Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2019/0272(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0149/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0149/2020

Keskustelut :

PV 26/04/2021 - 27
CRE 26/04/2021 - 27

Äänestykset :

PV 28/04/2021 - 2
PV 28/04/2021 - 13
CRE 28/04/2021 - 13

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0142

Hyväksytyt tekstit
PDF 511kWORD 264k
Keskiviikko 28. huhtikuuta 2021 - Bryssel
Tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistaminen Itä-Atlantilla ja Välimerellä ***I
P9_TA(2021)0142A9-0149/2020
Päätöslauselma
 Konsolidoitu teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta (COM(2019)0619 – C9-0188/2019 – 2019/0272(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2019)0619),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0188/2019),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0149/2020),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta
P9_TC1-COD(2019)0272

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(3) mukaisesti turvata talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät edellytykset meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämiselle.

(2)  Unioni on hyväksynyt neuvoston päätöksellä 98/392/EY(4) Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sekä sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta. Kyseiset sopimukset sisältävät meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia periaatteita ja sääntöjä. Unioni osallistuu kansainvälisillä vesillä ponnisteluihin kalakantojen säilyttämiseksi osana laajempia kansainvälisiä velvoitteitaan.

(3)  Unioni on Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen(5), jäljempänä ’yleissopimus’, sopimuspuoli.

(4)  Yleissopimuksella perustettu Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas, jäljempänä ’ICCAT’) hyväksyi vuonna 2018 pitämässään 21. erityiskokouksessa suosituksen 18-02 Itä-Atlantilla ja Välimerellä toteutettavasta tonnikalan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta, jäljempänä ’hoitosuunnitelma’. Hoitosuunnitelma noudattaa ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean, jäljempänä ’SCRS’, ohjetta, jonka mukaan ICCAT:n olisi vahvistettava kannalle monivuotinen hoitosuunnitelma vuonna 2018, koska kannan nykyinen tila ei enää näytä edellyttävän (suosituksessa 17-07, jolla muutettiin suositusta 14-04, vahvistetun) tonnikalan elvytyssuunnitelman mukaisesti käyttöön otettuja kiireellisiä toimenpiteitä, mutta olisi vältettävä heikentämästä nykyisiä seuranta- ja valvontatoimenpiteitä.

(5)  Suosituksella 18-02 kumotaan suositus 17-07, jolla muutettiin suositusta 14-04 tonnikalan elvytyssuunnitelmasta, joka saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1627(6).

(6)   ICCAT hyväksyi vuonna 2019 pidetyssä 26. sääntömääräisessä kokouksessaan suosituksen 19-04, jolla muutetaan suosituksessa 18-02 vahvistettua monivuotista hoitosuunnitelmaa. ICCAT:n suosituksella 19-04 kumotaan ja korvataan suositus 18‑02. Suositus 19-04 olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä tällä asetuksella.

(7)  Tällä asetuksella olisi myös pantava täysimääräisesti tai tapauksen mukaan osittain täytäntöön seuraavat ICCAT:n suositukset: 06-07(7), 18-10(8), 96-14(9), 13-13(10) ja 16-15(11).

(8)  Alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä esitettävien unionin kantojen on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, jotta voidaan varmistaa kalavarojen hoito yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti noudattaen erityisesti tavoitetta palauttaa kalakannat asteittain kestävän enimmäistuoton varmistavaa biomassatasoa suuremmaksi ja pitää ne tällaisella tasolla sekä tavoitetta luoda edellytykset taloudellisesti kannattavalle ja kilpailukykyiselle kalastusalan pyynti- ja jalostusteollisuudelle ja maalla toteutettavalle kalastukseen liittyvälle toiminnalle. SCRS:n vuonna 2018 laatiman kertomuksen(12) mukaan tonnikalan saaliit, kun kalastuskuolevuus on F0.1, ovat linjassa kestävän enimmäistuoton mukaisen kalastuskuolevuuden (Fmsy) kanssa. Kannan biomassan katsotaan olevan tasolla, jolla varmistetaan kestävä enimmäistuotto. B0.1 vaihtelee siten, että kun rekrytointitaso on keskitasoinen ja matala, arvo on yli mainitun tason, ja kun rekrytointitaso on korkea, arvo on tämän tason alapuolella.

(9)  Hoitosuunnitelmassa otetaan huomioon erityyppisten pyydysten ja kalastusmenetelmien erityisominaisuudet. Hoitosuunnitelman täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien sekä erityisesti perinteisessä kalastuksessa ja perinteisessä pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävien pyydysten ja menetelmien käyttöä paikallistalouksien kohtuullisen elintason tukemiseksi.

(10)   Olisi otettava huomioon pienimuotoisen ja perinteisen pienimuotoisen kalastuksen erityispiirteet ja tarpeet. ICCAT:n suosituksen 19-04 asiaa koskevilla määräyksillä poistetaan pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien alusten tonnikalan kalastuksen esteet, minkä lisäksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä niille asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti paremmin varmistamaan kalastusmahdollisuuksien oikeudenmukainen ja avoin jakaminen pienimuotoista kalastusta harjoittavien, perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavien ja suurempien laivastojen kesken.

(11)  Yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen varmistamiseksi on annettu unionin lainsäädäntöä sellaisen valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän perustamiseksi, joka käsittää myös laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen vastaiset toimet. Erityisesti neuvoston asetuksella (EY) N:o 1224/2009(13) perustetaan valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva, kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa noudattava unionin järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa kaikkien yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011(14) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008(15) vahvistetaan yhteisön järjestelmä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Näihin asetuksiin sisältyy jo säännöksiä, kuten kalastuslisenssit ja -luvat sekä tietyt alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevat säännöt, jotka kattavat useita ICCAT:n suosituksessa 19-04 vahvistettuja toimenpiteitä. Sen vuoksi ei ole tarpeen sisällyttää kyseisiä säännöksiä tähän asetukseen.

(12)  Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekoon käsite. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ICCAT:n käyttämä vähimmäiskoon käsite olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä säilyttämisen vähimmäisviitekokona.

(13)  ICCAT:n suosituksen 19-04 mukaan tonnikalat, jotka on pyydetty ja jotka ovat alle säilyttämisen vähimmäisviitekoon, on heitettävä pois, ja sama koskee tonnikalasaaliita, jotka ylittävät vuotuisissa kalastussuunnitelmissa vahvistetut sivusaalisrajoitukset. Unionille ICCAT:n puitteissa kuuluvien kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/98(16) 4 artiklassa säädetään purkamisvelvoitetta koskevista poikkeuksista tonnikalan osalta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Delegoidulla asetuksella (EU) 2015/98 pannaan täytäntöön tietyt ICCAT:n suosituksen 19-04 määräykset, joissa vahvistetaan velvoite heittää pois aluksella oleva tonnikala, siltä osin kuin sen määrä ylittää alukselle jaetun kiintiön tai sivusaaliiden sallitun enimmäismäärän. Kyseisen delegoidun asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös virkistyskalastusta harjoittavat alukset. Näin ollen tällaisten poisheittämis- ja vapauttamisvelvoitteiden ei tarvitse kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan ja tämä asetus ei rajoita delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 vastaavien määräysten soveltamista.

(14)  Vuoden 2018 vuosikokouksessa yleissopimuksen sopimuspuolet totesivat tarpeen tehostaa tiettyjen tonnikalaan kohdistuvien toimien valvontaa. Tämän tavoitteen mukaisesti vuoden 2018 vuosikokouksessa sovittiin, että kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien yleissopimuksen sopimuspuolten olisi varmistettava kasvatusaltaaseensiirtotoimien täysi jäljitettävyys ja niiden olisi tehtävä riskianalyysiin perustuvia satunnaistarkastuksia.

(15)  Sähköisestä tonnikalan saalisasiakirjasta, jäljempänä ’eBCD-asiakirja’, säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 640/2010(17), jolla pannaan täytäntöön suosituksen 08-12 muuttamisesta annettu ICCAT:n suositus 09-11. Suositukset 17-09 ja 11-20 eBCD-asiakirjojen soveltamisesta on hiljattain kumottu suosituksilla 18-12 ja 18-13. Tästä syystä asetus (EU) N:o 640/2010 on vanhentunut, ja komissio on ehdottanut uutta asetusta, jolla pannaan täytäntöön uusimmat eBCD-asiakirjoja koskevat ICCAT:n säännöt. Tämän vuoksi tässä asetuksessa ei pidä viitata asetukseen (EU) N:o 640/2010 vaan yleisemmin ICCAT:n suosittamaan saaliinkirjausohjelmaan.

(16)  ICCAT:n sopimuspuolet muuttavat usein ICCAT:n tiettyjä suosituksia ja niitä todennäköisesti muutetaan edelleen tulevaisuudessa. Jotta ICCAT:n hoitosuunnitelman muutoksia tai lisäyksiä koskevat tulevat ICCAT:n suositukset voidaan saattaa nopeasti osaksi unionin lainsäädäntöä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja: ▌tietojen ilmoittamisen määräajat, kalastuskaudet; poikkeukset kiellosta siirtää käyttämättömät kiintiöt seuraavalle vuodelle; säilyttämisen vähimmäisviitekoot; prosenttiluvut ja parametrit, komissiolle toimitettavat tiedot; kansallisten ja alueellisten tarkkailijoiden tehtävät, syyt kalojen siirtoluvan epäämiseksi; syyt saaliiden takavarikointiin ja määräykseen vapauttaa kalat. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(18) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(17)  Unionia ICCAT:n kokouksissa edustava komissio hyväksyy vuosittain joukon puhtaasti teknisiä ICCAT:n suosituksia, jotka koskevat erityisesti kapasiteetin rajoituksia, kalastuspäiväkirjaa koskevia vaatimuksia, saalisilmoituslomakkeita, jälleenlaivaus- ja siirtoilmoituksia, kalastusluvissa mainittavia vähimmäistietoja ja kalastusalusten vähimmäislukumäärää ICCAT:n yhteisen kansainvälisen tarkastusjärjestelmän yhteydessä; tarkastuksia ja tarkkailijoita koskevan järjestelmän eritelmiä, videotallennuksen vaatimuksia, vapauttamisprotokollaa, kuolleiden kalojen käsittelyyn sovellettavia vaatimuksia, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksia tai alusten satelliittiseurantajärjestelmiä koskevia vaatimuksia, jotka pannaan täytäntöön tämän asetuksen liitteiden I–XV mukaisesti. Komissiolla olisi oltava valta hyväksyä delegoituja säädöksiä liitteiden I–XV muuttamiseksi tai täydentämiseksi muutettujen tai täydennettyjen ICCAT:n suositusten mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)  ICCAT mukauttaa dynaamisesti tonnikalan kalastusta koskevia suosituksiaan (pyyntiin, siirtoon, kuljetukseen, kasvatusaltaaseen siirtoon, kasvatukseen, nostoon ja kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviin siirtoihin liittyvät toimet). Kalastuksen valvontaa ja hoitoa varten kehitetään jatkuvasti uusia tekniikoita (esimerkiksi stereokamerajärjestelmät ja vaihtoehtoiset menetelmät), joita jäsenvaltioiden on käytettävä yhdenmukaisesti. Vastaavasti voi olla tarpeen kehittää myös menettelyohjeita, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita noudattamaan tässä asetuksessa vahvistettuja ICCAT:n sääntöjä. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviä siirtoja, siirtotoimia ja kasvatusaltaaseensiirtotoimia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(19) mukaisesti.

(19)  Tässä asetuksessa tarkoitetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät vaikuta ICCAT:n tulevien suositusten saattamiseen osaksi unionin lainsäädäntöä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(20)  Koska tällä asetuksella luodaan uusi ja kattava tonnikalan hoitosuunnitelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2017/2107(20) ja (EU) 2019/833(21) vahvistetut tonnikalaa koskevat säännökset olisi kumottava. Asetuksen (EU) 2017/2107 43 artiklan sisällöstä se osa, joka vastaa Välimeren miekkakalaa, on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1154(22). Myös eräät asetuksen (EY) N:o 1936/2001(23) säännökset olisi kumottava. Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 olisi muutettava.

(21)  ICCAT:n suosituksella 18-02 kumottiin suositus 17-07, koska kannan tila ei enää edellyttänyt kyseisessä suosituksessa vahvistetun tonnikalan elvytyssuunnitelman mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä. Sen vuoksi asetus (EU) 2016/1627, jolla elvytyssuunnitelma pantiin täytäntöön, olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission, jäljempänä ’ICCAT’, hyväksymän, Itä-Atlantilla ja Välimerellä toteutettavan tonnikalan (Thunnus thynnus) monivuotisen hoitosuunnitelman yhtenäistä ja tehokasta täytäntöönpanoa unionissa.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan

a)  unionin kalastusaluksiin sekä virkistyskalastusta harjoittaviin unionin aluksiin, jotka

–  pyytävät tonnikalaa yleissopimusalueella, ja

–  jälleenlaivaavat tai kuljettavat, myös yleissopimusalueen ulkopuolella, yleissopimusalueelta pyydettyä tonnikalaa;

b)  unionin kalanviljelylaitoksiin;

c)  kolmansien maiden kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin kolmansien maiden aluksiin, jotka toimivat unionin vesillä ja pyytävät tonnikalaa yleissopimusalueella;

d)  kolmansien maiden aluksiin, jotka tarkastetaan jäsenvaltion satamissa ja joilla kuljetetaan yleissopimusalueella pyydettyä tonnikalaa tai unionin vesillä pyydetystä tonnikalasta peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa.

3 artikla

Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on toteuttaa ICCAT:n hyväksymä tonnikalan monivuotinen hoitosuunnitelma, jonka tarkoituksena on säilyttää tonnikalan kestävän enimmäistuoton mahdollistava biomassataso.

4 artikla

Suhde muuhun unionin lainsäädäntöön

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan rajoittamatta muiden kalastusalaa koskevien unionin säädösten, erityisesti seuraavien säädösten, soveltamista:

1)  asetus (EY) N:o 1224/2009 unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen;

2)  asetus (EY) N:o 1005/2008 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä;

3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403 ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista(24);

4)  asetus (EU) 2017/2107 Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä;

5)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241 kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla(25).

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’ICCAT:llä’ Kansainvälistä Atlantin tonnikalojen suojelukomissiota (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas);

2)  ’yleissopimuksella’ kansainvälistä yleissopimusta Atlantin tonnikalojen suojelusta;

3)  ’kalastusaluksella’ mitä tahansa moottorikäyttöistä alusta, jota käytetään tonnikalavarojen kaupallisessa hyödyntämistarkoituksessa, mukaan luettuina pyyntialukset, kalanjalostusalukset, tukialukset, hinausalukset, jälleenlaivausalukset, tonnikalatuotteiden kuljetukseen varustetut kuljetusalukset ja apualukset konttialuksia lukuun ottamatta;

4)  ’elävällä tonnikalalla’ tonnikalaa, joka pidetään elossa tietyn ajan tonnikalarysässä tai joka siirretään elävänä kalanviljelylaitokseen ▌;

5)  ’SCRS:llä’ ICCAT:n pysyvää tutkimus- ja tilastokomiteaa;

6)  ’virkistyskalastuksella’ ei-kaupallista kalastusta, jossa hyödynnetään meren elollisia luonnonvaroja ▌;

7)   ’urheilukalastuksella’ ei-kaupallista kalastusta, jonka harjoittajat kuuluvat kansalliseen urheilujärjestöön tai joilla on kansallinen urheilukalastuslupa;

8)  ’hinausaluksella’ mitä tahansa alusta, jota käytetään altaiden hinaamiseen;

9)  ’jalostusaluksella’ alusta, jolla kalastustuotteille tehdään yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä ennen tuotteiden pakkaamista: fileointi tai viipalointi, jäädytys ja/tai jalostus;

10)  ’apualuksella’ mitä tahansa alusta, jota käytetään kuolleiden (jalostamattomien) tonnikalojen kuljettamiseen kuljetus- tai kasvatusaltaasta, kurenuotasta tai tonnikalarysästä nimettyyn satamaan ja/tai jalostusalukseen;

11)  ’tonnikalarysällä’ pohjaan ankkuroitua kiinteää pyydystä, jossa on yleensä aitaverkko, joka johdattaa kalat tonnikalarysän suljettuun peräosaan tai suljettuihin peräosiin, jossa tai joissa tonnikalaa pidetään ennen nostoa tai kasvatusta;

12)  ’kurenuotalla’ saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen;

13)  ’kasvatusaltaaseen siirrolla’ elävien tonnikalojen siirtämistä kuljetusaltaasta tai tonnikalarysästä altaaseen kasvatettavaksi tai lihotettavaksi;

14)  ’pyyntialuksella’ alusta, jota käytetään tonnikalavarojen kaupallisessa pyyntitarkoituksessa;

15)  ’kalanviljelylaitoksella’ merialuetta, joka on selvästi määritelty maantieteellisin koordinaatein ja jota käytetään tonnikalarysillä ja/tai kurenuotta-aluksilla pyydetyn tonnikalan lihotukseen tai kasvatukseen. Kalanviljelylaitoksella voi olla useita kalanviljelypaikkoja, jotka kaikki määritellään maantieteellisin koordinaatein niin, että monikulmion jokaisen pisteen pituus- ja leveysasteet on selkeästi määritelty;

16)  ’kasvatuksella’ tai ’lihotuksella’ tonnikalan siirtämistä kasvatusaltaisiin kalanviljelylaitoksilla ja kalojen sen jälkeistä ruokkimista niiden lihottamiseksi ja kokonaisbiomassan lisäämiseksi;

17)  ’nostolla’ tonnikalan tappamista kalanviljelylaitoksilla tai tonnikalarysissä;

18)  ’stereokameralla’ kameraa, jossa on vähintään kaksi objektiivia ja jossa on erillinen kuva-anturi tai filmiruutu kummallekin objektiiville, mikä mahdollistaa kolmiulotteisten kuvien ottamisen kalan pituuden mittaamiseksi ja tonnikalojen lukumäärän ja painon selvittämiseksi mahdollisimman tarkkaan;

19)  ’pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävällä aluksella’ pyyntialusta, jolla on vähintään kolme seuraavista viidestä ominaisuudesta:

a)  aluksen suurin pituus on alle 12 metriä;

b)  alus harjoittaa kalastusta yksinomaan lippujäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä;

c)  kalastusmatkojen kesto on alle 24 tuntia;

d)  miehistön jäsenmäärä on enintään neljä henkeä; tai

e)  alus käyttää valikoivia pyyntimenetelmiä, jotka aiheuttavat vähemmän ympäristövaikutuksia;

20)  ’yhteisellä kalastustoimella’ kahden tai useamman kurenuotta-aluksen välistä tointa, jonka yhteydessä yhden kurenuotta-aluksen saalis osoitetaan yhteen tai useampaan kurenuotta-alukseen ennalta sovitun jakoperusteen mukaisesti;

21)  ’aktiivisella kalastuksella’ pyyntialuksen harjoittamaa tonnikalan kohdennettua kalastusta tietyn kalastuskauden aikana;

22)  ’BCD-asiakirjalla’ tonnikalan saalisasiakirjaa;

23)  ’eBCD-asiakirjalla’ sähköistä tonnikalan saalisasiakirjaa;

24)  ’yleissopimusalueella’ yleissopimuksen 1 artiklassa määriteltyä maantieteellistä aluetta;

25)  ’jälleenlaivauksella’ kaikkien tai joidenkin kalastusaluksilla olevien kalastustuotteiden purkamista toiseen kalastusalukseen. Kuolleiden tonnikalojen purkamista kurenuotasta, tonnikalarysästä tai hinausalukselta apualukseen ei kuitenkaan pidetä jälleenlaivauksena;

26)  ’kontrollisiirrolla’ lisäsiirtoa, joka suoritetaan siirrettävien kalojen lukumäärän todentamiseksi kalastuksen/kalanviljelyn harjoittajien tai valvontaviranomaisten pyynnöstä;

27)  ’valvontakameralla’ stereokameraa ja/tai tavanomaista videokameraa, jolla harjoitetaan tässä asetuksessa säädettyä valvontaa;

28)  ’sopimuspuolella’ yleissopimuksen sopimuspuolta ja yhteistyötä tekevää muuta kuin sopimuspuolta, yhteisöä tai kalastusyhteisöä;

29)  ’suurella pelagisella pitkäsiima-aluksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 24 metrin pituista pelagista pitkäsiima-alusta;

30)  ’siirrolla’

a)  elävien tonnikalojen siirtämistä pyyntialuksen verkosta kuljetusaltaaseen;

b)  elävien tonnikalojen siirtämistä yhdestä kuljetusaltaasta toiseen;

c)  eläviä tonnikaloja sisältävän altaan siirtämistä yhdeltä hinausalukselta toiselle;

d)  eläviä tonnikaloja sisältävän altaan siirtämistä yhdeltä kalanviljelylaitokselta toiselle ja elävien tonnikalojen siirtämistä saman kalanviljelylaitoksen kasvatusaltaasta toiseen;

e)  elävien tonnikalojen siirtämistä tonnikalarysästä kuljetusaltaaseen riippumatta siitä, käytetäänkö hinausalusta;

31)  ’toimijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa mitä tahansa toimia, jotka liittyvät mihin tahansa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheeseen;

32)  ’pyydyskunnalla’ kalastusalusten ryhmää, joka käyttää samaa pyydystä, jolle on jaettu ryhmäkiintiö;

33)  ’pyyntiponnistuksella’ kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa;

34)  ’vastuujäsenvaltiolla’ lippujäsenvaltiota tai jäsenvaltiota, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella asianomainen kalanviljelylaitos tai tonnikalarysä sijaitsee.

II LUKU

Hallintatoimenpiteet

6 artikla

Kalastuksenhoitotoimenpiteisiin liittyvät edellytykset

1.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen pyyntialusten ja tonnikalarysien pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin. Jäsenvaltion toteuttamiin toimenpiteisiin on sisällyttävä aluskohtaisten kiintiöiden vahvistaminen yli 24 metrin pituisille pyyntialuksilleen, jotka sisältyvät 26 artiklassa tarkoitettuun luvan saaneiden alusten luetteloon.

2.  Jäsenvaltion on edellytettävä, että pyyntialukset siirtyvät viipymättä sen nimeämään satamaan, kun aluksen aluskohtainen kiintiö katsotaan käytetyn loppuun asetuksen (EY) N:o 1224/2009 35 artiklan mukaisesti.

3.  Rahtaustoimia ei sallita tonnikalan kalastuksessa.

7 artikla

Nostamatta jääneiden elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävä siirto

1.  Edellisten vuosien saaliista nostamatta jääneiden elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävä siirto yhden kalanviljelylaitoksen sisällä voidaan sallia vain, jos jäsenvaltio kehittää vahvistetun valvontajärjestelmän ja ilmoittaa siitä komissiolle. Järjestelmän on oltava erottamaton osa 13 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioiden tarkastussuunnitelmaa, ja sen on sisällettävä ainakin 53 ja 61 artiklassa säädetyt toimenpiteet.

2.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on lainkäyttövaltaansa kuuluvien laitosten osalta varmistettava ennen kalastuskauden alkua kaikkien kiintiöjärjestelmän puitteissa siirrettyjen elävien tonnikalojen perusteellinen arviointi sen jälkeen, kun on suoritettu mittavia kertanostoja. Tätä tarkoitusta varten kaikki kiintiöjärjestelmän puitteissa siirretyt pyyntivuoden elävät tonnikalat, jotka eivät olleet kalanviljelylaitoksessa suoritetun mittavan kertanoston kohteena, on siirrettävä muihin kasvatusaltaisiin käyttäen tässä yhteydessä stereokamerajärjestelmiä tai vaihtoehtoisia menetelmiä edellyttäen, että nämä ovat yhtä täsmällisiä ja tarkkoja, 51 artiklan mukaisesti. Täysin dokumentoitu jäljitettävyys on varmistettava aina. Sellaisten vuosien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävää siirtoa, joina ei suoritettu mittavaa kertanostoa, on valvottava vuosittain soveltamalla samaa menetelmää asianmukaisiin näytteisiin riskinarvioinnin perusteella.

3.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt elävän tonnikalan kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviä siirtoja koskevan tehostetun valvontajärjestelmän kehittämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Käyttämättömien kiintiöiden siirtäminen

Käyttämättömien kiintiöiden siirtämistä seuraavalle vuodelle ei sallita.

9 artikla

Kiintiöiden siirtäminen

1.  Kiintiöitä voidaan siirtää unionin ja muiden sopimuspuolten välillä ainoastaan asianomaisten jäsenvaltioiden ja/tai sopimuspuolten etukäteen antamalla luvalla. Komissio ilmoittaa kiintiöiden siirrosta ICCAT:n sihteeristölle 48 tuntia ennen siirtoa.

2.  Kiintiöiden siirto pyydyskuntien, sivusaaliskiintiöiden ja kunkin jäsenvaltion yksittäisten kalastuskiintiöiden välillä sallitaan, jos asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle tällaisista siirroista etukäteen, jotta komissio voi ilmoittaa niistä ICCAT:n sihteeristölle ennen siirron voimaantuloa.

10 artikla

Kiintiön alentaminen ylikalastustapauksessa

Jos jäsenvaltio on ylittänyt sille jaetut kiintiöt, eikä tilannetta voida korjata kiintiöiden vaihdoilla asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 ja 105 artiklaa.

11 artikla

Vuotuiset kalastussuunnitelmat

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kalastussuunnitelma. Suunnitelman on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot pyyntialuksista ja tonnikalarysistä:

a)  kullekin pyydyskunnalle jaetut kiintiöt, mukaan lukien sivusaaliskiintiöt;

b)  tarvittaessa kiintiöiden jakamisessa ja hallinnassa käytetty menetelmä;

c)  toimenpiteet, joilla varmistetaan yksittäisten kiintiöiden noudattaminen;

d)  kullekin pyydysluokalle avoimet kalastuskaudet;

e)  tiedot nimetyistä satamista;

(f)  sivusaaliita koskevat säännöt; ja

g)  niiden yli 24 metrin pituisten pyyntialusten, ei kuitenkaan pohjatroolareiden, sekä kaikkien kurenuotta-alusten lukumäärä, joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2.  Jäsenvaltioiden, joilla on pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavia aluksia, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa, on pyrittävä jakamaan näille aluksille erityinen alakohtainen kiintiö ja sisällytettävä jakaminen kalastussuunnitelmiinsa. Niiden on myös sisällytettävä seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmiinsa lisätoimenpiteitä, joilla seurataan tiiviisti kyseisen laivaston kiintiön käyttöä. Jäsenvaltiot voivat antaa eri määrille aluksia luvan käyttää kokonaan kalastusmahdollisuutensa, 1 kohdassa tarkoitettujen muuttujien perusteella.

3.  Portugali ja Espanja voivat jakaa alakohtaisia kiintiöitä unionin vesillä Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten saaristoissa kalastaville vapapyydysaluksille. Niiden vuotuisiin kalastussuunnitelmiin on sisällytettävä alakohtainen kiintiö, ja niiden vuotuisissa seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmissa on esitettävä selkeästi lisätoimenpiteet kiintiön käytön seuraamiseksi.

4.  Kun jäsenvaltiot jakavat alakohtaisia kiintiöitä 2 tai 3 kohdan mukaisesti, voimassa olevassa kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevassa unionin säädöksessä määriteltyä 5 tonnin vähimmäiskiintiövaatimusta ei sovelleta.

5.  Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava kaikki vuotuiseen kalastussuunnitelmaan tehtävät muutokset komissiolle viimeistään kolme työpäivää ennen sen kalastustoiminnan aloittamista, jota muutos koskee. Komissio toimittaa muutoksen edelleen ICCAT:n sihteeristölle viimeistään yksi työpäivä ennen sen kalastustoiminnan alkua, jota muutos koskee.

12 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia jakaessaan käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös jaettava kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken ottaen erityisesti huomioon perinteinen kalastus ja perinteinen pienimuotoinen kalastus ja tarjottava kannustimia unionin kalastusaluksille, jotka käyttävät valikoivia pyydyksiä tai, kalastusmenetelmiä, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia.

13 artikla

Vuotuiset kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelmat

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelma. Suunnitelmassa jäsenvaltioiden on mukautettava pyyntialusten ja tonnikalarysien lukumäärää siten, että varmistetaan kalastuskapasiteetin olevan oikeassa suhteessa pyyntialuksille ja tonnikalarysille kyseiselle kiintiökaudelle jaettuihin kalastusmahdollisuuksiin. Jäsenvaltioiden on mukautettava kalastuskapasiteettia unionin voimassa olevissa kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevissa säädöksissä määriteltyjä parametreja käyttäen. Unionin kurenuotta-alusten kalastuskapasiteetin mukautus on rajoitettava enintään 20 prosentin muutokseen verrattuna kalastuskapasiteetin perustasoon vuonna 2018.

14 artikla

Vuotuiset tarkastussuunnitelmat

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen tarkastussuunnitelma tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava suunnitelmansa komissiolle. Suunnitelmat on laadittava ottaen huomioon

a)  tarkastustoiminnan tavoitteet, ensisijaiset kohteet, menettelyt ja vertailuarvot, jotka esitetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan mukaisesti vahvistetussa tonnikalan erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa;

b)  asetuksen (EY) N:o 1224/2009 46 artiklan nojalla laadittu tonnikalan kansallinen valvontaohjelma.

15 artikla

Vuotuiset kasvatuksen hallintasuunnitelmat

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kasvatuksen hallintasuunnitelma.

2.  Vuotuisessa kasvatuksen hallintasuunnitelmassa kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kasvatukseen siirrettävän kalan kokonaiskapasiteetti ja kasvatuksen kokonaiskapasiteetti ovat oikeassa suhteessa kasvatusta varten käytettävissä olevan tonnikalan arvioituihin määriin.

3.  Jäsenvaltioiden on rajoitettava tonnikalan kasvatuskapasiteettinsa siihen kasvatuksen kokonaiskapasiteettiin, joka oli kirjattu tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin tai johon oli myönnetty lupa ja joka oli ilmoitettu ICCAT:lle vuonna 2018.

4.  Pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärä, joka voidaan siirtää jäsenvaltion kalanviljelylaitoksiin, on rajoitettava niiden määrien tasolle, jotka kyseisen jäsenvaltion kalanviljelylaitokset ilmoittivat ICCAT:lle tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun rekisteriin vuosina 2005, 2006, 2007 tai 2008.

5.  Jos jäsenvaltiolla on tarvetta korottaa sellaisen pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärää, joka voidaan siirtää sen yhteen tai useampaan tonnikalanviljelylaitokseen, kyseisen korotuksen on oltava oikeassa suhteessa asianomaiselle jäsenvaltiolle jaettuihin kalastusmahdollisuuksiin ja elävien tonnikalojen mahdolliseen tuontiin toisesta jäsenvaltiosta tai sopimuspuolesta.

6.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkijat, joille SCRS on antanut tehtäväksi suorittaa kokeita kasvuvauhdin määrittämiseksi lihotuskauden aikana, pääsevät kalanviljelylaitoksiin ja saavat apua tehtäviensä hoitamiseksi.

7.   Jäsenvaltioiden on tarvittaessa toimitettava tarkistetut kasvatuksen hallintasuunnitelmansa komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

16 artikla

Vuotuisten suunnitelmien toimittaminen

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta toimitettava komissiolle seuraavat suunnitelmat:

a)  11 artiklan mukaisesti vahvistettu tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä kalastavia pyyntialuksia ja tonnikalarysiä koskeva vuotuinen kalastussuunnitelma;

b)  13 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelma;

c)  14 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen tarkastussuunnitelma;

d)  15 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kasvatuksen hallintasuunnitelma.

2.  Komissio kokoaa yhteen 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat ja käyttää niitä vahvistaakseen unionin vuotuisen suunnitelman. Komissio toimittaa unionin suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta ICCAT:ssä käytäviä keskusteluja ja ICCAT:n hyväksyntää varten.

3.  Jos jäsenvaltio jättää minkä tahansa 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman toimittamatta komissiolle mainitussa kohdassa säädetyssä määräajassa ▌, komissio voi päättää toimittaa unionin suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ilman asianomaisen jäsenvaltion suunnitelmia. Asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä komissio pyrkii ottamaan huomioon jonkin 1 kohdassa tarkoitetuista suunnitelmista, joka on toimitettu kyseisessä kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä mutta ennen 2 kohdassa säädettyä määräaikaa. Jos jokin jäsenvaltion toimittama suunnitelma ei noudata tämän asetuksen säännöksiä kalastusta, kalastuskapasiteettia, tarkastusta ja kasvatusta koskevista vuotuisista suunnitelmista ja sisältää vakavan virheen, jonka johdosta ICCAT:n komissio saattaa jättää hyväksymättä unionin vuotuisen suunnitelman, komissio voi päättää ▌ toimittaa unionin vuotuisen suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ilman asianomaisen jäsenvaltion suunnitelmia. Komissio ilmoittaa asiasta mahdollisimman pian asianomaiselle jäsenvaltiolle ja pyrkii sisällyttämään tämän mahdollisesti toimittamat tarkistetut suunnitelmat unionin suunnitelmaan tai unionin suunnitelmaan tehtäviin muutoksiin edellyttäen, että kyseiset tarkistetut suunnitelmat noudattavat tämän asetuksen säännöksiä kalastusta, kalastuskapasiteettia, tarkastusta ja kasvatusta koskevista vuotuisista suunnitelmista.

III LUKU

Tekniset toimenpiteet

17 artikla

Kalastuskaudet

1.  Tonnikalan kurenuottakalastus on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 26 päivän toukokuuta ja 1 päivän heinäkuuta välisenä aikana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Kypros ja Kreikka voivat pyytää 11 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan, että niiden lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset saavat kalastaa tonnikalaa itäisellä Välimerellä (FAO-kalastusalue 37.3.1 ja 37.3.2) 15 päivän toukokuuta ja 1 päivän heinäkuuta välisenä aikana.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Kroatia voi pyytää 11 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan, että sen lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset saavat kalastaa tonnikalaa Adrianmerellä (FAO-kalastusalue 37.2.1) kasvatustarkoituksiin 15 päivään heinäkuuta saakka.

4.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio toimittaa komissiolle näyttöä siitä, että sääolosuhteiden takia eräät sen kurenuotta-alukset, jotka kalastavat tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, eivät voineet käyttää tavanomaisia kalastuspäiviään vuoden aikana, kyseinen jäsenvaltio voi päättää, että mainitussa tilanteessa olevien yksittäisten kurenuotta-alusten osalta 1 kohdassa tarkoitettua kalastuskautta jatketaan menetettyjä päiviä vastaavalla määrällä päiviä, kuitenkin enintään kymmenen ▌ päivää▌. Kyseisten alusten ja, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, kaikkien asianomaisten alusten, toiminnan keskeytyminen on perusteltava asianmukaisesti säätiedoin ja satelliittiseurantajärjestelmän sijaintitiedoin.

5.  Tonnikalan kalastus suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään toukokuuta.

6.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan kalastuskaudet laivastoilleen, lukuun ottamatta kurenuotta-aluksia ja suuria pelagisia pitkäsiima-aluksia.

18 artikla

Purkamisvelvoite

Tämän luvun säännökset eivät rajoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan säännösten soveltamista, mukaan lukien mahdolliset niitä koskevat sovellettavat poikkeukset.

19 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoko

1.  On kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä tai tarjota myyntiin tonnikaloja, myös sivusaaliina tai virkistyskalastuksessa saatuja, jotka painavat alle 30 kilogrammaa tai joiden lovipituus on alle 115 senttimetriä.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tonnikalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 8 kilogrammaa tai 75 senttimetriä lovipituutena seuraavissa kalastuksissa:

a)  vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla ja uisteluveneillä Itä-Atlantilla pyydetyt tonnikalat;

b)  Välimerellä tuoreen kalan pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavilla vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla ja käsisiima-aluksilla pyydetyt tonnikalat; ja

c)  Kroatian lipun alla purjehtivien alusten Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin pyytämät tonnikalat.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavat erityiset edellytykset vahvistetaan liitteessä I.

4.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupa aluksille, jotka kalastavat liitteessä I olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten nojalla. Asianomaiset alukset on mainittava 26 artiklassa tarkoitetussa pyyntialusten luettelossa.

5.  Kalat, jotka jäävät tässä artiklassa säädetyn vähimmäisviitekoon alapuolelle ja jotka heitetään pois kuolleena, on luettava jäsenvaltion kiintiöön.

20 artikla

Vähimmäisviitekokoa pienemmät tahattomat saaliit

1.  Poiketen siitä, mitä 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, kaikille tonnikalaa aktiivisesti kalastaville pyyntialuksille ja tonnikalarysille sallitaan lukumääränä ilmaistuna enintään viiden prosentin suuruiset tahattomat saalit 8–30 kilogramman painoisia tai vaihtoehtoisesti lovipituudeltaan 75–115 senttimetrin mittaisia tonnikaloja.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viiden prosentin osuuden laskenta perustuu tonnikalan kokonaissaaliisiin aluksella tai tonnikalarysässä pidettynä kunkin kalastustoimen jälkeen millä tahansa hetkellä.

3.  Tahattomat saaliit on vähennettävä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kiintiöstä.

4.  Vähimmäisviitekokoa pienempiin tahattomiin tonnikalasaaliisiin sovelletaan 31, 33, 34 ja 35 artiklaa.

21 artikla

Sivusaaliit

1.  Kunkin jäsenvaltion on säädettävä kiintiönsä puitteissa sivusaaliina saadusta tonnikalasta ja ilmoitettava siitä komissiolle toimittaessaan kalastussuunnitelmansa.

2.  Sallittujen sivusaaliiden taso, joka saa olla enintään 20 prosenttia aluksella olevasta kokonaissaaliista kunkin kalastusmatkan päättyessä, ja menetelmä, jota käytetään laskettaessa kyseisten sivusaaliiden määrää suhteessa aluksella olevaan kokonaissaaliiseen, on määriteltävä selkeästi 11 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa kalastussuunnitelmassa. Sivusaaliiden osuus voidaan laskea painona tai kalojen lukumääränä ilmaistuna. Kalojen lukumääräperusteista laskentaa sovelletaan ainoastaan ICCAT:n hallinnoimaan tonnikalaan ja sen lähilajeihin. Pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävien alusten laivastolle sallittujen sivusaaliiden taso voidaan määrittää vuosittain.

3.  Lippujäsenvaltion on vähennettävä kiintiöstään kaikki sivusaaliina saadut kuolleet tonnikalat, jotka on pidetty aluksella tai heitetty pois, ja kirjattava ne ja ilmoitettava ne komissiolle 31 ja 32 artiklan mukaisesti.

4.  Jos jäsenvaltiolla ei ole tonnikalakiintiötä, asianomaiset sivusaaliit vähennetään erityisestä unionin sivusaaliskiintiöstä, joka on vahvistettu tonnikalalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

5.  Jos jäsenvaltiolle jaettu kokonaiskiintiö on käytetty loppuun, tonnikalan pyytäminen ei ole sallittua sen lipun alla purjehtiville aluksille ja kyseisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että saaliiksi saadut tonnikalat vapautetaan. Jos Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti vahvistettu erityinen unionin sivusaaliskiintiö on käytetty loppuun, tonnikalan pyytäminen ei ole sallittua sellaisten jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville aluksille, joilla ei ole tonnikalakiintiötä, ja kyseisten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että saaliiksi saadut tonnikalat vapautetaan. Näissä tapauksissa kuolleiden tonnikalojen jalostuksen ja kaupan pitämisen on oltava kiellettyä ja kaikki saaliit on kirjattava. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot tällaisista sivusaaliina saatujen kuolleiden tonnikalojen määristä vuosittain komissiolle, joka toimittaa kyseiset tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

6.  Alusten, jotka eivät kalasta aktiivisesti tonnikalaa, on pidettävä kaikki aluksella olevan tonnikalan määrät selvästi erillään muista lajeista, jotta valvontaviranomaiset voivat seurata tämän artiklan noudattamista. Nämä sivusaaliit voidaan pitää kaupan, jos niiden mukana on eBCD-asiakirja.

22 artikla

Ilmakaluston käyttö

On kiellettyä käyttää ilma-aluksia, helikoptereita, kaikentyyppisiä miehittämättömiä ilma-aluksia ja muuta ilmakalustoa tonnikalan etsinnässä.

IV LUKU

Virkistyskalastus

23 artikla

Virkistyskalastuksen erityiskiintiö

1.  Jäsenvaltioiden, joilla on tonnikalakiintiö, on säänneltävä virkistyskalastusta myöntämällä kyseiseen kalastukseen erityinen kiintiö. Kiintiötä jaettaessa on otettava huomioon mahdolliset kuolleet tonnikalat, myös pyydystä ja päästä -kalastuksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden on kalastussuunnitelmiaan toimittaessaan ilmoitettava komissiolle virkistyskalastukseen jaetusta kiintiöstä.

2.  Saaliina saadut kuolleet tonnikalat on ilmoitettava ja luettava jäsenvaltion kiintiöön.

24 artikla

Virkistyskalastuksen erityisehdot

1.  Jäsenvaltioiden, joilla on virkistyskalastukseen jaettu tonnikalakiintiö, on säänneltävä virkistyskalastusta myöntämällä aluksille kalastuslupia virkistyskalastusta varten. Jäsenvaltioiden on ICCAT:n pyynnöstä asetettava komission saataville luettelo virkistyskäyttöön tarkoitetuista aluksista, joille on myönnetty kalastuslupa tonnikalan pyyntiä varten. Komissio toimittaa luettelon sähköisessä muodossa ICCAT:lle, ja siinä on mainittava seuraavat tiedot kustakin aluksesta:

a)  aluksen nimi;

b)  rekisterinumero;

c)  (mahdollinen) ICCAT-rekisterinumero;

d)  mahdolliset aiemmat nimet; ja

e)  omistajan/omistajien ja käyttäjän/käyttäjien nimi ja osoite.

2.  Virkistyskalastuksessa on kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin yksi tonnikala alusta kohden päivässä.

3.  Virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan kaupan pitäminen on kiellettyä.

4.  Kunkin jäsenvaltion on kirjattava virkistyskalastusta koskevat saalistiedot, mukaan lukien kunkin virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan paino ja mahdollisuuksien mukaan myös pituus, ja toimitettava edeltävän vuoden tiedot komissiolle vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

5.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajasti, että virkistyskalastuksessa elävinä pyydetyt tonnikalat, erityisesti nuoret kalat, vapautetaan. Kaikki tonnikalat on purettava aluksesta kokonaisina, ilman kiduksia ja/tai perattuina.

25 artikla

Pyydystä, merkitse ja päästä

1.  Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka sallivat yksinomaan urheilukalastukseen tarkoitetuille aluksille pyydystä ja päästä -kalastuksen Koillis-Atlantilla, voivat sallia, että rajoitettu määrä urheilukalastusaluksia kalastaa kohdennetusti yksinomaan tonnikalaa tarkoituksenaan ”pyydystä, merkitse ja päästä” ilman, että niille on tarpeen jakaa tietty kiintiö. Tällaisten alusten on toimittava tutkimuslaitoksen tieteellisessä hankkeessa, joka sisältyy tieteelliseen tutkimusohjelmaan. Hankkeen tulokset on ilmoitettava lippujäsenvaltion asianomaisille viranomaisille.

2.  ICCAT:n tonnikalaa koskevan tutkimusohjelman puitteissa tieteellistä tutkimusta suorittavien alusten ei katsota harjoittavan 1 kohdassa tarkoitettuja ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimia.

3.  Jäsenvaltioiden, jotka myöntävät luvan ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimille, on

a)  esitettävä kuvaus näistä toimista ja niihin sovellettavista toimenpiteistä olennaisena osana 12 ja 15 artiklassa tarkoitettuja kalastus- ja tarkastussuunnitelmia;

b)  seurattava tiiviisti asianomaisten alusten toimintaa varmistaakseen, että ne noudattavat tämän asetuksen säännöksiä;

c)  varmistettava, että merkitsemis- ja päästämistoimet suorittaa koulutettu henkilökunta, jotta voidaan varmistaa kalojen korkea eloonjäämisaste;

d)  toimitettava vuosittain komissiolle tieteellistä toimintaa koskeva kertomus vähintään 50 päivää ennen SCRS:n seuraavan vuoden kokousta. Komissio toimittaa kertomuksen edelleen ICCAT:lle 60 päivää ennen SCRS:n seuraavan vuoden kokousta.

4.  Mahdolliset ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimien aikana kuolleet tonnikalat on ilmoitettava ja vähennettävä lippujäsenvaltion kiintiöstä.

V LUKU

Valvontatoimenpiteet

1 JAKSO

Luettelot ja rekisterit aluksista ja tonnikalarysistä

26 artikla

Luettelot ja rekisterit aluksista

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sähköisessä muodossa vuosittain kuukautta ennen luvan voimassaoloajan alkamista ICCAT:n laatimien tietojen toimittamista koskevien ohjeiden(26) viimeisimmässä versiossa esitetyn mallin mukaisesti seuraavat alusluettelot:

a)  luettelo kaikista pyyntialuksista, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa aktiivisesti; ja

b)  luettelo kaikista muista kalastusaluksista, joita käytetään tonnikalavarojen kaupalliseen hyödyntämiseen.

Komissio lähettää nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle 15 päivää ennen kalastustoiminnan alkamista, jotta kyseiset alukset voidaan merkitä luvan saaneita aluksia koskevaan ICCAT:n rekisteriin ja tarvittaessa ICCAT:n rekisteriin aluksista, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä ja joilla on lupa toimia yleissopimusalueella.

2.  Kalastusalus voi kalenterivuoden aikana sisältyä molempiin 1 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin, kunhan se ei ole molemmissa luetteloissa yhtä aikaa.

3.  Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa aluksia koskevissa tiedoissa on ilmoitettava aluksen nimi sekä unionin kalastuslaivastorekisterin numero (CFR) siten kuin se määritellään komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/218(27) liitteessä I.

4.  Komissio ei hyväksy jälkikäteen toimitettuja tietoja.

5.  Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin myöhemmin kalenterivuoden aikana tehtävät muutokset voidaan hyväksyä ainoastaan, jos ilmoitettu kalastusalus on oikeutetuista toiminnallisista tai pakottavista syistä estynyt osallistumasta kalastukseen. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta heti komissiolle sekä annettava

a)  täydelliset tiedot kalastusaluksesta tai -aluksista, jonka tai joiden on tarkoitus korvata kyseinen kalastusalus; ja

b)  täydellinen selvitys syistä, joilla aluksen korvaaminen perustellaan, sekä asianmukaiset tätä tukevat todisteet tai lisätiedot.

6.  Komissio muuttaa tarvittaessa vuoden aikana 1 kohdassa tarkoitettuja aluksia koskevia tietoja toimittamalla päivitetyt tiedot ICCAT:n sihteeristölle asetuksen (EU) 2017/2403 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

27 artikla

Alusten kalastusluvat

1.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastusluvat aluksille, jotka ovat jossakin 26 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitetuista luetteloista. Kalastuslupien on sisällettävä vähintään liitteessä VII esitetyt tiedot, ja ne on annettava kyseisessä liitteessä säädetyssä muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kalastusluvassa olevat tiedot ovat oikeita ja yhdenmukaisia tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen kanssa.

2.  Unionin kalastusaluksilla, joita ei ole kirjattu 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ICCAT:n rekistereihin, ei katsota olevan lupaa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 21 artiklan 6 kohdan soveltamista.

3.  Kun alukselle osoitettu aluskohtainen kiintiö katsotaan käytetyn loppuun, lippujäsenvaltion on peruutettava alukselle myönnetty tonnikalan kalastuslupa ja se voi vaatia alusta siirtymään viipymättä nimeämäänsä satamaan.

28 artikla

Luettelot ja rekisterit tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa

1.  Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa osana kalastussuunnitelmiaan luettelo tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristölle, jotta nämä tonnikalarysät voidaan kirjata ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa.

2.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupa tonnikalarysille, jotka sisältyvät 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon. Kalastuslupien on sisällettävä vähintään liitteessä VII säädetyt tiedot kyseisessä liitteessä säädetyssä muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kalastusluvassa olevat tiedot ovat oikeita ja yhdenmukaisia tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen kanssa.

3.  Unionin tonnikalarysillä, joita ei ole kirjattu ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa, ei katsota olevan lupaa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. On kiellettyä pitää aluksella, siirtää, siirtää kasvatusaltaaseen tai purkaa aluksesta kyseisillä tonnikalarysillä pyydettyä tonnikalaa.

4.  Lippujäsenvaltion on peruutettava tonnikalaa koskeva tonnikalarysille myönnetty kalastuslupa, jos niille osoitettu kiintiö katsotaan käytetyn loppuun.

29 artikla

Kalastustoimintaa koskevat tiedot

1.  Jäsenvaltion on vuosittain viimeistään 15 päivänä heinäkuuta toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot edellisen vuoden aikana Itä-Atlantilla ja Välimerellä saaduista tonnikalasaaliista. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:lle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta. Näiden tietojen on sisällettävä seuraavat:

a)  kunkin pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero;

b)  kunkin pyyntialuksen lupakausi tai lupakaudet;

c)  kunkin pyyntialuksen kokonaissaaliit, myös silloin kun saalista ei ole saatu, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta;

d)  niiden päivien kokonaismäärä, joina kukin pyyntialus on kalastanut Itä-Atlantilla ja Välimerellä, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta; ja

e)  kokonaissaaliit, jotka on saatu lupakauden ulkopuolella (sivusaaliit).

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot lippunsa alla purjehtivista kalastusaluksista, joilla ei ole lupaa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä mutta jotka ovat saaneet tonnikalaa sivusaaliina:

a)  aluksen nimi ja ICCAT-numero tai, jos se ei ole ICCAT:n rekisterissä, kansallinen rekisterinumero; ja

b)  tonnikalan kokonaissaaliit.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tiedot kaikista aluksista, jotka eivät kuulu 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan mutta joiden tiedetään tai oletetaan kalastaneen tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle heti, kun tiedot ovat saatavilla.

30 artikla

Yhteiset kalastustoimet

1.  Tonnikalaa koskeva yhteinen kalastustoimi on sallittu ainoastaan, jos siihen osallistuvat alukset ovat saaneet luvan lippujäsenvaltioltaan tai lippujäsenvaltioiltaan. Luvan saadakseen kunkin kurenuotta-aluksen on oltava varustettu tonnikalan kalastukseen, sillä on oltava aluskohtainen kiintiö ja sen on noudatettava 32 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita.

2.  Yhteiseen kalastustoimeen jaettavan kiintiön on oltava yhtä suuri kuin osallistuville kurenuotta-aluksille jaettujen kiintiöiden summa.

3.  Unionin kurenuotta-alukset eivät saa osallistua yhteisiin kalastustoimiin muiden sopimuspuolten kurenuotta-alusten kanssa.

4.  Yhteiseen kalastustoimeen osallistumista koskeva lupahakemus esitetään liitteessä IV. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet saadakseen yhteiseen kalastustoimeen osallistuvilta kurenuotta-aluksiltaan seuraavat tiedot:

a)  yhteiselle kalastustoimelle haettu lupakausi;

b)  toimeen osallistuvien toimijoiden henkilöllisyys;

c)  aluskohtaiset kiintiöt;

d)  saaliiden jakoperuste toimeen osallistuvien alusten välillä; ja

e)  tiedot määräpaikkana olevista kalanviljelylaitoksista.

5.  Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä 4 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle vähintään 10 päivää ennen yhteisen kalastustoimen alkamista liitteessä IV esitetyn mallin mukaisesti. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle ja yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien muiden kalastusalusten lippuvaltioille viimeistään 5 päivää ennen kalastustoimen alkamista.

6.  Edellä 5 kohdassa vahvistettuja määräaikoja ei ylivoimaisen esteen sattuessa sovelleta määräpaikkana olevia kalanviljelylaitoksia koskeviin tietoihin. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle päivitetyt tiedot mahdollisimman pian ja niihin on liitettävä kuvaus ylivoimaisen esteen aiheuttaneista tapahtumista. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

2 JAKSO

Saaliiden kirjaamisjärjestelmä

31 artikla

Kirjaamisvelvoitteet

1.  Unionin pyyntialusten päälliköiden on pidettävä alusten toiminnasta kalastuspäiväkirjaa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14, 15, 23 ja 24 artiklan ja tämän asetuksen liitteessä II olevan A jakson mukaisesti.

2.  Unionin hinausalusten, apualusten ja jalostusalusten päälliköiden on kirjattava alusten toiminta liitteessä II olevassa B, C ja D jaksossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

32 artikla

Päälliköiden ja tonnikalarysien haltijoiden toimittamat saalisilmoitukset

1.  Aktiivisesti kalastavien unionin pyyntialusten päälliköiden on toimitettava lippujäsenvaltioilleen päivittäiset saalisilmoitukset sähköisessä muodossa koko sen kauden ajan, jona niillä on lupa kalastaa tonnikalaa. Nämä ilmoitukset eivät ole pakollisia satamassa oleville aluksille, paitsi jos ne osallistuvat yhteiseen kalastustoimeen. Ilmoitusten tiedot on kerättävä kalastuspäiväkirjoista, ja niiden on sisällettävä päivämäärä, kellonaika, sijainti (leveys- ja pituusasteet) sekä yleissopimusalueella pyydetyn tonnikalan paino ja kalojen lukumäärä, mukaan lukien vapautetut kalat ja poisheitetyt kuolleet kalat. Päälliköiden on lähetettävä ilmoitukset liitteessä III esitetyssä muodossa tai jäsenvaltion edellyttämässä muodossa.

2.  Kurenuotta-aluksen päällikön on laadittava 1 kohdassa tarkoitetut päivittäiset ilmoitukset kustakin kalastustoimesta, myös kalastustoimista, joissa saalista ei ole saatu. Aluksen päällikön tai hänen valtuutettujen edustajiensa on toimitettava edellistä päivää koskevat ilmoitukset aluksen lippujäsenvaltiolle viimeistään klo 9.00 (GMT).

3.  Tonnikalarysien haltijoiden, jotka kalastavat aktiivisesti tonnikalaa, tai näiden valtuutettujen edustajien on laadittava päivittäiset ilmoitukset, jotka on toimitettava niiden lippujäsenvaltioille 48 tunnin kuluessa sähköisessä muodossa koko sen kauden ajan, jona niillä on lupa kalastaa tonnikalaa. Näissä ilmoituksissa on oltava ICCAT:n rekisterinumero tonnikalarysälle, pyyntipäivä ja -aika, pyydetyn tonnikalan paino ja lukumäärä, mukaan lukien se, ettei saalista ole saatu, vapautetut kalat ja poisheitetyt kuolleet kalat. Niiden on lähetettävä tiedot liitteessä III esitetyssä muodossa.

4.  Muiden pyyntialusten kuin kurenuotta-alusten päälliköiden on toimitettava aluksensa lippujäsenvaltiolle 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset, jotka koskevat edeltävää, sunnuntaina päättynyttä viikkoa, viimeistään tiistaina klo 12.00 (GMT).

3 JAKSO

Purkaminen ja jälleenlaivaus

33 artikla

Nimetyt satamat

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolle on jaettu tonnikalakiintiö, on nimettävä satamat, joissa tonnikalan purkamis- tai jälleenlaivaustoimet saa tehdä. Nimettyjä satamia koskevat tiedot on sisällytettävä 11 artiklassa tarkoitettuun vuotuiseen kalastussuunnitelmaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista nimettyjä satamia koskeviin tietoihin tehdyistä muutoksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

2.  Jotta satama voidaan määritellä nimetyksi satamaksi, satamajäsenvaltion on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  purkamis- ja jälleenlaivausajat on vahvistettu;

b)  purkamis- ja jälleenlaivauspaikat on vahvistettu; ja

c)  sellaiset tarkastus- ja valvontamenettelyt on vahvistettu, joilla varmistetaan tarkastusten täydellinen kattavuus kaikkina purkamis- ja jälleenlaivausaikoina kaikissa purkamis- ja jälleenlaivauspaikoissa 35 artiklan mukaisesti.

3.  Pyyntialuksista sekä jalostusaluksista ja apualuksista on kiellettyä purkaa tai jälleenlaivata yhtään Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydettyä tonnikalaa muualla kuin sopimuspuolten ja jäsenvaltioiden nimeämissä satamissa. Tonnikalarysästä tai kasvatusaltaasta nostettu kuollut tonnikala voidaan poikkeuksellisesti kuljettaa jalostusalukseen apualusta käyttäen, jos se tapahtuu valvontaviranomaisen läsnä ollessa.

34 artikla

Purkamista koskevat ennakkoilmoitukset

1.  Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklaa sovelletaan 26 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon sisältyvien unionin kalastusalusten, joiden pituus on vähintään 12 metriä, päälliköihin. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan mukainen ennakkoilmoitus on lähetettävä sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja päälliköt aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.  Kyseiseen 26 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon sisältyvien unionin kalastusalusten, joiden pituus on alle 12 metriä, jalostusalusten ja apualusten päälliköiden tai heidän edustajiensa on vähintään neljä tuntia ennen aluksen arvioitua satamaan saapumisaikaa ilmoitettava sen jäsenvaltion (mukaan lukien lippujäsenvaltio) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään seuraavat tiedot:

a)  arvioitu saapumisaika;

b)  aluksella olevan tonnikalan arvioitu määrä;

c)  tiedot maantieteellisestä alueesta, jolta saaliit pyydettiin;

d)  kalastusalusten ulkoinen tunnistenumero ja nimi.

3.  Jos jäsenvaltioilla on unionin sovellettavan lainsäädännön nojalla lupa soveltaa ilmoituksen tekemiseen lyhyempää määräaikaa kuin neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa, aluksella olevan tonnikalan arvioidut määrät voidaan ilmoittaa kyseisellä sovellettavalla ilmoittamishetkellä ennen saapumista. Jos kalastusalueet ovat alle neljän tunnin päässä satamasta, aluksella olevan tonnikalan arvioituja määriä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen saapumista.

4.  Satamajäsenvaltion viranomaisten on pidettävä kirjaa kaikista kuluvan vuoden ennakkoilmoituksista.

5.  Satamajäsenvaltion asianomaisten valvontaviranomaisten on tarkastettava kaikki purkamiset unionissa, ja tietty prosenttiosuus on tarkastettava perustuen riskinarviointiin, jossa otetaan huomioon kiintiöt, laivaston koko ja pyyntiponnistus. Tällainen kunkin jäsenvaltion käyttöön ottama valvontajärjestelmä on esitettävä 14 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastussuunnitelmassa.

6.  Unionin pyyntialuksen päällikön on aluksen suurimmasta pituudesta riippumatta toimitettava 48 tunnin kuluessa purkamisen päättymisestä purkamisilmoitus sen jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille, jossa purkaminen tapahtuu, sekä aluksensa lippujäsenvaltiolle. Pyyntialuksen päällikkö on vastuussa ilmoituksen täydellisyydestä ja oikeellisuudesta, ja hänen on todistettava ilmoitus oikeaksi. Purkamisilmoituksessa on ilmoitettava ainakin tonnikalamäärät, jotka on purettu aluksesta, sekä alue, jolta ne on pyydetty. Kaikki puretut saaliit on punnittava. Satamajäsenvaltion on lähetettävä selvitys purkamisesta lippujäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle 48 tunnin kuluttua purkamisen päättymisestä.

35 artikla

Jälleenlaivaus

1.  Unionin kalastusalusten, joilla on tonnikalaa, tai kolmansien maiden alusten unionin vesillä suorittama jälleenlaivaus merellä kielletään kaikissa olosuhteissa.

2.  Kalastusalukset saavat jälleenlaivata tonnikalasaaliita ainoastaan tämän asetuksen 33 artiklassa tarkoitetuissa nimetyissä satamissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2017/2107 52 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 54 artiklassa ja 57 artiklassa vahvistettujen vaatimusten soveltamista.

3.  Vastaanottavan kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on toimitettava asianomaisen satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille liitteessä V esitetyn jälleenlaivausilmoituksen mallin mukaiset tiedot vähintään 72 tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa. Jälleenlaivaus edellyttää asianomaisen jälleenlaivaavan kalastusaluksen lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen etukäteen antamaa lupaa. Lisäksi jälleenlaivaavan aluksen päällikön on jälleenlaivaushetkellä ilmoitettava aluksena lippujäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle liitteessä V vaadituista päivämääristä.

4.  Satamajäsenvaltion on tarkastettava vastaanottava alus sen saapuessa ja tarkistettava jälleenlaivaustoimeen liittyvät määrät ja asiakirjat.

5.  Unionin kalastusalusten päälliköiden on täytettävä ja toimitettava aluksensa lippujäsenvaltiolle ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus 15 päivän kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä. Jälleenlaivaavien kalastusalusten päälliköiden on täytettävä ICCAT-jälleenlaivausilmoitus liitteen V mukaisesti. Jälleenlaivausilmoitukseen on sisällytettävä eBCD-asiakirjan viitenumero, jotta ilmoituksen sisältämien tietojen ristiintarkastus olisi helpompaa.

6.  Satamavaltion on lähetettävä selvitys jälleenlaivaamisesta jälleenlaivaavan kalastusaluksen lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaiselle 5 päivän kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä.

7.  Nimettyjen satamajäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava kaikki jälleenlaivaukset.

4 JAKSO

Ilmoitusvelvoitteet

36 artikla

Määriä koskevat viikoittaiset ilmoitukset

Kunkin jäsenvaltion on ▌lähetettävä komissiolle viikoittaiset saalisilmoitukset. Ilmoituksissa on oltava 32 artiklan mukaisesti vaadittavat tiedot tonnikalarysistä, kurenuotta-aluksista ja muista pyyntialuksista. ▌Tiedot on jäsenneltävä pyydystyypeittäin▌. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

37 artikla

Tiedot kiintiöiden käyttämisestä loppuun

1.  Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 34 artiklan noudattamisen lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun pyydyskunnalle jaetusta kiintiöstä katsotaan käytetyn 80 prosenttia.

2.  Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 35 artiklan noudattamisen lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun pyydyskunnalle taikka yhteiselle kalastustoimelle tai kurenuotta-alukselle jaettu kiintiö katsotaan käytetyn loppuun. Näiden tietojen mukana on toimitettava viralliset asiakirjat, joissa esitetään todisteet jäsenvaltion laivastolle, pyydyskunnalle, yhteiselle kalastustoimelle tai aluskohtaisella kiintiöllä kalastaville aluksille esittämästä kalastuskiellosta tai satamaanpaluukehotuksesta, mukaan lukien selkeä maininta kalastuskiellon alkamispäivämäärästä ja -kellonajasta.

3.  Komissio ilmoittaa ICCAT:n sihteeristölle päivämäärät, jolloin unionin tonnikalakiintiö on käytetty loppuun.

5 JAKSO

Tarkkailijaohjelmat

38 artikla

Kansallinen tarkkailijaohjelma

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että tonnikalan kalastuksessa aktiivisesti toimiville aluksille ja tonnikalarysille lähetetään kansallisia tarkkailijoita, joilla on virallinen henkilötodistus, siten, että tarkkailu kattaa vähintään

a)  20 prosenttia sen aktiivisista pelagisista troolareista (yli 15 m);

b)  20 prosenttia sen aktiivisista pitkäsiima-aluksista (yli 15 m);

c)  20 prosenttia sen aktiivisista vapapyydyksiä käyttävistä aluksista (yli 15 m);

d)  100 prosenttia hinausaluksista;

e)  100 prosenttia toimista, kun kalaa nostetaan tonnikalarysistä.

Jäsenvaltioiden, joissa on alle viisi pyyntialusta, jotka kuuluvat ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuihin luokkiin ja joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, on varmistettava, että lähetettävien kansallisten tarkkailijoiden suorittama tarkkailu kattaa vähintään 20 prosenttia ajasta, jolloin alukset harjoittavat tonnikalan kalastusta.

2.  Kansallisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)  seurata, että kalastusalukset ja tonnikalarysät noudattavat tätä asetusta;

b)  kirjata kalastustoimet ja raportoitava niistä, mukaan lukien seuraavat:

a)  saaliin määrä (sivusaalis mukaan luettuna) ja sen tila (pidetty aluksella tai heitetty pois elävänä tai kuolleena);

b)  pyyntialue leveys- pituusastein;

c)  pyyntiponnistuksen mittaus (esimerkiksi laskukertojen tai koukkujen lukumäärä), kuten se on määritelty eri pyydyksiä koskevassa ICCAT:n käsikirjassa;

d)  saaliin pyyntipäivä;

c)  tarkastaa kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

d)  tarkkailla ja kirjata aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämistoimenpiteiden vastaisesti.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi kansallisten tarkkailijoiden on tehtävä tieteellistä työtä, mukaan lukien näytteiden kerääminen, SCRS:n ohjeiden mukaisesti.

4.  Kunkin jäsenvaltion tarkkailijaohjelmassa kerätyt tiedot on toimitettava komissiolle, joka toimittaa ne tarvittaessa SCRS:lle tai ICCAT:n sihteeristölle.

5.  Edellä olevien 1–3 kohdan soveltamista varten jäsenvaltioiden on varmistettava

a)  edustava ajallinen ja paikallinen kattavuus sen takaamiseksi, että komissio saa riittävät ja asianmukaiset tiedot saaliista, pyyntiponnistuksesta ja muista tieteellisistä ja hallinnollisista näkökohdista ottaen huomioon laivastojen ja kalastusten erityispiirteet;

b)  luotettavat tiedonkeruuprotokollat;

c)  tarkkailijoiden olevan asianmukaisesti koulutettuja ja hyväksyttyjä ennen kuin he aloittavat toimintansa;

d)  mahdollisuuksien mukaan, että yleissopimusalueella kalastavien alusten ja tonnikalarysien toiminnalle aiheutuu mahdollisimman vähän häiriöitä.

39 artikla

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä artiklassa ja liitteessä VIII vahvistettu ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma toteutetaan tehokkaasti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ICCAT:n alueellinen tarkkailija on läsnä

a)  kaikilla kurenuotta-aluksilla, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa;

b)  aina, kun tonnikalaa siirretään kurenuotta-aluksilta;

c)  aina, kun tonnikalaa siirretään tonnikalarysistä kuljetusaltaisiin;

d)  aina, kun tonnikalaa siirretään kalanviljelylaitokselta toiselle;

e)  aina, kun tonnikalaa siirretään kasvatusaltaisiin kalanviljelylaitoksilla;

f)  aina, kun tonnikalaa nostetaan kalanviljelylaitoksilla; ja

g)  kun tonnikalaa vapautetaan kasvatusaltaista mereen.

3.  Kurenuotta-aluksilla, joilla ei ole ICCAT:n alueellista tarkkailijaa, ei ole lupaa kalastaa tonnikalaa.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullekin kalanviljelylaitokselle nimetään yksi ICCAT:n alueellinen tarkkailija kasvatusaltaaseensiirtotoimien koko keston ajaksi. Ylivoimaisen esteen sattuessa ja sen jälkeen, kun kalanviljelylaitoksen sijaintijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet olosuhteet, jotka muodostavat ylivoimaisen esteen, useampi kuin yksi kalanviljelylaitos voi käyttää samaa ICCAT:n alueellista tarkkailijaa, jotta varmistetaan kalanviljelytoiminnan jatkuvuus, edellyttäen, että varmistutaan tarkkailijan tehtävien asianmukaisesta suorittamisesta. Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on kuitenkin välittömästi pyydettävä uuden alueellisen tarkkailijan lähettämistä.

5.  ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tehtävänä on erityisesti

a)  tarkkailla ja seurata kalastus- ja kalanviljelytoimintaa ICCAT:n asiaankuuluvien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisesti, mukaan lukien käyttäen sellaisia stereokamerakuvia kasvatusaltaaseen siirron hetkeltä, joiden avulla voidaan mitata pituus ja arvioida sitä vastaava paino;

b)  allekirjoittaa ICCAT:n siirtoilmoitukset ja BCD-asiakirjat, jos niissä olevat tiedot vastaavat hänen omia havaintojaan. Muussa tapauksessa ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on kirjattava läsnäolonsa siirtoilmoituksiin ja BCD-asiakirjoihin ja mainittava erimielisyyden syyt mainiten erityisesti ne säännöt tai menettelyt, joita ei ole noudatettu;

c)  tieteellinen työ, mukaan lukien näytteiden kerääminen, SCRS:n ohjeiden mukaisesti.

6.  Päälliköt ja miehistö sekä kalanviljelylaitosten hoitajat, tonnikalarysien haltijat ja alusten käyttäjät eivät saa estää tai uhkailla tehtäviään suorittavia alueellisia tarkkailijoita eivätkä sekaantua tai vaikuttaa millään tavoin heidän tehtäviensä suorittamiseen.

6 JAKSO

Siirtotoimet

40 artikla

Siirtolupa

1.  Ennen kaikkia siirtotoimia pyynti- tai hinausaluksen päällikön tai hänen edustajiensa taikka sen kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan, josta siirto on peräisin, on lähetettävä lippujäsenvaltiolle tai kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle siirtoa koskeva ennakkoilmoitus, josta käy ilmi:

a)  pyyntialuksen, kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi ja ICCAT-rekisterinumero;

b)  siirron arvioitu ajankohta;

c)  siirrettävän tonnikalan arvioitu määrä;

d)  tiedot sijainnista (leveysaste/pituusaste), jossa siirto toteutetaan, ja altaiden tunnistenumerot;

e)  hinausaluksen nimi, hinattavien altaiden lukumäärä ja tarvittaessa ICCAT-rekisterinumero; ja

f)  tonnikalan määräpaikkana oleva satama, kalanviljelylaitos tai kasvatusallas.

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on annettava kullekin kuljetusaltaalle yksilöllinen numero. Jos yhtä kalastustoimea vastaavaa saalista siirrettäessä on käytettävä useampia kuljetusaltaita, tarvitaan ainoastaan yksi siirtoilmoitus mutta kunkin käytetyn kuljetusaltaan numero on merkittävä siirtoilmoitukseen ilmoittaen selvästi kussakin kuljetusaltaassa kuljetetun tonnikalan määrä.

3.  Kuljetusaltaiden numerot on annettava käyttäen yksilöllistä numerointijärjestelmää, joka koostuu vähintään kalanviljelylaitoksen sijaintijäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä on kolme numeroa. Kuljetusaltaiden yksilölliset numerot eivät saa olla muutettavissa eivätkä siirrettävissä toiseen kuljetusaltaaseen.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on annettava kullekin siirtotoimelle hyväksyntänumero sekä ilmoitettava se tapauksen mukaan kalastusaluksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle. Hyväksyntänumeroon on sisällyttävä jäsenvaltion kolmikirjaiminen koodi, vuoden ilmaisevat neljä numeroa, kolmikirjaiminen koodi, joka ilmaisee hyväksynnän (AUT) tai epäämisen (NEG), sekä niitä seuraavat järjestysnumerot.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on sallittava tai evättävä siirto 48 tunnin kuluessa siitä, kun siirtoa koskeva ennakkoilmoitus on toimitettu. Siirtotoimea ei saa aloittaa ilman myönnettyä hyväksyvää ennakkolupaa.

6.  Siirtolupa ei rajoita kasvatusaltaaseensiirtotoimen hyväksymistä.

41 artikla

Siirtoluvan epääminen ja tonnikalan vapauttaminen

1.  Pyyntialuksesta, hinausaluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio ei saa myöntää lupaa siirtoon, jos se katsoo siirtoa koskevan ennakkoilmoituksen saatuaan, että

a)  pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka on ilmoitettu pyytäneen kalat, ei ollut riittävää kiintiötä;

b)  pyyntialus tai tonnikalarysä ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti tai kalamäärään kasvatusaltaaseen siirtoon ei ole myönnetty lupaa;

c)  pyyntialuksella, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ollut 27 artiklan mukaisesti myönnettyä voimassa olevaa lupaa pyytää tonnikalaa; tai

d)  hinausalusta, joka on ilmoitettu kalojen siirron vastaanottajaksi, ei ole merkitty 26 artiklassa tarkoitettuun muita kalastusaluksia koskevaan ICCAT:n rekisteriin tai sitä ei ole varustettu täysin toimivalla satelliittiseurantajärjestelmällä tai vastaavalla paikannuslaitteella.

2.  Jos siirtoon ei myönnetä lupaa, 1 kohdassa tapauksen mukaan tarkoitetun jäsenvaltion on annettava vapauttamismääräys pyynti- tai hinausaluksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle ja ilmoitettava heille, että siirtoon ei myönnetä lupaa ja että kalat on vapautettava mereen liitteen XII mukaisesti.

3.  Jos hinausaluksen satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen toimintahäiriö kalanviljelylaitokselle kuljetuksen aikana, hinausalus on korvattava toisella hinausaluksella, jolla on täysin toimiva satelliittiseurantajärjestelmä, tai on asennettava tai otettava käyttöön uusi toimintakunnossa oleva satelliittiseurantajärjestelmä niin pian kuin mahdollista ja viimeistään 72 tunnin kuluttua. Tätä 72 tunnin määräaikaa voidaan poikkeuksellisesti pidentää, jos kyseessä on ylivoimainen este tai perustellut toiminnalliset rajoitukset. Teknisestä toimintahäiriöstä on viipymättä ilmoitettava komissiolle, joka ilmoittaa siitä ICCAT:n sihteeristölle. Aluksen päällikön tai hänen edustajansa on ilmoitettava lippujäsenvaltion valvontaviranomaisille kalastusaluksen päivitetyt maantieteelliset koordinaatit asianmukaisten televiestintäkeinojen avulla neljän tunnin välein teknisen toimintahäiriön havaitsemishetkestä siihen saakka, kun häiriö on korjattu.

42 artikla

Siirtoilmoitus

1.  Pyynti- tai hinausaluksen päälliköiden, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on täytettävä ja toimitettava vastuussa olevalle jäsenvaltiolle ICCAT:n siirtoilmoitus siirtotoimen lopussa liitteessä VI esitetyn mallin mukaisesti.

2.  Kalastusaluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä, josta kyseinen siirto on peräisin, vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on numeroitava siirtoilmoituslomakkeet. Ilmoituslomakkeen numeron on koostuttava jäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä ovat vuoden ilmaisevat neljä numeroa ja kolme järjestysnumeroa, joita seuraa kolmikirjaiminen koodi ”ITD” (MS-20**/xxx/ITD).

3.  Alkuperäisen siirtoilmoituksen on seurattava siirrettävien kalojen mukana. Pyyntialuksella tai tonnikalarysällä ja hinausaluksilla on pidettävä ▌jäljennös ilmoituksesta.

4.  Siirtotoimia suorittavien alusten päälliköiden on ilmoitettava toiminnastaan liitteen II mukaisesti.

5.  Kuolleita kaloja koskevat tiedot on kirjattava liitteessä XIII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

43 artikla

Seuranta videokameran avulla

1.  Pyynti- tai hinausaluksen päällikön tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on varmistettava, että siirtoa seurataan vedenalaisen videokameran avulla siirrettävien kalojen lukumäärän todentamiseksi. Videotallenne on tehtävä liitteessä X vahvistettujen vähimmäisvaatimusten ja menettelyjen mukaisesti.

2.  Jos SCRS pyytää komissiota toimittamat jäljennökset videotallenteista, jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset jäljennökset komissiolle, joka ▌toimittaa ne edelleen SCRS:lle.

44 artikla

ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tekemät todennukset sekä tutkimusten tekeminen

1.  Edellä 39 artiklassa ja liitteessä VIII tarkoitettujen pyyntialuksella ja tonnikalarysällä olevien ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden on

a)  kirjattava toteutetut siirtotoimet ja raportoitava niistä;

b)  tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä saaliita; ja

c)  tarkastettava 40 artiklassa tarkoitettuun ennakkoon annettuun siirtolupaan ja 42 artiklassa tarkoitettuun ICCAT:n siirtoilmoitukseen tehdyt merkinnät.

2.  Jos alueellisen tarkkailijan, asianomaisten valvontaviranomaisten tai pyynti- tai hinausaluksen päällikön taikka tonnikalarysän haltijan tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tekemien arvioiden välillä on lukumääränä ilmaistuna yli kymmenen prosentin ero, vastuullisen jäsenvaltion on aloitettava tutkimus. Tällainen tutkimus on saatava päätökseen ennen kuin kalat siirretään kasvatusaltaaseen kalanviljelylaitoksessa ja joka tapauksessa 96 tunnin kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, jollei kyseessä ole ylivoimainen este. Kaloja ei saa siirtää kasvatusaltaaseen eikä BCD-asiakirjassa olevaa asianomaista kohtaa saa vahvistaa ennen kuin kyseisen tutkimuksen tulokset ovat selvillä.

3.  Tapauksissa, joissa videotallenteen laatu tai selkeys ei ole riittävä siirrettyjen määrien arvioimiseksi, aluksen päällikkö, kalanviljelylaitoksen hoitaja tai tonnikalarysän haltija voi pyytää vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisilta lupaa uuden siirtotoimen suorittamiseen ja vastaavan videotallenteen toimittamiseen alueelliselle tarkkailijalle. Jos suoritetun vapaaehtoisen kontrollisiirron tulokset eivät ole tyydyttäviä, vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus. Jos tämän tutkimuksen jälkeen vahvistetaan, että videon laatu ei anna mahdollisuutta arvioida siirtoon liittyviä määriä, vastuussa olevan jäsenvaltion valvontaviranomaisten on määrättävä toinen kontrollisiirtotoimi ja toimitettava vastaava videotallenne ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle. Uudet siirrot suoritetaan kontrollisiirtoina siihen asti, kun videotallenteen laatu mahdollistaa siirrettyjen määrien arvioinnin.

4.  ICCAT:n alueellinen tarkkailija saa allekirjoittaa siirtoilmoituksen ainoastaan, jos hänen havaintonsa ovat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisia ja jos siirtoilmoituksen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan ja tietoihin sisältyy vaatimusten mukainen videotallenne 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarkastajien tekemiä todennuksia. ICCAT:n tarkkailijan on myös tarkastettava, että ICCAT:n siirtoilmoitus toimitetaan hinausaluksen päällikölle taikka kalanviljelylaitoksen hoitajalle tai tonnikalarysän haltijan edustajalle tarvittaessa. Jos ICCAT:n tarkkailija ei hyväksy siirtoilmoitusta, hänen on kirjattava läsnäolonsa siirtoilmoituksiin ja BCD-asiakirjoihin ja mainittava erimielisyyden syyt mainiten erityisesti ne säännöt tai menettelyt, joita ei ole noudatettu.

5.  Pyynti- tai hinausaluksen päällikön, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on täytettävä ja toimitettava vastuussa olevalle jäsenvaltiolle ICCAT:n siirtoilmoitus siirtotoimen lopussa liitteessä VI esitetyn mallin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimitettava siirtoilmoitus edelleen komissiolle ▌.

45 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan menettelyohjeet tässä jaksossa vahvistettujen säännösten soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 JAKSO

Kasvatusaltaaseensiirtotoimet

46 artikla

Kasvatusaltaaseensiirtoa koskeva lupa ja sen mahdollinen epääminen

1.  Ennen kasvatusaltaaseensiirtotoimien alkua kunkin kuljetusaltaan osalta on kiellettävä kuljetusaltaiden ankkuroiminen 0,5 meripeninkulman sisällä kalanviljelylaitokselta. Tätä tarkoitusta varten 15 artiklassa tarkoitetuissa kasvatuksen hallintasuunnitelmissa on oltava saatavilla maantieteelliset koordinaatit, jotka vastaavat sitä monikulmiota, jossa kalanviljelylaitos sijaitsee.

2.  Ennen mahdollisia kasvatusaltaaseensiirtotoimia kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on pyydettävä siitä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä, joka on pyytänyt kasvatusaltaaseen siirrettävän tonnikalan, vastuussa olevaa jäsenvaltiota tai sopimuspuolta hyväksymään kasvatusaltaaseen siirto.

3.  Pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä kasvatusaltaaseen siirtoa, jos se katsoo, että

a)  pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, joka on pyytänyt kalat, ei ollut riittävää tonnikalakiintiötä;

b)  pyyntialus tai tonnikalarysä ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti; tai

c)  pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ole 27 artiklan mukaisesti myönnettyä voimassa olevaa lupaa pyytää tonnikalaa.

4.  Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä kasvatusaltaaseen siirtoa, sen on

a)  ilmoitettava asiasta kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle; ja

b)  pyydettävä kyseistä toimivaltaista viranomaista takavarikoimaan saaliit ja vapauttamaan kalat mereen.

5.  Kasvatusaltaaseen siirtoa ei saa aloittaa ilman yhden työpäivän sisällä pyynnön esittämisestä annettua lupaa, jonka voi antaa pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio tai sopimuspuoli taikka kalanviljelylaitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio, jos siitä on sovittu pyyntialuksista tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaisten kanssa. Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaisilta ei saada vastausta yhden työpäivän kuluessa, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan kasvatusaltaaseensiirtotoimeen.

6.  Kalat on siirrettävä kasvatusaltaaseen vuosittain ennen 22 päivää elokuuta, elleivät kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset esitä hyväksyttäviä perusteita, kuten ylivoimainen este, jotka on toimitettava kasvatusaltaaseensiirtoraportin mukana. Kaloja ei saa missään tapauksessa siirtää kasvatusaltaaseen kunkin vuoden 7 päivän syyskuuta jälkeen.

47 artikla

Tonnikalan saalisasiakirjat

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on kiellettävä tonnikalan kasvatusaltaaseen siirtäminen, jos kalojen mukana ei ole asiakirjoja, joita ICCAT edellyttää asetuksella (EU) N:o 640/2010 vahvistetun saaliinkirjausohjelman puitteissa. Asiakirjojen on oltava tarkkoja ja täydellisiä sekä pyyntialuksista tai tonnikalarysistä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen validoimia.

48 artikla

Tarkastukset

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen kaikki kasvatusaltaaseensiirtotoimet kalanviljelylaitoksissa.

49 artikla

Seuranta videokameran avulla

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset seuraavat kasvatusaltaaseensiirtotoimia vedenalaisen videokameran avulla. Kustakin kasvatusaltaaseensiirtotoimesta on tuotettava videotallenne liitteessä X vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

50 artikla

Tutkimusten aloittaminen ja tekeminen

Jos ICCAT:n alueellisen tarkkailijan, jäsenvaltioiden asianomaisten valvontaviranomaisten ja/tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tekemien arvioiden välillä on lukumääränä ilmaistuna yli kymmenen prosentin ero, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä pyyntialuksesta ja/tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa. Tutkimukset tekevä jäsenvaltio voi käyttää muita käytettävissään olevia tietoja, mukaan lukien 51 artiklassa tarkoitettujen kasvatusaltaaseensiirto-ohjelmien tulokset.

51 artikla

Toimenpiteet ja ohjelmat kasvatusaltaaseen siirrettävien tonnikalojen lukumäärän ja painon arvioimiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelma, jossa käytetään stereokamerajärjestelmiä tai yhtä täsmällisiä ja tarkkoja vaihtoehtoisia menetelmiä kattaa 100 prosenttia kaikista kasvatusaltaaseensiirtotoimista kalojen lukumäärän ja painon arvioimiseksi.

2.  Ohjelma on toteutettava liitteessä XI vahvistettuja menettelyjä noudattaen. Vaihtoehtoisia menetelmiä voidaan käyttää ainoastaan, jos ICCAT on vahvistanut ne vuosikokouksessa.

3.  Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän ohjelman tulokset pyyntialuksista vastaavalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle sekä yhteisölle, joka hallinnoi alueellista tarkkailijaohjelmaa ICCAT:n puolesta.

4.  Jos ohjelman tulokset osoittavat, että kasvatusaltaaseen siirretyn tonnikalan määrät eroavat määristä, jotka on ilmoitettu pyydetyiksi ja/tai siirretyiksi, pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa. Jos pyyntialus tai tonnikalarysä on toisen sopimuspuolen lipun alla, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä kyseisen lippusopimuspuolen kanssa.

5.  Pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on annettava liitteessä XII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti vapauttamismääräys kasvatusaltaaseen siirretyistä määristä, jotka ylittävät pyydetyt ja siirretyt määrät, jos

a)  edellä 4 kohdassa tarkoitettua tutkimusta ei saada päätökseen 10 työpäivän kuluessa siitä, kun ohjelman tulokset on ilmoitettu yksittäisen kasvatusaltaaseensiirtotoimen osalta tai yhteisen kalastustoimen kaikkien kasvatusaltaaseensiirtotoimien osalta; tai

b)  tutkimuksen tulos osoittaa, että tonnikalojen lukumäärä ja/tai keskipaino ylittää pyydetyn ja siirretyn ilmoitetun tonnikalan vastaavat arvot.

Ylittävä määrä on vapautettava valvontaviranomaisten läsnä ollessa.

6.  Ohjelman tuloksia on käytettävä päätettäessä, onko kaloja vapautettava, ja kasvatusaltaaseensiirtoilmoitukset ja BCD-asiakirjan asiaankuuluvat osat on täytettävä vastaavasti. Kun on annettu vapauttamismääräys, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä kansallisen valvontaviranomaisen ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnäoloa vapauttamisen seuraamiseksi.

7.  Jäsenvaltioiden on toimitettava ohjelman tulokset komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä syyskuuta. Jos kasvatusaltaaseen siirrossa ilmenee ylivoimainen este, jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset tulokset ennen 12 päivää syyskuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot SCRS:lle vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta arviointia varten.

8.  Elävää tonnikalaa saa siirtää yhdestä kasvatusaltaasta toiseen kasvatusaltaaseen ainoastaan kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen valvontaviranomaisten luvalla ja läsnä ollessa. Jokainen siirto on kirjattava kappalemäärän valvomiseksi. Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava näitä siirtoja ja varmistettava, että jokainen kalanviljelylaitoksen sisäinen siirto kirjataan eBCD-asiakirjojen järjestelmään.

9.  Vähintään 10 prosentin ero aluksen tai tonnikalarysän pyytämiksi ilmoitettujen määrien ja valvontakameran avulla kasvatusaltaaseen siirron hetkellä todettujen määrien välillä katsotaan mahdolliseksi asianomaisen aluksen tai tonnikalarysän tekemäksi sääntöjen noudattamatta jättämiseksi. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkoituksenmukaisten jatkotoimien varmistamiseksi.

52 artikla

Kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja kasvatusaltaaseensiirtoraportti

1.  Kalanviljelylaitoksen hoitajan on 72 tunnin kuluessa kunkin kasvatusaltaaseensiirtotoimen saattamisesta loppuun toimitettava liitteessä XIV säädetyn mukainen kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselleen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksen lisäksi kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on yhden viikon kuluessa kasvatusaltaaseensiirtotoimen saattamisesta loppuun toimitettava liitteessä XI olevassa B jaksossa esitetyt tiedot sisältävä kasvatusaltaaseensiirtoraportti sille jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle, jonka aluksilla tai tonnikalarysillä asianomainen tonnikala on pyydetty, sekä komissiolle. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

3.  Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi kasvatusaltaaseensiirtotoimea ei katsota loppuun saatetuksi ennen kuin mahdollinen käynnistetty tutkimus ja mahdollinen määrätty vapauttamistoimi on saatettu loppuun.

53 artikla

Kalanviljelylaitoksen sisäiset siirrot ja satunnaistarkastukset

1.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on otettava käyttöön jäljitettävyysjärjestelmä, johon sisältyy sisäisten siirtojen videotallennus.

2.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on tehtävä tietyn vuoden kasvatusaltaaseensiirtotoimien loppuun saattamisen ja seuraavan vuoden ensimmäisen kasvatusaltaaseen siirron välisenä aikana riskianalyysin perusteella satunnaistarkastuksia, jotka koskevat kalanviljelylaitoksella kasvatusaltaissa pidettävää tonnikalaa.

3.  Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi kunkin kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on vahvistettava tarkastettavien kalojen vähimmäisprosenttiosuus. Tämä prosenttiosuus vahvistetaan 14 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastussuunnitelmassa. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle vuosittain suoritettujen satunnaistarkastusten tulokset. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle asiaankuuluvaa kiintiötä koskevaa ajanjaksoa seuraavan vuoden huhtikuussa.

54 artikla

Pääsy videotallenteisiin ja niitä koskevat vaatimukset

1.  Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että 49 ja 51 artiklassa tarkoitetut videotallenteet asetetaan pyynnöstä kansallisten tarkastajien, alueellisten ja ICCAT:n tarkastajien sekä ICCAT:n ja kansallisten tarkkailijoiden saataville.

2.  Kunkin kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alkuperäisen videotallenteen korvaamisen, editoinnin tai muuntelun välttämiseksi.

55 artikla

Vuotuinen kasvatusaltaaseensiirtoraportti

Jäsenvaltioiden, joiden on toimitettava 52 artiklan mukainen kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja ‑raportti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta edellistä vuotta koskeva kasvatusaltaaseensiirtoraportti. Komissio lähettää nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle vuosittain ennen 31 päivää elokuuta. Raportissa on oltava seuraavat tiedot:

a)  kutakin kalanviljelylaitosta kohden kasvatusaltaisiin siirretyn tonnikalan kokonaismäärä, mukaan lukien kalojen lukumäärän ja painon vähentyminen kasvatusaltaisiin kuljetuksen aikana, kalastusalusten ja tonnikalarysien suorittamissa toimissa;

b)  luettelo aluksista, jotka kalastavat, tarjoavat tai siirtävät tonnikalaa kasvatustarkoituksiin (aluksen nimi, lippuvaltio, lisenssin numero, pyydystyyppi), ja tonnikalarysistä;

c)  pyydettyjen tonnikalojen kappalemäärien arviointia kokoluokittain koskevan näytteenotto-ohjelman tulokset sekä pyyntipäivä, -kellonaika ja -alue sekä käytetty kalastusmenetelmä tilastojen parantamiseksi kannan arviointia varten.

Näytteenotto-ohjelmassa edellytetään, että kasvatusaltaasta on otettava kokonäytteet (pituus tai paino) siten, että otetaan yksi näyte (= 100 yksilöä) kutakin 100:aa tonnia elävää kalaa kohden tai 10 prosentin näyte kasvatusaltaassa olevien kalojen kokonaismäärästä. Kokonäytteet kerätään kalanviljelylaitoksella nostotoimien aikana ja kuolleista kaloista kuljetuksen aikana ICCAT:n laatimien, tietojen toimittamista koskevien ohjeiden mukaisesti. Yli vuoden ajan viljellyn kalan osalta on otettava käyttöön täydentäviä näytteenottomenetelmiä. Näytteet on otettava jokaisen noston yhteydessä ja kaikista kasvatusaltaista;

d)  kasvatusaltaaseen pantujen tonnikalojen määrät ja arvio kasvusta ja kuolleisuudesta vankeudessa sekä myydyt määrät tonneina. Kalanviljelylaitoksen on annettava nämä tiedot;

e)  edellisen vuoden aikana kasvatusaltaaseen siirrettyjen tonnikalojen määrät; ja

f)  edellisen vuoden aikana kaupan pidetyt määrät eriteltyinä alkuperän mukaan.

56 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan menettelyt tässä jaksossa vahvistettujen säännösten soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 JAKSO

Seuranta ja valvonta

57 artikla

Alusten satelliittiseurantajärjestelmä

1.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 9 artiklan 5 kohdassa säädetään, lippujäsenvaltion on toteutettava liitteen XV mukaisesti alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS) niiden kalastusalustensa osalta, joiden suurin pituus on vähintään 12 metriä.

2.  Kalastusalusten, joiden suurin pituus on yli 15 metriä ja jotka sisältyvät 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun alusluetteloon tai 26 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun luetteloon muista aluksista, on aloitettava satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittaminen ICCAT:lle vähintään 5 päivää ennen lupakautensa alkua ja jatkettava tietojen toimittamista vähintään 5 päivää lupakautensa päättymisen jälkeen, jollei komissiolle lähetetä etukäteen pyyntöä aluksen poistamiseksi ICCAT:n alusrekisteristä.

3.  Valvontaa varten päällikön tai hänen edustajansa on varmistettava, että pyyntialuksilta, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, lähetettävien satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittamista ei keskeytetä alusten ollessa satamassa, ellei käytössä ole preijausjärjestelmää.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastuksenseurantakeskukset toimittavat niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit edelleen reaaliaikaisesti ja https data feed -formaattia käyttäen komissiolle ja sen nimeämälle elimelle. Komissio lähettää kyseiset viestit sähköisesti ICCAT:n sihteeristölle.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit toimitetaan edelleen komissiolle vähintään joka toinen tunti;

b)  jos satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen vika, niiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten muulla tavoin lähettämät, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanotetut viestit toimitetaan edelleen komissiolle 24 tunnin kuluessa viestien saapumisesta jäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukseen;

c)  komissiolle edelleentoimitetut viestit numeroidaan juoksevasti (yksilöllisin tunnistein) päällekkäisyyksien välttämiseksi;

d)  komissiolle edelleentoimitetut viestit ovat täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 24 artiklan 3 kohdan mukaisia.

6.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkia sen tarkastusalusten käyttöön annettuja viestejä käsitellään luottamuksellisesti ja käytetään ainoastaan merellä tehtäviin tarkastustoimiin.

9 JAKSO

Tarkastukset ja täytäntöönpanon valvonta

58 artikla

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

1.  Yhteiset kansainväliset tarkastustoimet on toteutettava tämän asetuksen liitteessä IX esitetyn kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevan ICCAT:n kansainvälisen tarkastusjärjestelmän, jäljempänä ’ICCAT:n järjestelmä’, mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden, joiden kalastusaluksilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa, on nimettävä tarkastajat ja tehtävä ICCAT:n järjestelmän mukaisia tarkastuksia merellä.

3.  Jos milloin tahansa enemmän kuin 15 jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa kalastusalusta harjoittaa tonnikalaan liittyviä toimia yleissopimusalueella, asianomaisen jäsenvaltion on riskianalyysin perusteella lähetettävä paikalle tarkastusalus, joka suorittaa tarkastuksia ja valvontaa merellä yleissopimusalueella koko sen ajan, jonka kyseiset alukset ovat alueella. Kyseinen velvoite katsotaan täytetyksi, jos jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä tarkastusaluksen käytössä tai jos yleissopimusalueella toimii unionin tarkastusalus.

4.  Komissio tai sen nimeämä elin voi osoittaa ICCAT:n järjestelmään unionin tarkastajia.

5.  Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi komissio tai sen nimeämä elin koordinoi unionin puolesta toteutettavia valvonta- ja tarkastustoimia. Komissio voi laatia yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä tarkastusohjelmia, joiden avulla unioni voi täyttää ICCAT:n järjestelmän mukaiset velvollisuutensa. Niiden jäsenvaltioiden, joiden kalastusalukset harjoittavat tonnikalan kalastusta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden ohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi erityisesti tarvittavien aineellisten ja henkilöresurssien osalta sekä niiden ajanjaksojen ja maantieteellisten alueiden osalta, jolloin ja joilla resursseja käytetään.

6.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä huhtikuuta niiden tarkastajien ja tarkastusalusten nimet, jotka ne aikovat osoittaa ICCAT:n järjestelmään kyseisen vuoden aikana. Komissio laatii näiden tietojen avulla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suunnitelman unionin osallistumisesta ICCAT:n järjestelmään kunakin vuonna sekä toimittaa tämän suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ja jäsenvaltioille.

59 artikla

Tarkastukset rikkomustapauksissa

Lippujäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivalle kalastusalukselle tehdään lippujäsenvaltion satamissa sen valvonnassa fyysinen tarkastus tai että tarkastuksen suorittaa sen nimeämä tarkastaja, jos kalastusalus ei ole jossakin lippujäsenvaltion satamassa, jos kalastusalus

a)  ei ole noudattanut 31 ja 32 artiklassa vahvistettuja kirjaamis- ja ilmoitusvaatimuksia; tai

b)  on rikkonut tämän asetuksen säännöksiä tai syyllistynyt asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklassa tarkoitettuun vakavaan rikkomukseen.

60 artikla

Ristiintarkastukset

1.  Jäsenvaltioiden on tarkastettava tarkastusraporttien, tarkkailuraporttien ja satelliittiseurantajärjestelmän sekä tarvittaessa eBCD-asiakirjojen, kalastusalustensa kalastuspäiväkirjojen, siirto- tai jälleenlaivausasiakirjojen ja saalisasiakirjojen tiedot ja niiden oikea-aikainen toimittaminen asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109 artiklan mukaisesti.

2.  Kunkin jäsenvaltion on tehtävä kaikkia saaliiden purkamisia, jälleenlaivaamisia tai kasvatusaltaaseen siirtoja koskevia ristiintarkastuksia kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan tai jälleenlaivausilmoitukseen lajeittain kirjattujen määrien ja purkamisilmoitukseen tai kasvatusaltaaseensiirtoilmoitukseen ja mihin tahansa muuhun asiaa koskevaan asiakirjaan, kuten kauppalaskuun ja/tai myynti-ilmoitukseen, kirjattujen määrien välillä.

10 JAKSO

Täytäntöönpanon valvonta

61 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

Tonnikalan kasvatuslaitoksesta tai -laitoksista vastaavan jäsenvaltion on toteutettava kalanviljelylaitosta koskeva asianmukainen täytäntöönpanotoimenpide, jos sen lainsäädännön mukaisesti on todettu, että kyseinen kalanviljelylaitos ei noudata tämän asetuksen 46–55 artiklan säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 89–91 artiklan soveltamista ja etenkään jäsenvaltioiden velvollisuutta toteuttaa asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä kalastusaluksen osalta. Rikkomisen vakavuudesta riippuen ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti tällaisiin toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti luvan keskeyttäminen tai peruuttaminen ja/tai sakkojen määrääminen. Jäsenvaltioiden on annettava tiedoksi kaikki tapaukset, joissa lupa keskeytetään tai peruutetaan, komissiolle, joka ilmoittaa asiasta ICCAT:n sihteeristölle tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laaditun rekisterin tietojen muuttamiseksi vastaavasti.

6 LUKU

Kaupan pitäminen

62 artikla

Kaupan pitämistä koskevat toimenpiteet

1.  Sellaisen tonnikalan unionissa tapahtuva kauppa, purkaminen, tuonti, vienti, siirto altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi, jälleenvienti ja jälleenlaivaus on kielletty, jonka mukana ei ole tässä asetuksessa ▌ja tonnikalasaaliiden kirjausohjelmaa koskevat ICCAT:n säännöt täytäntöönpanevassa unionin lainsäädännössä säädettyjä tarkkoja, täydellisiä ja todennettuja asiakirjoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009 ja (EY) N:o 1005/2008 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(28) säännösten soveltamista.

2.  Tonnikalan unionissa tapahtuva kauppa, tuonti, purkaminen, siirto altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi, jalostaminen, vienti, jälleenvienti ja jälleenlaivaus on kielletty, jos

a)  tonnikala on pyydetty kalastusaluksilla tai tonnikalarysillä, joiden lippuvaltiolla ei ole ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaista tonnikalaa koskevaa kiintiötä tai saalisrajaa▌; tai

b)  tonnikala on pyydetty kalastusaluksella tai tonnikalarysällä, jonka oma kiintiö tai josta vastuussa olevan valtion kalastusmahdollisuudet oli käytetty loppuun saaliin saantihetkellä.

3.  Tonnikalan unionissa tapahtuva sellainen kauppa, tuonti, purkaminen, jalostaminen ja vienti lihotus- tai kasvatuslaitoksilta, joka ei ole 1 kohdassa mainittujen asetusten mukaista, on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009, (EY) N:o 1005/2008 ja (EU) N:o 1379/2013 säännösten soveltamista.

7 LUKU

Loppusäännökset

63 artikla

Arviointi

Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava viipymättä komissiolle yksityiskohtainen raportti siitä, kuinka ne ovat panneet tämän asetuksen täytäntöön. Jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella komissio toimittaa ICCAT:n päättämään päivämäärään mennessä ICCAT:n sihteeristölle yksityiskohtaisen raportin ICCAT:n suosituksen 19-04 täytäntöönpanosta.

64 artikla

Rahoitus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 508/2014(29) sovellettaessa tätä asetusta on pidettävä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa tarkoitettuna monivuotisena suunnitelmana.

65 artikla

Luottamuksellisuus

Tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä ja vaihdettuja tietoja käsitellään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 112 ja 113 artiklassa vahvistettujen luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti.

66 artikla

Muutoksiin sovellettava menettely

1.  Siirretään komissiolle valta antaa 67 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen muuttamista sen mukauttamiseksi ICCAT:n hyväksymiin toimenpiteisiin, jotka sitovat unionia ja sen jäsenvaltioita ja jotka koskevat

a)   poikkeuksia 8 artiklan mukaisesta kiellosta siirtää käyttämättömät kiintiöt seuraavalle vuodelle;

b)  tietojen ilmoittamisen määräaikoja, jotka vahvistetaan seuraavissa säännöksissä: 24 artiklan 4 kohta, 26 artiklan 1 kohta, 29 artiklan 1 kohta, 32 artiklan 2 ja 3 kohta, 35 artiklan 5 ja 6 kohta, 36 artikla, 41 artiklan 3 kohta, 44 artiklan 2 kohta, 51 artiklan 7 kohta, 52 artiklan 2 kohta, 55 artikla, 56 artiklan 5 kohdan b alakohta ja 58 artiklan 6 kohta;

c)  kalastuskausia, joista säädetään 17 artiklan 1 ja 4 kohdassa;

d)  säilyttämisen vähimmäisviitekokoa, josta säädetään 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 20 artiklan 1 kohdassa;

e)  prosenttiosuuksia ja viiteparametreja, joista säädetään 13 artiklassa, 15 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 20 artiklan 1 kohdassa, 21 artiklan 2 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdassa, 44 artiklan 2 kohdassa, 50 artiklassa ja 51 artiklan 9 kohdassa;

f)  komissiolle toimitettavia tietoja, joista säädetään 11 artiklan 1 kohdassa, 24 artiklan 1 kohdassa, 25 artiklan 3 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklan 4 kohdassa, 34 artiklan 2 kohdassa, 40 artiklan 1 kohdassa ja 55 artiklassa;

g)  kansallisten tarkkailijoiden tehtäviä, joista säädetään 38 artiklan 2 kohdassa, ja ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tehtäviä, joista säädetään 39 artiklan 5 kohdassa;

h)  syitä evätä siirtolupa 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

i)  syitä saaliiden takavarikointiin ja määräykseen vapauttaa kalat 46 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

j)  58 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alusten lukumäärää;

k)  liitteitä I–XV.

2.  Kaikki 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset on rajoitettava tiukasti asianomaisia ICCAT:n suosituksia koskevien unionia sitovien muutosten ja/tai lisäysten täytäntöönpanoon▌.

67 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästä viiden vuoden ajaksi 66 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 66 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 66 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

68 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

69 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1936/2001 seuraavasti:

a)  Kumotaan 3 artiklan g–j alakohta, 4 a, 4 b ja 4 c artikla sekä liite I a.

b)  Poistetaan liitteissä I ja II ilmaisu ”Tonnikala: Thunnus thynnus”.

70 artikla

Asetuksen (EU) 2017/2107 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EU) 2017/2107 43 artikla.

71 artikla

Asetuksen (EU) 2019/833 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EU) 2019/833 53 artikla.

72 artikla

Kumoaminen

1.  Kumotaan asetus (EU) 2016/1627.

2.  Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XVI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

73 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Erityiset edellytykset, joita sovelletaan 19 artiklan nojalla kalastaviin pyyntialuksiin

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että seuraavia kapasiteettirajoituksia noudatetaan sen alusten osalta:

—  Vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, enimmäismäärä on niiden alusten määrä, jotka osallistuivat tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2006.

—  Perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston, jolla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Välimerellä, enimmäismäärä on niiden alusten lukumäärä, jotka osallistuivat tonnikalan kalastukseen vuonna 2008.

—  Pyyntialusten, jolla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Adrianmerellä, enimmäismäärä on niiden alusten lukumäärä, jotka osallistuivat tonnikalan kalastukseen vuonna 2008. Kunkin jäsenvaltion on jaettava aluskohtaiset kiintiöt asianomaisille aluksille.

2.  Kukin jäsenvaltio voi myöntää

—  enintään 7 prosenttia tonnikalakiintiöstään vapapyydyksiä käyttäville aluksilleen ja uisteluveneilleen. Ranskan osalta suurimmalta pituudeltaan alle 17 metriä olevat Ranskan lipun alla purjehtivat alukset, jotka toimivat Biskajanlahdella, saavat pyytää enintään 100 tonnia tonnikalaa, jonka paino on vähintään 6,4 kilogrammaa tai jonka lovipituus on vähintään 70 senttimetriä,

—  enintään 2 prosenttia tonnikalakiintiöstään perinteiseen pienimuotoiseen tuoreen kalan rannikkokalastukseensa Välimerellä,

—  enintään 90 prosenttia tonnikalakiintiöstään Adrianmeren pyyntialuksilleen kasvatustarkoituksiin.

3.  Kroatia voi soveltaa kalojen painona ilmaistuna enintään 7 prosenttiin sen alusten Adrianmereltä kasvatustarkoituksiin pyytämiä tonnikalayksilöitä vähimmäiskokoa, joka on 6,4 kilogramman paino tai 66 senttimetrin lovipituus.

4.  Jäsenvaltioiden, jonka vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla, käsisiima-aluksilla ja uisteluveneillä on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, on otettava käyttöön seuraavat pyrstömerkkiä koskevat vaatimukset:

—  Pyrstömerkit on kiinnitettävä kuhunkin tonnikalaan heti aluksesta purettaessa.

—  Kussakin pyrstömerkissä on oltava yksilöllinen tunnistenumero, joka on merkittävä tonnikalan saalisasiakirjoihin ja kirjoitettava helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla kaikkien tonnikalaa sisältävien pakkausten päälle.

LIITE II

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vaatimukset

A.  PYYNTIALUKSET

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vähimmäisvaatimukset:

1.  Kalastuspäiväkirjan sivut on numeroitava.

2.  Kalastuspäiväkirja on täytettävä päivittäin (keskiyöhön mennessä) tai ennen satamaan saapumista.

3.  Kalastuspäiväkirja on täytettävä, kun merellä tehdään tarkastus.

4.  Jokaisesta sivusta on jäätävä kalastuspäiväkirjaan yksi jäljennös.

5.  Aluksella on oltava kalastuspäiväkirja, joka kattaa toiminnan yhden vuoden ajalta.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäisvakiotiedot:

1.  Päällikön nimi ja osoite.

2.  Lähtöpäivä ja -satama, saapumispäivä ja -satama.

3.  Aluksen nimi, rekisterinumero, ICCAT-numero, kansainvälinen radiokutsutunnus ja IMO-numero (jos on).

4.  Pyydys:

a)  FAO:n tyyppikoodi;

b)  mitat (esim. pituus, silmäkoko, koukkujen lukumäärä).

5.  Toiminta merellä, (vähintään) yksi rivi matkapäivää kohden:

a)  toiminta (esim. kalastus, matkanteko);

b)  sijainti: tarkka päivittäinen sijainti (astetta ja minuuttia) kirjattuna kunkin kalastustoimen osalta tai keskipäivällä, jos päivän aikana ei ole harjoitettu kalastusta;

c)  saaliiden kirjaaminen, mukaan lukien

–  FAO-koodi;

–  kokonaisen kalan painona, kilogrammaa päivää kohden;

–  kappalemäärä päivää kohden.

Kurenuotta-alusten osalta tiedot on kirjattava kalastustoimikohtaisesti, myös jos saalista ei ole saatu.

6.  Päällikön allekirjoitus.

7.  Paino perustuu: arviointiin, punnitukseen aluksella.

8.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä elopainoa vastaava luku, ja siinä on ilmoitettava arvioinnissa käytetyt muuntokertoimet.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on saaliin purkaminen tai jälleenlaivaus:

1.  Purkamis-/jälleenlaivauspäivä ja -satama.

2.  Tuotteet:

a)  laji ja jalostusaste käyttäen FAO-koodia;

b)  kalojen tai laatikoiden lukumäärä ja määrä kilogrammoina.

3.  Aluksen päällikön tai edustajan allekirjoitus.

4.  Jälleenlaivauksen tapauksessa vastaanottavan aluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on siirto kasvatusaltaaseen:

1.  Siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti (leveysaste/pituusaste).

2.  Tuotteet:

a)  laji käyttäen FAO-koodia;

b)  kasvatusaltaisiin siirrettyjen kalojen lukumäärä ja paino kilogrammoina.

3.  Hinausaluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

4.  Määräpaikkana olevan kalanviljelylaitoksen nimi ja ICCAT-numero.

5.  Jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, päällikön on 1–4 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi kirjattava kalastuspäiväkirjaan seuraavat tiedot:

a)  kalat altaisiin siirtävästä pyyntialuksesta:

–  alukselle otettujen saaliiden määrä,

–  sen aluskohtaiseen kiintiöön kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

–  muiden yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien alusten nimet;

b)  muista samaan yhteiseen kalastustoimeen osallistuvista pyyntialuksista, jotka eivät osallistu kalojen siirtoon:

–  kyseisten alusten nimet, niiden kansainväliset radiokutsutunnukset ja ICCAT-numerot,

–  se, että saaliita ei ole otettu aluksille eikä siirretty altaisiin,

–  niiden aluskohtaisiin kiintiöihin kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

–  edellä a alakohdassa tarkoitetun pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero.

B.  HINAUSALUKSET

1.  Hinausaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti, siirretyt määrät (kalojen lukumäärä ja määrä kilogrammoina), altaan numero sekä pyyntialuksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero, muiden mukana olleiden alusten nimet ja ICCAT-numerot, määräpaikkana oleva kalanviljelylaitos ja sen ICCAT-numero sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numero.

2.  Lisäsiirrot apualuksille tai muille hinausaluksille on ilmoitettava siten, että ilmoitus sisältää samat tiedot kuin 1 kohdassa sekä apualuksen tai hinausaluksen nimen, lippuvaltion ja ICCAT-numeron sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numeron.

3.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä siirroista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

C.  APUALUKSET

1.  Apualuksen päällikön on päivittäin kirjattava aluksen toiminta kalastuspäiväkirjaan, mukaan lukien päivämäärä, kellonaika ja sijainti, alukselle otetut tonnikalan määrät, kalastusalus sekä sen kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi, johon apualuksen toiminta liittyy.

2.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikaisista toiminnoista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

D.  JALOSTUSALUKSET

1.  Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan toimintojen päivämäärä, kellonaika ja sijainti, jälleenlaivatut määrät sekä tarvittaessa kalanviljelylaitokselta, tonnikalarysistä tai pyyntialuksilta vastaanotettujen tonnikalojen lukumäärä ja paino. Hänen on myös kirjattava kyseisten kalanviljelylaitosten, tonnikalarysien tai pyyntialusten nimet ja ICCAT-numerot.

2.  Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava jalostuspäiväkirjaansa siirrettyjen tai jälleenlaivattujen kalojen lukumäärä ja paino kokonaisina kaloina, käytetty muuntokerroin sekä painot ja määrät jalostusasteittain.

3.  Jalostusaluksen päällikön on ylläpidettävä varastointikaaviota, josta käy ilmi kunkin lajin ja jalostusasteen sijainti ja määrät.

4.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä jälleenlaivauksista. Kalastuspäiväkirja, jalostuspäiväkirja, varastointikaavio ja ICCAT:n jälleenlaivausilmoitusten alkuperäiskappaleet on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

LIITE III

Saalisilmoituslomake

Saalisilmoituslomake

Lippu-valtio

ICCAT-numero

Aluksen nimi

Ilmoituksen alkamispäivä

Ilmoituksen päättymispäivä

Ilmoituksen kesto (päivinä)

Saaliin pyyntipäivä

Pyyntipaikka

Saalis

Jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, kullekin pyyntialukselle kirjattu paino (kg)

Lev.

Pit.

Paino (kg)

Kappalemäärä

Keskipaino (kg)

LIITE IV

Yhteiseen kalastustoimeen osallistumista koskevan luvan hakulomake

Yhteinen kalastustoimi

Lippu-valtio

Aluksen nimi

ICCAT-numero

Toimen kesto

Toimijoiden henkilöllisyys

Aluskohtainen kiintiö

Aluskohtainen jakoperuste

Määräpaikkana oleva lihotus- tai kasvatuslaitos

Sopimuspuoli

ICCAT-numero

Päivämäärä …

Lippuvaltion vahvistus …

LIITE V

ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus

20210428-P9_TA(2021)0142_FI-p0000002.png

20210428-P9_TA(2021)0142_FI-p0000003.png

LIITE VI

ICCAT:n siirtoilmoitus

20210428-P9_TA(2021)0142_FI-p0000004.png

LIITE VII

Kalastuslupia koskevat vähimmäistiedot(30)

A.  TUNNISTETIEDOT

1.  ICCAT-rekisterinumero

2.  Kalastusaluksen nimi

3.  Ulkoinen rekisterinumero (kirjaimet ja numerot)

B.  KALASTUSTA KOSKEVAT EHDOT

1.  Myöntämispäivä

2.  Voimassaoloaika

3.  Kalastuslupaan liittyvät ehdot, tarvittaessa myös lajit, alue ja pyydykset ja muut tästä asetuksesta ja/tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat ehdot.

 

Mistä ../../..

mihin ../../..

Mistä ../../..

mihin ../../..

Mistä ../../..

mihin ../../..

Mistä ../../..

mihin ../../..

Mistä ../../..

mihin ../../..

Mistä ../../..

mihin ../../..

Alueet

 

Lajit

 

Pyydykset

 

Muut ehdot

 

LIITE VIII

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

ICCAT:N ALUEELLISTEN TARKKAILIJOIDEN NIMEÄMINEN

1.  Kullakin ICCAT:n alueellisella tarkkailijalla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

a)  riittävä kokemus kalalajien ja pyydysten tunnistamiseksi;

b)  ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden riittävä tuntemus, joka arvioidaan jäsenvaltioiden myöntämällä todistuksella ja ICCAT:n koulutusohjeiden perusteella;

c)  kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti;

d)  tarkkailtavasta aluksesta tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan lippuvaltion kielen tyydyttävä taito.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN VELVOITTEET

2.  ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden on

a)  oltava ICCAT:n vahvistamissa ohjeissa vaaditun teknisen koulutuksen saaneita;

b)  oltava jonkin jäsenvaltion kansalaisia, mutta mahdollisuuksien mukaan he eivät saa olla kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan valtion tai kurenuotta-aluksen lippuvaltion kansalaisia. Tapauksessa, jossa tonnikaloja nostetaan altaasta ja pidetään kaupan tuoretuotteina, nostoa tarkkaileva ICCAT:n alueellinen tarkkailija voi kuitenkin olla kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion kansalainen;

c)  kyettävä suorittamaan 3 kohdassa esitetyt tehtävät;

d)  kuuluttava ICCAT:n ylläpitämään ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden luetteloon;

e)  oltava vapaita tonnikalankalastukseen liittyvistä taloudellisista sidonnaisuuksista tai muista eduista.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN TEHTÄVÄT

3.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)  valvoa, että kurenuotta-aluksilla noudatetaan asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kurenuotta-aluksilla olevat tarkkailijat. Erityisesti alueellisen tarkkailijan on

1.  havaitessaan jotain, mikä voi merkitä, ettei ICCAT:n suositusta ole noudatettu, toimitettava tämä tieto viipymättä ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa toteuttavalle yritykselle, jonka on viipymättä toimitettava tieto edelleen pyyntialuksen lippuvaltion viranomaisille;

2.  kirjattava toteutetut kalastustoimet ja raportoitava niistä;

3.  tarkkailtava ja arvioitava saaliita sekä tarkastettava kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

4.  annettava päivittäinen ilmoitus kurenuotta-alusten siirtotoimista;

5.  tarkkailtava ja kirjattava aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti;

6.  kirjattava toteutetut siirtotoimet ja raportoitava niistä;

7.  tarkastettava siirtoa toteuttavan aluksen sijainti;

8.  tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä tuotteita, myös videotallenteiden avulla;

9.  tarkastettava ja kirjattava kyseisen kalastusaluksen nimi ja ICCAT-numero;

10.  tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi kerättävä ICCAT:n komission vaatimuksesta tehtävään II liittyviä tietoja SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

b)  valvoa, että kalanviljelylaitokset ja tonnikalarysät noudattavat asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kalanviljelylaitoksilla ja tonnikalarysillä olevat ICCAT:n alueelliset tarkkailijat. Erityisesti ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on

1.  tarkastettava siirtoilmoituksessa, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksessa ja BCD-asiakirjassa annetut tiedot, myös videotallenteiden avulla;

2.  todistettava siirtoilmoituksessa, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksessa ja BCD-asiakirjoissa annetut tiedot oikeiksi;

3.  annettava päivittäinen ilmoitus kalanviljelylaitosten ja tonnikalarysien siirtotoimista;

4.  varmennettava siirtoilmoitus, kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja BCD-asiakirjat allekirjoituksellaan ainoastaan, jos hän katsoo, että asiakirjojen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan, ottaen myös huomioon 42 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisen videotallenteen;

5.  tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi otettava komission vaatimuksesta näytteitä SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

6.  kirjattava ylös ja tarkastettava mahdolliset kaikentyyppiset tunnisteet, myös luontaiset merkit, ja ilmoitettava, jos tunnisteita näyttää poistetun hiljattain;

c)  laatia yleiskertomuksia, joissa kootaan yhteen tämän kohdan mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö sekä kalanviljelylaitoksen hoitaja voivat esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja;

d)  toimittaa c alakohdassa tarkoitettu yleiskertomus sihteeristölle 20 päivän kuluessa havaintojakson päättymisestä;

e)  suorittaa mitä tahansa muita ICCAT:n komission määrittelemiä tehtäviä.

4.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät kurenuotta-alusten ja kalanviljelylaitosten kalastus- ja siirtotoimiin sekä kirjallisesti sitouduttava noudattamaan tätä vaatimusta ehtona ICCAT:n alueelliseksi tarkkailijaksi nimittämiselle.

5.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on noudatettava sen lippuvaltion tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan valtion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka lainkäyttövaltaan ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tarkkailun kohteena oleva alus tai kalanviljelylaitos kuuluu.

6.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on otettava huomioon aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava koko henkilökuntaa koskevia yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai tämän liitteen 7 kohdassa ja 39 artiklassa lueteltujen aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilökuntaa koskevien velvoitteiden noudattamista.

LIPPUJÄSENVALTIOIDEN VELVOLLISUUDET ICCAT:N ALUEELLISIA TARKKAILIJOITA KOHTAAN

7.  Kurenuotta-aluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että ICCAT:n alueellisille tarkkailijoille

a)  sallitaan yhteydet aluksen, kalanviljelylaitoksen ja tonnikalarysän henkilökuntaan ja tarkkailijoiden annetaan tarkastaa pyydykset, altaat ja laitteet;

b)  annetaan pyynnöstä mahdollisuus tutustua seuraaviin laitteisiin, jos niitä on tarkkailtavana olevalla aluksella, jotta tarkkailijat voivat suorittaa tämän liitteen 3 kohdassa luetellut tehtävänsä:

1.  satelliittinavigointilaitteet;

2.  tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

3.  sähköiset viestintälaitteet;

c)  tarjotaan ylläpito, mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa päällystön käytettävissä olevaa tasoa;

d)  tarjotaan riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta.

ICCAT:N ALUEELLISESTA TARKKAILIJAOHJELMASTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET

8.  Kunkin kalanviljelylaitoksen hoitaja tai kurenuotta-aluksen omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden toiminnasta.

LIITE IX

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

ICCAT sopi neljännessä sääntömääräisessä kokouksessaan (Madridissa marraskuussa 1975) ja Marrakeshissä vuonna 2008 pidetyssä vuosikokouksessaan seuraavaa:

ICCAT:n komissio suosittelee yleissopimuksen IX artiklan 3 kohdan nojalla, että otetaan käyttöön seuraavat kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevat järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa yleissopimuksen ja siihen sisältyvien voimassa olevien toimenpiteiden soveltaminen:

I.  VAKAVAT RIKKOMUKSET

1.  Kyseisten menettelyjen soveltamiseksi vakavalla rikkomuksella tarkoitetaan seuraavia ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin liittyvien ICCAT:n komission antamien säännösten rikkomisia:

a)  kalastus ilman lippusopimuspuolen antamaa lisenssiä, lupaa tai hyväksyntää;

b)  saalistietoja ja saaliiseen liittyviä tietoja koskevan, ICCAT:n komission raportointivaatimusten mukaisen riittävän kirjanpidon laiminlyönti tai tällaisten saalistietojen ja/tai saaliiseen liittyvien tietojen ilmoittaminen huomattavasti virheellisinä;

c)  kalastaminen kalastuskieltoalueella;

d)  kalastaminen kalastuskieltoaikana;

e)  minkä tahansa sovellettavan ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteen vastainen lajien tarkoituksellinen pyynti tai pitäminen aluksella;

f)  ICCAT:n sääntöjen mukaisten saalisrajojen tai kiintiöiden merkittävä rikkominen;

g)  kiellettyjen pyydysten käyttö;

h)  kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai tarkoituksellinen peittäminen;

i)  rikkomuksen tutkinnan kannalta merkityksellisen todistusaineiston salaaminen, muuttaminen tai hävittäminen;

j)  useat rikkomukset, jotka yhdessä osoittavat vakavaa välinpitämättömyyttä voimassa olevia ICCAT:n toimenpiteitä kohtaan;

k)  valtuutetun tarkastajan tai tarkkailijan pahoinpitely, vastustaminen, uhkailu, seksuaalinen häirintä, tämän työhön puuttuminen taikka sen aiheeton estäminen tai viivästyttäminen;

l)  tarkoituksellinen puuttuminen satelliittiseurantajärjestelmään tai sen toiminnan estäminen;

m)  sellaiset muut rikkomukset, joista ICCAT voi päättää sen jälkeen, kun ne on sisällytetty kyseisten menettelyjen tarkistettuun toisintoon;

n)  kalastus ilma-alusten avulla;

o)  satelliittiseurantajärjestelmän häirintä ja/tai aluksen käyttö ilman satelliittiseurantajärjestelmää;

p)  siirtotoimet ilman siirtoilmoitusta;

q)  jälleenlaivaus merellä.

2.  Jos valtuutettu tarkastaja havaitsee kalastusalukselle noustessaan ja sitä tarkastaessaan jonkin toiminnan tai olosuhteen, joka voi muodostaa 1 kohdan määritelmän mukaisen vakavan rikkomuksen, tarkastusalusten lippuvaltion viranomaisten on viipymättä ilmoitettava asiasta kalastusaluksen lippuvaltiolle suoraan sekä ICCAT:n sihteeristön välityksellä. Tällaisissa tilanteissa tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

3.  ICCAT:n tarkastajan on kirjattava suoritetut tarkastukset ja mahdolliset havaitut rikkomiset kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan.

4.  Lippujäsenvaltion on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen kyseinen kalastusalus lopettaa kaiken kalastustoimintansa. Lippujäsenvaltion on vaadittava kalastusalusta palaamaan 72 tunnin kuluessa sen nimeämään satamaan, jossa aloitetaan tutkimus.

5.  Jos alusta ei kutsuta satamaan, lippujäsenvaltion on esitettävä asianmukaiset perustelut ajoissa Euroopan komissiolle, joka toimittaa tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle; ICCAT:n sihteeristö toimittaa tiedot pyynnöstä muille sopimuspuolille.

II.  TARKASTUSTEN SUORITTAMINEN

6.  Tarkastusten tekijöiden on oltava sopimuspuolten nimeämiä tarkastajia. Toimivaltaisten valtion virastojen ja asianomaisten valtioiden tähän tarkoitukseen nimeämien tarkastajien nimet on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle.

7.  Kansainvälisiä aluksille nousuja ja tarkastuksia tämän liitteen mukaisesti tekevillä aluksilla on oltava ICCAT:n komission hyväksymä ja ICCAT:n sihteeristön antama erityislippu tai -viiri. Tähän tarkoitukseen käytettävien alusten nimet on ilmoitettava ICCAT:n sihteeristölle niin pian kuin se on käytännössä mahdollista ennen tarkastustoimien aloittamista. ICCAT:n sihteeristö antaa nimettyjä tarkastusaluksia koskevat tiedot kaikkien sopimuspuolten käyttöön, myös laittamalla ne salasanalla suojatulle verkkosivustolle.

8.  Kullakin tarkastajalla on oltava mukanaan lippuvaltion viranomaisten myöntämä tämän liitteen 21 kohdassa esitetyssä muodossa oleva henkilöllisyystodistus.

9.  Jollei 16 kohdan nojalla sovituista järjestelyistä muuta johdu, tonnikaloja tai niiden lähilajeja yleissopimusalueella kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä kalastavan, jonkin sopimuspuolen lipun alla purjehtivan aluksen on pysähdyttävä, kun tarkastajaa kuljettava, 7 kohdassa kuvatun ICCAT:n viirin alla purjehtiva alus antaa sille kansainvälisen viestikirjan mukaisen pysähtymismerkin, jollei alus ole sillä hetkellä suorittamassa kalastustoimia, missä tapauksessa sen on pysähdyttävä heti, kun se on saanut nämä toimet päätökseen. Aluksen päällikön on sallittava 10 kohdassa täsmennetyn tarkastusryhmän nousu alukselle ja tarjottava tätä varten käyttöön laskuportaat. Päällikön on annettava tarkastusryhmän tehdä sellainen välineiden, saaliin tai pyydyksen ja kaikkien asiaan liittyvien asiakirjojen tarkastus, jonka tarkastaja katsoo tarpeelliseksi, jotta voidaan tarkastaa, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi myös pyytää tarpeellisiksi katsotut lisäselvitykset.

10.  Tarkastusaluksen päällikkö määrittää tarkastusryhmän koon ottaen huomioon kulloisetkin olosuhteet. Tarkastusryhmän on oltava niin pieni kuin mahdollista tässä liitteessä vahvistettujen velvollisuuksien täyttämiseksi tehokkaasti ja turvallisesti.

11.  Alukselle noustessaan tarkastajan on esitettävä 8 kohdassa kuvattu henkilöllisyysasiakirja. Tarkastajan on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä tarkastettavan aluksen ja sen miehistön turvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä, menettelyjä ja käytäntöjä, oltava mahdollisimman vähän häiriöksi kalastustoiminnalle ja tuotteiden varastoinnille sekä vältettävä mahdollisuuksien mukaan toimia, jotka vahingoittaisivat aluksella olevan saaliin laatua.

Tarkastajan on rajoitettava tutkimuksensa sen varmistamiseen, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi tarkastusta tehdessään pyytää kalastusaluksen päälliköltä tarvitsemaansa apua. Tarkastajan on laadittava tarkastuksesta ICCAT:n komission hyväksymässä muodossa oleva raportti. Hänen on allekirjoitettava raportti aluksen päällikön läsnä ollessa; päälliköllä on oikeus lisätä tai lisäyttää raporttiin sopiviksi katsomansa huomautukset, jotka hänen on allekirjoitettava.

12.  Raportista on annettava jäljennökset aluksen päällikölle ja tarkastusryhmän valtiolle, joka toimittaa jäljennökset tarkastetun aluksen lippuvaltion asianomaisille viranomaisille ja ICCAT:n komissiolle. Jos ICCAT:n suosituksia havaitaan rikotun, tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

13.  Tarkastetun aluksen lippuvaltio käsittelee tarkastajan vastustamista tai hänen ohjeidensa noudattamatta jättämistä samalla tavoin kuin minkä tahansa kyseisen valtion tarkastajan vastustamista tai ohjeiden noudattamatta jättämistä.

14.  Tarkastajien on hoidettava näiden järjestelyjen mukaiset velvollisuutensa tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, mutta heidän toimintaansa valvovat kansalliset viranomaiset, joille he ovat toimistaan vastuussa.

15.  Sopimuspuolten on suhtauduttava näiden järjestelyjen mukaisiin muiden valtioiden tarkastajien tarkastusraportteihin, suosituksen 94-09 mukaisiin havainnoista täytettyihin tietolomakkeisiin sekä asiakirjatarkastuksiin perustuviin lausuntoihin samalla tavoin kuin ne suhtautuvat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kansallisten tarkastajiensa raportteihin. Tämän kohdan säännökset eivät aseta sopimuspuolelle velvollisuutta antaa jonkin muun valtion tarkastajan raportille suurempaa todistusarvoa kuin sillä olisi tarkastajan omassa maassa. Sopimuspuolten on tehtävä yhteistyötä helpottaakseen oikeudellisia tai muita menettelyjä, jotka johtuvat näiden järjestelyjen mukaisesta tarkastajan raportista.

16.  a) Sopimuspuolten on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta alustavista suunnitelmistaan tehdä tällä asetuksella osaksi unionin lainsäädäntöä saatetun suosituksen mukaisia tarkastuksia kyseisenä kalenterivuonna, ja ICCAT:n komissio voi tehdä sopimuspuolille ehdotuksia alan kansallisten toimien sekä tarkastajien ja tarkastajia kuljettavien alusten lukumäärän yhteensovittamiseksi.

b)  ICCAT:n suosituksessa 19-04 vahvistettuja järjestelyjä ja osallistumissuunnitelmia sovelletaan sopimuspuolten kesken, jolleivät nämä ole keskenään muuta sopineet; tällaisista sopimuksista on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle. Järjestelmän täytäntöönpano kuitenkin keskeytetään kahden sopimuspuolen välillä, jos jompikumpi niistä on ilmoittanut ICCAT:n komissiolle aikeista tehdä sopimus, siihen saakka kun tällainen sopimus tehdään.

17.  a) Pyydys on tarkastettava sillä suuralueella voimassa olevien säännösten mukaisesti, jolla tarkastus tehdään. Tarkastajan on tarkastusraportissa ilmoitettava suuralue, jolla tarkastus tehtiin, ja kuvattava mahdolliset havaitut rikkomukset.

b)  Tarkastajalla on valtuudet tarkastaa kaikki käytössä olevat tai aluksella olevat pyydykset.

18.  Tarkastajan on kiinnitettävä ICCAT:n komission hyväksymä tunnistusmerkki kaikkiin tarkastettuihin pyydyksiin, jotka vaikuttavat ICCAT:n komission voimassa olevien kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevien suositusten vastaisilta, ja kirjattava asia tarkastusraporttiinsa.

19.  Tarkastaja voi valokuvata pyydykset, laitteet, asiakirjat ja kaikki muut tarpeelliseksi katsomansa seikat siten, että kuvasta ilmenevät ne ominaisuudet, jotka hänen mielestään eivät ole voimassa olevien määräysten mukaisia, jolloin kuvatut kohteet on lueteltava raportissa ja valokuvien jäljennökset on liitettävä lippuvaltiolle toimitettavaan raporttijäljennökseen.

20.  Tarkastajan on tarpeen mukaan tarkastettava kaikki aluksella olevat saaliit määrittääkseen, onko ICCAT:n suosituksia noudatettu.

21.  Tarkastajien henkilöllisyyskortin malli on seuraavanlainen:

20210428-P9_TA(2021)0142_FI-p0000005.png

LIITE X

Videotallennusmenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Siirtotoimet

1.  Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä siirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

2.  Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan pyyntialuksella tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan hallussa koko luvan voimassaoloajan.

3.  Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös toimitetaan kurenuotta-aluksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle ja toinen jäljennös toimitetaan hinausaluksella olevalle kansalliselle tarkkailijalle, ja viimeksi mainitun on oltava siirtoilmoituksen ja sen kohteena olevien saaliiden mukana. Tätä menettelyä sovelletaan ainoastaan kansallisiin tarkkailijoihin, kun kyse on hinausalusten välisistä siirroista.

4.  Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä siirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

5.  Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen koko keston ajan.

6.  Ennen siirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja kuvaa siitä, onko altaissa, joihin kalat siirretään, ja altaissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

7.  Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko siirtotoimi.

8.  Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

9.  Jos videotallenteen laatu ei ole riittävä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, on suoritettava kontrollisiirto. Toimija voi pyytää aluksen tai tonnikalarysän lippuvaltion viranomaisilta kontrollisiirron suorittamista. Jos toimija ei pyydä kontrollisiirtoa tai jos kyseisen vapaaehtoisen siirron tulos ei ole tyydyttävä, valvontaviranomaisten on pyydettävä suorittamaan niin monta kontrollisiirtoa kuin on tarpeen riittävän hyvälaatuisen videotallenteen saamiseksi. Tällaisten kontrollisiirtojen on katettava kaikkien tonnikalojen siirto siitä altaasta, jonne kalat on siirretty, uuteen altaaseen, jonka on oltava tyhjä. Jos tonnikalarysästä peräisin olevat tonnikalat on jo siirretty rysästä määräpaikkana olevaan altaaseen, ne voidaan lähettää takaisin tonnikalarysään, jolloin kontrollisiirto on peruutettava ICCAT:n alueellisen tarkkailijan valvonnassa.

Kasvatusaltaaseensiirtotoimet

1.  Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä kasvatusaltaaseensiirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

2.  Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan kalanviljelylaitoksella koko luvan voimassaoloajan.

3.  Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös on toimitettava kalanviljelylaitoksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle.

4.  Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä kasvatusaltaaseensiirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

5.  Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen koko keston ajan.

6.  Ennen kasvatusaltaaseensiirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja se, onko altaissa, joihin kalat siirretään, ja altaissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

7.  Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko kasvatusaltaaseensiirtotoimi.

8.  Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

9.  Jos videotallenteen laatu ei ole riittävä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, valvontaviranomaisten on pyydettävä uuden kasvatusaltaaseensiirtotoimen suorittamista. Uudessa kasvatusaltaaseensiirtotoimessa kaikki siinä kalanviljelylaitoksen altaassa, jonne kalat on siirretty, olevat tonnikalat on siirrettävä uuteen kalanviljelylaitoksen altaaseen, jonka on oltava tyhjä.

LIITE XI

Stereokamerajärjestelmiä koskevat vaatimukset ja menettelyt kasvatusaltaaseensiirtotoimien yhteydessä

A.  Stereokamerajärjestelmien käyttö

Edellä 51 artiklassa edellytetty stereokamerajärjestelmien käyttö kasvatusaltaaseensiirtotoimien yhteydessä on toteutettava seuraavalla tavalla:

1.  Elävillä kaloilla näytteenottointensiteetti on vähintään 20 prosenttia altaaseen siirrettävistä kaloista. Elävien kalojen näytteenotto on tehtävä jaksoittaisesti siten, että mitataan joka viides yksilö, jos tämä on teknisesti mahdollista; tällaisen näytteen on muodostuttava kaloista, jotka mitataan 2–8 metrin etäisyydeltä kamerasta.

2.  Altaan, josta kalat siirretään, ja altaan, jonne ne siirretään, yhdistävän siirtokäytävän leveyden on oltava enintään kymmenen metriä ja korkeuden enintään kymmenen metriä.

3.  Jos kalojen pituuden mittauksessa havaitaan multimodaalinen jakauma (kaksi tai useampia poikkeavan kokoisia kohortteja), saman kasvatusaltaaseensiirtotoimen yhteydessä voidaan käyttää useampaa kuin yhtä muuntoalgoritmia; on käytettävä SCRS:n vahvistamia viimeisimpiä ajan tasalla olevia algoritmeja lovipituuksien muuntamiseksi kokonaispainoiksi kasvatusaltaaseensiirtotoimen yhteydessä mitattujen kalojen kokoluokan mukaan.

4.  Stereoskooppisten pituusmittausten validointi on tehtävä ennen kutakin kasvatusaltaaseensiirtotoimea käyttäen mittajanaa 2–8 metrin etäisyyksillä.

5.  Stereoskooppisen ohjelman tuloksista tiedotettaessa tietoihin on sisällytettävä stereokamerajärjestelmälle ominainen virhemarginaali, joka on enintään ± 5 prosenttia.

6.  Stereoskooppisen ohjelman tuloksista laadittavaan raporttiin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot kaikista edellä mainituista teknisistä eritelmistä, mukaan lukien näytteenottointensiteetti, näytteenottomenetelmät, etäisyys kamerasta, siirtokäytävän mitat sekä algoritmit (pituuden ja painon suhde). SCRS tarkastelee näitä eritelmiä ja antaa tarvittaessa suosituksia niiden muuttamiseksi.

7.  Jos stereokamerakuvan laatu ei ole riittävä kasvatusaltaaseen siirrettävän tonnikalan painon arvioimiseksi, pyyntialuksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on määrättävä suorittamaan uusi kasvatusaltaaseensiirtotoimi.

B.  Ohjelmien tulosten esittely ja käyttö

1.  Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskevat päätökset tehdään yhteisen kalastustoimen tai tonnikalarysien kokonaissaaliiden tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet ja tonnikalarysäsaaliit, jotka on tarkoitettu kalanviljelytoimintaan, jossa on mukana yksi ainoa sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio. Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskeva päätös tehdään kasvatusaltaaseensiirtotoimien tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet, joissa on mukana useampi kuin yksi sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio, jolleivät kaikkien yhteisessä kalastustoimessa mukana olevien pyyntialusten lippusopimuspuolen ja/tai lippujäsenvaltion viranomaiset muuta sovi.

2.  Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on 15 päivän kuluessa kasvatusaltaaseensiirtopäivästä toimitettava pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle sekä komissiolle raportti ja seuraavat asiakirjat:

a)  raportti teknisestä stereoskooppisesta järjestelmästä, joka sisältää seuraavat tiedot:

–  yleiset tiedot: laji, paikka, allas, päivämäärä, algoritmi,

–  tilastoitavat kokotiedot: keskipaino ja -pituus, vähimmäispaino ja -pituus, enimmäispaino ja -pituus, näytteeseen kuuluneiden kalojen lukumäärä, painojakauma, kokojakauma

b)  ohjelman yksityiskohtaiset tulokset, myös jokaisen näytteeseen kuuluneen kalan koko ja paino

c)  kasvatusaltaaseensiirtoraportti, joka sisältää seuraavat tiedot:

–  yleiset tiedot toimesta: kasvatusaltaaseensiirtotoimen numero, kalanviljelylaitoksen nimi, kasvatusaltaan numero, BCD-asiakirjan numero, siirtoilmoitusnumero (ITD-numero), pyyntialuksen tai tonnikalarysän nimi ja lippuvaltio, hinausaluksen nimi ja lippuvaltio, stereokamerajärjestelmän käyttöpäivämäärä ja tallenteen tiedostonimi,

–  algoritmi, jota käytettiin muuntamaan pituus painoksi,

–  BCD-asiakirjassa ilmoitettujen ja stereokamerajärjestelmällä todettujen määrien vertailu kalojen lukumääränä, keskipainona ja kokonaispainona (eron laskennassa käytetään seuraavaa kaavaa: (stereoskooppinen järjestelmä – BCD-asiakirja) / stereoskooppinen järjestelmä * 100),

–  järjestelmän virhemarginaali,

–  jos kasvatusaltaaseensiirtoraportti liittyy yhteisiin kalastustoimiin/tonnikalarysiin, viimeisimpään raporttiin on myös sisällytettävä tiivistelmä kaikkien edellisten kasvatusaltaaseensiirtoraporttien tiedoista.

3.  Saadessaan kasvatusaltaaseensiirtoraportin pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraavien tilanteiden mukaan:

a)  pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino sijoittuu stereokamerajärjestelmän tuloksia vastaavalle tasolle:

–  kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

–  BCD-asiakirjaa on muutettava sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden avulla saatua kalojen lukumäärää) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

b)  pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on pienempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisin lukema:

–  kaloja päästetään vapaaksi stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisimman lukeman mukaisesti,

–  vapauttamistoimet toteutetaan 41 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä XII vahvistettua menettelyä noudattaen,

–  vapauttamistoimien jälkeen BCD-asiakirjaa muutetaan sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden avulla saatua kalojen lukumäärää, josta vähennetään vapautettujen kalojen lukumäärä) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

c)  pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on suurempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten suurin lukema:

–  kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

–  BCD-asiakirjaa on muutettava vastaavasti kokonaispainon (käyttäen stereokamerajärjestelmän tulosten suurinta lukemaa), kalojen lukumäärän (käyttäen valvontakameratuloksia) ja keskipainon osalta.

4.  Jos BCD-asiakirjaa muutetaan merkittävästi, jaksoon 2 kirjattujen arvojen (lukumäärä ja paino) on vastattava jaksoon 6 kirjattuja arvoja, eivätkä jaksoissa 3, 4 ja 6 olevat arvot saa olla suurempia kuin jaksossa 2 olevat arvot.

5.  Jos kyseessä on yksittäisissä kasvatusaltaaseensiirtoraporteissa havaittujen erojen tasaaminen kaikkien yhteisestä kalastustoimesta / tonnikalarysästä peräisin olevien kasvatusaltaaseensiirtojen tasolla, kaikkia asianomaisia BCD-asiakirjoja on muutettava – riippumatta siitä, onko kaloja vapautettava vai ei – stereokamerajärjestelmän tulosten alimman asteikon perusteella. BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät vapautettujen tonnikalojen määriin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon. BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät tonnikaloihin, joita ei vapautettu mutta joiden osalta stereoskooppisten järjestelmien tai vaihtoehtoisten tekniikoiden tulokset eroavat saaliiksi saaduiksi ja siirretyiksi ilmoitetuista määristä, on myös muutettava kyseisten erojen ottamiseksi huomioon.

BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät saaliisiin, joiden osalta vapauttamistoimi toteutettiin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon.

LIITE XII

Vapauttamisprotokolla

1.  Tonnikalojen vapauttaminen mereen kasvatusaltaista on tallennettava videokameralla, ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on seurattava vapauttamista sekä laadittava ja toimitettava ICCAT:n sihteeristölle raportti yhdessä videotallenteen kanssa.

2.  Jos vapauttamismääräys on annettu, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä ICCAT:n alueellisen tarkkailijan osallistumista.

3.  Hinausaluksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kansallisen tarkkailijan on seurattava tonnikalojen vapauttamista kuljetusaltaista tai tonnikalarysistä mereen, ja hänen on laadittava ja toimitettava asiasta raportti vastuussa olevan jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

4.  Ennen vapauttamistoimen toteuttamista jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat määrätä kontrollisiirron, jonka yhteydessä käytetään tavanomaisia ja/tai stereokameroita arvioimaan niiden kalojen lukumäärää ja painoa, jotka on vapautettava.

5.  Jäsenvaltion viranomaiset voivat toteuttaa kaikki tarpeellisiksi katsomansa lisätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että vapauttamistoimet toteutetaan sopivimpana ajankohtana ja sopivimmassa paikassa lisäämään kalojen omaan kantaansa paluun todennäköisyyttä. Toimija on vastuussa kalojen eloonjäämisestä siihen saakka, kun vapauttamistoimi on toteutettu. Vapauttamistoimet on toteutettava kolmen viikon kuluessa kasvatusaltaaseensiirtotoimien loppuun saattamisesta.

6.  Nostotoimien loppuunsaattamisen jälkeen kalanviljelylaitoksella olevat kalat, joista ei ole BCD-asiakirjaa, on vapautettava 41 artiklan 2 kohdassa ja tässä liitteessä vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

LIITE XIII

Kuolleiden kalojen käsittely

Kurenuottakalastuksessa nuotasta löydettyjen kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan ja vähennettävä jäsenvaltion kiintiöstä.

Kuolleiden kalojen kirjaaminen/käsittely ensimmäisen siirron yhteydessä:

1.  BCD-asiakirja on annettava hinausaluksen toimijalle niin, että jakso 2 (Kokonaissaalis), jakso 3 (Elävien kalojen kauppa) ja jakso 4 (Siirto – myös kuolleet kalat) on täytetty.

Jaksoissa 3 ja 4 ilmoitettujen kokonaismäärien on vastattava jaksossa 2 ilmoitettuja määriä. BCD-asiakirjan mukana on oltava alkuperäinen ICCAT:n siirtoilmoitus (ITD) tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Siirtoilmoituksessa ilmoitettujen määrien (siirretty elävänä) on vastattava asiaan liittyvän BCD-asiakirjan jaksossa 3 ilmoitettuja määriä.

2.  BCD-asiakirjasta on otettava jakson 8 (Kauppaa koskevat tiedot) sisältävä erilliskappale, ja se on annettava kuolleet tonnikalat maihin toimittavan apualuksen toimijalle (tai säilytettävä pyyntialuksella, jos kuolleet kalat puretaan suoraan maihin). Kuolleiden kalojen ja BCD-asiakirjasta otetun erilliskappaleen mukana on oltava jäljennös siirtoilmoituksesta.

3.  Kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalat pyytäneen pyyntialuksen BCD-asiakirjaan tai, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, joko pyyntialusten tai jonkin muun lipun alla yhteiseen kalastustoimeen osallistuvan aluksen BCD-asiakirjaan.

LIITE XIV

ICCAT:n kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus(31)

20210428-P9_TA(2021)0142_FI-p0000006.png

LIITE XV

ICCAT:n suositus alusten satelliittiseurantajärjestelmän perustamisen vähimmäisvaatimuksista ICCAT-yleissopimusalueella(32)

1.  Sen estämättä, mitä tiettyyn ICCAT-kalastukseen mahdollisesti sovellettavissa tiukemmissa vaatimuksissa edellytetään, kunkin lippujäsenvaltion on otettava käyttöön alusten satelliittiseurantajärjestelmä kalastusaluksilleen, joiden suurin pituus on yli 15 metriä ja joilla on lupa kalastaa vesillä, jotka eivät kuulu lippujäsenvaltion lainkäyttövaltaan, ja

a)  vaadittava, että sen kalastusalukset varustetaan autonomisella järjestelmällä, josta on käytävä ilmi, jos siihen on puututtu, ja joka jatkuvasti, automaattisesti ja aluksen mahdollisista toimista riippumatta lähettää viestejä lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukselle, jotta kyseisen aluksen lippujäsenvaltio voi seurata kalastusaluksen sijaintia, kurssia ja nopeutta;

b)  varmistettava, että kalastusalukselle asennettu satelliittiseurantalaite kerää seuraavat tiedot ja välittää ne jatkuvasti lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukselle:

–  aluksen tunnistetiedot,

–  aluksen maantieteellinen sijainti (pituus- ja leveysaste) siten, että virhemarginaali on alle 500 metriä ja luottamusväli 99 prosenttia, ja

–  päivämäärä ja kellonaika;

c)  varmistettava, että lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskus saa automaattisen ilmoituksen, jos yhteydenpito kalastuksenseurantakeskuksen ja satelliittiseurantalaitteen välillä keskeytyy;

d)  varmistettava yhteistyössä rantavaltion kanssa, että sijainti-ilmoitukset, jotka sen alukset lähettävät toimiessaan kyseisen rantavaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, toimitetaan myös automaattisesti ja reaaliaikaisesti sen rantavaltion kalastuksenseurantakeskukselle, joka on antanut luvan toimintaan. Tämän säännöksen täytäntöönpanossa on kiinnitettävä asianmukaista huomiota näiden viestien lähettämiseen liittyvien toimintakustannusten, teknisten vaikeuksien ja hallinnollisen rasituksen minimoimiseen;

e)  edellä d alakohdassa kuvatun sijainti-ilmoitusten lähettämisen ja vastaanottamisen helpottamiseksi lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskuksen ja rantavaltion kalastuksenseurantakeskuksen on vaihdettava yhteystietoja keskenään ja ilmoitettava toisilleen viipymättä kaikista näiden tietojen muutoksista. Rantavaltion kalastuksenseurantakeskuksen on ilmoitettava lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskukselle kaikista keskeytyksistä peräkkäisten sijainti-ilmoitusten vastaanottamisessa. Sijainti-ilmoitukset on välitettävä lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskusten kesken sähköisesti suojatun viestintäjärjestelmän avulla.

2.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että satelliittiseurantajärjestelmän viestit lähetetään ja vastaanotetaan 1 kohdan mukaisesti, ja käytettävä näitä tietoja alustensa sijainnin jatkuvaan seuraamiseen.

3.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten päälliköt varmistavat, että satelliittiseurantalaitteet ovat jatkuvasti toiminnassa ja että 1 kohdan b alakohdassa yksilöidyt tiedot kerätään ja välitetään vähintään kerran tunnissa kurenuotta-alusten osalta ja vähintään kerran kahdessa tunnissa kaikkien muiden alusten osalta. Lisäksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että niiden alusten käyttäjät varmistavat, että

a)  satelliittiseurantalaitteeseen ei puututa millään tavoin;

b)  satelliittiseurantajärjestelmän tietoja ei muuteta millään tavoin;

c)  satelliittiseurantalaitteeseen liittyvien antennien toimintaa ei estetä;

d)  satelliittiseurantalaite on kiinteästi kytketty kalastusalukseen eikä sen teholähdettä tarkoituksellisesti katkaista millään tavoin; ja

e)  satelliittiseurantalaitetta ei poisteta aluksesta muutoin kuin korjaamista tai vaihtamista varten.

4.  Jos kalastusalukselle asennettuun satelliittiseurantalaitteeseen tulee tekninen vika tai se lakkaa toimimasta, laite on korjattava tai vaihdettava kuukauden kuluessa häiriöstä, ellei alusta ole tapauksen mukaan poistettu luvan saaneiden suurten kalastusalusten luettelosta, tai sellaisten alusten, joiden ei tarvitse olla ICCAT:n luvan saaneiden alusten luettelossa, lupa kalastaa lippusopimuspuolen lainkäyttövallan ulkopuolisilla vesialueilla ei ole enää voimassa. Alus ei saa aloittaa kalastusmatkaa, jos sen satelliittiseurantalaite on viallinen. Lisäksi jos laite lakkaa toimimasta tai siihen tulee tekninen vika kalastusmatkan aikana, korjaus tai vaihto uuteen on tehtävä heti aluksen saavuttua satamaan; kalastusalus ei saa aloittaa kalastusmatkaa ennen kuin satelliittiseurantalaite on korjattu tai vaihdettu uuteen.

5.  Kunkin jäsenvaltion tai sopimuspuolen on varmistettava, että kalastusalus, jolla on viallinen satelliittiseurantalaite, toimittaa kalastuksenseurantakeskukselle vähintään päivittäin 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät ilmoitukset muilla viestintävälineillä (radio, verkkopohjainen raportointi, sähköposti, telefaksi tai teleksi).

6.  Jäsenvaltiot tai sopimuspuoli voivat sallia aluksen sammuttavan satelliittiseurantalaitteensa vain, jos alus on poissa kalastustoiminnasta pidempään (esimerkiksi kuivatelakalla korjauksia varten) ja asiasta ilmoitetaan etukäteen aluksen lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille. Satelliittiseurantalaite on käynnistettävä uudelleen ja sen on kerättävä ja lähetettävä vähintään yksi ilmoitus ennen aluksen lähtöä satamasta.

LIITE XVI

Asetuksen (EU) 2016/1627 ja tämän asetuksen välinen vastaavuustaulukko

Asetus (EU) 2016/1627

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artikla

1 artikla

3 artikla

5 artikla

4 artikla

 

5 artikla

6 artikla

6 artikla

11 artikla

7 artikla

12 artikla

8 artikla

13 artikla

9 artikla

14 artikla

10 artikla

16 artikla

11 artikla

17 artikla ja liite I

12 artikla

17 artikla ja liite I

13 artikla

18 artikla

14 artikla

19 artikla

15 artikla

20 artikla

16 artikla

21 artikla

17 artikla

25 artikla

18 artikla

22 artikla

19 artikla

23 artikla

20 artikla

26 artikla

21 artikla

4 artikla

22 artikla

27 artikla

23 artikla

28 artikla

24 artikla

30 artikla

25 artikla

31 artikla

26 artikla

32 artikla

27 artikla

36 artikla

28 artikla

37 artikla

29 artikla

29 artikla

30 artikla

33 artikla

31 artikla

34 artikla

32 artikla

35 artikla

33 artikla

40 artikla

34 artikla

41 artikla

35 artikla

43 artikla

36 artikla

44 artikla

37 artikla

51 artikla

38 artikla

42 artikla

39 artikla

45 artikla

40 artikla

46 artikla

41 artikla

46 artikla

42 artikla

47 artikla

43 artikla

48 artikla

44 artikla

49 artikla

45 artikla

50 artikla

46 artikla

51 artikla

47 artikla

55 artikla

48 artikla

56 artikla

49 artikla

57 artikla

50 artikla

38 artikla

51 artikla

39 artikla

52 artikla

58 artikla

53 artikla

15 artikla

54 artikla

59 artikla

55 artikla

60 artikla

56 artikla

62 artikla

57 artikla

63 artikla

58 artikla

64 artikla

59 artikla

68 artikla

60 artikla

70 artikla

61 artikla

71 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II

Liite III

Liite V

Liite IV

Liite VI

Liite V

Liite III

Liite VI

Liite IV

Liite VII

Liite VIII

Liite VIII

Liite IX

Liite IX

Liite X

Liite X

Liite XI

Liite XI

Liite XII

Liite XII

Liite XIII

(1)EUVL C ...
(2)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. huhtikuuta 2021.
(3)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).
(4)Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1).
(5)Kansainvälinen yleissopimus Atlantin tonnikalojen suojelusta (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 34).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1).
(7)ICCAT:n suositus tonnikalankasvatuksesta.
(8)ICCAT:n suositus alusten satelliittiseurantajärjestelmän vähimmäisstandardeista ICCAT-yleissopimusalueella.
(9)ICCAT:n suositus Atlantin tonnikalan ja Pohjois-Atlantin miekkakalan saalisrajoitusten noudattamisesta.
(10)ICCAT:n suositus sellaisen ICCAT:n alusrekisterin perustamisesta, johon kirjataan alukset, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä ja joilla on lupa toimia yleissopimusalueella.
(11)ICCAT:n suositus jälleenlaivauksesta.
(12)Pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean raportti (Report of the Standing Committee on Research and Statistics, SCRS), Madrid, 1.–5. lokakuuta 2018.
(13)Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).
(14)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).
(15)Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).
(16)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/98, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen nojalla (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 23).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 640/2010, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tonnikalaa (Thunnus thynnus) koskevasta saaliinkirjausohjelmasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1984/2003 muuttamisesta (EUVL L 194, 24.7.2010, s. 1).
(18)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, 30.11.2017, s. 1).
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/833, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta, asetuksen (EU) 2016/1627 muuttamisesta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2115/2005 ja (EY) N:o 1386/2007 kumoamisesta (EUVL L 141, 28.5.2019, s. 1).
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1154, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 muuttamisesta (EUVL L 188 12.7.2019, s. 1).
(23)Neuvoston asetus (EY) N:o 1936/2001, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin sovellettavien valvontatoimenpiteiden vahvistamisesta (EYVL L 263, 3.10.2001, s. 1).
(24)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).
(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).
(26)https://www.iccat.int/en/SubmitCOMP.html
(27)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/218, annettu 6 päivänä helmikuuta 2017, unionin kalastuslaivastorekisteristä (EUVL L 34, 9.2.2017, s. 9).
(28)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).
(29)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).
(30)Asiasta säädetään komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011.
(31)Tämä on ICCAT:n suosituksessa 06-07 vahvistettu kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus.
(32)Tämä sisältyy ICCAT:n suositukseen 18-10 alusten satelliittiseurantajärjestelmien vähimmäisvaatimuksista ICCAT-yleissopimusalueella.

Päivitetty viimeksi: 26. heinäkuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö