Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi direktiivien (EU) 2017/2455 ja (EU) 2019/1995 muuttamisesta kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle asetetun määräajan ja soveltamispäivän osalta covid-19-kriisin puhkeamisen vuoksi (COM(2020)0198 – C9-0137/2020 – 2020/0082(CNS))

P9_TA(2020)0189 A9-0122/2020

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2020)0198),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9‑0137/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0122/2020),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3 a)  Vaikka covid-19-pandemia aiheuttaa todellisia vaikeuksia kansallisille viranomaisille, sitä ei saisi käyttää tekosyynä yhteisesti sovittujen sääntöjen täytäntöönpanon viivyttämiselle edelleen. Ennen pandemiaa jotkin jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet, että uuden järjestelmän täytäntöönpanossa ilmenisi viivytyksiä. Covid-19-pandemiaan liittyvien välittömien vaikeuksien voittamisen lisäksi hallitusten olisi tehtävä kaikkensa uuden järjestelmän panemiseksi täytäntöön. Niiden jäsenvaltioiden, joiden hankaluudet saattavat viivyttää sääntöjen täysimääräistä täytäntöönpanoa, olisi käytettävä komission tarjoamaa teknistä apua, jotta voidaan varmistaa sähköistä kaupankäyntiä koskevan paketin asianmukainen ja täysimääräinen täytäntöönpano. Sähköistä kaupankäyntiä koskevan paketin tavoitteet, jotka koskevat eurooppalaisten pk-yritysten yleisen kilpailukyvyn helpottamista, unionin myyjiin kohdistuvan hallinnollisen paineen keventämistä ja sen varmistamista, että verkkoalustat edistävät oikeudenmukaisempaa arvonlisäveron kantojärjestelmää samalla kun torjutaan veropetoksia, ovat keskeisiä tekijöitä kaikille yrityksille tasapuolisten toimintaedellytysten kannalta, mikä on erityisen tärkeää covid-19:n jälkeisen elpymisen yhteydessä. Tarkistus 2 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 4 kappale (4)  Kun otetaan huomioon jäsenvaltioille covid-19-kriisin ratkaisemisesta syntyvät haasteet ja se, että uudet säännökset perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on päivitettävä tietotekniset järjestelmänsä voidakseen soveltaa direktiivien (EU) 2017/2455 ja (EU) 2019/1995 säännöksiä ja siten varmistaa muutetuissa järjestelmissä tapahtuva tietojen ja maksujen kerääminen ja toimittaminen, mainittujen direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettua määräaikaa ja niiden soveltamispäivää on tarpeen lykätä kuudella kuukaudella. Kuuden kuukauden lykkäys on asianmukaista, koska viive olisi pidettävä mahdollisimman lyhyenä, jotta jäsenvaltioille aiheutuvien budjettitappioiden lisääntyminen voitaisiin minimoida. (4)  Kun otetaan huomioon jäsenvaltioille covid-19-pandemian seurauksena syntyvät uudet haasteet ja se, että uudet säännökset perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on päivitettävä tietotekniset järjestelmänsä voidakseen soveltaa direktiivien (EU) 2017/2455 ja (EU) 2019/1995 säännöksiä ja siten varmistaa muutetuissa järjestelmissä tapahtuva tietojen ja maksujen kerääminen ja toimittaminen, mainittujen direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettua määräaikaa ja niiden soveltamispäivää saattaa olla tarpeen lykätä kolmella kuukaudella. Lykkääminen ei ole toivottavaa, koska se johtaa tulojen menetykseen ja kasvattaa alv-vajetta samalla kun se pitkittää epäreilua kilpailua EU:n ulkopuolisten ja unionin myyjien välillä. Kolmen kuukauden lykkäys voisi kuitenkin olla asianmukaista, koska se sopii yhteen useimmissa jäsenvaltioissa sovellettujen sulkutoimien kanssa. Pidempi lykkäys lisäisi alv-petosten riskiä aikana, jolloin julkista taloutta olisi täydennettävä pandemian ja sen taloudellisten ja sosiaalisten seurausten torjumiseksi. Pidempi kuuden kuukauden viive voisi aiheuttaa jäsenvaltioille 2,5–3,5 miljardin euron tulonmenetykset. Covid‑19‑pandemian aiheuttaman kriisin vuoksi on äärimmäisen tärkeää välttää tulojen lisämenetyksiä. Tarkistus 3 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta Direktiivi (EU) 2017/2455 2 artikla – otsikko Direktiivin 2006/112/EY muutokset, jotka tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021; Direktiivin 2006/112/EY muutokset, jotka tulevat voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2021; Tarkistus 4 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta Direktiivi (EU) 2017/2455 2 artikla – 1 kohta – johdantokappale Muutetaan 1 päivästä heinäkuuta 2021 alkaen direktiivi 2006/112/EY seuraavasti: Muutetaan 1 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen direktiivi 2006/112/EY seuraavasti: Tarkistus 5 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi (EU) 2017/2455 3 artikla – 1 kohta Poistetaan direktiivin 2009/132/EY IV osasto 1 päivästä heinäkuuta 2021.”; Poistetaan direktiivin 2009/132/EY IV osasto 1 päivästä huhtikuuta 2021.”; Tarkistus 6 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – a alakohta Direktiivi (EU) 2017/2455 4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin 2 ja 3 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin 2 ja 3 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. Tarkistus 7 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – b alakohta Direktiivi (EU) 2017/2455 4 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Niiden on sovellettava tämän direktiivin 2 ja 3 artiklan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2021. Niiden on sovellettava tämän direktiivin 2 ja 3 artiklan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä 1 päivästä huhtikuuta 2021. Tarkistus 8 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 1 kohta Direktiivi (EU) 2019/1995 2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. Tarkistus 9 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 1 kohta Direktiivi (EU) 2019/1995 2 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2021.”. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä huhtikuuta 2021.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 Euroopan investointipankin rahoitustoiminnasta – vuosikertomus 2019 (2019/2126(INI))

P9_TA(2020)0190 A9-0081/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 174, 175, 177, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin (EIP) perussäännöstä,

–  ottaa huomioon EIP-ryhmän toimintasuunnitelman vuodeksi 2019, joka on julkaistu EIP:n verkkosivustolla,

–  ottaa huomioon EIP:n toimintakertomuksen 2018 ”Toteutuneita mahdollisuuksia”,

–  ottaa huomioon EIP:n tilinpäätöskertomuksen ja tilastokertomuksen vuodelta 2018,

–  ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun vuosikertomuksen 2018 EIP:n rahoitustoimista Euroopan unionissa ”EIB operations inside the European Union – Annual report 2018”,

–  ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun vuosikertomuksen 2018 EIP:n rahoitustoimista Euroopan unionin ulkopuolella ”The EIB outside the European Union – Financing with global impact – Annual report 2018”,

–  ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun EIP:n kertomuksen Euroopan investointineuvontakeskuksen toiminnasta ”Annual Report 2018: European Investment Advisory Hub”,

–  ottaa huomioon EIP:n marraskuussa 2019 hyväksymän uuden ilmastostrategian ja energia-alan uuden lainanantopolitiikan,

–  ottaa huomioon asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta Euroopan strategisten investointien rahaston voimassaoloajan pidentämisen osalta sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemiseksi 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2396(1),

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen suosituksen asiassa 146/2017/DR siitä, miten Euroopan investointipankki käsitteli kantelun ympäristö-, terveys- ja turvallisuusvaatimusten rikkomuksista rahoittamassaan hankkeessa,

–  ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävä Eurooppa -investointiohjelma – Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelma” (COM(2020)0021),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2020 annetun komission ehdotuksen asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (COM(2020)0022),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2018)0097),

–  ottaa huomioon EIP:n käynnistämän taloudellisen selviytymiskyvyn kehittämisaloitteen,

–  ottaa huomioon, että EIP ilmaisi 7. lokakuuta 2016 hyväksyntänsä sille, että EU ratifioi Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajaehdokkaan Ursula von der Leyenin avauspuheenvuoron parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa 16. heinäkuuta 2019,

–  ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin puheen parlamentin täysistunnossa Brysselissä 11. joulukuuta 2019,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0081/2020),

A.  ottaa huomioon SEUT 309 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, joiden mukaan EIP:n tehtävänä on myötävaikuttaa unionin tavoitteiden saavuttamiseen, sekä EIP:n perussäännön 18 artiklan, jonka mukaan sen on käytettävä varoja unionin edun kannalta mahdollisimman järkevästi; ottaa huomioon, että tämä koskee myös Pariisin ilmastosopimuksen noudattamista ja SEUT 11 ja 191 artiklassa vahvistettuja unionin ympäristönsuojeluvelvoitteita;

B.  ottaa huomioon, että tärkeimmät luottoluokituslaitokset ovat antaneet EIP:n joukkovelkakirjoille AAA-luokituksen muun muassa siksi, että EIP on jäsenvaltioiden omistama ja sen riskinhallinta on varovaista;

C.  ottaa huomioon, että EIP säilytti kannattavuutensa vuonna 2018 ja sen nettoylijäämä oli 2,3 miljardia euroa; toteaa, että EIP-ryhmän olisi säilytettävä korkea luottoluokitus sekä vakaalla pohjalla oleva laadukas sijoitussalkku;

D.  toteaa, että koska EIP on maailman suurin monenvälinen lainanottaja ja lainanantaja sekä EU:n jäsenvaltioiden yhteisesti omistama, se on EU:n luonnollinen kumppani rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa tiiviissä yhteistyössä kansallisten ja monenvälisten rahoituslaitosten kanssa;

E.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmällä on perussopimuksen nojalla velvollisuus edistää unionin yhdentymistä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aluekehitystä erilaisin investointivälinein, joita ovat lainat, pääomasijoitukset, vakuudet, riskinjakovälineet ja neuvontapalvelut;

F.  ottaa huomioon, että komission arvion mukaan EU:n vuoden 2030 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää 1 115 miljardin euron investointeja vuodessa(2); ottaa huomioon, että komission Kestävä Eurooppa -investointiohjelman tarkoituksena on vapauttaa investointeihin seuraavalla vuosikymmenellä biljoona euroa;

G.  toteaa, että kestävillä investoinneilla on normaalisti tavallisia investointeja suurempi tuotto ja sen vuoksi volyymit ovat yleensä pieniä, kun taas sijoituksiin liittyvät riskit ovat yleensä suurempia; katsoo, että kestävien rahoitustuotteiden markkinoiden maksuvalmiutta on syvennettävä ja että se voidaan tehdä vain lisäämällä markkinoilla olevien tuotteiden määrää; korostaa, että yksityisen sektorin ei voida olettaa yksin saavuttavan kriittistä massaa ja että julkisen sektorin on toimittava enemmän kestävien rahoitusvarojen markkinoilla ja lisättävä markkinaosuuttaan ja vähennettävä näin osaltaan riskejä ja tuottoa sekä lisättävä markkinoille osallistumista ja kasvatettava maksuvalmiutta;

H.  toteaa, että EIP:llä on tärkeä rooli unionin strategiassa ilmastoon ja ympäristöön liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi; toteaa, että nämä haasteet ovat nykyisen sukupolven tärkein tehtävä, kuten komission on todennut, ja vuosittain tarvitaan 260 miljardia euroa lisää investointeja tämänhetkisten vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi;

I.  katsoo, että olisi kiinnitettävä jatkuvasti huomiota EIP-ryhmän toimintapolitiikkaan sekä sen johtoon, hallintoon ja avoimuuteen liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittämiseen;

Yleiset suositukset

1.  korostaa, että EIP:n toiminta unionin pankkina on tärkeää, jotta voidaan lisätä EU:n nykyisiä investointimääriä, jotka ovat historiallista keskiarvoa alempana eivätkä riitä kestävää kehitystä, taloutta, yhteiskuntaa ja työpaikkojen luomista koskevien unionin tavoitteiden saavuttamiseen tai alueellisen yhteenkuuluvuuden, innovoinnin ja kilpailukyvyn aikaansaamiseen EU:n tasolla sekä rahoitukseen paikallistasolla ja kunnissa kansalaisten tarpeita vastaavalla tavalla;

2.  toteaa, että unionin ja jäsenvaltioiden on investoitava enemmän ilmastonmuutoksen torjuntaan, digitaaliseen vallankumoukseen ja julkisiin palveluihin;

3.  suhtautuu myönteisesti EU:n covid-19-pandemian johdosta toteuttamiin koordinoituihin toimiin ja tuo jälleen esiin, että tarvitaan kiireellisiä toimia talouksiemme muuttamiseksi sekä kriisin sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten lieventämiseksi; pitää erityisen myönteisenä EIP:lle annettua roolia EU:n talouden tukemisessa Euroopan takuurahaston, tarkistetun InvestEU-ohjelman, oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin ja vakavaraisuustukivälineen kautta; korostaa, että tämä rooli on erityisen tärkeä pk-yrityksille ja aloille, joihin kriisi vaikuttaa eniten; kehottaa EIP:tä pitämään samalla kiinni sitoumuksestaan mukauttaa kaikki toimensa EU:n tavoitteeseen saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuonna 2050; panee merkille EIP:n 15. kesäkuuta 2020 esittämän ilmastopankkia koskevaa etenemissuunnitelmaansa käsittelevän kannanoton ja toistaa kehotuksensa ryhtyä kunnianhimoisiin toimiin ja asettaa selkeitä tavoitteita, erityisesti siten, että tuen ehdoksi asetetaan asteittaista käytöstä luopumista koskevat toimet hiilestä irtautumista koskevien EU:n vuoden 2050 tavoitteiden mukaisesti;

4.  panee merkille maailman taloudellisten suhdanteiden huononemisen, kun reaalisen BKT:n kasvu on hidastunut ja maailmanlaajuiset haasteet lisäävät epävarmuutta; panee merkille viime vuosikymmenen heikot investointitasot EU:ssa; vaatii lisäämään julkisia ja yksityisiä investointeja EU:ssa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

5.  panee merkille EIP:n vuosien 2019–2020 investointiraportin, jossa korostetaan haasteita, joita EU:lla on kilpailukyvyssä, kuten kasvavaa eriarvoisuutta ja riittämättömiä investointeja varsinkin ilmastoon liittyvässä tutkimuksessa ja kehityksessä ja digitalisaatiossa, ja jotka uhkaavat Euroopan taloudellista tulevaisuutta; kehottaa EIP:tä tekemään toiminnassaan kaikkensa, jotta näihin ongelmiin voidaan puuttua;

6.  panee merkille, että vuonna 2018 EIP investoi 64 miljardia euroa 854 hankkeeseen; panee merkille, että EIP noudattaa vakavaraisuusperiaatetta ja että vain 0,3 prosenttia lainoista on järjestämättömiä;

7.  korostaa jälleen kerran tarvetta parantaa EIP:n rahoituksen maantieteellisen jakautumisen tasapainoa; kehottaa EIP:tä käsittelemään järjestelmäpuutteita, jotka estävät tiettyjä alueita tai maita hyödyntämästä täysimääräisesti EIP:n rahoitustoimintaa, esimerkiksi niin, että vahvistetaan lainanannon laajentamiseen tähtääviä toimia antamalla teknistä apua ja neuvontaa varsinkin alueilla, joiden investointikapasiteetti on alhainen; kehottaa sitä myös antamaan hankkeiden kehittämistä koskevaa neuvontaa osallistavan kasvun sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen lähentymisen ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja pohtimaan EIP:n rahoituksen kysyntälähtöisyyttä;

8.  kehottaa EIP:tä ottamaan keskeisen roolin kestävässä rahoituksessa sekä Euroopassa että sen ulkopuolella ja ottamaan lainanantotoiminnassaan ensisijaiseksi tavoitteeksi YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman 17 kestävän kehityksen tavoitteen täytäntöönpanon osoittamalla lisää investointeja sosiaalisiin, vihreisiin ja kestäviin hankkeisin;

9.  vaatii asianmukaista tukea, jotta voidaan vahvistaa teknisen avun, taloudellisen asiantuntija-avun ja valmiuksien kehittämisen tarjoamista paikallis- ja alueviranomaisille ennen hankkeiden hyväksymistä niin, että tuen saatavuus paranee ja kaikki jäsenvaltiot saadaan sen piiriin; kehottaa tähän liittyen myös lisäämään tukea neuvontapalveluille, joita ovat esimerkiksi InvestEU-neuvontakeskus, Jaspers, Elena ja Fi-compass-neuvontapalvelu; kehottaa tiivistämään yhteistyötä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa;

10.  pitää myönteisenä sitä, että EIP pyrkii täsmällisin toimin tukemaan rahoittamiaan hankkeita niiden täytäntöönpanovaiheessa (tarjoamalla asiantuntija-apua, tukivälineitä ja valmistelevia selvityksiä); pyytää EIP:tä ja komissiota laatimaan yhdessä ehdotuksia, joilla lisätään EIP:n ryhmien entistä järjestelmällisempää osallistumista hankkeiden toteuttamiseen tällaista osallistumista pyytävissä jäsenvaltioissa erityisesti aloilla, jotka edellyttävät huipputason asiantuntemusta, tai unionin kannalta strategisesti tärkeillä aloilla, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa;

11.  antaa tunnustuksen EIP:n koheesiotavoitteille antamalle tuelle, joka oli pelkästään vuosina 2009−2018 yli 200 miljardia euroa;

12.  kehottaa EIP:tä painottamaan kuulemisia kaikkien sen hankkeiden vaikutuspiiriin kuuluvien sidosryhmien ja varsinkin paikallisyhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan ja suuren yleisön kanssa;

13.  katsoo, että innovointi ja taidot ovat perustekijöitä kestävän kasvun varmistamisessa, laadukkaiden työpaikkojen luomisessa ja pitkäaikaisen kilpailukyvyn aikaansaamisessa; suhtautuu myönteisesti siihen, että EIP tuki vuonna 2018 innovointia ja taitoja 13,5 miljardilla eurolla; odottaa EIP:n jatkavan innovoinnin ja taitojen tukemista;

14.  katsoo, että Euroopan on nopeutettava digitaaliteknologioiden käyttöönottoa ja investointeja digitaali-infrastruktuuriin ja -taitoihin pysyäkseen kilpailukykyisenä; kehottaa EIP:tä käsittelemään teknologista siirtymää tukemalla entistä enemmän digitalisaatiota;

15.  pitää keskeisinä EIP:n ympäristö- ja sosiaalikäytäntöjen käsikirjassa määritettyjä kymmentä vaatimusta, jotka on täytettävä, jotta voi päästä osalliseksi EIP:n lainanantotoimista, ja jotka liittyvät esimerkiksi saastumisen estämiseen ja vähentämiseen, biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin, ilmastonormeihin, kulttuuriperintöön, vastentahtoiseen uudelleensijoittamiseen, haavoittuvien ryhmien oikeuksiin ja etuihin, työnormeihin, kansanterveyteen ja työterveyteen, turvallisuuteen sekä sidosryhmien osallistumiseen;

16.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota sen varmistamiseen, että EU:n finanssipoliittiset säännöt tukevat tulevia pyrkimyksiä lisätä julkisten investointien määrää EU:ssa, mikä antaa EIP:lle mahdollisuuden tehostaa näitä investointeja;

17.  katsoo, että sosiaalisten hankkeiden arviointiperusteissa olisi otettava huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tehdä hankkeiden kestävyyttä, kilpailukykyä sekä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia koskevia ennakko- ja jälkiarviointeja;

18.  suhtautuu myönteisesti EIP:n tähän mennessä toteuttamiin toimiin; kehottaa EIP:tä parantamaan raportointiaan saavutetuista todellisista tuloksista ja niiden arviointia sekä analyysia investointiensa todellisista vaikutuksista talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön;

19.  kehottaa EIP:tä toteuttamaan jatkotoimia tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 03/2019 johtopäätösten perusteella; toteaa, että kyseisessä kertomuksessa arvioitiin Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) vaikuttavuutta koko EU:ssa lisäinvestointeja tukevan rahoituksen liikkeelle saannissa; panee merkille, että kertomuksessa todettiin, että joillakin ESIR-rahaston toimilla vain korvattiin muut EIP:n toimet ja että osa rahoituksesta meni hankkeisiin, joissa olisi voitu käyttää muita julkisia tai yksityisiä rahoituslähteitä, minkä vuoksi joissakin tapauksissa liioiteltiin sitä, missä määrin ESIR-rahaston tuella todella saatiin aikaan lisäinvestointeja;

20.  korostaa, että ESIRin keskeinen määrällinen tavoite – saada aikaan 500 miljardin euron yksityiset ja julkiset lisäinvestoinnit – ei saisi olla rahaston onnistumisen tärkein mittari ja että kestävää kehitystä, täydentävyyttä, maantieteellistä kattavuutta ja sosiaalisia vaikutuksia koskevien mitattavien tavoitteiden olisi oltava vähintään yhtä tärkeitä tulevissa investointistrategioissa;

21.  kehottaa EIP:tä lisäämään ESIRin ja InvestEU:n rahoituksen osuutta hankkeille, jotka edistävät merkittävästi EU:n kestävää kehitystä koskevia ja sosiaalisia tavoitteita, asiaa koskevien EU:n määräysten mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että InvestEU-ohjelman kestävän kehityksen arviointimenetelmät ovat täysin johdonmukaisia EU:n kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden kanssa ja että sosiaalisten hankkeiden arviointiperusteissa otetaan huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tehdä hankkeiden kestävyyttä, kilpailukykyä sekä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia koskevia ennakko- ja jälkiarviointeja;

22.  katsoo, että EIP:n lainanantokäytännön täydentävyydestä tarvitaan lisää ulkopuolista arviointia ja että arvioinnin tulokset olisi annettava julkisesti saataville;

23.  katsoo, että ulkopuolisen arvioinnin tulosten julkaisemisen jälkeen olisi harkittava, onko EIP:n pääomitusta lisättävä yleisesti, jotta saadaan enemmän pitkäaikaisia lainoja ja innovatiivisia välineitä rahoittamaan sellaisia hankkeita, joista voidaan saada huomattavia kestävyyteen, yhteiskuntaan ja innovointiin liittyviä hyötyjä, mukaan luettuina hankkeet, joilla saadaan aikaan kestävää kasvua ja vähennetään eriarvoisuutta;

24.  kehottaa EIP:tä varmistamaan tiiviin koordinoinnin, yhdenmukaisuuden ja johdonmukaisuuden EU:n toimintalinjojen, rahoitusvälineiden ja investointien välillä, jotta voidaan välttää päällekkäisyyksiä ja edistää rahoituksen synergiavaikutuksia;

EIP:n keskittyminen ilmastoon ja oikeudenmukaiseen siirtymään

25.  pitää myönteisinä EIP:n hallintoneuvoston 14. marraskuuta 2019 tekemiä päätöksiä EIP:n politiikan mukauttamisesta kehityskulkuun, jossa ilmaston lämpenemistä rajoitetaan 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna;

26.  toteaa, että EIP:n on ehkä lisättävä riskinottoa erityisesti sellaisilla aloilla ja alueilla, jotka houkuttelevat vähemmän investointeja, jotta edellä mainitut tavoitteet ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa edellyttäen, että tällainen lainananto on EIP:n kelpoisuusvaatimusten mukaista ja EIP säilyttää AAA‑luokituksensa;

27.  pitää myönteisenä, että EIP on maailman suurin vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskija sekä edelläkävijä menestyksekkäiden vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskussa; toteaa, että tällaisten joukkovelkakirjojen avulla on saatu kerättyä yli 23 miljardia euroa 11 vuoden aikana ja vihreiden joukkovelkakirjojen markkinoiden arvo koko maailmassa on nyt yli 400 miljardia euroa; panee merkille, että merkittävänä haasteena on ollut yhteisten vaatimusten asettaminen viherpesun välttämiseksi; suhtautuu myönteisesti vuonna 2018 käynnistettyihin EIP:n uusiin kestävyystietoisuusjoukkolainoihin, joiden tarkoituksena on tukea YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä investointeja; korostaa, että on tärkeää asettaa yhteiset vaatimukset näille uusille joukkolainoille, jotta voidaan varmistaa hankkeiden avoimuus, todennettavuus ja mitattavuus; kehottaa EIP:tä jatkamaan ja laajentamaan vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskua, jonka tarkoituksena on edistää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanoa ja tarjota näitä joukkovelkakirjoja Euroopan keskuspankin (EKP) ostettavaksi; kehottaa EIP:tä auttamaan vihreiden joukkovelkakirjojen markkinoiden kehittämisessä tukeutuen kestävän kasvun rahoitusta koskevan unionin toimintasuunnitelman yhteydessä tehtyyn työhön ja soveltaen unionin kestävyysluokitusjärjestelmää:

28.  kehottaa ottamaan Euroopan investointirahaston täysimääräisesti mukaan kaikkiin EIP:n ilmastotoimiin; kehottaa Euroopan investointirahastoa asettamaan ilmastoneutraaliin Eurooppaan siirtymiseen liittyvät innovointitarpeet entistä selkeämmin etusijalle; kehottaa sitä varmistamaan, että se sitoutuu kaikissa investoinneissaan aktiivisesti kohdeyhtiöiden kanssa edistämään niiden ilmastotietojen julkistamista, vähentämään niiden päästöjä ja ohjaamaan investointeja kustannustehokkaisiin vaihtoehtoihin (esimerkiksi energiatehokkuuteen tai ilmastokestävyyden varmistamiseen);

29.  pitää ilahduttavana, että EIP:n vuonna 2018 myöntämistä lainoista 29 prosenttia oli tarkoitettu ilmastotoimiin;

30.  kehottaa EKP:tä käynnissä olevan strategisen tarkastelunsa yhteydessä tutkimaan välineitä, joita voidaan käyttää tukeen ja koordinointiin EIP:n kanssa, ja tarkastelemaan etenkin sen asemaa unionin ilmastopankkina rahoitettaessa vihreää siirtymää ja talouden kestävyyttä;

31.  muistuttaa, että EIP:n ilmastostrategia hyväksyttiin vuonna 2015 yhdessä sen tukikelpoisten alojen ja tukikelpoisuusperusteiden sekä ilmastostrategian täytäntöönpanosuunnitelman kanssa; kehottaa tarkastelemaan vuonna 2020 Pariisin ilmastosopimuksen noudattamista ja kehottaa esittämään konkreettisen etenemissuunnitelman, jolla ilmastolainojen osuus kaikista lainoista saadaan kasvatettua nimenomaisena tavoitteena(3) olevaan 50 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä, ja pyytää antamaan takeet jäljellä olevien lainojen ilmastoneutraaliudesta avoimen ja seurattavan julkisen kuulemismenettelyn jälkeen; kehottaa EIP:tä tiedottamaan kattavasti sidosryhmille ja suurelle yleisölle, kun asiakirjat on hyväksytty; muistuttaa EIP:tä siitä, että vihreiden investointien on oltava toteuttamiskelpoisia ja edistettävä jäsenvaltioiden välistä yhteenkuuluvuutta;

32.  kehottaa tiukentamaan ilmastotoimien tukikelpoisuusperusteita, jotta vältetään tilanteet, joissa investoinnit eivät johda merkittäviin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin, varmistamalla yhdenmukaisuus asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön kanssa ja mukauttamalla EIP:n toimet uuteen luokitusjärjestelmään; katsoo, että kaikkiin EIP:n rahoitustoimiin olisi sisällyttävä yleinen määräys kielteisten vaikutusten välttämisestä ja että sama määräys olisi sisällytettävä myös ympäristö- ja sosiaalinormeja koskevaan EIP:n julkilausumaan, jota on tarkistettava vuonna 2020 ja mukautettava tavoitteeseen pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen;

33.  on tyytyväinen EIP:n tarkistettuun hiilijalanjäljen arviointimenetelmään ja kehottaa soveltamaan sitä kattavasti keskittyen erityisesti kysynnän jouston päästövaikutuksiin ja epäsuoriin päästöihin (nk. tyyppi 3); kehottaa arvioimaan hankkeita kattavasti eikä suorittamaan pelkästään niiden päästöjen taloudellista elinkaariarviota; kehottaa noudattamaan osoitettuja varoja ja todellisia menoja koskevaa tiukkaa ilmastokirjanpitoa varsinkin arvioitaessa ilmastoseurantaan liittyvien hankkeiden taloutta ja rahoitusta; kehottaa tähän liittyen päivittämään määrärahojen käyttöasteen arvioinnin laskennan;

34.  katsoo, että EIP:n olisi vaadittava rahoituksenvälittäjiään ilmoittamaan, missä määrin ne rahoittavat fossiilisia polttoaineita koskevia hankkeita, ja sovellettava asteittain rajoituksia rahoituksen välittäjiin, joiden rahoitusosuudet ovat suuria; edellyttää kaikilta rahoituksenvälittäjiltä vuoden 2025 loppuun mennessä hiilestä irtautumista koskevaa suunnitelmaa, koska se on välttämätön niiden rahoituksen jatkamisen kannalta; korostaa, että tällaiset uudet vaatimukset eivät saisi haitata pk-yritysten rahoituksen saantia;

35.  pitää myönteisenä, että EIP lopetti tukensa hiilisektorille käytännössä jo vuonna 2013 hyväksymällä vuoden 2013 version energia-alan lainapolitiikastaan; katsoo, että EIP:n rahoituksen ehdoksi olisi liikepankkisektorin parhaiden käytäntöjen mukaisesti(4) asetettava tieteeseen perustuva siirtymäsuunnitelma, jossa on selkeitä tavoitteita ja aikaan sidottuja sitoumuksia Pariisin sopimukseen mukautumisesta, jotta voidaan vähitellen lopettaa EIP:n tuki hankkeille, joiden toiminta aiheuttaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä; kehottaa EIP:tä tarjoamaan yrityksille hiilestä irtautumista koskevaa neuvontaa;

36.  kehottaa EIP:tä sisällyttämään rahoitusasiakirjoihin lausekkeita, jotka edellyttävät sen lainojen saajia sitoutumaan siihen, että ne panevat täysimääräisesti täytäntöön kaikki niiden lainahakemuksiin mahdollisesti sisältyneet hiilestä irtautumisen tavoitteet; katsoo, että tällaisiin lausekkeisiin on sisällytettävä määräys, jonka mukaan maksujen suorittamisen ehtona on näiden sitoumusten tyydyttävä täyttäminen, ja että tapauksissa, joissa maksut suoritetaan ennen hiilestä irtautumisen tavoitteiden saavuttamista, sovelletaan tehokasta jälkikäteistä korvausmenettelyä;

37.  on tyytyväinen EIP:n uuteen energia-alan lainanantopolitiikkaan ja erityisesti sen mahdollisuuksiin saada aikaan muutos rahoituslaitosten keskuudessa muihin pankkeihin kohdistuvan heijastusvaikutuksen ansiosta; pitää myönteisenä, että politiikka kattaa rahoituksenvälittäjät ja siinä asetetaan etusijalle energiatehokkuus sekä uusiutuvat energialähteet ja viitataan myönteisesti energiayhteisöihin ja mikroverkkoihin; pitää myönteisinä myös sen tarjoamia mahdollisuuksia lisätä paikallisten energialähteiden rahoitustukea niin, että voidaan lopettaa unionin merkittävä riippuvuus ulkoisista energialähteistä ja turvata energiansaanti; panee merkille, että tiettyjen kaasuhankkeiden hyväksymiseen sovelletaan poikkeuksia vuoden 2021 loppuun saakka ja että vähähiilisten kaasujen siirtämiseen tarkoitettujen verkkojen tuki voidaan säilyttää; korostaa riskiä, joka aiheutuu investoinneista arvottomiin omaisuuseriin fossiilisen polttoaineen infrastruktuuriin osoitettujen lainojen kautta; pyytää EIP:tä selventämään, ettei se aio käynnistää minkään sellaisen fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän hankkeen arviointia, jota ei ollut esitetty sille ennen 14. marraskuuta 2019; kehottaa arvioimaan tätä politiikkaa säännöllisesti ja pitämään sen EU:n kestävyysluokitusjärjestelmän mukaisena; kehottaa käyttämään kestävyysluokitusjärjestelmää sen virallisen hyväksymisen jälkeen ilmasto- ja ympäristöinvestointien vertailuindikaattorina niin, että noudatetaan menettelyä, joka vastaa maapallon lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen sekä asianmukaisten uusien ulkoisten toimien kehittämistä unionissa;

38.  vaatii EIP:tä panemaan energiatehokkuusperiaatteen täytäntöön kaikessa energia-alan lainanannossaan ja asettamaan siinä tavoitteeksi energiaköyhyyden torjumisen, sillä energiatehokkuus vaikuttaa kysynnän kehitykseen ja lisää energiavarmuutta;

39.  katsoo, että EIP:n liikennealan lainanantopolitiikan tarkistaminen on ehdottomasti etusijalla; vaatii ottamaan ripeästi käyttöön liikenteen uuden rahoituspolitiikan, jotta EU:n liikennealasta saataisiin hiilivapaa vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että EIP:n olisi jatkettava sitoutumistaan ilmailualan innovoinnin ja vihreän teknologian rahoittamiseen ja myös kestävien biopolttoaineiden, sähköistämisen ja hybriditeknologian kehittämiseen, jotta ilmailussa voidaan irtautua hiilestä ja saavuttaa Pariisin sopimuksen ensisijainen tavoite;

40.  kehottaa toteuttamaan uutta politiikkaa sellaisilla hiili-intensiivisillä teollisuudenaloilla, joilla EIP toimii, kuten sementtiteollisuus, petrokemian teollisuus ja terästeollisuus, keskittyen näiden alojen kestävyyteen ja myrkyttömään materiaalikiertoon perustuvan kiertotalouden edistämiseen ja pyrkien samalla sovittamaan kaikki alakohtaiset lainat ilmastoneutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä; muistuttaa, että suuren mittakaavan muutos voidaan saada aikaan vain ottamalla mukaan teollisuus;

41.  muistuttaa EIP:tä siitä, että biologisen monimuotoisuuden suojelu on keskeinen tekijä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja että ekosysteemien ennallistaminen on negatiivisten päästöjen saralla ainoa toimivaksi osoittautunut teknologia; kehottaa lisäksi EIP:tä sisällyttämään rahoitusvälineisiinsä biologisen monimuotoisuuden huomioon ottamiseen liittyviä osia, jotta vältetään biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset; kehottaa EIP:tä myös sitoutumaan sellaisten hankkeiden rahoituksen lopettamiseen, jotka edistävät biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien häviämistä ja niiden tilan huononemista sekä metsien laitonta hävitystä, ja kehottaa sitä lisäämään huomattavasti rahoitustaan, jotta voidaan saavuttaa unionin tällä alalla asettamat tavoitteet ja erityisesti nollatason nettometsäkatoa koskeva tavoite sekä meri- ja rannikkoalueiden suojelutavoitteet ja jotta voidaan tukea biologisen monimuotoisuuden edistämistä ja mukautumistoimia, keskeisiä ekosysteemipalveluita, kuten pölytystä, sekä vihreää infrastruktuuria;

42.  on tyytyväinen vesivoimalle vuonna 2018 hyväksyttyihin suuntaviivoihin(5) ja kehottaa ulottamaan avoimuusvaatimukset kaikkiin infrastruktuurihankkeisiin, myös rahoituksenvälittäjien rahoittamiin;

43.  kehottaa EIP:tä tekemään yhteistyötä pienten markkinatoimijoiden ja alueellisten osuuskuntien kanssa, jotta pienimuotoiset uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet voitaisiin yhdistää ja jotta ne voisivat näin täyttää EIP:n rahoituksen ehdot;

EIP:n rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja oikeudenmukaisen siirtymän mekanismissa

44.  korostaa EIP:n keskeistä roolia pyrittäessä saavuttamaan Kestävä Eurooppa ‑investointiohjelman, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman sekä oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin tavoitteet; pitää samalla tärkeinä sekä yksityissektoria että julkista sektoria, jotta seuraavien seitsemän vuoden aikana voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman investointitavoitteena oleva biljoona euroa ja oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin investointitavoite, 100 miljardia euroa;

45.  kannustaa EIP:tä tukemaan hankkeita, joiden tavoitteena on tukea oikeudenmukaista siirtymää jäsenvaltioissa; katsoo, että koska jäsenvaltioilla on erilaiset lähtökohdat, EIP:n olisi keskitettävä tukensa jäsenvaltioihin, jotka ovat kehityksestä eniten jäljessä; korostaa, ettei ketään eikä mitään saa jättää huomiotta hiilineutraaliin talouteen siirryttäessä; kehottaa siksi EIP:tä varmistamaan riittävän tuen ja teknisen avun vaikutuksille eniten alttiilla alueilla ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset taloustilanteet ja valmiudet; korostaa varsinkin tarvetta tukea aktiivisesti alueita, joilla työpaikat ovat nyt riippuvaisia paljon päästöjä aiheuttavista teollisuudenaloista, osoittamalla investointeja koulutukseen ja vaihtoehtoisiin taloudellisiin mahdollisuuksiin, jotta näin voidaan tehostaa tarvittavien yksityisten ja julkisten resurssien vaikutusta ja edistää siirtymää kohti vihreämpää taloutta;

46.  korostaa, että tarvitaan ennakoivaa ja osallistuvaa toimintamallia, jotta voidaan varmistaa, että kaikki yhteiskunnan osat hyötyvät siirtymästä; kehottaa tukemaan alttiita alueita (hiilikaivosalueet, hiili-intensiiviset alueet jne.), yhteisöjä ja sellaisten alojen työvoimaa, joihin hiilestä irtautuminen vaikuttaa eniten, ja edistämään samalla uusien yhteisten hankkeiden ja teknologioiden kehittämistä kyseisille yhteisöille ja alueille sekä niiden kanssa;

47.  katsoo, että jotta EIP:stä voisi tulla EU:n ilmastopankki ja jotta sillä voisi olla rooli oikeudenmukaisessa siirtymässä, sen pitää edistää mekanismeja, joilla voidaan paremmin sisällyttää eri sidosryhmiltä, kuten ilmastoasiantuntijoilta, ammattiliitoilta ja kansalaisjärjestöiltä, saadut tiedot sen investointistrategiaan;

48.  kehottaa EIP:tä sitoutumaan oikeudenmukaiseen, johdonmukaiseen ja osallistavaan suunnitelmaan ja esittämään sen jäsenvaltioiden ja alueiden kuulemisen perusteella ja niiden sosiaalisten ja maantieteellisten olosuhteiden mukaisesti, jotta voidaan tehokkaasti hankkia tarvittavia yksityisiä ja julkisia resursseja ja edistää siirtymistä vihreämpään talouteen; korostaa tämän osalta, että on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden kansalaisten ja työntekijöiden suojeluun, joihin siirtymä vaikuttaa eniten, muun muassa tarjoamalla uudelleenkoulutusohjelmia ja edistämällä investointeja uusiin taloudenaloihin, joilla voidaan luoda uusia ja laadukkaita työpaikkoja;

Pk-yritykset ja midcap-yritykset

49.  suhtautuu myönteisesti EIP-ryhmän haluun edistää EU:n kilpailukykyä ja antaa tukea kasvulle ja työpaikkojen luomiselle tukemalla innovointia, pk-yrityksiä, infrastruktuuria, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ilmastoa ja ympäristöä;

50.  tähdentää, että EIP:n pitäisi keskittyä edelleen elvyttävää kasvua ja uusia työpaikkoja aikaansaavien hankkeiden tukemiseen huolimatta aktiivisesta osallistumisestaan ilmastoneutraaliustavoitteiden saavuttamiseen;

51.  pitää ilahduttavana EIP:n merkittävää rahoitustukea pk-yrityksille ja midcap-yrityksille ja vuoden 2018 yhteensä 23,27 miljardin euron investointitukia, joilla on tuettu 374 000:tta yritystä, jotka työllistävät 5 miljoonaa ihmistä; panee merkille EIP:n investointikertomuksen 2019/2020 tulokset, jotka koskevat pk-yritysten ja midcap‑yritysten rahoitusta; katsoo, että pk-yritysten ja midcap-yritysten tukemisen pitää pysyä EIP:n perustavoitteena, ja kehottaa ryhtymään lisätoimiin ja kiinnittämään enemmän huomiota pk-yritysten rahoitukseen niiden rahoitusvajeen pienentämiseksi; pitää siksi myönteisenä InvestEU-rahaston pk-yrityksiä koskevaa osuutta; korostaa tarvetta keskittyä pitkäaikaiseen rahoitukseen tukemalla erityisesti innovatiivisten startup-yritysten ja pk-yritysten sellaisia hankkeita, jotka eivät muuten saisi rahoitusta; korostaa kuitenkin, että EIP:n rahoitustoimet eivät korvaa kestävää finanssipolitiikkaa jäsenvaltioissa;

52.  panee merkille, että pk-yrityksillä on kaksi kertaa suuria yrityksiä todennäköisemmin ulkoiseen rahoitukseen liittyviä taloudellisia rajoituksia ja että rahoitusvaikeuksia kokevien yritysten osuus EU:ssa on 1 prosentista jopa 13 prosenttiin;

53.  huomauttaa, että kaikkien EU:n yritysten ulkoisen rahoituksen osuus on vain hieman yli kolmasosa niiden investointirahoituksesta;

54.  katsoo, että pk-yritysten strategisen aseman vuoksi EIP:n olisi jatkettava rahoitustukeaan ja vahvistettava hallinto- ja neuvontavalmiuksiaan, jotta pk-yrityksille voidaan antaa tietoa ja teknistä tukea rahoituksen saamisen helpottamiseksi vähiten kehittyneet alueet huomioon ottaen;

55.  korostaa, että tavoitteidensa saavuttamiseksi EIP:n on ehkä otettava enemmän riskejä ja kasvatettava samalla omia varojaan ja kehitettävä asiantuntemustaan innovatiivisten rahoitusvälineiden alalla; kehottaa EIP:n osakkeenomistajia varmistamaan riittävät resurssit, jotta se voi käyttää innovatiivisia välineitä sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joilla on merkittävä potentiaali tuottaa kestäviä, sosiaalisia ja innovatiivisia hyötyjä; kehottaa siksi lisäämään EIP:n pääomittamista ulkoisen arvioinnin tulosten julkistamisen jälkeen, jotta saadaan enemmän pitkäaikaisia lainoja ja innovatiivisia välineitä sellaisten hankkeiden rahoitukseen, joilla on hyvät mahdollisuudet saavuttaa tuloksia kestävän kehityksen, yhteiskunnallisen hyödyn ja innovoinnin alalla; kehottaa rahoittamaan myös hankkeita, joilla luodaan kestäviä työpaikkoja ja vähennetään eriarvoisuutta, ja kehottaa lisäämään kasvupääomaa, jonka avulla pk-yritykset voivat laajentaa toimintojaan; korostaa EIP:n täydentävän roolin merkitystä investoinneissa kaikkialla EU:ssa sekä useiden kumppaneiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä; toteaa lisäksi, että EIP:n rahoituksen lisäarvo koostuu myös teknisestä neuvonnasta ja valmiuksien kehittämisestä, joilla autetaan hankkeita saavuttamaan investointivalmius ja varmistetaan niiden mahdollisimman hyvä maantieteellinen tasapaino;

56.  kehottaa EIP:tä viherryttämään pk-yritysvalikoimaansa entisestään esimerkiksi kohdentamalla entistä suurempia osuuksia vihreämpiin hankkeisiin ja antamalla tukea rahoituksenvälittäjäpankeille sellaisten tuotteiden kehittämiseksi, joilla kannustetaan energiatehokkuutta tai uusiutuvia energialähteitä; kehottaa EIP:tä myös tukemaan pk‑yritysten digitalisaatiota digitaalisen kuilun poistamiseksi;

57.  asettaa tässä yhteydessä kyseenalaiseksi EIP:n investoinnin houkuttelevuuden pienyritysten kannalta ja kysyy, onko se liian rajoittavaa, koska siinä on rajoituksia sellaisten hankkeiden rahoittamiselle, joissa on merkittävä riskitekijä;

EU:n ulkopuolinen lainananto

58.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EIP toimii yli 130 maassa EU:n ulkopuolella ja antaa lainoja hankkeisiin, joilla tuetaan EU:n ulkoista yhteistyötä ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

59.  panee merkille, että EIP teki vuonna 2018 EU:n ulkopuolella rahoitussopimuksia 101 uudesta hankkeesta, joiden hyväksytty rahoitus oli yhteensä 9,05 miljardia euroa, ja että sen tavoitteena oli saada aikaan yhteensä 41 miljardin euron investoinnit ja ennätyksellinen taso ilmastoa sekä sosiaalista ja taloudellista infrastruktuuria koskevassa lainanannossa;

60.  kehottaa EIP:tä, joka on maailman suurin monenvälinen lainanantaja, säilyttämään johtavan asemansa tulevassa unionin rahoituksessa, edistämään kestävää rahoitusta unionin ulkopuolella ja säilyttämään keskeisen asemansa kolmansia maita koskevien unionin rahoitusmekanismien perustamisessa;

61.  toteaa, että noin 10 prosenttia EIP:n lainoista myönnetään kolmansille maille, että eniten tukea saavat ylemmän keskitulotason maat ja että vähiten kehittyneissä maissa tuetaan vain muutamia harvoja toimintoja;

62.  panee merkille komission arvion EU:n takuusta EIP:lle siltä varalta, että unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevat rahoitustoimet aiheuttavat tappioita; katsoo, että EIP:n olisi parannettava ulkoisen lainanantonsa johdonmukaisuutta ja mukautettava se EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteisiin ja jäsenvaltioiden toimenpiteisiin, jotta EU:n poliittisia tavoitteita voidaan tukea mahdollisimman hyvin;

63.  kannustaa EIP:tä parantamaan asiantuntemustaan kehitysyhteistyöhankkeissa ja erityisesti hankkeissa, joihin kuuluu suoria lainoja yksityiselle sektorille;

64.  kannustaa EIP:tä edistämään paikallista yhteistyötä, myös ennen hankkeiden täytäntöönpanoa ja niiden aikana, ja parantamaan yhteistyötä EU:n edustustojen kanssa;

65.  katsoo, että EIP:n olisi edistettävä harjoittamaansa hankkeiden seurantaa ja parannettava raportointia saavutetuista todellisista tuloksista ja niiden arviointia sekä analyysia todellisista vaikutuksista talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön; kehottaa siksi lisäämään paikallista henkilöstöä kumppanimaissa;

66.  panee merkille, että vuosina 2014–2018 hyväksyttiin ilmastorahoitusta yli ulkoisen lainanantovaltuuden 25 prosentin tavoiteosuuden;

67.  pyytää EIP:tä hyödyntämään täysimääräisesti sopimuslausekkeita, joiden nojalla se voi keskeyttää maksut, jos hankkeissa ei noudateta ympäristöön, sosiaalinormeihin, ihmisoikeuksiin, verotukseen ja avoimuuteen liittyviä vaatimuksia;

68.  toteaa, että noin 40 prosenttia ulkoisen lainanantovaltuuden toimista toteutetaan rahoituksenvälittäjien kautta, ja kehottaa EIP:tä antamaan kattavammin ja säännöllisesti tietoa rahoituksenvälittäjien toteuttamasta jälleenlainauksesta; pyytää EIP:tä jatkamaan muiden kuin paikallisten rahoituksenvälittäjien kautta myönnettyjen lainojen tarkastuksia; korostaa suhteessa kansallisiin kehityspankkeihin ja -laitoksiin, että toisaalta on tärkeää tarkastella uudelleen kansallisten kehityspankkien ja -laitosten suhteita EIP:hen, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkiin ja kehityspankkeihin, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus niiden toimivaltuuksien välillä, ja toisaalta on tärkeää syventää niiden yhteistyötä komission, EIP:n ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan luoda enemmän synergiaa ERI-rahastojen ja EIP:n rahoitusvälineiden ja lainojen välille, vähentää hallinnollista rasitusta, yksinkertaistaa menettelyjä, lisätä hallinnollisia valmiuksia, edistää alueellista kehitystä ja yhteenkuuluvuutta sekä parantaa ERI-rahastojen ja EIP:n rahoituksen näkyvyyttä;

69.  panee merkille heinäkuussa 2017 julkaistun EIP:n arviointikertomuksen AKT-maissa (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alue) välitetyistä lainoista(6); on huolissaan rahoituksenvälittäjien hallinnoimien varojen valvonnan ilmeisestä puutteesta ja vaikeuksista seurata lainojen tuottamaa hyötyä; korostaa erityisesti, että 30:tä prosenttia vuosina 2015–2018 välitetyistä lainoista ei ollut kohdennettu määrättyyn käyttötarkoitukseen(7);

70.  toteaa, että ihmisoikeusperiaatteet on sisällytetty pankin asianmukaista huolellisuutta (due diligence) koskeviin menettelyihin ja normeihin; kehottaa EIP:tä sen ympäristö- ja sosiaalinormeja koskevan politiikan tulevan tarkastelun yhteydessä vahvistamaan ihmisoikeusstrategiaansa ottaen myös huomioon ihmisoikeuksien puolustajiin ja väärinkäytösten paljastajiin kohdistuvien kostotoimien riskin ja noudattamaan vaatimusta asianmukaisesta tiedottamisesta paikallisyhteisöille ja näiden yhteisöjen kuulemisesta; katsoo, että tätä politiikkaa olisi noudatettava suorittamalla ihmisoikeuksiin kohdistuvien riskien arviointi, ja sen yhteydessä olisi erityisesti noudatettava menettelyä, jolla vältetään ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset; katsoo, että jos niitä ilmenee, olisi reagoitava asianmukaisella tavalla esimerkiksi takaamalla tosiasiallinen oikeus tiedonsaantiin ja vaadittava sellaisten alkuperäiskansojen todellista kuulemista, joihin investointi vaikuttaa; katsoo, että strategiaan olisi sisällytettävä ihmisoikeusloukkauksien riskin järjestelmällinen arviointi ja myös ennakkoarviointi sekä jatkuva seuranta paikalla; kehottaa EIP:tä sisällyttämään sopimuksiinsa lausekkeita, jotka mahdollistavat maksujen keskeyttämisen, jos ihmisoikeuksia tai ympäristö- ja sosiaalinormeja rikotaan vakavasti; kehottaa varmistamaan, että valitusmekanismit ovat myös syrjäisten ja marginalisoituneiden yhteisöjen käytettävissä helposti ja että ne ovat oikea-aikaisia ja tehokkaita;

71.  pitää myönteisenä, että EIP käyttää jo nyt ihmisoikeusalan asiantuntijoita, ja suosittelee, että se palkkaisi lisää tällaisia asiantuntijoita kumppanimaista, jotta se ymmärtäisi paremmin paikallisia olosuhteita ja voisi valvoa mahdollisia väärinkäytöksiä;

72.  pitää myönteisenä, että EIP ja Japanin kansainvälisen yhteistyön virasto (JICA) allekirjoittivat 26. syyskuuta 2019 yhteisymmärryspöytäkirjan, joka mahdollistaa yhteisrahoituksen ja yhteisinvestointien jatkamisen kehitysmaissa; katsoo, että tämä yhteistyö vahvistaa tärkeää strategista kumppanuutta EIP:n ja JICA:n välillä maailmanlaajuisia ongelmia käsittelevien hankkeiden tukemisessa kolmansissa maissa;

73.  panee merkille EIP:n pääjohtajan Werner Hoyerin äskettäiset lausunnot EIP:n keskittymisestä kehitysyhteistyöhön; panee myös merkille, että EIP on ehdottanut kehitysyhteistyötä käsittelevää erityistä tytäryhtiötä, Euroopan kestävän kehityksen pankkia; kehottaa EIP:tä käymään vuoropuhelua parlamentin kanssa suunnitelmistaan perustaa tytäryhtiö kehitysyhteistyötoimintaansa varten varsinkin ottaen huomioon keskustelut, joita käytiin neuvoston kanssa kehitysrahoituksen eurooppalaista rahoitusrakennetta käsittelevän korkean tason viisaiden ryhmän raportin jälkeen;

74.  kehottaa EIP:tä noudattamaan parhaita käytäntöjä ja laajentamaan vapaan, etukäteen annettavan ja tietoon perustuvan suostumuksen periaatetta kaikkiin asianomaisiin yhteisöihin, kun kyse on maahan ja luonnonvaroihin perustuvista investoinneista, sen sijaan, että se koskisi vain alkuperäiskansoja;

Hallinto, avoimuus ja vastuullisuus

75.  muistuttaa, että kaikkiin EU:n elimiin on sovellettava samoja vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden periaatteita(8); vaatii, että samalla kun tehostetaan EIP-ryhmän roolia ja lisätään sen investointikapasiteettia ja unionin talousarvion käyttöä sen toiminnan varmistamiseksi, on noudatettava avoimuutta, vastuuta ja vastuuvelvollisuutta koskien sen taloudellista toimintaa, sen käyttämää unionin budjettitakuuta, EIP:n toimien täydentävyyttä sekä mahdollisia tulevia suunnitelmia EIP:n tytäryhtiön kehittämiseksi; kehottaa soveltamaan avointa päätöksentekoa ja tekemään tiivistä yhteistyötä unionin elinten kanssa, jotta voidaan varmistaa asetettujen tavoitteiden yhdenmukaisuus ja uskottavuus; panee merkille, että EIP:n avoimuuspolitiikka perustuu julkistamisolettamaan, ja muistuttaa EIP:tä sille Århusin yleissopimuksen mukaan kuuluvista oikeudellisista velvoitteista, jotka koskevat tiedonsaantia, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeussuojan saatavuutta ympäristöasioissa unionissa;

76.  tukee EIP:n tekemää sitoumusta, joka liittyy monimuotoisuutta ja osallistamista koskevaan kolmanteen strategiaan, joka kattaa vuodet 2018–2021 ja jolla nostetaan naisten määrä vanhempien virkamiesten tasolla 50 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että se saavuttaa tavoitteensa saada Economic Dividends for Gender Equality -sertifiointi (EDGE-sertifiointi) seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

77.  on tyytyväinen siihen, että EIP:n hallituksen kokouksista laaditaan nyt julkinen tiivistelmä, kuten parlamentin viimeisimmissä mietinnöissä suositeltiin; korostaa, että EIP:n kaikkien hallintoelinten kokousten sisältö on julkistettava, ja pyytää lisäämään sen hallituksen kokouksia ja niiden tuloksia koskevaa avoimuutta;

78.  pyytää EIP:tä julkistamaan unionin lainsäädännön mukaisesti tiedot suorista lainoista, jotka edellyttävät hallituksen hyväksyntää, myös julkaisemalla kustakin hankkeesta komission ja sen jäsenvaltion lausunnon, jossa hanke toteutetaan, sekä tulosmittauskaavakkeet pyynnöstä;

79.  kehottaa EIP:tä tarkistamaan avoimuuspolitiikkaansa vuonna 2020 niin, että sen kaikista rahoitustoimista julkistetaan hyvissä ajoin entistä laajemmat tiedot, jotta voidaan varmistaa sen avoimuuspolitiikan vastaavan sen sosiaali-, ilmasto- ja ympäristösitoumuksia; pitää tärkeänä, että EIP:n toimet vastaavat unionin politiikkatoimia;

80.  kehottaa EIP:tä lisäämään edelleen avoimuutta sekä tietojen saatavuutta erityisesti hankinta- ja alihankintajärjestelmän, sisäisten tutkimusten tulosten ja sen toimien ja ohjelmien valinnan, seurannan ja arvioinnin suhteen;

81.  kehottaa EIP:tä varmistamaan rahoituksenvälittäjiensä täydellisen nuhteettomuuden ja soveltamaan niiden lainoihin samoja avoimuusvaatimuksia kuin muuntyyppisiin lainoihin; pyytää, ettei EIP enää tekisi yhteistyötä sellaisten rahoituksenvälittäjien kanssa, joilla on huono maine avoimuuteen taikka petoksiin, korruptioon, järjestäytyneeseen rikollisuuteen rahanpesuun tai ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvistä syistä; korostaa, että tällaiset uudet vaatimukset eivät saisi haitata pk-yritysten rahoituksen saantia;

82.  kehottaa tarkistamaan EIP:n huolellisuusvelvollisuuteen liittyvien vaatimusten sääntelykehystä etenkin niin, että tiukennetaan sen sopimusehtoja asiakkaisiin nähden esimerkiksi petosten ja korruption osalta;

83.  kehottaa EIP:tä parantamaan sidosryhmien osallistumista ja julkisia kuulemisprosesseja, jotka liittyvät sen rahoittamiin hankkeisiin; pyytää EIP:tä valvomaan ja seuraamaan entistä paremmin sidosryhmien osallistumisen eri vaiheita ja varmistamaan sitovien vaatimusten avulla, että hankkeista vastaavilla tahoilla on vankat suojalausekkeet;

84.  kehottaa EIP:tä tehostamaan asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteitaan rahanpesun torjuntaa koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti ja tarjoamaan kattavan sääntelykehyksen, jotta pankki voi tehokkaasti estää osallistumisen laittomaan toimintaan ja varmistaa asianmukaiset seuraamukset EU:n lainsäädännön rikkomisesta;

85.  odottaa EIP:n mukauttavan sisäisiä menettelytapojaan siten, että niissä otetaan huomioon uusi oikeudellinen kehys, jolla torjutaan paitsi veropetoksia, myös veronkiertoa ja verojen välttelemistä, ja pitää erityisen tärkeänä sen petostentutkintaosaston riippumattomuutta ja tehokkuutta; kannustaa EIP:tä lisäämään yhteistyötä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja kansallisten viranomaisten kanssa petosten ja rahanpesun torjumiseksi sekä huolehtimaan siitä, että Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) saa asianmukaiset tiedot, ja kehottaa ilmoittamaan kaikista mahdollisista petostapauksista toimivaltaisille viranomaisille; seuraa aktiivisesti EIP:n toimintaa; katsoo, että EPPOlla pitäisi olla tulevaisuudessa valtuudet nostaa syyte EIP:n rahastoihin liittyvästä rikollisesta toiminnasta EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat EPPOn jäseniä; kehottaa osoittamaan riittävät taloudelliset resurssit tätä uutta tehtävää varten;

86.  ilmaisee vakavan huolensa hiljattain ilmestyneestä artikkelista(9), joka koski erästä EIP:n sisäistä tarkastusta, jossa todettiin vakavia puutteita rahanpesun torjuntaa koskevien normien soveltamisessa EIP:ssä; pitää myönteisenä, että EIP puuttuu nyt näihin puutteisiin, ja kehottaa sitä saattamaan työnsä ensi tilassa päätökseen heinäkuuhun 2020 mennessä ja raportoimaan parlamentille toteutetuista konkreettisista toimenpiteistä, erityisesti niistä, joilla pyritään vahvistamaan EIP:n asiakkaita koskevaa due diligence ‑velvollisuutta; kehottaa EIP:tä toimittamaan tämän sisäisen tarkastuksen kertomuksen parlamentille ja julkaisemaan tarkastuksesta tarkoituksenmukaisen yhteenvedon sekä arvion siitä, miten kukin puute on konkreettisesti ratkaistu, ja asettamaan sen suuren yleisön saataville, jotta voidaan arvioida EIP:n edistymistä näissä kysymyksissä; ehdottaa siksi, että EIP-ryhmä päivittää väärinkäytösten paljastamista koskevat toimintaperiaatteensa siten, että ne vastaavat unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/1937(10), jota jäsenvaltiot panevat parhaillaan täytäntöön;

87.  panee merkille, että EIP:llä on petostentorjuntapolitiikka, johon kuuluu riippumaton toimisto, joka tutkii sisältä tai ulkoa tulleita petosväitteitä; kehottaa EIP:tä harkitsemaan politiikkansa päivittämistä, jotta voidaan parantaa sen petostentorjuntakehystä ja varmistaa riittävät resurssit, erityisesti kun otetaan huomioon sen merkittävä rooli InvestEU:n ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kaltaisten EU:n politiikkojen täytäntöönpanossa; panee merkille, että EIP:n petostentorjuntapolitiikassa on jo määrätty seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista, jotka mahdollistavat esimerkiksi maksujen keskeyttämisen, korvauksen hakemisen ja hankkeiden keskeyttämisen tai peruuttamisen; kehottaa EIP:tä keskeyttämään maksut, jos on kyse vakavista huonoa hallintoa ja/tai korruptiota koskevista väitteistä;

88.  pitää myönteisenä EIP-ryhmän tarkistetun, heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan politiikan hyväksymistä(11); kehottaa muita eurooppalaisia rahoituslaitoksia soveltamaan samoja vaatimuksia; odottaa EIP:n hyväksyvän yksityiskohtaiset toiminnalliset menettelyt ja asianmukaista huolellisuutta koskevat toimenpiteet yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan uuden toimintalinjan täytäntöön panemiseksi; toteaa, että EIP julkistaa verkkosivuillaan asiakkaitaan koskevat tiedot kunkin toiminnon yhteydessä ja tarkastaa asiakkaidensa tosiasiallisen omistajuuden, kun niiden saamilla EIP-lainoilla on EU:n takaus unionin lainsäädännön mukaisesti; kehottaa lisäksi yhdistämään EIP:n verkkosivuston jäsenvaltiotason rekistereihin, joista tosiasiallista omistajuutta koskevat tiedot voidaan saada; muistuttaa, että on äärimmäisen tärkeää vahvistaa tätä toimintapolitiikkaa, joka koskee läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita, kun otetaan huomioon uudet ja olemassa olevat veronkiertotavat, kuten verokohtelun eroavuuksien hyödyntäminen, teollis- ja tekijänoikeuksien etuuskohtelu tai alhaisen verotuksen tai nollaverotuksen oikeudenkäyttöalueiden käyttäminen voittojen siirtämiseen, varsinkin asettamalla suorien ja epäsuorien lainojen myöntämisen ehdoksi vero- ja kirjanpitotietojen maakohtainen julkaisu; kehottaa EIP:tä esittämään luettelon jäljellä olevista EIP:n transaktioista erityisesti silloin, kun on olemassa yhteys kansainvälisten veroparatiisien luetteloon; kehottaa EIP:tä hyödyntämään täysimääräisesti veronkierron vastaista välineistöään riskialttiisiin hankkeisiin osana verotuskysymyksissä edellytettävää asianmukaista huolellisuutta ja käyttämään tarvittaessa uudelleensijoittamista koskevia vaatimuksia; panee merkille rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EIP-ryhmän tarkistetun kehyksen ja kehottaa EIP:tä päivittämään politiikkaansa viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaisesti ja tekemään yhteistyötä asiaankuuluvien viranomaisten kanssa, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset seuraamukset lainsäädännön rikkomisesta ja rahoituksen välittäjiä koskevat tiukat normit;

89.  panee merkille EIP:n valitusmekanismin ja -menettelyjen tarkistamisen sen varmistamiseksi, että mekanismi on täysin toimiva, jotta voidaan havaita ja korjata mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset EIP:hen liittyvissä hankkeissa; kehottaa EIP:tä varmistamaan mekanismin riippumattomuuden ja tehokkuuden; kannustaa panemaan täytäntöön Euroopan oikeusasiamiehen antamat suositukset;

90.  kehottaa EIP:tä parantamaan yhteistyötään Euroopan oikeusasiamiehen kanssa;

91.  suhtautuu myönteisesti EIP-ryhmän sukupuolten tasa-arvoa koskevaan strategiaan ja sukupuolten tasa-arvoa koskevaan toimintasuunnitelmaan ja odottaa toimintasuunnitelman täytäntöönpanon toista vaihetta;

92.  kehottaa EIP:tä kannustamaan naisten osallistumista ja edistämään aktiivisesti sukupuolten tasapuolista edustusta etenkin ylemmissä viroissa;

93.  kehottaa komissiota, Euroopan tilintarkastustuomioistuinta ja EIP:tä edistämään tilintarkastustuomioistuimen asemaa osallistumisääntöjä koskevan kolmikantasopimuksen tulevassa uudistamisessa; kehottaa antamaan tilintarkastustuomioistuimelle valtuudet tarkastaa kaikki EIP:n toiminnot ja arvioida sen investointitoimien tehokkuutta sekä sen hankkeiden täydentävyyttä ja kehottaa julkistamaan nämä tarkastukset; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta myös laatimaan suosituksia, jotka koskevat EIP:n ulkoisen lainanannon tuloksia sekä niiden sovittamista unionin politiikkatoimiin;

94.  pyytää, että tehdään EIP:n ja parlamentin välinen toimielinten sopimus, jolla parannetaan oikeutta tutustua EIP:n asiakirjoihin ja tietoihin;

95.  kehottaa vahvistamaan viipymättä parlamentin valtuuksia osallistua EIP:n strategian ja toimintapolitiikan määrittelyyn, jotta voidaan varmistaa investointien demokraattinen valvonta, mukaan luettuna mahdollisuus toimittaa kirjallisesti vastattavia kysymyksiä EIP:lle samalla tavoin kuin EKP:n kohdalla jo tehdään; kehottaa EIP-ryhmää parantamaan vastuuvelvollisuuttaan näissä kysymyksissä ja ehdottaa neljännesvuosittaista vuoropuhelua parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kanssa, jotta voidaan varmistaa parlamentin osallistuminen EIP:n investointistrategiaan ja asianmukainen valvonta; korostaa sen tärkeyttä, että parlamentti valvoo paremmin EIP:n hallintoneuvoston päätöksiä, ja huomauttaa, että parlamentilla voi olla tarkkailijan asema hallintoneuvoston kokouksissa paremman tiedonvaihdon varmistamiseksi; vaatii komissiota olemaan avoimempi parlamenttia kohtaan EIP:n hallintoneuvostossa ottamistaan kannoista; kehottaa EIP:tä ja parlamenttia laatimaan yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla parannetaan EIP:n asiakirjojen sekä strategisiin linjanvetoihin ja rahoituspolitiikkaan liittyvien tietojen saatavuutta tulevaisuudessa pankin vastuuvelvollisuuden vahvistamiseksi;

96.  kehottaa EIP:n pääjohtajaa välittämään tämän päätöslauselman EIP:n hallintoneuvoston ja valtuuston jäsenille ja pyytää, että siitä keskustellaan EIP:n hallituksessa;

o
o   o

97.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 345, 27.12.2017, s. 34. (2) Euroopan komissio, SWD(2016)0405, 6. joulukuuta 2016, taulukko 22, (EUCO30-skenaario, lähde: Primes-malli). (3) "Granularity: where possible and relevant, the Bank will seek to record only the components of climate action embedded within larger overall projects or programmes. This approach allows greater granularity and is in line with the harmonised MDB methodology" (EIP: "Climate Action Lending – List of eligible sectors and eligibility criteria," 20. joulukuuta 2017). (4) Crédit Agricole on sitoutunut lopettamaan sellaisten yritysten rahoittamisen, jotka kehittävät tai aikovat kehittää toimintaansa hiilialalla. Sen nollatoleranssipolitiikka koskee kaikkia yrityksiä, jotka kehittävät tai aikovat kehittää hiilialan toimintaa hiilen louhinnasta ja sähkön tuotannosta sen avulla aina hiilen kauppaan ja sen kuljetukseen. (5) EIP, ”Environmental, Climate and Social Guidelines on Hydropower Development”, lokakuu 2019. (6) EIP: ”Operations Evaluation - Evaluation of EIB Intermediated Lending through the Investment Facility in ACP”, heinäkuu 2017. (7) Raportti ”Cachez ces fossiles que l’on ne saurait voir: 3 institutions financières publiques à l’épreuve de l’Accord de Paris”, Les Amis de la Terre France, Oxfam France ja Réseau Action Climat-France, heinäkuu 2019. (8) Kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin muistutti vuonna 2018. (9) https://luxtimes.lu/european-union/40483-eib-under-scrutiny-for-failings-after-whistleblowing-complaints (10) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17. (11) EIP, ‘EIB Group Policy towards weakly regulated, non-transparent and non-cooperative jurisdictions and tax good governance’, maaliskuu 2019.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta – vuosikertomus 2018 (2019/2127(INI))

P9_TA(2020)0191 A9-0118/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) toimintakertomuksen 2018,

–  ottaa huomioon EIP:n tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2018 ja tilastokertomuksen vuodelta 2018,

–  ottaa huomioon vuoden 2018 kestävyyskertomuksen, vuoden 2018 vuosikertomuksen EIP:n toiminnasta Euroopan unionin ulkopuolella sekä vuoden 2018 kertomuksen EIP:n unionin sisäisistä toimista,

–  ottaa huomioon tarkastuskomitean vuosikertomukset varainhoitovuodelta 2018,

–  ottaa huomioon kertomuksen EIP:n avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2018 ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan raportin vuodelta 2018,

–  ottaa huomioon petostentorjuntatoimet vuonna 2018,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen tekemän päätöksen asiassa 1316/2016/TN, joka koski väitettyjä puutteita Euroopan investointipankin avoimuuspolitiikassa(1),

–  ottaa huomioon valitusmekanismin tarkistamisen, joka on seurausta Euroopan oikeusasiamiehen päätöksestä asiassa 1316/2016/TN, joka koski väitettyjä puutteita Euroopan investointipankin avoimuuspolitiikassa,

–  ottaa huomioon EIP:n compliance-toiminnon toimintakertomuksen 2018 ja EIP-ryhmän petostenvastaista toimintaa koskevan kertomuksen 2018,

–  ottaa huomioon EIP-ryhmän toimintasuunnitelman vuosiksi 2017–2019,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 174, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan, siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä sekä siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta kertomuksesta Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2016(2) ja 17. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta kertomuksesta 2017 EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(4),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) voimassaoloajan pidentämisestä sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemisestä (COM(2016)0597, SWD(2016)0297 ja SWD(2016)0298),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2019 julkaistun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 03/2019 Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR)(5),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2019 annetun komission kertomuksen Euroopan strategisten investointien rahaston takuurahaston hallinnoinnista vuonna 2018 (COM(2019)0244),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2018 julkaistun EIP:n ESIR-rahaston arviointia koskevien toimien arviointiraportin,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2019 suorittaman ulkoisen lainanantovaltuuden arvioinnin(6),

–  ottaa huomioon kehitysrahoituksen eurooppalaista rahoitusrakennetta käsittelevän korkean tason viisaiden ryhmän laatiman raportin ”Eurooppa maailmassa – Kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen tulevaisuus”(7),

–  ottaa huomioon Counter Balance -järjestön lokakuussa 2019 esittämän raportin ”Is the EIB up to the task in tackling fraud and corruption?”(8),

–  ottaa huomioon Euroopan komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan investointipankin syyskuussa 2016 tekemän kolmikantasopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0118/2020),

A.  ottaa huomioon, että EIP on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään unionin yhdentymistä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aluekehitystä tarkoitukseen kehitetyin investointivälinein, joita ovat lainat, pääomasijoitukset, vakuudet, riskinjakovälineet ja neuvontapalvelut;

B.  ottaa huomioon, että EIP:n ensisijaisena tehtävänä on SEUT:n 309 artiklan mukaan unionin edun mukaisesti myötävaikuttaa sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen;

C.  ottaa huomioon, että EIP on maailman suurin julkinen luotonantaja ja se toimii kansainvälisillä pääomamarkkinoilla ja tarjoaa asiakkailleen kilpailukykyisin ja edullisin ehdoin lainoja päämääränään tukea unionin politiikkoja ja hankkeita;

D.  panee merkille, että EIP täytti 60 vuotta vuonna 2018 ja kohtaa nyt lukuisia uusia haasteita sekä unionissa että sen ulkopuolella;

E.  toteaa, että kymmenen viime vuoden aikana unionia on kohdannut täysin riittämättömiin investointeihin liittyvä kriisi samalla, kun investointeja tarvitaan nopeasti lisää, jotta selvitään tarvittavasta talouden vihreästä ja digitaalisesta siirtymästä; toteaa, että investointiasteet (eli investointien osuus bkt:stä) ovat jääneet jälkeen kriisiä edeltävästä tasosta;

F.  panee merkille, että EIP antoi marraskuussa 2019 uusia ilmastositoumuksia ja otti käyttöön uuden energia-alan lainanantopolitiikan;

G.  toteaa, että EIP:llä on keskeinen asema kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla etenkin, koska se on johtava toimija vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijana;

H.  toteaa, että EIP:n odotetaan olevan keskeinen toimija Euroopan vihreän kehityksen ohjelman rahoittajana Kestävä Eurooppa -investointiohjelman avulla;

I.  toteaa, että julkisen politiikan tavoitteet, kuten sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kestävä kehitys ja ympäristötavoitteet, olisi asetettava pankin toiminnan keskeisiksi kohteiksi ja tavoitteiksi;

J.  toteaa, että EIP:n olisi noudatettava investointistrategioissaan unionin arvoja, joista tärkeimpiä ovat ihmisoikeudet;

K.  panee merkille EIP:n suunnitelmat, joiden mukaan siitä tulisi ”EU:n kehityspankki”, ja sen, että neuvosto on jo pyytänyt EIP:tä ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia EBRD:tä esittämään asiaa koskevia suunnitelmia tulevien neuvottelujen pohjaksi;

L.  toteaa, että unionin ulkopuolella toteutettaviin toimiin kohdennettavalla EIP:n rahoituksella tuetaan ensisijaisesti unionin ulkopolitiikan tavoitteita niin, että samalla laajennetaan unionin näkyvyyttä ja edistetään sen arvoja ja vakauden ylläpitämistä kolmansissa maissa;

M.  toteaa, että asianmukaista huolellisuutta ja sopimusehtoja koskeviin EIP:n vaatimuksiin on sisällytettävä suojatoimia, joilla torjutaan petoksia, myös veropetoksia ja rahanpesua, sekä terrorismin rahoittamisen riskiä ja lahjontaa;

N.  toteaa, että EIP:n toimintapolitiikkaan ja hallintoon liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittämiseen sekä hyvään hallintoon ja avoimuuteen olisi kiinnitettävä jatkuvaa huomiota;

EIP:n tärkeimmät rahoitustoimet vuonna 2018

1.  toteaa, että vuonna 2018 EIP-ryhmä antoi rahoitusta yli 64,19 miljardia euroa ja 854 hanketta allekirjoitettiin;

2.  toteaa, että EIP:n tärkeimmät investoinnit jakautuvat seuraavasti:

3.  panee merkille EIP:n politiikan kaksi kaikenkattavaa tavoitetta, jotka liittyvät EU:n sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen ja ilmastotoimiin, sekä neljä julkisen politiikan ensisijaista tavoitetta, jotka ovat innovointi, pk-yritysten ja midcap-yritysten rahoitus, infrastruktuuri ja ympäristö; korostaa, että näiden julkisen politiikan ensisijaisten tavoitteiden olisi vastattava täysin unionin politiikan painopisteiden äskettäistä tarkistamista niin, että ne heijastavat talouden uusia suuntauksia ja siirtymää kohti kestävää talousmallia, jossa kunnioitetaan maapallon kestävyyden rajoja, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ajatusta hyvinvoinnin jakamisesta;

4.  panee merkille allekirjoitettujen rahoitussopimusten vuoden 2018 maantieteellisen jakautuman; kehottaa EIP:tä ilmoittamaan myös allekirjoitettujen rahoitussopimusten maakohtaisen jakautumisen henkeä kohden sekä suhteessa maan osuuteen EIP:ssä; kehottaa soveltamaan investointien tasapainoista maantieteellistä jakaumaa, jotta voidaan ottaa huomioon maiden ja alueiden kehityksen taso ja niiden yhteenkuuluvuuteen liittyvät seikat; panee merkille allekirjoitettujen rahoitussopimusten vuoden 2018 bkt-osuuden mukaisen maantieteellisen jakauman, jossa viisi tärkeintä edunsaajajäsenvaltiota olivat Kreikka (1,01 prosenttia, 1,87 miljardia euroa), Kypros (1,01 prosenttia, 0,21 miljardia euroa), Portugali (0,98 prosenttia, 1,98 miljardia euroa), Kroatia (0,98 prosenttia, 0,51 miljardia euroa) ja Puola (0,97 prosenttia, 4,79 miljardia euroa); panee merkille, että viisi suurinta edunsaajajäsenvaltiota saivat absoluuttisesti mitattuna 52,9 prosenttia allekirjoitetuista rahoitusinvestoinneista;

5.  panee merkille, että neuvosto suostui pitämään yllä pankin pääomapohjaa korvaamalla Yhdistyneen kuningaskunnan maksaman pääomaosuuden pankin varannoilla ja vaadittaessa maksettavalla pääomalla niin, että vastuusitoumuksia kasvatetaan vastaavasti; panee merkille, että neuvosto hyväksyi pääoman epäsymmetrisen korotuksen, joka johti Puolan ja Romanian pääomaosuuksien kasvuun; kehottaa EIP:n osakkaita lisäämään edelleen EIP:n kapitalisointia, jotta saadaan lisää investointeja ja riskinottoa talouden kestävän ja digitaalisen siirtymän edellyttämien hankkeiden rahoittamiseen ja sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden, työpaikkojen luomisen, innovoinnin ja kilpailukyvyn edistämiseen EU:ssa säilyttäen samalla EIP:n kolmen A:n luokitus;

6.  panee merkille kokonaislainakannan 0,3 prosentin luottotappioasteen vuoden 2018 lopussa (0,3 prosenttia vuoden 2017 lopussa) huolimatta pankin äskettäisestä siirtymisestä suuririskisempään lainanantoon;

EIP:n investointipolitiikan tärkeimmät prioriteetit ja sen toimintamallin kestävyys

7.  toteaa, että EIP:n tehtävänä on investoida elinkelpoisiin hankkeisiin, jotka auttavat toteuttamaan unionin politiikan tavoitteita SEUT-sopimuksen 309 artiklan mukaisesti, mukaan luettuina vähemmän kehittyneiden alueiden kehittämishankkeet; korostaa, että EIP:n lainanannossa etusijalle olisi asetettava kestävät hankkeet, jotka tuovat selkeitä tuloksia, lisäarvoa ja laajempia myönteisiä vaikutuksia;

8.  kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon kaikki laajamittaisista infrastruktuurihankkeista ympäristölle aiheutuvat riskit ja rahoittamaan ainoastaan hankkeita, jotka todistetusti tuovat lisäarvoa sekä paikalliselle väestölle että ympäristölle, yhteiskunnalle ja taloudelle; painottaa, että tässä yhteydessä on tärkeää sekä valvoa tiukasti mahdollisia korruptioon ja petoksiin liittyviä riskejä että toteuttaa rahoitettaviin hankkeisiin liittyviä huolellisia ennakko- ja jälkiarviointeja;

9.  tähdentää, että tällä hetkellä on poliittista tahtoa EIP:n rahoituksen yhä suuremman osan käyttämiseen ilmaston ja ympäristön kestävyyteen eli niin kutsuttuun ”Euroopan ilmastopankkiin”; kehottaa kansalaisyhteiskuntaa, komissiota, parlamenttia ja pankin osakkaita mukauttamaan EIP:n toiminnan Pariisin sopimukseen vuonna 2020; korostaa, että uuden kehityksen myötä EIP:n on jatkettava aluekehityksen ja EU:n sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden tukemista SEUT-sopimuksen pöytäkirjan N:o 28 mukaisesti;

10.  kehottaa EIP:tä keskittymään pienempiin ja hajautettuihin hankkeisiin, jotka ovat usein yhteisöpohjaisia, ja kehottaa kehittämään edelleen tukea kansalaisten johtamille aloitteille vahvistamalla teknistä apua ja taloudellista asiantuntija-apua ennen hankkeiden hyväksymistä, jotta voidaan parantaa EIP:n rahoituksen saatavuutta sekä sen toimien laatua ja kestävyyttä; kehottaa tässä yhteydessä varmistamaan neuvontapalvelujen riittävän rahoituksen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

11.  kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon paikalliset sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunnan, kun tarkastellaan investointien vaikutuksia paikalliseen ympäristöön;

12.  suhtautuu myönteisesti EIP:n ympäristö- ja sosiaalikehyksen tarkistamiseen myöhemmin tänä vuonna; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että kaikessa sen toiminnassa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan vältetään aiheuttamasta vahinkoa; kehottaa EIP:tä sitoutumaan kaikkien sellaisten hankkeiden rahoituksen lopettamiseen, jotka eivät ole Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastotavoitteiden mukaisia;

13.  kannattaa selkeiden tietojen julkistamista EIP:n strategian täytäntöönpanosta sekä sen tuotteiden ja portfolioiden kestävyydestä ja ilmastovaikutuksesta;

14.  pitää myönteisinä EIP:n raportteja keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista, kun se määrittelee investointiensa perusteita; panee tyytyväisenä merkille, että tämä raportointi kattaa sekä hankkeen suunnittelu- (ennakko-) että täytäntöönpanovaiheen; katsoo, että sen olisi sisällettävä raportteja sen erityisesti EU:ssa tekemien investointien perusteella saavutetuista tuloksista;

15.  katsoo, että ilmastoneutraalin talouden kehittämiseksi kansallisella tasolla tarvitaan toimia ja että EIP:n olisi otettava johtava rooli tässä asiassa; kehottaa EIP:tä tukemaan kansallisia investointi- ja vientituontipankkeja niiden ottaessa käyttöön EIP:n ympäristöperiaatteita ja -toimia vastaavia ympäristöperiaatteita ja -toimia ja sitoutuessa rahoittamaan ainoastaan hankkeita, jotka ovat Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastotavoitteiden mukaisia;

EIP:n rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman rahoittajana

16.  katsoo, että EIP:llä on tärkeä rooli vastattaessa ilmastohaasteisiin, kuten ilmaston lämpenemiseen ja EU:n talouden hiilestä irtautumiseen; toteaa, että EIP:n olisi noudatettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettuja tavoitteita;

17.  toteaa, että ilmastoinvestoinnit vuonna 2018 olivat yhteensä 16,2 miljardia euroa, mistä suurimmat summat ohjattiin vähähiiliseen talouteen (6 miljardia euroa), uusiutuvaan energiaan (4,1 miljardia euroa) ja energiatehokkuuteen (2,7 miljardia euroa); panee merkille, että vuonna 2018 EIP:n lainanannosta 29 prosenttia liittyi ilmastoon;

18.  pitää myönteisenä, että vuonna 2018 liikkeeseen laskettiin 4 miljardin euron arvosta ilmastojoukkovelkakirjoja ja 500 miljoonan euron arvosta kestävyystietoisuusjoukkovelkakirjoja; korostaa, että tarvitaan vihreitä joukkovelkakirjoja koskeva unionin standardi avoimuuden ja tuottojen seurattavuuden varmistamiseksi;

19.  muistuttaa sitoumuksesta, jonka EIP:n pääjohtaja antoi syyskuussa 2019 pidetyssä YK:n ilmastohuippukokouksessa ja jonka mukaan

20.  korostaa, että EIP:n tavoite olla keskeisenä rahoituspilarina vihreän kehityksen ohjelmassa merkitsee sitä, että pankin on tehostettava toimiaan voidakseen tulla ”ilmastopankiksi”; kehottaa EIP:tä laatimaan etenemissuunnitelman, joka sisältää Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja ajallisesti määritellyt tavoitteet; kehottaa ottamaan näissä tavoitteissa huomioon sen mahdollisen riskin, että EU:n alueiden ja jäsenvaltioiden väliset erot kasvavat; korostaa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukemiseksi toteutettuja EIP:n toimia; korostaa, että EIP:n toimet taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukemiseksi on mukautettava ilmastotavoitteisiin;

21.  kehottaa muuttamaan kunnianhimoiset tavoitteet konkreettisiksi politiikkatoimiksi; katsoo, että EIP:n on tehtävä sitoumuksistaan keskeinen osa toimintasuunnitelmaansa ja ilmastostrategiaansa sekä alakohtaisia lainanantostrategioitaan ja suojatoimiaan;

22.  pitää erittäin tärkeänä, että kaikki EIP:n investoinnit ja alakohtaiset salkut sovitetaan Pariisin sopimukseen;

23.  toteaa, että EIP hyväksyi vuonna 2018 rahoitusta suurille kaasuinfrastruktuurihankkeille, kuten kaasuputkille Turkmenistanista ja Azerbaidžanista unioniin (Trans Anatolia Natural Gas Pipeline) sekä Kreikasta Italiaan Albanian ja Adrianmeren kautta (Trans-Adriatic Pipeline); panee merkille, että nämä investoinnit sisällytettiin neljänteen luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista, joita yhteisrahoitetaan EU:n talousarviosta; kehottaa EIP:tä selittämään, millä tavoin nämä hankkeet mukautetaan Pariisin sopimuksen tavoitteisiin vuoden 2020 loppuun mennessä; korostaa tarvetta tunnustaa kaasun merkitys sekä tärkeänä siirtymäteknologiana että ilmastoneutraaliuteen siirtymisen edistäjänä;

24.  pitää merkittävänä parannuksena EIP:n uutta energia-alan lainanantopolitiikkaa ja varsinkin päätöstä lopettaa lainananto fossiiliseen polttoaineisiin perustuville energiahankkeilla vuoden 2021 loppuun mennessä sekä sen muille pankeille antamaa esimerkkiä; korostaa tarvetta varmistaa, että maakaasun kaltaisten energialähteiden käytön ja niiden myöhemmän rahoituksen olisi oltava sopusoinnussa ilmastoneutraaliuden saavuttamisen kanssa viimeistään vuonna 2050; toteaa, että energia-alan lainanantopolitiikkaa tarkastellaan uudelleen vuoden 2022 alussa, ja kehottaa saattamaan sen tällöin yhdenmukaiseksi kestävää rahoitusta koskevan EU:n luokittelun kanssa;

25.  pitää myönteisenä EIP:n tulevaa keskittymistä oikeudenmukaiseen siirtymään ja odottaa EIP:n antavan panoksen oikeudenmukaisen siirtymän mekanismiin varsinkin sen tulevan julkisen sektorin lainajärjestelyn sekä sen InvestEU-toimintojen yhteydessä;

26.  toteaa, että maanteille, moottoriteille sekä lentoliikenteelle vuonna 2018 osoitettu rahoitusosuus oli vuosien 2014–2018 keskiarvoa suurempi, kun taas rautateiden rahoitus vuonna 2018 oli vuosien 2014–2018 keskiarvoa pienempi; panee merkille, että lentoliikenteen kokonaisrahoitus vuonna 2018 oli 725 miljoonaa euroa; odottaa mielenkiinnolla EIP:n suorittamaa liikennelainoituspolitiikkansa uudelleentarkastelua; vaatii uutta liikennealan lainanantopolitiikkaa, jotta EU:n liikenneala voisi olla hiilivapaa vuoteen 2050 mennessä;

27.  kehottaa komissiota täydentämään kestävien investointien kehystä EIP:n sovellettavissa olevilla sellaista taloudellista toimintaa koskevilla vaatimuksilla, jolla on merkittävä kielteinen ympäristövaikutus; antaa tunnustusta EIP:n pyrkimyksille edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

28.  kehottaa laatimaan uutta politiikkaa sellaisilla hiili-intensiivisillä teollisuudenaloilla, joita EIP rahoittaa, kuten sementti-, teräs- ja petrokemian teollisuus, jotta voidaan keskittyä näiden alojen kestävyyteen ja punnita huolellisesti voimassa olevien sopimusten lopettamisen seurauksia ja keskittyä kiertotalouden tukemiseen;

29.  huomauttaa, että ilmasto-ongelmaa ei voida ratkaista ilman teollisuuden tukea ja että laajamittainen muutos voidaan saada aikaan vain, jos teollisuus otetaan mukaan ja innovatiivisille ilmastoratkaisuille annetaan tarvittavia kannustimia;

30.  pitää hyvänä EIP:n uutta hiilijalanjäljen arviointimenetelmää ja kehottaa soveltamaan sitä järjestelmällisesti keskittyen erityisesti epäsuoriin päästöihin (nk. tyyppi 3); kehottaa arvioimaan hankkeita kattavasti eikä pelkästään niistä aiheutuvia päästöjä taloudellisen elinkaarianalyysin avulla;

31.  kehottaa EIP:tä tutkimaan mahdollisia vaihtoehtoja tiukempien ilmoitusvaatimusten asettamiseksi asiakkaina oleville rahoituksen välittäjille sen osalta, missä määrin ne rahoittavat fossiilisia polttoaineita koskevia hankkeita; korostaa, että tällaisten uusien vaatimusten ei pitäisi heikentää pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta;

32.  pitää myönteisenä, että EIP hyväksyi poissulkemispolitiikan, ja kehottaa soveltamaan kyseistä välinettä tiukasti, jotta korruptioon tai petoksiin syyllistyneet asiakkaat voidaan sulkea EIP:n rahoituksen ulkopuolelle;

33.  katsoo, että EIP:n rahoituksen ehdoksi olisi liikepankkisektorin parhaiden käytäntöjen mukaisesti(9) asetettava kunnianhimoisia tieteellisiä tavoitteita ja sitoumuksia, jotta se voisi vähitellen lopettaa tuen hankkeille, joiden toiminta aiheuttaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä;

34.  on tyytyväinen vuonna 2018 hyväksyttyihin vesivoimaa koskeviin suuntaviivoihin(10) ja kehottaa ulottamaan avoimuusvaatimukset kaikkiin infrastruktuurihankkeisiin;

35.  muistuttaa EIP:tä siitä, että biologisen monimuotoisuuden suojelu on keskeinen tekijä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja ekosysteemien ennallistaminen on negatiivisten päästöjen saralla ainoa toimivaksi osoittautunut teknologia; panee merkille, että kaikista EIP:n hankkeista tehdään biologista monimuotoisuutta koskeva riskinarviointi ja että niissä on noudatettava pankin biologista monimuotoisuutta koskevia standardeja, ja kehottaa lisäämään sen rahoitusta EU:n tämän alan tavoitteiden ja erityisesti nollatason nettometsäkatoa koskevan tavoitteen sekä meri- ja rannikkoalueiden suojelutavoitteiden saavuttamiseksi;

36.  toteaa, että Euroopan investointirahasto (EIR) on täysimääräisesti mukana kaikissa EIP:n ilmastotoimissa;

EIP:n toimet EU:n ulkopuolella

37.  muistuttaa, että köyhyyden poistaminen, kotimaisten resurssien käyttöönotto ja ihmisoikeudet ovat keskeisiä aiheita EU:n kehitysrahoitusrakenteessa ja niihin liittyvien rahoitettujen toimien näkyvyyttä pyritään lisäämään; katsoo, että EU:n olisi seuraavina vuosina keskityttävä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon;

38.  panee tyytyväisenä merkille EIP:n nopean mukautumiskyvyn kansainvälisiin haasteisiin; kehottaa EIP:tä tukemaan edelleen EU:n ulkopolitiikkaa ja hätätoimia, kuten taloudellisen selviytymiskyvyn kehittämisaloitetta, osana EU:n vastausta maailmanlaajuiseen muuttoliike- ja pakolaishaasteeseen;

39.  kannustaa EIP:tä, EBRD:tä, monenvälisiä kehityspankkeja ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia pyrkimään edelleen parhaaseen mahdolliseen operatiiviseen yhteistyöhön hankkeiden toteuttamiseksi, koska tämä tiiviimpi pankkien välinen yhteistyö on välttämätöntä kustannusten optimoimiseksi ja synergioiden lisäämiseksi resurssien tehokkaamman käytön avulla;

40.  panee merkille, että EIP:n ulkoisen lainanantovaltuuden vuoden 2018 väliarviointi johtaa sen 5,3 miljardin euron takuun kasvuun;

41.  muistuttaa, että EIP:n toimien on oltava EU:n ulkopolitiikan tavoitteiden mukaisia;

42.  panee merkille, että ihmisoikeusperiaatteet on sisällytetty täysin pankin keskeisiin asianmukaista huolellisuutta koskeviin menettelyihin ja vaatimuksiin, myös ennakkoarviointeihin; muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirja sitoo EIP:tä suoraan ja että asiakkaiden kanssa tehtyjen sopimuslausekkeiden nojalla se voi peruuttaa sopimukset, jos ihmisoikeuksia rikotaan; suhtautuu myönteisesti ympäristö- ja sosiaaliperiaatteita ja -normeja koskevan vuoden 2009 lausunnon tarkistamiseen;

43.  kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon paikalliset olot toteuttaessaan investointeja kolmansissa maissa; muistuttaa, että kolmansissa maissa tehtävien investointien tavoitteena olisi myös oltava pitkän aikavälin kestävän taloudellisen kasvun aikaansaaminen yksityisen sektorin johdolla, ilmastonmuutoksen torjunnan tukeminen ja köyhyyden vähentäminen luomalla työpaikkoja ja parantamalla tuotantoresurssien saantia;

44.  panee merkille, että EIP työllistää ihmisoikeusasiantuntijoita mutta että EIP:n paikallisen henkilöstön määrän lisääminen kumppanimaissa hyödyttäisi paikallisten olosuhteiden parempaa ymmärtämistä; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että ihmisoikeusnäkökohdat otetaan huomioon sen koko päätöksentekoprosessissa;

45.  toteaa, että hanketasolla komissiolla ja EUH:lla on vahva rooli, koska niitä kuullaan arvioitavina olevista EIP:n hankkeista ennen kuin näitä hankkeita ehdotetaan EIP:n johtajien hyväksyttäviksi;

46.  pyytää EIP:tä käsittelemään sen ulkoisia lainanantovaltuuksia koskevassa komission arvioinnissa tehtyjä havaintoja, joiden mukaan komission yksiköiden on vaikea saada tietoa EIP:n toiminnasta muutoin kuin ulkoisten sidosryhmien kautta, koska todellisista tuloksista raportoidaan vasta hankkeen päättymisen jälkeen eikä EIP:llä ole velvollisuutta ilmoittaa täytäntöönpano-ongelmista; katsoo, että komission päätelmä, jonka mukaan EU:n toimien todelliset tulokset ja vaikutukset ovat edelleen suurelta osin tuntemattomia, on erittäin ongelmallinen;

47.  toistaa olevansa kiinnostunut olemaan mukana ja osallistumaan neuvoston ja EIP:n välisiin keskusteluihin pankin uuden EU:n kehityspankkitytäryhtiön mahdollisesta perustamisesta; kehottaa EIP:tä asettamaan etusijalle köyhyyden poistamisen, kotimaisten resurssien käyttöönoton ja ihmisoikeudet suunnitelmissaan perustaa tytäryhtiö kehitystoimiaan varten;

ESIR-rahaston toiminta ja tehokkuus

48.  panee merkille Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) keskeisen määrällisen tavoitteen saada liikkeelle 500 miljardin euron yksityiset ja julkiset lisäinvestoinnit; toteaa, että tuleviin investointistrategioihin olisi sisällytettävä mitattavissa olevat kestävää kehitystä ja sosiaalisia vaikutuksia koskevat tavoitteet;

49.  panee merkille, että ESIR-rahaston täytäntöönpanoa varten EIP otti palvelukseen 358 työntekijää ja lisäksi 75 työntekijää Euroopan investointineuvontakeskukseen;

50.  muistuttaa, että ESIR-rahastolla on EIP:stä erillinen hallintorakenne ja sen investointitoimet toteutetaan kahdella aihealueella, jotka ovat EIP:n hallinnoima infrastruktuuri- ja innovointi-ikkuna ja EIR:n hallinnoima pk-yritysikkuna;

51.  muistuttaa, että toisin kuin EIP:n muut nykyiset rahoitusvälineet, ESIR-rahasto saa tukea EU:n talousarviosta ja tarjoaa täydentävyyttä yksilöimällä uusia ja innovatiivisia tulevaisuuteen suuntautuvia aloja ja riskialttiimpia hankkeita;

52.  pitää tärkeänä täydentävyysperustetta, johon kuuluu sellaisten toimien tukeminen, jotka kuuluvat ESIR-tuen piiriin vain silloin, kun niillä korjataan selkeästi määritettyjä markkinoiden toimintapuutteita tai epätyydyttäviä investointitilanteita, ja sellaisten toimien tukeminen, joita ei olisi voitu toteuttaa samassa laajuudessa tai aikataulussa ilman ESIR-rahastoa;

53.  panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautukset, joiden mukaan raportoidussa arviossa käyttöön otetuista investoinneista ei oteta huomioon sitä, että jotkin ESIR-rahaston toimet korvasivat muita EIP:n toimia ja EU:n rahoitusvälineitä, ja sitä, että osa ESIR-rahaston tuesta käytettiin hankkeisiin, jotka olisi voitu rahoittaa muista julkisista tai yksityisistä rahoituslähteistä erilaisin ehdoin;

54.  kehottaa jälleen laatimaan objektiivisen katsauksen ESIR-hankkeiden täydentävyydestä, taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista ja todellisesta lisäarvosta sekä niiden johdonmukaisuudesta suhteessa unionin politiikkaan tai muihin EIP:n toimiin, jotta niistä tulisi enemmän toimintapolitiikkaan kuin kysyntään perustuvia, kuten tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa(11) tammikuussa 2019 todettiin;

55.  toteaa, että ESIR-rahaston toimet olivat oikeutettuja saamaan yksityisten investointien lisäksi varoja muista EU:n ja kansallisista julkisista lähteistä; panee merkille, että on tärkeää välttää se, ettei rahoitusvaroja enää käytetä optimaalisella tavalla, ja myös näiden kustannusten mahdollinen hukkavaikutus; korostaa tarvetta taata täydentävyys;

56.  kehottaa välttämään mahdollisia päällekkäisyyksiä useiden sijoittajien varainkäytössä sekä kustannusten hukkavaikutuksia, jotta voidaan välttää useiden eri kanavien kautta rahoitettavien investointien epäluotettava ja moninkertainen tulosten omistajuus;

57.  kehottaa parantamaan ESIR-rahaston, kansallisten kehityspankkien ja investointijärjestelyjen välistä synergiaa ESIR-rahaston yleisen tehokkuuden parantamiseksi;

58.  pitää erittäin tärkeänä, että ESIR 1.0- ja ESIR 2.0 -hankkeista saadut kokemukset, erityisesti täydentävyydestä, kestävyydestä ja avoimuudesta, olisi otettava asianmukaisesti huomioon InvestEU-ohjelman alustavassa suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja saavutetuista tuloksista raportoinnissa;

EIP:n hallinto, avoimuus ja vastuullisuus

59.  toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä EIP:n ja EIR:n etiikkaa, lahjomattomuutta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta kaikissa niiden toimissa;

60.  panee merkille, että komissio laatii lausunnon kaikista rahoitustoimista, jotka kuuluvat EIP:n perussäännön 19 artiklan mukaiseen menettelyyn; kehottaa komissiota asettamaan nämä lausunnot saataville niiden toimittamisen yhteydessä;

EIP:n hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ja valvontaa koskevan kehyksen optimointi

61.  suosittelee, että mukautetaan pankin lähestymistapaa ja siihen liittyvää laadunvalvontaa pankkiyksiköissä, jotta voidaan puuttua asianmukaisesti sääntöjen noudattamiseen liittyviin riskeihin ja tukea tulosperusteisen talousarvion periaatteen täysimääräistä soveltamista EIP:n ja EIP-ryhmän sisällä;

62.  kehottaa arvioimaan komission kanssa toteutettavaan sekarahoitukseen liittyvät riskit ja valvontajärjestelmät ja raportoimaan niistä ottaen huomioon rahoituslähteiden yhdistämisen vaikutukset sekä valvontaan että hallinnointivaihtoehtoihin;

63.  panee merkille, että vuonna 2018 pankin liiketoimintamalli kehittyi edelleen ja monipuolistui, mikä johtui ESIR-rahastoon liittyvän toiminnan lisääntymisestä, sillä toiminta on luonteeltaan monimutkaisempaa, ja transaktioista, jotka ovat kooltaan pienempiä ja riskiprofiililtaan korkeampia;

64.  panee merkille, että hallintoneuvo hahmotteli heinäkuussa 2018 useita organisaatioon ja hallintoon liittyviä muutoksia ja hyväksyi joulukuussa 2018 täytäntöönpanoa koskevan etenemissuunnitelman, joka sisältää muun muassa seuraavat:

65.  katsoo EIP:n hallintoelinten vastuualueiden tarkistamisen osalta, että hallituksen jäsenten pitäisi välttää mahdollisia eturistiriitoja kaikissa olosuhteissa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että hallituksen ja hallintoneuvoston menettelytapasääntöihin sisällytetään määräys, jonka mukaan niiden jäsenet eivät voi valvoa lainanantoa tai hankkeiden toteuttamista kotimaissaan;

66.  pitää valitettavana jatkuvaa monimuotoisuuden ja sukupuolten tasapuolisen edustuksen puutetta ylimmässä johdossa ja EIP-ryhmän hallintoelimissä; kehottaa EIP:tä asettamaan tämän asian etusijalle;

67.  kehottaa EIP:tä panemaan täysimääräisesti täytäntöön EIP:n tarkastuskomitean vuoden 2018 vuosikertomuksessa(12) esitetyt suositukset, joiden mukaan

Kohti avoimempaa ja vastuullisempaa toimielintä, jolla on tehostetut mekanismit petosten ja korruption torjuntaan

68.  panee merkille, että vuosien mittaan EIP on ottanut käyttöön sisäisiä mekanismeja ja hallintorakenteita petos- ja korruptioriskien vähentämiseksi; toteaa, että pankki on myös julkisesti sitoutunut noudattamaan nollatoleranssia petoksiin ja korruptioon;

69.  kehottaa EIP:tä julkaisemaan verkkosivustollaan asiakkaidensa tosiasiallisia omistajia koskevat tiedot sen toimien näkyvyyden lisäämiseksi sekä korruptio- ja eturistiriitatapausten torjumiseksi;

70.  kehottaa EIP:tä toimimaan siten, että suorien ja epäsuorien lainojen myöntämisen edellytyksenä on oltava maakohtaisten vero- ja kirjanpitotietojen julkaiseminen sekä se, että rahoitusoperaatioihin osallistuvat rahoituksen saajat ja rahoituksen välittäjät antavat tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja;

71.  panee merkille Counter balance -järjestön raportin, jossa todetaan, että EIP ei edelleenkään hoida petosten ja korruption torjuntaa koskevaa tehtäväänsä, mikä johtuu osittain sen sisäisten mekanismien heikkouksista ja osittain sen toiminnan epätyydyttävästä hallintokehyksestä ja riittämättömästä ulkoisesta valvonnasta, mukaan lukien OLAFin harjoittama valvonta, sekä EIP:n ja OLAFin vastaukset tähän raporttiin; kehottaa EIP:tä toteuttamaan tarvittavat parannukset jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen sen varmistamiseksi, että EIP noudattaa huolellisuusvelvoitteita, jotka vastaavat vähintään rahanpesunvastaista EU:n direktiiviä;

72.  ilmaisee vakavan huolensa hiljattain ilmestyneestä artikkelista(13), joka koski erästä EIP:n sisäistä tarkastusta, jossa havaittiin vakavia puutteita rahanpesun torjuntaa koskevien normien soveltamisessa EIP:ssä; pitää myönteisenä, että EIP puuttuu nyt näihin puutteisiin, ja kehottaa sitä saattamaan työnsä ehdottomasti päätökseen asetettuun määräaikaan mennessä ja raportoimaan parlamentille toteutetuista konkreettisista toimenpiteistä, erityisesti niistä, joilla pyritään vahvistamaan EIP:n asiakkaita koskevaa due diligence ‑velvollisuutta; kehottaa EIP:tä toimittamaan edellä mainitun sisäistä tarkastusta koskevan kertomuksen parlamentille ja julkaisemaan siitä tarkoituksenmukaisen yhteenvedon sekä yksityiskohtaisen arvion siitä, miten kukin puute on ratkaistu tehokkaasti, ja asettamaan sen suuren yleisön saataville;

73.  kehottaa EIP:tä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla yhteistyötä OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston kanssa ja kehottaa Euroopan syyttäjänvirastoa käsittelemään ennakoivasti EIP:n tapauksia tutkimalla EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja asettamalla niihin syyllistyneet syytteeseen;

74.  toistaa EIP:lle esittämänsä kehotuksen lisätä vastuuvelvollisuutta muita EU:n toimielimiä kohtaan, vahvistaa parlamentin harjoittamaa EIP:n valvontaa ja antaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle täydet oikeudet tarkastaa EIP:n toimet;

75.  muistuttaa, että yleisön osallistuminen EIP:n päätöksentekoon ja erityisesti EIP:n toimien vaikutuspiiriin kuuluvien paikallisyhteisöjen ja kansalaisten ottaminen mukaan on keino parantaa vastuuvelvollisuutta;

76.  muistuttaa, että avoimuus EIP:n politiikkojen täytäntöönpanossa ei vain vahvista EIP:n kokonaisvaltaista tilivelvollisuutta ja sen vastuuta, kun saadaan selkeä kuva siitä, minkälaisesta rahoituksen välittäjästä tai lopullisesta edunsaajasta on kyse, vaan että se myös lisää rahoitettavien hankkeiden tehokkuutta ja kestävyyttä; kehottaa EIP:tä ottamaan nämä näkökohdat huomioon suunnitellussa avoimuuspolitiikkansa uudelleentarkastelussa vuonna 2020;

77.  kannattaa selkeiden tietojen julkistamista EIP:n strategian täytäntöönpanosta sekä sen tuotteiden ja portfolioiden kestävyydestä ja ilmastovaikutuksesta;

78.  laskee sen varaan, että EIP:n väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevasta politiikasta tehdään kunnianhimoinen ja että siinä asetetaan korkeatasoisia normeja; kehottaa EIP:tä sisällyttämään uudelleentarkasteluun sekä sisäiset että ulkopuoliset väärinkäytösten paljastajat ja kehittämään selkeät ja hyvin määritetyt menettelyt, määräajat ja ohjeet, jotta väärinkäytösten paljastajia voidaan neuvoa paremmin ja jotta heitä voidaan suojella mahdollisilta kostotoimilta;

79.  pitää valitettavana, että valitusmekanismeja ei vahvistettu riittävästi vuoden 2018 lopussa, ja katsoo, että mahdollisuutta käyttää tehokasta ja riippumatonta valitusmekanismia, mukaan lukien muutoksenhakuoikeus, olisi kehitettävä edelleen; panee merkille, että EIP perusti vuonna 2019 uuden erityisen hankkeisiin liittyviä hankintoja koskevan valitusmekanismin, jolla varmistetaan asiaan liittyvien valitusten tehokkaampi ja riippumattomampi käsittely;

80.  pitää myönteisinä EIP:n pyrkimyksiä julkaista ilmastotoimia koskevia uusia asiakirjoja, ESIR-hankkeiden tulostauluja tai hankkeiden loppuraportteja EU:n ulkopuolella toteutetuista loppuunsaatetuista toimista; katsoo, että EIP:n olisi myös julkistettava mahdollisimman laajalti hallintoneuvoston kokousten pöytäkirjat, hallituksen kokousten pöytäkirjat ja esityslistat, 3PA REM -lomakkeet, komission lausunnot hankkeista ja hankkeiden seurantaraportit; ymmärtää kuitenkin, että asiakirjojen avoimuuteen sovelletaan tiettyjä rajoituksia, jotta voidaan varmistaa EIP:n asiakkaiden ja hankekumppanien toimittamien luottamuksellisten tietojen suoja;

81.  panee merkille, että EIP:n uusi poissulkemispolitiikka tuli voimaan vuonna 2018 ja siihen sisältyy sellaisten yhteisöjen ja henkilöiden poissulkeminen, joiden toiminnasta on saatu kielteisiä kokemuksia, ja toteaa, että näin ollen on pantu täytäntöön EIP:n petostentorjuntapolitiikan nykyiset säännökset ja kiellot;

82.  odottaa vuonna 2018 käynnistetyn EIP:n ja EIR:n petostentorjuntapolitiikan uudelleentarkastelun tuloksia ja kannattaa tiukempaa lähestymistapaa eli nollatoleranssia petoksiin, korruptioon ja muihin kielletyn toiminnan muotoihin; kehottaa EIP:tä lisäämään tulevaisuudessa yhteistyötään OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston kanssa ja ilmoittamaan kaikista mahdollisista petostapauksista toimivaltaisille viranomaisille; katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastolla pitäisi olla tulevaisuudessa valtuutus asettaa syytteeseen EIP:n varoihin kytkeytyvään rikolliseen toimintaan liittyvät tahot niissä EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat Euroopan syyttäjänviraston jäseniä;

83.  panee merkille, että EIP julkaisee tietoja kunkin toimensa asiakkaista verkkosivustollaan; kehottaa EIP:tä julkaisemaan myös tarvittavat tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista; pitää myönteisenä EIP:n nykyistä väärinkäytösten paljastajien suojelupolitiikkaa;

84.  panee merkille, että väitteiden määrä kasvoi vuonna 2018 ja että uusia väitettyjä tapauksia oli 184 (149 vuonna 2017) ja väitteistä 68 prosenttia oli peräisin sisäisistä lähteistä ja 31 prosenttia ulkoisista lähteistä; toteaa, että tutkinnan pääkohteita ovat petokset, korruptio, EIP:n/EIR:n nimen väärinkäyttö ja salainen yhteistyö; panee merkille, että kaikista EIP-ryhmän lausuntopyynnöistä 69 prosenttia tehtiin OLAFille;

85.  panee merkille EIP:n ja Volkswagenin välisen sopimuksen siitä, että Volkswagen suljetaan EIP:n hankkeiden ulkopuolelle 18 kuukauden ajaksi ja että Volkswagen on sitoutunut osallistumaan kestävää kehitystä koskevaan aloitteeseen, joka kattaa myös ympäristönsuojelun;

86.  kannattaa vastuullista veropolitiikkaa EIP:ssä tukemalla lahjomattomuutta koskevien lausekkeiden sisällyttämistä EIP-ryhmän sopimuksiin ja perusteellisen due diligence ‑tarkastuksen toteuttamista yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden yhteydessä siten, että sopimuskumppanit ja maantieteellinen sijainti määritetään selkeästi; suhtautuu myönteisesti yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan toimintapolitiikan käyttöönottoon maaliskuussa 2019 ja kehottaa nopeaan täytäntöönpanoon ja säännölliseen raportointiin parlamentille sen täytäntöönpanosta;

87.  katsoo, että ehdottomana edellytyksenä on noudattaa tiukimpia mahdollisia lahjomattomuutta koskevia normeja, kuten EU:n edistämiä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevia normeja, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän normeja sekä verotusalan hyvän hallintotavan periaatteita, joita OECD, kahdenkymmenen jäsenvaltion ryhmä ja EU edistävät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehostamiseksi;

88.  panee merkille EIP:n edelläkävijän roolin EU:n tasolla kestävyysraportin antamisessa; kehottaa EIP:tä kehittämään edelleen kestävyysraporttiaan raportoimalla tuloksista käyttäen tarkoin määriteltyjä, täsmällisiä, helposti mitattavia ja vertailukelpoisia indikaattoreita;

89.  pitää myönteisenä, että EIP:n ulkoinen tarkastaja antoi ensimmäisen rajoitetun varmuuden antavan raportin valikoimasta julkilausumia, lukuja ja indikaattoreita sen vuoden 2018 kestävyysraportissa;

90.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tehostamaan EIP:n ulkoista valvontaa ja toteaa, että vuonna 2016 allekirjoitetun, Euroopan investointipankin, Euroopan komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen välistä yhteistyötä koskevan kolmikantasopimuksen nykyisiä määräyksiä olisi harkittava perusteellisesti uudelleen keskusteltaessa tulevasta kolmikantasopimuksesta, mikä on määrä tehdä syyskuussa 2020;

91.  esittää kuitenkin jälleen kerran EIP:n vuosikertomusta koskevan vetoomuksensa ja pyytää EIP:tä esittämään kattavamman, yksityiskohtaisemman ja yhdenmukaistetumman vuotuisen toimintakertomuksen ja parantamaan tietojen esittämistä huomattavasti esittämällä yksityiskohtaisella ja luotettavalla tavalla myös asianomaisen vuoden hyväksyttyjen, allekirjoitettujen ja maksettujen investointien jakautumisen, käytetyt rahoituslähteet (omat varat, ESIR, keskitetysti hallinnoidut EU:n ohjelmat jne.) sekä vastaavat tiedot edunsaajien osalta (jäsenvaltiot, julkinen tai yksityinen sektori, välittäjät tai suorat varojen saajat), tuetut alat ja jälkiarviointien tulokset;

92.  kehottaa talousarvion valvontavaliokuntaa järjestämään vuotuisen työpajan/kuulemisen EIP:n toiminnasta ja toimien valvonnasta, jotta parlamentti saisi lisää olennaisia tietoja EIP:n ja sen toimien valvontaa koskevan työnsä tueksi;

Parlamentin suositusten seuranta

93.  kehottaa EIP:tä edelleen ilmoittamaan parlamentin vuotuisissa päätöslauselmissa antamien aiempien suositusten tilanteesta ja toteutusvaiheesta, erityisesti seuraavien osalta:

o
o   o

94.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle ja pyytää neuvostoa ja EIP:n hallintoneuvostoa keskustelemaan tässä esitetyistä parlamentin kannoista.

(1) https://www.ombudsman.europa.eu/fi/decision/fi/95520. (2) EUVL C 41, 6.2.2020, s. 18. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0036. (4) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1. (5) https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=49051. (6) EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU arviointi, https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/economy-finance/elm_evaluation_swd_2019_333_f1_staff_working_paper_en_v3_p1_1048237.pdf. (7) https://www.consilium.europa.eu/media/40967/efad-report_final.pdf. (8) https://www.counter-balance.org/wp-content/uploads/2019/10/Report_OnlineVersion_EIB_Corruption_Oct2019.pdf. (9) Crédit Agricole on sitoutunut lopettamaan sellaisten yritysten rahoittamisen, jotka kehittävät tai aikovat kehittää toimintaansa hiilialalla. Crédit Agricolen nollatoleranssipolitiikkaa sovelletaan kaikkiin yrityksiin, jotka kehittävät tai aikovat kehittää hiilialan toimintaa hiilen louhinnasta ja sähkön tuotannosta kivihiilellä aina kivihiilen kauppaan ja sen kuljetukseen. (10) EIP, ”Environmental, Climate and Social Guidelines on Hydropower Development”, lokakuu 2019. (11) https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=49051. (12) https://www.eib.org/attachments/general/ac_annual_reports_2018_en.pdf. (13) Luxembourg Times, ”EIB under scrutiny for failings after whistleblowing complaints”, 21. huhtikuuta 2020.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta – vuosikertomus 2018 (2019/2128(INI))

P9_TA(2020)0192 A9-0103/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 310 artiklan 6 kohdan ja 325 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista,

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2019 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”30. vuosikertomus Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta (2018)” (COM(2019)0444) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2019)0361, SWD(2019)0362, SWD(2019)0363, SWD(2019)0364 ja SWD(2019)0365),

–  ottaa huomioon OLAFin kertomuksen vuodelta 2018(1) ja OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen vuodelta 2018,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä tilintarkastustuomioistuimelle ”Komission petostentorjuntastrategia: tehostetut toimet EU:n talousarvion suojaamiseksi” (COM(2019)0196),

–  ottaa huomioon tiedonantoon ”Komission petostentorjuntastrategia: tehostetut toimet EU:n talousarvion suojaamiseksi” (COM(2019)0196) liittyvän toimintasuunnitelman (SWD(2019)0170) ja petosriskiarvioinnin (SWD(2019)0171),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2018 ja toimielinten vastaukset(2),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (COM(2018)0324),

–  ottaa huomioon EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevien vakiosäännösten sisällyttämisen kaikkiin monivuotista rahoituskehystä koskeviin komission ehdotuksiin,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen antaman lausunnon nro 8/2018 OLAF-asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävän yhteistyön ja OLAFin tutkimusten vaikuttavuuden osalta 23. toukokuuta 2018 tehdystä komission ehdotuksesta (COM(2018)0338),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 9/2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n petostentorjuntaohjelman perustamisesta (COM(2018)0386),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen antaman erityiskertomuksen nro 26/2018 ”Mikä on viivästyttänyt tullin tietoteknisten järjestelmien toteuttamista?”,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 01/2019 ”EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunta: toimia tarvitaan”,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 06/2019 ”EU:n koheesiomenoihin kohdistuvien petosten torjunta: hallintoviranomaisten on kehitettävä havaitsemista, reagointia ja koordinointia”,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 12/2019 ”Sähköinen kaupankäynti: monia arvonlisäveron ja tullien kantoon liittyviä haasteita ei ole ratkaistu”,

–  ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 11. syyskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013(3) sekä komission 2. lokakuuta 2017 siitä julkaiseman väliarvioinnin (COM(2017)0589),

–  ottaa huomioon unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(4) (PIF-direktiivi),

–  ottaa huomioon tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939(5),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(7),

–  ottaa huomioon komission teettämän, EU28-jäsenvaltioiden alv-vajeesta 4. syyskuuta 2019 annetun selvityksen ”Study and Reports on the VAT Gap in the EU-28 Member States: Final Report”,

–  ottaa huomioon komission teettämän, arvonlisäverovajeen laskemisesta ja analysoinnista toukokuussa 2015 annetun selvityksen ”Study to quantify and analyse the VAT Gap in the EU Member States: 2015 report” ja 7. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta – Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016)0148),

–  ottaa huomioon komission 3. helmikuuta 2014 antaman EU:n korruptiontorjuntakertomuksen (COM(2014)0038),

–  ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(8),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon korruption torjumisesta EU:ssa (COM(2011)0308),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa(9),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2017 päivätyn tilannekatsauksen komission tiedonannon ”Savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan tehokkaampi torjunta – Kokonaisvaltainen EU:n strategia” (COM(2013)0324, 6. kesäkuuta 2013) täytäntöönpanosta (COM(2017)0235),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2017 julkaistun OLAFin koordinoiman raportin julkisiin hankintoihin liittyvistä petoksista ”Fraud in Public Procurement – A collection of red flags and best practices” sekä yhteistyössä hallinnoitavia varoja koskevien sääntöjenvastaisuuksien raportointimenettelyistä laaditun OLAFin käsikirjan ”Reporting of irregularities in shared management” vuodelta 2017,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2017 ”Tuontimenettelyt: oikeudellisen kehyksen puutteet ja täytäntöönpanon tehottomuus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen antaman tuomion asiassa C-105/14: rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Ivo Taricco ym.(10),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen antaman tuomion asiassa C-42/17: rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat M.A.S. ja M.B.(11),

–  ottaa huomioon unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion asiassa T-48/16: Sigma Orionis SA v. Euroopan komissio(12),

–  ottaa huomioon asetusten (EU) N:o 904/2010 ja (EU) 2017/2454 muuttamisesta hallinnollista yhteistyötä arvonlisäveron alalla tehostavien toimenpiteiden osalta 2. lokakuuta 2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1541, jolla lisätään jäsenvaltioiden valmiuksia puuttua kaikkein haitallisimpiin alv-petosten järjestelmiin ja pienentää alv-vajetta,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”EU:n taloudellisten etujen suojelu – rahan ja varojen takaisinperintä kolmansista maista petostapauksissa”(13),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Nykyaikainen talousarvio unionille, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia: monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027” (COM(2018)0321),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman tullipetosten torjunnasta ja EU:n omien varojen suojelusta(14),

–  ottaa huomioon Herkules III -ohjelman jatkuvan täytäntöönpanon(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0103/2020),

A.  ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat yhteistyössä unionin talousarviota, josta 74 prosenttia toteutettiin vuonna 2018 yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin kehyksessä;

B.  ottaa huomioon, että komission olisi täytettävä valvonta- ja tarkastustehtävänsä yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin kehyksessä;

C.  ottaa huomioon, että varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 63 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisemiseksi, toteamiseksi ja korjaamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava ennakko- ja jälkitarkastuksia, perittävä takaisin aiheettomasti maksetut varat ja tarvittaessa toteutettava oikeudellinen menettely;

E.  katsoo, että moitteeton varainhoito ja unionin taloudellisten etujen suojaaminen ovat talousarvion toteuttamista koskevan unionin politiikan keskeisiä periaatteita, joilla pyritään lisäämään kansalaisten luottamusta varmistamalla, että veronmaksajien rahoja käytetään asianmukaisesti ja unionin talousarviota toteutetaan vaikuttavasti;

F.  katsoo, että julkisten varojen moitteeton käyttö ja unionin taloudellisten etujen suojaaminen edistävät EU:n talousarvion tehokasta hallinnointia;

G.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 310 artiklan 6 kohdan mukaan ”unioni ja jäsenvaltiot suojaavat unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta 325 artiklan mukaisesti”; toteaa, että SEUT-sopimuksen 325 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”jäsenvaltiot toteuttavat samat toimenpiteet suojatakseen unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä”; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 325 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”jäsenvaltiot sovittavat yhteen toimintansa, jonka tarkoituksena on suojata unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä” ja ”ne yhdessä komission kanssa järjestävät toimivaltaisten viranomaistensa kiinteän ja säännöllisen yhteistoiminnan”; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 325 artiklan 4 kohdan mukaan tilintarkastustuomioistuinta on kuultava kaikista toimenpiteistä, joita lainsäätäjä toteuttaa unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi petolliselta menettelyltä ja tällaisen menettelyn torjumiseksi;

H.  ottaa huomioon, että EU:n talousarviolla tuetaan yhteisiä tavoitteita ja autetaan vastaamaan yhteisiin haasteisiin ja että tulosten ja ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää hyviä tuloksia, ja katsoo, että säännölliseen arviointiin liittyvien panosten, tuotosten, tulosten ja vaikutusten yksinkertaistaminen tuloksellisuuden tarkastusten avulla on keskeinen osa tulosbudjetointia;

I.  ottaa huomioon, että EU:lla on velvollisuus toimia korruption torjuntaa koskevien toimintapolitiikkojen alalla SEUT-sopimuksen määrittämissä rajoissa; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 67 artiklassa määrätään unionin velvoitteesta varmistaa korkea turvallisuustaso, myös rikollisuutta ehkäisevillä ja torjuvilla toimenpiteillä ja rikoslainsäädäntöjen lähentämisellä; panee merkille, että SEUT-sopimuksen 83 artiklan mukaan lahjonta on yksi erityisen vakava rajatylittävän rikollisuuden ala, joka vaikuttaa vahingollisesti EU:n taloudellisiin etuihin;

J.  ottaa huomioon, että EU:n varoihin liittyvät petokset ovat yksi välineistä, joiden kautta rikollisjärjestöt soluttautuvat talouteen ja vahingoittavat siten taloudellista vapautta ja vapaata kilpailua;

K.  katsoo, että jotta voidaan toteuttaa koordinoidumpia EU:n toimia sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi ja petosten torjumiseksi, on kiinnitettävä riittävästi huomiota jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien erilaisuuteen; toteaa, että komission olisi entisestään vahvistettava toimiaan petosten torjumiseksi ja jatkettava niiden täytäntöönpanoa vaikuttavasti, jotta tuotetaan vielä aiempaa konkreettisempia ja tyydyttävämpiä tuloksia;

L.  katsoo, että korruptio on vakava uhka unionin taloudellisille eduille mutta myös demokratialle ja luottamukselle julkishallintoa kohtaan;

M.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden keräämä arvonlisävero (alv) on kansallisille talousarvioille tärkeä tulonlähde ja että vuonna 2018 alv-perusteisten omien varojen osuus EU:n talousarvion kokonaistuloista oli 11,9 prosenttia;

N.  ottaa huomioon, että järjestelmälliset ja institutionalisoidut korruptiotapaukset tietyissä jäsenvaltioissa vahingoittavat vakavasti EU:n taloudellisia etuja ja uhkaavat samalla demokratiaa, perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta; ottaa huomioon, että korruptiosta joulukuussa 2017 julkaistun erityiseurobarometrin 470 mukaan korruptiota koskevat yleiset näkemykset ja asenteet ovat säilyneet vuoteen 2013 verrattuna ennallaan, mikä tarkoittaa, ettei ole konkreettista näyttöä siitä, että EU:n kansalaiset luottaisivat toimielimiin entistä enemmän;

Sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja niistä ilmoittaminen

1.  suhtautuu myönteisesti 30. vuosikertomukseen EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta sekä kuluneiden 30 vuoden aikana saavutettuun edistykseen petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjuntaa koskevien sääntelyperustan ja institutionaalisen kehyksen (Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) ja Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO)) luomisessa ja kehittämisessä EU:n tasolla, jäsenvaltioiden välisen sekä niiden ja komission välisen yhteistyön vakiinnuttamisessa ja EU:n talousarvion suojaamisessa tavalla, joka ei olisi mahdollista ilman sekä EU:n toimielinten että kansallisten viranomaisten yhteisiä toimia;

2.  panee erittäin huolestuneena merkille petosmenetelmien jatkuvan muutoksen ja uudenlaiset petokset, joilla on vahva kansainvälinen ulottuvuus ja joihin liittyy rajatylittäviä petoksia (kuten maataloustuotteiden menekinedistämiseen liittyvät petokset, postilaatikkoyhtiöt, tullimaksujen kiertäminen siten, että unioniin tulevat tekstiilit ja jalkineet aliarvotetaan ja tulliselvitys tehdään useissa eri jäsenvaltioissa, verkkokauppa, menoihin liittyvien petosten rajat ylittävän ulottuvuuden laajeneminen ja väärentäminen), jotka vaikuttavat vahingollisesti EU:n talousarvion tulopuoleen ja edellyttävät uusia koordinoituja toimia EU:lta ja jäsenvaltioilta;

3.  panee merkille, että vuonna 2018 petoksiksi ilmoitettujen ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä (11 638 tapausta) oli laskenut 25 prosenttia vuoden 2017 määrästä (15 213 tapausta) ja että niiden arvo ei ollut muuttunut edellisestä vuodesta (2,5 miljardia euroa vuonna 2018 ja 2,58 miljardia euroa vuonna 2017);

4.  huomauttaa, että kaikki sääntöjenvastaisuudet eivät ole petoksia ja että eri virheiden välillä on tehtävä selvä ero;

5.  palauttaa mieliin, että petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä ja niihin liittyvät rahamäärät eivät mittaa suoraan EU:n talousarvioon vaikuttavien petosten tai jossakin tietyssä jäsenvaltiossa tehtyjen petosten yleisyyttä; toteaa, että ei ole tietoa siitä, miten monta petokseksi ilmoitettua sääntöjenvastaisuutta komissio ja erityisesti jäsenvaltiot ovat jättäneet vuosittain ilmoittamatta; toteaa, että tämän vuoksi parlamentin on vaikea tehdä hyödyllisiä päätelmiä komission petostentorjuntatoimien tehokkuudesta; kehottaa tästä syystä komissiota kehittämään menetelmän, jolla voidaan parantaa luotettavuutta ja laatia tarkempia arvioita petosten laajuudesta EU:ssa; panee merkille, että petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet vaikuttivat 0,71 prosenttiin vuoden 2018 maksuista ja 0,65 prosenttiin vuonna 2018 kerättyjen perinteisten omien varojen bruttomäärästä; panee lisäksi merkille, että muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet vaikuttivat 0,58 prosenttiin vuoden 2018 maksuista ja 1,78 prosenttiin vuonna 2018 kerättyjen perinteisten omien varojen bruttomäärästä;

6.  panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan komissiolla on riittämätön käsitys petosten laajuudesta, luonteesta ja syistä; kehottaa uudelleen komissiota perustamaan yhtenäisen järjestelmän, jonka avulla jäsenvaltioissa kerätään vertailukelpoisia tietoja sääntöjenvastaisuuksista ja petostapauksista, jotta voidaan yhdenmukaistaa ilmoitusmenettelyjä ja varmistaa toimitettujen tietojen laatu ja vertailukelpoisuus;

7.  kehottaa lisäksi komissiota toteuttamaan kattavia tarkastuksia, jotta varmistetaan jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmässä (IMS) ilmoittamien tietojen täysi avoimuus ja laatu;

8.  panee merkille, että vuonna 2018 petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä (1 152 tapausta) pysyi samalla tasolla kuin vuonna 2017; pitää kuitenkin valitettavana, että kyseessä olevat määrät kasvoivat merkittävästi (183 prosenttia), mikä on erittäin huolestuttavaa; toteaa, että kasvu johtuu laajalti kahdesta petoksiksi ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta, jotka koskevat koheesiopolitiikan menoja; painottaa, että nämä merkittävät määrät on perittävä takaisin mahdollisimman pian;

9.  panee merkille, että vuonna 2018 kirjattujen muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä laski 27 prosenttia (10 487 tapausta), kun taas niihin liittyvät rahamäärät laskivat 37 prosenttia eli 1,3 miljardiin euroon;

10.  pitää hyvin valitettavana ja huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa ei ole järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevaa erityislainsäädäntöä, vaikka toiminta on yhä enenevässä määrin rajatylittävää ja koskee unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia aloja, kuten salakuljetus ja rahan väärentäminen;

11.  kehottaa jäsenvaltioita tiiviimpään tietojenvaihtoa koskevaan yhteistyöhön sekä tiedonkeruunsa parantamiseksi että tarkastustensa tehostamiseksi ja kansalaisten oikeuksien ja vapauksien takaamiseksi; muistuttaa komission roolista, joka liittyy jäsenvaltioiden välisen yhteistyön koordinointiin; kehottaa komissiota auttamaan sellaisen yhdenmukaisen järjestelmän perustamisen koordinoinnissa, jolla kerätään jäsenvaltioilta tietoa sääntöjenvastaisuuksista ja petostapauksista;

12.  kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta jatkuvasti sisällyttämään tarkastettaviin otoksiin sellaiset toimielimet ja hallintoelimet, jotka ovat vastuussa varojen tahallisesta väärinkäytöstä;

13.  pitää huolestuttavana, että jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollisen taakan keventämiseksi yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 edellytetään ainoastaan, että ilmoitetaan sellaiset petokset tai muut sääntöjenvastaisuudet, jotka koskevat yli 10 000 euron suuruisia ERI-rahastojen osuuksia; palauttaa mieliin, että suuri määrä maatalousalaan ja Euroopan sosiaalirahastoon liittyviä maksuja, jotka maksetaan oikeuksiin perustuvina maksuina (tiettyjen edellytysten täyttyessä), jää reilusti 10 000 euron kynnysarvon alapuolelle, ja toteaa niin ollen, että ne ovat mahdollisesti vilpillisiä maksuja, joista ei ilmoiteta; ottaa kuitenkin huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksissaan 2017 ja 2018 esittämän huomion, jonka mukaan oikeuksiin perustuvat maksut ovat vähemmän alttiita virheille kuin kustannusten korvaamista koskeva menetelmä, jota sovelletaan 10 000 euron kynnysarvon ylittäviin hankkeisiin;

14.  suhtautuu hyvin tuomitsevasti Tšekin hallituksen korkeiden virkamiesten ja Unkarin, Kreikan, Puolan, Romanian ja Italian muiden julkisten toimijoiden syyllistymiseen Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen laajamittaiseen väärinkäyttöön; toteaa, että tällaisista petoksista kärsivät pienet perheyritykset, jotka tarvitsevat eniten tukia;

15.  suhtautuu hyvin tuomitsevasti koheesiorahaston varojen väärinkäyttöön; pitää valitettavana, että EU:n varoja, joihin petoksiksi ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvät rahoitusoikaisut vaikuttavat, voidaan käyttää uudelleen ilman lisäseuraamuksia tai -rajoituksia; katsoo, että tällainen järjestelmä vaarantaa EU:n taloudelliset edut; kehottaa siksi komissiota seuraamaan tiiviisti EU:n varojen uudelleenkäyttöä ja harkitsemaan sellaisen järjestelmän kehittämistä, jossa oikaisuihin liittyy myös jatkokäyttöä koskevia rajoituksia;

16.  muistuttaa YMP:tä ja koheesiopolitiikkaa koskevista avoimuusvaatimuksista, jotka velvoittavat vastuussa olevat jäsenvaltioiden viranomaiset ylläpitämään julkisesti saatavilla olevaa luetteloa lopullisista edunsaajista; kehottaa jäsenvaltioita julkistamaan tiedot yhdenmukaisessa koneluettavassa muodossa ja varmistamaan tietojärjestelmien yhteentoimivuuden; kehottaa komissiota keräämään ja koontamaan tiedot sekä julkaisemaan luetteloja edunsaajista, jotka hyötyvät eniten kustakin rahastosta kussakin jäsenvaltiossa;

17.  painottaa, että komission olisi ehdotettava unionin tasolla täytäntöön pantavaa erityistä valitusmekanismia, jolla tuetaan esimerkiksi maananastusväärinkäytösten, kansallisten viranomaisten väärinkäytösten tai rikollisten rakenteiden tai järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttaman painostuksen kohteiksi joutuneita viljelijöitä tai edunsaajia tai pakko- tai orjatyöhön joutuneita henkilöitä ja jolla heille annetaan mahdollisuus esittää komissiolle nopeasti kantelu, joka sen olisi tarkastettava kiireellisesti;

18.  painottaa, että Euroopan komissio ei nykyisellään toteuta riittäviä toimia tämäntyyppisten petosten torjumiseksi; kehottaa painokkaasti komissiota toteuttamaan tehokkaita valvontatoimenpiteitä ja velvoittavia toimenpiteitä; toteaa, että Euroopan syyttäjänvirastolla olisi oltava merkittävä rooli rajatylittävien tutkimusten toteuttamisessa, petostapausten havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa sekä petoksentekijöiden saattamisessa oikeuteen;

Tulot — omat varat

19.  panee merkille, että kirjattujen petostapausten määrä kasvoi kerättyjen perinteisten omien varojen osalta prosentin verran (473 tapausta vuonna 2018), ja pitää valitettavana, että niihin liittyvät rahamäärät kasvoivat 116 prosenttia;

20.  panee merkille, että muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä vuonna 2018 oli 10 prosenttia pienempi kuin vuosien 2014–2018 keskiarvo, mutta pitää valitettavana, että määrä, jota sääntöjenvastaisuudet koskevat, on 17 prosenttia suurempi;

21.  on erittäin huolestunut siitä, että komission alustaviin arvioihin perustuvien tilastojen mukaan arvonlisäverovaje oli vuonna 2018 noin 130 miljardia euroa eli noin 10 prosenttia kaikista ennakoiduista arvonlisäverotuloista ja että komission arvion mukaan EU:n sisäiset arvonlisäveropetostapaukset maksavat vuosittain noin 50 miljardia euroa; pitää valitettavana, että kolmansista maista peräisin olevien vähäarvoisten tavaroiden toimituksista aiheutuu vuosittain 5 miljardin euron menetykset;

22.  suhtautuu myönteisesti PIF-direktiivin hyväksymiseen, koska siinä selvennetään jäsenvaltioiden, Eurojustin, Euroopan syyttäjänviraston ja komission välistä rajatylittävää yhteistyötä ja keskinäistä oikeusapua alv-petosten torjunnassa;

23.  muistuttaa kannastaan, jonka mukaan OLAFin toimivaltaa arvonlisäverotutkimusten alalla ei pitäisi missään tapauksessa rajoittaa eikä siihen pitäisi soveltaa hallinnollisia lisäehtoja; kehottaa neuvostoa ottamaan huomioon parlamentin kannan asiaan neuvoteltaessa asetuksesta, joka koskee Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksia Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävän yhteistyön ja OLAFin tutkimusten vaikuttavuuden osalta;

24.  korostaa OLAFin tärkeää roolia tutkittaessa arvonlisäverotukseen liittyviä asioita; suhtautuu myönteisesti hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010(16) muuttamiseen ja toteaa, että vuonna 2018 hyväksytyllä muutoksella otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla vahvistetaan kansallisten verohallintojen valmiuksia tarkastaa rajatylittäviä luovutuksia ja suorituksia, laajennetaan OLAFin toimivaltaa helpottaa ja koordinoida alv-petosten tutkintaa sekä puututaan kaikkein haitallisimpiin alv-petosten järjestelmiin ja pienennetään alv-vajetta;

25.  suhtautuu myönteisesti muutettuun neuvoston asetukseen (EU) N:o 904/2010, jolla maksimoidaan uuden Transaction Network Analysis (TNA) -ohjelmiston tarjoamat mahdollisuudet tunnistaa petosverkostoja kaikkialla EU:ssa; toteaa, että tavoitteena on tehostaa kansallisten veroviranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, jotta voidaan paremmin havaita alv-karusellipetokset ja nopeuttaa niihin puuttumista; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan täysin tutkinnan kohteena olevien, uudessa TNA-ohjelmistossa lueteltujen talouden toimijoiden tietosuoja;

26.  suhtautuu myönteisesti sellaisten toimenpiteiden käyttöönottoon, joilla jaetaan vuodesta 2020 alkaen ”tullimenettelyä 42” ja ”tullimenettelyä 63” koskevia tietoja kansallisten veroviranomaisten kesken, mikä mahdollistaa sen, että tuontijäsenvaltio ja asiakkaan jäsenvaltio voivat ristiintarkastaa esim. arvonlisäverotunnisteet, tuotujen tavaroiden arvon ja hyödyketyypit;

27.  korostaa, että on tärkeää asettaa etusijalle kansallisten petostentorjuntastrategioiden kehittäminen kaikissa jäsenvaltioissa;

28.  korostaa pitävänsä alv-petoksia vakavina, erityisesti kun kyseessä ovat niin sanotut karusellipetokset, joiden seurauksena valeyritys ei maksa arvonlisäveroa asianomaisille veroviranomaisille, vaikka se olisi vähennetty asiakkaalta;

29.  panee merkille, että rahamääräisesti petokset ja sääntöjenvastaisuudet kohdistuivat tavaroista eniten aurinkopaneeleihin vuonna 2018, kuten tapahtui myös vuosina 2017 ja 2016; suhtautuu myönteisesti komission paikan päällä suorittamiin tarkastuksiin ja korostaa OLAFin tutkimusten ja sen koordinointitehtävän merkitystä tällä alalla;

30.  suhtautuu myönteisesti siihen, että useat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön uusia tietoteknisiä välineitä sekä riskiperusteisia lähestymistapoja ja aloitteita torjuakseen perinteisten omien varojen keräämiseen liittyviä haasteita; kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä näiden välineiden, lähestymistapojen ja aloitteiden yhteisessä käytössä, vaihtamaan edelleen hyviä käytäntöjä ja tehostamaan yhteistyötä Eurofisc-verkoston kehyksessä;

31.  on huolestunut siitä, että kolmansista maista EU:hun tuotujen tavaroiden aliarvostuksen välityksellä tapahtuvat tulopetokset uhkaavat edelleen EU:n taloudellisia etuja; toteaa, että tavaroiden rajatylittävä verkkokauppa on merkittävä veropetosten lähde EU:ssa, erityisesti kun on kyse pienemmistä tavaroista; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan rajatylittävään sähköiseen kaupankäyntiin liittyviin kysymyksiin, kuten erityisesti arvoltaan vähäisten lähetysten tullivapautusten mahdolliseen väärinkäyttöön, panemalla asiaa koskevat komission suositukset kaikilta osin täytäntöön;

32.  panee merkille, että komissio esitti joulukuussa 2018 tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjuntaa koskevan uuden toimintasuunnitelman, joka perustuu pääasiassa operatiivisiin lainvalvontatoimenpiteisiin;

33.  panee merkille, että muita kuin petoksiksi ilmoitettuja sääntöjenvastaisuuksia havaittiin pääasiassa luovutuksen jälkeisten tarkastusten avulla, mutta korostaa tavaroiden luovutusta edeltävien tai sen yhteydessä tehtyjen tullitarkastusten sekä vapaaehtoisten tunnustamisten merkitystä sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisen kannalta;

34.  palauttaa jälleen mieliin, että erilaisten havaitsemismenetelmien (muun muassa luovutuksen yhteydessä tehtävät tarkastukset, luovutuksen jälkeen tehtävät tarkastukset ja petostentorjuntayksiköiden suorittamat tarkastukset) yhdistäminen on petosten havaitsemisen kannalta tehokkainta ja että kunkin menetelmän tehokkuus riippuu asianomaisesta jäsenvaltiosta, sen hallinnon tehokkaasta koordinoinnista ja jäsenvaltioiden asianomaisten yksikköjen yhteydenpitovalmiuksista;

35.  pitää huolestuttavana, että joiltakin jäsenvaltioilta ei yleensä tule ilmoitusta yhdestäkään petostapauksesta; kehottaa komissiota tutkimaan tilannetta, koska pitää varsin epätodennäköisenä, että näissä jäsenvaltioissa ei tapahtuisi lainkaan petoksia; kehottaa komissiota toteuttamaan satunnaistarkastuksia näissä maissa;

36.  panee merkille, että keskimääräinen takaisinperintäaste petoksiksi ilmoitetuissa tapauksissa oli vuosina 1989–2018 noin 41 prosenttia; panee myös merkille, että vuonna 2018 ilmoitetuissa ja havaituissa petoksiksi ilmoitetuissa tapauksissa takaisinperintäaste oli 70 prosenttia, mikä on huomattavasti keskiarvoa enemmän; kehottaa uudelleen komissiota laatimaan strategian takaisinperintäasteen parantamiseksi näissä tapauksissa;

37.  panee merkille, että yleinen takaisinperintäaste muissa kuin petoksiksi ilmoitetuissa tapauksissa oli 72 prosenttia vuosina 1989–2018;

38.  kehottaa jälleen komissiota raportoimaan vuosittain OLAFin suositusten perusteella takaisinperittyjen unionin omien varojen määrän ja ilmoittamaan perimättä jääneet saamiset;

Menot

39.  panee merkille, että vuonna 2018 petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä (679 tapausta) väheni kolme prosenttia, mikä vaikutti menoihin; painottaa kuitenkin, että kyseessä olevien rahamäärien (1,032 miljardia euroa) kohdalla suuntaus oli hälyttävässä määrin päinvastainen, mikä johti 198 prosentin kasvuun;

40.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kirjatut muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet vähenivät neljä prosenttia ja että niihin liittyvät rahamäärät supistuivat 48 prosenttia (844,9 miljoonaa euroa);

41.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin jäsenvaltiot ovat menoihin liittyen toteuttaneet useita operatiivisia toimenpiteitä, kuten tietoteknisten riskipisteytysvälineiden, petosriskien arviointien ja koulutuskurssien käyttöönotto, jotta lisätään yleistä tietoisuutta petoksista; kehottaa kaikkia muita jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan tällaisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi mahdollisimman pian;

42.  panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole lainkaan petoksiksi ilmoitettuja sääntöjenvastaisuuksia; kehottaa komissiota tukemaan edelleen jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä parantaa tarkastusten laatua ja lukumäärää sekä jakamaan petostentorjunnan parhaita käytäntöjä;

43.  korostaa, että ERI-rahastojen (Euroopan rakenne- ja investointirahastot eli Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF), vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto (FEAD) ja Euroopan globalisaatiorahasto (EGR)) ohjelmista jaettuja avustuksia on tärkeää hallinnoida ja valvoa tarkasti, jotta voidaan budjetoida rahastot tehokkaasti ja inflaatiota kiihdyttämättä ja välttää petoksia;

44.  kehottaa komissiota, OLAFia, Euroopan syyttäjänvirastoa ja jäsenvaltioita soveltamaan mahdollisimman voimakkaita toimenpiteitä EU:n talousarviosta maksettuihin julkisiin varoihin liittyvien petosten torjumiseksi yhteisen maatalouspolitiikan alalla, jolla kirjattiin vuonna 2018 249 petokseksi ilmoitettua sääntöjenvastaisuutta (–6 prosenttia), joiden kokonaismäärä oli 63,3 miljoonaa euroa (+10 prosenttia), ja edelleen koheesiopolitiikan alalla, jolla kirjattiin vuonna 2018 363 petokseksi ilmoitettua sääntöjenvastaisuutta (+5 prosenttia), joiden kokonaismäärä oli 959,6 miljoonaa euroa (+199 prosenttia);

45.  panee merkille, että YMP:n osalta petosten yleisyystaso eli todettujen epäiltyjen petostapausten ja vahvistettujen petostapausten prosenttiosuus suhteessa ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärään ilmoitusvuosina 2014–2018 on 10 prosenttia ja että petosten määrätaso on noin 23 prosenttia yhteisrahamäärästä, johon sääntöjenvastaisuudet vaikuttavat; panee lisäksi merkille, että petosten havaitsemisaste eli yhteisrahamäärän, johon epäillyt ja vahvistetut petokset vaikuttavat, prosenttiosuus suhteessa menojen kokonaismäärään on vain 0,11 prosenttia, kun taas sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisaste eli yhteisrahamäärän prosenttiosuus, johon sääntöjenvastaisuudet vaikuttavat suhteessa menojen kokonaismäärään, on 0,37 prosenttia;

46.  toteaa myös painokkaasti, että koheesiopolitiikassa petosten havaitsemisaste on 0,86 prosenttia ja sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisaste on noin 0,34 prosenttia;

47.  muistuttaa menoihin liittyvän avoimuuden tärkeydestä ja pyytää, että unionin rahoitusta koskevat tiedot asetetaan kaikilta osin saataville;

Komission petostentorjuntastrategia

OLAF

48.  toteaa, että OLAF aloitti vuonna 2018 219 tutkimusta ja päätti 167 tutkimusta, joissa suositeltiin 371 miljoonan euron suuruisen rahamäärän takaisinperintää; toteaa lisäksi, että vuoden lopussa oli käynnissä 414 tutkimusta;

49.  panee merkille, että petostentorjunnan koordinointivirastolla (AFCOS) on entistä laajempi rooli kansallisten viranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön eri kanavien tehokkuuden edistämisessä ja erityisesti tullipetosten torjunnassa mutta myös OLAFin kanssa tehtävässä yhteistyössä;

50.  suhtautuu myönteisesti komission petostentorjuntastrategian hyväksymiseen huhtikuussa 2019 ja toteaa, että strategiaa on mukautettu kahteen vuonna 2017 hyväksyttyyn EU:n petostentorjuntalainsäädäntöön tehtyyn merkittävään lisäykseen eli PIF-direktiiviin, jossa jäsenvaltioiden rikoslainsäädännölle asetetaan tiukemmat yhteiset vaatimukset EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi, ja Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisesta annettuun asetukseen;

51.  pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä sisällyttänyt vuotuiseen työohjelmaansa ehdotusta, joka koskee menoihin liittyvän keskinäisen hallinnollisen avun välinettä; katsoo, että tällainen aloite olisi perussopimuksen 225 artiklan määräysten mukainen;

52.  muistuttaa OLAFin keskeisestä roolista ja tarpeesta vahvistaa sitä entisestään sekä taata sen tehokas koordinointi Euroopan syyttäjänviraston kanssa;

53.  pitää valitettavana, että uusi PIF-direktiivi on pantu toistaiseksi täytäntöön kokonaan vain 12 jäsenvaltiossa ja osittain kahdeksassa jäsenvaltiossa eikä lainkaan muissa jäsenvaltioissa; panee merkille, että uuden PIF-direktiivin täytäntöönpanon määräaika päättyi jo 6. heinäkuuta 2019; kehottaa komissiota julkaisemaan mahdollisimman pian luettelon kaikista jäsenvaltioista, jotka eivät ole määräaikaan mennessä saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa kaikkia muita jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ja varmistamaan, että direktiivi saatetaan mahdollisimman pian kaikilta osin ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä liittyvää prosessia kaikissa jäsenvaltioissa sekä käyttämään oikeuksiaan käynnistää rikkomismenettelyjä, jos jäsenvaltiot eivät noudata saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä liittyvää prosessia;

54.  palauttaa mieliin, että komission uusi petostentorjuntastrategia kattaa seuraavat osa-alueet: i) petokset (mukaan lukien alv-petokset), korruptio ja varojen väärinkäyttö, jotka vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin, sellaisina kuin ne on määritelty PIF-direktiivin 3 ja 4 artiklassa; ii) muut unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavat rikokset, esimerkiksi EU:n talousarvioon vaikuttavaan hankintamenettelyjen väärinkäyttöön liittyvät rikokset; iii) asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa määritellyt sääntöjenvastaisuudet (sikäli kuin ne ovat tahallisia eikä niitä lueta edellä mainituiksi rikoksiksi); ja iv) unionin toimielinten ja elinten henkilöstön tai jäsenten vakavat ammatillisten velvoitteiden rikkomiset, joihin viitataan OLAF-asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa ja Euroopan petostentorjuntaviraston perustamisesta tehdyn komission päätöksen 1999/352/EY, EHTY, Euratom(17) 2 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa;

55.  suhtautuu myönteisesti uuden yhteisen petostentorjuntastrategian uusiin painopisteisiin, kuten EU:n talousarvioon vaikuttaviin petoksiin liittyvien petosmallien, petoksentekijöiden profiilien ja järjestelmien haavoittuvuuden ymmärtämisen parantamiseen sekä erityisesti komission yksikköjen ja toimeenpanovirastojen koordinoinnin, yhteistyön ja työnkulun optimointiin petostentorjunnassa;

56.  pitää valitettavana, että ainoastaan yksitoista jäsenvaltiota on hyväksynyt kansallisen petostentorjuntastrategian; kehottaa kaikkia muita jäsenvaltioita etenemään kansallisten petostentorjuntastrategioiden hyväksymisessä; kehottaa komissiota hoputtamaan muita jäsenvaltioita, jotta ne etenisivät kansallisten petostentorjuntastrategioiden hyväksymisessä; kehottaa komissiota harkitsemaan kansallisen petostentorjuntastrategian hyväksymisen asettamista unionin varojen saannin ehdoksi;

57.  suhtautuu myönteisesti EU:n petostentorjuntaohjelmaa 2021–2027 koskevaan uuteen ehdotukseen, jonka OLAF panee täytäntöön sen suorassa hallinnoinnissa; toteaa, että EU:n petostentorjuntaohjelma sisältää i) Herkules III -meno-ohjelman, jolla tuetaan petosten, korruption ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan vastaista toimintaa, ii) petostentorjunnan tietojärjestelmän (AFIS) eli operatiivisen toiminnon, joka koostuu pääasiassa komission hallinnoiman yhteisen tietojärjestelmän kehyksessä toimivista tullin tietoteknisistä sovelluksista, ja iii) sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmän (IMS) eli suojatun sähköisen viestintäjärjestelmän, jolla helpotetaan jäsenvaltioiden velvoitetta ilmoittaa havaituista sääntöjenvastaisuuksista, myös petoksista, ja jolla tuetaan niiden hallinnointia ja analyysia;

58.  toteaa, että EU:n petostentorjuntaohjelma ja sen uudet painopisteet edellyttävät riittävää rahoitusta tulosten saavuttamiseksi; on siksi huolestunut Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ehdotuksesta vähentää EU:n petostentorjuntaohjelman talousarviota 156 miljoonasta eurosta kaudella 2014–2020 111 miljoonaan euroon kaudella 2021–2027;

59.  muistuttaa tarpeesta sisällyttää kansallisiin petostentorjuntastrategioihin proaktiivisia menetelmiä, joilla taataan petosten havaitsemisen lisäksi myös niiden tehokas torjunta;

Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisen edistyminen

60.  panee merkille, että väliaikainen hallintojohtaja nimitettiin vuonna 2018;

61.  korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston perustaminen on tärkeä kehitysvaihe unionin taloudellisten etujen suojaamisessa; korostaa Euroopan syyttäjänviraston merkitystä torjuttaessa petoksia, korruptiota ja vakavia rajatylittäviä alv-petoksia;

62.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Alankomaat ja Malta päättivät vuonna 2018 liittyä Euroopan syyttäjänvirastoon; panee merkille, että viisi jäsenvaltiota ei ollut lokakuun 2019 loppuun mennessä liittynyt Euroopan syyttäjänvirastoon; muistuttaa kuitenkin, että asetuksen (EU) 2017/1939 johdanto-osan 9 kappaleen mukaan ne voivat milloin tahansa liittyä tähän rajatylittävään yhteistyöhön; kannustaa kaikkia jäljellä olevia jäsenvaltioita liittymään Euroopan syyttäjänvirastoon mahdollisimman nopeasti; kehottaa komissiota edistämään ja kannustamaan aktiivisesti Euroopan syyttäjänviraston jäsenyyttä siihen tähän mennessä kielteisesti suhtautuneiden jäsenvaltioiden keskuudessa, jotta varmistetaan vaikuttava ja tehokas rajatylittävä toiminta kaikkialla EU:ssa;

63.  korostaa, että Euroopan pääsyyttäjän valintamenettely saatettiin päätökseen vuonna 2019; panee tyytyväisenä merkille, että Laura Codruta Kovesi nimitettiin ensimmäiseksi Euroopan pääsyyttäjäksi valintamenettelyn jälkeen, johon osallistuivat Euroopan parlamentti, neuvosto ja komission valitsema riippumaton asiantuntijaryhmä;

64.  painottaa, että Euroopan syyttäjänvirastolle sen perustamisvaiheessa osoitettua liian vähäistä rahoitusta ja henkilöstöä on mahdoton hyväksyä; pitää erittäin valitettavana, että komissio aliarvioi laajalti tarvittavien varojen määrää; painottaa, että Euroopan syyttäjänviraston on käsiteltävä jopa 3 000 tapausta vuodessa toimintansa alusta alkaen; painottaa, että Euroopan syyttäjänvirasto tarvitsee vielä vähintään 76 virkaa ja toimea sekä 8 miljoonaa euroa ollakseen säädetyn mukaisesti täysin toimintavalmis vuoden 2020 loppuun mennessä; vastustaa osa-aikaisia syyttäjiä koskevaa periaatetta; pyytää jäsenvaltioita nimittämään kokopäiväisiä syyttäjiä mahdollisimman pian; kannustaa painokkaasti komissiota esittämään esityksen lisätalousarvioksi;

65.  painottaa, että Euroopan syyttäjänviraston perustamisen jälkeen OLAF on ainoa virasto, joka vastaa EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta niissä viidessä EU:n jäsenvaltiossa, jotka päättivät olla osallistumatta Euroopan syyttäjänviraston toimintaan; korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 8/2018 mukaan OLAF-asetuksen muuttamista koskevassa komission ehdotuksessa ei ratkaista ongelmaa, joka koskee OLAFin hallinnollisten tutkimusten heikkoa vaikuttavuutta; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että OLAF on jatkossakin Euroopan syyttäjänviraston vahva ja täysin toimiva kumppani;

66.  painottaa, että OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston välisen tulevan yhteistyön olisi perustuttava tiiviiseen yhteistyöhön, tehokkaaseen tietojenvaihtoon ja täydentävyyteen sekä päällekkäisyyksien tai toimivaltaristiriitojen välttämiseen; muistuttaa, että parlamentti vastustaa OLAFin henkilöstön vähentämistä 45 viralla ja toimella;

67.  kehottaa lainsäätäjiä pääsemään sopimukseen OLAF-asetuksen tarkistamisesta hyvissä ajoin, jotta varmistetaan selkeä toimivallan jako OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston välillä ilman päällekkäisyyksiä ennen Euroopan syyttäjänviraston toiminnan alkamista;

Parannusta vaativat osa-alueet

68.  tuo esiin kaksi parannusta vaativaa osa-aluetta: ensinnäkin komission ja jäsenvaltioiden olisi petosriskien arvioinnin ja hallinnan parantamiseksi vahvistettava analyyttisia valmiuksiaan, jotta voidaan paremmin tunnistaa tietoja petosmalleista, petoksentekijöiden profiileista ja EU:n sisäisten valvontajärjestelmien haavoittuvuudesta; toiseksi petosriskien arviointia ja hallintaa on voimakkaasti koordinoitava ja seurattava, jotta taataan johdonmukaisuus ja optimoidaan tehokkuus ja vaikuttavuus;

69.  korostaa, että korruption ja petosten välisellä yhteydellä saattaa olla vahingollinen vaikutus EU:n talousarvioon; pitää valitettavana, ettei komissio enää pidä tarpeellisena julkaista korruptiontorjuntakertomusta; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan korruption torjuntaviranomaisten verkoston perustamista Euroopan unionissa; pitää valitettavana, että komissio on päättänyt sisällyttää korruptiontorjunnan seurannan eurooppalaisen ohjausjakson talouden ohjaus- ja hallintaprosessiin; katsoo, että näin komission seuranta on vähentynyt entisestään, koska tietoja on saatavilla vain hyvin harvoista maista; pitää myös valitettavana, että tässä lähestymistavan muutoksessa keskitytään pääasiassa korruption taloudelliseen vaikutukseen ja sivuutetaan lähes täysin muut ulottuvuudet, joihin korruptio saattaa vaikuttaa, kuten kansalaisten luottamus julkishallintoa kohtaan ja jopa jäsenvaltioiden demokraattiset rakenteet; kehottaa siksi komissiota jatkamaan korruptiontorjuntakertomustensa julkaisemista; kehottaa uudelleen komissiota toteuttamaan kattavampaa ja johdonmukaisempaa unionin korruptiontorjuntapolitiikkaa sekä arvioimaan perusteellisesti kunkin jäsenvaltion korruptiontorjuntapolitiikkaa;

70.  muistuttaa, että niin sanottu pyöröovi-ilmiö voi olla haitallinen toimielinten ja edunvalvojien välisille suhteille; kehottaa EU:n toimielimiä tarkastelemaan tätä haastetta järjestelmällisesti;

71.  kehottaa uudelleen komissiota perustamaan EU:n toimielimille korruptiota koskevan sisäisen arviointimekanismin;

72.  kehottaa komissiota laatimaan yhtenä sen yleisistä painopisteistä eturistiriitojen ennakoivaa välttämistä koskevan Euroopan laajuisen strategian kaikille EU:n talousarviota toteuttaville talouden toimijoille;

73.  katsoo, että tullitulojen vajeen ja ainakin sen keskeisten osatekijöiden mittaamiseen sekä mittaamiseen tarvittavan tehokkaan menetelmän kehittämiseen tarvitaan uusia aloitteita;

74.  katsoo myös, että tullitarkastuksia olisi mukautettava siten, että niissä otetaan huomioon uudet petosriskit sekä verkkokaupan ja paperittoman liiketoiminnan ansiosta nopeasti kasvava rajat ylittävä kauppa;

75.  toteaa, että verkkokaupan yleistyminen muodostaa veroviranomaisille vakavan haasteen esimerkiksi siksi, että EU:ssa ei ole myyjän verotunnistetta ja arvonlisäveroilmoitus tehdään selvästi todellista arvoa alemmaksi;

76.  painottaa, että viranomaisten välinen tietojenvaihtojärjestelmä helpottaisi kahden tai useamman jäsenvaltion välisiä transaktioita koskevien kirjanpitotietojen ristiintarkastamista, jonka avulla voitaisiin välttää rakenne- ja investointirahastojen varoja koskevat rajatylittävät petokset ja varmistaa siten horisontaalinen ja kattava lähestymistapa jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaamiseen; pyytää uudelleen komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen keskinäisestä hallinnollisesta avusta niillä unionin menoaloilla, joilla tällaista käytäntöä koskevia säännöksiä ei vielä ole;

77.  on huolissaan kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden aliarvottamisen riskistä verkkokaupassa; panee tyytyväisenä merkille OLAFin toteuttamat toimet, joilla pyritään ratkaisemaan verkkokauppaan liittyvä alv-petosongelma;

78.  palauttaa mieliin, ettei komissiolla ole pääsyä tietoihin, joita jäsenvaltiot vaihtavat keskenään ehkäistäkseen ja torjuakseen yhteisön sisäisiä missing trader -petoksia (MTIC-petokset), joita yleisesti kutsutaan karusellipetoksiksi; katsoo, että komissiolla olisi oltava pääsy Eurofisciin, jotta jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa voitaisiin valvoa, arvioida ja parantaa tehokkaammin; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan Eurofisc-verkoston toimintaan kaikilla aloilla, jotta helpotettaisiin ja nopeutettaisiin tietojenvaihtoa oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten, kuten Europolin ja OLAFin, kanssa tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja neuvostoa antamaan komissiolle pääsyn näihin tietoihin, jotta voidaan edistää yhteistyötä, lisätä tietojen luotettavuutta ja torjua rajatylittäviä rikoksia;

79.  kehottaa OLAFia tiedottamaan parlamentille, mitä tuloksia saadaan sen tutkimuksista, jotka koskevat arvoltaan vähäisten vaatteiden verkkokauppatuontia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan verkkokaupan maksutapahtumia, joissa on osallisena EU:n ulkopuolelle sijoittautuneita myyjiä, jotka eivät tee arvonlisäveroilmoitusta (esimerkiksi merkitsemällä aiheettomasti tavaran näytteeksi) tai aliarvioivat harkitusti tavaran arvon välttääkseen arvonlisäveron kokonaan tai pienentääkseen sen määrää;

80.  korostaa, että EU:n nykyisen petostentorjuntajärjestelmän tietyt puutteet ja erityisesti petoksiksi ilmoitettuja ja muita sääntöjenvastaisuuksia koskevien tarkkojen tietojen keräämisen puutteet on korjattava;

81.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita mahdollisuuksien mukaan käyttämään ja parantamaan yhteisiä raportointimenettelyjä, jotta voidaan antaa kattavia ja vertailukelpoisia tietoja EU:n menoissa havaittujen petosten tasosta;

82.  kehottaa komissiota varmistamaan OLAFin hallinnoiman ”sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmänä” (IMS) tunnetun tietojärjestelmän tehokkuuden, jotta kaikki toimivaltaiset viranomaiset raportoivat hyvissä ajoin rikostutkinnoista, jotka liittyvät EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttaviin petoksiin;

83.  korostaa, että menojen kirjaamisen on ehdottomasti oltava täysin avointa erityisesti, kun on kyse unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä suoraan rahoitetuista infrastruktuurihankkeista; kehottaa komissiota tarjoamaan unionin kansalaisille täyden pääsyn yhteisrahoitettuja hankkeita koskeviin tietoihin;

84.  muistuttaa jäsenvaltioita, että on tarpeen toimia yhteistyössä komission kanssa, jotta voidaan varmistaa tehokas varainkäyttö ja arvioida tuloksia;

85.  panee merkille, että silloin kun hallinnointi tapahtuu yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, komissiolla ei ole valtuuksia panna alulle epäluotettavien talouden toimijoiden poissulkemista ja estää niitä saamasta EU:n rahoitusta, jos jäsenvaltioiden viranomaiset eivät sitä tee; kehottaa jäsenvaltioita raportoimaan viipymättä petokseksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista IMS:ään ja hyödyntämään mahdollisimman hyvin varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmää;

86.  vaatii jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaasti ARACHNE-tietokannan tarjoamaa petostentorjuntavälinettä toimittamalla oikea-aikaista tietoa ja hyödyntämällä massadatan tarjoamia mahdollisuuksia estää EU:n varojen vilpillinen ja sääntöjenvastainen käyttö; kehottaa komissiota harkitsemaan velvoittamista ARACHNE-tietokannan käyttöön;

87.  korostaa jäsenvaltioiden roolia ja vastuuta hallinnollisten yhteistyösopimusten täytäntöönpanossa, vaikuttavassa valvonnassa, tiedonkeruun toimeenpanossa sekä sen seuraamisessa, että elinkeinonharjoittajat noudattavat sääntelykehystä;

88.  kehottaa komissiota takaamaan tutkiville toimittajille samankaltaisen asianmukaisen oikeussuojan kuin väärinkäytösten paljastajille;

Julkiset hankinnat

89.  panee merkille, että merkittävä määrä julkisia investointeja tehdään julkisten hankintamenettelyjen kautta (kaksi biljoonaa euroa vuodessa); korostaa sähköisten hankintamenettelyjen etuja petosten torjunnassa, kuten kaikille osapuolille koituvia säästöjä, avoimuuden lisääntymistä sekä menettelyjen yksinkertaistumista ja lyhentymistä;

90.  pitää valitettavana, että vain jotkin jäsenvaltiot käyttävät uutta teknologiaa kaikissa hankintamenettelyn keskeisissä vaiheissa (sähköiset ilmoitukset, hankinta-asiakirjojen sähköinen saatavuus, sähköinen toimittaminen, sähköinen arviointi, sähköinen sopimuksen tekeminen, sähköinen tilaaminen, sähköinen laskutus ja sähköinen maksu); kehottaa jäsenvaltioita asettamaan kaikki julkisiin hankintamenettelyihin liittyvät lomakkeet sekä julkisesti saatavilla olevat sopimusrekisterit saataville verkossa koneluettavassa muodossa;

91.  on tyytyväinen komission aikatauluun, joka koskee sähköisten hankintamenettelyjen käyttöönottoa EU:ssa, ja kehottaa komissiota seuraamaan sen noudattamista;

Digitalisaatio

92.  kehottaa komissiota laatimaan järjestelmän, jonka avulla digitalisoidaan unionin toimintapolitiikkojen kaikki täytäntöönpanoprosessit (ehdotuspyynnöt, hakeminen, arviointi, täytäntöönpano ja maksaminen) ja jota kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava;

93.  kehottaa komissiota kehittämään kannustimia sähköisen profiilin luomiseen hankintaviranomaisista sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa tällaisia profiileja ei ole saatavilla;

94.  suhtautuu myönteisesti EU:n päätökseen liittyä vihdoin tarkkailijana GRECOon; kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen neuvottelut GRECOn kanssa mahdollisimman pian, jotta voidaan hyvissä ajoin arvioida, noudattaako se korruption vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta (UNCAC), ja ottaa käyttöön EU:n toimielimiä koskeva sisäinen arviointimekanismi;

Kansainvälinen yhteistyö

95.  ottaa huomioon, että EU:n ja Norjan sopimus hallinnollisesta yhteistyöstä ja perintää koskevasta avunannosta arvonlisäveron alalla tuli voimaan 1. syyskuuta 2018;

96.  pitää myönteisenä ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden viranomaiskumppaneille Bosnia ja Hertsegovinassa kesäkuussa 2018 järjestettyä vuotuista seminaaria, jossa käsiteltiin menestyksekkään petostutkinnan parhaita käytäntöjä, sekä Ukrainassa heinäkuussa 2018 järjestettyä työpajaa, johon osallistuivat kaikki asiaankuuluvat petostentorjunnasta vastaavat yksiköt EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen puitteissa;

97.  kannustaa voimakkaasti komissiota, OLAFia ja kaikkia muita unionin toimielimiä ja elimiä, joiden tehtävänä on suojella unionin taloudellisia etuja, sitoutumaan aktiivisesti ja tekemään yhteistyötä kumppaniviranomaisten kanssa ehdokasvaltioissa, mahdollisissa ehdokasvaltioissa ja itäisissä kumppanimaissa ja edistämään toimenpiteitä, jotta voidaan puuttua vaikuttavasti mahdollisiin petostapauksiin; kehottaa komissiota kehittämään erityisiä ja säännönmukaisia mekanismeja, jotta ehkäistään ja torjutaan tehokkaasti EU:n varoihin liittyviä petoksia näissä valtioissa;

98.  panee tyytyväisenä merkille, että OLAF on tehnyt kaksi hallinnollista yhteistyöjärjestelyä, toisen Afrikan kehityspankin ja toisen Yhdysvaltojen kansainvälisen kehitysviraston (USAID) ylitarkastajan toimiston kanssa;

99.  panee merkille tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanon valvonnan ongelmat kolmansissa maissa;

100.  kehottaa Euroopan unionin virastoja, erityisesti Europolia, Eurojustia ja OLAFia, tekemään entistäkin tiiviimpää yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa nykyistä tehokkaampaa petosten havaitsemista varten;

101.  painottaa väärinkäytösten paljastajien tärkeää roolia petosten ehkäisemisessä ja havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa; korostaa tarvetta suojella väärinkäytösten paljastajia ja kannustaa tutkivaa journalismia oikeudellisin keinoin sekä jäsenvaltioissa että unionissa; suhtautuu myönteisesti väärinkäytösten paljastamista koskevaan uuteen EU:n direktiiviin, jolla suojellaan joulukuusta 2021 alkaen yksityistä tai julkista sektoria edustavia henkilöitä, jotka ilmoittavat rikkomuksista; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioita ja auttamaan niitä, jotta varmistetaan direktiivin täysi, asianmukainen ja oikea-aikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

102.  katsoo, että tutkivalla journalismilla on keskeinen rooli unionissa ja jäsenvaltioissa tarvittavan avoimuustason parantamisessa ja että sitä on edistettävä ja tuettava oikeudellisin keinoin sekä jäsenvaltioissa että unionissa; kehottaa komissiota kehittämään kattavia toimenpiteitä tutkivan journalismin suojelemiseksi, mukaan lukien nopean toiminnan mekanismi hätätilanteessa olevia toimittajia varten ja strategisesti kansalaisvaikuttamista vastaan nostettavien oikeusjuttujen (SLAPP) vastainen tehokas lainsäädäntö;

103.  korostaa avoimuuden keskeistä roolia petosten ja eturistiriitatapausten ehkäisemisessä ja varhaisessa havaitsemisessa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan talousarvion avoimuuden lisäämiseksi varmistamalla, että julkisia hankintamenettelyjä ja julkisin varoin rahoitettujen sopimusten myöntämistä koskevat asiaankuuluvat tiedot ovat saatavilla ja helposti yleisön ulottuvilla;

Avoimuussäännöt ja monialaiset säännökset

104.  pitää myönteisenä koontiasetuksen hyväksymistä ja odottaa, että se vähentää merkittävästi maatalous- ja koheesiopolitiikkaan liittyvien petosten määrää ja yksinkertaistaa rahoitusalaa koskevia EU:n sääntöjä;

105.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään Eurofisc-verkoston välityksellä tapahtuvaa tietojenvaihtoaan mahdollisesti vilpillisistä yrityksistä ja maksutapahtumista; muistuttaa, että oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten tietojenvaihto ja niiden pääsy tietoihin henkilötietojen suojaa noudattaen on keskeistä petosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;

106.  pitää merkittävänä varainhoitoasetuksen 61 artiklaa ja siihen sisältyvää eturistiriitoja koskevaa laajennettua määritelmää, joka koskee kaikkia talouden toimijoita, jotka toteuttavat EU:n talousarviota eri hallintotavoilla, myös kansallisella tasolla;

107.  kehottaa komissiota perussopimusten valvojana torjumaan kaikenlaisia eturistiriitoja ja arvioimaan säännöllisesti ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet eturistiriitojen estämiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisiä suuntaviivoja, joilla estetään korkean profiilin poliitikkojen eturistiriidat;

108.  huomauttaa, että monista jäsenvaltioista puuttuu järjestäytyneen rikollisuuden vastainen erityislainsäädäntö, vaikka toiminta on yhä enenevässä määrin rajatylittävää ja koskee unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia aloja;

109.  kehottaa painokkaasti neuvostoa hyväksymään yhteiset eettiset normit kaikista eturistiriitoihin liittyvistä kysymyksistä ja edistämään asiaa koskevaa yhteisymmärrystä kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa, että ottaen huomioon laajat eturistiriitaongelmat, jotka liittyvät unionin maatalous- ja koheesiorahastovarojen jakamiseen, ei ole hyväksyttävää, että päätöksentekoon tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä tai jäsenvaltioiden osuuksista osallistuu Eurooppa-neuvoston tai EU:n neuvoston jäseniä tai heidän perheenjäseniään, jotka hyötyvät näistä päätöksistä;

110.  palauttaa mieliin, että on tärkeää, että unionin toimielinten tai virastojen palveluksessa aiemmin olleille virkamiehille asetetaan karenssiaika, koska ratkaisemattomat eturistiriitakysymykset saattavat vaarantaa korkeiden eettisten normien täytäntöönpanon koko unionin hallinnossa; korostaa, että henkilöstösääntöjen 16 artiklan mukaan unionin toimielimet ja virastot voivat hylätä entisen virkamiehen pyynnön saada ottaa vastaan tietty työ, jos rajoitukset eivät riitä suojelemaan toimielinten oikeutettuja etuja; kehottaa lisäksi EU:n hallintoa julkaisemaan tinkimättä arvionsa jokaisesta tapauksesta henkilöstösääntöjen mukaisesti;

111.  toistaa kantansa, jonka mukaan tarvitaan selkeää oikeusperustaa, joka mahdollistaa OLAFille pääsyn pankkitilitietoihin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten avustuksella ja puuttumisen alv-petoksiin, liittyen asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 tarkistamiseen;

o
o   o

112.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF), OLAFin valvontakomitealle ja Euroopan syyttäjänvirastolle (EPPO).

(1) OLAF, ”Nineteenth report of the European Anti-Fraud Office, 1 January to 31 December 2018”, 2019 (Petostentorjuntaviraston yhdeksästoista kertomus, 1. tammikuuta–31. joulukuuta 2018). (2) EUVL C 340, 8.10.2019, s. 1. (3) EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1. (4) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29. (5) EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1. (6) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (7) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (8) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65. (9) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 56. (10) Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.9.2015 asiassa C-105/14 – rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Ivo Taricco ym, ECLI:EU:C:2015:555. (11) Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.12.2017 asiassa C-42/17 – rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat M.A.S. ja M.B., C-42/17, ECLI:EU:C:2017:936. (12) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2018 asiassa T-48/16, Sigma Orionis SA v. Euroopan komissio, ECLI:EU:T:2018:245. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0419. (14) EUVL C 11, 13.1.2020, s. 50. (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 250/2014, annettu 26. helmikuuta 2014, ohjelman perustamisesta Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen alalla toteutettavien toimien tukemiseksi (Herkules III -ohjelma) ja päätöksen N:o 804/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 6). (16) EUVL L 268, 12.10.2010, s. 1. (17) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 20.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 Venezuelan humanitaarisesta tilanteesta ja muuttoliike- ja pakolaiskriisistä (2019/2952(RSP))

P9_TA(2020)0193 RC-B9-0211/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venezuelasta ja erityisesti 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Venezuelan tilanteesta kansalliskokouksen uuden puhemiehen ja puhemiehistön laittoman valinnan jälkeen (parlamentaarinen vallankaappaus)(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 1. huhtikuuta 2020 antaman julkilausuman Yhdysvaltojen ehdotuksesta ja Venezuelan tilanteesta koronaviruspandemian yhteydessä,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden 30. huhtikuuta 2020 antaman lausuman Venezuelan terveysuhkasta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden 6. toukokuuta 2020 antaman varoituksen maan humanitaarisen kriisin ja talouskriisin tuhoisasta vaikutuksesta ihmisoikeuksiin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 2. heinäkuuta 2020 antaman Venezuelaa koskevan ihmisoikeusraportin,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) 1. huhtikuuta 2020 antaman yhteisen lehdistötiedotteen Venezuelasta tulevien pakolaisten ja muuttajien tilanteesta covid-19-kriisin aikana,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerin 5. tammikuuta 2020 ja 26. kesäkuuta 2020 antamat julkilausumat Venezuelan tilanteesta,

–  ottaa huomioon Liman ryhmän 20. helmikuuta, 2. maaliskuuta, 2. huhtikuuta ja 16. kesäkuuta 2020 antamat lausumat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 4. ja 16. kesäkuuta 2020 antamat julkilausumat Venezuelan viimeaikaisista tapahtumista,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan 11. kesäkuuta 2020 antaman lausuman äskettäisistä hyökkäyksistä Venezuelan kansalliskokousta vastaan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kontaktiryhmän 16. kesäkuuta 2020 antaman lausuman Venezuelan vaalielimen heikentyneestä uskottavuudesta ja 24. kesäkuuta 2020 antaman lausuman Venezuelan pahenevasta poliittisesta kriisistä,

–  ottaa huomioon Venezuelan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/2074 muuttamisesta 29. kesäkuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/898(2), jolla lisättiin 11 johtavaa venezuelalaista viranhaltijaa luetteloon henkilöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2020 solidaarisuuden osoittamiseksi Venezuelan pakolaisia ja muuttajia kohtaan järjestetyn kansainvälisen avunantajien konferenssin,

–  ottaa huomioon Venezuelan perustuslain,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tukeneet Venezuelan kansaa ja pakolaisia vastaanottaneita yhteisöjä jo vuosia; toteaa, että 26. toukokuuta 2020 Euroopan unioni ja Espanjan hallitus kutsuivat UNHCR:n ja IOM:n tuella koolle kansainvälisen avunantajien konferenssin solidaarisuuden osoittamiseksi Venezuelan pakolaisia ja muuttajia kohtaan; ottaa huomioon, että kansainväliset avunantajat lupasivat yhteensä 2,544 miljardia euroa, josta ainoastaan 595 miljoonaa euroa suorina avustuksina ja loput vain ehdollisina lainoina; ottaa huomioon, että konferenssin aikana eräät lainanottajat ilmaisivat huolensa lainojen saamiseen liittyvistä byrokraattisista vaikeuksista ja monimutkaisista säännöksistä; katsoo, että 595 miljoonaa euroa suorina avustuksina tuskin kattaa tällaisen ennennäkemättömän kriisin vuotuisia seurauksia Venezuelan naapurimaissa; katsoo, että kansainvälinen yhteisö tarvitsee innovatiivisia ratkaisuja saadakseen käyttöön muita mahdollisia taloudellisia resursseja, jotta Venezuelan kansaa voidaan auttaa täyttämään kiireelliset tarpeensa humanitaarisen ja pidemmän aikavälin yhteistyöavun lisäksi;

B.  toteaa, että EU:n apu on yli 319 miljoonaa euroa ja sitä annetaan sekä Venezuelassa että sen ulkopuolella; ottaa huomioon, että 156 miljoonaa euroa on osoitettu humanitaariseen apuun, 136 miljoonaa euroa kehitykseen ja 27 miljoonaa euroa vakauteen ja rauhaan;

C.  toteaa, että Venezuelan jo valmiiksi synkkä poliittinen, taloudellinen, institutionaalinen, sosiaalinen ja moniulotteinen humanitaarinen kriisi on pahentunut ja syventynyt huomattavasti tämän pandemian aikana; toteaa, että yhä vakavampi pula lääkkeistä ja elintarvikkeista, laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset, hyperinflaatio, poliittinen sorto, korruptio ja väkivalta vaarantavat ihmisten hengen ja pakottavat heidät pakenemaan maasta;

D.  toteaa, että Venezuelassa yhä useammat ihmiset, erityisesti naisten, lasten ja sairaiden kaltaiset haavoittuvat ryhmät, kärsivät aliravitsemuksesta, mikä on seurausta laadukkaiden terveyspalvelujen, lääkkeiden, elintarvikkeiden ja veden rajallisesta saatavuudesta;

E.  toteaa, että Venezuelan kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä on heikentynyt merkittävästi hallinnon väärinkäytösten vuoksi, mikä on johtanut vakavaan lääkepulaan ja lääketieteellisen hoidon heikkoon saatavuuteen; toteaa, että hallinnon ilmoittamat covid-19-pandemiaan liittyvät luvut eivät ole uskottavia ja että niihin eivät luota venezuelalaiset eikä kansainvälinen yhteisö;

F.  ottaa huomioon, että Venezuelan tämänhetkinen moniulotteinen kriisi on saanut aikaan suurimman alueella koskaan nähdyn väestön siirtymisen; ottaa huomioon, että noin viisi miljoonaa venezuelalaista on paennut maasta ja että 80 prosenttia heistä on siirtynyt muihin alueen maihin; ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan Venezuelan pakolaiskriisi on maailman toiseksi suurin Syyrian kriisin jälkeen; ottaa huomioon, että vuoden 2020 loppuun mennessä on odotettavissa, että Venezuelan pahenevia olosuhteita pakenevien ihmisten kokonaismäärä voisi ylittää 6,5 miljoonaa;

G.  ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan turvapaikkaa hakevien venezuelalaisten määrä maailmassa on kasvanut 2 000 prosentilla; ottaa huomioon, että 650 000 venezuelalaista on tehnyt turvapaikkahakemuksen eri puolilla maailmaa ja noin kaksi miljoonaa on saanut oleskeluluvan muista Amerikan maista; ottaa huomioon, että 12 prosenttia väestöstä on paennut maasta ja että ihmisiä lähtee edelleen keskimäärin 5 000 ihmisen päivävauhdilla;

H.  toteaa, että tämänhetkinen maailmanlaajuinen kansanterveysuhka on pahentanut monien Venezuelasta tulevien pakolaisten ja muuttajien sekä heidän isäntämaidensa jo ennestään epätoivoista tilannetta; ottaa huomioon, että monet pakolaiset ja muuttajat ovat riippuvaisia päiväpalkoista, jotka eivät riitä kattamaan perustarpeita, kuten majoitusta, ruokaa ja terveydenhoitoa;

I.  ottaa huomioon, että maan heikentynyttä terveydenhuoltojärjestelmää ylikuormittavaa pandemiaa koskevien ensimmäisten raporttien mukaan sairaalat ovat täyttyneet koronaviruspotilaista ja kymmenet terveydenhuollon työntekijät ovat saaneet tartunnan;

J.  ottaa huomioon, että Nicolás Maduron hallinnon valvoma laillisen asemansa menettänyt Venezuelan korkein oikeus ratifioi 26. toukokuuta 2020 perusteettomasti Luis Parran nimittämisen kansalliskokouksen puhemieheksi; ottaa huomioon, että tammikuussa 2020 järjestetyssä laittomassa istunnossa ei kunnioitettu lainmukaista menettelyä eikä demokraattisia perustuslaillisia periaatteita, koska demokraattisesti valittujen edustajien enemmistön läsnäolo istunnon aikana estettiin eräissä tapauksissa jopa voimakeinoin ja näin ollen heitä estettiin äänestämästä; ottaa huomioon, että tässä laittomassa parlamentin istunnossa tehty laiton päätös johti siihen, että EU:n neuvosto määräsi pakotteita 11 muulle viranhaltijalle, mukaan lukien Luis Parra ja korkeimman oikeuden perustuslakijaoston presidentti Juan Jose Mendoza, heidän toimistaan demokratian ja oikeusvaltion heikentämiseksi; ottaa huomioon, että Juan Guaidó on jättäytynyt pois siirtymäkauden hallituksesta ja että Maduro ei voi kuulua tällaiseen hallitukseen;

K.  ottaa huomioon, että 13. kesäkuuta 2020 laillisen asemansa menettänyt korkein oikeus nimitti jälleen kerran uusia jäseniä kansalliseen vaalineuvostoon, vaikka sillä ei ole siihen mitään toimivaltaa; ottaa huomioon, että Venezuelan perustuslain 187 ja 296 pykälän mukaan nämä nimitykset kuuluvat ainoastaan Venezuelan kansan demokraattisesti valitseman kansalliskokouksen yksinomaiseen toimivaltaan; toteaa, että Euroopan parlamentti ei tunnusta näiden laillisen asemansa menettäneiden elinten yksipuolisesti tekemiä päätöksiä; ottaa huomioon, että näistä päätöksistä vastuussa olevat viranhaltijat on myös lisätty EU:n pakoteluetteloon;

L.  toteaa, että Nicolás Maduro määräsi Euroopan unionin suurlähettilään poistumaan maasta 72 tunnin kuluessa EU:n päätöksestä asettaa kohdennettuja pakotteita vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleville viranhaltijoille ja että Maduro uhkasi myös Espanjan suurlähettilästä uusilla vastatoimilla; ottaa huomioon, että toukokuussa 2020 raportoitiin Ranskan Caracasin-suurlähetystöön kohdistuneesta häirinnästä, johon liittyi muun muassa vesi- ja sähkötoimitusten katkaiseminen suurlähettilään asuntoon; ottaa huomioon, että hallinto on päättänyt kumota kyseisen päätöksen ja olla karkottamatta EU-suurlähettilästä;

M.  ottaa huomioon, että Maduron hallinto on hyökännyt Acción Democratica-, Primero Justicia- ja Un Nuevo Tiempo -puolueita vastaan harjoittamalla järjestelmällistä vainoa laillisen asemansa menettäneen korkeimman oikeuden päätöksillä, joissa puolueilta on riistetty niiden kansallinen johtajisto vastoin niiden jäsenten tahtoa; ottaa huomioon, että Maduron hallinto luokitteli demokraattisen Voluntad Popular -puolueen terroristijärjestöksi;

N.  ottaa huomioon, että demokraattinen kansainvälinen yhteisö, EU mukaan lukien, on torjunut jyrkästi tällaisen vaalifarssin ja kaikki tällaiset laittomat toimet; ottaa huomioon, että tällainen toiminta on kaventanut maan demokratian tilan lähes olemattomiin ja asettanut merkittäviä esteitä Venezuelan poliittisen kriisin ratkaisemiselle; katsoo, että pahenevasta kriisistä selviämiseksi on olennaisen tärkeää muodostaa tasapuolinen ja osallistava kansallinen hätätilahallitus, joka koostuu maan kaikista demokraattisista politiikan alan ja sosiaalisektorin edustajista ja joka kykenee vastaamaan nykyisiin humanitaarisiin tarpeisiin;

O.  katsoo, että kansainvälisten normien noudattaminen, riippumaton ja tasapuolinen kansallinen vaalineuvosto ja tasapuoliset toimintaedellytykset, joilla varmistetaan puolueiden ja ehdokkaiden esteetön osallistuminen, ovat uskottavan vaaliprosessin kulmakiviä ja mahdollistavat vapaat ja oikeudenmukaiset parlamentti- ja presidentinvaalit;

P.  katsoo, että laiton rahoitus ja ulkomaisen hallinnon sekaantuminen vaaleihin on merkittävä uhka eurooppalaisille demokratioille;

Q.  ottaa huomioon, että ulkoasioita koskevien EU:n päätösten täytäntöönpano on kansallisten viranomaisten vastuulla mutta komission vastuulla on valvoa EU:n oikeuden täytäntöönpanoa;

R.  ottaa huomioon, että Kap Verden viranomaiset pidättivät 12. kesäkuuta 2020 liikemies Alex Saabin, joka on sotkeutunut useisiin Maduron hallinnon korruptiojärjestelyihin, ja hän odottaa nyt tuomioistuimen päätöstä ja mahdollista luovutusta; toteaa, että Saabin tapaus osoittaa, miten laajalle korruptio on levinnyt Venezuelassa samalla kun maa on keskellä ennennäkemätöntä humanitaarista kriisiä; ottaa huomioon, että Venezuela sijoittuu Transparency Internationalin vuoden 2019 korruptioindeksin 180 maan joukossa sijalle 173;

S.  ottaa huomioon, että poliittisten vankien määrä on kasvanut sen jälkeen, kun laajamittaiset yhteiskunnalliset levottomuudet alkoivat vuonna 2014, ja heitä on tällä hetkellä yli 430; ottaa huomioon, että 11 eurooppalaista on myös ilmoitettu pidätetyiksi Venezuelassa; ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin tutkii parhaillaan alustavasti mahdollisina rikoksina ihmisyyttä vastaan useita raportoituja tapauksia, joissa hallinto on harjoittanut kidutusta; ottaa huomioon, että sorto, mielivaltaiset pidätykset ja kidutus ovat lisääntyneet covid-19-kriisin aikana; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Bachelet’n 2. heinäkuuta 2020 antaman Venezuelaa koskevan raportin mukaan turvallisuusjoukot teloittivat 1. tammikuuta–31. toukokuuta 2020 yli 1 300 ihmistä ilman oikeudenkäyntiä;

T.  toteaa, että Maduron hallinto ei ole antanut avointa tietoa, ottanut vastaan kansainvälistä humanitaarista apua eikä asettanut etusijalle heikoimmassa asemassa olevien väestönosien tarpeita ja oikeuksia; toteaa, että 1. kesäkuuta 2020 Venezuelan bolivariaanisen tasavallan kansanvallan terveysministeriön ja covid-19-pandemiaa käsittelevän kansalliskokouksen neuvoa-antavan ryhmän välillä tehtiin sopimus, jonka perusteella Venezuelaan voidaan toimittaa humanitaarista apua epäpoliittisesti Yleisamerikkalaisen terveysjärjestön (PAHO) kautta, vaikka vuosien ajan hallinto on torjunut kaikki humanitaarisen avun muodot;

U.  ottaa huomioon, että Maduron hallinto on vuodesta 2016 tukenut laitonta pienimuotoista kullankaivuuta Venezuelan Amazonin alueella laittomien aseellisten ryhmien rahoittamiseksi; toteaa, että kulta on salakuljetettu maasta laittomia kanavia pitkin myytäväksi ja vaihdettavaksi laittomasti ulkomailla; ottaa huomioon, että tätä niin sanottua verikultaa louhitaan ja hyödynnetään ihmisoikeuksien ja ympäristön kustannuksella laittomissa ja rikollisissa olosuhteissa, jotka uhkaavat vakavasti sekä ihmisoikeuksia että ympäristöä;

V.  katsoo, että tarvitaan tehokkaita toimia, jotta voidaan torjua laajemmalle alueelle kohdistuva turvallisuusuhka, jonka Maduron diktatuurihallinnon, terroristiryhmien ja Venezuelassa rikollista toimintaansa harjoittavien järjestäytyneiden aseistettujen ryhmien väliset yhteydet muodostavat;

1.  tuo jälleen esiin syvän huolensa venezuelalaisten hengen vakavasti vaarantavasta humanitaarisesta hätätilanteesta; ilmaisee solidaarisuutensa kaikille niille venezuelalaisille, jotka joutuvat pakenemaan maastaan puutteellisten peruselinolojen eli esimerkiksi elintarvikkeiden, juomaveden, terveyspalveluiden ja lääkkeiden puutteellisen saatavuuden takia;

2.  kehottaa kiinnittämään huomiota pahenevaan muuttoliikekriisiin, joka on laajentunut koko alueelle, etenkin Kolumbiaan, Peruun, Ecuadoriin, Boliviaan, Chileen, Brasiliaan, Panamaan ja Argentiinaan, sekä joihinkin EU:n jäsenvaltioihin ja Karibian alueelle, ja korostaa erittäin vaikeita olosuhteita, joita covid-19-pandemian torjunta pahentaa entisestään; antaa tunnustusta naapurimaiden ponnisteluille ja niiden osoittamalle solidaarisuudelle; pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) jatkamaan yhteistyötä näiden maiden ja alueiden kanssa paitsi humanitaarisen avun toimittamisessa myös antamalla lisäresursseja ja kehityspolitiikan avulla;

3.  kehottaa Venezuelan viranomaisia tunnustamaan maassa vallitsevan humanitaarisen kriisin, estämään sen pahenemisen entisestään ja edistämään sellaisia poliittisia ja taloudellisia ratkaisuja, jotka varmistavat kaikkien siviilien turvallisuuden sekä maan ja alueen vakauden; panee merkille, että covid-19-pandemian torjunnasta on päästy sopimukseen Venezuelan ja PAHO:n välillä;

4.  vaatii toteuttamaan kiireellisiä toimia, joilla estetään humanitaarisen ja kansanterveydellisen kriisin paheneminen ja erityisesti tuhkarokon, malarian, kurkkumädän ja suu- ja sorkkataudin kaltaisten tautien puhkeaminen uudelleen; kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön lyhyen aikavälin toimia, joilla torjutaan aliravitsemusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten, lasten ja sairaiden, keskuudessa;

5.  pitää myönteisinä solidaarisuuden osoittamiseksi Venezuelan pakolaisia ja muuttajia kohtaan järjestetyn kansainvälisen avunantajien konferenssin sitoumuksia ja toimia; kehottaa tässä yhteydessä vähentämään byrokratiaa ja yksinkertaistamaan kehystä, jotta voidaan varmistaa, että kipeästi kaivatut varat tavoittavat kohteensa mahdollisimman pian;

6.  tuomitsee jyrkästi kansalliskokouksen demokraattiseen, perustuslailliseen ja avoimeen toimintaan kohdistuvat loukkaukset sekä sen jäseniin kohdistetun pelottelun, väkivallan ja mielivaltaiset päätökset; tuomitsee kansallisen vaalineuvoston uusien jäsenten epädemokraattisen nimittämisen ja puoluehallitusten erottamisen vastoin puolueiden jäsenten tahtoa;

7.  toteaa uudelleen, että kansalliskokouksessa pidetyn avoimen ja demokraattisen äänestyksen tuloksena Juan Guaidó on kansalliskokouksen laillinen puhemies ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan laillinen väliaikainen presidentti Venezuelan perustuslain 233 pykälän mukaisesti;

8.  toistaa tukevansa täysin kansalliskokousta, joka on Venezuelan ainoa laillisesti valittu demokraattinen elin ja jonka toimivaltaa on kunnioitettava, myös sen jäsenten oikeuksien ja turvallisuuden osalta; painottaa, että rauhanomainen poliittinen ratkaisu on mahdollinen vain, jos kansalliskokouksen perustuslaillisia valtaoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

9.  palauttaa mieliin, että demokraattisten instituutioiden ja periaatteiden kunnioittaminen sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ovat olennaisia edellytyksiä kansan etua palvelevan ratkaisun löytämiseksi Venezuelan kriisiin; kehottaa siksi kiireellisesti luomaan olosuhteet, jotka johtavat vapaisiin, avoimiin ja uskottaviin presidentin- ja parlamenttivaaleihin, jotka perustuvat ennalta vahvistettuun aikatauluun, oikeudenmukaisiin ehtoihin kaikille toimijoille, avoimuuteen ja uskottavien kansainvälisten tarkkailijoiden läsnäoloon, sillä tämä on ainoa keino selviytyä kriisistä, jolloin kaikenlainen väkivalta ja sotilaalliset toimet voidaan sulkea pois;

10.  kehottaa EU:ta ja muita kansainvälisiä toimijoita samaan kansainvälisen yhteisön liikkeelle tavalla, joka edesauttaa demokratian ja oikeusvaltion kiireellistä palauttamista Venezuelaan;

11.  muistuttaa, että neuvoston päätös (YUTP) 2017/2074 sitoo jäsenvaltioita oikeudellisesti siten, että niiden on pantava täytäntöön siihen sisältyvät rajoittavat toimenpiteet, erityisesti niiden henkilöiden pääsyn estäminen alueelleen tai kauttakulku alueensa kautta, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan, sekä velvollisuus ilmoittaa välittömästi kirjallisesti neuvostolle kaikista myöntämistään poikkeuksista;

12.  panee merkille neuvoston 29. kesäkuuta 2020 tekemän päätöksen lisätä 11 venezuelalaista viranhaltijaa luetteloon henkilöistä, joihin kohdistetaan henkilökohtaisia pakotteita, jotka eivät vahingoita Venezuelan kansaa, ja kehottaa lujittamaan ja laajentamaan luetteloa, jos ihmisoikeustilanne ja demokratia heikkenevät maassa edelleen; katsoo, että EU:n viranomaisten on rajoitettava luettelossa olevien henkilöiden ja heidän lähiomaistensa liikkumisvapautta, jäädytettävä heidän varansa ja peruutettava heidän viisuminsa; kehottaa lisäksi kieltämään välittömästi Venezuelasta peräisin olevan laittoman verikullan kaupan ja liikkeeseen laskemisen;

13.  pitää erittäin valitettavana Maduron uhkauksia karkottaa EU:n suurlähettiläs Caracasista vastatoimena pakotteille, jotka on määrätty vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille 11 viranhaltijalle; panee tässä yhteydessä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan alkuperäisen lausunnon vastavuoroisuudesta ja kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan myös toimia vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti, jos tilanne toistuu, eli peruuttamaan Maduron suurlähettiläiden valtakirjat EU:ssa; kehottaa jälleen jäsenvaltioita tunnustamaan Juan Guaidón nimittämät poliittiset edustajat;

14.  tuomitsee hillitsemättömän korruption, josta on tullut olennainen osa Maduron hallintoa; tuomitsee sen, että Maduron hallinto on käyttänyt poliittista rahoitusta ulkomaisen sekaantumisen välineenä; tuomitsee jyrkästi korruptiotapaukset, myös jäsenvaltioissa esitutkinnan kohteena olevat tapaukset, ja pitää niitä valitettavina;

15.  vaatii vapauttamaan välittömästi kaikki poliittiset vangit ja lopettamaan poliittisten vastustajien, ihmisoikeusaktivistien ja rauhanomaisten mielenosoittajien kidutuksen, kaltoinkohtelun ja häirinnän sekä sallimaan epäoikeudenmukaisesti maanpakoon ajettujen palata maahan;

16.  tukee täysin Kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkintaa Venezuelan hallinnon toteuttamista laajamittaisista rikoksista ja tukahduttamistoimista; kehottaa Euroopan unionia tukemaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen sopimusvaltioiden aloitetta tutkinnan käynnistämiseksi tosiasiassa valtaa pitävän Maduron hallinnon tekemistä rikoksista ihmisyyttä vastaan, jolloin syylliset saataisiin vastuuseen;

17.  suhtautuu myönteisesti brittiläisen tuomioistuimen 2. heinäkuuta 2020 tekemään päätökseen, jossa yksiselitteisesti tunnustetaan Juan Guaidón demokraattinen legitimiteetti Venezuelan bolivariaanisen tasavallan presidenttinä antamalla hänelle laillinen oikeus käyttää tasavallan kultavarantoa;

18.  pyytää lähettämään valtuuskunnan tiedonhankintamatkalle Venezuelaan arvioimaan tilannetta;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lailliselle väliaikaiselle presidentille ja kansalliskokoukselle, Liman ryhmään kuuluvien maiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0013. (2) EUVL L 205 I, 29.6.2020, s. 6.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2020)0070 – C9-0079/2020 – 2020/0030(NLE))

P9_TA(2020)0194 A9-0124/2020

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2020)0070),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9‑0079/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0124/2020),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Jäsenvaltiot ja unioni pyrkivät kehittämään koordinoitua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä, jotta voidaan saavuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määritellyt täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä, tasapainoista kasvua sekä korkeatasoista ympäristönsuojelua ja ympäristön laadun parantamista koskevat tavoitteet. Jäsenvaltiot pitävät työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana ja koordinoivat sitä koskevat toimensa neuvostossa työnantajien ja työntekijöiden velvollisuuksiin liittyvät kansalliset käytännöt huomioon ottaen. (1)  Jäsenvaltioiden ja unionin on kehitettävä ja pantava täytäntöön tehokas ja koordinoitu työllisyysstrategia, jolla edistetään erityisesti ammattitaitoisen ja koulutetun työvoiman sekä dynaamisten, tulevaisuuteen suuntautuneiden ja talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä, jotta voidaan saavuttaa täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä, osallistavuutta, taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä korkeatasoista ympäristönsuojelua ja ympäristön laadun parantamista koskevat tavoitteet. Jäsenvaltiot pitävät yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvan laadukkaan työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana ja koordinoivat sitä koskevat toimensa neuvostossa kunnioittaen kansallisia käytäntöjä ja työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta. Covid-19-pandemian aiheuttama nykyinen tilanne, jolla on vakavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia unionin työmarkkinoihin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja työoloihin, edellyttää ennennäkemättömiä toimia työllisyyden tukemiseksi, talouden elvyttämiseksi ja elinkeinorakenteen vahvistamiseksi. Tarvitaan päättäväisiä toimia, joilla suojellaan yrityksiä ja työntekijöitä välittömiltä työpaikkojen ja tulojen menetyksiltä, hillitään kriisin aiheuttamaa taloudellista ja yhteiskunnallista sokkia sekä ehkäistään laajamittaisia työpaikkojen menetyksiä ja syvää taantumaa. Tarkistus 2 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua. Unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen liittyvät vaatimukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti. (2)  Jotta EU voisi noudattaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja rauhaa koskevia perusperiaatteitaan entistä paremmin syvän kriisin hetkellä, jolloin nämä periaatteet ovat uhattuina, sen olisi nostettava tärkeimmiksi poliittisiksi painopisteikseen köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä edistettävä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta, vammaisten henkilöiden osallisuutta sekä lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien oikeuksien suojelua. Unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan mukaiset vaatimukset, jotka liittyvät ihmisten terveyden suojelun, osallistavien ja laadukkaiden työmarkkinoiden sekä täystyöllisyyden edistämiseen, kaikkien saatavilla olevien, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden julkisten palvelujen olemassaoloon, kohtuullisen palkan, kohtuullisen elintason ja sosiaalisen suojelun takaamiseen kaikille sekä koko elämän kattavaan korkeatasoiseen koulutukseen. Tarkistus 3 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 3 kappale (3)  Unioni on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaisesti kehittänyt ja pannut täytäntöön politiikan yhteensovittamisvälineitä talous- ja työllisyyspolitiikan alalla. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan nykyiset suuntaviivat yhdessä neuvoston suosituksessa (EU) 2015/11845 vahvistettujen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa ovat osa näitä välineitä ja muodostavat yhdennetyt suuntaviivat. Niiden tarkoituksena on ohjata jäsenvaltioita ja unionia politiikan täytäntöönpanossa ottaen huomioon jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus. Tämän tuloksena saatavilla koordinoiduilla eurooppalaisilla ja kansallisilla politiikoilla ja uudistuksilla pyritään muodostamaan asianmukainen kestävä talous- ja työllisyyspolitiikan yhdistelmä, jonka avulla saadaan myönteiset vaikutukset leviämään. (3)  Unioni on SEUT-sopimuksen mukaisesti kehittänyt ja pannut täytäntöön politiikan yhteensovittamisvälineitä talous- ja työllisyyspolitiikan alalla. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan nykyiset suuntaviivat yhdessä neuvoston suosituksessa (EU) 2015/11845 vahvistettujen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa ovat osa näitä välineitä ja muodostavat yhdennetyt suuntaviivat. Niiden on tuettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria (’pilari’), uudistettua Euroopan sosiaalista peruskirjaa, Pariisin sopimusta ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteita sekä ohjattava jäsenvaltioita ja unionia politiikan täytäntöönpanossa ottaen huomioon jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus. Tämän tuloksena saatavilla koordinoiduilla eurooppalaisilla ja kansallisilla politiikoilla ja uudistuksilla pyritään muodostamaan asianmukainen kestävä talous- ja työllisyyspolitiikan yhdistelmä, jonka avulla saadaan myönteiset vaikutukset leviämään ja samalla käännetään laskeva suuntaus työehtosopimusten kattavuudessa. __________________ __________________ 5 Neuvoston suositus (EU) 2015/1184, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2015, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (EUVL L 192, 18.7.2015, s. 27). 5 Neuvoston suositus (EU) 2015/1184, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2015, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (EUVL L 192, 18.7.2015, s. 27). Tarkistus 4 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 4 kappale (4)  Työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat johdonmukaiset vakaus- ja kasvusopimuksen, voimassa olevan unionin lainsäädännön ja unionin eri aloitteiden kanssa, mukaan lukien 22 päivänä huhtikuuta 2013 annettu neuvoston suositus nuorisotakuun perustamisesta6, 15 päivänä helmikuuta 2016 annettu neuvoston suositus pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille7, 19 päivänä joulukuuta 2016 annettu neuvoston suositus taitojen parantamisesta8, 15 päivänä maaliskuuta 2018 annettu neuvoston suositus laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista9, 22 päivänä toukokuuta 2018 annettu neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista10, 22 päivänä toukokuuta 2019 annettu neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä11 sekä 8 päivänä marraskuuta 2019 annettu neuvoston suositus sosiaalisen suojelun saatavuudesta12. (4)  Työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat johdonmukaiset voimassa olevan unionin lainsäädännön ja unionin eri aloitteiden kanssa, mukaan lukien 22 päivänä huhtikuuta 2013 annettu neuvoston suositus nuorisotakuun perustamisesta6, 15 päivänä helmikuuta 2016 annettu neuvoston suositus pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille7, 19 päivänä joulukuuta 2016 annettu neuvoston suositus taitojen parantamisesta: uusia mahdollisuuksia aikuisille8, 15 päivänä maaliskuuta 2018 annettu neuvoston suositus laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista9, 22 päivänä toukokuuta 2018 annettu neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista10, 22 päivänä toukokuuta 2019 annettu neuvoston suositus laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä11 sekä 8 päivänä marraskuuta 2019 annettu neuvoston suositus sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta12. Neuvosto päätti 23 päivänä maaliskuuta 2020 aktivoida niin sanotun yleisen poikkeuslausekkeen, minkä seurauksena jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön julkisen talouden joustoja laadukkaiden työpaikkojen ja työolojen edistämiseksi ja suojelemiseksi sekä julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseksi. Yleisen poikkeuslausekkeen soveltamisajan on vastattava covid-19-kriisin laajuutta ja kestoa. Komission järjestämän julkisen kuulemisen perusteella olisi tarkasteltava, mihin suuntaan unionin finanssipoliittisia sääntöjä voitaisiin kehittää. __________________ __________________ 6 EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1. 6 EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1. 7 EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1. 7 EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1. 8 EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1. 8 EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1. 9 EUVL C 153, 2.5.2018, s. 1. 9 EUVL C 153, 2.5.2018, s. 1. 10 EUVL C 189, 4.6.2018, s. 1. 10 EUVL C 189, 4.6.2018, s. 1. 11 EUVL C 189, 5.6.2019, s. 4. 11 EUVL C 189, 5.6.2019, s. 4. 12 EUVL C 387, 15.11.2019, s. 1. 12 EUVL C 387, 15.11.2019, s. 1. Tarkistus 5 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 kappale (5)  Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso yhdistää nämä eri välineet talous- ja työllisyyspolitiikan yhdennetyn monenvälisen koordinoinnin ja valvonnan kehykseen. Talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla pyritään kestävyyteen, tuottavuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja vakauteen, mutta samalla siihen sisältyvät Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet, esimerkiksi vahva sitoutuminen toimintaan työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kanssa. Sillä tuetaan kestävän kehityksen tavoitteiden13 toteuttamista. Unionin ja jäsenvaltioiden työllisyys- ja talouspolitiikan olisi oltava tiiviissä yhteydessä Euroopan siirtymiseen ilmastoneutraaliin, ympäristön kannalta kestävään ja digitaaliseen talouteen niin, että samalla parannetaan kilpailukykyä, edistetään innovointia, edistetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä torjutaan eriarvoisuutta ja alueellisia eroja. (5)  Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso yhdistää nämä eri välineet talous-, työllisyys-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan yhdennetyn monenvälisen koordinoinnin ja valvonnan kehykseen. Kestävyys, sosiaalinen osallisuus ja ihmisten hyvinvointi on asetettava talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa unionin talouspolitiikan keskiöön, jotta varmistetaan, että sosiaalisilla, ympäristöön liittyvillä ja taloudellisilla tavoitteilla on yhtäläinen painoarvo. Talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla pyritään kestävyyteen, tuottavuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja vakauteen, mutta samalla siihen olisi sisällytettävä entistä paremmin pilarin periaatteet, esimerkiksi vahvempi sitoutuminen toimintaan työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kanssa, ja sen olisi tuettava kestävän kehityksen tavoitteiden13, kuten sukupuolten tasa-arvon, toteuttamista. Tasa-arvoindeksi voisi olla yksi ohjausjakson välineistä, joilla seurataan edistymistä työllisyystavoitteiden ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisessa sekä mitataan työllisyys- ja sosiaalipolitiikan sukupuolivaikutuksia. Unionin ja jäsenvaltioiden työllisyys- ja talouspolitiikan olisi oltava tiiviissä yhteydessä siihen, miten Euroopassa vastataan nykyiseen kriisiin, ja kun otetaan huomioon kriisin erityisen vakavat vaikutukset Euroopan teollisuuden ja liiketoiminnan tietyillä aloilla, niiden olisi myös tuettava siirtymistä ilmastoneutraaliin, ympäristön kannalta kestävään, sosiaalisesti osallistavaan ja digitaaliseen talouteen, jossa varmistetaan sosiaalinen lähentyminen ylöspäin ja samalla parannetaan kilpailukykyä, tuetaan pk-yrityksiä, edistetään innovointia, edistetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia, investoidaan nuoriin sekä torjutaan eriarvoisuutta ja alueellisia eroja. __________________ __________________ 13 YK:n päätöslauselma A/RES/70/1. 13 YK:n päätöslauselma A/RES/70/1. Tarkistus 6 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  Ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät haasteet, globalisaatio, digitalisaatio ja väestörakenteen muutokset muuttavat Euroopan taloutta ja yhteiskuntia. Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi toimittava yhdessä, jotta voidaan puuttua tehokkaasti näihin rakenteellisiin tekijöihin ja mukauttaa nykyisiä järjestelmiä tarpeen mukaan. Tässä on otettava huomioon jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden ja niihin liittyvän politiikan tiivis keskinäinen riippuvuus. Tämä edellyttää koordinoituja, kunnianhimoisia ja tehokkaita toimia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja unionin talouden ohjausjärjestelmää koskevien säännösten mukaisesti. Tällaisten politiikkatoimien olisi katettava kestävien investointien edistäminen, entistä vahvempi sitoutuminen asianmukaisesti jaksotettuihin rakenneuudistuksiin, joilla parannetaan tuottavuutta, talouskasvua, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ylöspäin suuntautuvaa lähentymistä ja sietokykyä, sekä vastuullisen finanssipolitiikan harjoittaminen. Niihin olisi yhdistettävä tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä ottaen huomioon niiden vaikutukset ympäristöön, työllisyyteen ja yhteiskuntaan. (6)  Ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät haasteet, globalisaatio, digitalisaatio ja väestörakenteen muutokset muuttavat perusteellisesti Euroopan taloutta ja yhteiskuntia. Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi toimittava yhdessä, jotta ne voivat vastata tähän ennenkokemattomaan tilanteeseen juurruttamalla sosiaaliset oikeudet ja pyrkimällä vähentämään köyhyyttä ja epätasa-arvoa sekä mukauttaa nykyisiä järjestelmiä selviytymis- ja palautumiskyvyn ja kestävyyden vahvistamiseksi. Tässä on otettava huomioon jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden sekä sosiaali- ja ympäristöpolitiikan tiivis keskinäinen riippuvuus. Tämä edellyttää koordinoituja, kunnianhimoisia ja tehokkaita toimia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla. Tällaisten politiikkatoimien olisi katettava sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien investointien edistäminen, kriisin vaikutusten lieventämiseksi tarvittavat tehokkaat pitkän aikavälin toimenpiteet sekä taloudellinen tuki yrityksille, voittoa tavoittelemattomille järjestöille ja hyväntekeväisyysjärjestöille sekä kotitalouksille, erityisesti niille, jotka ovat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa. Niihin olisi yhdistettävä tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä kiinnittäen asianmukaista huomiota myös työmarkkinoiden kysyntään ja tarjontaan liittyviin tarpeisiin, niihin olisi sisällyttävä uusien teknologioiden hyödyntämistä, ja samalla olisi otettava huomioon niiden vaikutukset ympäristöön, työllisyyteen ja yhteiskuntaan. Jäsenvaltioiden ja unionin olisi tähän liittyen otettava käyttöön pitkän aikavälin välineitä, ja komission työ pysyvän eurooppalainen työttömyysvakuutusjärjestelmän luomiseksi on tervetullutta. Tarkistus 37 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 7 kappale (7)  Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat toimielinten välisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista14. Pilarissa esitetään 20 periaatetta ja oikeutta, joilla tuetaan oikeudenmukaisia ja moitteettomasti toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Ne on järjestetty kolmeen luokkaan: yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, oikeudenmukaiset työolot sekä sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Periaatteet ja oikeudet ohjaavat strategiaa, ja niillä varmistetaan, että ilmastoneutraaliuteen, ympäristön kestävyyteen, digitalisaatioon sekä väestönrakenteen muutoksiin liittyvät siirtymät ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Pilari muodostaa viitekehyksen, jolla seurataan jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalipolitiikan toimivuutta, edistetään uudistuksia jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallistasolla sekä sovitetaan yhteen ”sosiaalinen” ja ”markkinat” tämän päivän modernissa taloudessa, myös edistämällä yhteisötaloutta. (7)  Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat toimielinten välisen julistuksen pilarista14. Pilarissa esitetään 20 periaatetta ja oikeutta, joilla tuetaan oikeudenmukaisia ja moitteettomasti toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Ne on järjestetty kolmeen luokkaan: yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, oikeudenmukaiset työolot sekä sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Periaatteet ja oikeudet ohjaavat strategiaa, ja niiden perusteella on toteutettava toimia, jotta voidaan varmistaa, että siirtymä ilmastoneutraaliuteen, ympäristön kestävyyteen ja digitalisaatioon on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja että siinä otetaan huomioon demografiset muutokset ja haasteet. Kun otetaan huomioon, että pilari ja sen periaatteet muodostavat viitekehyksen, jolla seurataan jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalipolitiikan toimivuutta, työllisyyden suuntaviivat voivat olla tärkeä työkalu jäsenvaltioille, kun nämä kehittävät ja panevat täytäntöön linjauksia ja toimenpiteitä, joilla pyritään kohti sopeutumiskykyisempää ja osallistavampaa yhteiskuntaa ja taloutta, samalla kun edistetään työntekijöiden oikeuksia ja pyritään ylöspäin tapahtuvaan lähentymiseen, jotta Euroopan sosiaalista mallia voidaan kehittää edelleen. __________________ __________________ 14 EUVL C 428, 13.12.2017, s. 10. 14 EUVL C 428, 13.12.2017, s. 10. Tarkistus 8 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Työmarkkinoiden uudistuksissa, kansalliset palkanmuodostusmekanismit mukaan lukien, olisi noudatettava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kansallisia käytäntöjä sekä mahdollistettava laaja pohdinta sosioekonomisista kysymyksistä, muun muassa kestävyyteen, kilpailukykyyn, innovointiin, työpaikkojen luomiseen, elinikäiseen oppimiseen ja koulutuspolitiikkaan, työoloihin, koulutukseen ja osaamiseen, kansanterveyteen ja osallisuuteen sekä reaalituloihin liittyvät parannukset. (8)  Työmarkkinoiden uudistuksissa, kansalliset palkanmuodostusmekanismit mukaan lukien, olisi edistettävä nopeaa elpymistä sekä mahdollistettava tarpeellinen laaja pohdinta sosioekonomisista kysymyksistä, kuten parannuksista, jotka liittyvät kestävyyteen, kilpailukykyyn, kasvuun, innovointiin, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, vammaisten henkilöiden sekä muutoin heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistamiseen, elinikäiseen oppimiseen ja koulutuspolitiikkaan, työoloihin, koulutukseen ja osaamiseen, kansanterveyteen ja osallisuuteen sekä reaalituloihin, samalla kun noudatetaan asianmukaisesti SEUT-sopimuksessa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen kunnioitettava ja vahvistettava työmarkkinaosapuolia ja laajennettava työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta sekä toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään korkeaa järjestäytymisastetta ammattiliitoissa ja työnantajajärjestöissä demokraattisen, osallistavan ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen elpymisen varmistamiseksi. Tarkistus 9 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 9 kappale (9)  Jäsenvaltioiden ja unionin olisi varmistettava, että siirtymät tapahtuvat tasapuolisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja lujittavat siirtymistä osallistavaan ja selviytymiskykyiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisiä suojellaan ja jossa he pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen toimintaan. Kaiken muotoista syrjintää olisi torjuttava. Kaikille olisi taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet, ja köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä (myös lasten) olisi vähennettävä erityisesti varmistamalla työmarkkinoiden ja sosiaalisen suojelun järjestelmien tehokas toiminta ja poistamalla tekijöitä, jotka estävät koulutukseen ja työmarkkinoille osallistumista, muun muassa investoimalla varhaiskasvatukseen. Kohtuuhintaisten terveydenhuoltopalvelujen, myös ennaltaehkäisevien ja terveyttä edistävien palvelujen, nopea ja tasapuolinen saatavuus on erityisen merkityksellistä yhteiskuntien ikääntyessä. Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia myötävaikuttaa talouskasvuun ja sosiaaliseen kehitykseen olisi parannettava edelleen. Uusien taloudellisten ja liiketoimintamallien saadessa jalansijaa unionin työpaikoilla myös työsuhteet muuttuvat. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uusiin työmuotoihin perustuvissa työsuhteissa säilytetään Euroopan sosiaalinen malli ja vahvistetaan sitä. (9)  Varsinkin nyt, kun unionin haasteena ovat valtavat muutokset talouden ja yhteiskunnan tasolla, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nämä muutokset tapahtuvat tasapuolisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja lujittavat siirtymistä osallistavampaan ja sopeutumiskykyisempään yhteiskuntaan, jossa ihmisiä suojellaan ja jossa he pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen toimintaan. Syrjintä kaikissa muodoissaan olisi kitkettävä. Kaikille olisi annettava mahdollisuus osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Kaikille olisi taattava yhtäläiset mahdollisuudet, ja köyhyys, syrjintä ja sosiaalinen syrjäytyminen olisi kitkettävä täysin (myös lasten, vammaisten ja muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien osalta). Tätä varten unionin olisi toteutettava eurooppalaisen lapsitakuun kaltaisia toimenpiteitä. Vammaisille henkilöille olisi taattava täydet mahdollisuudet osallistua taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Uusien taloudellisten ja liiketoimintamallien saadessa jalansijaa unionin työpaikoilla myös työsuhteet muuttuvat. Kuten covid-19-kriisi osoittaa, monet matalan osaamistason työntekijät ovat korvaamattomia talouden perustoimintojen kannalta. Liian usein he ovat matalapalkkaisia ja työskentelevät epävarmoissa työsuhteissa. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava edelleen Euroopan sosiaalista mallia varmistamalla, että kaikilla työntekijöillä on samat oikeudet, kohtuulliset työolot työterveys ja -turvallisuus mukaan lukien sekä kohtuulliset palkat. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi puututtava kaikenlaisiin epävarmoihin työsuhteisiin ja näennäisyrittäjyyteen sekä varmistettava, että uusiin työmuotoihin perustuvat työsuhteet ovat Euroopan sosiaalisen mallin mukaisia. Tarkistus 10 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Yhdennettyjen suuntaviivojen olisi muodostettava perusta maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahasto plussaa ja muita unionin rahastoja, mukaan luettuna oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ja InvestEU-rahasto, edistääkseen työllisyyttä, sosiaalisia investointeja, sosiaalista osallisuutta, esteettömyyttä, työvoiman täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia, elinikäistä oppimista sekä korkealaatuista koulutusta kaikille, mukaan luettuna digitaalinen lukutaito ja digitaalitaidot. Vaikka yhdennetyt suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille ja unionille, ne olisi pantava täytäntöön yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tiiviisti mukana. (10)  Yhdennettyjen suuntaviivojen olisi muodostettava perusta maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahasto plussaa, Euroopan rakenne- ja investointirahastoja ja muita unionin rahastoja, mukaan luettuna oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ja InvestEU-rahasto, edistääkseen laadukkaita työpaikkoja ja sosiaalisia investointeja, torjuakseen köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, edistääkseen esteettömyyttä, tukeakseen siirtymistä vihreään digitaalitalouteen sekä edistääkseen työvoiman täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia, elinikäistä oppimista sekä korkealaatuista koulutusta kaikille, mukaan luettuna digitaalinen lukutaito ja digitaalitaidot. Näiden rahastojen hyödyntämisellä olisi oltava merkittävä rooli myös, kun julkisiin palveluihin ja erityisesti koulutukseen, terveydenhuoltoon ja asumiseen kohdennetaan tehostettuja investointeja. Yhdennetyt suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille ja unionille, ja ne olisi pantava täytäntöön yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat osallistuvat tiiviisti ja aktiivisesti niiden täytäntöönpanoon, valvontaan ja arviointiin. Tarkistus 11 Ehdotus päätökseksi 2 artikla – 1 a kohta (uusi) Liitteessä esitettyjä suuntaviivoja tarkistetaan viimeistään vuoden kuluttua niiden hyväksymisestä, jotta voidaan ottaa huomioon covid-19-kriisi ja sen sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset sekä vastata paremmin vastaavanlaisiin tuleviin kriiseihin. Demokraattisen päätöksenteon vahvistamiseksi Euroopan parlamentti osallistuu kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen määrittelyyn tasavertaisena toimijana neuvoston kanssa. Tarkistus 12 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 5 – 1 kohta Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti kestävää sosiaalista markkinataloutta ja helpotettava ja tuettava investointeja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi. Tätä varten niiden olisi vähennettävä työntekijöiden palkkaamiseen liittyviä yritysten esteitä, edistettävä vastuullista yrittäjyyttä ja aitoa itsenäistä ammatinharjoittamista ja tuettava erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kasvua, myös helpottamalla rahoituksen saantia. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti yhteisötalouden kehittämistä, edistettävä sosiaalista innovointia ja sosiaalisia yrityksiä sekä kannustettava innovatiivisia työmuotoja, joilla luodaan korkealaatuisia työmahdollisuuksia ja sosiaalisia etuuksia paikallistasolla. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti vahvaan talouteen ja laadukkaisiin työpaikkoihin perustuvaa täystyöllisyyttä. Koska valtion investoinneilla on olennainen merkitys uusien työpaikkojen syntymisen kannalta, jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä huomattavia julkisia investointeja ja järkeviä ja kunnianhimoisia työllisyyspoliittisia toimia työpaikkojen luomiseksi. Jäsenvaltioiden olisi mukautettava työllisyyspolitiikkaansa ja koordinoitava unionin tasolla parhaiden käytäntöjen soveltamista, kun toteutetaan tilapäisiä toimenpiteitä, joilla suojellaan kaikkia työntekijöitä ja työmarkkinoita. Tällaisiin toimenpiteisiin olisi sisällytettävä palkkatuet, toimeentulotuki ja työttömyyskorvausjärjestelmien kattavuuden laajentaminen, palkallisen sairausloman ja hoitovapaan pidentäminen sekä etätyöjärjestelyt. Jäsenvaltioiden olisi tuettava eurooppalaisten yritysten muutoksia, joiden tarkoituksena on varmistaa omavaraisuus erityisesti suojavarusteiden ja lääkinnällisten laitteiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä tukeaan kriisin vuoksi vaikeuksissa oleville yrityksille edellyttäen, että nämä yritykset säilyttävät koko henkilöstönsä. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava irtisanomisten keskeyttämistä kriisiaikana. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava työmarkkinaosapuolten osallistuminen tällaisten toimenpiteiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Näitä toimenpiteitä olisi jatkettava niin kauan kunnes talous on täysin elpynyt, minkä jälkeen niistä olisi luovuttava vaiheittain. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä rajojen sulkemisesta erityisesti kärsineiden liikkuvien työntekijöiden ja rajatyöntekijöiden oikeuksien ja työpaikkojen takaamiseen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vastuullista yrittäjyyttä, myös naisten ja nuorten keskuudessa, ja aitoa itsenäistä ammatinharjoittamista ja tuettava erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kasvua, myös helpottamalla rahoituksen saantia. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti kiertotalouden ja yhteisötalouden kehittämistä, edistettävä sosiaalista innovointia ja sosiaalisia yrityksiä ja parannettava niiden kestävyyttä sekä kannustettava sellaisia työmuotoja, jotka tarjoavat korkealaatuisia työmahdollisuuksia ja tuottavat sosiaalista hyötyä paikallistasolla, erityisesti vahvan kasvupotentiaalin omaavilla sektoreilla, kuten digitaalitalouden ja vihreän talouden aloilla. Tässä yhteydessä olisi pantava täytäntöön myös toimia, joilla tuetaan uusien työpaikkojen luomista erityisesti yleishyödyllisten julkisten tai yksityisten palvelujen puitteissa ja varsinkin lastenhoidon, terveydenhoidon ja asumisen aloilla. Tarkistus 13 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 5 – 2 kohta Verotusta olisi siirrettävä työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, jotka tukevat paremmin työllisyyttä ja osallistavaa kasvua ja jotka on samalla linjattu ilmasto- ja ympäristötavoitteiden mukaisesti niin, että otetaan huomioon verotusjärjestelmän uudelleenjakovaikutukset mutta suojellaan samalla verotulot riittävää sosiaalista suojelua ja kasvua edistäviä julkisia menoja varten. Verotuksen painopistettä olisi siirrettävä työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, joihin kohdistettuna se haittaa vähemmän osallistavaa kasvua, samalla kun varmistetaan täysi johdonmukaisuus Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa määriteltyjen ilmasto- ja ympäristötavoitteiden kanssa niin, että verotusjärjestelmän uudelleenjakovaikutuksia lisätään ja suojellaan samalla verotuloja riittävää sosiaalista suojelua ja julkisia investointeja varten. Tarkistus 14 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 5 – 3 kohta Jäsenvaltioissa, joissa on kansalliset mekanismit lakisääteisen vähimmäispalkan asettamista varten, olisi varmistettava työmarkkinaosapuolten tosiasiallinen osallistuminen läpinäkyvällä ja ennakoitavalla tavalla, jotta mahdollistetaan palkkojen asianmukainen reagoivuus tuottavuuden kehitykseen ja tarjotaan oikeudenmukaiset palkat, jotka takaavat kohtuullisen elintason niin, että kiinnitetään erityistä huomiota pieni- ja keskituloisiin ryhmiin ja tähdätään ylöspäin suuntautuvaan lähentymiseen. Näissä mekanismeissa olisi otettava huomioon talouden suorituskyky eri alueilla ja toimialoilla. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä palkanmuodostukseen tähtäävää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi kansallisia käytäntöjä noudattaen varmistettava, että kaikilla työntekijöillä on oikeus riittävään ja oikeudenmukaiseen palkkaan työehtosopimusten nojalla tai riittävään lakisääteiseen vähimmäispalkkaan, ottaen huomioon niiden vaikutus kilpailukykyyn, työpaikkojen syntymiseen ja työssäkäyvien köyhyyteen. Politiikat, joilla varmistetaan, että oikeudenmukaiset palkat riittävät kohtuulliseen elintasoon, ovat edelleen tärkeitä sekä työpaikkojen luomiseksi että köyhyyden vähentämiseksi unionissa, samoin kuin politiikat, joilla varmistetaan, että palkkatyön kanssa on mahdollista sovittaa yhteen oikeus kansallisiin etuuksiin, joilla kompensoidaan marginalisoituneiden ryhmien kohtaamia esteitä. Jäsenvaltioissa, joissa on kansalliset lakisääteistä vähimmäispalkkaa koskevat mekanismit, olisi varmistettava työmarkkinaosapuolten tosiasiallinen osallistuminen tämän palkan asettamista koskevaan menettelyyn läpinäkyvällä ja ennakoitavalla tavalla. Vähimmäispalkkojen kehityksessä olisi otettava huomioon tuottavuuden kehitys, jotta torjutaan epävarmoja työsuhteita ja työssäkäyvien köyhyyttä, samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota pieni- ja keskituloisiin ryhmiin ja tähdätään ylöspäin suuntautuvaan lähentymiseen. Näissä mekanismeissa olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion omat köyhyysindikaattorit sekä talouden suorituskyky eri alueilla ja toimialoilla. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja toteutettava toimia, joilla laajennetaan työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi kansallisia käytäntöjä noudattaen sekä työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta kunnioittaen kitkettävä ikään tai sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä ja varmistettava, että kaikilla työntekijöillä on oikeus riittävään ja oikeudenmukaiseen palkkaan työehtosopimusten nojalla tai riittävään lakisääteiseen vähimmäispalkkaan, ottaen huomioon niiden positiivinen vaikutus kilpailukykyyn, työpaikkojen syntymiseen ja työssäkäyvien köyhyyteen. Tarkistus 15 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 5 – 3 a kohta (uusi) Jäsenvaltiot voivat pyytää tukea SURE-solidaarisuusvälineestä (eurooppalainen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäinen tukiväline). Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tähän liittyvää taloudellista tukea myönnetään ainoastaan yrityksille, jotka noudattavat sovellettavia työehtosopimuksia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tukea vastaanottavat yritykset eivät toteuta osakkeiden takaisinostoja eivätkä maksa osinkoja osakkeenomistajille tai bonuksia johtajille ja että näitä yrityksiä ei ole rekisteröity veroparatiiseihin. Tarkistus 16 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 6 – 1 kohta Teknologisen ja ympäristöön liittyvän siirtymän sekä väestörakenteen muutosten huomioon ottamiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä kestävyyttä, tuottavuutta, työllistyvyyttä ja inhimillistä pääomaa sekä osaamista, pätevyyttä ja taitoja läpi elämän ja vastattava siten työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Jäsenvaltioiden olisi myös mukautettava koulutusjärjestelmiään ja investoitava niihin, jotta ne tarjoavat korkealaatuista ja osallistavaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, koulutuksen järjestäjien, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan puuttua koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin ja parantaa niiden laatua ja työmarkkinarelevanssia myös siten, että mahdollistetaan ympäristöön liittyvä siirtymä. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä opetusammatin haasteisiin. Koulutusjärjestelmien olisi varustettava kaikki oppijat avaintaidoilla, mukaan luettuna perus- ja digitaalitaidot, sekä monialaisilla taidoilla, joilla luodaan perusta sopeutumiskyvylle myöhemmin elämässä. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan koulutusta koskevien etuuksien siirtyminen työuran muutosten aikana, myös tarvittaessa yksilöllisten oppimistilien kautta. Niiden olisi annettava kaikille mahdollisuus ennakoida työmarkkinoiden tarpeita ja mukautua niihin paremmin jatkuvan täydennys- ja uudelleenkoulutuksen kautta, jotta tuetaan tasapuolista ja oikeudenmukaista siirtymää, vahvistetaan sosiaalisia tuloksia, puututaan työvoimapulaan ja parannetaan talouden yleistä häiriönsietokykyä. Jatkuvan teknologisen ja ympäristöön liittyvän siirtymän, väestörakenteen muutosten sekä nykyisten haasteiden huomioon ottamiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä sosiaalisia oikeuksia, kestävyyttä, tuottavuutta, työllistyvyyttä ja ihmisten valmiuksia niin, että osaamista, pätevyyttä ja taitoja tuetaan läpi elämän sekä vastataan nykyiseen työttömyyskriisiin ja työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Vastatakseen kriisiin jäsenvaltioiden on tarjottava työvoimalleen uudelleenkoulutusta ja täydennyskoulutusta, ja tätä tehtävää olisi tuettava investoinneilla niiden julkisiin koulutusjärjestelmiin, jotta ne tarjoavat korkealaatuista ja osallistavaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä elinikäistä oppimista muodollisen koulutuksen ja arkioppimisen kautta. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, koulutuksen järjestäjien, yritysten, sosiaalialan kansalaisjärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan puuttua koulutusjärjestelmien rakenteellisiin ja uusiin heikkouksiin ja parantaa niiden laatua ja työmarkkinarelevanssia. Jäsenvaltioiden olisi vastattava sellaisten alojen tarpeisiin, joilla on kroonista osaamisvajetta, myös jotta mahdollistetaan ympäristöön liittyvä siirtymä sekä sen kanssa samanaikaiset teknologiset ja digitaaliset muutokset, jotka suuntaavat tekoälyyn perustuviin ratkaisuihin. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä opetusammatin haasteisiin. Koulutusjärjestelmien olisi varustettava kaikki oppijat avaintaidoilla, mukaan luettuna perus- ja digitaalitaidot, sekä monialaisilla taidoilla, joilla luodaan perusta sopeutumiskyvylle myöhemmin elämässä, ja vastaavasti valmistettava opettajia niin, että he pystyvät tarjoamaan nämä taidot oppilailleen. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan koulutusta koskevien etuuksien siirtyminen työuran muutosten aikana, myös yksilöllisten oppimistilien kautta. Samalla niiden olisi taattava, että tämä lähestymistapa ei vaaranna koulutuksen humanistista luonnetta eikä yksilöiden omia pyrkimyksiä. Jäsenvaltioiden on äärimmäisen tärkeää toteuttaa varhaisia toimia, joilla ehkäistään työmarkkinoiden tarpeiden ulkopuolelle jäämisestä aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia yksilöille ja yhteisöille erityisesti jatkuvan täydennys- ja uudelleenkoulutuksen kautta, jotta tuetaan tasapuolista ja oikeudenmukaista siirtymää, johon kuuluvat kattavuudeltaan ja tasoltaan riittävät työttömyysetuudet. Lisäksi jäsenvaltioiden on tärkeää vahvistaa sosiaalisia tuloksia puuttumalla työvoimapulaan ja parantamalla talouden yleistä häiriönsietokykyä. Tarkistus 17 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 6 – 2 kohta Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia puuttumalla eriarvoisuuksiin koulutusjärjestelmissä, muun muassa tarjoamalla pääsy korkealaatuiseen varhaiskasvatukseen. Niiden olisi kohotettava yleistä koulutustasoa, vähennettävä koulunkäynnin keskeyttävien nuorten määrää, parannettava korkea-asteen koulutukseen pääsyä ja lisättävä korkea-asteen tutkintojen suorittamista sekä lisättävä aikuisten osallistumista jatkuvaan oppimiseen, etenkin heikommista lähtökohdista tulevien ja vähiten koulutettujen. Kun otetaan huomioon digitaalisten, vihreiden ja ikääntyvien yhteiskuntien uudet vaatimukset, jäsenvaltioiden olisi tehostettava työssä oppimista ammatillisen koulutuksen järjestelmissä (muun muassa laadukkailla ja tehokkailla oppisopimuksilla) ja lisättävä luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) alan tutkinnon suorittaneiden määrää sekä keskitason ammatillisessa koulutuksessa että korkea-asteen koulutuksessa. Jäsenvaltioiden olisi myös parannettava korkea-asteen koulutuksen ja tutkimuksen työmarkkinarelevanssia, parannettava osaamisen seurantaa ja ennakointia, lisättävä taitojen näkyvyyttä ja tutkintojen vertailtavuutta, myös ulkomailla hankittujen tutkintojen, sekä parannettava mahdollisuuksia saada virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitut taidot ja osaaminen tunnustettua ja validoitua. Niiden olisi parannettava ja lisättävä joustavan ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjontaa ja siihen osallistumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi rohkaistava vähän koulutettuja aikuisia ylläpitämään ja parantamaan työllistettävyyttään pitkällä aikavälillä parantamalla korkealaatuisten oppimismahdollisuuksien tarjontaa ja niihin osallistumista panemalla täytäntöön taitojen parantamisen polkuja, joihin sisältyy taitojen arviointi, työmarkkinamahdollisuuksien kannalta sopivan koulutuksen tarjoaminen ja jo hankittujen taitojen validointi ja tunnustaminen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia poistamalla eriarvoisuudet koulutusjärjestelmistä, muun muassa tarjoamalla pääsy korkealaatuiseen ja osallistavaan yleiseen varhaiskasvatukseen. Niiden olisi kohotettava yleistä koulutustasoa, vähennettävä koulunkäynnin lopettavien nuorten määrää, parannettava korkea-asteen koulutukseen pääsyä ja lisättävä korkea-asteen tutkintojen suorittamista sekä lisättävä aikuisten osallistumista jatkuvaan oppimiseen, etenkin heikommista lähtökohdista tulevien, jotka ovat usein vähiten koulutettuja. Kun otetaan huomioon digitaalisten, vihreiden ja ikääntyvien yhteiskuntien uudet vaatimukset sekä vallalla olevat sukupuolistereotypiat, jäsenvaltioiden olisi tehostettava työssä oppimista ammatillisen koulutuksen järjestelmissä (muun muassa laadukkailla ja tehokkailla oppisopimuksilla) ja lisättävä luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) alan tutkinnon suorittaneiden määrää sekä keskitason ammatillisessa koulutuksessa että korkea-asteen koulutuksessa niin, että pyritään sukupuolten tasapainoiseen edustukseen, ja ilman että aliarvioidaan jatkuvien ihmistieteisiin tehtävien investointien merkitystä. Jäsenvaltioiden olisi myös tarvittaessa parannettava korkea-asteen koulutuksen ja tutkimuksen työmarkkinarelevanssia, vahvistettava duaalikoulutusta ja yhteistoimintaan perustuvaa koulutusta, parannettava osaamisen seurantaa ja ennakointia, lisättävä taitojen näkyvyyttä ja tutkintojen vertailtavuutta, myös ulkomailla hankittujen tutkintojen, sekä parannettava mahdollisuuksia saada virallisen koulutusjärjestelmän puitteissa ja sen ulkopuolella hankitut taidot ja osaaminen tunnustettua ja muodollisesti validoitua. Niiden olisi parannettava ja lisättävä joustavamman ja osallistavamman ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjontaa ja siihen osallistumista. Jäsenvaltioiden olisi investoitava työpaikkoihin ja sosiaalisen suojelun järjestelmiin niitä ihmisiä varten, jotka eivät kykene kouluttautumaan uudelleen, sekä tuettava julkisten palvelujen kautta vähän koulutettuja aikuisia, jotta he pystyvät ylläpitämään ja parantamaan työllistettävyyttään pitkällä aikavälillä, auttamalla heitä työllistymään pysyviin ja laadukkaisiin työpaikkoihin sekä parantamalla korkealaatuisten oppimismahdollisuuksien tarjontaa ja niihin osallistumista panemalla täytäntöön taitojen parantamisen polkuja, joihin sisältyy taitojen arviointi ja työmarkkinamahdollisuuksien kannalta sopivan koulutuksen tarjoaminen. Oikeutta palkalliseen opintovapaaseen ammatillisia tarkoituksia varten olisi tuettava noudattaen asiaa koskevia Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksia, jotka antavat työntekijöille mahdollisuuden osallistua koulutusohjelmiin työaikana. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavia toimia edistääkseen etäopiskelun ja -koulutuksen yleistä saatavuutta ottaen täysin huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet. Tarkistus 18 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 6 – 3 kohta Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville tehokasta, nopeaa, koordinoitua ja räätälöityä apua, joka perustuu työnhaun, koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen tukemiseen sekä mahdollistavien palvelujen saatavuuteen. Olisi toteutettava kattavia strategioita, joihin sisältyy työttömyyden perusteellinen yksilöllinen arviointi mahdollisimman nopeasti, jotta voitaisiin merkittävästi vähentää ja estää pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyttä. Nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskevaan ongelmaan olisi kiinnitettävä edelleen huomiota ehkäisemällä koulunkäynnin keskeyttämistä ja parantamalla rakenteellisesti koulusta työelämään siirtymistä, muun muassa panemalla nuorisotakuu15 kokonaisuudessaan täytäntöön. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille tehokasta, nopeaa, koordinoitua ja räätälöityä apua, joka perustuu työnhaun, koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen tukemiseen sekä erityisesti terveydenhuoltoon ja asumiseen liittyvien mahdollistavien palvelujen saatavuuteen. Olisi toteutettava kattavia strategioita, joihin sisältyy työttömien henkilöiden perusteellinen yksilöllinen arviointi mahdollisimman nopeasti, jotta voitaisiin merkittävästi vähentää ja estää pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden lisääntymisen riskiä, mukaan lukien strategiat, joilla vähennetään vammaisten henkilöiden sekä muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien työttömyyttä. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa perustettava tai tehostettava työelämän siirtymää koskevia tukimekanismeja ja -järjestelmiä Euroopan sosiaalirahaston tuella. Nuorisotyöttömyyteen, nuorten epävarmoihin työoloihin sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria (NEET) koskevaan ongelmaan olisi kiinnitettävä edelleen huomiota ensisijaisena kysymyksenä ehkäisemällä koulunkäynnin keskeyttämistä ja parantamalla koulutuksen saatavuutta vihreän ja digitaalisen talouden kaltaisia tulevaisuuteen suuntautuvia aloja varten osana koulusta työelämään siirtymisen rakenteellista kehittämistä sekä parantamalla laadukkaiden työpaikkojen saatavuutta ja puuttumalla näin nuorten työsuhteiden lisääntyvään epävarmuuteen. Näihin ongelmiin olisi puututtava myös uudistetulla ja tehokkaalla nuorisotakuulla, jonka kautta voidaan tarjota laadukkaita työ- tai koulutustarjouksia ja jossa kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ovat mielekkäällä tavalla edustettuina. __________________ 1 EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1. Tarkistus 19 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 6 – 4 kohta Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä poistamaan työmarkkinaosallistumisen esteitä ja pidäkkeitä sekä tarjoamaan kannustimia, etenkin pienituloisille, kotitalouksien toissijaisille ansaitsijoille sekä työmarkkinoista kauimpana oleville. Jäsenvaltioiden olisi tuettava vammaisille henkilöille soveltuvia työympäristöjä muun muassa kohdennetulla rahoitustuella ja palveluilla, joiden avulla he voivat osallistua työmarkkinoille ja yhteiskunnan toimintaan. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä poistamaan työmarkkinoille pääsyn esteitä ja pidäkkeitä sekä tarjoamaan kannustimia, etenkin heikommassa asemassa oleville ryhmille sekä työmarkkinoista kauimpana oleville. Jäsenvaltioiden olisi tuettava vammaisille henkilöille soveltuvia työympäristöjä muun muassa kohdennetulla rahoitustuella ja palveluilla, joiden avulla he voivat osallistua työmarkkinoille ja yhteiskunnan toimintaan. Tarkistus 20 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 6 – 5 kohta Jäsenvaltioiden olisi varmistettava sukupuolten tasa-arvo ja lisättävä naisten osallistumista työmarkkinoille muun muassa takaamalla yhtäläiset mahdollisuudet ja urakehitys sekä poistamalla johtotehtäviin osallistumisen esteitä kaikilla päätöksentekotasoilla. Sukupuolten väliseen palkkaeroon olisi puututtava. Sama palkka samasta työstä tai samanarvoisesta työstä sekä palkkojen läpinäkyvyys olisi varmistettava. Sekä naisten että miesten työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista olisi edistettävä etenkin tarjoamalla kohtuuhintaisia ja laadukkaita palveluja pitkäaikaishoidon ja varhaiskasvatuksen alalla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vanhemmilla ja muilla henkilöillä, joilla on hoitovelvollisuuksia, on mahdollisuus asianmukaisiin perhevapaisiin ja joustaviin työaikajärjestelyihin, jotta voidaan tasapainottaa työ-, perhe- ja yksityiselämää ja edistää näiden oikeuksien jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten välillä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava sukupuolten tasa-arvo ja lisättävä naisten osallistumista työmarkkinoille muun muassa takaamalla yhtäläiset mahdollisuudet ja urakehitys sekä poistamalla johtotehtäviin osallistumisen esteitä kaikilla päätöksentekotasoilla. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä parhaansa mukaan hyväksymään ja panemaan täytäntöön vähimmäisosuus, joka on vahvistettu ehdotetussa direktiivissä sukupuolijakauman tasapainottamisesta yritysten johtokunnissa1a. Sukupuolten väliset palkka-, eläke- ja työllisyyserot olisi poistettava. Äitiysloma- ja vanhempainvapaajaksoja olisi arvostettava asianmukaisesti sekä avustusten että eläkeoikeuksien muodossa ja otettava näin huomioon tulevien sukupolvien kasvatuksen merkitys erityisesti ikääntyvässä yhteiskunnassa. Sama palkka samasta työstä tai samanarvoisesta työstä sekä palkkojen läpinäkyvyys olisi varmistettava muun muassa ottamalla käyttöön miehiä ja naisia vertaileva palkkatasa-arvoindeksi. Sekä naisten että miesten työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista olisi edistettävä etenkin tarjoamalla kohtuuhintaisia ja laadukkaita palveluja pitkäaikaishoidon, varhaiskasvatuksen sekä elinikäisen koulutuksen ja hoivan alalla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vanhemmilla ja muilla henkilöillä, joilla on hoitovelvollisuuksia, on mahdollisuus asianmukaisiin perhevapaisiin ja joustaviin työaikajärjestelyihin, jotta voidaan tasapainottaa työ-, perhe- ja yksityiselämää ja edistää näiden oikeuksien jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten välillä. Niiden olisi siirryttävä kohti kokonaan palkallista äitiys- ja isyysvapaata. ________ 1a COM(2012)0614. Tarkistus 21 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 1 kohta Hyötyäkseen dynaamisesta ja tuottavasta työvoimasta ja uusista työskentely- ja liiketoimintamalleista jäsenvaltioiden olisi tehtävä työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyötä oikeudenmukaisten, avointen ja ennakoitavien työolojen alalla niin, että tasapainotetaan oikeudet ja velvollisuudet. Niiden olisi vähennettävä ja ehkäistävä työmarkkinoiden segmentoitumista, torjuttava pimeää työtä ja edistettävä siirtymistä vakituisiin työsuhteisiin. Työsuhdeturvasääntöjen sekä työlainsäädännön ja työmarkkinalaitosten olisi kaikkien taattava sekä asianmukainen rekrytointiympäristö että riittävä joustavuus työnantajille, jotta ne voivat mukautua nopeasti taloustilanteen muutoksiin, ja samalla olisi säilytettävä asianmukainen työturvallisuus sekä terveellinen, turvallinen ja asianmukainen työympäristö työntekijöille siten, että suojellaan työvoiman oikeuksia ja varmistetaan sosiaalinen suojelu. Epävarmoihin työoloihin johtavat työsuhteet olisi estettävä muun muassa alustatyöntekijöiden tapauksessa ja torjumalla epätyypillisten työsopimusten väärinkäyttöä. Olisi varmistettava, että perusteettomien irtisanomisten yhteydessä käytettävissä on tehokas ja puolueeton riitojenratkaisu ja oikeus hakea muutosta, mukaan lukien oikeus saada riittävä korvaus. Hyötyäkseen dynaamisesta ja tuottavasta työvoimasta ja uusista työskentely- ja liiketoimintamalleista jäsenvaltioiden olisi tehtävä työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyötä oikeudenmukaisten, avointen ja ennakoitavien työolojen alalla niin, että tasapainotetaan oikeudet ja velvollisuudet. Komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen edistämiseksi ja vahvistamiseksi kaikilla tasoilla, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/38/EY1 a. Niiden olisi vähennettävä ja ehkäistävä työmarkkinoiden segmentoitumista, torjuttava pimeää työtä ja näennäisyrittäjyyttä ja edistettävä siirtymistä vakituisiin työsuhteisiin. Työsuhdeturvasääntöjen sekä työlainsäädännön ja työmarkkinalaitosten olisi kaikkien taattava asianmukainen ympäristö pysyvien ja laadukkaiden työpaikkojen syntymiselle, ja samalla olisi säilytettävä asianmukainen työturvallisuus sekä terveellinen, turvallinen ja asianmukainen työympäristö työntekijöille siten, että varmistetaan työntekijöiden oikeudet sekä kohtuullinen sosiaalinen suojelu. Jäsenvaltioiden olisi myös tehtävä yhteistyötä ammattijärjestöjen edustajien kanssa terveellisen ja turvallisen työympäristön varmistamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota työtapaturmien ja työperäisten sairauksien ehkäisemiseen. Epävarmoihin työoloihin ja palkkakilpailuun johtavat työsuhteet olisi estettävä muun muassa alustatyöntekijöiden tapauksessa. Epätyypillisten työsopimusten väärinkäyttöä ei saisi esiintyä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikilla näillä työntekijöillä on aidosti oikeudenmukaiset työolot ja -ehdot, sosiaaliset oikeudet, mahdollisuus riittävään sosiaaliseen suojeluun ja parempi edustus. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön ILOn vuoden 1947 ammattientarkastusta koskeva yleissopimus, investoitava tehokkaisiin työsuojelutarkastuksiin, joita suorittavat toimivaltaiset viranomaiset, joilla on riittävät valtuudet, sekä koordinoitava toimiaan ja tehtävä yhteistyötä Euroopan työviranomaisen puitteissa rajat ylittävien väärinkäytösten torjumiseksi. Olisi varmistettava, että perusteettomien irtisanomisten yhteydessä käytettävissä on tehokas ja puolueeton riitojenratkaisu ja oikeus hakea muutosta, mukaan lukien oikeus saada riittävä korvaus. Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä eurooppalaista julkisten työvoimapalvelujen verkostoa ja EU:n virastoja näyttöön perustuvien parhaiden käytäntöjen tunnistamiseksi, vastavuoroisen oppimisen kannustamiseksi ja työllisyyspolitiikan paremman koordinoinnin edistämiseksi. ____________ 1 a. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/38/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (EUVL L 122, 16.5.2009, s. 28). Tarkistus 22 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 2 kohta Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan ja tukemaan työmarkkinaosallistumista sekä kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ja muutostilanteita työmarkkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi tehokkaasti aktivoitava henkilöitä, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, ja annettava heille mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta ja kattavuutta ja yhdistämällä se paremmin työttömien toimeentulotukeen, kun he hakevat työtä, ottaen huomioon heidän oikeutensa ja velvollisuutensa. . Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tehokkaampiin ja toimivampiin julkisiin työnvälityspalveluihin varmistamalla työnhakijoille oikea-aikainen ja räätälöity apu, tukemalla työmarkkinoiden kysyntää ja ottamalla käyttöön suoritusperusteinen hallinnointi Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan ja tukemaan työmarkkinaosallistumista sekä kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ja muutostilanteita työmarkkinoilla, erityisesti digitaalista ja ekologista siirtymää, sekä parantamaan työllisyyttä myös heikommassa asemassa olevilla alueilla. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava tehokkaasti kannustimia henkilöille, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, jotta he löytäisivät laadukasta työtä. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta ja kattavuutta sekä varmistamalla kohtuullinen toimeentulotuki työttömille, kun he hakevat työtä. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tehokkaampiin ja toimivampiin julkisiin työnvälityspalveluihin, myös rajatyöntekijöille, varmistamalla työnhakijoille oikea-aikainen ja räätälöity apu ja tukemalla työmarkkinoiden kysyntää. Tällaisten palvelujen tavoitteena olisi oltava laadukkaat työpaikat. Tarkistus 23 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 3 kohta Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille kohtuulliseksi ajaksi riittävät työttömyysetuudet sosiaalivakuutusmaksujen ja kansallisten kelpoisuussääntöjen mukaisesti. Tällaiset etuudet eivät saisi heikentää kannustimia työttömien nopeaan paluuseen työmarkkinoille, ja etuuksiin olisi liitettävä aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimia. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille riittäväksi ajaksi riittävät työttömyysetuudet sosiaalivakuutusmaksujen ja kansallisten kelpoisuussääntöjen mukaisesti. Tähän olisi liitettävä aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimia, ja tässä olisi tukeuduttava keskinäisen oppimisen mekanismeihin jäsenvaltioiden välillä. Tarkistus 24 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 4 kohta Oppijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta olisi tuettava asianmukaisesti, jotta voitaisiin parantaa työllistyvyyttä ja taitoja ja hyödyntää Euroopan työmarkkinoiden potentiaali täysimittaisesti niin, että samalla varmistetaan tasapuoliset edellytykset kaikille, jotka harjoittavat toimintaa valtioiden rajojen yli, ja tiivistetään hallinnollista yhteistyötä kansallisten hallintojen välillä liikkuviin työntekijöiden nähden. Olisi poistettava koulutukseen, työ- ja yksilöllisiin eläkkeisiin ja pätevyyden tunnustamiseen liittyviä liikkuvuuden esteitä, ja olisi helpotettava pätevyyden tunnustamista. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät muodosta tarpeettomia esteitä muista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden, myös rajatyöntekijöiden, työskentelylle. Jäsenvaltioiden olisi myös estettävä voimassa olevien sääntöjen väärinkäytökset ja puututtava tietyiltä alueilta tapahtuvan aivovuodon taustalla oleviin syihin, myös asianmukaisilla aluekehitystoimenpiteillä. Jäsenvaltioiden on tuettava työvoiman liikkuvuutta kaikkialla Euroopassa keinona tarjota uusia työmahdollisuuksia työntekijöille. Oppijoiden liikkuvuutta olisi tuettava asianmukaisesti koulutuksen aikana erityisesti vahvistamalla Erasmus+-liikkuvuusohjelmaa, jonka avulla oppijat voivat lisätä tietotaitoaan ja osaamistaan. Työntekijöitä olisi myös kannustettava hyödyntämään täysimittaisesti Euroopan työmarkkinoiden potentiaalia työllistyvyyden ja taitojen kehittämiseksi. Samalla kun varmistetaan oikeudet ja oikeudenmukaiset työolot kaikille, jotka harjoittavat toimintaa valtioiden rajojen yli, oikeuksien ja etuuksien siirrettävyyttä olisi parannettava kansallisten hallintojen välisen liikkuvia työntekijöitä koskevan hallinnollisen yhteistyön avulla. Olisi poistettava koulutukseen, työ- ja yksilöllisiin eläkkeisiin ja pätevyyden tunnustamiseen liittyviä liikkuvuuden esteitä, ja olisi helpotettava pätevyyden tunnustamista. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät muodosta tarpeettomia esteitä muista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden, myös rajatyöntekijöiden, työskentelylle. Jäsenvaltioiden olisi sitouduttava julkisten palvelujen digitalisointiin työvoiman oikeudenmukaisen liikkuvuuden helpottamiseksi erityisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen osalta. Jäsenvaltioiden on tärkeää ottaa huomioon liikkuvat työntekijät ja rajatyöntekijät esimerkiksi terveyden ja turvallisuuden, verotuksen ja sosiaaliturvan sekä koordinoinnin kannalta, kun ne panevat täytäntöön sellaisia toimenpiteitä kuten rajojen sulkeminen covid-19-epidemian leviämisen hillitsemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sallittava liikkuvien työntekijöiden ja rajatyöntekijöiden siirtyä edelleen rajojen yli, kun se katsotaan turvalliseksi EU-OSHAn terveyttä ja turvallisuutta koskevien suuntaviivojen perusteella. Jäsenvaltioiden olisi myös estettävä voimassa olevien sääntöjen väärinkäytökset ja puututtava tietyiltä alueilta tapahtuvan ja näiden alueiden kehitystä ja vetovoimaa vahingoittavan aivovuodon taustalla oleviin syihin, myös asianmukaisilla aluekehitystoimenpiteillä. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä ja käytettävä asiaan liittyviä eurooppalaisia välineitä, kuten EURES-työnvälitysverkostoa, ja lisättävä rajatylittäviä kumppanuuksia, joilla autetaan liikkuvia työntekijöitä raja-alueilla. Tarkistus 25 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 5 kohta Jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tehostamiseksi ja sosioekonomisten vaikutusten parantamiseksi varmistettava nykyisten kansallisten käytäntöjensä pohjalta, että työmarkkinaosapuolet otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja riittävän ajoissa mukaan työllisyys-, sosiaali- ja tarvittaessa talousuudistusten ja -politiikan suunnitteluun ja toteutukseen, muun muassa tukemalla työmarkkinaosapuolten valmiuksien parantamista. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja. Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa kunnioittaen täysimääräisesti niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta. Jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten tiiviimmän vuoropuhelun edistämiseksi ja tehostamiseksi sekä sosioekonomisten vaikutusten parantamiseksi varmistettava nykyisten kansallisten käytäntöjensä pohjalta, että työmarkkinaosapuolet otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja riittävän ajoissa mukaan työllisyys-, sosiaali- ja tarvittaessa talousuudistusten ja -politiikan suunnitteluun ja toteutukseen, muun muassa tukemalla työmarkkinaosapuolten valmiuksien parantamista. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava ja edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja. Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa kunnioittaen täysimääräisesti niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta. Tarkistus 26 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 6 kohta Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa ja nykyisten kansallisten käytäntöjen pohjalta otettava huomioon asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kokemukset työllisyys- ja sosiaalialan kysymyksistä. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa ja nykyisten kansallisten käytäntöjen pohjalta otettava huomioon asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kokemukset työllisyys- ja sosiaalialan kysymyksistä, mukaan lukien järjestöt, jotka edustavat ryhmiä, jotka kohtaavat esteitä työllistymisessä laadukkaisiin työsuhteisiin. Tarkistus 27 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 6 a kohta (uusi) Terveellinen ja turvallinen työpaikka on välttämätön infektioriskin sekä virusten ja muiden sairauksien leviämisen torjumisen kannalta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työnantajat kantavat vastuunsa työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta ja antavat työntekijöille ja heidän edustajilleen riittävästi tietoa, arvioivat riskejä ja toteuttavat ehkäiseviä toimenpiteitä. Tähän sisältyy kuolemaan johtavien työtapaturmien ja työperäisten syöpätapausten määrän vähentäminen nollaan vahvistamalla sitovat työperäisen altistuksen raja-arvot sekä työperäisten psykososiaalisten riskien ja ammattitautien huomioon ottaminen. Työmarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi investoitava työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä varmistettava, että työsuojeluviranomaisilla ja ammattiliittojen työsuojeluedustajilla on riittävät resurssit ja että ne ovat asianmukaisen sääntelyn piirissä. Tarkistus 38 Ehdotus päätökseksi Liite I – Suuntaviiva 7 – 6 b kohta (uusi) Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä sosiaalisen suojelun tarjoamiseksi liikkuville työntekijöille, mukaan lukien itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka työskentelevät toisessa jäsenvaltioissa. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisen olisi edistettävä Euroopan työmarkkinoiden periaatteita, joilla taataan kestävä, kaikkia koskeva ja rajat ylittävä sosiaalinen suojelu, vältetään suojelussa esiintyviä puutteita ja viime kädessä varmistetaan tuottava työvoima. Tarkistus 29 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 7 – 6 c kohta (uusi) Jäsenvaltioiden olisi puututtava covid-19-kriisin aiheuttamiin työmarkkinavaikutuksiin tukemalla työntekijöitä, jotka ovat tilapäisesti ”teknisesti työttömiä”, koska työnantajat joutuivat sulkemaan palvelunsa, sekä tukemalla itsenäisiä ammatinharjoittajia ja pienyrityksiä, jotta ne voivat säilyttää henkilöstönsä ja jatkaa toimintaansa. Tarkistus 30 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 8 – 1 kohta Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikille avoimia osallistavia työmarkkinoita toteuttamalla tehokkaita toimenpiteitä, joilla torjutaan kaikenlaista syrjintää ja edistetään työmarkkinoilla aliedustettujen ryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia kiinnittämällä asianmukaista huomiota alueelliseen ulottuvuuteen. Niiden olisi varmistettava yhdenvertainen kohtelu työllisyyden, sosiaalisen suojelun, terveyden- ja pitkäaikaishoidon, koulutuksen ja tavaroiden tai palvelujen saatavuuden suhteen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Jäsenvaltioiden olisi osana kokonaisvaltaista aktiivisen osallisuuden strategiaa edistettävä sosiaalisia oikeuksia ja kaikille avoimia osallistavia työmarkkinoita toteuttamalla tehokkaita toimenpiteitä, joilla torjutaan kaikenlaista syrjintää ja edistetään työmarkkinoilla aliedustettujen ryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia kiinnittämällä asianmukaista huomiota alueelliseen ulottuvuuteen. Niiden olisi varmistettava sama korvaus ja samat oikeudet samassa paikassa tehtävästä samasta työstä sekä yhdenvertainen kohtelu työllisyyden, sosiaalisen suojelun, terveyden- ja pitkäaikaishoidon, asumisen, koulutuksen ja tavaroiden tai palvelujen saatavuuden suhteen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, kansallisuudesta, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Tarkistus 31 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 8 – 2 kohta Jäsenvaltioiden olisi nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta niillä voidaan tarjota kaikissa elämänvaiheissa riittävää, tehokasta, toimivaa ja kestävää sosiaalista suojelua, jolla edistetään sosiaalista osallisuutta ja sosiaalisen aseman kohentamista, kannustetaan työmarkkinoille osallistumista sekä puututaan eriarvoisuuteen myös verotus- ja etuusjärjestelmien rakenteen kautta. Yleiskattavien toimintamallien täydentäminen valikoivilla toimintamalleilla parantaa sosiaalisen suojelun järjestelmien vaikuttavuutta. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisella olisi parannettava niiden saatavuutta, laatua, riittävyyttä ja kestävyyttä. Jäsenvaltioiden olisi nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä ja investoitava niihin, jotta niillä voidaan tarjota jokaiselle kaikissa elämänvaiheissa riittävää, tehokasta, toimivaa ja kestävää sosiaalista suojelua, jolla torjutaan köyhyyttä ja edistetään sosiaalista osallisuutta ja sosiaalista lähentymistä ylöspäin, tuetaan työmarkkinoille osallistumista ja laadukkaita työllistymismahdollisuuksia sekä puututaan eriarvoisuuteen myös verotus- ja etuusjärjestelmien progressiivisen rakenteen kautta. Yleiskattavien toimintamallien täydentäminen valikoivilla toimintamalleilla parantaa sosiaalisen suojelun järjestelmien vaikuttavuutta ja sitä kautta niiden saatavuutta, laatua, riittävyyttä ja kestävyyttä. Tarkistus 32 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 8 – 3 kohta Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja yhdennettävä aktiivisen osallisuuden kolme osa-aluetta, jotka ovat riittävä toimeentulotuki, osallistavat työmarkkinat ja laadukkaat mahdollistavat palvelut, jotka vastaavat yksilöllisiin tarpeisiin. Sosiaalisen suojelun järjestelmillä olisi varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulotuki kaikille, joilla ei ole riittävästi varoja, ja edistettävä sosiaalista osallisuutta rohkaisemalla ihmisiä osallistumaan aktiivisesti työmarkkinoille ja yhteiskunnan toimintaan, myös kohdennetuilla sosiaalipalveluilla. Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja yhdennettävä aktiivisen osallisuuden kolme osa-aluetta, jotka ovat riittävä toimeentulotuki, osallistavat työmarkkinat ja laadukkaat palvelut, jotka vastaavat yksilöllisiin tarpeisiin. Sosiaalisen suojelun järjestelmillä olisi varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulotuki kaikille, joilla ei ole riittävästi varoja, ja edistettävä sosiaalista osallisuutta tukemalla ihmisten aktiivista osallistumista työmarkkinoille ja yhteiskunnan toimintaan, myös kohdennetuilla sosiaalipalveluilla. Tarkistus 33 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 8 – 4 kohta Kohtuuhintaisten, käytettävissä olevien ja laadukkaiden palvelujen, kuten varhaiskasvatuksen, iltapäivähoidon, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, asumisen sekä terveyden- ja pitkäaikaishoidon, saatavuus on välttämätöntä yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan, myös työssäkäyvien köyhyyden ja lapsiköyhyyden torjuntaan. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että peruspalvelut ovat kaikkien, myös lasten, saatavilla. Apua tarvitseville tai muita heikommassa asemassa oleville jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä sosiaalinen asuntotarjonta tai asumistuki. Vammaisten henkilöiden erityistarpeet, myös esteettömyys, olisi otettava huomioon näiden palvelujen yhteydessä. Erityisesti olisi puututtava asunnottomuuteen. Kun otetaan huomioon jatkuvasti hälyttävällä tasolla olevat köyhyysluvut, jotka ovat huomattavasti korkeammalla kuin Eurooppa 2020 -strategiassa vuonna 2010 asetettu köyhyyttä koskeva tavoite, sekä covid-19-kriisin vaikutukset, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan olisi panostettava enemmän niin, että keskitytään varsinkin työssäkäyviin köyhiin, lapsiin, ikääntyneisiin, yksinhuoltajiin ja erityisesti yksinhuoltajaäiteihin, etnisiin vähemmistöihin, maahanmuuttajiin, vammaisiin henkilöihin ja kodittomiin sekä otetaan käyttöön näitä koskevia horisontaalisia strategioita. Samalla olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten covid-19-kriisi mahdollisesti vaikuttaa muihin ryhmiin, kuten epävarmoissa työsuhteissa oleviin tai äskettäin työttömiksi jääneisiin. Lapsiin tehtävien investointien osalta jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön lapsitakuu, jolla torjutaan lapsiköyhyyttä ja tuetaan lasten hyvinvointia, ja edistettävä näin lasten tasavertaisia mahdollisuuksia maksuttomaan terveydenhuoltoon, maksuttomaan koulutukseen, maksuttomaan päivähoitoon, kunnollisiin asuinoloihin ja riittävään ravitsemukseen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että laadukkaat palvelut ovat kaikkien saatavilla. Apua tarvitsevien tai muita heikommassa asemassa olevien osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä sosiaalinen asuntotarjonta tai asumistuki, investoitava esteettömään asuntokantaan liikuntarajoitteisia henkilöitä varten, toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan oikeudenmukainen siirtymä olemassa olevien asuntojen energiatehokkuuden parantamisen osalta ja puututaan energiaköyhyyden ongelmaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa, sekä tarjottava asianmukaiset palvelut asunnottomille. Jäsenvaltioiden olisi puututtava jatkuvasti lisääntyvien häätöjen ongelmaan. Vammaisten henkilöiden erityistarpeet, myös esteettömyys, olisi otettava huomioon näiden palvelujen yhteydessä. Asunnottomuuteen olisi puututtava päättäväisesti asunto ensin ‑lähestymistavan pohjalta. Tarkistus 34 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 8 – 5 kohta Jäsenvaltioiden olisi varmistettava nopea pääsy kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin ennaltaehkäiseviin ja parantaviin terveyden -ja pitkäaikaishoidon palveluihin niin, että varmistetaan kestävyys pitkällä aikavälillä. Covid-19-kriisi osoittaa tarpeen lisätä julkisia investointeja, jotta voidaan varmistaa hyvin koulutetun henkilöstön riittävyys ja terveydenhuollon saatavuus kaikille, myös haavoittuville ryhmille. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi taattava kaikille oikeus saada kohtuuhintaisia, korkealaatuisia ja kestäviä ennaltaehkäiseviä ja hoitavia julkisia terveydenhoitopalveluja ja pitkäaikaishoidon palveluja. Tarkistus 35 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 8 – 5 a kohta (uusi) Jäsenvaltioiden on suojeltava vanhusten terveyttä, tarjottava heille tarvittavaa sairaalahoitoa ja terveydenhuoltoa ja vältettävä kaikenlaista ikään perustuvaa syrjintää. Tarkistus 36 Ehdotus päätökseksi Liite I – suuntaviiva 8 – 6 kohta Eliniän pidentyessä ja väestörakenteen muuttuessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien eläkejärjestelmien riittävyys ja kestävyys ja tarjottava naisille ja miehille yhtäläiset mahdollisuudet eläkeoikeuksien hankkimiseen muun muassa täydentävillä järjestelyillä, jotta taataan riittävä toimeentulo. Eläkeuudistuksia olisi tuettava toimenpiteillä, joilla pidennetään työelämän kestoa, esimerkiksi nostamalla eläkeikää, ja niiden tueksi olisi laadittava aktiivisen ikääntymisen strategioita. Jäsenvaltioiden olisi käytävä rakentavaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja annettavaa riittävästi aikaa uudistusten toteuttamiselle. Eliniän pidentyessä ja väestörakenteen muuttuessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien eläkejärjestelmien riittävyys ja kestävyys ja tarjottava naisille ja miehille yhtäläiset mahdollisuudet eläkeoikeuksien hankkimiseen julkisten tai ammatillisten eläkejärjestelmien kautta niin, että varmistetaan kohtuullinen eläketulo, joka ylittää köyhyysrajan. Eläkeuudistuksia olisi tuettava toimenpiteillä, jotka perustuvat aktiiviseen ikääntymiseen ja joilla optimoidaan kaikenikäisten työntekijöiden mahdollisuuksia työskennellä laadukkaissa, tuottavuutta edistävissä ja terveellisissä työolosuhteissa lakisääteiseen eläkeikään asti, samalla kun kunnioitetaan ikäihmisten päätöksiä joko jatkaa pidempään taloudellisesti aktiivista toimintaa tai poistua työmarkkinoilta. Erityisiä toimenpiteitä olisi tarkasteltava seuraavilla osa-alueilla: työvoiman ikärakenne, työterveys ja -turvallisuus, osaamisen ja pätevyyden hallinta sekä työn organisointi terveyden ja tuottavuuden varmistamiseksi työurien aikana, ja näihin olisi sovellettava eri sukupolvet huomioivaa lähestymistapaa. Tämä edistäisi sekä nuorten työllistymistä että valmistautumista eläkkeelle siirtymiseen samoin kuin osaamisen ja kokemusten siirtoa sukupolvelta toiselle. Jäsenvaltioiden olisi käytävä rakentavaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, mukaan lukien suora vuoropuhelu vanhuusiän köyhyydestä ja syrjäytymisestä kärsivien ihmisten kanssa, ja annettava riittävästi aikaa mahdollisten uudistusten toteuttamiselle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2020 varainhoitovuodeksi 2020: Tuen jatkaminen pakolaisille ja heitä vastaanottaville yhteisöille Syyrian kriisin seurauksena Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa (09060/2020 – C9-0189/2020 – 2020/2092(BUD))

P9_TA(2020)0195 A9-0127/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(1) ja erityisesti sen 44 artiklan,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2019 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2020(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon komission 3. kesäkuuta 2020 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 5/2020 (COM(2020)0421),

–  ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2020 vahvistaman ja seuraavana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 5/2020 (09060/2020 – C9‑0189/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 ja 96 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0127/2020),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 5/2020 tarkoituksena on jatkaa tuen antamista pakolaisille ja heitä vastaanottaville yhteisöille Syyrian kriisin johdosta;

B.  toteaa komission ehdottaneen, että osoitetaan 100 miljoonaa euroa uusina maksusitoumus- ja maksumäärärahoina, jotta voidaan rahoittaa hankkeita, joilla parannetaan koulutukseen pääsyä, tuetaan elinkeinoja ja lisätään terveydenhuolto-, puhtaanapito-, vesi- ja jätehuoltopalvelujen ja sosiaaliturvan tarjoamista pakolaisille (syyrialaispakolaiset ja Syyriasta saapuneet palestiinalaispakolaiset) ja heitä vastaanottaneille yhteisöille Jordaniassa ja Libanonissa;

C.  toteaa komission ehdottaneen, että osoitetaan 485 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina, jotta voidaan jatkaa EU:n kahden tärkeimmän humanitaarisen tukitoimen, hätätilanteiden sosiaalisen turvaverkon ja koulutusta tukevan ehdollisen rahansiirto-ohjelman, rahoittamista Turkissa, ja että osoitetaan 68 miljoonaa euroa maksumäärärahoina, jotta voidaan kattaa koulutusta tukevasta ehdollisesta rahansiirto-ohjelmasta suoritettavat ennakkomaksut vuonna 2020;

D.  ottaa huomioon, että hätätilanteiden sosiaalinen turvaverkko tarjoaa kuukausittain käteisavustuksia noin 1,7 miljoonalle pakolaiselle ja sen määrärahojen arvioidaan loppuvan viimeistään maaliskuussa 2021; ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut, että osoitetaan 400 miljoonaa euroa sen jatkamiseksi vuoden 2021 loppuun saakka, ja toteaa, että useat monimutkaiset kysymykset, kuten kohdentamiskriteereiden tarkistaminen ja strateginen siirtyminen ohjelmasuunnitteluun, edellyttävät ajantasaista keskustelua ja koordinointia Turkin viranomaisten ja täytäntöönpanokumppaneiden kanssa;

E.  ottaa huomioon, että koulutusta tukevasta ehdollisesta rahansiirto-ohjelmasta tarjotaan käteisavustuksia pakolaisperheille, joiden lapset käyvät koulua työnteon sijasta, ja että voimassa oleva sopimus päättyy lokakuussa 2020; ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut, että osoitetaan 85 miljoonaa euroa, jotta ohjelmaa voidaan jatkaa vielä vuoden ajan joulukuun 2021 loppuun;

1.  panee merkille komission antaman lisätalousarvioesityksen nro 5/2020, jonka tarkoituksena on osoittaa 100 miljoonaa euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina selviytymiskykyä kehittävään tukeen pakolaisille ja heitä vastaanottaville yhteisöille Jordaniassa ja Libanonissa sekä 485 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina ja 68 miljoonaa euroa maksumäärärahoina sen varmistamiseen, että voidaan jatkaa kiireellistä humanitaarista tukea pakolaisille Turkissa;

2.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 5/2020;

3.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 5/2020 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (2) EUVL L 57, 27.2.2020. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2020 humanitaarisen tuen jatkamiseksi pakolaisille Turkissa (COM(2020)0422 – C9-0162/2020 – 2020/2094(BUD))

P9_TA(2020)0196 A9-0125/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0422 – C9‑0162/2020),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2) ja erityisesti sen 14 kohdan,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2019 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2020(3),

–  ottaa huomioon komission 3. kesäkuuta 2020 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 5/2020 (COM(2020)0421),

–  ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2020 vahvistaman ja seuraavana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 5/2020 (09060/2020 – C9‑0189/2020),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0125/2020),

A.  ottaa huomioon, että neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 13 artiklassa asetetaan ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara, joka on enintään 0,03 prosenttia unionin bruttokansantulosta;

B.  toteaa, että komissio on ehdottanut lisätalousarvioon nro 5 Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuodeksi 2020 sisältyvän rahoituksen yhteydessä, että otetaan käyttöön varoja ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta siten, että lisätään unionin varainhoitovuoden 2020 yleisen talousarvion maksusitoumusmäärärahoja ylittämällä monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 enimmäismäärä, jotta voidaan vastata tarpeeseen tarjota kiireesti humanitaarista apua pakolaisille Turkissa;

1.  hyväksyy sen, että ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta otetaan käyttöön 481 572 239 euron määrä maksusitoumusmäärärahoina ylittämällä monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 (Globaali Eurooppa) maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärä;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2020 humanitaarisen tuen jatkamiseksi pakolaisille Turkissa

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2020/1268.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (3) EUVL L 57, 27.2.2020.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tehoaineiden beflubutamidi, benalaksyyli, bentiavalikarbi, bifenatsaatti, boskalidi, bromoksyniili, kaptaani, syatsofamidi, dimetomorfi, etefoni, etoksatsoli, famoksadoni, fenamifossi, flumioksatsiini, fluoksastrobiini, folpetti, formetanaatti, metributsiini, milbemektiini, Paecilomyces lilacinus kanta 251, fenmedifami, fosmetti, pirimifossi-metyyli, propamokarbi, protiokonatsoli ja S‑metolaklori hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (D067115/02 – 2020/2671(RSP))

P9_TA(2020)0197 B9-0203/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanoasetukseksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tehoaineiden beflubutamidi, benalaksyyli, bentiavalikarbi, bifenatsaatti, boskalidi, bromoksyniili, kaptaani, syatsofamidi, dimetomorfi, etefoni, etoksatsoli, famoksadoni, fenamifossi, flumioksatsiini, fluoksastrobiini, folpetti, formetanaatti, metributsiini, milbemektiini, Paecilomyces lilacinus kanta 251, fenmedifami, fosmetti, pirimifossi-metyyli, propamokarbi, protiokonatsoli ja S-metolaklori hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (D067115/02),

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(1) ja erityisesti sen 21 artiklan ja 17 artiklan ensimmäisen kohdan,

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta ja korvattavien aineiden luettelon laatimisesta 11. maaliskuuta 2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/408(2),

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(3) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 ja 3 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että flumioksatsiini sisällytettiin 1. tammikuuta 2003 neuvoston direktiivin 91/414/ETY(5) liitteeseen I komission direktiivillä 2002/81/EY(6) ja että se on katsottu hyväksytyksi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 nojalla;

B.  ottaa huomioon, että menettely, jolla flumioksatsiinin hyväksyntä uusitaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 844/2012(7) mukaisesti, on ollut käynnissä vuodesta 2010(8) ja että sitä koskeva hakemus jätettiin 29. helmikuuta 2012 komission asetuksen (EU) N:o 1141/2010(9) mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että tehoaineen flumioksatsiini hyväksynnän voimassaoloaikaa on jo pidennetty viidellä vuodella komission direktiivillä 2010/77/EU(10), myöhemmin vuosittain yhdellä vuodella vuodesta 2015 alkaen komission täytäntöönpanoasetuksilla (EU) 2015/1885(11), (EU) 2016/549(12), (EU) 2017/841(13), (EU) 2018/917(14), (EU) 2019/707(15) ja nyt jälleen kerran vuodella käsiteltävänä olevalla ehdotuksella komission täytäntöönpanoasetukseksi, jolla hyväksynnän voimassaoloaikaa pidennettäisiin 30. kesäkuuta 2021 saakka;

D.  toteaa, että komissio ei perustele pidentämisen syitä muutoin kuin toteamalla, että ”[k]oska kaikkien kyseisten aineiden arviointi on viivästynyt hakijoista riippumattomista syistä, kyseisten tehoaineiden hyväksyntien voimassaolo todennäköisesti päättyy ennen kuin on tehty päätös niiden uusimisesta”;

E.  toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 tarkoituksena on varmistaa sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön korkeatasoinen suojelu ja turvata samalla unionin maatalouden kilpailukyky; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä herkkien väestöryhmien, mukaan lukien raskaana olevien naisten, imeväisten ja lasten, suojeluun;

F.  toteaa, että ennalta varautumisen periaatetta olisi noudatettava ja että asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 täsmennetään, että aineita olisi sisällytettävä kasvinsuojeluaineisiin ainoastaan, kun on osoitettu, että niistä on selkeää hyötyä kasvintuotannossa ja ettei niillä odoteta olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön;

G.  toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaan tehoaineiden hyväksynnän voimassaoloajan olisi turvallisuussyistä oltava rajoitettu; katsoo, että hyväksynnän voimassaoloajan olisi oltava oikeassa suhteessa tällaisten aineiden käyttöön liittyviin mahdollisiin riskeihin, mutta tällaista oikeasuhteisuutta ei selvästikään ole;

H.  ottaa huomioon, että niiden 17 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet flumioksatsiinin hyväksymisestä tehoaineeksi, se on määritetty ja luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi kategoriaan 1B ja todennäköisesti hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi;

I.  katsoo, että kun haitallisten terveysvaikutusten mahdollisuus on havaittu mutta asiasta ei ole tieteellistä varmuutta, komissiolla ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus ja velvollisuus toimia ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti hyväksymällä väliaikaisia riskinhallintatoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi;

J.  toteaa lisäksi, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 21 artiklassa säädetään, että komissio voi milloin tahansa tarkastella tehoaineen hyväksyntää uudelleen, erityisesti jos se katsoo uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella olevan merkkejä siitä, ettei aine enää täytä asetuksen 4 artiklassa säädettyjä hyväksymiskriteereitä ja että tämä uudelleentarkastelu voi johtaa aineen hyväksynnän peruuttamiseen tai muuttamiseen;

Lisääntymiselle vaaralliset (kategoria 1B) ja hormonitoimintaa häiritsevät aineet

K.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008(16) mukaan flumioksatsiini on yhdenmukaisesti luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi kategoriaan 1B kuuluvaksi aineeksi, erittäin myrkylliseksi vesieliöille ja erittäin myrkylliseksi vesieliöille siten, että sillä on pitkäaikaisia haittavaikutuksia;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen piti jo vuonna 2014 ja myöhemmin vuosina 2017 ja 2018 äärimmäisen huolestuttavana, että flumioksatsiini on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisten aineiden kategoriaan 1B, ja totesi, että flumioksatsiinin mahdollinen hormonitoimintaa häiritsevä vaikutus oli asia, jota ei voitu selvittää lopullisesti ja joka oli äärimmäisen huolestuttava;

M.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 flumioksatsiini sisällytettiin korvattavien aineiden luetteloon täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/408, koska se on luokiteltu tai luokiteltava asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti kategoriaan 1A tai 1B kuuluvaksi lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi;

N.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteessä II olevan 3.6.4 kohdan mukaan tehoaineita ei voida hyväksyä, kun ne on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi kategoriaan 1B kuuluvaksi aineeksi, paitsi jos tehoaine on hakemuksessa mukana olevan todennetun näytön perusteella välttämätön sellaisen kasvien terveyteen kohdistuvan vakavan vaaran hallitsemiseksi, jota ei voi torjua muilla käytettävissä olevilla keinoilla, muut kuin kemialliset menetelmät mukaan luettuina, edellyttäen, että tehoaineen käyttöön sovelletaan riskinhallintatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ihmisten ja ympäristön altistuminen aineelle minimoidaan;

O.  ottaa huomioon, että raportoiva jäsenvaltio toimitti 1. helmikuuta 2018 uuden tieteellisen tiedon perusteella Euroopan kemikaalivirastolle flumioksatsiinin yhdenmukaistettua luokitusta ja merkintää asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti koskevan ehdotuksen; ottaa huomioon, että kemikaaliviraston riskinarviointikomitea hyväksyi 15. maaliskuuta 2019 lausunnon, jolla muutetaan flumioksatsiinin luokitus lisääntymiselle vaarallisten aineiden kategoriaan 1B kuuluvasta aineesta lisääntymiselle vaarallisten aineiden kategoriaan 2; ottaa huomioon, että tämä johtaa todennäköisesti flumioksatsiinin luokituksen muuttamiseen CLP-asetuksen liitteessä IV vuoden 2020 lopussa tai vuoden 2021 alussa; ottaa huomioon, että siihen asti flumioksatsiini luokitellaan edelleen lisääntymiselle vaarallisten aineiden kategoriaan 1B kuuluvaksi aineeksi;

P.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteessä II olevan 3.6.5 kohdan mukaan tehoaineita ei voida hyväksyä, jos niillä katsotaan olevan sellaisia hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisille, paitsi jos ihmisten altistuminen kyseiselle tehoaineelle, suoja-aineelle tai tehosteaineelle on realistisissa ehdotetuissa käyttöolosuhteissa merkityksetön eli tuotetta käytetään suljetuissa järjestelmissä tai muissa olosuhteissa, joissa ne eivät ole kosketuksessa ihmisiin ja joissa kyseisen tehoaineen, suoja-aineen tai tehosteaineen jäämät elintarvikkeissa ja rehuissa eivät ylitä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005(17) 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti asetettua oletusarvoa;

Q.  ottaa huomioon, että vuodesta 2014 lähtien flumioksatsiinilla on epäilty olevan hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia(18); ottaa huomioon, että kriteereitä, joiden perusteella määritellään asetuksen (EY) N:o 1107/2009 yhteydessä, onko aine hormonitoimintaa häiritsevä, on sovellettu 20. lokakuuta 2018 alkaen(19); ottaa huomioon, että asiaa koskevat ohjeet hyväksyttiin 5. kesäkuuta 2018(20); ottaa kuitenkin huomioon, että komissio antoi vasta 4. joulukuuta 2019 elintarviketurvallisuusviranomaisen tehtäväksi arvioida flumioksatsiinin mahdollisia hormonitoimintaa häiritseviä haittavaikutuksia uusien kriteereiden mukaisesti; ottaa huomioon, että arvioinnin toteutusaikataulu on edelleen epäselvä;

R.  ottaa huomioon, että flumioksatsiinin biokertyvyysriski on suuri, se on erittäin myrkyllistä leville ja vesikasveille sekä kohtalaisen myrkyllistä lieroille, mehiläisille, kaloille ja vedessä eläville selkärangattomille;

S.  pitää mahdottomana hyväksyä, että ainetta, joka täyttää tällä hetkellä poissulkemisperusteet sellaisten tehoaineiden osalta, jotka ovat perimää vaurioittavia, syöpää aiheuttavia ja/tai lisääntymiselle vaarallisia aineita, ja joka todennäköisesti täyttää poissulkemisperusteet hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksiensa vuoksi, saa edelleen käyttää unionissa, sillä se vaarantaa kansanterveyden ja ympäristön;

T.  ottaa huomioon, että hakijat voivat hyötyä komission työmenetelmiin sisältyvästä automaatiosta, jossa tehoaineiden hyväksynnän voimassaoloaikoja pidennetään välittömästi, jos riskien uudelleenarviointia ei ole saatu päätökseen; toteaa, että tällöin hakijat voivat tarkoituksella pidentää uudelleenarviointimenettelyä antamalla epätäydellisiä tietoja ja pyytämällä lisää poikkeuksia ja erityisedellytyksiä, mikä aiheuttaa kohtuuttomia riskejä ympäristölle ja ihmisten terveydelle, sillä altistuminen vaaralliselle aineelle jatkuu;

U.  ottaa huomioon, että kun komissio ehdotti alustavasti vuonna 2014 hyväksynnän uusimatta jättämistä sillä perusteella, että flumioksatsiini täytti lisääntymiselle vaarallisten aineiden kategoriaan 1B kuuluvan aineen poissulkemisperusteet, hakija pyysi poikkeusta poissulkemisperusteiden soveltamisesta; toteaa, että tällainen poikkeus edellytti kuitenkin asiaa koskevien arviointimenetelmien kehittämistä, sillä niitä ei ollut vielä olemassa, vaikka asetusta (EY) N:o 1107/2009 oli sovellettu jo kolme vuotta, joten uusimatta jättämistä koskeva menettely pysähtyi useiksi vuosiksi;

V.  toteaa, että kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta 13. syyskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti ”komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asetuksen 17 artiklan mukaista hyväksynnän voimassaolon pidentämistä menettelyn kestoa vastaavaksi ajaksi ei käytetä tehoaineisiin, jotka ovat sukusolujen perimää vaurioittavia, syöpää aiheuttavia ja lisääntymiselle vaarallisia ja luokiteltu siten kategoriaan 1A tai 1B, tai tehoaineisiin, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja jotka ovat ihmisille tai eläimille haitallisia, kuten tällä hetkellä flumioksatsiini, tiaklopridi, klorotoluroni ja dimoksistrobiini”;

W.  ottaa huomioon, että parlamentti vastusti myös flumioksatsiinin hyväksynnän voimassaoloajan edellistä pidentämistä 10. lokakuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa(21) ja että komissio ei ole kyennyt vastaamaan päätöslauselmaan vakuuttavasti eikä osoittamaan asianmukaisesti, että uusi pidennys ei ylittäisi sen täytäntöönpanovaltuuksia;

X.  ottaa huomioon, että sen jälkeen kun useiden tehoaineiden, myös flumioksatsiinin, hyväksynnän voimassaoloaikaa jatkettiin edellisen kerran vuonna 2019 täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/707, vain kahdeksan aineen kohdalla 34 aineesta hyväksyntä on uusittu tai jätetty uusimatta, ja 26 aineen hyväksynnän voimassaoloa jatketaan tämän komission täytäntöönpanoasetusehdotuksen nojalla jälleen, joidenkin osalta kolmannen tai neljännen kerran;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanoasetukseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanoasetukseksi ei ole unionin oikeuden mukainen, sillä se ei ole ennalta varautumisen periaatteen mukainen;

3.  tuomitsee painokkaasti vakavat viivästykset luvan uusimismenettelyssä ja hormonitoimintaa haittaavien aineiden määrittämisessä;

4.  katsoo, että päätös pidentää jälleen flumioksatsiinin hyväksynnän voimassaoloaikaa ei täytä asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 vahvistettuja turvallisuusvaatimuksia, ei perustu näyttöön siitä, että kyseistä ainetta voidaan käyttää turvallisesti, eikä todistettuun kiireelliseen tarpeeseen käyttää tehoainetta flumioksatsiini elintarviketuotannossa unionissa;

5.  kehottaa komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanoasetukseksi ja toimittamaan komitealle uuden ehdotuksen, jossa otetaan huomioon kaikkien asianomaisten aineiden ja erityisesti flumioksatsiinin haitallisia ominaisuuksia koskeva tieteellinen näyttö;

6.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia täytäntöönpanoasetuksiksi, joilla pidennetään ainoastaan sellaisten aineiden hyväksynnän voimassaoloa, joiden ei tieteen nykykäsityksen mukaan odoteta johtavan komission ehdotukseen kyseisen tehoaineen hyväksynnän uusimatta jättämisestä;

7.  kehottaa komissiota peruuttamaan aineita koskevat hyväksynnät, jos on todisteita tai perusteltuja epäilyjä siitä, etteivät ne täytä asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjä turvallisuusvaatimuksia;

8.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan niitä tehoaineita koskevien hyväksyntien asianmukaisen ja oikea-aikaisen uudelleenarvioinnin, joiden osalta ne ovat raportoivia jäsenvaltioita, ja varmistamaan, että nykyiset viivytykset ratkaistaan tehokkaasti mahdollisimman pian;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1. (2) EUVL L 67, 12.3.2015, s. 18. (3) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (4) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 183. (5) Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15. heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1). (6) Komission direktiivi 2002/81/EY, annettu 10. lokakuuta 2002, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta flumioksatsiinin sisällyttämiseksi tehoaineeksi (EYVL L 276, 12.10.2002, s. 28). (7) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 844/2012, annettu 18. syyskuuta 2012, säännösten vahvistamisesta tehoaineiden uusimismenettelyn täytäntöönpanemiseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti (EUVL L 252, 19.9.2012, s. 26). (8) EUVL L 293, 11.11.2010, s. 48. (9) Komission asetus (EU) N:o 1141/2010, annettu 7. joulukuuta 2010, tehoaineiden toisen ryhmän neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämisen uusimista koskevan menettelyn vahvistamisesta ja kyseisiä aineita koskevan luettelon laatimisesta (EUVL L 322, 8.12.2010, s. 10). (10) Komission direktiivi 2010/77/EU, annettu 10. marraskuuta 2010, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee tiettyjen tehoaineiden liitteeseen I sisällyttämisen voimassaolon päättymispäiviä (EUVL L 293, 11.11.2010, s. 48). (11) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1885, annettu 20. lokakuuta 2015, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden 2,4-D, asibentsolaari-s-metyyli, amitroli, bentatsoni, syhalofoppibutyyli, dikvatti, esfenvaleraatti, famoksadoni, flumioksatsiini, DPX KE 459 (flupyrsulfuronimetyyli), glyfosaatti, iprovalikarbi, isoproturoni, lambda-syhalotriini, metalaksyyli-M, metsulfuroni-metyyli, pikolinafeeni, prosulfuroni, pymetrotsiini, pyraflufeenietyyli, tiabendatsoli, tifensulfuronimetyyli ja trasulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 276, 21.10.2015, s. 48). (12) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/549, annettu 8. huhtikuuta 2016, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden bentatsoni, syhalofoppibutyyli, dikvatti, famoksadoni, flumioksatsiini, DPX KE 459 (flupyrsulfuronimetyyli), metalaksyyli-M, pikolinafeeni, prosulfuroni, pymetrotsiini, tiabendatsoli ja tifensulfuronimetyyli hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 95, 9.4.2016, s. 4). (13) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/841, annettu 17. toukokuuta 2017, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tehoaineiden alfa-sypermetriini, Ampelomyces quisqualis kanta: AQ 10, benalaksyyli, bentatsoni, bifenatsaatti, bromoksyniili, karfentratsonietyyli, klooriprofaami, syatsofamidi, desmedifami, dikvatti, DPX KE 459 (flupyrsulfuronimetyyli), etoksatsoli, famoksadoni, fenamidoni, flumioksatsiini, foramsulfuroni, Gliocladium catenulatum kanta: J1446, imatsamoksi, imatsosulfuroni, isoksaflutoli, laminariini, metalaksyyli-M, metoksifenotsidi, milbemektiini, oksasulfuroni, pendimetaliini, fenmedifami, pymetrotsiini, S-metolaklori ja trifloksistrobiini hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 125, 18.5.2017, s. 12). (14) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/917, annettu 27. kesäkuuta 2018, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tehoaineiden alfa-sypermetriini, beflubutamidi, benalaksyyli, bentiavalikarbi, bifenatsaatti, boskalidi, bromoksyniili, kaptaani, karvoni, klooriprofaami, syatsofamidi, desmedifami, dimetoaatti, dimetomorfi, dikvatti, etefoni, etoprofossi, etoksatsoli, famoksadoni, fenamidoni, fenamifossi, flumioksatsiini, fluoksastrobiini, folpetti, foramsulfuroni, formetanaatti, Gliocladium catenulatum kanta: J1446, isoksaflutoli, metalaksyyli-M, metiokarbi, metoksifenotsidi, metributsiini, milbemektiini, oksasulfuroni, Paecilomyces lilacinus kanta: 251, fenmedifaami, fosmetti, pirimifossi-metyyli, propamokarbi, protiokonatsoli, pymetrotsiini ja S-metolaklori hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 163, 28.6.2018, s. 13). (15) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/707, annettu 7. toukokuuta 2019, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tehoaineiden alfa-sypermetriini, beflubutamidi, benalaksyyli, bentiavalikarbi, bifenatsaatti, boskalidi, bromoksyniili, kaptaani, syatsofamidi, desmedifami, dimetoaatti, dimetomorfi, diuroni, etefoni, etoksatsoli, famoksadoni, fenamifossi, flumioksatsiini, fluoksastrobiini, folpetti, foramsulfuroni, formetanaatti, metalaksyyli-M, metiokarbi, metributsiini, milbemektiini, Paecilomyces lilacinus kanta 251, fenmedifaami, fosmetti, pirimifossi‐metyyli, propamokarbi, protiokonatsoli, S-metolaklori ja tebukonatsoli hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 120, 8.5.2019, s. 16). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16. joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23. helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1). (18) EFSA Journal, 12. vuosikerta, numero 6, kesäkuu 2014, ”Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance flumioxazin”. (19) EUVL L 101, 20.4.2018, s. 33. (20) EFSA Journal, 16. vuosikerta, numero 6, kesäkuu 2018, ”Guidance for the identification of endocrine disruptors in the context of Regulations (EU) No 528/2012 and (EC) No 1107/2009”. (21) Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2019 komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2019/707, annettu 7 päivänä toukokuuta 2019, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tehoaineiden alfa-sypermetriini, beflubutamidi, benalaksyyli, bentiavalikarbi, bifenatsaatti, boskalidi, bromoksyniili, kaptaani, syatsofamidi, desmedifami, dimetoaatti, dimetomorfi, diuroni, etefoni, etoksatsoli, famoksadoni, fenamifossi, flumioksatsiini, fluoksastrobiini, folpetti, foramsulfuroni, formetanaatti, metalaksyyli M, metiokarbi, metributsiini, milbemektiini, Paecilomyces lilacinus kanta 251, fenmedifaami, fosmetti, pirimifossi-metyyli, propamokarbi, protiokonatsoli, S metolaklori ja tebukonatsoli hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (Hyväksytyt tekstit P9_TA(2019)0026).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 kattavasta EU:n lähestymistavasta energian varastointiin (2019/2189(INI))

P9_TA(2020)0198 A9-0130/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen 7 ”varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille”,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datastrategia” (COM(2020)0066),

–  ottaa huomioon komission 9. huhtikuuta 2019 antaman kertomuksen akkuja koskevan strategisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta: strategisen akkujen arvoketjun luominen Euroopassa (COM(2019)0176),

–  ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2019 annetun komission kertomuksen paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta 6 päivänä syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY täytäntöönpanosta ja vaikutuksista ympäristöön ja sisämarkkinoiden toimintaan (COM(2019)0166),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät energiajärjestelmien tulevaisuudesta energiaunionissa, jotta varmistetaan energiasiirtymä sekä vuoteen 2030 ja sitä pidemmälle ulottuvien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen,

–  ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltio Romanian Bukarestissa 1.–2. huhtikuuta 2019 pidetyssä neuvoston kokouksessa käynnistämän aloitteen, joka koskee Euroopan kestävää ja älykästä kaasuinfrastruktuuria,

–  ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion Itävallan Linzissä 17. ja 18. syyskuuta 2018 käynnistämän vetyaloitteen,

–  ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944(1),

–  ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoista 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943(2),

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001(3),

–  ottaa huomioon Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013(4),

–  ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013(5), jota tarkistetaan parhaillaan,

–  ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY(6),

–  ottaa huomioon paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY(7),

–  ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(8),

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(9),

–  ottaa huomioon energian varastointia koskevasta EU:n tuesta 1. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen aihekohtaisen katsauksen Nro 04/2019,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(10),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(11),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25)(12),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti(13),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta Euroopan unionissa: aika toimia!(14),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman puhtaan energian innovoinnin nopeuttamisesta(15),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta”(16),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0130/2020),

A.  ottaa huomioon, että parlamentti, Eurooppa-neuvosto ja komissio ovat hyväksyneet ilmastoneutraaliustavoitteen EU:ssa vuoteen 2050 mennessä Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti;

B.  katsoo, että siirtyminen kasvihuonekaasupäästöjen osalta neutraaliin talouteen edellyttää kohtuuhintaista ja kustannustehokasta siirtymistä laajalti fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta järjestelmästä kohti erittäin energiatehokasta ilmastoneutraalia ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa järjestelmää;

C.  ottaa huomioon, että uusiutuvilla energialähteillä, kuten geotermisellä energialla, vesivoimalla ja biomassalla, voidaan tuottaa tietty peruskuormakapasiteetti kun taas muilla, kuten tuuli- ja aurinkoenergialla, tuotettu energia on kausiluontoista ja vaihtelevaa; katsoo, että vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden sisällyttäminen sähköjärjestelmään edellyttää tarjonnan ja kysynnän suurempaa joustavuutta, jotta sähköverkko vakautuu, estetään äärimmäiset hintavaihtelut ja varmistetaan toimitusvarmuus ja energian kohtuuhintaisuus; toteaa, että tällainen jouston lisääminen edellyttää energian varastointijärjestelmien lisäämistä EU:ssa;

D.  katsoo, että eriyttämisperiaate on säilytettävä aina;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2017 vain 22,7 prosenttia EU28:n energian loppukulutuksesta perustui sähköön; ottaa huomioon, että vuonna 2018 yli 60 prosenttia EU-28:n sähköntuotannosta ei ollut vieläkään uusiutuvaa; toteaa, että lisää sähköistämistä on odotettavissa; toteaa, että komissio arvioi, että EU:n on voitava varastoida kuusi kertaa nykyistä enemmän energiaa ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä;

F.  katsoo, että energia-alan integroitumisella on ratkaiseva asema sen joustavuuden ja tehokkuuden lisäämisessä ja hiilijalanjäljen pienentämisessä;

G.  toteaa, että vihreät kaasut, kuten elektrolyysissä uusiutuvien energialähteiden sähköllä tuotetut kaasut, tarjoavat kausittain suuren varastointikapasiteetin;

H.  katsoo, että komission olisi tutkittava, miten nykyinen kaasuinfrastruktuuri voi vaikuttaa energiajärjestelmän hiilestä irtautumiseen, erityisesti kun on kyse vihreiden kaasujen energian varastointikapasiteetista, esimerkiksi siirto- ja jakeluputkistoista tai maanalaisesta varastoinnista kausittaisena varastointina, jotta voidaan päättää, mitä erityistä infrastruktuuria tai nykyisen kapasiteetin optimoitua ja jälkiasennettua käyttöä tarvitaan;

I.  ottaa huomioon, että vuonna 2018 vain kolme prosenttia maailman litiumioniakkukennojen valmistuskapasiteetista oli EU:ssa ja 85 prosenttia Aasian ja Tyynenmeren alueella;

J.  toteaa, että akut ja muut hajautetut varastointijärjestelmät, kuten vauhtipyörät, edistävät toimitusvarmuutta mutta tarjoavat myös taloudellisesti toteuttamiskelpoisen nopean latauksen infrastruktuurin sähköajoneuvoille;

K.  ottaa huomioon, että pumppausvarastoinnin osuus on ollut yli 90 prosenttia EU:n energianvarastointikapasiteetista; ottaa huomioon, että sillä on tällä hetkellä merkittävä rooli sähkön kysynnän ja tarjonnan tasapainottamisessa, laajamittaisessa varastoinnissa, sillä sen edestakainen siirto on tehokasta, ja lyhyen ja keskipitkän aikavälin joustoissa, sillä sen kapasiteetti on suuri;

L.  toteaa, että lämmön varastointitekniikat voivat tarjota huomattavia mahdollisuuksia energia-alan hiilestä irtautumisessa mahdollistamalla lämmön ja kylmän varastoinnin useiden kuukausien ajan, ottamalla vastaan uusiutuvaa energiaa teollisen tason lämpöpumppujen kautta ja hyödyntämällä biomassaa, biokaasua tai geotermistä energiaa sekä tarjoamalla joustopalveluja esimerkiksi sähköjärjestelmälle, jossa käytetään pääasiassa uusiutuvia energialähteitä; toteaa, että hyvin eristettyjä rakennuksia, kaukolämpöverkkoja ja erityisiä varastointijärjestelmiä voidaan käyttää varastoina eripituisia aikoja;

M.  katsoo, että energiamallinnus, jota komissio käyttää arvioidessaan hiilestä irtautumisen toteutustapoja ja niihin liittyviä toimintavaihtoehtoja, on avainasemassa, koska se määrittää tulevan lainsäädännön ja markkinarakenteen; toteaa, että nykyisessä mallinnuksessa aliarvioidaan merkittävästi energian varastoinnin myönteisiä vaikutuksia, minkä vuoksi sitä on parannettava;

1.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti energian varastointimahdollisuuksiaan;

2.  kehottaa komissiota laatimaan energian varastointia koskevan kattavan strategian, joka mahdollistaa siirtymisen erittäin energiatehokkaaseen ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan talouteen ottaen huomioon kaikki saatavilla olevat teknologiat sekä markkinaläheiset teknologiat ja säilyttäen teknologianeutraalin lähestymistavan tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi;

3.  kehottaa komissiota perustamaan työryhmän, jossa ovat mukana kaikki asiaankuuluvat pääosastot, kehittämään tätä strategiaa, jonka perustana on kattava analyysi

4.  katsoo erityisesti, että kyseisessä strategiassa olisi määritettävä tarvittavat toimenpiteet, joilla parannetaan rajaylittäviä yhteyksiä ja rajatylittävää koordinointia, vähennetään markkinoille tuloon liittyvää sääntelytaakkaa ja parannetaan pääoman, osaamisen ja raaka-aineiden saatavuutta varastointiteknologioille Euroopan markkinoiden ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi;

5.  panee merkille, että kustannustehokas energiasiirtymä erittäin energiatehokkaaseen ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan järjestelmään ilmastoneutraalin talouden saavuttamiseksi edellyttää hyvin kehittynyttä ja älykästä energiaverkkoa, kehittyneitä varastointi- ja joustoteknologioita, varatuotantoa ja kysynnän hallintaa, jotta voidaan varmistaa jatkuva, kohtuuhintainen ja kestävä energiansaanti, sekä energiatehokkuus etusijalle -periaatteen noudattamista, uusiutuvien energialähteiden käytön huomattavaa lisäämistä, kuluttajien vaikutusvallan lisäämistä ja vääristymättömiä hintasignaaleja; kehottaa siksi komissiota tukemaan edelleen varastointia koskevaa tutkimusta, myös uusia ja kehittyviä vaihtoehtoisia teknologioita koskevaa tutkimusta, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman puitteissa;

6.  tunnustaa digitalisaation ratkaisevan roolin hajautetumman ja integroidumman energiajärjestelmän kehittämisessä ja lopulta energiasiirtymän toteuttamisessa;

7.  korostaa, että siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen ei saa vaarantaa toimitusvarmuutta tai energian saatavuutta; korostaa varastoinnin merkitystä erityisesti jäsenvaltioissa, energiajärjestelmä on eristynyt, tai saarijäsenvaltioissa; painottaa, että luotettavan energiahuollon, kustannustehokkuuden ja energiasiirtymän on kuljettava käsi kädessä; painottaa lisäksi, että energiatehokkuus, älykkäät verkot, osallistuminen ja hajautetut joustomahdollisuudet, mukaan luettuna varastointi, parantavat energiaturvallisuutta;

8.  korostaa, että on tärkeää varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille energian varastointiratkaisuille teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisesti, jotta markkinavoimat voivat ohjata parhaita teknologiavalintoja ja edistää innovointia, ja että tärkeimmiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat eri teknologisten ratkaisujen kehitykseen, olisi katsottava energiankulutusta, hiilijalanjälkeä sekä tuotanto-, hyödyntämis-, kierrätys- ja käytöstäpoistokustannuksia kuvaavat indikaattorit;

9.  pitää erittäin valitettavana, että energiasiirtymän kannalta ratkaisevan tärkeät infrastruktuurihankkeet tai suuret varastointihankkeet kohtaavat usein voimakasta vastustusta ja viivästyksiä paikallistasolla; kehottaa jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti julkista tukea paikallistasolla esimerkiksi kansalaisten varhaisen osallistumisen avulla, tarjoamalla paikallisyhteisöille mahdollisuuden sitoutumiseen, taloudelliseen osallistumiseen tai korvauksen saamiseen, ja alojen välisellä tiiviillä yhteistyöllä;

10.  korostaa varastoinnin potentiaalia vaihtoehtona perinteiselle verkon laajentamiselle; korostaa koordinoidun infrastruktuurisuunnittelun merkitystä osana tulevaa energiajärjestelmän integrointistrategiaa, jotta saadaan aikaan ilmastoneutraali ja kilpailukykyinen Euroopan talous;

11.  kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön sähkön sisämarkkinoita koskevan direktiivin (EU) 2019/944 ja sähkön sisämarkkinoita koskevan asetuksen (EU) 2019/943; korostaa, että energian varastointi olisi määriteltävä kaikissa kansallisissa oikeuskehyksissä johdonmukaisesti; huomauttaa sen soveltamisalaan liittyvistä epävarmuuksista, jotka koskevat erityisesti eri Power-to-X-muuntamisteknologioiden sisällyttämistä siihen, ja kehottaa siksi komissiota antamaan pikaisesti ohjausta tässä asiassa;

12.  pyytää komissiota antamaan energiajärjestelmien integrointistrategian yhteydessä vankan oikeusperustan kaasuinfrastruktuurin siirto- ja jakeluverkonhaltijoille, jotta voidaan tarjota unionin ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen mukaisia energian varastointiratkaisuja;

Sääntelyesteet

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhtenäisyyden ja välttämään lainsäädännön päällekkäisyyksiä EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla;

14.  huomauttaa, että useimmat jäsenvaltiot vaativat varastointilaitteistojen haltijoita, aktiiviset kuluttajat mukaan lukien, maksamaan verkkomaksuja tai energiaveroja ja muita maksuja kahdesti; on vakuuttunut siitä, että tämän rasitteen poistaminen johtaisi energian varastointihankkeiden lisääntymiseen; kehottaa komissiota tekemään eron loppukäytön ja varastoinnin tai muuntamisen välillä ja esittämään tulevassa energiaverodirektiivin tarkistamista koskevassa ehdotuksessaan tehokasta verotusjärjestelmää, jossa kielletään energian varastointihankkeisiin liittyvä kaksinkertainen verotus; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikenlaisen kaksinkertaisen verotuksen kehittämällä tehokkaita verotusjärjestelmiä ja suunnittelemaan energian varastoinnista perittävät maksut uudelleen niin, että niissä otetaan huomioon yhteiskunnan varastoinnista saama hyöty ja esteet varastointihankkeiden markkinoille pääsylle poistetaan;

15.  korostaa tarvetta kohdella samalla tavalla kaikkien energiankantajien varastoja sekä varastoja, jotka ovat ennen mittaria ja sen jälkeen, jotta ei aiheuteta ristiintukemisen ongelmaa mahdollistamalla verkkotariffien tai järjestelmämaksujen, verojen ja maksujen välttäminen; toteaa, että tällä hetkellä kuluttajat kantavat suurimman osan hiilestä irtautumisen taloudellisesta taakasta ja että sähkön varastointia rangaistaan näin välillisesti;

16.  toteaa, että pumppuvoimaa lukuun ottamatta EU:n verkkosäännöissä ei yleensä käsitellä energiavarastointijärjestelmiä, minkä vuoksi niitä kohdellaan eriarvoisesti eri jäsenvaltioissa, erityisesti verkkoliitäntää koskevien vaatimusten osalta; katsoo, että tämä muodostaa eriarvoiset kilpailun edellytykset, jotka estävät elinkelpoisten liiketoimintamallien kehittämisen energiavarastoille; kehottaa komissiota helpottamaan työtä, joka koskee yhteisten vaatimusten laatimista verkkoliitännöille, ja kehottaa sitä puuttumaan muihin esteisiin, jotka estävät varaston liittämisen sähkömarkkinoille;

17.  kehottaa tarkistamaan kiireellisesti TEN-E-asetusta(18) tukikelpoisuusperusteiden ja sähköinfrastruktuurin luokkien osalta, jotta energiavarastojen kehittämiseen voidaan puuttua paremmin ennen seuraavan yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelon hyväksymistä; kehottaa uudistamaan verkkojen kehittämisen 10-vuotissuunnitelman laatimisprosessin perusteellisesti, jotta energiantehokkuus etusijalle -periaate samoin kuin joustavuus, alojen integroituminen ja rajatylittävät liitännät otetaan huomioon infrastruktuurin suunnittelussa; kehottaa mukauttamaan yhteistä etua koskevien hankkeiden aseman myöntämisperusteet Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin lämpötilatavoitteeseen ja EU:n ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä koskevaan tavoitteeseen tekemällä järjestelmällisen ilmastoarvioinnin kaikista luettelon ehdokashankkeista;

18.  kehottaa komissiota tunnustamaan kaikkien jousto- ja varastointiteknologioiden ratkaisevan roolin, jotta voidaan varmistaa tehokas energiasiirtymä ja toimitusvarmuuden ja järjestelmän vakauden korkean tason ylläpito; korostaa yleistä etua uusien varastointihankkeiden kehittämisessä ja nykyisten varastointihankkeiden uudistamisessa, minkä pitäisi näkyä jäsenvaltioissa nopeana, priorisoituna ja yksinkertaistettuna lupaprosessina;

19.  panee huolestuneena merkille, että kansallisten hyväksyntämenettelyjen kesto on huomattavasti pidempi kuin TEN-E-asetuksessa yhteistä etua koskeville hankkeille säädetyt enimmäisajat; kehottaa komissiota käsittelemään tätä kysymystä tulevassa uudelleentarkastelussaan tehokkaan ja synkronoidun täytäntöönpanomekanismin avulla ja tunnustamaan yhteistä etua koskevien varastointihankkeiden ensisijaisen yleisen edun;

20.  pitää valitettavana, että Horisontti 2020 -puiteohjelman tutkimushankkeita ei saateta markkinoille ja että hankkeita ei niiden päättymisen jälkeen seurata järjestelmällisesti eikä tutkimustuloksia levitetä, mutta pitää myönteisenä suunniteltua keskittymistä Horisontti Eurooppa -puiteohjelman markkinoita lähellä oleviin toimiin samalla, kun pidetään kiinni perustutkimuksen tavoitteista markkinoita lähellä olevia teknologioita ja hankkeita koskevan suunnitelman laatimiseksi tulevaisuudessa, erityisesti perustamalla Euroopan innovaationeuvosto; kehottaa hyödyntämään enemmän esikaupallisia hankintoja; korostaa, että puhdasta, kestävää ja vähähiilistä teknologiaa, myös energian varastointia, koskevaa tutkimusta on tehostettava;

21.  korostaa, että tarvitaan lisää energian varastoinnissa käytettävien kemiallisten aineiden tutkimusta sekä perustutkimusta suprajohtavuudesta, minkä pitäisi näkyä tulevassa Horisontti-ohjelmassa;

22.  panee huolestuneena merkille, että valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 annetuissa komission suuntaviivoissa viitataan vain epäsuorasti energian varastointihankkeisiin; panee lisäksi merkille, että varastointihankkeita koskevista valtiontukitoimenpiteistä on aiemmin ilmoitettu hämmästyttävän vähän;

23.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon varastoinnin tärkeän roolin energiasiirtymässä ja käsittelemään sitä sen mukaisesti, kun se tarkistaa valtiontukia koskevia suuntaviivoja; kehottaa komissiota myös varmistamaan, että uusissa suuntaviivoissa otetaan huomioon eri varastointiteknologioiden kestävyys ja tehokkuus sekä vaikutus verkon vakauteen ja ilmastoneutraaliuteen; korostaa lisäksi, että ei-kaupallisille hankkeille (esimerkiksi tutkimushankkeille) voitaisiin myöntää poikkeus valtiontukisäännöistä, jotta vältetään rahoituksen tehottomuus ja kilpailun vääristyminen; korostaa, että muiden kuin markkinatoimijoiden harjoittama varastojen käyttö rajoittuu tapauksiin, joista markkinat eivät ole kiinnostuneet ja joille kansallinen sääntelyviranomainen on myöntänyt poikkeuksen;

24.  kehottaa komissiota varmistamaan, että uusissa suuntaviivoissa otetaan huomioon eri varastointiteknologioiden tehokkuus ja vaikutus verkkojen vakauteen, niin että vältetään tehoton rahoitus ja että muiden kuin markkinatoimijoiden osallistuminen rajoittuu tapauksiin ja olosuhteisiin, jotka mainitaan sähkön sisämarkkinoista annetun direktiivin (EU) 2019/944 36 ja 54 artiklassa;

Kemiallinen varastointi (Power-to-X)

25.  korostaa Power-to-X-teknologian merkittävää roolia energiajärjestelmien integroitumisen keskeisenä tekijänä ja sähkö- ja kaasualan yhdistäjänä; korostaa tässä yhteydessä vedyn, erityisesti vihreän vedyn, ja synteettisen metaanin ja biometaanin suurta potentiaalia kausittaisessa energian varastoinnissa suurina määrinä ja energiankantajana, energiaintensiivisen teollisuuden polttoaineena ja raaka-aineena ja kestävänä polttoaineena useissa liikennemuodoissa; kehottaa komissiota tukemaan edelleen vetytalouden kehittämiseen liittyvää tutkimusta ja kehitystä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Power-to-X-teknologian laajentamista edelleen, erityisesti tukemalla vetyaloitetta Euroopan yhteistä etua koskevana tärkeänä hankkeena;

26.  katsoo, että vedyn käyttö energian varastointiin ei ole vielä kilpailukykyistä suurten tuotantokustannusten takia; panee edelleen merkille vihreän ja sinisen vedyn suuren hintaeron; painottaa sellaisten tukitoimenpiteiden merkitystä, joilla alennetaan vihreän vedyn kustannuksia, jotta siitä tulee elinkelpoinen liiketoimintamalli;

27.  panee merkille, että jäsenvaltioissa on erilaisia standardeja vedyn sekoittamiselle maakaasuun; kehottaa komissiota arvioimaan selkeää vedyn luokitusjärjestelmää ja standardeja sekä kaasuverkkoa että loppukäyttäjiä varten ja laatimaan sellaiset; huomauttaa, että näitä standardeja on mukautettava loppukäyttäjien laatutarpeisiin ja teknisiin valmiuksiin kunkin maan erityispiirteet huomioon ottaen;

28.  toteaa, että sähkö–kaasu-muunnoksella tuotettua vetyä voidaan muuttaa edelleen muuntyyppisiksi kaasuiksi, kuten metanoliksi ja ammoniakiksi, joita voidaan käyttää polttoaineena merenkulku- ja ilmailualalla sekä raskaassa liikenteessä;

29.  korostaa, että olemassa oleva kaasuinfrastruktuuri tarjoaa suuren energian varastointikapasiteetin ja että tämä omaisuus ja uusia kaasulähteitä, erityisesti vihreää vetyä, vastaanottavat resurssit helpottaisivat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liittämistä verkkoon; panee tässä yhteydessä merkille tarpeen käsitellä kaasun siirtoverkonhaltijoiden uutta roolia eriyttämissääntöjen valossa;

30.  kehottaa komissiota tekemään kattavan vaikutustenarvioinnin, kustannus-hyötyanalyysin ja käytettävyysanalyysin kaasuinfrastruktuurin jälkiasentamisesta tai uuden infrastruktuurin rakentamisesta, mikä on tärkeää vihreän vedyn käytön, suurten määrien kuljetuksen ja vetyyn perustuvan liikkuvuuden käyttöönoton kannalta; tunnustaa maanalaisten kaasuvarastojen, kuten tyhjien luolien tai huokosvarastoinnin, mahdollisuudet;

31.  katsoo, että EU:n toimintapolitiikoilla olisi erityisesti tehostettava innovointia sekä kestävän energian varastoinnin ja vihreän vedyn käyttöönottoa; korostaa tarvetta varmistaa, että maakaasun kaltaisten energialähteiden käyttö on luonteeltaan vain väliaikaista, kun otetaan huomioon tavoite ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta viimeistään vuonna 2050; toteaa, että EU tarvitsee entistä enemmän vetyä; korostaa, että energian riittävien määrien ja Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi on tuettava vedyn tuotantoprosesseja;

32.  kehottaa komissiota laatimaan vihreälle vedylle yhdenmukaisen määritelmän avoimella menetelmällä; kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön näiden kaasujen alkuperätakuiden vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmän ja ehdottamaan yhteisen sertifiointijärjestelmän ja koko arvoketjun kattavan dokumentointijärjestelmän kehittämistä esimerkiksi ympäristömerkin avulla; kannustaa jäsenvaltioita minimoimaan vihreän ja/tai vähähiilisen vedyn sertifioinnin hallinnolliset esteet; kehottaa komissiota varmistamaan oikeudenmukaisen ja tehokkaan kilpailun eri teknologioiden ja energiankantajien välillä sekä EU:hun tuodun vedyn ja EU:ssa tuotetun vedyn välillä;

33.  toteaa, että kaasun sisämarkkinoiden nykyisten sääntöjen mukaan EU:n kaasuinfrastruktuurin siirto- ja jakeluverkonhaltijat saavat siirtää säänneltynä toimintana vain maakaasua; kehottaa komissiota antamaan energiajärjestelmien integrointistrategian yhteydessä haltijoille mahdollisuuden siirtää vähähiilisiä kaasuja, kuten vetyä, biometaania ja synteettistä metaania;

34.  korostaa, että kaikkien markkinatoimijoiden olisi voitava hyödyntää etuja ja kannustimia, jotka on luotu pilottihankkeissa tai reaalimaailman laboratorioissa uusiutuvaan energiaan perustuvan vedyn tuotannon havainnollistamiseksi;

35.  muistuttaa, että synteettisten kemiallisten kantajien tuotanto on järkevää vain silloin, kun käytetään uusiutuvaa energiaa; kehottaa korottamaan vuodelle 2030 asetettuja uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita perusteellisen vaikutustenarvioinnin perusteella;

Sähkökemiallinen varastointi

36.  on vakuuttunut siitä, että akkuteknologiat, mukaan luettuina ne, joilla on jo vakiintuneet arvoketjut EU:ssa, ovat ratkaisevassa asemassa vakaiden ja joustavien sähköntoimitusten varmistamisessa; korostaa, että akkuteknologiat ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n strategisen riippumattomuuden ja sähköntoimituksen häiriönsietokyvyn takaamisessa;

37.  on tyytyväinen komission toimiin standardien luomiseksi eurooppalaisille akuille;

38.  toteaa, että hyvin toimivat keräys- ja kierrätysjärjestelmät sekä kiertotalouden periaatteiden mukaiset suljetun kierron prosessit ovat jo käytössä monien akkuteknologioiden osalta, erityisesti EU:n autoteollisuuden ja teollisuusakkujen arvoketjuissa, esimerkiksi lyijypohjaisten akkujen arvoketjuissa, ja katsoo, että näitä järjestelmiä voitaisiin pitää mallina akkujen kierrätykselle;

39.  toteaa, että sähkön saatavuus ja joustomarkkinat ovat avainasemassa akkujen varastointimahdollisuuksien hyödyntämisessä;

40.  on huolissaan siitä, että litiumioniakkujen valmistuskapasiteetti EU:ssa on erittäin alhainen ja että EU on riippuvainen Euroopan ulkopuolisesta tuotannosta, jonka avoimuus on rajallista; suhtautuu siksi myönteisesti EU:n akkualan yhteenliittymään ja akkuja koskevaan strategiseen toimintasuunnitelmaan; kehottaa niiden laajentamista niin, että ne kattavat kaikki saatavilla olevat akkuteknologiat; kehottaa tukemaan niitä jatkuvasti ja vahvistamaan strategisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa kiertotalouden, teollisuusstrategian ja kemikaalistrategian laajempien tavoitteiden mukaisesti; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ilmoitusta, että se aikoo ehdottaa akkuja koskevaa lainsäädäntöä strategisen toimintasuunnitelman ja kiertotalouden tueksi; kehottaa tässä yhteydessä analysoimaan akkujen elinkaarta, ottamaan käyttöön kiertotalouteen perustuvan suunnittelun, turvallisen hallinnan ja käsittelyn kennojen valmistuksessa käytettävien vaarallisten aineiden käsittelyn aikana sekä ottamaan käyttöön hiilijalanjäljen merkinnän, jossa ilmoitetaan kaikkien Euroopan markkinoille saatettujen akkujen arvoketjujen ympäristövaikutukset; korostaa, että on tärkeää luoda ekosysteemejä akkujen arvoketjun ympärille alan kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi;

41.  kehottaa komissiota ehdottamaan akkuja koskevia ekosuunnitteluvaatimuksia niiden sisäänrakennetun kierrätettävyyden parantamiseksi;

42.  on huolissaan EU:n suuresta riippuvuudesta akkujen tuotantoon tarkoitettujen raaka-aineiden tuonnista, mukaan luettuina lähteet, joissa niiden louhinta heikentää ympäristön tilaa ja aiheuttaa työnormien rikkomisia ja paikallisia konflikteja luonnonvaroista; kehottaa komissiota käsittelemään tätä riippuvuutta asiaankuuluvissa EU:n strategioissa; korostaa raaka-aineiden kestävien hankintojen roolia ja mahdollisia EU:n sisäisiä raaka-ainelähteitä; on vakuuttunut siitä, että akkujen tehostetut kierrätysjärjestelmät voisivat tuottaa merkittävän osan akkujen tuotannossa tarvittavista raaka-aineista EU:ssa;

43.  toteaa, että käytettyjä sähköajoneuvojen akkuja voidaan käyttää uudelleen energian varastointiin kodeissa tai suuremmissa akkuyksiköissä; on huolissaan siitä, että käytettyjen akkujen uudelleenkäytöstä riippumaton luokittelu jätteeksi paristo- ja akkudirektiivissä voi olla esteenä uudelleenkäytölle; toteaa, että käytettyjä akkuja ei palauteta kierrätykseen ja että turvallisuusstandardeja ei valvota, kun akun käyttötarkoitusta muutetaan sovelluksiin, joilla on eri ominaisuudet kuin niillä, joihin akku alun perin suunniteltiin; kehottaa komissiota soveltamaan tuottajavastuuta, johon liittyy akun markkinoille palauttavaa uudelleenvalmistajaa koskevat suoritus- ja turvallisuustakuut; kehottaa komissiota selventämään käytettyjä akkuja koskevia laajennettuja tuottajavastuujärjestelmiä;

44.  tunnustaa sähköajoneuvojen ja niiden akkujen mahdollisuudet tarjota sähköajoneuvojen älykkään latausinfrastruktuurin kautta joustavuutta sähköverkolle osana säädettävää kysyntäjoustoa ja siten mahdollisuutta vähentää varavoimaloiden tarvetta sähkövoimajärjestelmässä;

45.  kehottaa komissiota ehdottamaan kriittisten metallien osuuteen perustuvien akkujen kunnianhimoisia keräys- ja kierrätystavoitteita paristodirektiivin tarkistamisen yhteydessä ja vaikutustenarvioinnin perusteella; korostaa tarvetta edistää edelleen kierrätysprosessien ja -teknologioiden tutkimusta ja innovointia Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelmassa;

46.  kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat ja/tai standardit sähköajoneuvojen akkujen käyttötarkoituksen muuttamiselle, mukaan luettuina testaus- ja luokitusprosessit sekä turvaohjeet;

47.  korostaa tarvetta tukea tutkimusta, taitotietoa ja osaamista EU:n akkutuotannon edistämiseksi;

48.  toteaa, että maailmanlaajuisen akkupassin avulla voidaan kehittää kestäviä akkujen arvoketjuja, joissa otetaan huomioon ihmisoikeudet ja ympäristövaikutukset; pitää mineraalien sertifiointia tärkeänä välineenä akkujen kestävien arvoketjujen varmistamisessa;

Mekaaninen varastointi

49.  toteaa, että pumppausvarastoinnilla on keskeinen rooli energian varastoinnissa; on huolissaan siitä, että EU ei hyödynnä täysimääräisesti tämän hiilineutraalin ja erittäin tehokkaan energian varastointitavan tarjoamia mahdollisuuksia;

50.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi etsittävä uusia keinoja pumppuvoimaan perustuvan varastointikapasiteetin lisäämiseksi ottaen samalla huomioon olemassa olevien ja uusien varastojen monimuotoinen käyttö; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikki hallinnolliset esteet, jotka viivyttävät näitä hankkeita, ja tarjoamaan sääntelytukea alan innovatiivisille lähestymistavoille; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle tarvittavan energiasiirtymän, toteuttamaan asiaa koskevan lainsäädännön kattavan uudelleentarkastelun ja ehdottamaan tarvittaessa muutoksia minimoiden ympäristövaikutukset;

51.  huomauttaa, että ympäristönsuojelun kannalta olemassa olevien laitosten parantaminen ja kapasiteetiltaan suuremmat hankkeet voisivat olla parempia kuin uudet hankkeet;

52.  panee merkille varastointiteknologioiden, kuten paineilman sekä superkondensaattorien ja vauhtipyörien osuuden joustavuuden tarjoamisessa; tunnustaa eurooppalaisen vauhtipyöräteknologian merkityksen energian varastoinnissa ja taajuuden säätämisessä; korostaa, että kyseinen teknologia on merkittävä varastointi- ja säätöväline pienissä verkoissa tai strategisessa verkon kehittämisessä;

Lämmön varastointi

53.  katsoo, että lämmön varastointi (esimerkiksi suuret boilerit) ja kaukolämpö tiheään asutuilla alueilla ovat erittäin tehokkaita energian varastoinnin välineitä, jotka tarjoavat tarvittavan joustavuuden integroida entistä enemmän vaihtelevaa uusiutuvaa energiaa sekä teollisuusprosessien ja palvelualan hukkalämpöä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan erittäin energiatehokkaiden kaukolämpöverkkojen kehittämistä; kehottaa lisäksi komissiota ottamaan lämmitysinfrastruktuurin ja lämmön varastoinnin huomioon, kun se laatii verkkojen kehittämisen 10-vuotissuunnitelmat sekä sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkostoa (ENTSO-E) ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkostoa (ENTSO-G) varten;

54.  katsoo, että lämmön varastointi akvifereihin, erityisesti yhdistettynä geotermisten lähteiden käyttöön, voisi olla innovatiivinen väline kaupunkien ulkopuolella ja teollisuusalueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tällaisia ratkaisuja koskevaa tutkimusta ja kehitystä ja toteuttamaan suuria pilottilaitoksia;

55.  toteaa, että joustava yhteistuotanto tarjoaa tulevaisuuteen suuntautuneen integroidun energian varastointiratkaisun sähköverkkojen joustavuuteen ja lämmöntuotannon tehokkuuteen, minkä perustana on lämmön varastointi, joka erottaa sähkön tuotannon lämmön kulutuksesta; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan edelleen alojen integroitumista, älykkäitä energiajärjestelmiä ja esimerkiksi datakeskusten, teollisuuslaitosten tai metrojärjestelmien hukkalämmön hyödyntämistä; kehottaa komissiota edistämään innovatiivisia lämmön varastoinnin käsitteitä, kuten lämmöstä sähköksi -varastointi ja jäävarasto;

56.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkot voivat saada rahoitusta tarkistetun Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan asetuksen mukaisesti, ja kehottaa sisällyttämään ne mahdollisina yhteistä etua koskevina hankkeina TEN-E-asetukseen;

57.  katsoo, että teknologianeutraaliuden mukaisesti lämmön varastointiteknologioita olisi edistettävä niiden suorituskyvyn, luotettavuuden ja nykyisiin säätöenergiajärjestelmiin integroinnin parantamiseksi; katsoo, että lämmön varastointiteknologian kehittäminen ja markkinoille saattaminen voi tarjota mahdollisuuksia yhteisiin hankkeisiin, mikä kannustaa maiden välisiin energiakumppanuuksiin;

58.  tunnustaa energiatehokkaiden rakennusten suuren varastointipotentiaalin tehokkaasti varastoivien massojen, rakennusten termisten tai massiivisten komponenttien tai kylmän tai kuuman veden varastoinnin ansiosta; kehottaa komissiota kannustamaan energiatehokkuuskunnostuksiin tulevassa kunnostamiseen kannustavaa aloitetta koskevassa strategiassaan ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan pitkän aikavälin kunnostusstrategioitaan ottaen huomioon rakennusten varastointipotentiaalin;

59.  kehottaa komissiota ottamaan tulevassa energiajärjestelmien integrointistrategiassa huomioon lämmön varastoinnin ja lämmitysinfrastruktuurin roolin energiajärjestelmän joustavoittamisessa;

60.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon kaikki kestävät ja kustannustehokkaat, myös lämpöä koskevat, varastointiteknologiat ja joustomahdollisuudet osana integroitua energiajärjestelmiä koskevaa lähestymistapaa, kun ne suunnittelevat kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan energiajärjestelmiään uudelleen tavoitteenaan erittäin energiatehokas ja täysin uusiutuviin energialähteisiin perustuva talous;

Hajautettu varastointi – aktiivisten kuluttajien rooli

61.  katsoo, että kotitalouksien akut, kotitalouksien lämmön varastointi, ajoneuvojen kaksisuuntaista latausta koskeva teknologia, älykotien energiajärjestelmät, kysyntäjousto ja alojen integroituminen auttavat vähentämään kulutushuippuja, tarjoavat joustavuutta ja ovat yhä tärkeämpiä energiaverkon tehokkuuden ja integroinnin varmistamisessa; katsoo, että uusien laitteiden varhainen standardointi, kuluttajatiedotus ja kuluttajien tietojen avoimuus sekä toimivat sähkömarkkinat, joille kuluttajien on helppo päästä, ovat keskeisessä asemassa tämän saavuttamisessa; korostaa lisäksi aktiivisten kuluttajien ja kansalaisten energiayhteisöjen roolia energiasiirtymäprosessissa ja katsoo, että niitä olisi edistettävä asianmukaisesti;

62.  panee merkille yksityisten käyttäjien haluttomuuden tarjota varastointipalveluja ajoneuvojensa akuilla, vaikka se olisi teknisesti toteutettavissa; on tässä suhteessa tyytyväinen joustokannustimiin, joita kuluttajille tarjotaan direktiivissä (EU) 2019/944 (sähkömarkkinadirektiivi), ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asiaa koskevien säännösten nopean ja tehokkaan täytäntöönpanon; korostaa, että ajoneuvojen kaksisuuntaista latausta koskevan teknologian laaja markkinoille pääsy edellyttää entistä parempaa yhteentoimivuutta ja siksi yhdenmukaisia EU:n laajuisia säännöksiä ja standardeja, joilla poistetaan monia esteitä, mukaan luettuina hallinnolliset, oikeudelliset ja verotukseen liittyvät esteet;

63.  tunnustaa, että aktiiviset kuluttajat voivat lisätä järjestelmän joustavuutta esimerkiksi hajautetuilla ja pienimuotoisilla energian varastointiratkaisuilla ja viime kädessä auttaa ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansalaisten osallistumista energiajärjestelmään (esimerkiksi akkuvarastointiteknologioita koskevien verokannustimien avulla) ja poistamaan esteet, jotka estävät kuluttajia tuottamasta energiaa itse tai kuluttamasta tai varastoimasta itse tuottamaansa sähköä tai myymästä sitä markkinoille; kehottaa komissiota seuraamaan asianmukaisesti sähkön sisämarkkinadirektiivin ja direktiivin 2018/2001 (uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi) moitteetonta täytäntöönpanoa niiden artikloiden osalta, joissa vahvistetaan tuottajakuluttajia ja energiayhteisöjä koskeva sääntelykehys;

64.  korostaa, että hajautettu varastointi on ratkaiseva osa kysyntäpuolen hallintaa; korostaa sähköajoneuvojen akkujen roolia verkon joustavuuden tarjonnassa, minkä mahdollistavat älylataus ja Vehicle-to-X -palvelut; kehottaa komissiota luomaan mahdollistavan kehyksen, jolla varmistetaan, että sähköajoneuvojen tuottajat, latausohjelmistot ja latausasema mahdollistavat tällaisten palvelujen tarjoamisen, ja saavuttamaan täyden yhteentoimivuuden vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan tarkistetun direktiivin puitteissa;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125. (2) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 54. (3) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82. (4) EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39. (5) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129. (6) EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51. (7) EUVL L 266, 26.9.2006, s. 1 (8) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (9) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005. (11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078. (12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0079. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0217. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0438. (15) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 10. (16) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 23. (17) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 35. (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17. huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivojen tarkistamisesta (2020/2549(RSP))

P9_TA(2020)0199 B9-0122/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013(1),

–  ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013(2),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2019 hyväksytyn parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1316/2013 tarkistamiseen(3) sekä kehotuksensa mahdollistaa Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan asetuksen (EU) N:o 347/2013 tarkistaminen Euroopan unionin nykyisten ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta 5. lokakuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/1841(4),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuonna 2017 Bonnissa Saksassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 23)(5),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24)(6),

–  ottaa huomioon ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspaketin,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25)(7),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin tavoite unionin muuttamisesta ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(8),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin energia-alan lainanantokriteerit,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 172 artiklan,

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivojen tarkistamisesta (O-000012/2020 – B9-0008/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista annetussa asetuksessa (EU) N:o 347/2013 (TEN-E-asetus) vahvistetaan säännöt TEN-E-verkkojen oikea-aikaiselle kehittämiselle ja yhteentoimivuudelle, jotta voidaan saavuttaa unionin energiapolitiikan tavoitteet;

B.  ottaa huomioon, että TEN-E-asetuksessa määritellään Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien ensisijaiset käytävät ja aihealueet ja annetaan suuntaviivoja yhteistä etua koskevien hankkeiden valintaa varten; ottaa huomioon, että TEN-E-asetuksessa vahvistetaan, että yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada rahoitustukea Verkkojen Eurooppa -välineestä ja että ne hyötyvät yksinkertaistetuista lupamenettelyistä sekä erityisestä sääntelykohtelusta, joka tarjoaa pääsyn rajat ylittäviin kustannusten jakomekanismeihin ja kannustimiin, sekä suuremmasta avoimuudesta;

C.  ottaa huomioon, että ensimmäinen yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelo, joka hyväksyttiin vuonna 2013 komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1391/2013, sisälsi 248 yhteistä etua koskevaa hanketta, toinen komission delegoidulla asetuksella (EU) 2016/89 hyväksytty luettelo sisälsi 195 yhteistä etua koskevaa hanketta ja kolmas komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/540 hyväksytty luettelo sisälsi 173 yhteistä etua koskevaa hanketta; ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 31. lokakuuta 2019 neljännen yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelon, joka sisältää 151 yhteistä etua koskevaa hanketta;

D.  ottaa huomioon, että kuten 17. huhtikuuta 2019 hyväksytystä parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannasta Verkkojen Eurooppa -välinettä vuosiksi 2021–2027 koskevaan asetusehdotukseen käy ilmi, lainsäätäjät ovat alustavasti sopineet, että komission olisi arvioitava TEN-E-asetuksen vaikuttavuutta ja politiikan johdonmukaisuutta muun muassa vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden, hiilestä irtautumista koskevan EU:n pitkän aikavälin sitoumuksen ja energiatehokkuus etusijalle -periaatteen valossa; katsoo, että tämä arviointi olisi toimitettava parlamentille ja neuvostolle 31. joulukuuta 2020 mennessä;

E.  ottaa huomioon, että TEN-E-asetus hyväksyttiin ennen Pariisin sopimusta, jossa vahvistetaan sitoumus, että ”pidetään keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatketaan pyrkimyksiä rajoittaa lämpötilan nousu 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna”;

F.  ottaa huomioon, että useat tapahtumat ovat muuttaneet merkittävästi unionin energiapoliittista ympäristöä sen jälkeen, kun TEN-E-asetus hyväksyttiin vuonna 2013;

G.  ottaa huomioon, että energialla on keskeinen rooli siirryttäessä kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen ja että toimet energiajärjestelmän hiilestä irtautumisen jatkamiseksi ovat siksi tarpeen, jotta unioni voi saavuttaa nollapäästöt viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja samalla edistää siirtymistä muilla aloilla ja selviytyä lisääntyneestä sähkön kysynnästä;

H.  ottaa huomioon, että saavuttaakseen ilmasto- ja energiatavoitteensa ja edistääkseen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua unioni tarvitsee ajantasaista ja suorituskykyistä energiainfrastruktuuria, joka on tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava ja kustannustehokas ja joka voi taata energian toimitusvarmuuden, mukaan lukien reittien, lähteiden ja toimittajien monipuolistaminen;

I.  ottaa huomioon, että TEN-E-asetuksessa määritellään Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien painopisteet, jotka on pantava täytäntöön unionin energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja yksilöidään yhteistä etua koskevat hankkeet, jotka ovat tarpeen näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

J.  katsoo, että ensisijaisten käytävien, painopistealueiden ja tukikelpoisuuskriteerien olisi seurattava energiajärjestelmän kehitystä ja oltava aina unionin poliittisten painopisteiden mukaisia erityisesti hiilestä irtautumista koskevien pitkän aikavälin kehityskulkujen yhteydessä;

K.  katsoo, että asianmukaiset infrastruktuurin käyttöönotto- ja energiatehokkuustoimet olisi pantava täytäntöön täydentävästi, jotta voidaan auttaa saavuttamaan unionin tavoitteet ja päämäärät mahdollisimman kustannustehokkaasti;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 15. tammikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehottaa tarkistamaan Euroopan laajuista energiaverkkoa (TEN-E) koskevia suuntaviivoja ennen kuin vahvistetaan seuraava yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelo;

1.  suhtautuu myönteisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa esitettyyn ilmoitukseen, jonka mukaan TEN-E-suuntaviivoja tarkistetaan vuonna 2020;

2.  kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2020 loppuun mennessä TEN-E-suuntaviivojen tarkistamista koskevan ehdotuksen, jossa otetaan huomioon erityisesti unionin vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteet, unionin pitkän aikavälin hiilestä irtautumista koskeva sitoumus ja energiatehokkuus etusijalle -periaate;

3.  kehottaa komissiota tarjoamaan vuoden 2020 loppuun saakka siirtymäkauden ohjausta, joka koskee Verkkojen Eurooppa -välineestä myönnettävien varojen käyttöä ja hankkeiden valintaa viidenteen yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloon, jotta sekä varojen käyttö että valinnat ovat Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusten mukaisia;

4.  katsoo, että TEN-E-suuntaviivoissa vahvistettujen yhteistä etua koskevien hankkeiden aseman myöntämisperusteiden on vastattava unionin ilmasto- ja energiatavoitteita, mukaan lukien Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2019 antamissa päätelmissä esitetty vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoite, sekä energiaunionin kaikkia viittä ulottuvuutta, mukaan lukien kohtuuhintaisuuden tavoite;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39. (2) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0420. (4) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 1. (5) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 70. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0430. (7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0079. (8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078. (9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 Euroopan parlamentin suosituksesta neuvostolle ja komissiolle Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välillä parhaillaan neuvoteltavan, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Uuden-Seelannin toimivaltaisten viranomaisten välistä henkilötietojen vaihtoa koskevan sopimuksen tekemisestä (COM(2019)0551 – 2020/2048(INI))

P9_TA(2020)0200 A9-0131/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi luvan antamisesta neuvottelujen aloittamiseen Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Uuden-Seelannin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2019)0551),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2020 tehdyn neuvoston päätöksen luvan antamisesta aloittaa neuvottelut Uuden-Seelannin kanssa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Uuden-Seelannin toimivaltaisten viranomaisten välistä henkilötietojen vaihtoa koskevan Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välisen sopimuksen tekemiseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 2, 6, 7, 8 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725(2),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(3),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28. tammikuuta 1981 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS N:o 108) sekä valvontaviranomaisia ja maan rajan yli tapahtuvaa tietojen siirtoa koskevan 8. marraskuuta 2001 tehdyn lisäpöytäkirjan yleissopimukseen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä (ETS N:o 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun (EDPS) lausunnon 1/2020, joka koskee neuvotteluvaltuuksia kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi henkilötietojen vaihdosta Europolin ja Uuden-Seelannin lainvalvontaviranomaisten välillä,

–  ottaa huomioon Europolin selvityksen terrorismitilanteesta ja -suuntauksista Euroopassa vuonna 2019,

–  ottaa huomioon Uuden-Seelannin, Ranskan, komission, teknologiayritysten ja muiden tahojen hyväksymän Christchurchin toimintakehotuksen, jonka tavoitteena on terroristisen ja väkivaltaisen äärisisällön poistaminen verkosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0131/2020),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 2016/794 nojalla henkilötietoja voidaan siirtää kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, kun perusteena on joko komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymä tietosuojan tason riittävyyttä koskeva päätös, SEUT-sopimuksen 218 artiklan nojalla tehty kansainvälinen sopimus, jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistava yhteistyösopimus, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, sekä poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu; korostaa, että sopimuksessa on kunnioitettava täysimääräisesti perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita;

B.  ottaa huomioon, että Europolin ja kolmansien maiden välisen yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon mahdollistavien kansainvälisten sopimusten olisi oltava perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 2, 6, 7, 8 ja 47 artiklassa sekä SEUT-sopimuksen 16 artiklassa tunnustettujen perusoikeuksien mukaisia ja noudatettava niin ollen käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatetta sekä tietoihin pääsyä ja niiden oikaisemista koskevia oikeuksia; ottaa huomioon, että riippumattoman viranomaisen olisi valvottava näitä sopimuksia, kuten perusoikeuskirjassa nimenomaisesti määrätään, ja niiden olisi oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

C.  ottaa huomioon, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2020–2022(6) korostetaan, että Euroopan monialaisen rikosuhkien torjuntafoorumin (EMPACT) toimien täysimääräinen ja onnistunut toteuttaminen, etenkin operatiivisella tasolla, ei ole mahdollista ilman tiivistä kumppanuutta kolmansien maiden ja organisaatioiden kanssa; ottaa huomioon, että EU:n ja Uuden-Seelannin näkemykset maailmanlaajuisista turvallisuuskysymyksistä ovat varsin yhteneväiset ja että ne noudattavat tältä osin samankaltaisia lähestymistapoja;

D.  ottaa huomioon, että Europol ja Uuden-Seelannin poliisi ovat jo luoneet puitteet tiiviimmälle yhteistyölle työjärjestelyn ja yhteisymmärryspöytäkirjan avulla, jotka molemmat allekirjoitettiin vuonna 2019 ja joiden ansiosta Uuden-Seelannin poliisi voi käyttää suojatun tiedonvaihdon verkkosovellusta (SIENA) ja lähettää pysyvästi yhteyshenkilön Europolin päämajaan Haagissa;

E.  ottaa huomioon, että Europol on jo tehnyt useita henkilötietojen vaihtoa koskevia operatiivisia sopimuksia kolmansien maiden kanssa; ottaa huomioon, että vuonna 2018 EU käynnisti asiaa koskevat neuvottelut kahdeksan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maan (Turkki, Israel, Tunisia, Marokko, Libanon, Egypti, Algeria ja Jordania) kanssa; ottaa huomioon, että parlamentti on hyväksynyt päätöslauselmat näitä sopimuksia koskevista neuvotteluvaltuuksista(7);

F.  ottaa huomioon, että Europol on määrittänyt jihadistiterroristien aiheuttaman uhkatason korkeaksi ja että vuonna 2018 terrorismi oli edelleen merkittävä turvallisuusuhka jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että vaikka oikeistoterroristien pidätysten lukumäärä pysyi suhteellisen alhaisena, se kasvoi jo kolmatta vuotta peräkkäin; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet Europolille, että lainvalvontaviranomaiset käyttivät tiedonvaihtovälineitä 129 terrori-iskun ehkäisemiseen, keskeyttämiseen ja tutkimiseen vuonna 2018;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on valvonut Europolia 1. toukokuuta 2017 lähtien ja että se myös neuvoo EU:n toimielimiä, kun on kyse tietosuojaan liittyvästä toimintapolitiikasta ja lainsäädännöstä, myös neuvoteltaessa lainvalvonta-alan sopimuksista;

H.  ottaa huomioon, että kun muistetaan Christchurchissa vuonna 2019 kahteen moskeijaan tehty äärioikeistolainen terrori-isku, EU:n ja Uuden-Seelannin välisellä sopimuksella virallistettava operatiivinen yhteistyö voi mahdollistaessaan henkilötietojen vaihdon olla olennainen tekijä muiden mahdollisten EU:ssa tai maailmanlaajuisesti suunniteltavien tai toteutettavien vakavien rikosten ja terrori-iskujen ehkäisyn ja niitä koskevien syytetoimien kannalta;

I.  ottaa huomioon, että rikostutkinnan yhteydessä kerättyjen ja Europolin sopimuksen mukaisesti edelleen käsittelemien henkilötietojen siirroilla saattaa olla huomattava vaikutus asianomaisten henkilöiden elämään;

1.  toteaa, että lainvalvontayhteistyö Uuden-Seelannin kanssa auttaa Euroopan unionia suojelemaan paremmin turvallisuusetujaan varsinkin terrorismin ehkäisemisen ja torjumisen, järjestäytyneen rikollisuuden kitkemisen sekä kyberrikollisuuden torjumisen aloilla; kannustaa komissiota käynnistämään nopeasti neuvottelut Uuden-Seelannin kanssa henkilötietojen vaihdosta Europolin ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Uuden-Seelannin toimivaltaisten viranomaisten välillä noudattaen täysimääräisesti neuvoston hyväksymiä neuvotteluohjeita; kehottaa komissiota noudattamaan tässä päätöslauselmassa esitettyjä lisäsuosituksia;

2.  vaatii, että sopimuksessa määrätyn tietosuojan tason on vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännössä taattua suojan tasoa sekä laissa että käytännössä; korostaa lisäksi, että jollei tällaista suojan tasoa taata, sopimusta ei voida tehdä; panee tässä yhteydessä merkille, että vuonna 2012 komissio tunnusti virallisesti Uuden-Seelannin riittävän tietosuojan tarjoavaksi valtioksi; toteaa, että tämä päätös koskee kuitenkin vain asetuksen (EU) 2016/679 soveltamisalaan kuuluvia asioita, eikä se näin ollen koske lainvalvonta-asioita;

3.  katsoo, että rajatylittävä tiedonvaihto kaikkien asiaankuuluvien lainvalvontaviranomaisten välillä EU:ssa ja maailmanlaajuisten kumppanien kanssa olisi asetettava etusijalle, jotta vakavaa rikollisuutta ja terrorismia pystytään torjumaan tehokkaammin;

4.  edellyttää, että sopimukseen sisällytetään kaikki tarvittavat, neuvotteluohjeissa vahvistetut henkilötietojen suojaa koskevat takeet ja valvontamenettelyt; toteaa, että arkaluonteisten henkilötietojen siirto olisi sallittava vain poikkeustapauksissa, joissa niiden siirtäminen on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista sopimuksen kattamien rikosten ehkäisemisen ja torjumisen kannalta; korostaa, että rekisteröidylle, rekisteröityyn sidoksissa oleville henkilöille ja rikokseen liittyville henkilöille, kuten todistajille ja uhreille, olisi määriteltävä selkeät suojatoimenpiteet, jotta taataan perusoikeuksien kunnioittaminen;

5.  katsoo, että tulevassa sopimuksessa olisi käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen mukaisesti vahvistettava selkeä luettelo sellaisista rikoksista, joihin liittyen henkilötietoja voidaan vaihtaa, ja että tässä olisi noudatettava EU:ssa vahvistettuja rikosten määritelmiä aina kun se on mahdollista; katsoo, että luetteloon olisi sisällytettävä tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilötietojen siirron todennäköiset vaikutukset;

6.  korostaa, että siirrettävien henkilötietojen olisi liityttävä yksittäisiin rikostapauksiin; huomauttaa, että sopimukseen olisi sisällytettävä selkeä määritelmä yksittäisten rikostapausten käsitteestä, koska tätä käsitettä tarvitaan tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi;

7.  vaatii, että sopimukseen sisällytetään selkeä ja täsmällinen määräys, jossa vahvistetaan Uuteen-Seelantiin siirrettyjen henkilötietojen säilytysaika ja edellytetään, että tiedot on poistettava kyseisen ajanjakson päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelysäännöt määräyksen noudattamisen varmistamiseksi; pyytää tässä yhteydessä, että sopimuksessa määrätään erikseen säilytysaikojen ja mahdollisen pidempiaikaisen henkilötietojen säilyttämistarpeen säännöllisestä tarkistamisesta ja että siinä määrätään muista asianmukaisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan määräaikojen noudattaminen; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään niiden säilytysajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

8.  kehottaa neuvostoa ja komissiota määrittämään yhteistyössä Uuden-Seelannin hallituksen kanssa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä riippumaton valvontaviranomainen, jolla on todelliset tutkintavaltuudet ja valtuudet puuttua asiaan, vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; pyytää, että kyseisestä viranomaisesta sovitaan ja se perustetaan ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi ilmoitetaan erikseen sopimuksessa;

9.  katsoo, että kansainväliseen sopimukseen olisi sisällytettävä määräys, jonka nojalla EU voi keskeyttää sopimuksen soveltamisen tai irtisanoa sen, jos sitä rikotaan; pitää tärkeänä, että riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valta päättää henkilötietojen siirtojen keskeyttämisestä tai lakkauttamisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että sopimuksen perusteella viranomaisten olisi voitava jatkaa sellaisten sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilötietojen käsittelyä, jotka on siirretty ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai sen irtisanomista; katsoo, että olisi otettava käyttöön mekanismi sopimuksen seurantaa ja säännöllistä arviointia varten, jotta voidaan arvioida sitä, noudattavatko kumppanit sopimusta, sekä sopimuksen toimivuutta suhteessa Europolin operatiivisiin tarpeisiin ja EU:n tietosuojalainsäädäntöön;

10.  katsoo, että Europolin toimittamien tietojen siirtäminen edelleen Uuden-Seelannin toimivaltaisilta viranomaisilta Uuden-Seelannin muille viranomaisille, mukaan lukien oikeudenkäynneissä käytettäväksi, olisi sallittava ainoastaan Europolin tekemän tiedonsiirron alkuperäisiin tarkoituksiin ja edellyttäen, että Europol on myöntänyt ennakkoluvan; huomauttaa, että Europolin toimittamien tietojen siirtämistä edelleen Uuden-Seelannin toimivaltaisilta viranomaisilta kolmansien maiden viranomaisille ei tulisi sallia;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota kuulemaan Euroopan tietosuojavaltuutettua sopimusluonnoksen määräyksistä ennen lopullisen sopimuksen tekemistä ja neuvotteluprosessin aikana;

12.  katsoo, että Uuden-Seelannin kanssa tehtävään kansainväliseen sopimukseen olisi sisällyttävä EU:n muun tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus sekä oikeus oikaista ja poistaa tietoja; pyytää tässä yhteydessä, että sopimukseen sisällytetään selkeät ja yksityiskohtaiset säännöt siitä, mitä tietoja rekisteröidyille on annettava;

13.  korostaa, että parlamentin suostumus sopimuksen tekemiselle edellyttää sen asianmukaista osallistumista kaikkiin menettelyn vaiheisiin; odottaa saavansa kaikki tiedot neuvottelujen edistymisestä täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti sekä kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin neuvosto, jotta se voi hoitaa valvontatehtävänsä;

14.  painottaa antavansa suostumuksensa sopimuksen tekemiselle vain, jos sopimus ei vaaranna oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan eikä muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; ilmoittaa tältä osin, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan 11 kohdan mukaisesti se voi hankkia unionin tuomioistuimen lausunnon siitä, onko suunniteltu sopimus sopusoinnussa perussopimusten kanssa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Uuden-Seelannin hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53. (2) EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39. (3) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (4) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37. (5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89. (6) Europolin hallintoneuvoston 25. maaliskuuta 2020 hyväksymä Europolin ohjelma-asiakirja 2020–2022, EDOC# 1003783v20E. (7) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 69–108.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta (2020/2531(RSP))

P9_TA(2020)0201 B9-0222/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 168 ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma) 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU(1) ja sen vuoteen 2050 ulottuvan vision,

–  ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH-asetus)(2),

–  ottaa huomioon aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (CLP-asetus)(3),

–  ottaa huomioon biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22. toukokuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012(4),

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(5),

–  ottaa huomioon pysyvistä orgaanisista yhdisteistä 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021(6),

–  ottaa huomioon vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista 4. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 649/2012(7),

–  ottaa huomioon hyvän laboratoriokäytännön periaatteiden noudattamista kemiallisten aineiden kokeissa ja periaatteiden noudattamisen todentamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 11. helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/10/EY(8),

–  ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY(9) ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset,

–  ottaa huomioon torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23. helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005(10),

–  ottaa huomioon kosmeettisista valmisteista 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009(11) (kosmetiikka-asetus),

–  ottaa huomioon elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/852(12),

–  ottaa huomioon EU-ympäristömerkistä 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010(13),

–  ottaa huomioon direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/39/EU(14), joka on arvokas väline pintavesien rajat ylittävän kemiallisen pilaantumisen seurannassa ja torjunnassa,

–  ottaa huomioon elintarvikeketjuun sovellettavan EU:n riskinarvioinnin avoimuudesta ja kestävyydestä 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1381(15),

–  ottaa huomioon työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetun direktiivin 2004/37/EY muuttamisesta 12. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/2398(16), 16. tammikuuta 2019 annetun direktiivin (EU) 2019/130(17) ja 5. kesäkuuta 2019 annetun direktiivin (EU) 2019/983(18),

–  ottaa huomioon tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta 22. syyskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/63/EU(19),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Kestävä kemikaalipolitiikka – kohti unionin strategiaa”,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Lisää kiertoa – Siirtyminen kestävään yhteiskuntaan”,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n uusi työterveyttä ja -turvallisuutta koskeva strategiakehys: työterveyden ja -turvallisuuden täytäntöönpanon tehostaminen EU:ssa”,

–  ottaa huomioon komission poliittiset suuntaviivat vuosiksi 2019–2024 ja erityisesti Euroopan nollapäästötavoitteen,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773) ja tiedonannon tueksi laaditun perusteellisen analyysin(20),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Komission yleiskertomus REACH-asetuksen toiminnasta ja tiettyjen osatekijöiden uudelleentarkastelusta – päätelmät ja toimet” (COM(2018)0116) sekä siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon 7. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kohti kattavaa hormonaalisia haitta-aineita koskevaa Euroopan unionin kehystä” (COM(2018)0734),

–  ottaa huomioon 7. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kosmeettisista valmisteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009 tarkastelu hormonaalisten haitta-aineiden osalta” (COM(2018)0739),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Keskeisen kemikaalilainsäädännön (lukuun ottamatta REACH-asetusta) toimivuustarkastuksen tulokset sekä havaitut haasteet, puutteet ja heikkoudet” (COM(2019)0264),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman nanomateriaaleja koskevasta sääntelystä(21),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(22),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman toteuttamisesta(23),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi(24),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi teollisuusstrategia” (COM(2020)0102),

–  ottaa huomioon komission helmikuussa 2020 esittelemän Euroopan syöväntorjuntasuunnitelman,

–  ottaa huomioon komission käynnissä olevan julkisen kuulemisen Euroopan syöväntorjuntasuunnitelmasta(25),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kiertotalouspaketin täytäntöönpano: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi” (COM(2018)0032) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2018)0020),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa(26),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta(27),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman torjunta-aineiden lupamenettelystä unionissa(28),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanosta(29),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2019 antamansa päätöslauselman kattavasta hormonaalisia haitta-aineita koskevasta Euroopan unionin kehyksestä(30),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(31),

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman kosmetiikkaa koskevasta yleisestä eläinkoekiellosta(32),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2019 julkaistun YK:n ympäristöohjelman raportin ”Global Chemicals Outlook II – From Legacies to Innovative Solutions: Implementing the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 päivätyn Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”The European environment – state and outlook 2020” (SOER 2020),

–  ottaa huomioon elokuussa 2017 julkaistun komission teettämän tutkimuksen ”Study for the Strategy for a non-toxicity environment of the 7th Environment Action Programme”(33),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan teettämän tammikuussa 2019 julkaistun ja toukokuussa 2019 päivitetyn tutkimuksen ”Endocrine Disruptors: From Scientific Evidence to Human Health Protection”(34),

–  ottaa huomioon komission ja sen järjestävän kumppanin, Tanskan ympäristö- ja elintarvikeministeriön, koordinoiman kesäkuussa 2019 julkaistun raportin ”EU Chemicals Policy 2030: Building on the past, moving to the future”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 05/2020: ”Kasvinsuojeluaineiden kestävä käyttö: vaatimatonta edistystä riskien mittaamisessa ja vähentämisessä”,

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta (O-000044/2020 – B9-0013/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että komissio ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11. joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa, että se esittää kesään 2020 mennessä kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian;

B.  ottaa huomioon, että kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian olisi edistettävä unionin ympäristöpolitiikan periaatteiden asianmukaista täytäntöönpanoa SEUT-sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet kestävän kehityksen tavoitetta nro 12, jossa edellytetään kemikaalien ja kaikkien jätteiden asianmukaista hallintaa niiden koko elinkaaren ajan kansainvälisesti sovittujen kehysten mukaisesti ja vaaditaan vähentämään merkittävästi niiden päästöjä ilmaan, veteen ja maaperään, jotta minimoidaan niiden haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että tarvitaan merkittäviä lisäponnisteluja, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoite nro 3, jolla pyritään vähentämään vuoteen 2030 mennessä merkittävästi kuolemia ja sairauksia, jotka johtuvat vaarallisista kemikaaleista ja ilman, veden ja maaperän saastumisesta sekä pilaantumisesta; ottaa huomioon, että kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia voi auttaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

D.  ottaa huomioon, että kemikaalien kemialliset, fysikaaliset ja toksikologiset ominaisuudet vaihtelevat suuresti; ottaa huomioon, että vaikka monet näistä aineista, jotka ovat erottamaton osa jokapäiväistä elämää, eivät ole vaarallisia tai hitaasti hajoavia, jotkut niistä voivat säilyä ympäristössä ja kerääntyä ravintoketjuun ja olla alhaisina pitoisuuksina haitallisia ihmisten terveydelle;

E.  ottaa huomioon, että synteettisten kemikaalien aiheuttama pilaantuminen on merkittävä ja kasvava uhka kansanterveydelle ja ympäristölle; ottaa huomioon, että esimerkiksi vaaralliseen kemialliseen altistumiseen yhteydessä oleva syöpä on yleisin työperäisten kuolemantapausten aiheuttaja; ottaa huomioon, että EU:ssa tapahtuu vuosittain noin 120 000 työperäistä syöpätapausta, jotka johtuvat altistumisesta karsinogeeneille ja johtavat vuosittain noin 80 000 kuolemantapaukseen(35);

F.  ottaa huomioon, että sääntelyllä on keskeinen rooli vaarallisten kemikaalien aiheuttamien haittojen ehkäisemisessä; ottaa huomioon, että arviolta miljoona uutta syöpää on ehkäisty 20 viime vuoden aikana osittain työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon ansiosta; ottaa huomioon, että vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa kemikaalilainsäädännön kumulatiivisten hyötyjen EU:ssa arvioitiin varovaisesti olevan ”useita kymmeniä miljardeja euroja vuodessa”(36);

G.  katsoo, että kestävän kemikaalistrategian on vähennettävä tehokkaasti ihmisten ja ympäristön altistumista vaarallisille kemikaaleille ja samalla parannettava Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja innovointia;

H.  ottaa huomioon, että kemiallinen pilaantuminen aiheuttaa maa- ja vesiekosysteemien häviämistä ja vähentää ekosysteemien sietokykyä eli kykyä kestää vahinkoja ja toipua, mikä johtaa eläinpopulaatioiden nopeaan vähenemiseen;

I.  ottaa huomioon, että neuvosto pyysi 26. kesäkuuta 2019 komissiota kehittämään toimintasuunnitelman perfluorattujen yhdisteiden (PFAS-aineiden) kaikkien ei-välttämättömien käyttötapojen poistamiseksi, koska ne ovat erittäin hitaasti hajoavia ja niiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttamat vaarat ovat lisääntyneet(37);

J.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskus ilmaisi Euroopan ympäristön tilaa ja tulevaisuudennäkymiä koskevassa vuoden 2020 raportissaan kasvavan huolensa kemikaalien merkityksestä ympäristömme tilan heikkenemisessä ja varoitti, että kemikaalien tuotannon ja hitaasti hajoavien ja vaarallisten kemikaalien päästöjen ennustettu kasvu on merkki siitä, että terveyteen ja ympäristöön kohdistuva kemiallinen kuormitus ei todennäköisesti vähene ja että nykyiset politiikat eivät ole riittäviä käsittelemään kemikaalien suurta määrää;

K.  katsoo, että on siirryttävä kohti sellaisten kemikaalien tuotantoa, jotka ovat lähtökohtaisesti turvallisia, mukaan lukien vähemmän vaarallisten kemikaalien käyttö tuotteiden koko elinkaaren ajan, jotta voidaan vähentää kemiallista pilaantumista ja parantaa Euroopan talouden kiertoa; katsoo, että kiertotaloutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa on käsiteltävä myrkyllisiä kemikaaleja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

L.  katsoo, että kiellettyjen aineiden tai erityistä huolta aiheuttavien aineiden pääsyn salliminen EU:n markkinoille kolmansista maista tuotujen tuotteiden kautta ei ole myrkyttömien materiaalikiertojen kehittämistä koskevan tavoitteen mukaista;

M.  pitää myönteisenä, että komissio rahoittaa hankkeita, joilla edistetään innovatiivista digitaaliteknologiaa kemikaalien jäljittämiseksi toimitusketjussa (esimerkiksi lohkoketju);

N.  ottaa huomioon, että sikiöt, imeväiset, lapset, raskaana olevat naiset, ikääntyneet ja köyhät ovat erityisen alttiita kemiallisen altistuksen vaikutuksille; ottaa huomioon, että pienituloiset kotitaloudet saattavat altistua suhteettomasti, koska ne elävät usein lähellä merkittäviä päästölähteitä, kuten vaarallisten jätteiden kaatopaikkoja ja tuotantolaitoksia(38);

O.  ottaa huomioon, että komissio ei ole koskaan toteuttanut myrkytöntä strategiaansa, joka luvattiin seitsemännessä ympäristöalan toimintasuunnitelmassa; katsoo, että nyt on tärkeää, että komissio esittää kunnianhimoisen strategian, joka minimoi tehokkaasti ihmisten ja ympäristön altistumisen vaarallisille kemikaaleille ja samalla parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja innovointia;

P.  ottaa huomioon, että komission teettämissä tutkimuksissa (jotka liittyvät esimerkiksi myrkytöntä ympäristöä koskevaan strategiaan ja REACH-asetuksen ja muun kemikaalilainsäädännön kuin REACH-asetuksen toimivuustarkastuksiin) EU:n lainsäädännössä on havaittu merkittäviä puutteita kemikaalien turvallisessa hallinnoinnissa EU:ssa, muun muassa epäjohdonmukaisuuksia eri alakohtaisten lainsäädäntöjen välillä ja riittämätöntä täytäntöönpanoa, ja että niissä on hahmoteltu laaja joukko toimenpiteitä, joita olisi harkittava;

Q.  katsoo, että nämä puutteet ja epäjohdonmukaisuudet edellyttävät lainsäädäntötoimia, joilla varmistetaan ihmisten terveyden ja ympäristön tehokas suojelu kemikaalien aiheuttamilta riskeiltä;

R.  katsoo, että kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian olisi perustuttava viimeisimpiin riippumattomiin tieteellisiin tietoihin ja menetelmiin ja siinä olisi käsiteltävä todellista altistumista koko elinkaaren ajan;

S.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaan komission ja jäsenvaltioiden on suoritettava torjunta-aineiden tehoaineiden ja kasvinsuojeluaineiden ”riippumaton, objektiivinen ja avoin arviointi” ja että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen on toteutettava riippumaton tieteellinen arviointi asetuksen (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikelainsäädäntö) mukaisesti;

1.  panee tyytyväisenä merkille myrkyttömään ympäristöön tähtäävään nollapäästötavoitteen; toteaa, että kemianteollisuus on keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan vihreän kehityksen ohjelman moninaiset tavoitteet, erityisesti nollapäästötavoite, ilmastoneutraalius, energiasiirtymä, energiatehokkuuden edistäminen ja kiertotalous, tarjoamalla innovatiivisia tuotantoprosesseja ja materiaaleja;

2.  katsoo, että kaikenlainen pilaantuminen on estettävä tai vähennettävä tasolle, joka ei enää ole haitallinen ihmisten terveydelle ja ympäristölle, jotta voimme elää hyvää elämää maapallon ekologisten resurssien rajoissa;

3.  katsoo, että sen varmistaminen, että kemikaalien, materiaalien ja tuotteiden kaikki käyttötarkoitukset ovat lähtökohtaisesti turvallisia, kestäviä ja kiertotalouden mukaisia, on olennainen tuotantoketjun alkupään toimenpide paitsi ihmisten terveyden suojelemiseksi, myrkyttömän ympäristön (ilma, vesi, maaperä) saavuttamiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi myös ilmastoneutraalin, resurssitehokkaan ja kilpailukykyisen kiertotalouden aikaansaamiseksi;

4.  kehottaa komissiota laatimaan kestävyyttä edistävän kattavan kemikaalistrategian, jolla saadaan aikaan tarvittava ajattelutavan muutos, jotta voidaan panna täytäntöön myrkytöntä ympäristöä koskeva saasteettomuustavoite, varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso, minimoida altistuminen vaarallisille kemikaaleille kiinnittäen erityistä huomiota ennalta varautumisen periaatteeseen ja työntekijöiden tehokkaaseen suojeluun, minimoida eläinkokeiden käyttö, säilyttää ja ennallistaa ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta sekä edistää kestäviä kemikaaleja koskevaa innovointia; toteaa, että nämä toimet muodostavat perustan resurssitehokasta, turvallista ja kestävää kiertotaloutta koskevalle eurooppalaiselle strategialle ja lujittavat samalla unionin talouden kilpailukykyä ja innovointivoimaa ja varmistavat toimitusvarmuuden sekä lisäävät työllisyyttä EU:n sisällä;

5.  korostaa, että tulevassa kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa on käsiteltävä myös kestävää materiaalien hankintaa ja kemikaalien tuotannon energiavaltaisuutta koko toimitusketjussa sekä terveys- ja ympäristönormeja, sosiaalisia normeja ja ihmisoikeuksia;

6.  korostaa, että uuden strategian olisi oltava johdonmukainen muiden vihreän kehityksen ohjelman politiikkatavoitteiden kanssa, muun muassa ilmastolainsäädännön, uuden kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman, Euroopan uuden teollisuusstrategian ja Euroopan syöväntorjuntasuunnitelman tavoitteiden sekä covid-19-pandemian jälkeisen Euroopan talouden uuden tilanteen kanssa, sekä täydennettävä näitä politiikkatavoitteita;

7.  korostaa, että uudessa strategiassa olisi esitettävä alat ja keinot, joilla kemianteollisuus voi edistää näiden tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi puhtaan energian, raaka-aineiden, kestävän liikenteen, digitalisoinnin ja kulutuksen vähentämisen avulla;

8.  katsoo, että komission olisi laadittava kattava strategia, jossa kestävyys on keskeinen pilari ja jossa edistetään kaikkien asiaan liittyvien politiikkojen, mukaan lukien kemikaaleja, kauppaa, verotusta, innovointia ja kilpailua koskeva politiikka, vakiinnuttamista, ja varmistettava niiden täytäntöönpano investointien houkuttelemiseksi Eurooppaan ja markkinoiden luomiseksi kiertotaloustuotteille ja vähähiilisille tuotteille;

9.  korostaa, että kemianteollisuus on ratkaisevan tärkeä ala Euroopan taloudelle ja että tämän teollisuudenalan nykyaikaistaminen ja hiilestä irtautuminen on olennaisessa asemassa vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että kemianteollisuus pystyy tarjoamaan useita vähähiilisiä ratkaisuja; korostaa, että on tärkeää kehittää kemianteollisuutta, jotta autetaan EU:ta saavuttamaan vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteet; korostaa, että turvallisen ja kestävän innovoinnin edistäminen on keskeinen tekijä siirryttäessä lineaarisesta teollisuudesta kiertotalouteen perustuvaan ja kestävään teollisuuteen, joka antaisi tälle alalle merkittävän kilpailuedun;

10.  katsoo, että kestävyyttä edistävällä kemikaalistrategialla olisi saavutettava johdonmukaisuutta ja synergiaa kemikaalilainsäädännön (esimerkiksi REACH, CLP, POP-yhdisteet, elohopea, kasvinsuojeluaineet, biosidit, enimmäisjäämäpitoisuudet, työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva lainsäädäntö) ja siihen liittyvän unionin lainsäädännön välillä, mukaan lukien tuotteita koskeva erityislainsäädäntö (esimerkiksi lelut, kosmetiikka, elintarvikekontaktimateriaalit, rakennustuotteet, lääkkeet, pakkaukset, direktiivi (EU) 2019/904 kertakäyttöisistä muovituotteista), yleinen tuotelainsäädäntö (esimerkiksi ekologinen suunnittelu, ympäristömerkki, tuleva kestävien tuotteiden politiikka), ympäristön osa-alueita (esimerkiksi vesi, maaperä ja ilma) koskeva lainsäädäntö sekä pilaantumisen lähteitä, kuten teollisuuslaitoksia, koskeva lainsäädäntö (esimerkiksi direktiivi teollisuuden päästöistä, Seveso III ‑direktiivi) sekä jätelainsäädäntö (esimerkiksi direktiivi tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta (RoHS), romuajoneuvodirektiivi);

11.  painottaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota päällekkäisyyksien vähentämiseen oikeudellisten kehysten sekä Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA) ja Euroopan lääkevirastolle (EMA) osoitettujen tehtävien välillä;

12.  korostaa, että kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia on sovitettava yhteen riskinhallintatoimien hierarkian kanssa, jossa altistuksen ehkäiseminen, vaarallisten aineiden käytön asteittainen lopettaminen ja niiden korvaaminen turvallisemmilla vaihtoehdoilla kun se on mahdollista asetetaan valvontatoimenpiteiden edelle;

13.  korostaa tarvetta vähentää ja ehkäistä altistumista hormonaalisten haitta-aineiden kaltaisille kemikaaleille, joiden on osoitettu lisäävän merkittävästi kroonisia sairauksia ja joista jotkut voivat häiritä immuunijärjestelmää ja sen tulehdusreaktioita, osana toimenpiteitä, joilla parannetaan kansanterveyttä ja vahvistetaan vastustuskykyä viruksille, kuten SARS-CoV-2(39);

14.  korostaa, että strategiassa olisi otettava täysimääräisesti huomioon ennalta varautumisen periaate ja periaatteet, joiden mukaan olisi toteutettava ennalta ehkäiseviä toimia, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava, sekä Euroopan kemikaalilainsäädännön keskeiset periaatteet, kuten todistustaakan asettaminen valmistajille, maahantuojille ja jatkokäyttäjille, ja että strategiassa olisi sovellettava tehokkaasti näitä periaatteita;

15.  toteaa, että laajennetun tuottajan vastuun mekanismit olisivat hyvä väline saastuttaja maksaa -periaatteen täytäntöönpanossa ja edistäisivät samalla innovointia;

16.  korostaa, että tarvitaan kunnianhimoisia tavoitteita, jotta lisätään vuosittain tarkastettavien kemikaalien määrää ja etenkin testejä, jotka koskevat kemikaalien hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia;

17.  korostaa, että kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian olisi oltava yhdenmukainen vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian kanssa;

18.  korostaa, että uuden kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian olisi perustuttava vankkaan ja ajantasaiseen tieteelliseen näyttöön, jossa otetaan huomioon hormonaalisten haitta-aineiden, tuontituotteiden vaarallisten kemikaalien, eri kemikaalien yhteisvaikutuksen ja erittäin pysyvien kemikaalien aiheuttamat riskit, ja että myöhempiin sääntelytoimiin muissa kuin tieteellisissä asioissa (esimerkiksi vaarojen yksilöinti ja luokittelu)(40) olisi liitettävä vaikutustenarviointeja ja niissä olisi otettava huomioon asiaankuuluvien sidosryhmien panos prioriteetteja koskevan selkeyden lisäämiseksi;

19.  korostaa, että kestävä kemikaalipolitiikka edellyttää samanaikaisia toimia useilla osa-alueilla: määritellään kriteerit kestäville kemikaaleille, joilla edistetään investointeja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen, parannetaan tuotteissa olevien vaarallisten kemikaalien jäljittämistä ja edistetään niiden korvaamista turvallisemmilla vaihtoehdoilla, sekä luodaan kumppanuuksia keskeisten alojen kanssa kiertotaloutta koskevien aloitteiden parissa (esimerkiksi rakennus-, tekstiili-, elektroniikka- ja autoteollisuus);

20.  toteaa jälleen, että kaikki EU:n kemikaalilainsäädännön sääntelypuutteet ja heikkoudet olisi korjattava, että lainsäädäntö olisi pantava täytäntöön kaikilta osin ja että uudella kestävyyttä edistävällä kemikaalistrategialla olisi myötävaikutettava tehokkaasti erityistä huolta aiheuttavien aineiden ja muiden vaarallisten kemikaalien, kuten hormonaalisten haitta-aineiden, erittäin hitaasti hajoavien kemikaalien, neurotoksisten aineiden ja immuunitoksisten aineiden sekä pysyvien orgaanisten yhdisteiden, nopeaan korvaamiseen mahdollisuuksien mukaan ja että siinä olisi puututtava kemikaalien yhteisvaikutuksiin, aineiden nanomuotoihin ja altistumiseen tuotteissa oleville vaarallisille kemikaaleille; katsoo, että strategialla olisi myös myötävaikutettava valvontatoimien tehokkuuteen; painottaa, että kaikissa mainituissa kemikaalien kielloissa olisi otettava huomioon kaikki kestävyyden osa-alueet;

21.  toteaa jälleen olevansa huolestunut siitä, että lainsäädäntö, jolla estetään kemikaalien esiintyminen tuotteissa ja myös tuontituotteissa, on hajanaista, epäjärjestelmällistä ja epäjohdonmukaista ja sitä sovelletaan vain hyvin harvoihin aineisiin, tuotteisiin ja käyttötarkoituksiin ja usein monin poikkeuksin; kehottaa komissiota esittämään osana kestävyyttä edistävää kemikaalistrategiaa toimintasuunnitelman nykyisen oikeudellisen kehyksen puutteiden korjaamiseksi ja asettamaan etusijalle tuotteet, joita kuluttajat käyttävät lähikontaktissa ja säännöllisesti, esimerkiksi tekstiilit, huonekalut, lapsille tarkoitetut tuotteet ja imukykyiset hygieniatuotteet;

22.  palauttaa mieliin, että kaikki asiaankuuluvat erityistä huolta aiheuttavat aineet, myös vastaavaa huolta aiheuttavat hormonaaliset haitta-aineet, on sisällytettävä REACH-asetuksen lupamenettelyn piiriin mahdollisesti sisällytettävien aineiden luetteloon vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että työtä on jatkettava myös vuoden 2020 jälkeen mahdollisten uusien erityistä huolta aiheuttavien aineiden havaitsemiseksi ja rekisteröintiasiakirjojen täyden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi edelleen; kehottaa komissiota toteuttamaan nopean vaiheittaisen erityistä huolta aiheuttavien aineiden käytön lopettamisen;

23.  katsoo, että uudessa kemikaalistrategiassa olisi varmistettava, että markkinoille ei saateta kemiallisia aineita, joilla on mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön, ennen kuin tällaiseen aineeseen liittyvät vaarat ja riskit on arvioitu perusteellisesti;

24.  korostaa, että on sitouduttava selkeästi siihen, että turvataan keskipitkän ja pitkän aikavälin rahoitus lähtökohtaiseen turvallisuuteen perustuvan vihreän kemian parannettuun ja riippumattomaan tutkimukseen, jotta voidaan kehittää turvallisia ja kestäviä ja jopa muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja, sekä siihen, että edistetään mahdollisuuksien mukaan korvaavia ratkaisuja vaarallisille kemikaaleille ja turvallista ja kestävää tuotantoa siten, että varmistetaan riittävät ennakkoehdot turvalliselle ja kestävälle innovoinnille sekä uusien ja turvallisempien kemikaalien kehittämiselle;

25.  korostaa, että kemianteollisuuden olisi osallistuttava laajalti tällaiseen rahoitukseen;

26.  korostaa, että on sitouduttava selkeästi turvaamaan rahoitus ihmisten biomonitorointiin ja kemikaalien vaikutusten ja niille altistumisen ympäristöseurantaan, jotta voidaan parantaa kemiallisten riskien arviointia ja hallintaa, sekä parantamaan paikallisen, alueellisen, kansallisen ja EU:n tason seurantatietojen jakamista ja käyttöä eri maiden, alojen ja instituutioiden välillä asiaankuuluvilla politiikan aloilla (esimerkiksi vesi, kemikaalit, ilma, biomonitorointi, terveys); korostaa, että ihmisten biomonitorointia koskevat tutkimukset olisi toteutettava kaikilta osin asiaankuuluvaa tietosuojalainsäädäntöä noudattaen;

27.  toteaa, että tieteellisessä tutkimuksessa olisi epäiltyä toksisuutta testattaessa otettava huomioon myös epigenetiikka; kehottaa komissiota tukemaan tätä tavoitetta ja lisäämään eurooppalaista koordinointia ja toimintaa biomonitoroinnin alalla; korostaa, että on tarpeen tutkia vähälle huomiolle jääneitä kysymyksiä, kuten hormonitoimintaan liittyviä syöpiä ja hormonitoimintaan liittyvien häiriöiden sosioekonomisia seurauksia;

28.  korostaa, että kestävä tutkimuksen ja innovoinnin rahoitus on tärkeää, jotta voidaan parantaa tieteellistä ymmärrystä vaarallisten kemikaalien vaikutuksista ympäristöön, terveyteen, luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemin sietokykyyn sekä edistää kemikaaleihin liittyvien vaarojen tunnistamismenetelmien parantamista koskevaa tutkimusta;

29.  toteaa jälleen, että eläinkokeita on tarpeen vähentää mahdollisimman paljon ja korvata ne asteittain uusien lähestymistapojen mukaisten menetelmien ja älykkäiden testausstrategioiden, kuten in vitro - ja in silico -menetelmien, laajennetulla käytöllä; kehottaa lisäämään tähän tähtääviä toimia ja rahoitusta, jotta voidaan laatia nopeita, luotettavia ja yksityiskohtaisia muuhun kuin eläinkokeisiin perustuvia turvallisuusarviointeja kaikessa asiaankuuluvassa lainsäädännössä kosmetiikan lisäksi; pitää valitettavana, että vaihtoehtoisten (muiden kuin eläinkokeisiin perustuvien) testimenetelmien käytölle ja hyväksymiselle sääntelytarkoituksiin on edelleen esteitä, jotka liittyvät osittain käytettävissä olevien testausohjeiden puutteiden kaltaisiin tekijöihin(41) ja muiden kuin eläinkokeisiin perustuvien testausmenetelmien tutkimuksen ja kehittämisen riittämättömään rahoitukseen; pyytää, että tilanteen korjaamiseksi ryhdytään toimiin;

30.  katsoo, että uusia lähestymistapoja käyttävien menetelmien validoinnissa olisi käytettävä vertailukohtana parasta käytettävissä olevaa tieteellistä tietoa vanhentuneiden eläinmallien sijaan;

31.  kehottaa komissiota varmistamaan, että muiden kuin eläinkokeisiin perustuvien testimenetelmien validointia ja käyttöönottoa nopeutetaan huomattavasti;

32.  kehottaa komissiota tutkimaan digitaaliteknologian ja tekoälyn mahdollisuuksia, jotta voidaan nopeuttaa toksikologisiin ennusteisiin liittyvien välineiden kehittämistä innovoinnin tueksi;

33.  korostaa, että kosmetiikka-asetuksessa asetettuja eläinkoekieltoja ei saa heikentää muun lainsäädännön, kuten REACH-asetuksen, nojalla suoritettavalla testauksella;

34.  katsoo, että strategiassa olisi laajennettava yleisen riskinarvioinnin käyttö koskemaan koko lainsäädäntöä;

35.  kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että kemikaalien yhteisvaikutukset otetaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti huomioon kaikessa asiaa koskevassa lainsäädännössä, muun muassa vähentämällä altistusta ja tarvittaessa tarkistamalla tietovaatimuksia ja kehittämällä uusia testimenetelmiä mieluiten EU:n virastojen hyväksymien menetelmien mukaisesti;

36.  kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä ECHAn, EFSAn, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa menetelmän, jolla otetaan huomioon kemikaalien yhteisvaikutukset, mukaan lukien yhteisaltistuminen useille kemikaaleille sekä altistuminen eri lähteistä, ja joka voi olla esimerkiksi seoksen arviointikerroin, ja mukauttamaan oikeudellisia vaatimuksia näiden vaikutusten käsittelemiseksi riskinarvioinnissa ja -hallinnassa kaikessa asiaankuuluvassa kemikaali- ja päästölainsäädännössä;

37.  suhtautuu myönteisesti vaarojen ainekohtaisen arvioinnin periaatteen soveltamiseen, jotta voidaan hyödyntää paremmin unionin virastojen ja tieteellisten elinten resursseja, välttää toimien päällekkäisyyttä, muun muassa päällekkäistä testausta, vähentää arviointien erilaisten tulosten riskiä, nopeuttaa ja yhdenmukaistaa kemikaaleja koskevaa sääntelyä ja lisätä sen avoimuutta sekä varmistaa terveyden ja ympäristön suojelun parantaminen ja tasapuoliset toimintaedellytykset teollisuudelle, samalla kun otetaan huomioon pk-yritysten erityistilanne;

38.  kehottaa komissiota perustamaan täysin yhteenliitetyn ja yhteentoimivan EU:n kemikaaliturvallisuustietokannan, jotta helpotetaan viranomaisten välistä saumatonta tietojen jakamista ja tarjotaan yleinen pääsy tutkijoille, sääntelyviranomaisille, teollisuudelle ja kansalaisille yleisesti;

39.  korostaa tarvetta vahvistaa yhteistyötä ja koordinointia eurooppalaisten arviointivirastojen, EFSAn ja ECHAn, sekä kansallisten virastojen välillä laatimalla riskinarviointia varten erityisesti biosidivalmisteita ja kasvinsuojeluaineita koskevat yhteiset ohjeet, joissa otetaan huomioon uusimmat tieteelliset tulokset, jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet;

40.  korostaa, että tarvitaan integroidumpaa lähestymistapaa sellaisten kemikaalien arviointiin, jotka muodostavat ryhmän, jonka vaarat, riskit tai toiminta ovat samankaltaiset; kehottaa siksi komissiota hyödyntämään nykyistä laajemmin tieteeseen perustuvaa ryhmittelyä sekä arvioinnissa että myöhemmissä sääntelytoimissa, jotta vältytään haitalliselta korvaamiselta ja vähennetään eläinkokeita; korostaa, että ainekohtainen vaarojen arviointi ei saisi olla ristiriidassa kokonaisten valmisteperheiden arviointiin sovellettavan ryhmittelyn kehittämisen kanssa eikä estää sitä;

41.  kehottaa komissiota tarjoamaan kemikaaliviraston tuella foorumin, jossa analysoidaan sellaisen uuden kemikaalien testausjärjestelmän hyötyjä, haittoja ja toteutettavuutta, jossa sertifioidut laboratoriot/laitokset tekisivät turvallisuustutkimuksia, jotka annettaisiin tehtäväksi sääntelyprosessin puitteissa ja joiden kustannuksista hakijat vastaisivat, jotta noudatettaisiin yrityksille asetetun todistustaakan periaatetta;

42.  katsoo, että riskiryhmien, kuten lasten, raskaana olevien ja imettävien naisten ja ikääntyneiden henkilöiden, riittävän suojelun varmistamiseksi tarvitaan sääntelytoimenpiteitä; kehottaa komissiota hyväksymään monialaisen määritelmän riskiryhmille ja ehdottamaan tarvittaessa nykyisten tieteellisen riskinarvioinnin lähestymistapojen mukauttamista vastaavasti sekä yhdenmukaistamaan riskiryhmien suojelun tiukimpien normien mukaan kaikessa kemikaalilainsäädännössä;

43.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kemikaaleihin, jotka kerääntyvät kehoon ja pysyvät kehossa, kemikaaleihin, jotka siirtyvät lapsiin raskauden aikana tai rintamaidon kautta, sekä kemikaaleihin, joiden vaikutukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle;

44.  korostaa tarvetta kehittää tehokas mekanismi riskiryhmien suojelun koordinoimiseksi esimerkiksi sisällyttämällä asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön yhdenmukaisia riskinhallintavaatimuksia, jotka koskevat huolta aiheuttavia aineita, mukaan lukien neurotoksiinit ja hormonaaliset haitta-aineet;

45.  katsoo, että kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian olisi myötävaikutettava siihen, että työntekijöiden suojelu haitallisilta kemikaaleilta on korkealla tasolla;

46.  kehottaa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksen lisääntymiselle vaarallisten aineiden sisällyttämisestä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja perimän muutoksia aiheuttavista aineista työssä annetun direktiivin 2004/37/EY soveltamisalaan, jotta direktiivi saataisiin vastaamaan tapaa, jolla syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja lisääntymismyrkyllisiä aineita (CMR-aineita) käsitellään EU:n muussa kemikaalilainsäädännössä (esimerkiksi REACH-asetuksessa ja biosidejä, torjunta-aineita ja kosmetiikkaa koskevassa lainsäädännössä);

47.  korostaa, että on tärkeää edellyttää, että REACH-asetuksen mukaiset lupahakemukset ovat riittävän täsmällisiä myös kyseiselle aineelle altistumisen osalta, jotta riski voidaan arvioida asianmukaisesti ja jotta voidaan toteuttaa riittävät riskinhallintatoimenpiteet, erityisesti työntekijöiden hyväksi;

48.  toteaa, että työperäiset syöpätapaukset ryhmitellään yhteen kaikkien muiden syöpien kanssa eikä niitä yleensä tunnisteta työperäisiksi syöviksi; tuomitsee sen, että useiden analyysien mukaan työntekijät ja heidän perheensä vastaavat lähes kaikista työperäisiin syöpiin liittyvistä kustannuksista; toteaa, että työperäiset syövät aiheuttavat erittäin suuria kustannuksia työntekijöille, työnantajille ja kansallisille sosiaaliturvajärjestelmille; kehottaa komissiota varmistamaan, että työperäiset syövät ja niiden aiheuttajat rekisteröidään asianmukaisesti;

49.  korostaa, että on tärkeää, että työnantajien saatavilla on kemikaaleja koskevat kattavat vaara- ja käyttöturvallisuustiedot, koska työnantajien on huolehdittava työntekijöidensä suojelusta ja heille tiedottamisesta antamalla asianmukaisia turvallisuusohjeita ja koulutusta ja tarjoamalla käyttöön henkilönsuojaimia sekä otettava käyttöön hyvä valvontajärjestelmä; vaatii tehokkaita kansallisia työsuojelutarkastuksia ja seuraamuksia turvallisuusvaatimusten rikkomisesta; kannustaa perustamaan ennaltaehkäisykomiteoita;

50.  korostaa tarvetta tarjota kansalaisille, työntekijöille ja yrityksille selkeää ja ymmärrettävää tietoa kemiallisista aineista kaikilla EU:n kielillä sekä tarvetta lisätä avoimuutta ja jäljitettävyyttä koko toimitusketjussa;

51.  kehottaa huolehtimaan siitä, että strategialla parannetaan merkittävästi REACH-asetuksen täytäntöönpanoa rekisteröinnin, arvioinnin, lupamenettelyjen ja rajoitusten osalta ja selkeytetään sen rajapintaa työterveys- ja työturvallisuuskehyksen ja CLP-asetuksen kehyksen kanssa; muistuttaa ”ei tietoja, ei markkinoita” -periaatteesta; edellyttää, että kaikkien aineiden rekisteröintien on oltava vaatimusten mukaisia mahdollisimman pian; edellyttää rekisteröintiasiakirjojen pakollista päivittämistä uusimman käytettävissä olevan tieteellisen tiedon perusteella, jotta rekisteröinnit pysyvät vaatimusten mukaisina; kehottaa noudattamaan avoimuutta rekisteröintivelvoitteiden noudattamisessa ja antamaan ECHAlle nimenomaiset valtuudet peruuttaa rekisteröintinumerot, jos yhdenkin vaatimuksen noudattamatta jättäminen on jatkuvaa; korostaa ECHAn ja toimialan välisten vapaaehtoisten ohjelmien merkitystä rekisteröintiasiakirjojen parantamiseksi muutenkin kuin vaatimusten noudattamisen osalta; kehottaa komissiota edistämään tällaisten ohjelmien toteuttamiseen kannustavaa kehystä;

52.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja ECHAa työskentelemään yhdessä kaikkien tällä hetkellä tunnettujen erityistä huolta aiheuttavien asiaankuuluvien aineiden sisällyttämiseksi lupamenettelyn piiriin mahdollisesti sisällytettävien aineiden luetteloon tämän vuoden loppuun mennessä, kuten komission entinen varapuheenjohtaja Tajani ja entinen komission jäsen Potočnik vuonna 2010 sitoutuivat tekemään ja kuten komission etenemissuunnitelmassa vuodelta 2013(42) jälleen todettiin;

53.  kehottaa komissiota soveltamaan REACH-asetusta asianmukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa T-837/16 (Ruotsi vs. komissio lyijykromaateista) 7. maaliskuuta 2019 antaman tuomion mukaisesti;

54.  kehottaa komissiota noudattamaan REACH-asetuksessa asetettuja määräaikoja erityisesti lupa- tai rajoituspäätösten osalta;

55.  korostaa, että on tärkeää edellyttää, että lupahakemukset ovat riittävän täsmällisiä kyseisen aineen käyttötarkoitusten osalta, jotta voidaan todeta sopivien vaihtoehtojen olemassaolo tai puuttuminen;

56.  kehottaa parantamaan rajoitusmenettelyä ryhmittelemällä aineet ja yksilöimällä ja ilmoittamalla selkeästi riskinarviointiin liittyvät tieteelliset epävarmuustekijät ja puuttuvien tietojen tuottamiseen tarvittava aika sekä ottamalla huomioon toimimatta jättämisen kustannukset; kehottaa nostamaan poikkeusten myöntämiseksi ehdotetusta rajoituksesta edellytettävän näytön tasoa;

57.  kehottaa ECHAa asettamaan julkisesti saataville rekisteröijien ja hakijoiden toimittamat toksikologiset ja ekotoksikologiset tutkimukset;

58.  kehottaa komissiota ehdottamaan REACH-asetuksen 68 artiklan 2 kohdan mukaisen nopeutetun menettelyn soveltamisalan laajentamista kaikkiin erityistä huolta aiheuttaviin aineisiin;

59.  katsoo, että aineiden riskinarviointia ja muuta arviointia ja riskinhallintaa on yleisesti parannettava ja nopeutettava erityisesti syöpää aiheuttavien ja perimää vaurioittavien aineiden tunnistamisen osalta, kun otetaan huomioon komission sitoutuminen syövän torjuntaan;

60.  kehottaa komissiota parantamaan testejä, jotka koskevat hormonaalisten haitta-aineiden modaliteetteja ja tutkittavia ominaisuuksia; huomauttaa, että vaikka tärkeitä testejä tehdään (esimerkiksi lisääntymisen ja kilpirauhashormonijärjestelmään kohdistuvien vaikutusten alalla), monien testien herkkyys on alhainen ja ne ovat tuloksiltaan joskus vaihtelevia, minkä vuoksi niiden vaikutus on melko rajallinen;

61.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita pidättäytymään sallimasta aineita ja hyväksymästä tuotteita, jos niiden terveys- ja ympäristövaaroja koskevat tiedot ovat puutteellisia tai jos hakija ei pysty osoittamaan, että sopivia vaihtoehtoja ei ole, mikäli tämä on ennakkoedellytys luvan myöntämiselle(43);

62.  kehottaa komissiota varmistamaan, että riippumaton vertaisarvioitu tieteellinen kirjallisuus otetaan täysimääräisesti huomioon ja että sille annetaan sama painoarvo kuin hyvän laboratoriokäytännön sääntelytutkimuksille kaikkien kemikaalien riskinarviointiprosessissa; korostaa, että tämä on tehokas tapa edistää tarpeettomien eläinkokeiden vähentämistä;

63.  kehottaa selkeyttämään välituotekäyttöön tarkoitettujen kemikaalien REACH-asetuksen mukaista rekisteröintiä koskevia säännöksiä siten, että niitä sovelletaan ainoastaan silloin, kun välituote muunnetaan toiseksi rekisteröidyksi aineeksi, sekä varmistamaan, että REACH-asetuksen täysimittaista noudattamista valvotaan järjestelmällisesti;

64.  kehottaa komissiota mahdollistamaan haitallisten kemikaalien nopean, tehokkaan ja avoimen viranomaisvalvonnan sekä kehittämään ja ottamaan käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmän uusien ja kehittyvien riskien tunnistamiseksi, jotta varmistetaan nopeat sääntelyyn perustuvat seurantatoimet varhaisessa vaiheessa ja vähennetään nopeasti kokonaisaltistusta;

65.  katsoo, että avoimuuden lisääminen menettelyjen ja kemikaalien ominaisuuksien suhteen on yksi keino parantaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun tasoa; korostaa, että avoimuutta rekisteröijien vaatimustenmukaisuuden, kemikaalien tuotantomäärien, yksityiskohtaisen tutkimustiivistelmän (RSS) luotettavuuden perustelemiseksi annettavien täydellisten tutkimusraporttien sekä erityistä huolta aiheuttavien aineiden tuotannon ja käytön kartoittamisen suhteen on parannettava;

66.  korostaa, että elintarvikekontaktimateriaaleja koskevaa lainsäädäntöä olisi tarkistettava CLP- ja REACH-asetuksen mukaisesti johdonmukaisen ja suojaavan lähestymistavan varmistamiseksi elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien ja tuotteiden turvallisuuteen;

67.  korostaa erityisesti, että kaikkia elintarvikekontaktimateriaaleja on säänneltävä kattavasti ja yhdenmukaisesti käyttäen lähtökohtana ennalta varautumisen periaatetta, ”ei tietoja, ei markkinoita” -periaatetta, kattavia turvallisuusarviointeja, joissa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat turvallisuutta ja terveyttä koskevat tutkittavat ominaisuudet ja jotka perustuvat uusimpiin tieteellisiin tietoihin kaikista elintarvikekontaktimateriaaleissa käytetyistä kemikaaleista, sekä tehokasta täytäntöönpanoa ja kuluttajille tarjottavan tiedotuksen parantamista;

68.  kehottaa luopumaan vaiheittain erityistä huolta aiheuttavista aineista elintarvikekontaktimateriaaleissa;

69.  ehdottaa, että laaditaan pikaisesti luettelo, johon kootaan elintarvikekontaktimateriaaleja koskevan sääntelyn parhaat käytännöt jäsenvaltioiden tasolla, mukaan lukien kansalliset toimenpiteet hormonaalisille haitta-aineille ja fluoratuille hiilivedyille altistumisen torjumiseksi;

70.  kehottaa komissiota varmistamaan, että elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista annetun asetuksen tarkistaminen kytkeytyy asianmukaisesti Pellolta pöytään -strategiaan ja EU:n syöväntorjuntasuunnitelmaan;

71.  on huolissaan toimivuustarkastuksessa havaituista hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita (PBT-aineita) ja erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin voimakkaasti biokertyviä aineita (vPvB-aineita) koskevan unionin lainsäädännön monista epäjohdonmukaisuuksista; kehottaa komissiota esittämään vaikutustenarviointien ja tieteellisen tietämyksen pohjalta ja vakiintuneiden rakenteiden puitteissa selkeän toimintasuunnitelman ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia siitä, miten kaikkia PBT-aineita, vPvB-aineita sekä hitaasti hajoavia ja liikkuvia aineita käsitellään, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon kaiken asiaankuuluvan lainsäädännön ja kaikki ympäristön väliaineet;

72.  kehottaa komissiota asettamaan perfluorattujen alkyloitujen aineiden (PFAS) toimintasuunnitelmassa tiukat määräajat, jotta voidaan varmistaa, että vaiheittainen luopuminen PFAS-aineiden kaikista muista kuin välttämättömistä käyttötarkoituksista toteutetaan nopeasti, ja nopeuttaa turvallisten ja ei-pysyvien vaihtoehtojen kehittämistä PFAS-aineiden kaikille käyttötarkoituksille osana kestävyyttä edistävää kemikaalistrategiaa;

73.  kehottaa komissiota määrittelemään vaarallisten kemikaalien ’välttämättömien käyttötarkoitusten’ käsitteen otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevaan Montrealin pöytäkirjaan sisältyvän välttämättömien käyttötarkoitusten määritelmän pohjalta, jotta muita kuin välttämättömiä käyttötarkoituksia koskevissa sääntelytoimissa voidaan noudattaa yhdenmukaistettua lähestymistapaa;

74.  katsoo lisäksi, että neurotoksisia tai immunotoksisia aineita olisi pidettävä yhtä lailla huolta aiheuttavina kuin REACH-asetuksen mukaisia erityistä huolta aiheuttavia aineita;

75.  toistaa 18. huhtikuuta 2019 esittämänsä kehotuksen laatia hormonaalisia haitta-aineita koskeva kattava Euroopan unionin kehys ja erityisesti hyväksyä WHO:n määritelmään perustuva horisontaalinen määritelmä epäillyille hormonaalisille haitta-aineille sekä tunnetuille ja oletetuille hormonaalisille haitta-aineille CLP-asetuksessa olevan CMR-aineiden luokituksen mukaisesti, tarkistaa tietovaatimuksia tämän mukaisesti, minimoida tehokkaasti ihmisten ja ympäristön yleinen altistuminen hormonaalisille haitta-aineille, laatia lainsäädäntöehdotuksia hormonaalisia haitta-aineita koskevien erityissäännösten sisällyttämiseksi leluja, elintarvikekontaktimateriaaleja ja kosmetiikkaa koskevaan lainsäädäntöön, jotta hormonaalisia haitta-aineita voidaan käsitellä syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien tai lisääntymismyrkyllisten aineiden tavoin, ja tarkistaa kaikkea asiaankuuluvaa lainsäädäntöä, mukaan luettuna elintarvikekontaktimateriaaleja koskeva lainsäädäntö, hormonaalisten haitta-aineiden korvaamiseksi;

76.  toistaa 14. maaliskuuta 2013 esittämänsä kehotuksen(44), jonka mukaan olisi kehitettävä testimenetelmiä ja toimintaohjeita, jotta hormonaaliset haitta-aineet, mahdolliset pienen annoksen vaikutukset, yhteisvaikutukset ja ei-monotoniset annos-vastesuhteet voidaan ottaa paremmin huomioon erityisesti altistumiselle erityisen herkkien kehitysvaiheiden aikana; korostaa, että hormonaalisia haitta-aineita olisi pidettävä aineina, joilla ei ole kynnysarvoa, ellei hakija pysty tieteellisesti osoittamaan turvallista kynnysarvoa;

77.  kehottaa komissiota panemaan nopeasti täytäntöön keskeisen kemikaalilainsäädännön (lukuun ottamatta REACH-asetusta) toimivuustarkastuksen suositukset ja sisällyttämään uusia vaaraluokkia CLP-asetukseen ja samanaikaisesti maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettuun järjestelmään (esimerkiksi hormonaalisille haitta-aineille, myrkyllisyydelle maaympäristössä, neurotoksisuudelle, immunotoksisuudelle, PBT-aineille ja vPvB-aineille);

78.  katsoo, että aineet, jotka ovat hitaasti hajoavia, liikkuvia ja myrkyllisiä (PMT-aineet) tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin liikkuvia (vPvM-aineet), olisi lisättävä REACH-asetuksen mukaiseen erityistä huolta aiheuttavien aineiden luetteloon;

79.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle huolta aiheuttavien kemikaalien, kuten CMR-aineet ja hormonaaliset haitta-aineet, tunnistamisen ja sääntelyn, myös EU:n syöväntorjuntasuunnitelmassa ja erityisesti työntekijöiden suojelun osalta, sillä Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) mukaan syöpä aiheuttaa 52 prosenttia kaikista työperäisistä kuolemantapauksista EU:ssa(45);

80.  korostaa, että kestävyyttä edistävällä kemikaalistrategialla olisi otettava käyttöön polymeerien rekisteröinti, ulotettava aineita, joiden määrä on yhden ja kymmenen tonnin välillä, koskevat vakiotietovaatimukset koskemaan kaikkia tällaisia aineita, tiukennettava toksikologisia ominaisuuksia sekä käyttötarkoituksia ja altistumista koskevia tietovaatimuksia muun muassa edellyttämällä kemikaaliturvallisuusraporttia aineilta, joiden määrä on yhden ja kymmenen tonnin välillä, sekä parannettava kompleksien aineiden (esimerkiksi aineet, joiden koostumus on tuntematon tai vaihteleva (UVCB-aineet)) arviointia erityisesti tukemalla ECHAa jo käytössä olevien ratkaisujen (esimerkiksi aineen tunnisteprofiilit) edelleen kehittämisessä; kehottaa kehittämään erityisiä menetelmiä, joilla voidaan arvioida tämäntyyppistä ainetta ja jotka mahdollistavat vankan tieteeseen perustuvat lähestymistavan ja ovat käytännössä sovellettavissa;

81.  muistuttaa, että unioni on seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa sitoutunut varmistamaan valmistettujen nanomateriaalien ja ominaisuuksiltaan samankaltaisten materiaalien turvallisuuden, ja toistaa 24. huhtikuuta 2009 esittämänsä kehotuksen tarkistaa kaikkea asiaankuuluvaa lainsäädäntöä, jotta varmistetaan nanomateriaalien kaiken käytön turvallisuus tuotteissa, joilla on mahdollisia vaikutuksia terveyteen, ympäristöön tai turvallisuuteen niiden elinkaaren aikana, ja kehittää asianmukaisia testejä nanomateriaalien vaarojen ja niille altistumisen arvioimiseksi niiden koko elinkaaren aikana;

82.  kehottaa komissiota selventämään edellytyksiä ja kriteerejä, joiden mukaisesti biohajoavien tai kompostoitavien muovien käyttö ei ole haitallista ympäristölle ja ihmisten terveydelle, ja ottamaan tällöin huomioon kaikki ympäristön osa-alueet, joihin näitä muoveja saatetaan päästää, sekä soveltamaan ennalta varautumisen periaatetta;

83.  kehottaa komissiota saattamaan päätökseen nanomateriaalien määritelmää koskevan suosituksen tarkastelun, tarkistamaan suositusta tarvittaessa ja varmistamaan, että nanomateriaalit määritetään ja otetaan huomioon yhdenmukaisesti oikeudellisesti sitovan määritelmän avulla;

84.  pyytää, että komissio pyytäisi ECHAa arvioimaan säännöllisesti EU:n nanomateriaalien seurantakeskuksen (EUON) toimintaa ja vaikutuksia;

85.  kehottaa panemaan kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa komissiota ottamaan huomioon Euroopan parlamentin 16. tammikuuta 2019 esittämät kehotukset parantaa torjunta-aineita koskevaa unionin lupamenettelyä; kehottaa komissiota nopeuttamaan Euroopan siirtymistä asetuksen (EY) N:o 1107/2009 47 artiklassa määriteltyihin vähäriskisiin torjunta-aineisiin ja vähentämään riippuvuutta torjunta-aineista muun muassa edistämällä ja tukemalla integroidun tuholaistorjunnan käytäntöjä, saavuttamaan torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin tavoitteet ja saattamaan viimeksi mainitun tavoitteet osaksi asiaa koskevaa lainsäädäntöä, parantamaan kasvinsuojeluaineita koskevia tilastoja, kehittämään parempia riski-indikaattoreita, vähentämään lannoitteiden käyttöä maaperän köyhtymisen välttämiseksi ja tukemaan viljelijöitä näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

86.  katsoo, että kansanterveyden suojelun ja eurooppalaisten viljelijöiden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi kiellettyjä tehoaineita ei saisi tuoda EU:n markkinoille tuontituotteissa;

87.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden kehittämisen nopeuttamiseksi ja asettamaan suuririskisten torjunta-aineiden käytöstä luopumista koskevan tavoitteen vuodeksi 2030;

88.  kehottaa komissiota asettamaan erityisiä tavoitteita sekä kemiallisten torjunta-aineiden käytön että niistä aiheutuvien riskien vähentämiseksi merkittävästi;

89.  korostaa huolestuttavaa viivettä tarkastusohjelman toteuttamisessa ja tarvetta varmistaa biosidien tehoaineiden, apuaineiden ja kokonaisten tuotteiden nopeampi ja kattava turvallisuuden (uudelleen)arviointi, myös hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien osalta, jotta voidaan varmistaa kansalaisten terveyden ja ympäristön suojelu;

90.  korostaa, että on tärkeää siirtyä aitoon kiertotalouteen ja aidosti ilmastoneutraaliin talouteen sekä kehittää myrkyttömiä materiaalikiertoja; katsoo, että ensiömateriaaleista ja kierrätysmateriaaleista valmistettujen esineiden olisi täytettävä samat kemialliset standardit; muistuttaa, että jätepuitedirektiivissä(46) määritellyn jätehierarkian mukaisesti jätteen syntymisen ehkäiseminen on kierrätykseen nähden etusijalla ja että vastaavasti kierrätys ei saisi oikeuttaa jatkamaan tunnetusti vaarallisten aineiden käyttöä loputtomiin;

91.  toteaa jälleen, että tunnetusti huolta aiheuttavia aineita sisältävien tuotteiden aiheuttamaan ongelmaan olisi puututtava tehokkaalla jäljitys- ja loppusijoitusjärjestelmällä;

92.  vahvistaa vaihtoehdoista kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi 13. syyskuuta 2018 esittämänsä kannan ja erityisesti sen, että huolta aiheuttavia aineita ovat REACH-asetuksen 57 artiklassa vahvistetut kriteerit täyttävät erityistä huolta aiheuttavat aineet, Tukholman yleissopimuksen mukaiset kielletyt aineet (pysyvät orgaaniset yhdisteet), tietyt REACH-asetuksen liitteessä XVII luetellut esineissä rajoitetut aineet ja tietyt ala- ja/tai tuotekohtaisen erityislainsäädännön mukaiset säännellyt aineet;

93.  katsoo, että myrkyttömien materiaalikiertojen saavuttaminen edellyttää esineiden sisältämiä vaarallisia kemikaaleja koskevien kaikkien muiden kuin luottamuksellisten tietojen ilmoittamista kuluttajille ja jätehuollosta vastaaville tahoille koko toimitusketjussa;

94.  kehottaa komissiota kehittämään kattavia indikaattoreita kemikaalien vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön, mikä muun muassa auttaisi arvioimaan kemikaalilainsäädännön tehokkuutta;

95.  kehottaa komissiota varmistamaan, että perustetaan nopeasti materiaaleissa, esineissä ja jätteissä olevia vaarallisia aineita koskeva käyttäjäystävällinen, avoin, pakollinen, yhdenmukaistettu ja julkinen EU:n tietojärjestelmä ja se asetetaan mahdollisimman pian saataville kaikilla unionin kielillä;

96.  huomauttaa, että strategian olisi autettava teollisuutta saavuttamaan ilmastoneutraaliutta ja päästöttömyyttä koskeva tavoite myrkyttömän ympäristön edistämiseksi sekä tuettava sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa samalla kun parannetaan EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja turvallista ja kestävää innovointia vihreän kehityksen ohjelman ja uuden teollisuusstrategian mukaisesti; korostaa, että strategiassa olisi vältettävä tarpeettomia hallinnollisia rasitteita;

97.  huomauttaa, että strategian olisi autettava kemianteollisuutta saavuttamaan ilmastoneutraaliutta ja päästöttömyyttä koskevat tavoitteet kehittämällä uusia integroituja arvoketjuja, joissa yhdistetään maatalousala ja kemian ala, sekä tuettava sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa samalla kun parannetaan EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja innovointia;

98.  kehottaa tukemaan pk-yrityksiä, myös antamalla teknistä tukea vaarallisten aineiden korvaamiseksi turvallisemmilla vaihtoehdoilla, jotta niiden on helpompi noudattaa EU:n kemikaalilainsäädäntöä sekä siirtyä tuottamaan ja käyttämään turvallisia ja kestäviä tuotteita, edistämällä tutkimusta ja kehittämistä, investointeja kestäviin kemikaaleihin ja teknologista innovointia unionin ohjelmissa, kuten Horisontti Eurooppa -ohjelmassa;

99.  korostaa, että kemikaalilainsäädäntö olisi suunniteltava siten, että pk-yritykset voivat panna sen täytäntöön tinkimättä tarvittavasta suojelun tasosta;

100.  korostaa, että sääntelyn vakautta ja ennustettavuutta tarjoava lainsäädäntö on avainasemassa, jotta voidaan ohjata tarvittavia innovaatioita siirryttäessä kiertotalouteen perustuvaan turvalliseen ja kestävään kemikaalialaan, mukaan luettuna uusiutuvien raaka-aineiden kestävä käyttö biotalouden tukemiseksi, ja pitkän aikavälin investointeja myrkyttömän ympäristön aikaansaamiseksi; tukee sidosryhmien osallistumista tähän;

101.  korostaa, että unionin kemikaalilainsäädännössä on tarjottava kannustimia kemiaan, materiaaleihin (mukaan lukien muovit) ja teknologiaan, jotka ovat turvallisia ja kestäviä, mukaan lukien muut kuin kemialliset vaihtoehdot, jotka ovat lähtökohtaisesti turvallisia ja myrkyttömiä;

102.  korostaa tässä yhteydessä, että strategialla olisi luotava mahdollisuuksia laajentaa puhtaiden teknologioiden käyttöä vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

103.  korostaa, että näiden teknologioiden kehittämiseen ja tällaisen kemian tuotantoon olisi tarjottava kannustimia EU:ssa;

104.  kehottaa komissiota kehittämään kestäviä kemikaaleja koskevat EU:n kriteerit, jotka perustuvat ECHAn tieteelliseen ehdotukseen; katsoo, että näitä kriteerejä olisi täydennettävä tuotestandardeilla (kuten kestävällä tuotepoliittisella kehyksellä);

105.  kehottaa komissiota kannustamaan turvallisia ja kestäviä tuotteita ja puhdasta tuotantoa ja ottamaan käyttöön ja/tai mukauttamaan taloudellisia välineitä (esimerkiksi maksut, ympäristöverot ja laajennettu tuottajan vastuu) kemikaalien koko elinkaaren aikana kertyvien ulkoisten kustannusten, myös terveys- ja ympäristökustannusten, sisällyttämiseksi hintoihin riippumatta siitä, tapahtuuko käyttö unionissa vai sen ulkopuolella;

106.  muistuttaa, että ECHAn maksuista saamat tulot vähenevät jatkossa huomattavasti; kehottaa tarkistamaan ECHAn rahoitusmallia ja ottamaan käyttöön ennakoitava ja kestävä rahoitusmekanismi, jotta voidaan varmistaa sen asianmukainen toiminta pitkällä aikavälillä ja poistaa etenkin budjettikohtien erillisyydestä johtuva tehottomuus sekä tarjota resurssit, jotka ovat tarpeen sen nykyiseen työhön kohdistuviin kasvaviin vaatimuksiin vastaamiseksi, ja riittävät lisäresurssit uuden monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa mahdollisesti tarvittavaa lisätyötä varten, mukaan luettuna ECHAn henkilöstö, joka työskentelee yksinomaan eläintensuojelun ja muiden kuin eläinkokeisiin perustuvien menetelmien edistämiseksi kaikissa ECHAn toiminnoissa;

107.  pyytää, että komissio ja neuvosto eivät leikkaisi ECHAn resursseja vuotuisissa talousarviomenettelyissä ja myöntäisivät ECHAlle lisäresursseja muihin mahdollisesti edellytettäviin tehtäviin, kuten aineita koskevien arviointien suorittamiseen;

108.  kehottaa huolehtimaan siitä, että komission yksiköillä, joiden tehtävänä on varmistaa kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian onnistunut täytäntöönpano, on riittävästi henkilöstöä ja määrärahoja; korostaa, että resurssien kohdentamisen on vastattava sekä nykyisiä että pitkän aikavälin poliittisia painopisteitä, ja odottaa näin ollen, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan liittyviä henkilöresursseja lisätään merkittävästi erityisesti komission ympäristöasioiden pääosastossa ja myös asiaankuuluvissa EU:n virastoissa;

109.  kehottaa panemaan unionin kemikaalilainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi kapasiteettia EU:n kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseen ja kehottaa komissiota ja ECHAa antamaan tähän asianmukaista tukea;

110.  kehottaa komissiota tarkastamaan jäsenvaltioiden kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanojärjestelmät ja antamaan suosituksia niiden parantamiseksi, vahvistamaan täytäntöönpanoelinten välistä yhteistyötä ja koordinointia sekä ehdottamaan tarvittaessa EU:n täytäntöönpanovälineitä; kehottaa komissiota käyttämään asetuksen (EU) 2019/1020(47) 11 artiklan 4 kohdan mukaisia valtuuksia varmistaakseen tuotteiden asianmukaisen testauksen kaikkialla unionissa;

111.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi saatava selkeät ohjeet siitä, miten niiden täytäntöönpanojärjestelmiä voidaan vahvistaa kemikaalilainsäädännön alalla, ja että jäsenvaltioiden täytäntöönpanoelinten välistä koordinointia ja yhteistyötä tällä alalla olisi vahvistettava; kehottaa komissiota antamaan tällaista ohjeistusta täytäntöönpanojärjestelmien tarkastuksen perusteella ja ottaen huomioon REACH-foorumista saadut kokemukset;

112.  kehottaa komissiota tukemaan hormonaalisista haitta-aineista vapaiden kaupunkien ja paikallisyhteisöjen eurooppalaisen verkoston perustamista, jotta voidaan parantaa yhteistyötä ja vaihtaa parhaita käytäntöjä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen mallin mukaisesti;

113.  kehottaa komissiota ryhtymään nopeasti oikeustoimiin, kun se toteaa, että EU:n kemikaalilainsäädäntöä ei noudateta; muistuttaa 16. tammikuuta 2020 esittämästään huomautuksesta(48), jonka mukaan menettelyjen on oltava tehokkaampia ympäristörikkomusten alalla; kehottaa komissiota tarkistamaan rikkomusmenettelyjä koskevia sisäisiä ohjeitaan ja hyödyntämään parempaa sääntelyä koskevan tulevan tiedonantonsa tarjoamaa tilaisuutta siihen, että varmistetaan EU:n lainsäädännön nopea ja tehokas täytäntöönpano;

114.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tuonti- ja vientikemikaalien ja -tuotteiden suhteen noudatetaan samoja normeja kuin unionissa tuotetuissa ja käytettävissä kemikaaleissa ja tuotteissa, jotta taataan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n valmistajien ja EU:n ulkopuolisten valmistajien välillä; katsoo, että vaatimusten noudattamatta jättämisen valvontaa unionissa ja sen rajoilla olisi tehostettava muun muassa tehostamalla tulliviranomaisten välistä yhteistyötä ja kehittämällä tarkoitukseen erityinen digitaalinen väline ottaen huomioon REACH-foorumista saadut kokemukset; suhtautuu myönteisesti sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamista koskevaan komission pitkän aikavälin toimintasuunnitelmaan(49) ja kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti tulevia ehdotuksia EU:n kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi;

115.  kehottaa komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin jäsenvaltioiden riippuvuudesta kriittisiin arvoketjuihin kuuluvien kemikaalien, kuten vaikuttavien farmaseuttisten aineiden ja desinfiointiaineiden, tuonnista kolmansista maista sekä tähän liittyvistä turvallisuusriskeistä;

116.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimintalinjoja, joilla helpotetaan ja edistetään strategisiin arvoketjuihin kuuluvien kemikaalien, kuten vaikuttavien farmaseuttisten aineiden ja desinfiointiaineiden, turvallisen ja kestävän valmistuksen palauttamista Eurooppaan, jotta tämä strateginen ala saadaan takaisin määräysvaltaan ja vähennetään Euroopan riippuvuutta kolmansista maista, varmistetaan turvattu saatavuus ja vältetään lääkepula heikentämättä kuitenkaan avoimen talouden kansainvälisestä kaupasta saamia etuja;

117.  kehottaa komissiota kieltämään kaikessa tuonnissa sellaisten EU:ssa kiellettyjen vaarallisten aineiden jäämät, joiden osalta ei voida määritellä kynnysarvoa, koska turvallista altistumistasoa niille ei ole, ja soveltamaan tuonnissa muihin aineisiin samoja jäämien enimmäismääriä kuin EU:ssa tuotettuihin aineisiin, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n ja sen ulkopuolisten valmistajien ja viljelijöiden välillä;

118.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan poliittisesti ja taloudellisesti kaikkia kansainvälisiä rakenteita ja prosesseja, joilla pyritään järkevään kemikaalihallintaan maailmanlaajuisesti;

119.  kehottaa komissiota tunnustamaan, että kemiallinen pilaantuminen (mukaan lukien torjunta-aineet) on yksi biodiversiteettikriisin keskeisistä tekijöistä, ja esittämään lainsäädäntöehdotuksia, jotta voidaan puuttua ympäristössä olevia hitaasti hajoavia, kertyviä ja liikkuvia kemiallisia aineita koskeviin ongelmiin ja niistä ekosysteemeille ja biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuviin haitallisiin vaikutuksiin;

120.  korostaa, että kemikaalien kestävyyteen on sisällytettävä myös kemianteollisuuden ja alan yritysten sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä vastuu niiden koko toimitusketjuissa;

121.  katsoo, että unionin kemikaaliturvallisuusstandardeja olisi edistettävä kansainvälisesti;

122.  kehottaa komissiota jatkamaan kansainvälistä kemikaalihallintaa koskevan strategisen lähestymistavan (SAICM) seuraajan kehittämistä, erityisohjelman uudistaminen mukaan luettuna; kehottaa komissiota osallistumaan neuvotteluihin tähän liittyvän asianmukaisen, ennakoitavan ja kestävän rahoitusmekanismin kehittämiseksi;

123.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171. (2) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 3. (3) EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1. (4) EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1. (5) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1. (6) EUVL L 169, 2.6.2019, s. 45. (7) EUVL L 201, 21.7.2012, s. 60. (8) EUVL L 50, 20.2.2004, s. 44. (9) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71. (10) EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1. (11) EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59. (12) EUVL L 137, 24.5.2017, s. 1. (13) EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1. (14) EUVL L 226, 24.8.2013, s. 1. (15) EUVL L 231, 6.9.2019, s. 1. (16) EUVL L 345, 27.12.2017, s. 87. (17) EUVL L 30, 31.1.2019, s. 112. (18) EUVL L 164, 20.6.2019, s. 23. (19) EUVL L 276, 20.10.2010, s. 33. (20) https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/docs/pages/com_2018_733_analysis_in_support_en_0.pdf (21) EUVL C 184, 8.7.2010, s. 82. (22) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65. (23) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 10. (24) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 146. (25) https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12154-Europe-s-Beating-Cancer-Plan/public-consultation (26) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 136. (27) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 183. (28) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0023. (29) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0082. (30) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0441. (31) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2020)0005. (32) EUVL C 41, 6.2.2020, s. 45. (33) https://op.europa.eu/s/nJFb (34) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2019/608866/IPOL_STU(2019)608866_EN.pdf (35) https://osha.europa.eu/fi/themes/work-related-diseases/work-related-cancer (36) YK, ”Global Chemicals Outlook II: summary for policymakers”. (37) 26. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Kestävä kemikaalipolitiikka – kohti unionin strategiaa”, 14 kohta. (38) YK, ”Global Chemicals Outlook II: summary for policymakers”. (39) https://www.ehn.org/toxic-chemicals-coronavirus-2645713170.html (40) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 16. joulukuuta 2015 asiassa T-521/14. (41) Keskeisen kemikaalilainsäädännön (lukuun ottamatta REACH-asetusta) toimivuustarkastuksen tulokset sekä havaitut haasteet, puutteet ja heikkoudet (COM(2019)0264). (42) https://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&f=ST%205867%202013%20INIT (43) Kuten todetaan Euroopan unionin tuomioistuimen 7. maaliskuuta 2019 asiassa T-837/16 antamassa tuomiossa (Ruotsi vs. komissio lyijykromaateista). (44) Euroopan parlamentin päätöslauselma hormonaalisten haitta-aineiden kansanterveysvaikutuksista (EUVL C 36, 29.1.2016, s. 85). (45) https://visualisation.osha.europa.eu/osh-costs#!/ (46) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19. marraskuuta 2008, jätteistä (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3). (47) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20. kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1). (48) Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015). (49) Tiedonanto 10. maaliskuuta 2020 (COM(2020)0094).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2016/1628 muuttamisesta sen siirtymäsäännösten osalta covid-19-kriisin vaikutusten huomioon ottamiseksi (COM(2020)0233 – C9-0161/2020 – 2020/0113(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0233),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0161/2020),

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. kesäkuuta 2020 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 163 artiklan,

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. heinäkuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi asetuksen (EU) 2016/1628 muuttamisesta sen siirtymäsäännösten osalta covid-19-kriisin vaikutusten huomioon ottamiseksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2020/1040.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kliinisten tutkimusten tekemisestä ihmisille tarkoitetuilla lääkkeillä, jotka sisältävät muuntogeenisiä organismeja tai koostuvat niistä ja jotka on tarkoitettu koronavirustaudin hoitoon tai ehkäisyyn, ja tällaisten lääkkeiden toimittamisesta (COM(2020)0261 – C9-0185/2020 – 2020/0128(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0261),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan sekä 168 artiklan 4 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0185/2020),

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  on kuullut Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa

—  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 3. heinäkuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 163 artiklan,

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. heinäkuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi kliinisten tutkimusten tekemisestä ihmisille tarkoitetuilla lääkkeillä, jotka sisältävät muuntogeenisiä organismeja tai koostuvat niistä ja jotka on tarkoitettu koronavirustaudin (covid-19) hoitoon tai ehkäisyyn, ja tällaisten lääkkeiden toimittamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2020/1043.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevasta kokonaisvaltaisesta unionin toimintapolitiikasta – komission toimintasuunnitelma ja muu viimeaikainen kehitys (2020/2686(RSP))

P9_TA(2020)0204 B9-0207/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kokonaisvaltaista unionin toimintapolitiikkaa varten (C(2020)2800),

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2019 hyväksytyn komission rahanpesunvastaisen paketin, johon sisältyvät poliittinen tiedonanto ”Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen” (COM(2019)0360), kertomus viimeaikaisten väitettyjen EU:n luottolaitoksiin liittyneiden rahanpesutapausten arvioinnista (COM(2019)0373), kertomus sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista (ylikansallinen riskiarvio) (COM(2019)0370) ja siihen liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SWD(2019)0650) sekä kertomus jäsenvaltioiden pankkitileihin liittyvien kansallisten keskitettyjen automatisoitujen mekanismien (keskitettyjen rekistereiden tai keskitettyjen sähköisten tietojenhakujärjestelmien) yhteenliittämisestä (COM(2019)0372),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (neljäs rahanpesunvastainen direktiivi)(1), sellaisena kuin sitä on muutettu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843 (viides rahanpesunvastainen direktiivi)(2),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1094/2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1095/2010, rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä annetun asetuksen (EU) 2016/1011 ja varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista annetun asetuksen (EU) 2015/847 muuttamisesta 18. joulukuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2175(3),

–  ottaa huomioon säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1153(4), rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673(5) sekä unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672(6),

–  ottaa huomioon rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU(7) sekä sen täytäntöönpanosta 2. kesäkuuta 2020 annetun komission kertomuksen ”Varojen takaisinhankinta ja menetetyksi tuomitseminen: takeet sille, että rikos ei kannata” (COM(2020)0217),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(8) (yleinen tietosuoja-asetus),

–  ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937(9),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevista strategisista prioriteeteista,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät talousrikostutkinnan tehostamisesta vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi,

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2019 julkaistun Euroopan pankkiviranomaisen lausunnon tiedonannoista valvottaville yhteisöille rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä vakavaraisuusvalvonnassa,

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen toimittajan Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus(10),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla(11),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen ja korruption torjunnan tilanteesta EU:ssa ja erityisesti Maltassa ja Slovakiassa(12),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla Daphne Caruana Galizian murhasta äskettäin selvinneiden seikkojen valossa(13),

–  ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman ”Towards a new methodology for the EU assessment of High Risk Third Countries under Directive (EU) 2015/849 on the prevention of the use of the financial system for the purposes of money laundering or terrorist financing”,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2018 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Methodology for identifying high risk third countries under Directive (EU) 2015/849” (SWD(2018)0362),

–  ottaa huomioon neljä hyväksyttyä komission delegoitua asetusta – (EU) 2016/1675(14), (EU) 2018/105(15), (EU) 2018/212(16) ja (EU) 2018/1467(17) – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman rahanpesudirektiivin mukaisesti kiireellisesti käyttöön otettavasta EU:n mustasta listasta kolmansista maista(18),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta(19),

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman rahanpesun vastaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanon tilanteesta(20),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että komission mukaan noin 1 prosentti – 160 miljardia euroa – unionin vuotuisesta bruttokansantuotteesta on yhteydessä epäilyttävään rahoitustoimintaan(21), kuten rahanpesuun, joka liittyy korruptioon, ase- ja ihmiskauppaan, huumausainekauppaan, verovilppiin ja veropetoksiin, terrorismin rahoitukseen ja muuhun laittomaan toimintaan, joka vaikuttaa EU:n kansalaisten päivittäiseen elämään;

B.  toteaa, että Europolin mukaan vuosina 2010–2014 arvioidusta rikoshyödystä takavarikoitiin väliaikaisesti tai jäädytettiin 2,2 prosenttia ja rikoshyödystä tuomittiin menetetyksi EU:n tasolla vain 1,1 prosenttia, mikä tarkoittaa, että 98,9 prosenttia arvioidusta rikoshyödystä jäi tuomitsematta menetetyksi ja on edelleen rikollisten käytettävissä(22);

C.  ottaa huomioon, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin kehystä vahvistettiin hyväksymällä toukokuussa 2015 neljäs ja huhtikuussa 2018 viides rahanpesunvastainen direktiivi, jotka oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä kesäkuuhun 2017 ja tammikuuhun 2020 mennessä, sekä muilla asiaan liittyvillä säädöksillä ja toimilla; huomauttaa, että kolmatta rahanpesunvastaista direktiiviä ei ole aina pantu asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa, mutta komissio ei ole silti aloittanut rikkomusmenettelyjä; toteaa, että komissio aloitti rikkomusmenettelyn useimpia jäsenvaltioita vastaan siksi, etteivät ne olleet saattaneet neljättä rahanpesunvastaista direktiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja se käynnisti menettelyt jäsenvaltioiden suurta enemmistöä vastaan siksi, että ne olivat jättäneet ilmoittamatta viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevista toimenpiteistä tai olivat ilmoittaneet tällaisista osittaisista toimenpiteistä(23);

D.  toteaa, että parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2019 talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta kunnianhimoisen päätöslauselman, jossa todettiin, että EU:n nykyisiä rahanpesunvastaisia sääntöjä oli tarpeen uudistaa perusteellisesti;

E.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 7. toukokuuta 2020 kuuteen pilariin perustuvan toimintasuunnitelman(24) rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kokonaisvaltaista unionin toimintapolitiikkaa varten;

F.  toteaa, että samana päivänä julkaistiin uusi menetelmä, jolla voidaan yksilöidä ne suuririskiset kolmannet maat, joilla on rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä strategisia puutteita, ja huomauttaa, että menetelmä ei perustu ainoastaan ulkopuolisiin tietolähteisiin; ottaa huomioon, että tämän menetelmän perusteella suuririskisiksi yksilöityihin kolmansiin maihin sovelletaan tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä neljännessä ja viidennessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä säädettyjen velvoitteiden mukaisesti;

G.  huomauttaa, että lainsäädännön, instituutioiden ja sääntelyn hajanaisuus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa eri puolilla EU:ta aiheuttaa rajatylittävien palvelujen tarjoajille lisäkustannuksia ja -rasitteita, kannustaa yrityksiä rekisteröitymään sinne, missä säännöt ovat höllempiä, ja antaa yksityishenkilöille, organisaatioille ja näiden rahoituksen välittäjille mahdollisuuden harjoittaa laitonta toimintaa siellä, missä valvonnan ja täytäntöönpanon katsotaan olevan löyhempää ja/tai kevyempää; toteaa, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva nykyinen lainsäädäntökehys on johtanut erilaisiin rahanpesunvastaisen direktiivin tulkintoihin ja käytäntöihin jäsenvaltioissa;

H.  ottaa huomioon, että viime vuosina rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alalla on tehty eräitä paljastuksia, kuten esimerkiksi viimeaikaisten väitettyjen EU:n luottolaitoksiin liittyneiden rahanpesutapausten arvioinnista annetussa komission kertomuksessa mainitut tapaukset, osinkokeinotteluun liittyvä Cum Ex -skandaali ja Luanda Leaks -tietovuoto; huomauttaa, että uusia paljastuksia tehdään säännöllisesti ja ne koskevat usein EU:n varojen väärinkäyttöä ja korruptiota jäsenvaltioissa; toteaa tämän osoittavan, että EU:n on jatkossakin pidettävä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa painopisteenä ja uudistettava sitä koskevaa lainsäädäntökehystään;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan investointipankin (EIP) sisäinen tarkastus teki vuonna 2019 tarkastuksen, joka koski sen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen täytäntöönpanoa etenkin vuodesta 2017 alkaen ja jossa havaittiin merkittäviä puutteita, jotka liittyivät osittain kehyksen puutteelliseen mukauttamiseen; toteaa, että EIP on laatinut suunnitelman korjatakseen kaikki havaitut puutteet heinäkuuhun 2020 mennessä;

J.  ottaa huomioon, että rahanpesunvastainen toimintaryhmä (FATF) varoitti toukokuussa 2020(25), että covid-19-epidemiaan liittyvien rikosten, kuten petosten, kyberrikollisuuden sekä julkisten varojen ja kansainvälisen rahoitusavun muualle ohjaamisen ja väärinkäytön, lisääntyminen luo laittomille toimijoille uusia rikoshyödyn lähteitä; huomauttaa myös Europolin varoittaneen siitä, että rikolliset ovat nopeasti tarttuneet tilaisuuteen hyötyä kriisistä mukauttamalla toimintatapojaan ja kehittämällä uudenlaista rikollista toimintaa kyberrikollisuuden, petosten, väärentämisen ja järjestäytyneen omaisuusrikollisuuden kautta(26); toteaa, että Euroopan pankkiviranomainen (EPV) on suosittanut toimivaltaisille kansallisille viranomaisille yhteistyötä ilmoitusvelvollisten kanssa covid-19-epidemiasta aiheutuvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien riskien määrittämiseksi ja lievittämiseksi sekä niiden valvontavälineiden mukauttamiseksi(27);

K.  huomauttaa, että Tax Justice Networkin rahoitussalaisuusindeksin kymmenen kärjessä olevista maailman rahoitussalaisuusalueista kaksi on EU:n jäsenvaltioita ja niiden lisäksi yksi sijaitsee Euroopassa ja kaksi on erään entisen EU:n jäsenvaltion merentakaisia alueita; toteaa, että rahanpesun ja korruption torjunnan on sen vuoksi lähdettävä EU:n sisältä;

L.  ottaa huomioon, että vuoden 2020 rahoitussalaisuusindeksin mukaan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) maat ovat vastuussa 49 prosentista koko maailman rahoitussalaisuuksista;

M.  ottaa huomioon, että väärää laskutusta käytetään verojen ja/tai tullien kiertämiseen, rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn rahanpesuun, valuuttavalvonnan kiertämiseen ja voittojen siirtämiseen ulkomaille; ottaa huomioon, että 135 kehitysmaan ja 36 kehittyneen talouden välisessä kaupassa 10 vuoden ajanjaksolla 2008–2017 todetuista väärennetyistä laskuista aiheutuneet arvoerot olivat 8,7 biljoonaa dollaria(28);

EU:n toimintasuunnitelma sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehys

1.  suhtautuu myönteisesti 7. toukokuuta 2020 julkaistuun komission tiedonantoon, joka koskee toimintasuunnitelmaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kokonaisvaltaista unionin toimintapolitiikkaa varten ja jossa esitetään lisäparannuksia etenkin voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan; kehottaa unionia etenemään mahdollisimman pian kaikissa tämän toimintasuunnitelman kuudesta pilarista;

2.  on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo laatia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan yhteisen sääntökirjan, mihin sisältyy asiaankuuluvien rahanpesunvastaisen direktiivin osien muuttaminen asetukseksi, jotta voidaan varmistaa entistä yhdenmukaisemmat säännöt rahanpesun ja terrorismin torjunnan alalla; ehdottaa, että komissio harkitsee tämän asetuksen soveltamisalaan seuraavia aloja: tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien määrittäminen, luettelo ilmoitusvelvollisista ja niiden raportointivelvoitteista, asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat vaatimukset, joita sovelletaan myös poliittisesti vaikutusvaltaisiin henkilöihin, säännökset tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevista rekistereistä ja maksu- ja pankkitilejä koskevista keskitetyistä mekanismeista, yhteistyökehys toimivaltaisten viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten välillä, rahoitusalan ja muiden ilmoitusvelvollisten valvontaa koskevat vaatimukset sekä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä ilmoittavien henkilöiden suojelu; katsoo, että saattaisi olla tarpeen hyväksyä teknisiä lisävaatimuksia mutta että olennaiset yhdenmukaistamistoimenpiteet olisi sisällytettävä asetukseen, jotta voidaan varmistaa parlamentin ja neuvoston asianmukainen rooli lainsäätäjinä tällä erittäin arkaluonteisella alalla;

3.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo seuraavien 12 kuukauden aikana esittää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n uuden institutionaalisen rakenteen, joka perustuu EU:n tason valvojaan sekä rahanpesun selvittelykeskusten EU:n koordinointi- ja tukimekanismiin; kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n koordinointi- ja tukimekanismin luomista EU:n rahanpesun selvittelykeskuksen muodossa; kehottaa komissiota varmistamaan, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvojan vastuut kattavat rahoitusalan ja muut ilmoitusvelvolliset ja sillä on suorat valvontavaltuudet tiettyihin ilmoitusvelvollisiin nähden sen mukaan, minkä kokoisia ne ovat tai millaisen riskin ne aiheuttavat, ja että se voi valvoa sitä, miten kansalliset valvontaviranomaiset soveltavat EU:n sääntöjä; pyytää jakamaan selkeästi EU:n valvojan ja kansallisten valvontaviranomaisten valtuudet ja selventämään niitä olosuhteita, joissa EU:n tason valvoja voi riskiin perustuvan arvioinnin jälkeen harjoittaa suoraa valvontaa, samoin kuin tapauksia, joissa kansallisten valvontaviranomaisten toimet katsotaan puutteellisiksi ja/tai riittämättömiksi; pyytää antamaan EU:n tason valvojalle ja EU:n rahanpesun selvittelykeskukselle talousarviota koskevan ja toiminnallisen riippumattomuuden;

4.  kehottaa komissiota laajentamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa yhteistä sääntökirjaa ilmoitusvelvollisten luettelon osalta, jotta siihen voidaan sisällyttää uusia ja disruptiivisia markkinasektoreita sekä teknologinen innovointi ja kehitys kansainvälisten standardien alalla ja jotta voidaan varmistaa, että palvelujen tarjoaminen katetaan samalla tavoin kuin tavaroiden toimitus; kehottaa komissiota puuttumaan kryptovarojen riskeihin valvomalla laajasti asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan periaatteen soveltamista tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen; kehottaa komissiota varmistamaan, että muihin kuin rahoitusalan ilmoitusvelvollisiin kohdistetaan samanlaista kansallisen tason riippumattoman viranomaisen harjoittamaa valvontaa kuin rahoitusalan ilmoitusvelvollisiin, ja huolehtimaan siitä, että näiden riippumattomien kansallisten viranomaisten tietämys, koulutus, sääntöjen noudattaminen ja seuraamusten määrääminen väärinkäytöstapauksissa ovat riittävällä tasolla; kehottaa komissiota varmistamaan, ettei rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten täytäntöönpano johda siihen, että kansallisessa lainsäädännössä asetetaan kansalaisjärjestöjen toiminnalle liiallisia esteitä;

5.  palauttaa mieliin kantansa, että unionissa tarvitaan tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia yhteenliitettyjä ja laadukkaita rekistereitä, joissa myös varmistetaan tietosuojan korkea taso; kehottaa komissiota harkitsemaan kynnyksen madaltamista tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määrittämisessä Yhdysvaltojen käytännöt huomioon ottaen ja ehdottamaan, että luotaisiin julkisesti käytettävissä olevia trustien ja vastaavien järjestelyjen tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekistereitä; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia niiden nykyisten porsaanreikien poistamiseksi, joiden avulla yritykset voivat piilottaa tosiasialliset omistajansa ja edustajansa valtuutettujen henkilöiden taakse, ja antamaan yrityksille mahdollisuuden pyytää liikesuhteen päättämistä, jos tosiasiallista omistajaa ja edustajaa ei pystytä määrittämään; kehottaa komissiota arvioimaan maa- ja kiinteistörekistereiden sisältämien tietojen yhdenmukaistamisen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta sekä edistämään näiden rekistereiden yhteenliittämistä; kehottaa komissiota liittämään kertomukseensa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen;

6.  kehottaa komissiota puuttumaan siihen, että kansallisissa rekistereissä ei ole riittäviä eikä paikkansapitäviä tietoja, joiden avulla tosiasialliset omistajat ja edunsaajat voitaisiin määrittää etenkin niissä tilanteissa, joissa käytetään pöytälaatikkoyhtiöiden verkostoa; vaatii lujittamaan tosiasiallisia omistajia ja edustajia koskevia läpinäkyvyysvaatimuksia sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan varmistaa, että ne tarjoavat tietojen paikkansapitävyyteen liittyviä varmennusmekanismeja; kehottaa komissiota lujittamaan valvontaansa, joka koskee tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekistereiden perustamiseen liittyvien säännösten saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan varmistaa, että ne toimivat asianmukaisesti ja niissä on julkisesti saatavilla laadukasta tietoa;

7.  pitää myönteisenä suunnitelmaa varmistaa maksu- ja pankkitilejä koskevien keskitettyjen mekanismien yhteenliittäminen koko EU:ssa, jotta voidaan nopeuttaa lainvalvontaviranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten pääsyä rahoitustietoihin tutkinnan eri vaiheissa ja helpottaa rajatylittävää yhteistyötä sovellettavia tietosuojasääntöjä täysin noudattaen;

8.  kehottaa komissiota tarkistamaan sääntöjä, jotka koskevat yhteisöjen perustamisen ja muiden oikeussubjektien, trustien ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen muodostamisen aikana kerättävien tietojen määrää, ja ehdottamaan yksityiskohtaisempia säännöksiä asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta avattaessa rahoitustilejä, pankkitilit mukaan lukien;

9.  kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n tasolla entistä yhdenmukaisempia tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten noudattamatta jättämisestä;

Rahanpesunvastaisen direktiivin täytäntöönpano

10.  pitää erittäin valitettavana, ettei kolmannen rahanpesunvastaisen direktiivin puutteellisen täytäntöönpanon johdosta aloitettu rikkomusmenettelyjä, ja kehottaa komissiota käynnistämään tällaisia rikkomusmenettelyjä jäsenvaltioita vastaan aina, kun siihen on aihetta; pitää erittäin huolestuttavana sitä, etteivät monet jäsenvaltiot ole panneet täytäntöön neljättä rahanpesunvastaista direktiiviä; on sen vuoksi tyytyväinen komission nollatoleranssiin ja rikkomusmenettelyjen käynnistämiseen jäsenvaltioita vastaan sen kattavuustarkastusten tulosten perusteella; pitää erittäin huolestuttavana sitä, etteivät monet jäsenvaltiot noudattaneet kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle sovittuja määräaikoja, jotka olivat viidennen rahanpesudirektiivin osalta 10. tammikuuta 2020, yhteisöjen ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekistereiden osalta 10. tammikuuta 2020 sekä trustien ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen osalta 10. maaliskuuta 2020; pitää sen vuoksi ilahduttavana, että komissio on jo käynnistänyt useita rikkomusmenettelyjä, ja kehottaa edelleen komissiota käynnistämään mahdollisimman pian uusia rikkomusmenettelyjä jäsenvaltioita vastaan sen kattavuustarkastusten tulosten perusteella;

11.  pitää valitettavana, ettei komissio valmiuksien puuttuessa voinut itse tehdä virheettömyystarkastuksia neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin osalta ja että tarkastusten päättäminen direktiivin voimaantulon jälkeen kestää useita vuosia, mikä viivästyttää entisestään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien velvoitteiden asianmukaista täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota saattamaan perusteelliset virheettömyystarkastukset päätökseen mahdollisimman nopeasti ja aloittamaan tarvittaessa uusia rikkomusmenettelyjä; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan neljännen ja viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin välittömästi ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, jolleivät ne vielä ole tehneet niin; pitää huolestuttavina valvonnan yleisiä puutteita korkean tason korruptio- ja rahanpesutapauksissa jäsenvaltioissa ja kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta erittäin tarkasti sekä toteuttamaan tässä asiassa tehokkaampia ja määrätietoisempia toimia;

12.  pitää myönteisenä, että neuvoston hyväksymiin tiettyjen maiden maakohtaisiin suosituksiin on sisällytetty rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia suosituksia talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla; kehottaa komissiota erityisesti arvioimaan, onko kansallisilla rahanpesun selvittelykeskuksilla käytettävissään riittävästi resursseja käsitellä tehokkaasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä riskejä;

EU:n luettelo suuririskisistä kolmansista maista

13.  kehottaa komissiota arvioimaan jälleen mahdollisuutta perustaa potentiaalisesti suuririskisten kolmansien maiden ”harmaa lista”, joka perustuu samankaltaiseen EU:n toimintamalliin kuin luettelo veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; pitää huolestuttavana sitä, että prosessi, jossa tehdään lopullinen arvio niiden kolmansien maiden yksilöimiseksi, joilla on strategisia puutteita, kestää 12 kuukautta ja se voi tarpeettomasti viivästyttää tehokkaita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatoimia; on ilahtunut siitä, ettei komissio tukeudu pelkästään rahanpesunvastaisen toimintaryhmän luettelointiprosessiin vaan se on halukas käyttämään viidennessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä säädettyjä tiukennettuja kriteerejä, varsinkin tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien läpinäkyvyyden osalta, toteuttaakseen kolmansien maiden itsenäisen arvioinnin, johon ei pitäisi liittyä geopoliittista sekaantumista;

14.  kyseenalaistaa toimintatavan, jota komissio noudatti yksiköidensä valmisteluasiakirjassa ”Methodology for identifying high-risk third countries under Directive (EU) 2015/849”, sillä siinä määritellään maat, joihin liittyy ”erityisen suuri uhka” käyttäen kahta kriteeriä, joista kummankin on täytyttävä; suosittaa, että maat, joihin liittyy ”merkittävä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen uhka”, olisi oletusarvoisesti lisättävä välittömästi yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luetteloon ilman muita täydentäviä ehtoja ja että ne olisi poistettava luettelosta vasta sitten, kun niiltä tarvittavat sitoumukset on täysimääräisesti pantu täytäntöön;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan julkisesti avoimen prosessin, jossa on selkeät ja konkreettiset vertailuarvot maille, jotka sitoutuvat toteuttamaan uudistuksia, jotta vältetään luetteloon kirjaaminen; kehottaa komissiota niin ikään julkaisemaan sen arvioiduista ja luetteloiduista maista tekemät arvioinnit, jotta varmistetaan julkinen valvonta siten, ettei arviointia voida käyttää väärin;

16.  kehottaa komissiota ryhtymään vastatoimenpiteisiin niitä kolmansia maita vastaan, jotka eivät tee yhteistyötä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvissä eurooppalaisissa tutkinnoissa, tutkivan journalistin Daphne Caruana Galizian murhaan liittyvät tutkinnat mukaan lukien;

EU:n nykyinen valvonta

17.  korostaa, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa nykyisessä EU:n kehyksessä on puutteita, jotka liittyvät EU:n sääntöjen täytäntöönpanon valvontaan ja valvonnan tehottomuuteen; tukee jo hyväksyttyä EPV:n valtuuksien laajentamista mutta toteaa jälleen olevansa erittäin huolestunut EPV:n kyvystä toteuttaa riippumaton arviointi sen hallintorakenteen vuoksi;

18.  vaatii estämään pääsyn Euroopan unionin rahoitusvaroihin – myös tukiin, jotka on otettu käyttöön vastattaessa covid-19-pandemian taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin – veroparatiiseihin sijoittautuneilta yhteisöiltä;

19.  kehottaa kansallisia toimivaltaisia viranomaisia sekä EKP:tä ottamaan vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä huomioon talousrikosten riskit, sillä niillä on voimassa olevan lainsäädäntökehyksen mukaisesti tähän jo valtuudet; kehottaa antamaan EKP:lle valtuudet peruuttaa toimiluvat euroalueella toimivilta pankeilta, jotka rikkovat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvoitteita, rahanpesun torjunnasta vastaavien kansallisten viranomaisten arvioinnista riippumatta;

20.  kehottaa EPV:tä tekemään selvityksen Luanda Leaks -tietovuodosta ja erityisesti arvioimaan, onko kansallista tai EU:n lainsäädäntöä rikottu, sekä arvioimaan rahoitusvalvontaviranomaisten toteuttamat toimet; kehottaa EPV:tä antamaan asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille asianmukaisia suosituksia uudistuksiksi ja toimiksi; kehottaa muita kansallisen tason toimivaltaisia viranomaisia aloittamaan tutkinnan tai jatkamaan tutkintaa Luanda Leaks -tietovuodosta ja tuomaan oikeuden eteen ne tahot, joiden havaitaan rikkoneen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä;

21.  korostaa kansainvälisen tutkivan journalismin ja väärinkäytösten paljastajien roolia mahdollisten korruptio- ja rahanpesurikosten ja poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden yleisten väärinkäytösten paljastamisessa sekä rahoituksen välittäjien ja muiden välittäjien roolia mahdollisten vilpillisesti saatujen varojen soluttamisessa EU:n rahoitusjärjestelmään ilman asianmukaisia tarkastuksia;

22.  panee huolestuneena merkille, että Luanda Leaks -tapaus ja muut aiemmat skandaalit, kuten Cum Ex, Panama-tietovuoto, LuxLeaks ja Paratiisin paperit -tietovuoto, ovat toistuvasti horjuttaneet kansalaisten luottamusta rahoitus- ja verojärjestelmiimme; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää palauttaa kansalaisten luottamus ja varmistaa oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät verojärjestelmät sekä verotuksen oikeudenmukaisuus; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n on puututtava toden teolla omiin sisäisiin ongelmiinsa, jotka liittyvät sen alhaisen verotuksen oikeudenkäyttöalueisiin ja rahoitussalaisuusalueisiin;

23.  panee merkille, että EPV ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) ovat tehneet erillisiä selvityksiä osinkokeinottelujärjestelmistä; panee merkille EPV:n henkilöstötutkimuksen tulokset ja sen 10-kohtaisen toimintasuunnitelman kaudeksi 2020–2021 tällaisiin järjestelmiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia ja rahanpesun torjuntavaatimuksia koskevan tulevan kehyksen parantamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että EPV:ltä kesti sen selvityksessä yli 18 kuukautta päätellä, että sen täytyi aloittaa virallinen tutkinta; kehottaa EAMV:tä toteuttamaan perusteellisen selvityksen ja esittämään kunnianhimoisia suosituksia mahdollisimman pian; pitää valitettavana, etteivät jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ole toteuttaneet näkyviä toimia tutkiakseen ja asettaakseen syytteeseen näistä laittomista osinkokeinottelukäytännöistä vastuussa olevia yhteisöjä ja henkilöitä ja etteivät viranomaiset tee yhteistyötä;

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

24.  huomauttaa, että on tarpeen parantaa yhteistyötä hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välillä EU:ssa; on ilahtunut siitä, että komissio otti huomioon parlamentin toistuvasti esittämän vaatimuksen vaikutustenarvioinnista, joka koskee jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten koordinointi- ja tukimekanismin perustamista; kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n rahanpesun selvittelykeskuksen perustamista tilaisuutena tukea epäilyttävien rajatylittävien liiketoimien tunnistamista ja toteuttamaan rajatylittävää yhteistyötä koskevan yhteisen analyysin; esittää, että tälle mekanismille annettaisiin valtuudet ehdottaa yhteisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä tai normeja rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä varten ja edistää niiden koulutusta, valmiuksien kehittämistä ja kokemustenvaihtoa; korostaa, että on tärkeää antaa tälle mekanismille pääsy asiaa koskeviin tietoihin eri jäsenvaltioissa sekä valtuudet toimia rajatylittävissä tapauksissa;

25.  kehottaa hyväksymään uusia aloitteita, jotka voisivat edistää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatoimia EU:n ja kansallisella tasolla, esimerkiksi laajentamalla Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) valtuuksia sekä lujittamalla nykyisiä virastoja, kuten Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastoa (Europol) ja Eurojustia; panee merkille komission aikomuksen esittää ehdotus Europolin toimeksiannon lujittamiseksi, kuten sen muutetussa työohjelmassa todettiin, ja muistuttaa, että vahvistettuun toimeksiantoon olisi liitettävä asianmukainen parlamentaarinen valvonta; katsoo, että olisi ensisijaisesti lujitettava Europolin valmiuksia pyytää aloittamaan rajatylittävä tutkinta, erityisesti tapauksissa, joissa on hyökätty vakavasti väärinkäytösten paljastajia ja tutkivia journalisteja vastaan, joilla on olennainen tehtävä korruption, petosten, huonon hallinnon ja muiden väärinkäytösten paljastamisessa julkisella ja yksityisellä sektorilla;

26.  pitää myönteisenä Euroopan talousrikoskeskuksen perustamista ja toteaa, että näin parannetaan jäsenvaltioille ja EU:n elimille tarjottavaa operatiivista tukea talousrikosten alalla ja edistetään talousrikostutkinnan järjestelmällistä käyttöä;

27.  kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotusta rajatylittävien verotarkastusten ja muiden rajatylittävien talousrikosten tutkinnan eurooppalaisesta kehyksestä;

28.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tätä varten helpottamaan EPPOn nopeaa perustamista ja katsoo, että kaikkien niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät vielä ole ilmoittaneet aikomuksestaan liittyä EPPOon, olisi tehtävä niin; kehottaa antamaan EPPOlle realistiset taloudelliset ja henkilöresurssit sekä nimittämään virastoon jäsenvaltioista kokopäiväisiä valtuutettuja syyttäjiä sen odotetun suuren työmäärän vuoksi;

29.  huomauttaa, että ehdotetut talousarvio- ja henkilöresurssit eivät riitä täysimääräisen tuen antamiseksi rahanpesun torjuntaan liittyvään tutkintaan ja nykyisiin koordinointimekanismeihin, kuten rahanpesun vastaiseen operatiiviseen verkostoon (AMON) ja FIU.net-tietojenvaihtoalustaan;

Muita asiaan liittyviä seikkoja

30.  korostaa julkisen ja yksityisen sektorin väliseen asianmukaiseen yhteistyöhön liittyviä mahdollisuuksia, mahdolliset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet mukaan lukien, kerättäessä taloudellista tietoa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi ja toteaa, että tulevaisuudessa on hyödynnettävä entistä paremmin esimerkiksi alustoja, joilla voidaan vaihtaa tietoja lainvalvontaviranomaisten, rahanpesun selvittelykeskusten ja yksityisen sektorin välillä; kannustaa kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä osallistumaan työhön, etenkin vaihtamalla nykyisiä toimiviksi osoittautuneita käytäntöjä julkisen kuulemisen aikana; katsoo, että tällaisessa yhteistyössä olisi ehdottomasti noudatettava sovellettavien tietosuojasääntöjen ja perusoikeuksien asettamia rajoituksia; kehottaa komissiota esittämään selkeän lainsäädäntökehyksen kolmikantafoorumien perustamiseksi siten, että sillä säännellään osallistujien tehtäviä ja profiileja ja varmistetaan samojen sääntöjen noudattaminen tietojenvaihdossa, yksityisyyden ja henkilötietojen suoja, tietoturva, epäiltyjen henkilöiden oikeudet ja muut perusoikeudet; katsoo, että oikea-aikainen ja kattava palaute epäiltyä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevien kertomusten tuloksellisuudesta ja niihin liittyvät jatkotoimet ovat keskeisessä asemassa parannettaessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tuloksellisuutta;

31.  toistaa jäsenvaltioille antamansa kehotuksen lakkauttaa asteittain mahdollisimman pian kaikki voimassa olevat järjestelyt, joissa kansalaisuuden tai oleskeluoikeuden saa sijoittamalla, varsinkin jos varmennus on niissä riittämätöntä eivätkä ne ole läpinäkyviä, jotta voidaan minimoida niihin usein liittyvä rahanpesun uhka, keskinäisen luottamuksen mureneminen ja Schengen-alueen yhtenäisyyden heikentyminen, sen lisäksi, että ne aiheuttavat EU:lle ja sen jäsenvaltioille muita poliittisia, taloudellisia ja turvallisuusriskejä; kehottaa komissiota ilmoittamaan mahdollisimman pian, mitä toimenpiteitä se aikoo toteuttaa sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyjen suhteen, ja antamaan tiedoksi sen tätä varten perustetun asiantuntijaryhmän päätelmät; kehottaa komissiota edelleen arvioimaan, täyttyvätkö edellytykset rikkomusmenettelyn käynnistämiseksi jäsenvaltioita vastaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4 artiklan 3 kohdan rikkomisesta;

32.  kehottaa komissiota seuraamaan jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta 14. marraskuuta 2018 annetun asetuksen (EU) 2018/1805(29) täytäntöönpanon valvontaa jäsenvaltioissa, jotta voidaan helpottaa rikoksella saatujen varojen rajatylittävää takaisinperintää sekä rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa annetun direktiivin 2014/42/EU asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota päivittämään takavarikoituja ja menetetyksi tuomittuja varoja koskevat nykyiset tiedot; kehottaa komissiota sisällyttämään tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin säännöksiä, joilla helpotetaan varojen hallinnollista jäädyttämistä rahanpesun selvittelykeskuksille ja otetaan käyttöön oikeudellinen kehys rahoituslaitosten velvoittamiseksi käsittelemään varojen palautuspyynnöt ja panemaan ne täytäntöön saumattomasti, samoin kuin säännöksiä, joilla mahdollistetaan viranomaisten välinen nopea rajatylittävä yhteistyö tässä asiassa; pitää huolestuttavana sitä, että kokonaistulokset menetetyksi tuomittujen varojen määrän osalta eivät ole tyydyttäviä ja että menetetyksi tuomitseminen on EU:ssa edelleen hyvin vähäistä; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota sääntöihin, jotka koskevat menetetyksi tuomittujen varojen käyttöä yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin, ja pyrkimään siihen, että varmistetaan menetetyksi tuomittujen varojen palauttaminen uhreille EU:n ulkopuolella;

33.  suhtautuu myönteisesti komission mainitsemaan mahdollisuuteen antaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvonnasta vastaavalle EU:n tason valvojalle joitakin valtuuksia valvoa ja tukea EU:n rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) mukaisen varojen jäädyttämisen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

34.  pitää myönteisenä direktiivin (EU) 2018/1673 hyväksymistä, koska sillä otetaan käyttöön uusia rikosoikeudellisia säännöksiä sekä tehostetaan ja nopeutetaan rajatylittävää yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten välillä rahanpesun ja siihen liittyvän terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoituksen estämiseksi entistä tuloksellisemmin; kehottaa analysoimaan lähemmin tarvetta yhdenmukaistaa voimassa olevia sääntöjä, jotka koskevat esimerkiksi rahanpesun eräiden esirikosten, kuten verorikosten, määritelmää;

35.  pitää myönteisenä direktiivin 2019/1153 hyväksymistä ja odottaa saavansa komissiolta arvioinnin siitä, onko rahoitustietojen määritelmä tarpeen ulottaa koskemaan kaikenlaisia viranomaisten tai ilmoitusvelvollisten hallussa ja rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla olevia tietoja, ja tällaisen laajentamisen oikeasuhteisuudesta samoin kuin niistä mahdollisuuksista ja haasteista, joita liittyy rahanpesun selvittelykeskusten välisen rahoitustietojen tai rahoitusanalyysien vaihdon laajentamiseen unionissa niin, että se kattaisi muita vakavia rikoksia kuin terrorismia tai terrorismiin liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan tietojenvaihdon;

36.  pitää huolestuttavana sitä, että covid-19-pandemia saattaa vaikuttaa hallitusten ja yksityisen sektorin toimijoiden kykyyn panna täytäntöön rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia normeja; kehottaa komissiota koordinoidusti EPV:n kanssa toteuttamaan kuulemisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien kansallisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan arvioida tähän alaan liittyviä erityisiä riskejä ja vaikeuksia covid-19-pandemian yhteydessä ja laatia tältä pohjalta konkreettisia suuntaviivoja resilienssin ja täytäntöönpanon valvonnan parantamiseksi;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU puhuu globaalilla tasolla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksestä yhdellä äänellä, erityisesti siten, että komissiolla on mahdollisuus edustaa EU:ta rahanpesunvastaisessa toimintaryhmässä perussopimusten määräysten ja muilla toiminta-aloilla noudatetun käytännön mukaisesti;

38.  peräänkuuluttaa EU:n tason elimiltä, kuten Euroopan tietosuojaneuvostolta, selkeämpiä suuntaviivoja henkilötietojen ja yksityisyyden suojasta sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen noudattamisesta, kun kyse on etenkin due diligence ‑velvoitteista ja tietojen säilyttämisestä, sillä kansallisilla tietosuojaelimillä on aiemmin ollut erilaisia toimintatapoja eri jäsenvaltioissa;

39.  kehottaa lisäämään komission rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosaston asiasta vastaavan yksikön henkilö- ja taloudellisia resursseja ja pitää myönteisenä, että EPV:lle on osoitettu lisäresursseja;

40.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan täysin ja läpinäkyvästi kaikki ilmoitetut rahanpesutapaukset ja niihin liittyvät rikokset, kuten murhat ja väkivallan, joiden kohteena ovat olleet väärinkäytösten paljastajat ja journalistit; toistaa kantansa, joka koskee parlamentin myöntämän Daphne Caruana Galizia -palkinnon perustamista; kehottaa Maltan viranomaisia ottamaan käyttöön kaikki saatavilla olevat resurssit, jotta voidaan selvittää Daphne Caruana Galizian salamurhaan yllyttäneet tahot, ja tutkimaan edelleen niitä, joita vastaan esitetyt vakavat väitteet rahanpesusta ovat vielä selvittämättä sen jälkeen, kun hänen julkistamansa tiedot saivat vahvistuksen Panama-tietovuodossa; kehottaa Maltan viranomaisia lisäksi tekemään tutkinnan Maltassa vielä toimivista Mossack Fonsecaan yhteydessä olevista rahoituksen välittäjistä ja pitää huolestuttavana sitä, että itsesääntely on tuloksetonta kirjanpitäjien ammattikunnassa; kehottaa luovuttamaan Maltaan Pilatus-pankin entisen omistajan ja pääjohtajan nyt, kun Yhdysvaltain oikeusministeriö on luopunut syytteistä häntä vastaan prosessuaalisten seikkojen vuoksi, ja kehottaa Maltan viranomaisia nostamaan kyseistä pankkiiria vastaan syytteen väitetyistä rahanpesurikoksista ja muista talousrikoksista;

41.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, ettei valvonta ole tuloksellista, mikä on tullut ilmi arvioitaessa Tanskan ja Viron valvontaviranomaisten toimia Danske Bankin skandaalin yhteydessä; pitää huolestuttavina myös äskettäistä Wirecard‑skandaalia sekä Saksan finanssivalvontaviranomaisen BaFinin roolia asiassa ja siinä olevia mahdollisia puutteita; panee merkille, että kirjanpitäjien ammattikunnan itsesääntely epäonnistui jälleen tässä tapauksessa; toteaa, että tämän finanssiteknologiayrityksen luokittelulla ”teknologiayritykseksi” maksupalvelujen tarjoajan sijasta oli olennainen merkitys sääntelyn epäonnistumisessa; kehottaa komissiota puuttumaan tähän ongelmaan pikaisesti varmistamalla, että maksuyhtiöt luokitellaan asianmukaisesti; kehottaa EU:ta ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia käynnistämään selvityksen kateissa olevasta 1,9 miljardin euron määrästä ja kehottaa komissiota selvittämään, miten kirjanpitoalan toimintaa voitaisiin parantaa, myös yhteisillä tarkastuksilla;

o
o   o

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73. (2) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43. (3) EUVL L 334, 27.12.2019, s. 1. (4) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 122. (5) EUVL L 284, 12.11.2018, s. 22. (6) EUVL L 284, 12.11.2018, s. 6. (7) EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39. (8) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (9) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17. (10) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 111. (11) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 29. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0328. (13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0103. (14) EUVL L 254, 20.9.2016, s. 1. (15) EUVL L 19, 24.1.2018, s. 1. (16) EUVL L 41, 14.2.2018, s. 4. (17) EUVL L 246, 2.10.2018, s. 1. (18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0216. (19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0240. (20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0022. (21) Politico, ”Dirty money failures signal policy headaches for new Commission”, 24. heinäkuuta 2019. (22) Europol, ”Does crime still pay? – Criminal Asset Recovery in the EU – Survey of Statistical Information 2010-2014”, 1. helmikuuta 2016. (23) Euroopan komission rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosasto, ”Anti-money laundering directive V (AMLD V) – transposition status”, 2. kesäkuuta 2020. (24) Komission tiedonanto 7. toukokuuta 2020 toimintasuunnitelmasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kokonaisvaltaista unionin toimintapolitiikkaa varten (C(2020)2800). (25) Rahanpesunvastainen toimintaryhmä, ”COVID-19-related Money Laundering and Terrorist Financing – Risks and Policy Responses”, toukokuu 2020. (26) Europol, ”Pandemic profiteering: how criminals exploit the COVID-19 crisis”, 27. maaliskuuta 2020. (27) Euroopan pankkiviranomainen, ”EBA statement on actions to mitigate financial crime risks in the COVID-19 pandemic”, 31. maaliskuuta 2020. (28) Global Financial Integrity, ”Trade-Related Illicit Financial Flows in 135 Developing Countries: 2008-2017”, 3. maaliskuuta 2020. (29) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 EU:n kansanterveysstrategiasta covid-19-pandemian jälkeen (2020/2691(RSP))

P9_TA(2020)0205 RC-B9-0216/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 6, 9, 114, 153, 169 ja 191 artiklan sekä erityisesti sen 168 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 35 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(1),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) julistuksen terveestä ja vihreästä elpymisestä covid-19-epidemian jälkeen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa covid-19-pandemian osoittaneen ihmisten ja planeetan terveyden keskinäisen yhteyden sekä haavoittuvuutemme; ottaa huomioon, että ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen ja ympäristön pilaantuminen pahentavat eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien zoonoosien puhkeamista;

B.  ottaa huomioon, että WHO:n julistuksessa terveestä ja vihreästä elpymisestä covid‑19‑pandemian jälkeen esitetään kuusi edellytystä terveelle ja vihreälle elpymiselle:

C.  huomauttaa, että tässä päätöslauselmassa keskitytään kapeampaan alaan eli kansanterveysalan politiikkatoimiin, joihin viitataan SEUT-sopimuksen 168 artiklassa ja 114 artiklassa;

D.  ottaa huomioon, että covid-19 on tuonut selvästi esiin, että Euroopan unionilla ei ole tarpeeksi tehokkaita välineitä selviytyäkseen terveysuhkista, kuten uuden tartuntataudin leviämisestä, joka ei tunne rajoja;

E.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveydellä tarkoitetaan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa, jota ei määritä vain sairauden poissaolo;

F.  katsoo, että oikeus fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen on perusihmisoikeus; toteaa, että jokaisella on oikeus nykyaikaiseen ja kattavaan terveydenhoitoon ilman syrjintää; ottaa huomioon, että yleiskattava terveydenhuolto on kestävän kehityksen tavoite, jonka kaikki allekirjoittajat ovat sitoutuneet saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä;

G.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan ”kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu” ja että Euroopan unionin tuomioistuin on lausunut useaan otteeseen, että EU voi edistää kansanterveyteen liittyviä tavoitteita sisämarkkinoita koskevilla toimenpiteillä;

H.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa terveyspolitiikkansa määrittelystä sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämisestä ja tarjoamisesta, mukaan lukien terveyspalvelujen ja sairaanhoidon hallinnointi ja niille osoitettujen resurssien kohdentaminen;

I.  katsoo, että Euroopan unionilla on silti mahdollisuuksia parantaa kansanterveyspolitiikan toteuttamista perussopimusten nykyisissä rajoissa; ottaa huomioon, että perussopimusten kansanterveyttä koskevia määräyksiä ei edelleenkään hyödynnetä riittävästi niiden sitoumusten osalta, joita niillä voitaisiin täyttää(3);

J.  ottaa huomioon, että julkisiin terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuu suuria paineita varmistaa asianmukainen hoito kaikille potilaille; katsoo, että julkisen talouden vajeen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet eivät saisi johtaa terveydenhuoltojärjestelmän alirahoitukseen tai potilaiden kärsimyksiin;

K.  ottaa huomioon, että on tunnustettu tosiasia, että rajatylittävän terveydenhuollon saatavuus ja parhaiden käytäntöjen parempi koordinointi ja edistäminen jäsenvaltioiden välillä voivat saada aikaan merkittäviä kansanterveydellisiä etuja(4);

L.  toteaa, että nykyiset demografiset suuntaukset, hoidon saatavuus kaikille, kroonisten sairauksien yleisyys, sähköiset terveyspalvelut/digitalisaatio ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys ovat lisänneet fokusointia Euroopan unionin kansanterveyspolitiikkaan;

M.  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa” (COM(2009)0567), jossa korostetaan, että kaikkialla EU:ssa sosiaalinen asema vaikuttaa terveydelliseen tilanteeseen; ottaa huomioon, että WHO:n mukaan sosiaalinen asema on yhdistävä tekijä sosioekonomisten eriarvoisuuksien ja terveyserojen ja terveydenhuollon saatavuutta koskevien eriarvoisuuksien välillä; ottaa huomioon, että terveyserot perustuvat yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen asumisoloissa ja sosiaalisen käyttäytymisen malleihin, jotka liittyvät sukupuoleen, rotuun, koulutuksen tasoon, työllisyyteen ja tuloihin, sekä sairaanhoitoa, sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveyden edistämistä koskevien palvelujen epätasaiseen jakautumiseen;

N.  panee merkille, että nykyisin EU sääntelee terveyteen ja terveystuloksiin vaikuttavia tuotteita, kuten tupakkaa, alkoholia, elintarvikkeita ja kemikaaleja sekä lääkkeitä ja lääkinnällisiä laitteita;

O.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi aiheuttaa vakavan maailmanlaajuisen terveysriskin ihmisten ja eläinten terveydelle;

P.  ottaa huomioon, että kliinisistä tutkimuksista ja terveydenhuoltojärjestelmien koordinoinnista on olemassa EU:n sääntelyä ja toimintalinjoja rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun direktiivin(5) puitteissa ja että parhaillaan käydään keskusteluja terveydenhuollon menetelmien arvioinnista;

Q.  toteaa, että terveysalan tutkimusta rahoitetaan Horisontti 2020 -ohjelmasta, tulevasta Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta, terveysohjelmasta ja tulevasta EU4Health‑ohjelmasta sekä muista unionin rahastoista; katsoo, että EU4Health‑ohjelma, jonka ehdotettu talousarvio on 9,4 miljardia euroa, on vahva osoitus EU:n kasvavasta roolista kansanterveyspolitiikassa;

R.  ottaa huomioon, että Euroopan lääkevirasto, Euroopan kemikaalivirasto, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ja Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto ovat kaikki unionin virastoja, joilla on merkittäviä kansanterveystehtäviä;

S.  ottaa huomioon, että terveyskriisi on koetellut nykyistä valmiussuunnitelmainfrastruktuuria, mukaan lukien Euroopan tautienehkäisy- ja ‑valvontakeskusta, rajat ylittäviä terveysuhkia koskevaa päätöstä ja unionin pelastuspalvelumekanismia, äärimmilleen;

T.  ottaa huomioon, että terveys- ja hoiva-alan työntekijät ovat altistuneet kohtuuttoman suurelle riskille ja että joissakin tapauksissa heidän on täytynyt tehdä päätöksiä siitä, kuka voi ja kuka ei voi saada tehohoitoa; ottaa huomioon, että monet keskeiset työntekijät, rajatyöntekijät ja kausityöntekijät sekä teurastamojen ja elintarviketuotannon kaltaisten alojen työntekijät ovat olleet erityisen haavoittuvassa asemassa;

U.  toteaa, että covid-19-kriisi on muuttanut monien työntekijöiden työoloja Euroopassa, korostanut eräitä jo olemassa olevia ongelmia ja nostanut esiin uusia kysymyksiä työterveydestä ja -turvallisuudesta;

V.  ottaa huomioon, että covid-19 on vaikuttanut suhteettomasti haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin, etnisiin vähemmistöihin ja hoivakotien asukkaisiin sekä vanhusten ja vammaisten asumispalveluihin,

W.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen saatavuuteen on kohdistunut kielteisiä vaikutuksia terveyskriisin aikana ja että naisiin, lapsiin ja hlbt+-henkilöihin on kohdistunut suurempi väkivallan ja syrjinnän riski;

X.  ottaa huomioon, että monia covid-19-viruksen pitkän aikavälin terveysvaikutuksia, myös vaikutuksia mielenterveyteen, ei vielä tunneta;

Y.  panee merkille, että covid-19-terveyskriisi ja sen leviäminen kaikkialla Euroopassa ovat paljastaneet eroja jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien valmiuksissa ja osoittaneet, että odottamattomien terveysuhkien syntyessä jotkut jäsenvaltiot voivat olla riippuvaisia naapurimaistaan, joiden järjestelmät ovat riittävän muutosjoustavia;

Z.  ottaa huomioon, että erilaiset lähestymistavat covid-19-pandemiaan liittyvien tietojen keräämiseen EU:ssa ovat vaikeuttaneet tietojen vertailua;

AA.  toteaa, että covid-19-kriisi on osoittanut näyttöön perustuvan terveyspolitiikan, myös ennaltaehkäisyä ja hoitoa koskevien aloitteiden, suuren merkityksen; toteaa, että ennalta ehkäisevien toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia;

AB.  ottaa huomioon, että EU:n yhteishankintoja on käytetty menestyksekkäästi hankittaessa henkilönsuojaimia, testipakkauksia, hengityskoneita ja tiettyjä lääkkeitä, vaikka mekanismi on osoittautunut hitaammaksi ja tehottomammaksi kuin olisi suotavaa; ottaa huomioon, että EU:n valmiuksia vahvistettiin hankkimalla varastoon keskeisiä resursseja, kuten hengityssuojaimia, hengityskoneita ja laboratoriotarvikkeita, joita on tarkoitus käyttää siellä, missä niitä eniten tarvitaan;

AC.  ottaa huomioon, että covid-19-terveyskriisin aikana otettiin käyttöön erilaisia tilapäisjärjestelyjä, kuten komission asiantuntijapaneeli, potilaiden hoito-ohjeet ja terveydenhuollon työntekijöiden lähettäminen toisiin jäsenvaltioihin;

AD.  toteaa, että lääketeollisuuden toimitusketjut ovat riippuvaisia vaikuttavista farmaseuttisista aineista tai rinnakkaisvalmisteista, joita valmistetaan EU:n ulkopuolisissa maissa, joskus yhdessä ainoassa tehtaassa koko maailmassa; ottaa huomioon, että covid-19-terveyskriisin aikana asetetut vientikiellot toivat korostetusti esiin, että on vaarallista olla yksinomaan näiden toimitusketjujen varassa;

AE.  ottaa huomioon, että monissa raporteissa ja tutkimuksissa on korostettu covid‑19‑pandemian psykologisia seurauksia ja että kaikenikäiset ihmiset ovat kärsineet pitkäaikaisesta eristäytymisvaatimuksesta, joka on asetettu viruksen leviämisen pysäyttämiseksi;

AF.  katsoo, että tarvitaan kiireellisiä toimia ikääntyneiden terveys- ja hoivatarpeiden täyttämiseksi;

AG.  toteaa, että eräät jäsenvaltiot kärsivät huomattavasta aivovuodosta, kun korkeasti koulutetut terveydenhuollon ammattilaiset lähtevät töihin jäsenvaltioihin, joissa palkat ja työolot ovat paremmat kuin heidän omassa maassaan;

AH.  ottaa huomioon, että rokotevastaisuus ja sen vaikutukset kansanterveyteen ovat kasvava huolenaihe; pitää tarpeellisena selventää rokotusten hyötyjä ja riskejä, kun rokotusohjelmia järjestetään ja toteutetaan jäsenvaltioissa;

AI.  toteaa, että komission 4. toukokuuta 2020 isännöimässä kokouksessa sitouduttiin keräämään 7,5 miljardia euroa rokotteiden, hoitojen ja välineiden kehittämiseen koko maailman yhteiseksi hyväksi covid-19-pandemian vuoksi ja että 27. kesäkuuta 2020 mennessä oli saavutettu 15,9 miljardia euroa; ottaa huomioon, että komissio totesi tiedonannossaan ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456, 27.5.2020), että ”mahdollista tulevaa rokotetta on valmistettava koko maailmalle [ja että] kaikilla on oltava varaa rokotteeseen, ja sen on oltava kaikkien saatavilla”;

AJ.  ottaa huomioon, että EU:n rokotestrategia perustuu ennakkohankintasopimuksiin, mutta siinä ei mainita saatavuutta omakustannushintaan;

AK.  ottaa huomioon, että teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen (TRIPS-sopimus) mukaista joustavuutta, jota vahvistettiin Dohan julistuksella, voidaan käyttää pakkolisenssien myöntämiseen kansanterveyskriiseissä;

AL.  katsoo, että rajat ylittäviin uhkiin voidaan puuttua vain yhdessä, mikä edellyttää koko kansainvälisen yhteisön yhteistyötä ja solidaarisuutta;

1.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan oppia covid-19-kriisistä ja sitoutumaan huomattavasti tiiviimpään yhteistyöhön terveyden alalla; kehottaa siksi toteuttamaan erinäisiä toimenpiteitä Euroopan terveysunionin luomiseksi;

2.  korostaa, että perussopimuksessa sallitaan paljon enemmän unionin toimia kuin tähän mennessä on toteutettu; kehottaa komissiota tutkimaan kaikkia mahdollisuuksia ja kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan eri vaihtoehtoja aiempaa myönteisemmin;

3.  tukee voimakkaasti terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapaa ja kehottaa panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön siten, että terveysnäkökohdat sisällytetään kaikkiin asiaankuuluviin politiikkoihin, kuten maatalous-, liikenne-, tutkimus-, ympäristö- ja ilmastonsuojelupolitiikkaan ja kansainvälistä kauppaa koskevaan politiikkaan, ja tekemään niistä järjestelmälliset terveysvaikutusten arvioinnit;

4.  huomauttaa, että covid-19-kriisi ei ole ohi ja että uusia infektioita ja kuolemantapauksia syntyy, jos emme noudata varovaista lähestymistapaa; kannattaa voimakkaasti tehokkaita toimia infektioiden ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi;

5.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja globaaleja kumppaneita varmistamaan tulevien covid-19-rokotteiden ja -hoitojen nopean, yhtäläisen ja edullisen saatavuuden kaikille ihmisille maailmanlaajuisesti heti, kun ne ovat saatavilla;

6.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan virallisesti covid-19-teknologian tietovarantoa (C-TAP), joka mahdollistaa covid-19-terveysteknologiaan liittyvän tietämyksen, henkisen omaisuuden ja datan mahdollisimman laajan jakamisen kaikkien maiden ja kansalaisten hyödyksi;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään kaikkiin nykyisiin ja tuleviin rahoitus- ja investointipyyntöihin yleishyödyllisiä kollektiivisia suojatoimia yleisön eduksi julkisen rahoituksen osalta, kuten avoimuus, saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta koskevat lausekkeet sekä lopputuotteiden yksinoikeudettomat lisenssit;

8.  kehottaa käymään vuoropuhelua ja tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita myöntämään pakkolupia siinä tapauksessa, että kolmannet maat eivät suostu jakamaan rokotetta ja/tai hoitoa tai niitä koskevaa tietämystä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään kiireellisesti terveydenhuoltojärjestelmilleen stressitestejä, jotta voidaan tunnistaa heikkoudet ja varmistaa, että ne ovat valmiita covid-19-pandemian mahdolliseen uuteen nousuun ja mahdollisiin tuleviin terveyskriiseihin; kehottaa komissiota koordinoimaan tätä työtä ja vahvistamaan yhteiset parametrit;

10.  kehottaa komissiota ehdottamaan laadukkaan terveydenhuollon vähimmäisvaatimuksia koskevaa direktiiviä, joka perustuu stressitestien tuloksiin ja jolla säilytetään jäsenvaltioiden toimivalta hallinnoida, järjestää ja rahoittaa terveydenhuoltojärjestelmänsä mutta taataan potilasturvallisuus, terveydenhuollon työntekijöiden ihmisarvoiset työolot ja -ehdot sekä Euroopan muutosjoustavuus pandemioiden ja muiden kansanterveydellisten kriisitilanteiden varalta;

11.  kehottaa komissiota sisällyttämään riittävän rahoituksen terveydenhuollon ja hyvinvoinnin indikaattoreille ja tavoitteille talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

12.  kehottaa komissiota hyväksymään yhteisiä terveyttä määrittäviä tekijöitä, joilla seurataan terveyseroja iän, sukupuolen, sosioekonomisen aseman ja maantieteellisen sijainnin perusteella, ja laatimaan menetelmän jäsenvaltioiden terveystilanteen auditoimiseksi, jotta voidaan määrittää ja priorisoida alat, joilla tarvitaan parannuksia ja lisärahoitusta; katsoo, että komission olisi arvioitava toimenpiteiden tehokkuutta, jotta voidaan vähentää terveyseroja, jotka johtuvat sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä riskitekijöitä koskevista toimintalinjoista;

13.  kehottaa komissiota ehdottamaan eurooppalaisen lääkintäapumekanismin perustamista, jotta voidaan reagoida kaikentyyppisiin terveyskriiseihin ja vahvistaa toiminnan koordinointia EU:n tasolla, sekä seuraamaan lääkkeiden ja lääkinnällisten tuotteiden strategisen varaston perustamista ja käyttöönottoa sekä varmistamaan sen asianmukainen toiminta; katsoo, että eurooppalainen lääkintäapumekanismin olisi virallistettava covid-19-terveyskriisin aikana käyttöön otetut työmenetelmät ja sen olisi pohjauduttava rajatylittävästä terveydenhuollosta annetussa direktiivissä säädettyihin toimenpiteisiin, valtioiden rajat ylittävistä terveysuhkista annettuun päätökseen(6) ja unionin pelastuspalvelumekanismiin;

14.  kehottaa perustamaan eurooppalaisen lääkintäapumekanismin käytännön toimintaa ohjaavaksi elimeksi terveyskriisien hallintayksikön, jota johtavat terveyskomissaari ja kriisinhallintakomissaari ECDC:n, EMAn ja asiantuntijapaneelin tukemana; kehottaa tätä yksikköä laatimaan hätäsuunnitelman pandemioiden varalta, jotta voidaan reagoida koordinoidusti;

15.  kehottaa perustamaan covid-19-dataportaalin kaltaisen digitaalisen tietojenvaihtofoorumin helpottamaan epidemiologisten tietojen vaihtoa, terveydenhuollon ammattilaisille ja sairaaloille annettavien suositusten vaihtoa sekä terveydenhuollon laitteiden käytettävissä olevaa täsmällistä kapasiteettia ja varastoja koskevien tietojen vaihtoa;

16.  katsoo, että unionin olisi voitava luottaa siihen, että terveydenhuollon ammattilaisia saadaan mobilisoitua eurooppalaisiin lääkintäapujoukkoihin, jotka perustettiin mahdollistamaan nopea lääkinnällinen apu ja kansanterveysalan asiantuntemus kaikissa jäsenvaltioissa;

17.  kehottaa käyttämään covid-19-rokotteiden ja -hoitojen hankinnassa EU:n yhteishankintoja ja käyttämään niitä järjestelmällisemmin, jotta vältetään jäsenvaltioiden välinen kilpailu ja varmistetaan tärkeiden lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden, erityisesti uusien innovatiivisten antibioottien, uusien rokotteiden, parantamistarkoituksessa annettavien lääkkeiden ja harvinaisten sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden, yhtäläinen ja kohtuuhintainen saatavuus;

18.  kehottaa komissiota ehdottamaan rajatylittäviä terveysuhkia koskevaa uutta asetusta, jolla korvataan rajatylittäviä terveysuhkia koskeva päätös, muun muassa EU:n yhteishankintojen nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi terveyskriiseissä, prosessin tehokkuuden ja avoimuuden takaamiseksi ja uusien hoitojen tasapuolisen ja kohtuuhintaisen saatavuuden varmistamiseksi;

19.  kehottaa neuvostoa hyväksymään mahdollisimman pian terveydenhuollon menetelmien arviointia käsittelevää ehdotusta koskevan valtuutuksensa, jotta neuvottelut saataisiin päätökseen vuoden loppuun mennessä;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan uuden ehdotuksen hintojen avoimuudesta annetun direktiivin 89/105/ETY muuttamisesta, jotta voidaan varmistaa tutkimus- ja kehityskustannusten avoimuus ja jotta jäsenvaltiot voivat tasavertaisesti neuvotella valmistajien kanssa lääkkeistä, joita ei hankita yhteisesti;

21.  kehottaa panemaan erittäin pitkään viivästyneen kliinisiä tutkimuksia koskevan asetuksen pikaisesti täytäntöön, jotta varmistetaan kliinisten tutkimusten tulosten avoimuus riippumatta tuloksista ja edistetään laajempia rajat ylittäviä kliinisiä tutkimuksia; korostaa, että myös kliinisten tutkimusten kielteiset tai epävarmat tulokset antavat tärkeää tietoa ja voivat auttaa parantamaan tulevaa tutkimusta;

22.  kehottaa laatimaan EU:n lääkestrategian, jolla puututaan EU:n ja maailmanlaajuisten lääkkeiden toimitusketjujen ongelmiin ja johon olisi sisällyttävä lainsäädäntötoimia, toimintalinjoja ja kannustimia, joilla lisätään keskeisten vaikuttavien farmaseuttisten aineiden ja lääkkeiden tuotantoa Euroopassa ja monipuolistetaan toimitusketjua, jotta taataan tarjonta ja kohtuuhintainen saatavuus kaikkina aikoina; katsoo, että EU:n lääkestrategia ei saisi vaikuttaa toimiin, joita toteutetaan ympäristössä olevia lääkeaineita koskevan strategisen lähestymistavan mukaisesti;

23.  kannustaa kaikkia maita liittymään WTO:n farmaseuttisten tuotteiden tullien poistamista koskevaan sopimukseen, kehottaa laajentamaan sen soveltamisalaa koskemaan kaikkia farmaseuttisia tuotteita ja lääkkeitä ja tukee sitä, että EU:n on säilytettävä vankka eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmä, jolla kannustetaan T&K-toimintaa ja tuotantoa Euroopassa, jotta varmistetaan, että Eurooppa pysyy edelleen innovoijana ja maailman johtajavana toimijana;

24.  kehottaa komissiota laatimaan julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä koskevat erityissuuntaviivat, jotka koskevat tarjouskilpailujen järjestämistä lääkealalla; vaatii asettamaan näissä suuntaviivoissa valintaperusteeksi ”kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen”, jolloin hankintaviranomainen voi ottaa huomioon perusteet, jotka kuvastavat tarjousten laadullisia, teknisiä ja kestävyysnäkökohtia sekä hintaa;

25.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyviä palveluja ja varmistamaan niiden saatavuuden, mukaan lukien ehkäisyn saatavuus ja oikeus turvalliseen aborttiin; kehottaa jäsenvaltioita pitämään ehkäisyvälineiden, myös jälkiehkäisyn, ja turvallisten aborttien – silloin kun ne ovat laillisesti mahdollisia – saatavuutta olennaisina terveydenhuoltopalveluina kriisiaikoina;

26.  pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot eivät ole kyenneet tehokkaasti takaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien turvallista ja oikea-aikaista saatavuutta covid-19-pandemian aikana; toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja ‑oikeutta koskevien palveluiden, kuten turvallisen ja laillisen abortin, epääminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto; toistaa, että hlbti-henkilöiden oikeudet ovat olennainen osa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien täysimääräisen kunnioittamisen saavuttamiseksi tehtävää työtä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita analysoimaan, miten niiden seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvät palvelut ovat toimineet pandemian aikana, ja tekemään yhteistyötä parhaiden käytäntöjen löytämiseksi tulevaisuutta varten ottaen huomioon useiden maiden esimerkin löytää hyviä ja innovatiivisia tapoja tarjota seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä palveluja, kuten terveydenhuollon etäpalveluja, verkkovastaanottoja ja varhaista lääkkeellistä raskaudenkeskeytystä kotoa käsin; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan kattavan seksuaalikasvatuksen, naisten perhesuunnittelupalvelujen sekä kaikkien lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalvelujen, kuten nykyaikaisten ehkäisymenetelmien ja turvallisen ja laillisen abortin, helpon saatavuuden myös kriisiaikoina;

27.  kehottaa komissiota ehdottamaan ECDC:n toimeksiannon tarkistamista, lisäämään sen määrärahoja, henkilöstöä ja toimivaltuuksia, jolloin ECDC voisi muun muassa laajentaa toimialansa ei-tarttuviin tauteihin, laatia velvoittavaa ohjeistusta jäsenvaltioille ja koordinoida laboratoriotutkimusta terveyskriisien aikana;

28.  kehottaa vahvistamaan EMAn roolia lääkepulan seurannassa ja ehkäisemisessä sekä EU:n kliinisten tutkimusten suunnittelun ja hyväksymisen koordinoinnissa kriisiaikoina;

29.  katsoo, että olisi tutkittava mahdollisuutta perustaa eurooppalainen vastine Yhdysvaltojen biolääketieteen huippututkimus- ja kehitysviranomaiselle (US Biomedical Advanced Research and Development Authority), joka vastaisi hankinnoista ja bioterrorismin, kemiallisten, ydin- ja säteilyuhkien sekä pandeemisten influenssojen ja uusien tautien torjuntatoimien kehittämisestä;

30.  kehottaa vahvistamaan Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston roolia sen varmistamiseksi, että terveydenhuollon työntekijöitä ei vaaranneta;

31.  muistuttaa erityisen traagisesta vaikutuksesta, joka covid-19-pandemialla on ollut pitkäaikaishoidon laitoksissa Euroopassa, missä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat ovat joutuneet kärsimään, ja toteaa, että hoitokotien osuus covid-19-tautiin liittyvistä kuolemantapauksista on ollut yli 50 prosenttia joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tämän traagisen asiaintilan syitä ja esittämään asianmukaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja;

32.  kehottaa komissiota esittämään kiireellisesti EU:n terveysalan työvoimaa koskevan uuden toimintasuunnitelman, jossa otetaan huomioon pandemiasta saadut kokemukset, jotta terveydenhuollon ammattilaisille voidaan tarjota uusi, asianmukainen strateginen ja operatiivinen kehys;

33.  kehottaa vahvistamaan mikrobilääkeresistenssiä koskevia EU:n toimintasuunnitelmia oikeudellisesti sitovilla toimenpiteillä, jotta voidaan rajoittaa mikrobilääkkeiden käyttö vain ehdottoman välttämättömiin tapauksiin ja kannustaa uusia antibiootteja koskevaan innovointiin;

34.  kehottaa hyväksymään EU:n rokotuskortin;

35.  kehottaa perustamaan yleisölle tarkoitetun viestintäportaalin, jossa EU voisi antaa vahvistettua tietoa ja varoituksia kansalaisille sekä torjua vääriä tietoja; toteaa, että portaali voisi sisältää monenlaista tietoa, ennaltaehkäisykampanjoita ja nuorison valistusohjelmia ja että sitä voitaisiin myös käyttää vahvan immuniteetin edistämiseen Euroopan tasolla yhteistyössä ECDC:n kanssa;

36.  kehottaa komissiota ehdottamaan kansalaisyhteiskuntaa kuullen sellaisen eurooppalaisen terveystietoavaruuden perustamista, jossa noudatetaan täysin eurooppalaista tietosuojakehystä, jotta voidaan parantaa standardointia, yhteentoimivuutta, tietojen jakamista sekä terveystietoja koskevien kansainvälisten standardien hyväksymistä ja edistämistä;

37.  kehottaa hyväksymään EU:n toimintasuunnitelman terveystietojen avoimuudesta ja disinformaation torjunnasta;

38.  uskoo vakaasti yhteinen terveys -malliin, jossa ihmisten terveys, eläinten terveys ja ympäristönsuojelu kytketään toisiinsa; uskoo, että ihmisten terveyden suojelemiseksi uusilta taudinaiheuttajilta on välttämätöntä torjua ilmastonmuutosta, ympäristön pilaantumista, biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja kestämättömiä elintarvikkeiden tuotantomenetelmiä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteinen terveys -mallin soveltamista EU:ssa;

39.  painottaa tarvetta asettaa etusijalle ehkäisemistoimet, sillä niistä on hyötyä sekä kansalaisten terveydelle että kansallisille terveydenhuoltobudjeteille; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, joilla puututaan terveyttä määrittäviin tekijöihin, kuten tupakointiin, alkoholin kulutukseen, huonoon ravitsemukseen, ilmansaasteisiin, vaarallisille kemikaaleille altistumiseen ja terveyseroihin, jotta voidaan parantaa terveystuloksia;

40.  kehottaa laajentamaan eurooppalaisia osaamisverkostoja (ERN), niin että ne kattavat tartuntataudit (esimerkiksi perustamalla terveyskriisien hallinnan eurooppalaisen osaamisverkoston) ja ei-tarttuvat taudit;

41.  kehottaa komissiota kannustamaan alennettujen arvonlisäverokantojen käyttöön ja jäsenvaltioita käyttämään niitä kohdennetummin terveellisiin tuotteisiin, kuten sesongin mukaisiin hedelmiin ja vihanneksiin;

42.  kehottaa komissiota laatimaan ”muutosjoustavaa Eurooppaa” koskevan strategian, johon kuuluu riskinarviointikartta ja vaihtoehtoja, joilla käsitellään terveydenhuoltojärjestelmien moitteetonta hallinnointia ja niihin investointia sekä pandemian torjuntaa Euroopan tasolla, mukaan lukien muutosjoustavat toimitusketjut EU:ssa; korostaa ”muutosjoustavan Euroopan” yhteydessä tarvetta vahvistaa eurooppalaista tuotantoa, jotta voidaan siirtää terveysalan tuotantoa takaisin ja rakentaa alasta vahva;

43.  vaatii soveltamaan tutkimuksen ja innovoinnin alalla koordinoitua, yhteistyöhön perustuvaa ja avointa lähestymistapaa ja komission ja jäsenvaltioiden vahvempaa roolia terveysalan ja epidemiologisen tutkimuksen koordinoinnissa, jotta voidaan välttää päällekkäisyydet ja ohjata tieteellisen tutkimuksen painopiste tuloksiin, joihin kuuluvat tarvittavat lääkkeet, rokotteet, lääkinnälliset laitteet ja välineet;

44.  kehottaa komissiota arvioimaan biolääketieteellisten innovaatioiden teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien kannustinten vaikutuksia yleensä sekä tutkimaan luotettavia ja tehokkaita vaihtoehtoja yksinomaisille suojakeinoille lääketieteellisen tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoittamiseksi, esimerkiksi niitä lukuisia välineitä, jotka perustuvat mekanismeihin, joilla tutkimus- ja kehityskustannukset pidetään erillään lopputuotteen hinnasta;

45.  pitää erittäin myönteisenä, että uudelle EU4Health-ohjelmalle ehdotettuja määrärahoja on lisätty merkittävästi; korostaa kuitenkin, että EU:n terveydenhuoltomäärärahojen kasvattamisen ei pitäisi rajoittua tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen vaan tarvitaan pitkän aikavälin investointeja ja sitoumuksia; pyytää perustamaan erillisen EU:n rahaston sairaaloiden infrastruktuurin ja terveyspalvelujen vahvistamiseksi selkeiden kriteerien mukaisesti;

46.  toteaa, että terveysalan tutkimuksella on keskeinen rooli, ja pyytää lisäämään synergiaa jäsenvaltioissa tehdyn tutkimustyön välillä sekä perustamaan EU:n terveysalan tutkimusverkoston osana maailmanlaajuista terveyssuunnitelmaa;

47.  korostaa Euroopan teollisuuden tärkeää roolia lääkealalla ja muilla terveyteen liittyvillä aloilla; kehottaa luomaan selkeän sääntelykehyksen eurooppalaisille yrityksille sekä osoittamaan resursseja tieteelliseen ja terveysalan tutkimukseen, sillä elinvoimainen ja teknisesti kehittynyt eurooppalainen terveydenhuoltoala ja kilpailukykyinen tutkimusyhteisö ovat erittäin tärkeitä;

48.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen esittää EU:n syöväntorjuntatoimintasuunnitelma;

49.  kehottaa laatimaan mielenterveyttä koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2021–2027 ja kiinnittämään siinä yhtäläisesti huomiota mielenterveysongelmien biolääketieteellisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin;

50.  kehottaa laatimaan terveenä ikääntymistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman ikääntyneiden elämänlaadun parantamiseksi;

51.  kehottaa laatimaan harvinaisia ja laiminlyötyjä sairauksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman;

52.  kehottaa komissiota esittämään eurooppalaisten potilasryhmien riippumattoman rahoituksen parantamista koskevan ehdotuksen;

53.  kehottaa komissiota ehdottamaan viipymättä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa uutta strategiakehystä;

54.  katsoo, että covid-19-kriisistä saatuja kokemuksia olisi käsiteltävä osana Euroopan tulevaisuutta käsittelevää konferenssia, joka voisi antaa selkeitä ehdotuksia siitä, miten vahvistaa EU:n terveyspolitiikkaa;

55.  korostaa terveyden kansainvälistä ulottuvuutta; katsoo, että terveysjärjestelmien valmiutta ja reagointia koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa kolmansien maiden kanssa koskevaa yhteistyötä olisi vahvistettava; kehottaa EU:ta tekemään täysipainoista yhteistyötä WHO:n ja muiden kansainvälisten elinten kanssa tartuntatautien torjumiseksi, yleiskattavan terveydenhuollon turvaamiseksi kaikille ja terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamiseksi maailmanlaajuisesti;

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054. (2) https://www.who.int/docs/default-source/climate-change/who-manifesto-for-a-healthy-and-green-post-covid-recovery.pdf?sfvrsn=f32ecfa7_6 (3) Tutkimus aiheesta ”Unlocking the potential of the EU Treaties: An article-by-article analysis of the scope for action”, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu, julkaistu 28. toukokuuta 2020, https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2020/651934/EPRS_STU(2020)651934_EN.pdf (4) Tutkimus aiheesta ”Europe’s two trillion euro dividend: Mapping the Cost of Non-Europe, 2019-24”, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu, julkaistu 18. huhtikuuta 2019, https://www.europarl.europa.eu/thinktank/en/document.html?reference=EPRS_STU(2019)631745 (5) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45. (6) EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.