Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Leading the way to a global circular economy: state of play and outlook” (SWD(2020)0100),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoite 12 ”Vastuullista kuluttamista” ja tavoite 15 ”Maanpäällinen elämä”,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia - Kohti myrkytöntä ympäristöä” (COM(2020)0667)(1),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta(2),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi teollisuusstrategia” (COM(2020)0102),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2019 annetun IPBES:n arviointiraportin biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista (”Global Assessment on Biodiversity and Ecosystem Services”),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kestävä biotalous Euroopalle: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön välisen yhteyden lujittaminen” (COM(2018)0673),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” (COM(2018)0028),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta visiosta kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta(3),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(4),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tuotteiden käyttöiän pidentämisestä: kuluttajien ja yritysten saama hyöty(5),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(6),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi(7),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kattavasta EU:n lähestymistavasta energian varastointiin(8),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2020 veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen(EU) 2020/741(9),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 esitetyn komission ehdotuksen kahdeksannesta ympäristöalan toimintaohjelmasta, erityisesti ehdotuksen 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa asetetun, kiertotalouteen siirtymisen nopeuttamista koskevan ensisijaisen tavoitteen,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportit ilmastonmuutoksesta, aavikoitumisesta, maaperän huonontumisesta, kestävästä maankäytöstä, elintarviketurvasta ja kasvihuonekaasuvirroista maaekosysteemeissä, erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä muuttuvassa ilmastossa sekä erityisraportin ”Global Warming of 1.5°C” ja sen viidennen arviointiraportin (AR5) sekä sitä koskevan syyskuussa 2018 annetun yhteenvetoraportin,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 julkistetun ensimmäisen kiertotalouden toimintasuunnitelman (komission tiedonanto 2. joulukuuta 2015 ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614)) ja sen mukaisesti toteutetut toimenpiteet,

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta(10),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(11),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa(12),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi(13),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanosta(14),

–  ottaa huomioon tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/904(15),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 hyväksytyn EU:n jätelainsäädännön tarkistuksen, joka koski seuraavia säädöksiä: 30. toukokuuta 2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/851 jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta(16) (jätepuitedirektiivi); 30. toukokuuta 2018 annettu direktiivi (EU) 2018/852 pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta(17); 30. toukokuuta 2018 annettu direktiivi (EU) 2018/850 kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta(18) (kaatopaikkadirektiivi) ja 30. toukokuuta 2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/849 romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta(19),

–  ottaa huomioon aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (CLP-asetus)(20),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Energian hyödyntäminen kiertotaloudessa” (COM(2017)0034),

–  ottaa huomioon kansainvälisen luonnonvarapaneelin julkistamat raportit ”Global Resources Outlook 2019”(21) ja ”Resource Efficiency and Climate Change”(22),

–  ottaa huomioon Science-lehden julkaisun ”Evaluating scenarios toward zero plastic pollution”(23),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0008/2021),

A.  ottaa huomioon, että kansainvälinen luonnonvarapaneeli arvioi raportissaan ”Global Resources Outlook 2019”, että puolet kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja yli 90 prosenttia biodiversiteetin köyhtymisestä ja vesistressistä on seurausta luonnonvarojen hyödyntämisestä ja jalostamisesta; toteaa, että maailmantalous kuluttaa puolentoista maapallon verran resursseja ja että jo nyt tarvittaisiin kolme maapalloa, jos kaikkien kulutus olisi EU:n keskivertoasukkaan tasolla, ja katsoo, että luonnonvarojen kokonaiskäytön ja jätteiden tuottamisen merkittävän vähentämisen olisi oltava kiertotalouden yleinen tavoite; katsoo, että tämä edellyttää talouskasvun irrottamista resurssien käytöstä pitäen mielessä eron absoluuttisen ja suhteellisen irtikytkennän välillä;

B.  toteaa, että nämä luvut osoittavat, kuinka tärkeä merkitys on resurssien, erityisesti primääriraaka-aineiden, kestävällä käytöllä, ja että on tehostettava toimenpiteitä kaikilla tasoilla ja kaikkialla maailmassa; ottaa huomioon, että kiertotalouden käsite on luonteeltaan horisontaalinen ja edistää merkittävästi muiden ympäristötavoitteiden, myös Pariisin sopimuksen tavoitteiden, saavuttamista;

C.  katsoo, että kiertotalouteen siirtymisellä on ratkaiseva rooli EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteen saavuttamisessa ja kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamista viimeistään vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen toteutumisessa, ja että siirtymä edellyttää koko talouden arvoketjujen perusteellista muuttamista;

D.  katsoo, että siirtyminen kiertotalouteen voi edistää kestäviä liiketoimintatapoja, ja ottaa huomioon, että eurooppalaisten yritysten ja talouksien odotetaan olevan eturintamassa siinä joukossa, joka käy maailmanlaajuista kilpajuoksua kohti kiertotaloutta ja myös hyötyy tästä kilpailusta, koska EU:n liiketoimintamallit ovat pitkälle kehittyneitä ja EU:ssa on asiantuntemusta kiertotalouden ja kierrätyksen alalla;

E.  katsoo, että kiertotalouden periaatteiden olisi oltava keskiössä kaikissa EU:n ja kansallisissa teollisuuspolitiikoissa sekä jäsenvaltioiden kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa;

F.  ottaa huomioon, että energian kokonaiskulutuksen taso on EU:ssa huomattavan korkea, ja katsoo, että kiertotalouden toimiin olisi sisällyttävä myös energiatehokkuutta ja energialähteiden kestävää hankintaa koskevia toimia;

G.  katsoo, että kiertotalous liittyy olennaisesti useisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten tavoitteeseen 12 ”Vastuullista kuluttamista” ja tavoitteeseen 13 ”Ilmastotekoja”;

H.  ottaa huomioon, että jätteen ja saasteiden poissuunnittelu on yksi kiertotalouden periaatteista;

I.  ottaa huomioon, että tuoreiden tutkimusten mukaan kiertotalous voi kasvattaa EU:n BKT:tä 0,5 prosentilla ja luoda yli 700 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä(24) ja se voi myös parantaa työpaikkojen laatua; ottaa huomioon, että vuosina 2012–2018 kiertotalouteen liittyvien työpaikkojen määrä kasvoi EU:ssa 5 prosentilla noin 4 miljoonaan; ottaa huomioon, että kiertotaloutta tukevien toimintapolitiikkojen ja teollisuuden tekemien investointien myötä odotus on, että vuoteen 2030 mennessä EU:n uudelleenvalmistusalan arvo on noin 70–100 miljardia euroa vuodessa ja alaan liittyvien työpaikkojen määrä noin 450 000:n ja 600 000:n välillä;

J.  toteaa, että kestävä ja vastuullinen primääriraaka-aineiden hankinta on resurssitehokkuuden toteutumisen ja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevaa; katsoo siksi, että on kehitettävä kestävät hankintastandardit ensisijaisia materiaaleja ja hyödykkeitä varten;

K.  ottaa huomioon, että jopa 80 prosenttia tuotteiden ympäristövaikutuksista johtuu suunnitteluvaiheessa tehdyistä päätöksistä ja että vain 12 prosenttia EU:n teollisuudessa käytetyistä raaka-aineista on kierrätettyjä;

L.  toteaa, että verkkokaupan nopea yleistyminen on lisännyt merkittävästi pakkausjätettä, kuten kertakäyttöistä muovi- ja kartonkijätettä; ottaa huomioon, että jätteiden siirrot kolmansiin maihin aiheuttavat edelleen huolta;

M.  toteaa, että EU:ssa syntyy vuosittain arviolta 88 miljoonaa tonnia elintarvikejätettä ja että arvion mukaan yli puolet elintarvikehävikistä on peräisin kotitalouksista ja kuluttajilta; katsoo, että elintarvikejätteiden ympäristövaikutukset ovat mittavat, koska niiden osuus on noin 6 prosenttia EU:n kaikista kasvihuonekaasupäästöistä;

N.  toteaa, että jos muovien käyttöä ei hallita asianmukaisesti, muovit aiheuttavat ympäristöongelmia, joita ovat esimerkiksi roskaantuminen, uudelleenkäytön ja kierrätyksen vaikeus, huolta aiheuttavat aineet, kasvihuonekaasupäästöt ja luonnonvarojen käyttö;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan kemikaalivirasto on antanut tieteellisen lausunnon tarkoituksellisesti tuotteisiin lisätyn mikromuovin käytön rajoittamisesta EU:n ja ETA-maiden markkinoilla, jos mikromuovin pitoisuus on yli 0,01 painoprosenttia;

P.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) arvioiden mukaan vuosina 1996–2012 EU:ssa ostettujen vaatteiden määrä henkeä kohti kasvoi 40 prosenttia, kun taas samalla ajanjaksolla eurooppalaisten vaatekaapeissa olevista vaatteista yli 30 prosenttia on ollut käyttämättä vähintään vuoden ajan; katsoo lisäksi, että poisheitetyistä vaatteista yli puolet päätyy kierrätyksen sijaan kotitalouksien sekajätteeseen, mistä ne lähetetään jätteenpolttolaitoksiin tai kaatopaikalle(25);

Q.  toteaa, että IPCC julkaisi yli kaksi vuotta sitten erityiskertomuksensa ”Global Warming of 1.5°C”, jossa todetaan, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 celsiusasteeseen edellyttäisi nopeita, kauaskantoisia ja ennennäkemättömiä muutoksia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla;

1.  on tyytyväinen komission uuteen kiertotaloutta koskevaan toimintasuunnitelmaan; korostaa, että kiertotalous on yhdessä myrkyttömään ympäristöön tähtäävän nollapäästötavoitteen kanssa avainasemassa Euroopan kulutuksen ja tuotannon yleisen ympäristöjalanjäljen pienentämisessä, maapallon sietokyvyn kunnioittamisessa ja ihmisten terveyden suojelemisessa siten, että samalla varmistetaan talouden kilpailukyky ja innovatiivisuus; korostaa, että kiertotalous voi edistää merkittävällä tavalla Pariisin sopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

2.  kehottaa komissiota esittämään kaikki toimintasuunnitelmaan kuuluvat aloitteet tiedonannon liitteessä annettujen määräaikojen mukaisesti ja perustamaan kunkin lainsäädäntöehdotuksen kattavaan vaikutustenarviointiin; tähdentää, että on tärkeää ottaa huomioon myös toimimatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset;

3.  korostaa, että kiertotalous voi tarjota ratkaisuja covid-19-kriisin aiheuttamiin ja esiin tuomiin uusiin haasteisiin vahvistamalla arvoketjuja niin EU:ssa kuin maailmanlaajuisesti ja tekemällä niistä vähemmän haavoittuvia sekä parantamalla Euroopan teollisuuden ekosysteemien elpymiskykyä, kestävyyttä, kilpailukykyä ja kannattavuutta; toteaa, että tämä edistää EU:n strategista riippumattomuutta ja työpaikkojen luomista; korostaa, että covid-19-pandemia on osoittanut, että kiertotaloudelle on luotava suotuisa toimintaympäristö; kehottaa jäsenvaltioita valtavirtaistamaan kiertotalouden kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiinsa;

4.  katsoo, että kiertotalous tarjoaa EU:lle ja eurooppalaisille yrityksille keinon säilyttää innovatiivisuutensa ja kilpailukykynsä maailmanlaajuisilla markkinoilla ja samalla pienentää ympäristöjalanjälkeään; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ohjaamaan investointeja siten, että niillä laajennetaan kiertotalouden aloitteita ja tuetaan innovointia; katsoo, että EU:n talouden elvytyssuunnitelmaa (Next Generation EU ‑väline), oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa olisi käytettävä kiertotaloutta tukevien aloitteiden ja käytäntöjen sekä sen edellyttämän infrastruktuurin ja teknologian edistämiseen ja käyttöön ottamiseen;

5.  korostaa, että EU:n siirtyminen kiertotalouteen edellyttää sisämarkkinoiden toiminnan parantamista; korostaa lisäksi, että nykyisten sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano ja tehokas valvonta ovat kestävien sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan kannalta tärkeitä; muistuttaa, että unioni on sekä maailman toiseksi suurin talousmahti että maailman suurin kauppamahti; huomauttaa, että sisämarkkinat ovat tehokas väline, jota on hyödynnettävä kehitettäessä kestäviä ja kiertotalouden tuotteita tai teknologioita, joista tulee tulevaisuuden standardituotteita, ja joka siten tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden ostaa edullisia tuotteita, jotka ovat turvallisempia ja terveellisempiä ja ottavat maapallon rajat paremmin huomioon;

6.  korostaa, että talouskasvu on irrotettava täysin resurssien käytöstä; kehottaa komissiota esittämään tieteeseen perustuvia ja sitovia EU:n keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita primääriraaka-aineiden käytön ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi; kehottaa asettamaan EU:n tavoitteet takaisin tulevaisuudesta -ennakoinnin avulla sen varmistamiseksi, että toimintapolitiikkojen tavoitteilla voidaan uskottavasti saavuttaa maapallon sietokyvyn mukainen hiilineutraali, ympäristön kannalta kestävä, myrkytön ja täysipainoinen kiertotalous viimeistään vuoteen 2050 mennessä;

7.  kehottaa komissiota ehdottamaan sitovia EU:n tavoitteita, jotka koskevat EU:n materiaali- ja kulutusjalanjäljen merkittävää vähentämistä vuoteen 2030 mennessä ja niiden sovittamista maapallon sietokyvyn rajoihin vuoteen 2050 mennessä, ja hyödyntämään tässä vuoden 2021 loppuun mennessä osana päivitettyä seurantakehystä käyttöön otettavia indikaattoreita; kehottaa komissiota käyttämään tässä perustana kaikkein kunnianhimoisimpien jäsenvaltioiden asettamaa esimerkkiä ja ottamaan samalla huomioon erot jäsenvaltioiden lähtökohdissa ja valmiuksissa;

8.  kehottaa komissiota ottamaan vuoteen 2021 mennessä käyttöön yhdenmukaisia, vertailukelpoisia ja yhtenäisiä kiertotalouden indikaattoreita, jotka koostuvat materiaali- ja kulutusjalanjälkeä koskevista indikaattoreista sekä muutamasta resurssitehokkuutta ja ekosysteemipalveluja koskevasta alaindikaattorista; katsoo, että näillä indikaattoreilla olisi mitattava resurssien kulutusta ja tuottavuutta, niiden olisi käsitettävä vienti ja tuonti sekä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla että teollisuudenaloittain, niissä olisi noudatettava yhdenmukaisen elinkaariarvioinnin menetelmää ja luonnonpääoman tilinpitokäytäntöä ja niitä olisi sovellettava unionin eri politiikkoihin, rahoitusvälineisiin ja sääntelyaloitteisiin;

9.  pitää myönteisenä komission sitoutumista kiertotalouden seurantakehyksen päivittämiseen ja tarkistamiseen; pitää valitettavana, että nykyisessä seurantakehyksessä ei esitetä kattavia ja kokonaisvaltaisia indikaattoreita, joiden avulla voitaisiin mitata talouskasvun irrottamista resurssien käytöstä ja ympäristövaikutuksista; korostaa, että seurantakehyksen olisi katettava edellä mainitut kiertotalousindikaattorit ja lisäksi kaikki kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteet ja konkreettiset toimet, jotta se tarjoaisi tehokkaan välineen kiertotalouden ja sen tavoitteiden saavuttamisen mittaamiseksi kattavalla tavalla;

10.  korostaa myös, että mittaamisen on oltava tieteellisesti hyvin perusteltua, jotta voidaan löytää kiertotalouden ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen välillä vallitsevat synergiat, myös hiilijalanjäljen mittauksilla;

11.  korostaa mahdollisuuksia, joita saadaan tuotteiden ja palvelujen käytön optimoinnilla, sekä toimenpiteitä, joilla pidennetään elinkaaria ja materiaalien käyttöä; painottaa tässä yhteydessä erityisesti kiertotalouden ratkaisujen ja digitalisaation yhdistämisen tuomia mahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimintapolitiikkoja, joilla tuetaan uusia kestäviä ja kiertotalousajattelun mukaisia liiketoimintamalleja, kuten tuote palveluna (PaaS) -malleja, jotka säästävät resursseja ja pienentävät ympäristövaikutuksia samalla, kun taataan kuluttajansuoja; pyytää komissiota edistämään tällaisia tuote palveluna -malleja uudessa kestäviä tuotteita koskevassa aloitteessa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan niiltä perusteettomat sääntelyyn ja verotukseen liittyvät esteet sekä edistämään kiertotaloudessa ja kestävässä digitaalitaloudessa tarvittavien infrastruktuurien kehittämistä; muistuttaa, että digitalisaatiolla on myös huomattavia ilmasto- ja ympäristövaikutuksia, kuten energian kysynnän kasvu, raaka-aineiden talteenotto ja elektroniikkaromun tuottaminen; kehottaa komissiota arvioimaan näitä haasteita ja etsimään niihin ratkaisuja laatimalla menetelmä digitaaliteknologioiden, -rakenteiden ja -palvelujen, kuten datakeskusten, ympäristövaikutusten seurantaa ja määrittämistä varten ja ehdottamalla toimenpiteitä, tarvittaessa myös lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, digitaalisten ratkaisujen ympäristökestävyyden varmistamiseksi niin, että energiatehokkuus, kasvihuonekaasupäästöjen ja resurssien käytön vähentäminen sekä kiertotalouden käyttöönotto asetetaan kestävän digitaalisen siirtymän keskiöön;

12.  kehottaa komissiota määrittämään, mitä sääntelyllisiä toimenpiteitä ja muita toimia tarvitaan hallinnollisten ja oikeudellisten esteiden poistamiseksi kiertoajattelun mukaiselta jakamis- ja palvelutaloudelta, ja luomaan kannustimia sen kehittämiseksi; kehottaa komissiota erityisesti etsimään ratkaisuja jakamis- ja palvelutalouteen liittyviin haasteisiin, kuten vastuukysymyksiin ja omistusoikeuksiin, pitäen mielessä, että oikeusvarmuuden parantuminen sekä tuottajien että kuluttajien suuntaan on olennaisen tärkeää näiden konseptien mahdollistamiseksi; ehdottaa, että komissio harkitsisi sellaisen jakamis- ja palvelutaloutta koskevan Euroopan strategian laatimista, jossa käsitellään näitä kysymyksiä ja sosiaalisia ongelmakohtia;

13.  korostaa tarvetta ymmärtää paremmin, miten tekoälyteknologiat voivat tukea kiertotaloutta kannustamalla niiden soveltamiseen suunnittelussa, liiketoimintamalleissa ja infrastruktuurissa; huomauttaa, että on tärkeää käsitellä digitalisaatiota kiertotalouden mahdollistajana, erityisesti tuotepassien tai materiaaleja koskevien tietojen osalta EU:n laajuisen ”data-avaruuden” yhteydessä; korostaa, että on keskeistä parantaa tietojen saatavuutta ja jakamista huolehdittaessa sidosryhmien välisestä aktiivisesta yhteistyöstä sen varmistamiseksi, että uudet lähestymistavat pysyvät oikeudenmukaisina ja osallistavina ja takaavat yksityisyyden suojan ja tietoturvan;

14.  korostaa tarvetta luoda taloudellisia kannustimia ja asianmukainen sääntely-ympäristö kiertotalouden ratkaisuihin, materiaaleihin ja liiketoimintamalleihin liittyvää innovointia varten samalla, kun poistetaan markkinoita vääristäviä sekä ympäristölle haitallisia tukia; kehottaa antamaan tälle tukea uudessa Euroopan teollisuusstrategiassa ja pk-yritysstrategiassa; korostaa ensimmäisten toimijoiden, pk-yritysten (pienet ja keskisuuret yritykset) ja startup-yritysten erityisasemaa siirryttäessä kohti kiertotaloutta; korostaa, että tutkimalla kestäviä materiaaleja, prosesseja, teknologioita ja tuotteita sekä niiden teolliseen mittakaavaan laajentamista voidaan tuottaa eurooppalaisille yrityksille maailmanlaajuista kilpailuetua; korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan toimintapolitiikkoja, joilla tuetaan kiertotalouden ja sen liiketoimintamallien edelläkävijöitä;

15.  korostaa tarvetta ottaa Euroopan teollisuus mukaan vastuullisena sidosryhmänä siirryttäessä kohti kokonaisvaltaisempaa kiertotaloutta; muistuttaa kiertotalouden toimenpiteiden ratkaisevasta roolista teollisuuden hiilestä irtautumisessa; peräänkuuluttaa teollisuuteen kiertotalouden toimintamalleja tuotesuunnittelun, materiaalien hankinnan, tuotteiden uudelleenkäytön ja kierrättämisen sekä jätteenhuollon kaikilla tasoilla ja korostaa tarvetta edistää kestävien teollismateriaalien ja -tuotteiden edelläkävijämarkkinoiden kehittämistä;

16.  kannustaa yrityksiä laatimaan siirtymäsuunnitelmia vuosiraportoinnin osana ja kuvaamaan niissä, miten ja mihin mennessä ne aikovat saavuttaa ilmastoneutraaliuden sekä toimia kiertotalousmallin mukaisesti ja kestävästi;

17.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle vaihtoehdot, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän hallinnollista rasitusta, ja vahvistamaan systeemisiä ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja tarjoavien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämistä tutkimus- ja kehitysalalla;

18.  kehottaa komissiota laatimaan sääntelykehyksen, jolla sertifioidaan kaikki luonnolliset ja tekniset menetelmät hiilidioksidin poistamiseksi, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CSS);

19.  korostaa biomimetiikan ratkaisevaa merkitystä kiertotalouden vauhdittajana sellaisten biomimeettisten ratkaisujen edistämisessä, joiden tarkoituksena on minimoida materiaalien, energian ja myrkyllisten yhdisteiden käyttö ja tarjota luonnosta innoituksensa saaneita kestäviä, uudistavia ja innovatiivisia ratkaisuja, joita voidaan soveltaa moniin eri aloihin;

20.  kehottaa varmistamaan riittävän henkilöstömäärän ja osoittamaan riittävästi rahoitusta niille komission yksiköille, joiden tehtävänä on varmistaa toimintasuunnitelman onnistunut täytäntöönpano; korostaa, että annettujen resurssien on vastattava sekä nykyisiä että pitkän aikavälin poliittisia painopisteitä, ja odottaa näin ollen, että henkilöresursseja lisätään merkittävästi erityisesti komission ympäristöasioiden pääosastossa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa;

Kestävä tuotepoliittinen kehys

21.  korostaa tarvetta muuttaa lineaarinen ”otetaan-valmistetaan-heitetään pois” -talous aidoksi kiertotaloudeksi seuraavien periaatteiden mukaisesti: vähennetään energian ja resurssien käyttöä; säilytetään arvo taloudessa, ehkäistään jätteiden syntymistä, suunnitellaan jätteet, haitalliset aineet ja saasteet pois, pidetään tuotteet ja materiaalit käytössä ja suljetussa kierrossa, suojellaan ihmisten terveyttä, edistetään kuluttajien etuja ja uudistetaan luonnon omia järjestelmiä; katsoo, että näiden tavoitteiden olisi toimittava uuden kestävän tuotepoliittisen kehyksen sekä koko kiertotaloutta koskevan strategian ja teollisuusstrategian ohjenuorana; korostaa tarvetta sisällyttää kestävyys- ja kiertotalousajattelu täysipainoisesti kaikkiin toimintoihin, myös toimintapolitiikkoihin, tuotteisiin, tuotantoprosesseihin ja liiketoimintamalleihin;

22.  korostaa, että kestävistä, kiertotalousmallin mukaisista, turvallisista ja myrkyttömistä tuotteista olisi tultava EU:n markkinoilla sääntö eikä poikkeus ja että ne olisi nähtävä oletusarvoisena valintana, joka on houkutteleva, edullinen ja kaikkien kuluttajien saatavilla; suhtautuu siksi myönteisesti komission suunnitelmaan ehdottaa kestäviä tuotteita koskevaa lainsäädäntöaloitetta tuotepolitiikan horisontaalisten periaatteiden ja EU:n markkinoille saatettuja tuotteita koskevien velvoittavien vaatimusten vahvistamiseksi;

23.  kannattaa voimakkaasti ekosuunnitteludirektiivin(26) soveltamisalan laajentamista siten, että se kattaa muut kuin energiaan liittyvät tuotteet ja että siinä asetetaan horisontaalisia kestävyysperiaatteita ja tuotekohtaisia tehokkuutta, kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä, korjattavuutta, myrkyttömyyttä, päivitettävyyttä, kierrätettävyyttä, kierrätettyä sisältöä sekä resurssi- ja energiatehokkuutta koskevia vaatimuksia EU:n markkinoille saatetuille tuotteille, ja kehottaa komissiota esittämään asiaa koskevan ehdotuksen vuonna 2021; toistaa samalla kehotuksensa komissiolle panna ekosuunnittelu kunnianhimoisesti täytäntöön kaikissa ekosuunnitteludirektiivin nykyiseen soveltamisalaan kuuluvissa energiaa käyttävissä tuotteissa, myös kiertotalouteen liittyvien näkökohtien osalta;

24.  korostaa, että on tärkeää pitää kestäviä tuotteita koskeva EU:n lainsäädäntökehys johdonmukaisena ja selkeänä, ja korostaa tarvetta vahvistaa synergioita muiden politiikkatoimien, kuten EU-ympäristömerkin, kanssa; korostaa, että tuotesuunnittelua koskevien vähimmäisvaatimusten rinnalla on tärkeää tarjota markkinakannustimia kaikkein kestävimmin toimiville yrityksille sekä kestävimmille tuotteille ja materiaaleille;

25.  kehottaa komissiota ehdottamaan sitovia koko tuotteen elinkaaren materiaali- ja ympäristöjalanjälkeä koskevia tavoitteita kullekin EU:n markkinoille saatetulle tuoteryhmälle, myös kaikkein hiili-intensiivisimmille puolivalmisteille; kehottaa komissiota myös ehdottamaan tuote- ja/tai alakohtaisia sitovia kierrätysmateriaalien osuutta koskevia tavoitteita siten, että samalla kuitenkin varmistetaan kyseisten tuotteiden suorituskyky ja turvallisuus sekä se, että ne on suunniteltu kierrätettäviksi; kehottaa komissiota vahvistamaan näiden tavoitteiden saavuttamista tukevat tekniset, sääntelylliset ja markkinaedellytykset ja ottamaan huomioon kullakin alalla tarvittavat teollisuuden muutokset ja alakohtaiset investointisyklit; kehottaa samalla komissiota harkitsemaan pakollisia vaatimuksia palvelujen kestävyyden parantamiseksi;

26.  kannattaa suunnitelmaa digitaalisten tuotepassien käyttöön ottamiseksi, jonka tarkoituksena on auttaa yrityksiä, kuluttajia ja markkinavalvontaviranomaisia seuraamaan tietyn tuotteen ilmasto-, ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia sekä muita vaikutuksia koko arvoketjussa ja antaa luotettavaa, avointa ja helposti saatavilla olevaa tietoa tuotteen kestävyydestä ja sen huoltamisesta, uudelleenkäytöstä, korjaus- ja purkumahdollisuuksista ja käyttöiän jälkeisestä käsittelystä sekä siinä käytetyistä materiaaleista ja kemikaaleista ja näiden ympäristö- ja muista vaikutuksista; kehottaa komissiota arvioimaan eri vaihtoehtoja asiaa koskeviksi merkinnöiksi; katsoo, että tuotepassien käyttöönotossa olisi vältettävä aiheuttamasta perusteetonta hallinnollista rasitusta yrityksille, erityisesti pk-yrityksille; katsoo, että niiden olisi oltava yhteensopivia muiden digitaalisten työkalujen, kuten tulevan rakennusten peruskorjauspassin ja SCIP-tietokannan, kanssa;

27.  korostaa, että myrkyttömien ja korjaavien materiaalikiertojen aikaansaaminen on olennaisen tärkeää, jotta kiertotaloudesta voi tulla menestys ja jotta voidaan luoda kestävät sisämarkkinat ja viime kädessä myrkytön ympäristö eurooppalaisille; toistaa siksi kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta ja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnasta antamissaan päätöslauselmissa esittämänsä kannat ja vaatii toteuttamaan kiireesti toimia strategian "Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia - Kohti myrkytöntä ympäristöä" täytäntöön panemiseksi;

28.  korostaa kuluttajien oikeutta saada täsmällisempää, yhdenmukaisempaa ja tarkempaa tietoa tuotteiden ja palvelujen elinkaaren aikaisista ympäristö- ja ilmastovaikutuksista, muun muassa niiden kestävyydestä ja korjattavuudesta, ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä viherpesun ja virheellisten ympäristöväittämien torjumiseksi sekä verkossa että sen ulkopuolella tarjottavien tuotteiden osalta; tukee voimakkaasti komission aikomusta antaa ehdotuksia vihreiden väittämien käytön sääntelystä laatimalla luotettavat ja yhdenmukaistetut laskentatavat, jotka kattavat koko arvoketjun ja perustuvat yhdenmukaistettuihin indikaattoreihin ja elinkaariarviointiin, kuten ympäristöjalanjälkeen, ja jotka koskevat jätteen syntymisen ehkäisemistä, raaka-aineiden käyttöä, haitallisten aineiden välttämistä, tuotteen kestävyyttä ja käyttöikää sekä korjattavuutta ja kierrätettävyyttä palvelevaa suunnittelua; korostaa lisäksi tarvetta panna täytäntöön äskettäin muutettu direktiivi 2005/29/EY(27) toteuttamalla ennakoivia toimia vihreisiin väittämiin puuttumiseksi;

29.  kehottaa komissiota tukemaan kuluttajille annettaviin tietoihin liittyvien digitaalisten välineiden kehittämistä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi digiaikana; korostaa verkossa toimivien alustojen ja markkinapaikkojen merkitystä kestävien tuotteiden ja palvelujen markkinoinnissa ja toteaa, että ne voisivat antaa kuluttajille selkeämpää ja ymmärrettävämpää tietoa tarjoamiensa tuotteiden kestävyydestä ja korjattavuudesta;

30.  korostaa tarvetta vahvistaa EU-ympäristömerkkiä ympäristökestävyyden mittapuuna lisäämällä markkinatuntemusta ja kuluttajien tietoisuutta merkistä ja parantamalla sen tunnistamista, asettamalla kattavia standardeja ja ulottamalla järjestelmä muihin asiaa koskeviin tuotteisiin ja helpottamalla sen käyttöä hankinnoissa;

31.  tukee kaavailtuja aloitteita, joilla parannetaan tuotteiden kestävyyttä ja korjattavuutta jätehierarkiaan kuuluvan jätteiden syntymisen ehkäisemisen periaatteen mukaisesti ja vahvistetaan samalla kuluttajien oikeuksia sekä kuluttajakaupassa että yritysten välisillä markkinoilla; suhtautuu siksi erittäin myönteisesti suunniteltuihin aloitteisiin, joilla pyritään ottamaan käyttöön uusi ”korjauttamisoikeus”, jonka olisi katettava ainakin tuotteiden pidentynyt käyttöikä, varaosien ja kattavan tiedon saatavuus sekä kuluttajien mahdollisuus saada kohtuuhintaisia korjauspalveluita;

32.  kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla asetetaan korjaamisen ja huoltamisen kannalta välttämättömät tiedot, mukaan lukien varaosia ja ohjelmistopäivityksiä koskevat tiedot, kaikkien markkinaosapuolien saataville veloituksetta, ottaen samalla huomioon kuluttajien turvallisuutta koskevat välttämättömyydet sekä rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/943(28) soveltamista, sekä varmistamaan, että varaosat ovat kaikkien korjausalan toimijoiden, kuten riippumattomien korjaamojen, ja kuluttajien saatavilla ilman kohtuuttomia esteitä, määrittämään pakolliset vähimmäisajat varaosien ja/tai päivitysten saatavuudelle ja enimmäistoimitusajat suuremmalle tuoteryhmien joukolle ja ottamaan näissä huomioon tuoteryhmien erityispiirteet, sekä tutkimaan, miten korjaamista voidaan edistää lakisääteisen takuujärjestelmän piirissä; painottaa, että myyjien olisi tiedotettava kaikille markkinaosapuolille sen tuotteen korjattavuudesta;

33.  kehottaa ottamaan käyttöön kuluttajien päätöksenteon helpottamiseksi selkeät ja helposti ymmärrettävät yhdenmukaiset merkinnät esimerkiksi indeksin muodossa tuotteen kestävyydestä (eli tuotteen arvioidusta käyttöiästä) ja korjattavuudesta, sekä kehittämään yhdenmukaisen korjattavuudesta kertovan pisteytysjärjestelmän ja ottamaan käyttöön käyttömittareita tietyissä tuoteryhmissä; kehottaa asettamaan tietojen antamista koskevat vähimmäisvaatimukset direktiivien 2005/29/EY ja 2011/83/EU(29) mukaisesti; pyytää komissiota harkitsemaan direktiivin (EU) 2019/771(30) tarkistamista valmistellessaan sekä lakisääteisten takuuoikeuksien että käänteistä todistustaakkaa koskevien sääntöjen laajentamista joihinkin tuoteryhmiin, joiden arvioitu käyttöikä on pidempi, sekä ottamaan käyttöön suoran tuottajan vastuun;

34.  kehottaa toteuttamaan lainsäädäntötoimia, joilla lopetetaan suunniteltuun vanhenemiseen johtavat käytännöt, myös harkitsemalla tällaisten käytäntöjen lisäämistä direktiivin 2005/29/EY liitteessä I olevaan luetteloon;

35.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen esittää lainsäädäntöä, jolla kielletään myymättä jääneiden kestokulutustavaroiden hävittäminen, ellei niistä aiheudu turvallisuus- tai terveysuhkaa; korostaa, että muiden kuin elintarvikkeiden kierrätyksen, uudelleenkäytön ja uudelleenjakelun olisi oltava normi ja sen olisi perustuttava lainsäädäntöön;

36.  korostaa tarvetta edistää kestävien tuotteiden sisämarkkinoita ja katsoo, että julkisen sektorin olisi näytettävä tässä asiassa esimerkkiä; toteaa, että julkiset viranomaiset käyttävät edelleen usein ainoana hankintasopimuksen tekoperusteena alhaisinta hintaa valitessaan parasta tavaroita, palveluja tai urakoita koskevaa tarjousta; kannattaa ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien pakollisten vähimmäiskriteerien ja ‑tavoitteiden vahvistamista alakohtaisella lainsäädännöllä;

37.  korostaa ympäristöä säästävien julkisten hankintojen merkitystä kestävään kiertotalouteen siirtymisen nopeuttamisessa sekä sitä, että on tärkeää ottaa käyttöön ympäristöä säästävät julkiset hankinnat EU:n talouden elpymisen aikana;

38.  kehottaa komissiota esittämään ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan lainsäädäntöehdotuksen; pitää kaikissa julkisissa hankinnoissa oletusvaihtoehtona uudelleenkäytettyjä, korjattuja, uudelleenvalmistettuja, kunnostettuja ja muita energia- ja resurssitehokkaita tuotteita ja ratkaisuja, jotka minimoivat elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset, ja katsoo, että muussa tapauksessa olisi sovellettava ”noudata tai selitä” -periaatetta; pyytää komissiota myös antamaan ohjeita yritysten kestävien hankintojen tukemiseksi; kehottaa asettamaan komissiolle ja jäsenvaltioille raportointivelvoitteita, jotka koskevat niiden hankintapäätösten kestävyyttä, noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta;

39.  korostaa, että on edistettävä materiaalien keräysvirtojen, uudelleenkäytön ja kierrätyksen korkeaa laatua, säilytettävä materiaalien korkein mahdollinen arvo ja saatava aikaan materiaalin suljettu kierto, joka on puhdas, myrkytön ja kestävä; korostaa tarvetta parantaa kierrätettyjen materiaalien saatavuutta ja laatua siten, että materiaali säilyttäisi ominaispiirteensä kierrättämisen jälkeen ja sillä voitaisiin korvata primääriraaka-aineet tulevissa sovelluksissa; korostaa tässä yhteydessä, että on edistettävä sekä kierrätettävyyden parantamista tuotesuunnittelussa että tehokkaan erilliskeräyksen ja panttiin perustuvan palautusjärjestelmän kaltaisia toimenpiteitä; kehottaa tukemaan kierrätyslaitosten ja -valmiuksien luomista läheisyysperiaatteen mukaisesti paikkoihin, joissa näitä ei vielä ole;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan korkealaatuisen keräys-, lajittelu-, materiaalin uudelleenkäyttö- ja kierrätysinfrastruktuurin kehittämistä sekä tukemaan tutkimusta sellaisten uusien innovatiivisten teknologioiden kehittämiseksi, joilla voidaan minimoida resurssien käyttö ja jäännösjätteen syntyminen, lisätä kierrätettyjen materiaalien ja uudelleenkäytettävien uusiomateriaalien määrää ja laatua, puhdistaa kierrätettyjä materiaaleja sekä pienentää yhteenlaskettua ympäristöjalanjälkeä (mukaan lukien energia- ja ilmastojalanjälki) suhteessa muihin teknologioihin; katsoo, että näiden edellytysten täyttyessä kemiallisella kierrätyksellä on mahdollista edistää materiaalikierron sulkemista tiettyjen jätevirtojen osalta;

41.  kehottaa komissiota varmistamaan, että uusien kierrätys- ja talteenottotekniikoiden prosessien ja tuotosten terveys-, ympäristö- ja ilmastovaikutuksia arvioidaan perusteellisesti teollisuuden kannalta ennen niihin liittyvien kannustimien luomista, ja takaamaan arvioinnin avoimuuden kaikilta osin;

42.  katsoo, että kemiallisen kierrätyksen on sovittava jätepuitedirektiivin mukaiseen kierrätyksen määritelmään sen varmistamiseksi, ettei uudelleenkäsittelyä materiaaleiksi ja aineiksi, joita käytetään polttoaineina, katsota kemialliseksi kierrättämiseksi; kehottaa komissiota vahvistamaan tämän oikeudellisesti;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mahdollistamaan lohkoketjun ja digitaalisen vesileiman kaltaisia digitaaliteknologioita ja saattamaan ne keskenään yhteentoimiviksi, jotta niillä voidaan tukea kiertotalouden kehittämistä seuraamalla, jäljittämällä ja kartoittamalla resurssien käyttöä ja tuotevirtoja elinkaaren kaikissa vaiheissa;

44.  korostaa, että on tärkeää parantaa kiertotaloutta koskevien tutkimus- ja innovointihankkeiden rahoituksen saantia; kehottaakin komissiota ohjaamaan Horisontti Eurooppa -ohjelman toimia seuraavia osa-alueita koskevan tutkimuksen ja innovoinnin tukemiseen:

45.  korostaa, että kestävillä uusiutuvilla tuotantopanoksilla voi olla tärkeä rooli kiertotalouden prosesseissa hiilestä irtauduttaessa ja että uusiutuvan energian käyttö voi tehdä tuotteiden elinkaaresta kehämäisemmän ja edistää samalla energiasiirtymää;

46.  korostaa, että kestävään tuotepoliittiseen kehykseen liittyvää lainsäädäntöä olisi tuettava vankalla ja avoimella hiili- ja ympäristötilinpitojärjestelmällä, joka kiihdyttää investoimista kiertotalouden tuotteisiin ja prosesseihin;

47.  korostaa, että ympäristö- ja ilmastovaikutuksia koskevia tuotestandardeja vahvistettaessa on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari alusta loppuun sekä raaka-aineiden hankinnan, puolivalmiiden tuotteiden, varaosien ja sivutuotteiden vaikutus koko arvoketjussa; katsoo, että ne on laadittava avoimessa ja tieteeseen perustuvassa prosessissa, johon asiaan liittyvät sidosryhmät osallistuvat; kannustaa tässä yhteydessä laatimaan yhteisiä elinkaariarvioinnin menetelmiä ja parantamaan tiedonkeruuta;

48.  tähdentää, että standardointi on olennaisen tärkeää kestävien tuotteiden politiikan täytäntöönpanon kannalta, sillä sen avulla saadaan luotettavat määritelmät, mittarit ja testit eri ominaisuuksille, kuten kestävyys ja korjattavuus;

49.  toteaa, että EU-standardit on laadittava nopeasti ja todellisten käyttöolosuhteiden mukaisesti ja välttäen samalla mukana olevien sidosryhmien juuttumista hallinnollisiin pullonkauloihin, jotka viivästyttävät standardien julkaisua;

50.  palauttaa mieliin 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalaiset standardit 2000-luvulle” sekä yhteisen standardointialoitteen parissa tehdyn työn; kehottaa komissiota vahvistamaan yhteistä standardointialoitetta edelleen ja hyväksymään uusia toimia ja hankkeita, joilla pyritään parantamaan eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden toimintaa;

51.  korostaa, että tuoteturvallisuuteen ja kestävyysvaatimuksiin liittyvän EU:n lainsäädännön tehokas täytäntöönpano ja valvonta on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että markkinoille saatetut tuotteet ovat yhdenmukaisia tällaisten sääntöjen kanssa asetuksen (EU) 2019/1020(31) mukaisesti; huomauttaa lisäksi, että erittäin suuri osa verkosta ostetuista ja EU:hun tuoduista tuotteista ei täytä turvallisuutta koskevia EU:n vähimmäisvaatimuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta voidaan varmistaa tuotteiden, myös verkossa myytävien tuotteiden, vaatimustenmukaisuus, ja pienentämään riskejä, joita tuoteväärennökset aiheuttavat kuluttajien turvallisuudelle, tehostamalla markkinavalvontaa ja ottamalla käyttöön yhtäläiset tullitarkastuksia koskevat normit sekä vahvistamalla yhteistyötä tällä saralla ja lisäämällä määrärahoja ja henkilöresursseja; kehottaa tästä syystä tehostamaan EU:n valvontaa laatimalla yhdenmukaiset säännöt tarkastusten vähimmäismääristä ja tarkastusväleistä ja valtuuttamalla komissio valvomaan ja tarkastamaan kansallisten markkinavalvontaviranomaisten toimia;

52.  korostaa, että vapaaehtoiset sopimukset ovat osoittautuneet tehottomiksi mobiileille radiolaitteille tarkoitetun kestävän ja yleisen latausratkaisun aikaansaamiseksi; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen panna kiireellisesti täytäntöön radiolaitteista annetun direktiivin 2014/53/EU(32) säännökset ja erityisesti ottaa käyttöön älypuhelinten ja kaikkien pienten ja keskikokoisten elektroniikkalaitteiden yleislaturi, jotta voidaan parhaiten varmistaa latausmahdollisuuksien standardointi, yhteensopivuus ja yhteentoimivuus, langaton lataus mukaan lukien, osana yleistä strategiaa elektroniikkajätteen vähentämiseksi; pyytää komissiota laatimaan pikaisesti eriyttämisstrategian, jolla varmistetaan, että kuluttajia ei velvoiteta ostamaan uusien laitteiden kanssa uusia latureita, jotta saadaan aikaan suurempia ympäristöhyötyjä, säästetään kustannuksia ja palvellaan kuluttajia; muistuttaa, että kuluttajien on tärkeää saada yhdenmukaisten ja helppolukuisten merkintöjen avulla luotettavaa ja tarkoituksenmukaista tietoa laturien olennaisista ominaisuuksista, kuten yhteentoimivuudesta ja lataustehosta, kuten USB 3.1:n tai sitä korkeamman standardin noudattamisesta, jotta he voivat tehdä mahdollisimman sopivia, kustannustehokkaita ja kestäviä valintoja;

53.  korostaa, että toimintapolitiikkojen on oltava johdonmukaisia nykyisten ja tulevien EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavien toimenpiteiden osalta, jotta voidaan varmistaa toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen ja tarjota kiertotalouden teknologioille, tuotteille ja palveluille taloudellista ja investointivarmuutta, mikä myös edistää EU:n kilpailukykyä ja innovointia; kehottaa komissiota ratkaisemaan mahdolliset olemassa olevat sääntelylliset epäjohdonmukaisuudet tai esteet tai oikeusvarmuuden puutteen, jotka haittaavat kiertotalouden täysimääräistä soveltamista; kehottaa ottamaan käyttöön taloudellisia kannustimia, kuten hiilidioksidin hinnoittelun, laajennetun tuottajan vastuun, johon sisältyy maksujen ja verokannustimien mukauttaminen ympäristönäkökohtien perusteella, sekä muita kestäviä kulutusvalintoja edistäviä taloudellisia kannustimia; katsoo, että näiden toimenpiteiden olisi tarvittaessa oltava luokitusjärjestelmäasetuksessa määriteltyjen kiertotalouden teknisten arviointikriteerien mukaisia; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kiertotalouden tavoitteet huomioon kaikessa asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä ja varmistamaan, että se on täysin EU:n kiertotalousstrategian tavoitteiden ja toimenpiteiden mukainen; kehottaa komissiota keskittymään kiertotalouteen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanoon, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kiertotalouden tuotantoprosesseille ja liiketoimintamalleille;

Keskeisten tuotteiden arvoketjut: elektroniikka ja tieto- ja viestintätekniikka

54.  tukee kiertoelektroniikka-aloitetta, jolla olisi korjattava kestävyyteen, kiertotalouden mukaiseen suunnitteluun, vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymiseen, kierrätysmateriaalien osuuteen, korjattavuuteen, varaosien saatavuuteen, päivitettävyyteen, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun ehkäisemiseen, keräämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen liittyvät puutteet; kehottaa myös ottamaan huomioon varhaiseen [] vanhentumiseen liittyvät kysymykset, kuten ohjelmistomuutosten aiheuttama tuotteiden vanhentuminen; kehottaa yhdenmukaistamaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätysinfrastruktuurin EU:ssa ja parantamaan sitä;

55.  katsoo, että elektroniikkajätteen kerääminen on tehtävä kuluttajille huomattavasti helpommaksi; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen tutkia vaihtoehtoja tieto- ja viestintätekniikan tuotteita koskevaksi EU:n laajuiseksi vastaanottojärjestelmäksi ja katsoo, että tällaisen järjestelmän olisi katettava mahdollisimman laaja tuotevalikoima; korostaa, että on tärkeää suunnitella tällainen vastaanottojärjestelmä ja kaikki muut keräysmallit siten, että turvataan tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden uudelleenkäytettävyys ja asetetaan uudelleen käytettävät tavarat uudelleenkäyttöön valmistelevien toiminnanharjoittajien saataville;

56.  painottaa ekosuunnittelun toimien potentiaalia ja muistuttaa, että lähes puolet EU:n vuodeksi 2020 asettamista energiatehokkuussäästöjä koskevista tavoitteista perustui ekosuunnitteludirektiiviin ja energiamerkintädirektiiviin(33); korostaa, että on varmistettava käynnissä olevan elektroniikkaa ja tieto- ja viestintätekniikkaa koskevan ekologisen suunnittelutyön nopea loppuun saattaminen, erityisesti älypuhelinten, tablettien, tietokoneiden, tulostimien (mukaan lukien värikasetit), mobiiliverkkoasemien ja alijärjestelmien sekä verkkolaitteiden osalta, jotta toimenpiteitä voidaan ehdottaa viimeistään vuonna 2021;

57.  korostaa, että on tärkeä edistää entistä kestävämpiä elektroniikan ja tieto- ja viestintätekniikan kulutus- ja tuotantotapoja, ja kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tarjota kuluttajille tietoa korjaavien ja kehittävien päivitysten välisestä erosta ja datankulutuksen hiilidioksidipäästöistä;

58.  kehottaa ottamaan käyttöön elektroniikkajätteen kierrättäjiä koskevan pakollisen sertifiointijärjestelmän, jotta voidaan taata materiaalien tehokas hyödyntäminen ja ympäristönsuojelu;

59.  pyytää komissiota laatimaan kiertoelektroniikka-aloitteen lisäksi aloitteen kiertotalouteen perustuvaa ja kestävää digitalisaatiota, tieto- ja viestintätekniikkaa ja tekoälyä koskevasta suunnitelmasta;

Keskeisten tuotteiden arvoketjut: akut ja ajoneuvot

60.  korostaa, että on tärkeää soveltaa akkuja ja ajoneuvoja koskeviin uusiin lainsäädäntökehyksiin strategista, ympäristön kannalta kestävää ja eettistä lähestymistapaa siirryttäessä päästöttömään liikkuvuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin perustuviin sähköverkkoihin; korostaa tarvetta huolehtia raaka-aineiden, myös kriittisten raaka-aineiden, kestävästä ja eettisestä hankinnasta; kehottaa luomaan kilpailukykyisiä ja kestokykyisiä arvoketjuja EU:ssa tapahtuvaa akkujen tuotantoa ja kierrätystä varten;

61.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen uudeksi akkuja ja käytettyjä paristoja koskevaksi asetukseksi ja katsoo, että akkuja koskevan EU:n uuden sääntelykehyksen olisi sisällettävä ainakin seuraavat tekijät: kestävä, eettinen ja turvallinen hankinta, ekosuunnittelu, mukaan lukien kierrätysmateriaalin osuutta koskevat toimenpiteet, vaarallisten ja haitallisten aineiden korvaaminen mahdollisuuksien mukaan, erilliskeräyksen, uudelleenkäytön, kunnostamisen, uudelleenvalmistuksen, käyttötarkoituksen muuttamisen ja kierrätyksen parantaminen, mukaan lukien tiukemmat kierrätystavoitteet, arvokkaiden materiaalien hyödyntäminen, laajennettu tuottajan vastuu sekä kuluttajatiedotus; katsoo, että kehyksessä olisi käsiteltävä kaikkia elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia ja siinä olisi säädettävä erikseen liikkuvuuden ja energian varastoinnin alalla käytettävistä akuista;

62.  on huolissaan siitä, että EU on hyvin riippuvainen akkujen tuotannossa tarvittavien raaka-aineiden tuonnista; on vakuuttunut siitä, että tehostamalla akkujen kierrätysjärjestelmiä voitaisiin tuottaa merkittävä osa akkujen tuotannossa tarvittavista raaka-aineista EU:ssa;

63.  ilmaisee huolensa mineraaliteollisuuden, ja erityisesti kobolttiteollisuuden, sosioekonomisista vaikutuksista; pyytää komissiota arvioimaan vaihtoehtoja toteuttamiskelpoiseksi lainsäädäntökehykseksi, jolla varmistetaan materiaalien eettinen hankinta ja sellaisen pakottavan huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön käyttöönotto, jolla torjutaan haitallisia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia kansainvälisissä yhteyksissä;

64.  suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin tarkistaa romuajoneuvodirektiiviä(34); kehottaa komissiota saattamaan romuajoneuvodirektiivin ajan tasalle siten, että siinä otetaan täysimääräisesti huomioon kiertotalouden periaatteet ja kunnioitetaan niitä, mukaan lukien jätteen poissuunnittelu, päivitettävyys, modulaarisuus, korjattavuus, uudelleenkäytettävyys ja arvokkaimpien materiaalien kierrätettävyys, ja asetetaan uudelleenkäyttö etusijalle; kehottaa komissiota varmistamaan tehokkaat uudelleenkäyttöketjut tekemällä yhteistyötä autonvalmistajien kanssa ja ottamalla käyttöön laajennetun tuottajavastuun järjestelmiä; kehottaa komissiota parantamaan romuajoneuvoihin liittyvää raportointia eurooppalaisen tietokannan avulla; kehottaa komissiota selkeyttämään, vahvistamaan ja valvomaan periaatetta, jonka mukaan autojen romutusta on aina edellettävä auton purkaminen ja osien uudelleenkäyttö;

65.  korostaa tarvetta edistää edelleen kierrätysprosessien ja -teknologioiden tutkimusta ja innovointia Horisontti Eurooppa -ohjelmassa, jotta voidaan lisätä paristoihin ja akkuihin liittyviä kiertotalouden mahdollisuuksia; ottaa huomioon pk-yritysten roolin keräys- ja kierrätysalalla;

Keskeisten tuotteiden arvoketjut: pakkaukset

66.  muistuttaa, että tavoitteena on tehdä kaikista pakkauksista uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä taloudellisesti kannattavalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, ja kehottaa komissiota esittämään viipymättä lainsäädäntöehdotuksen, jolla sisällytetään pakkauksia ja pakkausjätettä koskevaan direktiiviin jätteen vähentämistä koskevia toimenpiteitä ja tavoitteita sekä kunnianhimoisia keskeisiä vaatimuksia ylipakkaamisen vähentämiseksi myös verkkokaupassa, kierrätettävyyden parantamiseksi ja pakkausten monimutkaisuuden minimoimiseksi, kierrätysmateriaalien osuuden kasvattamiseksi, vaarallisten ja haitallisten aineiden poistamiseksi vaiheittain sekä uudelleenkäytön edistämiseksi; painottaa, että elintarviketurvallisuutta tai hygieniaa koskevista vaatimuksista ei saa tinkiä; kehottaa pyrkimään näillä toimenpiteillä parhaaseen mahdolliseen ympäristöä koskevaan kokonaistulokseen jätehierarkian mukaisesti ja matalan hiilijalanjäljen saavuttamiseksi;

67.  korostaa pakkausten keskeistä roolia tuoteturvallisuuden, erityisesti elintarviketurvallisuuden, ja hygienian sekä elintarvikejätteen vähentämisen kannalta ja kehottaa alaa täydentämään sääntelytoimenpiteitä toteuttamalla vapaaehtoisia lisätoimia, jotta voidaan edelleen välttää tarpeetonta pakkaamista ja vähentää merkittävästi alan toimijoiden markkinoille saattamien pakkausten määrää, kehittää resurssitehokkaampia, kiertotalouteen perustuvia ja ilmastoystävällisempiä pakkausratkaisuja, kuten yhdenmukaistetut pakkausmuodot ja uudelleenkäytettävät ja täytettävät pakkaukset, sekä helpottaa uudelleenkäytettävien kuljetuspakkausten käyttöä; tukee kiertomuoviallianssin ja Euroopan muovisopimuksen kaltaisia aloitteita;

68.  toistaa, että laadukas kierrätys luo todellista markkinakysyntää kierrätetylle materiaalille ja on yksi keskeisistä tekijöistä pyrittäessä lisäämään kerättävien, lajiteltavien ja kierrätettävien pakkausten kokonaismäärää; kehottaa käyttämään nykyaikaisia ja tehokkaita lajittelulaitteita ja erotteluteknologioita yhdistettynä pakkausten parempaan ekosuunnitteluun, ottaen huomioon tarpeen suunnitella pakkausratkaisuja uudelleen parannettujen elinkaariarviointia koskevien kriteerien perusteella;

69.  kehottaa komissiota analysoimaan erilaisia verkkokaupassa käytettäviä pakkaustyyppejä, jotta voidaan määrittää pakkaamisen optimoinnin parhaat käytännöt ylipakkaamisen vähentämiseksi; kehottaa komissiota tukemaan pakkausmateriaalien uudelleenkäyttöä useiden tuotteiden toimittamisessa vaihtoehtona kertakäyttöisille pakkausmateriaaleille;

70.  korostaa, että irtotavaran myynnillä voi olla merkittävä rooli pakkausten käytön vähentämisessä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tällaisia toimenpiteitä niin, että samalla taataan elintarviketurvallisuus ja hygienia;

71.  korostaa innovaatiorahastojen ja -ohjelmien olennaista merkitystä materiaalien vähentämistä ja kierrätystä koskevien innovaatioiden kannalta;

72.  panee merkille verkkokaupan kasvun ja pakettitoimitusten lisääntymisen; kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki verkossa toimivat myyjät noudattavat sijainnistaan riippumatta olennaisia vaatimuksia ja että ne raportoivat laajennetun tuottajavastuun järjestelmiin niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa tuotteet saatetaan markkinoille, ja osallistuvat näiden järjestelmien rahoittamiseen;

73.  kehottaa komissiota tukemaan direktiivissä (EU) 2018/852 vahvistettua pakkausjätteen erilliskeräystä ja lajittelua ja varmistamaan, että jäsenvaltiot saattavat sen oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta tarkistaa pakkausmateriaalien tunnistusjärjestelmää (päätös 97/129/EY(35)), jotta erilliskeräyksestä pakkauksen kierrätettävyyden mukaan tulisi helpompaa kansalaisille;

74.  kehottaa komissiota tukemaan ja tutkimaan yhteensopivien kansallisten panttiin perustuvien palautusjärjestelmien mahdollisuutta, jotta muovisten juomapakkausten osalta saavutettaisiin tarvittava 90 prosentin keräysaste ja jotta edistettäisiin pakkausten sisämarkkinoiden luomista erityisesti vierekkäisissä jäsenvaltioissa; katsoo, että yhteensopivat järjestelmät voitaisiin saada aikaan sarjoittamisen sekä kodifioitujen ja yhtenäisten pakkausmerkintöjen avulla; katsoo, että niitä jäsenvaltioita, joilla ei ole käytössä järjestelmää tai suunnitelmia järjestelmän uudistamiseksi, olisi kannustettava valitsemaan parhaiden käytäntöjen ja asiaa koskevan tieteellisen näytön avulla järjestelmä, joka on samankaltainen kuin muiden jäsenvaltioiden järjestelmät tai niiden kanssa yhteensopiva;

Keskeisten tuotteiden arvoketjut: muovit

75.  kehottaa komissiota jatkamaan muoveista kiertotaloudessa laaditun EU:n strategian täytäntöönpanoa, erityisesti edistääkseen parempaa suunnittelua, kiertotalouden liiketoimintamalleja ja innovatiivisia tuotteita ja tuote palveluna -ratkaisuja, jotka tarjoavat kestävämpiä kulutusmalleja;

76.  kehottaa komissiota etsimään kattavaa ratkaisua muovien ja mikromuovien aiheuttamaan ongelmaan; kehottaa komissiota hyväksymään tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien yleistä ja vaiheittaista käytöstä poistamista koskevan päätöksen sekä vähentämään uusilla pakollisilla sääntelytoimilla kaikkia esimerkiksi renkaista, tekstiileistä ja keinonurmesta aiheutuvia ja muovipellettien tuotannon aikana syntyviä tahattomia mikromuovipäästöjä niiden syntypaikalla; korostaa tarvetta korjata mikromuoveja ja nanomuoveja koskevan tieteellisen tietämyksen puutteet ja edistää turvallisempien vaihtoehtojen ja kilpailukykyisten mikromuovittomien tuotteiden markkinoiden kehittämistä; korostaa, että lyhyen aikavälin toimia on toteutettava kiireellisesti; korostaa, että suurin osa mikromuovisaasteesta saa alkunsa makromuovin hajoamisesta ympäristössä, ja kannattaa sitä, että muovituotteisiin olisi kohdistettava erityistoimenpiteitä, kuten tuotantovaiheen aikaisia ekosuunnitteluvaatimuksia, jotta estetään sekundaarisen mikromuovin pääseminen ympäristöön; kehottaa komissiota tarkastelemaan sekä makro- että mikromuovien lähteitä, kulkeutumista, vaiheita ympäristössä ja vaikutuksia jätevesien käsittelyn ja hulevesien hallinnan osalta; muistuttaa, että 80 prosenttia meriroskasta on peräisin maalta, ja kehottaa jäsenvaltiota ryhtymään toimiin jokiin ja suistoalueille kerääntyneiden meriroskien osalta;

77.  korostaa, että jos uudelleenkäytettäviä ja/tai kestäviä vaihtoehtoja on olemassa, ympäristöä ja resursseja merkittävästi rasittavat kertakäyttötuotteet olisi korvattava uudelleenkäytettävillä tuotteilla ympäristön kannalta järkevällä tavalla ja elintarvikehygieniasta tai -turvallisuudesta tinkimättä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota harkitsemaan lainsäädäntötoimenpiteitä, kuten kertakäyttömuoveista annetun direktiivin soveltamisalan laajentamista kyseisen direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä; kehottaa komissiota kehittämään uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevia standardeja sekä korvaavia tuotteita kertakäyttöisille pakkauksille, astioille ja ruokailuvälineille;

78.  toteaa, että biopohjaisilla sekä biohajoavilla ja kompostoitavilla muoveilla on potentiaalia kiertotaloudessa, mutta varoittaa, että biopohjaiset ja/tai biohajoavat muovit eivät yksinään ratkaise muoviin liittyviä ongelmia; korostaa, että on tärkeää lisätä tietoisuutta biopohjaisten ja biohajoavien muovien käytöstä;

79.  kannustaa ehdottamaan materiaaleja, tuotteita, suunnittelua ja kierrätystä koskevia selkeitä ja kokonaisvaltaisia vaatimuksia;

80.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kaikille arvoketjun toimijoille johdonmukaisen avoimuutta koskevan kehyksen ja asettamaan niille raportointivelvoitteita, jotka koskevat muovien tuotantoa, kauppaa, käyttöä ja käsittelyä käyttöiän lopussa;

81.  kehottaa komissiota kehittämään laajennetun tuottajavastuun järjestelmiä, joissa saatetaan tuottajat vastuuseen muovituotteiden käsittelystä niiden käyttöiän lopussa;

Keskeisten tuotteiden arvoketjut: tekstiilit

82.  korostaa, että on tärkeää laatia uusi kattava EU:n tekstiilistrategia, jolla edistetään EU:n tekstiilialan kestävyyttä ja kiertoa sekä jäljitettävyyttä ja avoimuutta ja jossa otetaan huomioon arvoketjujen globaali luonne ja pikamuodin kansainvälinen ulottuvuus; kehottaa esittämään strategiassa johdonmukaisia toimintapoliittisia välineitä ja tukemaan sillä uusia liiketoimintamalleja, jotta voidaan käsitellä kaikkia ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia koko arvoketjussa ja parantaa tekstiilien suunnittelua kestävyyden, uudelleenkäytettävyyden ja mekaanisen kierrätettävyyden sekä korkealaatuisten kuitujen käytön lisäämiseksi erityisesti ekosuunnittelua koskevien vaatimusten, tuottajavastuujärjestelmien ja merkkijärjestelmien yhdistelmän avulla;

83.  suhtautuu myönteisesti uuden tuotepoliittisen kehyksen soveltamiseen tekstiilialaan ja korostaa, että siinä on asetettava etusijalle jätteiden ehkäiseminen sekä kestävyys, uudelleenkäytettävyys ja korjattavuus ja vaarallisten ja haitallisten kemikaalien poistaminen jätehierarkian mukaisesti; kehottaa toteuttamaan suunnittelu- ja tuotantovaiheessa toimenpiteitä synteettisten mikrokuitujen irtoamisen torjumiseksi ja toteuttamaan muita toimenpiteitä, kuten kehittämään ennaltaehkäisevän valvotun ja saastuttamattoman teollisen esipesun sekä uusien pesukoneiden varustamista mikrokuitusuodattimilla koskevia vaatimuksia; kehottaa laatimaan tekstiileille erityisiä EU:n laajuisia jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia kriteereitä;

84.  kehottaa soveltamaan uutta tuotepoliittista kehystä tekstiilialaan johdonmukaisesti muiden toimintapoliittisten välineiden kanssa, erityisesti ihmisoikeuksiin ja ympäristöä koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen liittyvän tulevan EU:n lainsäädännön kanssa, jotta varmistetaan, että työntekijöiden oikeuksiin, ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvät ongelmat huomioidaan tekstiilien arvoketjun kaikissa vaiheissa;

Keskeisten tuotteiden arvoketjut: rakentaminen ja rakennukset

85.  kehottaa komissiota panemaan tulevan rakennusten kunnostamiseen kannustavan aloitteen kaikilta osin täytäntöön kiertotalouden periaatteiden mukaisesti ja ottamaan samalla huomioon alan monimuotoisuuden; kehottaa komissiota asettamaan horisontaalisia ja tuotekohtaisia vaatimuksia; korostaa, että pidentämällä rakennusten käyttöikää niiden purkamisen sijaan on mahdollista vähentää kasvihuonekaasuja ja saada ympäristöhyötyjä; pyytää komissiota harkitsemaan hiili- ja materiaalijalanjäljen vähentämistä koskevien tavoitteiden asettamista EU:ssa sijaitseville rakennuksille ja kestäviä rakennuksia koskevan Level(s)-kehyksen käyttämistä rakentamisen tehokkuuden sitovana kehyksenä; katsoo, että lainsäädäntöön on tarpeen sisällyttää rakennusten ympäristötehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotta voidaan parantaa rakennusten resurssitehokkuutta ja energiatehokkuutta;

86.  muistuttaa jätepuitedirektiivin mukaisesta komission velvoitteesta harkita EU:n lainsäädännössä rakennus- ja purkujätteelle ja sen materiaalikohtaisille jakeille asetettujen materiaalien hyödyntämistä koskevan tavoitteen tarkistamista ja katsoo, että tähän olisi sisällyttävä kaivetun maa-aineksen materiaalien hyödyntämistä koskeva tavoite; ehdottaa, että tähän sisällytetään rakentamiseen liittyvää uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevat tavoitteet sekä uusioraaka-aineiden käyttö rakentamisessa ja uusioraaka-aineiden jäljitettävyyden parantaminen; kehottaa komissiota tarkistamaan rakennustuoteasetusta ja suhtautuu myönteisesti vuonna 2021 ilmoitettuun kestävää rakennettua ympäristöä koskevaan strategiaan; katsoo, että jätteiden jäljittämisen kaltaisten digitaalisten ratkaisujen käyttöönotto rakennetussa ympäristössä mahdollistaisi rakennusten energiatehokkuuden parantamisen ja lisäisi kiertoa rakennusalalla;

87.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön korkeatasoista rakennusten suunnittelua koskevia toimintapolitiikkoja, jossa kunnostaminen, muuntaminen ja käytön jatkaminen asetetaan uudisrakentamisen edelle silloin, kun se on mahdollista;

88.  korostaa, että koska nykyinen rakennuskanta muodostaa 90 prosenttia vuonna 2050 olemassa olevasta rakennetusta ympäristöstä, peruskorjausalalle olisi asetettava erityisvaatimuksia, jotta rakennukset olisivat täysin modulaarisia, eri käyttötarkoituksiin mukautettavia ja energiapositiivisia vuonna 2050, esimerkiksi pitkälle meneviin perusparannuksiin, paikan päällä tapahtuvaan tuotantoon ja uudelleenkäytettävyyteen liittyviä vaatimuksia;

Keskeisten tuotteiden arvoketjut: elintarvikkeet, vesi ja ravinteet

89.  kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen ruokahävikin määrän puolittamista vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi Pellolta pöytään -strategian sitoumusten mukaisesti ja käyttämään siinä perustana jäsenvaltioiden jätepuitedirektiivin mukaisesti ilmoittamia tietoja; kehottaa komissiota sisällyttämään ruokahävikin ja elintarvikejätteiden syntymisen ehkäisemisen elintarvikkeiden koko arvoketjussa asiaa koskeviin EU:n politiikkoihin Pellolta pöytään -strategian mukaisesti ja muistuttaa, että näiden toimenpiteiden olisi oltava jätehierarkian mukaisia; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kattavia toimenpiteitä elintarvikejätteiden vähentämiseksi merkittävästi ja kannustamaan elintarvikelahjoituksiin;

90.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan sulkea maatalouden ravinnekierto, vähentää Euroopan riippuvuutta eläinrehun kasviproteiinien tuonnista ja lisätä kierrätetyn karjanlannan ja muiden orgaanisten ravinteiden, kuten kompostin ja mädätysjäännösten, käyttöä synteettisten lannoitteiden käytön sijasta siten, että samalla varmistetaan terveyden, ympäristön ja ekosysteemien korkeatasoinen suojelu;

91.  kehottaa perustamaan kiertotalouden ympäristön kannalta järkevään sääntelykehykseen, jotta vältetään mahdolliset kielteiset toksiset vaikutukset veden ekosysteemeihin; suhtautuu myönteisesti äskettäin hyväksyttyyn asetukseen veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista sekä juomavesidirektiivin(36) tarkistamiseen ja kehottaa panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa komissiota sisällyttämään vesienergian kaikilta osin EU:n toimintapolitiikkoihin ja muistuttaa, että vesivarojen laatu ja saatavuus edellyttävät pilaantumisen torjuntaa sen lähteellä koskevan periaatteen ja saastuttaja maksaa -periaatteen tehokasta täytäntöönpanoa; kannattaa kiertotalouteen perustuvaa toimintamallia jäteveden käsittelyssä ja jätevesihuollossa, jotta voidaan edistää yhdyskuntajätevesien hyödyntämistä; korostaa, että jätevedestä voidaan ottaa talteen erilaisia resursseja selluloosasta ja biomuoveista ravinteisiin, energiaan ja veteen jatkamalla mahdollisten uudelleenkäyttövaihtoehtojen analysoimista samalla kun vähennetään energiankulutusta; kannattaa yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin(37) suunniteltua tarkistamista; kehottaa komissiota arvioimaan, voidaanko rakennusten vedenkäytön tehokkuuteen liittyviä kysymyksiä ratkaista lainsäädäntötoimilla;

92.  korostaa, että edistämällä sitä, että vesi olisi kaikkien saatavilla Euroopan unionissa, voidaan merkittävästi parantaa kiertotaloutta ja vähentää riippuvuutta pullotetusta vedestä; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön juomavesidirektiivin veden saatavuutta koskevat säännökset;

93.  korostaa, että kestävillä biopohjaisilla tuotteilla, erityisesti biojätteen paremmalla hyödyntämisellä sekä jäännösmateriaalien ja sivutuotteiden käytöllä, on suuri merkitys siirryttäessä kohti ilmastoneutraalia kiertotaloutta;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että jätepuitedirektiivillä käyttöön otetun biojätteen erilliskeräyksen tavoitteena on tuottaa laadukasta kompostimultaa, jolla tuetaan maaperää parantavia vaarattomia kemikaaleja ja muita tuotteita sekä uusiutuvaa energiaa silloin, kun se on toteuttamiskelpoista ja ympäristöä hyödyttävää;

95.  korostaa kestävän biotalouden ja kestävän metsäalan mahdollisuuksia; korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön EU:n biotalous- ja biodiversiteettistrategiat, jotta voidaan parantaa kiertotaloutta korvaamalla fossiiliset materiaalit uusiutuvilla biopohjaisilla materiaaleilla silloin, kun se on ympäristön kannalta hyödyllistä ja kestävää, myös luonnon monimuotoisuuden kannalta, ottaen huomioon biomateriaalien kasvavan kysynnän;

Vähemmän jätettä, enemmän arvoa

96.  korostaa, että EU:n jätehierarkian mukaisesti on tärkeää asettaa etusijalle jätteen syntymisen ehkäiseminen sekä tuotepolitiikassa että jätepolitiikassa; kehottaa komissiota ehdottamaan sitovia tavoitteita jätteen kokonaismäärän vähentämiselle ja jätteen vähentämiselle tietyissä jätevirroissa ja tuoteryhmissä sekä jäännösjätteen syntymisen rajoittamista koskevia tavoitteita jätepuitedirektiivin ja kaatopaikkadirektiivin tarkistamisen yhteydessä, joka on määrä tehdä vuonna 2024; katsoo, että uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevat tavoitteet olisi erotettava toisistaan, jotta uudelleenkäyttöön valmistelua voidaan priorisoida jätehierarkian mukaisesti;

97.  ilmaisee huolensa EU:n jätetavoitteiden täytäntöönpanon epäyhtenäisyydestä jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot panevat tehokkaasti ja täysimääräisesti täytäntöön sekä nykyiset että vuoden 2018 jätepaketin tavoitteet, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita saattamaan viipymättä vuoden 2018 paketin lainsäädännön kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä;

98.  katsoo, että kiertotaloutta estävät muun muassa kilpailukykyisten hintojen sekä laadukkaiden uusioraaka-aineiden ja niiden markkinoiden puute; pyytää komissiota arvioimaan, millä toimenpiteillä uusioraaka-aineiden kilpailukykyä voidaan parantaa ja samalla edistää myrkytöntä ympäristöä;

99.  katsoo, että yksityinen sektori on vahva kumppani pyrittäessä lisäämään kysyntää ja asiakkaiden kiinnostusta kiertotalouden ratkaisuihin ja tuotteisiin, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan yrityksiä, joiden liiketoimintamallit, palvelut tai tuotteet vähentävät jätettä ja resurssien käyttöä, ja käyttämään niiden palveluja;

100.  kannattaa tavoitetta luoda hyvin toimivat korkealaatuisten ja myrkyttömien uusioraaka-aineiden markkinat EU:ssa rajoittamatta kuitenkaan jätepuitedirektiivin ja jätteensiirtoasetuksen soveltamista ja korostaa, että tämä edellyttää yhteisten laatuvaatimusten kehittämistä; palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot voivat määritellä kansalliset sivutuotteet ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat kriteerit, ja kehottaa komissiota ehdottamaan keskeisiin jätevirtoihin sovellettavien jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien yhdenmukaistettujen EU:n kriteereiden vahvistamista jätepuitedirektiivin mukaisesti markkinaesteiden poistamiseksi ja korkealaatuisen jätteen hyödyntämisen varmistamiseksi; pitää valitettavana, ettei komissio ole määritellyt EU:n erityisiä kriteereitä paperille, renkaille ja tekstiileille, kuten jätepuitedirektiivissä edellytetään;

101.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden maanrajan ylittäviä siirtoja EU:n jäsenvaltioiden välillä koskeviin sääntöihin ja harkitsemaan niiden mukauttamista selkeyden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi, poistamaan hallinnollisia esteitä ja samalla turvaaman edelleen sen, että lainsäädäntö suojelee tehokkaasti ihmisten terveyttä ja ympäristöä, sekä yhdenmukaistamaan sääntöjen täytäntöönpanoa EU:n jäsenvaltioissa muun muassa perustamalla EU:n laajuisen jätteiden siirtoja koskevan sähköisen kirjausjärjestelmän;

102.  tukee komission käynnissä olevaa työtä jäteöljyjen asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi; kehottaa komissiota esittämään vuoteen 2022 mennessä direktiivissä 2008/98/EY(38) määritellyn lainsäädäntöehdotuksen, joka sisältää lisätoimenpiteet jäteöljyjen uudistamisen edistämiseksi, kuten määrällisten tavoitteiden käyttöönoton;

103.  muistuttaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että 31. joulukuuta 2023 mennessä biojäte joko erotetaan ja kierrätetään syntypaikalla tai kerätään erikseen eikä sitä sekoiteta muun tyyppisiin jätteisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suuntaamaan investointeja orgaanisen jätteen keruun ja kompostoinnin laajentamiseen;

104.  palauttaa mieliin EU:n jätetavoitteet ja korostaa, että jäsenvaltioiden on jätehierarkian mukaisesti tehostettava jätteen syntymisen ehkäisemistä ja uudelleenkäyttöön valmistelua, lisättävä kierrätystä ja luovuttava jätteiden kaatopaikoille sijoittamisesta ja samalla minimoitava jätteenpoltto; kehottaa komissiota määrittelemään EU:n laajuisen yhteisen toimintalinjan kierrätykseen soveltumattoman yhdyskuntajätteen jäännösmateriaalien käsittelyyn, jotta varmistetaan sen optimaalinen käsittely ja vältetään luomasta jätteenpolton ylikapasiteettia EU:n tasolla, mikä voisi aiheuttaa lukkiutumisvaikutuksia ja haitata kiertotalouden kehitystä; katsoo, että polttaminen olisi toteutettava kaikkein edistyneimmissä EU:ssa sijaitsevissa jätevoimaloissa (waste-to-energy), joiden energiatehokkuus on korkea ja päästöt vähäiset;

105.  korostaa, että korkealaatuinen kierrätys ja arvokkaiden materiaalien ja tuotteiden pitäminen kierrätyskierrossa edellyttää jätteiden erilliskeräystä; tukee komission suunnitelmia ehdottaa toimenpiteitä, joilla parannetaan ja yhdenmukaistetaan nykyisiä erilliskeräysjärjestelmiä, ja katsoo, että näissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden parhaat käytännöt ja erilaiset alueelliset ja paikalliset olosuhteet ja että ne eivät saisi vaikuttaa kielteisesti nykyisiin hyvin toimiviin järjestelmiin; kehottaa komissiota varmistamaan jätepuitedirektiivin säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon;

106.  korostaa, että jätestrategiat ja -politiikat on perustettava vankkaan tieteelliseen tietoon ja tieteellisiin menetelmiin, mikä parantaa EU:n tilastojen luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta; kehottaa siksi komissiota parantamaan jätetilastojen yhdenmukaisuutta sekä keräämään kierrätysmateriaaleista ja jätteestä tietoja kolmessa kohdassa: keräys, kierrätyslaitokseen tulo ja kierrätysmateriaalien tosiasiallisesti uudelleenkäytetty osuus;

107.  pitää valitettavana, että kaatopaikkadirektiivissä ei keskitytä jätteen syntymisen ehkäisyyn, ja kehottaa siksi mukauttamaan direktiivin kiertotalouden toimintasuunnitelman keskeisiin periaatteisiin ja asettamaan 10 prosentin kaatopaikkatavoitteen tietyn perusvuoden ja henkilöä kohti vuodessa syntyvän kilogrammamäärän mukaisesti, jotta estetään siirtyminen kaatopaikalta jätteenpolttoon;

108.  muistuttaa, että teollinen symbioosi on keskeinen tekijä kiertotalouden toteutuksessa, sillä se edistää toisiinsa yhteydessä olevia verkostoja, joissa yhden alan jätteistä tulee toisen raaka-aineita ja joissa energia ja materiaali voivat siten kiertää jatkuvasti, mikä pitää resurssit tuottavassa käytössä mahdollisimman kauan; kehottaa siksi lisäämään toimia teollisen symbioosin laajentamiseksi EU:n tasolla ja teollisuuden arvoketjun tehostamiseksi ja sen kilpailukyvyn parantamiseksi;

109.  korostaa, että teollisen symbioosin kehittäminen edellyttää, että alueilla ymmärretään ja hallinnoidaan entistä paremmin paikallisia resurssivirtoja, ja että tällainen symbioosi auttaisi niitä toteuttamaan uusia aluesuunnittelun strategioita yhteistyössä teollisuuden, sidosryhmien, paikallishallinnon ja kansalaisten kanssa, ja kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan paikallis- ja aluehallintoa etsimään teollisen symbioosin mahdollisuuksia taloudellisten toimien perusteellisen kartoituksen ja pakollisen resurssien analysoinnin avulla;

110.  korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön jätepuitedirektiivin 8 a artiklan 1 kohta, jossa todetaan selvästi, että jäsenvaltiot on velvoitettu määrittelemään tarkasti tuottajavastuujärjestöjen vastuut ja tehtävät;

111.  suosittaa, että tuetaan sellaisten paikallisten arvoketjujen kehittämistä, jotka perustuvat biojätteen kierrätykseen uusiutuvan energian, kuten biometaanin, tuottamiseksi ja tiiviimpien yhteyksien luomiseksi maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen välille samalla kun jätehierarkia pannaan täysimääräisesti täytäntöön;

112.  korostaa tarvetta sisällyttää tullimekanismeihin tuotteiden kiertotalouden periaatteiden mukaisuus ja resurssi-intensiteetti;

Kiertotalous toimivaksi ihmisille, alueille ja kaupungeille

113.  toteaa, että aluehallinnolla, paikallisviranomaisilla ja -yhteisöillä sekä pk-yrityksillä on merkittävä rooli kiertotaloudessa, jätehuollossa sekä kiertotalouden toimintasuunnitelman mukaisten toimenpiteiden toteuttamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kiertotalouskeskusten perustamista kaikille Euroopan alueille, teollisuusklustereihin ja paikallisyhteisöihin Uusi eurooppalainen Bauhaus -hankkeen hengessä ja tukemaan kiertotalouden mallien kehittämistä suunnittelun, hankintojen ja jätehuollon alalla;

114.  kannattaa ajatusta osaamisohjelman päivittämisestä kiertotaloutta silmällä pitäen, ja kehottaa komissiota räätälöimään tämän ohjelman erityisiin työllisyyteen liittyviin tarpeisiin, kuten koulutusvaatimuksiin ja kiertotalouteen siirtymisessä tarvittaviin uusiin työpaikkoihin; kehottaa komissiota varmistamaan, että kiertotalouden toimintasuunnitelma kytkeytyy Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja sukupuolistrategian täytäntöönpanoon, ja takaamaan oikeudenmukaisen siirtymän; korostaa myös työmarkkinaosapuolten ratkaisevaa merkitystä kiertotalouteen siirtymisen työhön liittyvissä ja sosiaalisissa näkökohdissa;

115.  painottaa kuluttajien keskeistä roolia jätteen syntymisen ehkäisemisessä ja jätehuollossa ja korostaa, että on tarpeen helpottaa kansalaisten osallistumista jätteiden erilliskeräykseen; muistuttaa, että jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten on tärkeää tiedottaa yleisölle kestävästä kulutuksesta, kuten uudelleenkäyttöön, vuokraamiseen tai jakamiseen perustuvasta kulutuksesta, ja jätteen syntymisen ehkäisemisestä sekä jätteen tehokkaasta lajittelusta ja loppukäsittelystä;

116.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kiertotalouden periaatteet sisällytetään kaikkiin käytäntöihin, ja kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita erilaisia kiertotaloustoimia koskevan tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakamisessa EU:n alue- ja paikallistasolla;

117.  korostaa hallitusten, paikallisviranomaisten, tiedeyhteisöjen ja yritysten, niin tuottaja- kuin ostajapuolen yritysten, välisen yhteistyön merkitystä edistettäessä ja laajennettaessa kiertotaloustoimia; korostaa, että on tärkeää laajentaa tätä yhteistyötä muihin sidosryhmiin, kuten yhteiskunnallisiin yrityksiin, startup-yrityksiin ja kansalaisjärjestöihin;

118.  korostaa, että korjaus- ja huoltopalvelujen alalla on huomattavat mahdollisuudet luoda työpaikkoja ja että sen kehittämistä on tuettava ja edistettävä, erityisesti paikallisten, ruohonjuuritason ja yhteisöjen korjausaloitteiden sekä osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten osalta;

119.  korostaa roolia, joka ympäristön kannalta turvallisella hiilidioksidin talteenotolla, varastoinnilla ja hyödyntämisellä (CCS/U) voi olla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa; kannattaa yhdennettyä politiikkaa edistettäessä sellaisten ympäristön kannalta turvallisten CCS/U-sovellusten käyttöönottoa, joilla saavutetaan kasvihuonekaasupäästöjen nettovähennys, jotta raskas teollisuus muutetaan ilmastoneutraaliksi, silloin kun suoria päästövähennysvaihtoehtoja ei ole saatavilla(39); muistuttaa kuitenkin, että nollanettopäästöjä koskevassa EU:n strategiassa olisi asetettava etusijalle suorat päästövähennykset ja toimet, joilla suojellaan ja lisätään EU:n luontaisia hiilinieluja ja -varastoja(40);

Toiminnan johtaminen maailmanlaajuisella tasolla

120.  tukee komission pyrkimystä tarkistaa jätteensiirtoasetusta, jotta voidaan varmistaa EU:n sisäisen jätekaupan avoimuus ja jäljitettävyys, pysäyttää ympäristölle tai ihmisten terveydelle vahinkoa aiheuttavan jätteen vienti kolmansiin maihin ja torjua tehokkaammin laitonta toimintaa sen varmistamiseksi, että kaikki jätteet käsitellään kiertotalouden periaatteiden mukaisesti; tukee lisäksi komissiota Baselin yleissopimukseen äskettäin tehtyjen muovijätettä koskevien muutosten täytäntöönpanossa, jotta voidaan noudattaa täysimääräisesti kyseisen yleissopimuksen mukaisia EU:n velvoitteita; pyytää komissiota keskittymään myös seuraaviin osa-alueisiin:

121.  suhtautuu myönteisesti maailmanlaajuiseen kiertotalousallianssiin, joka pyrkii nopeuttamaan maailmanlaajuista siirtymistä ilmastoneutraaliin ja resurssitehokkaaseen kiertotalouteen, ja kehottaa komissiota johtamaan toimia luonnonvarojen hallintaa koskevan kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi, jotta luonnonvarojen käyttö pysyisi maapallon sietokyvyn rajoissa;

122.  tukee komission kansainvälisellä tasolla toteuttamia toimia muoveja koskevan maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamiseksi ja kiertotaloutta koskevan EU:n lähestymistavan laajan omaksumisen edistämiseksi muovien alalla; korostaa, että on varmistettava, että EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla tehtyjä erilaisia sitoumuksia voidaan seurata yhdennetyllä ja avoimella tavalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan aktiivista johtajuutta, jotta voidaan jatkaa kansainvälisten toimien kehittämistä merien muoviroskien ja mikromuovien torjumiseksi;

123.  korostaa, että on tärkeää edellyttää, että EU:hun tuotavissa primääri- ja uusioraaka-aineissa noudatetaan ihmisoikeuksia, ihmisten terveyttä ja ympäristön suojelua koskevia EU:n normeja vastaavia normeja, ja katsoo, että tämä voitaisiin sisällyttää esimerkiksi komission tulevaan lainsäädäntöehdotukseen yritysten kestävästä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä ja huolellisuusvelvoitteesta; kehottaa varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n keskeisissä toimitusketjuissa; korostaa, että on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus unionin sisäisten ja ulkoisten politiikkojen välillä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteiden osalta, myös unionin ulkosuhteissa ja ulkomaankauppasopimuksissa;

124.  kehottaa eurooppalaisia tuottajia kantamaan vastuunsa myydessään tuotteita kolmansissa maissa ja ehdottaa, että teollisuuden sidosryhmät sitoutuvat laajentamaan tuottajavastuutaan ja järjestämään tuotteidensa erilliskeräyksen tai rahoittamaan sitä, kun niistä tulee jätettä kolmansissa maissa; kehottaa tuottajia myös korjaamaan vientituotteiden ja EU:ssa myytävien tuotteiden väliset laatuerot;

125.  tukee komission pyrkimyksiä edistää monenvälisiä keskusteluja resurssien käytön ja maapallon sietokyvyn kestävästä tasosta, mukaan lukien tieteeseen perustuvien resurssien käyttöä koskevien tavoitteiden tutkiminen;

126.  korostaa, että Agenda 2030 on pantava kiireesti täytäntöön siltä osin, kuin se koskee kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen kansainvälisen hallinnan ja niiltä suojelun vahvistamista; pitää tärkeänä erityisesti sitä, että Bonnissa heinäkuussa 2021 järjestettävässä kemikaalihallintaa koskevassa kansainvälisessä konferenssissa (ICCM 5) päätetään kansainvälisen kemikaalistrategian (SAICM) alaisessa prosessissa vuoden 2020 jälkeisestä kemikaalien ja jätteiden moitteetonta hallintaa sääntelevästä vahvasta kehyksestä;

127.  kehottaa komissiota edistämään resurssitehokkuuden indikaattoreiden käyttöä kansainvälisillä yleissopimuksilla, jotta mahdollistetaan toimialojen ja talouksien vertailukelpoisuus ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, sekä tukemaan vuoropuhelua ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa;

128.  ottaa huomioon lähtökohdan, jonka mukaan maapallon resurssit ovat rajalliset, ja katsoo, että olisi laadittava resurssien riittävyyttä koskeva kansainvälinen yleissopimus, jossa käsitellään resurssien saatavuutta ja niiden käytön vaikutuksia keskittyen kestävyyteen ja tasapuolisuuteen;

129.  muistuttaa, että ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevien lisätoimenpiteiden hyväksymisen lisäksi EU:n on puututtava myös hiilijalanjälkeen, joka aiheutuu tuontitavaroiden kysynnästä EU:ssa; kehottaa komissiota määrittämään ja poistamaan vihreän kasvun ja ekoinnovoinnin esteet sekä sellaiset esteet, jotka estävät EU:n ulkopuolelta peräisin olevien kiertotalouden tuotteiden pääsyn markkinoille tai rajoittavat sitä; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia ja etuja, joita tiettyjen tuotteiden tullien alentamisella olisi kiertotalouden kehityksen edistämiseksi, myös yleisen tullietuusjärjestelmän meneillään olevan uudelleentarkastelun yhteydessä; kannustaa tässä yhteydessä komissiota lisäämään kiertotalousulottuvuuden ympäristöhyödykesopimuksesta käytävien neuvottelujen piiriin, joita olisi tehostettava; kehottaa komissiota ottamaan huomioon unionin pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet, auttamaan pk-yrityksiä esimerkiksi kannustimien avulla liittämään kiertotalouden liiketoimintamalleihinsa ja tukemaan näitä yrityksiä kiertotalouden tuotteiden vientiä koskevien liiketoimintastrategioidensa täytäntöönpanossa, erityisesti ottamalla käyttöön alkuperäsääntöjä koskevan riskinarviointivälineen, jollaista komissio parhaillaan harkitsee; kehottaa komissiota toimimaan WTO:ssa tiennäyttäjänä ja käsittelemään tuotteita niiden hiilisisällön mukaan, mikä auttaa tasapuolistamaan sääntelyä;

130.  katsoo, että kauppasopimuksiin on sisällytettävä oikeudellisesti kestäviä määräyksiä kiertotaloutta koskevan EU:n lainsäädännön suojaamiseksi kaupan esteen käsitteeltä;

131.  korostaa, että strateginen kauppapolitiikka on keskeinen väline edistettäessä siirtymistä kohti kiertotaloutta sekä EU:n ja YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaa maailmanlaajuisesti vuoteen 2030 mennessä, ja painottaa siksi, että on tärkeää varmistaa, että kauppa- ja investointisopimukset vastaavat kiertotalouden politiikkatoimia;

132.  kannustaa komissiota käymään avointa keskustelua sääntelystä ja tekemään yhteistyötä EU:n kauppakumppaneiden kanssa kiertotalouden tavoitteiden tukemiseksi edelleen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimia kansainvälisillä foorumeilla (UNCTAD, WTO, G20 ja G7) kiertotaloutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman toteuttamiseksi ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa maailmanlaajuisesti tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi selvittämällä digitaalisten tuotepassien käyttöönoton mahdollisuutta, jotta voitaisiin edistää tuotteen sisältöön, hiilijalanjälkeen ja kierrätettävyyteen liittyvien tietojen saatavuutta, mahdollistaa parempi kierto sekä edistää laajennettua tuottajavastuuta ja kestäviä kuluttajavalintoja; ehdottaa tässä yhteydessä lisäksi, että komissio osallistuu asianmukaisten monenvälisten organisaatioiden toimiin sopiakseen sellaisesta tuotteen kierrätettävyydestä kertovasta kansainvälisestä merkinnästä, joka kuluttajien on helppo ymmärtää; korostaa lisäksi, että erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, miten vähemmän kehittyneet kumppanimaat voivat osallistua kiertotalouteen ja hyötyä siitä; kehottaa komissiota sisällyttämään kiertotalouden periaatteet erityisesti strategiaansa ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia”; kehottaa komissiota hyödyntämään kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä ja GSP+:aa avustaessaan kehitysmaita omaksumaan kiertotalouden käytäntöjä, kuten tuotestandardeja;

o
o   o

133.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52020DC0667&qid=1611244223939&from=FI (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0201. (3) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 116. (4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078. (5) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60. (6) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65. (7) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 146. (8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0198. (9) EUVL L 177, 5.6.2020, s. 32. (10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0201. (11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005. (12) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 136. (13) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 146. (14) EUVL C 76, 9.3.2020, s. 192. (15) EUVL L 155, 12.6.2019, s. 1. (16) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109. (17) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141. (18) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 100. (19) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 93. (20) EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1. (21) https://www.resourcepanel.org/reports/global-resources-outlook (22) https://resourcepanel.org/reports/resource-efficiency-and-climate-change (23) https://science.sciencemag.org/content/369/6510/1455 (24) https://www.ellenmacarthurfoundation.org/assets/downloads/publications/EllenMacArthurFoundation_Growth-Within_July15.pdf (25) Environmental Indicator Report 2014: Environmental Impacts of Production-Consumption Systems in Europe. Euroopan ympäristökeskus 2014. (26) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10). (27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22). (28) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1). (29) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64). (30) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/771, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28). (31) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1). (32) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/53/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta (EUVL L 153, 22.5.2014, s. 62). (33) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/30/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta2010, energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 1). (34) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, romuajoneuvoista (EUVL L 269, 21.10.2000, s. 34). (35) Komission päätös, tehty 28 päivänä tammikuuta 1997, pakkausmateriaalien tunnistusjärjestelmän vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti (EUVL L 50, 20.2.1997, s. 28). (36) Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EUVL L 330, 5.12.1998, s. 32). (37) Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EUVL L 135, 30.5.1991, s. 40). (38) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3). (39) Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2020 Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, 33 kohta. (40) Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti, 13 kohta. (41) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, jätteiden siirrosta (EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1).