Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2019/2169(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0234/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0234/2020

Keskustelut :

PV 21/01/2021 - 4
PV 21/01/2021 - 6
CRE 21/01/2021 - 4
CRE 21/01/2021 - 6

Äänestykset :

PV 21/01/2021 - 9
PV 21/01/2021 - 13

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0025

Hyväksytyt tekstit
PDF 229kWORD 85k
Torstai 21. tammikuuta 2021 - Bryssel
Sukupuolten tasa-arvoa koskeva EU-strategia
P9_TA(2021)0025A9-0234/2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. tammikuuta 2021 sukupuolten tasa-arvoa koskevasta EU-strategiasta (2019/2169(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 6, 8, 10, 83, 153 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja sen kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 5 ja sen alatavoitteet ja indikaattorit,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon vuodesta 1975 lähtien annetut direktiivit naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eri näkökohdista (direktiivi 79/7/ETY(1), direktiivi 86/613/ETY(2), direktiivi 92/85/ETY(3), direktiivi 2004/113/EY(4), direktiivi 2006/54/EY(5), direktiivi 2010/18/EU(6) ja direktiivi 2010/41/EU(7)),

–  ottaa huomioon vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158(8) (työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) (COM(2012)0614),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun ehdotuksen neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta (COM(2016)0109),

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2019 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”2019 Report on equality between women and men in the EU” (vuoden 2019 kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa) (SWD(2019)0101),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin painopisteistä naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 64. istuntoa varten(9),

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman sukupuolten palkkaerosta(10),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa(11),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi(12),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n media-alalla(13),

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2019 julkaistun Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuoden 2019 tasa-arvoindeksin,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja EU:n veropolitiikasta(14),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n kauppasopimuksissa(15),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa(16),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi(17),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(18),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon edistämisestä mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa(19),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen nro 100, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa, ja vuonna 2019 tehdyn väkivallan ja häirinnän torjumista työelämässä koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 190,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta läpinäkyvyyden avulla 7. maaliskuuta 2014 annetun komission suosituksen(20),

–  ottaa huomioon komission asiakirjan strategisesta sitoutumista sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”EU:n toimintasuunnitelma vuosiksi 2017-2019 – Sukupuolten palkkaeron kaventaminen (COM(2017)0678),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2019 kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten palkkaerojen poistamisesta: keskeiset politiikat ja toimenpiteet,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyydestä: sukupuolinäkökulma(21),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä(22),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon(23),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen naisyrittäjyyden esteenä toimivista ulkoisista tekijöistä(24),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla(25),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa edistävistä hoitopalveluista EU:ssa(26),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(27),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman naisista, sukupuolten tasa-arvosta ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta(28),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalisella aikakaudella(29),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(30),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Sukupuolitasa-arvoiset taloudet EU:ssa: tuleva kehitys”,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 1, 2, 3, 6, 9, 11, 12 ja 15,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman (GAP II) sekä yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women’s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016–2020” (Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan vahvistaminen: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)) (SWD(2015)0182),

–  ottaa huomioon Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ja niitä koskevien tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) ja sen toimintaohjelman sekä sitä koskevien tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon vuonna 2016 Pariisissa tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCC) sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevan tehostetun Liman työohjelman ja siihen liittyvän joulukuussa 2019 hyväksytyn sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta EU:ssa ˮViolence against women: an EU-wide survey”,

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2020 annetun talous- ja sosiaalikomitean lausunnon väestönkehityksen haasteista EU:ssa taloudellisten ja kehityserojen valossa,

–  ottaa huomioon naisten ja miesten välistä tasa-arvoa paikallishallinnossa koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A9-0234/2020),

A.  toteaa, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun on Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa tunnustettu keskeinen perusoikeus, joka on olennaisen tärkeä yhdenvertaisen kohtelun jatkokehitykselle;

B.  ottaa huomioon, että EU:n tasa-arvoindeksillä mitattuna jäsenvaltiot saivat vuonna 2019 keskimäärin 67,4 pistettä sadasta ja että tulos on parantunut vain 5,4 pistettä vuoden 2005 jälkeen;

C.  katsoo, että haitalliset rakenteet ja stereotypiat ylläpitävät eriarvoisuutta maailmanlaajuisesti ja että näiden rakenteiden ja stereotypioiden purkaminen edistää sukupuolten tasa-arvoa; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisiin ja tyttöihin investoiminen hyödyttävät koko yhteiskuntaa ja ovat myös tavoite sinänsä; katsoo, että on tärkeää tutkia niin kutsutun uravuotoilmiön pysyvyyttä ja perimmäisiä syitä; katsoo, että demokraattisten arvojen, perusoikeuksien ja erityisesti naisten oikeuksien säilyttämiseksi tarvitaan vahvaa naisten oikeuksia edistävää liikettä ja että naisten oikeuksiin kohdistuvat uhat ovat uhka myös demokratialle;

D.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva syrjintä yhdistyy usein syrjintään, joka perustuu identiteettiin, kuten sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun sekä luokka- ja/tai maahanmuuttaja-asemaan, ja että tämä aiheuttaa kaksinkertaista ja moninkertaista syrjintää; katsoo, että horisontaalinen intersektionaalinen näkökulma on olennaisen tärkeä kaikessa sukupuolten tasa-arvoa koskevassa politiikassa, jotta tällaiset monikertaiset syrjintäriskit voidaan tunnistaa ja niihin voidaan puuttua; ottaa huomioon, että EU:n toimissa ei ole tähän mennessä noudatettu intersektionaalista lähestymistapaa vaan on keskitytty pääasiassa syrjinnän yksilölliseen ulottuvuuteen, jolloin ei puututa syrjinnän institutionaalisiin, rakenteellisiin ja historiallisiin ulottuvuuksiin; katsoo, että intersektionaalisen analyysin soveltaminen antaa mahdollisuuden ymmärtää rakenteellisia esteitä ja tarjoaa lisäksi näyttöä, jonka avulla voidaan luoda vertailuarvoja ja määrittää etenemisreitti kohti strategisia ja tehokkaita politiikkatoimia järjestelmällisen syrjinnän, syrjäytymisen ja sukupuolten epätasa-arvon torjumiseksi, ja katsoo, että tällaisilla toimilla on puututtava kaikkiin syrjinnän muotoihin, jotta sukupuolten tasa-arvo saavutetaan kaikkien naisten osalta;

E.  toteaa, että EU on antanut tärkeää lainsäädäntöä ja saanut aikaan merkittävää edistystä pyrittäessä saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo; toteaa kuitenkin, että näiden toimien toteuttaminen on hidastunut viime vuosina, kun taas sellaiset sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa ja naisten oikeuksia vastustavat liikkeet ovat menestyneet, jotka yrittävät palauttaa perinteiset sukupuoliroolit vallitsevaksi normiksi, kyseenalaistavat nykytilanteen ja pyrkivät estämään lisäedistymisen; toteaa, että nämä sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa, perheiden monimuotoisuutta, samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoja, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista vastustavat liikkeet yrittävät vaikuttaa kansalliseen ja unionin päätöksentekoon heikentääkseen huolestuttavalla tavalla jo vakiintuneita perusoikeuksia; katsoo, että naisten oikeuksiin kohdistuvat uhat ovat aina myös uhka demokratialle ja sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle;

F.  toteaa, että terveysoikeudet, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet, ovat naisten perusoikeuksia, niitä olisi parannettava eikä niitä saa millään tavalla vesittää tai poistaa;

G.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa on havaittavissa selkeää taantumista, myös naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen alalla, ja että on olemassa vaara, että sukupuolten tasa-arvo menettää entisestään merkitystään jäsenvaltioiden asialistoilla;

H.  ottaa huomioon, että joka kolmas 15 vuotta täyttänyt nainen EU:ssa on kokenut jonkinlaista fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa(31), joka toinen on kokenut seksuaalista häirintää ja joka kymmenes on kohdannut häirintää verkossa;

I.  toteaa, että kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta (fyysinen, seksuaalinen, psykologinen, taloudellinen tai verkkoväkivalta) on ihmisoikeusloukkaus ja yksi suurimmista sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen esteistä; toteaa, että väkivallaton elämä on tasa-arvon ennakkoedellytys; ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta terveyden alalla, kuten synnytyksen yhteydessä tapahtuva ja gynekologinen väkivalta, on vasta viime vuosina esiin tullut väkivallan muoto, ja että ikääntyneisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei edelleenkään usein tunnisteta riittävän hyvin; toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa heikentämään pyrkivät disinformaatiokampanjat estävät edistymisen myös naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevassa kysymyksessä, kuten Istanbulin yleissopimuksen yhteydessä on havaittu, ja johtaa yleiseen vastustukseen ja haitallisiin poliittisiin päätöksiin joissakin jäsenvaltioissa;

J.  katsoo, että ihmiskauppa on yksi räikeimmistä perusoikeuksien ja ihmisarvon loukkauksista; ottaa huomioon, että 80 prosenttia rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista ja 95 prosenttia rekisteröidyistä seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvan ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä; ottaa huomioon, että ihmiskauppa on kasvava osa järjestäytynyttä rikollisuutta, orjuuden muoto ja ihmisoikeusloukkaus ja että se koskee pääasiassa naisia ja lapsia, joita kaupataan erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä varten; toteaa, että prostituutiomarkkinat edistävät naisten ja lasten kauppaa ja lisäävät heihin kohdistuvaa väkivaltaa; katsoo, että jäsenvaltioiden on laadittava sosiaali- ja talouspolitiikkansa siten, että niillä autetaan haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja tyttöjä jättämään prostituutio, myös ottamalla käyttöön erityisiä sosiaali- ja talouspoliittisia toimia, jotka on suunniteltu heidän auttamisekseen;

K.  toteaa, että köyhyydellä ja sosiaalisella syrjäytymisellä on rakenteellisia syitä, jotka on poistettava ja joiden kehityssuunta on käännettävä erityisesti työllisyyttä, asumista, liikkuvuutta ja julkisten palvelujen saatavuutta koskevilla toimintapolitiikoilla; katsoo, että prostituutio ja erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuva ihmiskauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten ovat orjuuden muotoja ja loukkaavat ihmisarvoa, etenkin maissa, joissa seksiala on laillistettu; toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden kasvun ja sen kannattavuuden lisääntymisen seurauksena ihmiskauppa lisääntyy kaikkialla maailmassa; toteaa, että prostituutiomarkkinat edistävät naisten ja lasten kauppaa ja lisäävät heihin kohdistuvaa väkivaltaa, etenkin maissa, joissa seksiala on laillistettu;

L.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan maailmanlaajuisesti lähes 35 prosenttia naisista kokee työpaikkakiusaamista, seksuaalista häirintää työpaikalla tai häirintää, jolla on huomattavia seurauksia henkilökohtaisille ja ammatillisille pyrkimyksille; katsoo, että nämä ilmiöt vahingoittavat naisten itsetuntoa ja heidän neuvotteluasemaansa oikeudenmukaisemman palkan saamiseksi; katsoo, että oikeudenmukainen palkka ja taloudellinen riippumattomuus ovat olennainen edellytys sille, että naiset voivat lähteä vahingollisesta ja väkivaltaisesta suhteesta;

M.  katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvo voidaan saavuttaa ainoastaan varmistamalla miesten ja naisten yhdenvertaisuus lain edessä sekä yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksen ja työpaikkojen saannissa;

N.  ottaa huomioon, että perinteiset sukupuoliroolit ja -stereotypiat vaikuttavat edelleen työn jakautumiseen kotona, koulutuksessa, työpaikalla ja yhteiskunnassa; toteaa, että palkatonta hoiva- ja kotitaloustyötä tekevät useimmiten naiset, mikä vaikuttaa etenemiseen työssä ja uralla ja edistää sukupuolten välisiä palkka- ja eläke-eroja; katsoo, että työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevat toimenpiteet, kuten työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta annettu direktiivi, ovat tärkeitä alkuvaiheen toimia, ja jäsenvaltioiden on ennen kaikkea saatettava ne asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pantava ne oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön ja täydennettävä niitä lisätoimilla, jotta useammat miehet saataisiin osallistumaan palkattomaan työhön ottaen huomioon sen yhtä suuri merkitys palkkatyön kanssa sekä hoivavelvollisuuksiin ja jotta edistettäisiin tasavertainen tulonsaaja / tasavertainen huoltaja -mallia; katsoo, että perinteiset rakenteet, palkaton hoivatyö ja kansallisen veropolitiikan jarruttavat tekijät edistävät naisten joutumista toissijaisen tulonsaajan asemaan tai jäämistä siihen, mikä vaikuttaa kielteisesti naisiin ja heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa sekä koko yhteiskuntaan;

O.  ottaa huomioon, että omaishoitajat, joista enemmistö (75 prosenttia) on naisia, tekevät arvioiden mukaan 80 prosenttia kaikesta hoito- ja hoivatyöstä EU:ssa, mikä merkitsee sitä, että hoivavastuu jakautuu epätasaisesti sukupuolten välillä ja vaikuttaa voimakkaasti sukupuolten väliseen eläke-eroon; ottaa huomioon, että yli 50 prosenttia alle 65-vuotiaista omaishoitajista yhdistää hoiva- ja työtehtävät, mikä vaikeuttaa työ- ja yksityiselämän tasapainottamista; ottaa huomioon, että omaishoitajat saattavat usein toimia matalan osaamis- ja palkkatason työpaikoissa, joita voidaan mukauttaa heidän hoiva-aikatauluunsa, ja että heidän on ehkä lyhennettävä työaikaansa tai luovuttava palkkatyöstä; ottaa huomioon, että 7–21 prosenttia omaishoitajista lyhentää työaikaansa ja 3–18 prosenttia vetäytyy työmarkkinoilta; ottaa huomioon, että laadukkaan hoidon ja hoivan tarjonta EU:ssa vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä samoin kuin yksityisten ja julkisten toimijoiden, kaupunki- ja maaseutualueiden ja eri ikäryhmien välillä; ottaa huomioon, että tiedot hoidon ja hoivan tarjonnasta EU:ssa ovat melko hajanaisia ja että kokonaisvaltainen lähestymistapa julkisille menoille paineita aiheuttavien EU:n väestöhaasteiden ratkaisemiseen puuttuu;

P.  katsoo, että jäsenvaltioissa on puutteita lastenhoitojärjestelmien sovittamisessa vanhempien, myös yksinhuoltajien (pääasiassa yksinhuoltajaäitien), tarpeisiin ja että erityisesti naisilla on edelleen vaikeuksia perhe-, yksityis- ja työelämän yhteensovittamisessa; toteaa, että yli 45-vuotiaat naiset ovat usein alityöllistettyjä ja heitä palkataan paljon huonommin ehdoin kuin miehiä erityisesti silloin, kun he palaavat työhön äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen tai kun heidän on pakko sovittaa yhteen työ ja huollettavien hoitaminen;

Q.  katsoo, että työ- ja yksityiselämän tasapainon edistämiseksi olisi tarjottava hyvin suunniteltu hoitovapaajärjestelmä ja korkealaatuisia, helposti saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia hoito- ja hoivapalveluja ja näihin palveluihin liittyviä kustannuksia olisi pidettävä osana infrastruktuuri-investointeja; katsoo näiden palvelujen olevan edellytys sille, että naiset voivat osallistua työmarkkinoille ja toimia tieteen ja tutkimuksen johtotehtävissä;

R.  toteaa, että äitiyssuojelu on oikeus, jota on kunnioitettava kaikilta osin, ja katsoo, että äitiyslomien olisi oltava pidempiä, niiden aikana olisi voitava nauttia täysistä oikeuksista ja saada 100-prosenttista palkkaa vastaava korvaus;

S.  toteaa, että oikeutta samaan palkkaan samasta tai samanarvoisesta työstä ei aina taata, vaikka se olisi vahvistettu laissa; pitää työehtosopimusneuvotteluja tärkeänä tekijänä miesten ja naisten välisen eriarvoisuuden torjumisessa ja poistamisessa työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että sukupuolten välinen ero tuntipalkassa on EU:ssa 16 prosenttia, joskin se vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero kasvaa 40 prosenttiin, kun työllisyysaste ja yleinen työmarkkinoille osallistuminen otetaan huomioon; ottaa huomioon, että yksi sukupuolten välisen palkkaeron seurauksista on sukupuolten välinen 37 prosentin ero eläketuloissa; toteaa työmarkkinaosallistumisen suhteen, että EU:ssa miehistä 8 prosenttia ja naisista 31 prosenttia työskentelee osa-aikaisesti, mikä paljastaa sitkeän eriarvoisuuden, jonka perimmäisiin syihin on puututtava;

T.  ottaa huomioon, että vaikka naisten osallistuminen työmarkkinoille on lisääntynyt, on olemassa tiukassa istuvia sukupuolten välisiä eroja, joiden vuoksi naiset voivat joutua haavoittuviin tai epävarmoihin tilanteisiin; ottaa huomioon, että sukupuolten välinen työllisyysero on EU:ssa 11,6 prosenttia(32); ottaa huomioon, että naiset ovat aliedustettuina hyvin palkatuilla aloilla ja päättävissä asemissa ja että he toimivat useammin työpaikoissa, joihin he ovat ylipäteviä, ja että EU:ssa joka viides naispuolinen työntekijä kuuluu alhaisimpaan palkkaryhmään, kun miehillä vastaava osuus on joka kymmenes; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaeron seurauksiin kuuluvat sukupuolten välinen eläketuloissa ilmenevä 37 prosentin ero(33), joka säilyy vielä vuosikymmeniä, sekä erot naisten ja miesten taloudellisen riippumattomuuden tasossa; katsoo, että kaikkien näiden sukupuolten välisten erojen poistamiseksi tarvitaan kunnianhimoisia toimia;

U.  katsoo, että naisten aliedustus työmarkkinoilla johtaa myös siihen, että he eivät osallistu tasapuolisesti päätöksentekoon eivätkä saa yhtä suurta palkkaa, mikä rajoittaa naisten mahdollisuuksia muuttaa taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita ja kulttuurirakenteita; ottaa huomioon, että vertikaalinen ja horisontaalinen eriytyminen työssä ja syrjivät käytännöt rekrytoinnissa ja ylennyksissä ovat eräitä sukupuolten palkkaeron tärkeimmistä syistä; ottaa huomioon, että sukupuolikiintiöt, vetoketjujärjestelmät ja seuraamukset tapauksissa, joissa sääntöjä ei noudateta tai menettelyt eivät ole toimivia, ovat osoittautuneet tehokkaiksi toimenpiteiksi, joilla voidaan varmistaa tasapuolinen edustus ja torjua epätasa-arvoisia valtasuhteita;

V.  katsoo, että naisten täysimittainen osallistuminen talouteen on taloudellisesti perusteltua, koska sukupuolten välinen työllisyysero maksaa EU:lle 370 miljardia euroa vuodessa(34);

W.  toteaa, että kattavien ja ikätason mukaisten tietojen ja seksuaali- ja ihmissuhdekasvatuksen saaminen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon ja -oikeuksien saatavuus, mukaan lukien perhesuunnittelu, ehkäisymenetelmät sekä turvallinen ja laillinen abortti, ovat olennaisen tärkeitä pyrittäessä saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo ja poistamaan sukupuoleen perustuva väkivalta; toteaa, että naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien loukkaukset, kuten turvallisen ja laillisen aborttihoidon epääminen, ovat naisiin kohdistuvan väkivallan muoto; ottaa huomioon, että kattava seksuaali- ja ihmissuhdekasvatus sekä tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus tehdä vapaasti ja riippumattomasti päätöksiä kehostaan ja elämästään ovat heidän taloudellisen riippumattomuutensa ja siten sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamisen edellytyksiä;

X.  ottaa huomioon, että naiset ovat olleet covid-19-pandemian torjunnan eturintamassa ja että nykyinen kriisi vaikuttaa suhteettoman voimakkaasti naisiin, tyttöihin ja sukupuolten tasa-arvoon; ottaa huomioon, että näitä vaikutuksia ovat niin sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän sekä palkattoman ja epätasa-arvoisen hoiva- ja kotityövelvoitteiden huolestuttava lisääntyminen, seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saatavuuden rajoittaminen kuin myös naisiin, etenkin terveydenhuoltoalan työntekijöihin, omaishoitajiin ja muiden naisvaltaisten ja epävarmojen alojen työntekijöihin kohdistuvat taloudelliset ja työhön liittyvät huomattavat vaikutukset; katsoo, että tämän tasapainottamiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä; katsoo, että elpymisohjelmien tai siirtymärahastojen varat olisi kohdennettava sukupuolten kannalta tasapainoisella tavalla; ottaa huomioon, että säästötoimet ovat aiemmin osoittautuneet haitallisiksi naisille, naisten oikeuksille ja sukupuolten tasa-arvolle;

Y.  ottaa huomioon, että perusvapauksien ja ihmisoikeuksien, myös sukupuolten tasa-arvon, kunnioittaminen on edellytys erilaisten kulttuuri-ilmaisujen ja koulutuksellisten näkemysten luomiselle ja jakamiselle, koska kaikilla kulttuuri- ja luovilla aloilla on merkittävä vaikutus uskomuksiimme, arvoihimme ja näkemyksiimme sukupuolikysymyksistä;

Z.  ottaa huomioon, että naiset ja tytöt kohtaavat urheilun alalla useita esteitä, että heihin kohdistuu väkivallan lisäksi myös palkkaan, palkintorahoihin ja työehtoihin ja -oloihin liittyvää syrjintää ja että he ovat laajalti aliedustettuina urheilujärjestöjen hallituksissa ja tiedotusvälineissä;

AA.  ottaa huomioon, että naisten osuus EU:n itsenäisistä ammatinharjoittajista on vain 34,4 prosenttia ja startup-yrittäjistä 30 prosenttia;

AB.  toteaa, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat Euroopassa suhteettoman paljon naisiin, erityisesti yksinhuoltajaäiteihin, vammaisiin naisiin, iäkkäisiin naisiin, maaseudun ja syrjäseutujen naisiin, maahanmuuttajanaisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin; ottaa huomioon, että EU:ssa 15 prosenttia kotitalouksista, joissa on lapsia, on yksinhuoltajatalouksia; ottaa huomioon, että keskimäärin 85 prosentissa näistä kotitalouksista yksinhuoltaja on äiti ja että 47 prosenttia yksinhuoltajatalouksista oli vuonna 2017 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa; ottaa huomioon, että naisten asunnottomuus on kasvava ongelma; toteaa, että syrjinnän vastainen direktiivi tarjoaisi laajemman suojan laaja-alaisen lähestymistavan ansiosta mutta sen käsittely on yhä pysähdyksissä neuvostossa;

AC.  toteaa, että kestävä kehitys ja ilmastohaasteiden tehokas hallinta edellyttävät sukupuolten tasa-arvoa ja naisten osallistumista päätöksentekoon, jotta saavutetaan reilu ja oikeudenmukainen siirtymä, jossa ketään ei jätetä jälkeen; ottaa huomioon, että ilmastokriisi pahentaa sukupuolten eriarvoisuutta ja vaikeuttaa sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden saavuttamista; toteaa, että naiset kokevat ilmastonmuutoksen vaikutukset eri tavalla, koska he ovat haavoittuvammassa asemassa ja kohtaavat suurempia riskejä ja rasitteita useista eri syistä, joita ovat esimerkiksi resurssien, koulutuksen, työmahdollisuuksien ja maaoikeuksien epätasa-arvoinen saatavuus, vallitsevat sosiaaliset ja kulttuuriset normit, stereotypiat sekä naisten erilaiset intersektionaaliset kokemukset; toteaa, että kaikissa ilmastotoimissa on oltava sukupuolinäkökulma ja intersektionaalinen näkökulma; katsoo, että naisten oikeuksia on vahvistettava ilmastonmuutoksen naisiin kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi ja että on luotava mahdollisuuksia, jotta voidaan edistää naisten toimintaa vahvemmissa rooleissa ilmastonmuutosta koskevissa keskusteluissa ja päätöksissä johtajina, ammattilaisina ja teknisinä muutoksentekijöinä;

AD.  ottaa huomioon, että maaseutualueiden naisilla on vastassaan lukuisia haasteita, kuten alhaisempi elintaso, heikommat työllistymismahdollisuudet, suhteellinen eristyneisyys markkinoista, rajallinen pääsy infrastruktuuriin, mukaan lukien maaseudun infrastruktuuri, julkiset palvelut ja terveydenhuolto, sekä rajalliset mahdollisuudet saada koulutusta (mukaan lukien seksuaalikasvatus) ja tietoa koulutusmahdollisuuksista, ja että he ovat aliedustettuina päätöksentekofoorumeilla; ottaa huomioon, että he saattavat tehdä näkymätöntä työtä maatiloilla, koska avustavilla puolisoilla ei ole virallista asemaa, mikä aiheuttaa ongelmia heidän työnsä tunnustamisessa kansallisissa järjestelmissä;

AE.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa asuu 46 miljoonaa vammaista naista ja tyttöä; toteaa, että heidän osuutensa kaikista vammaisista henkilöistä on lähes 60 prosenttia; ottaa huomioon, että suurin osa vammoista tulee iän myötä;

AF.  ottaa huomioon, että yli puolet työikäisistä vammaisista naisista on työelämän ulkopuolella; ottaa huomioon, että kaikissa jäsenvaltioissa vammaiset naiset kärsivät vakavasta aineellisesta puutteesta enemmän kuin naiset, jotka eivät ole vammaisia;

AG.  toteaa, että vuoden 2019 tasa-arvoindeksi paljastaa miesten ja naisten välisen sitkeän epätasa-arvon digitaalialalla, ja korostaa sukupuolinäkökulman ja sukupuolivaikutusten arvioinnin tarvetta kaikkien digitalisaatiota käsittelevien politiikkatoimien yhteydessä; pitää sukupuolten välisen digitaalisen kuilun umpeen kuromista ja teknologian ja internetin saatavuuden parantamista tyttöjen ja naisten kannalta ensiarvoisen tärkeänä; ottaa huomioon, että naiset ovat hyödyntämätön voimavara kehittyvillä aloilla, kuten digitaalialalla ja tekoälyn ja tieto- ja viestintätekniikan alalla, ja että lähes kahdeksasta miljoonasta tieto- ja viestintätekniikan parissa Euroopassa työskentelevästä henkilöstä vain 16 prosenttia on naisia; ottaa huomioon, että digitaalialalla työskentelevien miesten osuus on kolme kertaa suurempi kuin naisten; ottaa huomioon, että on erittäin tärkeää lisätä naisten työllisyyttä digitaalialalla ja muilla tulevaisuuden aloilla, jotta voidaan torjua sukupuolten välistä palkka- ja eläke-eroa ja turvata heidän taloudellinen riippumattomuutensa sekä luoda uusia työllistymismahdollisuuksia, myös tavallisesti työmarkkinoiden ulkopuolella oleville ryhmille; pitää tässä yhteydessä olennaisen tärkeänä, että naisten osallistumista digitaaliseen yrittäjyyteen sekä luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-alat) ja tieto- ja viestintätekniikka-alan koulutukseen ja työelämään kannustetaan; ottaa huomioon, että integroimalla enemmän naisia digitaalialan työmarkkinoille EU:n taloutta voidaan vauhdittaa kasvattamalla BKT:tä 16 miljardilla eurolla; ottaa huomioon, että sukupuolten eriarvoisuus ja syrjintä näkyvät myös tekoälyn suunnittelussa, käyttöönotossa ja käytössä; katsoo, että epätäydelliset tietoaineistot ja vinoutumavirheet voivat vääristää tekoälyjärjestelmän taustalla olevaa päättelyä ja vaarantaa sukupuolten tasa-arvon yhteiskunnassa;

AH.  katsoo, että sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen kerääminen on olennaista, jotta epätasa-arvo tulee näkyväksi ja voidaan luoda kohdennettuja toimintapolitiikkoja, ja se on äärimmäisen tärkeää, jotta saadaan aikaan sukupuolikysymykset huomioiva lähestymistapa kaikkiin käsiteltäviin kysymyksiin, kuten sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, vammaisuuteen, syöpään ja harvinaisiin tai kroonisiin sairauksiin, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, digitaalisiin taitoihin ja STEM-aloihin; ottaa huomioon, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen eri osa-aloilla ei edelleenkään ole saatavilla sukupuolinäkökulman huomioon ottavia tietoja;

AI.  ottaa huomioon, että naiset ovat suhteettomasti aliedustettuina uutisten ja tiedotusvälineiden alalla; toteaa, että naisten ja miesten epätasa-arvoinen esittäminen tiedotusvälineissä pitää yllä stereotypioita, jotka vaikuttavat kuvaan naisista ja miehistä;

AJ.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen, sukupuolitietoinen budjetointi ja sukupuolivaikutusten arviointi ovat olennaisen tärkeitä välineitä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi kaikilla EU:n politiikanaloilla; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvoa käsitellään EU:n toimintapolitiikoissa erilaisten rahastojen ja välineiden kautta ja että niiden välisten optimaalisten synergioiden mahdollistaminen on erittäin tärkeä väline; pitää tätä erityisen tärkeänä covid-19-terveyskriisin jälkeen toteutettavien sosioekonomisten toimenpiteiden kannalta, EU:n elpymissuunnitelma mukaan luettuna;

AK.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025 ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavien toimintapolitiikkojen vahvistaminen EU:n tasolla ovat olennaisen tärkeitä sen varmistamiseksi, ettei covid-19-kriisin vaikutus lisää sukupuolten eriarvoisuutta ja että toimet siihen vastaamiseksi auttavat vähentämään naisiin kohdistuvaa syrjintää;

AL.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on vaikuttanut myös seksityöntekijöihin ja lisännyt heidän tulonmenetys- ja köyhyysriskiään ja että heille on ominaista, ettei heidän ihmisoikeuksiaan varten ole edelleenkään puitteita eikä niiden toteutumista edelleenkään valvota;

AM.  katsoo, että yhtenäinen toiminta on olennaisen tärkeää, jotta naisten oikeuksia voidaan lähentää ja yhdenmukaistaa Euroopassa korkeampien tasojen mukaan vahvan jäsenvaltioiden välisen sopimuksen avulla jakamalla kunnianhimoisinta EU:ssa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja parhaita käytäntöjä sekä sitoutumalla niihin;

AN.  ottaa huomioon, että komissiossa on yksinomaan tasa-arvosta vastaava jäsen ja että Euroopan parlamentilla on naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä valiokunta, mutta neuvostolla ei ole erityistä sukupuolten tasa-arvosta vastaavaa kokoonpanoa eikä tasa-arvosta vastaavilla ministereillä ja valtiosihteereillä ole omaa keskustelufoorumia;

Yleisiä huomioita

1.  pitää myönteisenä määräajassa, uuden komission toimikauden ensimmäisten sadan päivän aikana, annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” hyväksymistä ja toteaa sen olevan selkeä osoitus poliittisesta sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvoa edistävään EU:n toimintapolitiikkaan ja muodostavan päättäväisen, selkeän ja kunnianhimoisen poliittisen kehyksen, jonka avulla voidaan edelleen toteuttaa naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa ja torjua niihin kohdistuvia hyökkäyksiä; tukee komission tavoitetta luoda kaikille ihmisille heidän kaikessa moninaisuudessaan syrjinnästä ja rakenteellisesta eriarvoisuudesta vapaa Euroopan unioni; pitää tärkeänä valittua kaksitahoista lähestymistapaa, joka koostuu kohdennetuista toimenpiteistä ja sitoumuksesta toteuttaa johdonmukaisesti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ja intersektionaalisuutta monialaisina periaatteina, ja pitää myönteisenä työalojen sekä stereotypioiden, sukupuolittuneiden käytäntöjen ja syrjinnän poistamisen välistä vahvaa yhteyttä ja kehottaa luomaan vahvoja seurantamekanismeja, jotta voidaan säännöllisesti mitata ja arvioida strategian ja sen toimenpiteiden onnistumista;

2.  painottaa kuitenkin, että sukupuolten tasa-arvostrategiassa tarvitaan mahdollisuuksiin perustuvaa lähestymistapaa; pyytää komissiota ottamaan naisten yhtäläiset mahdollisuudet lähtökohdaksi strategian laajemmalle käyttöönotolle;

3.  suhtautuu myönteisesti siihen, että uusi komissio ja sen puheenjohtaja ovat asettaneet sukupuolten tasa-arvon etusijalle ja että on nimitetty erityisesti tasa-arvosta vastaava komission jäsen, ja odottaa tasa-arvoa koskevaa vuosikertomusta, joka on hyödyllinen arviointiväline sen arvioimiseksi, kuinka sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on edistynyt poliittisessa kehyksessä, ja siinä esiintyvien sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien nykyisten puutteiden ja tarpeiden havaitsemiseksi;

4.  pitää myönteisenä ilmoitusta useista täydentävistä EU:n aloitteista, joita ovat esimerkiksi Euroopan vammaisstrategia, johon sisältyy sitovia toimenpiteitä vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi, hlbti+-henkilöitä koskeva strategia ja vuoden 2020 jälkeinen EU:n puitekehys romanien yhdenvertaisuutta ja osallisuutta koskeville strategioille, ja kehottaa laatimaan niitä yhdistävän strategisen kehyksen ja noudattamaan niiden kaikkien osalta intersektionaalista lähestymistapaa; korostaa, että on tärkeää seurata tilanteita, joita käsitellään, ja mukauttaa sukupuolten tasa-arvoa koskevaa ja muita asiaan liittyviä strategioita joustavasti tulosten sekä tulevien haasteiden mukaan käyttämällä nykyisiä politiikkatoimia tai ehdottamalla uusia välineitä, kuten viimeaikainen covid-19-kriisi on osoittanut; toteaa jälleen, että on syytä tehostaa erityistoimenpiteitä, jotka koskevat syrjimättömyyttä, tasa-arvoa ja rakenteellisen eriarvoisuuden kohteeksi joutuneiden naisten suojelua, ja muistuttaa komissiota siitä, että tätä varten tarvitaan lisätoimia;

5.  pitää valitettavana, ettei strategiassa edelleenkään esitetä selkeästi aikatauluja useille erittäin tarpeellisille toimenpiteille eikä vahvisteta konkreettisia vuoteen 2025 mennessä saavutettavia sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita eikä selkeitä seurantavälineitä; kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan konkreettisen etenemissuunnitelman, joka sisältää aikataulut, tavoitteet, vuosittaisen tarkistus- ja seurantamekanismin, selkeitä ja mitattavissa olevia onnistumista kuvaavia indikaattoreita sekä kohdennettuja lisätoimia; kehottaa myös esittämään suuntaviivat ja etenemissuunnitelman, joista käy ilmi, kuinka intersektionaalinen lähestymistapa ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen perustuva lähestymistapa, sukupuolitietoinen budjetointi mukaan luettuna, pannaan tehokkaasti täytäntöön EU:n poliittisessa päätöksenteossa, ja kehottaa kehittämään erityisiä välineitä (kuten indikaattoreita, tavoitteita ja seurantavälineitä) sekä osoittamaan riittävästi henkilö- ja rahoitusresursseja, jotta niitä voidaan soveltaa kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa; kehottaa laatimaan selkeät aikataulut, jotka koskevat ilmoitetun kehyksen laatimista verkkoalustojen yhteistyölle, ihmiskaupan kitkemiseen tähtäävää EU:n strategiaa, audiovisuaalialan tasa-arvostrategiaa (osana Media-alaohjelmaa) ja EU:n laajuista tiedotuskampanjaa sukupuolistereotypioiden torjumiseksi;

6.  kehottaa komissiota noudattamaan mahdollisessa tarkistuksessa vuoden 2020 työohjelman sitoumuksia ja esittämään ehdotuksen sitoviksi palkkauksen avoimuutta koskeviksi toimenpiteiksi, uhrien oikeuksia koskevaksi EU:n strategiaksi ja uudeksi EU:n strategiaksi ihmiskaupan kitkemiseksi; pitää valitettavana, että palkkauksen avoimuutta koskevia sitovia toimenpiteitä koskevaa ehdotusta ei esitetty suunnitelmien mukaisesti vuonna 2020;

7.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön syrjinnän vastaisen direktiivin ja takaamaan, että moninkertainen ja risteävä syrjintä poistetaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa;

8.  muistuttaa, että on torjuttava monikerroksista syrjintää, joka kohdistuu erityisesti haavoittuviin ryhmiin, kuten vammaisiin naisiin, mustiin naisiin, maahanmuuttajanaisiin, etnisiin vähemmistöihin kuuluviin ja romaninaisiin, ikääntyneisiin naisiin, yksinhuoltajaäiteihin, hlbtiq+-henkilöihin ja asunnottomiin naisiin, ja korostaa, että on tärkeää varmistaa, että he hyötyvät EU:n sukupuolten tasa-arvostrategian 2020–2025 tavoitteista ja toimista; kehottaa komissiota laatimaan intersektionaalisen kehyksen täytäntöönpanoa koskevat selkeät suuntaviivat, joissa olisi asetettava etusijalle niiden ryhmien osallistuminen, joihin syrjinnän risteävät muodot vaikuttavat, jotta voidaan arvioida toimintapolitiikkojen ja toimien erilaisia vaikutuksia ja siten räätälöidä ratkaisuja kullekin alalle syrjimättömyyden periaatteen perusteella;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään strategian tavoitteiden mukaisesti sukupuolinäkökulman järjestelmällisesti covid-19-kriisin vastatoimien kaikkiin vaiheisiin ja edistämään naisten osallistumista päätöksentekoprosessiin kaikilla tasoilla; korostaa, että joidenkin uuden strategian osatekijöiden lykkääminen antaisi väärän signaalin, ja kehottaa siksi komissiota pysymään aikataulussa uuden strategian täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan naisten tarpeet asianmukaisesti huomioon suunnitellessaan ja jakaessaan varoja, joista on sovittu Next Generation EU -elpymisvälineessä;

10.  korostaa tarvetta varmistaa sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen luotettava ja asianmukainen kerääminen ja analysointi päätöksenteon pohjaksi varmistamalla EIGEn rahoitus ja valmiudet ja lisäämällä niitä;

11.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan säännöllisesti parhaita käytäntöjä ja sitoutumaan naisten oikeuksien lähentämiseen ja yhdenmukaistamiseen korkeampien tasojen mukaan Euroopassa sisällyttämällä lainsäädäntöönsä EU:n jäsenvaltioissa tällä hetkellä voimassa olevat kunnianhimoisimmat kansalliset toimenpiteet ja käytännöt;

12.  kehottaa lisäksi sisällyttämään EIGEn tasa-arvoindeksin komission seurantaprosessiin ja laatimaan parlamentin 14. kesäkuuta 2017 tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi antamaan päätöslauselmaan(35) sisältyvien suositusten mukaisesti sukupuolten eläke-eroa koskevan indikaattorin, jota seurataan tasa-arvostrategiassa, sillä se on ainoa strategia, joka kattaa kaiken naisten elämänsä aikana kokeman eriarvoisuuden; kehottaa ottamaan huomioon myös muita indikaattoreita, jotka koskevat esimerkiksi sukupuolten välisiä palkka- ja hoivaeroja tai sukupuolten välistä digitaalista kuilua;

13.  kehottaa neuvostoa perustamaan sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän neuvoston kokoonpanon, jossa kokoontuvat sukupuolten tasa-arvosta vastaavat ministerit ja valtiosihteerit, tätä asiaa käsitteleväksi keskitetyksi foorumiksi, jotta voidaan toteuttaa yhteisiä ja konkreettisia toimenpiteitä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alan haasteisiin vastaamiseksi ja varmistaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevista kysymyksistä keskustellaan korkeimmalla poliittisella tasolla;

14.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan virallisen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän neuvoston kokoonpanon, jotta voidaan tarjota sukupuolten tasa-arvosta vastaaville ministereille ja valtiosihteereille asiaa koskeva keskustelufoorumi ja edistää paremmin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kaikessa EU:n toimintapolitiikassa, myös työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa;

15.  pitää valitettavana, ettei sukupuolten tasa-arvostrategiassa 2020–2025 mainita sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden ja asunnottomuuden vaarassa olevien naisten ja tyttöjen suojelua; kehottaa komissiota käsittelemään näitä kysymyksiä tulevassa kotouttamista ja osallisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa, jotta estetään näiden naisten jääminen sosiaali- ja talouspolitiikan ulkopuolelle, mikä syventäisi entisestään köyhyyden kierrettä;

16.  kehottaa neuvostoa antamaan neuvoston päätelmät tasa-arvoa koskevan strategian hyväksymiseksi ja määrittämään konkreettisia toimia sen täytäntöön panemiseksi;

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan poistaminen

17.  tukee komission sitoumusta torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, tukea ja suojella tällaisten rikosten uhreja ja varmistaa, että syylliset saatetaan vastuuseen rikoksistaan; kannattaa komission suunnitelmaa edistää edelleen Istanbulin yleissopimuksen ratifioimista koko EU:ssa; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan erityistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan puuttua nykyisiin jäsenvaltioiden välisiin lainsäädännön, toimintapolitiikkojen ja palvelujen eroihin ja perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan lisääntymiseen covid-19-pandemian aikana; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että useat yritykset saada haluttomat jäsenvaltiot vakuuttuneiksi tästä ovat epäonnistuneet ja että Unkarin hallitus päätti äskettäin jättää yleissopimuksen kokonaan ratifioimatta; pitää tämän vuoksi erittäin myönteisenä komission aikomusta ehdottaa vuonna 2021 toimenpiteitä Istanbulin yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, ellei EU:n liittyminen sopimukseen etene; kehottaa aloittamaan nyt valmistelutoimet, joilla voidaan ottaa käyttöön oikeudellisesti sitovia lisätoimenpiteitä sekä sukupuoleen perustuvan syrjinnän kaikkien muotojen ehkäisemistä ja torjumista koskeva EU:n puitedirektiivi, jolla voidaan puuttua muun muassa naisten sukuelinten silpomiseen sekä pakkoabortteihin, -sterilisaatioihin ja -avioliittoihin, ja kehottaa sisällyttämään siihen vahvan intersektionaalisen lähestymistavan avulla seksuaalisen hyväksikäytön, ihmiskaupan, verkkoväkivallan, kostopornon julkaisemisen ja naisiin kohdistuvan verkossa esiintyvän vihapuheen; pitää myönteisenä aloitetta laajentaa rikollisuudeksi katsottujen alojen määritelmää siten, että ne kattavat tietyt sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot SEUT:n 83 artiklan 1 kohdan mukaisesti; muistuttaa, että näiden uusien lainsäädäntötoimenpiteiden olisi täydennettävä Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia;

18.  pitää myönteisenä suunnitelmaa esittää lisäksi haitallisten käytäntöjen ehkäisemistä koskevaa suositusta sekä mahdollista lainsäädäntöä sekä perustaa sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen keskittyvä EU:n verkosto; vaatii, että Istanbulin yleissopimuksen määritelmiä ja tavoitteita noudatetaan ja että naisten oikeuksia edistävät järjestöt ja kansalaisjärjestöt otetaan säännöllisesti mukaan toimintaan; kehottaa esittämään asianmukaisia jatkotoimia, joissa kaikissa noudatetaan syrjimättömyyden periaatetta; korostaa, että on tärkeää sitouttaa paikallis- ja aluehallinto tähän prosessiin – kun se on jäsenvaltion rakenteen mukaan tarkoituksenmukaista; korostaa koulutuksen, myös poikien ja miesten koulutuksen, merkitystä ja kehottaa torjumaan tässä yhteydessä sukupuolistereotypioita; kehottaa varmistamaan perheväkivallan naispuolisten uhrien asianmukaisen suojelun ja lisäämään valtioiden keinoja ja tehokkaita toimia;

19.  korostaa tarvetta kerätä eriteltyjä tietoja kaikista sukupuoleen perustuvan väkivallan muodoista; pitää myönteisenä ilmoitusta uudesta EU:n laajuisesta selvityksestä, joka koskee kaikkien naisiin kohdistuvan väkivallan muotojen yleisyyttä ja dynamiikkaa; korostaa, että EU:n tasolla tarvitaan kattavia ja vertailukelpoisia sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ja että tiedonkeruujärjestelmiä on yhdenmukaistettava jäsenvaltioiden kesken;

20.  korostaa tarvetta suojella naisia, jotka ovat alaikäisiä, jotka kuuluvat vähemmistöihin tai joilla on terveysongelma tai vamma, koska he ovat väkivallan eri muotojen mahdollisia uhreja ja kohteita; tukee komission suunnitelmaa esitellä ja rahoittaa toimenpiteitä näihin erityisen haavoittuviin ryhmiin mahdollisesti kohdistuvan hyväksikäytön, riiston ja väkivallan torjumiseksi;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan vammaisten naisten ja tyttöjen osallistavan tasa-arvon kaikilla elämänaloilla, varmistamaan heidän seksuaali- ja lisääntymisoikeutensa, tarjoamaan heille suojelua perheväkivallalta ja hoiva- ja tukipalvelujen tarjoajien harjoittamalta väkivallalta sekä käynnistämään tätä tarkoitusta varten valistus- ja valmiuksien kehittämisohjelmia terveydenhuollon, sosiaali- ja hoito- ja hoivapalvelujen, koulutus- ja työvoimapalvelujen, lainvalvonnan ja oikeuslaitoksen ammattilaisille;

22.  korostaa työpaikalla esiintyvän väkivallan ja häirinnän laajuutta ja vaikutusta sekä tarvetta toteuttaa EU:n tasolla konkreettisia toimia näihin ongelmiin puuttumiseksi ja työpaikkakiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän torjumiseksi; huomauttaa, että muun muassa omaishoitajilla ja kotitalous- ja maataloustyöntekijöillä ei ole suojaa eikä näkyvyyttä, ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ILO:n yleissopimuksen nro 189 työntekijöiden, erityisesti naisten, oikeuksien vahvistamiseksi epävirallisessa taloudessa ja sen varmistamiseksi, että valitusmekanismit ovat riippumattomia, luottamuksellisia ja syrjimättä kaikkien naisten saatavilla ja että on olemassa erityisiä toimenpiteitä valitusten esittäjien suojelemiseksi työnantajien kostotoimilta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen hyväksyä työnantajana uusi kokonaisvaltainen oikeuskehys, johon kuuluu työpaikalla tapahtuvan häirinnän ehkäisy- ja torjuntatoimia;

23.  pitää valitettavana, että työvoiman hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan sukupuoliulottuvuutta ei tuoda riittävästi esiin varsinkaan kotitaloustyöntekijöiden tapauksessa, koska perheen kotiin työpaikkana liittyy rajoituksia, jotka koskevat mahdollisuuksia työtarkastuksiin ja työn seurantaan; palauttaa mieliin 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tämän alan tutkimista, jotta voidaan parantaa uhrien tunnistamis- ja suojelumekanismeja, ja kehottaa ottamaan kansalaisjärjestöt, ammattiliitot, viranomaiset ja kaikki kansalaiset mukaan havaitsemisprosessiin;

24.  on erittäin huolestunut työelämässä esiintyvän väkivallan ja häirinnän luonteesta, laajuudesta ja vakavuudesta sekä kaikkien naisiin ja tyttöihin työtilanteissa kohdistuvan väkivallan muotojen vaikutuksista; pitää tässä yhteydessä myönteisenä äskettäin hyväksyttyä ILO:n yleissopimusta nro 190 väkivallasta ja häirinnästä työssä ja kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan sen täytäntöön viipymättä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös ottamaan käyttöön vaikuttavia ja sitovia toimenpiteitä, joilla määritellään ja kielletään väkivalta ja häirintä työelämässä, mukaan lukien tosiasiallinen mahdollisuus hyödyntää sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia, turvallisia ja vaikuttavia valitus- ja riitojenratkaisumekanismeja, koulutus- ja valistuskampanjoita, tukipalveluja ja oikeussuojakeinoja;

25.  katsoo, että sukupuoleen perustuvasta väkivallasta kärsivillä naistyöntekijöillä olisi oltava oikeus työajan lyhentämiseen tai uudelleenorganisointiin ja työpaikan vaihtamiseen; katsoo, että sukupuoleen perustuva väkivalta olisi sisällytettävä työpaikoilla tehtäviin riskinarviointeihin;

26.  tuomitsee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa Istanbulin yleissopimusta vastustavan kampanjan ja tarkoitukselliset pyrkimykset saattaa sopimus huonoon valoon; pitää naisiin kohdistuvaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevan, kansainväliseen yhteisymmärrykseen perustuvan nollatoleranssin hylkäämistä huolestuttavana; toteaa sen asettavan kyseenalaiseksi ihmisoikeuksien keskeisen sisällön, kuten tasa-arvon, itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon; korostaa kansalaisjärjestöjen keskeistä roolia sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnassa ja uhrien tukemisessa ja kehottaa siksi komissiota tarjoamaan näitä tavoitteita ajaville järjestöille riittävästi rahoitusta; suhtautuu myönteisesti siihen, että uudessa uhrien oikeuksia koskevassa strategiassa sitoudutaan vastaamaan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen erityistarpeisiin, etenkin uhrien oikeuksien, suojelun ja korvausten varmistamiseksi; pyytää neuvostoa saattamaan EU:n osalta pikaisesti päätökseen Istanbulin yleissopimuksen ratifioinnin ja täysimääräisen täytäntöönpanon sekä kehottamaan kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan sen;

27.  korostaa tarvetta tunnistaa kaikenlainen väkivalta ja häirintä koulutusjärjestelmässä, kouluissa, korkeakouluissa, harjoittelupaikoissa, ammatillista kehittämistä koskevissa ohjelmissa ja kaikissa muissa ohjelmissa koko alalla ja torjua niitä;

28.  pitää myönteisinä ehdotettuja erityistoimenpiteitä verkkoväkivallan (mukaan lukien verkossa tapahtuva häirintä, verkkokiusaaminen ja seksistinen vihapuhe) torjumiseksi, sillä se vaikuttaa suhteettomasti naisiin ja tyttöihin ja etenkin aktivisteihin, naispoliitikkoihin ja muihin julkisuuden henkilöihin, jotka ovat näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti ilmoitukseen, että tätä ilmiötä torjutaan digipalvelusäädöksellä ja että siinä kaavaillaan yhteistyötä teknologia-alustojen ja tieto- ja viestintätekniikan alan kanssa uudessa yhteistyökehyksessä, jotta näillä aloilla puututtaisiin ongelmaan asianmukaisilla teknisillä toimenpiteillä, kuten estotekniikoilla ja haitalliseen sisältöön reagoivilla mekanismeilla; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta hyväksymään lisää toimenpiteitä, myös sitovia lainsäädäntötoimenpiteitä, jotta voidaan torjua näitä väkivallan muotoja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan direktiivin puitteissa, ja kehottaa antamaan jäsenvaltioille tukea niiden kehittäessä yhdessä tieto- ja viestintäteknologia-alan kanssa koulutusvälineitä kaikissa vaiheissa – ennaltaehkäisystä ja suojelusta aina syytetoimiin – toimiville yksiköille, kuten poliisivoimille ja oikeuslaitokselle, ja kehottaa turvaamaan samalla perusoikeudet verkossa;

29.  pitää huolestuttavana sitä, että EU:n lainsäädännössä ei nimenomaisesti kielletä henkilön sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää; panee merkille hlbtiq+-henkilöiden jatkuvan syrjinnän ja häirinnän ja syrjäytymisen työmarkkinoilta; palauttaa mieliin 14. helmikuuta 2019 hlbti-ihmisten tasa-arvon edistämistä koskevien toimien luettelon tulevaisuudesta(36) ja 18. joulukuuta 2019 hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta(37) antamansa päätöslauselmat; suhtautuu myönteisesti ensimmäisen laatuaan olevan hlbti+-strategian hyväksymiseen, ja kehottaa komissiota toteuttamaan lisää toimia sen antaman hlbti-henkilöiden tasa-arvon edistämistä koskevien toimien luettelon 2016–2019 jälkeen ja sisällyttämään siihen erityisiä toimenpiteitä, joilla torjutaan seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvaa syrjintää työssä;

30.  panee tyytyväisenä merkille äskettäin hyväksytyn kaikkien aikojen ensimmäisen uhrien oikeuksia koskevan EU:n strategian (2020–2025), jossa käsitellään sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien erityistarpeita ja jossa on erityinen lähestymistapa naisiin kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan ja sen vaikutukseen heidän mielenterveyteensä pitkällä aikavälillä; korostaa tarvetta puuttua EU:n lainsäädännössä oleviin nykyisiin puutteisiin ja pyytää komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamiseksi ottaen huomioon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat kansainväliset normit, kuten Istanbulin yleissopimuksen, jotta tehostetaan uhrien oikeuksia, suojelua ja korvauksia koskevaa lainsäädäntöä; korostaa, että kaikille uhreille on tarjottava tosiasiallinen oikeussuoja panemalla täytäntöön uhrien oikeuksia koskeva direktiivi, mitä ei ole vielä tehty kaikissa jäsenvaltioissa; pyytää edistämään edelleen uhrien oikeuksia myös olemassa olevien välineiden, kuten eurooppalaisen suojelumääräyksen, avulla;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota sukupuoleen perustuvan väkivallan vuoksi vanhempansa menettäneiden tai perheväkivallan keskellä elämään joutuvien lasten äärimmäisen dramaattiseen tilanteeseen ja kehottaa niitä ottamaan nämä tilanteet huomioon perheväkivallan torjunnassa;

32.  kehottaa komissiota esittämään kauan odotetun, ihmiskaupan kitkemistä koskevan EU:n strategian ja korostaa, että on tarpeen tunnustaa selkeästi ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön sukupuolittunut luonne, koska asia koskee eniten naisia ja tyttöjä; toteaa, ettei sijaissynnytystä varten ja lisääntymistarkoituksessa tai esimerkiksi pakkoavioliittoja, prostituutiota tai pornografiaa varten harjoitettavaa seksuaalista hyväksikäyttöä voida hyväksyä ja että se loukkaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia; pyytää siksi, että strategiassa tarkastellaan tiiviisti prostituutioon osallistuvien naisten tilannetta ja kiinnitetään erityistä huomiota prostituution ja naiskaupan ja alaikäisten kaupan väliseen yhteyteen EU:ssa ja maailmanlaajuisesti sekä internetin yleistyvään käyttöön hyväksikäyttötarkoituksissa; korostaa EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin tärkeää roolia ja työtä ja kehottaa komissiota nimittämään ilman uusia viivytyksiä uuden koordinaattorin seuraamaan tiiviisti ihmiskaupan vastaisen direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; korostaa, että strategiaan on tärkeää sisällyttää kysynnän vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä ja strategioita;

33.  kehottaa tehostamaan seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön liittyviä toimenpiteitä ja korostaa, että seksin on aina oltava vapaaehtoista; kehottaa komissiota antamaan kaikille jäsenvaltioille suosituksia raiskauksen määritelmän muuttamisesta niiden kansallisessa lainsäädännössä siten, että määritelmä perustuu suostumuksen puuttumiseen;

34.  suhtautuu myönteisesti EU:n laajuiseen viestintäkampanjaan, jolla torjutaan sukupuolistereotypioita, sekä väkivallan ehkäisytoimiin, joissa keskitytään miehiin, poikiin ja maskuliinisuuden muotoihin; kehottaa toteuttamaan selkeämpiä haitallisiin maskuliinisuuden normeihin kohdistettuja toimenpiteitä, koska sukupuolistereotypiat ovat yksi sukupuolten epätasa-arvon perimmäisistä syistä ja vaikuttavat kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin;

35.  kehottaa antamaan enemmän huomiota ja tukea orpokodeille ja väkivallan uhrien sijaiskodeille, jotka on suljettu tai joiden kapasiteetti on vähentynyt huomattavasti covid-19-pandemian aikana, minkä vuoksi naiset tai nuoret tytöt ja lapset ovat joutuneet olemaan karanteenissa pahoinpitelijänsä kotona;

36.  korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on usein pääasiallinen syy naisten asunnottomuuteen; kehottaa siksi komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet estääkseen sen, että naisiin kohdistuva väkivalta johtaa asunnottomuuteen tai pitkittää sitä;

37.  suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen haitallisten käytäntöjen ehkäisemistä koskevan suosituksen antamisesta mahdollisen lainsäädännön lisäksi naisten sukuelinten silpomisen, pakkosteriloinnin, varhais- ja pakkoavioliittojen sekä erityisesti lapsia ja nuoria tyttöjä vahingoittavan niin kutsutun kunniaväkivallan torjumiseksi;

Naiset ja talous

38.  kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja parantamaan edelleen sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keruuta(38), tilastoja, tutkimusta ja analyysejä sekä antamaan tukea ja ottamaan käyttöön toimenpiteitä instituutioiden ja kansalaisjärjestöjen valmiuksien parantamiseksi tietojen keruun ja analysoinnin osalta, erityisesti mitä tulee naisten työmarkkinoille osallistumiseen ja epäviralliseen työhön, yrittäjyyteen, rahoituksen ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuteen, palkattomaan työhön, köyhyyteen ja sosiaaliturvajärjestelmien vaikutuksiin; kehottaa myös EIGEä ja kaikkia muita asiaankuuluvia EU:n toimielimiä ja virastoja työstämään ja ottamaan käyttöön uusia indikaattoreita, kuten työssäkäyvien köyhyys, aikaköyhyys, erot ajankäytössä, (palkallisen ja/tai palkattoman) hoito- ja hoivatyön arvo sekä käyttöaste naisten ja miesten keskuudessa, myös työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin osalta; kehottaa komissiota käyttämään näitä tietoja arvioidakseen tehokkaasti komission sekä muiden EU:n virastojen ja toimielinten toimintapolitiikkojen ja ohjelmien sukupuolivaikutuksia;

39.  kannattaa Barcelonan tavoitteiden tarkistamista ja jäsenvaltioille esitettävää kehotusta varmistaa riittävät investoinnit hoito- ja hoivapalveluihin ja pitkäaikaishoitopalveluihin, myös käytettävissä olevan EU:n rahoituksen avulla, sekä taata kohtuuhintaiset, helposti saatavilla olevat ja laadukkaat lastenhoitopalvelut, mukaan lukien varhaiskasvatus, joiden avulla erityisesti nuoret äidit saavat mahdollisuuden työskennellä ja/tai opiskella, ja palauttaa tässä yhteydessä mieliin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 11; kehottaa antamaan rahoitustukea jäsenvaltioille, jotka eivät ole vielä saavuttaneet tavoitteita, ja jakamaan niiden keskuudessa parhaita käytäntöjä; pitää lisäksi myönteisenä sosiaali-, talous- ja veropolitiikkaan liittyvien taloudellisten esteiden torjuntaa koskevien ohjeiden laatimista jäsenvaltioille; korostaa tasa-arvoisten hoito- ja hoivatyön tekijöiden ja tasa-arvoisten ansiotulojen hankkijoiden tavoitetta, jonka on oltava näiden toimien ytimessä, ja suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevaan direktiiviin ensimmäisenä askeleena;

40.  kehottaa komissiota esittämään hoitoa ja hoivaa koskevaa Euroopan laajuista sopimusta, jossa sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa kaikkiin hoito- ja hoivatarpeisiin ja -palveluihin ja vahvistetaan vähimmäisnormit ja laatua koskevat suuntaviivat koko elämänkaaren kattavalle hoidolle ja hoivalle, mukaan lukien lapset, vanhukset ja henkilöt, joilla on pitkäaikaisia tarpeita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään eriteltyjä tietoja hoito- ja hoivapalvelujen tarjoamisesta; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin ripeästi ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen täytäntöön työ- ja perhe-elämän oikeudenmukaisen jakautumisen varmistamiseksi ja kehottaa niitä menemään direktiivin vähimmäisvaatimuksia pidemmälle ottamalla käyttöön sellaisia toimenpiteitä kuin kokonaan palkallinen loma, miesten tasavertaisen hoivaroolin edistäminen, millä torjutaan sukupuolistereotypioita isyys- ja/tai äitiysvapaan käytössä, omaishoitajien aseman tunnustaminen varmistamalla, että heillä on oikeus sosiaaliturvaan sekä eläkeoikeudet, tuki palveluille, jotka on mukautettu vammaisia, pitkäaikaissairaita tai ikääntyneitä henkilöitä hoitavien vanhempien ja/tai perheenjäsenten erityishaasteisiin ja -tarpeisiin, sekä joustavat työjärjestelyt, jotka eivät vähennä tai heikennä työntekijän palkkaa, mahdollisuutta nauttia sosiaalisista oikeuksista ja työntekijöiden perusoikeuksista tai korvauksista ja joissa kunnioitetaan työntekijöiden oikeutta olla tavoittamattomissa; kehottaa komissiota seuraamaan vuosittain tiiviisti ja järjestelmällisesti työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

41.  vaatii kohtuuhintaisia ja laadukkaita lasten- ja pitkäaikaishoitopalveluja, jotka mahdollistavat erityisesti naisten paluun työelämään ja edistävät työ- ja yksityiselämän hyvää tasapainoa;

42.  korostaa, että on luotava päiväkoti- ja esiopetusverkosto; toteaa, että kyseessä on laaja sosiaalinen vastuu ja että verkoston olisi oltava yleiskattava palvelu, joka todella on kaikkien niiden lasten ja perheiden saatavilla, jotka haluavat hyödyntää verkostoa;

43.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sekä naisia että miehiä hyödyttäviä parhaiden käytäntöjen yhdistämiseen perustuvia niin sanottuja hoivahyvityksiä, joilla kompensoidaan työuran keskeytymistä perheenjäsenten epävirallisten hoivajärjestelyjen sekä virallisten hoivavapaajaksojen, kuten äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden, vuoksi, ja ottamaan kyseiset hyvitykset oikeudenmukaisesti huomioon eläkeoikeuksia laskettaessa; katsoo, että tällaisia hyvityksiä olisi myönnettävä lyhyeltä, määritellyltä ajalta, jotta stereotypioita ja eriarvoisuutta ei vahvisteta entisestään;

44.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimenpiteitä vanhuusikään ja eläkkeelle siirtymiseen liittyvän köyhyysriskin torjumiseksi, eläkkeiden korottamiseksi ja sosiaalietuuksien parantamiseksi; katsoo, että eläkkeellä olevien miesten ja naisten tuloeroihin on puututtava ja että tämä edellyttää eläkkeiden korottamista ja julkisten, kaikkien saatavilla olevien ja solidaarisuuteen perustuvien sosiaaliturvajärjestelmien ylläpitoa ja kehittämistä, sen varmistamista, että niillä on uudelleenjakovaikutuksia ja ne mahdollistavat oikeudenmukaiset ja kohtuulliset tulot työuran jälkeen, ja julkisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden takaamista luomalla työpaikkoja, joissa työntekijöiden oikeudet on toteutuvat, ja parantamalla palkkoja;

45.  kehottaa komissiota, parlamenttia ja neuvostoa tarkastelemaan tiiviisti naisten tarpeita ja osallistumista työmarkkinoille sekä työmarkkinoiden horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä suunnitellessaan ohjelmia seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ja ”Next Generation EU” -elpymisvälineen yhteydessä;

46.  katsoo, että on ensisijaisen tärkeää toteuttaa toimia perheiden tukemiseksi, mukaan lukien asianmukaisten ja kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen tarjoaminen, mikä vaikuttaa myönteisesti naisten osallistumiseen työmarkkinoille ja näiden eläkenäkymiin;

47.  pitää myönteisenä komission sitoumusta seurata työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoteen 2022 mennessä vaatimusten mukaisesti ja varmistaa sen täysimääräinen täytäntöönpano;

48.  kehottaa komissiota keräämään tietoja erityyppisestä hoito- ja hoivatyöstä (lastenhoito, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden tai pitkäaikaishoitoa tarvitsevien henkilöiden hoito) hoito- ja hoivavastuun epätasaista jakaantumista koskevaa tutkimusta varten, jota hyödynnetään eurooppalaista hoito- ja hoivastrategiaa koskevassa aloitteessa; toteaa, että kyseisessä strategiassa on kunnioitettava perussopimuksissa määrättyä jäsenvaltioiden toimivaltaa mutta sillä pyrittäisiin parantamaan yhteistyötä ja kaikkien sellaisten toimenpiteiden koordinointia, joista voisi olla hyötyä omaishoitajille ja heidän hoitamilleen henkilöille EU:ssa; korostaa, että Euroopan tason yhteistyö ja EU:n varojen tehokas käyttö voivat edistää laadukkaiden, helposti saatavien ja kohtuuhintaisten hoito- ja hoivapalvelujen kehittämistä;

49.  suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen ottaa käyttöön yleinen poikkeuslauseke ja kehottaa jäsenvaltioita investoimaan julkisiin palveluihin, kuten maksuttomaan lastenhoitoon ja terveydenhuoltoon, uusien laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi ja kriisin sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseksi; katsoo, että säästötoimilla on haitallisia pitkän aikavälin seurauksia erityisesti naisille ja että niitä ei saa toteuttaa covid-19-kriisin jälkeisessä tilanteessa;

50.  pitää myönteisenä hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäistä tukivälinettä (SURE); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että SURE-välineellä puututaan naisten ansionmenetyksiin;

51.  korostaa tarvetta lisätä merkittävästi investointeja palveluihin, erityisesti terveydenhuoltoon, koulutukseen ja kuljetuspalveluihin, jotta voidaan vastata väestön tarpeisiin ja edistää naisten riippumattomuutta, tasa-arvoa ja emansipaatiota;

52.  pitää myönteisenä komission sitoumusta esittää palkka-avoimuutta koskevia sitovia toimenpiteitä ja katsoo, että ne voivat auttaa tietyllä alalla esiintyvien erojen ja syrjinnän havaitsemisessa ja sukupuolten palkkaeron poistamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, että tämän ehdotuksen julkaiseminen on viivästynyt, ja pyytää komissiota esittämään ehdotuksen mahdollisimman pian; korostaa tässä yhteydessä sen merkitystä, että työmarkkinaosapuolet ja kaikki sidosryhmät tekevät kattavaa yhteistyötä ja että ne otetaan mukaan toimintaan kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti; huomauttaa kuitenkin, että on vielä käsiteltävä kysymystä siitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka miehille ja naisille eri ammattialoilla, jotta voidaan puuttua samanarvoisten töiden palkkaeroihin sukupuolen mukaan eriytyneillä työmarkkinoilla, joilla tietyillä, yleensä naisvaltaisilla aloilla, kuten hoiva- ja hoitotyön, vähittäiskaupan, myynnin ja koulutuksen aloilla, maksetaan matalampaa palkkaa kuin esimerkiksi tuotantoalalla tai teknisten ammattien alalla, jotka ovat miesvaltaisia; suosittaa painokkaasti, että otetaan käyttöön periaate, jonka mukaan samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka naisille ja miehille, ja katsoo, että samanarvoinen työ voidaan määritellä seuraavasti: työn katsotaan olevan samanarvoista, mikäli kahden työntekijäryhmän, joita ei ole muodostettu sattumanvaraisesti, tekemä työ on vertailukelpoista, kun otetaan huomioon työolojen, työntekijöille annetun vastuun tason ja työn fyysisten ja henkisten vaatimusten kaltaiset tekijät; huomauttaa, että tätä varten on kehitettävä sukupuolineutraaleja työnarviointivälineitä ja luokitteluperusteita;

53.  pitää myönteisenä komission arviointia, jossa käsitellään samaa palkkaa samasta tai samanarvoisesta työstä koskevaa nykyistä kehystä, kuulemisprosessin käynnistämistä siitä, miten sukupuolten tasa-arvoa voidaan parantaa työelämässä, tulevaa eläkkeiden riittävyyttä koskevaa raporttia sekä sitä, että harkitaan eläkehyvitysten myöntämistä työeläkejärjestelmissä tapauksissa, joissa työura keskeytyy hoivatyöjaksojen vuoksi;

54.  kehottaa komissiota esittämään ensi vuoden aikana direktiivin 2006/54/EY tarkistamista EU:n samapalkkaisuuslainsäädännön toimivuutta ja täytäntöönpanoa koskevan, äskettäin tehdyn arvioinnin ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti; katsoo, että tällaiseen tarkistamiseen olisi kuuluttava ”samanarvoisen työn” määritelmä kaikilla ammattialoilla siten, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon, sekä viittaus erilaisiin syrjinnän muotoihin ja lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan direktiivin täytäntöönpanokelpoisuus;

55.  palauttaa mieliin 30. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman sukupuolten palkkaerosta; kehottaa tarkistamaan välittömästi toimintasuunnitelmaa ja esittämään vuoden 2020 loppuun mennessä uuden ja kunnianhimoisen sukupuolten palkkaeroa koskevan toimintasuunnitelman, jossa olisi asetettava jäsenvaltioille selkeät tavoitteet sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi seuraavien viiden vuoden aikana ja jolla olisi varmistettava, että nämä tavoitteet otetaan huomioon maakohtaisissa suosituksissa; korostaa erityisesti tarvetta sisällyttää uuteen toimintasuunnitelmaan intersektionaalinen näkökulma; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt mukaan uusien toimintapolitiikkojen laadintaan sukupuolten palkkaeron poistamiseksi sekä tilastojen, tutkimusten ja analyysien parantamiseksi ja kehittämiseksi edelleen, jotta voidaan paremmin mitata ja seurata edistymistä sukupuolten palkkaeron poistamisessa kiinnittäen erityishuomiota moninkertaisesta ja risteävästä syrjinnästä kärsiviin ryhmiin; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota eläke-eroon johtaviin tekijöihin ja tukemaan jäsenvaltioita niiden toimenpiteissä eläke-eron kaventamiseksi ottamalla käyttöön sukupuolten välistä eläke-eroa kuvastavan indikaattorin, jonka avulla voidaan arvioida naisten kokemaa, elämän aikana kumuloitunutta eriarvoisuutta;

56.  panee merkille, että veropolitiikka vaikuttaa eri tavalla erityyppisiin kotitalouksiin; korostaa, että erillisverotuksella voi olla ratkaiseva merkitys naisten oikeudenmukaisen verotuksen kannalta; korostaa, että tietyt verotusmuodot vaikuttavat kielteisesti naisten työllisyysasteeseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen, ja toteaa, että veropolitiikkaa olisi optimoitava siten, että sillä kannustetaan vahvemmin naisten osallistumista työmarkkinoille; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että yhteisverotus saattaa vaikuttaa kielteisesti sukupuolten väliseen eläke-eroon; korostaa, että verojärjestelmien ei pitäisi enää perustua oletukseen, että kotitalouksissa varat yhdistetään ja jaetaan tasapuolisesti; korostaa, että moniin eurooppalaisiin naisiin vaikuttaa kuukautisköyhyys, joka johtuu kuukautissuojien korkeista hinnoista ja niiden korkeasta verotuksesta useissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tämän epäsuoran verosyrjinnän ja kuukautisköyhyyden torjumiseksi;

57.  muistuttaa, että rahoitus- ja veropolitiikalla on vahva sukupuoliulottuvuus; pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen koko monivuotisessa rahoituskehyksessä, erityisesti Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) osalta, jotta voidaan edistää naisten osallistumista työmarkkinoille, työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja naisten yrittäjyyttä, mutta pitää valitettavana, että uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja rakennerahastoissa ei noudateta sukupuolitietoista budjetointia; kehottaa komissiota edistämään ja parantamaan edelleen sukupuolitietoisen budjetoinnin käyttöä ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman veropolitiikkaan, mukaan lukien veropoliittisten toimien tasa-arvotarkastukset, jotta voidaan poistaa verotukseen liittyvä sukupuolittuminen;

58.  muistuttaa jälleen kerran, että sukupuolten tasa-arvoon on kiinnitettävä enemmän huomiota eurooppalaisen ohjausjakson eri vaiheissa, ja kehottaa sisällyttämään Eurooppa 2020 -strategiaa seuraavaan strategiaan sukupuolten tasa-arvon pilarin ja yleisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan tavoitteen; kehottaa sisällyttämään sosiaali-indikaattorien tulostaulussa yksilöityihin maakohtaisiin haasteisiin selkeät sukupuolten tasa-arvoa kuvastavat indikaattorit ja kehittämään tilastollisia menetelmiä ja analyyseja sukupuolten tasa-arvon edistymisen seuraamiseksi intersektionaalisesta näkökulmasta;

59.  korostaa, että 70 prosenttia maailman terveydenhuolto- ja sosiaalialan työntekijöistä on naisia, joille usein maksetaan vain vähimmäispalkka ja joiden työolot ovat epävarmat, ja kehottaa kohentamaan palkkoja ja työoloja vahvasti naisvaltaisilla aloilla, kuten hoito- ja hoiva-alalla, terveydenhuollossa ja vähittäiskaupassa, sekä poistamaan sukupuolten palkka- ja eläke-erot ja työmarkkinoiden eriytymisen;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan työmarkkinaosapuolia kuullen erityisesti etulinjan ammatteja varten kohdennettuja sukupuolisensitiivisiä työterveys- ja työturvallisuusohjeita, jotta näiden ammattien työntekijöitä voidaan suojella tulevien epidemioiden yhteydessä; korostaa, että vaikka etätyön kaltaiset työolojen muutokset tarjoavat mahdollisuuksia joustavien työjärjestelyjen ja työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseen, ne voivat myös vaikuttaa mahdollisuuteen olla tavoittamattomissa ja lisätä työtaakkaa, mikä vaikuttaa naisiin paljon enemmän kuin miehiin, koska heillä on pääasiallisesti tai perinteisesti kodin ja perheen hoitajan ja hoivaajan rooli; kehottaa siksi komissiota esittämään sukupuolisensitiivisen lainsäädäntöehdotuksen oikeudesta olla tavoittamattomissa sekä direktiivin henkisestä hyvinvoinnista työpaikalla, jotta voidaan tunnustaa ahdistuneisuus, masennus ja työuupumus ammattitaudeiksi, ja ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla ehkäistään näitä ongelmia ja edistetään niistä kärsivien työntekijöiden uudelleenintegroitumista työelämään;

61.  kehottaa komissiota tarkistamaan direktiiviä 92/85/ETY(39) sen varmistamiseksi, että naiset kaikkialla Euroopassa voivat hyötyä yhdenvertaisesti miesten kanssa työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta;

62.  korostaa, että jäsenvaltioiden on esitettävä näyttöön perustuvaa ja hyvin suunniteltua työmarkkinapolitiikkaa ja uudistuksia, joilla tosiasiallisesti parannetaan naisten työoloja ja lisätään laadukkaita työpaikkoja;

63.  kehottaa komissiota esittämään sosiaalista suojelua koskevan eurooppalaisen strategian, jossa käsitellään työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja erityisesti köyhyyden naisistumista keskittyen erityisesti yksinhuoltajatalouksiin, joissa huoltajana on nainen;

64.  korostaa, että naisten yhtäläiset mahdollisuudet ja suurempi osallistuminen työmarkkinoille voivat lisätä työpaikkoja, taloudellista vaurautta ja kilpailukykyä Euroopassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tavoitteita epävarmojen työpaikkojen ja vastentahtoisen osa-aikatyön vähentämiseksi, jotta voidaan parantaa naisten tilannetta työmarkkinoilla;

65.  kehottaa komissiota soveltamaan erityistä lähestymistapaa yksinhuoltajaäiteihin, sillä yksinhuoltajaäidit ovat taloudellisesti erityisen haavoittuvassa asemassa, koska he ansaitsevat usein vähemmän kuin miehet ja poistuvat todennäköisemmin työmarkkinoilta saadessaan lapsen; kehottaa komissiota tehostamaan tältä osin elatusavun rajat ylittävää perintää koskevien voimassa olevien oikeudellisten välineiden täytäntöönpanoa ja lisäämään kansalaisten tietoisuutta siitä, että tällaisia välineitä on olemassa; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sellaisten käytännön ongelmien tunnistamiseksi, jotka liittyvät elatusavun perintään rajat ylittävissä tapauksissa, ja kehittämään välineitä maksuvelvoitteiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

66.  panee merkille, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on vähäisempää kuin miesten; korostaa, että tuloverotuksen alentaminen on tärkeää työmarkkinoille osallistumiseen kannustamiseksi;

67.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia naisten työmarkkinoilla kohtaaman syrjinnän torjumiseksi;

68.  muistuttaa, että työelämä on edelleen epätasa-arvoinen tulojen, uranäkymien, naisvaltaisten alojen, sosiaaliturvan saatavuuden ja koulutuksen osalta; muistuttaa, että kaikki nämä ulottuvuudet on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan miesten ja naisten tasavertaisen työmarkkinoille osallistumisen ja yhtäläiset mahdollisuudet niillä ja puuttumaan köyhyyden naisistumiseen sen kaikissa muodoissa, mukaan lukien vanhuusiän köyhyys, erityisesti ottamalla sukupuolen huomioon riittävien eläkeoikeuksien saatavuudessa sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja parantamalla työoloja naisvaltaisilla aloilla ja ammateissa, kuten hotelli- ja ravintola-alalla, matkailualalla, siivouspalveluissa ja hoito- ja hoiva-alalla; pitää tärkeänä, että käsitellään naisvaltaisten alojen kulttuurisidonnaista aliarvostusta, tarvetta torjua tällaisia stereotypioita sekä naisten yliedustusta epätyypillisissä työsuhteissa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan maahanmuuttajanaisten yhdenvertaisen kohtelun (myös ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmää tarkistamalla) sekä muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien naisryhmien yhdenvertaisen kohtelun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan työehtosopimusneuvottelujen alakohtaista kattavuutta ja työmarkkinaosapuolten osallistumista toimintapolitiikan laatimiseen, jotta voidaan edistää vakaita ja laadukkaita työpaikkoja; korostaa, että tarvitaan strategioita, joilla edistetään ja tuetaan naisten yrittäjyyttä koskevia aloitteita;

70.  panee merkille, että kasvavalla keikkataloudella on vaikutuksia työntekijöihin, jotka ovat vähemmän järjestäytyneitä ja saattavat joutua epävarmoihin työsuhteisiin, mikä johtuu muun muassa epävakaista työajoista ja tuloista, siitä, etteivät työhön liittyvät oikeudet kata heitä, sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin liittyvästä epävarmuudesta tai urakehitys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksien puutteesta; pitää huolestuttavana sitä, että tähän liittyvällä turvattomuudella ja epävarmuudella, joita tämänhetkisen kriisin edellyttämät sulkutoimet pahentavat, on erityisen kielteinen vaikutus naisiin, jotka edelleen kantavat hoiva- ja hoitotyötaakan pitkälle sukupuolittuneilla työmarkkinoilla, ja erityisesti risteävää syrjintää kokeviin naisiin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan freelancereina toimiville naisille ja keikkataloudessa työskenteleville naisille kohdennettuja sosiaalisen suojelun toimenpiteitä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti direktiivin 2010/41/EU täytäntöönpanoa;

71.  pitää myönteisenä komission sitoumusta hyväksyä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa koskeva toimintasuunnitelma; korostaa tarvetta valtavirtaistaa sukupuolinäkökulma noudattamalla intersektionaalista lähestymistapaa pilarin periaatteiden 2 ja 3 mukaisesti;

72.  korostaa, että media-alalla sukupuolten palkkaero on suuri ja että naistoimittajat kohtaavat miehiä todennäköisemmin häirintää, väkivaltaa, seksismiä ja syrjintää; palauttaa mieliin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin oikeudenmukaisia työoloja koskevan toisen luvun; kehottaa siksi jäsenvaltioita turvaamaan kaikkien media-alan työntekijöiden oikeuden oikeudenmukaisiin ja turvallisiin työoloihin;

73.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan maahanmuuttaja- ja pakolaisnaisten pääsy terveydenhuolto-, työllisyys-, elintarvike- ja tiedotuspalveluihin, ja vähentämään suojelun puutteita, erityisesti miesten ja naisten välistä väkivaltaa ja naiskauppaa;

74.  kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan tiukkoja toimenpiteitä seuraamusten asettamiseksi yrityksille, jotka eivät noudata työlainsäädäntöä ja kohtelevat miehiä ja naisia eriarvoisesti; katsoo lisäksi, että unionin varojen osoittamisessa olisi sovellettava ehdollisuusperiaatetta, jonka mukaan varoja voidaan osoittaa yrityksille, joiden työnormit ovat tiukat ja joissa ei syrjitä naisia;

75.  kehottaa komissiota edistämään naisten määrän lisäämistä taloudellisen päätöksenteon asemissa korostamalla tämän tuomia taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä ja jakamalla parhaita käytäntöjä, kuten julkisia indeksejä tasa-arvon toteutumisesta yrityksissä; kehottaa komissiota tekemään edelleen yhteistyötä jäsenvaltioiden sekä unionin nykyisen puheenjohtajavaltion ja tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa, jotta neuvoston pattitilanne voidaan ratkaista ja naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi voidaan hyväksyä pikaisesti, ja kehittämään jäsenvaltioiden kanssa strategian, jolla edistetään kaikkien taustaltaan erilaisten naisten merkityksellistä edustusta päätöksentekotehtävissä, myös kaikissa EU:n toimielimissä;

76.  muistuttaa, että naisten aliedustus julkisessa ja poliittisessa elämässä heikentää demokraattisten instituutioiden ja prosessien asianmukaista toimintaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita kannustamaan ja tukemaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan miesten ja naisten tasapuolista osallistumista päätöksentekoon kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

77.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä lasikattoilmiön torjumiseksi, kuten laajat vanhempainvapaat, laadukkaiden ja kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen saatavuus sekä kaiken sellaisen suoran ja välillisen syrjinnän poistaminen, joka liittyy ylennyksiin työmarkkinoilla;

78.  pitää myönteisenä sukupuolten tasapuolisen edustuksen tukemista Euroopan parlamentin kaltaisissa vaaleilla valituissa elimissä; kehottaa ottamaan käyttöön kiintiöiden kaltaisia sitovia toimenpiteitä ja korostaa, että sen on toimittava tässä esikuvana; pitää lisäksi myönteisenä komission ilmoitusta, jonka mukaan se aikoo näyttää hyvää esimerkkiä johtotehtävien suhteen, ja kehottaa laatimaan strategioita, joilla taataan taustaltaan erilaisten naisten merkityksellinen edustus komission päätöksentekotehtävissä; panee merkille toimet, joita on jo toteutettu tältä osin nykyisen komission kokoonpanossa, ja korostaa, että parlamentin olisi pyrittävä samaan; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan vaalijärjestelmissään käyttöön sitovia kiintiöitä, jotta varmistetaan naisten ja miesten tasapuolinen edustus sekä Euroopan parlamentissa että kansallisissa parlamenteissa;

79.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut edistämään naisten osallistumista vuonna 2024 järjestettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin äänestäjinä ja ehdokkaina; korostaa tässä yhteydessä, että säädöstä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla on tarkistettava, jotta voidaan antaa mahdollisuus korvata väliaikaisesti Euroopan parlamentin jäsenet, jotka käyttävät oikeuttaan äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaaseen; kehottaa komissiota tarkistamaan edellä mainittua säädöstä vastaavasti ja neuvostoa hyväksymään tämän tarkistamisen;

80.  vaatii, että naisten on voitava toteuttaa elämää koskevat suunnitelmansa myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla; huomauttaa, että sitä varten on oltava tarvittava infrastruktuuri ja että on kehitettävä uusia liiketoiminta-aloja, helpotettava paluuta työelämään ja edistettävä erilaisten yhteistyökumppaneiden osallistumista, jotta voidaan tukea, kannustaa, helpottaa ja edistää näiden naisten pääsyä työmarkkinoille, varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet ja parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta kylissä;

81.  korostaa naisten aktiivista ja ratkaisevaa roolia maaseutualueiden taloudessa ja pitää valitettavana, että maatalouden työllisyydessä ja sosiaaliturvan, koulutuksen, äitiysloman ja eläkkeiden saannissa on edelleen merkittäviä sukupuolten välisiä eroja; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia tukemaan etenkin naisille suunnattuja hankkeita, jotka koskevat innovatiivisen maataloustoiminnan kehittämistä maaseutualueilla ja väestökadosta kärsivillä alueilla, jotta voidaan vahvistaa näiden asemaa maatalousmarkkinoilla, jotka voivat toimia uusien työpaikkojen lähteenä; kehottaa lisäksi komissiota yksilöimään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) toisen pilarin rahoitusmahdollisuuksia, jotta voidaan vahvistaa naisten mahdollisuuksia hankkia maata ja puuttua heidän työoloihinsa sekä erityisesti kausityöntekijöiden työoloihin maaseutualueilla;

82.  kehottaa komissiota esittämään tehokkaammin konkreettisia toimenpiteitä ja erityisiä varoja köyhyyden ja epävarman työn naisistumisen torjumiseksi ja ottamaan erityisesti huomioon naiset, jotka kärsivät syrjinnän erilaisista muodoista;

83.  toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen, joka koskee sen 28. huhtikuuta 2016 antamaa päätöslauselmaa kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kotitalous- sekä hoito- ja hoivatyön ammatillistamista koskevan kehyksen, joka johtaa kyseisten ammattien ja taitojen tunnustamiseen ja standardointiin sekä urakehityksen mahdollisuuteen, ja kannustamaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön järjestelmiä, jotka koskevat ammatillistamista, koulutusta, taitojen jatkuvaa kehittämistä ja naispuolisten kotitalous- ja hoito- ja hoivatyöntekijöiden pätevyyden tunnustamista, sekä perustamaan julkisia työvoimatoimistoja ammatillistamisen vahvistamiseksi;

84.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään esittävän taiteen aloilla toimintapolitiikkoja, joissa kunnioitetaan yhtäläisten mahdollisuuksien ja sukupuolten tasa-arvon arvoa kaikessa toiminnassa ja joissa keskitytään lieventämään kielteisiä vaikutuksia, joita aiheutuu pitkään jatkuvista eriävyyksistä ja eriarvoisuudesta, kuten sukupuolijakaumasta musiikkialalla, jolla miesten osuus on noin 70 prosenttia ja naisten 30 prosenttia kaikilla alueilla ja koko Euroopassa ja jolla naiset, joiden osuus säveltäjiksi ja lauluntekijöiksi rekisteröityneistä on enintään 20 prosenttia, ansaitsevat keskimäärin 30 prosenttia vähemmän kuin alalla työskentelevät miehet, säveltävät vain 2,3 prosenttia konserteissa soitettavista klassisen musiikin teoksista ja omistavat vain 15 prosenttia levy-yhtiöistä;

85.  pitää huolestuttavana rajallista sosiaalista liikkuvuutta, joka haittaa naispuolisten työntekijöiden liikkuvuutta; korostaa tarvetta parantaa mahdollisuuksia työvoiman liikkuvuuteen EU:ssa;

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen digitaalialan toimintapolitiikoissa

86.  pitää valitettavana, että naiset ovat aliedustettuja digitaalitaloudessa, tekoälyssä, tieto- ja viestintätekniikassa ja STEM-aloilla sekä koulutuksessa että työpaikoissa, ja huomauttaa tämän vuoksi olevan vaarana, että tekoälyn ja muiden ohjelmien ohjelmoinnin välityksellä vahvistetaan ja toistetaan stereotypioita ja sukupuoleen perustuvaa eriarvoista kohtelua; korostaa digitalisaation mahdollisia hyötyjä ja mahdollisuuksia mutta myös potentiaalisia haasteita naisille ja tytöille ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sisämarkkinastrategian ja digitaalistrategian täytäntöönpanon yhteydessä hyväksytään konkreettisia sukupuolinäkökulman valtavirtaistamistoimenpiteitä, joiden avulla ehkäistään hyvissä ajoin etukäteen digitalisaation naisiin ja tyttöihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja varmistetaan selkeä yhteys stereotypioiden lopettamista koskevien sitoumusten ja niiden kattavien toimien välillä, joilla pyritään varmistamaan naisten riippumattomuus digitaalisten työmarkkinoiden muodostamisessa; kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimenpiteitä teknologioiden ja tekoälyn muuttamiseksi välineiksi, joiden avulla torjutaan sukupuolistereotypioita ja annetaan tytöille ja naisille mahdollisuudet päästä opiskelemaan STEM-aloja ja tieto- ja viestintätekniikkaa ja pysyä kyseisten alojen urilla;

87.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä työelämässä sekä syrjiviä käytäntöjä työhönottoa ja ylennyksiä koskevissa päätöksissä, mukaan lukien toimintapolitiikat, joilla edistetään syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluvien naisten integroitumista työmarkkinoille;

88.  kehottaa purkamaan edelleen perinteisten roolimallien rakennetta ja ammattien ja toimien sukupuolittumista, jotta voidaan nujertaa sitkeitä ennakkoluuloja ja sukupuolistereotypioita; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää valistaa kaikkia opiskelua ja uraa koskevassa valintaprosessissa olevia henkilöitä;

89.  korostaa, että ikääntyneiden naisten, maaseutualueilla asuvien naisten sekä heikommassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen, joilla on rajalliset mahdollisuudet käyttää uutta teknologiaa, on tärkeää saada ja kehittää digitaalisia taitoja, jotta he voivat elää edelleen aktiivista elämää ja pitää helpommin yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin;

90.  pitää myönteisenä komission sitoumusta tarjota Horisontti Eurooppa -puiteohjelman puitteissa tekoälyn mahdollisten sukupuoleen perustuvien vääristymien torjumista koskevia tietoja ja ratkaisuja; pyytää kuitenkin käyttämään kaiken mahdollisen rahoituksen sellaisten hankkeiden tukemiseen, joilla kannustetaan tyttöjä ja naisia parantamaan digitaalisia taitojaan ja jotka saavat heidät tutustumaan STEM-aloihin;

91.  panee merkille, että meneillään olevan koronaviruspandemian kaltaisten tapahtumien aikana etätyön merkitys ja mahdollisuudet sen tekemiseen ovat lisääntyneet; kehottaa komissiota sisällyttämään strategiaan etätyön roolin työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen kannalta tärkeänä tekijänä;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa ja sukupuolten tasa-arvoa edistävien toimintapolitiikkojen rahoitus

92.  korostaa, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sukupuolitietoinen budjetointi ovat olennaisia välineitä, joiden avulla voidaan arvioida ja kohdentaa eri politiikkatoimien ja talousarvion käytön vaikutuksia miehiin ja naisiin, ja että niitä olisi sovellettava päätöksentekomenettelyn ja talousarviotoimien kaikissa vaiheissa;

93.  palauttaa mieliin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen merkityksen järjestelmällisenä lähestymistapana sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi; pitää sen vuoksi myönteisenä vastikään perustettua komission tasa-arvotyöryhmää ja kehottaa antamaan työryhmälle asianmukaisen koulutuksen ja riittävästi resursseja ja kehottaa työryhmää raportoimaan säännöllisin väliajoin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle työstään; korostaa avoimuuden ja naisten oikeuksia edistävien järjestöjen ja taustoiltaan erilaisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumisen merkitystä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön määräyksiä, joiden mukaan pääosastojen on otettava huomioon työryhmän esitykset, sekä kehittämään koko henkilöstölle annettavaa koulutusta sekä prosesseja valtavirtaistamisen seuraamiseksi ja arvioimiseksi sen tehtävänkuvauksen mukaisesti;

94.  kehottaa komissiota, parlamenttia ja neuvostoa perustamaan maaseutualueiden naisia koskevan temaattisen alaohjelman Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahastosta) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) rahoitettavien yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmien avulla; korostaa, että tällä alaohjelmalla olisi pyrittävä edistämään naisten työllisyyttä ja naisyrittäjyyttä hyödyntämällä maatilamatkailuun ja digitaalisten kylien kehittämiseen liittyviä mahdollisuuksia, parantamalla naisviljelijöiden mahdollisuuksia saada maata, lainoja ja rahoitusvälineitä sekä näiden taitoja ja suorituskykyä koulutus- ja neuvontapalvelujen avulla, lisäämällä osallistumista paikallisiin toimintaryhmiin ja kehittämällä Leader-ohjelman paikallisia kumppanuuksia; kehottaa tässä yhteydessä varaamaan EU:n varoja maaseutualueiden elin- ja työolojen parantamiseen, mukaan lukien palvelujen saatavuuden parantaminen ja infrastruktuurin kehittäminen, ja keskittymään erityisesti laajakaistaverkon saatavuuteen sekä yrittäjyysaloitteiden ja luotonsaannin tukemiseen ja lisäämään siten naisten vaikutusmahdollisuuksia maaseutualueilla; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan maatalousalan avustavien puolisoiden ammatillista asemaa koskevia parhaita käytäntöjä ja ottamaan siten huomioon naisten sosiaaliturvaoikeudet, myös äitiysloma- tai eläkeoikeudet, ja pyytää komissiota laatimaan tätä koskevia ohjeita;

95.  kehottaa komissiota edistämään naisyrittäjyyttä ja naisten lainojen ja rahoituksen saantia EU:n ohjelmien ja rahastojen avulla ja pitää myönteisenä komission aikomusta ottaa käyttöön uusia toimenpiteitä naisten johtamien startup-yritysten ja innovatiivisten pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseksi vuonna 2020 ja vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa; korostaa, että hakijoilta vaadittavat sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevat suunnitelmat ovat ratkaiseva väline edistyksen saavuttamiseksi tällä alalla; korostaa, että on lisättävä tietoisuutta yrittäjinä toimiville naisille ja tytöille tarjolla olevista tämänhetkisistä ja tulevista EU:n rahoitusmahdollisuuksista ja parannettava naisjohtajien näkyvyyttä, jotta voidaan luoda vahvempia roolimalleja ja purkaa nykyisiä stereotypioita;

96.  painottaa, että covid-19-epidemian vuoksi toteuttavia toimia olisi hyödynnettävä sellaisten täydentävien talousarviovarojen käyttöön ottamiseksi, joita jäsenvaltiot voisivat käyttää väkivallan uhrien tukemiseen;

97.  on erittäin huolissaan siitä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja siihen liittyvissä aloitteissa ei huomioida sukupuolinäkökulmaa eikä niissä viitata ollenkaan sukupuolten tasa-arvoon; kehottaa painokkaasti sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan, esimerkiksi vihreän kehityksen ohjelmaan, ja korostaa, että näissä toimintapolitiikoissa on otettava huomioon sukupuolivaikutusten arvioinnit sen varmistamiseksi, että niillä puututaan nykyiseen sukupuolten eriarvoisuuteen ja muihin sosiaalisen syrjäytymisen muotoihin; kehottaa komissiota lisäämään rahoitustukea ja institutionaalista tukea sukupuolten kannalta tasa-arvoisten ilmastotoimien edistämiseksi ja ottamaan käyttöön vahvoja politiikkatoimia, joilla edistetään naisten yhdenvertaista osallistumista päätöksentekoelimiin ja kansallisen ja paikallistason ilmastopolitiikkaan, mikä on olennaisen tärkeää pitkän aikavälin ilmasto-oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi, ja kehottaa antamaan naisille ja tytöille tunnustusta ja tukea muutoksentekijöinä;

98.  kehottaa komissiota laatimaan etenemissuunnitelman COP 25-kokouksessa hyväksytyn uudistetun sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman sitoumusten täyttämiseksi ja luomaan sukupuolten tasa-arvoa ja ilmastonmuutosta käsittelevän EU:n pysyvän yhteyspisteen, jolla on riittävät talousarvioresurssit, toteuttamaan ja seuraamaan sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavia ilmastotoimia EU:ssa ja maailmanlaajuisesti;

99.  korostaa tarvetta lisätä sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseen tähtäävien EU:n ohjelmien käytettävissä olevia resursseja ; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan sukupuolitietoisen budjetoinnin täytäntöönpanemiseksi talousarviomenettelyn olennaisena osana kaikissa sen vaiheissa ja budjettikohdissa ja kehottaa ottamaan käyttöön kohdennettuja toimia koskevia erillisiä budjettikohtia; korostaa, että kaikkien uusien toimenpiteiden, mekanismien tai strategioiden sukupuolivaikutuksia olisi arvioitava; kehottaa komissiota ja neuvostoa tässä yhteydessä investoimaan hoito- ja hoivatalouteen ja hyväksymään hoitoa ja hoivaa koskevan Euroopan laajuisen sopimuksen, jolla täydennetään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa; pitää myönteisenä, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on ensimmäistä kertaa monivuotisen rahoituskehyksen horisontaalinen painopiste ja että siihen liitetään perusteellinen sukupuolivaikutusten arviointi ja ohjelmien seuranta;

100.  kehottaa komissiota ottamaan sukupuolten tasa-arvon ja elinkaarinäkökulman huomioon laatiessaan uusimpia unionin toimintapolitiikkoja ja strategioita, joilla edistetään naisten taloudellisen riippumattomuuden lisäämistä ja eriarvoisuuden vähentämistä kyseisellä alalla pitkällä aikavälillä;

101.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että naiset voivat hyötyä vihreän siirtymän tarjoamista mahdollisuuksista; korostaa, että sukupuolten tasa-arvo olisi valtavirtaistettava työllisyyspolitiikassa, joka liittyy kestävyyteen ja oikeudenmukaiseen siirtymään, jotta voidaan toteuttaa toimintapolitiikkoja, jotka mahdollistavat työ- ja yksityiselämän kunnollisen tasapainon ja samapalkkaisuuden, kohtuulliset tulot, henkilökohtaisen kehityksen ja asianmukaisen sosiaaliturvan; vaatii, että ympäristöohjelmista rahoitettavissa hankkeissa ja ilmastotoimiin tehtävien investointien saatavuudessa olisi otettava huomioon sukupuolinäkökulma;

102.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksia kaikessa urheilussa ottaen huomioon voimakkaan ja kiistattoman roolin, joka urheilulla voi olla auttaessa naisia ja tyttöjä purkamaan stereotypioita, parantamaan itseluottamustaan ja vahvistamaan johtamistaitojaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarjoamaan tehokkaita foorumeja naispuolisten roolimallien ja naisjohtajien tunnetuksi tekemiseksi kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään toimintapolitiikkoja, joilla torjutaan sukupuoleen perustuvaa palkkaeroa ja eroja palkintosummissa, kaikenlaista naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa urheilussa, ja varmistamaan, että naiset saavat enemmän näkyvyyttä urheilua käsittelevissä tiedotusvälineissä ja että heitä on enemmän päätöksentekotehtävissä; kehottaa komissiota sisällyttämään urheilun suunniteltuun sukupuolistereotypioiden vastaiseen kampanjaan;

103.  kehottaa EU:ta omaksumaan intersektionaalisen ja sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavan näkökulman covid-19-kriisin torjumiseksi ja kehottaa osoittamaan elpymis- ja palautumistukivälineestä merkittävästi rahoitusta sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin erityisesti naisvaltaisilla aloilla ja naisten oikeuksien edistämiseen; vaatii, että rahoituksen on perustuttava mitattavissa olevaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatteeseen, jonka avulla voidaan taata rahoituksen jakaminen oikeudenmukaisella, asianmukaisella ja johdonmukaisella tavalla; kehottaa lisäksi perustamaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen omistetun koronavirusrahaston, josta tuetaan nykyisen eriarvoisuuden torjuntaa;

104.  vahvistaa, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä tiiviimmin tulevaan vuoden 2021 vammaisia henkilöitä koskevaan tasa-arvostrategiaan, jossa on kiinnitettävä asianmukaisesti huomiota työmarkkinoille pääsyn parantamiseen kohdennettujen toimenpiteiden ja toimien avulla;

105.  palauttaa mieliin 29. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman vammaisten naisten tilanteesta(40); kehottaa komissiota esittämään vuoden 2020 jälkeisen Euroopan vammaisstrategian yhteydessä konsolidoidun ehdotuksen, johon sisältyy vammaisia naisia koskevien positiivisten toimien kehittäminen, jotta voidaan varmistaa heidän täysimääräinen ja tosiasiallinen osallistumisensa työmarkkinoille ja poistaa heidän kohtaamansa syrjintä ja ennakkoluulot, mukaan lukien toimenpiteet, joilla edistetään työllisyyttä, koulutusta, työharjoittelua, yhtäläisiä urapolkuja, samapalkkaisuutta, esteettömyyttä ja kohtuullisia mukautuksia työpaikalla ja lisäoppimista, kiinnittäen huomiota heidän digitaaliseen osallisuuteensa ja tarpeeseen turvata työ- ja yksityiselämän tasapaino; vaatii myös, että sukupuolten välisiä palkka-, eläke- ja hoito- ja hoivaeroja koskevissa toimenpiteissä otetaan nimenomaisesti huomioon vammaisten lasten vanhempien ja hoitajien sekä erityisesti naisten ja yksinhuoltajatalouksien tarpeet; panee merkille, että tarvitaan vammaisten oikeuksien takuu, johon sisältyy erityistoimenpiteitä vammaisten naisten tarpeiden huomioon ottamiseksi, ja että nuorisotakuuta on tarpeen vahvistaa;

106.  pyytää komissiota pyrkimään tavoittamaan erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat naiset; kehottaa tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että yksikään nainen ei jää strategian asiaankuuluvien toimien ulkopuolelle;

107.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei sukupuolinäkökulmaa huomioida työterveyden ja -turvallisuuden alalla; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen olisi oltava olennainen osa työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan toimintapolitiikan ja ennaltaehkäisystrategioiden kehittämistä kaikilla aloilla, myös komission tulevassa työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan, vuoden 2020 jälkeisen ajan strategisen kehyksen uudelleentarkastelussa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia pitämään ammattitauteina ja työperäisinä sairauksina sellaisia sairauksia, joita ei ole vielä sellaisiksi tunnustettu ja jotka ovat erityisen yleisiä naisvaltaisissa työtehtävissä, sekä erityisesti naisiin vaikuttavia sairauksia, ottamaan sukupuolten tasa-arvon huomioon työterveys- ja -turvallisuusnäkökohdissa miesvaltaisissa ammateissa, joissa on edelleen paljon puutteita, mukaan lukien saniteettilaitteet, työvälineet ja henkilönsuojaimet, varmistamaan äitiyssuojelun ja äitien turvallisuuden työpaikalla sekä työhön paluuta koskevat toimenpiteet äitiysloman jälkeen ja arvioimaan työhön liittyviä riskejä naisvaltaisilla aloilla ja myös kodeissa, kun on kyse kotitalous- ja hoito- ja hoivatyöstä;

108.  pyytää komissiota edistämään imettämistä ja erityisesti keskosten imettämistä, koska äidinmaidosta on todistetusti hyötyä vastasyntyneille; kehottaa komissiota tukemaan toimintapolitiikkoja, joilla edistetään sekä keskosten imettämistä että lahjoitetun äidinmaidon antamista keskosille ja edistämään maitopankkien rajatylittävää käyttöä, jotta voidaan varmistaa, että raja-alueiden naiset voivat tarvittaessa hyödyntää tätä tukea;

109.  kehottaa sisällyttämään vammaisuutta koskevan näkökulman kaikkiin Euroopan unionissa edistettäviin sukupuolten tasa-arvoa koskeviin yleisiin aloitteisiin; kehottaa takamaan suojelun sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneille vammaisille henkilöille, jotka ovat holhouksen alaisina tai joiden oikeustoimikelpoisuus on muulla tavalla rajallinen, ja kehottaa tämän vuoksi varmistamaan, että tällä ryhmällä on käytettävissään tehokkaat oikeussuojatoimet ja että näissä oikeuskäsittelyissä työskentelevät ammattilaiset (kuten rikosoikeuden tai terveydenhoidon ammattilaiset) saavat koulutusta ja heidän valmiuksiaan kehitetään; kehottaa perustamaan koulutusjärjestelmän, joka on esteetön, jossa ei ole stereotypioita ja jossa vammaiset tytöt ja naiset voivat valita omien toiveidensa ja taitojensa mukaisesti alat, joita he opiskelevat ja joilla he työskentelevät, ilman että esteellisyys, ennakkoasenteet ja stereotypiat rajoittavat heitä; kannattaa vammaisten naisten osallistumista sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia edistävien liikkeiden toimintaan muutoksen edelläkävijöitä; kehottaa ottamaan vammaiset naiset ja tytöt, myös laitoksissa asuvat, mukaan kaikkiin suunnitelmiin, joilla pyritään ehkäisemään rinta- ja kohdunkaulansyöpää jäsenvaltioissa, ja kehottaa ottamaan heidät mukaan myös kaikkiin HI-viruksen/aidsin torjumista koskeviin ohjelmiin ja muihin ohjelmiin, joiden avulla pyritään hävittämään sukupuoliteitse tarttuvat taudit; kehottaa jaottelemaan kaikki sukupuolten tasa-arvoa koskevat indikaattorit ja kerätyt tiedot iän, vammaisuuden ja sukupuolen perusteella;

Sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimysten torjunta

110.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden, komission ja keskeisten sidosryhmien (kuten terveydenhuoltoalan ammattilaisten, sääntelyviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen) on tarpeen vaihtaa säännöllisesti parhaita käytäntöjä terveyteen liittyvistä sukupuolinäkökohdista, mukaan lukien suuntaviivat, jotka koskevat kattavaa seksuaali- ja ihmissuhdekasvatusta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja sukupuolinäkökulmat huomioon ottavaa suhtautumista epidemioihin; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimenpiteitä ja antamaan tukea seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien takaamiseksi nykyisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian täytäntöönpanon aikana ja sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeudet seuraavaan EU:n terveysstrategiaan; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisessa ja laadukkaiden ja kaikkien yleisesti saatavilla olevien terveydenhuoltopalvelujen tarjoamisessa ja vähentämään jäsenvaltioiden välisiä ja sisäisiä terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta koskevia eroja, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien palvelujen osalta; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita takaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien palvelujen ja välttämättömien terveydenhuoltopalvelujen turvallisen, oikea-aikaisen ja täysimääräisen saatavuuden;

111.  pyytää komissiota puuttumaan terveydenhuoltoon liittyvään eriarvoisuuteen tulevassa EU:n terveysstrategiassa, jossa olisi käsiteltävä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon saatavuutta kaikissa elämänvaiheissa, naisten työterveyttä ja -turvallisuutta sekä erityisesti sukupuolinäkökulmaa EU:n syöväntorjuntasuunnitelmassa; korostaa jälleen kerran sukupuolinäkökohdat huomioivan lääketieteen ja tutkimuksen merkitystä ja painottaa sen vuoksi, että Horisontti Eurooppa -ohjelmasta olisi tuettava naisten ja miesten välisiin terveyseroihin liittyviä investointeja, jotta terveydenhuoltojärjestelmät vastaisivat paremmin naisten ja miesten erilaisiin tarpeisiin;

112.  kehottaa komissiota tukemaan naisten muuta kuin hormonaalista ehkäisyä koskevaa tutkimusta, tarjoamaan heille enemmän vaihtoehtoja sekä tukemaan miehille tarkoitettuja ehkäisyvälineitä koskevaa tutkimusta, jotta voidaan taata yhdenvertaisuus ehkäisyvälineiden saatavuudessa ja käytössä sekä jaettu vastuu;

113.  vaatii tukemaan naisten oikeuksien puolustajia ja naisten oikeuksia edistäviä järjestöjä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia sekä hlbti+-henkilöiden oikeuksia edistävät järjestöt, lisäämällä ja varaamalla seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä tätä varten osoitettavaa rahoitustukea; korostaa lisäksi nykyisestä kriisistä johtuvia taloudellisia vaikeuksia ja kehottaa lisäämään rahoitusta, jotta niiden jatkuvaa työtä varten on riittävästi rahoitusta; on syvästi huolissaan vakiintuneiden naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon taantumisesta joissakin jäsenvaltioissa ja erityisesti Puolan pyrkimyksistä kriminalisoida entistä enemmän raskaudenkeskeytyshoitoa ja heikentää nuorten mahdollisuuksia saada kattavaa seksuaalikasvatusta sekä Unkarissa hyväksytystä uudistuksesta, jolla heikennetään trans- ja intersukupuolisten henkilöiden oikeuksia; kehottaa seuraamaan jatkuvasti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon tilannetta, mukaan lukien disinformaatio ja taantumukselliset aloitteet kaikissa jäsenvaltioissa, ja luomaan hälytysjärjestelmän taantumisen tuomiseksi esille; kehottaa komissiota tukemaan tutkimuksia, joissa analysoidaan demokratianvastaisten liikkeiden ja naisten oikeuksiin, tasa-arvoon ja demokratiaan kohdistuvien hyökkäysten ja disinformaatiokampanjoiden välisiä yhteyksiä, ja kehottaa komissiota analysoimaan niiden perimmäisiä syitä ja vahvistamaan toimia niiden torjumiseksi kehittämällä faktantarkistusta ja vastanarratiiveja ja tiedotuskampanjoita;

114.  kehottaa komissiota toteuttamaan globaalin kampanjan näihin kohdistuvien lisääntyvien hyökkäysten torjumiseksi ja varmistamaan ihmisoikeuksien puolustajien ja erityisesti naisten oikeuksien puolustajien vapauttamisen; kehottaa sisällyttämään välittömästi ihmisoikeuksien puolustajia koskeviin EU:n suuntaviivoihin liitteen, jonka avulla on tarkoitus tunnistaa ja kehittää lisästrategioita ja -välineitä, joilla voidaan vastata paremmin ja tehokkaammin naisten ihmisoikeuksien puolustajien kohtaamaan erityiseen tilanteeseen, uhkiin ja riskitekijöihin ja ehkäistä niitä;

115.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan naisia, jotka ovat erityisen alttiita moniperusteiselle syrjinnälle, ja tunnustamaan sukupuoleen, etniseen alkuperään, kansalaisuuteen, ikään, vammaisuuteen, sosiaaliseen asemaan, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin ja maahanmuuttajastatukseen perustuvan naisten kokeman syrjinnän risteävät muodot, ja varmistamaan, että toteutettavissa toimissa otetaan huomioon näiden ryhmien erityistarpeet ja vastataan niihin;

116.  palauttaa mieliin 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman, joka koskee tarvetta laatia vahvistettu vuoden 2020 jälkeinen EU:n strateginen puitekehys romanien osallisuutta edistäville kansallisille strategioille(41) ja jossa huomautetaan, että useimmissa jäsenvaltioissa parannusta ei havaittu työllistymisessä, että asumistilanteeseen liittyy vakavia ongelmia, että köyhyyden poistamisessa on edistytty vain vähän ja että EU:n puitekehyksessä on otettava huomioon vahva sukupuoliulottuvuus; on huolissaan romaneihin kohdistuvasta vihapuheesta covid-19-pandemian yhteydessä ja lisärajoituksista, joita eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön romaniyhteisöjen asettamiseksi karanteeniin, ja pelkää kielteisiä seurauksia romanien kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ryhmille, kuten tytöille, nuorille naisille, ikääntyneille naisille, vammaisille henkilöille ja hlbtiq+-henkilöille; pitää myönteisenä, että on hyväksytty romanien tasa-arvoa ja osallisuutta koskeva EU:n strategiakehys, joka antaa mahdollisuuden analysoida koronaviruksen vaikutusta romaniyhteisöihin ja hyväksyä toimia, joiden avulla vältetään heidän tilanteensa heikkeneminen;

117.  kehottaa komissiota luomaan konkreettiset puitteet seksityöläisten oikeuksille ja suojelulle kriisin aikana ja sen jälkeen; korostaa lisäksi, että on tärkeää ottaa mukaan toimenpiteitä ja strategioita, joilla torjutaan seksityöläisten syrjintää rahoituksen, asuntojen, terveydenhuollon, koulutuksen ja muiden palvelujen saannissa;

118.  korostaa, että audiovisuaalisen ja painetun median ala on yksi sellaisista aloista, joilla on huomattavaa kulttuuriin liittyvää, sosiaalista ja taloudellista painoarvoa, ja se sekä heijastaa että muokkaa yhteiskuntaa ja kulttuuria; pitää valitettavana, että naiset ovat vakavasti aliedustettuina keskeisissä luovissa tehtävissä tällä alalla, mukaan lukien Euroopan ja koko maailman elokuvateollisuus; kehottaa komissiota puuttumaan sukupuolistereotypioihin tiedotusvälineissä ja edistämään sisältöä, jossa sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina; korostaa, että on tärkeää edistää medialukutaitoa ja tarjota kaikille asiaankuuluville sidosryhmille sukupuolisensitiivistä mediakasvatusta koskevia aloitteita; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä, jolla kielletään seksistinen mainonta tiedotusvälineissä ja edistetään sukupuolistereotypioiden torjuntaa koskevaa koulutusta ja käytännön harjoittelua journalismin, viestinnän, tiedotusvälineiden ja mainonnan alan oppilaitoksissa; kehottaa komissiota auttamaan seksistisen mainonnan torjuntaa koskevien parhaiden käytäntöjen jakamisessa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään toimintapolitiikkoja, joiden avulla pyritään poistamaan sitkeä eriarvoisuus koko audiovisuaalialalla, jotta naisille ja tytöille voidaan tarjota mahdollisuuksia ja parantaa niitä;

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ulkosuhteiden avulla

119.  panee merkille SEUT-sopimuksen 8 artiklan, jossa määrätään, että unionin olisi pyrittävä kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, ja kehottaa sen vuoksi yhdenmukaistamaan ja vahvistamaan vastavuoroisesti ulkosuhteiden avulla EU:n sisäisiä ja ulkoisia toimintapolitiikkoja, jotka koskevat moniperusteisen syrjinnän, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja sukupuolten tasa-arvon periaatteita ja joilla torjutaan sukupuolistereotypioita ja -rooleja sekä haitallisia käytäntöjä ja syrjiviä lakeja ja edistetään sitä, että naisten kaikki ihmisoikeudet toteutuvat yhdenvertaisella tavalla; korostaa tässä yhteydessä erityisesti EU:n kauppapolitiikkaa, kehitysyhteistyötä ja ihmisoikeuspolitiikkaa; korostaa naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen ensisijaista roolia kehityspolitiikan tehokkaassa täytäntöönpanossa; muistuttaa, että koulutus on tärkeää naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien parantamisen kannalta sekä EU:ssa että kumppanimaissa; korostaa, että koulutus on paitsi oikeus myös ratkaiseva väline varhais- ja pakkoavioliittojen sekä teiniraskauksien torjumiseksi; korostaa, että EU:n ulkopolitiikan painopisteenä on oltava se, että tyttöjä autetaan pysymään koulussa ja jatkamaan opiskelua kumppanimaissa; pitää myönteisenä, että naisten ja tyttöjen oikeuksiin on sitouduttu uudelleen ja että kestävän kehityksen tavoitteisiin ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteeseen 5 viitataan sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian keskeisenä kehyksenä;

120.  kehottaa komissiota seuraamaan ja edistämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa Pekingin toimintaohjelman, ICPD:n toimintaohjelman ja niiden tarkistuskonferenssien tulosten sekä kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden, myös tavoitteiden 3.7 ja 5.6, täysimääräistä täytäntöönpanoa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella käyttäen kestävän kehityksen tavoitteita koskevan YK:n maailmanlaajuisen indikaattorikehyksen mukaisia indikaattoreita;

121.  pitää myönteisenä, että on hyväksytty uusi sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma (GAP III) keskeiseksi välineeksi, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien parantamista ulkosuhteissa; korostaa, että tähän asiakirjaan on liitettävä selkeät, mitattavissa olevat ja aikasidonnaiset indikaattorit, mukaan lukien tehtävien ja vastuun jakaminen eri toimijoille; pitää myönteisenä, että uudessa toimintasuunnitelmassa säilytetään tavoite, jonka mukaan 85 prosentilla kaikista uusista ohjelmista on edistettävä sukupuolten tasa-arvoa; pitää valitettavana, että ei vahvistettu uutta tavoitetta, jonka mukaan sukupuolten tasa-arvon on oltava päätavoitteena 20 prosentissa ohjelmista; kehottaa tämän vuoksi asettamaan uuden naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen eri maantieteellisissä ja aihekohtaisissa ohjelmissa painopisteeksi sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeudet; pitää myönteisenä komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon institutionaalisen kulttuurin muutosta, mikä helpottaa naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien EU:n sitoumusten tehokkaampaa toteutumista;

122.  kehottaa komissiota vahvistamaan edelleen EU:n roolia sukupuolten tasa-arvon maailmanlaajuisena edistäjänä;

123.  kehottaa komissiota edistämään sitä, että ymmärretään paremmin maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijanaisten ja -tyttöjen terveydenhuollon ja koulutustuen saatavuutta ja taloudellista turvaa koskevat erityistarpeet, jotta voidaan ehkäistä heidän hyväksikäytön kohteeksi joutumisen riskiä ja varmistaa heidän oikeuksiensa kunnioittaminen;

124.  katsoo, että komission on puututtava erityiskysymykseen naisten suojelusta sukupuoleen perustuvalta väkivallalta maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille tarkoitetuissa vastaanottotiloissa, ja pyytää mukauttamaan infrastruktuureja naisia ja tyttöjä varten sekä antamaan tarvittaessa asianmukaista koulutusta näiden tilojen henkilöstölle;

125.  pitää myönteisenä arvoihin perustuvaa EU:n kauppapolitiikkaa, jossa työ- ja ympäristöoikeuksien suojelu on korkeatasoista ja jossa kunnioitetaan perusvapauksia ja ihmisoikeuksia, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvo; muistuttaa, että sukupuoleen liittyvät kysymykset on valtavirtaistettava unionin kauppa- ja investointisopimuksissa ja niissä on oltava kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva kunnianhimoinen ja täytäntöönpanokelpoinen luku; pitää myönteisenä komission sitoumusta varmistaa ensimmäistä kertaa, että Chilen kanssa tehtävään uudistettuun assosiaatiosopimukseen sisällytetään erillinen kauppaa ja sukupuolten tasa-arvoa koskeva luku nykyisten kansainvälisten esimerkkien perusteella;

126.  muistuttaa jatkuvasta tuestaan komission tällä alalla tekemälle työlle;

o
o   o

127.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Neuvoston direktiivi 79/7/ETY, annettu 19. joulukuuta 1978, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä (EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24).
(2) Neuvoston direktiivi 86/613/ETY, annettu 11. joulukuuta 1986, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella (EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56).
(3) Neuvoston direktiivi 92/85/ETY, annettu 19. lokakuuta 1992, toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä (EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1).
(4) Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, annettu 13. joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5. heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23).
(6) Neuvoston direktiivi 2010/18/EU, annettu 8. maaliskuuta 2010, BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta (EUVL L 68, 18.3.2010, s. 13).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/41/EU, annettu 7. heinäkuuta 2010, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta (EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1).
(8) EUVL L 188, 12.7.2019, s. 79.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0039.
(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0025.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0111.
(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0080.
(13) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 19.
(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0014.
(15) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 9.
(16) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 6.
(17) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 60.
(18) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 49.
(19) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 99.
(20) EUVL L 69, 8.3.2014, s. 112.
(21) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 93.
(22) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 89.
(23) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 78.
(24) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 35.
(25) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 14.
(26) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 80.
(27) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(28) EUVL C 458, 19.12.2018, s. 34.
(29) EUVL C 66, 21.2.2018, s. 44.
(30) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.
(31) Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaisema 28 jäsenvaltion tietoihin perustuva tutkimus, joka on EU:n tasolla kattavin tällä alalla tehty tutkimus.
(32) Komission tiedonanto ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152).
(33) Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. tammikuuta 2020 sukupuolten palkkaerosta (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0025).
(34) https://www.eurofound.europa.eu/news/news-articles/gender-employment-gap-costs-europe-eu370-billion-per-year
(35) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 60.
(36) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0129.
(37) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0101.
(38) Ks. Euroopan parlamentin päätöslauselma, 30. tammikuuta 2020, sukupuolten palkkaerosta.
(39) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/54/EU, annettu 16. huhtikuuta 2014, työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä (EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8).
(40) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 164.
(41) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0075.

Päivitetty viimeksi: 22. huhtikuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö