Choisissez la langue de votre document :
- bg - български
- es - español
- cs - čeština
- da - dansk
- de - Deutsch
- et - eesti keel
- el - ελληνικά
- en - English
- fr - français
- ga - Gaeilge
- hr - hrvatski
- it - italiano
- lv - latviešu valoda
- lt - lietuvių kalba
- hu - magyar
- mt - Malti
- nl - Nederlands
- pl - polski
- pt - português
- ro - română
- sk - slovenčina
- sl - slovenščina
- fi - suomi (valittuna)
- sv - svenska
|
 Eurooppalainen ilmastolaki ***I |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ukrainassa viljakasvien siemenviljelmillä tehtyjen viljelystarkastusten vastaavuus ja Ukrainassa tuotettujen viljakasvien siementen vastaavuus ***I |
| ||||||||||
| |||||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0137), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0100/2020), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2020 antaman lausunnon(1), – ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan, – ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A9-0164/2020), 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2020/… antamiseksi neuvoston päätöksen 2003/17/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Ukrainassa viljakasvien siemenviljelmillä tehtyjen viljelystarkastusten vastaavuudesta ja Ukrainassa tuotettujen viljakasvien siementen vastaavuudesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2020/1544.)
| |||||||||||
| Täytäntöönpanosäädöksen vastustaminen: Titaanidioksidin (E 171) eritelmät |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteissä II ja III lueteltujen elintarvikelisäaineiden eritelmien vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 231/2012 liitteen muuttamisesta titaanidioksidin (E 171) eritelmien osalta (D066794/04), – ottaa huomioon elintarvikelisäaineista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008(1) ja erityisesti sen 14 artiklan, – ottaa huomioon elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1331/2008(2) ja erityisesti sen 7 artiklan 5 kohdan, – ottaa huomioon 13. toukokuuta 2019 julkistetun pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean yhteenvetokertomuksen(3), – ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 10. toukokuuta 2019 antaman ja 12. kesäkuuta 2019 julkistaman julkilausuman(4), – ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(5) 5 a artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 5 a artiklan 5 kohdan, – ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan, – ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen, A. ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 vahvistetaan elintarvikkeissa käytettäviä elintarvikelisäaineita koskevat säännöt, jotta varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta, samalla kun varmistetaan ihmisten terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkea taso, mukaan luettuina kuluttajien etujen suojeleminen ja elintarvikkeiden kaupassa sovellettavat oikeudenmukaiset käytännöt, tarvittaessa ympäristönsuojelu huomioon ottaen; B. ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 vahvistetaan muun muassa elintarvikelisäaineiden yhtenäinen arviointi- ja hyväksymismenettely, jolla edistetään elintarvikkeiden vapaata liikkuvuutta unionissa sekä ihmisten terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkeaa tasoa, mukaan lukien kuluttajien etujen suojeleminen; Titaanidioksidin (E 171) käyttö elintarvikkeissa C. toteaa, että titaanidioksidi (E 171) on elintarvikelisäaine, joka koostuu osittain nanohiukkasista ja jota esiintyy pääasiassa makeisten, kakkujen, jälkiruokien, jäätelön, keksien, suklaapatukoiden sekä leipomo- ja konditoriatuotteiden kaltaisissa elintarvikkeissa; toteaa, että sen päätarkoituksena on antaa tuotteille valkoinen väri tai tehdä niistä läpikuultamattomia; D. ottaa huomioon, että titaanidioksidia (E 171) käytetään pääasiassa elintarvikkeissa, jotka ovat erityisen suosittuja lasten keskuudessa, kuten purukumi, makeiset, suklaat ja jäätelö, mikä herättää huolen siitä, että tämä haavoittuva väestönosa voi mahdollisesti altistua merkittävästi kyseiselle aineelle; Turvallisuusriskien arviointi E. ottaa huomioon, että jo 28. kesäkuuta 2016 annetussa EFSAn tieteellisessä lausunnossa(6) titaanidioksidista (E 171) viitattiin tietojen riittämättömyyteen, mikä esti lisäaineen kattavan riskinarvioinnin; toteaa, että titaanidioksidin (E 171) turvallisuuteen liittyvät epävarmuustekijät johtuvat osittain siitä, että valmistajat eivät ole toimittaneet tarvittavia tietoja riskinarvioinnin tekemiseksi; F. ottaa huomioon, että lukuisissa viimeaikaisissa tieteellisissä julkaisuissa(7) on kyseenalaistettu titaanidioksidin (E 171) turvallisuus ja korostettu sen käyttöön liittyviä mahdollisia riskejä; G. toteaa, että Ranskan elintarvike-, ympäristö- sekä työterveys- ja työturvallisuusasioista vastaavan viranomaisen (ANSES) 12. huhtikuuta 2019 antamassa lausunnossa(8) pantiin titaanidioksidin (E 171) muiden haittavaikutusten ohella merkille sen mahdolliset karsinogeeniset vaikutukset ja todettiin, että tieteellisesti titaanidioksidin (E 171) turvallisuuteen liittyy edelleen epävarmuustekijöitä ja sitä koskevat tiedot ovat puutteelliset, minkä vuoksi titaanidioksidin (E 171) mahdollinen myrkyllisyys kuluttajille aiheuttaa edelleen huolta; ottaa huomioon, että myös Alankomaiden riskinarviointi- ja tutkimusvirasto (BuRo) on tuonut esiin(9) tietoaukkoja ja epävarmuustekijöitä; H. toteaa, että EFSA viittaa tuoreimmassa titaanidioksidista (E 171) antamassaan julkilausumassa(10) ANSESin lausuntoon ja myös panee merkille tietyt aineen käytön turvallisuuteen liittyvät epävarmuustekijät; I. ottaa huomioon, että 19 tutkijaa kahdeksasta maasta tapasi helmikuussa 2016 kansainvälisessä syöväntutkimuslaitoksessa (IARC) Lyonissa Ranskassa arvioidakseen uudelleen titaanidioksidin (E 171) karsinogeenisuutta ja tuli johtopäätökseen, että se olisi luokiteltava ihmisille mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi (ryhmä 2B) aineeksi(11); J. ottaa huomioon Yhdysvaltain kansallisen työturvallisuus- ja työterveyslaitoksen (NIOSH) todenneen, että altistumista titaanidioksidin (E 171) ultrapienille hiukkasille olisi pidettävä mahdollisena työperäisenä karsinogeenina(12); Riskinhallintapäätökset K. ottaa huomioon, että ANSESin lausunnon ja EFSAn sen jälkeen antaman julkilausuman, jossa asiaan liittyviä huolenaiheita ei voitu hälventää, seurauksena Ranskan hallitus antoi 1. tammikuuta 2020 varotoimenpiteenä kuluttajien terveyden suojelemiseksi asetuksen, jolla estetään titaanidioksidia (E 171) sisältävien elintarvikkeiden myynti; L. ottaa huomioon, että näistä taustatiedoista huolimatta komissio, sen sijaan, että se ehdottaisi titaanidioksidin (E 171) elintarvikekäytön vaiheittaista lopettamista, antoi ehdotuksen asetukseksi, jossa muutetaan kyseisen elintarvikelisäaineen määritelmää ja eritelmiä ja jonka mukaisesti titaanidioksidin (E 171) laillinen markkinoille saattaminen ja niillä pitäminen on edelleen sallittua; M. ottaa huomioon, että mahdolliset päätökset olla asettamatta titaanidioksidia (E 171) markkinakieltoon asettavat sellaiset yritykset epäedulliseen asemaan, jotka ovat päättäneet soveltaa ennalta varautumisen periaatetta ja korvanneet titaanidioksidin (E 171) tuotteissaan tai poistaneet sen niistä; Ennalta varautumisen periaate ja ”muut tekijät” N. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohdassa määrätään ennalta varautumisen periaatteesta yhtenä unionin perusperiaatteena; O. toteaa, että SEUT:n 168 artiklan 1 kohdan mukaan ”kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu”; P. ottaa huomioon, että yli 85 000 kansalaista eri puolilla Eurooppaa on jo allekirjoittanut vetoomuksen(13), jolla tuetaan Ranskan titaanidioksidille (E 171) asettamaa kieltoa ja jossa pyydetään soveltamaan ennalta varautumisen periaatetta ottaen huomioon epävarmuustekijät, jotka liittyvät ravitsemuksellisesti merkityksettömiin ja kuluttajat mahdollisesti riskeille altistaviin elintarvikelisäaineisiin; Q. ottaa huomioon, että elintarvikelisäaineiden hyväksynnässä voidaan ottaa huomioon myös muita tarkasteltavana olevan asian kannalta merkityksellisiä tekijöitä, mukaan lukien yhteiskuntaan, talouteen, perinteisiin, etiikkaan ja ympäristöön liittyvät tekijät, ennalta varautumisen periaate sekä asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 tarkoitettujen tarkastusten toteutettavuus; Lupaehdot ja vaihtoehdot R. toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1333/2008 6 artiklassa säädetään, että elintarvikelisäaine voidaan hyväksyä vain, jos sen käyttö on turvallista ja teknologisesti perusteltua ja jos sen käyttö ei johda harhaan kuluttajia vaan siitä on päinvastoin heille etua ja hyötyä; S. ottaa huomioon, että titaanidioksidia (E 171) käytetään ainoastaan esteettisiin tarkoituksiin ja että sillä ei ole ravitsemuksellista arvoa eikä sillä ole elintarvikkeissa mitään hyödyllistä teknologista tehtävää; T. ottaa huomioon, että titaanidioksidin (E 171) käytölle ei ole vakuuttavaa teknologista tarvetta ja että monet Ranskan markkinoilla toimivat elintarvikkeiden valmistajat ja vähittäismyyjät ovat menestyksellisesti poistaneet titaanidioksidin (E 171) tuotteistaan noudattaakseen Ranskan antamaa asetusta, jolla keskeytetään lisäainetta sisältävien elintarvikkeiden markkinoille saattaminen(14); toteaa, että eräät monikansalliset yritykset ovat sitoutuneet poistamaan titaanidioksidin (E 171) elintarvikevalikoimastaan(15); U. ottaa huomioon, että useimmilla jäsenvaltioilla on tähän mennessä ollut vaikeuksia valvoa, että nanohiukkasten merkitsemistä elintarvikkeissa koskevaa vaatimusta noudatetaan; ottaa huomioon, että kuluttajaryhmien Espanjassa, Belgiassa, Italiassa ja Saksassa tekemissä testeissä todettiin, että nanohiukkasten osuus titaanidioksidista (E 171) oli eräissä tapauksissa yli 50 prosenttia ilman, että lisäaine oli merkitty ”nanoksi”(16), ja että tällaisia elintarvikkeita oli muun muassa lasten ja muiden haavoittuvien väestönosien usein kuluttamien makeisten, purukumien ja kakkujen joukossa; 1. vastustaa ehdotuksen komission asetukseksi hyväksymistä; 2. katsoo, että ehdotus komission asetukseksi on ristiriidassa asetusten (EY) N:o 1333/2008 ja (EY) N:o 1331/2008 tavoitteiden ja sisältöjen kanssa; 3. katsoo, että se, että titaanidioksidia (E 171) voi edelleen saattaa markkinoille ja myydä markkinoilla elintarvikelisäaineena, on vastoin asetuksen (EY) N:o 1333/2008 6 artiklan säännöksiä ja voi vaikuttaa haitallisesti eurooppalaisten kuluttajien terveyteen; 4. pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen asetukseksi; 5. kehottaa komissiota soveltamaan ennalta varautumisen periaatetta ja poistamaan titaanidioksidin (E 171) sallittuja elintarvikelisäaineita koskevasta unionin luettelosta; 6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Täytäntöönpanosäädöksen vastustaminen: Akryyliamidin enimmäismäärät tietyissä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1881/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse akryyliamidin enimmäismääristä tietyissä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa (D067815/03), – ottaa huomioon elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8. helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93(1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan, – ottaa huomioon toimenpiteistä elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuden vähentämiseksi ja vertailuarvojen vahvistamiseksi 20. marraskuuta 2017 annetun komission asetuksen (EU) 2017/2158(2), – ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) alaisen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevän lautakunnan (CONTAM-lautakunta) 30. huhtikuuta 2015 antaman ja 4. kesäkuuta 2015 julkaistun tieteellisen lausunnon elintarvikkeissa esiintyvästä akryyliamidista(3), – ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan b alakohdan(4), – ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan, – ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen, Yleistä A. ottaa huomioon, että akryyliamidi on elintarvikkeissa esiintyvä kemiallinen yhdiste, joka muodostuu luonnostaan esiintyvistä aineista, jotka eivät sisällä asparagiinia ja sokereita korkeassa lämpötilassa tapahtuvassa käsittelyssä, kuten paistamisessa, paahtamisessa ja leipomisessa; B. ottaa huomioon, että kuluttajat altistuvat akryyliamidille teollisesti tuotettujen elintarvikkeiden, kuten perunalastujen, leivän, keksien ja kahvin kautta, mutta myös kotiruoanlaitossa esimerkiksi paahtaessaan leipää tai valmistaessaan ranskanperunoita; C. ottaa huomioon, että imeväiset, pikkulapset ja muut lapset ovat altistuneimpia ikäryhmiä, koska heidän ruumiinpainonsa on alhaisempi, minkä vuoksi he ovat erityisen haavoittuvia; toteaa, että lapsilla tiedetään olevan nopeampi aineenvaihdunta, koska maksan ja ruumiinpainon suhde on suurempi, minkä vuoksi on todennäköisempää, että glysidiamidi (biotransformaation avulla muodostuvan akryyliamidin aineenvaihduntatuote) voi muodostua lapsilla nopeammin, mikä lisää akryyliamidin toksisuutta lapsilla(5); Turvallisuuteen liittyvät näkökohdat D. ottaa huomioon, että unionin hyväksymän yhdenmukaistetun luokituksen ja merkintöjen (CLP00) mukaan akryyliamidi on myrkyllistä nieltynä, se voi aiheuttaa perimävaurioita, se voi aiheuttaa syöpää, se vahingoittaa elimiä pitkäaikaisen tai toistuvan altistumisen kautta, se on haitallista joutuessaan iholle, se ärsyttää voimakkaasti silmiä, se on haitallista hengitettynä, sen epäillään heikentävän hedelmällisyyttä, se ärsyttää ihoa ja se voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion; toteaa lisäksi, että yritysten Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) REACH-rekisteröinneissä toimittamassa luokituksessa todetaan, että kyseisen aineen epäillään heikentävän hedelmällisyyttä tai vaurioittavan sikiötä(6); E. ottaa huomioon, että tämän lisäksi havaittiin ääreishermoston ja hermopäätteiden rappeutumista muistiin, oppimiseen ja kognitiivisiin toimintoihin liittyvillä aivoalueilla(7); F. ottaa huomioon, että CONTAM-lautakunnan 30. huhtikuuta 2015 antamassa tieteellisessä lausunnossa elintarvikkeiden akryyliamidista(8) yksilöitiin kaikista saatavilla olevista tiedoista neljä mahdollista kriittistä ominaisuutta akryyliamidin toksisuudelle, jotka ovat neurotoksisuus, vaikutukset miesten lisääntymiseen, kehitystoksisuus ja karsinogeenisuus; ottaa huomioon, että CONTAM-lautakunta totesi myös, että akryyliamidi on sukusolujen perimää vaurioittava aine ja että tällä hetkellä ei ole vakiintuneita riskinarviointimenettelyjä, joissa tätä tutkittavaa ominaisuutta käytettäisiin; ottaa huomioon, että CONTAM-lautakunta vahvisti erityisesti aiemmat arviot, joiden mukaan elintarvikkeissa esiintyvä akryyliamidi saattaa lisätä kuluttajien riskiä sairastua syöpään kaikissa ikäryhmissä; G. ottaa huomioon, että akryyliamidin myrkyllisyys oli tunnustettu jo vuonna 2002 FAO:n ja WHO:n yhteisessä raportissa(9); ottaa huomioon, että kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) on luokitellut akryyliamidin todennäköiseksi ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi(10), Yhdysvaltojen kansallisessa toksikologiaohjelmassa (NTP) sen voidaan kohtuudella olettaa olevan ihmisille syöpää aiheuttava(11) ja Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto (EPA) on luokitellut akryyliamidin ihmisille todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi(12); H. ottaa huomioon, että akryyliamidin hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia käsitellään useissa tieteellisissä tutkimuksissa(13) ja niitä on kiireellisesti tutkittava; Ennalta varautumisen periaate I. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohdassa määrätään ennalta varautumisen periaatteesta yhtenä unionin perusperiaatteena; J. toteaa, että SEUT:n 168 artiklan 1 kohdan mukaan ”kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu”; Erityiset lakisääteiset vaatimukset K. ottaa huomioon, että asetuksen (ETY) N:o 315/93 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja säädetään, että kansanterveyden ja erityisesti toksikologian kannalta liian suuria määriä vieraita aineita sisältävien elintarvikkeiden markkinoille saattaminen on kiellettyä ja että vieraiden aineiden pitoisuudet on pidettäväalimmilla tasoilla, jotka mahdollistavat kohtuullisesti hyvät käytännöt kaikkien elintarviketuotannon vaiheiden aikana; L. ottaa huomioon, että asetuksessa (EU) 2017/2158 edellytetään, että elintarvikealan toimijat soveltavat vähentämistoimenpiteitä ja toteuttavat tiettyjä toimia tiettyjen elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksien vähentämiseksi, jotta varmistetaan, että niiden tuotteissa olevat akryyliamidipitoisuudet pysyvät alle vertailuarvojen, joita käytetään vähentämistoimenpiteiden tehokkuuden todentamiseen näytteenoton ja analyysin avulla; M. ottaa huomioon, että asetuksessa (EU) 2017/2158 säädettyjä vertailuarvoja on sovellettu huhtikuusta 2018 lähtien ja että komissio tarkastelee niitä uudelleen kolmen vuoden välein ja ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluessa kyseisen asetuksen voimaantulosta alhaisempien arvojen asettamiseksi(14); N. ottaa huomioon, että vertailuarvot puuttuvat useilta tuoteluokilta, kuten kasvislastut, perunakuorukat ja riisikeksit, joista joidenkin on osoitettu sisältävän korkeita akryyliamidipitoisuuksia; ottaa huomioon, että komission suosituksessa (EU) 2019/1888(15) vahvistetaan ei-tyhjentävä luettelo elintarvikeryhmistä, joita olisi seurattava säännöllisesti akryyliamidin esiintymisen varalta; O. ottaa huomioon, että asetuksen (ETY) N:o 315/93 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio voi tarvittaessa vahvistaa tiettyjen vieraiden aineiden suurimmat toleranssit kansanterveyden suojelemiseksi; ottaa huomioon, että elintarvikkeiden akryyliamidille ei ole vielä vahvistettu enimmäismääriä; ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 2017/2158 johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, että vähentämistoimenpiteitä täydentäen olisi harkittava enimmäismäärien vahvistamista akryyliamidille tietyissä elintarvikkeissa; Ehdotus komission asetukseksi P. ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission asetukseksi tunnustetaan, että on tärkeää, että elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuudet ovat niin alhaisia kuin on kohtuudella mahdollista; Q. ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission asetukseksi ehdotetaan enimmäistasojen asettamista ainoastaan kahdelle hyvin erityiselle elintarvikeryhmälle: ”imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut keksit ja korput” (150 µg/kg, mikä vastaa nykyistä vertailuarvoa) ja ”imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut viljapohjaiset valmisruoat, keksit ja korput pois luettuina” (50 µg/kg, joka on jopa 10 µg/kg korkeampi kuin nykyinen vertailutaso 40 µg/kg); R. ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission asetukseksi perustana olevat esiintymistiedot ovat peräisin kaudelta 2015–2018; katsoo, että jos asetuksella (EU) 2017/2158 on tarkoitus vaikuttaa elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksiin, voidaan kohtuudella odottaa, että elintarvikkeiden valmistajat saavuttavat tähän mennessä vähintään kolme vuotta sitten vahvistetun vertailuarvon; Markkinatilanne ja ehdotuksen komission asetukseksi arviointi S. ottaa huomioon, että kymmenen kuluttajajärjestön eri puolilla Eurooppaa syksyllä 2018 tekemä tutkimus(16) on osoittanut, että alle kolmivuotiaat lapset käyttävät usein monia tuotteita, kuten keksejä ja vohvelikeksejä, jotka eivät kuulu ehdotuksessa komission asetukseksi säänneltyihin kahteen luokkaan; toteaa, että joitakin näistä tuotteista markkinoidaan selvästikin lapsille (esim. pakkaukset, joissa on lapsia houkuttelevia sarjakuvia); toteaa, että tilanteen voidaan olettaa olevan samanlainen murojen ja aamiaisviljatuotteiden kaltaisten tuotteiden osalta; T. ottaa huomioon, että keksien ja vohvelikeksien vertailutaso (350 μg/kg) ja imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen keksien ja korppujen vertailutaso (150 μg/kg) vaihtelevat huomattavasti, eikä vanhemmille tiedoteta halutun akryyliamidin enimmäispitoisuuden eroista; U. ottaa huomioon, että todettiin myös, että keksien ja vohvelikeksien osalta kolmannes testatuista tuotteista oli vähintään vertailuarvon tasolla ja että alle kolmivuotiaiden lasten usein käyttämiksi kekseiksi ja vohveleiksi määritellyistä kekseistä ja vohvelikekseistä lähes kaksi kolmasosaa ei olisi täyttänyt ”imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut keksit ja korput” -ryhmälle asetettua vertailuarvoa; V. ottaa huomioon, että on kiistatonta, että akryyliamidin esiintyminen elintarvikkeissa voidaan minimoida toteuttamalla asianmukaisia vähentämistoimenpiteitä(17); ottaa huomioon, että kaikissa elintarvikeryhmissä on osoitettu olevan mahdollista tuottaa tuotteita, joiden akryyliamidipitoisuus on alhainen(18); W. ottaa huomioon, että ehdotuksen komission asetukseksi osalta sekä vuoden 2018 kuluttajatutkimuksista(19) saadut tiedot että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tietokannasta vuosilta 2015–2018 saadut esiintymistiedot osoittavat, että molempien elintarvikeryhmien tuottajien erittäin suuri enemmistö on helposti saavuttanut ehdotettuja tasoja 150 μg/kg ja 50 μg/kg alhaisemmat tasot; toteaa, että voidaan olettaa, että lähes kaikki tuotteet voivat nykyään saavuttaa tämän tason; katsoo näin ollen, että tiukemmat tasot ovat tarpeen lisävähennysten kannustamiseksi; X. ottaa huomioon, että enimmäismäärien vahvistaminen helpottaa selvästi akryyliamidia koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; enimmäispitoisuudet on kuitenkin vahvistettava asetuksen (ETY) N:o 315/93 2 artiklassa säädetyn ALARA-periaatteen (niin alhainen kuin on kohtuudella mahdollista) mukaisesti; Y. ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission asetukseksi ehdotetut tasot saavutetaan jo nyt helposti useimmilla markkinoilla olevilla tuotteilla ja että alhaisemmat tasot on osoitettu saavutettavissa ilman suuria ponnistuksia; Muita näkökohtia Z. katsoo, että lisätutkimukset voisivat auttaa ymmärtämään syitä, joiden vuoksi akryyliamidipitoisuudet vaihtelevat suuresti elintarvikeryhmissä, ja määrittelemään strategioita, joilla pyritään minimoimaan akryyliamidin muodostuminen; AA. katsoo, että akryyliamidia koskevien sääntöjen tehokkuuden seuranta on ratkaisevan tärkeää; katsoo, että tämä merkitsee sitä, että jäsenvaltiot toteuttavat tehokkaita ja riittävän tiheitä tarkastuksia ja keräävät tietoja akryyliamidin esiintymisestä; AB. ottaa huomioon, että julkiset tiedotuskampanjat voivat auttaa lisäämään kuluttajien tietoisuutta tuotteista, joiden akryyliamidipitoisuus on mahdollisesti korkeampi, ja antaa heille tietoa siitä, miten akryyliamidille altistumista voidaan rajoittaa ruoanlaitossa; 1. vastustaa ehdotuksen komission asetukseksi hyväksymistä; 2. katsoo, että ehdotus komission asetukseksi on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 315/93 tavoitteen ja sisällön kanssa; 3. katsoo, että korkeiden akryyliamidipitoisuuksien salliminen elintarvikkeissa myös jatkossa voi vaikuttaa haitallisesti eurooppalaisten kuluttajien terveyteen; pitää siksi erittäin tärkeänä, että elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksia alennetaan; 4. katsoo, että ehdotettu akryyliamidin enimmäismäärä elintarvikeryhmässä ”lastenruoat, imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut viljapohjaiset valmisruoat lukuun ottamatta keksejä ja korppuja” olisi asetettava nykyisen vertailuarvon 40 µg/kg alapuolelle eikä missään tapauksessa sen yläpuolelle; 5. katsoo, että ehdotettu akryyliamidin enimmäismäärä elintarvikeryhmässä ”imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut keksit ja korput” olisi asetettava selvästi nykyisen vertailuarvon 150 µg/kg alapuolelle; 6. pyytää komissiota asettamaan tiukat enimmäismäärät ehdotuksessa komission asetukseksi ehdotettujen kahden tuoteluokan lisäksi myös muille tuoteluokille ja kaikkein kiireellisimmin kekseille ja korpuille, jotka eivät kuulu ”imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen keksien ja korppujen” erityisluokkaan; 7. odottaa, että vertailuarvoja tarkistetaan huhtikuuhun 2021 mennessä niiden alentamiseksi; vaatii, että vertailuarvoissa on otettava huomioon elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuden jatkuva vähentäminen ja niissä on keskityttävä parhaimpiin suoriutujiin, jotta valmistajia kannustetaan lisätoimiin; 8. suhtautuu myönteisesti komission 7. marraskuuta 2019 antamaan suositukseen (EU) 2019/1888 elintarvikkeissa esiintyvän akryyliamidin seurannasta; vaatii, että vertailuarvot (joita mahdollisesti seuraa enimmäismäärä) on asetettava nopeasti tuoteryhmille, jotka saattavat sisältää korkeita akryyliamidipitoisuuksia; 9. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan akryyliamidin muodostumista elintarvikkeissa koskevaa tutkimusta, jotta voidaan määrittää strategioita akryyliamidin muodostumisen minimoimiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään akryyliamidin ja glysidiamidin mahdollisia hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia koskevaa tutkimusta; 10. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan elintarvikevalvontavalmiuksiaan akryyliamidia koskevien sääntöjen tehokkuuden seuraamiseksi ja akryyliamidin esiintymistä koskevien tietojen keräämiseksi, julkaisemiseksi ja toimittamiseksi EFSAlle; 11. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan yleisölle tuoteryhmistä, joiden akryyliamidipitoisuus on mahdollisesti muita korkeampi, sekä strategioista, joilla rajoitetaan akryyliamidille altistumista ruoanlaiton yhteydessä; 12. pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen asetukseksi ja toimittamaan valiokunnalle uuden ehdotuksen; 13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Eurooppalainen metsästrategia – tie eteenpäin |
| |||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640), 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia” (COM(2020)0380) sekä 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(1) ja 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15)(2), – ottaa huomioon New Yorkin julkilausuman metsistä, jonka Euroopan unioni ratifioi 23. kesäkuuta 2014, – ottaa huomioon 7. joulukuuta 2018 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Edistyminen EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa – Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta” (COM(2018)0811), – ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta”(3), – ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2019 päivätyn komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352), – ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät EU:n metsästrategian täytäntöönpanon edistymisestä ja uudesta metsiä koskevasta strategisesta kehyksestä (08609/2019), – ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta sekä sen jälkeen annetut täytäntöönpanoasetukset, joilla vieraslajien, myös puulajien, luetteloa on saatettu ajan tasalle(4), – ottaa huomioon 30. lokakuuta 2019 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 7. joulukuuta 2018 annetusta komission kertomuksesta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Edistyminen EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa – Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta”, – ottaa huomioon 31. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IBPES) maailmanlaajuisen arvion biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista, – ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 annetun Euroopan ympäristön tilaa ja näkymiä vuonna 2020 kartoittavan Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”The European environment – state and outlook 2020: knowledge for transition to a sustainable Europe”, – ottaa huomioon Euroopan unionin metsästrategian toteuttamisesta 11. huhtikuuta 2019 laaditun alueiden komitean lausunnon, – ottaa huomioon biodiversiteettistrategian vuoden 2020 väliarvioinnin, – ottaa huomioon EU:n päivitetyn biotalousstrategian, – ottaa huomioon vuoteen 2050 ulottuvan ilmastostrategian, – ottaa huomioon neuvoston 29. marraskuuta 2019 hyväksymät päätelmät EU:n päivitetystä biotalousstrategiasta(5), – ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773), – ottaa huomioon 16. toukokuuta 2018 annetun alueiden komitean lausunnon EU:n metsästrategian väliarvioinnista(6), – ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian, mukaan lukien innovaatiounioni- ja resurssitehokas Eurooppa -aloitteet, – ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan, – ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot, – ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A9‑0154/2020), – ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevasta yleissopimuksesta, ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksesta (UNFCCC) sekä Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksesta aavikoitumisen estämiseksi johtuvat EU:n jäsenvaltioiden velvollisuudet, A. katsoo, että EU:n sisäisiä ja kansainvälisiä sitoumuksia, jotka koskevat esimerkiksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, Kioton pöytäkirjaa, Pariisin sopimusta ja päästöttömän yhteiskunnan luomista, ei voida saavuttaa ilman metsien ja metsäalan tarjoamia ilmastohyötyjä ja muita ekosysteemipalveluja; B. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei viitata EU:n yhteiseen metsäpolitiikkaan ja että vastuu metsistä on jäsenvaltioilla; ottaa kuitenkin huomioon, että EU on perinteisesti edistänyt politiikkojensa ja suuntaviivojensa, myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan avulla energian, ympäristön ja maatalouden osalta kestävää metsänhoitoa ja jäsenvaltioiden metsiä koskevia päätöksiä; C. ottaa huomioon, että metsät ja koko metsäpohjainen arvoketju ovat olennaisen tärkeitä kiertobiotalouden jatkokehitykselle, koska ne tarjoavat työpaikkoja, varmistavat taloudellisen hyvinvoinnin maaseutu- ja kaupunkialueilla, tarjoavat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyviä palveluja, tarjoavat terveyteen liittyviä etuja, suojelevat luonnon monimuotoisuutta sekä vuoristoalueiden ja saari- ja maaseutualueiden tulevaisuudennäkymiä ja torjuvat aavikoitumista; D. toteaa, että asianmukaisesti rahoitettu laadukas tutkimus, innovointi, tiedonkeruu, tietokantojen ylläpito ja kehittäminen, parhaat käytännöt ja tietämyksen jakaminen ovat erittäin tärkeitä EU:n monikäyttöisten metsien tulevaisuuden ja koko metsäpohjaisen arvoketjun kannalta, kun otetaan huomioon niihin kohdistuvat kasvavat vaatimukset ja tarve kohdata yhteiskunnalle avautuvat monenlaiset mahdollisuudet ja haasteet; E. ottaa huomioon, että metsät ovat osa luonnonperintöämme, jota meidän on suojeltava ja pidettävä yllä, ja katsoo, että sen hyvä hoitaminen on olennaisen tärkeää, jotta tämä perintö voi kukoistaa ja olla biologisen monimuotoisuuden lähde sekä toimia taloudellisena, matkailuun liittyvänä ja sosiaalisena resurssina; F. ottaa huomioon, että maaseudun kehittämisrahasto on YMP:n puitteissa tarjonnut välineitä ja resursseja metsäalan tukemiseen, ja katsoo, että sen olisi jatkettava samalla tavalla myös vuoden 2020 jälkeisessä YMP:ssä keskittymällä voimakkaasti kestävään metsänhoitoon; G. ottaa huomioon, että EU:ssa on 16 miljoonaa yksityistä metsänomistajaa, joiden omistuksessa on noin 60 prosenttia EU:n metsistä; ottaa huomioon, että yksityisomistuksessa olevien metsien keskimääräinen koko on 13 hehtaaria ja että noin kaksi kolmasosaa yksityisistä metsänomistajista omistaa alle kolme hehtaaria metsää; H. ottaa huomioon, että kestävällä tavalla hoidetut metsät ovat erittäin tärkeitä maaseutualueiden työpaikkojen takaamisessa, ne parantavat ihmisten terveyttä ja samalla niillä on merkittävä rooli ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa; I. ottaa huomioon, että metsissä toteutettavat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat toimenpiteet ovat yhteydessä toisiinsa, ja katsoo, että niihin liittyvät näkökohdat on pidettävä tasapainossa ja niiden välisiä synergioita on edistettävä erityisesti jäsenvaltioiden sopeutumisstrategioissa ja -suunnitelmissa; J. ottaa huomioon, että Euroopan metsät ovat erilaisia ja niiden tilanteet vaihtelevat, minkä vuoksi niitä on käsiteltävä eri tavoin mutta aina siten, että tavoitteena on parantaa metsien taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä toimintoja; K. ottaa huomioon, että syrjäisimmillä alueilla on erittäin rikkaita biologisen monimuotoisuuden varantoja ja että on olennaisen tärkeää suojella niitä; L. ottaa huomioon, että biologisen monimuotoisuuden häviämisellä metsissä on merkittäviä ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia; M. ottaa huomioon, että maaperän laadulla on ratkaiseva merkitys ekosysteemipalvelujen tarjonnassa, kuten veden suodatuksessa ja varastoinnissa ja siten myös tulvasuojelussa ja kuivuuden torjunnassa, hiilidioksidin sitomisessa, biologisessa monimuotoisuudessa ja biomassan kasvussa; ottaa huomioon, että maaperän laadun parantaminen esimerkiksi muuttamalla joillakin alueilla havupuumetsät pysyviksi lehtipuumetsiksi on taloudellisesti haastava ja vuosikymmeniä kestävä prosessi; N. katsoo, että kestävän metsänhoidon keskeistä roolia olisi edistettävä eurooppalaisissa yhteiskunnissa, jotka ovat yhä kauempana metsistä ja metsätaloudesta, ja että olisi korostettava niitä moninkertaisia hyötyjä, joita metsät tarjoavat talouden, yhteiskunnan, ympäristön sekä kulttuurin ja historian näkökulmasta; O. ottaa huomioon, että hiilen sitomisen lisäksi metsät vaikuttavat myönteisesti ilmastoon, ilmakehään, biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen sekä jokien ja vesiväylien hoitoon, ne suojelevat maaperää veden ja tuulen aiheuttamalta eroosiolta ja niillä on muita hyödyllisiä luonnollisia ominaisuuksia; P. ottaa huomioon, että lähes 23 prosenttia Euroopan metsistä sijaitsee Natura 2000 ‑alueilla ja että joissakin jäsenvaltioissa tämä osuus on yli 50 prosenttia, ja toteaa, että lähes puolet Natura 2000 -alueiden luontotyypeistä on metsiä; Q. ottaa huomioon, että metsät voivat olla sekä primaarituotteiden, kuten puun, lähteitä ja tuottaa myös arvokkaita sivutuotteita, kuten sieniä, tryffeleitä, yrttejä, hunajaa ja marjoja, jotka ovat erittäin tärkeitä joillakin unionin alueilla harjoitetun taloudellisen toiminnan kannalta; R. ottaa huomioon, että Euroopan metsillä on tärkeä rooli ympäristön tilan parantamisessa, talouden kehittämisessä, jäsenvaltioiden puutuotetarpeiden täyttämisessä ja väestön hyvinvoinnin lisäämisessä; S. toteaa, että peltometsäviljely, joka tarkoittaa määritelmän mukaan maankäyttöjärjestelmiä, joissa puita kasvaa samanaikaisesti myös maatalouskäytössä olevalla maayksiköllä, koostuu joukosta maa-alueiden hallintajärjestelmiä, jotka parantavat kokonaistuottavuutta, tuottavat enemmän biomassaa, pitävät kunnossa ja parantavat maaperää ja tarjoavat useita arvokkaita ekosysteemipalveluja; T. ottaa huomioon, että metsät ovat monikäyttöisiä, että niiden kasvamiseen täyteen mittaansa kuluu pitkä aika ja että niiden lajien monimuotoisuuden varmistaminen on tärkeää; katsoo siksi, että metsäresurssien kestävä käyttö, suojeleminen ja lisääminen on merkittävä Euroopan tason tehtävä; U. ottaa huomioon, että sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullisella metsästyksellä on myös tärkeä rooli metsien ja osittain metsäisten alueiden kannalta, koska sillä säädellään riistan määrää ja torjutaan riistassa esiintyvien tautien, kuten afrikkalaisen sikaruton, leviämistä; V. ottaa huomioon, että metsät ovat ratkaisevassa asemassa maaperän eroosion torjunnassa sekä maa-alueiden aavikoitumisen estämisessä; toteaa tutkimusten osoittavan, että puistoissa ja kaupunkiympäristössä kasvavilla puilla on myönteinen vaikutus lämpötilojen pitämiseen matalina verrattuna puuttomiin alueisiin; W. ottaa huomioon, että nykyisellä ohjelmakaudella (2014–2020) YMP:hen sisältyy toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on auttaa talouden toimijoita kehittämään metsänhoitoon liittyviä valmiuksia; X. ottaa huomioon, että joillakin metsäalueilla on valtavia uusia tuholaisten ja hyönteisten, kuten tupajumien ja erilaisten sienten, esiintymiä; ottaa huomioon, että Cryphonectria parasitica -sienitauti on vallannut laajalti kastanjametsien luonnonpopulaatioita ja uhkaa vakavasti niiden eloonjäämistä, ja toteaa, että tauti muodostaa pitkällä aikavälillä uhan myös ihmisten toiminnalle, kuten kastanjoiden tuotannolle ja keruulle; Y. ottaa huomioon, että EU:n metsistä saatavilla olevat tiedot ovat epätäydellisiä ja laadultaan vaihtelevia, mikä haittaa mahdollisuuksia koordinoida metsänhoitoa EU:n tasolla; Z. toteaa, että myös EU:ssa metsää hakataan laittomasti; Menneisyys – täytäntöönpanon viimeaikaisten saavutusten ja haasteiden tarkastelu 1. pitää myönteisenä komission julkaisemaa kertomusta ”Edistyminen EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa – Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta” (COM(2018)0811); 2. pitää myönteisenä jäsenvaltioiden ja komission toimia EU:n metsästrategian tavoitteiden saavuttamiseksi sekä pysyvän metsäkomitean, metsätaloutta ja korkintuotantoa käsittelevän kansalaiskeskusteluryhmän, metsäpalojen asiantuntijaryhmän, metsäteollisuutta ja siihen liittyviä kysymyksiä käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän sekä asiaan liittyvien sidosryhmien osallistumista metsäalan monivuotisen täytäntöönpanosuunnitelman toteuttamiseen; 3. toteaa, että komission vuoden 2018 kertomuksessa EU:n nykyisen metsästrategian täytäntöönpanon edistymisestä todetaan, että metsästrategia on ollut hyödyllinen koordinointiväline ja että yleisesti ottaen strategian ”kahdeksan plus yksi” painopistealuetta on pantu täytäntöön suhteellisen vähäisin ongelmin lukuun ottamatta biodiversiteettipolitiikan avulla ratkaistavia merkittäviä haasteita sekä nykyisiä haasteita, jotka liittyvät alueeseen: ”Millaisia metsiä meillä on ja miten ne muuttuvat?”, joka koskee erityisesti kansalaisten mielikuvaa ja tietämystä metsäalasta, ja alueeseen ”Koordinoinnin ja viestinnän edistäminen”, joka koskee erityisesti metsään liittyviä toimintapolitiikkoja; 4. korostaa, että kestävän metsänhoidon määritelmästä sovittiin kansainvälisellä tasolla osana yleiseurooppalaista Forest Europe -prosessia; toteaa, että määritelmä on sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön ja jäsenvaltioissa käytössä oleviin vapaaehtoisiin järjestelmiin, esimerkiksi metsien sertifiointiin; 5. korostaa, että kestävän metsänhoidon edistäminen EU:ssa osana EU:n metsästrategiaa ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa toteutettuja maaseudun kehittämistoimenpiteitä on yleisesti vaikuttanut myönteisesti metsiin ja niiden olosuhteisiin sekä maaseutuelinkeinoihin ja EU:n metsien biologiseen monimuotoisuuteen ja lisännyt metsäalasta saatavia ilmastohyötyjä; toteaa kuitenkin, että kestävää metsänhoitoa on edelleen vahvistettava tasapainoisella tavalla, jotta voidaan varmistaa, että metsien ekologinen tilanne paranee, parantaa ekosysteemien terveyttä ja sietokykyä, varmistaa, että metsät pystyvät paremmin sopeutumaan muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin, ja vähentää luonnontuhojen riskejä ja vaikutuksia ja jotta voidaan turvata nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hoitaa metsiä esimerkiksi niin, että metsänomistajien ja pk-yritysten tavoitteet toteutuvat ja voidaan parantaa olemassa olevien metsien ja puustoisten alueiden laatua; katsoo, että EU:n metsästrategiaan olisi sisällyttävä asianmukaiset välineet tätä varten; panee merkille, että jäsenvaltioilla on velvollisuus soveltaa kestävää metsänhoitoa esimerkillisesti; muistuttaa, että metsänhoitomalleihin olisi sisällytettävä ekologinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen kestävyys, mikä tarkoittaa, että metsiä ja metsämaita on hoidettava ja käytettävä siten, että niiden biologinen monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus säilyvät ja että voidaan pitää yllä nyt ja tulevaisuudessa niiden merkittäviä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla, eikä aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille; korostaa, että omistusoikeuksien tunnustaminen ja turvaaminen on keskeistä, jotta voidaan saavuttaa pitkän aikavälin sitoutuminen kestävään metsänhoitoon; toteaa, että metsien suojelu ja kestävä hoito ovat keskeinen osa yleistä hyvinvointiamme, sillä metsät tarjoavat puitteet vapaa-ajan, terveydestä huolehtimisen sekä oppimisen kannalta yleishyödylliselle toiminnalle, ja toteaa, että kestävä metsänhoito edistää Euroopan metsien biologisen monimuotoisuuden suojelua; kehottaa suojelemaan rakenteeltaan säilyneitä, lajistoiltaan runsaita ja riittävän suuria aarniometsiä, siellä missä tällaisia metsiä on vielä olemassa; panee merkille, että EU:ssa ei ole määritelmää vanhoille metsille, ja kehottaa komissiota lisäämään pysyvässä metsäkomiteassa valmisteltavan määritelmän EU:n tulevan metsästrategian laatimisprosessiin; korostaa, että erityyppisten metsien hiilidioksidin sitomiskyvystä voi olla eriäviä näkemyksiä, ja katsoo siksi, että EU:n uudella metsästrategialla olisi edistettävä kestävää metsänhoitoa; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa käytetään kestävän kehityksen vastaisia tuotantotapoja ja tehdään laittomia hakkuita EU:n puutavara-asetuksesta huolimatta, ja kehottaa lisäksi jäsenvaltioita tekemään enemmän niiden lopettamiseksi sekä tarvittaessa parantamaan tai vahvistamaan kansallista lainsäädäntöään; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kiireellisiin toimiin näissä kysymyksissä tiivistämällä valvontaa ja varmistamalla, että voimassa olevia EU:n säädöksiä noudatetaan, ja kehottaa komissiota käynnistämään pikaisesti rikkomusmenettelyn, kun sääntöjä rikotaan, sekä viemään laittomia hakkuita koskevat tapaukset kaikkien toimivaltaisten elinten käsiteltäviksi; kehottaa komissiota saattamaan viipymättä päätökseen laittoman puunkorjuun vastaisten EU:n sääntöjen toimivuustarkastuksen; 6. toteaa, että jäsenvaltioiden väliset erot sekä erot jäsenvaltion eri alueiden välillä ovat olleet tärkeä tekijä harkittaessa toimenpiteitä EU:n tasolla; 7. ilmaisee syvän huolensa laittomista hakkuista ja kestämättömästä metsänhoidosta, jotka johtuvat siitä, että osissa unionia ei ole pantu täytäntöön voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä, ja mahdollisesti korruptiosta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan korruptiota ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön voimassa olevan lainsäädännön; Nykyhetki – EU:n metsien tilanne 8. korostaa, että EU:n metsät yhdessä sen merentakaisten ja syrjäisimpien alueiden metsien kanssa ovat monikäyttöisiä ja niille on ominaista suuri monimuotoisuus omistusmuodoissa, koossa, rakenteessa, biologisessa monimuotoisuudessa, sopeutumiskyvyssä ja haasteissa; huomauttaa, että metsät, erityisesti sekametsät, tarjoavat yhteiskunnalle monenlaisia ekosysteemipalveluja, kuten lajien elinympäristöjä, hiilensidontaa, raaka-aineita, uusiutuvaa energiaa, parempaa ilmanlaatua, puhdasta vettä, pohjaveden täydentämistä, eroosion hallintaa ja suojaa kuivuudelta, tulvilta ja lumivyöryiltä, ja että metsistä saadaan lääkkeiden valmistamiseen tarvittavia ainesosia ja että ne ovat tärkeitä kulttuuri- ja virkistyskäyttökohteita; toteaa, että tilanne ei enää vaikuta täysin turvatulta, koska metsänomistajat eivät voi enää uudelleeninvestoida metsiin ilmastonmuutoksen ja muiden tekijöiden aiheuttaman vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi; toteaa, että uusimpien arvioiden mukaan vain 26 prosenttia metsälajeista ja 15 prosenttia metsäluontotyypeistä oli suojelutasoltaan suotuisia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan ekosysteemien suojelun ja tarvittaessa kehittämään ja parantamaan muita kuin puusta tuotettuja metsätuotteita koskevia suuntaviivoja; 9. panee merkille ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoitusta koskevan aloitteen (MAES) puitteissa saavutetun edistyksen ekosysteemipalvelujen arvioinnissa; korostaa kuitenkin, että tätä nykyä ekosysteemipalvelujen tuottamista, kuten hiilidioksidin sitomista, luonnon monimuotoisuuden edistämistä tai maaperän parantamista, ei korvata riittävästi ja että metsänhoitajat, jotka keskittyvät muuntamaan metsiään näihin tarkoituksiin, saattavat kärsiä rahallisia tappioita merkittävien ekosysteemipalvelujen tuottamisesta huolimatta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuuksia järjestää asianmukaisia kannustimia ja korvauksia ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä sekä muista ekosysteemipalveluista, jotta mahdollistetaan metsien muuntaminen näihin tarkoituksiin taloudellisesti kannattavalla tavalla; 10. panee merkille, että EU:n metsävarat ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet metsäpeitteen ja -volyymin osalta ja että tällä hetkellä metsät ja muut puustoiset maat kattavat noin 43 prosenttia EU:n pinta-alasta, mikä vastaa vähintään 182 miljoonaa hehtaaria, ja niiden osuus maailman kaikista metsistä on 5 prosenttia metsityksen ja luonnollisen uusiutumisen ansiosta; panee merkille, että puolet Natura 2000 -verkostosta koostuu metsäalueista (eli 37,5 miljoonaa hehtaaria) ja että 23 prosenttia kaikista Euroopan metsistä sijaitsee Natura 2000 -alueilla, että joissakin jäsenvaltioissa yli puolet pinta-alasta on metsien peitossa ja että ne ovat riippuvaisia metsätaloudesta; huomauttaa, että on tärkeää parantaa tietämystä Natura 2000 -verkostosta ja sen vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen, metsänhoitoon ja muuhun maankäyttöön kaikkialla EU:ssa; panee merkille, että 60 prosenttia EU:n metsistä on yksityisessä omistuksessa, suuri osa on pieniä metsätiloja (alle 3 hehtaaria) ja 40 prosenttia on julkisessa omistuksessa; panee merkille, että 60 prosenttia EU:n ja 20 prosenttia maailman tuotantometsistä on sertifioitu kestävän metsänhoidon vapaaehtoisten normien mukaisesti; panee lisäksi merkille, että puuteollisuudessa jalostetusta raakapuusta yli 20 prosenttia on peräisin sertifioiduista metsistä ja että EU:ssa tämä osuus on lähes 50 prosenttia; tähdentää, että metsäala työllistää EU:ssa suoraan ainakin 500 000(7) ja välillisesti 2,6 miljoonaa(8) ihmistä ja että tämän työllisyystason ja alan pitkän aikavälin kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää jatkuvia toimia osaavan ja koulutetun työvoiman houkuttelemiseksi alalle ja sen varmistamista, että työntekijöillä on asianmukaiset mahdollisuudet saada sosiaaliturvaa ja sairaanhoitoa; toteaa, että nämä työpaikat ovat pitkällä aikavälillä riippuvaisia selviytymiskykyisistä ja hyvin hoidetuista metsäekosysteemeistä; korostaa metsänomistajien keskeistä roolia kestävän metsänhoidon täytäntöönpanossa ja metsien tärkeää roolia vihreiden työpaikkojen luomisessa ja maaseutualueiden kasvussa; lisäksi korostaa, että EU:n metsänomistajilla ja -hoitajilla on pitkät perinteet ja kokemusta monikäyttöisten metsien hoidosta; kehottaa komissiota ottamaan huomioon uudessa EU:n metsästrategiassa tarpeen tukea metsänomistajia, myös taloudellisesti; toteaa, että tällaisen tuen ehdoksi olisi asetettava kestävän metsänhoidon soveltaminen, jotta voidaan varmistaa jatkuvat investoinnit nykyaikaiseen teknologiaan ja metsien monitoiminnallista roolia vahvistaviin ympäristö- ja ilmastotoimiin erityisellä Natura 2000 -verkoston alueiden hoitamiseen tarkoitetulla rahoitusvälineellä, sekä ihmisarvoisten työolojen järjestäminen; katsoo, että tämän rahoitustuen olisi oltava tulosta rahoitusvälineiden, kansallisen rahoituksen ja yksityisen sektorin rahoituksen vahvasta yhdistelmästä; korostaa, että on tärkeää välttää maaltapako, ja pitää keskeisen tärkeänä investoida ekosysteemeihin; suhtautuu myönteisesti metsänistutukseen ja uudelleenmetsittämiseen ja pitää niitä sopivina välineinä metsäpeitteen lisäämiseksi erityisesti elintarvikkeiden tuotantoon soveltumattomilla viljelemättömillä mailla, lähellä kaupunkeja ja niiden lähialueita sekä tarvittaessa vuoristoalueilla; kannustaa taloudellisesti tuettuja toimia, jotta korjattua puuta käytetään suhteessa kestäviin metsävaroihin ja tarvittaessa lisätään metsäpeitettä ja muiden puustoisten maiden määrää erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa metsäpeitettä on vähän, samalla kun kannustetaan muissa jäsenvaltioissa metsäpeitteen säilyttämistä alueilla, joilla on korostetusti ekologisia toimintoja; panee merkille, että merkittävä osa Euroopan biologisesta monimuotoisuudesta sijaitsee metsissä; 11. huomauttaa, että metsäpinta-ala unionissa on kasvamassa muun muassa metsänistutusten seurauksena ja että hoidettu talousmetsä paitsi sitoo hiiltä hoitamatonta metsää paremmin myös vähentää metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvia päästöjä ja ongelmia; toteaa, että kestävä talousmetsän hoito on mitä parhain ilmastoteko, josta tulisi palkita metsiään hyvin hoitavia maita; 12. toteaa, että kestävään metsänhoitoon tehtävillä pitkän aikavälin julkisilla ja yksityisillä investoinneilla, jotka keskittyvät yhtäläisesti metsien tarjoamiin sosiaalisiin, ekologisiin ja taloudellisiin hyötyihin, sekä riittävällä rahoituksella ja tasoitusmekanismeilla voidaan auttaa varmistamaan metsien selviytymis- ja mukautumiskyky ja auttaa metsäalaa pysymään taloudellisesti elinkelpoisena ja ympäristön kannalta hyväksyttävänä ja samalla voidaan edistää myös EU:n monien tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien Euroopan vihreän kehityksen ohjelman onnistunut täytäntöönpano, siirtyminen kiertotalouteen ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen; korostaa, että tarvitaan myös muita helposti saatavilla olevia, hyvin koordinoituja ja merkittäviä EU:n rahoitusmekanismeja, kuten rahoitusvälineitä tai Euroopan investointipankin tukea metsähankkeiden investointien edistämisessä etenkin kestävän metsänhoidon sekä metsäpalojen ehkäisemisen ja hillitsemisen alalla, sekä rakennerahastoja ja Euroopan horisontti -, Erasmus+- ja LIFE + -ohjelmista peräisin olevia rahastoja, jotka voisivat tarjota tärkeää tukea hiilen varastointia ja sitomista koskeviin investointeihin ja palveluihin osana kestävää metsänhoitoa varmistaen samalla yhteensopivuuden vihreän kehityksen ohjelman kanssa; 13. tunnustaa metsien ja metsäalan ratkaisevan tärkeät ilmastohyödyt; tuo jälleen esiin tarpeen edistää metsien ja metsänhoidon ympäristö-, talous- ja sosiaalinäkökohtia tasapuolisella tavalla samalla kun vahvistetaan metsistä ja metsiin perustuvasta arvoketjusta saatavia yleisiä ilmastohyötyjä, joita ovat hiilidioksidin sitomisen edistäminen, hiilidioksidin varastointi puutuotteisiin sekä materiaalien korvaaminen; painottaa, että on pidettävä yllä, edistettävä edelleen ja mahdollisuuksien mukaan lisättävä hiilidioksidin sitomista metsiin tasolle, joka mahdollistaa kaikkien metsätoimintojen kestävän hallinnan, lisättävä hiilen varastointia paikan päällä, myös peltometsiin, kuolleeseen puuhun ja metsän maaperään sekä puupohjaisiin tuotteisiin aktiivisen kestävän metsänhoidon avulla; huomauttaa, että metsät sitovat yli kymmenen prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä; korostaa, että olisi edistettävä puun käyttöä kestävänä rakennusmateriaalina, sillä se auttaa meitä suuntautumaan kohti kestävää taloutta; kannustaa komissiota tutkimaan erilaisia markkinapohjaisia mekanismeja, jotta voidaan kannustaa fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla raaka-aineilla, jotka tarjoavat ilmastohyötyjä; kiinnittää erityistä huomiota puupohjaisten materiaalien ratkaisevaan rooliin fossiilipohjaisten vaihtoehtojen ja sellaisten vaihtoehtojen, joilla on suurempi ympäristöjalanjälki, korvaamisessa esimerkiksi rakennus-, tekstiili-, kemian- ja pakkausteollisuudessa, ja tarpeeseen ottaa ilmasto- ja ympäristöhyödyt kaikilta osin huomioon materiaalien korvaamisessa; korostaa lisäksi toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä etuja, joita saadaan korvaamalla kertakäyttö- ja etenkin muovituotteita kestävillä puupohjaisilla tuotteilla; korostaa, että on myös lisättävä puupohjaisten tuotteiden kiertokäyttöä, jotta voidaan parantaa kestävien resurssiemme käyttöä, edistää resurssitehokkuutta, vähentää jätettä ja pidentää hiilen elinkaarta kestävän ja paikallisen biotalouden käyttöönottoa varten; 14. on tyytyväinen fossiilipohjaisten raaka-aineiden ja energian korvaamiseksi tehtävään jatkuvaan työhön, jolla edistetään puun mahdollisimman tehokasta käyttöä ns. kaskadiperiaatteen mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan biomassaa koskevien kestävyyskriteerien täytäntöönpanoa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaadinnan mukaisesti ja hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla substituutiovaikutusta korvaamalla hiilidioksidi-intensiivisiä fossiilipohjaisia materiaaleja ja energiaa; panee kuitenkin merkille, että on tärkeää välttää puupohjaisten raaka-aineiden markkinoiden tarpeettomia vääristymiä bioenergian tukijärjestelmien osalta; kiinnittää huomiota siihen, että puun ja biomassan kysynnän ennakoituun kasvuun on liitettävä kestävä metsänhoito; korostaa, että tässä yhteydessä olisi lisättävä rahoitusta fossiilisten polttoaineiden ja fossiilipohjaisten materiaalien korvaamista koskevaan tutkimukseen; panee merkille, että puun arvoketjun lopussa ylijäänyt puumateriaali voidaan hyvin käyttää biomassana, jolla voidaan korvata fossiilipohjaista lämmöntuotantoa, mutta puutavara olisi mahdollisuuksien mukaan varattava pidemmän elinkaaren käyttötarkoituksiin, jotta voidaan lisätä yleistä hiilidioksidin varastointia; 15. korostaa suojametsävyöhykkeiden myönteisiä vaikutuksia sekä viljelysmaiden suojelussa että maataloustuotannon lisäämisessä; kannattaa voimakkaasti menetelmiä, joilla viljelijöitä kannustetaan kehittämään suojametsävyöhykkeitä; 16. korostaa, että luonnonekosysteemien kukkivilla puilla ja pensailla on keskeinen rooli mehiläishoitoalalla ja luonnon pölytysprosessin tukemisessa sekä huonontuneen ja/tai karkean maan lujittamisessa ja suojelussa; kehottaa sisällyttämään tällaiset puut ja pensaat EU:n tukiohjelmiin ottaen huomioon alueelliset erityispiirteet; 17. pitää valitettavana, että vaikka EU:n metsiä hoidetaan yhteisesti sovitun kestävän metsänhoidon periaatteen mukaisesti ja vaikka EU:n metsäpeite on kasvanut viime vuosikymmeninä, äskettäin on hyväksytty 18. kesäkuuta 2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta(9), jonka yhteydessä kestävään metsänhoitoon on kehitetty erilainen lähestymistapa; 18. korostaa kestävien ja terveiden metsäekosysteemien, myös eläimistön ja kasviston, merkitystä, jotta voidaan ylläpitää ja tehostaa monia metsien tuottamia ekosysteemipalveluja, kuten biologista monimuotoisuutta, puhdasta ilmaa, vettä, tervettä maaperää sekä puuta ja muita raaka-aineita; korostaa, että käytössä olevat vapaaehtoiset välineet ja lainsäädäntö, kuten EU:n lintu- ja luontotyyppidirektiivit, vaikuttavat maankäyttöä koskeviin päätöksiin ja niitä on noudatettava ja ne on pantava täytäntöön asianmukaisesti; 19. panee merkille, että viljelijät ja metsänomistajat ovat maaseutualueiden keskeisiä toimijoita; pitää myönteisenä metsätalouden, peltometsäviljelyn ja metsäteollisuuden aseman tunnustamista vuosien 2014–2020 YMP:n maaseudun kehittämisohjelmassa sekä koontiasetuksella käyttöön otettuja parannuksia; kehottaa turvaamaan tämän tunnustamisen yhteisessä maatalouspolitiikassa 2021–2027 ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanossa; 20. korostaa, että kaksivaiheinen lähestymistapa metsäbiomassan kestävyyden todentamiseksi on sopiva ja toteuttamiskelpoinen uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaadinnan mukaisesti; toteaa, että tähän olisi päästävä jatkamalla pysyvän metsäkomitean ja komission muuta kuin loppukäyttöä koskevien erityisten kestävyyskriteerien kehittämistä, joka on pysähdyksissä; 21. panee merkille metsien roolin virkistysarvojen ja metsiin liittyvän toiminnan tarjoamisessa, kuten muiden kuin puuhun liittyvien metsätuotteiden, esimerkiksi sienten ja marjojen, keräämisessä; panee merkille mahdollisuudet edistää biomassan poistamista metsäpalojen ehkäisemiseksi laiduntamisen avulla, mutta toteaa myös, että luonnonvaraisten eläinten laiduntamisella on kielteinen vaikutus taimiin, ja korostaa, että laiduneläimiä on hoidettava kestävällä tavalla; Tulevaisuus – vuoden 2020 jälkeisen EU:n metsästrategian ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeinen rooli Pariisin sopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamisessa 22. suhtautuu myönteisesti komission äskettäin julkaisemaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja odottaa tulevaa vuoden 2020 jälkeistä EU:n metsästrategiaa, joka olisi mukautettava Euroopan vihreän kehitykseen ohjelmaan ja biologista monimuotoisuutta koskevaan EU:n strategiaan; katsoo lisäksi, että kiertobiotalouden tehostaminen on olennainen lähestymistapa vähähiilisen yhteiskunnan saavuttamiseksi vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanossa; painottaa, että on tärkeää parantaa edelleen metsien tarjoamia mahdollisuuksia Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja kehittää kiertobiotaloutta samalla kun taataan muut ekosysteemipalvelut, kuten biologinen monimuotoisuus; 23. suhtautuu myönteisesti komission vuoden 2020 työohjelmaan ja erityisesti siihen, että EU:n uuden metsästrategian panos ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen 26. osapuolikonferenssiin (COP26) on tunnustettu; korostaa tässä yhteydessä, että tulevaisuudessa metsiä ei olisi pidettävä ainoana hiilinielutyyppinä, sillä se vähentäisi muiden alojen kannustimia minimoida päästöjään; korostaa lisäksi, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevissa strategioissa ja suunnitelmissa tarvitaan konkreettisia ja tehokkaita toimia, joihin sisällytetään ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen välinen synergia, mikä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan vähentää ilmastonmuutoksen vahingollisia vaikutuksia metsäpalojen kaltaisiin luonnontuhoihin ja niistä aiheutuviin haitallisiin seurauksiin maaseudun taloudelle, biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalvelujen tarjoamiselle; korostaa, että tarvitaan lisää resursseja ja että on kehitettävä tieteeseen perustuvaa kulotuksen hallintaa, jotta voidaan torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsissä; panee merkille, että kuten maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevassa asetuksessa todetaan, metsässä oleva kuollut puu muodostaa mikroluontotyyppejä, joista monet lajit ovat riippuvaisia, ja se on tarpeen metsien biologisen monimuotoisuuden ja toiminnallisuuden säilyttämiseksi sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi; 24. korostaa, että metsät ja metsäala edistävät merkittävästi paikallisten biopohjaisten kiertotalouksien kehittämistä EU:ssa; korostaa metsien, metsäalan ja biotalouden ratkaisevaa roolia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa, että vuonna 2015 biotalous muodosti markkinat, joiden arvoksi arvioitiin yli 2,3 biljoonaa euroa ja jotka työllistivät 20 miljoonaa ihmistä eli 8,2 prosenttia EU:n työvoimasta; toteaa, että jokainen biotalouden tutkimukseen ja innovointiin Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa investoitu euro tuottaa lisäarvoa noin kymmenen euron edestä; huomauttaa, että EU:n ympäristö-, ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteita ei voida koskaan saavuttaa ilman monitoimisia, terveitä ja kestävästi hoidettuja metsiä, joissa sovelletaan pitkän aikavälin perspektiiviä, ja elinkelpoista metsäteollisuutta; korostaa, että joissakin olosuhteissa on mahdollista tehdä kompromisseja ilmastonsuojelun ja biologisen monimuotoisuuden suojelun välillä biotalouden alalla ja erityisesti metsätaloudessa, jolla on keskeinen rooli siirryttäessä ilmastoneutraaliin talouteen; ilmaisee huolensa siitä, että näihin kompromisseihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota viimeaikaisissa toimintapoliittisissa keskusteluissa; korostaa, että on kehitettävä johdonmukainen lähestymistapa biologisen monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonsuojelun yhdistämiseksi kukoistavalla metsäalalla ja biotaloudessa; korostaa, että on tärkeää kehittää markkinapohjaista biotaloutta ja turvata se EU:ssa esimerkiksi kannustamalla sellaisten uusien biopohjaisten tuotteiden innovointia ja kehittämistä, joiden toimitusketjussa käytetään tehokkaasti biomassamateriaaleja; katsoo, että EU:n olisi kannustettava puun, puunkorjuutuotteiden tai metsäbiomassan käyttöä, jotta voidaan edistää kestävää tuotantoa ja työpaikkoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan eloperäisen materiaalin, kuten puujätteen palauttamista arvoketjuun kannustamalla ekosuunnittelua, tehostamalla kierrätystä entisestään ja edistämällä puuta sisältävien uusioraaka-aineiden käyttöä tuotteissa ennen niiden mahdollista polttamista elinkaaren loppuvaiheessa; 25. korostaa, että metsäalalle on annettava täysi ja todellinen poliittinen tuki, ja korostaa tässä yhteydessä, että vuoden 2020 jälkeiselle ajalle tarvitaan kunnianhimoista, riippumatonta ja itsenäistä EU:n metsästrategiaa rinnakkain muiden merkityksellisten alakohtaisten strategioiden kanssa; toteaa, että koska peltometsäviljelyllä voi olla sekä maa- että metsätalouden ominaispiirteitä, EU:n metsästrategiaa on koordinoitava maatilalta pöytään -strategian kanssa; kehottaa laatimaan uuden EU:n metsästrategian, joka perustuu kestävää metsänhoitoa koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja jossa otetaan huomioon kaikki metsiin perustuvan arvoketjun taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat ja varmistetaan metsien monikäyttöisen ja moniulotteisen aseman jatkuvuus; korostaa, että on kehitettävä EU:n metsästrategia, joka on koordinoitu, tasapainoinen, johdonmukainen ja paremmin integroitu EU:n metsiin ja metsäalaan, mukaan lukien ihmiset, jotka suoraan tai epäsuorasti työskentelevät metsässä ja metsäalalla tai elävät niistä, ja niiden tarjoamiin moniin palveluihin liittyvään merkittävään lainsäädäntöön, sillä yhä useammat kansalliset ja EU:n politiikat vaikuttavat suoraan tai välillisesti metsiin ja niiden hoitoon EU:ssa; 26. kehottaa komissiota tekemään kaikkensa varmistaakseen aluekehitysrahaston täytäntöönpanon yhteydessä, että edistetään erityisesti aloitteita, joilla pyritään pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen metsissä, edistämään sekaviljelmien ja kotoperäisten lajien istuttamista ja parantamaan metsänhoitoa, ja että hankkeet pannaan täytäntöön ja rahoitus on kohdennettua; 27. katsoo, että EU:n metsästrategian olisi toimittava siltana kansallisten metsä- ja peltometsäpolitiikkojen sekä metsiin ja peltometsiin liittyvien EU:n tavoitteiden välillä, ja toteaa, että on kunnioitettava kansallista toimivaltaa ja edistettävä laajempia EU:n tavoitteita samalla kun otetaan johdonmukaisesti huomioon sekä yksityisten että julkisessa omistuksessa olevien metsien erityispiirteet; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan metsäalan ja koko biotalouden pitkän aikavälin vakaus ja ennustettavuus; 28. korostaa näyttöön perustuvan päätöksenteon merkitystä metsiin ja metsäalaan ja sen arvoketjuihin liittyvässä EU:n toiminnassa; vaatii, että kaikki Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian metsiin liittyvät tavoitteet ovat johdonmukaisia vuoden 2020 jälkeisen EU:n metsästrategian kanssa erityisesti sen varmistamiseksi, että kestävä metsänhoito vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan, myös metsäekosysteemien monimutkaisuuden, yhteenliitettävyyden ja edustavuuden osalta, ja turvaa pitkään kestävät ja vakaat hyödyt ilmastolle ja ympäristölle sekä samalla edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; korostaa, että kaikki mahdolliset kestävään metsänhoitoon liittyvät EU:n suuntaviivat olisi laadittava vuoden 2020 jälkeisen EU:n metsästrategian puitteissa; 29. korostaa, että on otettava huomioon metsäalan ja muiden toimialojen, kuten maatalouden, väliset yhteydet ja niiden koordinointi kiertotaloudessa, sekä digitalisoinnin sekä koulutukseen, tutkimukseen, innovointiin ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tehtävien investointien merkitys, koska ne voivat vaikuttaa myönteisesti muihinkin ratkaisuihin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa sekä työpaikkojen luomisessa; toteaa, että metsät ovat olennainen osa kestävää kehitystä; 30. korostaa, että peltometsäviljelyjärjestelmät ovat tärkeitä maaseutuyhteisöille, vaikka ne ovat erittäin pienitehoisia eivätkä erityisen kannattavia taloudellisesti, ottaen huomioon, että vuosituloja täydennetään muilla toiminnoilla, kuten karjankasvatuksella, matkailutoiminnalla ja metsästyksellä, ja että niiden on saatava riittävästi rahoitusta aavikoitumisen ja ylihyödyntämisen ehkäisemiseksi; 31. korostaa, että ilmastonmuutoksen ja ihmisten toiminnan vaikutusten vuoksi jo nyt esiintyy luonnontuhoja, kuten maastopaloja, kuivuutta, tulvia, myrskyjä, tuholaisvahinkoja ja eroosiota, ja niitä esiintyy tulevaisuudessa useammin ja voimakkaammin, mikä vahingoittaa EU:n metsiä ja edellyttää tulevaisuudessa eri skenaarioiden mukaan räätälöityä riskin- ja kriisinhallintaa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta kehittää vuoden 2020 jälkeinen vahva EU:n metsästrategia sekä riskinhallintatoimenpiteitä, kuten Euroopan katastrofivalmiuden ja -palautuvuuden ja varhaisvaroitusvälineiden vahvistaminen, jotta voidaan paremmin valmistautua ja ehkäistä tällaisia tapahtumia, parantaa metsien selviytymiskykyä ja tehdä niistä ilmastonmuutoksen paremmin kestäviä esimerkiksi tehostamalla kestävän ja aktiivisen metsänhoidon täytäntöönpanoa ja tutkimuksen ja innovoinnin avulla, mikä mahdollistaa metsien sopeutumiskyvyn optimoinnin; muistuttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan EU:n metsiin kohdistuvan paineen pääasiallisiin aiheuttajiin kuuluvat lisääntynyt maankäyttö, kaupunkialueiden laajentuminen ja ilmastonmuutos; korostaa myös, että metsänomistajille on tarjottava parempia tukimekanismeja sekä taloudellisia resursseja ja välineitä, jotta he voivat toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja ennallistaa kärsineitä alueita, esimerkiksi metsittämällä uudelleen huonossa kunnossa olevaa maata, joka ei sovellu maatalouteen, käyttämällä myös poikkeuksellisiin toimiin erityisiä katastrofirahastoja, kuten Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa; kehottaa varmistamaan EU:n metsästrategian ja Euroopan pelastuspalvelumekanismin välisen johdonmukaisuuden; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan hätämekanismin, ja katsoo, että on ratkaisevan tärkeää sisällyttää metsälaiduntuki peltometsäviljelytoimenpiteisiin ja kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan se seuraavassa maaseudun kehittämisohjelmassa; korostaa, että tarvitaan lisää resursseja ja on kehitettävä tiedepohjaista kulotuksen hallintaa ja riskitietoista päätöksentekoa ottaen huomioon metsäpalojen sosioekonomiset sekä ilmastoon ja ympäristöön liittyvät syyt; kehottaa ottamaan käyttöön toimia ilmastonmuutokseen liittyviin yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi; 32. kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan aloitteita suuren suojeluarvon omaavien metsien (HCV) suojelemiseksi ja tarpeen vaatiessa perustamiseksi tarvittavin mekanismein ja välinein, joilla kannustetaan metsänomistajia ja tarpeen mukaan maksetaan heille korvausta, jotta voidaan edistää näitä metsiä koskevaa tietämystä ja tiedettä sekä suojella luontotyyppejä; 33. tunnustaa biologisen monimuotoisuuden merkityksen sen varmistamisessa, että metsäekosysteemit säilyvät terveinä ja sopeutumiskykyisinä; korostaa Natura 2000 ‑alueiden merkitystä, koska ne tarjoavat yhteiskunnalle monia ekosysteemipalveluja, muun muassa raaka-aineita; toteaa silti, että näiden alueiden hoitoon tarvitaan teknistä tukea ja riittävästi uusia taloudellisia resursseja; korostaa, että suojelutoimenpiteiden aiheuttamat taloudelliset menetykset olisi korvattava oikeudenmukaisesti; korostaa, että on tärkeää integroida luonnonsuojelu käytännöllisesti kestävään metsänhoitoon laajentamatta välttämättä suojelualueita ja välttäen hallinnollisia ja taloudellisia lisärasitteita; kannattaa jäsenvaltiolähtöisiin aloitteisiin perustuvien verkostojen perustamista tätä tarkoitusta varten; kehottaa valtio- tai aluetason toimijoita neuvottelemaan jokirantojen uudelleenmetsittämisestä tarpeen mukaan erikoistuneiden sidosryhmien kanssa, siten että tavoitteena on monimuotoisten elinympäristöjen luominen, jonka jälkeen kehittyvät ekologiset palvelut, kuten pohjaveden kautta kiertävien haitallisten aineiden imeytyminen; korostaa YMP:n vaikutuksia koskevan arviointitutkimuksen tuloksia, joista käy ilmi, missä tapauksissa YMP:n välineillä ja toimenpiteillä voidaan edistää merkittävämmin luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista, ja kannustaa tutkimaan keinoja nykyisten välineiden parantamiseksi; kannustaa myös tekemään lisätutkimusta luonnon monimuotoisuuden ja selviytymiskyvyn välisestä yhteydestä; 34. huomauttaa, että lähes 25 prosenttia EU:n kokonaismetsäalasta kuuluu Natura 2000 ‑verkostoon; 35. panee merkille, että YK:n Euroopan talouskomission käymät ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön tukemat neuvottelut kysymyksestä oikeudellisesti sitovan metsiä koskevan yleiseurooppalaisen sopimuksen aikaansaamisesta ovat epäonnistuneet, sillä Venäjän federaatio vetäytyi neuvotteluprosessista; kannattaa kuitenkin edelleen vahvoja välineitä kestävän metsätalouden edistämiseksi yleiseurooppalaisella ja maailmanlaajuisella tasolla; 36. korostaa, että yhä useammissa EU:n politiikkatoimissa käsitellään metsiä eri näkökulmista; kannustaa saattamaan päätökseen nykyisessä EU:n metsästrategiassa vahvistetun prosessin, jonka tavoitteena on kehittää tiiviissä yhteistyössä pysyvän metsäkomitean ja jäsenvaltioiden kanssa kestävän kehityksen lähestymistapa, joka ei ole loppukäyttäjävetoinen ja joka perustuu uusiutuvaa energiaa koskevan uudelleenlaaditun direktiivin kaksivaiheiseen lähestymistapaan; katsoo, että kaksivaiheista lähestymistapaa voitaisiin käyttää muissa politiikkatoimissa, joilla pyritään varmistamaan metsäbiomassan kestävyyskriteerit ja EU:n politiikan monialainen johdonmukaisuus sekä palkitsemaan ekosysteemipalveluista, erityisesti metsän yhteiskunnallisesti merkittävästä ilmastopanoksesta; toteaa, että EU:n metsätalous toimii jo nyt tiukimpien kestävyysvaatimusten mukaisesti; toteaa, että metsäbiomassan kestävyyteen perustuvassa lähestymistavassa on otettava huomioon se, että puun on oltava kilpailukykyinen muihin raaka-aineisiin verrattuna; korostaa markkinoilla kehitettyjen välineiden käytön merkitystä ja kannustaa käyttämään muun muassa olemassa olevia metsien sertifiointijärjestelmiä soveltuvana keinona todentaa metsäresurssien kestävyys; 37. korostaa, että YMP:n mukaiset metsätalous- ja peltometsäviljelytoimenpiteet ja muut metsätaloustoimenpiteet sekä hyvien ja kilpailukykyisten markkinaedellytysten varmistaminen EU:ssa kestävän kiertobiotalouden menestyksekkäälle kehittämiselle ovat ratkaisevan tärkeitä, kun EU:n metsästrategia pannaan täytäntöön; muistuttaa, että tarvitaan jatkuvuutta ja yksiselitteisiä ja parempia metsätalous- ja peltometsäviljelytoimenpiteitä YMP:n puitteissa vuosina 2021–2027; huomauttaa, että YMP:n määrärahojen lisäleikkauksilla olisi kielteinen vaikutus kestävään metsänhoitoon tehtäviin investointeihin ja EU:n metsäalan tavoitteiden saavuttamiseen; katsoo, että kestävällä metsänhoidolla olisi oltava näkyvä asema YMP:n uusissa strategiasuunnitelmissa; korostaa, että hallinnollista taakkaa on vähennettävä EU:n metsätaloustoimenpiteissä ja yleensäkin valtiontuessa, jotta voidaan esimerkiksi vahvistaa maisemapiirteisiin liittyvän puukasvuston edistämistä ja suojelua ja ensimmäisen ja toisen pilarin tukiin liittyviä toimia sekä sallia ryhmäpoikkeuksia, jotta voidaan reagoida nopeasti metsiin kohdistuviin haasteisiin; on samalla huolissaan siitä, että maaseudun kehittämisohjelman monialaisiin toimenpiteisiin, kuten nuorten viljelijöiden tukeen, ei sisälly metsätalous ainakaan kaikissa jäsenvaltioissa; 38. korostaa laiduntamisen ja metsänhoidon yhdistämisen hyötyjä etenkin paloriskin vähentämisessä ja metsänhoidon kulujen leikkaamisessa; katsoo, että tähän liittyvä tutkimus ja tietämyksen siirto alan toimijoille on ratkaisevan tärkeää; korostaa perinteisten laajaperäisten peltometsäviljelyjärjestelmien ja niiden tuottamien ekosysteemipalvelujen arvoa; kehottaa komissiota koordinoimaan EU:n metsästrategiaa ja maatilalta pöytään -strategiaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja edistämään EU:n laajuisia erikoistuneita koulutusohjelmia, jotta viljelijät saataisiin tietoisiksi puukasvuston maatalouteen integroimisen eduista ja käytännöistä; panee merkille, että maaseudun kehittämistä koskevassa asetuksessa 2014–2020 olleita useita tukitoimenpiteitä puukasvuston tarkoitukselliseksi integroimiseksi maanviljelyn kanssa ei ole käytetty paljoakaan; tunnustaa peltometsäviljelyn kyvyn lisätä biomassan kokonaistuottavuutta tietyillä alueilla ja korostaa, että sekaekosysteemit tuottavat enemmän biomassaa ja imevät enemmän hiilidioksidia ilmasta; 39. tähdentää, että unionin on osoitettava riittävästi varoja metsäalaa koskevien toimien rahoittamiseen alan uusia odotuksia vastaavasti, mukaan lukien investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen, metsätieverkoston ylläpitoon, metsätalouden tekniikoihin, innovaatioihin, metsätuotteiden jalostukseen ja käyttöönottoon; 40. kehottaa jäsenvaltioita sovittamaan erilaiset metsänhoidon strategiansa ja suunnitelmansa yhteen, jotta niiden tavoitteita voidaan seurata ja korjata hyvissä ajoin, sen sijaan että luodaan pirstaleinen hallinnollinen mosaiikki, joka uhkaa näissä strategisissa asiakirjoissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista; 41. pitää valitettavana, että ohjelmakauden 2021–2027 YMP-ehdotuksessa ei käsitellä peltometsäviljelyä; pitää olennaisena, että seuraavassa YMP-asetuksessa olisi tunnustettava peltometsäviljelyn hyödyt ja jatkettava peltometsäviljelyjärjestelmien laatimisen, uudistamisen, ennallistamisen ja ylläpitämisen edistämistä ja tukemista; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön peltometsäviljelyn tukitoimenpiteitä strategisissa suunnitelmissaan; 42. panee tyytyväisenä merkille komission ilmoittaman ”Farm Carbon Forest” -aloitteen, jolla pyritään palkitsemaan viljelijöitä, jotka sitoutuvat hiilidioksidipäästöjen vähentämishankkeisiin tai lisäämään hiilidioksidin varastointia tukeakseen vuoden 2050 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista uuden vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä; 43. korostaa korkeatasoisen tutkimuksen ja innovoinnin keskeistä roolia edistettäessä metsien, peltometsäviljelyn ja metsäalan panosta aikamme haasteiden ratkaisemisessa; korostaa EU:n vuoden 2020 jälkeisten tutkimus- ja innovointiohjelmien merkitystä, tunnustaa maataloustutkimuksen pysyvän komitean roolin ja toteaa, että tutkimus ja teknologia ovat edenneet pitkälle sen jälkeen, kun EU:n metsästrategia otettiin käyttöön vuonna 2013; korostaa, että on tärkeää kannustaa lisätutkimukseen, joka koskee muun muassa metsäekosysteemejä, biologista monimuotoisuutta, fossiilisten raaka-aineiden ja energian kestävää korvaamista, hiilen varastointia, puupohjaisia tuotteita ja kestäviä metsänhoitokäytäntöjä; kehottaa rahoittamaan jatkossakin maaperään liittyvää tutkimusta sekä sen tutkimista, miten maaperä vaikuttaa metsien kykyyn sietää ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja lisäämiseen sekä muiden ekosysteemipalvelujen ja substituutiovaikutusten tuottamiseen, sekä keräämään tietoa metsien suojelemiseen ja niiden sietokyvyn parantamiseen tähtäävistä innovatiivisista menetelmistä; panee huolestuneena merkille, että aarniometsiä koskevat tiedot ovat edelleen puutteellisia; korostaa, että tutkimuksen ja rahoituksen lisääminen edistäisivät myönteisellä tavalla ilmastonmuutoksen hillintää, metsäekosysteemien suojelua ja biologisen monimuotoisuuden tukemista sekä kestävää työllisyyttä ja talouskasvua varsinkin maaseutualueilla; ottaa huomioon komission suosituksen siitä, että innovoinnin vahva hyödyntäminen koko arvoketjussa tukisi osaltaan metsäalan kilpailukykyä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille EIP:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, joiden mukaisesti se rahoittaa hankkeita, jotka voivat tarjota lisää mahdollisuuksia metsäalalle, jolla on merkittävä rooli fossiilisten materiaalien ja energian korvaamisessa; antaa tunnustusta metsiin liittyvälle tutkimukselle ja innovoinnille, jota on jo tehty erityisesti Horisontti 2020 ‑puiteohjelman ja Life+-ohjelman puitteissa; panee tyytyväisenä merkille tapaukset, joissa saaduilla tuloksilla edistetään kestävän biotalouden kehittämistä ja pyritään löytämään tasapaino kestävän metsänhoidon eri näkökohtien välillä ja jotka korostavat metsien monikäyttöä; kehottaa komissiota investoimaan ja tarvittaessa tehostamaan tutkimusta, jossa pyritään löytämään ratkaisu tuholaisten ja tautien leviämiseen metsissä; 44. kehottaa komissiota tekemään yhteistyössä metsäkoneiden valmistajien kanssa aloitteita näiden koneiden ympäristösuunnittelun parantamiseksi, jotta työntekijöiden korkeatasoinen suojelu voidaan yhdistää metsien maaperään ja vesistöön kohdistuvan vaikutuksen minimoimiseen; 45. pitää huolestuttavana sitä, että maailman kokonaismetsäala on pienentynyt huomattavasti 1990-luvun jälkeen; korostaa, että maailmanlaajuinen metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen ovat vakavia ongelmia; korostaa, että EU:n metsästrategialla olisi oltava vaikutusta globaalissa politiikassa ja siihen olisi sisällytettävä EU:n ulkoiset tavoitteet ja toimet kestävän metsänhoidon edistämiseksi maailmanlaajuisesti sekä kahdenvälisesti että monenvälisten metsään liittyvien prosessien kautta ja että painopisteeksi olisi asetettava toimenpiteet, joilla lopetetaan metsäkato maailmanlaajuisesti, mukaan lukien sellaisten laillisten, kestävien ja metsäkatoa aiheuttamattomien tuotanto- ja toimitusketjujen tukeminen, jotka eivät johda ihmisoikeusloukkauksiin ja joilla varmistetaan metsävarojen kestävä hoito; huomauttaa, että olisi kehitettävä poliittisia aloitteita, joilla puututaan EU:n ulkopuolisiin ongelmiin ja joissa keskitytään trooppiseen alueeseen – ottaen samalla huomioon eri trooppisten maiden eritasoinen kunnianhimo ympäristöpolitiikassa – ja kestävän kehityksen vastaista toimintaa metsissä edistäviin alan ulkopuolisiin tekijöihin; korostaa, että on tarpeen ottaa käyttöön tuontia koskevia jäljitettävyystoimenpiteitä, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa korkeampien kestävyysnormien vahvistamiseksi; korostaa, että on edistettävä EU:n puutavara-asetuksen ja metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan FLEGT-toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa, jotta voidaan paremmin estää laittomasti korjatun puun tai laittomista lähteistä tulevan puun tuonti, koska kyse on unionin metsäalan ja EU:n markkinoiden kannalta epäreilusta kilpailusta; toistaa, että tarvitaan sertifiointijärjestelmiä ja että kauppasopimuksiin on sisällytettävä kestävää metsänhoitoa koskevia erityismääräyksiä; kehottaa tulkitsemaan johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti EU:n puutavara-asetuksen due diligence ‑järjestelmää; 46. korostaa koulutuksen sekä pätevän ja hyvin koulutetun työvoiman merkitystä kestävän metsänhoidon käytännön toteutumisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimenpiteiden toteuttamista ja nykyisten unionin välineiden, kuten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto), Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) sekä eurooppalaisten koulutusohjelmien (ET2020), käyttöä, jotta voidaan tukea sukupolvenvaihdosta ja kompensoida alan ammattitaitoisen työvoiman puutetta; 47. kehottaa sisällyttämään laittomasti hankitun puun tuonnin myös kauppasopimuksiin ja määräämään rikkomistapauksissa seuraamuksia; 48. kehottaa jäsenvaltioita ja puunjalostusteollisuutta osoittamaan merkittävästi varoja sen varmistamiseksi, että kaikkien metsäkatoalueiden vastineeksi istutetaan vastaava määrä metsää; 49. katsoo, että on ehdottomasti kehitettävä edelleen EU:n laajuista Euroopan metsien tietojärjestelmää (FISE) ottamalla huomioon olemassa olevat järjestelmät siten, että kaikki asianomaiset komission pääosastot, jotka käsittelevät FISEn kattamia erilaisia aloja, vastaavat tästä yhdessä; katsoo, että tämän välineen koordinointi olisi toteutettava EU:n metsästrategian puitteissa; korostaa eurooppalaisia metsävaroja koskevan reaaliaikaisen, vertailukelpoisen, tieteeseen perustuvan ja tasapuolisen tiedon merkitystä, ja että samalla on tarvittaessa seurattava, ovatko metsät ja luonnonsuojelualueet hyvin hoidettuja ja suojeltuja sekä pyrittävä ennustamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien luonnontuhojen vaikutuksia ja seurauksia ympäristöön liittyvillä ja sosioekonomisilla indikaattoreilla kaiken metsiin liittyvän EU:n politiikan kehittämiseksi; panee merkille, että kansalliset metsäarvioinnit ovat kattava seurantaväline metsävarojen arvioinnissa ja että niissä otetaan alueelliset näkökohdat huomioon; kehottaa EU:ta perustamaan Copernicus-maanseurantaohjelmien yhteyteen Euroopan metsien seurantaverkoston, joka kerää tietoa paikallistasolla; 50. panee tyytyväisenä merkille alan digitalisointisuuntauksen ja kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen EU:n laajuisen puun digitaalisen jäljitettävyysmekanismin käyttöönottoa, jossa kerätään tietoja, varmistetaan jatkuva avoimuus ja tasavertaiset toimintaedellytykset, vähennetään kilpailunvastaista ja tahallista laitonta toimintaa puukaupassa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella todentamisjärjestelmän avulla; katsoo lisäksi, että tällainen todentamisjärjestelmä parantaisi sääntöjen noudattamista rajoittamalla ja torjumalla rahoituspetoksia ja estämällä samalla kartellikäytäntöjä sekä purkamalla laittomiin hakkuisiin liittyviä logistisia operaatioita ja kuljetuksia; kannustaa lisäksi vaihtamaan hyviä käytäntöjä niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat jo toteuttaneet tällaisia uudistuksia kansallisella tasolla; 51. korostaa, että jäsenvaltioilla on toimivaltuudet ja keskeinen rooli vuoden 2020 jälkeisen EU:n metsästrategian valmistelussa ja täytäntöönpanossa; kehottaa komission pysyvää metsäkomiteaa (SFC) tukemaan jäsenvaltioita tässä tehtävässä; korostaa, että on tärkeää vaihtaa tietoja ja ottaa asianomaiset sidosryhmät, kuten metsänomistajat ja metsänhoitajat, samanaikaisesti mukaan metsätaloutta ja korkintuotantoa käsittelevään kansalaiskeskusteluryhmään ja jatkaa sen säännöllisiä kokouksia sekä lisätä koordinointia ja synergiaa pysyvän metsäkomitean kanssa; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin mukaan EU:n metsästrategian täytäntöönpanoon vähintäänkin vuosittain; kehottaa vahvistamaan pysyvän metsäkomitean roolia, jotta varmistetaan asiaankuuluvien sidosryhmien ja politiikkojen koordinointi EU:n tasolla; korostaa lisäksi, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli metsien kestävän käytön ja erityisesti maaseudun talouden vahvistamisessa; korostaa, että on tärkeää vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan lisätä uudesta EU:n metsästrategiasta saatavia hyötyjä; kehottaa lisäksi komissiota ja sen metsiin liittyviä toimivaltuuksia käyttäviä pääosastoja toimimaan strategisesti, jotta varmistetaan kaikkien metsiin liittyvien toimien johdonmukaisuus ja tehostetaan metsien kestävää hoitoa; 52. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle korkean tason ammattikoulutuksen jatkamisen ekorakentamisessa ja puualan ammateissa ja osoittamaan siihen tarvittavat julkiset varat ja investoinnit, jotta voidaan ennakoida EU:n puuteollisuuden tulevia tarpeita; 53. muistuttaa komission lupauksesta soveltaa nollatoleranssia laiminlyönteihin; korostaa, että osassa avoinna olevista jäsenvaltioita vastaan käynnistetyistä rikkomismenettelyistä käsitellään Euroopan metsäekosysteemien korvaamattomia arvoja, ja vaatii komissiota toimimaan nopeasti näissä tapauksissa; 54. vaatii komissiota varmistamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden työsuojelutarkastuselinten kanssa, että markkinoille saatetut ja metsäteollisuuden käyttämät koneet ovat koneita koskevan direktiivin 2006/42/EY mukaisia ja että niissä on sahanpurun erottelu- ja keräysjärjestelmä; 55. on vakuuttunut siitä, että EU:n metsästrategialla olisi edistettävä ja tuettava parhaiden käytäntöjen jakamista kestävän metsänhoidon täytäntöönpanosta, metsätyöntekijöiden ja metsänhoitajien ammatillisesta koulutuksesta, metsäalan tuloksista ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön parantamisesta rajat ylittävissä toimissa ja tietojen jakamisessa, jotta voidaan varmistaa terveiden eurooppalaisten metsien kasvu; korostaa lisäksi tarvetta parantaa tiedottamista metsäalueiden kestävän hoidon merkityksestä sekä mahdollisuutta laajentaa, toteuttaa ja koordinoida informaatiokampanjoita metsien monikäyttöisyydestä ja metsänhoidolla saavutettavista monista taloudellista, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä hyödyistä kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla EU:ssa, jotta kaikki kansalaiset saadaan tietoisiksi tämän perinnön rikkaudesta ja tarpeesta hoitaa, ylläpitää ja hyödyntää kestävällä tavalla luonnonvarojamme mahdollisten konfliktien välttämiseksi yhteiskunnassa; 56. kannustaa jäsenvaltioita vaatimaan metsäalan sidosryhmiään tavoittamaan suurempi osuus väestöstä sekä opiskelijoille että muille ikäryhmille suunnatuilla koulutusvälineillä ja -ohjelmilla, ja korostaa metsien merkitystä sekä ihmisjohtoisen toiminnan että biologisen monimuotoisuuden ja erilaisten ekosysteemien säilyttämisen kannalta; 57. toteaa, että digitalisointi ja kestävät teknologiat tarjoavat merkittävää lisäarvoa metsäalan jatkokehittämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan tietämyksen ja teknologian siirtoa ja parhaiden käytäntöjen jakamista esimerkiksi kestävän ja aktiivisen metsänhoidon alalla; o 58. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||
| Eritrea ja Dawit Isaakin tapaus |
| |||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Eritreasta ja erityisesti 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman(1), – ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 11. toukokuuta 2020 antaman raportin, – ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan ihmisoikeusneuvoston 44. istunnossa 30. kesäkuuta 2020 esittämän julkilausuman, – ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston antamat päätöslauselmat Eritrean ihmisoikeustilanteesta, – ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 14. marraskuuta 2018 antaman päätöslauselman nro 2444, jolla lopetettiin välittömästi kaikki YK:n Eritreaan kohdistamat pakotteet (aseidenvientikielto, varojen jäädyttäminen ja matkustuskiellot), – ottaa huomioon Eritreaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/127/YUTP kumoamisesta 10. joulukuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/1944(2), – ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnalle Dawit Isaakin ja muiden poliittisten vankien puolesta esitetyn asian 428/12 (2012), – ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan 66. istunnon 22. toukokuuta 2017 antaman loppujulkilausuman, – ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, – ottaa huomioon vuonna 1997 hyväksytyn Eritrean perustuslain, jossa taataan kansalaisvapaudet, uskonnonvapaus mukaan luettuna, – ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista, – ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, – ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus)(3), sellaisena kuin se on tarkistettuna vuosina 2005 ja 2010, jonka allekirjoittajavaltio Eritrea on, – ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan, A. ottaa huomioon, että Eritrean viranomaiset pidättivät 23. syyskuuta 2001 yhdessä 21 muun henkilön kanssa Dawit Isaakin, joka on Eritrean ja Ruotsin kaksoiskansalainen ja siten Euroopan unionin kansalainen, toimittaja ja Eritrean ensimmäisen riippumattoman ja laajalevikkisen Setit-sanomalehden omistaja; ottaa huomioon, että Eritrean hallitus syyttää Dawit Isaakia maanpetturuudesta, vaikka häntä ei ole koskaan syytetty eikä tuotu oikeuden eteen; ottaa huomioon, että Dawit Isaak oli palannut Ruotsista Eritrean itsenäistyttyä vuonna 1992 auttaakseen maan kehittyvän demokratian vakiinnuttamisessa; B. ottaa huomioon, että vangitsemiset tapahtuivat sen jälkeen, kun julkisuuteen oli tullut avoin kirje, jossa tuomittiin hallinto ja kehotettiin presidentti Isaias Afwerkia toteuttamaan demokraattisia uudistuksia; ottaa huomioon, että pidätyspäivänä hallitus ilmoitti kaikkien riippumattomien tiedotusvälineiden kieltämisestä; ottaa huomioon, että vankeja ei ole syytetty rikoksesta; C. ottaa huomioon, että Dawit Isaak vapautettiin tutkintavankeudesta 19. marraskuuta 2005, kun muun muassa Ruotsin hallitus puuttui painokkaasti asiaan hänen puolestaan; ottaa huomioon, että Isaak pidätettiin uudelleen kaksi päivää myöhemmin matkalla sairaalaan ja että Eritrean viranomaisten väitteiden mukaan hänet oli vapautettu vain väliaikaisesti lääketieteellistä hoitoa varten; ottaa huomioon, että tämän jälkeen Eritrean viranomaiset ovat pitäneet Dawit Isaakia eristyksissä ja kieltäytyneet paljastamasta hänen tarkkaa sijaintiaan tai hänen terveyttään ja hyvinvointiaan koskevia tietoja; D. ottaa huomioon, että joulukuussa 2008 ilmeni vahvistamattomia tietoja Dawit Isaakin siirtämisestä Embatkalassa sijaitsevaan korkeimman turvatason vankilaan ja että pian sen jälkeen, 11. tammikuuta 2009, hänet vietiin Asmarassa sijaitsevaan ilmavoimien sairaalaan otaksuttavasti vakavasti sairaana; ottaa huomioon, että hänen sairautensa luonne ja vakavuus ei ole tiedossa ja että Eritrean hallitus kieltäytyy vahvistamasta tietoja hänen sairaalahoidostaan; E. toteaa, että Dawit Isaakin perhe, hänen kolme lastaan mukaan lukien, on joutunut kokemaan suurta ahdistusta ja epävarmuutta Isaakin katoamisen jälkeen eikä perheellä ole juuri tietoa läheisensä hyvinvoinnista, olinpaikasta tai tulevaisuudennäkymistä; ottaa huomioon, että Dawit Isaakin tytär Betlehem Isaak käy edelleen kampanjaa isänsä vapauttamiseksi; toteaa, että Betlehem Isaak vahvisti vuonna 2020, että hänen isänsä on elossa; F. ottaa huomioon, että Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunta päätti, että Eritreassa syyskuussa 2001 pidätettyjä toimittajia, myös Dawit Isaakia, säilytetään mielivaltaisesti ja laittomasti pidätettynä, ja kehotti Eritrean viranomaisia vapauttamaan heidät tai ainakin järjestämään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin; G. ottaa huomioon, että Eritrean vankiloiden tilanahtaus ja epähygieenisyys tarkoittaa julmaa ja epäinhimillistä kohtelua; ottaa huomioon, että nämä olosuhteet altistavat pidätetyt suuremmalle covid-19-tartuntariskille; ottaa huomioon, että terveydenhuollon, ruoan ja hygienian saatavuus on erittäin rajallista tai sitä ei ole lainkaan, minkä vuoksi pidätetyt ovat riippuvaisia vierailijoista perustarvikkeiden hankkimiseksi; ottaa huomioon, että pandemian torjuntaan tähtäävät vankiloiden sulkutoimet ovat lisänneet aliravitsemusta ja siihen liittyviä psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia; ottaa huomioon, että yhä useampia vankeja pidetään kuljetuskonteissa, joissa lämpötilaolot ovat äärimmäisen ankarat; H. ottaa huomioon, että itsenäistymisen jälkeen Isaias Afwerkin hallitsema Eritrea on järjestelmällisesti vanginnut tuhansia ihmisiä heidän poliittisten näkemystensä tai toimittajantyönsä tai uskontonsa harjoittamisen takia; toteaa, että tahdonvastaisia katoamisia tapahtuu järjestelmällisesti; ottaa huomioon, että pidätettyihin kohdistetaan tyypillisesti mielivaltaisia ja laittomia pidätyksiä ja vangitsemisia ilman syytteitä ja heiltä evätään asianajajien palvelut ja perhevierailut; I. toteaa, että YK:n kehitysohjelman vuoden 2019 inhimillisen kehityksen raportin mukaan Eritrea oli 189 maan joukossa sijalla 182 vuoden 2019 inhimillisen kehityksen indeksissä; ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksin mukaan Eritrea oli 180 maan joukossa sijalla 178 vuonna 2020; ottaa huomioon, että toimittajien suojelukomitean mukaan Eritrea oli maailman sensuroiduin maa vuonna 2019; J. ottaa huomioon, että 9. toukokuuta 2016 julkaistussa Eritrean ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n tutkintakomission raportissa todettiin, että rikoksia ihmisyyttä vastaan on tehty laajasti ja järjestelmällisesti pidätyskeskuksissa, sotilaskoulutusleireillä ja muissa paikoissa eri puolilla maata 25 viimeksi kuluneen vuoden aikana; K. ottaa huomioon, että Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 16. toukokuuta 2019 antaman raportin mukaan alueen rauhan ja turvallisuuden myönteinen kehitys on herättänyt Eritreassa ja kansainvälisessä yhteisössä odotuksia siitä, että Eritrean hallitus toteuttaa poliittisia ja institutionaalisia uudistuksia, mutta Eritrean viranomaiset eivät ole vielä sitoutuneet maan sisäisiin uudistuksiin ja ihmisoikeustilanne pysyy muuttumattomana; ottaa huomioon, että YK:n erityisraportoijalta on vuodesta 2009 lähtien evätty pääsy vierailuille Eritreaan; L. ottaa huomioon, että toukokuussa 2019 Eritrean viranomaiset tekivät ratsioita tunnustamattomiin kristillisiin seurakuntiin ja ottivat haltuunsa katolisia kouluja ja terveydenhuoltolaitoksia, mikä vaikutti kielteisesti väestön terveyteen ja koulutukseen liittyviin oikeuksiin; M. ottaa huomioon, että Eritrean presidentti kieltäytyy edelleen järjestämästä vaaleja ja panemasta maan perustuslakia täytäntöön, vaikka se ratifioitiin vuonna 1997 ja Eritrean vaalilaki ratifioitiin vuonna 2002; ottaa huomioon, että väliaikainen lainsäädäntöelin ei ole kokoontunut vuoden 2002 jälkeen ja että oikeuslaitos on hallituksen valvonnassa; N. ottaa huomioon, että viimeaikainen kehitys alueen rauhan ja turvallisuuden osalta vaikutti johtavan asevelvollisuusjärjestelmän uudistuksiin ja asevelvollisten kotiuttamiseen Eritreassa; toteaa, että tähän mennessä ei ole virallisesti ilmoitettu asevelvollisuusajan lyhentämisestä eikä kotiuttamissuunnitelmista; ottaa huomioon, että asevelvollisuus on edelleen luonteeltaan pakollinen ja kestoltaan rajoittamaton; ottaa huomioon, että asevelvollisuuden vuoksi monet kansalaiset, myös naiset ja tytöt, elävät orjuudessa, jossa heidän koko elämänsä on muiden hallinnassa ja jossa he kärsivät muun muassa fyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sanallisesta häirinnästä ja voivat joutua työskentelemään palvelijoina kotitalouksissa; O. ottaa huomioon, että Eritrea ja Etiopia allekirjoittivat heinäkuussa 2018 historiallisen rauhansopimuksen, joka päätti kaksikymmentä vuotta kestäneen konfliktin; ottaa huomioon, että heinäkuussa 2018 tehty rauhansopimus avasi uusia näkymiä maan sosioekonomiselle kehitykselle, mikä liittyi alueellisen taloudellisen yhdentymisen etenemiseen Afrikan sarvessa; P. ottaa huomioon, että Eritrean ja Etiopian välisen rauhansopimuksen seurauksena EU muutti Eritreaa koskevaa lähestymistapaansa, joka perustui ”sitoutumisen periaatteisiin”, jotka eivät aiemmin mahdollistaneet poliittista vuoropuhelua eivätkä EU:n kehitysyhteistyötä Eritrean kanssa, niin kutsuttuun kaksitahoiseen lähestymistapaan; Q. ottaa huomioon, että EU:n ja Eritrean välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen ja että sen kaikki osapuolet ovat sitoutuneita noudattamaan ja panemaan täytäntöön sopimuksen ehtoja etenkin ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamisen suhteen; R. ottaa huomioon, että vaikka Eritrea on törkeästi ja järjestelmällisesti loukannut Cotonoun sopimuksen keskeisiä ja perustavia ihmisoikeusmääräyksiä, EU ei ole käynnistänyt 96 artiklan mukaisia konsultaatioita, vaikka Euroopan parlamentti on sitä toistuvasti pyytänyt; S. ottaa huomioon, että EU antaa Eritrealle merkittävää kehitysapua; ottaa huomioon, että Eritrean ja Etiopian välillä vuonna 2018 tehdyn rauhansopimuksen jälkeen EU ja Eritrea sopivat uudesta kehitysyhteistyöstrategiasta vuosiksi 2019–2020, jonka puitteissa EU myönsi tukea 180 miljoonaa euroa; T. ottaa huomioon, että itsevaltainen hallitus pyrkii saamaan ulkomailla asuvia eritrealaisia valvontaansa kahden prosentin tuloverolla, vakoilemalla ulkomailla asuvia yhteisöjä ja maalittamalla Eritreaan jääneitä sukulaisia; 1. vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki Eritrean mielipidevangit ja erityisesti EU:n kansalaisen Dawit Isaakin ja muut syyskuusta 2001 lähtien pidätettyinä olevat toimittajat; vaatii välitöntä tietoa Dawit Isaakin olinpaikasta ja hyvinvoinnista; kehottaa Eritrean viranomaisia tarjoamaan hänelle mahdollisuuden tavata EU:n, jäsenvaltioiden ja Ruotsin edustajia, jotta voidaan selvittää hänen terveydenhoitotarpeensa ja muu tarvittava tuki; 2. tuomitsee mitä jyrkimmin Eritrean järjestelmälliset, laajat ja räikeät ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa Eritrean hallitusta lopettamaan opposition, toimittajien, uskonnollisten johtajien ja viattomien siviilien pidätykset; 3. vetoaa Afrikan unioniin, koska se on EU:n kumppani ja koska se on selkeästi sitoutunut noudattamaan demokratian ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisia arvoja, jotta Afrikan unioni tehostaisi omia toimiaan Eritrean valitettavan tilanteen suhteen ja toimisi yhteystyössä EU:n kanssa Dawit Isaakin ja muiden poliittisten vankien vapauttamisen puolesta; 4. vaatii, että nykyisen covid-19-terveyskriisin, Eritrean vankiloissa vallitsevien kehnojen hygieniaolojen ja vankien suuren tartuntariskin vuoksi heille on viipymättä tarjottava asianmukaista ruokaa, vettä ja sairaanhoitoa; on huolissaan siitä, että covid‑19‑pandemia pahentaa nälänhädän ja aliravitsemuksen tilannetta osissa maata ja pahentaa elintarvikepulaa; 5. vaatii Eritrean hallitusta antamaan yksityiskohtaiset tiedot kaikkien fyysisen vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtalosta ja olinpaikasta; vaatii oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä syytetyille, kaikkien sellaisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista, joita ei ole syytetty rikoksista, sekä kidutuksen ja muun halventavan kohtelun, kuten ruokaa, vettä ja sairaanhoitoa koskevien rajoitusten, poistamista; muistuttaa Eritrean hallitusta sen velvoitteesta puuttua kaikkiin ihmisoikeusloukkauksiin, myös tutkimalla laittomia teloituksia ja tahdonvastaisia katoamisia sekä kuolemanrangaistusta, jotka olisi poistettava YK:n ihmisoikeusneuvoston vuoden 2020 vuosikertomuksessa esitettyjen suositusten mukaisesti; 6. pitää valitettavana, että Eritrea ei tarjoa tilaa riippumattomille ihmisoikeuksien puolustajille, poliittisen opposition jäsenille tai riippumattomille toimittajille; kehottaa siksi Eritrean hallitusta avaamaan kansalaistoimintamahdollisuuksia riippumattomille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille ja sallimaan muiden poliittisten puolueiden perustamisen maahan; muistuttaa Eritreaa sille ILO:n yleissopimusten nojalla kuuluvista velvoitteista ja etenkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ammattiliittojen mahdollisuudesta järjestäytyä, järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia, osallistua julkisiin asioihin sekä kampanjoida työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi; 7. vaatii Eritrean hallitusta lopettamaan kansalaistensa käyttämisen pakkotyöhön kestoltaan määrittelemättömän asevelvollisuuden muodossa ja lopettamaan kaikille lapsille pakollisen käytännön viimeisen kouluvuoden suorittamisesta sotilaskoulutusleirillä; 8. kehottaa komissiota tarkistamaan, noudatetaanko EU:n tuen ehdollisuutta, ja varmistamaan, että Eritrean hallitus ei hyödy Eritrean hankkeiden rahoituksesta, etenkään sellaisten hankkeiden rahoituksesta, joissa käytetään asevelvollisten työvoimaa; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että komissio rahoittaa edelleen ”tiehanketta”, ja kehottaa sitä vastaamaan tiukasti Eritrean kansan tarpeisiin, jotka liittyvät kehitykseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin, hyvään hallintotapaan, turvallisuuteen ja sananvapauteen, lehdistöön ja kokoontumisvapauteen, ja arvioimaan ihmisoikeuksia koskevia konkreettisia tuloksia, jotka ovat seurausta EU:n Eritrean strategiasta ja niin kutsutusta kaksitahoisesta lähestymistavasta; 9. kehottaa panemaan välittömästi täytäntöön Eritrean vuoden 1997 perustuslain, joka laadittiin kaikkia sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa kuullen ja hyväksyttiin asianmukaisesti; 10. tuomitsee sen, että Eritrean hallitus on käyttänyt ulkomailla asuvilta perittyä ”diasporaveroa”; kehottaa hallitusta kunnioittamaan vapaata liikkuvuutta ja lopettamaan yhteissyyllisyyttä koskevat toimintatavat, jotka kohdistuvat niiden henkilöiden perheenjäseniin, jotka välttelevät asepalvelusta, yrittävät paeta Eritreasta tai eivät maksa kahden prosentin tuloveroa, jonka Eritrean hallitus on määrännyt Eritreasta pois muuttaneille, myös EU:n kansalaisille; 11. kehottaa Eritreaa poistamaan riippumattomien tiedotusvälineiden kiellon ja sallimaan poliittisten puolueiden perustamisen keskeisenä välineenä demokratian edistämiseksi maassa; kehottaa sallimaan ihmisoikeusjärjestöjen vapaan toiminnan maassa; 12. kehottaa Eritrean hallitusta lopettamaan opposition, toimittajien, uskonnollisten johtajien, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja viattomien siviilien pidätykset; kehottaa Eritreaa kunnioittamaan ja suojelemaan täysimääräisesti uskonnonvapautta ja lopettamaan uskontoon perustuvan vainon; 13. toistaa kiireellisen pyyntönsä maailmanlaajuisesta EU:n ihmisoikeusmekanismista, niin sanotusta eurooppalaisesta Magnitski-laista; kehottaa neuvostoa hyväksymään tämän mekanismin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisena unionin strategisia etuja ja tavoitteita koskevana päätöksenä; 14. vaatii Eritreaa noudattamaan täysin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista YK:n yleissopimusta ja panemaan sen välittömästi täytäntöön sekä noudattamaan täysin velvoitteitaan, jotka johtuvat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjasta, joissa kummassakin kielletään kidutus; 15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Eritrean presidentille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.
| ||||||||||||||
| Ulkomaisia agentteja koskeva laki Nicaraguassa |
| |||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nicaraguasta, erityisesti 31. toukokuuta 2018(1), 14. maaliskuuta 2019(2) ja 19. joulukuuta 2019(3) antamansa päätöslauselmat, – ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2012 tehdyn sopimuksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta(4), – ottaa huomioon Nicaraguaa koskevan EU:n maakohtaisen strategian ja suuntaa-antavan monivuotisen ohjelman (2014–2020), – ottaa huomioon neuvoston päätelmät Nicaraguasta, – ottaa huomioon 14. lokakuuta 2019 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2019/1716(5), jolla säädettiin puitteet kohdennetuille pakotteille Nicaraguassa, ja 4. toukokuuta 2020 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/606(6), jolla kuusi nicaragualaista virkamiestä sisällytettiin luetteloon kohdennetuista pakotteista, joita ovat esimerkiksi varojen jäädyttäminen ja matkustuskiellot, – ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionin puolesta antamat julkilausumat Nicaraguan tilanteesta ja erityisesti 20. marraskuuta 2019 ja 4. toukokuuta 2020 annetut julkilausumat, – ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n ihmisoikeusneuvoston 45. istunnossa 14. syyskuuta 2020 antaman julkilausuman ja YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. kesäkuuta 2020 antaman raportin Nicaraguasta, – ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan perustaman Nicaraguaa koskevan erityisen seurantamekanismin (Meseni) julkaisemat uutiskirjeet, – ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, – ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, – ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat ja ilmaisunvapautta koskevat EU:n suuntaviivat, – ottaa huomioon Nicaraguan perustuslain, – ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan, A. ottaa huomioon, että valtaapitävän Alianza Frente Sandinista de Liberación Nacional ‑puolueeseen kuuluvat Nicaraguan kansalliskokouksen jäsenet tekivät 22. syyskuuta 2020 lakiesityksen ulkomaisia agentteja koskevasta sääntelystä, jonka mallina on ulkomaisista agenteista Venäjällä vuonna 2012 annettu laki, ja toteaa, että jos lakiesitys hyväksytään, se velvoittaa kaikki ulkomailta rahoitusta saavat henkilöt, järjestöt ja instituutiot, mukaan lukien tiedotusvälineet ja kansalaisjärjestöt, rekisteröitymään sisäasiainministeriöön (Migob) ja alistumaan rahoitusanalyysiyksikön (UAF) suorittamaan rahoituksen valvontaan; B. ottaa huomioon, että lain 12 pykälän mukaan henkilöä tai yhteisöä, jonka sisäministeriö on rekisteröinyt ”ulkomaiseksi agentiksi”, valvottaisiin tarkasti ja kyseisen henkilön tai yhteisön olisi ”pidättäydyttävä puuttumasta sisäpoliittisiin asioihin”, mikä rajoittaisi näiden kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja mahdollistaisi vainoamisen, häirinnän ja rikossyytteiden nostamisen; toteaa, että jos kyseinen laki hyväksytään, se vaikuttaisi kielteisesti yhdenvertaiseen poliittiseen ja julkiseen osallistumiseen, myös opposition osallistumiseen, ja vääristäisi entisestään Nicaraguan poliittista järjestelmää; toteaa, että tämä voi johtaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, aktivistien ja ihmisoikeuksien puolustajien laittomaan kriminalisointiin, ja pitää tällaisia tilanteita vakavina; C. ottaa huomioon, että jos laki ulkomaisten agenttien sääntelystä hyväksytään, sitä käytetään tukahduttamisvälineenä sellaisia henkilöitä ja ihmisoikeusjärjestöjä vastaan Nicaraguassa, jotka saavat varoja kansainvälisestä yhteistyöstä; ottaa huomioon, että kyseisen lain hyväksyminen voisi vaikuttaa suoraan EU:n yhteistyöhön maassa sekä yksityishenkilöihin, joilla on yhteyksiä EU:hun; D. ottaa huomioon, että useat kansalliskokouksen valtaapitävän puolueen jäsenet ovat tehneet esityksen myös kyberrikollisuutta koskevaksi erityislaiksi, jolla pyritään sensuroimaan digitaalista mediaa, sekä uudeksi viharikoksia koskevaksi laiksi, jolla rikoslakia uudistettaisiin siten, että mahdollistamaan elinkautisen vankeusrangaistuksen määrääminen poliittisille toisinajattelijoille vahvistamatta kuitenkaan selkeää määritelmää toiminnasta, joka näin ankaraan tuomioon johtaisi, ja jota voitaisiin käyttää rankaisemaan niitä, jotka esittävät mielipiteensä hallituksen sortopolitiikkaa vastaan; E. ottaa huomioon, että kyseisillä laeilla pyritään selvästi rajoittamaan perusvapauksia, kuten sananvapautta verkossa ja sen ulkopuolella, yhdistymisvapautta ja uskonnonvapautta, rajoittamaan entisestään Nicaraguan kansalaisten kansalaistoimintamahdollisuuksia ja valvomaan totalitaarisesti Nicaraguan kansalaisia, tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa sekä ihmisoikeusjärjestöjä seuraamalla niiden kaikkea toimintaa erityisesti poliittisessa, työ- ja talouselämässä ilman minkäänlaista valvontaa ja sallien laajan harkintavallan lakien täytäntöönpanossa; toteaa, että jos kyseiset lait hyväksytään, ne rikkovat oikeuksia ja perusvapauksia, jotka on vahvistettu Nicaraguan perustuslaissa ja jotka kaikki tunnustetaan kansainvälisissä sopimuksissa, yleissopimuksissa ja sopimuksissa, joiden sopimuspuoli Nicaragua on; F. toteaa, että kyseiset aloitteet ovat uusimpia esimerkkejä tällaisista rikkomuksista ja ne ovat osa laajempaa sortotoimien ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkausten sarjaa; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan edustajat, ympäristöaktivistit, toimittajat, poliittisen opposition edustajat, uskonnollisten yhteisöjen ja erityisesti katolisen kirkon jäsenet, opiskelijat, entiset poliittiset vangit ja heidän perheensä joutuvat edelleen turvallisuusjoukkojen ja hallitusta tukevien aseellisten ryhmien toimien kohteiksi, joihin liittyy pidätyksiä, kriminalisointia, liiallista voimankäyttöä, koteihin tehtäviä ratsioita, poliisin ahdistelua, naisaktivisteihin kohdistuvia seksuaalisia hyökkäyksiä ja lisääntyvää väkivaltaa ja pelottelua, tappouhkauksia, ilkivaltaa, julkista herjausta ja verkossa toteutettavia mustamaalauskampanjoita; G. ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n mukaan ihmisoikeustilanteessa ei ole edistytty eikä ole merkkejä siitä, että hallitus puuttuisi rakentavasti jännitteisiin ja rakenteellisiin ongelmiin, jotka johtivat sosiaalipoliittiseen kriisiin huhtikuussa 2018; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden mukaan 94 hallituksen vastustajina pidettyä henkilöä on edelleen mielivaltaisesti pidätettyinä ja suurin osa näistä toisiinsa liittymättömiä rikkomuksia koskevien tekaistujen syytteiden perusteella; 1. tuomitsee perustuslain vastaisina pyrkimykset hyväksyä laki ulkomaisten agenttien sääntelystä, kyberrikollisuutta koskeva erityislaki ja viharikosten torjuntaa koskeva laki ja kehottaa kansalliskokousta hylkäämään kyseiset lakiesitykset sekä kaikki muut lait, joilla rajoitettaisiin Nicaraguan kansan perusvapauksia; korostaa, että jos nämä lait hyväksytään, ne tarjoavat Daniel Ortegan hallitukselle uuden sortovälineen, jolla tukahdutetaan hallitusta arvostelevien lisäksi kaikki ulkomaista rahoitusta saavat henkilöt tai järjestöt, ja toteaa, että tämä kasvattaa kyseisten sortotoimien uhrien määrää ja pahentaa entisestään yleistä pelottelun ja uhkailun ilmapiiriä Nicaraguassa ja johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin, joita ei voida hyväksyä; 2. ilmaisee solidaarisuutensa Nicaraguan kansalle ja tuomitsee kaikki Nicaraguan hallituksen sortotoimet, erityisesti niistä aiheutuneet kuolemantapaukset; tuomitsee kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin, poliittisen opposition jäseniin, opiskelijoihin, toimittajiin, alkuperäiskansoihin, uskonnollisten yhteisöjen ja erityisesti katolisen kirkon jäseniin sekä ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistetut sortotoimet; vaatii vapauttamaan välittömästi kaikki mielivaltaisesti pidätetyt poliittiset vangit, luopumaan heitä vastaan nostetuista syytteistä ja kunnioittamaan heidän perustavia oikeudellisia takeitaan; 3. kehottaa Nicaraguan hallitusta lopettamaan riippumattomien äänten kriminalisoinnin ja kaikki pyrkimykset valvoa ja rajoittaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ihmisoikeusjärjestöjen, poliittisen opposition edustajien, tiedotusvälineiden ja toimittajien työtä; kehottaa Nicaraguan hallitusta palauttamaan tiedotusvälineille niiltä takavarikoidun omaisuuden sekä niiden toimiluvat ja palauttamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen oikeushenkilön aseman; kehottaa tekemään täysimittaista yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa ja sallimaan niiden paluun maahan, mukaan lukien Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, MESENI ja Amerikan valtioiden järjestön kansainvälinen riippumattomien asiantuntijoiden ryhmä; suhtautuu myönteisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston kesäkuussa 2020 antamaan päätöslauselmaan, jossa annetaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle tehtäväksi valvoa Nicaraguan tilannetta tehostetusti, ja on tyytyväinen EU:n tukeen sen hyväksymiselle; 4. korostaa, että mielipiteen- ja sananvapauden rajoittaminen sekä verkossa että sen ulkopuolella samoin kuin rauhanomaisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden sekä ihmisoikeuksien puolustamista koskevan oikeuden rajoittaminen ovat ristiriidassa Nicaraguan perustuslain ja sen ihmisoikeussopimusten mukaisten kansainvälisten velvoitteiden kanssa; 5. ei hyväksy sitä, että Nicaraguan autoritaarinen hallitus käyttää instituutioita ja lakeja väärin poliittisiin ja laittomiin tarkoituksiin kriminalisoidakseen kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja poliittisia vastustajia; kehottaa tässä yhteydessä Nicaraguan hallitusta noudattamaan kaikilta osin maaliskuussa 2019 oppositioryhmien ja Kansalaisliiton, jotka nyt kuuluvat Kansalliseen liittoutumaan, kanssa tehdyissä sopimuksissa annettuja sitoumuksia, jotta Nicaraguan poliittiseen kriisiin löydetään demokraattinen ja rauhanomainen neuvotteluratkaisu; 6. muistuttaa Nicaraguan hallitusta siitä, että vapaat, uskottavat, osallistavat ja avoimet vaalit voidaan järjestää vain, jos tukahduttamista ei tapahdu ja oikeusvaltion palauttaminen ja kaikkien Nicaraguan kansan perustuslaillisten oikeuksien kunnioittaminen toteutuvat, ilmaisunvapaus, kokoontumisvapaus, vakaumuksenvapaus ja rauhanomaiset mielenosoitukset mukaan luettuina; kehottaa Nicaraguan hallitusta sopimaan demokraattisin, rauhanomaisin ja neuvotteluun perustuvin keinoin oppositioryhmien, myös Kansallisen liittoutuman, kanssa tarvittavista vaali- ja institutionaalisista uudistuksista, jotta voidaan taata uskottavat, osallistavat ja avoimet vaalit, jotka on tällä hetkellä suunniteltu pidettäviksi marraskuussa 2021, ja katsoo, että tämän on tapahduttava kansainvälisten normien mukaisesti, myös panemalla täytäntöön EU:n vuoden 2011 vaalitarkkailuvaltuuskunnan ja Amerikan valtioiden järjestön suositukset; katsoo, että tätä varten asianmukaisesti akkreditoitujen kansallisten ja kansainvälisten tarkkailijoiden on tarkkailtava tulevia vaaleja; 7. on erittäin huolissaan nicaragualaisilta järjestöiltä saaduista viimeaikaisista tiedoista, joiden mukaan viranomaiset ovat määränneet kansallisen poliisin tekemään ihmisoikeusloukkauksia ja hallitusta tukevat siviiliryhmät ja hallitsevan puolueen aluejärjestöt, joista osa on aseistettuja ja järjestäytynyt puolisotilaallisiksi ryhmiksi, avustavat niitä näissä sortotoimissa; kehottaa hallitusta riisumaan nämä puolisotilaalliset ryhmät aseista ja vaatii, että ihmisoikeusloukkauksiin sekä demokratian ja oikeusvaltion heikentämiseen syyllistyneet saatetaan vastuuseen, ja vaatii myös tarkistamaan kiistanalaista armahduslakia, joka voisi estää vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden syytteeseen asettamisen; 8. jos esitetyt laki ulkomaisten agenttien sääntelystä, kyberrikollisuutta koskeva erityislaki ja viharikosten torjuntaa koskeva laki hyväksytään eikä Nicaraguan hallitus edelleenkään ole halukas käynnistämään kansallista vuoropuhelua asianmukaisen vaaliuudistuksen toteuttamiseksi vaan jatkaa kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamista Nicaraguassa, vakavat väärinkäytökset ja ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat, pyytää neuvostoa laajentamaan pikaisesti luetteloa niistä henkilöistä ja yhteisöistä, joille määrätään pakotteita, mukaan lukien Nicaraguan presidentti ja varapresidentti, ja kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että ei aiheuteta vahinkoa Nicaraguan kansalle; toistaa kiireellisen pyyntönsä maailmanlaajuisesta EU:n ihmisoikeusmekanismista; kehottaa neuvostoa hyväksymään tämän mekanismin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisena unionin strategisia etuja ja tavoitteita koskevana päätöksenä; 9. kehottaa parlamenttia lähettämään valtuuskunnan Nicaraguaan mahdollisimman pian, jotta se voi jälleen seurata maan tilannetta, ja kehottaa Nicaraguan viranomaisia päästämään sen esteettä maahan ja kaikkien keskustelukumppanien puheille sekä kaikkiin laitoksiin; 10. muistuttaa 14. maaliskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa esittämästään kehotuksesta luovuttaa välittömästi Alessio Casimirri, joka asuu edelleen Managuassa Nicaraguan hallituksen suojeluksessa, Italiaan, jossa hänen on suoritettava kuusi elinkautista vankeusrangaistusta todistetusta osallisuudestaan entisen pääministerin ja kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajan Aldo Moron kidnappaukseen ja surmaamiseen ja tämän henkivartijoiden murhaan, jotka tehtiin Roomassa 16. maaliskuuta 1978; 11. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa yhdessä ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan kanssa jatkamaan ja lisäämään aineellista ja teknistä tukeaan ihmisoikeuksien puolustajille ja riippumattomille tiedotusvälineille Nicaraguassa; kehottaa Euroopan unionin edustustoa Nicaraguassa ja jäsenvaltioita, joilla on diplomaattisia edustustoja paikan päällä, panemaan täysimääräisesti täytäntöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat; 12. muistuttaa, että EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen mukaisesti Nicaraguan on noudatettava ja vahvistettava oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, ja toistaa vaatimuksensa, että nykyisten olosuhteiden perusteella olisi käytettävä assosiaatiosopimuksen demokratialauseketta; 13. korostaa, että EU:n tuki kansalaisyhteiskunnan organisaatioille olisi säilytettävä ja sitä olisi vahvistettava covid-19:n vaikutusten lieventämiseksi; 14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille, Liman ryhmälle sekä Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.
| ||||||||||||||||||||
| Etiopialaisten maahantulijoiden tilanteesta säilöönottokeskuksissa Saudi-Arabiassa |
| |||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon aiemmat Saudi-Arabiaa koskevat päätöslauselmansa, erityisesti 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa(1), 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Raif Badawin (Saudi-Arabia) tapauksesta(2), 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Ali Mohammed al-Nimrin tapauksesta(3), 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien puolustajien tilanteesta Saudi‑Arabiassa(4) ja 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman toimittaja Jamal Khashoggin tappamisesta Saudi-Arabian Istanbulin-konsulaatissa(5), sekä 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Jemenin humanitaarisesta tilanteesta(6) ja 30. marraskuuta 2017(7) ja 4. lokakuuta 2018(8) antamansa päätöslauselmat Jemenin tilanteesta, – ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (2018/2666(RSP))(9), – ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Pakolais- ja muuttovirtojen käsittely: EU:n ulkoisten toimien merkitys” (2015/2342(INI))(10), – ottaa huomioon 15. syyskuuta 2020 päivätyn Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön pääjohtajan julkilausuman kiireellisistä toimista säilöönotto-olosuhteiden kohentamiseksi Saudi-Arabian kuningaskunnassa ”Urgent Action Needed to Address Conditions in Detention in Kingdom of Saudi Arabia: IOM Director General”, – ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 19. joulukuuta 2018 antaman päätöslauselman turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevasta Global Compact -aloitteesta, – ottaa huomioon kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan YK:n yleissopimuksen, – ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan, A. toteaa, että ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raporttien mukaan huhtikuusta 2020 lähtien noin 30 000:tta etiopialaista maahantulijaa, myös raskaana olevia naisia ja lapsia, on pidetty Saudi-Arabiassa mielivaltaisesti pidätettyinä hirvittävissä olosuhteissa huthijohtajien häädettyä heidät pakolla Pohjois-Jemenistä; huomauttaa, että monet näistä maahantulijoista kuuluvat ylittäneen rajan Saudi-Arabian joukkojen ja huthijoukkojen ristitulessa; ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan 2 000 muuttajaa on edelleen jumissa Jemenin puolella rajaa vaikeissa olosuhteissa, joita covid-19-pandemia on pahentanut, ilman mitään mahdollisuutta perustarpeiden täyttämiseen; B. toteaa, että Saudi-Arabian joukot pidättivät siirtotyöläiset väkivaltaisesti ja sulkivat heidät Al-Dayerin säilöönottokeskukseen, mistä heidät siirrettiin kymmeneen muuhun keskukseen, muun muassa Jeddan ja Mekan kaupunkien välillä sijaitsevaan Shmeisin vankilaan ja Jizanin keskusvankilaan, jossa arvellaan olevan tuhansia etiopialaisia pidätettyjä; toteaa, että Etiopian konsuliviranomaisten mukaan heillä ei ole riittävästi ruokaa ja vettä, saniteettitilat ja terveydenhoito on keskuksissa puutteellista, eikä heidän saamiaan ampumahaavoja ole hoidettu; panee merkille tiedot useista kuolemantapauksista, joiden joukossa on myös lapsia, ja useiden pidätettyjen itsemurhayrityksistä; ottaa huomioon, että Saudi-Arabian turvallisuusjoukkojen kerrotaan kiduttaneen armotta niitä, jotka ovat valittaneet olosuhteista vartijoille; C. toteaa, että Saudi-Arabian väestöstä arviolta 20 prosenttia on siirtotyöläisiä, jotka ovat lähtöisin muun muassa Afrikan ja Aasian maista, että siirtotyöläisillä on ollut keskeinen rooli Saudi-Arabian ja muiden alueen maiden taloudessa ja että he työskentelevät pääasiassa matalapalkkaisissa ja usein fyysisesti raskaissa töissä; toteaa, että YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen lukuisissa raporteissa on hyvin dokumentoitu heidän hyväksikäyttöään matalapalkkaisina työntekijöinä, joilla on vain vähän tai ei lainkaan oikeuksia; D. ottaa huomioon, että hyväksikäytön mahdollistavassa kafala-sponsorointijärjestelmässä, jota ihmisoikeusjärjestöt kutsuvat moderniksi orjuudeksi, siirtotyöläiset eivät voi tulla maahan tai lähteä maasta eivätkä vaihtaa työpaikkaa ilman sponsorinsa suostumusta, heillä ei ole oikeussuojaa ja he työskentelevät usein palkatta tai ovat alipalkattuja; toteaa, että Saudi-Arabian kerrotaan harkitsevan kafala-järjestelmän lakkauttamista; E. toteaa, että covid-19-pandemian vuoksi haavoittuvat ryhmät, erityisesti siirtotyöläiset, joutuvat entistä suuremman paineen alaisiksi Saudi-Arabiassa ja muissa alueen maissa ja heihin kohdistuva syrjintä ja vihamielisyys on lisääntynyt; toteaa, että maahanmuuttajat leimataan usein covid-19-viruksen levittäjiksi, minkä seurauksena he menettävät monesti työpaikkansa ja joutuvat erittäin vaarallisiin tilanteisiin asunnon ja tulojen puutteessa, eikä heillä siksi ole juurikaan keinoja laillistaa asemaansa tai rahoittaa itse mahdollista paluutaan kotimaahan; F. toteaa, että Saudi-Arabia käynnisti marraskuussa 2017 kampanjan, jonka kohteena olivat maahanmuuttajat, joita syytettiin asuinpaikkaa, rajaturvallisuutta ja työtä koskevien säännösten ja lakien rikkomisesta; toteaa, että viranomaiset ilmoittivat syyskuussa 2019, että kampanjassa oli pidätetty yli 3,8 miljoonaa maahanmuuttajaa ja määrätty yli 962 000 henkilöä karkotettavaksi; toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan toukokuun 2017 ja huhtikuun 2020 välisenä aikana noin 380 000 etiopialaista karkotettiin Saudi-Arabiasta Etiopiaan; G. toteaa, että Etiopian hallitus on tietoinen järkyttävistä olosuhteista, joissa maan kansalaisia pidetään Saudi-Arabiassa; toteaa, että ulkomailla asuvien etiopialaisten rahalähetykset ovat tärkeä osa Etiopian taloutta ja erittäin tärkeitä monille perheille; H. toteaa, että Saudi-Arabian viranomaiset eivät ole suorittaneet minkäänlaista tutkimusta, vaikka ne aikoivat tutkia asiaa syyskuun 2020 alussa; toteaa säilöönotto-olosuhteiden huonontuneen, sillä pidätettyjä on pahoinpidelty ja heiltä on viety matkapuhelimet; I. huomauttaa, että maahanmuuttajien huono kohtelu on osa laajempaa ja vakiintunutta ihmisoikeusloukkausten kulttuuria Saudi-Arabiassa; panee merkille, että Saudi-Arabian viranomaiset ovat covid-19-pandemian torjuntatarpeesta johtuvien rajoitusten turvin jatkaneet poliittisten vankien, kuten naisten oikeuksien puolustajan Loujain al-Hathloulin ja kuningasperheen toisinajattelevien jäsenten, esimerkiksi prinsessa Basmah bimt Saudin ja prinssi Salman bin Abdulaziz bin Salmanin, ihmisoikeuksien polkemista pitämällä heidät mielivaltaisesti eristysvankeudessa; toteaa, että näiden henkilöiden ja muiden poliittisten aktivistien pidätykset ovat osa Saudi-Arabian viranomaisten ankaria toisinajattelijoiden tukahduttamistoimia, joista mainittakoon toimittaja Jamal Khashoggin murha Saudi-Arabian Istanbulin-konsulaatissa vuonna 2018, josta ketään ei ole vieläkään saatettu asianmukaisesti vastuuseen; J. toteaa, että laittomia, summittaisia tai mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan mukaan Saudi-Arabian viranomaiset syyllistyvät väärinkäytöksiin käyttäessään sähköistä valvontateknologiaa; toteaa, että Saudi-Arabia on edelleen yksi maailman viidestä tuomittuja eniten teloittavasta maasta; K. ottaa huomioon, että Saudi-Arabian kuningaskunta on keskeisiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vähiten ratifioineiden maiden joukossa eikä se ole ratifioinut tärkeimpiä sopimuksia, jotka koskevat suojelua mielivaltaisilta pidätyksiltä ja maahanmuuttajien säilöönotolta, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa (jossa määrätään kansallisista valvontaelimistä ja tarkastuskäynneistä vankiloihin ja muihin laitoksiin), siirtotyöläisiä koskevaa yleissopimusta, pakolaissopimusta ja valtiottomia henkilöitä koskevaa yleissopimusta; L. ottaa huomioon, että tapaamisessaan Saudi-Arabian ulkoministerin Faisal Bin Farhan Al Saudin kanssa Brysselissä 29. syyskuuta 2020 korkea edustaja Josep Borrell toisti EU:n aikomuksen tehostaa ihmisoikeusvuoropuhelua; 1. tuomitsee jyrkästi etiopialaisten maahantulijoiden kaltoinkohtelun ja heidän ihmisoikeuksiensa loukkaukset erityisesti Saudi-Arabian säilöönottokeskuksissa; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki pidätetyt ja asettamaan etusijalle kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt, myös naiset ja lapset; 2. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia varmistamaan, että jokainen Jemenistä Saudi‑Arabiaan saapuva henkilö voi tulla maahan turvallisesti ja että hänet siirretään asianmukaiseen vastaanottokeskukseen, joka täyttää ruokaa, lääkintä- ja terveyspalveluja, saniteettitiloja, henkilökohtaista hygieniaa, ikkunoita ja valoa, vaatteita, lattiatilaa, lämpötilaa, ilmanvaihtoa ja ulkoilua koskevat kansainväliset vaatimukset ja jossa toteutetaan kaikki tarvittavat varotoimet covid-19-tartuntojen, tuberkuloosin ja muiden sairauksien leviämisen rajoittamiseksi; kehottaa etsimään maahantulijoiden ja pakolaisten säilöönotolle vaihtoehtoja, joihin ei liity vapaudenmenetystä, ja tuomitsee maahantulijoiden kaikenlaisen epäinhimillisen tai halventavan kohtelun; 3. kehottaa Saudi-Arabiaa tekemään viipymättä lopun pidätettyjen kidutuksesta ja muusta kaltoinkohtelusta ja tarjoamaan asianmukaista kriisiapua ja hoitoa kaikille, erityisesti raiskauksista selvinneille; muistuttaa, että – kuten YK:n lapsen oikeuksien komitea on tähdentänyt – alaikäisiä maahantulijoita ei pitäisi koskaan ottaa säilöön ja että säilöönottoa ei voida koskaan perustella lapsen edulla; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan kiireellisesti lapset ja heidän perheenjäsenensä ja tarjoamaan sellaisia turvallisia säilöönottokeskuksille vaihtoehtoisia paikkoja, joihin ei liity vapaudenmenetystä ja joihin humanitaarisilla järjestöillä on säännöllinen pääsy; 4. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia suorittamaan riippumattoman ja puolueettoman tutkinnan kaikista väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista, mukaan lukien maahantulijoiden ampuminen rajalla ja laittomat teloitukset, kidutus ja muu pahoinpitely säilöönoton aikana, saattamaan kaikki syylliset vastuuseen oikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä, jotka ovat kansainvälisten normien mukaisia, turvautumatta kuolemanrangaistukseen tai ruumiilliseen rangaistukseen, ja tarjoamaan asianmukaista kuntoutusta ja hoitoa niille, jotka ovat kärsineet hirvittävissä olosuhteissa; 5. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia sallimaan pikaisesti riippumattomien kansainvälisten tarkkailijoiden, myös ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan, pääsyn maahan valvomaan säännöllisesti vankeus- ja säilöönotto-olosuhteita, tutkimaan puolueettomasti väitteet kidutuksesta ja epäilyttävistä kuolemantapauksista vankiloissa ja säilöönottokeskuksissa sekä tapaamaan vankeja yksityisesti ja säännöllisesti; 6. toistaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kehotuksen vapauttaa jokainen ilman riittäviä laillisia perusteita pidätettynä oleva henkilö samalla kun varmistetaan mahdollisuus saada hoitoa ja luodaan olosuhteet pandemian lieventämistoimenpiteiden, kuten lähikontaktien välttämisen, asianmukaiselle täytäntöönpanolle; 7. muistuttaa jälleen kerran Saudi-Arabian viranomaisia niiden kansainvälisistä velvoitteista, jotka perustuvat ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen YK:n yleissopimukseen; 8. huomauttaa, että osa Saudi-Arabian talouden vauraudesta ja hyvinvoinnista on noin 13 miljoonan maassa asuvan ulkomaalaisen työntekijän ja maahanmuuttajan ansiota, ja toteaa siksi, että maassa meneillään olevassa modernisointiprosessissa on uudistettava myös työ- ja maahanmuuttopolitiikka, jotta ulkomaalaisille työntekijöille voidaan tarjota asianmukaiset työolot ja estää heidän leimautumisensa ja hyväksikäyttönsä; 9. kehottaa Saudi-Arabian hallitusta tekemään yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön kanssa kafala-järjestelmän täydelliseksi lakkauttamiseksi ja tarjoamaan riittävät oikeudelliset takeet kaikille maassa oleville siirtotyöläisille, muun muassa heidän työolojensa rakenteellisten tarkastusten avulla; on huolissaan systeemisen syrjinnän erityisen kielteisistä vaikutuksista maahanmuuttajanaisiin ja etenkin kotiapulaisina työskenteleviin maahanmuuttajanaisiin, sillä he joutuvat muita useammin sietämään fyysistä väkivaltaa, erittäin pitkiä työaikoja ja vapaan liikkuvuuden rajoituksia ja heidän työpaikanvaihtonsa tai maasta poistuminen on usein työnantajan määräysvallassa; kehottaa Saudi-Arabian hallitusta ratifioimaan ILO:n keskeiset yleissopimukset ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta (nro 87) sekä järjestäytymisoikeudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta (nro 98); 10. vaatii takeita siitä, että laajamittaisia palautuksia ei tehdä ja että turvapaikkahakemukset käsitellään tapauskohtaisesti; 11. kehottaa Etiopian hallitusta helpottamaan kaikkien etiopialaisten muuttajien mahdollisimman nopeaa vapaaehtoista, turvallista ja ihmisarvoista paluuta, myös tekemällä yhteistyötä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kanssa ja asettamalla etusijalle naiset, lapset ja haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt; vaatii mahdollistamaan konsuliavun kaikille Saudi-Arabiassa pidätettyinä oleville Etiopian kansalaisille ja vierailut heidän luonaan sekä kannustaa Etiopian hallitusta vastaamaan tukipyyntöihin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti; 12. toistaa tukevansa turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevaa YK:n Global Compact -aloitetta, koska se edistää normeja, joiden avulla vastaanottavat maat voivat paremmin suojella haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten Saudi-Arabiaan ja Jemeniin pakosta jääneiden etiopialaisten siirtotyöläisten, perusihmisoikeuksia; 13. toteaa, että Saudi-Arabialla ja Etiopialla on yhteinen intressi käynnistää yhteistyö liikkuvuuden alalla edistääkseen työmarkkinoidensa keskinäistä täydentävyyttä, ja muistuttaa, että turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevassa YK:n Global Compact -aloitteessa tarjotaan neuvontaa ja kehitetään valmiuksia tällä alalla; 14. on huolissaan ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvien sortotoimien lisääntymisestä Saudi‑Arabiassa sekä maahanmuuttajien ja maan šiiavähemmistöön kuuluvien räikeän epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä; panee merkille äskettäisen ilmoituksen, jonka mukaan raipparangaistus korvataan rangaistusmuotona useimmissa tapauksissa vankeudella; kehottaa painokkaasti Saudi-Arabian hallitusta keskeyttämään välittömästi kuolemanrangaistuksen ja ruumiillisen rangaistuksen kaikkien muotojen täytäntöönpanon, amputaatio ja ruoskinta mukaan luettuina, niiden täyttä käytöstä poistamista silmällä pitäen; 15. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita vaatimaan, että Saudi-Arabia vapauttaa viipymättä kaikki perusoikeuksiensa käyttämisen vuoksi laittomasti pidätetyt henkilöt, mukaan lukien naisten oikeuksien puolustajat ja poliittiset aktivistit ym.; on huolissaan aiheettomasti vangittuna olevan, vuoden 2015 Saharov-palkinnon saajan Raif Badawin tilanteesta, sillä hänen kerrotaan joutuneen vankilassa murhayrityksen kohteeksi, ja vaatii vapauttamaan Badawin välittömästi ja ehdoitta; 16. kehottaa Saudi-Arabian kuningaskuntaa pidättymään naisten, maahanmuuttajien, myös maahanmuuttajanaisten, ja vähemmistöjen, myös uskonnollisten vähemmistöjen, systeemisestä syrjinnästä; pitää valitettavana, että vaikka vuodesta 2019 alkaen on toteutettu naisten asemaa kohentaneita uudistuksia, naisia syrjivät lait ovat edelleen voimassa, myös heidän henkilöoikeudellisen asemansa osalta, ja että järjestelmää, jossa naisella on miespuolinen holhooja, ei ole vielä kokonaan lakkautettu; 17. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan ehdoitta kaikki naisten oikeuksien puolustajat, erityisesti naisten ajo-oikeuden edestä kampanjoineet Loujain al-Hathloulin ja Fahad Albutairin, Samar Badawin, Nassima al-Sadan, Nouf Abdulazizin ja Maya’a al‑Zahranin, ja luopumaan kaikista heitä ja Iman al-Nafjania, Aziza al-Yousefia, Amal al‑Harbia, Ruqayyah al-Mharibia, Shadan al-Anezia, Abir Namanknia ja Hatoon al-Fassia vastaan nostetuista syytteistä; tuomitsee jyrkästi kidutuksen, seksuaalisen väkivallan ja muun kaltoinkohtelun, josta he ovat joutuneet kärsimään; kehottaa tutkimaan puolueettomasti heidän ihmisoikeuksiensa loukkaukset ja vaatii, että kaikki siihen syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; 18. kehottaa Saudi-Arabian hallitusta muuttamaan vuoden 1992 perustuslain 39 pykälää ja kyberrikollisuuden vastaista lakia lehdistönvapauden ja sananvapauden takaamiseksi sekä verkossa että sen ulkopuolella; kehottaa Saudi-Arabian hallitusta muuttamaan yhdistyslakinsa kansainvälisen oikeuden mukaiseksi, jotta riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen perustaminen ja toiminta olisi mahdollista; 19. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia sallimaan maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan ja ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan esteettömän pääsyn maahan toimivaltuuksiensa mukaisesti; 20. kehottaa EU:n edustustoa ja EU:n jäsenvaltioiden diplomaattiedustustoja Saudi-Arabiassa pyytämään kiireellisesti lupaa vierailla maahantulijoiden säilöönottokeskuksissa; vaatii, että ihmisoikeuksien edistämisen on oltava EU:n ulkopolitiikan keskiössä; 21. kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komission varapuheenjohtajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita yhdessä ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan kanssa aloittamaan yhteisen lähestymistavan kehittämisen ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen panemiseksi tehokkaasti täytäntöön Saudi-Arabiassa; kehottaa tässä yhteydessä korkeaa edustajaa, varapuheenjohtajaa määrittämään erityiset arviointiperusteet ja käytännön tavoitteet ennen ihmisoikeusvuoropuhelun käynnistämistä Saudi-Arabian kanssa; 22. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, poistamaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen (CEDAW) tehdyt varaumat, ratifioimaan CEDAW-sopimuksen valinnaisen pöytäkirjan sekä ratifioimaan kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan YK:n yleissopimuksen, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen ja valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia esittämään kaikki YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyt kattavan pysyvän vierailukutsun; kehottaa perustamaan Saudi-Arabiaa käsittelevän YK:n erityisraportoijan, jonka tehtävät ovat samankaltaisia kuin muissa ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyissä, jotka on luotu maailman vaikeimpia ihmisoikeustilanteita varten; 23. toistaa kehotuksensa lopettaa valvontateknologian ja muiden sellaisten tarvikkeiden vienti Saudi-Arabiaan, jotka voivat helpottaa kansallisia tukahduttamistoimia; 24. kehottaa jälleen kerran neuvostoa hyväksymään EU:n ihmisoikeuspakotteita koskevan mekanismin, koska kyseinen päätös liittyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisiin unionin strategisiin etuihin ja tavoitteisiin, ja varmistamaan, että EU:n laajuisia kohdennettuja pakotteita sovelletaan pian sen hyväksymisen jälkeen niihin, jotka ovat vastuussa toimittaja Jamal Khashoggin murhasta; 25. kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa, komission puheenjohtajaa ja jäsenvaltioita alentamaan EU:n institutionaalisen ja diplomaattisen edustuksen tasoa tulevassa G20‑maiden johtajien huippukokouksessa, jotta voidaan välttää Saudi‑Arabiassa tapahtuneiden ihmisoikeusloukkausten ja jatkuvien laittomien ja mielivaltaisten pidätysten rankaisemattomuuden legitimointi; 26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle, Etiopian hallitukselle, kuningas Salman bin Abdulaziz Al Saudille, kruununprinssi Muhammad bin Salman Al Saudille, Saudi-Arabian kuningaskunnan hallitukselle ja Saudi-Arabian kuningaskunnan kansallisen vuoropuhelun keskuksen pääsihteerille; pyytää, että tämä päätöslauselma käännetään arabiaksi.
| ||||||||||||||||||||||||||||
| Rautateiden turvallisuus- ja yhteentoimivuussääntöjen soveltaminen kanaalin alittavaan kiinteään yhteyteen ***I |
| |||||||
| ||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0623), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0212/2020), — ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, – ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1), – kuultuaan alueiden komiteaa, – ottaa huomioon neuvoston edustajan 9. syyskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, – ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 163 artiklan, 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi direktiivin (EU) 2016/798 muuttamisesta rautateiden turvallisuus- ja yhteentoimivuussääntöjen kanaalin alittavaan kiinteään yhteyteen soveltamisen osalta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2020/1530.)
| ||||||||
| Päätös Ranskan valtuuttamisesta tekemään Kanaalitunnelia koskeva sopimus |
| |||||||
| ||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0622(COR1)), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan ja 91 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0211/2020), – ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta, — ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, – ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1), – kuultuaan alueiden komiteaa, – ottaa huomioon neuvoston edustajan 9. syyskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, – ottaa huomioon työjärjestyksen 59, 40 ja 163 artiklan, 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2020/… antamiseksi Ranskan valtuuttamisesta neuvottelemaan, allekirjoittamaan ja tekemään kansainvälinen sopimus, jolla täydennetään Ranskan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välistä sopimusta kanaalin alittavan kiinteän yhteyden rakentamisesta ja käytöstä yksityisten käyttöoikeusurakoitsijoiden toimesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2020/1531.)
| ||||||||
| Luonnonmukainen tuotanto: soveltamisen alkamispäivä ja tietyt muut päivämäärät ***I |
| ||||||
| |||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0483), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0286/2020), — ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, – on kuullut Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, – ottaa huomioon neuvoston edustajan 28. syyskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti, – ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 163artiklan, 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun asetuksen (EU) 2018/848 muuttamisesta asetuksen soveltamisen alkamispäivän ja tiettyjen muiden mainitussa asetuksessa tarkoitettujen päivämäärien osalta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2020/1693.) | |||||||
| Oikeusvaltioperiaate ja perusoikeudet Bulgariassa |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 4, 6, 7, 9 ja 10 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklan, – ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, – ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, – ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 tehdyn komission päätöksen yhteistyötä ja Bulgarian edistymisen seurantaa koskevan järjestelmän perustamisesta tiettyjen arviointiperusteiden täyttämiseksi oikeuslaitoksen uudistamisen sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla(1), asiaa koskevat vuosikertomukset kaudelta 2007–2019 ja 22. lokakuuta 2019 annetun komission kertomuksen yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Bulgariassa (COM(2019)0498), – ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 eurooppalaisen ohjausjakson osana julkaistut Bulgariaa koskevat maakohtaiset suositukset (COM(2020)0502), – ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 5. marraskuuta 2009 asiassa Kolevi v. Bulgaria antaman tuomion(2), – ottaa huomioon komission EU:n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2019, – ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Dimitrov ym. v. Bulgaria 1. heinäkuuta 2014 antaman tuomion(3), – ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kertomuksen vuodelta 2019, – ottaa huomioon Venetsian komission 9. joulukuuta 2019 antaman lausunnon Bulgarian rikosprosessilakiin ja oikeuslaitosta koskevaan lakiin ehdotetuista muutoksista, jotka koskevat ylimpiin tuomareihin kohdistuvaa rikostutkintaa, – ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 06/2019 ”EU:n koheesiomenoihin kohdistuvien petosten torjunta: hallintoviranomaisten on kehitettävä havaitsemista, reagointia ja koordinointia”, – ottaa huomioon Venetsian komission 9. lokakuuta 2017 antaman lausunnon Bulgarian oikeuslaitosta koskevasta laista, – ottaa huomioon Venetsian komission ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) 19. kesäkuuta 2017 antaman yhteisen lausunnon muutoksista Bulgarian vaalilakiin, – ottaa huomioon Venetsian komission 23. lokakuuta 2015 antaman lausunnon lakiluonnoksesta Bulgarian tasavallan perustuslain muuttamiseksi ja täydentämiseksi (oikeuslaitoksen osalta), – ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 3. syyskuuta 2020 tekemän päätöksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asioissa S.Z. v. Bulgaria ja Kolevi v. Bulgaria antamien tuomioiden täytäntöönpanosta, – ottaa huomioon kumppaniorganisaatioiden Euroopan neuvoston journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävälle foorumille antaman vuosikertomuksen 2020, – ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 27. kesäkuuta 2019 antaman päätöslauselman 2296 (2019) seurannan jälkeisestä vuoropuhelusta Bulgarian kanssa, – ottaa huomioon Euroopan neuvoston talousrikollisuuden ja korruption vastaisen toiminnan, – ottaa huomioon Euroopan neuvoston perustaman lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) 6. joulukuuta 2019 antaman toisen kertomuksen suositusten noudattamisesta Bulgariassa, – ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 3. syyskuuta 2020 antaman lausunnon journalisteihin kohdistuneesta poliisiväkivallasta Bulgariassa ja raportin, jonka tämä laati Bulgariaan 25.–29. marraskuuta 2019 suuntautuneen vierailunsa jälkeen, – ottaa huomioon Etyjin mediavaltuutetun 18. maaliskuuta 2020 antaman lausuman bulgarialaiseen journalistiin Slavi Angeloviin kohdistuneesta raa’asta hyökkäyksestä, – ottaa huomioon Euroopan neuvoston järjestämän kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kokouksen puheenjohtajan 9. heinäkuuta 2020 antaman lausunnon ehdotetuista muutoksista Bulgarian voittoa tavoittelemattomia oikeussubjekteja koskevaan lakiin, – ottaa huomioon rasismia ja vähemmistökysymyksiä käsittelevien YK:n erityisraportoijien 13. toukokuuta 2020 antaman yhteisen julkilausuman, – ottaa huomioon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tutkivan YK:n erityisraportoijan 21. lokakuuta 2019 antaman julkilausuman, – ottaa huomioon YK:n sopimuselinten äskettäiset loppupäätelmät Bulgariasta, – ottaa huomioon 17. elokuuta 2020 annetun ehdotuksen Bulgarian tasavallan uudeksi perustuslaiksi, – ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa(4), – ottaa huomioon 5. lokakuuta 2020 käymänsä keskustelun oikeusvaltioperiaatteesta ja perusoikeuksista Bulgariassa, – ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 10. syyskuuta 2020 käydyn keskustelun yhteistyö- ja seurantamekanismin tilasta, – ottaa huomioon keskustelut, joita kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 5. syyskuuta 2019 perustama demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevä seurantaryhmä on perustamisensa jälkeen käynyt, ja erityisesti 28. elokuuta 2020 käydyn keskustelun Bulgarian tilanteesta, – ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltiokertomus 2020: Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2020)0580) ja siihen liittyvän maakohtaisen asiakirjan ”oikeusvaltiotilanne Bulgariassa” (SWD(2020)0301), – ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan, A. ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo (SEU:n 2 artikla); B. toteaa, että oikeusvaltioperiaate, demokratian kunnioittaminen, ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä EU:n perussopimuksissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä vahvistetut arvot ja periaatteet ovat unionille ja sen jäsenvaltioille kuuluvia velvoitteita, joita on noudatettava; C. ottaa huomioon, että SEU:n 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan, että ”ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta”; D. toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirja ja siinä vahvistetut periaatteet ovat osa unionin primaarioikeutta; E. toteaa, että sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus ja moniarvoisuus vahvistetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa; F. ottaa huomioon, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on demokraattisen vallanjaon periaatteen olennainen edellytys ja että se on vahvistettu SEU 19 artiklan 1 kohdassa, perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa; G. toteaa, että EU toimii sen keskinäistä luottamusta koskevan olettaman perusteella, että jäsenvaltiot noudattavat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa; H. ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate on yksi unionin perustana olevista yhteisistä arvoista ja edellytys koko unionin tehokkaalle toiminnalle, ja että komissio on perussopimusten nojalla yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa vastuussa oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen takaamisesta unionin perusarvona ja sen varmistamisesta, että unionin oikeutta, arvoja ja periaatteita kunnioitetaan; I. toteaa, että yhden jäsenvaltion järjestelmällinen kieltäytyminen noudattamasta Euroopan unionin perusarvoja ja perussopimuksia, joihin se on vapaasti liittynyt, vaikuttaa koko unioniin ja uhkaa sitä; katsoo, että reagoimattomuus tällaiseen tilanteeseen heikentäisi unionin uskottavuutta; J. ottaa huomioon, että Venetsian komissio ja Etyjin ODIHR ovat todenneet, että Bulgarian vaalilaki haittaa kielellistä monimuotoisuutta ja ulkomailla asuvien kansalaisten äänioikeutta(5); K. ottaa huomioon, että viime vuosina on raportoitu useista tapauksista, jotka koskevat vihapuheen käyttöä vähemmistöjä vastaan, muun muassa hallituksen ministerien toimesta; ottaa huomioon, että parlamentaarista koskemattomuutta käytetään järjestelmällisesti Bulgarian kansalliskokouksen jäsenten suojelemiseksi joutumasta vastuuseen vihapuheesta(6); L. ottaa huomioon, että viime vuosina raportit unionin varojen väärinkäytöstä Bulgariassa ovat lisääntyneet ja että ne olisi tutkittava perusteellisesti; ottaa huomioon, että viime kuukausina Bulgarian kansalaiset ovat joutuneet todistamaan suuren määrän korkean tason korruptiosyytöksiä, joista osa on suoraan koskenut pääministeriä; ottaa huomioon, että myös kansainväliset tiedotusvälineet ovat viime kuukausina toistuvasti raportoineet rikollisryhmien ja viranomaisten välisistä mahdollisista yhteyksistä Bulgariassa; M. ottaa huomioon, että syyttäjänvirasto on nostanut syytteitä entistä ympäristö- ja vesiasiain ministeriä ja entistä ympäristö- ja vesiasiain apulaisministeriä sekä entistä apulaistalousministeriä vastaan, jotka hallitus erotti välittömästi; N. ottaa huomioon, että nämä paljastukset ovat johtaneet laajoihin mielenosoituksiin ja kansalaisyhteiskunnan protesteihin, jotka ovat kestäneet keskeytyksettä yli kolme kuukautta ja joissa bulgarialaiset ovat vaatineet oikeutta, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista ja riippumatonta oikeuslaitosta sekä protestoineet demokratian rapautumista ja laajalle levinnyttä korruptiota vastaan; ottaa huomioon, että mielenosoittajien vaatimuksiin ovat kuuluneet hallituksen ja valtakunnansyyttäjän eroaminen sekä viipymättä pidettävät parlamenttivaalit; ottaa huomioon, että lainvalvontaviranomaiset ovat väitetysti vastanneet näihin mielenosoituksiin suhteettomalla väkivallalla; O. toteaa, että oikeus osoittaa mieltä on perusoikeus, jota ei voida yleisesti ja absoluuttisesti kieltää tai säädellä ja jota voidaan rajoittaa vain perustelluin, oikeasuhteisin ja välttämättömin poliisitoimin ja poikkeustapauksissa; toteaa, että tätä oikeutta olisi pidettävä turvattuna kaikissa mielenosoituksissa; katsoo, että lainvalvontaviranomaisten on tavoiteltava ensi sijassa vapaaehtoista hajaantumista ilman voimankäyttöä; toteaa, että kokoontumisvapaus kulkee käsi kädessä sananvapauden kanssa ja että jokaisella on oikeus sananvapauteen, johon kuuluu mielipiteenvapaus sekä vapaus vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta; P. ottaa huomioon, että sisäasiainministeri, valtiovarainministeri, talousministeri ja matkailuministeri erosivat 15. heinäkuuta 2020 ja oikeusministeri 26. elokuuta 2020; Q. ottaa huomioon, että pääministeri on ilmoittanut eroavansa, kun kansalliskokous ilmoittaa parlamenttivaalien pitämisestä(7); R. ottaa huomioon, että korruption torjunta Bulgariassa aiheuttaa edelleen vakavaa huolta; toteaa, että tämä uhkaa heikentää kansalaisten luottamusta julkisiin instituutioihin; S. ottaa huomioon, että kesäkuussa 2020 julkaistun EU-kansalaisten suhtautumisesta korruptioon julkaistun erityisbarometrikertomuksen mukaan 80 prosenttia haastatelluista bulgarialaisista piti korruptiota laajalle levinneenä omassa maassaan ja 51 prosenttia katsoi, että korruptio oli lisääntynyt kolmen viime vuoden aikana; T. ottaa huomioon, että vuoden 2020 World Justice Project -järjestön oikeusvaltioindeksin mukaan Bulgaria on 53. sijalla yhteensä 128 arvioiduista maasta ja että unionin maista se on toiseksi viimeisellä sijalla; ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön tämän vuoden alussa julkaiseman korruptioindeksin 2019 mukaan Bulgaria on luettelossa viimeisenä unionin alueen maista ja maailmanlaajuisesti 74. sijalla; U. ottaa huomioon, että vireä kansalaisyhteiskunta ja moniarvoiset tiedotusvälineet ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä edistämään avointa ja moniarvoista yhteiskuntaa ja kansalaisten osallistumista demokraattiseen prosessiin sekä lujittamaan hallitusten vastuuvelvollisuutta; ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus Bulgariassa on heikentynyt, mistä on osoituksena maan sijoitus Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemissa raporteissa; ottaa huomioon, että huhtikuun 2020 lopulla julkaistussa lehdistönvapausindeksissä Bulgaria on 111. sijalla maailmassa ja viimeinen EU:n jäsenvaltioista jo kolmantena peräkkäisenä vuotena; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston foorumi journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämiseksi sisältää kolme tason 1 varoitusta vakavista ja vahingollisista tiedotusvälineiden vapauden loukkauksista, joihin Bulgarian viranomaiset eivät ole vielä vastanneet; on huolissaan kolmansien maiden vaikutusvallasta mediaympäristössä, sillä se on osa laajempaa strategiaa, johon kuuluu unionin vastaisen propagandan ja disinformaation levittäminen; V. ottaa huomioon, että Bulgariassa on edelleen monia institutionaalisia puutteita, jotka liittyvät erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja jotka komissio on vuosien mittaan todennut yhteistyö- ja seurantamekanismin mukaisissa kertomuksissaan; ottaa huomioon, että viimeisimmässä 22. lokakuuta 2019 julkaistussa yhteistyö- ja seurantamekanismin mukaisessa kertomuksessa komissio kuitenkin totesi, että Bulgarian yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa osoittama edistys oli riittävä täyttämään sitoumukset, jotka se oli tehnyt liittyessään unioniin, ja että komissio suositteli sen vuoksi valvontamekanismin lakkauttamista; ottaa huomioon, että sen jälkeen kun komissio on pannut merkille parlamentin ja neuvoston huomautukset, komission on vielä tehtävä lopullinen päätös yhteistyö- ja seurantamekanismin poistamisesta; ottaa huomioon, että puhemies Sassolin kirjeessä kannatettiin yhteistyö- ja seurantamekanismin poistamista mutta korostettiin, että sitoumukset ja uudistukset on pantava täytäntöön ja niitä on valvottava, ja korostettiin oikeuslaitoksen riippumattomuutta, korruptiota ja tiedotusvälineiden vapautta koskevaa tilannetta; W. katsoo, että parlamentin ajaman demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan uuden kattavan mekanismin, jonka vuotuinen seurantajakso koskisi yhtäläisesti kaikkia jäsenvaltioita, olisi katettava kaikki SEU:n 2 artiklassa vahvistetut arvot ja viime kädessä korvattava Romaniaa ja Bulgariaa koskevat yhteistyö- ja seurantamekanismit; X. ottaa huomioon äskettäin julkaistun oikeusvaltiokertomuksen 2020, jossa todetaan, että Bulgarialla on edelleen haasteita liittyen syyttäjäjärjestelmän riippumattomuuteen suhteessa toimeenpanovaltaan ja että tehokasta valtakunnansyyttäjän vastuuvelvollisuusjärjestelmää ei ole toteutettu; ottaa huomioon, että kertomuksessa esitetään myös huoli korruptiotapausten tutkinnan, syytteeseenpanon ja ratkaisemisen tehokkuudesta Bulgariassa; ottaa huomioon, että kertomuksessa tuodaan esiin useita tiedotusvälineiden vapautta koskevia huolenaiheita, kuten Bulgarian kansallisten tiedotusvälineistä vastaavien viranomaisten tehokkuus, puutteellinen avoimuus tiedotusvälineiden omistukseen liittyen sekä toimittajiin kohdistuvat uhkaukset ja hyökkäykset; 1. pitää erittäin valitettavana, että Bulgarian tapahtumat ovat heikentäneet merkittävästi oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamista, mukaan lukien oikeuslaitoksen riippumattomuus, vallanjako, korruption torjunta ja tiedotusvälineiden vapaus; ilmaisee solidaarisuutensa Bulgarian kansalle sen oikeutetuissa vaatimuksissa ja pyrkimyksissä oikeudenmukaisuuteen, avoimuuteen, vastuuvelvollisuuteen ja demokratiaan; 2. pitää keskeisen tärkeänä varmistaa, että SEU:n 2 artiklassa lueteltuja arvoja noudatetaan kaikilta osin ja että perusoikeudet taataan sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa; kehottaa Bulgarian viranomaisia varmistamaan näiden arvojen ja oikeuksien täysimääräisen ja ehdottoman kunnioittamisen; 3. panee merkille ehdotuksen kansalliskokouksen koollekutsumisesta uuden perustuslain hyväksymiseksi; korostaa, että kaikista perustuslakiuudistuksista olisi käytävä perusteellista ja osallistavaa keskustelua, uudistusten olisi perustuttava kaikkien sidosryhmien, erityisesti kansalaisyhteiskunnan, asianmukaiseen kuulemiseen ja ne olisi hyväksyttävä mahdollisimman laajalla konsensuksella; panee merkille kansalliskokouksen puhemiehen Venetsian komission puheenjohtajalle 18. syyskuuta 2020 lähettämän kirjeen, jossa esitetään virallinen pyyntö, joka koskee asiantuntijatuen tarjoamista ja Venetsian komission lausunnon antamista Bulgarian tasavallan uudesta perustuslakiluonnoksesta; kehottaa Bulgarian viranomaisia pyytämään ennakoivasti Venetsian komissiolta ja muilta asiaankuuluvilta kansainvälisiltä järjestöiltä arviota kyseessä olevista toimenpiteistä ennen niiden lopullista hyväksymistä; 4. panee merkille, että Bulgarian vaalilakiin hyväksyttiin tarkistuksia toisessa käsittelyssä; pitää huolestuttavana, että Bulgarian parlamentti on parhaillaan hyväksymässä uutta vaalilakia, vaikka parlamenttivaalit on pidettävä viimeistään seitsemän kuukauden kuluessa; kehottaa Bulgarian viranomaisia varmistamaan, että vaalilainsäädäntö on kaikilta osin kaikkien Venetsian komission ja Etyjin ODIHR:n antamien suositusten mukainen, erityisesti vaalilain peruselementtien vakauden osalta, sillä vaalilakia ei saisi muuttaa alle vuosi ennen vaaleja; 5. on erittäin vakuuttunut siitä, että Bulgarian parlamentilla olisi oltava ratkaiseva rooli toimeenpanovallan vastuuvelvollisuuden varmistamisessa ja oikeusvaltioperiaatteen edellyttämässä keskinäisessä valvonnassa; on huolissaan käytännöstä, jossa hallitseva enemmistö antaa lainsäädäntöä hätäisesti, usein ilman asianmukaista keskustelua tai sidosryhmien kuulemista; panee merkille, että kansalaisten luottamus Bulgarian parlamenttiin on erittäin vähäistä(8); pitää valitettavina äskettäisiä rajoituksia, jotka koskevat toimittajia kansalliskokouksen rakennuksessa ja jotka rajoittavat heidän pääsyään jäsenten luokse ja siten tiedotusvälineiden mahdollisuuksia valvoa lainsäädäntöelimen työtä; 6. on erittäin huolissaan siitä, että tietyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Venetsian komission havaitsemat oikeusjärjestelmän systeemiset ongelmat ovat edelleen ratkaisematta, erityisesti mitä tulee ylimpään tuomarineuvostoon ja valtakunnansyyttäjään liittyviin säännöksiin, ja erityisesti siitä, että näiden työssä ei ole tehokkaita vastuuvelvollisuusmekanismeja eikä toimivia keskinäisiä valvontamekanismeja; vaatii, että Bulgarian viranomaiset noudattavat täysimääräisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä Venetsian komission ja GRECOn antamia suosituksia oikeuslaitoksesta, erityisesti ylimmästä tuomarineuvostosta ja valtakunnansyyttäjän asemasta, jotta voidaan taata oikeuslaitoksen riippumattomuus; panee merkille, että komission 22. lokakuuta 2019 antamassa kertomuksessa yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Bulgariassa mainitaan, että mediassa on käyty laajaa keskustelua, jonka yhteydessä eräät sidosryhmät ovat ilmaisseet huolensa valtakunnansyyttäjän nimitysmenettelystä ja pääehdokkaasta, ja että kansalaisjärjestöt ovat järjestäneet katumielenosoituksia; 7. on huolissaan siitä, että korkean tason korruptiota koskevissa tutkinnoissa ei edelleenkään saada aikaan konkreettisia tuloksia; toteaa, että korruptio, tehottomuus ja vastuuvelvollisuuden puute ovat edelleen laajalle levinneitä ongelmia oikeuslaitoksessa ja että kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään on edelleen vähäistä, koska käsityksenä on, että tuomarit ovat alttiina poliittiselle painostukselle ja tekevät epäoikeudenmukaisia päätöksiä; panee merkille korkean tason korruptiota koskevien tutkintojen lisääntyneen määrän, mukaan lukien korruptiotapaukset, joissa on rajat ylittäviä näkökohtia ja jotka on käynnistetty korkea-arvoisia virkamiehiä ja merkittäviä julkisuuden henkilöitä vastaan; panee huolestuneena merkille alemman ja ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten päätösten väliset erot, jotka vaikuttavat myös lopullisten ja virallisten tuomioiden puuttumiseen; huomauttaa, että on tarpeen suorittaa vakavia, riippumattomia ja aktiivisia tutkintoja ja saada aikaan tuloksia korruption, järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjunnan alalla ja tutkia perusteellisesti väitteet korkean tason korruptiosta, jotka tulivat ilmi äänitallenteissa kesällä 2020 ja jotka koskevat Apartment Gate - ja Guesthouse Gate -skandaaleja, tankkeritapausta sekä Rosenets-merenranta-alueen tapausta ja Bulgarian kehityspankin väitettyyn laittomaan rahansiirtoon liittynyttä skandaalia, mikä kaikki viittaa vakaviin ja systeemisiin puutteisiin oikeusvaltion valvonnassa sekä korruption vastaisissa toimissa Bulgariassa; on huolissaan myös matalamman profiilin esimerkeistä oikeusvaltion puutteista Bulgariassa, kuten asunnonomistajien kohtelusta Sunset Resortissa Pomoriessa; pitää myönteisenä uuden yhtenäisen korruptiontorjuntaviraston perustamista Bulgariassa; kehottaa Bulgarian viranomaisia varmistamaan, että virasto pystyy hoitamaan laajan vastuualueensa tehokkaasti, mukaan lukien ennaltaehkäisy, tutkinta ja laittomasti hankittujen varojen takavarikointi; 8. on erittäin huolissaan tiedotusvälineiden vapauden vakavasta heikkenemisestä Bulgariassa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana; kehottaa Bulgarian viranomaisia edistämään sananvapauden kannalta suotuisaa ympäristöä erityisesti lisäämällä tiedotusvälineiden omistuksen avoimuutta, estämällä tiedotusvälineiden omistuksen ja jakeluverkostojen liiallisen keskittymisen muun muassa soveltamalla voimassa olevaa lainsäädäntökehystä asianmukaisesti ja kumoamalla kunnianloukkausrikosten vastaiset rikosoikeudelliset säännökset; korostaa, että sähköisten tiedotusvälineiden neuvoston kokoonpanosta ja toimeksiannosta on tehtävä riippumattomampaa ja tehokkaampaa; on huolissaan tiedoista, joiden mukaan tiedotusvälineisiin on jatkuvasti vaikutettu kohdentamalla unionin varoja ensisijaisesti hallituksen kannalta suotuisille tiedotusvälineille; 9. toteaa, että toimittajien suojelu on yhteiskunnan kannalta elintärkeää; kehottaa Bulgarian viranomaisia varmistamaan kaikkina aikoina toimittajien suojelun ja siten suojaamaan heidän riippumattomuutensa; tuomitsee jyrkästi tapaukset, joissa hallitusta kritisoivat toimittajat joutuvat mustamaalauskampanjoiden kohteeksi, ja kehottaa Bulgarian viranomaisia rajoittamaan näitä epädemokraattisia käytäntöjä; pitää toimittajiin kohdistuneita väkivaltaisuuksia ja heidän teknisten välineidensä tuhoamista valitettavina; kehottaa Bulgarian viranomaisia käynnistämään kattavan tutkinnan kaikista tapauksista, joissa mielenosoituksista raportoineisiin toimittajiin on kohdistettu väkivaltaa; kehottaa Bulgarian viranomaisia varmistamaan, että poliisit ja muut virkamiehet kunnioittavat lehdistönvapautta ja antavat toimittajille ja media-alan ammattilaisille mahdollisuuden uutisoida mielenosoituksista turvallisesti; korostaa, että valtion virkamiesten harjoittama väkivalta on vastoin jäsenvaltioiden velvollisuutta ylläpitää lehdistönvapautta ja suojata toimittajien turvallisuutta(9); 10. kehottaa Bulgarian viranomaisia puuttumaan täysimääräisesti ja kattavasti kaikkiin Euroopan neuvoston journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävälle foorumilla esitettyihin varoituksiin ja noudattamaan kaikilta osin Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun suosituksia, jotta varmistetaan toimittajien turvallinen toimintaympäristö Bulgariassa; 11. ilmaisee varauksettoman tukensa Bulgarian kansalle sen oikeutetuissa vaatimuksissa ja pyrkimyksissä oikeudenmukaisuuteen, avoimuuteen, vastuuvelvollisuuteen ja demokratiaan; uskoo vakaasti, että rauhanomaiset mielenosoitukset ovat perusoikeus kaikissa demokraattisissa maissa, ja tukee ihmisten oikeutta rauhanomaisiin mielenosoituksiin; tuomitsee kaikenlaisen väkivallan rauhanomaisia mielenosoituksia vastaan; korostaa, että sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta on kunnioitettava kaikkina aikoina; painottaa, että väkivallan käyttöä ja suhteetonta voimankäyttöä ei voida hyväksyä; on erityisen tyrmistynyt väitteistä, jotka koskevat naisiin ja lapsiin, myös vammaisiin lapsiin, kohdistuvaa voimankäyttöä; on huolissaan sellaisten yksityisten yritysten laittomista ja liiallisista tarkastuksista, jotka ovat julkisesti ilmaisseet tukensa mielenosoituksille; tuomitsee poliisin väkivaltaiset ja suhteettomat toimet Bukarestissa heinä-, elo- ja syyskuussa 2020 järjestettyjen mielenosoitusten aikana; kehottaa Bulgarian viranomaisia varmistamaan poliisin toimien täysimääräisen, avoimen, puolueettoman ja tehokkaan tutkinnan; 12. tuomitsee bulgarialaisten vankiloiden epäinhimilliset olot, joita Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on havainnut, mukaan lukien tilanahtaus, huonot hygienia- ja aineelliset olot, rajalliset mahdollisuudet toimia sellin ulkopuolella, riittämätön sairaanhoito ja ankarien rangaistuslaitosmenetelmien pitkittynyt soveltaminen(10); 13. on syvästi huolissaan siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Bulgariaa vastaan antaman yli 45 tuomion jälkeenkään viranomaiset eivät ole noudattaneet velvollisuuttaan suorittaa tehokkaat tutkinnat; katsoo, että nämä toistuvat puutteet ovat paljastaneet systeemisen ongelman(11); korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanon valvontaa koskevan Euroopan neuvoston vuoden 2019 vuosikertomuksen mukaan Bulgariaa vastaan on annettu 79 merkittävää tuomiota, joiden täytäntöönpano on kesken; 14. on huolissaan siitä, että huolimatta useista EU-direktiiveistä, jotka koskevat epäiltyjen ja syytettyjen prosessuaalisia oikeuksia ja jotka on esitetty vuoden 2009 etenemissuunnitelmassa, Bulgariassa ei kunnioiteta riittävästi prosessuaalisia oikeuksia; katsoo, että tällä on perustavanlaatuinen vaikutus perusoikeuksiin(12); 15. tuomitsee kaikenlaisen romanitaustaisiin henkilöihin, naisiin, hlbti-henkilöihin ja muihin vähemmistöryhmiin kuuluviin henkilöihin kohdistuvan vihapuheen, syrjinnän ja vihamielisyyden, jotka ovat edelleen akuutti huolenaihe; kehottaa viranomaisia reagoimaan tarmokkaasti vihapuheisiin, myös korkean tason poliitikkojen taholta, parantamaan oikeudellista suojaa syrjintää ja viharikoksia vastaan ja tutkimaan tehokkaasti tällaisia rikoksia ja asettamaan tekijät syytteeseen; suhtautuu myönteisesti uusnatsien vuotuisen ”Lukovin marssin” viralliseen kieltämiseen ja sen taustalla olevasta BNU-järjestöstä aloitettuun tutkintaan; kehottaa Bulgarian hallitusta tehostamaan yhteistyötä kansainvälisten ja paikallisten ihmisoikeustarkkailijoiden kanssa ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet vähemmistöjen oikeuksien ja erityisesti sananvapauden ja yhdistymisvapauden turvaamiseksi tehokkaasti, myös panemalla täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevat tuomiot(13); kehottaa Bulgarian viranomaisia tuomitsemaan jyrkästi kaikki vähemmistöihin kohdistuvat väkivallanteot ja vihapuheen; 16. pitää valitettavana romanitaustaisiin henkilöihin ja erityisesti niihin, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan yhteisöihinsä kohdistuneiden joukkokokousten jälkeen useilla paikkakunnilla, kohdistuvaa vihamielistä ilmapiiriä joissakin yhteisöissä; pitää valitettavana romanien häirintää ja väkivaltaisia häätöjä Voyvodinovon alueella; kehottaa viranomaisia puuttumaan kiireellisesti näiden henkilöiden tilanteeseen; katsoo, että romanitaustaisten henkilöiden yleisen asuntotilanteen parantamiseen tähtääviä päättäväisiä toimia olisi jatkettava; katsoo, että romanitaustaisten lasten koulutuksellinen erottelu on lopetettava kokonaan; kehottaa viranomaisia lopettamaan romanivähemmistöön kuuluviin kohdistuvan vihapuheen ja rotusyrjinnän covid-19-pandemian yhteydessä ja keskeyttämään poliisioperaatiot, jotka kohdistuvat romanialueisiin pandemian aikana; 17. panee merkille perustuslakituomioistuimen 27. heinäkuuta 2018 antaman päätöksen, jonka mukaan Istanbulin yleissopimus on Bulgarian perustuslain vastainen; pitää valitettavana, että tämä päätös estää Bulgariaa ratifioimasta yleissopimuksen; on syvästi huolissaan yleissopimusta koskevasta jatkuvasta kielteisestä ja harhaanjohtavasta julkisesta keskustelusta, jota on muokannut laajalle levinnyt disinformaatio- ja mustamaalauskampanja sen jälkeen, kun useat tiedotusvälineet, joilla on väitetysti yhteyksiä hallitukseen ja oppositiopuolueisiin, esittivät sen kielteisessä valossa, minkä on tehnyt entistä huolestuttavammaksi Bulgarian parlamentissa edustettuina olevien poliitikkojen ja poliittisten puolueiden osallistuminen; on huolissaan siitä, että jatkuva kielteinen suhtautuminen yleissopimukseen edistää entisestään sukupuoleen perustuvan väkivallan vaarassa olevien haavoittuvien ryhmien leimaamista, sillä covid-19-pandemia ja eritystoimenpiteet ovat erityisesti pahentaneet heidän tilannettaan kaikkialla Euroopassa, myös Bulgariassa, ja korostaa entisestään sukupuoleen perustuviin rikoksiin syyllistyneiden käsitystä rankaisemattomuudestaan; pitää valitettavana, että viimeaikaiset rikoslakiin tehdyt muutokset, joilla otettiin käyttöön tiukemmat rangaistukset sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, ovat osoittautuneet riittämättömiksi ongelman monimutkaisuuteen puuttumiseksi ja ennen kaikkea väkivallan estämiseksi; kehottaa siksi Bulgarian viranomaisia tehostamaan perheväkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa, toteuttamaan tarvittavat toimet Istanbulin yleissopimuksen ratifioimiseksi ja sisällyttämään yleissopimuksesta kaikki ne elementit, jotka ovat sen perustuslaillisen järjestyksen mukaisia, ja etsimään laajempaa ratkaisua jäljelle jääviin elementteihin sekä lisäämään turvakotien ja muiden sosiaalipalvelujen määrää, koska niitä tarvitaan perheväkivallan uhrien tukemiseksi; 18. katsoo, että on tarpeen poistaa henkilöiden syrjintä heidän seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä perusteella sekä lainsäädännössä että käytännössä kaikilla aloilla; kehottaa Bulgarian viranomaisia muuttamaan syrjinnältä suojaavaa lakia siten, että sukupuoli-identiteetti sisällytetään nimenomaisesti syrjinnän perusteeksi; kehottaa Bulgarian viranomaisia muuttamaan nykyistä rikoslakia siten, että se kattaa seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja -ilmaisuun sekä sukupuoliominaisuuksiin perustuvat viharikokset ja -puheen; kehottaa Bulgarian viranomaisia panemaan täytäntöön unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön ja käsittelemään tässä yhteydessä samaa sukupuolta olevien puolisoiden ja vanhempien tilannetta, jotta varmistetaan, että he voivat käyttää oikeudellisesti ja tosiasiallisesti oikeuttaan syrjimättömyyteen, ja luodaan asianmukainen oikeuskehys, jossa annetaan kaikille pareille yhtäläiset oikeudet; 19. on huolissaan siitä, että kansainvälistä suojelua mahdollisesti tarvitsevia henkilöitä on estetty saapumasta Bulgarian alueelle tai karkotettu ajoittain jopa voimakeinoin ilman mahdollisuutta hakea turvapaikkaa tai yksilöllistä arviointia(14); on erityisen huolissaan Turkin opposition jäsenten huolestuttavasta karkottamisesta kansainvälisten sopimusten vastaisesti ja toimivaltaisten bulgarialaisten tuomioistuinten antamista pätevistä päätöksistä huolimatta(15); kehottaa Bulgarian viranomaisia varmistamaan, että turvapaikkalainsäädäntö ja -käytännöt ovat täysin turvapaikkasäännöstön ja perusoikeuskirjan mukaisia; kehottaa komissiota käsittelemään Bulgariaa vastaan aloitettua rikkomusmenettelyä ensisijaisena asiana; 20. ilmaisee syvän huolensa voittoa tavoittelemattomia oikeussubjekteja koskevaan lakiin ehdotetuista muutoksista, jotka loisivat erittäin vihamielisen ympäristön niille kansalaisjärjestöille, joilla on yleishyödyllinen asema ja jotka saavat ulkomaista rahoitusta, ja saattaisivat olla ristiriidassa yhdistymisvapauden ja yksityisyyttä koskevan oikeuden kanssa(16); kehottaa Bulgarian viranomaisia tarkastelemaan perusteellisesti Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä tältä osin; 21. panee merkille, että Bulgaria on edistynyt jonkin verran yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa; kehottaa Bulgarian hallitusta tekemään yhteistyötä komission kanssa SEU:ssa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti sitoumustensa täytäntöönpanon jatkamiseksi; kehottaa Bulgarian viranomaisia pidättymään kaikista yksipuolisista uudistuksista, jotka vaarantaisivat oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja vallanjaon; panee merkille, että komissio on ilmoittanut, ettei se poista vielä Bulgariaa koskevaa yhteistyö- ja seurantamekanismia; kehottaa komissiota jatkamaan oikeuslaitoksen uudistuksen sekä korruption torjunnan seurantaa Bulgariassa yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa niin kauan kunnes täysin toimiva demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamisen seurantamekanismi, jota sovelletaan yhtäläisesti kaikkiin jäsenvaltioihin, on käytössä; kehottaa lisäksi komissiota hyödyntämään tarvittaessa myös muita käytettävissä olevia välineitä, kuten rikkomusmenettelyjä, oikeusvaltiotoimintakehystä ja talousarviovälineitä, kun ne ovat saatavilla; 22. suhtautuu myönteisesti EU:n ensimmäiseen oikeusvaltiota koskevaan vuosikertomukseen, joka kattaa kaikki jäsenvaltiot; panee merkille komission havaitsemat Bulgariaa koskevat huolenaiheet useilla osa-alueilla; kehottaa Bulgarian viranomaisia toimimaan nopeasti poistaakseen nämä huolenaiheet; 23. korostaa, että Bulgarian hallituksen on yhteistyössä komission kanssa varmistettava unionin varojen käytön tiukempi valvonta ja puututtava välittömästi huolenaiheeseen siitä, että veronmaksajien rahoja käytetään valtaapitävän puolueen lähipiirien rikastuttamiseen; 24. pitää myönteisenä Bulgarian liittymistä Euroopan syyttäjänvirastoon (EPPO) ja luottaa siihen, että sen osallistuminen Euroopan syyttäjänvirastoon merkitsee jo itsessään EU:n varojen asianmukaisen käytön tiukempaa valvontaa; 25. vahvistaa kantansa, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita(17), mukaan lukien tarve suojata edunsaajien oikeudet, ja kehottaa neuvostoa aloittamaan toimielinten väliset neuvottelut mahdollisimman pian; 26. kehottaa Bulgarian viranomaisia tutkimaan FinCEN-asiakirjoihin sisältyviä paljastuksia, jotka osoittivat kolmen bulgarialaisen pankin käsitelleen sellaisia maksuja, joihin liittyi korkea rahanpesun riski ja jotka kytkeytyivät järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin rahoittamiseen; katsoo, että Bulgarian on ryhdyttävä määrätietoisesti parantamaan pankkialan valvontaa ja tehostamaan rahanpesun vastaisia toimenpiteitä muun muassa vahvistamalla näitä tapauksia tutkivia elimiä; korostaa, että FinCEN-asiakirjat paljastivat globaalin järjestelmän puutteet ja sen alttiuden rikollisten ja korruptoituneiden henkilöiden hyväksikäytölle sekä toivat ilmi tarpeen parantaa kiireellisesti pankkivalvontaa kaikkialla maailmassa ja ottaa käyttöön parempia mekanismeja rajatylittävien liiketoimien käsittelyä varten; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiirehtimään työtä tällä saralla muun muassa perustamalla eurooppalaisen valvontaviranomaisen, mitä parlamentti on jo vaatinut; 27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle ja Yhdistyneille kansakunnille.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Rahoitusalan digitalisaatioprosessi: kryptovarojen kehittymässä olevat riskit – rahoituspalveluihin, -laitoksiin ja -markkinoihin liittyvät sääntely- ja valvontahaasteet |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan, – ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan, – ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(1), – ottaa huomioon maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366(2), – ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(3), – ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datastrategia” (COM(2020)0066), – ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”FinTech‑toimintasuunnitelma Euroopan rahoitusalan kilpailukyvyn ja innovatiivisuuden parantamiseksi” (COM(2018)0109), – ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon ”Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi: Euroopan unionin toimet” (JOIN(2016)0018), – ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan ”Tekoäly – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065), – ottaa huomioon varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskisin komission puolesta 10. huhtikuuta 2017 antaman vastauksen kysymykseen E-001130/2017, – ottaa huomioon hajautetun tilikirjan teknologian ja lohkoketjujen hallinnoinnista lokakuussa 2019 julkaistun komission rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosaston loppuraportin ”Governance for a DLT/Blockchain enabled European electronic Access Point (EEAP)”(4), – ottaa huomioon komission tutkimuksen korttimaksujen siirtohinnoista annetun asetuksen soveltamisesta(5), – ottaa huomioon 17. helmikuuta 2020 järjestetyn komission julkisen kuulemisen sijoituspalveluyrityksiä ja markkinatoimijoita koskevan sääntelykehyksen tarkistamisesta, – ottaa huomioon pääomamarkkinaunionia käsittelevän komission korkean tason foorumin 10. kesäkuuta 2020 julkaistun loppuraportin Euroopan pääomamarkkinoiden uudesta visiosta ”A new vision for Europe’s capital markets”(6), – ottaa huomioon rahoitusalan innovoinnin sääntelyesteitä käsittelevän komission asiantuntijaryhmän 13. joulukuuta 2019 antaman loppuraportin ”30 recommendations on regulation, innovation and finance”, – ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisten 10. huhtikuuta 2019 Euroopan komissiolle antaman yhteisen ohjeistuksen tarpeesta parantaa lainsäädäntöä, joka liittyy tieto- ja viestintätekniikan riskienhallinnan vaatimuksiin EU:n rahoitusalalla, – ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisten 10. huhtikuuta 2019 Euroopan komissiolle antaman yhteisen ohjeistuksen kustannuksista ja hyödyistä, joita aiheutuu yhtenäisen kyberuhkien sietokyvyn testauskehyksen luomisesta merkittäviä markkinaosapuolia ja infrastruktuureja varten kautta EU:n koko rahoitusalan, – ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisten 7. tammikuuta 2019 julkaistun raportin finanssiteknologioiden sääntelystä ”FinTech: Regulatory sandboxes and innovation hubs”(7), – ottaa huomioon 29. marraskuuta 2019 annetut Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet tieto- ja viestintätekniikka- (ICT) sekä turvallisuusriskien hallinnasta, – ottaa huomioon 9. tammikuuta 2019 annetun Euroopan pankkiviranomaisen raportin, jossa annetaan komissiolle neuvoja kryptovaroista, – ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen komissiolle kryptovaluutan liikkeeseenlaskusta ja kryptovaroista 9. tammikuuta 2019 antaman lausunnon, – ottaa huomioon joulukuussa 2019 julkaistun Euroopan komission kuulemisasiakirjan kryptovarojen markkinoita koskevasta EU:n kehyksestä, — ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yrityksille suunnatun joukkorahoituspalvelun eurooppalaisista tarjoajista(8), — ottaa huomioon 3. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman hajautetun tilikirjan teknologiasta ja lohkoketjuista: luottamuksen lisääminen välikäsien poistamisen avulla(9), — ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”FinTech: teknologian vaikutus rahoitusalan tulevaisuuteen”(10), — ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä(11), — ottaa huomioon kryptovarojen kehitystä käsittelevän talous- ja raha-asioiden valiokunnan teettämän ja huhtikuussa 2020 julkaistun tutkimuksen ”Crypto-assets: Key developments, regulatory concerns and responses”, — ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän ja helmikuussa 2014 julkaistun tutkimuksen rahoituspalvelujen kuluttajansuojanäkökohdista ”Consumer Protection Aspects of Financial Services”, – ottaa huomioon heinäkuussa 2019 julkaistun Euroopan keskuspankin raportin vähittäismaksujen digitalisoinnin vaikutuksista eurojärjestelmän rooliin katalysaattorina, – ottaa huomioon Benoît Coeuren 31. tammikuuta 2019 pitämän pääpuheen ”FinTech for the People”, – ottaa huomioon Yves Merschin 26. helmikuuta 2019 järjestetyssä finanssiteknologiaa ja digitaalista innovointia käsitelleessä kolmannessa vuotuisessa konferenssissa pitämän pääpuheen ”Lending and payment systems in upheaval: the FinTech challenge”, – ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän 6. kesäkuuta 2019 antaman raportin ”Decentralized financial technologies: Report on financial stability, regulatory and governance implications”, – ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän 14. helmikuuta 2019 antaman raportin ”FinTech and market structure in financial services: Market developments and potential financial stability implications”, – ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän 16. heinäkuuta 2018 antaman raportin ”Crypto-assets: Report to the G20 on work by the FSB and standard‑setting bodies”, – ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän 27. kesäkuuta 2017 antaman raportin ”Financial Stability Implications from FinTech, Supervisory and Regulatory Issues that Merit Authorities’ Attention”, – ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän stablecoin-valuutoista 14. huhtikuuta 2020 antaman neuvoa-antavan asiakirjan ”Addressing the regulatory, supervisory and oversight challenges raised by ’global stablecoin’ arrangements”, – ottaa huomioon stablecoin-valuuttoja käsittelevän G7-maiden työryhmän lokakuussa 2019 toteuttaman maailmanlaajuisten stablecoin-valuuttojen vaikutusta koskevan tutkimuksen, – ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän kesäkuussa 2019 antamat ohjeet riskiin perustuvasta lähestymistavasta virtuaalivaluuttaan ja virtuaalivaluuttoja koskevien palvelujen tarjoajiin, – ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän kesäkuussa 2019 päivittämät suositukset ja erityisesti sähköisiä varojen siirtoja koskevan suosituksen nro 16, – ottaa huomioon Kansainvälisen järjestelypankin tammikuussa 2020 julkaiseman analyysin ”Policy responses to FinTech: a cross-country overview”, – ottaa huomioon Fernando Restoyn kuudennentoista julkisen ja yksityisen sektorin välisen pankkialan ASBA-BID-FELABAN -politiikkavuoropuhelun yhteydessä 16. lokakuuta 2019 pitämän puheen ”Regulating FinTech: what is going on, and where are the challenges?”, – ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan, – ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0161/2020), A. ottaa huomioon, että digitaalinen rahoitus on jatkuvasti kehittyvä rahoitusala, joka ansaitsee jatkuvaa seurantaa ja tarkastelua sekä toimialan että sääntelyn tasolla; B. ottaa huomioon, että unionin sisämarkkinoille on ominaista avoin kilpailu ja niiden tarkoituksena on luoda tasapuoliset toimintaedellytykset varmistamalla yhdenmukaistettu sääntelykehys, kansainvälisisiin standardeihin tukeutuminen, valvonnan lähentäminen ja valvontayhteistyö; katsoo, että unionin digitaalisen rahoituksen strategian olisi näin ollen perustuttava samoihin periaatteisiin; C. toteaa, että finanssiteknologioiden sääntelyssä tarvitaan tasapainoista lähestymistapaa innovoinnin edistämisen sekä sijoittajansuojan ja rahoitusvakauden korkean tason varmistamisen välillä; D. ottaa huomioon, että vaikka termiä ’kryptovarat’ käytetään viittaamaan monenlaiseen digitaaliseen omaisuuteen, muun muassa mutta ei yksinomaan virtuaalivaluuttoihin ja ‑rahakkeisiin, tietyntyyppiset stablecoin-valuutat tai tietyt rahoitusvälineiksi kelpaavat virtuaalivaluutat (security tokens) suljetaan joskus pois; E. ottaa huomioon, että kaksi yleisintä kryptovarojen komponenttia ovat i) varojen, saamisten tai oikeuksien perustana olevan omistusoikeuden yksityinen luonne ja ii) salaustekniikan ja hajautetun tilikirjan teknologian (DLT) tai vastaavan teknologian käyttö varojen vaihdon sekä näiden varojen luontaisen tai nähdyn arvon perustana; F. toteaa, ettei yksikään keskuspankki tai viranomainen unionin alueella toistaiseksi laske liikkeeseen tai takaa kryptovaroja, joita saatetaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin, kuten vaihdantavälineenä taikka investoinneissa ja tavaran tai palvelun hankinnassa; G. ottaa huomioon, että stablecoin-valuutoilla on samanlaiset ominaisuudet kuin kryptovaroilla eivätkä ne ole minkään tietyn valuutan muodossa vaan ne perustuvat välineisiin, joilla pyritään minimoimaan niiden jonkin valuutan määräisen hinnan vaihtelu; ottaa huomioon, että jotkut kryptovarat ja niihin liittyvät teknologiat voivat lisätä tehokkuutta, kilpailua ja avoimuutta sekä tuottaa merkittäviä mahdollisuuksia ja etuja yhteiskunnalle, sillä osa niistä voi mahdollistaa edullisemmat ja nopeammat maksut ja tarjota uusia rahoituslähteitä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset); toteaa, ettei hintavaihtelun minimoimiseen tarkoitettuja välineitä ole testattu tilanteissa, joissa stablecoin-valuutalla suoritetaan huomattava määrä liiketoimia; H. ottaa huomioon, että julkinen keskustelu yksityisesti liikkeeseen lasketuista stablecoin‑valuutoista saattaa liittyä tiettyihin puutteisiin unionin maksuympäristössä; I. katsoo, että stablecoin-valuutoista saattaa tulla laajasti käytetty maksuväline, minkä vuoksi olisi toteutettava asianmukaisia sääntely- ja valvontatoimia; J. ottaa huomioon, että keskuspankin digitaalivaluutta (CBDC) perustuu vakaan omaisuuserän käsitteeseen, on luonteeltaan valtiollinen ja eroaa siten kryptovaroista; ottaa huomioon, että Kiinan kansanpankki testaa parhaillaan keskuspankin digitaalivaluuttaa (Digital Currency Electronic Payment, DCEP); korostaa, että DCEP:n mahdollinen maailmanlaajuinen käyttö voisi vaikuttaa kansainväliseen kauppaan ja kuluttajansuojaan; K. ottaa huomioon, että mahdollisia aloitteita keskuspankkien digitaalivaluuttojen toteuttamiseksi harkitaan sekä unionissa että maailmanlaajuisesti; L. katsoo, että digitaalisella rahoituksella on vahva rajat ylittävä ulottuvuus, joka ulottuu unionin tasoa pidemmälle, minkä vuoksi kansainvälinen yhteistyö ja standardien laadinta sekä tehokas ja vaikuttava unionin valvonta tällä alalla on olennaisen tärkeää; M. toteaa, että digitaalisten rahoitusvälineiden kehittämisessä voi olla vahva pääomavirtojen elementti, joka houkuttelee rajatylittäviä investointeja; korostaa näin ollen, että digitaalinen rahoitus voi edistää unionin kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla; N. ottaa huomioon, että markkinatietojen mukaan(12) kesäkuussa 2020 maailmanlaajuisesti oli olemassa yli 5 600 kryptovarojen lajia, joiden kokonaismarkkina-arvo oli yli 260 miljardia Yhdysvaltain dollaria(13), mistä pelkästään bitcoinien osuus on 65 prosenttia; O. toteaa, että markkinatietojen mukaan stablecoin-valuuttojen kokonaismarkkina-arvo oli jo 10 miljoonaa euroa kesäkuussa 2020, kun se tammikuussa 2018 oli 1,5 miljardia euroa, ja katsoo, että vaikka niiden kattavuus on edelleen rajallinen muihin kryptovaluuttoihin verrattuna, ne voivat saavuttaa nopeasti maailmanlaajuisen mittakaavan ja laajan käyttäjäjoukon, etenkin jos verkostojaan hyödyntävät suuret teknologiayritykset ottavat ne käyttöön; P. ottaa huomioon, että Euroopan keskuspankin (EKP) asiantuntijat totesivat vuonna 2019 laaditussa julkaisuissaan(14), että vaikka kryptovarat ovat erittäin spekulatiivisia ne eivät muodosta välitöntä uhkaa rahoitusvakaudelle; ottaa huomioon, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)(15) ja Euroopan pankkiviranomainen (EPV)(16)jakavat kumpikin tämän näkemyksen; ottaa huomioon, että vastaavia päätelmiä ovat tehneet Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) vuoden 2018 maailmanlaajuista rahoitusvakautta koskevassa raportissaan sekä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) heinäkuussa 2018 antamassaan raportissa mutta FSB katsoo, että tilannetta on yhä tarkasteltava, sillä markkinat muuttuvat nopeasti; Q. ottaa huomioon, että kuten EPV:n raportissa todetaan, rahoituslaitosten toiminta kryptovaluuttojen alalla on toistaiseksi melko vähäistä, mutta arvioi kryptovaluuttoihin kohdistuvan kiinnostuksen todennäköisesti kasvavan etenkin hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvien ratkaisujen käytön lisääntyessä; toteaa, että tällaisia toimintoja ovat muun muassa kryptovaroja koskevan riskiposition pitäminen tai ottaminen, uusien kryptovaluuttojen merkintä liikkeeseenlaskun yhteydessä tai kryptovaroihin liittyvien lompakko-, vaihto- tai muiden palvelujen tarjoaminen; katsoo, etteivät nykyiset vakavaraisuussäännöt oikein sovellu kryptovarojen suuren vaihtelun ja suurten riskien huomioimiseen; R. ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan kryptovaluuttoja käytetään pääasiassa spekulatiivisissa investoinneissa eikä niinkään laillisten kauppiaiden tarjoamien tavaroiden tai palvelujen maksuvälineenä; huomauttaa Euroopan valvontaviranomaisten korostaneen, että sellaiset kryptovarat, joita ei voida luokitella unionin varainhoitoasetuksen soveltamisalaan kuuluviksi rahoitusvälineiksi, aiheuttavat erityisiä riskejä etenkin sijoittajan- ja kuluttajansuojan sekä markkinoiden eheyden näkökulmasta; ottaa huomioon, että kryptovaroihin voi liittyä kohonnut rahanpesun, vilpillisten menettelyjen, veronkierron ja ulkoisten hyökkäysten riski; S. katsoo, että uusien teknologioiden käyttöönotto voi auttaa merkittävällä tavalla rahoituspalveluyrityksiä valvonta- ja vaatimustenmukaisuusvelvoitteiden täyttämisessä; T. toteaa, että kryptovarojen luokittelu unionin oikeuden mukaisiksi rahoitusvälineiksi riippuu kansallisista toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat unionin oikeuden kansallisesta soveltamisesta; katsoo tämän aiheuttavan eroja valvonnassa ja sääntelyssä, mikä haittaa johdonmukaisuutta sekä tasapuolisten toimintaedellytysten luomista unionissa; myöntää, ettei kryptovarojen luokittelu ja niiden sisällyttäminen unionin lainsäädäntökehykseen ole helppoa, koska erilaisilla kryptovaroilla on omat ominaispiirteensä, jotka voivat myös muuttua ajan mittaan; U. katsoo, että uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskut (ICO) voisivat muodostaa vaihtoehtoisen rahoituslähteen innovatiivisille yrityksille ja start-up-yrityksille niiden kehityksen alkuvaiheissa, mutta toteaa, että erittäin spekulatiivisen luonteensa ja petosalttiutensa vuoksi ne myös altistavat sijoittajat hyvin suurelle tappioriskille; panee merkille Kansainvälisen järjestelypankin vuoden 2018 talousraportin, jonka mukaan vähintään 22,5 prosenttia uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskuista oli osoittautunut Ponzin järjestelmän mukaisiksi huijauksiksi; V. katsoo, että kryptovarat voivat auttaa alentamaan transaktiokustannuksia turvallisesti yhä enenevässä määrin digitaalisesti valvotussa maailmassa, kunhan niihin sovelletaan tiukkaa, tarkoituksenmukaista ja riskiperusteista sääntelyjärjestelmää; W. katsoo, että digitaalisella rahoituksella voidaan monin tavoin torjua covid-19-pandemian taloudellisia vaikutuksia kansalaisiin, pk-yrityksiin ja muihin yrityksiin ja rahoituspalveluihin; toteaa, että covid-19-pandemia on osoittanut vaihtelevassa määrin eri jäsenvaltioissa digitaaliseen rahoitukseen liittyvät mahdollisuudet sekä kuluttajille että taloudelle; X. toteaa, että suuret teknologiayritykset ja maailmanlaajuiset digitaaliset alustat tarjoavat yhä enemmän rahoituspalveluja; katsoo, että digitaalialan suuret toimijat hyötyvät kilpailueduista, kuten mittakaavaeduista, laajoista rajatylittävistä käyttäjäverkoista, rahoituksen helposta saatavuudesta ja kyvystä kerätä suuria tietovirtoja, joita käyttäjät tuottavat massadatan analysoinnin kaltaisten tietojenkäsittelytekniikoiden avulla, mikä tuottaa valtavaa lisäarvoa monin tavoin; toteaa, että suurten teknologiayritysten läsnäolo finanssiteknologian markkinoilla voi vahingoittaa reilua kilpailua ja innovointia; Y. toteaa, että hiljattain paljastunut FinTech-yrityksiin liittyvä vilpillinen toiminta korostaa tarvetta tarkastella kokonaisvaltaisesti riskejä, joita taloudellisten tietojen raportointiin, petoksiin ja vakavaraisuusmenettelyihin liittyvistä häiriöistä koituu kuluttajan- ja sijoittajansuojalle; Z. panee merkille, että muiden kuin käteisvaroilla suoritettujen maksujen osuus on kasvanut merkittävästi viime vuosina; huomauttaa, että ilman käteistä suoritettavia maksuja koskevan kehyksen parantamisella ei saisi heikentää mahdollisuutta käyttää käteistä maksuvälineenä; AA. ottaa huomioon, että rahoitusala on maailman suurin tieto- ja viestintätekniikan käyttäjä ja että sen osuus kaikista tieto- ja viestintätekniikkaan käytetyistä menoista on noin viidennes; AB. ottaa huomioon, että uusien teknologioiden soveltamiseen rahoitusalalla voi liittyä uusia riskejä, joita on tarpeen säännellä ja valvoa rahoitusvakauden, sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja kuluttajansuojan takaamiseksi; AC. katsoo, että tekoälyn lisääntynyt käyttö rahoituspalveluissa johtaa siihen, että tarvitaan vahvempaa toiminnallista häiriönsietokykyä ja vastaavaa asianmukaista valvontaa sekä unionin lainsäädännössä säädettyä tietosuojaa; AD. katsoo, että uudet toiminnalliset ongelmat, erityisesti tieto- ja viestintätekniikkaan ja turvallisuuteen liittyvät riskit, voivat aiheuttaa järjestelmäriskejä rahoitusalalle; toteaa, että kyseisiä uusia riskejä on torjuttava asianmukaisilla toimenpiteillä, kuten Euroopan järjestelmäriskikomitea on todennut(17); AE. ottaa huomioon, että EU:n nykyisessä rahoituspalveluja koskevassa sääntökirjassa toiminnallista riskiä koskevia säännöksiä käsitellään hajanaisesti; AF. katsoo, että rahoitusalan tieto- ja viestintätekniikkaan ja turvallisuuteen liittyvät riskit ja sen yhdentymisen taso unionin tasolla edellyttävät erityisiä ja edistyneempiä toimia, jotka perustuvat toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1148(18) mutta menevät sitä pidemmälle; AG. ottaa huomioon, että kyberuhkien sietokyky on olennainen osa rahoituslaitosten toiminnan häiriönsietokykyä koskevaa työtä, jota viranomaiset tekevät maailmanlaajuisesti; AH. katsoo, että toimivien, kestävien ja häiriönsietokykyisten unionin rahoitusmarkkinoiden pitäisi perustua pääoman ja riskien osalta vahvaan allokatiiviseen tehokkuuteen sekä antaa kansalaisille mahdollisimman laajat mahdollisuudet käyttää rahoituspalveluja; AI. katsoo, että pilvipalvelujen käyttö voi tuoda rahoituspalvelujen tarjoajille huomattavia etuja operatiivisen häiriönsietokyvyn ja tehokkuuden näkökulmasta perinteiseen paikalliseen ratkaisuun verrattuna, mutta se aiheuttaa lisähaasteita, jotka liittyvät tietojen ja prosessien turvallisuuteen, liiketoiminnan jatkamiseen sähkökatkojen aikana sekä yleiseen haavoittuvuuteen kyberrikollisuuden edessä; AJ. katsoo, että rahoituspalveluyrityksillä ja teknologiayrityksillä on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta kaikki yritykset voivat osallistua tasavertaisesti kilpailuun ”sama riski, sama toiminta, sama sääntely” -periaatteen mukaisesti; AK. katsoo, että digitaalisten rahoituspalvelujen käyttöönotto ei saisi johtaa sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön, heikentää asiakkaiden suojelua, horjuttaa turvallisuutta eikä lisätä rahoitusvakauteen liittyviä riskejä; AL. toteaa, että monet suuret rahoituslaitokset unionissa käyttävät kolmansissa maissa sijaitsevien toimijoiden tarjoamia pilvipalveluja; AM. huomauttaa, että Euroopan tietosuojaneuvostolla on tärkeä rooli siinä, että yrityksiä autetaan ymmärtämään tietosuoja-asetuksen noudattamista koskevat velvoitteensa; AN. toteaa, että kryptovarojen liikkeeseenlaskijaa ei tavallisesti tunneta eivätkä kryptovaluutat muodosta rahoitussaamisia niiden perustana oleviin varoihin nähden, mikä erottaa ne stablecoin-valuutoista, rahoitusvälineiksi kelpaavista virtuaalivaluutoista ja hyödykerahoista, joiden liikkeeseenlaskija on tiedossa; AO. toteaa, että vaikka yrittäjien kassavirtasaamisina, pääoman ehtoisina saamisina tai tulevaa tuotetta tai palvelua koskevina saamisina liikkeeseen laskemat rahakkeet voidaan luokitella eri tavoin, unionin lainsäädännössä sovellettavan luokittelun pitäisi mahdollistaa sääntelyn ennustettavuus ja yhdenmukaisuus Euroopan markkinoilla; katsoo, että teknologisesti merkityksellisen ja toimivan rahakkeita koskevan sääntelyn olisi otettava huomioon mahdolliset hybridimallit ja sisällettävä määritelmät, joiden avulla voidaan varmistaa kuluttajan- ja sijoittajansuojan mahdollisimman korkea taso, lisätä oikeusvarmuutta ja hyödyntää kyseisten välineiden tarjoamat mahdollisuudet riskialttiiden yrityshankkeiden rahoittamisessa; toteaa, että rahakkeiden perustana oleva taloudellinen toiminto antaa vahvan viitteen rahakkeiden luokittelua varten; AP. ottaa huomioon, että rahanpesunvastainen toimintaryhmä (FATF) on hyväksynyt virtuaalivaluutan laajan määritelmän ja suositellut rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien velvoitteiden (AML/CFT) ulottamista kaikkiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, jotka harjoittavat sellaista toimintaa kuin kryptovarojen vaihto, kryptovarojen siirto, kryptovaluutan liikkeeseenlaskuun liittyvien rahoituspalvelujen tarjoaminen ja tällaisiin palveluihin osallistuminen; AQ. pitää rahanpesua olennaisena vaarana, jota on torjuttava digitaalisen rahoituksen alalla; toteaa, että vaikka digitaalinen rahoitus voikin lisätä taloudellista osallisuutta, unionin lainsäädännössä säädettyjä asiakastunnistusta ja rahanpesun torjuntaa koskevia velvoitteita varten olisi silti luotava kattava järjestelmä; huomauttaa, että vaikka kryptovaroja voidaan käyttää laittomassa toiminnassa, talousrikollisuuden valvontaa ja torjuntaa voidaan parantaa, jos kryptovaluuttojen oikeudelliseksi asemaksi määritetään vaihdantavälineen sijasta maksuväline; AR. katsoo, että yhteenliitettävyyden lisääntyminen, esineiden internet ja ihmisten ja koneiden vuorovaikutus voivat luoda rahoituspalvelujen alalla parempia kokemuksia, mutta ne tuovat mukanaan myös uusia riskejä, jotka liittyvät yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan, vuorovaikutuksen laatuun, operatiivisen riskin hallintaan ja kyberturvallisuuden asettamiin haasteisiin; Suositukset: Yleisiä huomioita 1. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on hyväksynyt digitaalisen rahoituksen paketin, johon sisältyy kaksi säädösehdotusta kryptovaroista ja toiminnallisesta häiriönsietokyvystä; katsoo, että kryptovaroja sekä toiminnallista ja kyberuhkien sietokykyä koskevat komission ehdotukset ovat unionin ja maailmanmarkkinoiden viimeaikaisen kehityksen vuoksi oikea-aikaisia, hyödyllisiä ja tarpeellisia ja ovat olennaisen tärkeä vaihe oikeudellisen selkeyden lisäämisessä ja uuden sääntelyjärjestelmän kehittämisessä; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio käsitellyt asianmukaisesti kryptovaroihin liittyviä rahanpesua, terrorismin rahoitusta ja rikollista toimintaa koskevia ongelmia, jotka jäävät suurelta osin ratkaisematta; pyytää komissiota ryhtymään asian suhteen kiireellisesti toimiin jäljempänä liitteessä olevien suositusten mukaisesti; 2. katsoo, että digitaalinen rahoitus, jolla on olennainen rooli rahoitustoiminnan kehittämisessä, on ratkaisevan tärkeää pääomamarkkinaunionin menestykselle, sillä se tuo yritysten ja kansalaisten käyttöön lisää rahoitusvaihtoehtoja ja investointikohteita, ja kannustaa komissiota tarkastelemaan sitä, miten voidaan lisätä digitaalisen rahoituksen innovoijien vaikutusmahdollisuuksia ja siksi hyödyntää digitaalisen rahoituksen etuja pääomamarkkinoiden yhdentymisen ja vähittäissijoittajien osallistumisen edistämisessä unionissa sekä kasvatettaessa sen laajuutta maailmanlaajuisesti; 3. korostaa, että digitaaliseen rahoitukseen kohdistuvat valvonta- ja uudelleentarkastelutoimet ovat aiempaa tärkeämpiä etenkin kun otetaan huomioon alan jatkuvasti kasvava merkitys maailmaa ravistelevan covid-19-pandemian käsittelyssä; korostaa lisäksi tarvetta käsitellä digitaalisen rahoituksen sääntely- ja valvontatasolla aiheuttamia erityisiä riskejä asianmukaisen lainsäädäntökehyksen ja kuluttajansuojasäännösten avulla; 4. korostaa, että komission on tärkeää sovittaa työnsä tiiviisti yhteen kansainvälisten foorumien ja sääntelyelinten kanssa kansainvälisten standardien kehittämiseksi, kun otetaan huomioon digitaalisen rahoituksen oikeudenkäyttöalueiden rajat ylittävä luonne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin oikeutta hyväksyä unionin olosuhteisiin sopiva sääntely- ja valvontakehys; muistuttaa erityisesti, että on varmistettava unionin sääntelykehyksen yhteentoimivuus kansainvälisesti sovittujen periaatteiden kanssa; 5. panee merkille, että monien digitaaliseen rahoitukseen liittyvien teknologioiden kehittäminen on vielä lapsenkengissä; korostaa, että kaikkien uusien lainsäädäntötoimien yhteydessä on siksi tehtävä perinpohjainen ja tulevaisuuteen suuntautuva arvio kuluttajille ja rahoitusvakaudelle koituvista riskeistä ja hyödyistä; kehottaa komissiota soveltamaan digitaalista rahoitusta koskevassa työssään oikeasuhteista, riskiperusteista, monialaista, kokonaisvaltaista ja tuloksiin keskittyvää lähestymistapaa; 6. kehottaa komissiota hyödyntämään Euroopan innovoinnin edistäjien foorumista (European Forum for Innovation Facilitators) saatuja tietoja ja kokemuksia ja toimimaan edelläkävijänä suotuisan ja kestävän ympäristön luomiseksi Euroopan FinTech‑keskuksille ja -yrityksille sekä digitaalista rahoitusta käyttävälle vakiintuneelle rahoitusalalle, jotta voidaan laajentaa toimintaa, houkutella ulkomaisia investointeja ja lisätä unionin läsnäoloa maailmanmarkkinoilla; 7. katsoo tältä osin, että digitaalista rahoitusta olisi pidettävä eurooppalaisten pk-yritysten kannalta olennaisena ja tehokkaana välineenä, joka tarjoaa kyseisten yrityksen rahoitustarpeisiin soveltuvia reaaliaikaisia ja nopeita ratkaisuja; uskoo, että digitaalinen rahoitus voi auttaa paikkaamaan pk-yritysten rahoitusvajetta; 8. korostaa, että unionin tasolla toteutetuilla toimenpiteillä olisi varmistettava, että sääntely antaa niin pienille kuin suurille markkinatoimijoille tilaa innovoida, ja digitaalisen rahoituksen alan mahdollisessa uudessa tai päivitetyssä lainsäädännössä ja valvonnassa olisi otettava huomioon seuraavat periaatteet:
9. huomauttaa, että mahdollisissa uusissa tai päivitetyissä unionin tason toimenpiteissä olisi otettava huomioon kryptovarojen laajentuvilla markkinoilla tapahtuvat nopeat muutokset sekä uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskut; korostaa, että on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla ja estettävä samalla oikeuspaikkakeinottelu ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö; huomauttaa, että kyseiset toimenpiteet eivät saisi tukahduttaa yritysten, etenkään pk-yritysten, mahdollisuuksia kasvaa ja niiden olisi tarjottava kestävä ekosysteemi, jossa digitaalinen rahoitus voi kehittyä sisämarkkinoilla, ja katsoo, että samalla olisi varmistettava rahoitusvakaus, markkinoiden eheys sekä sijoittajan- ja kuluttajansuoja; 10. huomauttaa, että sääntelyn virtuaaliset testauspaikat ja innovointikeskukset voivat muodostaa digitaalisille rahoitusyhtiöille hyödyllisen välineen innovatiivisten rahoitustuotteiden, rahoituspalvelujen tai liiketoimintamallien testaamiseksi valvotussa ympäristössä ja että toimivaltaiset viranomaiset voivat myös oppia niiden avulla ymmärtämään paremmin kyseistä toimintaa ja kehittää nousevien teknologioiden sääntelyyn liittyvää asiantuntemusta, ja näin ne voivat helpottaa yritysten ja sääntelyviranomaisten välistä vuoropuhelua; korostaa kuitenkin, että niistä voi myös koitua merkittäviä riskejä kuluttajan- ja sijoittajansuojalle ja ne voivat mahdollistaa rahoituspetokset ja luoda samalla riskejä valvonnan pirstoutumisesta ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäytöstä; 11. painottaa, että kaikissa testausympäristöissä, myös yleiseurooppalaisessa testausympäristössä, olisi pyrittävä löytämään tasapaino yhtäältä innovoinnin edistämistä ja toisaalta rahoitusvakautta sekä sijoittajien ja kuluttajien suojelua koskevien tavoitteiden välillä ottaen samalla huomioon asianomaisten yritysten koko, merkitys järjestelmän kannalta ja rajatylittävä toiminta; kehottaa komissiota luomaan yhteiset unionin puitteet digitaalisten rahoituspalvelujen yleiseurooppalaiselle testausympäristölle, sillä se toisi lisäetuja rahoitusalan innovoinnille ja vakaudelle ja vähentäisi valvonnan hajanaisuutta; 12. korostaa luottamuksen, henkilöllisyyden todentamisen ja datan muodostaman kolmion merkitystä sen varmistamiseksi, että toimijat, sijoittajat, kuluttajat ja valvojat voivat luottaa digitaaliseen rahoitukseen; 13. katsoo aiheelliseksi analysoida kattavammin keskuspankkien digitaalivaluuttoja koskevien aloitteiden toteuttamista unionissa ja maailmanlaajuisesti; kehottaa EKP:tä harkitsemaan kattavan vaikutustenarvioinnin tekemistä, jotta voidaan esittää näkökulmavaihtoehtoja keskuspankkien digitaalivaluutoille, mukaan lukien analyysi digitaalisen euron käyttöönoton mahdollisuuksista ja riskeistä; katsoo, että arvioinnissa olisi otettava huomioon myös käytettävien teknologioiden rooli; kehottaa lisäksi unionin valvontaviranomaisia edistämään lisätutkimusta tällä alalla ja kehottaa komissiota ja EKP:tä käynnistämään kansainvälisen tason vuoropuhelun, jossa arvioidaan keskuspankkien digitaalivaluuttojen laajemman käytön mahdollisia maailmanlaajuisia hyötyjä ja vaikutuksia; 14. katsoo, että vaikutustenarvioinnissa ja analyysissa sovellettavissa parametreissä ja periaatteissa olisi huomioitava erityisesti keskuspankkien digitaalivaluuttojen merkitys suhteessa käteisen rahan käytön vähenemiseen, rahoitusjärjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen varmistamiseen, taloudellisen osallisuuden lisäämiseen ja julkisten maksuvälineiden saatavuuden parantamiseen siten, että samalla taataan finanssi- ja rahoitusvakaus; 15. korostaa, että sääntelyn ja valvonnan lähentämistä on tehostettava, jotta voidaan kehittää yhteinen unionin kehys; korostaa Euroopan valvontaviranomaisten keskeistä roolia tämän helpottamisessa; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia käymään jäsenneltyä vuoropuhelua, jossa olisi keskityttävä nykyisiin valvontahaasteisiin ja käytäntöjen lähentämiseen saumattoman valvonnan varmistamiseksi kaikilla tasoilla, erityisesti mitä tulee digitaaliseen rahoitukseen, rahanpesun torjuntaan, yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan sekä kyberturvallisuuteen liittyviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin; katsoo, että kyseisessä jäsennellyssä vuoropuhelussa olisi digitaalisen rahoituksen alalla keskityttävä vähentämään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä ja valvontakilpailua sekä muita rajatylittävän rahoitustoiminnan nykyisiä esteitä; 16. ehdottaa, että perustetaan yhteinen eurooppalainen valvontaviranomainen, joka toimii tiiviissä yhteistyössä muiden Euroopan valvontaviranomaisten ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jolla on valtuudet tuotteita koskeviin interventiotoimiin ja joka valvoo yhteisen sääntökirjan perusteella seuraavia kryptovaroihin liittyvien toimintojen alueita: palveluntarjoajat, jotka tarjoavat vaihtopalveluja virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välillä, sekä lompakkopalvelujen tarjoajat ja kaikki muut rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) normien piiriin kuuluvat virtuaalivaluuttoja koskevien palvelujen tarjoajat; toteaa samalla, että on varmistettava kyseisen eurooppalaisen valvontaviranomaisen vastuuvelvollisuus ja säädettävä viranomaisen toimia koskevasta oikeudellisesta muutoksenhakuprosessista; panee tässä yhteydessä merkille 24. syyskuuta 2020 annetun komission ehdotuksen asetukseksi kryptovarojen markkinoista; korostaa, että yhteisen valvontaviranomaisen olisi yhteistyössä muiden asiaankuuluvien unionin tason valvontaviranomaisten kanssa valvottava kryptovaroihin liittyviä, merkittävän rajatylittävän tekijän sisältäviä toimintoja unionissa ja kehitettävä asianmukaisia sisäisiä rakenteita, joilla varmistetaan kryptovarojen tehokas ja vaikuttava unionin tason valvonta; 17. yhtyy EKP:n näkemykseen, että fyysinen raha on tärkeää säilyttää laillisena maksuvälineenä; korostaa, että virtuaalivaluuttojen ja digitaalisten maksujen alalla tapahtuva edistys ei saa johtaa käteismaksujen rajoittamiseen vähittäiskaupassa tai käteisrahan poistamiseen; 18. tuo esiin huolensa kryptovaluuttojen louhinnan ympäristövaikutuksista; painottaa, että tarvitaan ratkaisuja pääasiallisten kryptovarojen ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon tulevissa sääntelyaloitteissa ja pitämään mielessä EU:n sitoutumisen kestävän kehityksen tavoitteisiin ja tarpeelliseen siirtymiseen ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä; Kehyksen määrittely kryptovaroille 19. katsoo, että kryptovarojen kaltaisille uusille tuotteille on tarpeen kehittää kattava yleiseurooppalainen luokitusjärjestelmä, sillä se edistäisi yhteistä tulkintaa, helpottaisi oikeudenkäyttöalueiden välistä yhteistyötä ja lisäisi oikeusvarmuutta rajat ylittävää toimintaa harjoittaville markkinatoimijoille; suosittaa, että otetaan huomioon olemassa olevat kansalliset sääntely- ja valvontakehykset; panee merkille kansainvälisen yhteistyön ja maailmanlaajuisten aloitteiden merkityksen kryptovaroja koskevan unionin kehyksen osalta ottaen erityisesti huomioon, etteivät ne tunne rajoja; 20. katsoo, että saattaa olla asianmukaisempaa kehittää tälle kehittyvälle markkinasegmentille unionin tason luokitusjärjestelmä, jolle ei aseteta ennalta määrättyjä rajoja, ja katsoo, että luokitusjärjestelmän olisi muodostettava perusta asianmukaisille lainsäädäntö- tai sääntelytoimille; katsoo silti, ettei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa ratkaisua, kun on kyse kryptovarojen oikeudellisesta luokittelusta, ja pitää näin ollen tärkeänä kehystä, joka mahdollistaa valvontaviranomaisille valvonnan ja mukauttamisen; 21. korostaa, että kuluttajiin keskittyneet start-up-yritykset kehittävät usein innovatiivisia kuluttajapalveluja, jotka hyödyttävät unionin kansalaisia ja yrityksiä, ja katsoo, että lainsäädäntökehys olisi aina suunniteltava siten, että sillä lisätään innovointia ja lisätään kuluttajien valinnanvaraa rahoituspalvelujen alalla; 22. toteaa, että koska EU:ssa ei sovelleta kryptovarojen sääntelyyn yhteistä lähestymistapaa, jäsenvaltiot ovat jo alkaneet toteuttaa yksipuolisesti lainsäädäntö- ja valvontatoimia ja niihin kohdistuu kasvava paine ryhtyä toimenpiteisiin kuluttajansuojaa koskevien huolien vuoksi; huomauttaa, että jäsenvaltioiden erilaiset tulkinnat sekä se, ettei niiden lähestymistapoja ole sovitettu yhteen, voivat johtaa markkinoiden pirstoutumiseen, lisätä oikeudellista epävarmuutta, vaarantaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja mahdollistaa sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön; 23. katsoo siksi, että luokittelun mahdollisen lisäämisen olisi oltava tasapainoista ja joustavaa, jotta voidaan huomioida liiketoimintamallien ja riskien kehitys sekä antaa tilaa alan innovoinnille ja kilpailukyvylle ja varmistaa samalla, että riskit voidaan tunnistaa ja niitä voidaan vähentää varhaisessa vaiheessa; 24. korostaa lisäksi, että tarvitaan selkeämpiä ohjeita sovellettavista sääntely- ja vakavaraisuusprosesseista, jotta voidaan taata kryptovaroja koskeva sääntelyvarmuus ja luonnostella kryptovarojen asianmukainen valvonta ja vakavaraisuuskohtelu; yhtyy Baselin komitean ja EPV:n näkemykseen siitä, että kryptovarallisuutta hankkivien pankkien olisi sovellettava perinteistä vakavaraisuuskohtelua tällaisiin kryptovaroihin ja etenkin korkean riskin kryptovaroihin; 25. katsoo, että säänneltyihin rahoituslaitoksiin, erityisesti luottolaitoksiin, maksulaitoksiin ja eläkerahastoihin, on sovellettava erityisiä enimmäisvastuurajoja ottaen huomioon kuluttajan- ja sijoittajansuojaan ja rahoitusvakauteen kohdistuvat mahdolliset riskit, jotka liittyvät kryptovarojen käytön laajuuteen; on lisäksi samaa mieltä siitä, että tiukka due diligence -tarkastus, vankka hallinto ja riskienhallinta, kaikkien vastuiden täysimääräinen ilmoittaminen sekä tiivis vuoropuhelu valvontaviranomaisten kanssa ovat äärimmäisen tärkeitä; katsoo, että pääomavaatimuksia koskevaan kehykseen olisi tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä tähän liittyviä muutoksia; 26. katsoo, että kaikkien välittäjien ja toimijoiden, jotka osallistuvat kryptovaroihin liittyvään toimintaan, olisi noudatettava sovellettavin osin voimassa olevassa sääntelykehyksessä asetettuja vaatimuksia, korostaa lisäksi, että on vahvistettava säännöksiä ja mekanismeja, joilla varmistetaan, että kryptovaroihin liittyvässä toiminnassa noudatetaan lakisääteisiä vaatimuksia, jotka koskevat erityisesti kuluttajansuojaa sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa, myös silloin, kun kyseistä toimintaa harjoitetaan tai kyseisiä palveluja tarjotaan unionin ulkopuolelta käsin; korostaa lisäksi, että markkinoiden avoimuutta ja eheyttä koskevat erityissäännöt vastaavat vähintään rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU(19) (toinen rahoitusmarkkinadirektiivi, MiFID II) sääntöjä, jotka koskevat kaikkia kryptovarojen liikkeeseenlaskijoita tai järjestäjiä ja joissa vahvistetaan mahdollisille asiakkaille annettavia tietoja koskevat tiukat säännöt, joiden olisi oltava selkeitä eikä harhaanjohtavia, sekä soveltuvuuden arviointia koskevat vaatimukset; 27. katsoo, että joitakin kryptovaroja eli niitä, joita käytetään pääasiassa laittomissa kanavissa, ei saisi legitimoida saattamalla ne nykyisen sääntelyjärjestelmän piiriin; korostaa, että kaikenlainen ei-toivottu legitimointi vaarantaisi kuluttajansuojan ja heikentäisi markkinoiden eheyttä; kehottaa siksi komissiota laatimaan tiukat säännöt mahdollisille asiakkaille annettavista varoituksista ja varmistamaan, että toimivaltaisille viranomaisille annetaan tarvittavat valtuudet rajoittaa tai kieltää toiminnot ja toimet kryptovaroilla, joita käytetään pääasiassa laittomiin tarkoituksiin; 28. korostaa, että kryptovaroihin liittyvät osakeosuudet ja vastuut olisi sisällytettävä täysimääräisesti vakavaraisuuden arviointiprosessiin siinä vaiheessa, kun luokitus on saatavilla; tuo tässä yhteydessä esiin tarpeen asettaa asianmukaiset ja standardoidut julkistamista koskevat vaatimukset kaikille kryptovaroihin liittyville aineellisille vastuille tai palveluille; 29. huomauttaa, että on tarpeen korjata kohdennetuin muutoksin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä olevat puutteet sekä luoda räätälöityjä sääntelyjärjestelmiä kehittyviä kryptovaroihin liittyviä toimintoja, esimerkiksi uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskuja tai alustavia vaihtotarjouksia (IEO), varten; huomauttaa, että tietyntyyppiset kryptovarat voisivat sopia nykyiseen sääntelykehykseen esimerkiksi toisessa rahoitusmarkkinadirektiivissä määriteltyjen siirtokelpoisten arvopaperien tapaan; katsoo, että kryptovaroja, jotka voisivat kuulua toisen rahoitusmarkkinadirektiivin soveltamisalaan, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin muita kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvia siirtokelpoisia arvopapereita, eikä se näin ollen edellyttäisi räätälöityä lainsäädäntökehystä vaan kohdennettuja muutoksia toisen rahoitusmarkkinadirektiivin asiaa koskeviin säännöksiin; 30. korostaa, että tiettyjä kryptovaroja, jotka eivät kuulu toisen rahoitusmarkkinadirektiivin säännösten soveltamisalaan, on säänneltävä yhdenmukaisesti unionin tasolla; 31. panee merkille, että stablecoin-valuutat ovat ainutlaatuinen kryptovarojen luokka; huomauttaa, ettei stablecoin-valuuttojen käyttö ole toistaiseksi merkittävää unionissa; korostaa kuitenkin, että niiden laajamittainen käyttöönotto voisi aiheuttaa merkittäviä uhkia rahoitusvakaudelle ja rahapolitiikan välittymiselle sekä demokraattiselle valvonnalle; suhtautuu siksi myönteisesti siihen, että komissio on hyväksynyt lainsäädäntökehyksen, jolla pyritään varmistamaan muun muassa, että stablecoin-valuuttojen ja fiat-valuuttojen välillä on vakaa vaihtokurssi ja että kyseinen stablecoin-valuutta voidaan milloin tahansa vaihtaa takaisin fiat-valuutaksi nimellisarvoon; korostaa kuitenkin, että kaikki stablecoin-valuuttojen liikkeeseenlaskijat on oikeudellisesti velvoitettava myöntämään haltijalle suora saamisoikeus ja lunastamaan stablecoin-valuutat fiat-valuutan nimellisarvoon milloin tahansa sekä ottamaan käyttöön asianmukaiset mekanismit vakauttamisvarantojen turvaamiseksi ja erottamiseksi tätä tarkoitusta varten; 32. korostaa, että uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskut ja alustavat vaihtotarjoukset voivat lisätä pk-yritysten, innovatiivisten start-up-yritysten ja scale-up-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, nopeuttaa teknologian siirtoa ja ne voivat olla olennainen osa pääomamarkkinaunionia; huomauttaa kuitenkin, että useat valvontaviranomaiset ovat varoittaneet uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskuista, koska avoimuuden ja julkistamisvelvoitteiden puuttumisesta voi koitua riskejä sijoittajille ja kuluttajille; 33. kehottaakin komissiota arvioimaan hyötyjä, joita saataisiin uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskuihin ja alustaviin vaihtotarjouksiin sovellettavaa lainsäädäntökehystä koskevasta ehdotuksesta, kun tavoitteena on lisätä avoimuutta, parantaa oikeusvarmuutta ja sijoittajan- ja kuluttajansuojaa sekä vähentää epäsymmetrisestä tiedottamisesta, vilpillisistä toimintatavoista ja laittomasta toiminnasta johtuvia riskejä; vaatii, että tämän kehyksen valvontaa ja seurantaa koordinoidaan unionin tasolla; 34. korostaa, että kryptovaroja koskevan unionin yhteisen kehyksen olisi autettava turvaamaan korkeatasoinen kuluttajan- ja sijoittajansuoja, markkinoiden eheys ja rahoitusvakaus, valvomaan täytäntöönpanoa rahanpesun torjuntaa koskevien säännösten kohdalla, esimerkiksi asiakkaan tuntemista koskevien velvoitteiden kohdalla, jotka koskevat kryptovaroihin liittyviin transaktioihin osallistuvia asiamiehiä ja joiden ulkopuolelle jätetään ainoastaan yksittäiset transaktiot, jotka jäävät alle vähimmäisrajan, ja parantamaan perustana olevan teknologian valvontaa, jotta voidaan varmistaa, että rikoksia tutkivat viranomaiset pystyvät tunnistamaan maksutapahtumien lopulliset edunsaajat luotettavasti ja vähäisin ponnistuksin; 35. on huolissaan hiljattain julkaistuista tutkimustuloksista(20), joiden mukaan puolet kryptovaroihin liittyvistä liiketoimista voidaan yhdistää laittomaan toimintaan, kuten laittomien tavaroiden tai palvelujen ostamiseen tai myyntiin, rahanpesuun ja kiristysohjelmahyökkäysten maksuihin; tuo esiin viimeaikaiset havainnot, joiden mukaan bitcoinien osuus laittomasta toiminnasta on vuosittain 76 miljardia dollaria; 36. muistuttaa tarpeesta lieventää tehokkaasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä riskejä, jotka johtuvat rajatylittävästä toiminnasta ja uusista teknologioista, erityisesti kryptovarojen alalla; 37. korostaa, että rahanpesun torjuntaa kryptovarojen alalla koskevan kehyksen nykyiset puutteet esimerkiksi asiakkaan tuntemista koskevien velvoitteiden soveltamisessa johtavat epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin finanssitoiminnan eri tyyppien välillä; katsoo, että rahanpesun torjuntaa ja terrorismin rahoitusta koskevia säännöksiä olisi sovellettava myös ulkomaisiin kryptovaroihin liittyvien palvelujen tarjoajiin, jotka tarjoavat palvelujaan unionissa; korostaa, että tarvitaan kattava virtuaalivarojen määritelmä, jotta kryptovarojen luonne ja toiminta voitaisiin huomioida paremmin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa; huomauttaa, että myös terrorismin rahoituksen määritelmää on päivitettävä sen varmistamiseksi, että se kattaa asianmukaisesti myös kryptovarat; 38. panee merkille FATF:n suosituksen nro 16 virtuaalivaluuttoja koskevien palvelujen tarjoajien (VASP) matkustussäännöstä ja kehottaa komissiota tarkastelemaan sen vaikutuksia kryptopörsseihin ja verkkolompakkopalvelujen tarjoajiin rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(21) puitteissa, 39. kehottaa lisäksi komissiota laajentamaan FATF:n ja ESMA:n suositusten mukaisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kehyksessä tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten soveltamisalaa sen varmistamiseksi, että kaikkeen kryptovaroihin liittyvään toimintaan sovelletaan virtuaalivaluuttojen välisen vaihdon tarjoajien, muiden lompakkopalvelujen tarjoajien ja uusien virtuaalivaluuttojen liikkeeseenlaskujen osalta samoja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvoitteita; 40. katsoo, että digitaalisen rahoituksen levinneisyyden lisäämisessä ketään ei saisi jättää huomioimatta ja että tuotaessa digitaalisen rahoituksen ratkaisuja kuluttajien ja muiden kuin ammattisijoittajien saataville on samalla pyrittävä varmistamaan avoimuus, yleinen tietoisuus ja tiedonsaanti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan ohjelmiin, joilla parannetaan digitaalista ja taloudellista lukutaitoa; 41. toteaa, että keskuspankkien kehittämien digitaalivaluuttojen käyttöönottoon liittyy aina huomattavia haasteita ja riskejä (jotka liittyvät esim. rahoitusvakauteen, talletussuojaan, rahapolitiikan välittymistä ja luotonvälitystä koskeviin vaikutuksiin, muiden maksuvälineiden korvaamiseen ja yksityisten markkinaosapuolten syrjäytymiseen), jotka saattavat helposti olla keskuspankkien digitaalivaluuttojen havaittuja hyötyjä suurempia; 42. panee merkille, että jotkut eurooppalaisessa maksujärjestelmässä havaitut puutteet voitaisiin korjata nykyisen järjestelmän asteittaisilla parannuksilla, kuten vauhdittamalla kustannustehokkaiden pikamaksujen käyttöönottoa; Finanssialan kyberuhkien sietokykyä koskeva yhteinen lähestymistapa 43. huomauttaa, että rahoituspalvelujen digitalisoitumisen lisääntyminen ja ulkoistaminen yhä enemmän ulkopuolisille tietoteknisten ratkaisujen tai tietoteknisen ylläpitopalvelun tarjoajille, kuten pilvipalvelujen tarjoajille, voi auttaa etenkin start-up-yrityksiä innovoimaan ja saamaan käyttöönsä teknologiaa, joka ei muutoin olisi niiden saatavilla; varoittaa kuitenkin, että rahoituslaitokset ja -markkinat ovat yhä alttiimpia sisäisten häiriöiden, ulkoisten hyökkäysten tai rahoitusvaikeuksien seurausten aiheuttamille häiriöille, joten operatiiviset riskit on arvioitava perinpohjaisesti tässä muuttuvassa ympäristössä; katsoo, että ehdotetun lainsäädännön ohjaavina tavoitteina olisi näin ollen oltava turvallisuus, häiriönsietokyky ja tehokkuus; 44. panee merkille, että vaikka kyberhäiriöiden kokonaiskustannuksia on tunnetusti vaikea määrittää, kyseisen alan arviot vaihtelevat 45 miljardista 654 miljardiin Yhdysvaltain dollariin maailmantaloudessa vuonna 2018; 45. korostaa, että rahoitusala on perinteisesti ollut yksi taloudellista hyötyä tavoittelevien verkkorikollisten pääkohteista; 46. on huolissaan Euroopan järjestelmäriskikomitean analyysista, jonka mukaan on aivan mahdollista, että kyberhäiriö kehittyy systeemiseksi kyberkriisiksi, joka olisi uhka rahoitusvakaudelle(22); 47. huomauttaa, että jotkut unionin rahoituspalvelualan sääntelykehykseen kuuluvat alakohtaiset säädökset sisältävät jo tietoturvan hallintaan liittyviä erityisvaatimuksia mutta että tämä ei koske kaikkea rahoituspalveluja koskevaa unionin lainsäädäntöä; muistuttaa, että valvontaviranomaiset ovat varoittaneet kuluttajia uusien virtuaalivaluuttojen liikkeeseenlaskuista, koska avoimuuden ja julkistamisvelvoitteiden puuttuminen voi aiheuttaa sijoittajille mahdollisia ja vakavia riskejä; 48. kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädännön muutoksia tieto- ja viestintätekniikkaa ja kyberturvallisuutta koskeviin vaatimuksiin unionin rahoitusalalla ja ottamaan tässä huomioon kansainväliset standardit, jotta voidaan puuttua asiaa koskevassa lainsäädännössä mahdollisesti esiintyviin epäjohdonmukaisuuksiin, aukkoihin ja porsaanreikiin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan tarpeen laatia tieto- ja viestintätekniikan toimittajien valvontaa koskevan yleiskatsauksen ja ottamaan huomioon keskittymä- ja leviämisriskit, joita voi aiheutua vahvasta tukeutumisesta vain pieneen joukkoon tieto- ja viestintätekniikan ja pilvipalvelujen tarjoajia; 49. katsoo, että näissä muutoksissa olisi keskityttävä neljään keskeiseen alaan:
50. korostaa, että on lisättävä erityisesti häiriöitä koskevien tietojen jakamista ja tehostettava asiaankuuluvien sääntely- ja valvontaviranomaisten välistä koordinointia, kun otetaan huomioon, että häiriönsietokyvyn parantaminen ja valmiudet käsitellä laaja-alaisia kyberhäiriöitä ja operatiivisia häiriöitä edellyttävät tehokasta yhteistyötä paitsi rajojen yli myös eri alojen välillä; katsoo, että tämä olisi tehtävä siten, että annetaan valvontaviranomaisille tietyt valtuudet valvoa tehokkaammin kolmansien osapuolten harjoittamaa toimintaa, erityisesti vahvistamalla tarkastus- ja tutkintaoikeuksia sekä oikeuksia määrätä seurauksia; 51. kehottaa komissiota tiivistämään kansainvälisillä foorumeilla tehtävää yhteistyötä, jotta voidaan edistää pilvipalveluita ja ulkoistamista koskevien kansainvälisten standardien kehittämistä; kehottaa lisäksi analysoimaan, tarvitaanko unionin erityistoimia, jotta pilvipalveluihin ja ulkoistamiseen kohdistuva valvonta olisi yhteneväistä perinteisten järjestelmien valvonnan kanssa; huomauttaa, että näillä aloilla olisi kehitettävä myös kansainvälisiä standardeja; katsoo, että vaikka rahoitusalan toimijat vastaavat itse sääntöjen noudattamisesta, kriittisten kolmansien palveluntarjoajien valvonnassa olisi pyrittävä seuraamaan keskittymä- ja rahoitusvakausriskejä sekä varmistamaan yhteistyö asiaankuuluvien viranomaisten välillä; katsoo, että tämä olisi tehtävä siten, että annetaan valvontaviranomaisille tietyt valtuudet valvoa tehokkaammin kolmansien osapuolten harjoittamaa toimintaa, erityisesti vahvistamalla tarkastus- ja tutkintaoikeuksia sekä oikeuksia määrätä seurauksia; 52. korostaa, että rahoitusjärjestelmän häiriönsietokyky edellyttää vahvan teknologisen kehyksen luomista rahoituspalvelualan kehittyneiden teknologisten ratkaisujen valvontaa varten; painottaa, että tarvitaan konkreettinen strategia, jolla lisätään sääntelyteknologian (RegTech) ja valvontateknologian (SupTech) käyttöä; 53. kehottaa komissiota ja valvontaviranomaisia toteuttamaan muita kuin lainsäädäntötoimia, joilla vahvistetaan rahoitusalan valmiuksia käsitellä laaja-alaisia kyberuhkia ja operatiivisia häiriöitä; toteaa, että tällaisia toimia ovat muun muassa yhteiset harjoitukset, operatiiviset protokollat (käsikirjat), turvalliset yhteistyövälineet ja investoiminen kriittisten infrastruktuurien parantamiseen ja varajärjestelmiä koskeviin valmiuksiin; korostaa, että valvontaviranomaisilla on oltava omasta takaa asiantuntemusta ja tarvittavat resurssit tällaisten harjoitusten ja valvontatoimien toteuttamiseksi; 54. kehottaa komissiota arvioimaan ja seuraamaan riskiä, joka liittyy pimeillä markkinoilla tehtävien transaktioiden, rahanpesun, terrorismin rahoituksen, veropetosten ja veronkierron sekä muun rikollisuuden mahdollisuuteen; Tietoaineisto 55. muistuttaa, että tietojen keruu ja analysointi ovat digitaalisessa rahoituksessa keskeisessä asemassa, ja korostaa siksi, että voimassa olevaa tietolainsäädäntöä on sovellettava johdonmukaisesti ja teknologianeutraalisti; korostaa, että tekoäly on yksi keskeisistä teknologioista, joiden avulla voidaan parantaa unionin kansainvälistä kilpailukykyä; 56. huomauttaa, että unioni on kansainvälinen esikuva henkilötietojen suojan alalla; korostaa, että henkilötietojen ja muiden kuin henkilötietojen siirrossa ja käytössä rahoituspalvelualalla olisi noudatettava kaikkea asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia ja mahdollistettava samalla tietojen laillinen ja turvallinen kulku, mitä tarvitaan innovatiivisten rahoitusaloitteiden laajentamiseksi; 57. korostaa, että tietojen vapaa liikkuvuus on tarpeen unionissa innovatiivisen rahoituksen lisäämiseksi; huomauttaa, että rajatylittäviä tietovirtoja, myös EU:n ja kolmansien maiden välisiä, on valvottava ja niihin on sovellettava yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevaa unionin tietosuojalainsäädäntöä; 58. vaatii tässä yhteydessä komissiota varmistamaan, että digitaaliset rahoitusyhteisöt voivat saada tasapuoliselta pohjalta merkityksellisiä, luotettavia ja hyödyllisiä tietoja yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti, lisäämällä asiakasarvoa, tukemalla digitaalisen rahoituksen potentiaalia ja luomalla mahdollisuuksia sille, että innovatiiviset FinTech‑yritykset kasvavat unionissa ja sen ulkopuolella; korostaa, että on tärkeää noudattaa kilpailusääntöjä sisämarkkinoilla ja varmistaa, että kuluttajien etuja ja innovointia ei vahingoiteta; kehottaa komissiota seuraamaan ”BigTech”-yritysten tarjoamia rahoituspalveluja ja myös sitä, miten näille toimijoille ominaiset kilpailuedut voivat vääristää kilpailua markkinoilla sekä vahingoittaa kuluttajien etuja ja innovointia; 59. korostaa, että komission on löydettävä tasapaino tietoturvan ja kuluttajansuojan varmistamisen sekä kuluttajakokemuksen ja palvelun tehokkuuden säilyttämisen välillä; 60. pyytää komissiota harkitsemaan sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014(23) mukaiseen olemassa olevaan unionin standardiin perustuvaa rahoitusalan digitaalisten henkilöllisyyksien käyttöä koskevaa infrastruktuuria, jolla pyrittäisiin yhdenmukaistamaan nykyisiä sääntelyvaatimuksia koko unionissa siinä määrin kuin on tarpeellista ja helpottamaan niiden käyttöä toimintojen hajanaisuuden vähentämiseksi sisämarkkinoilla sekä asiaankuuluvien rahanpesun torjuntaa koskevien säännösten noudattamista; korostaa digitaalisten rahoitushenkilöllisyyksien käytön merkitystä ja mahdollisia hyötyjä kaikilla aloilla ja kaikissa jäsenvaltioissa, kunhan samalla varmistetaan, että ne ovat tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevien normien mukaisia, ja taataan asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet tietosuojaloukkausten ja identiteettivarkauksien estämiseksi; 61. huomauttaa, että asiakkaan tuntemista koskeviin prosesseihin sovellettavat lakisääteiset vaatimukset, joita rahoituslaitosten on noudatettava vähittäisasiakkuuksien perustamisessa, ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa, joten rajatylittävän asiakassuhteen perustaminen ei useinkaan ole mahdollista nykyisten datajoukkojen perusteella; toteaa, että sama pätee myös yritysasiakkuuksien perustamiseen ja siihen liittyviin tunne asiakkaasi (KYC)- ja tunne liiketoimintasi (KYB) -prosesseihin; kehottaa komissiota tutkimaan tätä asiaa ja edistämään jäsenvaltioiden vaatimien KYC-tietojen yhdenmukaistamista; 62. katsoo, että digitaalisten yksiköiden yhteentoimivuus kansallisella ja unionin tasolla on olennaista toivotun vastaanoton saamiseksi markkinoilla; 63. huomauttaa, että asiakasdata tai ”massadata” on olennainen tekijä lisäarvon luomiseksi asiakkaille ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja rahoituslaitokset käyttävät sitä yhä enemmän; toistaa massadatan vaikutuksista perusoikeuksiin 14. maaliskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa esitetyt päätelmät ja suositukset; palauttaa mieliin yleisen tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käsittelyä koskevan lainsäädäntökehyksen ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä lisäämään pyrkimyksiä taata siihen sisältyvien oikeuksien toteutuminen; korostaa erityisesti periaatetta, joka koskee yksilöiden oikeutta omistaa tietonsa ja valvoa niitä sekä oikeutta tietojen siirrettävyyteen; 64. katsoo, että hajautetun tilikirjan teknologiaan (DLT) perustuva suvereeni identiteetti (self-sovereign identity, SSI) voi olla keskeinen tekijä uudenlaisten palvelujen ja tuotteiden kehittämisessä digitaalisilla sisämarkkinoilla, koska se on riippumaton tietojen koostajista ja mahdollistaa välittäjien käytön välttämisen mutta auttaa varmistamaan korkeiden tietoturva- ja tietosuojastandardien noudattamisen yksittäisten unionin kansalaisten osalta; 65. katsoo, että digitaalisen rahoituksen toiminnoista saatavilla olevien luotettavien tietojen puute voi haitata kasvua, kuluttajansuojaa, markkinoiden eheyttä ja rahoitusvakautta sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen, veronkierron ja verovilpin torjuntaa; kehottaa lisäämään avoimuutta ja raportointia digitaalisen rahoituksen toiminnasta, jotta voidaan vähentää epäsymmetriaa ja riskejä etenkin sellaisten vakiintuneiden massadatatoimijoiden osalta, jotka saattavat hyötyä suhteettoman paljon tietojen saannin lisääntymisestä; korostaa tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä rajat ylittävässä tietojen saatavuudessa, kuten yleisessä tietosuoja-asetuksessa taataan henkilötietojen osalta; 66. huomauttaa, että standardeilla on tässä yhteydessä keskeinen rooli pyrittäessä parantamaan tietojen hallinnointia, jakamista, vaihtoa, yhteentoimivuutta ja siirrettävyyttä; katsoo, että tätä varten tarvitaan luotettavaa ja oikeudellisesti varmaa infrastruktuuria sekä kestävää oikeudellista kehystä tietojen yhdistämistä ja jakamista varten, jotta yritykset saataisiin luottamaan yritysten tai jopa eri alojen väliseen datayhteistyöhön; 67. kehottaa valvomaan tehokkaasti massadata-analyysien tekoa siten, että puututaan mallien vaikeaselkoisuuteen ja varmistetaan samalla, että merkityksellisiä ja laadukkaita tietoja on riittävästi saatavilla; korostaa tarvetta lisätä huomattavasti algoritmeja, tietojenkäsittelyä ja analysointia koskevaa vastuuvelvollisuutta, selitettävyyttä ja avoimuutta, koska nämä ovat olennaisia välineitä sen varmistamiseksi, että yksilöille tiedotetaan asianmukaisesti heidän henkilötietojensa käsittelystä; 68. painottaa avoimen pankkitoiminnan merkitystä maksupalvelujen kehittämisessä siten, että markkinoille hyväksytään uusia toimijoita, jotka tarjoavat kuluttajille tehokkaampia toimintoja ja hinnoittelua; huomauttaa, että siirtyminen avoimesta pankkitoiminnasta avoimeen rahoitustoimintaan – mikä tarkoittaa muiden rahoituspalvelujen kuin maksujen ottamista mukaan – on strateginen painopiste, jolla voidaan parantaa tehokkuutta, alentaa keskittymäriskiä ja lisätä taloudellista osallisuutta; 69. katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia; o 70. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille. PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE: PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET A. EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET 1. luodaan perusta tulevaisuuteen suuntautuvalle lähestymistavalle digitaalista rahoitusta koskeviin sääntöihin unionissa; 2. varmistetaan, että digitaalinen rahoitus voi edelleen olla innovatiivinen kasvua ja työllisyyttä edistävä tekijä kaikkialla sisämarkkinoilla; 3. edistetään yhteistä tulkintaa digitaalisen rahoituksen keskeisistä kysymyksistä sekä asiaa koskevien säännösten yhdenmukaistamista, mikä lisää rajatylittävää toimintaa; 4. lisätään tietojen yhteiskäyttöä unionin periaatteiden mukaisesti innovoinnin edistämiseksi; tavoitteena olisi oltava julkisten tietojen saatavuuden helpottaminen kaikkialla unionissa; tämä hyödyttäisi digitaalisten rahoitusyhtiöiden lisäksi myös monia muita unionin politiikan aloja ja lisäisi markkinoiden avoimuutta; 5. tarkastellaan kolmea unionin alustavan toiminnan alaa, erityisesti kryptovaroja koskevan kehyksen sekä kyberuhkien sietokykyä ja toiminnallista häiriönsietokykyä koskevan kehyksen kehittämistä, ja pyritään yhdenmukaistamaan asiakassuhteen digitaalisen perustamisen käsitettä sisämarkkinoilla. B. EHDOTETTAVAT TOIMET 1. esitetään kryptovaroja koskeva lainsäädäntöehdotus, jolla taataan oikeusvarmuus kryptovarojen käsittelyssä ja varmistetaan samalla kuluttajan- ja sijoittajansuojaa, markkinoiden eheyttä ja rahoitusvakautta koskevat korkeat standardit; tällaisessa kehyksessä olisi harkittava kattavaa koko unionin laajuista luokitusjärjestelmää, jolle ei aseteta ennalta määrättyjä rajoja, ja pyrittävä antamaan lainsäädäntöä sen periaatteen mukaisesti, että samoja sääntöjä sovelletaan saman toiminnan ja riskien perusteella, sekä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja näin minimoimaan sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö ja varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset. Kyseisessä lainsäädäntöehdotuksessa olisi a) annettava ohjausta sovellettavista sääntely- ja vakavaraisuusprosesseista sekä kryptovarojen kohtelusta; annettava kryptovarojen liikkeeseenlaskijoiden tai järjestäjien osalta markkinoiden avoimuutta ja eheyttä koskevia erityissääntöjä, jotka vastaavat vähintään toisen rahoitusmarkkinadirektiivin sääntöjä; b) korjattava voimassa olevassa unionin lainsäädännössä olevat kryptovaroja koskevat puutteet esimerkiksi luokittelemalla tietyt kryptovarat toisessa rahoitusmarkkinadirektiivissä ’siirtokelpoisiksi arvopapereiksi’, jotta voidaan varmistaa, että niitä kohdellaan samalla tavalla kuin muita siirtokelpoisia arvopapereita; c) luotava räätälöity sääntelyjärjestelmä uusia ja kehittyviä kryptovaroihin liittyviä toimintoja varten, joita ovat esimerkiksi uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskut ja alustavat vaihtotarjoukset, sekä sellaisia kryptovaroja varten, jotka eivät kuulu nykyisen sääntelykehyksen piiriin, varmistaen, että niitä säännellään yhdenmukaisella tavalla unionin tasolla; d) käsiteltävä kryptovaluuttojen louhinnan ympäristövaikutuksia sekä sitä, että tarvitaan ratkaisuja pääasiallisten kryptovarojen ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi; 2. tehostetaan sääntelyn ja valvonnan lähentämistä, jotta voidaan kehittää yhteinen unionin kehys; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia käymään jäsenneltyä vuoropuhelua, jossa olisi keskityttävä nykyisiin valvontahaasteisiin ja käytäntöjen lähentämiseen saumattoman valvonnan varmistamiseksi digitaalisen rahoituksen kaikilla tasoilla; 3. kehitetään stablecoin-valuuttoja varten lainsäädäntökehys, jolla varmistetaan, että ne täyttävät vähintään sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY(24) vaatimukset, mukaan lukien vakaa vaihtokurssi fiat-valuutan kanssa ja vaihto takaisin fiat-valuutaksi nimellisarvoon; 4. esitetään arvioinnin perusteella ehdotus yhteisiksi unionin puitteiksi digitaalisten rahoituspalvelujen yleiseurooppalaiselle testausympäristölle; 5. edistetään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan kehyksen soveltamista kryptovaroihin ja tukitaan nykyiset porsaanreiät esimerkiksi 33–38 kohdassa esitetyin toimin; 6. varmistetaan, että digitaalisen rahoituksen levinneisyyden lisäämisessä ketään ei jätetä huomioimatta; kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla parannetaan digitaalista ja taloudellista lukutaitoa; 7. esitetään kyberuhkien sietokykyä koskeva lainsäädäntöehdotus, jolla varmistetaan tieto- ja viestintätekniikan turvallisuutta sekä kyberturvallisuutta koskevat johdonmukaiset standardit koko unionin rahoitusalalla ottaen huomioon kansainväliset standardit; tällaisen kehyksen olisi oltava tulevaisuuteen suuntautunut, ja siinä olisi keskityttävä nykyaikaistamaan kyberuhkien sietokykyä koskevia nykyisiä sääntöjä ja samalla tukkimaan sääntelyn mahdollisia porsaanreikiä ja aukkoja, jotka voivat saattaa yritykset, sijoittajat ja kuluttajat vaaraan; 8. nimitetään yhteinen eurooppalainen valvontaviranomainen, jonka tehtävänä on valvoa kaikkia kryptovaroihin liittyviä, rajatylittävän tekijän sisältäviä toimintoja unionissa yhteistyössä muiden unionin tason valvontaviranomaisten kanssa ja pitää niistä rekisteriä yhteisen sääntökirjan mukaisesti; 9. kehotetaan komissiota harkitsemaan sellaisten rahoituspalvelujen alan tieto- ja viestintätekniikan toimittajien valvontaa koskevan yleiskatsauksen laatimista, jotka tarjoavat palvelujaan unionissa, kuten 47 kohdassa esitetään; 10. kehotetaan komissiota ehdottamaan lainsäädännön muutoksia tieto- ja viestintätekniikkaa ja kyberturvallisuutta koskeviin vaatimuksiin unionin rahoitusalalla; näissä muutoksissa olisi keskityttävä neljään keskeiseen alaan, kuten 48 kohdassa esitetään; 11. kehitetään unionin standardeja pilvipalvelujen ja ulkoistamisen alalla ja tehdään samalla yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa kansainvälisten standardien kehittämiseksi, kuten 50 kohdassa esitetään; Tietoaineisto 12. ehdotetaan kehystä asiakassuhteen digitaalista perustamista varten; tällaisen kehyksen olisi oltava asiaa koskevan unionin lainsäädännön, kuten rahanpesun torjuntaa sekä tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevien säännösten, mukainen, ja sillä olisi pyrittävä varmistamaan rahoitusalan digitaalisia henkilöllisyyksiä koskeva yhteinen tulkinta kaikkialla sisämarkkinoilla ja edistettävä samalla rajatylittävien asiakassuhteiden perustamisen yhdenmukaistamista; 13. pyritään lisäämään algoritmeja, tietojenkäsittelyä ja analysointia koskevaa vastuuvelvollisuutta, selitettävyyttä ja avoimuutta, kuten 66 kohdassa esitetään.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Pääomamarkkinaunionin kehittämisen jatkaminen: erityisesti pk-yritysten pääomamarkkinarahoituksen saannin parantaminen ja vähittäissijoittajien osallistumisen entistä suurempi mahdollistaminen |
| |||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon korkean tason Next CMU -työryhmän lokakuussa 2019 antaman raportin, – ottaa huomioon pääomamarkkinaunionia käsitelleen korkean tason foorumin 10. kesäkuuta 2020 julkaiseman raportin, – ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pk‑yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten” (COM(2020)0103), – ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Valmiina muutoksiin. Tiedonanto valmistautumisesta siirtymäkauden päättymiseen Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä” (COM(2020)0324), – ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”FinTech-toimintasuunnitelma Euroopan rahoitusalan kilpailukyvyn ja innovatiivisuuden parantamiseksi” (COM(2018)0109), – ottaa huomioon komission 24. heinäkuuta 2020 ehdottaman pääomamarkkinoiden elpymispaketin, – ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman pääomamarkkinaunionin muodostamisesta(1), – ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”(2), – ottaa huomioon yritysten rahoituksen saatavuutta koskevan säännöllisen EKP:n tutkimuksen tulokset, – ottaa huomioon komission kesän 2020 talousennusteen, – ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan, – ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0155/2020), A. katsoo, että kaikkien pääomamarkkinaunionin luomiseksi toteutettujen toimien keskeisinä tavoitteina olisi oltava yrityksille ja kansalaisille tarjottavien houkuttelevampien, vakaampien ja kestävämpien rahoitusvaihtoehtojen valikoiman parantaminen samalla kun turvataan talouden vakaus, minimoidaan rahoitusriskit ja suojellaan asianmukaisesti vähittäissijoittajien, eläkeläisten ja kuluttajien etuja, jotta kannustetaan taloudelliseen osallistumiseen ja muutetaan säästäjät sijoittajiksi; ottaa huomioon, että pk-yritysten, yrittäjien ja yhteisötalouden oman pääoman ehtoisesta rahoituksesta on tullut entistäkin ratkaisevampi covid-19-pandemiasta elpymisen kannalta; B. ottaa huomioon, että EU:n sisämarkkinoille on ominaista avoin kilpailu, sääntelykehys, riippuvuus kansainvälisistä normeista ja valvontayhteistyö; katsoo, että pääomamarkkinaunionistrategian olisi sen vuoksi perustuttava samoihin periaatteisiin; C. ottaa huomioon, että EU:n talouden elpymiseen tarvittavan rahoituksen taso luo välttämättömän tarpeen investoida viisaasti ja kestävästi tuleviin sukupolviin; katsoo, että pääomamarkkinaunionin olisi oltava keskeinen tekijä siirryttäessä EU:n vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti kohti kestävää, kilpailukykyistä ja häiriönsietokykyistä taloutta ja sen olisi täydennettävä julkisia investointeja; ottaa huomioon, että parhaillaan laaditaan kehystä kestävien investointien helpottamiseksi; ottaa huomioon, että tämä kehys on olennainen osa EU:n pyrkimyksiä osana pääomamarkkinaunionia yhdistää rahoitus talouden tarpeisiin ja unionin kestävän kehityksen ohjelmaan; D. ottaa huomioon, että EU:n pääomamarkkinat voisivat palvella taloutta ja kipeästi kaivattua talouden elpymistä parhaiten, kun ne ovat avoimet, kilpailukykyiset, häiriönsietokykyiset ja keskitetysti selvitetyt ja niitä tuetaan oikeudenmukaisella sääntelyllä; E. ottaa huomioon, että joillakin sijoittajilla on muita suurempi riskinsietokyky ja että kaikilla yrityksillä ei ole mahdollisuutta saada pääomamarkkinarahoitusta ja hyötyä siitä; F. ottaa huomioon, että euroalueen turvallisten omaisuuserien luominen on ratkaisevan tärkeää taloudellisen yhdentymisen ja pääomamarkkinaunionin kehittämisen kannalta; ottaa huomioon, että EU:ssa tarvitaan turvallisia omaisuuseriä, jotta voidaan luoda yhdennetyt, syvät ja likvidit eurooppalaiset joukkolainamarkkinat pääomamarkkinaunionin keskeiseksi osaksi, joka voisi toimia euroalueen hinnoittelun vertailuarvona joukkovelkakirjojen, osakkeiden ja muiden omaisuuserien arvostukselle sekä vakuuksina koko euroalueella; G. toteaa, että toistaiseksi toteutetut toimet pääomamarkkinaunionin aikaansaamiseksi ovat olleet oikeansuuntaisia siitä huolimatta, että useita tavoitteita ei ole saavutettu, ja pankkien lainanannon merkitys osakkeisiin verrattuna on itse asiassa lisääntynyt viime vuosina; toteaa, että hyväksyttyjen toimenpiteiden yhdenmukaistamisen, tarkkuuden, tehokkuuden ja yksinkertaistamisen osalta on vielä paljon tehtävää; katsoo, että kunnianhimoinen visio pääomamarkkinaunionihankkeesta on olennaisen tärkeä kansallisten herkkien kysymysten ratkaisemiseksi ja pääomamarkkinaunionin loppuunsaattamisen vauhdittamiseksi, jotta EU:sta tulee houkutteleva ulkomaisten pääomasijoitusten markkina-alue ja jotta voidaan lisätä sen kilpailukykyä maailmanlaajuisilla markkinoilla; H. toteaa, että pääomamarkkinaunionin kehittämisen olisi tapahduttava yhdessä talous- ja rahaliiton syventämisen ja erityisesti pankkiunionin loppuunsaattamisen kanssa; ottaa huomioon, että 19. kesäkuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa ”Pankkiunioni – Vuosikertomus 2019”(3) parlamentti kehotti saattamaan pankkiunionin loppuun siten, että kehitetään ja pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön eurooppalainen talletussuojajärjestelmä; toteaa, että pankkiunioni on myös epätäydellinen niin kauan kuin siltä puuttuu uskottava varautumisjärjestely yhteistä kriisinratkaisurahastoa varten; kehottaa lisäksi harkitsemaan tarvetta perustaa ja luoda koko euroaluetta koskeva julkisen talouden vakauttamismekanismi; katsoo, että pääomamarkkinaunionia on täydennettävä suhdanteita tasoittavilla politiikkatoimilla, jotta voidaan varmistaa rahoituksen ja investointimahdollisuuksien yhtäläinen saatavuus kaikkialla EU:ssa; I. ottaa huomioon, että rahoitussäännöksiä, erityisesti pankki- ja tilintarkastusalalla, on äskettäin muutettu covid-19:n johdosta; ottaa huomioon, että pääomamarkkinarahoitusta tarvitaan, jotta voidaan lisätä kokonaisrahoituskapasiteettia ja vähentää riippuvuutta pankkien luotonannosta EU:ssa; ottaa huomioon, että hyvin pääomitetulla pankkisektorilla on jatkossakin tärkeä rooli yritysten, erityisesti pk-yritysten, rahoittamisessa; J. katsoo, että sellaisen keskitetyn mekanismin puuttuminen, joka sisältäisi helposti saatavilla olevaa, luotettavaa, ymmärrettävää ja vertailukelpoista julkista tietoa, on yksi syy siihen, että yritysten on vaikea löytää sijoittajia; katsoo, että sijoittajien on vaikea arvioida pieniä ja nuoria yrityksiä, joilla on ollut liiketoimintaa vain vähän aikaa, mikä vaikeuttaa erityisesti nuorten yrittäjien innovatiivisen yritystoiminnan käynnistämistä; K. ottaa huomioon, että suuren taantuman kokemusten perusteella on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että euroalueen institutionaalista rakennetta on uudistettava sen valmiuksien parantamiseksi torjua merkittäviä taloudellisia häiriöitä; ottaa huomioon, että talouskirjallisuudessa todetaan yleisesti, että parempi häiriöiden sietokyky Yhdysvalloissa johtuu pääasiassa tehokkaammasta yksityisestä riskinjaosta luotto- ja pääomamarkkinoiden kautta; L. ottaa huomioon, että pk-yritysten osuus kaikista yrityksistä EU28:n finanssialan ulkopuolisella yrityssektorilla oli 99,8 prosenttia ja että niiden osuus sektorin arvonlisäyksestä oli 56,4 prosenttia ja työllisyydestä 66,6 prosenttia; ottaa huomioon, että mikroyritysten osuus sektorilla oli 93 prosenttia, pienten pk-yritysten 5,9 prosenttia ja keskisuurten pk-yritysten osuus vain 0,9 prosenttia(4); M. ottaa huomioon, että covid-19:n aiheuttama sosiaalinen ja taloudellinen kriisi ja sulkutoimet vaikuttavat erityisen kielteisesti pk-yrityksiin ja voivat vaikuttaa myös vähittäissäästäjiin; katsoo, että Euroopan elpymissuunnitelman kautta annettavalla EU:n vastauksella covid-19-kriisiin olisi tarjottava suuri pääomanlisäys ja sitä olisi täydennettävä kannustimilla, joilla edistetään markkinapohjaista rahoitusta ja vähennetään riippuvuutta pankkien luotonannosta, jotta parannetaan eurooppalaisten yritysten rahoituksen saantia ja rakennetaan häiriönsietokykyinen EU:n talous sekä säilytetään työpaikat ja jäsenvaltioiden tuotantokapasiteetti; N. ottaa huomioon, että saksalaisen maksupalveluntarjoajan, DAX30-yrityksen Wirecardin, joka haki maksukyvyttömyysmenettelyyn 24. kesäkuuta 2020, aiheuttama skandaali paljasti puutteita EU:n sääntelykehyksessä, ja toteaa, että skandaalin monimutkaisuus edellyttää huolellista arviointia sen selvittämiseksi, mikä meni pieleen, kun valtavan mittava petollinen toiminta jäi huomaamatta niin pitkään; katsoo, että rahoitusalan raportointia, rahoitusalan innovointia ja maksuja sekä näihin liittyviä aloja, kuten tilintarkastusta ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa, koskevan eurooppalaisen valvontarakenteen mukauttamista on jälleen korostettu kiireellisenä välttämättömyytenä tämän viimeisimmän skandaalin valossa; O. katsoo, että pääomamarkkinaunionin on saatava liikkeelle vähittäiskysyntä; katsoo, että tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi vähittäissijoittajien on koettava muutos sijoituskulttuurissa; ottaa huomioon, että tällainen muutos tapahtuu vain, mikäli vähittäissijoittajat vakuuttuvat siitä, että investoinnit pääomamarkkinoihin ovat toivottavia ja niihin kohdistuu hyväksyttäviä ja selkeästi määriteltyjä riskejä; ottaa huomioon, että komission olisi tutkittava lisää mahdollisuuksia viestiä pääomamarkkinaunionihankkeen hyödyistä, esimerkiksi nimenmuutoksella, jossa korostetaan EU:n kansalaisten säästöjen ja investointien suoraa yhteyttä talouskasvuun ja covid-19-pandemian jälkeiseen elpymiseen, kuten korkean tason Next CMU -työryhmä on ehdottanut; P. ottaa huomioon, että tuoreiden raporttien ja kuluttajapohjaisten kyselyjen(5) mukaan useimmat eurooppalaiset vähittäissijoittajat haluavat suosia kestävyyttä ja ottaa huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät tekijät ja riskit sijoituspäätöksissään, mutta heille tarjotaan harvoin soveltuvia tuotteita; Q. ottaa huomioon, että covid-19-pandemiasta johtuvat markkinoiden liikkeet ovat toimineet tosielämän stressitestinä koko rahoitusekosysteemin vakaudelle ja että seurantatoimena olisi tehtävä yksityiskohtainen arviointi rahoitusvakautta ja rahoitusvalvontaa koskevan EU:n nykyisen säännöstön eduista ja puutteista; R. ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen Euroopan unionista aiheuttaa rakenteellisia muutoksia EU:n rahoitusjärjestelmään; ottaa huomioon, että brexitin jälkeiset EU:n pääomamarkkinat ovat luonteeltaan monikeskuksisia ja että niihin liittyy suurempi eriytymisriski EU:ssa; korostaa, että on tärkeää edistää politiikkoja ja toimenpiteitä, kuten vankkaa lähestymistapaa suhteessa kolmansien maiden pääsyyn EU:n markkinoille ja vastaavuusjärjestelmien dynaamista seurantajärjestelmää, joilla varmistetaan EU:n rahoitusmarkkinoiden häiriönsietokyky, yhteenliitettävyys ja kilpailukyky sekä niiden vakaus ja tasapuoliset toimintaedellytykset; ottaa huomioon, että tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi vastaavuus voidaan myöntää vain, jos kyseisen kolmannen maan sääntely- ja valvontajärjestelmän ja -normien katsotaan vastaavan täysin EU:n lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia; S. ottaa huomioon, että rahoitusteknologialla on mahdollisuus vastata tiettyihin pk-yritysten ja vähittäissijoittajien tarpeisiin mahdollistamalla hajautetut toimintatavat ja tehokkuuden parantamisen; Rahoitustoiminta 1. panee merkille 24. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille - uusi toimintasuunnitelma” (COM(2020)0590); korostaa tarvetta saattaa pääomamarkkinaunioni loppuun covid-19-kriisin jälkeisen taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen tukemiseksi; pyytää komissiota sitoutumaan aiempaa lujemmin todellisen edistyksen aikaansaamiseen esimerkiksi valvontaa, verotusta tai maksukyvyttömyyslainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä, sillä ne ovat edelleen merkittäviä esteitä EU:n pääomamarkkinoiden aidolle yhdentymiselle; 2. kehottaa tarvittaessa poistamaan esteet ja byrokratian, mihin kuuluu lainsäädännön yksinkertaistaminen ja oikeasuhteisempi lainsäädännön soveltaminen silloin, kun se on tarpeen ja se edistää rahoitusvakautta, jotta voidaan monipuolistaa eurooppalaisten yritysten rahoituslähteitä keskittyen erityisesti pk-yrityksiin, myös startup- ja midcap-yrityksiin, ja edistää niiden mahdollisuuksia päästä pääomamarkkinoille ja saada monipuolisempia ja kilpailukykyisempiä pidemmän aikavälin investointimahdollisuuksia vähittäis- ja suursijoittajille; korostaa tarvetta vähentää nykyistä velanoton suosimista; huomauttaa, että nykyinen tilanne tekee eurooppalaisista yrityksistä ja erityisesti pk-yrityksistä heikompia ja haavoittuvampia; kehottaa ottamaan käyttöön pk-yritystestin kunkin pääomamarkkinaunionia koskevan aloitteen vaikutustenarvioinnissa; 3. toteaa, että välttämättömiä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että startup-, pk- ja midcap-yritykset pääsevät rahoitusmarkkinoille, ovat muun muassa investointitutkimuksen helpottaminen, pk-yritysten määritelmän yhtenäistäminen asiaankuuluvassa EU:n lainsäädännössä ja liikkeeseenlaskuvaatimusten helpottaminen; kehottaa jäsenvaltioita tasapainottamaan velkarahoituksen ja oman pääomarahoituksen erilaista verokohtelua; kannattaa rahoitusmarkkinadirektiivi II:n (MiFID II) tarkistamista siinä säädetyn pk-yritysten investointitutkimusta koskevan kannustinjärjestelmän osalta; 4. kehottaa komissiota laatimaan ”eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia” (ESN) koskevan lainsäädäntöehdotuksen pankkien uutena kaksitahoisena rahoitusvälineenä, joka voisi auttaa parantamaan pk-yritysten rahoituksen saantia kaikkialla EU:ssa; muistuttaa, että ESN:t voitaisiin kohdentaa erityisiin tavoitteisiin, kuten pk-yritysten tukemiseen siirtymisessä kilpailukykyisempään ja kestävämpään talouteen ja reaalitalouteen suunnatun rahoituksen kanavointiin; 5. kehottaa komissiota vahvistamaan pankkien pakollista palautetta, kun ne hylkäävät pk-yritysten luottohakemuksia, koska kattavampi palaute voisi tarjota kielteisen vastauksen saaneille pk-yrityksille mahdollisuuden mukauttaa liiketoimintamalliaan ja oppia; 6. kehottaa lisäämään Euroopan pääomamarkkinoiden yhdentymistä ja edelleen parantamaan niitä, jotta ne olisivat mahdollisimman houkuttelevat, kilpailukykyiset ja häiriönsietokykyiset, erityisesti myös Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron vuoksi; 7. korostaa euroalueen riskinsietokyvyn parantamisen keskeistä merkitystä; 8. korostaa, että euroalueen maat voivat parantaa sisäisiä valmiuksiaan torjua makrotaloudellisia häiriöitä erityisesti vähentämällä tehokkaasti talouksiensa, pankkisektoriensa ja julkisten talouksiensa haavoittuvuuksia; katsoo lisäksi, että talouden häiriönsietokykyä on parannettava rakenneuudistuksilla, joilla tuetaan mahdollista kasvua ja lisätään joustavuutta; 9. korostaa, että tehokkaat ja yhdentyneet rahoitusmarkkinat ovat euroalueen tehokkaan yksityisen riskinjaon keskeinen edellytys; katsoo, että aito pääomamarkkinaunioni voisi auttaa merkittävästi monipuolistamisessa ja riskien vähentämisessä; 10. panee merkille listautumisannin markkinoiden heikentymisen EU:ssa, mikä kuvastaa niiden vähäistä houkuttelevuutta erityisesti pienemmille yrityksille; korostaa tässä yhteydessä, että pk-yrityksille aiheutuu suhteetonta hallinnollista rasitetta ja kustannuksia listautumisvaatimusten noudattamisesta; katsoo, että rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta ja vakautta olisi parannettava ja yritysten listautumista olisi helpotettava; kannustaa perustamaan ja priorisoimaan suuren yksityisen yleiseurooppalaisen rahaston, listautumisantirahaston, pk-yritysten rahoittamisen tukemiseksi; toteaa, että pk-yrityksille on varmistettava houkutteleva ympäristö ennen listautumisantia ja sen jälkeen; 11. suhtautuu myönteisesti ajatukseen korkean tason foorumista, joka perustaisi eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen kokoamaan yhteen tietoja yrityksistä EU:ssa yhdistämällä olemassa olevia kansallisia ja EU:n rekistereitä ja yritysten tietokantoja, jotta voitaisiin auttaa yrityksiä erityisesti pienissä jäsenvaltioissa houkuttelemaan sijoittajia; korostaa, että yritysten olisi voitava valvoa tietojensa saatavuutta yhteyspisteessä; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen listattujen ja listaamattomien EU:n yritysten taloudellisia ja muita kuin taloudellisia tietoja käsitteleväksi eurooppalaiseksi keskitetyksi yhteyspisteeksi noudattaen tarvittaessa myös suhteellisuusperiaatetta; kehottaa komissiota yhtenäistämään muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin avoimuusvaatimuksia luokitusjärjestelmäasetuksen ja kestävään rahoitukseen liittyvien tietojen antamista koskevan asetuksen kanssa; 12. kehottaa tarkastelemaan, voiko tytäryritysten vähemmistöosuuksien kohtelu vakavaraisuusasetuksen mukaisesti vähentää listautumista osakemarkkinoille, kun otetaan huomioon rahoitusvakauteen liittyvät huolenaiheet ja mahdollinen lisäarvo reaalitalouden rahoitukselle; 13. kehottaa nopeuttamaan EU:n riskipääomamarkkinoiden ja yksityisen pääoman markkinoiden kehitystä eurooppalaisten riskipääomarahastojen yhteisen ja avoimen kehyksen(6) yhteydessä lisäämällä rahoituksen saatavuutta riskipääomasijoituksia varten ja kehittämällä suurempia varhais- ja myöhäisvaiheen riskipääomarahastoja, riskipääomasijoituksia ja bisnesenkeleiden sijoituksia koskevia verokannustinjärjestelmiä sekä aktiivisia listautumisantimarkkinoita riskipääomaa saaneille yrityksille; korostaa, että nämä verokannustinjärjestelmät olisi suunniteltava siten, että ne ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti kannattavia ja vastuullisia ja että niihin sovelletaan järjestelmällistä seurantaa ja arviointia; 14. huomauttaa, että Euroopan riskipääomamarkkinoilla on lisättävä avoimuutta ja vähennettävä hajanaisuutta; korostaa tarvetta vahvistaa eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja (ELTIF), eurooppalaisia riskipääomarahastoja (EuVECA) ja eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja (EuSEF), jotta kehitetään yleiseurooppalaisia yksityistä pääomaa edistäviä välineitä; kannattaa eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista annetun asetuksen (EU) 2015/760(7) tarkistamista, mukaan lukien analyysi mahdollisista kohdennetuista mukautuksista asiaan liittyviin vakavaraisuuskalibrointeihin pankki- ja vakuutusalan sääntelykehyksissä siten, että samalla turvataan rahoitusvakaus, jotta vähittäissijoittajat voivat osallistua listaamattomien yhtiöiden pitkäaikaiseen rahoitukseen, infrastruktuurihankkeisiin ja kestäviin sijoituksiin eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen koko potentiaalin hyödyntämiseksi; 15. kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä arvopaperistamismarkkinoiden elvyttämiseksi Euroopassa tekemällä niistä houkuttelevat liikkeeseenlaskijoille ja sijoittajille; pyytää Euroopan valvontaviranomaisia ja komissiota viimeistelemään kaikki tekniset sääntelystandardit; kehottaa yksinkertaistamaan ja virtaviivaistamaan julkistamista koskevia sääntelyvaatimuksia, yksinkertaista, läpinäkyvää ja standardoitua (YLS) arvopaperistamista koskevia kriteerejä, YLS-kriteerien noudattamisen tarkastamista ja tarjoamaan yksinkertaisia ja riskiherkkiä parametreja merkittävän riskinsiirron arviointia varten; 16. panee merkille pääomamarkkinoiden elvytyspaketissa 24. heinäkuuta 2020 esitetyt arvopaperistamista koskevat ehdotukset; pyytää komissiota arvioimaan, miten kohdennetuilla muutoksilla arvopaperistamisasetukseen voitaisiin vapauttaa rahoituskapasiteettia, jotta voidaan välttää eurooppalaisten pankkien luotonannon väheneminen ja samalla puuttua rahoitusvakautta koskeviin huolenaiheisiin, kun otetaan huomioon, että joidenkin synteettisten arvopaperistamisten luonne voi aiheuttaa erityisiä vakavaraisuus- ja järjestelmäriskejä; katsoo, että tällaiset kohdennetut arvioinnit voisivat sisältää käteisvaroihin perustuvan ja taseen synteettisten arvopaperistamisten kohtelun sekä lakisääteisen pääoman ja likviditeetin kohtelun mukauttamisen katettujen joukkolainojen ja lainojen kohteluun sekä kolmannen osapuolen arvopaperistamista, katettuja joukkolainoja sekä yksinkertaista, läpinäkyvää ja standardoitua arvopaperistamista koskevien julkistamis- ja huolellisuusvaatimusten tarkistamisen; 17. kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisten kohdennettujen toimenpiteiden vaikutusta rahoitusvakauteen, yhdenmukaistamaan ja yksinkertaistamaan arvopaperimarkkinalainsäädäntöä, helpottamaan nopeaa elpymistä covid-19-kriisin jälkeen, helpottamaan investointeja reaalitalouteen, erityisesti pk-yrityksiin, ja sallimaan uusien tulokkaiden ja tuotteiden tulon markkinoille, säilyttämään kuluttajansuojan ja markkinoiden luotettavuuden sekä kannustamaan rajat ylittäviin pääomasijoituksiin ja kauppaan; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan, onko tarpeen tarkastella uudelleen rahoitusmarkkina-asetusta (MiFIR), osakkeiden ja johdannaisten kaupankäyntivelvollisuus mukaan lukien, jotta voidaan poistaa mahdolliset kitkat, jotka voivat vaikuttaa EU:n yritysten kykyyn hankkia pääomaa tällä hetkellä, erityisesti EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen siirtymäkauden päättyessä; 18. pitää valitettavana EU:n joukkorahoitusmarkkinoiden alikehittyneisyyttä muihin suuriin talouksiin verrattuna; panee tyytyväisenä merkille EU:n laajuisia sääntöjä koskevat uudet yhdenmukaiset kriteerit, joista sovittiin joulukuussa 2019 (2018/0048(COD) ja joilla pyritään ratkaisemaan tämä tilanne ja edistämään rajatylittävää yritysrahoitusta; pyytää Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (ESMA) ja komissiota seuraamaan tiiviisti uusien sääntöjen täytäntöönpanoa reagoidakseen ja ehdottaakseen muutoksia, jos joukkorahoituksessa pk-yritysten rahoituksen vaihtoehtona ei havaita merkittäviä parannuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan aktiivisesti pk-yrityksille niiden käytettävissä olevista vaihtoehtoisista rahoitusvälineistä; 19. kehottaa komissiota tutkimaan aloitteita työntekijöiden omistuksen kannustamiseksi, jotta edistetään vähittäissäästäjien suoraa osallistumista talouden rahoittamiseen, ja myös välineenä, jolla parannetaan yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ja tuetaan pääomakulttuurin kehittämistä; 20. kehottaa komissiota edistämään vähittäissäästäjien suoraa osallistumista talouden rahoittamiseen ottaen huomioon vähittäissijoittajien sijoitusten mahdolliset tuotot; 21. kehottaa komissiota tarkistamaan toimituskuria koskevaa järjestelmää arvopaperikeskusasetuksen puitteissa covid-19-kriisin ja brexitin vuoksi; Pitkäaikaisten ja rajatylittävien sijoitusten ja rahoitustuotteiden edistäminen 22. pyytää jäsenvaltioita muuttamaan kansallisia verokehyksiään, jotta vähennetään rajat ylittävien investointien veroesteitä, mukaan lukien menettelyt osinkojen lähdeveron rajat ylittävien palautusten maksamiseksi sijoittajille, myös vähittäissijoittajille, jos kyseessä on kaksinkertainen verotus; katsoo, että tällaiset menettelyt olisi selvitettävä läpinäkyvästi yleiseurooppalaisella digitaalisella foorumilla ja että niiden avulla vähittäissijoittajien olisi voitava määrittää tuotto sijoitetulle pääomalleen reaaliaikaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä OECD:n ja sen verohuojennusta ja sääntöjen noudattamista edistävän TRACE-hankkeen (Tax Relief and Compliance Enhancement) kanssa, jotta voidaan tasapainottaa pääoman ja velan välistä erilaista kohtelua, joka rankaisee yksityisten investointien kautta tapahtuvasta innovoinnin rahoituksesta, ja luoda kannustimia sijoittajien pitkän aikavälin investointimahdollisuuksille, jotta EU:n kansalaiset saisivat parempaa tuottoa pitkän aikavälin säästöistään; 23. katsoo, että kansallisten verokehysten muuttaminen yksipuolisesti EU:ssa rajat ylittävien investointien veroesteiden vähentämiseksi lisää entisestään eroavaisuuksia verosäännöissä, joita yritysten on noudatettava rajat ylittävässä toiminnassa lukuisin kustannuksin, ja tarjoaa lisää mahdollisuuksia veronkiertoon; kehottaa jälleen jäsenvaltioita sopimaan yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB) koskevien ehdotusten hyväksymisestä samanaikaisesti ottaen huomioon parlamentin kannan, joka sisältää jo virtuaalisen kiinteän toimipaikan käsitteen ja jakokaavat; kehottaa jäsenvaltioita sovittamaan yhteen yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevat eriävät kantansa, sillä tämä väline on tärkeä sellaisen kehyksen luomisessa, joka edistää varmuutta, ehkäisee kaksinkertaista verotusta, vähentää hallinnollisia kustannuksia ja lisää siten rajat ylittäviä investointeja; 24. korostaa, että on tärkeää lisätä rajatylittävien investointien oikeusvarmuutta tekemällä kansallisista maksukyvyttömyysmenettelyistä tehokkaampia ja tuloksellisempia ja yhdenmukaistamalla edelleen yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevia sääntöjä, mukaan lukien osakkeenomistajan yhteinen määritelmä, jotta helpotetaan osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä ja sitoutumista sijoituspalveluyrityksiin kaikkialla EU:ssa; korostaa, että on tärkeää varmistaa vakaa oikeussuojakehys rajat ylittäville investoinneille EU:ssa EU:n sisäisten kahdenvälisten investointisopimusten päättymisen jälkeen; kehottaa komissiota tilanteen mukaan ehdottamaan lainsäädäntöaloitteita ja/tai antamaan jäsenvaltioille suosituksia; 25. korostaa finanssimarkkinoiden toimijoiden pitkän aikavälin pääomasijoitusten merkitystä riippumattomien eurooppalaisten yritysten tukemisessa unionissa, vahvoilla ja kestävällä strategisilla aloilla, kestävässä talouskasvussa ja vauraudessa EU:n kansalaisten eduksi; 26. korostaa, että rahoituspalveluja sisämarkkinoilla koskevan aidosti yhteisen sääntökirjan täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa on edettävä pidemmälle, myös kestävää rahoitusta koskevien yhteisten määritelmien ja standardien osalta; kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia keskittymään valvonnan lähentymisvälineiden käyttöön ja parantamaan niiden tehokkuutta; 27. korostaa tarvetta edistää eläketarjontaa erityisesti toisen ja kolmannen pilarin eläkkeiden osalta, kun otetaan huomioon unionia odottavat valtavat väestörakenteen muutokset; suhtautuu myönteisesti yleiseurooppalaiseen yksilölliseen eläketuotteeseen (PEPP); toteaa, että PEPP on täydentävä ja vapaaehtoinen eläketuote kansallisten julkisten eläkejärjestelmien rinnalla; muistuttaa, että verokohtelu on keskeisessä asemassa tulevien PEPP-tuotteiden menekin suhteen; palauttaa mieliin 26. kesäkuuta 2017 annetun komission suosituksen, jossa jäsenvaltioita kehotetaan varmistamaan, että PEPP-tuotteisiin sovelletaan samaa verokohtelua kuin kansallisiin eläketuotteisiin, jotta niistä tulee säästäjille todellinen vaihtoehto; vaatii perusteellista näyttöön perustuvaa arviointia PEPP-markkinoista, myös tasapuolisten toimintaedellytysten osalta, ennen PEPP-asetuksen seuraavaa lainsäädäntötarkistusta; 28. kannustaa jäsenvaltioita edistämään rahastoivia eläkejärjestelmiä keinona kasvattaa pitkällä aikavälillä investoitavissa olevien eurooppalaisten pääomavarantojen määrää sekä parantaa markkinadynamiikkaa ja sijoituskannustimia; katsoo, että eläkkeiden rahastointia olisi elvytettävä ja siitä olisi tehtävä houkuttelevampaa; kehottaa toteuttamaan toimia julkisten ja yksityisten eläkejärjestelmien rinnakkaisen olemassaolon esteiden poistamiseksi; kehottaa harjoittamaan verokannustinpolitiikkaa, joka on suunniteltu tuottamaan taloudellista ja sosiaalista hyötyä, ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset eri palveluntarjoajien ja tuotetyyppien välille, jotta sijoittajia kannustetaan osallistumaan pitkäaikaisiin tuotteisiin; 29. kannustaa komissiota harkitsemaan EU:n ”de minimis” -tukea koskevan järjestelmän tai vapautusjärjestelmän käyttöönottoa ammattimaisille ja/tai puoliksi ammattimaisille sijoittajille yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin (UCITS) yhteydessä; 30. muistuttaa, että Solvenssi II -direktiiviä on tarkasteltava uudelleen vuoden 2020 loppuun mennessä ja että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) antaa komissiolle teknisiä neuvoja, myös covid-19-pandemiasta saaduista kokemuksista erityisesti pandemiaan liittyvien riskien kattamisesta, kuultuaan ensin eri sidosryhmiä; pyytää komissiota ja EIOPAa arvioimaan kohdennetun vaikutustenarvioinnin perusteella oman pääoman ehtoiseen pääomaan ja yksityiseen velkaan, erityisesti pk‑yrityksiin, tehtäviä sijoituksia koskevien pääomavaatimusten mukauttamisen mahdollisia hyötyjä ja vakavaraisuuteen liittyviä perusteita, mahdollisesti myös sisäisten mallien avulla, jotta varmistetaan, että vakuutuksenantajia ja eläkerahastoja koskevat pääomavaatimukset eivät estä pitkäaikaisia sijoituksia; kannustaa poistamaan asteittain kansalliset vapautukset ja vähentämään ylisääntelyä Solvenssi II:n kansallisessa täytäntöönpanossa; 31. korostaa tarvetta kehittää ja edistää sopivien kestävien varojen saatavuutta; kannustaa komissiota laatimaan lainsäädäntöaloitteen EU:n vihreitä joukkovelkakirjoja koskevasta standardista; kehottaa jatkamaan keskusteluja sellaisen eurooppalaisen turvallisen omaisuuserän luomisesta, joka perustuu komission arvioon valtion joukkovelkakirjalainoja koskevasta ehdotuksesta ja mahdollisesta kehityksestä, jotta voidaan vahvistaa euron kansainvälistä roolia, vakauttaa rahoitusmarkkinoita ja antaa pankeille mahdollisuus monipuolistaa salkkujaan; 32. korostaa, että riittävät vakavaraisuussäännöt, joissa otetaan huomioon tappionkattamiskyky, ovat olennaisen tärkeitä rahoitusvakauden säilyttämiseksi ja että on pyrittävä tasapainoon sen varmistamiseksi, että parannetaan niin rahoituslaitosten valmiuksia investoida reaalitalouteen ja lainoittaa sitä kuin EU:n maailmanlaajuista kilpailukykyä; kehottaa komissiota kiinnittämään lopullisten Basel III -standardien täytäntöönpanon yhteydessä asianmukaista huomiota riskipainotuksiin, joita sovelletaan pankkien investointeihin omaan pääomaan, erityisesti pk-yritysten pitkäaikaiseen pääomaan; 33. korostaa, että pääomamarkkinaunionin olisi oltava johdonmukainen ja yhdenmukainen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja erityisesti Kestävä Eurooppa ‑investointiohjelman sekä EU:n kestävien toimintojen luokitusjärjestelmän kanssa; katsoo, että yhteisymmärryspöytäkirjalla olisi pyrittävä suuntaamaan investointeja ympäristöystävällisiin ja kilpailukykyisiin hankkeisiin ja siten edistämään EU:n kestävyysagendaa; Markkinarakenne 34. korostaa, että eurooppalaisten ja kansallisten valvontaviranomaisten on tehtävä tehokasta ja tuloksekasta yhteistyötä, jotta ne voivat päästä eroon erimielisyyksistään ja pystyvät aidosti lähentämään valvontaa ja jotta voidaan edistää Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) ohjauksella yhteistä eurooppalaista valvonnan ja täytäntöönpanon mallia, jolla vähennetään rajat ylittävän rahoitustoiminnan nykyisiä esteitä; panee merkille ESMAn, EIOPAn ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) merkityksen tässä prosessissa ja panee samalla merkille kansallisten toimivaltaisten viranomaisten roolin sellaisena kuin se määriteltiin Euroopan finanssivalvontajärjestelmän (ESFS) hiljattain hyväksytyssä uudelleentarkastelussa; muistuttaa lisäksi tarpeesta uudistaa Euroopan valvontaviranomaisten hallintorakennetta, jotta ne olisivat riippumattomampia kansallisista valvontaviranomaisista; 35. kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisten tehokkuusetujen vuoksi, että EAMV:lle annettaisiin asteittain suorat valvontavaltuudet, mukaan luettuna tiettyjen markkinasegmenttien, kuten EU:n keskusvastapuolet ja arvopaperikeskukset sekä eurooppalainen keskitetty yhteyspiste, suora valvonta, sekä aiempaa laajemmat valtuudet puuttua tuotteisiin; korostaa myös tarvetta nimittää yhdessä asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteinen eurooppalainen valvoja, joka valvoo yhteisen sääntökirjan perusteella kryptovaroihin liittyviä ja merkittäviä rajatylittäviä osa-alueita sisältäviä toimia EU:ssa ja jolla on valtuudet puuttua tuotteisiin; 36. on huolissaan saksalaisen rahoitusteknologiayhtiön Wirecardin äskettäisestä skandaalista; pyytää tässä yhteydessä komissiota ja EU:n toimivaltaisia viranomaisia arvioimaan, missä määrin tämän skandaalin voidaan katsoa johtuvan tilintarkastusta ja valvontaa koskevan EU:n sääntelykehyksen puutteista ja onko kansallisilla ja EU:n valvontaviranomaisilla riittävät valmiudet valvoa tehokkaasti suuria rajatylittäviä rahoituslaitoksia, joilla on monimutkaisia liiketoimintamalleja, joihin liittyy eri kolmansien maiden lainkäyttöalueita sekä useita yritystasoja; kehottaa tekemään tästä tapauksesta johtopäätöksiä Euroopan sääntely- ja valvontakehyksen kehittämiseksi edelleen erityisesti pääomamarkkinaunionin toimintasuunnitelman osalta; katsoo, että näissä päätelmissä olisi käsiteltävä sitä, olisiko tämä epäonnistuminen voitu estää suoralla Euroopan tason valvonnalla tietyillä aloilla ja olisiko aiheellista uudistaa kunnianhimoisesti Euroopan valvontaviranomaisten hallintoa siten, että niillä olisi vahvempi rooli rajatylittävän rahoitustoiminnan nykyisten esteiden poistamisessa; toistaa erityisesti kehotuksensa komissiolle selvittää, miten kirjanpitoalan toimintaa voitaisiin parantaa, myös yhteisillä tarkastuksilla; 37. korostaa, että EU:n laajuinen kilpailu, valikoima ja pääsy markkinainfrastruktuureihin ovat pääomamarkkinaunionin kaupankäyntimekanismien moninaisuuden perusperiaatteita, paitsi jos tällainen pääsy vaarantaisi rahoitusvakauden; panee huolestuneena merkille, että viime vuosina yhä suurempi osuus kauppavirroista on siirtynyt kauppapaikkoihin, joilla on rajalliset avoimuusvaatimukset, ja huomauttaa, että tällainen kaupankäynti ei edistä merkityksellisesti hinnanmuodostusta; toteaa, että kahdenvälisen kauppapaikan ulkopuolella tehtävän kaupankäynnin taso on edelleen korkea; kannattaa todellista siirtymistä kilpailuun ja vaihtoon perustuvaan kaupankäyntiin Euroopan pääoma- ja johdannaismarkkinoilla, kunhan varmistetaan, että eri kauppapaikkojen välillä on tasapuoliset toimintaedellytykset; 38. katsoo, että asianmukaisesti rahoitetut rahoituspalvelujen alalla toimivat kansalaisyhteiskunnan toimijat ja kuluttajien edustajat voivat tarjota poliittisille päättäjille ja sääntelyviranomaisille arvokkaita näkemyksiä ja riippumatonta arviointia; 39. korostaa, että kansallisten vaihtoehtojen ja harkintavallan soveltamisesta johtuvan hajanaisuusriskin vähentämiseksi on tarpeen edistää yhteisiä eurooppalaisia standardeja; 40. toteaa, että rahoituspalvelujen sääntely on hyvin monimutkainen hanke, jota viedään eteenpäin kansainvälisellä, eurooppalaisella ja kansallisella tasolla; kannustaa kaikkia asiaankuuluvia toimijoita puuttumaan tähän monimutkaisuuteen, jotta voidaan varmistaa rahoitusalan sääntelyn oikeasuhteisuus, ja poistamaan tarpeettomat hallinnolliset rasitteet; toteaa myös, että rahoitussääntelyn oikeasuhteisuus voi joskus lisätä monimutkaisuutta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan merkittäviin ponnisteluihin nykyisten ja tulevien sääntöjen virtaviivaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi poistamalla tarvittaessa asteittain kansalliset poikkeukset ja estämällä EU:n lainsäädäntöä pidemmälle menevän kansallisen sääntelyn; korostaa, että asetukset, joilla on selkeät määräajat nykyisten järjestelmien siirtymiselle ja vaiheittaiselle lakkauttamiselle, voivat luoda sujuvan ja vakaan tien sääntelyn lähentymiselle; 41. palauttaa mieliin 19. tammikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla” komissiolle esittämänsä kehotuksen, jonka mukaan komission olisi suoritettava joka viides vuosi yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten, yhteisen valvontamekanismin ja Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa kattava laadullinen ja määrällinen arvio rahoituspalveluja koskevien EU:n säädösten kumulatiivista vaikutuksista rahoitusmarkkinoihin ja niiden osapuoliin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla puutteiden ja porsaanreikien löytämiseksi, rahoitusalan sääntelyn tuloksellisuuden, tehokkuuden ja toimivuuden arvioimiseksi sekä sen varmistamiseksi, että sääntely ei estä reilua kilpailua eikä talouden kehitystä, ja raportoitava tuloksista Euroopan parlamentille; pitää valitettavana, että tällaista arviointia ei ole tähän mennessä tehty; 42. kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaisen etenemissuunnitelman rahoitusekosysteemin kestävyyden vahvistamiseksi hyödyntäen kokemuksia covid-19-kriisin aikana havaituista rahoitusvakautta ja rahoitusvalvontaa koskevan EU:n nykyisen säännöstön eduista ja puutteista; panee merkille EJRK:n hiljattain antamat suositukset, jotka koskevat erityisesti vakuusmaksuista aiheutuvia likviditeettiriskejä ja sijoitusrahastojen likviditeettiriskejä; Vähittäissijoittajat 43. korostaa, että ei ole olemassa vakaita markkinoita ilman laajaa sijoittajapohjaa; on huolissaan siitä, että vähittäissijoittajien osallistuminen rahoitusmarkkinoille on edelleen vähäistä; toteaa, että vähittäissijoittajilla tarkoitettuja sopivia sijoitusvaihtoehtoja on lisättävä; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla edistetään vähittäissijoituksia, kun otetaan huomioon EU:n demografiset haasteet, ja katsoo, että tämä voitaisiin tehdä lisäämällä vähittäissijoittajien osallistumista pääomamarkkinoille houkuttelevammilla, avoimemmilla ja soveltuvammilla yksilöllisillä eläketuotteilla; pyytää esittämään aloitteita, jotka kohdistuvat erityisesti vähittäissijoittajiin, mukaan luettuna riippumattomien verkkopohjaisten EU:n vertailuvälineiden kehittämisen helpottaminen, jotta autetaan vähittäissijoittajia määrittämään sopivimmat tuotteet heidän nimenomaisia tarpeitaan ja mieltymyksiään vastaavien riskien, investointien tuoton ja arvon perusteella, sekä edistämään kannustimia kilpailukykyisille ympäristön, yhteiskunnan ja hallintotavan huomioon ottaville tuotteille ja tuotteille, jotka tyypillisesti liitetään parempaan vastineeseen rahalle; 44. pitää valitettavana ja huolestuttavana, että kuluttajan- ja sijoittajansuojaa koskevat säännökset useissa EU:n rahoituspalveluja koskevan lainsäädännön alakohtaisissa kohdissa ovat huonosti yhdenmukaistetut, mikä johtaa kohtuuttomaan monimutkaisuuteen rahoituksen välittäjille ja yksityisasiakkaille; kehottaa komissiota omaksumaan aiempaa laaja-alaisemman ja yhdenmukaisemman lähestymistavan kuluttajien ja sijoittajien suojaan rahoituspalveluja koskevassa EU:n lainsäädännössä, katsoo, että sen olisi oltava on mukautettu vihreään ja digitaaliseen siirtymään, jotta voidaan varmistaa tehokas ja yhdenmukainen suojan taso kaikkien rahoitustuotteiden ja -tarjoajien osalta; 45. korostaa, että on tärkeää lisätä sijoittajien luottamusta pääomamarkkinoihin ja sitä tukevat moitteeton sijoittajansuoja ja markkinatoimijoiden finanssiosaaminen; 46. korostaa, että rahoituspalveluyritysten ja digitaaliteknologiayritysten välillä on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset, jos niihin ei sovelleta ”yhden koon” lähestymistapaa; korostaa, että kaikilla yrityksillä olisi oltava mahdollisuus päästä rahoitusmarkkinoille ”sama liiketoiminta, samat säännöt” -periaatteen mukaisesti; toteaa, että tämä periaate on erityisen merkityksellinen rahoitusteknologian ja rahoitusalan innovointialueilla ja että rahoitustietojen vastavuoroinen saatavuus olisi sovitettava yhteen sen tarpeen kanssa, että kaikilla palveluntarjoajilla ja tuotetyypeillä on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset; 47. korostaa, että vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinat ovat hyvin kehittymättömät; toteaa, että vähittäisrahoituspalvelujen tuotteiden, kuten asuntolainojen tai vakuutustuotteiden, hankkiminen toisesta maasta on hyvin harvinaista ja siihen liittyy esteitä; katsoo, että vähittäismarkkinoiden toimijoiden olisi voitava helposti hyödyntää täysimääräisesti sisämarkkinoita, niin että vähittäisrahoituspalvelujen tuotteet ovat heidän saatavillaan rajat ylittävästi, jotta saataisiin enemmän valinnanvaraa ja parempia tuotteita; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön uuden vähittäisrahoituspalveluja koskevan toimintasuunnitelman, jossa esitetään kunnianhimoinen strategia rajat ylittävien vähittäisrahoituspalvelujen esteiden poistamiseksi ja tällaisten palvelujen tarpeettomien ja liiallisten maksujen poistamiseksi; 48. kehottaa parantamaan vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevassa lainsäädännössä keskeisten tietojen julkistamista ja vertailtavuutta ja poistamaan harhaanjohtavia tietoja, ja katsoo, että näihin kysymyksiin olisi puututtava seuraavassa uudelleentarkastelussa; odottaa, että PRIIP-tuotteisiin liittyvässä avaintietoasiakirjaa koskevassa II tason lainsäädännössä noudatetaan I tasoa erityisesti tarkkojen, oikeudenmukaisten, selkeiden ja harhaanjohtamattomien sopimusten tekoa edeltävien tietojen toimittamisen sekä tuottonäkymien menetelmien osalta ja että siinä varmistetaan eri sijoitustuotteiden vertailukelpoisuus; panee merkille, että on tärkeää varmistaa, että sijoittajien saatavilla on aikaisempaa tuottoa koskevia tietoja ja että aikaisempaa tuottoa ei voida käyttää indikaattorina ennustettaessa tulevia tuottoja; pitää valitettavana PRIIP-tuotteita koskevan II tason lainsäädännön hyväksymisen viivästymistä, joka osuu päällekkäin PRIIP-asetuksen ensimmäisen uudelleentarkastelun kanssa ja lisää oikeudellista epävarmuutta ja kustannuksia sidosryhmille; vaatii, että tulevassa uudelleentarkastelussa olisi säädettävä tietojen antamista koskevista asiakirjoista, jotka ovat standardoituja ja koneellisesti luettavia, ja näin mahdollistettava vertailtavuus digitaalisesti; kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia koordinoimaan ehdotuksiaan, jotka koskevat niiden muutoksia I tasoon ja II tasoon siten, että taataan korkea ennustettavuus sekä välittäjille että vähittäisasiakkaille; 49. kehottaa komissiota tekemään selväksi ammattimaisten sijoittajien ja vähittäissijoittajien välisen eron kaikilla MiFID-direktiivin tasoilla, jotta asiakkaiden kohtelu voidaan räätälöidä heidän markkinoita koskevan tietämyksensä ja kokemuksensa mukaan; katsoo, että on tärkeää mahdollistaa se, että vähittäissijoittajia voidaan pyynnöstä pitää ammattimaisina sijoittajina selkeiden kriteerien nojalla; pyytää komissiota harkitsemaan, vastaisiko puoliammattimaisten sijoittajien luokan käyttöönotto paremmin rahoitusmarkkinoille osallistumisen todellisuutta ja arvioimaan havaintojensa perusteella, tarvitaanko tällaisen luokan käyttöönottoa; pyytää vaihtoehtoisesti komissiota harkitsemaan joustavuuden lisäämistä asiakkaiden luokittelussa, toisin sanoen tiettyjä velvoitteita ja tiettyjä asiakkaita koskevien valinnaisten vaihtoehtojen avulla tai tehostamalla ammatillisia sijoittajia koskevia nykyisiä kriteereitä; 50. on saanut tietää, että MiFID II -direktiivin ja Euroopan markkinarakenneasetuksen (EMIR) mukainen nykyinen raportointikehys on erittäin kallis ja monimutkainen, mikä haittaa järjestelmän tehokkuutta; katsoo, että sen yksinkertaistamista olisi harkittava ottaen samalla täysimääräisesti huomioon nykyiset kokemukset ja tarkastellen tarvetta yhtenäistää lainsäädäntöä sekä varmistaen, että tämä ei millään tavoin heikennä MIFID II -direktiiville ja EMIR-asetukselle asetettuja tavoitteita ja että se ei estä markkinoiden eheyttä, avoimuutta, kuluttajansuojaa ja rahoitusvakautta koskevia sääntöjä; 51. kehottaa muuttamaan lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että rahoituksen välittäjät saavat riippumatonta neuvontaa ilman, että ”sisäisesti” valmistettuja rahoitustuotteita mainostetaan epäasianmukaisesti, ja että eri valmistajien tuotteet arvioidaan perusteellisesti, sekä rahoitustuotteiden oikeudenmukaisen ja avoimen markkinoinnin varmistamiseksi; panee merkille, että arvopaperimarkkinaviranomainen on omaksunut nyanssoidun näkemyksen mahdollisesta kannustinkiellosta, ja kehottaa komissiota tutkimaan vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joilla on samanlaisia vaikutuksia etujen yhdenmukaistamiseen koko jakeluketjussa; on samaa mieltä siitä, että kannustimien roolia välittämisessä ja jakelussa olisi tarkasteltava edelleen sen varmistamiseksi, että eturistiriitoja ei synny ja että rahoitusneuvontaa tarjotaan sijoittajille tasapuolisesti, avoimesti ja asianmukaisesti; 52. korostaa, että haamuasiointi tärkeä valvontaväline, jolla voidaan merkittävästi parantaa kuluttajansuojan yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta kaikkialla EU:ssa; kehottaa ESMAa hyödyntämään täysimääräisesti uusia koordinointivaltuuksiaan edistämällä haamuasiointeja kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan tunnistaa myynti väärin perustein ja varmistaa, että kuluttajansuojaa ja liiketoimintaa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä koskevia havaintoja seuraavat asianmukaiset lainvalvontatoimet; 53. ehdottaa, että komissio tutkii mahdollisuutta ottaa käyttöön kansallisia järjestelmiä täydentävä EU-tason yksityinen säästötili, jolla voitaisiin päästä eroon kansallisten markkinoiden hajanaisuudesta toimimalla yhtenäisesti ja heterogeenisillä markkinoilla ja varmistaa säästöjen siirrettävyys ja turvallisuus; 54. vaatii, että vähittäissijoittajien on oltava erottamaton osa kestävän rahoituksen ohjelmaa ja EU:n kestävän kehityksen ohjelmaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että luokitusjärjestelmämerkintämenetelmä on selkeä ja vähittäissijoittajat ymmärtävät sen; Talousvalistuksen antaminen 55. panee merkille, että finanssiosaamisen puute ja rahoitusmarkkinoita koskevan laajalevikkisen julkisen tiedon saatavuuden heikkous ovat syitä, jotka selittävät pääomakulttuurin puutetta EU:ssa; korostaa, että talousvalistus on tarpeen, jotta kuluttajat voivat tuntea oikeutensa ja ymmärtää rahoitusmarkkinoille osallistumiseen liittyvät riskit ja jotta voidaan nopeuttaa vähittäissijoittajien osallistumista rahoitusmarkkinoille lisääntyneen tietämyksen, luottamuksen ja riskitietoisuuden pohjalta; kehottaa komissiota käynnistämään ja tukemaan jäsenvaltioissa ohjelmia finanssiosaamisen ja digitaalisen lukutaidon edistämiseksi erilaisten välineiden, kuten digitaalisen ja sosiaalisen median avulla, yhteyksien luomiseksi kansalaisiin ja yrityksiin erityisesti tätä varten perustettujen julkisten virastojen kautta; kehottaa rahoituspalvelujen tarjoajia edistämään tehokkaammin vähittäissijoittajien osallistumista pääomamarkkinoille ja tukemaan vähittäissijoittajien luopumista säästämisen suosimisesta luomalla näiden riskiprofiilin mukaisen pääomakulttuurin ; 56. korostaa, että talousvalistus on keskipitkän aikavälin väline, jonka vaikutukset ovat rajallisia väistämättömien kognitiivisten ennakkoluulojen sekä rahoitusmarkkinoiden muutosnopeuden ja monimutkaisuuden vuoksi; korostaa, että talousvalistus ei voi korvata luotettavan ja puolueettoman ammattimaisen rahoitusneuvonnan saatavuutta; toteaa, että työntekijöiden omistusohjelmat ovat yksi tehokkaimmista keinoista lisätä aikuisten EU-kansalaisten rahoitusalan tietämystä ja osaamista; 57. katsoo, että kansalaisten paremmat tiedot ja koulutus talousasioissa hyödyttää demokraattisia järjestelmiä, edistää rahoitusjärjestelmien vakautta ja edistää rahoituslaitosten avoimuutta ja tiedotusvelvollisuuksia; kehottaa komissiota ehdottamaan elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevan neuvoston suosituksen tarkistamista, jotta finanssiosaaminen otettaisiin erilliseksi avaintaidoksi; kannustaa lisäksi rahoituslaitoksia kehittämään ja panemaan täytäntöön ohjelmia, joilla pyritään laajentamaan finanssiosaamista ja rahoitusalan valmiuksia sekä luomaan mahdollisuuksia kaikkien kansalaisten taloudelliseen osallisuudelle; 58. kehottaa jäsenvaltioita ja tarvittaessa toimivaltaisia alueellisia, paikallisia tai muita viranomaisia harkitsemaan finanssiosaamisen sisällyttämistä kaikkiin opetussuunnitelmiin tai sen opetuksen laajentamista kaikissa opetussuunnitelmissa kouluista yliopistoon siten, että kehittyvät ohjelmat mukautetaan koululaisten ja opiskelijoiden ja tarpeisiin ja että opetussuunnitelmilla pyritään kehittämään riippumattomuutta rahoitusasioissa; ehdottaa, että tällaisiin ohjelmiin olisi sisällytettävä ainakin rahoitusalan peruskäsitteet, kuten koronkorot, tuotot ja elinkorot, sekä joukkovelkakirjojen ja osakkeiden välinen ero; ehdottaa, että finanssiosaaminen sisällytetään kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA) tutkimukseen; Digitalisaatio ja data 59. katsoo, että rahoituspalvelujen digitalisointi voi toimia katalysaattorina pääoman liikkeellepanolle ja auttaa poistamaan rahoitusmarkkinoiden hajanaisuutta EU:ssa ja samalla vähentää esteitä ja lisätä valvonnan tehokkuutta; korostaa, että digitalisaatio ei saisi johtaa eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön, asiakkaiden suojan tai turvallisuuden heikkenemiseen taikka rahoitusvakauteen liittyviin riskeihin; korostaa, että EU:n kehys, jossa kyberturvallisuus on korkealla tasolla, myös yksityisyyden suojan ja tietosuojan osalta, voisi edistää pääomamarkkinaunionia; huomauttaa, että digitaalisessa rahoituksessa on pääomavirrat liikkuvat runsaasti, mikä houkuttelee rajatylittäviä investointeja; toteaa, että tällaisen EU:n kehyksen olisi sovelluttava ensisijaisesti digitaaliselle aikakaudelle ja oltava teknologianeutraali; 60. kehottaa komissiota pyrkimään digitaalista rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon, jotta voidaan parantaa rahoituspalvelujen saatavuutta, laajentaa valinnanvaraa ja tehostaa operaatioita; 61. kehottaa komissiota hyödyntämään rahoituspalveluja koskevien asetusten tulevia uudelleentarkasteluja sijoittajien ja osakkeenomistajien osallistumisen edistämiseksi digitaalisilla välineillä; 62. korostaa, että Euroopan markkinoiden on voitava kilpailla maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota luomaan suotuisan ympäristön innovatiivisille ja kilpailukykyisille EU:n rahoitustuotteille, joilla on maailmanlaajuinen ulottuvuus, jotta voidaan houkutella ulkomaisia pääomia ja investointeja ja edistää EU:n kilpailukykyä maailmanlaajuisilla markkinoilla säilyttäen samalla vakavaraisuuden sääntelyn ja rahoitusvakauden korkea taso; muistuttaa, että EU:n edustusta monenvälisissä organisaatioissa ja elimissä on yksinkertaistettava ja se on kodifioitava Euroopan parlamentin EU:n roolista kansainvälisten rahoitus-, raha- ja sääntelyelinten ja -elinten puitteissa 12. huhtikuuta 2016 antaman päätöslauselman(8) mukaisesti; 63. korostaa, että kryptovaroista on tulossa ei-perinteinen rahoituskanava pk-yrityksille, erityisesti kun on kyse uusien kryptovaluuttojen liikkeeseenlaskuista, joilla voidaan rahoittaa innovatiivisia uusia yrityksiä ja nopeasti kasvavia yrityksiä; painottaa tässä yhteydessä, että tarvitaan selkeitä ja yhdenmukaisia EU-tason ohjeita olemassa olevien sääntely- ja vakavaraisuusprosessien sovellettavuudesta EU:n lainsäädännössä rahoitusvälineiksi luokiteltaviin kryptovaroihin, jotta varmistetaan sääntelyvarmuus ja vältetään tasapuolisten toimintaedellytysten puuttuminen, oikeuspaikkakeinottelu ja eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttö sisämarkkinoilla; 64. toteaa, että rahoituspalvelujen alalla on kehittynyt joitakin oligopolistisia rakenteita ja että joistakin suurista teknologiayrityksistä on tullut merkittäviä toimijoita rahoituspalvelumarkkinoilla; kehottaa komissiota seuraamaan ja tutkimaan sitä, miten näille toimijoille ominaiset kilpailuedut voivat vääristää kilpailua markkinoilla sekä vahingoittaa kuluttajien etuja ja innovointia; korostaa, että markkinatietojen toimittamiselle ei pitäisi luoda esteitä alun alkaenkaan ja että kaikkien markkinaosapuolten markkinatietojen kustannukset ja saatavuus olisi arvioitava perusteellisesti; 65. korostaa, että virtuaaliset testausympäristöt voivat olla asianmukainen väline rahoituspalvelualan innovoinnin ja kilpailukyvyn lisäämiseksi; painottaa, että kaikissa testausympäristöissä, myös yleiseurooppalaisessa testausympäristössä, olisi pyrittävä löytämään tasapaino innovoinnin edistämistä koskevan tavoitteen ja rahoitusvakauden sekä sijoittajien ja kuluttajien suojelun välillä ottaen samalla huomioon yritysten koko, merkitys järjestelmän kannalta ja rajatylittävä toiminta; pyytää komissiota hyödyntämään Euroopan innovoinnin edistäjien foorumista (European Forum for Innovation Facilitators, EFIF) saatuja kokemuksia sen arvioimiseksi, tarjoaisiko rahoituspalvelujen yleiseurooppalaista testausympäristöä koskeva yhteinen EU:n kehys lisäetuja rahoitusinnovoinnille; 66. kehottaa toteuttamaan toimia, joissa keskitytään säilyttämään tasapuoliset toimintaedellytykset rajatylittävän tiedonsaannin pohjalta, ja kuluttajien tietosuojan ja yksityisyydensuojan korkea taso, ja tekemään EU:sta kehyksen, jossa kyberturvallisuuden taso on korkea, mikä edistäisi pääomamarkkinaunionia; EU:n rooli maailmanmarkkinoilla 67. huomauttaa, että Eurooppa kilpailee pääomasta globaaleilla markkinoilla ja että syvemmät, yhdentyneemmät, asianmukaisesti säännellyt, vakaat, tehokkaat ja häiriöitä sietävät eurooppalaiset pääomamarkkinat ovat siksi ratkaisevan tärkeät, jotta voidaan suojella Euroopan taloudellista itsemääräämisoikeutta, edistää euroa käyttöä kolmansissa maissa ja houkutella ulkomaisia sijoittajia; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen EU:sta tekee tästä tavoitteesta entistäkin tärkeämmän ja että siihen olisi pyrittävä avoimin sääntöihin perustuvin perustein eikä tapauskohtaisesti; 68. muistuttaa, että EU:n lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta pitää kolmannen maan sääntöjä vastaavina teknisen, suhteellisen ja riskiperusteisen analyysin pohjalta ja että tällaiset päätökset olisi tehtävä delegoidulla säädöksellä; muistuttaa, että EU voi yksipuolisesti peruuttaa vastaavuuspäätökset ja että mahdollisia eroavaisuuksia EU:n sääntelynormeista olisi seurattava tiiviisti; kehottaa komissiota perustamaan yhteistyössä Euroopan valvontaviranomaisten ja tarvittaessa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa vastaavuusjärjestelmiä koskevan dynaamisen seurantajärjestelmän kolmansien maiden sääntely- ja valvontaeroista, jotka voivat aiheuttaa EU:lle mahdollisia riskejä rahoitusvakauden, markkinoiden avoimuuden, markkinoiden luotettavuuden, sijoittajien ja kuluttajien suojelun ja tasapuolisten toimintaedellytysten osalta; korostaa, että komissiolla olisi oltava käytössään kiireelliset menettelyt vastaavuuspäätösten peruuttamiseksi, jos on tarpeen toimia nopeasti, ottaen huomioon vastaavuuspäätöksen kiireellisen peruuttamisen mahdolliset seuraukset; korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n valvontaviranomaisilla on välitön valvontavalta, jos tiettyjen EU:n vastaavuuskehyksen mukaisesti tunnustettujen kolmansien maiden yritysten toiminta voi vaikuttaa rahoitusvakauteen, markkinajärjestykseen tai sijoittajansuojaan; 69. muistuttaa, että on varmistettava EU:n sääntelykehyksen yhteentoimivuus Baselin pankkivalvontakomitean ja rahoitusvakauslautakunnan kansainvälisesti sovittujen periaatteiden kanssa; 70. kehottaa toteuttamaan toimia, joilla vahvistetaan euron kansainvälistä asemaa ja käyttöä saattamalla päätökseen talous- ja rahaliitto, pääomamarkkinaunioni ja pankkiunioni, tukemalla euromääräisten viitearvojen kehittämistä hyödykemarkkinoita varten ja vahvistamalla euron asemaa viitevaluuttana; 71. katsoo, että tulevissa suhteissa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa olisi taattava tasapuoliset toimintaedellytykset siirtymäkauden jälkeen, sillä tämä edistää EU:n rahoitusmarkkinoiden vakautta; 72. kannustaa EU:n rahoitusalaa valmistautumaan lukuisiin teknisiin haasteisiin, joihin sen on vastattava, kun kaupankäynti siirtyy Lontoosta EU:hun; muistuttaa EKP:n, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston, Euroopan valvontaviranomaisten ja komission tulleen siihen johtopäätökseen, että markkinatoimijat tarvitsevat vähintään 18 kuukautta aikaa vähentääkseen merkityksellisesti vastuitaan Yhdistyneen kuningaskunnan keskusvastapuolille; panee tässä yhteydessä merkille komission päätöksen myöntää Yhdistyneelle kuningaskunnalle vastaavuusasema 18 kuukauden ajaksi siinä tapauksessa, että brexit johtaa sopimuksettomaan tilaan; muistuttaa, että komissio voi milloin tahansa yksipuolisesti peruuttaa vastaavuutta koskevat päätökset erityisesti tapauksissa, joissa kolmannen maan kehykset eriytyvät ja vastaavuusaseman edellytykset eivät enää täyty; o 73. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan valvontaviranomaisille ja Euroopan keskuspankille.
| ||||||||||||||||||||||||
| Nuorisotakuun vahvistaminen |
| |||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145, 147 ja 149 artiklan, – ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission marraskuussa 2017 antaman julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja erityisesti sen periaatteen 4 ”Työllisyyden aktiivinen tukeminen”, – ottaa huomioon 17.–21. heinäkuuta 2020 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, – ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(1), – ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1304/2013 muuttamisesta nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaville toimenpideohjelmille maksettavan ylimääräisen ensimmäisen ennakkomaksun osalta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/779(2), – ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 8. heinäkuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2019/1181(3), – ottaa huomioon nuorisotakuun perustamisesta 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen(4), – ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”, nro 17/2015 ”Komission tuki nuorisotyöttömyyttä käsitteleville toimintaryhmille: ESR-rahoitusta kohdennettiin uudelleen mutta tulokset jäivät taka-alalle” ja nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”, – ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) valmisteluasiakirjan nro 4/2015 ”The Youth Guarantee Programme in Europe: Piirteet, täytäntöönpano ja haasteet” ja vuonna 2015 julkaistun Eurofoundin raportin nuorten sosiaalisesta osallisuudesta, – ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotyöllisyyden tukeminen: silta työelämään seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0276), – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi aiheesta ”Silta työelämään – entistä vahvempi nuorisotakuu” ja nuorisotakuun perustamisesta 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen korvaamisesta (COM(2020)0277)) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0124)), – ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”EU:n uusi nuorisostrategia: nuorten osallistaminen, yhdistäminen ja vaikutusmahdollisuudet” (COM(2018)0269) ja 15. marraskuuta 2018 annetun neuvoston päätöslauselman Eu8roopan unionin nuorisostrategiasta 2019–2027(5), – ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0323), – ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 17.–21. heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä(6), – ottaa huomioon 18. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa(7), – ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisotakuun menojen valvonnasta ja kustannustehokkuuden seurannasta(8), – ottaa huomioon 16. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman nuorisotakuusta(9), – ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset nuorisotakuun vahvistamisesta (O-000058/2020 – B9-0018/2020 ja O-000059/2020 – B9-0019/2020), – ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen, A. toteaa, että nuorisotakuu on sen perustamisesta vuonna 2013 lähtien luonut työmahdollisuuksia ja auttanut yli 24:ää miljoonaa nuorta löytämään työpaikan tai osallistumaan jatkokoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen tai harjoitteluohjelmaan; toteaa, että ennen covid-19-kriisiä 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli laskenut keskimäärin 14,9 prosenttiin vuoden 2013 huipputasostaan 24,4 prosentista; toteaa, että työttömyysaste on edelleen yli kaksi kertaa korkeampi kuin kokonaistyöttömyysaste (6,5 prosenttia); ottaa huomioon, että epätyypillinen työ on erittäin yleistä nuorten keskuudessa ja että 43,8 prosenttia Euroopan nuorista tekee tilapäistä työtä; ottaa huomioon, että keskimääräinen nuorisotyöttömyysaste kätkee alleen valtavia eroja jäsenvaltioiden välillä ja että alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on Espanjassa 40,8 prosenttia (kesäkuu 2020) ja Kreikassa 33,6 prosenttia (huhtikuu 2020); ottaa huomioon, että liian monet nuoret ovat epävarmassa työsuhteessa ja liian monet joutuvat lähtemään alueeltaan tai maastaan löytääkseen kunnollista työtä; B. ottaa huomioon, että nuorisotakuun on todettu vauhdittaneen julkisten työvoimapalvelujen ja koulutusjärjestelmien rakenneuudistusten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; ottaa kuitenkin huomioon, että sen täytäntöönpano jäsenvaltioissa oli alkuvaiheissaan melko hidasta ja hajanaista ja että sidosryhmät ja nuoret toivat esiin useita puutteita sen suunnittelussa ja käytännön toiminnassa; ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin arvosteli erityiskertomuksessaan nro 5/2017 nuorisotakuun vähäistä edistymistä ja totesi, että nuorisotyöllisyysaloitteen vaikutus nuorisotakuun tavoitteiden saavuttamiseen viidessä tarkastuskäynnin kohteena olleessa jäsenvaltiossa oli hyvin vähäinen ja että yli kolme vuotta neuvoston suosituksen antamisen jälkeen tilanne ei vastannut odotuksia, joita syntyi käynnistettäessä nuorisotakuuta, jonka tarkoituksena oli tarjota koulutusta kaikille työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille neljän kuukauden kuluessa; ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat asteittain mukauttaneet ja parantaneet ohjelmaa koskevia ohjeita ja tehneet nuorisotakuusta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta keskeisen välineen nuorisotyöttömyyden torjumiseksi EU:ssa; C. toteaa, että nuorisotyöttömyyden torjunta on Euroopan parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden yhteinen poliittinen painopiste, jonka avulla pyritään saavuttamaan unionin kestävää kasvua ja laadukkaita työpaikkoja koskevat tavoitteet ja joka on myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukainen; D. ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti poliittisissa painopisteissään, että hän tekisi nuorisotakuusta pysyvän välineen nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ja että sen määrärahoja olisi lisättävä ja sen käytöstä olisi raportoitava säännöllisesti, jotta varmistetaan, että se täyttää annetut lupaukset kaikissa jäsenvaltioissa; E. toteaa, että covid-19-pandemia on laukaissut ennennäkemättömän taloudellisen ja sosiaalisen kriisin, jonka seurauksena EU:n työttömyysaste on nousussa ja miljoonat ihmiset ovat vaarassa menettää työpaikkansa; ottaa huomioon, että kesäkuussa 2020 nuorisotyöttömyysaste oli 16,8 prosenttia koko EU:ssa ja että sen odotetaan edelleen nousevan jyrkästi, kun otetaan huomioon, että nuoret ovat vaarassa kärsiä eniten, kuten tapahtui vuoden 2008 kriisin aikana; katsoo, että korkea nuorisotyöttömyys on ongelma työttömille nuorille, joihin sillä on usein arpeuttava vaikutus, toteaa, että nämä haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti pitkäaikaistyöttömien nuorten määrän kasvuun ja koko yhteiskuntaan, minkä vuoksi ne edellyttävät määrätietoisia ja kohdennettuja poliittisia toimia; katsoo, että investoiminen nuorten eurooppalaisten inhimilliseen pääomaan vahvistaa osaltaan Euroopan talouksia ja yhteiskuntia ja tekee niistä osallistavampia ja kestävämpiä; katsoo, että ammattitaitoinen, luova ja innovatiivinen työvoima on Euroopan kilpailukyvyn edellytys; F. toteaa, että talouskriisi vaikuttaa kohtuuttomasti nuoriin(10); katsoo, että covid-19-pandemian aiheuttaman talouskriisin torjuminen on olennaisen tärkeää korkean nuorisotyöttömyysasteen välttämiseksi; ottaa huomioon, että joka kuudes ennen covid-19-pandemian puhkeamista työssä ollut nuori on menettänyt työpaikkansa tai joutunut irtisanotuksi; ottaa huomioon, että työelämässä olevien nuorten työaika on lyhentynyt lähes neljänneksellä ja että kaksi viidestä nuoresta on ilmoittanut tulojensa vähentyneen, ja alemman tulotason maissa työaika ja tulot ovat vähentyneet eniten; G. ottaa huomioon, että sulkutoimet ovat aiheuttaneet äkillisiä häiriöitä nuorten viralliselle ja epäviralliselle koulutukselle, harjoittelulle ja oppisopimuskoulutukselle sekä työpaikoille, mikä on vaikuttanut nuorten tuloihin, ansaitsemismahdollisuuksiin ja hyvinvointiin, myös heidän terveyteensä ja erityisesti mielenterveyteensä; katsoo, että nuorisotyöttömyystoimenpiteillä olisi puututtava ongelman moniulotteiseen luonteeseen; H. ottaa huomioon, että pandemian vaikutukset ovat koetelleet erityisesti vammaisia nuoria ja että heidän sosioekonomisen syrjäytymisensä riski on nyt vieläkin suurempi; katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön kohdennettuja toimenpiteitä, joilla tuetaan heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja varmistetaan heidän mahdollisuutensa käyttää laadukkaita palveluja, samalla kun varmistetaan, että heihin ei kohdistu minkäänlaista syrjintää tai esteitä, taloudelliset esteet mukaan lukien; I. ottaa huomioon, että nuoret irtisanotaan todennäköisemmin siksi, että he työskentelevät useammin epävirallisessa taloudessa epätyypillisissä työsuhteissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa tai joissa sosiaaliturva on heikko, ja että heillä ei ole ammattikokemusta; J. ottaa huomioon, että epätyypillisen työn, kuten alustatyön tai keikkatyön, osuus on erittäin suuri nuorten keskuudessa ja että epätyypillinen työ heikentää työsuhdeturvaa ja sosiaalisen suojelun saatavuutta tai sitä ei ole lainkaan, mikä lisää nuorten todennäköisyyttä joutua työttömiksi covid-19:n kaltaisen kriisin aikana ja rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada sosiaalista suojelua; K. katsoo, että on tärkeää korostaa työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien määrän välistä eroa, jotta voidaan ymmärtää paremmin kriisin vaikutuksia nuorten keskuudessa, sillä työelämän ulkopuolella olevan väestön lisääntyminen voi myös johtaa työttömyyden tilastolliseen vähenemiseen; ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa työelämän ulkopuolella oleva väestö on kasvanut enemmän kuin työttömyys, mikä johtuu sekä siitä, että kriisin aikana ihmiset ovat lopettaneet työnhaun, että siitä, että on otettu käyttöön julkisia työmarkkinatoimenpiteitä, kuten lyhennetyn työajan järjestelmiä ja irtisanomisten estämistä; L. ottaa huomioon, että matala tulotaso ja epävarmat työsopimukset, näennäinen itsenäinen ammatinharjoittaminen, perussosiaaliturvan puute ja ikään perustuvat syrjivät käytännöt ovat miljoonien nuorten työelämän olosuhteita; ottaa huomioon, että työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus on kasvanut useimmissa jäsenvaltioissa ja että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten keskuudessa sukupuolten väliset erot ovat myös kasvaneet tänä aikana; ottaa huomioon, että monet nuoret vaihtelevat työn ja työttömyyden tai työmarkkinoiden ulkopuolella olon välillä tai ovat loukussa epävarmoissa epätyypillisissä työsuhteissa; ottaa huomioon, että nuorilla on muita suurempi riski menettää työpaikkansa automaatiolle; M. ottaa huomioon, että naiset ja erityisesti nuoret naiset kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä, koska he ovat nuoria ja naisia, ja että tällainen syrjintä johtuu työmarkkinoiden huolestuttavasta epätasapainosta; N. katsoo, että pandemia voi lisätä yhteiskunnallista eriarvoisuutta, myös digitaalista kuilua, joka on edelleen vakava ongelma koko EU:ssa ja jäsenvaltioissa; katsoo, että laajakaistan ja asianmukaisten tietoteknisten laitteiden puutteellinen saatavuus yleisesti nuorille ja myös etäopetuksen ja etätyön yhteydessä voi johtaa eriarvoisuuden, syrjäytymisen ja syrjinnän lisääntymiseen; O. ottaa huomioon, että edellinen kriisi osoitti, että jos nuorille ei tarjota laadukkaita harjoittelujaksoja ja työpaikkoja, jotka perustuvat kirjallisiin sopimuksiin ja kunnollisiin työoloihin, kuten toimeentuloon riittävä palkka, uraneuvonta ja -ohjaus sekä jatkokoulutus, on jälleen olemassa suuri riski, että heidän on pakko ottaa vastaan epävarmoja työpaikkoja, lähteä kotimaastaan löytääkseen työtä tai ilmoittautua koulutukseen, vaikka he hakevat todellista työtä; P. ottaa huomioon, että nuorisotakuun huono laatu on yksi sen merkittävimmistä puutteista; katsoo, että nuorisotakuun puitteissa tarjottavien harjoittelujaksojen on oltava palkallisia ja että niiden kestoa ja määrää on rajoitettava, jotta nuoret eivät jää loukkuun loputtomiin toistuviin harjoittelujaksoihin ja jotta heitä ei käytetä halpana tai jopa ilmaisena työvoimana ilman sosiaaliturvaa ja eläkeoikeuksia; ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että nykyinen nuorten sukupolvi löytää ensimmäisen todellisen työpaikkansa vasta täytettyään 30 vuotta; Q. ottaa huomioon, että nykyinen nuorten sukupolvi on erittäin ammattitaitoinen; toteaa, että koulutus, uudelleenkoulutus ja ammattitaidon parantaminen eivät ole ainoa vastaus nuorten työpaikkojen puutteeseen; katsoo sen sijaan, että laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luominen on avain työpaikkojen vakauteen; R. katsoo, että työllisyysohjelmilla voi olla vaikutusta työttömyyteen, mutta ne eivät voi korvata laajempia toimia joustavampien työmarkkinoiden edistämiseksi; toteaa, että työmarkkinoiden esteillä on erityisen haitallisia vaikutuksia nuoriin, sillä ne lisäävät työttömyyttä ja jättävät uudet sukupolvet haavoittuvaan asemaan; ottaa huomioon, että tutkimukset(11) ovat osoittaneet, että tarvitaan sekä aktiivista työmarkkinapolitiikkaa että sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka perustuvat köyhyysriskirajaan, jotta voidaan välttää tilanne, jossa toimenpiteet vain muuttavat työllistymismahdollisuuksia nollasummapeliksi heikossa asemassa olevien henkilöiden alaryhmien välillä; S. toteaa, että vuoden 2019 jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa kehotetaan jäsenvaltioita kiinnittämään edelleen huomiota nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskevaan ongelmaan ehkäisemällä nuoria keskeyttämästä koulutusta ennenaikaisesti ja tekemällä rakenteellisia parannuksia koulusta työelämään siirtymiseen, muun muassa panemalla nuorisotakuu kokonaisuudessaan täytäntöön; T. toteaa, että ehdotus neuvoston suositukseksi nuorisotakuun vahvistamisesta perustuu nuorisotakuun täytäntöönpanosta vuodesta 2013 lähtien saatuihin kokemuksiin ja tietämykseen ja että sillä pyritään tavoittamaan yhä suurempi määrä nuoria laajentamalla sen ikäryhmää kattamaan kaikki alle 30-vuotiaat ja tukemaan heitä taitojen kehittämisessä ja työkokemuksen hankkimisessa nykyaikaistetun ammatillisen koulutusjärjestelmän puitteissa; U. ottaa huomioon, että seuraavalla ohjelmakaudella 2021–2027 nuorisotakuu rahoitetaan Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+), joka kattaa nyt nuorisotakuun tärkeimmän rahoitusohjelman eli nuorisotyöllisyysaloitteen; ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyyttä edistetään myös Next Generation EU -välineestä siihen kuuluvan elpymis- ja palautumistukivälineen ja REACT-EU-välineen kautta; ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitetaan vihreän ja digitaalisen siirtymän tarpeisiin sovitettuja koulutukseen tehtäviä investointeja; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat pyynnöstä ja ennalta määriteltyjen kriteerien täyttyessä saada teknisen tuen välineestä varoja rakenneuudistusten valmistelu- ja täytäntöönpanovaiheiden rahoittamiseen muun muassa koulutuksen sekä työmarkkinapolitiikan alalla; 1. on tyytyväinen ehdotukseen neuvoston suositukseksi nuorisotakuun vahvistamisesta ja komission aikomukseen tehdä siihen rakenteellisia parannuksia vuoden 2008 finanssikriisistä ja tämän välineen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten pohjalta; muistuttaa, että neuvoston suositus ei sido jäsenvaltioita; huomauttaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet neuvoston suositusta, minkä seurauksena nuoret jäävät jälkeen muista; katsoo, että on aika tehdä nuorisotakuusta sitova sen sijaan, että se perustuu vapaaehtoisuuteen; kehottaa uudelleen komissiota ehdottamaan kaikkia jäsenvaltioita sitovaa nuorisotakuuvälinettä; 2. korostaa, että nuorisotyöttömyyden torjumiseksi tarvitaan moniulotteista lähestymistapaa, joka käsittää aktiivisia ja passiivisia työmarkkinapolitiikkoja ja sosiaalisen osallisuuden toimenpiteiden sekä nuorille suunnattujen sosiaali-, terveys- ja asuntopalvelujen vaikuttavan saatavuuden, jotta voidaan varmistaa näiden toimien laatu ja kestävyys; 3. korostaa, että vahvistetulla nuorisotakuulla olisi korjattava aiemman, työllistettävyyteen perustuvan lähestymistavan puutteet ja että sitä on pidettävä keinona, jolla pyritään varmistamaan kohtuullisessa ajassa laadukkaat ja pysyvät työpaikat kaikille osallistuville nuorille; toistaa, että nuorisotakuulla ei pitäisi institutionalisoida nuorten epävarmoja työsuhteita, etenkään siten, että epätyypillinen asema johtaa erittäin alhaisiin palkkoihin, sosiaalisen suojelun ja työsuhdeturvan puuttumiseen, näennäiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja siihen, että aidot palkalliset työpaikat korvataan epävarmoilla työsuhteilla; 4. suhtautuu myönteisesti siihen, että vahvistettu nuorisotakuu kattaa laajemman 15–29-vuotiaiden ikäryhmän ja että siinä kohdellaan yksilöllisemmin ja kohdennetummin sekä tilapäisesti että pitkäaikaisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria; suhtautuu myönteisesti myös pyrkimyksiin tehdä nuorisotakuusta aiempaa osallistavampi ja välttää kaikenlaista syrjintää, haavoittuvat ryhmät, rodulliset ja etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat ja pakolaiset, vammaiset nuoret sekä maaseutualueilla, syrjäisillä alueilla tai kaupunkien epäsuotuisilla alueilla tai merentakaisilla ja saaristoalueilla asuvat nuoret mukaan luettuina; on huolissaan työmarkkinoiden epätasapainosta, sillä naiset yleensä ja erityisesti nuoret naiset kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä nuorina ja naisina; korostaa, että komission on otettava huomioon nuorten naisten tarpeet puuttuessaan sukupuolten väliseen eroon; 5. suhtautuu myönteisesti sukupuoliulottuvuuden sisällyttämiseen nuorisotakuuseen; toteaa kuitenkin, että sukupuolten välinen ero työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten keskuudessa on kasvanut viime vuosina ja että perheen äidin rooli on edelleen este nuorten naisten työllistymiselle; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön sitovia toimenpiteitä, joilla vältetään hakijan sukupuoleen tai perhetilanteeseen perustuva syrjintä työhönoton yhteydessä; 6. korostaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin kuuluu useita alaryhmiä, kuten vammaiset nuoret, kodittomat nuoret, nuoret romanit sekä nuoret maahanmuuttajat ja pakolaiset, joilla on erilaisia tarpeita, joihin olisi vastattava räätälöidyillä erityispalveluilla, kuten vammaisten henkilöiden osalta taattu kohtuullinen mukauttaminen sekä työtulot, jotka eivät vaikuta työkyvyttömyysetuuksien maksamisen kestoon; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää saada tarkkoja tietoja näistä alaryhmistä ja että käytettävissä on asianmukaisia tapoja niiden tunnistamiseksi, ja korostaa, että heihin on omaksuttava eri lähestymistapa kuin pitkäaikaisiin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin, joiden sosioekonominen tausta on usein epäsuotuisa ja jotka kohtaavat moniperusteista syrjintää muun muassa koulutuksessa ja työelämässä ja joiden osalta olisi käynnistettävä vaikuttavia tiedotusohjelmia; korostaa, että näiden kohderyhmien saavuttamiseksi nuorisotakuu olisi otettava osaksi johdonmukaisia sosiaali- ja hyvinvointipolitiikkoja, kuten sosiaaliturvan saatavuutta, työttömyysetuudet ja vähimmäistulo mukaan luettuina, lastenhoitoa, terveyspalveluja, asianmukaista, kohtuuhintaista ja esteetöntä asumista ja psykologista tukea, jotta varmistetaan, että järjestelmä on kaikkien nuorten ulottuvilla; vaatii, että nuorisotakuujärjestelmissä on aktiivisesti torjuttava kaikenlaista nuorten millä tahansa perusteella kokemaa syrjintää; 7. suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioille annettuun suositukseen vahvistaa varhaisvaroitusjärjestelmiä, jotta voidaan tunnistaa ne nuoret, jotka ovat vaarassa jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle; on vakuuttunut siitä, että asianmukaisesti toteutetuilla ennaltaehkäisevillä toimilla, kuten taitojen arviointi ja ura- ja ammatinvalinnanohjaus, joilla keskitytään auttamaan koulunkäynnin keskeyttäneitä pääsemään työelämään tai koulutukseen ennen kuin heistä tulee työttömiä, sekä osallistavan ja syrjimättömän yleisopetuksen tarjoamisella voidaan pitkällä aikavälillä vähentää työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden määrää; 8. kannattaa ajatusta arvioida kaikkien nuorisotakuuseen rekisteröityneiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten taidot ja erityisesti digitaalitaidot sekä tukee ehdotusta parantaa digitaali-, kieli- ja pehmeitä sosiaalisia taitoja valmentavan koulutuksen avulla ja helpottaa täydennys- ja uudelleenkoulutusta, jossa keskitytään vihreää siirtymää varten tarvittaviin taitoihin sekä yrittäjyys-, talous- ja uranhallintataitoihin yksilöllisen uraneuvonnan ja -ohjauksen avulla; korostaa tässä yhteydessä epävirallisen ja arkioppimisen merkitystä; kehottaa myös arvioimaan, millaisia digitaalisia laitteita työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret omistavat ja mikä on heidän verkkoyhteyksiensä tilanne samalla kun heidän digitaaliset taitonsa arvioidaan; katsoo myös, että nuorisotakuujärjestelmään rekisteröityneitä nuoria olisi tuettava sosiaalisten ja monialaisten taitojen kehittämisessä, jotta he voivat paremmin hallita siirtymiä ja kohdata menestyksekkäästi nopeasti muuttuvat työmarkkinat; on sitä mieltä, että tällaisella räätälöidyllä koulutuksella olisi pyrittävä puuttumaan ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen työmarkkinoilla; katsoo, että oppisopimuskoulutuksella voi olla tässä yhteydessä tärkeä rooli, sillä se valmistaa nuoria ammatteihin, joista on suuri kysyntä, ja voi siten edistää heidän kestävää integroitumistaan työmarkkinoille; 9. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorisotakuujärjestelmiin rekisteröityneille nuorille ehdotetaan laadukkaita, monipuolisia ja räätälöityjä työpaikkoja, koulutusta tai oppisopimus- tai harjoittelujaksoja, joihin sisältyy kohtuullinen palkka, ja että työtarjoukset linjataan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin asiaa koskevien periaatteiden mukaisiksi, jotta voidaan varmistaa oikeus oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun työolojen, vammaisten henkilöiden tarpeisiin sopeutettu työympäristö mukaan luettuna, sosiaalisen suojelun saatavuuden ja koulutuksen osalta sekä koeaikojen kohtuullinen kesto ja kieltää epätyypillisten työsopimusten väärinkäyttö; vaatii, että vahvistetun nuorisotakuun mukaisilla tarjouksilla ei missään tapauksessa saisi myötävaikuttaa sosiaaliseen polkumyyntiin, palkkojen polkemiseen, työssäkäyvien köyhyyteen tai nuorten epävarmuuteen; muistuttaa, että harjoittelujaksot voisivat olla osa ammatillista koulutusta; palauttaa mieliin, että harjoittelusopimusten olisi oltava kirjallisia ja oikeudellisesti sitovia sopimuksia, joissa määritetään harjoittelijan tehtävät ja joihin sisältyy kohtuullinen palkka; katsoo, että nuorisotakuun tavoitteen on oltava työllistyminen ja että harjoittelujaksoilla ei saisi koskaan korvata työpaikkoja; 10. vaatii ottamaan käyttöön laatutakuun, jolla varmistetaan, että covid-19-kriisin aikana koulutuksensa ja/tai koulunsa päättäneet henkilöt voivat, vaikka he olisivat suorittaneet tutkinnon ja/tai suorittaneet harjoittelun ja/tai oppisopimuskoulutuksen, suorittaa (uudelleen) harjoitteluunsa ja/tai oppisopimuskoulutukseensa sisältyviä kursseja, jotka on ehkä jouduttu peruuttamaan tai joita on jouduttu lyhentämään tai jotka ovat saattaneet jäädä puutteelliseksi jollakin muulla tavalla covid-19:n torjumiseksi toteutettujen toimien seurauksena, jotta heidän koulutuksessaan mahdollisesti olevat puutteet voidaan korjata; 11. korostaa, että neuvoston suosituksessa on esitettävä selkeät ja sitovat tarjouksia koskevat laatukriteerit ja -vaatimukset, ja kehottaa komissiota kehittämään nuorisotakuuseen sovellettavan laatukehyksen; on vakuuttunut siitä, että tällainen kehys vahvistaisi ohjelmaa ja tekisi siitä vaikuttavamman välineen työmarkkinoille siirtymisen tukemiseen; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen nykyisiä eurooppalaisia välineitä, kuten harjoittelun laatupuitteita ja laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisia puitteita, ja sisällyttämään niihin nuorille osoitettavia tarjouksia koskevat laatukriteerit, harjoittelijoille maksettavan kohtuullisen korvauksen periaate, sosiaalisen suojelun saatavuus, kestävä työllisyys ja sosiaaliset oikeudet mukaan luettuina; korostaa, että näillä kriteereillä varmistettaisiin, että ohjelmalla autetaan tuloksekkaasti nuoria siirtymään vakaisiin ja laadukkaisiin työpaikkoihin ja että sillä autetaan varmistamaan nuorten tasa-arvoiset mahdollisuudet eri aloilla sekä mahdollisuudet, jotka tarjoavat pitkän aikavälin turvaa, sosiaaliturvaa ja yhtäläisiä ja ihmisarvoisia työoloja ja jotka eivät edistä epävarmojen työpaikkojen syntymistä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään yrittäjyyttä tukevia ohjelmia erityisesti alueilla, joilla teollinen perusta on heikko; 12. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään sosiaalisia investointeja koskevia hyviä käytäntöjä, jotta voidaan edistää osallistavampaa yhteiskuntaa ja saattaa taloudellinen ja sosiaalinen edistys uudelleen tasapainoon; korostaa niin aktiivisen työmarkkinapolitiikan kuin sosiaalisen suojelun järjestelmien merkitystä, jotta vältetään nollasummapeli, jossa työpaikkoja siirrellään haavoittuvien henkilöiden eri alaryhmien ja erityisesti työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten välillä; kehottaa komissiota suorittamaan tutkimuksen, jossa tarkastellaan ilman sosiaaliturvaa olevien nuorten ja epävarmojen työsuhteiden välistä yhteyttä; 13. uskoo vahvasti tavoitteeseen parantaa nuorten sosioekonomisia olosuhteita panemalla vahvistettu nuorisotakuu asianmukaisesti täytäntöön; vahvistaa kantansa, jonka mukaan palkan olisi oltava oikeassa suhteessa tarjottuun työhön, asianomaisen henkilön taitoihin ja kokemukseen sekä siihen, että koulutussuunnitelmien ulkopuolella työmarkkinoilla toimivien harjoittelijoiden ja oppisopimusoppilaiden on voitava tulla toimeen palkallaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan yhteistyössä parlamentin kanssa ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen mahdollisia keinoja ottaa käyttöön yhteinen oikeudellinen väline, jolla varmistetaan oikeudenmukaisen palkan maksaminen työharjoittelusta tai oppisopimuskoulutuksesta EU:n työmarkkinoilla ja valvotaan tämän vaatimuksen noudattamista; tuomitsee palkatonta harjoittelua ja oppisopimuskoulutusta koskevan käytännön, joka on yksi nuorten tekemän työn hyväksikäytön muoto ja loukkaa heidän oikeuksiaan; 14. vaatii, että nuorisotakuun rahoitusta olisi vahvistettava ohjelmakaudella 2021–2027 lisäämällä Euroopan sosiaalirahasto plussan määrärahoja ja vahvistamalla riittävästi temaattista keskittämistä; korostaa, että komission 28. toukokuuta 2020 esittämässä muutetussa ehdotuksessa ESR+:sta vaaditaan sellaisia jäsenvaltioita, joissa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden osuus ylittää EU:n keskiarvon vuonna 2019, kohdentamaan ESR+:n yhteistyössä hallinnoitavan toimintalohkon määrärahoistaan vähintään 15 prosenttia kohdennettuihin toimiin ja rakenteellisiin uudistuksiin nuorisotyöllisyyden ja ammatillisen koulutuksen tukemiseksi erityisesti nuorisotakuujärjestelmien täytäntöönpanon yhteydessä; pitää valitettavana, että 21. heinäkuuta 2020 antamissaan päätelmissä Eurooppa-neuvosto vähensi näitä määrärahoja huomattavasti, 10 prosenttiin, mikä on täysin vastoin unionin tavoitteita investoida nuoriin; 15. palauttaa mieliin 4. huhtikuuta 2019 hyväksymänsä ensimmäisen käsittelyn kannan, johon sisältyy lisävaatimus, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden, ei ainoastaan niiden, joiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden osuus on unionin keskiarvoa suurempi, olisi ohjelmakaudella 2021–2027 investoitava vähintään kolme prosenttia ESR +: n yhteistyössä hallinnoitavista määrärahoistaan nuorisotyöttömyyden torjumiseen erityisesti nuorisotakuujärjestelmien täytäntöönpanon yhteydessä; 16. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pohtimaan sitä, että NEET-aste on ainoa huomioon otettava näkökohta varojen osoittamista koskevissa päätöksissä; katsoo, että vaikka tämä luku osoittaa niiden henkilöiden määrän, jotka eivät ole koulutuksessa tai työelämässä, se sulkee kokonaan pois suuren määrän nuoria, jotka tekevät vastentahtoisesti osa-aikatyötä, ovat lähteneet maasta löytääkseen säällisen työpaikan, tekevät pimeää työtä tai tekevät työtä mutta elävät edelleen köyhyydessä; 17. kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan vahvasti nuorisotakuun täysimääräiseen täytäntöönpanoon; korostaa, että unionin rahoitus täydentää kansallista talousarviota eikä korvaa sitä; 18. muistuttaa, että vahvistettu nuorisotakuu voi antaa merkittävän panoksen jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden investoidessa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä työllistymismahdollisuuksien luomiseen ilmastoneutraalissa, energiatehokkaassa ja kiertoon perustuvassa taloudessa ja ammattitaitoisen työvoiman hankkimiseen näihin työpaikkoihin, millä varmistetaan, ettei yhtäkään nuorta, etenkään haavoittuvaan ryhmään kuuluvaa nuorta, jätetä jälkeen siirryttäessä ilmastoneutraaliin talouteen; 19. muistuttaa, että rahoituksen tuloksellista käyttöä on lisättävä; odottaa, että ESR+:n mukaiset virtaviivaistetut ohjelmasuunnittelua ja toteutusta koskevat säännöt johtaisivat edunsaajien hallinnollisten kustannusten pienenemiseen ja raportointijärjestelyjen yksinkertaistamiseen; odottaa jäsenvaltioiden käyttävän huolellisesti varoja nuorten työllisyyttä edistäviin nuoriso-ohjelmiin; 20. korostaa, että on tärkeää maksimoida mahdolliset synergiaedut nuorisotakuun ja muiden asiaan liittyvien EU:n rahastojen ja välineiden, kuten elpymis- ja palautumistukivälineen, eurooppalaisen lapsitakuun, Erasmus+:n, InvestEU-ohjelman, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, välillä myös REACT-EU-välineen ja kansallisten elvytyssuunnitelmien yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita asettamaan kyseisissä suunnitelmissa sekä elvytys- ja selviytymissuunnitelmissaan ja REACT-EU-välineen yhteydessä etusijalle nuorten työllisyyden tukemisen; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään SURE-tukivälineen varoja nuoria harjoittelijoita koskevien toimenpiteiden, kuten tulotuen ja lyhennetyn työajan järjestelmien, tukemiseen; 21. vaatii komissiota tehostamaan nuorisotakuun täytäntöönpanon seurantaa ja sen tuloksista raportoimista, nuorisotakuujärjestelmien edunsaajien ja tarjousten luonteen seuranta mukaan luettuina, jotta varmistetaan, että ne ovat vahvistettuun nuorisotakuuseen sisältyvän uuden laatukehyksen mukaisia ja että nuorisotakuujärjestelmien edunsaajat voivat pitkällä aikavälillä siirtyä työelämään; 22. korostaa, että tiedonkeruun parantaminen on avainasemassa edunsaajien kestävän työmarkkinoille integroitumisen ja nuorisotakuun tehokkaan käytön kannalta; kannustaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta laatimaan seurantakertomuksia nuorisotakuujärjestelmien täytäntöönpanosta; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että komissio tekee tutkimuksen, jossa tarkastellaan ilman sosiaaliturvaa työskentelevien nuorten ja epävarmojen työsuhteiden välistä yhteyttä; 23. painottaa, että nuorisotakuujärjestelmien vaikuttava täytäntöönpano ja vakaiden ja kestävien työpaikkojen saatavuuden parantaminen edellyttävät sitä, että nuorisotakuun järjestäjät ja asianomaiset sidosryhmät, kuten alue- ja paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet (työnantajat ja ammattiliitot), koulutus- ja oppilaitokset, nuorisotyöntekijät, solidaarisuus- ja kansalaistoiminnan tarjoajat, kauppa- ja käsiteollisuuskamarit, nuorisojärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt, myös heikossa asemassa olevia henkilöitä tukevat kansalaisjärjestöt, vahvistavat kumppanuuksiaan ja tekevät tehokasta yhteistyötä, erityisesti jäsenvaltioiden välisen parhaiden käytäntöjen vaihdon yhteydessä; kehottaa ottamaan nämä sidosryhmät mukaan nuorisotakuujärjestelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, jotta varmistetaan järjestelmien vaikuttavuus; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan näiden kumppanien ja erityisesti nuorisojärjestöjen osallistumista nuorisotakuujärjestelmien ja niihin liittyvien EU:n rahoitusvälineiden hallinnoinnin kaikkiin vaiheisiin unionin sekä kansallisella ja paikallisella tasolla; katsoo, että kumppanuuksissa olisi selkeästi määritettävä rakenteet ja mekanismit, joilla tuetaan merkityksellistä osallistumista päätöksentekoon, avoin tiedonvaihto mukaan luettuna; 24. on vakuuttunut siitä, että hyvin kohdennetuilla ja myös vammaisille henkilöille esteettömissä muodoissa toteutetuilla tiedotuskampanjoilla ja nuorten käyttämillä viestintäkanavilla voisi olla ratkaiseva rooli nuorten ja nuorisojärjestöjen tavoittamisessa ja aloitteen näkyvyyden lisäämisessä ja että voisi olla erityisen hyödyllistä kohdentaa tiedotusta koulunkäynnin keskeyttäneisiin nuoriin; korostaa, että mahdollisimman suuri osuus rahoituksesta olisi osoitettava suoraan nuorille; korostaa, että vaikuttava tiedotuspolitiikka edellyttää riittävän rahoituksen ja henkilöstökapasiteetin osoittamista erityisesti julkisille työvoimapalveluille, joilla on keskeinen rooli pyrittäessä tavoittamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria tehokkaasti, mutta jotka kärsivät edelleen edellisen rahoituskriisin jälkeen käyttöön otettujen säästötoimien seurauksista; kehottaakin jäsenvaltioita investoimaan julkisiin työvoimapalveluihinsa, jotta niillä on riittävästi henkilöresursseja ja varoja henkilöstön kouluttamiseksi ja laitteiden hankkimiseksi tätä tarkoitusta varten; 25. kehottaa komissiota tarkastelemaan ajatusta ottaa käyttöön erityisesti harjoitteluun ja oppisopimuskoulutukseen keskittynyt EU:n verkkoportaali, jossa esitettäisiin näkyvällä, helpolla ja käyttäjäystävällisellä tavalla kaikki olemassa olevat EU:n aloitteet; katsoo, että portaalista olisi tiedotettava asianmukaisesti asiaankuuluvien kanavien kautta, jotta se tavoittaisi kohderyhmänsä ja jotta se kiinnittäisi nuorten eurooppalaisten, oppilaitosten ja yritysten huomion kaikkialla EU:ssa; katsoo, että portaalilla olisi ohjattava nuoria lahjakkuuksia sinne, missä niitä eniten tarvitaan, osoitettava nuorille, mitkä ovat työmarkkinoiden erityistarpeet, edistettävä toisiinsa liittyvien oppimismahdollisuuksien saatavuutta, parannettava yleistä työllistettävyyttä EU:ssa ja myötävaikutettava nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja osaamisvajeen umpeen kuromiseen; 26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||
| Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö |