Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 22. lokakuuta 2020 - Bryssel
Koulutuksen tulevaisuus Euroopassa covid-19-kriisin valossa
 Asetuksen (EU) 2018/1806 7 artiklan mukaiset viisumikohtelun vastavuoroisuuteen liittyvät komission velvoitteet
 Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka euroalueella vuonna 2020
 Metsäkato

Koulutuksen tulevaisuus Euroopassa covid-19-kriisin valossa
PDF 128kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2020 koulutuksen tulevaisuudesta Euroopassa covid-19-kriisin valossa (2020/2760(RSP))
P9_TA(2020)0282B9-0338/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan 3 kohdan ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan,

–  ottaa huomioon toimielinten välisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(1),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen koulutusalueen täytäntöönpanosta vuoteen 2025 mennessä 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon (COM(2020)0625),

–  ottaa huomioon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta 2021–2027 ja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen mukauttamisesta digitaaliseen aikaan 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon (COM(2020)0624),

–  ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan osaamisohjelma kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi” (COM(2020)0274),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta (COM(2018)0022),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” (COM(2017)0673),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(2),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Koulutus digitaalisella aikakaudella: EU:n politiikan laatimista koskevat haasteet, mahdollisuudet ja kokemukset”(3),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman koulutuksen nykyaikaistamisesta EU:ssa(4),

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt eurooppalaista koulutusta covid-19:n yhteydessä koskevat kysymykset (O-000052/2020 – B9-0020/2020 ja O-000053/2020 – B9-0021/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti laadukkaan ja osallistavan koulutuksen ja elinikäisen oppimisen saatavuus on perusihmisoikeus ja olennainen edellytys taitojen hankkimiselle ja ylläpitämiselle, täysimääräiselle ja aktiiviselle osallistumiselle yhteiskuntaan ja tosiasialliselle pääsylle kehittyville työmarkkinoille;

B.  ottaa huomioon, että Unescon mukaan lähes 1,6 miljardia oppijaa yli 190 maassa – 94 prosenttia maailman oppijaväestöstä – joutui kärsimään koulutuslaitosten sulkemisesta covid-19-kriisin pahimmassa vaiheessa; ottaa huomioon, että tämän vaikutukset kohdistuvat edelleen yli 60 prosenttiin oppijoista eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että alle 25 prosenttia alhaisen tulotason maista on tarjonnut jonkinlaista etäopiskelua; ottaa huomioon, että kehittyneimmissä maissa digitaalisen koulutuksen saatavuus oli noin 90 prosenttia, mikä tarkoittaa silti, että kymmenen prosenttia koululaisista jäi oman onnensa nojaan(5);

C.  ottaa huomioon, että EU:n tasolla on edelleen suuria eroja, sillä joissakin jäsenvaltioissa jopa 32 prosenttia oppilaista on jäänyt koulutuksen ulkopuolelle usean kuukauden ajan; ottaa huomioon, että monille oppijoille tämä koulutukseen pääsyn estyminen johtui digitaalisten laitteiden puutteesta, riittämättömistä digitaalisista taidoista tai jo aiemmin olemassa olleesta haitasta; ottaa huomioon, että nekin oppijat, joilla oli mahdollisuus osallistua digitaaliseen koulutukseen, joutuivat usein opiskelemaan ilman opettajan, vertaisryhmän tai kodin tukea ja joskus epävakaassa kotiympäristössä;

D.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on mahdollisesti aiheuttanut koko historian vakavimman maailman koulutusjärjestelmiin kohdistuneen häiriön, uhannut kokonaista opiskelijasukupolvea opiskelemalla saatavan tiedon menettämisellä ja saattanut mitätöidä vuosikymmenien aikana saavutetun edistymisen; ottaa huomioon, että tämä opiskelemalla saatavan tiedon menetys todennäköisesti alentaa kyseisen sukupolven tulevaa tulotasoa ja voi myös vaikuttaa kielteisesti työn tuottavuuden kasvuun ja koko unionin kilpailukykyyn; ottaa huomioon, että sama sukupolvi on tulossa työmarkkinoille, joihin covid-19:n kiihdyttämä talouskriisi on vaikuttanut voimakkaasti;

E.  ottaa huomioon, että oppilaitoksilla on myös paljon laajempi sosiaalinen ja henkisen tukemisen rooli ja että ne edistävät oppijoiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä; ottaa huomioon, että opettajien ja opiskelijoiden suoran vuorovaikutuksen puutteen osoitettiin usein vaikuttavan oppijoiden hyvinvointiin ja mielenterveyteen; katsoo, että pandemia on nostanut korostetusti esiin opettajien ratkaisevan roolin koulutuksessa ja yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että opettajia ja muuta opetushenkilöstöä on usein ylikuormitettu, mikä korostaa tarvetta lisätä heille osoitettavaa tukea ja antaa enemmän tunnustusta heidän työlleen;

F.  ottaa huomioon, että kriisi on nopeuttanut siirtymistä digitaaliseen oppimiseen ja edistänyt innovointia koulutuksessa, kuten verkko-opiskelumahdollisuuksien parantamista; ottaa huomioon, että investoinnit oppimisteknologiayrityksiin ovat viime vuosina parantaneet verkko-opetusta ja verkko-opiskelua koskevia ratkaisuja; ottaa huomioon, että yritysten ja oppilaitosten väliset kumppanuudet edistävät osaltaan innovointia koulutusalalla; katsoo, että oppilaitoksen olisi pysyttävä opetuksen sisältöä koskevien päätösten lopullisena tekijänä;

G.  katsoo, että samaan aikaan kriisin aiheuttama äkillinen siirtyminen laajamittaiseen verkko- ja etäopiskeluun on tuonut esiin valtavia puutteita digitaalisen koulutuspolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa Euroopan unionissa ja eri jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että kriisi on myös osoittanut tarpeen lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia koulutuspolitiikan alalla;

H.  ottaa huomioon, että yhtäkkinen digitaalinen siirtymä tapahtui tilanteessa, jossa 43 prosentilla eurooppalaisista ei ole digitaalisia perustaitoja(6); ottaa huomioon, että on suora yhteys kahden tekijän välillä: yhtäältä se, missä jäsenvaltiossa ihmiset asuvat ja missä he asuvat kunkin jäsenvaltion sisällä, heidän sosioekonominen asemansa, ikänsä, tulonsa, koulutustasonsa ja työnsä sekä toisaalta heidän digitaalinen pätevyytensä; ottaa huomioon, että digitalisaatio ja uusien teknologioiden käyttö vaikuttavat työmarkkinoihin ja edellyttävät korkeampaa digitaalisen lukutaidon tasoa;

I.  ottaa huomioon, että pandemia tarjoaa tilaisuuden pohtia uudelleen koulutuksen tulevaisuutta;

J.  ottaa huomioon, että komissio aikoo perustaa eurooppalaisen koulutusalueen vuoteen 2025 mennessä;

K.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston saavuttama poliittinen yhteisymmärrys monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 merkitsisi suuria leikkauksia Erasmus+ ‑ohjelman kaltaisiin koulutusalan lippulaivaohjelmiin; ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti vaatinut kunnianhimoisia määrärahoja koulutusohjelmille; katsoo, että nykyinen talouskriisi ei saisi johtaa julkisten koulutusmenojen leikkauksiin;

L.  ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti koulutuspolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan ja että unionin tehtävänä on tukea ja koordinoida;

1.  on tyytyväinen siihen, että oppilaitokset, erityisesti niiden opetushenkilöstö, sekä opiskelijat ja vanhemmat ovat osoittaneet luovuutta ja neuvokkuutta mukautuessaan verkko- ja etäopiskeluun, erityisesti kun otetaan huomioon nopeasti muuttuvat olosuhteet ja epävarmat ajat; panee samoin tyytyväisenä merkille myönteiset esimerkit, joita kansalaiset, kansalaisyhteiskunta ja epävirallisen koulutuksen tarjoajat ovat luoneet mukauttaessaan koulutuskäytäntöjään ja kehittäessään aloitteita, jotka ovat mahdollistaneet oppimisen jatkumisen; kehottaa lisäämään ponnisteluja tehokkaiden aloitteiden laajentamiseksi ja niiden näkyvyyden lisäämiseksi sekä parhaiden käytäntöjen edistämiseksi kaikilla koulutusaloilla; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille foorumin hyvien käytäntöjen jakamista varten ja tässä yhteydessä tutkimaan mahdollisuuksia uusiin aloitteisiin, kuten eurooppalaisen verkkoyliopiston perustamiseen;

2.  korostaa kuitenkin, että äkillinen digitaalinen siirtymä koulutuksessa on myös paljastanut digitaalisen kuilun, joka ilmenee digitaalisen infrastruktuurin ja laitteiden saatavuudessa, verkko-opetuksen laadussa sekä opiskelijoiden, opettajien ja kouluttajien taidoissa;

3.  pitää valitettavana, että Euroopassa on edelleen oppilaita ja opiskelijoita, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua digitaaliseen koulutukseen; toistaa, että on tarpeen parantaa yhteyksiä Euroopan tasolla, erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla, ja lisätä digitaalisten laitteiden saatavuutta; kiinnittää huomiota opetustietokoneita, -taulutietokoneita ja -ohjelmistoja koskevaan huipputason innovointiin Euroopassa;

4.  on huolissaan opettajien ja opiskelijoiden digitaalisten taitojen puutteista, jotka haittaavat tehokasta digitaalista koulutusta; muistuttaa siksi tarpeesta investoida opettajien ja kouluttajien taitojen parantamiseen ja heidän ammatilliseen täydennyskoulutukseensa kaikkialla Euroopassa, jotta varmistetaan, että heillä on digitaalisten taitojen lisäksi myös kyky opettaa niitä; korostaa opettajien liikkuvuuden ja tietämyksen jakamisen merkitystä keskeisenä välineenä tässä yhteydessä ja kehottaa komissiota tukemaan edelleen tällaista toimintaa;

5.  panee merkille, että kriisi on vaikuttanut eri koulutusaloihin erilaisessa laajuudessa ja että korkeakoulut ovat usein menestyneet paremmin olemassa olevan infrastruktuurin, resurssien ja digitaalisista välineitä koskevan kokemuksen ansiosta; korostaa, että varhaiskasvatuksen, kouluopetuksen, ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen ja epävirallisen koulutuksen keskeytyminen on ollut vakavampaa, ja kehottaa lisäämään toimia tehokkaan etäopiskelun toteuttamiseksi näillä aloilla; muistuttaa, että tältä osin tarvitaan riittävää taloudellista tukea;

6.  kehottaa komissiota keräämään, arvioimaan ja julkaisemaan kaikista jäsenvaltioista tietoja siitä, miten pandemia on vaikuttanut oppijoiden osallistumiseen etäopetukseen, ja kiinnittämään erityistä huomiota siihen, missä he eivät ole voineet osallistua digitaalisten keinojen puutteen vuoksi; kehottaa lisäksi komissiota keräämään kaikista jäsenvaltioista tietoja opettajien digitaalisista taidoista;

7.  panee huolestuneena merkille, että digitaalisen koulutuksen erot ovat pahentaneet sekä jäsenvaltioiden välistä että niiden sisäistä eriarvoisuutta ja että näillä eroilla on ollut suhteeton vaikutus niihin, jotka ovat jo ennestään kärsineet sosiaalisista, taloudellisista tai muista haitoista, niihin, joilla on oppimisvaikeuksia tai -häiriöitä, sekä niihin, jotka kuuluvat muihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin tai vähemmistöryhmiin; korostaa, että tämän digitaalisen kuilun kaventaminen täytyy asettaa etusijalle välittömästi;

8.  muistuttaa lisäksi koulujen ja muiden oppilaitosten elintärkeästä sosiaalisesta roolista esimerkiksi säännöllisten aterioiden ja henkisen tuen tarjoamisessa; korostaa sulkutoimenpiteiden kielteisiä vaikutuksia oppijoiden mielenterveyteen ja hyvinvointiin yhdistettynä arviointiin ja arvosanoin arvosteluun liittyvään stressiin sekä vertaisryhmästä eristäytymiseen;

9.  pitää siksi myönteisinä koulutusalan ammattilaisten ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä varmistaa, että lähiopetusta voidaan jatkaa covid-19:ltä suojatussa ympäristössä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään kaiken tarvittavan voidakseen taata lähiopetuksen kaikille; tunnustaa oppilaitosten uudelleenavaamiseen liittyvän haasteen ja pitää valitettavana koordinoinnin ja parhaiden käytäntöjen vaihdon puutetta Euroopan tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä henkilöstön ja oppijoiden terveysriskien minimoimiseksi ja lähiopetuksen jatkamismahdollisuuksien maksimoimiseksi; katsoo samalla, että uusien sulkutoimenpiteiden tapauksessa oppilaitoksilla on oltava valmiudet tarjota laadukasta digitaalista opetusta kaikille oppijoille ja käsitellä mielenterveyttä ja hyvinvointia yhteistyössä vanhempien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

10.  korostaa, että sosiaalinen ja koulutuksellinen eriarvoisuus saa usein alkunsa varhaislapsuudessa ja kasvaa koko aikuisiän ajan, koska alhaisempi koulutustaso johtaa yleensä heikompiin työllisyysnäkymiin, mikä puolestaan heikentää mahdollisuuksia saada työssä annettavaa koulutusta ja kehittämismahdollisuuksia;

11.  on huolissaan kriisin esiintuomasta digitaalisen lukutaidottomuuden vaihtelevasta tasosta monien ihmisten kamppaillessa tietosuojaa verkossa koskeviin peruskysymyksiin sekä kyberturvallisuuteen ja informaatiolukutaitoon liittyvien kysymysten kanssa; korostaa tässä yhteydessä disinformaation ja valeuutisten erityistä haastetta; korostaa, että on tärkeää opettaa perusluonteista digitaalista lukutaitoa ja informaatiolukutaitoa todellista elinikäistä oppimista koskevan lähestymistavan avulla, ja korostaa tarvetta parantaa ikääntyneiden ja muita heikommassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuuksia hankkia digitaalisia taitoja; kehottaa ankkuroimaan digitaaliseen lukutaitoon liittyvät laajamittaiset eurooppalaiset aloitteet tarkistettuun digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan;

12.  katsoo, että kriisistä on ensisijaisesti opittava, että osallisuus ja yhtäläiset mahdollisuudet sekä saatavuuden että laadun osalta on asetettava unionin tulevan koulutuspolitiikan keskiöön;

13.  korostaa, että kriisi on osoittanut, että koulutuspolitiikassa tarvitaan monisidosryhmäistä ja yhteiskehittämiseen perustuvaa lähestymistapaa, jossa opettajat ja kouluttajat, oppijat, epävirallisen koulutuksen tarjoajat, vanhemmat, yritykset, kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot ja paikallisviranomaiset otetaan mukaan sekä suunnitteluun että toteutukseen; muistuttaa, että oppimista tapahtuu virallisissa, epävirallisissa ja arkielämän ympäristöissä ja että poliittisessa päätöksenteossa on suuntauduttava moniympäristöiseen lähestymistapaan;

14.  on vakuuttunut siitä, että kriisi tarjoaa mahdollisuuden pohtia perusteellisesti koulutuspolitiikan tulevaa suuntausta ja sen asemaa pandemian jälkeisessä laajemmassa elpymisohjelmassa; korostaa koulutuksen keskeistä roolia vihreässä ja digitaalisessa siirtymässä; muistuttaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa tunnustetaan koulujen, oppilaitosten ja yliopistojen keskeinen rooli muutoksen edistämisessä;

15.  katsoo lisäksi, että nyt on aika pohtia uudelleen ja nykyaikaistaa opetussuunnitelmia ja oppimismenetelmiä sekä nopeuttaa muutosvauhtia; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään koulutusjärjestelmiinsä digitalisaation ja innovoinnin ja rakentamaan niiden sisään uutta ja kehitteillä olevaa teknologiaa, kuten tekoälyä, lohkoketjuja, mukautuvia oppimisratkaisuja ja pelillistämistä, älykkäällä ja oppijakeskeisellä tavalla; korostaa tarvetta tutkia innovatiivisten teknologioiden vaikutusta koulutukseen ja edistää esimerkkejä parhaista käytännöistä Euroopan tasolla; muistuttaa teollis- ja tekijänoikeuksia tukevien oikeudellisten ja eettisten periaatteiden merkityksestä digitaalisen koulutussisällön yhteydessä; korostaa, että digitaaliteknologian käyttö olisi sisällytettävä koulutukseen jo varhaisesta iästä alkaen siten, että siihen liittyy aikuisten ja ammattilaisten taholta tuleva asianmukainen valvonta ja erittäin tiukkojen tietosuoja- ja tekijänoikeusstandardien noudattaminen;

16.  korostaa, että opettajien ja oppijoiden välistä suoraa vuorovaikutusta ei voida korvata millään ja että vain lähiopetuksella voidaan tehokkaasti varmistaa ihmissuhdetaitojen ja sosiaalisten taitojen hankkiminen; katsoo näin ollen, että vaikka pandemian myötä todennäköisesti siirrytään hybridimuotoisempaan koulutusmalliin, jossa yhdistetään luokkahuoneessa annettavaa lähiopetusta ja verkko-opiskeluratkaisuja, lähiopetuksen on pysyttävä koulutuksen ytimessä; muistuttaa humanististen tieteiden opiskelun merkityksestä ja katsoo, että ne ovat olennaisen tärkeitä STEAM-aineiden ja yrittäjyystaitojen täydentämiseksi;

17.  katsoo, että parempi yhteistyö ja koordinointi jäsenvaltioiden välillä sekä kunnianhimoisempi unionin koulutuspolitiikka olisivat parantaneet covid-19-kriisiin vastaamisen tehokkuutta, ja kehottaa unionia omaksumaan aktiivisemman koordinointiroolin tulevaisuudessa;

18.  kehottaa siksi komissiota ehdottamaan rohkeaa politiikkakehystä tulevalle eurooppalaiselle koulutuspolitiikalle ja muuttamaan eurooppalaisen koulutusalueen löyhästä, laajoihin periaatteisiin perustuvasta visiosta konkreettiseksi työohjelmaksi, jolla on mitattavissa olevat tavoitteet, mukaan lukien ulkomailla suoritettujen pätevöitymisten, tutkintojen ja opintojaksojen automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen toteuttaminen unionissa viimeistään vuoteen 2025 mennessä; kehottaa komissiota omaksumaan yhtä rohkean lähestymistavan päivitettyyn digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan siirtymällä erilaisten toimien kokoelmasta täysimittaiseen digitaalisten taitojen ja koulutuksen strategiaan; vaatii, että komissio ottaa parlamentin aktiivisesti mukaan päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin;

19.  vaatii, että tulevan eurooppalaisen koulutuspolitiikan on perustuttava yhtenäiseen politiikkakehykseen, jolla varmistetaan, että asiaankuuluvat poliittiset aloitteet – kuten eurooppalainen osaamisohjelma, eurooppalainen koulutusalue, digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma, nuorisotakuu ja lapsitakuu – täydentävät toisiaan ja tukevat selkeitä yleisiä poliittisia tavoitteita; katsoo, että koulutusulottuvuuden on oltava osa kansalaisten kanssa käytävää vuoropuhelua esimerkiksi tulevassa Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa;

20.  panee merkille, että edistyminen kohti eurooppalaista korkeakoulutusaluetta on huomattavasti pidemmällä kuin vastaavat prosessit muilla koulutusaloilla; kehottaa siksi komissiota tehostamaan toimiaan muilla koulutusaloilla, erityisesti varhaiskasvatuksessa, kouluopetuksessa, aikuiskoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa, elinikäisen oppimisen lähestymistavan avulla;

21.  muistuttaa, että Erasmus+-ohjelma on ensisijainen rahoitusväline, jolla tuetaan eurooppalaisen koulutusalueen rakentamista; korostaa Erasmus+-ohjelman tuella kehitettyjen välineiden arvoa opetusresurssien tuottamisessa ja jakamisessa esimerkiksi eTwinning-hankkeen avulla sekä opettajien koulutusmoduulien kehittämisessä esimerkiksi kouluopetuksen eurooppalaisen verkkofoorumin kautta; katsoo, että tällaisia välineitä olisi laajennettava, niiden rahoitusta olisi parannettava ja niitä olisi edistettävä aktiivisesti koulutusyhteisössä, jotta niillä olisi todellista vaikutusta verkko-opetukseen ja -opiskeluun; muistuttaa tukevansa Erasmus+-ohjelmaa liikkuvuuden täydentämiseksi mutta ei sen korvaamiseksi virtuaalisilla oppimis- ja yhteistyövälineillä; korostaa useiden parlamentin ehdottamien koulutukseen liittyvien pilottihankkeiden ja valmistelutoimien arvokasta panosta ja kehottaa sisällyttämään menestyksekkäät pilottihankkeet ja valmistelutoimet politiikkaan ja ohjelmiin;

22.  korostaa lisäksi ammatillisen koulutuksen huippuyksiköiden, DiscoverEU-aloitteen ja Eurooppalaiset yliopistot -aloitteen mahdollista panosta eurooppalaiseen koulutusalueeseen; pitää kuitenkin valitettavana, että komission toukokuussa 2020 esittämä tarkistettu monivuotista rahoituskehystä koskeva ehdotus, jota Eurooppa-neuvosto supisti entisestään heinäkuussa 2020, vie Erasmus+-ohjelmalta tarvittavan rahoituksen näiden lippulaivahankkeiden toteuttamiseksi ilman, että se vaikuttaa ohjelman keskeisiin osiin, erityisesti oppimiseen liittyvien liikkuvuusmahdollisuuksien laajentamiseen ja ohjelman osallistavuuden lisäämiseen;

23.  huomauttaa, että koulutuspolitiikkaa voidaan tukea useilla unionin rahoitusohjelmilla; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle kohdennetut investoinnit oppilaitosten ja oppijoiden digitaaliseen infrastruktuuriin ja laitteisiin etä- ja verkko-oppimisen mahdollistamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota digitaalisiin laitteisiin ja internetyhteyksiin syrjäisillä ja maaseutualueilla; korostaa, että tähän tarkoitukseen olisi käytettävä Verkkojen Eurooppa -välinettä, elpymis- ja palautumistukivälinettä ja Euroopan aluekehitysrahastoa;

24.  korostaa, että korkealaatuiset koulutusjärjestelmät luovat perustan EU:n maailmanlaajuiselle kilpailukyvylle, ja muistuttaa, että hyvin toimivat koulutusjärjestelmät edellyttävät suuria julkisia investointeja; korostaa tässä yhteydessä, että kunnianhimoinen politiikka ilman vastaavaa rahoitusta ei ole uskottavaa; pitää erittäin valitettavana, että heinäkuun Eurooppa-neuvostossa saavutetun seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan poliittisen sopimuksen mukaiset määrärahaleikkaukset koskevat erityisesti ohjelmia, joilla tuetaan koulutuspolitiikkaa, erityisesti Erasmus+-ohjelmaa, Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa ja Euroopan sosiaalirahasto plussaa; kehottaa jälleen kolminkertaistamaan Erasmus+-ohjelman määrärahat vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoihin verrattuna; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään elpymissuunnitelman kautta saatavilla olevia varoja kunnianhimoisesti koulutusinvestointien edistämiseksi; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi julkisia koulutusmenoja;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 428, 13.12.2017, s. 10.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0485.
(4) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 8.
(5) Brookings Institution, huhtikuu 2020.
(6) Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi 2019.


Asetuksen (EU) 2018/1806 7 artiklan mukaiset viisumikohtelun vastavuoroisuuteen liittyvät komission velvoitteet
PDF 116kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2020 asetuksen (EU) 2018/1806 7 artiklan mukaisista viisumikohtelun vastavuoroisuuteen liittyvistä komission velvoitteista (2020/2605(RSP))
P9_TA(2020)0283B9-0339/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1806 luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske(1), ja erityisesti sen 7 artiklan (”vastavuoroisuusmekanismi”),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman asetuksen (EY) N:o 539/2001 1 artiklan 4 kohdan mukaisista velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla(2),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 (COM(2016)0221), 13. heinäkuuta 2016 (COM(2016)0481), 21. joulukuuta 2016 (COM(2016)0816), 2. toukokuuta 2017 (COM(2017)0227), 20. joulukuuta 2017 (COM(2017)0813) ja 19. joulukuuta 2018 (COM(2018)0855) annetut komission tiedonannot vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä sekä 23. maaliskuuta 2020 annetun viimeisimmän komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä” (COM(2020)0119),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80, 265 ja 290 artiklan,

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2020 käydyn keskustelun viisumikohtelun vastavuoroisuuteen liittyvistä velvoitteista,

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle asetuksen (EU) 2018/1806 7 artiklan mukaisista viisumikohtelun vastavuoroisuuteen liittyvistä velvoitteista (O-000049/2020 – B9-0022/2020),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että yhtenä EU:n viisumipolitiikkaa ohjaavista kriteereistä viisumikohtelun vastavuoroisuuden ymmärretään yleensä tarkoittavan sitä, että kun EU:n kansalaiset matkustavat kolmanteen maahan, heihin olisi sovellettava samoja ehtoja kuin kyseisen kolmannen maan kansalaisiin, kun he matkustavat EU:hun;

B.  toteaa, että viisumikohtelun vastavuoroisuusmekanismilla pyritään viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumiseen; toteaa, että EU:n viisumipolitiikan mukaisesti yksittäiset jäsenvaltiot eivät saa asettaa viisumivaatimusta sellaisen kolmannen maan kansalaisille, joka on mainittu asetuksen (EU) 2018/1806 liitteessä II (niiden kolmansien maiden luettelo, joiden kansalaisia viisumipakko ei koske, kun kyse on lyhytaikaisesta oleskelusta);

C.  toteaa, että vastavuoroisuusmekanismia tarkistettiin vuonna 2013 parlamentin osallistuessa siihen toisena lainsäätäjänä, koska sitä oli mukautettava Lissabonin sopimuksen voimaantulon sekä Euroopan unionin tuomioistuimen toissijaisia oikeusperustoja koskevan oikeuskäytännön perusteella ja ”jotta se toimii unionin solidaarisuuden ilmauksena, jos jokin asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainittu kolmas maa soveltaa viisumipakkoa vähintään yhden jäsenvaltion kansalaisiin” (asetuksen (EU) N:o 1289/2013 johdanto-osan 1 kappale);

D.  toteaa, että vastavuoroisuusmekanismilla tarkoitetaan menettelyä, joka käynnistetään, kun viisumikohtelun vastavuoroisuus ei ole toteutunut, ja jolla pyritään tarkan aikataulun mukaisin toimin saamaan tällainen tilanne päättymään; toteaa, että vastavuoroisuusmekanismin perusajatuksena on tiukentaa asianomaista kolmatta maata koskevia toimia, mukaan lukien viime kädessä kyseisen kolmannen maan kaikkia kansalaisia koskeva viisumivapauden tilapäinen keskeyttäminen (vastavuoroisuusmekanismin toinen soveltamisvaihe);

E.  toteaa, että ”jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asianmukainen osallistuminen vastavuoroisuusmekanismin toiseen soveltamisvaiheeseen ottaen huomioon erityinen poliittinen arkaluonteisuus, joka liittyy viisumivapauden keskeyttämiseen asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainitun kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta, sekä kyseisen keskeyttämisen horisontaaliset vaikutukset jäsenvaltioihin, Schengen-alueeseen kuuluviin maihin ja unioniin itseensä, erityisesti niiden ulkosuhteiden ja Schengen-alueen yleisen toimivuuden kannalta, komissiolle [siirrettiin] valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjen vastavuoroisuusmekanismin osien osalta”, mukaan lukien viisumivapauden keskeyttäminen kyseisen kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta;

F.  ottaa huomioon, että ”Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohdan a alakohta);

G.  ottaa huomioon, että delegoitu säädös ”voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohta b alakohta);

H.  toteaa, että komissio vastusti Euroopan unionin tuomioistuimessa delegoitujen säädösten antamista vastavuoroisuusmekanismin toisessa soveltamisvaiheessa, mutta tuomioistuin piti kuitenkin lainsäätäjän valintaa oikeana (asia C-88/14);

I.  toteaa, että vastavuoroisuusmekanismi asettaa täten selvästi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle velvoitteita ja vastuita vastavuoroisuusmekanismin eri soveltamisvaiheissa;

J.  toteaa, että kysymys liittyy siten unionin jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen sekä institutionaalisiin seikkoihin, kun parlamentti ja neuvosto eivät tällä hetkellä voi osallistua asianmukaisesti ”vastavuoroisuusmekanismin toiseen soveltamisvaiheeseen”;

K.  katsoo, että komissiota ei pitäisi jättää tilanteeseen, jossa sen viivyttely ja kieltäytyminen unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta voisi heikentää sen uskottavuutta perussopimusten valvojana, vaan sitä olisi muistutettava sen institutionaalisista ja oikeudellisista velvoitteista;

1.  muistuttaa katsovansa, että komissiolla on oikeudellinen velvoite antaa delegoitu säädös, jolla tilapäisesti keskeytetään viisumivapauden soveltaminen niiden kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät ole poistaneet tiettyjen jäsenvaltioiden kansalaisten viisumipakkoa 24 kuukauden kuluessa asiaa koskevien ilmoitusten julkaisemispäivästä, ja että tämä määräaika umpeutui 12. huhtikuuta 2016;

2.  kehottaa SEUT-sopimuksen 265 artiklan nojalla komissiota antamaan vaaditun delegoidun säädöksen viimeistään kahden kuukauden kuluessa tämän päätöslauselman antamisesta;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 39.
(2) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 2.


Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka euroalueella vuonna 2020
PDF 170kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2020 työllisyys- ja sosiaalipolitiikasta euroalueella vuonna 2020 (2020/2079(INI))
P9_TA(2020)0284A9-0183/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 5 artiklan sekä 6 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 6, 9, 145, 148, 149, 151, 152, 153, 154, 155, 156, 158, 165, 166, 168, 174 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (yhteisvastuu) sekä direktiivin 2000/43/EY (rotujen välistä tasa-arvoa koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 3, 4, 5, 8, 10 ja 13,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE) perustamisesta covid-19:n leviämisen seurauksena 19. toukokuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2020/672(2),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 223/2014 muuttamisesta covid-19:n puhkeamisen johdosta toteutettavien erityistoimenpiteiden osalta 23. huhtikuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/559(3),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Koronavirus - EU:n toimet. Jokaisen saatavilla olevan euron käyttäminen kaikin mahdollisin tavoin ihmishenkien pelastamiseksi ja elinkeinojen suojelemiseksi” (COM(2020)0143),

–  ottaa huomioon asetusten (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 508/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse erityistoimenpiteistä, jotta saataisiin liikkeelle investointeja jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin ja muille talouden aloille covid-19:n puhkeamisen vastatoimena 30. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/460 (Koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskeva investointialoite)(4),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon koordinoiduista taloudellisista toimista covid-19-epidemian vaikutusten lieventämiseksi (COM(2020)0112),

–  ottaa huomioon vuonna 2020 julkaistun yhteisen tutkimuskeskuksen teknisen raportin ”The COVID confinement measures and EU labour market” ja erityisesti siinä esitetyn analyysin uusimmasta saatavilla olevasta näytöstä etätyön malleista Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan talous- ja rahaliiton syventäminen: Tilannekatsaus neljän vuoden kuluttua viiden puheenjohtajan kertomuksesta Euroopan komission panos eurohuippukokoukseen 21. kesäkuuta 2019” (COM(2019)0279),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan kertomuksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2020: maakohtaiset suositukset” (COM(2020)0500),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon vakaus- ja kasvusopimuksen yleisen poikkeuslausekkeen aktivoimisesta (COM(2020)0123) ja neuvoston sen jälkeen 23. maaliskuuta 2020 siitä tekemän päätöksen,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2020 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2020)0070),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2017)0677) ja sitä koskevan 19. huhtikuuta 2018 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan(5),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 8. heinäkuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2019/1181(6),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon vuotuisesta kestävän kasvun strategiasta 2020 (COM(2019)0650),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun ehdotuksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon vuotuisesta kestävän kasvun strategiasta 2020 (COM(2019)0653),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2019)0652),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun komission asiakirjan ”Kertomus varoitusmekanismista – vuosi 2020” (COM(2019)0651),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2020 alustavien talousarviosuunnitelmien kokonaisarviointi” (COM(2019)0900),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin esittämät poliittiset suuntaviivat Euroopan komissiolle (2019–2024) otsikolla ”Kunnianhimoisempi unioni: Ohjelma Euroopalle”,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ilmoituksen, jonka hän teki esitellessään asiakirjaa ”Kunnianhimoisempi unioni: Ohjelma Euroopalle – poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024”: ”Jokaisen hädänalaisen lapsen tukemiseksi aion luoda eurooppalaisen lapsitakuun Euroopan parlamentin ehdottaman idean pohjalta”,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta (COM(2017)0250) ja erityisesti periaatteen 11, jossa korostetaan lasten oikeuksien edistämisen tärkeyttä,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät ”Väestönkehityksen haasteet – tulevat toimet”(7),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta väestörakenteen muuttuessa (11841/11),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskeva aloite” (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 480/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täydentämisestä(8),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 annetun ehdotuksen neuvoston suositukseksi sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta (COM(2018)0132),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2013 sosiaalialan investointipaketin, josta on kerrottu yksityiskohtaisesti tiedonannossa ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173) ja sen jälkeen annetut täytäntöönpano- ja arviointikertomukset,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(9),

–  ottaa huomioon vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158(10),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Tilannekatsaus vuonna 2013 annettuun suositukseen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”” (SWD(2017)0258),

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019) sekä Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020) ja siitä 7. maaliskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät(11), ja 5. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2013 annetun komission kertomuksen aiheesta ”Barcelonan tavoitteet: Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (COM(2013)0322),

–  ottaa huomioon vuoden 2002 lastenhoitoa koskevat Barcelonan tavoitteet, joiden mukaan vuoteen 2010 mennessä olisi tarjottava päivähoitopaikka vähintään 90 prosentille kolmivuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lisätään Euroopan investointeja kasvuun ja työllisyyteen: Euroopan strategisten investointien rahaston toinen toimintakausi ja uusi Euroopan ulkoinen investointiohjelma” (COM(2016)0581),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle: Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan osaamisohjelma kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi” (COM(2020)0274),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon kiertotalouspaketin (direktiivit (EU) 2018/849(12), (EU) 2018/850(13), (EU) 2018/851(14) ja (EU) 2018/852)(15),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 annetun komission valkoisen kirjan ”Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten” (COM(2012)0055),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa" (COM(2009)0567),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Yhteisötalouden edistäminen Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina” (15071/15),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman euroalueen työllisyys- ja sosiaalipolitiikasta(16),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2019 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(17),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Koulutus digitaalisella aikakaudella: EU:n politiikan laatimista koskevat haasteet, mahdollisuudet ja kokemukset”(18),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman keinoista loukkaantumisesta tai sairaudesta toipuvien työntekijöiden integroimiseksi uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin(19),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä(20),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähimmäistoimeentulosta köyhyyden torjunnassa(21),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman uudesta osaamisohjelmasta Euroopalle(22),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(23),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Köyhyys: sukupuolinäkökulma”(24),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tehtävän yhteistyön edistämistä käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamisesta(25),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020(26),

–  ottaa huomioon OECD:n ja komission ”Terveydentila EU:ssa” -hankkeen ja siihen liittyvän raportin ”Health at a glance: Europe 2018”,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2018 julkaistun eläkkeiden riittävyyttä koskevan komission raportin ”Nykyinen ja tuleva vanhuusiän tulojen riittävyys EU:ssa”,

–  ottaa huomioon väestön ikääntymistä koskevan komission kertomuksen vuodelta 2018: EU:n jäsenvaltioiden taloutta ja julkista taloutta koskevat ennusteet (2016–2070), julkaistu 28. toukokuuta 2018,

–  ottaa huomioon uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja vuonna 2014 käynnistetyn Torinon prosessin, jolla pyritään vahvistamaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan sopimusjärjestelmää Euroopan neuvostossa ja sen suhteessa Euroopan unionin oikeuteen,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman terveyserojen vähentämisestä EU:ssa(27),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n kansanterveysstrategiasta covid-19-pandemian jälkeen(28),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2015 annetut vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät Euroopan unionin kesäkuussa 2014 komitealle antamasta ensimmäisestä kertomuksesta,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(29) ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (1992) 141 artiklan periaatteesta, jonka mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta vuonna 2014,

–  ottaa huomioon neuvoston 26. marraskuuta 2018 antamaan päätöslauselmaan perustuvan EU:n nuorisostrategian 2019–2027 ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen koulunkäynnin keskeyttävien osuuden supistamisesta alle 10 prosenttiin,

–  ottaa huomioon komission maaliskuussa 2020 julkaiseman lapsitakuuta koskevan toteutettavuustutkimuksen – loppuraportti,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2017 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”,

–  ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotyöllisyyden tukeminen: silta työelämään seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0276),

–  ottaa huomioon tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (esteettömyyssäädös)(30),

–  ottaa huomioon komission kevään 2020 Euroopan talousennusteen,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalipolitiikkaverkoston tutkimuksen työssäkäyvien köyhyydestä Euroopassa ja asiaan liittyvistä kansallisista toimintapolitiikoista (In-work poverty in Europe: a study of national policies),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 annetun neuvoston suosituksen sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta (14582/18),

–  ottaa huomioon avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1152(31),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman raja- ja kausityöntekijöiden eurooppalaisesta suojelusta covid-19-kriisin yhteydessä(32),

–  ottaa huomioon komission talousennusteen kesälle 2020,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan elvytystarpeiden kartoituksesta (SWD(2020)0098),

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta (6129/20),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0183/2020),

A.  ottaa huomioon, että EU on joutunut historiansa syvimpään talouden taantumaan ja taloudellinen toiminta on vähentynyt Euroopassa epätavallisen nopeasti; ottaa huomioon, että kesän 2020 talousennusteen mukaan EU:n BKT:n ennustetaan supistuvan noin 8,3 prosenttia ja euroalueen BKT:n 8,7 prosenttia vuonna 2020;

B.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi aiheutti symmetrisen häiriön, joka vaikutti kaikkiin jäsenvaltioihin, vaikka kriisin vaikutus on epätasainen ja se vaikuttaa voimakkaammin niihin yli 109 miljoonaan ihmiseen, jotka olivat köyhyysvaarassa jo ennen pandemiaa; ottaa huomioon, että kriisi on aiheuttanut sosiaalisen suojelun järjestelmille vakavia paineita lieventää kriisin sosiaalisia vaikutuksia ja varmistaa ihmisarvoiset elinolot kaikille sekä keskeisten palvelujen, kuten terveydenhuollon, koulutuksen ja asunnon, saatavuus; ottaa huomioon, että covid-19-kriisi todennäköisesti lisää olemassa olevaa eriarvoisuutta ja edellyttää koordinoituja eurooppalaisia toimia, joilla varmistetaan sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus;

C.  ottaa huomioon, että nykyiseen kriisiin liittyy myös riski alueellisten erojen kasvamisesta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä;

D.  katsoo, että unionin talous-, sosiaali- ja terveyspolitiikan tehokas koordinointi eurooppalaisen ohjausjakson ja sen ytimessä olevan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kanssa on ratkaisevan tärkeää kriisin vaikutusten lieventämiseksi ja taloudellisesti innovatiivisen, sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja ympäristön kannalta vastuullisen elpymisen varmistamiseksi; ottaa huomioon, että parlamentin laajempi osallistuminen vahvistaa ohjausjakson demokraattista valvontaa;

E.  ottaa huomioon, että neuvoston 23. maaliskuuta 2020 tekemällä päätöksellä otettiin käyttöön vakaus- ja kasvusopimuksen yleinen poikkeuslauseke, joka mahdollistaa riittävän joustavuuden, jotta voidaan toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet talouksien ja terveydenhuoltojärjestelmien tukemiseksi; katsoo, että sosiaaliset investoinnit ovat välttämättömiä kestävän kehityksen, köyhyyden poistamisen ja osallistavien yhteiskuntien varmistamiseksi;

F.  ottaa huomioon, että tietyillä poliittisilla valinnoilla ja rajoittuneilla investoinneilla rahoitus- ja talouskriisin jälkeen oli valitettavia seurauksia joissakin tapauksissa alirahoitettujen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmien tarjoaman suojan tasoon, sillä ne eivät kyenneet riittävästi vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta, ja tämä on kärjistänyt pandemian vaikutuksia tietyissä jäsenvaltioissa;

G.  katsoo, että nopea elpyminen edellyttää määrätietoisia toimenpiteitä ja investointeja, joissa olisi keskityttävä lieventämään pandemian taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, käynnistämään uudelleen taloudellinen toiminta, edistämään kestävää kehitystä, vihreää siirtymää, digitalisaatiota ja panemaan täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, vihreän sopimuksen ja Pariisin sopimuksen tavoitteet sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet, jotta voidaan saada aikaan tehokkaammat ja vahvemmat hyvinvointivaltiot;

H.  katsoo, että voidakseen hyötyä ehdotetusta elpymis- ja palautumistukivälineestä jäsenvaltioiden olisi laadittava elpymis- ja palautumiskykyä koskevat suunnitelmat, jotka olisi liitettävä niiden kansallisiin uudistusohjelmiin, ottaen huomioon eurooppalaisen ohjausjakson tulokset sekä kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja oikeudenmukaista siirtymää koskevat suunnitelmat, ja raportoitava edistymisestään suunnitelmien täytäntöönpanossa eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi laadittava erityisiä sosiaalista edistystä koskevia suunnitelmia, joissa esitetään selkeät tavoitteet siitä, mihin sosiaaliset investoinnit kohdennetaan ja miten Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet pannaan täytäntöön sen jälkeen, kun komission puheenjohtajan ilmoittama Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa koskeva toimintasuunnitelma on hyväksytty;

I.  ottaa huomioon, että sosiaalisesti kestävät uudistukset perustuvat solidaarisuuteen, integraatioon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, vaurauden oikeudenmukaiseen jakautumiseen, sukupuolten tasa-arvoon, laadukkaaseen julkiseen koulutusjärjestelmään kaikille, laadukkaisiin työpaikkoihin ja kestävään kasvuun – tämä on malli, jolla varmistetaan tasa-arvo ja sosiaalinen suojelu, lisätään haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien vaikutusmahdollisuuksia, lisätään osallistumista ja kansalaisuutta ja parannetaan kaikkien elintasoa; katsoo, että vahvistetut sosiaalisen suojelun järjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunnassa sekä osallistavan ja kestävän kasvun tukemisessa;

J.  ottaa huomioon, että liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Euroopan elvytystarpeiden kartoituksesta” mukaan kiireellisin sosiaalinen tarve on puuttua työttömyyteen; ottaa huomioon, että komissio arvioi tässä asiakirjassa, että sosiaaliseen infrastruktuuriin tarvitaan 192 miljardin euron investoinnit;

K.  ottaa huomioon, että euroalueen työttömyysaste oli 7,5 prosenttia vuonna 2019 ja sen odotetaan nousevan noin 9,5 prosenttiin vuonna 2020 ja että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja; ottaa huomioon, että työttömyys kasvaa epätasaisesti eri alojen, sukupuolten, ikäryhmien ja sosioekonomisten ryhmien välillä; ottaa huomioon, että kansalliset lyhennetyn työajan järjestelmät, palkkatuet ja yritystuet, joita tuetaan unionin toimilla, mahdollistavat työpaikkojen säilymisen ja palkkojen ylläpitämisen yleisesti muuttumattomina; ottaa huomioon, että monet työpaikat ovat edelleen hyvin riskialttiita keskipitkällä aikavälillä ja että työttömyyden torjumiseksi tarvitaan merkittäviä toimia; ottaa huomioon, että tulevaisuudessa eurooppalainen työttömyysvakuutusjärjestelmä voisi rajoittaa tällaisia eroja auttamalla jäsenvaltioita kattamaan kustannukset, jotka liittyvät suoraan kansallisten lyhennetyn työajan järjestelmien perustamiseen tai laajentamiseen;

L.  ottaa huomioon, että vuoden 2020 alkupuoliskolla euroalueen työmarkkinat heikkenivät huomattavasti covid-19-pandemian ja sen hillitsemiseksi toteutettujen toimenpiteiden vuoksi; ottaa huomioon, että työllisyyden heikentyminen (noin 4 prosenttia vuonna 2020) kätkee työtuntien määrän merkittävämmän vähenemisen, koska lyhennetyn työajan järjestelmien työntekijät ovat tosiasiallisesti työttömiä mutta pysyvät tilastointia varten työllistettyinä; ottaa huomioon, että jotta henkilö voidaan laskea työttömäksi, hänen on oltava työmarkkinoiden käytettävissä, mikä ei ollut mahdollista kaikkialla tiukkojen sulkutoimien aikana, ja että monet henkilöt, joilla oli vain löyhä yhteys työmarkkinoille, eivät myöskään olleet enää halukkaita etsimään aktiivisesti työtä, minkä vuoksi heitä ei pidetty työttöminä;

M.  ottaa huomioon, että työmarkkinoiden heikkenemisestä aiheutuva taakka jakautuu epätasaisesti eri työmarkkinaluokkiin; ottaa huomioon, että työntekijät, joiden työsuhteet ja työsopimukset ovat epävarmoja, mukaan lukien sopimussuhteiset työntekijät ja työvoiman vuokrausyritysten palveluksessa olevat työntekijät, menettivät ensimmäisinä työpaikkansa; ottaa huomioon, että he eivät usein pysty käyttämään oikeuksiaan, heillä on vähäinen tai olematon työsuhdeturva ja sosiaaliturva ja heillä on suurempia terveys- ja turvallisuusriskejä; ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyysaste on noussut enemmän kuin yleinen työttömyysaste ja että myös itsenäiset ammatinharjoittajat ovat kärsineet valtavasti sulkutoimista;

N.  toteaa, että ensisijainen vastuu nuorisotyöttömyyden poistamisesta on jäsenvaltioilla, joiden on kehitettävä työmarkkinoiden sääntelykehyksiä, koulutusjärjestelmiä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja pantava niitä täytäntöön;

O.  ottaa huomioon, että kesän 2020 ennusteen mukaan useiden tekijöiden odotetaan hidastavan työmarkkinoiden paluuta pandemiaa edeltäneeseen tilanteeseen, esimerkiksi määräaikaiset lyhennetyn työajan tukijärjestelmät; toteaa, että järjestelmät eivät voi täysin estää työttömyyden mahdollista kasvua, jos taloudellinen toiminta on pitkään heikkoa ja yhä useampien yritysten odotetaan supistavan toimintaansa tai lopettavan toimintansa; ottaa huomioon, että odotettu työttömyysasteen nousu kaikkialla EU:ssa voi osoittautua erityisen vaikeaksi pysäyttää jäsenvaltioissa, joissa työttömyys oli suhteellisen korkea jo ennen pandemian alkua, joissa talouden elpymisen odotetaan olevan hidasta tai joissa työmarkkinat ja sosiaaliset turvaverkot eivät ole tehokkaita ja vaikuttavia;

P.  ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan vuonna 2018 EU-28:ssä oli 8,3 miljoonaa alityöllistettyä osa-aikaista työntekijää, 7,6 miljoonaa henkilöä oli käytettävissä työhön, mutta ei hakenut työtä, ja lisäksi 2,2 miljoonaa henkilöä etsi työtä, vaikka ei pystyisi aloittamaan työntekoa lyhyessä ajassa; ottaa huomioon, että vuonna 2018 EU-28:ssä yhteensä 18,1 miljoonaa ihmistä oli tilanteessa, joka muistuttaa jonkin verran työttömyyttä;

Q.  ottaa huomioon, että vuosina 2002–2018 keskitulotason työpaikkojen osuus EU:ssa pieneni 13 prosenttiyksikköä;

R.  toteaa, että jäsenvaltioiden työmarkkinoita vaivaavat rakenteelliset ongelmat, kuten alhainen osallistumisaste sekä osaamiseen ja pätevyyteen liittyvät kohtaanto-ongelmat; toteaa, että tarvitaan enenevässä määrin konkreettisia toimenpiteitä työelämän ulkopuolella olevan työvoiman integroimiseksi tai uudelleenintegroimiseksi työelämään, jotta voidaan vastata työmarkkinoiden tarpeisiin;

S.  ottaa huomioon, että työmarkkinatilanteen heikkenemisen ennustetaan rajoittavan palkkojen nousua ja heikentävän työntekijöiden neuvotteluvoimaa; toteaa, että oikeus keskitettyyn sopimiseen on kaikkia eurooppalaisia työntekijöitä koskeva asia, jolla on ratkaisevan tärkeitä vaikutuksia demokratiaan ja oikeusvaltioon ja myös perustavien sosiaalisten oikeuksien kunnioittamiseen;

T.  katsoo, että oikeus työehtosopimusneuvotteluihin koskee kaikkia eurooppalaisia työntekijöitä ja että sillä on ratkaisevan tärkeitä vaikutuksia demokratiaan ja oikeusvaltioon, mukaan lukien sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittaminen ja työehtosopimusneuvottelut; ottaa huomioon, että työehtosopimusneuvottelut ovat unionin perusoikeus ja että perusoikeuskirjan 28 artikla velvoittaa unionin toimielimet kunnioittamaan niitä; katsoo, että tässä yhteydessä toimintapolitiikat, joissa kunnioitetaan, edistetään ja vahvistetaan keskitettyä sopimista ja työntekijöiden asemaa palkanmuodostusjärjestelmissä, ovat ratkaisevassa asemassa korkeatasoisten työolojen ja -ehtojen aikaansaamisessa;

U.  ottaa huomioon, että työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on heikentynyt vuoden 2000 jälkeen 22 jäsenvaltiossa 27:sta; ottaa huomioon, että ammattiliiton jäsenten osuus Euroopan unionissa on keskimäärin noin 23 prosenttia ja että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja, jotka vaihtelevat 74 prosentista 8 prosenttiin;

V.  ottaa huomioon, että kohtuullisen elintason takaavat palkat, vahvat työehtosopimusneuvottelujärjestelmät, työpaikkademokratia, palkkojen avoimuus, ennakoitavat työajat, joustavat työjärjestelyt, riittävä sosiaaliturva ja investoinnit julkisiin palveluihin voivat vähentää työssäkäyvien köyhyyttä, vähentää terveyteen liittyvää ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä synnyttää kysyntää ja parantaa terveyttä ja hyvinvointia;

W.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1948 antamassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa tunnustetaan, että työntekijöiden on saatava toimeentuloon riittävä palkka, samoin kuin vuonna 1919 hyväksytyssä Kansainvälisen työjärjestön perussäännössä; ottaa huomioon, että Eurofoundin määritelmän mukaan toimeentuloon riittävä palkka on se tulomäärä, joka tarvitaan työntekijän yhteiskunnallisesti hyväksyttävän peruselintason turvaamiseksi; ottaa huomioon, että useimmissa maissa vähimmäispalkat ovat edelleen köyhyysrajan alapuolella;

X.  ottaa huomioon, että kriisillä on merkittäviä vaikutuksia sosiaalisiin oloihin ja se vaikuttaa erityisesti naisiin, pienituloisiin kotitalouksiin ja perheisiin, ikääntyneisiin, vähemmistöihin ja muihin haavoittuviin ryhmiin, ja tämä lisää eriarvoisuutta, epävakautta, köyhyyttä, työttömyyttä ja sosiaalisia eroja sekä heikentää sosiaalisia ja työllisyysnormeja Euroopassa; ottaa huomioon, että muun muassa nuoret, epävarmoissa työsuhteissa olevat työntekijät, henkilöt, joiden työsopimukset ovat epätyypillisiä ja määräaikaisia, henkilöt, joilla on alhainen pätevyys, vastentahtoisesti osa-aikaiset työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat sekä alustatalouden työntekijät ja siirtotyöläiset ovat suurimmassa vaarassa menettää työpaikkansa ja ajautua köyhyyteen; ottaa huomioon, että monet covid-19-pandemian torjunnan kannalta keskeisissä ammateissa työskentelevät työntekijät kuuluvat näihin haavoittuviin ryhmiin;

Y.  ottaa huomioon, että kriisi on osoittanut, että jokainen työntekijä on olennaisen tärkeä ja että jos yhteiskuntamme pystyvät toimimaan eristysolosuhteissa, se ei ole pelkästään terveydenhuoltoalan työntekijöiden, tutkijoiden ja turvallisuusjoukkojen ansiota vaan suurelta osin myös siivoojien, kuljetustyöntekijöiden, markettien kassatyöntekijöiden, hoivatyöntekijöiden, jakelutyöntekijöiden, kotitaloustyöntekijöiden, alustatalouden työntekijöiden, puhelinpalvelukeskusten työntekijöiden, elintarvike- ja maataloustyöntekijöiden, kalastajien ja monien muiden ansiota, joiden panos on välttämätön; ottaa huomioon, että näillä työntekijöillä on liian usein huonot työolot ja alhaiset palkat ja että monilla aloilla suurin osa heistä on naisia;

Z.  ottaa huomioon, että miesten ja naisten välillä on edelleen palkka- ja eläke-eroja, jotka todennäköisesti kasvavat covid-19-kriisin myötä; ottaa huomioon, että kaikkialla EU:ssa naiset ansaitsevat edelleen keskimäärin 16 prosenttia vähemmän kuin miehet ja että sukupuolten välinen eläke-ero on EU:ssa noin 37,2 prosenttia;

AA.  ottaa huomioon, että ikään, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, vammaisuuteen, etniseen alkuperään tai rotuun, uskontoon tai vakaumukseen tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä työpaikalla on kielletty EU:ssa ja että jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun työhönotossa, työoloissa, uralla etenemisessä, palkkauksessa, koulutukseen pääsyssä ja työeläkkeissä;

AB.  ottaa huomioon, että seuraavan vuosikymmenen aikana työpaikkojen polarisoitumisen odotetaan lisääntyvän entisestään ja että korkeamman ja matalamman osaamiskirjon työpaikkojen odotetaan lisääntyvän; toteaa, että pandemia todennäköisesti vahvistaa tätä suuntausta entisestään; katsoo, että progressiivinen verotus on välttämätön edellytys yleisen eriarvoisuuden vähentämiselle ja hyvin toimivien hyvinvointivaltioiden rahoittamiselle;

AC.  ottaa huomioon, että työelämässä tapahtuu merkittäviä muutoksia, jotka johtuvat teknologisista innovaatioista, digitalisaatiosta, väestörakenteen muutoksista, ilmastonmuutoksesta ja globalisaatiosta; toteaa lisäksi, että nykyisellä kriisillä on ollut valtava vaikutus työtottumuksiimme; katsoo, että digitaaliteknologian käyttö ja sen edistäminen osallistavalla tavalla ovat pitkällä aikavälillä taloudellisesti ja sosiaalisesti hyödyllisiä, voivat parantaa kilpailukykyä ja luoda työmahdollisuuksia, mutta ne luovat myös haasteita, kuten sosiaalista eristyneisyyttä, digitaalista syrjäytymistä, lisääntyvää eriarvoisuutta, tietosuoja-ongelmia, työntekijöiden terveyden ja työolojen heikkenemistä sekä tarvetta heidän oikeuksiensa suojeluun; toteaa, että investoinnit aikuisten digitaalisiin taitoihin, tutkintoihin ja viralliseen koulutukseen vahvistavat työntekijöiden työllistettävyyttä, palkkakehitystä ja yritysten kilpailukykyä; katsoo, että edellä mainitut maailmanlaajuiset haasteet edellyttävät oikeudenmukaista siirtymää, jotta ketään ei jätetä jälkeen;

AD.  ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate ja välttämätöntä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta;

AE.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 annetun lapsiin investoimista koskevan EU:n suosituksen täytäntöönpano ei ole tuottanut luvattuja tuloksia; ottaa huomioon, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa ei ole riittävästi priorisoitu lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa ja että EU:n varoja ei ole käytetty niin laajasti tai strategisesti kuin olisi ollut mahdollista; katsoo, että EU:n lapsitakuun ja sen konkreettisten tavoitteiden käyttöönotto olisi tehokas tapa varmistaa, että jäsenvaltiot tekevät korkean tason poliittisen sitoumuksen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten sosiaalisten oikeuksien takaamiseksi sekä lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi;

AF.  ottaa huomioon, että terveyserot johtuvat sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja liittyvät erityisesti sukupuoleen, koulutustasoon, työllisyyteen, tuloihin, asuinoloihin sekä epätasa-arvoisiin mahdollisuuksiin saada sairaanhoitoa, sairauksien ehkäisyä ja terveyden edistämistä koskevia palveluja;

AG.  toteaa, että kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa on varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu;

AH.  ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa on käytössä erilaisia vähimmäistulojärjestelmiä turvaverkon luomiseksi köyhyysvaarassa olevia varten;

AI.  ottaa huomioon, että asunnottomuus on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt tasaisesti suurimmassa osassa jäsenvaltioita; ottaa huomioon, että EU:ssa vähintään 700 000 ihmistä nukkuu taivasalla joka yö, mikä on 70 prosenttia enemmän kuin vuosikymmen sitten; ottaa huomioon, että covid-19 on osoittanut, että asunnottomuus on sekä sosiaalinen että kansanterveydellinen kriisi;

1.  kehottaa komissiota laatimaan Eurooppa 2020 -strategian korvaamiseksi poliittisen strategian, jolla pyritään poistamaan köyhyys yhdistämällä keskeiset välineet, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja eurooppalainen ohjausjakso, pidemmän aikavälin visioon hyvinvointitaloudesta ja ympäristön ja sosiaalisten mallien kestävyydestä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

2.  panee merkille komission vuoden 2019 maakohtaiset suositukset; ilmaisee huolensa siitä, että jäsenvaltiot ovat edistyneet vain vähän tai ei ollenkaan kuudessa niille vuonna 2019 annetuista kymmenestä maakohtaisesta suosituksesta ja että edistyminen on edelleen epätasaista eri jäsenvaltioissa ja eri politiikanaloilla ja että edistyminen veropohjan laajentamisessa sekä terveydenhuollossa ja pitkäaikaishoidossa on erityisen hidasta; korostaa, että maakohtaisten suositusten olisi oltava johdonmukaisia EU:n taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden kanssa; korostaa, että maakohtaisten suositusten täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi ja sosiaalisten oikeuksien parantamiseksi sekä laadukkaisiin työpaikkoihin perustuvan täystyöllisyyden ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymän saavuttamiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita riippumatta siitä, ovatko ne euroalueen jäseniä, panemaan paremmin täytäntöön erityisesti työllisyyttä ja sosiaaliasioita koskevat suositukset; korostaa, että maakohtaisilla suosituksilla olisi edistettävä työmarkkinoiden sääntelyä, vahvistettava talouspolitiikkamme häiriönsietokykyä ja tuettava julkisia palveluja ottamalla oppia edellisestä kriisistä ja vastaamalla covid-19-pandemian aiheuttamaan talous- ja sosiaalikriisiin;

3.  on huolissaan covid-19-kriisin tuhoisista sosiaalisista vaikutuksista, jotka kohdistuvat erityisesti naisiin, pienituloisiin kotitalouksiin ja perheisiin sekä haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten ikääntyneisiin, vammaisiin, vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin, pakolaisiin ja maahanmuuttajiin sekä kriisin aikana etulinjassa oleviin työntekijöihin, ja jotka lisäävät entisestään olemassa olevaa eriarvoisuutta ja luovat uudenlaista ja saattavat uhata sosiaali- ja työnormeja Euroopassa; korostaa, että ainoastaan päättäväinen ja koordinoitu eurooppalainen toiminta auttaa helpottamaan nykyisen kriisin sosiaalisia seurauksia ja osoittaa, että EU on välttämätön hanke, joka perustuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, solidaarisuuteen ja integraatioon; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan täysimääräisesti ihmisten sosiaalisia oikeuksia ja korostaa, että koheesiota ja Euroopan alueita tukevalla elpymisavulla (REACT-EU) on oltava keskeinen rooli heikoimmassa asemassa olevien auttamisessa varmistamalla, että vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (FEAD) myönnetään riittävästi rahoitusta, tuetaan erityisesti nuorten työllisyyttä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kautta ja edistetään EU:n yhteenkuuluvuutta myös syrjäisimmillä alueilla;

4.  suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden päätökseen ottaa käyttöön yleinen poikkeuslauseke, jolla lisätään joustavuutta, jotta voidaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet Euroopan kansalaisten terveyden ja väestönsuojelujärjestelmien tukemiseksi, työpaikkojen säilyttämiseksi, vankan elpymisen tukemiseksi ja Euroopan sosiaalisen markkinatalouden vakauttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tätä julkisen talouden joustavuutta, jotta voidaan ehkäistä ja lieventää kriisin sosiaalisia seurauksia, vahvistaa sosiaaliturvajärjestelmiä, rahoittaa laadukkaita työpaikkoja, julkisia palveluja, torjua köyhyyttä ja edistää vihreää siirtymää; pitää myönteisenä komission ilmoitusta laajan julkisen kuulemisen käynnistämisestä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa EU:n finanssipolitiikan sääntöjen mahdollisten kehityssuuntien tutkimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan keskusteluun, jotta voidaan kannustaa kestävää kasvua edistäviä sosiaalisia investointeja samalla kun säilytetään julkisen talouden kestävyys;

5.  korostaa terveen ja vastuullisen talousarviomenettelyn merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään investointeja terveyskriisiin vastaamiseksi ja erityisesti investoimaan koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiin; huomauttaa, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa ei edelleenkään ole ohjelmaa, jolla seurattaisiin eriarvoisuuden lisääntymistä Euroopassa ja puututtaisiin siihen; kehottaa siksi komissiota arvioimaan paremmin julkisen politiikan tulonjakovaikutuksia ja tulojen ja varallisuuden jakautumisen perusteella mitattavia epätasapainoisuuksia myös liittämällä niihin perusteellisista tarkasteluista tehdyt raportit, jos epätasapainoisuuksia havaitaan, keinona kytkeä talouden koordinointi työllisyyteen ja sosiaaliseen suorituskykyyn; kehottaa komissiota tutkimaan, mitkä olisivat tarkimmat taloudellisen eriarvoisuuden indikaattorit, ja seuraamaan eriarvoisuuden kehittymistä;

6.  suhtautuu myönteisesti Next Generation EU -välineeseen, EU:n elpymissuunnitelmaan; kehottaa noudattamaan tasapainoista lähestymistapaa yhtäältä vihreän ja digitaalisen siirtymän ja toisaalta koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuoltoinfrastruktuurin välillä; vaatii, että elpymissuunnitelman on oltava täysin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukainen ja sen on edistettävä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään yleistä poikkeuslauseketta investoidakseen ihmisiin ja sosiaaliturvajärjestelmiin ja tukeakseen vaikeuksissa olevia elinkelpoisia yrityksiä työpaikkojen ja palkkojen turvaamiseksi; kehottaa laatimaan erityisiä sosiaalisen edistyksen suunnitelmia, joilla varmistetaan entistä tehokkaammat, tasapuolisemmat ja vahvemmat hyvinvointivaltiot; vaatii kunnianhimoista monivuotista rahoituskehystä, jota vahvistetaan uusilla omilla varoilla, ja torjuu ESR+:n kaltaisten koheesioon keskittyvien ohjelmien rahoituksen vähentämisen;

7.  korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja saavuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, myös Euroopan elpymissuunnitelman yhteydessä, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja vauraus kaikille; on huolissaan siitä, että nykyisessä kriisissä hyvinvointijärjestelmiin kohdistuu ennennäkemättömiä paineita ja että niihin liittyvät julkiset menot kasvavat eksponentiaalisesti; korostaa, että elpymisen vauhdittamiseksi elpymissuunnitelman ja monivuotisen rahoituskehyksen kautta toteutettavilla EU:n investointitoimilla olisi edistettävä talouskasvua, jolla on vahva sosiaalinen ulottuvuus, erityisesti vahvistamalla hyvinvointijärjestelmiä ja investoimalla vakaisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen, asumiseen, työllisyyteen, kulttuuriin, oikeudenmukaisuuteen sekä riittäviin ja saatavilla oleviin julkisiin sosiaalipalveluihin, jotta voidaan torjua kriisin sosiaalisia vaikutuksia ja poistaa köyhyys;

8.  suhtautuu myönteisesti komission SURE-ehdotukseen kiireellisenä toimenpiteenä, jolla tuetaan jäsenvaltioiden lyhennettyä työaikaa koskevia järjestelyjä covid-19-kriisin yhteydessä ja lisätään näin yritysten mahdollisuuksia saada tarvittavaa likviditeettiä taloudellisen toiminnan uudelleen aloittamiseksi ja työpaikkojen säilyttämiseksi; panee merkille välineen väliaikaisen luonteen; kehottaa siksi komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön – jäsenvaltioiden pyynnöstä – pysyvä erityisväline sellaisen odottamattoman kriisin sattuessa, joka johtaa lyhennetyn työajan järjestelyistä ja vastaavista toimenpiteistä aiheutuvien menojen tasaiseen kasvuun;

9.  korostaa, että komissio on sitoutunut ottamaan käyttöön Euroopan globalisaatiorahaston varoja vastauksena covid-19-kriisin työllisyysvaikutuksiin; kehottaa siksi jäsenvaltioita esittämään nopeasti komissiolle hakemuksia rahoituksesta, jolla tuetaan covid-19-kriisin vuoksi työpaikkansa menettäneitä eurooppalaisia työntekijöitä ja joka käytetään näiden ammattitaidon päivittämiseen ja uudelleenkoulutukseen ja työmarkkinoille uudelleen integroitumiseen;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rahoitustukea annetaan ainoastaan yrityksille, jotka eivät ole rekisteröityneet tarkistetusta EU:n luettelosta veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista annettujen neuvoston päätelmien liitteessä 1 lueteltuihin maihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että edunsaajat noudattavat perussopimuksissa vahvistettuja perusarvoja ja että julkista rahoitustukea saavat yritykset suojelevat työntekijöitä, takaavat ihmisarvoiset työolot, kunnioittavat ammattiliittoja ja sovellettavia työehtosopimuksia, maksavat osuutensa veroista ja pidättyvät osakkeiden takaisinostosta tai bonusten maksamisesta johdolle tai osakkeenomistajille;

11.  korostaa sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun keskeistä roolia eurooppalaisessa ohjausjaksossa; kehottaa komissiota vahvistamaan tulostaulua, jossa otetaan huomioon kaikki Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periaatetta, ja kehittämään sosiaalisia tavoitteita, köyhyyden vähentäminen mukaan luettuna, sekä menetelmän, jolla otetaan huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden sosiaaliset näkökohdat; korostaa kansallisten uudistusohjelmien ennakkoarviointien ja perusteellisten jälkiarviointien merkitystä;

12.  on huolissaan covid-19-kriisin kielteisistä vaikutuksista Euroopan työmarkkinoihin ja ennennäkemättömistä työpaikkojen menetyksistä erityisesti strategisilla aloilla sekä siitä, että köyhyys ja elintasoerot ovat tämän vuoksi lisääntyneet, mikä vaikuttaa erityisesti nuoriin, naisiin ja matalan osaamistason työntekijöihin sekä epävirallisessa taloudessa ja epävarmoissa työsuhteissa työskenteleviin henkilöihin; palauttaa mieliin komission puheenjohtajan ilmoituksen eurooppalaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän esittämisestä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä työpaikkojen säilyttämiseksi ja edistämään joustavia työjärjestelyjä työpaikkojen säilyttämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan asianmukaisesti tehokkaaseen aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen ja hyödyntämään täysimääräisesti EU:n nykyisiä ja uusia rahoitusvälineitä pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi erityisesti alueilla, jotka kärsivät merkittävistä väestörakenteen haitoista, kuten maaseutualueilla; kehottaa jäsenvaltioita luomaan myös uusia työllistymismahdollisuuksia, myös julkisten investointien ja työllisyysohjelmien avulla, ja vahvistamaan julkisten työvoimapalvelujen roolia keskittyen erityisesti nuorten, vammaisten ja syrjinnän kohteeksi joutuneiden henkilöiden auttamiseen työmarkkinoille pääsyssä;

13.  panee erittäin huolestuneena merkille nuorisotyöttömyyden korkean tason useissa jäsenvaltioissa ja nuorten työntekijöiden työsopimusten haurauden erityisesti aloilla, joihin covid-19 vaikuttaa vakavasti; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ja hyödyntämään täysimääräisesti nykyisiä ja uusia rahoitusvälineitä, kuten nuorisotakuuta ja Erasmus+-ohjelmaa; kehottaa ottamaan käyttöön tehokkaamman ja osallistavamman nuorisotakuun keskittyen erityisesti laadukkaisiin työpaikkoihin, joissa maksetaan kohtuullista palkkaa, ja kohdistaen se erityisesti työmarkkinoilta kauimpana oleviin;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että covid-19-pandemia ei heikennä niiden ryhmien asemaa, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista, kuten omaishoitajat, henkilöt, joilla on pitkäaikaisia sairauksia, vammoja, terveysongelmia tai monimutkaisia kroonisia sairauksia, maahanmuuttajat ja pakolaiset sekä etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt;

15.  korostaa, että pk-yrityksillä on keskeinen asema kestävässä ja osallistavassa kehityksessä, talouskasvussa ja työpaikkojen luomisessa EU:ssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan pk-yrityksille ja niiden työntekijöille taloudellisen toiminnan uudelleen käynnistämisessä ja siirtymisessä kohti digitaalisempaa ja vihreämpää taloutta;

16.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti kierto- ja sosiaalitalouden kehittämistä, tukemaan sosiaalista innovointia ja sosiaalisia yrityksiä, vahvistamaan niiden kestävyyttä ja edistämään sellaisia työn muotoja, joilla luodaan laadukkaita työpaikkoja;

17.  katsoo, että globaalin kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi jäsenvaltioiden työmarkkinoita koskevan sääntelykehyksen on oltava selkeä, yksinkertainen ja joustava, samalla kun sillä turvataan korkeat työelämän normit;

18.  korostaa, että EU:n elpymissuunnitelman menestyksekäs täytäntöönpano edellyttää asianmukaista sosiaalista vuoropuhelua kaikilla tasoilla ja työmarkkinaosapuolten tehokasta osallistumista, työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksien vahvistamista sekä työehtosopimusneuvotteluja ja työntekijöiden osallistumista, jotka ovat demokratian ja osallisuuden perusvälineitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämistä, myös ESR+:n kautta, jotta voidaan nostaa ammatillisen järjestäytymisen astetta, parantaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, työehtosopimusneuvotteluja ja työntekijöiden osallistumista yrityksen asioiden hoitamiseen sekä noudattaa työehtosopimuksia julkisissa hankinnoissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös varmistamaan, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat täysipainoisesti poliittiseen päätöksentekoon, eurooppalainen ohjausjakso mukaan luettuna;

19.  on tyytyväinen komission työmarkkinaosapuolten toisen vaiheen kuulemiseen vähimmäispalkkoja koskevasta EU:n kehyksestä; toteaa, että kohtuulliset palkat ovat tärkeitä oikeudenmukaisten työolojen ja kukoistavan sosiaalisen markkinatalouden kannalta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikille työntekijöille köyhyysrajan ylittävän, kohtuullisen ja toimeentuloon riittävän palkan työehtosopimusten tai kansallisen lainsäädännön avulla; katsoo, että tehostetut työehtosopimusneuvottelut ovat yksi parhaista tavoista edistää kohtuullisia palkkoja EU:ssa; kehottaa komissiota tunnistamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun esteet EU:ssa ja esittämään vähimmäispalkkoja koskevan eurooppalaisen kehyksen työssäkäyvien köyhyyden poistamiseksi kansallisten perinteiden mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon kansallisten työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden ja hyvin toimivat työehtosopimusneuvottelumallit; korostaa, että aloitteet eivät saa haitata työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta tai palkanmuodostusmenettelyjä työehtosopimusjärjestelmissä; kehottaa noudattamaan unionissa koordinoitua lähestymistapaa, jotta vältetään epäterve työvoimakustannuskilpailu ja lisätään kaikkien sosiaalista lähentymistä ylöspäin; korostaa lisäksi, että palkkojen olisi mahdollistettava työntekijöiden ja heidän perheidensä tarpeiden tyydyttäminen ja että kaikkien unionin työntekijöiden olisi saatava toimeentuloon riittävä palkka; pyytää tässä yhteydessä komissiota tutkimaan, miten voitaisiin määrittää, mitä toimeentuloon riittävä palkka voisi kattaa ja miten se olisi mitattava, mikä voisi toimia vertailuvälineenä työmarkkinaosapuolille;

20.  kehottaa varmistamaan, että kaikilla työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on mahdollisuus saada julkista, solidaarisuuteen perustuvaa ja riittävää vanhuuseläkettä, joka ylittää köyhyysrajan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan eläkejärjestelmien riittävyyden ja kestävyyden; katsoo, että eläkejärjestelmien uudistuksissa olisi keskityttävä todelliseen eläkeikään ja otettava huomioon muun muassa työmarkkinoiden kehitys, syntyvyys, terveys- ja varallisuustilanne, työolot ja taloudellinen huoltosuhde ja niihin olisi liitettävä aktiivisen ikääntymisen strategioita; katsoo, että näissä uudistuksissa on myös otettava huomioon miljoonien sellaisten eurooppalaisten työntekijöiden, erityisesti naisten, nuorten ja itsenäisten ammatinharjoittajien, tilanne, jotka joutuvat epävarmoihin ja epätyypillisiin työsuhteisiin, tahtomattaan työttömiksi tai tekemään lyhennettyä työaikaa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi käytävä rakentavaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja annettava riittävästi aikaa uudistusten toteuttamiselle;

21.  kehottaa komissiota tekemään kattavan arvioinnin etulinjan työntekijöiden ja keskeisten työntekijöiden, alustatalouden työntekijöiden, epätyypillisen työn tekijöiden ja epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden työoloista ja työehdoista ja yksilöimään syyt epävarmoihin työsuhteisiin, esittämään eurooppalaisen sääntelykehyksen, joka sisältää selkeät ja yksinkertaiset suuntaviivat, joilla varmistetaan riittävä työaika, ihmisarvoiset työolot kaikille työntekijöille, oikeudet ja sosiaalisen suojelun yleinen saatavuus, vahvistetaan työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta, torjutaan epävarmoja sopimuksia, näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista, nollatuntisopimuksia ja epätyypillisten työsopimusten epäasianmukaista käyttöä; kehottaa komissiota asettamaan tiukat rajat alihankintakäytännöille ja parantamaan sosiaalisen suojelun normeja sekä laatimaan suuntaviivat riippumattomien urakoitsijoiden työsuhteen laadun testaamiseksi näennäisen itsenäisen ammatinharjoittamisen torjumiseksi; korostaa, että työntekijöillä, joihin sovelletaan väliaikaisia tai joustavia sopimusjärjestelyjä, olisi oltava sama suoja kuin kaikilla muillakin työntekijöillä;

22.  panee huolestuneena merkille, että pääsy sosiaalisen suojelun järjestelmiin on riittämätöntä ja epätyypillisessä työssä olevilta henkilöiltä ja itsenäisiltä ammatinharjoittajilta se puuttuu kokonaan; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi erityisesti ottaen huomioon 8. marraskuuta 2019 annetun neuvoston suosituksen sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta; korostaa, että sosiaalisen suojelun on oltava kaikkien ulottuvilla erityisesti nykyisessä vaikeassa tilanteessa;

23.  korostaa, että viimeaikainen pandemia on osoittanut, että digitaaliset ratkaisut, erityisesti etätyö, ovat tärkeitä ja että tässä asiassa tarvitaan Euroopan tason ohjeita ja sääntelyä; katsoo, että asianmukaisesti säännellyillä joustavilla työjärjestelyillä, etätyöllä ja paikasta riippumattomalla työllä voi olla tärkeä rooli työpaikkojen säilyttämisessä, työn ja yksityiselämän tasapainon parantamisessa, päivittäiseen työmatkaan liittyvien hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, vammaisten työllistymismahdollisuuksien parantamisessa ja ne voivat auttaa maaseudun väestökadon torjumisessa; kehottaa komissiota tämän vuoksi ehdottamaan etätyötä koskevaa EU:n toimintaohjelmaa, johon sisältyy lainsäädäntökehys, jolla varmistetaan ihmisarvoiset työolot, mukaan lukien työajan, lomien, työn ja yksityiselämän tasapainon ja oikeuden olla tavoittamattomissa noudattaminen; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten vanhempien, yksinhuoltajien ja jatkuvasti huollettavia omaisiaan hoitavien läheishoitajien tilanteeseen, koska covid-19-pandemia on osoittanut, että näillä ryhmillä on ollut suurimmat vaikeudet sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä etätyössä; korostaa siksi asianmukaisten lastenhoitoratkaisujen merkitystä;

24.  on huolissaan kausityöntekijöiden ja muiden rajatyöntekijöiden työ- ja elinoloista erityisesti matalapalkka-alalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan oikeuksien siirrettävyyttä ja varmistamaan oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot liikkuville, rajat ylittäville ja kausityöntekijöille EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan täysin julkisten palvelujen digitalisointiin työvoiman oikeudenmukaisen liikkuvuuden helpottamiseksi erityisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen osalta; pyytää siksi komissiota esittämään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin jälkeen ehdotuksen EU:n digitaalisesta sosiaaliturvatunnuksesta, jonka avulla voidaan myös perustaa valvontamekanismi sekä yksilöitä että asianomaisia viranomaisia varten sen varmistamiseksi, että sosiaaliturvaetuudet maksetaan velvoitteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että jokaisella työntekijällä on oltava mahdollisuus saada kattava yleiskuva työnantajistaan ja omista palkkasaatavistaan ja työoikeuksistaan joko työehtosopimusten tai tarvittaessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti; vaatii lisäksi EU:n laajuista alihankkijoiden vastuuta tietyillä aloilla, kuten maataloudessa ja lihateollisuudessa, erityisesti kun on kyse työsopimuksista paikan päällä, sekä selkeitä sääntöjä alihankintakäytännöistä yleensä;

25.  toteaa, että covid-19-pandemia on lisännyt miljoonien työntekijöiden terveys- ja turvallisuusriskejä; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen tarkistaa biologisia tekijöitä koskevaa direktiiviä (2000/54/EY), jotta se voidaan mukauttaa maailmanlaajuisiin pandemioihin ja muihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin, ja varmistaa työntekijöiden täysimääräinen suojelu altistumisriskeiltä; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman nopeasti uuden työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan EU:n strategiakehyksen, työperäistä stressiä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia koskevan direktiivin, työpaikkahyvinvointia koskevan direktiivin ja EU:n mielenterveysstrategian, jotta kaikkia työntekijöitä voidaan suojella työpaikalla; kehottaa vahvistamaan EU-OSHAn roolia terveellisten ja turvallisten työpaikkojen edistämiseksi kaikkialla unionissa; korostaa, että investoinnit työterveyteen ja -turvallisuuteen parantavat työpaikkojen laatua ja työntekijöiden hyvinvointia sekä edistävät Euroopan talouden tuottavuutta ja kilpailukykyä;

26.  on huolissaan rajallisesta sukupolvien välisestä sosiaalisesta liikkuvuudesta ja kasvavista tuloeroista; katsoo, että suuri eriarvoisuus vähentää talouden tuottoa ja mahdollisuuksia kestävään kehitykseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia eriarvoisuuteen puuttumiseksi ja syrjinnän torjumiseksi; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi suunniteltava kansalliset verotus- ja etuusjärjestelmänsä siten, että niillä vähennetään eriarvoisuutta, edistetään oikeudenmukaisuutta, suojellaan kotitalouksia ja perheitä ja tarjotaan kannustimia koulutukseen ja työmarkkinoille osallistumiseen varmistaen samalla, että ne ovat täysin Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa määriteltyjen ilmasto- ja ympäristötavoitteiden mukaisia; korostaa, että investoinnit koulutukseen ja osaamiseen sekä paremmin suunnitellut verotus- ja etuusjärjestelmät ovat keskeisiä politiikan välineitä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi;

27.  kehottaa komissiota täyttämään lasten oikeuksia koskevat kansainväliset oikeudelliset velvoitteet, joita jäsenvaltiot (ja koko EU joidenkin oikeuksien osalta) ovat sitoutuneet ylläpitämään; kehottaa komissiota esittämään EU:n lapsitakuun vuonna 2020; kehottaa hyödyntämään kaikki vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen tarjoamat mahdollisuudet lapsiin investoimiseksi ja käyttämään sen varoja EU:n lapsitakuun mahdollisen lisäarvon kehittämiseen torjuttaessa köyhyyttä ja haitallisia Euroopan väestörakenteen muutokseen liittyviä kielteisiä suuntauksia; vaatii jäsenvaltioita laatimaan eurooppalaisia ja kansallisia toimintasuunnitelmia, joilla varmistetaan, että lapset voivat nauttia viidestä keskeisestä sosiaalisesta oikeudesta – maksuttomasta terveydenhuollosta, ilmaisesta koulutuksesta, maksuttomasta lastenhoidosta, ihmisarvoisesta asunnosta ja riittävästä ravinnosta;

28.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian EU:n lapsitakuun, joka perustuu lapsiin investoimisesta vuonna 2013 annetussa neuvoston suosituksessa esitettyyn kolmen pilarin lähestymistapaan, sekä oikeuksiin perustuvan, kattavan ja yhdennetyn köyhyyden vastaisen strategian, johon sisältyy köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite, ja EU:n kehyksen asunnottomuutta koskeville kansallisille strategioille hyväksymällä asuminen ensin -periaatteen sekä romaneja koskevan EU:n strategisen kehyksen vuoden 2020 jälkeiselle ajalle, johon sisältyy konkreettisia tavoitteita ja kansallista rahoitusta; kehottaa komissiota myös tekemään vertailevan tutkimuksen jäsenvaltioiden erilaisista vähimmäistulojärjestelmistä, jotka tarjoavat sosiaalisen suojelun vähimmäistason ja turvaverkon sitä tarvitseville, ja korostamaan parhaita käytäntöjä asiaa koskevan kehyksen esittämiseksi;

29.  korostaa sosiaaliturvajärjestelmien automaattisen vakautuksen merkitystä taantuman kaltaisten ulkoisten tekijöiden aiheuttamien voimakkaiden yhteiskunnallisten vaikutusten vaimentamisessa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimintapolitiikkoja, joilla voidaan palauttaa työllisyysturva tarjoamalla kaiken tyyppisille työntekijöille sosiaaliturvaa, myös irtisanomistapauksissa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan huomioon ILO:n suosituksen nro 202, jossa määritellään sosiaalisen suojelun vähimmäistasot, ja varmistamaan investoinnit sosiaaliturvajärjestelmiin ja lisäämään niitä, jotta voidaan taata niiden suorituskyky köyhyyden ja eriarvoisuuden ehkäisemisessä ja poistamisessa ja varmistaa niiden kestävyys;

30.  suhtautuu myönteisesti siihen, että covid-19-pandemian aikana monet jäsenvaltiot ovat toteuttaneet poikkeuksellisia toimenpiteitä asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi lopettamalla häädöt ja tarjoamalla hätämajoitusta; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan asuntojen saannin ja tarjoamaan kestäviä, ennakoivia ja reaktiivisia ratkaisuja asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään parempia ja yhdenmukaisempia tietoja asunnottomuudesta ja sisällyttämään asunnottomuuskysymykset kaikkiin asiaankuuluviin politiikkoihin;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään konkreettisia ehdotuksia, joilla varmistetaan oikeudenmukainen siirtymä asuntojen energiatehokkuuden parantamiseksi ja puututaan asianmukaisesti energiaköyhyyden ongelmaan ottaen huomioon vihreän sopimuksen tavoitteet ja periaatteet;

32.  korostaa, että palkkauksen avoimuus on ratkaisevan tärkeää epäoikeudenmukaisten palkkaerojen ja syrjinnän torjumiseksi; pitää siksi myönteisenä komission aikomusta ottaa käyttöön sitovia palkkauksen avoimuutta koskevia toimenpiteitä, joihin olisi sisällyttävä miesten ja naisten välistä palkkatasa-arvoa koskeva indeksi ja joissa olisi kunnioitettava täysin kansallisten työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta; kehottaa hyväksymään nopeasti nämä toimenpiteet, jotta voidaan puuttua sukupuolten välisiin palkka- ja eläke-eroihin ja välttää sukupuoleen perustuvan eriarvoisuuden ja syrjinnän lisääntyminen työmarkkinoilla; toistaa, että sukupuolten tasa-arvo on valtavirtaistettava kaikilla talousarvion ja politiikan aloilla; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään naisten yrittäjyyttä ja helpottamaan naisten mahdollisuuksia saada rahoitusta; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudelleen naisten johtokuntapaikkoja koskevasta direktiivistä neuvostossa käytävät neuvottelut; kehottaa sisällyttämään äitiys- ja vanhempainlomajaksot paremmin eläkeoikeuksiin;

33.  on huolissaan syrjinnän ja rasismin lisääntymisestä Euroopassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan syrjinnän vastaisen lainsäädännön, toimintapolitiikan ja käytäntöjen täytäntöönpanoa ja lopettamaan vähemmistöjen rakenteellisen syrjinnän työnsaannissa ja työpaikoilla; kehottaa komissiota esittämään tiedonannon jäsenvaltioita ja työnantajia koskevan syrjimättömän rekrytointipolitiikan suuntaviivoista, joilla estetään vähemmistöjen, myös etnisten vähemmistöjen, työmarkkinoiden eriytyminen, ja standardeista, mukaan lukien suositukset tasa-arvosuunnitelmien hyväksymisestä yritysten tasolla ja alakohtaisissa työehtosopimuksissa sekä monimuotoisuutta käsittelevien työryhmien perustamisesta työpaikalla, joiden olisi torjuttava stereotypioita, ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita ja estettävä syrjintä rekrytoinnissa, ylennyksissä, palkkauksessa ja koulutukseen pääsyssä; korostaa, että näitä tasa-arvoa koskevia toimintasuunnitelmia olisi käytettävä myös etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseen työpaikalla, sisäisten sääntöjen laatimiseen rasismin ja siihen liittyvän syrjinnän ja häirinnän torjumiseksi työpaikalla sekä työntekijöiden rekrytoinnin, uralla etenemisen ja työssä pysymisen seuraamiseen ja arvioimiseen tasa-arvolohkoittain, jotta voidaan tunnistaa suorat tai välilliset syrjivät käytännöt ja hyväksyä korjaavia toimenpiteitä eriarvoisuuden vähentämiseksi kaikilla näillä aloilla; kehottaa sisällyttämään näihin tasa-arvoa koskeviin toimintasuunnitelmiin tasa-arvotietojen keruun yksityisyyden suojaa ja perusoikeusnormeja noudattaen;

34.  huomauttaa, että työmarkkinoilla on torjuttava ikäsyrjintää esimerkiksi lisäämällä tietoisuutta neuvoston direktiivistä 2000/78/EY, jossa säädetään yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista, ja varmistamalla elinikäisten oppimismahdollisuuksien saatavuus räätälöidyn koulutuksen avulla;

35.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan helposti saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja laadukkaita lastenhoito- ja varhaiskasvatuspalveluja sekä lyhyt- ja pitkäaikaisia hoitopalveluja ja sosiaalipalveluja niitä tarvitseville, myös vanhuksille ja vammaisille henkilöille, jotta voidaan helpottaa itsenäistä asumista ja naisten osallistumista työmarkkinoille; kehottaa tässä mielessä jäsenvaltioita panemaan ripeästi ja täysimääräisesti täytäntöön direktiivin vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainosta; kehottaa kehittämään hoitopalveluja koskevan EU:n kehyksen, jossa vahvistetaan vähimmäisvaatimukset ja laatua koskevat suuntaviivat;

36.  tunnustaa eurooppalaisten omaishoitajien keskeisen roolin pandemian aikana; kehottaa laatimaan eurooppalaisen omaishoitostrategian, jolla varmistetaan oikeudenmukainen työvoiman liikkuvuus tällä alalla ja parannetaan omaishoitajien työoloja;

37.  huomauttaa, että covid-19-pandemian aiheuttama kriisi on heikentänyt vammaisten henkilöiden elämänlaatua; kehottaa komissiota esittämään kattavan vuoden 2020 jälkeisen EU:n pitkän aikavälin vammaisstrategian, joka perustuu vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien perheenjäsenten tai järjestöjen kuulemiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisia toimia kriisin lieventämiseksi, jotta voidaan varmistaa vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelu, heidän täysimääräinen ja tehokas osallistumisensa ja osallisuutensa yhteiskuntaan sekä heidän yhtäläiset mahdollisuutensa ja syrjimätön oikeutensa tavaroiden ja palvelujen saamiseen ja vapaa-ajan toimintaan osallistumiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös tehostamaan toimia, joilla varmistetaan vammaisten pääsy työmarkkinoille poistamalla esteitä, hyödyntämällä digitaalisen työn tarjoamia mahdollisuuksia ja luomalla kannustimia heidän työllistymiselleen;

38.  on huolissaan siitä, että koulupudokkaiden osuus ei ole laskenut, varsinkaan syrjäytyneissä ryhmissä, ja heikosti menestyvien oppilaiden osuus on kasvanut; korostaa, että puutteet perustaidoissa, lasku- ja lukutaidossa ja digitaalisissa taidoissa ovat vakavia esteitä merkitykselliselle osallistumiselle yhteiskuntaan ja työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että laadukas, helposti saatavilla oleva ja osallistava koulutus ja elinikäinen oppiminen ovat kaikkien oikeus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään investoida laadukkaaseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen räätälöidyllä tuella, vahvistamaan toimia ammattitaidon päivittämiseksi ja uudelleenkoulutustoimia, erityisesti digitaalisten taitojen hankkimista, ja edistämään elinikäistä oppimista, jotta työvoima voi mukautua työmarkkinoiden muuttuviin vaatimuksiin; korostaa, että oppimistuloksiin vaikuttavat kielteisesti sosiaalinen syrjäytyminen, syrjintä, stereotyyppiset oletukset, köyhyys ja eriytyminen, joihin on niin ikään puututtava; kehottaa komissiota tekemään kattavan analyysin koulunkäynnin keskeyttämisen taustalla olevista tekijöistä, myös sosiaalisista näkökohdista, ja esittämään sen perusteella ehdotuksen ongelman ratkaisemiseksi;

39.  korostaa, että tutkintojen sovittaminen yhteen taitojen ja työmahdollisuuksien kanssa sekä ammattipätevyyden nopea tunnustaminen ja parempi sertifiointi EU:ssa voivat edistää toimivien ja osallistavien eurooppalaisten työmarkkinoiden luomista ja että koulutusjärjestelmien ja yritysten tiiviimpi yhteistyö voisi edistää tämän tavoitteen saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti digitaalisia ratkaisuja koulutuksen alalla ottaen huomioon teknologian nopean kehityksen ja työmarkkinoiden tulevat tarpeet;

40.  korostaa, että tutkinnot ja todistettu osaaminen tuovat lisäarvoa työntekijöille ja parantavat heidän asemaansa työmarkkinoilla ja että niitä voidaan käyttää työmarkkinasiirtymiin; kehottaa suuntaamaan julkisen osaamispolitiikan tutkintojen ja pätevyyksien sertifiointiin ja validointiin; korostaa, että yrityksissä, jotka saavat julkisia varoja työntekijöiden taitojen parantamiseen, olisi otettava käyttöön taitoihin perustuvia korvausjärjestelmiä yhteisymmärryksessä työntekijöiden edustajien kanssa, koska tällä järjestelmällä varmistettaisiin, että julkisille investoinneille saadaan tuottoa;

41.  suhtautuu myönteisesti päivitettyyn eurooppalaiseen osaamisohjelmaan, jolla pyritään vastaamaan EU:n työmarkkinoiden, yhteiskunnan sekä ekologisen ja digitaalisen siirtymän osaamisvaatimuksiin ja tuleviin haasteisiin; korostaa, että riittävien taitojen tukeminen digitaalisia taitoja painottaen parantaa tuottavuutta ja helpottaa ekologista ja digitaalista siirtymistä vihreämpään ja älykkäämpään talouteen; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään digitalisaatiota, automaatiota, osaamisvajetta ja kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta sekä digitaalista syrjäytymistä; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuoriin, pitkäaikaistyöttömiin, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreihin, vammaisiin, romaneihin ja muihin syrjintävaarassa oleviin ryhmiin; korostaa, että on kiireellisesti otettava käyttöön nuorisotakuun periaatteiden mukainen taitotakuu, jotta kaikille eurooppalaisille voidaan tarjota laadukkaita täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia;

42.  korostaa, että terveyteen vaikuttavat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät tekijät on otettava huomioon; kehottaa perustamaan Euroopan terveysunionin, EU:n terveydenhuoltojärjestelmien stressitestauksen, laadukkaan terveydenhuollon vähimmäisvaatimukset, eurooppalaisen lääkintäapumekanismin sekä vahvistamaan EU:n terveysvirastoja ja pelastuspalveluvalmiuksia siten, että ne kaikki perustuvat solidaarisuuden, syrjimättömyyden, strategisen autonomian ja yhteistyön periaatteisiin, ja asettamaan kansanterveysnäkökohdat kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyn ja täytäntöönpanon ytimeen, kuten perussopimuksessa on vahvistettu, sekä arvioimaan järjestelmällisesti kaikkien asiaankuuluvien politiikkojen terveysvaikutuksia ja kiinnittämään erityistä huomiota vanhusten terveydenhuoltoon ja hoitoon; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että saatavilla on korkealaatuista ihmiskeskeistä ja kaikkien saatavilla olevaa terveydenhuoltoa, mukaan lukien tehokas ja hyvin resursoitu yleinen ennaltaehkäisevä hoito ja terveyden edistäminen kaikille; pitää myönteisenä, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa on siirrytty kustannussäästöistä tulossuuntautuneisuuteen ja terveydenhuollon terveystuloksiin; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan terveyden eriarvoisuuden poistamiseksi EU:n jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä sekä kehittämään yhteisiä indikaattoreita ja menetelmiä terveyden ja terveydenhuoltojärjestelmien suorituskyvyn seuraamiseksi, jotta voidaan vähentää eriarvoisuutta ja tunnistaa ja priorisoida alueita, joilla tarvitaan parannuksia ja lisärahoitusta; katsoo, että komission olisi arvioitava sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä riskitekijöitä koskevan politiikan yhteydessä terveyserojen vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta;

43.  muistuttaa oikeusvaltioperiaatteen – joka sisältää riippumattomat ja tehokkaat oikeusjärjestelmät, laadukkaan julkishallinnon, korkealaatuiset julkiset hankinnat ja vankat korruptiontorjuntajärjestelmät – merkityksestä vakaan liiketoimintaympäristön, toimivien työmarkkinoiden ja unionin varojen asianmukaisen käytön perustana; korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen ja oikeusjärjestelmän tehokkuuden arvioinnin olisi siksi edelleen sisällyttävä talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan;

44.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(2) EUVL L 159, 20.5.2020, s. 1.
(3) EUVL L 130, 24.4.2020, s. 7.
(4) EUVL L 99, 31.3.2020, s. 5.
(5) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 196.
(6) EUVL L 185, 11.7.2019, s. 44.
(7) EUVL C 205, 19.6.2020, s. 3.
(8) EUVL L 138, 13.5.2014, s. 5.
(9) EUVL L 307, 18.11.2008, s. 11.
(10) EUVL L 188, 12.7.2019, s. 79.
(11) EUVL C 155, 25.5.2011, s. 10.
(12) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 93.
(13) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 100.
(14) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109.
(15) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141.
(16) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0033.
(17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0202.
(18) EUVL C 134, 24.4.2020, s. 16.
(19) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 9.
(20) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 89.
(21) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 156.
(22) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 135.
(23) EUVL C 242, 10.7.2018, s. 24.
(24) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 93.
(25) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 157.
(26) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 117.
(27) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 25.
(28) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0205.
(29) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(30) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70.
(31) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 105.
(32) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0176.


Metsäkato
PDF 242kWORD 97k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi (2020/2006(INL))
P9_TA(2020)0285A9-0179/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2003 annetun komission tiedonannon ”Metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa (FLEGT) – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi” (COM(2003)0251),

–  ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (unionin puutavara-asetus)(1),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä(2),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(3),

–  ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvat Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 12, joka koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa, sekä tavoitteen 15, joka koskee maaekosysteemien suojelemista, ennallistamista ja niiden kestävän käytön edistämistä, metsien kestävää käyttöä, aavikoitumisen torjumista sekä maaperän köyhtymisen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tilaaman tutkimuksen due diligence -vaatimuksista toimitusketjussa (2020),

–  ottaa huomioon EU:n oikeudellista kehystä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi koskevan Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) syyskuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen ”European Added Value Assessment on a EU legal framework to stop and reverse EU driven global deforestation”(4),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät tiedonannosta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”,

–  ottaa huomioon Euroopan maiden maatalouden hyödykeketjujen aiheuttaman metsäkadon torjumisesta 7. joulukuuta 2015 annetun Amsterdamin julkilausuman ”Towards Eliminating Deforestation from Agricultural Commodity Chains with European Countries”,

–  ottaa huomioon metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä koskevan YK:n yhteistyöohjelman (REDD+),

–  ottaa huomioon YK:n metsästrategian 2017–2030 (UNSPF), jossa määritellään kuusi globaalia metsiin liittyvää tavoitetta ja niiden 26 alatavoitetta, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1994 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelmassa (UNDP) kehitetyt kestäviin hyödykkeisiin liittyviä kysymyksiä tarkastelevat National Sustainable Commodity Platforms -foorumit,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(5),

–  ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1987 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn yleissopimuksen nro 169,

–  ottaa huomioon vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen,

–  ottaa huomioon maatalousalan toimitusketjujen vastuullisuutta koskevat OECD:n ja FAOn ohjeet,

–  ottaa huomioon FAOn raportin ”The State of the World’s Forests 2020”,

–  ottaa huomioon FAOn maailman metsien tilaa koskevan julkaisun vuodelta 2018 – Les chemins de la forêt vers le développement durable, FAO (2018),

–  ottaa huomioon FAOn maailmanlaajuisia metsävaroja koskevan arvioinnin – perusoikeusviraston (FRA) tietorekisteri 2015,

–  ottaa huomioon vuonna 1973 tehdyn villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES),

–  ottaa huomioon vuonna 1992 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä siihen liittyvät vuonna 2000 tehdyn Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan ja vuonna 2010 tehdyn geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2019 julkistetun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin maailmanlaajuisen arviointiraportin,

–  ottaa huomioon vuoden 2006 YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston vuonna 2011 hyväksymät ohjaavat periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta sekä vuonna 2011 päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon 8. elokuuta 2019 julkistetun Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä,

–  ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) globaalin ohjelman luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin sekä metsään kohdistuvien rikosten torjumiseksi,

–  ottaa huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa Århusissa 25. kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista(6),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(7),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta(8),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin(9),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaus mukaan lukien(10),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman luonnonvarojen avoimesta ja vastuullisesta hallinnasta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät(11),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(12),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15)(13),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n tehtävästä maailman metsien suojelemisessa ja ennallistamisessa(14),

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2019 annetun ”metsälupauksen”, jossa monet Euroopan parlamentin nykyiset jäsenet lupasivat edistää metsien maailmanlaajuista suojelua ja palauttamista koskevaa politiikkaa sekä tunnustaa ja turvata metsissä asuvien kansojen alueet ja oikeudet,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2018 tammikuussa teettämän toteutettavuustutkimuksen, joka koskee vaihtoehtoja metsäkadon torjumista koskevien unionin toimien tehostamiseksi,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan edustajien huhtikuussa 2018 antaman julkilausuman unionin roolista metsien suojelussa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan, kehitysvaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0179/2020),

A.  ottaa huomioon, että biologisesti monimuotoiset metsät, jotka ovat luonnollisia hiilinieluja, ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjunnassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, joilla pyritään maapallon keskilämpötilan nousun pitämiseen selvästi alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan, ja toteaa, että parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen vähentäisi merkittävästi ihmisille ja luonnon ekosysteemeille aiheutuvia haittoja suhteessa 2 asteen skenaarioon(15), sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden suojelussa; toteaa, että metsäkadosta kärsivien alueiden lisäksi myös ihmisen toiminnan heikentämät metsät voivat muuttua hiilidioksidin lähteiksi;

B.  ottaa huomioon, että metsät kattavat 80 prosenttia maapallon biologisesta monimuotoisuudesta ja peittävät 30 prosenttia sen pinta-alasta(16); ottaa huomioon, että metsät muodostavat elintärkeän orgaanisen infrastruktuurin eräille maapallon tiheimmille, herkimmille ja vaihtelevimmille ekosysteemille; ottaa huomioon, että metsäkato on 85 prosentille uhanalaisista tai erittäin uhanalaisista lajeista kaikkein vakavin uhka ja että vuosina 1970–2012 selkärankaisista on kadonnut maapallolta metsäkadon vuoksi jo 58 prosenttia(17);

C.  ottaa huomioon, että metsät ovat toimeentulon lähde ja tulojen lähde noin 25 prosentille maailman väestöstä(18) ja että metsien tuhoutumisella on vakavia seurauksia kaikkien heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, myös metsien ekosysteemeistä erittäin riippuvaisten alkuperäiskansojen, toimeentulolle;

D.  ottaa huomioon, että pääosin metsäkadon aiheuttamasta maankäytön muutoksesta johtuvat päästöt muodostavat noin 12 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja ovat hiilen, öljyn ja kaasun polton jälkeen toiseksi suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja(19);

E.  ottaa huomioon, että aarniometsät kärsivät metsäkadosta erityisen paljon; ottaa huomioon, että aarniometsät sitovat paljon hiiltä ja niille on tyypillistä rikas biologinen monimuotoisuus ja ainutlaatuiset ekologiset olosuhteet ja ettei niitä voi korvata uudella istutetulla metsällä; ottaa huomioon, että paikallisten ekosysteemien suojelun ja parantamisen kanssa yhteensopivalla tavalla toteutettu metsitys voi olla tärkeässä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa;

F.  katsoo, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ilmastokriisien torjumisen tukemiseksi on olennaisen tärkeää, että metsiä suojellaan ja ennallistetaan siten, että maksimoidaan niiden kyky varastoida hiiltä ja suojella biologista monimuotoisuutta; katsoo, että tästä on monenlaista hyötyä, sillä se edistää olemassa olevien metsien kasvua niin, että ne voivat sitoa mahdollisimman paljon hiiltä, samalla kun ennallistetaan rappeutuneita ekosysteemejä ja mahdollistetaan orgaanisen aineksen hajoaminen ja suojellaan myös biologista monimuotoisuutta sekä maaperää, ilmaa, maata ja vettä;

G.  toteaa, että julkinen paine muiden kuin tuotannollisten metsätoimintojen edistämiseksi on lisääntymässä ympäri maailman, mikä kuitenkin on usein selkeässä ristiriidassa metsien tilan jatkuvan heikkenemisen kanssa;

H.  ottaa huomioon, että metsät tarjoavat yhteiskunnalle tärkeitä ekosysteemipalveluja, kuten puhdasta ilmaa, vesivirtojen sääntelyä, hiilen sitomista, suojaa vesi- ja tuulieroosiolta, elinympäristöjä eläimille ja kasveille, huonontuneen maaperän ennallistamista ja parempaa ilmastokestävyyttä; ottaa huomioon, että pelkästään metsien vesivirtojen luonnollisen sääntelyn arvoksi on arvioitu 1 360–5 235 Yhdysvaltain dollaria (vuoden 2007 arvo)(20) hehtaaria kohden vuodessa, ja metsäkato vaikuttaa rankasti tähän ”luonnon palveluun”; toteaa, että metsillä ja luonnon monimuotoisuudella on myös luontainen arvo, joka ylittää niiden arvon ihmisille, muun muassa hiilivarantona, jota ei voida määrittää rahassa tai määrällisesti;

I.  ottaa huomioon, että metsillä on monille ihmisille ja kansoille kulttuurinen, sosiaalinen ja henkinen arvo;

J.  ottaa huomioon, että vaikka EU:n metsäpeite on viime vuosikymmeninä lisääntynyt, puiden peittämä ala on vähentynyt tasaisesti viimeisten 18 vuoden ajan ja että pelkästään vuonna 2019 tuhottiin 3,8 miljoonaa hehtaaria luonnontilassa olevaa sademetsää(21);

K.  toteaa, että maailman metsien metsäkato, metsien tilan heikkeneminen ja metsien muuntaminen pahentaa alkuperäiskansoihin ja paikallisyhteisöihin kohdistuvaa uhkaa, sillä näiden ryhmien ihmisoikeuksia loukataan, heitä vastaan hyökätään ja heitä surmataan, koska he yrittävät suojella metsiään, maitaan ja ympäristöä ja keskimäärin useampi kuin kolme maa-alueita ja ympäristöä puolustavaa aktivistia viikossa murhattiin vuonna 2018 ja pelkästään Amazonin alueen luonnonvaroja ja maankäyttöä koskevissa konflikteissa kuoli viime vuosikymmenen aikana yli 300 henkilöä(22);

L.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksella, maailman biologisen monimuotoisuuden häviämisellä sekä luonnollisten elinympäristöjen, kuten metsien, hävittämisellä ja muuntamisella on vakavia vaikutuksia luonnonvaraisten eläinten ja kasvien elinympäristöihin, ja ne lisäävät villieläinten, ihmisten ja kotieläinten välisiä kontakteja, mikä vuorostaan lisää villieläimistä peräisin olevien uusien epidemioiden ja pandemioiden leviämisen riskiä; ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on vahvistanut, että uusien tartuntatautien lisääntyminen liittyy trooppisen metsäkadon kiihtymiseen, joka puolestaan liittyy erityisesti öljypalmun ja soijapavun viljelyyn(23); ottaa huomioon, että yli kaksi kolmannesta uusista tartuntataudeista on peräisin eläimistä, joista selvä enemmistö on villieläimiä; ottaa huomioon, että biodiversiteetin ja hyvin toimivien ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen ovat siksi keskeisessä asemassa, jotta voidaan parantaa selviytymiskykyämme ja estää tulevien tautien syntyminen ja leviäminen;

M.  toteaa, että vesi on arvokas luonnonvara; toteaa, että vesivarojen suojelua koskevan oikeuskehyksen puuttuva tai riittämätön täytäntöönpano tekee mahdottomaksi tämän luonnonvaran käytön valvonnan ja mahdollistaa liiallisen vedenoton, saastumisen ja vedenanastuksen; toteaa, että tämä on haitallista sekä alavirran ekosysteemeille että paikallisyhteisöille; toteaa, että tietyissä tapauksissa vedenanastus johtuu metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotannosta(24);

N.  toteaa, että metsävarojen ja uusiutuvien raaka-aineiden kestävä hoitaminen sekä metsämaan käyttö sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nyt ja tulevaisuudessa asiaankuuluvat ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille, on yleisen poliittisen lähestymistavan tärkeä osatekijä, jotta voidaan tehdä loppu metsäkadosta sekä unionin että maailmanlaajuisella tasolla;

O.  ottaa huomioon, että arviolta vähintään kymmenen prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta johtuu unionin kulutuksesta;

P.  ottaa huomioon, että on tärkeää edistää kestävää ruokavaliota lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kulutustottumusten vaikutuksista ja tarjoamalla tietoa ruokavalioista, jotka ovat ihmisten terveyden kannalta parempia ja joiden ympäristöjalanjälki on pienempi;

Yleisiä huomioita

1.  korostaa, että noin 80 prosenttia maapallon metsäkadosta johtuu maatalouteen käytettävien maa-alueiden laajenemisesta(25); painottaa tässä yhteydessä, että heinäkuussa 2019 annetussa komission tiedonannossa EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi todetaan, että palmuöljyn, lihan, soijan, kaakaon, maissin, puutavaran ja kumin, myös jalostettuina tuotteina tai palveluina, kaltaisten tuotteiden kysyntä unionissa on merkittävä metsäkadon, metsien tilan heikkenemisen, ekosysteemien tuhoutumisen ja niihin liittyvien ihmisoikeusrikkomusten aiheuttaja kaikkialla maailmassa ja sen osuus kaikesta loppukulutuksen aiheuttamasta metsäkadosta on noin kymmenen prosenttia(26); toteaa lisäksi, että muiden hyödykkeiden, kuten puuvillan, kahvin, sokeriruo’on, rapsin ja mangrovesoilta peräisin olevan katkaravun, kulutus EU:ssa edistää myös maailmanlaajuista metsäkatoa;

2.  huomauttaa, että metsien säilyttäminen maailmanlaajuisesti ja metsien tilan heikentymisen estäminen kuuluvat aikamme suurimpiin kestävyyshaasteisiin, joita ilman kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, Pariisin sopimuksen ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita ei voida saavuttaa; korostaa, että monissa osissa maailmaa metsien ja ekosysteemien kestävää käyttöä ei voida varmistaa nykyisillä toimintapolitiikoilla;

3.  panee erityisen huolestuneena merkille, että ajanjaksolla 2014–2018 puiden peittämän alan väheneminen lisääntyi 43 prosenttia ja oli keskimäärin 26,1 miljoonaa hehtaaria vuodessa verrattuna ajanjakson 2002–2013 vuosittaiseen 18,3 miljoonan hehtaarin vähenemiseen; on erityisen huolestunut luonnontilaisten metsien vähenemisestä, koska niiden viimeisimmän kolmen vuoden aikana, jolta tiedot ovat saatavilla (2016, 2017 ja 2018), väheneminen on ollut suurinta tällä vuosisadalla ja lisääntynyt pelkästään Brasilian Amazonin alueella 88 prosenttia kesäkuusta 2018 kesäkuuhun 2019; huomauttaa, että luonnontilaisten metsien tuhoa ei tapahdu pelkästään trooppisilla alueilla vaan kaikkialla maailmassa, myös unionissa ja sen välittömässä läheisyydessä;

4.  pitää valitettavana, että maailmanlaajuinen metsäpinta-ala on tällä hetkellä ainoastaan noin 68 prosenttia arvioidusta esiteollisen ajan tasosta, että latvuspeittävyys väheni 290 miljoonalla hehtaarilla vuosien 1990 ja 2015 välillä maa-alueiden raivauksen ja puunkorjuuteollisuuden seurauksena ja että koskemattomat metsät (pinta-alaltaan yli 500 neliökilometrin alueet, joissa satelliitit eivät havaitse minkäänlaista ihmisen aiheuttamaa painetta) vähenivät 7 prosentilla vuosien 2000 ja 2013 välisenä aikana(27);

5.  panee myös merkille, että elinympäristöjen muuntamisella ja tuhoamisella ja luonnontilaisten metsäalueiden raivaamisella on vakavia seurauksia ihmisten ja eläinten terveydelle ympäri maailman ja että ne vaikuttavat myös biologiseen monimuotoisuuteen, mikä ilmenee erityisesti zoonoosien esiintymisen lisääntymisenä (aiheuttaen 50 pandemiaa viimeisten 30 vuoden aikana), kuten viimeksi covid-19-pandemian;

6.  panee huolestuneena merkille, että traagisen covid-19-pandemian jälkeen tutkimuksista käy yhä selkeämmin ilmi huolestuttava yhteys zoonoosien ja metsäkadon, ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen välillä;

7.  korostaa, että aarniometsät ovat korvaamattomia ja niiden menettämistä ei voida korvata millään uudella metsiin perustuvalla lähestymistavalla; toteaa, että metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttäminen yhdistettynä olemassa olevien metsien suojeluun, kestävään ennallistamiseen, metsittämiseen ja uudelleenmetsittämiseen siten, että niiden kyky hiilen varastointiin ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun maksimoidaan, voi tarjota elinkeinoja, lisätä paikallisyhteisöjen tuloja ja tarjota mahdollisuuksia taloudelliseen kehitykseen; pitää siksi tärkeänä agroekologian ja kestävän maataloustuotannon maailmanlaajuista edistämistä maailmanlaajuisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kestämättömien maankäyttö- ja -hoitokäytäntöjen torjumista, luonnollisista häiriöistä selviytymistä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

8.  painottaa, että suurten metsäalueiden olemassaolo auttaa estämään mannervyöhykkeiden aavikoitumista; ehdottaa, että harkitaan vakavasti myös metsien suojelua kosteuden lähteinä kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikassa; painottaa esimerkiksi, että jopa 40 prosenttia Etiopian ylängön – Niilin lähteen – kokonaissademäärästä on peräisin Kongon altaan metsien kierrättämästä kosteudesta ja että alueen metsäkadon pysäyttäminen on merkityksellistä myös ilmastopakolaiskriisin osalta;

9.  painottaa, että metsäkadon aiheuttajia on myös varsinaisen metsäalan ulkopuolella ja ne liittyvät monenlaisiin kysymyksiin, kuten maaoikeuksiin, heikkoon hallintoon ja lainvalvontaan, alkuperäiskansojen oikeuksien suojeluun, ilmastonmuutokseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja poliittiseen vapauteen, hyödykkeiden kulutustasoon, suureen riippuvuuteen tuontirehusta, maatalouspolitiikkaan sekä hyödykkeiden kestävän ja laillisen tuotannon edistämistä koskevan julkisen politiikan puuttumiseen ja laillisia ja kestäviä hyödykkeitä koskevien kannustimien puutteeseen; panee merkille alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja naispuolisten viljelijöiden keskeisen aseman metsien ekosysteemien suojelussa; kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään metsäkadon torjumiseksi kokonaisvaltaisesti johdonmukaisen ja oikeudellisesti sitovan poliittisen kehyksen avulla ja varmistamaan ekosysteemien suojelun; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo metsäalan koulutuksessa on metsien kestävän hoidon kannalta avainasemassa, mikä olisi otettava huomioon unionin toimintalinjoissa;

10.  toteaa, että monissa maissa metsäkato johtuu asianmukaisen politiikan (kuten maankäytön suunnittelun) puutteesta, epäselvistä omistussuhteista ja muista maaoikeuksista, huonosta hallinnosta ja lainvalvonnasta, laittomasta toiminnasta ja riittämättömistä investoinneista kestävään metsänhoitoon;

11.  huomauttaa, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt joulukuun 2015 jälkeen 40 muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen tuontia koskevaa vastustavaa kantaa, joista 11 koski muuntogeenisen soijan tuontia; muistuttaa, että yksi syy vastustaa kyseistä tuontia oli soijan viljelyyn liittyvä metsäkato Brasilian ja Argentiinan kaltaisissa maissa, joissa soija on lähes yksinomaan muuntogeenistä torjunta-aineiden käyttöä varten; huomauttaa, että EU:n eri jäsenvaltioista tulevien tutkijoiden äskettäin tekemässä vertaisarvioidussa tieteellisessä tutkimuksessa todettiin, että unionin hiilijalanjälki on maailman suurin Brasiliasta tulevan soijatuonnin vuoksi ja että se on 13,8 prosenttia suurempi kuin maailman suurimman soijantuojan Kiinan; toteaa. että unionin suuri hiilijalanjälki johtuu sen osuudesta tuontiin liittyvän metsäkadon aiheuttamista päästöistä(28); toteaa lisäksi, että komission mukaan soija on historiallisesti ollut unionin merkittävin maailmanlaajuista metsäkatoa ja siihen liittyviä päästöjä aiheuttava tekijä, ja sen osuus kaikesta unionin tuonnin epäsuorasti aiheuttamasta metsäkadosta on lähes puolet(29);

12.  kiinnittää huomiota siihen, että muuntogeenisten organismien tuotanto on keskeinen metsäkadon aiheuttaja, erityisesti Brasiliassa ja Argentiinassa, ja katsoo, että muuntogeenisten organismien tuonti unioniin olisi lakkautettava; muistuttaa, että lihan kulutus myös unionissa edistää osaltaan metsäkatoa unionin ulkopuolella lisäämällä halvan, muuntogeenisen rehun, erityisesti muuntogeenisen soijan tuonnin kysyntää;

13.  toteaa, että myös alun perin elintarvike- ja rehutuotantoon käytetyn laidun- ja maatalousmaan ottaminen biomassapolttoaineiden tuotannon käyttöön (maankäytön epäsuora muutos) voi vaikuttaa kielteisesti metsiin;

Vapaaehtoinen kolmansien osapuolten sertifiointi

14.  suhtautuu myönteisesti siihen, että yritykset ovat yhä tietoisempia maailmanlaajuisen metsäkadon, metsien tilan heikkenemisen ja ekosysteemien tuhoutumisen aiheuttamasta ongelmasta, yritysten toiminnan tarpeesta ja vastaavista sitoumuksista sekä lisääntyvistä vaatimuksista, jotka koskevat kestäviä toimitusketjuja koskevia avoimia, johdonmukaisia, yhtenäisiä, vakaita ja täytäntöönpanokelpoisia vaatimuksia, mukaan lukien metsän kannalta riskialttiiden hyödykkeiden kysynnän väheneminen; panee merkille, että jotkut toimijat ovat hyväksyneet vuonna 2014 annetun metsiä koskevan New Yorkin julkilausuman ja ryhtyneet toimiin metsäkadon torjumiseksi, mutta valitettavasti ne eivät useinkaan ole riittävän kunnianhimoisia, kattavat vain osia toimitusketjusta eikä niitä ole suunniteltu käsittelemään monia toisiinsa liittyviä metsäkatoa edistäviä tekijöitä(30), joten ne eivät vastaa kestävyyttä koskeviin väitteisiinsä ja ilmoitettuihin sitoumuksiinsa; korostaa tässä yhteydessä, että yritysten vapaaehtoiset metsäkadon torjuntaa koskevat sitoumukset eivät ole vielä riittäneet pysäyttämään maailmanlaajuista metsäkatoa;

15.  huomauttaa, että kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä on ollut tärkeä merkitys yritysten ja kansalaisyhteiskunnan saattamisessa yhteen, jotta metsäkatoon liittyvästä ongelmasta on saatu yhteinen käsitys; toteaa kuitenkin, että vaikka kolmansien osapuolten vapaaehtoisilla sertifiointijärjestelmillä on osaltaan edistetty hyviä käytäntöjä, pelkästään niillä ei voida pysäyttää maailmanlaajuista metsäkatoa ja ekosysteemien tilan heikkenemistä ja kääntää niiden suuntaa ja niiden olisi vain täydennettävä sitovia toimenpiteitä; toteaa, että kolmansien osapuolten vapaaehtoinen sertifiointi voi olla apuväline metsäkatoon liittyvien riskien arvioimiseksi ja lieventämiseksi, kun sertifiointi on suunniteltu ja pantu täytäntöön täysimääräisesti ottaen huomioon tarkkaan määritellyt, mitattavissa olevat ja kunnianhimoiset kestävyyskriteerit, joihin se perustuu, sertifiointi- ja akkreditointiprosessin kestävyys, riippumaton seuranta ja riippumattomat vaatimusten noudattamista varmistavat mekanismit, mahdollisuudet seurata toimitusketjua sekä aarniometsien ja muiden luonnontilaisten metsien suojelemista ja kestävän metsänhoidon edistämistä koskevat järkevät vaatimukset;

16.  toteaa, että pelkät kolmansien osapuolten sertifioinnit ja merkinnät eivät ole riittävän tehokkaita estämään metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden ja tuotteiden tuloa unionin sisämarkkinoille; painottaa siksi, että kolmansien osapuolten sertifioinnilla voidaan ainoastaan täydentää mutta ei korvata toimijoiden asianmukaista huolellisuutta koskevien pakollisten perusteellisten menettelyjen toteuttamista, joilla myös varmistetaan heidän Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa esitetyn saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen ympäristövastuunsa;

17.  on huolestunut siitä, että nykyisten sertifiointijärjestelmien ja merkintöjen suuri määrä johtaa kuluttajien parissa sekaannuksiin ja haittaa näiden mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia valintoja; korostaa tässä yhteydessä, että olisi harkittava tiedonantovelvollisuuden yhdenmukaistamista;

18.  painottaa, että pelkästään kuluttajien valinnoista riippuvaisella politiikalla siirretään tarpeettomasti vastuu metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden hankinnoista kuluttajille, mikä ei ole riittävän tehokasta kestävien tuotantotapojen sisällyttämiseksi käytäntöihin; katsoo, että kuluttajille tiedottaminen metsäkatoa aiheuttamattomista tuotteista voi olla vahva väline asianmukaista huolellisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen täydentämiseksi ja kysyntäpuoleen vaikuttamiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään uusia metsäkatoa koskevia näkökohtia EU-ympäristömerkkiin, ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin ja muihin kiertotaloutta koskeviin aloitteisiin osana kattavia toimia ja aloitteita, joilla varmistetaan metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut; kehottaa komissiota sisällyttämään metsäkadon riskin sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(31) ympäristöväittämiä koskeviin kriteereihin sekä perustamaan ympäristöväittämiä koskevan EU:n ennakkohyväksyntäjärjestelmän;

19.  toteaa, että käytössä ei ole tällä hetkellä sääntöjä, joilla kiellettäisiin metsien tuhoamiseen osaltaan vaikuttavien tuotteiden asettaminen unionin markkinoille; huomauttaa, että jopa alkuperämaan lainsäädännön mukaisesti laillisesti hakattu puutavara voi edistää metsäkatoa ja että sillä voi silti olla vapaa pääsy unionin markkinoille; toteaa tämän vuoksi, että monien metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden kuluttajilla ei ole unionissa takeita siitä, että tuotteet eivät ole osaltaan edistäneet metsäkatoa, ja että kuluttajat näin syyttään, haluamattaan ja tietämättään edistävät metsäkatoa;

20.  toteaa, että ”metsäkatoa aiheuttamattoman” hyödykkeen tai sertifiointijärjestelmiin kuuluvien tuotteiden kriteerit eivät aina ole olleet riittävän selkeitä, sillä ne kattavat toisinaan vain osan tuotteen merkityksellisistä aineosista tai vain osan tuotteen elinkaaresta tai niissä käytetään ”metsäkatoa aiheuttamattoman” riittämätöntä määritelmää, mikä voi johtaa yrityksille edullisten merkintöjen etsimiseen ja vesittää sertifioinnin yleisesti kunnianhimoiset tavoitteet;

Huolellisuusvelvoitteeseen perustuvat pakolliset säännöt

21.  suhtautuu tältä osin myönteisesti joidenkin yritysten kehotuksiin ottaa käyttöön unionin sääntöjä, jotka koskevat pakollisen asianmukaisen huolellisuuden noudattamista riskejä aiheuttavien metsäalan hyödykkeiden toimitusketjuissa;

22.  palauttaa mieliin 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta ja komissiolle antamansa kehotuksen esittää viipymättä ehdotus EU:n oikeudelliseksi kehykseksi, joka perustuu asianmukaista huolellisuutta koskeviin velvoitteisiin, jolla varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut unionin markkinoille saatetuille tuotteille ja jossa erityisesti yhtenä painopisteenä puututaan metsäkatotuonnin tärkeimpiin syihin ja kannustetaan sen sijaan sellaiseen tuontiin, joka ei johda ulkomailla metsäkatoon, ottaen huomioon hyödykkeiden viennin merkityksen kehitysmaille ja erityisesti pientilallisille sekä ottaen huomioon kaikilta sidosryhmiltä, erityisesti pk-yrityksiltä, saadun palautteen;

23.  muistuttaa, että komissio asetti vuoden 2008 metsäkatoa koskevassa tiedonannossaan tavoitteeksi maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämisen viimeistään vuoteen 2030 mennessä ja bruttomääräisen trooppisen metsäkadon vähentämisen vähintään 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, ja varoitti, että on lähes varmaa, ettei toista tavoitetta pystytä saavuttamaan;

24.  on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo puuttua maailmanlaajuiseen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen, mutta pyytää sitä noudattamaan politiikkaa koskevaa kunnianhimoisempaa lähestymistapaa; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen EU:n oikeudelliseksi kehykseksi yhdessä vaikutustenarvioinnin kanssa, joka perustuu pakollista asianmukaista huolellisuutta koskeviin vaatimuksiin ja raportointi-, julkistamis- ja kolmansien osapuolten osallistumista koskeviin vaatimuksiin sekä vastuisiin ja seuraamuksiin, joita määrätään velvoitteiden rikkomisen johdosta kaikille yrityksille, jotka saattavat ensimmäistä kertaa unionin markkinoille hyödykkeitä, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, ja näistä hyödykkeistä saatuja tuotteita, sekä oikeussuojakeinojen saatavuuteen näiden velvoitteiden rikkomisen uhreille; toteaa, että unionin markkinoilla toimiville elinkeinonharjoittajille olisi asetettava jäljitettävyysvelvoitteita, erityisesti mitä tulee hyödykkeiden ja niistä saatavien tuotteiden alkuperän tunnistamiseen niiden unionin sisämarkkinoille saattamisen hetkellä, jotta varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat arvoketjut, kuten tämän päätöslauselman liitteessä todetaan; painottaa, että samaa oikeudellista kehystä olisi sovellettava myös kaikkiin rahoituslaitoksiin, joilla on lupa toimia unionissa ja jotka tarjoavat rahaa yrityksille, jotka keräävät, ottavat, tuottavat, jalostavat tai myyvät tuotteita, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, ja niistä saatuja tuotteita;

25.  katsoo, että unionin on varmistettava, että se tukee vain sellaisia globaaleja toimitusketjuja ja rahoitusvirtoja, jotka ovat kestäviä eivätkä aiheuta metsäkatoa ja jotka eivät johda ihmisoikeusloukkauksiin; on vakuuttunut siitä, että unionin kaltaisilla suurilla markkinoilla laadituilla kestävyyttä koskevilla pakottavilla säännöillä voidaan mahdollisesti ohjata maailmanlaajuisia tuotantomenetelmiä kestävämpään suuntaan;

26.  huomauttaa, että tämän EU:n oikeudellisen kehyksen kattamat hyödykkeet, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, olisi määriteltävä perustuen objektiivisiin, avoimiin ja tieteellisiin näkökohtiin, joiden mukaan tällaiset hyödykkeet liittyvät metsien sekä paljon hiiltä sitovien ja biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaiden ekosysteemien tuhoamiseen ja tilan heikkenemiseen sekä alkuperäiskansojen ja yleisesti ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

27.  painottaa, että tällaisella EU:n oikeudellisella kehyksellä ei pitäisi ainoastaan taata riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavien tuotteiden ja niistä saatujen tuotteiden keräämisen, tuotannon, ottamisen ja jalostuksen laillisuus alkuperämaassa, vaan myös niiden keräämisen, tuotannon, ottamisen ja jalostuksen kestävyys;

28.  painottaa, että useiden tutkimusten(32) mukaan oikeudellinen kehys, jolla estettäisiin metsäkatoon liittyvien tuotteiden tulo unionin sisämarkkinoille, ei vaikuttaisi unionissa myytävien, tämän päätöslauselman liitteen kattamien hyödykkeiden määrään ja hintaan, ja että näiden oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpano aiheuttaa toimijoille vain minimaalisia lisäkustannuksia;

29.  korostaa kansalaisjärjestöjen, ympäristöaktivistien, toimialajärjestöjen sekä väärinkäytösten paljastajien panosta torjuttaessa laitonta puunkorjuuta, joka johtaa metsäkatoon, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen;

30.  toteaa, että tätä EU:n oikeudellista kehystä olisi laajennettava koskemaan myös paljon hiiltä sitovia ja biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaita ekosysteemejä, jotka eivät ole metsiä, kuten meriekosysteemejä ja rannikkoekosysteemejä, kosteikkoja, turvesoita tai savanneja, jotta estetään paineen siirtyminen näihin maisematyyppeihin;

31.  katsoo, että näitä velvoitteita olisi sovellettava kaikkiin toimijoihin, jotka saattavat metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin markkinoille, niiden koosta tai rekisteröintipaikasta riippumatta sen jälkeen, kun huolellisessa arvioinnissa on todettu, että velvoitteet ovat toimivia ja sovellettavissa kaikkiin markkinatoimijoihin, myös pk-yrityksiin; toteaa, että toimijan riskinarvioinnin perusteella toteutettavien toimien on oltava oikeassa suhteessa tiettyyn hyödykkeeseen liittyvien riskien tasoon, mutta katsoo, että hajanaisilla loppumarkkinoilla on keskeisen tärkeää osallistaa pienemmät ja suuremmat yritykset sekä laajamittaisen vaikutuksen että kuluttajien luottamuksen varmistamiseksi; painottaa, että oikeudellisella kehyksellä ei pidä aiheuttaa kohtuutonta rasitetta pienille ja keskisuurille tuottajille pientilalliset mukaan luettuina eikä estää niiden pääsyä markkinoille ja kansainväliseen kauppaan valmiuksien puuttumisen vuoksi; painottaa sen vuoksi EU:n tason koordinoidun tuen tarvetta pk-yrityksille, jotta varmistetaan, että ne ymmärtävät täytäntöönpanon, valmistautuvat siihen ja kehittävät valmiuksia noudattaa ympäristö- ja ihmisoikeusvaatimuksia;

32.  korostaa, että monet unionin yritykset toimitusketjussa ovat pk-yrityksiä, ja kehottaa siksi panemaan velvoitteen tehokkaasti täytäntöön pk-yrityksille suotuisalla tavalla siten, että hallinnollinen taakka rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi; katsoo, että yrityksiä varten olisi otettava käyttöön varoitusmekanismi, jolla yrityksiä varoitettaisiin, kun ne tuovat tuotteita metsäkatovaarassa olevilta alueilta;

33.  katsoo, että unionin laajuinen pakollinen asianmukainen huolellisuus toisi hyötyjä yrityksille yhdenmukaistamalla toimintaedellytyksiä, koska kilpailijoiden olisi noudatettava samoja normeja, ja lisäisi oikeusvarmuutta verrattuna kansallisen tason moninaisiin erilaisiin toimenpiteisiin;

34.  palauttaa mieliin komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tilaaman due diligence -vaatimuksia toimitusketjussa koskevan tutkimuksen päätelmät, joissa todetaan, että valtaosa vastanneista yrityksistä on samaa mieltä siitä, että pakollisella asianmukaisella huolellisuudella olisi myönteinen vaikutus ihmisoikeuksiin ja ympäristöön;

35.  painottaa, että digitalisointiin ja uuden teknologian välineisiin liittyy mahdollisuus tarjota ennennäkemättömiä ratkaisuja yrityksille, jotta ne voivat määrittää, ehkäistä ja hillitä ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja vastata niistä;

36.  katsoo, että tuleva lainsäädäntökehys metsille riskejä aiheuttavista hyödykkeistä olisi perustettava niihin kokemuksiin, joita on saatu FLEGT-toimintasuunnitelmasta, EU:n puutavara-asetuksesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2017/821(33) (konfliktimineraaleista annettu asetus), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2014/95/EU(34) (muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi), laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta annetusta lainsäädännöstä ja muista toimitusketjujen sääntelyä koskevista unionin aloitteista;

37.  suhtautuu myönteisesti muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin meneillään olevaan uudelleentarkasteluun ja kehottaa komissiota parantamaan rahoituslaitosten ilmoittamien muiden kuin taloudellisten tietojen, erityisesti ympäristönäkökohtia koskevien tietojen, laatua ja kattavuutta sekä edistämään metsiin liittyvien näkökohtien sisällyttämistä yritysten yhteiskuntavastuuseen;

EU:n puutavara-asetus ja vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset

38.  on vakuuttunut siitä, että EU:n puutavara-asetus ja erityisesti sen asianmukaista huolellisuutta koskevat vaatimukset ovat hyvä malli EU:n tulevalle oikeudelliselle kehykselle EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi, mutta katsoo, että EU:n puutavara-asetuksen puutteellinen voimaansaattaminen, sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden rajallisuus ja täytäntöönpano tarkoittavat, että siinä ei saavuteta sen henkeä eikä tarkoitusta; katsoo siksi, että voidaan ottaa oppia EU:n puutavara-asetuksesta ja parantaa voimaansaattamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä EU:n tulevaa oikeudellista kehystä varten EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi; muistuttaa, että nykyisellään EU:n puutavara-asetus kattaa metsätuotteiden keräämisen ja kaupan laillisuuden, ja painottaa tämän vuoksi, että olisi vältettävä kaksinkertaista sääntelyä EU:n tulevassa oikeudellisessa kehyksessä ja olisi yhdenmukaistettava toimenpiteitä, joilla säännellään metsätuotteiden laillista ja laitonta korjuuta ja kauppaa;

39.  kehottaa komissiota arvioimaan EU:n puutavara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien hyödykkeiden mahdollista sisällyttämistä EU:n oikeudellista kehystä koskevan ehdotuksen soveltamisalaan, jotta voidaan pysäyttää EU-vetoinen maailmanlaajuinen metsäkato ja kääntää sen suunta, ottaen huomioon EU:n puutavara-asetuksen tulevan toimivuustarkastuksen ja varmistaen FLEGT-toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisen; katsoo, että näin tehdessään komission olisi myös arvioitava mahdollisia vaikutuksia nykyisiin vapaaehtoisiin kumppanuussopimuksiin, ja toteaa, että unionin puuntuotantokumppanimaat olisi otettava tiiviisti mukaan tähän hankkeeseen;

40.  pitää myönteisinä EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman ja vapaaehtoisten kumppanuussopimusten puitteissa kolmansien maiden kanssa tehdyn yhteistyön hyviä tuloksia laittomien hakkuiden tarjontapuolen haasteeseen vastaamisessa ja korostaa, että tätä työtä olisi tehostettava erityisesti seurannan, tarkastusten ja valvonnan sekä myös valmiuksien kehittämisen osalta; korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset muodostavat erittäin toimivan kehyksen hyvien kumppanuuksien rakentamiseksi kyseisten maiden kanssa ja että olisi edistettävä uusien vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tekemistä muiden kumppaneiden kanssa; kehottaa EU:ta lisäämään FLEGTin rahoitusta;

41.  kehottaa komissiota varmistamaan EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman 2018–2022 täysimääräisen täytäntöönpanon;

42.  pitää myönteisenä komission tulevaa FLEGT-asetuksen ja EU:n puutavara-asetuksen toimivuustarkastusta ja katsoo sen olevan mahdollisuus vahvistaa ja parantaa edelleen niiden täytäntöönpanoa ja laajentaa niiden soveltamisalaa kattamaan esimerkiksi painotuotteet ja puutuotteet sekä konfliktialueiden puutavara ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia;

43.  pyytää jälleen, että puutavaran ja puutuotteiden tuonnin tarkastuksia unionin rajoilla tiukennettaisiin sen varmistamiseksi, että maahantuodut tuotteet todellakin täyttävät unioniin tuonnin kriteerit; kehottaa panemaan unionin tullikoodeksin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja vahvistamaan kansallisten tulliviranomaisten valmiuksia varmistaa unionin tullikoodeksin parempi yhdenmukaistaminen ja täytäntöönpano; korostaa, että komission on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta noudattaen varmistettava, että tullivalvonnassa kaikkialla unionissa noudatetaan samoja normeja välittömän ja yhdenmukaisen tullivalvontamekanismin avulla;

44.  katsoo, että kauppaan perustuvat kumppanuussopimukset tärkeimpien metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä tuottavien maiden kanssa voisivat olla hyödyllisiä metsäkadon aiheuttajien tarjontapuoleen puuttumiseksi; toteaa, että FLEGT-kumppanuussopimus on yksi vaihtoehto;

45.  katsoo, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että kaikki sidosryhmät saavat oikeusvarmuuden mahdollisista uusista unionin laajuisista toimenpiteistä ja kehyksistä, jotka liittyvät FLEGT-toimintasuunnitelman vapaaehtoisten kumppanuussopimusten ja lupamenettelyjen nykyiseen käyttöön, jotta varmistetaan, että investoinnit unioniin suuntautuvaan metsäkatoa aiheuttamattomaan vientiin ovat houkuttelevia; kehottaa komissiota tekemään kauppaan perustuvia kumppanuussopimuksia maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

Kauppa ja kansainvälinen yhteistyö

46.  korostaa, että kauppa- ja investointipolitiikkaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta tätä globaalia metsäkatohaastetta voidaan käsitellä tehokkaammin, ja että olisi luotava maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset ja otettava huomioon kauppasopimusten ja maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden sekä metsien ekosysteemien välinen yhteys;

47.  muistuttaa, että unionin kauppa- ja investointipolitiikkaan, myös Mercosurin kanssa tehtävään vapaakauppasopimukseen, olisi sisällyttävä sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia kestävää kehitystä koskevia lukuja, jotka ovat täysin kansainvälisten sitoumusten, etenkin Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisia ja joissa noudatetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkiin tuleviin kauppa- ja investointisopimuksiin sisältyy oikeudellisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä, mukaan lukien laittomiin hakkuisiin liittyvät ja korruption torjuntaa koskevat määräykset, metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen sekä ekosysteemien tuhoutumisen ja niiden tilan heikkenemisen ehkäisemiseksi;

48.  suosittaa tässä yhteydessä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa esiin tuodun haitan välttämistä koskevan periaatteen mukaisesti komissio arvioi paremmin ja säännöllisesti nykyisten kauppa- ja investointisopimusten vaikutusta metsäkatoon, metsien ja ekosysteemien tilan heikkenemiseen, maananastukseen ja ihmisoikeuksiin ja varmistaa, että kaikkien vapaakauppa- ja investointisopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisällytetään kunnianhimoisempia sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia metsien ja ekosysteemien suojelua, biologista monimuotoisuutta, maananastuksen lopettamista ja kestävää metsätaloutta koskevia määräyksiä;

49.  huomauttaa, että jotta voidaan välttää alihinnoittelu ja varmistaa puun kestävä käyttö, ehkäistä puutavaran polkumyyntiin perustuvien kahdenvälisten sopimusten yleistyminen ja välttää lisähakkuut, olisi harkittava korjaustoimenpiteitä, kuten yhteisen puutavaran huutokauppajärjestelmän perustaminen, jotta voidaan jäljittää, mistä puutavara on peräisin, ja ottaa huomioon ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät huolenaiheet;

50.  katsoo, että kauppa ja kansainvälinen yhteistyö ovat tärkeitä välineitä korkeampien normien vakiinnuttamisessa kestävyydelle erityisesti aloilla, joilla on yhteys metsiin ja niistä johdettuihin arvoketjuihin; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa antamalla teknistä tukea sekä vaihtamalla tietoja ja hyviä käytäntöjä metsien säilyttämisen, suojelun ja kestävän käytön aloilla keskittyen erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden välisiin yhteyksiin sekä edistämään ja helpottamaan tieteellistä ja akateemista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa sekä tutkimusohjelmia, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta, ”vihreää liiketoimintaa” ja kiertotaloutta koskevaa tietämystä ja innovointia; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon toimenpiteiden vaikutukset työllisyyteen ja kasvuun vähiten kehittyneissä maissa (LDCt), jotka ovat riippuvaisia metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotannosta; kehottaa unionia tukemaan kolmansien maiden hallituksia ja kansalaisyhteiskuntia niiden toimissa metsäkadon torjumiseksi ja tekemään yhteistyötä niiden kanssa, erityisesti GSP+-järjestelmän avulla; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko kehitettävä uusi erityinen kauppatukiväline, jolla helpotetaan kauppaa metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotantoon liittyvien riskien lieventämisen yhteydessä;

51.  pyytää komissiolta, että toteutetuissa toimissa metsäkatoa lähestyttäisiin kattavalla ja eriytetyllä tavalla, koska metsäkadolla on monia ulottuvuuksia ja yhteyksiä sekä kestävien hankkeiden luomiseen että rikollisuuteen perustuvien talouksien torjuntaan; kehottaa tätä varten käynnistämään vuoropuhelun kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan analysoida tapauskohtaisesti metsäkadon pääsyitä ja toteutettavien toimenpiteiden merkitystä;

52.  korostaa, että vapaakauppasopimusten julkisia hankintoja koskevissa määräyksissä olisi otettava huomioon sosiaaliset ja ympäristökriteerit sekä vastuullista liiketoimintaa koskevat kriteerit hankintasopimusten tekemisessä;

53.  vaatii, että unionin tason pakollisia vaatimuksia on täydennettävä lisäämällä ja tehostamalla maailmanlaajuista yhteistyötä, vahvistamalla maailmanlaajuista ympäristöhallintoa ja -yhteistyötä kolmansien maiden kanssa teknisen tuen sekä metsien säilyttämistä, suojelua ja kestävää käyttöä koskevien tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon avulla ja antamalla erityisesti tunnustusta yksityisen sektorin toteuttamille kestävän kehityksen aloitteille; toteaa, että on lisättävä ponnisteluja kansainvälisillä foorumeilla, kuten WTO:n ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimia, jotka koskevat metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen pysäyttämistä sekä metsien ennallistamista, ja vältettävä käänteinen vaikutus eli epätoivottujen metsäkadon leimaamien toimitusketjujen suuntaaminen maailman muille alueille;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan kaupan ja kansainvälisen yhteistyön avulla investointeihin, joita tarvitaan metsätalouden alojen ja niiden arvoketjujen korkeampien kestävyysnormien vahvistamiseen sekä kiertoon perustuvan biotalouden, vihreän matkailun, uusiutuvien energialähteiden, älykkään maatalouden ja muiden asiaan liittyvien alojen edistämiseen myös kolmansissa maissa.

55.  katsoo, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että kaikki sidosryhmät saavat oikeusvarmuuden mahdollisista uusista unionin laajuisista toimenpiteistä ja kehyksistä, jotka liittyvät FLEGT-toimintasuunnitelman vapaaehtoisten kumppanuussopimusten ja lupamenettelyjen nykyiseen käyttöön, jotta varmistetaan, että investoinnit unioniin suuntautuvaan metsäkatoa aiheuttamattomaan vientiin ovat houkuttelevia; kehottaa komissiota tekemään kauppaan perustuvia kumppanuussopimuksia maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

56.  toteaa olevan tärkeää varmistaa, että metsäkato sisällytetään maakohtaisella tasolla käytäviin poliittisiin keskusteluihin, ja auttaa kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsätalouden ja kestävän metsätalouden kansallisia kehyksiä; korostaa, että näissä kansallisissa kehyksissä on otettava huomioon sekä kotimaiset tarpeet että maailmanlaajuiset sitoumukset; korostaa tarvetta toteuttaa kannustinmekanismeja pienviljelijöille kestävän metsä- ja maatalouden avulla tuotettujen tuotteiden ja ekosysteemin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi;

57.  katsoo, että voimakkaisiin toimiin unionin sisämarkkinoilla olisi yhdistettävä voimakkaat toimet kansainvälisellä tasolla; katsoo tämän vuoksi, että EU:n ulkoisiin toimiin sisältyviin maaohjelmiin olisi sisällyttävä määräyksiä kolmansien maiden yritysten ja pientilallisten auttamiseksi niiden toimiessa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin sisämarkkinoille saattavien toimijoiden kanssa, jotta ne voivat toteuttaa toimiaan vahingoittamatta metsiä ja ekosysteemejä;

58.  katsoo, että tämän päätöslauselman liitteessä esitetty asetus olisi suunniteltava ja olisi voitava suunnitella siten, että se on WTO:n suositusten mukainen ja sitä olisi täydennettävä kauppaan perustuvilla kumppanuussopimuksilla maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

59.  ehdottaa, että neuvotellessaan kolmansien maiden kanssa maaohjelmista komission olisi katsottava ensisijaisiksi määräykset kolmansien maiden yritysten ja pientilallisten auttamiseksi niiden toimiessa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin sisämarkkinoille saattavien toimijoiden kanssa, jotta ne voivat toteuttaa toimiaan vahingoittamatta metsiä, ekosysteemejä ja ihmisoikeuksia;

60.  painottaa, että metsäkatoa koskevan EU:n oikeudellisen kehyksen vahvistamisella voi olla merkittävä vaikutus maan hintoihin kolmansissa maissa ja että keinottelun estämiseksi vahvistettava määräaika ei saisi olla tämän päätöslauselman liitteessä kuvatun komission ehdotuksen julkaisemisen jälkeen;

Metsäkato ja ihmisoikeudet

61.  painottaa, että sääntelykehyksen muuttaminen tiettyjen alueiden käytön laillistamiseksi ja hallintaoikeuksien muuttamiseksi ei poista muutoksen täytäntöönpanon aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja ympäristöön; painottaa tämän vuoksi, että asianmukaista huolellisuutta koskeviin kriteereihin on sisällyttävä toimien laillisuutta pidemmälle meneviä muitakin tekijöitä;

62.  toteaa, että metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotanto vaikuttaa kielteisesti paikallisyhteisöihin sekä suoraan metsäkadon, ekosysteemien heikkenemisen ja maananastuksen kautta että vedenanastuksen kautta, joka voi vaikuttaa metsiin ja muihin ekosysteemeihin;

63.  painottaa, että paikallisyhteisöt, alkuperäiskansat ja maa-alueita ja ympäristöä puolustavat aktivistit ovat usein eturintamassa taisteltaessa ekosysteemien säilyttämisen puolesta; toteaa, että joillakin alueilla maan ja luonnonvarojen käyttöä koskevat konfliktit ovat alkuperäiskansoihin kohdistuvan väkivallan pääasiallinen syy(35), ja on huolissaan siitä, että metsien ja muiden arvokkaiden ekosysteemien rappeutumiseen ja tuhoutumiseen liittyy usein ihmisoikeusloukkauksia tai se on seurausta niistä; tuomitsee kaikenlaisen rankaisemisen, häirinnän ja vainon osallistumisesta ympäristönsuojelutoimiin; kehottaa sen vuoksi sisällyttämään EU:n tulevaan oikeudelliseen kehykseen ihmisoikeuksien, etenkin maanhallinta- ja maaoikeuksien sekä työntekijöiden oikeuksien, suojelun erityisesti alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia silmällä pitäen; kehottaa komissiota edistämään kaikkien sidosryhmien, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tehokasta ja merkityksellistä osallistumista tuottajamaiden lainsäädännön uudistusprosessiin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n seuraavassa yleiskokouksessa sitä, että oikeus terveelliseen ympäristöön tunnustetaan maailmanlaajuisesti;

64.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan unionin tason nopean toiminnan mekanismin, jolla tuetaan ympäristöaktivisteja kaikkialla maailmassa;

65.  painottaa, että tehokkaan oikeussuojan saatavuuden ja yritysten ihmisoikeuksille ja ympäristölle aiheuttamien haittojen uhrien oikeussuojakeinojen on oltava osa tätä oikeudellista kehystä;

66.  painottaa, että metsäkatoa edistäviä hyödykkeitä koskevan EU:n oikeudellisen kehyksen perustamisen lisäksi unionin on tarkasteltava määrätietoisemmin ihmisoikeuksien, ympäristövastuun ja oikeusvaltioperiaatteen täytäntöönpanoa monialaisina kysymyksinä kyseisten maiden ja muiden merkittävien maiden kanssa;

67.  korostaa, että tämä oikeudellinen kehys on suunniteltava siten, että se on johdonmukainen unionin Afrikkaa, Karibian ja Tyynenmeren alueen maita koskevien kansainvälisten sitoumusten kanssa, ja se on otettava huomioon tulevan Cotonoun sopimuksen jälkeisen sopimuksen tavoitteissa;

68.  muistuttaa, että on tärkeää noudattaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja; tukee meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n välineen perustamiseksi ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä varten ja korostaa, että unionin aktiivinen osallistuminen tähän prosessiin on tärkeää;

EU:n toimenpiteet ja politiikkajohdonmukaisuus

69.  korostaa, että on puututtava asianmukaisesti metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden unionissa tapahtuvan kulutuksen vaikutuksiin kaikissa vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan ja Pellolta pöytään -strategiaan liittyvissä sääntelyalan ja muiden kuin sääntelyalan seurantatoimissa ja -toimenpiteissä sekä YMP:n strategiasuunnitelma -asetuksessa, myös jäsenvaltioiden kansallisissa strategiasuunnitelmissa;

70.  korostaa, että on tärkeää edistää kestävää ruokavaliota lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kulutustottumusten vaikutuksista ja tarjoamalla tietoa ruokavalioista, jotka ovat ihmisten terveyden kannalta parempia ja joiden ympäristöjalanjälki on pienempi; pitää välttämättömänä ottaa käyttöön tehokkaita toimia, joiden tarkoituksena on lisätä tukea agroekologisille menetelmille ja vähentää ruokahävikkiä koko toimitusketjussa; painottaa, että on tärkeää laatia toimia, joilla pyritään lisäämään kuluttajien tietoisuutta, jotta lisätään heidän ymmärrystään metsiä, biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevista kulutusmalleista, tarjoamalla tukea ja edistämällä kasviperäisiin tuotteisiin perustuvia elintarvikevalintoja;

71.  katsoo, että unionin olisi kannustettava käyttämään paikallisesti hankittua kestävää puutavaraa ja metsäbiomassaa sekä kestäviä puunkorjuutuotteita, jotta voidaan minimoida kolmansista maista tulevan tuonnin kuljetuksesta aiheutuva hiilijalanjälki ja edistää kestävää paikallista tuotantoa ja työpaikkoja;

72.  korostaa, että on tarpeen vähentää riippuvuutta riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavien hyödykkeiden tuonnista edistämällä paikallisesti hankittua kasviproteiinia, laidunruokintaa sekä laillista ja kestävästi hankittua rehua muun muassa panemalla täytäntöön unionin proteiinistrategian;

73.  tukee typpeä sitovien viljelykasvien/palkokasvien/valkuaiskasvien edistämistä YMP:n uusien strategiasuunnitelmien yhteydessä muun muassa viljelykierron, ehdollisuuden, ekojärjestelmien, maatalouteen liittyvien ympäristötoimien, uusien alakohtaisten toimien ja tuotantosidonnaisen tuen avulla, jotta voidaan lisätä unionin proteiiniomavaraisuutta ja edistää samalla biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategioiden tavoitteiden saavuttamista; toteaa lisäksi, että kotieläintilojen tulot ja kannattavuus olisi saatettava tasolle, joka vastaa sellaista tuotannon intensiteettiä, jota voidaan pitää yllä laidunruokinnalla tai kotimaisilla rehukasveilla, kehottaa jatkamaan tutkimusta ja edistämään innovatiivisia tuotantojärjestelmiä ja -menetelmiä, joilla voidaan vähentää ulkoisia tuotantopanoksia ja kustannuksia, esimerkiksi rehupohjaisia laiduntamiskäytäntöjä, kuten vuorolaiduntaminen, vaikka tuotantomäärät olisivat pienempiä;

74.  korostaa, että on tärkeää kehittää kestävä biotalous, jossa kestävästi tuotetuille tuotteille annetaan korkea taloudellinen arvo;

75.  korostaa, että unionin bioenergiapolitiikassa olisi noudatettava tiukkoja sosiaalisia ja ympäristökriteerejä;

76.  palauttaa mieliin, että unioni puuttuu metsäkadon riskiin EU:n puutavara-asetuksella, EU:n FLEGT-toimintasuunnitelmalla, vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla, joilla edistetään monien sidosryhmien välisiä prosesseja tuottajamaissa ja uusiutuvaa energiaa koskevalla direktiivillä (RED II)(36), jotka sisältävät lukuisia sääntöjä ja voisivat tarjota arvokkaan perustan metsäkadon ja laittomien hakkuiden riskin minimoinnille; toteaa, että RED II -direktiivillä ulotetaan unionin asettamien kestävyyskriteerien täyttämisvelvollisuus biopolttoaineista kaikkiin bioenergian käyttötarkoituksiin, mukaan lukien lämmitys/jäähdytys ja sähkö, mutta huomauttaa, että koska se kattaa vain bioenergian tuotantoon käytetyn raaka-aineen, sillä ei voida nykyisin varmistaa, ettei metsäkatoon tai ekosysteemin muuntamiseen yhteydessä olevien hyödykkeiden käyttö biopolttoaineena olisi sallittua;

77.  painottaa, että Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -paketissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät menetelmät eivät saa johtaa metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen muualla maailmassa; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan vuoteen 2021 mennessä uudelleen komission asetuksen (EU) 2019/807(37) liitteenä olevan kertomuksen asiaankuuluvia näkökohtia ja tarvittaessa tarkistamaan kyseistä asetusta ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa ennen vuotta 2023 tieteellisen tiedon perusteella ja ennalta varautumisen periaatetta noudattaen; pyytää komissiota arvioimaan uudelleen soijaa koskevat tiedot ja poistamaan vaiheittain käytöstä mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2030 mennessä biopolttoaineita, joihin liittyy suuri ILUC-riski;

78.  katsoo, että jos unionissa käytetään laajamittaisesti biopolttoaineita, käyttöön on liitettävä riittävät kestävyyskriteerit, jotta vältetään suorat ja epäsuorat maankäytön muutokset (ILUC), metsäkato mukaan luettuna; toteaa lisäksi, että nykyisissä kriteereissä ei oteta riittävästi huomioon biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjä fossiilisia raaka-aineita; kehottaa siksi seuraamaan ja arvioimaan tarkistetun uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin vaikutuksia sen meneillään olevan täytäntöönpanon aikana, bioenergian kestävyyskriteerien vaikuttavuus mukaan luettuna; panee merkille raaka-aineiden paikallisten toimitusketjujen merkityksen pitkän aikavälin kestävyyden saavuttamisen kannalta;

79.  katsoo, että vanhat metsät ja aarniometsät olisi katsottava maailmanlaajuisiksi yhteisvarannoiksi ja niitä olisi suojeltava ja että niiden ekosysteemeille olisi annettava oikeudellinen asema;

Viestintä ja valistus

80.  korostaa, että on tärkeää varmistaa metsäkatoa aiheuttamattomista toimitusketjuista peräisin olevien tuotteiden kulutus unionissa ja arvioida jatkuvasti tällaisten tuotteiden kulutuksen vaikutuksia unionissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tiedotus- ja valistuskampanjoita tuontihyödykkeistä ja -tuotteista ja niiden vaikutuksesta maailman metsiin ja biologisen monimuotoisuuden ekosysteemeihin sekä metsäkadon ja ekosysteemien tuhoutumisen ja metsiin liittyvien rikosten sosioekonomisista seurauksista unionissa ja kolmansissa maissa;

81.  painottaa, että komission on tarkasteltava mahdollisuutta ehdottaa aarniometsiä UNESCOn perintökohteiksi, jotta voidaan auttaa niiden suojelemisessa metsäkadolta ja lisätä julkisuudessa niiden suojelua koskevaa huomiota; katsoo, että mikäli tämä ei ole mahdollista, olisi arvioitava muita oikeudellisia vaihtoehtoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

Määritelmät, metsätiedot ja seuranta

82.  toteaa, että nykyinen metsän määritelmä, metsien luokittelu sekä monet muut asiaankuuluvat käsitteet ja periaatteet, jotka koskevat metsäkatoa ja kestävää metsänhoitoa ja jotka ovat käytössä asianomaisissa instituutioissa kuten FAO:ssa, ovat erittäin teknisiä eikä niissä tehdä riittävästi eroa luonnollisten ja istutettujen metsien välille, joista jälkimmäisissä taloudellisilla toiminnoilla on merkittävästi muita toimintoja suurempi painoarvo, ja korostaa, että tämä voi johtaa maailman metsien pinta-alaa ja tilaa koskevan tiedon vääristymiseen; kehottaa asianomaisia sidosryhmiä yhtenäistämään terminologiaansa päätöslauselmaluonnoksen liitteessä esitettyjen määritelmien mukaisesti ja korostaa tämän selvennyksen merkitystä asiaan liittyvien välineiden tehokkaalle käytölle;

83.  korostaa, että erityisesti metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden tuotantoa ja kauppaa on tarkkailtava riippumattomasti; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan näissä kysymyksissä Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kautta ja tukemaan tuottajamaissa toteutettavaa riippumatonta seurantaa sekä näiden maiden keskinäistä hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa, jotta parannetaan käytettäviä menetelmiä ja tietojen tarkkuutta;

84.  korostaa, että on olennaisen tärkeää parantaa mekanismeja, joiden avulla voidaan tunnistaa sisämarkkinoille saatetun puumateriaalin lähtöpaikka tai alkuperä;

85.  panee merkille, että unioniin tuotavien tuotteiden tullitietojen parempi saatavuus parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota luomaan tullialan kumppanuuden unionissa ja laajentamaan samalla tullitietovaatimuksia erityisesti sisällyttämällä viejän ja valmistajan pakollisiin tullitietoihin, mikä parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja jäljitettävyyttä;

86.  toteaa, että tehokas täytäntöönpano edellyttää luotettavien tietojen saatavuutta ja täsmällisyyttä, jotta voidaan arvioida ajankohta, jolloin metsä on hävitetty tai maa otettu muuhun käyttöön;

87.  kehottaa unionia kehittämään edelleen Euroopan maanseurantaohjelma Copernicuksen kaltaisia tutkimus- ja seurantaohjelmia ja muita seurantaohjelmia hyödykkeiden toimitusketjun valvomiseksi, jotta voidaan havaita metsäkatoa tai ympäristön tilan heikkenemistä aiheuttavat tuotteet ja antaa niistä varhaisia varoituksia niiden tuotantovaiheessa;

88.  pyytää komissiota tutkimaan Copernicus-satelliittijärjestelmän tehostettua käyttöä metsien seurannassa sekä metsäpalojen ja metsävahinkojen ehkäisemisessä, mukaan lukien metsäpalojen ja metsävahinkojen, metsäkadon ja ekosysteemin muuntamisen syiden seuranta ja määrittäminen, kunkin jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten käyttöoikeuden helpottaminen sekä avoimen tietolähteen varmistaminen pk-yrityksille ja start up -yrityksille;

89.  on tyytyväinen metsäseurantakeskuksen perustamiseen tarkoituksena kerätä dataa ja tietoja metsäkadosta Euroopassa sekä koko maailmassa ja kehottaa, että seurantakeskuksessa otetaan käyttöön mekanismi metsien puolustajien suojelemiseksi;

90.  kehottaa luomaan varhaisvaroitusmekanismeja, joilla ilmoitetaan viranomaisille, yrityksille, myös kolmansien osapuolten järjestelmille, ja kuluttajille hyödykkeistä, jotka ovat peräisin alueilta, joilla on metsien ja savannien katoamiseen tai niiden tilan heikkenemiseen liittyvä ekosysteemin muuntamisen riski, ja alueilta, joilla ihmisoikeuksia on loukattu, ja joilla autetaan ratkaisemaan näitä ongelmia tehostamalla vuoropuhelua ja tietojen jakamista kyseisten kolmansien maiden kanssa;

91.  kehottaa komissiota perustamaan unionin tietokannan, johon kerätään tietoa unionin ja kolmansien maiden välisistä käynnissä olevista ja menneistä hankkeista sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisistä hankkeista niiden maailman metsiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi; painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset on osallistettava näiden hankkeiden täytäntöönpanoon;

Metsänhoito, tutkimus ja innovointi

92.  painottaa, että on tarpeen ottaa huomioon metsäalan ja muiden alojen väliset yhteydet ja digitalisaation sekä tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien merkitys metsäkadon seurannassa;

93.  toteaa, että metsätalousala työllistää unionissa vähintään 500 000 henkilöä suoraan(38) ja koko maailmassa 13 miljoonaa henkilöä(39) ja että nämä työpaikat sijaitsevat pääasiassa maaseutualueilla;

94.  panee merkille, että unionin tasolla tarkasteltuna jotkin jäsenvaltioiden toimintapolitiikat antavat kuvan hajanaisesta ja sekavasta metsiä ja metsänhoitoa koskevasta kehyksestä, minkä johdosta niitä on koordinoitava enemmän ja paremmin, jotta edistetään kestävyyttä;

95.  kehottaa hallituksia, yrityksiä, tuottajia ja kansalaisyhteiskuntaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä toimintapolitiikkojen käyttöön ottamiseksi ja perusedellytysten luomiseksi yksityisen sektorin hankkeiden tukemiseksi;

96.  korostaa tutkimuksen ja innovoinnin keskeistä roolia edistettäessä kestävän metsänhoidon ja metsäalan panosta metsäkatoon liittyviin haasteisiin vastaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa;

97.  kehottaa haittatapahtumien yhteydessä turvautumaan keskinäiseen tukeen tutkimuksen ja vaihdon avulla sellaisten maantieteellisiin olosuhteisiin mukautettujen toimenpiteiden löytämiseksi, jotka suojaavat laajoilta metsäpaloilta tai joilla voidaan estää tuholaisvahinkoja;

98.  suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin viljelmien sopeuttamiseksi ilmastonmuutokseen; panee tyytyväisenä merkille, että monissa maissa vastustuskykyisten paikallisten puulajien määrän lisäämistä terveissä ja biologisesti monimuotoisissa sekametsissä suositellaan ja toteutetaan jo nyt;

99.  korostaa, että unionissa ja kolmansissa maissa on tärkeää tarjota koulutusta, jossa käsitellään kestävää metsänhoitoa, viljelmiä ja peltometsätaloutta, yhtenäinen kasvillisuuspeite mukaan luettuna; pitää tätä olennaisena tekijänä biologisen monimuotoisuuden sekä metsäyhteisöjen ja peltometsätaloutta harjoittavien viljelijöiden tulojen varmistamiseksi;

100.  korostaa koulutuksen sekä pätevän ja hyvin koulutetun työvoiman merkitystä kestävän metsänhoidon käytännön onnistumisessa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä ja hyödyntämään nykyisiä kumppanuuksia helpottaakseen hyvien käytäntöjen vaihtoa tällä alalla;

101.  kehottaa vahvistamaan maailmanlaajuista yhteistyötä monikäyttöisten metsien kestävän hoidon tehostamista koskevan tietojen- ja kokemustenvaihdon parantamiseksi;

102.  kehottaa siksi unionia kehittämään kolmansien maiden kanssa kansainvälisiä liittoutumia metsien suojelemiseksi toteuttamalla järkeviä metsäkadon pysäyttämiseen, yhdennettyyn maankäytön suunnitteluun ja maanomistuksen avoimuuteen tähtääviä toimintapolitiikkoja ja estämällä metsien muuttamisen maatalousmaaksi; kehottaa varmistamaan tätä varten kansainvälisen rahoituksen maailmanlaajuisten metsiensuojelusopimusten puitteissa tiiviissä yhteistyössä Euroopan hallitusten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa;

103.  kehottaa laatimaan maailman metsien kestävää tulevaisuutta koskevia suunnitelmia, joissa otetaan huomioon taloudelliset ja ekologiset edut, sillä monille maille metsävarat muodostavat tärkeän resurssin eivätkä ne suostu luopumaan siitä vapaaehtoisesti;

104.  kehottaa laatimaan unionissa sovellettavan aiempaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, jossa unioni tukee suoraan paikallisviranomaisia metsittämistä ja kestävää hoitoa koskevissa käytännöissä; kehottaa vahvistamaan erityisesti unionin roolia paikallis- ja alueviranomaisten auttamisessa voimassa olevien metsänsuojelumääräysten täytäntöönpanossa;

105.  kehottaa myöntämään vankkaa taloudellista tukea ja kannustinohjelmia toimenpiteille, joilla pyritään metsittämään rappeutuneita metsäalueita ja viljelyyn soveltumatonta maata;

Rahoitus

106.   kehottaa komissiota hyväksymään ilmasto- ja ympäristökestävän monivuotisen rahoituskehyksen; katsoo, että siinä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ulkoisen toiminnan rahastojen vaikutukseen, joka saattaa edistää osaltaan metsäkatoa ja ekosysteemien tilan heikkenemistä, sekä tiettyihin tutkimus- ja kehittämisrahastoihin; kehottaa tarkistamaan monivuotista rahoituskehystä ja kaikkia unionin talousarvioita vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti;

107.  katsoo, että metsäkadon ja asianmukaista huolellisuutta koskevan ehdotuksen noudattamisen olisi sisällyttävä EU:n vihreitä julkisia hankintoja koskeviin kriteereihin; katsoo, että julkisia hankintoja koskevan direktiivin 2014/24/EU(40) tarkistuksessa myöntämisperusteisiin olisi sisällytettävä asianmukaisen huolellisuuden noudattaminen;

108.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä näyttämään esimerkkiä ja muuttamaan käytöstään, hankintojaan ja puitesopimuksiaan siten, että käyttöön valitaan vain metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita;

109.  kehottaa komissiota erityisesti tekemään aloitteita metsäkatoon johtavien tuontituotteiden julkisten ostojen kieltämiseksi Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimus) ja direktiivin 2014/24/EU puitteissa;

110.  kehottaa unionia tarjoamaan asianmukaista tukea olemassa olevien sekä uusien ja asianmukaisesti valittujen suojelualueiden suojelulle etenkin niissä maissa, jotka ovat suurimpia puutavaran tuottajia;

111.  kehottaa unionia asettamaan kumppanimaille annettavan taloudellisen tuen ehdoksi sitovia sellaisen toimivan järjestelmän käyttöönoton, johon kuuluu kestävää metsänhoitoa edistäviä sitovia käsitteellisiä välineitä (esimerkiksi metsänhoitosuunnitelmat); korostaa, että tällaiset järjestelmät toimivat vain, jos ne on laaditaan riittävällä asiantuntemuksella, ja kehottaa unionia vahvistamaan ja panemaan täytäntöön selkeät säännöt näiden järjestelmien noudattamisesta;

112.  kehottaa antamaan metsäalalle merkittävän sijan tulevassa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineessä (NDICI) sekä hyödyntämään ulkoisen investointiohjelman ja alueellisten rahoitusta yhdistävien välineiden koko potentiaalia yksityisen rahoituksen hankkimiseksi kestävää metsätaloutta varten; kehottaa lujittamaan jo olemassa olevia standardeja ja sertifiointijärjestelmiä sen sijaan, että otetaan käyttöön uusia, ja korostaa, että kyseisten standardien ja sertifiointijärjestelmien on oltava WTO:n sääntöjen mukaisia;

113.  korostaa tarvetta varmistaa metsistä riippuvaisten yhteisöjen ja alkuperäiskansojen perinteistein maanomistusoikeuksien tosiasiallinen tunnustaminen ja kunnioittaminen sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevana kysymyksenä FAO:n vapaaehtoisten maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevien ohjeistojen (VGGT-ohjeistot), alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen ja ILO:n yleissopimuksen nro 169 mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan VGGT-ohjeistojen levitystä, käyttöä ja täytäntöönpanoa maailmanlaajuisesti sekä alueellisella että kansallisella tasolla myös ulkoisen investointiohjelman avulla;

114.  kehottaa vahvistamaan EU:n ja AKT-maiden yhteistyötä, jotta voidaan puuttua lisääntyvään metsäkatoon ja aavikoitumiseen AKT-maissa laatimalla toimintasuunnitelmia, joilla pyritään parantamaan metsien hoitoa ja suojelua, sekä perustamalla seurantajärjestelmiä; kehottaa unionia varmistamaan, että metsäkato sisällytetään maakohtaisiin poliittisiin vuoropuheluihin, ja auttamaan kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsiä ja kestäviä toimitusketjuja koskevia kansallisia kehyksiä ja tukemaan samalla kumppanimaiden kansallisesti määriteltyjen panosten tehokasta täytäntöönpanoa Pariisin sopimuksen mukaisesti;

115.  pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdotuksen EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi, liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

o
o   o

116.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

1.  Tavoite

Ehdotuksen asetukseksi (jäljempänä ”ehdotus”) olisi luotava perusta luonnonvarojen, kuten luonnontilaisten metsien, biologisen monimuotoisuuden ja luonnontilaisten ekosysteemien, suojelun korkean tason varmistamiselle ja osaltaan edistettävä niiden kestävää hoitoa koskevien puitteiden vahvistamista, jotta vältetään niiden tilan heikkeneminen ja muuntaminen varmistamalla, että unionin markkina- ja kulutustottumukset eivät vaikuta niihin haitallisesti. Ehdotuksen olisi myös katettava niiden ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä virallisten että perinteisten maata, alueita ja luonnonvaroja koskevien oikeuksien suojelu, joihin ehdotuksen kattamien tuotteiden kerääminen, ottaminen ja tuottaminen vaikuttavat.

Siinä olisi taattava avoimuus ja varmuus seuraavien osalta:

a)  ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin sisämarkkinoille

b)  kaikkien unionin sisämarkkinoilla toimivien toimijoiden tarjontakäytännöt ja rahoitus

c)  sellaisten toimijoiden tuotantokäytännöt, myös vedenoton osalta, jotka keräävät, ottavat, toimittavat ja jalostavat metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia tämän ehdotuksen kattamia hyödykkeitä tai tuottavat niistä saatuja tuotteita unionin sisämarkkinoilla, sekä niiden rahoittajien käytännöt.

Sen olisi edistettävä unionin ja sen jäsenvaltioiden tekemien ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sitoumusten, kuten Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja ihmisoikeusvelvoitteiden, jotka on vahvistettu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, täyttämistä ja vahvistettava ihmisoikeuksia koskevat oikeudellisesti sitovat kestävyyskriteerit sekä suojeltava luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä niiden muuntamiselta ja tilan heikkenemiseltä tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla. Ehdotuksen olisi oltava riskiperusteinen, oikeasuhteinen sekä täytäntöönpanokelpoinen.

2.  Soveltamisala

Ehdotusta olisi sovellettava kaikkiin toimijoihin riippumatta niiden arvoketjujen oikeudellisesta muodosta, laajuudesta tai monimutkaisuudesta, eli kaikkiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin (pois lukien muut kuin kaupalliset kuluttajat), jotka saattavat ehdotuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita ensimmäistä kertaa unionin sisämarkkinoille tai jotka tarjoavat rahoitusta tällaista toimintaa harjoittaville toimijoille. Tätä olisi sovellettava sekä unioniin sijoittautuneisiin että muihin kuin unioniin sijoittautuneisiin toimijoihin. Muiden kuin unioniin sijoittautuneiden toimijoiden olisi annettava valtuutetulle edustajalle toimeksianto tehtävien suorittamisesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020(41) mukaisesti).

Kaikilla toimijoilla olisi oltava oikeus saattaa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita laillisesti unionin markkinoille vain, jos ne pystyvät osoittamaan tämän liitteen 4 jaksossa tarkoitettujen säännösten mukaisesti, että niiden omassa toiminnassa ja kaikentyyppisissä liikesuhteissa, joita ne ovat solmineet liikekumppaneiden ja -yhteisöjen kanssa niiden koko arvoketjussa (eli kuljetusyritykset, toimittajat, elinkeinonharjoittajat, franchise-yrittäjät, lisenssinhaltijat, yhteisyritykset, sijoittajat, asiakkaat, alihankkijat, kaupalliset asiakkaat, konsultit sekä rahoitus-, sääntely- ja muiden alojen neuvojat), että on olemassa enintään merkityksettömän alhainen riski siitä, että unionin markkinoille saatetut tuotteet

–  ovat peräisin maasta, joka on saatu muuttamalla luonnontilaisia metsiä tai muita luonnontilaisia ekosysteemejä

–  ovat peräisin köyhtymässä olevista luonnontilasista metsistä ja ekosysteemeistä ja

–  on tuotettu ihmisoikeuksia rikkoen tai ihmisoikeusrikkomuksiin liittyen.

Hyödykkeiden toimitusketjuun osallistuville toimijoille rahoitusta, investointeja tai muita palveluja tarjoavien rahoituslaitosten on myös noudatettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että toimitusketjun yritykset noudattavat tässä ehdotuksessa esitettyjä velvoitteita.

Toimijoiden olisi toteutettava asianmukaiset ja läpinäkyvät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä normeja noudatetaan niiden koko toimitusketjussa.

Ehdotuksen olisi katettava kaikki hyödykkeet, jotka yhdistetään useimmiten metsäkatoon, luonnontilaisten metsien tilan heikkenemiseen sekä luonnontilaisten ekosysteemien muuttamiseen ja tilan heikkenemiseen ihmisen toiminnan seurauksena. Näistä hyödykkeistä olisi laadittava luettelo riippumattoman asiantuntija-arvioinnin perusteella, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, luettelo olisi esitettävä tämän ehdotuksen liitteessä ja siihen olisi sisällyttävä ainakin palmuöljy, soija, liha, nahka, kaakao, kahvi, kumi ja maissi sekä kaikki näistä hyödykkeistä saadut väli- tai lopputuotteet sekä näitä hyödykkeitä sisältävät tuotteet. Jos johdetut tuotteet sisältävät useamman kuin yhden ehdotuksen kattaman hyödykkeen tuotantopanoksen, kunkin hyödykkeen osalta olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(42) (jäljempänä ”EU:n puutavara-asetus”) kattamat hyödykkeet olisi sisällytettävä ehdotuksen soveltamisalaan riippumattomaan asiantuntija-arvioon perustuvan komission tekemän arvioinnin perustella, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, kolmen vuoden kuluessa ehdotuksen voimaantulosta.

Komission olisi hyväksyttävä hyvissä ajoin riippumattoman asiantuntija-arvion perusteella ja ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen delegoituja säädöksiä, joilla tarkistetaan ja muutetaan luetteloa siten, että siihen sisällytetään ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvia uusia hyödykkeitä ja niistä johdettuja tuotteita, jos saadaan näyttöä tai merkittäviä viitteitä niiden korjuun, ottamisen tai tuotannon haitallisista vaikutuksista luonnontilaisiin metsiin, luonnontilaisiin ekosysteemeihin tai alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen virallisiin ja perinteisiin oikeuksiin maa-alueisiin, alueisiin ja luonnonvaroihin. Komissiolla olisi oltava valpas ja ennakoiva tehtävä kehittyvien riskien määrittämisessä ja sen olisi kuultava aktiivisesti asiaankuuluvaa asiantuntemusta omaavia eri sidosryhmiä, jotta hyödykkeistä voidaan laatia luettelo, joka kuvastaa nykytietoja ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvista riskeistä kyseisillä aloilla.

Ehdotusta olisi yhtäläisesti sovellettava kaikkiin rahoituslaitoksiin, joilla on lupa toimia unionissa ja jotka tarjoavat rahoitus-, investointi-, vakuutus- tai muita palveluja sellaisille toimijoille, jotka keräävät, ottavat, tuottavat, jalostava, kaupitsevat tai myyvät metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita, sen varmistamiseksi, että nämä rahoituslaitokset ja niiden toimitusketjuun kuuluvat yritykset noudattavat ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyviä velvoitteitaan tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla.

Ehdotusta olisi sovellettava elinkeinonharjoittajaan eli luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, joka kaupallisen toiminnan aikana myy toimijoille tai ostaa niiltä unionin sisämarkkinoilla ehdotuksen kattamia hyödykkeitä tai niistä saatuja tuotteita, jotka on jo saatettu unionin sisämarkkinoille. Unionin sisämarkkinoiden toimijoiden ei tulisi voida harjoittaa liiketoimia elinkeinonharjoittajien kanssa, elleivät elinkeinonharjoittajat

–  kykene yksilöimään toimijoita tai elinkeinonharjoittajia, jotka ovat toimittaneet asetuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita ja

–  tarvittaessa yksilöimään elinkeinonharjoittajia, joille ne ovat toimittaneet asetuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita sekä

–  varmistamaan tuotteidensa jäljitettävyyden, jotta niiden alkuperä voidaan määrittää silloin, kun niitä saatetaan unionin sisämarkkinoille.

3.  Yleiset velvoitteet

3.1.  Metsäkato ja luonnontilaisten ekosysteemien muuttaminen

Ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin markkinoille, eivät saisi johtaa tai perustua metsäkatoon tai luonnontilaisten ekosysteemien muuttamiseen.

Näin ollen unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuja tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maa-alueelta, jolla oli aiemmin, mutta ei vuoden 2015 jälkeen, tieteellisiin näkökohtiin perustuvana, perusteltuna, käytännössä toteutettavana ja EU:n kansainvälisten sitoumusten mukaisena määräaikana luonnontilaisen metsän tai ekosysteemin asema jaksossa 3.3. (”Määritelmät”) vahvistetun määritelmän mukaisesti mutta joka on sittemmin menettänyt asemansa metsäkadon tai muuttamisen seurauksena.

3.2.  Luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien tilan heikkeneminen

Ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin markkinoille, eivät saisi johtaa tai perustua kestämättömästä hallinnasta aiheutuvaan luonnontilaisten metsien tai ekosysteemien tilan heikkenemiseen ihmisen toiminnan seurauksena.

Näin ollen unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuja tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maa-alueelta, jolla oli ilmoitettuna määräaikana luonnontilaisen metsän tai ekosysteemin asema jaksossa 3.3. vahvistetun määritelmän mukaisesti. Kyseisen määräajan on oltava menneisyydessä mutta ei vuoden 2015 jälkeen ja sen on oltava tieteellisiin näkökohtiin perustuva, perusteltu, käytännössä toteutettava ja unionin kansainvälisten sitoumusten mukainen. Olisi oltava laillisesti mahdollista saattaa unionin markkinoille ainoastaan sellaisia hyödykkeitä, jotka on kerätty, otettu tai tuotettu suojelutavoitteita noudattaen ja aiheuttamatta ekosysteemitoimintojen häviämistä tai heikkenemistä sillä maa-alueella tai sen vieressä, josta ne on kerätty, otettu tai tuotettu.

3.3.  Määritelmät

Komission lainsäädäntöehdotuksessa olisi määriteltävä, mitä tarkoitetaan ”metsällä”, ”luonnontilaisella metsällä”, jolla on useita tai useimmat kyseisen alueen kotoperäisen metsän ominaisuudet, myös ihmisen toiminnan yhteydessä, ”metsäkadolla”, ”metsän tilan heikkenemisellä”, ”ekosysteemillä”, ”ekosysteemin tilan heikkenemisellä” ja ”ekosysteemin muuntamisella”. Määritelmien olisi perustuttava objektiivisiin ja tieteellisiin näkökohtiin, ja niissä olisi otettava huomioon asiaankuuluvat kansainvälisen oikeuden lähteet ja kansainväliset järjestöt sekä muut sopivia määritelmiä sisältävät aloitteet, kuten Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, Euroopan ympäristökeskus, vastuuvelvollisuutta koskeva puitealoite tai High Carbon Stock Approach -lähestymistapa.

Määritelmien pitäisi perustua seuraaviin periaatteisiin:

–  niiden avulla olisi voitava saavuttaa mahdollisimman korkea ympäristönsuojelun taso, erityisesti metsien ja muiden luonnontilaisten ekosysteemien osalta, ja niiden olisi oltava yhdenmukaisia metsien, biologisen monimuotoisuuden ja ilmaston suojelua koskevien unionin kansainvälisten ja kansallisten sitoumusten kanssa

–  niillä olisi tuettava unionin tavoitetta suojella luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä, erityisesti aarniometsiä ja uusiutuneita metsiä, ja estettävä niiden korvaaminen ihmisen toiminnasta, kuten puuviljelmistä, peräisin olevilla metsillä ja ekosysteemeillä

–  niiden olisi oltava riittävän kattavia, jotta niillä voidaan suojella muita luonnontilaisia ekosysteemejä, jotka metsinä ovat tärkeitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle tai Pariisin sopimuksissa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiselle

–  niillä olisi pyrittävä varmistamaan, että unionin toimenpiteiden hyväksyminen maailman metsien suojelemiseksi ei johda siihen, että muuntamista ja tilan heikkenemistä koskeva ongelma siirtyy muihin luonnontilaisiin ekosysteemeihin, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin luonnontilaiset metsät luonnon monimuotoisuuden, ilmaston ja ihmisoikeuksien suojelun kannalta.

3.4.  Ihmisoikeusrikkomukset

Unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuina tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maasta, joka on hankittu tai jota käytetään kansallisiin lakeihin sisältyvien ihmisoikeuksien vastaisesti, eikä niiden oikeuksien vastaisesti, jotka on vahvistettu vähintään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tai kansainvälisissä sopimuksissa, kuten alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet mukaan luettuina maanhallintaoikeudet ja esimerkiksi YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin sekä YK:n ja alueellisten sopimuselinten määrittämä menettelyllinen oikeus vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen tai sen epäämiseen, oikeus veden käyttöön, oikeus ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen, oikeus puolustaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä vapaana minkäänlaisesta vainoamisesta ja häirinnästä, ILO:n keskeisissä yleissopimuksissa vahvistetut työntekijöiden oikeudet, tai muiden kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien vastaisesti, jotka liittyvät maan käyttöön, sille pääsyyn ja sen omistajuuteen, sekä ihmisen oikeus terveelliseen ympäristöön sellaisena kuin YK:n ihmisoikeus- ja ympäristöasioiden erityisraportoija on määritellyt yleisissä periaatteissa sekä normeissa ja hyvissä käytännöissä.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsityövoimaan tavoitteena sen poistaminen.

Kaikissa katettujen hyödykkeiden korjuuseen, ottamiseen tai tuotantoon liittyvissä vaiheissa olisi kunnioitettava paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen yhteisöllisiä oikeuksia ja maanhallintaoikeuksia kaikissa muodoissaan, riippumatta siitä, ovatko ne julkisia, yksityisiä, yhteisöllisiä, kollektiivisia, alkuperäiskansojen, naisten vai perinteisiä oikeuksia. Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen viralliset ja perinteiset oikeudet maahan, alueisiin ja resursseihin, kuten myös heidän kykynsä puolustaa oikeuksiaan ilman kostotoimia, olisi yksilöitävä ja niitä olisi kunnioitettava. Näihin oikeuksiin kuuluvat oikeudet omistaa, asuttaa, käyttää ja hallinnoida näitä maita, alueita ja resursseja.

Ehdotuksen kattamia hyödykkeitä ei pitäisi saada maasta, jonka hankinta ja käyttö vaikuttavat yhteisöllisiin oikeuksiin ja maanhallintaoikeuksiin. Erityisesti unionin markkinoille saatettuja hyödykkeitä ei pitäisi korjata, ottaa tai tuottaa alueilta, jotka kuuluvat alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille joko virallisesti tunnustetun tai perinteisen omistusoikeuden nojalla, ilman heidän vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumustaan.

4.  Velvollisuus tunnistaa arvoketjuihin liittyvät haitat sekä ehkäistä ja lieventää niitä

4.1.  Asianmukaista huolellisuutta koskeva velvollisuus

Toimijoiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisoikeuksien, luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien kunnioittamiseksi ja suojelemiseksi ehdotuksen mukaisesti koko arvoketjun ajan. Tähän olisi sisällyttävä yrityksen kaikentyyppiset liikesuhteet liikekumppaneiden ja -yhteisöjen kanssa koko sen arvoketjussa (kuten toimittajat, elinkeinonharjoittajat, franchise-yrittäjät, lisenssinhaltijat, yhteisyritykset, sijoittajat, kaupalliset asiakkaat, alihankkijat. kuljetusyritykset, konsultit sekä rahoitus-, sääntely- ja muiden alojen neuvojat) sekä kaikki muut sen liiketoimintaan, tuotteisiin tai palveluihin suoraan liittyvät valtiolliset tai muut kuin valtiolliset yhteisöt.

Tällöin toimijoiden olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa asianmukaiseen huolellisuuteen, jos sen luonne ja laajuus vastaavat haittavaikutusten riskin tyyppiä ja tasoa. Suuremman riskin aloilla olisi sovellettava tehostettua asianmukaista huolellisuutta.

Seuraavat toimenpiteet olisi otettava asianmukaisesti ja vaikuttavasti huomioon:

a)  Koko arvoketjun kartoittaminen

Toimijoiden olisi määriteltävä, ovatko niiden koko arvoketjujen hyödykkeet ja tuotteet ehdotuksen kestävyys- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisia tarkastelemalla ja arvioimalla tietoja siitä täsmällisestä alueesta (tai alueista), josta tavarat ovat peräisin. Ympäristökriteerien lisäksi tiedonsaantioikeuden on annettava toimijalle mahdollisuus päätellä, että niillä, jotka käyttävät maata metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuottamiseen, on siihen oikeus ja että niillä on kyseisiin maihin oikeuden omaavien vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ja että ne eivät riko tai ole rikkoneet tässä ehdotuksessa tarkoitettuja ihmisoikeuksia.

Erityisesti toimijat ovat velvollisia pitämään hallussaan ja antamaan saataville tiedot

i)  hyödykkeiden korjaamisen, ottamisen tai tuotannon täsmällisestä alueesta. Karjan, naudanlihan ja nahan osalta toimijoiden on kyettävä hankkimaan tiedot eri laidunalueista, joilla karjaa on kasvatettu tai, jos karjaa on ruokittu rehulla, käytetyn rehun alkuperästä,

ii)  hyödykkeiden korjaamisen, ottamisen tai tuotannon alueen ekologisesta nykytilasta,

iii)  alueen ekologisesta tilasta tämän ehdotuksen ilmoitettuna määräaikana,

iv)  maan oikeudellisesta asemasta (omistuksesta/omistusoikeudesta, mukaan luettuna alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä viralliset että perinteiset oikeudet maahan, alueisiin ja luonnonvaroihin) sekä vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta koskevasta näytöstä,

v)  kyseisen hyödykkeen toimitusketjun osista, jotta hallussa olisi tietoa sekaantumisriskin todennäköisyydestä tuntematonta alkuperää olevien tuotteiden osalta tai metsäkadosta kärsiviltä alueilta peräisin olevien tuotteiden osalta tai sellaisilta alueilta peräisin olevien tuotteiden osalta, jossa on tapahtunut luonnontilaisten metsien, metsien ja ekosysteemien muuntamista ja niiden tilan heikkenemistä sekä siitä tiedot siitä, missä, kenen toimesta ja missä oloissa hyödykkeitä korjataan, jalostetaan tai käsitellään, jotta voidaan määrittää tämän ehdotuksen mukaisten ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden noudattaminen.

Toimijoilla olisi oltava pääsy kaikkiin unionin sisämarkkinoille tulevien tuotteiden alkuperää koskeviin tietoihin järjestelmällisesti ilmoitettujen hyödykkeiden GPS-tietojen avulla sen jälkeen kun ehdotus tulee voimaan kuten tämän liitteen jaksossa 4.1. esitetään.

b)  Metsille ja ekosysteemeille aiheutuvien todellisten ja mahdollisten arvoketjujen riskien yksilöiminen ja arvioiminen ehdotuksessa esitettyjen kriteerien perusteella

Kun toimija perustaa uusia toimintoja tai ottaa mukaan uusia liikekumppaneita, sen olisi yksilöitävä uusiin toimitus- ja investointiketjuihin osallistuvat toimijat ja arvioitava niiden toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä sekä paikkoja, joissa ne korjaavat, tuottavat, ottavat ja jalostavat hyödykkeitä. Nykyisten toimien osalta olisi yksilöitävä jatkuvat haittavaikutukset ja ongelmat ja mahdolliset riskit sekä arvioitava niitä. Riskianalyysissa olisi arvioitava toimijan toiminnasta luonnontilaisille metsille ja ekosysteemeille, alkuperäiskansoille, paikallisyhteisöille ja yksilöille aiheutuvia riskejä tai niihin kohdistuvaa vaikutusta eikä yritysten osakkeenomistajille aiheutuvaa olennaista riskiä. Jos toimijoilla on paljon toimittajia, niiden olisi yksilöitävä yleiset alat, joilla haittavaikutusten riski on merkittävin, ja asetettava tämän riskinarvioinnin perusteella toimittajat etusijajärjestykseen asianmukaisen huolellisuuden osalta.

Jos toimijoilla on paljon toimittajia, niiden olisi yksilöitävä yleiset alat, joilla haittavaikutusten riski on merkittävin, ja asetettava riskinarvioinnin perusteella toimittajat etusijajärjestykseen asianmukaisen huolellisuuden osalta.

c)  Riskien ehkäiseminen ja lieventäminen merkityksettömän alhaiselle tasolle

Lukuun ottamatta tilannetta, jossa b kohdassa tarkoitetussa riskinmääritys- ja -arviointiprosessissa havaittu riski on vähäinen eikä toimijalla ole enää syytä olla huolestunut siitä, että hyödykkeet ja tuotteet eivät täyttäisi näissä puitteissa esitettyjä kriteerejä, toimijan olisi otettava käyttöön riskinvähentämismenettelyjä. Näiden menettelyjen olisi käsitettävä riittäviä ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jotka tehokkaasti ja todistetusti vähentävät kaikki havaitut riskit vähäiselle tasolle, kuten esimerkiksi toimittajien kanssa tehtyjen sopimusten muuttaminen ja toimittajien tukeminen niiden käytäntöjen muuttamisessa, osto- ja investointikäytäntöjen muuttaminen, jotta kyseiset hyödykkeet ja tuotteet voidaan saattaa laillisesti sisämarkkinoille.

d)  Ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvien väärinkäytösten lopettaminen

Jos toimijat noudatettuaan huolellisesti a, b ja c alakohdassa esitettyjä vaatimuksia päättelevät, että toimet tai osa toimista edistävät tai saattavat aiheuttaa tai edistää ihmisoikeuksiin, luonnontilaisiin metsiin tai luonnontilaisiin ekosysteemeihin kohdistuvia haittavaikutuksia, joita ei voida ehkäistä tai lieventää, niiden olisi lopetettava toimet tai osa toimista.

e)  Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän ja sen täytäntöönpanon tehokkuuden seuraaminen ja jatkuva parantaminen

Toimijoiden olisi säännöllisin väliajoin tarkastettava, soveltuuko niiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä ehkäisemään haittoja ja varmistamaan, että hyödykkeet ja tuotteet ovat puitteiden mukaiset, ja jos näin ei ole, mukautettava sitä tai kehitettävä muita toimia. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän arvioinnin olisi perustuttava laadullisiin ja määrällisiin indikaattoreihin, sisäiseen ja ulkoiseen palautteeseen ja selkeisiin vastuuvelvollisuusprosesseihin.

f)  Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmien integrointi

Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä voidaan täydentää ja varmistaa tuotteiden alkuperän tunnistaminen sekä asianmukaisen huolellisuuden järjestelmien riskinarviointi- ja hillitsemiskomponenttien tunnistaminen edellyttäen, että nämä järjestelmät ovat riittäviä niiden kestävyyskriteerien soveltamisalan ja vahvuuden osalta, joilla suojellaan luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä niiden muuntamiselta ja tilan heikkenemiseltä, kuten ehdotuksessa esitetään, ja että ne pystyvät seuraamaan toimitusketjua, ja että järjestelmät täyttävät riittävän avoimuuden, puolueettomuuden ja luotettavuuden tason. Komission olisi vahvistettava delegoidulla säädöksellä toimijoille vähimmäisvaatimukset ja ohjeet kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmien uskottavuuden ja luotettavuuden arvioimiseksi. Näillä vähimmäisvaatimuksilla olisi erityisesti varmistettava riippumattomuus teollisuudenalasta, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien etujen huomioiminen normien määrittelyssä, riippumattomat kolmansien osapuolten tarkastukset, tilintarkastuskertomusten julkistaminen, avoimuus kaikissa vaiheissa ja läpinäkyvyys. Sertifiointijärjestelmissä olisi myönnettävä sertifiointi vain tuotteille, joiden sisältö on sertifioitu sataprosenttisesti. Toiminnanharjoittajat voivat käyttää asianmukaista huolellisuutta koskevissa järjestelmissään ainoastaan kyseiset kriteerit täyttäviä sertifiointijärjestelmiä. Kolmansien osapuolten sertifioinnin ei pitäisi haitata toimijan vastuun periaatetta.

g)  Vapaaehtoisten kumppanuussopimusten rooli

Unioni voi neuvotella metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuottajamaiden (kumppanimaiden) kanssa vapaaehtoisia FERC-kumppanuussopimuksia, joissa osapuolille asetetaan oikeudellisesti sitova velvoite panna täytäntöön lupajärjestelmä ja säännellä metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden kauppaa niiden tuottajamaan kansallisen lainsäädännön ja ehdotuksessa vahvistettujen ympäristö- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisesti. Metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavilla, ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvilla hyödykkeillä, jotka ovat peräisin kumppanimaista, joiden kanssa on tehty vapaaehtoisia FERC-kumppanuussopimuksia, olisi katsottava olevan merkityksettömän alhainen riski kumppanuussopimuksen täytäntöönpanon osalta ehdotuksen tavoitteen kannalta. Tällaisten sopimusten olisi perustuttava useita sidosryhmiä käsittäviin kansallisiin vuoropuheluihin, joihin kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, osallistuvat tehokkaasti ja mielekkäällä tavalla.

4.2.  Kuulemisvelvollisuus

Toimijoiden olisi

a)  asianmukaisesti, oikea-aikaisesti ja suoraan kuultava sidosryhmiä, joihin vaikutukset kohdistuvat ja saattavat kohdistua

b)  otettava asianmukaisesti huomioon sidosryhmien näkökulmat asianmukaista huolellisuutta koskevien toimenpiteiden määrittelyssä ja täytäntöönpanossa

c)  varmistettava, että edustavat ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat osallistuvat asianmukaista huolellisuutta koskevien toimenpiteiden määrittelyyn ja täytäntöönpanoon

d)  luotava varhaisvaroitusmekanismi, jonka avulla työntekijät ja asianomaiset osapuolet, joilla on asiaa koskeva perusteltu huoli, voivat tiedottaa toimijalle kaikista luonnontilaisiin metsiin, luonnontilaisiin ekosysteemeihin ja ihmisoikeuksiin kohdistuvista haittariskeistä koko arvoketjussa. Toimijan olisi otettava nämä tiedot huomioon asianmukaista huolellisuutta koskevissa prosesseissaan

e)  otettava asianmukaisesti huomioon alkuperäiskansojen ja paikallinen tietämys sekä paikallisyhteisöjen, alkuperäiskansojen, maan ja ympäristön puolustajien ilmaisemat riskit ja huolenaiheet.

4.3.  Avoimuutta ja raportointia koskeva velvollisuus

Toimijoiden olisi vuosittain raportoitava asianmukaista huolellisuutta koskevista prosesseistaan ja kuulemisprosesseistaan, havaituista riskeistä, riskianalyysia, riskien lieventämistä ja niihin liittyvien ongelmien korjaamista koskevista menettelyistään sekä niiden täytäntöönpanosta ja tuloksista toimivaltaiselle viranomaiselle julkisella, helposti saatavilla olevalla ja asianmukaisella tavalla, joka ei kohtuuttomasti rasita erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan raporttien muoto ja sisältö. Toimijoiden olisi raportoitava erityisesti muun muassa järjestelmästä, jota ne käyttävät ja tavasta, jolla ne soveltavat sitä kyseisiin hyödykkeisiin, havaittuihin riskeihin ja vaikutuksiin, toimista, joita on toteutettu nykyisten väärinkäytösten lopettamiseksi ja korjaamiseksi sekä väärinkäytösten riskien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi, sekä niiden tuloksista, toimien täytäntöönpanon ja tehokkuuden seurantaan liittyvistä toimista ja tuloksista, varhaisvaroitusmekanismin kautta saaduista varoituksista, siitä, miten toimija on ottanut ne huomioon asianmukaista huolellisuutta koskevissa prosesseissaan, sekä luettelosta kaikista tytäryhtiöistä, alihankkijoista ja toimittajista, tuotteista sekä niiden määrästä ja alkuperästä. Kattavien ja ajantasaisten raporttien julkaisematta jättämisen johdosta olisi määrättävä seuraamuksia ja sen olisi lopulta johdettava tuotteita unionin sisämarkkinoille koskevan luvan peruuttamiseen.

4.4.  Dokumentointivelvollisuus

Toimijoiden olisi pidettävä kirjaa kaikista asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvistä toimista ja niiden tuloksista ja asetettava se pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville.

4.5.  Komission suuntaviivat

Komission olisi laadittava suuntaviivoja ja ohjeistusta, joilla helpotetaan ehdotukseen sisältyvien oikeudellisten velvoitteiden noudattamista, erityisesti, jotta selvennetään asianmukaista huolellisuutta koskevia odotuksia tiettyjen asiayhteyksien ja alojen osalta tai suhteessa tietyntyyppisiin toimijoihin. Näin tehdessään komission olisi hyödynnettävä ja laajennettava nykyisissä ympäristöjärjestelmissä esiintyviä hyviä käytäntöjä.

Tukeakseen talouden toimijoita niiden asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden täyttämisessä komission olisi julkaistava alueellisia monimuotoisuuskeskittymiä koskevia hotspot-analyyseja, jotka liittyvät metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttaviin hyödykkeisiin.

5.  Valvonta, seuranta, täytäntöönpano, seuraamukset ja oikeussuojan saatavuus

5.1.  Julkinen täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti 4 jaksossa mainittujen tehtävien täytäntöönpano

a)  säätämällä oikeasuhteisista, tehokkaista ja varoittavista seuraamuksista ja rangaistuksista, joita määrätään jonkin siinä mainittujen velvoitteiden noudattamatta jättämisen johdosta ja jos näiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa vahinkoa luonnontilaisille metsille tai ekosysteemeille tai aiheuttaa ihmisoikeusrikkomuksia tai niiden riskiä, myötävaikuttaa tai liittyy niihin taikka lisää niiden vakavuutta. Näitä ovat

i)  tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset, jotka ovat oikeassa suhteessa luonnontilaisille metsille, luonnontilaisille ekosysteemeille tai ihmisoikeuksille aiheutuneisiin vahinkoihin, ehdotuksessa esitetyllä tavalla, ympäristön entistämisen ja ihmisoikeuksien palauttamisen kustannuksiin sekä rikkomisesta vaikutuksen kohteena oleville yhteisöille johtuvaan taloudelliseen vahinkoon

ii)  ehdotuksessa katettujen hyödykkeiden ja niistä saatujen tuotteiden pysyvä takavarikointi

iii)  tuotteiden unionin sisämarkkinoille saattamista koskevan luvan välitön peruuttaminen

iv)  sulkeminen julkisten hankintojen ulkopuolelle

v)  rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen yksilöille ja, jos se on sallittua, oikeushenkilöille kaikkein vakavimpien rikkomusten johdosta

b)  nimeämällä toimivaltaiset kansalliset tutkinta- ja täytäntöönpanoviranomaiset, jäljempänä ’toimivaltaiset viranomaiset’. Toimivaltaisten viranomaisten olisi seurattava, että toimijat tosiasiallisesti täyttävät tässä ehdotuksessa asetetut velvollisuutensa. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa tehtävä suunnitelman mukaisesti virallisia tarkastuksia, joihin voi sisältyä tarkastuksia toimijoiden toimitiloissa sekä paikalla tehtyjä tarkastuksia, ja niiden olisi voitava antaa väliaikaisia määräyksiä sekä lisäksi ja tämän vaikuttamatta seuraamusten soveltamiseen vaatia toimijoita toteuttamaan korjaavia toimia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tehtävä oikea-aikaisia ja perusteellisia tarkastuksia, jos niillä on hallussaan asiaa koskevia tietoja, mukaan lukien kolmansien osapuolten perustellut huolenaiheet, ja käsiteltävä toimintaansa liittyviä tietoja ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.

c)  varmistamalla, että yleisöllä on oikeus riitauttaa noudattamatta jättäminen oikeus- ja hallintoviranomaisissa. Tähän olisi sisällyttävä kaikki yksilöt tai ryhmät, joiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin tai etuihin yrityksen tehtävien täydellinen tai osittainen laiminlyönti vaikuttaa suoraan tai välillisesti, mukaan lukien työntekijät, asiakkaat, kuluttajat ja loppukäyttäjät, ammattiyhdistykset, kansainväliset ammattiyhdistysten liitot, paikallisyhteisöt, kansalliset tai paikalliset hallinnot tai laitokset, toimittajat, valtiosta riippumattomat järjestöt ja paikalliset kansalaisjärjestöt.

Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin sovellettavat oikeudellisesti sitovat normit ja suuntaviivat, jotta varmistetaan ehdotuksen tehokas ja yhdenmukainen voimaansaattaminen ja täytäntöönpano kaikkialla unionissa, erityisesti seuraavien osalta:

–  merkitään ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat toimijat julkiseen rekisteriin ja julkaistaan se

–  vahvistetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamien vaatimustenmukaisuustarkastusten laatua ja määrää koskevat vaatimukset

–  annetaan lisäohjeistusta vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittamiseksi, kuten kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annettava ohjeistus, jossa täsmennetään tarkastuksia koskevia perusteita tuotteiden riskitason analysoinnin ja arvioinnin parantamiseksi, ja käytössä olevien asianmukaista huolellisuutta koskevien järjestelmien riittävästä dokumentoinnista

–  annetaan ohjeistusta kolmansien osapuolten huolenaiheista unionin laajuisten kriteerien laatimiseksi, joilla arvioidaan, onko jokin huolenaihe riittävän olennainen ja luotettava, jotta se voidaan käsitellä, ja asetetaan selkeät menettelyvaatimukset kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikea-aikaisille, puolueettomille, tehokkaille ja avoimille toimille, joilla vastataan kolmansien osapuolten huolenaiheisiin

–  vahvistetaan unionissa noudatettavat kriteerit, joiden avulla voidaan määrittää, milloin toimijalle olisi annettava korjaavia toimia koskeva ilmoitus tai määrättävä seuraamus tai milloin muita seuraamuksia olisi sovellettava sekä

–  velvoitetaan toimivaltaiset viranomaiset raportoimaan julkisesti valvonta- ja täytäntöönpanotoimista, havaituista rikkomuksista ja olennaisten huolenaiheiden johdosta toteutetuista toimista.

5.2.  Siviilioikeudellinen vastuu ja oikeussuojakeinojen saatavuus

a)  Siviilioikeudellinen vastuu

Toimijoiden olisi oltava

i)  yhteisvastuussa ehdotuksessa esitetyistä ihmisoikeuksiin liittyvistä väärinkäytöksistä tai luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien vahingoittamisesta aiheutuneista vahingoista, jotka ovat valvottujen tai taloudellisesti riippuvaisten yhteisöjen aiheuttamia tai joiden vakavuutta ne ovat lisänneet, joihin ne ovat myötävaikuttaneet tai joihin ne ovat sidoksissa

ii)  vastuussa ehdotuksessa esitetyistä ihmisoikeusväärinkäytöksistä tai luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien vahingoittamisesta aiheutuneista vahingoista, jotka ovat suoraan sidoksissa heidän tuotteisiinsa, palveluihinsa tai toimintaansa liikesuhteen välityksellä, paitsi jos talouden toimijat voivat osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen ja toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimenpiteet ottaen huomioon olosuhteet, joissa vahingon syntyminen olisi voitu estää. Toimijat voivat näin ollen vapautua vastuusta, jos ne voivat osoittaa, että ne toimivat kaikilla tavoin asianmukaista huolellisuutta noudattaen vahingon havaitsemiseksi ja välttämiseksi.

b)  Todisteiden esittäminen

Jos kantaja on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevia tosiseikkoja ja todisteita, jotka riittävät tukemaan kantajan kannetta, vastaajan olisi näytettävä toteen

i)  kantajan suhde vahinkoon osallisina oleviin tahoihin

ii)  noudattiko kantaja toiminnassaan asianmukaista huolellisuutta ja toteuttiko se kaikki kohtuulliset toimenpiteet estääkseen vahingon syntymisen.

c)  Oikeussuojakeinojen saatavauus

Vahinkoa kärsineillä osapuolilla olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sellaista toimijaa vastaan, joka aiheuttaa heidän oikeuksiinsa kohdistuvan haittavaikutuksen tai lisää sen vaikutusta tai on sidoksissa tai myötävaikuttavaa siihen. Valtiosta riippumattomien valitusmekanismien olisi täydennettävä korjaavia toimia tuomioistuimissa vastuuvelvollisuuden ja oikeussuojakeinojen parantamiseksi.

6.  Loppumääräykset

6.1.  Suojan tason säilyttäminen

Ehdotuksen täytäntöönpano ei saisi missään tapauksessa olla peruste ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen tai paikallisyhteisöjen virallisten tai perinteisten oikeuksien maa-alueisiin, alueisiin ja luonnonvaroihin tai ympäristön suojelun yleisen tason heikentämiselle. Se ei etenkään saisi vaikuttaa muihin olemassa oleviin alihankinta- tai toimitusketjun vastuukehyksiin.

6.2.  Suotuisammat säännökset

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat tiukempia kuin ehdotuksessa asetetut ihmisoikeuksien ja ympäristönormien suojelua koskevat säännökset, metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden toimitusketjussa.

(1) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.
(2) EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.
(3) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
(4) EPRS, "An EU legal framework to halt and reverse EU-driven global deforestation - European added value assessment", PE 654.174, syyskuu 2020
(5) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0226.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0098.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0330.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0279.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0333.
(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
(13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.
(14) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0212.
(15) IPCC:n erityisraportti ”Global Warming of 1,5°C”, jossa käsitellään maailman lämpötilan 1,5 celsiusasteen noususta esiteolliseen aikakauteen verrattuna aiheutuvia vaikutuksia ja niihin liittyviä maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjen kulkeutumisteitä toimintaympäristössä, jossa tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutosta vastaan, kestävää kehitystä ja toimia köyhyyden poistamiseksi,
(16) Tiedonanto aiheesta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”, Euroopan komissio, 2019.
(17) ”Living planet 2016”, WWF, Zoological society of London, Stockholm Resilience Centre -tutkimuskeskus.
(18) Tiedonanto aiheesta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”, Euroopan komissio, 2019.
(19) Smith P et al. (2014) Agriculture, Forestry and Other Land Use (AFOLU). In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer O ja muut (toim.)]. Cambridge University Press, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta, ja New York, NY, Yhdysvallat.
(20) Cook, NASA Goddard Institute for Space Studies, 2005.
(21) We Lost a Football Pitch of Primary Rainforest Every 6 Seconds in 2019, World Resoruces Institute, internet, 2. kesäkuuta 2020.
(22) Rainforest Mafias: How Violence and Impunity Fuel Deforestation in Brazil’s Amazon, Human Rights Watch, internet, 17. syyskuuta 2019.
(23) Bruce A. Wilcox ja Brett Ellis, Center for Infectious Disease Ecology, Asia-Pacific Institute for Tropical Medicine and Infectious Diseases, University of Hawaii, Manoa, Yhdysvallat; 2006.
(24) Kuten on raportoitu esimerkiksi ympäristöasioihin liittyvää oikeutta koskevassa kartastossa https://ejatlas.org/conflict/water-grabbing-and-agribusiness-in-the-south-coast-of-guatemala – Guatemalan tapaus (sokeriruoko, palmuöljy ja banaani).
(25) FAO. 2016. State of the World’s Forests 2016. Forests and agriculture: land-use challenges and opportunities, Rooma, http://www.fao.org/3/a-i5588e.pdf.
(26) Euroopan komissio, 2013. The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation. Final report. Euroopan komission rahoittama ja VITOn, kansainvälinen sovelletun järjestelmäanalyysin instituutin (International Institute for Applied Systems Analysis), HIVA - Onderzoeksinstituut voor Arbeid en Samenlevingin ja International Union for the Conservation of Nature NL:n toteuttama tutkimus.
(27) IPBES:n raportti 2019.
(28) Escobar, N., Tizado, E. J., zu Ermgassen, E. K.,Löfgren, P., Börner, J., & Godar, J. (2020). Spatially-explicit footprints of agricultural commodities: Mapping carbon emissions embodied in Brazil's soy exports. Global Environmental Change, 62, 102067 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378019308623.
(29) Komission tekninen raportti - 2013 - 063, ”The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation”, komission ympäristöasioiden pääosaston rahoittama tutkimus, jonka toteutuksesta vastasivat VITO, IIASA, HIVA ja IUCN NL, http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf, s. 23-24.
(30) Five year Assessment Report on the New York Declaration “Protecting and restoring forests. A Story of Large Commitments yet Limited Progress”, syyskuu 2019https://forestdeclaration.org/images/uploads/resource/2019NYDFReport.pdf.
(31) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).
(32) https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378014001046
(33) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1).
(34) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).
(35) Brasilian yleisen syyttäjän virasto: http://www.mpf.mp.br/pgr/noticiaspgr/conflitos-associados-a-terra-saoprincipal-causa-de-violencia-contraindigenas-e-comunidades-tradicionaisno-brasil-segundo-mpf
(36)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).
(37) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/807, annettu 13. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista (EUVL L 133, 21.5.2019, s. 1).
(38) Eurostatin metsätaloutta koskeva tietokanta https://ec.europa.eu/eurostat/web/forestry/data/database
(39) http://www.fao.org/rural-employment/agricultural-sub-sectors/forestry/en
(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
(41) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1).
(42) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta – ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö