Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 175 artiklan, 212 artiklan 2 kohdan ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 (jäljempänä EUSR-asetus) ja sen 15. toukokuuta 2014 ja 20. maaliskuuta 2020 tehdyt myöhemmät muutokset(1),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin julkaisemat kertomukset ja erityisesti sen 31. maaliskuuta 2014 antaman kertomuksen ”Climate Change 2014: Impacts, Adaptation and Vulnerability”,

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2016 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, sen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta(2),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista(3),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2019 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista 2002–2017 (SWD(2019)0186),

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/461 neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille(4),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(5),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille (COM(2020)0114),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0052/2021),

A.  toteaa, että EUSR-asetuksella Keski-Eurooppaa vuonna 2002 koetelleiden suurten tulvien jälkeen perustettu Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR) tarjoaa rahoitustukea suurista tai alueellisista luonnonkatastrofeista tai vakavista kansanterveysuhkista kärsiville jäsenvaltioille ja unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvotteleville maille; katsoo, että EUSR tuo todellista unionin lisäarvoa ja siinä toteutuu halukkuus osoittaa solidaarisuutta tällaisten katastrofien ja uhkien koettelemilla EU:n alueilla asuville ihmisille;

B.  ottaa huomioon, että EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi 17. huhtikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti muistutti, että jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu ei ole valinnaista vaan itse asiassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan mukainen velvoite ja saman sopimuksen 3 artiklassa vahvistettujen EU:n arvojen tukipilari; toteaa, että samassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehottaa komissiota vahvistamaan kaikkia kriisinhallinta- ja katastrofiapumekanismiensa osatekijöitä;

C.  panee kiinnostuneena merkille, että äskettäisen kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta EU:n kansalaisesta on sitä mieltä, että Euroopan unionilla olisi oltava enemmän toimivaltaa covid-19-kriisin kaltaisten kriisien hallitsemiseksi, ja yli puolet on sitä mieltä, että EU:lla olisi oltava enemmän taloudellisia keinoja tällaisista kriiseistä selviytymiseen(6); toteaa, että tämänhetkisellä terveyskriisillä on erittäin merkittävä inhimillinen ulottuvuus ja että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi toimittava sen mukaisesti yhteisvastuun hengessä;

D.  ottaa huomioon, että EUSR:stä on tähän mennessä annettu apua yhteensä noin 6,6 miljardia euroa noin sadan luonnonkatastrofin yhteydessä 23 jäsenvaltiossa ja yhdessä liittymisneuvotteluja käyvässä maassa(7);

E.  ottaa huomioon, että vuosina 2017 ja 2018 tulvakatastrofien osuus kaikista EUSR-hakemuksista oli noin kaksi kolmasosaa, vaikka raportointikaudelle tyypillisiä olivat myös huomattavat myrskyt, metsäpalot ja maanjäristykset;

F.  panee merkille komission arvioinnissa korostetun EUSR:n hyödyllisyyden erityisesti siinä, että se keventää kaikkien kansallisten, alueellista ja paikallisten viranomaisten rasitetta, kun ne tukevat suurten kanallisten ja alueellisten luonnonkatastrofien tai vakavien kansanterveysuhkien jälkeisiä pelastustoimia, jotka on määritelty EUSR-asetuksessa (sellaisena kuin se on muutettuna);

G.  muistuttaa, että EUSR:n sääntelykehystä tarkistettiin vuonna 2014 muutosasetuksella (EU) N:o 661/2014(8) erityisesti menettelyjen yksinkertaistamiseksi, hakemuksen jättämisen jälkeisen, vastauksen saamiseen kuluvan määräajan lyhentämiseksi, tukihakemusten kelpoisuusperusteiden selventämiseksi alueellisten katastrofien yhteydessä, täytäntöönpanoajan pidentämiseksi ja ennakkomaksujen käyttöönottamiseksi, kuten parlamentti on useaan otteeseen pyytänyt; ottaa huomioon, että lisää edistystä saavutettiin maaliskuussa 2020 asetuksen muuttamisen myötä etenkin ennakkomaksujen tason korottamisessa ja EUSR:n avustusten myöntämisprosessin yksinkertaistamisessa;

H.  panee merkille, että tukihakemusten hyväksymisaste suurkatastrofien yhteydessä on 100 prosenttia, kun taas yleisimmässä luokassa eli alueellisten katastrofien yhteydessä hakemusten hyväksymisaste nousi 32 prosentista 85 prosenttiin sen jälkeen, kun EUSR:stä annettua asetusta tarkistettiin vuonna 2014;

I.  huomauttaa, että vaikka asetuksen uudistus vuonna 2014 auttoi pidentämän EUSR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen valmisteluun ja toimittamiseen käytettävissä olevaa aikaa 10 viikosta 12 viikkoon, huomattava osa tapauksista kaipaa vielä päivittämistä, mikä viivästyttää avustusten saantia; katsoo tästä syystä, että komission olisi annettava yksinkertaistettuja ohjeita hakuvaatimuksista ja siten kevennettävä hallinnollista rasitetta;

J.  ottaa huomioon, että koko avustuksen käyttöönottoon kuluvaa aikaa voitaisiin vielä lyhentää, jotta voidaan täyttää EU:n kiireellisen solidaarisuuden tarve;

K.  ottaa huomioon, että EUSR:n tukitoimet kattavat ainoastaan infrastruktuurin katastrofia edeltäneelle tasolle palauttamisen energian, veden ja jäteveden, televiestinnän, liikenteen, terveyden ja koulutuksen aloilla ja että ne eivät kata lisäkustannuksia, joita aiheutuu Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisten paremmin katastrofeja ja ilmastonmuutosta kestävien infrastruktuurien jälleenrakentamisesta ja jotka tuensaajavaltion on rahoitettava omista varoistaan ja muista EU:n rahastoista, kuten Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta;

L.  panee kiinnostuneena merkille, että kuten covid-19-kriisi on osoittanut, koheesiopolitiikan välineiden ja EUSR:n välille on tarpeen luoda lisää synergioita; toteaa, että EUSR perustettiin vastaamaan luonnonkatastrofeihin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, kun taas koheesiopolitiikan (EAKR ja koheesiorahasto) piiriin kuuluu pitkän aikavälin suunnittelu, joka koskee investointeja pelastuspalveluun, ennaltaehkäisevää infrastruktuuria, riskinhallintainfrastruktuuria sekä palautumistoimenpiteitä, mikä myötävaikuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen;

M.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen EUSR:n soveltamisalan laajentamisesta koskemaan myös vakavia kansanterveysuhkia sekä sitä seuranneeseen asetuksen (EU) 2020/461 voimaantuloon;

N.  ottaa huomioon, että luonnonkatastrofit todennäköisesti voimistuvat ja lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena; korostaa siksi vuonna 2014 käyttöön otetun määrärahojen dynaamisen jakomekanismin hyödyllisyyttä, sillä sen ansiosta EUSR kykeni muun muassa myöntämään ennätykselliset 1,2 miljardia euroa Italian maanjäristysten tuhojen korjaamiseen vuosina 2016 ja 2017;

O.  huomauttaa, että kuten EUSR-asetuksen 7 artiklassa säädetään, rahaston rahoitusta saavien toimien olisi oltava SEUT-sopimuksen määräysten ja sen nojalla hyväksyttyjen välineiden sekä yhteisön politiikkojen ja toimenpiteiden – etenkin kun on kyse ympäristönsuojelusta, luonnonkatastrofien riskinehkäisystä ja -hallinnasta, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä tarvittaessa ekosysteemiin perustuvista lähestymistavoista – mukaisia;

P.  panee merkille, että uusi monivuotinen rahoituskehys sisältää uuden budjettikohdan ”Solidaarisuus- ja hätäapuvaraus”, joka yhdistää EUSR:n ja hätäapuvarauksen ja jolla on tarkoitus vastata yhtäältä jäsenvaltioissa tai unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvottelevissa maissa tapahtuvista suurkatastrofeista johtuviin hätätilanteisiin (EUSR) ja toisaalta EU:n tai kolmansien maiden kiireellisiin erityistarpeisiin, erityisesti humanitaarisiin kriiseihin (hätäapuvaraus);

Q.  toteaa, että kuten SEUT 349 artiklassa tunnustetaan, vaikea ilmastotilanne on yksi niistä pysyvistä tekijöistä, jotka haittaavat vakavasti syrjäisimpien alueiden kehitystä; katsoo, että sen vuoksi olisi toteutettava erityistoimenpiteitä edellytysten luomiseksi perussopimusten soveltamiselle, yhteiset politiikat mukaan lukien;

R.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja kaikkiin sellaisiin alueisiin, joita luonnonkatastrofit erityisesti uhkaavat;

S.  pitää valitettavana, ettei EUSR-asetuksen nojalla ole toistaiseksi mahdollista toimittaa tukihakemuksia yli valtioiden rajojen, vaikka tietyt luonnonkatastrofeille erityisen alttiit alueet, kuten vuoristoalueet, ulottuvat usein rajojen yli;

1.  ilmaisee huolensa siitä, että äärimmäiset sääilmiöt ja luonnonkatastrofit vain lisääntyvät ja voimistuvat ilmastonmuutoksen myötä; katsoo, että on erittäin tärkeää investoida ennaltaehkäisyyn ja ilmastonmuutoksen hillintään Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti; korostaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia investoidakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia lievittäviin toimenpiteisiin, kun otetaan huomioon, että monet luonnonkatastrofit ovat suoraa seurausta ihmisen toiminnasta ja että tulvat, maanjäristykset, metsäpalot, kuivuus ja muut luonnonkatastrofit voivat riistäytyä käsistä, mikä edellyttää asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymistä;

2.  panee merkille, että EUSR on yksi konkreettisimmista EU:n solidaarisuuden ilmaisuista ja että kaikki EU:n kansalaiset odottavat, että tätä solidaarisuutta osoitetaan katastrofien tai vakavien kansanterveysuhkien yhteydessä;

3.  korostaa huolestuneena, että viime vuosina EU:n asukkaat ovat kohdanneet useita katastrofeja, jotka ovat vaatineet ihmishenkiä ja tuhonneet omaisuutta, ympäristöä ja kulttuuriperintöä;

4.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että suuria ja alueellisia luonnonkatastrofeja tapahtuu ja vakavia kansanterveysuhkia esiintyy nykyisin säännöllisesti, äskettäisenä esimerkkinä covid-19-pandemia, joka vaikuttaa raskaasti kaikkien eurooppalaisen elämään ja Euroopan talouteen, että metsäpaloja on esiintynyt koko maanosan alueella, myös arktisen alueen kaltaisissa epätavallisissa paikoissa, ja että voimakkaat maanjäristykset ovat aiheuttaneet tuhoa Euroopassa ja erityisesti Italiassa vuosina 2016–2017, jolloin ne vaativat satoja kuolonuhreja ja aiheuttivat lähes 22 miljardin euron vahingot, sekä Kroatiassa maaliskuussa ja joulukuussa 2020; muistuttaa lisäksi, että myrskyt, rankkasateet ja tulvat ovat aiheuttaneet huomattavia vahinkoja monissa kaupungeissa ja laaksoissa ja että yhä voimakkaammiksi käyvät hirmumyrskyt ovat aiheuttaneet tuhoja syrjäisimmillä alueilla, kuten erityisen tuhoisat hirmumyrskyt Irma Saint-Martinissa (vuonna 2017) ja Lorenzo Azoreilla (vuonna 2019); muistuttaa tässä yhteydessä, että ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat usein eniten haavoittuviin alueisiin, kuten saariin ja vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin;

5.  muistuttaa, että apua ja varoja on tärkeää kanavoida mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja joustavasti katastrofin koettelemille alueille, ja painottaa, että EUSR:n ja unionin pelastuspalvelumekanismin, EAKR:n ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan osion ja alueellisten yhteistyöohjelmien väliset synergiat ovat olennaisen tärkeitä kattavan järjestelmän laatimiseksi tuen antamista ja selviytymiskyvyn kehittämistä varten; kehottaa komissiota jatkamaan työtä EUSR:n yksinkertaistettua käyttöä koskevien ohjeiden parissa, jotta voidaan helpottaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia; katsoo, että synergioita EUSR:n ja muun muassa edellä mainittujen EU:n rahoitusvälineiden välillä olisi käytettävä joustavasti ja mahdollisimman suuressa määrin; muistuttaa, että kunkin tuensaajamaan täytäntöönpanokertomuksessa olisi esitettävä yksityiskohtaisesti ennaltaehkäisevät toimenpiteet, mukaan lukien EU:n rakennerahastojen käyttö, jotka on toteutettu tai joita on ehdotettu tulevien vahinkojen rajoittamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan samanlaisten luonnonkatastrofien toistumisen välttämiseksi;

6.  muistuttaa, että Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston mukaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana (2000–2019) tapahtui 7 348 suurta luonnonkatastrofia, jotka veivät 1,23 miljoonan ihmisen hengen, vaikuttivat 4,2 miljardiin ihmiseen ja aiheuttivat maailmanlaajuisesti 2,97 biljoonan Yhdysvaltain dollarin taloudelliset menetykset;

7.  muistuttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) mukaan ilmastoon liittyvät ääri-ilmiöt aiheuttivat EEA:n jäsenmaissa arviolta yhteensä 446 miljardin euron taloudelliset menetykset vuosina 1980–2019;

8.  toteaa, että suurilla ja alueellisilla luonnonkatastrofeilla ja vakavilla kansanterveysuhilla on syvempiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia vähiten kehittyneisiin ja haavoittuvimpiin alueisiin, kuten saariin, vuoristoalueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin, ja että näillä alueilla olisi siksi toteutettava asianmukaisempia toimenpiteitä EUSR:n puitteissa;

Katastrofihallinta, vahinkojen arviointi ja menettelyjen yksinkertaistaminen

9.  panee merkille EU:hun kohdistuvat erilaiset katastrofiriskit ja korostaa, että eräiden luonnonkatastrofien vakavuus ei johdu yksinomaan ilmastonmuutoksesta vaan niihin vaikuttavat joissakin tapauksissa ihmisen aiheuttamat tekijät, kuten varomaton maankäytön suunnittelu; katsoo, että on olennaisen tärkeää investoida katastrofiriskien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan EU:ssa rakentamalla ennaltaehkäisevää infrastruktuuria; suosittelee tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot laativat yhdessä komission kanssa katastrofien ennaltaehkäisy- ja hallintasuunnitelmat, jotta vahingot voidaan arvioida tarkasti ja nopeasti; korostaa, että EUSR on tarkoitettu suoraviivaiseksi välineeksi, jonka EU voi asettaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten saataville;

10.  kehottaa komissiota EUSR:n tulevan uudistuksen yhteydessä jatkamaan työtään jäsenvaltioiden hakumenettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, esimerkiksi kiinnittämällä erityistä huomiota EUSR:n aktivointihakemusten yksinkertaistamiseen useilla alueilla rajatylittävien katastrofien yhteydessä, jotta voidaan varmistaa nopeampi reagointi suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien voimistumiseen;

11.  katsoo, että ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofien voimistuminen tekevät alueista yhä haavoittuvampia; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan EUSR:n tarkistamista, jotta alueelliset katastrofit voidaan ottaa paremmin huomioon; korostaa lisäksi sitä roolia, joka EAKR:n ohjelmilla yhdessä maaseudun kehittämisohjelmien kanssa on riskien, kuten tektonisten ja hydrogeologisten riskien, ennaltaehkäisyssä ja lievittämisessä; toteaa lisäksi, että kuivuus sisällytettiin EUSR-asetuksen soveltamisalaan vuoden 2014 tarkistuksen yhteydessä, mutta toteaa, että kuivuus on toistuva piirre EU:n ilmastotapahtumissa ja että sen taloudellista vaikutusta on vaikea arvioida; kehottaa komissiota arvioimaan kuivuuden erityisiä vaikutuksia ja puuttumaan niihin asianmukaisesti EUSR:n tulevan uudistuksen yhteydessä;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tutkimusta ja koulutusta, jotta voidaan ottaa käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan parempi valmius ehkäistä ja hallita katastrofeja ja minimoida tällaisten kriisien vaikutukset;

13.  kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämislaitosten välistä koordinointia ja yhteistyötä erityisesti niiden jäsenvaltioiden välillä, joihin kohdistuu samanlaisia riskejä; kehottaa vahvistamaan varhaisvaroitusjärjestelmiä jäsenvaltioissa sekä luomaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välillä;

14.  ehdottaa, että jäsenvaltiot määrittäisivät kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissaan investointeja, hankkeita ja välineitä, jotta voidaan ehkäistä ja rajoittaa luonnon- ja terveyskatastrofeista aiheutuvia vahinkoja;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan hallintoa ja institutionaalisten koordinointirakenteiden käyttöä katastrofitilanteissa koskevien hyvien käytäntöjen jakamisen;

16.  korostaa vaikeuksia, joita tuensaajamaat kohtaavat vahinkojen tarkkojen määrien määrittämisessä hyvin lyhyessä ajassa, ja ehdottaa, että komissio laatisi ohjeet yksinkertaistetuista menetelmistä, joilla määritellään EUSR:n kautta tarjottavan tuen määrä, jotta voidaan myös minimoida virhemahdollisuudet ja lisäviivästykset;

17.  korostaa, että EUSR:n käyttö on edistänyt kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten oppimisprosessia, mikä on saanut nämä arvioimaan laajempia katastrofiriskien hallintaperiaatteitaan; korostaa, että on tarpeen vähentää byrokratiaa ja lisätä valmiuksien kehittämistä antamalla tuensaajamaille teknistä ja hallinnollista tukea, jotta niitä voidaan auttaa kehittämään hallintoa ja pitkän aikavälin strategioita, joilla pyritään vähentämään suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien vaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan viestintää paikallis- ja alueviranomaisten kanssa hakemusten arvioinnin ja valmistelun sekä hankkeiden täytäntöönpanon vaiheissa, jotta voidaan nopeuttaa hallintomenettelyjä;

18.  kehottaa komissiota mahdollisuuksien mukaan kiinnittämään EUSR:n tulevassa tarkistuksessa huomiota suurille tai alueellisille luonnonkatastrofeille tai vakaville kansanterveysuhkille kaikkein altteimpiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin ja maanjäristyksille alttiisiin tai tuliperäisiin alueisiin taikka tuleville kansanterveyskriiseille alttiisiin alueisiin;

19.  katsoo, että on tehtävä selvitys tuhoista, joita aiemmat hirmumyrskyt ovat aiheuttaneet merentakaisille maille ja alueille; katsoo, että hätäapuvarausta ja muita ulkoisen avun välineitä olisi käytettävä täysimääräisesti aiheutuneiden vahinkojen lievittämiseen; on ehdottomasti sitä mieltä, että näihin ulkoisen avun välineisiin on osoitettava riittävästi varoja merentakaisten maiden ja alueiden auttamiseksi;

Rahoituslähteet ja määrärahojen nopea osoittaminen

20.  palauttaa mieliin, että 27. toukokuuta 2020 antamassaan tarkistetussa ehdotuksessa vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä komissio esitti EUSR:n vuotuisiksi enimmäismäärärahoiksi 1 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina), mutta panee merkille, että uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdyn sopimuksen mukaisesti EUSR yhdistettiin hätäapuvaraukseen uudessa budjettikohdassa ”Solidaarisuus- ja hätäapuvaraus”, jonka vuotuiset kokonaismäärärahat ovat 1,2 miljardia euroa;

21.  katsoo, että solidaarisuus- ja hätäapuvarauksen perustamisen etuna voi olla, että se lisää joustavuutta; huomauttaa kuitenkin, että nykyisessä mallissa EUSR:n varojen osoittaminen on epävarmaa, koska se riippuu hätäapuvarauksesta osoitetuista määristä; katsoo, että on välttämättä seurattava tiiviisti EUSR:n hallintoa sen selvittämiseksi, vastaavatko tästä uudesta rahoitusvälineestä osoitettujen varojen määrä ja jakoperuste EUSR:n tarpeita, kun otetaan huomioon sen soveltamisalan laajentaminen ja erityisesti suurista ja alueellisista luonnonkatastrofeista sekä vakavista kansanterveysuhista johtuvien hätätilanteiden laajuus ja lisääntyminen;

22.  on tyytyväinen siihen, että maaliskuussa 2020 hyväksytyssä EUSR:n tarkistuksessa ennakkomaksujen arvo korotettiin 10 prosentista 25 prosenttiin suunnitellusta rahoitusosuudesta ja enimmäismäärä 30 miljoonasta eurosta 100 miljoonaan euroon; korostaa tässä yhteydessä ennakkomaksujen merkitystä tukiohjelmien tehokkuuden lisäämiseksi erityisesti sellaisilla alueilla ja sellaisissa paikallisyhteisöissä, joilla on rajalliset vaihtoehtoiset rahoituslähteet; pyytää komissiota pohtimaan lisäkeinoja tämän vaihtoehdon edistämiseksi, ja kehottaa lisäämään operatiivisia toimia ennakkomaksujen maksamiseen keskimäärin kuluvan ajan lyhentämiseksi samalla, kun varmistetaan EU:n talousarvion suojaaminen;

23.  huomauttaa, että useimmat syrjäisimmillä alueilla sijaitsevista suurista rakennelmista (kuten satamat, lentoasemat ja sairaalat) ovat julkisia rakennuksia ja että vaikka ne ovat välttämättömiä näiden pienten alueiden toiminnan kannalta, ne ovat hyvin alttiita ympäristökatastrofeille; katsookin, että EUSR:stä syrjäisimmille alueille myönnettävän rahoitustuen olisi oltava enemmän kuin 2,5 prosenttia, joka on aiempien katastrofivahinkojen korjaamiseksi saatu määrä, jotta ne voivat nopeasti palata katastrofia edeltäneelle tasolleen ja sitä korkeammalle tasolle;

24.  panee merkille, että ennakkojen maksamista on odotettava keskimäärin viisi kuukautta, ja kehottaa komissiota harkitsemaan ennakoivampia ratkaisuja;

25.  pitää lisäksi valitettavana, että EUSR:n koko tukimäärän maksamiseen tuensaajalle kuluu keskimäärin yksi vuosi; kehottaa komissiota selvittämään keinoja yksinkertaistaa mahdollisimman suuressa määrin rahaston joustavuutta jonkin tulevan uudistuksen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa nopea toiminta ja ripeä apu katastrofin koettelemille alueille ja/tai maille;

26.  arvelee edellä esitetyn ja rahaston soveltamisalan laajentamisen perusteella, että EUSR:n talousarvion arviointi saattaa olla tulevaisuudessa tarpeen ja että rahoitusta voidaan tarvittaessa mukauttaa vastaavasti, jotta voidaan tarjota todellinen väline EU:n solidaarisuuden varmistamiseksi ja taata, että käytettävissä on tarpeeksi määrärahoja, jotta voidaan vastata tehokkaasti suuriin ja alueellisiin luonnonkatastrofeihin ja vakaviin kansanterveysuhkiin niin, että voidaan paitsi korjata vahinkoja myös parantaa kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta;

27.  korostaa, että EUSR:n tuen myöntämisen, hallinnoinnin ja täytäntöönpanon olisi oltava mahdollisimman avointa ja että tuen käytössä olisi noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatteita;

Riskien ennaltaehkäisy ja jälleenrakentamisen laatu

28.  vaatii, että rahastosta rahoitettavien tukikelpoisten hankkeiden määrittelyperusteissa otetaan paremmin huomioon uusimmat riskien ennaltaehkäisyä koskevat periaatteet, ja kehottaa sisällyttämään tulevissa tarkistuksissa paremman jälleenrakentamisen periaatteen (Build Back Better) täysimääräisesti EUSR-asetuksen 3 artiklaan, jotta jälleenrakentamisen aikana voidaan parantaa näiden alueiden infrastruktuurin laatua ja jotta ennaltaehkäisevän infrastruktuurin rakentamisen avulla voidaan paremmin valmistaa niitä välttämään tulevia katastrofeja;

29.  katsoo, että Euroopan investointipankin toteuttamien puitelainojen kaltaisia välineitä voitaisiin käyttää myös sellaisten infrastruktuurien jälleenrakentamisen rahoittamiseen, jotka ovat kestävämpiä, turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä;

30.  kehottaa komissiota vahvistamaan ja yksinkertaistamaan synergioita EUSR:n ja koheesiopolitiikan rahastojen sekä unionin pelastuspalvelumekanismin välillä, jotta varmistetaan, että jälleenrakennushankkeiden riskinhallinta olisi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tehokasta ja jäsenneltyä, ja katsoo, että tämä olisi toteutettava rakentamalla kestävää, energiatehokasta ja resurssitehokasta infrastruktuuria ja ottamalla käyttöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä; kehottaa komissiota myös osoittamaan joustavuutta ohjelmasuunnittelussa ja kansallisten tai alueellisten ohjelmien muuttamisessa suurien ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien käsittelemiseksi; toistaa tässä yhteydessä, että EUSR:n rahoitustuessa olisi keskityttävä vahvempaan selviytymiskykyyn ja investointien kestävyyteen asianomaisilla alueilla;

Terveyteen liittyvät hätätilanteet

31.  on tyytyväinen siihen, että komission 13. maaliskuuta 2020 ehdottaman EUSR-asetuksen tarkistamisen jälkeen rahastosta voidaan nyt myöntää tukea myös vakaviin kansanterveydellisiin hätätilanteisiin ja että tuki kattaa lääketieteellisen avun lisäksi myös toimenpiteet, joilla ehkäistään, seurataan tai torjutaan tautien leviämistä;

32.  korostaa, että rahaston soveltamisalan laajentaminen niin, että sillä voidaan torjua covid-19-pandemian vaikutuksia, on osoittanut meille, että EUSR kykenee joustamaan paremmin niin soveltamisalan kuin tukikelpoisuudenkin osalta ja että siitä voidaan antaa apua paitsi suurten luonnonkatastrofien aikana myös nopean toiminnan avussa muuntyyppisten suurkatastrofien, kuten pandemioiden, aikana;

33.  katsoo, että EUSR:n soveltamisalan laajentaminen edellyttää sen määrärahojen lisäämistä;

34.  ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot lujittavat yhteistyötään Maailman terveysjärjestön asianomaisten yksiköiden kanssa hätätilanteisiin valmistautumisessa, jotta voidaan laatia nopeita valmiussuunnitelmia terveyteen liittyvien hätätilanteiden varalle;

Rahaston tukitoimien näkyvyys

35.  muistuttaa, että on tärkeää tiedottaa kansalaisille EUSR:n tuomista konkreettisista hyödyistä, jotta lisätään entisestään kansalaisten luottamusta EU:n välineisiin ja ohjelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään rahaston tukitoimien näkyvyyttä täsmällisten ja kohdennettujen viestintätoimien avulla asettaen samalla etusijalle nopean reagoinnin ja avun toimittamisen, jotta voidaan erityisesti korostaa EU:n tuomaa lisäarvoa suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien yhteydessä, mikä on konkreettinen ilmaus EU:n solidaarisuudesta ja unionin kyvystä antaa käytännössä aidosti keskinäistä apua huomattavien talousarviovarojen avulla; pyytää komissiota myös asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä velvoittamaan tuensaajamaat tiedottamaan kansalaisilleen EU:n rahoitustuesta toteutetuille toimille;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (2) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 13. (3) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 140. (4) EUVL L 99, 31.3.2020, s. 9. (5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054. (6) https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20201113IPR91602/kysely-kansalaiset-haluavat-eu-lle-lisaa-toimivaltaa-pandemian-hoitamiseksi (7) https://cohesiondata.ec.europa.eu/stories/s/An-overview-of-the-EU-Solidarity-Fund-2002-2019/qpif-qzyn (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 661/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 143).