähestymistavan avulla;

4.  korostaa, että erityinen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä neuvoston kokoonpano olisi keskeinen tekijä pyrkimyksissä laukaista sukupuolten tasa-arvoon liittyviä tärkeimpiä asiakokonaisuuksia eli Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia ja julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä annettavan direktiivin (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) sekä uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettavan neuvoston direktiivin (syrjinnän vastainen direktiivi) hyväksymistä koskevien neuvottelujen pattitilanne, ja edistää muita sukupuolikysymyksiä, jotka olisi ratkaistava lähivuosina, kuten sukupuoleen perustuvan väkivallan lisääminen vakavien rajat ylittävien rikosten luetteloon ja tulevan, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevan direktiivin hyväksyminen;

5.  kehottaa neuvostoa ja Eurooppa-neuvostoa perustamaan sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän neuvoston kokoonpanon, jotta helpotetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kaikissa EU:n politiikoissa ja lainsäädäntötoimissa;

6.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa muuttamaan SEUT:n 236 artiklan ja neuvoston työjärjestyksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määräenemmistöllä tekemällään päätöksellä niiden kokoonpanojen luetteloa, joissa neuvosto kokoontuu;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0080. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0025. (4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0286. (5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0173. (6) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/BRIE/2018/630296/EPRS_BRI(2018)630296_EN.pdf (7) Eurostat, 2018. (8) Lähteinä kansalaisjärjestöt (Oxfam) ja YK.