Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2019/2160(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0030/2021

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0030/2021

Keskustelut :

PV 24/03/2021 - 27
CRE 24/03/2021 - 27

Äänestykset :

PV 25/03/2021 - 17
CRE 25/03/2021 - 17

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0096

Hyväksytyt tekstit
PDF 171kWORD 61k
Torstai 25. maaliskuuta 2021 - Bryssel
Merten roskaantumisen vaikutukset kalatalouteen
P9_TA(2021)0096A9-0030/2021

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 merten roskaantumisen vaikutuksista kalatalouteen (2019/2160(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2020 annetun komission kertomuksen komission tiedonannon ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” täytäntöönpanosta (COM(2020)0104),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi) (1),

–  ottaa huomioon yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY(2),

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(3),

–  ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(4),

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi)(5),

–  ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (valvonta-asetus) (6),

–  ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY(7),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(8),

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(9),

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU (merten aluesuunnitteludirektiivi) (10),

–  ottaa huomioon direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/720(11),

–  ottaa huomioon kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/850(12),

–  ottaa huomioon jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/851(13),

–  ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/852(14),

–  ottaa huomioon aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/883(15),

–  ottaa huomioon tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/904(16),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä siihen kuuluvat kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 14: ”Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä”,

–  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP) vuonna 2005 julkaiseman raportin ”Marine Litter – An analytical overview”,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) vuonna 1973 hyväksymän kansainvälisen yleissopimuksen alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL-yleissopimus) ja sen liitteen V, joka tuli voimaan 31. joulukuuta 1988,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2020 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”State of Nature in the EU - Results from reporting under the nature directives 2013–2018”,

–  ottaa huomioon EU:n Atlantin aluetta koskevasta Interreg-ohjelmasta rahoitetun ”Merten roskaantumisen torjunta Atlantin alueella” (CleanAtlantic) -hankkeen tulokset,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan heinäkuussa 2018 hyväksymät YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vapaaehtoiset suuntaviivat kalastuspyydysten merkitsemisestä,

–  ottaa huomioon IMO:n toimintasuunnitelman aluksilta mereen joutuvan muovijätteen torjumiseksi,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät, jotka koskevat valtameriä ja meriä ja joissa käsitellään muoviroskaa koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemistä,

–  ottaa huomioon Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevan yleissopimuksen (Barcelonan yleissopimus), Mustanmeren suojelemista pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen (Bukarestin yleissopimus), Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (Helsingin yleissopimus), Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (OSPAR-yleissopimus),

–  ottaa huomioon Välimeren meriroskan hallintaa koskevan alueellisen suunnitelman,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (ilmastosopimus), siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan sekä Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 16. marraskuuta 1973 hyväksymän YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IBPES) maailmanlaajuisen arviointiraportin biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista,

–  ottaa huomioon Itämeren alueen jäsenvaltioiden ympäristö-, meritalous-, maatalous- ja kalastusministerien sekä ympäristö-, valtameri- ja kalastusasioista vastaavan komission jäsenen 28. syyskuuta 2020 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon raportin ”Mission Starfish 2030: restore our Ocean and Waters”, jonka terveitä valtameriä, meriä sekä rannikko- ja sisävesiä käsittelevä komission missiolautakunta julkaisi 22. syyskuuta 2020,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella, viidennen arviointikertomuksen (AR5) sekä tiivistelmäraportin, sen erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä sekä erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa,

–  ottaa huomioon jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1972 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin soveltamisesta 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman(17),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa(18),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 hyväksymänsä kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 kumoamisesta(19),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(20),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(21),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0030/2021),

A.  toteaa, että rannoilla, rannikoilla ja rannikkoalueilla sekä avointen vesistöjen pinnalla näkyvät roskat ovat todellisuudessa vain pieni osa paljon laajemmasta merten pilaantumisesta, joka ilmenee sekä vesimassassa että merenpohjassa; toteaa, että nämä roskat ovat suurimmaksi osaksi peräisin maalla harjoitettavasta toiminnasta (80 prosenttia) mutta myös merellä tapahtuvasta toiminnasta, jossa suurten muiden kuin kalastusta harjoittavien alusten liikenne on lisääntynyt merkittävästi;

B.  ottaa huomioon, että merten jätteillä tarkoitetaan kaikkea jätettä, joka on päätynyt meriympäristöön joko tahallisesti tai tahattomasti ja joka yksilöidään koon (nano-, mikro- ja megajäte) ja luonteen mukaan (säiliöt, valtamerten pohjalla oleva karkea jäte, muovit, pyydykset, puoliksi uponneiden alusten hylyt, vaaralliset jätteet, kuten räjähteet ja muu sotajäte, tekstiilikuidut, mikromuovit jne.);

C.  ottaa huomioon, että 70 prosenttia mereen joutuvista roskista päätyy merenpohjaan ja että veden pinnalla kelluvien roskien yhteenlaskettu massa on vain yksi prosentti valtamereen päätyneistä jätteistä; ottaa huomioon, että uusimmissa tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että valtameren muovisaastetta on aliarvioitu huomattavasti ja että merentutkimusalaan liittyvässä tietämyksessä on edelleen suuria puutteita; katsoo, että meren jätteiden leviämistä valtameriin koskeva tutkimus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan ymmärtää paremmin merten pilaantumisen laajuutta;

D.  ottaa huomioon, että maailman valtameret ovat yhtenäinen vesialue, jonka ympäristön hyvä tila on elintärkeä sen häiriönsietokyvyn ja ekosysteemipalvelujen, kuten hiilidioksidin talteenoton ja hapentuotannon, jatkuvan tarjonnan varmistamiseksi, ja että kaikki muutokset merten ja rannikoiden ekosysteemeissä voisivat heikentää valtamerten roolia ilmaston sääntelijänä; ottaa huomioon, että merten jätteet ovat uhka kalastusalan tulevaisuudelle yleensä, sillä ainoastaan puhdas, terve, tuottava ja biologisesti monimuotoinen rannikko- ja meriympäristö voi täyttää ihmisten ja erityisesti kalastajien, äyriäisten kerääjien ja kalastusyhteisöjen pitkän aikavälin tarpeet;

E.  ottaa huomioon, että merten jätteet ovat maailmanlaajuinen haaste, sillä ne eivät tunne rajoja ja niitä levittävät pitkien matkojen taakse eri puolille maailmaa virtaukset ja tuulet vaikuttaen alueisiin ja aloihin, jotka ovat kaukana niiden alkuperäpaikasta ja jotka eivät ole vastuussa niiden syntymisestä; ottaa huomioon, että suuria määriä jätettä päästetään edelleen suoraan mereen kaikkialla maailmassa; katsoo, että merten pilaantumiseen on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa tukemalla toimia kaikilla tasoilla paikallistasolta aina kansainväliselle tasolle asti;

F.  ottaa huomioon, että merten muovijätteestä ja erityisesti mikromuovista aiheutuvaa valtamerten ja merten pilaantumista pahentavat meteorologiset ilmiöt, jotka mahdollistavat mikromuovien leviämisen ilman sekä sateen ja lumisateen mukana ja johtavat aiemmin koskemattomina pidettyjen ympäristöjen, kuten korkeiden vuorten tai Etelämantereen ja jopa napapiirin takaisten alueiden, pilaantumiseen;

G.  ottaa huomioon, että Välimereen lasketaan päivittäin 730 tonnia jätettä; ottaa huomioon, että Maailman luonnonsäätiön (WWF) kesäkuussa 2019 julkaiseman raportin mukaan joka vuosi 11 200 tonnia luontoon heitettyä muovia päätyy Välimereen; ottaa huomioon, että Välimereen heitetään joka vuosi sellainen määrä muovijätettä, joka vastaa 66 000 roska-auton lastia; ottaa huomioon, että Välimeressä olevan mikromuovin määrä on saavuttamassa ennätyksellisen korkean tason ollen nyt 1,25 miljoonaa hiukkasta neliökilometriä kohti; ottaa huomioon, että noin 90 prosenttia kaikesta Välimeressä kelluvasta muovista on pieniä hiukkasia, mikä tarkoittaa noin 280 miljardia kelluvaa mikromuovihiukkasta; ottaa huomioon, että Välimeren simpukoiden keskivertokuluttaja nielee vuosittain keskimäärin 11 000 muovihiukkasta; ottaa huomioon, että Välimeri on näin ollen yksi maailman pilaantuneimmista meristä;

H.  katsoo, että paras tapa vähentää merten muovijätteen määrää on vähentää ja välttää sen tuotantoa ja siirtyä kohti materiaalien ja tuotteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä;

I.  ottaa huomioon, että merten jätteet tarjoavat pinnan, johon monet eliöt ja bakteerit voivat tarttua, mikä helpottaa sellaisten haitallisten vieraslajien ilmaantumista, jotka voivat muuttaa meriekosysteemien tasapainoa, ja ottaa huomioon, että merieläimet saattavat niellä merten jätteisiin tarttuneita bakteereja luulleen jätettä ruoaksi;

J.  ottaa huomioon, että merten jätteellä on kielteisiä morfologisia vaikutuksia erityisesti saariin;

K.  ottaa huomioon, että merten jätteitä kertyy erityisesti pienille syrjäisille saarille ja rannikkoalueille; ottaa huomioon, että syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet kattavat 80 prosenttia Euroopan merten biologisesta monimuotoisuudesta; ottaa huomioon, että niiden talous perustuu suurelta osin kalastukseen ja matkailuun;

L.  ottaa huomioon, että merten jätteiden leviäminen eri puolilla maailmaa vaikuttaa kehitysmaihin ja erityisesti rannikkoyhteisöihin, jotka ovat riippuvaisia kalastuksesta ja joilla ei välttämättä ole valmiuksia tai keinoja suojautua tehokkaasti;

M.  toteaa, että merten roskaantumista koskeva ongelma johtuu suurelta osin huonosta jätehuollosta maalla, kuten vesistöjen ja jokien osalta, huonosta jätevesien käsittelystä, laittomista kaatopaikoista ja lähellä vesistöjä sijaitsevista kaatopaikoista, roskaamisesta ja valumisesta myrskyjen ja sateiden yhteydessä sekä kaduilta ja jalkakäytäviltä peräisin olevan lumen kaatamisesta suoraan mereen;

N.  ottaa huomioon, että hajakuormitus, kuten käsitelty tai käsittelemätön jätevesi, joka voi sisältää kemikaaleja tai lääkejätettä, tai kaupunki- tai maatalousympäristöstä peräisin olevat typen ja fosforin päästöjä mahdollisesti sisältämän veden valumat tai huuhtoutuminen, aiheuttavat meriympäristön rehevöitymistä korkean ravinnepitoisuuden vuoksi, mikä voi lopulta tehdä merenpohjasta hapettoman ja johtaa kuolevien vyöhykkeiden lisääntymiseen, ottaen huomioon, että niiden määrä on kymmenkertaistunut vuodesta 1950 lähtien, syanobakteerien räjähdysmäiseen lisääntymiseen, viherlevien ja punalevien lisääntymiseen sekä laajemmin saastuttaa merikasveja ja eläimiä;

O.  ottaa huomioon, että jätevesiverkostojen huono hoito vaarantaa vesiviljelyalan tuottajat ja osterinviljelijät, koska virusten ja bakteerien, kuten norovirusten, esiintyminen voi uhata niiden tuotteiden laatua, mikä voi johtaa niiden tuotteiden myynnin ja jakelun tilapäiseen kieltämiseen, jos tuotteet eivät enää sovellu kulutukseen;

P.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on osoittanut, että huono jätehuolto maalla voi nopeasti johtaa uusiin merten pilaantumisaaltoihin, jotka johtuvat erityisesti kertakäyttötuotteiden, kuten kirurgisten maskien ja kertakäyttökäsineiden, käytöstä;

Q.  ottaa huomioon, että huomattava osa meressä olevasta muovista ja mikromuovista on peräisin maalla sijaitsevista lähteistä;

R.  ottaa huomioon, että muovin määrä merellä vaikuttaa merkittävästi myös kalastukseen ja että vaikutus on vieläkin suurempi ja kalliimpi pienimuotoisen kalastuksen tapauksessa;

S.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan tupakkajäte on maailmanlaajuisesti yleisin roskatyyppi; ottaa huomioon, että yhdysvaltalaisen Ocean Conservancy -kansalaisjärjestön mukaan tupakantumpit ovat yleisimpiä niiden kymmenen esineen joukosta, joita kerätään eniten kansainvälisissä rantojen puhdistusoperaatioissa; ottaa huomioon, että yhden tupakantumpin hajoaminen kestää 12 vuotta ja että se sisältää lähes 4 000 kemiallista ainetta; ottaa huomioon, että jokaista valtameriin ja jokiin päätyvää tupakantumppia kohti saastuu 500 litraa vettä;

T.  ottaa huomioon, että merten jätteiden esiintyminen heikentää vakavasti meriekosysteemien, erityisesti kaikkein haavoittuvimpien ekosysteemien, häiriönsietokykyä ja tuottavuutta ja että niihin kohdistuu jo nyt monia kumulatiivisia paineita, kuten ilmastonmuutos, pilaantuminen, laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus (LIS-kalastus), liikakalastus ja lisääntyvä toiminta, kuten meriliikenne ja matkailu;

U.  ottaa huomioon, että nämä meriekosysteemeihin kohdistuvat kasvavat paineet johtavat biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja pohjaeliöiden tukehtumiseen sekä aiheuttavat riskin tautien leviämisestä sellaisten taudinaiheuttajien vuoksi, joiden esiintyminen johtuu roskien kerääntymisestä merenpohjaan;

V.  ottaa huomioon, että vaikka EU on kiinnittänyt yhä enemmän huomiota merellä kadonneiden tai hylättyjen pyydysten ongelmaan, osa hylätyistä, kadonneista tai muuten poisheitetyistä pyydyksistä toimii vielä kuukausien tai jopa vuosien ajan, kuten haamuverkot ovat osoittaneet, ja ottaa huomioon, että tämä ongelma vaikuttaa erotuksetta kaikkiin meren luonnonvaraisiin eläimiin, kalakannat mukaan luettuina; ottaa huomioon, että LIS-kalastus on määritelty yhdeksi niin kutsuttujen haamupyydysten tärkeimmistä lähteistä;

W.  ottaa huomioon, että merten jäte aiheuttaa vakavan uhan monille merieläinlajeille aiheuttaen kuristumis-, tukehtumis-, nielemis-, loukkaantumis- ja saastumisriskin, sekä muille eläinlajeille, kuten merilinnuille, joista jotkut ovat jo uhanalaisia ja jotkut jopa kriittisessä määrin;

X.  toteaa, että merten roskat vaikuttavat erityisesti kalastajiin, pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat mukaan luettuina, ja vesiviljelijöihin, koska ne aiheuttavat vakavaa vaaraa heidän elinkeinolleen, sillä merten roskat aiheuttavat törmäysvaaran, sotkeutuvat pyydyksiin, vahingoittavat pyydyksiä ja aiheuttavat niiden katoamista, tukkivat alusten moottoreita tai jäähdytysjärjestelmiä vaarantaen alusten miehistöjen turvallisuuden ja tuottavat alusten miehistöille ylimääräistä työtä pyydysten puhdistamisen muodossa ja aiheuttavat siten tuntuvia taloudellisia menetyksiä;

Y.  ottaa huomioon, että merten jätteellä on suurempi vaikutus pienimuotoiseen kalastukseen kuin teolliseen kalastukseen, koska pienemmät alukset ovat alttiimpia jätteiden potkureille, moottoreille ja pyydyksille aiheuttamille vahingoille ja koska merten roskaantuminen keskittyy enemmän mataliin vesiin, joilla suurin osa pienimuotoisesta kalastuksesta tapahtuu; ottaa huomioon, että merten jätteet vaikuttavat myös saaliiden laatuun, sillä ne voivat saastuttaa saaliit ja tehdä niistä myyntiin kelpaamattomia, mikä aiheuttaa kalastus- ja vesiviljely-yrityksille lisää taloudellisia menetyksiä;

Z.  ottaa huomioon, että kalastusala on jo jonkin aikaa toiminut ensimmäisenä puolustuslinjana merten jätteiden aiheuttamaa pilaantumista vastaan, vaikka tämä onkin vain vähäinen panos ongelman ratkaisemiseen maailmanlaajuisesti, ja kalastajilla ja vesiviljelyalan tuottajilla on jo jonkin aikaa ollut aktiivinen ja ennakoiva rooli puhtaampien merien aikaansaamisessa;

AA.  toteaa, että merten jätteiden kalastukselle aiheutuvan taloudellisen vaikutuksen on arvioitu olevan 1–5 prosenttia toimialan tuotoista(22);

AB.  toteaa, että vain 1,5 prosenttia(23) pyydyksistä kierrätetään ja että kaikkien pyydysten keräämiseen, kierrätykseen ja korjaamiseen on annettava kiireellisesti asianmukaista taloudellista tukea; katsoo, että ala voisi hyötyä uusista taloudellisista mahdollisuuksista sitoutumalla älykkääseen suunnitteluun, tutkimukseen ja innovointiin perustuvaan kiertotalouteen;

AC.  ottaa huomioon, että kalastajat, jotka tuovat kalastaessa tahattomasti saaliin mukana tulleita roskia takaisin maalle, sekä merten roskien keruukampanjat auttavat lieventämään merten roskaantumisen ongelmaa ja hyödyttävät koko yhteisöä;

AD.  ottaa huomioon, että merten jätteiden hävittämisestä aiheutuvat välittömät kustannukset korvataan hyvin usein, kun taas työvoimakustannuksia, alusten tilanpuutteesta johtuvia sekä pyydysten ja moottorien vahingoittumisesta aiheutuvia kustannuksia ei korvata;

AE.  katsoo, että kalastajien ja vesiviljelyalan tuottajien ei voida odottaa keräävän merten jätteitä ilman niiden ponnistuksiin mukautettua korvausmekanismia; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia kalastajista olisi valmiita osallistumaan merten jätteiden keräysjärjestelmiin, jos perustettaisiin tukimekanismeja(24);

AF.  ottaa huomioon, että kalastajat ja kalastajien yhdistykset pyrkivät jo nyt keräämään jätteitä ja että merten jätteisiin, erityisesti kalastuksesta peräisin olevaan jätteeseen, on jo olemassa ratkaisuja;

AG.  ottaa huomioon, että sininen talous, jonka odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä, tarjoaa todellisen mahdollisuuden meri- ja rannikkotoiminnan kestävään kehitykseen erityisesti sellaisen infrastruktuurin kehittämisen kautta, jolla on myönteinen vaikutus, kuten keinotekoiset riutat ja muut innovaatiot, joilla edistetään riuttojen vaikutusta ja varantovaikutusta, mikä voi auttaa ekosysteemien ennallistamisessa;

AH.  ottaa huomioon, että EU pyrkii edistämään mereen liittyvää toimintaa koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa ja että merten roskaantumista on torjuttava ottamalla paremmin huomioon meri- ja rannikkoalueilla tapahtuvan toiminnan alueellinen ulottuvuus ja osallistamalla rannikkoyhteisöt ja kalastajat, koska kalastustoimintaa harjoitetaan pääasiassa rannikkoalueilla, merten roskaantumisen torjuntaan paikallisyhteisöjen erityispiirteet huomioiden;

AI.  ottaa huomioon, että merten ja rannikkoalueiden ekosysteemien huonontuminen, joka johtuu myös merten roskaantumisesta, aiheuttaa riskin kaikille rannikkoalueiden talouden toimijoille ja uhkaa näin ollen rannikkoyhteisöjen kestävyyttä ja houkuttelevuutta;

Merten roskaantumista koskevan lainsäädäntökehyksen ja hallinnon parantaminen ja tehostaminen

1.  katsoo, että meriekosysteemien pitäminen terveinä ja merten jätteiden torjunta ovat kysymyksiä, joihin liittyy monia voimassa olevia lakeja, ja että vain yhdennetty ja johdonmukainen lähestymistapa EU:n tavoitteisiin mahdollistaa parannukset nykyiseen lainsäädäntökehykseen ja paremman käsityksen saamisen kumulatiivisten paineiden laajuudesta; korostaa, että on tarpeen tarkistaa EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa, jotta voidaan luoda myös merten roskien osalta strategisempi kehys, joka kattaa erilaiset meriympäristöä koskevat säännökset;

2.  korostaa tarvetta vahvistaa viestintää ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä ja merialueiden välillä, jotta varmistetaan yhdennetty lähestymistapa, jonka ansiosta kalastusalukset voivat purkaa merten jätteitä missä tahansa unionin satamissa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan pikaisesti ja viipymättä täytäntöön aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/883(25), kehottaa tässä yhteydessä komissiota esittämään täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan perusteet alennetun maksun myöntämiselle ”vihreille aluksille”, ja suunnittelemaan asianmukaisia kannustimia kerätyn jätteen toimittamiseksi maihin, mukaan lukien kalastajien ponnisteluille räätälöity korvausmekanismi ja passiivisesti pyydetyn jätteen volyymin ja määrän laskemiseen käytettävät metodologiset kriteerit, jotta direktiivissä asetetut merten jätteiden vähentämistavoitteet voidaan saavuttaa nopeasti;

3.  korostaa tarvetta parantaa EU:n lainsäädäntökehystä, jotta voidaan vähentää kalastajille aiheutuvia taloudellisia kustannuksia tilanteissa, joissa he pyytävät tahattomasti merten roskia kalastaessaan, ja välttää aiheuttamasta heille liiallista hallinnollista taakkaa; korostaa lisäksi, että merten roskaantumista koskevassa lainsäädännössä olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ongelman sosiaaliseen ulottuvuuteen;

4.  painottaa, että merialan visiota on kiireellisesti vahvistettava Euroopan unionin uusissa strategioissa, erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, biodiversiteettistrategiassa ja pellolta pöytään -strategiassa;

5.  suosittelee, että vahvistetaan meristrategiapuitedirektiivin säännöksiä yhdenmukaistamalla ympäristön hyvän tilan indikaattorit ja erityisesti kuvaajaan 10 eli ”merten roskaantumiseen” liittyvät indikaattorit;

6.  kehottaa komissiota ulottamaan meristrategiadirektiivi kattamaan syrjäisimmät alueet;

7.  kehottaa parantamaan merten aluesuunnitteludirektiivin kehystä siten, että siinä otettaisiin huomioon merten roskaantumisen torjunnan alueellinen ulottuvuus;

8.  muistuttaa, että merten jätteiseen ei voida puuttua tehokkaasti pelkästään kansallisella tasolla, vaan se edellyttää yhteistyötä kaikilla tasoilla, myös maailmanlaajuisella, Euroopan ja alueellisella tasolla; kehottaa komissiota puolustamaan kunnianhimoista hallintomallia YK:n kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisissa kansainvälisissä neuvotteluissa, jotka koskevat merien biologista monimuotoisuutta, ja näkemään kaikki meret ja valtameret maailmanlaajuisena yhteisenä hyödykkeenä, jotta voidaan ottaa käyttöön uusi lähestymistapa, jossa asetetaan yksilöiden ja yhteisöjen vastuut perinteisten merioikeudesta johtuvien vapautta tai suvereeneja oikeuksia koskevien periaatteiden edelle, ja siten turvata merten suojelu, myös merten roskaantumisen haitalliselta vaikutukselta;

9.  kehottaa EU:ta vahvistamaan kansainvälisiä aloitteita, kuten YK:n ympäristöohjelman käynnistämää, meren roskaantumista koskevaa maailmanlaajuista kumppanuutta, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti kestävän kehityksen tavoite 14, joka koskee valtamerten, merten ja meren luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä kestävää kehitystä varten, ja kestävän kehityksen tavoite 12, joka koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita johtamaan toimia sellaisen muovisaastetta koskevan kunnianhimoisen ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen aikaansaamiseksi YK:n ympäristökokouksessa, joka kattaa muovien koko elinkaaren ja joka sisältää myös yhteiset maailmanlaajuiset tavoitteet merten muovisaasteen vähentämiseksi sekä vision siirtymisestä muovien turvalliseen kiertotalouteen sekä kadonneiden pyydysten tai haamupyydysten tehokkaan maailmanlaajuisen hallinnoinnin, sillä haamupyydykset muodostavat uhan kaikille toiminnoille merellä ja ekosysteemeille maailmanlaajuisesti;

11.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava LIS-kalastuksen torjuntaa, sillä LIS-kalastus on luontaisesti saastuttavaa ja edistää merien roskaantumista ja meriympäristön huononemista erityisesti pyydysten laittoman poisheittämisen vuoksi;

12.  painottaa, että YK:n ympäristöohjelman ympäristökokouksen 26. toukokuuta 2016 antamassa päätöslauselmassa 2/11 todettiin, että muoviroskien ja mikromuovien esiintyminen meriympäristössä on maailmanlaajuinen huolenaihe, josta on nopeasti tulossa yhä huolestuttavampi ja joka edellyttää kiireellisiä maailmanlaajuisia toimia, joihin sisältyy myös tuotteiden elinkaariajattelu;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan yhteisen aikataulun pohjalta eri säädöksiä koskevaa työtään, mukaan lukien meristrategiapuitedirektiivi, tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annettu direktiivi, satamassa olevista vastaanottolaitteista annettu direktiivi sekä merten aluesuunnitteludirektiivi, jotta alan lainsäädäntöä voidaan yhdenmukaistaa;

14.  kehottaa komissiota lisäämään tietojen keräämistä roskan määrästä ja tyypistä Euroopan vesillä ja sen vaikutuksesta kalastukseen sekä myös lisäämään aluksista puretun, loppukäsitellyn ja kierrätettäväksi toimitetun merten jätteen määrää ja laatua koskevien tietojen keräämistä ja yhdenmukaistamista erityisesti jätteenkalastusohjelman (Fishing for Litter, FFL) avulla, mukaan lukien pyydettyjen esineiden määrä, materiaalit ja tyyppi; kehottaa kokoamaan jäsenvaltioiden keräämät tiedot pyydysten katoamisesta, markkinoille saattamisesta ja keräämisestä sekä merten jätteiden keräämisestä ja tallentamaan nämä tiedot kansalliseen tai merikohtaiseen tietokantaan ja kokoamaan ne unionin tasolla yhteen vuosikertomukseen, jotta voidaan helpottaa merten roskien tunnistamista ja torjuntaa sekä varmistaa niiden parempi seuranta ja arviointi;

15.  korostaa, että jätteenkalastusohjelman puitteissa kerätty merten jäte on kartoitettava vuosittain eri valuma-alueiden osalta, jotta saadaan tietoa kerättyjen merten roskien alkuperästä ja tehostetaan keräyskampanjoita; korostaa, että tämä on yhdistettävä nykyisiin kartoitustoimiin; kehottaa komissiota laatimaan satamissa jätteenkalastusohjelman puitteissa puretun merten jätteen määrästä vuosikertomuksen, johon sisältyy pyydettyjen esineiden määrä, materiaalit ja tyyppi;

16.  kannustaa yhteistyöverkostojen perustamiseen jäsenvaltioiden hallitusten, kalastajien yhdistysten, työntekijäjärjestöjen, jätevedenpuhdistamojen, rannikkoalueiden sidosryhmien, satamien, kansalaisjärjestöjen ja alueellisten yleissopimusten välille, jotta voidaan vahvistaa vuoropuheluun ja osallisuuteen perustuvaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja edistää kalastusalan työntekijöitä koskevia käytännön ratkaisuja ja siten varmistaa sääntöjen tehokkaampi täytäntöönpano ja tarjota riittävät resurssit esimerkiksi merten roskien keräämiseen, hävittämiseen ja kierrätykseen;

17.  korostaa tarvetta jakaa parhaita käytäntöjä kansalaiset mukaan lukien kaikkien sidosryhmien kesken, joihin merten jätteen ongelma vaikuttaa, jotta kalastusalaa kannustettaisiin auttamaan meriympäristön suojelemisessa, torjumaan merten jätteitä ja varmistamaan siten luonnonvarojen kestävä käyttö; pitää tervetulleina Galician (Espanja) hallituksen meriministeriön toteuttaman ”Plan Marlimpo” -hankkeen (Puhdas meri -hanke) kaltaisia aloitteita, joilla pyritään vähentämään jätteiden määrää rannikkoalueilla;

18.  korostaa, että merten jätteiden keruuta, hävittämistä ja kierrätystä koskevan lainsäädäntökehyksen ja hallinnon parantamiseksi ja tehostamiseksi on olennaisen tärkeää edistää kaikkien kalastusalan toimijoiden kattavampaa osallistumista ja laajentaa nykyisiä tiedotus-, ennaltaehkäisy- ja koulutushankkeita jatkuvan tietojenvaihdon varmistamiseksi, jotta voidaan tukea asiaa koskevien sääntöjen valmistelua ja päivittämistä;

19.  kehottaa kaikkia muita asiaankuuluvia sidosryhmiä, erityisesti neuvoa-antavia kalatalouskomiteoita, tukemaan merten jätteiden vähentämistä tehokkailla ja vaikuttavilla toimenpiteillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vapaaehtoiset suuntaviivat kalastuspyydysten merkitsemisestä, jotta voidaan edistää vastuullista pyydysten hallintaa, parantaa toimia kadonneiden pyydysten tunnistamiseksi ja tukea kalastuksen kestävyyttä vähentämällä hylättyjen, kadonneiden tai muuten poisheitettyjen pyydysten määrää, myös valvonta-asetuksen säännösten mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan toimia, joilla toteutetaan käytännössä kadonneiden pyydysten merkitseminen ja niistä ilmoittaminen Euroopan vesillä, ja tehostamaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön toimien kautta kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan puuttua tähän merten muovisaasteen lähteeseen;

20.  painottaa, että suojellut merialueet voivat toimia erinomaisina laboratorioina merten jätteiden torjuntaratkaisujen täytäntöönpanossa, jotta voidaan mahdollistaa maalla ja merellä toteutettavien toimien välisen vuorovaikutuksen huomioon ottaminen ja tukea erilaisten merellä ja maalla toimivien sidosryhmien välistä yhteistyötä meri- ja rannikkoekosysteemien kohtaamissa haasteissa;

21.  korostaa ympäristövastuudirektiivin tehottomuutta merten roskaantumisen osalta, myös sen rajoitetun soveltamisalan huomioon ottaen, sekä ongelmia, jotka liittyvät saastuttajan tunnistamiseen ja vastuun osoittamiseen; muistuttaa, että parlamentti on peräänkuuluttanut ympäristövastuudirektiiviä koskevaa visiota, jossa otettaisiin huomioon sen tehokkuuden rajallisuus;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan saastuttaja maksaa -periaatteen paremmin täytäntöön;

Merten roskaantumista koskevan tutkimuksen ja tietämyksen parantaminen

23.  kehottaa komissiota omaksumaan keskeisen roolin YK:n valtameritutkimuksen vuosikymmenen yhteydessä sekä tukemaan digitalisaatiota ja tekoälyn käyttöä, jotta meristä ja valtameristä sekä niille merten roskaantumisesta aiheutuvista vaikutuksista voidaan saada paremmin tietoa;

24.  korostaa, että saatavilla olevien tietojen ja tutkimustulosten vähäisyyden vuoksi on vaikea määrittää tarkasti, missä määrin merten roskaantuminen aiheuttaa vahinkoa kalastusalalle, sekä merten roskaantumisen kalastajille aiheuttamia kielteisiä taloudellisia seurauksia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tutkimusrahoitusta ja tiedonkeruuta, joka koskee roskien määrää ja eri tyyppejä Euroopan vesillä sekä niiden vaikutusta kalastukseen, vesiviljelyyn ja ekosysteemeihin, ja ehdottamaan tuntuvia toimenpiteitä, joilla puututaan nano- ja mikromuovien vaikutuksiin sekä kalavaroihin että ihmisten terveyteen ja ehkäistään niitä;

25.  muistuttaa, että kertakäyttöisiä muovituotteita koskeva direktiivi koskee roskia, joita löytyy yleisesti rannoilta; kehottaa komissiota tehostamaan kertakäyttöisiä muovituotteita koskevia nykyisiä toimia erityisesti meristrategiapuitedirektiivin puitteissa tehtävän, vesimassassa ja merenpohjassa olevia roskia koskevan työn pohjalta ja harkitsemaan luopumista asteittain kalastustuotteita varten käytetyistä laajennetuista polystyreenisäiliöistä ja -pakkauksista noudattaen tavoitetta, joka koskee kertakäyttömuovien korvaamista ympäristön ja kalastajien kannalta kestävillä vaihtoehdoilla;

26.  pyytää komissiota noudattamaan Mission Starfish 2030 -operaation antamia merten jätteiden torjuntaa koskevia suosituksia ja erityisesti arvioimaan ehdotusta pyydysten merkitsemisestä uutta geopaikannusteknologiaa käyttäen kadonneiden pyydysten paikantamisen ja keräämisen helpottamiseksi silloin, kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista; korostaa tässä yhteydessä, että komission olisi parannettava pyydysten merkitsemistä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön kalastuspyydysten merkitsemistä koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisesti ja varmistettava, että kalastajia ja vesiviljelijöitä tuetaan siirtymävaiheessa asianmukaisilla rahoitusohjelmilla;

27.  kehottaa parantamaan pyydysten katoamista merellä koskevaa raportointia ja korostaa, että on annettava enemmän tietoja, kuten aluksen nimi, käytetty pyydystyyppi, katoamisaika ja -paikka sekä toteutetut takaisinhankkimistoimenpiteet, jotta kerättyjä tietoja voidaan hyödyntää tehokkaammin merten pilaantumisen torjunnassa jäsenvaltioiden ja EU:n virastojen välisen avoimen ja paremman tietojen jakamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla; korostaa tarvetta kehittää uusia välineitä merellä kadonneiden pyydysten tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi ja merten roskaantumista koskevien tietojen kirjaamiseksi, kuten sähköisiä sovelluksia kalastajien auttamiseksi kirjaamaan tietoja sekä järjestelmiä, joilla kirjataan merten roskien purkamistapahtumat ja raportoidaan niistä, esimerkiksi käyttämällä jätteen toimittamista koskevia tositteita, joista säädetään direktiivissä (EU) 2019/883, jossa satamaoperaattorit velvoitetaan antamaan tällaiset tositteet alusten päälliköille;

28.  panee tyytyväisenä merkille EU:n Atlantin aluetta koskevasta Interreg-ohjelmasta rahoitettujen eurooppalaisten hankkeiden, kuten CleanAtlantic-hankkeen, täytäntöönpanon, ottaen huomioon, että tällä hankkeella pyritään parantamaan tietämystä ja valmiuksia seurata, ehkäistä ja vähentää merten roskaantumista ja lisätä tietoisuutta sen vaikutuksista; kehottaa 19:ää hankekumppania Irlannista, Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista ja erityisesti hankekoordinaattoria Centro Tecnológico del Maria (Cetmar) jatkamaan työtään ja julkistamaan hankkeen tulokset;

29.  korostaa tarvetta varmistaa jätteiden ja käytöstä poistettujen pyydysten keruuta varten asianmukainen logistiikka, jotta kalastajia voidaan tukea heidän paljolti vapaaehtoisissa ponnisteluissaan; toteaa, että tähän olisi sisällyttävä pyydysten yhdenmukainen kerääminen aluksilla säkkeihin tai kontteihin sekä asianmukaisten laitteiden tarjoaminen käyttöön satamissa;

Kiertotalouden kehityksen nopeuttaminen kalastuksessa ja vesiviljelyssä

30.  korostaa, että merten roskaantumisen vaikutusten vähentämiseksi on vahvistettava kiertotaloutta maalla, mukaan lukien turhan muovin ja pakkausmateriaalien käytön asteittainen lopettaminen sekä jätteen muuttaminen resurssiksi, ja omaksuttava kalastuksessa ja vesiviljelyssä elinkaareen perustuva lähestymistapa; korostaa, että kalastusalan kiertotaloutta on kehitettävä tukemalla enemmän ratkaisujen löytämistä, pyydysten älykästä suunnittelua ja kalastus- ja vesiviljelytekniikoihin liittyvää innovointia, jotta voidaan rajoittaa jätteiden kaatamista mereen, tehdä keräystoimista houkuttelevampia ja edistää tehokkaiden kierrätyskanavien kehittämistä;

31.  kehottaa tukemaan käytännöllisten, turvallisten ja kustannustehokkaiden pyydysten ekologista suunnittelua siten, että hyväksytään nopeasti suuntaviivat pyydyksiin liittyvää kiertotaloutta koskevien yhdenmukaistettujen standardien laatimista varten; kannustaa pyydyksissä käytettyjen materiaalien merkitsemiseen tuotepassien avulla; kannattaa sellaisen tutkimuksen ja innovoinnin edistämistä, joissa pyritään löytämään vaihtoehtoisia ja ympäristöystävällisiä materiaaleja käytettäviksi pyydyksissä, polymeerit mukaan lukien; korostaa tässä yhteydessä, että voitaisiin käynnistää pilottihankkeita, joilla tutkitaan materiaalien vähentämistä, purkamisen helpottamista ja nopeuttamista sekä pyydysten toimivuuden testaamista siirtymän helpottamiseksi;

32.  painottaa, että pyydysten kiertotalouden kannalta on tärkeää ottaa kalastajat sekä koko kalastus- ja vesiviljelyala, startup-yritykset ja yksityiset aloitteet ja yritykset, mukaan lukien kolmansien maiden köysien ja verkkojen valmistajat, täysimääräisesti mukaan uusien materiaalien etsimiseen, ekologiseen suunnitteluun, uusien pyydysten suunnitteluun ja pyydysten kierrätykseen; korostaa lisäksi tarvetta vahvistaa kalastus- ja tutkimusalueiden välisen synergian mallia; kehottaa siksi komissiota järjestämään tulevaisuudessa pyydysten kiertotaloutta koskevia hankkeita suhteessa nykyisiin tutkimusta ja innovointia koskeviin EU:n rahoitusohjelmiin;

33.  korostaa, että kalastus- ja vesiviljelyalan kiertotalouden kehittämisen vauhdittamiseksi on olennaisen tärkeää suunnitella tulevia lainsäädännöllisiä ratkaisuja merten jätteiden keruuta ja hävittämistä koskevaan ongelmaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita seuraamaan pikaisesti muovia sisältävien pyydysten kansallisten vähimmäiskeräysasteiden vahvistamista kertakäyttömuoveista annetun direktiivin mukaisesti; kehottaa komissiota seuraamaan sitä, johtavatko nämä kansalliset suunnitelmat pyydysten keräämisen ja kierrätyksen lisääntymiseen nykytasoon verrattuna, ja laatimaan tältä osin asianmukaisen ja kunnianhimoisen suunnitelman, jolla tuetaan kiertotalouden kehittämistä kalastusalalla; korostaa, että on olemassa kierrätyspyydysten markkinat, jotka tarjoavat mahdollisuuden tehdä kierrätetyn materiaalin käytöstä oikeudellisen vaatimuksen yhdessä Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) kanssa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin ohjelmasuunnittelua koskevien säännösten kanssa, mikä toimisi tärkeänä kannustimena kalastajille ja keinona nähdä, mikä arvo on heidän panoksellaan kierrätykseen;

34.  kehottaa käyttämään Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) kalastus- ja vesiviljelyalan tukemiseen siirryttäessä kestävämpiin materiaaleihin, mukaan lukien uusien, teknisesti tehokkaampien ja vähemmän saastuttavien alusten hankinta pienimuotoista kalastusta harjoittaville laivastoille varsinkin syrjäisimmillä alueilla;

35.  kehottaa komissiota luomaan kannustimia kiertotalouteen kalastus- ja vesiviljelyvälineiden koko tuotantoketjussa edistämällä tutkimusta ja tukemalla kierrätystä ja uudelleenkäyttöä harjoittavia yrityksiä; kehottaa siksi komissiota perustamaan erityisen rahaston, josta tuetaan kierrätettyjen ja ympäristöystävällisten pyydysten tuotantoketjuja perustavia jäsenvaltioita, käyttäen esimerkiksi NextGenerationEU-välineen varoja ja jäsenvaltioita vastaan käynnistetyissä rikkomusmenettelyissä määrätyistä veroseuraamuksista kertyviä varoja;

36.  korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen monia satamien vastaanottolaitteisiin liittyviä ongelmia ja eroja huolimatta direktiivin (EU) 2019/883 voimaantulon jälkeen tapahtuneesta merkittävästä edistyksestä; tähdentää, että monissa unionin satamissa kalastajien on yhä hyvin vaikea paikantaa näitä laitteita, jos sellaisia on käytössä, ja päästä niihin; korostaa, että kaikki tämä muodostaa esteen sille, että kalastusalan toimijat myötävaikuttaisivat puhtaampiin meriin, eikä ainakaan kannusta heitä toimimaan niin;

37.  tukee tehokkaiden kierrätysjärjestelmien kehittämistä ja luomista siten, että vahvistetaan Euroopan satamissa olevia vastaanottolaiteinfrastruktuuria jätteiden lajittelun parantamiseksi; korostaa siksi, että jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan satamalogistiikan parantamiseksi asianmukaisesti hoidetun logistiikan avulla, kun on kyse jätteestä ja käytöstä poistettavien pyydysten keräämisestä, pyydysten yhtenäisestä keräämisestä aluksilla säkkeihin tai kontteihin sekä riittävien laitteiden asettamisesta käyttöön satamissa sen varmistamiseksi, että kadonneita pyydyksiä ja meristä kerättyä jätettä varten on tarjolla asianmukaiset vastaanotto- ja varastointitilat, riittävät tilat erityyppisten meressä olevien jätteiden erillisvarastointia varten sekä riittävästi henkilökuntaa puretun jätteen asianmukaista ja turvallista käsittelyä varten ja että kaikille aluksille toimitetaan säiliöt meressä olevien roskien keräämistä varten; kehottaa tekemään keräystoimista houkuttelevampia toteuttamalla toimenpiteitä, joihin sisältyy palkkiojärjestelmiä ja kannustimia, kuten taloudellisia kannustimia, kalastajien ja vesiviljelyalan tuottajien tukemiseksi merellä pyydetyn jätteen keräämisessä, hävittämisessä ja kierrätyksessä sekä käyttöikänsä lopussa olevien pyydysten tai vesiviljelyvälineiden tuomisessa takaisin satamiin;

Merten jätteiden keräämistä ja hallintaa koskevat ohjelmat

38.  kehottaa komissiota laatimaan EU:n tason toimintasuunnitelman, jolla torjutaan roskaantumista unionin vesikehässä vähentämällä jätettä sen lähteellä, vähentämällä muovin käyttöä ja kulutusta sekä torjumalla roskaantumisesta johtuvaa jokien, vesistöjen ja rannikoiden pilaantumista, jota voidaan tuntuvasti vähentää koordinoidulla tavalla; kehottaa minimoimaan teiden ja jalkakäytävien lumen laskemisen suoraan valtameriin erityisesti tukemalla vaihtoehtoisia keräysmenetelmiä poikkeuksellisen runsaiden lumisateiden aikana;

39.  korostaa, että jätevesiverkostoja ja jätevedenpuhdistamoja on parannettava, jotta voidaan vähentää vesiviljelyyn ja yleisesti meri- ja rannikkoympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja erityisesti vesiviljelytuotteiden saastumisriskiä;

40.  korostaa, että on olennaisen tärkeää puuttua ongelmaan, joka koskee kehnoa jätehuoltoa maalla ja lähinnä epäasianmukaista jätteiden käsittelyä rannikkokaupungeissa, jokien varrella sijaitsevissa kaupungeissa ja saarikaupungeissa;

41.  kehottaa komissiota edistämään merenkulkualan toimijoiden tietoisuutta näiden kaikesta mahdollisesta vuorovaikutuksesta meriympäristön kanssa erityisesti alusten myynnin tai liisauksen aikana;

42.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueita keräämään tietoja, seuraamaan ja toteuttamaan toimia, joilla puututaan huonoon jätehuoltoon maalla, puhdistetaan voimakkaasti roskaantuneita alueita joista ja suistoista, joihin merten jätettä on kertynyt, ja ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla estetään ylipäätään merten jätteiden pääsy ympäristöön; kehottaa myöntämään riittävästi rahoitusta kaikenlaisten muovista peräisin olevien epäpuhtauksien puhdistamiseen;

43.  muistuttaa, että merten jätteiden keräysohjelmat voivat kattaa erilaisia toimintoja, kuten merten jätteiden keräämisen joista, jokisuistoista, lahdista tai satamista, tutkimustoimia sekä merellä sijaitsevien voimakkaasti roskaantuneiden alueiden yksilöimisen, ja että kalastajat, kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset voivat suorittaa tällaisia toimintoja; korostaa, että keräysohjelmien olisi oltava kestäviä, niissä olisi käytettävä asianmukaisia jätteenkeräysvälineitä, vältettävä niin pitkälti kuin mahdollista uusien päästöjen tuottamista, oltava valmiita tekemään yhteistyötä sellaisten toimijoiden kanssa, joilla on tietoa meriekosysteemeistä, ja edellytettävä jätteen strategista tunnistamista ennen toimien toteuttamista; korostaa, että tällaisia keräysohjelmia voidaan toteuttaa EU:n rahoitusohjelmien lisäksi myös jäsenvaltioiden paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

44.  korostaa, että vain seitsemän jäsenvaltiota on käyttänyt nykyisen Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) varoja merten jätteiden keräysohjelmien, kuten jätteenkalastusohjelman, rahoittamiseen ja että useimmat toimet, joiden avulla merten jäte voidaan tunnistaa, kerätä ja kierrättää, koostuvat kalastajien, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten vapaaehtoisista aloitteista ja ohjelmista;

45.  korostaa, että kalastusaluksista peräisin olevan jätteen vähentämiseksi kalastajia on kannustettava tuomaan jätettä kierrätyslaitoksiin muun muassa taloudellisten kannustimien ja hyviin käytäntöihin kannustavien palkkiojärjestelmien avulla; toteaa näin ollen, että kalastajille olisi korvattava kadonneiden pyydysten ja muiden merten jätteiden kerääminen tai että kalastajilla olisi oltava vähintäänkin mahdollisuus turvautua maksuttomaan jätehuoltoon satamalaitoksissa;

46.  korostaa, että kalastajille olisi annettava riittävästi koulutusta siitä, miten merten jätteitä käsitellään asianmukaisesti keräyksen, purkamisen, hävittämisen ja kierrätykseen toimittamisen aikana, jotta terveys- ja turvallisuusriskit voidaan minimoida;

47.  korostaa, että nykyisten hyvien käytäntöjen vahvistamiseen ja laajentamiseen sisältyy myös hallinnollisten prosessien yksinkertaistaminen ja virtaviivaistaminen kaikkien jätteenkalastuskampanjoihin osallistuvien alusten osalta niiden kotisatamasta tai koosta riippumatta; korostaa siksi tarvetta yhdenmukaistaa ja täydentää sääntöjä, jotka koskevat osana jätteenkalastustoimia kerätyn merten jätteen purkamista aluksista jäsenvaltioiden satamissa;

48.  kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sitä, että kalastajat keräisivät merellä kadonneita pyydyksiä tai muuta merten jätettä, erityisesti muoveja, edistämällä parhaita käytäntöjä, kannustamalla vapaaehtoiseen osallistumiseen merten roskien keräämistä koskeviin aloitteisiin ja tukemalla jätteenkalastusohjelmien käyttöönottoa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita perustamaan merten siivoamista varten erityisrahaston, jota hallinnoitaisiin uuden Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) tai muiden asiaankuuluvien budjettikohtien kautta seuraavien toimien rahoittamiseksi: 1) kalastajien suorittama merten roskien kerääminen merellä, 2) riittävien jätteiden varastointitilojen järjestäminen aluksille ja passiivisesti kalastetun roskan seuranta, 3) toiminnanharjoittajien koulutuksen parantaminen, 4) jätteiden käsittelystä sekä tällaisten ohjelmien toteuttamiseen tarvittavasta henkilöstöstä aiheutuvien kustannusten rahoittaminen, jotta vältetään vapaaehtoisesti osallistuvien kalastajien kustannusten nousu, ja 5) investoinnit satamiin, jotta kadonneita pyydyksiä ja kerättyä merten jätettä varten voidaan tarjota asianmukaiset vastaanotto- ja varastointitilat;

49.  kehottaa komissiota arvioimaan kalastajien jätteenkalastushankkeiden kautta antamaa sosiaalista ja taloudellista panosta, jotta voidaan määrittää tarkemmin, missä määrin kalastusala osallistuu puhtaampien merien hyväksi toteutettaviin toimiin;

50.  kehottaa komissiota ylittämään direktiivin (EU) 2019/883 tavoitteet tutkimalla ja laskemalla taloudellisesti ihmisen aiheuttamasta meren roskaantumisesta johtuvia ympäristövahinkoja ja perustamalla merten jätettä koskeva rahasto, jotta voidaan torjua jätteiden päästämistä mereen, lieventää kalastukselle aiheutuvia vahinkoja sekä suojella meriä ja valtameriä;

51.  kehottaa komissiota vaatimaan, että jäsenvaltiot varmistavat vapaaehtoisissa kampanjoissa tahattomasti pyydetyn tai kerätyn jätteen asianmukaisen käsittelyn ja hävittämisen, jotta kalastajat eivät joutuisi ottamaan vastuuta eivätkä maksamaan tällaisen jätteen toimittamisesta, käsittelystä ja hävittämisestä ja jotta vältetään enempien ympäristövahinkojen syntyminen; korostaa siksi tarvetta ottaa käyttöön tehokkaita jätteenkeräys- ja loppukäsittelyjärjestelmiä, joilla varmistetaan myös riittävät jätteen vastaanottolaitokset satamissa;

52.  tähdentää, että merten roskaantuminen on rajat ylittävää ja että ollakseen tehokkaampaa merten roskaantumisen torjunnan on oltava eurooppalaisten kolmansien maiden kanssa toteutettava yhteinen ponnistus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään suunnitelman Välimeren puhdistamiseksi roskasta yhdessä kaikkien sen rantavaltioiden kanssa; pyytää komissiota tekemään mahdollisimman pian lopun jätteiden siirrosta kolmansiin maihin;

53.  kehottaa komissiota luomaan tukimekanismin merten roskien keräämiseksi syrjäisimmillä alueilla, kun otetaan huomioon näiden alueiden luonnon haavoittuvuus, ja tarjoamaan niille infrastruktuurin kerätyn jätteen kierrättämistä varten;

54.  kehottaa komissiota vaatimaan EU:n liittymisneuvotteluissa jätehuoltolainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa ehdokasmaissa muun muassa perustamalla yhdennetyn jätehuoltoinfrastruktuurin;

Mikro- ja nanomuoveista johtuvan pilaantumisen parempi ymmärtäminen ja rajoittaminen

55.  painottaa, että nanomuovi- ja mikromuovisaastetta ja sen vaikutuksia ympäristöön, meren ravintoketjun perustaan ja viime kädessä ihmisten terveyteen koskevaa tietämystä ja yleistä tietoisuutta on lisättävä ja että tämän pilaantumisilmiön ymmärtämiseksi paremmin olisi suoritettava lisätutkimuksia; tähdentää, että tiedon vähäisyys ja yleisen tietoisuuden puute saattavat saada kuluttajat epäilemään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laatua;

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kampanjoita, joilla lisätään tietoisuutta muovien ja mikromuovien aiheuttamasta merten pilaantumisesta, ja korostaa, että tämä ilmiö vaikuttaa usein myös kalastajiin, erityisesti mikromuovien tapauksessa;

57.  suhtautuu myönteisesti Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) valmistelutyöhön, jonka aiheena ovat mikromuovin tahallista lisäämistä tuotteisiin koskevat rajoitukset; kehottaa komissiota ryhtymään tämän ehdotuksen pohjalta kunnianhimoisiin jatkotoimiin ja toteuttamaan konkreettisia ja tapauksen mukaan lainsäädäntötoimenpiteitä, myös paneutumalla ongelmaan, jonka nano- ja mikromuovit aiheuttavat levitessään veden kiertokulkuun, ottaen erityisesti huomioon ympäristöön tahattomasti päästetyt nano- ja mikromuovit, ja ehdottamaan jatkotoimenpiteitä niiden poistamiseksi asteittain käytöstä;

58.  kehottaa komissiota tarttumaan ongelmaan, joka liittyy mikromuovien, kuten muovipellettien, häviämiseen ja ympäristöön leviämiseen kautta koko toimitusketjun erityisesti maa- ja meriliikenteessä, sekä siihen liittyviin vuotoriskeihin;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
(2) EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.
(3) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
(4) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(5) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(6) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.
(7) EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.
(8) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.
(9) EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1.
(10) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.
(11) EUVL L 115, 6.5.2015, s. 11.
(12) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 100.
(13) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109.
(14) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141.
(15) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 116.
(16) EUVL L 155, 12.6.2019, s. 1.
(17) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 184.
(18) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 136.
(19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0343.
(20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.
(21) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
(22) ”Lost fishing gear: a trap for our ocean”, Euroopan komissio.
(23) ”Lost fishing gear: a trap for our ocean”, Euroopan komissio.
(24) https://cetmar.org/resultados-cleanatlantic/
(25) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 116.

Päivitetty viimeksi: 25. elokuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö