Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2019/2162(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0264/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0264/2020

Keskustelut :

PV 18/01/2021 - 22
CRE 18/01/2021 - 22

Äänestykset :

PV 21/01/2021 - 9
PV 21/01/2021 - 13

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0017

Hyväksytyt tekstit
PDF 159kWORD 54k
Torstai 21. tammikuuta 2021 - Bryssel
Toimenpiteet, joilla edistetään kalakantojen elpymistä yli kestävän enimmäistuoton (MSY)
P9_TA(2021)0017A9-0264/2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2021 aiheesta ”Enemmän kaloja meressä? Toimenpiteet, joilla edistetään kalakantojen elpymistä yli kestävän enimmäistuoton (MSY), mukaan lukien kalakantojen elvyttämisalueet ja merelliset suojelualueet” (2019/2162(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 11, 39 ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1),

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi)(2),

–  ottaa huomioon SEUT 13 artiklan, jonka mukaan unionin ja jäsenvaltioiden on muun muassa kalastuspolitiikkaa laatiessaan otettava huomioon se, että eläimet ovat tuntevia olentoja, ja kiinnitettävä siten erityistä huomiota eläinten hyvinvointia koskeviin keskeisiin vaatimuksiin,

–  ottaa huomioon kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241(3),

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(4) ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY(5),

–  ottaa huomioon eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24. syyskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009(6) ja erityisesti sen 3 artiklan, jonka mukaan kaloihin sovelletaan pääperiaatetta, jonka mukaan ”eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana”,

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU (merten aluesuunnitteludirektiivi)(7),

–  ottaa huomioon vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY(8), erityisesti lannoitteen valumisen osalta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(9) sekä tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006(10),

–  ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian, joka esitettiin 20. toukokuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä”(11),

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuoden 2020 raportin maailman kalastus- ja vesiviljelyalan tilasta (SOFIA 2020),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kohti kestävämpää kalastusta EU:ssa: tilannekatsaus ja suuntaviivat vuodeksi 2021” (COM(2020)0248),

–  ottaa huomioon vuonna 2002 annetun kestävää kehitystä koskevan Johannesburgin julistuksen, Johannesburgin toimintasuunnitelman ja kesäkuussa 2012 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen (Rio +20) päätösasiakirjan ”The Future We Want”,

–  ottaa huomioon komission tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) vuoden 2020 raportin yhteisen kalastuspolitiikan tuloksista (STECF-Adhoc-20-01),

–  ottaa huomioon biodiversiteettisopimuksen (CBD) ja erityisesti tavoitteen nro 11 Aichin biodiversiteettitavoitteista, jotka ovat osa biodiversiteettisopimuksen luonnon monimuotoisuutta koskevaa strategista suunnitelmaa vuosiksi 2011–2020,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) maailmanlaajuisen arviointiraportin 2019 biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuonna 2019 laatiman erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä muuttuvassa ilmastossa,

–  ottaa huomioon kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) vuonna 2016 antaman päätöslauselman merellisten suojelualueiden laajentamisesta, jotta merien biologista monimuotoisuutta voidaan suojella tehokkaasti,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteen 14 merten ja niiden tarjoamien luonnonvarojen säilyttämisestä ja hyödyntämisestä,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2020 annetun komission kertomuksen ”Yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annetun direktiivin täytäntöönpano” (COM(2020)0259),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15)(12),

–  ottaa huomioon Maailmanpankin vuonna 2017 julkaistun raportin ”The sunken billions revisited: Progress and Challenges in Global Marine Fisheries”,

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2017 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 1/2017 ”Natura 2000 -verkoston mahdollisuuksien täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää lisätoimia”,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportin nro 17/2019 ”Marine messages II”,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen asiassa 640/2019/FP, joka koskee neuvoston avoimuutta EU:n päätöksentekoprosessissa, jonka tuloksena hyväksytään vuotuiset säännöt kalastuskiintiöille (suurin sallittu saalis),

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun EEA:n raportin nro 3/2015 ”Marine protected areas in Europe’s seas: An overview and perspective for the future”,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun komission kertomuksen suojeltujen merialueiden perustamisen edistymisestä (meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY 21 artiklan mukainen arviointi) (COM(2015)0481),

–  ottaa huomioon 31. heinäkuuta 2018 annetun komission kertomuksen meristrategian mukaisen jäsenvaltioiden toimenpideohjelmien arvioinnista (COM(2018)0562),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kohti kestävämpää kalastusta EU:ssa: tilannekatsaus ja suuntaviivat vuodeksi 2021” (COM(2020)0248),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0264/2020),

A.  toteaa, että yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) halutaan varmistaa, että kalastus- ja vesiviljelytoimet ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä ja niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa ja että ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta; katsoo, että tavoitteena on palauttaa kalakannat asteittain sellaista biomassatasoa suuremmaksi, joka takaa kestävän enimmäistuoton, ja pitää kannat tällaisella tasolla, ja tavoitteen saavuttamiseksi kestävä enimmäistuotto oli saavutettava mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kantojen osalta;

B.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteessa 14 kehotetaan säilyttämään meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistämään niiden kestävää käyttöä;

C.  ottaa huomioon, että meristrategiapuitedirektiivin tavoitteena on meriympäristön suojelu ja säilyttäminen, sen tilan huonontumisen ehkäiseminen ja meriekosysteemien ennallistaminen sekä ympäristön hyvän tilan saavuttaminen EU:n merivesissä vuoteen 2020 mennessä;

D.  toteaa, että meristrategiapuitedirektiivin mukaan ympäristön hyvä tila perustuu yhteentoista kuvaajaan; ottaa huomioon, että kuvaajaa 3 sovelletaan kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen ja äyriäisten populaatioihin, jotka ovat turvallisissa biologisissa rajoissa ja joiden populaation ikä- ja kokojakauma osoittaa kannan olevan terve;

E.  ottaa huomioon, että ympäristön hyvän tilan kuvaajalla 3 on kolme ensisijaista arviointiperustetta eli I) kestävä hyödyntäminen, II) lisääntymiskyky ja III) vanhempien ja suurempien kalojen osuuden säilyttäminen, mutta vain 10,5 prosenttia kannoista voidaan arvioida perusteiden I ja II mukaan, eikä perustetta III varten ole tyydyttävää yhteistä arviointimenetelmää Euroopan tasolla;

F.  katsoo, että eräitä kalakantoja, erityisesti Mustanmeren, Välimeren ja Makaronesian kantoja, koskevien tietojen keruuta on parannettava pikaisesti, jotta voidaan tehdä kalakantojen kestävän hoidon kannalta välttämätön tieteellinen arviointi;

G.  ottaa huomioon, että YKP:n puitteissa hyväksytyt kalastuksenhoitotoimenpiteet kantavat hedelmää, sillä kestävällä tasolla hyödynnettyjen kalakantojen määrä kasvaa, mikä mahdollistaa suuremman tuoton kannoista, jotka olivat ylikalastettuja;

H.  ottaa huomioon, että STECF:n mukaan noin 38 prosenttia Koillis-Atlantin kalakannoista ja noin 92 prosenttia Välimeren ja Mustanmeren tieteellisesti arvioiduista kalakannoista on edelleen ylikalastettuja eli niitä hyödynnetään kestävän enimmäistuoton (MSY) tasoja enemmän huolimatta lakisääteisestä vaatimuksesta lopettaa liikakalastus vuoteen 2020 mennessä; panee merkille, että FAO:n 2020 SOFIA -raportin mukaan 62,5:tä prosenttia Välimeren ja Mustanmeren kalakannoista ylikalastettiin vuonna 2017;

I.  ottaa huomioon, että komission Koillis-Atlantille ehdottamat suurimmat sallitut saalit (TAC) olivat kestävän enimmäistuoton mukaisia kaikkien niiden 78 kannan osalta, joista oli saatavilla tieteellinen lausunto;

J.  ottaa huomioon, että neuvosto vahvisti vuonna 2019 TAC:n 62 lajille 78:sta kestävän enimmäistuoton mukaisesti; ottaa huomioon, että vuonna 2020 odotetaan, että yli 99 prosenttia Itämerellä, Pohjanmerellä ja Atlantilla yksinomaan EU:n hallinnoimista saaliista on peräisin kestävästi hoidetusta kalastuksesta;

K.  ottaa huomioon, että Koillis-Atlantilla biomassa on jatkanut kasvuaan vuodesta 2007 ja että vuonna 2018 se oli 48 prosenttia suurempi kuin vuonna 2003 täysimääräisesti arvioitujen kantojen osalta; ottaa huomioon, että Välimeren ja Mustanmeren tilanne on pysynyt pääosin muuttumattomana siitä lähtien, kun tietosarjat otettiin käyttöön vuonna 2003, vaikka biomassa on saattanut kasvaa hieman vuodesta 2012;

L.  ottaa huomioon, että taloudellisen enimmäistuoton (MEY) tasolla tapahtuvalla kalastuksella tarkoitetaan pyyntitasoa, jolla kalastuslaivastoille koituvat taloudelliset hyödyt maksimoidaan, mikä parantaa alan kestokykyä ja kannat pidetään kestävän enimmäistuoton ylittävällä tasolla;

M.  katsoo, että monilajikalastuksessa on mahdotonta soveltaa kestävän enimmäistuoton malliin perustuvaa lajien hoitoa edes tieteellisesti hyvin tunnetussa ja dokumentoidussa kalastuksessa;

N.  toteaa, että asiaa koskevissa tieteellisissä tutkimuksissa on esitetty huolia pitkän aikavälin kielteisistä vaikutuksista, joita kalastusmenetelmien tietyntyyppisellä käytöllä, kuten pohjassa vedettävillä pyydyksillä tai kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä, on kalakantoihin, valtamerten biologiseen monimuotoisuuteen ja meriympäristöön;

O.  ottaa huomioon, että YKP:tä ei ole vielä pantu kaikilta osin täytäntöön ja että joitakin sen sisältämiä toimenpiteitä, kuten kalakantojen elvyttämisalueiden perustamista, ei ole käytetty;

P.  toteaa, että ihmisen aiheuttamat paineet ovat IPBES:n mukaan muuttaneet maailmanlaajuisesti 66 prosenttia meriympäristöstä ja että FAO:n mukaan 34,2:ta prosenttia kalakannoista kalastetaan biologisesti kestämättömillä tasoilla;

Q.  ottaa huomioon, että IUCN ajaa sitä, että muiden tehokkaiden alueperusteisten suojelutoimien ohella vähintään 30 prosenttia kaikista meren luontotyypeistä muutetaan vuoteen 2020 mennessä tiukasti suojeltujen merellisten suojelualueiden verkostoksi, ja että tavoitteena on, että vähintään 30 prosentilla valtamerien alueesta ei harjoitettaisi kaivannaistoimintaa ilman, että otetaan huomioon sosioekonomiset seuraukset;

R.  ottaa huomioon, että FAO:n 2020 SOFIA -raportissa todetaan, että kalastuksenhoito on paras suojeluväline ja ainoa tie kestävyyteen, tehokkaasti hoidetut kannat ovat yhä kestävämpiä ja 78,7 prosenttia maailman merikalasaaliista on nykyisin peräisin biologisesti kestävistä kannoista;

S.  ottaa huomioon, että vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa peräänkuulutetaan oikeudellisesti sitovaa tavoitetta, jonka mukaan EU:n merialueesta vähintään 30 prosenttia on suojeltava ja 10 prosenttia on asetettava tiukan suojelun piiriin;

T.  katsoo, että sähköinen etävalvonta, esimerkiksi aluksen sijainnin välittäminen lähes reaaliaikaisesti, ja paikalla tehtävien tarkastusten tehostaminen vaikuttavat myönteisesti merellisten suojelualueiden valvontaan;

U.  ottaa huomioon, että merten biologisen monimuotoisuuden köyhtymisellä on sosioekonomisia vaikutuksia kalastusalaan, rannikko- ja merentakaisiin yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan, minkä vuoksi se olisi estettävä; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan kalakantojen elvyttäminen toisi suurempia taloudellisia hyötyjä kuin mitä merikalakantojen nykytila tarjoaa;

V.  ottaa huomioon, että terveet elinympäristöt, kuten hiekkasärkät, meriheinäniityt ja koralliriutat, ovat olennaisen tärkeitä meriekosysteemien toiminnan palauttamiseksi ennalleen ja kalakantojen elvyttämiseksi sekä hiilinielujen tarjoamiseksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi;

W.  ottaa huomioon, että hyvin hoidetut merelliset suojelualueet ovat olennaisen tärkeitä biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi ja muiden lajien, kuten lintujen, elinympäristöjen säilyttämiseksi;

X.  toteaa, että tiedealalla vallitsee vahva yksimielisyys siitä, että merelliset suojelualueet voivat olla hyödyllisiä kalastukselle, koska niillä on heijastusvaikutuksia ja myönteisiä vaikutuksia rekrytoitumiseen, esimerkiksi koska ne suojelevat lisääntymispaikkoja, nuoria kaloja ja suuria emokaloja, joilla on hyvät lisääntymisvalmiudet;

Y.  ottaa huomioon, että maalta ja erityisesti osittaisilta sisämerialueilta sekä muista merellä tapahtuvista toimista peräisin oleva saastuminen vaikuttaa myös kalakantojen elpymiseen;

Z.  toteaa, että EU:n hallinnoimien kalakantojen kiintiölajien kokonaisbiomassa oli 48 prosenttia suurempi vuonna 2018 kuin vuonna 2003;

AA.  ottaa huomioon, että luonnonvaraiset kalat ovat selvästi terveellisin ja ympäristöystävällisin proteiinin lähde maapallolla, koska kalastusteollisuuden hiilijalanjälki on pieni; katsoo, että kalat ja äyriäiset ovat siksi paras vaihtoehto ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

AB.  toteaa, että neuvosto ei ole tähän mennessä noudattanut Euroopan oikeusasiamiehen suositusta julkistaa ennakoivasti TAC-asetusten hyväksymiseen liittyviä asiakirjoja;

AC.  toteaa, että kalastus kestävän enimmäistuoton tasolla tuottaa edelleen myönteisiä tuloksia Koillis-Atlantilla;

Kalastuksenhoidon parantaminen liikakalastuksen lopettamiseksi

1.  toistaa vaatimuksensa YKP:n täysimääräisestä täytäntöönpanosta, jotta kalakannat voidaan palauttaa kestävän enimmäistuoton takaavaa biomassatasoa suuremmiksi ja säilyttää ne tällaisella tasolla;

2.  korostaa, että luonto, kalat ja muut elävät organismit ovat itsessään arvokkaita, vaikka niitä ei hyödynnettäisi ihmisen toiminnassa;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tieteellistä kattavuutta pitäen tavoitteenaan arvioida 100 prosenttia Euroopan vesillä hyödynnettävistä kalakannoista viimeistään vuoteen 2025 mennessä ja pystyä laskemaan kestävä enimmäistuotto kaikille näille kannoille, jos se on tieteellisesti mahdollista;

4.  huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa tietojen keräämisestä ja että nämä tiedot ovat välttämättömiä kalakantojen terveyden arvioimiseksi; huomauttaa, että asetuksen (EU) 2017/1004(13) 23 artiklan mukaan komission on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus asetuksen täytäntöönpanosta ja toiminnasta;

5.  kehottaa komissiota tekemään TAC-ehdotuksensa ja neuvostoa vahvistamaan TACin kestävän enimmäistuoton tasolle YKP-asetuksen mukaisesti;

6.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja tiedeyhteisöä kehittämään tieteeseen perustuvan mallin monilajikalastusalueiden hoidon ja hyödyntämisen optimoimiseksi; toteaa, että tämän mallin olisi mahdollistettava samanlaisten hoitotavoitteiden soveltaminen kuin kestävän enimmäistuoton käyttö koko YKP:ssa, jotta voidaan seurata täytäntöönpantujen hoitosääntöjen kehitystä;

7.  kehottaa komissiota tehostamaan ekosysteemiperustaisen lähestymistavan täytäntöönpanoa kalastuksenhoidossa muun muassa soveltamalla yhä enemmän useampia lajeja koskevia lähestymistapoja, jotta minimoidaan kalastustoiminnan ja muiden tekijöiden, kuten ilmastonmuutoksen, kielteiset vaikutukset meriekosysteemeihin, kalakantoihin ja yhteiskuntaan ja varmistetaan valtamerten kyky sietää ilmastonmuutosta; toistaa, että kalastustietojen täysimääräinen dokumentointi ja laadukkaat tiedot ovat keskeisiä kalastuksenhoidon parantamisen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin virkistyskalastusta koskevien tietojen keruun parantamiseksi ottaen huomioon virkistyskalastuksen ympäristövaikutukset ja sosioekonomisen arvon;

8.  kehottaa komissiota tukemaan edelleen valikoivuuden ja muiden kuin kohdelajien eloonjäämisen parantamista koskevia suunnitelmia ja määrittämään ekosysteemiperustaisen lähestymistavan soveltamiseksi kalastuksenhoidossa, mitkä käytännöt ovat haitallisia kannoille, valtamerten biologiselle monimuotoisuudelle ja meriympäristölle, sekä ottamaan käyttöön toimenpiteitä niiden rajoittamiseksi ja muuttamiseksi;

9.  katsoo, että EU:n olisi YKP:stä vuoteen 2022 mennessä tehtävän arvioinnin jälkeen tarvittaessa mukautettava nykyisiä kalastuksenhoitokäytäntöjä ja nopeutettava siirtymistä vähän kuormittavaan kalastukseen, jotta kalakannat säilyisivät nykyisellä tasolla ja ennen kaikkea elvytettäisiin kalakantoja ja ennallistettaisiin meren ekosysteemejä sidosryhmiä ja erityisesti kalastusalaa kuullen, ja tuettava tällaisia toimenpiteitä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kautta;

10.  katsoo, että huomio ja tuki olisi keskitettävä erityisesti pienimuotoiseen kalastukseen, joka on mahdollisesti vähemmän saalistukseen perustuvaa ja kestävämpää niin biologisten luonnonvarojen hoidon kuin myös sosioekonomisten näkökohtien kannalta;

11.  kehottaa komissiota tukemaan meristrategiapuitedirektiivin mukaiseen ympäristön hyvän tilan kriteeriin (III) liittyvien indikaattoreiden yhdenmukaistamista, jotta voidaan vahvistaa vertailuarvoja ja arviointimenetelmiä, jotka ovat samoja kaikissa jäsenvaltioissa;

12.  kehottaa komissiota tutkimaan, onko kalastuksenhoidossa asianmukaista käyttää muita sellaisia indikaattoreita kuin kestävää enimmäistuottoa, joissa otetaan huomioon lajien vuorovaikutus ja sosioekonomiset tekijät sekä ilmastonmuutoksen ja saastumisen vaikutukset; panee merkille, että jotkin maat tarkastelevat ja panevat täytäntöön muita indikaattoreita, kuten taloudellinen enimmäistuotto;

13.  huomauttaa, että ihmisen toiminnasta aiheutuvan paineen rajoittaminen edellyttää lisää tutkimusta ja innovointia kalastusalalla, jotta voidaan kehittää kiertotalouteen, kestävyyteen ja pyydysten valikoivuuteen liittyviä hyviä käytäntöjä;

14.  korostaa pienimuotoisen rannikkokalastuksen merkitystä ja katsoo, että tämä ala voi helpottaa merkittävästi siirtymistä kestävään kalakantojen hoitoon; kehottaa näin ollen kaikkia jäsenvaltioita lisäämään tälle alalle osoitettujen kansallisten kiintiöiden osuutta;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön tiedonkeruuohjelmia, jotka kattavat kalastustoiminnan vaikutukset ympäristöön laajemminkin, myös herkkien lajien sivusaaliisiin, ja merenpohjaan;

16.  vaatii neuvostoa julkistamaan ennakoivasti kaikki TAC-asetusten hyväksymiseen liittyvät asiakirjat Euroopan oikeusasiamiehen suosituksen mukaisesti ja noudattamaan asetusta (EY) N:o 1049/2001 ja asetusta (EY) N:o 1367/2006;

Suojelualueiden verkoston laajentaminen ja sen hoidon parantaminen

17.  korostaa, että vaikka unioni on edistynyt ja saavuttanut tavoitteen nimetä 10 prosenttia Euroopan vesistä suojelualueiksi, merellisten suojelualueiden verkostoa ei ole toteutettu läheskään kaikilta osin, ja että vain hyvin pienelle osalle nykyisistä merellisistä suojelualueista on määritelty hoitosuunnitelmat ja suojelutoimenpiteet;

18.  korostaa, että merelliset suojelualueet tarjoavat onnistuessaan merkittäviä sosioekonomisia etuja erityisesti rannikkoyhteisöille sekä kalastus- ja matkailualalle ja että ne voivat toteuttaa kalakantojen lisääntymiseen liittyviä keskeisiä ekologisia toimintoja (tarjota kutu- ja kasvualueita) ja parantaa niiden sietokykyä;

19.  pitää myönteisenä komission vuoteen 2030 ulottuvassa biodiversiteettistrategiassaan esittämää ehdotusta, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia EU:n merialueesta olisi suojeltava myös käyttämällä YKP:n mukaisia kalakantojen elvyttämisalueita sekä alueita, joilla tuhoisimpia kalastusmenetelmiä ja taloudellisia toimintoja rajoitetaan;

20.  vaatii, että kolmasosalla tästä alueesta (10 prosenttia Euroopan vesistä) sovelletaan korkean suojelun tasoa, mukaan lukien alueet, joilla kaikki kalastus ja taloudellinen toiminta on kiellettyä (kalastuskieltoalueet);

21.  kehottaa komissiota liittämään kaikkiin lainsäädäntöehdotuksiin vaikutustenarviointeja parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen pohjalta ja tiiviissä yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja -viranomaisten kanssa;

22.  kehottaa komissiota hyväksymään suuntaviivat EU:n kullakin merialueella täytäntöön pantavia merellisiä suojelualueita koskevia tavoitteita varten, jotta varmistetaan tasapainoinen maantieteellinen jakautuminen ja ekologinen edustavuus;

23.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan edelleen merellisiä suojelualueita lintu-(14) ja luontotyyppidirektiivien(15) sekä meristrategiapuitedirektiivin nojalla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

24.  kehottaa perustamaan merellisiä suojelualueita osana yhtenäistä verkostoa, johon kuuluu toisiinsa yhteydessä olevia alueita, myös avomeri- ja syvänmeren alueita; muistuttaa vaatimuksesta lopettaa kalastus pohjaa koskettavilla pyydyksillä yli 400 metrin syvyydessä alueilla, joilla tiedetään olevan haavoittuvia meriekosysteemejä tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy;

25.  kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioille selkeät tieteeseen perustuvat merellisten suojelualueiden hallinnointia koskevat suuntaviivat ja ottamaan käyttöön merellisten suojelualueiden luokittelun, jossa otetaan huomioon niiden toteutusvaihe, hoitosuunnitelmat ja ekosysteemihyödyt ja joka perustuu olemassa oleviin suuntaviivoihin, kuten IUCN:n globaaleihin standardeihin;

26.  vaatii, että komission on sisällytettävä kolmansien maiden kanssa tehtyihin kalastussopimuksiin hoito- ja hallintotoimenpiteitä, kuten merellisiä suojelualueita, jotta voidaan parantaa kalakantojen hoitoa ja puuttua näiden sopimusten moniin kumulatiivisiin vaikutuksiin, kuten saastumiseen, laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen (LIS-kalastukseen) sekä joidenkin sellaisten käytäntöjen, kuten teollisen kalastuksen, kehittymiseen, jotka vaarantavat joidenkin kantojen kestävyyden;

27.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan varteenotettavia ja tehokkaita hoitosuunnitelmia olemassa olevia ja tulevia merellisiä suojelualueita varten ja ottamaan käyttöön tehokkaampia valvonta-, seuranta- ja tarkkailutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että näitä suojelualueita kunnioitetaan;

28.  kehottaa ottamaan sekä kaupallisen kalastuksen että virkistyskalastuksen alat sekä merellä harjoitettavan inhimillisen ja taloudellisen toiminnan hallinnointiin erikoistuneet järjestöt (esimerkiksi alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt tai Kansainvälinen merenkulkujärjestö) mukaan merellisten suojelualueiden valvontaan, seurantaan ja tarkkailuun;

29.  korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden esittämien Natura 2000 -alueiden kalastuksenhoitotoimenpiteiden valvontaa on lisättävä sen varmistamiseksi, että suojelutavoitteet saavutetaan YKP-asetuksen 11 artiklan mukaisesti,

30.  korostaa, että alueiden nimeämisen ja hoitotoimenpiteiden kehittämisen olisi perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin;

31.  katsoo, että merellisten suojelualueiden ja muiden suojelualueiden menestys riippuu niiden vakaasta tieteellisestä perustasta ja niiden hyväksynnästä kaupallisten ja virkistyskalastajien keskuudessa, rannikkoyhteisöissä ja muissa sidosryhmissä sekä selkeästä viestinnästä siitä, mitä suojellaan, miten ja miksi; kehottaa siksi ottamaan kalastusalan, pienimuotoinen kalastus ja tieteelliset kalastuksenhoitoelimet mukaan lukien, sekä muut asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan merellisten suojelualueiden suunnitteluun, hallinnointiin ja seurantaan; kehottaa kannustamaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista perustamalla merialan koulutusalueita;

32.  korostaa, että merellisiä suojelualueita perustettaessa on tärkeää noudattaa kattavaa ja johdonmukaista lähestymistapaa, jossa ei rajoiteta vain kaupallista kalastustoimintaa vaan puututaan myös muuhun toimintaan, kuten fossiilisten polttoaineiden etsintään ja hyödyntämiseen, kaivostoimintaan, laajamittaiseen vesiviljelyyn, ruoppaukseen, merituulipuistoihin, liikenteeseen ja virkistyskalastukseen sekä muihin virkistystoimintoihin;

33.  kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan kalakantojen elvytysalueiden verkostoa YKP:n puitteissa erityisesti silloin, kun on selvää näyttöä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen suurista keskittymistä tai kutualueista; korostaa tarvetta sisällyttää tällaisten alueiden nimeämisen ja onnistumisen arviointi tulevaan YKP:n toimintaa koskevaan kertomukseen;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sopimuksesta, joka koskee merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa, käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa kunnianhimoista maailmanlaajuista mekanismia merellisten suojelualueiden perustamiseksi aavalla merellä tai kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla, omaksumaan proaktiivisen roolin merten biologista monimuotoisuutta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella koskevan sopimuksen tekemisen jälkeen luotaessa uusia tehokkaasti hallinnoituja aluekohtaisia hoitovälineitä, mukaan lukien merelliset suojelualueet aavalla merellä; muistuttaa, että merellisten suojelualueiden perustamista kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisille alueille on tuettava sosioekonomisten ja ekologisten vaikutusten arvioinneilla, jotka perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ajatusta siitä, että valtameret tarjoavat kokonaisuudessaan ekosysteemipalveluja ihmiskunnalle ja että ne on siksi tunnustettava maapallon yhteiseksi luonnonvaraksi YK:n puitteissa käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa;

Kalakantojen elpymistä uhkaaviin muihin ympäristötekijöihin puuttuminen

36.  korostaa, että nopeat ja voimakkaat toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat välttämättömiä meressä elävien organismien terveiden kantojen ja elinympäristöjen säilyttämiseksi ja siten kalastustoiminnan jatkuvuuden ja elintarviketurvan takaamiseksi pitkällä aikavälillä; muistuttaa, että Pariisin ilmastosopimuksen 2 artiklan mukaan osapuolten on pyrittävä parantamaan kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja kykyä joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon sekä edistämään kehitystä kohti alhaisia kasvihuonekaasujen päästöjä tavalla, joka ei uhkaa ruoantuotantoa;

37.  korostaa merellisten suojelualueiden myönteistä vaikutusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, koska ne vahvistavat ekosysteemien kestävyyttä; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan merellisten suojelualueiden verkostojen roolia kansallisissa sopeutumisstrategioissaan (NAS);

38.  korostaa, että kalakantojen elvyttäminen ja niiden pitäminen kestävällä tasolla edellyttää puuttumista myös joihinkin muihin ihmisen aiheuttamiin ilmastonmuutokseen liittyviin vaikutuksiin, kuten happikatoon ja happamoitumiseen, sekä kalakantojen elvyttämiseen kielteisesti vaikuttaviin tai niitä haurastuttaviin pääosin maalta mutta myös mereltä peräisin oleviin erilaisiin saastelähteisiin, joita ovat esimerkiksi nitraatit, jätevedet, lannoitteet, torjunta-aineet, myrkylliset kemikaalit, teollisen toiminnan ja massaturismin aiheuttama pilaantuminen, vesiviljelyn jäämät, muovi- ja mikromuovisaaste, aurinkovoiteet, hormonit, melusaaste, öljyvuodot ja kadonneet tai hylätyt pyydykset;

39.  kehottaa komissiota julkaisemaan tutkimuksen näiden erilaisten saastelähteiden vaikutuksesta kalakantojen elvyttämiseen ja meriekosysteemeihin;

40.  korostaa, että kalastajat on otettava mukaan merten ja valtamerten saastumisen torjuntaan; kehottaa siksi komissiota vaatimaan jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä, jonka nojalla kalastajat voivat tuoda maihin kaiken merestä löydetyn jätteen; katsoo, että näillä määräyksillä olisi otettava käyttöön kalastajia ja asianmukaisten keruujärjestelmien käyttöä koskeva kannustinjärjestelmä;

41.  korostaa, että on tärkeää lisätä muiden kuin kohdelajien eloonjäämisastetta vähentämällä pyynnin ja päästämisen aikana aiheutuneita vammoja ja stressiä;

42.  kehottaa komissiota tarkastelemaan näitä pyyntöjä ja ottamaan ne huomioon uudessa kalavarojen säilyttämistä ja meriekosysteemien suojelua koskevassa toimintasuunnitelmassaan, jonka se aikoo esittää vuoteen 2021 mennessä, ja YKP:n uudistamisessa sekä kaikissa tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa;

o
o   o

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.
(2) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(3) EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105.
(4) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
(5) EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.
(6) EUVL L 303, 18.11.2009, s. 1.
(7) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.
(8) EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.
(9) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(10) EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.
(11) EUVL C 458, 19.12.2018, s. 9.
(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004, annettu 17. toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30. marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta. EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.
(15) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

Päivitetty viimeksi: 22. huhtikuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö