Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY(1) (”puolustusalan hankintoja koskeva direktiivi”),

–  ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY(2) (”siirtodirektiivi”),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle puolustus- ja turvallisuusalan julkisia hankintoja koskevan direktiivin 2009/81/EY täytäntöönpanosta kyseisen direktiivin 73 artiklan 2 kohdan noudattamiseksi (COM(2016)0762),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY arvioinnista (COM(2016)0760),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission ilmoituksen hallitusten välisten hankintasopimusten myöntämistä puolustus- ja turvallisuusalalla koskevista suuntaviivoista (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY 13 artiklan f alakohta) (C(2016)7727),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/624 puolustusalan alihankkijoiden ja pk-yritysten rajatylittävästä markkinoillepääsystä(3),

–  ottaa huomioon komission ilmoituksen puolustus- ja turvallisuusalan yhteistyönä toteutettavia julkisia hankintoja koskevista suuntaviivoista (puolustus- ja turvallisuusalan julkisia hankintoja koskeva direktiivi 2009/81/EY)(4),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2020 valmistuneen parlamentin tutkimuspalvelujen (EPRS) tutkimuksen ”EU Defence Package: Defence Procurement and Intra Community Transfers Directives”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0025/2021),

A.  ottaa huomioon, että puolustusalan hankintoja koskevalla direktiivillä pyritään ottamaan käyttöön puolustusalan hankintoihin sovellettavia oikeudenmukaisia ja avoimia sääntöjä, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden puolustusalan yritykset voivat päästä puolustusalan markkinoille muissa jäsenvaltioissa;

B.  ottaa huomioon, että siirtodirektiivillä pyritään parantamaan Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden toimintaa, edistämään EU:n puolustusalan toimitusketjun yhdentymistä ja lisäämään toimitusvarmuutta yksinkertaistamalla sääntöjä ja menettelyjä, jotka koskevat EU:n sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja;

C.  katsoo, että molemmilla direktiiveillä pyritään vauhdittamaan puolustukseen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoita ja vahvistamaan Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden kilpailukykyä;

D.  toteaa, että puolustusalan pakettiin kuuluvia direktiivejä tarvitaan, jotta voidaan kehittää edelleen yhteistä eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuskulttuuria, joka perustuu unionin yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin ja jossa kunnioitetaan jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkojen erityisluonnetta;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 laaditussa komission arvioinnissa todettiin, että puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin tavoitteet oli saavutettu vain osittain, sillä vaikka sen avulla käynnistettiin kilpailun, avoimuuden ja syrjimättömyyden lisääminen EU:n puolustusalan hankintoja koskevilla markkinoilla, näiden tavoitteiden täysimittainen saavuttaminen edellyttää, että jäsenvaltioissa hyödynnetään direktiiviä johdonmukaisesti ja paljon enemmän;

F.  toteaa, että EPRS:n tutkimuksessa todettiin, että puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin vaikutukset puolustusalan arvoketjujen eurooppalaistamiseen ovat riittämättömät;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 laaditusta komission arvioinnista ilmeni, että erot tavassa, jolla siirtodirektiivi oli saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, aiheuttivat merkittäviä esteitä sen tehokkaalle soveltamiselle, mistä ovat seuranneet hidas tai vajavainen soveltaminen yksittäisissä jäsenvaltioissa, vaatimusten ja menettelyjen yleisesti puutteellinen yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden välillä ja suuresti vaihtelevat ehdot ja rajoitukset jäsenvaltioiden julkaisemissa yleisissä siirtoluvissa;

H.  ottaa huomioon, että yleisten markkinoillepääsyn esteiden eli maantieteellisen etäisyyden, kielellisten esteiden ja rajatylittävän markkinatuntemuksen puutteen lisäksi puolustusalan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) toimintaan vaikuttavat myös hallinnolliset esteet, kuten toimitusvarmuuteen liittyvät huolenaiheet, alihankintaa koskevien säännösten monimutkaisuus ja luotettavuustodistusten antamiseen liittyvät korkeat kustannukset;

I.  ottaa huomioon, että pk-yritykset kohtaavat merkittäviä haasteita osallistuessaan julkisiin hankintamenettelyihin;

J.  toteaa, että yksi tärkeä syy pk-yritysten osallistumattomuuteen on se, ettei niillä ole rajatylittävää pääsyä toimitusketjuihin; ottaa huomioon, että puolustusalan toimitusketjuihin liittyy merkittävä kansallinen painotus, joka aiheuttaa lisää haasteita pk-yrityksille, jotka haluaisivat osallistua puolustusalan toimitusketjuihin muissa Euroopan maissa; toteaa, että tämän lisäksi taloudellisista syistä johtuen alkuperäiset laitevalmistajat tekevät yhä alihankintoja lähinnä sellaisilta pk-yrityksiltä, joiden kanssa niillä on jo ennestään yhteistyösuhde;

K.  toteaa, että Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoita varten on kehitettävä kattava ja kokonaisvaltainen lähestymistapa, jolla yhdistetään muodollisesti toisiinsa kaikki nykyisin erilliset osa-alueet, kuten Euroopan puolustusteollinen kehittämisohjelma, puolustusalan tutkimusta koskeva unionin valmistelutoimi, Euroopan puolustusrahasto, pysyvä rakenteellinen yhteistyö, asevientiä koskeva EU:n yhteinen kanta, kaksikäyttötuoteasetus(5), vuoden 2009 puolustusalan paketin kaksi direktiiviä ja tulevat aloitteet, kuten toimitusvarmuutta koskevat yhteiset säännöt;

L.  toteaa, että ilman politiikkajohdonmukaisuutta ja erillisten osa-alueiden yhdistämistä vaarana on se, että toimet EU:n tasolla vain lisäävät jo olemassa olevia markkinahäiriöitä ja muita erittäin tehottomia prosesseja ja toimia puolustusalalla;

Puolustusalaan liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen kohentamalla puolustusalan paketin täytäntöönpanoa ja sen valvontaa

1.  toistaa tukevansa tavoitteita, jotka asetettiin puolustusalan paketin direktiiveissä, jotka annettiin edistämään EU:n puolustusalan toimitusketjun yhdentymistä edelleen ja lisäämään jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ja avoimuutta, yhdenvertaista kohtelua ja Euroopan puolustusteollisuuden yleistä kilpailukykyä;

2.  korostaa, että direktiivien tehokas täytäntöönpano on askel kohti EU:n tavoitetta strategisesta riippumattomuudesta ja Euroopan puolustusunionista; painottaa, että direktiivien ansiosta EU:n puolustuspolitiikka voisi olla yhtenäisempää ja tukea Euroopan puolustusteollisuuden kehittämistä, edellyttäen että jäsenvaltioilla on yhteinen visio ja yhteinen strateginen näkemys Euroopan puolustusaloitteista;

3.  pitää valitettavana puolustusalaan liittyvien tuotteiden EU:n sisämarkkinoiden jatkuvaa pirstaloituneisuutta, joka johtaa edelleen tarpeettomiin päällekkäisyyksiin ja tehottomuuden lisääntymiseen jäsenvaltioiden puolustusmenoissa;

4.  on tyytyväinen joihinkin myönteisiin suuntauksiin, joita on havaittu puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin vaiheittaisessa täytäntöönpanossa, kuten jäsenvaltioiden tekemien hankintailmoitusten ja tehtyjä sopimuksia koskevien ilmoitusten määrän kasvu ja Tenders Electronic Daily (TED) -tietokannan välityksellä tarjouskilpailutettujen hankintasopimusten osuuden kasvu; painottaa kuitenkin, että hyvin suuri määrä hankintoihin liittyvistä kustannuksista syntyy edelleen direktiivin soveltamisalan ulkopuolella ja että ylivoimainen enemmistö sopimuksista tehdään yhä kansallisella tasolla; painottaa myös, että pk-yritysten on vaikea osallistua hankintamenettelyihin;

5.  korostaa, että poikkeuksia koskevien säännösten ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan määräysten järjestelmällinen käyttö jäsenvaltioissa voi heikentää puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa;

6.  palauttaa mieliin komission tulkintaohjeet edellytyksistä, joiden perusteella voidaan vedota SEUT 346 artiklaan puolustusalan hankintojen alalla ja jonka tarkoituksena on estää tämän määräyksen mahdollinen väärinkäyttö ja väärät tulkinnat; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti komission tulkintaohjeita ja pyytää komissiota varmistamaan, että niitä sovelletaan ja niiden noudattamista valvotaan johdonmukaisesti;

7.  kehottaa käyttämään asianmukaisesti poikkeuksia ja vastasuoritevaatimuksia puolustusalan hankinnoissa, sillä ne rajoittavat reilua kilpailua Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoilla ja kehottaa etenkin seuraamaan ja valvomaan paremmin hallitusten välistä kauppaa koskevan poikkeuksen asianmukaista käyttöä komission vuonna 2016 hallitusten välisestä kaupasta ja puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin soveltamisesta antaman ohjeistuksen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin ilmoittamaan järjestelmällisemmin ja kattavammin poikkeusten käyttöä koskevat yhdenmukaiset, täsmälliset ja vertailukelpoiset tiedot asiaa koskevien komission suuntaviivojen soveltamiseksi ja niitä koskevan valvonnan parantamiseksi; katsoo, että komission olisi kannettava vastuunsa sellaisten poikkeuksien tarpeellisuuden ja oikeasuhtaisuuden seurannassa, joihin jäsenvaltiot vetoavat tehdessään sopimuksia puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolella, ja katsoo, että komission toimien ei pitäisi perustua pääosin teollisuudenalan sille tekemiin valituksiin; kehottaa siksi komissiota tehostamaan toimiaan ja toteuttamaan rohkeita ja ennakoivia toimenpiteitä, joilla estetään poikkeusten väärinkäyttö, ja valvomaan täytäntöönpanoa vakuuttavammin erityisesti varmistamalla rikkomusmenettelyjen vaikuttavuus;

8.  katsoo, että on edelleen hyvin tärkeää keskittyä puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja sen valvontaan, ja katsoo, että tämä edellyttää, että jäsenvaltioiden olisi keskityttävä varmistamaan yhdenvertainen kohtelu, avoimuus ja kilpailu sekä takaamaan mahdollisuus osallistua tämän alan julkisiin hankintamenettelyihin ja että komission olisi keskityttävä yhteisten raportointivaatimusten täytäntöönpanoon ja antamaan jäsenvaltioille lisää ohjeita ja tietoa direktiivissä vahvistettujen säännösten soveltamisesta;

9.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin ja kannustaa niitä jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä, joissa puolustusteollisuus on suuri ja vakiintunut toimiala;

10.  katsoo, että jotta hankinnat olisi laatuun perustuvia ja ketteriä, joitakin puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä näkökohtia voitaisiin parantaa, kuten direktiivin 2014/24/EU(6) mukaisten avoimen menettelyn, innovaatiokumppanuuksien tai muiden uusien menettelyjen käyttö jäsenvaltioissa, ja kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan kyseistä direktiiviä johdonmukaisesti aina kun se on mahdollista; katsoo kuitenkin, että puolustusalan hankintoja koskevaa direktiiviä ja siirtodirektiiviä ei ole tässä vaiheessa tarpeen tarkistaa, koska nykyinen sääntelykehys on riittävä, jos sen täytäntöönpano, käyttö ja valvonta ovat asianmukaisia;

11.  kehottaa siksi komissiota seuraamaan direktiivien täytäntöönpanoa, parantamaan niiden avoimuutta ja antamaan jäsenvaltioille ohjeistusta, jotta varmistetaan direktiivien johdonmukainen ja täysimääräinen soveltaminen ja siten niiden tavoitteiden saavuttaminen kaikilta osin, sillä vastavuoroisuuden puute voi lannistaa jäsenvaltioita, joissa täytäntöönpanoaste on korkeampi;

12.  huomauttaa, että siirtodirektiiviin liittyen uusien välineiden, kuten yleisten siirtolupien, käyttöönotto on suhteellisen vähäistä verrattuna yksittäisiin siirtolupiin, jotka oli tarkoitus korvata uusilla välineillä;

13.  huomauttaa lisäksi, että luotettavuustodistusten käyttöönotto on ollut odotettua hitaampaa ja vähäisempää ja että siirtodirektiivin tehokkaalle soveltamiselle on edelleen esteitä, kuten erityisesti pk-yritysten keskuudessa vallitseva vähäinen tietämys direktiivin nojalla käytettävistä olevista välineistä, sisämarkkinoilla tarjolla olevista mahdollisuuksista ja jäsenvaltioiden vientivalvonnassaan noudattamasta järjestelmästä sekä yhdenmukaistamisen puute yleisten siirtolupien täytäntöönpanossa, jotka kaikki vaikeuttavat merkittävästi direktiivin tehokasta soveltamista;

14.  katsoo siksi, että siirtodirektiivin päätavoitteet on saavutettu vain osittain, erityisesti tavoite, joka koskee puolustukseen liittyvien tuotteiden liikkuvuuden sujuvoittamista sisämarkkinoilla sekä sisämarkkinoiden tehostamista, toimitusvarmuuden parantamista ja kilpailukyvyn kohentamista;

15.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön puolustukseen liittyvien tuotteiden EU:n sisäisten siirtojen todelliset sisämarkkinat, joilla kansalliset viranomaiset ovat tietoisia siitä, mitä tuotteita siirretään ja minne niitä siirretään, ja joilla vientiluvat ja muut vientirajoitukset on vähennetty vaadittuun minimiin;

16.  ottaa tässä yhteydessä huomioon edistyksen, jonka komissio on aikaansaanut yleisten siirtolupien soveltamisalaa ja -ehtoja koskevilla suosituksillaan;

17.  kehottaa komissiota parantamaan siirtodirektiivin täytäntöönpanoa yksittäisissä jäsenvaltioissa vaatimalla kansallisia viranomaisia ratkaisemaan jäljellä olevat kysymykset;

18.  kehottaa lisäämään yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa kansallisten siirtoja valvovien yhteisöjen välillä kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan puuttua sekä vallitseviin eroihin siirtojen valvontaan liittyvissä käytännöissä että jäsenvaltioiden väliseen luottamuspulaan ja arvioida kansallisten yhteyspisteiden nimeämistä EU:n sisäisiin siirtoihin liittyviä kysymyksiä varten;

19.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon komission suositukset, jotka koskevat yleisten siirtolupien soveltamisalaa ja -ehtoja, ja olemaan asettamatta yleisten siirtolupien soveltamisalaan kuuluville siirroille sellaisia lisäehtoja, jotka ovat ristiriidassa suosituksissa lueteltujen ehtojen kanssa tai heikentäisivät niitä; korostaa tarvetta kääntää kansalliset siirtolupia koskevat säännöt ainakin englanniksi; kehottaa komissiota tukemaan ja avustamaan jäsenvaltioita kaikin tavoin yhdenmukaisten yleisten ja yksittäisten siirtolupien kehittämisessä Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman ja Euroopan puolustusrahaston hankkeita varten;

20.  suhtautuu myönteisesti siirtodirektiivin säännöksiin, joilla pyritään edistämään yhteistyössä toteutettavia puolustusalan hankintoja, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia direktiivin tarjoamia yhteistyömahdollisuuksia aidossa yhteisvastuun hengessä erityisesti Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman ja tulevan Euroopan puolustusrahaston puitteissa;

21.  kehottaa komissiota asettamaan painopisteeksi yleisten siirtolupien soveltamisalaa ja ‑ehtoja koskevien suositusten jatkotoimet ja tarkastelemaan mahdollisuutta muuttaa suositukset sitoviksi määräyksiksi, jotta voidaan toteuttaa vaiheittainen yhdenmukaistaminen tulevien vuosien yleisenä tavoitteena;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan tietämyksen lisäämiseksi siirtodirektiivin välineistä ja hyödyistä erityisesti pk-yritysten keskuudessa;

23.  ottaa huomioon strategisen kompassin, jonka avulla on tarkoitus laatia yhteinen uhka-analyysi; katsoo, että puolustusalan paketin olisi oltava yksi sen kulmakivistä, joka edistää vientivalvontaa koskevia toimia;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tiedon laatua, avoimuutta, johdonmukaisuutta ja saatavuutta ja harkitsemaan erityisten tilastoluokituskoodien laatimista, jotta voidaan helpottaa näiden kahden direktiivin täytäntöönpanon seurantaa ja harjoittaa tarkoituksenmukaista valvontaa;

25.  korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on eroja siinä, kuinka paljon ne julkaisevat hankintailmoituksia TED-portaalissa; korostaa verkossa toimivan CERTIDER-tietokannan (Register of the Certified Defence-related Enterprises) saatavuuden ja käytettävyyden varmistamisen merkitystä; korostaa, että EU:n sisäisistä siirroista on asetettava järjestelmällisesti saataville tietoja, mukaan lukien määrälliset tiedot ja toimilupaluokkien mukaisesti eritellyt tiedot, jotta puolustus- ja aseistustoiminta voidaan ottaa paremmin huomioon; panee merkille, että tällaiset erot heikentävät tietojen luotettavuutta ja voivat aiheuttaa häiriöitä sisämarkkinoilla ja että vastavuoroisuuden puute voi lannistaa jäsenvaltioita, joissa täytäntöönpanoaste on korkeampi;

26.  kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko mahdollista ottaa käyttöön yhteisiä standardoituja hallinnollisia lomakkeita, jotta voitaisiin keventää yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollista taakkaa ja luoda eurooppalainen toimintamalli puolustukseen liittyvien tuotteiden siirroille;

27.  kehottaa komissiota valvomaan tehokkaasti direktiivien täytäntöönpanoa myös hyödyntämällä enemmän SEUT 258 artiklassa määrättyä oikeutta käynnistää rikkomusmenettelyjä; pyytää komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä sen sijaan, että se toimisi ainoastaan teollisuuden tekemien valitusten perusteella;

Markkinoiden hajanaisuuden torjunta ja pk-yritysten osallistumisen edistäminen

28.  toteaa, että pk-yritykset vaikuttavat saavan vähemmän sopimuksia puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin nojalla kuin EU:n yleisissä julkisissa hankinnoissa; toteaa myös, että jäsenvaltioiden viranomaiset eivät selvästikään ole käyttäneet alihankintaa koskevia direktiivin säännöksiä säännöllisesti ja jäsennetysti; toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat kokeneet nämä säännökset monimutkaisiksi ja vaikeakäyttöisiksi, mikä selittää osittain, miksi direktiivin vaikutus on jäänyt vähäiseksi, ja katsoo, että tästä syystä on sekä rohkaistava pk-yrityksiä osallistumaan tähän prosessiin että yksinkertaistettava menettelyjä;

29.  korostaa, että luotettavuustodistusten antamista koskevia menettelyjä pidetään kalliina, pitkinä ja raskaina, minkä vuoksi ne eivät ole helposti pk-yritysten saatavilla eivätkä kiinnosta niitä;

30.  pyytää jäsenvaltioita noudattamaan järjestelmällisesti komission suositusta puolustusalan alihankkijoiden ja pk-yritysten rajatylittävästä markkinoillepääsystä, muun muassa vaatimuksia tietojen laadusta, hankintasopimusten jakamisesta osiin tai hankintamenettelystä johtuvan hallinnollisen rasituksen lievittämisestä;

31.  katsoo tämän vuoksi, että pk-yritysten osallistumisen lisäämistä koskeva tavoite on saavutettu vain osittain;

32.  katsoo, että alihankkijoiden välistä kilpailua koskevilla puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin säännöksillä ei ole ollut lainkaan vaikutusta tai niillä on ollut hyvin vähäinen vaikutus alihankkijoiden ja puolustusalan pk-yritysten rajatylittävään markkinoille pääsyyn; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden sisäiset menettelyt mahdollistavat pk-yritysten rajatylittävän osallistumisen ja helpottavat niiden mahdollisuuksia osallistua puolustus- ja turvallisuusalan tarjouskilpailumenettelyihin;

33.  panee merkille, että jotkut puolustusmarkkinoilla toimivat pk-yritykset toimivat kaksikäyttötuotteiden parissa, kun taas toiset ovat yhä erikoistuneet erityisesti puolustukseen liittyvään toimintaan ja ovat siksi erityisen riippuvaisia sotilas- ja puolustusalan yrityksistä;

34.  kehottaa komissiota jatkamaan työtään ja tutkimaan perusteellisesti, miksi pk-yritysten osallistuminen on edelleen vähäistä;

35.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laatia asiaankuuluvia pk-yrityksiä koskeva päivitetty kartoitus, jossa – samalla kun taataan arkaluonteisten tietojen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu – esiteltäisiin niiden teollisia ja teknologisia valmiuksia ja joka olisi julkisesti muiden jäsenvaltioiden pääurakoitsijoiden saatavilla, jotta ne voivat yksilöidä pk-yritykset, joilla on hanketta varten tarvittavat asianmukaiset valmiudet, sekä ehdottamaan muita toimivia välineitä, joilla voitaisiin lisätä pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintamenettelyihin;

36.  kehottaa komissiota parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta;

37.  katsoo, että jäsenvaltioiden toimilla voitaisiin merkittävästi parantaa puolustusalan pk-yritysten ja alihankkijoiden rajatylittävää markkinoille pääsyä, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan komission suositukset mahdollisimman kattavasti täytäntöön;

38.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään järjestelmällisemmin EU:n nykyisiä välineitä, kuten Yritys-Eurooppa-verkostoa, pk-yritysten rajatylittävän toiminnan tukemiseksi;

Avointen Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden saavuttaminen

39.  katsoo, että direktiivien täytäntöönpanon parantaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta saavutetaan sen yleinen tavoite eli parannetaan puolustusalaan liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa ja edistetään avointen Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden muodostumista;

40.  kehottaa komissiota edistämään puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevan sääntelykehyksen käyttöönottoa, parantamaan yleisten siirtolupien saatavuutta kaikkialla EU:ssa ja puuttumaan luotettavuustodistusten antamista koskevan järjestelmän vähäiseen käyttöön, millä voidaan edistää Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden kehittämistä ja siten parantaa puolustusalaan liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa;

41.  kehottaa komissiota toteuttamaan erityistoimia jäsenvaltioiden välisen luottamuksen lisäämiseksi puolustus- ja turvallisuusalalla, jotta edistetään niiden yhteistyötä ja luodaan todelliset sisämarkkinat puolustusalaan liittyville tuotteille;

42.  katsoo, että direktiivien tehokas täytäntöönpano tehostaisi myös entisestään viime vuosina käynnistettyjä puolustusaloitteita, erityisesti pysyvää rakenteellista yhteistyötä, puolustuksen koordinoitua vuosittaista tarkastelua, Euroopan puolustusrahastoa ja tarkistettua voimavarojen kehittämissuunnitelmaa, jotka voivat kaikki yhdessä edistää puolustusvoimavarojen yhteistä suunnittelua, kehittämistä, hankintaa ja käyttöä; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoita tekemällä yhteistyötä hankkeissa, jotka kuuluvat pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja Euroopan puolustusrahaston soveltamisalaan; toteaa tältä osin, että jäsenvaltioiden olisi vaihdettava tietoa puolustusalan paketin täytäntöönpanosta tähän mennessä saaduista kokemuksista ja siihen liittyvistä parhaista käytännöistä, jotta torjutaan sen epätasaista täytäntöönpanoastetta;

43.  korostaa, että aseiden vientiä koskevan EU:n yhteisen kannan johdonmukaisempaa tulkintaa ja täytäntöönpanoa, joissa otetaan huomioon EU:n aseiden vientiä koskevat kahdeksan perustetta, tarvitaan rajoittamaan EU:n puolustusalan sisämarkkinoiden hajanaisuutta ja vahvistamaan sen ulkopolitiikan johdonmukaisuutta; kehottaa puuttumaan mahdollisiin porsaanreikiin siirtodirektiivissä, yhteisessä kannassa ja kaksikäyttötuoteasetuksessa;

44.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan poliittista tahtoa lisätä EU:n sisäisiä puolustushankintoja ja tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä sekä hyödyntämään yhteistä puolustusalan tutkimusta ja kehittämistä ja yhteisiä puolustusalan hankintoja armeijoidensa yhteentoimivuuden parantamiseksi;

45.  kehottaa jatkamaan ponnisteluja Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa edelleen vaivaavien teknologiaan ja innovointiin liittyvien puutteiden ja viipeiden korjaamiseksi, jotta voidaan vähentää Euroopan lisääntyvää riippuvuutta puolustusalan tuonnista; korostaa, että luotettavien ja kattavien eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden ja tehokkaan puolustusalan luomiseksi komission on tehtävä esitys kattavasta EU:n laajuisesta toimitusvarmuusstrategiasta;

46.  korostaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusyhteistyö ei kuulu kauppa- ja yhteistyösopimuksen piiriin, ja suosittelee asianmukaisen analyysin tekemistä brexitin vaikutuksesta EU:n puolustusmateriaalimarkkinoihin;

47.  ottaa huomioon, että Euroopan puolustusmateriaalimarkkinat ovat muuttuneet huomattavasti näiden kahden direktiivin hyväksymisen jälkeen; kehottaa komissiota analysoimaan käytettävissä olevien välineiden tehokkuutta nämä muutokset huomioon ottaen;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76. (2) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1. (3) EUVL L 102, 23.4.2018, s. 87. (4) EUVL C 157, 8.5.2019, s. 1. (5) Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009, annettu 5 päivänä toukokuuta 2009, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1). (6) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.