Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 20. tammikuuta 2021 - Bryssel
Eurooppalainen pidätysmääräys ja jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt
 Sisämarkkinoiden vahvistaminen: palvelujen vapaan liikkuvuuden tulevaisuus
 Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden johdosta toteutettavat politiikkatoimet
 Tekoäly: kansainvälisen oikeuden tulkintaa ja soveltamista koskevat kysymykset
 Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) suuntaviivojen tarkistaminen
 Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonta 2017, 2018 ja 2019
 Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpano – vuosittainen kertomus 2020
 Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano – vuosittainen kertomus 2020
 Ihmisoikeudet ja demokratia maailmassa ja Euroopan unionin toiminta tällä alalla: vuosikertomus 2019

Eurooppalainen pidätysmääräys ja jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt
PDF 181kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja jäsenvaltioiden välisten luovuttamismenettelyjen täytäntöönpanosta (2019/2207(INI))
P9_TA(2021)0006A9-0248/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6 ja 7 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja erityisesti sen 4, 47, 48 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, jossa viitataan vastavuoroiseen tunnustamiseen, perusoikeuksiin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeutta elämään koskevan 2 artiklan mukaisiin velvoitteisiin(1),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä(2), jäljempänä ’eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva puitepäätös’,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi(3),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2009 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/299/YOS puitepäätösten 2002/584/YOS, 2005/214/YOS, 2006/783/YOS, 2008/909/YOS ja 2008/947/YOS muuttamisesta henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien parantamiseksi sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisen edistämiseksi sellaisten päätösten osalta, jotka on tehty vastaajan ollessa poissa oikeudenkäynnistä(4),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2009 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona;(5),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä annetut komission kertomukset (COM(2005)0063 ja SEC(2005)0267, COM(2006)0008 ja SEC(2006)0079, COM(2007)0407 ja SEC(2007)0979 sekä COM(2011)0175 ja SEC(2011)0430),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista ja täytäntöönpanoa koskevan käsikirjan tarkistetun version,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman vankeusolosuhteista EU:ssa(6), 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleentarkastelusta(7) ja 5. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vankilajärjestelmistä ja -oloista(8),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2019 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeusalan ohjelman perustamisesta(9),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 annetun neuvoston etenemissuunnitelman epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä(10),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä(11),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä(12),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin(13),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä(14),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/800 rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä(15),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1919 oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille(16),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä(17),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2020 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2020 annetun komission kertomuksen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen täytäntöönpanosta (COM(2020)0270),

–  ottaa huomioon EPRS:n tilaaman tammikuussa 2014 valmistuneen Euroopan tason lisäarvon arvioinnin eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja joulukuussa 2017 tehdyn Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksia koskevan EPRS:n tutkimuksen prosessuaalisista oikeuksista ja vankilaoloista,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2009 annetun neuvoston loppuraportin eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja vastaavien jäsenvaltioiden välisten luovuttamismenettelyjen käytännön soveltamista koskevasta neljännestä keskinäisestä arviointikierroksesta,

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2019 annetun komission kertomuksen oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU täytäntöönpanosta (COM(2019)0560),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät vastavuoroisesta tunnustamisesta rikosasioissa – ”Edistetään vastavuoroista tunnustamista lisäämällä keskinäistä luottamusta”(18),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät vankeuden vaihtoehdoista: ilman vapaudenmenetystä toteutettavat seuraamukset ja toimenpiteet rikosoikeuden alalla(19),

–  ottaa huomioon uhrien oikeuksia koskevan EU:n strategian (2020–2025) (COM(2020)0258),

–  ottaa huomioon kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen raportit,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1727 Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ja neuvoston päätöksen 2002/187/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta(20),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltiokertomus 2020: Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2020)0580),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(21),

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen vuonna 2002 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston tekemän työn ja erityisesti 13. syyskuuta 2019 julkaistun raportin ”Rights in practice: access to a lawyer and procedural rights in criminal and European arrest warrant proceedings”, 11. joulukuuta 2019 julkaistun raportin ”Criminal detention conditions in the European Union: rules and reality” ja 9. marraskuuta 2016 julkaistun raportin ”Criminal detention and alternatives: fundamental rights aspects in EU cross-border transfers” sekä joulukuussa 2019 perustetun tietokannan vankilaoloista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimukset, suositukset ja päätöslauselmat vankiloita koskevista kysymyksistä ja rikosoikeudellisesta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0248/2020),

A.  katsoo, että oikeudellinen yhteistyö unionissa on merkittävä tekijä ympäristöön liittyvien, sosiaalisten, taloudellisten ja digitaalisten haasteiden ratkaisemisessa;

B.  toteaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva menettely on yksinkertaistettu rajatylittävä ja nopeutettu oikeusviranomaisten välinen luovuttamismenettely, joka hyväksyttiin syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen ja josta on sittemmin tullut vastavuoroisen tunnustamisen lippulaivahanke ja yleisimmin käytetty väline rikosasioissa;

C.  toteaa, että eurooppalainen pidätysmääräys on yleisesti ottaen menestystarina, joka on korvannut luovutussopimukseen perustuvat rikoksentekijöiden luovuttamiset eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuvilla luovuttamisilla; ottaa huomioon, että luovuttaminen suoritetaan aiempaa nopeammin eli keskimäärin 40 päivässä vuonna 2017 verrattuna keskimäärin 50 päivään vuonna 2016, jos asianomainen ei anna suostumustaan, vaikka joissakin jäsenvaltioissa esiintyy viiveitä tai ei noudateta vastavuoroista tunnustamista koskevia vaatimuksia; toteaa, että joissakin harvoissa tapauksissa jäsenvaltiot ilmoittivat, että luovuttamismenettelyt kestävät jopa 90 päivää, jos asianomainen ei anna suostumustaan;

D.  ottaa huomioon, että vuosina 2005–2016 annetuista 150 000 pidätysmääräyksestä pantiin täytäntöön 43 000; toteaa, että tällaiset pelkät numerotiedot eivät anna oikeaa kuvaa käytetyistä menetelmistä ja yleisestä menestyksestä, kuten komissio on selittänyt;

E.  toteaa, että EU:n oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa perustuu Tampereen Eurooppa-neuvostossa vuonna 1999 muotoiltuun vastavuoroiseen tunnustamiseen; toteaa, että Lissabonin sopimus muutti merkittävästi EU:n perussopimuskokonaisuutta ja että siitä alkaen SEUT-sopimuksen 82 artikla on tarjonnut nimenomaisen oikeusperustan säännöille ja menettelyille, joilla varmistetaan kaikenlaisten tuomioiden ja oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen;

F.  toteaa, että vastavuoroinen tunnustaminen ei ole vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella kehitetty uusi käsite, sillä se kehitettiin alun perin sisämarkkinoilla (nk. Cassis de Dijon -periaate); toteaa kuitenkin, että rikosoikeudessa vastavuoroisella tunnustamisella on oma logiikkansa ja eri oikeusperusta kuin markkinoille pääsyä koskevien sääntöjen vastavuoroisella tunnustamisella; toteaa tältä osin, että vastavuoroisella tunnustamisella on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella tiettyjä erityispiirteitä, kun otetaan huomioon sen vaikutukset perusoikeuksiin ja kansalliseen itsemääräämisoikeuteen sekä siihen, missä määrin sitä on helpotettava yhdenmukaistamalla aineellista rikosoikeutta ja rikosprosessioikeutta erityisesti menettelytakeiden osalta; katsoo, että osittaisellakin luopumisella vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa voi olla kielteisiä seurauksia ja se voi vaikuttaa kyseisen periaatteen soveltamiseen muilla aloilla, kuten sisämarkkinoilla;

G.  toteaa, että vastavuoroisella tunnustamisella tarkoitetaan muissa jäsenvaltioissa annettujen oikeuden päätösten suoraa tunnustamista niin, että tunnustamatta jättäminen on poikkeus säännöstä, ja että oikeuden päätöstä ei pitäisi jättää panematta täytäntöön ainoastaan sillä perusteella, että se on annettu toisessa jäsenvaltiossa; toteaa, että muiden jäsenvaltioiden tekemien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen soveltaminen ei ole yhteensopivaa tällaisten päätösten tarkistamisen kanssa, ellei sitä tehdä eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa puitepäätöksessä säädetyillä perusteilla; ottaa huomioon, että tämän välineen soveltaminen edellyttää toimivaltaisten oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta; katsoo, että vastavuoroisen tunnustamisen ja perusoikeuksien on oltava sidoksissa toisiinsa;

H.  katsoo, että vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää jäsenvaltioilta vankkaa keskinäistä luottamusta ja on seurausta tällaisesta luottamuksesta, joka perustuu yhteisymmärrykseen oikeusvaltioperiaatteesta ja perusoikeuksista; katsoo, että Euroopan unioni tarvitsee tällaista luottamusta tässä historiallisessa ja ratkaisevassa käännekodassa, jotta yhteisiin haasteisiin voidaan vastata menestyksekkäästi; pitää luottamuksen lujittamista keskeisen tärkeänä eurooppalaisen pidätysmääräyksen moitteettoman toiminnan kannalta;

I.  katsoo, että perustamalla demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n järjestelmä voitaneen ratkaisevasti lujittaa keskinäistä luottamusta, sillä sen avulla on tarkoitus tuoda esiin aloja, joilla oikeusvaltioperiaatteen noudattamista on parannettava; katsoo, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen puutteellinen ja epäjohdonmukainen täytäntöönpano joissakin jäsenvaltioissa ei helpota tämän keskinäisen luottamuksen lujittamista; katsoo, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n järjestelmä voi olla hyödyllinen keino varmistaa johdonmukainen soveltaminen tapauksissa, joissa täytäntöönpanosta on kieltäydytty perusoikeuksien loukkaamisen perusteella, ja siksi se voi tehostaa jäsenvaltioiden välistä vastavuoroista tunnustamista;

J.  katsoo keskinäisen luottamuksen edellyttävän, että jäsenvaltiot noudattavat EU:n oikeutta ja erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, kuten oikeuslaitoksen riippumattomuutta;

K.  katsoo, että eurooppalainen pidätysmääräys on auttanut kehittämään ja lujittamaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta; katsoo, että perusoikeuskirjaa koskeva SEU-sopimuksen 6 artikla ja Euroopan ihmisoikeussopimus, SEUT-sopimuksen 8 artikla, 15 artiklan 3 kohta, 16 artikla ja 18–25 artikla sekä prosessuaalisia oikeuksia koskevat direktiivit ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksista(22) ovat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehyksen keskeisiä osia; huomauttaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen virheellisellä soveltamisella voi olla haitallisia vaikutuksia poliisi- ja oikeudelliseen yhteistyöhön koko unionissa, yksittäisiin henkilöihin ja heidän perheisiinsä sekä Schengen-alueen toimintaan ja perusoikeuksiin;

L.  toteaa Euroopan unionin jäsenyyden edellyttävän, että tiettyjä arvoja, kuten ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, kunnioitetaan sellaisina kuin ne on vahvistettu sekä SEU-sopimuksen 2 artiklassa että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä ja näiden mukaisesti;

M.  katsoo, että kaikkia suojelevan tasa-arvon unionin on varmistettava myös kaikkien rikoksen uhrien suojelu(23) ja samalla suojeltava rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden oikeuksia; toteaa, että EU on hyväksynyt säädöksiä, joilla pyritään vahvistamaan uhrien oikeuksia ottamalla käyttöön erilaisia välineitä rikoksesta epäiltyjen tai tuomittujen henkilöiden vangitsemisen ja luovuttamisen lisäksi;

N.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on käsitellyt tiettyjen kysymysten osalta useimpia eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamiseen liittyneitä ongelmia, jotka koskivat muun muassa ne bis in idem -periaatetta(24), oikeusviranomaisia(25), ensisijaisuutta ja EU:n tason yhdenmukaistamista(26), oikeuslaitoksen riippumattomuutta(27), perusoikeuksia(28), kaksoisrangaistavuutta(29), kieltäytymisperusteita ja EU:n kansalaisten luovuttamista kolmansiin maihin(30); katsoo samalla, että tuomioistuinten päätöksillä ei voida korvata hyvin laadittua unionin tason lainsäädäntöä;

O.  toteaa, että kaksoisrangaistavuus on kansainväliseen rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen liittyvä käsite, ja katsoo, että vaikka se teoriassa sopii huonosti yhteen vastavuoroisen tunnustamisen kanssa, se saattaa käytännössä olla hyvin rajoitetusti tarpeen etsityille henkilöille unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti; toteaa, että kaksoisrangaistavuus on ainoastaan harkinnanvarainen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen peruste ja että täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset turvautuvat siihen harvoin; ottaa huomioon, että niiden rikosten luetteloon, joiden osalta teon kaksoisrangaistavuutta ei tutkita, sisältyy jo laaja joukko rikoksia, joista monia ei ole vielä yhdenmukaistettu erityisen hyvin jäsenvaltioissa, ja katsoo, että luetteloa olisi arvioitava uudelleen ja mahdollisesti laajennettava eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti;

P.  katsoo, että vastavuoroisen tunnustamisen käsite ei edellytä aineellisen rikosoikeuden ja rikosoikeudellisten menettelyjen yhdenmukaistamista sinänsä, mutta oikeudellisen yhteistyön käytäntö on osoittanut, että tiettyjen rajoitettujen yhteisten vaatimusten ja määritelmien yhdenmukaistaminen on tarpeen vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi, kuten SEUT-sopimuksen 82 artiklan 2 kohdassa todetaan; panee merkille viime vuosina saavutetun hienoisen edistyksen, jota edustavat kuuden direktiivin hyväksyminen prosessuaalisista oikeuksista, direktiivi 2012/29/EU, eurooppalaiselle pidätysmääräykselle vaihtoehtoiset toimenpiteet, kuten eurooppalainen tutkintamääräys, ja joidenkin rikostunnusmerkistöjen yhdenmukaistaminen; toteaa kuitenkin, että kuutta menettelytakeita koskevaa direktiiviä ei ole pantu täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön, mikä on edelleen huolenaihe;

Q.  toteaa komission korostaneen, että direktiivin 2013/48/EU eräiden säännösten täytäntöönpano on ongelmallista, erityisesti säännösten, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää avustajaa sekä täytäntöönpanojäsenvaltiossa että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa; toteaa, että erityisiä säännöksiä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä sisältävien muiden menettelytakeita koskevien direktiivien (2010/64/EU, 2012/13/EU, (EU) 2016/800 ja (EU) 2016/1919) saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole ollut tähän mennessä riittävää, ei myöskään tasaveroisen lähtöaseman (equality of arms) periaatteen huomioon ottamisen osalta;

R.  toteaa, että muut säädökset, kuten eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annettu direktiivi 2014/41/EU ja jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu asetus (EU) 2018/1805(31), ovat auttaneet käsittelemään joitakin eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyviä kysymyksiä ja niissä on sovellettu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita muuntyyppisiin oikeuden päätöksiin;

S.  ottaa huomioon, että vuonna 2009 annetussa EU:n etenemissuunnitelmassa prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi tunnustetaan tutkintavankeuden kestoa koskeva ongelma; toteaa, että vankilaolot ovat ongelma monissa jäsenvaltioissa ja että niiden on oltava SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen arvojen mukaisia; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa esiintyy oikeusvaltioon liittyviä ongelmia, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot osoittavat;

T.  toteaa, että Euroopan parlamentti kehotti eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleentarkastelusta 27. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa muun muassa ottamaan käyttöön ehdottoman kieltäytymisperusteen, kun on perusteltu syy uskoa, että toimenpiteen täytäntöönpano olisi ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltiolla SEU-sopimuksen 6 artiklan sekä perusoikeuskirjan nojalla olevien velvoitteiden kanssa; toteaa, että vuonna 2017 perusoikeuskysymykset johtivat luovuttamisesta kieltäytymiseen 109 tapauksessa;

U.  katsoo, että vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää, että oikeusalan ammattilaiset, myös rikosasianajajat, saavat koulutusta EU:n oikeudesta;

V.  katsoo, että Eurojustilla on keskeinen rooli eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanon helpottamisessa ja koordinoinnissa; toteaa, että Eurojustin apua pyydetään yhä enemmän eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanossa, mikä on lisännyt huomattavasti sen työmäärää; toteaa, että pelkästään vuonna 2019 Eurojust helpotti eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoa 703 uudessa tapauksessa ja 574 käsiteltävänä olleessa tapauksessa; huomauttaa, että Eurojust on riippumaton ja itsenäinen virasto Euroopan syyttäjänviraston rinnalla;

W.  toteaa tietojen vertailujen osoittavan, että eurooppalaisia pidätysmääräyksiä annetaan entistä enemmän ja niiden määrä kasvaa vuosi vuodelta;

X.  katsoo eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon estävän oikeuspaikkakeinottelun yhdessä prosessuaalisia oikeuksia koskevien direktiivien täysimääräisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon, eurooppalaiselle pidätysmääräykselle vaihtoehtoisten toimenpiteiden lisääntyneen käytön ja esimerkiksi vankila- ja vankeusoloja koskevien EU:n vähimmäisvaatimusten vahvistamisen kanssa; katsoo, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täysimääräinen ja asianmukainen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa on välttämätöntä, jotta voidaan arvioida perusteellisesti asiaankuuluvien säädösten toimintaa ja mahdollisten muutosten tarvetta;

Yleisarvio eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta

1.  huomauttaa, että eurooppalainen pidätysmääräys on merkittävä saavutus sekä tehokas, hyödyllinen ja välttämätön väline, jolla voidaan torjua vakavaa rajat ylittävää rikollisuutta ja saattaa vakavien rikosten tekijät oikeuteen siinä jäsenvaltiossa, jossa rikosoikeudellinen menettely on toteutettu tai sitä toteutetaan parhaillaan, ja katsoo, että kyseisellä välineellä on myönteinen vaikutus vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ylläpitämiseen; toteaa, että eurooppalainen pidätysmääräys on merkittävästi helpottanut ja parantanut yhteistyötä luovuttamismenettelyissä; toteaa kuitenkin, että viimeisten 20 vuoden aikana maailmassa on ollut käynnissä digitaalinen siirtymä, joka on muuttanut rikosekosysteemiä;

2.  toteaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa on eräitä ongelmia; katsoo, että ne eivät aseta järjestelmää kyseenalaiseksi tai vaaranna sitä mutta osoittavat, että sitä on parannettava ja ajantasaistettava, ja katsoo, että mainitut ongelmat on korjattava, jotta voidaan poistaa katvealueet, lujittaa järjestelmää kokonaisuutena ja turvata oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien täysimääräinen noudattaminen kaikissa jäsenvaltioissa; toteaa, että Schengen-alue ja digitalisaatio ovat luoneet monia mahdollisuuksia EU:n kansalaisille; katsoo kuitenkin, että avoimet rajat ja uudet teknologiat edellyttävät myös, että lainvalvontaviranomaisilla ja oikeuslaitoksilla on käytössään tehokkaita välineitä, joiden avulla ne voivat nostaa syytteitä vakavien valtioiden rajat ylittävien rikosten johdosta;

3.  toteaa, että mainitut ongelmat liittyvät pääasiassa vankeus- ja vankilaoloihin, oikeasuhteisuuteen, EU:n oikeudessa vahvistettujen menettelytakeiden täytäntöönpanoon eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä, erityisesti oikeudelliseen edustukseen sekä täytäntöönpanovaltiossa että pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa, ja koulutukseen, tiettyihin oikeusvaltiokysymyksiin, vankeusrangaistusten täytäntöönpanoon(32), määräaikoihin(33) ja poissaolevana tuomitsemiseen; toteaa, että tietyissä tapauksissa on jouduttu arvioimaan kaksoisrangaistavuutta(34); toteaa myös, että eräissä toisissa tapauksissa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteita on sovellettu epäjohdonmukaisesti; korostaa lisäksi, ettei ole olemassa kattavaa tietojärjestelmää, jonka perusteella voitaisiin laatia luotettavia laadullisia ja määrällisiä tilastoja eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta, täytäntöönpanosta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisestä; huomauttaa, että tällaiset ongelmat vaarantavat jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen ja tulevat lisäksi sosiaalisesti ja taloudellisesti kalliiksi asianosaisille, näiden perheille ja yleensä yhteiskunnalle;

4.  toteaa, että jotkut ongelmista on osittain ratkaistu ja että niitä on yritetty ratkaista yhdistelemällä ”pehmeitä” oikeuslähteitä (eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva käsikirja), keskinäisiä arviointeja, Eurojustin antamaa apua, EU:n oikeusalan ohjelman rahoitusta alan ammattilaisten koulutusohjelmille ja työkaluille, unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja täydentävää lainsäädäntöä (puitepäätös 2009/299/YOS sekä epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia koskevien direktiivien, erityisesti direktiivin 2013/48/EU, hyväksyminen vuoden 2009 etenemissuunnitelman mukaisesti) mutta että ratkaisemattomia ongelmia on vielä;

5.  huomauttaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä olisi vahvistettava ja parannettava, jotta se olisi tehokas, välitön ja kansallisten tuomioistuinten päätöksiä kunnioittava sekä oikeasuhteisuuden mukainen, koska yksi tavoitellun vahvemman unionin edellytyksistä on, että jäsenvaltiot luottavat toistensa oikeus- ja vankilajärjestelmään, missä tällä välineellä on keskeinen sija; palauttaa mieliin, että vastavuoroisen tunnustamisen heikentäminen rikosasioissa voi johtaa vain sen heikentymiseen muilla aloilla, mikä haittaisi yhteisten politiikanalojen, kuten sisämarkkinoiden, tehokasta toteuttamista;

6.  panee merkille, että SEU-sopimukseen liitetyissä pöytäkirjoissa N:o 21 ja 22 määrätään kahden jäsenvaltion erityisasemasta – Irlannilla on mahdollisuus osallistua ja Tanska ei osallistu EU:n rikosoikeudelliseen yhteistyöhön – mikä tarkoittaa, että ne ovat mukana eurooppalaisten pidätysmääräysten järjestelmässä mutta eivät välttämättä muissa välineissä, kuten menettelytakeita koskevissa direktiiveissä; korostaa, että on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella;

7.  korostaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä ei pitäisi antaa sen tarkoituksen vastaisesti vähäisistä rikoksista, kun tutkintavankeudelle ei ole perusteita; muistuttaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttö olisi rajattava vakaviin rikoksiin, joissa se on ehdottoman välttämätön ja oikeasuhteinen; kehottaa, mikäli mahdollista, käyttämään ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista sitä lievempiä oikeudellisia välineitä, kuten eurooppalaista tutkintamääräystä; huomauttaa, että pidätysmääräyksen antavien viranomaisten olisi tehtävä oikeasuhteisuustarkastuksia, joissa otetaan huomioon i) rikoksen vakavuus, ii) todennäköinen rangaistus, jos henkilö todetaan syylliseksi väitettyyn rikokseen, iii) henkilön vangitsemisen todennäköisyys pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa luovuttamisen jälkeen, iv) etsityn henkilön ja hänen perheensä oikeuksiin kohdistuva vaikutus ja v) rikoksen uhrien edut; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden oikeusviranomaisia käsittelemään eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat tapaukset ilman aiheetonta viivytystä heti, kun pidätysmääräys on annettu, jotta tutkintavankeusaika pysyisi mahdollisimman lyhyenä;

8.  korostaa, että unionin tuomioistuimen mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen on vastavuoroisesta tunnustamisesta tehtävä poikkeus, jota on tulkittava suppeasti(35) ja sovellettava vain, kun pätee jokin säädetyistä perusteista kieltäytyä tunnustamisesta (eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 3 ja 4 artikla) tai kun annetaan asianmukainen takuu (puitepäätöksen 5 artikla) taikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

9.  kehottaa sallimaan täytäntöönpanosta kieltäytymisen, kun on painavia perusteita uskoa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano olisi ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltion SEU-sopimuksen 6 artiklaan ja perusoikeuskirjaan perustuvien velvoitteiden kanssa; huomauttaa, että kun täytäntöönpanosta kieltäytyminen on perusteltua perusoikeuksien loukkaamisen vuoksi, täytäntöönpanojäsenvaltion on otettava huomioon perusoikeuksien loukkaamisen vakava riski ja vahvistettava täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet tosiseikkojen ja objektiivisten seikkojen perusteella, jotta voidaan välttää oikeudellinen epävarmuus ja mahdollinen rankaisemattomuus; muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirja muodostaa perusoikeuksien suojan yhtenäisen tason EU:ssa(36);

Suositukset eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnan parantamiseksi

10.  kehottaa komissiota tarjoamaan selkeitä, ymmärrettäviä, kattavia ja vertailukelpoisia tietoja, koska olemassa olevat tiedot aiheuttavat sekaannusta ja voivat antaa väärän kuvan eurooppalaisten pidätysmääräysten tehokkuudesta (tai tehottomuudesta); kehottaa komissiota määrittelemään menetelmän, jolla jäsenvaltioiden olisi täytettävä velvollisuutensa järjestelmällisesti kerätä ja toimittaa komissiolle luotettavia ja ajantasaisia tietoja; pyytää komissiota arvioimaan mahdollisuutta luoda eurooppalaisia pidätysmääräyksiä koskevat oikeuden päätökset sisältävä yhteinen tietokanta käyttäen yksinomaan anonymisoituja tietoja ja tehdä siitä älykäs ja tehokas väline, jonka avulla voidaan arvioida oikeudellista yhteistyötä, havaita heikkouksia ja valmistautua paremmin mahdollisiin mukautuksiin; muistuttaa, että oikeudellinen yhteistyö on avainasemassa pyrittäessä takaamaan sosiaalinen, taloudellinen, ympäristön ja digitaaliteknologian vakaus; toistaa kehotuksensa, että komissio pyytäisi jäsenvaltioilta kattavia tietoja eurooppalaisten pidätysmääräysten järjestelmän toiminnasta ja sisällyttäisi kyseiset tiedot seuraavaan täytäntöönpanokertomukseensa;

11.  katsoo, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen lujittamiseksi tarvitaan lisää monialaisia toimenpiteitä, jotta voidaan lisätä keskinäistä luottamusta kansallisiin rikosoikeusjärjestelmiin ja siten tehostaa oikeudellista yhteistyötä; huomauttaa, että kaksoisrangaistavuuden tutkiminen rajoittaa vastavuoroista tunnustamista ja että sitä on unionin tuomioistuimen mukaan tulkittava suppeasti; korostaa kuitenkin, että jatkuvia huolia aiheuttaa asianmukaisen määritelmän puuttuminen sellaisilta rikoksilta, joihin ei enää sovelleta kaksoisrangaistavuussääntöä; toteaa, että ihannetapauksessa vastavuoroisen tunnustamisen olisi tapahduttava automaattisesti(37) ja arvioimatta uudelleen syytteen aineellisia perusteita, ja huomauttaa, että päätöksiä ei pitäisi jättää panematta täytäntöön, ellei ole perusteita vedota johonkin eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssä puitepäätöksessä tyhjentävästi luetelluista kieltäytymisperusteista tai ellei ole – kuten unionin tuomioistuin on lausunut – muita olosuhteita, jotka oikeuttavat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaatteen rajoittamisen;

12.  korostaa, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen on perustuttava keskinäiseen luottamukseen, mihin voidaan päästä vain, jos epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden perusoikeuksien ja prosessuaalisten oikeuksien kunnioittaminen rikosoikeudellisissa menettelyissä taataan kaikkialla EU:ssa; muistuttaa, että on tärkeää panna täytäntöön prosessuaalisia oikeuksia käsittelevät direktiivit, jolloin voidaan taata oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; kehottaa komissiota varmistamaan näiden direktiivien täysimääräisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon ja harkitsemaan tarvittaessa rikkomusmenettelyn käynnistämistä;

13.  kehottaa komissiota analysoimaan jäsenvaltioissa yleisiä rikoksia, jotta voidaan määritellä paremmin, milloin eurooppalaista pidätysmääräystä olisi käytettävä, ja helpottaa oikeasuhteisuusarviointeja; kehottaa komissiota arvioimaan muodollista ja aineellista johdonmukaisuutta niiden 32 rikosten tapauksessa, jotka on sisällytetty luetteloon rikoslajeista, jotka eivät edellytä teon kaksoisrangaistavuuden tutkimista, käyttäen perusteina muun muassa rikoksen vakavuutta, sen rajatylittävää ulottuvuutta tai sen haitallista vaikutusta EU:n perusarvoihin; pitää tarpeellisena parantaa oikeusvarmuutta kaikkien kyseisen luettelon soveltamiseen osallistuvien toimijoiden kannalta, jotta vältetään tarpeettomat kiistat; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti kysymyksiä, joita voisi liittyä rikoslajien yhtenäisen luettelon mahdolliseen laatimiseen tiettyjen rikosten ja lain suojaamien etujen pohjalta; kehottaa myös arvioimaan mahdollisuutta lisätä luetteloon liite, jossa kukin listattu rikos määritellään, jotta luetteloa olisi helpompi tulkita;

14.  korostaa, että on tärkeää arvioida myös muiden rikosten tai rikoslajien sisällyttämistä luetteloon ja että tällaisia voisivat olla ympäristörikokset (esimerkiksi alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevat rikokset), tietyt veronvilpin muodot, viharikokset, seksuaalinen hyväksikäyttö, sukupuoleen perustuva väkivalta, digitaalisin keinoin tehdyt rikokset, kuten identiteettivarkaus, väkivaltaiset tai jäsenvaltioiden yleistä järjestystä vakavasti uhkaavat rikokset ja väkivaltaa hyödyntävät rikokset jäsenvaltioiden perustuslaillista koskemattomuutta vastaan, joukkotuhontarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi myös entistä tiukemmin sitouduttava oikeudelliseen yhteistyöhön ja oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen; korostaa, että oikeudellisen yhteistyön tehostaminen tämän tyyppisissä rikoksissa auttaisi EU:ta saavuttamaan omat ensisijaiset tavoitteensa ja vahvistaisi samalla demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista EU:ssa;

15.  suhtautuu myönteisesti komission hiljattain perustamaan eurooppalaista pidätysmääräystä käsittelevään koordinointiryhmään; uskoo, että koordinointiryhmä edistää osaltaan ajantasaisten ja luotettavien tietojen ja hyvien käytäntöjen nopeaa vaihtoa ja lujittaa yhteistyötä, jonka olisi johdettava eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhtenäisempään soveltamiseen oikeusviranomaisten välillä ja parannettava tiedonvaihtoa niiden asianajajien kesken, jotka edustavat eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltiossa ja sen antaneessa jäsenvaltiossa;

16.  muistuttaa, että lähtökohtaisesti rangaistuksen enimmäispituudella, josta säädetään eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohdassa, pyritään varmistamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeasuhteisuus; kehottaa kuitenkin komissiota analysoimaan mahdollisuutta lyhentää säädettyä kolmen vuoden enimmäisaikaa tiettyjen rikosten tapauksessa, kuten ihmiskauppa, lasten seksuaalinen riisto ja lapsipornografia;

17.  kehottaa komissiota selventämään, mitä pidetään sellaisina pääasiallisen rikoksen liitännäisrikoksina, jotka täyttävät eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiskynnyksen, esimerkiksi harkitsemalla eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan käsikirjan päivittämistä tai mahdollisesti antamalla EU:n sääntelyä rikosoikeuden yhdenmukaistamisesta, myös eurooppalaisten pidätysmääräysten soveltamisesta jäsenvaltioissa tältä osin; muistuttaa tässä yhteydessä, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa puitepäätöksessä ei säännellä luovuttamista liitännäisrikosten johdosta ja että joissain tapauksissa erityissääntöön vetoaminen voi estää pidätysmääräyksen antanutta jäsenvaltiota nostamasta syytettä kyseisistä rikoksista;

18.  korostaa, että on tärkeää määritellä tarkemmin eurooppalaista pidätysmääräystä koskeviin menettelyihin osallistuvien kansallisten viranomaisten ja EU:n elinten tehtävät ja valtuudet ja varmistaa, että niillä on erikoisasiantuntemusta ja käytännön kokemusta; toteaa, että täytäntöönpanoviranomaisen laajan harkintavallan ei katsota sopivan yhteen tai sen katsotaan olevan jopa ristiriidassa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa pätee jokin eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa säädetty kieltäytymisperuste, kuten unionin tuomioistuin on lausunut; toteaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen uudelleentarkastelun yhteydessä on joka tapauksessa otettava käyttöön menettely, jolla pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomari, tuomioistuin, tutkintatuomari tai yleinen syyttäjä voi tarvittaessa vahvistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, jotta päästään eroon termin ”oikeusviranomainen” erilaisista tulkinnoista; katsoo, että jos oikeusvarmuus voidaan taata sekä kaksoisrangaistavuuden määritelmän piiriin selkeästi kuuluvien että sen piiriin kuulumattomien rikosten osalta, harkintavalta olisi sallittava vain tapauksissa, joissa teon kaksoisrangaistavuus on tutkittava; toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen, perusoikeuksien, vankilaolojen ja oikeusalan ammattilaisten muiden oikeusjärjestelmien tuntemuksen parantaminen auttaa lujittamaan keskinäistä luottamusta ja vastavuoroista tunnustamista;

19.  kehottaa komissiota jatkamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja muiden oikeudellisen yhteistyön välineiden täytäntöönpanon arviointia ja käynnistämään tarvittaessa rikkomusmenettelyjä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen, asiaankuuluvat eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat unionin tuomioistuimen tuomiot sekä muut rikosasioita koskevat oikeudelliset välineet täytäntöön oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti; korostaa, että välineet, kuten tuomittujen siirtämistä koskeva puitepäätös 2008/909/YOS, valvontatoimenpiteitä ja vaihtoehtoisia seuraamuksia koskeva puitepäätös 2008/947/YOS, eurooppalainen tutkintamääräys, eurooppalainen valvontamääräys ja eurooppalainen yleissopimus rikosoikeudenkäynnin siirtämisestä(38), täydentävät eurooppalaista pidätysmääräystä ja tarjoavat sille vaihtoehtoisia hyödyllisiä ja vähemmän rajoittavia välineitä; korostaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä olisi käytettävä vain, jos kaikki muut vaihtoehdot on käytetty, ja että valtioiden ei pitäisi turvautua eurooppalaiseen pidätysmääräykseen tilanteissa, joissa samoihin tuloksiin päästään lievemmillä toimenpiteillä, kuten kuulemiset videoneuvotteluna tai vastaavien välineiden avulla; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia käyttämään mahdollisuuksien mukaan kyseisiä vaihtoehtoisia välineitä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen sijaan;

21.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeusviranomaiset voivat määrätä vankeudelle ja pakkokeinoille vaihtoehtoisia toimenpiteitä eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä, etenkin jos henkilö suostuu luovuttamiseen, ellei täytäntöönpanosta kieltäytyminen ole välttämätöntä ja perusteltua;

22.  panee merkille komission huolestuttavan kertomuksen, joka koskee direktiivin 2013/48/EU täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota arvioimaan jatkossakin sitä, miten jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä, ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin, myös rikkomusmenettelyihin, direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan toimia, joilla varmistetaan kaikkien menettelytakeita koskevien direktiivien täysimääräinen täytäntöönpano, jotta voidaan varmistaa, että etsityillä henkilöillä on mahdollisuus tehokkaaseen puolustukseen valtioiden rajat ylittävissä menettelyissä; kehottaa komissiota harkitsemaan toimiin ryhtymistä sen johdosta, että 27. marraskuuta 2013 annettu komission suositus haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä(39) on pantu riittämättömästi täytäntöön, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten osalta;

23.  kehottaa jäsenvaltioita joustavoittamaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevia kielijärjestelyjä ja kehittämään ja soveltamaan tältä osin yhteisiä käytäntöjä mutta turvaamaan edelleen rikosoikeudellisissa menettelyissä osallisina olevien henkilöiden oikeuden tulkkaukseen ja käännöksiin noudattaen direktiiviä 2010/64/EU; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tarvittavat mekanismit viivästysten tai esteiden välttämiseksi; pitää valitettavana, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa puitepäätöksessä ei ole määräaikoja eurooppalaisten pidätysmääräysten käännösten toimittamiselle;

24.  kehottaa komissiota huolehtimaan määräaikojen yhdenmukaisesta soveltamisesta ja tehokkaasta valvonnasta;

25.  kehottaa komissiota varmistamaan riittävän rahoituksen Eurojustille ja Euroopan oikeudelliselle verkostolle, jotta ne voivat helpottaa ja koordinoida eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoa; pitää valitettavana, että komission Eurojustille myöntämät nykyiset määrärahat ovat riittämättömät suhteessa viraston jatkuvasti kasvavasta työmäärästä johtuviin haasteisiin, ja toteaa, että seurauksena on tilanne, jossa rahoitus polkee paikallaan vaikka työmäärä kasvaa; huomauttaa, että Eurojustin talousarvion on olennaisen tärkeää vastata sen tehtäviä ja painopisteitä, jotta se voi täyttää tehtävänsä; toistaa kehotuksensa perustaa erityinen eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva oikeudellinen verkosto;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi rahoitusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleville henkilöille annettavan oikeusavun järjestämiseen sekä pidätysmääräyksen antaneessa että sen täytäntöönpanojäsenvaltiossa ennen luovutuksen määräämistä, rahoitusta pätevien tulkkien ja kääntäjien käyttämiseen ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan erityiskoulutuksen järjestämiseen oikeusalan ammattilaisille, muun muassa poliisille, syyttäjille, tuomareille ja puolustusasianajajille, erityisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusoikeusnäkökohdista, oikeasuhteisuuden arvioinnista ja vankeudelle vaihtoehtoisista toimenpiteistä, edustuksesta eurooppalaisen pidätysmääräyksen alaisissa tapauksissa, menettelystä ennakkoratkaisun pyytämiseksi unionin tuomioistuimelta ja menettelystä takuiden pyytämiseksi muiden jäsenvaltioiden viranomaisilta; pitää arvossa Euroopan juridisen koulutusverkoston (EJTN) ohjelmia, kuten eurooppalaista pidätysmääräystä koskevia simulaatioita ja kielikoulutusta; korostaa, että tasaveroisen lähtöaseman varmistamiseksi asianajajilla olisi oltava mahdollisuus saada kohdennettua, kaikkien saatavilla olevaa ja kohtuuhintaista koulutusta; kehottaa komissiota edistämään ja helpottamaan tällaisen koulutuksen tarjoamista;

27.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tukemaan ja mahdollisesti kehittämään edelleen Euroopan juridista koulutusverkostoa ja olemassa olevia tuomareiden ja syyttäjien kansallisia koulutusfoorumeita sekä tarvittaessa perustamaan täydentävän foorumin koulutuksen tarjoamiseksi asiantuntijoille ja oikeusalan ammattilaisille vastavuoroisen tunnustamisen välineistä, eurooppalainen pidätysmääräys mukaan lukien; painottaa, että foorumin olisi annettava heille tietoa välineiden läheisistä yhteyksistä ja myös yhteinen keskustelukanava kokemusten vaihtoa varten;

28.  panee merkille, että viranomaisten välistä yhteistyötä, myös perusoikeuksien noudattamista, voidaan parantaa turvallisen tekniikan ja digitalisaation avulla; pitää myönteisenä Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vankeustietokannan perustamista; pyytää kehittämään keskitetyn tietokannan, joka sisältää eurooppalaisia pidätysmääräyksiä koskevan eri maiden kansallisen oikeuskäytännön (vastaavia on muillakin EU:n oikeuden aloilla)(40); katsoo, että erityinen julkinen tietokanta eurooppalaisten pidätysmääräysten alalla toimivista asianajajista voisi auttaa takaamaan oikeuden käyttää avustajaa;

29.  vaatii tarkistamaan säännöllisesti täytäntöön panemattomat eurooppalaiset pidätysmääräykset ja harkitsemaan, pitäisikö ne ja niihin liittyvät SIS II -kuulutukset ja Interpol-kuulutukset peruuttaa; kehottaa myös peruuttamaan eurooppalaiset pidätysmääräykset ja vastaavat SIS II -kuulutukset ja Interpol-kuulutukset, jos pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydytty ehdottoman perusteen, kuten ne bis in idem -periaatteen, nojalla;

30.  kehottaa komissiota ottamaan SEU-sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti huomioon kansallisten parlamenttien lausunnot, jos se päättää ehdottaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä EU:n rikosoikeuden alalla, koska kansallisten parlamenttien osallistuminen antaa mahdollisuuden valvoa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista EU:n rikosoikeudessa;

Perusoikeuksia koskevat suositukset

31.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan SEU-sopimuksen 2 artiklassa asetettuja velvoitteita, jotka koskevat ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina; korostaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla sellaisilla henkilöillä, myös rikoksen uhreilla ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevilla etsityillä henkilöillä, joiden EU:n oikeuteen perustuvia oikeuksia ja vapauksia loukataan, on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa perusoikeuskirjan 47 artiklan ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti; korostaa, että jokaisella on yhtä lailla oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin täytäntöönpanovaltiossa mutta kun niihin turvaudutaan, on varmistettava sovellettavassa vastavuoroisen tunnustamisen välineessä asetettujen määräaikojen noudattaminen tai täsmällisen määräajan puuttuessa riittävän nopea käsittely, jotta voidaan varmistaa, ettei vaaranneta vastavuoroisen tunnustamisen prosessin tarkoitusta;

32.  panee merkille, että vaikka SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltaminen vaikuttaa vastavuoroiseen tunnustamiseen, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan täytäntöönpanoviranomaisen on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa, onko olemassa painavia perusteita olettaa, että luovutetun henkilön perusoikeuksia loukataan; korostaa, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltaminen ei merkitse automaattista kieltäytymistä vastavuoroisesta tunnustamisesta rikosasioissa tehtävän yhteistyön ja koko EU:n oikeudellisen yhteistyöjärjestelmän toiminnan suuren merkityksen vuoksi; korostaa, että Eurojustin tärkeänä tehtävänä on avustaa jäsenvaltioita niiden antaessa tai pannessa täytäntöön asiaan liittyviä määräyksiä, jotta voidaan lisätä varmuutta ja keskinäistä luottamusta; suosittaa siksi, että otetaan käyttöön turvaamistoimijärjestelmä, johon sisältyy myös välineen käytön keskeyttäminen, jotta voidaan vahvistaa jäsenvaltioiden antamia takuita ja lisätä luottamusta ja vastavuoroista tunnustamista;

33.  korostaa yhteyttä vankeusolojen ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien toimenpiteiden välillä ja muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklalla ja asiaa koskevalla oikeuskäytännöllä asetetaan jäsenvaltioille paitsi negatiivisia velvoitteita myös positiivisia velvoitteita vaatimalla niitä varmistamaan, että vankilaolot ovat ihmisarvon mukaisia ja että oikeudenloukkaukset tutkitaan perusteellisesti ja tehokkaasti; kehottaa komissiota tutkimaan EU:n tasolla käytettävissä olevia oikeudellisia ja taloudellisia keinoja vankeusoloja koskevien normien parantamiseksi;

34.  on huolissaan joidenkin jäsenvaltioiden vankilaoloista; pitää tähän liittyen myönteisenä uutta perusoikeusviraston vankeustietokantaa(41) ja katsoo sen olevan ensimmäinen edistysaskel kohti vankilaolojen parempaa yhteistä arviointia EU:ssa;

35.  kehottaa jälleen(42) jäsenvaltioita parantamaan puutteellisia vankilaoloja; kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuuden rahoittaa pidätyskeskusten ja vankiloiden nykyaikaistamista EU:n rakennerahastoista; muistuttaa tässä yhteydessä, että neuvosto kehotti vuonna 2018 antamissaan päätelmissä ”Edistetään vastavuoroista tunnustamista lisäämällä keskinäistä luottamusta”(43) komissiota edistämään EU:n varojen käyttöä jäsenvaltioiden tukemiseksi puutteellisia vankeusoloja koskevan ongelman ratkaisemisessa;

36.  toistaa pitävänsä tärkeänä perustaa – mahdollisesti antamalla lainsäädäntöehdotus ja tekemällä lisäksi toimielinten välinen sopimus – demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n mekanismi, joka koostuu vuosittaisesta riippumattomasta ja näyttöön perustuvasta tarkastelusta, jossa arvioidaan, noudattavatko kaikki EU:n jäsenvaltiot SEU-sopimuksen 2 artiklaa, sekä maakohtaisista suosituksista, joilla lisätään jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta; toteaa, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n mekanismi voisi olennaisesti lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehtyä puitepäätöstä sovellettaessa;

37.  kehottaa komissiota tutkimaan, onko mahdollista antaa täydentäviä välineitä prosessuaalisista oikeuksista, kuten todisteiden hyväksyttävyydestä ja tutkintavankeuden aikaisista vankilaoloista, käyttäen pohjana vähintään Euroopan neuvoston normien tasoisia vaatimuksia, tutkintavankeuden keston rajoittamista koskevat normit mukaan lukien; toteaa, että komission olisi tavoiteltava mahdollisimman tiukkoja normeja mutta varmistettava samalla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen; katsoo, että koska vankilaoloille ja tutkintavankeudelle ei ole vahvistettu EU:n tason vähimmäisnormeja, koska tutkintavankeuden käyttämistä ei ole rajoitettu vain viimeiseksi keinoksi eikä vaihtoehtoja harkita ja koska tapauksen oikeudenkäyntivalmiutta ei arvioida asianmukaisesti, epäillyt ja syytetyt henkilöt saattavat joutua olemaan tutkintavankeudessa perusteettomasti ja liian pitkään; muistuttaa covid-19-pandemian pahentaneen tilannetta entisestään; kehottaa komissiota huolehtimaan EU:n vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta etenkin rikosoikeudellisille menettelytakeille ja vankila- ja vankeusoloille sekä parantamaan välineitä, joilla kansallisille täytäntöönpanoviranomaisille annetaan tietoa tutkintavankeus- ja vankeusoloista kussakin jäsenvaltiossa;

38.  korostaa, että käytössä ei ole mekanismia, jolla varmistettaisiin pidätysmääräyksen antaneiden oikeusviranomaisten antamien takeiden asianmukainen seuranta luovutuksen jälkeen; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisia toimenpiteitä asian edistämiseksi;

39.  kehottaa komissiota toteuttamaan muun muassa arvioinnin ne bis in idem -periaatteen noudattamisesta ja oikeasuhteisuustarkastuksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta kaikkien asiaankuuluvien tekijöiden ja olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa rikoksen vakavuus, tapauksen oikeudenkäyntivalmius, vaikutukset etsityn henkilön oikeuksiin, kustannusvaikutukset ja asianmukaisten, lievempien vaihtoehtoisten toimenpiteiden käytettävyys, sekä vakioimaan kuulemismenettelyn, jolla pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion ja sen täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tietoja eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ja etenkin oikeasuhteisuudesta, oikeudenkäyntivalmiudesta ja tuomiovaltakiistoista, ja laatimaan yleiskatsauksen mahdollisista SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan mukaisista lainsäädäntötoimista;

40.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;

41.  huomauttaa, että puutteet oikeudellisessa yhteistyössä, myös eurooppalaisten pidätysmääräysten suhteen, voivat olla vastoin rikoksen uhrien etuja ja johtaa oikeussuojan epäämiseen ja rikoksen uhrien puutteelliseen suojeluun; korostaa, että oikeudellisen yhteistyön puutteista seuraava rankaisemattomuus voi vaikuttaa haitallisesti ja kielteisesti oikeusvaltioon, oikeusjärjestelmiin, kansalaisten luottamukseen toimielimiä kohtaan sekä rikoksen uhreihin ja yhteiskuntaan yleensä;

42.  korostaa, että perusoikeusviraston mukaan syytettyjen prosessuaalisista oikeuksista rikosoikeudellisissa menettelyissä tiedotetaan eri laajuudessa ja eri tavoin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön suojatoimia sen varmistamiseksi, että yksittäiset henkilöt saavat varmasti tiedon prosessuaalisista oikeuksistaan heti jouduttuaan rikosepäilyn alaiseksi;

43.  panee merkille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen normit sekä vaatimukset, jotka asetetaan direktiivissä 2013/48/EU oikeudesta käyttää avustajaa ja direktiivissä 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä; muistuttaa, että oikeudellisen edustuksen laatua parantaisi, jos tapauksen valmisteluun annettaisiin riittävästi aikaa ja jos kaikki asiaa koskeva aineisto asetettaisiin nopeasti saataville; korostaa, että koska eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat menettelyt ovat valtioiden rajat ylittäviä ja niihin osallistuu usein vastaajia, jotka eivät puhu täytäntöönpanojäsenvaltion kieltä, tulkkauspalvelujen saatavuuden varmistaminen menettelyn alkuvaiheessa ja erityisesti asianajajien kanssa kommunikoinnin helpottaminen on oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden olennainen tae ja direktiivin 2010/64/EU mukainen vaatimus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeus asianajajaan ja oikeusapuun sekä pidätysmääräyksen antaneessa että sen täytäntöönpanojäsenvaltiossa taataan paitsi lainsäädännössä myös käytännössä;

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva yhtenäinen oikeudellinen kehys

44.  toteaa, että eurooppalainen pidätysmääräys on toimiva väline; katsoo kuitenkin, että suurimmat eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvät ongelmat koskevat sen johdonmukaisuutta ja tehokkuutta, joissa on parantamisen varaa, joskin on myös tuotu julki eräitä ongelmia EU:n arvojen ja perusoikeuksien noudattamisessa;

45.  kehottaa komissiota laatimaan vastavuoroista tunnustamista varten johdonmukaiset toimintalinjat, joissa otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jäsenvaltioiden rikosoikeuden ja rikosoikeudellisten menettelyjen yhdenmukaistamisen nykyinen taso ja perusoikeuskirjassa tunnustetut perusoikeudet;

46.  kehottaa komissiota toteuttamaan vastavuoroisen tunnustamisen välineistä vertailevan tapaustutkimuksen, jotta voidaan ehkäistä eroavuuksia ja varmistaa välineiden koordinointi ja asianmukainen vuorovaikutus; kehottaa havainnoimaan erityisesti, miten käsillä olevaa välinettä sovelletaan eri maissa käytännössä, jotta voidaan määrittää hyviä käytäntöjä, joiden tuloksena tiettyjen jäsenvaltioiden antamat pidätysmääräykset pannaan tehokkaasti täytäntöön, sekä kehottaa tarkastelemaan erityisongelmia maissa, joissa eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanosta kieltäydytään usein;

47.  toteaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen täytäntöönpanossa havaittuihin ongelmiin on etsittävä ratkaisuja yhdistelemällä käytännön toimenpiteitä (oikeusalan ammattilaisten kouluttaminen), ”pehmeitä” oikeuslähteitä (käsikirjat ja suositukset) ja tarkkaan kohdennettua lainsäädäntöä (oikeusviranomaisen, ne bis in idem -periaatteen, perusoikeuksien ym. määrittely) sekä toisessa vaiheessa tarpeellisina pidetyin toimenpitein lainsäädännön täydentämiseksi kohdennetusti (tutkintavankeus) ottaen huomioon yhdeksännen keskinäisen arviointikierroksen tulokset; katsoo, että komission olisi pyrittävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täysimääräiseen ja asianmukaiseen täytäntöönpanoon kaikissa jäsenvaltioissa ottaen huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön;

48.  suosittaa edistämään keskipitkällä aikavälillä oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevaa EU:n säännöstöä, johon järjestelmällisesti kootaan olemassa oleva lainsäädäntö, jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus ja EU:n eri välineiden johdonmukaisuus;

Brexit

49.  kehottaa komissiota jatkamaan neuvotteluja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, jotta voidaan turvata epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia ja perusoikeuksia koskevien EU:n normien säilyminen; ilmaisee huolensa siitä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöönoton jälkeen saavutetut tulokset saattavat kääntyä dramaattisesti päinvastaisiksi;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Katso Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 9. heinäkuuta 2019 antama tuomio asiassa Romeo Castaño v. Belgia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan menettelyllisen näkökohdan rikkomisesta (tehokas tutkinta).
(2) EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.
(3) EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.
(4) EUVL L 81, 27.3.2009, s. 24.
(5) EUVL L 294, 11.11.2009, s. 20.
(6) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 82.
(7) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 135.
(8) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 94.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0406.
(10) EUVL C 295, 4.12.2009, s. 3.
(11) EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1.
(12) EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1.
(13) EUVL L 294, 6.11.2013, s. 1.
(14) EUVL L 65, 11.3.2016, s. 1.
(15) EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1.
(16) EUVL L 297, 4.11.2016, s. 1.
(17) EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1.
(18) EUVL C 449, 13.12.2018, s. 6.
(19) EUVL C 422, 16.12.2019, s. 9.
(20) EUVL L 295, 21.11.2018, s. 138.
(21) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0251.
(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).
(23) Uhrien oikeuksia koskeva EU:n strategia (2020–2025).
(24) Unionin tuomioistuin, asia C-261/09, Mantello.
(25) Unionin tuomioistuin, asia C-453/16 PPU, Özçelik; asia C-452/16 PPU, Poltorak; asia C-477/16 PPU, Kovalkovas; yhdistetyt asiat C-508/18 ja C-82/19 PPU, OG ja PI.
(26) Unionin tuomioistuin, asia C-399/11, Melloni, tai asia C-42/17, M.A.S. ja M.B.
(27) Unionin tuomioistuin, asia C-216/18 PPU, Minister for Justice and Equality.
(28) Unionin tuomioistuin, yhdistetyt asiat C-404/15 ja C-659/15 PPU, Aranyosi ja Căldăraru; asia C-128/18, Dorobantu.
(29) Unionin tuomioistuin, asia C-289/15, Grundza.
(30) Unionin tuomioistuin, asia C-182/15, Petruhhin; asia C-191/16, Pisciotti; asia C-247/17, Raugevicius; asia C-897/19 PPU, I.N. v. Ruska Federacija; jne.
(31) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 1.
(32) Unionin tuomioistuin, asia C-579/15, Popławski.
(33) Unionin tuomioistuin, asia C-168/13 PPU, Jeremy F.
(34) Lähteenä unionin tuomioistuin, asia C-289/15, Grundza, jossa viitataan neuvoston puitepäätökseen 2008/909/YOS.
(35) Katso esimerkiksi unionin tuomioistuin, asia C-216/18 PPU, Minister for Justice and Equality.
(36) Katso unionin tuomioistuin, asia C-399/11, Melloni, 63 kohta ja asia C-128/18, Dorobantu, 79 kohta.
(37) Katso esimerkiksi 26. heinäkuuta 2000 annettu komission tiedonanto rikosasioita koskevien lopullisten päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta (COM(2000)0495).
(38) Euroopan neuvoston yleissopimus nro 73, 15. toukokuuta 1972.
(39) EUVL C 378, 24.12.2013, s. 8.
(40) Katso Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) teettämä, kesäkuussa 2020 julkaistu Euroopan tason täytäntöönpanon arviointi eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä.
(41) FRA:n vankeustietokanta 2015–2019, https://fra.europa.eu/en/databases/criminal-detention/criminal-detention/home
(42) Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2017 vankilajärjestelmistä ja -oloista (EUVL C 346, 27.9.2018, s. 94).
(43) EUVL C 449, 13.12.2018, s. 6.


Sisämarkkinoiden vahvistaminen: palvelujen vapaan liikkuvuuden tulevaisuus
PDF 166kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 sisämarkkinoiden vahvistamisesta: palvelujen vapaan liikkuvuuden tulevaisuus (2020/2020(INI))
P9_TA(2021)0007A9-0250/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(1) (palveludirektiivi),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(2) (ammattipätevyysdirektiivi),

–   ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU(3),

–   ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta 28. kesäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957(4),

–  ottaa huomioon uuden ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista 28. kesäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/958(5) (suhteellisuusarviointia koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 2. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1724 (yhteistä digitaalista palveluväylää koskeva asetus)(6),

–   ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU (rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeva direktiivi)(7),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman sisämarkkinapaketista(8),

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän, helmikuussa 2019 julkaistun tutkimuksen ”Contribution to Growth: The Single Market for Services – Delivering Economic benefits for citizens and businesses”,

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan vähittäiskauppa-alan päivittämisestä 2000-luvulle (COM(2018)0219),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sisämarkkinoiden esteiden tunnistamisesta ja poistamisesta (COM(2020)0093),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamista koskevasta pitkän aikavälin toimintasuunnitelmasta (COM(2020)0094),

–   ottaa huomioon 13. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Covid-19 – Vaiheittaiset ja koordinoidut toimet vapaan liikkuvuuden palauttamiseksi ja sisärajatarkastusten poistamiseksi” (C(2020)3250),

–   ottaa huomioon korkea-asteen ja toisen asteen koulutuksen tutkintojen ja ulkomailla suoritettujen opintojaksojen automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen edistämisestä 26. marraskuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen(9),

–   ottaa huomioon 26. helmikuuta 2019 päivätyn jäsenvaltioiden pääministerien Eurooppa‑neuvoston puheenjohtajalle lähettämän kirjeen, jossa käsitellään sisämarkkinoiden tulevaa kehitystä,

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2016 julkaistun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Onko komissio varmistanut palveludirektiivin vaikuttavan täytäntöönpanon?”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0250/2020),

A.  toteaa, että palveludirektiivi ja ammattipätevyysdirektiivi ovat tärkeimpiä välineitä, joilla varmistetaan palvelujen vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa mutta palvelujen sisämarkkinoiden potentiaali on vielä osittain hyödyntämättä;

B.  toteaa, että palvelujen osuus EU:n BKT:stä on 73 prosenttia ja työllisyydestä 74 prosenttia(10), mitä korostaa se, että tällä alalla syntyy jopa yhdeksän kymmenestä uudesta työpaikasta Euroopan unionissa, ja palvelujen osuus EU:n sisäisestä kaupasta on vain noin 20 prosenttia, mikä tuottaa vain 6,5 prosenttia EU:n BKT:stä; toteaa, että tutkimusten mukaan lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon ja sen paremman yhdenmukaistamisen avulla toteutettavan palvelujen sisämarkkinoiden syventämisen mahdolliset hyödyt olisivat potentiaalisesti vähintään 297 miljardia euroa, mikä vastaa kahta prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta; ottaa huomioon, että 27 prosenttia(11) valmistettujen tavaroiden lisäarvosta EU:ssa syntyy palveluista ja että palvelusektorilla on 14 miljoonaa valmistusta tukevaa työpaikkaa; toteaa, että on olemassa useita palveluja, joilla on monimutkaisia toimitusketjuja ja joilla ei sen vuoksi käydä niin paljon kauppaa;

C.  toteaa, että taloudellisten vapauksien, sosiaalisten oikeuksien ja kuluttajien, työntekijöiden ja yritysten etujen sekä yleisen edun tasapainottaminen on olennaisen tärkeää sisämarkkinoiden kannalta; katsoo, että talouskasvun mukauttaminen laadullisiin kehitysnäkökohtiin, kuten elämänlaadun ja -turvallisuuden parantamiseen ja korkealaatuisiin palveluihin, on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa sisämarkkinoiden kehitystä ja että sen pitäisi tuoda lisäparannuksia kuluttajien ja työntekijöiden oikeuksiin;

D.  ottaa huomioon, että korkealaatuiset palvelut ovat kuluttajien edun mukaisia ja sisämarkkinoiden hajanaisuus johtuu perusteettomasta kansallisesta sääntelystä ja tietyistä liiketoimintakäytännöistä, jotka muun muassa vähentävät kilpailua ja haittaavat yritysten lisäksi myös kuluttajia, joilla on vähemmän valinnanvaraa ja jotka maksavat korkeampia hintoja;

E.  ottaa huomioon, että palveludirektiivi, joka kattaa noin kaksi kolmasosaa palvelutoiminnasta, sulkee kokonaan tai osittain soveltamisalansa ulkopuolelle sosiaalipalvelut, terveydenhuoltopalvelut ja muut julkiset palvelut sellaisten erityisten sääntelykehysten mukaisesti, joita tarvitaan näiden palvelujen yleisen edun vuoksi toimimiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 26 2 artiklan ja SEUT 14 artiklan mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltioiden voi olla tarpeen tarjota, tilata ja järjestää yleistä etua koskevia palveluja paikallisten vaatimusten ja olosuhteiden mukaisesti, jotta voidaan vastata käyttäjien tarpeisiin mahdollisimman paikallisella tasolla;

F.  toteaa, että covid-19-pandemian takia EU on nyt ajautunut taantumaan ja työttömyys on kasvanut ja että tämän vuoksi palvelujen sisämarkkinoiden syventäminen on paras tapa lisätä EU:n kauppavirtoja ja parantaa arvoketjuja ja näin osaltaan myötävaikuttaa talouskasvuun;

G.  toteaa, että Euroopan unionin palvelualan työntekijät, jotka ovat työskennelleet väsymättä koko covid-19-pandemian ajan, joutuvat kärsimään joko vakavasta taloudellisesta epävarmuudesta tai asemastaan etulinjan työntekijöinä; katsoo, että tätä kysymystä on käsiteltävä EU:n tasolla;

H.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi pantava tarkistettu lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi(12) täytäntöön ja seuraamaan sen täytäntöönpanoa asianmukaisesti ja oikea‑aikaisesti lähetettyjen työntekijöiden suojelemiseksi heidän lähettämisensä aikana sekä vältettävä aiheettomia rajoituksia palvelujen tarjoamisen vapauden osalta vahvistamalla työoloja ja työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevia pakollisia säännöksiä;

I.  toteaa, että yhtenäisempiä ja paremmin yhteenliitettyjä palvelumarkkinoita tarvitaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamiseksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi, kestävän talouden luomiseksi, digitaalinen kaupankäynti mukaan luettuna, ja kaikkien Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi;

J.  toteaa, että erilaiset sääntelyvalinnat sekä EU:n että kansallisella tasolla sekä puutteellinen ja riittämätön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja nykyisen lainsäädännön puutteellinen ja riittämätön täytäntöönpano johtavat puutteelliseen lainvalvontaan, koska sellaisten säännösten noudattamista, joita ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, voi olla myös mahdotonta valvoa tehokkaasti; katsoo, että johdonmukainen ja selkeä lainsäädäntö on palvelujen vapaan liikkuvuuden esteiden poistamisen edellytys; katsoo, että palvelulainsäädännön rikkomuksia erityisesti paikallisella tasolla voi olla vaikea tunnistaa ja käsitellä nykyisten valvontamekanismien kautta;

K.  toteaa, että hallinnolliset menettelyt, eroavat kansalliset säännökset ja erityisesti vaikeudet tarvittavien tietojen saannissa ovat vaikeuttaneet erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) osallistumista rajatylittävään kauppaan; katsoo, että olemassa olevia välineitä, joilla tuetaan pienten yritysten tarpeita, kuten Sinun Eurooppasi -yritysportaalia, SOLVIT-tapausten käsittelykeskuksia, keskitettyjen asiointipisteiden sähköisen hallinnon portaaleja, yhteistä digitaalista palveluväylää ja muita välineitä, olisi edistettävä paremmin rajat ylittävän palvelukaupan edistämiseksi;

L.  ottaa huomioon, ettei ole olemassa EU:n laajuista systemaattista tiedonkeruujärjestelmää, jolla pyrittäisiin tarjoamaan riittävästi tietoa liikkuvista työntekijöistä tai jonka avulla nämä voisivat selvittää sosiaaliturvatilanteensa ja hakea erilaisia kertyneitä etuuksia; katsoo, että tiedonsaanti sovellettavista säännöistä sekä sääntöjen tehokas noudattaminen, valvonta ja täytäntöönpanon valvonta ovat välttämättömiä edellytyksiä oikeudenmukaiselle liikkuvuudelle ja järjestelmän väärinkäytön torjumiselle; katsoo, että digitaaliteknologiaa, joka voi helpottaa liikkuvien työntekijöiden oikeudet turvaavan lainsäädännön valvontaa ja täytäntöönpanoa, olisi siksi edistettävä ja käytettävä tietosuojasääntöjä noudattaen;

M.  toteaa, että sopivien välineiden puuttuminen tutkintotodistusten, pätevyyksien, taitojen ja osaamisen automaattiseksi tunnustamiseksi jäsenvaltioiden välillä vaikuttaa kielteisesti opiskelijoiden, harjoittelijoiden, valmistuneiden ja ammattitaitoisen työvoiman liikkuvuuteen, mikä luo esteitä EU:n sisäiselle ideoiden liikkuvuudelle, EU:n talouden innovointipotentiaalille ja aidosti yhdennetyille Euroopan sisämarkkinoille;

Sisämarkkinoiden esteisiin puuttuminen

1.  korostaa, että covid-19-pandemian aiheuttaman talouskriisin ratkaisemiseksi on ensiarvoisen tärkeää edistää sisämarkkinoita, mukaan luettuna palvelujen ja henkilöiden vapaan, oikeudenmukaisen ja turvallisen liikkuvuuden, kuluttajansuojan ja EU:n säännöstön tiukan täytäntöönpanon edistäminen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lieventämään mahdollisimman pian palvelujen vapaan liikkuvuuden perusteettomia ja kohtuuttomia esteitä sisämarkkinoilla; pitää valitettavana, että komission ehdottamassa elpymissuunnitelmassa ei esitetä erityistä rahoitusta palvelujen liikkuvuuden osalta eikä siinä tunnusteta sen merkitystä talouden elpymisen välineenä;

2.  korostaa, että kaikkialla Euroopan unionissa yritysten ja työntekijöiden olisi voitava liikkua vapaasti palvelujensa tarjoamiseksi, mutta sisämarkkinasääntöjen riittämätön täytäntöönpano ja valvonta, riittämättömät sähköiset menettelyt, palveluntarjoajia koskevat perusteettomat sääntelyrajoitukset ja säänneltyihin ammatteihin pääsyn esteet luovat edelleen esteitä, jotka vievät kansalaisilta työllistymismahdollisuuksia, kuluttajilta valinnanvaraa ja yrittäjiltä, erityisesti pk-yrityksiltä, mikroyrityksiltä ja itsenäisiltä ammatinharjoittajilta, mahdollisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita vähentämään tarpeettomia vaatimuksia ja digitalisoimaan rajatylittävien palvelujen dokumentointiprosessin; korostaa, että palveluistuminen – eli palvelujen kasvava rooli valmistusalalla – on yhä tärkeämpää, ja painottaa, että palvelukaupan esteet ovat yhä enemmän muuttumassa valmistuksen esteiksi; korostaa, että palveludirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano ja sen valvonta voivat vähentää kaupan esteitä ja lisätä EU:n sisäistä kauppaa palvelualalla; kehottaa komissiota määrittämään aikataulun erityistoimille, jotka koskevat sisämarkkinoiden esteiden tunnistamisesta ja poistamisesta 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon (COM(2020)0093) päätelmiä ja sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamista koskevasta pitkän aikavälin toimintasuunnitelmasta 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon (COM(2020)0094) päätelmiä;

3.  on tyytyväinen, että ammattipätevyysdirektiivin mukainen tutkintojen yhdenmukaistaminen vastavuoroisen tunnustamisen avulla on onnistunut useiden ammattien osalta, ja kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen ja koordinoimaan sääntöjä, jotka koskevat tiettyihin toimintoihin tai ammatteihin pääsyä ja niiden harjoittamista koskevia vaatimuksia; korostaa, että on tarpeen parantaa ammattipätevyystasojen vertailukelpoisuutta, jotta varmistetaan helpompi siirtyminen kohti koulutuksen antaman pätevyyden vastavuoroista tunnustamista palvelualalla koko EU:n alueella;

4.  korostaa, että eurooppalaista ammattikorttia käytetään vain viiteen säänneltyyn ammattiin eikä sitä näin ollen käytetä täysimääräisesti; kehottaa siksi komissiota lisäämään niiden ammattien määrää, joihin ammattikorttia sovelletaan, myös ja etenkin insinööritekniikan alalla;

5.  muistuttaa säänneltyjen ammattien erityisasemasta sisämarkkinoilla ja niiden roolista yleisen edun suojelemisessa; korostaa, että tätä erityisasemaa ei pitäisi käyttää ylläpitämään palvelujen tarjonnan alalla kansallisia monopoleja, jotka johtavat sisämarkkinoiden pirstoutumiseen;

6.  huomauttaa, että myös koulutusten, tutkintojen, pätevyyksien ja taitojen automaattinen vastavuoroinen tunnustaminen jäsenvaltioiden välillä vaikuttaisi myönteisesti sisämarkkinoihin ja työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti jäsenvaltioiden halukkuuteen edistää ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojaksojen automaattista vastavuoroista tunnustamista; kehottaa kuitenkin jäsenvaltioita laajentamaan vastavuoroisen tunnustamisen koskemaan kaikkia koulutuksen tasoja ja ottamaan käyttöön tarvittavat tunnustamismenettelyt tai parantamaan niitä mahdollisimman pian;

7.  kehottaa tukemaan eurooppalaista tutkintojen viitekehystä ja helpottamaan sen käyttöä koko Euroopan unionin alueella, jotta siitä tulisi yleisesti hyväksytty tunnustamisen väline; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin poistaa ammattipätevyyden aiheettomat rajoitukset ja katsoo, että sen olisi pysyttävä aktiivisena ja valppaana harjoittaessaan rikkomuspolitiikkaansa, jos jäsenvaltiot eivät noudata tutkintojen tunnustamista koskevaa EU:n lainsäädäntöä;

8.  pitää valitettavana, että EU:ssa palvelualan julkisiin hankintoihin liittyy edelleen perusteettomia oikeudellisia monimutkaisia ja hallinnollisia esteitä, mikä johtuvat direktiivin 2014/24/EU(13) toisistaan poikkeavista kansallisista täytäntöönpanoista; kehottaa komissiota seuraamaan ja kannustamaan julkisten hankintamenettelyjen alakohtaisen yhdenmukaistamisen ja niitä koskevan ohjeistuksen jatkamista, jotta voidaan perimmäisenä tavoitteena saavuttaa pk-yrityksille, mikroyrityksille ja itsenäisille ammatinharjoittajille rajat ylittävistä hankinnoista mahdollisesti koituvat hyödyt ja vähentää niiden kustannuksia; painottaa sellaisten palvelujen merkitystä, joilla helpotetaan EU:n ympäristöjalanjäljen mitattavissa olevaa vähentämistä (”vihreät palvelut”), ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta ja hyödyntämään paremmin nykyisiä suunnitelmia vihreiden palvelujen edistämisestä julkisissa hankinnoissa kestävän kiertotalouden saavuttamiseksi;

9.  muistuttaa, että palveludirektiivillä pyritään varmistamaan korkealaatuiset palvelut, vähentämään sisämarkkinoiden hajanaisuutta, syventämään avoimuuteen ja reiluun kilpailuun perustuvien sisämarkkinoiden yhdentymistä ja vahvistamista sekä auttamaan yrityksiä saavuttamaan täysi potentiaalinsa ja hyödyttämään kuluttajia samoin kuin edistämään kestävää kehitystä ja Euroopan talouden kilpailukyvyn kasvua;

10.  katsoo, että murroksellisiin tai nouseviin teknologioihin liittyvien palvelujen kehittäminen edellyttää asianmukaista markkinoiden mittakaavaa, jotta voidaan perustella investointeja ja tukea asianomaisten yritysten kasvua; toteaa, että sisämarkkinoiden hajanaisuus usein estää tällaiset investoinnit;

11.  pitää valitettavana, että monet innovatiiviset tai kasvavat yritykset pyrkivät sijoittautumaan EU:n ulkopuolelle, kun ne saavuttavat tietyn koon, vaikka ne jatkavat toimintaansa sisämarkkinoilla; katsoo, että palvelujen tarjoamisen vapauden toteutuminen voi edistää tuotannon palauttamista Euroopan unioniin ja EU:n yritysten kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla;

12.  panee merkille, että kaksi kolmasosaa palvelutoiminnasta kuuluu palveludirektiivin soveltamisalaan, ja kannustaa komissiota arvioimaan ja parantamaan sen täytäntöönpanoa sisämarkkinoiden oikeudellisen kehyksen vahvistamiseksi;

13.  muistuttaa, että rajatylittävät terveydenhuoltopalvelut kuuluvat palvelujen tarjoamisen vapauden piiriin ammattipätevyysdirektiivin, suhteellisuusarviointia koskevan direktiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, kunhan terveyspalvelujen erityisluonne tunnustetaan ja kansanterveyttä suojellaan; panee merkille, että myös rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeva direktiivi annettiin SEUT 114 artiklan perusteella; korostaa, että kansallisilla säännöksillä ei saa luoda lisäesteitä rajatylittävien terveydenhuoltopalvelujen tarjoamiselle rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevaan direktiiviin verrattuna, mikä vastaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa sovelletaan palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia perussopimuksen määräyksiä; korostaa, että myös kansallisella tasolla on poistettava perusteettomat ja suhteettomat esteet ja varmistettava samalla terveydenhuollon korkea taso kaikille EU:n kansalaisille;

14.  muistuttaa, että palveludirektiivin ja ammattipätevyysdirektiivin periaatteet helpottavat palvelujen vapaata liikkuvuutta; kehottaa komissiota antamaan palveludirektiiviä koskevat päivitetyt suuntaviivat, joiden tavoitteena on tehostaa sen täytäntöönpanoa ja yhdenmukaistamista sekä noudattamista jäsenvaltioissa ja palvelutarjoajien keskuudessa;

15.  korostaa yleistä etua koskevien palvelujen erityisasemaa ja tarvetta taata ne yleisen edun mukaisesti, kuten unionin tuomioistuin on todennut, ottaen huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet, joista määrätään yleistä etua koskevista palveluista tehdyssä, SEUT:n liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 26; pitää kuitenkin valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot käyttävät edelleen perusteettomia yleiseen etuun liittyviä syitä eristääkseen kotimarkkinansa sellaisten palvelujen osalta, joita ei voida pitää yleistä etua koskevina palveluina tai yleistä taloudellista etua koskevina palveluina;

16.  korostaa, että perusteettomat alueelliset rajoitukset, aiheettomat kielivaatimukset ja taloudellinen tarveharkinta voivat liiallisesti sovellettuina luoda perusteettomia ja suhteettomia esteitä rajatylittävälle kaupalle;

17.  kehottaa kieltämään covid-19-epidemian mainitsemisen perusteluna palvelujen vapaan liikkuvuuden rajoittamiselle sisämarkkinoilla, ellei se ole asianmukaisesti perusteltua, ja kehottaa komissiota seuraamaan valppaasti tämän perustelun mahdollista väärinkäyttöä;

18.  pitää valitettavana, että vaikka tunnustetaan julkisten palvelujen erityisasema ja tarve taata ne yleisen edun nimissä, jäsenvaltiot käyttävät toisinaan muiden kuin taloudellisten yleishyödyllisten palvelujen käsitettä jättääkseen tietyt alat sisämarkkinasääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka tämä ei ole yleisen edun mukaista; korostaa tarvetta määritellä tämä termi tarkemmin, jotta vältetään maakohtainen hajanaisuus ja erilaiset tulkinnat;

19.  pitää myönteisenä, että komissio antoi 16. heinäkuuta 2020 kausityöntekijöitä koskevat suuntaviivat, jotka koskevat rajatyöntekijöiden, lähetettyjen työntekijöiden ja kausityöntekijöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa koronaviruspandemian yhteydessä, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rajatyöntekijät ja kausityöntekijät voivat ylittää rajan samalla kun varmistetaan turvalliset työolot;

20.  panee merkille, että komissio on päättänyt perua palveluilmoitusmenettelyä koskevan ehdotuksensa; pitää valitettavana, että parlamentin kantaan perustuvaa lainsäädännöllistä tulosta ei voitu saavuttaa, sillä sen tavoitteena oli estää tarpeettomien sääntelyesteiden käyttöönotto palvelualalla jäsenvaltioiden ja komission välisen kumppanuuden avulla;

21.  panee merkille, että komissio päätti äskettäin perua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevat ehdotuksensa; muistuttaa, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hylkäsi nämä ehdotukset, joilla oli tarkoitus puuttua edelleen olemassa oleviin, rajat ylittävien palveluntarjoajien kohtaamiin hallinnollisiin vaikeuksiin; kehottaa arvioimaan tilannetta uudelleen, jotta voidaan ratkaista nykyiset hallinnolliset ongelmat ja noudattaa samalla palveludirektiiviä ja suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita;

22.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan nykyisen lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon ja sen valvonnan, ilmoittamaan palveludirektiivin 15 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissiolle kaikista uusista laeista, asetuksista tai hallinnollisista määräyksistä, joissa asetetaan palveludirektiivin 15 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, sekä näiden vaatimusten syistä, välttämään perusteettomia vaatimuksia ja ottamaan käyttöön rajatylittävään palveluntarjontaan vaadittujen asiakirjojen hakemisen yksinkertaisella sähköisellä menettelyllä ja näin edistämään rajatylittävää palveluntarjontaa ja varmistamaan yrityksille ja työntekijöille tasapuoliset toimintaedellytykset ja takaamaan samalla kuluttajansuojan korkeimman tason;

23.  korostaa, että rajatylittävän liikkuvuuden lisääminen voidaan saavuttaa toteuttamalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja yhteensovittamalla säännöt kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa, että Euroopan unioni tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimia sosiaalipolitiikan alalla SEUT 153 artiklan mukaisesti, jossa todetaan nimenomaisesti, että 153 artiklan nojalla hyväksytyt EU:n säännöt eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta määritellä sosiaaliturvajärjestelmiensä perusperiaatteet, eivätkä ne saa vaikuttaa olennaisesti näiden järjestelmien rahoituksen tasapainoon, ja ne eivät voi estää jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä, jos ne ovat sopusoinnussa perussopimusten kanssa;

24.  korostaa, että vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen useita esteitä, joiden vuoksi palvelujen vapaata liikkuvuutta on vaikea tai mahdoton hyödyntää täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön esteettömyyttä koskevan eurooppalaisen säädöksen, jotta voidaan poistaa tehokkaasti vammaisten henkilöiden tiellä olevat esteet ja varmistaa esteettömien palvelujen saatavuus sekä palvelujen tarjoamisen edellytysten soveltuvuus; korostaa, että on erittäin tärkeää saavuttaa täysin esteettömät sisämarkkinat, joilla varmistetaan vammaisten yhdenvertainen kohtelu ja integroituminen;

25.  kehottaa komissiota tarjoamaan järjestelmällistä apua ja antamaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten suhteellisuusarviointia koskevan direktiivin mukainen ennakkoarviointi toteutetaan arvioitaessa palvelujen uutta kansallista sääntelyä;

26.  kehottaa kansallisia parlamentteja tukemaan aktiivisesti nykyisten sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa ja käyttämään kansallisia viranomaisia koskevia valvontavaltuuksiaan;

27.  kehottaa sidosryhmiä, elinkeinoelämän edustajia ja työmarkkinaosapuolia hoitamaan oman osansa ja vaatimaan hallituksilta Euroopan palvelualan elvyttämistä ja sekä alakohtaisen että monialaisen yhteentoimivuuden vahvistamista ympäristö-, liikenne- ja terveysaloilla, jotta ne voivat pyrkiä kohti yhteenliitettyjä rajatylittäviä palveluja; korostaa, että kaikkien sidosryhmien olisi edistettävä kestäviä, oikeudenmukaisia ja sääntöihin perustuvia palvelujen sisämarkkinoita, joilla on korkeat sosiaali- ja ympäristönormit, laadukkaat palvelut ja oikeudenmukainen kilpailu;

Voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen valvonnan varmistaminen

28.  panee merkille, että palvelujen vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden keskeinen tekijä ja se voisi tarjota huomattavia taloudellisia hyötyjä sekä korkeatasoisia ympäristö-, kuluttaja- ja työsuojelunormeja, kun noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa vahvistettua Euroopan unionin markkinatalouden ja sosiaalisen ulottuvuuden välistä tasapainoa, edellyttäen, että vastuussa olevat viranomaiset, kansalliset tuomioistuimet ja komissio valvovat riittävästi ja aktiivisesti sen toteuttamista ja että yritykset noudattavat kansallisia ja EU:n säännöksiä; korostaa, että jäsenvaltioiden välisten rajojen olisi pysyttävä avoimina EU:n perusperiaatteiden takaamiseksi; korostaa, että rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille kriisitilanteen, kuten terveyskriisin, aikana on toteutettava varovasti ja vasta viimeisenä keinona ja sen on perustuttava jäsenvaltioiden väliseen huolelliseen koordinointiin, koska rajojen sulkeminen uhkaa EU:n perusperiaatteita, ja painottaa myös, että kansallisten eristyssääntöjen poistamisen myötä on välittömästi keskityttävä rajatarkastusten poistamiseen;

29.  huomauttaa, että yritykset ja kuluttajat kaikkialla Euroopan unionissa hyötyvät voimassa olevan lainsäädännön asianmukaisesta täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja voimassa olevien sääntöjen täytäntöönpanemiseksi täysimääräisesti ja tekemään viipymättä päätöksiä valituksista sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjien kannalta merkitykselliset asiat käsitellään ja ratkaistaan tehokkaasti; kehottaa arvioimaan vaihtoehtoisia ratkaisumekanismeja ja rikkomusmenettelyjä tiukasti ja ilman aiheetonta viivytystä aina, kun havaitaan asiaankuuluvan lainsäädännön rikkomuksia, jotka ovat ristiriidassa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kanssa, ja otetaan käyttöön suhteettomia rasitteita;

30.  painottaa, että jäsenvaltiot voivat vedota yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin ainoastaan silloin, kun se on oikeutettua; korostaa kuitenkin jäsenvaltioiden oikeutta säännellä palvelualaa yleisen edun mukaisesti kuluttajien ja palvelujen laadun suojelemiseksi;

31.  kehottaa komissiota parantamaan jäsenvaltioiden toiminnan ja laadun seurantaa lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa, mukaan luettuna näitä kysymyksiä koskeva vuosikertomus, ja kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolien ja muiden sidosryhmien kanssa avoimia ja osallistavia arviointeja, jotka perustuvat sekä määrällisiin että laadullisiin kriteereihin;

32.  pitää valitettavana, että jopa 20 jäsenvaltiota on saattanut palveludirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä myöhässä; muistuttaa, että välineiden, kuten keskitettyjen asiointipisteiden, saatavuus on edelleen rajallista ja että palveluntarjoajille ei tiedoteta riittävästi kaikista palveludirektiivin heille tarjoamista mahdollisuuksista; kehottaa siksi komissiota tiedottamaan asianomaisille osapuolille direktiivin tarjoamista mahdollisuuksista muun muassa internetmainonnan välityksellä;

33.  korostaa, että tietoyhteiskunnan palvelujen rajatylittävän tarjonnan dynaamisten markkinoiden ja tasapuolisten mahdollisuuksien luominen on keskeinen osa EU:n talouden tulevaa kilpailukykyä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan tietoyhteiskunnan palvelujen rajatylittävän tarjonnan jäljellä oleviin esteisiin digitaalisia palveluja koskevassa lainsäädäntöpaketissa;

34.  kehottaa komissiota varmistamaan tarmokkaammin jäsenvaltioiden välisen tehokkaan koordinoinnin ja tiedonvaihdon, jotta voidaan välttää rajatylittävän palveluntarjonnan menettelyjen ja tarkastusten päällekkäisyys;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään vasta perustetun sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon valvontaa käsittelevän työryhmän (SMET) rakenteen ja toimintatavat, sen käytännön ulottuvuus mukaan luettuna, ja toteuttamaan SMETin painopisteiden(14) mukaisten erityistoimien aikataulun, siten että laaditaan uusi pitkän aikavälin toimintasuunnitelma sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan parantamiseksi, jotta palvelujen sisämarkkinoiden mahdollisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman paljon; katso, että SMET voi tarjota lisäarvoa varmistamalla kaikkien sisämarkkinastrategioiden täytäntöönpanon johdonmukaisuuden sekä saavutuksia koskevien tietojen ja mittareiden jakamisen; kannustaa SMETiä perustamaan avoimen ja läpinäkyvän tietokannan erityisistä kansallisista tullien ulkopuolisista esteistä ja käynnissä olevista rikkomusmenettelyistä;

36.  korostaa ennakkoratkaisujen merkitystä EU:n lainsäädännön muotoilussa; pitää valitettavana, että vaikka päätöksentekomenettelyn kestoa on jo huomattavasti lyhennetty, 14,4 kuukauden(15) keskiarvo on edelleen korkea; kehottaa unionin tuomioistuinta arvioimaan, miten kestoa voitaisiin edelleen lyhentää, jotta vältetään palveluntarjoajien ja vastaanottajien ongelmat sisämarkkinoilla; korostaa, että ennakkoratkaisut vaikuttavat merkittävästi sisämarkkinoiden kehitykseen ja niillä vallitsevien perusteettomien esteiden vähentämiseen;

Sääntelyä koskevien tietojen ja selkeyden parantaminen vahvistamalla keskitettyjen asiointipisteiden asemaa

37.  toteaa, että covid-19-pandemia on tuonut esiin puutteita sääntelyn selkeydessä ja jäsenvaltioiden välisessä tehokkaassa viestinnässä nopeasti muuttuvien sääntöjen osalta; korostaa yhteisen digitaalisen palveluväylän ja keskitettyjen asiointipisteiden merkitystä verkossa toimivana yhteyspisteenä sisämarkkinoita koskevia EU:n ja kansallisen tason tietoja, menettelyjä ja neuvontapalveluja varten, kuten palveludirektiivissä säädetään;

38.  suosittelee, että jäsenvaltiot toteuttavat yhteisen digitaalisen palveluväylän kuluttajille ja pk-yrityksille suotuisalla tavalla ja muuttavat keskitetyt asiointipisteensä pelkistä sääntelyportaaleista täysin toimiviin portaaleihin; katsoo, että tämä olisi saavutettava tarjoamalla palveluväylällä käyttäjäystävällisiä tietoja, neuvontapalveluja ja yksinkertaistettuja menettelyjä sekä kytkemällä yhteinen digitaalinen palveluväylä keskitettyihin asiointipisteisiin, jotta siitä tulisi mahdollisimman laajalti keskitetty virtuaalinen palvelupiste ja varmistettaisiin, että se on mahdollisimman käyttäjäkeskeinen; ehdottaa, että otetaan käyttöön Europa-verkko-oppaan suunnittelustandardit niin, että taataan käyttäjäystävällinen ja tunnistettavissa oleva käyttöliittymä kaikille keskitetyille asiointipisteille;

39.  suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot tarjoavat yhteisellä digitaalisella palveluväylällä systemaattisesti käyttäjäystävällisiä tietoja kaikesta uudesta EU:n lainsäädännöstä, joka koskee kuluttajien ja yritysten oikeuksia tai velvollisuuksia; suosittaa, että tätä varten komissio ja jäsenvaltiot kuulevat sidosryhmiä usein; korostaa, että avoimuus, yhtäläinen kohtelu ja syrjimättömyys ovat välttämättömiä palvelujen vapaan liikkuvuuden kannalta;

40.  toteaa, että jäsenvaltioiden on edelleen varmistettava, että yritysten perustamista ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat, toteutettavissa olevat hallinnolliset menettelyt voidaan toteuttaa digitaalisessa ympäristössä yhteistä digitaalista palveluväylää koskevan asetuksen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan digitalisaatiotoimiaan, etenkin menettelyjä, joilla on vaikutusta yrityksiin ja kuluttajiin, jotta yritykset ja kuluttajat voivat toteuttaa hallinnollisia menettelyjä etänä ja verkossa; kehottaa komissiota vahvistamaan toimijoiden ponnistelut ja erityisesti tukemaan aktiivisesti heikosti suoriutuvia jäsenvaltioita;

41.  suosittaa, että komissio auttaa kunkin jäsenvaltion kansallisia viranomaisia parantamaan keskitettyjä asiointipisteitä, jotta voidaan helpottaa asianomaisten viranomaisten välistä yhteydenpitoa englannin kielellä paikallisen kielen lisäksi ja toimia välittäjänä, jos määräaikoja ei noudateta tai tiedusteluihin ei vastata; painottaa, että keskitetyn asiointipisteen olisi tarjottava kuluttajille, työntekijöille ja yrityksille seuraavia tietoja ja tukea nopeita määräaikoja noudattaen:

   kansalliset ja EU:n säännöt, joita yritysten on noudatettava kyseisessä jäsenvaltiossa, sekä työntekijöille annettavat tiedot, mukaan luettuina työlainsäädäntö, työterveys- ja työturvallisuusprotokollat, sovellettavat työehtosopimukset, työmarkkinajärjestöt sekä työntekijöiden ja toimihenkilöiden neuvontarakenteet, joiden kautta he voivat saada tietoa oikeuksistaan ja ilmoittaa väärinkäytöksistä;
   toimet, jotka yritysten on toteutettava edellä mainittujen sääntöjen noudattamiseksi, tiivistelmä menettelystä, yksityiskohtaiset ohjeet;
   asiakirjat, jotka yrityksillä on oltava, ja niiden toimittamisen aikataulu;
   viranomaiset, joihin yritysten on otettava yhteyttä saadakseen tarvittavat luvat ja niin edelleen;

42.  korostaa, että keskitettyjen asiointipisteiden olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot yritysten liiketoimintaan liittyvistä vaatimuksista asianomaisessa jäsenvaltiossa; toteaa, että edellä mainituista ovat esimerkkeinä ammattipätevyysvaatimukset, arvonlisävero (verokannat, rekisteröintivaatimukset, raportointivelvoitteet ja niin edelleen), tuloverot ja sosiaaliturva sekä työoikeudelliset velvoitteet; korostaa, että kaikkien asiaankuuluvien lainsäädännöllisten ja hallinnollisten tietojen sekä kunkin keskitetyn asiointipisteen toimittamien asiaankuuluvien asiakirjojen olisi oltava saatavilla englanniksi paikallisen kielen lisäksi, mikäli se on mahdollista ja asianmukaista;

43.  suosittaa, että keskitetyt asiointipisteet yhdistetään paremmin toisiinsa ja että ne vaihtavat tietoja vaatimuksista ja menettelyistä, joita yritysten on noudatettava jäsenvaltiossaan, sekä alakohtaisia tietoja ammattipätevyyksistä; suosittaa, että keskitetyt asiointipisteet auttavat sekä ulkomaisia yrityksiä, jotka haluavat harjoittaa liiketoimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa, että paikallisia yrityksiä, jotka haluavat viedä palveluja ja tavaroita muihin jäsenvaltioihin, tarjoamalla niille vaihdossa saatua tietoa ja tarvittavat yhteystiedot; kannustaa tältä osin komissiota tutkimaan lisää synergioita esimerkiksi Euroopan työviranomaisen (ELA) kanssa tällaisen tietojenvaihdon edistämiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, tarvitsevatko keskitetyt asiointipisteet lisäresursseja näiden tehtävien hoitamiseen;

44.  kehottaa jäsenvaltioiden keskitettyjä asiointipisteitä yhteistyöhön, jotta voidaan varmistaa ripeiden, oikeiden, kattavien ja ajantasaisten tietojen toimittaminen yrityksille, työntekijöille ja muille asianosaisille paikallisella kielellä ja englanniksi;

45.  kehottaa komissiota koordinoimaan tietojen jakamista keskitettyjen asiointipisteiden välillä ja tarvittaessa tarjoamaan suuntaviivat jäsenvaltioiden tukemiseksi etenkin pk-yrityksiä koskevien menettelyjen tehostamisessa; korostaa, että tällaisella yhteistyöllä olisi myös varmistettava tiedon jakaminen jäsenvaltioissa, liikkuvat työntekijät mukaan luettuina, sekä viestinnän parhaiden käytäntöjen että sisämarkkinoiden hallinnollisten ja tarpeettomien sisämarkkinavaatimusten osalta;

46.  korostaa, että kaikkiin keskitettyihin asiointipisteisiin olisi oltava helppokäyttöinen yhteys yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta ja niissä olisi tarjottava tietoa ja jäsenvaltioiden hallinnollisia palveluja yksinkertaisella terminologialla ja täysin avoimesti, mukaan lukien koulutettu neuvontahenkilöstö, joka tarjoaa tehokasta käyttäjäystävällistä tukea;

47.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kaikilta osin julkisten palvelujen digitalisointiin ja panemaan täytäntöön kaikki sosiaaliturvatietojen sähköisen vaihtojärjestelmän osat, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden ja sosiaaliturvalaitosten välistä yhteistyötä ja helpottaa eurooppalaisten työntekijöiden vapaata ja oikeudenmukaista liikkuvuutta; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan sosiaaliturvajärjestelmiin liittyvää yhteistyötä ja tiedonvaihtoa;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään digitaalisten välineiden käyttöä ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan työsuojeluviranomaisten käyttöön riittävät resurssit kaikkiin hyväksikäytön muotoihin puuttumiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan aloitetta EU:n sosiaaliturvatunnuksesta, jolla taattaisiin oikeusvarmuus työntekijöille ja yrityksille ja jonka avulla samalla valvottaisiin tehokkaasti alihankintakäytäntöjä ja torjuttaisiin sosiaaliturvaan liittyviä petoksia, kuten näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista ja työntekijöiden lähettämiseen ja postilaatikkoyrityksiin liittyviä väärinkäytöksiä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan, että toteutettavat tarkastukset ovat oikeasuhteisia, perusteltuja ja syrjimättömiä; kehottaa komissiota saattamaan Euroopan työviranomaisen mahdollisimman pian täysin toimintakykyiseksi, jotta varmistetaan parempi koordinointi kansallisten työsuojeluviranomaisten välillä ja torjutaan rajat ylittävää sosiaalista polkumyyntiä;

49.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkiin palvelujen sisämarkkinoita koskeviin uusiin direktiiveihin, asetuksiin tai suosituksiin sisältyy vaatimus keskitettyjen asiointipisteiden vahvistamisesta niiden tehtävissä ja että niille osoitetaan riittävät resurssit palveludirektiivin mukaisten mahdollisten lisätehtävien hoitamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tehtävien ja valtuuksien jakamista viranomaisten kesken kansallisissa järjestelmissä;

Arviointi: sisämarkkinoiden tulostaulu ja vähittäiskaupan sääntelyindikaattorit

50.  tukee komission alustavaa aloitetta päivittää sisämarkkinoiden tulostaulua uusilla indikaattoreilla, joiden avulla arvioidaan, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön asiaankuuluvaa sisämarkkinalainsäädäntöä; kannustaa komissiota täydentämään julkaistuja tietoja IMI- ja SOLVIT-tietolähteistä ja CHAP-keskusvalitusrekisteristä ja muista keskeisistä tietolähteistä saaduilla tiedoilla; korostaa, että olisi keskityttävä täytäntöönpanon laatuun;

51.  suosittaa, että päivitetyssä sisämarkkinoiden tulostaulussa korostetaan asiaankuuluvien kysymysten raportointia loppukäyttäjän näkökulmasta ja arvioidaan, löytyykö huolenaiheisiin ja valituksiin ratkaisu esimerkiksi SOLVIT-verkostossa tai Euroopan kuluttajakeskusten verkostossa; pitää lisäksi valitettavana, että SOLVIT-välinettä ei juuri käytetä monissa jäsenvaltioissa ja että siitä usein puuttuu digitaalisia huipputason valmiuksia; korostaa, että palvelujen tarjoamisen vapauden loukkauksia koskevaa avoimuutta on lisättävä; katsoo, että sisämarkkinoiden tulostauluun olisi sisällytettävä asianmukaiset tiedot, mukaan luettuina valitusten määrä, vireille pantujen tapausten määrä, rikkomusala, päätökseen saatettujen tapausten määrä ja tapauksen päättämisen tulos tai syy;

52.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön määrällisen ja laadullisen arviointimenetelmän, jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja joka kattaa erityisesti yleisen edun mukaiset tavoitteet ja tarjotun palvelun laadun; korostaa, että laadullisten indikaattoreiden menetelmän olisi oltava avoin ja siinä olisi arvioitava eroja ennakko- ja jälkisääntelyssä; huomauttaa, että on tärkeää arvioida, pannaanko asiaankuuluvat EU:n direktiivit täytäntöön ajoissa ja EU:n lainsäätäjien tarkoittamalla tavalla;

53.  suosittaa, että päivitetty sisämarkkinoiden tulostaulu yhdistää täytäntöönpanon tason olemassa oleviin vähittäiskaupan sääntelyindikaattoreihin ja että sen avulla kartoitetaan palvelujen rajoituksia uusilla ja nykyisillä politiikanaloilla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa; suosittelee lisäksi, että eurooppalaista ohjausjaksoa käytetään myös sisämarkkinoiden vahvistamiseen, koska ongelmallisimpien sääntely- ja hallinnollisten rasitteiden poistaminen on jatkuva huolenaihe; kannustaa komissiota laskemaan mukaan jäsenvaltioiden välitoimet, joilla pyritään edelleen poistamaan palvelujen sisämarkkinoiden jäljellä olevia hallinnollisia ja sääntelyyn liittyviä esteitä maakohtaisia suosituksia esitettäessä;

54.  katsoo, että arvioidessaan jäsenvaltioiden edistymistä rakenneuudistusten toteuttamisessa komission olisi analysoitava niiden saavutuksia sisämarkkinoiden potentiaalin hyödyntämisessä ja kestävämmän talouden luomisessa;

55.  pyytää komissiota päivittämään nykyisiä indikaattoreita ja ottamaan käyttöön uusia indikaattoreita, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita määrittämään, missä niiden poliittisia tuloksia voitaisiin parantaa, ja seuraamaan niiden pyrkimyksiä vähentää rajoituksia;

56.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan vuotuiset kansalliset tavoitteet palvelukaupan avaamiselle ja tekemään asiasta arviointeja; suosittaa, että komissio käyttää sisämarkkinoiden tulostaulua osoittaakseen palvelukaupan avoimuuden jäsenvaltioissa Euroopan innovaatioiden tulostaulun esimerkin mukaan, koska näin jäsenvaltiot voisivat tehdä uskottavia, konkreettisia ja mitattavissa olevia sitoumuksia, joilla parannetaan niiden täytäntöönpanoa ja valvontaa EU:n sisäisessä palvelukaupassa;

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(2) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
(3) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.
(4) EUVL L 173, 9.7.2018, s. 16.
(5) EUVL L 173, 9.7.2018, s. 25.
(6) EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1.
(7) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45.
(8) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 39.
(9) EUVL C 444, 10.12.2018, s. 1.
(10) Eurostat, The European economy since the start of the millennium, Euroopan unioni, Bryssel, 2018.
(11) Rytter Synesen, E. ja Hvidt Thelle, M., Making EU Trade in Services Work for All, Copenhagen Economics, Kööpenhamina, 2018.
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16. joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1).
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
(14) Komission tiedonanto sisämarkkinoiden esteiden tunnistamisesta ja poistamisesta (COM(2020)0093).
(15) Euroopan unionin tuomioistuin, Lyhyt katsaus menneeseen vuoteen: Vuosikertomus 2019.


Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden johdosta toteutettavat politiikkatoimet
PDF 168kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden johdosta toteutettavista politiikkatoimista (2019/2194(INI))
P9_TA(2021)0008A9-0210/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) johdanto-osan, jossa todetaan, että sen allekirjoittajavaltiot ”hakevat innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä” ja ”haluavat syventää kansojensa välistä yhteisvastuullisuutta niiden historiaa, kulttuuria ja perinteitä kunnioittaen”, sekä SEU:n 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 22 artiklan,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2005 pidetyssä Unescon yleiskokouksen 33. istunnossa hyväksytyn yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä(1),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 1972 pidetyssä Unescon yleiskokouksen 17. istunnossa hyväksytyn yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta (maailmanperintösopimus)(2),

–  ottaa huomioon 17. lokakuuta 2003 pidetyssä Unescon yleiskokouksen 32. istunnossa hyväksytyn yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta(3),

–  ottaa huomioon 2. marraskuuta 2001 pidetyssä Unescon yleiskokouksen 31. istunnossa hyväksytyn vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskevan yleissopimuksen(4),

–  ottaa huomioon vuonna 1954 tehdyn Haagin yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa(5),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 1970 pidetyssä Unescon yleiskokouksen 16. istunnossa hyväksytyn yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi(6),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät kulttuurialan työsuunnitelmasta 2019–2022,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan uudesta kulttuuriohjelmasta (COM(2018)0267),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2019 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 täytäntöönpanemisesta, tuloksista ja yleisarviosta (COM(2019)0548),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/60/EU(7) jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa”(8),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusagendasta,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta kulttuuriohjelmasta(9),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kulttuuriperinnön osallistavasta hallinnasta(10),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston päätöslauselman eurooppalaisen elokuvaperinnön säilyttämisestä ja esiin tuomisesta(11),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kulttuuriperinnöstä Euroopan kestävän kehityksen strategisena voimavarana(12),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät kulttuuriperinnön korostamisesta kaikissa EU:n politiikoissa(13),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 tehdyn Euroopan neuvoston puitesopimuksen kulttuuriperinnön arvosta yhteiskunnalle (Faron yleissopimus)(14),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2018 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jonka aiheena on kulttuuriperintöä koskeva eurooppalainen toimintakehys (SWD(2018)0491),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2019 annetun Euroopan unionin neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman kestävän kehityksen kulttuuriulottuvuudesta (13956/19),

–  ottaa huomioon kulttuuriperintöä koskevan Eurobarometri-tutkimuksen (erityiseurobarometri 466)(15),

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” (COM(2014)0477),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 annetun alueiden komitean lausunnon komission tiedonannosta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” (2015/C 195/04)(16),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/864 kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (2018)(17),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2011 annetun komission suosituksen (2011/711/EU) kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä(18),

–  ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2019 annetun julistuksen yhteistyöstä kulttuuriperinnön digitalisoinnin edistämiseksi(19),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Komission työohjelma 2020 – Kunnianhimoisempi unioni” (COM(2020)0037),

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon Euroopan maaseutualueiden panoksesta kulttuuriperinnön eurooppalaiseen teemavuoteen 2018: kestävyyden sekä kaupunki- ja maaseutualueiden yhteenkuuluvuuden varmistaminen (NAT/738-EESC-2018-01641),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 annetun Davosin julkilausuman laadukkaan rakennuskulttuurin edistämisestä Euroopassa(20),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2018 annetun Leeuwardenin julistuksen aiheesta ”Adaptive Re-use of the Built Heritage”(21),

–  ottaa huomioon julkilausuman, joka hyväksyttiin jäsenvaltioiden kulttuuri- ja Eurooppa‑asioista vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa 3. toukokuuta 2019 Notre-Damen katedraalin tulipalon jälkeen Pariisissa(22),

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 1954 tehdyn Euroopan neuvoston Euroopan kulttuuriyleissopimuksen(23),

–  ottaa huomioon Europa Nostran 22. kesäkuuta 2018 Berliinissä esittämän toimintavaatimuksen (Berlin Call to Action) (Kulttuuriperintö osana Euroopan tulevaisuutta, Culture Heritage for the Future of Europe)(24), sekä sen 30. lokakuuta 2019 esittämän Pariisin manifestin (”Relançons l’Europe par la culture et le patrimoine culturel!”)(25),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen kulttuuriperinnön merkityksestä Euroopalle (”Cultural Heritage Counts for Europe”)(26),

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2018 annetun Barcelonan julistuksen matkailusta ja kulttuuriperinnöstä (”Better places to Live, Better places to Visit”)(27),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen kulttuuriperinnön suojelemisesta luonnonkatastrofeilta ja ihmisen aiheuttamilta katastrofeilta (”Safeguarding cultural heritage from natural and man-made disasters”)(28),

–  ottaa huomioon Rakennusmuistomerkkien ja historiallisten alueiden kansainvälisen neuvoston (ICOMOS) vuonna 2019 julkaiseman asiakirjan Eurooppalaiset laatuperiaatteet kulttuuriperintöön mahdollisesti vaikuttaville EU-rahoitteisille toimille (European quality principles for EU-funded interventions with potential impact upon cultural heritage)(29),

–  ottaa huomioon monumenttien ja kohteiden suojelusta ja restauroinnista annetun kansainvälisen julistuksen (Venetsian julistus vuodelta 1964)(30),

–  ottaa huomioon vuonna 1985 tehdyn Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskevan yleissopimuksen (Granadan yleissopimus)(31),

–  ottaa huomioon vuonna 1992 tehdyn Euroopan arkeologisen perinnön suojelua koskevan yleissopimuksen (Vallettan yleissopimus)(32),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkinnon,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 4, 11 ja 13,

–  ottaa huomioon Horisontti Eurooppa -puiteohjelman toisen pilarin klusterin ”Kulttuuri, luovuus ja osallisuutta edistävä yhteiskunta”(33),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013 Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätösten N:o 1718/2006/EY, N:o 1855/2006/EY ja N:o 1041/2009/EY kumoamisesta(34),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(35),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta(36),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kielellisestä tasa-arvosta digitaaliajalla(37),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman vähemmistöjä koskevista vähimmäisnormeista EU:ssa(38),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa(39),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013 tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta(40),

–  ottaa huomioon sitoumukset, jotka innovoinnista, tutkimuksesta, koulutuksesta, kulttuurista ja nuorisoasioista vastaava komission jäsenehdokas antoi Euroopan parlamentissa 30. syyskuuta 2019 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0210/2020),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan aineellinen, aineeton, luonnollinen ja digitaalinen kulttuuriperintö on menneisyydestä periytyneen vaurauden lähde, joka heijastaa Euroopan historiaa, kulttuuria ja perinteitä kaikessa monimuotoisuudessaan ja joka jatkuvasti rikastuu ja joka on säilytettävä, jotta se voidaan siirtää tuleville sukupolville;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan kulttuuriperintö on muistiperinnön lähde, kollektiivinen muisti ja tieto, joka vahvistaa eurooppalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta;

C.  katsoo, että kulttuuri ja kulttuuriperintö vahvistavat identiteettiä ja edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vakautta ja ymmärtämystä yhteiskunnassa;

D.  ottaa huomioon, että kulttuuriperintö on itsessään arvo, se on monimuotoinen ja sillä on useita kerroksia (paikallisia, alueellisia, kansallisia, eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia) ja muotoja (aineellisia, aineettomia, luonnollisia, digitaalisia ja digitoituja), jotka ovat yhteydessä toisiinsa;

E.  ottaa huomioon, että kulttuuriperintö edistää merkittävästi kulttuurialaa ja luovia toimialoja Euroopassa ja sen ulkopuolella;

F.  toteaa, että kulttuuriperintöalalla työskentelee Euroopassa yli 300 000 ihmistä ja ala työllistää välillisesti 7,8 miljoonaa henkeä Euroopassa;

G.  ottaa huomioon, että kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden aikana vuonna 2018 järjestettiin yli 23 000 tapahtumaa, jotka tavoittivat yli 12,8 miljoonaa ihmistä (2,5 prosenttia 28 jäsenvaltion EU:n väestöstä)(41) jäsenvaltioissa(42);

H.  ottaa huomioon, että kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden strateginen visio, jonka mottona on ”Perintömme, jossa menneisyys kohtaa tulevan”, on edelleen perintöä ohjaava periaate, jonka tavoitteena on luoda yhteyksiä Euroopan kulttuuriperinnön ja nykyisen kulttuurituotannon välille sekä edistää Euroopan kansalaisten osallistumista;

I.  ottaa huomioon, että teemavuoden toimissa keskityttiin nuoreen sukupolveen sekä interaktiivisiin ja luoviin hankkeisiin;

J.  ottaa huomioon, että teemavuosi 2018 järjestettiin vuonna, jolloin vietettiin tärkeitä historiallisia vuosipäivä; ottaa huomioon, että kyseisenä vuonna järjestettiin monia kansallisia ja kansainvälisiä juhla- ja muistotapahtumia, mikä väritti merkittävästi Euroopan kulttuurikarttaa;

K.  ottaa huomioon, että yksi teemavuoden saavutuksista oli kestävien yhteyksien eurooppalaisen sidosryhmäverkoston perustaminen; katsoo, että tämän verkoston olisi oltava kestävä ja pysyvä;

L.  ottaa huomioon, että paikalliset ja yleiseurooppalaiset valtiosta riippumattomat järjestöt ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta myötävaikuttivat todella merkittävästi teemavuoden onnistumiseen;

M.  ottaa huomioon, että kulttuuriperintöä koskevan Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 84 prosenttia vastaajista jäsenvaltioissa on sitä mieltä, että kulttuuriperintö on tärkeää heille henkilökohtaisesti sekä heidän paikallisyhteisölleen, ja kahdeksan kymmenestä (80 prosenttia) pitää sitä tärkeänä koko Euroopan unionille;

N.  ottaa huomioon, että lähes kolmannes Unescon maailmanperintöluettelon kohteista sijaitsee EU27-maissa, mukaan lukien 326 kulttuurikohdetta, 26 luonnonkohdetta ja viisi sekalaista kohdetta; ottaa huomioon, että koko Euroopan osuus Unescon maailmanperintöluettelosta on lähes puolet;

O.  ottaa huomioon, että Unescon aineetonta kulttuuriperintöä koskevaan edustavaan luetteloon sisältyy vähintään 131 merkintää, jotka koskevat EU27-maita;

P.  ottaa huomioon, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan osuus Unescon Memory of the World International Register -luettelossa on 52 prosenttia;

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan kulttuuriperintötunnus on tähän mennessä myönnetty 48 eurooppalaiselle kohteelle;

R.  ottaa huomioon, että lähes yhdeksän kymmenestä (88 prosenttia) kyselyyn osallistuneesta eurooppalaisesta katsoo, että Euroopan kulttuuriperintöä olisi opetettava kouluissa(43);

S.  ottaa huomioon, että teemavuosi 2018 osoitti, että kulttuuriperintö voi tarjota perustan kansainvälisille hankkeille, joihin osallistuu kaikenikäisiä kansalaisia ja joiden avulla kansalaiset voivat olla yhteydessä asiantuntijoihin; toteaa, että nämä hankkeet osoittautuivat hyviksi välineiksi lisätä tietoisuutta Euroopan yhteisestä kulttuurihistoriasta;

T.  ottaa huomioon, että digitalisoinnin kehitys luo uusia mahdollisuuksia ja haasteita Euroopan kulttuurialalle ja luoville toimialoille;

U.  ottaa huomioon, että neuvoston 21. joulukuuta 2018 hyväksymä kulttuurialan työsuunnitelmassa vuosiksi 2019–2022 kulttuuriperinnön kestävyys on ensimmäinen eurooppalaisen kulttuuripolitiikan alan yhteistyön viidestä painopisteestä;

V.  ottaa huomioon, että covid-19-epidemia on häirinnyt useimpia kulttuuritapahtumia ja heikentänyt vakavasti ihmisten mahdollisuuksia vierailla suuressa osassa Euroopan kulttuuriperintöä, nauttia niistä ja opiskella niitä ja että digitaaliset keinot ovat usein ainoa mahdollinen tapa tutustua tähän perintöön; ottaa huomioon, että julkisten kokoontumisten ja tapahtumien rajoittamisella tai kieltämisellä, museoiden sulkemisella ja matkustusrajoituksilla on ollut erittäin haitallisia vaikutuksia taiteilijoihin ja kulttuurialan toimijoihin;

W.  ottaa huomioon, että vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä parhaillaan käytävissä neuvotteluissa on mahdollisuus asettaa uusia ja suotuisia ehtoja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista kulttuuriperintöön tehtäville investoinneille;

Kulttuuriperinnön arvon tunnustaminen

1.  katsoo, että kulttuuriperintö on korvaamaton voimavara, jonka avulla voimme pohtia historiaa, keskustella siitä kriittisesti ja tunnistaa paitsi erilaiset muistot myös meitä kaikkia yhdistävät tekijät ja edistää siten monimuotoisuutta, vuoropuhelua, yhteenkuuluvuutta, solidaarisuutta ja keskinäistä ymmärtämystä sekä lisätä tietoa aineellisesta, aineettomasta, luonnollisesta ja digitaalisesta omaisuudestamme;

2.  panee merkille kulttuuriperinnön merkityksen luovuuden, innovoinnin ja kestävyyden edistämisessä sekä älyllisen kapasiteetin kehittämisessä; katsoo, että kulttuuriperintö voi myös toimia inspiraation ja nauttimisen lähteenä ja edistää virkistystoimintaa;

3.  korostaa, että kielet mahdollistavat Euroopan kulttuuriperinnön rikkauden ja monimuotoisuuden ja edistävät sitä, koska äidinkielet välittävät arvoja ja tietoa ja niitä käytetään myös aineettoman kulttuuriperinnön välittämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tehokkaampiin toimiin kielten moninaisuuden suojelemiseksi, kehittämiseksi ja edistämiseksi digitaalisella aikakaudella, myös varaamalla riittävästi määrärahoja uhanalaisiksi luokiteltuja kieliä koskevaan politiikkaan ja lisäämällä EU:n kansalaisten tietoisuutta kyseisten yhteisöjen edustamasta kielellisestä ja kulttuurisesta rikkaudesta;

4.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että Euroopan vähemmistöjen kulttuuriperintö on otettava täysimääräisesti huomioon kaikissa eurooppalaista perintöä koskevissa pohdinnoissa sitoutumalla tunnustamaan niiden panos unionin kulttuuriseen, kielelliseen ja taiteelliseen rikkauteen ja monimuotoisuuteen ja edistämään sitä sekä pyrkimään laatimaan ja toteuttamaan yhteisiä ja koordinoituja toimenpiteitä näiden kulttuurien kestävää hallintaa ja edistämistä varten;

5.  korostaa eurooppalaisten ja yleiseurooppalaisten kulttuuritapahtumien ja perinteisten kulttuurifestivaalien merkitystä tietoisuuden lisäämisessä Euroopan kulttuurisesta rikkaudesta ja monimuotoisuudesta; kannustaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan tällaista toimintaa ja suojelemaan perinteitään; kehottaa komissiota harkitsemaan tällaisten aloitteiden rahoittamista;

Koulutus ja taidot

6.  korostaa kaikenlaisen kulttuuriperintöön ja humanistisiin tieteisiin, kuten historiaan ja filosofiaan, liittyvän virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen merkitystä kaiken ikäisille ihmisille; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä vammaisiin oppilaisiin ja opiskelijoihin sekä heikommista lähtökohdista tuleviin oppilaisiin ja opiskelijoihin; muistuttaa, että on tärkeää sisällyttää erilaisia taiteen muotoja, kuten musiikki, elokuva, teatteri, kirjallisuus, suunnittelu ja arkkitehtuuri, koulujen opetussuunnitelmiin tai opetussuunnitelmien tukitoimiin; katsoo, että teemavuoden yhteydessä tuotettua erilaista olemassa olevaa aineistoa, kuten asiaankuuluvaa eTwinning-pakettia, olisi tuotava esiin aktiivisemmin; kehottaa komissiota sisällyttämään kulttuuriperinnön kattavammin eurooppalaista koulutusaluetta koskevaan strategiaansa, jotta opiskelijoita voidaan auttaa kehittämään vahva tunne Euroopan kansalaisuudesta;

7.  katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan historian talolle on annettava riittävä rahoitus, jotta siitä voi tulla tiedon ja yhteistyön keskus nuorille tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille kaikkialta EU:sta ja se voi myös toimia välineenä, jolla edistetään Euroopan kulttuuriperintöä; katsoo, että on kehitettävä uusia tapoja edistää pääsyä Euroopan parlamenttiin muun muassa digitaalisten tutustumiskierrosten avulla, jotta parlamentti voi toimia täysipainoisesti yhdyskäytävänä kaikille kansalaisille niin, että he voivat oppia yhteisistä eurooppalaisista kokemuksista ja niiden erilaisista tulkinnoista; kannustaa tässä yhteydessä perustamaan asteittain ja taloudellisten valmiuksien mukaan Euroopan laajuisen keskusten yhteistyöverkoston parlamentin tarjoamissa puitteissa;

8.  korostaa kasvavaa roolia, joka digitaalisella koulutuksella voi olla kulttuuriperintöä koskevan ja sen kautta tapahtuvan oppimisen mahdollistamisessa; katsoo, että on kehitettävä korkealaatuisia verkko-oppimisaloitteita, kuten verkossa avoimia massakursseja, jotta olisi helpompaa oppia tuntemaan kulttuuriperintöä ja jotta kulttuuriperintöön liittyviä taitoja parannettaisiin kaikkialla Euroopassa; katsoo tässä yhteydessä, että digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma voi edistää merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista, ja kehottaa sisällyttämään suunnitelmaan ehdotetun päivityksen kulttuuriperintökasvatuksen tukemiseen;

9.  pitää huolestuttavina ammattitaitoisten käsityöläisten, restaurointialan ammattilaisten ja kulttuuriperintöalan asiantuntijoiden kasvavaa puutetta sekä vaikeuksia houkutella nuoria oppimaan tämäntyyppisiä taitoja; korostaa, että ei ole olemassa systeemistä lähestymistapaa eikä tehokkaita mekanismeja, kuten ikivanhojen tekniikoiden koulutuskursseja asiaankuuluvien taitojen ja tietojen välittämiseksi, mikä vaarantaa Euroopan kulttuuriperinnön; katsoo, että kulttuuriperinnön laadun säilyttäminen tulevaisuudessa on mahdollista vain, jos asiaankuuluvat taidot ja tietämys säilytetään kattavasti, myös digitaalisin keinoin, ja jos ne siirretään eteenpäin; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että kulttuuriperinnön säilyttämistä koskeviin tuleviin aloitteisiin sisältyy tarvittavien käytäntöjen ja tietojen säilyttäminen; muistuttaa vaihdon arvosta ja korostaa tässä yhteydessä Erasmus+-ohjelman merkitystä, sillä se mahdollistaa myös oppisopimuskoulutettavien liikkuvuuden;

10.  toistaa, että on tarpeen parantaa sosioekonomisia oloja ja työoloja ja sukupuolten tasapuolista edustusta sekä edistää kulttuuriperintöalalla työskentelevien toimijoiden ja työntekijöiden, myös vammaisten henkilöiden, liikkuvuusmahdollisuuksia; panee tässä yhteydessä merkille ammattipätevyyden tunnustamisen merkityksen;

11.  korostaa, että on jatkettava kulttuuriperinnön arvoa Euroopalle koskevan tietoisuuden lisäämistä ja pyrittävä tavoittamaan kansalaiset ja sidosryhmät paikallistasolla; korostaa Euroopan kulttuuriperinnön paremman tuntemuksen merkitystä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja toteaa, että tällaisen tiedon saatavuus edistäisi erityisesti maahanmuuttajataustaisten kansalaisten ja heidän perheidensä sosiaalista ja kulttuurista osallisuutta;

12.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen perustaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) yhteyteen uusi kulttuurialan ja luovien alojen osaamis- ja innovaatioyhteisö (KIC), jossa otetaan huomioon sosiaalinen monimuotoisuus ja jossa kulttuuriperintöä olisi myös pidettävä innoituksen lähteenä nykyajan luomiselle ja ratkaisuille;

Digitaalinen kulttuuriperintö

13.  tunnustaa digitaalisen kulttuuriperinnön merkityksen, sillä yhä useammalla ihmisellä, myös heikommista lähtökohdista tulevilla ja vammaisilla, on ennennäkemättömiä keinoja ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kulttuuriaineiston hyödyntämiseen; panee merkille digitaalisen kulttuuriperinnön kasvavan merkityksen erityisesti pandemioiden ja niihin liittyvien sulkutoimien aikana, kun virtuaaliset museokiertueet ja näyttelyt, digitaaliset kirjastot, verkkotietosanakirjat ja vastaavat digitaaliset ratkaisut ja virtuaaliset viestintävälineet tarjoavat lohtua ja ovat ainoa keino, jolla ihmiset voivat tutustua kulttuuriperintöön ja kulttuuriin ja osallistua niihin laajemmin; korostaa, että on tärkeää digitoida kulttuuriaineisto, jotta se ensinnäkin säilyisi tuleville sukupolville (tallennustoiminto) ja jotta se saataisiin helpommin yleisön saataville tuomalla kulttuuriperintö verkkoon;

14.  korostaa, että asiaankuuluvat teknologiset edistysaskeleet, kuten digitaalinen tutkimus, 3D-mallintaminen ja -painaminen, laajennettu todellisuus ja virtuaalinen todellisuus sekä tekoälyn ja massadatan rooli, avaavat uusia mahdollisuuksia kulttuuriperinnön keräämisen, säilyttämisen ja visualisoinnin lisäksi myös sen sovellusten käsittelyyn, analysointiin, jälleenrakentamiseen ja kehittämiseen;

15.  korostaa Europeana-hankkeen merkitystä Euroopan digitaalisena kirjastona, arkistona ja museona sekä koulutusalustana; kehottaa tehostamaan toimia foorumin kehittämiseksi edelleen muun muassa myöntämällä sille riittävästi rahoitusta ja edistämällä sitä enemmän suurelle yleisölle ja opettajille;

16.  katsoo, että digitoitava aineisto on valittava puolueettomasti, jotta varmistetaan digitaalisten arkistojen ja kokoelmien uskottavuus;

17.  korostaa, että on myös edistettävä digitoitujen arkistojen olemassaoloa ja arvoa sekä parannettava kansalaisten digitaalisia taitoja, jotta digitaalisen sisällön käyttöönottoa voidaan lisätä;

18.  katsoo, että verkkotietosanakirjat ovat korvaamattoman arvokas varmennetun ja luotettavan tiedon lähde, jonka avulla on mahdollista tutustua kulttuuriperintöön ja jolla on oma roolinsa kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja edistämisessä, ja että ne ovat myös tärkeä väline, jonka avulla voidaan luokitella ja tarjota pysyvä pääsy jo digitaalisessa muodossa luotuun kulttuuriperintöön; katsoo, että verkkotietosanakirjojen edistämiseen, kehittämiseen ja parantamiseen olisi osoitettava enemmän resursseja;

19.  korostaa, että yhteentoimivuus on keskeinen tekijä sen varmistamisessa, että digitaalista sisältöä voidaan käyttää ja uudelleenkäyttää pitkällä aikavälillä; korostaa tässä yhteydessä standardien ja kehysten merkitystä;

20.  kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden ja asianomaisten alojen välistä yhteistyötä, jotta digitoitua kulttuuriperintöä voidaan edistää kattavasti; suhtautuu myönteisesti kulttuuriperinnön digitoinnin edistämistä koskevaan yhteistyöjulistukseen, jonka lähes kaikki jäsenvaltiot ovat nyt allekirjoittaneet;

21.  korostaa tarvetta luoda kattava EU:n kehys, johon sisältyy riittävä rahoitus digitoidun ja jo alun perin digitaalisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi; huomauttaa, että tarvitaan kansallisia säilyttämispolitiikkoja, joiden puitteissa tehtävät valintapäätökset perustuvat selkeästi määriteltyihin periaatteisiin ja jotka toteutetaan vastuullisesti; toteaa, että digitaaliset kuraattorit voivat antaa korvaamattoman panoksen sen varmistamiseen, että digitaalista kulttuuriperintöä suojellaan ja että se on eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen yleisön saatavilla eri kielillä; panee kiinnostuneena merkille EAKR:n kautta jo toteutetut lukuisat digitointihankkeet ja kehottaa ottamaan seuraavalla ohjelmakaudella huomioon tämäntyyppisen rahoituksen jatkuvuuden;

22.  kehottaa saattamaan kattavasti ajan tasalle kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä 27. lokakuuta 2011 annetun komission suosituksen, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian kehitys ja viime vuosikymmenen haasteet ja mahdollisuudet; katsoo kuitenkin, että keskittyminen digitaaliseen perintöön ei saisi tapahtua nykyisen aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön ja siihen liittyvien työpaikkojen suojelun kustannuksella;

Taloudellinen potentiaali ja kestävyys

23.  korostaa, että kulttuuriperintöalan panos talouskehitykseen on huomionarvoinen ja sillä on heijastusvaikutuksia muihin talouden aloihin; muistuttaa kulttuuriperinnön ja kestävän kehityksen välisestä vahvasta korrelaatiosta;

24.  toteaa, että kestävä kulttuurimatkailu sisältää merkittäviä mahdollisuuksia luoda kasvua ja työpaikkoja EU:ssa, sillä jo neljä kymmenestä matkailijasta valitsee kohteensa sen kulttuuritarjonnan perusteella; korostaa kuitenkin, että kulttuurimatkailua on edistettävä osallistavalla tavalla ottaen huomioon paikallisyhteisöt ja -taloudet sekä elämäntavat ja perinteet ja että on löydettävä tasapaino taloudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja ympäristöön liittyvien vaatimusten välillä; toteaa, että koska kulttuuriperintökohteet saavat vain hyvin pienen osan tuottamastaan taloudellisesta arvosta, niitä varten tarvitaan uusia, vaihtoehtoisia ja vakaita rahoituslähteitä, jotta ne voivat edelleen toimia kestävän matkailun vauhdittajina;

25.  huomauttaa, että kulttuuriperintökohteiden olemassaolo kannustaa ihmisiä matkustamaan ja oppimaan uutta erilaisista yhteiskunnista ja kulttuureista; muistuttaa, että 72 prosenttia tutkitussa 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä katsoo, että kulttuuriperinnön olemassaolo voi vaikuttaa heidän lomakohteensa valintaan; korostaa tässä yhteydessä roolia, joka voi olla DiscoverEU-aloitteella; panee kuitenkin merkille, että aloite ei ole hyödyttänyt nuoria tasapuolisesti; kehottaa komissiota etsimään tapoja ottaa paremmin mukaan nuoria, jotka ovat sosiaaliselta taustaltaan muita heikommassa asemassa tai jotka ovat kotoisin jäsenvaltioiden maaseutualueilta tai syrjäisiltä alueilta tai sellaisista jäsenvaltioista, joilla ei ole hyviä rautatieyhteyksiä muihin EU-maihin;

26.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vahvoja mekanismeja, joilla estetään kulttuuriperinnön liiallinen hyödyntäminen, myös matkailijavirtojen huonon hallinnan kautta; varoittaa sellaisten lyhyen aikavälin kaupallisten etujen vaikutuksesta, jotka saattavat heikentää kulttuurikohteiden ja -käytäntöjen aitoutta ja heikentää niiden laatua; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että käynnistetään kulttuuriperintöä koskeva toimintaohjelma, jolla pyritään vertaisoppimisen avulla vahvistamaan kulttuuriperintöä koskevaa politiikkaa paikallis- ja aluetasolla; korostaa valmiuttaan seurata ja tukea ohjelmaa, jos se osoittautuu onnistuneeksi;

27.  tunnustaa Euroopan kulttuuripääkaupunkien merkityksen kaupunkien ja alueiden edistämisessä, sillä luomalla taloudelliset puitteet niiden kulttuuristen, taiteellisten ja sosiaalisten hankkeiden ympärille ne integroivat kestävän matkailun käsitteen ja vahvistavat aineellista ja aineetonta perintöään, perinteitään ja innovaatioitaan kaikkien unionin kansalaisten ja unionin rajojen ulkopuolisten kansalaisten eduksi ja arvostamiseksi;

28.  suosittelee lisätoimia, joilla edistetään matkustamista vähemmän tunnettuihin ja suosittuihin kohteisiin ja maaseutualueille sekä matkailua sesonkiajan ulkopuolella, jotta edistetään matkailun kestävyyttä ja saavutettavuutta erityisesti vammaisten henkilöiden ja ikääntyneiden kannalta; korostaa roolia, joka maaseuturahastolla voi olla paikallisten matkailualoitteiden tukemisessa erityisesti Leader-ohjelman kautta; vaatii, että tälle ohjelmalle myönnetään riittävästi rahoitusta ohjelmakaudella 2021–2027;

29.  pitää huolestuttavina saastumisen, vandalismin, varkauksien, huonosti hallitun matkailun ja hallitsemattoman kehittämisen sekä maailmanlaajuisen ilmaston lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia kulttuuriperintöön, erityisesti koska äärimmäiset sääilmiöt, kuten rankkasateet, helleaallot, tulvat, tulipalot ja vaaralliset tuulet ovat lisääntyneet; korostaa, että tarvitaan toimia, myös jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa, ja kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimia kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi ottaen huomioon nämä luonnonuhat ja ihmisen aiheuttamat vaarat;

30.  korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia ja vapaaehtoistyön merkitystä ja arvoa kulttuuriperinnön suojelussa ja jopa sen löytämisessä ja korostaa sen merkitystä sekä vapaaehtoistyöntekijöiden asiaan tuomaa tietoa, asiantuntemusta ja energiaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimien tukemista tältä osin; panee merkille roolin, joka Euroopan solidaarisuusjoukoilla voi olla siinä, että nuoret voivat osallistua Euroopan kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja kunnostamiseen sekä tietoisuuden lisäämiseen; suhtautuu myönteisesti aloitteeseen sisältyvään kulttuuriperintöä koskevaan erityiseen pyyntöön;

31.  on lisäksi huolissaan uhista, joita terrorismi aiheuttaa kulttuuriperinnölle sekä Euroopassa että sen ulkopuolella; tuomitsee kulttuuriperintökohteiden tuhoamisen; katsoo, että EU:n olisi osallistuttava aktiivisemmin kulttuuriperinnön restauroinnin, säilyttämisen ja suojelun edistämiseen kaikkialla maailmassa;

32.  katsoo, että EU:n olisi sisällytettävä kulttuuriperinnön suojelu yhtenä edellytyksenä liittymisneuvotteluja käyville ehdokasmaille;

33.  toistaa, että kulttuuriesineiden laiton kauppa, myös digitaalisten kanavien kautta, on vakava ongelma, jolla on maailmanlaajuinen ulottuvuus ja joka edellyttää koordinoituja toimia paitsi jäsenvaltioiden kesken myös kansainvälisellä tasolla; huomauttaa, että kaikissa Euroopan kulttuuriperintöä koskevissa pohdinnoissa on myös tarkasteltava uudelleen teoksia ja kulttuuriesineitä, joita on ryöstetty, varastettu tai hankittu laittomasti sodan aikana; toistaa tukevansa lähtöisyystutkimuksen aktiivista edistämistä teemavuoden yhteydessä;

Kohti kulttuuriperintöä koskevaa strategista lähestymistapaa

34.  kehottaa komissiota omaksumaan integroidumman lähestymistavan kulttuuriperintöön ja käsittelemään yhtäläisesti aineellista, aineetonta, luonnonperintöä ja digitaalista perintöä sekä lähentämään näitä ulottuvuuksia toisiinsa liittyvinä ja erottamattomina elementteinä;

35.  korostaa tarvetta perustaa kaikilla tasoilla, etenkin EU:n tasolla, pysyvä foorumi, jonka ytimessä on järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, kulttuuriperintöä koskeviin toimiin liittyvää yhteistyötä ja niiden koordinointia varten, ja tukea sitä asianmukaisesti;

36.  antaa tunnustusta kulttuuriperintöä koskevalle eurooppalaiselle toimintakehykselle; korostaa, että toimintakehykseen sisältyvät toimet on toteutettava ja niitä varten on oltava riittävät resurssit;

37.  katsoo, että komission teettämien tutkimusten havainnot ja suositukset olisi otettava huomioon kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevissa komission toimissa;

38.  kehottaa jälleen komissiota perustamaan koko EU:n yhteisen portaalin, jonka nimeksi tulee ”Tunne Eurooppa” ja johon koottaisiin tietoa kaikista EU:n ohjelmista, joista rahoitetaan kulttuuriperintöä, sekä ottamaan komissiossa käyttöön yhteisen lähestymistavan parantamalla kulttuuriperintöön liittyvien eri politiikanalojen välistä yhteistyötä;

39.  pitää valitettavana, että Euroopan kulttuuriperintötunnusta koskeva tiedottaminen ei ole riittävän kehittynyttä, ja kehottaa tukemaan siihen kuuluvien kohteiden verkoston perustamista; katsoo, että kohteita, joille tämä merkki on jo myönnetty, on tuotava esiin ja niille on tarjottava logistista tukea;

40.  kehottaa tekemään strategista yhteistyötä Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Unescon ja Euroopan neuvoston, välillä, jotta voidaan paremmin koordinoida kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja edistämiseen liittyviä toimia ja yhteisiä normeja sekä vaihtaa parhaita käytäntöjä;

41.  panee merkille, että lähes kolme neljäsosaa kyselyyn vastanneista eurooppalaisista katsoo, että julkisen vallan olisi osoitettava enemmän varoja kulttuuriperintöön; korostaa tarvetta lisätä kulttuuriperintöön liittyvään toimintaan myönnettävää EU:n rahoitusta;

42.  korostaa tarvetta lisätä kulttuuriperinnön ja kulttuurin rahoitusta laajemmin vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; kehottaa jälleen kaksinkertaistamaan Luova Eurooppa -ohjelman määrärahat ja kolminkertaistamaan Erasmus+-ohjelman määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa Luova Eurooppa -ohjelman mahdollisuuksia luoda yhteyksiä elävän taiteen ja aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön välille; kehottaa vahvistamaan Euroopan horisontti -ohjelman kulttuuriperintötutkimukseen tarkoitettuja määrärahoja; panee merkille, että tarvitaan synergioita muiden alakohtaisten politiikkojen sekä rakennerahastojen, unionin eri ohjelmien, kuten Euroopan horisontti -ohjelman, Luova Eurooppa -ohjelman ja Life-ohjelman, ja rahoitusjärjestelmien välillä, jotta kulttuuriperintö todella korostuu; toteaa, että on tärkeää lisätä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen potentiaalia kulttuuriperinnön säilyttämisessä; toistaa kantansa, jonka mukaan investointeja kulttuuri- ja kestävän matkailun infrastruktuuriin olisi pidettävä pienimuotoisina ja tukikelpoisina silloin, kun EAKR:n yhteisrahoitus on enintään 10 miljoonaa euroa, ja että jos infrastruktuuria pidetään maailman kulttuuriperintönä, enimmäismäärä olisi nostettava 20 miljoonaan euroon;

43.  katsoo, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan olisi sisällytettävä toimia, joilla lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia kulttuuriperintöön ja joissa otetaan huomioon, että kulttuuriperinnöllä voi olla merkittävä rooli ilmastokestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa koulutuksen, tutkimuksen ja kestävien eurooppalaisten perinnekäytäntöjen mukauttamisen avulla;

44.  suhtautuu myönteisesti kulttuurialan ja luovien toimialojen nopeaan reagointiin ja solidaarisuuden ilmaisemiseen covid-19-kriisin aikana asettamalla kulttuuriperintö laajasti ja vapaasti yleisön saataville verkossa; on erittäin huolissaan covid-19:n jälkeisistä valtavista vaikutuksista kulttuuriperintöön sekä kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin; kehottaa komissiota tekemään kattavan analyysin pandemian vaikutuksista asianomaisiin aloihin ja erityisesti kulttuuriperintöalaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää ja kohdennettua taloudellista tukea näiden alojen kriisin lievittämiseksi ja niiden työntekijöiden auttamiseksi, mukaan lukien sosiaalietuuksien saatavuus epätyypillisissä työsuhteissa oleville;

45.  kehottaa tehostamaan toimia kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden antaman alkuvauhdin hyödyntämiseksi, jotta sen pohjalta voidaan kehittää pitkäkestoisia toimia paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla, sillä tämä puolestaan antaisi positiivisen taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen panoksen ja auttaisi kehittämään kaikkien eurooppalaisten tunnetta kuulumisesta eurooppalaiseen kulttuurialueeseen sekä yhteisestä vastuusta kulttuuriperinnön säilyttämisessä, rikastuttamisessa ja edistämisessä; kehottaa komissiota harkitsemaan uuden kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden järjestämistä tulevaisuudessa;

46.  kehottaa sisällyttämään Euroopan yhdentymisen kulttuurisen ulottuvuuden, kulttuuriperintö mukaan luettuna, Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin strategisiin aiheisiin;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) https://en.unesco.org/creativity/convention.
(2) http://whc.unesco.org/archive/convention-en.pdf.
(3) https://ich.unesco.org/doc/src/2003_Convention_Basic_Texts-_2018_version-EN.pdf.
(4) https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000126065.locale=en.
(5) https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000082464.locale=en.
(6) https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000133378.locale=en.
(7) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 1.
(8) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 88.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0021.
(10) EUVL C 463, 23.12.2014, s. 1.
(11) EYVL C 193, 11.7.2000, s. 1.
(12) EUVL C 183, 14.6.2014, s. 36.
(13) EUVL C 196, 8.6.2018, s. 20.
(14) https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/rms/0900001680083746.
(15) https://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/DocumentKy/80882.
(16) EUVL C 195, 12.6.2015, s. 22.
(17) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 1.
(18) EUVL L 283, 29.10.2011, s. 39.
(19) https://ec.europa.eu/newsroom/dae/document.cfm?doc_id=58564.
(20) https://davosdeclaration2018.ch/media/Brochure_Declaration-de-Davos-2018_WEB_2.pdf.
(21) https://www.ace-cae.eu/uploads/tx_jidocumentsview/LEEUWARDEN_STATEMENT_FINAL_EN-NEW.pdf
(22) https://www.diplomatie.gouv.fr/en/french-foreign-policy/europe/news/article/declaration-adopted-during-the-informal-meeting-of-european-union-member-state.
(23) https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/rms/090000168006457e.
(24) https://www.europanostra.org/wp-content/uploads/2018/09/Berlin-Call-Action-Eng.pdf
(25) https://www.europanostra.org/wp-content/uploads/2019/11/Paris-Manifesto_English.pdf
(26) http://blogs.encatc.org/culturalheritagecountsforeurope/wp-content/uploads/2015/06/CHCfE_FULL-REPORT_v2.pdf.
(27) https://onedrive.live.com/?authkey=%21ALGmRQscySOLV5Q&cid=19E1928B8C6B7F5A&id=19E1928B8C6B7F5A%21157090&parId=19E1928B8C6B7F5A%21105860&o=OneUp.
(28) https://op.europa.eu/portal2012-portlet/html/downloadHandler.jsp?identifier=8fe9ea60-4cea-11e8-be1d-01aa75ed71a1&format=pdf&language=en&productionSystem=cellar&part=.
(29) http://openarchive.icomos.org/2083/1/European_Qualit/y_Principles_2019_EN.PDF.
(30) https://www.icomos.org/charters/venice_e.pdf.
(31) https://rm.coe.int/CoERMPublicCommonSearchServices/DisplayDCTMContent?documentId=090000168007a087.
(32) https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/rms/090000168007bd25.
(33) https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/research_and_innovation/strategy_on_research_and_innovation/presentations/horizon_europe_en_investing_to_shape_our_future.pdf.
(34) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 221.
(35) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(36) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(37) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 42
(38) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 13.
(39) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 52.
(40) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.
(41) Laskelmat perustuvat seuraaviin tietoihin: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Population_and_population_change_statistics.
(42) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52019DC0548&from=FI., s. 4.
(43) https://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/DocumentKy/80882 , s. 68.


Tekoäly: kansainvälisen oikeuden tulkintaa ja soveltamista koskevat kysymykset
PDF 174kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 tekoälystä: kansainvälisen oikeuden tulkintaa ja soveltamista, siltä osin kuin se koskee Euroopan unionia, siviili- ja sotilaskäytön alalla sekä valtion valtuuksia rikosoikeuden soveltamisalan ulkopuolella koskevat kysymykset (2020/2013(INI))
P9_TA(2021)0009A9-0001/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan ja sen 2, 3, 10, 19, 20, 21,114, 167, 218, 225 ja 227 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 ja 227 artiklaan kirjatun vetoomusoikeuden,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1) (rotujen välistä tasa-arvoa koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2) (yhdenvertaista kohtelua työssä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(3) (yleinen tietosuoja-asetus) ja luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(4),

–  ottaa huomioon 28. syyskuuta 2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1488 Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen perustamisesta(5),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä(6),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista(7),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman autonomisista asejärjestelmistä(8),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kielellisestä tasa-arvosta digitaaliajalla(9),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta(10),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen (COM(2020)0065),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

–  ottaa huomioon komission kesäkuussa 2018 perustaman tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän 8. huhtikuuta 2019 antaman raportin luotettavaa tekoälyä koskevista eettisistä ohjeista,

–  ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen kahdennentoista lisäpöytäkirjan ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston työryhmän (CEPEJ-GT-QUAL) joulukuussa 2018 hyväksymän asiakirjan eettisistä periaatteista tekoälyn käytössä oikeusjärjestelmissä ”European ethical Charter on the use of Artificial Intelligence in judicial systems and their environment”,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2019 annetun OECD:n neuvoston suosituksen tekoälystä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0001/2021),

Johdanto

A.  ottaa huomioon, että tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittäminen etenee nopeasti ja ne vaikuttavat suoraan yhteiskuntiemme kaikkiin osa-alueisiin, myös sosiaalisiin ja taloudellisiin perusperiaatteisiin ja -arvoihin;

B.  toteaa, että tekoäly on aiheuttamassa vallankumouksen sotilasdoktriinissa ja puolustustarvikkeiden alalla, sillä se mullistaa armeijoiden toimintatavan pääasiassa uusien autonomisten teknologioiden ja voimavarojen integroinnin ja käytön johdosta;

C.  ottaa huomioon, että ihmiset vastaavat niin kutsutun tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisestä ja suunnittelusta ja heidän valintansa määrittävät, miten teknologialla voidaan hyödyttää yhteiskuntaa;

D.  katsoo, että unionin yhteisen kehyksen on katettava tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvien teknologioiden kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö sekä varmistettava ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti;

E.  ottaa huomioon, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on erityinen vastuu varmistaa, että tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvät teknologiat – koska niitä voidaan käyttää rajojen yli – ovat ihmiskeskeisiä eli perimmiltään tarkoitettu palvelemaan ihmiskuntaa ja yhteistä hyvää ja siten edistämään kansalaisten hyvinvointia ja yleistä etua; katsoo, että unionin olisi autettava jäsenvaltioita tämän tavoitteen saavuttamisessa, erityisesti niitä, jotka ovat alkaneet pohtia oikeudellisten normien mahdollista kehittämistä tai lainsäädännön muuttamista tällä alalla;

F.  katsoo, että EU:n kansalaiset hyötyisivät asianmukaisesta, tehokkaasta, avoimesta ja yhtenäisestä unionin tason sääntelymallista, joka tarjoaisi yrityksille riittävän selkeät edellytykset kehittää sovelluksia ja suunnitella liiketoimintamallejaan mutta varmistaisi samalla, että EU ja jäsenvaltiot säilyttävät määräysvallan vahvistettavaan sääntelyyn, jottei niiden olisi pakko omaksua tai hyväksyä muiden määrittämiä normeja;

G.  toteaa, että eettinen ohjaus, kuten tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän hyväksymät periaatteet, on hyvä lähtökohta, mutta se ei riitä varmistamaan, että yritykset toimivat oikeudenmukaisesti ja takaavat tehokkaan yksilöiden suojan;

H.  katsoo tämän erityisen vastuun merkitsevän muun muassa, että on tarkasteltava kysymyksiä kansainvälisen oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta Euroopan unionin aktiiviseen osallistumiseen kansainvälisiin neuvotteluihin, siltä osin kuin tällaisen tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian siviili- ja sotilaskäyttö koskee Euroopan unionia, samoin kuin kysymyksiä näitä teknologioita koskevista valtion valtuuksista rikosoikeuden soveltamisalan ulkopuolella;

I.  katsoo, että on olennaisen tärkeää luoda asianmukainen ja kattava oikeudellinen kehys näiden teknologioiden eettisiä näkökohtia sekä vastuuta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta varten (erityisesti tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvien suuririskisiksi katsottujen teknologioiden osalta); katsoo, että tämän kehyksen on ilmennettävä sitä, että luontaisesti eurooppalaisia ja yleismaailmallisia humanistisia arvoja sovelletaan koko arvoketjuun tekoälyn kehittämisessä, käyttöönotossa ja käyttötavoissa; katsoo, että näitä eettisiä periaatteita on sovellettava tekoälyn kehittämiseen (myös tutkimukseen ja innovointiin), käyttöönottoon ja käyttöön noudattaen kaikilta osin unionin oikeutta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja arvoja;

J.  toteaa, että tässä tarkastelussa tutkitaan, missä määrin kansainvälisen julkisoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden ja EU:n oikeuden sääntöjä voidaan soveltaa näihin teknologioihin, ja nostetaan esiin haasteita ja riskejä, joita viimeksi mainitut aiheuttavat valtion valtuuksille, jotta niitä voidaan hallita asianmukaisesti ja oikeasuhteisesti;

K.  toteaa, että komissio ei valkoisessa kirjassaan käsittele tekoälyn sotilaskäytön näkökohtia;

L.  katsoo näiden ongelmien yhdenmukaisen unionin tason käsittelyn edellyttävän, että tekoälylle hyväksytään yhteinen määritelmä ja että varmistetaan Euroopan unionin perusarvojen sekä perusoikeuskirjan ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön periaatteiden noudattaminen;

M.  ottaa huomioon, että tekoäly tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia parantaa liikennealan suorituskykyä vastaamalla kasvavaa liikkumistarvetta sekä turvallisuus- ja ympäristönäkökohtia koskeviin haasteisiin ja tekemällä kaikista liikennemuodoista älykkäämpiä, tehokkaampia ja vaivattomampia;

N.  ottaa huomioon, että tekoälyn käsitteleminen puolustuksessa EU:n tasolla on välttämätöntä EU:n valmiuksien kehittämisen kannalta tällä alalla;

Tekoälyn määritelmä

1.  pitää välttämättömänä hyväksyä yhteinen eurooppalainen oikeudellinen kehys, joka sisältää yhdenmukaistetut määritelmät ja yhteiset eettiset periaatteet ja kattaa myös tekoälyn sotilaskäytön; kehottaa siksi komissiota hyväksymään seuraavat määritelmät:

   ’tekoälyjärjestelmällä’ tarkoitetaan joko ohjelmistopohjaista tai laitteisiin upotettua järjestelmää, joka simuloi älykästä käyttäytymistä muun muassa keräämällä ja käsittelemällä tietoa, analysoiden ja tulkiten ympäristöään sekä toimien osittain autonomisesti tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;
   ’autonomisella’ tekoälyjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, joka toimii tulkiten tiettyjä syötteitä ja soveltaen muun muassa muttei yksinomaan ennalta määrättyjä ohjeita samalla kun sen käyttäytymistä säätelevät sille asetettu tavoite, jonka saavuttamiseen kyseinen käyttäytyminen tähtää, ja muut sen kehittäjän tekemät suunnitteluun liittyvät valinnat;

2.  korostaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ohjaavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan – joista jälkimmäisessä kaikkia valtioita kehotetaan pidättymään suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä – sekä kansainvälisen oikeuden periaatteet, ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteet sekä yhteisymmärrys yleismaailmallisista arvoista, joita ovat ihmisen loukkaamattomat ja luovuttamattomat oikeudet, vapaus, demokratia, tasa-arvo ja oikeusvaltio; korostaa, että kaikissa unionin puitteissa toteutettavissa puolustukseen liittyvissä toimissa on kunnioitettava näitä yleismaailmallisia arvoja ja edistettävä rauhaa, vakautta, turvallisuutta ja edistystä Euroopassa ja maailmassa;

Kansainvälinen julkisoikeus ja tekoälyn sotilaskäyttö

3.  katsoo, että sotilas- tai siviilitarkoitukseen käytettävän tekoälyn on oltava ihmisen merkityksellisessä valvonnassa, jotta ihminen voi milloin tahansa korjata käyttöä ja milloin tahansa keskeyttää tai deaktivoida sen, jos ilmenee tekoälyyn perustuvaa teknologiaa hyödyntävien kolmansien osapuolten ennakoimatonta käyttäytymistä, tahattomia toimenpiteitä, kyberhyökkäyksiä tai -häirintää, tai jos kolmannet osapuolet hankkivat tällaista teknologiaa;

4.  katsoo, että koska kansainvälinen julkisoikeus, erityisesti humanitaarinen oikeus, koskee yksiselitteisesti kaikkia asejärjestelmiä ja niiden operoijia, sen noudattaminen on perustavanlaatuinen vaatimus, joka jäsenvaltioiden on täytettävä, etenkin kun on suojeltava siviiliväestöä tai toteutettava varotoimenpiteitä hyökkäystilanteessa, esimerkiksi sotilaalliselta hyökkäykseltä tai kybersodalta suojautumiseksi;

5.  korostaa, että tekoälyä ja siihen liittyviä teknologioita voidaan hyödyntää myös säännöttömässä tai epätavanomaisessa sodankäynnissä; esittää, että tekoälyn tutkimukseen, kehittämiseen ja käyttöön tällaisissa tapauksissa olisi sovellettava samoja ehtoja kuin käyttöön tavanomaisissa konflikteissa;

6.  painottaa, että tekoälyn käyttö tarjoaa tilaisuuden parantaa Euroopan unionin ja sen kansalaisten turvallisuutta, ja pitää olennaisen tärkeänä, että EU noudattaa yhdennettyä lähestymistapaa asiaa koskevissa tulevissa kansainvälisissä keskusteluissa;

7.  kehottaa tekoälyn tutkimusyhteisöä sisällyttämään tämän periaatteen kaikkiin edellä mainittuihin tekoälypohjaisiin järjestelmiin, jotka on tarkoitettu sodankäyntiin; katsoo, että mikään viranomainen ei voi myöntää poikkeusta näistä periaatteista tai sertifioida tällaista järjestelmää;

8.  toistaa, että itsenäinen päätöksenteko ei saisi vapauttaa ihmisiä vastuusta ja että ihmisten on aina oltava viime kädessä vastuussa päätöksentekoprosesseista siten, että päätöksestä vastuussa oleva ihminen voidaan tunnistaa;

9.  korostaa, että käytettäessä tekoälyä sotilastarkoituksiin jäsenvaltioiden, konfliktin osapuolten ja yksilöiden on aina noudatettava sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan ja kannettava vastuu tällaisten järjestelmien käytöstä johtuvista toimista; korostaa, että tekoälyyn perustuvien järjestelmien ennakoitujen, tahattomien tai ei-toivottujen toimintojen ja vaikutusten on kaikissa olosuhteissa katsottava olevan jäsenvaltioiden, konfliktin osapuolten ja yksilöiden vastuulla;

10.  on tyytyväinen mahdollisuuksiin käyttää tekoälyjärjestelmiä koulutus- ja harjoitustarkoituksiin ja katsoo, että tätä potentiaalia ei saisi aliarvioida etenkään, koska EU järjestää sekä siviili- että sotilastarkoituksia palvelevia yhdistelmäharjoituksia;

11.  korostaa, että tekoälyä hyödyntävien järjestelmien suunnittelu-, kehittämis-, testaus-, käyttöönotto-, ja käyttövaiheissa on aina otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset riskit, jotka liittyvät erityisesti satunnaisiin siviiliuhreihin ja loukkaantumisiin, tahattomiin ihmishenkien menetyksiin ja siviili-infrastruktuurivahinkoihin, sekä riskit, jotka liittyvät tekoälyyn perustuvaa autonomista teknologiaa hyödyntävien kolmansien osapuolten tahattomaan toimintaan, manipulointiin, leviämiseen, kyberhyökkäyksiin tai -häirintään, tai jos kolmannet osapuolet hankkivat tällaista teknologiaa;

12.  palauttaa mieliin, että Kansainvälisen tuomioistuimen 8. heinäkuuta 1996 antaman neuvoa-antavan lausunnon mukaan uutuusperiaatteella ei voida perustella minkäänlaista poikkeamista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden voimassa olevista normeista;

13.  katsoo, että tekoälyä voidaan käyttää paitsi tukemaan operaatioita myös asevoimien henkilöstön hyväksi käsittelemällä suuria määriä heidän terveystietojaan ja laajentamalla terveyden seurantaa, yksilöimään heidän ympäristöönsä ja työoloihinsa liittyviä riskitekijöitä ja ehdottamaan asianmukaisia suojatoimia asevoimien henkilöstöön kohdistuvien terveysvaikutusten rajoittamiseksi;

14.  toistaa, että sääntelytoimien tueksi on luotava mielekkäät sertifiointi- ja valvontajärjestelmät ja selkeät järjestelyt, jotka mahdollistavat tarkastettavuuden, selitettävyyden, vastuuvelvollisuuden ja jäljitettävyyden, jottei sääntelykehys jäisi jälkeen teknisestä kehityksestä;

15.  korostaa, että tiiviisti verkottuneessa maailmassa on tärkeää, että Euroopan unioni osallistuu tekoälyn käyttöä koskevan kansainvälisen oikeudellisen kehyksen luomiseen; kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman ja ottamaan yhdessä Yhdistyneiden kansakuntien ja kansainvälisen yhteisön kanssa aktiivisen roolin tämän tekoälyn käyttöä sotilaallisiin ja muihin tarkoituksiin sääntelevän maailmanlaajuisen kehyksen edistämisessä ja varmistamaan, että käyttö pysyy kansainvälisessä oikeudessa ja kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, erityisesti 12. elokuuta 1949 tehdyissä Geneven yleissopimuksissa, asetetuissa tiukoissa rajoissa; korostaa, että näissä puitteissa ei pidä koskaan rikkoa tai sallia rikottavan yleisen omantunnon ja inhimillisyyden vaatimuksia, kuten Martensin lausekkeessa todetaan, ja että niiden on oltava turvallisuussääntöjen ja kuluttajansuojaa koskevien vaatimusten mukaisia; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita määrittelemään vahvat valvonta- ja arviointijärjestelmät tekoälyteknologioiden ja erityisesti autoritaarisissa valtioissa sotilaallisiin tarkoituksiin käytettävien teknologioiden kehittämistä varten;

16.  tähdentää, että robotiikka antaa asevoimien henkilöstölle mahdollisuuden pysyä etäällä ja myös suojella itseään paremmin esimerkiksi, kun suoritetaan operaatiota saastuneessa ympäristössä, palontorjuntaa tai miinanraivausta maalla tai merellä tai puolustaudutaan drooniparvia vastaan;

17.  korostaa, että tekoälyn kehittämisessä, käyttöönotossa, käytössä ja hallinnoinnissa on kunnioitettava EU:n perussopimuksissa vahvistettuja perusoikeuksia, arvoja ja vapauksia, ja kehottaa jäsenvaltioita pidättymään sellaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönotosta, jotka uhkaavat perusoikeuksia; panee merkille tekoälyä koskevan komission valkoisen kirjan julkaisemisen ja kannustaa valtion viranomaisia sekä Euroopan unionin virastoja, elimiä ja toimielimiä tutkimaan perusteellisemmin mahdollisia riskejä, joita tekoälyn käytöstä aiheutuu perusoikeuksille;

18.  kehottaa komissiota helpottamaan tutkimusta ja keskustelua mahdollisuuksista käyttää tekoälyä katastrofiapuun, kriisien ehkäisyyn ja rauhanturvaamiseen;

19.  pitää myönteisenä, että on perustettu YK:n hallitustenvälinen asiantuntijaryhmä edistämään valtioiden vastuullista käyttäytymistä kybertoimintaympäristössä kansainvälisen turvallisuuden puitteissa, ja kehottaa EU:ta osallistumaan täysimääräisesti sen työhön;

20.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa viitoittamaan tietä maailmanlaajuisille neuvotteluille, joiden tavoitteena on ottaa käyttöön tekoälyaseiden valvontajärjestelmä ja saattaa ajan tasalle kaikki olemassa olevat asevalvontaa, aseriisuntaa ja asesulkua koskevat sopimusvälineet, jotta voidaan ottaa huomioon sodankäynnissä käytettävät tekoälyä hyödyntävät järjestelmät; vaatii, että neuvoston yhteisessä kannassa sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä otetaan täysimääräisesti huomioon ja katetaan tekoälyä hyödyntävät asejärjestelmät;

21.  huomauttaa, että näiden sääntöjen on aina oltava 17. heinäkuuta 1998 tehdyssä Rooman perussäännössä tarkoitettujen joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten kieltämistä koskevien periaatteiden mukaisia;

22.  kiinnittää huomiota selviin riskeihin, joita ihmisten tekemiin päätöksiin liittyy, jos ne perustuvat yksinomaan koneiden tuottamiin tietoihin, profiileihin ja suosituksiin; huomauttaa, että tekoälyjärjestelmien yleiseen suunnitteluun olisi sisällyttävä myös ohjeet ihmisen suorittamasta valvonnasta; kehottaa määräämään velvoitteen tekoälysovellusten avoimuudesta ja selitettävyydestä ja ihmisen osallistumisen välttämättömyydestä sekä toteuttamaan muita toimenpiteitä, kuten riippumattomat tarkastukset ja erityiset stressitestit, joilla edistetään ja valvotaan vaatimusten noudattamista; korostaa, että valtion viranomaisten tai armeijan käyttämiä suuririskisiä tekoälysovelluksia valvovan riippumattoman viranomaisen olisi suoritettava tällaiset tarkastukset määräajoin;

23.  korostaa, että on tärkeää todentaa, miten suuririskiset tekoälyteknologiat tekevät päätöksiä; palauttaa mieliin, että syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita on kunnioitettava ja että syy-yhteyttä, vahingonkorvausvelvollisuutta ja vastuuta, samoin kuin avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja selitettävyyttä koskevia kysymyksiä on selkeytettävä, jotta voidaan määrittää, missä määrin valtio voi kansainvälisen julkisoikeuden toimijana mutta myös omaa toimivaltaansa käyttäessään toimia hyödyntäen tekoälyyn perustuvia järjestelmiä, joilla on tietty autonomia, rikkomatta kansainvälisestä oikeudesta johtuvia velvoitteitaan, kuten oikeudenmukaista menettelyä;

24.  korostaa, että on tärkeää investoida ihmisten osaamiseen, myös digitaaliseen osaamiseen, jotta se voidaan mukauttaa tieteen kehitykseen, joka koskee tekoälyyn perustuvia ratkaisuja säänneltyjä ammatteja harjoittaville henkilöille, mukaan lukien julkisen vallan käyttöön liittyvät toimet, kuten oikeudenkäyttö; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan tämän asianmukaisesti huomioon direktiivin 2005/36/EY(11) täytäntöönpanon yhteydessä;

25.  vaatii, että tekoälyjärjestelmissä on aina noudatettava vastuullisuuden, yhdenvertaisuuden, hallinnoitavuuden, ennalta varautumisen, vastuuvelvollisuuden, vastuuseen joutumisen, ennakoitavuuden, jäljitettävyyden, luotettavuuden, avoimuuden, selitettävyyden, taistelijoiden ja siviilien erottelun sekä suhteellisuuden periaatteita ja niiden on kyettävä havaitsemaan mahdolliset olosuhteiden ja toimintaympäristön muutokset; korostaa, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sotilastoimen laillisuus edellyttää, että tavoite ja käytetyt keinot ovat tasapainossa ja että oikeasuhteisuuden arvioinnin tekee aina ihminen;

26.  korostaa, että käytettäessä tekoälyä hyödyntäviä järjestelmiä turvallisuuden ja puolustuksen alalla ihmisoperaattorin on ymmärrettävä tilanne täysin, tekoälyä hyödyntävän järjestelmän on oltava ennakoitava, luotettava ja palautumiskykyinen ja ihmisoperaattorin on kyettävä havaitsemaan mahdolliset muutokset olosuhteissa ja operatiivisessa ympäristössä ja puuttumaan asiaan tai lopettamaan hyökkäys, jotta voidaan varmistaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteita, erityisesti erottelu-, suhteellisuus- ja ennaltavarautumisperiaatteita hyökkäystilanteessa, sovelletaan täysimääräisesti koko komento- ja valvontaketjussa; korostaa, että tekoälyä hyödyntävien järjestelmien on mahdollistettava se, että vastuussa olevat ihmiset harjoittavat järjestelmien merkityksellisestä valvontaa ja kantavat vastuuvelvollisuuden niiden kaikesta käytöstä; kehottaa komissiota edistämään vuoropuhelua, tiiviimpää yhteistyötä ja synergioita jäsenvaltioiden, tutkijoiden, tiedemaailman, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja yksityisen sektorin, erityisesti johtavien yritysten, sekä armeijan välillä, jotta varmistetaan, että puolustukseen liittyviä tekoälysäännöksiä koskevat päätöksentekoprosessit ovat osallistavia;

27.  korostaa kehottaneensa laatimaan ja hyväksymään kiireellisesti tappavia autonomisia asejärjestelmiä koskevan yhteisen kannan, estämään sellaisten tappavien autonomisten asejärjestelmien kehittämisen, valmistuksen ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisen merkityksellistä valvontaa, ja aloittamaan tosiasialliset neuvottelut niiden kieltämiseksi; palauttaa tässä yhteydessä mieliin 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman autonomisista asejärjestelmistä; muistuttaa, että ”tappavat autonomiset asejärjestelmät” ovat asejärjestelmiä, joista puuttuu ihmisen suorittama merkityksellinen keskeisten toimintojen valvonta yksittäisten kohteiden valinnan ja niihin iskemisen yhteydessä; korostaa, että ihmisten, jotka harjoittavat merkityksellistä valvontaa ja tarvittavaa harkintaa suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden mukaisesti, on aina tehtävä päätös tietyssä määrin autonomisten asejärjestelmien käyttämisestä kohteen valitsemiseen ja tappamiseen; korostaa, että tekoälyä hyödyntävät järjestelmät eivät missään tapauksessa saa korvata ihmisen tekemiä päätöksiä tällä alalla;

28.  toteaa lisäksi, että olisi keskusteltava autonomisista asejärjestelmistä yhtenä tekoälyn erityismuotona sotilasalalla ja että niistä olisi sovittava kansainvälisesti, erityisesti YK:n eräitä tavanomaisia aseita koskevaa yleissopimusta käsittelevällä foorumilla; kiinnittää huomiota käynnissä olevaan kansainväliseen keskusteluun tappavista autonomisista asejärjestelmistä, jotta voidaan säännellä kehittymässä olevaa sotilasteknologiaa, josta ei ole toistaiseksi päästy sopimukseen; huomauttaa, että EU on vasta äskettäin sopinut keskustelevansa tekoälyn kehityksen ja digitalisoinnin vaikutuksista puolustusalaan; uskoo, että EU voi ratkaisevasti auttaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan sotilaallista tekoälyä koskevaa lähestymistapaa kansainvälisten keskustelujen johtamiseksi;

29.  painottaa tarvetta laatia tappavien autonomisten asejärjestelmien vastainen EU:n laajuinen strategia ja kieltää niin kutsutut tappajarobotit;

30.  korostaa, että sotilastarkoituksiin käytettävän tekoälyn on täytettävä tietyt vähimmäisvaatimukset: sen on kyettävä tekemään ero taistelijoiden ja siviilien välillä sekä taistelussa eri taistelijoiden välillä ja tunnistamaan antautuva tai taistelukyvytön taistelija, sen ei pidä olla vaikutukseltaan umpimähkäistä, sen ei pidä aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä ihmisille, sen ei pidä olla asenteellista tai perustua tahallisesti puutteelliseen opetusdataan, ja sen on noudatettava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteita, voimankäytön oikeasuhteisuutta ja varovaisuutta ennen sotatoimiin ryhtymistä;

31.  katsoo, että tappavien autonomisten asejärjestelmien käyttö nostaa esiin perustavanlaatuisia eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä ihmisten kyvystä hallita näitä järjestelmiä, edellyttää, että tekoälyyn perustuva teknologia ei saisi voida tehdä itsenäisiä päätöksiä, joihin liittyy erottelua, suhteellisuutta ja ennalta varautumista koskevia oikeudellisia periaatteita;

32.  kehottaa toteuttamaan kansainvälisellä tasolla riskejä vähentäviä avoimia toimenpiteitä, jotka koskevat tekoälyn kehittämistä ja käyttöä sotilasalalla, erityisesti alueellisen koskemattomuuden ja puuttumattomuuden periaatteiden sekä voimankäytön osalta; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon sotilaalliset näkökohdat käsiteltäessä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä tekoälyä koskevassa eurooppalaisessa kehyksessä; muistuttaa kannastaan tappavien autonomisten asejärjestelmien kehittämisen, tuotannon ja käytön kieltämiseen; pitää valitettavana, että tällaisten aseiden käytöstä ei ole olemassa maailmanlaajuisia nimenomaisia yleissopimuksia;

33.  toteaa, että nykyaikaisen asevarustelun dynamiikka, joka on tulosta suurten sotilasvaltioiden autonomisten asejärjestelmien kehittämisestä, toimii nopeammin kuin yhteisten sääntöjen ja oikeudellisten kehysten edistyminen ja tehokas yleismaailmallinen soveltaminen ja täytäntöönpano, koska näiden järjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa koskevat tiedot ovat turvaluokiteltuja ja kansallisvaltioilla on luontainen intressi luoda nopeimmat ja tehokkaimmat hyökkäysvalmiudet riippumatta nykyisistä tai mahdollisista tulevista oikeudellisista kehyksistä tai periaatteista;

34.  katsoo, että tappavia autonomisia asejärjestelmiä olisi käytettävä ainoastaan viimeisenä keinona ja että ne ovat laillisia vain, jos ne ovat tiukasti ihmisen valvonnassa ja niin, että ihminen voi ottaa komennon haltuunsa milloin tahansa, koska ihmisen merkityksellinen osallistuminen ja valvonta ovat välttämättömiä ihmishenkien menetykseen johtavien päätösten tekemisessä ja koska ihmisen olisi aina kannettava vastuu päätettäessä elämästä ja kuolemasta; katsoo, että on kiellettävä poikkeuksetta ja kaikissa olosuhteissa järjestelmät, joissa ei ole minkäänlaista ihmisen suorittamaa valvontaa (ilman ihmisen väliintuloa toimivat järjestelmät);

35.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja Eurooppa-neuvostoa laatimaan ja hyväksymään kiireellisesti yhteisen kannan autonomisista asejärjestelmistä, jossa varmistetaan, että asejärjestelmän kriittiset toiminnot ovat ihmisen merkityksellisessä valvonnassa, myös käytön aikana, sekä puhumaan yhdellä äänellä asiaankuuluvilla foorumeilla ja toimimaan sen mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja Eurooppa-neuvostoa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja keräämään näkemyksiä asiantuntijoilta, tutkijoilta ja kansalaisyhteiskunnalta, kuten Euroopan parlamentti pyysi 12. syyskuuta 2018 autonomisista asejärjestelmistä esittämässään päätöslauselmassa, jossa todetaan, että hyökkäyksen toteuttamisen olisi aina vaadittava ihmisen merkittävää panosta;

36.  kannustaa kaikkia valtioita arvioimaan, miten itseohjautuvat sotilaalliset laitteet ovat mahdollisesti edistäneet niiden kansallista turvallisuutta ja miten niiden kansallinen turvallisuus voisi hyötyä tekoälyä hyödyntävistä asejärjestelmistä, ja ottamaan erityisesti huomioon tällaisten teknologioiden mahdollisuudet tukea ja tehostaa ihmisten päätöksentekoa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteiden mukaisesti; toteaa, että mikä tahansa tappava autonominen asejärjestelmä tai pitkälle autonominen ase saattaa toimia virheellisesti huonosti kirjoitetun koodin vuoksi taikka vihollisvaltion tai muun kuin valtiollisen toimijan tekemän kyberhyökkäyksen vuoksi;

37.  korostaa, että autonomisia asejärjestelmiä olisi käytettävä vain erityistapauksissa ja sellaisten lupamenettelyjen mukaisesti, joista määrätään etukäteen yksityiskohtaisesti asiakirjoissa, joiden sisältöön tutustumisen asianomainen valtio – riippumatta siitä, kuuluuko se Pohjois-Atlantin liittoon – takaa yleisölle tai ainakin kansalliselle parlamentilleen;

38.  katsoo, että autonomisten asejärjestelmien on noudatettava tietyistä tavanomaisista aseista 10. lokakuuta 1980 tehdyn yleissopimuksen määräyksiä, mukaan lukien kielto aiheuttaa ”liiallisia vammoja”;

39.  ehdottaa autonomisten asejärjestelmien hallitsemattoman leviämisen estämiseksi, että ne olisi sisällytettävä niiden aseiden luetteloon, joihin sovelletaan 2. huhtikuuta 2013 tehdyn asekauppasopimuksen määräyksiä ja jotka luetellaan tämän sopimuksen 2 artiklassa;

40.  vaatii kieltämään autonomisten asejärjestelmien ihmisenkaltaistamisen, jottei robottia voitaisi luulla ihmiseksi;

41.  suhtautuu myönteisesti neuvoston ja parlamentin sopimukseen, jonka mukaan tappavat autonomiset aseet, ”joissa ihminen ei voi merkityksellisesti vaikuttaa päätöksiin kohteiden valinnasta ja iskun tekemisestä”, jätetään Euroopan puolustusrahastosta (EKR) rahoitettavien toimien ulkopuolelle; muistuttaa kannastaan, jonka mukaan sellaisten tappavien autonomisten aseiden, joita ihmiset eivät valvo merkityksellisellä tavalla, käyttö, kehittäminen tai tuotanto ei voi saada rahoitusta EKR:stä;

42.  kehottaa komissiota tukemaan tekoälyn tutkimusta, kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä rauhan ylläpitämiseen ja konfliktien ehkäisyyn;

43.  toteaa, että maailmanlaajuista tekoälyekosysteemiä hallitsevat amerikkalaiset ja kiinalaiset digijätit, jotka kehittävät kotimaisia voimavaroja ja ostavat monia lupaavia yhtiöitä; on näin ollen vankasti sitä mieltä, että jottei tekoälyteknologiassa jäätäisi jälkeen, EU:n on löydettävä parempi tasapaino perustutkimuksen ja teollisten sovellusten kehittämisen välillä samalla kun lisätään suhteellisia strategisia etuja kasvattamalla entisestään sen omaa potentiaalia ja resursseja;

44.  korostaa, että sikäli kuin robotit kuuluvat direktiivissä 2006/42/EY(12) vahvistetun koneen määritelmän piiriin, ne olisi suunniteltava ja koottava direktiivissä säädettyjen standardien ja turvallisuustoimenpiteiden mukaisesti;

45.  muistuttaa EU:n kunnianhimoisesta tavoitteesta toimia kansainvälisenä rauhan edistäjänä ja vaatii sitä laajentamaan rooliaan kansainvälisissä aseidenriisunta- ja asesulkutoimissa ja pyrkimään toiminnassaan ja politiikassaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseen ja varmistamaan kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan ja humanitaarisen oikeuden noudattamisen sekä siviilien ja siviili-infrastruktuurin suojelun;

46.  painottaa tarvetta selvittää, millainen vaikutus tekoälyllä voi olla strategisena tekijänä EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP) ja etenkin sotilas- tai siviilioperaatioihin ja EU:n voimavarojen kehittämiseen;

47.  muistuttaa, että liittolaisemme kansallisissa, Naton ja EU:n yhteyksissä ovat integroimassa tekoälyä sotilaallisiin järjestelmiinsä; katsoo, että yhteentoimivuus liittolaistemme kanssa on säilytettävä yhteisten standardien avulla, jotka ovat välttämättömiä liittouman operaatioiden toteuttamiseksi; muistuttaa, että tämän lisäksi tekoälyalan yhteistyötä olisi tehtävä eurooppalaisissa puitteissa, jotka ovat ainoa merkityksellinen kehys todellisten vahvojen synergioiden luomiseksi, kuten EU:n tekoälystrategiassa ehdotetaan;

48.  katsoo, että EU:n on huolellisesti seurattava ja pohdittava tekoälytekniikan kehityksen vaikutuksia puolustusalalla ja sodankäynnissä, mukaan lukien mahdollinen epävakauttava kehitys ja käyttöönotto, ja ohjattava eettistä tutkimusta ja suunnittelua varmistamalla henkilötietojen eheys ja rekisteröidyn pääsy tietoihinsa ja mahdollisuus valvoa niitä sekä ottamalla huomioon taloudellisia ja humanitaarisia kysymyksiä;

49.  palauttaa mieliin autonomisista asejärjestelmistä 12. syyskuuta 2018 esittämänsä kannan, jonka mukaan iskuja ei saa toteuttaa ilman ihmisen merkityksellistä osallistumista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja Eurooppa-neuvostoa hyväksymään autonomisia asejärjestelmiä koskevan yhteisen kannan, jolla varmistetaan, että ihmiset valvovat merkityksellisellä tavalla asejärjestelmien kriittisiä toimintoja myös niiden käyttöönoton aikana; vahvistaa tukevansa autonomisia asejärjestelmiä koskevaa työtä tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen korkeiden sopimuspuolten muodostamassa YK:n alaisessa hallitusten asiantuntijaryhmässä, joka on edelleen asiaankuuluva kansainvälinen keskustelu- ja neuvottelufoorumi käsiteltäessä autonomisten asejärjestelmien aiheuttamia oikeudellisia haasteita; kehottaa tehostamaan kaikkia nykyisiä monenvälisiä toimia, jotta normi- ja sääntelykehykset eivät jäisi jälkeen tekniikan kehityksestä ja uusista sodankäyntitavoista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pysymään sitoutuneena CCW-sopimuksen osapuolina olevien valtioiden käymiin keskusteluihin autonomisten asejärjestelmien kansainvälisestä sääntelystä ja auttamaan viipymättä pyrkimyksissä kehittää uusi maailmanlaajuinen sääntelykehys ja oikeudellisesti sitova väline, jossa keskitytään uusien teknologioiden määritelmiin, käsitteisiin ja ominaisuuksiin autonomisten asejärjestelmien alalla ja ihmisen valvontaa koskeviin eettisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin, erityisesti kun on kyse niiden kriittisistä toiminnoista, kuten kohteiden valinnasta ja toimeenpanosta, ihmisten vastuun säilyttämisestä sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen tarpeellisesta tasosta, mukaan luettuna ihmisten valvonnan ja päätösvallan käsite; kehottaa varmistamaan näillä toimilla kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön noudattaminen tekoälyä hyödyntävän aseen koko elinkaaren aikana ja sopimaan näin autonomisten asejärjestelmien alalla esille tuleviin teknologioihin liittyvän normatiivisen kehyksen selkeyttämistä, huomiointia ja kehittämistä koskevista konkreettisista suosituksista;

50.  katsoo, että maailmanlaajuisen turvallisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että käytössä on tehokas mekanismi, jolla pannaan täytäntöön säännöt autonomisten asejärjestelmien ja tulevien tekoälyä hyödyntävien hyökkäysteknologioiden leviämisen estämiseksi;

Valtion valtuudet: esimerkkejä siviilialoilta, terveys ja oikeus mukaan lukien

51.  teroittaa, että jäsenvaltioiden on syytä toimia tehokkaasti vähentääkseen riippuvuuttaan ulkomaisesta datasta ja varmistaa markkinoita merkittävästi vääristämättä, ettei se, että mahtavat konsernit omistavat kehittyneimmät tekoälyteknologiat, lopulta johda siihen, että yksityiset tahot haastavat tai jopa anastavat valtion valtuudet, etenkin jos kyseiset yksityiset konsernit ovat EU:n ulkopuolisen kolmannen maan omistuksessa;

52.  painottaa, että tekoälyjärjestelmien käyttö viranomaisten päätöksenteossa voi aiheuttaa vinoutuneita päätöksiä, jotka vaikuttavat haitallisesti kansalaisiin, ja niiden käyttöön on siksi sovellettava tiukkoja kriteereitä, joilla valvotaan muun muassa niiden turvallisuutta, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, syrjimättömyyttä sekä yhteiskunta- ja ympäristövastuuta; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan riskejä, jotka koskevat julkisen vallan käyttöön liittyviä tekoälypohjaisia päätöksiä, ja säätämään suojatoimista, kuten ihmisen suorittamasta merkityksellisestä valvonnasta, avoimuusvaatimuksista ja mahdollisuudesta riitauttaa tällaiset päätökset;

53.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan tekoälypohjaisiin teknologioihin liittyvät riskit ennen julkisen vallan käyttöön liittyvien toimien, kuten oikeudenkäytön, automatisointia; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tarvetta säätää suojatoimista, kuten pätevän ammattihenkilön harjoittamasta valvonnasta ja ammattietiikkaa koskevista tiukoista säännöistä;

54.  korostaa, että on tärkeää ryhtyä EU:n tason toimiin, jotta voidaan auttaa edistämään kipeästi kaivattuja investointeja, datainfrastruktuuria, tutkimusta, mukaan lukien tekoälyn viranomaiskäyttöä koskeva tutkimus, ja yhteisiä eettisiä toimintapuitteita;

55.  korostaa, että Euroopan unionin on pyrittävä strategiseen muutosjoustavuuteen, jotta se ei koskaan enää ole valmistautumaton kriisin yllättäessä, ja korostaa, että tämä on ratkaisevan tärkeää erityisesti tekoälyn ja sen sotilaallisten sovellusten osalta; korostaa, että sotilasalan tekoälyjärjestelmien toimitusketjuja, jotka voivat johtaa teknologiseen riippuvuuteen, olisi arvioitava uudelleen ja että tällaiset riippuvuudet olisi poistettava vaiheittain; kehottaa lisäämään investointeja eurooppalaiseen tekoälyyn puolustuksen alalla ja sitä ylläpitävään kriittiseen infrastruktuuriin;

56.  kehottaa komissiota arvioimaan kasvojentunnistusjärjestelmien käytön keskeyttämisen seurauksia ja arvioinnin tuloksista riippuen harkitsemaan kehotusta keskeyttää näiden järjestelmien käyttö, kun niitä käyttävät viranomaiset julkisissa tiloissa ja koulutukseen ja terveydenhuoltoon tarkoitetuissa tiloissa tai lainvalvontaviranomaiset puolijulkisissa tiloissa, kuten lentoasemilla, kunnes voidaan katsoa, että tekniset standardit ovat täysin perusoikeuksien mukaisia, että saadut tulokset ovat puolueettomia ja syrjimättömiä ja että tarjolla on tiukkoja suojatoimia, jotka estävät väärinkäytön ja varmistavat, että tällaisten tekniikoiden käyttö on tarpeellista ja oikeasuhteista;

57.  korostaa kyberturvallisuuden merkitystä tekoälylle sekä hyökkäys- että puolustusskenaarioissa; toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja julkaista ja jakaa tietoja tietotekniikan turvallisuushaavoittuvuuksista ja korjaavista toimista; kehottaa tekemään kansainvälistä yhteistyötä kyberturvallisuuden alalla tekoälyn tehokkaan käytön ja käyttöönoton varmistamiseksi sekä toteuttamaan suojatoimia tekoälyn väärinkäyttöä ja kyberhyökkäyksiä vastaan; panee lisäksi merkille, että tietotekniset järjestelmät ja tekoäly ovat luonteeltaan kaksikäyttöisiä (eli niitä voidaan käyttää siviili- ja sotilastarkoituksiin), ja kehottaa sääntelemään niitä tehokkaasti;

58.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä ihmisten hyväksi toimivaa tekoälyteknologiaa ja että henkilöille, joita koskeva viranomaispäätös on tehty tekoälyjärjestelmän tuotoksen perusteella, olisi kerrottava tästä, heille olisi annettava viipymättä edellisessä kohdassa tarkoitettu ilmoitus ja heillä olisi oltava oikeus valittaa päätöksestä ja pyytää, ettei valituksen käsittelyssä käytetä tekoälyjärjestelmää; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tarvetta säätää direktiivissä (EU) 2018/958(13) tarkoitetuista suojatoimista, kuten pätevän ammattihenkilön harjoittamasta valvonnasta ja ammattietiikkaa koskevista säännöistä;

59.  korostaa, että ennusteiden tekemisessä tietojen jakamisen, tietojen saatavuuden tai niiden käytön perusteella on noudatettava laatuun, eheyteen, avoimuuteen, turvallisuuteen, yksityisyyteen ja valvontaan liittyviä vaatimuksia; korostaa, että kaikkialla tekoälyn, robotiikan ja niihin liittyvän teknologian kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä on tarpeen noudattaa tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevaa EU:n oikeudellista kehystä, jotta voidaan parantaa kansalaisten turvallisuutta ja lisätä heidän luottamustaan näihin teknologioihin;

60.  panee merkille tekoälysovellusten nopean kehityksen yksilöllisten ominaisuuksien, kuten kasvonpiirteiden, liikkeiden ja asenteiden, tunnistamisessa; varoittaa yksityisyyden loukkaamiseen, syrjimättömyyteen ja henkilötietojen suojaan liittyvistä ongelmista automaattiseen tunnistukseen perustuvien sovellusten käytön yhteydessä;

61.  korostaa, että luonnolliseen henkilöön kohdistuva päätös, joka perustuu yksinomaan automatisoituun käsittelyyn, profilointi mukaan luettuna, ja jolla on rekisteröityyn kohdistuvia kielteisiä oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen merkittävästi, on kielletty yleisessä tietosuoja-asetuksessa, ellei sitä sallita unionin tai jäsenvaltion lainsäädännössä ja ellei asiassa sovelleta asianmukaisia toimia rekisteröidyn oikeuksien, vapauksien ja oikeutettujen etujen suojaamiseksi;

62.  kehottaa varmistamaan algoritmien selitettävyyden, avoimuuden ja viranomaisvalvonnan silloin, kun viranomaiset käyttävät tekoälyä, ja tekemään vaikutustenarviointeja ennen kuin valtion viranomaiset ottavat käyttöön tekoälyteknologiaan perustuvia välineitä; kehottaa komissiota ja Euroopan tietosuojaneuvostoa antamaan suuntaviivoja, suosituksia ja kehittämään parhaita käytäntöjä, jotta voidaan määritellä tarkemmin kriteerit ja edellytykset sovellettaviksi viranomaispäätöksiin, jotka perustuvat profilointiin ja tekoälyn käyttöön;

63.  toteaa, että tekoälyn odotetaan nousevan yhä merkittävämpään asemaan terveydenhuollossa erityisesti seuraavien sovellusten ansiosta: diagnosointia tukevat algoritmit, robottiavusteinen kirurgia, älykkäät proteesit, potilaan kehon 3D-mallinnukseen perustuvat yksilölliset hoidot, ikääntyneitä avustavat sosiaaliset robotit, tiettyjen mielenterveysongelmaisten itsenäistä selviytymistä parantavat digitaaliset hoitoratkaisut, ennustava (prediktiivinen) terveydenhuolto ja epidemioiden torjunnassa käytettävät ohjelmistot;

64.  painottaa kuitenkin, että aina, kun tekoälyä hyödynnetään kansanterveyden alalla, on varmistettava potilastietojen suojelu ja estettävä niiden hallitsematon jakelu;

65.  vaatii, että kaikissa kansanterveyttä palvelevissa tekoälysovelluksissa varmistetaan potilaiden yhdenvertainen kohtelu hoidon saatavuuden suhteen, säilytetään potilaan ja lääkärin vuorovaikutus ja kunnioitetaan aina lääkärinvalaa niin, että lääkärillä säilyy aina mahdollisuus poiketa tekoälyn ehdottamasta ratkaisusta ja siten vastuu kaikista päätöksistä;

66.  toteaa, että tekoälyn käyttö rikollisuuden ja kyberrikollisuuden torjunnassa voisi tuoda mukanaan monenlaisia keinoja ja mahdollisuuksia; vahvistaa samalla, että periaatetta, jonka mukaan se, mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta myös verkossa, olisi sovellettava edelleen;

67.  panee merkille, että tekoälyä käytetään yhä enemmän oikeuden alalla, jotta tuomarit voisivat tehdä rationaalisempia päätöksiä, jotka vastaavat tarkemmin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja ovat nopeampia; pitää myönteisenä, että tekoälyn käytön odotetaan nopeuttavan oikeudenkäyntimenettelyitä;

68.  pitää tarpeellisena selventää, onko asianmukaista siirtää lainvalvontapäätökset osittain tekoälyjärjestelmien tehtäviksi niin, että ihminen yhä varmentaa lopullisen päätöksen;

69.  korostaa, että tekoälyn käyttö oikeusjärjestelmässä voisi parantaa datan analysointia ja keräämistä ja uhrien suojelua, ja että tätä voitaisiin selvittää tutkimuksella ja kehitystyöllä ja vaikutustenarvioinneilla, jotka koskevat erityisesti oikeudenmukaisen menettelyn suojatoimia sekä vinoutumien ja syrjinnän torjuntaa, samalla kun sovelletaan ennalta varautumisen periaatetta; muistuttaa kuitenkin, että tämä ei korvaa ihmisten osallistumista tuomioiden antamiseen tai päätösten tekemiseen;

70.  muistuttaa hallinnon, avoimuuden, puolueettomuuden, vastuuvelvollisuuden, oikeudenmukaisuuden ja älyllisen rehellisyyden periaatteiden merkityksestä käytettäessä tekoälyä rikosoikeudessa;

71.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita arvioimaan tekoälypohjaisiin teknologioihin liittyvät riskit ennen julkisen vallan käyttöön liittyvien, erityisesti oikeusalan toimien automatisointia; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tarvetta säätää suojatoimista, kuten pätevän ammattihenkilön harjoittamasta valvonnasta ja ammattietiikkaa koskevista säännöistä;

72.  toteaa, että tietyt tekoälyteknologiat mahdollistavat tietojenkäsittelyn automatisoinnin ja ennennäkemättömän mittavat toimet, kuten laajamittaisen valvonnan siviili- ja sotilasaloilla, mikä uhkaa perusoikeuksia ja tasoittaa tietä laittomalle puuttumiselle valtioiden itsemääräämisoikeuteen; kehottaa tarkkailemaan laajamittaisia valvontatoimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti myös lainkäyttövaltaa ja noudattamisen valvontaa koskevissa kysymyksissä; on erittäin huolissaan joistakin kehitetyistä sosiaalisen median pisteytyssovelluksista, jotka puuttuvat merkittävästi yksityisyyteen, koska ne vaarantavat vakavasti perusoikeuksien kunnioittamisen; vaatii, että viranomaiset kieltävät nimenomaisesti laajamittaisen sosiaalisen pisteytyksen käytön keinona rajoittaa kansalaisten oikeuksia; kehottaa lisäämään yksityisten toimijoiden kansainvälisen oikeuden mukaista vastuuvelvollisuutta, kun otetaan huomioon tiettyjen yksityisten toimijoiden ylivalta päätettäessä tällaisten teknologioiden kehittämisestä ja niiden valvonnassa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kiinnittämään asiaan erityistä huomiota, kun ne neuvottelevat, tekevät ja ratifioivat rajatylittäviin perhekiistoihin, kuten kansainvälisiin lapsikaappauksiin, liittyviä kansainvälisiä sopimuksia, sekä varmistamaan, että tässä yhteydessä tekoälyjärjestelmien käyttöön liitetään aina ihmisen suorittama tosiasiallinen varmennus ja että EU:ssa ja kyseisten sopimusten allekirjoittajamaissa noudatetaan oikeudenmukaista menettelyä;

73.  pyytää, että yleisölle tiedotetaan tekoälyn käytöstä oikeusalalla ja että tällainen käyttö ei aiheuta syrjintää ohjelmoinnin asenteellisuuden vuoksi; korostaa, että on kunnioitettava jokaisen oikeussubjektin oikeutta saada asiansa käsitellyksi virkamiehen toimesta sekä vastuussa olevan virkamiehen oikeutta tehdä henkilökohtaisesti päätös ja poiketa tekoälyltä saaduista tiedoista, jos hän pitää sitä tarpeellisena asian yksityiskohtien vuoksi; korostaa vastaajan oikeutta hakea päätökseen muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti, poistamatta kuitenkaan oikeuslaitoksen lopullista vastuuta;

74.  kehottaa siksi käsittelemään kaikkia näitä julkisen ja hallinnon alan käyttötapoja julkisena tietona ja välttämään ohjelmoinnin asenteellisuudesta johtuvia syrjintävaikutuksia;

75.  korostaa, että on tärkeää mahdollistaa tekoälyn asianmukainen käyttöönotto ja käyttö; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan siviili- ja sotilashenkilöstölleen asianmukaista koulutusta, jotta he voivat tarkasti tunnistaa ja välttää syrjintää ja ennakkoluuloja tietoaineistoissa;

76.  on syvästi huolissaan deepfake-teknologiasta, jolla on mahdollista tuottaa yhä realistisempia kuva-, audio- ja videoväärennöksiä, joita voidaan käyttää kiristämiseen, väärien uutisraporttien tuottamiseen tai kansalaisten luottamuksen rapauttamiseen ja julkiseen keskusteluun vaikuttamiseen; katsoo, että tällaiset käytännöt saattavat horjuttaa maiden vakautta, levittää disinformaatiota ja vaikuttaa vaaleihin; kehottaa siksi velvoittamaan sisällön luojat varustamaan kaikenlaisen deepfake-sisällön tai muut realistisesti tehdyt synteettiset videot merkinnällä ”ei alkuperäinen”, sekä asettamaan tiukat rajat niiden käytölle vaalitarkoituksiin, ja valvomaan tätä tiukasti; kehottaa tekemään tällä alalla asianmukaista tutkimusta sen varmistamiseksi, että näitä ilmiöitä torjuvien teknologioiden kehitys pysyy tekoälyn haitallisen käytön tahdissa;

Liikenne

77.  panee merkille tekoälysovellusten merkittävän taloudellisen potentiaalin, myös liikenneinfrastruktuurin ja rakennusten pitkän aikavälin suorituskyvyn, ylläpidon, virhe-ennusteiden ja rakennussuunnittelun optimoinnissa sekä turvallisuudessa, energiatehokkuudessa ja kustannuksissa; kehottaa siksi komissiota jatkamaan tekoälyn tutkimuksen ja liikennealan hyvien käytäntöjen vaihdon edistämistä;

78.  korostaa tarvetta kannustaa tekoälyn käyttöä kaikkien liikennemuotojen multimodaalisuuden, yhteentoimivuuden ja energiatehokkuuden edistämiseksi, jotta voidaan tehostaa tavara- ja henkilöliikennevirtojen organisointia ja hallintaa, hyödyntää paremmin infrastruktuuria ja resursseja Euroopan laajuisessa liikenneverkossa (TEN-T) ja puuttua todellisen yhtenäisen Euroopan liikennealueen luomisen esteisiin;

79.  muistuttaa Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) hyödyistä, sillä se on saumaton automaattinen junan kulun valvontajärjestelmä, ja tukee junaliikenteen automatisoinnin kehittämistä ja kansainvälistä standardointia;

80.  pitää myönteisenä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) työtä sekä siviili- että sotilaskäytössä olevien miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien ja ilmaliikenteen hallintajärjestelmien osalta;

81.  muistuttaa, että autonomisilla ajoneuvoilla on hyvät mahdollisuudet parantaa liikkuvuutta, turvallisuutta ja tuottaa ympäristöhyötyjä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan sääntelyviranomaisten ja kaikkien automatisoitujen maantieajoneuvojen käyttöönoton kannalta merkittävien sidosryhmien välisen yhteistyön EU:ssa;

82.  huomauttaa, että maailmanlaajuinen merenkulkuala on muuttunut viime vuosina huomattavasti tekoälyn integroinnin ansiosta; palauttaa mieliin Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä parhaillaan käytävät perinpohjaiset keskustelut uusien ja kehitteillä olevien teknologioiden, kuten itseohjautuvien alusten, sisällyttämisestä sen sääntelykehykseen;

83.  korostaa, että älykkäät liikennejärjestelmät vähentävät liikenneruuhkia, parantavat turvallisuutta ja saavutettavuutta ja auttavat parantamaan liikennevirtojen hallintaa, tehokkuutta ja liikkuvuusratkaisuja; kiinnittää huomiota perinteisten liikenneverkkojen lisääntyvään altistumiseen kyberuhille; muistuttaa, että riittävät resurssit ja turvallisuusriskejä koskeva lisätutkimus ovat tärkeitä automatisoitujen järjestelmien ja niiden tietojen turvallisuuden varmistamisessa; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen sisällyttää kyberturvallisuus liikennealan kansainvälisissä järjestöissä käytävien keskustelujen säännölliseksi esityslistan kohdaksi;

84.  pitää myönteisinä pyrkimyksiä ottaa tekoälyjärjestelmät käyttöön julkisella sektorilla ja tukee jatkokeskusteluja tekoälyn käyttöönotosta liikenteessä; kehottaa komissiota toteuttamaan tekoälyn ja vastaavien teknologioiden käytön arvioinnin liikennealalla ja laatimaan luettelon, joka ei ole tyhjentävä, sellaisista tekoälyjärjestelmien korkean riskin osa-alueista, jotka korvaavat julkisen vallan käytön piiriin kuuluvia päätöksiä tällä alalla;

85.  korostaa, että Euroopan puolustusrahaston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön olisi edistettävä jäsenvaltioiden ja Euroopan puolustusteollisuuden välistä yhteistyötä uusien Euroopan puolustusvoimavarojen kehittämiseksi tekoälyn alalla ja toimitusvarmuuden varmistamiseksi eettiset näkökohdat huomioon ottaen; pitää tarpeellisena välttää pirstaloitumista rakentamalla siltoja eri toimijoiden ja sovellusalojen välille, edistämällä yhteensopivuutta ja -toimivuutta kaikilla tasoilla ja keskittymällä arkkitehtuuria ja alustaratkaisuja koskevaan yhteiseen työhön; muistuttaa lisäksi, että seuraavaan Verkkojen Eurooppa -välineeseen, jolla myös edistetään älykästä infrastruktuuria, sisältyy rahasto siviili- tai sotilaskäyttöön tarkoitetun kaksoiskäyttöliikenneinfrastruktuurin muokkaamista ja kehittämistä varten TEN-T-verkossa, jotta voidaan lisätä siviili- ja sotilasalan tarpeiden välisiä synergioita siviilialan ja sotilaallisen liikkuvuuden parantamiseksi unionissa; korostaa siksi, että tarvitaan lisää eurooppalaisia investointeja, tutkimusta ja johtajuutta teknologioissa, joilla on suuri taloudellinen kasvuvaikutus ja merkittävä kaksikäyttöpotentiaali;

86.  korostaa, että monet investoinnit uusiin teknologioihin liikenteen ja liikkuvuuden alalla ovat markkinalähtöisiä mutta että kaupallisesti saatavilla olevia kaksikäyttöteknologioita ja -tuotteita käytetään usein innovatiivisilla tavoilla sotilaallisiin tarkoituksiin; korostaa siksi, että tekoälyä hyödyntävien ratkaisujen kaksikäyttöpotentiaali on otettava huomioon laadittaessa standardeja tekoälyn käytölle kaupallisella ja sotilaallisella alalla; kehottaa sisällyttämään korkeatasoiset eettiset normit ja politiikan puolustusalan teknologioiden, tuotteiden ja toimintaperiaatteiden kehittämiseen;

87.  huomauttaa, että tavaroiden, ampumatarvikkeiden, aseiden ja joukkojen tehokas kuljetus on olennainen osa onnistuneita sotilasoperaatioita; korostaa, että tekoälyllä odotetaan olevan ratkaiseva asema ja se tarjoaa lukuisia soveltamismahdollisuuksia sotilaslogistiikassa ja -kuljetuksissa; huomauttaa, että maat kaikkialla maailmassa, myös EU:n jäsenvaltiot, sisällyttävät tekoälyä hyödyntäviä aseita ja muita järjestelmiä maalla, merellä tai ilmassa toimiville alustoille; muistuttaa, että tekoälyn soveltaminen liikennealalla voisi tarjota uusia valmiuksia ja mahdollistaa uudenlaisia taktiikoita, esimerkiksi useiden järjestelmien, kuten droonien, miehittämättömien veneiden tai panssarivaunujen, yhdistämisen itsenäisessä ja koordinoidussa operaatiossa;

Kansainvälinen yksityisoikeus

88.  panee merkille, että koska ihmisen toiminnan kansainvälistyminen verkossa tai reaalimaailmassa tuottaa aiempaa enemmän kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin kuuluvia riita-asioita, tekoäly voi auttaa ratkaisemaan ne luomalla malleja, joiden avulla voidaan määrittää kussakin tapauksessa toimivaltainen tuomioistuin ja sovellettava laki sekä tunnistaa vaikeimmat lainvalintatilanteet ja ehdottaa niihin ratkaisuja;

89.  katsoo, että yleisölle on tiedotettava asianmukaisesti tekoälyn käyttötavoista kansainvälisessä yksityisoikeudessa, että nämä käyttötavat eivät saa johtaa syrjintään ohjelmoinnin avulla, jossa suosittaisiin järjestelmällisesti tiettyä kansallista lainsäädäntöä muiden kustannuksella, niissä on kunnioitettava laissa ennalta säädetyn tuomioistuimen oikeuksia, sallittava muutoksenhaku sovellettavan lain mukaisesti ja annettava jokaiselle tuomarille oikeus sivuuttaa tekoälyn ehdottama ratkaisu;

90.  korostaa, että autonomisten ajoneuvojen liikennöinti Euroopan unionissa voi johtaa erityisen suureen määrään kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin kuuluvia riita-asioita, joten siihen on sovellettava erityisiä EU:n tason sääntöjä, joissa täsmennetään rajat ylittäviin vahinkoihin sovellettava oikeudellinen järjestelmä;

91.  toteaa, että koska yksityisen sektorin tutkimus ja kehittäminen on yhä merkittävämmässä asemassa ja koska kolmannet maat ovat tehneet valtavia investointeja, EU on kovassa kilpailutilanteessa; tukee siksi EU:n pyrkimyksiä kehittää edelleen tekoälyalan kilpailuetujaan ja katsoo, että EU:n olisi pyrittävä toimimaan tekoälyn norminasettajana tiiviisti verkottuneessa maailmassa hyväksymällä tehokas strategia suhteessa ulkoisiin kumppaneihinsa ja edistämällä pyrkimyksiään asettaa tekoälyä koskevia maailmanlaajuisia eettisiä normeja kansainvälisellä tasolla turvallisuussääntöjen ja kuluttajansuojavaatimusten sekä eurooppalaisten arvojen ja kansalaisten oikeuksien, mukaan lukien perusoikeuksien mukaisesti; katsoo, että tämä on ratkaisevan tärkeää myös eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yhteistyötä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, OECD:n, G7:n tai G20-ryhmän kanssa ja käymään laajempaa vuoropuhelua tämän nopeasti muuttuvan teknologian kehittymisestä johtuviin haasteisiin vastaamiseksi; katsoo, että näillä toimilla olisi pyrittävä erityisesti vahvistamaan yhteiset normit ja parantamaan tekoälyä hyödyntävien järjestelmien yhteentoimivuutta; kehottaa komissiota edistämään vuoropuhelua, tiiviimpää yhteistyötä ja synergioita jäsenvaltioiden, tutkijoiden, tiedemaailman, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja yksityisen sektorin, erityisesti johtavien yritysten, sekä sotilasalan välillä, jotta varmistetaan, että puolustukseen liittyviä tekoälysäännöksiä koskevat päätöksentekoprosessit ovat osallistavia;

Ohjaavat periaatteet

92.  katsoo, että tekoälyteknologioiden ja verkkojärjestelmien olisi pyrittävä tarjoamaan oikeusvarmuutta kansalaisille; korostaa siksi, että lain ja tuomioistuimen valintaa koskevia sääntöjä olisi edelleen sovellettava ottaen huomioon kansalaisten edun ja tarpeen torjua oikeuspaikkakeinottelua; muistuttaa, että tekoäly ei voi korvata ihmisiä oikeusprosessissa, kun on kyse tuomion antamisesta tai lopullisen päätöksen tekemisestä, koska tällaisten päätösten on aina oltava ihmisen tekemiä ja niiden on ehdottomasti oltava ihmisen tarkistamia ja käytävä läpi asianmukainen menettely; vaatii, että käyttäessään tekoälyavusteisen teknologian tarjoamia todisteita oikeusviranomaisilla olisi oltava velvollisuus perustella päätöksensä;

93.  huomauttaa, että vaikka tekoäly merkitsee tieteellistä edistystä, se ei saa heikentää oikeusjärjestystä, vaan sen on päinvastoin aina perustuttava siihen – Euroopan unionissa sen toimielinten ja sen jäsenvaltioiden antamaan lainsäädäntöön – ja että tekoäly, robotiikka ja niihin liittyvät teknologiat eivät saa missään olosuhteissa olla perusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vastaisia;

94.  korostaa, että puolustusalalla käytettävän tekoälyn on oltava vastuullista, tasapuolista, jäljitettävissä olevaa, luotettavaa ja hallittavissa olevaa;

95.  katsoo, että olisi kehitettävä tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa, myös tällaisen teknologian käyttämiä tai tuottamia ohjelmistoja, algoritmeja ja dataa, riippumatta alasta, jolla niitä käytetään, turvallisella ja teknisesti luotettavalla tavalla;

o
o   o

96.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(3) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(4) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(5) EUVL L 252, 8.10.2018, s. 1.
(6) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 239.
(7) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 163.
(8) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 86.
(9) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 42.
(10) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 37.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/958, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2018, uuden ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista (EUVL L 173, 9.7.2018, s. 25).


Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) suuntaviivojen tarkistaminen
PDF 168kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) suuntaviivojen tarkistamisesta (2019/2192(INI))
P9_TA(2021)0010A9-0251/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/2013(1) (TEN-T-asetus),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa ‑välineestä(2),

–  ottaa huomioon moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntävaatimuksista niiden yleisen turvallisuuden ja ajoneuvon matkustajien ja loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelun osalta 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2144(3) (yleistä turvallisuutta koskevan asetus),

–  ottaa huomioon tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetun direktiivin 2008/96/EY muuttamisesta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1936(4),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman liikenteestä ja matkailusta vuonna 2020 ja sen jälkeen(5),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Keski- ja Itä-Euroopan liikenneinfrastruktuurin yhteyksien ja saavutettavuuden parantamisesta(6),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman sotilaallisesta liikkuvuudesta(7),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(8),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 16. kesäkuuta 2020 antaman erityiskertomuksen nro 10/2020 ”EU:n liikenneinfrastruktuurit: megahankkeiden täytäntöönpanoa on nopeutettava, jotta verkostovaikutukset toteutuvat ajoissa”(9),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 6. joulukuuta 2018 antaman yleiskatsauksen nro 09/2018 ”Kohti menestyvää liikennealaa EU:ssa: edessä olevat haasteet”(10),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 3. lokakuuta 2017 antaman erityiskertomuksen nro 13/2017 ”Yhtenäinen Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä: toteutuuko poliittinen päätös koskaan käytännössä?”(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9‑0251/2020),

A.  ottaa huomioon, että ajantasainen, kestävä ja saavutettava multimodaalinen liikenneinfrastruktuuri ja tulevaisuuteen suuntautunut logistiikka ovat olennaisen tärkeitä sisämarkkinoiden hyvän toiminnan sekä EU:n yhteyksien ja kilpailukyvyn kannalta ja että ne mahdollistavat kestävän, kohtuuhintaisen, älykkään, tehokkaan, yhteentoimivan ja turvallisen liikkuvuuden;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan laajuisella liikenneverkolla (TEN-T) varmistetaan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ja saavutettavuus kaikkialla EU:ssa ja sen alueilla, mukaan lukien maaseutualueet, syrjäiset, vuoristoiset ja harvaan asutut alueet, reuna- ja saarialueet sekä syrjäisimmät alueet, ja edistetään näin talouskasvua ja työpaikkojen luomista, vähennetään eriarvoisuutta, tuetaan digitalisaatiota ja innovointia, torjutaan ilmastonmuutosta ja parannetaan sopeutumis- ja selviytymiskykyä;

C.  katsoo, että TEN-T edistää merkittävästi EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista liittymis- ja naapuruuspolitiikassa erityisesti rajat ylittävien hankkeiden avulla ja että tiiviiden liikenneyhteyksien ylläpitäminen ja vahvistaminen kolmansien maiden kanssa Euroopan laajuisen liikenneverkon puitteissa sekä Länsi-Balkanin maiden ja itäisen kumppanuuden maiden tiiviimpi integrointi on siksi EU:lle erittäin tärkeää;

D.  katsoo, että TEN-T:n loppuunsaattaminen on ratkaisevan tärkeää kestävämpiin liikennemuotoihin, kuten rautatiet ja sisävesiväylät, siirtymisen edistämiselle ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotolle Euroopan vihreän kehityksen tavoitteiden mukaisesti sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle;

E.  katsoo, että koko Euroopassa on kehitettävä tasapainoisesti liikennekäytäviä, joilla varmistetaan pohjois-etelä- ja itä-länsi-yhteydet koko Euroopassa, jotta voidaan edelleen vahvistaa taloudellista, alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

F.  ottaa huomioon, että meneillään olevissa Verkkojen Eurooppa -välineen rahoitusta seuraavien seitsemän vuoden kaudelle koskevissa neuvotteluissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden sitoutuminen TEN-T-ydinverkon saattamiseen valmiiksi vuoteen 2030 mennessä ja kattavan verkon saattamiseen valmiiksi vuoteen 2050 mennessä;

G.  ottaa huomioon, että TEN-T-verkon saattaminen valmiiksi näyttää nykyisellä vauhdilla epävarmalta erityisesti rajat ylittävien hankkeiden merkittävien viivästymisten ja puuttuvien yhteyksien takia, mikä johtuu hankkeen edistäjien rahoituksellisista, toiminnallisista ja hallinnollisista vaikeuksista; ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan viivästyksiä aiheuttavia keskeisiä tekijöitä ovat komission valvontakehyksen ja kansallisen tason poliittisten päätöksentekoprosessien puutteet sekä se, että eräät jäsenvaltiot ovat suhtautuneet TEN‑T-verkkoon aloitteettomasti ja innottomasti;

H.  ottaa huomioon, että huomattava leikkaus uhkaa TEN-T:n loppuun saattamiseen Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa osoitettuja määrärahoja, erityisesti Eurooppa‑neuvoston heinäkuussa 2020 antamien päätelmien jälkeen, ja että liikenteen yleisiin määrärahoihin osoitettu määrä on selvästi riittämätön;

I.  ottaa huomioon, että TEN-T-verkon täytäntöönpanossa olisi noudatettava ydinverkon käytävien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta suosimatta yhtä muiden kustannuksella;

J.  katsoo, että TEN-T-politiikalla olisi edistettävä sitä, että otetaan EU:n laajuisesti käyttöön innovatiivisia ja saavutettavia ratkaisuja, jotka koskevat liikennettä, liikennemuotosiirtymää, vähä- ja nollapäästöistä liikkuvuutta, älykkäitä liikennejärjestelmiä (kuten älykäs liikennejärjestelmä ja jokiliikenteen tietopalvelu), lataus- ja tankkausinfrastruktuuria ja vaihtoehtoisia polttoaineita; ottaa huomioon, että TEN-T-verkon innovointi ja digitalisaatio edellyttävät lisäinvestointeja;

K.  ottaa huomioon, että meneillään oleva covid-19-kriisi on osoittanut liikenteen ja logistiikka-alan ja sen työntekijöiden olennaisen merkityksen taloudelle, jonka liikenneväylinä saumattomat matkustaja- ja tavaraliikenteen verkostot toimivat ja ovat oleellisen tärkeitä toimitusketjujen toiminnan kannalta; katsoo, että tehokkaan ja häiriönsietokykyisen liikenneinfrastruktuurin kehittämisen olisi oltava keskeisellä sijalla kaikissa EU:n ja kansallisissa elpymissuunnitelmissa ja -toimissa keskittyen erityisesti satamien, lentoasemien, rautateiden ja maanteiden välisiin multimodaalisiin liikenneyhteyksiin;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan rautateiden teemavuosi 2021 tarjoaa tilaisuuden käynnistää muutos, joka tekee rautateistä unionin henkilö- ja tavaraliikenteen selkärangan, ja korostaa TEN-T-verkkojen ratkaisevaa roolia sosioekonomisen yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisessä samalla kun vahvistetaan sisämarkkinoita ja edistetään kilpailukykyisempiä ja tehokkaampia kestäviä liikennemuotoja, jotta voidaan lisätä liikennemuotosiirtymää rautateille ja toteuttaa yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue vuoteen 2030 mennessä;

Tulevaisuuden tarpeisiin vastaava Euroopan laajuinen liikenneverkko

1.  korostaa jäsenvaltioiden välisten ja sisäisten multimodaalisten ydinverkkokäytävien, jotka kattavat tärkeimmät matkustaja- ja tavaraliikennevirrat, tarjoamaa lisäarvoa; katsoo, että näiden hankkeiden eurooppalainen lisäarvo on keskeinen tekijä, joka saa yleisön tuen; katsoo, että ne on saatava ajoissa päätökseen vuoteen 2030 mennessä ja että pullonkaulojen poistaminen ja puuttuvien yhteyksien lisääminen sekä rajat ylittävien osuuksien toteuttaminen ovat ensisijaisia tavoitteita käytävien nykyisten verkko‑osuuksien nykyaikaistamisen ja parantamisen ohella;

2.  muistuttaa, että TEN-T-politiikalla olisi edistettävä yhteentoimivia verkkoja; panee merkille, että sisämaan raja-alueiden osuus koko EU:n alueesta on 40 prosenttia ja kolmannes EU:n väestöstä asuu niillä; muistuttaa, että TEN-T-asetuksen tarkistamisessa ja täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota rajat ylittävien yhteyksien helpottamiseen, yhteentoimivuuden parantamiseen ja liikenneinfrastruktuurin multimodaalisen integraation edistämiseen kaikkialla unionissa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä riittävästi mukauttaneet kansallisia liikennesuunnitelmiaan ja -ohjelmiaan TEN-T:n tavoitteisiin, korjaamaan tämän puutteen ilman aiheetonta viivytystä, jotta voidaan soveltaa ja noudattaa asiaa koskevassa EU:n lainsäädännössä vahvistettuja määräaikoja, tavoitteita ja aikatauluja; muistuttaa lisäksi, että koska TEN-T on luonteeltaan verkko, pienen osuuden vaatimustenvastaisuus tai toimimattomuus voi haitata järjestelmän tehokkuutta ja kilpailukykyä kokonaisuutena; kehottaa tämän takia kiireellisesti määrittämään ja saattamaan valmiiksi tällaiset tärkeät kohdat verkossa;

4.  pitää TEN-T-asetuksen tarkistamista tärkeänä mahdollisuutena tehdä verkostosta tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava, jotta voidaan varmistaa EU:n sisämarkkinoiden toiminta ja yhtenäisen liikennealueen toteuttamisen jatkuminen sekä EU:n maailmanlaajuinen kilpailukyky tulevina vuosikymmeninä ja tukea siirtymistä älykkääseen, kestävään, tehokkaaseen ja turvalliseen liikkuvuuteen; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää saattaa verkko ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden uudet realiteetit, ilmaston, ympäristön ja yhteiskunnan muutokset sekä digitaaliset tarpeet, lisätä nykyisen verkon tehokkuutta ja nopeuttaa vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönottoa liikenteessä;

5.  pitää tärkeänä, että TEN-T-verkkoa kehitetään edelleen siten, että keskitytään ydinverkon ja kattavan verkon yhteenliittämiseen muun muassa maaseutualueilla, syrjäisillä alueilla, harvaan asutuilla alueilla ja saarilla sekä syrjäisimmillä alueilla, ja verkon osuuksiin, joilla on eniten potentiaalia sosiaalis-taloudellisen edun luomiseen; korostaa, että karttoihin ei pitäisi tehdä merkittäviä muutoksia ennen kuin ydinverkko on valmis; korostaa kuitenkin, että TEN-T-verkkoon on tehtävä rajallisia mukautuksia, jotta voidaan ottaa huomioon liikenneverkkojen kehitys ja parantaa eri liikennekäytävien ja syrjäisten alueiden välisiä yhteyksiä, mukaan lukien rajat ylittävien rautatieyhteyksien vahvistaminen ydinreittien ulkopuolella, erityisesti pienemmän mittakaavan puuttuvat yhteydet, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo raja-alueilla, ja vahvistamalla TEN‑T‑verkkojen ja aluepolitiikkojen keskinäistä täydentävyyttä sekä vastaamalla muuttuviin ympäristöllisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin; kehottaa komissiota hyväksymään kaikki Verkkojen Eurooppa -välineen tarkistuksessa(12) esitetyt mukautukset sekä vaatimukset, jotka johtuvat komission ehdotuksesta asetukseksi TEN‑T-verkon toteuttamista edistävistä yhdenmukaistamistoimenpiteistä (COM(2018)0277);

6.  kehottaa komissiota asettamaan TEN-T-verkossa etusijalle vaihtoehtoisten polttoaineiden, erityisesti uusiutuvien polttoaineiden, täysimääräisen käyttöönoton kaikissa liikennemuodoissa, mukaan lukien asiaankuuluvan teknologian kehittäminen, lataus- ja tankkausinfrastruktuuri (eli sähkölatausasemat sekä LNG- ja vetytankkausasemat), turvallisuutta, varmuutta ja yhteentoimivuutta koskevat standardit sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden sääntelykehys samalla, kun kunnioitetaan teknologianeutraaliuden periaatetta ja varmistetaan teknologian monimuotoisuus, jotta voidaan pyrkiä hiilestä irtautumiseen; kehottaa laatimaan tieinfrastruktuuria koskevan EU:n etenemissuunnitelman, joka on yhdenmukainen autoteollisuuden etenemissuunnitelman kanssa, jotta varmistetaan, että infrastruktuuri-investoinnit kulkevat käsi kädessä ajoneuvojen tuotannon kanssa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;

7.  korostaa tarvetta edistää edelleen liikenneyhteyksiä kaupunkisolmukohdissa, rautatieasemilla ja -solmukohdissa, sisävesi- ja merisatamissa, lentoasemilla, logistiikka- ja multimodaalikeskuksissa ja liikenneyhteyksiä niihin, muun muassa saattamalla valmiiksi ja parantamalla yhteyksiä niihin sekä ydinverkoissa että kattavissa verkoissa, jotta varmistetaan saumaton, tehokas, saavutettava, yhdennetty, älykäs, turvallinen, yhteenliitetty, hyvin varustettu ja kestävä liikennejärjestelmä henkilöliikenteelle ja tavaraliikenteen logistiikalle sekä kehittämällä suorien lippujen tarjoamista, edistäen siten tehokasta liikennemuotosiirtymää, erityisesti vahvistamalla julkisia liikennejärjestelmiä ja lisäämällä maaseudun solmukohtien ja kaupunkialueiden yhteyksiä

8.  painottaa siksi, että TEN-T-suuntaviivojen tuleva tarkistus toteutetaan yhdessä vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin(13), TEN-E-asetuksen(14) ja kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta annetun asetuksen(15) suunniteltujen tarkistusten kanssa;

9.  korostaa, että tutkimuksella, innovoinnilla ja digitalisoinnilla on keskeinen rooli liikenteen entistä pidemmälle menevässä hiilestä irtautumisessa samalla kun vastataan matkustaja- ja tavaraliikenteen volyymin kasvuun, lisätään multimodaalista yhteentoimivuutta ja parannetaan liikenteen turvallisuutta, tehokkuutta ja häiriönsietokykyä Euroopan vihreän kehityksen tavoitteiden mukaisesti; korostaa, että TEN-T-verkolla on edistettävä innovatiivisia digitaalisia sovelluksia kaikissa liikennemuodoissa, mukaan lukien älykkäät liikennejärjestelmät, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (ERMTS), alusliikennettä koskevat seuranta- ja tietojärjestelmät, jokiliikenteen tietopalvelut, ilmaliikenteen hallintajärjestelmät (yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallinnan tutkimushanke) ja infrastruktuurien rakenteen kunnon seurantajärjestelmät; muistuttaa tässä yhteydessä Galileo-hankkeen loppuun saattamisen tärkeydestä; kannustaa komissiota edistämään näiden järjestelmien rahoitusta jäsenvaltioissa elpymis- ja palautumistukivälineestä myönnettävällä rahoituksella;

10.  huomauttaa, että älykkäistä ja autonomisista liikkuvuusratkaisuista on tulossa kaupallisesti kannattavia ja että TEN-T-verkon asiaankuuluvan liikenne- ja digitaalisen infrastruktuurin parantamista on nopeutettava samalla kun varmistetaan rajat ylittävä yhteentoimivuus, tietosuoja ja kyberturvallisuus, jotta helpotetaan äskettäin hyväksytyn yleistä turvallisuutta koskevan asetuksen mukaisten automatisoitujen ja verkkoon liitettyjen ajoneuvojen turvallista toimintaa;

11.  korostaa, että unionin tukea innovatiivisten liikennemuotojen, kuten miehittämättömien ilma-alusten ja maglev-teknologian, tutkimukselle ja kehittämiselle tarvitaan kipeästi; painottaa, että eurooppalaiset kumppanuudet eri liikennemuodoissa voivat vaikuttaa hyvin myönteisesti TEN-T-verkon turvalliseen, tehokkaaseen ja älykkääseen käyttöönottoon;

12.  katsoo, että verkon laajuiset ja yhdenmukaistetut infrastruktuurinormit mahdollistavat todellisen yhtenäisen liikennealueen; katsoo, että on tärkeää ylläpitää ja parantaa olemassa olevaa infrastruktuuria, erityisesti rajat ylittävillä osuuksilla, kun otetaan huomioon teknologinen kehitys, muuttuvat turvallisuusnormit, lisääntyvä tehokkuus, korkealaatuisempi suorituskyky, kapasiteetin lisääminen, uudet toiminnot, parempi rajat ylittävä luotettavuus ja yhteentoimivuus ja tarve siirtyä elinkaariajatteluun, ja parantaa infrastruktuurin kykyä sietää pandemioiden ja ilmastonmuutoksen kaltaisten kriisien vaikutuksia; toteaa kuitenkin, että Verkkojen Eurooppa -välineen rahoitus ei riitä kaikkien näiden tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, että koordinaatio jäsenvaltioiden välillä on keskeinen tekijä kriisien hallitsemisessa ja tavaroiden jatkuvan kulun varmistamisessa ja välttämättömien tavaroiden toimittamisessa unionin väestölle; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen lainsäädäntökehyksestä, jotta voidaan parantaa ydinverkon liikenteen infrastruktuurin riskinhallintaa, sietokykyä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista kaikkien liikennemuotojen osalta;

13.  ottaa huomioon, että liikenneinfrastruktuurin puutteellinen kunnossapito voi vaikuttaa TEN-T:n pysyvyyteen, kestävyyteen, suorituskykyyn, turvallisuuteen ja siten toimintavarmuuteen; korostaa TEN-T-infrastruktuurin säännöllisen ja standardisoidun kunnossapidon tärkeyttä erityisesti siltojen ja tunnelien osalta, jotta varmistetaan kestävä korkealaatuinen infrastruktuuri; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön infrastruktuurin laatuvaatimuksia koskevan selkeän vertailuarvon erityisesti siltojen ja tunnelien osalta ja kehittämään yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan TEN-T-infrastruktuurin tarkastuksia ja laatuluokituksia varten; kehottaa komissiota vahvistamaan ydinverkon kunnossapidon seurantasuunnitelman Euroopan tasolla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä Euroopan investointipankin (EIP) ja kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa tutkimaan rajoitusjärjestelmiä, joilla voidaan helpottaa investoimista verkon ylläpitoon; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi kehittämään erityisiä kansallisia suunnitelmia tavanomaisten ja ennalta suunnittelemattomien huoltotöiden rahoittamista varten;

Rahoitus, hallinnointi ja valvonta

14.  painottaa, että jotta TEN-T-infrastruktuuriin kohdistuvat investoinnit olisivat riittäviä, on olennaista, että kaikki asiaankuuluvat EU:n rahastot (Verkkojen Eurooppa -väline, InvestEU-ohjelma, Euroopan rakenne- ja investointirahastot, elpymis- ja palautumistukiväline, Horisontti Eurooppa -puiteohjelma jne.) ja EIP:n lainananto sovitetaan liikennealan erityistarpeisiin ja että jäsenvaltiot sitoutuvat riittävään rahoitukseen; pitää erittäin valitettavana Eurooppa-neuvoston päätöstä ehdottaa määrärahaleikkauksia tulevaisuuteen suuntautuneille ohjelmille, kuten Verkkojen Eurooppa -välineelle ja InvestEU-ohjelmalle, erityisesti kun otetaan huomioon Verkkojen Eurooppa -ohjelman keskeinen rooli TEN-T-verkon toteuttamisessa; panee merkille, että EU:n hyvin kunnianhimoista hiilestä vapautumisen ohjelmaa on tarpeen tukea vastaavalla rahoituksella ja rahoitusvälineillä, jotta se voisi menestyä samalla kun pidetään yllä asiaankuuluvien alojen kilpailukykyä; kehottaa komissiota vahvistamaan synergioita ja politiikkojen johdonmukaisuutta Verkkojen Eurooppa -välineen ulkopuolisten asiaankuuluvien EU:n välineiden (kuten Euroopan aluekehitysrahaston) välillä ja lisäksi optimoimaan yhdistämisvälineiden käytön yksityisten sijoittajien houkuttelemiseksi ja julkisen rahoituksen kokoamiseksi; huomauttaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaiset asiaankuuluvat ilmasto- ja ympäristöpainotteiset rahoitusvälineet olisi asetettava saataville sellaisten TEN-T-verkkoon kohdistuvien investointien rahoittamiseksi, jotka voivat tehokkaasti auttaa vähentämään liikennealan päästöjä;

15.  pitää valitettavana, että uudessa monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa ja elpymissuunnitelmassa ei edelleenkään anneta jäsenvaltioille vahvaa signaalia infrastruktuuriin kohdistuvista investoinneista eikä TEN-T-verkon valmiiksi saattamisen ensisijaisuudesta; korostaa siksi, että Euroopan unionin elpymisvälineen varat tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden varmistaa TEN-T-ydinverkkojen rakentaminen vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille vuosittain rakentamisen etenemisestä; kehottaa komissiota varaamaan neuvotteluissa jäsenvaltioiden kanssa asianmukaisen osuuden avustuksista EU:n liikennealan toimintapolitiikkojen kehittämiseen ja toimittamaan tätä koskevan loppukertomuksen Euroopan parlamentille; kehottaa komissiota varmistamaan, että elvytys- ja selviytymiskyvyn kehittämisvälineen täytäntöönpanoa koskevissa kansallisissa ohjelmissa annetaan näkyvä rooli investoinneille nykyaikaiseen, digitaaliseen, kestävään ja turvalliseen liikenneinfrastruktuuriin;

16.  muistuttaa, että Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) saattaminen valmiiksi sekä radanvarsilla että junissa on perusedellytys yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen luomiselle ja rautatiemarkkinoiden moitteettoman toiminnan mahdollistamiselle TEN-T-käytävillä; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) loppuun saattamiseen ydinverkoissa tarvitaan noin 15 miljardia euroa ja että komissiolla olisi oltava merkittävä rooli rahoituksen ja käyttöönottotoimien koordinoinnissa;

17.  painottaa, että direktiiviehdotuksessa TEN-T-verkon virtaviivaistamisesta(16) asetettujen määräaikojen noudattaminen olisi otettava huomioon, kun hankkeita arvioidaan hankevalinnassa niiden kypsyyskriteerien perusteella, jotka on määritetty Verkkojen Eurooppa -välineessä; uskoo lisäksi, että mahdollisesti esiintyvien viivästysten pitäisi oikeuttaa tutkinta hankkeen edistymisen tilasta ja unionilta Verkkojen Eurooppa ‑välineen kautta saadun rahoitustuen tarkistaminen asetuksen (EU) N:o 1316/2013(17) 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti, mistä voisi seurata tuen supistaminen tai peruuttaminen;

18.  painottaa, että vaikka TEN-T-verkko toteutetaan vaiheittain ja ydinverkon valmistuminen on lyhyen aikavälin prioriteetti, koska se on kestävän multimodaalisen liikenneverkoston kehityksen selkäranka ja stimuloi koko kattavan verkon kehitystä, on tärkeää varmistaa riittävä rahoitus kattavalle verkolle, jota ydinverkko ei kata, jotta vältytään kasvavilta epäsuhtaisuuksilta; korostaa tässä yhteydessä, että TEN-T-verkon molemmat tasot ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n yhteenliitettävyyden ja logistiikan integroinnin kannalta;

19.  katsoo, että EU:n varoilla, erityisesti Verkkojen Eurooppa -välineestä myönnetyillä varoilla, olisi edistettävä joustavasti ja tehokkaasti rajat ylittävien hankkeiden loppuun saattamista ja puuttuvia yhteyksiä korjaavalla tavalla, jos kansallisella tasolla rahoitettavien kustannusten ja rajan molemmin puolin odotettavissa olevien sosioekonomisten hyötyjen välinen havaittu epäsuhta ja epätasapaino vaarantavat etenemisen kohti hankkeen oikea-aikaista loppuunsaattamista; kehottaa komissiota ottamaan tässä yhteydessä kohdennetumman lähestymistavan soveltamalla korkeampia yhteisrahoitusmääriä hankkeisiin, joilla on eniten EU:n tuottamaa lisäarvoa, jotta kansallisia investointeja voidaan vapauttaa;

20.  on erittäin huolissaan erityisesti rajat ylittävien hankkeiden valmistumisissa esiintyvistä viivästyksistä, jotka haittaavat saumattomien TEN-T-ydinverkkokäytävien oikea-aikaista perustamista ja lisäävät hankkeiden kustannuksia; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään niiden vastuulla olevia verkon osia koskevat velvoitteensa ja varmistamaan tehokkaat ja oikea-aikaiset hallinnolliset ja oikeudelliset menettelyt unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä täysimääräisesti noudattaen ja kehottaa niitä lisäämään hallinnollisten ja oikeudellisten prosessien digitalisointia; muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden on vahvistettava yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa rajat ylittävissä hankkeissa esimerkiksi perustamalla yhteisestä sopimuksesta yhteinen viranomainen erityisesti aikataulujen ja määräaikojen koordinoimiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön uuden direktiivin TEN-T-verkon virtaviivaistamisesta; kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita, jotka haluavat ottaa käyttöön unionin oikeuden mukaisia aineellisia kieltolausekkeita, jotka voisivat nopeuttaa merkittävästi kansallisia oikeudenkäyntejä;

21.  korostaa, että EU:n virtaviivaistamistoimenpiteiden toteuttaminen luvanmyöntämismenettelyissä, rajat ylittävissä hankintamenettelyissä ja muissa hallinnollisissa menettelyissä jäsenvaltioissa on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan vähentää teknisiä esteitä ja hallinnollista rasitusta ja siten mahdollisia viivästyksiä ja lisäkustannuksia TEN-T-verkkojen liikenteen infrastruktuuriin liittyvissä hankkeissa; panee merkille, että tämä on erityisen tärkeää, kun on kyse varmuuden antamisesta hankkeiden edistäjille ja mahdollisille yksityisille sijoittajille(18); kehottaa komissiota lisäämään perusteettoman hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevan luvun TEN‑T-verkkoa koskeviin edistymiskertomuksiin;

22.  kehottaa komissiota vahvistamaan TEN-T-verkon täytäntöönpanon valvontaa käyttämällä sille asetuksessa jo annettuja valtuuksia, vahvistamalla asiaankuuluvia välineitä, joilla jäsenvaltioita vaaditaan täyttämään velvoitteensa, ja vahvistamalla eurooppalaisten koordinaattoreiden roolia käytävien hallinnoinnissa erityisesti rajat ylittävien yhteyksien osalta sekä nimetyn viranomaisen ”keskitetyn palvelupisteen” roolia lupamenettelyssä; kehottaa komissiota vahvistamaan ja käyttämään asetuksen (EU) N:o 1315/2013 56 artiklan säännöksiä tarkistaessaan TEN-T-suuntaviivoja, joilla pyritään kannustamaan jäsenvaltioita nopeuttamaan hankkeiden suunnittelua ja loppuun saattamista; kehottaa komissiota selventämään, miten sääntöjä ja vaatimuksia on tulkittava arviointia, raportointia ja tukikelpoisuuden arviointia varten; kehottaa komissiota edistämään kansalaisyhteiskunnan ja sidosryhmien osallistumista ja kuulemista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja edistämään niitä eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

23.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan yhtenäisyyttä kansallisten liikennesuunnitelmien ja TEN-T-verkkojen välillä, jotta varmistetaan TEN-T-asetuksen asianmukainen noudattaminen;

24.  katsoo, että Euroopan unionin rautatievirastolle (ERA) olisi annettava näkyvämpi rooli TEN-T-verkon täytäntöönpanossa, erityisesti kun on kyse rajat ylittävästä yhteentoimivuudesta, turvallisuuden parantamisesta, kilpailukyvyn parantamisesta ja ERTMS:n käyttöönotosta; kehottaa lisäämään ERA:n vuoden 2021 määrärahoja, jotta sille voidaan myöntää riittävät varat tehtäviensä hoitamiseen, erityisesti siksi, että vuosi 2021 on nimetty Euroopan rautateiden teemavuodeksi;

Liikennemuodot

25.  korostaa, että on tärkeää parantaa tieinfrastruktuurin laatua TEN-T-verkossa kaikkialla unionissa;

26.  kehottaa komissiota ryhtymään tässä yhteydessä lisätoimiin vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönoton ja sähkölatauspisteiden ja vetytankkausasemien käyttöönoton lisäämiseksi ottaen huomioon mahdolliset tulevat vaihtoehtoiset polttoaineratkaisut ja noudattaen täysin teknologianeutraaliuden periaatetta;

27.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä toimintaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi kriittisen infrastruktuurin koko elinkaaren ajan siten, että otetaan huomioon moottorittomien ajoneuvojen käyttäjien tarpeet ja pyritään suojelemaan suojattomia tienkäyttäjiä; muistuttaa, että on tärkeää edistää innovatiivisia ja älykkäitä liikenneturvallisuuden ratkaisuja EU:n strategisen Vision Zero -tavoitteen saavuttamiseksi; korostaa tarvetta täyttää direktiivin (EU) 2019/1936 uudet turvallisuusvaatimukset ja huomauttaa, että tätä varten tarvitaan lisäinvestointeja infrastruktuurin mukauttamiseen ja ylläpitoon ja että ne olisi varmistettava; painottaa, että sääntelyvaatimusten yksinkertaistaminen hankkeita koskevissa menettelyissä TEN-T-suuntaviivojen uudistamisen yhteydessä ei saa tapahtua tiukimpien mahdollisten turvallisuusstandardien kustannuksella;

28.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että TEN-T-liikenneväylien varrella on oltava riittävästi turvallisia ja valvottuja pysäköintialueita kuorma-autoille, jotta voidaan lisätä sekä liikenneturvallisuutta että verkon käyttäjien, erityisesti liikennealan työntekijöiden, hyvinvointia;

29.  korostaa, että TEN-T-verkon sekä moottoriteiden verkon erityiset sertifioidut osuudet olisi otettava käyttöön ja mukautettava niitä niin, että automaatti- ja puoliautomaattiajoneuvojen suorituskyvyn vähimmäisvaatimukset täyttyvät ja jotta noudatetaan näkyvyyttä, liikennemerkkien, tiemerkkien ja tiemerkintöjen kuntoa koskevia infrastruktuurin suoritusstandardeja;

30.  korostaa uusien ja aktiivisten verkotetun liikkuvuuden muotojen potentiaalia henkilö- ja tavaraliikenteessä kaupungeissa ja paikallisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä alueiden ja kaupunkien kanssa erityisesti rajojen yli infrastruktuurin viimeisten puuttuvien osuuksien ja intermodaalisten ja rajat ylittävien yhteyksien parantamiseksi ja täydentämiseksi koko TEN-T-verkossa, jotta mahdollistetaan infrastruktuurin ja palvelujen saumattomampi ja tehokkaampi käyttö, mikä puolestaan estää ruuhkia ja vähentää päästöjä;

31.  korostaa, että rautatieliikenteellä on keskeinen rooli liikennealan hiilestä irtautumisessa, ja muistuttaa, että on tärkeää toteuttaa täysimääräisesti neljäs rautatieliikennepaketti, jotta voidaan hyödyntää rautatieliikenteen koko potentiaalia; vaatii, että kun rautatieinfrastruktuuria kehitetään, vähennetään samalla perusteetonta hallinnollista rasitusta; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille vuosittain tässä saavutetusta edistyksestä; katsoo, että liikennemuotosiirtymien ja tehokkaiden rautatiekuljetusten ja yhdistettyjen kuljetusten edistäminen erityisesti rajat ylittävissä tilanteissa ja tapauksissa, joissa intensiivisesti käytetyillä osuuksilla on puuttuvia yhteyksiä, on asetettava TEN‑T‑verkon painopisteeksi ja se olisi toteutettava ottamalla täysimääräisesti käyttöön ERTMS, poistamalla sääntelylliset, toiminnalliset ja tekniset esteet verkosta ja varmistamalla rautatieliikenteenharjoittajien yhtäläiset käyttömahdollisuudet, nopeuttamalla sähköistämistä, varmistamalla yhteenliitettävyys ja yhteentoimivuus, myös optimoimalla infrastruktuurikapasiteetin optimointi ja liikkuvan kaluston varustuksen, tukemalla tutkimusta ja innovointia, mukaan lukien Shift2Rail-yhteisyritys, ja optimoimalla rautateiden tavaraliikennekäytävät kysynnän mukaisiksi, erityisesti logistiikan solmukohdissa, kuten satamissa ja lentoasemilla; korostaa lisäksi tarvetta määritellä verkon sisäiset kauttakulkusolmukohdat ja terminaalisolmukohdat ja varustaa samalla ydinsolmut siirtoalustoilla matkustajien ja tavaroiden sujuvaa kulkua varten; korostaa sellaisten hankkeiden merkitystä, joilla parannetaan erityisesti vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden esteetöntä pääsyä;

32.  kehottaa komissiota hyväksymään säännöllisesti sitovat määräaikaistavoitteet ERTMS:n käyttöönotolle, jotta sen käyttöönotto TEN-T-ydinverkon sisällä voidaan saattaa valmiiksi vuoden 2030 määräaikaan mennessä; katsoo, että ERA:n olisi toimittava tehokkaana ja vaikuttavana järjestelmäviranomaisena ja hoidettava lisääntyneet tehtävänsä ja vastuunsa ERTMS:n osalta neljännen rautatiepaketin yhteydessä; kehottaa rahoittamaan ERTMS:n täytäntöönpanon etenemissuunnitelman yhteistä etua koskevan hankkeen kautta elpymis- ja palautumistukivälineen nojalla; huomauttaa, että sääntelyn vakaus on tärkeää yhteentoimivuuden teknisten eritelmien osalta keinona vapauttaa investoinnit ERTMS:ään, ja pyytää komissiota analysoimaan huolellisesti lisämuutoksia, kun YTE saatetaan ajan tasalle vuonna 2030, ja varmistamaan yhteensopivuuden;

33.  korostaa, että Euroopan rautatieinfrastruktuurin on varmistettava riittävä kapasiteetti sekä tavara- että matkustajajunille, lisättävä infrastruktuurin käyttöä ja tuotettava enemmän tuottoa investoinneille; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle rajat ylittävät junayhteydet, jotta vahvistetaan liikennemuotosiirtymää kansainvälisessä matkustajaliikenteessä; korostaa tässä yhteydessä yöjunien mahdollisuuksia ilmastoystävälliseen ja kilpailukykyiseen matkustamiseen; katsoo, että sujuva rajat ylittävä raideliikenne TEN-T-verkossa ja eurooppalaisilla raiderahtikäytävillä edellyttää infrastruktuurin haltijoiden pakollista rajat ylittävää yhteistyötä; kehottaa komissiota ehdottamaan infrastruktuurin haltijoita koskevia sitovia toimenpiteitä TEN-T-verkon tarkistuksen yhteydessä;

34.  korostaa, että tulevina vuosina on asetettava etusijalle suurinopeuksisten ja korkealaatuisten rautateiden matkustajapalvelujen kehittäminen TEN-T-ydinverkkojen kautta, ja tavoitteena on oltava luoda laaja verkosto, joka muodostuu suurinopeuksisista rautatieyhteyksistä sellaisten tärkeimpien eurooppalaisten kaupunkien välillä, joissa ei nykyisin ole mahdollisuutta käyttää tällaisia palveluja, ja lisätä merkittävästi kestävien maaliikennemuotojen kilpailukykyä;

35.  korostaa sisävesiliikenteen merkitystä kestävänä liikennemuotona ja painottaa tarvetta varmistaa vesiväylien tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava suurikapasiteettinen infrastruktuuri, luotettavuus, laatu ja hyvä purjehduskelpoisuus erityisesti ilmastonmuutoksen taustaa vasten; tunnustaa ydinverkon ja kattavan verkon satamien tärkeän roolin strategisina solmukohtina; kehottaa komissiota varmistamaan saumattomat yhteydet ydinsatamien ja kattavien sisämaa- ja merisatamien ja rautatie- ja maantieverkkojen välillä multimodaalisuuden helpottamiseksi; kehottaa toteuttamaan toimia jokiliikenteen tietojärjestelmän (RIS) yhdenmukaistetun rajat ylittävän käyttöönoton varmistamiseksi ja innovatiivisten, tehokkaiden ja kestävien ratkaisujen käyttöönoton helpottamiseksi alalla;

36.  kehottaa rahoittamaan sisävesiliikenneväylien kehittämistä koskevan etenemissuunnitelman yhteistä etua koskevan hankkeen kautta elpymis- ja palautumistukivälineen nojalla;

37.  korostaa korkealaatuisten meriyhteyksien merkitystä sekä EU:n kansainvälisessä kaupassa että myös EU:n sisäisessä kaupassa; korostaa, että TEN-T:n merten moottoritiet -pilarilla ja lähimerenkululla on tässä yhteydessä keskeinen asema kestävinä liikennemuotoina; katsoo, että merten moottoritiet -pilarin tarkoituksena on helpottaa tarpeisiin perustuvia lyhyen matkan meriyhteyksiä ja -palveluja, jotka on saumattomasti integroitu maaliikenteeseen ja täydentävät sitä, helpottaa merisatamien välistä yhteistyötä ja lisätä niiden yhteyksiä sisämaahan sekä edistää puhtaiden ja vaihtoehtoisten polttoaineiden kehittämistä ja käyttöönottoa vaikutustenarvioinnin perusteella ja energiatehokkuusratkaisuja meriliikenteessä; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, mitkä ydinkäytävän päätepisteet olisi asetettava saataville meriyhteyksinä muihin ydinkäytäviin ja missä TEN-T-karttoja olisi päivitettävä arvioinnin tulosten mukaisesti;

38.  korostaa meri- ja sisämaasatamien keskeistä asemaa liikenneverkon strategisina solmukohtina, joissa lyhyen matkan merikuljetukset ja avomerikuljetukset yhdistyvät rautateihin, maanteihin, sisävesiväyliin ja putkilinjoihin ja jotka ovat logististen toimitusketjujen risteyksissä; korostaa, että on tärkeää varmistaa suurimpien alusten pääsy TEN-T-satamiin kapasiteettitakuita koskevien toimenpiteiden avulla; korostaa merisatamien tärkeyttä ja painottaa, että satamat eivät ole vain meriliikenteen osa vaan yhä lisääntyvästi kaikkien liikennemuotojen klustereita sekä osa energiataloutta, teollisuutta ja sinistä taloutta; panee merkille satamayhteistyön ja klustereiden merkityksen ja voimakkaamman kehityksen; katsoo, että TEN-T-verkolla olisi siksi helpotettava hankkeita, joilla pyritään lisäämään satamien välistä synergiaa liikenteen, energian ja digitaalisten infrastruktuurien välillä, ja siinä olisi tarvittaessa säädettävä toimista meri- ja sisävesisatamiin johtavien rautatie- ja maantieyhteyksien parantamiseksi, jotta voidaan tukea liikennemuotosiirtymää ja parantaa kestävää logistiikkaa;

39.  korostaa lyhyen matkan meriyhteyksien merkitystä alueellisille yhteyksille erityisesti syrjäisillä alueilla ja saarilla; katsoo, että merten moottoriteitä koskevissa vaatimuksissa suljetaan lyhyen matkan meriyhteydet pois; kehottaa siksi komissiota yksinkertaistamaan näitä vaatimuksia TEN-T-asetuksessa, jotta meriyhteydet saatetaan tasavertaiseen asemaan maayhteyksien kanssa, ottaen erityisesti huomioon yhteydet kattavan verkon satamiin;

40.  korostaa, että merenkulkualan päästöjä on mahdollista vähentää merkittävästi investoimalla satamainfrastruktuuriin, joka tukee vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä ja siirtymistä akkujen lataukseen ja sähkönjakeluun alusten ollessa laiturissa; huomauttaa, että tällaiset investoinnit olisi asetettava etusijalle keinona edistää multimodaalista liikennettä satamissa; pyytää komissiota kehittämään edelleen rahoitusvälineitä, joilla voidaan lisätä investointeja tähän tarkoitukseen ja tukea edelleen erilaisten puhtaiden teknologioiden jatkuvaa kehittämistä edistämällä tutkimusta;

41.  kehottaa komissiota tunnustamaan, että satamilla on laajempi rooli kuin pelkästään liikennetoimintojen tuottaminen, kun tarkoitetaan hiilestä irtautumista ja otetaan erityisesti huomioon niiden potentiaalin edistää tuulienergiatuotannon mahdollisuuksia maalla ja merellä;

42.  korostaa, että lentoliikenne ja siihen liittyvät infrastruktuurit, kuten lentoasemat, ovat olennaisen tärkeitä EU:n maailmanlaajuisille ja sisäisille yhteyksille, mukaan lukien sen maaseutualueet, harvaan asutut alueet, syrjäiset alueet, saarialueet ja syrjäisimmät alueet, ja multimodaalisuuden, kuten yhteentoimivuuden, varmistamiseksi esimerkiksi rautatiekuljetusten kanssa sekä synergioiden luomiseksi asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa; pitää TEN-T-verkkoa tärkeänä välineenä, jolla nopeutetaan vaihtoehtoisten polttoaineiden sekä niiden lataus- ja tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoa alalla tarjoamalla tarvittavaa kapasiteettia ydinverkkojen ja kattavien verkkojen lentoasemilla; katsoo, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa II+ (Single European Sky II+) koskevan aloitteen kehittäminen edelleen on kiireellistä ja ratkaisevan tärkeää tehokkaampien ja kestävämpien infrastruktuuriyhteyksien aikaansaamiseksi; muistuttaa, että covid‑19‑kriisi on osoittanut lentoliikenteen sekä matkustaja- ja tavaraliikenteen yhteenliitettävyyden arvon taloudelle, ja siksi on tarpeen varmistaa sen kestokyky uusien riskien ja kriisien varalta;

43.  katsoo, että TEN-T:n ja TEN-E:n synergioita ja täydentävyyttä olisi edistettävä varmistaen samalla täysin nykyiset ja tulevat rahoitusmahdollisuudet ja -tasot TEN-T:n kehittämiselle; painottaa tässä yhteydessä, että putkilinjoja ei olisi pidettävä ainoastaan osana energiainfrastruktuuria vaan myös tekijänä, joka mahdollistaa siirtymän kohti kestävämpää liikennettä; vahvistaa putkilinjojen merkityksen teollisuusklustereiden ja liikenteen solmukohtien välisenä yhteytenä ja perushyödykkeiden kuljetusvälineenä ja korostaa niiden merkitystä tiettyjen hiilestä irtautumista koskevien teknologioiden täytäntöönpanon kannalta;

44.  painottaa, että kaikki jäsenvaltiot tarvitsevat kehittynyttä, älykästä, turvallista ja kestävää TEN-T-verkkoa, jolla edistetään liikkuvuutta, liitettävyyttä ja alueellista saavutettavuutta kaikkialla EU:ssa ja erityisesti syrjäisillä alueilla, saarilla ja syrjäisimmillä alueilla, jotta edistetään ja lisätään eurooppalaista ja kansainvälistä matkailua; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisia synergioita EuroVélon ja sen 16 käytävän kanssa, erityisesti lisäämällä rahoitustukea paikallisen ja ekologisen polkupyörämatkailun edistämiseen Euroopassa;

Strategiset suuntaviivat

45.  korostaa, että EU:lle on strategisesti tärkeää säilyttää TEN-T-verkon sisällä tiiviit liikenneyhteydet kolmansiin maihin ja yhdentää edelleen Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) kumppanimaita, Länsi-Balkania ja Kaakkois-Euroopan liikenneyhteisöä sekä itäisen kumppanuuden maita ja parantaa yhteyksiä EU:n syrjäisiin alueisiin; pitää tarkoituksenmukaisena, kun otetaan huomioon kolmansien maiden strategiset investoinnit ja vaikutusvallan kasvu tällä alueella, laajentaa sen TEN-T-liikenneyhteyksiä ehdokasvaltioihin, eteläisen Välimeren maihin ja itäisen kumppanuuden maihin sekä Aasiaan EU:n normien ja vastavuoroisuusvarmistusten mukaisesti; korostaa lisäksi Välimeren strategista merkitystä unionille ja tarvetta vahvistaa eteläisen Välimeren maiden ja EU:n saarialueiden infrastruktuuria;

46.  korostaa, että on tärkeää säilyttää TEN-T-yhteydet Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa alkaen siitä, että se tunnustetaan ”naapurimaaksi” TEN-T-asetuksen 3 artiklan b alakohdassa määritellyllä tavalla, samalla kun turvataan yhteisesti sovittujen TEN‑T‑infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpano ja loppuun saattaminen ja varmistetaan, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu tämän yhteyden rahoitukseen; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota EU:n ulkorajoihin ja seuraamaan Yhdistyneen kuningaskunnan eron vaikutusta raja-alueisiin; muistuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja niin kutsutun maasillan tärkeästä roolista osana TEN-T-verkkoa ja panee merkille brexitin kielteiset vaikutukset yhteyksiin, saavutettavuuteen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen Irlannin ja Manner-Euroopan välillä sekä Irlannin saaren sisällä; kehottaa komissiota varmistamaan tehokkaan yhteyden Irlannin ja Manner-Euroopan välillä ydinverkon ja kattavan verkon välityksellä kiinnittäen erityistä huomiota merireitteihin, olivatpa EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset suhteet tulevaisuudessa millaiset tahansa;

47.  korostaa, että TEN-T:llä ja sen tärkeimmillä solmukohdilla on unionin kannalta strateginen tehtävä; kehottaa komissiota laatimaan suunnitelmia strategisen infrastruktuurin ja koko TEN-T-verkon suojelemiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n strategista etua, polkumyynnin kieltoa, tiukkojen eurooppalaisten työelämän normien täysimääräistä kunnioittamista ja vastavuoroisuuden periaatetta pääsyssä julkisiin hankintoihin sovelletaan täysimääräisesti TEN‑T‑hankkeiden tarjouskilpailumenettelyissä;

48.  korostaa, että on tärkeää lisätä synergiaa Euroopan laajuisten verkkojen välillä liikenteen, energian ja televiestinnän alalla sekä niiden käytävien välillä, jotta voidaan varmistaa liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden sujuva markkinoille pääsy ja jakelu ja ottaa huomioon liikennealan ja sen käyttäjien muuttuvat digitaaliset tarpeet;

49.  korostaa, että liikenteen infrastruktuuria koskevissa politiikoissa tarjotaan selvä mahdollisuus lisätä synergioita puolustustarpeiden ja TEN-T-verkon välillä siten, että kokonaistavoitteena on sotilaallisen liikkuvuuden parantaminen kaikkialla unionissa, ottaen huomioon maantieteellisen tasapainon ja arvioimalla mahdollisia hyötyjä pelastuspalvelulle; vaatii, että liikenteen infrastruktuurin kaksoiskäyttöön soveltuviksi määriteltyjä Euroopan laajuisen verkon osia olisi mukautettava tiukasti kaksikäyttöperiaatteen mukaisesti siviilien ja puolustuksen tarpeisiin vastaamiseksi; kehottaa komissiota säilyttämään sen alkuperäisen ehdotuksen sotilaallisen liikkuvuuden rahoittamisesta vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0420.
(3) EUVL L 325, 16.12.2019, s. 1.
(4) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 1.
(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0169.
(6) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 152.
(7) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 22.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
(9) https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR20_10/SR_Transport_Flagship_Infrastructures_FI.pdf
(10) https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/LR_TRANSPORT/LR_TRANSPORT_FI.pdf
(11) https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR17_13/SR_ERTMS_RAIL_FI.pdf
(12) Erityisesti mukautukset, jotka on esitetty (Euroopan parlamentin ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta antaman lainsäädäntöpäätöslauselman) liitteen III osassa.
(13) Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22).
(16) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamista edistävistä yhdenmukaistamistoimenpiteistä (COM(2018)0277) muutettiin direktiiviehdotukseksi 12. kesäkuuta 2020 annetussa neuvoston muistiossa 8726/20 (2018/0138(COD)) esitetyllä tavalla.
(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129).
(18) Kuten todetaan toimielinten välisissä neuvotteluissa Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamista edistävistä yhdenmukaistamistoimenpiteistä annetusta asetuksesta 17. kesäkuuta 2020 tehdyssä alustavassa sopimuksessa.


Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonta 2017, 2018 ja 2019
PDF 140kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta 2017, 2018 ja 2019 (2019/2132(INI))
P9_TA(2021)0011A9-0270/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomukset 2017, 2018 ja 2019 Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (COM(2018)0540, COM(2019)0319 ja COM(2020)0350),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Oikeusvaltioperiaatteen lujittaminen unionissa – Toimintasuunnitelma” (COM(2019)0343),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta 2016(1),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Euroopan unionin hallintomenettelylaista(3),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”(4) (C(2016)8600),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(5),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Oikeusvaltiokertomus 2020: Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2020)0580),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS 10 artiklan mukaisesti (COM(2016)0448),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle ”Yhdeksäs raportti edistymisestä kohti toimivaa ja todellista turvallisuusunionia” (COM(2017)0407),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(6) (neljäs rahanpesunvastainen direktiivi), sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843(7) (viides rahanpesunvastainen direktiivi),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen nro 07/2018 ”EU:n lainsäädännön soveltaminen käytännössä: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaiset Euroopan komission valvontatehtävät (Yleiskatsaus)”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen nro 02/2020 ”Euroopan unionin lainsäädäntö: parempaa sääntelyä sovellettu lähes 20 vuotta”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0270/2020),

A.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan ja SEUT-sopimuksen 288 artiklan 3 kohdan ja 291 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu unionin lainsäädännön asianmukaisesta ja vahvistetussa määräajassa tapahtuvasta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamisesta ja täytäntöönpanosta sekä tarvittavien muutoksenhakukeinojen säätämisestä tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla; katsoo, että unionin lainsäädäntö on tehokasta vain, jos se ensinnäkin on saatettu ajoissa, täysimääräisesti ja tarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja toiseksi jos sitä sovelletaan asianmukaisesti jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä, mikä on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n kansalaiset hyötyvät EU:n toimintapolitiikoista ja että yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset koko sisämarkkinoilla; ottaa huomioon, että unionin lainsäädännössä olisi noudatettava vilpittömän yhteistyön ja annetun toimivallan periaatteita sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

B.  katsoo, että on tarpeen tunnustaa kansallisten parlamenttien aktiivisen osallistumisen merkitys EU:n asianmukaiselle toiminnalle ja sen varmistamiselle, että suhteellisuusperiaatetta noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä, SEUT-sopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa 2 vahvistetun menettelyn mukaisesti; katsoo, että lainsäädäntöprosessissa olisi edelleen edistettävä tiiviimpää yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa; muistuttaa, että vuonna 2019 annettiin 159 kertomusta eikä yhtään perusteltua lausuntoa ja että yhdeksän viime vuoden aikana annettiin kaikkiaan 4 918 kertomusta ja 439 perusteltua lausuntoa; ottaa huomioon, että keltaisen kortin menettelyä on toistaiseksi sovellettu vasta kolme kertaa ja oranssin kortin menettelyä ei kertaakaan;

C.  ottaa huomioon, että EU:n toimielinten ja kansallisten viranomaisten välinen vuoropuhelu on auttanut ratkaisemaan vuoden 2014 jälkeen 90 prosenttia rikkomusmenettelyistä ilman, että on jouduttu kääntymään Euroopan unionin tuomioistuimen puoleen; ottaa huomioon, että rikkomusmenettelyihin olisi turvauduttava viimeisenä keinona; toteaa, että unionin lainsäädäntö on laadittava niin, että helpotetaan sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

D.  ottaa huomioon, että EU Pilot -menettelyt otettiin käyttöön, jotta unionin lainsäädännön mahdolliset rikkomiset voitaisiin selvittää asianmukaisissa tapauksissa varhaisessa vaiheessa komission ja jäsenvaltioiden välisessä jäsennellyssä ongelmanratkaisuun tähtäävässä vuoropuhelussa; toteaa, että niiden käyttö on vähentynyt vuodesta 2017 lähtien, koska on todettu, että se lisäsi menettelyyn ylimääräistä byrokratiaa tuomatta kuitenkaan todellista lisäarvoa; ottaa huomioon, että komissio ei ole vielä vastannut parlamentin toistuviin pyyntöihin saada tietoja EU Pilot -menettelystä ja käynnistetyistä rikkomusmenettelyistä, erityisesti jos ne perustuvat vetoomuksiin;

E.  ottaa huomioon, että komissio määritteli vuonna 2016 rikkomistapauksia ja kanteluja koskevan työnsä painopisteet keskittyen EU:n lainsäädännön vakavimpiin rikkomisiin, joilla on merkittävä vaikutus kansalaisten ja yritysten etuihin, ja että vuosi 2017 oli ensimmäinen vuosi, jolloin komissio sovelsi tätä uutta, kohdennetumpaa lähestymistapaa;

F.  ottaa huomioon, että rikkomusmenettelyt yhdessä muiden täytäntöönpanoa ja noudattamista edistävien mekanismien kanssa takaavat, ettei EU:n kansalaisille ja yrityksille aiheudu haittaa unionin lainsäädännön myöhästyneestä tai puutteellisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen virheellisestä soveltamisesta jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että rikkomusmenettelyillä on vääristävä vaikutus, koska ne maksattavat kansalaisilla kustannukset, jotka aiheutuvat unionin lainsäädännön puutteellisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen virheellisestä soveltamisesta jäsenvaltioissa; katsoo, että on suotavaa tehdä tehokkaampaa toimielinten välistä yhteistyötä sekä kansallisella että EU:n tasolla ja ottaa käyttöön uusia mekanismeja tai tarkistaa olemassa olevia mekanismeja, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön asianmukainen soveltaminen;

G.  katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on demokratian ja perusoikeuksien toteutumisen ennakkoedellytys; toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen ylläpitäminen on ehdoton edellytys kaikkien perussopimuksissa määrättyjen ja johdetussa oikeudessa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamisessa; katsoo, että EU:n on osallistuttava oikeusvaltioperiaatetta koskevien kysymysten selvittämiseen aina, kun niitä ilmenee; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet varmistavat, että unionin lainsäädännössä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet pannaan tehokkaasti täytäntöön; katsoo, että jäsenvaltioiden riippumattomat ja tehokkaat oikeusjärjestelmät ovat olennaisen tärkeitä keskinäisen luottamuksen lujittamiseksi, sillä luottamus muodostaa perustan yhteiselle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle, investointien kannalta suotuisalle toimintaympäristölle, pitkän aikavälin kasvulle ja EU:n taloudellisten etujen suojaamiselle;

H.  katsoo, että perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien suojaaminen, puolueettomat ja riippumattomat tuomioistuimet, sananvapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja riippumattomuus poliittisesta vaikuttamisesta tai painostuksesta, lakien noudattaminen paikallis- ja aluetason hallinnossa sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden laillisiin talouksiin soluttautumisen torjunta ovat perusedellytyksiä, joilla varmistetaan tasapuolinen kohtelu lain edessä, kansalaisten oikeuksien puolustaminen, väärinkäytösten ehkäiseminen ja julkisten viranhaltijoiden vastuuvelvollisuus; ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ovat sananvapauden olennaisia osia; ottaa huomioon, että riippumattomilla ja vapailla tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen rooli, kuten EU:n perusoikeuskirjassa ja SEU-sopimuksessa todetaan; katsoo, että kampanjat, joilla pyritään johtamaan yleisöä harhaan antamalla heille väärää tietoa EU:n toiminnasta, kohdistuvat myös toimenpiteisiin, joilla varmistetaan unionin lainsäädännön asianmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, myös vammaisuuden perusteella; ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa ei ole edelleenkään pantu asianmukaisesti täytäntöön lukuisia tämän perusperiaatteen konkreettiseen soveltamiseen tähtääviä säädöksiä;

J.  ottaa huomioon, että Europol on havainnut, että 0,7–1,28 prosenttia EU:n vuotuisesta bruttokansantuotteesta käytetään epäilyttävään taloudelliseen toimintaan, kuten laittomasti hankittujen varojen rahanpesuun; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyjä useimpia jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet rahanpesun vastaista direktiivejä eivätkä etenkään neljättä ja viidettä rahanpesun vastaista direktiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

K.  ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön ohjelmia, joihin liittyy suoraan tai välillisesti EU:n kansalaisuuden myyntiä; ottaa huomioon, että on esitetty vakavia huolia tällaisten ohjelmien mahdollisesta väärinkäytöstä, joka johtaa turvallisuusongelmiin, avoimuuden puutteeseen, kansalaisten luottamuksen heikentymiseen EU:n arvoihin ja periaatteisiin sekä terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan ja rahanpesun helpottamiseen;

L.  ottaa huomioon, että komission kertomuksen mukaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta tehty neuvoston puitepäätös 2008/841/YOS(8) ei täytä lähentämisen välttämättömiä vähimmäisedellytyksiä rikollisjärjestön johtamisen ja siihen osallistumisen suhteen, vaan lähentäminen perustuu pelkästään järjestön määritelmään; ottaa huomioon, että puitepäätös antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden olla sisällyttämättä rikollisjärjestön käsitettä kansalliseen lainsäädäntöönsä ja jatkaa nykyisen kansallisen rikoslainsäädännön soveltamista soveltamalla yleisiä sääntöjä osallistumisesta tiettyihin rikoksiin ja niihin varautumisesta, ja katsoo, että tämän seurauksena puitepäätöksen käytännön täytäntöönpanossa voisi ilmetä uusia eroja;

M.  ottaa huomioon, että pakolaiskriisi on osoittanut olevan tarpeen uudistaa pikaisesti Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja lisätä vastuunjakoa jäsenvaltioiden kesken; ottaa huomioon, että hätätilanteessa sovellettava siirtojärjestelmä turvapaikanhakijoiden siirtämiseksi Italiasta ja Kreikasta ovat osoittautuneet tehottomiksi ja että niihin on liittynyt etenkin alaikäisiin ja erityisesti ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin kohdistuvia vakavia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyt Tšekkiä, Puolaa ja Unkaria vastaan, koska ne ovat kieltäytyneet noudattamasta siirtopäätöksiä;

N.  ottaa huomioon, että Schengenin rajasäännöstön mukaan sisärajatarkastusten väliaikainen palauttaminen on sallittua vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja viimeisenä keinona; ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot ovat rikkoneet sääntöjä jatkaessaan rajavalvontaa ilman asianmukaisia perusteita; ottaa huomioon, että komissio ei ole pitänyt asianmukaisena käynnistää rikkomusmenettelyjä näitä jäsenvaltioita vastaan;

O.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ovat sananvapauden olennaisia osia; ottaa huomioon, että tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen rooli, kuten EU:n perusoikeuskirjassa ja SEU-sopimuksessa todetaan;

P.  ottaa huomioon, että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun direktiivin 2014/59/EU tavoitteena on rajoittaa haittoja, joita talouskriisin vaikutukset aiheuttavat julkiselle taloudelle, rajaamalla velkakirjojen arvon alaskirjauksella maksukyvyttömien pankkien vaikutukset osakkeenomistajiin, obligaatioiden haltijoihin ja tilinomistajiin, joiden tilillä on yli 100 000 euroa; ottaa huomioon, että pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin (BRRD) säännösten ja erityisesti siinä säädettyjen velkakirjojen arvon alaskirjauksien vuoksi käyttötilien haltijat ja siten säästäjät saattavat joutua maksamaan huonosta hallinnosta, joka aiheuttaa pankkien maksukyvyttömyyttä;

Q.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 komissio jatkoi neljännen vakavaraisuusdirektiivin, talletussuojadirektiivin, pankkien elpymis- ja kriisinratkaisudirektiivin sekä velkainstrumenttien ensisijaisuusjärjestystä koskevan direktiivin täytäntöönpanon seuraamista jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että vuonna 2019 käynnistettiin rikkomusmenettelyt 12:ta jäsenvaltiota vastaan, koska ne eivät olleet ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin ensisijaisuusjärjestystä koskevan direktiivin saattamiseksi täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

1.  suhtautuu myönteisesti komission vuosikertomuksiin 2017, 2018 ja 2019 Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta, maakohtaiset kertomukset mukaan luettuina; katsoo, että nämä vuosikertomukset, vetoomusoikeus ja eurooppalainen kansalaisaloite ovat arvokkaita työkaluja, joiden avulla EU:n lainsäätäjät voivat tunnistaa mahdollisia puutteita; on tyytyväinen komission sitoumukseen antaa runsaasti painoarvoa kansalaisten, yritysten ja muiden sidosryhmien panokselle unionin lainsäädäntöön kohdistuvien rikkomusten havaitsemiseen; kehottaa komissiota tehostamaan sen antamista vuosikertomuksista käytävää julkista keskustelua;

2.  panee merkille niiden vetoomusten huomattavan määrän, joissa tuodaan esiin kansalaisten huoli oikeusvaltioperiaatteen väitetyistä loukkauksista jäsenvaltioissa, ja pitää myönteisenä, että kansalaiset osallistuvat käyttämällä oikeuksiaan; katsoo, että tällainen seuranta on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan tunnistaa ja estää oikeusvaltioon ja EU:n kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit ennen kuin ne edellyttävät virallisia toimia; suhtautuu tältä osin myönteisesti komission ensimmäiseen vuotuiseen oikeusvaltiokertomukseen, joka on uusi ennaltaehkäisevä väline ja osa uutta vuotuista eurooppalaista oikeusvaltiomekanismia; tuo uudelleen julki tukensa sellaisen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n mekanismin perustamiselle, jota hallinnoidaan toimielinten sopimuksella;

3.  muistuttaa, että parlamentti saa vuosittain huomattavan määrän vetoomuksia huolestuneilta kansalaisilta, jotka ilmaisevat tyytymättömyytensä unionin oikeuden täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa; pitää erityisen huolestuttavana käytäntöä, jossa huomattava määrä vetoomuksen esittäjiä ohjataan muihin elimiin; toistaa huolensa siitä, että tämä lähestymistapa voi saada kansalaiset luulemaan, etteivät EU:n toimielimet kuuntele heitä; korostaa kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien, erityisesti väärinkäytösten paljastajien, tärkeää roolia unionin lainsäädännön soveltamisen seurannassa ja siitä raportoinnissa;

4.  pitää huolestuttavana sitä, että vuonna 2019 komissio käynnisti 797 uutta rikkomusmenettelyä, mikä on enemmän kuin vuonna 2018 (644) ja vuonna 2017 (716); pitää huolestuttavana myös sitä, että vuonna 2019 komissio lähetti 316 perusteltua lausuntoa, kun taas vuonna 2018 se lähetti niitä 157 ja vuonna 2017 275; panee kuitenkin merkille, että vuonna 2019 oli edelleen vireillä 1 564 jäsenvelvoitteiden noudattamatta jättämismenettelyä, mikä merkitsee hienoista laskua verrattuna vuoden 2018 lopussa vielä vireillä olleisiin 1 571 menettelyyn ja hienoista lisäystä verrattuna vuonna 2017 vielä vireillä olleisiin menettelyihin (1 559); pitää myönteisenä, että niiden keskeneräisten menettelyjen määrä, jotka koskevat oikea-aikaista kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämistä, laski 599:ään vuonna 2019, mikä on 21 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2018 lopussa vielä kesken olleiden menettelyjen määrä (758);

5.  korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisevaa roolia ainoana elimenä, joka on vastuussa unionin oikeuden pätevyydestä päättämisestä ja joka varmistaa näin unionin oikeuden asianmukaisen tulkinnan ja soveltamisen EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa; muistuttaa, että ennakkoratkaisumenettely on unionin oikeuden perusmekanismi, joka auttaa selventämään, miten unionin oikeutta on tulkittava ja sovellettava; kannustaa kansallisia tuomioistuimia saattamaan asioita Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun niissä on epäselvyyksiä, ja välttämään näin rikkomusmenettelyt;

6.  huomauttaa, että vuonna 2019 käynnistettiin rikkomusmenettelyjä seuraavilla pääasiallisilla toimintapolitiikan aloilla, jotka on lueteltu tapausten määrän mukaan suuruusjärjestyksessä: ympäristö, sisämarkkinat, teollisuus, liiketoiminta ja pk-yritykset, liikkuvuus ja liikenne; pitää valitettavana, että ympäristölainsäädäntö aiheutti eniten ongelmia saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanon valvonnassa vuonna 2019, kun taas vuonna 2018 uusien rikkomusmenettelyjen määrässä ympäristö oli kolmannella sijalla;

7.  panee merkille, että näiden kertomusten mukaan alat, joilla jäsenvaltioihin kohdistettiin kyseisinä vuosina eniten osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevia rikkomusmenettelyjä, olivat ympäristö, liikkuvuus, liikenne ja sisämarkkinat;

8.  korostaa, että täytäntöönpanon puutteellinen valvonta paitsi heikentää sisämarkkinoiden toimivuutta myös vaikuttaa suoraan yksilön oikeuksiin ja siten unionin uskottavuuteen ja imagoon; katsoo, että rikkomusmenettelyjen suuri määrä osoittaa, että unionin lainsäädännön oikea-aikainen, asianmukainen ja tehokas soveltaminen jäsenvaltioissa on edelleen suuri haaste ja ensisijainen tavoite; kehottaa komissiota antamaan enemmän tietoa perusteista, joita sovelletaan vuonna 2017 käyttöön otetussa uudessa menetelmässä, jonka tavoitteena on määrittää unionin oikeuden vakavimmat rikkomiset ja siitä tehdyt kantelut; pitää valitettavana, että menettelyjen määrän kasvu on johtanut vuodesta 2017 alkaen mahdollisten unionin oikeuden rikkomisten tutkinta-ajan jatkuvaan pitenemiseen; kehottaa komissiota lyhentämään kantelujen ja rikkomusmenettelyjen keskimääräistä käsittelyaikaa; kehottaa komissiota tarvittaessa lyhentämään merkittävästi aikaa, joka kuluu jäsenvaltion tapauksen ottamiseen tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklan mukaisesti;

9.  panee huolestuneena merkille, että keskimääräinen direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä menevä aika on noussut EU:ssa, sillä vuonna 2019 direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä kesti kolme kuukautta pidempään kuin vuonna 2018; vaatii ajoittamaan lainsäädäntömenettelyt asianmukaisesti, jotta saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä jää riittävästi aikaa; korostaa, että unionin lainsäädäntö on muotoiltava selkeästi ja ymmärrettävästi ja noudattaen oikeudellisen selkeyden, avoimuuden ja oikeusvarmuuden periaatteita; kehottaa tekemään unionin lainsäädännöstä asianmukaisen vaikutusten ennakko- ja jälkiarvioinnin; muistuttaa, että kaikkein vakavimpiin rikkomusmenettelyihin johtanut lainsäädäntö on seurausta direktiiveistä; muistuttaa, että asetukset ovat velvoittavia ja sellaisenaan sovellettavia kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota turvautumaan mahdollisuuksien mukaan asetuksiin suunnitellessaan lainsäädäntöehdotusten antamista;

10.  korostaa parlamentin valvontatehtävää, jota se hoitaa kiinnittäessään vetoomusten ja kysymysten avulla komission huomion puutteisiin unionin oikeuden täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa; kannustaa komissiota parantamaan edelleen unionin oikeuden soveltamisen valvontaa jäsenvaltioissa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yleiskatsauksen mukaisesti; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden välinen tiivis ja jäsennelty vuoropuhelu varhaisessa vaiheessa on olennaisen tärkeää unionin lainsäädännön tehokkaan ja asianmukaisen soveltamisen kannalta sekä siinä, miten ratkaistaan ylisääntelyyn liittyviä ongelmia unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisessa; muistuttaa, että lainsäädäntömenettelyn kaikkia osia varten on tarpeen perustaa yhteinen tietokanta ja verkkosivusto, jotta voidaan lisätä lainsäädäntökeskustelujen avoimuutta; kehottaa komissiota edistämään säännösten noudattamista johdonmukaisemmin eri politiikanaloilla ja, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, tehostamaan ennaltaehkäiseviä välineitä, kuten täytäntöönpanosuunnitelmien, etenemissuunnitelmien, selittävien asiakirjojen ja asiaa koskevien verkkosivustojen laatimista, sekä sellaisten hyvien käytäntöjen vaihtoa, joiden tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita tunnistamaan ongelmia saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, puuttumaan niihin rikkomusmenettelyjen varhaisessa vaiheessa, ja auttamaan jäsenvaltioita löytämään yhteisiä ratkaisuja ja siten tehostamaan unionin lainsäädäntöä;

11.  antaa tunnustusta Euroopan komission tekemästä työstä ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta; korostaa kansallisten parlamenttien ja tarvittaessa alueellisten parlamenttien keskeistä roolia EU:n säädösesitysten laadinnan valvonnassa; toteaa, että nykyisiä yhteistyömuotoja kansallisten parlamenttien kanssa voitaisiin parantaa; pitää valitettavana toissijaisuuden valvontamekanismia koskevan menettelyn nykyistä rakennetta, joka pakottaa kansallisten parlamenttien Eurooppa-asioista vastaavat valiokunnat käyttämään kohtuuttomasti aikaa teknisiin ja oikeudellisiin arviointeihin, joilla on lyhyet määräajat; ehdottaa näiden mekanismien tarkistamista, jotta niistä voidaan tehdä toimivampia ja tehokkaampia ja jotta voidaan kehittää poliittisempi lähestymistapa toissijaisuusperiaatteen valvontaan kaikkialla EU:ssa; ehdottaa Euroopan alueiden komitean ottamista alue- ja paikallisviranomaisten edustajana tiiviimmin mukaan suhteellisuusperiaatteen valvontaan;

12.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, että suuri joukko jäsenvaltioita ei ole pannut neljättä ja viidettä rahanpesun vastaista direktiiviä täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan kyseiset direktiivit kiireellisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; pitää myönteisenä sitä, että komissio on hyväksynyt tiedonannon ”Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen”, joka yhdessä useiden julkaistujen kertomusten kanssa voi auttaa EU:n ja kansallisia viranomaisia torjumaan paremmin rahanpesua, terrorismin rahoitukseen liittyvä riski mukaan luettuna;

13.  pitää huolestuttavina joidenkin EU:n jäsenvaltioiden hiljattain hyväksymien investointi- ja kansalaisuusohjelmien vaikutuksia; kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöä, jolla kielletään tällaiset käytännöt;

14.  pitää valitettavana unionin lainsäädännön epäyhtenäisyyttä ja riittämättömyyttä rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, kuten huumausaineiden salakuljetuksen tai ihmissalakuljetuksen, torjunnassa; pyytää komissiota seuraamaan edelleen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan puitepäätöksen asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä käyttäen sille perussopimuksissa annettuja valtuuksia valvoa lainsäädännön noudattamista; kehottaa komissiota tekemään SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan nojalla ehdotuksen direktiiviksi, jolla tarkistetaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/841/YOS ja päivitetään kyseisten rikosten määritelmät, jotta niissä otettaisiin huomioon erityisesti rikollisjärjestöjen rajat ylittävä luonne, joka on moneen kertaan tuotu esiin toimivaltaisten EU:n virastojen, erityisesti Europolin ja Eurojustin, kertomuksissa, ja tiukentamaan seuraamuksia ja lisäämään rikollisjärjestöön kuulumista koskevan rikoksen, johon liittyvät mafiarikoksen tapaan pelottelutaktiikka, rikollisjärjestöön kuuluminen tahallisena tarkoituksena rikolliseen toimintaan ryhtyminen sekä kyky vaikuttaa julkisiin elimiin; pitää tässä yhteydessä toivottavana myös yleistä unionin lainsäädäntöä niiden henkilöiden suojelusta, jotka päättävät tehdä yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa;

15.  korostaa, että on tärkeää antaa lainsäädäntöä, jonka avulla lainvalvontaviranomaiset voivat tehokkaasti torjua laittomasti hankittuja varoja estämällä rikollisia hyötymästä rikoksilla tuotetuista varoista ja tuomasta ne lailliseen talouteen tai rahoittamasta niillä muuta rikollista toimintaa; panee merkille, että unionin lainsäädäntö on tältä osin puutteellista asetuksen (EU) 2018/1805 tulevasta voimaantulosta huolimatta; suhtautuu siksi myönteisesti komission sitoumukseen tarkistaa kaikkea rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa lainsäädäntöä EU:ssa ja arvioida mahdollista muiden yhteisten säännösten tarvetta erityisesti rikoksen tuottaman hyödyn takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista koskevien näkökohtien osalta, vaikka lainvoimaista tuomiota ei olisikaan annettu, ja näiden varojen hallinnoinnin osalta;

16.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin seurata edelleen EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta käsittelevien, prosessuaalisia oikeuksia koskevien direktiivien täysimääräistä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa kuitenkin huoltaan havaituista jatkuvista vaikeuksista saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivi 2012/29/EU(9), jolla vahvistetaan rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset; korostaa pitävänsä huolestuttavina rikkomusmenettelyjä, joita on käynnistetty useita jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöään rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä annettua direktiiviä (EU) 2016/800(10);

17.  korostaa, että EU:n verolainsäädäntöä on parannettava, jotta verojärjestelmistä tulee avoimempia, vastuullisempia ja tehokkaampia ja jotta voidaan rajoittaa epäreilua kilpailua jäsenvaltioiden välillä ja veroparatiisien yleistymistä; katsoo, että oikeudenmukaisen verotuksen sekä veropetosten, veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun määrätietoisen torjunnan on oltava keskeisellä sijalla EU:n politiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kilpailukykyisen, oikeudenmukaisen ja vakaan verojärjestelmän, joka pystyy toimimaan digitaalisella aikakaudella ja uusissa liiketoimintamalleissa;

18.  pitää valitettavana, ettei komissio ole päättänyt käynnistää rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat rikkoneet Schengenin säännöstöä;

19.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet sitoumuksiaan, jotka koskevat solidaarisuutta ja vastuunjakoa turvapaikanhakijoiden siirtämisessä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan vakavien rikosten ja terrorismin torjuntaa koskevan unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään; kiinnittää erityistä huomiota komission useissa jäsenvaltioissa havaitsemiin puutteisiin terrorismin torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2017/541(11) saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee merkille, että useimmat jäsenvaltiot, joita vastaan komissio käynnisti vuonna 2019 rikkomusmenettelyt niiden jätettyä saattamatta matkustajarekisteridirektiivin (EU) 2016/681(12) osaksi kansallista lainsäädäntöään, ovat nyt ilmoittaneet komissiolle hyväksyneensä tarvittavat toimenpiteet kyseisen säädöksen saattamiseksi onnistuneesti osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä;

21.  kehottaa EU:n toimielimiä takaamaan perusoikeuskirjan täysimääräisen täytäntöönpanon kaikissa päätöksissään ja toimintapolitiikoissaan, jotta tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, riippumattomuutta ja vapautta voidaan pitää yllä; pitää tiedotusvälineiden tilaa EU:ssa huolestuttavana; tuomitsee jyrkästi käytännöt, joilla pyritään pelottelemaan tai uhkailemaan toimittajia; toistaa tältä osin kehottavansa komissiota esittämään kattavan ehdotuksen säädökseksi, jolla pyritään vahvistamaan strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden (SLAPP-kanteet) vastaiset vähimmäisvaatimukset kaikkialla EU:ssa; katsoo, että komission olisi ryhdyttävä toimiin sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, joilla estetään tuomioistuinten väärinkäyttö toimittajien pelottelemiseksi tai vahingoittamiseksi;

22.  tuomitsee yhä useammin nähtävät kampanjat, joilla pyritään johtamaan yleisöä harhaan antamalla heille väärää tietoa EU:n toiminnasta ja jotka on kohdistettu myös toimenpiteisiin, joilla varmistetaan unionin lainsäädännön asianmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota torjumaan tätä ilmiötä, koska sillä pyritään horjuttamaan demokraattista prosessia ja kansalaisten luottamusta EU:n demokraattisiin instituutioihin; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön selkeän, kattavan ja laajan valikoiman toimia, joilla torjutaan verkossa olevan disinformaation leviämistä ja vaikutuksia Euroopassa ja varmistetaan eurooppalaisten arvojen ja demokraattisten järjestelmien suoja;

23.  pitää huolestuttavina EU:n ympäristö- ja energialainsäädännön soveltamisessa havaittuja vakavia puutteita, jotka liittyvät erityisesti jätehuoltoon, energiatehokkuuteen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen, luonnonvarojen ja suojelualueiden ylihyödyntämiseen, yhdyskuntajätevesien riittämättömään käsittelyyn ja ilman pilaantumiseen ja joilla on myös vakavia vaikutuksia ihmisten terveydelle; panee huolestuneena merkille, että käynnissä on 19 rikkomusmenettelyä, jotka koskevat ympäristövastuudirektiivin säännösten virheellistä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja että kyseinen direktiivi on olennaisen tärkeä, jotta varmistetaan saastuttaja maksaa -periaatteen asianmukainen täytäntöönpano ja ympäristövahinkovastuu yleensä;

24.  panee erityisesti merkille, että suurin osa jäsenvaltioista on jatkuvasti ja järjestelmällisesti rikkonut ilman epäpuhtauksien raja-arvoja koskevia EU:n normeja; korostaa, että ekosysteemien rappeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat merkittäviä ongelmia kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota ehdottamaan uutta ekosysteemien ennallistamista koskevaa lainsäädäntöä, joka perustuisi luontodirektiivissä ja muussa unionin lainsäädännössä jo säädettyihin voimassa oleviin velvoitteisiin ja joka menisi niitä pidemmälle; kehottaa komissiota ryhtymään tiukasti toimiin sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n ympäristödirektiivit saatetaan nopeasti, täysimääräisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa tiedonannossa ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” määriteltyjen painopisteiden mukaisesti;

25.  korostaa, että unionin laajuisesti sovellettavien, yhdenmukaisten ja kattavien hyvää hallintoa koskevien kodifioitujen sääntöjen puutteen vuoksi kansalaisten ja yritysten on vaikea ymmärtää unionin lainsäädännön mukaisia oikeuksiaan helposti ja kaikilta osin; painottaa siksi, että asetuksena annettava hyvää hallintoa koskeva kodifioitu säännöstö, jossa vahvistetaan hallinnollisten menettelyjen eri näkökohdat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi ja jokaisen oikeus tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin, auttaisi lujittamaan kansalaisten oikeuksia ja lisäämään avoimuutta; katsoo, että tämä sääntely lisäisi julkishallinnon ja julkisten palvelujen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja kapasiteettia ja vastaisi tältä osin investointi- ja uudistustarpeisiin Euroopan unionissa;

26.  muistuttaa, että se on kehottanut hyväksymään asetuksen Euroopan unionin avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta hallinnosta SEUT-sopimuksen 298 artiklan nojalla, ja panee merkille, ettei komissio ole esittänyt ehdotusta tämän pyynnön johdosta; kehottaa siksi jälleen kerran komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaiksi ja ottamaan siinä huomioon parlamentin asiassa tähän mennessä toteuttamat toimet;

27.  panee merkille, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanossa ja valvonnassa ilmenee erityisen suuria puutteita siitä huolimatta, että komissio ja neuvosto pitivät näitä ehdotuksia erittäin kiireellisinä lainsäädäntöprosessin kuluessa; kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia seuraamaan ennakoivasti ja kattavasti EU:n oikeuden soveltamista tällä alalla ja valvomaan sen täytäntöönpanoa;

28.  toteaa, että EU:n oikeuden asianmukaisen soveltamisen ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi kansalaisille ja yrittäjille on tiedotettava EU:n oikeuden jokapäiväiseen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä; kehottaa vahvistamaan yhteistyötä tällä alalla, myös SOLVIT-palvelun kautta;

29.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden välillä on jatkuvasti eroja sellaisen lainsäädännön tehokkaassa täytäntöönpanossa, jolla pyritään sosiaalisen ja osallistavan unionin rakentamiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen; pitää huolestuttavana, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin kuuluvan unionin lainsäädännön soveltamisessa ilmenee vakavia puutteita ja viipeitä erityisesti työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua työssä koskevan lainsäädännön, työaikadirektiivin(13) ja naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua ja palkkaa koskevan lainsäädännön soveltamisen osalta; korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossaan antamaa laajaa tulkintaa samapalkkaisuuden käsitteestä ja pyytää komissiota sitoutumaan entistä tiiviimmin syrjinnän ja sukupuolten palkkaerojen torjuntaan EU:n tasolla;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät käytä covid-19-pandemiaa verukkeena unionin lainsäädännön epäasianmukaiselle soveltamiselle ja että viivästykset direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä perustellaan asianmukaisesti;

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle, talous- ja sosiaalikomitealle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 108.
(2) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 126.
(3) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 17.
(4) EUVL C 18, 19.1.2017, s. 10.
(5) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(6) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.
(7) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43.
(8) Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24. lokakuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS 10 artiklan mukaisesti (COM(2016)0448).
(9) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(10) EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1.
(11) EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6
(12) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 132.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9).


Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpano – vuosittainen kertomus 2020
PDF 190kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus 2020 (2020/2206(INI))
P9_TA(2021)0012A9-0266/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen kertomuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) Helsingin päätösasiakirjan vuodelta 1975,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julistuksen poliittisesta vastuusta(1),

–  ottaa huomioon 25. syyskuuta 2015 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin sovellettavasta yhdennetystä lähestymistavasta,

–  ottaa huomioon Jemenin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n merkittävien kansainvälisten ja alueellisten asiantuntijoiden ryhmän kolmannen raportin ”Yemen: A Pandemic of Impunity in a Tortured Land”, joka kattaa ajanjakson heinäkuusta 2019 kesäkuuhun 2020,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa(2),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin suosituksen neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n erityisedustajien toiminta-alasta ja tehtävistä(3),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuusagendan 2015–2020,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Covid-19-disinfomaation torjunta – Faktat oikein” (JOIN(2020)0008),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(4),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja puolustuksesta,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Strateginen ennakointiraportti 2020 – edellytysten luominen Euroopan selviytymiskyvyn parantamiseksi”,

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2019, 15. heinäkuuta 2019, 14. lokakuuta 2019 ja 12. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät, 15. toukokuuta 2020 annetun EU:n ulkoministerien julkilausuman ja 20. kesäkuuta 2019, 17. lokakuuta 2019 ja 1. lokakuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät Turkin laittomista toimista itäisellä Välimerellä sekä 14. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät Koillis-Syyriasta,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin tukemisesta covid-19:n torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä – Komission panos 6. toukokuuta 2020 järjestettävään EU:n ja Länsi-Balkanin johtajien kokoukseen (COM(2020)0315),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0266/2020),

A.  toteaa, että parlamentin velvollisuutena ja vastuulla on harjoittaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) demokraattista valvontaa ja sen olisi saatava käyttöönsä tarvittavat tiedot avoimesti ja oikea-aikaisesti sekä tehokkaat keinot tämän tehtävän suorittamiseen myös kaikkien puolustusteollisten ohjelmien osalta;

B.  toteaa, että EU:n YUTP:llä pyritään varmistamaan turvallisuus ja vakaus ja edistämään samalla eurooppalaisia vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen arvoja;

C.  ottaa huomioon, että maailmaa koettelee aggressiivinen geopoliittinen kilpailutilanne, joka edellyttää ulkopolitiikalta nopeita ja asianmukaisia toimintamekanismeja ja ‑valmiuksia;

D.  katsoo, että entistä vahvemmasta, kunnianhimoisemmasta, uskottavammasta ja yhtenäisemmästä yhteisestä ulkopolitiikasta on tullut ratkaisevan tärkeä, koska EU:lla on edessään useita geopoliittisia haasteita laajemmalla alueella, mikä vaikuttaa suoraan tai välillisesti kaikkiin jäsenvaltioihin ja niiden kansalaisiin;

E.  katsoo, että EU ei pysty hyödyntämään potentiaaliaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, koska sen jäsenvaltiot eivät ole yksimielisiä;

F.  katsoo, että yksikään EU:n jäsenvaltio ei pysty yksin vastaamaan mihinkään niistä maailmanlaajuisista haasteista, joita EU:lla on tätä nykyä edessään; katsoo, että kunnianhimoista ja tehokasta YUTP:tä on tuettava riittävillä taloudellisilla resursseilla ja paremmilla päätöksentekomekanismeilla;

G.  toteaa, että covid-19-pandemian yhteydessä demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat heikentyneet monissa osissa maailmaa ja EU:n ulkopuolisista maista toteutetut disinformaatiokampanjat ja kyberhyökkäykset ovat lisääntyneet; toteaa, että eristäytyneet, yksipuoliset ja globalisaation vastaiset suuntaukset ja systeeminen kilpailu ovat lisääntyneet sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen mukaisen monenvälisen yhteistyön sijasta;

H.  katsoo, että haasteet, kuten populismin ja autoritaarisuuden uudelleen voimistuminen, kasvava haluttomuus noudattaa kansainvälistä oikeutta ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, liberaaliin demokratiaan ja monenvälisyyteen kohdistuvat hyökkäykset sekä suurvaltojen välinen kilpailu, joka on muuttunut avoimeksi kilpailutilanteeksi erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä, ovat todellinen uhka kansainväliselle turvallisuudelle ja EU:n arvoille, intresseille ja vaikutusvallalle, sillä EU on vaarassa jäädä syrjään päätöksenteosta ja kärsii vakavasti tällaisesta kilpailusta;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) on keskeinen väline EU:n itäisten ja eteläisten naapurimaiden kannalta;

J.  toteaa, että epävakaus ja ennakoimattomuus unionin rajoilla ja sen välittömässä naapurustossa muodostavat suoran uhkan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuudelle; toteaa, että covid-19-pandemia voi johtaa kansainvälisen turvallisuusympäristön heikkenemiseen; katsoo, että tämän pandemian vakavat taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset vaikuttavat vakavalla tavalla kaikkialla maailmassa nykyisin esiintyvään köyhyyteen ja eriarvoisuuteen ja voivat sen vuoksi johtaa laajaan yhteiskunnalliseen levottomuuteen ja vakaviin mielenosoituksiin, jotka ovat uusi epävakaustekijä monissa maissa, joissa tilanne on haavoittuva; toteaa, että monet aiempina vuosina ilmenneistä uhkista, mukaan lukien kyberuhkat, ilmastonmuutos ja pandemiat, ovat nyt toteutuneet ja vaikuttavat yhä vakavammin ihmiselämän eri osa-alueisiin sekä kehitysmahdollisuuksiin, maailmanlaajuiseen geopoliittiseen järjestykseen ja vakauteen;

K.  katsoo, että on erittäin tärkeää hyödyntää maailmanlaajuisia merellisiä tietoja, jotta voidaan varmistaa strateginen seuranta ja mahdollistaa riskianalyysien tekeminen ja varhainen varoittaminen EU:lle ja jäsenvaltioille sekä vahvistaa tiedonsaantia merellisiä sotilas- ja siviiliturvallisuusoperaatioita varten;

L.  ottaa huomioon, että terrorismin torjunta on ensisijainen tavoite Euroopan turvallisuusagendassa 2015–2020;

M.  katsoo, että covid-19-pandemia on tuonut selkeästi esiin EU:n haavoittuvuuden autoritaarisiin järjestelmiin nähden, EU:n perinteisten ulkoisten liittolaisten heikkouden ja unionin tarpeen varmistaa perusarvojensa mukainen ulkopolitiikka; katsoo tämän edellyttävän, että EU tarkastelee uudelleen ulkosuhteitaan ja perustaa ne solidaarisuuden ja monenvälisyyden periaatteisiin; katsoo, että covid-19-pandemia ja sen laajalle ulottuvat seuraukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti kaikkein haavoittuvimpiin pääasiassa alueilla, joilla terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmät ovat heikommat;

N.  ottaa huomioon, että viime vuosina on noussut esiin uusia moniulotteisia haasteita, kuten joukkotuhoaseiden leviäminen, asesulkusopimusten kyseenalaistaminen, väestönsiirtoja aiheuttaneiden paikallisten konfliktien paheneminen, kilpailu luonnonvaroista, energiariippuvuus, ilmastonmuutos, romahtaneiden valtioiden vahvistaminen, terrorismi, kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, kyberhyökkäykset ja disinformaatiokampanjat;

O.  katsoo, että tärkeiden asevalvonta- ja aseistariisuntasopimusten romuttumisen ja uusien aseteknologioiden nopean kehityksen vuoksi aseistariisunnasta, asevalvonnasta ja asesulusta olisi tehtävä YUTP:n keskeinen painopiste niin EU:n kansalaisten kuin kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden suojelemiseksi; katsoo, että yhteinen kanta 2008/944/YUTP on saatettava ajan tasalle, jotta kriteerejä voidaan soveltaa tiukasti ja panna täytäntöön;

EU:n asemointi ”varteenotettavaksi kumppaniksi” muuttuvassa geopoliittisessa järjestyksessä

1.  korostaa, että covid-19-pandemia on varoittava esimerkki siitä, että tarvitaan vahvempaa, riippumattomampaa, yhtenäisempää ja vakuuttavampaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa unionin johtoaseman vahvistamiseksi kansainvälisellä näyttämöllä, jotta voidaan puolustaa ja kehittää sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, jolla taataan monenvälisyys, demokratia ja ihmisoikeudet, ja edistää unionin arvoja ja intressejä päättäväisemmin koko maailmassa; korostaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n on ensin avustettava onnistuneesti kumppaneitaan välittömässä naapurustossaan;

2.  edistää ja puolustaa EU:n roolia luotettavana kumppanina koko maailmassa, kolmansien osapuolten suosimana ”varteenotettavana kumppanina”, periaatteellisena – mutta ei dogmaattisena – ja rehellisenä välittäjänä sekä konfliktinratkaisun ja sovittelun esimerkillisenä toimijana, joka edistää diplomatiaa ja vuoropuhelua ensisijaisena tapana toimia rakentavassa roolissa globaaleissa konflikteissa, kestävän kehityksen johtavana edistäjänä ja monenvälisen kehyksen merkittävänä edistäjänä mutta myös globaalina toimijana, joka on valmis toimimaan tarvittaessa itsenäisesti ja päättäväisesti omien arvojensa ja intressiensä puolustamiseksi ja joka kantaa vastuun varmistamalla oman turvallisuutensa ja edistämällä kansainvälistä rauhaa ja vakautta kansainvälisessä oikeudessa vahvistettujen YK:n peruskirjan periaatteiden ja arvojen pohjalta kansainvälistä sääntöihin perustuvaa järjestystä kunnioittaen; katsoo, että tarvitaan luovuutta, ennakoivampaa asennetta, suurempaa yksimielisyyttä ja solidaarisuutta jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden sitoutumista ja resursseja, jotta voidaan lisätä EU:n vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti ja edistää sen positiivista vallankäytön mallia ja vastuullista roolia globaalissa hallinnassa ja jotta se voi kantaa strategisen vastuunsa välittömässä naapurustossaan;

3.  korostaa, että maailman kasvavan epävakauden, lisääntyvän vastakkainasettelun, monenvälisyyden rapautumisen ja autoritaarisuuden nousun sekä monitahoisten maailmanlaajuisten haasteiden, joihin kuuluvat erityisesti kasvava konflikti-ilmapiiri, joka johtaa aseellisten konfliktien jatkumiseen ja joskus niiden uudelleen puhkeamiseen myös Euroopan mantereen itäisillä ja eteläisillä rajoilla, terrorismi, ilmastonmuutos ja luonnonvaroihin kohdistuvat lisääntyvät uhkat, hallitsemattomat muuttovirrat, terveyteen liittyvät riskit, hybridiuhkat, kuten disinformaatiokampanjat, aktiiviset toimenpiteet ja kyberhyökkäykset, olisi johdettava siihen, että EU kehittää strategista riippumattomuuttaan ja lujittaa samalla yhteistyötä liittolaistensa kanssa; korostaa, että unionille on tärkeää vakiinnuttaa tässä yhteydessä kolmansien maiden kanssa entistä strategisempi yhteistyö, joka perustuu luottamukseen ja molemminpuoliseen hyötyyn, ja luoda liittoutumia samanmielisten demokratioiden kanssa myös eteläisellä pallonpuoliskolla sekä tarvittaessa tilapäisiä yhteenliittymiä muiden samanmielisten kumppaneiden kanssa;

4.  korostaa tässä yhteydessä, että unionin on tehtävä tiivistä yhteistyötä keskeisten kumppaneiden kanssa maailmanlaajuisesti ja toimittava aktiivisesti kansainvälisen oikeuden ja monenvälisen järjestelmän keskeisten instituutioiden puolustamiseksi; tähdentää, että on tärkeää vahvistaa EU:n kumppanuutta YK:n ja Naton kanssa sekä syventää yhteistyötä Euroopan neuvoston, Etyjin, Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN), Afrikan unionin, Amerikan valtioiden järjestön (OAS), Arabiliiton, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) ja Mercosurin kaltaisten järjestöjen kanssa; kehottaa tehostamaan EU:n ja Naton välistä yhteistyötä ja koordinointia, yhdistämään tietoa ja resursseja ja välttämään päällekkäisyyksiä, jotta voidaan kehittää yhteinen täydentävä toimintamalli nykyisiin ja tuleviin alueellisiin ja maailmanlaajuisiin turvallisuushaasteisiin sekä konfliktitilanteisiin, terveyskriiseihin, epäsymmetrisiin uhkiin ja hybridiuhkiin, kyberhyökkäyksiin ja disinformaatioon; korostaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen merkitystä ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten tutkinnassa ja niiden uhrien puolustamisessa ja pitää myönteisenä unionin antamaa vahvaa tukea tuomioistuimelle, joka on viime aikoina ollut painostuksen ja hyökkäysten kohteena;

5.  on huolissaan valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden tukemien disinformaatio- ja propagandakampanjoiden ennennäkemättömästä laajuudesta, sillä niillä on tuhoisia vaikutuksia yhteiskuntiin, myös Euroopan naapurustossa ja erityisesti Länsi-Balkanilla; tuomitsee tiedon manipuloinnin ja sen käyttämisen aseena, myös sellaisten valtiollisten, valtiotasoa alempien ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden taholta, joilla on vihamielisiä aikomuksia, sekä alustat ja järjestöt, joita autoritaariset kolmannet maat käyttävät suoraan ja välillisesti rahoittaakseen poliittisia puolueita ja toimijoita Euroopassa ja vaikuttaakseen niihin; suhtautuu myönteisesti kipeästi kaivattuihin toimiin, joita EU:n toimielimet ovat toteuttaneet tähän uuteen haasteeseen vastaamiseksi esimerkiksi siten, että parlamenttiin perustettiin uusi erityisvaliokunta, joka käsittelee ulkomaista sekaantumista kaikkiin Euroopan unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvää disinformaatiota, ja että neuvosto hyväksyi päätöksen unionia tai sen jäsenvaltioita uhkaavien kyberhyökkäysten vastaisista rajoittavista toimenpiteistä(5); korostaa, että tarvitaan toimia, joilla ei rajoiteta perusoikeuksia ja -vapauksia; korostaa tehokkaan EU:n strategisen viestinnän merkitystä ja antaa tunnustusta StratCom-työryhmän vahvistamiselle Euroopan ulkosuhdehallinnossa (EUH) ja sen pyrkimyksille tunnistaa ja tukahduttaa disinformaatiokampanjoita; korostaa, että EU:n on edelleen vahvistettava valmiuksiaan torjua ennakoivasti valeuutisia ja disinformaatiota, jotka ovat uhka demokratialle, ja parannettava turvallisuuskulttuuriaan suojellakseen paremmin tieto- ja viestintäverkkojaan; pyytää EU:ta toimimaan edelläkävijänä pyrittäessä edistämään yhteistä itsepuolustus- ja yhteistyökehystä hybridiuhkia ja erityisesti demokraattiseen hallintoon ja yksityisiin yrityksiin maailmanlaajuisesti kohdistettua autoritaaristen hallintojen vihamielistä vaikuttamista vastaan; korostaa siksi, että EU:n on vahvistettava liittoutumiaan muiden globaalien demokraattisten toimijoiden kanssa, jotta tällaisia uhkia voidaan torjua maailmanlaajuisesti, myös uudistetuilla ja kestävämmillä monenvälisillä instituutioilla;

6.  vaatii, että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalla pyritään edistämään SEU 21 artiklassa vahvistettuja tavoitteita, kuten demokratia, ihmisarvo, ihmisoikeudet ja perusvapaudet, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus mukaan luettuina, kaikkien vähemmistöjen ja uskonnollisten yhteisöjen, myös kristittyjen, juutalaisten, muslimien, uskonnottomien ja muiden, suojelu sekä sukupuolten tasa-arvon edistäminen; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission äskettäistä päätöstä jatkaa uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävän EU:n erityislähettilään toimeksiantoa mutta kehottaa nimittämään hänet mahdollisimman pian; pyytää EU:n edustustoja seuraamaan tiiviisti maailmanlaajuista ihmisoikeustilannetta, tunnistamaan suuntauksia ja tukemaan kansalaisia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä niiden pyrkimyksissä kääntää päinvastaisiksi ihmisoikeuksien kehittymisen kielteisiä suuntauksia kaikkialla maailmassa; korostaa, että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voidaan tehostaa käyttämällä ehdollisuutta sen taloudellisissa ja poliittisissa kannustimissa; muistuttaa tässä yhteydessä, että komission olisi seurattava ihmisoikeustilannetta niissä kolmansissa maissa, joihin sovelletaan viisumivapautta, ja raportoitava siitä säännöllisesti parlamentille ja keskeytettävä viisumivapaus, jos kyseisessä maassa esiintyy rikkomuksia; pyytää komissiota ja neuvostoa vahvistamaan unionin demokratiatukiohjelmia maailmanlaajuisesti vaalimalla demokratiaa edistäviä alhaalta ylöspäin suuntautuvia prosesseja ja kehittämällä institutionaalista selviytymiskykyä ja tukemalla Euroopan tason poliittisten säätiöiden työtä demokraattisten prosessien lujittamisessa; toistaa 13. maaliskuuta 2019 antamassaan suosituksessa esittämänsä kehotuksen uudistaa ja tarkistaa EU:n erityisedustajien ja erityislähettiläiden tehtäviä;

7.  korostaa, että EU:n olisi puututtava muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, kuten köyhyyteen, puutteelliseen elintarvike- ja ravitsemusturvaan, työttömyyteen, epävakauteen ja turvattomuuteen kolmansissa maissa, joista laiton laajamittainen muuttoliike on lähtöisin; korostaa, että olisi myös keskityttävä tukemaan vakaiden instituutioiden kehittämistä kestävän yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi näissä valtioissa;

YUTP:n uusi tavoitetaso: vahvempaan poliittiseen tahtoon perustuvat strategiset alueelliset toimintatavat

8.  muistuttaa, että yhdelläkään EU:n jäsenvaltiolla ei ole yksin riittävää kapasiteettia eikä riittäviä resursseja vastata tehokkaasti nykyisiin kansainvälisiin haasteisiin; katsoo tässä yhteydessä, että EU tarvitsee ennen kaikkea jäsenvaltioidensa vahvempaa ja aitoa poliittista tahtoa, jotta ne voivat yhdessä sopia EU:n ulkopoliittisista tavoitteista, kuten konfliktien ehkäisystä ja rauhansopimuksista, ja edistää niitä sekä torjua kolmansien maiden pyrkimyksiä heikentää ja jakaa EU:ta, myös eurooppalaisia arvoja horjuttamalla; korostaa, että vain vahva ja yhtenäinen EU, jolla on vakiintuneet ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikat ja jonka jäsenvaltiot tukevat varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sovittujen tavoitteiden täytäntöönpanossa, voi toimia vahvassa roolissa uudessa geopoliittisessa ympäristössä; pyytää EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita koordinoimaan kaikkia covid-19-kriisin johdosta toteutettavia toimia keskenään ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta voidaan edistää johdonmukaista ja osallistavaa maailmanlaajuista pandemian torjuntaa, ja pitää tässä yhteydessä tervetulleena Team Europe -lähestymistapaa;

9.  palauttaa mieliin kehotuksensa tarkistaa EU:n globaalistrategiaa, jotta voidaan ottaa opiksi uudesta geopoliittisesta dynamiikasta, nykyisistä uhkista, covid-19-pandemia ja odotettavissa olevat tulevat haasteet mukaan lukien, ja arvioida uudelleen YUTP:n tavoitteita ja välineitä; korostaa, että kehittäessään edelleen yhteistyötään kansainvälisten kumppaneiden ja liittolaisten kanssa EU:n on nopeutettava ulkoasioita koskevaa päätöksentekoa ja kykyään työskennellä samanmielisten kumppaneiden kanssa monenvälisyyttä vahvistaen ja vahvistettava strategisia valmiuksiaan toimia, tarvittaessa myös itsenäisesti; korostaa, että EU:lla on velvollisuus muokata strategista riippumattomuuttaan yhteistä diplomatiaa, turvallisuutta ja puolustusta koskevissa kysymyksissä sekä taloutta, terveyttä ja kauppaa koskevissa asioissa, jotta voidaan vastata moniin yhteisiin haasteisiin, jotka liittyvät sen intressien, normien ja arvojen puolustamiseen pandemian jälkeisessä maailmassa; korostaa siksi, että Euroopan maiden on säilytettävä kykynsä tehdä päätöksiä ja toimia yksin; kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeasti täytäntöön uuden asetuksen ja soveltamaan sitä tehokkaasti, jotta voidaan perustaa mekanismeja ulkomaisten investointien seulomiseksi kriittisillä aloilla; kannustaa EU:n jäsenvaltioita perustamaan uuden monenvälisen yhteistyön foorumin hyödyntämällä monenvälisen strategisen vientivalvonnan koordinointikomitean kokemusta, jotta voidaan seurata ja valvoa teknologian vientiä, kauppavirtoja ja arkaluonteisia investointeja huolta herättäviin maihin;

10.  katsoo, että on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, jolla voidaan yhdistää ja integroida kaikki EU:n ulkoisen toiminnan kovan ja pehmeän vallan osa-alueet YUTP:n tavoitteiden saavuttamiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentin diplomatia on EU:n ulkopolitiikan tärkeä pilari ja sillä on omat erilliset ja täydentävät välineet ja kanavat; katsoo, että parlamentti olisi siksi tunnustettava erottamattomaksi osaksi komission ja EUH:n edistämää Team Europe -lähestymistapaa; korostaa tässä yhteydessä parlamentin roolin merkitystä välitystoiminnassa ja demokratiatuessa sekä parlamentaaristen yleiskokousten arvokasta panosta EU:n ulkoisessa toiminnassa, myös turvallisuuden ja puolustuksen alalla, sekä tarvetta edistää sen toimintaa ja varmistaa sen työn asianmukainen suorittaminen; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä komission ja neuvoston puheenjohtajia antamaan parlamentille jatkuvasti tietoja ja ottamaan sen mukaan EU:n ulkoiseen toimintaan;

11.  katsoo, että tavoite EU:n vahvasta, itsenäisestä ja täysin toimivasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta edellyttää myös diplomaattikuntaa, jolla on samat ominaisuudet ja joka on perustettu alusta alkaen nimenomaan eurooppalaiseksi elimeksi; tukee tässä yhteydessä edistymistä sellaisen Euroopan diplomaattikoulun luomisessa, jonka tehtävänä on perustaa riippumaton valinta- ja koulutusjärjestelmä tuleville EU:n diplomaateille todellisen eurooppalaisen diplomaattiuran puitteissa;

12.  korostaa, että EU:n perussopimusten määräykset, jotka koskevat parlamentin kuulemista ja tietojen antamista parlamentille YUTP:n alalla, olisi muutettava selkeiksi säännöiksi asiaankuuluvien asiakirjojen, myös strategialuonnosten, jakamisesta avoimesti ja oikea-aikaisesti; toteaa, että komission ja EUH:n nykyistä tapaa välittää parlamentille arkaluonteisia tai luottamuksellisia tietoja on parannettava merkittävästi; kehottaa lisäksi tutkimaan, miten valiokuntakokousten ja EUH:n ja komission kanssa käytävien keskustelujen laatua, laajuutta ja muotoa voidaan parantaa; katsoo, että vuonna 2010 annettu poliittista vastuuta koskeva julistus ei enää ole asianmukainen perusta parlamentin ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan suhteille ja että se olisi korvattava toimielinten välisellä sopimuksella, jotta vahvistetaan parlamentin oikeuksia harjoittaa demokraattista valvontaa perussopimusten mukaisesti; muistuttaa lisäksi pyytäneensä EUH:n perustamista koskevan neuvoston päätöksen tarkistamista;

13.  pitää valitettavana, että YUTP:tä koskevien kysymysten päätöksentekoprosessin parantamisessa ei ole edistytty, mikä vaikuttaa EU:n toiminnan tehokkuuteen, nopeuteen ja uskottavuuteen kansainvälisellä näyttämöllä; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään pikaisesti keskustelut mahdollisuudesta siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksiin ainakin tietyillä YUTP:n aloilla, kuten ihmisoikeuskysymyksiä ja pakotteita koskevissa päätöksissä, konkreettisena keinona vahvistaa EU:n vaikutusvaltaa maailmassa;

14.  pitää myönteisenä EU:n uuden maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän (EU:n Magnitski-säädös) hyväksymistä, sillä sen avulla EU voi asettaa kohdennettuja pakotteita kaikkialla maailmassa niille, jotka ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja ‑rikkomuksiin; suosittaa, että pakotejärjestelmän soveltamisalaa laajennetaan tulvaisuudessa niin, että se sisältää myös korruption;

15.  kehottaa tarkistamaan luetteloja tarvikkeista, joiden vienti kolmansiin maihin on kielletty, jotta vältetään tilanteet, joissa jäsenvaltiot tarjoavat EU:n taloudellisella tuella välineitä, joita lopulta käytetään kansalaisten sortoon;

16.  kannattaa EU:n laajuista keskustelua uusista yhteistyömuodoista, kuten Euroopan turvallisuusneuvostosta, sillä on korkea aika perustaa virallisesti tehokkaat menettelytavat ja instituutiot EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdonmukaisuuden ja vaikutusvallan parantamiseksi; katsoo, että tästä ajatuksesta olisi keskusteltava Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa, ja palauttaa mieliin myös kehotuksensa perustaa puolustusministerien neuvosto;

17.  painottaa, että EU on sitoutunut vahvistamaan YK:n roolia kansainvälisellä näyttämöllä, ja korostaa siksi tarvetta uudistaa YK-järjestelmää siten, että vahvistetaan sen kaikkien erityisjärjestöjen, elinten ja ohjelmien toiminnan johdonmukaisuutta, jotta varmistetaan Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen; pyytää jälleen kerran jäsenvaltioita tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston kokoonpanoa ja toimintaa koskevia uudistuksia, joilla parannetaan sen tehokkuutta ja toimintaa, sillä turvallisuusneuvosto on välttämätön maailman rauhan turvaamisessa ja sen toiminta ulottuu sotilaallista turvallisuutta pidemmälle ja sisältää pakolaisten ja asuinseudultaan siirtymään joutuneiden ihmisten muuttovirrat, elintarviketurvan, ilmastonmuutoksen ja pandemioiden torjunnan;

18.  korostaa, että EU:lla on ratkaisevan tärkeä merkitys meneillään olevien demokraattisten ja vaaliprosessien tukemisessa ja niiden avoimuuden ja legitiimiyden turvaamisessa;

19.  toteaa, että Länsi-Balkanin sekä itäisten ja eteläisten naapuruusmaiden vakaus, turvallisuus, rauha ja vauraus vaikuttavat suoraan unionin ja sen jäsenvaltioiden omaan vakauteen ja turvallisuuteen sekä unionin maineeseen globaalina geopoliittisena toimijana; korostaa, että EU on Länsi-Balkanin ja itäisen kumppanuuden maiden suurin kauppakumppani ja investoija; kehottaa EU:ta kantamaan strategisen vastuunsa EU:n naapurustossa ja toimimaan oikea-aikaisemmin, aktiivisemmin, yhtenäisemmin ja tehokkaammin meneillään olevien jännitteiden ja konfliktien sovittelussa ja rauhanomaisessa ratkaisemisessa sekä mahdollisten tulevien konfliktien ehkäisemisessä naapurustossa; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa asettamalla etusijalle pyrkimykset ennalta ehkäisevään rauhanrakentamiseen, ennalta ehkäisevä diplomatia ja varhaisvaroitusmekanismit mukaan luettuina, lujittamalla kahdenvälistä yhteistyötä ja tukemalla demokraattisia voimia ja oikeusvaltiota, luomalla myönteisiä kannustimia sosioekonomiselle vakauttamiselle ja kehitykselle sekä parantamalla yhteiskuntien selviytymiskykyä tukemalla niitä riittävillä talousarviovaroilla; vahvistaa tukevansa voimakkaasti Normandia-ryhmää, Libyaa käsittelevää Berliinin konferenssia ja Minskin ryhmää;

20.  muistuttaa olevansa sitoutunut laajentumiseen EU:n politiikan keskeisenä muutosvoimana ja suhtautuu myönteisesti komission tarkistettuun menetelmään ja laajentumisprosessin poliittisen luonteen voimakkaampaan painottamiseen; tukee Länsi-Balkanin eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä ja suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n jäsenvaltiot vahvistavat varauksettoman tukensa näille tulevaisuudennäkymille, kuten Zagrebin julistuksessa 6. toukokuuta 2020 todettiin, sekä päätökseen aloittaa liittymisneuvottelut Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa; pyytää neuvostoa ja komissiota käynnistämään viipymättä hallitustenväliset konferenssit näiden kahden maan kanssa ja yleisemmin nopeuttamaan liittymisprosessia, koska Länsi-Balkanin maat ovat maantieteellisesti, historiallisesti ja kulttuurisesti osa Eurooppaa; kehottaa erityisesti Bulgariaa lopettamaan Pohjois-Makedonian kanssa järjestettävän hallitustenvälisen konferenssin käynnistämisen vastustamisen; korostaa, että näiden maiden liittyminen EU:hun on ratkaisevan tärkeää koko mantereen vakaudelle ja turvallisuudelle sekä EU:n vaikutusvallalle alueella ja sen ulkopuolella; korostaa, että liittymisprosessilla olisi saatava aikaan kestävä demokraattinen, taloudellinen ja ekologinen muutos ja sosiaalinen lähentyminen sekä varmistettava hyvät naapuruussuhteet ja alueellinen yhteistyö; palauttaa mieliin, että laajentumisprosessi perustuu ansioihin ja tiukkaan ja oikeudenmukaiseen ehdollisuuteen Kööpenhaminan kriteerien mukaisesti; muistuttaa, että uudistusten hyväksymisen on oltava konkreettista paikan päällä, ja korostaa, että on asetettava selkeät, avoimet ja johdonmukaiset liittymiskriteerit sekä tarjottava jatkuvaa poliittista, taloudellista (IPA III) ja teknistä tukea koko prosessin ajan ja että edistymistä on mitattava selkeästi; korostaa, että ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden olisi mukauduttava varapuheenjohtajan / korkean edustajan EU:n puolesta antamiin asiaankuuluviin YUTP-julkilausumiin ja neuvoston päätöksiin;

21.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden huippukokouksen tuloksiin ja toivoo, että nämä kuusi maata sitoutuvat aidosti uudistusprosesseihin, jotka ovat tarpeen nykyistä demokraattisempien, vauraampien, oikeudenmukaisempien, vakaampien sekä lähempänä perusarvoja ja -periaatteita olevien yhteiskuntien kehittämiseksi; korostaa, että itäisen kumppanuuden maiden ja muiden EU:n naapurimaiden kanssa tehtävän yhteistyön on oltava YUTP:ssä etusijalla, koska näiden maiden kehitys ja demokratisoituminen on EU:n elintärkeä intressi; pyytää komissiota ja EUH:ta vahvistamaan edelleen taloudellisia ja yhteyksiin liittyviä siteitä ja käyttämään tässä kauppa- ja assosiaatiosopimuksia, sisämarkkinoille pääsyä ja syvempiä ihmisten välisiä yhteyksiä, myös viisumimenettelyjen helpottamista ja kaikkien vaatimusten täyttyessä viisumivapautta; korostaa, että tämä voisi toimia kannustimena demokraattisten uudistusten edistämiselle ja EU:n sääntöjen ja normien hyväksymiselle; pyytää EU:ta säilyttämään räätälöityä eriyttämistä koskevan lähestymistavan itäisen kumppanuuden enemmällä enemmän ja vähemmällä vähemmän -periaatteen pohjalta; panee merkille itäisen kumppanuuden maiden tuoman ainutlaatuisen kokemuksen ja asiantuntemuksen, mukaan lukien niiden panoksen EU:n YTPP:n operaatioihin, taistelujoukkoihin ja operaatioihin, ja kehottaa syventämään EU:n ja itäisen kumppanuuden yhteistyötä EU:hun liittyvissä puolustuspolitiikoissa;

22.   tukee Valko-Venäjän kansan vaatimuksia vapaudesta, demokratiasta ja ihmisarvosta sekä uusien, vapaiden ja oikeudenmukaisten presidentinvaalien järjestämisestä; tunnustaa koordinointineuvoston tärkeän roolin mieltään osoittavan Valko-Venäjän kansan edustajana; tuomitsee jyrkästi rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistetut väkivaltaiset tukahduttamistoimet ja pitää myönteisenä, että Lukašenkan hallintoon, myös Aljaksandr Lukašenkaan itseensä, kohdistettiin pakotteita, ja toistaa kantansa olla tunnustamatta 9. elokuuta 2020 järjestettyjen vääristeltyjen presidentinvaalien tuloksia; pyytää EU:ta tarkistamaan perusteellisesti EU:n ja Valko-Venäjän välisiä suhteitaan, koska Valko-Venäjän hallinto ei noudata omia kansainvälisen oikeuden mukaisia sitoumuksiaan eikä EU:n kanssa tekemiään sopimuksia, sekä luomaan kannustimia sosioekonomiselle vakauttamiselle ja demokraattisten voimien kehittämiselle ja tukemiselle;

23.  korostaa, että EU:lle on tärkeää sitoutua tukemaan kumppaniensa itsemääräämisoikeutta, riippumattomuutta ja alueellista koskemattomuutta niiden kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä; on huolissaan uusien konfliktialueiden lisääntymisestä EU:n lähimmässä naapurustossa sekä jäätyneistä konflikteista ja Venäjän federaation jatkuvasta itsenäisille valtioille kuuluvien alueiden tosiasiallisesta miehittämisestä; tuomitsee jälleen Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggressiivisen politiikan, sen kielteisen roolin useissa jäätyneissä konflikteissa ja sen painostuksen joitakin EU:n välittömässä naapurustossa sijaitsevia maita kohtaan sekä Krimin tataarien oikeuksien loukkaamisen, Asovanmeren saarron, Ukrainan kaasukenttien jatkuvan takavarikoinnin Mustallamerellä ja Georgian ja Moldovan alueellisen koskemattomuuden loukkaamisen; on edelleen täysin sitoutunut politiikkaansa, jonka mukaan Krimin laitonta liittämistä ei tunnusteta; kehottaa Venäjää kantamaan vastuunsa, käyttämään vaikutusvaltaansa Venäjän tukemiin separatisteihin ja panemaan Minskin sopimusten mukaiset sitoumuksensa täysimääräisesti täytäntöön; korostaa, että EU:n on tehostettava toimiaan jäätyneiden konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa, myös vuoropuhelussa asianomaisten kolmansien maiden kanssa, edistettävä aktiivisesti ratkaisuja, jotka perustuvat kansainvälisen oikeuden normeihin ja periaatteisiin, YK:n peruskirjaan ja Etyjin Helsingin päätösasiakirjaan vuodelta 1975, ja lisättävä tukea konfliktista kärsiville siviileille, maan sisäisesti siirtymään joutuneille henkilöille ja pakolaisille; vaatii niin ikään, että Venäjän federaatio lakkauttaa Georgialle kuuluvien Abhasian sekä Tshinvalin alueen / Etelä-Ossetian alueiden miehityksen ja että se lopettaa molempien alueiden tosiasiallisen liittämisen Venäjän hallintoon;

24.  panee tyytyväisenä merkille Armenian, Azerbaidžanin ja Venäjän 9. marraskuuta 2020 allekirjoittaman sopimuksen täydellisestä tulitauosta Vuoristo-Karabahissa ja sen ympäristössä; toivoo, että tällä sopimuksella pelastetaan ihmishenkiä sekä siviilien että sotilashenkilöstön keskuudessa ja avataan paremmat mahdollisuudet tämän tappavan konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen; pitää valitettavana, että vallitsevaan tilaan tehtiin muutoksia sotilaallisella voimankäytöllä rauhanomaisten neuvottelujen sijasta; tuomitsee jyrkästi siviilien tappamisen sekä siviilikohteiden ja uskonnonharjoituspaikkojen tuhoamisen ja rypäleammusten väitetyn käytön konfliktissa; kehottaa sekä Armeniaa että Azerbaidžania ratifioimaan viipymättä rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen, jolla kielletään kokonaisvaltaisesti niiden käyttö; korostaa, että vielä on löydettävä kestävä ratkaisu ja että Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien olisi johdettava prosessia rauhan aikaansaamiseksi ja alueen tulevan oikeudellisen aseman määrittämiseksi ja prosessin olisi perustuttava ryhmän perusperiaatteisiin; korostaa kiireellistä tarvetta varmistaa, että humanitaarinen apu voi tavoittaa sitä tarvitsevat, että armenialaisväestön turvallisuus ja sen kulttuuriperinnön säilyminen varmistetaan Vuoristo-Karabahissa ja että maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt ja pakolaiset saavat palata entisiin asuinpaikkoihinsa; kehottaa tutkimaan asianmukaisesti kaikki sotarikoksia koskevat syytökset ja saattamaan syylliset oikeuden eteen; kehottaa EU:ta osallistumaan mielekkäämmin konfliktin ratkaisemiseen ja olemaan jättämättä alueen kohtaloa muiden voimatekijöiden vastuulle;

25.  pitää tervetulleena komission ja korkean edustajan tulevaa yhteistä tiedonantoa uudistetusta kumppanuudesta eteläisen naapuruston kanssa; kehottaa EU:ta tunnustamaan kunkin eteläisen Välimeren maan erityispiirteet alueellisessa politiikassaan; kehottaa EU:ta lujittamaan yhteistyötä alueellisten toimijoiden, kuten Arabiliiton, Afrikan unionin ja Välimeren unionin, kanssa ja tukemaan aktiivisesti eteläisen naapuruston maiden välistä alueensisäistä yhteistyötä välttämättömänä turvallisuuden ja kestävän taloudellisen kehityksen välineenä; korostaa tarvetta vahvistaa unionin ja Pohjois-Afrikan maiden välisiä suhteita; pitää valitettavana, että 25 vuotta niin kutsutun Barcelonan prosessin käynnistämisen jälkeen yhteisen vaurauden, vakauden ja vapauden alueen luomista Välimeren maiden ja eteläisen naapuruston maiden kanssa ei ole vielä saatu päätökseen; antaa täyden tukensa Berliinin prosessille ja suhtautuu myönteisesti kaikkiin YK:n aloitteisiin, joilla pyritään löytämään Libyan kriisiin kattava poliittinen ratkaisu;

26.  korostaa, että EU:n on kiinnitettävä enemmän huomiota meneillään olevaan Syyrian konfliktiin ja pyrittävä saattamaan oikeuden eteen Syyrian hallinnon jäsenet ja sen liittolaiset, erityisesti Venäjältä ja Iranista tulevat liittolaiset, jotka ovat vastuussa lukuisista sotarikoksista vuodesta 2011 lähtien;

27.  katsoo, että EU:n olisi edelleen toimittava ennakoivasti Lähi-idän rauhanprosessissa ja osapuolten välisen sopimuksen tekemisessä, mukaan lukien lopullista asemaa koskevaan sopimukseen liittyvät kysymykset, ottaen erityisesti huomioon tarpeen säilyttää olosuhteet paikan päällä sellaista kahden valtion ratkaisua varten, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina ja joka käsittää turvallisen Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, alueellisesti yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden täysimääräisen kunnioittamisen pohjalta;

28.  panee merkille Abraham-sopimukset, joilla normalisoitiin Israelin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Bahrainin suhteet; antaa tässä yhteydessä tunnustusta Yhdysvaltojen roolille Abraham-sopimusten edistämisessä; huomauttaa, että sellaisilla arabimailla kuin Egyptillä ja Jordanialla, joilla on ollut diplomaattisuhteet Israeliin jo vuosia, on ollut merkityksellinen rooli Lähi-idän rauhanprosessin sekä turvallisuutta ja vakautta koskevan vuoropuhelun edistämisessä; korostaa, että on edelleen tärkeää panostaa Israelin ja Palestiinan välisiin merkityksellisiin neuvotteluihin; pitää myönteisenä, että yksi Abraham-sopimusten lähtökohdista oli Länsirannan liittämissuunnitelmien keskeyttäminen, ja kehottaa kaikkia osapuolia kunnioittamaan tätä;

29.  suhtautuu myönteisesti Palestiinan poliittisten voimien äskettäiseen sopimukseen, jonka mukaan parlamentti- ja presidentinvaalit pidettäisiin seuraavien kuuden kuukauden aikana, ja korostaa, että demokraattiset vaalit ovat edelleen unionin keskeinen painopiste; korostaa tarvetta tukea Lähi-idän rauhanprosessia ja varmistaa riittävät taloudelliset resurssit YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) työhön tiiviissä yhteistyössä kansainvälisen avunantajayhteisön kanssa;

30.  suhtautuu myönteisesti EU:n sitoumukseen säilyttää yhteinen kattava toimintasuunnitelma (JCPOA) ja varmistaa, että kaikki osapuolet panevat sen täysimääräisesti täytäntöön; korostaa, että tämä monenvälinen sopimus on eurooppalaisen diplomatian ratkaiseva saavutus että se on edelleen maailmanlaajuisen asesulkuarkkitehtuurin keskeinen pilari, joka toimii alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden kulmakivenä, ja että on EU:n etujen mukaista varmistaa sen täysimääräinen säilyttäminen ja täytäntöönpano; kehottaa Yhdysvaltoja pidättymään yksipuolisista toimista ja edistämään siten alueellista ja maailmanlaajuista rauhaa ja turvallisuutta sekä sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään kaikkia käytettävissä olevia poliittisia ja diplomaattisia keinoja yhteisen kattavan toimintasuunnitelman turvaamiseksi; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tehostamaan Persianlahden alueella vallitsevan kilpailun vuoksi alueen maiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua, jotta voidaan edistää tilanteen rauhoittumista ja osallistavaa alueellista turvallisuusrakennetta ulkoasiainneuvoston 10. tammikuuta 2020 antamien päätelmien mukaisesti; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan tässä yhteydessä Persianlahden alueen erityisedustajan nimittämistä helpottamaan tätä tehtävää;

31.  kehottaa yhteisen kattavan toimintasuunnitelman allekirjoittaneita Ranskaa, Saksaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa sekä EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan yhtenäisyyttään, pelotevaikutustaan ja selviytymiskykyään kolmansien maiden toissijaisten pakotteiden varalta ja toteuttamaan toimenpiteitä EU:n oikeutettujen intressien turvaamiseksi muun muassa saattamalla täysin toimivaksi kauppavaihtoa tukeva INSTEX-väline (Instrument in Support of Trade Exchanges); suhtautuu torjuvasti siihen, että Yhdysvallat määrää uudelleen yksipuolisia ekstraterritoriaalisia pakotteita sen vetäydyttyä yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta, koska tämä heikentää EU:n oikeutettuja taloudellisia ja ulkopoliittisia intressejä erityisesti estämällä humanitaarista kauppaa Iranin kanssa covid-19-pandemian aikana; kehottaa Yhdysvaltoja liittymään ehdoitta uudelleen yhteiseen kattavaan toimintasuunnitelmaan ja samanaikaisesti Irania olisi kehotettava noudattamaan uudelleen täysimääräisesti sopimuksen mukaisia sitoumuksiaan; tuomitsee tässä yhteydessä Iranin päätöksen aloittaa uraanin rikastaminen 20 prosenttiin, mikä rikkoo suoraan ja vakavasti ydinsopimusta;

32.  panee merkille Jemenin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n merkittävien kansainvälisten ja alueellisten asiantuntijoiden ryhmän raportin, jossa vahvistettiin, että Jemenin hallitus, huthit, Etelän siirtymäneuvosto sekä Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien johtaman koalition jäsenet ovat syyllistyneet vakaviin kansainvälisten ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksiin, jotka luokitellaan sotarikoksiksi, kuten summittaisiin hyökkäyksiin siviiliväestöä ja siviilikohteita vastaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkein vakavimmat rikokset eivät jää rankaisematta, muun muassa tukemalla Jemenin tilanteen saattamista Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kohdennettuja pakotteita väitettyihin sotarikoksiin syyllistyneitä Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien virkamiehiä vastaan; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita lopettamaan aseiden myynnin Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin, sillä aseiden myynti vain tekee jäsenvaltioista osallisia konfliktin jatkumiseen ja Jemenin kansan kärsimysten pitkittämiseen;

33.  katsoo, että EU:n on pikaisesti määriteltävä parempi geopoliittinen ja kokonaisstrategia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin suhteilleen Turkkiin, erityisesti kun otetaan huomioon jatkuva demokraattinen taantuminen ja Turkin entistä määrätietoisempi ulkopolitiikka, joka lisää osaltaan jännitteitä ja aiheuttaa epävakautta, joka horjuttaa alueellista rauhaa ja vakautta itäisellä Välimerellä, Lähi-idässä ja Etelä-Kaukasiassa, sekä Turkin rooli Syyrian, Irakin, Libyan ja Vuoristo-Karabahin konflikteissa;

34.  kehottaa EU:ta toimimaan merkittävässä osassa Välimerellä, myös järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin sekä laittoman maahanmuuton torjunnassa, koska siitä on muodostunut toimija, joka kykenee takaamaan alueen vakauden; korostaa, että uutta maahanmuutto- ja turvapaikkasopimusta koskeva meneillään oleva lainsäädäntötyö tarjoaa EU:n lainsäätäjille keskeisen tilaisuuden parantaa EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa, jotta voidaan vähentää riippuvuutta Turkista;

35.  muistuttaa, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa on virallisesti jäädytetty ihmisoikeustilanteen, demokraattisen taantumisen ja Turkissa oikeusvaltioon kohdistuvien haasteiden vuoksi; katsoo, että suhteet Turkkiin eivät saisi perustua näennäiseen ja vanhentuneeseen liittymisprosessiin; korostaa, että vakaan ja turvallisen ympäristön luominen itäiselle Välimerelle on EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Turkin yhteinen strateginen intressi; muistuttaa kuitenkin, että tämän vakaan ja turvallisen ympäristön luomiselle välttämätöntä vuoropuhelua voidaan käydä vain välttämällä yksipuolista provokaatiota eritoten sotilaallisilla merivoimien tai ilmavoimien toimilla; muistuttaa tässä yhteydessä EU:n täydestä solidaarisuudesta jäsenvaltioitaan Kreikkaa ja Kyprosta kohtaan;

36.  muistuttaa, että unioni on valmis käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä ja vaihtoehtoja, myös niitä, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklassa, unionin ja sen jäsenvaltioiden etujen puolustamiseksi; palauttaa mieliin 14. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät, joissa jäsenvaltioita kehotetaan sitoutumaan vahvoihin kansallisiin kantoihin Turkkia koskevassa asevientipolitiikassaan, aseviennin valvonnasta annetun yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti, mukaan lukien alueellista vakautta koskevan perusteen 4 tiukka soveltaminen, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa harkitsemaan aloitteen tekemistä kaikkien jäsenvaltioiden velvoittamiseksi keskeyttämään aseiden viemiseksi Turkkiin tarvittavien vientilupien myöntämisen tämän yhteisen kannan mukaisesti; palauttaa mieliin 1. lokakuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät, joissa korostetaan, että EU käyttää kaikkia käytettävissään olevia välineitä ja vaihtoehtoja, myös pakotteiden asettamista Turkin hallinnolle, puolustaakseen omia ja jäsenvaltioidensa etuja; toistaa kehotuksensa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle niin kauan kuin Turkki jatkaa itäisellä Välimerellä laittomia yksipuolisia toimiaan, jotka ovat ristiriidassa jonkin EU:n jäsenvaltion suvereniteetin ja kansainvälisen oikeuden kanssa eikä osallistu kansainväliseen oikeuteen perustuvaan vuoropuheluun; kehottaa Naton johtoa ilmoittamaan Turkille mahdollisimman jyrkästi, että se ei suvaitse maan aggressiivisia toimia muita Naton jäseniä vastaan;

37.  tuomitsee jyrkästi Turkin ja Libyan allekirjoittamat merialueiden rajaamista ja kattavaa turvallisuus- ja sotilasyhteistyötä koskevat kaksi yhteisymmärryspöytäkirjaa, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat selvästi sekä kansainvälisen oikeuden että YK:n turvallisuusneuvoston Libyaa koskevasta asevientikiellosta antaman päätöslauselman vastaisia;

38.  tuomitsee jyrkästi Turkin vakautta horjuttavan roolin, joka heikentää entisestään koko Etelä-Kaukasian alueen haurasta vakautta; kehottaa Turkkia olemaan puuttumatta Vuoristo-Karabahin konfliktiin, pidättymään sotilaallisen tuen antamisesta Azerbaidžanille ja lopettamaan vakautta horjuttavat toimet ja edistämään aktiivisesti rauhaa; tuomitsee lisäksi sen, että Turkki on siirtänyt ulkomaisia terroristitaistelijoita Syyriasta ja muualta Vuoristo-Karabahiin, minkä kansainväliset toimijat, kuten Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajamaat, ovat vahvistaneet; pitää valitettavana, että Turkki on valmis horjuttamaan Etyjin Minskin ryhmän vakautta, koska se jatkaa pyrkimyksiään toimia konfliktissa entistä ratkaisevammassa asemassa;

39.  korostaa, että on EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisen edun mukaista etenkin niiden yhteisten periaatteiden ja arvojen sekä niiden maantieteellisen läheisyyden ja pitkäaikaisen strategisen yhteistyön vuoksi sopia yhteisistä toimista ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan haasteisiin vastaamiseksi monenvälisyyden periaatteiden, vuoropuhelun ja diplomatian avulla tapahtuvan konfliktien ratkaisun sekä kansainvälisen oikeuden pohjalta ottaen huomioon, että useimmat kansainväliset uhkat vaikuttavat molempiin osapuoliin yhtä voimakkaasti; pitää myönteisenä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen tekemistä, sillä sopimus tarjoaa selkeyttä ja varmuutta kummankin osapuolen kansalaisille ja yrityksille; korostaa tarkastelevansa parhaillaan sopimusta ja aikoo seurata tiiviisti EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen täytäntöönpanoa kaikilta osin;

40.  korostaa, että transatlanttinen yhteistyö on edelleen keskeistä ja tärkeintä EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa; kehottaa lisäämään ponnisteluja kohti vahvaa ja uudistettua transatlanttista kumppanuutta ja jatkuvaa vuoropuhelua, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja konkreettisiin toimiin monenvälisyyden, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien, transatlanttisen turvallisuuden ja taloudellisen yhteistyön edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sekä säilyttämään sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestelmän, jotta voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin ulkoasioita, turvallisuutta ja kauppaa koskeviin haasteisiin ja kriiseihin keskittyen erityisesti nykyiseen terveyskriisiin ja sen tuomiin taloudellisiin, sosiaalisiin, turvallisuuteen liittyviin ja poliittisiin haasteisiin;

41.  painottaa, että transatlanttista kumppanuutta olisi elvytettävä, jotta voidaan käsitellä tehokkaammin pandemiaa ja muita merkittäviä kansainvälisiä haasteita, kuten ilmastonmuutosta; toteaa, että on löydettävä uusi perusta EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyölle, jolla torjutaan nationalistisia, autoritaarisia ja hegemonisia tavoitteita, Lähi-idän ja Persianlahden ekspansionistisia jännitteitä, yhä hallitsevammassa asemassa olevien talouden toimijoiden moninapaisuutta ja nykyistä talouskriisiä Atlantin molemmin puolin; suhtautuu myönteisesti EU:n aloitteeseen aloittaa Kiinaa koskeva transatlanttinen vuoropuhelu;

42.  katsoo, että tämä kumppanuus voi kukoistaa vain, jos se perustuu yhteisiin arvoihin ja intresseihin sekä kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten instituutioiden kunnioittamiseen mutta myös luottamukseen, jota ovat viime vuosina valitettavasti haitanneet liialliset yksipuoliset toimet, jotka ovat myös heikentäneet monenvälisiä puitteita, joihin EU ja sen jäsenvaltiot kuuluvat; pitää tässä yhteydessä valitettavana Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin hallinnon yksipuolisia pyrkimyksiä; korostaa, että heikommat länsimaiset siteet antavat epäliberaaleille valtioille mahdollisuuden täyttää johtajuustyhjiö kansainvälisellä näyttämöllä; toivoo, että Yhdysvallat kääntää päinvastaiseksi suunnan, jota se on viime vuosina noudattanut vetäytyessään monenvälisestä sääntöihin perustuvasta maailmanjärjestyksestä, mikä mahdollistaisi kaikilta osin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisten arvojen ja periaatteiden mukaisen tiiviin transatlanttisen yhteistyön jatkamisen; toistaa, että Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden on otettava enemmän vastuuta taakanjaosta transatlanttisen toimintaympäristön suojelemisessa ja uusiin hybridiuhkiin vastaamisessa; korostaa, että voimien yhdistäminen Yhdysvaltojen kanssa tällaisissa rauhanrakentamispyrkimyksissä tulevaisuudessa lisäisi synergiaa ja auttaisi vastaamaan paremmin maailmanlaajuisiin haasteisiin;

43.  tuomitsee erittäin jyrkästi hyökkäyksen, jossa presidentti Donald Trumpin lietsomien salaliittoteorioiden ja 3. marraskuuta 2020 pidettyjen presidentinvaalien vääristelyä koskevien perusteettomien väitteiden riehaannuttama väkijoukko tunkeutui Yhdysvaltain kongressiin; luottaa siihen, että Yhdysvallat varmistaa rauhanomaisen vallanvaihdon presidentiksi valitulle Joseph Bidenille ja varapresidentiksi valitulle Kamala Harrisille; on huolissaan populismin ja ääriliikkeiden noususta Atlantin molemmin puolin ja korostaa, että demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta on kiireellisesti puolustettava maailmanlaajuisesti;

44.  kehottaa säilyttämään vahvan ja yhtenäisen kannan Venäjän federaatioon, muun muassa tarkistamalla EU:n politiikan viittä perusperiaatetta; kehottaa laatimaan uuden EU:n ja Venäjän strategian, joka antaisi Venäjällä demokratiaa kannattaville yhteiskuntaryhmille selkeän signaalin siitä, että EU on edelleen halukas sitoutumaan ja tekemään yhteistyötä; kehottaa vahvistamaan pakotejärjestelmää erityisesti, kun otetaan huomioon meneillään oleva kehitys, joka liittyy Aleksei Navalnyin murhayritykseen Venäjän alueella Venäjällä kehitetyn Novitšok-ryhmään kuuluvan sotilaallisen tason hermomyrkyn avulla; pitää myönteisenä, että ulkoasiainneuvosto on hyväksynyt rajoittavia toimenpiteitä, jotka liittyvät kemiallisten aseiden käyttöön Aleksei Navalnyin murhayrityksessä; kehottaa jälleen tekemään riippumattoman kansainvälisen tutkimuksen hänen myrkyttämisestään;

45.  muistuttaa, että Minskin sopimusten noudattaminen on keskeinen edellytys merkittäville muutoksille EU:n ja Venäjän suhteissa; pitää valitettavana Venäjän kielteistä roolia disinformaatiokampanjoissa ja muissa EU:hun ja länteen kohdistuvissa hybridisodankäynnin muodoissa, joilla pyritään heikentämään sisäistä yhteenkuuluvuuttamme ja siten kykyämme toimia tehokkaasti globaalilla näyttämöllä; pitää lisäksi valitettavina kohdennettuja tappoiskuja EU:n alueella ja kemiallisten aseiden käyttöä sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevaa vaikeaa sisäistä tilannetta; korostaa tarvetta painostaa Venäjän federaatiota noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä sopimuksia; on huolissaan siitä, että Venäjä on toistuvasti rikkonut asevalvontasopimuksia ja -normeja, mikä on johtanut keskipitkän matkan ydinaseita koskevan INF-sopimuksen romuttumiseen, sekä siitä, että se on rikkonut kemiallisten aseiden kieltosopimusta käyttämällä sotilaallisen tason hermomyrkkyjä sekä kotimaassa että EU:n alueella;

46.  korostaa, että Afrikka on tärkeä strateginen kumppani monenvälisessä järjestelmässä; pitää myönteisinä nykyisiä pyrkimyksiä muotoilla EU–Afrikka-strategia uudelleen ja parantaa sitä merkittävästi käyttämällä mallia, joka ei perustu avunantajien ja avunsaajien välisiin suhteisiin vaan yhdenvertaisten osapuolten yhteiseen ja koordinoituun kumppanuuteen ja molempia osapuolia hyödyttävien suhteiden luomiseen siten, että osapuolten omat ja keskinäiset edut ja vastuut ymmärretään selkeästi, jotta voidaan kehittää oikeudenmukainen, ihmiskeskeinen ja kestävä kumppanuus, joka kattaa myös ihmisoikeudet, turvallisuuden ja yhteistyön terrorismin torjunnassa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta kiinnittää erityistä huomiota Sahelin alueen tilanteeseen, kun otetaan huomioon epävakauden lisääntyminen ja alueen tapahtumien merkittävät suorat ja välilliset vaikutukset EU:hun; vaatii eurooppalaista visiota solidaarisuudesta Libyan tilanteen kehityksen suhteen mutta myös ihmisoikeuksien, kehitysapupolitiikan ja talouskumppanuussopimusten lujittamisen yhteydessä; vaatii EU:n yhteistä toimintatapaa ja toimia, joilla lujitetaan EU:n yhteyksiä Afrikkaan, tietoisuutta Afrikasta ja sitoutumista Afrikkaan; muistuttaa, että Euroopan läsnäolo ja uskottava sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää humanitaaristen ja sosioekonomisten haasteiden lieventämisessä;

47.  panee merkille EU:n valmiuksien kehittämisoperaatioiden ja koulutusoperaatioiden merkityksen rauhan, turvallisuuden ja vakauden edistämisessä Afrikassa; toistaa, että EU:n vakauttamisoperaatiot Afrikassa, erityisesti Saharan eteläpuolisilla ja Sahelin alueilla, ovat tärkeitä, ja kehottaa EUH:ta ja neuvostoa varmistamaan, että Afrikassa toteutettavien YTPP:n operaatioiden toimeksiantoa ja välineitä vahvistetaan ja että niille annetaan keinot jatkaa tehokasta toimintaansa niiden kohtaamiin vakaviin haasteisiin vastaamiseksi; korostaa EU:n johtavaa roolia konfliktien diplomaattisessa ja rauhanomaisessa ratkaisemisessa, välitysaloitteet ja aseistariisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttamisohjelmat mukaan luettuina;

48.  katsoo, että suhteiden lujittaminen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kanssa on keskeistä EU:n geopoliittisen strategian kannalta maailmassa; korostaa, että unionin on vahvistettava yhteyksiä, jotka yhdistävät EU:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maihin, jotka yhdessä edustavat kolmasosaa YK:n jäsenistä, yhteisten arvojen ja periaatteiden pohjalta, erityisesti puolustettaessa monenvälistä sääntöihin perustuvaa järjestystä, edistettäessä vihreää toimintaohjelmaa ja torjuttaessa köyhyyttä ja eriarvoisuutta; kehottaa unionia säilyttämään asemansa Latinalaisen Amerikan maiden varteenotettavana kumppanina, koska muilla geopoliittisilla toimijoilla on yhä merkittävämpi asema alueella;

49.  vaatii tässä yhteydessä tekemään kyseisen alueen kanssa kohdennettua monitahoista yhteistyötä, jota tuetaan EU:n yhteisellä narratiivilla, jolla edistetään strategioita, jotka auttavat vastaamaan yhdessä yhteisiin haasteisiin, kuten rauhan, turvallisuuden ja vaurauden edistämiseen, samalla kun varmistetaan yhteinen rintama ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien edessä; korostaa Latinalaisen Amerikan merkitystä EU:lle ja kehottaa pitämään tätä aluetta jatkossakin YUTP:n kannalta geostrategisesti erittäin merkittävänä osallistumalla demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen alueella ja avustamalla sen taloudellisessa kehityksessä; korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja vakaa poliittinen ja oikeudellinen kehys, mukaan lukien korruption ja rankaisemattomuuden torjunta, sekä edistyminen demokratian toteuttamisessa ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa sekä perusvapauksien edistämisessä ovat kulmakiviä yhdentymisen ja yhteistyön syventämisessä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kanssa; korostaa, että on tärkeää edetä Chilen ja Meksikon kanssa tehtyjen kattavien sopimusten sekä EU:n ja Mercosurin assosiaatiosopimuksen tarkistamisessa ja saattaa ne päätökseen, ja korostaa, että nämä maat ovat EU:n keskeisiä liittolaisia ja kumppaneita; ilmaisee vakavan huolensa demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen puutteellisesta kunnioittamisesta ja hyökkäyksistä demokraattisesti valittuja oppositiojohtajia, toimittajia, opiskelijoita ja ihmisoikeuksien puolustajia vastaan, erityisesti ympäristökysymysten parissa työskenteleviä henkilöitä ja heidän asianajajiaan vastaan;

50.  muistuttaa antaneensa täyden tukensa Kolumbian rauhanprosessille ja sen täytäntöönpanolle, joka on ratkaiseva askel kolumbialaisten tulevaisuuden ja alueen vakauden kannalta; vaatii pitäytymään vahvassa yhteisessä kannassa Venezuelan hallintoon ja presidentti Nicolás Maduron hallinnon tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin sekä myös pakotejärjestelmään, erityisesti kun otetaan huomioon äskettäiset tapahtumat ja eri elinten, myös Yhdistyneiden kansakuntien, äskettäin esittämät moitteet;

51.  korostaa, että EU:lle on tärkeää noudattaa yhtenäistä, realistista, tehokasta, lujaa ja vakuuttavampaa strategiaa, joka yhdistää kaikki jäsenvaltiot ja muokkaa suhteita Kiinan kansantasavaltaan koko EU:n edun mukaisesti ja jossa sen olisi pyrittävä ennakoivasti ja vakuuttavasti entistä tasapainoisempiin ja vastavuoroisempiin taloudellisiin suhteisiin, jotka perustuvat EU:n arvoihin ja intresseihin ja joissa keskitytään erittäin voimakkaasti ja erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä uskonnon- tai vakaumuksenvapauteen; korostaa, että on tärkeää pyrkiä Kiinaa koskevaan yhteiseen toimintatapaan Yhdysvaltojen ja muiden samanmielisten kumppaneiden kanssa;

52.  kehottaa asettamaan Kiinaa koskevan EU:n politiikan perustaksi seuraavat periaatteet: yhteistyön tekeminen mahdollisuuksien mukaan, kilpailun harjoittaminen tarvittaessa ja vastakkain asettuminen tarvittaessa; muistuttaa, että Kiinan määrätietoinen julkinen diplomatia on johtanut siihen, että erinäiset maat ovat riippuvaisia sen investoinneista ja lainoista; korostaa, että EU:n olisi aktiivisesti lisättävä läsnäoloaan ja näkyvyyttään kumppanimaissa kaikkialla maailmassa merkittävänä investoijana ja kehitysavun antajana;

53.  kannustaa Kiinan kansantasavaltaa ottamaan suuremman vastuun maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisesta ja tekemään samalla edelleen yhteistyötä monenvälisissä puitteissa aina kun se on mahdollista, etenkin toteuttamalla kunnianhimoisempia ilmastotoimia ja antamalla sitovia ilmastositoumuksia Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti ja biologista monimuotoisuutta koskevia sitoumuksia, ja tukemaan monenvälisiä toimia covid-19-pandemian torjumiseksi, myös sallimalla kansainvälisen tutkimuksen taudin alkuperästä; pitää valitettavana Kiinan levittämää disinformaatiota covid-19-pandemian alkuperästä, monenvälisen järjestelmän manipulointia, Kiinan vihamielisen vaikuttamisen leviämistä, kyberhyökkäyksiä ja korruptoituneita investointihankkeita; kiittää Taiwania tehokkaista pyrkimyksistä hillitä koronaviruksen leviämistä ja sen solidaarisuudesta EU:ta kohtaan, mistä on osoituksena yli seitsemän miljoonan kirurgisen maskin lahjoittaminen monille jäsenvaltioille pandemian aikana;

54.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan edelleen Kiinan kansantasavallalle, että EU ei siedä sen jatkuvia ihmisoikeusloukkauksia Hongkongissa, Tiibetissä ja Xinjiangissa eikä vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kohtelua, ja toimimaan ratkaisevassa asemassa kansainvälisellä näyttämöllä Hongkongin itsehallinnon turvaamiseksi; tuomitsee ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -mallin rikkomisen Kiinan kansallisen turvallisuuslain hyväksymisen myötä, sillä laki heikentää vakavasti Hongkongin laajaa itsehallintoa ja sillä on haitallinen vaikutus oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja sananvapauteen Hongkongissa; on huolissaan Hongkongin kansallisen turvallisuuslain käyttöönoton vaikutuksista Kiinan ja Taiwanin suhteeseen; korostaa, että Kiinan harjoittama Hongkongin itsehallinnon jatkuva heikentäminen ei ole ainoastaan vastoin kahdenvälisten sopimusten ja kansainvälisen oikeuden mukaisia Kiinan velvoitteita vaan kyseenalaistaa myös Kiinan aseman uskottavana kumppanina; toteaa, että parlamentti ottaa huomioon Manner-Kiinan ja Hongkongin ihmisoikeusloukkaukset, kun sitä pyydetään hyväksymään kattava investointisopimus ja mahdollisia tulevia kauppasopimuksia Kiinan kanssa; kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ulkoasiainneuvoston 28. heinäkuuta 2020 hyväksymän toimenpidepaketin sekä parlamentin 19. kesäkuuta 2020 antaman päätöslauselman(6); pyytää komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan aktiivisesti uiguurien raakaa vainoa Xinjiangissa sekä muiden etnisten ja uskonnollisten vähemmistöryhmien, erityisesti kristittyjen ja tiibetiläisten raakaa vainoa; kehottaa jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa hyväksymään EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaisia pakotteita niitä kiinalaisia virkamiehiä ja valtion johtamia yhteisöjä vastaan, jotka ovat vastuussa uiguurien joukkopidätyksiä ja pakkotyötä koskevan politiikan toteuttamisesta Kiinassa;

55.  muistuttaa, että unioni seuraa valppaasti Taiwanin tilannetta sekä EU:n ja Kiinan tasavallan (Taiwan) poliittisten ja kauppasuhteiden parantamista; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa ratkaisemaan rauhanomaisesti kaikki maa- ja merirajoja koskevat riidat kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja välttämään kaikkia provokatiivisia sotilaallisia toimia, joiden tavoitteena on luoda epävakautta Etelä-Kiinan merelle; korostaa, että Intian ja Tyynenmeren alueen rauhan, vakauden ja merenkulun vapauden säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää EU:n ja sen jäsenvaltioiden etujen kannalta; panee erittäin huolestuneena merkille viimeaikaisen jännitteiden lisääntymisen Intian ja Kiinan rajalla sekä Etelä-Kiinan merellä ja Taiwanin salmessa, mukaan lukien Kiinan Taiwaniin kohdistamat yhä provokatiivisemmat sotaharjoitukset; kehottaa kaikkia osapuolia ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisesti rakentavan vuoropuhelun kautta ja pidättymään yksipuolisista toimista vallitsevan tilanteen muuttamiseksi; katsoo, että Manner-Kiinan ja Taiwanin välisiä suhteita olisi kehitettävä rakentavasti ilman, että kumpikaan osapuoli horjuttaa aloitteita tai käyttää pakottamista ja että näitä suhteita ei saa muuttaa Taiwanin kansalaisten tahdon vastaisesti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen lähentymispolitiikkaansa Taiwanin kanssa ja tekemään kansainvälisten samanmielisten kumppaneiden kanssa yhteistyötä demokratian tukemiseksi Taiwanissa, ilman että siihen kohdistuu ulkomaisia uhkia; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kannattamaan Taiwanin jäsenyyttä tarkkailijana Maailman terveysjärjestössä ja Maailman terveyskokouksessa sekä muissa kansainvälisissä järjestöissä, mekanismeissa ja toimissa sekä maailmanlaajuisessa tautien ehkäisyverkostossa;

56.  korostaa, että EU:n on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota strategisiin alueisiin, jotka saavat yhä enemmän kansainvälistä huomiota, muun muassa Afrikkaan ja arktiseen alueeseen sekä Intian valtameren ja Tyynenmeren alueeseen, jolla Kiina harjoittaa laajentumispolitiikkaa, johon EU:n on pyrittävä vastaamaan johdonmukaisesti; korostaa tarvetta laajentaa edelleen yhteistyötä Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen tärkeiden samanmielisten kumppaneiden, kuten Japanin, Intian, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa; pitää tässä yhteydessä myönteisinä pyrkimyksiä kehittää EU:n periaatteisiin ja arvoihin perustuva EU:n sekä Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen strategia, johon voi sisältyä Australian ja Naton yhteisiä sotaharjoituksia Tyynellämerellä; katsoo, että osana tätä johdonmukaista Kiinaa koskevaa strategiaa, jossa EU ja jäsenvaltiot tarvittaessa vastustavat sen toimia, EU:n olisi pyrittävä tiiviimpään yhteistyöhön alueen maiden ja muiden demokratioiden kanssa ja tässä olisi pantava kaikilta osin täytäntöön EU:n yhteyksiä koskeva strategia; varoittaa Kiinan pyrkimyksistä lisätä valtaansa alueella, erityisesti Taiwanissa, mistä on seurannut rajariitoja monien Kiinan naapureiden kanssa;

57.  korostaa tarvetta hyödyntää EU:n ja Intian välisten suhteiden parantamiseen entisestään liittyvää potentiaalia ottaen huomioon alueen kehitys ja Intian tärkeä asema alueella ja maailmanlaajuisesti;

58.  pitää myönteisenä, että arktista ulottuvuutta koskeva yhteinen tiedonanto on sisällytetty komission vuoden 2021 työohjelmaan; pitää välttämättömänä, että EU:lla on arktinen strategia;

EU:n valmiuksien ja keinojen vahvistaminen YUTP:n alalla

59.  korostaa tukevansa sellaisen yhteisen puolustuspolitiikan vaiheittaista määrittelemistä ja edistämistä, jolla pyritään lujittamaan YTPP:tä ja sen perussopimuksissa vahvistettuja tavoitteita ja tehtäviä kohti täysimittaista puolustusunionia, jossa tunnustetaan puolueettomien maiden erityinen perussopimuksiin perustuva asema ja joka perustuu selkeisiin strategisiin tavoitteisiin ja suuntautuu kohti ihmisten turvallisuutta ja kestävää rauhaa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä aloitetta strategisen kompassin hyväksymisestä vuonna 2022; korostaa tarvetta vahvistaa edelleen EU:n ja Naton välisiä suhteita korostaen niiden yhteensopivuutta ja strategista merkitystä toisilleen; kehottaa Euroopan maita investoimaan enemmän puolustusvalmiuksiinsa, tasapainottamaan vastuita Naton sisällä ja olemaan tasavertaisempi kumppani Yhdysvalloille; toteaa, että YTPP:n operaatiot edistävät kansainvälistä rauhaa, turvallisuutta ja vakautta; kiittää edistymisestä Euroopan rauhanrahaston perustamisessa; korostaa tarvetta mennä julistuksia pidemmälle ja toteuttaa toimia, erityisesti tarjoamalla EU:lle aidosti eurooppalainen puolustusteollinen perusta Euroopan puolustusrahastolla, jolla on tarvittavat määrärahat, ja varmistamalla, että pysyvä rakenteellinen yhteistyö, jolla pyritään EU:n strategiseen riippumattomuuteen, pannaan nopeammin ja johdonmukaisemmin täytäntöön, jotta EU voi edistää yhdennetympiä puolustustarvikkeiden sisämarkkinoita; korostaa, että on tärkeää järjestää osallistavia monen sidosryhmän kuulemisia yhteisen strategisen turvallisuus- ja puolustuskulttuurin edistämiseksi;

60.  muistuttaa, että naisten osallistuminen rauhan- ja turvallisuusprosesseihin voi vaikuttaa merkittävästi rauhansopimusten onnistumiseen ja kestävyyteen sekä rauhan kestävyyteen ja laatuun; korostaa, että sitoumukset ja julkilausumat, jotka koskevat Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelman edistämistä sekä naisten tasavertaista edustusta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jäävät usein retoriikaksi sen sijaan, että pyrittäisiin todelliseen täytäntöönpanoon ja sen varmistamiseen, mikä johtaa vain rajalliseen edistymiseen ohjelman tavoitteissa maailmanlaajuisesti; palauttaa mieliin, että konfliktien ratkaiseminen onnistuu yhä paremmin, kun sukupuolten tasapuolista edustusta ja tasa-arvoa kunnioitetaan koko prosessin ajan, ja kehottaa lisäämään naisten osallistumista erityisesti päätöksentekoprosesseihin ja naisten johtotehtäviä YTPP:n operaatioissa; kehottaa lisäksi ottamaan sukupuolinäkökulman järjestelmällisemmin huomioon tällaisissa operaatioissa, takaamaan sukupuolten tasa-arvoa sekä Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmaa koskevan koulutuksen kaikille EU:n palveluksessa oleville sotilas- ja siviilihenkilöille, EUH:n keski- ja ylempi johto sekä YTPP:n operaatioiden päälliköt ja komentajat mukaan luettuina, sekä osallistumaan aktiivisesti naisista, rauhasta ja turvallisuudesta annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoon; kehottaa asettamaan erityisiä ja mitattavissa olevia tavoitteita, jotka koskevat moninaisuutta ja naisten osuutta EUH:n johtotehtävissä, mukaan lukien tavoite saavuttaa naisten 50 prosentin osuus johtotehtävissä edustustojen päällikköinä, EU:n erityisedustajina ja YTPP:n operaatioiden päällikköinä; kehottaa muuntamaan tulevan sukupuolten tasa-arvoa koskevan kolmannen EU:n toimintasuunnitelman ja Naiset, rauha ja turvallisuus ‑toimintasuunnitelman kansallisiksi toimintasuunnitelmiksi, joihin sisältyy väliarviointi, ja liittämään Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintasuunnitelman sukupuolten tasa-arvoa koskevaan kolmanteen EU:n toimintasuunnitelmaan;

61.  korostaa, että EU:n on omaksuttava maailmanlaajuinen johtoasema pandemian seurauksiin puuttumisessa, mikä edellyttää riittäviä taloudellisia resursseja; korostaa, että ulkoisen toiminnan ja puolustuksen alalla tarvitaan kunnianhimoisempi monivuotinen rahoituskehys, mukaan lukien lisämäärärahat YUTP:lle, naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineelle (NDICI), liittymistä valmistelevalle tukivälineelle (IPA III), Euroopan puolustusrahastolle ja sotilaalliselle liikkuvuudelle, ja kehottaa neuvostoa varmistamaan Euroopan rauhanrahaston pikaisen hyväksymisen; pitää valitettavina neuvoston ehdottamia leikkauksia ulkoisiin rahoitusvälineisiin uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja Next Generation EU -elpymispaketin välityksellä myönnettävän rahoituksen puutetta; korostaa, että nämä leikkaukset voivat vaikeuttaa EU:n roolia maailmanlaajuisella näyttämöllä ja estää EU:ta vakauttamasta ja muuttamasta liittymisneuvotteluja käyviä valtioita; korostaa, että parlamentti on otettava mukaan mielekkäällä tavalla vuotuisten ja monivuotisten työohjelmien strategiseen ohjaukseen ja ulkoisten rahoitusvälineiden valvontaan; muistuttaa tarpeesta lisätä merkittävästi EU:n talousarviovaroja siviilikriisinehkäisyä varten seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja lisätä rauhanrakentamisen, vuoropuhelun, sovittelun ja sovinnonteon rahoitusta;

62.  kehottaa vahvistamaan puolustusvalmiuksia ja asettamaan samalla etusijalle voimavarojen kehittämissuunnitelmassa ja puolustuksen koordinoidussa vuosittaisessa tarkastelussa havaitut voimavarapuutteet, eritoten toteuttamalla perusteellisia yhteistyötoimia, kuten voimavarojen yhdistäminen ja yhteiskäyttö sekä merkityksellisten hankkeiden riittävä rahoitus ja kunnianhimoisempi pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY), Euroopan puolustusrahasto, sotilaallinen liikkuvuus ja Euroopan avaruusohjelma; toteaa, että näiden toimien pitäisi olla hyödyllisiä myös Naton ja transatlanttisten suhteiden kannalta; korostaa tarvetta lisätä EU:n välineiden ja mekanismien johdonmukaisuutta EU:n puolustusyhteistyössä ja kehottaa tässä yhteydessä optimoimaan resurssit, jotta vältetään menojen ja välineiden tarpeeton päällekkäisyys; vaatii lisää tukea ja henkilöstöä sekä riittäviä ja pysyviä talousarviovaroja EUH:n strategisen viestinnän osastolle sillä edellytyksellä, että sen aiemmista ja nykyisistä toimista tehdään riippumaton perusteellinen arviointi; kehottaa tarkistamaan EUH:n strategisen viestinnän osaston toimeksiantoa, jotta siihen voidaan sisällyttää Kiinan kaltaisten kehittyvien ulkomaisten toimijoiden harjoittama ulkomainen sekaantuminen;

63.  palauttaa mieliin kehotuksensa tukea enemmän EU:n meriturvallisuusstrategiaa, sillä merenkulun vapauden säilyttäminen on kasvava haaste sekä maailmanlaajuisesti että naapurustossa; korostaa, että merenkulun vapautta olisi aina kunnioitettava; suosittaa, että maailmanlaajuisten merellisten tietojen tehokkaan hallinnan varmistamiseksi vahvistetaan ja tuetaan instituutioiden, organisaatioiden ja kansallisten viranomaisten välistä rakenteellista koordinointia erityisesti mahdollistamalla meritilanteen tuntemuksen perustana olevien kahden tärkeimmän siviili- ja sotilasalan osatekijän lähentäminen;

64.  korostaa YTPP:n operaatioiden merkitystä; painottaa, että kolmansien maiden kanssa on tehty puitesopimuksia niiden osallistumisesta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin; huomauttaa, että tällaiset sopimukset osoittavat, että rauhaan ja turvallisuuteen pyrkiminen on kollektiivista;

65.  kehottaa kiinnittämään huomiota keskipitkän ja pitkän aikavälin uhkiin, joihin YUTP:llä on tulevaisuudessa puututtava, mukaan lukien turvallisuusriskit, joita aiheuttavat autoritaariset hallinnot, muut kuin valtiolliset toimijat, ilmastonmuutos, kyberuhkat, CBRN-iskut, hybridiuhkat, mukaan lukien tekoälyn laajempi käyttö, disinformaatiokampanjat, avaruuskilpailu ja avaruuden militarisointi, uudet teknologiat, terrorismi ja hallitsemattomat muuttovirrat sekä jo vakiintuneet geopoliittiset haasteet; korostaa, että EU:n on edistyttävä hybridiuhkien määrittelyssä ja tunnustamisessa; kehottaa EU:ta lisäämään tietoisuutta näistä uhkista ja kehittämään yhteistä selviytymiskykyä; korostaa, että tällaisia uhkia voidaan torjua ainoastaan koordinoidulla toiminnalla ja oikea-aikaisilla ja riittävillä investoinneilla eurooppalaiseen tutkimukseen ja innovointiin; suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentti on perustanut tekoälyä digitaalisella aikakaudella käsittelevän erityisvaliokunnan foorumiksi, jolla käsitellään tekoälyyn liittyviä strategisia kysymyksiä; pitää tärkeänä varmistaa parempi yhteys EU:n politiikkojen sisäisten ja ulkoisten osa-alueiden välillä, jotta EU:n politiikat palvelevat YUTP:n tavoitteiden, EU:n energiapolitiikka mukaan lukien, saavuttamista;

66.  korostaa tarvetta kehittää YUTP:n johdonmukaista ilmastopolitiikkaan liittyvää ulottuvuutta, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen epävakauteen ja riskien moninkertaistumiseen;

67.  suhtautuu myönteisesti tiedusteluun perustuvaan uhka-analyysiin, jota varapuheenjohtaja / korkea edustaja parhaillaan tekee tulevan strategisen kompassin lähtökohtana, ja kehottaa käymään parlamentissa keskustelua tämän analyysin tuloksista; pitää myönteisenä komission uutta lähestymistapaa strategisen ennakoinnin sisällyttämiseksi EU:n päätöksentekoon, myös ulko- ja turvallisuusasioissa;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 210, 3.8.2010, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0286.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0172.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(5) Neuvoston päätös (YUTP) 2019/797, annettu 17 päivänä toukokuuta 2019, unionia tai sen jäsenvaltioita uhkaavien kyberhyökkäysten vastaisista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 129 I, 17.5.2019, s. 13).
(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0174.


Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano – vuosittainen kertomus 2020
PDF 435kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus 2020 (2020/2207(INI))
P9_TA(2021)0013A9-0265/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2013, 26. kesäkuuta 2015, 15. joulukuuta 2016, 22. kesäkuuta 2017, 28. kesäkuuta 2018, 14. joulukuuta 2018, 20. kesäkuuta 2019, 12. joulukuuta 2019 ja 21. heinäkuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013, 18. marraskuuta 2014, 18. toukokuuta 2015, 27. kesäkuuta 2016, 14. marraskuuta 2016, 18. toukokuuta 2017, 17. heinäkuuta 2017, 25. kesäkuuta 2018, 17. kesäkuuta 2019 ja 17. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät YTPP-siviilialan sopimuksen tekemisestä,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n yhteistä diplomaattista vastausta haitallisiin kybertoimiin koskevista puitteista,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät nuorisosta, rauhasta ja turvallisuudesta sekä 5. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät nuorten roolista ulkoisessa toiminnassa,

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/797 unionia tai sen jäsenvaltioita uhkaavien kyberhyökkäysten vastaisista rajoittavista toimenpiteistä(1),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät täydentävistä pyrkimyksistä parantaa selviytymiskykyä ja torjua hybridiuhkia,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”,

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2018 annetun yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmasta (JOIN(2018)0005),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 ja 12. heinäkuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) pääsihteerin yhteiset julkilausumat,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Helsingin päätösasiakirjan vuodelta 1975,

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2016 annetut EU:n ja Naton neuvostojen tukemat yhteiset 42 ehdotusta ja 14. kesäkuuta ja 5. joulukuuta 2017 niiden täytäntöönpanosta annetut edistymiskertomukset sekä 5. joulukuuta 2017 annetut EU:n ja Naton neuvostojen tukemat uudet 32 ehdotusta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Naton neuvostojen 6. joulukuuta 2016 ja 5. joulukuuta 2017 vahvistamien yhteisten ehdotusten täytäntöönpanoa koskevan 16. kesäkuuta 2020 julkaistun viidennen tilanneselvityksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen suunnattoman vaikutuksen EU:n puolustusvoimavaroihin, sillä se on yksi Euroopan tehokkaimmista sotilasmahdeista,

–  ottaa huomioon Venäjän toteuttaman Krimin laittoman miehityksen ja liittämisen Venäjään,

–  ottaa huomioon Venäjän toteuttamat jäsenvaltioiden ilmatilan ja merirajojen loukkaukset,

–  ottaa huomioon Kiinan kasvavan taloudellisen ja sotilaallisen läsnäolon Välimeren maissa ja Afrikan maissa,

–  ottaa huomioon kotimaisen ja ulkomaisen terrorismin uhan pääasiassa Isisin kaltaisten ryhmien taholta,

–  ottaa huomioon tekoälyn, avaruusvoimavarojen ja kvanttilaskennan kaltaiset uudet teknologiat, jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia ihmiskunnalle mutta joihin liittyy myös uusia puolustus- ja ulkopoliittisia haasteita, jotka edellyttävät selkeää strategiaa ja liittolaisten välistä yhteisymmärrystä,

–  ottaa huomioon EU:n ja YK:n rauhanoperaatioiden ja kriisinhallinnan painopisteitä vuosiksi 2019–2021 koskevan toisen tilanneselvityksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmat 3212(1974), 32/15(1977), 33/15(1978), 34/30(1979) ja 37/253(1983),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 353(1974), 361(1975), 367(1975), 458(1979), 541(1983), 550(1984), 649(1990), 716(1991), 750(1992), 774(1992), 789(1992), 889 (1993), 939(1994), 1032(1995), 1062(1996), 1250(1999), 2009(2011), 2095(2013) ja 2174(2014),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja kiinnittää erityistä huomiota tavoitteeseen 16, jonka tarkoituksena on edistää rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia kestävän kehityksen tukemiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 2018 julkaiseman aseriisuntaohjelman ”Securing Our Common Future: An Agenda for Disarmament”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen nro 09/2019 ”Puolustusalan toiminta Euroopassa”,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016(2), 13. joulukuuta 2017(3), 12. joulukuuta 2018(4) ja 15. tammikuuta 2020(5) antamansa päätöslauselmat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Naton välisistä suhteista(6),

–  ottaa huomioon suosituksensa neuvostolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ydinsulkusopimuksen (NPT) vuoden 2020 uudelleentarkastelua, ydinasevalvontaa ja ydinaseriisuntamahdollisuuksia koskevan prosessin valmistelemiseksi,

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano(7),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman INF-sopimuksen tulevaisuudesta ja vaikutuksesta Euroopan unioniin(8),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2019 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusrahaston perustamisesta(9),

–  ottaa huomioon suosituksensa neuvostolle päätöksestä Euroopan rauhanrahaston perustamisesta(10),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman autonomisista asejärjestelmistä(11),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 17.–21. heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0265/2020),

1.  muistuttaa, että EU:n tavoitteena on olla maailmanlaajuinen toimija rauhan ja turvallisuuden puolesta, ja kehottaa sitä pyrkimään toimissaan ja politiikoissaan pitämään yllä kansainvälistä rauhaa, turvallisuutta, tehokasta monenvälisyyttä, yhteistyötä ja globaalia vakautta sekä tukemaan aktiivisesti sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa YK:n peruskirjan periaatteiden ja arvojen sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti;

2.  korostaa, että kun otetaan huomioon nykyiset ja lisääntyvät monitahoiset maailmanlaajuiseen, alueelliseen ja kansalliseen turvallisuuteen ja vakauteen kohdistuvat uhat, joita EU kohtaa yhä moninapaisemmassa ja ennakoimattomammassa ympäristössä, jossa globaalit ja alueelliset voimat ovat entistä määrätietoisempia ja kilpailevat keskenään ja jossa liittoumat muuttuvat, ainoastaan vahvan ja yhtenäisen unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteisellä painoarvolla ja tiiviissä yhteistyössä samanmielisten demokratioiden kanssa voivat eurooppalaiset toimijat kehittää vankemman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP), jotta unionilla voisi olla vahvempi ja merkityksellisempi kansainvälinen asema uudessa geopoliittisessa ympäristössä ja jotta se voisi osaltaan edistää rauhaa, ihmisten turvallisuutta, kestävää kehitystä, vaurautta, vapautta, perusoikeuksien ja -arvojen kunnioittamista ja demokratiaa;

3.  panee merkille, että unionin strategisen ympäristön pysyvä huonontuminen vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti jäsenvaltioiden ja kansalaisten turvallisuuteen; korostaa, että tässä epävakaassa ja ennakoimattomassa ympäristössä unionilla ja jäsenvaltioilla on yhdessä entistä suurempi tehtävä varmistaa jäsenvaltioidensa, kansalaistensa ja arvojensa suojelu monenvälisiltä uhkilta, riskeiltä ja haasteilta;

4.  panee merkille unionin tavoitteen kehittää Euroopan strategista riippumattomuutta ja toteaa tavoitteen perustuvan siihen, että unioni kykenee arvioimaan kriisitilannetta riippumattomasti ja tekemään itsenäisiä päätöksiä sekä pystyy tilanteen niin vaatiessa toimimaan itsenäisesti puolustaakseen etujaan ja arvojaan liittoutumia ja strategisia kumppaneitaan täysimääräisesti kunnioittaen ja noudattaen samalla periaatetta täydentävyydestä Naton kanssa;

5.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa esittämään yhteisen virallisen määritelmän strategiselle riippumattomuudelle ja määrittämään hyvin selkeästi sen täytäntöönpanon tavoitteet, keinot ja resurssit; katsoo, että kyky toimia itsenäisesti on EU:lle tärkeä keino vahvistaa monenvälistä toimintaansa, vähentää alttiuttaan ulkoisille uhkille ja olla luotettavampi kumppani monenvälisessä sääntöihin perustuvassa järjestyksessä;

6.  katsoo, että covid-19-pandemia on osoittanut EU:n haavoittuvuuden ja sen riippuvuuden kolmansista maista; korostaa siksi, että on entistäkin tärkeämpää tehostaa EU:n toimia strategisen riippumattomuuden saavuttamiseksi tässä yhteydessä;

7.  panee merkille, että YTPP:n täytäntöönpanossa on edistytty jonkin verran; pitää myönteisenä, että EU on edelleen sitoutunut lisäämään globaalia läsnäoloaan ja valmiuksiaan toimia globaalina turvallisuuden edistäjänä ja takaajana muun muassa YTPP-operaatioidensa kautta tavoitteenaan saavuttaa kestävä rauha, vakaus, turvallisuus ja vauraus sekä edistämään aktiivisesti konfliktien ratkaisemista eri puolilla maailmaa, erityisesti EU:n naapurustossa;

8.  suhtautuu myönteisesti varapuheenjohtajan / korkean edustajan ilmoitukseen, jonka mukaan yhteisistä uhkista ja haasteista esitetään vuoden 2020 loppuun mennessä analyysi, joka muodostaa perustan jäsenvaltioiden kanssa käytäville toimintapoliittisille keskusteluille ja ”strategisen kompassin” kehittämiselle; toteaa, että ”strategisella kompassilla” tehostetaan ja ohjataan vuonna 2016 asetetun EU:n tavoitetason täytäntöönpanoa ja määritellään strateginen lähestymistapa sekä erityispyrkimykset ja ‑tavoitteet neljällä keskeisellä alalla, jotka ovat kriisinhallinta, selviytymiskyky, voimavarat ja kumppanuudet, viimeistään vuonna 2022; korostaa, että tämä on tarpeen, koska EU:n on kehitettävä esimerkkiskenaarioita sotilas- ja siviilioperaatioita varten ja valmistauduttava hyvin operatiivisella ja poliittisella tasolla; toivoo, että ”strateginen kompassi” ensimmäisenä askeleena kohti EU:n riippumattoman toimintakyvyn kehittämistä tasoittaa tietä kohti yhdenmukaisempaa strategista kulttuuria ja helpottaa siten unionin päätöksentekoa;

9.  harkitsee ”strategisen kompassin” keskeisiä aloja koskevien omien mietintöjen ja suositusten esittämistä parlamentaarisen panoksen ja ohjauksen antamiseksi unionin demokraattisten institutionaalisten periaatteiden mukaisesti;

10.  korostaa sekä idässä, etelässä että arktisella alueella sijaitsevan unionin naapuruston kestävän alueellisen vakauden, turvallisuuden ja vaurauden ylläpitämisen ja vakautta horjuttavien prosessien ehkäisemisen ensisijaista geopoliittista merkitystä unionille; korostaa EUFOR Althea- ja EULEX Kosovo -operaatioiden keskeistä roolia vakauden ja turvallisuuden edistämisessä, sillä ne parantavat maiden selviytymiskykyä ja edistävät valmiuksien kehittämistä EU:n kannalta strategisesti tärkeällä alueella; pitää myönteisenä EULEX Kosovon ja EUAM Ukrainan toimeksiantojen jatkamista ja muistuttaa pitävänsä tärkeänä YTPP-toimintaa Länsi-Balkanilla ja itäisissä naapurimaissa; kannustaa tarkastelemaan uudelleen käynnissä olevaa YTPP-operaatiota EUAM Ukraina sen määrittämiseksi, miten sen avulla voidaan edelleen tukea Ukrainan turvallisuutta;

11.  huomauttaa, että epävakaus Euroopan eteläisissä naapurimaissa, erityisesti Sahelin, Länsi-Afrikan ja Afrikan sarven alueilla, heijastuu viime kädessä kielteisesti erityisesti EU:n eteläisiin naapurimaihin ja muodostaa siten suoran haasteen Euroopan ulkorajojen valvonnalle;

12.  on huolissaan siitä, että Venäjän federaation sotilasjoukot miehittävät edelleen suuria osia Ukrainasta ja Georgiasta kansainvälisen oikeuden vastaisesti, että ne ovat edelleen läsnä Moldovan tasavallassa ja että Venäjä edelleen horjuttaa rauhaa ja turvallisuutta alueella; on huolissaan valtion tukemien disinformaatiokampanjoiden ennennäkemättömästä laajuudesta itäisissä naapurimaissa; tuomitsee edelleen Venäjän sotilaallisen väliintulon ja Krimin niemimaan laittoman liittämisen sekä jäätyneen konfliktin jatkamisen Moldovassa; korostaa tarvetta puhua yhdellä äänellä EU:n politiikasta tässä yhteydessä;

13.  panee tyytyväisenä merkille vihollisuuksien lopettamisen Vuoristo-Karabahissa ja sen ympäristössä; korostaa huolestuneena kolmansien maiden sotilaallista osallistumista konfliktiin ja etenkin Turkin vakautta horjuttavaa roolia ja sekaantumista asiaan; kehottaa tekemään kansainvälisen tutkinnan väitetystä vierastaistelijoiden läsnäolosta sekä rypäleammusten ja fosforipommien käytöstä; kehottaa Euroopan unionia ja kansainvälisiä elimiä varmistamaan, että Vuoristo-Karabahissa tehdyt sotarikokset ja kiellettyjen aseiden käyttö Vuoristo-Karabahin konfliktissa eivät jää rankaisematta; korostaa, että humanitaarisen avun toimittaminen on sallittava, vankien ja uhrien vaihtoa on jatkettava viipymättä ja Vuoristo-Karabahin kulttuuriperintöä on suojeltava;

14.  on erittäin huolestunut viimeaikaisesta jännitteiden lisääntymisestä joissakin Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen potentiaalisissa leimahduspisteissä, kuten Intian ja Kiinan kiistellyllä rajalla, Itä- ja Etelä-Kiinan merellä ja Taiwaninsalmessa, mukaan lukien Taiwaniin kohdistetut Kiinan yhä provokatiivisemmat sotilaalliset toimet; kehottaa kaikkia asian osapuolia ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisin keinoin jännitteiden lieventämiseksi ja pidättäytymään yksipuolisista toimista vallitsevan tilanteen muuttamiseksi; korostaa Taiwaninsalmen rauhanomaisen kehityksen merkitystä pyrittäessä säilyttämään rauha, vakaus ja vauraus Kiinassa ja Taiwanissa sekä Aasian ja Tyynenmeren alueella, joka on edelleen ratkaisevan tärkeä EU:n etujen kannalta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen lähentymispolitiikkaansa Taiwanin kanssa ja tekemään kansainvälisten samanmielisten kumppaneiden kanssa yhteistyötä demokraattisen Taiwanin suojelemiseksi ulkomaisilta uhkilta; on huolestunut vihamielisten kolmansien maiden käynnistämästä disinformaatiokampanjasta, jonka tarkoituksena on häiritä covid-19-pandemian torjumispyrkimyksiä ja joka on suunnattu Intian ja Tyynenmeren alueen, mukaan lukien Taiwan, demokratioita vastaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan Taiwanin merkityksellistä ja käytännöllistä osallistumista Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksiin, mekanismeihin ja toimiin tarkkailijana, jotta maailmanlaajuista kansanterveyskriisiä voidaan yhdessä torjua;

15.  on erittäin huolestunut Turkin itäisellä Välimerellä jäsenvaltioihin kohdistamasta laittomasta toiminnasta ja sotilaallisilla toimilla uhkailusta ja tuomitsee ne jyrkästi; panee huolestuneena merkille, että yksipuoliset toimet, joita Turkin johdolla toteutetaan kriisin liennyttämispyrkimyksistä huolimatta, rikkovat kansainvälistä oikeutta ja vaikuttavat suoraan joidenkin jäsenvaltioiden suvereniteettiin; muistuttaa, että unioni on valmis käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä ja vaihtoehtoja, myös SEU-sopimuksen 29 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan mukaisesti, puolustaakseen etujaan ja jäsenvaltioiden etuja; palauttaa mieliin äskettäin annetut neuvoston päätelmät itäisen Välimeren alueesta ja kehottaa laatimaan uuden kokonaisvaltaisen EU:n Turkkia koskevan strategian;

16.  korostaa, että turvallisen juomaveden saatavuuteen liittyvät tekijät voivat johtaa vakaviin konflikteihin; korostaa, että Euroopan unionin on laadittava poliittinen strategia, jolla helpotetaan ratkaisuja näillä alueilla, joilla tilanne voi erittäin herkästi muuttua epävakaaksi, ja kannustetaan samalla merkittävimmillä alueilla, joilla on veteen liittyviä konflikteja, sijaitsevia maita allekirjoittamaan New Yorkissa vuonna 1997 täydennetty vuoden 1992 Helsingin sopimus maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä;

Euroopan unionin tavoitteiden lujittaminen: YTPP-operaatioiden tehostaminen ennakoimattomassa ja epävakaassa ympäristössä

17.  katsoo, että YTPP perustuu ensisijaisesti unionin valmiuksiin käynnistää siviili- ja sotilasoperaatioita kriisitilanteissa, jotka vaikuttavat unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai edellyttävät kansainvälistä väliintuloa kansainvälisen oikeuden sekä YK:n peruskirjan ja päätöslauselmien mukaisesti; panee merkille, että unionilla on parhaillaan käynnissä 11 siviili- ja kuusi sotilasoperaatiota, joista kolme sisältää suoraa täytäntöönpanoa (ATALANTA, EUNAVFOR MED IRINI, EUFOR ALTHEA) ja kolme on suoraa täytäntöönpanoa sisältämättömiä operaatioita (EUTM Mali, EUTM Somalia, EUTM RCA); muistuttaa, että YTPP-operaatioiden toimeksiannoilla pyritään muun muassa edistämään turvallisuusalan ja oikeuslaitoksen uudistamista sekä vahvistamaan sotilas- ja poliisikoulutusta; suosittelee arvioimaan operaatioita asianmukaisesti säännöllisin väliajoin, jotta voidaan määrittää, missä asioissa niiden tehokkuutta voitaisiin lisätä; korostaa, että operaatioita on tärkeää toteuttaa nopeammin, joustavammin ja johdonmukaisemmin;

18.  pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot eivät edelleenkään ole poliittisesti halukkaita osallistumaan YTPP-operaatioihin merkittävällä ja uskottavalla tavalla; korostaa, että on tärkeää tehdä operaatioista vankempia sekä inhimillisten voimavarojen että toimeksiantojen osalta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään joukkojen ja voimavarojen osoittamista kaikkiin YTPP-operaatioihin ja puuttumaan erityisesti nykyisiin puutteisiin, koska YTPP-operaatioiden rahoitus on olennaisen tärkeä kysymys niiden jatkuvuuden kannalta etenkin kriisiaikoina ja koska jännitteet ja konfliktit saattavat olla lisääntymässä; korostaa, että YTPP:n talousarviota ei saisi heikentää;

19.  korostaa, että naisten osallistuminen YTPP-operaatioihin tehostaa niitä ja lisää EU:n uskottavuutta miesten ja naisten yhtäläisten oikeuksien maailmanlaajuisena edistäjänä; kehottaa valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman mielekkäällä tavalla YTPP:n muotoilussa, erityisesti tasapainottamalla sukupuolijakaumaa YTPP-operaatioiden henkilöstössä ja johdossa ja antamalla erityiskoulutusta lähetetylle henkilöstölle; pitää myönteisenä, että kaikki YTPP-siviilioperaatiot ovat nyt nimittäneet tasa-arvoasioiden neuvonantajan, ja kehottaa YTPP-sotilasoperaatioita toimimaan samoin; kannustaa jäsenvaltioita esittämään naisia ehdokkaiksi nykyisiin avoimiin toimiin; kehottaa kouluttamaan riittävästi kaikkea EU:n lähettämää sotilas- ja siviilialan henkilöstöä sukupuolten tasa-arvosta ja naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanosta ja erityisesti siitä, miten sukupuolinäkökulma sisällytetään heidän tehtäviinsä; pitää valitettavana, että YTPP-operaatioissa ja erityisesti sotilasoperaatioissa työskentelevien naisten määrä on edelleen hyvin alhainen; kehottaa painokkaasti Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) tuomaan esille, että tarvitaan naisten määrän lisäämistä EU:n kriisinhallintatehtävissä ja -operaatioissa koskevaa konkreettista tavoitetta ja poliittista sitoutumista siihen; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita tarkastelemaan keinoja vahvistaa rekrytointia ja työssä pysymistä koskevaa politiikkaa ja edistämään naisten osallistumista rauhanrakennus- ja rauhanturvaoperaatioihin; painottaa tarvetta sisällyttää EU:n talousarvioon uusi budjettikohta, josta rahoitettaisiin tasa-arvoneuvonantajien tehtävää YTPP:n sotilasoperaatioissa;

20.  korostaa unionin maailmanlaajuista sitoutumista Sahelin ja Afrikan sarven alueisiin kuuden siviilioperaation (EUCAP Mali, EUCAP Niger, EUCAP Somalia) ja sotilasoperaation (EUTM Mali, EUTM Somalia, EUNAVFOR ATALANTA, EUNAVFOR MED Irini) kautta;

21.  toteaa, että YTPP:n sotilasoperaatioissa on yhä useammin kyse asevoimien koulutukseen painottuvista tehtävistä (eli EU:n koulutusoperaatioista) ilman täytäntöönpanoulottuvuutta; katsoo, että vaikuttamatta näiden operaatioiden siihen ulottuvuuteen, että niihin ei sisälly suoraa täytäntöönpanoa, toimeksiannosta olisi tehtävä vankempi, jotta eurooppalaiset neuvonantajat voivat tarkistaa mahdollisimman tarkasti joukkojen sijoittamisen perusteet ja sen, onko koulutusohjelmat pantu hyvin täytäntöön ja vastaavatko ne täysin paikallisten asevoimien todellisia operatiivisia tarpeita; toteaa, että näin voitaisiin myös paremmin ehkäistä huonoa johtamista ja väärinkäytöksiä, kun koulutettuja joukkoja käytetään paikan päällä; korostaa, että näin on erityisesti EUTM Malin tapauksessa, jossa Malin asevoimia käytetään hyvin erilaisilla ja haasteellisilla alueilla, minkä vuoksi on valvottava tapaa, jolla eurooppalaisia koulutustoimenpiteitä pannaan tällä hetkellä täytäntöön;

22.  korostaa, että vain muutamat YTPP-operaatiot tarjoavat koulutusta seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä, ja kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan pakollista koulutusta tällaisen häirinnän torjumiseksi kaikissa operaatioissa ja varmistamaan, että uhreja ja väärinkäytösten paljastajia suojellaan tehokkaasti; kehottaa saattamaan YTPP-operaatioiden päivitetyt yleiset käyttäytymissäännöt ajan tasalle ja sisällyttämään niihin periaatteen nollatoleranssista sille, että EU-puolen johto ja hallinto eivät puutu seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan;

23.  panee tyytyväisenä merkille 12. lokakuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät EUFOR Althea -operaatiosta ja valmiuden jatkaa operaation toimeksiantoa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisten tukemiseksi niiden ponnisteluissa turvallisuuden ja vakauden ylläpitämiseksi YK:n uudistetulla hyväksynnällä; panee merkille covid-19-pandemian aiheuttamat haasteet ja kiittää operaatioiden henkilöstöä siitä, että se on pysynyt täysin toimintakykyisenä pandemian aikana;

24.  panee merkille, että Somalian turvallisuustilanne on erittäin huolestuttava ja horjuttaa vakautta kaikkialla Afrikan sarvessa ja jopa sen ulkopuolella; katsoo tältä osin, että EUTM Somalian vahvistaminen komentorakenteiden neuvontavalmiuksilla voisi auttaa vaikuttamaan merkittävästi siihen, miten operaatiot toteutetaan monenvälisen sotilaallisen avun yhteydessä;

25.  suhtautuu kannustavasti toimiin, joilla on viety eteenpäin alueellistamisprosessia, jonka alueellinen neuvoa-antava koordinointiyksikkö (RACC) on käynnistänyt ja joka on saatettu neuvoston 12. helmikuuta 2019 tekemällä päätöksellä toiseen vaiheeseen, ja toteaa sen siten vahvistavan EU:n alueellista toimintamallia Sahelissa, etenkin EUTM Mali -operaatiossa, jonka soveltamisala laajennettiin koskemaan G5 Sahel -maita; toteaa, että tämän tavoitteena on tehostaa EU:n toimintaa G5 Sahel -maiden rajojen yli ja tukea rajat ylittävää yhteistyötä ja siten tehostaa EUCAP Sahel Malin, EUCAP Sahel Nigerin ja EUTM Malin työtä; kehottaa nimeämään sen uudelleen EUTM Sahel ‑operaatioksi; toteaa, että johdonmukaisuus ja turvallisuusyhteistyö Afrikan maiden kanssa on ratkaisevan tärkeää mantereen vakauttamisen ja pitkän aikavälin kehityksen kannalta; katsoo, että YTPP:n toimintamallin alueellistaminen Sahelissa on merkityksellistä mutta edellyttää selkeämpää organisointia jo olemassa olevien YTPP-siviili- ja sotilasoperaatioiden, paikallisten toimijoiden ja muiden kansainvälisten järjestöjen (Yhdistyneiden kansakuntien MINUSMA-rauhanturvaoperaatio ja Ranskan armeijan johtama operaatio Barkhane) välillä, jotta varmistetaan operatiivinen synergia ja koordinoidut toimet unionin tasolla;

26.  on huolestunut meneillään olevasta EU:hun kohdistuvasta disinformaatiokampanjasta Keski-Afrikan tasavallassa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan toimia, jotta voidaan tunnistaa tehokkaasti disinformaatiokampanjan alkuperä ja torjua tällaiset hyökkäykset; suhtautuu myönteisesti EUAM RCA:n käynnistämiseen Keski-Afrikan tasavallan turvallisuusalan uudistuksen tukemiseksi ja EUTM RCA:n toimeksiannon jatkamiseen; katsoo, että unionin on parannettava nopeasti ja tehokkaasti valmiuksiaan toimittaa välineistöä EUCAP- ja EUTM ‑operaatioiden tarjoaman koulutuksen lisäksi; toteaa, että Euroopan rauhanrahaston perustaminen varmistaisi kokonaisvaltaisen lähestymistavan unionin kumppanien joukkojen valmiuksien kehittämiseen; korostaa, että määrätietoiset, paikalla olevat ja aktiiviset ulkomaiset toimijat, jotka eivät välttämättä noudata samoja eettisiä periaatteita kuin unioni ja sen jäsenvaltiot, täyttävät valmiusvajeen ja osallistuvat näiden joukkojen varustamiseen kunnioittamatta lainkaan oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälisiä normeja;

27.  on erittäin huolestunut turvallisuus- ja humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä Sahelin alueella, jossa terrorismi lisää voimakkaasti G5 Sahel-maihin ja niiden naapurimaihin kohdistuvaa painetta, mikä pahentaa paikallisia poliittisia, etnisiä ja uskonnollisia jännitteitä; korostaa, että EU:n operaatioiden tarjoama tuki Sahelissa on tärkeää tältä osin; muistuttaa, että on keskeisen tärkeää säilyttää kansainvälisen yhteisön pitkän aikavälin investoinnit Malin ja Sahelin turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi; on tyytyväinen, että EU:n operaatioiden toiminta Malissa on käynnistetty uudelleen;

28.  kehottaa laatimaan turvallisuusalan uudistusta, turvallisuusapua ja sotilaallisten valmiuksien kehittämistä varten uuden operatiivisen tason toimintamallin, jossa otetaan huomioon erityisesti Malista saadut kokemukset ja jossa painotetaan a) kaikkien turvallisuusjoukkojen, myös asevoimien, demokraattista valvontaa, b) alan demokraattista ja avointa hallintoa, c) sen järjestelmällistä seurantaa, että kaikki toimijat noudattavat täysimääräisesti ja tiukasti ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, ja d) selkeitä mekanismeja keskeyttämisen tai rankaisemattomuuden tapauksessa vetäytymisen tai jatkuvien rikkomusten varalta;

29.  panee merkille siviili- ja sotilasoperaatioiden entistä paremman koordinoinnin kolmessa maassa: Mali, Keski-Afrikan tasavalta ja Somalia; suhtautuu myönteisesti valmiuksien kehittämistä Somaliassa koskevan Euroopan unionin operaation (EUCAP Somalia) ja EUTM Somalia -operaation koordinoituihin toimiin Somalian poliisin ja Somalian armeijan välisen operatiivisen lähentymisen tukemiseksi Al Shabaabin vaikutusvallasta vapautetuilla alueilla; korostaa, että EUAM CAR- ja EUTM CAR -operaatioiden välineiden, rahoitusvälineiden ja toimijoiden yhdennetty lähestymistapa olisi toistettava tarvittaessa muissa YTPP-operaatioissa;

30.  pitää myönteisenä EUNAVFOR MED Irini -operaation käynnistämistä, jolla pyritään edistämään kestävää rauhaa, turvallisuutta ja vakautta tukemalla Libyaa koskevan asevientikiellon täytäntöönpanoa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2526 (2020) mukaisesti ja kouluttamaan Libyan rannikkovartiostoa sekä häiritsemään ihmissalakuljettajien toimintaa; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti osoittamaan kiireellisesti Irini-operaation tähän saakka vähäisten valmiuksien vahvistamiseksi tarvittavat tiedustelu-, valvonta-, tunnistus- ja poliisiresurssit sekä laivastokalusto, ja kannustaa vahvistamaan yhteistyötä Naton käynnissä olevan Sea Guardian ‑merioperaation kanssa sekä yhteistyötä alueellisten kumppaneiden kanssa; palauttaa mieliin etsintä- ja pelastustoimintaa merellä koskevat kansainväliset velvoitteet; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa hyödyntämään täysimääräisesti EU:n resursseja tällä alalla, erityisesti EU:n satelliittikeskusta ja EU:n tiedustelukeskusta; panee tyytyväisenä merkille, että Libyan tilanteen vakauttamisessa edistytään edelleen ja kehottaa EU:ta omaksumaan aktiivisen roolin sovitteluprosessissa, jotta voidaan auttaa luomaan tarvittava perusta rauhanomaiselle, vakaalle ja demokraattiselle Libyalle;

31.  panee merkille neuvoston 20. kesäkuuta 2020 tekemän päätöksen jatkaa seuraavien kolmen YTPP-siviilioperaationsa toimeksiantoja: Euroopan unionin yhdennetyn rajavalvonnan avustusoperaatio Libyassa (EUBAM Libya), Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatio Rafahin rajanylityspaikkaa varten (EUBAM Rafah) ja palestiinalaisalueilla toteutettava Euroopan unionin poliisioperaatio (EUPOL COPPS);

32.  kehottaa kehittämään ja vahvistamaan edelleen EU:n siviili- ja sotilasalan päätöksentekoa sekä komento- ja valvontarakenteita ja takaamaan samalla toisistaan erilliset sotilaalliset ja siviilipuolen komentoketjut;

33.  panee merkille, että sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran (MPCC) strateginen uudelleentarkastelu on määrä aloittaa vuonna 2020; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pitämään parlamentin ajan tasalla saatavilla olevista ja valituista vaihtoehdoista, koska uudelleentarkastelu vaikuttaa sotilasoperaatioiden suunnitteluun, johtamiseen ja valvontaan; muistuttaa, että EU tarvitsee pysyvää ja täysivaltaista sotilaallista komentorakennetta, jotta se voi toimia itsenäisesti, ja kehottaa siksi neuvostoa panemaan tällaisen rakenteen täytäntöön;

34.  panee merkille yleisen edistymisen YTPP-siviilialan sopimuksen täytäntöönpanossa ja sitä koskevat toimet, ja toteaa, että sopimuksen tarkoituksena on tehdä YTPP-siviilialasta toimintakykyisempi, tehokkaampi, joustavampi ja reagointikykyisempi sekä kansallisella tasolla kehittämällä ja panemalla täytäntöön kansallisia täytäntöönpanosuunnitelmia, joilla lisätään kansallista osallistumista siviilialan YTPP-toimiin, että EU:n tasolla kehittämällä yhteinen toimintasuunnitelma; kehottaa panemaan YTPP-siviilialan sopimuksen täysimääräisesti täytäntöön vuoden 2023 alkukesään mennessä; panee merkille YTPP-siviilialan valmiuksia koskevat haasteet, jotka liittyvät poliisin, tuomareiden, syyttäjien ja muiden oikeus- ja siviiliturvallisuusalan asiantuntijoiden riittävään saatavuuteen; katsoo, että EU:n on jatkettava EUCAP Sahel Malin, EUCAP Sahel Nigerin, EUCAP Somalian ja EUAM RCA:n siviilioperaatioiden kattavaa arviointia niiden toimeksiantojen, talousarvion ja henkilöresurssien osalta, jotta ne saataisiin täysin toimintakykyisiksi ja tehokkaiksi; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yksityiskohtaisen vuosikatsauksen, jossa arvioidaan YTPP-siviilialan sopimuksen täytäntöönpanon edistymistä; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia toimijoita tiivistämään yhteistyötä ja vahvistamaan synergioita samalla operaatioalueella toteutettavien siviili- ja sotilasoperaatioiden välillä, erityisesti liikkuvuuden ja turvallisten digitaalisten infrastruktuurien kannalta; pitää myönteisenä syyskuussa 2020 avatun siviilikriisinhallinnan osaamiskeskuksen perustamista ja kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti sen työhön;

35.  on tyytyväinen, että YTPP-operaatioita jatketaan ja ylläpidetään covid-19-pandemian aiheuttamasta erittäin haastavasta toimintaympäristöstä ja kielteisestä vaikutuksesta huolimatta; vaatii, että YTPP-operaatioiden talousarviota, resursseja, suunnittelua ja välineistöä arvioidaan ja mukautetaan covid-19-pandemiasta saatujen kokemusten perusteella sen varmistamiseksi, että operatiivinen tehokkuus säilyy ennallaan; korostaa, että EU:n on tärkeää pohtia, mitä lisätoimia voitaisiin toteuttaa henkilöstön sairastumisriskin minimoimiseksi ja hallitsemiseksi; on hyvin huolestunut covid-19-pandemian kielteisestä voimistavasta vaikutuksesta olemassa oleviin kriiseihin ja katsoo, että EU:n on ehdottomasti estettävä covid-19-pandemiaa horjuttamasta vuosien ajan saavutettua edistystä rauhanrakentamisessa; on huolissaan erityisesti YTPP-operaatioihin kohdistuneesta disinformaatioaallosta covid-19-pandemian aikana; korostaa, että EU:n on vahvistettava strategisia viestintävälineitään ja julkista diplomatiaansa erityisesti maissa, joissa YTPP-operaatioita toteutetaan;

36.  antaa tunnustusta YTPP:n siviili- ja sotilasoperaatioiden panoksesta rauhan, vakauden ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamisen alalla ja siitä, että ne tukevat kolmansia maita terrorismin torjunnassa; vaatii unionia parantamaan konfliktinestoa ja konfliktien sovittelua koskevia institutionaalisia valmiuksiaan; kehottaa omaksumaan ennakoivamman toimintamallin pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiseksi EU:n välittömässä naapurustossa; kehottaa soveltamaan konfliktisensitiivisiä ja ihmiskeskeisiä lähestymistapoja, joissa ihmisten turvallisuus ja oikeudet asetetaan EU:n toiminnan keskiöön;

37.  katsoo, että unionin olisi keskitettävä ponnistelunsa sellaisiin operaatioihin, joiden yhteydessä se saa tuotettua eniten lisäarvoa; pitäisi näin ollen tervetulleena joidenkin operaatioiden tärkeyden ja tehokkuuden tarkastelua;

38.  kehottaa tekemään nopeasti päätöksen Euroopan rauhanrahastosta, jonka tavoitteena on tehostaa EU:n operaatioita, tukea sen kumppaneita ja edistää rauhanoperaatioita, ja panemaan sen täytäntöön; korostaa, että tällä välineellä rahoitettaisiin osa EU:n puolustustoiminnan kustannuksista, mukaan lukien YTPP-sotilasoperaatioiden yhteiskustannukset ja kustannukset kumppaneiden sotilaallisten valmiuksien kehittämisestä maissa, joissa EU toteuttaa toimia, ja että sille olisi siksi myönnettävä riittävät määrärahat, jotta voidaan vastata tehokkaasti koulutukseen, operaatioihin, hankkeisiin ja sotilastarvikkeisiin, kuten aseisiin, ammuksiin ja kuljetuksiin, liittyviin nykyisiin haasteisiin, noudattaen kaikilta osin yhteisen kannan kahdeksaa kriteeriä, ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta ja humanitaarista oikeutta ja varmistaen tehokkaat avoimuutta koskevat säännökset parlamentin 28. maaliskuuta 2019 antamassa suosituksessa Euroopan rauhanrahaston perustamisesta lueteltujen seikkojen mukaisesti; muistuttaa, että on tehtävä kattavia ennakkoarviointeja riskeistä ja seurattava tarkasti sitä, miten edunsaajamaat käyttävät varoja, erityisesti alueilla, joilla poliittinen ympäristö on erittäin epävakaa ja joilla kansalliset rajat ovat erittäin läpäiseviä, ja otettava EU-tasolla käyttöön tarvittavat suojatoimet, joilla estetään terroristiryhmiä ja muita vihamielisiä toimijoita hankkimasta näitä aseita;

39.  panee tyytyväisenä merkille vuoden 2020 unionin tilaa käsittelevään aiekirjeeseen sisältyvän ilmoituksen yhteisestä tiedonannosta, joka koskee strategista lähestymistapaa entisten taistelijoiden aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen (DDR-toiminta) tukemiseksi vuonna 2021, ja pitää sitä oikea-aikaisena vuoden 2006 EU:n DDR-toiminnan tukimallin tarkistuksena; korostaa, että turvallisuusalan uudistaminen on ensisijaisen tärkeää erityisesti unionin YTPP-siviilioperaatioiden kannalta ja että sen päätavoitteena olisi oltava ihmisten turvallisuutta korostavan lähestymistavan täytäntöönpano; korostaa, että DDR-toimintaa koskevalla uudella strategisella lähestymistavalla on varmistettava YTPP-välineiden ja EU:n kehitysavun välinen johdonmukaisuus;

Tehokkaiden YTPP-voimavarojen kehittäminen

40.  suhtautuu myönteisesti EU:n voimavarojen kehittämisaloitteisiin, kuten puolustuksen koordinoituun vuosittaiseen tarkasteluun (CARD), pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY) ja tulevaan Euroopan puolustusrahastoon sekä puolustusalan tutkimusta koskevaan unionin valmistelutoimeen (PADR) ja Euroopan puolustusteolliseen kehittämisohjelmaan (EDIDP) puolustusrahastoa edeltävinä ohjelmina, koska ne voivat edistää johdonmukaisuutta, koordinointia ja yhteentoimivuutta YTPP:n täytäntöönpanossa ja tasoittaa tietä Petersbergin tehtävien toteuttamista varten sekä vahvistaa unionin solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja selviytymiskykyä sekä strategista riippumattomuutta;

41.  toteaa, että useiden jäsenvaltioiden integroiminen EU:n valmiuksien kehittämistä koskeviin aloitteisiin ja niiden merkityksellinen osallistuminen merkittäviin Euroopan puolustushankkeisiin, joita toteutetaan tällä hetkellä lähes yksinomaisesti kahdenvälisellä tasolla (ilmataistelujärjestelmä FCAS ja maataistelujärjestelmä MGCS), on ratkaisevan tärkeää Euroopan yhdentymisprosessin onnistumisen kannalta puolustusalalla ja merkitsisi selkeää lisäarvoa eurooppalaisille pyrkimyksille tehostaa yhteistyötä, integrointia puolustuksen alalla ja yhteentoimivuutta YTPP-operaatioiden hyväksi;

42.  toteaa, että on ratkaisevan tärkeää lisätä kaikkien EU:n puolustusalan suunnitteluvälineiden ja valmiuksien kehittämisvälineiden ja -aloitteiden johdonmukaisuutta, osallistavuutta, koordinointia ja yhtenäisyyttä, jotta ne voivat saada aikaan merkityksellisiä synergioita ja vahvistaa toisiaan ja jotta voidaan välttää päällekkäisyyksiä ja varmistaa resurssien tehokas ja strateginen käyttö sekä yhteentoimivuus ja helpottaa nopeaa toimintavalmiuteen saattamista;

43.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään puolustusmenojaan ja tavoittelemaan 2 prosentin tavoitetta suhteessa BKT:hen;

44.  panee tyytyväisenä merkille sopimuksen Euroopan puolustusrahastoa koskevasta asetuksesta ja kehottaa hyväksymään ja perustamaan pikaisesti Euroopan puolustusrahaston, jonka avulla käsitellään ja vauhditetaan yhteisesti sovittuja puolustusvoimavarojen kehittämisen painopisteitä ilma-, maa-, meri- ja verkkoturvallisuusaloilla ja edistetään siten EU:n kykyä olla maailmanlaajuinen toimija ja kansainvälisen turvallisuuden edistäjä ja tarjoaja; kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota myöntämään riittävästi rahoitusta Euroopan puolustusrahastolle ja keskittymään rakenteellisiin hankkeisiin, joilla on suurta lisäarvoa, ja siten helpottamaan jäsenvaltioiden välistä teollista yhteistyötä sekä vahvan Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan (EDTIB) lujittamista sekä vahvistamaan teknisiä, teollisia ja strategisia valmiuksia, jotta voidaan vahvistaa EU:n kykyä tuottaa ja järjestää sotilaalliset voimavarat itsenäisesti sekä säilyttää Euroopan teknologinen riippumattomuus pitkällä aikavälillä; kannustaa toteuttamaan puolustusvoimavaroja koskevia aloitteita, joilla helpotetaan pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista;

45.  muistuttaa puolustusalan tutkimuksen erittäin arkaluonteisesta ja strategisesta luonteesta ja tarpeesta säännellä EU:n ulkopuolisten kolmansien osapuolten hallinnassa olevien yhteisöjen pääsyä rahastosta rahoitettaviin hankkeisiin niin, että se on täysin sopusoinnussa strategista riippumattomuutta koskevan EU:n tavoitteen kanssa; korostaa, että kolmansien maiden osallistuminen Euroopan puolustusrahastoon joissakin soveltuvissa erityisissä ja poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa se tuo todistettua teknologista ja operatiivista lisäarvoa tietyille hankkeille, olisi toteutettava todellisen vastavuoroisuuden pohjalta eikä se saisi heikentää EU:n strategisia turvallisuusetuja tai vaarantaa Euroopan puolustusrahaston tavoitteita ja siinä on noudatettava tiukasti sääntöjä, jotka on asetettu ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusrahastosta (COM(2018)0476), kuten teollis- ja tekijänoikeuksien säilyttäminen EU:ssa;

46.  pitää myönteisenä vuoden 2020 loppuun mennessä toteutettavaa ensimmäisen PRY-vaiheen strategista uudelleentarkastelua, jonka avulla saadaan myös käsitys ohjelman edistymisestä ja voidaan määrittää säännökset, joita tarvitaan, jotta pysyvä rakenteellinen yhteistyö olisi nykyistä tehokkaampaa ja tavoitteellisempaa; katsoo, että pysyvä rakenteellinen yhteistyö on väline, joka edistää kestävän ja tehokkaan EU:n puolustusyhteistyön ja puolustusalan yhdentymisen vahvistamista parantamalla osallistuvien jäsenvaltioiden puolustusvoimavaroja ja yhteentoimivuutta erityisesti joukkojen saatavuuden, joustavuuden ja toimintavalmiuden osalta; muistuttaa, että PRY-hankkeilla olisi autettava maksimoimaan puolustusmenojen vaikuttavuus; katsoo, että pysyvää rakenteellista yhteistyötä olisi käytettävä täydentävänä välineenä pyrittäessä saavuttamaan EU:n tavoitteet ja edistämään Naton tavoitteita; pitää myönteisenä äskettäin tehtyä päätöstä kolmansien maiden osallistumisesta pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön, vaikka toteaakin, että tällaisen poikkeuksellisen osallistumisen yksittäisiin PRY-hankkeisiin on tuotettava lisäarvoa EU:n jäsenvaltioille ja hankkeille ja autettava vahvistamaan pysyvää rakenteellista yhteistyötä ja YTPP:tä ja täyttämään entistä vaativammat sitoumukset erittäin tiukoin poliittisin, asiasisältöä koskevin ja oikeudellisin ehdoin vakiintuneen ja tehokkaan vastavuoroisuuden pohjalta;

47.  kehottaa osallistuvia jäsenvaltioita osoittamaan täyttä poliittista sitoutumista, ponnisteluja ja strategista kunnianhimoa, osoittamaan tarvittavat resurssit sekä täyttämään kunnianhimoiset ja sitovat yhteiset sitoumukset, joista ne ovat sopineet, ja varmistamaan konkreettisen edistymisen nykyisten PRY-hankkeiden nopeassa ja tehokkaassa täytäntöönpanossa; korostaa, että ensimmäisen aallon hankkeet ovat pääasiassa valmiuksien kehittämishankkeita, joihin osallistuu mahdollisimman monta jäsenvaltiota, ja että PRY-hankkeiden osallistavuuden ei pitäisi johtaa siihen, että osallistuvat jäsenvaltiot vesittävät tavoitteensa; on huolestunut siitä, että voimavaroja koskevia ja kriittisiä puutteita, jotka on yksilöity yleistavoiteprosessissa voimavarojen kehittämissuunnitelman (CDP) ja puolustuksen koordinoidun vuosittaisen tarkastelun (CARD) avulla, ei korjata riittävästi tai täysimääräisesti menestyksellisten sotilasoperaatioiden toteuttamisen varmistamiseksi; kehottaa toteuttamaan nykyisten 47 PRY-hankkeen uudelleentarkastelun, jotta voidaan todentaa saavutettu edistys ja yksilöidä hankkeet, jotka voitaisiin koota ryhmiksi osallistuvien jäsenvaltioiden harkinnan mukaan; kannustaa osallistuvia jäsenvaltioita keskittymään PRY-hankkeisiin, jotka tuottavat todellista lisäarvoa ja ovat fokukseltaan operatiivisempia, tuottavat molemminpuolista hyötyä sekä toimivat strategisina mahdollistajina unionin kannalta, samoin kuin hankkeisiin, joilla on strateginen ulottuvuus, jolla pyritään puuttumaan tuleviin turvallisuusuhkiin; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita osana EU:n taisteluosastojärjestelmän uudistusta tutkimaan vaihtoehtoja sen saattamiseksi pysyvän rakenteellisen yhteistyön piiriin sen toiminnallisten valmiuksien, modulaarisuuden ja ketteryyden lisäämiseksi perustamalla pysyviä monikansallisia yksiköitä, jotka hoitavat SEU-sopimuksen 43 artiklassa määriteltyjä sotilastehtäviä ja pyrkivät edistämään EU:n kykyä toteuttaa vakaita kriisinhallintaoperaatioita;

Yhteistyön vahvistaminen strategisten kumppanien kanssa

48.  on tyytyväinen EU:n ja Naton yhteistyön edistymiseen Varsovassa vuonna 2016 annetun yhteisen julkilausuman jälkeen; antaa tunnustusta vuosina 2016 ja 2017 annettujen yhteisten ehdotusten täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä, erityisesti EU:n ja Naton poliittisen vuoropuhelun tehostamisesta kaikilla tasoilla, sotilaallista liikkuvuutta koskevasta jäsennellystä vuoropuhelusta, pyrkimyksistä varmistaa parempi johdonmukaisuus eri puolustussuunnitteluprosessien välillä sekä tiiviimmästä yhteistyöstä kyberturvallisuuden ja puolustuksen alalla sekä hybridiuhkien ja disinformaatiokampanjoiden torjumistoimissa; panee merkille Naton ja EU:n yhteistyön siviiliviranomaisten auttamiseksi covid-19-pandemian leviämisen hillitsemisessä ja pysäyttämisessä; kehottaa EU:ta ja Natoa tehostamaan edelleen keskinäisesti vahvistavaa yhteistyötä, myös operaatioiden välillä, ja syventämään strategista kumppanuuttaan; korostaa, että on tärkeää vahvistaa edelleen EU:n ja Naton kumppanuutta sotilaallisen liikkuvuuden alalla; korostaa, että on tärkeää järjestää ja toteuttaa Euroopan asevoimien välisiä yhteisiä koulutuksia ja harjoituksia sekä EU:n ja Naton välisiä rinnakkaisharjoituksia ja koordinoituja harjoituksia;

49.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä Atlantic Resolve -operaatiota ja Naton tehostettua läsnäoloa Euroopan mantereella ja tunnustaa Naton joukkojen merkityksen pyrittäessä estämään Venäjän uusia hyökkäyksiä ja antamaan ratkaisevaa tukea konfliktin sattuessa;

50.  muistuttaa, että Nato on edelleen yhteisen puolustuksen kulmakivi niille unionin jäsenvaltioille, jotka ovat myös Naton jäseniä, kuten SEUT-sopimuksessa on nimenomaisesti tunnustettu; katsoo, että EU:n ja Naton yhteistyön on oltava täydentävää ja siinä olisi otettava huomioon kummankin erityispiirteet ja tehtävät eikä tässä yhteistyössä pitäisi tarpeettomasti toisintaa tai korvata rakenteita; muistuttaa, että puolustusyhteistyö on yksi transatlanttisen yhteistyön pilareista ja on edelleen ensisijaisen tärkeää liittolais- ja kumppanimaiden keskinäisen turvallisuuden kannalta, ja toistaa siksi, että suhteita on tarpeen vahvistaa; muistuttaa, että ”yhden yhteisen joukkovalikoiman” periaatteen mukaisesti EU:n puolustusvoimavarojen kehittäminen ei aiheuta kilpailu-uhkaa Natolle, vaan hyödyttää maita, jotka ovat sekä YTPP:n että Naton osapuolia; muistuttaa myös, että tehokkaampaa turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä olisi pidettävä tekijänä, joka vahvistaa Naton eurooppalaista pilaria ja auttaa EU:ta ottamaan suuremman roolin oman turvallisuutensa varmistamisessa; katsoo, että voimavaroja koskevilla aloitteilla olisi varmistettava yhteentoimivuus liittolaisten kanssa ja helpotettava nopeaa toimintavalmiuteen saattamista; panee huolestuneena merkille, että jotkin näkemyserot ovat heikentäneet Naton solidaarisuutta Turkin itäisellä Välimerellä toteuttamien toimien jälkeen;;

51.  korostaa tarvetta vahvistaa EU:n asemaa meriturvallisuusalan toimijana sekä EU:n ja jäsenvaltioiden kykyä vastata kriiseihin niiden aluevesillä ja korostaa johdonmukaisen meristrategian merkitystä laittomien valtiosta riippumattomien merenkulun toimijoiden torjumisessa; katsoo, että on tarpeen yhdenmukaistaa väliintuloa koskevia sääntöjä ja varustusta koskevia vaatimuksia sekä lisätä henkilöstön koulutusta, jotta voidaan toimia koordinoidusti ja yhtenäisesti eurooppalaisissa ja kansainvälisissä operaatioissa tai merialueiden kriisien, välikohtausten ja selkkausten yhteydessä; korostaa tarvetta EU:n ja Naton yhteistyölle, jotta saadaan aikaan yhteinen tehokas lähestymistapa rajat ylittävän ja järjestäytyneen rikollisuuden kaltaisiin meriturvallisuusuhkiin, mukaan lukien järjestäytyneet rikollisverkostot, jotka helpottavat ihmisten, aseiden ja huumeiden laitonta kauppaa, salakuljetusta ja merirosvoutta;

52.  tukee voimakkaasti EU:n ja YK:n strategista kumppanuutta kriisinhallinnassa sekä siviili-, poliisi- ja sotilasalan rauhanturvaamisessa; panee tyytyväisenä merkille edistymisen, jota on saavutettu EU:n ja YK:n yhdessä määrittelemien ja sopimien vuosien 2019–2021 rauhanoperaatioita ja kriisinhallintaa koskevien kahdeksan painopisteen täytäntöönpanossa; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan enemmän YK:n rauhanturvaamiseen ja pyytää EU:n toimielimiä avustamaan tässä asiassa; panee merkille, että jonkin verran edistystä on saavutettu operaatioiden välisen yhteistyön tehostamisessa kentällä – erityisesti sen myötä, kun 29. syyskuuta 2020 allekirjoitettiin EU:n ja YK:n puitesopimus niiden operaatioiden yhteydessä kentällä annettavasta keskinäisestä tuesta – naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevassa toimintaohjelmassa, jonka pohjalta pannaan täytäntöön naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma, sekä konfliktinestossa ja poliittisella ja strategisella tasolla; kehottaa EU:ta ja YK:ta selvittämään edelleen mahdollisuuksia tiiviimpään yhteistyöhön, erityisesti yhteisillä operaatioalueilla, muun muassa operaatioiden siirtymäsuunnittelussa, tukijärjestelyissä kentällä, tiedonvaihdossa operaatioalueiden ulkopuolella ja valmiussuunnittelussa covid-19-kriisiä silmällä pitäen, sekä ilmasto- ja puolustusalalla;

53.  vahvistaa, että brexitistä huolimatta Yhdistynyt kuningaskunta on edelleen EU:n ja sen jäsenvaltioiden läheinen strateginen kumppani ja että on olennaisen tärkeää säilyttää vahva ja tiivis puolustus- ja turvallisuusyhteistyö EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä, koska sekä EU:lla että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on sama strateginen ympäristö ja samat uhat niiden rauhalle ja turvallisuudelle; kannustaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa osallistumaan YTTP-operaatioihin, kriisinhallintaoperaatioihin, puolustusvoimavarojen kehittämiseen, asianomaisten unionin virastojen toimintaan sekä pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön liittyviin hankkeisiin kunnioittaen samalla EU:n päätöksenteon riippumattomuutta, Yhdistyneen kuningaskunnan itsemääräämisoikeutta sekä oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainon periaatetta todellisen vastavuoroisuuden pohjalta, mihin kuuluu oikeudenmukainen ja asianmukainen rahoitusosuus; ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta vetäytyi YTPP-operaatioista 31. joulukuuta 2020; kehottaa ottamaan käyttöön nopeita korvaamismenettelyjä sellaisten YTPP-operaatioiden jatkuvuuden varmistamiseksi, joissa oli käytössä merkittävä määrä Yhdistyneestä kuningaskunnasta lähetettyä henkilöstöä;

54.  kehottaa EU:ta tekemään tiiviimpää yhteistyötä nykyisten alueellisten toimijoiden, kuten Afrikan unionin, ECOWASin, Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) sekä Arktinen neuvoston, kanssa sekä samanmielisten Naton ulkopuolisten maiden kanssa;

55.  kehottaa panemaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 järjestelmällisemmin täytäntöön, sillä se hyväksyttiin jo kaksikymmentä vuotta sitten, ja vahvistamaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa EU:n ohjelmaa; kehottaa valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman mielekkäällä tavalla YTPP:n muotoilussa, erityisesti tasapainottamalla sukupuolijakaumaa YTPP-operaatioiden henkilöstössä ja johdossa ja antamalla erityiskoulutusta lähetetylle henkilöstölle;

56.  kehottaa panemaan täytäntöön nuorisoa, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 ja ottamaan nuorison ja heidän näkökulmansa mielekkäästi mukaan YTPP-operaatioiden tarjoaman tuen perustana oleviin konfliktianalyyseihin; kehottaa toteuttamaan EU:n toimenpiteitä, joilla parannetaan mahdollisuuksia nuorten merkitykselliseen osallistumiseen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen ja edistämiseen;

57.  kehottaa EU:ta puuttumaan kulttuuriperinnön suojeluun ja säilyttämiseen kohdistuviin jatkuviin ja kasvaviin uhkiin ja torjumaan kulttuuriesineiden salakuljetusta erityisesti konfliktialueilla; toteaa, että jos yhteiskunnilta viedään niiden kulttuuriperintö ja historialliset juuret, niistä tulee alttiimpia radikalisoitumiselle ja maailmanlaajuisille jihadistisille ideologioille; kehottaa EU:ta laatimaan kattavan strategian tällaisten uhkien torjumiseksi;

Unionin selviytymiskyvyn ja varautumisen parantaminen

58.  on huolissaan siitä, että jotkut maailmanlaajuiset toimijat ja yhä useammat alueelliset toimijat kiertävät tietoisesti tai yrittävät tuhota sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, monenvälisyyttä sekä kestävän rauhan, vaurauden ja vapauden arvoja, jotka ovat Euroopan unionin perusperiaatteita;; panee merkille, että covid-19-pandemia on paljastanut uusia globaalin rakenteen heikkoja kohtia ja jännitteitä ja voimistanut nykyisiä; korostaa, että pandemia on vahvistanut kansalaisten tukea muusta maailmasta riippumattomammalle ja paremmin suojatulle unionille, joka pystyy toimimaan riippumattomasti; kehottaa vahvistamaan Euroopan unionin kansainvälistä asemaa, lisäämään unionin yhtenäisyyttä, solidaarisuutta ja selviytymiskykyä sekä yhtenäistämään ulkopolitiikkaa siten, että keskeisenä tekijänä on tehokas monenvälisyys; suhtautuu myönteisesti neuvoston kesäkuussa 2020 antamiin päätelmiin, joissa ajetaan vahvaa Euroopan unionia, joka edistää rauhaa ja turvallisuutta ja suojelee kansalaisiaan;

59.  korostaa asevoimien tärkeää roolia covid-19-pandemian aikana ja suhtautuu myönteisesti sotilaalliseen apuun siviiliviranomaisille, erityisesti kenttäsairaaloiden käyttöönotossa, potilaskuljetuksissa sekä laitteiden toimittamisessa ja jakelussa; katsoo, että tämä arvokas panos on osoittanut tarpeen tarkastella saatuja kokemuksia ja ottaa niistä opiksi, jotta voidaan vahvistaa jäsenvaltioiden sotilaallisten voimavarojen osuutta hätätilanteissa ensisijaisena välineenä käytettävän unionin pelastuspalvelumekanismin tukemisessa sekä humanitaariseen apuun liittyvissä toimissa; katsoo lisäksi, että jotta terveyskriiseihin voidaan vastata tehokkaasti, on välttämätöntä valmistella jäsenvaltioiden asevoimien lääkintähenkilöstöä osallistumaan nopeasti; muistuttaa keskinäisen avunannon ja yhteisvastuun merkityksestä SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan ja SEUT-sopimuksen 222 artiklan mukaisesti;

60.  painottaa sotilaallisen liikkuvuuden merkitystä; pitää välttämättömänä edetä asiassa ja helpottaa täysimääräistä sotilaallista liikkuvuutta kaikkialla Euroopassa ja kehottaa siksi yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan menettelyjä, jotta jäsenvaltiot voivat toimia nopeammin, sillä sotilaallisesta liikkuvuudesta on hyötyä siviilikriisinhallinnassa; korostaa, että sotilaallisen liikkuvuuden hankkeita varten on tärkeää olla käytettävissä asianmukaiset määrärahat; pitää myönteisenä, että sotilaallista liikkuvuutta koskeva hanke on osa pysyvää rakenteellista yhteistyötä; korostaa tarvetta perustaa eurooppalaisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on helpottaa sotilaallisten logististen valmiuksien rajat ylittävää käyttöä tällaisissa hätätilanteissa koordinoinnin, synergian, solidaarisuuden ja tuen lisäämiseksi; katsoo ehdottomasti, että samanlainen apu ja solidaarisuus pandemioiden ja vastaavien kriisien aikana voitaisiin ulottaa koskemaan muun muassa kumppanimaita EU:n välittömässä naapurustossa; korostaa tarvetta lisätä EU:n valmiuksia ja tarvittavia voimavaroja kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinaseita (CBRN) vastaan; korostaa tarvetta tehostaa elintärkeiden ja kriittisten infrastruktuurien, erityisesti merenalaisisten valokuitukaapeleiden, seurantaa ja suojelua;

61.  pitää tärkeänä varmistaa parempi yhteys EU:n politiikkojen sisäisten ja ulkoisten osa-alueiden välillä sen varmistamiseksi, että EU:n politiikat toimivat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, mukaan lukien EU:n energiapolitiikan, tavoitteiden saavuttamiseksi;

62.  katsoo, että on olennaisen tärkeää suojella kaikkia Euroopan unionin heikkoja kohtia, jotta voidaan varmistaa EU:n kansalaisten yhteinen tehokas suojelu; panee huolestuneena merkille Krimin niemimaan lisääntyvän militarisoinnin ja Venäjän federaation yritykset horjuttaa Mustanmeren alueen vakautta ja toteaa tilanteen johtaneen Walesissa vuonna 2014 pidetyssä Naton huippukokouksessa esitettyyn toteamukseen Pohjois-Atlantin puolustusliiton itäosan haavoittuvuudesta; kehottaa EU:ta tunnustamaan Itä-Euroopassa sijaitsevien jäsenvaltioiden haavoittuvuuden, jotta Euroopan puolustusta voitaisiin vahvistaa, ja kehittämään yhdessä Naton kanssa kattavan strategian itäosan turvaamiseksi ja puolustamiseksi;

Hybridiuhkien ennakoiva torjunta ja ehkäiseminen

63.  suhtautuu myönteisesti painopisteisiin ja suuntaviivoihin, jotka on hyväksytty yhteistyötä varten, jota EU tekee torjuakseen hybridiuhkia ja parantaakseen kykyä selviytyä näistä uhkista, mukaan lukien disinformaation, hybridisodankäynnin, vakoilun, valeuutisten ja propagandan torjunta, sekä nopean hälytysjärjestelmän perustamiseen G7-maiden ja Naton kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kehittämään ja vahvistamaan tieto- ja viestintäjärjestelmiensä turvallisuutta, mukaan lukien turvalliset viestintäkanavat; korostaa, että EU:n on ehdottomasti tehostettava kiireellisesti strategista viestintäänsä ja panostettava siihen enemmän sekä vahvistettava valmiuksiaan puuttua kaikkeen sen demokraattista järjestelmää, suvereeniutta ja kansalaisia uhkaavaan ulkomaiseen sekaantumiseen ja estää sellainen; korostaa East StratCom -työryhmän tärkeää roolia ja panee merkille EUvsDisinfo-hankkeessa tehdyn tärkeän työn sekä kehottaa lisäämään budjetti- ja poliittista tukea, jotta parannetaan entisestään sen kykyä torjua disinformaatiota ja tiedottaa EU:n toimista ja politiikoista;

64.  korostaa, että EU:n on kiireesti otettava käyttöön vankempi strategia, jonka avulla voidaan havaita ja torjua ennakoivasti sitä vastaan suunnattuja aggressiivisia ja vihamielisiä disinformaatiokampanjoita, jotka ovat peräisin kolmansista maista ja valtiosta riippumattomista toimijoista; korostaa tarvetta tarkastella uudelleen EUH:n strategisen viestinnän ryhmän valtuuksia, jotta voidaan puuttua ulkomaisten toimijoiden harjoittamaan sekaantumiseen ja ottaa toimintaan mukaan faktantarkistajia, tutkijoita, startup-yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä; korostaa tarvetta tarjota riittävästi henkilöstöä ja rahoitusta kaikille EU:n yksiköille, jotka käsittelevät ulkomaista sekaantumista ja disinformaatiota, jotta voidaan paremmin tunnistaa, tutkia ja torjua yrityksiä sekaantua EU:n demokraattisiin prosesseihin tai EU:n toimiin ulkomailla; korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa ja auttaa niitä, erityisesti EU:n välittömässä naapurustossa, niiden pyrkiessä puuttumaan pahantahtoiseen ulkomaiseen sekaantumiseen, erityisesti disinformaatioon ja propagandaan, ja torjumaan sitä, koska monissa tapauksissa tällaisilla toimilla pyritään häiritsemään demokratiaa edistäviä uudistuksia näissä maissa ja hyökkäämään eurooppalaisia arvoja ja ihanteita vastaan;

65.  suhtautuu myönteisesti neuvoston hyväksymään päätökseen, jonka mukaan EU voi ensimmäistä kertaa määrätä kohdennettuja rajoittavia toimenpiteitä sellaisten kyberhyökkäysten estämiseksi ja niihin vastaamiseksi, jotka muodostavat ulkoisen uhan EU:lle tai sen jäsenvaltioille, mukaan lukien kolmansiin maihin tai kansainvälisiin järjestöihin kohdistuvat kyberhyökkäykset, ja määrätä seuraamuksia kyberhyökkäyksistä vastuussa oleville henkilöille tai yhteisöille; korostaa tarvetta parantaa viisumirajoitusjärjestelmää osana EU:n seuraamusmekanismia hyödyntämällä biometrisiä viisumimenettelyjä, jotta voidaan rajoittaa hybridisodankäyntiin osallistuvien tahojen matkustamista EU:hun väärällä henkilöllisyydellä; korostaa, että kybernäkökohdat on kiireesti sisällytettävä tiiviimmin EU:n kriisinhallintajärjestelmiin; korostaa, että on olennaisen tärkeää tehdä tiiviimpää yhteistyötä kyberhyökkäysten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi näinä aikoina, jolloin niille ollaan erityisen alttiita, jotta voidaan edistää kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta kybertoimintaympäristössä; pitää myönteisenä kyberalan nopean toiminnan ryhmiä koskevan PRY-hankkeen hyvää edistystä tältä osin; vaatii vahvempaa tukea Euroopan unionin kyberturvallisuusvirastolle (ENISA) ja kehottaa koordinoimaan tätä tiiviisti Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen kanssa; kehottaa lisäämään EU:n koordinointia kollektiivisen yhteistoiminnan käyttöön ottamiseksi vihamielisissä kyberhäiriötilanteissa sekä tiivistämään yhteistyötä samanmielisten kansainvälisten järjestöjen ja maiden kanssa; on erityisen huolestunut jatkuvasti havaituista pienimuotoisista kyberhyökkäyksistä tai kriittisen infrastruktuurin järjestelmiin tunkeutumisista, jotka ovat uinuvassa tilassa mutta joilla voi olla suuri vaikutus; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan redundanssia kriittisen infrastruktuurin järjestelmissään, kuten sähköntuotannossa ja strategisessa viestinnässä, kaikilla tasoilla;

66.  panee merkille kyber- ja automatisoitujen tiedusteluvalmiuksien kasvavan merkityksen ja korostaa, että niihin liittyy uhkia kaikkien jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten kannalta; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita parantamaan jatkossakin kyberteknologioitaan ja automatisoituja teknologioitaan ja kannustaa edelleen tekemään yhteistyötä näiden teknisten edistysaskelten osalta;

67.  korostaa, että on tärkeää saavuttaa kvanttilaskentavalmiudet, ja painottaa, että on tehostettava EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä tällä alalla sen varmistamiseksi, että kvanttilaskenta toteutuu ensimmäisenä sellaisten kumppaneiden välillä, joilla on lämpimät suhteet ja samat tavoitteet;

68.  panee merkille avaruusturvallisuuden ja satelliittien kasvavan merkityksen; korostaa Euroopan unionin satelliittikeskuksen merkitystä ja pyytää virastoa tekemään analyysin ja antamaan kertomuksen EU:n ja jäsenvaltioiden satelliittien turvallisuudesta ja/tai alttiudesta avaruusromulle, kyberhyökkäyksille ja suorille ohjushyökkäyksille;

Annetaan unionille keinot panna YTPP täytäntöön

69.  korostaa, että riittävät taloudelliset voimavarat, henkilöstö ja resurssit ovat olennaisen tärkeitä sen varmistamiseksi, että unionilla on vahvuus ja kyky edistää rauhaa ja turvallisuutta rajojensa sisällä ja koko maailmassa; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan poliittista tahtoa vastata EU:n puolustusalan tavoitteisiin ja täyttää sitoumuksensa;

70.  pitää valitettavana Eurooppa-neuvoston monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä osoittamaa turvallisuus- ja puolustusaloitteita koskevan kunnianhimon puutetta; kehottaa komissiota esittämään ja panemaan täytäntöön kunnianhimoisen strategisen työohjelman Euroopan puolustusrahastolle (sekä tutkimukselle että muulle), millä pyritään vahvistamaan yhteistyötoimia ja rajat ylittävää yhteistyötä koko unionissa, ja sotilaalliselle liikkuvuudelle, jotta autetaan jäsenvaltioita toimimaan nopeammin ja tehokkaammin, myös rahoittamalla kaksikäyttöistä liikenneinfrastruktuuria ja yksinkertaistamalla diplomaattisia selvityksiä ja tullisääntöjä;; kehottaa EU:ta rakentamaan oman ballististen ohjusten vastaisen puolustusjärjestelmänsä sekä yhdennetyn ja kerrostetun strategisen ilmapuolustusjärjestelmän, joka olisi suunniteltu torjumaan myös hyperääniohjuksia; muistuttaa, että unionin kansalaiset ovat selkeästi ja johdonmukaisesti kehottaneet EU:ta vahvistamaan rooliaan kestävän vakauden ja turvallisuuden tuottamisessa ja että tämä voidaan saavuttaa vain riittävillä rahoitusvaroilla ja kunnianhimoisella monivuotisella rahoituskehyksellä ulkoisten toimien ja puolustuksen alalla;

71.  varoittaa, että vaarana on se, että monivuotisessa rahoituskehyksessä ei pyritä kunnianhimoisesti rahoittamaan Euroopan puolustusta koskevia aloitteita ja että covid-19-kriisin seurauksena kansallisiin puolustusbudjetteihin tehdään merkittäviä ja koordinoimattomia leikkauksia; korostaa, että jäsenvaltioiden on osoitettava tarvittavat taloudelliset resurssit kansallisella tasolla, jotta unionille voidaan antaa kyky toimia maailmanlaajuisena rauhan edistäjänä; yhtyy tältä osin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen arvioon, jonka mukaan ”EU:n jäsenvaltioilla ei tällä hetkellä ole läheskään niitä sotilaallisia voimavaroja, joita tarvittaisiin EU:n sotilaallisen tavoitetason saavuttamiseksi”;

72.  muistuttaa, että vaikka Euroopan yhteiset puolustushankkeet ja -aloitteet ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä korjaamaan puutteita puolustukseen liittyvän t&k-toiminnan alalla, yhdistämään resursseja ja koordinoimaan työtä, jäsenvaltiot tuottavat edelleen suurimman osan YTPP-operaatioihin käytetyistä puolustusresursseista ja maksavat ne kansallisista puolustusbudjeteista;

73.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan virallista sitoutumistaan neuvoston tasolla ja ottamaan vastuun neuvostossa tekemistään päätöksistä, jotka koskevat siviili- ja sotilasoperaatioiden käynnistämistä, antamalla unionille tarvittavan henkilöstön ja voimavarat niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joista ne ovat yksimielisesti sopineet, ja siten toteuttamaan sitoumuksensa edistää Euroopan unionin turvallisuutta;

74.  korostaa kansainvälisen YTPP-operaatioihin osallistumisen merkitystä eurooppalaisia valmiuksia vahvistavana tekijänä ja vaatii panemaan vahvemmin täytäntöön nykyiset osallistumista koskevat puitesopimukset, joilla edistetään rauhan- ja turvallisuustoimien kollektiivista luonnetta;

75.  panee merkille EU:n satelliittikeskuksen tekemän tärkeän työn ja korostaa, että unionilla on oltava riittävät resurssit avaruuskuvien ja tiedustelutietojen keräämisen alalla; korostaa, että EU:n satelliittikeskuksen olisi saatava rakenteellista unionin rahoitusta, jotta se voi edelleen osallistua unionin toimiin, erityisesti tarjotakseen korkean resoluution satelliittikuvantamista YTPP-operaatioiden tueksi;

Kunnianhimoisen EU:n toimintasuunnitelman laatiminen maailmanlaajuista asevalvontaa, asesulkua ja aseriisuntaa varten

76.  on huolissaan kansainvälisiin arvoihin ja oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvista nykyisistä uhkista sekä maailmanlaajuisen asesulku- ja aseriisuntajärjestelmän mahdollisesta tulevasta rapautumisesta; pelkää, että tärkeimpien asevalvontasopimusten noudattamatta jättäminen, vetäytyminen niistä tai niiden voimassaolon jatkamatta jättäminen vahingoittaisi vakavasti kansainvälisiä asevalvontajärjestelmiä, jotka ovat turvanneet vakauden vuosikymmeniksi, ja heikentäisi ydinasevaltioiden välisiä suhteita ja voisi suoraan uhata Euroopan turvallisuutta erityisesti taktisten ja lyhyen ja keskimatkan ydinaseiden sääntelyä ja vähentämistä koskevien normien puutteen osalta ja voisi johtaa uuteen ydinasevarustelukilpaan; korostaa, että on palautettava kiireellisesti rajat ylittävä luottamus;

77.  panee huolestuneena merkille ydinaseiden hyödyllisyyttä koskevan vaarallisen retoriikan normaalistumisen; toteaa jälleen, että kansainvälinen rauha ja turvallisuus ovat vahvempia maailmassa, jossa ei ole ydinaseita ja jossa ne eivät leviä, ja että aseistariisunta merkitsee aktiivisten ydinkärkien vähentämisen lisäksi tällaisten aseiden sotilaallisen ja poliittisen roolin supistamista;

78.  vahvistaa täyden tukensa EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoutumiselle ydinsulkusopimukseen ydinsulku- ja aseriisuntajärjestelmän kulmakivenä; toistaa kehotuksensa muodostaa ennen konferenssia vahva EU:n yhteinen kanta, jossa vaaditaan hyväksymään ydinsulkusopimuksen 10. tarkistuskonferenssissa konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka olisivat keskeinen tekijä strategisen vakauden säilyttämisessä ja uuden kilpavarustelun välttämisessä;

79.  toistaa syvän pahoittelunsa siitä, että Yhdysvallat ja Venäjän federaatio vetäytyivät keskipitkän kantaman ydinaseita koskevasta INF-sopimuksesta; panee merkille Venäjän vastuun sopimuksen kuihtumisesta, sillä se laiminlöi jatkuvasti sopimuksen noudattamisen; pitää valitettavana, että sopimuksen raukeaminen voi johtaa jännitteiden kärjistymiseen ja ydin- ja sotilaallisten uhkien ja riskien lisääntymiseen ja vaarantaa samalla asevalvontajärjestelmien tulevaisuuden; korostaa vastustavansa painokkaasti uutta asevarustelua Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation välillä sekä sen mahdollisia vaikutuksia Eurooppaan ja Euroopan maaperällä tapahtuvaa uudelleenmilitarisointia; kehottaa neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään EU:n johdolla aloitteen INF-sopimuksen muuttamiseksi monenväliseksi sopimukseksi;

80.  muistuttaa, että tehokkaat kansainväliset asevalvonta-, aseriisunta- ja asesulkujärjestelmät ovat Euroopan ja koko maailman turvallisuuden ja vakauden kulmakivi;

81.  kehottaa Yhdysvaltoja ja Venäjän federaatiota saavuttamaan lisää edistystä neuvotteluissa uuden START-sopimuksen, jonka on määrä päättyä helmikuussa 2021, voimassaolon jatkamiseksi; katsoo, että sopimuksen voimassaolon jatkaminen antaisi kummallekin allekirjoittajavaltiolle lisäaikaa jatkaa neuvotteluja uudesta asevalvontavälineestä sopimiseksi; kehottaa ottamaan välittömästi muut valtiot, erityisesti Kiinan, mukaan kaikkiin olemassa oleviin (kuten uusi START-sopimus, INF ja Avoin taivas -sopimus) tai tuleviin ydinaseiden valvontavälineitä koskeviin neuvotteluihin;

82.  pitää valitettavana, että Venäjä on pannut Avoin taivas -sopimuksen mukaiset velvoitteensa täytäntöön valikoivasti; pitää erittäin valitettavana Yhdysvaltojen päätöstä vetäytyä Avoin taivas -sopimuksesta, joka on merkittävä asevalvontaväline, joka on edistänyt luottamuksen rakentamista ja tarjonnut pienemmille valtioille arvokkaita valmiuksia valvoa ja todentaa naapureidensa sotilaallista toimintaa; kehottaa jäljellä olevia allekirjoittajavaltioita jatkamaan sopimuksen täytäntöönpanoa ja varmistamaan samalla, että se säilyy toimivana ja hyödyllisenä; kehottaa Yhdysvaltoja kumoamaan päätöksensä vetäytyä Avoin taivas -sopimuksesta;

83.  pitää myönteisenä EU:n rahoitusta Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) hankkeille ja toimille; pitää myönteisenä, että neuvosto on hyväksynyt horisontaalisen pakotejärjestelmän, jolla puututaan kemiallisten aseiden lisääntyvään käyttöön ja leviämiseen; tuomitsee kemiallisten aseiden viimeaikaisen käytön ja katsoo sen, että tällaisista tapauksista ei joudu vastuuseen, vievän pohjaa kemiallisten aseiden vastaiselta kansainväliseltä normilta; kehottaa EU:ta olemaan aloitteellinen puuttumisessa kemiallisten aseiden käytön rankaisemattomuuteen ja pohtimaan, miten voitaisiin lujittaa Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:tä syyllisten nopean ja tarkan toteamisen ja tehokkaiden vastatoimimekanismien varmistamiseksi; kehottaa EU:ta jatkamaan ponnistelujaan kemiallisten aseiden leviämisen ja käytön torjumiseksi ja tukemaan kemiallisten aseiden kieltosopimuksen mukaista kemiallisten aseiden maailmanlaajuista kieltoa;

84.  ilmaisee syvän huolensa tunnetun venäläisen oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin murhayrityksestä, jossa käytettiin kiellettyä hermomyrkkyä, jota pidetään kemiallisten aseiden kieltosopimuksen mukaisesti kemiallisen aseen käyttönä ja joka on siten vakava kansainvälisten normien rikkominen; vaatii, että asia tutkitaan riippumattomasti kansainvälisellä tasolla; suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen määrätä pakotteita saattaakseen kaikki myrkytyksestä vastuussa olevat edesvastuuseen;

85.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan ehdotuksia unionissa käytettävissä olevan aseiden leviämisen estämisen ja asevalvonnan alan asiantuntemuksen lujittamiseksi ja varmistamaan, että unioni ottaa vahvan ja rakentavan roolin pyrittäessä kehittämään ja lujittamaan maailmanlaajuisia sääntöihin perustuvia aseiden leviämisen estämistoimia sekä asevalvonnan ja aseriisunnan rakenteita; pitää tässä mielessä myönteisenä aseriisuntaa ja asesulkua käsittelevän uuden erityislähettilään nimittämistä; toteaa, että asevalvonnan alalla tarvitaan pikaisesti uusia kansainvälisiä sopimuksia; toteaa, että ydinpelotteen yhteydessä hyperääniohjusten kehittäminen voi heikentää molemminpuolisen tuhon periaatteita, ja kehottaa siksi laatimaan EU:n aloitteesta maailmanlaajuisen asevalvontasopimuksen, joka koskee hyperääniasejärjestelmien käyttöä, kantomatkaa, nopeutta, sotilasoppia, ydinräjähdetarkastusta ja sijoittamista rannikoiden läheisyyteen;

86.  toteaa jälleen olevansa täysin sitoutunut säilyttämään toimivat kansainväliset asevalvonta-, aseriisunta- ja asesulkujärjestelmät, jotka ovat Euroopan ja koko maailman turvallisuuden kulmakivi; korostaa antavansa täyden tukensa Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntatoimiston työlle ja YK:n aseriisuntaohjelmalle; muistuttaa sitoutuneensa jatkamaan politiikkaa, jolla pyritään edistämään kaikkien ydinasevarastojen vähentämistä;

87.  ottaa huomioon neuvoston päätelmät sen 8. joulukuuta 2008 sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä antaman yhteisen kannan 2008/944/YUTP(13) uudelleentarkastelusta; on vakaasti sitä mieltä, että koska EU on yhä kunnianhimoisempi puolustusalalla, jäsenvaltioiden asevientipolitiikasta on tehtävä yhtenäisempää, avoimempaa ja johdonmukaisempaa ja julkista valvontaa on vahvistettava; kehottaa jäsenvaltioita tasoittamaan erilaiset tulkintansa yhteisestä kannasta ja noudattamaan täysimääräisesti sen kahdeksaa kriteeriä ja etenkin panemaan tiukasti täytäntöön alueellista vakautta koskevan kriteerin 4 ja lakkaamaan viemästä ulkomaille sotilastarvikkeita, joita voitaisiin käyttää muita jäsenvaltioita vastaan; pitää myönteisinä pyrkimyksiä lisätä aseviennin avoimuutta sekä julkista ja parlamentaarista valvontaa; kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia riskinarvioinnin, loppukäyttäjien tarkastusten ja toimitusten jälkeisten tarkastusten parantamiseksi;

88.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan asevientiä koskevia EU:n käytännesääntöjä; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava tiukasti neuvoston yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP vahvistettuja sääntöjä; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Turkkia koskevan asevientipolitiikkansa osalta vahvoihin kansallisiin kantoihin yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti sekä soveltamaan tiukasti sen alueellista vakautta koskevaa kriteeriä 4; toistaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle esittämänsä kehotukset, että niin kauan kuin Turkki jatkaa itäisellä Välimerellä laittomia yksipuolisia toimiaan, jotka ovat ristiriidassa jonkin jäsenvaltion (erityisesti Kreikan ja Kyproksen) itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden kanssa eikä osallistu kansainväliseen oikeuteen perustuvaan vuoropuheluun, varapuheenjohtajan / korkean edustajan on tarpeen tehdä neuvostossa aloite, että kaikki jäsenvaltiot pysäyttävät kaikentyyppisten sotilastarvikkeiden, mukaan lukien aseet, kaksikäyttötuotteisiin tarkoitetut aseet ja taitotieto, viennin Turkkiin yhteisen kannan mukaisesti;

89.  suhtautuu myönteisesti EU:n toimiin, joilla pyritään tukemaan asekauppasopimuksen maailmanlaajuista soveltamista, ja kehottaa kaikkia suuria aseviejämaita allekirjoittamaan ja ratifioimaan sopimuksen mahdollisimman pian;

90.  panee merkille, että tekoälyalan tekninen kehitys tuo mukanaan uusia eettisiä haasteita; kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä luoda kattava sääntelykehys, jolla varmistetaan, että kohteiden valintaa ja kohteisiin hyökkäämistä, jotka ovat kriittisiä toimintoja, valvotaan merkityksellisesti ihmisvoimin tekoälypohjaisten aseiden kehittämisessä ja käytössä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja Eurooppa-neuvostoa hyväksymään autonomisia asejärjestelmiä koskevan yhteisen kannan, jolla varmistetaan, että asejärjestelmien kriittisiä toimintoja valvotaan merkityksellisesti ihmisvoimin; vaatii kansainvälisten neuvottelujen aloittamista tietyssä määrin autonomisten aseiden yhteisestä määritelmästä ja niiden käyttöä koskevasta viitekehyksestä ja kehottaa ottamaan käyttöön oikeudellisesti sitovan välineen, jolla kielletään tappavat autonomiset aseet, joita ei valvota merkityksellisesti ihmisvoimin;

91.  kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä luoda kattava ja tehokas maailmanlaajuinen asevalvontajärjestelmä, jolla valvotaan ohjuksien ja miehittämättömien taisteluajoneuvojen teknologian leviämistä;

Demokraattisen valvonnan, legitimiteetin ja osallistavan osallistumisen varmistaminen

92.  korostaa, että parlamentin on käsiteltävä kaikkia puolustusasioita johdonmukaisella tavalla; kehottaa arvioimaan uudelleen ja laajentamaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan toimeksiantoa, kun otetaan huomioon EU:n tason puolustusaloitteiden kasvava määrä ja komission puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosaston (DEFIS) perustaminen;

93.  suhtautuu myönteisesti säännöllisiin keskusteluihin varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa YTPP-kysymyksistä ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että parlamentin näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon; korostaa tarvetta varmistaa EU:n erityisedustajien, erityislähettiläiden sekä operaatioiden komentajien säännölliset tiedotustilaisuudet; katsoo, että parlamenttia olisi kuultava etukäteen YTPP-operaatioiden strategisesta suunnittelusta, niiden toimeksiantojen muuttamisesta ja niiden lopettamista koskevista suunnitelmista; kehottaa panemaan SEU-sopimuksen 36 artiklan kattavasti täytäntöön;

94.  korostaa tarvetta kehittää yhä tiiviimpää yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa YTPP-asioissa, jotta voidaan varmistaa vahvempi vastuuvelvollisuus, avoimuus ja valvonta;

95.  muistuttaa, että on tärkeää parantaa kansalaisyhteiskunnan käytettävissä olevia välineitä, jotta varmistetaan sen merkityksellinen ja huomattava osallistuminen puolustukseen liittyvän politiikan muotoiluun ja sen tehokkaaseen valvontaan;

o
o   o

96.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, turvallisuus- ja puolustusalalla toimiville EU-virastoille sekä jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 129 I, 17.5.2019, s. 13.
(2) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 50.
(3) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 36.
(4) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 91.
(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0008.
(6) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 49.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0224.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0130.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0430.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0330.
(11) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 86.
(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0206.
(13) EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.


Ihmisoikeudet ja demokratia maailmassa ja Euroopan unionin toiminta tällä alalla: vuosikertomus 2019
PDF 233kWORD 87k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2021 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2019 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (2020/2208(INI))
P9_TA(2021)0014A9-0259/2020

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ’perusoikeuskirja’),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 2, 3, 11 ja 17,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 ja 207 artiklan,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 esitellyn Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

–  ottaa huomioon YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja ihmisoikeuskomitean yleiset huomautukset,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean yleiset huomautukset,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean yleiset suositukset,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja siihen liitetyt, 25. toukokuuta 2000 hyväksytyt kaksi valinnaista pöytäkirjaa,

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2007 tehdyn YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon HIV:n ja aidsin vastaisesta taistelusta 8. kesäkuuta 2016 annetun YK:n yleiskokouksen poliittisen julistuksen ”HIV and AIDS: On the Fast Track to Accelerating the Fight against HIV and to Ending the AIDS Epidemic by 2030”,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1992 annetun YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 2018 hyväksytyn YK:n yleiskokouksen päätöslauselman maailmanlaajuisesta kehotuksesta toteuttaa konkreettisia toimia rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden poistamiseksi kokonaan sekä Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman täytäntöönpanosta ja niiden jatkotoimista,

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2019 annetun YK:n yleiskokouksen päätöksen nimetä 22. elokuuta uskontoon tai vakaumukseen liittyvien väkivallantekojen uhrien kansainväliseksi muistopäiväksi,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2019 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2467 konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta,

–  ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n strategisen toimintamallin 2019–2024,

–  ottaa huomioon naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan EU:n ja YK:n Spotlight-aloitteen,

–  ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2019 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 190 väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2019 annetun ILO:n satavuotisjulistuksen työn tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 16. elokuuta 2019 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan YK:n ympäristöohjelman ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston välisestä yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon 5. marraskuuta 1992 hyväksytyn kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen sekä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (jäljempänä ’Istanbulin yleissopimus’), jota kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 päivätyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman (2015–2019) – ”Ihmisoikeuksien säilyttäminen EU:n asialistan kärjessä” (JOIN(2015)0016), jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015, ja sen kesäkuussa 2017 tehdyn väliarvioinnin (SWD(2017)0254),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2020–2024, jonka neuvosto hyväksyi 17. marraskuuta 2020,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2019 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n prioriteeteista YK:n ihmisoikeusfoorumeilla vuonna 2019,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2019 hyväksytyt neuvoston päätelmät sääntöihin perustuvaa monenvälisyyttä vahvistavasta EU:n toiminnasta,

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2019 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n prioriteeteista YK:ssa ja YK:n yleiskokouksen 74. istunnossa,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2019 hyväksytyt neuvoston päätelmät demokratiasta,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon neuvoston 12. huhtikuuta 2013 ajan tasalle saattamat kuolemanrangaistusta, neuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella sekä neuvoston 14. kesäkuuta 2004 hyväksymät ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon syrjimättömyydestä ulkoisessa toiminnassa annetut EU:n ihmisoikeussuuntaviivat, jotka neuvosto hyväksyi 18. maaliskuuta 2019,

–  ottaa huomioon turvallista juomavettä ja sanitaatiota koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat, jotka neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2019,

–  ottaa huomioon suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä vuonna 2019 annetut tarkistetut EU:n politiikan suuntaviivat, jotka neuvosto hyväksyi 16. syyskuuta 2019,

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2020 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2020)0660) sekä EU:n vaalikauden 2019–2024 geopoliittisen ohjelman,

–  ottaa huomioon sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta kesäkuussa 2020 annetun komission kertomuksen ”Legal Gender Recognition in the EU – The journey of trans people towards full equality”,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 annetun komission yhteisen tiedonannon ”Sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva kolmas EU:n toimintasuunnitelma (GAP III) – Kunnianhimoinen ohjelma sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisissa toimissa” (JOIN(2020)0017) sekä 16. joulukuuta 2020 annetut neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät GAP III ‑toimintasuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2020 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston toisen hlbti-tutkimuksen ”A long way to go for LGBTI equality”,

–  ottaa huomioon 30. heinäkuuta 2020 annetun Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävän EU:n erityislähettilään roolista,

–  ottaa huomioon uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävän EU:n erityislähettilään kertomukset ja Euroopan parlamentin uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta käsittelevän laajennetun työryhmän kertomukset,

–  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2019,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman korruptiosta ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa(1),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaukset mukaan lukien(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävää EU:n erityislähettilästä koskevista EU:n suuntaviivoista ja toimeksiannosta(3),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2018 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(4) sekä aiemmat päätöslauselmansa aiemmista vuosikertomuksista,

–  ottaa huomioon kaikki työjärjestyksen 144 artiklan mukaisesti ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista vuonna 2019 antamansa päätöslauselmat (niin kutsutut kiireelliset päätöslauselmat),

–  ottaa huomioon Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon, joka vuonna 2019 myönnettiin Ilham Tohtille, joka on uiguurien ihmisoikeuksien puolustaja, taloustieteen professori, Kiinan uiguurivähemmistön oikeuksien puolestapuhuja ja poliittinen vanki Kiinassa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0259/2020),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 vietetty EU:n perusoikeuskirjan 10. vuosipäivä on muistuttanut unionia sen ilmaisemasta sitoumuksesta ja perussopimukseen perustuvasta velvollisuudesta toteuttaa määrätietoisesti toimia ihmisoikeuksien suojelemiseksi, edistämiseksi ja toteuttamiseksi niin sen rajojen sisällä kuin niiden ulkopuolellakin; toteaa, että tällä kertaa EU vahvisti sitoumuksensa olla jatkossakin vaikutusvaltainen toimija maailmassa ja säilyttää johtava asemansa demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuisena puolustajana;

B.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista ja että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus, ja katsoo, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen olisi siksi pantava täytäntöön horisontaalisena periaatteena kaikissa EU:n toimissa ja toimintapolitiikoissa ja sisällytettävä niihin;

C.  ottaa huomioon, että kristityt ovat maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä ja että 80 prosenttia koko maailman vainotuista uskonnonharjoittajista on kristittyjä; ottaa huomioon, että vainoamisen muodot vaihtelevat rutiininomaisesta syrjinnästä koulutuksessa, työelämässä ja sosiaalisessa elämässä kaikkien ilmaisun muotojen rajoittamiseen ja jopa kristittyihin yhteisöihin kohdistuviin fyysisiin hyökkäyksiin, jotka saattavat täyttää YK:n hyväksymän kansanmurhaa koskevan kansainvälisen määritelmän;

D.  katsoo, että vuoden 1995 Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa on nyt 25 vuoden ajan korostettu sen tärkeyttä, että naiset saavat yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet ja että he voivat osallistua tasavertaisesti päätöksentekoon ja demokraattisiin prosesseihin demokratian lujittamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että tekoälyn kehittämiseen osallistuu vain vähän naisia, mikä lisää vinoumien riskiä; katsoo, että tieteeseen perustuva koulutus on tärkeää, jotta on mahdollista kartuttaa taitoja ja saada ihmisarvoista työtä ja tulevaisuuden työpaikkoja, mutta sillä on myös tärkeä tehtävä näiden tyypillisesti maskuliinisten alojen sukupuolistereotypioiden murtamisessa, jotta naiset voivat nauttia ihmisoikeuksistaan täysimääräisesti;

F.  ottaa huomioon, että kaikissa lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 30. vuosipäivän juhlallisuuksissa marraskuussa 2019 EU korosti sitoutuneensa laatimaan kattavan strategian lasten ja vanhempien oikeuksista ja asettamaan ne EU:n politiikan keskiöön; toteaa, että parlamentti isännöi 20. marraskuuta 2019 tästä aiheesta konferenssia, jossa käsiteltiin esimerkiksi sellaisia kysymyksiä kuin lasten oikeuksien suojelun haasteet alati muuttuvassa digitaalisessa maailmassa, erityisesti lapsipornon saatavuuden estämiseen sekä häirinnän ja väkivallan torjuntaan liittyvät haasteet, lasten oikeuksien täysimääräisen toteutumisen tiellä olevien esteiden poistaminen sekä aseellisten selkkausten muuttuva luonne ja niiden vaikutukset lasten tulevaisuuteen, mukaan lukien niiden vaikutukset heidän kehitykseensä, koulutukseensa ja myöhempään elämäänsä, ottaen huomioon asianomaisten lasten lausunnot;

G.  huomauttaa, että maailmanlaajuiseksi pandemiaksi kehittyneen covid-19-taudin aiheuttamalla kriisillä, valtioiden sen johdosta toteuttamilla toimilla, siitä johtuvalla eriarvoisuuden lisääntymisellä ja sen aiheuttamilla vaikeuksilla erityisesti heikoimmassa asemassa oleville ja syrjäytyneimmille ryhmille ja naisille sekä sen vaikutuksilla kansainvälisiin suhteisiin, sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestykseen ja konflikteihin on pitkäkestoisia seurauksia kaikkiin ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviin näkökohtiin;

H.  toteaa, että pandemian aiheuttama kriisi on esimerkiksi johtanut siihen, että useimmissa maissa on toteutettu hätätoimia, jolloin on heikennetty vapauksia nauttia monia ihmisoikeuksia, aivan erityisesti liikkumis- ja kokoontumisvapauksia, tai otettu käyttöön uudenlaisia valvontakeinoja covid-19-taudin leviämisen estämiseksi; katsoo, että nämä toimet ovat oikeutetusti herättäneet kysymyksiä niiden tarpeellisuudesta, laillisuudesta, oikeasuhteisuudesta, syrjimättömyydestä, kestosta ja vaikutuksista, kun pyrkimyksenä on turvata perusvapaudet lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä; ottaa huomioon, että pandemiaan on liittynyt myös muita kielteisiä suuntauksia, jotka heikentävät demokratiaa ja kaventavat kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia joissakin maissa;

I.  toteaa, että pandemian aiheuttama maailmanlaajuinen taantuma saattaa johtaa siihen, että hallitukset asettavat taloudellisen toiminnan piristämisen ja investointien houkuttelemisen etusijalle; korostaa, että niiden ei pitäisi tämän vuoksi madaltaa tavoitetasoaan poliittisten tavoitteiden ja normien osalta muilla osa-alueilla, kuten ihmisoikeuksien suojelun, ilmastotoimien ja eritoten lasten ja heidän perheidensä köyhyyden torjunnan alalla;

J.  ottaa huomioon, että autoritaaristen ja populististen liikkeiden maailmanlaajuinen nousu uhkaa unionin perusarvoja ja -periaatteita;

K.  ottaa huomioon, että epäliberaalit hallinnot ovat siirtymässä yhä kauemmaksi täysin kehittyneiden demokratioiden ja länsimaisen demokratian normien viitoittamalta tieltä ja että ne pitävät yhä tiukemmin kiinni kannoistaan, jotka johtavat jatkuviin ja tietoisiin ihmisoikeusloukkauksiin; toteaa, että nämä epäliberaalit hallinnot rajoittavat perusoikeuksia ja -vapauksia ja luovat siten harhaanjohtavan vaikutelman legitimiteetistä vaaleissa, joita ei voida pitää vapaina, oikeudenmukaisina tai avoimina;

L.  ottaa huomioon, että ympäristökatastrofit, mukaan lukien ilmastonmuutos ja metsäkato, ovat seurausta ihmisten toiminnasta ja että niistä aiheutuu ihmisoikeusloukkauksia, jotka kohdistuvat sekä suoraan näistä katastrofeista kärsiviin että koko ihmiskuntaan; katsoo, että on tärkeää tunnustaa ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun välinen yhteys; katsoo, että veden saatavuuden varmistaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan ehkäistä jännitteitä tietyillä alueilla;

M.  katsoo, että EU:n sisäisen ja ulkoisen politiikan ja EU:n ulkoisen politiikan eri toimien keskinäistä johdonmukaisuutta on lisättävä, jotta unioni voi toteuttaa menestyksellistä ja vaikuttavaa ihmisoikeuspolitiikkaa; toteaa, että ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja rankaisemattomuuden torjunnan tukeminen olisi valtavirtaistettava kaikissa unionin ulkoisen ulottuvuuden politiikoissa, joista mainittakoon kehitys, muuttoliike, turvallisuus, terrorismin torjunta, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, laajentuminen ja kauppa; katsoo, että johdonmukaisuuden lisäämisen pitäisi mahdollistaa se, että EU voi reagoida nopeammin ihmisoikeusloukkausten varhaisessa vaiheessa ja toimia aktiivisempana ja uskottavampana ihmisoikeustoimijana maailmanlaajuisesti;

N.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien ja EU:n normien täysimääräinen kunnioittaminen unionin kumppani- ja naapurimaissa, mukaan lukien pakolaiskriisin hallinta ja muuttoliikkeeseen puuttuminen, on yksi Euroopan unionin keskeisistä painopistealueista; huomauttaa, että unionin naapurimaiden ihmisoikeustilanne on covid-19-pandemian vaikutusten johdosta huolestuttava, ja toteaa, että naapurimaiden ryhdyttävä tässä asiassa asianmukaisiin toimenpiteisiin ja toimittava yhteistyössä kansalaisyhteiskuntansa kanssa, johon kuuluu myös Euroopan unionin ja demokratian kannattajia;

O.  ottaa huomioon, että yhä useammat maat erityisesti Aasiassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa ovat käyttäneet hyväkseen matkustuskieltoja estääkseen ihmisoikeuksien puolustajia osallistumasta kansainvälisiin tapahtumiin;

Ihmisoikeudet ja demokratia: yleiset suuntaukset ja keskeiset haasteet

1.  on tyytyväinen covid-19-pandemian johdosta toteutettuihin toimiin valtioissa, joissa oikeudet elämään ja terveyteen on asetettu etusijalle muihin tavoitteisiin nähden; korostaa, että samalla on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että ihmisillä on riittävä elintaso; painottaa, että kaikkien pandemiaan liittyvien toimenpiteiden on perustuttava ihmisoikeuksiin ja syrjimättömyyden periaatteisiin ja niissä on otettava kyseiset oikeudet ja periaatteet huomioon ja niillä olisi turvattava edistyminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

2.  korostaa tarvetta varmistaa, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja että noudatetaan täysimääräisesti periaatetta, jonka mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja luovuttamattomia, jakamattomia, toisiaan tukevia ja toisiinsa liittyviä, ja tuomitsee kaikki yritykset suhteellistaa ne;

3.  tuo esille erittäin vakavan huolensa demokraattisten ja ihmisoikeusnormien sekä perusvapauksien toteutumisen heikentymisestä, jonka kriisi on eräissä maissa aiheuttanut; katsoo, että tämä taantuminen on tulosta lähinnä autoritaarisuuden noususta sekä kriisin tuhoisista taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista ja siitä, miten niitä on käytetty verukkeena valtion instituutioiden ja vaalien aikataulujen manipuloimiseen, ihmisoikeuksien puolustajien, erityisesti vähemmistöjen puolustajien, poliittisten vastustajien, tiedotusvälineiden tai kansalaisyhteiskunnan edustajien toiminnan tukahduttamiseen sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien, syrjinnälle alttiiden henkilöiden ja ryhmien, kuten uskonnolliset ja vakaumukselliset vähemmistöt, oikeudet mukaan luettuina, rajoittamiseen muissa kuin pandemiaan liittyvissä tarkoituksissa; tuo tässä yhteydessä esille rotuun, etnisyyteen, uskontoon tai kastiin liittyvän vihapuheen yleistymisen, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien joutumisen silmätikuksi siksi, että niitä syytetään viruksen levittämisestä, ja perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan sekä sukupuolten epätasa-arvon lisääntymisen; on huolestunut tapauksista, jossa covid-19-pandemiaan liittyvän tuen jakamisessa on esiintynyt syrjintää; torjuu avun epäämisen kaikissa olosuhteissa, myös uskonnon perusteella; tuo tässä yhteydessä esille myös huolensa digitaalisen teknologian ihmisoikeuksia loukkaavasta käytöstä, jossa pandemiaa on pyritty hillitsemään jäljittämällä kansalaisten liikkeitä ja kajoamalla heidän yksityisiin tietoihinsa;

4.  toteaa, että valtioiden on pidättäydyttävä hyödyntämästä pandemiaa autoritaarisen vallankäytön lisäämiseen, demokratian ja oikeusvaltion heikentämiseen tai ihmisoikeuksien polkemiseen; ilmaisee syvän huolensa itsevaltaisten hallintojen eriävien mielipiteiden tukahduttamiseksi ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventamiseksi toteuttamien toimenpiteiden kiristymisestä; korostaa kansalaisyhteiskunnan merkitystä, sillä sen olemassaolo mahdollistaa joustavat, oikea-aikaiset ja tehokkaat toimet sellaisia hallintoja vastaan, jotka rikkovat kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita; pitää huolestuttavana, että covid-19:ään liittyviä hätätoimia ei useinkaan ole yhdistetty selkeisiin velvoitteisiin peruuttaa ne kriisin päätyttyä;

5.  muistuttaa, että terveydenhuollon yleinen saatavuus on ihmisoikeus, ja tukee kaikkea edistymistä kohti yleistä terveydenhuoltoa, joka on kestävän kehityksen kannalta olennaisen tärkeää; on ilahtunut Team Europe -lähestymistapaan perustuvista Euroopan unionin maailmanlaajuisista toimista, joilla reagoidaan covid-19-pandemiaan; toteaa, että tässä lähestymistavassa keskitytään solidaarisuuden ilmaisemiseen ja konkreettisen avun tarjoamiseen kumppaneille, erityisesti haavoittuvaisimmille ja eniten pandemiasta kärsiville maille;

6.  panee huolestuneena merkille monissa valtioissa havaitut terveydenhoitojärjestelmien puutteet, jotka ovat vaarantaneet ihmisten oikeuden niin fyysiseen terveyteen kuin mielenterveyteen ja hoitoon, sekä puutteet tartuntoja torjuvissa ennaltaehkäisevissä toimissa, veden ja sanitaatiopalvelujen saatavuudessa, tiedottamisessa sekä syrjimättömyydessä palvelujen saatavuudessa ja oikeuksien osalta; suhtautuu myönteisesti komission lausuntoon, jonka mukaan covid-19-rokote olisi asetettava maailmanlaajuisesti saataville ja EU edistää näitä pyrkimyksiä kaikin tavoin;

7.  muistuttaa, että valtioiden on varmistettava, että niiden covid-19-pandemiaan liittyvissä toimissa noudatetaan sukupuolisensitiivistä ja intersektionaalista lähestymistapaa, jotta taataan kaikkien naisten ja tyttöjen oikeus elää ilman syrjintää ja väkivaltaa ja saada tarvitsemansa olennaiset seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut;

8.  muistuttaa, että pandemia on myös vähentänyt ihmisoikeusloukkausten seurantaa ja raportointia maailmanlaajuisesti; tukee kansainvälisiä pyrkimyksiä arvioida erilaisia pandemian johdosta toteutettuja kansallisia toimia poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten vapauksien rajoittamiseksi sekä tavoitetta pyrkiä vahvistamaan ihmisoikeuksiin perustuvat yhteiset puitteet, joiden perustella jatkossa toteutetaan terveyskriiseihin liittyviä toimia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ja Kansainvälisen demokratia- ja vaaliapuinstituutin (IDEA) kehittämää Global Monitor -seurantavälinettä;

9.  tuomitsee jyrkästi monissa maissa ja yhteiskunnissa edelleen esiintyvät monet tapaukset, joissa ihmisiä syrjitään, heihin suhtaudutaan suvaitsemattomasti ja heitä vainotaan ja surmataan etnisyyden, kansalaisuuden, yhteiskuntaluokan, vammaisuuden, kastin, uskonnon, vakaumuksen, kielen, iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja sukupuoliominaisuuksien perusteella; pitää valitettavana, että yksittäiset ihmiset tai yhteisöt joutuvat suvaitsemattomien ja vihaa uhkuvien lausuntojen ja toimien kohteeksi; toteaa, että rasismi sekä juutalais- ja muukalaisviha ovat levinneet laajalle monissa maissa, ja pitää tätä mahdottomana hyväksyä; vaatii hallituksia kaikkialla maailmassa tuomitsemaan rasismin ja syrjinnän ja soveltamaan niihin nollatoleranssia;

10.  korostaa, että ilmastonmuutos, ympäristön tuhoutuminen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen merkitsevät ihmisoikeuksille suunnatonta ja kasvavaa uhkaa, kun ne riistävät ihmisiltä perusoikeuden elämään, varsinkin maailmanlaajuisen nälänhädän ja taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden pahentuessa, vedensaannin rajoitusten takia sekä useampien ihmisten kuollessa aliravitsemukseen ja yhä yleistyviin tauteihin; korostaa, että ilmastonmuutos heikentää myös muiden ihmisoikeuksien toteutumista ja toteaa, että näitä ihmisoikeuksia ovat muun muassa oikeus elintarviketurvaan, turvalliseen juomaveteen ja sanitaatioon, terveyteen, asianmukaisiin asuinoloihin, itsemääräämiseen, työhön ja kehitykseen; kehottaa kiinnittämään huomiota myös ilmastonmuutoksen rauhalle ja turvallisuudelle aiheuttamiin riskeihin, kun heikko ruokaturva ja vesipula voivat johtaa kilpailuun luonnonvaroista ja siten epävakauteen ja konflikteihin valtioissa ja niiden välillä; kiinnittää erityistä huomiota yhteyteen luonnonvarojen hyväksikäytön sekä konfliktien, sotien ja väkivallan suoran tai välillisen rahoituksen välillä ja toteaa, että myös eräät yksityisen sektorin toimijat osallistuvat tähän rahoitukseen; korostaa, että vähiten kehittyneet maat ovat eniten alttiina ilmastonmuutokselle, sillä niillä on eniten vaikeuksia torjua sen tuhoisia vaikutuksia huolimatta siitä, että ne tuottavat vähemmän kasvihuonekaasuja kuin rikkaammat maat, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa epätodennäköisemmin;

11.  toteaa, että ihmisoikeuksien edistäminen ja suojelu sekä ilmasto- ja ympäristötoimet ovat yhteydessä toisiinsa, sillä varsinkin ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus tarjoaa oikeussuojakeinoja, joiden avulla voidaan korjata ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja, toteuttaa toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja saattaa valtioita, yrityksiä ja yksittäisiä ihmisiä vastuuseen toiminnastaan, joka vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja jolla myötävaikutetaan ympäristön tilan heikkenemiseen entisestään;

12.  korostaa, että biologinen monimuotoisuus ja ihmisoikeudet ovat yhteydessä toisiinsa ja toisistaan riippuvaisia, ja palauttaa mieliin valtioiden ihmisoikeusvelvoitteet suojella biologista monimuotoisuutta, josta nämä oikeudet ovat riippuvaisia, muun muassa mahdollistamalla kansalaisten osallistuminen biologiseen monimuotoisuuteen liittyviin päätöksiin ja tarjoamalla tehokkaita toimenpidevaihtoehtoja, joilla voidaan puuttua biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja häviämiseen; ilmaisee tukensa uusille ympäristörikoksia koskeville kansainvälisen tason normatiivisille toimille; kannustaa tässä yhteydessä EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään ympäristötuhoa aiheuttavien rikosten tunnustamista Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaisiksi kansainvälisiksi rikoksiksi;

13.  korostaa tarvetta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että autetaan ympäristö- ja ilmastosyistä kotiseudultaan siirtymään joutuneita; katsoo, että on tärkeää työskennellä kansainvälisellä tasolla ja pyrkiä Yhdistyneiden kansakuntien sisällä luomaan määritelmä käsitteelle ”ympäristösyistä siirtymään joutuneet henkilöt”, jotta voidaan luoda kansainvälinen oikeudellinen kehys ja omaksua yhteinen lähestymistapa asuinpaikastaan lähtemään joutuvien henkilöiden suojelemiseksi; toteaa, että ilmastonmuutoksen ympäristövaikutukset voivat pahentaa pakkomuuttoa, ja vaatii sen vuoksi toteuttamaan pikaisesti politiikkaa, jonka avulla lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia Pariisin sopimuksen mukaisesti;

14.  on erittäin huolestunut metsäkadosta, laittomasta kaivostoiminnasta ja laittomien huumausaineiden tuotannosta varsinkin Amazonin alueella vuonna 2019, kun otetaan huomioon, että metsät hillitsevät ilmastonmuutosta sitomalla ja varastoimalla hiilidioksidia; korostaa, että alkuperäiskansat ovat usein olleet ensimmäisiä uhreja metsäkadossa, joka vaarantaa muun muassa niiden oikeudet maahan ja mahdollisuuden saada käyttöönsä elintärkeitä resursseja; korostaa tässä yhteydessä alkuperäiskansojen oikeutta määritellä ja panna täytäntöön niiden omaehtoista kehitystä ja niiden maiden, alueiden ja muiden resurssien käyttöä koskevia painopisteitä ja strategioita; painottaa, että rankaisemattomuus alkuperäiskansojen oikeuksia koskevista rikkomuksista on metsäkadon liikkeellepaneva voima, ja katsoo siksi, että on olennaisen tärkeää saattaa näiden rikkomusten tekijät vastuuseen teoistaan; toteaa, että luonnonvarojen laiton hyödyntäminen saattaa aiheuttaa vakavia kielteisiä vaikutuksia paikallisyhteisöjen sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin, kansalaisoikeuksiin sekä poliittisiin oikeuksiin, kansojen itsemääräämisoikeus ja niiden luonnonvarojen pysyvän suvereniteetin periaate mukaan luettuina;

15.  on ilahtunut kansalaisten ja varsinkin nuorempien sukupolvien kasvavista pyrkimyksistä ja joukkoliikkeistä, joiden tarkoituksena on saada aikaan poliittinen ja yhteiskunnallinen muutos kohti ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokraattista hallintotapaa, tasapuolisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kunnianhimoisempia ilmastotoimia ja parempaa ympäristönsuojelua; painottaa, että vuonna 2019 kaikilla alueilla maailmassa näitä pyrkimyksiä edistämään syntyi valtavia protestiliikkeitä, joissa vaaditaan muutoksia yhteiskuntien institutionaaliseen ja taloudelliseen järjestykseen ja toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä kannatetaan tasapuolisemman globaalin yhteiskunnan kehittämistä; pitää tuomittavana, että useissa maissa kansalaisilta evätään oikeus rauhanomaiseen mielenosoittamiseen oikeudellisilla tai hallinnollisilla toimenpiteillä tai muulla tavoin, kuten tukahduttamalla mielenosoitukset voimakeinoin, häiritsemällä niitä ja tekemällä mielivaltaisia pidätyksiä; korostaa, että vuonna 2019 pidätettiin satoja rauhanomaisia mielenosoittajia, joista monia kohdeltiin huonosti ja pidätettiin mielivaltaisesti ja joiden on pitänyt maksaa tuntuvia sakkoja menettelyissä, joissa vähimmäismenettelyvaatimuksista ei ole takeita; korostaa, että on tärkeää säilyttää mielenosoitusten rauhanomainen luonne, ja ilmaisee huolensa joistakin ääriryhmistä, jotka ovat käyttäneet mielenosoitusten ja yhteiskunnallisten liikkeiden ilmenemismuotojen tarjoamaa tilaisuutta väkivaltaan ja päivittäisen elämän häiritsemiseen; kehottaa hallituksia pidättäytymään voimakeinojen käytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja saattamaan kaikki niiden käyttöön syyllistyneet vastuuseen;

16.  pitää olennaisen tärkeänä, että poliittisella tasolla reagoidaan yhteiskuntien, perheiden ja yksittäisten ihmisten oikeutettuihin vaatimuksiin osana osallistavaa ja myönteisiä muutoksia aikaansaavaa vuoropuhelua; tuomitsee toisaalta etenkin lainvalvontaviranomaisten liiallisen voimankäytön kautta tapahtuvan rauhanomaisten liikkeiden tukahduttamisen, johon eräät hallitukset ovat maansa väestöä vastaan syyllistyneet mielipiteiltään eriävien tai kriittisten äänten vaientamiseksi;

17.  korostaa, että murhat, fyysiset ja sanalliset hyökkäykset, vangitsemiset, tappouhkaukset, häirintä, pelottelu ja sananvapauden rajoitukset ovat välineitä, joita edelleenkin käytetään järjestelmällisesti ympäri maailmaa ihmisoikeuksien puolustajia, myös naisten ihmisoikeuksien puolustajia, uskonnollisten ja vakaumuksellisten oikeuksien puolustajia, paikallisyhteisöjä, alkuperäiskansoja, ympäristöä ja maita puolustavia, valtioista riippumattomia järjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja sekä väärinkäytösten paljastajia ja toimittajia vastaan; panee merkille, että naisten ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat sukupuolisidonnaisia uhkia;

18.  on syvästi huolissaan siitä, että eräät maat käyttävät kyberturvallisuutta ja terrorismin torjuntaa koskevaa sortavaa lainsäädäntöä ihmisoikeuksien puolustajien hiljentämiseksi; korostaa, että politiikassa on vallalla suuntaus kohti syvenevää nationalismia ja uskonnon väärinkäyttöä poliittisiin tarkoitusperiin ja että tämä johtaa suvaitsemattomuuteen;

19.  painottaa, että EU:n toimielimillä on velvollisuus aktiivisesti tukea demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavia järjestöjä ja yksittäisiä ihmisiä; vaatii oikeudenmukaisuutta ja vastuuvelvollisuutta kaikissa tapauksissa, joissa on kyse hyökkäyksistä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan; kehottaa EU:ta tukemaan ja suojelemaan ihmisoikeuksien puolustajien moninaista joukkoa; pitää tältä osin tärkeänä parlamentin toimintaa, jonka tavoitteena on tuoda näiden ääni kuuluviin ja painostaa kolmansien maiden viranomaisia välittömästi ja ehdoitta vapauttamaan toimintansa takia pidätetyt ihmisoikeuksien puolustajat; tukee Euroopan tason poliittisten säätiöiden työtä demokraattisten prosessien vahvistamisessa ja uuden sukupolven poliittisten johtajien tukemisessa kaikkialla maailmassa;

20.  on erittäin huolissaan jatkuvasta sotien, sotilaallisten konfliktien ja alueiden pitkittyneen miehityksen tai toiseen valtioon liittämisen vitsauksesta, joka johtaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien vakaviin loukkauksiin, eritoten kansanmurhiin, joukkomurhiin, siviiliväestön, myös uskonnollisten vähemmistöjen, pakkosiirtoihin sekä erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan; tuomitsee jyrkästi diktatuuristen ja autoritaaristen valtioiden osallistumisen sijaissotiin ja korostaa, että poliittinen neuvotteluratkaisu on kestävän rauhan edellytys; ilmaisee syvän huolensa kansainvälisten poliittisten jännitteiden kiristymisestä ja tietyillä maailman alueilla muiden kuin valtiollisten aseistettujen ryhmien ja terroristijärjestöjen lisääntyneestä toiminnasta sekä yhteisöjen välisen väkivallan noususta;

21.  pitää valitettavana, että YK:n juhliessa 75-vuotispäiväänsä vuonna 2020 eräät hallitukset ovat lyhytnäköisyydessään ryhtyneet toiminnallaan horjuttamaan monenvälisyyttä sekä rauhaan, konfliktinratkaisuun ja ihmisoikeuksien suojeluun tähtääviä kansainvälisiä yhteistyöpyrkimyksiä, jotka perustuvat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen tarkoituksiin ja periaatteisiin, kansainväliseen oikeuteen, YK:n peruskirjaan ja Helsingin päätösasiakirjaan; arvostelee sitä, että demokraattisilta mailta puuttuu yhteinen kansainvälinen johtajuus, jonka turvin ne voisivat johdonmukaisesti puuttua ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden vakaviin loukkauksiin ja yhdistää voimansa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi ja sääntöihin perustuvien kansainvälisten järjestelmien ylläpitämiseksi, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita täyttämään tämän johtajuustyhjiön;

22.  suree maahantulijoiden ja pakolaisten ahdinkoa eri puolilla maailmaa ja mainitsee esimerkkinä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista erityisesti kotiseudultaan siirtymään joutuneet naiset, lapset, vammaiset, pitkäaikaissairaat ja seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaiset henkilöt sekä vainottuihin etnisiin, uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt; toteaa, että vuonna 2019 maailmassa arvellaan olleen maahanmuuttajia lähes 272 miljoonaa(5) eli 3,5 prosenttia maailman väestöstä ja että heistä yli 20 miljoonaa oli pakolaisia(6) ja että kahden viime vuoden ajan muuttoliike on ollut laajamittaista; toteaa, että vuonna 2019 EU27-maista kansainvälistä suojelua hakeneiden turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyi(7), mikä johtui muun muassa laittomasti poliittista valtaa itsellään pitävien diktaattoreiden sortotoimista ja ihmisoikeusrikkomuksista; tuomitsee poliittiset toimenpiteet, joilla murennetaan maahantulijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksia ja vaarannetaan heidän turvallisuutensa ja henkensä; tuomitsee jyrkästi tapaukset, joissa ihmisiin kohdistuu syrjintää, suvaitsemattomuutta ja vainoa ja heitä surmataan maahanmuuttaja- tai pakolaisaseman perusteella; torjuu kielteisen suuntauksen, jossa maahantulijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksia puolustavia ja heille apua tarjoavia ihmisiä häiritään ja heidän työnsä kriminalisoidaan;

23.  on ilahtunut siitä, että työ naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi on saanut lisää näkyvyyttä ympäri maailmaa; panee kuitenkin merkille, että sukupuolten tasa-arvoa ei vielä ole saavutettu yhdessäkään maailman maassa;

24.  korostaa, että maailman kaikilla alueilla, myös EU:ssa, esiintyy edelleen sitkeästi laajaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, myös naismurhia, ja syrjintää, joiden taustalla ovat sukupuoleen liittyvä eriarvoisuus, epätasa-arvoiset sukupuoliroolit ja valtasuhteet, kulttuuriset käytännöt, kuten kastiin perustuva syrjintä tai syvään juurtuneet syrjivät oikeusjärjestelmät, sekä naisten oikeuksien heikentämiseen pyrkivät propaganda- ja disinformaatiotoimet; tuomitsee ihmiskaupan muodossa tapahtuvan naisten hyväksikäytön sekä kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös seksuaalisen, fyysisen ja henkisen väkivallan, jotka ovat yleisimpiä ja järjestelmällisimpiä ihmisoikeusloukkausten muotoja;

25.  tuo esille myös seksuaalisen väkivallan, jonka kohteeksi naiset joutuvat mielipiteidensä, uskontonsa, elämänkatsomuksensa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi tai ihmisoikeuksien puolesta tekemänsä työn takia; korostaa, että etnisiin, uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin vähemmistöihin kuuluvilla naisilla ja tytöillä on vielä muita suurempi riski joutua sukupuoleen perustuvan väkivallan ja syrjinnän kohteeksi; muistuttaa, että homo- ja biseksuaalisiin naisiin kohdistuva väkivalta niin kutsutun korjaavan raiskauksen muodossa on edelleen järjestelmällinen ongelma joissakin maissa sosiaalisen leimautumisen ja syrjivien oikeusjärjestelmien vuoksi;

26.  tuomitsee sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin kohdistuvan jatkuvan vastustuksen, mukaan lukien kaikki yritykset heikentää olemassa olevia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä oikeuksia ja suojelutoimia sekä sellaiset lait, politiikat ja käytännöt, jotka edelleen kieltävät nämä oikeudet tai rajoittavat niiden toteutumista monissa maailman maissa; tuomitsee tässä yhteydessä kohtuuhintaisen ja laadukkaan kattavan seksuaalikasvatuksen, perhesuunnittelupalvelujen, nykyaikaisten ehkäisyvälineiden, turvallisen ja laillisen aborttihoidon ja äitiysterveydenhoidon epäämisen sekä naisten hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun äitiysterveydenhoidon ja raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen terveydenhoidon yhteydessä sekä pakottavat seksuaali- ja lisääntymisterveyskäytännöt, joissa ei kunnioiteta naisten vapaata ja tietoista suostumusta; korostaa tarvetta suojella haavoittuvassa asemassa olevia vanhempia, erityisesti yksinhuoltajia ja suurperheen vanhempia, jotta heitä voidaan auttaa välttämään köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen; painottaa, että on luotava sellainen sosiaalisilta ja taloudellisilta olosuhteiltaan sopiva ympäristö, jossa vanhempien on mahdollista jatkaa omaa ammatillista kehittymistään;

27.  korostaa tarvetta suojella haavoittuvassa asemassa olevia äitejä, erityisesti yksinhuoltajaäitejä, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi; painottaa, että on luotava sellainen sosiaalisilta ja taloudellisilta olosuhteiltaan sopiva ympäristö sekä sellaiset olosuhteet, joissa äitien on mahdollista jatkaa ammatillista kehittymistään;

28.  tuomitsee myös hallitukset eri puolilla maailmaa, jotka vastustavat naisten vaatimuksia yhtäläisistä oikeuksista tai lietsovat vastakkaisia pyrkimyksiä taantua näissä oikeuksissa; korostaa näkyvää roolia, joka naisilla on heidän toimiessaan poliittisissa ja yhteiskunnallisissa liikkeissä, ja pitää valitettavana, että he ovat joutuneet maksamaan siitä kovan hinnan raakaan sortoon ja sodankäyntiin liittyvän väkivallan sekä aseellisten konfliktien aikana tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhreina;

29.  ilmaisee syvän huolensa lapsiin ympäri maailmaa kohdistuneista jatkuvista vakavista ihmisoikeusrikkomuksista vuonna 2019, jolloin yleissopimus lapsen oikeuksista täytti 30 vuotta, ja mainitsee esimerkkeinä lapsityövoiman käytön, lapsi- ja pakkoavioliitot, lapsikaupan ja lasten hyväksikäytön, myös seksuaalisiin tarkoituksiin, lasten ottaminen asevelvollisuuden piiriin tai värvääminen ryhminä, lapsisotilaiden käytön aseellisissa selkkauksissa, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja prostituutio sekä perheiden erottaminen ja lasten säilöönotto, myös maahanmuuttoon liittyvistä syistä; mainitsee lisäksi tyttöjen kohtaamat haasteet, joita ovat muun muassa seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, ennenaikainen raskaus, HIV-tartunta sekä koulun keskeyttäminen; pitää valitettavana, että covid-19-pandemiassa monien lasten ja nuorten on ollut mentävä töihin perustarpeidensa täyttämiseksi ja kotitalouksiensa tukemiseksi ja että he näin ollen ovat jättäneet koulun kesken; korostaa, että tämä epätoivottu kehitys on askel taaksepäin lasten kouluopetuksen osalta;

30.  tuo esille syvän surunsa vuoden 2019 alkupuoliskolla tehdyistä terrori- ja pommi-iskuista, joiden kohteena olivat uskovat ja heidän pyhättönsä, joita on suojeltava, ja tuomitsee tällaiset iskut; pitää hälyttävänä, että näiden hirvittävien tekojen yhteydessä syntyi vihakampanjoita, joita sitten lietsoivat tietyt poliittiset johtajat ja terroristiryhmät, jotka haluavat evätä oikeuden mielipiteen-, omantunnon-, uskonnon- tai vakaumuksenvapauteen tai rajoittaa sitä; kehottaa valtioita edistämään ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia uskonnollisia ja vakaumuksellisia vähemmistöjä ja ryhtymään pikaisiin toimiin väkivaltaan syyllistyneitä henkilöitä ja vihaan yllyttämistä vastaan;

Demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen ja suojelun asettaminen EU:n ulkopolitiikan keskiöön

31.  palauttaa mieliin, että SEU:n 2 artiklan mukaisesti unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, yhteisvastuu, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; korostaa, että näiden arvojen tunnetuksi tekeminen ulkoisessa toiminnassa edistämällä demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden kunnioittamista on EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä SEU:n 21 artiklan ja unionin strategisen edun mukaisesti ja sen olisi heijastuttava tehokkaasti ja johdonmukaisesti kaikille osa-alueille unionin suhteissa EU:n ulkopuolisiin maihin;

32.  korostaa, että on tärkeää, että Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja komissio reagoivat päättäväisesti ja äänekkäästi missä tahansa, myös läheisissä kumppanimaissa, tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin sekä lujittavat jatkuvasti EU:n ja sen jäsenvaltioiden viranhaltijoiden tietoisuutta ja tietämystä ihmisoikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta; muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnan tehokas osallistaminen ja sen kanssa käytävä merkityksellinen vuoropuhelu ovat menestyksekkään ihmisoikeuspolitiikan kulmakiviä; kehottaa kaikkia EU:n edustustoja ja niiden ihmisoikeusalan yhteyspisteitä noudattamaan johdonmukaisesti velvoitettaan tavata ihmisoikeuksien puolustajia, myös naisten ihmisoikeuksien puolustajia, ja kansalaisyhteiskunnan jäseniä, vierailla pidätettyjen aktivistien, demokraattisten toisinajattelijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien luona, seurata heidän oikeudenkäyntejään ja edistää heidän suojeluaan paikan päällä; kehottaa EU:n edustustoja myös auttamaan Euroopan parlamentin virallisten valtuuskuntien puitteissa saapuvia parlamentin jäseniä näiden pyrkimyksissä toimia näin; painottaa, että on tärkeää puuttua paitsi ihmisoikeusloukkausten seurauksiin, myös niiden perimmäisiin syihin;

EU:n työ monenvälisellä tasolla

33.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan yksiselitteisen strategian, jolla torjutaan valtioiden lisääntynyttä vetäytymistä kansainvälisestä ihmisoikeuskehyksestä ja siihen kohdistamaa vastustusta ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa annettujen monenvälisyyttä koskevien sitoumusten mukaisesti, ja jolla vastustetaan kansainvälisen tason pyrkimyksiä heikentää YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa vahvistettua ihmisoikeuksien käsitettä; korostaa näkemystään, että ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2030 mennessä koskevan sitoumuksen olisi pysyttävä politiikan kulmakivinä; suosittaa, että EU jatkaa ponnistelujaan pitämällä yhteyttä maihin ja sidosryhmiin riippumatta siitä, onko niillä samat arvot kuin EU:lla, jotta voidaan ylläpitää tai kehittää kansainvälisiä normeja ihmisoikeuksien alalla SEU:n 21 artiklan mukaisesti;

34.  pyytää jäsenvaltioita parantamaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta soveltamalla neuvostossa määräenemmistöpäätöksenteon sääntöä erityisesti ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä ja eritoten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman soveltamisalaan kuuluvissa kysymyksissä ja pakotteiden hyväksymisestä päätettäessä; kehottaa jäsenvaltioita puhumaan yhdellä, vahvalla EU:n äänellä monenvälisillä foorumeilla ja toimimaan yhteistä kantaa edustavalla tavalla silloin kun niitä kohtaa kriisi, jossa Euroopan unionin keskeiset arvot ja edut ovat uhattuna, sillä vain tällä tavoin unioni voi toimia johtavassa asemassa kansainvälisellä näyttämöllä ja käyttää vaikutusvaltaansa saadakseen aikaan myönteisiä muutoksia ja koordinoidakseen tehokkaammin toimia globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi, ennen muuta toimia ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi sekä ympäristöön ja ilmastoon liittyviin haasteisiin vastaamiseksi;

35.  toistaa, että EU voi saada tunnustusta ja se voi toimia uskottavasti ja tehokkaasti globaalilla näyttämöllä vain, jos sen keskeiset arvot ja erityisesti vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja tasa-arvon kunnioittamisen arvot ovat uskottavia sen ulkopuolella, ja toteaa, että tämä on mahdollista vain, jos EU varmistaa näitä asioita koskevien politiikkojensa sisäisen ja ulkoisen johdonmukaisuuden; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan esimerkillisesti, kunnioittamaan tiukasti ihmisoikeuksia, varmistamaan arvojensa johdonmukaisen puolustamisen ja noudattamisen sekä takaamaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan mahdollistavan ympäristön;

36.  pitää valitettavana, että autoritaariset hallinnot ovat käyttäneet väärin monenvälisiä instituutioita ja huomauttaa, että niiden pyrkimyksenä on neutralisoida monenväliset ihmisoikeusinstituutiot ja -mekanismit, jotka pystyvät asettamaan valtiot vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita työskentelemään samanmielisten demokraattisten liittolaisten kanssa monenvälisten instituutioiden uudistamisen tukemiseksi, jotta nämä pystyisivät paremmin vastustamaan autoritaaristen hallintojen kielteistä vaikutusvaltaa; pitää valitettavana myös sitä, että YK:n ihmisoikeusneuvoston paikkoja on usein annettu maille, jotka ovat todistetusti syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita noudattamaan äänestyskäyttäytymisessään äärimmäistä varovaisuutta ja välttämään sellaisten maiden tukemista, jotka ovat YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenehdokkaita ja jotka selvästi rikkovat ihmisoikeuksia;

37.  katsoo, että ihmisoikeusvuoropuhelu EU:n ulkopuolisten maiden kanssa voi olla hyödyllinen väline kahdenvälisessä kanssakäymisessä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi edellyttäen, että se toteutetaan tulossuuntautuneesti ja sitä tarkistetaan säännöllisesti; palauttaa mieliin, että ihmisoikeuksista kolmansien maiden kanssa käytäviä vuoropuheluja koskevat EU:n suuntaviivat sisältävät monia kriteerejä vuoropuhelun aloittamiselle, kuten ihmisoikeustilanteen kehittyminen, hallituksen halukkuus parantaa tilannetta, hallituksen sitoutuminen ihmisoikeuksia koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, hallituksen halukkuus tehdä yhteistyötä ihmisoikeuksia koskevissa YK:n menettelyissä ja järjestelmissä sekä hallituksen suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan säännöllisesti kutakin vuoropuhelua EU:n suuntaviivojen mukaisesti; korostaa, että ihmisoikeusvuoropuheluissa on tärkeää ottaa esille yksittäisiä tapauksia ja varmistaa näiden tapausten käsittelyn asianmukainen seuranta ja läpinäkyvyys;

Ihmisoikeuksista vastaava EU:n erityisedustaja

38.  on ilahtunut Eamon Gilmoren nimittämisestä 28. helmikuuta 2019 ihmisoikeuksista vastaavaksi EU:n erityisedustajaksi; muistuttaa, että erityisedustajan nimittämisestä olisi järjestettävä ennakkokuuleminen parlamentissa; kannustaa erityisedustajaa toteuttamaan diplomaattisia toimia, joilla lisätään EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuutta, vahvistetaan kansainvälisiä liittoumia ihmisoikeusagendan edistämiseksi ja saadaan keskustelukumppaneita eri puolilla maailmaa hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimintalinjoja, jotka noudattavat demokratiaa, ihimsoikeuksia, oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa koskevia korkeatasoisia vaatimuksia sekä kansainvälistä oikeutta ja sen normeja, erityisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen rikosoikeuden normeja; suosittaa myös, että erityisedustaja tehostaa toimiaan, joilla varmistetaan EU:n sisäinen johdonmukaisuus EU:n ihmisoikeuksia koskevan ulkopolitiikan määrittelyssä ja toteutuksessa; vaatii, että erityisedustajan säännölliset kertomukset neuvostolle jaetaan myös parlamentin kanssa; kehottaa EU:ta lisäämään erityisedustajan työn näkyvyyttä ja tehtävään kuuluvien toimien ja operaatioiden avoimuutta, myös avaamalla erityisedustajalle omistetun osion EUH:n verkkosivustolla, ja tekemään erityisedustajan tehtävästä pysyvän niin, että erityisedustajalla on riittävät resurssit ja kykyä puhua julkisesti kertoakseen EU:n ulkopuolisiin maihin tehtyjen vierailujen tuloksista ja viestiä EU:n kannasta ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa, ja toteaa, että tämä olisi toteutettava osana erityisedustajan aseman kokonaisvaltaista uudistamista;

Kansainväliset sopimukset

39.  toistaa kehotuksensa sisällyttää ihmisoikeuslausekkeita järjestelmällisesti kaikkiin EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välisiin kansainvälisiin sopimuksiin, eritoten kauppa- ja assosiaatiosopimuksiin, ja panna ne asianmukaisesti täytäntöön sekä seurata niiden täytäntöönpanoa myös mitattavissa olevilla vertailuarvoilla ja säännöllisesti toteutettavilla vaikutustenarvioinneilla, parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; korostaa, että näihin lausekkeisiin olisi sisällyttävä mekanismeja, joilla varmistetaan niiden tehokas täytäntöönpano, ja menettelyjä, joilla vahvistetaan selkeät ja uskottavat seuraamukset sopimusten rikkomisesta, mukaan lukien sopimusten voimassaolon keskeyttäminen tai viimeisenä keinona EU:n vetäytyminen sopimuksista; kehottaa parantamaan kaupan ja ihmisoikeuksien kaltaisista politiikan aloista vastaavien erikoistuneiden toimijoiden välistä koordinointia ja viestintää, jotta ihmisoikeusnäkökohdat voidaan tehokkaammin sisällyttää kauppa- ja investointipolitiikkaan; kehottaa ottamaan käyttöön ihmisoikeuksia koskevia riippumattomia seurantamekanismeja kauppasopimusten ja ulkomaisia sijoituksia koskevien sopimusten yhteydessä sekä riippumattoman valitusmekanismin, jotta sopimusten vaikutuspiiriin joutuneilla kansalaisilla ja paikallisilla sidosryhmillä olisi käytössään tehokkaita oikeussuojakeinoja;

40.  korostaa, että demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen ja suojelu kolmansissa maissa on tehokasta ainoastaan, jos EU:n taloudellisille ja poliittisille kannustimille, kuten EU:n rahoituksen saamiselle, yleisen tullietuusjärjestelmän ja muiden tullihelpotusten soveltamiselle sekä viisumivapauden myöntämiselle EU:n Schengen-alueelle, asetetaan tiettyjä ehtoja; muistuttaa tässä yhteydessä, että asetuksen (EU) 2018/1806 mukaan komission olisi seurattava muun muassa ihmisoikeustilannetta viisumivapauden saaneissa kolmansissa maissa ja raportoitava siitä säännöllisesti Euroopan parlamentille ja keskeytettävä viisumivapaus, jos kyseisessä maassa tapahtuu rikkomuksia;

Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline

41.  kehottaa antamaan riittävät määrärahat tukitoimille ja muille toimille demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen puitteissa ja unionin sitoumus- ja tavoitetasoa vastaavasti;

42.  kehottaa komissiota seuraamaan naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen tavoitteiden saavuttamista ja sisällyttämään tätä koskevaan vuosikertomukseensa luvun ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja välineen yleisiä tavoitteita koskevan 8 artiklan noudattamisesta välineestä rahoitusta saavissa kumppanimaissa; kehottaa komissiota ehdottamaan aiheellisia toimenpiteitä, mukaan lukien EU:n valtion toimijoille myönnetyn rahoituksen keskeyttäminen ja tuen uudelleen suuntaaminen kansalaisyhteiskunnalle, jos välineen edunsaajat loukkaavat vakavasti ihmisoikeuksia tai välineen periaatteita; kehottaa lisäämään rahoitussopimusten ihmisoikeusmääräyksiä koskevaa läpinäkyvyyttä ja selventämään mekanismia ja perusteita tällaisten sopimusten keskeyttämiseen, jos ihmisoikeuksia, demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta rikotaan tai jos havaitaan vakavia korruptiotapauksia; kehottaa komissiota pidättäytymään tiukasti kolmansien maiden hallituksille myönnetyn budjettituen käyttämisestä operatiivisen toiminnan muotona maissa, joissa on havaittu laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan tukahduttamista;

43.  kehottaa EU:ta erityisen huolellisesti arvioimaan ja torjumaan kaikkia loukkauksia, jotka liittyvät unionin omiin politiikkoihin, hankkeisiin ja rahoitukseen kolmansissa maissa, myös perustamalla valitusmekanismin yksittäisille henkilöille tai ryhmille, joiden oikeuksia on mahdollisesti loukattu EU:n näissä maissa toteuttamien toimien yhteydessä;

44.  pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan järjestöille maailmanlaajuisesti korvaamatonta apua antanutta demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, joka oli Euroopan unionin lippulaivaväline sen ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanossa; kehottaa lisäämään edelleen rahoitusta kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksille seuraavan maailmanlaajuisen välineen puitteissa;

45.  kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä EUH:n kanssa puitteet Euroopan investointipankin EIP:n vuotuiselle raportoinnille toimistaan EU:n ulkopuolella SEU:n 21 artiklassa, EU:n strategiakehyksessä ja ihmisoikeuksia koskevassa toimintasuunnitelmassa tarkoitettujen unionin ulkoisia toimia ohjaavien yleisten periaatteiden noudattamisen osalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että EIP:n tukemissa hankkeissa noudatetaan EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja että on olemassa vastuuvelvollisuusmekanismeja, joiden kautta yksittäiset henkilöt voivat ilmoittaa EIP:n toimintaan liittyvistä rikkomuksista; kehottaa EIP:tä kehittämään sosiaalisia normeja koskevaa politiikkaansa edelleen pankkialan ihmisoikeuspolitiikaksi; ehdottaa ihmisoikeuksia koskevien viitearvojen lisäämistä sen hankkeiden arviointeihin;

Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma

46.  on ilahtunut ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2020–2024 hyväksymisestä; ilmaisee pettymyksensä sen johdosta, että EUH ei ottanut asiaankuuluvasti huomioon parlamentin ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan tarjousta osallistua aktiivisesti sen laatimiseen toimielinten välisen hyvän yhteistyön hengessä;

47.  kehottaa EUH:ta ja komissiota järjestämään säännöllisiä kansalaisyhteiskunnan kuulemisia ja käymään jäsenneltyä ja säännöllistä vuoropuhelua parlamentin toimivaltaisten elinten kanssa uuden toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta, jotta parlamentti voi tehdä oman osuutensa toimintasuunnitelmaan sisältyvistä toimista etenkin parlamentaarisen diplomatian kautta ja täyttää tehokkaasti valvontatehtävänsä; suosittaa ottamaan käyttöön vertailuarvoja ja edistymistä kuvaavia indikaattoreita, jotta toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa voidaan seurata tehokkaasti; kehottaa EUH:ta raportoimaan edistymisestä toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa suhteessa näihin vertailuarvoihin; pyytää EUH:ta toteuttamaan säännöllisesti jatkotoimia toimintasuunnitelman täytäntöönpanon kannalta merkityksellisten parlamentin päätöslauselmien ja keskustelujen johdosta; korostaa, että jäsenvaltioiden on otettava vastuu toimintasuunnitelmasta ja osallistuttava sen täytäntöönpanoa koskevaan vuosikertomukseen raportoimalla kyseisen strategisen asiakirjan nojalla toteutetuista omista toimistaan;

Globaaleihin ihmisoikeus- ja demokratiahaasteisiin vastaaminen

Demokraattinen hallintotapa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten laajentaminen

48.  katsoo, että demokraattinen hallintotapa ja oikeusvaltion periaate ovat maailmanlaajuisesti uhattuina ja että tämä johtuu useista tekijöistä, kuten autoritaarisuuden ja populismin noususta, kasvavasta eriarvoisuudesta ja köyhyydestä, kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvista paineista, valeuutisten leviämisestä, disinformaatiosta, kyberuhista ja hybridisodankäynnistä, ulkoisten toimijoiden pyrkimyksistä vaikuttaa poliittiseen elämään ja niiden toteuttamista kampanjoista, viranomaisten uskottavuuden murenemisesta, yhteiskuntien polarisoitumisesta ja yleistä etua puolustavien yhteisten organisaatioiden heikentymisestä; korostaa myös, että tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvia hyökkäyksiä ja yrityksiä manipuloida julkista keskustelua levittämällä valeuutisia sosiaalisessa mediassa ei ole koskaan esiintynyt yhtä runsaasti eivätkä ne ole aiemmin olleet yhtä rajuja; ilmaisee huolensa siitä, että autoritaarisia menettelyjä, kuten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden leimaamista ulkomaisiksi agenteiksi, matkitaan ja että nämä menettelyt leviävät kaikkialla maailmassa;

49.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkossakin tukemaan demokraattisten instituutioiden vahvistamista sekä läpinäkyviä ja uskottavia vaaliprosesseja kaikkialla maailmassa, kannustamaan ja käynnistämään demokraattista keskustelua, torjumaan eriarvoisuutta, varmistamaan kansalaisjärjestöjen toiminnan, tukemaan yhteiskunnan eri osien välistä vuoropuhelua, torjumaan korruptiota ja rankaisemattomuutta sekä lujittamaan niin oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta kuin vastuuvelvollisuusmekanismeja; kehottaa EU:ta vahvistamaan vaalitarkkailutoimiaan entisestään ja tekemään tiiviimpää yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen, etenkin erityisen merkittävien järjestöjen, kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, kanssa;

50.  korostaa, että korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset liittyvät läheisesti toisiinsa; kehottaa EU:ta sisällyttämään korruption torjunnan ihmisoikeuksia koskevalle asialistalleen; muistuttaa EU:n velvollisuudesta suojella korruption vastaisia järjestöjä, tutkivia toimittajia ja väärinkäytösten paljastajia, jotka työskentelevät korruption ja petosten paljastamiseksi;

Ilmastotoimet ja ihmisoikeudet

51.  toteaa, että ihmisoikeuksien edistäminen ja suojelu sekä ilmasto- ja ympäristötoimet ovat yhteydessä toisiinsa, sillä varsinkin ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus tarjoaa oikeussuojakeinoja, joiden avulla voidaan korjata ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja, toteuttaa toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja saattaa valtiot, eritoten eniten saastuttavat valtiot, yritykset ja päättäjät vastuuseen toimista, joihin ne ovat ryhtyneet ilmastonmuutokseen vastaamiseksi;

52.  tukee osallistavaa ja oikeusperustaista toimintamallia sellaisten ilmastotoimien vauhdittamiseksi, joilla varmistetaan julkinen osallistuminen ja oikeussuojan toteutuminen ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin liittyvien poliittisten päätösten tekemisessä, täytäntöönpanossa ja uudelleentarkastelussa; toteaa, että ilmastonmuutoksen torjunta liittyy tiiviisti planeettaa ja sen luonnonvarojaa puolustavien tahojen tukemiseen ja suojelemiseen, maa-alueiden puolustajat ja alkuperäisyhteisöt mukaan luettuina;

EU:n lähestymistapa konflikteihin, vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista ja rankaisemattomuuden torjuntaan

53.  tähdentää, että nykyaikaiset konfliktit ovat monitahoisia, sillä usein ne kehittyvät sisäisesti kansallisella tai alueellisella tasolla, joskus hybridi- tai kyberhyökkäyksien muodossa, niihin liittyy monia osapuolia, mukaan lukien terroristijärjestöt ja ei-valtiolliset toimijat, ja niillä on tuhoisia humanitaarisia seurauksia erityisesti siksi, että on vaikeaa tehdä ero taistelijoiden ja siviilien välillä; kehottaa EU:ta lujittamaan konflikteihin liittyviä toimiaan, puuttumaan niiden taustalla oleviin syihin, panostamaan konfliktinesto- ja sovittelutoimiin, hakemaan ja ylläpitämään mahdollisuuksia poliittisiin ratkaisuihin, luomaan liittoumia samanmielisten maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa, antamaan taloudellista, teknistä ja henkilöstöä koskevaa lisätukea rauhaa turvaaville siviili- ja sotilasoperaatioille sekä edistämään sotaakäyvien osapuolten keskinäistä luottamusta lisääviä aloitteita; kehottaa EU:ta myös varmistamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottamisen kaikissa näissä toimissa ja lisäämään naisten ja nuorten roolia niin konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa kuin rauhanturvaamisessa, humanitaarisessa avussa ja konfliktin jälkeen toteutettavissa jälleenrakennusoperaatioissa, siirtymäkauden oikeusjärjestelyissä sekä ihmisoikeuksien ja demokraattisten uudistusten edistämisessä; kehottaa EU:ta myös puuttumaan ihmiskauppaan sekä seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja takaamaan välttämättömien ja ihmishenkiä pelastavien terveydenhoitopalvelujen jatkuva saatavuus; korostaa, että on tärkeää varmistaa EU:n politiikan johdonmukaisuus miehitys- ja alueliitostilanteissa; muistuttaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden olisi ohjattava EU:n politiikkaa kaikissa tällaisissa tilanteissa, myös pitkäaikaisissa miehitystapauksissa;

54.  kehottaa kaikkia hallituksia myöntämään kansainvälisille tarkkailijoille, ihmisoikeuksista vastaava EU:n erityisedustaja, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n erityismenettelyjen edustajat mukaan luettuina, esteettömän pääsyn kaikille alueilleen; painottaa, että on tärkeää tarjota keskeisille kansainvälisille humanitaarisille järjestöille ja kansainvälisille tarkkailijoille esteetön pääsy alueille, jotka kärsivät jatkuvista konflikteista ja sotilaallisista hyökkäyksistä;

55.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti YK:n asekauppasopimuksen vientiä ja vientilupahakemusten arviointia koskevan 7 artiklan määräyksiä sekä aseiden vientiä koskevaa EU:n yhteistä kantaa kieltäytymällä aseiden ja valvontalaitteiden siirroista, joista aiheutuisi se riski, että tuojavaltio tai tuonnista vastaava valtiosta riippumaton toimija saattaisi loukata ihmisoikeuksia tai kansainvälistä humanitaarista oikeutta tai helpottaa tällaista loukkaamista, muun muassa Euroopan rauhanrahaston yhteydessä;

56.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan Euroopan rauhanrahaston yhteyteen ihmisoikeuspilarin, jonka tavoitteena on muun muassa lisätä kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia ja tukea sitä esimerkiksi sellaisten ohjelmien kautta, joiden varat kohdennetaan erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseen rauhanrakentamisen edistäjinä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää tulevaan eurooppalaiseen rauhanrahastoon pakollisia ihmisoikeustakeita ja vaikutustenarviointeja, myös ihmisoikeuksiin liittyvää huolellisuusvelvoitetta koskevan vankan poliittisen kehyksen noudattaminen puolustus- ja turvallisuusasioiden yhteydessä, ja toteaa, että tähän tarjoaa mallin YK:n toimintaperiaate ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen noudattamiseksi;

57.  toistaa vankkumattoman tukensa Kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja kehottaa Rooman perussäännön sopimuspuolina olevia valtioita antamaan tuomioistuimelle asiaankuuluvat taloudelliset resurssit, jotta se voi hoitaa toimeksiantoonsa kuuluvat tehtävät; kehottaa Kansainvälistä rikostuomioistuinta jatkamaan työtään puolueettomasti ja riippumattomasti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kannustamaan kaikkia YK:n jäseniä ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Rooman perussäännön; kehottaa kaikkia Rooman perussäännön allekirjoittajia toimimaan yhteistyössä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; pitää tuomioistuinta vastaan tehtyjä hyökkäyksiä erittäin valitettavina ja tuomitsee tuomioistuimen henkilöstöä ja varsinkin sen pääsyyttäjää vastaan määrätyt henkilökohtaiset pakotteet, joita on mahdotonta hyväksyä; kehottaa sopimusvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia näiden seuraamusten poistamiseksi ja tukemaan niitä, joihin seuraamukset vaikuttavat; korostaa, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on ainoa kansainvälinen instituutio, joka pystyy nostamaan syytteitä eräistä maailman hirvittävimmistä rikoksista ja puolustamaan uhreja, joilla ei ole muita oikeussuojakeinoja; antaa tunnustusta riippumattoman asiantuntijaelimen, jonka tehtävänä on määrittää uudistuskohteet, tekemälle työlle, ja kehottaa Kansainvälistä rikostuomioistuinta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet parantaakseen tuloksellisuuttaan, tehokkuuttaan ja myönteisiä vaikutuksiaan erityisesti yhteisöihin ja uhreihin, joihin sen työ vaikuttaa; pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita jatkossakin suojelemaan tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta hyökkäyksiltä, joiden tarkoituksena on estää kansainvälisen rikosoikeuden toiminta; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa selvittämään keinoja ja esittämään uusia välineitä, joilla voidaan myötävaikuttaa kansainvälisten rikosten torjumiseen, auttaa ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten uhreja saamaan kansainvälistä oikeussuojaa, hyvitystä ja korvauksia esimerkiksi kehittämällä jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden valmiuksia soveltaa tuomioistuimen yleistoimivallan periaatetta kansallisissa oikeusjärjestyksissään;

58.  kehottaa jälleen komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa nimittämään kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä oikeutta käsittelevän EU:n erityisedustajan, jonka tehtävänä on edistää, valtavirtaistaa ja edustaa EU:n sitoutumista rankaisemattomuuden torjuntaan;

59.  kehottaa jäsenvaltioita ja joukkotuhontaa käsittelevää EU:n verkostoa tukemaan YK:n tutkintaryhmää parhaillaan tapahtuvia tai aivan äskettäin tehtyjä rikoksia koskevien todisteiden keräämisessä, tallentamisessa ja säilyttämisessä, jotta niitä ei menetettäisi;

60.  toteaa, että kaikille kansainvälisten ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten uhreille on varmistettava oikeuden toteutuminen, ja kehottaa lopettamaan välittömästi kaikki käynnissä oleviin aseellisiin konflikteihin liittyvät vihamielisyydet; korostaa, että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus tehdä loppu rankaisemattomuudesta sekä törkeistä rikkomuksista, joihin useissa maissa on syyllistytty;

61.  ilmaisee vakavan huolensa seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan käytöstä sota-aseena; korostaa, että seksuaalirikoksia ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa pidetään Rooman perussäännössä sotarikoksina, rikoksina ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhan tai kidutuksen tunnusmerkistönä; kehottaa ryhtymään yhteisiin toimiin, jotta seksuaalisen väkivallan käyttö sodankäynnin välineenä saataisiin loppumaan; on tyytyväinen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2467 konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta sekä sen naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta päätöslauselmasta 1325 alkaen kaikkiin muihin sen päätöslauselmiin, joissa se vahvistaa sitoutuneensa estämään seksuaalisen väkivallan käytön sodankäynnin ja terrorismin taktiikkana käyttämällä kaikkia käytettävissään olevia keinoja, mukaan lukien pakotteet ja muut kohdennetut toimenpiteet siihen syyllistyviä vastaan; korostaa tarvetta varmistaa, että sodanaikaisten raiskausten uhreiksi joutuneille naisille tarjotaan kaikki tarvittava turvallinen lääkinnällinen ja psykologinen apu ja palvelut, myös turvallinen abortti, kuten kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa edellytetään; kehottaa EU:ta torjumaan seksuaali- ja lisääntymisoikeusloukkausten rankaisematta jättämistä konfliktitilanteissa ja tukee naisten ja tyttöjen oikeutta totuuteen, turvautua tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja saada hyvityksiä näiden oikeuksien loukkauksista; pitää niin ikään myönteisenä sitä, että YK perusti 30. lokakuuta 2019 konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta selvinneitä varten maailmanlaajuisen rahaston auttaakseen heitä saamaan hyvityksiä;

62.  muistuttaa YK:n arviointiraporteista YK:n rauhanturvaajien ja rauhanturvaoperaatioiden muun henkilöstön harjoittamaan seksuaaliseen riistoon ja hyväksikäyttöön liittyvistä valvontatoimista ja kuntoutusavusta; korostaa, että YK:n, EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan elimien on tarpeen tutkia, panna syytteeseen ja tuomita jokainen YK:n tai EU:n tai kansalliseen henkilöstöön kuuluva, seksuaaliseen väkivaltaan syyllistynyt henkilön viipymättä ja hyvin määrätietoisesti; muistuttaa, että asianomaisia rakenteita on uudistettava siten, että tehdään loppu YK:n ja EU:n henkilöstön rankaisemattomuudesta ja perustetaan toimivat ja avoimet valvonta- ja vastuuvelvollisuusmekanismit; katsoo, ettei voida hyväksyä sitä, että väitettyjä väärinkäytöksiä koskeviin oikeustoimiin ryhtyminen on tällä haavaa täysin vapaaehtoista ja riippuu maasta, joka joukot on lähettänyt; on vakuuttunut, että tällaisia vakavia rikoksia voidaan myös vähentää ja ehkäistä koulutuksen ja valistuksen avulla; muistuttaa, että tällaiset rikokset on estettävä kiireellisesti tulevaisuudessa, myös jotta voidaan palauttaa paikallisen väestön luottamus kansainväliseen rauhanturvaamiseen;

63.  korostaa ihmisoikeusloukkausten ja laajalle levinneen rankaisemattomuuden ja vastuuvelvollisuuden puuttumisen välistä yhteyttä alueilla ja maissa, joihin konfliktien vaikutukset ulottuvat tai joissa esiintyy poliittisin perustein tapahtuvaa pelottelua, syrjintää, häirintää ja väkivaltaa, ihmisryöstöjä, poliisiväkivaltaa, mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta ja surmia; kehottaa EU:ta tukemaan toimia, joilla pyritään torjumaan rankaisemattomuutta ja edistämään vastuuvelvollisuutta maissa, joissa rankaisemattomuuden dynamiikka hyödyttää suurimman vastuun kantajia ja heikentää uhrien vaikutusmahdollisuuksia;

64.  pitää valitettavana tarvetta erottaa määräajaksi Saharov-palkinnon saaja Aung San Suu Kyi Saharov-yhteisöstä, mutta on tyytyväinen päätökseen vastatoimena sille, että hän ei ole ryhtynyt toimiin Myanmarin rohingya-yhteisöön kohdistuvien jatkuvien rikosten johdosta ja on sallinut niiden tapahtua;

65.  on huolissaan, että laittomien huumeiden torjunnan nimissä tapahtuu laittomia surmia, kidutusta ja muita ihmisoikeusloukkauksia; muistuttaa, että rikollisuuden torjunta ei oikeuta ihmisoikeusrikkomuksiin, ja kehottaa kokoamaan parhaita käytäntöjä, joissa noudatetaan oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaa lähestymistapaa haittojen minimoimiseen;

66.  antaa tunnustusta laittomia, summittaisia tai mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Agnès Callamardin työlle ja panokselle rankaisemattomuutta vastaan ja toteaa hänen joutuneen pelottelun ja uhkailun kohteeksi hänen tutkiessaan epäiltyjä laittomia teloituksia vuonna 2019, esimerkiksi toimittaja Jamal Khashoggin murhaa;

67.  tukee oikeuslaitoksen uudistuksia, joilla pyritään varmistamaan sen puolueettomuus ja riippumattomuus ja joihin kuuluu tuomareiden palvelukseenottoon ja nimittämiseen, korruptioon ja sukupuolia eriarvoistavaan kohteluun liittyvien kysymysten käsittely oikeuslaitoksessa;

68.  kehottaa hyväksymään ja panemaan täytäntöön kiireesti ihmisoikeusloukkauksia koskevan itsenäisesti, joustavasti ja reaktiivisesti toimivan maailmanlaajuisen EU:n pakotemekanismin, niin kutsutun EU:n Magnitsky-lain, olennaisena osana EU:n olemassa olevaa ihmisoikeus- ja ulkopoliittista välineistöä ja toteaa, että tämä lujittaisi EU:n roolia maailmanlaajuisena toimijana ihmisoikeusasioissa ja mahdollistaisi pakotteiden kohdentamisen henkilöihin, valtiollisiin ja valtiosta riippumattomiin toimijoihin ja muihin yhteisöihin, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista tai osallisina niissä, vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin liittyvät järjestelmälliset korruptiorikkomukset mukaan luettuina; suhtautuu myönteisesti ihmisoikeusloukkauksia koskevien maailmanlaajuisten pakotemekanismien hyväksymiseen yhä useammissa maissa; korostaa, että tämän järjestelmän on oltava EU:n tuomioistuinvalvontamekanismin mukainen; korostaa tarvetta osoittaa sille riittävästi resursseja, jotta se voidaan panna tehokkaasti täytäntöön; kehottaa perustamaan EU-tason neuvoa-antavan komitean, johon parlamentti osallistuu; korostaa, että tällainen mekanismi auttaa torjumaan ihmisoikeusloukkauksia, torjumaan rankaisemattomuutta ja suojelemaan ihmisoikeusaktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia kaikkialla maailmassa sekä vahvistamaan Euroopan unionin merkitystä ihmisoikeusloukkauksia koskeviin pakotteisiin vaikuttamisessa tehokkaasti, mikä tarkoittaa näin ollen määräenemmistöäänestyksen käyttämistä; pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi päätöksen, jolla määrätään kohdennettuja rajoittavia toimenpiteitä sellaisten kyberhyökkäysten estämiseksi ja niihin vastaamiseksi, jotka muodostavat ulkoisen uhan EU:lle ja sen jäsenvaltioille;

69.  katsoo, että maailmanlaajuista covid-19-pandemiaa ei pitäisi käyttää tekosyynä pakotejärjestelmien heikentämiseksi; korostaa kuitenkin, että pakotteet eivät saisi estää humanitaarisen avun toimittamista, lääkintäapu mukaan luettuna, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti;

Ihmisoikeuksien puolustajat

70.  tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien, heidän perheenjäsentensä, heidän asianajajiensa sekä heitä tukevien ja heitä kohtaan myötätuntoisten henkilöiden surmat, mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen, vainon, häirinnän, pelottelun, kiristyksen, digitaalisen etävalvonnan ja fyysisen valvonnan sekä heihin kohdistetut mustamaalauskampanjat; toteaa erittäin huolestuneena, että vuonna 2019 murhattiin tai pahoinpideltiin väkivaltaisesti yhä useampia maaoikeus- ja ympäristöaktivisteja, jotka olivat nousseet puolustamaan luonnonvaroja ja ihmisten oikeuksia elää turvallisessa ja terveessä ympäristössä; panee merkille, että joissakin osissa maailmaa näiden hyökkäysten määrä on noussut vaarallisen korkeaksi; korostaa tässä yhteydessä ihmisoikeuksien puolustajien erityistä haavoittuvuutta ja tarvetta saada riittävää suojelua, jotta he voivat tehdä ensiarvoisen tärkeää työtään ilman häirintää ja vainoa; korostaa uskonnollisten järjestöjen mahdollista roolia humanitaarisiin kriiseihin vastaamisessa, rauhan ja oikeudenmukaisuuden sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä ja väkivaltaan puuttumisessa sekä välittäjinä konfliktien ratkaisemista koskevissa neuvotteluissa;

71.  on erityisen huolestunut siitä, että yhä useammin langetetaan tuomioita, joissa ei taata kansainvälisen oikeuden edellyttämiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisvaatimuksia; kehottaa EU:ta jatkamaan yhteistyön ja diplomatian käyttöä sen varmistamisessa, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan täysimääräisesti kaikkien kohdalla;

72.  kehottaa lopettamaan kaikki hyökkäykset ihmisoikeuksien puolustajia vastaan ja vapauttamaan kaikki mielivaltaisesti pidätetyt sekä saattamaan syylliset vastuuseen; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita luomaan strategisen korkean tason vision ihmisoikeuksien puolustajiin maailmanlaajuisesti ja yhä useammin kohdistuvien hyökkäysten torjumiseksi muun muassa hyväksymällä vahvoja ulkoasiainneuvoston päätelmiä, joissa ulkoministerien olisi vaadittava kunnianhimoisia ja maailmanlaajuisia EU:n toimia ihmisoikeuksien puolustajien puolustamiseksi; kehottaa EU:n toimielimiä lujittamaan tukeaan ihmisoikeuksien puolustajille keskeisenä ja olennaisena osana ihmisoikeuksia koskevaa unionin ulkopolitiikkaa; korostaa, että poliittinen vuoropuhelu EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa ja yhteydenpito heihin, oikeudenkäyntien tarkkailu, tapaamiset ihmisoikeuksien puolustajien kanssa maavierailuilla, vierailut pidätettyinä olevien ihmisoikeuksien puolustajien luokse, uudelleensijoittamisen tukeminen ja julkiset kannanotot ovat tämän politiikan olennaisia täytäntöönpanovälineitä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan siten, että ne toimivat entistä yhtenäisemmin ja käyttävät näitä välineitä johdonmukaisesti ja yhtäpitävästi riippumatta siitä, mistä maasta on kyse, kun ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksia on loukattu; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tässä hengessä antamaan vuosittain ihmisoikeuksien puolustajia koskevat neuvoston päätelmät, joissa arvioidaan niiden toteuttamia ihmisoikeuksien puolustajiin liittyviä toimia ja esitetään ihmisoikeuksien puolustajiin liittyviä strategisia sitoumuksia korkeimmalla tasolla; korostaa parlamentin ja sen ihmisoikeuksien valiokunnan vuonna 2019 tekemää jatkuvaa työtä, jolla on tuettu ihmisoikeuksien puolustajia, Saharov-palkinnon saajat ja ehdokkaat mukaan lukien, ja kiinnitetty huomio heidän tilanteeseensa etenkin silloin, kun he ovat vaarassa tai heidän oikeuksiaan loukataan;

73.  kehottaa EU:ta takaamaan, että sukupuolisidonnaista väkivaltaa kohtaavat naisten ihmisoikeuksien puolustajat voivat turvautua suojelumekanismeihin ja saada käyttöönsä resursseja, ja tukemaan heitä poliittisesti, lisäämään määrärahoja riippumattomille kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka edistävät naisten ja tyttöjen oikeuksia, ja hyväksymään ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen liitteenä välineet, jotka tarjoavat EU:lle käytännön keinot, joiden avulla se voi vastata paremmin naisten ihmisoikeuksien puolustajien tarpeisiin eri puolilla maailmaa;

74.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita nostamaan tavoitetasoa, jotta voidaan varmistaa vangittujen ihmisoikeuksien puolustajien vapauttaminen, myös vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa symbolisissa tapauksissa, jotka havainnollistavat tapaa, jolla sortohallitukset kaikkialla maailmassa käyttävät jatkuvasti lakia pyrkiäkseen mustamaalaamaan ja vaientamaan ihmisoikeuspuolustajia; painottaa, että tällaisia tapauksia ovat muun muassa Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon saaneet ja palkintoehdokkaat;

75.  kehottaa EU:n edustustoja ja jäsenvaltioita käyttämään edelleen julkista diplomatiaa ja aloitteita nostaakseen esille yksittäisiä ihmisoikeuspuolustajia koskevia tapauksia ja tarvittaessa helpottamaan hätäviisumien myöntämistä sekä tarjoamaan hätämajoitusta EU:n jäsenvaltioissa;

76.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita parantamaan EU:n viisumien saatavuutta ihmisoikeuksien puolustajien siirtämiseksi lyhyellä aikavälillä, erityisesti sisällyttämällä EU:n viisumikäsikirjaan ohjeita ihmisoikeuksien puolustajille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävistä helpotuksista, sekä pyrkimään muuttamaan viisumeja koskevia oikeudellisia välineitä, erityisesti viisumisäännöstöä;

77.  on ilahtunut siitä, että EU:n ihmisoikeuksien puolustajia varten perustaman ProtectDefenders.eu-mekanismin toimintaa jatkettiin marraskuussa 2019 vielä kolmeksi vuodeksi; korostaa tämän mekanismin merkitystä, kun otetaan huomioon ihmisoikeuksien puolustajien kasvavat tarpeet ja heillä olevat monenlaiset ongelmat; kehottaa lujittamaan tätä mekanismia ja arvioimaan sitä jatkuvasti uudelleen tarpeiden mukaisesti;

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo

78.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan sukupuolten tasa-arvostrategia johdonmukaisesti täytäntöön sekä EU:ssa että sen ulkopuolella ja ryhtymään tehokkaisiin ja konkreettisiin toimiin naisten oikeuksien, sukupuolten tasa-arvon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien heikentämispyrkimysten torjumiseksi;

79.  muistuttaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet sekä asianmukainen seksuaalikasvatus ovat ihmisoikeuksia; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan uudelleen naisten luovuttamattomat oikeudet ruumiilliseen koskemattomuuteen, ihmisarvoon ja itsenäiseen päätöksentekoon ja säilyttämään kaikkien ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kaikissa yhteyksissä sekä puolustamaan ja edistämään erityisesti niitä, jotka ovat eniten uhattuina, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet;

80.  pitää myönteisinä neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmiä, joille 24 jäsenvaltiota antoi tukensa, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan vahvistamista ulkosuhteissa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2021–2025 (sukupuolten tasa‑arvoa koskeva toimintasuunnitelma III), johon sisältyy vahvoja sitoumuksia ja toimia seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien alalla; kehottaa tässä yhteydessä lujittamaan EU:n tukea EU:n ulkopuolisille maille, erityisesti laajentumisprosessissa mukana oleville maille ja naapurimaille, joissa pannaan täytäntöön uusia politiikkatoimia ja lainsäädäntömuutoksia kansallisten oikeuskehysten mukauttamiseksi kansainvälisiin ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisiin sitoumuksiin, jotka koskevat naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi, naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi, tieteeseen perustuvan ja kattavan asianmukaisen seksuaalikasvatuksen tarjoamiseksi nuorille, turvallisen aikuisuuteen siirtymisen mahdollistamiseksi tytöille ja nuorille naisille sekä seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naisten sukuelinten silpomisen ja muiden haitallisten käytäntöjen, lapsi- ja pakkoavioliitot mukaan luettuina, estämiseksi ja lopettamiseksi;

81.  kehottaa lisäksi EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kaikissa ulkoisissa toimissaan, myös monenvälisillä ja kahdenvälisillä foorumeilla, ja kiinnittämään erityistä huomiota syrjäytyneisiin tai haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten hlbti-henkilöihin, ja tavoitteeseen saavuttaa yleinen terveydenhoitopalvelujen kattavuus yhdistämällä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet sekä hiv-toimet;

82.  kannustaa ottamaan tavoitteeksi sen, että ei pyritä ainoastaan puuttumaan sukupuoleen liittyvän rakenteellisen eriarvoisuuden perimmäisiin syihin takaamalla naisille yhtäläiset mahdollisuudet ja vahvistamalla heidän osallistumismahdollisuuksiaan;

83.  painottaa, että on luotava sellainen sosiaalisilta ja taloudellisilta olosuhteiltaan sopiva ympäristö, jossa vanhempien on mahdollista jatkaa omaa ammatillista kehittymistään;

84.  kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan yhteisen lähestymistavan ja tekemään yhteistyötä kansainvälisten instituutioiden kanssa uusien, vertailukelpoisten ja hajautettujen tietojen saamiseksi sekä kehittämään kohdennettuja poliittisia ja lainsäädännöllisiä toimia näiden ihmisoikeusrikkomusten torjumiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään sitoumuksia ja vertailuarvoja naisten yhteistyöneuvotteluihinsa ja -sopimuksiinsa asianomaisten maiden kanssa sukuelinten silpomisen poistamiseksi;

85.  muistuttaa, että Istanbulin yleissopimuksessa, joka on ensimmäinen yleismaailmallisesti sitova sopimus naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi, asetetaan vertailuarvot kansainvälisille normeille, jotka on ratifioitava ja pantava täytäntöön; muistuttaa, että EU:n liittyminen Istanbulin yleissopimukseen on tunnustettu EU:n tasa-arvostrategian 2020–2025 keskeiseksi painopisteeksi; kehottaa EU:ta ja kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen ja panemaan sen mahdollisimman pian täytäntöön, jos ne eivät ole sitä vielä tehneet; pyytää EU:ta tekemään yhteistyötä muiden maiden kanssa niiden toimien tehostamiseksi koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen, tiedonkeruun, rahoituksen ja ohjelmasuunnittelun aloilla, jotta voidaan ehkäistä entistä paremmin seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja toteuttaa toimia sen johdosta kaikkialla maailmassa;

86.  korostaa, että suojelua tarvitseviin maahanmuuttaja- ja pakolaisnaisiin ja -tyttöihin olisi suhtauduttava kuin ihmisiin, joilla on oikeuksia;

87.  on tyytyväinen EU:n ja YK:n Spotlight-aloitteen edistymiseen; kehottaa komissiota varmistamaan, että aloitteen tukemissa hankkeissa pyritään puuttumaan naisten oikeuksien loukkausten perimmäisiin syihin, kuten haitallisten sukupuoleen perustuvien stereotypioiden ylläpitämiseen;

Lapsen oikeudet

88.  kehottaa jälleen EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään ja vuoropuheluaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja asettamaan niissä painopisteeksi lasten oikeudet ja suojelun ja pyrkimään siihen, että lasten oikeuksia kunnioitetaan kaikkialla maailmassa ja että yhtäkään lasta ei jätetä jälkeen; kehottaa tältä osin EU:ta ja sen jäsenvaltioita työskentelemään yhdessä kumppanimaiden kanssa ja antamaan erityisesti virallisen kehitysavun puitteissa lisää taloudellisia resursseja, jotta voidaan vastata globaaleihin haasteisiin, jotka koskevat lasten terveyttä ja koulutusta, myös oikeutta opetukseen äidinkielellä, lapsityövoiman käytön lopettamista, väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsi- ja pakkoavioliittojen, lapsikaupan ja lasten hyväksikäytön torjuntaa sekä lasten värväyksen ja aseellisissa konflikteissa käytön, joiden uhriksi miljoonat lapset joutuvat, torjuntaa; muistuttaa, että lapsen etuun sisältyy muun muassa hänen suojelemisensa ja hoitamisensa ympäristössä, jossa hän voi kasvaa niin, että hän saa tarvitsemaansa tukea ja suojelua, ja jossa hänen ensisijaiset tarpeensa otetaan huomioon; korostaa, että koulutus on keskeinen keino torjua syrjintää ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan lasten pääsyä opetukseen;

89.  on ilahtunut siitä, millaista huomiota EU:n toimet lasten oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi ovat saaneet lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 30-vuotispäivän yhteydessä, ja toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen selvittää, miten EU oikeushenkilönä voi liittyä yleissopimukseen;

Vammaisten henkilöiden oikeudet

90.  on ilahtunut vuonna 2019 toteutuneista vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan ratifioinneista; painottaa, että on tärkeää ottaa täysin huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet; kehottaa EU:ta sisällyttämään vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän torjumisen ulkosuhde- ja kehitysapupolitiikkaansa sekä edistämään yhtäläistä työmarkkinoille ja koulutukseen pääsyä samoin kuin edistämään ratkaisuja, jotka helpottavat vammaisten henkilöiden toimintaa yhteiskunnassa; pitää tärkeänä, että niin EU:n jäsenvaltiot kuin sen toimielimetkin panevat yleissopimuksen tosiasiallisesti täytäntöön, etenkin kun on kyse humanitaarista apua ja kansainvälistä yhteistyötä kaikissa asiaankuuluvissa EU:n politiikkatoimissa koskevista EU:n velvoitteista; korostaa syrjimättömyyden merkitystä ja tarvetta valtavirtaistaa uskottavasti yleisen esteettömyyden periaate ja varmistaa vammaisten henkilöiden kaikkien oikeuksien kunnioittaminen;

Homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) oikeudet

91.  tuomitsee hlbti-henkilöiden leimaamisen, mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen, vainon ja surmat sekä heihin kohdistetun väkivaltaan yllyttämisen; pitää valitettavana yhä eriytyneempää kehitystä yhtäältä niiden maiden, joissa pyritään parantamaan hlbti-henkilöiden oikeuksien suojelua varsinkin poistamalla homoseksuaalisuuden rangaistavuus, ja toisaalta niiden maiden välillä, joissa heikennetään näitä oikeuksia ja sallitaan vapaasti hlbti-henkilöiden vainoaminen, syrjintä ja leimaaminen; katsoo, että henkilöihin heidän todellisen ja koetun seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuoli-identiteettinsä, sukupuolen ilmaisunsa ja sukupuoliominaisuuksiensa perusteella kohdistuvat kielteiset käytännöt ja väkivallanteot eivät saa jäädä rankaisematta ja että ne on kitkettävä pois;

92.  kehottaa EU:ta ottamaan johtavan aseman hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien puolustamisessa ja heihin kohdistetun syrjinnän ja leimaamisen torjumisessa sekä niin kutsuttujen muutoshoitojen, sukuelinten silpomisen ja transsukupuolisten henkilöiden pakkosterilisaatioiden torjumisessa; kehottaa lisäksi EU:ta hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia diplomatian välineitä samaa sukupuolta olevien kumppanien sukupuolisuhteiden dekriminalisoimisen edistämiseksi ja näyttämään esimerkkiä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvan väkivallan ja syrjinnän torjumisessa panemalla tehokkaasti täytäntöön uuden hlbti-henkilöiden yhdenvertaisuutta koskevan strategian niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita soveltamaan perusteellisesti ja johdonmukaisesti EU:n suuntaviivoja hlbti-henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi ulkopolitiikassaan;

93.  korostaa, että covid-19-pandemia on iskenyt hlbti-yhteisöihin ankarasti, sillä perheväkivalta lisääntyi merkittävästi sellaisia hlbti-henkilöitä kohtaan, jotka pakotettiin karanteeniin tai palaamaan syrjiviin perheisiin ja kotitalouksiin, työttömyys ja asunnottomuus lisääntyi, elintärkeää terveydenhoitoa, kuten hiv-palveluja ja siirtymiseen liittyvää sairaanhoitoa, ei ollut saatavilla ja syyllistäminen yleistyi; kehottaa sisällyttämään hlbti-henkilöt covid-19-hätäapuohjelmiin;

Alkuperäiskansat

94.  on erittäin huolissaan alkuperäiskansojen ja niihin kuuluvien henkilöiden kärsimyksistä ja haavoittuvuudesta, jotka ovat seurausta muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, covid-19-pandemiasta ja siitä, että he ovat menettäneet maitaan ja elantoaan yritystoiminnan ja siihen liittyvien vahinkojen takia; pitää valitettavana, että alkuperäiskansoihin kohdistuu edelleen ympäri maailmaa laajalle levinnyttä ja järjestelmällistä syrjintää ja vainoa, mukaan lukien pakkosiirrot, mielivaltaiset pidätykset sekä ihmisoikeuksien ja maa-alueiden puolustajien surmat; suosittaa, että EU ja sen jäsenvaltiot sisällyttävät alkuperäiskansoja ja alkuperäiskansojen oikeuksista annettuun YK:n julistukseen sisältyviä oikeuksia koskevia viittauksia huolellisuusvelvoitetta koskeviin asiaankuuluviin ja kehitteillä oleviin kehyksiin ja että ne varmistavat, että monikansalliset yritykset saatetaan vastuuseen, jos ne rikkovat velvoitteitaan;

95.  kehottaa edelleen EU:ta, sen jäsenvaltioita ja niiden kumppaneita kansainvälisessä yhteisössä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustaminen, suojelu ja edistäminen, niiden kieleen, maihin, alueisiin ja resursseihin liittyvät oikeudet mukaan lukien; pitää myönteisenä työtä, jota kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt tekevät näiden asioiden parissa; toteaa jälleen, että on tarpeen luoda valitusmekanismi, jonka avulla voidaan tehdä valituksia monikansallisten yritysten toiminnasta johtuvista alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyvistä loukkauksista ja väärinkäytöksistä; palauttaa mieliin päätöksensä nimittää alkuperäiskansoja käsittelevä pysyvä esittelijä parlamenttiin tavoitteena seurata alkuperäiskansojen ihmisoikeuksiin liittyvää tilannetta; kehottaa maita ratifioimaan 27. kesäkuuta 1989 tehdyn, alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 169 määräykset;

96.  kehottaa hallituksia painokkaasti kehittämään ympäristöpolitiikkoja, joissa kunnioitetaan taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia ja osallistetaan alkuperäiskansat ja paikalliset yhteisöt Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

Rasismi, syrjintä, muukalaisviha ja suvaitsemattomuus

97.  pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi vuonna 2019 EU:n ihmisoikeussuuntaviivat syrjimättömyydestä ulkoisessa toiminnassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä sen varmistamiseksi, että syrjintään, rotuun, kastiin (työ ja syntyperä), uskontoon, etniseen tai kansalliseen alkuperään perustuvista oikeuksien loukkauksista vastuussa olevat saatetaan vastuuseen teoistaan;

98.  panee erittäin huolestuneena merkille kastihierarkian laajuuden ja seuraukset, kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän ja kastiin perustuvien ihmisoikeusloukkausten jatkumisen, mukaan lukien oikeusjärjestelmään tai työpaikkaan pääsyn epääminen, erottelun jatkuminen, köyhyys ja leimautuminen sekä kastiin liittyvät esteet perusihmisoikeuksien harjoittamiselle ja inhimillisen kehityksen edistämiselle; kehottaa jälleen laatimaan kastisyrjintää koskevan EU:n politiikan; kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja tukemaan aloitteita YK:ssa ja kolmansissa maissa sijaitsevissa EU:n edustustoissa kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän poistamiseksi;

99.  muistuttaa, että on tärkeää tukea aktiivisesti osallistavia ja rasismin vastaisia aloitteita, kun otetaan erityisesti huomioon muukalaisvihamielisten ja rasististen hyökkäysten lisääntyminen maailmanlaajuisesti sekä voimistuneet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset, jotka innoittivat järjestämään maailmanlaajuisia mielenosoituksia;

100.  muistuttaa koulutuksen ratkaisevasta roolista ennakkoluulojen ja stereotypioiden purkamisessa sekä suvaitsevaisuuden, ymmärryksen ja monimuotoisuuden edistämisessä ja korostaa, että koulutus on keskeinen väline rakenteellisen syrjinnän ja rasismin lopettamiseksi yhteiskunnissamme; kehottaa jäsenvaltioita edistämään syrjinnän vastaista politiikkaa kaikilla aloilla; katsoo, että rasismin torjunta on horisontaalinen kysymys ja että se olisi otettava huomioon kaikilla unionin politiikan aloilla;

101.  kehottaa kaikkia EU:n edustustoja ja niiden ihmisoikeusalan yhteyspisteitä noudattamaan johdonmukaisesti velvoitettaan arvioida ja analysoida syrjimättömyyden tilaa ja esittämään sen EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien maakohtaisten strategioidensa syrjimättömyyttä ja poissulkemista koskevassa luvussa sekä sen asiaankuuluvissa osissa syrjinnän ja/tai syrjittyjen ryhmien erityisistä syistä; korostaa, että syrjimättömyyden tilan päivittäminen EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien maakohtaisten strategioiden vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa ja edustustojen päälliköiden raporteissa on keskeistä ihmisoikeuksia koskevien vuoropuhelujen valmistelun ja niistä tiedottamisen kannalta, ja että suuntaviivoissa todetaan myös, että EU:n on kannustettava ja tuettava kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista monenvälisiin foorumeihin ja mekanismeihin, jotka liittyvät kastiin (työhön ja syntyperään) perustuvaan syrjintään;

Kansalliset, etniset ja kielelliset vähemmistöt

102.  pitää valitettavana, että huolimatta niiden kansainvälisistä velvoitteista ja sitoumuksista vähemmistöjen suojelemiseksi monissa maissa harjoitetaan kansallisten, etnisten ja kielellisten vähemmistöjen pakkosulauttamista jättämällä huomiotta niiden perus- ja ihmisoikeudet;

103.  kehottaa EU:n kumppanimaiden hallituksia kunnioittamaan kansallisten, etnisten ja kielellisten vähemmistöjen perusihmisoikeuksia, muun muassa niiden kulttuuria, kieltä, uskontoa, perinteitä ja historiaa, kulttuurien ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi; muistuttaa, että kyseisten maiden on täytettävä kansainvälisten sopimusten mukaiset velvoitteensa ja sitoumuksensa, Euroopan neuvoston suositukset mukaan luettuina;

Ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus

104.  on kauhistunut kaikista surmista ja hyökkäyksistä sekä kaikesta vainoamisesta, syrjinnästä, häirinnästä ja vastakkainasetteluun yllyttämisestä, joiden kohteeksi yksittäiset ihmiset ja ryhmät vuonna 2019 joutuivat uskontonsa, vakaumuksensa, ateisminsa tai agnostisminsa takia, samoin kuin kaikista näiden ihmisten tai ryhmien oikeuksien rajoituksista; toistaa tukensa uskontoon tai vakaumukseen perustuvan väkivallan uhreille ja sitoutumisensa tällaisen väkivallan poistamiseen; korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota vainottujen uskonnollisten ryhmien tilanteeseen kaikkialla maailmassa, sillä ne kohtaavat syrjintää, uhkauksia, jumalanpilkkalakeja, kääntymisen kieltäviä lakeja, uskonnonharjoittamispaikkojen tuhoamisia, väkivaltaa, orjuuttamista, raiskauksia, tahdonvastaisia katoamisia, teloituksia ja kansanmurhia; painottaa tarvetta kiinnittää erityistä huomiota muun muassa vainottujen kristittyjen tilanteeseen eri puolilla maailmaa, sillä he ovat suurin syrjinnän ja väkivallan kohteeksi joutuva ja kuoleman uhan alla elävä uskonnollinen ryhmä;

105.  on lisäksi huolestunut uskonnon väärinkäytöstä ja välineellistämisestä muiden ihmisoikeuksien heikentämiseksi, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ja hlbti-henkilöiden oikeudet; pitää valitettavana, että joissakin maissa on jo olemassa, pannaan täytäntöön tai yritetään ottaa käyttöön rikoslakeja, joissa jumalanpilkasta, kääntymyksestä tai uskosta luopumisesta määrätään rangaistuksia; painottaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen sisältyy oikeus uskonnottomuuteen, oikeus teistisiin, ei-teistisiin, agnostisiin tai ateistisiin näkemyksiin ja oikeus niistä luopumiseen;

106.  kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämistä ja suojelua koskevat EU:n suuntaviivat; kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota tekemään avoimen ja kattavan arvioinnin erityislähettiläiden tehtävän vaikuttavuudesta ja lisäarvosta ennen kuin komissio käynnistää kyseisen toimeksiannon ja tehtävän uusimisprosessin; vaatii, että kyseisen arvioinnin jälkeen erityislähettiläiden työhön osoitetaan riittävästi resursseja, jotta voidaan parantaa EU:n tehokkuutta tällä alalla; pitää valitettavana tämän arvioinnin viivästymistä; kehottaa komissiota takaamaan seuraavan EU:n erityislähettilään nimittämisen, toimeksiannon, toiminnan ja raportoinnin avoimuuden ja varmistamaan erityislähettilään sitoutumisen kaikkien ihmisoikeuksien ja unionin arvojen yleismaailmallisuuteen, jakamattomuuteen ja keskinäiseen riippuvuuteen; muistuttaa komissiota tarpeesta tukea asianmukaisesti erityislähettilään institutionaalista toimeksiantoa, valmiuksia ja tehtäviä;

107.  suhtautuu myönteisesti uskontoa yhteiskunnassa koskevaan maailmanlaajuiseen tiedonvaihtoon, jonka komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja käynnisti Brysselissä 6. syyskuuta 2019; kehottaa kuitenkin kiinnittämään yhtä lailla huomiota niin uskonyhteisöjen sisäisiin kuin uskontojen välisiin suhteisiin; kehottaa tältä osin kehittämään EU:n tukea uskonyhteisöjen sisäiselle vuoropuhelulle paikallistasolla, jotta voidaan torjua ääriajattelua ja vihapuhetta; kehottaa myös valtavirtaistamaan ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisen ja suojelun tavoitteet laajempaan kirjoon EU:n toimia ihmisoikeuksien alalla;

108.  toistaa pitävänsä tärkeänä akateemista vapautta, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan diplomaattisia ponnisteluja tehden kahden- tai monenvälistä yhteistyötä valtion ja valtiosta riippumattomien toimijoiden tapauksissa, joissa akateemiseen vapauteen kohdistuu uhkia tai jossa sitä vastaan hyökätään, erityisesti jos on kyse väkivaltaisista hyökkäyksistä korkea-asteen koulutusyhteisön laitoksia tai jäseniä kohtaan, mukaan lukien syrjivät politiikat ja käytännöt, tutkimuksen tai ilmaisun aiheettomat rajoitukset, väärät syytteet tai väärin perustein tehdyt pidätykset; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tarkastelemaan uudelleen nykyisiä ihmisoikeuksien puolustajien tuki- ja suojelumekanismeja, jotta voidaan kehittää valmiuksia tunnistaa avun tarve ja tarjota sitä, myös hätäsuojelua ja tukea tapauksissa, joissa on kyse akateemiseen vapauteen kohdistuvista hyökkäyksistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä käsittelevä Euroopan yliopistojen välinen keskus ja Global Campus on Human Rights and Democracy -verkosto saavat edelleen korkean tason tukea, koska ne ovat EU:n lippulaivahankkeita ihmisoikeuskoulutuksen tukemiseksi maailmanlaajuisesti;

Sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus ja oikeus tietoon

109.  tuomitsee monien toimittajien, bloginpitäjien ja väärinkäytösten paljastajien surmaamisen, sieppaukset, vangitsemisen, häirinnän ja pelottelun sekä heihin kohdistetut, myös fyysiset ja oikeudellisin keinoin toteutetut hyökkäykset sekä internetin ja tiedotusvälineiden valvonnan ja sulkemisen; muistuttaa, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat olennainen osa demokraattisen yhteiskunnan perustaa; toteaa tiedonsaantioikeuden merkityksen nykyaikaisissa yhteiskunnissa, kaikkien etnisten yhteisöjen oikeus saada tietoa äidinkielellä mukaan luettuna, ja kaikenlaisen viestinnän merkityksen moniarvoisuuden kulttuurin ja demokraattisen yhteiskunnan perustan kehittämisessä; muistuttaa, että tiedotusvälineiden olisi noudatettava syrjimättömyyden periaatetta;

110.  tuomitsee eräiden hallintojen ja viranomaisten pyrkimykset poistaa oikeudet sananvapauteen tai tiedotusvälineiden vapauteen tai rajoittaa näitä oikeuksia sillä laittomalla perusteella, että rajoitukset ovat tarpeen turvallisuuden tai kansanterveyden lujittamiseksi taikka terrorismin, kunnianloukkauksen, solvauksen tai jumalanpilkan torjumiseksi; nostaa esille uuden sensuuriaallon, jossa jotkin hallinnot käyttävät valeuutisten torjuntaa tekosyynä sensuurille covid-19-pandemian aikana;

111.  tuomitsee vähemmistöihin kohdistetut disinformaatio- ja propagandahyökkäykset, joilla pyritään heikentämään niitä arvoja, joita EU edustaa; on hyvin huolestunut vihapuheen ja väkivaltaan yllyttämisen lisääntymisestä verkossa ja muualla tapahtuvassa viestinnässä, koska se on suora uhka oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksiin liittyviä arvoja kohtaan; toteaa, että lisääntynyt sosiaalinen ja poliittinen polarisaatio, jota henkisen vaikuttamisen tekniikoihin perustuvat sosiaalisen median algoritmit vahvistavat, ruokkii radikalismia, estää täysin kriittisen ajattelun, tekee vuoropuhelun mahdottomaksi ja tasoittaa tietä ääriliikkeille;

112.  suosittelee, että otetaan käyttöön parhaat mahdolliset suojatoimet disinformaation ja vihamielisen propagandan leviämisen torjumiseksi kehittämällä sekä EU:n tasolla että kansainvälisellä tasolla oikeudellinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi, kyber- ja informaatiosota mukaan luettuina; tukee edelleen aloitteita, jotka auttavat erottamaan toisistaan valeuutiset tai propagandistiset väärät tiedot sekä aidon ja riippumattoman journalismin puitteissa kerätyt tiedot;

113.  korostaa tapauksia, joissa tiedotusvälineet ovat keskittyneet yksittäisten henkilöiden käsiin, sekä tiedotusvälineiden omistuksen avoimuuden puutetta, mikä rajoittaa moniarvoisuutta, joka on välttämätöntä puolueettoman tiedonsaannin kannalta;

114.  tuomitsee jyrkästi toimittajia vastaan nostetut perusteettomat oikeudenkäynnit, joilla pyritään saattamaan heidät vararikkoon (niin sanotut strategiset häirintätarkoituksessa nostetut kanteet) ja vaientamaan heidät, erityisesti korruptiotapauksissa; toteaa, että on tarpeen perustaa alustoja, jotka antavat ennakkovaroituksen toimittajien ollessa vaarassa, sekä alustoja, jotka suojaavat heidän työtään, jotta muut toimittajat voivat jatkaa meneillään olevia tutkimuksia ilman häirinnästä johtuvaa oikeudellisten seurausten pelkoa;

115.  muistuttaa, että sananvapauden tai tiedotusvälineiden vapauden rajoitusten on palveltava oikeutettua päämäärää kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklassa vahvistettujen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti;

116.  kehottaa EU:ta tekemään kaikkensa suojellakseen sananvapautta, tiedotusvälineiden vapautta ja niitä, jotka yrittävät puolustaa sitä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tuomitsemaan kaikki fyysiset tai oikeudelliset pelottelukeinot, joita käytetään toimittajia vastaan heidän vaientamisekseen; kehottaa EU:n erityisedustajaa kiinnittämään erityistä huomiota tiedotusvälineiden vapauden, riippumattomuuden ja moniarvoisuuden suojeluun kaikkialla maailmassa; pitää erittäin tärkeänä, että sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat pannaan tehokkaasti ja järjestelmällisesti täytäntöön ja että niiden vaikutuksia seurataan säännöllisesti;

117.  korostaa mediamaiseman jatkuvia muutoksia ja sosiaalisen median maailmanlaajuisesti lisääntyvää käyttöä; painottaa, että tämä kehitys aiheuttaa haasteita ja riskejä, jotka liittyvät muun muassa sananvapauden loukkauksiin verkossa ja verkon ulkopuolella, sensuuriin, tietosuojaan, vihapuheeseen, häirintään ja toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien turvallisuuteen; kehottaa komissiota seuraamaan sosiaalisen median yritysten toimintaperiaatteita ja käytäntöjä ja erityisesti niiden itsesääntelyvälineitä, joilla on seurauksia sananvapauden käytön kannalta maailmanlaajuisesti, ja esittämään tarvittaessa ehdotuksia toimintapolitiikan tai lainsäädännön muuttamiseksi;

Kuolemanrangaistus, kidutus ja muu kaltoinkohtelu

118.  tuomitsee kidutuksen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja kuolemanrangaistuksen käytön, ja toteaa, että niitä sovelletaan edelleen monissa maissa kaikkialla maailmassa; kehottaa maita, jotka eivät ole vielä tehneet sitä, keskeyttämään välittömästi kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ensimmäisenä askeleena kohti sen lakkauttamista; on ilahtunut vuonna 2019 tapahtuneesta myönteisestä kehityksestä, jossa poliittinen tuki kuolemanrangaistuksen säilyttämiselle heikkeni eräissä maissa, jotka eivät ole vielä lakkauttaneet sitä; pitää kuitenkin erittäin valitettavina joidenkin kansallisten oikeusviranomaisten ratkaisuja, jotka johtivat teloitusten lisääntymiseen aiempiin vuosiin verrattuna; kehottaa EU:ta edelleenkin tuomitsemaan järjestelmällisesti kuolemanrangaistuksen käytön ja toteuttamaan viestintäkampanjoita kuolemanrangaistusta vastaan ympäri maailmaa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita puolustamaan kuolemanrangaistuksen poistamista kaikilla kansainvälisillä foorumeilla ja hakemaan tälle kannalle mahdollisimman laajaa tukea;

119.  toistaa sitoutuneensa kidutuksen kieltämiseen kaikkialla maailmassa, uhrien puolustamiseen ja kiduttajien saattamiseen vastuuseen teoistaan; on tyytyväinen siihen, että EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä on päivitetty; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja muita maita, jotka eivät ole vielä ratifioineet kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista YK:n yleissopimusta, jonka 35-vuotispäivää vietettiin vuonna 2019, ratifioimaan sen sekä sen valinnaisen pöytäkirjan; tunnustaa kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien merkityksen kidutuksen ja muun kaltoinkohtelun torjunnassa;

Nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan torjunta

120.  peräänkuuluttaa vahvempia kansainvälisiä toimia, joilla kitketään nykyajan orjuutta ja ihmiskauppaa ja niihin liittyviä verkostoja, ja kehottaa ottamaan käyttöön uusia due diligence -velvoitteita, joiden mukaan yritysten on tunnistettava tällaiset tilanteet, arvioitava niitä, tehtävä niistä loppu, ehkäistävä ja lievennettävä niitä ja tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa, jotta parannetaan kriminaalipolitiikkaa ihmiskauppiaita ja nykyajan orjuuteen syyllistyviä tai siitä hyötyviä vastaan; muistuttaa, että nämä kohtuuttomat työolot heikentävät ihmisarvoa ja perustavia ihmisoikeuksia; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet näiden vitsausten ja lapsityövoiman käytön torjumisen kannalta merkityksellisiä ILOn yleissopimuksia, ratifioimaan ne;

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

121.  kehottaa EU:ta lujittamaan toimiaan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi kaikessa EU:n ulkopolitiikassa ja ulkoisessa toiminnassa, erityisesti hyödyntämällä tehokkaasti kansainvälisten sopimusten ihmisoikeuslausekkeita, työvoimaa koskevat määräykset mukaan lukien, sekä investoimalla kulttuuriin ja koulutukseen kestävää muutosta edistävinä tekijöinä; pitää väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä tehdyn ILO:n yleissopimuksen hyväksymistä myönteisenä ja toteaa, että se sisältää uusia ja sitovia kansainvälisiä työnormeja, jotka ovat olennaisen tärkeitä näiden vitsausten kitkemiseksi työelämästä ja uhrien suojelemiseksi; korostaa, että äidit tarvitsevat erityistä suojelua työelämässä, raskausaikana ja sen jälkeen, myös äitiysterveyden, äitiysloman ja -etuuksien, työsuojelun ja syrjimättömyyden sekä imetyksen osalta;

122.  pitää tuomittavana, että työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksia rikotaan edelleen maailmanlaajuisesti ja että tällaisten rikkomusten ytimessä ovat kollektiivinen neuvotteluoikeus, oikeus tiedonsaantiin, kuulemiseen ja osallistumiseen ja oikeus toteuttaa työtaistelutoimia sekä oikeus kohtuulliseen palkkaan, ihmisarvoisiin työoloihin sekä työterveyteen ja työturvallisuuteen;

123.  muistuttaa, että kulttuurin ja koulutuksen saatavuus ovat perusoikeuksia; panee merkille kulttuuridiplomatian merkityksen rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen arvojen edistämisessä; kehottaa EU:ta sisällyttämään kulttuurin ja koulutuksen sekä niihin liittyvät asiaankuuluvat oikeudet ihmisoikeuspolitiikkaansa ulkoisissa toimissaan;

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

124.  pitää myönteisinä useiden eurooppalaisten yritysten pyrkimyksiä panna täytäntöön yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia toimintaperiaatteitaan, noudattaa ihmisoikeuksia ja toteuttaa eri jäsenvaltioissa käyttöön otettuja toimia ja lakeja, joilla kannustetaan tai vaaditaan noudattamaan due diligence -velvoitetta; kehottaa EU:hun sijoittautuneita yrityksiä täyttämään yritysvastuuseen liittyvän velvoitteensa siirtymällä kohti EU:n sisämarkkinoilla sovellettavien eettisten sääntöjen ja normien noudattamista;

125.  kehottaa ottamaan käyttöön EU:n pakollisen ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyvää due diligence -velvoitetta koskevan välineen, jolla yritykset velvoitetaan aktiivisesti tunnistamaan, arvioimaan, estämään ja ilmoittamaan liiketoimintansa ja toimitusketjujensa ihmisoikeuksiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset ja jota sovelletaan yritysten hallintoelimiin, yritysjohtajiin ja yritysten johtohenkilöihin rikkomistapauksessa ja jolla taataan uhreille oikeussuojakeinot ja mahdollisuus korjaaviin toimenpiteisiin; panee tyytyväisenä merkille ilmoituksen, että komission ehdotukseen sisällytetään vastuujärjestelmä; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ottaa vakavimpien loukkausten osalta käyttöön muita vastuita, mukaan lukien rikosoikeudellinen vastuu;

126.  suosittaa, että tähän välineeseen sisällytetään erityisenä osana lakisääteinen huolellisuusvelvollisuus, jotta voidaan estää nykyajan orjuus ja lapsityövoiman käyttö yritysten ulkomaisissa toimitusketjuissa; suosittaa, että avoimuusvaatimus otetaan osaksi due diligence -välinettä, jotta helpotetaan uhrien mahdollisuuksia oikeussuojakeinojen saantiin; kehottaa ottamaan käyttöön tehokkaita mekanismeja, joilla suojellaan oikeussuojakeinoihin turvautuvia osapuolia kostotoimilta, myös lainsäädäntöä strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden torjumiseksi; muistuttaa, että luonnonvarojen hyödyntämisen yhteydessä voi esiintyä moninaisia ihmisoikeusloukkauksia;

127.  pitää erittäin tärkeänä, että kaikki maat panevat täytäntöön YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet, ja kehottaa niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä hyväksyneet yritystoimintaa koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia, hyväksymään ne mahdollisimman pian; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osallistumaan rakentavasti YK:n monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista tarkastelevan hallitustenvälisen työryhmän työhön;

128.  korostaa, että on luotava kansainvälisesti sitova väline, jolla säännellään monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toimintaa ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden alalla;

Uudet teknologiat ja ihmisoikeudet

129.  on huolestunut erilaisten datapohjaisten ja uuteen teknologiaan pohjautuvien välineiden käytöstä covid-19-pandemian johdosta toteutetuissa toimissa; korostaa, että niihin sisältyy usein vaikeasti havaittavia riskejä, jotka liittyvät perusvapauksien käyttämiseen, vallan väärinkäyttöön ja kasvavaan haavoittuvuuteen kyberhyökkäyksille, jos käytössä ei ole tehokkaita teknisiä ja oikeudellisia suojatoimia; on huolissaan siitä, että teknologiaa käytetään jatkuvasti sananvapauden seuraamiseen ja rajoittamiseen sekä häirinnän välineenä; kehottaa EU:ta yksityisyyden ja tietosuojan alan johtavana globaalien normien laatijana ottamaan käyttöön uusia normeja ja parhaita käytäntöjä sekä EU:n sisäiseen käyttöön että ratkaisuiksi, joita voidaan jäljitellä ympäri maailman, jotta voidaan estää uusien datapohjaisten välineiden mahdolliset haittavaikutukset;

130.  palauttaa mieliin 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä(8) ja ilmaisee edelleen huolensa aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä kansainvälisen oikeudellisen kehyksen ulkopuolella; kehottaa jälleen EU:ta kehittämään pikaisesti oikeudellisesti sitovan kehyksen aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttämiselle sen varmistamiseksi, että oikeudellisten velvoitteidensa mukaisesti jäsenvaltiot eivät toteuta laittomia kohdistettuja teloituksia tai avusta tällaisissa muiden valtioiden suorittamissa teloituksissa; kehottaa komissiota lisäksi tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti unionin varojen käytöstä kaikkiin miehittämättömien ilma-alusten rakentamiseen liittyviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin; kehottaa laatimaan tällaisten ilma-alusten uusista kehityshankkeista ihmisoikeusvaikutusten arvioinnit; palauttaa mieliin 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman autonomisista asejärjestelmistä(9); kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita kieltämään sellaisten täysin autonomisten aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, joista puuttuu ihmisen suorittama merkityksellinen keskeisten toimintojen valvonta yksittäisten kohteiden valinnan ja niihin iskemisen yhteydessä; vaatii käynnistämään kansainväliset neuvottelut oikeudellisesti sitovasta välineestä, jolla kielletään tappavat autonomiset aseet, joita ihmiset eivät valvo merkityksellisellä tavalla; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita hyväksymään yhteisen kannan tätä asiaa koskevia kansainvälisiä neuvotteluja varten;

Maahantulijat ja pakolaiset

131.  kehottaa hallituksia toteuttamaan ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen perustuvia toimia sekä ratkaisuja, joissa otetaan huomioon maahantulijoiden ja pakolaisten haavoittuvuus ja suojelun tarve, solidaarisuuden ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti sekä siten, että muuttoliikkeelle selvitetään riittävät ja saavutettavissa olevat lailliset väylät; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita puuttumaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, jotka saavat yksittäiset ihmiset ja perheet lähtemään kotimaastaan, koska he eivät voi elää ihmisarvoisessa ja turvallisessa ympäristössä;

132.  korostaa tarvetta torjua ihmiskauppaa harjoittavia rikollisjärjestöjä ja henkilöitä; pitää valitettavana pakolaisten pakolaisleireillä kohtaamaa karua tilannetta, heidän tulevaisuudennäkymiensä puuttumista, turvapaikkahakemusten käsittelyä koskevia pitkiä odotusaikoja ja vaikeutta saada perusterveydenhuoltoa sekä lasten kohdalla vaikeutta päästä kouluun; kehottaa etsimään maahantulijoiden ja pakolaisten säilöönotolle vaihtoehtoja, joihin ei liity vapaudenmenetystä, ja torjuu tässä yhteydessä maahantulijoiden kaikenlaisen epäinhimillisen tai halventavan kohtelun; painottaa, että on tärkeää kunnioittaa ihmisoikeuksia, kun tehdään pakollisia terveystarkastuksia, ja korostaa, että kaikille turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille on taattava välttämättömien palvelujen saatavuus, myös kattava terveydenhoito; korostaa, että on tärkeä vaalia turvapaikkaoikeutta kaikkialla maailmassa;

133.  kehottaa EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kohtelemaan pakolaisasemaa hakevia henkilöitä hyväntahtoisesti ja huolellisuusvelvoitetta sekä oikeusvaltioperiaatteita noudattaen ja tukemaan perheenyhdistämistä, jotta voidaan päästä eroon tilanteista, joissa pakolaiset joutuvat eroon lähisukulaisistaan, etenkin lapsista;

Demokratiatuki

134.  kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan demokraattiselle kansalaisvaikuttamiselle, joka on lisääntynyt vuodesta 2019 populismin, nationalismin ja autoritaaristen hallintojen nousun myötä; kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan unionin demokratian tukiohjelmia maailmanlaajuisesti vaalimalla demokratiaa edistäviä alhaalta ylöspäin suuntautuvia prosesseja ja kehittämällä institutionaalista kestävyyttä; korostaa tässä yhteydessä parlamentin toteuttamia demokratiatukitoimia, mukaan lukien vaalitarkkailu-, sovittelu-, koulutus- ja mentorointiohjelmat, jotka on mukautettava kumppanimaiden muuttuvaan tilanteeseen, ottaen samalla huomioon asianomaisten kolmansien maiden kulttuuriset ja kansalliset taustat, jotta vahvistetaan vuoropuhelua ja kumppanuutta niiden kanssa; tukee 14. lokakuuta 2019 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä demokratiasta ja ihmisoikeuksia sekä demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2020–2024 esitettyä kehotusta edistää entistä joustavampaa, innovatiivisempaa, pidemmän aikavälin ja konfliktiriski huomioon ottavaa lähestymistapaa demokratian tukemiseksi; pitää tervetulleena ja tässä yhteydessä kannustaa ja tukee sellaisten riippumattomien järjestöjen työtä, jotka toimivat Euroopan unionin perusarvojen pohjalta ja edistävät demokraattista siirtymää maailmassa;

135.  sitoutuu edistämään demokraattisten prosessien avoimuutta, erityisesti valtiosta riippumattomien eri toimijoiden käyttämän poliittisen ja mielipidekampanjoinnin rahoittamisen suhteen;

o
o   o

136.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 75. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.

(1) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 82.
(2) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 15.
(3) EUVL C 411, 27.11.2020, s. 30.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0007.
(5) World Migration Report 2020 – International Organisation for Migration (https://publications.iom.int/system/files/pdf/wmr_2020.pdf).
(6) YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tiedot (https://www.unhcr.org/refugee-statistics/download/?url=fd4J).
(7) Turvapaikkatilastot – Eurostat (https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Asylum_statistics/fi)
(8) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110.
(9) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 86.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö