Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2020/2091(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0037/2021

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0037/2021

Keskustelut :

PV 24/03/2021 - 22
PV 24/03/2021 - 24
CRE 24/03/2021 - 22
CRE 24/03/2021 - 24

Äänestykset :

PV 25/03/2021 - 2
PV 25/03/2021 - 17
CRE 25/03/2021 - 2
CRE 25/03/2021 - 17

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0107

Hyväksytyt tekstit
PDF 207kWORD 67k
Torstai 25. maaliskuuta 2021 - Bryssel
Ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpano
P9_TA(2021)0107A9-0037/2021

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 ilmanlaatudirektiivien 2004/107/EY ja 2008/50/EY täytäntöönpanosta (2020/2091(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191 artiklan,

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY ilmanlaadusta ja sen parantamisesta(1),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/107/EY ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä(2),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2011/850/EU Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2004/107/EY ja 2008/50/EY koskevien sääntöjen vahvistamisesta tietojen vaihdon ja ilmanlaatua koskevien tietojen raportoinnin osalta(4),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Suojeleva Eurooppa – puhdasta ilmaa kaikille” (COM(2018)0330),

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (COM(2020)0080),

–  ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2019 tekemän EU:n ilmanlaatudirektiivien (2008/50/EY, 2004/107/EY) toimivuustarkastuksen (SWD(2019)0427),

–   ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2020 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle edistymisestä tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetun direktiivin (EU) 2016/2284 täytäntöönpanossa (COM(2020)0266),

–  ottaa huomioon 8. tammikuuta 2021 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Toinen ilmanpuhtautta koskeva katsaus” (COM(2021)0003),

–  ottaa huomioon komission alustavaa vaikutustenarviointia koskevan etenemissuunnitelman ilmanlaatudirektiivien tarkistamista varten,

–  ottaa huomioon unionin työterveyttä- ja turvallisuutta koskevan toimintapolitiikan, erityisesti komission 10. tammikuuta 2017 antaman tiedonannon ”Turvallisempi ja terveellisempi työ kaikille – EU:n työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön uudistaminen” (COM(2017)0012) sekä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta(5),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia metaanipäästöjen vähentämiseksi” (COM(2020)0663),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen)(6),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä” (COM(2020)0667) ja 10. heinäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta(7),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman suojelevasta Euroopasta – puhdasta ilmaa kaikille(8),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(9),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2020 annetun alueiden komitean lausunnon ”Ilman puhtautta koskevan EU-politiikan tulevaisuus nollapäästötavoitteen yhteydessä”(10),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 23/2018 ”Ilman pilaantuminen: terveyttämme ei edelleenkään suojella riittävästi”,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2020 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportin ”Air quality in Europe – 2020 report”,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2021 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin ”EU policy on air quality: implementation of selected EU legislation” ja sen liitteen I ”Mapping and assessing local policies on air quality. What air quality policy lessons could be learnt from the COVID-19 lockdown?”,

–   ottaa huomioon talous-, tiede- ja elämänlaatupolitiikan politiikkayksikön tammikuussa 2021 tekemän tutkimuksen ”Air Pollution and COVID-19”,

–  ottaa huomioon talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle toteuttaman 18. maaliskuuta 2019 julkaistun tutkimuksen ”Sampling points for air quality – Representativeness and comparability of measurement in accordance with Directive 2008/50/EC on ambient air quality and cleaner air for Europe”,

–  ottaa huomioon ilmansaasteiden terveysvaikutuksista 26. toukokuuta 2015 annetun Maailman terveysjärjestön (WHO) päätöslauselman ”Health and the environment: addressing the health impact of air pollution”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0037/2021),

A.  ottaa huomioon, että puhdas ilma on olennaisen tärkeää ihmisten terveyden, elämänlaadun ja ympäristön kannalta ja että se on määritelty maailmanlaajuiseksi terveyspoliittiseksi painopisteeksi kestävän kehityksen tavoitteissa;

B.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen on luonteeltaan rajatylittävää ja että merkittävä määrä ilman epäpuhtauksia kulkee sekä jäsenvaltioiden että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välisten rajojen yli, kuten toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa todetaan; ottaa huomioon, että huonon ilmanlaadun haitallisista vaikutuksista on monessa tapauksessa tullut paikallinen ongelma jäsenvaltioille, jotka eivät pysty toteuttamaan toimia alueensa ulkopuolella olevien päästölähteiden osalta;

C.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen on Euroopan suurin yksittäinen terveysriski(11), joka vaikuttaa alueisiin, sosioekonomisiin ryhmiin ja ikäryhmiin epätasaisesti ja aiheuttaa Euroopan ympäristökeskuksen tuoreimpien ilmansaasteille altistumisen terveysvaikutuksia koskevien arvioiden mukaan lähes 400 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa; ottaa huomioon, että vuonna 2018 PM2.5-hiukkaset aiheuttivat EU-28:ssa noin 379 000 ennenaikaista kuolemaa, jotka johtuivat pitkäaikaisesta altistumisesta; ottaa huomioon, että vuonna 2018 typpidioksidi- ja otsonipitoisuuksille altistuminen aiheutti EU:ssa noin 54 000 (NO2) ja 19 000 (O3) ennenaikaista kuolemantapausta vuodessa(12);

D.  ottaa huomioon, että ilman pilaantumiseen liittyvät hengityselinsairauksiin ja sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvauksiin ja syöpään, ja viimeaikaisissa tutkimuksissa sillä on myös todettu olevan haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen, raskauteen ja vastasyntyneisiin sekä yhteys dementiaan(13), lasten aivojen rakenteellisiin muutoksiin, Alzheimerin tautiin, systeemisiin tulehduksiin ja kognitiivisiin haittoihin(14) sekä diabetekseen liittyvään kuolleisuuteen(15); ottaa huomioon, että ilman pilaantumisesta aiheutuneiden ennenaikaisten kuolemantapausten kokonaismäärä on vähentynyt yli 50 prosentilla vuodesta 1990(16);

E.  ottaa huomioon, että on olemassa näyttöä siitä, että altistuminen ilman epäpuhtauksille voi vaikuttaa covid-19-tartunnan saaneiden terveyteen pääasiassa vaurioittamalla hengitys- ja immuunijärjestelmiä sekä vaikuttamalla niiden proteiinien ilmentymiseen, joiden avulla virus siirtyy solun sisään(17);

F.  ottaa huomioon, että komission toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa todettiin, että ilman pilaantumisesta johtuvien ennenaikaisten kuolemien lukumäärä todennäköisesti laskisi noin 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna, jos jäsenvaltiot panisivat täytäntöön kaiken ilman epäpuhtauspäästöjen vähentämiseksi hyväksytyn nykyisen unionin lainsäädännön;

G.  ottaa huomioon, että kaupunkiväestö on eniten alttiina ilman pilaantumiselle ja että vain yksi kymmenestä ihmisestä asuu kaupungissa, jonka ilmanlaatu on WHO:n ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen mukainen(18); ottaa huomioon, että 75 prosenttia EU:n väestöstä asuu nykyisin kaupungeissa ja niiden lähialueilla(19);

H.  ottaa huomioon, että 98 prosenttia EU:n kaupunkien väestöstä altistuu WHO:n suuntaviivat ylittäville otsonitasoille; ottaa huomioon, että 77 prosenttia EU-28:n väestöstä altistuu WHO:n suuntaviivat ylittäville PM2.5-hiukkaspäästöille(20);

I.  ottaa huomioon, että Lancet Planetary Health -aikakauslehti julkaisi 19. tammikuuta 2021 tutkimuksen, jossa arvioitiin ilman pilaantumisen vaikutuksia kuolleisuuteen lähes tuhannessa eurooppalaisessa kaupungissa(21); toteaa, että tutkimuksen mukaan niiden kymmenen kaupungin joukkoon, joissa NO2- ja PM2.5-epäpuhtauksien vaikutukset ovat vähiten havaittavissa, kuuluu etupäässä pohjoiseurooppalaisia kaupunkeja; ottaa huomioon, että ilmanlaatuun liittyvät haasteet vaihtelevat suuresti paikasta toiseen ja että ongelmien pääasiallinen aiheuttaja vaihtelee lämmitysjärjestelmistä liikenteeseen; ottaa huomioon, että talouskasvusta huolimatta ilman laatu on yleisesti paranemassa vuoteen 1990 verrattuna;

J.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia, kuten elinajanodotteen lyheneminen, sairaanhoitokulujen lisääntyminen, työvoiman tuottavuuden väheneminen, ekosysteemien tilan heikkeneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos; ottaa huomioon, että ilman pilaantumisen kustannukset yhteiskunnalle, terveydelle ja taloudelliselle toiminnalle ovat Euroopassa yhteensä 330–940 miljardia euroa vuodessa, mutta kaikkien ilman laadun paranemiseen johtavien toimenpiteiden kustannukset ovat 70–80 miljardia euroa vuodessa(22); ottaa huomioon, että toimimatta jättämisen kustannukset, mukaan luettuina ilman pilaantumisen haitalliset vaikutukset kansalaisten terveyteen, talouteen ja yhteiskuntaan, ovat paljon suuremmat kuin toiminnan kustannukset, vaikka toiminta sisältää erilaisia toimintapolitiikkoja; ottaa huomioon, että komission arvioiden mukaan EU:n nykyisen ilmanlaatulainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano voisi johtaa jopa 42 miljardin euron nettohyötyyn vuodessa vuoteen 2030 mennessä erityisesti kuolleisuuden ja sairastuvuuden vähentämisen avulla(23);

K.  ottaa huomioon, että vuosien 1990 ja 2018 välisenä aikana EU:ssa todettiin kaikkien ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentyneen; ottaa huomioon, että eniten ovat vähentyneet rikin oksidien (SOx) päästöt, jotka vähenivät 90 prosenttia, toiseksi eniten muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani (NMVOC) ja typen oksidit (NOx), jotka vähenivät noin 60 ja 55 prosenttia; ottaa huomioon, että hiukkasten (PM2.5) päästöt vähenivät lähes puoleen vuoden 1990 tasosta ja ammoniakkipäästöt (NH3) noin neljänneksen(24); ottaa huomioon, että NH3-päästöt ovat pysyneet jotakuinkin samoina vuodesta 2010;

L.  ottaa huomioon, että vuodelta 2018 peräisin olevien uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan kymmenen jäsenvaltion oli vähennettävä NH3-päästöjään jopa 10 prosenttia alle kahdessa vuodessa, kuuden jäsenvaltion oli vähennettävä PM2.5-hiukkaspäästöjään vähintään 30 prosenttia ja viiden jäsenvaltion oli vähennettävä NOx-päästöjään vähintään 30 prosenttia, jotta ne voivat noudattaa kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä vahvistettuja vuoden 2020 enimmäismääriä(25);

M.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen johtaa ympäristön tilan heikkenemiseen ja sillä on merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon ekosysteemeihin ja elämän monimuotoisuuteen – muun muassa rehevöityminen, happamoituminen ja kasvillisuuden vaurioituminen alailmakehän otsonin vuoksi, veden ja maaperän sekä niiden tukemien ekosysteemipalvelujen laatu – sekä ilmastoon ja että se voi vahingoittaa rakennettua ympäristöä ja kulttuuriperintöä; ottaa huomioon, että tällä hetkellä eniten vahinkoa ekosysteemeille aiheuttavat ilman epäpuhtaudet ovat otsoni, ammoniakki ja typen oksidit; ottaa huomioon, että ilman pilaantumisen vuoksi noin kahta kolmasosaa EU:n ekosysteemien alasta uhkaa rehevöityminen;

N.  ottaa huomioon, että typpiyhdisteiden laskeuma, joka pääsee ilmaan typen oksidien (NOx) ja ammoniakin (NH3) muodossa, voi aiheuttaa rehevöitymistä eli ravinteiden ylitarjontaa; ottaa huomioon, että sekä rikki- että typpiyhdisteillä on happamoittava vaikutus; ottaa huomioon, että sekä rehevöityminen että happamoituminen voivat vaikuttaa maan ja veden ekosysteemeihin ja johtaa muutoksiin lajien monimuotoisuudessa sekä uusien lajien invaasioihin; ottaa huomioon, että happamoituminen voi johtaa myös myrkyllisten metallien liukenemiseen veteen tai maaperään, mikä lisää riskiä niiden siirtymisestä elintarvikeketjuun;

O.  ottaa huomioon, että korkeat otsonipitoisuudet vaurioittavat kasvien soluja, heikentävät kasvin lisääntymistä ja kasvua ja pienentävät näin viljelykasvien satoa ja heikentävät metsien kasvua ja elämän monimuotoisuutta; ottaa huomioon, että muuttuvat ilmasto-olot ja hiilidioksidipäästöjen ja muiden epäpuhtauksien, kuten reaktiivisen typen, lisääntyneet päästöt muuttavat kasvien reagointia otsoniin; ottaa huomioon, että nämä aineet vaikuttavat siihen, miten paljon otsonia pääsee lehtiin, mikä muuttaa näin kasvin kasvuun, viljelykasvien satoon ja ekosysteemipalveluihin kohdistuvien vaikutusten suuruutta(26);

P.  ottaa huomioon, että myrkyllisillä metalleilla, kuten lyijyllä (Pb), elohopealla (Hg) ja kadmiumilla (Cd), voi olla vahingollisia vaikutuksia ihmisten lisäksi kasveihin ja eläimiin, ja vaikka niiden pitoisuus ilmakehässä voi olla alhainen, ne lisäävät silti osaltaan myrkyllisten metallien laskeumaa ja kerääntymistä maaperään, sedimentteihin ja organismeihin; ottaa huomioon, että myrkylliset metallit ja pysyvät orgaaniset yhdisteet ympäristömyrkyllisyytensä lisäksi yleensä kertyvät kasveihin ja eläimiin ja rikastuvat niissä, mikä tarkoittaa sitä, että pitoisuudet organismien kudoksissa kasvavat yhä suuremmiksi elintarvikeketjussa;

Q.  ottaa huomioon, että kaikki liikenteestä aiheutuvat ilman epäpuhtaudet ovat vähentyneet merkittävästi huolimatta siitä, että henkilö- ja rahtiliikenne ovat lisääntyneet vuoteen 1990 verrattuna; ottaa huomioon, että tieliikenne on edelleen suurin NOx-päästöjen aiheuttaja (39 prosenttia EU:n NOx-päästöistä) ja toiseksi suurin mustan hiilen (26 prosenttia) ja lyijyn (16 prosenttia) päästöjen aiheuttaja EU:ssa; ottaa huomioon, että se on kaupunkialueilla merkittävä ilman pilaantumisen lähde ajoneuvojen päästöjen (liikenteen pakokaasupäästöt) sekä jarrujen ja renkaiden kulumisesta aiheutuvien päästöjen (liikenteen muut kuin pakokaasupäästöt) vuoksi; ottaa huomioon, että dieselajoneuvojen osuus tieliikenteeseen liittyvien ilman pilaantumisen kokonaiskustannuksista Euroopassa on noin 75 prosenttia(27);

R.  ottaa huomioon, että maatalous on EU:n kolmanneksi suurin PM10-hiukkaspäästöjen lähde, kuten Euroopan ympäristökeskus on korostanut; ottaa huomioon, että maatalouden ammoniakkipäästöt (NH3) aiheuttavat osaltaan suurten hiukkaspitoisuuksien jaksoja, joita on havaittu keväisin kaikkialla Euroopassa, ja että niillä on sekä lyhyen että pitkän aikavälin terveysvaikutuksia(28); ottaa huomioon, että maatalouden metaanipäästöt ovat merkittävä alailmakehän otsonia muodostava aine ja että tällä on kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen;

S.  ottaa huomioon, että energian tuotanto- ja jakelualat vastaavat yli puolesta SOx-päästöistä(29) ja viidenneksestä NOx-päästöistä(30) Euroopan ympäristökeskuksen 33 jäsenmaassa;

T.  ottaa huomioon, että hiili- ja ruskohiilivoimalaitokset lisäävät osaltaan merkittävästi EU:n elohopeapäästöjä ja että 62 prosenttia EU:n teollisuuden elohopeapäästöistä on peräisin hiilivoimalaitoksista(31); ottaa huomioon, että elohopea on vaarallinen hermomyrkky, joka on hermostolle vahingollinen jo suhteellisen alhaisella altistumistasolla;

U.  ottaa huomioon, että kansainvälisen merenkulun rikkidioksidipäästöt (SO2) olivat vuonna 2005 Eurooppaa ympäröivillä merillä (Itämeri, Pohjanmeri, Koillis-Atlantti, Välimeri ja Mustameri) arviolta 1,7 miljoonaa tonnia vuodessa, typen oksidien (NO2) päästöt 2,8 miljoonaa tonnia ja hiukkaspäästöt (PM2.5)195 000 tonnia(32); toteaa, että komission tilaamassa tieteellisessä tutkimuksessa todettiin, että ilman lisätoimia meriliikenteen typen oksidien päästöt vastaavat todennäköisesti maalta peräisin olevia typen oksidien päästöjä kymmenen vuoden kuluessa(33);

V.  ottaa huomioon, että vaikka ulkoilman laatua koskeva EU:n poliittinen kehys on hyvin jäsennelty, sisäilman laatua koskeva EU:n lainsäädäntö on hajanaista; ottaa huomioon, että tarvitaan mahdollisesti kokonaisvaltaisempi EU:n toimintamalli, jolla taataan, että ilmanlaatua, työterveyttä ja työturvallisuutta koskeva lainsäädäntö sekä kemikaali- ja rakennuslainsäädäntö ovat täysin yhdenmukaisia ja toisiaan vahvistavia erityisesti sen varmistamiseksi, että työntekijöitä ja ihmisiä yleensä suojellaan vaarallisilta aineilta kulutustavaroissa;

W.  ottaa huomioon, että 18:aa jäsenvaltiota vastaan meneillään olevista 18:sta rikkomusmenettelystä 13 käynnistettiin, koska PM10-hiukkaset ylittivät EU:n raja-arvot, 11 johtui NO2-päästöistä ja yksi SO2-päästöistä, ja kuusi uutta rikkomusmenettelyä on käynnistetty, koska seurantavaatimuksia ei ole pantu täytäntöön; toteaa, että PM10- ja SO2-raja-arvot olisi pitänyt saavuttaa vuoteen 2005 mennessä;

X.  toteaa, että vuoden 2019 osalta 17 jäsenvaltiota ilmoitti NO2-pitoisuuksien, 14 jäsenvaltiota PM10-pitoisuuksien, neljä jäsenvaltiota PM2.5-pitoisuuksien ja yksi SO2-pitoisuuksien ylittävän EU:n ilmanlaatunormit;

Y.  ottaa huomioon, että nykytilanne edellyttää, että maille annetaan enemmän tukea (teknologista, logistista ja taloudellista tukea ja ohjeistusta) nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi;

Z.  ottaa huomioon, että paikallinen tuomioistuin päätti hiljattain, että Brysselin pääkaupunkialueen, jossa unionin toimielimet sijaitsevat, hallinto velvoitetaan lain nojalla sijoittamaan kuuden kuukauden kuluessa ilman laatua mittaavat järjestelmät Rue de la Loin kaltaisten vilkkaimpien katujen varrelle ja mittaamaan typpidioksidipitoisuudet sekä hengitettävien hiukkasten (PM10) ja hiukkasten (PM2.5) pitoisuudet;

AA.  ottaa huomioon, että valtaosa EU:n väestöstä katsoo julkiset toimet ilman laadun parantamiseksi riittämättömiksi ja että 70 prosenttia EU:n väestöstä odottaa EU:n ehdottavan lisätoimenpiteitä(34); ottaa huomioon, että ilmanlaadun parantaminen liittyy myös ajattelutavan muutoksiin yhteiskunnassa ja niitä ei voida helposti saavuttaa lainsäädännön muutoksilla vaan pikemminkin kampanjoilla, joilla lisätään tietoisuutta puhdasta ilmaa koskevien toimintapolitiikkojen eduista;

Osittain tehokas väline, jota on parannettava

1.  toteaa, että EU:n puhtaan ilman politiikan kolmen pilarin avulla on menestyksekkäästi edistetty useimpien ilman epäpuhtauksien päästöjen ja pitoisuuksien laskevaa suuntausta Euroopassa; korostaa, että vaikka EU:n ilmanlaatudirektiivit ovat olleet tehokkaita EU:n yhteisten ilmanlaatunormien asettamisessa ja ilmanlaatua koskevan tietojenvaihdon helpottamisessa, ne ovat olleet vain osittain tehokkaita ilman pilaantumisen vähentämisessä sekä sillä terveyteen, elämänlaatuun ja ympäristöön olevien haitallisten vaikutusten hillitsemisessä; kiinnittää huomiota siihen, että monet jäsenvaltiot eivät edelleenkään noudata nykyisiä ilmanlaatunormeja eivätkä ole toteuttaneet riittäviä toimia ilmanlaadun parantamiseksi ja ylitysten pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä edes sen jälkeen kun komissio on aloittanut rikkomusmenettelyjä ja ilmanlaatudirektiivien noudattamisesta on annettu siihen velvoittavia tuomioistuinten päätöksiä;

2.  painottaa, että monien ilmansaasteisiin liittyvien sairauksien, kuten astman, neurotoksisten sairauksien ja hormonaalisten haitta-aineiden aiheuttamien sairauksien, määrä on lisääntynyt suurimmassa osassa Eurooppaa, mikä antaa perusteet paitsi unionin lainsäädännön soveltamiselle kokonaisuudessaan niin myös komission aloittamille nopeille ja vaikuttaville rikkomusmenettelyille, jos jäsenvaltiot toimivat vaatimusten vastaisesti;

3.  toteaa, ettei ilman pilaantuminen katso rajoja ja että merkittävä määrä ilman epäpuhtauksia kulkee sekä jäsenvaltioiden että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välisten rajojen yli, kuten toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa huomautetaan; painottaa, että jäsenvaltiot eivät kykene toimiin alueensa ulkopuolella sijaitsevien päästölähteiden osalta; kehottaa komissiota ottamaan uutta ilmanlaatupolitiikkaa suunnitellessaan huomioon ilman pilaantumisen (esim. sekundääristen hiukkasten muodostuminen, ilmansaasteiden siirtyminen maailmanlaajuisesti ja EU:n sisällä) monimutkaisuuden, jotta varmistetaan integroitu ja kokonaisvaltainen lähestymistapa;

4.  toteaa, että ilmanlaatudirektiivit perustuvat nyt 15–20 vuotta vanhoihin ilmanlaatunormeihin ja että osa niistä on paljon heikompia kuin nykyiset WHO:n suuntaviivat ja syövälle altistumisen elinikäiseen lisäriskiin perustuvat arvioidut viitetasot sekä ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia koskevan viimeisimmän tieteellisen näytön mukaiset tasot; suhtautuu myönteisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa tehtyyn sitoumukseen tarkistaa ilmanlaatunormeja ja kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan PM10-hiukkasten, PM2.5-hiukkasten, rikkidioksidin ja otsonin arvot WHO:n suuntaviivojen kanssa sekä bentseenin (C6H6) ja bentso(a)pyreenin (BaP) arvot WHO:n viitetasojen mukaisiksi tekemällä ilmanlaatudirektiiveihin lainsäädännöllisiä muutoksia sen jälkeen, kun on tehty terveyteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyviä näkökohtia koskeva kattava vaikutustenarviointi; painottaa, että WHO:n suuntaviivoja tarkistetaan parhaillaan ja että ne julkaistaan lähiaikoina; huomauttaa, että EU:n ilmanlaatunormit on saatettava ajan tasalle heti, kun WHO:n uudet suuntaviivat ovat saatavilla, ja että niihin on sisällytettävä velvoite tarkistaa normeja säännöllisesti uusimman tieteellisen ja teknisen näytön perusteella, jotta ne voidaan yhdenmukaistaa WHO:n säännöllisesti päivitettyjen suuntaviivojen kanssa; kehottaa komissiota myös ottamaan huomioon ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevassa yleissopimuksessa vahvistetut viimeisimmät ekosysteemien suojelun kannalta kriittiset kuormitukset;

5.  painottaa, että Euroopan ympäristökeskuksen keräämän datan mukaan ja PM10-hiukkaspäästöjen vähenemisestä huolimatta enemmistö vuosina 2000–2015 seurannassa olleiden Euroopan valtioiden kaupunkiväestöstä altistuu WHO:n suuntaviivoissa suositellun vuotuisen ohjearvon ylittäville pitoisuuksille; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä puutteita havaitessaan sekä samalla etsimään rinnakkaishyötyjä muiden saasteiden, kuten melun, osalta; pyytää komissiota tarkastelemaan sisäilman pilaantumisen seurauksia ja mahdollisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja kaikkien merkittävien sisäilman pilaantumisen lähteiden osalta;

6.  suosittaa, että tarkistettujen ilmanlaatunormien ja seurantavaatimusten olisi tarvittaessa katettava viimeisimmän tieteellisen näytön arvioinnin perusteella myös muut sääntelemättömät epäpuhtaudet, joilla on todistetusti kielteisiä terveys- ja ympäristövaikutuksia EU:ssa, kuten ultrapienet hiukkaset, musta hiili, elohopea ja ammoniakki; korostaa EU:n pyrkimystä johtaa siirtymistä kohti tervettä maapalloa ja muistuttaa, että päästäkseen maailmanlaajuiseen johtoasemaan sen olisi näytettävä esimerkkiä muun muassa hyväksymällä ja panemalla täytäntöön kunnianhimoisia laatunormeja kaikille ilman epäpuhtauksille;

7.  toteaa, että valtaosa komission käynnistämistä rikkomusmenettelyistä on tähän mennessä koskenut raja-arvojen ylityksiä, mikä osoittaa, että raja-arvot ovat olleet ilmanlaatudirektiivien helpoimmin valvottavissa oleva osa; kehottaa komissiota ehdottamaan nykyisten tavoitearvojen (otsoni, arseeni, kadmium, nikkeli ja bentso(a)pyreeni) korvaamista raja-arvoilla; painottaa, että vuotuiset normit mahdollistavat sen, että epäpuhtauspitoisuuksien huiput voivat jäädä huomaamatta erityisesti pienhiukkasten (PM2.5) osalta;

8.  kehottaa komissiota laatimaan tarkkailuluettelon aineista tai yhdisteistä, jotka huolestuttavat suurta yleisöä tai tiedeyhteisöä terveydellisistä syistä, kuten mikromuovit, jotta voidaan seurata uutta tietämystä näiden uusien yhdisteiden ja aineiden merkityksestä ihmisten terveydelle ja mahdollistaa asianmukaisimmat seurantatavat ja -menetelmät;

Ilman pilaantumisen mittaaminen

9.  korostaa tarvetta taata, että jäsenvaltiot mittaavat ilmanlaatua asianmukaisissa paikoissa ja päästölähteillä, jotta vältetään ilman pilaantumisen ali- tai yliarviointi ja saadaan edustavia tuloksia; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan seurantaverkostojaan, lisäämään tietämystä alueellaan olevien epäpuhtauksien tasosta ja arvioimaan ilmanlaadun seurantaverkostonsa tasoa, jotta voidaan tunnistaa krooniset ja jaksoittaiset ilman pilaantumista aiheuttavat tilanteet ja pyrkiä niiden ratkaisemiseen; kehottaa komissiota valvomaan direktiivin mukaisten velvoitteiden noudattamista tältä osin ja varmistamaan, että näytteenottopaikat ovat vertailukelpoisia ja edustavat hyvin tiettyä aluetta, muun muassa tarjoamalla jäsenvaltioille välitöntä tukea perustettaessa kiinteiden seuranta-asemien ja mallinnuksen yhdistelmää, jota voidaan valinnan mukaan täydentää passiivisilla näytteenottopaikoilla, jotta taataan edustavat tulokset ja vältetään systeemiset puutteet, sekä kouluttamalla ja palkkaamalla asiantuntijoita ja varmistamalla tarkastusten, valvonnan ja seurannan parempi tarkkuus sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa koskevan alustan perustaminen; korostaa tarvetta kouluttaa jatkuvasti uusia asiantuntijoita, mukaan lukien sellaisten ihmisten uudelleenkoulutus, jotka ovat työskennelleet muilla aloilla ja haluavat toimia tällä alalla, sekä nuorten työttömien uudelleenkoulutus; painottaa, että jäsenvaltioiden mahdollisuus valita seurantapaikat, joista ne toimittavat tiedot Euroopan ympäristökeskukselle, voi myös johtaa ilman epäpuhtauspitoisuuksien mahdolliseen aliarviointiin;

10.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat perustaneet ilmanlaatudirektiiveissä määriteltyihin yhteisiin perusteisiin perustuvan ilmanlaadun seurantaverkoston, jossa on yli 4 000 seuranta-asemaa ja 16 000 näytteenottopaikkaa; huomauttaa, että paikan sijaintia koskeviin säännöksiin sisältyy useita kriteereitä ja joustavuutta, joka voi vaikeuttaa todentamista ja johtaa usein tilanteisiin, joissa kaupunkien seurantaverkostot eivät tarjoa tietoa siitä, missä paikoissa ilman epäpuhtauksien suurimmat pitoisuudet ilmenevät, ja katsoo, että tämä johtaa vaaraan, että raja-arvojen ylityksiä jää huomaamatta; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille välittömästi direktiivin 2008/50/EY 28 artiklan mukaisesti annetulla täytäntöönpanosäädöksellä ohjeita siitä, miten seurantaverkostot olisi perustettava; kehottaa komissiota ilmanlaatudirektiivien uudelleentarkastelua koskevien ehdotusten yhteydessä tarkistamaan ja ottamaan käyttöön uusia pakollisia sääntöjä seuranta-asemien ja näytteenottopaikkojen sijoittamisesta, esimerkkinä komission mahdollisuus vaatia lisää mittausasemia, jos se on tarpeen ilman pilaantumisen paremman mittaamisen vuoksi, tai mittausasemien vähimmäismäärän vahvistaminen päästölähteen tyyppiä kohden (liikenne, teollisuus, maatalous tai asuminen);

11.  katsoo, että tehokkaamman ilmanlaadun seurantaverkoston on myös kyettävä mittaamaan merkittävien pilaantumislähteiden vaikutusta lähellä sijaitsevien kylien ja suojeltujen ekosysteemien ilmanlaatunormeihin ja annettava enemmän tietoa arvioitavien epäpuhtauksien määrästä;

12.  kehottaa komissiota esittämään tukitoimenpiteitä jäsenvaltioille, jotta ne voivat investoida seurantaverkostojen lujittamiseen, seuranta-asemien rakentamiseen sekä asiantuntijoiden ja analyytikkojen kouluttamiseen ja palkkaamiseen, ja myös esittämään tukea tarkastustoiminnan, valvonnan ja seurannan tehostamiseen;

13.  ehdottaa, että otetaan käyttöön kiinteiden seurantapaikkojen ja mallintamisen yhdistelmä, jota täydennetään valinnan mukaan passiivisella näytteenotolla, koska kiinteiden seurantapaikkojen avulla on vaikea saada käsitystä ilman epäpuhtauksien suuresta vaihtelusta; painottaa, että ilmanlaadun mallintaminen voi täydentää näytteenottoa, huomauttaa siksi, että ilmanlaatudirektiiveissä olisi otettava ilmanlaadun mallintaminen (jossa käytetään sopivaa alueellista resoluutiota) selkeämmin mukaan ilmanlaadun arviointiprosessiin; korostaa reaaliaikaisten ilmanlaatutietojen merkitystä; painottaa, että komission olisi aina tarkasteltava viimeisimpiä teknisiä mittausjärjestelmiä, normeja ja standardeja;

14.  korostaa, että vaikka ilmanlaatudirektiiveissä on joitakin säännöksiä päästöjen vähentämisestä alueilla, joissa ihmiset kärsivät eniten ilman pilaantumisesta tai joissa pitoisuudet ovat suurimmat, tarvitaan lisää komission ohjeita näytteenottopisteiden makroskaalauksesta näiden nimenomaisten säännösten täytäntöönpanon vahvistamiseksi; toteaa, että huonommin toimeentulevat sosioekonomiset ryhmät altistuvat enemmän ilman pilaantumiselle, koska he elävät todennäköisemmin ilman pilaantumisen lähteiden lähellä sekä ulkona, kuten liikenne ja teollisuusalueet, että sisällä, kuten huonolaatuisten kiinteiden polttoaineiden polttaminen kotitalouksien lämmitystä varten; korostaa tässä yhteydessä, että ihmisten altistuminen ilman pilaantumiselle on otettava asianmukaisesti ja paremmin huomioon EU:n lainsäädännössä, ja kehottaa komissiota sisällyttämään ilmanlaatuindekseihin uusia indikaattoreita, kuten väestötiheys seuranta-asemien ja näytteenottopaikkojen ympärillä, jotta voidaan vahvistaa perusteita ”väestön yleiselle altistumiselle” ja säännöksiä seurantapaikkojen edustavuudesta, sekä jakamaan tätä koskevia nykyisiä parhaita käytäntöjä, kuten ilmanlaadun parantamisen painopistealueiden perustaminen; painottaa kuitenkin, että uusien perusteiden olisi oltava raja-arvoja täydentäviä eikä niitä korvaavia, koska raja-arvot ovat osoittautuneet tähän mennessä helpoimmin valvottaviksi, ja että kaikkialla Euroopassa on sovellettava samoja ilmanlaatua koskevia normeja;

Covid-19-kriisistä saadut kokemukset

15.  katsoo, että covid-19-pandemia on esimerkki ihmisten terveyden ja ekosysteemin terveyden välisistä erottamattomista yhteyksistä; korostaa, että covid-19-pandemiasta saadut kokemukset ilman pilaantumisen suhteen on otettava huomioon uusia toimintapolitiikkoja laadittaessa;

16.  panee merkille, että pandemian leviämisen hillitsemiseksi toteutetut sulkutoimenpiteet johtivat liikenteen ja teollisen toiminnan jyrkkään tilapäiseen vähenemiseen ja sen seurauksena ennennäkemättömään päästöjen ja ilman pilaantumisen vähenemiseen koko Euroopan laajuisesti, kun epäpuhtauspitoisuudet jäivät selvästi alle laillisten raja-arvojen ja WHO:n suositusten, mikä osoittaa selvästi ihmisen toiminnan ympäristövaikutukset; ehdottaa, että kaikki toimenpiteet analysoidaan niiden vaikutusten ymmärtämiseksi; pitää valitettavana, että jatkuva pitkäaikainen altistuminen ilmansaasteille voi pahentaa covid-19:n kaltaisten hengitystiesairauksien vaikutusta; pitää huolestuttavana riskiä, että ilmansaasteet voivat nousta takaisin aiemmalle tasolle tai, mikä pahempaa, jopa korkeammalle tasolle, ja varoittaa lykkäämästä tai perumasta ilman pilaantumisen vähentämiseen tähtääviä paikallisia toimenpiteitä; painottaa, että ilman pilaantumisen merkittävällä vähentämisellä olisi huomattavia etuja ihmisten terveydelle sekä maataloudelle ja luonnon ekosysteemeille; korostaa siksi, että ilman pilaantumisen torjunnan on oltava EU:n elpymissuunnitelman ytimessä ja että pakolliset EU:n ilmanlaatuvaatimukset ja niiden vaikuttava täytäntöönpano ovat keskeisessä asemassa, jotta voidaan taata kansalaisten terveys ja parantaa heidän kykyään selviytyä tulevista terveysuhkista; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan kunnianhimoisia toimia puhdasta ilmaa koskevassa politiikassaan myös EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen kohdennetun käytön avulla;

17.  toteaa, että covid-19-kriisi on osoittanut, että moottoriliikenteen vähentäminen ja muutokset liikkuvuusmalleissa ovat tehokas väline ilman pilaantumisen vähentämiseksi kaupungeissa; katsoo tämän vuoksi, että hyviä käytäntöjä, kuten lähiostamista, vapaaehtoista etätyötä, sähköistä hallintoa ja porrastettuja työaikoja, olisi edistettävä;

Ilmanlaatua koskevien menestyksekkäiden paikallisten toimien edistäminen

18.  painottaa, että ilman pilaantumisessa on havaittu selkeästi laskevia suuntauksia pääasiassa silloin, kun toimintapolitiikkoja käytetään yhdistelmänä, joten johdonmukainen lähestymistapa kaikkialla EU:ssa paikallisten toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa on niiden onnistumisen kannalta ratkaisevaa; painottaa, että toiminnan johdonmukaisuus edellyttää myös eri viranomaisten välistä yhteistyötä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tältä osin tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisia pitkän aikavälin strategioita puhtaamman ilman puolesta; kehottaa komissiota vahvistamaan ilmanlaatudirektiiveissä uusia säännöksiä, joilla estetään se, että ilmanlaadun parantamisessa tehokkaaksi osoittautuneista paikallisista toimista ja toimenpiteistä luovutaan ilman perusteellista analyysia tai arviota;

19.  pitää myönteisenä komission vuonna 2019 julkaistua ilmanlaatudirektiivien toimivuustarkastusta, kehottaa komissiota tutkimaan keinoja nopeaan ja tehokkaampaan yhteistyöhön kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa ilmanlaatulainsäädännön noudattamisen edistämiseksi muun muassa EU:n rahoituksen avulla; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea ja asiantuntemusta kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille, joilla on vaikeuksia ilmanlaatulainsäädännön valvomisessa ja täytäntöönpanossa;

20.  kannustaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön näyttöön perustuvia ja strategisia kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia, joilla pyritään suunnittelemaan koordinoidusti eri liikennealoille ja liikennemuodoille suunnattuja politiikkoja, kannustimia ja tukia ja investointeja kestävään julkiseen liikenteeseen, toimenpiteitä nykyisen ajoneuvokannan uudistamiseksi, investointeja uusiin puhtaisiin liikennemuotoihin ja liikkumiseen palveluna sekä infrastruktuuria aktiivisia, jaettuja ja päästöttömiä liikennemuotoja varten, vähäpäästöisiä alueita, ajoneuvojen latausjärjestelmiä sekä kysyntään liittyviä yleistä tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä sekä tiedotustoimia EU:n roolista ilman pilaantumisen torjunnassa;

21.  korostaa, että kaupunkien on oltava terveellisempiä ja että ilmansaasteiden määrää on vähennettävä huomattavasti; kehottaa paikallisviranomaisia laatimaan kestäviä kaupunkisuunnitelmia, joihin sisältyy esimerkiksi viheralueiden, jalankulkualueiden ja autottomien alueiden luominen kaupunkien keskustoihin, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen, esteettömän julkisen liikenteen yhteisten ja kestävien liikkuvuusratkaisujen käyttö siten, että samalla varmistetaan rinnakkaiselo moottoriliikenteen kanssa; painottaa, että leveät, hyvin hoidetut ja esteettömät jalkakäytävät ja pyöräkaistat, jotka keskittyvät tärkeimpien reittien varrelle, yhdistyvät nykyiseen tieverkkoon ja ovat turvallisesti erillään autokaistoista, voivat kannustaa aktiivisen liikkumisen muotoihin, kuten pyöräilyyn ja kävelyyn; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia hyväksymään kunnianhimoisia toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä tätä vastaavasti; katsoo, että pitkän aikavälin kaupunkisuunnittelun olisi perustuttava ”15 minuutin kaupunkeihin”, joissa kodit, työpaikat, julkiset palvelut ja kaupat ovat 15 minuutin matkan päässä jalan tai julkista liikennettä käyttäen; kehottaa komissiota myöntämään vuosittain palkinnon kaupungeille tai alueille, jotka ovat toteuttaneet parhaita toimenpiteitä, joilla on näkyviä vaikutuksia ja konkreettisia tuloksia ilman pilaantumisen vähentämisessä, jotta voidaan kannustaa paikallisia ja kansallisia viranomaisia toimimaan aktiivisemmin ja tehokkaammin ja edistää näitä toimia Euroopan tasolla;

22.  huomauttaa, että komission äskettäisessä kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa kannatettiin joukkoliikenteen, kävelemisen ja pyöräilyn sekä automatisoidun, verkottuneen ja multimodaalisen liikkuvuuden osuuksien lisäämistä, jotta ilman pilaantumista ja liikenteen ruuhkautumista voitaisiin vähentää merkittävästi etenkin kaupungeissa ja parantaa kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia;

23.  kehottaa investoimaan asianmukaisesti laajamittaiseen pyörätieinfrastruktuuriin etenkin kaupunkialueilla, jotta varmistetaan kaikkien heikommassa asemassa olevien tienkäyttäjien turvallisuus ja lisätään pyöräilyn vetovoimaa tehokkaana ja terveellisenä liikkumismuotona työmatkoilla; painottaa, että on tärkeää varmistaa sujuva liikkumismuotojen vaihtaminen raideliikenteen ja pyöräilyn välillä, jotta maaseutu- ja kaupunkialueiden välisten työmatkojen kulkeminen olisi kestävää; kannustaa laajentamaan EuroVelo-verkostoa tätä varten;

24.  huomauttaa, että julkisen liikenteen palvelut ovat erityisesti maaseudulla usein epätyydyttäviä, epäsäännöllisiä ja kalliita;

Ilmanlaatua koskevien EU:n politiikkojen vaikutus

25.  pitää myönteisenä komission ilmoitusta saasteettomuustoimintasuunnitelmasta; muistuttaa, että luonnonsuojelun ja ilmanlaadun välillä on tiivis yhteys, ja korostaa, että ilman pilaantuminen on rasite, joka edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, koska se vaikuttaa kielteisesti maaperän ja veden eliöihin rehevöitymisen ja happamoitumisen kautta; varoittaa, että uudet toimenpiteet ovat hyödyttömiä, jos ilmanlaatua ei priorisoida ja valtavirtaisteta asianmukaisesti kaikkiin EU:n politiikkoihin viimeisintä tieteellistä näyttöä vastaavasti ja EU:n päästölähteitä, esimerkiksi ilmastoa, energiaa, liikennettä, teollisuutta, maataloutta ja jätehuoltoa koskevan lainsäädännön mukaisesti, siten, että samalla varmistetaan ristiriidattomuus ja parempi synergia kaikkien politiikanalojen välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä kaikilla aloilla ja tasoilla ja harkitsemaan kaikkia teknisiä ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi teknologianeutraalilla tavalla, jotta voidaan auttaa paikallisviranomaisia aloittamaan kunnianhimoinen mutta haastava matka kohti päästöttömyyttä ja puhtaamman ilman saavuttamista;

26.  painottaa ilman pilaantumisen ja ilmastonmuutoksen yhä ilmeisempää yhteyttä, jonka lämpötilan nousun ja yhä yleisempien helleaaltojen aiheuttamat yhä suuremmat otsonipitoisuudet osoittavat; katsoo, että kokonaisvaltaiseen ilman pilaantumisen torjuntaan liittyy kunkin epäpuhtauden erityispiirteiden tapauskohtainen analyysi, koska esimerkiksi otsoni on väritön ja pahanhajuinen kaasu, joka ei ole primaarinen epäpuhtaus ja jonka torjunta edellyttää toimenpiteitä lähtöaineiden (typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden) vähentämiseksi pitkällä aikavälillä;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan kaiken päästölainsäädännön vaikuttavuutta ja vahvistamaan sitä varmistaen samalla sen tehokkaan täytäntöönpanon; korostaa, että päästöjen vähentäminen niiden lähteellä on ainoa tehokas tapa taata puhdas ilma; varoittaa, että useimmat jäsenvaltiot eivät saavuta kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä asetettuja päästövähennysvelvoitteitaan vuosille 2020 ja 2030; korostaa, että tarvitaan tiukkoja toimenpiteitä kaikkien alojen, erityisesti maa- ja meriliikenteen, lentoliikenteen, teollisuuslaitosten, rakennusten, maatalouden ja energiantuotannon, päästöjen vähentämiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää unionin ilmanlaatu- ja päästöstandardit sen kauppapolitiikkaan, jotta estetään päästöjen siirtyminen EU:n ulkopuolelle, mikä pahentaisi entisestään ilman epäpuhtauksien rajatylittävän kulkeutumisen vaikutusta EU:n ilmanlaatuun; suosittelee, että EU:n nykyisistä rahastoista myönnetään asianmukaista taloudellista tukea puhdasta ilmaa koskeviin tavoitteisiin, jotta voidaan tukea jäsenvaltioita niiden toimissa;

28.  kehottaa komissiota käynnistämään nopeasti rikkomusmenettelyt päästörajoitusdirektiivin mukaisten päästövähennysvelvoitteiden täytäntöönpanon varmistamiseksi; painottaa, että kaikkien alojen päästövähennyksiä koskevien unionin toimenpiteiden on viitoitettava selkeä reitti kohti näiden alojen päästöttömyyttä ja saasteettomuutta; kehottaa soveltamaan johdonmukaista lähestymistapaa kasvihuonekaasujen ja epäpuhtauksien päästöjä koskevaan sääntelyyn;

29.  pitää valitettavana komission tiedonannossa ”Toinen ilmanpuhtautta koskeva katsaus” päästörajoitusdirektiivin 5 jaksoon ehdotettua joustomekanismia, korostaa, että yksitoista jäsenvaltiota pyysi vuonna 2018 kansallisten päästörajojensa mukauttamista; kehottaa komissiota rajoittamaan päästökartoituksen mukauttamista vain välttämättömimpään ja tarkastelemaan, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet toimia kompensoidakseen jonkin alan mahdolliset odottamattomat päästöt ennen päästökartoitusten mukauttamisen pyytämistä;

30.  korostaa, että metaanipäästöjä ei säännellä ilman pilaantumista koskevalla EU:n lainsäädännöllä eikä niitä säännellä nimenomaisesti myöskään EU:n ilmastopolitiikalla; on tyytyväinen hiljattain julkaistuun EU:n strategiaan metaanipäästöjen vähentämiseksi ja kannustaa komissiota puuttumaan tehokkaasti erityisesti maataloudesta ja jätteistä peräisin olevien metaanipäästöjen minimoinnin tarpeeseen;

31.  panee huolestuneena merkille, että vaikka suurin osa ilman epäpuhtauksista vähenee kaikkialla Euroopan unionissa, erityisesti maatalouden ammoniakkipäästöt (NH3) lisääntyvät edelleen, mikä muodostaa EU:n jäsenvaltioille haasteen EU:n ilman pilaantumisen raja-arvojen noudattamisessa; korostaa, että kaupunkialueilla ammoniakkipäästöt muodostavat noin 50 prosenttia ilman pilaantumisen terveysvaikutuksista, koska ammoniakki on hiukkasten keskeinen lähtöaine; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kansallisia strategiasuunnitelmiaan mahdollisuutena torjua maatalouden aiheuttamaa ilman pilaantumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan vaihtoehtoja näiden päästöjen vähentämiseksi teollisuuspäästödirektiivin(35) puitteissa;

32.  painottaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa pyritään vähentämään EU:n ympäristövaikutuksia ja että koska teollisuuden osuus ympäristöön kohdistuvasta yleisestä paineesta on merkittävä, sen on annettava asianmukainen panoksensa tämän yleistavoitteen saavuttamiseksi; on huolestunut käytännöstä, jossa uudet teollisuuslaitokset rakennetaan kapasiteetiltaan juuri teollisuuspäästödirektiivin kynnysarvot alittaviksi, jotta ne jäisivät tarkoituksella direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti ilmoitettuun teollisuuspäästödirektiivin tarkistukseen, jolla on tarkoitus tehostaa puuttumista suurten teollisuuslaitosten aiheuttamaan pilaantumiseen ja edistää vähiten kielteisiä ympäristövaikutuksia aiheuttavia teollisia toimintoja sekä tehdä niistä täysin EU:n ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikan sekä kiertotalouspolitiikan mukaisia; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön velvoitteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on asetettava vaatimusten noudattamista ja lupia koskevat tiedot julkisesti saataville;

33.  katsoo tämän osalta, että olisi hyödyllistä sisällyttää teollisuuspäästödirektiiviin muita aloja, rajata direktiivistä tehtävät poikkeukset minimiin, tarkistaa parhaita nykyisiä käytettävissä olevia tekniikoita, ottaa käyttöön johdonmukainen tulossuuntautunut lähestymistapa vähiten kielteisiä ympäristövaikutuksia aiheuttavan teollisen toiminnan edistämiseen ja sisällyttää direktiiviin säännöksiä, joilla edistetään lupavaiheen kehitystä tai parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen (BREF) käyttöä;

34.  kannustaa paikallisviranomaisia toteuttamaan osana ilmanlaatusuunnitelmiaan tiedotuskampanjoita ja kannustinjärjestelmiä rakennusten kunnostamiseksi sekä asuinrakennusten vanhojen, tehottomien ja saastuttavien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien korvaamiseksi, sillä nämä aiheuttavat suuren osan terveydelle vaarallisista aineista johtuvasta ilman pilaantumisesta; katsoo, että kestäviin ratkaisuihin perustuva kaukolämpö voi olla hyvä vaihtoehto erillisille ja erittäin tehottomille yksittäisille lämmityslähteille;

35.  toteaa, että kiinteää polttoainetta käyttävästä energiantuotannosta tulee lähitulevaisuudessa pääasiallinen ilman elohopeapäästöjen lähde Euroopassa; on tältä osin tyytyväinen vähintään kymmenen EU:n jäsenvaltion sitoutumiseen hiilestä luopumiseen; kehottaa muita jäsenvaltioita luopumaan hiilestä energian lähteenä viimeistään vuoteen 2030 mennessä;

36.  huomauttaa, että vaikka useimpien epäpuhtauksien kohdalla liikenteeseen liittyvät päästöt ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä, EU:ssa on edelleen korkeiden saastepitoisuuden keskittymiä, joissa ilman pilaantumisen tasot ovat liian korkeita – erityisesti kaupunkialueilla, joilla useampi kuin joka kuudes asukas edelleen altistuu sellaisille ilmansaasteiden pitoisuuksille, jotka ylittävät EU:n ilmanlaatustandardit tiettyjen epäpuhtauksien kohdalla; painottaa, että liikenteestä aiheutuvat ilman pilaantumisen liian korkeat tasot muodostavat erityisen riskin kaupunkialueilla ja liikenteen solmukohtien lähellä asuvien ihmisten terveydelle;

37.  muistuttaa, että tieliikenne muodostaa typen oksidien päästöjen pääasiallisen lähteen Euroopassa; kehottaa komissiota kehittämään tiukat EU:n autojen päästönormit ilman epäpuhtauksille (tulevat Euro 7 -päästönormit kevyille ajoneuvoille ja Euro VII -päästönormit raskaille hyötyajoneuvoille) teknologianeutraalilla tavalla, jossa polttoaineet ovat samanarvoisia; painottaa, että ajoneuvojen uusia testausmenettelyjä olisi tarkistettava mitattavien säänneltyjen epäpuhtauksien määrän laajentamiseksi, tarkkuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi ja porsaanreikien tukkimiseksi, jotta varmistetaan, että päästönormit todella täyttyvät todellisissa ajo-olosuhteissa;

38.  korostaa, että on ratkaisevan tärkeää luoda kannustimia päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen markkinoille ja antaa jäsenvaltioille ohjeellisia suosituksia, joilla niitä innostetaan panemaan täytäntöön monenlaisia kannustimia päästöttömille ja vähäpäästöisille ajoneuvoille samalla kun varmistetaan, että tällaiset kannustimet suunnataan ajoneuvoihin, joiden todelliset päästöt ovat alhaisimmat; korostaa kuluttajien hyväksynnän lisääntymisen edellyttävän ehdottomasti latausinfrastruktuurin saatavuutta ja käytettävyyttä niin yksityisissä kuin julkisissa rakennuksissa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin(36) mukaisesti ja myös päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen kilpailukykyä;

39.  katsoo, että ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla on korkeita saastepitoisuuksia, on välttämätöntä siirtyä kohti kestävämpää ja vähemmän saastuttavaa liikennejärjestelmää ja liikenneinfrastruktuurisuunnitelmaa, joilla pyritään vähentämään ruuhkia erityisesti kaupunkialueilla, sekä hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia keinoja mahdollisimman tehokkaasti ja uusin kehitys ja viimeisimmät teknologiset innovaatiot huomioon ottaen; kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita toteuttamaan säännöllisiä liikenneinfrastruktuurin laatutarkastuksia, jotta voidaan yksilöidä alueet, joilla on tarvetta ruuhkien purkamiselle ja infrastruktuurin optimoinnille, ja ryhtymään näillä alueilla asianmukaisiin toimiin, jotta ilmanlaadusta voidaan tehdä itsenäinen painopiste, myös käyttämällä saatavilla olevaa EU:n rahoitusta ja kohdentamalla paremmin tärkeimpiä rahoitusmekanismeja, kuten Euroopan aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa;

40.  toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä, että maantieliikenteestä siirrytään vähemmän saastuttaviin liikennemuotoihin, kuten yhdistettyihin kuljetusmuotoihin, sisävesiliikenteeseen ja raideliikenteeseen, erityisesti hyödyntämällä Euroopan rautateiden teemavuotta 2021; korostaa tässä yhteydessä kiireellistä tarvetta parantaa ja modernisoida rautatieinfrastruktuuria panemalla täysimääräisesti täytäntöön Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (ERTMS), poistamalla pullonkauloja ja rakentamalla puuttuvia osuuksia etenkin Euroopan laajuisen liikenneverkon puitteissa, sekä edelleen helpottaa intermodaalisuutta ja multimodaalisuutta ja kannustaa niihin; katsoo, että ”viimeisen kilometrin” ja keskipitkien etäisyyksien osalta tämä lähestymistapa olisi yhdistettävä tarpeeseen tehdä maantieliikenteestä tehokkaampaa ja kestävämpää;

41.  korostaa, että tehokkain tapa vähentää maantieliikenteen aiheuttamaa ilman pilaantumista on edistää siirtymistä perinteisistä polttoaineista puhtaampiin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin 2014/94/EU(37) mukaisesti; katsoo, että hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille annetun asetuksen (EU) 2019/631(38) tuleva tarkistaminen nopeuttaisi päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöönottoa;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyisen lainsäädännön päästönormit pannaan paremmin täytäntöön, ja lisäämään tietoisuutta mahdollisuuksista mukauttaa käytetyt autot ympäristönormeihin esimerkiksi jälkiasennusten avulla;

43.  korostaa, että tavaroiden yhdistetyt kuljetukset auttavat vähentämään liikenteen päästöjä edistämällä siirtymistä maanteiden tavaraliikenteestä vähäpäästöisempiin liikennemuotoihin, esimerkiksi päästöttömiin jokikäytäviin;

44.  pitää tärkeänä ottaa huomioon ne mahdolliset rakenteelliset rajoitteet, jotka saattavat vaikuttaa vaihtoehtoisten liikennemuotojen käyttöönottoon syrjäisimmillä alueilla ja saarilla; kehottaa komissiota ja syrjäisimpien alueiden hallintoja laatimaan toimintasuunnitelman liikennettä koskevien kannustimien ja eritysrahoituksen tarjoamiseksi näille alueille;

45.  painottaa, että meriliikenteen aiheuttama ilman pilaantuminen aiheuttaa EU:ssa vuosittain yli 50 000 kuolemantapausta, minkä vuoksi sitä on edelleen vähennettävä(39); painottaa, että EU:n on otettava käyttöön asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä meriliikenteen sääntelemiseksi; kiinnittää huomiota siihen, että satamakaupungeissa, joissa laivauksesta, nostureista, risteilyistä ja erilaisista kuljetusajoneuvoista aiheutuu lisää saasteita, on puututtava näihin näkökohtiin, jotta ne voivat parantaa ilmanlaatuaan; huomauttaa huolestuneena, että laivojen haitalliset vaikutukset ilmanlaatuun lisääntyvät edelleen, sillä ala kasvaa; kehottaa komissiota kiireesti täyttämään sitoumuksensa säännellä kaikkein saastuttavimpien alusten pääsyä satamiin ja velvoittaa laiturissa olevat alukset käyttämään saatavilla olevaa lataus- ja tankkausinfrastruktuuria, kuten maasähköä, ilmaa saastuttavien päästöjen vähentämiseksi, jotta suojellaan rannikkoseutuja ja niiden väestöä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön periaatteen laiturissa olevien alusten nollapäästöistä kaikissa Euroopan satamissa;

46.  painottaa, että päästöjen valvonta-alueet ovat keskeinen väline merenkulun aiheuttaman ilman pilaantumisen rajoittamiseksi, edistävät osaltaan ilmastonmuutoksen torjuntaa ja vähentävät kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja merten elämän monimuotoisuuteen; kehottaa tämän vuoksi laajentamaan päästöjen valvonta-alueet kaikille EU:n merialueille; kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tiukasti päästöjen valvonta-alueita aluevesillään;

47.  korostaa ilmailun vaikutusta ilman pilaantumiseen ja vastaavia kielteisiä terveysvaikutuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että sähkön toimittaminen paikallaan oleviin lentokoneisiin lentokentillä voi parantaa ilmanlaatua, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisissa toimintakehyksissä otetaan huomioon tarve huolehtia lentokenttien sähkön saannista direktiivin 2014/94/EU mukaisesti;

Ilmanlaatusuunnitelmat

48.  toteaa, että ilmanlaatusuunnitelmilla, jotka ovat ilmanlaatudirektiivien keskeinen vaatimus tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata ilmanlaatunormeja, ei useinkaan saavuteta niiltä odotettuja tuloksia; kehottaa komissiota vahvistamaan mahdollisimman pian direktiivin 2008/50/EY 28 artiklan mukaisella täytäntöönpanosäädöksellä vähimmäisvaatimukset ja parhaat käytännöt sekä ilmanlaatusuunnitelmien laatimista että täytäntöönpanoa varten, jotta voidaan varmistaa, että niissä asetetaan aikasidonnaisia toimia, jotka ovat oikeassa suhteessa pilaantumisongelmaan, johon niillä on puututtava; kehottaa komissiota takaamaan, että rahoitus on riittävä suunniteltujen toimien toteuttamiseen ja että käytössä on luotettavat vähennyksiä koskevat laskelmat täytäntöönpanon mittaamiseksi; katsoo, että ilmanlaatusuunnitelmien nykyinen hidas valmistuminen vaarantaa niiden vaikuttavuuden, ja katsoo, että ne olisi kohdennettava paremmin ja niissä olisi keskityttävä lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteisiin, jotka ovat tulossuuntautuneita ja joilla puututaan havaittuihin päästöihin merkittävimmistä pilaantumislähteistä; huomauttaa, että yhdenmukaisemmat ja vertailukelpoisemmat toimenpiteet kaikissa jäsenvaltioissa lisäisivät niiden tehokkuutta ja yleistä hyväksyntää; korostaa kunnallis- ja paikallisviranomaisten tärkeää roolia ilmanlaatusuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa, kun otetaan huomioon ilmansaasteiden aiheuttajien ja seurausten paikallinen luonne;

49.  toteaa, että jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville vuosikertomukset kaikista direktiivin 2008/50/EY soveltamisalaan kuuluvista epäpuhtauksista ja direktiivin 27 artiklan mukaan niiden on toimitettava vuosittain tiedot komissiolle; pitää kuitenkin valitettavana, että ilmanlaatudirektiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita raportoimaan ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpanosta komissiolle eikä päivittämään niitä, kun hyväksytään uusia toimenpiteitä tai kun edistyminen on riittämätöntä; huomauttaa lisäksi, että komissio ei analysoi eikä kommentoi toimitettuja ilmanlaatusuunnitelmia ja niihin sisältyviä toimenpiteitä; katsoo, että asianmukainen ja kriittinen palaute ilmanlaatusuunnitelmista auttaisi jäsenvaltioita laatimaan parempia ilmanlaatusuunnitelmia ja tehokkaampia toimenpiteitä ja voisi estää ilmanlaatunormeja koskevat vaatimustenvastaisuudet; kehottaa komissiota vahvistamaan avoimemman ja reaktiivisemman tiedonvaihtojärjestelmän ja ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevan vuotuisen raportointivelvoitteen sekä esitettyjen ilmanlaatusuunnitelmien arviointimenettelyn sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimenpiteet parantavat ilmanlaatua nopeasti ja tehokkaasti;

50.  korostaa riittävän asiantuntemuksen ja paikallis- ja aluetason resurssien merkitystä ilmanlaatusuunnitelmien laatimisessa ja ilmanlaatua parantavien toimenpiteiden valinnan, täytäntöönpanon ja arvioinnin tarkastelemisessa; painottaa tässä yhteydessä tarvetta lisätä tietoisuutta saatavilla olevasta rahoituksesta, teknisistä resursseista ja joustavista toimintatavoista, joita voidaan räätälöidä paikallisen ja alueellisen todellisuuden tarpeisiin;

Ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpanon valvonta

51.  pitää hälyttävänä, että helmikuussa 2021 vireillä oli 20:ta jäsenvaltiota vastaan 31 rikkomusmenettelyä, jotka koskivat ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpanoa; toteaa, että osa näistä rikkomusmenettelyistä on ollut käynnissä vuodesta 2009 ja että meneillään olevista rikkomusmenettelyistä huolimatta jäsenvaltioissa esiintyy edelleen epäpuhtauspitoisuuksien ylityksiä; katsoo, että jäsenvaltioiden jatkuvat ja järjestelmälliset ilmanlaatunormien ylitykset osoittavat, että ne eivät ole sitoutuneet toteuttamaan tehokkaampia toimenpiteitä suojellakseen kansalaistensa terveyttä ja ympäristöä, ja viittaavat siihen, että nykyinen täytäntöönpanomenettely on tehoton; kehottaa komissiota tarkistamaan ilmanlaatudirektiivien nykyistä noudattamisen valvontaa;

52.  on huolestunut kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin täytäntöönpanon valvonnan puutteesta; huomauttaa, että vuodesta 2010 lähtien ei ole käynnistetty kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä vahvistetut enimmäismäärät ylittäviä päästöjä koskevia rikkomusmenettelyjä, vaikka kolme jäsenvaltiota ei ole kertaakaan raportoinut omat päästörajansa alittavia ammoniakkipäästöjä;

53.  kehottaa komissiota toteuttamaan oikeustoimia heti kun se saa tietoonsa, että EU:n ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanoa laiminlyödään, ja saattamaan asian pikaisesti tuomioistuimen ratkaistavaksi ja soveltamaan sanktioita, kun rikkominen on vahvistettu; kehottaa komissiota laatimaan säännöllisesti selkeitä ja kattavia yhteenvetoja avoinna olevista rikkomusmenettelyistä ja julkaisemaan viipymättä tiedonvaihtonsa noudattamatta jättämiseen syyllistyneen jäsenvaltion kanssa; kehottaa komissiota asettamaan saataville tarvittavat resurssit, jotta voidaan varmistaa nopeat jatkotoimet tapauksissa, joissa jäsenvaltiot syyllistyvät noudattamatta jättämiseen;

54.  muistuttaa lisäksi, että myös ilmanlaatua koskevassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 23/2018 viitataan ilmanlaaturajoituksia koskevien rikkomusmenettelyjen suureen määrään ja näyttöön siitä, että ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanon taso vaihtelee eri puolilla unionia; panee merkille, että tämä täytäntöönpanovaje kasvaa ajan mittaan erityisesti siksi, että rikkomusmenettelyjen eri vaiheissa on toistuvasti pitkiä viivästyksiä – yleensä kuudesta kahdeksaan vuoteen; katsoo, että komission soveltama kahden vuoden ajanjakso ilmoituksen antamiseksi raja-arvojen ylittymisestä on liian pitkä oikea-aikaisen valvonnan osalta;

55.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten mukaisesti;

Kansalaisille tiedottamisen, yleisen tietoisuuden ja osallisuuden parantaminen

56.  katsoo, että tiedottamisella ja yleisellä tietoisuudella on keskeinen rooli puututtaessa ilman pilaantumiseen ja että ne antavat kansalaisille mahdollisuuden osallistua suoraan ilmanlaadun parantamiseen tähtääviin toimiin; kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltiot, alueet ja kunnat määrittelevät ilmanlaatuindeksit eri tavoin ja että tiedottamis- ja varoituskynnykset eivät tällä hetkellä koske joitakin epäpuhtauksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön standardoidun ilmanlaatua koskevan luokitusjärjestelmän, jota sovelletaan kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia alue- ja paikallisviranomaisia käynnistämään ohjelmia, joilla helpotetaan ilmanlaatua parantavia investointeja;

57.  korostaa, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ilmansaasteiden mahdollisista terveysvaikutuksista ovat niukkoja ja epäselviä eivätkä ne ole helposti kansalaisten saatavilla; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioilla ilmanlaatudirektiivien mukaisesti olevien velvoitteiden käytännön täytäntöönpano on kehittynyt myönteisesti ilmanlaatua koskevan julkisen tiedottamisen osalta; kehottaa yhdenmukaistamaan edelleen kansalaisten saatavilla olevia ilmanlaatua koskevia tietoja kaikilla maantieteellisillä tasoilla kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla ja varmistamaan samalla, että ilmanlaatua koskevat reaaliaikaiset ja tarkat tiedot ovat helposti saatavilla; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia alue- ja paikallisviranomaisia käynnistämään ajantasaistettuja julkisia tiedotus- ja valistuskampanjoita sellaisista aiheista kuin erityyppiset ilman epäpuhtaudet ja niiden vaikutukset ihmisten terveyteen tai nykyiset ilman pilaantumisen paikalliset tasot alueella, mukaan luettuina haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille kohdennetut tiedot, sekä julkaisemaan tulosluetteloita parhaiten ja huonoiten menestyneistä ilmanlaatualueista; katsoo, että tiedotuskampanjat ilmansaasteiden haitallisista vaikutuksista merkittävien saastelähteiden lähellä ja/tai ilmanlaatua esittävien näyttöjen asentaminen voisivat myös parantaa yleistä tietoisuutta ja kannustaa muutokseen käyttäytymisessä ja toimintamalleissa, joilla voi olla vaikutusta ilmanlaatuun;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja tekemään tunnetuiksi välineitä, joilla kansalaisia kannustetaan osallistumaan ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpanoon, kuten esimerkiksi jäsenvaltioiden kehittämät verkkovälineet ja/tai sovellukset, joilla kansalaisille tiedotetaan ilmanlaadusta ja sen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja jotka tarjoavat heille mahdollisuuden esittää tiedusteluja seuranta-asemille tai näytteenottopisteille, raportoida ilmanlaatua koskevista rikkomuksista tai antaa komissiolle palautetta jäsenvaltioiden ilmanlaatua koskevista toimista;

59.  painottaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt, ympäristöaktivistit ja tutkivat toimittajat saavat nopeasti ja suoraan ruohonjuuritason tietoja ja että siksi näillä on tärkeä rooli ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanon edistämisessä ja valvonnassa, minkä vuoksi näiden olisi oltava kattavasti mukana kuulemismenettelyissä;

60.  kehottaa komissiota päivittämään ilmanlaatudirektiivejä sisällyttämällä niihin nimenomaisia säännöksiä, joilla taataan kansalaisten oikeus oikeussuojaan Århusin yleissopimuksen mukaisesti, ja kehottaa neuvostoa helpottamaan sen täytäntöönpanoa, mikä on erityisen merkityksellistä aloilla, joilla neuvostolla on lainsäädäntövaltaa;

Muita suosituksia

61.  kehottaa komissiota harkitsemaan sisäilman laadun erillistä sääntelyä tai sen sisällyttämistä kestäviä rakennuksia koskevaan lainsäädäntöön, joka kattaisi sisäilman laadun suljetuissa tiloissa vähintäänkin julkisissa ja kaupallisissa kiinteistöissä;

62.  katsoo, että on olennaisen tärkeää laatia kokonaisanalyysi seurantaverkoston saavuttamista tuloksista ja laatia vuosikertomuksia, jotka ovat julkisia ja joihin sisältyy paikka- ja aikatietojen analyyseja ja arviointeja vaikutuksista elämänlaatuun ja ekosysteemeihin sekä suosituksia toimista, joilla puututaan havaittuun jatkuvaan tai satunnaiseen ilman pilaantumiseen;

63.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että niiden kaupunkien, joilla on hyviä käytäntöjä tällä alalla, esimerkkiä seurataan yleisesti muissa kaupungeissa laadittaessa ja pantaessa täytäntöön valmius- ja hätäsuunnitelmia, jotka aktivoidaan mahdollisimman pian, jos kansanterveyttä vaarantavien saastuttavien kaasujen ja hiukkasten suuria pitoisuuksia ennustetaan tai niitä todella esiintyy;

64.  korostaa, että on suojeltava ilman epäpuhtauksien suurille pitoisuuksille ja myrkyllisille pakokaasuille päivittäin altistuvia liikennealan työntekijöitä investoimalla heidän täydennys- ja uudelleenkoulutukseensa ja osaamisensa kehittämiseen;

65.  painottaa, että vähäpäästöisiä ja päästöjä vähentäviä teknologioita koskeva innovointi ja tutkimus auttavat vähentämään kaikkien alojen päästöjä; kehottaa komissiota noudattamaan teknologianeutraaliuden periaatetta; korostaa, että tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, kuten suodattimia ajoneuvoissa ja kaduilla, ajoneuvokannan uudistamista ja muita vastaavia aloitteita;

66.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ilmanlaatua koskevilla toimenpiteillä taataan innovointi ja kilpailukyky asiaan liittyvillä aloilla ja pyritään samalla saasteettomuustavoitteisiin;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen tukemaan foorumeja ja kannustamaan käymään neuvotteluja muiden maiden kanssa osana pyrkimystä löytää tehokkaita ratkaisuja ja helpottaa hyväksyttäviin ilmanlaatunormeihin tähtäävien unionin tason sekä kansallisten ja paikallisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1.
(2) EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3.
(3) EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1.
(4) EUVL L 335, 17.12.2011, s. 86.
(5) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 50.
(6) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0201.
(8) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 23.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.
(10) EUVL C 324, 1.10.2020, s. 35.
(11)Ambient Air Pollution: A Global Assessment of exposure and burden of disease”, Maailman terveysjärjestö, Geneve, 2016.
(12) Euroopan ympäristökeskuksen 23. marraskuuta 2020 julkaisema raportti nro 09/2020 ”Air quality in Europe – 2020 report”.
(13) Chen, H. et al., ”Living near major roads and the incidence of dementia, Parkinson’s disease, and multiple sclerosis: a population based cohort study”, The Lancet, Vol. 389, No 10070, Elsevier Ltd., 2017, s. 718–726.
(14) Guxens, M. et al., ”Air Pollution Exposure During Fetal Life, Brain Morphology, and Cognitive Function in School-Age Children”, Biological Psychiatry, Vol. 84, No 4, Elsevier Inc., 2018, s. 295–303.
(15) Lim, C. C. et al., ”Association between long-term exposure to ambient air pollution and diabetes mortality”, US Environmental Research, Vol. 165, Elsevier Inc., 2018, s. 330–336.
(16) Euroopan ympäristökeskus, Air pollution: how it affects our health, Kööpenhamina, 2020, https://www.eea.europa.eu/themes/air/health-impacts-of-air-pollution
(17) Euroopan parlamentin talous-, tiede- ja elämänlaatupolitiikan politiikkayksikön tammikuussa 2021 tekemä tutkimus ”Air Pollution and COVID-19. Including elements of air pollution in rural areas, indoor air pollution, vulnerability and resilience aspects of our society against respiratory disease, social inequality stemming from air pollution”.
(18) Maailman terveysjärjestö, ”Ambient Air Pollution: A Global Assessment of exposure and burden of disease”, Maailman terveysjärjestö, Geneve, 2016.
(19) Eurostatin tilastollinen vuosikirja 7. syyskuuta 2016 ”Urban Europe Statistics on cities, towns and suburbs”.
(20) Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 09/2020, 23. marraskuuta 2020, ”Air Quality in Europe – 2020 report”.
(21) Khomenko, S. et al., ”Premature mortality due to air pollution in European cities: a health impact assessment”, The Lancet Planetary Health, Elsevier Inc., 2021.
(22) Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun Euroopan tason täytäntöönpanon arviointi 18. tammikuuta 2021, ”EU policy on air quality: implementation of selected EU legislation”, s. 26.
(23) Amann, M. et al., Support to the development of the Second Clean Air Outlook – Specific Contract 6 under Framework Contract ENV.C.3/FRA/2017/0012 (Final Report), Euroopan komissio, Bryssel, 2020.
(24) Eurostat, Air pollution statistics – emission inventories, Eurostat, Luxemburg, 2020, www.ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Air_pollution_statistics_-_emission_inventories&oldid=403107
(25) COM(2021)0003.
(26) WHO:n Euroopan aluetoimisto (Kööpenhamina), ”Air Quality Guidelines for Europe’, European Series, Vol. 2, Maailman terveysjärjestö, Geneve, 2000.
(27) Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 09/2020, 23. marraskuuta 2020, ”Air Quality in Europe – 2020 report”.
(28) Euroopan ympäristökeskuksen indikaattoreiden arviointi 23. helmikuuta 2018, ”Emissions of primary PM2.5 and PM10 particulate matter”.
(29) Euroopan ympäristökeskuksen selvitys 18. kesäkuuta 2015, ”Sector share of sulphur oxides emissions”: https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/daviz/sector-share-of-sulphur-oxides-emissions#tab-chart_1
(30) Euroopan ympäristökeskuksen selvitys 18. kesäkuuta 2015, ”Sector share of nitrogen oxides emissions”: https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/daviz/sector-share-of-nitrogen-oxides-emissions#tab-chart_1
(31) Euroopan ympäristökeskuksen raportti 19. syyskuuta 2018, ”Mercury in Europe’s environment. A priority for European and global action”.
(32) Campling, P. et al., Specific evaluation of emissions from shipping including assessment for the establishment of possible new emission control areas in European Seas, Flemish Institute for Technological Research NV, Mol, 2013.
(33) Cofala, J. et al., The potential for cost-effective air emission reductions from international shipping through designation of further Emission Control Areas in EU waters with focus on the Mediterranean Sea, International Institute for Applied Systems Analysis, Laxenburg, Itävalta, 2018.
(34) SWD(2019)0427.
(35)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
(36)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
(37)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).
(38)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/631, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille ja asetusten (EY) N:o 443/2009 ja (EU) N:o 510/2011 kumoamisesta (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 13).
(39) Brandt, J., Silver, J. D. ja Frohn, L. M., Assessment of Health-Cost Externalities of Air Pollution at the National Level using the EVA Model System, CEEH Scientific Report No 3, 2011.

Päivitetty viimeksi: 21. elokuuta 2023Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö