Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2019/2132(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0270/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0270/2020

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 20/01/2021 - 17

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0011

Hyväksytyt tekstit
PDF 140kWORD 54k
Keskiviikko 20. tammikuuta 2021 - Bryssel
Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonta 2017, 2018 ja 2019
P9_TA(2021)0011A9-0270/2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta 2017, 2018 ja 2019 (2019/2132(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomukset 2017, 2018 ja 2019 Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (COM(2018)0540, COM(2019)0319 ja COM(2020)0350),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Oikeusvaltioperiaatteen lujittaminen unionissa – Toimintasuunnitelma” (COM(2019)0343),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta 2016(1),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Euroopan unionin hallintomenettelylaista(3),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”(4) (C(2016)8600),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(5),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Oikeusvaltiokertomus 2020: Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2020)0580),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS 10 artiklan mukaisesti (COM(2016)0448),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle ”Yhdeksäs raportti edistymisestä kohti toimivaa ja todellista turvallisuusunionia” (COM(2017)0407),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(6) (neljäs rahanpesunvastainen direktiivi), sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843(7) (viides rahanpesunvastainen direktiivi),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen nro 07/2018 ”EU:n lainsäädännön soveltaminen käytännössä: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaiset Euroopan komission valvontatehtävät (Yleiskatsaus)”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen nro 02/2020 ”Euroopan unionin lainsäädäntö: parempaa sääntelyä sovellettu lähes 20 vuotta”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0270/2020),

A.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan ja SEUT-sopimuksen 288 artiklan 3 kohdan ja 291 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu unionin lainsäädännön asianmukaisesta ja vahvistetussa määräajassa tapahtuvasta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamisesta ja täytäntöönpanosta sekä tarvittavien muutoksenhakukeinojen säätämisestä tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla; katsoo, että unionin lainsäädäntö on tehokasta vain, jos se ensinnäkin on saatettu ajoissa, täysimääräisesti ja tarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja toiseksi jos sitä sovelletaan asianmukaisesti jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä, mikä on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n kansalaiset hyötyvät EU:n toimintapolitiikoista ja että yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset koko sisämarkkinoilla; ottaa huomioon, että unionin lainsäädännössä olisi noudatettava vilpittömän yhteistyön ja annetun toimivallan periaatteita sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

B.  katsoo, että on tarpeen tunnustaa kansallisten parlamenttien aktiivisen osallistumisen merkitys EU:n asianmukaiselle toiminnalle ja sen varmistamiselle, että suhteellisuusperiaatetta noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä, SEUT-sopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa 2 vahvistetun menettelyn mukaisesti; katsoo, että lainsäädäntöprosessissa olisi edelleen edistettävä tiiviimpää yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa; muistuttaa, että vuonna 2019 annettiin 159 kertomusta eikä yhtään perusteltua lausuntoa ja että yhdeksän viime vuoden aikana annettiin kaikkiaan 4 918 kertomusta ja 439 perusteltua lausuntoa; ottaa huomioon, että keltaisen kortin menettelyä on toistaiseksi sovellettu vasta kolme kertaa ja oranssin kortin menettelyä ei kertaakaan;

C.  ottaa huomioon, että EU:n toimielinten ja kansallisten viranomaisten välinen vuoropuhelu on auttanut ratkaisemaan vuoden 2014 jälkeen 90 prosenttia rikkomusmenettelyistä ilman, että on jouduttu kääntymään Euroopan unionin tuomioistuimen puoleen; ottaa huomioon, että rikkomusmenettelyihin olisi turvauduttava viimeisenä keinona; toteaa, että unionin lainsäädäntö on laadittava niin, että helpotetaan sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

D.  ottaa huomioon, että EU Pilot -menettelyt otettiin käyttöön, jotta unionin lainsäädännön mahdolliset rikkomiset voitaisiin selvittää asianmukaisissa tapauksissa varhaisessa vaiheessa komission ja jäsenvaltioiden välisessä jäsennellyssä ongelmanratkaisuun tähtäävässä vuoropuhelussa; toteaa, että niiden käyttö on vähentynyt vuodesta 2017 lähtien, koska on todettu, että se lisäsi menettelyyn ylimääräistä byrokratiaa tuomatta kuitenkaan todellista lisäarvoa; ottaa huomioon, että komissio ei ole vielä vastannut parlamentin toistuviin pyyntöihin saada tietoja EU Pilot -menettelystä ja käynnistetyistä rikkomusmenettelyistä, erityisesti jos ne perustuvat vetoomuksiin;

E.  ottaa huomioon, että komissio määritteli vuonna 2016 rikkomistapauksia ja kanteluja koskevan työnsä painopisteet keskittyen EU:n lainsäädännön vakavimpiin rikkomisiin, joilla on merkittävä vaikutus kansalaisten ja yritysten etuihin, ja että vuosi 2017 oli ensimmäinen vuosi, jolloin komissio sovelsi tätä uutta, kohdennetumpaa lähestymistapaa;

F.  ottaa huomioon, että rikkomusmenettelyt yhdessä muiden täytäntöönpanoa ja noudattamista edistävien mekanismien kanssa takaavat, ettei EU:n kansalaisille ja yrityksille aiheudu haittaa unionin lainsäädännön myöhästyneestä tai puutteellisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen virheellisestä soveltamisesta jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että rikkomusmenettelyillä on vääristävä vaikutus, koska ne maksattavat kansalaisilla kustannukset, jotka aiheutuvat unionin lainsäädännön puutteellisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen virheellisestä soveltamisesta jäsenvaltioissa; katsoo, että on suotavaa tehdä tehokkaampaa toimielinten välistä yhteistyötä sekä kansallisella että EU:n tasolla ja ottaa käyttöön uusia mekanismeja tai tarkistaa olemassa olevia mekanismeja, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön asianmukainen soveltaminen;

G.  katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on demokratian ja perusoikeuksien toteutumisen ennakkoedellytys; toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen ylläpitäminen on ehdoton edellytys kaikkien perussopimuksissa määrättyjen ja johdetussa oikeudessa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamisessa; katsoo, että EU:n on osallistuttava oikeusvaltioperiaatetta koskevien kysymysten selvittämiseen aina, kun niitä ilmenee; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet varmistavat, että unionin lainsäädännössä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet pannaan tehokkaasti täytäntöön; katsoo, että jäsenvaltioiden riippumattomat ja tehokkaat oikeusjärjestelmät ovat olennaisen tärkeitä keskinäisen luottamuksen lujittamiseksi, sillä luottamus muodostaa perustan yhteiselle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle, investointien kannalta suotuisalle toimintaympäristölle, pitkän aikavälin kasvulle ja EU:n taloudellisten etujen suojaamiselle;

H.  katsoo, että perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien suojaaminen, puolueettomat ja riippumattomat tuomioistuimet, sananvapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja riippumattomuus poliittisesta vaikuttamisesta tai painostuksesta, lakien noudattaminen paikallis- ja aluetason hallinnossa sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden laillisiin talouksiin soluttautumisen torjunta ovat perusedellytyksiä, joilla varmistetaan tasapuolinen kohtelu lain edessä, kansalaisten oikeuksien puolustaminen, väärinkäytösten ehkäiseminen ja julkisten viranhaltijoiden vastuuvelvollisuus; ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ovat sananvapauden olennaisia osia; ottaa huomioon, että riippumattomilla ja vapailla tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen rooli, kuten EU:n perusoikeuskirjassa ja SEU-sopimuksessa todetaan; katsoo, että kampanjat, joilla pyritään johtamaan yleisöä harhaan antamalla heille väärää tietoa EU:n toiminnasta, kohdistuvat myös toimenpiteisiin, joilla varmistetaan unionin lainsäädännön asianmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, myös vammaisuuden perusteella; ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa ei ole edelleenkään pantu asianmukaisesti täytäntöön lukuisia tämän perusperiaatteen konkreettiseen soveltamiseen tähtääviä säädöksiä;

J.  ottaa huomioon, että Europol on havainnut, että 0,7–1,28 prosenttia EU:n vuotuisesta bruttokansantuotteesta käytetään epäilyttävään taloudelliseen toimintaan, kuten laittomasti hankittujen varojen rahanpesuun; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyjä useimpia jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet rahanpesun vastaista direktiivejä eivätkä etenkään neljättä ja viidettä rahanpesun vastaista direktiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

K.  ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön ohjelmia, joihin liittyy suoraan tai välillisesti EU:n kansalaisuuden myyntiä; ottaa huomioon, että on esitetty vakavia huolia tällaisten ohjelmien mahdollisesta väärinkäytöstä, joka johtaa turvallisuusongelmiin, avoimuuden puutteeseen, kansalaisten luottamuksen heikentymiseen EU:n arvoihin ja periaatteisiin sekä terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan ja rahanpesun helpottamiseen;

L.  ottaa huomioon, että komission kertomuksen mukaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta tehty neuvoston puitepäätös 2008/841/YOS(8) ei täytä lähentämisen välttämättömiä vähimmäisedellytyksiä rikollisjärjestön johtamisen ja siihen osallistumisen suhteen, vaan lähentäminen perustuu pelkästään järjestön määritelmään; ottaa huomioon, että puitepäätös antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden olla sisällyttämättä rikollisjärjestön käsitettä kansalliseen lainsäädäntöönsä ja jatkaa nykyisen kansallisen rikoslainsäädännön soveltamista soveltamalla yleisiä sääntöjä osallistumisesta tiettyihin rikoksiin ja niihin varautumisesta, ja katsoo, että tämän seurauksena puitepäätöksen käytännön täytäntöönpanossa voisi ilmetä uusia eroja;

M.  ottaa huomioon, että pakolaiskriisi on osoittanut olevan tarpeen uudistaa pikaisesti Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja lisätä vastuunjakoa jäsenvaltioiden kesken; ottaa huomioon, että hätätilanteessa sovellettava siirtojärjestelmä turvapaikanhakijoiden siirtämiseksi Italiasta ja Kreikasta ovat osoittautuneet tehottomiksi ja että niihin on liittynyt etenkin alaikäisiin ja erityisesti ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin kohdistuvia vakavia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyt Tšekkiä, Puolaa ja Unkaria vastaan, koska ne ovat kieltäytyneet noudattamasta siirtopäätöksiä;

N.  ottaa huomioon, että Schengenin rajasäännöstön mukaan sisärajatarkastusten väliaikainen palauttaminen on sallittua vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja viimeisenä keinona; ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot ovat rikkoneet sääntöjä jatkaessaan rajavalvontaa ilman asianmukaisia perusteita; ottaa huomioon, että komissio ei ole pitänyt asianmukaisena käynnistää rikkomusmenettelyjä näitä jäsenvaltioita vastaan;

O.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ovat sananvapauden olennaisia osia; ottaa huomioon, että tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen rooli, kuten EU:n perusoikeuskirjassa ja SEU-sopimuksessa todetaan;

P.  ottaa huomioon, että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun direktiivin 2014/59/EU tavoitteena on rajoittaa haittoja, joita talouskriisin vaikutukset aiheuttavat julkiselle taloudelle, rajaamalla velkakirjojen arvon alaskirjauksella maksukyvyttömien pankkien vaikutukset osakkeenomistajiin, obligaatioiden haltijoihin ja tilinomistajiin, joiden tilillä on yli 100 000 euroa; ottaa huomioon, että pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin (BRRD) säännösten ja erityisesti siinä säädettyjen velkakirjojen arvon alaskirjauksien vuoksi käyttötilien haltijat ja siten säästäjät saattavat joutua maksamaan huonosta hallinnosta, joka aiheuttaa pankkien maksukyvyttömyyttä;

Q.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 komissio jatkoi neljännen vakavaraisuusdirektiivin, talletussuojadirektiivin, pankkien elpymis- ja kriisinratkaisudirektiivin sekä velkainstrumenttien ensisijaisuusjärjestystä koskevan direktiivin täytäntöönpanon seuraamista jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että vuonna 2019 käynnistettiin rikkomusmenettelyt 12:ta jäsenvaltiota vastaan, koska ne eivät olleet ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin ensisijaisuusjärjestystä koskevan direktiivin saattamiseksi täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

1.  suhtautuu myönteisesti komission vuosikertomuksiin 2017, 2018 ja 2019 Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta, maakohtaiset kertomukset mukaan luettuina; katsoo, että nämä vuosikertomukset, vetoomusoikeus ja eurooppalainen kansalaisaloite ovat arvokkaita työkaluja, joiden avulla EU:n lainsäätäjät voivat tunnistaa mahdollisia puutteita; on tyytyväinen komission sitoumukseen antaa runsaasti painoarvoa kansalaisten, yritysten ja muiden sidosryhmien panokselle unionin lainsäädäntöön kohdistuvien rikkomusten havaitsemiseen; kehottaa komissiota tehostamaan sen antamista vuosikertomuksista käytävää julkista keskustelua;

2.  panee merkille niiden vetoomusten huomattavan määrän, joissa tuodaan esiin kansalaisten huoli oikeusvaltioperiaatteen väitetyistä loukkauksista jäsenvaltioissa, ja pitää myönteisenä, että kansalaiset osallistuvat käyttämällä oikeuksiaan; katsoo, että tällainen seuranta on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan tunnistaa ja estää oikeusvaltioon ja EU:n kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit ennen kuin ne edellyttävät virallisia toimia; suhtautuu tältä osin myönteisesti komission ensimmäiseen vuotuiseen oikeusvaltiokertomukseen, joka on uusi ennaltaehkäisevä väline ja osa uutta vuotuista eurooppalaista oikeusvaltiomekanismia; tuo uudelleen julki tukensa sellaisen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n mekanismin perustamiselle, jota hallinnoidaan toimielinten sopimuksella;

3.  muistuttaa, että parlamentti saa vuosittain huomattavan määrän vetoomuksia huolestuneilta kansalaisilta, jotka ilmaisevat tyytymättömyytensä unionin oikeuden täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa; pitää erityisen huolestuttavana käytäntöä, jossa huomattava määrä vetoomuksen esittäjiä ohjataan muihin elimiin; toistaa huolensa siitä, että tämä lähestymistapa voi saada kansalaiset luulemaan, etteivät EU:n toimielimet kuuntele heitä; korostaa kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien, erityisesti väärinkäytösten paljastajien, tärkeää roolia unionin lainsäädännön soveltamisen seurannassa ja siitä raportoinnissa;

4.  pitää huolestuttavana sitä, että vuonna 2019 komissio käynnisti 797 uutta rikkomusmenettelyä, mikä on enemmän kuin vuonna 2018 (644) ja vuonna 2017 (716); pitää huolestuttavana myös sitä, että vuonna 2019 komissio lähetti 316 perusteltua lausuntoa, kun taas vuonna 2018 se lähetti niitä 157 ja vuonna 2017 275; panee kuitenkin merkille, että vuonna 2019 oli edelleen vireillä 1 564 jäsenvelvoitteiden noudattamatta jättämismenettelyä, mikä merkitsee hienoista laskua verrattuna vuoden 2018 lopussa vielä vireillä olleisiin 1 571 menettelyyn ja hienoista lisäystä verrattuna vuonna 2017 vielä vireillä olleisiin menettelyihin (1 559); pitää myönteisenä, että niiden keskeneräisten menettelyjen määrä, jotka koskevat oikea-aikaista kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämistä, laski 599:ään vuonna 2019, mikä on 21 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2018 lopussa vielä kesken olleiden menettelyjen määrä (758);

5.  korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisevaa roolia ainoana elimenä, joka on vastuussa unionin oikeuden pätevyydestä päättämisestä ja joka varmistaa näin unionin oikeuden asianmukaisen tulkinnan ja soveltamisen EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa; muistuttaa, että ennakkoratkaisumenettely on unionin oikeuden perusmekanismi, joka auttaa selventämään, miten unionin oikeutta on tulkittava ja sovellettava; kannustaa kansallisia tuomioistuimia saattamaan asioita Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun niissä on epäselvyyksiä, ja välttämään näin rikkomusmenettelyt;

6.  huomauttaa, että vuonna 2019 käynnistettiin rikkomusmenettelyjä seuraavilla pääasiallisilla toimintapolitiikan aloilla, jotka on lueteltu tapausten määrän mukaan suuruusjärjestyksessä: ympäristö, sisämarkkinat, teollisuus, liiketoiminta ja pk-yritykset, liikkuvuus ja liikenne; pitää valitettavana, että ympäristölainsäädäntö aiheutti eniten ongelmia saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanon valvonnassa vuonna 2019, kun taas vuonna 2018 uusien rikkomusmenettelyjen määrässä ympäristö oli kolmannella sijalla;

7.  panee merkille, että näiden kertomusten mukaan alat, joilla jäsenvaltioihin kohdistettiin kyseisinä vuosina eniten osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevia rikkomusmenettelyjä, olivat ympäristö, liikkuvuus, liikenne ja sisämarkkinat;

8.  korostaa, että täytäntöönpanon puutteellinen valvonta paitsi heikentää sisämarkkinoiden toimivuutta myös vaikuttaa suoraan yksilön oikeuksiin ja siten unionin uskottavuuteen ja imagoon; katsoo, että rikkomusmenettelyjen suuri määrä osoittaa, että unionin lainsäädännön oikea-aikainen, asianmukainen ja tehokas soveltaminen jäsenvaltioissa on edelleen suuri haaste ja ensisijainen tavoite; kehottaa komissiota antamaan enemmän tietoa perusteista, joita sovelletaan vuonna 2017 käyttöön otetussa uudessa menetelmässä, jonka tavoitteena on määrittää unionin oikeuden vakavimmat rikkomiset ja siitä tehdyt kantelut; pitää valitettavana, että menettelyjen määrän kasvu on johtanut vuodesta 2017 alkaen mahdollisten unionin oikeuden rikkomisten tutkinta-ajan jatkuvaan pitenemiseen; kehottaa komissiota lyhentämään kantelujen ja rikkomusmenettelyjen keskimääräistä käsittelyaikaa; kehottaa komissiota tarvittaessa lyhentämään merkittävästi aikaa, joka kuluu jäsenvaltion tapauksen ottamiseen tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklan mukaisesti;

9.  panee huolestuneena merkille, että keskimääräinen direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä menevä aika on noussut EU:ssa, sillä vuonna 2019 direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä kesti kolme kuukautta pidempään kuin vuonna 2018; vaatii ajoittamaan lainsäädäntömenettelyt asianmukaisesti, jotta saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä jää riittävästi aikaa; korostaa, että unionin lainsäädäntö on muotoiltava selkeästi ja ymmärrettävästi ja noudattaen oikeudellisen selkeyden, avoimuuden ja oikeusvarmuuden periaatteita; kehottaa tekemään unionin lainsäädännöstä asianmukaisen vaikutusten ennakko- ja jälkiarvioinnin; muistuttaa, että kaikkein vakavimpiin rikkomusmenettelyihin johtanut lainsäädäntö on seurausta direktiiveistä; muistuttaa, että asetukset ovat velvoittavia ja sellaisenaan sovellettavia kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota turvautumaan mahdollisuuksien mukaan asetuksiin suunnitellessaan lainsäädäntöehdotusten antamista;

10.  korostaa parlamentin valvontatehtävää, jota se hoitaa kiinnittäessään vetoomusten ja kysymysten avulla komission huomion puutteisiin unionin oikeuden täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa; kannustaa komissiota parantamaan edelleen unionin oikeuden soveltamisen valvontaa jäsenvaltioissa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yleiskatsauksen mukaisesti; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden välinen tiivis ja jäsennelty vuoropuhelu varhaisessa vaiheessa on olennaisen tärkeää unionin lainsäädännön tehokkaan ja asianmukaisen soveltamisen kannalta sekä siinä, miten ratkaistaan ylisääntelyyn liittyviä ongelmia unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisessa; muistuttaa, että lainsäädäntömenettelyn kaikkia osia varten on tarpeen perustaa yhteinen tietokanta ja verkkosivusto, jotta voidaan lisätä lainsäädäntökeskustelujen avoimuutta; kehottaa komissiota edistämään säännösten noudattamista johdonmukaisemmin eri politiikanaloilla ja, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, tehostamaan ennaltaehkäiseviä välineitä, kuten täytäntöönpanosuunnitelmien, etenemissuunnitelmien, selittävien asiakirjojen ja asiaa koskevien verkkosivustojen laatimista, sekä sellaisten hyvien käytäntöjen vaihtoa, joiden tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita tunnistamaan ongelmia saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, puuttumaan niihin rikkomusmenettelyjen varhaisessa vaiheessa, ja auttamaan jäsenvaltioita löytämään yhteisiä ratkaisuja ja siten tehostamaan unionin lainsäädäntöä;

11.  antaa tunnustusta Euroopan komission tekemästä työstä ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta; korostaa kansallisten parlamenttien ja tarvittaessa alueellisten parlamenttien keskeistä roolia EU:n säädösesitysten laadinnan valvonnassa; toteaa, että nykyisiä yhteistyömuotoja kansallisten parlamenttien kanssa voitaisiin parantaa; pitää valitettavana toissijaisuuden valvontamekanismia koskevan menettelyn nykyistä rakennetta, joka pakottaa kansallisten parlamenttien Eurooppa-asioista vastaavat valiokunnat käyttämään kohtuuttomasti aikaa teknisiin ja oikeudellisiin arviointeihin, joilla on lyhyet määräajat; ehdottaa näiden mekanismien tarkistamista, jotta niistä voidaan tehdä toimivampia ja tehokkaampia ja jotta voidaan kehittää poliittisempi lähestymistapa toissijaisuusperiaatteen valvontaan kaikkialla EU:ssa; ehdottaa Euroopan alueiden komitean ottamista alue- ja paikallisviranomaisten edustajana tiiviimmin mukaan suhteellisuusperiaatteen valvontaan;

12.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, että suuri joukko jäsenvaltioita ei ole pannut neljättä ja viidettä rahanpesun vastaista direktiiviä täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan kyseiset direktiivit kiireellisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; pitää myönteisenä sitä, että komissio on hyväksynyt tiedonannon ”Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen”, joka yhdessä useiden julkaistujen kertomusten kanssa voi auttaa EU:n ja kansallisia viranomaisia torjumaan paremmin rahanpesua, terrorismin rahoitukseen liittyvä riski mukaan luettuna;

13.  pitää huolestuttavina joidenkin EU:n jäsenvaltioiden hiljattain hyväksymien investointi- ja kansalaisuusohjelmien vaikutuksia; kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöä, jolla kielletään tällaiset käytännöt;

14.  pitää valitettavana unionin lainsäädännön epäyhtenäisyyttä ja riittämättömyyttä rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, kuten huumausaineiden salakuljetuksen tai ihmissalakuljetuksen, torjunnassa; pyytää komissiota seuraamaan edelleen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan puitepäätöksen asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä käyttäen sille perussopimuksissa annettuja valtuuksia valvoa lainsäädännön noudattamista; kehottaa komissiota tekemään SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan nojalla ehdotuksen direktiiviksi, jolla tarkistetaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/841/YOS ja päivitetään kyseisten rikosten määritelmät, jotta niissä otettaisiin huomioon erityisesti rikollisjärjestöjen rajat ylittävä luonne, joka on moneen kertaan tuotu esiin toimivaltaisten EU:n virastojen, erityisesti Europolin ja Eurojustin, kertomuksissa, ja tiukentamaan seuraamuksia ja lisäämään rikollisjärjestöön kuulumista koskevan rikoksen, johon liittyvät mafiarikoksen tapaan pelottelutaktiikka, rikollisjärjestöön kuuluminen tahallisena tarkoituksena rikolliseen toimintaan ryhtyminen sekä kyky vaikuttaa julkisiin elimiin; pitää tässä yhteydessä toivottavana myös yleistä unionin lainsäädäntöä niiden henkilöiden suojelusta, jotka päättävät tehdä yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa;

15.  korostaa, että on tärkeää antaa lainsäädäntöä, jonka avulla lainvalvontaviranomaiset voivat tehokkaasti torjua laittomasti hankittuja varoja estämällä rikollisia hyötymästä rikoksilla tuotetuista varoista ja tuomasta ne lailliseen talouteen tai rahoittamasta niillä muuta rikollista toimintaa; panee merkille, että unionin lainsäädäntö on tältä osin puutteellista asetuksen (EU) 2018/1805 tulevasta voimaantulosta huolimatta; suhtautuu siksi myönteisesti komission sitoumukseen tarkistaa kaikkea rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa lainsäädäntöä EU:ssa ja arvioida mahdollista muiden yhteisten säännösten tarvetta erityisesti rikoksen tuottaman hyödyn takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista koskevien näkökohtien osalta, vaikka lainvoimaista tuomiota ei olisikaan annettu, ja näiden varojen hallinnoinnin osalta;

16.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin seurata edelleen EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta käsittelevien, prosessuaalisia oikeuksia koskevien direktiivien täysimääräistä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa kuitenkin huoltaan havaituista jatkuvista vaikeuksista saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivi 2012/29/EU(9), jolla vahvistetaan rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset; korostaa pitävänsä huolestuttavina rikkomusmenettelyjä, joita on käynnistetty useita jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöään rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä annettua direktiiviä (EU) 2016/800(10);

17.  korostaa, että EU:n verolainsäädäntöä on parannettava, jotta verojärjestelmistä tulee avoimempia, vastuullisempia ja tehokkaampia ja jotta voidaan rajoittaa epäreilua kilpailua jäsenvaltioiden välillä ja veroparatiisien yleistymistä; katsoo, että oikeudenmukaisen verotuksen sekä veropetosten, veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun määrätietoisen torjunnan on oltava keskeisellä sijalla EU:n politiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kilpailukykyisen, oikeudenmukaisen ja vakaan verojärjestelmän, joka pystyy toimimaan digitaalisella aikakaudella ja uusissa liiketoimintamalleissa;

18.  pitää valitettavana, ettei komissio ole päättänyt käynnistää rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat rikkoneet Schengenin säännöstöä;

19.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet sitoumuksiaan, jotka koskevat solidaarisuutta ja vastuunjakoa turvapaikanhakijoiden siirtämisessä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan vakavien rikosten ja terrorismin torjuntaa koskevan unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään; kiinnittää erityistä huomiota komission useissa jäsenvaltioissa havaitsemiin puutteisiin terrorismin torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2017/541(11) saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee merkille, että useimmat jäsenvaltiot, joita vastaan komissio käynnisti vuonna 2019 rikkomusmenettelyt niiden jätettyä saattamatta matkustajarekisteridirektiivin (EU) 2016/681(12) osaksi kansallista lainsäädäntöään, ovat nyt ilmoittaneet komissiolle hyväksyneensä tarvittavat toimenpiteet kyseisen säädöksen saattamiseksi onnistuneesti osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä;

21.  kehottaa EU:n toimielimiä takaamaan perusoikeuskirjan täysimääräisen täytäntöönpanon kaikissa päätöksissään ja toimintapolitiikoissaan, jotta tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, riippumattomuutta ja vapautta voidaan pitää yllä; pitää tiedotusvälineiden tilaa EU:ssa huolestuttavana; tuomitsee jyrkästi käytännöt, joilla pyritään pelottelemaan tai uhkailemaan toimittajia; toistaa tältä osin kehottavansa komissiota esittämään kattavan ehdotuksen säädökseksi, jolla pyritään vahvistamaan strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden (SLAPP-kanteet) vastaiset vähimmäisvaatimukset kaikkialla EU:ssa; katsoo, että komission olisi ryhdyttävä toimiin sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, joilla estetään tuomioistuinten väärinkäyttö toimittajien pelottelemiseksi tai vahingoittamiseksi;

22.  tuomitsee yhä useammin nähtävät kampanjat, joilla pyritään johtamaan yleisöä harhaan antamalla heille väärää tietoa EU:n toiminnasta ja jotka on kohdistettu myös toimenpiteisiin, joilla varmistetaan unionin lainsäädännön asianmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota torjumaan tätä ilmiötä, koska sillä pyritään horjuttamaan demokraattista prosessia ja kansalaisten luottamusta EU:n demokraattisiin instituutioihin; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön selkeän, kattavan ja laajan valikoiman toimia, joilla torjutaan verkossa olevan disinformaation leviämistä ja vaikutuksia Euroopassa ja varmistetaan eurooppalaisten arvojen ja demokraattisten järjestelmien suoja;

23.  pitää huolestuttavina EU:n ympäristö- ja energialainsäädännön soveltamisessa havaittuja vakavia puutteita, jotka liittyvät erityisesti jätehuoltoon, energiatehokkuuteen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen, luonnonvarojen ja suojelualueiden ylihyödyntämiseen, yhdyskuntajätevesien riittämättömään käsittelyyn ja ilman pilaantumiseen ja joilla on myös vakavia vaikutuksia ihmisten terveydelle; panee huolestuneena merkille, että käynnissä on 19 rikkomusmenettelyä, jotka koskevat ympäristövastuudirektiivin säännösten virheellistä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja että kyseinen direktiivi on olennaisen tärkeä, jotta varmistetaan saastuttaja maksaa -periaatteen asianmukainen täytäntöönpano ja ympäristövahinkovastuu yleensä;

24.  panee erityisesti merkille, että suurin osa jäsenvaltioista on jatkuvasti ja järjestelmällisesti rikkonut ilman epäpuhtauksien raja-arvoja koskevia EU:n normeja; korostaa, että ekosysteemien rappeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat merkittäviä ongelmia kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota ehdottamaan uutta ekosysteemien ennallistamista koskevaa lainsäädäntöä, joka perustuisi luontodirektiivissä ja muussa unionin lainsäädännössä jo säädettyihin voimassa oleviin velvoitteisiin ja joka menisi niitä pidemmälle; kehottaa komissiota ryhtymään tiukasti toimiin sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n ympäristödirektiivit saatetaan nopeasti, täysimääräisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa tiedonannossa ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” määriteltyjen painopisteiden mukaisesti;

25.  korostaa, että unionin laajuisesti sovellettavien, yhdenmukaisten ja kattavien hyvää hallintoa koskevien kodifioitujen sääntöjen puutteen vuoksi kansalaisten ja yritysten on vaikea ymmärtää unionin lainsäädännön mukaisia oikeuksiaan helposti ja kaikilta osin; painottaa siksi, että asetuksena annettava hyvää hallintoa koskeva kodifioitu säännöstö, jossa vahvistetaan hallinnollisten menettelyjen eri näkökohdat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi ja jokaisen oikeus tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin, auttaisi lujittamaan kansalaisten oikeuksia ja lisäämään avoimuutta; katsoo, että tämä sääntely lisäisi julkishallinnon ja julkisten palvelujen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja kapasiteettia ja vastaisi tältä osin investointi- ja uudistustarpeisiin Euroopan unionissa;

26.  muistuttaa, että se on kehottanut hyväksymään asetuksen Euroopan unionin avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta hallinnosta SEUT-sopimuksen 298 artiklan nojalla, ja panee merkille, ettei komissio ole esittänyt ehdotusta tämän pyynnön johdosta; kehottaa siksi jälleen kerran komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaiksi ja ottamaan siinä huomioon parlamentin asiassa tähän mennessä toteuttamat toimet;

27.  panee merkille, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanossa ja valvonnassa ilmenee erityisen suuria puutteita siitä huolimatta, että komissio ja neuvosto pitivät näitä ehdotuksia erittäin kiireellisinä lainsäädäntöprosessin kuluessa; kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia seuraamaan ennakoivasti ja kattavasti EU:n oikeuden soveltamista tällä alalla ja valvomaan sen täytäntöönpanoa;

28.  toteaa, että EU:n oikeuden asianmukaisen soveltamisen ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi kansalaisille ja yrittäjille on tiedotettava EU:n oikeuden jokapäiväiseen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä; kehottaa vahvistamaan yhteistyötä tällä alalla, myös SOLVIT-palvelun kautta;

29.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden välillä on jatkuvasti eroja sellaisen lainsäädännön tehokkaassa täytäntöönpanossa, jolla pyritään sosiaalisen ja osallistavan unionin rakentamiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen; pitää huolestuttavana, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin kuuluvan unionin lainsäädännön soveltamisessa ilmenee vakavia puutteita ja viipeitä erityisesti työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua työssä koskevan lainsäädännön, työaikadirektiivin(13) ja naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua ja palkkaa koskevan lainsäädännön soveltamisen osalta; korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossaan antamaa laajaa tulkintaa samapalkkaisuuden käsitteestä ja pyytää komissiota sitoutumaan entistä tiiviimmin syrjinnän ja sukupuolten palkkaerojen torjuntaan EU:n tasolla;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät käytä covid-19-pandemiaa verukkeena unionin lainsäädännön epäasianmukaiselle soveltamiselle ja että viivästykset direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä perustellaan asianmukaisesti;

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle, talous- ja sosiaalikomitealle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 108.
(2) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 126.
(3) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 17.
(4) EUVL C 18, 19.1.2017, s. 10.
(5) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(6) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.
(7) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43.
(8) Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24. lokakuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS 10 artiklan mukaisesti (COM(2016)0448).
(9) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(10) EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1.
(11) EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6
(12) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 132.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9).

Päivitetty viimeksi: 22. huhtikuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö