Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2020 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sähköisistä kuljetustiedoista (05142/1/2020 – C9-0103/2020 – 2018/0140(COD))

P9_TA(2020)0177 A9-0119/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05142/1/2020 – C9‑0103/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0279),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 ja 40 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0119/2020),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 265. (2) Hyväksytyt tekstit, 12.3.2019, P8_TA(2019)0139.

Euroopan parlamentin päätös 8. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta nimittää Helga Berger tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C9-0129/2020 – 2020/0802(NLE))

P9_TA(2020)0178 A9-0126/2020

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9‑0129/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 129 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0126/2020),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 25. kesäkuuta 2020 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Helga Berger tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

Euroopan parlamentin päätös 8. heinäkuuta 2020 Euroopan pankkiviranomaisen toimitusjohtajan nimitysehdotuksesta (C9-0080/2020 – 2020/0905(NLE))

P9_TA(2020)0179 A9-0132/2020

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvoston 5. maaliskuuta 2020 tekemän ehdotuksen (C9-0080/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010(1) 51 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta nimettäessä ehdokkaita talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin EU-tehtäviin(2),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman talous- ja rahaliiton instituutioista ja elimistä: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen(3),

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2020 tekemänsä päätöksen Euroopan pankkiviranomaisen toimitusjohtajan nimitysehdotuksesta(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 131 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0132/2020),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan pankkiviranomaisen edellinen toimitusjohtaja erosi tehtävästään 31. tammikuuta 2020 alkaen;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvosto ehdotti 5. maaliskuuta 2020 avoimen valintamenettelyn jälkeen François-Louis Michaudin nimittämistä toimitusjohtajaksi viiden vuoden toimikaudeksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 51 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 29. kesäkuuta 2020 François-Louis Michaudin kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy François-Louis Michaudin nimityksen Euroopan pankkiviranomaisen toimitusjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan pankkiviranomaiselle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0211. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0017. (4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0023.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta siltä osin kuin kyseessä ovat nuorisotyöllisyysaloitteen erityismäärärahoja varten tarkoitetut määrärahat (COM(2020)0206 – C9-0145/2020 – 2020/0086(COD))

P9_TA(2020)0180 A9-0111/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0206),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 177 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0145/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. kesäkuuta 2020 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 17. kesäkuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeet,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0111/2020),

A.  katsoo, että asian kiireellisyyden vuoksi on perusteltua toimittaa äänestys ennen kuin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan mukainen kahdeksan viikon määräaika on päättynyt;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. heinäkuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta siltä osin kuin kyseessä ovat nuorisotyöllisyysaloitteen erityismäärärahoja varten tarkoitetut määrärahat

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2020/1041.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2017/2454 muuttamisesta soveltamispäivien osalta covid-19-kriisin puhkeamisen vuoksi (COM(2020)0201 – C9-0136/2020 – 2020/0084(CNS))

P9_TA(2020)0181 A9-0123/2020

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2020)0201),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0136/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0123/2020),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on muutettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi) (4 a)  Vaikka covid-19:n leviäminen aiheuttaa todellisia vaikeuksia kansallisille viranomaisille, sitä ei pitäisi käyttää tekosyynä yhteisesti sovittujen sääntöjen täytäntöönpanon viivyttämiselle edelleen. Ennen kyseistä leviämistä jotkin jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet, että uuden järjestelmän täytäntöönpanossa ilmenisi viivytyksiä. Covid-19:n leviämiseen liittyvien välittömien vaikeuksien voittamisen lisäksi hallitusten olisi tehtävä kaikkensa uuden järjestelmän panemiseksi täytäntöön. Niiden jäsenvaltioiden, joiden hankaluudet saattavat viivyttää sääntöjen täysimääräistä täytäntöönpanoa, olisi käytettävä komission tarjoamaa teknistä apua, jotta voidaan varmistaa sähköistä kaupankäyntiä koskevan paketin asianmukainen ja täysimääräinen täytäntöönpano. Sähköistä kaupankäyntiä koskevan paketin tavoitteet, jotka koskevat eurooppalaisten pk-yritysten yleisen kilpailukyvyn helpottamista, unionin myyjiin kohdistuvan hallinnollisen paineen keventämistä ja sen varmistamista, että verkkoalustat edistävät oikeudenmukaisempaa arvonlisäveron kantojärjestelmää samalla kun torjutaan veropetoksia, ovat keskeisiä tekijöitä kaikille yrityksille tasapuolisten toimintaedellytysten kannalta, mikä on erityisen tärkeää covid-19:n jälkeisen elpymisen yhteydessä. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 5 kappale (5)  Kun otetaan huomioon jäsenvaltioille covid-19-kriisin ratkaisemisesta syntyvät haasteet ja se, että uudet säännökset perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on päivitettävä tietotekniset järjestelmänsä voidakseen soveltaa asetuksen (EU) 2017/2454 säännöksiä ja siten varmistaa muutetuissa järjestelmissä tapahtuva tietojen ja maksujen kerääminen ja toimittaminen, mainitun asetuksen soveltamispäiviä on tarpeen lykätä kuudella kuukaudella. Kuuden kuukauden lykkäys on asianmukaista, koska viivytys olisi pidettävä mahdollisimman lyhyenä, jotta jäsenvaltioille aiheutuvien budjettitappioiden lisääntyminen voitaisiin minimoida. (5)  Kun otetaan huomioon jäsenvaltioille covid-19:n leviämisen seurauksena syntyvät uudet haasteet ja se, että uudet säännökset perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on päivitettävä tietotekniset järjestelmänsä voidakseen soveltaa asetuksen (EU) 2017/2454 säännöksiä ja siten varmistaa muutetuissa järjestelmissä tapahtuva tietojen ja maksujen kerääminen ja toimittaminen, mainitun asetuksen soveltamispäiviä saattaa olla tarpeen lykätä kolmella kuukaudella. Lykkääminen ei ole toivottavaa, koska se johtaa tulojen menetykseen ja kasvattaa alv-vajetta samalla kun se pitkittää epäreilua kilpailua unionin ulkopuolisten ja unionin myyjien välillä. Kolmen kuukauden lykkäys voisi kuitenkin olla asianmukaista, koska se sopii yhteen useimmissa jäsenvaltioissa sovellettujen sulkutoimien kanssa. Pidempi lykkäys lisäisi alv-petosten riskiä aikana, jolloin julkista taloutta olisi täydennettävä pandemian ja sen taloudellisten ja sosiaalisten seurausten torjumiseksi. Pidempi kuuden kuukauden viivytys voisi aiheuttaa jäsenvaltioille 2,5–3,5 miljardin euron tulonmenetykset. Covid‑19:n leviämisen aiheuttaman kriisin vuoksi on äärimmäisen tärkeää välttää tulojen lisämenetyksiä. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta Asetus (EU) 2017/2454 1 artikla – 7 kohta – a alakohta – otsikko – 2 jakso Säännökset, joita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen 30 päivään kesäkuuta 2021 saakka Säännökset, joita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen 31 päivään maaliskuuta 2021 saakka Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta – i alakohta Asetus (EU) 2017/2454 1 artikla – 7 alakohta – b alakohta – otsikko – 3 jakso 1 päivästä heinäkuuta 2021 sovellettavat säännökset 1 päivästä huhtikuuta 2021 sovellettavat säännökset Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) 2017/2454 2 artikla – 2 kohta Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2021. Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2021.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2020 vanhempien Japanissa tekemistä kansainvälisistä ja maan sisäisistä lapsikaappauksista, joiden kohteena olevilla lapsilla on EU:n kansalaisuus (2020/2621(RSP))

P9_TA(2020)0182 B9-0205/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista 20. marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 1980 Haagissa tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen kansainvälisestä lapsikaappauksesta (jäljempänä ”vuoden 1980 Haagin yleissopimus”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan, 3 artiklan 5 kohdan sekä 3 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon periaatteet, joita korostetaan sen 28. huhtikuuta 2016 antamassa päätöslauselmassa lapsen edun turvaamisesta EU:ssa Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella(1),

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksien edistämistä ja suojaamista koskevat EU:n suuntaviivat vuodelta 2017,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin lasten oikeuksia koskevien asioiden koordinaattorin roolin ja toimet, jotka koskevat sellaisia vanhempien tekemiä lapsikaappauksia sekä huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevia riitoja Japanissa, joihin liittyvillä lapsilla on EU:n kansalaisuus,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan kokouksessa 19.–20. helmikuuta 2020 käydyt keskustelut,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 227 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta käsitteli kokouksessaan 19. helmikuuta 2020 vetoomuksia nro 0594/2019, 0841/2019, 0842/2019 ja 0843/2019, jotka koskivat vanhempien tekemiä lapsikaappauksia ja tapaamisoikeutta sellaisten pariskuntien osalta, joilla on eri kansalaisuus ja joista toinen on EU:n ja toinen Japanin kansalainen;

B.  ottaa huomioon, että näissä vetoomuksissa tuotiin esiin huoli siitä, että Japani on pannut huonosti täytäntöön tuomioistuinten päätöksiä lasten palauttamisesta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaisissa menettelyissä, sekä siitä, että keinoja panna tapaamisoikeus täytäntöön ei ole, mikä estää EU:n vanhempia ylläpitämästä mielekkäitä suhteita Japanissa asuviin lapsiinsa;

C.  katsoo, että sellaisten vanhempien tekemiä lapsikaappauksia koskevien ratkaisemattomien tapausten suuri määrä, joissa toinen vanhemmista on EU:n ja toinen Japanin kansalainen, on hälyttävä;

D.  ottaa huomioon, että Japanin lainsäädännön mukaan ei ole mahdollista saada jaettua huoltajuutta tai yhteishuoltajuutta; ottaa huomioon, että eri lähteistä on käynyt ilmi, että lapsikaappaus on vakava lapsen kaltoinkohtelun muoto;

E.  ottaa huomioon, että lapsesta erossa olevien vanhempien tapaamisoikeudet ovat Japanissa erittäin rajalliset tai olemattomat;

F.  ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen sopimuspuolia;

G.  ottaa huomioon, että Japani liittyi vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen vuonna 2014 ja on ollut lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen sopimuspuoli vuodesta 1994;

H.  ottaa huomioon, että lapsilla, jotka ovat EU:n kansalaisia ja asuvat Japanissa, on oltava oikeus heidän hyvinvointinsa kannalta tarpeelliseen suojeluun ja huolenpitoon; ottaa huomioon, että lasten on saatava ilmaista vapaasti mielipiteensä; ottaa huomioon, että lapsen mielipide on hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti otettava huomioon häntä koskevissa asioissa;

I.  ottaa huomioon, että vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta ja kehityksestä; ottaa huomioon, että sopimuspuolet ovat velvollisia pyrkimään parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsensa kasvatuksesta ja kehityksestä;

J.  katsoo, että kaikissa Japanissa asuvia lapsia, jotka ovat EU:n kansalaisia koskevissa toimissa on otettava huomioon ensisijaisesti lapsen etu;

K.  katsoo, että Japanissa jokaisella lapsella, joka on EU:n kansalainen, on oltava oikeus ylläpitää henkilökohtaista suhdetta ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, jollei se ole lapsen edun vastaista;

L.  ottaa huomioon, että sopimuspuolet ovat velvollisia varmistamaan, ettei lasta eroteta vanhemmistaan näiden tahdon vastaisesti, paitsi silloin kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, sovellettavien lakien ja menettelyjen mukaisesti toteavat erottamisen olevan tarpeen lapsen edun turvaamiseksi; toteaa, että tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta;

M.  ottaa huomioon, että sopimuspuolet ovat velvollisia kunnioittamaan toisesta tai molemmista vanhemmista erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos tämä on lapsen edun vastaista;

N.  toteaa, että lapsen oikea-aikaisen palauttamisen varmistamiseksi kaikkien vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolten on sitouduttava ottamaan käyttöön kansallisia toimenpiteitä ja lainsäädäntöä, jotka ovat yhteensopivia niiden sopimuksesta johtuvien velvoitteiden ja tehtävien kanssa;

O.  toteaa, että lapsella, jonka vanhemmat asuvat eri valtioissa, on oltava oikeus ylläpitää säännöllisesti henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa;

P.  ottaa huomioon, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Italian pääministeri Giuseppe Conte ja Saksan liittokansleri Angela Merkel puhuivat Japanin pääministerin Shinzo Aben kanssa ranskalaisten, italialaisten ja saksalaisten vanhempien puolesta ja että eurooppalaiset Japanin-suurlähettiläät lähettivät Japanin oikeusministerille yhteisen kirjeen vanhempien tekemistä lapsikaappauksista;

Q.  ottaa huomioon, että vanhemmat, joiden lapsen toinen vanhempi on kaapannut, panivat elokuussa 2019 vireille virallisen valituksen YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

R.  ottaa huomioon, että parlamentin lasten oikeuksia koskevien asioiden koordinaattori on avustanut yksittäisiä vanhempia ja nostanut vuodesta 2018 lähtien esiin erityisiä kysymyksiä, jotka liittyvät vanhempien tekemiin lapsikaappauksiin ja huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskeviin riita-asioihin, joissa on osallisina EU:n kansalaisia, Japanin viranomaisten kanssa, muun muassa Japanin oikeusministerin kanssa lokakuussa 2018 ja Japanin EU-suurlähettilään kanssa toukokuussa 2019;

S.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta lähetti 6. maaliskuuta 2020 ja parlamentin lasten oikeuksia koskevien asioiden koordinaattori 5. helmikuuta 2020 komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Josep Borrellille kirjeen, jossa pyydettiin sisällyttämään seuraavan EU:n ja Japanin välisen strategisen kumppanuussopimuksen osana järjestettävän yhteisen kokouksen esityslistalle vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaiset Japanin kansainväliset velvoitteet;

T.  ottaa huomioon, että 31. tammikuuta 2020 pidetyssä EU:n ja Japanin strategisen kumppanuussopimuksen mukaisen sekakomitean toisessa kokouksessa EU kehotti Japania parantamaan kansallista oikeudellista kehystä ja sen tehokasta täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa oikeudellisten päätösten ja Japanin kansainvälisten sitoumusten, kuten lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen, noudattaminen; toteaa, että EU korosti myös tarvetta varmistaa lapsen etu ja kunnioittaa vanhemmille myönnettyjä tapaamisoikeuksia;

U.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta lähetti 19.–20. helmikuuta 2020 pidetyn kokouksensa jälkeen Japanin edustustolle Euroopan unionissa kirjeen, jossa se kehotti Japanin viranomaisia noudattamaan lasten oikeuksia ja kansainvälisten lapsikaappausten yksityisoikeudellisia näkökohtia koskevaa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

1.  pitää huolestuttavana niiden lasten tilannetta, jotka ovat joutuneet vanhempien Japanissa tekemän lapsikaappauksen uhriksi, sekä sitä, että asiaa koskevia lakeja ja oikeudellisia päätöksiä ei panna kaikkialla täytäntöön; muistuttaa, että Japanissa olevien lasten, jotka ovat EU:n kansalaisia, on voitava nauttia oikeuksiensa turvaamista koskevien kansainvälisten sopimusten mukaista suojelua;

2.  panee huolestuneena merkille, että EU:n strateginen kumppani Japani ei näytä noudattavan kansainvälisiä sääntöjä lapsikaappaustapauksissa; muistuttaa, että maan oikeudellista kehystä olisi parannettava siten, että esimerkiksi Japanin ja muiden asianomaisten maiden tuomioistuinten lapsen palauttamisesta vuonna 1980 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaisissa menettelyissä antamat päätökset pannaan tehokkaasti täytäntöön Japanissa;

3.  huomauttaa, että lapsia koskevat ihmisoikeusperiaatteet ovat riippuvaisia Japanin hallituksen kansallisista toimista; korostaa, että tarvitaan useita lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä, jotta voidaan turvata muun muassa lapsen oikeus kumpaankin vanhempaansa; kehottaa Japanin viranomaisia panemaan tehokkaasti täytäntöön tuomioistuinten päätökset, jotka koskevat tapaamisoikeuksia, jotka on myönnetty lapsesta erossa olevalle vanhemmalle, jotta hän voi säilyttää mielekkään yhteyden Japanissa asuvaan lapseensa; korostaa, että näitä päätöksiä tehtäessä on aina otettava huomioon lapsen etu;

4.  korostaa, että lapsikaappaustapaukset on käsiteltävä nopeasti, koska ajan kulumisella voi olla pitkäaikaisia kielteisiä seurauksia lapselle sekä lapsen ja lapsesta erossa olevan vanhemman tulevalle suhteelle;

5.  huomauttaa, että vanhempien tekemät lapsikaappaukset voivat haitata lapsen hyvinvointia ja johtaa pitkäaikaisiin haitallisiin vaikutuksiin; korostaa, että lapsikaappaukset aiheuttavat psyykkisiä terveysongelmia sekä lapselle että lapsesta erossa olevalle vanhemmalle;

6.  korostaa, että yksi vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen päätavoitteista on suojella lapsia vanhempien tekemien lapsikaappausten haitallisilta vaikutuksilta ottamalla käyttöön menettelyjä, joilla varmistetaan lapsen nopea palauttaminen siihen valtioon, jossa hänen tavanomainen asuinpaikkansa oli välittömästi ennen kuin hän tuli kaapatuksi;

7.  on tyytyväinen parlamentin lasten oikeuksia koskevien asioiden koordinaattorin antamaan tukeen ja hänen osallistumiseensa tämän tilanteen ratkaisemiseen ja pyytää häntä jatkamaan yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kanssa vetoomusten esittäjien esille ottamissa tapauksissa;

8.  katsoo, että kaikkien lastensuojelujärjestelmien yhteydessä olisi otettava käyttöön valtioiden välisiä ja rajatylittäviä mekanismeja, joissa otetaan huomioon rajatylittävien konfliktien erityispiirteet;

9.  ehdottaa, että yhteistyössä Haagin konferenssin kanssa perustetaan kansalaisystävällinen eurooppalainen tiedotustukifoorumi antamaan tukea vanhemmille rajatylittävissä perheoikeudellisissa riita-asioissa (esimerkiksi täydentämällä Euroopan oikeusportaalia tiedoilla, jotka koskevat vanhempien unionin ulkopuolisiin maihin tekemiä lapsikaappauksia ja muita lasten oikeuksia);

10.  suosittaa, että jäsenvaltiot asettavat kansalaisten saataville unionin ulkopuolisia maita koskevaa luotettavaa tietoa perheoikeudesta ja lasten oikeuksista ja myös varoituksia vaikeuksista, joita he saattavat kohdata Japanin kaltaisissa maissa avioeron tai asumuseron yhteydessä;

11.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen ottaa asia esille kaikilla mahdollisilla foorumeilla, myös EU:n ja Japanin strategisen kumppanuussopimuksen sekakomiteassa;

12.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sisällyttämään tämän kysymyksen seuraavan EU:n ja Japanin välisen strategisen kumppanuussopimuksen osana järjestettävän kokouksen esityslistalle; kehottaa Japanin viranomaisia soveltamaan maan rikos- ja siviililakia;

13.  muistuttaa, että vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaan Japanin viranomaiset ovat velvollisia varmistamaan, että keskushallinnon viranomaiset täyttävät yleissopimuksen 6 ja 7 artiklan mukaiset velvoitteensa, joihin kuuluu lapsesta erossa olevan vanhemman avustaminen, jotta tämä voi pitää yhteyttä lapseensa;

14.  muistuttaa, että Japanin viranomaiset ovat velvollisia noudattamaan konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräyksiä, jotta jäsenvaltioiden edustajat voivat hoitaa konsulitehtävänsä, erityisesti tapauksissa, joissa lasten edun ja heidän vanhempiensa (eli EU:n kansalaisten) oikeuksien turvaaminen on vaakalaudalla;

15.  korostaa, että vanhempien tapaamisoikeuden rajoittaminen tai epääminen kokonaan on vastoin lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 9 artiklaa;

16.  pyytää komissiota ja neuvostoa korostamaan lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen sopimuspuolten velvoitteita ja erityisesti lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on vastoin lapsen etua;

17.  kehottaa tässä yhteydessä Japanin viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä suosituksia tarvittavien muutosten tekemiseksi maan oikeusjärjestelmään ja ottamaan käyttöön mahdollisuuden jaettuun huoltajuuteen tai yhteishuoltajuuteen vanhempien suhteen purkautumisen jälkeen, jotta ne voivat saattaa kansallisen lainsäädännön Japanin kansainvälisten sitoumusten mukaiseksi ja varmistaa, että tapaamisoikeudet vastaavat lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisia velvoitteita; kehottaa Japanin viranomaisia noudattamaan lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka ne ovat ratifioineet, mukaisia sitoumuksiaan;

18.  kehottaa Japanin viranomaisia parantamaan yhteistyötä EU:n kanssa ja mahdollistamaan lapsestaan erossa oleville vanhemmille tuomioistuimen päätöksellä myönnettyjen tapaamisoikeuksien tehokkaan täytäntöönpanon;

19.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kaikkien asianosaisten kansallisen ja EU:n tason sidosryhmien esittämiin rajatylittävää sovittelua koskeviin suosituksiin;

20.  kehottaa lisäämään kansainvälistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken ja kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan panna täytäntöön kaikki lastensuojelua koskeva kansainvälinen lainsäädäntö ja erityisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimus;

21.  korostaa, että tuomion antamisen jälkeisen tilanteen asianmukainen seuranta on erittäin tärkeää myös silloin, kun kyseessä on yhteydenpito vanhempiin; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan ulkoministeriöidensä ja Japanin-suurlähetystöjensä verkkosivustojen kautta lapsikaappausten riskistä maassa ja Japanin viranomaisten toiminnasta tässä asiassa;

22.  kehottaa neuvostoa tehostamaan yhteistyötä jäsenvaltioissa perustettujen, rajatylittäviä lapsikaappauksia koskevien hälytysjärjestelmien välillä, tekemään komission kanssa yhteistyötä lapsikaappauksia koskevien hälytysjärjestelmien perustamisessa, jos niitä ei vielä ole, ja raportoimaan rajatylittäviä kaappauksia koskevien asiaankuuluvien yhteistyösopimusten tekemisestä lapsen oikeuksien edistämistä ja suojaamista koskevien komission suuntaviivojen perusteella;

23.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisiä toimia ja sisällyttämään tämän kysymyksen kaikkien Japanin kanssa pidettävien kahden- tai monenvälisten kokousten asialistalle painostaakseen Japanin viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön lastensuojelua koskevan kansainvälisen lainsäädännön mukaiset velvoitteensa;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Japanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 66, 21.2.2018, s. 2.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2020 kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksista covid-19-kriisissä (2020/2680(RSP))

P9_TA(2020)0183 B9-0204/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2, 9, 10, 19, 165, 166 ja 168 artiklan sekä 216 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, erityisesti sen 1, 3, 14, 20, 21, 26 ja 35 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (vammaisyleissopimus), erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan ja 11, 24, 25 ja 28 artiklan, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 26. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY mukaisesti(1),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, erityisesti vammaisten osallistamista koskevan periaatteen 17, yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan periaatteen 3 ja terveellistä, turvallista ja asianmukaista työympäristöä ja tietosuojaa koskevan periaatteen 10,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet, jotka EU on sitoutunut panemaan täytäntöön,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 227 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on vastaanottanut vetoomuksen nro 0470/2020, jossa tuodaan esiin huoli kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä oikeuksista covid-19-kriisissä ja kehotetaan unionia varmistamaan, että covid-19-kriisin aikana ja sen jälkeisessä tilanteessa toteutetut toimenpiteet ovat yhteensopivia sekä vammaisyleissopimuksen että Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa;

B.  ottaa huomioon, että vammaisyleissopimuksen, joka on ensimmäinen unionin ja sen 28 jäsenvaltion ratifioima kansainvälinen ihmisoikeussopimus, 11 artiklan mukaan yleissopimuksen sopimuspuolena olevien valtioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen vammaisten henkilöiden suojelun ja turvallisuuden vaaratilanteissa ja humanitaarisissa hätätilanteissa;

C.  toteaa, että hallitusten poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten suurissa terveyskriiseissä, humanitaarisissa hätätilanteissa ja luonnonkatastrofeissa, toteuttamissa toimissa olisi aina kunnioitettava jokaisen yksilön perusoikeuksia eikä niillä saa syrjiä tiettyjä ryhmiä, kuten vammaisia henkilöitä;

D.  ottaa huomioon, että kehitysvammaiset henkilöt kärsivät hyvin todennäköisesti covid-19-kriisistä, mikä johtuu ennaltaehkäisevän tiedon saantiin ja hygieniaan liittyvistä esteistä ja siitä, että he ovat riippuvaisia fyysisistä kontakteista tukihenkilöiden kanssa, he asuvat hyvin usein laitoksissa, he käyttävät lähiterveydenhuollon palveluja ja heillä on usein vammaisuuteen liittyviä muita terveysongelmia;

E.  ottaa huomioon, että kehitysvammaiset henkilöt kärsivät erityisesti tiukoista eristystoimenpiteistä;

F.  toteaa, että covid-19-kriisi ja liikkumisrajoitukset tuovat esiin kehitysvammaisten henkilöiden edelleen jatkuvan segregaation ja syrjinnän;

G.  toteaa, että saatavilla on vain vähän eriteltyjä tietoja, joiden avulla voidaan määrittää pandemian vaikutukset kehitysvammaisiin henkilöihin;

H.  ottaa huomioon raportit, joiden mukaan joissakin jäsenvaltioissa kehitysvammaisilta henkilöiltä on evätty lääketieteellinen hoito, heidät on suljettu laitoksiin, joissa he ovat sosiaalisesti eristyksissä ilman mahdollisuutta vastaanottaa perheenjäseniään tai vierailla sukulaistensa luona, ja että käyttöön on otettu syrjiviä potilasluokitteluohjeita;

I.  ottaa huomioon, että kehitysvammaisille henkilöille tarkoitetut rakenteet, kuten päivähoitokeskukset ja koulut, ovat olleet väliaikaisesti suljettuina ja että on syntynyt hätätilanteita, joissa perheiden on itse hoidettava kehitysvammaisia omaisiaan;

J.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on osoittanut, että osallistavan koulutuksen käsite ei ole vielä toteutunut; ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa kehitysvammaiset oppijat eivät ole kyenneet jatkamaan oppimistaan liikkumisrajoitusten aikana; toteaa, että perheet eivät saa riittävästi tukea kehitysvammaisten oppijoiden koulutukseen etenkään esteettömän digitaalisen ja innovatiivisen teknologian ja etäopiskelusovellusten osalta;

K.  toteaa, että teknologialla voi olla ratkaiseva merkitys korkeatasoisen tuen tarjoamisessa vammaisille henkilöille, heidän vanhemmilleen, ohjaajilleen ja hoitajilleen;

L.  toteaa, että raporttien mukaan vammaisten henkilöiden suojavarusteista on ollut suuri puute, ja tämä on koskenut erityisesti laitoksissa asuvia sekä heidän hoitajiaan ja laitosten henkilöstöä;

M.  toteaa, että vammaisyleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että sopimuspuolena olevat valtiot kuulevat tiiviisti vammaisia henkilöitä, myös vammaisia lapsia, ja ottavat heidät aktiivisesti mukaan heitä edustavien järjestöjen kautta kaikkiin heitä koskeviin päätöksentekoprosesseihin;

N.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi kuultava vammaisjärjestöjä ja otettava ne aktiivisesti mukaan reagoitaessa covid-19-pandemiaan sen varmistamiseksi, että ei hyväksytä heidän perusoikeuksiaan loukkaavia toimenpiteitä;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies on käynnistänyt komissiolle osoitetun aloitteen tietojen keräämiseksi siitä, miten covid-19-kriisi on vaikuttanut sen vammaisiin työntekijöihin, ja kohtuullisista mukautuksista, jotka on otettu käyttöön heidän tarpeidensa täyttämiseksi, sekä sen selvittämiseksi, voidaanko joitakin löydetyistä ja suunnitelluista ratkaisuista käyttää edistämään vammaisten kansalaisten vuorovaikutuksen helpottamista EU:n hallinnon kanssa;

1.  on syvästi huolissaan covid-19-kriisin suhteettomista vaikutuksista kehitysvammaisiin ja muista mielenterveysongelmista kärsiviin henkilöihin ja heidän perheisiinsä, sillä se aiheuttaa lisärasitteen heistä huolehtiville perheenjäsenille, joista monet ovat naisia; korostaa, että vammaisten henkilöiden eristyneisyys ei saisi jatkua, kun liikkumisrajoitukset puretaan, ja että heitä olisi kohdeltava ensisijaisina siinä vaiheessa;

2.  palauttaa mieliin, että liikkumisrajoitukset ovat muodostaneet vakavan ongelman paitsi kehitysvammaisille myös kaikille mielenterveyspotilaille, sillä eristyneisyys voi vain pahentaa ongelmia;

3.  katsoo, että tiukat eristystoimenpiteet vaikuttavat erityisen kielteisesti vammaisiin henkilöihin ja että viranomaisten on lisättävä joustavuutta heidän kohdallaan;

4.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen kehitysvammaisten syrjinnän terveydenhuollossa; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden hyväksymissä asiaankuuluvissa toimenpiteissä on noudatettava vammaisyleissopimusta ja varmistettava yhtäläinen ja syrjimätön pääsy terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin; korostaa, että kehitysvammaiset ja mielenterveyspotilaat ansaitsevat saman lääketieteellisen hoidon kuin kaikki muut covid-19:n saaneet henkilöt, tehohoito mukaan lukien;

5.  palauttaa mieliin, että lääketieteellisten ohjeiden on oltava syrjimättömiä ja niissä on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja olemassa olevia eettisiä ohjeita hätätilanteissa, terveyskriiseissä ja luonnonkatastrofeissa annettavasta hoidosta;

6.  palauttaa mieliin, että kehitysvammaisille henkilöille on tarjottava tukipalveluja, henkilökohtaista apua, fyysistä esteettömyyttä ja viestintää liikkumisrajoitusten aikana ottamalla käyttöön innovatiivisia menetelmiä terveydenhuollon järjestämiseen;

7.  pyytää, että kussakin jäsenvaltiossa kerätään tietoja kehitysvammaisten henkilöiden hoidosta sairaaloissa, laitoksissa ja lähiterveydenhuollon palveluissa sekä vammaisten henkilöiden kuolleisuusluvuista, jotta voidaan arvioida, saavatko vammaiset henkilöt riittävää suojelua, terveydenhoitoa ja tukea covid-19-kriisin aikana;

8.  korostaa, että eristystoimenpiteet vaikuttavat merkittävästi kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa mielenterveyteen ja että niihin liittyvät toimenpiteet olisi mukautettava kehitysvammaisten henkilöiden tarpeisiin, jotta voidaan varmistaa heidän hyvinvointinsa ja itsenäinen elämänsä;

9.  korostaa, että jokaisella on oikeus itsenäiseen elämään ja oikeus saada välittömästi, moitteettomasti ja saavutettavassa muodossa tietoa pandemiasta sekä häntä itseään että perhettään koskevista toimenpiteistä; vaatii, että kaiken kansanterveyttä koskevan viestinnän on oltava saavutettavassa muodossa vammaisille henkilöille ja sitä on tarjottava selkeällä kielellä erilaisissa perinteisissä ja digitaalisissa muodoissa sekä kansallisilla viittomakielillä;

10.  on tietoinen siitä, että covid-19-kriisi on varoittava esimerkki vammaisten tilanteeseen kiinnitettävän huomion määrästä; toteaa, että heille on tarjottava tukea vahvojen julkisten terveyspalvelujen välityksellä; kehottaa harkitsemaan niiden vahvistamista unionin tason rahoituksella silloin, kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista; korostaa asianmukaisen terveyspolitiikan merkitystä jäsenvaltioissa;

11.  korostaa, että on tärkeää poistaa kehitysvammaisten henkilöiden terveyspalvelujen ja hygieniatuotteiden saatavuudessa kohtaamat esteet ja harkita kohtuullisia mukautustoimenpiteitä kehitysvammaisten etätyön mahdollistamiseksi;

12.  korostaa, että covid-19-pandemia on paljastanut suuria puutteita yhteiskunnan useille riskiryhmille tarjoamissa tukijärjestelmissä; korostaa, että etusijalle olisi asetettava investoiminen asteittaiseen siirtymiseen kehitysvammaisten henkilöiden laitoshoidosta lähiterveydenhuollon palveluihin; korostaa, että investointirahastojen olisi tuettava yksilöllisten tukipalvelujen tarjoamista, koska monet näiden palvelujen tarjoajista ovat kärsineet suuresti pandemian aikana ja sen jälkeen ja ovat nyt vaarassa joutua lopettamaan toimintansa kokonaan;

13.  kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia keskeisten investointien ja resurssien mobilisoimiseksi, jotta voidaan taata hoito- ja tukipalvelujen jatkuvuus vammaisyleissopimuksen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden mukaisesti;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan covid-19-kriisistä saatuihin kokemuksiin perustuvat yhteiset käytännöt mahdollisia tulevia vaaratilanteita, humanitaarisia hätätilanteita ja luonnonkatastrofeja varten, mukaan lukien tarvittavien suojavarusteiden, tiedotusaineiston ja koulutuksen tarjoaminen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja sääntelyelimille siten, että otetaan aina huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja -olosuhteet;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita alusta alkaen kuulemaan vammaisia henkilöitä ja heitä edustavia järjestöjä ja ottamaan nämä mukaan hyväksyttäessä toimia, joilla vastataan tuleviin kriiseihin;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan, ovatko terveys- ja sosiaalipalvelut kestäviä ja kykeneviä mukautumaan uusiin palvelujen tarjoamisen muotoihin; kehottaa edistämään aitoa sosiaalista osallisuutta myönnettäessä unionin rahoitusta näille palveluille ja keskittymään palveluihin, jotka tarjoavat yhteisöperustaista asumista laitoshoidon sijaan; korostaa, että on tärkeää varmistaa, ettei terveydenhuollon saatavuudelle ole taloudellisia esteitä;

17.  kehottaa komissiota esittämään kattavan, kunnianhimoisen ja pitkän aikavälin vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan Euroopan vammaisstrategian, joka sisältää myös covid-19-kriisistä saadut kokemukset;

18.  korostaa tarvetta noudattaa kaikkia palvelevan suunnittelun periaatteita, ottaa huomioon digitaalisten ja innovatiivisten teknologioiden ja sovellusten tarjoamat mahdollisuudet kehitettäessä kehitysvammaisten oppijoiden saatavilla olevia resursseja sekä tarjota etäopiskelumahdollisuuksia;

19.  muistuttaa komissiota digitaaliteknologian ja -sovellusten hyödyntämättömästä potentiaalista vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän edistämisessä; kehottaa hyödyntämään näitä teknologioita ja sovelluksia paremmin mahdollisissa tulevissa vaaratilanteissa, humanitaarisissa hätätilanteissa ja luonnonkatastrofeissa; pitää tärkeänä, että verkossa on saatavilla avoimia lisenssiresursseja ja että opettajien osaamista kehitetään tieto- ja viestintätekniikan käytössä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kehitysvammaisille henkilöille psykologista tukea eristystoimenpiteiden vaikutusten lieventämiseksi;

21.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kehitysvammaisten henkilöiden oikeussuojakeinot kiinnittämällä erityistä huomiota sellaisten tapausten ennakoivaan tunnistamiseen, joissa kehitysvammaisilla henkilöillä, joilla ei ole oikeustoimikelpoisuutta, ei ole mahdollisuutta tai riittäviä mahdollisuuksia saada yhteyttä lailliseen holhoojaansa oikeuksiensa takaamiseksi;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.