Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 20. lokakuuta 2020 - Bryssel
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 muuttaminen L-luokan ajoneuvojen sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevien erityistoimenpiteiden osalta covid-19-pandemian vastatoimena ***I
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto – hakemus EGF/2020/001 ES/Galicia shipbuilding ancillary sectors
 Vastuuvapaus 2018: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
 Vastuuvapaus 2018: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Digitaalisia palveluja koskeva säädös: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen
 Digitaalisia palveluja koskeva säädös: kauppa- ja siviilioikeudellisten sääntöjen mukauttaminen verkossa toimivia kaupallisia yhteisöjä varten
 Digitaalisia palveluja koskeva säädös ja perusoikeuskysymykset
 Tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevien eettisten näkökohtien kehys
 Tekoälyä koskeva siviilioikeudellisen vastuun järjestelmä
 Tekoälyteknologian kehittämiseen liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet
 Suositus neuvostolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) täytäntöönpanosta ja hallinnosta
 EU:n ja Moldovan tasavallan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano

Asetuksen (EU) N:o 168/2013 muuttaminen L-luokan ajoneuvojen sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevien erityistoimenpiteiden osalta covid-19-pandemian vastatoimena ***I
PDF 112kWORD 38k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. lokakuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 168/2013 muuttamisesta L-luokan ajoneuvojen sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevien erityistoimenpiteiden osalta covid-19-epidemian vastatoimena (COM(2020)0491 – C9-0285/2020 – 2020/0251(COD))
P9_TA(2020)0268A9-0190/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0491),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0285/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  on kuullut Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 14. lokakuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0190/2020),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 168/2013 muuttamisesta L-luokan ajoneuvojen sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevien erityistoimenpiteiden osalta covid-19-pandemian vastatoimena

P9_TC1-COD(2019)0251


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2020/1694.)


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto – hakemus EGF/2020/001 ES/Galicia shipbuilding ancillary sectors
PDF 134kWORD 45k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Espanjan hakemuksen johdosta – EGF/2020/001 ES/Galicia shipbuilding ancillary sectors (COM(2020)0485 – C9-0294/2020 – 2020/1996(BUD))
P9_TA(2020)0269A9-0192/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0485 – C9-0294/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan kirjeet,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0192/2020),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille; toteaa, että apu annetaan taloudellisena tukena työntekijöille ja yrityksille, joiden palveluksessa he ovat työskennelleet;

B.  ottaa huomioon, että Espanja toimitti hakemuksen EGF/2020/001 ES/Galicia shipbuilding ancillary sectors EGR:n rahoitustuen saamiseksi niiden 960 työntekijävähennyksen(4) vuoksi, jotka toteutettiin NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoihin 24 (Metallien jalostus), 25 (Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet)), 30 (Muiden kulkuneuvojen valmistus), 32 (Muu valmistus), 33 (Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus) ja 43 (Erikoistunut rakennustoiminta) luokitelluilla toimialoilla NUTS 2 -tason alueella Galicia (ES11) Espanjassa;

C.  ottaa huomioon, että hakemus perustuu EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan toimintakriteeriin, jonka mukaan yhdellä alueella sijaitsevia pk-yrityksiä koskevat joukkohakemukset voivat kattaa eri NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolla määritellyillä toimialoilla toimivia pk-yrityksiä edellyttäen, että kyseisellä alueella toimii pääasiassa tai yksinomaan pk-yrityksiä;

D.  ottaa huomioon, että pk-yritykset ovat alueen talouden selkäranka, sillä 95 prosenttia alueen yrityksistä työllistää alle 250 työntekijää, ja ottaa huomioon, että tämän hakemuksen piiriin kuuluvista yrityksistä 38 on pk-yrityksiä; ottaa huomioon, että Galicia on osa Atlantin akselia ja että sen talous on huomattavan riippuvainen rajatylittävistä yrityksistä ja työntekijöistä;

E.  ottaa huomioon, että Galician laivanrakennusala noudattaa Euroopan laivanrakennusalan alihankintamallia eli se koostuu enimmäkseen pienistä ja keskisuurista telakoista ja alihankinnan osuus arvosta ja työllisyydestä on erittäin suuri;

F.  ottaa huomioon, että Espanja väittää, että Eurooppa on menettänyt vuodesta 2004 alkaen kaupallista laivanrakennusteollisuuttaan Itä-Aasiaan(5) ja että vuonna 2008 alkaneen talous- ja rahoituskriisin vuoksi tilaukset ovat vähentyneet, laivanrakennusteollisuus on kasvanut Aasiassa ja maailmanlaajuinen kilpailu on kovaa(6);

G.  ottaa huomioon, että tukipolitiikka ja veroetuuskohtelu, kuten valtiontuet, ja alhaisemmat työvoimakustannukset Itä-Aasian maissa ovat aiheuttaneet markkinatappioita unionin laivanrakentajille;

H.  ottaa huomioon, että Galician telakoilla rakennetaan teknisesti kehittyneitä sotilasaluksia, öljy- ja kemikaalisäiliöaluksia, offshore-aluksia, merentutkimuksen ja seismisen tutkimuksen aluksia, hinaajia sekä matkustaja- ja kalastusaluksia;

I.  toteaa, että työntekijävähennyksiin johtivat Factorias Vulcano -telakan sulkeminen heinäkuussa 2019 sekä HJ Barreras -telakan velkojille esittämä konkurssia edeltävää menettelyä koskeva pyyntö lokakuussa 2019, sillä puolet hakemuksen kohteena olevista irtisanomisista tehtiin yrityksissä, jotka ovat HJ Barrerasin velkojia;

J.  ottaa huomioon, että Factorias Vulcanon alihankkijat ovat pitkälle erikoistuneita ja näin ollen voimakkaasti riippuvaisia päätelakasta ja että keskinäiset riippuvuussuhteet ja niiden vaikutukset työllisyyteen laivanrakennuksen liitännäisaloilla ovat samat, kuin jos yritykset toimisivat samaan NACE-luokitukseen kuuluvalla talouden alalla;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että Espanja on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 2 054 400 euroa eli 60 prosenttia 3 424 000 euron kokonaiskustannuksista, joista yksilöllisten palvelujen osuus on 3 274 000 euroa ja valmistelu-, hallinnointi-, tiedotus- ja mainonta-, valvonta- ja raportointitoimien osuus 150 000 euroa;

2.  toteaa, että Espanjan viranomaiset jättivät EGR-rahoitustukea koskevan hakemuksen 13. toukokuuta 2020 ja että Espanjan toimitettua hakemusta koskevia lisätietoja komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 11. syyskuuta 2020 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  panee merkille, että Espanja aloitti yksilöllisten palvelujen tarjoamisen tuen kohteena oleville edunsaajille 13. elokuuta 2020, joten kausi, jolle EGR-rahoitusta voidaan myöntää, alkaa 13. elokuuta 2020 ja päättyy 13. elokuuta 2022;

4.  toteaa, että Espanjalle on aiheutunut hallinnollisia kuluja EGR:n täytäntöönpanosta 8. kesäkuuta 2020 alkaen ja että valmistelu-, hallinnointi-, tiedotus- ja mainonta-, valvonta- ja raportointitoimien menoihin voidaan siten myöntää EGR:n rahoitustukea 8. kesäkuuta 2020 ja 13. helmikuuta 2023 väliseltä ajalta;

5.  panee tyytyväisenä merkille, että Espanja kuuli yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa työmarkkinaosapuolia ja että työmarkkinaosapuolet osallistuvat yhteistyösopimuksen myötä myös palvelujen toteuttamiseen;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun Galiciassa osallistuvat työmarkkinaosapuolet ASIME ja ammattiliitot CCOO(7) ja UGT(8) osallistuvat yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadintaan ja palvelujen toteuttamiseen; korostaa, että työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava myös toimenpiteiden seurantaan;

7.  ottaa huomioon, että vuonna 2018 Galician telakoiden ja laivanrakennuksen liitännäisalojen vuotuinen liikevaihto oli noin 2 000 miljoonaa euroa vuonna 2018 ja että laivanrakennuksesta riippui suoraan 10 000 työpaikkaa ja välillisesti 25 000 työpaikkaa; ottaa huomioon, että viime vuonna alan liikevaihto laski 11 prosenttia ja työpaikkojen määrä 20,8 prosenttia (noin 2 000);

8.  korostaa, että työntekijävähennykset tapahtuivat tilanteessa, jossa Galician alueen työttömyysaste oli korkea (11,7 prosenttia vuonna 2019); suhtautuu siksi myönteisesti tämän EGR-tuen avulla tarjottaviin uudelleenkoulutus- ja taitojen parantamistoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on tehdä alueellisesta laivanrakennusalasta, rajatylittävästä taloudesta ja koko työmarkkinoista tulevaisuudessa kestävämmät ja kilpailukykyisemmät;

9.  korostaa, että tehokas tutkimus, erikoistuminen ja teknologinen innovointi ovat avainasemassa pyrittäessä vahvistamaan Euroopan laivanrakennusalaa, jotta se kykenee kilpailemaan maailmanlaajuisesti alhaisempiin työvoimakustannuksiin, tukipolitiikkaan ja veroetuuskohteluun tukeutuvien maiden kanssa;

10.  korostaa, että vähennetyille työntekijöille tarjottavat yksilölliset palvelut on räätälöitävä kunkin profiilin tarpeita vastaaviksi;

11.  ottaa huomioon, että 94 prosenttia tuen kohteena olevista edunsaajista on miehiä ja heistä 78,2 prosenttia on 30–54-vuotiaita; panee merkille, että vähennetyille työntekijöille tarjottavia yksilöllisiä palveluja ovat muun muassa: tiedotustilaisuudet ja valmistelevat työpajat, ammatillinen ohjaus, jolla pyritään työllistymiseen tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, koulutus (mukaan lukien yrittäjyyskoulutus, jota tarjotaan itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi pyrkiville), työhönpaluun jälkeen annettava ohjaus, tehostettu työnhakuneuvonta sekä useat erilaiset kannustimet;

12.  suhtautuu myönteisesti siihen, että palveluihin sisältyy osallistumisen kannustimia enintään 400 euroa, tukea matkakustannuksiin 0,19 euroa kilometriä kohden sekä lisäkustannuksiin, kuten tietullit ja pysäköintikulut, huoltaja-avustus enintään 20 euroa päivässä osallistumisen aikana ja työhön sijoittumisen kannustimet, joiden nojalla palkkatyöhön palaavat tai itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi ryhtyvät työntekijät saavat 200 euroa kuukaudessa enintään kuuden kuukauden ajan, jotta voidaan tukea kohteena olevia edunsaajia työnhaussa tai koulutustoiminnassa edellyttäen, että he osallistuvat aktiivisesti toimenpiteisiin;

13.  korostaa, että ehdotetut toimet ovat aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä, jotka ovat osa EGR-asetuksen 7 artiklassa vahvistettuja tukikelpoisia toimia, eivätkä ne korvaa passiivisia sosiaalisen suojelun toimenpiteitä;

14.  panee merkille, että rahoitustuen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavat samat elimet, jotka hallinnoivat ja valvovat ESR:ää ja että Xunta de Galicia(9) toimii hallintoviranomaisen välittävänä elimenä;

15.  korostaa Espanjan viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä;

16.  muistuttaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka kuuluvat yritysten vastuulle kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla;

17.  muistuttaa, että nykyisten sääntöjen mukaan EGR:stä voitaisiin ottaa käyttöön varoja covid-19-pandemian aiheuttaman globaalin kriisin yhteydessä pysyvästi irtisanottujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien tukemiseksi muuttamatta EGR-asetusta, sillä Espanja on yksi niistä jäsenvaltioista, joihin pandemia on vaikuttanut erittäin kielteisesti;

18.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

19.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Espanjan hakemuksen johdosta – EGF/2020/001 ES/Galicia shipbuilding ancillary sectors

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä EU) 2020/1598.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4) EGR-asetuksen 3 artiklan mukaisessa merkityksessä.
(5) Kaupallinen laivanrakennus kattaa säiliöalusten, irtorahtialusten ja konttialusten rakentamisen.
(6) Vuoteen 2018 mennessä johtavaan asemaan oli noussut Kiina (35,5 prosenttia) ennen Japania (23,4 prosenttia) ja Etelä-Koreaa (22,7 prosenttia). Euroopan markkinaosuus oli laskenut vain 6,8 prosenttiin. Vuonna 2019 Kiina oli markkinajohtaja, ja sen osuus tilauskannasta oli 34 prosenttia, Etelä-Korean osuus oli 26 prosenttia ja Japanin 15 prosenttia.
(7) Teollisuusliitto CCOO Galicia.
(8) Metalli- ja rakennusteollisuuden ja niihin liittyvien teollisuudenalojen liitto UGT (MCA-UGT).
(9) Xunta de Galicia ja erityisesti Consellería de Facenda – Dirección General de política financiera, tesoro y fondos europeos / Servicio de inspección y control de fondos comunitarios yhteistyössä Consellería de Economía, Emprego e Industria – Secretaría Xeral de Emprego/Subdirección Xeral de Relacións Laborais -elimen kanssa toimii hallintoviranomaisen välittävänä elimenä.


Vastuuvapaus 2018: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
PDF 142kWORD 45k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 20. lokakuuta 2020 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (2019/2060(DEC))
P9_TA(2020)0270A9-0188/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2018(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2018 (COM(2019)0316 – C9-0055/2019)(2),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2018 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2018 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2020 tekemänsä päätöksen(5), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2018 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä sen liitteenä olevan päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(7) ja erityisesti sen 59, 118, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A9-0188/2020),

1.  epää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean pääsihteeriltä vastuuvapauden Euroopan talous- ja sosiaalikomitean talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (2019/2060(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka VI – Euroopan talous‑ ja sosiaalikomitea,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A9-0188/2020),

A.  haluaa korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

B.  ottaa huomioon, että parlamentin talousarvion valvontavaliokunta odottaa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen tulosten ja suositusten perusteella saavansa Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta tietoja toimenpiteistä, joita on toteutettu väärinkäytösten korjaamiseksi;

1.  pitää myönteisenä, että budjettikohtaan ”Toimielimen jäsenet ja nimetyt edustajat” liittyvien määrärahasiirtojen tilanteeseen on tehty parannuksia asettamalla korvaushakemusten toimittamiselle kuuden viikon määräaika; on tyytyväinen siihen, että 1. tammikuuta 2019 alkaen määrärahasiirtoja on kyetty vähentämään;

2.  panee merkille annettujen lausuntojen ja kertomusten määrän kasvun ja toteaa sen edellyttäneen jäsenten suurempaa osallistumista valmisteluun, suurempia matkakuluja ja muita aiheutuneita korvauksia;

3.  arvostaa sitä, että komitea aikoo lisätä merkittävästi tietotekniikkamäärärahojaan voidakseen kiriä kiinni ja kuroa umpeen eron muihin unionin elimiin nähden ja toteuttaa edelleen kesäkuussa 2019 hyväksyttyä digitaalistrategiaansa; panee merkille toimet, joita tarvitaan verkkokapasiteetin tehostamiseksi ja laitteiden hankkimiseksi loppukäyttäjille, jotta koko henkilöstö voi tehdä etätyötä;

4.  panee merkille, että komitean uudessa rakenteessa, joka otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2020, oikeudellinen yksikkö on liitetty suoraan pääsihteerin alaisuuteen, minkä tavoitteena ilmoitettiin olevan oikeudellisen yksikön näkyvyyden ja vaikutuksen lisääminen ja sen mahdollistaminen, että se voi tarjota oikeudellista tukea horisontaaliselta pohjalta; panee merkille komitean esittämän perustelun mutta pitää huolestuttavana sitä, että oikeudellisen yksikön itsenäisyys ja täysi riippumattomuus saattavat kärsiä; kehottaa komiteaa varmistamaan, että oikeudellinen yksikkö osallistuu virallisesti ja järjestelmällisesti komitean tärkeimpien asioiden käsittelyyn niin, että päätöstä sen kuulemisesta ei jätetä eri yksiköiden vastuulle; pitää myönteisenä, että ”jäsenten työskentelyolot” -yksikön oikeudellisia valmiuksia on vahvistettu jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin liittyvien erityiskysymysten käsittelemiseksi; panee merkille pohdinnat erikoistuneen henkilöstön, myös oikeudellisen yksikön henkilöstön, vapauttamisesta komitean henkilöstökiertopolitiikasta, ja kehottaa komiteaa raportoimaan tämän prosessin johtopäätöksistä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

5.  vahvistaa, että komitea sai VMA-rakennusta koskevan todistuksen, jonka mukaan rakennuksesta ei tavanomaisessa käytössä aiheudu asbestiin liittyviä riskejä; panee kuitenkin merkille, että lisäanalyysissa vahvistettiin, että rakennuksessa on pieni määrä asbestia; toteaa, että VMA-rakennuksen toimistoalueen ulkopuolella on vain pieniä määriä asbestikuituja sisältäviä materiaaleja ja että kaikki nämä materiaalit on tarkoitus poistaa kunnostustöiden aikana;

6.  tukee komitean pyyntöä tehostaa kaikkia toimia, joilla pyritään noudattamaan parlamentin ja komitean välisen yhteistyösopimuksen sisältöä; muistuttaa kuitenkin, että vuoden 2014 sopimuksen nojalla komitea siirsi parlamenttiin yhteensä 36 kääntäjää ja sai vastineeksi ainoastaan oikeuden käyttää Euroopan parlamentin tutkimuspalvelua; panee merkille, että tämän seurauksena komitean oli palkattava sopimussuhteista henkilöstöä ja ulkoistettava käännöspalvelunsa; panee huolestuneena merkille, että kompensoidakseen kääntäjien vähenemistä parlamentti on antanut komitealle lisävaroja käännösten ulkoistamista varten ja että komitea voi kohdentaa nämä varat uudelleen muille toimintapolitiikan aloille, jos niitä ei käytetä kokonaisuudessaan ulkoistettuihin käännöspalveluihin, ja että näin on tapahtunut edellisinä vuosina; katsoo, että tämä määräys ei ole huolellisen ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukainen ja että sitä olisi tarkasteltava myöhemmin uudelleen;

Tilannekatsaus

7.  palauttaa mieliin, että OLAF totesi tammikuussa 2020 antamassaan kertomuksessa, että komitean ryhmän I tuolloinen puheenjohtaja on syyllistynyt häirintään kahta henkilöstön jäsentä kohtaan, epäasialliseen käytökseen (vakava väärinkäytös) yhtä komitean jäsentä ja yhtä henkilöstön jäsentä kohtaan sekä väärinkäytöksiin muita ryhmän I sihteeristössä työskenteleviä henkilöstön jäseniä kohtaan;

8.  muistuttaa OLAFin todenneen, että ryhmän I tuolloinen puheenjohtaja rikkoi komitean työjärjestyksestä ja sen käytännesäännöistä johtuvia velvoitteita; muistuttaa OLAFin suositelleen, että komitea käynnistää kyseisen jäsenen osalta asianmukaiset menettelyt, kuten komitean työjärjestyksen neljännen osan 8 artiklassa määrätään, sekä ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin estääkseen muut mahdolliset tapaukset, joissa kyseinen jäsen syyllistyy työpaikkahäirintään;

9.  pitää valitettavana, että useat henkilöstön jäsenet ovat joutuneet ryhmän I tuolloisen puheenjohtajan harjoittaman työpaikkakiusaamisen kohteeksi niin pitkään, ettei se ole mitenkään puolusteltavissa; pitää valitettavana, että komiteassa voimassa olevilla häirinnän vastaisilla toimenpiteillä ei onnistuttu puuttumaan kyseiseen tapaukseen eikä korjaamaan tilannetta nopeammin asianomaisen jäsenen korkean aseman vuoksi; pitää valitettavana, että uhrien suojelemiseksi OLAFin tutkimuksen päättymiseen asti toteutetut toimenpiteet olivat selvästikin improvisoituja ja riittämättömiä varsinkin, kun otetaan huomioon asiassa F-50/15(8), FS vastaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), annettu tuomio, josta komitean olisi pitänyt ottaa opikseen; panee huolestuneena merkille, että sisäisen menettelyn puutteet johtivat siihen, ettei komitean hallinto tehnyt asialle mitään, mikä merkitsi huolenpitovelvollisuuden ja OLAFille raportointia koskevan velvollisuuden rikkomista; kehottaa komiteaa ottamaan tämän seikan huomioon asiaa koskevien päätösten uudelleentarkastelun yhteydessä;

10.  panee merkille, että komitean puheenjohtaja sai OLAFin kertomuksen ja suositukset 17. tammikuuta 2020; toteaa, että asia annettiin komitean jäsenten käyttäytymistä käsittelevälle neuvoa-antavalle lautakunnalle 23. tammikuuta 2020; toteaa lisäksi, että neuvoa-antava lautakunta esitti päätelmänsä 28. huhtikuuta 2020, että kyseistä jäsentä pyydettiin esittämään huomautuksensa ja että komitean puheenjohtaja pyysi komitean laajennetulta puheenjohtajistolta kommentteja;

11.  panee merkille, että komitean työvaliokunta päätti enemmistön äänin pyytää kyseistä jäsentä eroamaan ryhmän I puheenjohtajan tehtävistään ja peruuttamaan hakemuksensa komitean puheenjohtajan tehtävään; toteaa, että työvaliokunta vapautti kyseisen jäsenen tämän kaikista tehtävistä, jotka liittyvät henkilöstön johtamiseen tai henkilöstöhallintoon; panee merkille, että työvaliokunta antoi pääsihteerin tehtäväksi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos virallinen syyttäjä käynnistää menettelyn kyseistä jäsentä vastaan, komitea osallistuu menettelyyn asianomistajana; ottaa huomioon, että työvaliokunta antoi pääsihteerin tehtäväksi tiedottaa tästä päätöksestä OLAFille ja parlamentille; panee merkille, että tästä päätöksestä voidaan tarvittaessa ilmoittaa myös muille toimielimille tai jäsenvaltioiden elimille;

12.  panee huolestuneena merkille, ettei ryhmän I tuolloista puheenjohtajaa koskenutta komitean työvaliokunnan päätöstä pystytty panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön komitean sisäisten menettelyjen kautta; panee merkille, että asianomainen jäsen päätti perua ehdokkuutensa komitean puheenjohtajan tehtävään lähes neljä kuukautta työvaliokunnan päätöksen jälkeen ja että hän teki niin täysin omasta aloitteestaan; panee huolestuneena merkille, että huolimatta OLAFin päätelmistä ja työvaliokunnan päätöksestä asianomainen jäsen on saanut tahtonsa läpi ja pysyy ryhmän I puheenjohtajana toimikautensa loppuun asti; kehottaa komiteaa tarkistamaan työjärjestystään ja käytännesääntöjään tällaisten tilanteiden välttämiseksi vastaisuudessa;

13.  panee merkille, että OLAF toimitti asian Belgian viranomaisille ja että Belgian virallinen syyttäjä käynnistää parhaillaan oikeusmenettelyä kyseistä jäsentä vastaan, sillä työpaikkakiusaamisesta voidaan Belgian lain mukaan nostaa syyte; toteaa, että komitea päätti heinäkuussa 2020 pitämässään täysistunnossa pidättää asianomaisen jäsenen koskemattomuuden, jotta Belgian virallinen syyttäjä voi jatkaa oikeudellista menettelyä;

14.  tähdentää, että komitean tässä asiassa tekemät virheet ovat johtaneet julkisten varojen huomattaviin menetyksiin, jotka liittyvät muun muassa oikeudellisiin palveluihin, sairauslomiin, uhrien suojeluun, alentuneeseen tuottavuuteen sekä työvaliokunnan ja muiden elinten kokouksiin; katsoo näin ollen, että kyseessä on vastuuvelvollisuuteen, varainhoidon valvontaan ja henkilöresursseja koskevaan hyvään hallintotapaan Euroopan unionin toimielimissä, elimissä ja virastoissa liittyvä ongelma; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin toteaa erityiskertomuksessaan nro 13/2019 ”Tarkastettujen EU:n toimielinten eettiset toimintapuitteet: edelleen parantamisen varaa”, että eettinen toiminta julkisten tehtävien hoitamisessa edistää moitteetonta varainhoitoa ja lisää yleisön luottamusta julkiseen valtaan ja että aina kun unionin toimielinten ja elinten jäsenet ja henkilöstö käyttäytyvät epäeettisesti, tapaus herättää suurta mielenkiintoa julkisuudessa ja vähentää luottamusta unionin toimielimiin;

15.  on hämmästynyt siitä, että komitean verkkosivustolla on asianomaisen jäsenen ryhmän I puheenjohtajan ominaisuudessa antama lausunto, joka on todellisuudessa henkilökohtainen itsepuolustukseksi esitetty todistajanlausunto ja johon liittyy sellainen raskauttava tekijä, että asiat ovat joko jo vireillä tai niiden odotetaan tulevan unionin oikeusviranomaisten ja Belgian viranomaisten käsittelyyn; pitää erittäin valitettavana sitä, että komitean puheenjohtajan ja ryhmän I puheenjohtajan välinen erimielisyys on julkistettu tällä tavalla aiheuttaen suurta vahinkoa unionin toimielinten, elinten ja virastojen maineelle ja uskottavuudelle;

16.  on tyytyväinen siihen, että komitea on käynnistänyt perusteellisen arvioinnin ja pohdinnan nykyisestä yleisestä kehyksestä, jolla tuetaan sen nollatoleranssipolitiikkaa kaikkeen käyttäytymiseen, joka todennäköisesti loukkaa ihmisarvoa; toteaa, että tämän prosessin tarkoituksena on tunnistaa mahdolliset puutteet ja etsiä lisäparannuksia komitean henkilöstön ja jäsenten edun mukaisesti;

17.  pyytää komiteaa tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kaikista käynnissä olevista OLAFin tutkimuksista ja komitean jäseniä tai henkilöstöä koskevien uusien OLAFin tutkimusten aloittamisesta häirinnän tai muun huolen vuoksi;

18.  panee merkille, että komitean jäseniin ei sovelleta henkilöstösääntöjen määräyksiä, sillä he eivät ole työntekijöitä vaan heidät on nimitetty komitean jäseniksi; toteaa, ettei tämä asiainlaita ole estänyt muita Euroopan unionin toimielimiä, elimiä ja virastoja ottamasta käyttöön niiden jäseniin sovellettavia täsmällisiä, asianmukaisia ja hyödyllisiä sääntöjä; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että esimerkiksi alueiden komitean käytännesääntöjen 8 artiklan 4 kohdassa käytännesääntöjä rikkoneelle jäsenelle asetetaan kielto tulla valituksi komitean vastuutehtäviin, ja jos jäsenellä on jo tällaisia tehtäviä, käytännesääntöjen mukaan hänet erotetaan niistä; suhtautuu myönteisesti siihen, että komitea on valmis harkitsemaan järjestelmäänsä lisäparannuksia pohdittuaan asiaa nyt jo yli kahden vuoden ajan; katsoo, että tämä on kohtuuttoman pitkä aika; pitää valitettavana, että edellä mainitun ajan jälkeenkin komitea vain ehdottaa jäsenille tietoisuuden lisäämis- ja koulutustoimia huolimatta selkeästä lisätoimien tarpeesta, joka on todettu Euroopan oikeusasiamiehen raportissa ihmisarvosta työpaikalla EU:n toimielimissä ja virastoissa (SI/2/2018/AMF) ja parlamentin suosituksissa;

19.  pyytää komiteaa tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle menettelyistä ja prosesseista, joita komitea on ottanut käyttöön tai aikoo ottaa käyttöön ja jotka koskevat sitä, miten työpaikkakiusaaminen tai vastaavat henkilöstöä koskevat ongelmat vältetään vastaisuudessa, jotta voidaan varmistaa, että vastaavat valitettavat tapahtumat, jotka ovat aiheuttaneet kielteistä julkisuutta ja vahingoittaneet komitean mainetta, eivät toistu;

20.  pitää myönteisenä, että häirintäyhdyshenkilöiden määrää on lisätty, jotta voidaan parantaa epävirallista menettelyä ja henkilöstön mahdollisuuksia jakaa huolensa mahdollisesti havaitsemistaan häirintätilanteista;

21.  on erittäin tyytyväinen komitean pohdintoihin, joiden tuloksena laaditaan yksityiskohtainen toimintasuunnitelma häirintää koskevan nollatoleranssipolitiikan vahvistamiseksi komiteassa sen varmistamiseksi, ettei sellaista käytöstä katsota koskaan enää läpi sormien; pitää myönteisenä ja kannattaa häirintää, väärinkäytösten paljastamista ja kurinpitomenettelyjä koskevaa nykyistä tarkistettua pakettia, jolla parannetaan entisestään mekanismeja, joiden avulla henkilöstö voi tehdä häirinnästä virallisia valituksia, ja lujitetaan asiaa koskevia oikeudellisia rakenteita; muistuttaa kuitenkin, että komitea on raportoinut tästä prosessista parlamentille vuosien ajan ja että asiassa on nähtävästi vasta nyt ryhdytty konkreettisiin toimenpiteisiin; pitää myönteisenä, että on perustettu työryhmä, johon kuuluu hallinnon ja henkilöstökomitean edustajia ja jonka tavoitteena on kerätä mahdollisimman laajasti ehdotuksia parannuskohteista; on pettynyt siihen, että komitea on saavuttanut viime vuosina vain minimaalista edistystä huolimatta parlamentin täsmällisistä suosituksista, joissa se on kehottanut komiteaa ottamaan käyttöön häirintätapauksissa osallisina olevia jäseniä koskevia sääntöjä ja menettelyjä;

22.  suhtautuu myönteisesti erilaisten tiedotustoimien jatkamiseen, jotta henkilöstölle voidaan tiedottaa Respect@work-kampanjan jatkotoimista; panee tyytyväisenä merkille sellaisten koulutustoimien järjestämisen, joiden tarkoituksena on varmistaa, että henkilöstö on tietoinen asiaankuuluvista eettisistä ja organisaation arvoista sekä niihin liittyvistä säännöistä ja menettelyistä.

(1) EUVL L 57, 28.2.2018.
(2) EUVL C 327, 30.9.2018, s. 1.
(3) EUVL C 340, 8.10.2019, s. 1.
(4) EUVL C 340, 8.10.2019, s. 9.
(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0120.
(6) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1.
(8) Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12. toukokuuta 2016, FS vastaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), F-50/15, ECLI:EU:F:2016:119.


Vastuuvapaus 2018: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
PDF 124kWORD 48k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 20. lokakuuta 2020 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2019/2057(DEC))
P9_TA(2020)0271A9-0189/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2018(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2018 (COM(2019)0316 – C9-0052/2019)(2),

–  ottaa huomioon neuvoston vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2018 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2018 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2020 tekemänsä päätöksen(5), jolla lykättiin päätöstä varainhoitovuotta 2018 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä, sekä sen liitteenä olevan päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(7) ja erityisesti sen 59, 118, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A9-0189/2020),

1.  epää neuvoston pääsihteeriltä vastuuvapauden Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2019/2057(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka II – Eurooppa‑neuvosto ja neuvosto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan toisen mietinnön (A9-0189/2020),

A.  katsoo, että unionin toimieliminä Eurooppa-neuvoston ja neuvoston olisi oltava demokraattisesti vastuuvelvollisia kaikille unionin kansalaisille varoista, jotka toimielimille on uskottu niiden tehtävien hoitamista varten;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti on ainoa välittömillä vaaleilla valittu unionin toimielin ja sen tehtävänä on myöntää vastuuvapaus Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta;

C.  ottaa huomioon, että unionin taloudellisten etujen suojaaminen, välttämättömän petosten torjunnan jatkaminen ja avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden takaaminen unionin kansalaisia kohtaan edellyttävät avointa ja läpinäkyvää vastuuvapausmenettelyä, jossa unionin jokainen toimielin kantaa vastuun toteuttamastaan talousarviosta;

1.  korostaa, että neuvosto on kymmenen peräkkäisen vuoden ajan kieltäytynyt yhteistyöstä vastuuvapausmenettelyssä ja näin ollen pakottanut parlamentin epäämään vastuuvapauden; panee merkille, että päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2018 lykättiin toukokuussa 2020 aiempien vuosien tapaan;

2.  painottaa, että tämä asiaintila ei ole kestävä kummankaan toimielimen kannalta: neuvoston kannalta, koska sen talousarvion toteuttamisesta ei ole annettu myönteistä päätöstä sitten vuoden 2009, eikä parlamentin kannalta, sillä tilanne osoittaa, ettei parlamentin roolia vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena ja unionin talousarvion avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden takaajana kunnioiteta;

3.  toteaa tämän tilanteen vahingoittavan kansalaisten luottamusta unionin toimielinten varainhoitoon; katsoo, että tilanteen jatkuminen nykyisellään heikentää unionin ja sen toimielinten vastuuvelvollisuutta;

4.  palauttaa mieliin, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja varainhoitoasetuksen mukaan parlamentti on unionin ainoa vastuuvapauden myöntävä viranomainen, mutta tunnustaa täysin neuvoston roolin toimielimenä, joka antaa vastuuvapausmenettelyä koskevia suosituksia; pyytää tässä yhteydessä neuvostoa antamaan muiden unionin toimielinten vastuuvapausmenettelyä koskevia suosituksia;

5.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen mukaisesti toimielimet ovat hallinnollisesti riippumattomia, niiden menot esitetään talousarvion erillisissä osissa ja ne ovat itsenäisesti vastuussa talousarvioidensa toteuttamisesta;

6.  muistuttaa, että parlamentti myöntää vastuuvapauden kaikille unionin toimielimille ja elimille teknisten asiakirjojen sisällön, parlamentin kysymyksiin annettujen vastausten ja kuulemisten perusteella; pitää valitettavana, että parlamentilla on ollut toistuvasti vaikeuksia saada vastauksia neuvostolta yhteistyön puuttumisen vuoksi ja että tämän vuoksi neuvostolta on evätty vastuuvapaus yli kymmenen vuoden ajan;

7.  palauttaa mieliin, että unionin talousarvion toteuttamisen vaikuttava valvonta edellyttää toimielinten välistä vilpitöntä yhteistyötä; palauttaa mieliin parlamentin toiveen aloittaa neuvoston kanssa neuvottelut kumpaakin osapuolta tyydyttävään sopimukseen pääsemiseksi, jotta tämä pattitilanne voitaisiin ratkaista lopullisesti;

8.  korostaa parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan 25. toukokuuta 2020 neuvoston pääsihteerille lähettämää kirjettä, jossa ilmoitettiin, että parlamentin puheenjohtajakokous on valtuuttanut parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan aloittamaan neuvoston kanssa uudelleen neuvottelut vastuuvapausmenettelystä;

9.  ilmoittaa, että parlamentin neuvotteluryhmän muodostavat parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtaja Monika Hohlmeier, vuotta 2018 koskevan neuvoston vastuuvapausmenettelyn esittelijä Tomáš Zdechovský ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan ensimmäinen varapuheenjohtaja Isabel García Muñoz;

10.  ilmoittaa, että 8. kohdassa mainittuun kirjeeseen liitettiin parlamentin neuvotteluryhmän 20. helmikuuta 2020 ehdottama päivitetty versio epävirallisesta asiakirjasta, joka koskee parlamentin ja neuvoston välistä yhteistyötä vuotuisessa vastuuvapausmenettelyssä; toteaa parlamentin pitävän tätä epävirallista asiakirjaa neuvottelujen lähtökohtana;

11.  ilmoittaa, että epävirallisessa asiakirjassa tunnustetaan kummankin toimielimen roolien ero vastuuvapausmenettelyssä toteamalla, että parlamentilla ja neuvostolla on oltava sama faktapohja, jonka perusteella voidaan antaa suositus (neuvosto) ja tehdä päätös (parlamentti);

12.  selventää, että 8. kohdassa mainitussa kirjeessä neuvostoa pyydetään ehdottamaan sopivaa päivämäärää neuvottelujen aloittamiselle; ilmoittaa, että covid-19-pandemia keskeytti tämän prosessin myönteisen suuntauksen;

13.  huomauttaa, että niin kauan kuin osapuolten välillä ei käydä neuvotteluja, parlamentin näkemykset pysyvät ennallaan, ja että osapuolten väliset neuvottelut ovat ennakkoedellytys asian ratkaisemiselle;

14.  katsoo ehdottomasti, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarviot on erotettava toisistaan, jotta kummankin toimielimen varainkäytön avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa, kuten parlamentti on viime vuosina suositellut useissa vastuuvapauspäätöslauselmissaan;

15.  on ehdottomasti sitä mieltä, että yhteiset toimet edunvalvojien pakollista, koneellisesti luettavassa muodossa olevaa avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten välisen sopimuksen aikaansaamiseksi ovat välttämättömiä, jotta voidaan lisätä unionin päätöksentekoprosessin avoimuutta ja sen toimielinten vastuuvelvollisuutta; toistaa pitävänsä erittäin valitettavana, että neuvosto ei ole liittynyt avoimuusrekisterijärjestelmään; kehottaa neuvostoa osallistumaan edelleen keskusteluihin yhteisen rekisterin perustamisesta yhdessä parlamentin kanssa, joka suostui aloittamaan neuvottelut uudelleen maaliskuussa 2020, sekä komission kanssa, jotta edunvalvojien rekisteröitymisestä voidaan tehdä tosiasiallisesti pakollista, mikäli ne haluavat tavata unionin päättäjiä; kehottaa jälleen kerran kaikkia jäsenvaltioiden puheenjohtajakolmikoita näyttämään hyvää esimerkkiä kieltäytymällä tapaamasta rekisteröimättömiä edunvalvojia;

16.  panee tyytyväisenä merkille neuvoston myönteisen suhtautumisen Euroopan oikeusasiamiehen antamaan suositukseen asiassa 1069/2019/MIG Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion sponsoroinnista; panee merkille neuvoston pääsihteeristön jäsenvaltioiden valtuuskunnille 29. kesäkuuta 2020 lähettämän luonnoksen ohjeiksi; toistaa, että kaikki todelliset tai oletetut eturistiriidat vaarantavat neuvoston ja koko unionin maineen; kehottaa neuvostoa pohtimaan ohjeiden ei-sitovaa luonnetta; kehottaa neuvostoa ryhtymään viipymättä jatkotoimiin asiassa;

17.  pitää tärkeänä antaa kansalaisille mahdollisuus seurata helposti unionin lainsäädäntöprosessia; muistuttaa neuvostoa, että sen on mukautettava työmenetelmiään parlamentaarisen demokratian normeihin, kuten perussopimuksissa edellytetään; muistuttaa neuvostoa, että sen on toteutettava järjestelmällisesti jatkotoimia kaikkien Euroopan oikeusasiamiehen neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuutta koskevassa strategisessa tutkimuksessa OI/2/2017/TE tekemään päätökseen sisältyvien suositusten johdosta; palauttaa mieliin, että parlamentti kannusti Euroopan oikeusasiamiestä toteuttamaan jatkotoimia tutkimuksensa johdosta;

18.  kehottaa neuvostoa tehostamaan avoimuustoimiaan muun muassa julkaisemalla neuvoston lainsäädäntöasiakirjoja, mukaan lukien työryhmien kokouspöytäkirjat ja trilogien ja muiden käsittelyn tärkeimpien vaiheiden työasiakirjat, Euroopan oikeusasiamiehen suositusten mukaisesti; suhtautuu myönteisesti neuvoston verkkosivustolle tehtyihin parannuksiin, jotka liittyvät erityisesti avoimuuteen ja asiakirjojen saatavuuteen; pitää myönteisinä lainsäädännön avoimuutta, neuvoston kokousten esityslistoja ja kalenteria sekä pöytäkirjoja ja äänestysluetteloita koskevia selkeitä osioita; toteaa, että neuvosto on toteuttanut toimia vahvistaakseen avoimuuden kulttuuria;

19.  toistaa olevansa syvästi huolissaan siitä, että yritykset sponsoroivat unionin puheenjohtajavaltioita, ja jakaa unionin kansalaisten ja parlamentin jäsenten ilmaiseman huolen asiasta; on erittäin huolestunut siitä, että tämä käytäntö saattaa aiheuttaa vahinkoa unionin, sen toimielinten ja etenkin neuvoston maineelle ja johtaa unionin kansalaisten luottamuksen menettämiseen; suosittelee lisäksi painokkaasti, että neuvosto harkitsisi puheenjohtajakausien sisällyttämistä talousarvioon; pyytää neuvostoa välittämään tiedon tästä huolesta jäsenvaltioille ja erityisesti nykyiselle puheenjohtajakolmikolle, ja pyytää nykyistä puheenjohtajakolmikkoa harkitsemaan näitä suosituksia vakavasti ja raportoimaan asiasta parlamentille;

20.  toistaa olevansa syvästi huolissaan erinäisten toimintapolitiikkaa ja talousarviota koskevaan päätöksentekoon osallistuvien jäsenvaltioiden edustajien väitetyistä eturistiriidoista; pyytää neuvostoa varmistamaan, että henkilökohtaisesti unionin tuista hyötyvät jäsenvaltioiden edustajat eivät osallistu asianomaista toimintapolitiikkaa tai talousarviota koskeviin keskusteluihin ja äänestyksiin.

(1) EUVL L 51, 28.2.2017.
(2) EUVL C 327, 30.9.2018, s. 1.
(3) EUVL C 357, 4.10.2018, s. 1.
(4) EUVL C 357, 4.10.2018, s. 9.
(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0090.
(6) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1.


Digitaalisia palveluja koskeva säädös: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen
PDF 241kWORD 90k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen (2020/2018(INL))
P9_TA(2020)0272A9-0181/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)(1),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150 oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten(2),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista(3),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta(4),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi)(5),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla(7),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen(8),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman verkkoalustoista ja digitaalisista sisämarkkinoista(9),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin” (COM(2011)0942),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/334 toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi(10) ja 28. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Laitonta verkkosisältöä vastaan: Lisää vastuuta verkkoalustoille” (COM(2017)0555),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Eurooppalainen lähestymistapa disinformaation torjuntaan verkossa” (COM(2018)0236), jossa käsitellään väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota luodaan, esitetään tai levitetään taloudellisen hyödyn saamiseksi tai suuren yleisön johtamiseksi harhaan tarkoituksella ja joka saattaa aiheuttaa vahinkoa yleiselle edulle,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2016 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan väärennettyjen tuotteiden verkkomyynnistä ja sen arvioinnin 29. marraskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Tasapainoinen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanojärjestelmä nykypäivän yhteiskunnallisiin haasteisiin” (COM(2017)0707),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2019 antaman lausunnon (ECON‑VI/048) aiheesta ”Yhteistyötalouteen sovellettavia sääntelytoimia koskeva eurooppalainen kehys”,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus)(11),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta(12),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(13),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY tietokantojen oikeudellisesta suojasta(14), 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa(15) ja 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(16),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pk‑yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten” (COM(2020)0103),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan ”Tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

–  ottaa huomioon komission sitoumukset asiakirjassa ”Poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksen ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten kartoittaminen vuosina 2019–2024”, jonka mukaan palvelujen digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta mahdollisesti saatava hyöty voisi olla jopa 100 miljardia euroa,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”The e-commerce Directive as the cornerstone of the Internal Market”, jossa esitetään neljä ensisijaista tavoitetta sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin parantamiseksi,

–  ottaa huomioon talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) järjestämää, sähköisen kaupankäynnin sääntöjä käsittelevää työpajaa ”E-commerce rules, fit for the digital age” varten teettämät tutkimukset,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toteuttaman Euroopan tason lisäarvon arvioinnin digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä ”Digital Services Act: European Added Value Assessment”(17),

–  ottaa huomioon direktiivin 98/48/EY täytäntöönpano-oppaan, jossa otetaan käyttöön mekanismi tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavien määräysten avoimuuden varmistamiseksi (”Vade-Mecum to Directive 98/48/EC, which introduces a mechanism for the transparency of regulations on information society services”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0181/2020),

A.  katsoo, että sähköinen kaupankäynti vaikuttaa ihmisten, yritysten ja kuluttajien jokapäiväiseen elämään unionissa ja että se voi oikeudenmukaisin, säännellyin ja tasapuolisin toimintaedellytyksin harjoitettuna edistää digitaalisten sisämarkkinoiden potentiaalin vapauttamista, lisätä kuluttajien luottamusta ja tarjota uusille tulokkaille, muun muassa mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille), uusia markkinamahdollisuuksia, jotka luovat kestävää kasvua ja työpaikkoja;

B.  ottaa huomioon, että direktiivi 2000/31/EY, jäljempänä ’sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi’, on ollut yksi unionin menestyksekkäimmistä säädöksistä ja tehnyt digitaalisista sisämarkkinoista nykyisen kaltaiset; toteaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi hyväksyttiin 20 vuotta sitten ja että digitaalipalveluja koskevassa lainsäädäntöpaketissa, jäljempänä ’digipalvelusäädös’, olisi otettava huomioon sähköisen kaupankäynnin kaikkien muotojen nopea muuttuminen ja laajentuminen, johon liittyy lukuisia erilaisia kehittymässä olevia palveluja, tuotteita, palveluntarjoajia ja haasteita sekä monien eri alojen lainsäädäntöä; panee merkille, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin antamisen jälkeen Euroopan unionin tuomioistuin on antanut useita siihen liittyviä tuomioita;

C.  huomauttaa, että tällä hetkellä laitonta verkkosisältöä torjutaan eri jäsenvaltioissa erilaisin tavoin; toteaa, että tämän seurauksena palveluntarjoajiin voidaan soveltaa monia erilaisia lakisääteisiä vaatimuksia, joiden sisältö ja soveltamisala vaihtelee; toteaa, että täytäntöönpanon valvonta ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö näyttää puutteelliselta ja että nykyiseen oikeudelliseen kehykseen liittyy haasteita;

D.  muistuttaa, että digitaalisissa palveluissa on kunnioitettava täysimääräisesti perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia, erityisesti yksityisyyttä, henkilötietojen suojaa, syrjimättömyyttä, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja kulttuurista moninaisuutta sekä lapsen oikeuksia;

E.  ottaa huomioon, että tiedonannossaan ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” komissio sitoutui antamaan digipalvelusäädöksessä uudet ja tarkistetut säännöt verkkoalustoille ja tietopalvelujen tarjoajille, vahvistamaan alustojen sisältöpolitiikan valvontaa unionissa ja tarkastelemaan ennakkosääntelyä;

F.  toteaa covid-19-pandemian tuoneen mukanaan uusia sosiaalisia ja taloudellisia haasteita, jotka vaikuttavat voimakkaasti kansalaisiin ja talouteen; toteaa, että samalla covid-19-pandemia on osoittanut sähköisen kaupankäynnin resilienssin toimialana ja sen potentiaalin Euroopan talouden elvyttäjänä; toteaa, että pandemia on myös paljastanut nykyisen sääntelykehyksen puutteet erityisesti kuluttajansuojaa koskevassa unionin säännöstössä; toteaa tämän edellyttävän, että unionin tason toimissa sovelletaan johdonmukaisempaa ja koordinoidumpaa lähestymistapaa, jotta voidaan korjata havaitut ongelmat ja estää niiden toistuminen tulevaisuudessa;

G.  toteaa covid-19-pandemian paljastaneen, että unionin kuluttajat ovat haavoittuvassa asemassa, kun epärehelliset elinkeinonharjoittajat myyvät verkossa laittomia tuotteita, jotka eivät täytä unionin turvallisuusvaatimuksia, tai soveltavat kuluttajiin muita epäoikeudenmukaisia ehtoja; toteaa covid-19-pandemian osoittaneen erityisesti, että alustojen ja verkossa toimivien välityspalvelujen on pyrittävä tarmokkaammin havaitsemaan ja poistamaan perättömiä väittämiä ja torjumaan epärehellisten elinkeinonharjoittajien harhaanjohtavia käytäntöjä johdonmukaisesti ja koordinoidusti, ja että tämä koskee erityisesti elinkeinonharjoittajia, jotka myyvät väärennettyjä lääkinnällisiä laitteita tai vaarallisia tuotteita verkossa; panee merkille, että komissio piti myönteisenä alustojen suhtautumista sen niille 23. maaliskuuta 2020 lähettämiin kirjeisiin; toteaa, että unionin tason toimissa on sovellettava johdonmukaisempaa ja koordinoidumpaa lähestymistapaa mainittujen harhaanjohtavien käytäntöjen torjumiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi;

H.  katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi varmistettava kuluttajien ja käyttäjien oikeuksien kattava suojelu unionissa ja että siksi kolmansiin maihin sijoittautuneiden tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toiminnan olisi kuuluttava sen alueellisen soveltamisalan piiriin, kun ne suuntaavat digipalvelusäädöksen soveltamisalaan kuuluvia palveluita unionissa oleville kuluttajille tai käyttäjille;

I.  katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi täsmennettävä sen soveltamisalaan kuuluvien digitaalisten palvelujen luonnetta mutta säilytettävä samalla sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin horisontaalinen luonne, sillä kyseistä direktiiviä sovelletaan verkkoalustojen lisäksi kaikkiin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin, sellaisina kuin ne on määritelty unionin oikeudessa;

J.  katsoo, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa henkilötietojen suojaa koskevan oikeudellisen kehyksen perustamisesta annetun asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin (EU) 2019/790, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU eikä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY soveltamiseen;

K.  katsoo, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa direktiiviin 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/2161, eikä myöskään tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista annettuun direktiiviin (EU) 2019/770, tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista annettuun direktiiviin (EU) 2019/771 tai oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten annettuun asetukseen (EU) 2019/1150;

L.  katsoo, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123/EY vahvistettujen puitteiden soveltamiseen;

M.  huomauttaa, että kansallisessa lainsäädännössä ja unionin oikeudessa on jo määritelty tietyt laittoman sisällön lajit, jotka ovat merkittävä huolenaihe, kuten laiton vihapuhe, eikä niitä pitäisi määritellä uudelleen digipalvelusäädöksessä;

N.  katsoo, että monipuolista ja laadukasta sisältöä voidaan edistää lisäämällä avoimuutta, auttamalla kansalaisia kehittämään paitsi media- ja digilukutaitoaan, joka auttaa haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation tunnistamisessa, myös kriittistä ajattelua sekä tukemalla riippumatonta ammattimaista journalismia ja laadukkaita tiedotusvälineitä;

O.  toteaa, että julkisesti saatavilla oleva WHOIS-tietokanta on ollut hyödyllinen väline, kun on pitänyt löytää tietyn verkkotunnuksen omistaja sekä kutakin verkkotunnusta koskevia yksityiskohtaisia tietoja ja sen yhteyshenkilö;

P.  katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi pyrittävä varmistamaan oikeusvarmuus ja selkeys myös lyhytkestoisten vuokrauspalveluiden markkinoilla ja liikkuvuuspalveluissa edistämällä avoimuutta ja selkeämpiä tiedonantovelvoitteita;

Q.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä datan jakamista koskevaa sopimusta, jonka komissio sai maaliskuussa 2020 aikaan eräiden lyhytkestoisia vuokrauspalveluja tarjoavien alustojen kanssa, sillä se auttaa paikallisviranomaisia ymmärtämään paremmin yhteistyötalouden kehitystä ja mahdollistaa datan luotettavan ja jatkuvan jakamisen, mikä tukee näyttöön perustuvaa päätöksentekoa; katsoo, että tarvitaan lisätoimia, jotta saadaan luotua kattavampi kehys lyhytkestoisia vuokrauspalveluja tarjoavien verkkoalustojen datan jakamista varten;

R.  toteaa, että covid-19-pandemia on vaikuttanut vakavasti unionin matkailualaan ja tuonut ilmi tarpeen tukea edelleen viherkäytäviä koskevaa yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa sujuvuus unionin toimitusketjujen toiminnassa ja tavaroiden liikkumisessa kaikkialla Euroopan laajuisessa liikenneverkossa;

S.  ottaa huomioon, että internetalustojen kehittyminen ja käyttäminen laajaan joukkoon toimintoja, joihin lukeutuvat kaupallinen toiminta, liikenne ja matkailu sekä tavaroiden ja palvelujen yhteiskäyttö, ovat muuttaneet tapoja, joilla kuluttajat ja yritykset ovat tekemisissä sisällöntuottajien, elinkeinonharjoittajien ja muiden tavaroita ja palveluita tarjoavien yksityishenkilöiden kanssa; katsoo, että digitaaliset sisämarkkinat eivät voi menestyä ilman, että käyttäjät voivat luottaa verkkoalustojen noudattavan kaikkea sovellettavaa lainsäädäntöä ja kunnioittavan kuluttajien oikeutettuja etuja; katsoo, että tulevassa sääntelykehyksessä olisi lisäksi ehkäistävä yksityisyyteen puuttuvia liiketoimintamalleja, mukaan lukien käyttäytymisen manipulointi ja syrjivät käytännöt, joilla on huomattavia haitallisia vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan ja käyttäjien perusoikeuksiin;

T.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi parannettava oikeussuojan saatavuutta ja oikeus- ja lainvalvontajärjestelmiensä tehokkuutta, kun on kyse verkkosisällön laittomaksi määrittämisestä ja sisällön poistamiseen tai siihen pääsyn estämiseen liittyvien riitojen ratkaisemisesta;

U.  katsoo, että digipalvelusäädöksen vaatimusten olisi oltava sellaisia, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien on helppo panna ne täytäntöön käytännössä; toteaa, että verkossa toimivat välittäjät voisivat salata tai muulla tavoin estää kolmansien osapuolten, myös sisällön säilytyksestä vastaavien säilytyspalvelua tarjoavien välittäjien, pääsyn sisältöön;

V.  katsoo, että tehokas tapa vähentää laitonta toimintaa on antaa uusille innovatiivisille liiketoimintamalleille mahdollisuus kukoistaa ja vahvistaa digitaalisia sisämarkkinoita poistamalla digitaalisen sisällön vapaan liikkuvuuden perusteettomia esteitä; katsoo, että esteet, jotka luovat pirstoutuneita kansallisia markkinoita, auttavat luomaan laittoman sisällön kysyntää;

W.  katsoo, että digitaalisten palvelujen olisi tarjottava kuluttajille suoran ja tehokkaan viestinnän mahdollistavia helppokäyttöisiä, helposti tunnistettavia ja saavutettavia välineitä, jollaisia ovat esimerkiksi sähköpostiosoitteet, sähköiset yhteydenottolomakkeet, palvelubotit, pikaviestiohjelmat ja takaisinsoittojärjestelmät, sekä varmistettava, että näihin viestintävälineisiin liittyvät tiedot ovat kuluttajien saatavilla selkeällä, ymmärrettävällä ja mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaisella tavalla ja että kuluttajien pyynnöt välitetään digitaalisen palvelun tarjoajan tarjoamien digitaalipalvelujen välillä;

X.  katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi taattava kuluttajille oikeus saada tieto siitä, jos palvelussa hyödynnetään tekoälyä tai käytetään automatisoidun päätöksenteon tai koneoppimisen taikka automatisoidun sisällöntunnistamisen välineitä; katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi tarjottava mahdollisuus poistaa automatisoidut personointitoiminnot käytöstä taikka rajoittaa tai säätää niiden käyttämistä erityisesti sisältöjen järjestelyyn (ranking) ja etenkin tarjottava mahdollisuus nähdä sisältö muokkaamattomassa järjestyksessä ja annettava käyttäjille enemmän valtaa sen suhteen, miten sisältöjä järjestellään;

Y.  toteaa, että automaattisen päätöksenteon kohteena olevien henkilötietojen suoja taataan jo muun muassa yleisellä tietosuoja-asetuksella ja että digipalvelusäädöksessä ei pitäisi toistaa tai muuttaa näitä toimenpiteitä;

Z.  katsoo, että komission olisi varmistettava, että digipalvelusäädöksessä säilytetään ihmiskeskeinen lähestymistapa tekoälyyn noudattaen voimassa olevia tekoälypohjaisten palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä ja kunnioittaen samalla perussopimuksissa vahvistettuja perusarvoja ja -oikeuksia;

AA.  katsoo, että mikäli unionin oikeus sen sallii, kansallisten valvontaviranomaisten olisi voitava tutustua tarkastelun kohteena olevien ohjelmistojen dokumentaatioon ja algoritmien datajoukkoihin;

AB.  pitää tärkeänä sisäistää, että käsitteinä algoritmien toiminnan avoimuus ja selitettävyys edellyttävät, että käyttäjälle annettavat tiedot esitetään ytimekkäässä, avoimessa, ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa käyttäen selkeää ja yksinkertaista kieltä;

AC.  pitää tärkeänä säätää toimenpiteistä tehokkaan täytäntöönpanon ja valvonnan varmistamiseksi; katsoo, että säännösten noudattamista olisi tuettava tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla, oikeasuhteisten sakkojen määrääminen mukaan lukien;

AD.  katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi tasapainotettava kaikkien käyttäjien oikeudet ja varmistettava, ettei sen toimenpiteitä laadita sellaisiksi, että ne suosivat yhtä oikeutettua etua toisen kustannuksella ja estävät toimenpiteiden käytön vastatoimena yritysten tai toimialojen välisissä kiistoissa;

AE.  katsoo, että sisämarkkinoiden ennakkomekanismia olisi sovellettava silloin, kun kilpailulainsäädäntö ei yksin riitä korjaamaan havaittuja markkinoiden toimintapuutteita;

AF.  katsoo, että digipalvelusäädöksessä ehdotettavien lainsäädäntötoimenpiteiden olisi perustuttava näyttöön; katsoo, että komission olisi tehtävä perusteellinen vaikutustenarviointi, joka perustuu käytettävissä olevia eri vaihtoehtoja koskeviin asiaankuuluviin tietoihin, tilastoihin, analyyseihin ja tutkimuksiin; katsoo, että vaikutustenarvioinnissa olisi myös arvioitava ja analysoitava verkon markkinapaikkojen kautta myytäviä vaarallisia tuotteita; katsoo, että vaikutustenarvioinnissa olisi myös otettava huomioon covid-19-epidemian opetukset sekä Euroopan parlamentin päätöslauselmat; katsoo, että digipalvelusäädöksen lisäksi olisi annettava ohjeistusta sen täytäntöönpanoon;

Yleiset periaatteet

1.  pitää tervetulleena komission sitoumusta esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan nojalla ehdotus digitaalipalveluja koskevaksi lainsäädäntöpaketiksi, jäljempänä ’digipalvelusäädös’, jonka muodostavat ehdotus sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin muuttamisesta ja ehdotus portinvartija‑asemassa olevia järjestelmätoimijoita koskevaksi ennakkosääntelyksi; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöpaketin SEUT 53 artiklan 1 kohdan sekä 62 ja 114 artiklan nojalla ja noudattaen suosituksia, jotka esitetään tämän päätöslauselman liitteenä, tehtyään perusteellisen vaikutustenarvioinnin, johon olisi sisällyttävä tietoa ehdotusten rahoitusvaikutuksista ja jonka olisi perustuttava asiaankuuluviin tietoihin, tilastoihin ja analyyseihin;

2.  tunnustaa sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä vahvistetun oikeudellisen kehyksen suuren merkityksen verkkopalvelujen kehittämisessä unionissa ja katsoo, että periaatteet, joita lainsäätäjät noudattivat antaessaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia koskevaa sääntelyä 1990-luvun lopulla, ovat edelleen päteviä ja niitä olisi noudatettava tulevia ehdotuksia laadittaessa; korostaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tuoma oikeusvarmuus on antanut pk-yrityksille mahdollisuuden laajentaa liiketoimintaansa ja toimia helpommin yli rajojen;

3.  katsoo, että kaikkien unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden digitaalisen palvelun tarjoajien on noudatettava digipalvelusäädöksen sääntöjä tarjotessaan palveluja unionissa, sillä näin varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisille ja kolmansiin maihin sijoittautuneille digitaalisen palvelun tarjoajille; pyytää komissiota lisäksi arvioimaan, onko olemassa vaara, että kolmannet maat ryhtyvät vastatoimiin, ja tiedottamaan siitä, miten unionin oikeutta sovelletaan unionin markkinoille pyrkiviin kolmansien maiden palveluntarjoajiin;

4.  korostaa, että sisämarkkinalausekkeella, joka mahdollistaa kotijäsenvaltion harjoittaman valvonnan ja velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan tietoyhteiskunnan palvelujen vapaan liikkuvuuden, on ollut keskeinen rooli digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä; korostaa, että on puututtava jäljellä oleviin perusteettomiin ja suhteettomiin digitaalisten palvelujen tarjoamisen esteisiin, joita ovat esimerkiksi monimutkaiset hallinnolliset menettelyt, kalliit rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisumenettelyt ja heikko tiedon saanti asiaankuuluvista sääntelyvaatimuksista, myös verotuksesta, sekä varmistettava, ettei luoda uusia perusteettomia ja suhteettomia esteitä;

5.  panee merkille, että palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien unionin sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä suojellakseen yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita, kuten yleisen järjestyksen turvaamista, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden ja kuluttajansuojan suojelua, vuokra-asuntojen puutteen torjumista sekä verovilpin ja veron kiertämisen estämistä, edellyttäen, että nämä toimenpiteet ovat syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia;

6.  katsoo, että olisi säilytettävä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin pääperiaatteet, kuten sisämarkkinalauseke, sijoittautumisvapaus, palvelujen tarjoamisen vapaus ja kielto asettaa yleinen valvontavelvollisuus; korostaa, että tulevan sääntelykehyksen ohjaaviin periaatteisiin olisi kuuluttava myös periaatteen, jonka mukaan ”se mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta myös verkossa”, sekä periaatteiden kuluttajansuojasta ja käyttäjien turvallisuudesta;

7.  pitää merkityksellisinä muun muassa liikenne- ja matkailualalla toimivia yhteistyötalouden alustoja, joilla palveluja tarjoavat sekä yksityishenkilöt että ammattilaiset; kehottaa komissiota panemaan kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan alulle muiden kuin henkilötietojen kattavamman jakamisen sekä alustojen ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välisen koordinointikehyksen, jonka tarkoituksena on erityisesti hyvien käytäntöjen vaihto ja tiedonantovelvoitteiden määrittäminen EU:n tietostrategian mukaisesti;

8.  toteaa, että tietosuojajärjestelmää on päivitetty merkittävästi sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin antamisen jälkeen, ja korostaa, että digitaalisten palvelujen nopea kehitys edellyttää vahvaa tulevaan kehitykseen mukautuvaa lainsäädäntökehystä henkilötietojen ja yksityisyyden suojaamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että digitaalisen palvelun tarjoajien on noudatettava unionin tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti yleistä tietosuoja-asetusta ja direktiiviä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), jota tarkistetaan parhaillaan, sekä kunnioitettava perusoikeuksien laajaa joukkoa, johon kuuluvat sananvapaus, ihmisarvo ja syrjimättömyys sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja että niiden on varmistettava järjestelmiensä ja palvelujensa turvallisuus;

9.  katsoo, että oikeusvarmuuden takaamiseksi digipalvelusäädöksessä olisi varmistettava kuluttajien luottamus ja tehtävä selväksi, että kuluttajansuojaa ja tuoteturvallisuutta koskevia vaatimuksia on noudatettava; huomauttaa, että digipalvelusäädöksessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisiin käyttäjiin ja taattava tietoyhteiskunnan palvelujen saavutettavuus; pyytää komissiota kannustamaan palveluntarjoajia kehittämään teknisiä välineitä, joiden ansiosta tietoyhteiskunnan palvelut ovat tosiasiassa vammaisten henkilöiden saavutettavissa, käytettävissä ja hyödynnettävissä;

10.  korostaa, että on tärkeää säilyttää sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin horisontaalinen lähestymistapa; korostaa, että ”yhden koon” lähestymistavalla ei voida ratkaista kaikkia nykypäivän digitaaliympäristön uusia haasteita ja että verkossa toimivien palveluntarjoajien ja tarjottavien palvelujen moninaisuus edellyttää räätälöityä sääntelymallia; kehottaa erottamaan toisistaan taloudellisen toiminnan ja muun kuin taloudellisen toiminnan sekä alustojen isännöimät erityyppiset digitaaliset palvelut sen sijaan, että huomio keskitetään alustan tyyppiin; katsoo tähän liittyen, että mahdollisissa tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa olisi pyrittävä varmistamaan, että unionin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajille asettamat uudet velvoitteet ovat oikeasuhteisia ja selkeitä;

11.  muistuttaa, että monissa lainsäädännöllisissä ja hallinnollisissa päätöksissä sekä sopimussuhteissa käytetään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin määritelmiä ja sääntöjä ja että niiden muuttamisella on näin ollen merkittäviä seurauksia;

12.  korostaa, että ennakoitavissa oleva, tulevaisuuteen mukautuva, selkeä ja ymmärrettävä unionin tason kehys ja reilu kilpailu ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan edistää kaikkien eurooppalaisten yritysten, myös pienalustojen ja pk-yritysten – mikroyritykset, yrittäjät ja startup-yritykset mukaan lukien – kasvua, lisätä tietoyhteiskunnan palvelujen rajat ylittävää tarjontaa, poistaa markkinoiden pirstoutuneisuus ja tarjota eurooppalaisille yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden avulla ne voivat hyödyntää täysimääräisesti digitaalisten palvelujen markkinoita ja olla kilpailukykyisempiä maailmanlaajuisesti;

13.  korostaa, että tuleva sisämarkkinaväline, joka koskee järjestelmäalustoihin sovellettavaa ennakkosääntelyä, ja ilmoitettu uusi kilpailuväline, jolla pyritään korjaamaan kilpailulainsäädännön puutteet, olisi pidettävä erillisinä oikeudellisina välineinä;

14.  muistuttaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi laadittiin teknologianeutraaliksi, jotta tekniikan kehitys nopeasti innovoivalla tietotekniikka-alalla ei tekisi sen säännöksistä vanhentuneita, ja korostaa, että myös digipalvelusäädöksen olisi mukauduttava tulevaan kehitykseen ja sitä olisi voitava soveltaa täysin uuteen teknologiaan, jolla on vaikutusta digitaalisiin sisämarkkinoihin; pyytää komissiota varmistamaan, että mahdollisesti tehtävät tarkistukset ovat edelleen teknologianeutraaleja, jotta taataan pitkäaikaiset hyödyt yrityksille ja kuluttajille;

15.  katsoo, että sisämarkkinoiden on tarjottava alustatalouden ja verkon ulkopuolisen talouden toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka perustuvat kaikkien asianomaisten osapuolten – kuluttajien ja yritysten – samoihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin; katsoo, että digipalvelusäädöksessä ei ole syytä puuttua alustatyöntekijöiden ongelmaan; katsoo siksi, että työntekijöiden, myös alustatalouden tai yhteistyötalouden työntekijöiden, sosiaaliturvaa ja sosiaalisia oikeuksia olisi käsiteltävä asianmukaisesti erillisessä välineessä, jotta nykypäivän digitaalitalouden haasteisiin voidaan vastata asianmukaisesti ja kattavasti;

16.  katsoo, että digipalvelusäädöksen olisi perustuttava unionin yhteisiin arvoihin, joilla suojellaan kansalaisten oikeuksia, ja että sillä olisi osaltaan pyrittävä luomaan rikas ja monipuolinen verkkoekosysteemi, joka tarjoaa laajan valikoiman verkkopalveluja ja kilpailullisen digitaalisen ympäristön ja jossa taataan avoimuus ja oikeusvarmuus digitaalisten sisämarkkinoiden täyden potentiaalin hyödyntämiseksi;

17.  katsoo, että digipalvelusäädös tarjoaa unionille mahdollisuuden paitsi muokata digitaalitaloutta unionin tasolla myös toimia normien asettajana muulle maailmalle;

Perusoikeudet ja -vapaudet

18.  panee merkille, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajilla ja erityisesti verkkoalustoilla, verkkoyhteisöpalveluiden sivustot mukaan lukien, on kyky saavuttaa laajoja ihmisjoukkoja ja vaikuttaa käyttäytymiseen, mielipiteisiin ja käytäntöihin, myös haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten alaikäisiin, minkä vuoksi niiden on noudatettava käyttäjien ja heidän tietojensa sekä koko yhteiskunnan suojelemisesta annettua unionin oikeutta;

19.  muistuttaa, että viimeaikaiset tiedonharavointiin ja tietojen myyntiin liittyvät skandaalit, kuten Cambridge Analytica, valeuutiset, disinformaatio, äänestäjien manipulointi sekä verkon monet muut haittapuolet (vihapuheesta terroristien verkkolähetyksiin) ovat osoittaneet tarpeen parantaa sääntöjen valvontaa ja tiivistää jäsenvaltioiden yhteistyötä, jotta oltaisiin selvillä nykyisten sääntöjen eduista ja puutteista ja voitaisiin vahvistaa perusoikeuksien suojaa verkossa;

20.  muistuttaa tässä yhteydessä, että tietyt vakiintuneet itsesääntely- ja yhteissääntelyjärjestelmät, kuten disinformaatiota koskevat EU:n käytännesäännöt, ovat auttaneet jäsentämään vuoropuhelua alustojen ja sääntelyviranomaisten kanssa; esittää, että verkkoalustojen olisi otettava käyttöön tulokselliset ja asianmukaiset suojatoimet, jotta voidaan etenkin varmistaa, että ne toimivat huolellisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi, sekä estää laillisen sisällön tahaton poistaminen; katsoo, että tällaiset toimenpiteet eivät saisi johtaa sellaiseen ladattavan sisällön ennakkotarkastusvelvollisuuteen, joka olisi vastoin yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskieltoa; ehdottaa, että toimenpiteitä haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation torjumiseksi arvioidaan ja kehitetään edelleen säännöllisesti;

21.  muistuttaa, että on tärkeää taata sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja mielipiteenvapaus sekä vapaa ja monipuolinen lehdistö ja mediaympäristö, myös riippumattoman journalismin suojelemiseksi; vaatii suojelemaan ja edistämään sananvapautta ja korostaa mielipiteiden, tiedon, lehdistön, tiedotusvälineiden sekä taide- ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden tärkeyttä;

22.  korostaa, että digipalvelusäädöksen olisi lujitettava sisämarkkinoiden vapauksia ja taattava perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet ja -periaatteet; korostaa, että kuluttajien ja käyttäjien, myös alaikäisten, perusoikeuksia olisi suojeltava verkon haitallisilta liiketoimintamalleilta, myös digitaalisen mainonnan alalla, sekä käyttäytymisen manipuloinnilta ja syrjiviltä käytännöiltä;

23.  painottaa, että on tärkeää voimaannuttaa käyttäjiä niin, että he voivat valvoa omia perusoikeuksiaan verkossa; korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien on kunnioitettava unionin oikeudessa vahvistettua käyttäjien oikeutta siirtää tietonsa järjestelmästä toiseen ja mahdollistettava tällainen siirtäminen;

24.  korostaa, että biometrisiä tietoja pidetään erityisenä henkilötietojen luokkana ja niiden käsittelyyn sovelletaan erityisiä sääntöjä; panee merkille, että biometriikkaa voidaan hyödyntää ja hyödynnetäänkin henkilöntunnistuksessa ja henkilöllisyyden todentamisessa, mikä mahdollisista eduistaan huolimatta aiheuttaa merkittäviä riskejä ja heikentää vakavasti oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan, etenkin kun sitä hyödynnetään ilman rekisteröidyn suostumusta, ja mahdollistaa henkilötietopetokset; vaatii varmistamaan digipalvelusäädöksessä, että digitaalisen palvelun tarjoajat tallentavat biometriset tiedot vain itse laitteeseen, ellei keskitetty tallentaminen ole lain mukaan sallittua, ja että digitaalisten palvelujen käyttäjille tarjotaan aina vaihtoehto palvelun toimintaa varten oletusasetuksena olevalle biometristen tietojen käyttämiselle ja että palvelun tarjoaja velvoitetaan ilmoittamaan selvästi asiakkaille biometristen tietojen käyttöön liittyvistä riskeistä;

25.  korostaa, että viestinnän metadataa koskevan oikeuskäytännön hengessä viranomaisille on annettava pääsy käyttäjän tilaaja- ja metadataan ainoastaan vakavista rikoksista epäiltyjen tutkimiseksi ja tuomioistuimen etukäteen antamalla luvalla; katsoo kuitenkin, että digitaalisen palvelun tarjoajat eivät saa säilyttää dataa lainvalvontatarkoituksiin, ellei riippumaton toimivaltainen viranomainen ole erikseen määrännyt säilyttämään yksityistä käyttäjää koskevat tiedot unionin oikeuden mukaisesti;

26.  korostaa, että on tärkeää soveltaa datan tehokasta päästä-päähän-salausta, koska se on tärkeää internetiä kohtaan tunnetun luottamuksen ja internetin turvallisuuden kannalta ja koska se estää tehokkaasti kolmansien osapuolten luvattoman pääsyn tietoihin;

Avoimuus ja kuluttajansuoja

27.  panee merkille, että covid-19-pandemia on osoittanut yhtäältä sähköisen kaupankäynnin resilienssin toimialana ja sen potentiaalin Euroopan talouden elvyttäjänä mutta toisaalta unionin kuluttajien haavoittuvuuden, kun epärehelliset elinkeinonharjoittajat myyvät verkossa väärennettyjä, laittomia tai vaarallisia tuotteita tai tarjoavat palveluja, jotka eivät täytä unionin turvallisuusvaatimuksia, taikka soveltavat kuluttajiin perusteettomia ja liiallisia hinnankorotuksia tai muita epäoikeudenmukaisia ehtoja; painottaa, että unionin sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa ja kuluttajansuojaa on kiireesti tehostettava;

28.  korostaa, että ongelmaa pahentavat vaikeudet tunnistaa vilpillinen yrityskäyttäjä, minkä johdosta kuluttajan on vaikea hakea korvausta aiheutuneista vahingoista ja menetyksistä;

29.  katsoo, että sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä säädettyjä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia ja niiden yritysasiakkaita koskevia nykyisiä avoimuus- ja tiedonantovaatimuksia sekä kaupallista viestintää koskevia vähimmäistietovaatimuksia olisi vahvistettava samalla, kun parannetaan nykyisten sääntöjen noudattamista pk-yritysten kilpailukykyä vahingoittamatta;

30.  kehottaa komissiota tiukentamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5 artiklassa säädettyjä tiedonantovaatimuksia ja vaatimaan säilytyspalvelun tarjoajia vertailemaan niihin suorassa liikesuhteessa olevien yrityskäyttäjien tunniste- ja muita tietoja asiaankuuluvissa ja käytettävissä olevissa unionin tietokannoissa oleviin yritystietoihin datasiirron yhteyskäytäntöä koskevan lainsäädännön mukaisesti; katsoo, että säilytyspalvelun tarjoajien olisi pyydettävä yrityskäyttäjiään varmistamaan, että niiden antamat tiedot ovat paikkansapitäviä, täydellisiä ja ajantasaisia, ja niillä olisi oltava oikeus ja velvollisuus kieltäytyä tarjoamasta palvelujaan yrityskäyttäjille tai lopettaa palvelujen tarjoaminen niille, jos näiden tunnistetiedot ovat vääriä tai harhaanjohtavia; katsoo, että on oltava yrityskäyttäjien tehtävä ilmoittaa palveluntarjoajalle liiketoimintansa muutoksista (esimerkiksi liiketoiminnan lopettamisesta);

31.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia koskevia täytäntöönpanokelpoisia velvoitteita, joilla pyritään lisäämään avoimuutta, tiedottamista ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota varmistamaan, että täytäntöönpanotoimet kohdennetaan siten, että niissä otetaan huomioon eri palvelut ja että ne eivät välttämättä johda yksityisyyden ja oikeudellisen menettelyn loukkaamiseen; katsoo, että näiden velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia ja että niiden täytäntöönpano olisi varmistettava asianmukaisin, tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin;

32.  korostaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä säädettyjä nykyisiä velvoitteita, jotka koskevat kaupallisen viestinnän ja digitaalisen mainonnan avoimuutta, olisi vahvistettava; huomauttaa, että profilointia, kohdentamista ja yksilöllistä hinnoittelua koskevat kiireelliset kuluttajansuojaan liittyvät huolenaiheet olisi ratkaistava selkeillä avoimuus- ja tiedonantovaatimuksilla;

33.  painottaa verkossa toimivien kuluttajien epätasapainoista suhdetta palveluntarjoajiin ja elinkeinonharjoittajiin, jotka tarjoavat palveluja mainostulojen ja sellaisista yksittäisille kuluttajille suunnatuista mainoksista saatavien tulojen turvin, jotka perustuvat massadatasta ja tekoälysovelluksilla kerättyihin tietoihin; panee merkille personoidun mainonnan, etenkin ”mikrokohdennetun” ja käyttötottumuksia seuraavan mainonnan, mahdolliset kielteiset vaikutukset; kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön henkilötietojen keräämiseen perustuvaa kohdennettua mainontaa ja mikrokohdentamista koskevia lisäsääntöjä ja harkitsemaan mikrokohdennetun ja käyttötottumuksiin perustuvan kohdennetun mainonnan sääntelemistä tiukemmin siten, että suositaan vähemmän yksityisyyteen puuttuvia mainonnan muotoja, jotka eivät edellytä käyttäjien ja sisällön välisen vuorovaikutuksen laajaa seurantaa; kehottaa komissiota myös harkitsemaan lainsäädäntötoimia verkkomainonnan avoimuuden lisäämiseksi;

34.  korostaa, että digitaalisten palvelujen kehityksen kannalta on tärkeää, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että niiden oikeusjärjestelmä mahdollistaa sopimusten tekemisen sähköisesti, samalla kun turvataan kuluttajansuojan korkea taso; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen nykyisiä vaatimuksia, jotka koskevat sähköisesti tehtyjä sopimuksia, myös jäsenvaltioiden ilmoituksia, ja päivittämään niitä tarvittaessa; panee tässä yhteydessä merkille niin kutsuttujen älysopimusten, kuten hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvien sopimusten, yleistymisen ja pyytää komissiota arvioimaan hajautetun tilikirjan teknologioiden ja älysopimusten kehitystä ja käyttöä, esimerkiksi niiden pätevyyttä ja täytäntöönpanon valvontaa rajatylittävissä tilanteissa, antamaan asiaan liittyvää ohjeistusta yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja esittämään lainsäädäntöaloitteita vain, mikäli arvioinnissa havaitaan konkreettisia puutteita;

35.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sopimusehtoja ja yleisiä ehtoja koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat erityisesti avoimuutta, saavutettavuutta, oikeudenmukaisuutta ja syrjimättömyyttä, ja tarkastelemaan edelleen käytäntöä sisällyttää sopimusehtoihin, myös loppukäyttäjän lisenssisopimusten ehtoihin, ennalta muotoiltuja vakiolausekkeita, joista ei ole neuvoteltu erikseen etukäteen, sekä etsimään tapoja tehdä niistä oikeudenmukaisempia ja varmistaa unionin oikeuden noudattaminen, jotta kuluttajien olisi helpompi osallistua muun muassa lausekkeiden valintaan, jotta he voivat antaa paremmin tietoon perustuvan suostumuksen;

36.  korostaa tarvetta tehostaa yritysten ja kuluttajien välistä sähköistä vuorovaikutusta virtuaalisten tunnistustekniikoiden kehityksen valossa; katsoo, että digipalvelusäädöksen tehokkuuden varmistamiseksi komission olisi myös saatettava ajan tasalle digitaalista tunnistautumista koskeva sääntelykehys eli asetus (EU) N:o 910/2014(18) (jäljempänä ”eIDAS-asetus”); katsoo, että yleisesti hyväksytyn ja luotettavan digitaalisen identiteetin ja luotettavien todennusjärjestelmien perustaminen olisi hyödyllinen väline, joka mahdollistaisi luonnollisen henkilön, oikeushenkilön ja laitteen yksilöllisen identiteetin varman todentamisen ja suojautumisen valeprofiilien käytöltä; panee tässä yhteydessä merkille, että kuluttajien on tärkeää voida käyttää ja ostaa tuotteita ja palveluja verkossa turvallisesti tarvitsematta käyttää muita alustoja ja jakaa tarpeettomasti tietoja, myös henkilötietoja, joita nämä alustat keräävät; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen vaikutustenarvioinnin, joka koskee yleisesti hyväksytyn julkisen sähköisen identiteetin perustamista vaihtoehtona yksittäisille kertakirjautumisjärjestelmille, ja korostaa, että tätä palvelua olisi kehitettävä niin, että tietoja kerätään mahdollisimman vähän; suosittaa, että komissio arvioi mahdollisuutta luoda järjestelmä digitaalisten palvelujen käyttäjän iän varmistamista varten, etenkin alaikäisten suojelemiseksi;

37.  korostaa, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistettuun tietojen minimoinnin periaatteeseen ja että, ellei tietyn alan lainsäädännössä toisin edellytetä, digitaalisten palvelujen välittäjien olisi mahdollistettava palvelujensa anonyymi käyttö mahdollisimman suuressa määrin ja käsiteltävä ainoastaan käyttäjän tunnistamiseen tarvittavia tietoja; katsoo, että tällaisia kerättyjä tietoja ei saisi käyttää muihin digitaalisiin palveluihin kuin niihin, jotka edellyttävät henkilökohtaista tunnistautumista, todentamista tai iän varmistamista, että niitä olisi käytettävä ainoastaan oikeutettuun tarkoitukseen eikä niillä pitäisi millään tavoin rajoittaa yleistä pääsyä internetiin;

Tekoäly ja koneoppiminen

38.  korostaa, että vaikka tekoälypohjaisilla palveluilla tai automatisoitua päätöksentekoa tai koneoppimista hyödyntävillä palveluilla, joita tällä hetkellä säännellään sähköistä kaupankäyntiä koskevalla direktiivillä, on valtava potentiaali tuottaa hyötyjä kuluttajille ja palveluntarjoajille, digipalvelusäädöksessä olisi puututtava niiden aiheuttamiin konkreettisiin haasteisiin, jotka liittyvät syrjimättömyyteen, avoimuuteen – myös käytettyjä datajoukkoja ja tavoiteltuja tuotoksia koskevaan avoimuuteen – ja algoritmin toiminnan ymmärrettävään selittämiseen, sekä vastuukysymyksiin, joita ei käsitellä nykylainsäädännössä;

39.  korostaa lisäksi, että taustalla vaikuttavien algoritmien on täytettävä täysin perusoikeuksiin liittyvät vaatimukset, erityisesti yksityisyyttä, henkilötietojen suojaa, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja lapsen oikeuksia koskevat vaatimukset, sellaisina kuin ne on vahvistettu perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa;

40.  pitää keskeisen tärkeänä käyttää laadukkaita datajoukkoja, jotka eivät ole syrjiviä tai vinoutuneita, sekä edesauttaa sitä, että käyttäjille on tarjolla erilaisia sisältöjä ja mielipiteitä ja korkealaatuisia tuotteita ja palveluja;

41.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön automatisoituja päätöksentekoprosesseja koskevat avoimuus- ja vastuuvelvollisuusvaatimukset ja varmistamaan samalla, että käyttäjien yksityisyyttä ja liikesalaisuuksia koskevia vaatimuksia noudatetaan; huomauttaa, että on sallittava toimivaltaisten viranomaisten suorittamat ulkoiset sääntelyvaatimusten tarkastukset, tapauskohtainen valvonta ja toistuva riskinarviointi sekä arvioitava asiaan liittyviä, erityisesti kuluttajille tai kolmansille osapuolille aiheutuvia riskejä, ja katsoo, että näiden riskien ehkäisemiseksi toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia eivätkä ne saisi haitata innovointia; pitää välttämättömänä noudattaa ”ihminen määrää” -periaatetta muun muassa, jotta voidaan ehkäistä terveys- ja turvallisuusriskejä, syrjintää, perusteetonta valvontaa tai väärinkäytöksiä taikka perusoikeuksiin ja -vapauksiin kohdistuvia mahdollisia uhkia;

42.  katsoo, että kuluttajilla ja käyttäjillä olisi oltava oikeus saada asianmukaista tietoa ajoissa ja ytimekkäässä, helposti ymmärrettävässä ja saavutettavassa muodossa ja että heidän oikeutensa olisi taattava tehokkaasti, kun he ovat vuorovaikutuksessa automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien ja muiden innovatiivisten digitaalisten palvelujen tai sovellusten kanssa; on huolissaan nykyisestä avoimuuden puutteesta virtuaaliavustajien tai palvelubottien käytössä, mikä saattaa olla erityisen haitallista haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille, ja korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien ei pitäisi käyttää kuluttajien tukipalveluissa yksinomaan automatisoituja päätöksentekojärjestelmiä;

43.  katsoo tähän liittyen, että kuluttajan olisi voitava saada selkeästi tieto siitä, että hän on tekemisissä automatisoidun päätöksentekojärjestelmän kanssa, ja siitä, miten hän voi saada yhteyden päätösvaltaiseen ihmiseen, miten pyytää tarkistamaan ja korjaamaan automatisoiduista päätöksistä johtuvia mahdollisia virheitä sekä miten hakea korvausta automatisoidun päätöksentekojärjestelmän käytöstä aiheutuneen mahdollisen vahingon johdosta;

44.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa kuluttajien valinnanvaraa, määräysvaltaa ja luottamusta tekoälypalveluihin ja -sovelluksiin; katsoo siksi, että kuluttajien oikeuksia olisi laajennettava, jotta heitä voidaan suojella paremmin digitaaliympäristössä, ja kehottaa komissiota pohtimaan erityisesti vastuuvelvollisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevia kriteerejä ja valvontaa sekä syrjimättömyyden ja tekoälyn datajoukkojen vinoutumattomuuden varmistamista; katsoo, että kuluttajilla ja käyttäjillä olisi oltava enemmän valtaa tekoälyn käytön suhteen ja mahdollisuus kieltää tekoälypohjaisten personointitoimintojen käyttö taikka rajoittaa tai säätää niiden käyttöä;

45.  panee merkille, että automatisoidut sisällön moderointivälineet eivät pysty tosiasiassa ymmärtämään asiayhteyden ja merkityksen vivahteita ihmisen viestinnässä, mikä on välttämätöntä määritettäessä, voidaanko arvioitavan sisällön katsoa rikkovan lakia tai palveluehtoja; korostaa siksi, että digipalvelusäädöksessä ei pitäisi velvoittaa käyttämään tällaisia välineitä;

Laittoman sisällön ja laittoman toiminnan torjuminen verkossa

46.  korostaa, että laittoman sisällön ja laittoman toiminnan olemassaolo ja leviäminen verkossa ovat vakava uhka, joka heikentää kansalaisten luottamusta digitaaliympäristöön ja haittaa terveiden digitaalisten ekosysteemien kehitystä, ja katsoo, että se voi myös vaikuttaa vakavasti ja pitkäkestoisesti yksilön turvallisuuteen ja perusoikeuksiin; toteaa, että samalla laiton verkkosisältö ja -toiminta voivat lisääntyä helposti ja niiden kielteinen vaikutus voi vahvistua hyvin lyhyessä ajassa;

47.  panee merkille, ettei ole olemassa yhtä, kaiken tyyppiseen verkossa esiintyvään laittomaan sisältöön ja laittomaan toimintaan tepsivää ratkaisua; korostaa, että sisältö, joka voi olla laitonta yhdessä jäsenvaltiossa, ei ehkä ole sitä toisessa, koska unionissa on yhdenmukaistettu vain joitakin laittoman sisällön lajeja koskevat säännöt; kehottaa tekemään tiukan eron yhtäältä laittoman sisällön, rangaistavien tekojen ja laittomasti jaetun sisällön ja toisaalta haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation välillä, sillä viimeksi mainitut eivät aina ole laittomia ja niihin liittyy monia eri näkökohtia, lähestymistapoja ja tapauskohtaisia sääntöjä; tuo julki kantansa, että oikeudellisen vastuun järjestelmän olisi koskettava ainoastaan laitonta sisältöä, sellaisena kuin se on määritelty unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä;

48.  katsoo kuitenkin, että unionin tasolla yhdenmukaisempi ja koordinoitu lähestymistapa, jossa otetaan huomioon erityyppinen laiton sisältö ja toiminta ja joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön ja hyvien käytäntöjen vaihtoon, auttaa torjumaan laitonta sisältöä tehokkaammin, tämän kuitenkaan vaikuttamatta perusoikeuksien laajaan kehykseen ja voimassa olevaan alakohtaiseen lainsäädäntöön; korostaa myös tarvetta mukauttaa palveluntarjoajilta edellytettävien toimenpiteiden ankaruus rikkomuksen vakavuuteen ja kehottaa parantamaan yhteistyötä ja tiedonvaihtoa toimivaltaisten viranomaisten ja säilytyspalvelun tarjoajien välillä;

49.  katsoo, että eurooppalaisten verkkoalustojen vapaaehtoisista toimista ja itsesääntelystä on ollut jonkin verran hyötyä, mutta laittoman sisällön poistamiselle ja laittoman toiminnan estämiselle tarvitaan selkeä oikeudellinen kehys, jotta voidaan varmistaa laittoman verkkosisällön nopea ilmoittaminen ja poistaminen; korostaa, että on vältettävä asettamasta digitaalisen palvelun tarjoajille yleistä velvollisuutta valvoa siirtämiään tai tallentamiaan tietoja sekä oikeudellista tai tosiasiallista velvoitetta aktiivisesti etsiä, moderoida tai suodattaa kaikkea sisältöä ja toimintaa; painottaa, että laiton sisältö olisi poistettava sieltä, missä sitä säilytetään, ja että sisällön tarjoajaa ei pidä vaatia estämään pääsyä sisältöön;

50.  kehottaa komissiota varmistamaan, että verkossa toimivat välittäjät, jotka omasta aloitteestaan poistavat laittomaksi väitettyä sisältöä, tekevät sen huolellisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ja ottavat kaikissa tilanteissa asianmukaisesti huomioon käyttäjien perusoikeudet ja -vapaudet; korostaa, että kaikkiin tällaisiin toimenpiteisiin olisi liitettävä vankat menettelytakeet sekä asianmukaiset avoimuus- ja vastuuvelvollisuusvaatimukset; pyytää, että jos on syytä epäillä sisällön ”laittomuutta”, ihminen arvioisi sen eikä sitä poistettaisi ilman lisätutkimuksia;

51.  pyytää komissiota esittämään tutkimuksen, jossa tarkastellaan sisällön ja tietojen poistamista automatisoidun päätöksenteon pohjalta ennen covid-19-pandemiaa ja sen aikana sekä sitä, kuinka monessa tapauksessa sisältöä ja tietoja poistettiin virheellisesti (väärin perustein);

52.  kehottaa komissiota puuttumaan jäsenvaltioiden kansallisten sääntöjen kasvaviin eroihin ja hajanaisuuteen ja hyväksymään selkeät ja ennakoitavat yhdenmukaistetut säännöt sekä avoimen, tehokkaan ja oikeasuhteisen ilmoitus- ja toimintamekanismin; katsoo, että sen olisi tarjottava riittävät suojatoimet, annettava käyttäjille mahdollisuus ilmoittaa verkossa toimiville välittäjille mahdollisesti laittomasta verkkosisällöstä tai laittomasta toiminnasta verkossa sekä autettava verkossa toimivia välittäjiä reagoimaan nopeasti ja olemaan avoimempia mahdollisesti laittoman sisällön suhteen toteuttamissaan toimissa; katsoo, että tällaisten toimenpiteiden olisi oltava teknologianeutraaleja ja helposti kaikkien toimijoiden saatavilla, jotta taataan käyttäjien ja kuluttajien suojelun korkea taso;

53.  painottaa, että tällaisen ilmoitus- ja toimintamekanismin on oltava ihmiskeskeinen; korostaa, että olisi otettava käyttöön suojatoimia, joilla torjutaan järjestelmän väärinkäyttöä, myös toistuvia perättömiä ilmoituksia, sopimattomia kaupallisia menettelyjä ja muuta haitantekoa; kehottaa komissiota varmistamaan pääsyn avoimiin, tehokkaisiin, oikeudenmukaisiin ja nopeisiin vastustusilmoitus- ja valitusmekanismeihin sekä tuomioistuinten ulkopuolisiin riitojenratkaisumekanismeihin ja takaamaan mahdollisuuden hakea tuomioistuimelta muutosta sisällön poistamiseen, jotta oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin toteutuu;

54.  pitää myönteisinä pyrkimyksiä lisätä avoimuutta sisällön poistamisen suhteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että raportit, joissa on tietoa ilmoitus- ja toimintamekanismeista, kuten ilmoitusten lukumäärästä, sisällöstä ilmoittavien tahojen tyypistä, valituksen kohteena olevan sisällön laadusta, välittäjän vastausajasta, valitusten lukumäärästä sekä sellaisten tapausten lukumäärästä, joissa sisältö on perusteettomasti määritetty laittomaksi tai laittomasti jaetuksi, asetetaan julkisesti saataville;

55.  panee merkille ongelmat, joita liittyy muussa jäsenvaltiossa kuin palveluntarjoajan alkuperämaassa annettujen kieltomääräysten täytäntöönpanoon, ja korostaa, että asiaa on tutkittava lähemmin; painottaa, että säilytyspalvelun tarjoajille ei pidä asettaa velvollisuutta poistaa tietoja, jotka ovat sen alkuperämaassa laillisia, eikä estää pääsyä tällaisiin tietoihin;

56.  korostaa, että riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten vastuulle kuuluu huolehtia lainvalvonnasta, päättää verkkosisällön tai -toiminnan laillisuudesta ja määrätä säilytyspalvelun tarjoaja poistamaan laiton sisältö tai estämään siihen pääsy ja että niiden on varmistettava, että tehdyt päätökset ovat virheettömiä, perusteltuja ja perusoikeuksien mukaisia;

57.  korostaa, että on ratkaisevan tärkeää säilyttää suojatoimet, jotka koskevat sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklassa säädetyn verkossa toimivien välittäjien oikeudellisen vastuun järjestelmää ja mainitun direktiivin 15 artiklassa säädettyä yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskieltoa, jotta voidaan helpottaa digitaalisten palvelujen vapaata liikkuvuutta, varmistaa verkkosisällön saatavuus ja suojella käyttäjien perusoikeuksia; tähdentää tähän liittyen, että oikeudellista vastuuta koskevaa järjestelmää ja yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskieltoa ei saisi heikentää mahdollisella uudella säädöksellä tai muuttamalla sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin muita osia;

58.  tunnustaa periaatteen, jonka mukaan neutraalissa ja passiivisessa roolissa olevat digitaaliset palvelut, kuten backend-palvelut ja infrastruktuuripalvelut, eivät ole vastuussa palvelunsa kautta välitetystä sisällöstä, koska niillä ei ole määräysvaltaa kyseiseen sisältöön, ne eivät ole aktiivisessa vuorovaikutuksessa sen kanssa eivätkä optimoi sitä; painottaa kuitenkin, että aktiivista ja passiivista roolia on selvennettävä ottamalla huomioon asiaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö;

59.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että säilytyspalvelujen tarjoajat velvoitetaan raportoimaan laittomasta sisällöstä, joka voi täyttää vakavan rikoksen tunnusmerkistön, toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle heti sen tultua niiden tietoon;

Verkossa toimivat markkinapaikat

60.  panee merkille, että verkkopalvelujen tarjoajien, kuten verkossa toimivien markkinapaikkojen, tulo markkinoille on hyödyttänyt sekä kuluttajia että elinkeinonharjoittajia erityisesti lisäämällä valinnanvaraa, vähentämällä kustannuksia ja alentamalla hintoja, mutta toteaa, että se on myös tehnyt kuluttajista alttiimpia yhä useampien myyjien harhaanjohtaville kauppatavoille ja että osa kyseisistä myyjistä toimii kolmansissa maissa ja voi siten tarjota verkossa laittomia, vaarallisia tai väärennettyjä tuotteita ja palveluja, jotka eivät usein täytä unionin tuoteturvallisuussääntöjä ja -normeja eivätkä takaa riittävästi kuluttajien oikeuksia;

61.  korostaa, että kuluttajansuojan olisi oltava yhtä hyvä tehtiinpä ostoksia verkossa tai kivijalkakaupoissa; pitää kestämättömänä, että unionin kuluttajat altistuvat laittomille, väärennetyille ja vaarallisille tuotteille, jotka sisältävät vaarallisia kemikaaleja, sekä muille ihmisten terveyden vaarantaville turvallisuusriskeille; painottaa tarvetta ottaa käyttöön asianmukaisia tuoteturvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskevia suojatoimia ja toimenpiteitä, jotta estetään vaatimustenvastaisten tuotteiden tai palvelujen myynti verkon markkinapaikoilla, ja kehottaa komissiota vahvistamaan näiden markkinapaikkojen vastuujärjestelmää;

62.  korostaa markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun asetuksen (EU) 2019/1020 sääntöjen suurta merkitystä kolmansista maista unioniin tulevien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden kannalta; kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, jotta unionin ulkopuolelle sijoittautuneet myyjät noudattaisivat paremmin lainsäädäntöä, kun unioniin ei ole sijoittautunut yhtään valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, sekä korjaamaan nykyisen lainsäädännön porsaanreiän, joka antaa unionin ulkopuolelle sijoittautuneille toimittajille mahdollisuuden myydä verkossa eurooppalaisille kuluttajille tuotteita, jotka eivät täytä turvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskevia unionin sääntöjä, ilman että niille määrätään seuraamuksia tai että ne saatetaan vastuuseen toimistaan, koska tämän johdosta kuluttajilla ei ole oikeudellisia keinoja valvoa oikeuksiaan tai saada korvausta mahdollisesta vahingosta; korostaa tähän liittyen, että kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden valmistajat ja myyjät on aina voitava tunnistaa;

63.  korostaa, että verkon markkinapaikkojen on tiedotettava kuluttajille viipymättä, kun heidän ostamansa tuote on poistettu alustalta siksi, että tuotteen on ilmoitettu olevan unionin tuoteturvallisuus- tai kuluttajansuojasääntöjen vastainen;

64.  korostaa tarvetta varmistaa, että verkon markkinapaikkojen tarjoajat konsultoivat RAPEXia ja ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille heti, kun ne saavat tiedon alustoillaan olevista laittomista, vaarallisista ja väärennetyistä tuotteista;

65.  katsoo, että verkon markkinapaikkojen tarjoajien olisi tehostettava yhteistyötään markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten kanssa muun muassa vaihtamalla tietoja laittomien, vaarallisten ja väärennettyjen tuotteiden myyjästä;

66.  kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita toteuttamaan enemmän yhteisiä markkinavalvontatoimia ja tehostamaan yhteistyötä tulliviranomaisten kanssa verkossa myytävien tuotteiden turvallisuuden tarkistamiseksi ennen kuin ne päätyvät kuluttajille; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa kansainvälinen kuluttajakeskusten verkosto, joka auttaisi unionin kuluttajia ratkaisemaan riidat unionin ulkopuolisiin maihin sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien kanssa;

67.  pyytää komissiota varmistamaan riittävän kuluttajansuojan tason asianmukaisilla suojatoimilla ja tiedonantovaatimuksilla, kun verkon markkinapaikat tarjoavat ammatillisia palveluja;

68.  katsoo, että liikenne- ja matkailualalla digipalvelusäädöksellä olisi pyrittävä varmistamaan oikeusvarmuus ja selkeys luomalla hallintokehys, jolla virallistetaan alustojen ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välinen yhteistyö etenkin hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi ja asetetaan lyhytkestoisia vuokraus- ja liikkuvuuspalveluja tarjoaville alustoille velvollisuus antaa tietoa palveluntarjoajilleen asiaa koskevasta kansallisesta, alueellisesta ja paikallisesta lainsäädännöstä; kehottaa komissiota jatkamaan työtään perusteettomien esteiden poistamiseksi ja suunnittelemaan unionin koordinoimia alakohtaisia toimenpiteitä, joihin kaikki sidosryhmät osallistuvat, jotta voidaan sopia sisämarkkinasääntöjen mukaisista kriteereistä, kuten luvista, lisensseistä tai tarvittaessa palveluntarjoajan paikallisesta tai kansallisesta rekisteröintinumerosta, jotka on täytettävä palvelun tarjoamiseksi lyhytkestoisia vuokraus- ja liikkuvuuspalveluja tarjoavalla alustalla; korostaa, että on tärkeää välttää asettamasta kohtuuttomia tiedonantovelvoitteita ja aiheuttamasta tarpeetonta hallinnollista taakkaa palveluntarjoajille ja etenkään palvelujen vertaistarjoajille ja pk-yrityksille;

69.  kehottaa edistämään digipalvelusäädöksessä kestävää kasvua ja sähköisen kaupankäynnin kestävyyttä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti; painottaa verkon markkinapaikkojen suurta merkitystä kestävien tuotteiden ja palveluiden edistämisessä ja kestävään kulutukseen kannustamisessa; kehottaa ryhtymään toimiin verkossa tarjottavia tuotteita ja palveluja koskevien harhaanjohtavien käytäntöjen ja disinformaation, myös valheellisten ympäristöväittämien, torjumiseksi ja kehottaa samalla verkon markkinapaikkojen tarjoajia edistämään sähköisen kaupankäynnin kestävyyttä antamalla kuluttajille selkeää ja helposti ymmärrettävää tietoa heidän verkosta ostamiensa tuotteiden tai palvelujen ympäristövaikutuksista;

70.  kehottaa komissiota tarkastelemaan perusteellisesti tuotteiden ja palvelujen verkkokauppaan sovellettavan nykyisen oikeudellisen kehyksen selkeyttä ja johdonmukaisuutta, jotta voidaan havaita mahdolliset puutteet ja ristiriitaisuudet sekä täytäntöönpanon tehottomuus; pyytää komissiota tekemään perusteellisen analyysin digipalvelusäädöksen ja unionin tuoteturvallisuus- ja kemikaalilainsäädännön välisestä vuorovaikutuksesta; pyytää komissiota varmistamaan, että verkossa toimivia markkinapaikkoja koskevat uudet säännöt ovat linjassa direktiiviin 2001/95/EY(19) (yleinen tuoteturvallisuusdirektiivi) ja direktiiviin 85/374/ETY(20) (tuotevastuudirektiivi) tehtyjen muutosten kanssa;

71.  panee merkille jatkuvat ongelmat, jotka liittyvät valikoivaa jakelua koskevien sopimusten väärinkäyttöön tai virheelliseen soveltamiseen niin, että rajoitetaan tuotteiden ja palvelujen rajat ylittävää saatavuutta sisämarkkinoilla ja alustojen välillä; pyytää komissiota ryhtymään toimiin tässä asiassa, kun vertikaalisia ryhmäpoikkeuksia koskevia sääntöjä ja muita SEUT 101 artiklassa tarkoitettuja toimia tarkastellaan laajemmin, mutta pidättymään asian käsittelystä digipalvelusäädöksessä;

Järjestelmätoimijoiden ennakkosääntely

72.  panee merkille, että eräillä markkinoilla on nykyään suuria toimijoita, joilla on merkittäviä verkostovaikutuksia ja jotka voivat käytännössä toimia digitaalitaloudessa ”verkon portinvartijoina” (nk. järjestelmätoimijat); pitää kuluttajien edun kannalta tärkeänä, että sellaisten verkon markkinatoimijoiden, joilla on merkittävä digitaalinen läsnäolo, ja muiden palveluntarjoajien välinen kilpailu on tasapuolista ja tehokasta; pyytää komissiota tekemään perinpohjaisen analyysin markkinoilla tähän mennessä havaituista ongelmista ja niiden vaikutuksista muun muassa kuluttajiin, pk-yrityksiin ja sisämarkkinoihin;

73.  katsoo, että vähentämällä markkinoille pääsyn esteitä ja sääntelemällä järjestelmätoimijoita sisämarkkinavälineellä, jossa näille järjestelmätoimijoille määrätään ennakkosääntelynä korjaavia toimia, voidaan avata markkinoita uusille tulokkaille, myös pk-yrityksille, yrittäjille ja startup-yrityksille, mikä lisää kuluttajien valinnanvaraa ja edistää innovointia enemmän kuin mitä voidaan saavuttaa pelkästään kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon avulla;

74.  pitää myönteisenä komission järjestämää julkista kuulemista mahdollisuudesta ottaa tulevassa digipalvelusäädöksessä käyttöön kohdennettu ennakkosääntely, jolla puututaan digitaalisille markkinoille ominaisiin systeemisiin ongelmiin; korostaa komission erityisneuvonantajien digitaaliaikakauden kilpailupolitiikasta antaman selvityksen (”Competition Policy for the Digital Era”) tavoin, että sisämarkkinasääntely ja kilpailupolitiikka täydentävät luontevasti toisiaan;

75.  kehottaa komissiota määrittelemään ”järjestelmätoimijat” selkeiden indikaattoreiden perusteella;

76.  katsoo, että ennakkosääntelyn olisi perustuttava asetukseen (EU) 2019/1150 (verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annettu, nk. P2B-asetus) ja että toimenpiteiden olisi oltava unionin kilpailusääntöjen ja unionin kilpailupolitiikan mukaisia, ja toteaa, että viimeksi mainittua tarkistetaan parhaillaan, jotta digitaaliajan haasteisiin voidaan vastata paremmin; katsoo, että ennakkosääntelyllä olisi varmistettava kaikkien toimijoiden tasapuoliset kaupankäyntiedellytykset ja että siinä voidaan asettaa lisävaatimuksia ja antaa tyhjentävä luettelo toimijoille pakollisista positiivisista toimista ja/tai kielletyistä negatiivisista toimista;

77.  kehottaa komissiota analysoimaan erityisesti järjestelmätoimijoiden suosittelujärjestelmien, myös tällaisten järjestelmien toimintasääntöjen ja -perusteiden, avoimuuden puutetta sekä sitä, onko tarpeen asettaa avoimuutta koskevia lisävelvoitteita ja tiedonantovaatimuksia;

78.  huomauttaa, että muilla aloilla on onnistuttu parantamaan kilpailua määräämällä ennakkosääntelynä korjaavia toimia; toteaa, että vastaavanlainen kehys voitaisiin kehittää portinvartija-asemassa olevien järjestelmätoimijoiden tunnistamiseksi, ottaen huomioon digitaalialan erityispiirteet;

79.  kiinnittää huomiota siihen, että järjestelmätoimijoiden yrityskäyttäjien koko vaihtelee monikansallisista yrityksistä mikroyrityksiin; korostaa, että järjestelmätoimijoita koskeva ennakkosääntely ei saisi tuottaa lisävaatimuksia niitä käyttäville yrityksille;

80.  korostaa, että laajamittainen datan keruu ja tiedonharavointi sekä se, että järjestelmätoimijat käyttävät tällaista dataa laajentaakseen toimintaansa yhä uusille markkinoille, samoin kuin mahdollisuus saada käyttäjä käyttämään yhden toimijan palvelussa käyttämiään sähköisiä tunnisteita useilla alustoilla, voivat johtaa toimijoiden neuvotteluvoiman epätasapainoon ja kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla; katsoo, että avoimuuden lisääminen ja datan jakaminen järjestelmätoimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten välillä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan taata ennakkosääntelyn toimivuus;

81.  korostaa, että yhteentoimivuus on keskeisen tärkeää, jotta voidaan turvata kilpailu markkinoilla, käyttäjien valinnanvara ja innovatiiviset palvelut sekä ehkäistä tilanteita, joissa käyttäjä tai kuluttaja on riippuvainen yhdestä toimijasta; kehottaa komissiota varmistamaan järjestelmätoimijoiden asianmukaisen yhteentoimivuuden tason ja tutkimaan erilaisia teknologioita ja avoimia standardeja ja protokollia, mukaan lukien mahdollisuus käyttää teknistä rajapintaa (sovellusrajapinta);

Valvonta, yhteistyö ja täytäntöönpano

82.  pitää tehokasta valvontaa ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, joka kattaa tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon, keskeisen tärkeänä digitaalisten palvelujen rajat ylittävän luonteen vuoksi, jotta voidaan varmistaa digipalvelusäädöksen asianmukainen täytäntöönpano; korostaa, että unionin lainsäädännön puutteellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen puutteellinen täytäntöönpano ja valvonta jäsenvaltioissa luo perusteettomia esteitä digitaalisille sisämarkkinoille; kehottaa komissiota poistamaan ne tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

83.  pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot osoittavat kansallisille valvontaviranomaisille riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit sekä täytäntöönpanovaltuudet, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, ja edistämään osaltaan niiden työtä;

84.  korostaa, että kansallisten ja muiden jäsenvaltioiden viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja kuluttajajärjestöjen välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää digipalvelusäädöksen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta; ehdottaa, että alkuperämaaperiaatetta vahvistetaan lisäämällä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan parantaa digitaalisten palvelujen viranomaisvalvontaa ja varmistaa tehokas lainvalvonta rajat ylittävissä tapauksissa; kannustaa jäsenvaltioita kokoamaan yhteen ja vaihtamaan hyviä parhaita käytäntöjä ja tietoja kansallisten sääntelyviranomaisten kesken sekä tarjoamaan sääntelyviranomaisille ja oikeusviranomaisille turvallisia ja yhteentoimivia tapoja kommunikoida keskenään;

85.  kehottaa komissiota arvioimaan, mikä olisi asianmukaisin valvonta- ja täytäntöönpanomalli digipalvelusäädöksen säännösten soveltamista varten, ja harkitsemaan kansallisten ja unionin viranomaisten keskinäiseen koordinointiin ja yhteistyöhön perustuvan hybridijärjestelmän perustamista digipalvelusäädöksen tehokasta täytäntöönpanon valvontaa ja täytäntöönpanoa varten; katsoo, että tällaisen valvontajärjestelmän olisi vastattava digipalvelusäädöksen valvonnasta, noudattamisesta, seurannasta ja soveltamisesta, että sillä olisi oltava lisävaltuudet toteuttaa rajat ylittäviä aloitteita ja tutkimuksia ja että sille olisi annettava täytäntöönpano- ja tarkastusvaltuudet;

86.  katsoo, että kun unioni koordinoi toimia yhteistyössä kansallisten viranomaisten verkoston kanssa, etusijalle olisi asetettava monimutkaisten rajat ylittävien kysymysten ratkaiseminen;

87.  muistuttaa, että on tärkeää helpottaa muiden kuin henkilötietojen jakamista ja edistää sidosryhmien vuoropuhelua; kannustaa perustamaan eurooppalaisen tutkimusrekisterin ja ylläpitämään sitä, jotta helpotetaan tällaisten tietojen jakamista julkisten laitosten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yliopistojen kanssa tutkimustarkoituksia varten; kehottaa komissiota hyödyntämään tällaisen välineen kehittämisessä olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja aloitteita, kuten alustatalouden seurantakeskusta tai EU:n lohkoketjuteknologian seurantakeskusta;

88.  katsoo, että komissiolle olisi annettava valtuudet tarjota yhteisen tutkimuskeskuksen kautta pyynnöstä asiantuntija-apua jäsenvaltioille, kun on analysoitava digitaalisia sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä teknisiä, hallinnollisia tai muita kysymyksiä; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia ja komissiota antamaan lisäksi unionin pk-yrityksille niiden oikeuksiin liittyvää neuvontaa ja apua;

89.  kehottaa komissiota vahvistamaan ja nykyaikaistamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin perustuvaa unionin nykyistä sääntelyä tuomioistuinten ulkopuolisista riitojenratkaisumenettelyistä ottaen huomioon direktiivin 2013/11/EU(21) mukanaan tuoman kehityksen sekä kanteet, joilla on pyritty turvaamaan tehokas täytäntöönpano ja kuluttajien oikeussuojakeinot; korostaa tarvetta tukea kuluttajia tuomioistuinjärjestelmän käytössä; katsoo, että mikään säännösten tarkistaminen ei saisi heikentää kansallisten oikeusjärjestelmien pienyrityksille ja elinkeinonharjoittajille tarjoamaa oikeussuojaa;

Viimeiset näkökohdat

90.  katsoo, että pyydetyn ehdotuksen mahdolliset rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

o
o   o

91.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liittyvät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

I.  YLEISET PERIAATTEET

Digitaalipalveluja koskevan lainsäädäntöpaketin olisi osaltaan vahvistettava sisämarkkinoita varmistamalla digitaalisten palvelujen vapaa liikkuvuus ja elinkeinovapaus sekä takaamalla samalla korkeatasoinen kuluttajansuoja ja käyttäjien oikeuksien, luottamuksen ja turvallisuuden parantaminen verkossa.

Digipalvelusäädöksessä olisi taattava, että verkossa ja verkon ulkopuolella harjoitettavaa taloudellista toimintaa kohdellaan samalla tavoin ja että niille turvataan tasapuoliset toimintaedellytykset, joissa otetaan täysin huomioon periaate, jonka mukaan ”se mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta myös verkossa”, ottaen huomioon verkkoympäristön erityisluonteen.

Digipalvelusäädöksen olisi tarjottava kuluttajille ja talouden toimijoille, erityisesti mikroyrityksille sekä pk-yrityksille, oikeusvarmuutta ja avoimuutta. Digipalvelusäädöksen olisi osaltaan tuettava innovointia ja poistettava perusteettomia ja suhteettomia esteitä ja rajoituksia digitaalisten palvelujen tarjoamiselta.

Digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa käyttäjien ja kuluttajien perusoikeuksien ja -vapauksien laajoihin puitteisiin, kuten yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon, sananvapauteen ja oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Digipalvelusäädöksen olisi perustuttava verkkoalustoihin tällä hetkellä sovellettaviin sääntöihin eli direktiiviin sähköisestä kaupankäynnistä ja asetukseen verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista.

Digipalvelusäädöksessä olisi

—  tarkistettava sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä kattavasti SEUT 53 artiklan 1 kohdan ja 62 ja 114 artiklan nojalla siten, että perustetaan

—  tarkistettu kehys selkeine avoimuus- ja tiedonantovelvoitteineen;

—  selkeät ja yksityiskohtaiset menettelyt ja toimenpiteet, joiden avulla voidaan tehokkaasti torjua ja poistaa laitonta verkkosisältöä, mukaan lukien yhdenmukaistettu, oikeudellisesti sitova eurooppalainen ilmoitus- ja toimintamekanismi;

—  tehokas valvonta ja yhteistyö sekä oikeasuhteiset, tehokkaat ja varoittavat seuraamukset;

—  perustettava SEUT 114 artiklan nojalla oikeudellinen sisämarkkinaväline, jossa asetetaan ennakkovelvoitteita digitaalisessa ekosysteemissä portinvartija-asemassa oleville suurille alustoille eli ”järjestelmätoimijoille” ja jota täydennetään tehokkaalla institutionaalisella täytäntöönpanomekanismilla.

II.  SOVELTAMISALA

Oikeusvarmuuden vuoksi digipalvelusäädöksessä olisi selvennettävä, mitkä digitaaliset palvelut kuuluvat sen soveltamisalaan. Digipalvelusäädöksen olisi oltava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tavoin horisontaalinen, ja sitä olisi sovellettava paitsi verkkoalustoihin myös kaikkiin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin, sellaisina kuin ne on määritelty unionin oikeudessa.

Olisi vältettävä soveltamasta kaikkiin samaa ”yhden koon” lähestymistapaa. Erilaiset toimenpiteet saattavat olla tarpeen, kun kyse on puhtaasti yritysten kesken tarjottavista digitaalisista palveluista, palveluista, jotka ovat vain rajallisesti tai eivät lainkaan kolmansien osapuolten tai suuren yleisön saatavilla, sekä palveluista, jotka on suunnattu suoraan kuluttajille ja suurelle yleisölle.

Tulevan digipalvelusäädöksen alueellinen soveltamisala olisi ulotettava kattamaan myös kolmansiin maihin sijoittautuneiden yritysten, palveluntarjoajien ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toiminta, kun niiden toiminta liittyy palvelujen tai tavaroiden tarjoamiseen ja suuntaamiseen kuluttajille tai käyttäjille unionissa.

Jos komissio uudelleentarkastelunsa jälkeen katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi muutettava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin liitteessä säädettyjä poikkeuksia, sen ei pitäisi muuttaa etenkään kuluttajasopimuksia koskevia sopimusvelvoitteita koskevaa poikkeusta.

Digipalvelusäädöksessä olisi varmistettava, että unioni ja jäsenvaltiot säilyttävät korkeatasoisen kuluttajansuojan ja että jäsenvaltiot voivat edelleen pyrkiä yleisen edun mukaisiin oikeutettuihin tavoitteisiin silloin, kun se on välttämätöntä, oikeasuhteista ja unionin oikeuden mukaista.

Digipalvelusäädöksessä olisi määriteltävä johdonmukaisesti sen säännösten yhteisvaikutus muiden sellaisten oikeudellisten välineiden kanssa, joilla pyritään helpottamaan palvelujen vapaata liikkuvuutta, jotta voidaan tarvittaessa selventää ammattimaisiin palveluihin ja muihin kuin ammattimaisiin palveluihin sovellettavaa oikeudellista järjestelmää kaikilla aloilla, mukaan lukien liikkuvuuspalvelut ja lyhytkestoiset vuokrauspalvelut.

Digipalvelusäädöksessä olisi myös johdonmukaisesti selvennettävä, miten sen säännökset vaikuttavat äskettäin hyväksyttyihin sääntöihin, jotka koskevat muun muassa maarajoituksia, tuoteturvallisuutta, markkinavalvontaa, verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisiä suhteita, kuluttajansuojaa, tavarakauppaa ja digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen tarjoamista(22), sekä muihin ilmoitettuihin aloitteisiin, kuten tekoälyä koskevaan sääntelykehykseen.

Digipalvelusäädöstä olisi sovellettava rajoittamatta muissa säädöksissä, kuten yleisessä tietosuoja-asetuksessa, direktiivissä (EU) 2019/790 (tekijänoikeusdirektiivi) ja direktiivissä 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi), vahvistettujen sääntöjen soveltamista.

III.  MÄÄRITELMÄT

Digipalvelusäädöksen määritelmissä olisi

—  selvennettävä, missä määrin uudet digitaaliset palvelut, kuten sosiaalisen median verkostot, yhteistyötalouden palvelut, hakukoneet, langattoman lähiverkon tukiasemat, verkkomainonta, pilvipalvelut, verkkoisännöinti, viestinvälityspalvelut, sovelluskaupat, vertailuvälineet, tekoälypohjaiset palvelut, sisällönjakeluverkostot ja verkkotunnuspalvelut, kuuluvat säädöksen soveltamisalaan;

—  selvennettävä yhtäältä sisällönsäilytyspalvelua tarjoavien välittäjien säilyttämän sisällön laatu (teksti, kuva, video tai audio) ja toisaalta kaupallisten verkossa toimivien markkinapaikkojen toiminnan luonne (tavaroiden, myös digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden, vai palvelujen myynti);

—  erotettava taloudellinen toiminta selvemmin sisällön toimittamisesta korvausta vastaan ja vastikkeellisista liiketoimista, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on ne määritellyt, jotka kattavat myös mainonnan ja markkinointikäytännöt ja toisaalta ei-kaupallisen toiminnan ja sisällön;

—  selvennettävä, mitä kaikkea ”laittoman sisällön” määritelmä kattaa, ja tehtävä selväksi, että se kattaa myös kuluttajansuojaa, tuoteturvallisuutta taikka elintarvikkeiden tai tupakkatuotteiden, kosmeettisten valmisteiden ja lääkeväärennösten tarjoamista tai myyntiä koskevien unionin sääntöjen rikkomisen;

—  määriteltävä ”järjestelmätoimija” käyttämällä selkeitä indikaattoreita, joiden avulla sääntelyviranomaiset voivat tunnistaa verkkotaloudessa systeemisesti tärkeät alustat, joilla on merkittävä markkina-asema ja jotka toimivat eräänlaisina portinvartijoina; tällaisia indikaattoreita voisivat olla esimerkiksi se, toimiiko yritys merkittävässä määrin monisuuntaisilla markkinoilla, kykeneekö se saattamaan käyttäjät ja kuluttajat riippuvaisiksi itsestään, sen verkoston koko (käyttäjien lukumäärä) ja mahdolliset verkostovaikutukset; markkinoille pääsyn esteet, yrityksen vakavaraisuus, mahdollisuus saada dataa, eri lähteistä peräisin olevan datan keruu ja yhdistäminen; vertikaalinen integraatio ja yrityksen rooli väistämättömänä liikekumppanina sekä sen toiminnan merkitys kolmansien osapuolten mahdollisuudelle päästä toimitusketjuihin ja markkinoille jne.;

—  pyrittävä tarvittaessa kodifioimaan unionin tuomioistuimen päätökset ottaen asianmukaisesti huomioon ne lukuisat eri säädökset, joissa kyseisiä määritelmiä käytetään.

IV.  AVOIMUUS- JA TIEDONANTOVELVOITTEET

Digipalvelusäädöksessä olisi otettava käyttöön selkeät ja oikeasuhteiset avoimuus- ja tiedonantovelvoitteet. Nämä velvoitteet eivät saisi luoda vapautuksia tai uusia poikkeuksia nykyiseen vastuujärjestelmään, joka perustuu sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklaan, ja niiden olisi katettava seuraavat seikat:

1.  Yleiset tiedonantovaatimukset

Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tarkistetuilla säännöksillä olisi tiukennettava yleisiä tiedonantovaatimuksia asettamalla seuraavat velvoitteet:

—  sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5, 6 ja 10 artiklassa säädettyjä tiedonantovaatimuksia olisi tiukennettava;

—  yrityskäyttäjiä varten olisi otettava käyttöön periaate yritysasiakkaan tuntemisvelvollisuudesta, jota sovelletaan vain säilytyspalvelun tarjoajan suoriin liikesuhteisiin; säilytyspalvelun tarjoajien olisi verrattava yrityskäyttäjiensä antamia tunnistetietoja unionin tietokantoihin alv-tunnisteista ja taloudellisten toimijoiden rekisteröinti- ja tunnistenumeroista, jos käyttäjällä on alv-tunniste tai EORI-numero; jos yrityksen ei tarvitse rekisteröityä alv- tai EORI-rekisteriin, sen olisi toimitettava muita tunnistamisen mahdollistavia tietoja; kun yrityskäyttäjä toimii muiden yritysten edustajana, sen olisi ilmoitettava edustamansa yritykset; säilytyspalvelun tarjoajien olisi pyydettävä yrityskäyttäjiään varmistamaan, että kaikki annetut tiedot ovat paikkansapitäviä ja ajantasaisia, jollei muutoksista muuta johdu, ja säilytyspalvelun tarjoajien ei pitäisi sallia tarjota palveluja yrityskäyttäjille, jos kyseiset tiedot ovat puutteellisia tai jos toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet säilytyspalvelun tarjoajalle, että sen yrityskäyttäjän tunnistetiedot ovat vääriä, harhaanjohtavia tai muuten virheellisiä;

—  edellä tarkoitettua palvelukieltoa olisi sovellettava ainoastaan yritysten välisiin sopimussuhteisiin eikä se saisi vaikuttaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisiin rekisteröityjen oikeuksiin; tämä toimenpide ei saisi vaikuttaa sellaisten käyttäjien anonymiteetin suojeluun verkossa, jotka eivät ole yrityskäyttäjiä; uusilla yleisillä tiedonantovaatimuksilla olisi tehostettava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5, 6 ja 10 artiklan säännöksiä, jotta kyseiset toimenpiteet vastaisivat äskettäin annetussa lainsäädännössä, erityisesti direktiivissä 93/13/ETY(23) (kohtuuttomia sopimusehtoja koskeva direktiivi), direktiivissä 2011/83/EU(24) (kuluttajanoikeusdirektiivi) sekä verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annetussa asetuksessa (P2B‑asetus), vahvistettuja tiedonantovaatimuksia;

—  sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5 artiklaa olisi edelleen nykyaikaistettava edellyttämällä, että digitaalisen palvelun tarjoajat tarjoavat kuluttajille suoran ja tehokkaan viestinnän mahdollistavia välineitä, jollaisia ovat esimerkiksi sähköiset yhteydenottolomakkeet, palvelubotit, pikaviestiohjelmat ja takaisinsoittojärjestelmät, edellyttäen, että näitä viestintävälineitä koskevat tiedot ovat kuluttajien saatavilla selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla.

2.  Oikeudenmukaiset sopimusehdot ja yleiset ehdot

Digipalvelusäädöksessä olisi säädettävä palveluntarjoajille vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat oikeudenmukaisten, saavutettavien, syrjimättömien ja avointen sopimusehtojen ja yleisten ehtojen hyväksymistä ja joiden mukaan niiden on ainakin

—  määritettävä selkeät ja yksiselitteiset sopimusehdot ja yleiset ehdot käyttäen selkeää ja ymmärrettävää kieltä;

—  ilmoitettava sopimusehdoissa ja yleisissä ehdoissa nimenomaisesti, mitä unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaan on pidettävä laittomana sisältönä tai toimintana, ja selitettävä, mitä oikeudellisia seurauksia käyttäjille aiheutuu laittoman sisällön tietoisesta tallentamisesta tai lataamisesta;

—  ilmoitettava käyttäjille aina, kun sopimusehtoihin ja yleisiin ehtoihin tehdään merkittävä muutos, joka voi vaikuttaa käyttäjien oikeuksiin, ja selitettävä muutoksen sisältö;

—  varmistettava, että sopimusehtoihin ja yleisiin ehtoihin, myös loppukäyttäjän lisenssisopimusten ehtoihin, sisältyviä ennalta muotoiltuja vakiolausekkeita, joista ei ole neuvoteltu erikseen etukäteen, edeltää komission vahvistamaan yhdenmukaistettuun malliin perustuva tiivistelmä;

—  varmistettava, että peruutusprosessi on yhtä vaivaton kuin rekisteröitymisprosessi (ei harhauttavia ”dark pattern” -tekniikoita tai muita pyrkimyksiä vaikuttaa kuluttajan päätöksiin);

—  jos käytetään automatisoituja järjestelmiä, ilmoitettava sopimusehdoissaan ja yleisissä ehdoissaan selkeästi ja yksiselitteisesti automatisoitujen järjestelmiensä syötteet ja tavoitellut tuotokset ja tärkeimmät sisältöjen esittämisjärjestykseen vaikuttavat muuttujat ja syyt näiden muuttujien suurempaan merkitykseen suhteessa muihin muuttujiin sekä varmistettava samalla johdonmukaisuus verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annetun asetuksen kanssa;

—  varmistettava, että sopimusehtoja ja yleisiä ehtoja koskevat vaatimukset ovat unionin oikeudessa, kuten kohtuuttomia sopimusehtoja koskevassa direktiivissä, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä, kuluttajan oikeuksia koskevassa direktiivissä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/2161, ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa, vahvistettujen tiedonantovaatimusten mukaisia ja täydentävät niitä.

3.  Kaupallista viestintää koskevat avoimuusvaatimukset

—  Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tarkistetuilla säännöksillä olisi lujitettava nykyisiä kaupallisen viestinnän avoimuusvaatimuksia ottamalla käyttöön periaatteet sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta avoimuudesta.

—  Ehdotettujen toimenpiteiden olisi pohjauduttava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 6 ja 7 artiklaan, ja niillä olisi luotava verkkoalustojen ja kuluttajien välisille suhteille uusi kehys, joka kattaa verkkomainonnan, digitaalisen tuuppauksen, mikrokohdentamisen, suosittelujärjestelmien käytön mainontaan ja hakutulosten priorisoinnin. Näillä toimenpiteillä olisi

–  asetettava tehokkaiden tarkastusten ja valvonnan mahdollistamiseksi velvollisuus ilmoittaa tietyt, selkeästi määritellyt verkkomainontaa koskevien tietojen luokat, kuten mainostajan tunnistetiedot ja tiedot suorista ja välillisistä maksuista tai muista palveluntarjoajien saamista korvauksista; tämän ansiosta kuluttajien ja viranomaisten olisi voitava tunnistaa, kuka olisi saatettava vastuuseen esimerkiksi virheellisestä tai harhaanjohtavasta mainonnasta; toimenpiteillä olisi myös edistettävä sen varmistamista, että laitonta toimintaa ei voida rahoittaa mainospalveluilla;

–  tehtävä selkeä ero kaupallisen ja poliittisen verkkomainonnan välillä ja varmistettava kohderyhmien profilointia ja mainoskampanjoiden optimointia koskevien kriteerien avoimuus; tarjottava kuluttajille oletusarvoinen vaihtoehto, jolla voi vapautua seurannasta ja mikrokohdennuksesta, sekä mahdollisuus hyväksyä käyttötottumuksia koskevien tietojen käyttö mainonnassa ja mahdollisuus antaa suostumuksensa poliittiseen mainontaan;

–  tarjottava kuluttajille mahdollisuus tutustua omiin dynaamisiin markkinointiprofiileihinsa, jotta he saavat tietää, seurataanko heitä ja mitä tarkoitusta varten ja onko heidän vastaanottamansa tiedot tarkoitettu mainontaan, ja taattava heidän oikeutensa riitauttaa oikeuksiaan heikentävät päätökset;

–  varmistettava, että maksulliset mainokset tai korvausta vastaan tehtävä sijoittaminen tietylle sijalle hakutuloslistassa ilmoitetaan selkeällä, ytimekkäällä ja ymmärrettävällä tavalla noudattaen direktiiviä 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/2161;

–  varmistettava syrjimättömyyden periaatteen ja monipuolistamista koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen ja määritettävä aggressiivisena mainontana pidettävät käytännöt kannustaen samalla kuluttajaystävällisen tekoälyteknologian käyttöön;

–  otettava käyttöön vastuuvelvollisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevat kriteerit kohdennetussa mainonnassa ja mainonnan optimoinnissa käytettäville algoritmeille, sallittava toimivaltaisten viranomaisten suorittamat ulkoiset sääntelyvaatimusten tarkastukset ja mahdollistettava algoritmisuunnittelussa tehtyjen, yksittäisten henkilöiden tietoja hyödyntävien valintojen tarkastaminen käyttäjien yksityisyyden suojaa ja liikesalaisuuksia vaarantamatta;

–  tarjottava pääsy tietoihin mainonnan jakelusta, mainostajien saavuttamasta näkyvyydestä sen mukaan, missä ja milloin mainostetaan, sekä maksuttoman ja maksamattoman mainonnan tuloksista.

4.  Tekoäly ja koneoppiminen

Tarkistetuissa säännöksissä olisi noudatettava seuraavia periaatteita, kun on kyse sellaisten tietoyhteiskunnan palvelujen tarjonnasta, jotka ovat tekoälyn mahdollistamia tai joissa hyödynnetään automatisoitua päätöksentekoa tai koneoppimista:

—  varmistetaan, että kuluttajilla on oikeus saada tietää, jos palvelussa hyödynnetään tekoälyä, automatisoitua päätöksentekoa tai koneoppimista taikka automatisoitua sisällöntunnistusta, että heillä on oikeus saada asiassaan päätös, joka ei perustu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, ja että heillä on mahdollisuus kieltää tekoälypohjaisten personointitoimintojen käyttö taikka rajoittaa tai säätää niiden käyttöä erityisesti palvelujen sijoituksen määrittämiseen;

—  laaditaan kattavat säännöt algoritmien ja datajoukkojen syrjimättömyydestä ja avoimuudesta;

—  varmistetaan, että algoritmin toiminta on selitettävissä toimivaltaisille viranomaisille niin, että ne voivat tarkistaa sen, jos on syytä uskoa, että algoritmi aiheuttaa vinoumia;

—  säädetään toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta algoritmien tapauskohtaisesta valvonnasta ja toistuvasta riskinarvioinnista sekä siitä, että ihmisen on valvottava päätöksentekoa, jotta voidaan taata korkeampi kuluttajansuojan taso; tällaisten vaatimusten olisi oltava yhdenmukaisia nykyisten, esimerkiksi direktiivissä (EU) 2018/958(25) (suhteellisuusarviointia koskeva direktiivi) vahvistettujen sääntöjen kanssa, mitä tulee ihmisen suorittamaan automatisoitujen palvelujen valvontaan ja niiden riskien arviointivelvoitteisiin, eikä niillä saisi perusteettomasti tai suhteettomasti rajoittaa palvelujen vapaata liikkuvuutta;

—  perustetaan selkeät vastuuvelvollisuus-, vastuu- ja oikeussuojamekanismit, jotta voidaan käsitellä tekoälysovellusten, automatisoidun päätöksenteon ja koneoppimisen käytöstä mahdollisesti aiheutuneet haitat;

—  vahvistetaan periaate sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta turvallisuudesta sekä määritetään tekoälyn kehittäjille toimivat ja tehokkaat oikeudet ja menettelyt sellaisia tilanteita varten, joissa algoritmit tekevät arkaluonteisia päätöksiä yksittäisistä henkilöistä, sekä varaudutaan asianmukaisesti tulevan teknologisen kehityksen vaikutuksiin ja hyödynnetään sitä;

—  varmistetaan luottamuksellisuuden, käyttäjien yksityisyyden ja liikesalaisuuksien suoja;

—  varmistetaan, että kun työpaikalla käyttöön otettu tekoälyteknologia vaikuttaa suoraan digitaalisia palveluja käyttävien työntekijöiden työoloihin, työntekijöille tiedotetaan asiasta kattavasti.

5.  Seuraamukset

Mainittujen säännösten noudattamista olisi tuettava tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla, oikeasuhteisten sakkojen määrääminen mukaan lukien.

V.  TOIMENPITEET LAITTOMAN VERKKOSISÄLLÖN TORJUMISEKSI

Digipalvelusäädöksessä olisi annettava selkeää tietoa ja ohjeita siitä, miten verkossa toimivien välittäjien olisi torjuttava laitonta verkkosisältöä. Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tarkistetuissa säännöissä olisi

—  selvennettävä, että laittoman sisällön poistaminen tai siihen pääsyn estäminen ei saisi vaikuttaa käyttäjien ja kuluttajien perusoikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin ja että laillista sisältöä ei pidä poistaa;

—  parannettava oikeudellista kehystä ottaen huomioon verkossa toimivien välittäjien ja internetin keskeinen rooli julkisen keskustelun sekä faktojen, mielipiteiden ja ajatusten vapaan levittämisen helpottamisessa;

—  säilytettävä taustalla vaikuttava oikeudellinen periaate, jonka mukaan verkossa toimivien välittäjien ei pitäisi katsoa olevan suoraan vastuussa käyttäjiensä toiminnasta ja että verkossa toimivat välittäjät voivat jatkaa sisällön moderointia oikeudenmukaisten, saavutettavien, syrjimättömien ja avoimien palveluehtojen nojalla;

—  selvennettävä, että verkossa toimivien välittäjien päätöksen siitä, onko käyttäjän lataama sisältö laillista, olisi oltava väliaikainen ja että niiden ei pitäisi katsoa olevan vastuussa asiasta, koska lopullinen päätös siitä, mikä on laitonta sisältöä, kuuluu tuomioistuimen tehtäväksi;

—  varmistettava, etteivät säännökset vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen määrittää jatkossakin, mikä sisältö on kansallisen lainsäädännön mukaan laitonta;

—  varmistettava, että verkossa toimivilta välittäjiltä edellytettävät toimenpiteet ovat oikeasuhteisia, tehokkaita ja riittäviä laittoman verkkosisällön torjumiseksi tehokkaasti;

—  mukautettava palveluntarjoajilta edellytettävien toimenpiteiden ankaruus rikkomuksen vakavuuteen;

—  varmistettava, että pääsyn estäminen laittomaan sisältöön ja sen poistaminen eivät edellytä pääsyn estämistä kokonaiselle alustalle ja muutoin laillisiin palveluihin;

—  otettava sisällön moderointimenettelyissä ja -välineissä käyttöön uusi avoimuus ja riippumaton valvonta, jotka liittyvät laittoman verkkosisällön poistamiseen; tällaisiin järjestelmiin ja menettelyihin olisi liitettävä vahvat takeet avoimuudesta ja vastuuvelvollisuudesta, ja niiden olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä tarkastuksia ja testausta varten.

1.  Ilmoitus- ja toimintamekanismi

Digipalvelusäädöksellä olisi luotava yhdenmukaistettu ja oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoinen ilmoitus- ja toimintamekanismi, joka perustuu selkeisiin prosesseihin ja täsmällisiin määräaikoihin ilmoitus- ja toimintamenettelyn kullekin vaiheelle. Ilmoitus- ja toimintamekanismilta vaaditaan seuraavaa:

—  sitä olisi sovellettava laittomaan verkkosisältöön ja laittomaan toimintaan verkossa;

—  siinä olisi erotettava toisistaan erityyppiset palveluntarjoajat, toimialat ja/tai laiton sisältö sekä rikkomusten vakavuusasteet;

—  sen olisi tarjottava helppokäyttöisiä, luotettavia ja käyttäjäystävällisiä menettelyjä, jotka on sovitettu sisällön lajiin;

—  sen olisi tarjottava käyttäjille mahdollisuus tehdä verkossa toimiville välittäjille helposti sähköisessä muodossa ilmoitus sellaisesta verkkosisällöstä tai toiminnasta verkossa, joka voi olla laitonta;

—  siinä olisi selkeytettävä ymmärrettävällä tavalla sovellettavia käsitteitä ja prosesseja, kuten ”viipymätön” toiminta, ”tosiasiallisen tiedon” saaminen, ”kohdennetut toimet”, ”ilmoitusten muoto” ja ”ilmoitusten pätevyys”;

—  siinä olisi taattava, että ilmoitukset eivät automaattisesti aiheuta oikeudellista vastuuta eivätkä aseta poistamisvaatimusta sisällön tiettyjen osien tai laillisuuden arvioinnin osalta;

—  siinä olisi edellytettävä, että ilmoitus on riittävän täsmällinen ja asianmukaisesti perusteltu, jotta ilmoituksen vastaanottava palveluntarjoaja voi tehdä tietoon perustuvan ja huolellisen päätöksen sen johdosta toteutettavista toimista, ja täsmennettävä tarvittavat vaatimukset sen varmistamiseksi, että ilmoituksessa on kaikki laittoman sisällön nopeaan poistamiseen tarvittavat tiedot;

—  siinä olisi edellytettävä, että ilmoituksessa mainitaan väitetyn laittoman sisällön sijainti (URL-osoite ja tarvittaessa aikaleima), väitetyn väärinkäytöksen tapahtuma-aika ja -päivä sekä väitteen perustelut, mukaan lukien selitys syistä, joiden vuoksi ilmoituksen tekijä pitää sisältöä laittomana, ja että väitteen tueksi esitetään tarvittaessa – sisällön laadusta riippuen – lisänäyttöä ja että annetaan vakuutus siitä, että ilmoitus on tehty vilpittömässä mielessä ja että annetut tiedot pitävät paikkansa;

—  siinä olisi tarjottava ilmoituksen tekijälle mahdollisuus antaa ilmoituksessa yhteystietonsa, mutta tätä ei pitäisi edellyttää; jos ilmoituksen tekijä päättää antaa yhteystietonsa, olisi varmistettava anonyymiys suhteessa sisällöntarjoajaan; jos yhteystietoja ei ole annettu, voidaan käyttää IP-osoitetta tai muuta vastaavaa tietoa; anonyymiä ilmoittamista ei pitäisi sallia, jos ilmoitus koskee henkilöoikeuksien tai teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausta;

—  siinä olisi otettava käyttöön suojatoimia, joilla estetään sellaisten käyttäjien väärinkäytökset, jotka järjestelmällisesti ja toistuvasti tekevät vääriä tai vilpillisiä ilmoituksia;

—  siinä olisi asetettava verkossa toimiville välittäjille velvollisuus tarkistaa ilmoitettu sisältö ja vastata nopeasti ilmoituksen tekijälle ja sisällön lataajalle toimittamalla niille perusteltu päätös; vastauksen antamisen lisäksi verkossa toimivia välittäjiä olisi vaadittava ilmoittamaan päätöksen perustelut, päätöksen tekotapa eli se, onko päätöksen tehnyt ihminen vai automatisoitu päätöksentekijä, sekä tiedot mahdollisuudesta hakea päätökseen – sen tekijästä riippumatta – muutosta välittäjältä, tuomioistuimilta tai muilta tahoilta;

—  siinä olisi tarjottava tietoa ja oikeussuojakeinot päätöksen riitauttamiseksi vastustusilmoituksella, myös siinä tapauksessa, että sisältö on poistettu automatisoidulla ratkaisulla, paitsi jos tällainen vastustusilmoitus olisi ristiriidassa lainvalvontaviranomaisten meneillään olevan tutkinnan kanssa;

—  siinä olisi varmistettava, että muussa kuin verkossa toimivan välittäjän jäsenvaltiossa annettua kieltomääräystä ei käsitellä ilmoitus- ja toimintamekanismissa.

Digipalvelusäädöksen ilmoitus- ja toimintamekanismin olisi oltava sitova ainoastaan laittoman sisällön osalta. Tämä ei kuitenkaan saisi estää verkossa toimivia välittäjiä ottamasta käyttöön vastaavaa ilmoitus- ja toimintamekanismia muuta sisältöä varten.

2.  Ilmoitus- ja toimintamekanismeihin liittyvät tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt

—  Verkossa toimivan välittäjän tekemän päätöksen siitä, ryhtyykö se toimiin laittomaksi ilmoitetun sisällön suhteen, olisi sisällettävä selkeät perustelut kyseistä sisältöä koskeville toimille. Ilmoituksen tekijän olisi saatava vastaanottovahvistus ja tieto ilmoituksensa perusteella toteutetuista jatkotoimista.

—  Laittomaksi ilmoitetun sisällön jakajalle olisi viipymättä tiedotettava tehdystä ilmoituksesta sekä, mikäli sisältö on poistettu tai siihen pääsy on estetty väliaikaisesti tai lopullisesti, tällaisten päätösten perustelut. Kaikille osapuolille olisi tiedotettava asianmukaisesti kaikista käytettävissä olevista oikeudellisista vaihtoehdoista ja mekanismeista tämän päätöksen riitauttamiseksi.

—  Kaikilla asianosaisilla olisi oltava oikeus riitauttaa päätös vastustusilmoituksella, jonka on täytettävä selkeät vaatimukset ja joka on perusteltava. Asianosaisten olisi myös voitava turvautua tuomioistuinten ulkopuolisiin riitojenratkaisumenettelyihin.

—  Käyttäjän oikeutta saada tieto ja oikeutta tehdä vastustusilmoitus ennen sisällön poistamista koskevan päätöksen tekemistä voidaan rajoittaa tai sitä ei ole ainoastaan,

a)  jos verkossa toimiviin välittäjiin sovelletaan kansallisen lainsäädännön vaatimusta, jonka mukaan verkossa toimivan välityspalvelun on lopetettava kaikkien välityspalvelujensa tarjoaminen verkossa tietylle käyttäjälle tavalla, joka estää sitä noudattamasta kyseistä ilmoitus- ja toimintamekanismia; tai

b)  jos ilmoitus tai vastustusilmoitus estäisi meneillään olevan rikostutkinnan, joka edellyttää, että sisältöön pääsyn keskeyttämistä tai sisällön poistamista koskeva päätös pidetään salassa.

—  Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 17 artiklan sääntöjä olisi tarkistettava sen varmistamiseksi, että käyttöön otetaan riippumattomat tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt ja että ne ovat käyttäjien saatavilla riita-asioissa, jotka koskevat pääsyn estämistä heidän lataamiin teoksiin tai muuhun aineistoon taikka niiden poistamista.

—  Tuomioistuimen ulkopuolisen riitojenratkaisumenettelyn olisi täytettävä tietyt vaatimukset, jotka koskevat erityisesti menettelyjen oikeudenmukaisuutta, riippumattomuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja tehokkuutta. Tällaisten mekanismien avulla riidat on voitava ratkaista puolueettomasti, eivätkä ne saa viedä käyttäjältä kansallisen lainsäädännön tarjoamaa oikeudellista suojaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käyttäjien oikeuksia käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja.

—  Jos muutoksenhaun ja vastustusilmoituksen tuloksena on todettu, että ilmoitettu toiminta tai ilmoitetut tiedot eivät ole laittomia, verkossa toimivan välittäjän olisi ilman aiheetonta viivytystä palautettava sisältö, joka on poistettu tai johon pääsy on estetty, tai sallittava käyttäjän ladata se uudelleen.

—  Kun tehdään, riitautetaan tai vastaanotetaan ilmoitus, kaikille asianosaisille olisi ilmoitettava sekä mahdollisuudesta käyttää vaihtoehtoista riitojenratkaisumekanismia että oikeudesta saattaa asia toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

—  Tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt eivät saisi millään tavoin vaikuttaa osapuolten oikeuteen nostaa kanne.

3.  Ilmoitus- ja toimintamekanismin avoimuus

Ilmoitus- ja toimintamekanismien olisi oltava avoimia ja julkisesti käytettävissä. Tätä varten verkossa toimivat välittäjät olisi velvoitettava julkaisemaan vuosikertomuksia, joiden olisi oltava vakiomuotoisia ja sisällettävä tiedot seuraavista:

—  kaikkien ilmoitus- ja toimintamekanismin kautta vastaanotettujen ilmoitusten lukumäärä ja asianomaisen sisällön laji;

—  keskimääräinen vastausaika sisällön lajia kohden;

—  virheellisten sisällön poistojen lukumäärä;

—  ilmoituksen tehneiden tahojen tyyppi (yksityishenkilöt, organisaatiot, yritykset, luotettavat ilmoittajat jne.) ja niiden tekemien ilmoitusten kokonaismäärä;

—  tiedot sisällön laittomuuden laadusta tai poistamiseen johtaneen rikkomuksen tyypistä;

—  verkossa toimivien välittäjien riitautettujen päätösten määrä ja niiden käsittelytapa;

—  kuvaus säilytyspalvelua tarjoavan välittäjän soveltamasta sisällön moderointimallista sekä mahdollisista automatisoiduista välineistä, mukaan lukien merkitykselliset tiedot asiaan liittyvästä logiikasta;

—  toimenpiteet, joita ne toteuttavat sovellettavia ehtoja toistuvasti rikkoneiden käyttäjien suhteen sen varmistamiseksi, että kyseiset toimenpiteet ovat tehokkaita tällaisen järjestelmällisen väärinkäytön torjumisessa.

Kyseisen kertomuksen julkistamisvelvoitteessa ja sitä varten edellytettävissä yksityiskohdissa olisi otettava huomioon verkossa toimivien välittäjien koko tai toiminnan laajuus sekä se, onko niillä vain rajallisesti resursseja ja asiantuntemusta. Mikroyrityksiä ja startup-yrityksiä olisi vaadittava päivittämään kertomusta vain, jos tapahtuu merkittävä muutos edelliseen vuoteen verrattuna.

Verkossa toimivien välittäjien olisi myös julkaistava tiedot menettelyistään ja määräajoista, joiden kuluessa asianosaisten on toimittava, kuten aika, jossa sisällön lataajan on vastattava vastustusilmoituksella, aika, jossa välittäjän on ilmoitettava kummallekin osapuolelle menettelyn tuloksesta, sekä aika, jossa kuhunkin päätökseen voi hakea muutosta eri tavoin.

4.  Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklan safe harbour -säännökset

Digipalvelusäädöksellä olisi suojattava ja pidettävä voimassa nykyiset tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien (verkossa toimivat välittäjät) vastuuta koskevat rajoitetut poikkeukset, joista säädetään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklassa.

5.  Aktiiviset ja passiiviset säilytyspalvelun tarjoajat

Digipalvelusäädöksessä olisi säilytettävä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin poikkeukset, jotka koskevat neutraalissa ja passiivisessa roolissa olevia välittäjiä, ja korjattava ”aktiivisen roolin” käsitettä koskeva oikeusvarmuuden puute kodifioimalla asiaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Siinä olisi myös selvennettävä, että säilytyspalvelun tarjoajat toimivat aktiivisessa roolissa, kun ne luovat sisältöä tai tietyssä määrin vaikuttavat sisällön laittomuuteen, tai jos se merkitsee kolmannen osapuolen sisällön ottamista omiin nimiinsä, keskivertokäyttäjien tai -kuluttajien arvion mukaan.

Digipalvelusäädöksellä olisi varmistettava, että verkossa toimivien välittäjien toteuttamat vapaaehtoiset toimenpiteet laittoman sisällön torjumiseksi eivät saisi johtaa siihen, että niiden katsotaan olevan aktiivisessa roolissa pelkästään kyseisten toimenpiteiden perusteella. Tällaisten toimenpiteiden käyttöönottoon olisi kuitenkin liitettävä asianmukaisia suojatoimia, ja sisällön moderointikäytäntöjen olisi oltava oikeudenmukaisia, saavutettavia, syrjimättömiä ja avoimia.

Digipalvelusäädöksessä olisi säilytettävä sellaisten backend-palvelujen ja infrastruktuuripalvelujen vastuuvapaus, jotka eivät ole osapuolina verkossa toimivien välittäjien ja niiden asiakkaiden välisissä sopimussuhteissa ja jotka ainoastaan panevat täytäntöön verkossa toimivien välittäjien tai niiden asiakkaiden tekemät päätökset.

6.  Yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskielto – sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 15 artikla

Digipalvelusäädöksessä olisi säilytettävä nykyisen sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 15 artiklan mukainen kielto asettaa yleinen valvontavelvollisuus. Verkossa toimiville välittäjille ei pitäisi asettaa yleistä valvontavelvollisuutta.

VI.  VERKOSSA TOIMIVAT MARKKINAPAIKAT

Digipalvelusäädöksessä olisi ehdotettava uusia erityissääntöjä sovellettavaksi verkon markkinapaikkoihin sekä tuotteiden verkkomyyntiin, myynninedistämiseen tai toimittamiseen ja palvelujen tarjoamiseen kuluttajille.

Näiltä uusilta säännöiltä edellytetään seuraavaa:

—  niiden olisi oltava johdonmukaisia yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin uudistuksen kanssa ja täydennettävä sitä;

—  niiden olisi katettava kaikki yksiköt, jotka tarjoavat ja suuntaavat palveluja ja/tai tuotteita kuluttajille unionissa, vaikka ne olisivat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle;

—  niissä olisi erotettava verkon markkinapaikat muuntyyppisistä palveluntarjoajista, saman yrityksen muu liitännäinen välitystoiminta mukaan lukien; jos jokin yrityksen tarjoamista palveluista täyttää edellytykset, joiden perusteella sitä voidaan pitää markkinapaikkana, sääntöjä olisi sovellettava täysimääräisesti kyseiseen liiketoiminnan osaan riippumatta yrityksen sisäisestä organisaatiosta;

—  niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat tekevät selväksi, mistä maasta käsin tuotteita myydään tai palveluja tarjotaan, riippumatta siitä, tarjoaako tai myykö niitä kyseinen markkinapaikka, kolmas osapuoli vai unionin alueelle tai sen ulkopuolelle sijoittautunut myyjä;

—  niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat poistavat nopeasti kaikki tietoonsa tulleet toimittajan antamat harhaanjohtavat tiedot, mukaan lukien harhaanjohtavat implisiittiset takeet ja väittämät;

—  niissä olisi varmistettava, että ammatillisia palveluja tarjoavat verkon markkinapaikat ilmoittavat, jos kyseinen ammatti on säännelty direktiivissä 2005/36/EY tarkoitetulla tavalla, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan ja tarvittaessa tarkistaa asianomaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta, täyttääkö ammattihenkilö tietyn ammattipätevyyden vaatimukset;

—  niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat toimivat avoimesti, ovat vastuuvelvollisia ja tekevät yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta ne voivat tunnistaa tilanteet, joissa on vakava riski tuotteen vaarallisuudesta, ja varoittaa viranomaisia heti, kun ne saavat tiedon tällaisista tuotteista alustoillaan;

—  niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat tekevät hakuja vaarallisia tuotteita koskevassa unionin hälytysjärjestelmässä (RAPEX) ja suorittavat takaisinvedettyjä ja vaarallisia tuotteita koskevia satunnaistarkastuksia sekä toteuttavat mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimia kyseisten tuotteiden suhteen;

—  niissä olisi varmistettava, että kun tuote on ilmoitettu vaaralliseksi ja/tai väärennetyksi unionin nopeissa hälytysjärjestelmissä taikka kansallisten markkinavalvontaviranomaisten, tulliviranomaisten tai kuluttajansuojaviranomaisten toimesta, markkinapaikalla on velvollisuus poistaa tuote viipymättä ja enintään kahden työpäivän kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta;

—  niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat tiedottavat kuluttajille heti, kun heidän ostamansa tuote on poistettu alustalta sen jälkeen, kun on ilmoitettu, ettei se täytä unionin tuoteturvallisuus- tai kuluttajansuojasääntöjä; verkon markkinapaikkojen olisi myös tiedotettava kuluttajille kaikista turvallisuuskysymyksistä ja vaadittavista toimista sen varmistamiseksi, että palautusmenettely toteutetaan tehokkaasti;

—  niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat ottavat käyttöön toimenpiteitä, joita toteutetaan suhteessa vaarallisia tuotteita tarjoaviin, sovellettavia ehtoja toistuvasti rikkoneisiin yrityskäyttäjiin, yhteistyössä viranomaisten kanssa ja verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annetun asetuksen mukaisesti, ja että ne hyväksyvät toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää jo poistettujen vaarallisten tuotteiden ilmaantuminen takaisin markkinapaikkaan;

—  niissä olisi harkittava mahdollisuutta vaatia kolmanteen maahan sijoittautuneita toimittajia perustamaan sivuliike unioniin tai nimeämään unioniin sijoittautunut laillinen edustaja, joka voidaan saattaa vastuuseen sellaisten tuotteiden tai palvelujen myynnistä eurooppalaisille kuluttajille, jotka eivät täytä unionin turvallisuussääntöjä;

—  niissä olisi käsiteltävä verkon markkinapaikkojen vastuuta kuluttajille aiheutuneista vahingoista ja siitä, että laittomien tuotteiden poistamiseksi ei ole toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä sen jälkeen, kun tällaisista laittomista tuotteista on saatu tosiasiallinen tieto;

—  niissä olisi käsiteltävä verkon markkinapaikkojen vastuuta silloin, kun kyseisillä alustoilla on sellainen määräävä vaikutus toimittajiin ja taloudellisten liiketoimien olennaisiin osiin, kuten maksuvälineisiin, hintoihin, oletusehtoihin tai käyttäytymiseen, jonka tarkoituksena on helpottaa tavaroiden myyntiä kuluttajille unionin markkinoilla, eikä ole olemassa unioniin sijoittautunutta valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, jota voitaisiin pitää vastuullisena;

—  niissä olisi käsiteltävä verkon markkinapaikan vastuuta, jos se ei ole ilmoittanut kuluttajalle, että kolmas osapuoli on tavaroiden tai palvelujen tosiasiallinen toimittaja, jolloin markkinapaikka on sopimusperusteisesti vastuussa kuluttajalle; vastuullisuutta olisi harkittava myös silloin, kun markkinapaikka antaa tietoisesti harhaanjohtavia tietoja;

—  niillä olisi taattava, että verkon markkinapaikoilla on oikeus hakea korvausta velvoitteensa laiminlyöneeltä toimittajalta tai tuottajalta;

—  niissä olisi tutkittava mahdollisuutta soveltaa laajemmin sitoumusta, jonka eräät verkkokaupan vähittäiskauppiaat ja komissio ovat antaneet vapaaehtoisten sitoumusjärjestelmien, kuten tuoteturvallisuussitoumus ja yhteisymmärryspöytäkirja väärennettyjen tuotteiden verkkomyynnistä, puitteissa ja jonka mukaan vaaralliset tai väärennetyt tuotteet poistetaan myynnistä nopeammin, sekä ilmoitettava, mistä sitoumuksista voisi tulla pakollisia.

VII.  JÄRJESTELMÄTOIMIJOIDEN ENNAKKOSÄÄNTELY

Digipalvelusäädöksessä olisi esitettävä ehdotus uudeksi erilliseksi välineeksi, jolla pyritään varmistamaan, että tiettyjen verkkoalustojen järjestelmän kannalta merkittävä rooli ei vaaranna sisämarkkinoita sulkemalla epäoikeudenmukaisesti niiden ulkopuolelle innovatiivisia uusia tulokkaita, kuten pk-yrityksiä, yrittäjiä ja startup-yrityksiä, mikä vähentäisi kuluttajien valinnanvaraa.

Tätä varten digipalvelusäädöksessä olisi erityisesti

—  perustettava ennakkomekanismi, jolla estetään (eikä vain korjata) digitaalitalouden järjestelmätoimijoiden aiheuttama markkinoiden puutteellinen toiminta ja joka perustuu verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annettuun asetukseen; tällaisen mekanismin olisi mahdollistettava se, että sääntelyviranomaiset määräävät järjestelmätoimijat toteuttamaan markkinoiden toimintapuutteet korjaavia toimia ilman, että todetaan kilpailusääntöjä rikotun;

—  valtuutettava sääntelyviranomaiset määräämään yritykset, jotka on määritetty järjestelmätoimijoiksi digipalvelusäädöksessä vahvistetuin perustein, toteuttamaan oikeasuhteisia ja tarkkaan rajattuja korjaavia toimia, sekä antamaan tyhjentävän luettelon toimijoille pakollisista positiivisista toimista ja/tai kielletyistä negatiivisista toimista; komission olisi vaikutustenarvioinnissaan analysoitava perusteellisesti markkinoilla tähän mennessä havaittuja eri kysymyksiä, joihin kuuluvat seuraavat:

–  yhteentoimimattomuus ja se, että järjestelmätoimijat eivät tarjoa asianmukaisia välineitä, dataa, asiantuntemusta ja resursseja, jotta kuluttajat voisivat vaihtaa, luoda yhteyden ja operoida eri digitaalisten alustojen tai internetin ekosysteemien välillä;

–  sisältöjen järjestelmällinen priorisointi, jonka ansiosta järjestelmätoimijat saavat omat tarjontaketjun loppupään palvelunsa paremmin näkyville;

–  DEA-menetelmä, jota hyödynnetään markkinavoiman laajentamisessa yhdeltä markkinalta lähimarkkinoille ja jonka johdosta suositaan omia tuotteita ja palveluja ja pyritään saattamaan kuluttaja riippuvuussuhteeseen;

–  laajalle levinnyt käytäntö kieltää sopimuslausekkeiden avulla kolmansia yrityskäyttäjiä ohjaamasta kuluttajia omille verkkosivustoilleen;

–  järjestelmätoimijoiden käyttämien suosittelujärjestelmien, myös tällaisten järjestelmien toimintasääntöjen ja -perusteiden, avoimuuden puute;

—  varmistettava, että järjestelmätoimijoille annetaan mahdollisuus osoittaa, että kulloinenkin toiminta on perusteltua;

—  selvennettävä, että kaikilta järjestelmätoimijoilta olisi edellytettävä tiettyjä sääntelyyn perustuvia korjaavia toimia, kuten avoimuutta siitä, miten ne harjoittavat liiketoimintaansa ja etenkin miten ne keräävät ja käyttävät dataa, ja että järjestelmätoimijoilta olisi kiellettävä käytännöt, jotka tekevät kuluttajille vaikeammaksi vaihtaa toimijaa tai käyttää eri toimittajien palveluja, sekä muut perusteettoman syrjinnän muodot, jotka sulkevat pois muut yritykset tai asettavat ne epäedulliseen asemaan;

—  annettava sääntelyviranomaisille valtuudet hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä ja määrätä seuraamuksia järjestelmätoimijoille, jotka eivät noudata niille sääntelyssä asetettuja velvoitteita;

—  varattava komissiolle valta päättää viime kädessä, onko tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaja ”järjestelmätoimija”, ennakkomekanismissa asetettujen ehtojen perusteella;

—  annettava järjestelmätoimijoiden käyttäjille mahdollisuus saada tietoa, deaktivoida toimintoja ja tosiasiassa valvoa ja päättää, millaista sisältöä he haluavat nähdä; käyttäjille olisi myös ilmoitettava asianmukaisesti kaikki ne syyt, joiden perusteella heille ehdotetaan tiettyä sisältöä;

—  varmistettava, että noudatetaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä oikeuksia, velvollisuuksia ja periaatteita, mukaan lukien tietojen minimointi, käyttötarkoituksen rajoittaminen, sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja sekä käsittelyn oikeudelliset perusteet;

—  varmistettava asianmukainen yhteentoimivuuden taso, jonka johdosta järjestelmätoimijoiden on tarjottava asianmukaisia välineitä, dataa, asiantuntemusta ja resursseja, jotta käyttäjillä ja kuluttajilla olisi pienempi riski tulla riippuvaiseksi yhdestä toimijasta tai tulla keinotekoisesti ”sidotuksi” yhteen järjestelmätoimijaan ilman realistisia mahdollisuuksia tai kannustimia vaihtaa digitaalista alustaa tai internetin ekosysteemiä; näiden toimenpiteiden yhteydessä komission olisi tarkasteltava erilaisia teknologioita ja avoimia standardeja ja protokollia, myös mahdollisuutta ottaa käyttöön tekninen rajapinta (sovellusrajapinta), jonka kautta kilpailevien alustojen käyttäjät voivat saada yhteyden järjestelmätoimijoihin ja vaihtaa tietoja; järjestelmätoimijat eivät saa käyttää kaupallisesti kolmansilta osapuolilta yhteentoimivuustoimien aikana saamaansa dataa muihin tarkoituksiin kuin kyseisten toimien mahdollistamiseen; yhteentoimivuusvelvoitteet eivät saisi rajoittaa, estää tai viivästyttää välittäjien kykyä korjata haavoittuvuuksia;

—  varmistettava, että uusi ennakkomekanismi ei vaikuta kilpailusääntöjen soveltamiseen, mukaan lukien omien tuotteiden ja palvelujen suosimista ja yleistä vertikaalista integraatiota koskevat säännöt, ja varmistettava, että molemmat politiikan välineet ovat täysin riippumattomia.

VIII.  VALVONTA, YHTEISTYÖ JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

Digipalvelusäädöksen olisi parannettava nykyisten sääntöjen valvontaa ja täytäntöönpanoa ja vahvistettava sisämarkkinalauseketta, joka on digitaalisten sisämarkkinoiden kulmakivi, täydentämällä sitä uudella yhteistyömekanismilla, jonka tarkoituksena on parantaa jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa, yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta sekä pyyntöön perustuvaa keskinäistä avunantoa erityisesti palveluntarjoajan sijoittautumismaan viranomaisten ja sen maan viranomaisten välillä, jossa palveluntarjoaja tarjoaa palvelujaan.

Komission olisi suoritettava perusteellinen vaikutustenarviointi, jossa arvioidaan sopivinta valvonta- ja täytäntöönpanomallia digipalvelusäädöstä koskevien säännösten soveltamiseksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen.

Komission olisi vaikutustenarvioinnissaan tarkasteltava olemassa olevia malleja, kuten kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkostoa, audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmää, Euroopan tietosuojaneuvostoa ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoa, ja harkittava valvonnan toteuttamista hybridinjärjestelmällä.

Hybridijärjestelmän, joka perustuisi unionin koordinointiin yhteistyössä kansallisten viranomaisten verkoston kanssa, olisi parannettava digipalvelusäädöksen seurantaa ja soveltamista, valvottava säännösten noudattamista, myös sääntelyperusteisten sakkojen, muiden seuraamusten tai toimenpiteiden täytäntöönpanoa, ja voitava suorittaa välittäjien ja alustojen tarkastuksia. Sen olisi myös tarvittaessa ratkaistava kansallisten viranomaisten väliset rajat ylittävät kiistat, käsiteltävä monimutkaisia rajat ylittäviä kysymyksiä, annettava neuvontaa ja ohjeita sekä hyväksyttävä unionin laajuisia käytännesääntöjä ja päätöksiä, ja sen olisi voitava käynnistää yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa aloitteita ja tutkimuksia rajatylittävistä kysymyksistä. Komission olisi edelleen viime kädessä valvottava jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttämistä.

Komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja ylläpidettävä yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa julkista ”alustojen tulostaulua”, joka sisältää asiaankuuluvat tiedot digipalvelusäädöksen noudattamisesta. Komission olisi edesautettava ja tuettava eurooppalaisen tutkimusrekisterin perustamista ja ylläpitämistä, jotta helpotetaan tietojen jakamista julkisten laitosten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yliopistojen kanssa tutkimustarkoituksia varten.

Digipalvelusäädöksessä olisi myös lisättävä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 16 artiklaan uusia täytäntöönpanosäännöksiä itsesääntelystä.

(1) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
(2) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57.
(3) EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1.
(4) EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28.
(5) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(6) EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.
(7) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(8) EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 1.
(9) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 135.
(10) EUVL L 63, 6.3.2018, s. 50.
(11) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(12) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
(13) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(14) EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20.
(15) EUVL L 167, 22.6.2001, s. 10.
(16) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(17)https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2020/654180/EPRS_STU(2020)654180_EN.pdf
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).
(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3. joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).
(20) Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25. heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29).
(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21. toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).
(22) Direktiivissä (EU) 2019/770 ja direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistetut säännöt.
(23) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5. huhtikuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY, jota on viimeksi muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/2161, annettu 27. marraskuuta 2019, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7).
(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25. lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).
(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/958, annettu 28. kesäkuuta 2018, uuden ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista (EUVL L 173, 9.7.2018, s. 25).


Digitaalisia palveluja koskeva säädös: kauppa- ja siviilioikeudellisten sääntöjen mukauttaminen verkossa toimivia kaupallisia yhteisöjä varten
PDF 201kWORD 68k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: kauppa- ja siviilioikeudellisten sääntöjen mukauttaminen verkossa toimivia kaupallisia yhteisöjä varten (2020/2019(INL))
P9_TA(2020)0273A9-0177/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150(1),

–  ottaa huomioon tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla sekä direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790(2),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(3) (yleinen tietosuoja-asetus),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU(4) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY(5),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi 1. maaliskuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/334(6),

–  ottaa huomioon yleissopimuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla(7) ja New Yorkissa 10. kesäkuuta 1958 allekirjoitetun yleissopimuksen ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman hajautetun tilikirjan teknologiasta ja lohkoketjuista: luottamuksen lisääminen välikäsien poistamisen avulla(8),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Euroopan datastrategia” (COM(2020)0066),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin toteuttaman Euroopan tason lisäarvon arvioinnin digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä ”Digital Services Act: European Added Value Assessment”(9)

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0177/2020),

A.  katsoo, että digitaalisia palveluja, jotka ovat unionin talouden kulmakivi ja tarjoavat toimeentulon monille unionin kansalaisille, on säänneltävä siten, että taataan perusoikeudet ja kansalaisten muut oikeudet ja samalla tuetaan kehitystä ja taloudellista edistystä sekä digitaalista ympäristöä ja lisätään luottamusta verkossa ottaen huomioon käyttäjien ja kaikkien markkinatoimijoiden, myös pk-yritysten ja startup-yritysten, edut;

B.  ottaa huomioon, että tietyt verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajia ja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevat säännöt on äskettäin saatettu ajan tasalle, etenkin direktiivillä (EU) 2018/1808 ja direktiivillä (EU) 2019/790, mutta eräitä keskeisiä siviili- ja kauppaoikeudellisia näkökohtia ei ole käsitelty tyydyttävästi unionin tai kansallisessa lainsäädännössä; toteaa, että tämän kysymyksen merkitystä korostaa viime vuosikymmenten nopea ja kiihtyvä kehitys digitaalisten palvelujen alalla, erityisesti uusien liiketoimintamallien, teknologioiden ja sosiaalisten realiteettien syntyminen; toteaa tältä osin, että kaupallisia verkkotoimijoita koskevat keskeiset siviili- ja kauppaoikeudelliset säännökset on tarpeen saattaa kattavasti ajan tasalle;

C.  ottaa huomioon, että joillakin digitaalisia palveluja tarjoavilla yrityksillä on vahvojen datavetoisten verkkovaikutusten vuoksi huomattava markkinavoima, jonka ansiosta ne voivat sanella liiketoimintakäytännöt, joihin käyttäjät joutuvat mukautumaan, ja jonka vuoksi muiden toimijoiden, etenkin startup-yritysten ja pk-yritysten, on yhä vaikeampaa kilpailla ja uusien yritysten jopa päästä markkinoille;

D.  katsoo, että yksinomaan jälkikäteen tehtävällä kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon valvonnalla ei pystytä tehokkaasti puuttumaan tiettyjen verkkoalustojen markkinavoiman vaikutuksiin, mukaan lukien vaikutus reiluun kilpailuun digitaalisilla sisämarkkinoilla;

E.  ottaa huomioon, että sisällön isännöintialustat ovat muuttuneet pelkästä sisällön näyttämisestä kehittyneiksi organismeiksi ja markkinatoimijoiksi, erityisesti verkkoyhteisöiksi, jotka keräävät ja hyödyntävät käyttötietoja; ottaa huomioon, että käyttäjillä on perustellut syyt odottaa pääsyn, avoimuuden, hinnoittelun ja riitojenratkaisun suhteen oikeudenmukaisia ehtoja tällaisten alustojen käytöltä ja siltä, miten alustat käyttävät käyttäjien tietoja; katsoo, että avoimuus voi osaltaan merkittävästi lisätä luottamusta digitaalisiin palveluihin;

F.  ottaa huomioon, että sisällön isännöintialustat voivat määrittää, mitä sisältöä niiden käyttäjille näytetään, ja siten vaikuttaa syvällisesti tapaan, jolla saamme ja välitämme tietoa, jopa siinä määrin, että sisällön isännöintialustat ovat tosiasiassa muuttuneet julkisiksi tiloiksi digitaalisessa ympäristössä; ottaa huomioon, että julkisia tiloja on hallinnoitava tavalla, jolla suojellaan yleistä etua ja kunnioitetaan perusoikeuksia ja käyttäjien siviilioikeudellisia oikeuksia, erityisesti oikeutta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen;

G.  ottaa huomioon, että lain noudattaminen digitaalisessa maailmassa tarkoittaa paitsi perusoikeuksien tehokasta täytäntöönpanoa, erityisesti sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden, yksityisyyden, turvallisuuden, syrjimättömyyden, omistusoikeuden kunnioittamisen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien osalta, myös oikeussuojan saatavuutta ja oikeudenmukaista menettelyä; katsoo, että sisällön laillisuutta koskevien päätösten tai lainvalvontavaltuuksien siirtäminen yksityisille yrityksille heikentää avoimuutta ja oikeudenmukaista menettelyä, mikä johtaa hajanaiseen lähestymistapaan; toteaa, että tarvitaan nopeutettua oikeudellista menettelyä, joka sisältää riittävät takeet, jotta voidaan varmistaa tehokkaiden muutoksenhakukeinojen olemassaolo;

H.  ottaa huomioon, että automaattisilla välineillä ei nykyisin pystytä luotettavasti erottamaan laitonta sisältöä sisällöstä, joka on laillista tietyssä yhteydessä, ja että sisällön automaattiseen havaitsemiseen ja poistoon tarkoitettuihin mekanismeihin voi liittyä perusteltuja oikeudellisia huolenaiheita, varsinkin kun on kyse mahdollisista Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklalla suojeltujen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden rajoituksista; toteaa, että automaattisten mekanismien käytön olisi sen vuoksi oltava oikeasuhteista ja koskettava vain perusteltuja tapauksia ja siinä olisi noudatettava läpinäkyviä menettelyjä;

I.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 11 artiklassa suojellaan myös tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta, ja huomauttaa, että tiedotusvälineet ovat yhä riippuvaisempia verkkoalustoista yleisönsä tavoittamiseksi;

J.  ottaa huomioon, että valtaosa eurooppalaisista käyttää digitaalisia palveluja päivittäin mutta niihin sovelletaan eri puolilla unionia yhä moninaisempia sääntöjä, mikä johtaa markkinoiden huomattavaan hajanaisuuteen ja aiheuttaa siten oikeudellista epävarmuutta eurooppalaisille käyttäjille ja yli rajojen toimiville palveluille; ottaa huomioon, että sisällön isännöintialustojen sisällön moderointia koskeviin käytäntöihin sovellettavat siviilioikeudelliset järjestelmät perustuvat tiettyihin alakohtaisiin unionin ja kansallisen tason säännöksiin ja että eri siviilioikeudellisissa järjestelmissä asetetuissa velvoitteissa ja niiden täytäntöönpanomekanismeissa on huomattavia eroja; toteaa, että tämä tilanne on johtanut digitaalisten sisämarkkinoiden sääntöjen hajanaisuuteen, mikä edellyttää unionin tason toimia;

K.  ottaa huomioon, että tiettyjen sisällön isännöintialustojen nykyisenä liiketoimintamallina on edistää sisältöä, joka todennäköisesti herättää käyttäjien huomion ja tuottaa siten enemmän profilointidataa, jotta voidaan tarjota tehokkaampaa kohdennettua mainontaa ja siten kasvattaa voittoa; ottaa huomioon, että tällainen profilointi yhdistettynä kohdennettuun mainontaan voi johtaa sellaisen sisällön amplifiointiin, jonka tarkoituksena on vedota tunteisiin, mikä ruokkii ja synnyttää usein sensaatiohakuisuutta verkkosyöte- ja suosittelujärjestelmissä ja saattaa johtaa käyttäjien manipulointiin;

L.  katsoo, että kontekstimainonnan tarjoaminen käyttäjille vaatii vähemmän käyttäjätietoja kuin kohdennettu käyttötottumuksia seuraava mainonta ja on siten vähemmän tunkeilevaa;

M.  ottaa huomioon, että suosittelujärjestelmien, vertailupalvelujen, sisällön kuratoinnin tai mainosten sijoittelun taustalla olevan algoritmilogiikan valinta on edelleen sisällön isännöintialustojen päätettävissä eikä julkiseen valvontaan ole juurikaan mahdollisuuksia, mikä herättää huolta vastuuvelvollisuudesta ja avoimuudesta;

N.  ottaa huomioon, että sisällön isännöintialustat, joilla on huomattava markkinavoima, mahdollistavat käyttäjilleen näiden profiilien käytön, kun he kirjautuvat muille verkkosivustoille, jolloin ne voivat seurata heidän toimintaansa myös oman alustaympäristönsä ulkopuolella, mikä merkitsee kilpailuetua sisällön kuratointiin käytettäviin algoritmeihin liittyvien tietojen saannissa;

O.  ottaa huomioon, että hajautetun tilikirjan teknologiaan, lohkoketjut mukaan lukien, perustuvia niin kutsuttuja älysopimuksia, jotka mahdollistavat hajautetun ja täysin jäljitettävissä olevan kirjanpidon ja itsetoteutuksen, on käytössä eräillä aloilla ilman asianmukaista oikeudellista kehystä; ottaa huomioon, että tällaisten sopimusten laillisuudesta ja niiden täytäntöönpanokelpoisuudesta rajatylittävissä tilanteissa vallitsee epävarmuus;

P.  ottaa huomioon, että alustojen ehdoissa, jotka eivät ole neuvoteltavissa, mainitaan usein sekä sovellettava lainsäädäntö että toimivaltaiset tuomioistuimet, jotka sijaitsevat unionin ulkopuolella, mikä voi estää oikeussuojan saatavuuden; toteaa, että toimivaltasäännöt vahvistetaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012(10); ottaa huomioon, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa selvennetään rekisteröidyn oikeutta yksityisoikeudellisiin täytäntöönpanotoimiin suoraan rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan riippumatta siitä, tapahtuuko käsittely unionissa vai ei ja onko rekisterinpitäjä sijoittautunut unioniin vai ei; huomauttaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 79 artiklassa säädetään, että kanne on nostettava sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa rekisterinpitäjällä tai henkilötietojen käsittelijällä on toimipaikka, tai vaihtoehtoisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa rekisteröidyn vakinainen asuinpaikka on;

Q.  katsoo, että muiden tietojen kuin henkilötietojen saatavuus ja louhinta on tärkeä tekijä digitaalitalouden kasvussa; katsoo, että tietojen yhteentoimivuutta koskevat asianmukaiset oikeusnormit ja tietosuojatakeet voivat poistaa lukkiutumisvaikutuksia ja siten olla tärkeässä asemassa tasapuolisten markkinaolosuhteiden varmistamisessa;

R.  katsoo, että on tärkeää arvioida mahdollisuutta antaa jollekin eurooppalaiselle taholle vastuu varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa digitaalisia palveluja koskevan säädöksen täytäntöönpanoon koko unionissa, helpottaa koordinointia kansallisella tasolla sekä vastata jatkuvasta teknologisesta kehityksestä johtuviin uusiin, erityisesti rajatylittäviin mahdollisuuksiin ja haasteisiin;

Digitaalisia palveluja koskeva säädös

1.  pyytää komissiota tekemään ilman aiheetonta viivytystä lainsäädäntöehdotuksia, joista muodostuu digitaalisia palveluja koskeva säädös, jolla on asianmukainen aineellinen, henkilöllinen ja alueellinen soveltamisala, jossa määritellään keskeiset käsitteet ja joka sisältää tämän päätöslauselman liitteessä esitetyt suositukset; katsoo, että tulevien lainsäädäntöehdotusten yksityiskohtia rajoittamatta säädöksen oikeusperustana olisi oltava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla;

2.  ehdottaa, että digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen sisältyy asetus, jossa vahvistetaan sisällönhallintaa koskevat sopimusperusteiset oikeudet, säädetään avoimista, oikeudenmukaisista, sitovista ja yhdenmukaisista vaatimuksista ja menettelyistä sisällön moderointia varten sekä taataan saatavilla olevat ja riippumattomat oikeudelliset muutoksenhakukeinot; korostaa, että lainsäädäntöehdotusten olisi perustuttava näyttöön ja niillä olisi pyrittävä poistamaan mahdolliset uudet perusteettomat esteet verkkoalustojen digitaalisten palvelujen suorittamisessa sekä tehostamaan kuluttajien ja kansalaisten suojelua; katsoo, että lainsäädäntöehdotusten tavoitteena olisi oltava saada aikaan kestävää ja älykästä kasvua, vastata teknologisiin haasteisiin ja varmistaa, että digitaaliset sisämarkkinat ovat oikeudenmukaiset ja turvalliset kaikille;

3.  ehdottaa myös, että sisällön moderointia varten ehdotettuja toimenpiteitä sovellettaisiin ainoastaan laittomaan sisältöön eikä sisältöön, joka on pelkästään haitallista; ehdottaa tätä varten, että asetus sisältäisi yleispäteviä kriteerejä alustojen markkinavoiman määrittämiseksi, jotta voitaisiin saada selkeä määritelmä sille, mikä katsotaan alustaksi, jolla on huomattava markkinavoima, ja näin selvittää, voidaanko tietyt sisällön isännöintialustat, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa, vapauttaa tiettyjen säännösten soveltamisesta; korostaa, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä perustetun uuden kehyksen olisi oltava pienyritysten, pk-yritysten ja startup-yritysten hallittavissa ja että siihen olisi sen vuoksi sisällyttävä oikeasuhteisia velvoitteita kaikille aloille;

4.  ehdottaa, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä asetettaisiin unionin ulkopuolelle sijoittautuneille digitaalisten palvelujen tarjoajille velvoite nimetä unionissa olevien käyttäjien edun vuoksi oikeudellinen edustaja, jolle voitaisiin osoittaa pyyntöjä, jotta esimerkiksi kuluttajilla olisi muutoksenhakukeinoja virheellisen tai harhaanjohtavan mainonnan tapauksessa, ja asettaa kyseisen edustajan yhteystiedot näkyviin ja saataville digitaalisten palvelujen tarjoajan verkkosivustolla;

Sisällön moderointia koskevat oikeudet

5.  korostaa, että viranomaisilla on oltava vastuu lainsäädännön täytäntöönpanosta; katsoo, että riippumattoman tuomioistuimen, ei yksityisen kaupallisen yhteisön, on tehtävä lopullinen päätös käyttäjien tuottaman sisällön laillisuudesta;

6.  toteaa, että asetuksessa on kiellettävä sisällön moderointikäytännöt, jotka ovat syrjiviä tai joihin liittyy hyväksikäyttöä ja eristämistä, etenkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia kohtaan, ja siinä on aina kunnioitettava kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia, erityisesti heidän sananvapauttaan;

7.  korostaa, että kuluttajia on suojeltava paremmin antamalla luotettavia ja avoimia tietoja väärinkäytöksiä koskevista esimerkeistä, kuten harhaanjohtavien väitteiden esittämisestä ja huijauksista;

8.  suosittaa, että asetuksen soveltamista seuraisi tiiviisti jokin eurooppalainen taho, jonka tehtäväksi on annettu varmistaa, että sisällön isännöintialustat noudattavat asetuksen säännöksiä, erityisesti seuraamalla sisällönhallintaa varten vahvistettujen vaatimusten noudattamista avoimuusraporttien perusteella ja seuraamalla sisällön isännöintialustojen sisällönhallinnassa käyttämiä algoritmeja; kehottaa komissiota arvioimaan vaihtoehtoina näiden tehtävien hoitamiseksi sitä, että se nimittää tähän tehtävään olemassa olevan tai uuden eurooppalaisen viraston tai eurooppalaisen elimen, tai sitä, että se koordinoi itse kansallisten viranomaisten verkostoa (jäljempänä ’eurooppalainen taho’);

9.  ehdottaa, että sisällön isännöintialustat toimittavat eurooppalaiselle taholle säännöllisesti avoimuusraportteja, jotka perustuvat johdonmukaiseen menetelmään ja jotka arvioidaan asiaankuuluvien tulosindikaattorien perusteella, mukaan lukien niiden sisällönhallintapolitiikat sekä se, ovatko niiden ehdot digitaalisia palveluja koskevan säädöksen säännösten mukaisia; ehdottaa lisäksi, että sisällön isännöintialustat julkaisevat ja asettavat helpolla ja vaivattomalla tavalla saataville kyseiset raportit sekä sisällönhallintapolitiikkansa julkisesti saatavilla olevassa tietokannassa;

10.  kehottaa sisällön isännöintialustoja, joilla on huomattava markkinavoima, arvioimaan, millaisen riskin niiden laillista sisältöä koskevat sisällönhallintapolitiikat aiheuttavat yhteiskunnalle, erityisesti kun on kyse niiden vaikutuksesta perusoikeuksiin, ja käymään kaksi kertaa vuodessa vuoropuhelua eurooppalaisen tahon ja asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa avoimuusraporttien esittämisen pohjalta;

11.  suosittaa, että jäsenvaltiot huolehtivat riippumattomista riitojenratkaisuelimistä, joiden tehtävänä on ratkaista sisällön moderointia koskevia riitoja; katsoo, että anonyymien julkaisujen ja yleisen edun suojaamiseksi paitsi riidan kohteena olevan sisällön ladanneen käyttäjän myös jonkin kolmannen osapuolen, jolla on oikeutettu intressi toimia asiassa, kuten oikeusasiamiehen, olisi voitava riitauttaa sisällön moderointia koskevat päätökset; katsoo, että käyttäjillä on oltava oikeus muihinkin oikeussuojakeinoihin;

12.  on vakaasti sitä mieltä, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä ei saa velvoittaa sisällön isännöintialustoja käyttämään minkäänlaista täysin automaattista sisällön ennakkotarkastusta, jollei voimassa olevassa unionin lainsäädännössä toisin säädetä, ja katsoo, että alustojen vapaaehtoisesti käyttämät mekanismit eivät saa johtaa sisällön ennakkotarkastukseen automaattisten välineiden perusteella tai alustalle lataamiseen sovellettavaan suodatukseen ja eurooppalaisen tahon on tarkastettava ne sen varmistamiseksi, että digitaalisia palveluja koskevaa säädöstä noudatetaan;

13.  korostaa, että sisällön isännöintialustojen on oltava avoimia algoritmien ja niiden opettamiseen käytetyn datan käsittelyssä;

Sisällön kuratointia, tietoja ja verkkomainontaa koskevat oikeudet

14.  katsoo, että käyttäjään kohdennettu sisällön amplifiointi kyseisessä sisällössä esitettyjen näkemysten tai kantojen perusteella on yksi haitallisimmista käytännöistä digitaaliyhteiskunnassa, erityisesti silloin, kun tällaisen sisällön näkyvyyden lisääminen perustuu käyttäjien aiempaan vuorovaikutukseen muun amplifioidun sisällön kanssa ja kun tarkoituksena on optimoida käyttäjäprofiilit kohdennettua mainontaa varten; on huolissaan siitä, että tällaiset käytännöt tukeutuvat kaikkialle ulottuvaan seurantaan ja tiedonlouhintaan; kehottaa komissiota analysoimaan tällaisten käytäntöjen vaikutusta ja toteuttamaan aiheelliset lainsäädäntötoimenpiteet;

15.  katsoo, että kohdennetun mainonnan käyttöä on säänneltävä tiukemmin siten, että suositaan vähemmän tunkeilevia mainonnan muotoja, jotka eivät edellytä minkäänlaista käyttäjien ja sisällön välisen vuorovaikutuksen seurantaa, ja että käyttäjille olisi näytettävä käyttötottumuksia seuraavaa mainontaa vain sillä ehdolla, että käyttäjät ovat vapaaehtoisesti antaneet siihen nimenomaisen, tietoisen ja yksiselitteisen suostumuksen;

16.  panee merkille kohdennettua mainontaa koskevat voimassa olevat säännökset yleisessä tietosuoja-asetuksessa sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY(11) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi);

17.  suosittaa siksi, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä asetetaan selkeät rajat ja otetaan käyttöön avoimuutta koskevia sääntöjä niille ehdoille, joita sovelletaan tietojen keräämiseen kohdennetun mainonnan tarjoamiseksi, sekä tällaisen kohdennetun mainonnan toiminnalle ja sitä koskevalle vastuuvelvollisuudelle, erityisesti silloin, kun tietoja seurataan kolmansien osapuolten verkkosivustoilla; katsoo, että tarvitaan uusia toimenpiteitä, joilla vahvistetaan alustojen ja kuluttajien välisten suhteiden kehys mainonnan, digitaalisen tuuppauksen ja etuuskohtelun avoimuutta koskevien säännösten osalta; kehottaa komissiota arvioimaan vaihtoehtoja kohdennetun mainonnan sääntelemiseksi, mukaan lukien asteittainen käytöstä luopuminen, joka johtaa kieltoon;

18.  korostaa, että tietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti ja luvattoman luovuttamisen, identiteettivarkauden ja muunlaisen henkilötietojen väärinkäytön estämiseksi digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi säädettävä oikeudesta käyttää digitaalisia palveluja anonyymisti aina kun se on teknisesti mahdollista; kehottaa komissiota velvoittamaan sisällön isännöintialustat varmentamaan niiden mainostajien henkilöllisyys, joiden kanssa niillä on kaupallinen suhde, jotta voidaan varmistaa mainostajien vastuuvelvollisuus tapauksissa, joissa promotoidun sisällön todetaan olevan laitonta; suosittaa siksi, että digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen sisällytetään säännöksiä, joilla estetään alustoja hyödyntämästä kaupallisesti kolmansien osapuolten tietoja tilanteissa, joissa ne kilpailevat kyseisten kolmansien osapuolten kanssa;

19.  pitää valitettavana nykyistä tiedon epäsymmetrisyyttä sisällön isännöintialustojen ja viranomaisten välillä ja kehottaa virtaviivaistamaan tarvittavien tietojen vaihtoa; korostaa, että viestinnän metadataa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti viranomaisille on annettava pääsy käyttäjän metadataan ainoastaan vakavista rikoksista epäiltyjen henkilöiden tutkimiseksi ja tuomioistuimen etukäteen antamalla luvalla;

20.  suosittaa, että kertakirjautumispalvelua tukevia palveluntarjoajia, joilla on huomattava markkinavoima, olisi vaadittava tukemaan myös vähintään yhtä avointa ja hajautettua tunnistautumisjärjestelmää, joka perustuu avoimeen kehykseen; pyytää komissiota ehdottamaan yhteisiä unionin vaatimuksia jäsenvaltioiden tarjoamille kansallisille järjestelmille, erityisesti tietosuojavaatimusten ja rajatylittävän yhteentoimivuuden osalta;

21.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta määritellä oikeudenmukaiset sopimusehdot tietojen jakamisen helpottamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi, jotta voidaan puuttua markkinavoiman epätasapainoon; ehdottaa siksi, että tutkitaan vaihtoehtoja, joilla helpotetaan tietojen yhteentoimivuutta, yhteenliitettävyyttä ja siirrettävyyttä; huomauttaa, että tietojen jakamiseen olisi yhdistettävä riittävät ja asianmukaiset suojatoimet, mukaan lukien henkilötietojen tehokas anonymisointi;

22.  suosittaa, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä velvoitetaan alustat, joilla on huomattava markkinavoima, tarjoamaan sovellusrajapinta, jonka kautta kolmansien osapuolten alustat ja niiden käyttäjät voivat olla vuorovaikutuksessa sovellusrajapinnan tarjoavan alustan tärkeimpien toimintojen ja käyttäjien kanssa, mukaan lukien kolmansien osapuolten palvelut, jotka on suunniteltu parantamaan ja kustomoimaan käyttökokemusta, erityisesti sellaisten palvelujen avulla, jotka kustomoivat yksityisyysasetuksia ja sisällön kuratointivalintoja; ehdottaa, että alustat dokumentoivat julkisesti kaikki sovellusrajapinnat, jotka ne asettavat saataville mahdollistaakseen palvelujen yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden;

23.  on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että sovellusrajapinnan tarjoavat alustat, joilla on huomattava markkinavoima, eivät saa jakaa, säilyttää, muuntaa rahaksi tai käyttää mitään tietoja, joita ne saavat kolmansien osapuolten palveluista;

24.  korostaa, että yhteentoimivuus- ja yhteenliitettävyysvelvoitteet eivät saa rajoittaa, estää tai viivyttää sisällön isännöintialustojen kykyä korjata turvallisuusongelmia eikä tarve korjata turvallisuusongelmia saisi johtaa yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden tarjoavan sovellusrajapinnan toiminnan tarpeettomaan keskeyttämiseen;

25.  muistuttaa, että yhteentoimivuutta ja yhteenliitettävyyttä koskevissa säännöksissä on noudatettava kaikkia asiaankuuluvia tietosuojasäännöksiä; suosittaa tässä yhteydessä, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä velvoitetaan alustat varmistamaan yleisen tietosuoja-asetuksen 20 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen siirrettävyyttä koskevien säännösten tekninen toteutettavuus;

26.  kehottaa sisällön isännöintialustoja antamaan käyttäjille todellisen mahdollisuuden valita, antavatko nämä ennakkosuostumuksensa siihen, että heille näytetään kohdennettua mainontaa, joka perustuu käyttäjän aiempaan vuorovaikutukseen sisällön kanssa samalla sisällön isännöintialustalla tai kolmansien osapuolten verkkosivustoilla; korostaa, että tämä valintamahdollisuus on esitettävä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ja että siitä kieltäytyminen ei saa johtaa siihen, että pääsy alustan toimintoihin estetään; korostaa, että suostumusta kohdennetussa mainonnassa ei saa pitää vapaaehtoisesti annettuna ja pätevänä, jos palveluun pääsemisen ehtona on henkilötietojen käsittely; vahvistaa jälleen, että direktiivin 2002/58/EY mukaisesti kohdennettu mainonta edellyttää päätöstä sen sallimisesta ja että se on muuten kielletty; toteaa, että koska henkilöiden toiminnasta verkossa voidaan saada syvällistä tietoa heidän käyttäytymisestään, mikä antaa mahdollisuuden heidän manipuloimiseensa, digitaalisen palvelun kutakin käyttökertaa koskevien henkilötietojen yleisellä ja rajoittamattomalla keräämisellä puututtaisiin suhteettomasti yksityisyyttä koskevaan oikeuteen; vahvistaa, että käyttäjillä on digitaalisia palveluja käyttäessään oikeus olla joutumatta kaikkialle ulottuvan seurannan kohteiksi;

27.  pyytää komissiota samassa hengessä varmistamaan, että kuluttajat voivat edelleen käyttää verkkoon liitetyn laitteen kaikkia toimintoja, vaikka kuluttajat peruuttaisivat suostumuksensa muiden kuin operatiivisten tietojen jakamiseen laitevalmistajan tai kolmansien osapuolten kanssa tai eivät antaisi tällaista suostumusta; muistuttaa, että sopimusehdoissa on esitettävä avoimesti, jos on olemassa mahdollisuus, että tietoja jaetaan kolmansien osapuolten kanssa, ja missä määrin niitä jaetaan;

28.  vaatii lisäksi, että käyttäjille taataan asianmukainen avoimuus ja vaikutusvalta niiden kriteerien suhteen, joiden perusteella sisältöä kuratoidaan ja asetetaan heidän nähtävilleen; toteaa, että tähän olisi sisällyttävä myös mahdollisuus olla suostumatta muuhun kuin kronologisessa järjestyksessä tapahtuvaan sisällön kuratointiin; huomauttaa, että alustojen tarjoamien sovellusrajapintojen olisi mahdollistettava se, että käyttäjät saavat valitsemiensa ohjelmistojen tai palvelujen kuratoimaa sisältöä;

29.  korostaa, että on tärkeää, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä taataan oikeudellisesti vahva ja tehokas lasten suojelu verkkoympäristössä, samalla kun siinä pidättäydytään asettamasta yleisiä seuranta- tai suodatusvelvoitteita ja varmistetaan täysimääräinen koordinointi ja vältetään päällekkäisyydet yleisen tietosuoja-asetuksen ja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin kanssa;

30.  muistuttaa, että maksetut mainokset tai sponsoroidun sisällön sijoittelu maksua vastaan olisi yksilöitävä selkeällä, ytimekkäällä ja ymmärrettävällä tavalla; ehdottaa, että alustojen olisi ilmoitettava maksetun mainonnan ja sponsoroidun sisällön alkuperä; ehdottaa tätä varten, että sisällön isännöintialustat julkaisevat kaiken sponsoroidun sisällön ja mainonnan ja asettavat ne selvästi käyttäjiensä nähtäville mainonta-arkistoon, joka on julkisesti saatavilla, sekä ilmoittavat, kuka on maksanut niistä ja soveltuvin osin kenen lukuun; korostaa, että tämä sisältää sekä suorat että välilliset maksut tai muut palveluntarjoajien saamat palkkiot;

31.  katsoo, että jos asiaankuuluvat tiedot osoittavat, että unioniin sijoittautuneiden ja kolmansiin maihin sijoittautuneiden alustojen välillä on merkittävä ero harhaanjohtavissa mainontakäytännöissä ja sääntöjen noudattamisen valvonnassa, on kohtuullista harkita muita vaihtoehtoja, jotta voidaan varmistaa unionissa voimassa olevan lainsäädännön noudattaminen; korostaa, että unionin ja kolmansien maiden mainostajilla on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset;

Ehtoja, älysopimuksia ja lohkoketjuja sekä kansainvälistä yksityisoikeutta koskevat säännökset

32.  panee merkille, että ns. älysopimukset, kuten hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvat sopimukset, ovat lisääntyneet, mutta niiltä puuttuu selkeä oikeudellinen kehys;

33.  kehottaa komissiota arvioimaan hajautetun tilikirjan teknologian, lohkoketju mukaan lukien, ja erityisesti älysopimusten kehittämistä ja käyttöä, antamaan ohjeistusta oikeusvarmuuden takaamiseksi yrityksille ja kuluttajille, etenkin kysymyksissä, jotka koskevat älysopimusten laillisuutta ja niiden täytäntöönpanoa rajatylittävissä tilanteissa sekä soveltuvin osin julkisella notaarilla vahvistuttamista koskevia vaatimuksia, ja tekemään ehdotuksia asianmukaiseksi oikeudelliseksi kehykseksi;

34.  korostaa, että se, ovatko välittäjien palvelujen käyttäjille asettamat ehdot oikeudenmukaisia ja noudatetaanko niissä perusoikeuksia, on voitava selvittää laillisuusvalvonnassa; katsoo, että ehdot, joilla rajoitetaan tarpeettomasti käyttäjien perusoikeuksia, kuten oikeutta yksityisyyteen ja sananvapauteen, eivät saisi olla sitovia;

35.  pyytää komissiota tutkimaan keinoja varmistaa asianmukainen tasapaino ja yhdenvertaisuus älysopimusten osapuolten välillä ottamalla huomioon heikomman sopimuspuolen yksityiset huolenaiheet tai julkiset, esimerkiksi kartellisopimuksiin liittyvät huolenaiheet; korostaa tarvetta varmistaa, että velkojien oikeuksia kunnioitetaan maksukyvyttömyyttä ja uudelleenjärjestelyä koskevissa menettelyissä; suosittaa vahvasti, että älysopimuksiin sisällytetään mekanismeja, joilla voidaan pysäyttää ja peruuttaa niiden täytäntöönpano ja siihen liittyvät maksut;

36.  pyytää komissiota erityisesti päivittämään kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU(12) koskevan ohjeasiakirjan sen selventämiseksi, katsooko se älysopimusten kuuluvan mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdan l alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan ja, jos ne kuuluvat, missä olosuhteissa, ja peruuttamisoikeutta koskevan kysymyksen selventämiseksi;

37.  korostaa, että lohkoketjuteknologiaa ja erityisesti älysopimuksia on käytettävä kilpailusääntöjen ja -vaatimusten ja erityisesti kartellisopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat kieltävien sääntöjen ja vaatimusten mukaisesti;

38.  katsoo, että vakioehdot eivät saisi estää tehokkaita oikeussuojakeinoja unionin tuomioistuimissa tai viedä oikeuksia unionin kansalaisilta tai yrityksiltä; kehottaa komissiota arvioimaan, onko tietojen käyttöoikeuksien suojelu kansainvälisessä yksityisoikeudessa epävarmaa ja aiheuttaako se haittaa unionin kansalaisille ja yrityksille;

39.  korostaa, että on tärkeää varmistaa, että digitaalisten palvelujen käyttöön unionissa sovelletaan täysimääräisesti unionin oikeutta ja unionin tuomioistuinten toimivaltaa;

40.  toteaa vielä, että näihin kysymyksiin olisi löydettävä lainsäädännöllisiä ratkaisuja unionin tasolla, jos kansainvälisen tason toimet eivät vaikuta toteuttamiskelpoisilta tai jos vaarana on, että tällaisten toimien toteutuminen kestää liian kauan;

41.  korostaa, että unioniin sijoittautuneita palveluntarjoajia ei saa velvoittaa poistamaan tietoja, jotka ovat laillisia niiden alkuperämaassa, tai estämään pääsyä tällaisiin tietoihin;

o
o   o

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

A.  PYYDETYN EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

EHDOTUKSEN KESKEISET PERIAATTEET JA TAVOITTEET:

—  Ehdotus sisältää sekä säännökset, jotka olisi sisällytettävä digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen, että digitaalisia palveluja koskevan säädöksen liitännäissäännökset.

—  Ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa verkossa toimiviin kaupallisiin yhteisöihin sovellettavia siviili- ja kauppaoikeudellisia sääntöjä digitaalisten palvelujen osalta.

—  Ehdotuksella pyritään lujittamaan ja selkiyttämään sisällön moderointia ja kuratointia koskevia käyttäjien sopimusperusteisia oikeuksia.

—  Ehdotuksella pyritään lisäksi puuttumaan digitaalisissa palveluissa käytettäviin kohtuuttomiin ehtoihin, joita ei voida hyväksyä.

—  Ehdotuksessa käsitellään kysymystä, joka koskee tiedonkeruun näkökohtia, jotka ovat ristiriidassa käyttäjien oikeudenmukaisten sopimusperusteisten oikeuksien sekä tietosuojaa ja verkkoviestinnän luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen kanssa.

—  Ehdotuksessa käsitellään käyttäjien oikeuksien oikeudenmukaisen täytäntöönpanon merkitystä yhteentoimivuuden ja siirrettävyyden osalta.

—  Ehdotuksessa tuodaan esille, että on tärkeää laatia kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä, jotka tarjoavat oikeudellista selkeyttä verkkoalustojen käyttämien ei-neuvoteltavissa olevien ehtojen suhteen, sekä varmistaa oikeus päästä tietoihin ja taata oikeussuojakeinot.

—  Ehdotuksessa ei puututa verkossa toimivien markkinapaikkojen sääntelyyn liittyviin näkökohtiin, mutta ne olisi joka tapauksessa otettava huomioon komission ehdottamassa digitaalisia palveluja koskevassa säädöspaketissa.

—  Ehdotuksessa tuodaan esille tarve arvioida, onko tarpeellista antaa asianmukaista sääntelyä siviili- ja kauppaoikeudellisista näkökohdista hajautetun tilikirjan teknologian, mukaan lukien lohkoketjut, alalla, ja siinä käsitellään erityisesti älysopimusten siviili- ja kauppaoikeudellisten näkökohtien asianmukaisen sääntelyn tarvetta.

I.  DIGITAALISIA PALVELUJA KOSKEVAAN SÄÄDÖKSEEN SISÄLLYTETTÄVÄT EHDOTUKSET

Digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen sisällytettävissä ehdotuksissa olisi oltava seuraavat keskeiset seikat:

Sisällönhallintaa koskevien sopimusperusteisten oikeuksien sääntelyyn olisi sisällytettävä seuraavat seikat:

—  Sitä olisi sovellettava unionissa saatavilla olevan sisällön sisällönhallintaan, myös sisällön moderointiin ja kuratointiin.

—  Siinä olisi vahvistettavat sisällön moderointia koskevat oikeasuhteiset periaatteet.

—  Siinä olisi vahvistettava ilmoitus- ja toimintamekanismille muoto- ja menettelyvaatimukset, jotka ovat oikeassa suhteessa alustaan ja haitan luonteeseen ja vaikutukseen sekä tehokkaita ja tulevaisuuden kannalta kestäviä.

—  Siinä olisi säädettävä riippumattomasta riitojenratkaisumekanismista jäsenvaltioissa oikeudellisia muutoksenhakukeinoja rajoittamatta.

—  Siinä olisi esitettävä selkeitä indikaattoreita, joiden avulla määritellään sisällön isännöintialustojen markkinavoima, jotta voidaan määrittää, voidaanko tietyt sisällön isännöintialustat, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa, vapauttaa tiettyjen säännösten soveltamisesta. Tällaisia indikaattoreita voisivat olla sen verkoston koko (käyttäjien määrä), sen taloudellinen vahvuus, tietojen saatavuus, vertikaalisen integraation aste tai lukkiutumisvaikutuksen olemassaolo.

—  Siinä olisi annettava säännöt, jotka koskevat sisällön isännöintialustojen vastuuta niillä myytävistä tai mainostettavista tavaroista, ottaen huomioon pk-yritysten tukitoiminnot, jotta voidaan minimoida niiden rasite tähän vastuuseen sopeuduttaessa.

—  Siinä olisi tehtävä selvä ero laittoman ja haitallisen sisällön välillä asianmukaisten toimintavaihtoehtojen soveltamisessa. Tältä osin digitaalisia palveluja koskevan säädöksen toimenpiteiden pitäisi koskea vain laitonta sisältöä, sellaisena kuin se määritellään unionin ja kansallisessa lainsäädännössä.

—  Sen olisi perustuttava vakiintuneisiin periaatteisiin, jotka koskevat sovellettavan lain määrittämistä hallinto-oikeuden mukaisesti, ja siinä olisi – käyttäjien oikeuksien lähentyessä yhä enemmän – todettava selvästi, että näitä periaatteita sovelletaan kaikkiin sen soveltamisalaan kuuluviin näkökohtiin.

—  Siinä olisi noudatettava kaikilta osin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja unionin sääntöjä, joilla suojellaan käyttäjiä ja heidän turvallisuuttaan, yksityisyyttään ja henkilötietojaan sekä muita perusoikeuksia.

—   Siinä olisi säädettävä vuoropuhelusta sisällön isännöintialustojen, joilla on huomattava markkinavoima, ja eurooppalaisen tahon välillä laillisen sisällön sisällönhallintaa koskevasta riskinhallinnasta.

Komission olisi harkittava yhtenä vaihtoehtona eurooppalaista tahoa, jolle annetaan tehtäväksi varmistaa ehdotukseen sisältyvien säännösten noudattaminen seuraavin toimenpitein:

—  sisällön isännöintialustojen sisällönhallintaan käyttämien algoritmien säännöllinen seuranta

—  säännöllinen tarkastelu, joka koskee sitä, noudattavatko sisällön isännöintialustat asetuksen säännöksiä, sisällön isännöintialustojen toimittamien avoimuusraporttien ja digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä perustettavan, sisällön poistamista koskevat päätökset sisältävän julkisen tietokannan perusteella

—  sisällön isännöintialustojen kanssa tehtävä yhteistyö, joka koskee parhaita käytäntöjä ehtojen avoimuus- ja vastuuvelvollisuusvaatimusten täyttämiseksi sekä parhaita käytäntöjä sisällön moderoinnin ja ilmoitus- ja toimintamenettelyjen täytäntöönpanon alalla

—  yhteistyö ja koordinointi jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kanssa digitaalisia palveluja koskevan säädöksen täytäntöönpanossa

—  sellaisen erillisen rahaston hallinnointi, josta jäsenvaltioita avustetaan asetuksessa kuvattujen riippumattomien riitojenratkaisuelinten toimintakustannusten rahoittamisessa ja joka rahoitetaan sakoilla, joita sisällön isännöintialustoilta peritään, jos ne eivät noudata digitaalisia palveluja koskevan säädöksen säännöksiä, sekä sellaisten sisällön isännöintialustojen rahoitusosuudella, joilla on huomattava markkinavoima

—  sakkojen määrääminen digitaalisia palveluja koskevan säädöksen noudattamatta jättämisestä. Sakoilla olisi kartutettava erityistä rahastoa, joka on tarkoitettu avustamaan jäsenvaltioita asetuksessa kuvattujen riitojenratkaisuelinten toimintakustannusten rahoittamisessa. Seuraavia tilanteita olisi pidettävä noudattamatta jättämisenä:

–  laiminlyönti asetuksen säännösten täytäntöönpanossa

–  laiminlyönti avointen, saatavilla olevien, oikeudenmukaisten ja syrjimättömien ehtojen tarjoamisessa

–  laiminlyönti pääsyn tarjoamisessa eurooppalaiselle taholle sisällönhallinta-algoritmeihin niiden tarkastelua varten

–  laiminlyönti avoimuusraporttien toimittamisessa eurooppalaiselle taholle

—  kaikkea toimintaa koskevien kertomusten julkaiseminen puolivuosittain ja raportointi unionin toimielimille.

Sisällönhallintaa koskevat avoimuusraportit olisi laadittava seuraavasti:

Digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen olisi sisällyttävä säännöksiä, joilla velvoitetaan sisällön isännöintialustat julkaisemaan ja toimittamaan säännöllisesti avoimuusraportteja eurooppalaiselle taholle. Tällaisten raporttien olisi oltava kattavia, niissä olisi noudatettava johdonmukaista menetelmää, ja niiden olisi sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot:

—  tiedot sisällön isännöintialustan käsittelemistä ilmoituksista, mukaan lukien seuraavat:

–  vastaanotettujen ilmoitusten kokonaismäärä, sisältötyypit ja toteutetut toimet

–  vastaanotettujen ilmoitusten lukumäärä lähettäneen tahon, kuten yksityishenkilöt, viranomaiset tai yksityiset yritykset, mukaan eriteltynä

–  toteutettujen sisällön poistamista koskevien pyyntöjen kokonaismäärä ja toimivaltaisille viranomaisille siirrettyjen sisältöä koskevien asioiden kokonaismäärä

–  vastaanotettujen vastustusilmoitusten tai muutoksenhakupyyntöjen kokonaismäärä sekä tiedot siitä, miten ne ratkaistiin

–  julkaisun, ilmoituksen, vastustusilmoituksen ja toiminnan välillä keskimäärin kulunut aika

—  tiedot sisällön moderointiin palkatun henkilöstön määrästä, sijainnista, koulutuksesta ja kielitaidosta sekä päätöksenteossa mahdollisesti käytetyistä algoritmeista

—  tiedot viranomaisten, kuten lainvalvonnasta vastaavien viranomaisten, esittämistä tietopyynnöistä, mukaan lukien niiden pyyntöjen lukumäärä, jotka toteutettiin kokonaan, ja niiden pyyntöjen lukumäärä, joita ei toteutettu tai jotka toteutettiin vain osittain

—  tiedot ehtojen täytäntöönpanon valvonnasta ja tiedot tuomioistuinten päätöksistä, joilla määrätään jäsenvaltion laittomaksi katsomien ehtojen kumoamisesta ja/tai muuttamisesta.

Sisällön isännöintialustojen olisi lisäksi julkaistava sisällön poistamista koskevat päätöksensä julkisesti saatavilla olevassa tietokannassa avoimuuden lisäämiseksi käyttäjiä varten.

Asetuksen nojalla perustettavien riippumattomien riitojenratkaisuelinten olisi toimitettava raportit niiden käsiteltäväksi saatettujen asioiden lukumäärästä, käsiteltyjen asioiden lukumäärä mukaan lukien.

II.  DIGITAALISIA PALVELUJA KOSKEVAN SÄÄDÖKSEN LIITÄNNÄISEHDOTUKSET

Toimenpiteisiin, jotka koskevat käyttäjien oikeudenmukaisten sopimusperusteisten oikeuksien vastaista sisällön kuratointia, tietoja ja verkkomainontaa, olisi sisällyttävä seuraavaa:

—  Toimenpiteet, joilla minimoidaan tiedot, joita sisällön isännöintialustat keräävät sen perusteella, miten käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa sisällön isännöintialustoilla isännöitävän sisällön kanssa, kohdennetun mainonnan profiilien täydentämiseksi, erityisesti asettamalla tiukkoja ehtoja henkilökohtaisesti kohdennetun mainonnan käytölle ja edellyttämällä käyttäjän vapaaehtoisesti antamaa nimenomaista, tietoista ja yksiselitteistä ennakkosuostumusta. Suostumusta ei kohdennetussa mainonnassa pidetä vapaaehtoisesti annettuna ja pätevänä, jos palveluun pääsemisen ehtona on tietojen käsittely.

—  Sisällön isännöintialustojen käyttäjille on ilmoitettava, jos he ovat kohdennetun mainonnan kohteena, heille on annettava pääsy sisällön isännöintialustojen rakentamaan profiiliinsa ja mahdollisuus muuttaa sitä, ja heidän on voitava valita, haluavatko he vastaanottaa kohdennettua mainontaa vai eivät, ja peruuttaa tätä koskeva suostumuksensa.

—  Sisällön isännöintialustojen olisi asetettava saataville arkisto niiden käyttäjille näytetystä sponsoroidusta sisällöstä ja mainonnasta, mukaan lukien seuraavat tiedot:

–  tieto siitä, onko sponsoroitu sisältö tai sponsorointi tällä hetkellä aktiivinen vai ei

–  ajanjakso, jona sponsoroitu sisältö tai mainonta on ollut aktiivinen

–  sponsorin tai mainostajan nimi ja yhteystiedot ja, jos nämä ovat eri tahoja, tieto siitä, kenen lukuun sponsoroitu sisältö tai mainonta on sijoitettu

–  saavutettujen käyttäjien kokonaismäärä

–  tiedot kohteena olevien käyttäjien ryhmästä.

Siirtymisen käyttäjien oikeuksien oikeudenmukaiseen täytäntöönpanoon yhteentoimivuuden, yhteenliitettävyyden ja siirrettävyyden osalta olisi sisällettävä seuraavaa:

—  arvio mahdollisuudesta määritellä oikeudenmukaiset sopimusehdot tietojen jakamisen helpottamiseksi, jotta voidaan puuttua markkinavoiman epätasapainoon erityisesti tietojen yhteentoimivuuden, yhteenliitettävyyden ja siirrettävyyden osalta

—  vaatimus, että alustat, joilla on huomattava markkinavoima, tarjoavat sovellusrajapinnan, jonka kautta kolmansien osapuolten alustat ja niiden käyttäjät voivat olla vuorovaikutuksessa sovellusrajapinnan tarjoavan alustan tärkeimpien toimintojen ja käyttäjien kanssa, mukaan lukien kolmansien osapuolten palvelut, jotka on suunniteltu parantamaan ja kustomoimaan käyttökokemusta, erityisesti sellaisten palvelujen avulla, jotka kustomoivat yksityisyysasetuksia ja sisällön kuratointivalintoja

—  säännökset, joilla varmistetaan, että sovellusrajapinnan tarjoavat alustat, joilla on huomattava markkinavoima, eivät saa jakaa, säilyttää, muuntaa rahaksi tai käyttää mitään tietoja, joita ne saavat kolmansien osapuolten palveluista

—  säännökset, joilla varmistetaan, että yhteentoimivuus- ja yhteenliitettävyysvelvoitteet eivät saa rajoittaa, estää tai viivyttää sisällön isännöintialustojen kykyä korjata turvallisuusongelmia ja että tarve korjata turvallisuusongelmia ei saa johtaa yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden tarjoavan sovellusrajapinnan toiminnan tarpeettomaan keskeyttämiseen

—  säännökset, joilla varmistetaan, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä velvoitetaan alustat varmistamaan yleisen tietosuoja-asetuksen 20 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen siirrettävyyttä koskevien säännösten tekninen toteutettavuus

—  säännökset, joilla varmistetaan, että alustat, joilla on huomattava markkinavoima, dokumentoivat julkisesti kaikki sovellusrajapinnat, jotka ne asettavat saataville mahdollistaakseen palvelujen yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden.

Siirtymisen hajautetun tilikirjan teknologian, mukaan lukien lohkoketjut ja erityisesti älysopimukset, siviili- ja kauppaoikeudellisten näkökohtien asianmukaiseen sääntelyyn olisi sisällettävä seuraavaa:

—  toimenpiteet, joilla varmistetaan, että käytössä on asianmukainen lainsäädäntökehys digitaalisten palvelujen kehittämistä ja käyttöönottoa varten, mukaan lukien hajautetun tilikirjan teknologia, kuten lohkoketjut ja älysopimukset

—  toimenpiteet, joilla varmistetaan, että älysopimuksiin sisällytetään mekanismeja, joilla voidaan pysäyttää ja peruuttaa niiden täytäntöönpano, erityisesti kun otetaan huomioon heikomman sopimuspuolen yksityiset huolenaiheet tai julkiset, esimerkiksi kartellisopimuksiin liittyvät huolenaiheet, ja että velkojien oikeuksia kunnioitetaan maksukyvyttömyyttä ja uudelleenjärjestelyä koskevissa menettelyissä

—  toimenpiteet, joilla varmistetaan asianmukainen tasapaino ja yhdenvertaisuus älysopimusten osapuolten välillä, ottaen erityisesti huomioon pienyritysten ja pk-yritysten edut, joiden osalta komission olisi tarkasteltava mahdollisia yksityiskohtaisia sääntöjä

—  direktiiviä 2011/83/EU koskevan ohjeasiakirjan päivittäminen sen selventämiseksi, kuuluvatko älysopimukset mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan, sekä rajatylittäviä liiketoimia, julkisella notaarilla vahvistuttamista koskevia vaatimuksia ja peruuttamisoikeutta koskevan kysymyksen selventämiseksi.

Siirtymisen reiluihin kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöihin, jotka eivät estä käyttäjiä saamasta oikeussuojaa, olisi sisällettävä seuraavaa:

—  sillä olisi varmistettava, että vakioehdot eivät sisällä määräyksiä, joilla säännellään kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvia asioita oikeussuojan saatavuuden kustannuksella, erityisesti tällä alalla voimassa olevien toimenpiteiden tehokkaan valvonnan kautta

—  siihen olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla selkiytetään alustojen toimintaa koskevia kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä tietojen osalta niin, etteivät ne ole haitallisia unionin oikeussubjekteille

—  sen olisi perustuttava monenvälisyyteen, ja siitä olisi mahdollisuuksien mukaan sovittava asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla.

Ainoastaan silloin, kun osoittautuu mahdottomaksi saavuttaa monenvälisyyteen perustuvaa ratkaisua kohtuullisessa ajassa, olisi ehdotettava unionissa sovellettavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että digitaalisten palvelujen käyttöön unionissa sovelletaan täysimääräisesti unionin oikeutta ja unionin tuomioistuinten toimivaltaa.

B.  PYYDETYN LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUKSEN TEKSTI

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

sisällönhallintaa koskevista sopimusperusteisista oikeuksista

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Ehdot, joita digitaalisten palvelujen tarjoajat soveltavat suhteissaan käyttäjiin, eivät useinkaan ole neuvoteltavissa, ja nämä palveluntarjoajat voivat muuttaa niitä yksipuolisesti. Tarvitaan lainsäädäntötason toimia tällaisia ehtoja koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöön ottamiseksi, erityisesti kun on kyse sisällönhallintaa koskevista menettelyvaatimuksista.

(2)  Yksityisoikeudelliset järjestelmät, jotka sääntelevät sisällön isännöintialustojen käytäntöjä sisällön moderoinnin suhteen, perustuvat tiettyihin unionin tason alakohtaisiin säännöksiin sekä jäsenvaltioiden kansallisella tasolla hyväksymiin lakeihin, ja näissä siviilioikeudellisissa järjestelmissä sisällön isännöintialustoille asetettavissa velvoitteissa ja niiden täytäntöönpanomekanismeissa on huomattavia eroja.

(3)  Sisällön isännöintialustojen suorittamaa sisällön moderointia sääntelevien siviilioikeudellisten järjestelmien hajanaisuus luo oikeudellista epävarmuutta, joka saattaa johtaa siihen, että tällaiset alustat omaksuvat tiukempia käytäntöjä kuin on tarpeen palvelunsa käytöstä aiheutuvien riskien minimoimiseksi, ja johtaa myös digitaalisten sisämarkkinoiden hajanaisuuteen, mikä jarruttaa kasvua ja innovointia ja eurooppalaisten yritysten kehitystä digitaalisilla sisämarkkinoilla.

(4)  Kun otetaan huomioon digitaalisten sisämarkkinoiden hajanaisuuden ja siitä yrityksille ja kuluttajille aiheutuvan oikeudellisen epävarmuuden haitalliset vaikutukset, sisällön isännöinnin kansainvälinen luonne, moderointia edellyttävän sisällön valtava määrä ja muutamien unionin ulkopuolella sijaitsevien sisällön isännöintialustojen huomattava markkinavoima, sisällön isännöintiin liittyviä erilaisia kysymyksiä on säänneltävä tavalla, johon sisältyy täydellinen yhdenmukaistaminen, ja näin ollen asetuksella.

(5)  Käyttäjäsuhteiden osalta tässä asetuksessa olisi vahvistettava sisällön isännöintialustojen ehtojen oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta ja niihin liittyvää vastuuvelvollisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset. Ehtojen olisi oltava selkeät, saatavilla olevat, ymmärrettävät ja yksiselitteiset, ja niihin olisi sisällyttävä oikeudenmukaiset, avoimet, sitovat ja yhdenmukaiset sisällön moderointia koskevat vaatimukset ja menettelyt, joilla olisi taattava saatavilla olevat ja riippumattomat oikeudelliset muutoksenhakukeinot ja joissa olisi noudatettava perusoikeuksia.

(6)  Käyttäjään kohdennettu sisällön amplifiointi kyseisessä sisällössä esitettyjen näkemysten tai kantojen perusteella on yksi haitallisimmista käytännöistä digitaaliyhteiskunnassa, erityisesti silloin, kun tällaisen sisällön näkyvyyden lisääminen perustuu käyttäjien aiempaan vuorovaikutukseen muun amplifioidun sisällön kanssa ja sen tarkoituksena on optimoida käyttäjäprofiilit kohdennettua mainontaa varten.

(7)  Algoritmit, jotka päättävät hakutulosten järjestyksestä, vaikuttavat yksilölliseen ja sosiaaliseen viestintään ja vuorovaikutukseen ja voivat muokata mielipiteitä erityisesti mediasisällön osalta.

(8)  Jotta voidaan varmistaa muun muassa, että käyttäjät voivat puolustaa oikeuksiaan, olisi huolehdittava asianmukaisesta avoimuudesta ja annettava heille asianmukaisessa määrin vaikutusvaltaa heidän nähtävilleen asetetun sisällön kuratointiin, mukaan lukien mahdollisuus olla suostumatta muuhun kuin kronologisessa järjestyksessä tapahtuvaan sisällön kuratointiin. Käyttäjiin ei pitäisi etenkään soveltaa kuratointia ilman vapaaehtoisesti annettua, nimenomaista, tietoista ja yksiselitteistä ennakkosuostumusta. Suostumusta ei kohdennetussa mainonnassa saisi pitää vapaaehtoisesti annettuna ja pätevänä, jos palveluun pääsemisen ehtona on tietojen käsittely.

(9)  Sisällön isännöintialustojen ehtoihin tai muuhun sisällön isännöintialustojen suorittamaa sisällönhallintaa koskevien sääntöjen yleiseen kuvaukseen liittyvää käyttäjän yleisesti antamaa suostumusta ei saisi pitää riittävänä suostumuksena automaattisesti kuratoidun sisällön asettamiseen käyttäjän nähtäville.

(10)  Tällä asetuksella ei velvoiteta sisällön isännöintialustoja käyttämään minkäänlaista automaattista sisällön ennakkotarkastusta, jollei voimassa olevassa unionin lainsäädännössä toisin säädetä, ja siinä säädetään, että alustojen vapaaehtoisesti käyttämät sisällön moderointimenettelyt eivät johda ennakkotarkastukseen automaattisten välineiden perusteella tai alustalle lataamiseen sovellettavaan suodatukseen.

(11)  Tähän asetukseen olisi myös sisällytettävä säännöksiä, joilla kielletään syrjivät sisällön moderointikäytännöt sekä hyväksikäyttö tai eristäminen sisällön moderoinnissa, erityisesti, kun on kyse käyttäjän luoman sisällön poistamisesta ulkonäön, etnisen alkuperän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän, raskauden tai lasten kasvatuksen, kielen tai yhteiskuntaluokan perusteella.

(12)  Kenellä tahansa luonnollisella tai oikeushenkilöllä, julkiset elimet mukaan lukien, jolle tarjotaan sisältöä verkkosivuston tai sovelluksen kautta, olisi oltava oikeus tehdä tämän asetuksen mukainen ilmoitus.

(13)  Sen jälkeen, kun ilmoitus on tehty, sisällön isännöintialustan olisi ilmoitettava sisällön lataajalle siitä ja erityisesti ilmoituksen ja toteutettavien toimien syystä, ja tälle olisi annettava tietoa menettelystä, myös muutoksenhausta ja asian saattamisesta riippumattomien riitojenratkaisuelinten käsiteltäväksi, sekä muutoksenhakukeinoista, jotka ovat käytettävissä, jos ilmoitus on väärä. Näitä tietoja ei kuitenkaan olisi annettava, jos sisällön isännöintialustalle on viranomaisten puolelta ilmoitettu meneillään olevista lainvalvontaan liittyvistä tutkimuksista. Tällöin olisi oltava asianomaisten viranomaisten tehtävänä ilmoittaa tehdystä ilmoituksesta sisällön lataajalle sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(14)  Kaikille asianomaisille osapuolille olisi ilmoitettava ilmoitusta koskevasta päätöksestä. Asianomaisille osapuolille toimitettaviin tietoihin olisi sisällyttävä päätöksen lopputuloksen lisäksi ainakin päätöksen perustelu ja se, onko päätös yksinomaan ihmisen tekemä, sekä asiaankuuluvat tiedot uudelleentarkastelusta tai muutoksenhausta.

(15)  Sisältöä olisi pidettävä selvästi laittomana, jos se kiistatta ja perinpohjaista tarkastelua edellyttämättä rikkoo internetissä olevan sisällön laillisuutta säänteleviä säännöksiä.

(16)  Koska sisällön isännöinti on luonteeltaan välitöntä ja sisältöä ladataan alustalle usein hetkelliseen tarkoitukseen, on tarpeen säätää riippumattomista riitojenratkaisuelimistä tuomioistuinten ulkopuolisten nopeiden ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen tarjoamiseksi. Tällaisilla elimillä olisi oltava toimivalta ratkaista käyttäjien alustalle lataaman sisällön laillisuutta ja ehtojen asianmukaista soveltamista koskevia riitoja. Tämä prosessi ei kuitenkaan saisi estää käyttäjää saamasta oikeussuojaa ja käyttämästä muita oikeudellisia muutoksenhakukeinoja.

(17)  Riippumattomien riitojenratkaisuelinten perustaminen voisi helpottaa tuomioistuimiin kohdistuvaa rasitetta tarjoamalla nopean keinon ratkaista sisällönhallintaa koskevista päätöksistä syntyneitä riitoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta hakea muutosta tuomioistuimessa. Koska sisällön isännöintialustat, joilla on huomattava markkinavoima, voivat erityisesti hyötyä riippumattomien riitojenratkaisuelinten perustamisesta, on asianmukaista, että ne osallistuvat tällaisten elinten rahoitukseen. Eurooppalaisen tahon olisi hallinnoitava rahastoa riippumattomasti tarkoituksenaan avustaa jäsenvaltioita riippumattomien riitojenratkaisuelinten toimintakustannusten rahoittamisessa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisille elimille annetaan riittävät resurssit niiden pätevyyden ja riippumattomuuden varmistamiseksi.

(18)  Käyttäjillä olisi oltava oikeus kääntyä vaihtoehtoisena riitojenratkaisumekanismina toimivan oikeudenmukaisen ja riippumattoman riitojenratkaisuelimen puoleen riitauttaakseen päätöksen, jonka sisällön isännöintialusta on tehnyt käyttäjien alustalle lataamaa sisältöä koskevan ilmoituksen jälkeen. Ilmoituksen tekijöillä olisi oltava tämä oikeus, jos heillä olisi asiavaltuus siviilioikeudellisessa menettelyssä kyseisen sisällön osalta.

(19)  Toimivaltaisen riippumattoman riitojenratkaisuelimen olisi sijaittava sen jäsenvaltion lainkäyttöalueella, jossa riidan kohteena oleva sisältö on ladattu alustalle. Luonnollisten henkilöiden olisi aina voitava tehdä valituksia asuinjäsenvaltionsa riippumattomalle riitojenratkaisuelimelle.

(20)  Väärinkäytösten paljastaminen auttaa ehkäisemään lainrikkomuksia ja havaitsemaan yleiseen etuun kohdistuvia uhkia tai haittoja, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Väärinkäytösten paljastajien suojelu on tärkeää sananvapauden, tiedotusvälineiden vapauden ja yleisön tiedonsaantioikeuden suojelun kannalta. Asiaa koskeviin tämän asetuksen rikkomisiin olisi näin ollen sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/1937(13). Kyseistä direktiiviä olisi siksi muutettava.

(21)  Tässä asetuksessa olisi säädettävä velvollisuudesta raportoida asetuksen täytäntöönpanosta ja tarkastella asetusta uudelleen kohtuullisen ajan kuluessa. Tätä varten jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla perustamien riippumattomien riitojenratkaisuelinten olisi toimitettava raportit niiden käsiteltäväksi saatettujen asioiden määrästä, tehdyistä päätöksistä – tarvittaessa henkilötiedot anonymisoituina – mukaan lukien käsiteltyjen asioiden määrä, järjestelmäongelmia koskevat tiedot, suuntaukset ja niiden alustojen tunnistaminen, jotka eivät noudata riippumattomien riitojenratkaisuelinten päätöksiä.

(22)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli vahvistaa sisällönhallintaa unionissa koskevien sopimusperusteisten oikeuksien sääntelykehystä, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(23)  Tässä asetuksessa säädettyjen unionin tason toimien toteuttaminen tehostuisi huomattavasti, jos annettaisiin jonkin eurooppalaisen tahon tehtäväksi valvoa ja varmistaa asianmukaisesti, että sisällön isännöintialustat noudattavat tämän asetuksen säännöksiä. Tätä varten komission olisi harkittava sellaisia vaihtoehtoja kuin olemassa olevan tai uuden eurooppalaisen viraston tai eurooppalaisen elimen nimittäminen tai kansallisten viranomaisten verkoston koordinointi, jotta voidaan tarkastella sisällönhallinnalle asetettujen vaatimusten noudattamista avoimuusraporttien ja sisällön isännöintialustojen sisällönhallintaa varten käyttämien algoritmien seurannan perusteella (jäljempänä ’eurooppalainen taho’).

(24)  Sisällön amplifiointiin liittyvien riskien arvioinnin varmistamiseksi olisi perustettava sisällön isännöintialustojen, joilla on huomattava markkinavoima, ja eurooppalaisen tahon sekä asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten välillä kaksi kertaa vuodessa käytävä vuoropuhelu laillista sisältöä koskevien sisällönhallintapolitiikkojen vaikutuksesta perusoikeuksiin.

(25)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut vapaudet ja periaatteet sellaisina kuin ne ovat vahvistettuina perussopimuksissa, erityisesti sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa vahvistamalla säännöt, joilla varmistetaan, että sisällönhallintaa varten on olemassa oikeudenmukaiset sopimusperusteiset oikeudet, ja säätää riippumattomista riitojenratkaisumekanismeista sisällönhallintaa koskevia riitoja varten.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan sisällön isännöintialustoihin, jotka isännöivät ja hallinnoivat sisältöä, joka on julkisesti saatavilla verkkosivustoilla tai sovellusten kautta unionissa, riippumatta sisällön isännöintialustan sijoittautumis- tai rekisteröintipaikasta tai sen pääasiallisesta toimipaikasta.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta sisällön isännöintialustoihin,

a)  jotka eivät ole luonteeltaan kaupallisia tai

b)  joiden käyttäjien määrä on alle [100 000](14).

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’sisällön isännöintialustalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535(15) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tietoyhteiskunnan palvelua, jonka pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on antaa kirjautuneille tai kirjautumattomille käyttäjille mahdollisuus ladata sisältöä nähtäville julkisesti saatavilla olevalle verkkosivustolle tai julkisesti saatavilla olevaan sovellukseen;

2)  ’sisällön isännöintialustalla, jolla on huomattava markkinavoima’ sisällön isännöintialustaa, jolla on vähintään kaksi seuraavista ominaisuuksista:

a)  sillä on valmius kehittää käyttäjäpohjaansa tai säilyttää se siksi, että sen verkostolla on lukkiutumisvaikutuksia merkittävään osaan sen käyttäjistä, tai siksi, että se sijoittuu toimitusketjun loppupään markkinoille, mikä mahdollistaa taloudellisen riippuvuuden luomisen;

b)  se on markkinoilla huomattavan kokoinen joko aktiivisten käyttäjien määrän tai alustan vuotuisen kokonaisliikevaihdon perusteella mitattuna;

c)  se on integroitunut liiketoiminta- tai verkkoympäristöön, joka on sen konsernin tai emoyrityksen hallinnassa, mikä mahdollistaa markkinavoiman hyödyntämisen markkinoilta viereisille markkinoille;

d)  sillä on portinvartijan rooli kokonaisen sisältö- tai tietokategorian osalta;

e)  sillä on pääsy suureen määrään korkealaatuisia henkilötietoja, jotka joko käyttäjät ovat antaneet tai jotka on päätelty käyttäjien verkkokäyttäytymisen seurannan perusteella, ja nämä tiedot ovat välttämättömiä samankaltaisen palvelun tarjoamiseksi ja parantamiseksi sekä mahdollisten kilpailijoiden vaikeasti saavutettavissa tai toistettavissa;

3)  ’sisällöllä’ missä tahansa muodossa, kuten tekstin, kuvan, äänen tai videon muodossa, esitettyä mitä tahansa käsitettä, ajatusta, ilmaisumuotoa tai tietoa;

4)  ’laittomalla sisällöllä’ mitä tahansa sisältöä, joka ei ole unionin lainsäädännön tai sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista, jossa sisältöä isännöidään;

5)  ’sisällönhallinnalla’ sisällön isännöintialustoilla olevan sisällön moderointia ja kuratointia;

6)  ’sisällön moderoinnilla’ käytäntöä, jossa seurataan käyttäjien tuottamaa, julkaisemaa tai jakamaa sisältöä ja sovelletaan siihen ennalta määriteltyjä sääntöjä ja ohjeita sen varmistamiseksi, että sisältö on oikeudellisten ja sääntelyvaatimusten, yhteisöohjeiden sekä ehtojen mukaista, sekä alustan mahdollisesti tämän seurauksena toteuttamia toimenpiteitä, kuten sisällön poistamista tai käyttäjän tilin poistamista pysyvästi tai väliaikaisesti joko automaattisesti tai niin, että sen tekee ihminen;

7)  ’sisällön kuratoinnilla’ käytäntöä, jossa sisältöä valitaan, optimoidaan, priorisoidaan ja suositellaan yksittäisten käyttäjäprofiilien perusteella verkkosivustolla tai sovelluksessa näyttämistä varten;

8)  ’ehdoilla’ kaikkia sellaisia ehtoja tai eritelmiä niiden nimestä tai muodosta riippumatta, jotka sääntelevät sopimussuhdetta sisällön isännöintialustan ja sen käyttäjien välillä ja jotka sisällön isännöintialusta määrittää yksipuolisesti;

9)  ’käyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää sisällön isännöintialustan tarjoamia palveluja tai on vuorovaikutuksessa tällaisella alustalla isännöidyn sisällön kanssa;

10)  ’sisällön lataajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka lisää sisältöä sisällön isännöintialustalle riippumatta sen näkyvyydestä muille käyttäjille;

11)  ’ilmoituksella’ muodollista ilmoitusta, jonka mukaan sisältö on oikeudellisten ja sääntelyvaatimusten, yhteisöohjeiden sekä ehtojen vastaista.

4 artikla

Sisällönhallinnan periaatteet

1.  Sisällönhallinta on toteutettava oikeudenmukaisesti, laillisesti ja avoimesti. Sisällönhallintakäytäntöjen on oltava asianmukaisia, oikeassa suhteessa sisällön tyyppiin ja laajuuteen sekä olennaisia ja rajoituttava siihen, mikä on välttämätöntä suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten sisältöä hallitaan. Sisällön isännöintialustojen on oltava vastuuvelvollisia sen varmistamisesta, että niiden sisällönhallintakäytännöt ovat oikeudenmukaisia, avoimia ja oikeasuhteisia.

2.  Sisällön isännöintialustat eivät saa sisällön moderoinnissa soveltaa käyttäjiin syrjiviä käytäntöjä eivätkä kohdistaa heihin hyväksikäyttöä tai eristämistä, kuten poistaa käyttäjän luomaa sisältöä ulkonäön, etnisen alkuperän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän, raskauden tai lasten kasvatuksen, kielen tai yhteiskuntaluokan perusteella.

3.  Sisällön isännöintialustojen on annettava käyttäjille riittävästi tietoa käyttämistään sisällön kuratointiprofiileista ja yksittäisistä perusteista, joiden mukaisesti sisällön isännöintialustat kuratoivat sisältöä heille, mukaan lukien tieto siitä, käytetäänkö algoritmeja ja mitkä ovat niiden tavoitteet.

4.  Sisällön isännöintialustojen on annettava käyttäjille riittävästi vaikutusvaltaa heidän nähtävilleen asetetun sisällön kuratointiin, mukaan lukien mahdollisuus jättäytyä kokonaan sisällön kuratoinnin ulkopuolelle. Käyttäjiin ei saa etenkään soveltaa sisällön kuratointia ilman heidän vapaaehtoisesti antamaansa nimenomaista, tietoista ja yksiselitteistä ennakkosuostumusta.

5 artikla

Sisällönhallintaa koskeva jäsennelty riskivuoropuhelu

Eurooppalaisen tahon ja asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa käytävän jäsennellyn riskivuoropuhelun osana sisällön isännöintialustojen, joilla on huomattava markkinavoima, on esitettävä eurooppalaiselle taholle kaksi kertaa vuodessa raportti niiden sisällönhallintapolitiikkojen vaikutuksesta perusoikeuksiin ja niiden sisällönhallintapolitiikkojen riskinhallinnasta ja siitä, miten ne lieventävät näitä riskejä.

6 artikla

Avoimuusvelvoite

1.  Digitaalisten palvelujen tarjoajien on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotka mahdollistavat minkä tahansa sellaisen eturyhmän rahoituksen julkistamisen, johon palveluntarjoajien digitaalisten palvelujen käyttäjät yhdistetään, sekä näiden eturyhmien ja käyttäjien välisen suhteen luonnetta koskevien tietojen julkistamisen. Tällaisen julkistamisen on mahdollistettava oikeudellisessa vastuussa olevan henkilön tunnistaminen.

2.  Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden kaupallisten digitaalisten palvelujen tarjoajien on nimettävä laillinen edustaja käyttäjien etujen varmistamiseksi unionissa ja asetettava tämän edustajan yhteystiedot näkyville ja saataville verkkosivustoillaan.

7 artikla

Oikeus tehdä ilmoituksia

1.  Kenellä tahansa luonnollisella tai oikeushenkilöllä taikka julkisella elimellä, jolle tarjotaan sisältöä verkkosivuston, sovelluksen tai muunlaisen ohjelmiston kautta, on oikeus tehdä tämän asetuksen mukainen ilmoitus.

2.  Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, jos elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa toimiva henkilö tekee järjestelmällisesti ja toistuvasti vääriä ilmoituksia. Tällaisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

8 artikla

Ilmoitusmenettelyt

Sisällön isännöintialustojen on sisällytettävä ehtoihinsa selkeitä, saatavilla olevia, ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä tietoja ilmoitusmenettelyistä ja erityisesti seuraavat tiedot:

a)  enimmäisaika, jonka kuluessa kyseisen sisällön lataajalle on annettava tieto ilmoitusmenettelystä;

b)  määräaika, jonka kuluessa sisällön lataaja voi hakea muutosta;

c)  määräaika, johon mennessä sisällön isännöintialustan on käsiteltävä ilmoitus ja tehtävä päätös;

d)  määräaika, johon mennessä sisällön isännöintialustan on ilmoitettava molemmille osapuolille päätöksen lopputuloksesta, mukaan lukien toteutetun toimen perustelut.

9 artikla

Ilmoitusten sisältö

1.  Sisältöä koskevaan ilmoitukseen on sisällytettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)  linkki kyseiseen sisältöön ja tarvittaessa, esimerkiksi kun on kyse videosisällöstä, aikaleima;

b)  ilmoituksen syy;

c)  ilmoituksessa esitettyä väitettä tukeva näyttö;

d)  ilmoituksen tekijän vakuutus siitä, että ilmoitus on tehty vilpittömässä mielessä; ja

e)  ilmoituksen tekijän henkilöllisyys siinä tapauksessa, että on kyse henkilöoikeuksien tai teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksesta.

2.  Jos kyseessä on 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu loukkaus, ilmoituksen tekijän on oltava henkilö, jota henkilöoikeuksien loukkaus koskee, tai niiden teollis- ja tekijänoikeuksien haltija, joita on loukattu, tai tämän henkilön lukuun toimiva henkilö.

10 artikla

Sisällön lataajalle annettavat tiedot

1.  Sen jälkeen, kun ilmoitus on tehty, ja ennen kuin sisällöstä on tehty mitään päätöstä, kyseisen sisällön lataajan on saatava seuraavat tiedot:

a)  ilmoituksen ja niiden toimien syy, joita sisällön isännöintialusta saattaa toteuttaa;

b)  riittävät tiedot noudatettavasta menettelystä;

c)  tieto 3 kohdassa säädetystä vastineoikeudesta; ja

d)  tiedot käytettävissä olevista vääriin ilmoituksiin liittyvistä muutoksenhakukeinoista.

2.  Edellä 1 kohdassa edellytettyjä tietoja ei anneta, jos sisällön isännöintialustalle on viranomaisten puolelta ilmoitettu meneillään olevista lainvalvontaan liittyvistä tutkimuksista.

3.  Sisällön lataajalla on oltava oikeus esittää sisällön isännöintialustalle vastine vastustusilmoituksen muodossa. Sisällön isännöintialustan on otettava lataajan vastine huomioon tehdessään päätöstä toteutettavasta toimesta.

11 artikla

Ilmoituksia koskevat päätökset

1.  Sisällön isännöintialustojen on varmistettava, että ilmoituksia koskevien päätösten tekemisestä vastaa pätevä henkilöstö ja että ne tehdään ilman aiheetonta viivytystä tarvittavien tutkimusten jälkeen.

2.  Kun sisällöstä on tehty ilmoitus, sisällön isännöintialustojen on tehtävä viipymättä päätös ilmoituksen kohteena olleen sisällön poistamisesta tai siihen pääsyn estämisestä, jos sisältö ei ole oikeudellisten vaatimusten mukaista. Se, että sisällön isännöintialusta on katsonut, että tietty sisältö ei ole vaatimusten mukaista, ei missään tapauksessa automaattisesti johda toisen käyttäjän sisällön poistamiseen tai siihen pääsyn estämiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan 2 kohdan soveltamista.

12 artikla

Päätöksistä ilmoittaminen

Kun sisällön isännöintialusta on tehnyt päätöksen, sen on ilmoitettava kaikille ilmoitusmenettelyn osapuolille päätöksen lopputuloksesta ja annettava seuraavat tiedot selkeällä ja yksinkertaisella tavalla:

a)  päätöksen perustelut;

b)  tieto siitä, tekikö päätöksen yksinomaan ihminen vai tehtiinkö se algoritmin tukemana;

c)  tieto kumman tahansa osapuolen mahdollisuudesta oikeudelliseen muutoksenhakuun ja 13 artiklassa tarkoitettuun uudelleentarkasteluun.

13 artikla

Päätösten uudelleentarkastelu

1.  Sisällön isännöintialustat voivat tarjota mekanismin, jonka avulla käyttäjät voivat pyytää tarkastelemaan uudelleen niiden tekemiä päätöksiä.

2.  Sisällön isännöintialustojen, joilla on huomattava markkinavoima, on tarjottava 1 kohdassa tarkoitettu uudelleentarkastelumekanismi.

3.  Kaikissa tapauksissa ihmisen on tehtävä uudelleentarkastelun lopullinen päätös.

14 artikla

Sisällön poistaminen

1.  Ilmoituksen kohteena oleva sisältö on pidettävä näkyvillä niin kauan kuin sen laillisuutta vielä arvioidaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta verkkosisältöä koskevien oikeudellisten tai hallinnollisten määräysten soveltamista.

2.  Sisällön isännöintialustojen on toimittava nopeasti sellaiseen sisältöön pääsyn estämiseksi tai sellaisen sisällön poistamiseksi, joka on selvästi laitonta.

15 artikla

Riippumaton riitojenratkaisu

1.  Jäsenvaltioiden on perustettava riippumattomia riitojenratkaisuelimiä tuomioistuinten ulkopuolisten nopeiden ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen tarjoamiseksi, kun sisällön moderointia koskeviin päätöksiin haetaan muutosta.

2.  Riippumattomien riitojenratkaisuelinten on koostuttava riippumattomista oikeudellisista asiantuntijoista, joiden tehtävänä on ratkaista sisällön isännöintialustojen ja käyttäjien välisiä riitoja siitä, onko kyseinen sisältö oikeudellisten ja sääntelyvaatimusten, yhteisöohjeiden sekä ehtojen mukaista.

3.  Sisällön moderointia koskevan riidan saattaminen riippumattoman riitojenratkaisuelimen käsiteltäväksi ei estä käyttäjää viemästä asiaa edelleen oikeuteen, jollei riitaa ole saatu ratkaistua yhteisellä sopimuksella.

4.  Sisällön isännöintialustojen, joilla on huomattava markkinavoima, on osallistuttava riippumattomien riitojenratkaisuelinten toimintakustannusten rahoittamiseen eurooppalaisen tahon hallinnoiman erityisen rahaston kautta jäsenvaltioiden avustamiseksi kyseisten elinten rahoittamisessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumattomille riitojenratkaisuelimille annetaan riittävät resurssit niiden pätevyyden ja riippumattomuuden varmistamiseksi.

16 artikla

Riippumatonta riitojenratkaisua koskevat menettelysäännöt

1.  Sisällön lataajalla sekä kolmannella osapuolella, kuten asiamiehellä, jolla on oikeutettu etu toimia, on oikeus saattaa sisällön moderointia koskeva asia toimivaltaisen riippumattoman riitojenratkaisuelimen käsiteltäväksi, jos sisällön isännöintialusta on päättänyt poistaa sisältöä tai estää pääsyn siihen taikka toimia muutoin tavalla, joka on vastoin sisällön lataajan parhaana pitämää ja tämän sellaiseksi ilmoittamaa toimintaa tai loukkaa perusoikeuksia.

2.  Jos sisällön isännöintialusta on päättänyt olla poistamatta ilmoituksen kohteena olevaa sisältöä, ilmoituksen tekijällä on oikeus saattaa asia toimivaltaisen riippumattoman riitojenratkaisuelimen käsiteltäväksi edellyttäen, että ilmoituksen tekijällä olisi asiavaltuus kyseistä sisältöä koskevassa siviilioikeudellisessa menettelyssä.

3.  Toimivaltaisen riippumattoman riitojenratkaisuelimen on sijaittava sen jäsenvaltion lainkäyttöalueella, jossa riidan kohteena oleva sisältö on ladattu alustalle. Luonnollisten henkilöiden on aina voitava tehdä valituksia asuinjäsenvaltionsa riippumattomalle riitojenratkaisuelimelle.

4.  Jos ilmoituksen tekijällä on oikeus saattaa sisällön moderointia koskeva asia riippumattoman riitojenratkaisuelimen käsiteltäväksi 2 kohdan mukaisesti, ilmoituksen tekijä voi saattaa asian siinä jäsenvaltiossa sijaitsevan riippumattoman riitojenratkaisuelimen käsiteltäväksi, jossa ilmoittajan vakinainen asuinpaikka on tai jossa lataajan vakinainen asuinpaikka on, jos viimeksi mainittu käyttää palvelua muuhun kuin kaupalliseen tarkoitukseen.

5.  Jos samaan kysymykseen liittyvä sisällön moderointia koskeva asia on pyydetty siirtämään toisen riippumattoman riitojenratkaisuelimen käsiteltäväksi, riippumaton riitojenratkaisuelin voi keskeyttää menettelyn siltä osin kuin on kyse siirtämisestä. Jos riippumaton riitojenratkaisuelin on antanut suosituksia sisällön moderointia koskevasta kysymyksestä, riippumaton riitojenratkaisuelin voi kieltäytyä käsittelemästä siirrettyä asiaa.

6.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava kaikki muut tarvittavat säännöt ja menettelyt lainkäyttövaltaansa kuuluvia riippumattomia riitojenratkaisuelimiä varten.

17 artikla

Henkilötiedot

Tämän asetuksen nojalla suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679(16) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY(17).

18 artikla

Rikkomisista ilmoittaminen ja niistä ilmoittavien henkilöiden suojelu

Tämän asetuksen rikkomisesta ilmoittamiseen ja rikkomisesta ilmoittaviin henkilöihin sovelletaan direktiiviä (EU) 2019/1937.

19 artikla

Muutokset direktiiviin (EU) 2019/1937

Muutetaan direktiivi (EU) 2019/1937 seuraavasti:

1)  Lisätään 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaan alakohta seuraavasti:

”xi) verkkosisällön hallinta;”;

2)  Lisätään liitteessä olevaan I osaan kohta seuraavasti:

”K. 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan xi alakohta – Verkkosisällön hallinta:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus [XXX] sisällönhallintaa koskevista sopimusperusteisista oikeuksista.”.

20 artikla

Raportointi, arviointi ja uudelleentarkastelu

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Komissio antaa toimitettujen tietojen ja julkisen kuulemisen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään ... [kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta sekä tarkastelee tarvetta toteuttaa lisätoimenpiteitä, kuten tarvittaessa muutoksia tähän asetukseen.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain seuraavat tilastot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muissa unionin säädöksissä säädettyjen raportointivelvoitteiden soveltamista:

a)  riippumattomien riitojenratkaisuelinten käsiteltäväksi saatettujen riitojen lukumäärä ja riitojen kohteena olevan sisällön tyypit;

b)  riippumattomien riitojenratkaisuelinten ratkaisemien asioiden lukumäärä lopputuloksen mukaan jaoteltuna.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan ... päivästä ...kuuta ....

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57.
(2) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
(3) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(4) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(5) EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3.
(6) EUVL L 63, 6.3.2018, s. 50.
(7) EUVL L 339, 21.12.2007, s. 3.
(8) EUVL C 11, 13.1.2020, s. 7.
(9)https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2020/654180/EPRS_STU(2020)654180_EN.pdf
(10) EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.
(11) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(12) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).
(14) Käyttäjien määrää määrittäessään komission ottaa huomioon pk- ja startup-yritysten tilanteen.
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).
(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).


Digitaalisia palveluja koskeva säädös ja perusoikeuskysymykset
PDF 153kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä ja perusoikeuskysymyksistä (2020/2022(INI))
P9_TA(2020)0274A9-0172/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 7, 8, 11, 13, 21, 22, 23, 24, 26, 38 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”)(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (”yleinen tietosuoja-asetus”)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (”sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi”)(3),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808(4),

–  ottaa huomioon tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790(5) (”tekijänoikeusdirektiivi”),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi 1. maaliskuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/334(6),

–  ottaa huomioon Europolin 18. syyskuuta 2018 antaman internetissä harjoitettavaa järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Organised Crime Threat Assessment (IOCTA)),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0172/2020),

A.  katsoo, että perusoikeudet, kuten yksityisyyden ja henkilötietojen suoja, syrjimättömyyden periaate sekä sanan- ja tiedonvapaus, on sisällytettävä menestyksekkään ja kestävän digitaalisia palveluja koskevan EU:n toimintapolitiikan ytimeen; katsoo, että nämä oikeudet on otettava huomioon sekä lain kirjaimessa että niiden täytäntöönpanon hengessä;

B.  ottaa huomioon, että digitaalisten palvelujen tyypit ja digitaalisen palvelun tarjoajien roolit ovat muuttuneet radikaalisti sen jälkeen, kun sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi hyväksyttiin 20 vuotta sitten;

C.  katsoo, että käyttäjien luottamus voidaan saavuttaa vain käyttäjien perusoikeuksia kunnioittavilla digitaalisilla palveluilla, joilla varmistettaisiin sekä palvelujen käyttöönotto että yritysten kilpailuetu ja vakaa liiketoimintamalli;

D.  ottaa huomioon, että kaikkiin digitaalisten palvelujen tarjoajiin EU:n alueella sovellettavat tietosuojasäännöt päivitettiin ja yhdenmukaistettiin EU:ssa äskettäin yleisellä tietosuoja-asetuksella; ottaa huomioon, että sähköistä viestintää, joka on digitaalisten palvelujen alalaji, koskevat tietosuojasäännöt kuuluvat sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin soveltamisalaan, ja että niitä tarkistetaan parhaillaan;

E.  ottaa huomioon, että kaikentyyppinen käyttäjien tuottama jaettu sisältö ja verkkoalustojen kautta tarjottavat palvelut, pilvipalvelut mukaan luettuina, ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti ja ennennäkemättömän nopeasti kehittyneiden teknologioiden ansiosta; toteaa, että tähän sisältyy laitonta sisältöä, kuten lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia verkossa, ja sisältöä, joka on laillista mutta joka saattaa olla haitallista yhteiskunnalle ja demokratialle, kuten covid-19-taudin parannuskeinoja koskeva disinformaatio;

F.  ottaa huomioon, että verkossa esiintyvä vihapuhe ja disinformaatio ovat yleistyneet viime vuosina, koska yksilöt ja häiritsevät toimijat käyttävät verkkoalustoja polarisoitumisen lisäämiseen, mitä puolestaan käytetään poliittisiin tarkoituksiin; ottaa huomioon, että naiset, värilliset henkilöt, etnisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat tai kuuluviksi katsotut henkilöt ja hlbtiq-henkilöt joutuvat usein syrjivän vihapuheen, kiusaamisen, uhkailun ja pelottelun kohteeksi verkossa;

G.  ottaa huomioon, että tätä suuntausta ovat edesauttaneet verkkoalustat, joiden liiketoimintamalli perustuu käyttäjätietojen keräämiseen ja analysointiin, jotta voidaan luoda enemmän liikennettä ja ”klikkauksia”, mikä puolestaan lisää profilointitietoja ja siten voittoja; ottaa huomioon, että tämä johtaa sensaatiohakuisen sisällön amplifiointiin; ottaa huomioon, että vihapuhe ja disinformaatio vahingoittavat yleistä etua heikentämällä kunnioittavaa ja rehellistä julkista keskustelua ja uhkaavat yleistä turvallisuutta, koska ne voivat yllyttää todelliseen väkivaltaan; katsoo, että tällaisen sisällön torjuminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen ja puolustaa oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa EU:ssa;

H.  ottaa huomioon, että sosiaalinen media ja muut sisällön jakelualustat käyttävät profilointitekniikoita sisällön ja mainosten kohdentamiseen ja levittämiseen; ottaa huomioon, että yksilöiden digitaalisista jäljistä kerätyt tiedot voidaan louhia siten, että voidaan tehdä erittäin tarkkoja päätelmiä hyvin henkilökohtaisista tiedoista erityisesti silloin, kun tällaiset tiedot yhdistetään muihin tietokokonaisuuksiin; ottaa huomioon, että Cambridge Analytican ja Facebookin skandaalit osoittivat verkkoalustojen läpinäkymättömään tietojenkäsittelyyn liittyvät riskit paljastamalla, että tiettyihin äänestäjiin oli kohdistettu mikrotason poliittista mainontaa ja toisinaan jopa kohdennettua disinformaatiota;

I.  ottaa huomioon, että automaattisissa algoritmeissa, joissa päätetään, miten kolmansien osapuolten sisältöä käsitellään, priorisoidaan, jaetaan ja poistetaan verkkoalustoilla, myös poliittisten kampanjoiden ja vaalikampanjoiden aikana, toistetaan usein yhteiskunnassa vallitsevia syrjiviä malleja, mikä johtaa sellaisten henkilöiden suureen syrjintävaaraan, jotka ovat jo valmiiksi syrjinnän kohteena; ottaa huomioon, että algoritmien laaja käyttö sisällön poistamisessa tai estämisessä herättää myös oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä huolenaiheita sekä laillisuutta, legitiimiyttä ja oikeasuhteisuutta koskevia kysymyksiä;

J.  ottaa huomioon, että pienellä määrällä pääasiassa Euroopan ulkopuolisia palveluntarjoajia on huomattava markkinavoima ja että ne vaikuttavat yksilöiden, eurooppalaisten yhteiskuntien ja demokratioiden oikeuksiin ja vapauksiin valvomalla tietojen, palvelujen ja tuotteiden esittämistapaa, mikä antaa niille myös valtavan vaikutusvallan jäsenvaltioiden toimintaan ja niiden kansalaisiin nähden; toteaa, että näiden alustojen päätöksillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen sekä tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen;

K.  ottaa huomioon, että laittoman verkkosisällön torjumiseen tähtäävässä toimintapoliittisessa lähestymistavassa EU:ssa on tähän mennessä nojauduttu pääasiassa vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja tuomioistuinten määräämiin sisältöjen poistoihin, mutta yhä useammat jäsenvaltiot ovat hyväksymässä kansallista lainsäädäntöä laittomaan sisältöön puuttumiseksi tavoilla, joita ei ole yhdenmukaistettu; toteaa, että tietyntyyppiseen laittomaan sisältöön puuttumista koskevat säännökset sisällytettiin viimeaikaiseen alakohtaiseen lainsäädäntöön EU:n tasolla;

L.  katsoo, että alustojen puhtaasti itsesääntelyyn perustuva lähestymistapa ei tarjoa riittävää avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja valvontaa; katsoo, että tällainen lähestymistapa ei tarjoa viranomaisille, kansalaisyhteiskunnalle eikä käyttäjille asianmukaista tietoa siitä, miten alustat käsittelevät niiden ehtoja rikkovaa laitonta sisältöä ja toimintaa, eikä siitä, miten ne yleensäkin kuratoivat sisältöä;

M.  katsoo, että tällainen lähestymistapa ei välttämättä takaa perusoikeuksien noudattamista ja luo tilanteen, jossa oikeudellinen vastuu siirretään osittain yksityisille osapuolille, mikä saattaa vaarantaa sananvapauden;

N.  toteaa, että viranomaisvalvonta on EU:ssa alakohtaista; katsoo, että olisi hyödyllistä koordinoida enemmän ja kattavammin EU:ssa sijaitsevien eri valvontaelinten suorittamaa viranomaisvalvontaa;

O.  katsoo, että luotettavien ja vertailukelpoisten julkisten tietojen puute laittoman ja haitallisen verkkosisällön yleisyydestä, tällaista sisältöä koskevista ilmoituksista ja tuomioistuimen määräämästä ja itsesääntelyn vuoksi toteutetusta tällaisen sisällön poistamisesta sekä toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista jatkotoimista aiheuttaa avoimuus- ja vastuuvelvollisuusvajeen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla; toteaa, että alustoilla ja verkkosivustoilla käytettävistä algoritmeista ja siitä, miten alustoilla käsitellään virheellisiä sisällön poistoja, ei ole riittävästi tietoa;

P.  ottaa huomioon, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yksi teknologian kehityksen mahdollistaman laittoman sisällön muodoista; ottaa huomioon, että verkossa levitettävän lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin valtava määrä asettaa vakavia haasteita työlle, jolla pyritään paljastamaan hyväksikäyttö ja tutkimaan tapaukset sekä ennen kaikkea tunnistamaan uhrit; ottaa huomioon, että Europolin mukaan yhdysvaltalaiselle NCMEC:lle tehdyt raportit lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin jakamisesta verkossa lisääntyivät 106 prosenttia viime vuoden aikana;

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sisältö olisi poistettava jäsenvaltion tuomioistuimen määräyksestä; ottaa huomioon, että säilytyspalvelun tarjoajat voivat käyttää automaattisia hakuvälineitä ja -teknologioita aiemmin laittomaksi julistetun sisällön havaitsemiseksi ja poistamiseksi, mutta niille ei pitäisi asettaa yleistä velvoitetta valvoa niiden säilyttämiä tietoja eikä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita direktiivin 2000/31/EY 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

R.  katsoo, että luotettu sähköinen tunnistaminen on olennaisen tärkeää digitaalisten palvelujen turvallisen saatavuuden varmistamiseksi ja sähköisten liiketoimien turvallisemman toteuttamisen varmistamiseksi; ottaa huomioon, että tällä hetkellä vain 15 jäsenvaltiota on ilmoittanut komissiolle sähköisen tunnistamisen järjestelmästä rajat ylittävää tunnustamista varten asetuksen (EU) N:o 910/2014(7) (eIDAS-asetus) puitteissa;

S.  ottaa huomioon, että internet ja internetalustat ovat edelleen keskeinen paikka terroristiryhmien toiminnalle ja että niitä käytetään välineenä, jolla kylvetään propagandaa, rekrytoidaan ja edistetään niiden toimintaa;

1.  uskoo, että toimivat digitaaliset sisämarkkinat tuovat selkeitä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja EU:lle ja sen jäsenvaltioille; suhtautuu myönteisesti näihin etuihin, erityisesti tiedonsaannin parantamiseen ja sananvapauden vahvistamiseen; korostaa, että on tärkeä velvoite varmistaa oikeudenmukainen digitaalinen ekosysteemi, jossa kunnioitetaan perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia, erityisesti sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, syrjimättömyyttä, tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sekä yksityisyyttä ja tietosuojaa, ja varmistetaan käyttäjien turvallisuus verkossa; korostaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden lainsäädännölliset ja muut sääntelytoimet, joilla pyritään varmistamaan tämän velvoitteen noudattaminen, olisi rajoitettava tiukasti siihen, mikä on tarpeen; palauttaa mieliin, että sisällönpoistomekanismien käyttö ilman takeita oikeudenmukaisesta menettelystä on vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa;

2.  kehottaa komissiota omaksumaan sääntelyä koskevan räätälöidyn lähestymistavan, jotta voidaan puuttua verkossa ja sen ulkopuolella edelleen vallitseviin eroihin sekä verkossa toimivien palveluntarjoajien ja tarjottavien palvelujen moninaisuuden aiheuttamiin haasteisiin; pitää tässä suhteessa olennaisena, että laittomaan ja lailliseen sisältöön sovelletaan erilaista sääntelyä koskevaa lähestymistapaa; korostaa, että laitonta verkkosisältöä ja verkkoa hyödyntäviä rikoksia olisi torjuttava yhtä tarmokkaasti ja samoin oikeudellisin periaattein kuin laitonta sisältöä ja rikollista käyttäytymistä verkon ulkopuolella ja että kansalaisilla tulisi olla samat takeet; palauttaa mieliin, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi muodostaa sisämarkkinoilla tarjottavien verkkopalvelujen oikeudellisen kehyksen, jolla säännellään sisällönhallintaa;

3.  pitää välttämättömänä, että laiton sisältö poistetaan nopeasti ja johdonmukaisesti, jotta voidaan puuttua rikoksiin ja perusoikeuksien loukkauksiin; katsoo, että vapaaehtoisilla käytännesäännöillä puututaan asiaan vain osittain;

4.  kehottaa digitaalisen palvelun tarjoajia ottamaan sisältöä verkosta huolellisella, oikeasuhteisella ja syrjimättömällä tavalla ja ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki käyttäjien perusoikeuksiin vaikuttavat olosuhteet sekä sananvapauden ja tiedonsaannin vapauden perustavanlaatuisen merkityksen avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, jotta vältetään sellaisen sisällön poistaminen, joka ei ole laitonta; pyytää digitaalisen palvelun tarjoajia, jotka omasta aloitteestaan haluavat rajoittaa käyttäjiensä tiettyä laillista sisältöä, tarkastelemaan mahdollisuutta sisällön merkitsemiseen sen sijaan, että se poistetaan verkosta, jolloin käyttäjillä olisi mahdollisuus tutustua tällaiseen sisältöön omalla vastuullaan;

5.  katsoo, että kaikkien digitaalisia palveluja koskevan säädöksen nojalla määrättävien poistamistoimenpiteiden olisi koskettava ainoastaan laitonta sisältöä, sellaisena kuin se on määritelty EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä, ja että lainsäädäntöön ei saisi sisältyä määrittelemättömiä käsitteitä ja termejä, koska se aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta verkkoalustoille ja vaarantaisi perusoikeudet ja sananvapauden;

6.  panee kuitenkin merkille, että nykyinen digitaalinen ekosysteemi kannustaa myös ongelmalliseen käyttäytymiseen, kuten fyysistä tai psyykkistä haavoittuvuutta paljastaviin ominaisuuksiin perustuvaan mikrokohdentamiseen, vihapuheen, rasistisen sisällön ja disinformaation levittämiseen ja uudenlaisiin käytäntöihin, kuten useiden alustojen järjestäytyneeseen väärinkäyttöön ja algoritmeilla tehtävään tilien luomiseen tai verkkosisällön manipulointiin; panee huolestuneena merkille tietyt liiketoimintamallit, joissa sensaatiomaisella ja polarisoivalla sisällöllä pyritään maksimoimaan käyttäjien katseluaika ja siten näiden verkkoalustojen saamat voitot; korostaa, että tämän tyyppisillä liiketoimintamalleilla voi olla kielteisiä vaikutuksia paitsi yksilöiden perusoikeuksiin myös koko yhteiskuntaan; kehottaa verkkoalustoja avoimuuteen niiden rahaksi muuntamista koskevien politiikkojen suhteen;

7.  korostaa siksi, että tällaisen haitallisen sisällön levittämistä olisi hillittävä; on vakaasti sitä mieltä, että medialukutaito, käyttäjien mahdollisuus hallita heille ehdotettua sisältöä sekä korkealaatuisen sisällön ja koulutuksen yleinen saatavuus ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä; panee näin ollen tyytyväisenä merkille komission aloitteen perustaa eurooppalainen digitaalisen median seurantafoorumi, jolla tuetaan riippumattomia faktantarkistuspalveluja, lisätään yleistä tietämystä verkon sisältämästä disinformaatiosta ja tuetaan digitaalisten tiedotusvälineiden valvonnasta vastaavia viranomaisia;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan riippumattomia ja julkisen palvelun tiedotusvälineitä ja medialukutaitoa koskevia koulutusaloitteita sekä kohdennettuja tiedotuskampanjoita kansalaisyhteiskunnassa; huomauttaa, että internetiä käyttävien alaikäisten kohtaamaan haitalliseen sisältöön olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, erityisesti heidän altistumiseensa verkkokiusaamiselle, seksuaaliselle häirinnälle, pornografialle, väkivallalle ja itsensä vahingoittamiselle;

9.  toteaa, että koska yksilöiden toiminnasta verkossa voidaan saada syvällistä tietoa heidän persoonallisuudestaan, mikä antaa mahdollisuuden heidän manipuloimiseensa, digitaalisten palvelujen kutakin käyttökertaa koskevien henkilötietojen yleisellä ja rajoittamattomalla keräämisellä puututaan kohtuuttomasti yksityisyyttä koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaan; korostaa erityisesti mikrokohdennetun ja käyttötottumuksia seuraavan mainonnan sekä yksilöitä ja erityisesti alaikäisiä ja haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä koskevien arviointien mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, koska ne häiritsevät ihmisten yksityiselämää ja herättävät kysymyksiä siitä, miten tietoja kerätään ja käytetään kyseisen mainonnan kohdentamiseen, tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseen tai hintojen asettamiseen; vahvistaa, että käyttäjien oikeus olla joutumatta kaikkialle ulottuvan seurannan kohteeksi digitaalisia palveluja käytettäessä on sisällytetty yleiseen tietosuoja-asetukseen ja että se olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön kaikkialla EU:ssa; panee merkille, että komissio on ehdotuksessaan uudeksi asetukseksi yksityiselämän kunnioittamisesta ja henkilötietojen suojasta sähköisessä viestinnässä (2017/0003(COD)) ehdottanut, että kohdennettu sisällön kuratointi asetetaan valinnaisen päätöksen kohteeksi;

10.  katsoo, että harhaanjohtava tai hämärä poliittinen mainonta muodostaa erityisen uhan verkossa, koska se vaikuttaa keskeisiin mekanismeihin, jotka mahdollistavat demokraattisen yhteiskunnan toiminnan etenkin, kun tällaiset sisällöt ovat kolmansien osapuolten, ulkomaiset toimijat mukaan lukien, sponsoroimia; korostaa, että profiloinnin käyttäminen laajamittaisesti poliittiseen mikrokohdentamiseen äänestyskäyttäytymisen manipuloimiseksi voi heikentää vakavasti demokratian perustaa; kehottaa siksi digitaalisen palvelun tarjoajia ryhtymään tarvittaviin toimiin sosiaalisen median bottien verkkoon lataaman sisällön tunnistamiseksi ja merkitsemiseksi ja odottaa komission antavan ohjeita tällaisten vakuuttavien digitaaliteknologioiden käytöstä vaalikampanjoissa ja poliittisessa mainonnassa; kehottaa tässä yhteydessä asettamaan tiukkoja avoimuusvaatimuksia maksetun poliittisen mainonnan esittämiselle;

11.  pitää välttämättömänä, että laiton sisältö poistetaan johdonmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä, jotta voidaan puuttua erityisesti lapsiin ja terroristiseen sisältöön liittyviin rikkomuksiin ja perusoikeuksien loukkauksiin siten, että käytössä on tarvittavat suojatoimet, kuten prosessin avoimuus, muutoksenhakuoikeus ja tehokkaat oikeussuojakeinot; katsoo, että vapaaehtoisilla käytännesäännöillä ja vakiosopimusehdoilla ei ole tarvittavaa pakottavuutta, ja on käynyt ilmi, että niillä puututaan asiaan vain osittain; korostaa, että riippumattomat toimivaltaiset viranomaiset ovat viime kädessä vastuussa lain täytäntöönpanosta, verkkotoiminnan laillisuudesta päättämisestä ja säilytyspalvelun tarjoajien määräämisestä poistamaan laiton sisältö tai estämään siihen pääsy;

12.  myöntää, että vaikka tietyntyyppisten sisältöjen laiton luonne on helppo vahvistaa, päätöksen tekeminen on vaikeampaa muunlaisten sisältöjen kohdalla, koska se edellyttää asiayhteyden huomioon ottamista; varoittaa, että nykyiset automaattiset välineet eivät kykene kriittiseen analyysiin eivätkä ne kykene ottamaan riittävällä tavalla huomioon asiayhteyden merkitystä tietyille sisältöosille, mikä voisi johtaa tarpeettomiin poistoihin ja haitata sananvapautta ja erilaisten tietojen saatavuutta, myös poliittisten näkemysten osalta, mikä johtaisi sensuuriin; korostaa, että palveluntarjoajien ja niiden toimeksisaajien suorittama automaattisten raporttien arviointi ei täysin ratkaise tätä ongelmaa, etenkään jos tehtävä ulkoistetaan yksityiselle henkilöstölle, jolta puuttuu riittävä riippumattomuus, pätevyys ja vastuuvelvollisuus;

13.  toteaa huolestuneena, että laiton verkkosisältö voi helposti ja nopeasti moninkertaistua ja näin ollen sen kielteinen vaikutus vahvistuu hyvin lyhyessä ajassa; katsoo siitä huolimatta, että digitaalisia palveluja koskevan säädöksen ei tulisi sisältää säilytyspalvelun tarjoajille tai muille teknisille välittäjille asetettavaa velvoitetta käyttää automaattisia välineitä sisällön moderointiin;

14.  palauttaa mieliin, että sen jälkeen kun verkkoalustat ovat poistaneet laittoman verkkosisällön, myös lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen olisi puututtava asiaan, jos kyseessä on rikos; kehottaa komissiota harkitsemaan verkkoalustoille asetettavaa velvollisuutta raportoida vakavasta rikoksesta toimivaltaiselle viranomaiselle heti, kun ne ovat saaneet tiedon tällaisesta rikoksesta; toteaa tässä yhteydessä, että keskeinen kysymys joissakin jäsenvaltioissa ei ole vain ratkaisemattomat tapaukset, vaan myös se, että tapauksia ei ole otettu käsiteltäväksi; kehottaa poistamaan esteet, jotka haittaavat valitusten tekemistä toimivaltaisille viranomaisille; on vakuuttunut siitä, että internetin rajattoman luonteen ja laittoman verkkosisällön nopean leviämisen vuoksi palveluntarjoajien ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä olisi parannettava ja sen olisi perustuttava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin; korostaa tässä yhteydessä tarvetta kunnioittaa EU:n oikeusjärjestystä ja rajat ylittävän yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen vakiintuneita periaatteita; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan lainvalvonta- ja oikeusviranomaisilleen tarvittavan asiantuntemuksen, resurssit ja välineet, jotta ne voivat käsitellä tehokkaasti ja vaikuttavasti lisääntyviä tapauksia, joissa on kyse laittomasta verkkosisällöstä, ja ratkaista riitoja, jotka koskevat sisällön poistamista verkosta, sekä parantaa oikeussuojan saatavuutta digitaalisten palvelujen alalla;

15.  korostaa, että tiettyä sisältöosaa voidaan pitää laittomana yhdessä jäsenvaltiossa, mutta se kuuluu sananvapauden piiriin toisessa jäsenvaltiossa; korostaa, että säilytyspalvelun tarjoajia ei saisi vaatia poistamaan tai estämään pääsyä tietoihin, jotka ovat laillisia siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet tai jossa niiden nimetty laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, jotta voidaan suojata sananvapautta, välttää lainvalintaan liittyvät ristiriidat, estää perusteettomia ja tehottomia maakohtaisia rajoituksia ja pyrkiä yhdenmukaistettuihin digitaalisiin sisämarkkinoihin; muistuttaa, että kansalliset viranomaiset voivat panna täytäntöön ainoastaan riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten antamat poistamismääräykset, jotka on osoitettu niiden alueelle sijoittautuneille palveluntarjoajille; pitää välttämättömänä, että jäsenvaltioiden välisiä yhteistyömekanismeja vahvistetaan komission ja unionin asianomaisten virastojen tuella; kehottaa jäsenvaltioita käymään jäsenneltyä vuoropuhelua, jotta voidaan määrittää tietyntyyppisten sisältöjen riskit ja tunnistaa mahdolliset erot tällaisten riskien arvioinnissa jäsenvaltioiden välillä;

16.  korostaa, että laiton sisältö olisi poistettava sieltä, missä sitä säilytetään, ja että pelkkiä kanavien välittäjiä ei pitäisi vaatia estämään pääsyä sisältöön;

17.  on vahvasti sitä mieltä, että digitaalisia palveluja koskevaa EU:n tämänhetkistä oikeudellista kehystä olisi päivitettävä, jotta voidaan vastata jäsenvaltioiden välisen hajanaisuuden ja uusien teknologioiden asettamiin haasteisiin, kuten profiloinnin ja algoritmipäätöksenteon, joka läpäisee kaikki elämänalueet, yleisyyteen sekä varmistaa oikeudellinen selkeys ja perusoikeuksien, erityisesti sananvapauden ja yksityisyyttä koskevan oikeuden, kunnioittaminen tulevaisuuteen tähtäävällä tavalla, kun otetaan huomioon teknologian nopea kehitys;

18.  panee tyytyväisenä merkille komission sitoumuksen ottaa käyttöön yhdenmukaistettu lähestymistapa, joka koskee digitaalisen palvelun tarjoajien velvoitteita, verkossa toimivat välittäjät mukaan lukien, jotta vältetään sisämarkkinoiden hajanaisuus ja säännösten epäjohdonmukainen täytäntöönpano; kehottaa komissiota ehdottamaan ratkaisuja, jotka ovat mahdollisimman tehokkaita ja vaikuttavia koko sisämarkkinoiden kannalta, pyrkien samalla välttämään tarpeettomia hallinnollisia rasitteita ja pitämään digitaaliset sisämarkkinat avoimina, oikeudenmukaisina, turvallisina ja kilpailukykyisinä kaikille osallistujille; korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien vastuujärjestelmän on oltava oikeasuhteinen, se ei saa asettaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä epäedulliseen asemaan eikä se saa rajoittaa kohtuuttomasti innovointia ja tiedonsaantia;

19.  katsoo, että uudistuksella olisi oltava vankka perusta voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä ja sen täysipainoisessa noudattamisessa erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja parhaillaan tarkistettavana olevan sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin osalta ja että siinä olisi kunnioitettava muiden alakohtaisten välineiden, kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin, ensisijaisuutta; korostaa, että sähköisen kaupankäynnin sääntöjen nykyaikaistaminen voi vaikuttaa perusoikeuksiin; kehottaa siksi komissiota olemaan erittäin valppaana lähestymistavassaan ja ottamaan huomioon tarkistuksen yhteydessä myös kansainväliset ihmisoikeusnormit;

20.  korostaa, että yksittäisten käyttäjien käytännön valmiudet ymmärtää monimutkaisia tietoekosysteemejä ovat erittäin rajalliset, samoin kuin heidän kykynsä tunnistaa, annetaanko heidän saamansa tiedot ja heidän käyttämänsä palvelut heidän käyttöönsä samoin ehdoin kuin muidenkin käyttäjien; kehottaa näin ollen komissiota asettamaan avoimuuden ja syrjimättömyyden digitaalisia palveluja koskevan säädöksen ytimeen;

21.  painottaa, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä on pyrittävä varmistamaan verkkopalvelujen toiminnan ja syrjimättömän digitaalisen ympäristön suuri avoimuus; korostaa, että olemassa olevan vahvan, yksityisyyttä ja henkilötietoja suojaavan sääntelykehyksen lisäksi tarvitaan verkkoalustoja koskeva velvoite algoritmien laillisen käytön varmistamiseksi; kehottaa siksi komissiota kehittämään sähköisestä kaupankäynnistä annettuun direktiiviin perustuvan järjestelmän, jossa määritellään selkeästi palveluntarjoajien vastuu puuttua käyttäjiensä kohtaamiin riskeihin ja suojella heidän oikeuksiaan, ja määrätään algoritmien avoimuutta ja selitettävyyttä koskeva velvoite, tällaisten velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä määrättävät seuraamukset, ihmisen osallistumisen mahdollisuus ja muut toimenpiteet, kuten vuotuiset riippumattomat tarkastukset ja erityiset stressitestit, joilla edistetään ja valvotaan sääntöjen noudattamista;

22.  korostaa, että joidenkin digitaalisten palvelujen tarjoajien on pystyttävä tunnistamaan käyttäjät yksiselitteisesti samalla tavalla kuin verkon ulkopuolisissa palveluissa; panee merkille, että verkkoalustat keräävät palveluun rekisteröitymisen yhteydessä tarpeettomasti henkilötietoja, kuten matkapuhelinnumeroita, ja että tähän on usein syynä kertakirjautumismahdollisuuksien käyttö; korostaa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa kuvataan selvästi tietojen minimoinnin periaate ja rajoitetaan siten tietojen keruu ainoastaan välttämättömiin tarkoituksiin; suosittelee, että verkkoalustat, jotka tukevat hallitsevan markkinaosuuden omistavaa kertakirjautumispalvelua, olisi vaadittava tukemaan myös vähintään yhtä avointa henkilöllisyysjärjestelmää, joka perustuu muuhun kuin omistusoikeudelliseen, hajautettuun ja yhteentoimivaan kehykseen;

23.  korostaa, että jos tarvitaan tietyntyyppistä virallista tunnistamista verkon ulkopuolella, on luotava vastaava turvallinen sähköinen tunnistusjärjestelmä; uskoo, että verkossa tapahtuvaa tunnistamista voidaan parantaa panemalla täytäntöön eIDAS-asetus sähköisen tunnistamisen rajat ylittävästä yhteentoimivuudesta kaikkialla Euroopan unionissa; kehottaa komissiota luomaan yhtenäisen eurooppalaisen kirjautumisjärjestelmän vaihtoehtona yksittäisille kertakirjautumisjärjestelmille ja ottamaan käyttöön digitaalisten palvelujen velvoitteen tarjota aina myös manuaalista sisäänkirjautumisvaihtoehtoa, joka on oletusasetus; korostaa, että tätä palvelua olisi kehitettävä siten, että kirjautumispalvelun tarjoajan on teknisesti mahdotonta kerätä tunnistettavia sisäänkirjautumistietoja ja että tietoa kerätään mahdollisimman vähän; suosittaa näin ollen, että komissio selvittää mahdollisuutta luoda digitaalisten palvelujen käyttäjiä varten varmennusjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa henkilötietojen suoja ja tarkistaa ikä erityisesti alaikäisten kohdalla, mutta jota ei tulisi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin eikä verkkosivustojen väliseen käyttäjien jäljittämiseen; korostaa, että näitä sisäänkirjautumis- ja varmennusjärjestelmiä olisi sovellettava ainoastaan digitaalisiin palveluihin, jotka edellyttävät henkilökohtaista tunnistamista, todentamista tai iän tarkistamista; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten on taattava, että sähköiset tunnisteet ovat turvallisia, avoimia ja käsittelevät ainoastaan käyttäjän tunnistamiseen tarvittavia tietoja, että niitä käytetään ainoastaan lailliseen tarkoitukseen eikä niitä ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin eikä niillä estetä yleistä pääsyä internetiin tai käytetä käyttäjien jäljittämiseen eri sivustoilla;

24.  pitää välttämättömänä, että vastuuta koskevat säännöt ovat täysin yhdenmukaistettuja ja selkeitä EU:n tasolla, jotta voidaan taata perusoikeuksien ja käyttäjien vapauksien kunnioittaminen kaikkialla EU:ssa; katsoo, että tällaisissa säännöissä olisi säilytettävä vastuuvapautukset välittäjille, joilla ei ole tosiasiallista tietoa laittomasta toiminnasta tai laittomia tietoja alustoillaan; on huolissaan siitä, että hiljattain säädetyt kansalliset lait vihapuheen ja disinformaation torjumiseksi johtavat lisääntyvään sääntöjen hajanaisuuteen ja perusoikeuksien suojelun tason laskuun EU:ssa;

25.  kehottaa siksi esittämään lainsäädäntöehdotuksia, joilla pidetään digitaaliset sisämarkkinat avoimina ja kilpailukykyisinä asettamalla digitaalisen palvelun tarjoajille yhdenmukaistettuja vaatimuksia, jotka koskevat tehokkaita, johdonmukaisia, avoimia ja oikeudenmukaisia menettelyjä ja menettelyllisiä takeita laittomaan sisältöön puuttumiseksi kansallisen ja eurooppalaisen lainsäädännön mukaisesti muun muassa yhdenmukaistetulla ilmoitus- ja toimintamenettelyllä;

26.  katsoo tässä yhteydessä, että on ratkaisevan tärkeää, että verkkoalustoille tarjotaan selkeät säännöt, vaatimukset ja takeet, jotka koskevat vastuuta kolmannen osapuolen sisällöstä; ehdottaa, että otetaan käyttöön yhteinen sääntelykehys, jotta laitonta sisältöä voidaan tunnistaa ja poistaa tehokkaasti;

27.  korostaa, että sääntöjä ilmoitus- ja toimintamekanismeista olisi täydennettävä vaatimuksilla, joiden mukaan alustojen on toteutettava erityistoimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden kattavuuteen sekä teknisiin ja operatiivisiin valmiuksiin, jotta ne voivat puuttua laittoman sisällön ilmestymiseen niiden palveluissa; toteaa siksi, että silloin kun se on teknisesti mahdollista riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten riittävän perusteltujen määräysten perusteella ja ottaen täysin huomioon sisällön erityinen konteksti, digitaalisen palvelun tarjoajia voidaan velvoittaa tekemään määräajoin hakuja sellaisista erillisistä sisällöistä, jotka tuomioistuin on jo todennut laittomiksi edellyttäen, että tällaisen määräyksen kohteena olevien tietojen valvonta ja haku rajoitetaan tietoihin, joiden sisältö pysyy olennaisilta osiltaan muuttumattomana verrattuna sisältöön, joka johti tuomioistuimen 3. lokakuuta 2019 asiassa C-18/18 antamassa tuomiossa(8) todettuun lainvastaisuuteen tai jotka sisältävät kyseisessä tuomiossa yksilöityjä seikkoja, jotka ovat identtisiä tai samankaltaisia siinä määrin, että ne eivät edellyttäisi säilytyspalvelun tarjoajaa toteuttamaan riippumatonta arviota kyseisestä sisällöstä;

28.  toteaa, että konkreettisten toimenpiteiden valinta olisi jätettävä alustoille; kannattaa tasapainoista lähestymistapaa, joka perustuu sidosryhmien kanssa käytävään vuoropuheluun ja alustojen aiheuttamien riskien arviointiin, sekä selkeää vastuuketjua, jotta vältetään alustojen tarpeeton sääntelytaakka ja perusoikeuksien, erityisesti sananvapauden, tiedonsaannin, myös poliittisten ajatusten, ja oikeuden yksityisyyteen tarpeettomat ja suhteettomat rajoitukset; korostaa, että tiettyjä velvollisuuksia voidaan tarkentaa alakohtaisessa lainsäädännössä; korostaa, että mitkään tätä varten käyttöön otettavat toimenpiteet eivät voi johtaa oikeudellisesti tai tosiasiallisesti yleisiin valvontavaatimuksiin;

29.  korostaa, että vastustusilmoitusmenettelyjen lisäksi tarvitaan asianmukaisia takeita ja oikeudenmukaista menettelyä koskevia velvoitteita, mukaan lukien vaatimuksena oleva ihmisen suorittama valvonta ja todentaminen, jotta sisällön omistajat ja julkaisijat voivat puolustaa oikeuksiaan asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti, ja sen varmistamiseksi, että poistamis- tai estämispäätökset ovat laillisia, täsmällisiä ja hyvin perusteltuja, suojelevat käyttäjiä ja kunnioittavat perusoikeuksia; korostaa, että henkilöille, jotka tekevät järjestelmällisesti ja toistuvasti vääriä tai vilpillisiä ilmoituksia, on määrättävä seuraamuksia; muistuttaa, että verkkoalustojen sisäisen valitusjärjestelmän mukaisten vastustusilmoitusmenettelyjen ja tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyjen lisäksi olisi edelleen oltava mahdollisuus tehokkaaseen oikeudelliseen muutoksenhakuun, jotta taataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin verkkoalustojen olisi sisäisen valitusjärjestelmän mukaisesti voitava käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta voidaan taata oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin;

30.  kannattaa sisältöä koskevaa rajoitettua vastuuta ja alkuperämaaperiaatetta koskevien nykyisten puitteiden säilyttämistä, mutta pitää välttämättömänä parantaa poistamispyyntöjen koordinointia kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä; korostaa, että laiton verkkosisältö olisi poistettava siellä, missä sitä säilytetään; korostaa, että poistamispyyntöihin olisi sovellettava oikeudellisia takeita väärinkäytösten estämiseksi ja perusoikeuksien täysimääräisen kunnioittamisen varmistamiseksi; korostaa, että toimivaltaisten viranomaisten tekemien poistamispyyntöjen olisi oltava täsmällisiä ja niissä olisi selkeästi mainittava poistamisen oikeusperusta; korostaa, että sellaisiin palveluntarjoajiin, jotka eivät noudata laillisia määräyksiä, olisi sovellettava tehokasta valvonta- ja täytäntöönpanomekanismia, mukaan lukien oikeasuhteiset seuraamukset, joissa otetaan huomioon palveluntarjoajien tekniset ja toiminnalliset valmiudet;

31.  muistuttaa, että digitaalisen palvelun tarjoajia ei saa oikeudellisesti velvoittaa säilyttämään käyttäjiensä tai tilaajiensa henkilötietoja lainvalvontatarkoituksiin, ellei riippumaton toimivaltainen viranomainen määrää niiden kohdennetusta säilyttämisestä noudattaen täysin unionin lainsäädäntöä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä; muistuttaa lisäksi, että tällainen tietojen säilyttäminen olisi rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä säilytettävien tietoluokkien, asianomaisten viestintävälineiden, asianomaisten henkilöiden ja käytetyn säilytysajan osalta;

32.  katsoo, että perusoikeuksien suojelemiseksi digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi otettava käyttöön sääntöjä, joilla pyritään varmistamaan, että digitaalisen palvelun tarjoajien palveluehdot ovat selkeitä, avoimia ja oikeudenmukaisia ja että ne asetetaan käyttäjien saataville helposti ja esteettömästi; pitää valitettavana, että joidenkin sisältöalustojen palveluehdot pakottavat lainvalvontaviranomaiset käyttämään henkilökohtaisia tilejä tiettyjen valitusten tutkimiseen, mikä vaarantaa sekä nämä tutkinnat että viranomaisten henkilökohtaisen turvallisuuden, ja kehottaa tehostamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia lainvalvonnan seurannassa, kun on kyse ilmoitetusta laittomasta sisällöstä; muistuttaa, että riippumattoman toimivaltaisen viranomaisen tekemän poistamisilmoituksen on aina perustuttava lakiin, ei palveluntarjoajien palveluehtoihin;

33.  kehottaa komissiota varmistamaan, että käyttäjillä on käytössään monipuolista ja laadukasta verkkosisältöä, jotta voidaan varmistaa kansalaisten riittävä tiedonsaanti; odottaa, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä varmistetaan, että laadukas mediasisältö on helposti saatavilla ja helposti löydettävissä kolmansien osapuolten alustoilta ja että sisällön poistaminen on ihmisoikeusnormien mukaista ja rajoittuu sisältöön, joka on selvästi laitonta tai jonka riippumaton toimivaltainen viranomainen on todennut laittomaksi; korostaa, että ei pitäisi asettaa minkäänlaisia oikeudellisia velvollisuuksia poistaa tai estää laillista sisältöä;

34.  kannattaa jäsenvaltioiden, toimivaltaisten viranomaisten ja asiaankuuluvien sidosryhmien välisen vuoropuhelun lisäämistä ei-sitovien lähestymistapojen, kuten disinformaatiota koskevien EU:n käytännesääntöjen, kehittämiseksi, arvioimiseksi ja parantamiseksi, jotta voidaan käsitellä perusteellisemmin laillisen sisällön luokkia, disinformaatio mukaan luettuna; odottaa, että komissio antaa digitaalisista palveluista annettuun säädökseen liitetyssä erityisessä välineessä suuntaviivoja, mukaan lukien sisällön moderointi- ja mainontapolitiikan suurempaa avoimuutta koskevat säännöt, jotta varmistetaan, että laillisen sisällön poistaminen ja estäminen ehtojen perusteella rajoitetaan ehdottomaan minimiin; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan kehyksen, jolla kielletään alustoja kohdistamasta toisen tason valvontaa sisältöön, joka tarjotaan mediapalvelun tarjoajan vastuulla ja johon sovelletaan erityisiä standardeja ja valvontaa;

35.  korostaa lisäksi, että käyttäjille olisi annettava enemmän valinnanvaraa ja päätäntävaltaa heidän näkemänsä sisällön suhteen, mukaan lukien enemmän vaihtoehtoja siitä, missä järjestyksessä sisältöjä esitetään heille, ja mahdollisuus olla sallimatta minkäänlaista sisällön kuratointia; on vahvasti sitä mieltä, että tällaisten suositusjärjestelmien suunnittelun ja toiminnan olisi oltava käyttäjäystävällistä ja täysin läpinäkyvää;

36.  katsoo, että sekä yksityisen että julkisen sektorin vastuuvelvollisuuteen ja näyttöön perustuva päätöksenteko edellyttää vankkaa tietoa laittoman toiminnan esiintyvyydestä ja siihen puuttumisesta ja laittoman verkkosisällön poistamisesta sekä vankkaa tietoa verkkoalustojen sisällön kuratointialgoritmeista;

37.  kehottaa tässä yhteydessä säätämään alustoille vuotuisen, kattavan ja johdonmukaisen julkisen raportointivelvollisuuden, joka on oikeassa suhteessa alustojen kattavuuteen ja operatiivisiin valmiuksiin ja erityisesti niiden sisällön moderointimenettelyihin, mukaan lukien tiedot hyväksytyistä toimenpiteistä laittoman toiminnan torjumiseksi verkossa, vakiomuotoiset tiedot poistetun sisällön määrästä ja taustalla olevista oikeudellisista syistä ja oikeusperustoista, vastaanotettujen poistamispyyntöjen tyypistä ja perusteluista, niiden pyyntöjen määrästä, joiden täytäntöönpano evättiin, ja epäämisen syistä; korostaa, että tällaiset raportit, jotka kattavat kunakin vuonna toteutetut toimet, olisi toimitettava seuraavan vuoden ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä;

38.  kehottaa lisäksi säätämään kansallisille viranomaisille vuotuisen, julkisen raportointivelvollisuuden, mukaan lukien vakiomuotoiset tiedot poistamispyyntöjen lukumäärästä ja niiden oikeusperustasta, hallinnollisten tai oikeudellisten muutoksenhakukeinojen kohteena olevien poistamispyyntöjen lukumäärästä, näiden menettelyjen tuloksista mainiten ne tapaukset, joissa sisältö tai toiminta on virheellisesti määritelty laittomaksi, sekä seuraamusten määräämistä koskevien päätösten kokonaismäärästä, mukaan lukien kuvaus määrätyn seuraamuksen tyypistä;

39.  on huolissaan valvontaelinten taloudellisten ja henkilöresurssien hajanaisuudesta ja dokumentoidusta puutteesta; kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä digitaalisten palvelujen viranomaisvalvonnan alalla;

40.  katsoo, että digitaalisia palveluja koskevan säädöksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tässä säädöksessä säädettyjen menettelyjen, menettelytakeiden ja avoimuusvelvoitteiden noudattamisen valvonta olisi yhdenmukaistettava digitaalisilla sisämarkkinoilla; kannattaa tässä yhteydessä voimakasta ja tehokasta täytäntöönpanoa, jota harjoittaa riippumaton EU:n valvontarakenne, jolla on toimivalta määrätä sakkoja selkeästi määriteltyjen tekijöiden, kuten oikeasuhteisuuden, teknisten ja organisatoristen toimenpiteiden ja laiminlyöntien, arvioinnin perusteella; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä mahdollisuus, että sakot perustuvat prosenttiosuuteen yrityksen vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta;

41.  korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien sisäisten politiikkojen ja algoritmien tarkastukset olisi tehtävä siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon unionin lainsäädäntö ja erityisesti palvelujen käyttäjien perusoikeudet sekä syrjimättömyyden ja sananvapauden ja tiedonsaannin vapauden perustava merkitys avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, ja julkistamatta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja; korostaa, että on tarpeen arvioida valitusten perusteella tai valvontaelinten aloitteesta, amplifioivatko digitaalisen palvelun tarjoajat sisältöä ja millä tavalla, esimerkiksi suositusjärjestelmillä ja optimointiominaisuuksilla, kuten automaattinen täydennys -toiminnolla ja suosituimmilla aiheilla;

42.  katsoo, että alustojen ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten laatimat avoimuusraportit olisi asetettava julkisesti saataville, ja että niitä olisi analysoitava poistamista, havaitsemista ja estämistä EU:n tasolla koskevien rakenteellisten suuntausten selvittämiseksi;

43.  korostaa, että on tärkeää antaa käyttäjille mahdollisuus valvoa omien perusoikeuksiensa toteutumista verkossa muun muassa helposti saatavilla olevien, puolueettomien, tehokkaiden ja maksuttomien valitusmenettelyjen, yksityishenkilöiden ja yritysten laitonta sisältöä ja rikollista käyttäytymistä koskevien ilmoitusmekanismien, oikeussuojakeinojen, koulutustoimien ja tietosuojakysymyksiä ja lasten verkkoturvallisuutta koskevan tietoisuuden lisäämisen avulla;

44.  katsoo, että aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että on tehokasta sallia uusia innovatiivisia ja menestyksekkäitä liiketoimintamalleja ja vahvistaa digitaalisia sisämarkkinoita poistamalla digitaalisten palvelujen vapaan liikkumisen esteitä ja estämällä uusien perusteettomien kansallisten esteiden käyttöönotto, ja että tämän lähestymistavan jatkaminen vähentäisi sisämarkkinoiden hajanaisuutta; katsoo lisäksi, että digitaalisia palveluja koskeva säädös voi tarjota mahdollisuuksia kehittää kansalaisten tietämystä ja taitoja digitalisoinnin alalla ja samalla taata korkeatasoisen kuluttajansuojan muun muassa varmistamalla verkkoturvallisuuden;

45.  korostaa, että kyberavaruuden olennaiset turvallisuutta koskevat sovitut standardit ovat välttämättömiä, jotta digitaaliset palvelut voivat tarjota kansalaisille täyden hyödyn; panee siksi merkille, että jäsenvaltioiden on kiireellisesti toteutettava koordinoituja toimia kyberhygienian perustason varmistamiseksi ja kyberavaruuden vältettävissä olevien vaarojen ehkäisemiseksi, myös lainsäädäntötoimenpiteiden avulla;

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69.
(5) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
(6) EUVL L 63, 6.3.2018, s. 50.
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).
(8) Unionin tuomioistuimen tuomio 3. lokakuuta 2019, Eva Glawischnig-Piesczek v. Facebook Ireland Limited, asia C-18/18, ECLI:EU:C:2019:821.


Tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevien eettisten näkökohtien kehys
PDF 317kWORD 119k
Päätöslauselma
Liite
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevien eettisten näkökohtien kehyksestä (2020/2012(INL))
P9_TA(2020)0275A9-0186/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen perustamisesta 28. syyskuuta 2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1488(1),

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(2) (rotujen välistä tasa-arvoa koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(3) (yhdenvertaista kohtelua työssä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(4) sekä luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(6),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Tekoäly – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2020 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä(7),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista(8),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman autonomisista asejärjestelmistä(9),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kielellisestä tasa-arvosta digitaaliajalla(10),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta(11),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2019 julkaistun komission perustaman tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän asiakirjan ”Luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toteuttaman Euroopan tason lisäarvon arvioinnin ”European framework on ethical aspects of artificial intelligence, robotics and related technologies: European Added Value Assessment”(12),

–  ottaa huomioon seuraavat katsaukset ja selvitykset, jotka valmisteltiin Euroopan parlamentin tutkimuspalveluun kuuluvan, tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikössä toimivan tieteen ja tekniikan tulevaisuuspaneelin (STOA) pyynnöstä: ”What if algorithms could abide by ethical principles?”, ”Artificial Intelligence ante portas: Legal & ethical reflections”, ”A governance framework for algorithmic accountability and transparency”, ”Should we fear artificial intelligence?” ja ”The ethics of artificial intelligence: Issues and initiatives”,

–  ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen kahdennentoista pöytäkirjan sekä alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2019 annetun OECD:n neuvoston suosituksen tekoälystä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0186/2020),

Johdanto

A.  ottaa huomioon, että ihmiset vastaavat tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisestä, käyttöönotosta ja käytöstä ja että heidän valintansa ratkaisevat, miten tällainen teknologia voi hyödyttää yhteiskuntaa;

B.  ottaa huomioon, että tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa edistetään ja kehitetään nopeaa tahtia, ja toteaa, että ne voivat tuoda mahdollisuuksia yrityksille ja hyötyjä kansalaisille sekä vaikuttaa suoraan kaikkiin yhteiskuntiemme osa-alueisiin, perusoikeudet sekä sosiaaliset ja taloudelliset periaatteet ja arvot mukaan lukien, ja että niillä voi olla pysyviä vaikutuksia kaikilla elämänaloilla;

C.  ottaa huomioon, että tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvä teknologia tuovat tullessaan merkittäviä muutoksia työmarkkinoille ja työpaikoille; toteaa, että ne voivat mahdollisesti korvata toistuvia työtehtäviä suorittavia työntekijöitä, helpottaa yhteistyöhön perustuvia ihminen-konejärjestelmiä, lisätä kilpailukykyä ja vaurautta sekä luoda uusia työmahdollisuuksia päteville työntekijöille, mutta huomauttaa, että ne merkitsevät myös vakavaa haastetta työvoiman uudelleenorganisoinnille;

D.  ottaa huomioon, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittäminen voi myös auttaa saavuttamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kestävyystavoitteet monilla eri aloilla; toteaa, että digitaaliteknologiat voivat tehostaa ympäristönsuojelutoimien vaikutusta; ottaa huomioon, että niiden avulla voidaan myös vähentää liikenneruuhkia sekä kasvihuonekaasujen ja ilman epäpuhtauksien päästöjä;

E.  ottaa huomioon, että esimerkiksi julkisessa liikenteessä tekoälyn tukemia älykkäitä liikennejärjestelmiä voidaan käyttää minimoimaan jonoja, optimoimaan reittisuunnittelua, lisäämään vammaisten henkilöiden itsenäisyyttä ja parantamaan energiatehokkuutta, jolloin tehostetaan hiilestä irtautumista ja pienennetään ympäristöjalanjälkeä;

F.  toteaa, että tällaiset teknologiat luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka voivat myötävaikuttaa unionin teollisuuden elpymiseen tämänhetkisestä terveys- ja talouskriisistä, jos niitä hyödynnetään paremmin esimerkiksi liikennealalla; toteaa, että nämä mahdollisuudet voivat synnyttää uusia työpaikkoja, koska näiden teknologioiden käyttöönotto voi lisätä yritysten tuottavuutta ja tuottaa tehokkuushyötyjä; huomauttaa, että tämän alan innovointiohjelmat voivat auttaa alueellisia klustereita menestymään;

G.  ottaa huomioon, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on erityinen vastuu hyödyntää, edistää ja tehostaa tekoälystä saatavaa lisäarvoa sekä varmistaa, että tekoälyteknologiat ovat turvallisia ja edistävät kansalaisten hyvinvointia ja yleistä etua, sillä ne voivat edesauttaa suuresti yhteistä tavoitettamme parantaa kansalaisten elämää ja lisätä vaurautta unionissa tukemalla parempien strategioiden kehittämistä ja innovointia eri aloilla ja sektoreilla; toteaa, että jotta voitaisiin hyödyntää tekoälyn koko potentiaali ja saada käyttäjät tiedostamaan tekoälyteknologioiden tuomat hyödyt ja haasteet, on tarpeen ottaa tekoäly- tai digilukutaito osaksi koulutusta, myös edistämällä digitaalista osallisuutta, ja toteuttaa unionin tasolla tiedotuskampanjoita, joissa annetaan paikkansapitävä kuva tekoälyn kehityksen kaikista näkökohdista;

H.  katsoo, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevan yhteisen unionin sääntelykehyksen myötä kansalaisten pitäisi voida jakaa niiden potentiaaliin liittyvät hyödyt samalla, kun heitä suojellaan näiden teknologioiden mahdollisilta riskeiltä ja edistetään niiden luotettavuutta unionissa ja muualla; toteaa, että tällaisen kehyksen olisi perustuttava unionin oikeuteen ja arvoihin ja siinä olisi noudatettava läpinäkyvyyden, selitettävyyden, oikeudenmukaisuuden, vastuuvelvollisuuden ja vastuullisuuden periaatteita;

I.  katsoo, että tällainen sääntelykehys on olennaisen tärkeä, jotta voidaan välttää kansallisen lainsäädännön eroista johtuva hajanaisuus sisämarkkinoilla, ja sen avulla voidaan edistää kipeästi kaivattuja investointeja, kehittää datainfrastruktuuria ja tukea tutkimusta; toteaa, että kehyksen olisi koostuttava yhteisistä oikeudellisista velvoitteista ja eettisistä periaatteista, joista säädetään tämän päätöslauselman liitteenä olevassa ehdotuksessa asetukseksi; katsoo, että sääntelykehys olisi laadittava paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti;

J.  ottaa huomioon, että unionissa on otettu käyttöön tiukka lainsäädäntökehys muun muassa henkilötietojen ja yksityisyyden suojan sekä syrjimättömyyden varmistamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon, ympäristönsuojelun ja kuluttajien oikeuksien edistämiseksi; toteaa, että tätä lainsäädäntökehystä, johon sisältyy laaja horisontaalinen ja alakohtainen lainsäädäntö, mukaan lukien voimassa olevat tuoteturvallisuus- ja tuotevastuusäännöt, sovelletaan jatkossakin tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, vaikka tiettyihin säädöksiin saattaa olla tarpeen tehdä eräitä mukautuksia, jotta voidaan ottaa huomioon digitalisaatio ja vastata tekoälyn käytöstä aiheutuviin uusiin haasteisiin;

K.  toteaa, että unionin nykyinen oikeudellinen kehys, mukaan lukien kuluttajalainsäädäntö ja työllisyys- ja sosiaalialan säännöstö, tietosuojalainsäädäntö, tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontalainsäädäntö sekä syrjinnän vastainen lainsäädäntö, ei välttämättä enää sovellu torjumaan tehokkaasti tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian aiheuttamia riskejä;

L.  katsoo, että voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtävien mukautusten lisäksi tekoälyteknologioihin liittyviä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä olisi käsiteltävä toimivassa, kattavassa ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavassa unionin sääntelykehyksessä, joka ilmentää perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, vahvistettuja unionin periaatteita ja arvoja; toteaa, että tällaisessa kehyksessä olisi vältettävä ylisääntelyä niin, että siinä ainoastaan korjataan nykyisen lainsäädännön porsaanreiät, ja sillä olisi lisättävä niin yritysten kuin kansalaisten oikeusvarmuutta sisällyttämällä siihen pakollisia toimenpiteitä, joilla estetään käytännöt, jotka kiistatta heikentäisivät perusoikeuksia;

M.  toteaa, että uudessa sääntelykehyksessä on otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät edut; katsoo, että uuden sääntelykehyksen seuraukset kaikille toimijoille olisi tutkittava huolellisesti vaikutustenarvioinnissa ja että tämän olisi oltava edellytyksenä muille lainsäädäntötoimille; toteaa, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, jäljempänä ’pk-yritykset’, ja startup-yrityksillä on keskeinen rooli varsinkin unionin taloudessa, joten on perusteltua noudattaa ehdottoman oikeasuhteista lähestymistapaa, jotta ne voivat kehittyä ja innovoida;

N.  toteaa, että tekoälyllä, robotiikalla ja niihin liittyvällä teknologialla voi olla vakavia seurauksia yksittäisten ihmisten, ryhmien ja koko yhteiskunnan aineellisen ja aineettoman koskemattomuuden kannalta ja että mahdollisiin yksilölle tai yhteisölle aiheutuviin vahinkoihin on puututtava lainsäädännöllä;

O.  toteaa, että unionin liikennealaa koskevia erityissääntöjä voi olla tarpeen mukauttaa, jotta ne olisivat tekoälyä koskevan unionin sääntelykehyksen mukaisia;

P.  ottaa huomioon, että tekoälyteknologioilla on strategista merkitystä liikennealalle, myös siksi, että ne parantavat kaikkien liikennemuotojen turvallisuutta ja saavutettavuutta ja luovat uusia työllistymismahdollisuuksia ja kestävämpiä liiketoimintamalleja; katsoo, että liikennealan tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä koskevalla unionin lähestymistavalla on mahdollista lisätä unionin talouden globaalia kilpailukykyä ja strategista riippumattomuutta;

Q.  huomauttaa, että inhimillinen virhe on yhä taustalla noin 95 prosentissa unionin kaikista tieliikenneonnettomuuksista; toteaa, että unionin tavoitteena oli vähentää vuoteen 2020 mennessä vuotuista tieliikennekuolemien määrää 50 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna, mutta kehityksen pysähdyttyä työtä jatketaan EU:n tieliikenneturvallisuuspolitiikan puitteissa vuosiksi 2021–2030 määrittämällä seuraavat toimet nollavisiotavoitteen saavuttamiseksi; huomauttaa, että tekoäly, automaatio ja muut uudet teknologiat tarjoavat valtavan potentiaalin ja ovat elintärkeitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi, kun ne vähentävät inhimillisten virheiden mahdollisuuksia;

R.  toteaa, että tekoälyä koskevassa unionin sääntelykehyksessä olisi huomioitava myös tarve varmistaa, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan; katsoo, että siinä olisi otettava huomioon kesäkuussa 2020 tehty Euroopan tason työmarkkinaosapuolten puitesopimus digitalisaatiosta;

S.  toteaa, että tekoälyä koskevan unionin sääntelykehyksen soveltamisalan olisi oltava asianmukainen, oikeasuhteinen ja perusteellisesti arvioitu; katsoo, että kehyksen olisi katettava laaja valikoima teknologioita ja niiden komponentteja, mukaan lukien niiden käyttämät tai tuottamat algoritmit, ohjelmistot ja data, ja että tarvitaan kohdennettua riskiperusteista lähestymistapaa, jottei estetä tulevaa innovointia eikä luoda tarpeettomia rasitteita, etenkään pk-yrityksille; huomauttaa, että tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa käyttävien sovellusten kirjo on niin laaja, että on vaikea löytää yhtä ainoaa ratkaisua, joka toimisi kaikkiin mahdollisiin riskeihin;

T.  toteaa, että data-analyysi ja tekoäly vaikuttavat yhä enemmän kansalaisten saatavilla olevaan tietoon; katsoo, että jos tällaisia teknologioita käytetään väärin, ne saattavat vaarantaa perustavaa laatua olevat oikeudet sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen sekä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden;

U.  toteaa, että tekoälyä koskevan unionin sääntelykehyksen maantieteellisen soveltamisalan olisi katettava kaikki unionissa kehitetyn, käyttöön otetun tai käytetyn tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian osa-alueet, myös silloin kun osa teknologiasta saattaa sijaita unionin ulkopuolella tai sillä ei ole tiettyä sijaintipaikkaa;

V.  katsoo, että tekoälyä koskevan unionin sääntelykehyksen olisi katettava kaikki olennaiset vaiheet, nimittäin asiaan liittyvien teknologioiden ja niiden komponenttien kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö, ja siinä olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon tähän liittyvät oikeudelliset velvoitteet ja eettiset periaatteet sekä vahvistettava edellytykset sen varmistamiseksi, että kehittäjät, käyttöönottajat ja käyttäjät toimivat kaikilta osin näiden velvoitteiden ja periaatteiden mukaisesti;

W.  ottaa huomioon, että yhdenmukainen lähestymistapa tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskeviin eettisiin periaatteisiin edellyttää, että unionissa vallitsee yhteisymmärrys teknologioiden perustana olevista käsitteistä, kuten algoritmeista, ohjelmistoista, datasta tai biometrisestä tunnistuksesta;

X.  katsoo, että unionin tason toimet ovat perusteltuja, koska on vältettävä hajanaista sääntelyä tai kansallisia säännöksiä, joilla ei ole yhteistä nimittäjää, ja varmistettava laissa vahvistettujen yhteisten eettisten periaatteiden yhtenäinen soveltaminen kehitettäessä, otettaessa käyttöön ja käytettäessä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa; toteaa, että selkeitä sääntöjä tarvitaan, kun riskit ovat merkittävät;

Y.  ottaa huomioon, että yhteiset eettiset periaatteet ovat tehokkaita vain, kun ne on vahvistettu myös laissa ja kun niiden noudattamisen varmistamisesta, arvioinnista ja seurannasta vastaavat tahot on määritetty;

Z.  toteaa, että eettinen ohjeistus, kuten tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän hyväksymät periaatteet, on hyvä lähtökohta, mutta sillä ei voida varmistaa, että kehittäjät, käyttöönottajat ja käyttäjät toimivat oikeudenmukaisesti ja takaavat tehokkaan yksilöiden suojan; huomauttaa, että ohjeistus on sitäkin tärkeämpää suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian tapauksessa;

AA.  katsoo, että kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä kansallinen valvontaviranomainen, jonka vastuulla on varmistaa, arvioida ja seurata, että suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä noudatetaan tekoälyä koskevaa unionin sääntelykehystä, sekä mahdollistaa keskustelu ja näkemystenvaihto tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; toteaa, että kansallisten valvontaviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään;

AB.  toteaa, että jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa koko unionissa ja digitaalisten sisämarkkinoiden optimaalinen toiminta, olisi harkittava komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen tai virastojen toteuttamaa unionin tason koordinointia sen suhteen, millaisia uusia, erityisesti rajatylittäviä mahdollisuuksia ja haasteita teknologian jatkuvaan kehitykseen liittyy; katsoo, että komissiolle olisi annettava tehtäväksi löytää sopiva ratkaisu tällaisen unionin tason koordinoinnin jäsentämiseen;

Ihmiskeskeinen ja ihmisen luoma tekoäly

1.  katsoo, että alakohtaista lainsäädäntöä rajoittamatta tarvitaan toimiva ja yhdenmukainen sääntelykehys, joka perustuu unionin oikeuteen, perusoikeuskirjaan ja ihmisoikeuksia koskevaan kansainväliseen oikeuteen; toteaa, että kehystä on sovellettava erityisesti suuririskiseen teknologiaan, jotta voidaan vahvistaa yhtäläiset vaatimukset kaikkialla unionissa ja suojella tehokkaasti unionin arvoja;

2.  katsoo, että tekoälyä koskevassa uudessa sääntelykehyksessä, joka koostuu tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevista oikeudellisista velvoitteista ja eettisistä periaatteista, olisi kaikilta osin noudatettava perusoikeuskirjaa; toteaa, että kehyksessä olisi siten kunnioitettava ihmisarvoa, yksilön autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta, vältettävä vahinkoja, edistettävä oikeudenmukaisuutta, osallistavuutta ja läpinäkyvyyttä, poistettava vääristymiä ja syrjintää, myös vähemmistöryhmien kohdalla, sekä kunnioitettava ja noudatettava periaatteita, jotka koskevat käytettävän teknologian kielteisten ulkoisvaikutusten rajoittamista, teknologian selitettävyyden varmistamista ja sen takaamista, että teknologian tehtävänä on palvella ihmisiä eikä korvata heitä tai päättää heidän puolestaan, siten, että perimmäisenä tavoitteena on lisätä jokaisen ihmisen hyvinvointia;

3.  korostaa epäsymmetrisyyttä tekoälyteknologioita käyttävien sekä niiden kanssa vuorovaikutuksessa ja niiden kohteena olevien tahojen välillä; korostaakin, että kansalaisten luottamusta tekoälyyn voidaan rakentaa ainoastaan sellaisen oletusarvoisen ja sisäänrakennetun eettisyyden takaavan sääntelykehyksen varassa, jolla varmistetaan, että kaikissa käyttöön otetuissa tekoälysovelluksissa kunnioitetaan ja noudatetaan kaikilta osin perussopimuksia, perusoikeuskirjaa ja johdettua unionin oikeutta; katsoo, että tällaisen toimintatavan olisi oltava sopusoinnussa unionin lainsäädäntöä ohjaavan ennalta varautumisen periaatteen kanssa ja keskeisellä sijalla tekoälyä koskevassa sääntelykehyksessä; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön selkeän ja johdonmukaisen hallintomallin, jonka avulla yritykset ja innovoijat voivat kehittää edelleen tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa;

4.   katsoo, että tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevien lainsäädäntötoimien olisi oltava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia;

5.   katsoo, että tällaisen lähestymistavan myötä yritykset voivat tuoda markkinoille innovatiivisia tuotteita ja luoda uusia mahdollisuuksia ja samalla varmistetaan unionin arvojen suojelu, sillä se johtaa sellaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseen, joihin on sisäänrakennettu unionin eettiset periaatteet; katsoo, että arvoihin perustuva sääntelykehys toisi lisäarvoa, sillä se antaisi unionille ainutlaatuisen kilpailuedun ja edistäisi merkittävästi unionin kansalaisten ja yritysten hyvinvointia ja vaurautta vauhdittamalla sisämarkkinoiden toimintaa; korostaa, että tällainen tekoälyä koskeva sääntelykehys tuo lisäarvoa myös edistämällä innovointia sisämarkkinoilla; katsoo, että esimerkiksi liikennesektorilla tämä lähestymistapa antaa unionin yrityksille mahdollisuuden nousta alalla globaaliin johtoasemaan;

6.  huomauttaa, että tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, mukaan lukien tällaisen teknologian käyttämät tai tuottamat ohjelmistot, algoritmit ja data, olisi sovellettava unionin oikeudellista kehystä;

7.  toteaa, että tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan perustuvat mahdollisuudet edellyttävät massadataa ja että algoritmien kouluttamiseen ja tulosten tarkentamiseen tarvitaan tietty vähimmäismäärä dataa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotusta yhteisen data-avaruuden perustamisesta unioniin tietojenvaihdon tehostamiseksi ja tutkimuksen tukemiseksi unionin tietosuojasääntöjä täysin noudattaen;

8.  katsoo, että etenkin yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa koskevaa unionin nykyistä oikeudellista kehystä on sovellettava kaikilta osin tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan ja että sitä on tarkasteltava ja tutkittava säännöllisesti ja päivitettävä tarvittaessa, jotta voidaan puuttua tehokkaasti näiden teknologioiden riskeihin; katsoo, että kehystä olisi tältä osin hyvä täydentää vahvoilla ohjaavilla eettisillä periaatteilla; huomauttaa, että tapauksissa, joissa säädösten antaminen olisi ennenaikaista, olisi käytettävä ei-sitovia oikeuslähteitä;

9.  odottaa, että jatkotoimena tekoälyä koskevalle valkoiselle kirjalle komissio sisällyttää tämän päätöslauselman liitteessä pyydettyyn lainsäädäntöehdotukseen vahvan eettisen lähestymistavan, joka koskee muun muassa turvallisuutta, vastuuta ja perusoikeuksia ja jolla maksimoidaan tekoälyteknologioiden mahdollisuudet ja minimoidaan niiden riskit; odottaa, että pyydetty lainsäädäntöehdotus sisältää toimintapoliittisia ratkaisuja tekoälyn suurimpiin tunnistettuihin riskeihin, jotka koskevat muun muassa massadatan eettistä keruuta ja käyttöä sekä algoritmien läpinäkyvyyttä ja niiden vääristymiä; kehottaa komissiota laatimaan tekoälyteknologian merkitsemiseksi kriteerejä ja indikaattoreita, jotta voidaan parantaa läpinäkyvyyttä, selitettävyyttä ja vastuuvelvollisuutta ja kannustaa kehittäjiä toteuttamaan täydentäviä varotoimia; korostaa tarvetta panostaa siihen, että tekoälytutkimukseen sisällytetään muita kuin teknisiä tieteenaloja sosiaalinen konteksti huomioon ottaen;

10.  katsoo, että tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvä teknologia on räätälöitävä ihmisen tarpeisiin noudattaen periaatetta, että niiden kehittämisen, käyttöönoton ja käytön olisi aina palveltava ihmisiä eikä ikinä päinvastoin; toteaa, että niillä olisi pyrittävä lisäämään hyvinvointia ja yksilönvapautta sekä säilyttämään rauha, estämään konfliktit ja lujittamaan kansainvälistä turvallisuutta samalla, kun maksimoidaan niiden hyödyt ja ehkäistään ja vähennetään niiden riskejä;

11.  toteaa, että ihmisten mutta myös muiden toteuttamassa suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä olisi aina toimittava eettisesti ja kunnioitettava ihmisen toimijuutta ja demokraattista valvontaa ja mahdollistettava ne ja että niissä olisi tarvittaessa pystyttävä palauttamaan ihmisen valvonta toteuttamalla asianmukaisia valvontatoimenpiteitä;

Riskinarviointi

12.  korostaa, että tulevassa kehyksessä olisi sovellettava tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian sääntelyyn eriytettyä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa riskiperusteista lähestymistapaa, johon sisältyy teknologianeutraaleja vaatimuksia kaikilla aloilla ja tapauksen mukaan alakohtaisia vaatimuksia; huomauttaa, että suuririskisistä aloista ja käyttötarkoituksista on laadittava tyhjentävä ja kumulatiivinen luettelo, jotta varmistetaan, että riskinarviointijärjestelmä pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön ja että oikeudellisia velvoitteita noudatetaan jäsenvaltioiden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ja sisämarkkinoiden hajanaisuuden estämiseksi; korostaa, että luetteloa on arvioitava säännöllisesti uudelleen, ja toteaa, että näiden teknologioiden kehittyessä tulevaisuudessa voidaan joutua arvioimaan uudelleen tapa, jolla riskinarviointi toteutetaan;

13.  katsoo, että se, onko tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa pidettävä suuririskisinä ja onko niiden yhteydessä siten pakollista noudattaa tekoälyä koskevassa sääntelykehyksessä vahvistettuja oikeudellisia velvoitteita ja eettisiä periaatteita, olisi aina ratkaistava puolueettoman ja säännellyn ulkopuolisen arvioinnin perusteella ja konkreettisia ja ennalta määritettyjä kriteerejä käyttäen;

14.  katsoo, että tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa olisi pidettävä suuririskisinä silloin, kun niiden kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön liittyy merkittävä riski vahingon tai haitan aiheuttamisesta yksittäisille ihmisille tai yhteiskunnalle unionin lainsäädännössä vahvistettujen perusoikeuksien ja turvallisuussääntöjen vastaisesti; katsoo, että arvioitaessa, liittyykö tekoälyteknologioihin tällainen riski, olisi otettava huomioon, millä alalla niitä kehitetään, otetaan käyttöön tai käytetään, mikä on niiden täsmällinen käyttötarkoitus ja miten vakava odotettavissa oleva vahinko tai haitta on; toteaa, että ensimmäinen ja toinen kriteeri eli alan ja käyttötarkoituksen kriteerit olisi huomioitava kumuloituvasti;

15.  painottaa, että tällaisten teknologioiden riskinarviointi olisi tehtävä suuririskisiä aloja ja käyttötarkoituksia koskevan tyhjentävän ja kumulatiivisen luettelon perusteella; uskoo vahvasti, että unionissa olisi toimittava johdonmukaisesti näiden teknologioiden riskinarvioinnissa, etenkin kun arvioidaan, onko niissä noudatettu tekoälyä koskevaa sääntelykehystä ja myös muuta mahdollisesti sovellettavaa alakohtaista lainsäädäntöä;

16.  katsoo, että riskiperusteisen lähestymistavan kehittämisessä olisi rajoitettava yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollista taakkaa käyttämällä mahdollisimman paljon olemassa olevia välineitä; toteaa, että näihin välineisiin kuuluu esimerkiksi asetuksessa (EU) 2016/679 säädetty tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi;

Turvallisuusvaatimukset, läpinäkyvyys ja vastuuvelvollisuus

17.  palauttaa mieliin, että kuluttajien oikeus tietoon on ankkuroitu unionin oikeuteen keskeisenä periaatteena, ja korostaa, että sen olisi tämän vuoksi toteuduttava kaikilta osin tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian yhteydessä; katsoo, että siihen olisi erityisesti sisällyttävä läpinäkyvyys, joka koskee vuorovaikutusta tekoälyjärjestelmien kanssa, mukaan lukien automaatioprosessit, ja niiden toimintatapaa ja valmiuksia, esimerkiksi tiedon suodatus- ja esitystapaa sekä tarkkuutta ja rajoituksia; katsoo, että tällaisia tietoja olisi annettava kansallisille valvontaviranomaisille ja kansallisille kuluttajansuojaviranomaisille;

18.   korostaa, että kuluttajien luottamus on olennaisen tärkeää näiden teknologioiden kehittämisessä ja toteutuksessa ja että niihin voi liittyä riskejä, kun ne perustuvat läpinäkymättömiin algoritmeihin ja vääristyneisiin datajoukkoihin; katsoo, että kuluttajilla olisi oltava oikeus saada riittävä määrä ymmärrettävää, oikea-aikaista, vakioitua, tarkkaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa algoritmijärjestelmien olemassaolosta, päättelyprosesseista, mahdollisista lopputuloksista ja vaikutuksista kuluttajiin sekä siitä, miten he voivat saada yhteyden päätösvaltaiseen ihmiseen ja miten järjestelmän tekemiä päätöksiä voidaan tarkistaa, mielekkäästi riitauttaa ja korjata; korostaa tältä osin tarvetta ottaa huomioon kuluttajalainsäädännön perustana olevat tiedonsaannin ja tietojen julkistamisen periaatteet ja noudattaa niitä; katsoo, että loppukäyttäjille on annettava yksityiskohtaista tietoa liikennejärjestelmien ja tekoälyn tukemien ajoneuvojen toiminnasta;

19.  pitää olennaisena, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttämät tai tuottamat algoritmit ja datajoukot ovat selitettävissä ja viranomaisten, kuten kansallisten valvontaviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten, saatavissa silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä, ja edellyttäen, että noudatetaan kaikilta osin tietosuojaa, yksityisyyttä, teollis- ja tekijänoikeuksia ja liikesalaisuuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä; toteaa lisäksi, että suuririskisten teknologioiden kehittämisen eri vaiheisiin osallistuvien tahojen olisi tallennettava tällainen dokumentaatio alalla sovellettavien mahdollisimman korkeatasoisten vaatimusten mukaisesti; huomauttaa, että markkinavalvontaviranomaisilla voi olla tässä yhteydessä lisäoikeuksia; korostaa laillisen takaisinmallinnuksen merkitystä tässä suhteessa; katsoo, että voimassa olevan markkinavalvontalainsäädännön tarkastelu saattaa olla tarpeen, jotta siinä otetaan varmasti huomioon tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian yleistymisen eettinen ulottuvuus;

20.  kehottaa asettamaan vaatimuksen, että suuririskisten teknologioiden kehittäjät ja käyttöönottajat antavat riskinarvioinnin perusteella viranomaisille dokumentaation käyttö-, suunnittelu- ja turvallisuusohjeista, mukaan lukien lähdekoodi, kehitystyökalut ja järjestelmän käyttämä data, silloin, kun se on ehdottoman tarpeen, ja edellyttäen, että noudatetaan kaikilta osin tietosuojaa, yksityisyyttä, teollis- ja tekijänoikeuksia ja liikesalaisuuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä; huomauttaa, että tämän velvoitteen avulla voitaisiin arvioida, ovatko ne noudattaneet unionin lainsäädäntöä ja eettisiä periaatteita, ja mainitsee tässä yhteydessä esimerkin, jossa julkaisuista annetaan kansalliskirjastoon vapaakappale; huomauttaa, että algoritmien läpinäkyvyyden ja algoritmien käytön läpinäkyvyyden välillä on merkittävä ero;

21.  toteaa myös, että ihmisarvon, yksilön autonomian ja turvallisuuden kunnioittamiseksi olisi otettava huomioon elintärkeät ja kehittyneet lääkinnälliset laitteet sekä se, että riippumattomilla luotetuilla viranomaisilla säilyvät tarvittavat keinot tarjota palveluja tällaisia laitteita käyttäville ihmisille, kun alkuperäinen kehittäjä tai käyttöönottaja ei enää tarjoa niitä; huomauttaa, että tällaisiin palveluihin sisältyvät esimerkiksi huolto-, korjaus- ja parannustyöt, myös ohjelmistopäivitykset, joilla korjataan toimintahäiriöitä ja haavoittuvuuksia;

22.  katsoo, että suuririskistä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisen teknologian käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, olisi kehitettävä sisäänrakennetusti turvallisella, jäljitettävissä olevalla, teknisesti toimintavarmalla, luotettavalla, eettisellä ja oikeudellisesti sitovalla tavalla sekä riippumattomassa valvonnassa ja seurannassa riippumatta alasta, jolla niitä kehitetään, otetaan käyttöön ja käytetään; katsoo erityisesti, että tekoälytuotteiden ja -palvelujen kehitys- ja toimitusketjujen kaikkien toimijoiden olisi oltava oikeudellisesti vastuussa, ja painottaa, että tarvitaan mekanismeja vastuun ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

23.  korostaa, että sääntely ja ohjeet, jotka koskevat selitettävyyttä, tarkastettavuutta, jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä, sekä viranomaisten pääsy tällaisten teknologioiden taustalla olevaan teknologiaan, dataan ja laskentajärjestelmiin riskinarvioinnin perusteella silloin, kun se on ehdottoman tarpeen, ja edellyttäen, että noudatetaan kaikilta osin tietosuojaa, yksityisyyttä, teollis- ja tekijänoikeuksia ja liikesalaisuuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä, ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa kansalaisten luottamus näihin teknologioihin, joskin selitettävyyden aste on suhteutettava teknologioiden monimutkaisuuteen; huomauttaa, että aina ei ole mahdollista selittää, miksi jokin malli on johtanut tiettyyn tulokseen tai päätökseen, kuten niin sanotut mustan laatikon algoritmit osoittavat; katsookin, että näiden periaatteiden noudattaminen on edellytys vastuuvelvollisuuden takaamiselle;

24.  katsoo, että kansalaisille ja kuluttajille on ilmoitettava, kun he ovat vuorovaikutuksessa sellaisen järjestelmän kanssa, joka käyttää tekoälyä erityisesti tuotteen tai palvelun personoimiseksi sen käyttäjille, voivatko he poistaa tällaisen personoinnin käytöstä tai rajoittaa sitä, ja jos voivat, miten;

25.   huomauttaa, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian on oltava teknisesti toimintavarmaa ja tarkkaa, jotta niihin voidaan luottaa;

26.  korostaa, että on tärkeää suojella toisiinsa liitettyjä tekoäly- ja robotiikkaverkostoja ja toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään tietoturvaloukkaukset, tietovuodot, tietojen korruptointi, kyberhyökkäykset ja henkilötietojen väärinkäyttö, ja että tämä edellyttää, että unionin ja kansallisen tason asiaankuuluvat virastot, elimet ja toimielimet toimivat yhdessä ja yhteistyössä teknologian loppukäyttäjien kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tekoälyteknologian kehittämisessä ja käyttöönotossa kunnioitetaan aina unionin arvoja ja perusoikeuksia, jotta voidaan varmistaa unionin digitaalisen infrastruktuurin turvallisuus ja häiriönsietokyky;

Puolueettomuus ja syrjimättömyys

27.  muistuttaa, että tekoäly voi sen mukaan, miten sitä kehitetään ja käytetään, luoda ja vahvistaa ennakkoluuloja, myös taustalla oleviin datajoukkoihin sisältyvien vääristymien kautta, ja siten synnyttää erilaisia automaattisen syrjinnän muotoja, myös välillistä syrjintää, joka kohdistuu erityisesti ominaisuuksiltaan samankaltaisten ihmisten ryhmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin tällaisten vääristymien välttämiseksi ja perusoikeuksien täysimääräisen suojelun varmistamiseksi;

28.  on huolissaan vääristymien ja syrjinnän riskeistä suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisen teknologian käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä; muistuttaa, että tässä yhteydessä olisi kaikissa olosuhteissa noudatettava unionin oikeutta ja kunnioitettava ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja yksilön autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta ja varmistettava kaikkien ihmisten yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu;

29.  painottaa, että tekoälyteknologiat olisi suunniteltava kunnioittamaan, palvelemaan ja suojelemaan unionin arvoja sekä fyysistä ja henkistä koskemattomuutta, vaalimaan unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä auttamaan olennaisten tarpeiden täyttämisessä; painottaa, että on vältettävä kaikkea sellaista käyttöä, joka voi johtaa asiattomaan suoraan tai välilliseen pakottamiseen, vaarantaa henkisen autonomian ja mielenterveyden tai johtaa perusteettomaan valvontaan, harhauttamiseen tai asiattomaan manipulointiin;

30.  uskoo vakaasti, että perusoikeuskirjassa vahvistettuja perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia olisi ehdottomasti kunnioitettava, jotta voidaan varmistaa, että tällainen kehittyvä teknologia ei synnytä suojeluun liittyviä aukkoja;

31.  toteaa, että ohjelmistojen, algoritmien ja datan mahdolliset vääristymät ja niiden aiheuttama syrjintä voivat aiheuttaa selvää vahinkoa ihmisille ja yhteiskunnalle, joten olisi kannustettava laatimaan ja jakamaan strategioita niiden torjumiseksi, esimerkiksi korjaamalla datajoukkojen vääristymiä tutkimus- ja kehitystoiminnassa, ja laadittava säännöt tietojen käsittelyyn; katsoo, että ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa voitaisiin näin käyttää apuna vääristymien ja syrjinnän torjumisessa tietyissä tilanteissa sekä edistämään yhtäläisiä oikeuksia ja myönteistä sosiaalista muutosta;

32.  katsoo, että oikeudenmukaisuutta, tarkkuutta, luottamuksellisuutta ja läpinäkyvyyttä koskevien eettisten arvojen olisi oltava näiden teknologioiden perustana, mikä tarkoittaa, ettei niiden toiminta saisi synnyttää puolueellisia tuotoksia;

33.  korostaa tekoälyssä, robotiikassa ja niihin liittyvässä teknologiassa käytettävien datajoukkojen laadun merkitystä ja toteaa, että se riippuu niiden kontekstista, erityisesti opetusdatan edustavuuden osalta, datajoukkojen vääristymien korjaamisesta, käytetyistä algoritmeista sekä data- ja aggregointivaatimuksista; korostaa, että kansallisten valvontaviranomaisten olisi tarvittaessa voitava tarkastaa nämä datajoukot, jotta varmistetaan, että ne ovat edellä mainittujen periaatteiden mukaisia;

34.   korostaa, että erityisesti Euroopan ulkopuolisten toimijoiden lietsomassa laajalle levinneessä disinformaatiosodassa tekoälyteknologioilla voi olla eettisesti haitallisia vaikutuksia, kun kolmas maa voi hyödyntää datan ja algoritmien vääristymiä tai muuttaa tarkoituksellisesti opetusdataa, ja ne voivat myös altistua muunlaiselle vaaralliselle pahantahtoiselle manipuloinnille ennalta-arvaamattomin tavoin ja sellaisin seurauksin, joita on mahdoton kuvitellakaan; toteaa, että sen vuoksi on yhä tärkeämpää, että unioni investoi edelleen tutkimukseen, analysointiin, innovointiin sekä rajatylittävään ja monialaiseen tietämyksen siirtoon sellaisten tekoälyteknologioiden kehittämiseksi, joissa ei esiinny minkäänlaista profilointia, vääristymiä ja syrjintää ja jotka voisivat tehokkaasti edistää valeuutisten ja disinformaation torjuntaa siten, että samalla kunnioitetaan tietosuojaa ja unionin oikeudellista kehystä;

35.  muistuttaa, että on tärkeää varmistaa yksittäisille ihmisille tehokkaat oikeussuojakeinot, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että käytössä on helposti saatavilla olevia, kohtuuhintaisia, riippumattomia ja tehokkaita menettelyjä sekä tarkastelumekanismeja, joilla taataan ihmisen suorittama puolueeton tarkastelu aina, kun algoritmijärjestelmien käytön väitetään loukanneen kansalaisten oikeuksia, kuten kuluttajien oikeuksia tai kansalaisoikeuksia, olipa kyse sitten julkisen tai yksityisen sektorin toimijoiden järjestelmistä; pitää tärkeänä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, joka koskee kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavia edustajakanteita sekä direktiivin 2009/22/EY kumoamista ja josta päästiin poliittiseen sopimukseen 22. kesäkuuta 2020, ja toteaa, että sitä voitaisiin hyödyntää vastaisuudessa tapauksissa, joissa riitautetaan tekoälyjärjestelmän käyttöönotto tai jo tapahtuva käyttö, johon liittyy riski kuluttajien oikeuksien loukkauksesta, tai pyydetään korjaamaan tällainen loukkaus; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kansallisille ja unionin kuluttajajärjestöille riittävän rahoituksen, jotta ne voivat auttaa kuluttajia käyttämään oikeuttaan korjaaviin toimenpiteisiin, kun heidän oikeuksiaan on loukattu;

36.   katsoo sen vuoksi, että jokaisen luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön olisi voitava hakea hyvitystä sellaisen päätöksen johdosta, jonka tekoäly, robotiikka tai niihin liittyvä teknologia on tehnyt tämän vahingoksi unionin tai kansallisen lainsäädännön vastaisesti;

37.  katsoo, että kuluttajat voisivat kääntyä myös kansallisten valvontaviranomaisten puoleen, jotka toimivat ensimmäisenä yhteyspisteenä unionin sääntelykehyksen epäillyissä rikkomistapauksissa, tekemällä niille hyvityspyyntöjä kyseisen kehyksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi;

Sosiaalinen vastuu ja sukupuolten välinen tasapaino

38.  korostaa, että sosiaalisesti vastuullisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian avulla voidaan löytää ratkaisuja, joilla suojellaan ja edistetään yhteiskuntamme perusoikeuksia ja -arvoja, kuten demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, monimuotoisia ja riippumattomia tiedotusvälineitä sekä puolueetonta ja vapaata tiedonsaantia, terveyttä ja taloudellista hyvinvointia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, työntekijöiden oikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, laadukasta koulutusta, lasten suojelua, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, digitaalista lukutaitoa, innovointia ja luovuutta; muistuttaa tarpeesta varmistaa, että kaikkien kansalaisten, myös marginalisoitujen tai haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten vammaisten henkilöiden, edut otetaan asianmukaisesti huomioon ja ne ovat asianmukaisesti edustettuina;

39.  painottaa, että on tärkeää saavuttaa yleisesti korkea digitaalisen lukutaidon taso ja kouluttaa alalle erittäin päteviä ammattilaisia sekä varmistaa tällaisten tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen kaikkialla unionissa; korostaa, että tarvitaan monimuotoisia kehittäjä- ja insinööritiimejä toimimaan keskeisten yhteiskunnallisten toimijoiden rinnalle, jotta tekoälyalgoritmeihin, -järjestelmiin ja -sovelluksiin ei epähuomiossa sisällytetä sukupuoleen liittyviä ja kulttuurisia ennakkoluuloja; tukee tekoälyn yhteiskunnallisia, oikeudellisia ja eettisiä vaikutuksia käsittelevien opetusohjelmien ja tiedotustoimien kehittämistä;

40.  pitää ajatuksen- ja sananvapauden takaamista ensiarvoisen tärkeänä, kunhan taataan, että tällaisilla teknologioilla ei edistetä vihapuhetta tai väkivaltaa, ja pitää sananvapauden estämistä tai rajoittamista digitaalisessa ympäristössä unionin perusperiaatteiden nojalla laittomana, paitsi jos tämän perusvapauden käyttämiseen sisältyy laittomia tekoja;

41.  korostaa, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian avulla voidaan vähentää sosiaalista eriarvoisuutta, ja katsoo, että niiden kehittämistä koskevan eurooppalaisen mallin on perustuttava kansalaisten luottamukseen ja suurempaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen;

42.  painottaa, että tekoälyjärjestelmien käyttöönotolla ei saisi aiheettomasti rajoittaa käyttäjien mahdollisuuksia saada julkisia palveluja, kuten sosiaaliturvapalveluja; kehottaakin komissiota arvioimaan, miten tämä tavoite voidaan saavuttaa;

43.  korostaa sellaisen vastuullisen tutkimus- ja kehitystoiminnan merkitystä, jolla pyritään maksimoimaan tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian mahdollisuudet kansalaisille sekä yleinen etu; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita antamaan käyttöön resursseja, jotta voidaan kehittää ja tukea vastuullista innovointia;

44.  korostaa, että teknologinen asiantuntemus on jatkossa yhä tärkeämpää ja että siksi on tarpeen päivittää jatkuvasti koulutustarjontaa, erityisesti tulevia sukupolvia varten, ja edistää jo työmarkkinoilla olevien ammatillista uudelleenkoulutusta; toteaa tässä yhteydessä, että innovointia ja koulutusta olisi edistettävä yksityisen sektorin lisäksi myös julkisella sektorilla;

45.  tähdentää, että tällaisten teknologioiden kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö eivät saisi aiheuttaa minkäänlaista vahinkoa tai haittaa ihmisille, yhteiskunnalle tai ympäristölle ja että kehittäjät, käyttöönottajat ja käyttäjät olisi siksi saatettava vastuuseen tällaisen vahingon tai haitan aiheuttamisesta asiaa koskevien unionin ja kansallisten vastuusääntöjen mukaisesti;

46.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan, olisiko näiden teknologioiden käyttöönoton aiheuttamien työpaikkojen menetysten takia toteutettava aiheellisia julkisia politiikkatoimia, kuten lyhennettävä työaikaa;

47.  katsoo, että suunnitteluun on ehdottomasti otettava unionin arvoihin ja eettisiin periaatteisiin pohjautuva painotus, jotta voidaan luoda edellytykset tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian laajamittaiselle sosiaaliselle hyväksynnälle; pitää tällaista painotusta, jossa tavoitteena on kehittää luotettava, eettisesti vastuullinen ja teknisesti toimintavahva tekoäly, tärkeänä mahdollistajana kestävälle ja älykkäälle liikkuvuudelle, joka on turvallista ja esteetöntä;

48.  pyytää kiinnittämään huomiota autonomisten ajoneuvojen suureen lisäarvoon liikuntarajoitteisille henkilöille, sillä tällaisten ajoneuvojen ansiosta heidän mahdollisuutensa pärjätä tieliikenteessä omin avuin paranevat, mikä helpottaa heidän arkeaan; korostaa esteettömyyden merkitystä etenkin suunniteltaessa MaaS-järjestelmiä (liikkuminen palveluna);

49.  kehottaa komissiota jatkossakin tukemaan luotettavien tekoälyjärjestelmien kehittämistä, jotta liikenteestä voidaan tehdä turvallisempaa, tehokkaampaa, esteetöntä, kohtuuhintaista ja kaikki käyttäjät, myös liikuntarajoitteiset ja erityisesti vammaiset henkilöt, huomioon ottavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882(13) ja matkustajien oikeuksia koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti;

50.  katsoo, että tekoäly voi auttaa hyödyntämään paremmin vammaisten henkilöiden taitoja ja valmiuksia ja että tekoälyn käyttö työpaikoilla voi edistää osallistavia työmarkkinoita ja nostaa vammaisten henkilöiden työllisyysastetta;

Ympäristö ja kestävä kehitys

51.  korostaa, että viranomaisten ja yritysten olisi käytettävä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa ihmisten ja planeetan hyödyksi ja että näin olisi edistettävä kestävän kehityksen, ympäristönsuojelun, ilmastoneutraaliuden ja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että näiden teknologioiden kehittämisellä, käyttöönotolla ja käytöllä olisi edistettävä vihreää siirtymää ja ympäristönsuojelua sekä minimoitava ja korjattava ympäristölle aiheutuvia vahinkoja niiden koko elinkaaren ajan ja niiden koko toimitusketjussa unionin lainsäädännön mukaisesti;

52.  toteaa, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian edellä mainittujen merkittävien ympäristövaikutusten vuoksi alakohtaiset viranomaiset voisivat tarvittaessa ja tapauksen mukaan arvioida niiden kehittämisen, käyttöönoton ja käytön ympäristövaikutukset koko niiden elinkaaren ajalta; huomauttaa, että tähän voisi sisältyä arvio tarvittavien raaka-aineiden talteenoton vaikutuksesta, energiankulutuksesta sekä teknologioiden kehittämisestä, käyttöönotosta ja käytöstä syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä;

53.  ehdottaa, että kehityksen huippua edustavien vastuullisten tekoälyratkaisujen kehittämiseksi olisi selvitettävä tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet, edistettävä niitä ja maksimoitava ne vastuullisen tutkimus- ja kehitystoiminnan avulla, mikä edellyttää unionin ja sen jäsenvaltioiden resurssien käyttöönottoa;

54.  korostaa, että näiden teknologioiden kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö tarjoavat tilaisuuden edistää Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteita, maailmanlaajuista energiasiirtymää ja hiilestä irtautumista;

55.  katsoo, että yhteiskuntavastuun, sukupuolten tasa-arvon, ympäristönsuojelun ja kestävyyden tavoitteet eivät saisi estää soveltamasta näillä aloilla voimassa olevia yleisiä ja alakohtaisia velvoitteita; katsoo, että erityisesti suuririskisten teknologioiden kehittäjille, käyttöönottajille ja käyttäjille olisi laadittava ei-sitovia ohjeita niiden menetelmien täytäntöönpanoon, joilla arvioidaan tämän asetuksen vaatimusten noudattamista ja edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista;

56.  kehottaa unionia edistämään ja rahoittamaan sellaisen ihmiskeskeisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, joilla puututaan ympäristö- ja ilmastohaasteisiin ja joissa kunnioitetaan perusoikeuksia, verotuksen, hankintojen tai muiden kannustimien avulla;

57.  korostaa, että vaikka tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, mukaan lukien automaattiset päätökset ja koneoppiminen, kehittämisellä, käyttöönotolla ja käytöllä on nykyisin suuri hiilijalanjälki, näillä teknologioilla voidaan auttaa pienentämään tieto- ja viestintätekniikan alan nykyistä ympäristöjalanjälkeä; tähdentää, että näiden ja muiden asianmukaisesti säänneltyjen asiaan liittyvien teknologioiden olisi oltava ratkaisevassa asemassa vihreän kehityksen ohjelman, YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa monilla eri aloilla ja että niiden pitäisi tehostaa ympäristönsuojelutoimien, kuten jätteen vähentämistä ja ympäristön tilan heikkenemisen estämistä koskevien politiikkatoimien, vaikutusta;

58.  kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen tekoälyteknologian hiilijalanjäljen vaikutuksesta sekä tekoälyteknologian käyttöön siirtymisen myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista kuluttajien kannalta;

59.  toteaa, että tekoälysovelluksia kehitetään koko ajan enemmän, mikä vaatii laskenta-, tallennus- ja energiaresursseja, joten tekoälyjärjestelmien ympäristövaikutukset olisi otettava huomioon niiden koko elinkaaren aikana;

60.  katsoo, että esimerkiksi terveyden alalla vastuun on viime kädessä oltava luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä; korostaa, että algoritmeja varten tarvitaan jäljitettävää ja julkisesti saatavilla olevaa koulutusdataa;

61.  tukee vahvasti komission tiedonannossaan Euroopan datastrategiasta tekemää ehdotusta eurooppalaisen terveysdata-avaruuden perustamisesta, jolla pyritään edistämään terveystietojen vaihtoa ja tukemaan tutkimusta noudattaen kaikilta osin tietosuojaa, muun muassa käsittelemällä tietoja tekoälyteknologian avulla, ja jolla tehostetaan ja laajennetaan terveystietojen käyttöä ja uudelleenkäyttöä; kehottaa laajentamaan terveystietojen vaihtoa rajojen yli sekä linkittämään ja käyttämään tietyntyyppisiä terveystietoja, kuten eurooppalaisten terveysrekisterien tietoja, genomitietoja ja lääketieteellisiä digitaalikuvia, suojattujen, federoitujen tietovarastojen kautta, jotta voidaan edistää unionin laajuisia yhteentoimivia rekistereitä tai tietokantoja esimerkiksi tutkimuksen, tieteen ja terveydenhuollon aloilla;

62.  korostaa tekoälyn hyötyjä tautien ehkäisyssä, hoidossa ja hallinnassa, mistä esimerkkinä on se, että tekoäly ennusti covid-19-epidemian puhkeamisen jo ennen WHO:ta; kehottaa komissiota tarjoamaan Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskukselle (ECDC) asianmukaisen sääntelykehyksen sekä resurssit, jotka mahdollistavat tarvittavien anonymisoitujen, reaaliaikaisten ja maailmanlaajuisten terveystietojen keräämisen itsenäisesti jäsenvaltioiden ohella, jotta voidaan muun muassa puuttua covid-19-kriisin esiin tuomiin kysymyksiin;

Yksityisyyden suoja ja biometrinen tunnistaminen

63.  panee merkille, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisestä, käyttöönotosta ja käytöstä peräisin olevan datan, myös biometristen tietojen ja muiden henkilötietojen, tuottaminen ja käyttö lisääntyvät nopeasti, minkä vuoksi on erityisen tärkeää kunnioittaa kansalaisten oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan unionin lainsäädännön mukaisesti ja valvoa sen toteutumista;

64.  huomauttaa, että näiden teknologioiden ansiosta henkilötietoja ja muita tietoja voidaan käyttää ihmisten luokittelemiseen ja mikrokohdentamiseen, ihmisten haavoittuvuuksien selvittämiseen tai tarkan ennustetiedon hyödyntämiseen, joten sen vastapainoksi on pantava tehokkaasti täytäntöön tietosuojan ja yksityisyyden periaatteet, kuten tietojen minimointi, oikeus vastustaa profilointia ja valvoa itseään koskevien tietojen käyttöä, oikeus saada selitys automaattiseen käsittelyyn perustuvaan päätökseen ja sisäänrakennettu yksityisyyden suoja, sekä yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset suhteellisuuden, tarpeellisuuden ja käyttötarkoituksen tarkasti määritellyn rajoittamisen periaatteet;

65.  korostaa, että kun viranomaiset käyttävät tärkeään yleiseen etuun liittyvissä tarkoituksissa etätunnistusteknologiaa, kuten biometristen piirteiden ja erityisesti kasvojen tunnistusta, käytöstä olisi aina ilmoitettava, sen olisi oltava oikeasuhteista, kohdennettua ja tiettyihin tavoitteisiin rajattua, sen olisi oltava ajallisesti rajoitettua unionin lainsäädännön mukaisesti ja siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon ihmisarvo ja yksilön autonomia sekä perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet; katsoo, että tällaisen käytön kriteereihin ja rajoituksiin olisi sovellettava laillisuusvalvontaa ja demokraattista valvontaa ja siinä olisi otettava huomioon sen psykologiset ja sosiokulttuuriset vaikutukset kansalaisyhteiskuntaan;

66.  huomauttaa, että vaikka tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttöönotosta julkisen vallan päätöksissä on hyötyä, se voi johtaa vakavaan väärinkäyttöön, kuten joukkovalvontaan, ennakoivaan poliisitoimintaan ja oikeudenmukaista menettelyä koskevien oikeuksien loukkauksiin;

67.  katsoo, että teknologioita, joilla voidaan tuottaa automaattisia päätöksiä ja siten korvata viranomaisten tekemät päätökset, olisi käsiteltävä äärimmäisen harkiten, erityisesti oikeuden ja lainvalvonnan alalla;

68.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi turvauduttava tällaisiin teknologioihin vain, jos on saatu perusteellinen näyttö niiden luotettavuudesta ja jos ihmisen mielekäs väliintulo ja tarkastelu on mahdollista tai järjestelmällistä tapauksissa, joissa on kyse perusvapauksista; pitää tärkeänä, että kansalliset viranomaiset tekevät perusoikeuksia koskevia tiukkoja vaikutustenarviointeja näissä tapauksissa käyttöön otetuille tekoälyjärjestelmille, varsinkin jos teknologiat on arvioitu suuririskisiksi;

69.  katsoo, että kaikissa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian julkisen vallan erioikeuksien puitteissa tekemissä päätöksissä olisi edellytettävä ihmisen mielekästä väliintuloa ja oikeudenmukaista menettelyä, varsinkin jos teknologiat on arvioitu suuririskisiksi;

70.  katsoo, että teknologian kehitys ei saisi johtaa siihen, että tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa käytetään tekemään autonomisesti julkisen sektorin päätöksiä, joilla on suora ja merkittävä vaikutus kansalaisten oikeuksiin ja velvoitteisiin;

71.  toteaa, että tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvä teknologia voisivat lainvalvonnan ja rajavalvonnan alalla parantaa yleistä turvallisuutta mutta että ne edellyttävät myös laajaa ja perusteellista julkista valvontaa ja mahdollisimman suurta läpinäkyvyyttä yksittäisten sovellusten riskinarvioinnin suhteen sekä yleiskuvaa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käytöstä lainvalvonnassa ja rajavalvonnassa; toteaa, että tällaisiin teknologioihin liittyy merkittäviä eettisiä riskejä, joihin on puututtava asianmukaisesti, kun pidetään mielessä niiden mahdolliset haitalliset vaikutukset yksilöihin, etenkin kun on kyse heidän oikeudestaan yksityisyyteen, tietosuojaan ja syrjimättömyyteen; korostaa, että niiden väärinkäytöstä voi tulla suora uhka demokratialle ja että niiden käyttöönotossa ja käytössä on noudatettava suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteita, perusoikeuskirjaa sekä asiaankuuluvaa unionin johdettua oikeutta, kuten tietosuojasääntöjä; korostaa, että tekoäly ei saisi koskaan korvata ihmisiä tuomioiden antajana; katsoo, että esimerkiksi takuita tai valvontarangaistusta koskeviin päätöksiin, jotka käsitellään tuomioistuimissa, tai yksinomaan automaattiseen käsittelyyn perustuviin päätöksiin, joilla on yksilöä koskevia oikeusvaikutuksia tai jotka vaikuttavat heihin merkittävästi, on aina liityttävä mielekäs arviointi ja inhimillinen harkinta;

Hyvä hallinto

72.  korostaa, että asianmukainen hallintotapa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, etenkin suuririskisten teknologioiden, kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä voi lisätä kansalaisten turvallisuutta ja luottamusta näihin teknologioihin, kun siihen sisältyy toimenpiteitä, joilla keskitytään vastuuvelvollisuuteen ja puututaan mahdollisiin vääristymien ja syrjinnän riskeihin;

73.  katsoo, että luomalla tällaisten teknologioiden hallinnolle yhteinen kehys, jota koordinoivat komissio ja/tai tätä varten tähän tehtävään mahdollisesti nimettävät asiaankuuluvat unionin toimielimet, elimet, toimistot tai virastot ja jonka kansalliset valvontaviranomaiset panevat täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa, varmistettaisiin yhtenäinen unionin toimintatapa ja estettäisiin sisämarkkinoiden hajanaisuus;

74.  toteaa, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiseen käytetään suuria määriä dataa ja että tällaisen datan käsittelyä, jakamista ja käyttöä ja siihen pääsyä on hallinnoitava lain sekä siinä vahvistettujen laatua, eheyttä, yhteentoimivuutta, läpinäkyvyyttä, turvallisuutta, yksityisyyttä ja valvontaa koskevien vaatimusten mukaisesti;

75.  muistuttaa, että datan saatavuus on olennainen osatekijä digitaalitalouden kasvussa; huomauttaa, että datan yhteentoimivuudella on lukkiutumisvaikutusten rajoittamisen kautta keskeinen rooli reilujen markkinaolosuhteiden varmistamisessa ja tasapuolisten toimintaedellytysten edistämisessä digitaalisilla sisämarkkinoilla;

76.  korostaa tarvetta varmistaa, että henkilötietoja suojellaan asianmukaisesti, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten vammaisia henkilöitä, potilaita, lapsia, ikäihmisiä, vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja muita syrjäytymisvaarassa olevia ryhmiä, koskevia tai näiltä peräisin olevia tietoja;

77.   huomauttaa, että viranomaiset ulkoistavat tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisen, käyttöönoton ja käytön usein yksityisille tahoille; katsoo, että tämä ei saisi millään tavalla vaarantaa julkisten arvojen ja perusoikeuksien suojelua; katsoo, että julkisten hankintojen ehdoissa olisi soveltuvin osin otettava huomioon viranomaisille asetetut eettiset vaatimukset;

Kuluttajat ja sisämarkkinat

78.   pitää tärkeänä, että tekoälyä koskevaa sääntelykehystä sovelletaan tilanteissa, joissa unionin kuluttajat ovat algoritmijärjestelmän käyttäjiä, sen piirissä tai sen kohteena tai heitä ohjataan tällaiseen järjestelmään, riippumatta siitä, mihin järjestelmää kehittävät, myyvät tai käyttävät yhteisöt ovat sijoittautuneet; katsoo lisäksi, että kehyksessä vahvistettuja sääntöjä olisi oikeusvarmuuden vuoksi sovellettava kaikkiin kehittäjiin ja koko arvoketjuun eli asiaankuuluvien teknologioiden ja niiden komponenttien kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön ja että niillä olisi taattava korkeatasoinen kuluttajansuoja;

79.  panee merkille yhteyden yhtäältä tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisen teknologian käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, sekä toisaalta esimerkiksi esineiden internetin, koneoppimisen, sääntöpohjaisten järjestelmien tai automaattisten ja avusteisten päätöksentekoprosessien välillä; toteaa lisäksi, että voitaisiin kehittää vakiomuotoisia kuvakkeita, joiden avulla tällaisia järjestelmiä voidaan selittää kuluttajille, kun ne ovat monimutkaisia tai niillä on valta tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat merkittävästi heidän elämäänsä;

80.  muistuttaa, että komission olisi tarkasteltava voimassa olevaa oikeudellista kehystä ja sen soveltamista, kuluttajansuoja-, tuotevastuu-, tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontalainsäädäntö mukaan lukien, jotta voidaan kartoittaa lainsäädännön puutteet ja nykyiset sääntelyvelvoitteet; katsoo, että tämä on tarpeen sen selvittämiseksi, pystytäänkö sillä vastaamaan tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian leviämisen aiheuttamiin uusiin haasteisiin ja takaamaan korkeatasoinen kuluttajansuoja;

81.  painottaa tarvetta vastata tehokkaasti tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian tuomiin haasteisiin ja varmistaa, että kuluttajilla on vaikutusmahdollisuuksia ja heitä suojellaan asianmukaisesti; korostaa tarvetta tarkastella asiaa laajemminkin kuin vain niiden perinteisten tiedonsaannin ja tietojen julkistamisen periaatteiden kannalta, joiden varaan kuluttajalainsäädäntö on rakennettu, sillä kuluttajan oikeuksia on vahvistettava ja tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiselle, käyttöönotolle ja käytölle on asetettava selkeitä rajoituksia, jotta varmistetaan, että tällainen teknologia parantaa kuluttajien elämää ja kehittyy tavalla, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia ja kuluttajan oikeuksia sekä unionin arvoja;

82.  huomauttaa, että päätöksellä N:o 768/2008/EY(14) käyttöön otetussa lainsäädäntökehyksessä esitetään yhdenmukaistettu luettelo valmistajille, maahantuojille ja jakelijoille asetetuista velvoitteista, kannustetaan standardien käyttöön ja säädetään useista valvonnan tasoista tuotteen vaarallisuuden mukaan; katsoo, että tätä kehystä olisi sovellettava myös tuotteisiin, joihin on sisällytetty tekoäly;

83.  huomauttaa, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kuluttajiin kohdistuvien vaikutusten analysoimiseksi pääsy tietoihin voitaisiin ulottaa koskemaan kansallisia toimivaltaisia viranomaisia edellyttäen, että noudatetaan kaikilta osin tietosuojaa, yksityisyyttä ja liikesalaisuuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä; muistuttaa, että on tärkeää valistaa kuluttajia niin, että heillä on entistä paremmat tiedot ja taidot, kun he ovat tekemisissä tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kanssa, jotta voidaan suojella heitä mahdollisilta riskeiltä ja puolustaa heidän oikeuksiaan;

84.  kehottaa komissiota esittämään tietojen jäljitettävyyttä koskevia toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon sekä tiedonhankinnan laillisuus että kuluttajien oikeuksien ja perusoikeuksien suojelu ja noudatetaan kaikilta osin tietosuojaa, yksityisyyttä, teollis- ja tekijänoikeuksia sekä liikesalaisuuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä;

85.   huomauttaa, että näiden teknologioiden olisi oltava käyttäjälähtöisiä ja ne olisi suunniteltava siten, että kaikki ikään, sukupuoleen, kykyihin tai ominaisuuksiin katsomatta voivat käyttää tekoälytuotteita tai -palveluja; pitää erityisen tärkeänä, että vammaiset henkilöt voivat käyttää niitä; katsoo, että ei pitäisi käyttää vain yhtä kaikkiin sovellettavaa lähestymistapaa ja että olisi huomioitava kaikkia palvelevan suunnittelun periaatteet, joissa otetaan huomioon mahdollisimman laajasti eri käyttäjät ja noudatetaan asianomaisia esteettömyysvaatimuksia; painottaa, että näin mahdollistetaan yksilöille tasapuolinen pääsy ja aktiivinen osallistuminen nykyisen ja kehittyvän tietokonevälitteisen inhimillisen toiminnan ja apuvälineteknologian alalla;

86.  korostaa, että kun julkisista lähteistä peräisin olevilla varoilla edistetään merkittävästi tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa tai käyttöä, voitaisiin avoimen hankintamenettelyn ja avoimen alihankinnan vaatimusten lisäksi harkita mahdollisuutta julkistaa koodi, tuotettu data – siltä osin kuin se ei sisällä henkilötietoja – ja koulutettu malli oletusarvoisesti kehittäjän suostumuksella, jotta voidaan taata läpinäkyvyys, tehostaa kyberturvallisuutta ja mahdollistaa uudelleenkäyttö innovoinnin vauhdittamiseksi; korostaa, että näin voidaan hyödyntää sisämarkkinoiden koko potentiaali ja välttää markkinoiden pirstoutuminen;

87.  katsoo, että tekoälyllä, robotiikalla ja niihin liittyvällä teknologialla on valtavasti potentiaalia tarjota kuluttajille mahdollisuuksia saada monenlaisia palveluja monilla elämänaloilla sekä parempia tuotteita ja palveluja, samalla kun kuluttajat hyötyvät paremmasta markkinavalvonnasta, kunhan edelleen sovelletaan kaikkia sovellettavia periaatteita, ehtoja, mukaan lukien läpinäkyvyys ja tarkastettavuus, ja säännöksiä;

Turvallisuus ja puolustus

88.  korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ohjaavat perusoikeuskirjan ja YK:n peruskirjan periaatteet sekä yhteisymmärrys ihmisen loukkaamattomien ja luovuttamattomien oikeuksien, ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen yleismaailmallisista arvoista; korostaa, että kaikissa unionin puitteissa toteutettavissa puolustukseen liittyvissä toimissa on kunnioitettava näitä yleismaailmallisia arvoja ja edistettävä rauhaa, turvallisuutta ja edistystä Euroopassa ja maailmassa;

89.  suhtautuu myönteisesti siihen, että eräitä tavanomaisia aseita koskevan YK:n yleissopimuksen (CCW) korkeiden sopimuspuolten vuonna 2019 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin 11 ohjaavaa periaatetta autonomisten asejärjestelmien kehittämistä ja käyttöä varten; pitää kuitenkin valitettavana, että tappavia autonomisia asejärjestelmiä sääntelevästä oikeudellisesti sitovasta välineestä, johon sisältyisi tehokas täytäntöönpanon valvontamekanismi, ei ole päästy sopimukseen; pitää myönteisinä ja tukee komission tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän 9. huhtikuuta 2019 julkaistua asiakirjaa ”Luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet” ja siinä esitettyä kantaa tappaviin autonomisiin asejärjestelmiin; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia strategioita tappavien autonomisten asejärjestelmien määrittelyä ja asemaa varten, jotta saadaan aikaan kattava unionin tason strategia, ja edistämään yhdessä unionin korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan ja neuvoston kanssa keskustelua tappavista autonomisista asejärjestelmistä CCW-sopimuksen puitteissa ja muilla asiaankuuluvilla foorumeilla sekä täysin autonomisten, puoliautonomisten ja kauko-ohjattujen tappavien asejärjestelmien kehittämisen ja käytön eettisiä ja oikeudellisia parametreja koskevien kansainvälisten normien laatimisesta; muistuttaa tässä yhteydessä autonomisista asejärjestelmistä 12. syyskuuta 2018 antamastaan päätöslauselmasta ja kehottaa jälleen kiireellisesti määrittelemään ja hyväksymään tappavia autonomisia asejärjestelmiä koskevan yhteisen kannan, jotta kielletään kansainvälisesti sellaisten tappavien autonomisten asejärjestelmien kehittäminen, valmistus ja käyttö, jotka mahdollistavat iskut ilman merkityksellistä ihmisten suorittamaa valvontaa ja ihmisen osallistumista edellyttävää periaatetta noudattamatta, maailman merkittävimpien tekoälytutkijoiden vuonna 2015 päivätyssä avoimessa kirjeessään antaman lausunnon mukaisesti; pitää myönteisenä neuvoston ja Euroopan parlamentin välistä sopimusta jättää Euroopan puolustusrahastosta rahoitettavien toimien ulkopuolelle tappavat autonomiset aseet, joissa ihminen ei voi iskuja tehtäessä ”merkityksellisesti vaikuttaa päätöksiin kohteiden valinnasta ja iskun tekemisestä”; katsoo, että muiden puolustusalan tekoälysovellusten, kuten tiedustelun, valvonnan ja taktisen tiedustelun tai kyberoperaatioiden sovellusten, eettisiä näkökohtia ei saa sivuuttaa ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota droonien kehittämiseen ja käyttöönottoon sotilasoperaatioissa;

90.  tähdentää, että puolustus- ja turvallisuusalan kehittyvää teknologiaa, jota ei säännellä kansainvälisessä oikeudessa, olisi arvioitava ihmisyyden kunnioittamisen periaatteen ja yleisen omantunnon sanelemien velvoitteiden mukaisesti;

91.  suosittaa, että tekoälyä hyödyntävien järjestelmien puolustuskäyttöä taistelutilanteissa ja muissa tilanteissa sääntelevässä eurooppalaisessa kehyksessä on kunnioitettava kaikkia sovellettavia oikeussääntöjä, erityisesti kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta, ja että kehyksen on oltava unionin oikeuden, periaatteiden ja arvojen mukainen samalla, kun pidetään mielessä teknisen ja turvallisuusinfrastruktuurin erot unionissa;

92.  toteaa, että toisin kuin puolustusteollinen perusta, kriittiset tekoälyinnovaatiot voivat tulla pienistä jäsenvaltioista, joten YTPP-vakioidulla lähestymistavalla olisi varmistettava, että pienemmät jäsenvaltiot ja pk-yritykset eivät joudu paitsioon; korostaa, että EU:n yhteisillä tekoälyvalmiuksilla, jotka sovitetaan jäsenvaltioiden toimintakonsepteihin, voidaan korjata tekniset puutteet, jotka voisivat jättää valtiot vaille asiaankuuluvaa teknologiaa, alan asiantuntemusta tai kykyä ottaa tekoälyjärjestelmiä käyttöön puolustusministeriöissään;

93.  katsoo, että unionin kehyksen nykyiset ja tulevat turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät toiminnot perustuvat tekoälyyn, robotiikkaan ja autonomiaan sekä niihin liittyvään teknologiaan ja että luotettava ja toimintavarma tekoäly voisi antaa oman panoksensa nykyaikaisen ja tehokkaan armeijan hyväksi; katsoo, että unionin on siksi omaksuttava johtava asema turvallisuus- ja puolustusalan tekoälyjärjestelmien tutkimus- ja kehitystoiminnassa; katsoo, että tekoälyä hyödyntävien sovellusten käyttö turvallisuus- ja puolustusalalla voisi tarjota operaation komentajalle useita suoria hyötyjä, joita ovat esimerkiksi laadukkaampi kerätty data, parempi tilannetietoisuus, nopeampi päätöksenteko, pienempi oheisvaurioiden riski paremman kaapeloinnin ansiosta, paikalla olevien joukkojen suojelu sekä puolustustarvikkeiden parempi luotettavuus ja siten pienempi ihmisiin kohdistuva riski ja pienempi ihmishenkien menetyksen riski; painottaa, että luotettavan tekoälyn kehittäminen puolustusalalla on olennaisen tärkeää Euroopan strategisen riippumattomuuden varmistamiseksi voimavarojen ja operaatioiden alalla; muistuttaa, että tekoälyjärjestelmistä on myös tulossa keskeisiä tekijöitä uusien turvallisuusuhkien, kuten kyber- ja hybridisodankäynnin, torjunnassa sekä verkossa että sen ulkopuolella; korostaa samalla kaikkia tekoälyn sääntelemättömän käytön riskejä ja haasteita; toteaa, että tekoäly voi altistua manipuloinnille, virheille ja epätarkkuuksille;

94.  korostaa, että tekoälyteknologiat ovat pohjimmiltaan kaksikäyttöisiä ja että tekoälyn kehittäminen puolustukseen liittyvissä toiminnoissa hyötyy sotilas- ja siviiliteknologioiden välisestä vaihdosta; korostaa, että tekoäly puolustukseen liittyvissä toiminnoissa on poikittainen murroksellinen teknologia, jonka kehittäminen voi tarjota mahdollisuuksia unionin kilpailukyvylle ja strategiselle riippumattomuudelle;

95.  toteaa, että nykypäivän hybridisodankäynnin ja edistyneen sodankäynnin yhteydessä tiedon määrä ja nopeus kriisin alkuvaiheissa saattavat olla ylivoimaisia ihmisanalyytikoille ja että tekoälyjärjestelmä voisi käsitellä tietoja sen varmistamiseksi, että ihmispäättäjät jäljittävät koko tietospektrin asianmukaisessa aikataulussa nopeaa reagointia varten;

96.  korostaa, että on tärkeää investoida tekoälyn inhimillisen pääoman kehittämiseen ja edistää tarvittavia osaamista ja koulutusta turvallisuus- ja puolustusalan tekoälyteknologioiden alalla keskittyen erityisesti puoliautonomisten ja autonomisten operatiivisten järjestelmien etiikkaan, joka perustuu ihmisen vastuuvelvollisuuteen tekoälyä hyödyntävässä maailmassa; korostaa erityisesti, että on tärkeää varmistaa, että tämän alan eettisillä asiantuntijoilla on asianmukaiset taidot ja he saavat asianmukaista koulutusta; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian vahvistetun osaamisohjelman, josta ilmoitettiin tekoälyä koskevassa valkoisessa kirjassa 19. helmikuuta 2020;

97.  korostaa, että kvanttilaskenta voi olla konflikteissa mullistavin muutos sitten atomiaseiden käyttöönoton, ja kehottaa siksi ottamaan kvanttilaskentateknologian jatkokehittämisen yhdeksi unionin ja jäsenvaltioiden painopisteeksi; toteaa, että kvanttilaskennan avulla tehdyt hyökkäykset, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat hyökkäykset mukaan lukien, luovat konfliktiympäristön, jossa päätöksentekoon käytettävissä oleva aika lyhenee dramaattisesti päivistä ja tunneista minuutteihin ja sekunteihin, mikä pakottaa jäsenvaltiot kehittämään itseään suojaavia voimavaroja ja kouluttamaan sekä päätöksentekijät että sotilashenkilöstön reagoimaan tehokkaasti tällaisissa määräajoissa;

98.  kehottaa lisäämään investointeja eurooppalaiseen tekoälyyn puolustuksen alalla ja sitä ylläpitävään kriittiseen infrastruktuuriin;

99.  muistuttaa, että useimmat maailman nykyisistä sotilasmahdeista ovat jo toteuttaneet merkittäviä T&K-toimia, jotka liittyvät tekoälyn sotilaalliseen ulottuvuuteen; katsoo, että unionin on huolehdittava siitä, ettei se jää tässä suhteessa jälkeen;

100.  kehottaa komissiota sisällyttämään kyberturvallisuusvalmiuksien kehittämisen teollisuuspolitiikkaansa, jotta voidaan varmistaa turvallisten, häiriönsietokykyisten ja toimintavarmojen tekoäly- ja robottijärjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto; kehottaa komissiota tutkimaan lohkoketjuun perustuvien kyberturvallisuusprotokollien ja -sovellusten käyttöä, jotta voidaan parantaa tekoälyinfrastruktuurien häiriönkestokykyä, luotettavuutta ja toimintavarmuutta tiedonsalausmalleilla, joista on poistettu välikädet; kannustaa eurooppalaisia sidosryhmiä tutkimaan ja rakentamaan edistyneitä toimintoja, jotka helpottaisivat sellaisten korruptoituneiden ja vihamielisten tekoäly- ja robottijärjestelmien havaitsemista, jotka voisivat heikentää unionin ja kansalaisten turvallisuutta;

101.  korostaa, että kaikilla puolustusalan tekoälyjärjestelmillä on oltava konkreettinen ja tarkasti määritelty käyttöala siten, että ihmisellä säilyy toimijuus havaita ja kytkeä pois tai deaktivoida käyttöön otetut järjestelmät, jos ne siirtyvät pois ihmiskomentajan määrittelemältä ja osoittamalta käyttöalalta tai jos ne toteuttavat eskaloituvia tai ei-toivottuja toimia; katsoo, että sotilaskäyttöön tarkoitetut tekoälyä hyödyntävät järjestelmät, tuotteet ja teknologiat olisi varustettava ”mustalla laatikolla”, johon kirjataan kaikki koneen suorittamat tietotransaktiot;

102.  korostaa, että ihmiskäyttäjällä on säilyttävä kokonaisuudessaan vastuu ja vastuuvelvollisuus tekoälyjärjestelmien suunnittelua, kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevasta päätöksestä, sillä ihmisen suorittaman mielekkään seurannan ja valvonnan on oltava mahdollista kaikkien asejärjestelmien ja inhimillisten aikomusten suhteen, kun päätetään voimankäytöstä toteutettaessa tekoälyä hyödyntävien asejärjestelmien päätöksiä, joilla voi olla tappavia seurauksia; korostaa, että ihmisen suorittama valvonta olisi säilytettävä tekoälyjärjestelmien johtamisjärjestelyssä siten, että pidetään kiinni ihmisen osallistumista edellyttävästä periaatteesta, ihmisen osallistumisen mahdollistavasta periaatteesta ja ihminen määrää -periaatteesta sotilasjohdon tasolla; korostaa, että tekoälyjärjestelmien on mahdollistettava armeijoiden sotilasjohdon täysi vastuu ja vastuuvelvollisuus tappavasta voimankäytöstä sekä tarvittava harkinta, jota koneille ei voida antaa, koska tällaisen harkinnan on perustuttava erottelukykyyn, suhteellisuuteen ja ennalta varautumiseen, tappavien tai laajamittaista tuhoa aiheuttavien toimien toteuttamisessa tällaisten järjestelmien avulla; korostaa, että älykkäiden aseiden ja muiden tekoälyä hyödyntävien järjestelmien käyttöönotolle on luotava selkeät ja jäljitettävissä olevat valtuutus- ja vastuuvelvollisuuspuitteet, joissa käytetään yksilöllisiä käyttäjäominaisuuksia, kuten biometrisiä tietoja, jotta käyttöönotto voi tapahtua yksinomaan valtuutetun henkilöstön toimesta;

Liikenne

103.  korostaa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttömahdollisuuksia kaikissa autonomisissa tie-, raide-, vesi- ja lentoliikennevälineissä ja myös edistettäessä liikennemuotosiirtymää ja intermodaalisuutta, koska tällaiset teknologiat voivat auttaa löytämään optimaalisen liikennemuotoyhdistelmän tavaroiden ja matkustajien kuljetuksessa; painottaa lisäksi niiden potentiaalia tehdä kuljetus-, logistiikka- ja liikennevirroista tehokkaampia ja kaikista liikennemuodoista turvallisempia, älykkäämpiä ja ympäristöystävällisempiä; huomauttaa, että tekoälyä koskeva eettinen lähestymistapa voidaan nähdä myös ennakkovaroitusjärjestelmänä erityisesti liikenteen turvallisuuden ja tehokkuuden kannalta;

104.  korostaa, että yritysten ja talousalueiden globaalissa kilpailussa unionin on edistettävä investointeja ja vahvistettava liikennealalla toimivien yritysten kansainvälistä kilpailukykyä luomalla tekoälysovellusten ja jatkoinnovaatioiden kehittämistä ja soveltamista suosiva ympäristö, jossa unioniin sijoittautuneista yrityksistä voi kehittyä maailman johtavia toimijoita tekoälyteknologioiden kehittämisessä;

105.  korostaa, että unionin liikennealalla tarvitaan päivitetty sääntelykehys, joka koskee tällaisia kehittyviä teknologioita ja niiden käyttöä liikennealalla, sekä sellainen selkeä eettinen kehys luotettavan tekoälyn saavuttamiseksi, jossa otetaan huomioon turvallisuuteen, yksilön autonomian kunnioittamiseen, valvontaan ja vastuuseen liittyvät näkökohdat; toteaa, että tämä lisää kaikille yhteisesti koituvia hyötyjä ja on avainasemassa edistettäessä investointeja tutkimukseen ja innovointiin, osaamisen kehittämistä ja tekoälyn käyttöönottoa julkisissa palveluissa sekä pk-yrityksissä, startup-yrityksissä ja muissa yrityksissä, samalla kun varmistetaan tietosuoja ja yhteentoimivuus aiheuttamatta tarpeetonta hallinnollista rasitetta yrityksille ja kuluttajille;

106.  toteaa, että tekoälyn kehittäminen ja käyttöönotto liikennealalla ei ole mahdollista ilman nykyaikaista infrastruktuuria, joka on olennainen osa älykkäitä liikennejärjestelmiä; korostaa, että jäsenvaltioiden kehitystasojen sitkeät erot aiheuttavat riskin siitä, että vähiten kehittyneet alueet ja niiden asukkaat jäävät paitsi autonomisen liikkuvuuden kehittämisen tuomista hyödyistä; kehottaa antamaan riittävästi rahoitusta unionin liikenneinfrastruktuurin nykyaikaistamiseen, myös sen integrointiin 5G-verkkoon;

107.  suosittaa, että kaikille liikennemuodoille, autoteollisuus mukaan lukien, ja tekoälyä hyödyntävien ajoneuvojen ja niihin liittyvien tuotteiden ja palvelujen testaukseen kehitetään unionin laajuiset luotettavaa tekoälyä koskevat standardit;

108.  toteaa, että tekoälyjärjestelmät voisivat auttaa vähentämään liikennekuolemia merkittävästi esimerkiksi parantamalla reaktioaikoja ja sääntöjen noudattamista; pitää silti mahdottomana, että autonomisten ajoneuvojen käyttö estäisi kaikki onnettomuudet, ja korostaa, että tämä tekee tekoälyn tekemien päätösten selitettävyydestä entistäkin tärkeämpää, jotta päätösten puutteet ja tahattomat seuraukset pystytään perustelemaan;

Työllisyys, työntekijöiden oikeudet, digitaaliset taidot ja työyhteisö

109.  huomauttaa, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian soveltaminen työpaikoilla voi edistää osallistavia työmarkkinoita ja vaikuttaa työterveyteen ja ‑turvallisuuteen ja että niitä voidaan toisaalta käyttää myös työntekijöiden suoritusten seurantaan, arviointiin, ennakoimiseen ja ohjaamiseen, mistä on suoria ja välillisiä seurauksia heidän työuralleen; toteaa, että tekoälyllä olisi oltava myönteinen vaikutus työoloihin ja että sen käytön olisi perustuttava ihmisoikeuksien sekä unionin perusoikeuksien ja arvojen kunnioittamiseen; katsoo, että tekoälyn olisi oltava ihmiskeskeistä, parannettava ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia ja edistettävä reilua ja oikeudenmukaista siirtymää; toteaa, että tällaisilla teknologioilla olisi siten oltava myönteinen vaikutus työoloihin ja että niiden käytön olisi perustuttava ihmisoikeuksien sekä unionin perusoikeuksien ja arvojen kunnioittamiseen;

110.  korostaa tarvetta kehittää koulutuksen avulla työntekijöiden ja heidän edustajiensa tekoälyosaamista työpaikoilla, jotta voidaan ymmärtää paremmin tekoälyratkaisujen vaikutuksia; korostaa, että työnhakijoille ja työntekijöille olisi ilmoitettava asiaankuuluvalla tavalla kirjallisesti tekoälyn käytöstä rekrytointimenettelyissä ja muissa henkilöresursseja koskevissa päätöksissä sekä siitä, miten tässä tapauksessa voidaan pyytää ihmisen suorittamaa uudelleentarkastelua automaattisen päätöksen kumoamiseksi;

111.  korostaa, että on varmistettava, että tekoälyn ja robotiikan kehittämisestä ja käytöstä syntyvä tuottavuuden kasvu hyödyttää paitsi yritysten omistajia ja osakkeenomistajia myös yrityksiä ja työntekijöitä parempien työolojen ja -ehtojen, myös palkkojen, sekä talouskasvun ja -kehityksen muodossa ja että se palvelee koko yhteiskuntaa, erityisesti silloin, kun tällaiset hyödyt saavutetaan työpaikkojen kustannuksella; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan huolellisesti tekoälyn mahdollisia vaikutuksia työmarkkinoihin ja sosiaaliturvajärjestelmiin ja kehittämään strategioita pitkän aikavälin vakauden varmistamiseksi uudistamalla veroja ja maksuja sekä muilla toimenpiteillä siltä varalta, että julkiset tulot pienenevät;

112.  korostaa, että yritysten on tärkeää investoida viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, jotta voidaan tukea oikeudenmukaista siirtymistä digitaalitalouteen; korostaa tässä yhteydessä, että tekoälyn käyttöön ottaneilla yrityksillä on vastuu asianmukaisen uudelleen- ja täydennyskoulutuksen tarjoamisesta kaikille asianomaisille työntekijöille, jotta he oppivat käyttämään digitaalisia välineitä ja työskentelemään yhteistyörobottien ja muiden uusien teknologioiden kanssa ja siten mukautuvat työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin ja pysyvät työelämässä;

113.  toteaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä keikka- ja alustatyön kaltaisiin uusiin työn muotoihin, jotka ovat seurausta uusien teknologioiden soveltamisesta tässä yhteydessä; korostaa, että tekoälyn vaikutus on otettava huomioon myös säänneltäessä etätyön ehtoja kaikkialla unionissa ja varmistettaessa ihmisarvoiset työolot ja -ehdot digitaalitaloudessa; kehottaa komissiota kuulemaan tässä asiassa työmarkkinaosapuolia, tekoälyn kehittäjiä, tutkijoita ja muita sidosryhmiä;

114.  korostaa, että tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvä teknologia eivät saa millään tavoin vaikuttaa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla tunnustettujen perusoikeuksien käyttämiseen, mukaan lukien oikeus tai vapaus ryhtyä lakkoon tai toteuttaa muita jäsenvaltioiden työmarkkinasuhteiden järjestelmien piiriin kuuluvia toimia, kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti, taikka vaikuttaa oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia tai ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti;

115.  painottaa koulutuksen ja jatkuvan oppimisen merkitystä, jotta voidaan kehittää digitaalisella aikakaudella tarvittavat pätevyydet ja torjua digitaalista syrjäytymistä; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan laadukkaisiin, tarpeisiin vastaaviin ja osallistaviin yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen järjestelmiin sekä työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutustoimiin aloilla, joihin tekoäly saattaa vaikuttaa vakavasti; korostaa tarvetta tarjota nykyiselle ja tulevalle työvoimalle tarvittava luku- ja kirjoitustaito, laskutaito ja digitaalinen osaaminen samoin kuin luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alan (STEM-aineiden) osaamista ja monialaista pehmeää osaamista, kuten kriittistä ajattelukykyä, luovuutta ja yrittäjyyshenkeä; korostaa, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistamiseen;

116.  muistuttaa, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian on oltava työpaikoilla kaikkien käytettävissä kaikkia palvelevan suunnittelun periaatteen mukaisesti;

Koulutus ja kulttuuri

117.  korostaa tarvetta kehittää tekoälyn kehittämiselle, käyttöönotolle ja käytölle kriteerejä, joissa otetaan huomioon niiden vaikutus koulutukseen, tiedotusvälineisiin, nuoriin, tutkimukseen ja urheiluun sekä vaikutus kulttuurialalla ja luovilla aloilla, kehittämällä vertailuarvoja ja määrittelemällä periaatteita tekoälyteknologioiden eettisesti vastuulliselle ja hyväksytylle käytölle näillä aloilla, mukaan lukien selkeä vastuujärjestelmä tekoälyn käytöstä syntyville tuotteille;

118.  toteaa, että jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen julkiseen koulutukseen kaikilla tasoilla; kehottaa siksi kehittämään, ottamaan käyttöön ja käyttämään laadukkaita tekoälyjärjestelmiä, jotka edistävät ja tarjoavat kaikille laadukkaita oppimisvälineitä kaikilla tasoilla, ja korostaa, että uusien tekoälyjärjestelmien käyttöönotto kouluissa ei saisi pahentaa digitaalista kahtiajakoa yhteiskunnassa; toteaa, että tekoäly ja robotiikka tarjoavat valtavia mahdollisuuksia koulutuksen alalla; toteaa, että tekoälyyn perustuvat yksilöllisen oppimisen järjestelmät eivät saisi korvata opetussuhteita opettajien kanssa ja että perinteisiä koulutusmuotoja ei saisi unohtaa, ja muistuttaa samalla, että opettajille, jotka pyrkivät hankkimaan asianmukaisia taitoja, jotta he voivat sopeutua teknologisiin muutoksiin ja paitsi hyödyntää tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia myös ymmärtää sen rajoituksia, olisi tarjottava taloudellista, teknistä ja koulutukseen liittyvää tukea, tieto- ja viestintätekniikan alan erikoiskoulutus mukaan lukien; kehottaa laatimaan unionin tasolla strategian, jotta voidaan edistää koulutusjärjestelmien uudistamista ja päivittämistä, auttaa oppilaitoksia valmistautumaan kaikilla tasoilla ja tarjota opettajille ja oppilaille tarvittavat taidot ja kyvyt;

119.  korostaa, että oppilaitosten olisi pyrittävä käyttämään koulutustarkoituksiin ainoastaan sellaisia tekoälyjärjestelmiä, jotka ovat saaneet eettisten periaatteiden noudattamista koskevan eurooppalaisen todistuksen;

120.  korostaa, että digitoinnin ja uusien teknologioiden tarjoamat mahdollisuudet eivät saa johtaa työpaikkojen yleiseen vähenemiseen kulttuurialalla ja luovilla aloilla, originaalien säilyttämisen laiminlyöntiin tai siihen, että väheksytään perinteisiä tapoja tutustua kulttuuriperintöön, vaan niitä olisi suosittava yhtäläisesti; toteaa, että unionissa kehitettyjen, käyttöön otettujen ja käytettyjen tekoälyjärjestelmien olisi heijastettava unionin kulttuurista monimuotoisuutta ja monikielisyyttä;

121.  toteaa tekoälyn kasvavan potentiaalin tieto-, media- ja verkkoalustojen alalla, myös välineenä disinformaation torjunnassa unionin lainsäädännön mukaisesti; painottaa, että jos tekoälyä ei säännellä, sillä voi olla myös eettisesti haitallisia vaikutuksia, koska datassa ja algoritmeissa olevia vääristymiä hyödyntämällä voidaan levittää disinformaatiota ja luoda informaatiokuplia; korostaa videonjakoalustojen ja suoratoistoalustojen käyttämien algoritmien läpinäkyvyyden ja niihin liittyvän vastuuvelvollisuuden merkitystä, jotta varmistetaan kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisen sisällön saatavuus;

Kansalliset valvontaviranomaiset

122.  panee merkille lisäarvon, joka saadaan siitä, että kussakin jäsenvaltiossa nimetyt kansalliset valvontaviranomaiset vastaavat suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevien oikeudellisten velvoitteiden ja eettisten periaatteiden noudattamisen varmistamisesta, arvioinnista ja seurannasta, sillä näin edesautetaan oikeudellisten ja eettisten vaatimusten noudattamista näissä teknologioissa;

123.  katsoo, että nämä viranomaiset on velvoitettava tekemään yhteistyötä alakohtaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten kanssa, ilman että ne hoitavat näiden kanssa päällekkäisiä tehtäviä, jotta voidaan tunnistaa eettisestä näkökulmasta suuririskiset teknologiat ja valvoa vaadittujen ja aiheellisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, jos tällaisia teknologioita tunnistetaan;

124.  toteaa, että viranomaisten olisi oltava yhteydessä paitsi toisiinsa myös komissioon ja muihin asiaankuuluviin unionin toimielimiin, elimiin, toimistoihin ja virastoihin, jotta voidaan taata rajatylittävien toimien johdonmukaisuus;

125.  ehdottaa, että tällaisen yhteistyön puitteissa laaditaan yhteiset kriteerit ja hakuprosessi, joita noudatetaan myönnettäessä eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus, myös silloin, kun sellaisten teknologioiden, joita ei pidetä suuririskisinä, kehittäjä, käyttöönottaja tai käyttäjä pyytää todistusta siitä, että tämä on saanut kansalliselta valvontaviranomaiselta myönteisen arvion vaatimusten noudattamisesta;

126.  kehottaa antamaan näille viranomaisille tehtäväksi edistää unionissa säännöllistä ajatustenvaihtoa kansalaisyhteiskunnan kanssa ja innovointia tarjoamalla tukea tutkijoille, kehittäjille ja muille asiaankuuluville sidosryhmille sekä digitaalisesti vähemmän kypsille yrityksille, etenkin pk-yrityksille tai startup-yrityksille, erityisesti valistusta ja tukea kehitykseen, käyttöönottoon, koulutukseen ja kykyjen hankkimiseen, jotta varmistetaan tehokas teknologian siirto sekä pääsy teknologioihin, hankkeisiin, tuloksiin ja verkostoihin;

127.  kehottaa kutakin jäsenvaltiota myöntämään sen nimeämälle kansalliselle valvontaviranomaiselle riittävästi rahoitusta ja korostaa tarvetta vahvistaa kansallisia markkinavalvontaviranomaisia tekoälyyn liittyvien valmiuksien, taitojen ja osaamisen sekä tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian erityisiä riskejä koskevan tietämyksen osalta;

Koordinointi unionin tasolla

128.  pitää tärkeänä, että komissio ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävät asiaankuuluvat unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot vastaavat unionin tason koordinoinnista, jotta vältetään hajanaisuus, ja että varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa kaikkialla unionissa; katsoo, että koordinoinnissa olisi keskityttävä edellisessä alaosiossa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten toimeksiantoihin ja toimiin kussakin jäsenvaltiossa samoin kuin parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen näiden viranomaisten kesken sekä alan tutkimus- ja kehitysyhteistyön edistämiseen kaikkialla unionissa; kehottaa komissiota arvioimaan eri vaihtoehtoja ja löytämään sopivimman ratkaisun tällaisen koordinoinnin jäsentämiseen; mainitsee asiaankuuluvista olemassa olevista unionin toimielimistä, elimistä, toimistoista ja virastoista esimerkkeinä Euroopan unionin kyberturvallisuusviraston (ENISA), Euroopan tietosuojavaltuutetun (EDPS) ja Euroopan oikeusasiamiehen;

129.  katsoo, että tällainen koordinointi, kuten myös eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus, paitsi hyödyttäisi unionin teollisuuden kehitystä ja innovointia tällä saralla myös lisäisi kansalaisten tietoisuutta näihin teknologioihin liittyvistä mahdollisuuksista ja riskeistä;

130.  ehdottaa perustettavaksi asiantuntijakeskusta, jossa on mukana tiede- ja tutkimusyhteisön ja teollisuuden edustajia ja yksittäisiä asiantuntijoita unionin tasolla, jotta voidaan edistää tietämyksen ja teknisen asiantuntemuksen vaihtoa sekä helpottaa yhteistyötä unionissa ja sen ulkopuolella; kehottaa asiantuntijakeskusta ottamaan mukaan myös sidosryhmäorganisaatiot, kuten kuluttajansuojajärjestöt, jotta varmistetaan kuluttajien laaja edustus; katsoo, että algoritmisten järjestelmien naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvien mahdollisten suhteettomien vaikutusten vuoksi tällaisen rakenteen päätöksentekotasojen olisi oltava monimuotoisia ja niillä olisi varmistettava sukupuolten tasa-arvo; korostaa, että jäsenvaltioiden on kehitettävä tekoälyä koskevia riskinhallintastrategioita kansallisten markkinavalvontastrategioidensa yhteydessä;

131.   ehdottaa, että komissio ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävät asiaankuuluvat unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot antavat kansallisille valvontaviranomaisille tarvittavaa apua niiden roolissa ensimmäisinä yhteyspisteinä tapauksissa, joissa epäillään, että tekoälyä koskevassa unionin sääntelykehyksessä vahvistettuja oikeudellisia velvoitteita ja eettisiä periaatteita, mukaan lukien syrjimättömyysperiaate, on rikottu; toteaa, että tällöin olisi annettava kansallisille valvontaviranomaisille tarvittavaa apua myös tapauksissa, joissa nämä suorittavat vaatimustenmukaisuuden arviointeja tukeakseen kansalaisten riitauttamis- ja hyvitysoikeutta, varsinkin tukemalla soveltuvin osin muiden toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkoston ja muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kansallisten kuluttajansuojaelinten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja työmarkkinaosapuolten, kuulemista unionissa;

132.  panee merkille tiedeyhteisön, kansalaisyhteiskunnan ja teollisuuden edustajista koostuvan, tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän samoin kuin eurooppalaisen tekoälyallianssin arvokkaan työn, erityisesti ”Luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet”, ja ehdottaa, että se voisi tarjota asiantuntemusta komissiolle ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettäville asiaankuuluville unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille;

133.  panee merkille tekoälyyn liittyvien hankkeiden sisällyttämisen Euroopan puolustusteolliseen kehittämisohjelmaan; katsoo, että tuleva Euroopan puolustusrahasto ja pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) voivat myös tarjota puitteet tuleville tekoälyyn liittyville hankkeille, mikä voisi auttaa virtaviivaistamaan unionin toimia tällä alalla ja edistämään samanaikaisesti unionin tavoitetta ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten ratkaisujen vahvistamisesta; korostaa, että tekoälyyn liittyvät hankkeet olisi synkronoitava tekoälyä koskevien unionin laajempien siviiliohjelmien kanssa; toteaa, että tekoälystä 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan mukaisesti olisi perustettava tekoälyn tutkimukseen ja kehittämiseen turvallisuus- ja puolustusalalla keskittyviä huippuosaamis- ja testauskeskuksia noudattaen tiukkoja vaatimuksia, joilla tuetaan yksityisten sidosryhmien osallistumista ja investointeja;

134.  panee merkille 19. helmikuuta 2020 julkaistun komission valkoisen kirjan tekoälystä ja pitää valitettavana, että siinä ei otettu huomioon sotilaallisia näkökohtia; kehottaa komissiota ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa myös osana yleistä lähestymistapaa esittämään unionin puitteissa toteutettavia puolustukseen liittyviä toimintoja koskevan alakohtaisen tekoälystrategian, jolla varmistetaan sekä kansalaisten oikeuksien kunnioittaminen että unionin strategiset edut ja joka perustuu tekoälyä hyödyntävien järjestelmien kehittämisestä niiden sotilaalliseen käyttöön ulottuvaan johdonmukaiseen lähestymistapaan, ja perustamaan tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän yhteyteen turvallisuutta ja puolustusta käsittelevän työryhmän, jonka olisi käsiteltävä erityisesti toimintapoliittisia ja investointeihin liittyviä kysymyksiä sekä tekoälyn eettisiä näkökohtia turvallisuuden ja puolustuksen alalla; kehottaa neuvostoa, komissiota ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa aloittamaan tätä koskevan jäsennellyn vuoropuhelun parlamentin kanssa;

Eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus

135.  ehdottaa, että unionin tason koordinoinnin yhteydessä laaditaan yhteiset kriteerit ja hakuprosessi, joita noudatetaan myönnettäessä eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus, myös silloin, kun sellaisten teknologioiden, joita ei pidetä suuririskisinä, kehittäjä, käyttöönottaja tai käyttäjä pyytää todistusta siitä, että tämä on saanut kansalliselta valvontaviranomaiselta myönteisen arvion vaatimusten noudattamisesta;

136.   katsoo, että tällainen eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus edistäisi sisäänrakennettua eettisyyttä tekoälyn ekosysteemien koko toimitusketjussa; ehdottaakin, että todistus voisi suuririskisten teknologioiden tapauksessa olla pakollinen edellytys pääsylle tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskeviin julkisiin hankintamenettelyihin;

Kansainvälinen yhteistyö

137.  katsoo, että tehokas rajatylittävä yhteistyö ja eettiset normit ovat mahdollisia vain, jos kaikki sidosryhmät sitoutuvat varmistamaan ihmisen toimijuuden ja ihmisen suorittaman valvonnan, teknisen toimintavarmuuden ja turvallisuuden, läpinäkyvyyden ja vastuuvelvollisuuden, monimuotoisuuden, syrjimättömyyden ja oikeudenmukaisuuden sekä yhteiskunnallisen ja ekologisen hyvinvoinnin ja noudattamaan yksityisyyden suojaa, datahallintoa ja tietosuojaa koskevia vakiintuneita periaatteita, erityisesti asetuksessa (EU) 2016/679 vahvistettuja periaatteita;

138.  korostaa, että näiden teknologioiden kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevat unionin oikeudelliset velvoitteet ja eettiset periaatteet voisivat nostaa Euroopan johtavaan asemaan maailmassa tekoälyalalla, joten niitä olisi edistettävä maailmanlaajuisesti tekemällä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa ja jatkamalla samalla kriittistä ja etiikkapohjaista vuoropuhelua sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on vaihtoehtoisia malleja tekoälyn sääntelyä, kehittämistä ja käyttöönottoa varten;

139.  muistuttaa, että näihin teknologioihin liittyvillä mahdollisuuksilla ja riskeillä on maailmanlaajuinen ulottuvuus, sillä niissä käytettyjä ohjelmistoja ja dataa tuodaan usein unioniin tai viedään unionista, joten yhteistyöhön tarvitaan johdonmukainen lähestymistapa kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota tekemään aloitteen sen arvioimiseksi, mitä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia olisi mukautettava, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen lähestymistapa ja tehdä eettisten periaatteiden noudattamisen eurooppalaista mallia tunnetuksi maailmanlaajuisesti;

140.  korostaa edellä kuvatun unionin tason koordinoinnin lisäarvoa myös tässä mielessä;

141.  kehottaa luomaan synergioita ja verkostoja eurooppalaisten tekoälytutkimuskeskusten ja muiden monenvälisten foorumien, kuten Euroopan neuvoston, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU), välille, jotta voidaan sovittaa yhteen niiden toimet ja koordinoida paremmin tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä;

142.  korostaa, että unionin on oltava eturintamassa tuettaessa CCW-sopimuksen hallitustenvälisessä asiantuntijaryhmässä ja muilla asiaankuuluvilla foorumeilla monenvälisiä pyrkimyksiä keskustella tehokkaasta kansainvälisestä sääntelykehyksestä, jolla varmistetaan ihmisen suorittama mielekäs valvonta autonomisten asejärjestelmien suhteen, kyseisten teknologioiden hallitsemiseksi ottamalla käyttöön hyvin määriteltyjä, vertailuarvoihin perustuvia prosesseja ja hyväksymällä lainsäädäntöä niiden eettistä käyttöä varten armeijan, teollisuuden, lainvalvonnan, tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä kuullen, jotta ymmärretään asiaan liittyvät eettiset näkökohdat ja vähennetään tällaisiin teknologioihin liittyviä riskejä sekä estetään niiden käyttö pahantahtoisiin tarkoituksiin;

143.  tunnustaa Naton roolin euroatlanttisen turvallisuuden edistämisessä ja kehottaa tekemään Naton puitteissa yhteistyötä puolustusalan tekoälyjärjestelmien yhteisten standardien laatimista ja yhteentoimivuutta varten; korostaa, että transatlanttiset suhteet ovat tärkeitä yhteisten arvojen säilyttämiseksi ja tulevien ja uusien uhkien torjumiseksi;

144.  korostaa, että on tärkeää luoda sotilaskäyttöön sovitettujen tekoälyä hyödyntävien järjestelmien käytölle sotilasoperaatioissa eettiset käytännesäännöt, jotka vastaavat kemiallisten ja biologisten aseiden käyttöönoton kieltävää voimassa olevaa sääntelykehystä; katsoo, että komission olisi käynnistettävä tekoälyä hyödyntävien asejärjestelmien käyttöä sodankäynnissä koskevien normien laatiminen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti ja että unionin olisi tavoiteltava tällaisten normien kansainvälistä hyväksymistä; katsoo, että unionin olisi harjoitettava tekoälydiplomatiaa kansainvälisillä foorumeilla samanmielisten kumppanien, kuten G7:n, G20:n ja OECD:n, kanssa;

Loppupäätelmät

145.  toteaa edellä esitettyjen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian eettiseen ulottuvuuteen liittyviä näkökohtia koskevien pohdintojen perusteella, että oikeudellinen ja eettinen ulottuvuus olisi otettava huomioon toimivassa, tulevaisuuteen suuntautuvassa ja kattavassa unionin tason sääntelykehyksessä, jota tukevat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ja jota koordinoivat ja edistävät komissio ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävät asiaankuuluvat unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot säännöllisenä tukenaan edellä mainittu asiantuntijakeskus, ja että tätä eettistä ulottuvuutta olisi kunnioitettava asiaankuuluvasti ja sen noudattamisesta olisi annettava todistus sisämarkkinoilla;

146.  pyytää komissiota Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla ehdotuksen asetukseksi tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevista eettisistä periaatteista liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti; huomauttaa, että ehdotuksella ei saisi heikentää alakohtaista lainsäädäntöä vaan sillä olisi ainoastaan korjattava havaitut porsaanreiät;

147.  suosittaa, että komissio kaikkia asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan tarkastelee tarvittaessa tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan sovellettavaa voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, jotta voidaan vastata niiden nopeaan kehitykseen liitteessä olevien suositusten mukaisesti välttäen ylisääntelyä, myös pk-yritysten tapauksessa;

148.  katsoo, että tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevan unionin sääntelykehyksen määräajoin tapahtuva arviointi ja tarvittaessa uudelleentarkastelu on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että sovellettava lainsäädäntö on teknologian nopean kehityksen tasalla;

149.  katsoo, että pyydetyllä lainsäädäntöehdotuksella olisi rahoitusvaikutuksia, jos jollekin eurooppalaiselle elimelle annettaisiin edellä mainitut koordinointitehtävät ja jos sille annettaisiin tarvittavat tekniset välineet ja henkilöresurssit sen uusien tehtävien hoitamiseksi;

o
o   o

150.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

A.  EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

I.  Ehdotuksen pääperiaatteet ja tavoitteet ovat seuraavat:

˗  rakentaa sidosryhmien ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla luottamusta tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan erityisesti silloin, kun niitä pidetään suuririskisinä

˗  tukea tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä unionissa muun muassa auttamalla yrityksiä, myös startup-yrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, arvioimaan ja käsittelemään varmuudella nykyisiä ja tulevia sääntelyvaatimuksia ja riskejä innovointi- ja yrityskehitysprosessin aikana ja seuraavassa vaiheessa, jossa ammattilaiset ja yksityishenkilöt käyttävät niitä, siten, että minimoidaan hallinnollinen ja muu rasitus

˗  tukea tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttöönottoa unionissa tarjoamalla asianmukainen ja oikeasuhteinen sääntelykehys, jonka soveltaminen ei saisi vaikuttaa voimassa olevaan tai tulevaan alakohtaiseen lainsäädäntöön ja jonka tarkoituksena on kannustaa sääntelyvarmuuteen ja innovointiin samalla, kun taataan perusoikeudet ja kuluttajansuoja

˗  tukea tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttöä unionissa varmistamalla, että niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään eettisten periaatteiden mukaisesti

˗  edellyttää läpinäkyvyyttä ja parempaa tiedonkulkua kansalaisten keskuudessa sekä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa kehittävissä, käyttöön ottavissa tai käyttävissä organisaatioissa, jotta voidaan varmistaa, että nämä teknologiat ovat unionin oikeuden, perusoikeuksien ja -arvojen sekä pyydetyn asetusehdotuksen eettisten periaatteiden mukaisia.

II.  Ehdotus koostuu seuraavista osista:

˗  ”asetus tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevista eettisistä periaatteista”,

˗  komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen koordinointitehtävä unionin tasolla sekä eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen sertifiointi

˗  komission tukitehtävä

˗  kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen tehtävä varmistaa, että tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan sovelletaan eettisiä periaatteita

˗  asiaankuuluvien tutkimus- ja kehittämishankkeiden sekä asianomaisten sidosryhmien, muun muassa startup-yritysten, pienten ja keskisuurten yritysten ja muiden yritysten, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien, osallistaminen ja kuuleminen sekä niiden tukeminen

˗  liite, jossa esitetään suuririskisiä aloja ja käyttötarkoituksia koskeva tyhjentävä ja kumulatiivinen luettelo

III.  Asetus tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevista eettisistä periaatteista perustuu seuraaviin periaatteisiin:

˗  ihmiskeskeinen, ihmisen luoma ja ihmisen valvonnassa oleva tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvä teknologia

˗  suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian pakollinen vaatimustenmukaisuuden arviointi

˗  turvallisuus, läpinäkyvyys ja vastuuvelvollisuus

˗  suojatoimet ja oikeussuojakeinot puolueellisuutta ja syrjintää vastaan

˗  oikeus hyvitykseen

˗  tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan liittyvä yhteiskuntavastuu ja sukupuolten tasa-arvo

˗  tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian ympäristökestävyys

˗  yksityisyyden kunnioittaminen ja biometrisen tunnistuksen käyttöä koskevat rajoitukset

˗  tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, myös tällaisen teknologian käyttämään tai tuottamaan dataan, liittyvä hyvä hallinto.

IV.  Unionin tason koordinoinnin toteuttamiseksi komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen olisi hoidettava seuraavat päätehtävät:

˗  tehdä yhteistyötä, joka liittyy pyydetyn asetusehdotuksen ja asiaa koskevan alakohtaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanon seurantaan

˗  tehdä yhteistyötä, joka liittyy ohjeistuksen antamiseen pyydetyn asetusehdotuksen johdonmukaisesta soveltamisesta eli suuririskisenä pidettävän tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kriteerien sekä asetuksen liitteenä olevan suuririskisten alojen ja käyttötarkoitusten luettelon soveltamisesta

˗  tehdä yhteistyötä kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen kanssa kehitettäessä pyydetyssä asetusehdotuksessa ja asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyjen eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus sekä hakuprosessi niitä kehittäjiä, käyttöönottajia ja käyttäjiä varten, jotka haluavat saada todistuksen siitä, että teknologia, jota ei pidetä suuririskisenä, on pyydetyn asetusehdotuksen mukainen

˗  tehdä yhteistyötä toimialojen ja maiden rajat ylittävän yhteistyön tukemiseksi käymällä asianomaisten sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa EU:ssa ja maailmassa, erityisesti yritysten, työmarkkinaosapuolten, tutkijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa, säännöllistä näkemystenvaihtoa, joka liittyy muun muassa teknisten standardien kehittämiseen kansainvälisellä tasolla

˗  tehdä yhteistyötä kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen kanssa laadittaessa sitovia ohjeita menetelmistä, joita kunkin valvontaviranomaisen on määrä noudattaa vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa

˗  tehdä yhteistyötä, joka liittyy yhteydenpitoon kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen kanssa ja niiden toimeksiannon ja tehtävien koordinointiin

˗  tehdä yhteistyötä, joka liittyy tietoisuuden lisäämiseen sekä tietojen antamiseen ja näkemystenvaihtoon kehittäjien, käyttöönottajien ja käyttäjien kanssa kaikkialla unionissa

˗  tehdä yhteistyötä, joka liittyy tietoisuuden lisäämiseen, tietojen antamiseen, digitaalisen lukutaidon, koulutuksen ja osaamisen edistämiseen sekä näkemystenvaihtoon suunnittelijoiden, kehittäjien, käyttöönottajien, kansalaisten, käyttäjien ja institutionaalisten elinten kanssa kaikkialla unionissa ja kansainvälisesti

˗  tehdä yhteistyötä koordinoitaessa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevaa yhteistä hallintokehystä, joka kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen on määrä panna täytäntöön

˗  tehdä asiantuntijakeskuksena toimimiseen liittyvää yhteistyötä edistämällä tietojenvaihtoa ja tukemalla yhteisymmärryksen kehittymistä sisämarkkinoilla

˗  tehdä turvallisuutta ja puolustusta käsittelevän työryhmän isännöimiseen liittyvää yhteistyötä.

V.  Lisäksi komission olisi hoidettava seuraavat tehtävät:

˗  laatia ja pitää ajan tasalla yhteinen luettelo unionissa yksilöidyistä suuririskisistä teknologioista delegoiduilla säädöksillä yhteistyössä kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen kanssa

˗  saattaa asetuksen liitteenä oleva luettelo ajan tasalle delegoiduilla säädöksillä.

VI.  Kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen olisi hoidettava seuraavat päätehtävät:

˗  edistää pyydetyssä asetusehdotuksessa vahvistetun sääntelykehyksen johdonmukaista soveltamista yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten sekä muiden alakohtaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten, komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kanssa pyydetyssä asetusehdotuksessa säädettyjen riskinarviointikriteerien sekä sen liitteessä vahvistetun suuririskisten alojen ja käyttötarkoitusten luettelon soveltamisen osalta sekä vaadittujen ja asianmukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon valvonnan osalta, kun soveltamisen tuloksena yksilöidään suuririskisiä teknologioita

˗  arvioida, onko unionissa kehitettyä, käyttöön otettua ja käytettyä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisen teknologian käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, pidettävä suuririskisinä teknologioina pyydetyssä asetusehdotuksessa ja sen liitteenä olevassa luettelossa säädettyjen riskinarviointikriteerien mukaisesti

˗  antaa eurooppalainen todistus pyydetyssä asetusehdotuksessa ja asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyjen eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden noudattamisesta ja antaa tällainen todistus komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kehittämän hakuprosessin tuloksena myös kehittäjälle, käyttöönottajalle tai käyttäjälle, joka haluaa saada todistuksen siitä, että teknologia, jota ei pidetä suuririskisenä, on pyydetyn asetusehdotuksen mukainen

˗  arvioida ja seurata, noudatetaanko pyydetyssä asetusehdotuksessa ja asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja eettisiä periaatteita ja oikeudellisia velvoitteita

˗  vastata tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian hallintostandardien laatimisesta ja täytäntöönpanosta muun muassa pitämällä yhteyttä kaikkiin asiaankuuluviin sidosryhmiin ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin ja pitämällä yllä säännöllistä vuoropuhelua näiden kanssa; tehdä tätä varten yhteistyötä komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kanssa koordinoitaessa yhteistä kehystä unionin tasolla

˗  lisätä tietoisuutta, tarjota yleisölle tietoa tekoälystä, robotiikasta ja niihin liittyvästä teknologiasta sekä tukea asiaankuuluvien ammattiryhmien koulutusta, myös oikeuslaitoksessa, ja antaa siten kansalaisille ja työntekijöille mahdollisuus hankkia oikeudenmukaisen siirtymän edellyttämät digitaalinen lukutaito, taidot ja välineet

˗  toimia ensimmäisenä yhteyspisteenä tapauksissa, joissa epäillään, että pyydetyssä asetusehdotuksessa vahvistettuja oikeudellisia velvoitteita ja eettisiä periaatteita on rikottu, ja suorittaa tällaisissa tapauksissa vaatimustenmukaisuuden arviointi; vaatimustenmukaisuuden arvioinnin yhteydessä se voi kuulla unionissa muita toimivaltaisia viranomaisia, erityisesti kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkostoa, kansallisia kuluttajansuojaelimiä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja työmarkkinaosapuolia, ja/tai tiedottaa niille.

VII.  Sidosryhmien keskeisenä tehtävänä olisi oltava yhteydenpito komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen kanssa.

B.  PYYDETYN LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUKSEN TEKSTI

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevista eettisistä periaatteista

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisen teknologian käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittämisen, käyttöönoton ja käytön olisi perustuttava haluun palvella yhteiskuntaa. Näihin teknologioihin voi liittyä mahdollisuuksia ja riskejä, joiden käsittelyä ja sääntelyä varten olisi vahvistettava eettisiä periaatteita ilmentävä kattava unionin tason sääntelykehys, jota olisi noudatettava teknologian kehittämisestä ja käyttöönotosta aina sen käyttöön asti.

(2)  Tällaista sääntelykehystä, joka koskee tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisen teknologian käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä unionissa, olisi noudatettava samantasoisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotta näiden teknologioiden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää tehokkaasti ja niihin liittyviin riskeihin voidaan puuttua johdonmukaisesti ja jotta voidaan välttää sääntelyn hajanaisuutta. Olisi varmistettava, että tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

(3)  Asiassa eri puolilla unionia noudatettavien sääntöjen ja käytäntöjen nykyinen moninaisuus uhkaa johtaa hajanaisuuteen sisämarkkinoilla ja on merkittävä riski yhtä lailla yksilöiden kuin yhteiskunnan hyvinvoinnin ja vaurauden suojelun kannalta sekä sen kannalta, että voidaan hyödyntää johdonmukaisesti kaikkia tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian tarjoamia mahdollisuuksia innovoinnin edistämiseen sekä hyvinvoinnin ja vaurauden säilyttämiseen. Erot siinä, missä määrin kehittäjät, käyttöönottajat ja käyttäjät ottavat huomioon näihin teknologioihin erottamattomasti liittyvän eettisen ulottuvuuden, voivat estää niiden vapaan kehittämisen, käyttöönoton tai käytön unionissa sekä muodostaa esteen tasapuolisille toimintaedellytyksille ja teknologisen edistyksen tavoittelulle ja taloudellisen toiminnan harjoittamiselle unionin tasolla, vääristää kilpailua ja estää viranomaisia täyttämästä unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan. Lisäksi se, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiseltä, käyttöönotolta ja käytöltä puuttuu eettisiä periaatteita ilmentävä yhteinen sääntelykehys, aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta kaikille osapuolille eli kehittäjille, käyttöönottajille ja käyttäjille.

(4)  Tällä asetuksella olisi edistettävä johdonmukaista lähestymistapaa unionin tasolla, mutta siinä olisi kuitenkin annettava tämän lähestymistavan asettamissa rajoissa jäsenvaltioille harkintavalta täytäntöönpanossa muun muassa sen suhteen, miten niiden kansallisen valvontaviranomaisen on määrä hoitaa toimeksiantonsa ottaen huomioon sille tässä asetuksessa asetettu tavoite.

(5)  Tämä asetus ei rajoita voimassa olevan tai tulevan alakohtaisen lainsäädännön soveltamista. Sen olisi oltava tavoitteeseensa nähden oikeasuhteinen, jotta se ei aiheettomasti haittaa innovointia unionissa, ja sen olisi oltava riskiperusteisen lähestymistavan mukainen.

(6)  Tällaisen kehyksen maantieteellisen soveltamisalan olisi katettava kaikki tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian osa-alueet unionissa tapahtuvan kehittämisen, käyttöönoton ja käytön kaikissa vaiheissa, myös tapauksissa, joissa osa teknologiasta saattaa sijaita unionin ulkopuolella tai sillä ei ole tiettyä tai yhtä sijaintipaikkaa, kuten pilvipalvelujen tapauksessa.

(7)  Jotta sääntely olisi yhtenäistä ja luotaisiin näin oikeusvarmuutta yhtä lailla kansalaisille kuin yrityksille, unionissa olisi vallittava yhteisymmärrys sellaisista käsitteistä kuin tekoäly, robotiikka, niihin liittyvä teknologia ja biometrinen tunnistus. Niiden olisi oltava teknologianeutraaleja, ja niitä olisi tarvittaessa tarkasteltava uudelleen.

(8)  Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon se, että on olemassa tekoälyyn ja robotiikkaan liittyviä teknologioita, joissa ohjelmistolle on annettu eriasteinen autonomia ohjata fyysisiä tai virtuaalisia prosesseja(15). Esimerkiksi kansainvälisessä standardissa SAE J3016 on ehdotettu kuutta automaation tasoa ajoneuvojen automatisoituun ajoon.

(9)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisen teknologian käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittämisellä, käyttöönotolla ja käytöllä olisi täydennettävä ihmisen kykyjä eikä korvattava niitä, ja sen yhteydessä olisi varmistettava, että toiminta ei ole kansalaisten edun vastaista ja siinä noudatetaan unionin oikeutta, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, vahvistettuja perusoikeuksia, Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä sekä muita unionissa sovellettavia eurooppalaisia ja kansainvälisiä välineitä.

(10)  Ihmisen olisi aina voitava tarkastaa, arvioida ja valvoa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian tekemiä tai niiden pohjalta tehtyjä päätöksiä ja puuttua niihin mielekkäällä tavalla. Näiden teknologioiden tekninen ja toiminnallinen monimutkaisuus ei koskaan saisi estää niiden käyttöönottajaa tai käyttäjää vähintäänkin käynnistämästä vikaturvallista pysäytysmekanismia, muuttamasta tai pysäyttämästä niiden toimintaa tai palaamasta käyttämään aiempaa tilaa turvallisten toimintojen palauttamiseksi siinä tapauksessa, että unionin oikeuden ja tässä asetuksessa vahvistettujen eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden noudattaminen on vaarassa.

(11)  Tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, joiden kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön liittyy merkittävä riski vahingon tai haitan aiheuttamisesta yksittäisille ihmisille tai yhteiskunnalle, jolloin rikotaan unionin oikeudessa vahvistettuja perusoikeuksia ja turvallisuussääntöjä, olisi pidettävä suuririskisinä teknologioina. Tätä arvioitaessa olisi otettava huomioon, millä alalla niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön tai niitä käytetään, mikä on niiden erityinen käyttötarkoitus ja miten vakava odotettavissa oleva vahinko tai haitta on. Vakavuusaste olisi määritettävä mahdollisen vahingon tai haitan laajuuden, vaikutusten kohteena olevien henkilöiden lukumäärän, aiheutetun vahingon kokonaisarvon ja koko yhteiskunnalle aiheutuvan haitan perusteella. Vakavia vahingon ja haitan muotoja ovat esimerkiksi lasten, kuluttajien tai työntekijöiden oikeuksien loukkaukset, joiden laajuus, kohteena olevien lasten, kuluttajien tai työntekijöiden lukumäärä tai vaikutus koko yhteiskuntaan on sellainen, että se aiheuttaa merkittävän riskin unionin oikeudessa vahvistettujen perusoikeuksien ja turvallisuussääntöjen rikkomisesta. Tässä asetuksessa olisi esitettävä suuririskisiä aloja ja käyttötarkoituksia koskeva tyhjentävä ja kumulatiivinen luettelo.

(12)  Tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, erityisesti suuririskisiä teknologioita koskevia velvoitteita, olisi sovellettava ainoastaan unionissa kehitettyyn, käyttöön otettuun tai käytettyyn tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, myös tällaisen teknologian käyttämiin tai tuottamiin ohjelmistoihin, algoritmeihin ja dataan, joita pidetään tässä asetuksessa säädetyn riskinarvioinnin perusteella suuririskisinä. Tällaisia velvoitteita olisi noudatettava rajoittamatta yleistä velvoitetta, jonka mukaan kaikkea tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisen teknologian käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, olisi kehitettävä, ne olisi otettava käyttöön ja niitä olisi käytettävä unionissa ihmiskeskeisellä tavalla ja noudattaen yksilön autonomian ja ihmisten turvallisuuden periaatteita unionin oikeuden mukaisesti ja kunnioittaen kaikilta osin perusoikeuksia, kuten ihmisarvoa, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.

(13)  Suuririskisten teknologioiden olisi noudatettava turvallisuuden, läpinäkyvyyden, vastuuvelvollisuuden, puolueettomuuden tai syrjimättömyyden, yhteiskuntavastuun ja sukupuolten tasa-arvon, hyvitysoikeuden, ympäristökestävyyden, yksityisyyden ja hyvän hallinnon periaatteita, ja kansallisen valvontaviranomaisen olisi tehtävä niistä ennakolta puolueeton ja objektiivinen ulkopuolinen riskinarviointi tässä asetuksessa ja sen liitteenä olevassa luettelossa säädettyjen kriteerien mukaisesti. Arvioinnissa olisi otettava huomioon kehittäjän tai käyttöönottajan näkemykset ja mahdollinen itsearviointi.

(14)  Komission ja/tai tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen olisi laadittava kehittäjille, käyttöönottajille ja käyttäjille ei-sitovat täytäntöönpano-ohjeet tämän asetuksen noudattamista koskevista menetelmistä. Niiden olisi ohjeita laatiessaan kuultava asiaankuuluvia sidosryhmiä.

(15)  Unionissa olisi toimittava johdonmukaisesti näiden teknologioiden riskinarvioinnissa varsinkin silloin, kun niitä arvioidaan paitsi tämän asetuksen perusteella myös sovellettavan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti. Näin ollen kansallisten valvontaviranomaisten olisi ilmoitettava muille viranomaisille, jotka suorittavat riskinarviointeja alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti, kun nämä teknologiat arvioidaan suuririskisiksi tässä asetuksessa säädetyn riskinarvioinnin perusteella.

(16)  Jotta suuririskinen tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvä teknologia, myös tällaisen teknologian käyttämät tai tuottamat ohjelmistot, algoritmit ja data, olisivat luotettavia, niitä olisi kehitettävä, ne olisi otettava käyttöön ja niitä olisi käytettävä turvallisella ja läpinäkyvällä tavalla ja vastuuvelvollisuutta noudattaen toimintavarmuutta, häiriönsietokykyä, turvallisuutta, tarkkuutta ja virheiden tunnistamista, selitettävyyttä, tulkittavuutta, tarkastettavuutta, avoimuutta ja tunnistettavuutta koskevien turvallisuusvaatimusten mukaisesti sekä siten, että on mahdollista poistaa kyseiset toiminnot tilapäisesti käytöstä tai palata käyttämään aiempaa tilaa turvallisten toimintojen palauttamiseksi, jos kyseisiä vaatimuksia ei noudateta. Läpinäkyvyys olisi varmistettava antamalla viranomaisille pääsy näiden teknologioiden perustana oleviin teknologiaan, dataan ja laskentajärjestelmiin silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä.

(17)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, erityisesti suuririskisten teknologioiden, kehittäjät, käyttöönottajat ja käyttäjät ovat vastuussa turvallisuutta, läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta koskevien periaatteiden noudattamisesta eriasteisesti siinä määrin kuin nämä osallistuvat kyseisten teknologioiden, myös niiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittämiseen, käyttöönottoon tai käyttöön. Kehittäjien olisi varmistettava, että teknologia suunnitellaan ja rakennetaan tässä asetuksessa vahvistettujen turvallisuusvaatimusten mukaisesti, kun taas käyttöönottajien ja käyttäjien olisi teknologiaa käyttöön ottaessaan ja käyttäessään noudatettava täysin näitä vaatimuksia. Tämän vuoksi suuririskisten teknologioiden kehittäjien olisi arvioitava ja ennakoitava kehittämänsä teknologian väärinkäyttöön liittyviä kohtuudella odotettavissa olevia riskejä. Kehittäjien täytyy myös varmistaa, että näiden kehittämissä järjestelmissä ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan ja asianmukaisin keinoin, esimerkiksi vastuuvapauslausekkeilla, virheiden tai epätarkkuuksien todennäköisyys.

(18)  Kehittäjien ja käyttöönottajien olisi asetettava käyttäjien saataville kaikki kyseisen teknologian myöhemmät päivitykset, erityisesti ohjelmistopäivitykset, sopimuksessa taikka unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä edellytetyllä tavalla. Lisäksi jos riskinarviointi sitä edellyttää, kehittäjien ja käyttöönottajien olisi toimitettava viranomaisille kyseisen teknologian käyttöä koskeva asiaankuuluva dokumentaatio ja siihen liittyvät turvallisuusohjeet, mukaan lukien lähdekoodi, kehitystyökalut ja järjestelmän käyttämä data, silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä, ja edellyttäen, että noudatetaan kaikilta osin tietosuojaa, yksityisyyttä, teollis- ja tekijänoikeuksia ja liikesalaisuuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä.

(19)  Yksityishenkilöillä on oikeus odottaa, että heidän käyttämänsä teknologia toimii kohtuullisesti ja heidän luottamustaan kunnioitetaan. Kansalaisten luottamus tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, myös tällaisten teknologioiden käyttämiin tai tuottamiin ohjelmistoihin, algoritmeihin ja dataan, on riippuvainen teknisten prosessien ymmärtämisestä ja käsittämisestä. Teknisten prosessien selitettävyyden asteen olisi oltava riippuvainen näiden prosessien kontekstista ja virheellisen tai epätarkan tuotoksen aiheuttamien seurausten vakavuudesta, ja sen olisi oltava riittävä niiden riitauttamiseksi ja hyvityksen hakemiseksi. Näiden teknologioiden mahdolliseen vaikeatajuisuuteen olisi puututtava tarkastettavuuden, jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden avulla.

(20)  Yhteiskunnan luottamus tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, myös tällaisten teknologioiden käyttämiin tai tuottamiin ohjelmistoihin, algoritmeihin ja dataan, on riippuvainen siitä, missä määrin teknologiaa on mahdollista arvioida, tarkastaa ja jäljittää. Kehittäjien olisi varmistettava, että teknologia suunnitellaan ja rakennetaan siten, että mahdollistetaan arviointi, tarkastus ja jäljitettävyys, jos näiden osallistumisen laajuus tätä edellyttää. Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, kehittäjien, käyttöönottajien ja käyttäjien olisi varmistettava, että tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa käyttöön otettaessa ja käytettäessä noudatetaan kaikilta osin läpinäkyvyysvaatimuksia ja mahdollistetaan tarkastus ja jäljitettävyys.

(21)  Jotta voidaan varmistaa läpinäkyvyys ja vastuuvelvollisuus, kansalaisten olisi saatava tietää, kun järjestelmä käyttää tekoälyä, kun tekoälyjärjestelmät personoivat tuotetta tai palvelua sen käyttäjille, voivatko he poistaa personoinnin käytöstä tai rajoittaa sitä ja kun käytetään automatisoidun päätöksenteon teknologiaa. Läpinäkyvyystoimenpiteiden lisäksi olisi, siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, kerrottava selkeästi ja ymmärrettävästi käytetystä datasta sekä algoritmista, sen tarkoituksesta, sen tuloksista ja sen mahdollisista vaaroista.

(22)  Ohjelmistojen, algoritmien ja datan puolueellisuus ja syrjivyys on laitonta, ja niihin olisi puututtava sääntelemällä prosesseja, joita noudatetaan niitä suunniteltaessa ja käyttöön otettaessa. Puolueellisuus voi johtua automatisoidun järjestelmän antamien tietojen pohjalta tehdyistä tai sen tekemistä päätöksistä sekä datajoukoista, joihin tällainen päätöksenteko perustuu tai joiden avulla järjestelmää on koulutettu.

(23)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa olisi pidettävä puolueellisina esimerkiksi silloin, kun ne eivät tuota optimaalisia tuloksia suhteessa henkilöön tai henkilöryhmään ennakkoasenteisiin perustuvan henkilökäsityksen tai sosiaalisen käsityksen ja henkilön tai henkilöryhmän ominaisuuksiin liittyvien tietojen myöhemmän käsittelyn vuoksi.

(24)  Unionin oikeuden mukaisesti tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa olisi pidettävä syrjivinä, jos ne tuottavat tuloksia, joilla on suhteettoman kielteisiä vaikutuksia, ja johtavat henkilön tai henkilöryhmän erilaiseen kohteluun muun muassa asettamalla tämän muihin verrattuna epäedulliseen asemaan esimerkiksi henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella ilman objektiivista tai kohtuullista perustetta ja huolimatta mahdollisista väitteistä, joiden mukaan teknologia on neutraalia.

(25)  Unionin oikeuden mukaisesti oikeutettuja tavoitteita, joilla voitaisiin tämän asetuksen nojalla objektiivisesti perustella henkilöiden tai henkilöryhmien erilliskohtelu, ovat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ja kansanterveyden suojelu, rikosten ehkäiseminen, perusoikeuksien ja -vapauksien suojelu, tasapuolinen edustus ja ammatinharjoittamista koskevat objektiiviset vaatimukset.

(26)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, olisi myötävaikutettava kestävään edistykseen. Nämä teknologiat eivät saisi olla ristiriidassa ympäristön suojelemista tai vihreää siirtymää koskevan tavoitteen kanssa. Niillä voisi olla merkittävä rooli Yhdistyneiden kansakuntien asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, jotta tulevat sukupolvet voivat kukoistaa. Näillä teknologioilla voidaan tukea riittävän edistymisen seurantaa kestävyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien indikaattoreiden perusteella ja käyttämällä vastuullisia tutkimus- ja innovointivälineitä, jotka edellyttävät unionin ja sen jäsenvaltioiden resurssien käyttöönottoa, jotta voidaan tukea näihin tavoitteisiin tähtääviä hankkeita ja investoida niihin.

(27)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö eivät saisi tarkoituksellisesti aiheuttaa minkäänlaista vahinkoa tai haittaa yksittäisille ihmisille tai yhteiskunnalle eikä sitä saisi tietoisesti hyväksyä. Siksi varsinkin suuririskisiä teknologioita olisi kehitettävä, ne olisi otettava käyttöön ja niitä olisi käytettävä yhteiskuntavastuullisella tavalla.

(28)  Kehittäjiä, käyttöönottajia ja käyttäjiä olisi näin ollen pidettävä vastuullisina yksilöille ja yhteiskunnalle aiheutuneesta vahingosta tai haitasta, siinä määrin kuin nämä osallistuvat tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön, unionin ja kansallisten korvausvastuuta koskevien sääntöjen mukaisesti.

(29)  Erityisesti kehittäjien, jotka tekevät päätöksiä, joilla määrätään tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehityssuunta tai -tapa tai ohjataan sitä, sekä käyttöönottajien, jotka osallistuvat valvonta- tai johtotehtävissä niiden käyttöönottoon tekemällä käyttöönottoa koskevia päätöksiä sekä vastaamalla niihin liittyvien riskien valvonnasta tai hyötymällä käyttöönotosta, olisi yleisesti katsottava olevan vastuussa tällaisen vahingon tai haitan välttämisestä ottamalla käyttöön asianmukaiset toimenpiteet kehittämisprosessin aikana ja noudattamalla näitä toimenpiteitä tinkimättä käyttöönottovaiheen aikana.

(30)  Yhteiskuntavastuullinen tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvä teknologia, myös tällaisten teknologioiden käyttämät tai tuottamat ohjelmistot, algoritmit ja data, voidaan määritellä teknologiaksi, jonka avulla voidaan löytää ratkaisuja, joilla turvataan ja edistetään erilaisia tavoitteita, jotka koskevat yhteiskuntaa, varsinkin demokratiaa, terveyttä ja taloudellista vaurautta, yhtäläisiä mahdollisuuksia, työntekijöiden oikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, monimuotoisia ja riippumattomia tiedotusvälineitä sekä objektiivista ja vapaasti saatavilla olevaa tietoa, mikä mahdollistaa julkisen keskustelun, laadukkaan koulutuksen, kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden, sukupuolten välisen tasapainon, digitaalisen lukutaidon, innovoinnin ja luovuuden. Sosiaalisesti vastuullista teknologiaa kehitettäessä, käyttöön otettaessa ja käytettäessä myös otetaan asianmukaisesti huomioon sen perimmäinen vaikutus kansalaisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, eikä se edistä vihapuhetta tai väkivaltaa. Erityisesti suuririskisten teknologioiden avulla olisi saavutettava nämä tavoitteet.

(31)  Tekoälyä, robotiikkaa ja siihen liittyvää teknologiaa kehitettäessä, käyttöön otettaessa ja käytettäessä olisi myös toimittava siten, että tuetaan sosiaalista osallisuutta, demokratiaa, moniarvoisuutta, yhteisvastuuta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja yhteistyötä, ja niiden mahdollisuudet tähän olisi maksimoitava ja niitä olisi tutkittava tutkimus- ja innovointihankkeiden avulla. Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava käyttöön viestintä- ja hallintoresurssejaan sekä taloudellisia resurssejaan tällaisten hankkeiden tukemiseksi ja niihin investoimiseksi.

(32)  Hankkeet, jotka liittyvät tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian mahdollisuuksiin käsitellä sosiaalisen hyvinvoinnin kysymystä, olisi toteutettava vastuullisten tutkimus- ja innovointivälineiden pohjalta, jotta voidaan taata alusta alkaen, että hankkeissa noudatetaan eettisiä periaatteita.

(33)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä olisi otettava huomioon niiden ympäristöjalanjälki. Sovellettavassa unionin oikeudessa vahvistettujen velvoitteiden mukaisesti tällaiset teknologiat eivät saisi aiheuttaa haittaa ympäristölle elinkaarensa aikana ja koko toimitusketjussa ja niitä olisi kehitettävä, ne olisi otettava käyttöön ja niitä olisi käytettävä siten, että suojellaan ympäristöä, lievennetään ja korjataan niiden ympäristöjalanjälkeä, edistetään vihreää siirtymää ja tuetaan ilmastoneutraaliutta ja kiertotaloutta koskevien tavoitteiden saavuttamista.

(34)  Tätä asetusta sovellettaessa kehittäjiä, käyttöönottajia ja käyttäjiä olisi pidettävä vastuullisina ympäristölle aiheutuneista haitoista sovellettavien ympäristövastuuta koskevien sääntöjen mukaisesti, siinä määrin kuin nämä osallistuvat suuririskisenä pidettävän tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön.

(35)  Näitä teknologioita kehitettäessä, käyttöön otettaessa ja käytettäessä olisi myös toimittava siten, että tuetaan sovellettavassa unionin oikeudessa vahvistettujen velvoitteiden mukaisten ympäristötavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi jätteiden syntymisen vähentämistä, hiilijalanjäljen pienentämistä, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ympäristön suojelemista, ja niiden mahdollisuudet tähän olisi maksimoitava ja niitä olisi tutkittava tutkimus- ja innovointihankkeiden avulla. Unionin ja jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava käyttöön viestintä- ja hallintoresurssejaan sekä taloudellisia resurssejaan tällaisten hankkeiden tukemiseksi ja niihin investoimiseksi.

(36)  Hankkeet, jotka liittyvät tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian mahdollisuuksiin käsitellä ympäristöön liittyviä huolenaiheita, olisi toteutettava vastuullisten tutkimus- ja innovointivälineiden pohjalta, jotta voidaan taata alusta alkaen, että hankkeissa noudatetaan eettisiä periaatteita.

(37)  Kaikessa unionissa kehitetyssä, käyttöön otetussa ja käytetyssä tekoälyssä, robotiikassa ja niihin liittyvässä teknologiassa, myös tällaisten teknologioiden käyttämissä tai tuottamissa ohjelmistoissa, algoritmeissa ja datassa, olisi kunnioitettava kaikilta osin unionin kansalaisten oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan. Niiden kehittämisen, käyttöönoton ja käytön olisi erityisesti oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(17) mukaista.

(38)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, käytön eettiset rajat olisi otettava asianmukaisesti huomioon etenkin käytettäessä henkilöiden automaattiseen tunnistamiseen etätunnistusteknologioita, kuten biometristen ominaisuuksien, erityisesti kasvojen, tunnistamista. Kun viranomaiset käyttävät näitä teknologioita tärkeää yleistä etua koskevasta syystä eli henkilöiden turvallisuuden takaamiseksi ja kansallisiin hätätilanteisiin puuttumiseksi eivätkä kiinteistöjen turvallisuuden takaamiseksi, käytöstä olisi aina ilmoitettava ja sen olisi oltava oikeasuhteista, kohdennettua ja tiettyihin tavoitteisiin rajattua sekä ajallisesti rajoitettua unionin oikeuden mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon ihmisarvo ja yksilön autonomia sekä perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet. Tällaisen käytön kriteereihin ja rajoituksiin olisi sovellettava laillisuusvalvontaa, ja ne edellyttävät demokraattista valvontaa ja keskustelua, johon myös kansalaisyhteiskunta osallistuu.

(39)  Asiaankuuluviin vaatimuksiin ja normeihin perustuva hallinto parantaa turvallisuutta ja lisää kansalaisten luottamusta tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön.

(40)  Viranomaisten olisi tehtävä perusoikeuksia koskeva vaikutustenarviointi ennen sellaisten suuririskisten teknologioiden käyttöönottoa, joilla tuetaan julkisella sektorilla tehtäviä päätöksiä ja joilla on suora ja merkittävä vaikutus kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

(41)  Asiaankuuluvia olemassa olevia hallintostandardeja ovat esimerkiksi komission perustaman tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän laatima asiakirja ”Luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet” ja muut tekniset standardit, joita esimerkiksi Euroopan standardointikomitea (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (CENELEC) ja Euroopan telealan standardointilaitos (ETSI) ovat hyväksyneet Euroopan tasolla ja Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO) ja kansainvälinen sähkö- ja elektroniikkainsinöörien järjestö (IEEE) kansainvälisellä tasolla.

(42)  Datan jakaminen ja käyttö usean osallistujan kesken on arkaluonteista toimintaa, minkä vuoksi tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön olisi sovellettava asiaankuuluvia sääntöjä, vaatimuksia, normeja ja protokollia, joissa otetaan huomioon laatua, eheyttä, turvallisuutta, luotettavuutta, yksityisyyttä ja valvontaa koskevat vaatimukset. Datahallintostrategiassa olisi keskityttävä tällaisen datan käsittelyyn, jakamiseen ja saatavuuteen, mukaan lukien sen asianmukainen hallinta, tarkastettavuus ja jäljitettävyys, ja taattava haavoittuville ryhmille, kuten vammaisille henkilöille, potilaille, lapsille, vähemmistöille ja maahanmuuttajille, tai muille syrjäytymisvaarassa oleville ryhmille kuuluvan datan riittävä suoja. Lisäksi kehittäjien, käyttöönottajien ja käyttäjien olisi tarvittaessa voitava käyttää keskeisiä suorituskykyindikaattoreita käyttämiensä datajoukkojen arvioinnissa kehittämiensä, käyttöön ottamiensa ja käyttämiensä teknologioiden luotettavuuden parantamiseksi.

(43)  Jäsenvaltioiden olisi nimitettävä riippumaton hallintoviranomainen toimimaan valvontaviranomaisena. Kunkin kansallisen valvontaviranomaisen olisi erityisesti vastattava suuririskisenä pidettävän tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian yksilöimisestä tässä asetuksessa säädettyjen riskinarviointikriteerien perusteella sekä sen arvioinnista ja seurannasta, noudattavatko nämä teknologiat tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita.

(44)  Kunkin kansallisen valvontaviranomaisen olisi myös vastattava näiden teknologioiden hyvästä hallinnosta komission ja/tai tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen tai virastojen koordinoimana. Niillä on näin ollen tärkeä rooli unionin kansalaisten luottamuksen ja turvallisuuden edistämisessä sekä demokraattisen, moniarvoisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan mahdollistamisessa.

(45)  Arvioidessaan teknologioita, jotka ovat tämän asetuksen mukaisesti suuririskisiä, ja seuratessaan, noudattavatko ne tämän asetuksen vaatimuksia, kansallisten valvontaviranomaisten olisi tarvittaessa tehtävä yhteistyötä niiden viranomaisten kanssa, jotka vastaavat näiden teknologioiden arvioinnista ja seurannasta ja alakohtaisen lainsäädännön noudattamisen valvonnasta.

(46)  Kansallisten valvontaviranomaisten olisi tehtävä laajaa ja säännöllistä yhteistyötä keskenään sekä komission ja muiden asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kanssa, jotta voidaan taata johdonmukaiset rajatylittävät toimet ja mahdollistaa näiden teknologioiden johdonmukainen kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö unionissa tässä asetuksessa säädettyjen eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden mukaisesti.

(47)  Tällaisen yhteistyön puitteissa ja täyden yhdenmukaistamisen saavuttamiseksi unionin tasolla kansallisten valvontaviranomaisten olisi avustettava komissiota yhteisen ja tyhjentävän luettelon laatimisessa suuririskisestä tekoälystä, robotiikasta ja niihin liittyvästä teknologiasta tässä asetuksessa ja sen liitteessä säädettyjen kriteerien mukaisesti. Lisäksi olisi kehitettävä myöntämisprosessi, jota noudatetaan annettaessa eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus ja johon sisältyy vapaaehtoinen hakuprosessi kehittäjälle, käyttöönottajalle tai käyttäjälle, joka haluaa saada todistuksen siitä, että teknologia, jota ei pidetä suuririskisenä, on tämän asetuksen mukainen.

(48)  Kansallisten valvontaviranomaisten olisi varmistettava, että voidaan koota yhteen mahdollisimman monta sidosryhmää, kuten teollisuus, yritykset, työmarkkinaosapuolet, tutkijat, kuluttajat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt, ja tarjota moniarvoinen foorumi pohdintoja ja näkemystenvaihtoa varten niin, että voidaan tehdä ymmärrettäviä ja tarkkoja päätelmiä, joiden perusteella voidaan antaa ohjeistusta siitä, miten hallintoa säännellään.

(49)  Kansallisten valvontaviranomaisten olisi varmistettava, että voidaan koota yhteen mahdollisimman monta sidosryhmää, kuten teollisuus, yritykset, työmarkkinaosapuolet, tutkijat, kuluttajat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt, ja tarjota moniarvoinen foorumi pohdintoja ja näkemystenvaihtoa varten, jotta helpotetaan yhteistyötä erityisesti tiede- ja tutkimusyhteisöä, teollisuutta ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien sidosryhmien ja yksittäisten asiantuntijoiden kanssa ja näiden välillä niin, että voidaan tehdä ymmärrettäviä ja tarkkoja päätelmiä, joiden perusteella voidaan antaa ohjeistusta siitä, miten hallintoa säännellään.

(50)  Lisäksi näiden kansallisten valvontaviranomaisten olisi tarjottava ammatillista hallinnollista ohjeistusta ja tukea kehittäjille, käyttöönottajille ja käyttäjille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille tai startup-yrityksille, jotka kohtaavat haasteita tässä asetuksessa säädettyjen eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden noudattamisessa.

(51)  Komission ja/tai tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen olisi laadittava sitovat ohjeet menetelmistä, joita kansallisten valvontaviranomaisten on määrä käyttää suorittaessaan vaatimustenmukaisuuden arviointia.

(52)  Väärinkäytösten paljastaminen saattaa unionin oikeuden mahdolliset ja tosiasialliset rikkomiset viranomaisten tietoon, jotta voidaan estää muutoin tapahtuvat haitat tai vahingot. Lisäksi ilmoitusmenettelyt parantavat tiedonkulkua yritysten ja organisaatioiden sisällä ja vähentävät siten riskiä siitä, että kehitetään vikoja tai virheitä sisältäviä tuotteita tai palveluja. Yritysten ja organisaatioiden, jotka kehittävät, ottavat käyttöön tai käyttävät tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisten teknologioiden käyttämää tai tuottamaa dataa, olisi perustettava ilmoituskanavia, ja rikkomuksista ilmoittavia henkilöitä olisi suojeltava vastatoimilta.

(53)  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, nopea kehitys on ennakoimatonta, ja sama koskee myös teknistä koneoppimista, päättelyprosesseja ja muuta teknologiaa, johon tämä kehitys pohjautuu. Sen vuoksi on aiheellista ja tarpeellista perustaa uudelleentarkastelumekanismi, jonka mukaisesti komissio antaa tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen lisäksi säännöllisesti kertomuksen tämän asetuksen soveltamisalan mahdollisesta muuttamisesta.

(54)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli vahvistaa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä unionissa koskevien eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden yhteistä sääntelykehystä, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(55)  Jotta vältetään hajanaisuus ja varmistetaan tämän asetuksen johdonmukainen soveltaminen, tässä asetuksessa säädetty unionin tason koordinointi olisi parasta antaa komission ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen tehtäväksi. Komission tehtäväksi olisi siksi annettava löytää asianmukainen ratkaisu tällaisen koordinoinnin järjestämiseen unionin tasolla, jotta voidaan koordinoida eri jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten toimeksiantoja ja toimia suoritettaessa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian riskinarviointia, vahvistettaessa näiden teknologioiden kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskeva yhteinen hallintokehys, kehitettäessä tässä asetuksessa säädettyjen eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden noudattamisen sertifiointia ja myönnettäessä sitä koskevia todistuksia, tuettaessa säännöllistä näkemystenvaihtoa asianomaisten sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä perustettaessa asiantuntijakeskus, jossa on mukana tiede- ja tutkimusyhteisö, teollisuus ja yksittäisiä asiantuntijoita unionin tasolla, jotta voidaan edistää tietämyksen ja teknisen asiantuntemuksen vaihtoa, sekä edistettäessä unionin lähestymistapaa kansainvälisen yhteistyön avulla ja varmistettaessa, että näihin teknologioihin liittyviin mahdollisuuksiin ja riskeihin vastataan maailmanlaajuisesti johdonmukaisella tavalla,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa kattava ja tulevaisuudenkestävä eettisiä periaatteita ja oikeudellisia velvoitteita koskeva unionin sääntelykehys tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian unionissa tapahtuvaa kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä varten.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan unionissa kehitettyyn, käyttöön otettuun tai käytettyyn tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, myös tällaisten teknologioiden käyttämiin tai tuottamiin ohjelmistoihin, algoritmeihin ja dataan.

3 artikla

Maantieteellinen soveltamisala

Jos mikä tahansa tekoälyn osa kehitetään tai otetaan käyttöön tai sitä käytetään unionissa, myös silloin, kun tällaisten teknologioiden käyttämät tai tuottamat ohjelmistot, algoritmit tai data sijaitsevat unionin ulkopuolella tai niillä ei ole tiettyä maantieteellistä sijaintipaikkaa, siihen sovelletaan tätä asetusta.

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)  ’tekoälyllä’ joko ohjelmistopohjaista tai laitteisiin upotettua järjestelmää, joka pyrkii älykästä käyttäytymistä ilmentäen saavuttamaan asetettuja tavoitteita muun muassa keräämällä, käsittelemällä, analysoimalla ja tulkitsemalla tietoa ympäristöstään ja toimimalla tietyssä määrin autonomisesti(18);

b)  ’autonomisuudella’ sitä, että tekoälyjärjestelmä toimii tulkiten tiettyjä syötteitä ja muun muassa muttei yksinomaan soveltaen ennalta määrättyjä ohjeita samalla kun sen käyttäytymistä säätelevät sille asetettu tavoite, jonka saavuttamiseen kyseinen käyttäytyminen tähtää, ja muut sen kehittäjän tekemät suunnitteluun liittyvät valinnat;

c)  ’robotiikalla’ automaattisesti ohjattavia, uudelleenohjelmoitavia ja monikäyttöisiä koneita(19), jotka suorittavat fyysisessä maailmassa ihmisen perinteisesti suorittamia tai alulle panemia tehtäviä muun muassa tekoälyn tai siihen liittyvän teknologian avulla;

d)  ’niihin liittyvällä teknologialla’ teknologiaa, jonka avulla ohjelmisto voi ohjata osittain tai täysin autonomisesti fyysistä tai virtuaalista prosessia, teknologiaa, joka kykenee havaitsemaan biometristä, geneettistä tai muuta dataa, sekä teknologiaa, joka jäljittelee ihmisen ominaisuuksia tai muutoin hyödyntää niitä;

e)  ’suurella riskillä’ tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön liittyvää merkittävää riskiä vahingon tai haitan aiheuttamisesta yksittäisille ihmisille tai yhteiskunnalle unionin oikeudessa vahvistettujen perusoikeuksien ja turvallisuussääntöjen vastaisesti, kun otetaan huomioon niiden erityinen käyttötarkoitus, ala, jolla niitä kehitetään, otetaan käyttöön tai käytetään, sekä odotettavissa olevan vahingon tai haitan vakavuus;

f)  ’kehittämisellä’ algoritmien rakentamista ja suunnittelua, ohjelmistojen kirjoittamista ja suunnittelua tai datan keräämistä, tallentamista ja hallintaa tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian luomiseksi tai kouluttamiseksi taikka uuden sovelluksen luomiseksi olemassa olevaa tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa varten;

g)  ’kehittäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tekee päätöksiä, joilla määrätään tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehityssuunta tai -tapa tai ohjataan sitä;

h)  ’käyttöönotolla’ tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttöä ja hallintaa sekä niiden markkinoille saattamista tai asettamista muulla tavoin käyttäjien saataville;

i)  ’käyttöönottajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka osallistuu tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian konkreettiseen käyttöönottoon valvonta- tai johtotehtävässä tekemällä päätöksiä, valvomalla riskejä ja hyötymällä käyttöönotosta;

j)  ’käytöllä’ muuta tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan liittyvää toimea kuin kehittämistä tai käyttöönottoa;

k)  ’käyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa muihin tarkoituksiin kuin kehittämiseen tai käyttöönottoon;

l)  ’puolueellisuudella’ henkilöstä tai henkilöryhmästä tämän henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella muodostettua ennakkoasenteisiin perustuvaa henkilökäsitystä tai sosiaalista käsitystä;

m)  ’syrjinnällä’ henkilön tai henkilöryhmän erilliskohtelua, joka perustuu seikkaan, jolle ei ole objektiivista tai kohtuullista perustetta, ja joka sen vuoksi kielletään unionin oikeudessa;

n)  ’vahingolla tai haitalla’ muun muassa vihapuheen, puolueellisuuden, syrjinnän tai leimaamisen aiheuttamaa fyysistä tai psyykkistä vammaa, aineellista tai aineetonta vahinkoa, kuten taloudellisia menetyksiä, työpaikan tai koulutusmahdollisuuden menettämistä, aiheetonta valinnanvapauden tai sananvapauden rajoittamista tai yksityisyyden menetystä, ja mitä tahansa unionin oikeuden rikkomista, joka vaikuttaa haitallisesti johonkin henkilöön;

o)  ’hyvällä hallinnolla’ tapaa, jolla varmistetaan, että kehittäjät, käyttöönottajat ja käyttäjät ottavat käyttöön ja noudattavat virallisiin sääntöihin, menettelyihin ja arvoihin perustuvia asianmukaisia ja kohtuullisia vaatimuksia, normeja ja käyttäytymisprotokollia, ja jonka avulla nämä voivat käsitellä eettisiä kysymyksiä asianmukaisesti sitä mukaa tai ennen kuin niitä ilmenee.

5 artikla

Tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevat eettiset periaatteet

1.  Kehitettäessä, otettaessa käyttöön ja käytettäessä unionissa tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, on noudatettava unionin oikeutta sekä kunnioitettava kaikilta osin ihmisarvoa, yksilön autonomiaa ja ihmisten turvallisuutta ja muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

2.  Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön liittyvässä henkilötietojen, myös muista kuin henkilötiedoista sekä biometrisistä tiedoista saatujen henkilötietojen, käsittelyssä on noudatettava asetusta (EU) 2016/679 ja direktiiviä 2002/58/EY.

3.  Unioni ja sen jäsenvaltiot kannustavat tutkimushankkeita, joiden tarkoituksena on tarjota tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan perustuvia ratkaisuja, joilla pyritään edistämään sosiaalista osallisuutta, demokratiaa, moniarvoisuutta, yhteisvastuuta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja yhteistyötä.

II luku

Suuririskisiin teknologioihin liittyvät velvoitteet

6 artikla

Suuririskisiin teknologioihin liittyvät velvoitteet

1.  Tämän luvun säännöksiä sovelletaan ainoastaan unionissa kehitettyyn, käyttöön otettuun tai käytettyyn tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan, myös tällaisten teknologioiden käyttämiin tai tuottamiin ohjelmistoihin, algoritmeihin ja dataan, joita pidetään suuririskisinä.

2.  Suuririskistä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, on kehitettävä, ne on otettava käyttöön ja niitä on käytettävä tavalla, jolla varmistetaan, että ne eivät riko tässä asetuksessa vahvistettuja eettisiä periaatteita.

7 artikla

Ihmiskeskeinen ja ihmisen luoma tekoäly

1.  Suuririskisiä teknologioita, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, on kehitettävä, ne on otettava käyttöön ja niitä on käytettävä tavalla, joka takaa ihmisen suorittaman täydellisen valvonnan kaikkina aikoina.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja teknologioita on kehitettävä, ne on otettava käyttöön ja niitä on käytettävä tavalla, joka mahdollistaa teknologian saamisen takaisin tarvittaessa ihmisen valvontaan muun muassa muuttamalla sitä tai pysäyttämällä se.

8 artikla

Turvallisuus, läpinäkyvyys ja vastuuvelvollisuus

1.  Suuririskistä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, on kehitettävä, ne on otettava käyttöön ja niitä on käytettävä tavalla, jolla varmistetaan, että

a)  niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään häiriönsietokykyisellä tavalla siten, että varmistetaan riittävä turvallisuustaso noudattamalla kyberturvallisuuden vähimmäisperustasoja, jotka ovat oikeasuhteisia havaittuun riskiin nähden, ja estetään teknisten haavoittuvuuksien hyväksikäyttö vihamielisiin tai laittomiin tarkoituksiin;

b)  niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään turvallisella tavalla, jolla varmistetaan, että käytössä on suojatoimia, joihin sisältyy varasuunnitelma ja toimet siltä varalta, että on olemassa turvallisuusriski;

c)  niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään tavalla, jolla varmistetaan käyttäjän kohtuullisten odotusten mukainen luotettava toiminta siten, että ne saavuttavat tavoitteet ja suorittavat toiminnot, joita varten ne on suunniteltu, muun muassa varmistamalla, että kaikki operaatiot ovat toistettavissa;

d)  niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään tavalla, jolla varmistetaan, että tietyn teknologian tavoitteet ja toiminnot toteutuvat tarkasti; jos satunnaisia epätarkkuuksia ei voida välttää, järjestelmän on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava käyttöönottajille ja käyttäjille asianmukaisella tavalla virheiden ja epätarkkuuksien todennäköisyydestä;

e)  niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään helposti selitettävissä olevalla tavalla sen varmistamiseksi, että teknologian teknisiä prosesseja voidaan tarkastella;

f)  niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään siten, että ne ilmoittavat käyttäjille siitä, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmien kanssa, ja paljastavat asianmukaisesti ja tyhjentävästi kykynsä, tarkkuutensa ja rajoituksensa tekoälyn kehittäjille, käyttöönottajille ja käyttäjille;

g)  niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön ja niitä käytetään 6 artiklan mukaisesti siten, että jos teknologia ei noudata a–g alakohdassa vahvistettuja turvallisuusvaatimuksia, on mahdollista poistaa kyseiset toiminnot tilapäisesti käytöstä ja palata käyttämään aiempaa tilaa turvallisten toimintojen palauttamiseksi.

2.  Tämän artiklan 1 kohdassa mainittuja teknologioita, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, on 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti kehitettävä, ne on otettava käyttöön ja niitä on käytettävä avoimella ja jäljitettävissä olevalla tavalla siten, että niiden osatekijät, prosessit ja vaiheet dokumentoidaan tiukimpien mahdollisten sovellettavien vaatimusten ja 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten on mahdollista arvioida, onko teknologia tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden mukaista. Erityisesti näiden teknologioiden kehittäjän, käyttöönottajan tai käyttäjän on vastattava 1 kohdassa vahvistettujen turvallisuusvaatimusten noudattamisesta ja pystyttävä osoittamaan niiden noudattaminen.

3.  Edellä 1 kohdassa mainittujen teknologioiden kehittäjän, käyttöönottajan tai käyttäjän on varmistettava, että 18 artiklassa tarkoitetut kansalliset valvontaviranomaiset tai tarvittaessa muut kansalliset tai eurooppalaiset alakohtaiset valvontaviranomaiset voivat tarkastaa toimenpiteet, jotka on toteutettu 1 kohdassa asetettujen turvallisuusvaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

9 artikla

Puolueettomuus ja syrjimättömyys

1.  Unionissa kehitetyn, käyttöön otetun tai käytetyn suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien tai datan on oltava puolueettomia, eivätkä ne saa syrjiä rodun, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, raskauden, vammaisuuden, fyysisten tai geneettisten ominaisuuksien, iän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, etnisen tai sosiaalisen alkuperän, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, poliittisten näkemysten tai kansalaisvaikuttamisen, kansalaisuuden, siviilisäädyn, taloudellisen aseman, koulutuksen, rikosrekisterin tai muun sellaisen seikan perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, henkilöiden tai henkilöryhmien erilliskohtelu voi olla perusteltua ainoastaan, jos sillä on objektiivinen, kohtuullinen ja oikeutettu tavoite, joka on sekä oikeasuhteinen että välttämätön sikäli kuin ei ole olemassa vaihtoehtoja, jotka vaikuttaisivat vähäisemmässä määrin yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta laitonta syrjintää koskevan unionin lainsäädännön soveltamista.

10 artikla

Sosiaalinen vastuu ja sukupuolten tasa-arvo

Unionissa kehitettyä, käyttöön otettua ja käytettyä suuririskistä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, on kehitettävä, ne on otettava käyttöön ja niitä on käytettävä asiaa koskevan unionin oikeuden, periaatteiden ja arvojen mukaisesti tavalla, jolla ei puututa vaaleihin tai myötävaikuteta disinformaation levittämiseen, jolla kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia sekä edistetään laadukasta koulutusta ja digitaalista lukutaitoa, jolla ei pahenneta sukupuolten välistä kuilua estämällä yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille ja joka ei ole teollis- ja tekijänoikeuksien ja niiden mahdollisten rajoitusten tai poikkeusten vastainen.

11 artikla

Ympäristökestävyys

Jäljempänä 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten tai tarvittaessa muiden kansallisten tai Euroopan alakohtaisten valvontaviranomaisten on arvioitava suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, ympäristökestävyys ja varmistettava, että otetaan käyttöön toimenpiteitä niiden luonnonvaroihin, energiankulutukseen, jätteiden syntymiseen, hiilijalanjälkeen, ilmastohätätilaan ja ympäristön tilan heikkenemiseen liittyvän yleisen vaikutuksen lieventämiseksi ja korjaamiseksi, jotta varmistetaan sovellettavan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön sekä unionin muiden kansainvälisten ympäristösitoumusten noudattaminen.

12 artikla

Yksityisyyden kunnioittaminen ja henkilötietojen suoja

Biometristen tietojen käyttö ja kerääminen biometriseen tunnistukseen tai kasvontunnistukseen perustuvaan etätunnistukseen julkisilla alueilla aiheuttaa erityisiä riskejä perusoikeuksille, ja tällainen käyttöönotto tai käyttö sallitaan ainoastaan jäsenvaltioiden viranomaisille tärkeään yleiseen etuun liittyvissä tarkoituksissa. Näiden viranomaisten on varmistettava, että tällaisesta käyttöönotosta tai käytöstä ilmoitetaan yleisölle ja se on oikeasuhteista, kohdennettua ja tiettyihin tavoitteisiin ja tiettyyn paikkaan rajattua sekä ajallisesti rajoitettua unionin ja kansallisen lainsäädännön, erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin 2002/58/EY, mukaisesti ja siinä otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisarvo ja yksilön autonomia sekä perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet, erityisesti oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan.

13 artikla

Oikeus hyvitykseen

Jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on oikeus hakea hyvitystä vahingosta tai haitasta, joka on aiheutunut suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, unionin oikeuden ja tässä asetuksessa asetettujen velvoitteiden vastaisesta kehittämisestä, käyttöönotosta ja käytöstä.

14 artikla

Riskinarviointi

1.  Tätä asetusta sovellettaessa tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, pidetään suuririskisinä teknologioina, kun objektiivisiin kriteereihin, kuten niiden erityiseen käyttötarkoitukseen, alaan, jolla niitä kehitetään, ne otetaan käyttöön tai niitä käytetään, sekä mahdollisesti aiheutettavan vahingon tai haitan vakavuuteen, perustuvan riskinarvioinnin mukaan niiden kehittämiseen, käyttöönottoon tai käyttöön liittyy merkittävä riski siitä, että niiden voidaan odottaa aiheuttavan vahinkoa tai haittaa yksittäisille ihmisille tai yhteiskunnalle unionin oikeudessa vahvistettujen perusoikeuksien ja turvallisuussääntöjen vastaisesti.

2.  Rajoittamatta sovellettavan alakohtaisen lainsäädännön soveltamista 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten on suoritettava tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, riskinarviointi tämän artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen liitteenä olevassa tyhjentävässä ja kumulatiivisessa luettelossa säädettyjen objektiivisten kriteerien mukaisesti komission ja/tai muiden tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen koordinoidessa niiden yhteistyötä.

3.  Komissio laatii yhteisen luettelon unionissa yksilöidyistä suuririskisistä teknologioista ja pitää sitä ajan tasalla delegoiduilla säädöksillä 20 artiklan mukaisesti yhteistyössä 2 kohdassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

4.  Komissio myös saattaa tämän asetuksen liitteenä olevan luettelon säännöllisesti ajan tasalle delegoiduilla säädöksillä 20 artiklan mukaisesti.

15 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointi

1.  Suuririskisestä tekoälystä, robotiikasta ja niihin liittyvästä teknologiasta on tehtävä tämän asetuksen 6–12 artiklassa asetettujen velvoitteiden noudattamista koskeva arviointi ja niitä on myöhemmin seurattava, ja 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten on toteutettava arviointi ja seuranta komission ja/tai muiden tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen koordinoimina.

2.  Sellaisten suuririskisten teknologioiden, joiden on 1 kohdan mukaisesti arvioitu noudattavan tässä asetuksessa asetettuja velvoitteita, käyttämät tai tuottamat ohjelmistot, algoritmit ja data on myös katsottava kyseisten velvoitteiden mukaisiksi, jollei asiaankuuluva kansallinen valvontaviranomainen päätä suorittaa arviointia omasta aloitteestaan tai kehittäjän, käyttöönottajan tai käyttäjän pyynnöstä.

3.  Komissio ja/tai tähän tarkoitukseen mahdollisesti erikseen nimettävät asiaankuuluvat unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot laativat tämän asetuksen voimaantulopäivään mennessä sitovat ohjeet menetelmistä, joita kansallisten valvontaviranomaisten on määrä käyttää 1 kohdassa tarkoitetussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaisen lainsäädännön soveltamista.

16 artikla

Eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus

1.  Jos 15 artiklan mukaisesti tehty suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, vaatimustenmukaisuuden arviointi on ollut myönteinen, asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen on annettava eettisten periaatteiden noudattamista koskeva eurooppalainen todistus.

2.  Jos tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisten teknologioiden käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, ei pidetä suuririskisinä, jolloin niihin ei sovelleta 6–12 artiklassa säädettyjä velvoitteita eikä 14 artiklassa säädettyä riskinarviointia ja 15 artiklassa säädettyä vaatimustenmukaisuuden arviointia, näiden teknologioiden kehittäjä, käyttöönottaja tai käyttäjä voi myös pyytää antamaan todistuksen tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattamisesta teknologioille tai osalle niistä, jos kansalliset valvontaviranomaiset päättävät tämän olevan perusteltua kyseessä olevan teknologian luonteen vuoksi. Todistus voidaan myöntää ainoastaan, jos asiaankuuluva kansallinen valvontaviranomainen on suorittanut vaatimustenmukaisuuden arvioinnin ja kyseinen arviointi on myönteinen.

3.  Komissio ja/tai tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävät muut asiaankuuluvat unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot kehittävät hakuprosessin 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen myöntämistä varten.

III luku

Institutionaalinen valvonta

17 artikla

Hallintostandardit ja täytäntöönpano-ohjeet

1.  Unionissa kehitetyn, käyttöön otetun tai käytetyn tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian on noudatettava asiaankuuluvia hallintostandardeja, jotka 18 artiklassa tarkoitetut kansalliset valvontaviranomaiset ovat vahvistaneet unionin oikeuden, periaatteiden ja arvojen mukaisesti komission ja/tai tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävien asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen koordinoimina ja asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin standardeihin on sisällyttävä ei-sitovat täytäntöönpano-ohjeet kehittäjille, käyttöönottajille ja käyttäjille menetelmistä tämän asetuksen noudattamiseksi, ja ne on julkaistava tämän asetuksen voimaantulopäivään mennessä.

3.  Kehittäjien, käyttöönottajien ja käyttäjien on noudatettava unionissa kehitetyn, käyttöön otetun tai käytetyn tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttämän tai tuottaman datan hallinnassa asiaankuuluvia kansallisia, unionin, muiden eurooppalaisten organisaatioiden ja kansainvälisiä sääntöjä ja standardeja sekä asiaankuuluvia teollisuus- ja toimintaprotokollia. Kehittäjien ja käyttöönottajien on erityisesti suoritettava mahdollisuuksien mukaan tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttämien ulkoisten datalähteiden laaduntarkastuksia ja otettava käyttöön tällaisen datan keräämistä, säilyttämistä, käsittelyä ja käyttöä koskevia valvontamekanismeja.

4.  Unionissa kehitetyn, käyttöön otetun tai käytetyn tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian käyttämän tai tuottaman datan keräämisessä, säilyttämisessä, käsittelyssä ja jakamisessa sekä siihen pääsyssä on noudatettava asiaankuuluvia kansallisia, unionin, muiden eurooppalaisten organisaatioiden ja kansainvälisiä sääntöjä ja standardeja sekä asiaankuuluvia teollisuus- ja toimintaprotokollia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta siirrettävyysoikeuksia ja niiden henkilöiden oikeuksia, joiden tekoälyn, robotiikan ja siihen liittyvän teknologian käyttö on tuottanut dataa. Kehittäjien ja käyttöönottajien on erityisesti varmistettava, että kyseisiä protokollia sovelletaan tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisen ja käyttöönoton aikana, määrittelemällä selkeästi vaatimukset, jotka koskevat näiden teknologioiden käyttämän tai tuottaman datan käsittelyä ja pääsyn antamista siihen, sekä tällaisen datan käsittelyn ja siihen pääsyn antamisen tarkoitus, laajuus ja vastaanottajat siten, että näiden kaikkien on aina oltava tarkastettavissa ja jäljitettävissä.

18 artikla

Valvontaviranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä riippumaton viranomainen, joka vastaa tämän asetuksen soveltamisen seurannasta, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, sekä 14, 15 ja 16 artiklassa säädetyn riskinarvioinnin, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin ja sertifioinnin suorittamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaisen lainsäädännön soveltamista.

2.  Kunkin kansallisen valvontaviranomaisen on myötävaikutettava tämän asetuksen johdonmukaiseen soveltamiseen kaikkialla unionissa. Eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on tätä varten tehtävä yhteistyötä keskenään sekä komission ja/tai tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimettävien muiden asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kanssa.

3.  Kunkin kansallisen valvontaviranomaisen on toimittava ensimmäisenä yhteyspisteenä tapauksissa, joissa epäillään, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisen, käyttöönoton tai käytön tuloksena on rikottu tässä asetuksessa säädettyjä eettisiä periaatteita ja oikeudellisia velvoitteita, mukaan lukien syrjivä kohtelu tai muiden oikeuksien loukkaaminen. Tällaisissa tapauksissa asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointi, jotta voidaan tukea kansalaisten riitautus- ja hyvitysoikeutta.

4.  Kunkin kansallisen valvontaviranomaisen vastuulla on valvoa 17 artiklassa tarkoitettujen asiaankuuluvien kansallisten, unionin ja kansainvälisten hallintosääntöjen ja -standardien soveltamista tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan muun muassa pitämällä yhteyttä mahdollisimman moneen asiaankuuluvaan sidosryhmään. Tätä varten kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaisen on tarjottava foorumi säännölliselle näkemystenvaihdolle tiede- ja tutkimusyhteisön, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa ja niiden kesken.

5.  Kunkin kansallisen valvontaviranomaisen on annettava tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan sovellettavan unionin lainsäädännön ja tässä asetuksessa vahvistettujen eettisten periaatteiden yleistä täytäntöönpanoa koskevaa ammatillista ja hallinnollista ohjeistusta ja tukea etenkin asiaankuuluville tutkimus- ja kehittämisorganisaatioille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille tai startup-yrityksille.

6.  Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava tämän artiklan nojalla antamansa säännökset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on vuoden kuluttua voimaantulosta] sekä ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

7.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tässä asetuksessa säädettyjen eettisten periaatteiden ja oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on tuettava sekä unionin että kansallisella tasolla asiaankuuluvia sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa niiden pyrkimyksissä varmistaa oikea-aikaiset, eettiset ja tietoon perustuvat toimet tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevan teknologisen kehityksen myötä syntyvien uusien ja erityisesti rajatylittävien mahdollisuuksien ja haasteiden johdosta.

19 artikla

Rikkomisista ilmoittaminen ja niistä ilmoittavien henkilöiden suojelu

Tämän asetuksen rikkomisesta ilmoittamiseen ja rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojeluun sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/1937(20).

20 artikla

Koordinointi unionin tasolla

1.  Komissiolla ja/tai tätä varten mahdollisesti nimettävillä asiaankuuluvilla unionin toimielimillä, elimillä, toimistoilla ja virastoilla on seuraavat tehtävät:

–  varmistaa, että 18 artiklassa tarkoitetut kansalliset valvontaviranomaiset toteuttavat 14 artiklassa tarkoitetun tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian riskinarvioinnin johdonmukaisesti 8 artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen liitteenä olevassa suuririskisten alojen ja käyttötarkoitusten luettelossa säädettyjen yhteisten objektiivisten kriteerien perusteella;

–  panna merkille 15 artiklassa tarkoitettu suuririskisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian vaatimustenmukaisuuden arviointi ja myöhempi seuranta, jotka 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten on määrä suorittaa;

–  kehittää hakuprosessi, jota 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten on määrä noudattaa myöntäessään 16 artiklassa tarkoitetun todistuksen;

–  laatia 17 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut sitovat ohjeet menetelmistä, joita 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten on määrä käyttää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaisen lainsäädännön soveltamista;

–  koordinoida 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten toimintaa vahvistettaessa 17 artiklassa tarkoitetut asiaankuuluvat hallintostandardit, mukaan lukien ei-sitovat täytäntöönpano-ohjeet kehittäjille, käyttöönottajille ja käyttäjille menetelmistä tämän asetuksen noudattamiseksi;

–  tehdä yhteistyötä 18 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, kun ne myötävaikuttavat tämän asetuksen johdonmukaiseen soveltamiseen kaikkialla unionissa 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

–  toimia asiantuntijakeskuksena edistämällä tekoälyyn, robotiikkaan ja niihin liittyvään teknologiaan liittyvää tietojenvaihtoa ja tukemalla yhteisymmärryksen kehittymistä sisämarkkinoilla, antamalla lisäohjeita, lausuntoja ja asiantuntijaneuvoja 18 artiklassa tarkoitetuille kansallisille valvontaviranomaisille, seuraamalla asiaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa, yksilöimällä parhaita käytäntöjä koskevia standardeja ja antamalla tarvittaessa suosituksia sääntelytoimenpiteiksi; näin tehdessään sen olisi oltava yhteydessä mahdollisimman moneen asiaankuuluvaan sidosryhmään ja varmistettava, että sen kokoonpano eri päätöksentekotasoilla on monimuotoinen ja varmistaa sukupuolten tasa-arvon;

–  isännöidä turvallisuutta ja puolustusta käsittelevää työryhmää, joka tarkastelee politiikka- ja investointikysymyksiä, jotka liittyvät nimenomaisesti tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian eettiseen käyttöön turvallisuuden ja puolustuksen alalla.

21 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 14 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 14 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 14 artiklan 3 tai 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

22 artikla

Direktiivin (EU) 2019/1937 muuttaminen

Muutetaan direktiivi (EU) 2019/1937 seuraavasti:

1)  Lisätään 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaan alakohta seuraavasti:

”xi) tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö;”.

2)  Lisätään liitteessä olevaan I osaan kohta seuraavasti:

”K. 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan xi alakohta – Tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö:

xxi) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus [XXX] tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevista eettisistä periaatteista.”

23 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee säännöllisesti tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian, myös tällaisten teknologioiden käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehitystä ja toimittaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on kolme vuotta voimaantulosta] ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tämän asetuksen soveltamisesta kertomuksen, johon sisältyy arvio tämän asetuksen soveltamisalan mahdollisesta muuttamisesta.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan ... päivästä ...kuuta ... .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …,

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Tyhjentävä ja kumulatiivinen luettelo suuririskisistä aloista ja käyttötarkoituksista, joihin liittyy riski perusoikeuksien ja turvallisuussääntöjen rikkomisesta

Suuririskiset alat

—  Työelämä

—  Koulutus

—  Terveydenhuolto

—  Liikenne

—  Energia

—  Julkinen sektori (turvapaikka-asiat, muuttoliike, rajavalvonta, oikeuslaitos ja sosiaaliturvapalvelut)

—  Puolustus ja turvallisuus

—  Rahoitus, pankkiala, vakuutukset

Suuririskiset käyttötarkoitukset

—  Rekrytointi

—  Arvosanojen antaminen ja opiskelijoiden arviointi

—  Julkisten varojen myöntäminen

—  Lainojen myöntäminen

—  Kaupankäynti, arvopaperivälitys, verotus jne.

—  Lääketieteelliset hoidot ja toimenpiteet

—  Vaaliprosessit ja poliittiset kampanjat

—  Julkisen sektorin päätökset, joilla on merkittävä ja välitön vaikutus luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin

—  Automatisoitu ajaminen

—  Liikenteenhallinta

—  Autonomiset sotilasjärjestelmät

—  Energian tuotanto ja jakelu

—  Jätehuolto

—  Päästöjen hallinta

(1) EUVL L 252, 8.10.2018, s. 1.
(2) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(3) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(4) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(7) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 239.
(8) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 163.
(9) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 86.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0332.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0081.
(12) https://www.europarl.europa.eu/thinktank/en/document.html?reference=EPRS_STU(2020)654179.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY, tehty 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82).
(15) Kansainvälisessä standardissa SAE J3016, joka on viimeksi päivitetty vuonna 2018 standardiin J3016_201806, on ehdotettu kuutta automaation tasoa ajoneuvojen automatisoituun ajoon. https://www.sae.org/standards/content/j3016_201806/
(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).
(18) Määritelmä mukautettuna Euroopan komission tiedonannosta COM(2018)0237, 25.4.2018, s. 1.
(19) ISO 8373 -standardin teollisuusrobottien määritelmästä.
(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).


Tekoälyä koskeva siviilioikeudellisen vastuun järjestelmä
PDF 243kWORD 86k
Päätöslauselma
Liite
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle tekoälyä koskevasta siviilioikeudellisen vastuun järjestelmästä (2020/2014(INL))
P9_TA(2020)0276A9-0178/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 169 artiklan,

–  ottaa huomioon tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25. heinäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY(1) (tuotevastuudirektiivi),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi)(2) ja kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(3) sekä muut kuluttajansuojaa koskevat säännöt,

–  ottaa huomioon lääkinnällisistä laitteista 5. huhtikuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745(4),

–  ottaa huomioon Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen perustamisesta 28. syyskuuta 2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1488(5),

–  ottaa huomioon tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770(6),

–  ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ja paremmasta sääntelystä annetut suuntaviivat(7),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon tekoälystä Euroopassa (COM(2018)0237),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2018 annetun komission tiedonannon koordinoidusta tekoälysuunnitelmasta (COM(2018)0795),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2019 annetun komission tiedonannon luottamuksen rakentamisesta ihmiskeskeiseen tekoälyyn (COM(2019)0168),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen (COM(2020)0064),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan tekoälystä – eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen (COM(2020)0065),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä(8),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista(9),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman autonomisista asejärjestelmistä(10),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta(11),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman automatisoiduista päätöksentekoprosesseista: kuluttajansuojan sekä tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistaminen(12),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2019 julkaistun tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän raportin luotettavaa tekoälyä koskevista eettisistä ohjeista,

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2019 julkaistun tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän raportin tekoälyn määritelmästä ”A definition of AI: Main Capabilities and Disciplines”,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2019 julkaistun tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän raportin luotettavaa tekoälyä koskevista suosituksista ”Policy and investment recommendations for trustworthy AI”,

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2019 julkaistun vastuuta ja uusia teknologioita käsittelevän asiantuntijaryhmän raportin tekoälyä ja muita uusia digitaaliteknologioita koskevasta vastuusta ”Liability for Artificial Intelligence and other emerging digital technologies”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toteuttaman Euroopan tason lisäarvon arvioinnin ”Civil liability regime for artificial intelligence: European added value assessment”(13):

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 annetun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tieteen ja tekniikan tulevaisuuspaneelin (STOA) katsauksen laillisiin ja eettisiin kysymyksiin robotiikassa ”Legal and ethical reflections concerning robotics”(14),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston oikeudellisten asioiden valiokunnalle tekemän, lokakuussa 2016 julkaistun tutkimuksen robotiikkaa koskevista eurooppalaisista siviilioikeudellisista säännöistä ”European Civil Law Rules in Robotics”(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0178/2020),

A.  ottaa huomioon, että ”vastuun” käsitteellä on tärkeä kaksitahoinen rooli arjessamme: yhtäältä sillä varmistetaan, että haittaa tai vahinkoa kärsineellä henkilöllä on oikeus vaatia ja saada korvausta osapuolelta, jonka on osoitettu olevan vastuussa kyseisestä haitasta tai vahingosta, ja toisaalta se tarjoaa luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille taloudellisia kannustimia olla alun perinkään aiheuttamatta haittaa tai vahinkoa tai hinnoitella käyttäytymisessään riski korvauksen maksamisesta;

B.  katsoo, että kaikilla tulevaisuuteen suuntautuvilla siviilioikeudellista vastuuta koskevilla oikeudellisilla kehyksillä on pyrittävä lisäämään luottamusta tuotteiden ja palvelujen, myös digitaaliteknologian, turvallisuuteen, luotettavuuteen ja johdonmukaisuuteen, jotta voidaan saattaa tasapainoon haitan tai vahingon mahdollisten uhrien tehokas ja oikeudenmukainen suojelu ja riittävän liikkumavaran tarjoaminen, jotta yritykset, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, pystyvät kehittämään uusia teknologioita, tuotteita tai palveluja; katsoo, että tämä auttaa rakentamaan luottamusta ja luomaan vakautta investointeihin; katsoo, että kaikkien vastuukehysten tavoitteena olisi viime kädessä oltava oikeusvarmuuden takaaminen kaikille osapuolille, olipa kyse sitten valmistajasta, operaattorista, vaikutusten kohteena olevasta henkilöstä tai jostakin muusta kolmannesta osapuolesta;

C.  ottaa huomioon, että jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä voidaan mukauttaa vastuuta koskevia sääntöjä tiettyjen toimijoiden osalta tai tiukentaa niitä tiettyjen toimintojen osalta; ottaa huomioon, että ankara vastuu tarkoittaa, että osapuoli voi olla vastuussa vaikka ei olisi toiminut tuottamuksellisesti; ottaa huomioon, että kansallisessa vahingonkorvausoikeudessa katsotaan usein vastaajalla olevan ankara vastuu, jos riski, jonka vastaaja on aiheuttanut yleisölle esimerkiksi autojen tai vaarallisen toiminnan muodossa, tai riski, jota hän ei voi valvoa, kuten eläimet, aiheuttaa haittaa tai vahinkoa;

D.  katsoo, että ennen mahdollista unionin tulevaa lainsäädäntöä, jolla pyritään tekoälyjärjestelmiä koskevaan selkeään vastuun määrittelyyn, olisi tehtävä analyyseja ja kuultava jäsenvaltioita siitä, otetaanko ehdotetuissa säädöksissä huomioon taloudelliset, oikeudelliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet;

E.  katsoo, että tekoälyä koskevasta siviilioikeudellisen vastuun järjestelmästä olisi käytävä laajaa julkista keskustelua, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, erityisesti eettiset, oikeudelliset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset näkökohdat, jotta torjutaan väärinkäsityksiä ja aiheetonta pelkoa, joita tällainen teknologia voi synnyttää kansalaisten keskuudessa; katsoo, että ennen uusia lainsäädäntötoimia olisi tutkittava huolellisesti vaikutustenarvioinnissa, mitä seurauksia mahdollisilla uusilla sääntelykehyksillä on kaikkiin toimijoihin;

F.  ottaa huomioon, että tekoälyjärjestelmien käsite kattaa hyvin suuren määrän erilaisia teknologioita, kuten yksinkertaiset tilastot, koneoppiminen ja syväoppiminen;

G.  katsoo, että käyttämällä ilmaisua ”automatisoitu päätöksenteko” voitaisiin välttää termin ”tekoäly” mahdollinen monitulkintaisuus; ottaa huomioon, että automatisoitu päätöksenteko alkaa siitä, että käyttäjä siirtää päätöksen tekemisen osittain tai kokonaan jollekin entiteetille ohjelmistoa tai palvelua käyttäen; ottaa huomioon, että tämä entiteetti puolestaan käyttää sen jälkeen automaattisesti toimeenpantavia päätöksentekomalleja toimen suorittamiseen käyttäjän puolesta tai antamaan käyttäjälle tietoa tämän toimea suorittaessaan tekemien päätösten pohjaksi;

H.  ottaa huomioon, että tietyt tekoälyjärjestelmät luovat merkittäviä oikeudellisia haasteita nykyiselle vastuukehykselle ja voivat johtaa tilanteisiin, joissa niiden läpinäkymättömyyden takia voi olla erittäin kallista tai jopa mahdotonta tunnistaa, kuka tekoälyjärjestelmään liittyvää riskiä valvoi tai mikä koodi, syöte tai data viime kädessä aiheutti haitallisen toiminnon; katsoo, että tämä tekijä voi tehdä vaikeammaksi tunnistaa yhteys haitan tai vahingon ja sen aiheuttaneen käyttäytymisen välillä, minkä seurauksena uhrit eivät välttämättä saa asianmukaista korvausta;

I.  ottaa huomioon, että oikeudellisia haasteita syntyy myös tekoälyjärjestelmän yhteenliitettävyydestä muihin tekoälyjärjestelmiin sekä muihin kuin tekoälyjärjestelmiin, niiden riippuvuudesta ulkoisesta datasta, niiden haavoittuvuudesta kyberturvallisuusrikkomuksille sekä muun muassa koneoppimista ja syväoppimista käyttävistä yhä autonomisemmiksi suunnitelluista tekoälyjärjestelmistä;

J.  toteaa, että tekoälyjärjestelmien vahvat eettiset normit yhdistettyinä vakaisiin ja oikeudenmukaisiin korvausmenettelyihin voivat auttaa vastaamaan näihin oikeudellisiin haasteisiin ja poistamaan sen riskin, että käyttäjät eivät ole halukkaita omaksumaan uutta teknologiaa; katsoo, että oikeudenmukaisilla korvausmenettelyillä tarkoitetaan sitä, että jokaisella, joka kärsii tekoälyjärjestelmien aiheuttamasta haitasta tai jonka omaisuusvahinko johtuu tekoälyjärjestelmistä, olisi oltava sama suojelun taso kuin tapauksissa, joissa ei ole osallisena tekoälyjärjestelmää; ottaa huomioon, että käyttäjän on voitava olla varma siitä, että tekoälyä käyttävien järjestelmien mahdollisesti aiheuttama vahinko katetaan asianmukaisilla vakuutuksilla ja että korvausten hakemista varten on määritetty laillinen menettely;

K.  ottaa huomioon, että oikeusvarmuus on myös keskeinen edellytys tekoälyyn perustuvan teknologian dynaamiselle kehitykselle ja innovoinnille, erityisesti kun kyseessä ovat uusyritykset, mikroyritykset ja pienet ja keskisuuret yritykset, sekä sen käytännön sovelluksille jokapäiväisessä elämässä; ottaa huomioon, että koska uusyrityksillä, mikroyrityksillä ja pk-yrityksillä on keskeinen asema erityisesti eurooppalaisessa taloudessa, on perusteltua noudattaa ehdottoman oikeasuhteista lähestymistapaa, jotta niille annetaan mahdollisuus kehittyä ja innovoida;

L.  ottaa huomioon, että tekoälyjärjestelmien monimuotoisuuden ja teknologiaan liittyvien erilaisten riskien vuoksi on vaikea löytää yhtä ainoaa ratkaisua, joka sopisi koko riskien kirjolle; toteaa tältä osin, että olisi otettava käyttöön lähestymistapa, jossa kokeilujen, pilottihankkeiden ja virtuaalisten sääntelyn testauspaikkojen avulla pyritään oikeasuhteisiin ja näyttöön perustuviin ratkaisuihin, joilla puututaan tarvittaessa ongelmiin tietyissä tilanteissa ja tietyillä aloilla;

Johdanto

1.  katsoo, että haasteet tekoälyjärjestelmien käyttöönotossa yhteiskunnassa, työpaikoilla ja taloudessa on yksi tärkeimpiä kysymyksiä tämänhetkisellä poliittisella asialistalla; katsoo, että tekoälyyn perustuvat teknologiat voisivat parantaa ja niillä olisi pyrittävä parantamaan elämäämme lähes kaikilla aloilla yksilötasolta (esimerkiksi liikenne, yksilöllinen koulutus, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden avustaminen, kuntoiluohjelmat ja luotot) työympäristöön (esimerkiksi pitkäveteisten ja yksitoikkoisten työtehtävien vähentäminen) ja globaaleihin haasteisiin (esimerkiksi ilmastonmuutos, terveydenhuolto, ravitsemus ja logistiikka);

2.  on vakaasti sitä mieltä, että tekoälyjärjestelmien tuomien etujen tehokkaan hyödyntämisen ja mahdollisten väärinkäytösten estämisen sekä sääntelyn hajanaisuuden torjumiseksi unionissa on ratkaisevan tärkeää, että kaikkiin tekoälyjärjestelmiin sovelletaan yhdenmukaista, periaatteellista ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaa lainsäädäntöä kaikkialla unionissa; katsoo, että vaikka alakohtainen sääntely on suositeltavampaa mahdollisille hyvin erilaisille käyttökohteille, yhteisiin periaatteisiin perustuva horisontaalinen ja yhdenmukainen oikeudellinen kehys vaikuttaa tarpeelliselta, jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus, asettaa yhtäläiset normit kaikkialla unionissa ja suojella tehokkaasti eurooppalaisia arvojamme ja kansalaisten oikeuksia;

3.  toteaa, että digitaaliset sisämarkkinat on yhdenmukaistettava täysin, koska digitaalialalle on tunnusomaista nopea rajatylittävä dynamiikka ja kansainväliset datavirrat; katsoo, että unioni voi saavuttaa tavoitteet digitaalisen suvereniteettinsa säilyttämisestä ja digitaalisen innovoinnin vauhdittamisesta Euroopassa ainoastaan johdonmukaisilla ja yhteisillä säännöillä innovointikulttuurin mukaisesti;

4.  toteaa, että tekoälyalan globaali kilpailu on jo alkanut ja että unionin olisi noustava siinä johtoasemaan hyödyntämällä tieteellistä ja teknologista potentiaaliaan; painottaa voimakkaasti, että teknologiaa kehitettäessä ei saa tinkiä käyttäjien suojelemisesta vahingoilta, joita tekoälyä käyttävät laitteet ja järjestelmät voivat aiheuttaa; kannustaa tuomaan kansainvälisesti esille siviilioikeudellista vastuuta koskevat unionin normit;

5.  on vakaasti sitä mieltä, että tekoälyjärjestelmiä koskevat uudet yhteiset säännöt olisi annettava ainoastaan asetuksen muodossa; katsoo, että tekoälyjärjestelmästä aiheutuviin haittoihin tai vahinkoihin liittyvä vastuukysymys on yksi keskeisistä näkökohdista, joita on käsiteltävä tässä kehyksessä;

Vastuu ja tekoäly

6.  katsoo, että hyvin toimivia vastuujärjestelmiä ei ole tarpeen muuttaa kokonaan, mutta tekoälyjärjestelmien monimutkaisuus, yhteenliitettävyys, läpinäkymättömyys, haavoittuvuus, kyky muuttua päivitysten avulla, kyky itseoppimiseen ja mahdollinen autonomia sekä mukana olevien toimijoiden suuri määrä ovat kuitenkin merkittävä haaste unionin ja kansallisten vastuukehysten säännösten tehokkuudelle; katsoo, että tarvitaan vastuujärjestelmien erityisiä ja koordinoituja mukautuksia, jotta vältetään tilanne, jossa haittaa kärsineet henkilöt tai henkilöt, joiden omaisuus on vahingoittunut, jäävät ilman korvausta;

7.  panee merkille, että kaikki tekoälyjärjestelmien ohjaamat fyysiset tai virtuaaliset toiminnot, laitteet tai prosessit voivat muodollisesti olla haitan tai vahingon suora tai välillinen syy, mutta ne ovat kuitenkin lähestulkoon aina tulosta siitä, että joku rakentaa järjestelmiä, ottaa niitä käyttöön tai puuttuu niihin; toteaa tältä osin, että tekoälyjärjestelmille ei ole tarpeen antaa oikeushenkilöllisyyttä; katsoo, että tekoälyjärjestelmien läpinäkymättömyys, yhteenliitettävyys ja autonomia voivat tehdä käytännössä erittäin vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi jäljittää tiettyjä tekoälyjärjestelmien haitallisia toimia tiettyihin ihmisen panoksiin tai suunnittelussa tehtyihin päätöksiin; muistuttaa, että laajalti hyväksyttyjen vastuukäsitteiden mukaisesti on kuitenkin mahdollista kiertää tämä este siten, että tekoälyjärjestelmään liittyvän riskin luovat tai riskiä ylläpitävät tai valvovat eri henkilöt koko arvoketjussa ovat vastuuvelvollisia;

8.  katsoo, että tuotevastuudirektiivi on jo yli 30 vuoden ajan osoittautunut tehokkaaksi keinoksi saada korvausta turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen aiheuttamasta haitasta, mutta sitä olisi kuitenkin tarkistettava sen mukauttamiseksi digitaaliseen maailmaan ja uusien digitaaliteknologioiden asettamiin haasteisiin vastaamiseksi; katsoo, että näin voitaisiin taata tehokkaan kuluttajansuojan korkea taso sekä kuluttajien ja yritysten oikeusvarmuus ja välttää aiheuttamasta pk-yrityksille ja uusyrityksille korkeita kustannuksia ja riskejä; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko tuotevastuudirektiivi muutettava asetukseksi, selventämään siinä annettua ’tuotteen’ määritelmää määrittämällä, kattaako se digitaalisen sisällön ja digitaaliset palvelut, sekä harkitsemaan ’vahingon’, ’puutteellisen turvallisuuden’ ja ’valmistajan’ kaltaisten käsitteiden mukauttamista; katsoo, että oikeusvarmuuden takaamiseksi kaikkialla unionissa ’valmistajan’ käsitteen olisi tuotevastuudirektiivin tarkistamisen jälkeen katettava valmistajat, kehittäjät, ohjelmoijat, palveluntarjoajat sekä backend-operaattorit; kehottaa komissiota harkitsemaan käänteisen todistustaakan käyttöönottoa selkeästi määritellyissä tapauksissa ja asianmukaisen arvioinnin jälkeen, kun on kyse uusien digitaaliteknologioiden aiheuttamista haitoista; huomauttaa, että on tärkeää varmistaa, että ajan tasalle saatettu unionin säädös rajoittuu jatkossakin selkeästi yksilöityihin ongelmiin, joihin on jo olemassa toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, ja jättää samalla tilaa teknologian tulevalle kehitykselle, mukaan lukien vapaisiin ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin perustuva kehitys; toteaa, että tuotevastuudirektiiviä olisi käytettävä jatkossakin turvallisuudeltaan puutteellisen tekoälyjärjestelmän valmistajaa kohtaan esitettyjen siviilioikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten yhteydessä, kun tekoälyjärjestelmää voidaan pitää kyseisessä direktiivinä tarkoitettuna tuotteena; korostaa, että tuotevastuukehyksen päivittämisen yhteydessä olisi päivitettävä myös yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/95/EY(16), jotta voidaan varmistaa, että tekoälyjärjestelmissä otetaan huomioon sisäänrakennetun turvallisuuden periaatteet;

9.  katsoo, että jäsenvaltioiden voimassa oleva tuottamusperusteinen vahingonkorvausoikeus tarjoaa useimmissa tapauksissa riittävän suojan tason henkilöille, jotka kärsivät järjestelmään puuttuvan kolmannen osapuolen, esimerkiksi hakkerin, aiheuttamasta haitasta, tai henkilöille, joiden omaisuutta tällainen kolmas osapuoli vahingoittaa, sillä tällainen puuttuminen on yleensä tuottamuksellista toimintaa; toteaa, että olemassa olevan kansallisen vahingonkorvausoikeuden täydentäminen uusilla vastuuvelvollisuussäännöillä vaikuttaa tarpeelliselta ainoastaan tietyissä tapauksissa, kuten silloin kun kolmatta osapuolta ei saada jäljitettyä tai tämä on varaton;

10.  pitää siksi asianmukaisena, että tässä mietinnössä keskitytään tekoälyjärjestelmän operaattorille esitettyihin siviilioikeudellisiin vahingonkorvausvaatimuksiin; vahvistaa, että operaattorin vastuuvelvollisuus on perusteltua, sillä hän valvoo tekoälyjärjestelmään liittyvää riskiä auton omistajaan verrattavissa olevalla tavalla; katsoo, että tekoälyjärjestelmän monimutkaisuuden ja yhteenliitettävyyden vuoksi operaattori on monesti ensimmäinen näkyvä yhteyspiste vaikutusten kohteena olevalle henkilölle;

Operaattorin vastuu

11.  katsoo, että operaattoria koskevien vastuusääntöjen olisi katettava kaikki tekoälyjärjestelmien toiminnot riippumatta siitä, missä toiminto tapahtuu ja tapahtuuko se fyysisesti vai virtuaalisesti; huomauttaa, että julkisissa tiloissa tapahtuvat toiminnot, jotka altistavat monia henkilöitä riskille, ovat kuitenkin tapauksia, jotka edellyttävät lisätarkastelua; katsoo, että haitan tai vahingon mahdolliset uhrit eivät useinkaan ole tietoisia toiminnosta eikä heillä yleensä ole operaattoria kohtaan sopimukseen perustuvaa oikeutta saada vahingonkorvauksia; toteaa, että jos haitta tai vahinko toteutuu, näillä henkilöillä on tällöin vain tuottamukselliseen vastuuseen perustuva oikeus saada vahingonkorvauksia ja heidän voi olla vaikea todistaa tekoälyjärjestelmän operaattorin virhe ja sitä koskevat vahingonkorvausvaatimukset saattavat siten jäädä tuloksettomiksi;

12.  pitää asianmukaisena, että ’operaattorin’ katsotaan kattavan sekä frontend- ja backend-operaattori, jos jälkimmäiseen ei sovelleta tuotevastuudirektiiviä; katsoo, että frontend-operaattori olisi määriteltävä luonnolliseksi henkilöksi tai oikeushenkilöksi, joka harjoittaa tietynasteista valvontaa tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin nähden ja hyötyy sen toiminnasta; toteaa, että backend-operaattori olisi määriteltävä luonnolliseksi henkilöksi tai oikeushenkilöksi, joka jatkuvasti määrittää teknologian ominaisuuksia sekä asettaa saataville dataa ja olennaisia backend-tukipalveluja ja joka näin ollen myös harjoittaa tietynasteista valvontaa tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin nähden; katsoo, että valvonnan harjoittamisella tarkoitetaan kaikkia operaattorin toimia, jotka vaikuttavat tekoälyjärjestelmän toimintaan ja siten siihen, missä määrin kolmannet osapuolet altistuvat sen mahdollisille riskeille; katsoo, että nämä toimet voivat vaikuttaa tekoälyjärjestelmän toimintaan alusta alkaen sen päättymiseen saakka määrittämällä syötteet, tuotokset tai tulokset, tai muuttaa tekoälyjärjestelmän tiettyjä toimintoja tai prosesseja;

13.  panee merkille, että voi olla tilanteita, joissa operaattoreita on enemmän kuin yksi, esimerkiksi backend-operaattori ja frontend-operaattori; katsoo, että tässä tapauksessa kaikkien operaattoreiden olisi oltava yhteisvastuussa ja heillä olisi oltava oikeasuhteinen regressioikeus toisiaan kohtaan; katsoo, että kunkin suhteellinen vastuu olisi määritettävä sen mukaan, minkä asteista valvontaa operaattorit harjoittivat tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin nähden; katsoo, että tuotteiden jäljitettävyyttä olisi parannettava, jotta eri vaiheisiin osallistuvat voidaan tunnistaa paremmin;

Erilaiset vastuusäännöt erilaisille riskeille

14.  toteaa, että ratkaiseva tekijä vastuun kannalta on se, minkä tyyppistä tekoälyjärjestelmää operaattori valvoo; toteaa, että tekoälyjärjestelmä, johon liittyy luontaisesti suuri riski ja joka toimii autonomisesti, saattaa aiheuttaa huomattavasti suuremman vaaran väestölle; katsoo, että tekoälyjärjestelmien nykyisille siviilioikeuden vastuun järjestelmille aiheuttamien oikeudellisten haasteiden perusteella vaikuttaa järkevältä ottaa kyseisiä suuririskisiä autonomisia tekoälyjärjestelmiä varten käyttöön yhteinen ankara vastuun järjestelmä; korostaa, että tällaisen riskiperusteisen lähestymistavan, joka voi kattaa useita riskitasoja, olisi perustuttava selkeisiin kriteereihin ja asianmukaiseen korkean riskitason määritelmään sekä tarjottava oikeusvarmuutta;

15.  katsoo, että tekoälyjärjestelmä aiheuttaa suuren riskin, jos sen autonomiseen toimintaan liittyy merkittävä potentiaali aiheuttaa haittaa yhdelle tai useammalle henkilölle tavalla, joka on sattumanvarainen ja joka ylittää sen, mitä voidaan kohtuudella odottaa; katsoo, että tekoälyjärjestelmän suuririskisyyttä määritettäessä on otettava huomioon myös ala, jolla voidaan odottaa esiintyvän merkittäviä riskejä, ja tehtyjen toimien luonne; katsoo, että potentiaalin merkittävyys riippuu mahdollisen haitan vakavuuden, sen todennäköisyyden, että riski aiheuttaa haittaa tai vahinkoa, ja tekoälyjärjestelmän käyttötavan vuorovaikutuksesta;

16.  suosittaa, että kaikki suuririskiset tekoälyjärjestelmät luetellaan tyhjentävästi ehdotetun asetuksen liitteessä; toteaa, että kun otetaan huomioon teknologian nopea kehitys ja tarvittava tekninen asiantuntemus, komission olisi tarkasteltava uudelleen kyseistä liitettä viipymättä ja vähintään kuuden kuukauden välein ja tarvittaessa muutettava sitä delegoidulla säädöksellä; katsoo, että komission olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä perustettavan uuden pysyvän komitean kanssa, joka on samankaltainen kuin lähtöaineita käsittelevä pysyvä komitea tai moottoriajoneuvoja käsittelevä tekninen komitea, joissa on mukana jäsenvaltioiden kansallisia asiantuntijoita ja sidosryhmiä; katsoo, että tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän tasapainoinen kokoonpano voisi toimia esimerkkinä sidosryhmien ryhmän muodostamiselle, niin että siihen lisätään eettisten kysymysten asiantuntijoita sekä antropologeja, sosiologeja ja mielenterveyteen erikoistuneita asiantuntijoita; katsoo myös, että Euroopan parlamentin tulisi nimittää neuvoa-antavia asiantuntijoita, joita tämä perustettava uusi pysyvä komitea voi kuulla;

17.  panee merkille, että tekoälyyn perustuvien teknologioiden kehitys on erittäin dynaamista ja kiihtyy jatkuvasti; painottaa, että käyttäjien asianmukaisen suojelun varmistamiseksi on noudatettava nopeutettua lähestymistapaa Euroopan markkinoille tuotavien tekoälyjärjestelmiä käyttävien uusien laitteiden ja järjestelmien analysointiin mahdollisten riskien varalta; suosittaa, että kaikkia tähän liittyviä menettelyjä olisi yksinkertaistettava mahdollisimman paljon; ehdottaa lisäksi, että komission arviointi siitä, aiheuttaako tekoälyjärjestelmä suuren riskin, olisi aloitettava samaan aikaan kuin tuoteturvallisuuden arviointi, jotta estetään tilanne, jossa suuririskinen tekoälyjärjestelmä on jo hyväksytty markkinoille mutta sitä ei ole vielä luokiteltu suuririskiseksi ja se toimii siten ilman pakollista vakuutusturvaa;

18.  toteaa, että komission olisi arvioitava, kuinka tiedot, jotka on kerätty ja tallennettu suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin tai joita säilytetään niissä näytön keräämistä varten siltä varalta, että järjestelmästä aiheutuu haittaa tai vahinkoa, ovat saatavilla ja kuinka tutkintaviranomainen voi niitä käyttää sekä kuinka näiden tietojen jäljitettävyyttä ja tarkastettavuutta voitaisiin parantaa ja samalla ottaa huomioon perusoikeudet ja oikeus yksityisyyteen;

19.  toteaa, että ehdotetun asetuksen olisi jäsenvaltioiden ankaran vastuun järjestelmien tapaan katettava rikkomukset, jotka kohdistuvat tärkeisiin lailla suojattuihin oikeuksiin henkeen, terveyteen, fyysiseen koskemattomuuteen ja omaisuuteen, ja siinä olisi vahvistettava korvausten määrät ja laajuus sekä vanhentumisaika; katsoo, että ehdotettuun asetukseen olisi sisällytettävä myös merkittävä aineeton vahinko, jonka tuloksena syntyy todennettavissa olevaa taloudellista tappiota, joka ylittää unionin vastuuoikeudessa yhdenmukaistetun kynnysarvon, jossa vaikutusten kohteena olevien henkilöiden oikeussuojan saatavuus ja muiden asiaan kuuluvien henkilöiden edut ovat tasapainossa; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen ja mukauttamaan vahingonkorvausten kynnysarvoja unionin oikeudessa; katsoo, että komission olisi analysoitava perusteellisesti kaikkien jäsenvaltioiden oikeusperinteet ja olemassa olevia kansalliset lait, joissa myönnetään korvausta aineettomasta vahingosta, jotta voidaan arvioida, onko aineettoman vahingon sisällyttäminen tekoälyä koskeviin säädöksiin tarpeen ja onko se ristiriidassa unionin nykyisen oikeudellisen kehyksen kanssa tai heikentääkö se jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;

20.  katsoo, että kaikki tekoälyjärjestelmillä ohjatut toiminnot, laitteet tai prosessit, jotka aiheuttavat haittaa tai vahinkoa mutta joita ei ole lueteltu ehdotetun asetuksen liitteessä, olisi säilytettävä tuottamusperusteisen vastuun piirissä; katsoo, että vaikutusten kohteena olevan henkilön olisi kuitenkin voitava hyötyä olettamasta, että vastuu on operaattorilla, jonka puolestaan olisi voitava todistaa syyttömyytensä osoittamalla noudattaneensa huolellisuusvelvollisuuttaan;

21.  katsoo, että sellaiseen tekoälyjärjestelmään, jota komissio ja perustettava pysyvä komitea eivät ole vielä arvioineet ja jota ei siten ole vielä luokiteltu suuririskiseksi ja sisällytetty ehdotetun asetuksen liitteessä olevaan luetteloon, olisi kuitenkin 20 kohdassa tarkoitetusta järjestelmästä poiketen sovellettava ankaraa vastuuta, jos se on aiheuttanut toistuvia vaaratilanteita, jotka ovat johtaneet vakavaan haittaan tai vahinkoon; panee merkille, että jos näin on, komission olisi myös viipymättä arvioitava tarvetta tarkistaa kyseistä liitettä ja lisätä kyseinen tekoälyjärjestelmä luetteloon; katsoo, että jos komissio päättää tämän arvioinnin perusteella sisällyttää kyseisen tekoälyjärjestelmän luetteloon, sillä olisi oltava taannehtiva vaikutus alkaen ensimmäisestä todistetusta kyseisen tekoälyjärjestelmän aiheuttamasta vaaratilanteesta, joka johti vakavaan haittaan tai vahinkoon;

22.  pyytää komissiota arvioimaan tarvetta sopimuksia koskeviin unionin tason säännöksiin, joilla estetään sopimusperusteiset vastuuvapauslausekkeet, mukaan lukien yritysten välisissä ja yritysten ja hallinnon välisissä suhteissa;

Vakuutukset ja tekoälyjärjestelmät

23.  katsoo, että vastuuvakuutukset ovat yksi keskeisistä tekijöistä, jotka määrittävät uusien teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen menestyksen; toteaa, että asianmukaiset vastuuvakuutukset ovat myös olennaisen tärkeitä, jotta kansalaiset saadaan vakuuttuneiksi siitä, että he voivat luottaa uuteen teknologiaan huolimatta haittojen aiheutumisen riskistä tai vaikutusten kohteena olevien henkilöiden mahdollisista oikeusvaateista; huomauttaa samalla, että tämä sääntelyjärjestelmä keskittyy tarpeeseen käyttää ja kehittää tekoälyjärjestelmien hyötyjä samalla, kun otetaan käyttöön vahvoja suojatoimenpiteitä;

24.  katsoo, että ehdotetun asetuksen liitteessä lueteltujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien kaikilla operaattoreilla olisi oltava vastuuvakuutus, koska haitan tai vahingon aiheutumisen mahdollisuus on huomattava ja jotta otettaisiin huomioon 16. syyskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta(17); katsoo, että tällaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien pakollisen vakuutuksen olisi katettava ehdotetussa asetuksessa säädetyt määrät ja korvausten laajuus; ottaa huomioon, että tällainen teknologia on edelleen hyvin harvinaista, koska siinä edellytetään korkeaa autonomisen päätöksenteon tasoa, minkä vuoksi asiasta tällä hetkellä käytävä keskustelu on enimmäkseen tulevaisuuteen suuntautunutta; katsoo kuitenkin, että riskeihin liittyvien epävarmuustekijöiden ei pitäisi johtaa kohtuuttoman korkeisiin vakuutusmaksuihin ja siten olla esteenä tutkimukselle ja innovoinnille;

25.  katsoo, että julkisin varoin rahoitettava unionin tason korvausmekanismi ei ole oikea tapa korjata mahdollisia puutteita vakuutusturvassa; katsoo, että tekoälyjärjestelmien riskejä koskevan tiedon puutteen ja tulevaa kehitystä koskevan epävarmuuden vuoksi vakuutusalalla on vaikeaa kehittää mukautettuja tai uusia vakuutustuotteita; katsoo, että jos pakollisen vakuutuksen kehittäminen jätetään täysin markkinoiden tehtäväksi, seurauksena on todennäköisesti ”kaikille sopiva” toimintamalli, jossa vakuutusmaksut ovat kohtuuttoman korkeita ja kannustimet vääränlaisia, jolloin operaattorit valitsevat edullisimman vakuutuksen parhaan kattavuuden sijaan, ja josta saattaa tulla este tutkimukselle ja innovoinnille; katsoo, että komission olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä vakuutusalan kanssa sen selvittämiseksi, miten dataa ja innovatiivisia malleja voidaan hyödyntää sellaisten vakuutusten kehittämiseksi, joissa tarjotaan riittävää kattavuutta kohtuulliseen hintaan;

Loppupäätelmät

26.  pyytää komissiota tekemään parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan nojalla ehdotuksen asetukseksi tekoälyjärjestelmien toimintaa koskevasta vastuusta liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

27.  katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEN LAATIMISEKSI TEKOÄLYJÄRJESTELMIEN TOIMINTAA KOSKEVASTA VASTUUSTA

A.  EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

Tässä mietinnössä käsitellään digitalisoinnin yhtä tärkeää näkökohtaa, jota puolestaan muovaavat rajatylittävä toiminta, maailmanlaajuinen kilpailu ja keskeiset yhteiskunnalliset näkökohdat. Ohjenuorana olisi käytettävä seuraavia periaatteita:

1.  Todelliset digitaaliset sisämarkkinat edellyttävät täydellistä yhdenmukaistamista, joka tapahtuu asetuksella.

2.  Tekoälyjärjestelmien kehittämisen mukanaan tuomiin uusiin oikeudellisiin haasteisiin on vastattava varmistamalla mahdollisimman suuri oikeusvarmuus koko vastuuketjussa, mukaan lukien valmistajat, operaattorit, vaikutusten kohteena olevat henkilöt ja muut kolmannet osapuolet.

3.  Ylisääntelyä olisi vältettävä ja byrokratiaa ehkäistävä, sillä niistä aiheutuisi haittaa eurooppalaiselle innovoinnille tekoälyn alalla, erityisesti jos teknologian, tuotteen tai palvelun kehittäjä on pk-yritys tai uusyritys.

4.  Tekoälyyn liittyvää siviilioikeudellista vastuuta koskevissa säännöissä olisi saavutettava tasapaino yhtäältä kansalaisten suojelun ja toisaalta sen välillä, että kannustetaan yrityksiä sijoittamaan innovointiin, erityisesti tekoälyjärjestelmiin.

5.  Sen sijaan, että korvattaisiin hyvin toimivat nykyiset vastuujärjestelmät, olisi tehtävä muutamia tarpeellisia mukautuksia esittämällä uusia ja tulevaisuuteen suuntautuvia ideoita.

6.  Tuleva ehdotus asetukseksi ja tuotevastuudirektiivi ovat tekoälyjärjestelmien yhteisen vastuukehyksen kaksi pilaria, ja ne edellyttävät tiivistä koordinointia ja yhdenmukaistamista kaikkien poliittisten toimijoiden välillä unionin tasolla ja jäsenvaltioiden tasolla.

7.  Kansalaisilla olisi oltava oikeus samantasoiseen suojeluun ja samantasoisiin oikeuksiin riippumatta siitä, onko haitta aiheutunut tekoälyjärjestelmästä vai ei tai onko se tapahtunut fyysisesti tai virtuaalisesti. Näin voidaan vahvistaa heidän luottamustaan uuteen teknologiaan.

8.  Tulevassa ehdotuksessa asetukseksi olisi otettava huomioon sekä aineelliset että aineettomat vahingot. Komissiota pyydetään muun muassa 19. helmikuuta 2020 antamansa tekoälyn ja robotiikan vaikutuksia turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen käsittelevän tiedonannon perusteella analysoimaan perusteellisesti kaikkien jäsenvaltioiden oikeusperinteet sekä olemassa olevat säännökset, joissa myönnetään korvausta aineettomasta vahingosta, jotta voidaan arvioida, onko aineettoman vahingon sisällyttäminen tulevaan ehdotukseen asetukseksi oikeudellisesti pitävää ja tarpeellista vaikutusten kohteena olevan henkilön näkökulmasta. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella parlamentti katsoo, että merkittävä aineeton vahinko olisi sisällytettävä siihen, jos vaikutusten kohteena olevalle henkilölle koituu huomattavaa, mikä tarkoittaa todennettavissa olevaa, taloudellista vahinkoa.

B.  PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

tekoälyjärjestelmien toimintaa koskevasta vastuusta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(18),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(19),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  ”Vastuun” käsitteellä on tärkeä kaksitahoinen rooli arjessamme: toisaalta sillä varmistetaan, että haittaa tai vahinkoa kärsineellä henkilöllä on oikeus vaatia korvausta osapuolelta, jonka katsotaan olevan vastuussa kyseisestä haitasta tai vahingosta, ja toisaalta se tarjoaa henkilöille taloudellisia kannustimia olla alun perinkään aiheuttamatta haittaa tai vahinkoa. Kaikissa vastuukehyksissä olisi pyrittävä lisäämään luottamusta tuotteiden ja palvelujen, mukaan lukien uusien digitaaliteknologioiden, kuten tekoälyn, esineiden internetin tai robotiikan, turvallisuuteen, luotettavuuteen ja johdonmukaisuuteen, jotta voidaan saattaa tasapainoon haitan tai vahingon mahdollisten uhrien tehokas suojelu ja riittävän liikkumavaran tarjoaminen, jotta uusien teknologioiden, tuotteiden tai palvelujen kehittäminen on mahdollista.

(2)  Erityisesti uusien tuotteiden ja palvelujen elinkaaren alussa ja niiden esitestauksen jälkeen käyttäjällä ja kolmansilla henkilöillä on tietty riski siitä, että jokin ei toimi asianmukaisesti. Tämä yrityksen ja erehdyksen prosessi on samalla keskeinen teknisen edistyksen mahdollistaja, jota ilman useimpia teknologioitamme ei olisi olemassa. Tähän asti uusiin tuotteisiin ja palveluihin liittyviä riskejä on lievennetty asianmukaisesti vahvalla tuoteturvallisuuslainsäädännöllä ja vastuusäännöillä.

(3)  Tekoälyn yleistyminen on kuitenkin merkittävä haaste nykyisille vastuukehyksille. Tekoälyjärjestelmien käyttö arjessamme voi johtaa tilanteisiin, joissa järjestelmien läpinäkymättömyyden (”mustan laatikon” ongelma) ja niitä niiden elinkaaren aikana käsittelevien toimijoiden runsaslukuisuuden takia voi olla erittäin kallista tai jopa mahdotonta tunnistaa, kuka kyseisen tekoälyjärjestelmän käyttöön liittyvää riskiä valvoi tai mikä koodi tai syöte aiheutti haitallisen operaation. Tilannetta vaikeuttavat entisestään tekoälyjärjestelmän ja muiden tekoälyjärjestelmien sekä muiden kuin tekoälyjärjestelmien yhteenliitettävyys, sen riippuvuus ulkoisista tiedoista, sen haavoittuvuus kyberturvallisuusrikkomuksille sekä koneoppimisen ja syväoppimisen mukanaan tuoma tekoälyjärjestelmien lisääntyvä autonomia. Näiden monimutkaisten ominaisuuksien ja mahdollisten haavoittuvuuksien lisäksi tekoälyjärjestelmiä voitaisiin käyttää myös vakavan haitan aiheuttamiseen, kuten ihmisarvon ja eurooppalaisten arvojen ja vapauksien vaarantamiseen seuraamalla ihmisiä vastoin näiden tahtoa, ottamalla käyttöön sosiaalisen pisteytyksen ohjelmia, tekemällä vääristyneitä ratkaisuja sairausvakuutusten, luoton myöntämisen, oikeuden päätösten tai rekrytointi- tai työllistämispäätösten yhteydessä tai rakentamalla tappavia autonomisia asejärjestelmiä.

(4)  On tärkeää korostaa, että tekoälyjärjestelmien käyttöönoton edut ylittävät selvästi haitat. Tekoälyjärjestelmät auttavat torjumaan ilmastonmuutosta tehokkaammin, parantamaan lääkärintarkastuksia sekä työoloja, ottamaan vammaiset ja ikääntyvät henkilöt paremmin osaksi yhteiskuntaa ja tarjoamaan räätälöityjä koulutuskursseja kaikentyyppisille opiskelijoille. Paras etenemistapa on hyödyntää erilaisia teknologisia mahdollisuuksia ja lisätä ihmisten luottamusta tekoälyjärjestelmien käyttöön, samalla kun estetään haitalliset skenaariot, ja yhdistää vahvat eettiset normit vakaaseen ja oikeudenmukaiseen korvausmenettelyihin.

(5)  Asianmukaista vastuujärjestelmää tarvitaan myös vastapainona turvallisuussääntöjen rikkomiselle. Tässä asetuksessa säädetyssä vastuujärjestelmässä täytyy kuitenkin ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät eri etunäkökohdat. Ennen uusia sääntelytoimia olisi tutkittava huolellisesti, mitä seurauksia mahdollisilla uusilla sääntelykehyksillä on pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jäljempänä ’pk-yritykset’, ja uusyrityksiin. Kun otetaan huomioon tällaisten yritysten ratkaiseva merkitys unionin talouden kannalta, on perusteltua noudattaa ehdottoman oikeasuhteista lähestymistapaa, jotta niille annetaan mahdollisuus kehittyä ja innovoida. Toisaalta tekoälyjärjestelmien aiheuttamien haittojen ja vahinkojen uhreilla olisi oltava oikeus hyvitykseen ja saada täysi korvaus kärsimistään haitoista ja vahingoista.

(6)  Valmisteltaessa nykyiseen oikeudelliseen kehykseen mahdollisesti tarvittavia muutoksia olisi ensin tehtävä selväksi, että tekoälyjärjestelmillä ei ole sen enempää oikeushenkilöllisyyttä kuin omaatuntoakaan ja että niiden ainoana tehtävänä on palvella ihmiskuntaa. Monet tekoälyjärjestelmät eivät ole kovin erilaisia verrattuna muihin teknologioihin, jotka joskus perustuvat jopa monimutkaisempiin ohjelmistoihin. Viime kädessä valtaosaa tekoälyjärjestelmistä käytetään vähäpätöisten tehtävien hoitamiseen, jolloin ne eivät aiheuta lainkaan tai aiheuttavat hyvin vähän riskejä yhteiskunnalle. Käyttämällä ilmaisua ”automatisoitu päätöksenteko” voitaisiin välttää termin ”tekoäly” mahdollinen monitulkintaisuus. Tämä ilmaisu kuvaa tilannetta, joka alkaa siitä, että käyttäjä siirtää päätöksen tekemisen osittain tai kokonaan jollekin entiteetille ohjelmistoa tai palvelua käyttäen. Kyseinen entiteetti puolestaan käyttää automaattisesti toimeenpantavia päätöksentekomalleja toimen suorittamiseen käyttäjän puolesta tai antamaan käyttäjälle tietoa tämän toimea suorittaessaan tekemien päätösten pohjaksi.

(7)  On kuitenkin olemassa myös tekoälyjärjestelmiä, joita kehitetään ja jotka otetaan käyttöön kriittisesti ja jotka perustuvat neuroniverkostojen ja syväoppimisprosessien kaltaisiin teknologioihin. Niiden läpinäkymättömyys ja autonomia voivat vaikeuttaa suuresti tiettyjen toimien jäljittämistä tiettyihin niiden suunnittelussa tai toiminnassa tehtyihin ihmisen päätöksiin. Tällaisen tekoälyjärjestelmän operaattori voisi esimerkiksi väittää, että haitan tai vahingon aiheuttanut fyysinen tai virtuaalinen toiminto, laite tai prosessi ei ollut hänen valvonnassaan, koska se johtui hänen tekoälyjärjestelmänsä autonomisesta toiminnasta. Pelkän autonomisen tekoälyjärjestelmän toiminnan ei myöskään pitäisi olla riittävä peruste vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymiselle. Näin ollen saattaa olla olemassa korvausvastuutapauksia, joissa vastuu saattaa jakautua epäoikeudenmukaisesti tai toimimattomasti tai joissa tekoälyjärjestelmän aiheuttamaa haittaa tai vahinkoa kärsinyt henkilö ei pysty näyttämään toteen valmistajan, järjestelmään puuttuneen kolmannen osapuolen tai operaattorin tuottamusta ja jää ilman korvausta.

(8)  Olisi kuitenkin aina oltava selvää, että kuka tahansa tekoälyjärjestelmän luokin tai ylläpitää tai valvoo sitä taikka puuttuu siihen, hänen olisi oltava vastuussa toiminnon, laitteen tai prosessin aiheuttamasta haitasta tai vahingosta. Tämä on seurausta yleisistä ja laajalti hyväksytyistä vastuuta koskevista oikeuden periaatteista, joiden mukaan henkilö, joka saa aikaan ihmiselle koituvan riskin tai pitää sitä yllä, on vastuussa, jos riskistä aiheutuu haittaa tai vahinkoa, jolloin henkilön olisi joko ennakolta minimoitava riski tai korvattava se jälkikäteen. Näin ollen tekoälyjärjestelmien yleistyminen ei merkitse sitä, että vastuuvelvollisuutta koskeville säännöille olisi tehtävä täydellinen tarkistus kaikkialla unionissa. Tietyt nykyiseen lainsäädäntöön tehtävät mukautukset ja hyvin arvioidut ja kohdennetut uudet säännökset riittäisivät ottamaan huomioon tekoälyyn liittyvät haasteet, niin että estettäisiin sääntelyn hajanaisuus ja taattaisiin tekoälyyn liittyvää siviilioikeudellista vastuuta koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen kaikkialla unionissa.

(9)  Neuvoston direktiivi 85/374/ETY(20) (tuotevastuudirektiivi) on jo yli 30 vuoden ajan osoittautunut tehokkaaksi keinoksi saada korvausta turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen aiheuttamasta vahingosta. Näin ollen direktiiviä olisi sovellettava myös haittaa tai vahinkoa kärsineen osapuolen turvallisuudeltaan puutteellisen tekoälyjärjestelmän valmistajaa kohtaan esittämiin siviilioikeudellisiin vahingonkorvausvaatimuksiin. Parempaa sääntelyä koskevien unionin periaatteiden mukaisesti kaikista tarvittavista lainsäädännöllisistä muutoksista olisi keskusteltava kyseisen direktiivin tarvittavan uudelleentarkastelun aikana. Jäsenvaltioiden voimassa oleva lainsäädäntö tuottamusperusteisesta vastuusta tarjoaa useimmissa tapauksissa riittävän suojan tason henkilöille, jotka kärsivät järjestelmään puuttuneen kolmannen henkilön aiheuttamasta haitasta tai vahingosta, sillä tämä puuttuminen on yleensä tuottamukseen perustuvaa toimintaa, jossa kolmas osapuoli käyttää tekoälyjärjestelmää haitan aiheuttamiseen. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi keskityttävä tekoälyjärjestelmän operaattorille esitettyihin vahingonkorvausvaatimuksiin.

(10)  Tämän asetuksen mukainen operaattorin vastuu perustuu siihen, että hän harjoittaa tietynasteista valvontaa tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin nähden auton omistajaan verrattavissa olevalla tavalla. Mitä kehittyneempi ja autonomisempi järjestelmä on, sitä suurempi merkitys algoritmien määrittelyllä ja niihin vaikuttamisella, esimerkiksi jatkuvilla päivityksillä, on. Koska usein useamman kuin yhden henkilön voidaan merkityksellisesti katsoa toimivan tekoälyjärjestelmän operaattorina, tässä asetuksessa operaattorin olisi katsottava kattavan sekä backend-operaattorin että frontend-operaattorin. Vaikka frontend-operaattori katsotaan yleensä henkilöksi, joka päättää ensisijaisesti tekoälyjärjestelmän käytöstä, backend-operaattori saattaa itse asiassa pystyä enemmän valvomaan toimintaan liittyviä riskejä. Jos backend-operaattoria pidetään myös tuotevastuudirektiivin 3 artiklassa määriteltynä valmistajana, häneen olisi sovellettava kyseistä direktiiviä. Jos operaattoreita on vain yksi ja tämä on myös tekoälyjärjestelmän valmistaja, tämän asetuksen olisi oltava etusijalla tuotevastuudirektiiviin nähden.

(11)  Jos käyttäjä eli henkilö, joka käyttää tekoälyjärjestelmää, on osallisena vahinkotapahtumassa, hänen olisi oltava vastuuvelvollinen tämän asetuksen mukaisesti vain, jos käyttäjää voidaan pitää myös operaattorina. Jos näin ei ole, se, missä laajuudessa käyttäjä myötävaikuttaa riskiin törkeällä huolimattomuudella tai tahallisuudella, saattaa johtaa siihen, että käyttäjä on tuottamusperusteisessa vastuussa kantajalle. Tämän ei pitäisi vaikuttaa asiassa sovellettaviin käyttäjän oikeuksiin kuluttajana.

(12)  Asetuksen olisi mahdollistettava se, että vaikutusten kohteena olevat henkilöt voivat esittää vahingonkorvausvaatimuksia koko vastuuketjussa ja tekoälyjärjestelmän koko elinkaaren ajan. Sen olisi myös periaatteessa katettava kaikki tekoälyjärjestelmät riippumatta siitä, missä ne toimivat ja tapahtuvatko toiminnot fyysisesti vai virtuaalisesti. Suurimmassa osassa tämän asetuksen mukaisista vahingonkorvausvaatimuksista olisi kuitenkin käsiteltävä siviilioikeudellista vastuuta tapauksissa, joissa tekoälyjärjestelmä toimii julkisessa tilassa ja altistaa lukuisia henkilöitä riskille. Tällaisessa tilanteessa vaikutusten kohteena olevat henkilöt eivät useinkaan ole tietoisia käytössä olevasta tekoälyjärjestelmästä eikä heillä ole sopimussuhdetta tai oikeudellista suhdetta operaattoriin. Näin ollen tekoälyjärjestelmän toiminta asettaa heidät tilanteeseen, jossa he voisivat esittää tekoälyjärjestelmän operaattorille haitan tai vahingon tapahtuessa vain tuottamusperusteiseen vastuuseen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen ja heidän olisi erittäin vaikea todistaa tekoälyjärjestelmän operaattorin virhe.

(13)  Ratkaiseva tekijä on se, minkä tyyppistä tekoälyjärjestelmää operaattori valvoo. Tekoälyjärjestelmä, johon liittyy suuri riski, saattaa aiheuttaa käyttäjälle tai väestölle huomattavasti suuremman vaaran tavalla, joka on sattumanvarainen ja ylittää sen, mitä voidaan kohtuudella odottaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tekoälyjärjestelmän autonomisen toiminnan alkaessa suurin osa vaikutusten kohteena olevista henkilöistä ei ole tiedossa eikä tunnistettavissa (esimerkiksi julkisella aukiolla tai naapuritalossa olevat henkilöt) toisin kuin silloin, kun on kyseessä tekoälyjärjestelmän toiminta, jossa on mukana tiettyjä henkilöitä, jotka ovat säännönmukaisesti antaneet suostumuksensa sen käyttöön ennen sitä (esimerkiksi leikkaus sairaalassa tai myyntiesittely pienessä liikkeessä). Sen määrittelyn, kuinka merkittävä suuririskisen tekoälyjärjestelmän haitta- tai vahinkopotentiaali on, olisi perustuttava käyttötarkoituksen, jota varten tekoälyjärjestelmä saatetaan markkinoille, tekoälyjärjestelmän käyttötavan, potentiaalisen haitan tai vahingon vakavuuden, mahdollisen haitan aiheuttavan päätöksenteon autonomian asteen ja riskin aineellistumisen todennäköisyyden vuorovaikutukseen. Vakavuusaste olisi määritettävä asiaan liittyvien tekijöiden – kuten haitasta tai vahingosta kärsiville henkilöille toiminnosta aiheutuvan mahdollisen haitan laajuuden, mukaan lukien erityiset vaikutukset perusoikeuksiin, vaikutusten kohteena olevien henkilöiden lukumäärän, mahdollisen vahingon kokonaisarvon ja koko yhteiskunnalle aiheutuvan haitan – perusteella. Haitan tai vahingon todennäköisyys olisi määritettävä asiaan liittyvien tekijöiden – kuten sen, mikä on algoritmisten laskelmien merkitys päätöksentekoprosessissa, päätöksen monimutkaisuuden ja vaikutusten kumoutuvuuden – perusteella. Viime kädessä käyttötavan olisi oltava riippuvainen asiaan liittyvistä tekijöistä, muun muassa siitä, missä ympäristössä ja millä alalla tekoälyjärjestelmä toimii, voiko sillä olla oikeudellisia tai tosiasiallisia vaikutuksia vaikutusten kohteena olevan henkilön tärkeisiin lailla suojattuihin oikeuksiin ja ovatko vaikutukset kohtuudella vältettävissä.

(14)  Kaikki suuririskiset tekoälyjärjestelmät olisi lueteltava tyhjentävästi tämän asetuksen liitteessä. Kun otetaan huomioon tekniikan ja markkinoiden nopea kehitys maailmanlaajuisesti sekä tekoälyjärjestelmien asianmukaiseen tarkasteluun tarvittava tekninen asiantuntemus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä asetusta suuririskisten tekoälyjärjestelmien tyyppien ja niiden kriittisten alojen osalta, joilla niitä käytetään. Tässä asetuksessa säädettyjen määritelmien ja säännösten perusteella komission olisi tarkasteltava liitettä uudelleen viipymättä ja vähintään kuuden kuukauden välein ja tarvittaessa muutettava sitä delegoiduilla säädöksillä. Komission arviointi siitä, onko tekoälyjärjestelmä suuririskinen, olisi aloitettava samaan aikaan kuin tuoteturvallisuuden arviointi, jotta estetään tilanne, jossa suuririskinen tekoälyjärjestelmä on jo hyväksytty markkinoille mutta sitä ei ole vielä luokiteltu suuririskiseksi ja se toimii siten ilman pakollista vakuutusturvaa. Jotta yrityksillä ja tutkimusorganisaatioilla olisi riittävästi suunnittelu- ja investointivarmuutta, kriittisiin aloihin olisi tehtävä muutoksia vain kahdentoista kuukauden välein. Operaattoreiden olisi ilmoitettava komissiolle, jos ne kehittävät uutta teknologiaa, tuotetta tai palvelua, joka kuuluu johonkin liitteessä mainituista kriittisistä aloista ja joka voitaisiin myöhemmin luokitella suuririskiseksi tekoälyjärjestelmäksi.

(15)  On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianomaisten sidosryhmien asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(21) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Pysyvän komitean nimeltä ”Tekninen komitea – suuririskiset tekoälyjärjestelmät” (suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä käsittelevä pysyvä komitea) olisi tuettava komissiota tämän asetuksen mukaisessa säännöllisessä uudelleentarkastelussa. Tämän pysyvän komitean olisi koostuttava jäsenvaltioiden edustajista sekä tasapainoisesta joukosta sidosryhmiä, mukaan lukien kuluttajajärjestöt, vaikutusten kohteena olevia henkilöitä edustavat järjestöt, eri alojen ja erikokoisten yritysten edustajat sekä tutkijat ja tiedeyhteisön edustajat. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien sekä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä käsittelevän pysyvän komitean kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(16)  Tämän asetuksen olisi katettava henkeen, terveyteen, fyysiseen koskemattomuuteen ja omaisuuteen kohdistuvat haitat tai vahingot ja merkittävät aineettomat vahingot, joiden tuloksena syntyy todennettavissa olevaa taloudellista tappiota, joka ylittää unionin vastuuoikeudessa yhdenmukaistetun kynnysarvon, jossa vaikutusten kohteena olevien henkilöiden oikeussuojan saatavuus ja muiden asiaan kuuluvien henkilöiden edut ovat tasapainossa Komission olisi arvioitava uudelleen ja mukautettava vahingonkorvausten kynnysarvoja unionin oikeudessa. Merkittävän aineettoman vahingon olisi katsottava tarkoittavan vahinkoa, jonka seurauksena vaikutusten kohteena oleva henkilö kärsii huomattavasta haitasta, hänen henkilökohtaiset etunsa ovat objektiivisesti ja todistettavasti kärsineet ja hänelle on aiheutunut taloudellista tappiota, joka lasketaan ottaen huomioon esimerkiksi aikaisempien tulojen vuotuiset keskiarvot ja muut asiaan liittyvät olosuhteet. Tässä asetuksessa olisi myös määritettävä korvauksen määrä ja laajuus sekä korvausvaatimusten esittämisen vanhentumisajat. Tässä asetuksessa olisi asetettava korvauksille huomattavasti alemmat ylärajat kuin tuotevastuudirektiivissä, koska tämä asetus koskee ainoastaan tekoälyjärjestelmän yksittäisestä toiminnosta yksittäiselle henkilölle aiheutunutta taittaa tai vahinkoa, kun taas ensin mainittu koskee tiettyä määrää tuotteita tai jopa kokonaisia tuoteryhmiä, joissa on sama vika.

(17)  Kaikki tekoälyjärjestelmillä ohjatut fyysiset tai virtuaaliset toiminnot, laitteet tai prosessit, joita ei ole lueteltu suuririskisinä tekoälyjärjestelminä tämän asetuksen liitteessä, olisi säilytettävä tuottamusperusteisen vastuun piirissä, ellei voimassa ole tiukempaa kansallista lainsäädäntöä ja kuluttajansuojalainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, myös asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä, joka liittyy korvauksen määrään ja laajuuteen sekä vanhentumisaikaan, olisi edelleen sovellettava. Sellaisen tekoälyjärjestelmän, jota ei ole lueteltu suuririskisenä tekoälyjärjestelmänä, aiheuttamasta haitasta tai vahingosta kärsineen henkilön olisi voitava hyötyä olettamasta, että vastuu on operaattorilla.

(18)  Operaattorilta odotettavan huolellisuuden olisi vastattava i) tekoälyjärjestelmän luonnetta, ii) mahdollisen vaikutuksen kohteena olevaa lailla suojattua oikeutta, iii) tekoälyjärjestelmän mahdollisesti aiheuttamaa haittaa tai vahinkoa ja iv) tällaisen vahingon todennäköisyyttä. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon, että operaattorilla saattaa olla rajalliset tiedot tekoälyjärjestelmässä käytetyistä algoritmeista ja datasta. Olisi oletettava, että operaattori on noudattanut häneltä kohtuudella odotettavaa asianmukaista huolellisuutta valitessaan sopivan tekoälyjärjestelmän, jos operaattori on valinnut tekoälyjärjestelmän, joka on sertifioitu komission suunnitteleman vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän(22) kaltaisen järjestelmän mukaisesti. Olisi oletettava, että operaattori on noudattanut häneltä kohtuudella odotettavaa asianmukaista huolellisuutta tekoälyjärjestelmän toiminnan aikana, jos operaattori voi todistaa, että hän on tosiasiallisesti ja säännöllisesti seurannut tekoälyjärjestelmää sen toiminnan aikana sekä ilmoittanut valmistajalle mahdollisista epäsäännöllisyyksistä toiminnan aikana. Olisi oletettava, että operaattori on noudattanut häneltä kohtuudella odotettavaa asianmukaista huolellisuutta toiminnan luotettavuuden ylläpidossa, jos operaattori on asentanut kaikki tekoälyjärjestelmän valmistajan tarjoamat saatavilla olevat päivitykset. Koska operaattoreiden tiedon taso voi vaihdella sen mukaan, ovatko nämä pelkkiä kuluttajia vai ammattilaisia, huolellisuusvelvoitteita olisi mukautettava vastaavasti.

(19)  Jotta operaattori voi todistaa, että virhe ei ollut hänen, tai vaikutusten kohteena oleva henkilö voi todistaa virheen olemassaolon, valmistajilla olisi oltava velvollisuus tehdä yhteistyötä molempien asianomaisten osapuolten kanssa muun muassa antamalla hyvin dokumentoitua tietoa. Sekä unioniin että sen ulkopuolelle sijoittautuneiden valmistajien olisi lisäksi oltava velvollisia nimeämään tekoälyyn liittyviä vastuuasioita käsittelevä edustaja unionissa yhteyspisteeksi, joka vastaa kaikkiin operaattoreiden tiedusteluihin, samaan tapaan kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(23) 37 artiklassa tarkoitetut tietosuojavastaavat, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858(24) 3 artiklan 41 kohdassa ja 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut valmistajan edustajat tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020(25) 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitetut valtuutetut edustajat.

(20)  Lainsäätäjän olisi otettava huomioon tekoälyjärjestelmiin liittyvät vastuuriskit koko niiden elinkaaren ajan kehityksestä käyttöön ja käyttöiän loppuun, mukaan lukien jätehuolto ja kierrätyksen hallinta. Tekoälyjärjestelmien sisällyttäminen tuotteeseen tai palveluun edustaa yrityksille taloudellista riskiä ja vaikuttaa siten voimakkaasti pk-yritysten sekä uusyritysten kykyyn ja vaihtoehtoihin vakuuttaa ja rahoittaa uusiin teknologioihin perustuvia hankkeita koskevaa tutkimus- ja kehitystyötään. Korvausvastuun tarkoituksena ei siten ole pelkästään turvata henkilöiden tärkeitä lailla suojeltuja oikeuksia, vaan se myös määrittää, voivatko yritykset ja erityisesti pk- ja uusyritykset hankkia pääomaa, innovoida, harjoittaa tutkimusta ja viime kädessä tarjota uusia tuotteita ja palveluja sekä luottavatko kuluttajat tällaisiin tuotteisiin ja palveluihin ja ovatko he halukkaita käyttämään niitä huolimatta näihin tuotteisiin tai palveluihin mahdollisesti liittyvistä riskeistä ja niihin kohdistetuista oikeusvaateista.

(21)  Vakuutukset voivat auttaa varmistamaan, että uhrit voivat saada riittävän korvauksen, sekä mahdollistamaan kaikkien vakuutettujen henkilöiden riskien jakautuminen. Yksi tekijöistä, joiden pohjalta vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutustuotteita ja -palveluja, on riskinarviointi, joka perustuu riittävien aiempien korvausvaatimustietojen saatavuuteen. Laadukkaiden tietojen saatavuuden puute tai riittämätön määrä voi olla yksi syy siihen, miksi vakuutustuotteiden kehittäminen uusille ja kehitteillä oleville teknologioille on aluksi vaikeaa. Uusien teknologioiden luoman datan parempi saatavuus ja sen käytön optimointi yhdessä hyvin dokumentoidun tiedon antamista koskevan velvoitteen kanssa kuitenkin parantaisi vakuuttajien valmiuksia uusien riskien mallintamiseen ja innovatiivisemman vakuutusturvan kehittämiseen.

(22)  Koska aiempia korvausvaatimuksia koskevat tiedot puuttuvat, olisi tutkittava, kuinka ja millä ehdoilla vastuu on vakuutettavissa niin, että vakuutus liitetään tuotteeseen eikä vastuussa olevaan henkilöön. On jo olemassa vakuutustuotteita, joita kehitetään ala- ja vakuutusturvakohtaisesti teknologian kehittyessä. Monet vakuuttajat erikoistuvat tiettyihin markkinasegmentteihin (esimerkiksi pk-yritykset) tai tarjoamaan vakuutusturvaa tietyille tuotetyypeille (esimerkiksi sähkölaitteet), mikä merkitsee, että vakuutetulle on yleensä saatavilla vakuutustuote. Kaikille sopivaa ratkaisua on kuitenkin vaikea kuvitella, ja vakuutusmarkkinat tarvitsevat aikaa sopeutuakseen. Komission olisi tiiviissä yhteistyössä vakuutusmarkkinoiden kanssa kehitettävä innovoivia vakuutustuotteita, joilla voitaisiin korjata vakuutuksissa olevat aukot. Poikkeustapauksissa, kuten kollektiivisia vahinkoja aiheuttavassa tilanteessa, joissa korvaus ylittää merkittävästi tässä asetuksessa säädetyt enimmäismäärät, jäsenvaltioita olisi kannustettava perustamaan rajoitetuksi ajaksi erityinen korvausrahasto, josta täytetään noiden tapausten erityistarpeet. Erityisiä korvausrahastoja voitaisiin perustaa myös sellaisia poikkeustapauksia varten, joissa tekoälyjärjestelmä, jota ei ole vielä luokiteltu suuririskiseksi tekoälyjärjestelmäksi ja jota ei siten ole vielä vakuutettu, aiheuttaa haittaa tai vahinkoa. Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja sen velvoitteen täyttämiseksi, jonka mukaan on annettava tietoa kaikille vaikutusten kohteena mahdollisesti oleville henkilöille, erityisen korvausrahaston olemassaolosta ja ehdoista, joilla sitä voidaan hyödyntää, olisi annettava julkisesti tietoa selkeällä ja kattavalla tavalla.

(23)  On äärimmäisen tärkeää, että kaikki tämän säädöksen myöhemmät muutokset tehdään yhdessä tuotevastuudirektiivin tarvittavan uudelleentarkastelun kanssa, jotta sitä voidaan tarkistaa kattavalla ja johdonmukaisella tavalla ja jotta kaikkien asianomaisten osapuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan taata koko vastuuketjussa. Tekoälyjärjestelmien operaattoreita koskevan uuden vastuujärjestelmän käyttöönotto edellyttää, että tämän asetuksen säännökset ja tuotevastuudirektiivin uudelleentarkastelu sovitetaan tiiviisti yhteen sekä asiasisällön että lähestymistavan osalta, jotta ne muodostavat yhdessä tekoälyjärjestelmille johdonmukaisen vastuukehyksen, jossa ovat tasapainossa valmistajan, operaattorin, kuluttajan ja vaikutusten kohteena olevan henkilön edut vastuuriskin ja sovellettavien korvausjärjestelyjen osalta. Tekoälyjärjestelmän, frontend- ja backend-operaattorin, valmistajan, puutteellisen turvallisuuden, tuotteen ja palvelun määritelmien mukauttaminen ja yhdenmukaistaminen kaikessa lainsäädännössä on siten tarpeen, ja ne olisi suunniteltava tehtäväksi samanaikaisesti.

(24)  Kun otetaan huomioon tämän asetuksen tavoitteet luoda tulevaisuuteen suuntautunut ja yhtenäinen unionin tason lähestymistapa, jossa asetetaan yhteiset unionin normit unionin kansalaisille ja yrityksille, sekä varmistaa oikeuksien yhdenmukaisuus ja oikeusvarmuus kaikkialla unionissa, jotta vältetään digitaalisilla sisämarkkinoilla hajanaisuus, joka haittaisi digitaalisen suvereniteetin ylläpitämisen, eurooppalaisen digitaalisen innovoinnin edistämisen sekä kansalaisten ja kuluttajien oikeuksien korkeatasoisen suojelun tavoitetta, tekoälyjärjestelmiin liittyvien vastuujärjestelmien olisi oltava täysin yhdenmukaisia. Jäsenvaltiot eivät nopean teknologisen muutoksen, rajatylittävän kehityksen sekä tekoälyjärjestelmien käytön ja unionissa mahdollisesti sovellettavien ristiriitaisten lainsäädännöllisten lähestymistapojen vuoksi voi riittävällä tavalla saavuttaa tätä, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden tekoälyjärjestelmien operaattoreille esittämiä siviilioikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan unionin alueella, jos tekoälyjärjestelmän ohjaama fyysinen tai virtuaalinen toiminto, laite tai prosessi aiheuttaa luonnolliselle henkilölle henkeen, terveyteen ja fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvaa haittaa tai vahinkoa tai luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle omaisuuteen kohdistuvaa haittaa tai vahinkoa taikka on aiheuttanut merkittävää aineetonta vahinkoa, jonka tuloksena on syntynyt todennettavissa olevaa taloudellista tappiota.

2.  Tekoälyjärjestelmän operaattorin ja tekoälyjärjestelmän johdosta haittaa tai vahinkoa kärsineen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön väliset sopimukset, joilla kierretään tai rajoitetaan tässä asetuksessa vahvistettuja oikeuksia tai velvoitteita ja jotka on tehty ennen haitan tai vahingon tapahtumista tai sen jälkeen, katsotaan tässä asetuksessa esitettyjen oikeuksien ja velvoitteiden kannalta pätemättömiksi.

3.  Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta muita täydentäviä vahingonkorvausvaatimuksia, jotka perustuvat sopimussuhteeseen tai tuotevastuuta, kuluttajansuojaa, syrjinnän torjuntaa, työntekijöiden suojelua ja ympäristönsuojelua koskeviin säännöksiin operaattorin ja tekoälyjärjestelmän vuoksi haittaa tai vahinkoa kärsineen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä ja joita voidaan esittää operaattorille unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)  ’tekoälyjärjestelmällä’ joko ohjelmistopohjaista tai laitteisiin upotettua järjestelmää, joka simuloi älykästä käyttäytymistä muun muassa keräämällä ja käsittelemällä tietoa, analysoiden ja tulkiten ympäristöään sekä toimien osittain autonomisesti tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)  ’autonomisella’ tekoälyjärjestelmällä järjestelmää, joka toimii tulkiten tiettyjä syötteitä ja soveltaen muun muassa muttei yksinomaan ennalta määrättyjä ohjeita samalla kun sen käyttäytymistä säätelevät sille asetettu tavoite, jonka saavuttamiseen kyseinen käyttäytyminen tähtää, ja muut sen kehittäjän tekemät suunnitteluun liittyvät valinnat;

c)  ’suurella riskillä’ autonomisesti toimivan tekoälyjärjestelmän merkittävää potentiaalia aiheuttaa haittaa tai vahinkoa yhdelle tai useammalle henkilölle tavalla, joka on sattumanvarainen ja joka ylittää sen, mitä voidaan kohtuudella odottaa; potentiaalin merkittävyys riippuu mahdollisen haitan tai vahingon vakavuuden, päätöksenteon autonomian asteen, riskin aineellistumisen todennäköisyyden ja tekoälyjärjestelmän käyttötavan ja ympäristön vuorovaikutuksesta;

d)  ’operaattorilla’ sekä frontend- että backend-operaattoria, jos direktiivi 85/374/ETY ei jo kata jälkimmäisen vastuuta;

e)  ’frontend-operaattorilla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa tietynasteista valvontaa tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin nähden ja hyötyy sen toiminnasta;

f)  ’backend-operaattorilla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka jatkuvasti määrittää teknologian ominaisuuksia sekä asettaa saataville dataa ja olennaisia backend-tukipalveluja ja joka näin ollen myös harjoittaa tietynasteista valvontaa tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin nähden;

g)  ’valvonnalla’ kaikkia operaattorin toimia, jotka vaikuttavat tekoälyjärjestelmän toimintaan ja siten siihen, missä määrin operaattori altistaa kolmannet osapuolet tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyville mahdollisille riskeille; tällaiset toimet voivat vaikuttaa toimintaan missä tahansa vaiheessa määrittämällä syötteet, tuotokset tai tulokset taikka muuttaa tekoälyjärjestelmän tiettyjä toimintoja tai prosesseja; se, missä määrin toimi määrittää nämä tekoälyjärjestelmän toiminnan näkökohdat, riippuu siitä, kuinka paljon operaattori voi vaikuttaa tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin;

h)  ’vaikutusten kohteena olevalla henkilöllä’ henkilöä, jolle aiheutuu tekoälyjärjestelmän ohjaamasta fyysisestä tai virtuaalisesta toiminnosta, laitteesta tai prosessista haittaa tai vahinkoa ja joka ei ole sen operaattori;

i)  ’haitalla tai vahingolla’ kielteistä vaikutusta, joka kohdistuu luonnollisen henkilön henkeen, terveyteen ja fyysiseen koskemattomuuteen tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omaisuuteen taikka aiheuttaa merkittävän aineettoman vahingon, jonka tuloksena syntyy todennettavissa olevaa taloudellista tappiota;

j)  ’valmistajalla’ valmistajaa siten kuin se on määritetty direktiivin 85/374/ETY 3 artiklassa.

II luku

Suuririskiset tekoälyjärjestelmät

4 artikla

Ankara vastuu suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä

1.  Suuririskisen tekoälyjärjestelmän operaattorilla on ankara vastuu, jos kyseisen tekoälyjärjestelmän ohjaama fyysinen tai virtuaalinen toiminto, laite tai prosessi aiheuttaa haittaa tai vahinkoa.

2.  Kaikki suuririskiset tekoälyjärjestelmät ja kaikki kriittiset alat, joilla niitä käytetään, luetellaan tämän asetuksen liitteessä. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti kyseisen kattavan luettelon muuttamiseksi seuraavasti:

a)  sisällyttämällä uusia suuririskisten tekoälyjärjestelmien tyyppejä ja kriittisiä aloja, joilla niitä otetaan käyttöön;

b)  poistamalla tekoälyjärjestelmiä, joiden ei enää katsota olevan suuririskisiä; ja/tai

c)  muuttamalla olemassa olevien suuririskisten tekoälyjärjestelmien kriittisiä aloja.

Delegoidut säädökset, joilla liitettä muutetaan, tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä. Määrittäessään uusia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä ja/tai kriittisiä aloja, jotka sisällytetään delegoidulla säädöksellä liitteeseen, komissio ottaa täysimääräisesti huomioon tässä asetuksessa ja erityisesti 3 artiklan c alakohdassa vahvistetut arviointiperusteet.

3.  Suuririskisten tekoälyjärjestelmien operaattorit eivät voi vapauttaa itseään vastuusta väittämällä, että he ovat toimineet asianmukaista huolellisuutta noudattaen tai että haitan tai vahingon aiheutti operaattoreiden tekoälyjärjestelmän ohjaama autonominen toiminto, laite tai prosessi. Operaattorit eivät ole vastuuvelvollisia, jos haitta tai vahinko aiheutui ylivoimaisesta esteestä.

4.  Suuririskisen tekoälyjärjestelmän frontend-operaattorin on varmistettava, että tekoälyjärjestelmän toiminnoilla on vastuuvakuutussuoja, joka on riittävä suhteessa tämän asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädettyjen korvausten määriin ja laajuuteen. Backend-operaattorin on varmistettava, että sen palveluilla on toiminnan vastuuvakuutus- tai tuotevastuuvakuutussuoja, joka on riittävä suhteessa tämän asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädettyjen korvausten määriin ja laajuuteen. Jos muiden unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo voimassa olevien frontend- tai backend-operaattoreiden pakollisten vakuutusjärjestelyjen tai olemassa olevien vapaaehtoisten yritysvakuutusrahastojen katsotaan kattavan tekoälyjärjestelmän toiminta tai tarjottu palvelu, tämän asetuksen mukainen velvoite ottaa tekoälyjärjestelmää tai tarjottua palvelua koskeva vakuutus katsotaan täytetyksi, kun kyseinen olemassa oleva pakollinen vakuutus tai vapaaehtoinen yritysvakuutusrahasto kattaa tämän asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädettyjen korvausten määrät ja laajuuden.

5.  Jos tämän asetuksen ja kansallisten vastuujärjestelmien välillä on ristiriitaisuuksia tekoälyjärjestelmien ankaran vastuun luokittelussa, sovelletaan tätä asetusta.

5 artikla

Korvauksen määrä

1.  Suuririskisen tekoälyjärjestelmän operaattorin, jonka katsotaan olevan vastuussa haitasta tai vahingosta tämän asetuksen mukaisesti, on korvattava:

a)  enintään kaksi miljoonaa euroa vaikutusten kohteena olevan henkilön kuolemantapauksessa tai terveydelle tai fyysiselle koskemattomuudelle aiheutuneesta haitasta, kun ne johtuvat suuririskisen tekoälyjärjestelmän toiminnasta;

b)  enintään miljoona euroa merkittävän aineettoman vahingon tapauksessa, jonka tuloksena syntyy todennettavissa olevaa taloudellista tappiota, tai omaisuudelle aiheutuneen vahingon tapauksessa, myös silloin kun useampi vaikutusten kohteena olevalle henkilölle kuuluva esine vahingoittuu yhden suuririskisen tekoälyjärjestelmän yhden toiminnon tuloksena; jos vaikutusten kohteena oleva henkilö on esittänyt myös sopimukseen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen operaattorille, korvausta ei makseta tämän asetuksen mukaisesti, jos omaisuusvahingon tai merkittävän aineettoman vahingon määrä on arvoltaan alle [500 euroa](26).

2.  Jos saman suuririskisen tekoälyjärjestelmän saman toiminnon aiheuttamasta haitasta tai vahingosta usealle henkilölle maksettavan korvauksen yhteismäärä ylittää 1 kohdassa säädetyt enimmäismäärät, kullekin henkilölle maksettavia määriä vähennetään suhteellisesti siten, että yhdistetty korvaus ei ylitä 1 kohdassa säädettyjä enimmäismääriä.

6 artikla

Korvauksen laajuus

1.  Edellä 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn määrän puitteissa vaikutusten kohteena olevan henkilön kuolemaan johtaneen fyysisen haitan tapauksessa vastuullisena pidetyn operaattorin maksettavaksi tulevan määrän laskentaperustana käytetään vaikutusten kohteena olevan henkilön ennen kuolemaansa saaman lääketieteellisen hoidon kustannuksia sekä ennen kuolemaa kärsittyä ansionmenetystä, joka aiheutuu työkyvyn menetyksestä tai heikkenemisestä tai henkilön tarpeiden lisääntymisestä haitan vaikutusajalta ennen kuolemaa. Operaattorin on lisäksi korvattava edesmenneen vaikutusten kohteena olevan henkilön hautauskustannukset osapuolelle, joka on vastuussa näiden kustannusten suorittamisesta.

Jos vaikutusten kohteena oleva henkilö oli kuolemaan johtaneen haitan aiheuttaneen tapauksen ajankohtana suhteessa kolmanteen osapuoleen ja hänellä oli laillinen velvoite elättää kyseistä kolmatta osapuolta, vastuullisena pidetyn operaattorin on korvattava kolmannen osapuolen menetykset maksamalla elatusta siinä laajuudessa, missä vaikutusten kohteena ollut henkilö olisi ollut velvoitettu sitä maksamaan, sen pituisen ajan, joka vastaa vaikutusten kohteena olevan henkilön ikäisen ja tätä yleisesti vastaavan henkilön keskimääräistä elinajanodotetta. Operaattorin on maksettava korvausta kolmannelle osapuolelle myös, jos kolmas osapuoli oli kuoleman aiheuttaneen tapahtuman ajankohtana siitetty mutta syntymätön lapsi.

2.  Edellä 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn määrän puitteissa vaikutusten kohteena olevan henkilön terveydelle tai fyysiselle koskemattomuudelle aiheutuneen haitan tapauksessa vastuullisena pidetyn operaattorin maksaman korvauksen on sisällettävä haittaan liittyvän lääketieteellisen hoidon kustannukset sekä vaikutusten kohteena olevan henkilön ansionmenetys, joka aiheutuu työkyvyn väliaikaisesta menetyksestä tai heikkenemisestä tai pysyvästä menetyksestä tai tästä johtuvasta lääkärintodistuksella osoitetusta henkilön tarpeiden lisääntymisestä.

7 artikla

Vanhentumisaika

1.  Edellä 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitettyihin siviilioikeudellisiin vahingonkorvausvaatimuksiin, jotka koskevat henkeen, terveyteen tai fyysiseen koskemattomuuteen liittyvää haittaa, sovelletaan erityistä vanhentumisaikaa, joka on 30 vuotta haitan aiheutumispäivästä.

2.  Edellä 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitettyihin siviilioikeudellisiin vahingonkorvausvaatimuksiin, jotka koskevat omaisuusvahinkoa tai merkittävää aineetonta vahinkoa, jonka tuloksena syntyy todennettavissa olevaa taloudellista tappiota, sovelletaan erityistä vanhentumisaikaa, joka on:

a)  10 vuotta omaisuusvahingon tai merkittävän aineettoman vahingon tuloksena syntyneen todennettavissa olevan taloudellisen tappion aiheutumispäivästä tai

b)  30 vuotta päivästä, jolloin omaisuusvahingon tai aineettoman vahingon myöhemmin aiheuttanut suuririskisen tekoälyjärjestelmän toiminta tapahtui.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista jaksoista sovelletaan ensin päättyvää.

3.  Tämä artikla ei vaikuta vanhentumisaikojen lykkääntymistä tai keskeytymistä sääntelevän kansallisen lainsäädännön soveltamiseen.

III luku

Muut tekoälyjärjestelmät

8 artikla

Tuottamusperusteinen vastuu muista tekoälyjärjestelmistä

1.  Jos tekoälyjärjestelmä ei ole suuririskinen 3 artiklan c alakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaisesti eikä sitä näin ollen ole lueteltu tämän asetuksen liitteessä, sen operaattoriin sovelletaan tuottamusperusteista vastuuta haitasta tai vahingosta, jonka tekoälyjärjestelmän ohjaama fyysinen tai virtuaalinen toiminto, laite tai prosessi on aiheuttanut.

2.  Operaattoria ei pidetä vastuullisena, jos hän voi osoittaa, että haitta tai vahinko ei johtunut hänen virheestään jommastakummasta seuraavasta syystä:

a)  tekoälyjärjestelmä aktivoitiin hänen tietämättään, kun kaikki kohtuulliset ja tarvittavat toimenpiteet tällaisen aktivoinnin estämiseksi operaattorin valvontavallan ulottumattomissa oli toteutettu, tai

b)  noudatettiin asianmukaista huolellisuutta toteuttamalla kaikki seuraavat toimet: valittiin sopiva tekoälyjärjestelmä oikeaan tehtävään ja oikealle osaamistasolle, otettiin tekoälyjärjestelmä asianmukaisesti käyttöön, valvottiin toimintoja ja ylläpidettiin toiminnallista luotettavuutta asentamalla säännöllisesti kaikki saatavilla olevat päivitykset.

Operaattori ei voi välttää vastuutaan väittämällä, että haitan tai vahingon aiheutti hänen tekoälyjärjestelmänsä ohjaama autonominen toiminto, laite tai prosessi. Operaattori ei ole vastuuvelvollinen, jos haitta tai vahinko aiheutui ylivoimaisesta esteestä.

3.  Jos haitan tai vahingon aiheutti kolmas osapuoli, joka oli puuttunut tekoälyjärjestelmään muuttamalla sen toimintaa tai sen vaikutuksia, operaattori on kuitenkin vastuussa korvauksen maksamisesta, jos kyseistä kolmatta osapuolta ei saada jäljitettyä tai tämä on varaton.

4.  Operaattorin tai vaikutusten kohteena olevan henkilön pyynnöstä tekoälyjärjestelmän valmistajalla on velvollisuus tehdä yhteistyötä näiden kanssa ja antaa näille tietoa korvausvaatimuksen merkittävyyden edellyttämässä laajuudessa, jotta vastuu voidaan määrittää.

9 artikla

Korvauksia ja vanhentumisaikaa koskevat kansalliset säännökset

Edellä olevan 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitettyihin siviilioikeudellisiin vahingonkorvausvaatimuksiin sovelletaan vanhentumisaikojen sekä korvauksen määrän ja laajuuden osalta sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa haitta tai vahinko on aiheutunut.

IV luku

Vastuun jakaminen

10 artikla

Myötävaikutus

1.  Jos haitan tai vahingon on aiheuttanut sekä tekoälyjärjestelmän ohjaama fyysinen tai virtuaalinen toiminto, laite tai prosessi että vaikutusten kohteena olevan henkilön tai muun henkilön, josta vaikutusten kohteena oleva henkilö on vastuussa, toiminta, operaattorilla tämän asetuksen mukaisesti olevan vastuun laajuutta vähennetään vastaavasti. Operaattori ei ole vastuuvelvollinen, jos vaikutusten kohteena oleva henkilö tai muu henkilö, josta vaikutusten kohteena oleva henkilö on vastuussa, on yksinään syyllinen aiheutuneeseen haittaan tai vahinkoon.

2.  Vastuuvelvolliseksi katsottu operaattori voi käyttää tekoälyjärjestelmän tuottamaa dataa osoittamaan vaikutusten kohteena olevan henkilön myötävaikutuksen asetuksen (EU) 2016/679 ja muun sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti. Vaikutusten kohteena oleva henkilö voi myös käyttää tätä dataa todisteena tai selvennyksenä vahingonkorvausvaatimuksessa.

11 artikla

Yhteisvastuu

Jos tekoälyjärjestelmällä on useampia kuin yksi operaattori, nämä ovat yhteisvastuussa. Jos frontend-operaattori on myös tekoälyjärjestelmän valmistaja, tämä asetus on etusijalla tuotevastuudirektiiviin nähden. Jos backend-operaattorin katsotaan olevan myös tuotevastuudirektiivin 3 artiklassa määritelty valmistaja, häneen olisi sovellettava kyseistä direktiiviä. Jos operaattoreita on vain yksi ja tämä on myös tekoälyjärjestelmän valmistaja, tämän asetuksen olisi oltava etusijalla tuotevastuudirektiiviin nähden.

12 artikla

Korvausten periminen

1.  Operaattorilla ei ole oikeutta periä muilta korvauksia, jos vaikutusten kohteena oleva henkilö, jolla on oikeus tämän asetuksen mukaiseen korvaukseen, ei ole saanut täyttä korvausta.

2.  Jos operaattori on yhteisvastuussa muiden operaattorien kanssa vaikutusten kohteena olevalle henkilölle ja on maksanut täyden korvauksen kyseiselle vaikutusten kohteena olevalle henkilölle 4 artiklan 1 kohdan tai 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kyseinen operaattori voi periä osan korvauksista takaisin muilta operaattoreilta suhteessa näiden vastuuseen.

Kunkin suhteellinen vastuu määritetään sen perusteella, minkä asteista valvontaa operaattorit harjoittivat tekoälyjärjestelmän toimintoihin ja toimintaan liittyvään riskiin nähden. Jos yhteisvastuussa olevan operaattorin osuutta ei saada perittyä tältä, muiden operaattoreiden on vastattava tästä puuttuvasta osuudesta. Jos yhteisvastuussa oleva operaattori maksaa korvauksia vaikutusten kohteena olevalle henkilölle ja vaatii ennakkomaksujen tasausta muilta vastuuvelvollisilta operaattoreilta, vaikutusten kohteena olevan henkilön korvausvaatimus muille operaattoreille siirtyy tälle operaattorille. Korvausvaatimusten siirtoa ei lasketa alkuperäisen korvausvaatimuksen vahingoksi.

3.  Jos turvallisuudeltaan puutteellisen tekoälyjärjestelmän operaattori maksaa täyden korvauksen vaikutusten kohteena olevalle henkilölle haitasta tai vahingosta tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan tai 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hän voi hakea korvausta turvallisuudeltaan puutteellisen tekoälyjärjestelmän valmistajalta direktiivin 85/374/ETY sekä turvallisuudeltaan puutteellisia tuotteita koskevaan vastuuseen liittyvien kansallisten säännösten mukaisesti.

4.  Jos operaattorin vakuutusyhtiö korvaa vaikutusten kohteena olevalle henkilölle aiheutuneet haitat tai vahingot 4 artiklan 1 kohdan tai 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kaikki vaikutusten kohteena olevan henkilön siviilioikeudelliset vahingonkorvausvaatimukset muuta henkilöä kohtaan samasta vahingosta siirretään operaattorin vakuutusyhtiölle siihen määrään asti, johon operaattorin vakuutusyhtiö on maksanut korvausta vaikutusten kohteena olevalle henkilölle.

V luku

Loppusäännökset

13 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [tämän asetuksen soveltamispäivä] viideksi vuodeksi 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä käsittelevää teknistä komiteaa paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 4 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

14 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio esittää 1 päivään tammikuuta 202X [3 vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä] ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa tarkastellaan tätä asetusta uudelleen tekoälyn jatkokehityksen valossa.

Valmistellessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kertomusta komissio pyytää jäsenvaltioilta asiaankuuluvia tietoja, jotka liittyvät oikeuskäytäntöön, tuomioistuinten päätöksiin sekä onnettomuustilastoihin, kuten onnettomuuksien määrä, aiheutuneet vahingot, osallisena olleet tekoälysovellukset, vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset, sekä arvion vaikutusten kohteena olevien henkilöiden yksilöllisesti tai kollektiivisesti esittämien vahingonkorvausvaatimusten määrästä sekä näiden vaatimusten tuomioistuinkäsittelyiden kestosta.

Komission kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, joilla on tarkoitus korjata kertomuksessa yksilöityjä puutteita.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 202X.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …,

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

[...]

(1) EUVL L 210, 7.8.1985, s. 29.
(2) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(3) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(4) EUVL L 117, 5.5.2017, s. 1.
(5) EUVL L 252, 8.10.2018, s. 1.
(6) EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1.
(7) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(8) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 239.
(9) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 163.
(10) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 86.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0081.
(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0032.
(13) https://www.europarl.europa.eu/thinktank/en/document.html?reference=EPRS_STU(2020)654178'
(14) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/563501/EPRS_STU(2016)563501(ANN)_EN.pdf
(15) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/571379/IPOL_STU(2016)571379_EN.pdf
(16) EUVL L 11, 15.1.2002, s. 4.
(17) EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11.
(18) EUVL ...
(19) EUVL ...
(20) Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29).
(21) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(22) Ks. 19 päivänä helmikuuta 2020 annettu komission valkoisen kirjan tekoälystä – eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen (COM(2020)0065), s. 24.
(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).
(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1).
(26) Komissio tarkistaa tätä päätöslauselman 19 kohdan mukaisesti.


Tekoälyteknologian kehittämiseen liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet
PDF 143kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 tekoälyteknologian kehittämiseen liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksista (2020/2015(INI))
P9_TA(2020)0277A9-0176/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 16, 26, 114 ja 118 artiklan,

–  ottaa huomioon kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyn Bernin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1) ja komission paremman sääntelyn suuntaviivat (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeussopimuksen, WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen ja 29. toukokuuta 2020 päivätyn tarkistetun keskusteluasiakirjan teollis- ja tekijänoikeuspolitiikasta ja tekoälystä,

–  ottaa huomioon tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790(2),

–  ottaa huomioon tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11. maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY(3),

–  ottaa huomioon tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY(4),

–  ottaa huomioon julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta 8. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943(5),

–  ottaa huomioon avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1024(6),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(7),

–  ottaa huomioon muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden kehyksestä Euroopan unionissa 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1807(8),

–  ottaa huomioon oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150(9),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission asiakirjan ”Valkoinen kirja tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

–  ottaa huomioon komission perustaman tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän työn,

–  ottaa huomioon komission tiedonannot Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066) ja Euroopan uudesta teollisuusstrategiasta (COM(2020)0102),

–  ottaa huomioon Euroopan patenttivirastossa suoritettavaa tutkintaa koskevat marraskuussa 2019 annetut ohjeet,

–  ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen ja sen tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen digitaalista taloutta koskevan työasiakirjan 2016/05 nimeltä ”An Economic Policy Perspective on Online Platforms”,

–  ottaa huomioon poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024 – ”Kunnianhimoisempi unioni: Ohjelma Euroopalle”,

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0176/2020),

A.  ottaa huomioon, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevalla unionin oikeudellisella kehyksellä pyritään edistämään innovointia ja luovuutta sekä tietämyksen ja tiedon saatavuutta;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 118 artiklan mukaan unionin lainsäätäjän on säädettävä toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi kaikkialla unionissa; ottaa huomioon, että sisämarkkinat parantavat talouskasvun voimistumisen edellytyksiä unionin kansalaisten vaurauden takaamiseksi;

C.  katsoo, että tekoälyn ja vastaavien uusien teknologioiden viimeaikainen kehitys on osoitus merkittävästä teknisestä edistyksestä, joka tarjoaa mahdollisuuksia ja asettaa haasteita unionin kansalaisille, yrityksille, julkishallinnoille, luovan työn tekijöille ja puolustusalalle;

D.  ottaa huomioon, että tekoälyteknologia voi vaikeuttaa teollis- ja tekijänoikeuksien ja niiden tekoälyn tuotoksiin soveltamisen jäljitettävyyttä, mikä estää oikeudenmukaisen korvauksen maksamisen niille luovaa työtä tehneille ihmisille, joiden alkuperäistä teosta käytetään tällaisessa teknologiassa;

E.  ottaa huomioon, että tavoitteen nostaa unioni maailmanlaajuiseen johtoasemaan tekoälyteknologian alalla on katettava toimet, joilla pyritään palauttamaan ja turvaamaan unionin digitaalinen ja teollinen suvereniteetti, varmistamaan sen kilpailukyky sekä edistämään ja suojelemaan innovointia, ja sen on edellytettävä unionin teollisuuspolitiikan rakenneuudistusta, jotta unioni voi olla tekoälyteknologian eturintamassa kulttuurista monimuotoisuutta kunnioittaen; ottaa huomioon, että unionin maailmanlaajuinen johtoasema tekoälyn alalla edellyttää digitaaliseen aikakauteen soveltuvaa tehokasta teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmää, jonka avulla innovoijat voivat tuoda markkinoille uusia tuotteita; katsoo, että vahvat suojatoimet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta unionin patenttijärjestelmää voidaan suojella väärinkäytöltä, joka vahingoittaa innovatiivisia tekoälyn kehittäjiä; ottaa huomioon, että tekoälyn suhteen täytyy noudattaa ihmiskeskeistä lähestymistapaa, jossa noudatetaan eettisiä periaatteita ja kunnioitetaan ihmisoikeuksia, jotta varmistetaan, että tekoälyteknologia säilyy jatkossakin välineenä, joka palvelee ihmisiä ja yhteistä etua;

F.  ottaa huomioon, että tekoälyteknologian sääntelyn on aiheellista tapahtua unionin tasolla, jotta vältetään sisämarkkinoiden pirstaloituminen sekä erot kansallisissa säännöksissä, määräyksissä ja suuntaviivoissa; ottaa huomioon, että tekoälyn alaa koskevaa täysin yhdenmukaistettua unionin sääntelykehystä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää kansainvälisen sääntelyn viitekehyksenä; katsoo, että tekoälyjärjestelmiä koskevat uudet yhteiset säännöt olisi annettava asetuksen muodossa, jotta voidaan vahvistaa yhtäläiset standardit koko unionissa, ja että lainsäädännössä on otettava huomioon tulevaisuuden vaatimukset, jotta se voi pysyä tekoälyteknologian nopean kehityksen tahdissa, ja sitä on seurattava perusteellisten vaikutustenarviointien avulla; ottaa huomioon, että oikeusvarmuus tukee osaltaan teknistä kehitystä ja että kansalaisten luottamus uuteen teknologiaan on olennaisen tärkeä alan kehittymisen kannalta, sillä se vahvistaa unionin kilpailuetua; katsoo, että tekoälyä koskevalla sääntelykehyksellä olisi siksi synnytettävä luottamusta tekoälyn turvallisuuteen ja luotettavuuteen ja siinä olisi pyrittävä löytämään tasapaino kansalaisten suojelun ja yrityksille tekoälyyn tehtäviin investointeihin tarjottavien kannustimien välillä;

G.  ottaa huomioon, että tekoäly ja siihen liittyvät teknologiat perustuvat laskentamalleihin ja algoritmeihin, joita pidetään eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitettuina matemaattisina menetelminä ja jotka eivät näin ollen sinänsä ole patentoitavissa; ottaa huomioon, että matemaattisia menetelmiä ja tietokoneohjelmia voidaan suojata patentein eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 52 artiklan 3 kohdan nojalla, kun niitä käytetään osana tekoälyjärjestelmää, joka saa aikaan ”teknistä lisävaikutusta”; katsoo, että tällaisen mahdollisen patenttisuojan vaikutukset olisi arvioitava perusteellisesti;

H.  ottaa huomioon, että tekoäly ja siihen liittyvät teknologiat perustuvat tietokoneohjelmien kehittämiseen ja suorittamiseen ja tietokoneohjelmiin sinänsä sovelletaan erityistä tekijänoikeussuojajärjestelmää, jonka mukaan ainoastaan tietokoneohjelman ilmaisumuotoa voidaan suojata, ei sen eri osiin sisältyviä ideoita, menetelmiä ja periaatteita;

I.  ottaa huomioon, että tekoälyyn liittyviä patentteja myönnetään yhä enemmän;

J.  ottaa huomioon, että tekoälyn ja siihen liittyvien teknologioiden kehitys herättää kysymyksiä innovaation itsensä suojaamisesta ja siitä, miten teollis- ja tekijänoikeuksia sovelletaan tekoälyn ja siihen liittyvien teknologioiden tuottamaan aineistoon, sisältöön tai dataan, joka voi olla luonteeltaan teollista tai taiteellista ja joka luo erilaisia kaupallisia mahdollisuuksia; ottaa huomioon, että tältä osin on tärkeää erottaa toisistaan ihmisen tekoälyn avulla tuottamat luomukset ja tekoälyn itsenäisesti tuottamat luomukset;

K.  ottaa huomioon, että tekoäly ja siihen liittyvät teknologiat ovat erittäin riippuvaisia jo olemassa olevasta sisällöstä ja suurista datamääristä; ottaa huomioon, että parantamalla tietyn datan ja tiettyjen tietokantojen, jotka eivät sisällä henkilötietoja, läpinäkyvää ja avointa saatavuutta unionissa etenkin pk-yritysten ja startup-yritysten kannalta sekä datan yhteentoimivuutta, jolla rajoitetaan lukkiutumisvaikutuksia, voidaan edistää merkittävästi eurooppalaisen tekoälyn kehittämistä ja tukea ratkaisevasti eurooppalaisten yritysten maailmanlaajuista kilpailukykyä; toteaa, että henkilötietojen keräämisessä on kunnioitettava perusoikeuksia ja noudatettava tietosuojasääntöjä ja se edellyttää tarpeisiin mukautettua hallinnointia erityisesti tiedonhallinnan ja tekoälyteknologian kehittämisessä ja käyttöönotossa käytettävän datan avoimuuden osalta tekoälyä hyödyntävän järjestelmän koko elinkaaren ajan;

1.  panee merkille komission asiakirjan ”Valkoinen kirja tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” ja Euroopan datastrategian; painottaa, että niissä esitetyillä lähestymistavoilla voidaan todennäköisesti edistää ihmiskeskeisen tekoälyn potentiaalin vapauttamista unionissa; panee kuitenkin merkille, että komissio ei ole käsitellyt teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamista tekoälyn ja siihen liittyvien teknologioiden kehittämisen yhteydessä näiden oikeuksien keskeisestä merkityksestä huolimatta; korostaa tarvetta luoda yhtenäinen eurooppalainen data-avaruus ja katsoo, että sen käytöllä on jatkossa tärkeä rooli unionin talouden innovoinnissa ja luovuudessa, joihin olisi kannustettava; korostaa, että unionilla olisi oltava keskeinen rooli tekoälyn kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä koskevien perusperiaatteiden vahvistamisessa siten, ettei haitata sen edistymistä eikä estetä kilpailua;

2.  korostaa, että kehittämällä tekoälyä ja siihen liittyviä teknologioita liikenne- ja matkailualalla saadaan aikaan innovointia, tutkimusta, investointeja ja huomattavia taloudellisia, yhteiskunnallisia, ympäristöön liittyviä, yleisiä ja turvallisuuteen liittyviä hyötyjä ja tehdään näistä aloista houkuttelevampia uusille sukupolville sekä luodaan uusia työllistymismahdollisuuksia ja kestävämpiä liiketoimintamalleja, mutta tähdentää, että siitä ei saisi koitua haittaa tai vahinkoa ihmisille tai yhteiskunnalle;

3.  korostaa, että on tärkeää luoda tekoälyteknologian alaa varten toimiva ja täysin yhdenmukaistettu sääntelykehys; ehdottaa, että tällainen kehys annettaisiin asetuksen eikä direktiivin muodossa, jotta vältetään Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden pirstaloituminen ja edistetään innovointia;

4.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän laatimissa ohjeissa määritetyt seitsemän keskeistä vaatimusta, joita sen 8. huhtikuuta 2019 antaman tiedonannon(11) mukaan olisi hyvä soveltaa, ja panemaan ne asianmukaisesti täytäntöön kaikessa tekoälyä koskevassa lainsäädännössä;

5.  painottaa, että tekoälyteknologian kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö sekä globaalin datatalouden kasvu edellyttävät, että tarkastellaan merkittäviä teknisiä, sosiaalisia, taloudellisia, eettisiä ja juridisia kysymyksiä eri politiikanaloilla, myös teollis- ja tekijänoikeuksien alalla, ja niiden vaikutusta näihin politiikanaloihin; korostaa, että tekoälyteknologian potentiaalin vapauttamiseksi on välttämätöntä poistaa tarpeettomat oikeudelliset esteet, jotta ei haitata unionin kehittyvän datatalouden kasvua tai innovointia; kehottaa tekemään vaikutustenarvioinnin teollis- ja tekijänoikeuksien suojelusta tekoälyteknologian kehittämisen yhteydessä;

6.  korostaa teollis- ja tekijänoikeuksien tasapainoisen ja moniulotteisen suojelun keskeistä merkitystä tekoälyteknologian alalla ja painottaa samalla, että on tärkeää varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun korkea taso sekä luoda oikeusvarmuutta ja rakentaa luottamusta, joita tarvitaan, jotta voidaan kannustaa tekoälyteknologiaan tehtäviin investointeihin ja varmistaa sen pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja käyttö kuluttajien keskuudessa; katsoo, että unionin on mahdollista tulla edelläkävijäksi tekoälyteknologian kehittämisen alalla ottamalla käyttöön toiminnallisen sääntelykehyksen, jota arvioidaan säännöllisesti teknisen kehityksen valossa, sekä toteuttamalla ennakoivia julkisia politiikkatoimia erityisesti koulutusohjelmien sekä tutkimuksen ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön taloudellisen tuen alalla; muistuttaa, että on tarpeen varmistaa riittävä liikkumavara uusien teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen kehittämiselle; korostaa, että luovuutta ja innovointia edistävän ympäristön luominen kannustamalla luovan työn tekijöitä käyttämään tekoälyteknologiaa ei saa tapahtua luovaa työtä tehneiden ihmisten etujen eikä unionin eettisten periaatteiden kustannuksella;

7.  katsoo myös, että unionissa on otettava huomioon tekoälyn eri ulottuvuudet sellaisten määritelmien avulla, jotka ovat teknologianeutraaleja ja riittävän joustavia, jotta ne kattaisivat myös tulevan teknisen kehityksen ja myöhemmät käyttötarkoitukset; katsoo tarpeelliseksi pohtia edelleen tekoälyn ja teollis- ja tekijänoikeuksien välistä vuorovaikutusta sekä teollis- ja tekijänoikeusvirastojen että käyttäjien näkökulmasta; katsoo, että tekoälysovellusten arviointi edellyttää haasteellisuutensa vuoksi joitakin avoimuusvaatimuksia ja uusien menetelmien kehittämistä, sillä esimerkiksi mukautuvat oppimisjärjestelmät saattavat kalibroitua uudelleen jokaisen syötteen jälkeen, mikä tekee tietyistä ennakkoilmoituksista tehottomia;

8.  korostaa olevan tärkeää, että suoratoistopalvelut ovat avoimia ja vastuullisia algoritmien käytössä, jotta voidaan paremmin taata kulttuurisisällön ja luovan sisällön saatavuus eri muodoissa ja eri kielillä sekä eurooppalaisten teosten puolueeton saatavuus;

9.  suosittaa, että asetetaan etusijalle tekoälyteknologian teollis- ja tekijänoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten ala- ja tyyppikohtainen arviointi; katsoo, että tällaisessa lähestymistavassa olisi otettava huomioon esimerkiksi ihmisen toiminnan osuus, tekoälyn autonomisuus sekä käytetyn datan ja tekijänoikeuksilla suojatun aineiston roolin ja alkuperän merkitys ja muiden merkityksellisten osatekijöiden mahdollinen vaikutus; muistuttaa, että kaikissa lähestymistavoissa on saatettava tasapainoon tarve suojata sekä resurssien että vaivan muodossa tehtyjä investointeja ja tarve tarjota kannustimia luomiseen ja jakamiseen; katsoo, että tarvitaan perusteellisempaa tutkimusta tekoälyn algoritmiseen dataan liittyvän ihmisen panoksen arvioimiseksi; katsoo, että tekoälyn kaltaiset murrokselliset teknologiat tarjoavat sekä pienille että suurille yrityksille mahdollisuuden kehittää markkinajohtajatuotteita; katsoo, että kaikilla yrityksillä olisi oltava yhtä tehokas ja vaikuttava teollis- ja tekijänoikeuksien suoja; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan startup- ja pk-yrityksille tukea sisämarkkinaohjelman ja digitaali-innovointikeskittymien kautta niiden tuotteiden suojaamiseksi;

10.  esittää, että tässä arvioinnissa keskitytään erityisesti tekoälyn ja siihen liittyvien teknologioiden vaikutukseen ja seurauksiin nykyisessä patenttioikeuksia, tavaramerkki- ja mallisuojaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevassa järjestelmässä, muun muassa tietokantojen ja tietokoneohjelmien oikeudellisen suojan sovellettavuuteen ja julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamiseen laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta; panee merkille tekoälyteknologian potentiaalin parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon valvontaa huolimatta ihmisen suorittaman todentamisen ja tarkastuksen tarpeesta etenkin oikeudellisten seuraamusten ollessa kyseessä; korostaa lisäksi tarvetta arvioida, pitäisikö sopimusoikeutta päivittää, jotta kuluttajia voidaan suojella parhaalla mahdollisella tavalla, ja täytyykö kilpailusääntöjä mukauttaa, jotta voidaan puuttua markkinoiden toimintapuutteisiin ja digitaalitaloudessa ilmeneviin väärinkäytöksiin, tarvetta saadaan aikaan kattavampi oikeudellinen kehys niille talouden aloille, joilla tekoälyllä on merkitystä, jolloin eurooppalaiset yritykset ja asiaankuuluvat sidosryhmät voisivat laajentaa toimintaansa, sekä tarvetta luoda oikeusvarmuutta; korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu on aina sovitettava yhteen muiden perusoikeuksien ja -vapauksien kanssa;

11.  huomauttaa, että matemaattiset menetelmät eivät sinänsä ole patentoitavissa, paitsi jos niitä käytetään johonkin tekniseen tarkoitukseen teknisten keksintöjen yhteydessä, jotka puolestaan ovat patentoitavissa vain, jos keksintöihin sovellettavat kriteerit täyttyvät; huomauttaa myös, että jos keksintö koskee joko menetelmää, jossa käytetään teknisiä välineitä, tai se koskee teknistä laitetta, sen tarkoituksen katsotaan kokonaisuutena tarkasteltuna olevan tosiasiassa luonteeltaan tekninen ja siten patentoitavissa; korostaa tässä yhteydessä patenttisuojaa koskevan kehyksen roolia kannustettaessa tekoälyä koskeviin keksintöihin ja edistettäessä niiden levittämistä sekä tarvetta luoda mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, myös startup-yrityksille, jotta ne voivat edistää tekoälyn kehittämistä ja käyttöönottoa Euroopassa; huomauttaa, että essentiaalipatentti on keskeisessä asemassa kehitettäessä ja levitettäessä uutta tekoälyä ja siihen liittyviä teknologioita ja varmistettaessa yhteentoimivuus; kehottaa komissiota tukemaan teollisuusstandardien kehittämistä ja kannustamaan viralliseen standardointiin;

12.  toteaa, että patenttisuoja voidaan myöntää sillä edellytyksellä, että keksintö on uusi, se ei ole ilmeinen ja se on keksinnöllinen; toteaa lisäksi, että patenttioikeuden mukaan on esitettävä kattava kuvaus käytettävästä teknologiasta, mikä voi olla haasteellista tietyillä tekoälyteknologian aloilla päättelyjen monimutkaisuuden vuoksi; painottaa myös takaisinmallinnukseen liittyviä oikeudellisia haasteita, sillä se muodostaa poikkeuksen tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojaan ja liikesalaisuuksien suojaan, jotka puolestaan ovat olennaisen tärkeitä innovoinnin ja tutkimuksen kannalta ja jotka olisi otettava asianmukaisesti huomioon tekoälyteknologian kehittämisen yhteydessä; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksia testata tuotteita riittävästi esimerkiksi moduulitestausta käyttäen aiheuttamatta teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoihin tai liikesalaisuuksiin kohdistuvia riskejä siksi, että helposti toisinnettavissa olevista tuotteista ilmaistaisiin liikaa; korostaa, että tekoälyteknologian olisi oltava avoimesti saatavilla opetus- ja tutkimustarkoituksiin esimerkiksi tehokkaampia oppimismenetelmiä varten;

13.  toteaa, että luonteeltaan taiteellista sisältöä tuottavan luovan prosessin autonomisointi voi herättää kysymyksiä, jotka liittyvät tällaisen sisällön teollis- ja tekijänoikeuksien omistukseen; katsoo tältä osin, että tekoälyteknologialle ei olisi aiheellista pyrkiä antamaan oikeushenkilön asemaa, ja huomauttaa, että tällaisella mahdollisuudella olisi kielteinen vaikutus luovaa työtä tehneille ihmisille tarjottaviin kannustimiin;

14.  huomauttaa, että ihmisen tekoälyn avulla tuottamat luomukset ja tekoälyn tuottamat luomukset eroavat toisistaan ja tekoälyn tuottamiin luomuksiin liittyy teollis- ja tekijänoikeuksien suojan kannalta uusia sääntelyhaasteita, joita ovat muun muassa omistajuutta, keksijyyttä ja asianmukaista korvausta koskevat kysymykset, sekä potentiaaliseen markkinakeskittymään liittyviä ongelmia; katsoo myös, että tekoälyteknologian kehittämiseen liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet ja tekoälyn tuottamille luomuksille potentiaalisesti myönnettävät teollis- ja tekijänoikeudet olisi pidettävä erillään; korostaa, että jos tekoälyä käytetään vain välineenä, joka auttaa tekijää luomisprosessissa, nykyistä teollis- ja tekijänoikeuskehystä sovelletaan edelleen;

15.  katsoo, että tekoälyteknologian tuottamien teknisten luomusten on kuuluttava teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan oikeudellisen kehyksen suojan piiriin, jotta kannustetaan investointien tekemiseen tällaiseen luovaan työhön ja parannetaan oikeusvarmuutta kansalaisten ja yritysten kannalta sekä keksijöiden kannalta, koska nämä kuuluvat tällä hetkellä tekoälyteknologian pääasiallisten käyttäjien joukkoon; katsoo, että tekoälytoimijoiden ja robottien itsenäisesti tuottamat teokset eivät ehkä voi saada tekijänoikeussuojaa, jotta voidaan noudattaa omaperäisyysperiaatetta, joka liittyy luonnolliseen henkilöön, ja siksi, että ”henkisen luomuksen” käsite käsittelee tekijän persoonaa; kehottaa komissiota tukemaan horisontaalista, näyttöön perustuvaa ja teknologianeutraalia lähestymistapaa tekoälyn tuottamiin teoksiin unionissa sovellettaviin yhteisiin ja yhdenmukaisiin tekijänoikeussäännöksiin, jos katsotaan, että tällaiset teokset voisivat saada tekijänoikeussuojan; suosittaa, että mahdollisten oikeuksien omistajuus olisi annettava vain luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka ovat teoksen laillisia luojia, ja ainoastaan siinä tapauksessa, että tekijänoikeuksien haltija on myöntänyt luvan, jos käytetään tekijänoikeudella suojattua aineistoa, paitsi jos sovelletaan tekijänoikeutta koskevia poikkeuksia tai rajoituksia; korostaa, että on tärkeää helpottaa datan saatavuutta ja jakamista, avoimia standardeja ja avoimen lähdekoodin teknologiaa ja samalla kannustaa investointeihin ja edistää innovointia;

16.  toteaa, että tekoälyn avulla on mahdollista käsitellä suurta määrää dataa, joka liittyy uusimpaan tekniikkaan tai teollis- ja tekijänoikeuksien olemassaoloon; toteaa samanaikaisesti, että päätösten laadun ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi tekoäly tai siihen liittyvä teknologia, jota käytetään teollis- ja tekijänoikeuksien myöntämiseen liittyvässä rekisteröintimenettelyssä ja vastuun määrittämisessä tapauksissa, joissa teollis- ja tekijänoikeuksia on loukattu, ei voi korvata ihmisten tapauskohtaisesti suorittamaa arviointia; toteaa, että tekoäly on vähitellen saavuttamassa kyvyn suorittaa ihmisten tyypillisesti hoitamia tehtäviä, ja korostaa siksi, että on tarpeen ottaa käyttöön riittävät suojatoimet, muun muassa suunnitella järjestelmiä, joihin sisältyvät valvonta- ja arviointiprosessit ovat ihmisen osallistumista edellyttävän periaatteen mukaisia, joissa noudatetaan avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta ja joissa tekoälyn päätöksenteko todennetaan;

17.  toteaa muiden kuin henkilötietojen käytöstä tekoälyteknologiassa, että tekijänoikeudella suojattujen teosten ja muiden kohteiden ja niihin liittyvän datan, myös jo olemassa olevan sisällön, laadukkaiden datajoukkojen ja metadatan, laillista käyttöä on arvioitava ottaen huomioon tekijänoikeussuojan rajoituksia ja poikkeuksia, kuten tekstin- ja tiedonlouhintaan sovellettavaa poikkeusta, koskevat olemassa olevat säännöt, joista säädetään tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä; kehottaa selventämään edelleen tekijänoikeuslainsäädännön mukaista tietosuojaa sekä mahdollista tavaramerkki- ja teollismallisuojaa teoksille, jotka on tuotettu itsenäisesti tekoälysovellusten avulla; katsoo, että olisi edistettävä muiden kuin henkilötietojen vapaaehtoista jakamista yritysten ja alojen välillä ja että sen olisi perustuttava oikeudenmukaisiin sopimuksiin, myös lisenssisopimuksiin; tuo esiin teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä ongelmia, jotka johtuvat valevideoiden luomisesta harhaanjohtavan, vääristellyn tai yksinkertaisesti heikkolaatuisen datan pohjalta, riippumatta siitä, sisältävätkö tällaiset valevideot dataa, johon voidaan soveltaa tekijänoikeutta; pitää huolestuttavana sitä mahdollisuutta, että kansalaisten laajamittaista manipulointia käytetään demokratian horjuttamiseen, ja kehottaa lisäämään tietoisuutta ja medialukutaitoa sekä asettamaan saataville kiireellisesti tarvittavaa tekoälyteknologiaa faktojen ja tietojen tarkistamiseksi; katsoo, että auditoitavissa olevat tietosuojasääntöjen mukaiset selosteet, jotka kattavat tekoälyä hyödyntävän teknologian koko elinkaaren aikana käytetyn datan ja jotka eivät sisällä henkilötietoja, voisivat helpottaa tekijänoikeudella suojattujen teosten käytön jäljittämistä ja siten parantaa oikeudenhaltijoiden suojaa ja edistää yksityisyyden suojaa; korostaa, että tekoälyteknologia voisi olla hyödyllinen teollis- ja tekijänoikeuksien valvonnassa mutta se edellyttäisi ihmisen suorittamaa arviointia ja takeita siitä, että kaikki tekoälyvetoiset päätöksentekojärjestelmät ovat täysin avoimia; korostaa, että millään tulevalla tekoälyä koskevalla järjestelmällä ei saa kiertää mahdollisia avoimen lähdekoodin teknologiaa koskevia vaatimuksia julkisissa tarjouskilpailuissa tai estää digitaalisten palvelujen yhteenliitettävyyttä; toteaa, että tekoälyjärjestelmät ovat ohjelmistopohjaisia ja perustuvat tilastomalleihin, joihin voi sisältyä virheitä; korostaa, että tekoälyn tuotos ei saa olla syrjivä ja että yksi tehokkaimmista tavoista vähentää tekoälyjärjestelmien vinoumia on varmistaa – siinä määrin kuin se on mahdollista unionin oikeuden nojalla – että niiden kouluttamiseen ja koneoppimiseen on käytettävissä mahdollisimman paljon muuta kuin henkilötietoja sisältävää dataa; kehottaa komissiota pohtimaan vapaasti yleisessä käytössä olevan datan käyttöä tällaisiin tarkoituksiin;

18.  korostaa digitaalisten sisämarkkinoiden strategian kattavan täytäntöönpanon merkitystä, jotta parannetaan muiden kuin henkilötietojen saavutettavuutta ja yhteentoimivuutta unionissa; korostaa, että Euroopan datastrategiassa on varmistettava tasapaino yhtäältä tiedonkulun, tiedon laajemman saatavuuden sekä tiedon käytön ja jakamisen edistämisen ja toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksien ja liikesalaisuuksien suojaamisen välillä siten, että noudatetaan tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevia sääntöjä; korostaa tältä osin tarvetta arvioida, ovatko teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat unionin säännöt riittävä väline suojaamaan dataa, myös tekoälyn kehittämisen edellyttämää alakohtaista dataa, ja muistuttaa, että jäsenneltyjä tietoja, kuten tietokantoja, ei yleensä voida pitää datana, jos ne on suojattu teollis- ja tekijänoikeuksilla; katsoo, että olisi annettava kattavaa tietoa teollis- ja tekijänoikeuksilla suojatun datan käytöstä, erityisesti alustojen ja yritysten välisten suhteiden yhteydessä; pitää myönteisenä komission aikomusta luoda yhtenäinen eurooppalainen data-avaruus;

19.  ottaa huomioon, että komissio harkitsee, onko aiheellista antaa lainsäädäntöä, joka koskee muita kuin henkilötietoja hyödyntävien talouden toimijoiden välisiin suhteisiin vaikuttavia kysymyksiä, ja pitää tervetulleena tietokantadirektiivin mahdollista tarkistamista ja mahdollista selvennystä, joka koskee liikesalaisuuksien suojaamisesta annetun direktiivin soveltamista yleisluonteisena kehyksenä; odottaa mielenkiinnolla komission aloittaman Euroopan datastrategiaa koskevan julkisen kuulemisen tuloksia;

20.  painottaa, että komission täytyy pyrkiä saamaan aikaan tasapainoinen ja innovointivetoinen henkisen omaisuuden suoja, joka hyödyttää eurooppalaisia tekoälykehittäjiä, vahvistamaan eurooppalaisyritysten kansainvälistä kilpailukykyä, jotta ne voivat muun muassa suojautua vilpilliseltä taktikoinnilta riita-asioissa, ja varmistamaan mahdollisimman laaja oikeusvarmuus käyttäjille varsinkin kansainvälisten neuvottelujen yhteydessä, erityisesti tekoälystä ja datavallankumouksesta WIPOssa parhaillaan käytävissä keskusteluissa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio esitti hiljattain unionin näkemykset WIPOn julkisessa kuulemisessa luonnoksesta WIPOn tekijänoikeuksia ja tekoälyä koskevaksi keskusteluasiakirjaksi; muistuttaa tässä yhteydessä unionin eettisestä velvollisuudesta tukea kehitystä kaikkialla maailmassa helpottamalla tekoälyä koskevaa rajatylittävää yhteistyötä muun muassa rajatylittävää tutkimusta ja tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevilla rajoituksilla ja poikkeuksilla, joista säädetään tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä;

21.  on täysin tietoinen siitä, että edistyminen tekoälyn alalla edellyttää toteutuakseen julkisia investointeja infrastruktuuriin, digitaalisten taitojen opettamista ja huomattavia parannuksia yhteenliitettävyyteen ja yhteentoimivuuteen; korostaa siksi suojattujen ja kestävien 5G-verkkojen tärkeyttä, jotta tekoälyteknologia voidaan ottaa kokonaisuudessaan käyttöön, mutta vielä sitäkin enemmän sen työn merkitystä, jota tarvitaan infrastruktuurin tason ja suojauksen parantamiseksi koko unionissa; panee merkille, että liikennealalla panostetaan voimakkaasti tekoälyyn liittyvään patentointiin; ilmaisee huolensa siitä, että tämä saattaa johtaa mittavaan käräjöintiin, joka on vahingollista koko alalle ja voi myös vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, ellei tekoälyyn liittyvien teknologioiden kehittämisestä anneta viipymättä unionin tason lainsäädäntöä;

22.  tukee komission aikomusta pyytää tuotantosektorin keskeisiä toimijoita (kulkuneuvojen valmistajia, tekoäly- ja yhteenliitettävyysinnovoijia, matkailualan palveluntarjoajia ja muita autoteollisuuden arvoketjun toimijoita) sopimaan ehdoista, joiden mukaisesti ne olisivat valmiita jakamaan dataansa;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(2) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
(3) EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20.
(4) EUVL L 111, 5.5.2009, s. 16.
(5) EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1.
(6) EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56.
(7) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(8) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 59.
(9) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57.
(10) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 239.
(11) ”Luottamuksen rakentaminen ihmiskeskeiseen tekoälyyn” (COM(2019)0168).


Suositus neuvostolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) täytäntöönpanosta ja hallinnosta
PDF 145kWORD 51k
Euroopan parlamentin suositus 20. lokakuuta 2020 neuvostolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) täytäntöönpanosta ja hallinnosta (2020/2080(INI))
P9_TA(2020)0278A9-0165/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 36 artiklan, 42 artiklan 6 kohdan ja 46 artiklan sekä pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 10),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/2315 pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) ja siihen osallistuvien jäsenvaltioiden luettelon vahvistamisesta(1),

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/340 PRY-yhteistyössä kehitettävien hankkeiden luettelosta(2),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/909 PRY-yhteistyön hankkeiden yhteisten hallinnointia koskevien sääntöjen vahvistamisesta(3),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/1797 PRY-yhteistyössä kehitettävien hankkeiden luettelosta annetun päätöksen (YUTP) 2018/340 muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle(4),

–  ottaa huomioon 12. marraskuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/1909 PRY-yhteistyössä kehitettävien hankkeiden luettelosta annetun päätöksen (YUTP) 2018/340 muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle(5),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja puolustuksesta unionin globaalistrategian yhteydessä,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja puolustuksesta unionin globaalistrategian yhteydessä,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja puolustuksesta unionin globaalistrategian yhteydessä,

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen pysyvän rakenteellisen yhteistyön yhteydessä tehtyjen tiukempien sitoumusten noudattamisen jaksottamisesta ja täsmällisempien tavoitteiden määrittelemisestä (2018/C374/01)(6),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet(7),

–  ottaa huomioon YK:n asekauppasopimuksen, joka tuli voimaan joulukuussa 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen syyskuussa 2019 julkaiseman katsauksen nro 09/2019 ”Puolustusalan toiminta Euroopassa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 118 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0165/2020),

A.  ottaa huomioon, että SEU 42 artiklan 2 kohdan mukaan yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) käsittää unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteisen puolustuksen käyttöönottoon, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää; katsoo, että PRY on tärkeä askel kohti tämän tavoitteen saavuttamista;

B.  katsoo, että PRY-yhteistyötä olisi käytettävä SEU 42 artiklan 7 kohdassa määrätyn keskinäisen avunannon velvoitteen toteuttamiseen ja kehittämiseen, kuten muistutettiin jäsenvaltioiden neuvostolle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle antamassa, 23 jäsenvaltion 13. marraskuuta 2017 allekirjoittamassa PRY-yhteistyötä koskevassa yhteisessä ilmoituksessa, jotta voidaan parantaa jäsenvaltioiden valmiutta osoittaa yhteisvastuullisuutta toiselle jäsenvaltiolle, jos se joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi;

C.  ottaa huomioon, että SEU 42 artiklaan perustuvasta pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 10) 1 artiklan a alakohdan mukaan yksi PRY:n tavoitteista on, että jäsenvaltiot osallistuvat tiiviimmin puolustusvoimavarojensa kehittämiseen kehittämällä kansallisia voimavaratarjouksiaan ja osallistumalla tarvittaessa monikansallisiin joukkoihin, tärkeimpiin eurooppalaisiin puolustustarvikeohjelmiin ja Euroopan puolustusviraston toimintaan;

D.  ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 10 olevassa 1 artiklan b alakohdassa todetaan, että jäsenvaltioilla on oltava ”viimeistään vuonna 2010 valmiudet antaa käyttöön, joko kansallisesti koottuna tai osana monikansallisia joukkoja, suunniteltuihin tehtäviin kohdennettuja taisteluyksiköitä, jotka on taktisella tasolla koottu taisteluosastoiksi, joilla on tukitoimintoja, kuljetus ja logistiikka mukaan lukien, ja joilla on kyky aloittaa SEU 43 artiklassa tarkoitettujen tehtävien toteuttaminen 5–30 vuorokauden kuluessa erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien esittämiin pyyntöihin vastaamiseksi ja joita voidaan ylläpitää aluksi 30 vuorokauden ja tarvittaessa ainakin 120 vuorokauden ajan”; katsoo, että 1 artiklan b alakohtaa on tarkistettava, jotta voidaan riittävällä tavalla vastata haastavaan geopoliittiseen ympäristöön; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat vielä kaukana tämän tavoitteen saavuttamisesta;

E.  katsoo, että EU:n yhteistä puolustusstrategiaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, kun otetaan huomioon moninaiset ja kasvavat uhat;

F.  ottaa huomioon, että EU:n globaalistrategian mukainen tavoitetaso turvallisuuden ja puolustuksen alalla kattaa kriisinhallinnan ja valmiuksien kehittämisen kumppanimaissa Euroopan ja sen kansalaisten suojelemiseksi; ottaa huomioon, että mikään jäsenvaltio ei voi suojella itseään yksin, koska EU:n kohtaamat turvallisuus- ja puolustusuhat, jotka kohdistuvat sen kansalaisiin, alueisiin ja infrastruktuureihin, ovat yhteisiä monitahoisia uhkia, joihin yksi ainoa jäsenvaltio ei voi vastata yksin; katsoo, että toimiva EU:n järjestelmä tehokasta, johdonmukaista, strategista ja yhteistä resurssien käyttöä varten hyödyttäisi EU:n turvallisuuden ja puolustuksen yleistä tasoa ja olisi enemmän kuin koskaan tarpeen nopeasti huononevassa turvallisuusympäristössä; katsoo, että kyberpuolustusta koskevaa yhteistyötä, kuten tietojenvaihtoa, koulutusta ja operatiivista tukea, on tehostettava, jotta hybridiuhkia voidaan torjua paremmin;

G.  ottaa huomioon, että PRY:n tärkeimmät toimijat ovat osallistuvat jäsenvaltiot, jotka asettavat käyttöön voimavaroja YTPP:n toteuttamiseksi (SEU-sopimuksen 42 artiklan 1 kohta ja 42 artiklan 3 kohta) ja käyttävät niitä EU:n operaatioissa ja tehtävissä, jos neuvosto antaa niille tehtävän toteuttamisen (SEU-sopimuksen 42 artiklan 1, 4 ja 5 kohta sekä 43 ja 44 artikla), ja jotka kehittävät puolustusvoimavarojaan tarvittaessa muun muassa Euroopan puolustusviraston puitteissa (SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohta ja 45 artikla);

H.  ottaa huomioon, että PRY:n pitkän aikavälin tavoitteena on tarjota unionille operatiivisia valmiuksia, jotka perustuvat sotilasvoimavaroihin, joita täydennetään siviilikeinoin, jotta saadaan aikaan johdonmukainen ja täysimittainen joukkokokonaisuus, joka on jäsenvaltioiden käytettävissä sotilaallista YTPP:tä varten; katsoo, että PRY:n olisi parannettava EU:n valmiuksia toimia kansainvälisen turvallisuuden tarjoajana, jotta voidaan edistää tehokkaasti ja uskottavasti kansainvälistä, alueellista ja eurooppalaista turvallisuutta, myös estämällä turvattomuuden tuonti, ja parantaa yhteentoimivuutta, jotta voidaan suojella EU:n kansalaisia ja maksimoida puolustusmenojen vaikuttavuus vähentämällä päällekkäisyyksiä, ylikapasiteettia ja koordinoimattomia hankintoja;

I.  ottaa huomioon, että PRY:n vahvistamisesta annetun neuvoston päätöksen 2017/2315 mukaan jäsenvaltioiden paremmat puolustusvoimavarat hyödyttävät myös Natoa, kun noudatetaan yhteisen joukkopoolin periaatetta, sillä edellytyksellä, että vältetään päällekkäisyyksiä ja priorisoidaan yhteentoimivuus, samalla kun vahvistetaan liittouman eurooppalaista pilaria ja vastataan toistuneisiin vaatimuksiin vahvemmasta transatlanttisesta taakanjaosta; ottaa huomioon, että Nato on edelleen monien jäsenvaltioiden turvallisuusrakenteiden kulmakivi;

J.  ottaa huomioon, että PRY luo sitovat puitteet osallistuvien jäsenvaltioiden välille, jotka ovat sitoutuneet investoimaan puolustusvoimavaroihin ja suunnittelemaan, kehittämään ja käyttämään niitä yhdessä unionin puitteissa pysyvällä ja rakenteellisella tavalla hyväksymällä 20 tiukempaa sitoumusta viidellä SEU-sopimuksessa määritellyllä alalla; katsoo, että näiden sitoumusten olisi merkittävä siirtymistä pelkästä puolustusyhteistyöstä kohti täyttä yhteentoimivuutta ja jäsenvaltioiden puolustusvoimien vahvistamista kumpaakin osapuolta hyödyttävän kahdenkeskisen kumppanuuden avulla; ottaa huomioon, että PRY:n sihteeristö arvioi näitä tiukempia sitoumuksia vuosittain kansallisissa toimeenpanosuunnitelmissa, jotka ovat osallistuvien jäsenvaltioiden saatavilla; ottaa huomioon, että näistä tiukemmista sitoumuksista huolimatta PRY:ssä ei ole käytössä tehokasta mekanismia, jolla varmistettaisiin vaatimusten noudattaminen; katsoo, että PRY-projektit olisi pantava täytäntöön siten, että otetaan huomioon osallistuvien jäsenvaltioiden teolliset valmiudet, päällekkäisyydet tai talousarviorajoitukset; katsoo, että PRY:n vaatimusten noudattamismekanismia olisi parannettava;

K.  katsoo, että osallistuvien jäsenvaltioiden on osoitettava täyttä poliittista sitoutumista hyväksymiinsä 20 tiukempaan sitoumukseen; ottaa huomioon, että sotilaallisten valmiuksien suunnittelusyklit kestävät yleensä yli kolme vuotta; ottaa huomioon, että nykyiset kansalliset sotilaallisten valmiuksien suunnittelusyklit perustuvat pääasiassa aiemmin käyttöön otettuun Naton puolustussuunnitteluprosessiin; katsoo, että olisi edistyttävä enemmän PRY:n merkittävässä sisällyttämisessä kansallisiin puolustussuunnitteluprosesseihin, jotta voidaan varmistaa osallistuvien jäsenvaltioiden valmiudet saattaa PRY-projektit päätökseen;

L.  ottaa huomioon, että PRY suunniteltiin alun perin edelläkävijöiden joukoksi, joka koostui niistä jäsenvaltioista, jotka olivat halukkaita ja kykeneviä nostamaan puolustusalan yhteistyönsä uudelle tavoitetasolle; ottaa huomioon, että osallistuvia jäsenvaltioita on 25, mutta sen ei tarvitse johtaa PRY:n rajoittamiseen ”pienimpään yhteiseen nimittäjään” perustuvalla lähestymistavalla; katsoo, että osallistuvien jäsenvaltioiden määrä on osoitus halukkuudesta tiiviimpään yhteistyöhön turvallisuuden ja puolustuksen alalla;

M.  ottaa huomioon, että PRY-projektien kolme ensimmäistä aaltoa ovat johtaneet 47 projektin määrittämiseen ja hyväksymiseen; ottaa huomioon, että tähän mennessä mikään niistä ei ole tuottanut tulosta; ottaa huomioon, että ensimmäisen aallon projektit ovat pääasiassa valmiuksien kehittämishankkeita, joihin osallistuu mahdollisimman monta jäsenvaltiota; katsoo, että PRY-projektien osallistava luonne ei saisi johtaa siihen, että osallistuvat jäsenvaltiot vesittävät tavoitteensa; katsoo, että on olennaisen tärkeää, että PRY keskittyy projekteihin, jotka tuottavat todellista lisäarvoa;

N.  ottaa huomioon, että 47 PRY-projektin välillä ei näytä olevan yleistä logiikkaa; ottaa huomioon, että nykyisessä projektiluettelossa ei ole johdonmukaisuutta, laajuutta ja strategista kunnianhimoa, joten ilmeisimpiä valmiuksissa olevia puutteita ei korjata, eikä siinä puututa asianmukaisesti tai täysin niihin kriittisiin puutteisiin, jotka on yksilöity yleistavoiteprosessissa voimavarojen kehittämissuunnitelman ja puolustuksen koordinoidun vuosittaisen tarkastelun (CARD) avulla; ottaa huomioon, että yksi näistä projekteista on keskeytetty tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi; ottaa huomioon, että muut projektit eivät ole edistyneet riittävästi tai ne ovat vaarassa pysähtyä ja että noin 30 projektia on edelleen ideointi- ja valmisteluvaiheessa; ottaa huomioon, että kunnianhimoisten sotilaallisia valmiuksia koskevien projektien kehittäminen voi kestää jopa 10 vuotta; ottaa huomioon, että suurimmassa osassa PRY-projekteja on ollut myös Euroopan puolustusrahastoon ja Natoon liittyviä puutteita;

O.  ottaa huomioon, että PRY:n toisen vaiheen on määrä alkaa vuonna 2021; ottaa huomioon, että tämä toinen vaihe tuottaa konkreettisia ja merkittäviä tuloksia, mikä tarkoittaa, että projektit on asetettava tärkeysjärjestykseen;

P.  ottaa huomioon, että tietyt PRY-projektit keskittyvät operatiiviseen toimintavalmiuteen saattamiseen, kuten EUFOR-kriisinhallinnan ydinjoukkoon (EUFOR CROC), sotilaalliseen liikkuvuuteen ja Euroopan logistiikkaverkostoon, kun taas toiset keskittyvät enemmän sotilaallisten valmiuksien kehittämiseen, kuten kyberalan nopean toiminnan ryhmiin ja kyberturvallisuuteen liittyvään keskinäiseen avunantoon; katsoo, että molempia lähestymistapoja tarvitaan, jotta voidaan päättäväisesti edistää kehitystä kohti EU:n yhteistä yhdennettyä turvallisuus- ja puolustusstrategiaa;

Q.  katsoo, että kaikkein strategisimmilla PRY-projekteilla on potentiaalia vaikuttaa ratkaisevasti unionin strategiseen riippumattomuuteen ja johdonmukaisen ja täysimittaisen joukkokokonaisuuden luomiseen;

R.  ottaa huomioon, että merkittävät Euroopan puolustushankkeet, kuten FCAS (Future Air Combat System) ja MGC (Main Ground Combat System), jäävät tällä hetkellä PRY:n soveltamisalan ulkopuolelle;

S.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää priorisoida ja korjata voimavarojen kehittämissuunnitelmassa havaitut voimavarapuutteet ja hyödyntää CARDia Euroopan strategisen riippumattomuuden lisäämiseksi;

T.  ottaa huomioon, että vain joissakin nykyisistä PRY-projekteista puututaan riittävällä tavalla voimavarojen kehittämissuunnitelmassa ja CARDissa havaittuihin voimavarapuutteisiin tai otetaan jo riittävällä tavalla huomioon voimavarojen kehittämissuunnitelmaan perustuvat vaikutuksiltaan suuret voimavaratavoitteet, ja katsoo, että näitä projekteja olisi pidettävä prioriteettina;

U.  katsoo, että PRY:n, CARDin, kansallisten toimeenpanosuunnitelmien ja voimavarojen kehittämissuunnitelman välistä yhdenmukaisuutta, johdonmukaisuutta ja keskinäistä vahvistamista on parannettava edelleen;

V.  ottaa huomioon, että Naton puolustussuunnitteluprosessi edistää kansallisia puolustussuunnitteluprosesseja niissä 21 osallistuvassa jäsenvaltiossa, jotka ovat Naton jäseniä;

W.  katsoo, että jäsenvaltioiden kansallisten prioriteettien, EU:n prioriteettien ja Naton prioriteettien vuorovaikutuksen olisi tapahduttava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista ja merkityksellistä; katsoo, että EU:n ja Naton prioriteetteja olisi yhdenmukaistettava paremmin, jotta voidaan saavuttaa EU:n voimavaratavoitteet;

X.  katsoo, että ottaen huomioon näiden kahden organisaation erilaisen luonteen ja niiden vastuualueet PRY:n olisi oltava tehokas ja täydentävä väline, jolla voidaan käsitellä voimavarojen kehittämisen prioriteetteja ja tarjota EU:ssa määritettyjä sotilaallisia voimavaroja ja joka voi edistää Naton tavoitteiden saavuttamista;

Y.  katsoo, että EU:n globaalistrategian yhteydessä erityinen puolustus- ja turvallisuusstrategia, kuten useissa parlamentin mietinnöissä ehdotettu EU:n turvallisuutta ja puolustusta koskeva valkoinen kirja, voisi helpottaa yhteisymmärrystä nykyisistä ja tulevista haasteista ja tarjota PRY:lle ja voimavarojen kehittämissuunnitelmalle tärkeää ohjausta, joka perustuu pitkällä aikavälillä toteutettavien strategisten tavoitteiden ja toimien ymmärtämiseen;

Z.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä PRY-projektit riippuvat osallistuvien 25 jäsenvaltion rahoitusosuuksista; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian odotetaan vähentävän kansallisia puolustusbudjetteja; toteaa, että paradoksaalisesti useat tällä hetkellä käynnissä olevista 47 PRY-projektista, jos niitä rahoitetaan vastaavasti, voisivat vahvistaa jäsenvaltioiden valmiutta siinä tapauksessa, että puhkeaa uusi valtava kansanterveyskriisi, ja mainitsee näistä seuraavat projektit: sotilaallinen liikkuvuus, eurooppalainen lääkintäjohtoporras ja monet muut projektit, jotka liittyvät logistiikkaan ja kuljetukseen, terveydenhuoltoon, katastrofiapuun, valmistautumiseen kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinaseita (CBRN) vastaan sekä haitallisten kybertoimien ja vihamielisten disinformaatiokampanjoiden torjuntaan; katsoo, että rahoituksen leikkaaminen strategisista valmiuksista, joita EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on tällä hetkellä liian vähän, heikentäisi myös niiden kykyä toimia yhdessä torjuttaessa tulevia pandemioita, CBRN-uhkia ja muita odottamattomia riskejä, joilla on merkittäviä kansainvälisiä vaikutuksia;

AA.  ottaa huomioon, että kaksikäyttöisten liikenneinfrastruktuurien rahoittaminen hyödyttää sekä siviili- että sotilaallista liikkuvuutta ja että yhdenmukaistettujen hallinnollisten menettelyjen täytäntöönpano voisi johtaa resurssien siirtämiseen asianmukaisten toimitusreittien kautta kaikkialla EU:ssa ja yhteisen turvallisuus- ja puolustusympäristön rakentamiseen;

AB.  katsoo, että PRY:n ja tulevan Euroopan puolustusrahaston on vahvistettava toisiaan ja että niiden välisiä yhteyksiä on kehitettävä edelleen voimavarojen kehittämissuunnitelmassa määriteltyjen kriittisten valmiuksien tuottamiseksi;

AC.  ottaa huomioon, että mahdollisuus saada yhteisrahoitusta tietyistä PRY-projekteista johtuviin tutkimus- ja kehitysvalmiuksiin tulevan Euroopan puolustusrahaston kautta on johtanut siihen, että osallistuvat jäsenvaltiot ovat moninkertaistaneet ehdotuksensa, ja lisännyt vaihtoja ja yhteistyötä; katsoo, että kaikissa ehdotuksissa on otettava huomioon EU:n yhteinen strateginen etu;

AD.  ottaa huomioon, että joissakin erityistapauksissa kolmansien maiden osallistuminen yksittäisiin PRY-projekteihin, jos ne täyttävät sovitut poliittiset, aineelliset ja oikeudelliset edellytykset, saattaa olla unionin strategisen edun mukaista, erityisesti kun on kyse teknisen asiantuntemuksen tai lisävalmiuksien tarjoamisesta ja kun on kyse strategisista kumppaneista; katsoo, että kolmansien maiden osallistuminen PRY-projekteihin ei saisi vaarantaa EU:n YTPP:n edistämistä koskevaa tavoitetta;

AE.  katsoo, että kolmansien maiden osallistuminen voi olla vain poikkeuksellista, siitä on päätettävä tapauskohtaisesti ja sen on tapahduttava EU:n jäsenvaltioiden kutsusta; katsoo, että tällaisen osallistumisen olisi tuotava lisäarvoa tietyille projekteille ja myötävaikutettava PRY:n ja YTPP:n vahvistamiseen ja vaativampien sitoumusten täyttämiseen ja sen olisi tapahduttava erittäin tiukoin ehdoin ja vakiintuneen ja tehokkaan vastavuoroisuuden pohjalta;

AF.  katsoo, että sopimus kolmansien maiden osallistumisesta PRY-projekteihin olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten;

AG.  ottaa huomioon poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) nykyisen roolin PRY:n ja voimavarojen kehittämisen yhteydessä ja toteaa jo pyytäneensä, että ”SEU-sopimuksen 38 artiklassa tarkoitetun poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean toimeksiantoa on tulkittava suppeasti”;

AH.  ottaa huomioon, että osallistuvat jäsenvaltiot johtavat PRY:n hallinnointia; katsoo, että PRY:n sihteeristön olisi jatkossakin tuettava yhteydenpitoa muihin EU:n toimijoihin, kun on kyse mahdollisista synergioista muiden EU:n välineiden ja aloitteiden kanssa, jotta varmistetaan avoimuus ja kattavuus sekä vältetään tarpeettomat päällekkäisyydet;

AI.  katsoo, että jäsenvaltioiden puolustusyhteistyön syventämisen EU:n tasolla olisi tapahduttava samanaikaisesti jäsenvaltioiden parlamenttien ja Euroopan parlamentin valvontavallan vahvistamisen kanssa;

AJ.  katsoo, että Verkkojen Eurooppa -välineessä olisi keskityttävä sotilaalliseen liikkuvuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyviin hankkeisiin, jotka ovat ratkaisevia odottamattomien konfliktien ja kriisien yhteydessä; katsoo, että PRY:n olisi edistettävä tehokkaan Schengen-alueen luomista sotilaallista liikkuvuutta varten, jotta voidaan vähentää rajamenettelyjä ja minimoida infrastruktuuriin liittyvät rasitteet; katsoo, että tässä yhteydessä olisi suhtauduttava myönteisesti Rail Baltica -hankkeeseen, joka on välttämätön Baltian maiden integroimiseksi Euroopan rautatieverkkoon, ja varmistettava sen täysi tehokkuus;

AK.  katsoo, että PRY voi tässä suhteessa edistää johdonmukaisuutta, koordinointia ja yhteentoimivuutta turvallisuuden ja puolustuksen alalla sekä vahvistaa unionin solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja selviytymiskykyä;

AL.  toteaa, että parlamentin olisi toimittava yhdessä neuvoston kanssa lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä sekä huolehdittava poliittisesta valvonnasta ja annettava neuvoja perussopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti;

AM.  toteaa kehottavansa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa toimittamaan vuosikertomuksen PRY:n täytäntöönpanosta;

AN.  ottaa huomioon, että PRY-yhteistyön puitteissa toteutettavat osallistuvien jäsenvaltioiden yhteiset tutkimus- ja kehitystoimet antavat tietä merkittäville teknologisille läpimurroille, mikä puolestaan antaa unionille kilpailuedun nykyaikaisten puolustusvoimavarojen alalla;

1.  suosittaa neuvostolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

   a) tiedotetaan parlamentille PRY:n uudelleentarkastelusta ja kuullaan sitä aiheesta sekä huolehditaan siitä, että parlamentin näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon SEU-sopimuksen 36 artiklan mukaisesti, erityisesti vuonna 2020 päättyvän ensimmäisen PRY-vaiheen meneillään olevan strategisen uudelleentarkastelun yhteydessä, jotta varmistetaan vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja valvonnan vahvistaminen;
   b) korostaa, että konfliktinratkaisu on nostettava ensisijaiseksi tavoitteeksi;
   c) pannaan täytäntöön unionin strateginen visio ja määritellään yhteiset uhat muun muassa panemalla täytäntöön EU:n vuoden 2016 globaalistrategiassa määritelty tavoitetaso, myös strategista kompassia koskevan käynnissä olevan työn avulla, mikä on toteutettava yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien ja instituutioiden kanssa, ja vahvistetaan PRY:n operatiivista ulottuvuutta;
   d) laaditaan mahdollisimman pian strategisesta kompassista käytyjen keskustelujen tulosten perusteella täysimittainen EU:n turvallisuutta ja puolustusta koskeva valkoinen kirja; pannaan merkille, että strategisen kompassin ensimmäisten tulosten odotetaan valmistuvan vuoden 2022 alkupuoliskolla;
   e) varmistetaan synergiavaikutukset ja johdonmukaisuus EU:n eri puolustusaloitteiden ja -operaatioiden välillä;
   f) kannustetaan osallistuvia jäsenvaltioita kohdennettujen ehdotusten ja riittävän viestinnän avulla kehittymään puhtaasti kansalliseen puolustukseen keskittymisestä vahvempaan eurooppalaiseen puolustukseen keskittymiseen ja toteuttamaan jäsenneltyjä toimia eurooppalaisen yhteistyöhön perustuvan lähestymistavan käytön lisäämiseksi ensisijaisesti, koska yksittäisellä osallistuvalla jäsenvaltiolla ei ole yksin mahdollisuutta puuttua valmiuksissa havaittuihin puutteisiin; kannustetaan osallistuvia jäsenvaltioita ja yleisemmin jäsenvaltioita olemaan vähentämättä puolustusmenojaan tulevina vuosina ja etenkään taloudellista osallistumistaan eurooppalaisiin yhteistyöprojekteihin;
   g) lisätään EU:n talousarvioon liittyvää kunnianhimoa puolustusvoimavarojen vahvistamiseksi erityisesti rahoittamalla riittävästi tulevaa Euroopan puolustusrahastoa ja sotilaallista liikkuvuutta tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;
   h) varmistetaan, että PRY:tä käytetään tehokkaasti välineenä siirryttäessä kohti kestävää ja tehokasta EU:n puolustusyhteistyötä, jolla parannetaan osallistuvien jäsenvaltioiden puolustusvalmiuksia ja yhteentoimivuutta yhteisenä tavoitteena erityisesti joukkojen käytettävyyden, yhteentoimivuuden, joustavuuden ja toimintavalmiuden osalta EU:n strategisen riippumattomuuden lisäämistä koskevan tavoitteen mukaisesti, samalla kun pidetään yllä tiivistä yhteistyötä halukkaiden osallistuvien jäsenvaltioiden välillä, lisätään EU:n ja Naton yhteistyötä EU:n ja Naton jäsenten välillä ja ylläpidetään tiivistä yhteistyötä muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa;
   i) varmistetaan, että PRY-projekteista saatavien valmiuksien rahoitus Euroopan puolustusrahastosta keskitetään joukkoon strategisia avainprojekteja voimavarojen kehittämissuunnitelmaan perustuvien prioriteettien mukaisesti, jotta rahoituksen vaikutus olisi mahdollisimman suuri; varmistetaan että PRY-projektien valinnassa noudatetaan voimavarojen kehittämissuunnitelman vaikutuksiltaan suuria voimavaratavoitteita;
   j) tunnustetaan, että parlamentti toimii yhdessä neuvoston kanssa lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä sekä huolehtii poliittisesta valvonnasta ja antaa neuvoja perussopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti;
   k) sisällytetään PRY-projektisykliin suoraan PRY:n ja Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman (EDIDP) ja Euroopan puolustusrahaston välinen yhteys, jotta voidaan edistää tehokkaammin unionin turvallisuus- ja puolustusalan tavoitteiden saavuttamista; vaaditaan kunkin projektin dokumentointia ennen talousarviota koskevia valintoja;
   l) keskitetään PRY-toimet projekteihin, joilla pyritään järjestelmällisesti vahvistamaan sotilaallista YTPP:tä;
   i) jotka edistävät merkittävien voimavaravajeiden korjaamista operatiivisemmalla painopisteellä vastaamalla suoraan operaatioihin osallistuvien Euroopan asevoimien tarpeisiin,
   ii) joilla on strateginen ja integroiva ulottuvuus, kuten EUFOR CROC, sotilaallinen liikkuvuus, Euroopan logistiikkaverkosto tai CRRT, tai
   iii) joilla luodaan tarvittaessa uusia synergioita ja mittakaavavaikutuksia;
   m) keskitetään PRY rakentaviin projekteihin, joilla on aito eurooppalainen strateginen ulottuvuus, ja vahvistetaan siten Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa;
   n) korostetaan, että on tärkeää toteuttaa pieni määrä strategisia projekteja, erityisesti strategisia edellytyksiä (johtamisjärjestely, kuljetus, tiedustelu), jotka olisi asetettava etusijalle, koska ne luovat perustan entistä integroidummalle eurooppalaiselle puolustukselle;
   o) pannaan merkille, että luotaessa PRY Lissabonin sopimuksella haluttiin muodostaa sellaisten jäsenvaltioiden etujoukko, jotka haluavat yhdistää resursseja ja voimavaroja kunnianhimoisten yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi turvallisuuden ja puolustuksen alalla; otetaan huomioon, että unionin on tarpeen luoda asteittain komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan alaisuuteen yhteinen kehys, jonka puitteissa jäsenvaltiot suorittavat kansallista puolustuspolitiikkaa koskevat tarkastelunsa, jakavat tuloksia ja kokoavat tiedustelutietoa, jotta voidaan luoda perusta aidolle eurooppalaiselle puolustukselle;
   p) tunnustetaan tässä yhteydessä niiden komission poliittisten suuntaviivojen arvo, jotka koskevat puolustuspolitiikkaa ja erityisesti tarvetta toteuttaa rohkeita toimia todellisen Euroopan puolustusunionin luomiseksi ja ottaa käyttöön EU:n turvallisuutta koskeva yhdennetty ja kattava lähestymistapa; omaksutaan näkemys, että komission uuden puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosaston perustamisen myötä olisi edistettävä johdonmukaisuutta, reilua yhteistyötä ja yhdennettyä koordinointia puolustusvoimavarojen luomisessa eri jäsenvaltioissa sekä lujitettava EU:n sotilaallista infrastruktuuria ja parannettava EU:n teollisuuden ja sisämarkkinoiden tehokkuutta;
   q) tunnustetaan, että parlamentilla olisi oltava näkyvä rooli YTPP:n täytäntöönpanon ja arvioinnin valvonnassa; tiedotetaan parlamentille kaikilta osin ja kuullaan sitä täysimääräisesti vuonna 2020 päättyvän ensimmäisen PRY-vaiheen meneillään olevan strategisen uudelleentarkastelun yhteydessä; katsotaan, että jos jäsenvaltioiden puolustusyhteistyötä EU:n tasolla lisätään, olisi samalla vahvistettava parlamentin valvontavaltaa;
   r) pyritään varmistamaan, että keskeiset valmiudet, kuten jäsenvaltioiden asevoimien tulevat keskeiset maa-, meri-, ilma-, kyber- ja muut yksiköt, saatetaan PRY:n piiriin tai ainakin tarvittaessa liitetään siihen läheisesti, jotta
   i) voidaan lisätä sotilaallisen YTPP:n operatiivista valmiutta ja
   ii) varmistaa, että PRY-toimet täydentävät olemassa olevia valmiuksia ja että niitä käytetään siten, että nykyiset puutteet korjataan ja yleiskustannukset korvataan;
   s) laaditaan innovatiivisia kannustimia YTPP-operaatioiden yhteentoimivuuden ja toimintavalmiuteen saattamisen parantamiseksi;
   t) lisätään investointeja siviililiikenneinfrastruktuurin yhteenliittämiseen sotilaallisen liikkuvuuden suunnittelun kanssa yhteensopivalla tavalla;
   u) tutkitaan osana EU:n taisteluosastojärjestelmän uudistusta, saadaanko se PRY:n piiriin sen operatiivisten valmiuksien, modulaarisuuden ja ketteryyden lisäämiseksi perustamalla pysyviä monikansallisia yksiköitä, jotka hoitavat SEU 43 artiklassa määriteltyjä sotilaallisia tehtäviä ja parantavat EU:n kykyä toteuttaa kriisinhallintaoperaatioita, myös vaativimpia operaatiota, kuten rauhanrakentamista, ja käyttää sitä strategisena operaatioalueen ulkopuolelle sijoitettuna joukkona;
   v) tuetaan ja edistetään tarvittaessa PRY-projektien ryhmittämistä voimavaraklustereiksi ja arvioidaan niiden strategista merkitystä pitäen mielessä tavoite saada aikaan täysimittainen joukkokokonaisuus ja keskitetään toimet niihin, joilla on suurimmat mahdollisuudet saavuttaa Euroopan strateginen riippumattomuus; tarkastellaan uudelleen nykyistä 47 projektin luetteloa ja muodostetaan projektiklustereita tai peruutetaan osallistuvien jäsenvaltioiden harkinnan mukaan projekteja, jotka eivät edisty riittävästi tai joista ei koidu riittävästi molemminpuolista hyötyä EU:lle;
   w) edistetään 20 PRY-sitoumuksen noudattamista määrittelemällä selkeät ja yksinkertaiset vaatimusten noudattamista koskevat vertailuarvot ja varmistamalla, että tulevissa projektiehdotuksissa käsitellään erityistä EU:n voimavarojen kehittämisen prioriteettia; varmistetaan, että kaikki projektien edistymistä koskevat uudelleentarkastelut perustuvat selkeisiin ja avoimiin kriteereihin myös silloin, kun niitä osarahoitetaan EDIDP:n tai tulevan Euroopan puolustusrahaston puitteissa; varmistetaan, että tällaisia kriteerejä käytetään osoittimina kaikissa PRY-projekteihin osallistuvissa jäsenvaltioissa; varmistetaan, että osallistuvat jäsenvaltiot parantavat edelleen kansallisissa toimeenpanosuunnitelmissaan annettujen tietojen laatua ja tarkkuutta ja esittävät, miten ne aikovat täyttää mainitut 20 PRY-sitoumusta;
   x) parannetaan EU:n puolustussuunnittelun ja -kehittämisen välineiden ja aloitteiden johdonmukaisuutta; hyödynnetään PRY-projektisyklin ja muiden puolustusvoimavaroihin liittyvien prosessien, kuten EU:n yleistavoiteprosessin, voimavarojen kehittämissuunnitelman ja CARDin, välisiä synergioita, jotta voidaan esittää kohdennetumpia, kypsempiä, kehittyneempiä ja jäsennellympiä projekteja; varmistetaan, että esittämissykli mahdollistaa useiden eurooppalaisten aloitteiden synkronoidun toteuttamisen, Euroopan puolustusrahasto mukaan luettuna;
   y) kannustetaan osallistuvia jäsenvaltioita ottamaan voimavarojen kehittämissuunnitelma osaksi niiden kansallisia puolustussuunnitteluprosesseja, jotta autetaan niitä korjaamaan voimavaroihin liittyvät puutteet;
   z) vahvistetaan PRY:n sihteeristön keskeinen rooli kaikkien projektien keskitettynä yhteyspisteenä ja pyydetään sihteeristöä tekemään säännöllisesti projektien edistymistä koskevia tilannekatsauksia parlamentille sekä kaikkien sidosryhmien hyödyksi käyttämällä projektien koordinoinnista vastaavien jäsenvaltioiden keräämiä tietoja; kannustetaan osallistuvia jäsenvaltioita jatkamaan tehokkaampaa vuoropuhelua PRY:n sihteeristön kanssa kansallisten toimeenpanosuunnitelmiensa uudelleentarkastelusta ja päivittämisestä;
   aa) kehotetaan osallistuvia jäsenvaltioita varmistamaan konkreettinen edistyminen nykyisten PRY-projektien toteuttamisessa;
   ab) selkeytetään poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean roolia PRY-prosessissa, sillä tästä ei määrätä SEU-sopimuksessa, ja varmistetaan tässä yhteydessä Euroopan unionin sotilaskomitean (EUSK) tärkeä rooli tapauskohtaisen sotilaallisen neuvonnan antamisessa komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle;
   ac) otetaan EUSK mukaan täysimittaisen joukkokokonaisuuden määrittämiseen;
   ad) pohditaan sellaisen EU:n puolustusneuvoston perustamista nykyisen puolustusministerien kokoonpanossa kokoontuvan ulkoasiainneuvoston pohjalta, joka on myös Euroopan puolustusviraston ministeritason johtokunta, ja EU:n puolustusministerien PRY-kokoonpanon pohjalta, jotta voidaan tarvittaessa taata resurssien priorisointi ja tehokas yhteistyö ja yhdentyminen jäsenvaltioiden välillä;
   ae) selkiytetään tai määritellään PRY:n ja Euroopan puolustusrahaston hallinnoinnin välinen yhteys ja tiedotetaan parlamentille jälkivalvontaprosessissa, kun on kyse PRY-projektien rahoittamisesta Euroopan puolustusrahastosta;
   af) harkitaan joidenkin osallistuvien jäsenvaltioiden pyynnöstä PRY-projektien esittämissyklin muuttamista, jotta voidaan tehostaa näiden projektien kohdentamista ja kypsyysastetta ja parantaa niiden rakennetta;
   ag) selkiytetään sääntöjä, jotka koskevat kolmansien osapuolten osallistumista PRY:hyn, ottaen huomioon EU:n päätöksenteon riippumattomuuden ja täyden vastavuoroisuuden merkitys sekä yhteisymmärrys siitä, että tapauskohtainen lähestymistapa on kaikkein hyödyllisin EU:n kannalta, ja ottaen huomioon
   i) tarve laatia ja hyväksyä kattava ja perustavanlaatuinen asiakirja, jolla säännellään tulevaa yhteistyötä, jossa kolmannet osapuolet osallistuvat PRY-projekteihin, ja
   ii) se seikka, että kolmannen osapuolen osallistumista koskeva päätöksentekoprosessi olisi toteutettava kunkin PRY-projektin tasolla;
   ah) kannustetaan käyttämään ”tulevia uhkia” tulevien PRY-projektiehdotusten perustana; lujitetaan kumppanuuksia Naton, YK:n, Afrikan unionin ja muiden tahojen kanssa; varmistetaan, että pk-yritysten osallistuminen ja osallistaminen otetaan huomioon PRY-projektien kaikissa asiaankuuluvissa näkökohdissa;
   ai) varmistetaan, että PRY-projekteissa kehitetään edelleen ja lisätään osallistuvien jäsenvaltioiden teollisia valmiuksia nanoteknologian, supertietokoneiden, tekoälyn, miehittämättömien ilma-alusten teknologian, robotiikan ja muilla aloilla, mikä puolestaan varmistaa Euroopan omavaraisuuden ja riippumattomuuden ulkomaisista tuojista näillä aloilla sekä helpottaa uusien työpaikkojen luomista;
   aj) todetaan, että covid-19-pandemia on osoittanut, ettei unionilla ole riittävästi toimivaltaa terveydenhuollon alalla; tunnustetaan, että samalla on tarpeen laatia EU:n yhteinen puolustusstrategia, jotta voidaan reagoida EU:n rajoihin ja alueisiin kohdistuvaan hyökkäykseen, ja todetaan, että PRY on myönteinen askel kohti tämän tavoitteen saavuttamista;
   ak) todetaan, että eurooppalaisilla asevoimilla on keskeinen rooli puututtaessa covid-19-pandemian aiheuttamiin haasteisiin, olipa kyse sitten terveysuhan hallinnasta tai siviilioperaatioiden tukemisesta, ja että asevoimilla on myös rajatylittävä ulottuvuus ja solidaarisuustehtävä; nähdään potentiaaliset hyödyt, joita uudet kunnianhimoiset PRY-projektit tuovat tämän alan yhteisten eurooppalaisten valmiuksien kehittämiseen, kun niissä laajennetaan aiempien projektien ja erityisesti siirrettävän sotilaallisen katastrofiapupaketin ja eurooppalaisen lääkintäjohtoportaan työtä;
   al) kehotetaan neuvostoa ja osallistuvia jäsenvaltioita keskittymään kyberuhkien sietokykyyn ja laatimaan yhteisen strategian sekä menettelyjä, joilla kyberhäiriötilanteisiin reagoidaan PRY-projektien avulla, jotta jäsenvaltioihin voidaan luoda sietokyvyltään parempi ympäristö;
   am) pannaan merkille, että 15. tammikuuta 2020 annetussa päätöslauselmassa(8) ilmaistussa parlamentin kannassa Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin todetaan, että turvallisuus ja EU:n globaali rooli olisi määriteltävä osana toimintapolitiikan painopisteitä, jotka ovat ennalta määritellyt mutta eivät kuitenkaan tyhjentävät, ja tunnustetaan, että tämä olisi tilaisuus ottaa kansalaiset mukaan PRY:n vahvistamista koskevaan keskusteluun keinona edistyä kohti itsenäistä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa unionillemme;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1) EUVL L 331, 14.12.2017, s. 57.
(2) EUVL L 65, 8.3.2018, s. 24.
(3) EUVL L 161, 26.6.2018, s. 37.
(4) EUVL L 294, 21.11.2018, s. 18.
(5) EUVL L 293, 14.11.2019, s. 113.
(6) EUVL C 374, 16.10.2018, s. 1.
(7) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 125.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0010.


EU:n ja Moldovan tasavallan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano
PDF 193kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 EU:n ja Moldovan tasavallan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta (2019/2201(INI))
P9_TA(2020)0279A9-0166/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 8 artiklan ja V osaston, erityisesti sen 21, 22, 36 ja 37 artiklan, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) viidennen osan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen, johon sisältyy pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue ja joka tuli kaikilta osin voimaan 1. heinäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon viisumivapauden käyttöönoton maaliskuussa 2014 Moldovan tasavallan kansalaisten osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 539/2001(1) tekemien muutosten seurauksena,

–  ottaa huomioon yhteisymmärryspöytäkirjan, lainajärjestelysopimuksen ja makrotaloudellista rahoitusapua kaudella 2017–2018 koskevan 100 miljoonan euron arvoisen avustussopimuksen allekirjoittamisen marraskuussa 2017,

–  ottaa huomioon Moldovan kansallisen toimintasuunnitelman, joka koskee Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa vuosina 2017‑2019,

–  ottaa huomioon aiemmat Moldovan tasavaltaan liittyvät päätöslauselmansa, erityisesti 14. marraskuuta 2018 EU:n ja Moldovan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta antamansa viimeisimmän päätöslauselman(2) sekä 5. heinäkuuta 2018 poliittisesta kriisistä Moldovassa Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin mitätöinnin jälkeen(3), 15. marraskuuta 2017 itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta(4), 4. heinäkuuta 2017 makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle(5) ja 21. tammikuuta 2016 Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista / pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2018 tehdyn EU:n päätöksen jäädyttää makrotaloudellisen rahoitusavun ensimmäisen maksuerän maksaminen korkeimman oikeuden annettua ratkaisunsa Chișinăun kaupunginjohtajan vaaleja koskevassa asiassa sekä marraskuussa 2018 tehdyn EU:n päätöksen leikata rahoitusapua oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ja demokratian taantumista maassa koskevien huolenaiheiden johdosta,

–  ottaa huomioon sittemmin heinäkuussa 2019 tehdyn EU:n päätöksen aloittaa uudelleen budjettituen maksaminen Moldovan tasavallan sitouduttua uudistamaan oikeusjärjestelmänsä,

–  ottaa huomioon EU:n lokakuussa 2019 tekemän päätöksen maksaa makrotaloudellisen rahoitusavun ensimmäinen erä (30 miljoonaa euroa) demokraattisten normien vahvistamiseen ja oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseen tähtäävien keskeisten uudistusten täytäntöönpanon seurauksena,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2019 julkaistun komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen valmisteluasiakirjan Moldovan tasavallan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevasta selvityksestä (SWD(2018)0094),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2019 pidetyn Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan assosiaationeuvoston viidennen kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon itäisen kumppanuuden huippukokousten yhteiset julkilausumat, joista viimeisin annettiin Brysselissä 24. marraskuuta 2017,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2018 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät Moldovan tasavallasta,

–  ottaa huomioon demokraattisten instituutioiden toiminnasta Moldovan tasavallassa 3. lokakuuta 2019 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) päätöslauselman 2308,

–  ottaa huomioon Transparency International -järjestön laatiman vuoden 2019 korruptioindeksin, jossa Moldova on sijalla 120 kaikkiaan 180 arvioidusta maasta ja alueesta (ensimmäinen on paras sija), kun Transparency International -järjestön laatiman vuoden 2018 korruptioindeksissä Moldovan tasavalta oli sijalla 117,

–  ottaa huomioon The Economist -lehden tutkimusyksikön demokratiaindeksin 2019, jossa Moldovan tasavalta luokitellaan ”sekajärjestelmäksi”,

–  ottaa huomioon Freedom House -järjestön vuonna 2020 julkaiseman raportin ”Freedom in the World”, jossa Moldovan tasavalta arvioitiin ”osittain vapaaksi”, ja järjestön vuonna 2020 julkaiseman raportin ”Nations in Transit”, jossa Moldovan tasavaltaa pidetään ”siirtymä- tai sekajärjestelmänä”,

–  ottaa huomioon Moldovan kansallisen toimintasuunnitelman EU:n ja Moldovan välisen assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta, ihmisoikeuksia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman 2018–2022 sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan kansallisen strategian 2018–2023, jossa mainitaan nimenomaisesti Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimat analyysit ja suositukset, erityisesti 8. maaliskuuta 2018 julkaistun analyysin ”Young Moldova: Problems, Values and Aspirations” ja 20. huhtikuuta 2018 julkaistun analyysin ”Youth Well-being Policy Review of Moldova”,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) sekä Euroopan neuvoston Venetsian komission antamat lausunnot ja suositukset ja erityisesti Moldovan vaaliuudistuksesta 15. maaliskuuta 2018, Moldovan perustuslaillisesta tilanteesta ja erityisesti mahdollisuudesta hajottaa parlamentti 24. kesäkuuta 2019 sekä korkeimman oikeuden ja syyttäjänviraston uudistamista koskevasta lakiesityksestä 14. lokakuuta 2019 annetut lausunnot,

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2020 annetun komission yhteisen tiedonannon itäisestä kumppanuudesta vuoden 2020 jälkeen – itäinen kumppanuus, joka hyödyttää kaikkia,

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät itäisen kumppanuuden politiikasta vuoden 2020 jälkeen,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. huhtikuuta 2020 antaman yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista ja 25. toukokuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2020/701(7) makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä laajentumis- ja naapuruuskumppaneille covid-19-pandemiakriisin yhteydessä,

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 julkaistun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Kolmas viisumivapauden keskeyttämismekanismin mukainen kertomus” ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin suosituksen neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle itäisestä kumppanuudesta ennen kesäkuussa 2020 pidettävää huippukokousta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Moldovan parlamentaarisen assosiaatiovaliokunnan, Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen, itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin, EU:n ja Moldovan kansalaisyhteiskuntafoorumin ja Moldovan muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien suositukset ja toimet,

–  ottaa huomioon EU:n ja Moldovan parlamentaarisen assosiaatiovaliokunnan Strasbourgissa 18.–19. joulukuuta 2019 pidetyssä 7. kokouksessa annetun julkilausuman ja suositukset,

–  ottaa huomioon Etyj/ODIHR:n johtamaan kansainväliseen vaalitarkkailuvaltuuskuntaan osallistuneen Euroopan parlamentin vaalitarkkailijaryhmän päätelmät 24. helmikuuta 2019 pidetyistä Moldovan tasavallan parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon komission 29. maaliskuuta 2020 hyväksymän talousapupaketin, jolla on tarkoitus auttaa muun muassa Moldovan tasavaltaa torjumaan covid-19-pandemiaa ja johon sisältyi jo käytössä olleiden välineiden uudelleensuuntaaminen kriisin sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0166/2020),

A.  ottaa huomioon, että EU ja Moldovan tasavalta sitoutuivat assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen kautta edistämään poliittista assosiaatiota ja taloudellista yhdentymistä ja että Moldovan tasavalta sitoutui sisällyttämään EU:n säännöstön omiin lakeihinsa ja käytäntöihinsä monilla aloilla; ottaa huomioon, että tukeakseen näitä pyrkimyksiä unioni sitoutui antamaan Moldovan tasavallalle huomattavaa taloudellista ja budjettitukea edellyttäen, että kunnioitetaan keskeisiä eurooppalaisia arvoja ja periaatteita, kuten oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja demokraattisia oikeuksia, ja taataan korruption, järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun, oligarkkisten rakenteiden ja nepotismin torjunta; toteaa, että jos tapahtuu vakavaa taantumista, yhteistyö voidaan lopettaa;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 13. syyskuuta 2017 päätöksen 100 miljoonan euron suuruisen makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle osana IMF:n ohjelmaa maan talous- ja rahoitusuudistusten tukemiseksi;

C.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti esittänyt huolensa oikeusvaltion toiminnan, vuonna 2014 paljastuneeseen pankkipetokseen syyllistyneiden oikeuden eteen saattamisessa tapahtuneen vähäisen edistymisen sekä jatkuvien ihmisoikeusrikkomusten johdosta;

D.  ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön vuoden 2018 korruptioindeksi ja Freedom House -järjestön vuoden 2020 raportit osoittavat hienoista edistystä Moldovan tasavallassa viime aikoina, mutta näiden indeksien yleinen suuntaus sekä demokratiaindeksi osoittavat demokratian, korruptiotilanteen, poliittisten oikeuksien ja kansalaisvapauksien heikkenevän pitkällä aikavälillä Moldovan tasavallassa;

E.  ottaa huomioon, että hallituksessa tapahtuneista muutoksista huolimatta Moldovan tasavallan valtiolliset instituutiot ovat edelleen heikkoja ja Moldovan tasavalta kamppailee edelleen sääntelyvallankaappauksen kanssa, koska vallan ja valvonnan keskittyminen kaikilla tärkeillä aloilla ja korkeimman hallinnon tason instituutioissa ei ole merkittävästi vähentynyt;

F.  toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen ja demokraattisen prosessin vakavien loukkausten johdosta EU keskeytti vuonna 2018 oikeusalan uudistuksiin tarkoitetun budjettitukiohjelman kahden viimeisen maksuerän maksamisen;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (asiassa Ozdil ym. v. Moldovan tasavalta) totesi 11. kesäkuuta 2019, että Moldovan tasavalta oli rikkonut oikeutta vapauteen, turvallisuuteen, yksityisyyteen ja perhe-elämään, kun sen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (SIS) pidätti syyskuussa 2018 ja palautti pakkokeinoin Turkkiin viisi Turkin kansalaista, jotka olivat hakeneet turvapaikkaa; ottaa huomioon, että tämä peitelty luovutus on vain yksi esimerkki järjestelmällisestä Turkin kansalaisten tahdonvastaisesta katoamisesta, laittomasta vangitsemisesta ja karkottamisesta Turkkiin kymmenissä maissa eri puolilla maailmaa;

H.  ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun kesäkuussa 2019 muodostettiin kunnianhimoisten uudistusten toteuttamiseen sitoutunut hallitus, jonka ohjelmassa keskityttiin oikeuslaitoksen uudistamiseen, komissio maksoi makrotaloudellisen rahoitusavun ensimmäisen erän ja aloitti uudelleen alakohtaisten budjettitukiohjelmien mukaisten tukien maksamisen ja ilmoitti samalla, että se aikoo jatkaa tiukan ehdollisuuden soveltamista; ottaa huomioon, että 10. heinäkuuta 2020 komissio hyväksyi toisen ja viimeisen 30 miljoonan euron erän maksamisen makrotaloudellisen rahoitusavun ohjelmastaan;

I.  ottaa kuitenkin huomioon, että Moldovan tasavalta ei ole voinut saada jäljellä olevia varoja tästä ohjelmasta, jonka voimassaolo päättyi heinäkuussa 2020; ottaa huomioon, että tämän avun ehtona on edelleen aiemmin sovittujen uudistusten täytäntöönpano, erityisesti niiden, joilla pyritään vahvistamaan oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia normeja ja saamaan aikaan konkreettisia tuloksia kansalaisille;

J.  ottaa huomioon, että Moldovan parlamentti hyväksyi marraskuussa 2019 epäluottamuslauseen kesäkuussa 2019 muodostettua hallitusta vastaan, ja sen jälkeen muodostettiin vähemmistöhallitus ja myöhemmin uusi koalitiohallitus; ottaa huomioon, että unionin toimielinten edustajat ovat ilmaisseet huolensa hallituksen vaihtamistavasta ja Moldovan tasavallan assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen kautta käynnistämästä uudistusprosessista;

K.  ottaa huomioon, että uuden koalitiohallituksen enemmistö Moldovan tasavallan parlamentissa on kutistunut jatkuvasti, kun kansanedustajia on loikannut valtaapitävästä liittoutumasta; ottaa huomioon, että Moldovan tasavallassa järjestetään presidentinvaalit syksyllä ja maa kärsii tällä hetkellä akuutista poliittisesta epävakaudesta; ottaa huomioon, että presidentti Igor Dodon on korostanut, että parlamentti on hajotettava ja että ennenaikaiset vaalit on järjestettävä mahdollisimman pian; ottaa huomioon, että Moldovan tasavallan perustuslakituomioistuin päätti 7. heinäkuuta 2020, että ennenaikaiset vaalit voitiin järjestää vasta presidentinvaalien jälkeen;

L.  ottaa huomioon, että Venäjän ja Moldovan hallitukset allekirjoittivat 17. huhtikuuta 2020 maiden presidenttien neuvotteleman sopimuksen 200 miljoonan euron lainasta, jonka Venäjän federaatio myöntää Moldovan tasavallalle tavallista alhaisemmalla kahden prosentin korolla; ottaa huomioon, että sopimus ratifioitiin 23. huhtikuuta ja samana päivänä opposition kansanedustajien esittämän vetoomuksen perusteella Moldovan tasavallan perustuslakituomioistuin keskeytti lainasopimuksen ratifiointilain soveltamisen, kunnes se saisi päätökseen tutkimuksen lain yhteensopivuudesta perustuslain kanssa; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimen puheenjohtaja ilmoitti 6. toukokuuta Moldovan viranomaisten harjoittamasta painostuksesta perustuslakituomioistuinta kohtaan ja yrityksistä asettaa sen tuomareita epäilyttävään valoon; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin julisti 7. toukokuuta 2020 lainasopimuksen perustuslain vastaiseksi; ottaa huomioon, että uudesta lainasopimuksesta Venäjän federaation kanssa neuvotellaan parhaillaan;

M.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on osoittanut kasvavan tarpeen koordinoida unionin ja naapurimaiden yhteisten uhkien hallintaa; ottaa huomioon, että unioni on vastannut tähän tarpeeseen muun muassa tarjoamalla naapureilleen rahoitusapupaketin;

N.  katsoo, että covid-19-kriisin aikana solidaarisuus itäisen kumppanuuden maita kohtaan on äärimmäisen tärkeää ja että unioni on antanut merkittävää tukea pandemian vaikutusten lieventämiseksi alueella; ottaa huomioon, että Moldovan tasavalta saa tässä yhteydessä 87 miljoonaa euroa uudelleen kohdennettua kahdenvälistä rahoitusta;

O.  ottaa huomioon, että unioni on myös myöntämässä Moldovan tasavallalle 100 miljoonan euron makrotaloudellista rahoitusapua osana päätöstä myöntää makrotaloudellista rahoitusapua kymmenelle naapuruston kumppanimaalle niiden auttamiseksi rajoittamaan koronaviruspandemian aiheuttamia taloudellisia seurauksia; ottaa huomioon, että poikkeuksellisen makrotaloudellisen rahoitusapupaketin ensimmäinen erä maksetaan mahdollisimman nopeasti, koska Moldovan tasavallan kanssa tehty yhteisymmärryspöytäkirja on ratifioitu; ottaa huomioon, että saadakseen toisen erän, joka maksetaan vuoden kuluessa yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisesta, maan on noudatettava tiettyjä ehtoja; ottaa huomioon, että makrotaloudellisen rahoitusavun tärkeänä ennakkoedellytyksenä on se, että Moldovassa noudatetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, ja oikeusvaltion periaatetta ja taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen; katsoo, että yhteisymmärryspöytäkirjan tekemiseen olisi suhtauduttava myönteisesti ja tehtyjen sitoumusten täytäntöönpano olisi taattava;

P.  ottaa huomioon, että Moldovan tasavalta on tehnyt kansainvälisiä ja kansallisia sitoumuksia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi; ottaa huomioon, että maa on hyväksynyt toimenpiteitä naisten poliittisen edustuksen edistämiseksi muun muassa hyväksymällä poliittisten puolueiden ehdokaslistoille pakollisen 40 prosentin sukupuolikiintiön; katsoo, että tarvitaan lisätoimia kansallisen sukupuolten tasa-arvostrategian 2017–2021 tavoitteiden edistämiseksi, mukaan lukien asianmukainen rahoitus ja vahvemmat täytäntöönpanomekanismit;

Q.  ottaa huomioon, että kaikesta taloudellisesta edistyksestä huolimatta rahoitustuen ja uudistuspyrkimysten sosiaaliset vaikutukset ovat olleet melko vähäisiä; ottaa huomioon, että Moldovan tasavalta on edelleen yksi Euroopan köyhimmistä maista, jonka sosiaalinen tilanne on heikko ja jossa on autioituneita kyliä ja äärimmäistä köyhyyttä; ottaa huomioon, että 38,5 prosenttia Moldovan tasavallan työntekijöistä työskenteli epävirallisesti ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa vuonna 2018;

R.  ottaa huomioon, että vuodesta 1989 lähtien Moldovan tasavallan väestö on kutistunut lähes kolmanneksella; ottaa huomioon, että väestörakenteen osalta nämä luvut ovat pahimmat koko Euroopassa; ottaa huomioon, että moldovalaiset lähtevät maastaan korkeampien palkkojen ja paremman koulutuksen ja mahdollisuuksien takia; ottaa huomioon, että tällaisella kehityksellä on syviä ja pitkäaikaisia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia; ottaa huomioon, että Moldovan tasavallassa on työvoimapulaa ja pulaa ammattilaisista, kuten sairaanhoitajista ja lääkäreistä; ottaa huomioon, että vanhukset, joista suuri osa on riippuvaisia rahalähetyksistä, ovat Moldovan tasavallan haavoittuvin ja köyhyydelle alttein ihmisryhmä;

S.  katsoo, että Moldovan tasavallan ongelmia ei voida ratkaista maan ulkopuolelta ja että on lisättävä Moldovan kansan omaa vastuullisuutta maan haasteisiin vastaamisessa; katsoo, että on edelleen tärkeää vastata tärkeimpiin haasteisiin, kuten korruption ja oligarkkisten rakenteiden torjuntaan, demokraattisten normien noudattamiseen, tarpeeseen löytää ratkaisuja monitahoisiin sosiaalisiin ongelmiin, varmistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuus sekä torjua köyhyyttä ja maastamuuttoa;

Yhteiset arvot ja yleiset periaatteet

1.  muistuttaa, että unionin perustana olevat yhteiset arvot eli demokratia, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltioperiaate ovat keskeisiä myös tähän sopimukseen perustuvassa unionin ja Moldovan tasavallan poliittisessa assosiaatiossa ja taloudellisessa yhdentymisessä; vahvistaa, että unioni on sitoutunut tukemaan Moldovan tasavallan lähentymistä unioniin poliittisen assosiaation, taloudellisen yhdentymisen ja vastaavien uudistusten avulla; panee merkille, että assosiaatiosopimus / pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue on edelleen ensisijaisen tärkeä Moldovan tasavallan kehitykselle erityisesti nykyisinä poikkeuksellisina aikoina, ja antaa tunnustusta Moldovan yhteiskunnan ja viranomaisten jatkuvalle sitoutumiselle tähän prosessiin; muistuttaa kuitenkin, että sen täytäntöönpanossa on edistyttävä edelleen, jotta voidaan saada sen koko potentiaali ja kaikki hyödyt erityisesti keskittymällä valtion instituutioiden riippumattomuuteen, niiden kykyyn torjua oligarkkien vaikutusta, korruption torjuntaan, oikeudenmukaisuuteen, oikeusvaltion vahvistamiseen ja kansalaisten elinolojen parantamiseen; korostaa, että assosiaatiosopimus / pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue oli tärkein rakenneuudistuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta edistävä ja tukeva tekijä;

2.  suhtautuu myönteisesti kaikkiin aikomuksiin tiivistää poliittista, inhimillistä ja taloudellista yhdentymistä unioniin eriyttämisperiaatteen mukaisesti ja Moldovan tasavallan viranomaisten ja yhteiskunnan suoriutumisen, tulosten ja toiveiden perusteella;

3.  panee merkille IMF:n maaliskuussa 2020 järjestämän artikla IV -konsultaation päätelmät sekä Moldovan talouden tuloksia laajennetun luotto- ja rahoitusjärjestelyn puitteissa koskevan IMF:n johtokunnan kuudennen ja viimeisen katsauksen, jossa kiinnitettiin erityistä huomiota Moldovan pankkijärjestelmän tervehdyttämiseen ja rahoitusalan hallinnon vahvistamiseen;

4.  suhtautuu myönteisesti unionin makrotaloudellisen rahoitusavun toisen erän maksamiseen; panee merkille Moldovan tasavallan uudistuspyrkimykset muun muassa korruption torjunnassa, rahanpesun vastaisen kehyksen vahvistamisessa ja kansalaisjärjestöjen toimintaa koskevan uuden lain hyväksymisessä ja toteaa, että Moldovan tasavalta on liittynyt OECD:n korruption vastaiseen vertaisarviointiohjelmaan (Istanbulin toimintasuunnitelma);

5.  katsoo, että EU:n vuosien 2017–2020 makrotaloudellisen avustusohjelman toisen erän maksamisen jälkeen Moldovan viranomaisten olisi ponnisteltava täyttääkseen asiaankuuluvat edellytykset rahanpesun vastaisen kehyksen vahvistamiseen liittyvillä aloilla, joiden osalta olisi saatava aikaan konkreettisia ja kestäviä tuloksia, sekä vahvistaakseen kansallisen pankin riippumattomuutta;

6.  kehottaa Moldovan hallitusta ja EU:ta tekemään yhteistyötä selviytyäkseen covid-19-kriisin kielteisistä vaikutuksista sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen;

7.  panee tyytyväisenä merkille neuvottelut uutta poikkeuksellista EU:n makrotaloudellisen rahoitusavun ohjelmaa koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta, jonka tavoitteena on torjua covid-19-pandemian kielteisiä taloudellisia vaikutuksia;

Assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon merkitys meneillään olevassa poliittisessa kehityksessä ja valmistauduttaessa 1. marraskuuta pidettäviin presidentinvaaleihin

8.  panee merkille, että Moldovan tasavallan marraskuun 2019 toimintaohjelma ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin edellisen hallituksen vuoden 2030 kokonaisvaltainen toimintaohjelma, ja on huolissaan siitä, että poliittinen epävakaus ja hallituksen toistuvat muutokset vaikuttavat assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen määräysten täytäntöönpanoon ja rajoittavat uudistusvauhtia; tukee seuraavan assosiaatio-ohjelman kytkemistä uuteen kansalliseen toimintasuunnitelmaan ja korostaa, että on tärkeää hyväksyä uusi ohjelma nopeasti välineenä, jolla nopeutetaan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa ja päivitetään sen painopisteitä parlamenttien aktiivisen osallistumisen avulla ja niin, että kansalaisyhteiskunta ja EU:n ja Moldovan tasavallan muut sidosryhmät antavat oman panoksensa; korostaa, että EU:n poliittisen ja taloudellisen tuen jatkumisen ehtona on edelleen konkreettisten uudistusten toteuttaminen erityisesti oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuslaitoksen alalla; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää panna täytäntöön kaikki assosiaatio-ohjelmassa sovitut ensisijaiset uudistukset ja täyttää makrotaloudellisen rahoitusavun toisen ja kolmannen erän maksamista koskevat ehdot;

9.  pitää myönteisenä Moldovan tasavallan rakentavaa panosta itäisen kumppanuuden puitteissa tehtävään yhteistyöhön ja kannustaa siihen, että assosiaatiosopimuksiin / pitkälle meneviin ja laaja-alaisiin vapaakauppasopimuksiin osallistuvien maiden ja komission välillä käydään pysyvää ja tehostettua poliittista vuoropuhelua assosiaatioon liittyvistä uudistuksista; kehottaa komissiota hyödyntämään asianmukaisesti olemassa olevia mekanismeja jatkaakseen uudistusten konkreettisen täytäntöönpanon seurantaa ja kehittääkseen ehdollisuusmekanismin, joka sisältää selkeät vertailuarvot ja johon kansalaisyhteiskunta osallistuu mielekkäästi erityisesti paikallistasolla; pitää tässä yhteydessä välttämättömänä lisätä rahoitustukea kansalaisjärjestöille, joilla on ratkaiseva rooli julkiseen keskusteluun osallistumisen edistämisessä ja Moldovan viranomaisten toiminnan ja unionin maata koskevan politiikan tehokkuuden seurannassa; ehdottaa lisäksi, että käytetään Ukrainan tukiryhmän kokemuksia vastaavan rakenteen luomiseksi Moldovan tasavallalle, jotta voidaan lisätä unionin tuen tehokkuutta ja näkyvyyttä;

10.  korostaa, että Moldovan tasavallan tilannetta olisi seurattava tiiviisti pitkällä aikavälillä, myös vaaleja edeltävänä aikana, Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston tavanomaisten käytäntöjen ja normien mukaisesti erityisesti nykyisenä kriisiaikana, koska tulevat presidentinvaalit ovat testi maan demokratialle ja oikeusvaltiolle;

11.  kehottaa tässä yhteydessä Moldovan viranomaisia varmistamaan vapaat ja oikeudenmukaiset presidentinvaalit, jotka on määrä pitää 1. marraskuuta 2020, ja kehottaa Moldovan viranomaisia parantamaan edelleen vaalilainsäädäntöä, jotta varmistetaan äänioikeuden toteutuminen, vaalikampanjoiden reiluus, lainsäädäntöprosessin avoimuus ja demokraattinen valvonta, jotta hallituksen ja parlamentin toiminnan julkinen valvonta voidaan suorittaa asianmukaisesti; vaatii Moldovan viranomaisia pidättymään muuttamasta sääntöjä ja määräyksiä poliittisen hyödyn saamiseksi, mikä johtaa aina poliittisiin levottomuuksiin ja epävakauteen, jotka haittaavat sitoutumista rakenneuudistuksiin; korostaa tulevia vaaleja silmällä pitäen hallituksen demokraattisen legitimiteetin, koalition muodostamisen avoimuuden ja äänestäjien tahdon kunnioittamisen tärkeyttä ja sitä, että hallitusenemmistön on ilmennettävä äänestystulosta;

12.  kehottaa Moldovan viranomaisia vahvistamaan demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, ja varmistamaan vapaat, riippumattomat ja moniarvoiset tiedotusvälineet sekä rahoituksen ja tiedotusvälineiden oikeudenmukaisen saatavuuden; vaatii tässä yhteydessä Moldovan viranomaisia vahvistamaan kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden kykyä vastustaa disinformaatiota ja informaation manipulointia verkossa ja verkon ulkopuolella sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vastataan yhä kiireellisempään tarpeeseen puuttua äänten ostamiseen, vaalitarkkailijoiden pelotteluun, vaalilahjontaan ja muihin korruptoituneisiin käytäntöihin sekä valtion varojen väärinkäyttöön, koska tällaiset käytännöt heikentävät kaikkia Moldovan tasavallan poliittisten toimijoiden demokraattisia ponnisteluja ja vesittävät ne;

13.  korostaa, että presidenttiehdokkaiden välillä tarvitaan vahvaa ja oikeudenmukaista poliittista kilpailua, joka ei olisi mahdollista ilman tervettä ja avointa puoluerahoitusjärjestelmää ja presidentinkampanjarahoitusta;

14.  kehottaa Moldovan hallitusta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Transnistrian alueella ja Moldovan tasavallan ulkopuolella asuvat Moldovan tasavallan kansalaiset voivat osallistua vaaleihin osallistavalla, avoimella ja oikeudenmukaisella tavalla ilman ulkomaiden puuttumista asiaan;

Uudistukset ja institutionaalinen kehys

15.  suhtautuu myönteisesti uudistuksiin, jotka johtivat viisumivapauden käyttöönottoon unionin kanssa; toteaa, että Moldovan tasavallan kansalaiset ovat käyttäneet ohjelmaa laajasti, ja se on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpano vaikuttaa kansalaisten elämään edistämällä ihmisten välisiä yhteyksiä muiden eurooppalaisten kanssa; kehottaa unionia ja Moldovan tasavaltaa parantamaan edelleen ihmisten välisiä yhteyksiä ja vaihtoja, jotta voidaan luoda molemminpuolisia myönteisiä mielikuvia väestön keskuudessa;

16.  pitää myönteisenä, että vuodesta 2014 lähtien yli 2,3 miljoonaa Moldovan kansalaista on hyötynyt viisumivapaudesta, ja panee merkille, että komission viimeisimmän kertomuksen mukaan Moldovan tasavalta täyttää edelleen viisumivapautta koskevat vaatimukset ja että viisumivapaa liikkuvuus tuo edelleen myönteisiä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia etuja sekä unionille että Moldovan tasavallalle; kannustaa molempia osapuolia pitämään yllä ihmisten vapaata liikkuvuutta myös kriisien aikana;

17.  antaa tunnustusta Moldovan viranomaisten pyrkimyksille panna täytäntöön viisumivapauden keskeyttämismekanismia koskevissa vuotuisissa kertomuksissa esitetyt suositukset; suosittelee viisumivapautta koskevien arviointiperusteiden täytäntöönpanon jatkamista ja kehottaa viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan viisumivapautta koskevien arviointiperusteiden täyttämiseksi erityisesti korruption torjunnan alalla, vahvistamaan oikeuslaitosta, soveltamaan rahanpesun vastaista lainsäädäntöä ja ryhtymään konkreettisiin toimiin perusteettomien turvapaikkahakemusten määrän kasvun rajoittamiseksi; on tässä yhteydessä huolissaan Schengen+ -alueella laittomasti oleskelevien Moldovan kansalaisten määrän kasvusta (47 prosentin kasvu) ja turvapaikkahakemusten määrän kasvusta (48 prosentin kasvu); kehottaa Moldovan viranomaisia jatkamaan Schengen-alueen viisumivapauden yhteydessä annettujen sitoumusten täytäntöönpanoa muuttoliikkeen tehokkaan hallinnan alalla ja varmistamaan kolmansien maiden hakijoiden turvapaikkaoikeudet Moldovan tasavallassa;

18.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Moldovan tasavallan parlamentti on hyväksynyt useita säädöksiä, jotka ovat maan assosiaatiosopimukseen kirjattujen sitoumusten mukaisia ja liittyvät erityisesti julkishallintoon, julkiseen varainhoitoon ja oikeusjärjestelmän uudistamiseen; korostaa, että on tärkeää panna nämä säädökset täysimääräisesti täytäntöön, sekundaarilainsäädännön antaminen mukaan luettuna;

19.  suhtautuu myönteisesti julkisen varainhoidon alalla saavutettuun edistykseen ja kehottaa Moldovan viranomaisia nopeuttamaan muiden assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen perusteella tehtyjen uudistusten täytäntöönpanoa oikeusvaltioperiaatteen parantamisen pohjalta;

20.  antaa tunnustusta Moldovan tasavallan olennaisille toimille julkishallinnon suorituskyvyn parantamiseksi; kehottaa siksi Moldovan hallitusta varmistamaan vuosia 2016–2020 koskevan julkishallinnon uudistuksen täysimääräisen täytäntöönpanon julkishallintoa koskevien OECD:n/SIGMAn periaatteiden mukaisesti; kannustaa lisäksi Moldovan viranomaisia lisäämään avoimuutta ja torjumaan laajalle levinnyttä korruptiota julkishallinnossa sekä perustamaan kansallisen julkishallinnon oppilaitoksen;

21.  korostaa, että assosiaatiosopimuksen tehokkaampi ja kestävämpi täytäntöönpano perustuu valtion instituutioiden ja virastojen puolueettomaan ja ammattimaiseen hallintoon; toistaa tässä yhteydessä huolensa siitä, että julkisen sektorin parantamiseen ei ole sitouduttu jatkuvasti, mikä estää päteviä henkilöitä jatkamasta uraa julkishallinnossa, ja korostaa tarvetta kehittää ammattimaista julkishallintoa ja kannustaa nuoria siirtymään julkisen sektorin uralle, jotta saavutetaan avoimempi hallinto, jossa nepotismi ja suosinta eivät johda krooniseen politisoitumiseen;

22.  kehottaa käynnistämään mahdollisimman pian kattavamman hallinnonhajauttamisuudistuksen, mukaan lukien Moldovan tasavallan alueellisen hallintojärjestelmän, aluekehityksen ja hallinnon hajauttamisen uudistaminen ja mahdollisuus kerätä paikallisia veroja; korostaa tässä yhteydessä, että paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä on syvennettävä ja laajennettava, paikallishallintojen määrää on supistettava ja niiden riippumattomuutta on lisättävä ja toimintakustannuksia on pienennettävä; kehottaa Moldovan viranomaisia noudattamaan paikallisdemokratian ja paikallisen itsehallinnon periaatteita paikallista itsehallintoa koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaisesti tarjoamalla paikallishallinnolle asianmukaista toimivaltaa ja riittävää rahoitusta ja varmistamalla sen tehokkuus;

23.  pitää huolestuttavana tiedotusvälineiden ja mainosalan voimakasta keskittymistä ja politisoitumista, mikä on johtanut siihen, että kansalaisten luottamus tiedotusvälineisiin on heikkoa; kehottaa Moldovan viranomaisia jatkamaan media-alan uudistusta ja erityisesti ottamaan kansalaisyhteiskunta tiiviimmin mukaan prosessiin; kehottaa Moldovan tasavaltaa tarkistamaan audiovisuaalialaa koskevaa lakia ja vapauttamaan mainosmarkkinat tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskevien eurooppalaisten normien mukaisesti, kuten komissio ja Venetsian komissio ovat suositelleet, jotta varmistetaan tiedotusvälineiden ja mainosmarkkinoiden omistajuuden täysi avoimuus;

24.  katsoo, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja riippumattomuuden vahvistamisen olisi oltava yksi unionin ja Moldovan tasavallan kumppanuussuhteiden painopisteistä ja että tämä olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös määrärahoissa; kehottaa komissiota lisäämään tukea riippumattomille tiedotusvälineille, myös alueellisesti; kehottaa Moldovan viranomaisia pidättäytymään käyttämästä covid-19-pandemiaa tekosyynä sellaisten toimenpiteiden hyväksymiseksi, joilla rajoitetaan sananvapautta ja tiedotusvälineiden mahdollisuuksia välittää koronakriisin yhteiskunnalle aiheuttamien vaikutusten koko ulottuvuutta riippumattomasti ja puolueettomasti; on huolissaan valeuutisten ja disinformaation leviämisestä Moldovan tasavallassa koronaviruskriisin aikana ja korostaa, että sekä paikallisviranomaisten että unionin on kehitettävä erityisiä ohjelmia, joilla edistetään medialukutaitoa, torjutaan disinformaatiota ja tuetaan laadukasta ja tosiasioihin perustuvaa mediasisältöä;

25.  kehottaa Moldovan viranomaisia edistämään vapaita ja riippumattomia tiedotusvälineitä ja muun muassa teettämällä riippumattoman tarkastuksen varmistamaan audiovisuaalisen neuvoston tehokkuuden riippumattomana sääntelijänä, jolla torjutaan toimittajien jatkuvaa pelottelua, julkisten instituutioiden ja sääntelyelinten politisoitumista ja avoimuuden puutetta, yleisön tiedonsaantimahdollisuuksien ja laadukkaan mediasisällön puutetta sekä varmistetaan tiedotusvälineiden omistajuuden avoimuus;

26.  korostaa, että unioni on Moldovan tasavallan suurin avunantaja; panee erittäin huolestuneena merkille jatkuvan propagandan, disinformaatiokampanjat ja vallassa olevien poliitikkojen mustamaalaavat viestit unionia vastaan, jotka antavat siitä vääristyneen ja epärealistisen kuvan julkisessa televisiossa ja tiedotusvälineissä; pitää valitettavina tällaisia julkisia hyökkäyksiä unionin antamaa apua ja sen imagoa vastaan, koska ne haittaavat assosiaatiosopimuksen sekä EU:n ja Moldovan tasavallan välisten suhteiden täytäntöönpanoa; kehottaa Moldovan viranomaisia lopettamaan disinformaatiokampanjat ja EU:n vastaiset propagandakampanjat, joille Moldovan tasavallan kansalaiset yleisesti on altistettu, ja lisäämään tukea valeuutisten, viestinnän hybridisodankäynnin, kohdennettujen disinformaatiokampanjoiden ja mediaohjelmien heikentämisen torjunnassa; korostaa, että poliittinen vaikuttaminen joukkotiedotusvälineisiin heikentää rakenteellisesti perusvapauksia ja tiedonsaantia;

27.  pitää valitettavana, että Moldovan nykyinen hallitus on vähitellen etääntynyt Euroopan unioniin vievältä tieltä, mikä haittaa maan demokraattisia pyrkimyksiä, ja kehottaa kaikkia EU-myönteisiä poliittisia puolueita etsimään ratkaisuja vuoropuhelun avulla, jotta voidaan varmistaa Moldovan tasavallan EU:n yhdentymisprosessin jatkuvuus ja hyödyntää täysimääräisesti kaikkia assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen tarjoamia etuja;

28.  kehottaa Moldovan viranomaisia toteuttamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen tarjoamat mahdollisuudet sekä EU:n apu ja ohjelmat ulottuvat paikallistasolle, myös maan syrjäisille alueille ja erityisesti maaseutualueille, jotta asukkaat voivat ajaa positiivisia muutoksia yhteisöissään, erityisesti niissä, jotka ovat alttiimpia jälkineuvostoliittolaisille asenteille ja Venäjän manipuloinnille;

29.  katsoo, että viranomaisten olisi tiedotettava avoimesti ulkoisesta avusta, jota ne aikovat hakea, ja että Venäjän federaatiolta saatavasta rahoituksesta olisi keskusteltava avoimesti parlamentissa sekä asiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, myös tämäntyyppisen rahoituksen geostrategisista ehdoista ja pitkän aikavälin vaikutuksista talouteen; katsoo, että EU:n rahoitustukeen liittyvien ehtojen osalta viranomaisten olisi myös annettava yleisölle tarvittavat selitykset; korostaa, että EU:n ehtoja on pidettävä mahdollisuuksina toteuttaa tarvittavat uudistukset;

30.  korostaa, että Venäjän disinformaatiota on torjuttava tosiasioihin perustuvalla ja helposti saatavilla olevalla laadukkaalla tiedolla sekä julkisilla kampanjoilla, joilla pyritään lisäämään yleistä tietoisuutta; kannustaa Moldovan tasavallan viranomaisia pyrkimään syvällisempään yhteistyöhön unionin ja sen jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan tehostaa sellaisten hyvien käytäntöjen ja ratkaisujen täytäntöönpanoa, joilla torjutaan ulkoisten voimien harjoittamaa disinformaatiota, propagandaa, manipulointia ja vihamielistä vaikuttamista, joilla pyritään jakamaan, horjuttamaan ja heikentämään sisäisten poliittisten prosessien eheyttä ja suhteita unioniin;

31.  panee merkille edistymisen ei-kaupallisia järjestöjä koskevan uuden lain hyväksymisessä Moldovan parlamentissa osana EU:n makrotaloudellisen rahoitusavun saamisen ehdollisuusvaatimuksia; odottaa, että sen nopea ja tehokas täytäntöönpano edistää kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen oikeuksien ja vapauksien täysimääräistä kunnioittamista ja sitä, että yhdistymisvapautta kunnioitetaan täysimääräisesti, ja kehottaa Moldovan hallitusta tukemaan enemmän kansalaisyhteiskunnan kehittämistä; muistuttaa kansalaisjärjestöjen keskeisestä roolista kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa ja toivoo, että uusi lainsäädäntö parantaa julkisen päätöksenteon avoimuutta ja luo uudenaikaistetut puitteet kansalaisyhteiskunnan toiminnalle maassa; kehottaa Moldovan viranomaisia pidättymään kansalaisjärjestöihin ja muihin kansalaistoimijoihin kohdistuvasta painostuksesta; pitää valitettavana epäluottamusta ja vihamielisyyttä, jota poliittiset virkamiehet osoittavat yleisesti kansalaisyhteiskuntaa kohtaan; kehottaa kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan mielekkäämmin ja aktiivisemmin päätöksenteko- ja täytäntöönpanoprosesseihin, erityisesti kun on kyse ihmisoikeuksista ja perusvapauksista, joiden suhteen kansalaisjärjestöt voisivat toimia valvojina ja saattaa asianomaiset valtion instituutiot vastuuseen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita antamaan poliittista, teknistä ja taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnalle ja kehottaa EU:n toimielimiä laatimaan selkeät säännöt, joiden avulla voidaan välttää avustusten myöntäminen ”GONGOille” (kansalaisjärjestöille, jotka hallitukset ovat perustaneet ja joita ne rahoittavat epävirallisten kanavien kautta);

32.  kehottaa Moldovan viranomaisia edistämään avoimuutta julkisessa päätöksenteossa ja varmistamaan sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan asianmukaisen osallistumisen ja kuulemisen kaikissa vaiheissa, mikä myös lisää julkista valvontaa ja toteutettujen uudistusten yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä;

33.  suhtautuu myönteisesti vaalilainsäädäntöön elokuussa 2019 tehtyihin muutoksiin sekä Moldovan perustuslakituomioistuimen helmikuussa 2020 antamaan ratkaisuun poliittisten puolueiden perustamisen alueellisia vaatimuksia koskeneessa asiassa;

34.  huomauttaa, että covid-19-kriisi on tuonut esiin, että Moldovan tasavallan terveydenhuoltojärjestelmä on alikehittynyt ja että sillä on vaikeuksia selvitä viimeaikaisesta tapausten määrän äkillisestä kasvusta; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Moldovan tasavaltaa lisäämään yhteistyötä kansanterveyden kestokyvyn alalla, vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tekemään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan, liike-elämän ja pk-yritysten kanssa, jotta voidaan laatia epidemiastrategioita, joissa keskitytään yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin; kehottaa Moldovan hallitusta vahvistamaan terveydenhuoltojärjestelmää, parantamaan puhtaanapitonormeja erityisesti sairaaloissa sekä antamaan maan väestölle kaikki asiaankuuluvat tiedot pandemiasta avoimella ja osallistavalla tavalla;

Yhteistyö yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla (YUTP) ja edistyminen Transnistrian konfliktin ratkaisemisessa

35.  pitää myönteisenä Moldovan tasavallan osallistumista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tehtäviin ja operaatioihin ja kyberturvallisuutta ja -rikollisuutta koskeviin tutkimuksiin sekä Moldovan tasavallan yhteistyötä Naton kanssa ja sen EU:n YUTP-julkilausumien noudattamista; kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan Moldovan tasavallan mukaan uusiin yhteistyömuotoihin, jotka koskevat kyberturvallisuutta, hybridiuhkia ja kyberrikollisuuden tutkintaa;

36.  tunnustaa EU:n rajavalvonnan avustusoperaation Moldovan tasavallan ja Ukrainan rajalla (EUBAM) merkityksen rajavalvonnan ja tullijärjestelmän yhdenmukaistamisessa unionin järjestelmän kanssa, myös Transnistrian kysymyksen ratkaisun osalta;

37.  antaa tunnustusta Moldovan tasavallan ainutlaatuiselle kokemukselle ja asiantuntemukselle ja panokselle, jota se voi tarjota unionin kollektiiviselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle, ja kannustaa syventämään yhteistyötä Euroopan unioniin liittyvässä puolustuspolitiikassa, mukaan lukien osallistuminen PRY-yhteistyöhön sen jälkeen, kun kysymys kolmansien maiden osallistumisesta on selvitetty;

38.  toistaa, että EU tukee Moldovan tasavallan itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta sekä 5+2-neuvotteluprosessin yhteydessä toteutettavia toimia, joilla pyritään Transnistrian konfliktin rauhanomaiseen, kestävään, kokonaisvaltaiseen ja poliittiseen ratkaisuun, joka perustuu Moldovan tasavallan itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamiseen sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä siten, että Transnistrialle annetaan erityisasema, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien suojelu myös alueilla, joita perustuslailliset viranomaiset eivät tällä hetkellä valvo; muistuttaa, että YK:n yleiskokous hyväksyi 22. kesäkuuta 2018 päätöslauselman, jossa kehotettiin Venäjän federaatiota vetämään joukkonsa ja aseensa ehdoitta pois Moldovan tasavallan alueelta, ja vahvistaa tukensa päätöslauselman välittömälle täytäntöönpanolle;

39.  kannustaa Moldovan hallitusta jatkamaan konfliktien ratkaisemiselle suotuisan ympäristön edistämistä ja tukemaan toimia, joilla lisätään luottamusta ja ihmisten välisiä yhteyksiä konfliktialueiden jakautuneissa yhteisöissä;

40.  toteaa, että Moldovan tasavallan ja Transnistrian alueen keskinäinen turvallisuusriippuvuus on lisääntynyt ja että molempien vakaus on keskeinen tekijä, jotta voidaan ehkäistä ja ratkaista turvallisuushaasteita, kuten hybridiuhkia, kyberhyökkäyksiä, vaaleihin liittyvää kybersekaantumista, disinformaatio- ja propagandakampanjoita sekä kolmansien osapuolten puuttumista politiikkaan, vaaleihin ja muihin demokraattisiin prosesseihin;

41.  suhtautuu myönteisesti Moldovan hallituksen pyrkimyksiin ulottaa pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen ja viisumivapauden edut koskemaan Transnistrian aluetta, mikä on lisännyt merkittävästi liikkuvuutta ja kauppaa alueen kanssa, sekä kaikkiin toimiin, joilla tehostetaan taloudellista yhteistyötä ja lisätään tavara- ja palveluvaihtoa Moldovan tasavallan ja Transnistrian välillä;

42.  katsoo, että takaamalla Dnestrin länsirannalla rekisteröidyille Transnistrian yrityksille tullittoman pääsyn EU:n markkinoille ja valtuuttamalla Moldovan viranomaiset tekemään tullitarkastukset pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue on johtanut kauppavirran huomattavaan siirtymiseen Euraasian talousunionista Euroopan unioniin; kannustaa Moldovan viranomaisia edistämään edelleen kauppaa ja yhteistyötä EU:n markkinoiden kanssa, jotta voidaan parantaa markkinoille pääsyä, avoimuutta ja hyviä liiketoimintakäytäntöjä ja vähentää oligarkkien kykyä manipuloida ja monopolisoida markkinoita;

43.  korostaa, että Transnistrian kysymyksen ratkaisemisessa on kaikissa tapauksissa kunnioitettava Moldovan suvereenia oikeutta valita oma puolustus- ja ulkopoliittinen linjansa;

44.  kehottaa Moldovan tasavallan viranomaisia harkitsemaan kansalliseen toimintasuunnitelmaan vuosina 2017–2019 kuuluneen konfliktinehkäisyä ja kriisinhallintaa koskevan lainsäädäntöpaketin kehittämistä ja täytäntöönpanoa;

Oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallintotapa

45.  on huolissaan oikeusvaltiota ja demokraattisia instituutioita koskevien uudistusten hitaasta etenemisestä; kehottaa Moldovan tasavallan hallitusta saattamaan viipymättä päätökseen oikeuslaitoksen uudistukset, jotta varmistetaan oikeuslaitoksen ja korruption torjuntaan erikoistuneiden elinten riippumattomuus, puolueettomuus ja vaikuttavuus; kehottaa Moldovan hallitusta varmistamaan tässä avoimen prosessin, jossa Moldovan korkeinta tuomarineuvostoa koskevat perustuslakimuutokset laaditaan ja hyväksytään kansainvälisten ennakkotapausten ja hyvien käytäntöjen pohjalta Venetsian komission suositusten mukaisesti ja kuullen Euroopan neuvostoa, EU:n asiantuntijoita, kansalaisyhteiskuntaa ja muita asianomaisia toimijoita; pitää valitettavana, että korkeimman tuomarineuvoston jäsenten nimittämistä koskevien tarkistusten hyväksyntä parlamentissa vietiin läpi liian kiireellä; korostaa, että on taattava korkeimman tuomarineuvoston riippumattomuus, ja kehottaa Moldovan viranomaisia varmistamaan, että tuomareiden valinnat ja ylennykset perustuvat ansioitumiseen;

46.  kehottaa viranomaisia jatkamaan tehokkaita kuulemisia, jotta voidaan hyväksyä oikeuslaitoksen uudistusta koskeva konsepti ja toimintasuunnitelma, joka perustuu kattavaan diagnoosiin ja jolla varmistetaan sidosryhmien laaja yksimielisyys ja jossa noudatetaan tiukasti Moldovan perustuslakia ja eurooppalaisia normeja;

47.  on huolissaan oikeuslaitoksen lahjomattomuutta ja tehokkuutta kohtaan tunnetun luottamuksen vähäisyydestä ja oikeuslaitoksen alttiudesta poliittiselle painostukselle, joka haittaa sen riippumattomuutta; kehottaa Moldovan tasavallan viranomaisia varmistamaan avoimuus tuomarien nimitysprosesseissa ja että valtakunnansyyttäjä, tämän henkilöstö ja yleisesti ottaen syyttäjäviranomaiset toimivat riippumattomasti ja noudattavat työssään tiukimpia ammattimaisuutta ja lahjomattomuutta koskevia vaatimuksia;

48.  huomauttaa tässä yhteydessä, että resurssien puute ja hyvää hallintoa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia koskevan tiedon puute ovat läsnä Moldovan hallinnon kaikilla tasoilla ja vaikuttavat kielteisesti sen tehokkaaseen toimintaan, ja kehottaa komissiota lisäämään saatavilla olevan budjettituen ja teknisen avun välineiden kautta rahoitusta, jolla pyritään vahvistamaan oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten valmiuksia ja tehokkuutta ottaen huomioon uudistusten täytäntöönpanon edistyminen;

49.  kehottaa Moldovan tasavallan viranomaisia vahvistamaan perustuslakituomioistuimen ehdotonta itsenäisyyttä ja varmistamaan, että siihen ei vaikuteta poliittisesti millään tavalla; torjuu jyrkästi kaikki yritykset pelotella tai painostaa perustuslakituomioistuimen tuomareita ja tuomitsee valtavan painostuksen, kiristyksen ja häirinnän, joita tuomioistuimen tuomareihin kohdistettiin ennen Venäjän lainaa koskevan päätöksen tekemistä; pitää erittäin valitettavina pyrkimyksiä politisoida perustuslakituomioistuin ja syyttäjien ja korruption vastaisen keskuksen toimettomuutta perustuslakituomioistuimen riippumattomuuden puolustamisessa;

50.  pitää huolestuttavana Moldovan tasavallan pitkään jatkunutta edistyksen puutetta korruption torjunnassa ja kehottaa siksi hallitusta tehostamaan toimiaan korruption sekä sääntelyvallankaappauksen ja rahanpesun, salakuljetuksen ja järjestäytyneen rikollisuuden, mukaan lukien ihmiskaupan, torjumiseksi; kehottaa Moldovan tasavallan hallitusta hyväksymään konkreettisia toimia, joilla vahvistetaan kansallisen korruptiontorjuntakeskuksen ja korruption vastaisen syyttäjänviraston riippumattomuutta, koskemattomuutta ja tehokkuutta sekä varmistetaan julkisten korruptiontorjuntalaitosten ja lainvalvontaviranomaisten epäpolitisointi; huomauttaa, että korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja niistä syytteeseen asettamiseksi tarvitaan jatkuvia ja johdonmukaisia toimia; katsoo, että tämä on ainoa tapa palauttaa Moldovan kansalaisten luottamus ja varmistaa kestävien uudistusten toteuttaminen Moldovan tasavallassa; kehottaa komissiota tarjoamaan paljon johdonmukaisempaa tukea petoksia ja rahanpesua valvoville kansalaisyhteiskunnan järjestöille;

51.  kehottaa viranomaisia tehostamaan toimia järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja rikollisten suunnitelmien selvittämiseksi;

52.  pitää myönteisenä, että rahanpesun vastaisia pakotteita koskeva laki hyväksyttiin 21. toukokuuta 2020, ja kehottaa laatimaan nopeasti uuden lainsäädännön soveltamista koskevat suuntaviivat sekä antamaan asianomaisille viranomaisille erityiskoulutusta; kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia jatkamaan johdonmukaisia toimia salakuljetuksen ja rahanpesun torjumiseksi, rikollisverkostojen hajottamiseksi ja oligarkkien vaikutusvallan vähentämiseksi; kehottaa tehostamaan yhteistyötä Europolin, Interpolin ja tullijärjestöjen, kuten WCO:n, ja OECD:n korruptiontorjuntaverkostojen, kanssa;

53.  panee huolestuneena merkille komission ja EUH:n vuonna 2019 antaman Moldovaa koskevan assosiaatio-ohjelman täytäntöönpanoraportin päätelmät, joiden mukaan petosten ja rahanpesun torjuntaan tarkoitettujen välineiden ja elinten perustaminen on ollut hidasta; odottaa uuden hallituksen jatkavan edellisen hallituksen viimeaikaisia toimia korruption torjumiseksi ja rikos- ja rahanpesujärjestelmien paljastamiseksi;

54.  panee merkille vuonna 2014 paljastuneen laajamittaisen pankkipetoksen ja muiden rahanpesutapausten syytteeseenpanon jatkamiseksi toteutetut toimet; palauttaa kuitenkin mieliin huolensa siitä, että yritykset saattaa kaikki henkilöt, jotka olivat vastuussa vuonna 2014 paljastetusta pankkipetoksesta, avoimesti syytteeseen epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen ja että varastettujen varojen takaisinperintä on hidasta; toistaa huolensa siitä, että varoja ei ole tähän mennessä saatu perittyä merkittävästi takaisin, ja korostaa, että tätä varten on toteutettava lisätoimia; kehottaa Moldovan viranomaisia nopeuttamaan syytteeseenpanoa, saattamaan kaikki syylliset oikeuden eteen viipymättä ja perimään takaisin väärinkäytetyt varat; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan Moldovan tasavallan viranomaisille merkittävää tukea tapauksen tutkinnassa, jos sitä pyydetään;

55.  pitää myönteisenä, että 18. kesäkuuta 2020 hyväksyttiin uusi laki, jolla lakkautetaan ”kansalaisuus investoimalla” -ohjelma 1. syyskuuta 2020, nykyisen moratorion päättyessä; katsoo, että tämä on olennaisen tärkeä toimenpide korruption, veronkierron ja rahanpesun riskin vähentämiseksi Moldovan tasavallassa; panee merkille, että ohjelman peruuttamiseen asti käsitellään ainoastaan jo jätettyjä hakemuksia, ja kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti, miten tämä tapahtuu;

56.  kehottaa Moldovan tasavallan viranomaisia lisäämään poliittisten puolueiden rahoituksen avoimuutta ja tutkimaan kaikki sääntöjenvastaisuudet oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti; korostaa tarvetta torjua korruptiota Moldovan poliittisen eliitin sisällä; on erittäin huolissaan viimeaikaisista väitteistä, joiden mukaan parlamentin jäseniä on lahjottu vaihtamaan poliittista ryhmäänsä, sekä väitteistä, joiden mukaan vaaleilla valittuja edustajia on kidnapattu, peloteltu ja painostettu; huomauttaa, että nämä väitteet on tutkittava ja että tällainen toiminta on ristiriidassa Moldovan tasavallan kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen ytimessä olevien arvojen kanssa; kiinnittää huomiota myös poliittisten puolueiden vastuuseen torjua korruptiota omissa joukoissaan; kehottaa lisäksi viranomaisia varmistamaan, että vaalikampanjointiin ei käytetä hyväntekeväisyyssäätiöiden varoja; kehottaa viranomaisia kieltämään hallinnollisten varojen käytön valtaapitävän poliittisen eliitin hyväksi vaalikampanjan aikana;

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet

57.  toteaa, että ihmisoikeuksien suojelua koskeva lainsäädäntö on parantunut erityisesti uuden ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman 2018–2022 ansiosta; kehottaa Moldovan viranomaisia lisäämään merkittävästi toimiaan ja hyväksymään täytäntöönpanotoimia ja sekundaarilainsäädäntöä näiden oikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseksi, mukaan lukien erityisesti vähemmistöjen ja haavoittuvien ryhmien, kuten ihmiskauppiaiden hyväksikäyttämien naisten ja lasten, kielivähemmistöjen, vammaisten henkilöiden, romanien ja hlbt+-henkilöiden osalta, ja tunnustamaan siten ihmisoikeuksien kunnioittamisen demokraattisen yhteiskunnan keskeisenä kriteerinä ja elintärkeänä edellytyksenä; on huolissaan siitä, että merkittäviä ihmisoikeusongelmia, kuten painostus ja syytteeseenpanot ja vangitsemiset poliittisin perustein, kidutus, mielivaltaiset pidätykset, ankarat ja hengenvaaralliset vankilaolot, mielivaltainen tai laiton puuttuminen yksityisyyteen ja lasten käyttäminen pakkotyöhön, on yhä ratkaisematta ja niistä ei edelleenkään rangaista;

58.  ilmaisee syvän huolensa covid-19-kriisin vuoksi ilman sosiaalista suojelua EU:n jäsenvaltioihin jumiin jääneiden moldovalaisten tilanteesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan covid-19-pandemian yhteydessä kolmansista maista tulevien kausityöntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun unionin kansalaisten kanssa direktiivin 2014/36/EU(8) mukaisesti ja muistuttaa, että kyseisillä työntekijöillä on samat työhön liittyvät ja sosiaaliset oikeudet kuin unionin kansalaisilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan raja- ja kausityöntekijöille laadukkaan asunnon, joka ei saisi muodostaa osaa heidän palkastaan, ja varmistamaan kunnolliset tilat, vuokralaisen yksityisyyden ja kirjalliset vuokrasopimukset, joita työsuojeluviranomaiset valvovat, ja asettamaan tätä koskevia vähimmäisvaatimuksia;

59.  panee huolestuneena merkille, että assosiaatiosopimuksesta johtuvien sosiaalialan sitoumusten täytäntöönpano on vähäistä erityisesti työsuojelutarkastusten, syrjinnän vastaisten toimenpiteiden ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun aloilla; on huolissaan siitä, että edistyminen makrotalouden haavoittuvuuksien poistamisessa ei edelleenkään ole riittävää, jotta se parantaisi merkittävästi elintasoa, ja että covid-19-kriisin seurausten takia sekin on nyt uhattuna; vaatii ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen pakollista osallistumista assosiaatiosopimusten täytäntöönpanoon;

60.  korostaa, että unionin on edellytettävä Moldovan tasavallalta vastuuta assosiaatiosopimuksen sosiaalista ulottuvuutta koskevista sitoumuksistaan; kehottaa komissiota laatimaan vuosittain yksityiskohtaiset edistymiskertomukset assosiaatiosopimuksen sosiaalisten ja työelämään liittyvien kysymysten täytäntöönpanosta, ja katsoo, että kertomuksissa olisi analysoitava paitsi asiaa koskevien unionin direktiivien ja normien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä myös niiden tosiasiallista täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota hyväksymään työelämän asiantuntijoiden ehdotukset, joilla otetaan käyttöön mekanismi sovittujen normien rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista; ehdottaa makrotaloudellisen rahoitusavun maksamisen käyttämistä vipuvaikutuksena tai ehtona, jolla pakotetaan Moldovan tasavalta parantamaan työvoimansa työoloja;

61.  on huolissaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Transnistrian alueella erityisesti covid-19-pandemian valossa;

62.  kehottaa komissiota päivittämään assosiaatiosopimusten laiminlyötyjä osa-alueita, joihin kuuluvat sellaiset tärkeät politiikanalat kuin sukupuolten tasa-arvo, vihreän kehityksen ohjelma ja terveyskriisien ennaltaehkäisy;

63.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on kestävän ja osallisuutta edistävän kehityksen keskeinen ennakkoedellytys; kehottaa Moldovan hallitusta ja viranomaisia toteuttamaan toimia, joilla parannetaan edelleen naisten edustusta ja yhdenvertaista kohtelua kaikilla poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän tasoilla; pyytää komissiota valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvon kaikissa Moldovan tasavaltaan liittyvissä politiikoissaan, ohjelmissaan ja toimissaan ja kannustaa Moldovan tasavallan viranomaisia edistämään ohjelmia, joihin sisältyy johdonmukainen sukupuolten tasa-arvoa koskeva ulottuvuus, tarjoamaan enemmän tukea heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa oleville ryhmille yhteiskunnassa sekä panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla torjutaan haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvaa vihapuhetta ja fyysistä väkivaltaa;

64.  kehottaa Moldovan viranomaisia ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen, jonka Moldovan tasavalta allekirjoitti 6. helmikuuta 2017 mutta jonka ratifiointi on viivästynyt, vaikka se mainitaan ihmisoikeuksia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman 2018–2022 ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan kansallisen strategian 2018–2023 nimenomaisena tavoitteena; muistuttaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on yleistä Moldovan tasavallassa ja että kaksi viidestä naisesta on joutunut 15 vuotta täytettyään kumppaninsa tai muun henkilön fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi;

65.  kehottaa toteuttamaan lisätoimia ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjuntaa koskevan kansallisen lainsäädännön täytäntöön panemiseksi ja parantamaan huomattavasti uhreille tarjottavien palvelujen laatua sekä lisäämään rikosten uhrien, erityisesti lasten, suojelua, avustamista ja tukemista tutkinnan aikana ja oikeusprosessin jälkeen; kehottaa myös lisäämään tukea uhrien yhteiskuntaan sopeutumisen aikana; kehottaa lisäämään yhteistyötä Moldovan tasavallan ja jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten sekä lainvalvontaviranomaisten välillä, jotta voidaan vähentää rajat ylittävää rikollisuutta, erityisesti ihmiskauppaa ja laittomien huumausaineiden kauppaa;

66.  kehottaa viranomaisia takaamaan oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen pidätys- ja säilöönottoyksiköissä myös puuttumalla epäasianmukaisiin terveydenhuoltomääräyksiin; korostaa tässä yhteydessä, että vangeille on tarjottava turvallinen ympäristö; kehottaa lisäksi toteuttamaan toimenpiteitä valikoivan ja poliittisesti motivoituneen oikeudenkäytön välttämiseksi;

67.  toistaa Moldovan viranomaisille esittämänsä kehotuksen varmistaa, että kolmansista maista tulevia luovutuspyyntöjä käsitellään avoimesti ja täysin unionin periaatteiden ja normien mukaisia oikeudellisia menettelyjä noudattaen;

68.  kehottaa toteuttamaan konkreettisempia toimenpiteitä vankilaolojen parantamiseksi ja lopettamaan vammaisten henkilöiden vangitsemisen psykiatrisissa sairaaloissa vastoin heidän tahtoaan; kehottaa lopettamaan kokonaan kidutuksen ja huonon kohtelun vankiloissa keinona painostaa vangittuja tai pidätettyjä poliittisia vastustajia;

69.  antaa tunnustusta kansallisella tasolla kidutuksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutetuille toimenpiteille, mutta korostaa, että Moldovan tasavalta tuomitaan edelleen usein Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kidutuksesta ja pahoinpitelystä; kehottaa siksi perustamaan täysin riippumattoman viraston tutkimaan erityisesti poliisin ja muiden lainvalvontaviranomaisten harjoittamaa kidutusta ja muita ihmisoikeusloukkauksia koskevia väitteitä;

70.  on huolissaan siitä, että julkisessa keskustelussa esiintyy jatkuvasti vihapuhetta, joka on lähtöisin myös poliitikoilta sekä uskonnollisilta johtajilta ja yhteisöjen johtajilta; korostaa tässä yhteydessä, että kohteena ovat olleet erityisesti naiset ja hlbti+ -henkilöt; kehottaa viranomaisia pidättymään vihapuheesta ja sanoutumaan julkisesti irti vihapuheesta aina, kun sitä esiintyy, ja kehottaa viranomaisia hienosäätämään vihapuheen torjumista koskevaa oikeudellista ja institutionaalista kehystä, jotta ilmiötä voidaan torjua kaikin käytettävissä olevin mekanismein;

71.  muistuttaa, että Moldovan parlamentissa on jo annettu lakiesitys Magnitski-lain -tyyppisestä säädöksestä; kannustaa lainsäädäntöelintä jatkamaan lakiesityksen käsittelyä, sillä, jos se hyväksytään, se auttaisi torjumaan ihmisoikeusloukkauksia, korruptiota ja rahanpesua;

Kauppa ja taloudellinen yhteistyö

72.  katsoo, että Moldovan tasavallalle annettavassa EU:n avussa olisi edelleen asetettava etusijalle kansalaisten elintason parantaminen ja keskityttävä esimerkiksi pk-yritysten kehityksen helpottamiseen, nuorten auttamiseen sekä koulutus- ja terveydenhuoltoalan yleiseen uudistukseen;

73.  suhtautuu myönteisesti yrittäjyysaloitteisiin, joiden tavoitteena on kehittää moldovalaisten startup-yritysten toimintaympäristöä; toteaa kuitenkin, että tarvitaan lisää julkisen sektorin uudistuksia ja taloudellista tukea, jotta voidaan luoda uusia työllistymismahdollisuuksia, jotka kannustavat nuoria ja ammattitaitoisia työntekijöitä palaamaan kotimaahansa;

74.  kehottaa komissiota edistämään Moldovan tasavallan nuorten kohtaamiin taloudellisiin haasteisiin vastaamista investoimalla nuoria ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä suosiviin ohjelmiin ja vahvistamaan koulutusjärjestelmän uudistuksen ja työmarkkinoiden vaatimusten välistä yhteyttä; korostaa tarvetta investoida ohjelmiin, jotka on suunnattu maaseutualueilta tuleville nuorille, sillä nämä nuoret ovat yksi haavoittuvimmista ryhmistä eikä heillä ole samoja sosioekonomisia mahdollisuuksia kuin kaupunkialueilta tulevilla nuorilla;

75.  toteaa, että ”aivovuotoilmiö”, joka johtuu usein oikeuslaitosta kohtaan tunnetun luottamuksen puutteesta, nepotismista ja asianmukaisten uudistusten puutteesta maassa, on vakava uhka Moldovan tulevaisuudelle, ja on huolissaan Moldovan kansalaisten laajamittaisesta maastamuutosta, joka pahentaa negatiivista väestökehitystä; kannustaa Moldovan hallitusta toteuttamaan lisätoimia tämän ilmiön ehkäisemiseksi ja torjumiseksi erityisesti luomalla nuorille työntekijöille mahdollisuuksia ja parantamalla heidän olojaan ja palkkaansa kotimaassa, jotta he voivat palata kotiin ulkomailla opiskelunsa tai harjoittelunsa jälkeen, ja tukemalla nuorten yrittäjyyttä; kehottaa komissiota keskittymään tähän aiheeseen ohjelmissaan;

76.  suhtautuu myönteisesti Moldovan talouden monipuolistumiseen ja Moldovan tasavallan ja unionin välisen kaupan merkittävään kasvuun sekä siihen, että unioni on maan suurin investoija; pitää myönteisenä, että vuonna 2018 unionin osuus Moldovan tasavallan kokonaisviennistä oli 70 prosenttia ja kokonaiskaupasta 56 prosenttia; kannustaa lisäedistykseen sellaisilla aloilla kuin tullikoodeksi, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu, maantieteelliset merkinnät mukaan luettuina, terveys- ja kasvinsuojelunormien parantaminen, markkinaolosuhteiden parantaminen energia-alalla, julkiset hankinnat ja pk-yritysten rahoituksen saanti;

77.  kannustaa panemaan pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täysimääräisesti täytäntöön, jotta voidaan edelleen lisätä EU:n ja Moldovan tasavallan kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita, myös poistamalla tullien ulkopuolisia kaupan esteitä, helpottamalla pääsyä sisämarkkinoille ja edistämällä integroitumista niihin; muistuttaa, että Moldovan tasavallan kanssa tehtävässä pitkälle menevässä ja laaja-alaisessa vapaakauppasopimuksessa on noudatettava kestävää kehitystä koskevissa luvuissa esitettyjä sääntöjä kansainvälisten sitoumusten, erityisesti Pariisin sopimuksen, ja WTO:n sääntöjen mukaisesti;

78.  antaa tunnustusta sille, että Moldovan parlamentti on hyväksynyt EU:n Leader-lähestymistavan kansallisen maaseutupolitiikkansa perustaksi; kannustaa kuitenkin Moldovan tasavaltaa muun muassa seuraavan kansallisen maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevan strategian erityisten toimenpiteiden avulla hyödyntämään täysimääräisesti etuuskohteluun perustuvia vientimahdollisuuksia unioniin viljelysmaiden tehokkaamman ja kestävämmän viljelyn sekä maatalousmaan tasa-arvoisempien hankintamahdollisuuksien ja käytön avulla, mikä lisäisi Moldovan tasavallan maatalouden suhteellisia etuja;

79.  suhtautuu myönteisesti lainsäädännön lähentämiseen EU:n säännöstön kanssa ja kannustaa komissiota antamaan Moldovan instituutioille ja julkishallinnolle teknistä ja taloudellista apua tähän työhön ja sitä seuraavaan täytäntöönpanoon; korostaa, että tällaista apua olisi käytettävä ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevan tietämyksen lisäämiseen, ja kehottaa Moldovan viranomaisia edistämään nopeammin lähentymistä assosiaatiosopimukseen / pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppa-alueeseen, myös eläinten terveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien normien osalta;

80.  suhtautuu myönteisesti kansalliseen strategiaan ”Digitaalinen Moldova 2020”, mutta kehottaa komissiota tukemaan ja avustamaan media- ja informaatiolukutaitoa koskevia ohjelmia ja uudistuksia, jotta ne olisivat nykyisen digitaalisen aikakauden mukaisia, sekä parantamaan alakohtaista yhteistyötä digitaalitaloudessa; kehottaa Moldovan tasavaltaa rakentamaan luotettavan digitaalisen markkinatalouden, joka lisää tarvetta edistyä avoimen datan käytössä, laajentaa digitaalisiin järjestelmiin pääsyä ja parantaa kansalaisten mahdollisuuksia käyttää sähköisiä palveluja ja erilaisia viestintäratkaisuja;

81.  kehottaa komissiota tukemaan investointeja kehityksen, kasvun ja kilpailukyvyn kannalta potentiaalisille aloille EU:ssa, varsinkin kolmelle strategisesti merkittävälle alalle, jotka ovat kestävä energia ja ilmasto, digitaaliset sisämarkkinat ja kyberturvallisuus sekä liikenne;

82.  kehottaa Moldovan hallitusta keskittymään myös kaupan ja kestävän kehityksen sosiaaliseen ulottuvuuteen noudattamalla ja panemalla täytäntöön työnormeja, ratifioimalla ja panemalla täysimääräisesti täytäntöön kaikki ILO:n yleissopimukset ja poistamalla jäljellä olevat puutteet työsuojelutarkastusjärjestelmässä sekä puuttumalla työsuojelutarkastusjärjestelmän rajoituksiin ja puutteisiin sekä oikeusjärjestelmän ongelmiin, jotka vaikuttavat kielteisesti työelämän normien täytäntöönpanoon;

83.  kehottaa Moldovan viranomaisia hyväksymään ja panemaan täytäntöön politiikkatoimia, joilla pyritään sääntelemään sellaisten oikeudenkäyttöalueiden yhteisöjen osallistumista, jotka eivät pane täytäntöön kansainvälisiä avoimuusnormeja (offshore-oikeudenkäyttöalueet), tai tällaisten yhtiöiden suorassa tai välillisessä määräysvallassa olevien yritysten osallistumista kaupankäyntiin viranomaisten kanssa (julkiset hankinnat, yksityistäminen, toimiluvat ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet);

84.  kehottaa EU:ta harkitsemaan assosiaatiosopimuksen tai pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen EU:n kanssa tehneiden valtioiden mahdollisuutta liittyä yhtenäiseen euromaksualueeseen (SEPA), sillä se hyödyttäisi kansalaisia ja tarjoaisi uusia kehitysmahdollisuuksia pk-yrityksille;

Energia, ympäristö ja ilmastonmuutos

85.  kehottaa Moldovan hallitusta jatkamaan energia-alan uudistamista, jotta voidaan lisätä alan häiriönsietokykyä, kustannusten ja sopimusten avoimuutta ja parantaa energiariippumattomuutta ja -tehokkuutta erityisesti lisäämällä energiayhteyksiä unionin kanssa, monipuolistamalla energialähteitä, uusiutuvat energialähteet mukaan lukien, ja vähentämällä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; korostaa, että kaikki nämä näkökohdat ovat äärimmäisen tärkeitä maan energiaturvallisuuden parantamiseksi;

86.  suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla vahvistetaan energia-alan sääntelyviranomaisen institutionaalisia valmiuksia ja riippumattomuutta, ja kannustaa toteuttamaan tarvittavia kiireellisiä toimia kolmannen energiapaketin panemiseksi täytäntöön erityisesti maakaasun alalla ja energiayhteisön säännöstön täysimääräisen noudattamisen varmistamiseksi; kehottaa erityisesti Moldovan tasavallan kansallista energiasääntelyvirastoa hyväksymään tasapuoliseen kilpailuun perustuvat energiamarkkinasäännöt ja varmistamaan, että kaikki markkinatoimijat, myös valtion omistamat toimijat, noudattavat sääntöjä;

87.  korostaa, että on tärkeää lisätä infrastruktuuriyhteistyötä alueella, myös Moldovan tasavallan energiatoimitusten monipuolistamiseksi, ja parantaa Moldovan tasavallan energia-alan yhteenliitettävyyttä varmistaen samalla ympäristön kestävyys;

88.  korostaa Moldovan tasavallan sähköjärjestelmän monipuolistamisen tärkeyttä; kehottaa Moldovan viranomaisia varmistamaan Moldovan tasavallan ja Romanian sähköjärjestelmien yhteenliittämishankkeen oikea-aikaisen täytäntöönpanon tarjoamalla tarvittavaa tukea ja resursseja;

89.  kannustaa Moldovan viranomaisia jatkamaan toimia maan energiaturvallisuuden parantamiseksi ja antaa tunnustusta siitä, että Unghenin ja Chișinăun välinen kaasuputki valmistuu vuoden 2020 loppuun mennessä; kehottaa lisäksi komissiota sisällyttämään Moldovan tasavallan energian sisämarkkinoita koskeviin stressitesteihin;

90.  antaa tunnustusta Moldovan tasavallan, Ukrainan ja Romanian joulukuussa 2019 sopimille järjestelyille, jotka mahdollistavat kaasun siirtämisen Ukrainaan ja Moldovan tasavaltaan Trans-Balkanin kaasuputkea pitkin, sekä helmikuussa 2020 julkistetulle toimintasuunnitelmalle, jolla on määrä taata siirtoverkonhaltija Moldovatransgazin riippumattomuus;

91.  panee tyytyväisenä merkille toimet Moldovan tasavallan sähköjärjestelmän liittämiseksi asynkronisesti yhteen EU:n kanssa Romanian kautta, mikä on merkittävä virstanpylväs Moldovan tasavallan energiainfrastruktuurin vahvistamisessa ja monipuolistamisessa; kehottaa kaikkia viranomaisia saavuttamaan tavoitteen Moldovan tasavallan liittämisestä Romanian sähköverkkoon vuoteen 2024 mennessä EU:n tuella;

92.  suhtautuu myönteisesti Moldovan tasavallan helmikuussa 2019 julkistamaan ilmasto- ja ympäristöpakettiin ja sen kansallisiin toimiin, joiden myötä se neljäntenä maana maailmassa toimitti päivitetyn kansallisesti määritellyn panoksensa (NDC2), mukaan lukien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan tavoitetason nostaminen, ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) sihteeristölle; kehottaa tehostamaan toimia, jotka liittyvät vuoden 2015 Pariisin sopimukseen liittyviin kansallisiin sitoumuksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sekä toteuttamaan ilmastonmuutoksen valtavirtaistamisen kaikilla politiikan aloilla;

93.  kehottaa Moldovan tasavaltaa tehostamaan edelleen sitoutumistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, erityisesti jätehuollossa ja Dnestr-joen vesivarojen hallinnassa, ja kehottaa komissiota helpottamaan Moldovan tasavallan osallistumista Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja varmistamaan, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue ei ole ristiriidassa siinä esitettyjen ympäristötavoitteiden ja -aloitteiden kanssa;

94.  toteaa, että on tärkeää jatkaa Moldovan tasavallan koulutusjärjestelmän nykyaikaistamista, ja pitää tärkeänä nuorten kasvavaa roolia kaikilla elämänaloilla ja kehottaa EU:ta tarjoamaan lisätukea erityisesti ammatillisen koulutuksen alalla, jotta voidaan vastata työmarkkinoiden tarpeisiin; korostaa tarvetta edistää nuorten mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan ja kansalaistoimintaan ja investoida enemmän nuoriin lisäämällä rahoitusta Moldovan edustajille ja lisäämällä heidän osallistumistaan nykyisiin liikkuvuusohjelmiin, kuten Erasmus+ -ohjelmaan, Luova Eurooppa -ohjelmaan ja Horisontti 2020 -ohjelmaan;

95.  kannustaa komissiota toteuttamaan kuulemisen, valmistelemaan ja luomaan kansalaisille räätälöityjä ohjelmia, mukaan lukien suora yhteydenpito edunsaajiin verkkoalustan kautta, jotta voidaan hakea kyseisten ohjelmien kautta saataville asetettuja varoja ja raportoida niiden käytöstä; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan huomioon vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet sekä Moldovan tasavallan kansalaisten päivittäiset tarpeet;

Institutionaaliset määräykset

96.  korostaa, että ilman poliittisen eliitin vilpitöntä päättäväisyyttä uudistaa maata ja panna assosiaatiosopimus unionin kanssa todella täytäntöön, todellista ja kestävää kehitystä ei voida saavuttaa; kannustaa tässä yhteydessä kaikkia maan poliittisia toimijoita ja voimia osallistumaan vilpittömässä mielessä useiden puolueiden muodostelmiin ja niiden perustamiseen ja tekemään yhteistyötä Moldovan tasavallan strategisten tavoitteiden edistämiseksi ja siten parantamaan demokratian laatua ja ihmisten elinoloja; kannustaa tässä mielessä Moldovan viranomaisia käyttämään Jean Monnet -vuoropuhelua puolueiden välisen vuoropuhelun ja parlamentin valmiuksien kehittämisen tukemiseen;

97.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tiiviissä yhteistyössä Moldovan tasavallan viranomaisten kanssa parantamaan tiedotusta assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen sekä EU:n tuen eduista Moldovan kansalaisille;

98.  kehottaa komissiota vahvistamaan Euroopan unionin edustustoa Moldovan tasavallassa, tehostamaan seurantaa ja vahvistamaan hanketiimiä Chișinăussa, jotta Moldovan tasavalta voi tehokkaasti tiedottaa lähentymisestään EU:n lainsäädäntöön, torjua disinformaatiota ja edistää myönteistä mielikuvaa EU:sta ja Moldovan tasavallasta kaikkien osapuolien suuntaan;

o
o   o

99.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Moldovan tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EUVL L 81, 21.3.2001, s. 1).
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0458.
(3) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 109.
(4) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 130.
(5) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 199.
(6) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 82.
(7) EUVL L 165, 27.5.2020, s. 31.
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/36/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö