Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2020)0660) ja siihen liittyvän Turkkia koskevan vuoden 2020 kertomuksen (SWD(2020)0355),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen ja sen, että kaikkien muiden ehdokasvaltioiden tavoin Turkin liittyminen EU:hun edellyttää Kööpenhaminan arviointiperusteiden noudattamista kaikilta osin, sekä sen, että Turkin on normalisoitava suhteensa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin, myös Kyproksen tasavaltaan,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän Turkkia koskevan vuoden 2019 kertomuksen (SWD(2019)0220),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Liittymisprosessin tehostaminen – Uskottavat jäsenyysnäkymät Länsi-Balkanin maille” (COM(2020)0057),

–  ottaa huomioon silloisen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen, joka annettiin Turkin annettua julistuksen Ankaran pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen 29. heinäkuuta 2005 ja jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden antama hyväksyntä on välttämätön osatekijä neuvotteluissa ja että Turkin on edistyttävä suhteidensa normalisoimisessa kaikkiin jäsenvaltioihin sekä pantava täytäntöön lisäpöytäkirja Ankaran sopimuksen ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin poistamalla kaikki tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet, myös liikennevälineitä koskevat rajoitukset, ilman ennakkoluuloja ja syrjintää,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan, jossa todetaan, että sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullisia tuomioita kaikissa tapauksissa, joissa ne ovat osapuolia, ja näin ollen Turkin velvollisuuden panna täytäntöön kaikki eurooppalaisten tuomioistuinten, myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, päätökset,

–  ottaa huomioon neuvoston 26. kesäkuuta 2018 ja 18. kesäkuuta 2019 antamat päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista, 15. heinäkuuta ja 14. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät Turkin laittomasta poraustoiminnasta itäisellä Välimerellä, 12. joulukuuta 2019 sekä 1.–2. ja 15.–16. lokakuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, 15. toukokuuta 2020 ja 14. elokuuta 2020 pidetyssä videokokouksessa annetut EU:n ulkoministerien lausunnot itäisen Välimeren tilanteesta, 27.–28. elokuuta 2020 Gymnichissä pidetyn EU:n epävirallisen ulkoministerikokouksen tulokset sekä kaikki aiemmat asiaa koskevat neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 annetun Unescon julkilausuman Istanbulissa sijaitsevasta Hagia Sofiasta,

–  ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2021 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n ja Turkin poliittisten, taloudellisten ja kaupallisten suhteiden tilanteesta (JOIN(2021)0008),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 19. helmikuuta 2020 antaman raportin vierailustaan Turkkiin 1.–5. heinäkuuta 2019,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat Kyproksesta, mukaan lukien päätöslauselma 550 (1984) ja päätöslauselma 789 (1992),

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman,

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen neljännestä vuosikertomuksesta (COM(2020)0162),

–  ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuonna 2020 julkaiseman lehdistönvapausindeksin, jonka mukaan Turkki on 180 maan joukossa sijalla 154, sekä Bertelsmann Transformation Indexin Turkkia koskevan maakohtaisen raportin 2020,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistopäivästä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunnot, erityisesti 10.‑11. maaliskuuta 2017 annetun lausunnon, joka koskee perustuslakia koskevia muutoksia, jotka kansalliskokous hyväksyi 21. tammikuuta 2017 ja joista äänestettiin kansanäänestyksessä 16. huhtikuuta 2017, ja viimeaikaisissa poikkeustila-asetuksissa säädettyjä tiedotusvälineiden vapauteen sekä rauhantuomareiden tehtäviin, toimivaltaan ja toimintaan liittyviä toimenpiteitä, 6.–7. lokakuuta 2017 annetun lausunnon, joka koskee 1. syyskuuta 2016 annetun poikkeustila-asetuksen nro 674 säännöksiä paikallisdemokratian harjoittamisesta, 9.–10. joulukuuta 2016 annetun lausunnon, joka koskee 15. heinäkuuta 2016 tehdyn epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen annettuja poikkeustila-asetuksia nro 667–676 sekä 14.–15. lokakuuta 2016 annetun lausunnon perustuslain 83 artiklan toisen kohdan (parlamentaarinen koskemattomuus) soveltamisen keskeyttämisestä,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Turkista, erityisesti päätöslauselmat 13. maaliskuuta 2019 Turkkia koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta(2), 19. syyskuuta 2019 Turkin tilanteesta, erityisesti valittujen pormestareiden erottamisesta(3), 24. lokakuuta 2019 Turkin sotilasoperaatiosta Koillis-Syyriassa ja sen seurauksista(4), 17. syyskuuta 2020 ylimääräisen Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelusta, erityisesti vaarallisesta eskaloitumisesta ja Turkin roolista itäisellä Välimerellä(5) ja 26. marraskuuta 2020 jännitteiden lisääntymisestä Varoshassa Turkin laittomien toimien johdosta ja tarpeesta käynnistää neuvottelut pikaisesti uudelleen(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0153/2021),

A.  ottaa huomioon, että Turkilla on ollut EU:n kanssa assosiaatiosopimus vuodesta 1964 lähtien(7) ja että tulliliitto perustettiin vuonna 1995; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto myönsi Turkille ehdokasvaltion aseman joulukuussa 1999 ja liittymisneuvottelut aloitettiin lokakuussa 2005; ottaa huomioon, että Turkki on vuodesta 1999 lähtien nauttinut kunnianhimoisimmista ja molemmille osapuolille vaativimmista suhteista, joita EU voi valtiolle tarjota, eli ehdokasvaltion asemasta; toteaa, että Turkin asema ehdokasvaltiona ja EU:n tärkeänä kumppanina edellyttää Kööpenhaminan arviointiperusteiden kunnioittamista ja noudattamista sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen korkeimpien normien noudattamista, mukaan lukien niiden kansainvälisten yleissopimusten noudattaminen, joihin EU on liittynyt; katsoo tämän edellyttävän, että Turkki sitoutuu konkreettisesti liittymisprosessin etenemisen yhteydessä avattavissa eri luvuissa vaadittuihin uudistuksiin ja sitä, että Turkki mukauttaa lainsäädäntönsä asteittain unionin säännöstöön ja lähenee kohti EU:n arvoja, etuja, normeja ja toimintalinjoja; katsoo, että ehdokasvaltion asema edellyttää hyvien naapuruussuhteiden tavoittelemista ja ylläpitämistä EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa erotuksetta; ottaa huomioon, että Turkki toteutti ehdokasvaltiona ja liittymisprosessin puitteissa useita merkittäviä uudistuksia, jotka antoivat jonkin aikaa toivoa etenemisestä EU:n jäsenyyden saavuttamisessa; ottaa huomioon, että EU tuki liittymisprosessia voimakkaasti kaikkina näinä vuosina sekä poliittisesti että taloudellisesti;

B.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden noudattaminen, mukaan lukien erityisesti vallanjako ja korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, yhdistymisvapaus ja oikeus rauhanomaiseen mielenosoittamiseen, sananvapaus ja etnisten ja muiden vähemmistöjen ja yhteisöjen oikeudet, on keskeinen osatekijä EU:n ja Turkin välisissä hyvissä suhteissa;

C.  ottaa huomioon, että vuodesta 2014 lähtien laadittujen Turkkia koskevien komission kertomusten ja erityisesti vuosien 2019 ja 2020 kertomusten analyysi osoittaa valitettavasti, että Turkin hallitus on enenevässä määrin ja nopeasti etääntynyt EU:n arvoista ja sen sääntelykehyksestä, toisin kuin ehdokasvaltiolta odottaisi, ja että etääntyminen ei ole tapahtunut ainoastaan kansallisen demokratian taantumisen kautta vaan myös aggressiivisten ulkopoliittisten toimien seurauksena, mukaan lukien laittomat toimet EU:n jäsenvaltioita vastaan; toteaa, että näissä kertomuksissa todetaan, että Turkki ei ole pannut täytäntöön aiempien kertomusten suosituksia, mikä viittaa Turkin puutteellisen sitoutumiseen ja saattaa kyseenalaiseksi sen liittymishalun; ottaa huomioon, että Turkissa tapahtunut yleinen taantuminen on pantu huolestuneena merkille ja sitä on arvioitu kriittisesti myös muissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Euroopan neuvostossa ja kansainvälisissä ihmisoikeusjärjestöissä; ottaa huomioon, että taantuminen näkyy myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapausten määrän ja kriittisten päätösten lisääntymisenä; ottaa huomioon, että tätä taantumista on havaittu kolmella keskeisellä alalla: oikeusvaltion ja perusoikeuksien heikkeneminen, institutionaalinen kehys ja siihen liittyvät uudistukset sekä yhä konfliktihakuisempi ulkopolitiikka, joka perustuu sotilaallisiin vaihtoehtoihin vuoropuhelun ja diplomatian sijaan; ottaa huomioon, että kaikilla näillä kolmella alalla näkyy selvä poikkeaminen EU:n normeista, toimintalinjoista ja eduista;

D.  ottaa huomioon, että edellisessä vuotuisessa mietinnössään parlamentti korosti olevansa huolissaan Turkin tapahtumista ja vakavasta taantumisesta ja pyysi Turkkia pidättäytymään kaikista toimista, jotka rikkoisivat EU:n jäsenvaltioiden suvereniteettia ja suvereeneja oikeuksia, sekä provokaatioista, jotka heikentäisivät rakentavan ja vilpittömän vuoropuhelun mahdollisuuksia, ja kehotti komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelukehyksen mukaisesti keskeyttämään virallisesti liittymisneuvottelut Turkin kanssa; toteaa, että parlamentti on edelleen sitoutunut demokraattiseen ja poliittiseen vuoropuheluun Turkin kanssa; toteaa, että parlamentti vaati toistuvasti lukujen 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) avaamista silloin kun Turkin hallitus oli sitoutunut toteuttamaan vakavia uudistuksia; ; ottaa huomioon, että parlamentti on merkittävästi leikannut Turkin liittymistä valmistelevaa rahoitusta maan demokraattisen taantumisen vuoksi ja siksi, ettei tämä ole kyennyt noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut Turkissa toteutettaviin ohjelmiin osoitettavista rahoitusvaroista, että EU tarjoaa nyt vain vähän tukea kansalaisyhteiskunnalle ja asiaankuuluville sidosryhmille, kuten toimittajille ja ihmisoikeuksien puolustajille;

E.  ottaa huomioon, että parlamentin periaatteellisesta kannasta ja kaikista nykyisistä olosuhteista huolimatta Eurooppa-neuvosto pyrki jälleen kerran palauttamaan suhteet ja tarjosi 1.‑2. lokakuuta 2020 antamissaan päätelmissä Turkille uudistettua ja laajaa myönteistä toimintaohjelmaa edellyttäen, että rakentavia toimia jatketaan Turkissa laittoman toiminnan lopettamiseksi suhteessa Kreikkaan ja Kyprokseen, molemminpuolisia myönnytyksiä tehdään, jännitteitä vähennetään ja aggressiivinen käyttäytyminen loppuu; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto korosti samoissa päätelmissä, että jos Turkki toteuttaa uudelleen kansainvälisen oikeuden vastaisesti yksipuolisia toimia tai provokaatioita, EU käyttää kaikkia käytettävissään olevia välineitä ja vaihtoehtoja, myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan mukaisesti, puolustaakseen etujaan ja jäsenvaltioidensa etuja ja tehdäkseen tarvittaessa päätöksiä; ottaa huomioon, että Turkki on äskettäin suostunut aloittamaan uudelleen tunnustelevat neuvottelut Kreikan kanssa, jotta voidaan käsitellä ratkaisematta olevia kysymyksiä, jotka vaikuttavat Turkin ja Kreikan välisiin suhteisiin ja koskevat Kreikan suvereeneja oikeuksia; pitää tätä myönteisenä kehityksenä, joka voisi käynnistää uuden vuoropuhelun ja yhteistyön ajan Turkin sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että Turkin toteuttamat myönteisemmät toimet ja aloitteet ja ennen kaikkea todelliset toimet, jotka eivät jää pelkiksi julistuksiksi, edistäisivät merkittävästi uutta yhteisymmärrystä kahdenvälisten suhteiden tulevaisuudesta; katsoo, että näissä olosuhteissa on tärkeää edistää luottamuksen rakentamista ja laajempaa pohdintaa Turkin ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta ja antaa diplomatialle mahdollisuus vastata EU:n ja Turkin suhteisiin liittyviin toiveisiin ja odotuksiin ja samalla pitää yllä suurta valppautta ja vuoropuhelua Turkin ihmisoikeustilanteesta;

Yleisarvio liittymisprosessista

1.  panee huolestuneena merkille, että vaikka Turkki on ehdokasvaltio, sen hallitus on viime vuosina etääntynyt yhä kauemmas EU:n arvoista ja normeista; toteaa, että tämän lisäksi itäisellä Välimerellä toteutetut yksipuoliset toimet sekä EU:ta ja sen jäsenvaltioita vastaan annetut voimakkaat ja toisinaan provokatiiviset lausunnot ovat heikentäneet EU:n ja Turkin suhteet historiallisen huonolle tasolle siinä määrin, että molempien osapuolten on arvioitava perinpohjaisesti uudelleen näiden suhteiden nykytila ja niiden kehys, jotta voidaan palauttaa vuoropuhelu keskinäisen luottamuksen ja yhteistyön puitteissa ja ratkaista tehokkaasti nykyisten konfliktien perimmäiset syyt;

2.  panee merkille, että Turkki ei ole sitoutunut toteuttamaan liittymisprosessin edellyttämiä uudistuksia eikä se ole käsitellyt niitä vakavia huolenaiheita, joita EU:lla on oikeusvaltion ja perusoikeuksien suhteen, mikä on vaikuttanut syvästi ja kielteisesti liittymisprosessiin ja sen näkymiin ja johtanut siihen, että EU:n ja Turkin suhteesta on vähitellen tullut entistä enemmän kaupalliseen toimintaan perustuva ja olosuhteiden ohjaama, mikä ei juurikaan vastaa alkuperäistä ajatusta, joka perustui lainsäädännön asteittaiseen mukauttamiseen ja ennalta määritettyihin vertailuarvoihin; panee merkille, että tämän seurauksena liittymisneuvottelujen yhteydessä 35 luvusta on avattu vain 16 ja että vain yksi neuvotteluluku on suljettu toistaiseksi; korostaa siksi, että nykyisissä olosuhteissa tilanne on valitettavasti se, että Turkin liittymisneuvottelut ovat tosiasiassa pysähdyksissä;

3.  on syvästi huolissaan siitä, ettei Turkin lähentyminen ole edistynyt vuosien mittaan ja että on tapahtunut täydellinen vetäytyminen, joka on näkynyt jyrkkänä taantumisena kolmella keskeisellä alalla: i) oikeusvaltion ja perusoikeuksien taantuminen, ii) taantumuksellisten institutionaalisten uudistusten hyväksyminen ja iii) vastakkainasetteluun perustuvan ulkopolitiikan toteuttaminen myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, erityisesti Kreikkaa ja Kyprosta, kohtaan; on lisäksi huolissaan siitä, että tähän taantumaan on yhä useammin liittynyt peittelemätön ja toisinaan aggressiivinen EU:n vastainen viestintä, jota ovat esittäneet korkean tason hallituksen virkamiehet ja myös presidentti ja jota ovat levittäneet maassa hallitusta kannattavat tiedotusvälineet; kehottaa tässä yhteydessä Turkkia arvioimaan uudelleen ja osoittamaan uskottavasti, miten vilpittömästi se on sitoutunut tiiviimpiin suhteisiin ja mukautumiseen EU:hun sekä EU-jäsenyyteen johtavaan kehitykseen, sillä se on välttämätön osa koko liittymisprosessin elinkelpoisuutta;

4.  korostaa, että mikään EU:n tarjoama kannustin ei voi koskaan korvata Turkissa kipeästi kaivattua poliittista tahtoa, jota tarvitaan demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa ja lopulta EU:n jäseneksi tulemisessa; muistuttaa, että liittymisprosessi on ansioihin perustuva prosessi, joka edellyttää objektiivista edistystä ja konkreettista sitoutumista Kööpenhaminan arviointiperusteisiin, hyviin naapuruussuhteisiin EU:n jäsenvaltioiden kanssa sekä EU:n arvoihin; panee merkille EU:n hyväksymän jatkuvan avoimuuden ja hyvän tahdon strategian, joka vastikään tuli esiin Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2020 esitellyssä uudistetussa myönteisessä toimintasuunnitelmassa; panee lisäksi merkille EU:n parhaillaan toteuttamat diplomaattiset pyrkimykset todellisen ja tehokkaan vuoropuhelun mahdollisuuden avaamiseksi uudelleen Turkin kanssa;

5.  toteaa, että yhä pahemmin paikallaan polkevan liittymisprosessin tulosten puute on lisännyt molempien osapuolten väsymystä ja Turkin viranomaisten asteittaista irtautumista ja kasvavaa välinpitämättömyyttä komission edistymisseurantamenettelyä ja parlamentin päätöslauselmien tuloksia kohtaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että neuvosto esti toistuvasti lukujen 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) avaamisen silloin kun Turkin hallitus oli sitoutunut toteuttamaan vakavia uudistuksia (vaikka ei koskaan täyttänytkään lupauksiaan) ja saattoi käyttää selkeitä vertailuarvoja; korostaa kuitenkin, että neuvoston vastustus ei voi millään tavoin olla tekosyy viime vuosien taantumiselle; katsoo, että liittymisprosessista on tullut itsetarkoitus;

6.  pitää valitettavana, että parlamentin edellisestä mietinnöstä tilanne ei ole mitenkään parantunut vaan se on huonontunut entisestään sisäpolitiikan, instituutioiden ja ulkopolitiikan osalta; vaatii siksi painokkaasti, että jos nykyistä kielteistä suuntausta ei nopeasti ja johdonmukaisesti muuteta, komission olisi lokakuussa 2005 hyväksytyn neuvottelukehyksen mukaisesti suositeltava Turkin kanssa käytävien liittymisneuvottelujen virallista keskeyttämistä, jotta molemmat osapuolet voivat jäsennellyn ja kattavan korkean tason vuoropuhelun kautta tarkastella realistisesti uudelleen nykyisen kehyksen asianmukaisuutta ja sen toimintaa tai tarvittaessa kartoittaa mahdollisia uusia muotoja tuleville suhteille; toteaa, että neuvottelut olisi joka tapauksessa käytävä vilpittömässä mielessä eivätkä pelkästään kulttuuriset tai uskonnolliset syyt saisi suistaa niitä raiteiltaan tai kumota niitä;

7.  pitää valitettavana nykyistä EU:n ja Turkin välisen yhteisymmärryksen puutetta mutta toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että Turkki on poliittisesti, taloudellisesti ja ulkopoliittisesti strategisesti merkittävä maa ja kumppani, jolla on avainrooli laajemman alueen vakaudessa, ja liittolainen, johon EU haluaa luoda parhaat mahdolliset suhteet myös Naton yhteydessä, kun tavoitteena on luoda vakaa ja turvallinen ympäristö itäisen Välimeren alueelle hyvän vuoropuhelun, sitoutumisen, kunnioituksen ja keskinäisen luottamuksen pohjalta; vahvistaa olevansa kiinnostunut strategisesta mukauttamisesta ja rakentavasta yhteistyöstä, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja etuihin esimerkiksi ulkopolitiikan ja turvallisuuden, talouden, kaupan, muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation aloilla; on pettynyt siihen, että kaikki nämä myönteisen suhteen näkymät ovat vaarassa jäädä Turkin nykyisen johtajuuspolitiikan jalkoihin, mukaan lukien Turkin vakautta horjuttava asenne alueella ja sen kansainvälisen oikeuden vastaisesti toteuttamat yksipuoliset toimet;

8.  ilmaisee halunsa vahvistaa ja syventää Turkin ja EU:n jäsenvaltioiden yhteiskuntien keskinäistä tuntemusta ja ymmärrystä edistämällä kulttuurista kasvua ja sosiokulttuurista vaihtoa ja torjumalla kaikkia yhteiskunnallisten, uskonnollisten, etnisten tai kulttuuristen ennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden ilmenemismuotoja; toistaa painokkaasti, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat Turkille ja Turkin kansalle ennen kaikkea ystäviä ja kumppaneita ja EU:lla on niiden kanssa syvät kaupalliset, kulttuuriset ja historialliset yhteydet; ilmaisee olevansa täysin sitoutunut tukemaan edelleen Turkin riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa kaikissa olosuhteissa ja suhteissa, jotka tulevaisuus tuokin tullessaan; katsoo kuitenkin, että liittymisprosessi on edelleen tehokkain väline, jolla voidaan harjoittaa normatiivista painostusta ja rakentavaa vuoropuhelua Turkin hallituksen kanssa, ja että se on myös paras kehys Turkin yhteiskunnan demokraattisten ja Eurooppa‑myönteisten pyrkimysten ylläpitämiseksi ja lähentymisen edistämiseksi EU:hun ja sen jäsenvaltioihin toimintalinjojen ja normien, myös perusoikeuksien ja demokraattisten arvojen, osalta; korostaa, että pelkästään kaupalliset suhteet tuskin edistävät Turkin etenemistä kohti demokraattisempaa mallia vaan tämä edellyttää poliittista tahtoa korkeimmalla poliittisella tasolla;

9.  korostaa tässä yhteydessä, että toimielintasolla käytävää vuoropuhelua koskevien valmiuksien ohella on tärkeää varmistaa tiiviit ja toimivat yhteydet Turkin yhteiskuntaan; kehottaa siksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) asettamaan etusijalle Turkin elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan ja sen demokratiaa edistävät toimet ja tukemaan jatkossakin Turkin kansalaisyhteiskunnan järjestöjä asiaankuuluvilla rahoitusvälineillä, kuten liittymistä valmistelevalla tukivälineellä (IPA), koska nämä järjestöt voisivat auttaa luomaan tarvittavaa poliittista tahtoa vahvan perustan luomiseksi EU:hun yhdentymistä koskevalle prosessille; toistaa tässä yhteydessä vaatimuksensa, että EU hallinnoi Turkin poliittisiin uudistuksiin myönnettävää liittymistä valmistelevan tukivälineen rahoitusta ja keskittyy edelleen edistämään vuoropuhelua ja kansalaisyhteiskunnan, valtiosta riippumattomien toimijoiden ja ihmisten välisiä yhteyksiä niin kauan kuin maa ei edisty demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien alalla; kannustaa perustamaan uuden ja välittömän rakentavan vuoropuhelumekanismin Turkin kansalaisyhteiskunnan kanssa keskinäisen luottamuksen rakentamiseksi ja Turkin yhteiskunnan demokraattisten ja Eurooppa-myönteisten pyrkimysten ylläpitämiseksi ja tukee keskusteluja erityisesti demokratisoitumisesta, ihmisoikeuksista, oikeusvaltiosta, hyvästä hallintotavasta, kestävästä kehityksestä sekä vihreästä siirtymästä ja digitalisaatiosta EU:n myöntämän tehokkaiden tulosten aikaansaamiseksi riittävän rahoituksen turvin; pyytää komissiota ja EUH:ta tukemaan jatkossakin turkkilaisnuoria asiaankuuluvista rahoitusvälineistä ja laajentamalla osallistumista Erasmus+ -ohjelmaan ja Jean Monnet -apurahoihin, jotta voidaan tukea muun muassa tutkimusyhteistyötä ja ilmastonmuutoksen vastaisia yhteisiä toimia, ympäristönsuojelua ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä yhteiskunnassa ja yrityksissä;

Oikeusvaltio ja perusoikeudet

10.  on syvästi järkyttynyt perusvapauksien vakavasta taantumisesta, joka paljastaa Turkin vakavan ihmisoikeustilanteen sekä demokratian ja oikeusvaltion jatkuvan rapautumisen Kööpenhaminan arviointiperusteiden vastaisesti;

11.  katsoo, että tätä liittymisprosessin ytimessä olevaa keskeistä perusoikeuksien ja -vapauksien alaa ei voida irrottaa ja eristää yleisistä suhteista ja että se on edelleen kansainvälisen oikeuden sekä hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhteistyön perusperiaatteen täysimääräisen kunnioittamisen ohella suurin este Turkille mahdollisesti tarjottavan myönteisen toimintaohjelman edistymisen tiellä;

12.  korostaa, että perusvapauksien heikentyminen Turkissa alkoi jo ennen vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen julistettua hätätilaa, ja toistaa tuomitsevansa tämän jyrkästi; katsoo, että poikkeukselliset toimenpiteet voivat olla perusteltuja vallankaappausyrityksen kaltaisissa poikkeuksellisissa oloissa mutta niiden on oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti ja soveltamisalaltaan rajallisia; panee erittäin huolestuneena merkille, että vaikka tämä poikkeustila kumottiin virallisesti heinäkuussa 2018, useita hätätilalainsäädännön säännöksiä ja rajoituksia on sisällytetty tavalliseen lainsäädäntöön ja sen vuoksi poikkeustilan vaikutukset demokratiaan ja perusoikeuksiin tuntuvat edelleen voimakkaasti huolimatta siitä, että uhka on onneksi hävinnyt jo kauan sitten;

13.  pitää erittäin valitettavana, että tästä sortavasta hallintotavasta on nyt tullut tarkoituksellinen, peräänantamaton ja järjestelmällinen valtion politiikka, joka ulottuu kaikkeen kriittiseen toimintaan, kuten rauhanomaiseen poliittiseen aktivismiin kurdeja ja aleviittejä koskevissa kysymyksissä, rauhanomaisiin protesteihin ja mielenosoituksiin, joita ovat järjestäneet entiset julkisen sektorin työntekijät ja naisten oikeuksia sekä hlbti-henkilöiden oikeuksia ajavat aktivistit sekä poikkeustilan uhrit, tai jopa tapahtumiin ennen vallankaappausyritystä, kuten Gezin mielenosoituksiin;

14.  pitää valitettavana, että nykyisistä liian laajoista terrorismin vastaisista säännöksistä ja terrorismin vastaisten toimenpiteiden väärinkäytöstä on muodostunut perusta valtiolliselle ihmisoikeuksien ja kriittisten äänten tukahduttamisen politiikalle, johon on osallisena oikeuslaitos, joka ei kykene tai halua reagoida perustuslailliseen järjestykseen kohdistuviin väärinkäytöksiin; pitää valitettavana, että tämä laaja terrorismin käsite rikkoo yksilön vastuun perusperiaatetta kollektiivisilla yleisluonteisilla syytöksillä; panee erittäin huolestuneena merkille, että terrorismiin liittyvistä syytteistä, erityisesti väitetystä terroristijärjestöön kuulumisesta, tuomittuja tai tutkintavankeudessa pidettyjä henkilöitä, esimerkiksi toimittajia, ihmisoikeuksien puolustajia ja poliittisia vastustajia, on edelleen joukoittain vangittuina vähäisten todisteiden perusteella; on erittäin huolestunut siitä, että kuten yleisen määräaikaisarvioinnin hyväksymisen yhteydessä todettiin, Turkin viranomaisilla ei ole aikeita tarkistaa edelleen terrorismin vastaista lainsäädäntöä; kehottaa siksi Turkkia mukauttamaan terrorismin vastaisen lainsäädäntönsä kansainvälisiin normeihin, jotta varmistetaan perusoikeuksien ja -vapauksien tehokas suojelu sekä suhteellisuus ja tasa-arvo lain edessä; toteaa, että Turkilla on oikeutettuja turvallisuushuolenaiheita ja oikeus torjua terrorismia; korostaa kuitenkin, että tämä on tehtävä täysin oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioittaen; toistaa tuomitsevansa jyrkästi ja yksiselitteisesti EU:n terroristijärjestöjen luetteloon vuodesta 2002 kuuluneen Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) väkivaltaiset terrori-iskut; ilmaisee vilpittömän osanottonsa Turkin kansalaisille ja erityisesti niiden 13 kansalaisen omaisille, jotka kuolivat terrori-iskussa Garassa Irakissa helmikuussa 2021;

15.  pitää erittäin valitettavana, että Turkin terrorismin vastaisissa säännöksissä ja toimenpiteissä on säilytetty useita poikkeustilarajoituksia, joten niillä on edelleen kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, sillä ne muun muassa rajoittavat asianmukaisia menettelyä koskevia takeita, pidentävät tutkintavankeuden kestoa ja mahdollistavat virkamiesten jatkuvat irtisanomiset sillä perusteella, että heidän väitetään olevan yhteydessä terroristijärjestöihin;

16.  on erittäin huolestunut siitä, että rasistinen äärioikeistolainen ”harmaasusien” Ülkücü-liike, joka liittyy läheisesti hallitsevaan koalitiopuolueeseen MHP:hen (kansanliikepuolue), leviää Turkissa mutta myös EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita selvittämään mahdollisuutta lisätä harmaasusien liike EU:n terroristiluetteloon ja kieltämään niiden yhdistykset ja järjestöt EU:n jäsenvaltioissa, seuraamaan tiiviisti niiden toimintaa ja torjumaan niiden vaikutusvaltaa, joka uhkaa erityisesti ihmisiä, joilla on kurdi-, armenialais- tai kreikkalaistausta, ja kaikkia, joita he pitävät vastustajinaan;

17.  katsoo, että oikeusvaltion rapautuminen ja oikeuslaitoksen järjestelmällinen riippumattomuuden puute ovat edelleen kaksi kiireellisintä ja huolestuttavinta kysymystä; tuomitsee toimeenpanovallan käyttäjän harjoittaman lisääntyneen valvonnan ja poliittisen painostuksen, jotka vaikuttavat tuomarien, syyttäjien, asianajajien ja asianajajaliittojen työhön; on erittäin huolissaan pahenevista rakenteellisista ongelmista, jotka liittyvät oikeuslaitoksen institutionaalisen riippumattomuuden puutteeseen toimeenpanovallan käyttäjän hyväksi; huomauttaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuuden puute ja hallituksen viime vuosina toteuttamien joukkoirtisanomisten lamaannuttava vaikutus uhkaavat vakavasti oikeusvaltiota ja heikentävät koko oikeuslaitoksen kykyä tarjota tehokkaita oikeussuojakeinoja ihmisoikeusrikkomuksiin sekä hätätilanteessa toteutettujen toimenpiteiden osalta että yleisesti; panee merkille ja pitää valitettavana, että tässä tilanteessa oikeuslaitoksen uudistusstrategia ja kolme peräkkäistä lainsäädäntöpakettia eivät riitä saavuttamaan ilmoitettuja tavoitteita, etenkään jos ne eivät johda todellisiin muutoksiin syyttäjien toiminnassa ja jos tuomioistuimen päätökset ovat edelleen kansainvälisten normien vastaisia; korostaa, että lainsäädäntö- ja tuomiovaltaa käyttäviä instituutioita on kiireellisesti uudistettava merkittävästi, jotta voidaan parantaa oikeussuojan saatavuutta, lisätä oikeusjärjestelmän tehokkuutta ja suojella paremmin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa;

18.  tuomitsee irtisanomiset, laajamittaiset siirrot sekä pakkoerottamiset, jotka koskivat noin 30:a prosenttia Turkin tuomareista ja syyttäjistä, ja toteaa, että tilanne johtaa huolestuttavaan pelotteluun, itsesensuuriin ja oikeudellisten päätösten laadun heikkenemiseen; muistuttaa, että kaikkia oikeuslaitoksessa tapahtuvia irtisanomisia ja nimityksiä olisi valvottava erityisen tarkasti, että toimeenpanovallan käyttäjän olisi oltava kiellettyä puuttua oikeuslaitoksen toimintaan tai pyrkiä vaikuttamaan siihen ja että tuomareiden nimityksissä olisi noudatettava riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteita; pitää erittäin valitettavana, että Turkki kieltäytyi hyväksymästä lokakuussa 2020 toteutetun yleisen määräaikaisarvioinnin tulosten hyväksymisen yhteydessä suosituksia perustuslain muuttamiseksi siten, että tuomareiden ja syyttäjien neuvosto (Hâkimler ve Savcılar Kurulu – HSK) olisi riippumaton toimeenpanovallan käyttäjästä; kehottaa korjaamaan puutteet kyseisen neuvoston jäsenten valintarakenteessa ja -prosessissa, jotta voidaan varmistaa sen riippumattomuus ja lopettaa sen mielivaltaiset päätökset;

19.  on syvästi huolissaan asianajajien tilanteesta Turkissa, sillä viime vuosina (ja edelleen) satoja on häiritty, pidätetty, syytetty ja tuomittu heidän ammatilliseen toimintaansa ja asiakkaidensa edustamiseen liittyen; yhtyy Venetsian komission lokakuussa 2020 antamassa lausunnossa esiin tuotuihin huolenaiheisiin, jotka koskevat vuoden 1969 asianajajalakiin heinäkuussa 2020 tehtyjä muutoksia, erityisesti useiden asianajajaliittojen perustamista samaan kaupunkiin; korostaa, että tämä johtaa oikeudellisten ammattien entistä vahvempaan politisoitumiseen, mikä johtaa ristiriitaan oikeudellisten ammattien puolueettomuutta koskevan vaatimuksen kanssa ja vaarantaa asianajajien riippumattomuuden; katsoo, että tämä oikeudellinen uudistus saattaa aiheuttaa lisähaittaa oikeuslaitoksen toiminnalle ja sillä saatetaan pyrkiä poistamaan nykyisten asianajajaliittojen vaikutusvalta ja poistamaan jäljellä olevat kriittiset äänet; kehottaa Turkin viranomaisia kunnioittamaan asianajajien riippumattomuutta ja antamaan heidän tehdä vapaasti työtään kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki asianajajat, jotka ovat vangittuina pelkästään laillisen ammatin harjoittamisen vuoksi;

20.  pitää valitettavana, että asianajaja Ebru Timtik kuoli 238 päivän nälkälakon jälkeen hänen vaadittuaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä sen jälkeen, kun hän oli saanut tuomion väitetystä terroristijärjestön jäsenyydestä ja kun hänen valituksensa oli vireillä kassaatiotuomioistuimessa; muistuttaa, että hän on neljäs vanki, joka kuoli vuonna 2020 nälkälakon seurauksena vaadittuaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Helin Bölekin ja İbrahim Gökçekin, kahden Grup Yorum -yhtyeen muusikon, ja Mustafa Koçakin jälkeen; odottaa, että käynnissä oleva oikeudenkäynti ihmisoikeuksia puolustaneen kurdiasianajaja Tahir Elçin tappamisesta syytettyjä kolmea poliisia vastaan paljastaa lopultakin hänen kuolemansa kaikki olosuhteet ja tuo hänen tapaukseensa oikeutta;

21.  on erittäin huolissaan siitä, että Turkin oikeuslaitos ja Turkin hallitus on jättänyt huomiotta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ja että alemmat tuomioistuimet ovat yhä useammin jättäneet noudattamatta perustuslakituomioistuimen tuomioita; toteaa kuitenkin, että on ollut tapauksia, joissa Turkin oikeuslaitos on uusinut vankien oikeudenkäyntejä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen johdosta; pitää kuitenkin valitettavana, että nämä uudet oikeudenkäynnit eivät usein täytä kansainvälisesti tunnustettuja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia, kuten İlhan Sami Çomakin asiassa; kehottaa Turkkia varmistamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen täysimääräisen noudattamisen ja noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaankuuluvia tuomioita ja päätöksiä sekä tekemään yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa oikeusvaltion, demokratian ja perusoikeuksien vahvistamiseksi; toivoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi asettaa etusijalle ja nopeuttaa tuomioiden antamista lukuisissa Turkkia koskevissa vireillä olevissa asioissa, myös toimittaja Hanım Büșra Erdalin asiassa; on tyytyväinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen hiljattain antamaan tuomioon kuuluisan kirjailijan Ahmet Altanin asiassa, joka oli ollut vireillä vuodesta 2017 lähtien, ja toteaa, että kyseisen tuomion mukaan muun muassa hänen oikeuttaan vapauteen ja turvallisuuteen sekä hänen sananvapauttaan oli loukattu; on tyytyväinen, että hänet vapautettiin vankilasta sen jälkeen, kun Turkin korkein vetoomustuomioistuin kumosi häntä vastaan annetun tuomion, ja kehottaa jälleen asiaankuuluvia Turkin viranomaisia panemaan pikaisesti täytäntöön kaikki muut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut; panee merkille, että Turkin oikeuslaitos jättää huomiotta myös YK:n mekanismien, kuten YK:n ihmisoikeuskomitean ja mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevän työryhmän, tekemiä päätöksiä;

22.  pitää valitettavana Turkissa pidätetyn ja tuomitun Ranskan kansalaisen Fabien Azoulayn vankilaoloja, ja toteaa, että häntä on pidetty vangittuna yli neljä vuotta, viimeksi Giresunissa sijaitsevassa vankilassa, jossa hän on kärsinyt fyysisestä väkivallasta ja toistuvasta kaltoinkohtelusta ja jossa häntä on yritetty pakottaa kääntymään islamiin; tuomitsee jyrkästi hänen toistuvan kaltoinkohtelunsa taustalla olevat homofobiset ja antisemitistiset motiivit; kehottaa Turkin viranomaisia viipymättä varmistamaan kaikin tarvittavin toimenpitein hänen suojelemisensa ja kotimaahansa siirtämisen;

23.  pitää valitettavana, että joukkoirtisanomisten kohteena oleville monille henkilöille ei ole tehokkaita oikeussuojakeinoja, ja toteaa, että irtisanomiset vaikuttavat yli 152 000 virkamieheen, kuten opettajiin, lääkäreihin, tutkijoihin, asianajajiin, tuomareihin ja syyttäjiin, jotka erotettiin mielivaltaisesti ja joita kiellettiin pysyvästi työskentelemästä julkisella sektorilla tai jopa ammatissaan ylipäätään; korostaa, että monilla näistä irtisanomisista on edelleen tuhoisia vaikutuksia asianomaisiin ja heidän perheisiinsä, mukaan lukien pysyvä sosiaalinen ja ammatillinen leima; suhtautuu erittäin epäilevästi poikkeustilan aikaisia toimenpiteitä tutkivan lautakunnan tehokkaaseen toimimiseen sisäisenä oikeussuojakeinona, sillä se ei ole riippumaton, puolueeton eikä tehokas; panee merkille, että mielivaltaiset passien peruutukset rajoittavat edelleen merkittävästi asianomaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta perusteettomasti, vaikka joitakin asteittaisia parannuksia on tapahtunut; kehottaa Turkin viranomaisia kunnioittamaan irtisanottujen puolustautumisoikeuksia ja varmistamaan arviointimenettelyn kansainvälisten normien mukaisesti;

24.  on järkyttynyt toimeenpanovallan ylimpien edustajien ja hallituskoalition lausunnoista koskien Turkin vuonna 2004 kumoaman kuolemanrangaistuksen mahdollista palauttamista; varoittaa, että tällainen valitettava siirto olisi ristiriidassa sekä Turkin nykyisten kansainvälisten sitoumusten että EU:hun liittymistä koskevan prosessin kanssa;

25.  painottaa jälleen tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden merkitystä yhtenä EU:n perusarvoista ja kaiken demokratian kulmakivenä; on erittäin huolestunut suhteettomista ja mielivaltaisista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan sananvapautta, tiedotusvälineiden vapautta ja tiedonsaantia Turkissa, missä terrorismin vastaista lainsäädäntöä käytetään usein väärin kritiikin hiljentämiseen, samalla, kun maassa on tukahduttava tiedotusvälineiden moniarvoisuuden puute; kehottaa Turkkia takaamaan ensi tilassa tiedotusvälineiden vapauden ja sananvapauden sosiaalisen median alustoilla muun muassa uudistamalla (presidentin halventamista koskevan) rikoslain 299 pykälän, jota käytetään johdonmukaisesti väärin kirjailijoiden, toimittajien, kolumnistien ja päätoimittajien vainoamiseen, ja vapauttamaan välittömästi kaikki toimittajat, kirjailijat, mediatyöntekijät ja sosiaalisen median käyttäjät, jotka on pidätetty laittomasti ammattinsa ja kansalaisoikeuksiensa harjoittamisen vuoksi; toteaa, että vaikka toimittajien määrä vankilassa on viime vuonna vähentynyt 160:stä reiluun 70:een, määrä on edelleen erittäin suuri ja aiheuttaa vakavaa huolta ja että liian usein ihmisiä vangitaan perusteettomista syistä; kehottaa Turkin viranomaisia osoittamaan nollatoleranssia kaikkea toimittajiin kohdistettua fyysistä ja sanallista väkivaltaa tai uhkailua vastaan ja sallimaan mielivaltaisesti suljettujen tiedotusvälineiden avaamisen uudelleen; on syvästi huolissaan Istanbulin maakuntatuomioistuimen 20. lokakuuta 2020 tekemästä päätöksestä kumota aikaisempi vapauttava tuomio ja käsitellä jälleen kerran uudelleen Toimittajat ilman rajoja -järjestön Turkin edustajan Erol Önderoğlun, ihmisoikeuksien puolustajan Şebnem Korur Fincancın sekä kirjailijan ja toimittajan Ahmet Nesinin asiat, ja toteaa, että näitä syytetään useista rikoksista, muun muassa terroristipropagandan levittämisestä, koska he osallistuivat sanomalehteä koskevaan solidaarisuuskampanjaan, ja heitä uhkaa jopa 14,5 vuoden vankeustuomio;

26.  on erittäin huolissaan siitä, että heinäkuussa 2020 annetulla internetjulkaisuja ja niiden avulla tehtyjen rikosten torjuntaa koskevalla lailla on kielteinen vaikutus ilmaisunvapauteen, sillä se asettaa uusia ankaria velvoitteita sosiaalisen median tarjoajille, antaa hallitukselle laajoja valtuuksia sensuroida verkkosisältöä ja tarjoaa lisäperusteita sosiaalisen median käyttäjien syytteeseenpanolle; panee merkille Wikipediaa koskevan kiellon poistamisen mutta korostaa, että yli 400 000 verkkosivustoa on edelleen estetty ja että useat sosiaalisen median käyttöä koskevat rajoitukset ovat edelleen voimassa;

27.  on syvästi huolissaan riippumattomuuden ja puolueettomuuden puutteesta julkisissa elimissä, kuten radio- ja televisioneuvostossa (RTÜK) ja lehdistömainontatoimistossa (BIK), joita käytetään välineenä hallituksen kannalta kriittisinä pidettyjen tiedotusvälineiden mielivaltaiseen toiminnan keskeyttämiseen, kieltämiseen, sakkoihin tai taloudelliseen ahdinkoon saattamiseen ja jotka mahdollistavat joukkotiedotusvälineiden lähes täydellisen valvonnan; pitää valitettavana, että presidentin viestintäosasto peruutti vuonna 2019 yli 700 lehdistökorttia ja että paikalliset ja kansainväliset toimittajat kohtaavat vaikeuksia tehdessään työtään;

28.  antaa tunnustusta Turkin vireälle, moniarvoiselle, sitoutuneelle ja heterogeeniselle kansalaisyhteiskunnalle, koska se on massiivisista poliittisista tukahduttamistoimista huolimatta yksi harvoista jäljellä olevista Turkin hallitusta valvovista tahoista ja sillä on mahdollisuus auttaa maata vastaamaan sen syviin poliittisiin ja sosiaalisiin haasteisiin; on syvästi huolissaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen vaikuttavasta uudesta taantumisesta ja tuomitsee kansalaisjärjestöjen, joiden joukossa on myös merkittäviä ihmisoikeusjärjestöjä ja tiedotusvälineitä, mielivaltaiset sulkemiset; tuomitsee tässä yhteydessä joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen estämisestä joulukuussa 2020 annetun uuden lain, jossa Turkin sisäministeriölle ja presidentille annetaan laajat valtuudet rajoittaa valtiosta riippumattomien järjestöjen, liikekumppanuuksien, riippumattomien ryhmien ja yhdistysten toimintaa ja jolla ilmeisesti pyritään edelleen rajoittamaan, suitsimaan ja valvomaan kansalaisyhteiskuntaa; tukee voimakkaasti useiden YK:n erityisedustajien Turkin hallitukselle esittämää kehotusta tarkistaa tätä lainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että Turkki noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita; kehottaa Turkkia ottamaan huomioon kriittiset tai eriävät äänet, mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajat, tutkijat ja toimittajat, ja näkemään ne arvokkaina sosiaaliseen vuoropuheluun osallistujina eikä horjuttavina voimina;

29.  pitää valitettavana akateemisen vapauden valtavaa heikentymistä Turkissa ja erityisesti rauhantutkijoiden oikeuksien jatkuvaa rikkomista huolimatta perustuslakituomioistuimen heinäkuussa 2019 tekemästä päätöksestä sekä Turkin korkea-asteen koulutusta koskevaan neuvoston lakiin tehtyjä muutoksia, joilla lisätään rajoittavia lisätoimenpiteitä jo voimassa oleviin lakeihin;

30.  tuomitsee väkivaltaiset sortotoimet, joita Turkin viranomaiset kohdistivat mielenosoituksiin, jotka liittyvät Boğaziçin yliopiston rehtorin nimittämiseen hallituksen toimesta; on järkyttynyt opiskelijoiden joukkopidätyksistä, poliisin liiallisesta voimankäytöstä rauhanomaisissa mielenosoituksissa, Istanbulin kuvernöörin päätöksestä kieltää valikoivasti kaikenlaiset kokoukset ja mielenosoitukset yliopistoa ympäröivällä alueella, mielenosoittajien – nykyisten ja entisten opiskelijoiden ja tutkijoiden – esittämisestä ”terroristeina” ja hlbti-ryhmien ottamisesta kohteeksi; kehottaa Turkkia luopumaan syytteistä ja vapauttamaan henkilöt, jotka on pidätetty mielivaltaisesti siksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen;

31.  kehottaa Turkkia pidättäytymään toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien vangitsemisesta ja syytteeseenpanosta keinona pelotella heitä tai estää heitä raportoimasta vapaasti ihmisoikeusaiheista; kehottaa Turkkia tutkimaan viipymättä ja riippumattomasti ilmoitettuja ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, tutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien pelottelu- ja häirintätapauksia ja asettamaan tällaisesta väärinkäytöksestä vastaavat vastuuseen;

32.  on syvästi huolissaan oppositiopuolueisiin kohdistuvista jatkuvista hyökkäyksistä ja painostuksesta, esimerkiksi opposition jäsenten saamista tuomioista tai nykyisen hallituksen harjoittamasta varojen väärinkäytöstä ja valtion hallinnollisesta toimivallasta, jotka heikentävät demokraattisen järjestelmän asianmukaista toimintaa; kehottaa Turkin tärkeimpiä puolueita jatkamaan demokraattisia ja parlamentaarisia pyrkimyksiään edistää Turkin eurooppalaista tietä Turkin lakien ja perustuslain puitteissa;

33.  panee erittäin huolestuneena merkille tavan, jolla Turkin viranomaiset ovat kohdistaneet erityistä ja jatkuvaa painostusta Kansan demokraattiseen puolueeseen (HDP) ja myös sen nuorisojärjestöihin; tuomitsee jyrkästi Turkin kassaatiotuomioistuimen syyttäjän perustuslakituomioistuimessa nostaman syytteen, jossa vaaditaan HDP:n hajottamista ja poliittista toimintakieltoa yli 600:lle HDP:n jäsenelle; korostaa, että sen lisäksi, että tämä olisi vakava poliittinen virhe keskipitkällä aikavälillä, se merkitsisi peruuttamatonta vahinkoa moniarvoisuudelle ja demokraattisille periaatteille ja jättäisi miljoonia äänestäjiä Turkissa ilman edustusta; tuomitsee jyrkästi HDP:n entisten yhteispuheenjohtajien Figen Yüksekdağin ja Selahattin Demirtașin, oppositiojohtajan ja entisen presidenttiehdokkaan, sekä entisen kaupunginjohtajan Diyarbakır Gülten Kışanakin vangittuna pitämisen, joka on jatkunut marraskuusta 2016 lähtien; palauttaa mieliin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Demirtaşin asiassa 20. marraskuuta 2018 antaman tuomion, jonka ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto vahvisti 22. joulukuuta 2020 ja jossa Turkin viranomaisia kehotetaan vapauttamaan hänet välittömästi; on järkyttynyt siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota ei edelleenkään ole pantu täytäntöön, vaikka se on sitova; tuomitsee Istanbulin Bakırköyn 46. ensimmäisen asteen rikostuomioistuimen äskettäisen päätöksen tuomita Selahattin Demirtaş kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen väitetystä presidentin loukkaamisesta, ja toteaa, että kyseessä on yksi pisimmistä tällaisista syytteistä koskaan annetuista tuomioista; pitää valitettavana, että 7. tammikuuta 2021 Ankaran 22. rikostuomioistuin hyväksyi uuden syytteeseenpanon yhteensä 108 poliitikkoa vastaan, mukaan lukien Demirtaş ja Yüksekdağ heidän väitetystä roolistaan Kobanen mielenosoituksissa lokakuussa 2014, vaikka syytteeseenpanon perustana ovat samat tosiseikat ja tapahtumat, jotka suuri jaosto jo kertaalleen katsoi riittämättömiksi syiksi heidän pidättämiselleen; tuomitsee lisäksi oppositioon kuuluvien parlamentin jäsenten parlamentaarisen aseman kumoamisen, mikä vahingoittaa vakavasti kuvaa parlamentista demokraattisena instituutiona; on huolissaan siitä, että Ankaran pääsyyttäjä valmistelee tutkimuksia yhdeksän muun HDP:hen kuuluvan parlamentin jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi – mukaan lukien HDP:n nykyinen yhteispuheenjohtaja Pervin Buldan, Meral Danış Beştaş, Hakkı Saruhan Oluç, Garo Paylan, Hüda Kaya, Sezai Temelli, Serpil Kemalbay Pekgözegü, Pero Dündar ja Fatma Kurtulan – jotta heitä vastaan voidaan nostaa syyte heidän väitetystä roolistaan Kobanen vuoden 2014 mielenosoituksissa; korostaa Turkin vihreän puolueen / vasemmistopuolueen nuorisojärjestön Cihan Erdalin tapausta, jossa hänet pidätettiin ja vangittiin 25. syyskuuta 2020, kun hän vieraili tilapäisesti Turkissa tapaamassa perhettään, yksinomaan siksi, että hän oli ollut HDP:n jäsen kuusi vuotta ennen pidättämistään; tuomitsee päätöksen viedä HDP:hen kuuluvalta parlamentin jäseneltä Ömer Faruk Gergerlioğlulta hänen paikkansa parlamentissa ja pidättää häneltä hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa ja tuomitsee hänen myöhemmän pidätyksensä Turkin kansalliskokouksen tiloissa; katsoo, että tämä päätös on vastatoimi hänen ihmisoikeusaktivismistaan, myös siitä, että hän otti parlamentissa puheeksi yleiset väitteet ruumiintarkastuksista ja häirinnästä vankiloissa ja pidätysselleissä ja käynnisti niitä vastaan sosiaalisen median kampanjan;

34.  on syvästi huolissaan siitä, että suurimpaan oppositiopuolueeseen (CHP) ja sen johtajaan Kemal Kılıçdaroğluun kohdistetaan asteittain kasvavia paineita, ja näistä voidaan mainita puolue-esitteiden takavarikointi tuomioistuimen määräyksellä, koskemattomuuden pidättämistä koskeva hakemus johtajaa vastaan hänen poliittisten lausuntojensa perusteella tai häntä vastaan esitetyt julkiset uhkaukset tai jopa fyysiset hyökkäykset; toistaa vakavan huolensa CHP:n Istanbulin maakuntajohtajan Canan Kaftancıoğlun jatkuvasta poliittisesta ja oikeudellisesta häirinnästä ja ottaa huomioon, että Kaftancıoğlu tuomittiin syyskuussa 2019 lähes kymmeneksi vuodeksi vankeuteen poliittisesti motivoidussa asiassa, jossa vielä odotetaan korkeimman oikeuden päätöstä, ja ottaa huomioon, että tämä asetettiin syytteeseen joulukuussa 2020 uudessa poliittisesti motivoidussa asiassa ja tuomittiin uuteen kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, ja toteaa, että asia koskee myös neljää päivälehti Cumhuriyetin toimittajaa; panee tyytyväisenä merkille, että CHP:hen kuuluva parlamentin jäsen Enis Berberoğlu on saanut takaisin paikkansa parlamentissa ja hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa on palautettu perustuslakituomioistuimen 21. tammikuuta 2021 antaman toisen tuomion nojalla, sillä alemmat tuomioistuimet olivat jättäneet huomiotta sen aiemman päätöksen;

35.  kehottaa Turkin asiasta vastaavia viranomaisia vapauttamaan kaikki vangitut ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat, asianajajat, tutkijat ja muut, jotka on pidätetty perusteettomien syytteiden nojalla, ja antamaan heille mahdollisuuden tehdä työtään ilman uhkailua ja esteettä kaikissa olosuhteissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään suojeluaan ja tukeaan vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille Turkissa muun muassa myöntämällä hätäavustuksia; tuomitsee Istanbulin alueellisen muutoksenhakutuomioistuimen hiljattain tekemän päätöksen pitää voimassa neljän ihmisoikeuksien puolustajan pitkät vankeusrangaistukset terrorismisyytteitä koskevassa Büyükadan asiassa, vaikka rikollisesta toiminnasta ei ole näyttöä ja vastaajiin kohdistuneet syytökset on toistuvasti osoitettu aiheettomiksi myös valtion omilla todisteilla; pitää tätä tapausta jälleen yhtenä esimerkkinä vihamielisestä ympäristöstä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä vastaan ja toistuvasta vääristyneen poliittisen keskustelun vaikutuksesta, joka johtaa puolueellisiin oikeuslaitoksen päätöksiin; tuomitsee kirjailija Ahmet Altanin uudelleen pidätyksen marraskuussa 2019 vain viikon kuluttua siitä, kun hänet vapautettiin vankilasta yli kolmen vuoden tutkintavankeuden jälkeen; on erittäin huolissaan häirinnästä, joka kohdistuu tunnettuun ihmisoikeuspersoonaan ja ihmisoikeusjärjestö İnsan Hakları Derneğin (İHD) yhteispuheenjohtajaan Öztürk Türkdoğaniin, joka pidätettiin äskettäin turvallisuusluokitellun tutkinnan yhteydessä tehdyssä kotietsinnässä ja vapautettiin myöhemmin;

36.  tuomitsee jyrkästi Osman Kavalan, joka on merkittävä ja arvostettu johtava kansalaisyhteiskunnan edustaja, uudelleen pidättämisen vain tunteja sen jälkeen, kun hänet vapautettiin helmikuussa 2020, ja hänen vangitsemisensa yli kolmen vuoden ajan valheellisten syytteiden nojalla, ja toteaa, että tapauksessa kieltäydytään räikeästi noudattamasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullista päätöstä ja Euroopan neuvoston ministerikomitean myöhemmin esittämää pyyntöä; katsoo, että hänen ja yhdysvaltalaisen tutkijan Henri Barkeyn uusi asia ja syyte – väitetystä vakoilusta ja pyrkimyksestä kumota Turkin perustuslaillinen järjestys – on perusteeton, sille ei ole todisteita ja on siten nostettu poliittisin perustein; on syvästi järkyttynyt viimeaikaisista tuomioistuinten päätöksistä, esimerkiksi Istanbulin muutoksenhakutuomioistuimen 22. tammikuuta 2021 antamasta tuomiosta, jolla kumottiin aiempi vapauttava tuomio ja päätös Gezi-puistoa koskevan asian uudelleenkäsittelyssä, sekä Istanbulin tuomioistuimen 5. helmikuuta 2021 tekemästä päätöksestä yhdistää tämä äskettäin uudelleen vireille pantu asia toiseen vakoilua koskevaan asiaan jättäen täysin huomiotta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antama tuomio; korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo antanut tuomion Gezin asiassa ja että näiden kahden asian yhdistäminen tekee tutkintavankeuden jatkamisesta vieläkin absurdimpaa ja laittomampaa; on järkyttynyt tuomareiden ja syyttäjien neuvoston (HSK) päätöksestä tutkia vakavia rikoksia tutkivan Istanbulin 30. rikostuomioistuimen kolmea tuomaria, jotka helmikuussa 2020 vapauttivat Kavalan ja muut Gezi-puiston asian oikeudenkäynnin vastaajat todisteiden puutteen vuoksi; on tyrmistynyt nähdessään, miten toisaalta entinen Istanbulin varapääsyyttäjä Hasan Yilmaz, joka on vastuussa toisesta syytteestä Kavalaa vastaan, on sittemmin nimitetty varaoikeusministeriksi;

37.  on syvästi huolissaan väkivaltaisista pidätyksistä, pahoinpitelystä, kidutuksesta, kaltoinkohtelusta ja julmasta ja epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta pidätysselleissä, sotilasvankiloissa ja vankiloissa sekä tapauksista, joissa on tapahtunut tahdonvastaisia katoamisia viimeisten neljän vuoden aikana, syyttäjien kyvyttömyydestä tutkia näitä syytöksiä mielekkäästi ja asiaan osallistuvia turvallisuusjoukkoja ja virkamiehiä koskevasta laajamittaisesta rankaisemattomuuden kulttuurista; kehottaa Turkin hallitusta selventämään satojen kadonneiden henkilöiden kohtalon ja antamaan lopulta vastauksen ”Lauantaiäideille” (Cumartesi Anneleri), jotka ovat tähän mennessä kokoontuneet yli 800 kertaa pyytämään oikeutta; kehottaa Turkin viranomaisia tutkimaan jatkuvia ja uskottavia tietoja kidutuksesta ja pahoinpitelystä vangitsemisen aikana ja asettamaan syylliset vastuuseen; kehottaa Turkkia noudattamaan nollatoleranssia kidutuksen suhteen; kehottaa Turkkia lopettamaan kaiken eristysvankeuden ja vangitsemisen epävirallisissa pidätyskeskuksissa; on järkyttynyt raportoidusta käytännöstä pidättää raskaana olevia ja vastikään synnyttäneitä naisia ja kehottaa Turkkia vapauttamaan nämä naiset ja lopettamaan juuri ennen synnytystä tai heti sen jälkeen tapahtuvat pidätykset; kiinnittää huomiota entisen julkisen sektorin työntekijän Yusuf Bilge Tunçin katoamiseen, josta ilmoitettiin elokuussa 2019; on erittäin huolissaan nöyryyttävien ruumiintarkastusten järjestelmällisestä väärinkäytöstä pidätystiloissa ja vankiloissa, erityisesti naispuolisten epäiltyjen ja pidätettyjen kohdalla;

38.  on huolissaan uudesta lainsäädännöstä, jonka mukaan Turkin poliisi saa käyttää ilman mitään lisämenettelyjä sotakalustoa, mukaan lukien raskaat aseet ja salaisen palvelun kalusto, käsitelläkseen kansallista turvallisuutta uhkaavia julkisia välikohtauksia ja tapahtumia;

39.  panee merkille, että covid-19-pandemian vuoksi toteutetussa lainsäädäntöpaketissa säädettiin jopa 90 000 vangin ehdollisesta ennenaikaisesta, joskin syrjivästä vapauttamisesta, mikä ei kuitenkaan koskenut niitä vankeja, joita pidettiin tutkintavankeudessa terrorismiin liittyvien rikosten vuoksi, mukaan lukien asianajajat, toimittajat, poliitikot ja ihmisoikeuksien puolustajat, koska he eivät täytä näiden toimenpiteiden mukaisia ennenaikaisen vapauttamisen ehtoja;

40.  tuomitsee Turkin ulkopuolella oleskelevien Turkin kansalaisten viimeaikaiset pakkoluovutukset, kidnappaukset ja kaappaukset Turkkiin poliittisin perustein, sillä nämä ovat oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vastaisia; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Turkin hallitus käyttää vaikutusvaltaansa varmistaakseen kansalaistensa pakkopalauttamisen kansainvälisen oikeuden vastaisesti joissakin tapauksissa heikentämällä kansallisia luovuttamismenettelyjä, ja kehottaa EU:ta puuttumaan tähän asiaan; tuomitsee kaikki yritykset käyttää väkivaltaa ja painostaa turkkilaistaustaisia opposition jäseniä ja poliitikkoja sekä intellektuelleja, poliitikkoja tai yleensä aktivisteja Euroopassa;

41.  on huolissaan siitä, että oikeusasiamies ja Turkin ihmisoikeus- ja tasa-arvoinstituutio eivät täytä Pariisin periaatteiden ja Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission yleisten poliittisten suositusten nro 2 ja 7 kriteerejä, jotka koskevat perussääntöä, rakennetta, tehtävää, toimintaa, taloudellista ja toiminnallista riippumattomuutta, hallituksen jäsenten riippumattomuutta sekä kelpoisuutta ja jäsenyyttä;

42.  panee merkille äskettäin hyväksytyn ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman, joka on tarkoitus panna täytäntöön kahden vuoden aikana ja joka lupaa oikeudellisia uudistuksia ja sisältää yhdeksän päätavoitetta, 50 tavoitetta ja lähes 400 toimea, jotka vaihtelevat erityisistä ja teknisistä sitoumuksista laaja-alaisiin, yleisiin ja epämääräisiin lausuntoihin; korostaa, että vaikka toimintasuunnitelmassa pyritään puuttumaan keskeisiin kysymyksiin, kuten oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, sanan- ja yhdistymisvapauteen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojeluun, siinä ei puututa Turkin ihmisoikeus- ja oikeusvaltiotilanteeseen liittyviin keskeisiin puutteisiin, sillä se ei sisällä toimia, joilla pyrittäisiin esimerkiksi purkamaan terrorismiin liittyvien syytteiden väärinkäyttö, lopettamaan mielivaltaiset pidätykset tai varmistamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden noudattaminen; katsoo, että mikä tahansa toimintasuunnitelma tarjoaa mahdollisuuden parantaa kokonaistilannetta vain, jos se johtaa todellisiin ja uskottaviin ratkaisuihin, joilla vastataan kaikkiin ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion alalla oleviin haasteisiin; kannustaa Turkin hallitusta laatimaan selkeämmän aikataulun toimintasuunnitelman tehokkaalle täytäntöönpanolle ja ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan kaikkien asiaa koskevien politiikkatoimien suunnitteluun;

43.  on huolissaan laajalle levinneestä korruptiosta Turkissa; korostaa, että komission kertomuksissa todetaan, että Turkin korruption vastaisessa kehyksessä olevien lukuisten puutteiden korjaamisessa ei havaittu edistystä, ja kehottaa Turkkia esittämään tehokkaan strategian ja toimintasuunnitelman korruption torjumiseksi; toteaa, että julkisten laitosten vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta on parannettava; toteaa, että Turkki on edistynyt vain vähän järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; kehottaa Turkkia mukauttamaan tietosuojalainsäädäntönsä EU:n normeihin, jotta olisi mahdollista tehdä yhteistyötä Europolin kanssa ja parantaa rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja kyberrikollisuuden torjuntaa koskevaa sääntelyä;

44.  on edelleen syvästi huolissaan Turkin kaakkoisosan tilanteesta sekä kurdikysymyksestä, joka ei saa ansaitsemaansa huomiota, erityisesti ihmisoikeuksien suojelun, poliittisen osallistumisen ja sananvapauden ja vakaumuksen vapauden osalta; on huolissaan kurdikysymyksen parissa työskentelevien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksien rajoituksista ja kurdien mediaan, kulttuuriin ja kielellisiin instituutioihin ja ilmaisuihin kohdistuvasta jatkuvasta painostuksesta kaikkialla maassa, mikä johtaa kulttuuristen oikeuksien vähenemiseen entisestään; on huolissaan siitä, että kurditaustaisiin kansalaisiin kohdistuva vihapuhe ja uhkailu ovat edelleen vakava ongelma; korostaa, että on kiireesti aloitettava uudelleen uskottava poliittinen prosessi, johon osallistuvat kaikki asianomaiset osapuolet ja demokraattiset voimat ja joka johtaa kurdikysymyksen rauhanomaiseen ratkaisemiseen; on erityisen huolissaan kurdien jatkuvasta epäsuotuisasta tilanteesta, jota pahentaa heidän etnisen ja kielellisen identiteettinsä heikentyminen ja joka johtaa heidän kansalaisoikeuksiensa, poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksiensa marginalisoitumiseen; kehottaa Turkkia varmistamaan, että kurdinaiset voivat saada yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet; kehottaa Turkkia tutkimaan pikaisesti kaikki vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, tappoja ja tahdonvastaisia katoamisia koskevat väitteet ja sallimaan kansainvälisten tarkkailijoiden toteuttaa riippumattomia valvontatoimia; on huolestunut Diyarbakirin viimeaikaisista joukkoiskuista ja pidätyksistä, jotka vaikuttavat asianajajiin, poliitikkoihin ja kansalaisoikeusaktivisteihin, sekä viiden kansalaisyhteiskunnan edustajan tutkintavankeudesta, mukaan lukien tohtori Șeyhmus Gökalpin, Turkin lääketieteellisen yhdistyksen (TTB) korkea-arvoisen johtokunnan jäsenen; kehottaa Turkkia varmistamaan, että kahta Vanin kyläläistä Servet Turgutia ja Osman Şıbania koskevat kidutusväitteet tutkitaan pikaisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti, ja toteaa, että santarmit olivat pidättäneet heidät 11. syyskuuta 2020 ja aiheuttaneet Servet Turgutin kuoleman ja vakavia vammoja Osman Șıbanille;

45.  kehottaa Turkin hallitusta suojelemaan vähemmistöjen ja haavoittuvien ryhmien oikeuksia, joista voidaan mainita esimerkiksi naiset ja lapset, hlbti-henkilöt, pakolaiset, etniset vähemmistöt, kuten romanit sekä kreikkalais- ja armenialaistaustaiset Turkin kansalaiset, ja uskonnolliset vähemmistöt, kuten kristityt, juutalaiset ja aleviitit; kehottaa siksi Turkkia ottamaan kiireesti käyttöön kattavan syrjinnän vastaisen lainsäädännön, johon sisältyy etniseen alkuperään, uskontoon, kieleen, kansalaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän kieltäminen sekä toimia rasismin ja homo- ja transfobian torjumiseksi;

46.  tuomitsee jyrkästi Turkin hallituksen päätöksen vetäytyä Istanbulin yleissopimuksesta, sillä tämä vie Turkin kauemmaksi EU:n ja kansainvälisistä normeista ja kyseenalaistaa vakavasti sen sitoumukset estää naisiin kohdistuva väkivalta ja edistää naisten oikeuksia, mikä on selvä merkki ihmisoikeuksien vakavasta heikkenemisestä maassa; pitää tätä päätöstä käsittämättömänä, koska yleissopimus ei ole muuttunut sen jälkeen, kun Turkki ensimmäisenä maana allekirjoitti ja ratifioi sen, ja on myös vaarallinen aikana, jolloin naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt pandemian aikana ja naismurhien määrä on korkea maassa; kehottaa Turkin hallitusta kumoamaan päätöksen pikaisesti; vaatii, että kaikkien uusien Turkin kanssa solmittavien suhteiden on perustuttava demokraattisiin perusarvoihin, naisten oikeuksien kunnioittaminen mukaan luettuna; on edelleen huolissaan Turkin yhteiskunnassa naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja vakavuudesta, mukaan lukien ns. kunniamurhat, laittomat lapsiavioliitot ja seksuaalinen hyväksikäyttö, sekä Turkin viranomaisten haluttomuudesta rangaista sukupuoleen perustuvan väkivallan tekijöitä; torjuu kaikki oikeudelliset säännökset, jotka voisivat tulevaisuudessa antaa raiskaajille ehdollisia rangaistuksia lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, kunhan he avioituvat uhrinsa kanssa; kehottaa Turkin viranomaisia lisäämään toimiaan torjuakseen lapsityövoiman käyttöä, joka on vähentynyt viime vuosina mutta on edelleen merkittävää Turkissa, ja kaikenlaista lasten hyväksikäyttöä; pitää valitettavana, että naisten edustus hallituksessa, parlamentissa, paikallistasolla tai yleisesti ottaen kaikissa päätöksentekoasemissa on edelleen hyvin vähäistä, 17,3 prosenttia;

47.  on syvästi huolissaan hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien loukkauksista, erityisesti fyysisistä hyökkäyksistä, Pride-marssikieltojen jatkamisesta eri puolilla maata ja kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisuvapauden rajoituksista; muistuttaa, että Turkki on niiden maiden joukossa, joissa transsukupuolisten henkilöiden murhaluvut ovat korkeimmalla tasolla; tuomitsee korkean tason hallituksen virkamiesten, muun muassa uskonnollisten asioiden viraston (Diyanet) johtajan, oikeusasiamiehen viraston ja Turkin punaisen puolikuun puheenjohtajan, homofobisen kielenkäytön ja vihapuheen; kehottaa Turkin viranomaisia lisäämään toimiaan viharikosten, ennakkoluulojen ja sosiaalisen sukupuoleen perustuvan eriarvoisuuden ehkäisemiseksi; muistuttaa, että Turkin vihapuhelainsäädäntö ei ole Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen;

48.  pitää erittäin valitettavana Hagia Sofian historiallisen ja uskonnollisen monumentin muuttamista moskeijaksi ilman etukäteen käytyä vuoropuhelua ja toteaa, että tämä saattaa olla vastoin maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelua koskevaa Unescon yleissopimusta, jonka Turkki on allekirjoittanut; kehottaa Turkin hallitusta harkitsemaan uudelleen tätä päätöstä ja kumoamaan sen, jotta kunnioitetaan täysimääräisesti kulttuuristen ja uskonnollisten monumenttien ja symbolien historiallista ja kulttuurista luonnetta, erityisesti niiden, jotka on luokiteltu Unescon maailmanperintökohteiksi; muistuttaa, että Hagia Sofia on kaikille yhteisöille ja uskonnoille avoin paikka, ja kehottaa Unescoa toteuttamaan asianmukaisia toimia tämän maailmanperintökohteen suojelemiseksi; korostaa, että Hagia Sofiaa koskeva päätös heikentää uskonnollisten yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä sekä Turkin moniarvoista ja monikulttuurista sosiaalista rakennetta; pitää valitettavana, että myös Choran kirkko muutettiin museosta moskeijaksi viime kuukausien aikana;

49.  kehottaa Turkin viranomaisia edistämään myönteisiä ja vaikuttavia uudistuksia ajatuksen, vakaumuksen ja uskonnon vapauden alalla mahdollistamalla sen, että uskonnolliset yhteisöt voivat saada oikeushenkilöllisyyden ja noudattamalla Venetsian komission suosituksia uskonnollisten yhteisöjen asemasta, kaikkia asiaa koskevia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ja Euroopan neuvoston päätöslauselmia, myös niitä, jotka koskevat Kreikan ortodoksiväestöä Gökçeadan (Imbros) ja Bozcaadan (Tenedos) saarilla; pitää valitettavina Mor Gabrielin luostareita ja muita Kaakkois-Turkin luostareita vastaan toteutettuja toimia ja kehottaa uudelleen Turkkia kunnioittamaan ortodoksikristittyjen ekumeenisen patriarkaatin merkitystä kaikkialla maailmassa sekä tunnustamaan sen oikeushenkilöyden ja kirkollisen ”ekumeeninen patriarkka” -arvonimen julkisen käytön; painottaa, että on poistettava rajoitukset, jotka koskevat papiston koulutusta, virkaan nimittämistä ja virassa seuraamisen järjestystä, sallittava Halkin seminaarin uudelleen avaaminen ja poistettava kaikki esteet sen asianmukaiselta toiminnalta;

50.  kehottaa Turkkia tekemään yhteistyötä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Euroopan neuvoston, kanssa, jotta ehkäistään ja torjutaan kulttuuriperinnön laitonta kauppaa ja tuhoamista; korostaa, että on tärkeää jatkaa vuoropuhelua asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen ja EU:n kanssa kulttuuri- ja uskonnollisen perinnön säilyttämisestä;

51.  ilmaisee huolensa siitä, että Turkissa asuvat uiguurit ovat yhä alttiimpia vangitsemiselle ja karkotukselle muihin maihin, jotka saattavat sitten mahdollisesti luovuttaa heidät Kiinaan, missä he todennäköisesti joutuvat vakavan vainon kohteiksi;

52.  kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön romaneja koskevan toisen toimintasuunnitelman ja kansallisen strategian, joissa kansalaisyhteiskuntaan suhtaudutaan osallistavammin, vahvistetaan sukupuolinäkökulmaa, tehostetaan yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa ja osoitetaan tarvittavat resurssit;

53.  korostaa, että järjestäytymisvapaus ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat välttämättömiä moniarvoisen yhteiskunnan kehittämiseksi; pitää tässä yhteydessä valitettavana työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksia koskevia lainsäädännöllisiä puutteita ja korostaa, että järjestäytymisoikeus, kollektiivinen neuvotteluoikeus ja lakko-oikeus ovat työntekijöiden perusoikeuksia; on huolissaan siitä, että työnantajat harjoittavat edelleen vahvaa ammattiyhdistysten vastaista syrjintää sekä irtisanomisia, häirintää ja vangitsemista, joita joidenkin ammattiyhdistysten johtajat ja jäsenet edelleen kohtaavat; kehottaa Turkin viranomaisia noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön keskeisiä työnormeja, joihin maa on sitoutunut;

54.  kehottaa Turkkia jatkamaan edistymistä lainsäädäntönsä mukauttamisessa ympäristö- ja ilmastotoimiin liittyviin unionin direktiiveihin ja säännöstöön sekä ratifioimaan Pariisin ilmastosopimuksen; arvostaa ympäristöoikeuksien puolustajien työtä Turkissa ja varoittaa viime vuosina toteutettujen suurten julkisten infrastruktuurihankkeiden, muun muassa Istanbulin kolmannen ja suurimman lentoaseman ja kolmannen Bosporin-sillan, aiheuttamista suurista ympäristövaikutuksista; on erityisen huolestunut mahdollisesta ekologisesta tuhosta, jonka suunniteltu Istanbulin kanaalihanke saattaisi aiheuttaa; korostaa, että tätä hanketta koskevaa myönteistä ympäristövaikutusten arviointia vastaan on käynnistetty useita oikeuskäsittelyjä, ja kehottaa toteuttamaan riippumattomia ympäristövaikutusten arviointeja sekä avoimia menettelyjä julkisia hankintoja varten ja osallistavia asianmukaisia julkisia kuulemisia; kehottaa Turkkia saattamaan päätökseen lainsäädäntönsä mukauttamisen ympäristövaikutusten arviointia koskevaan EU:n direktiiviin(8), mukaan lukien säännökset, jotka edellyttäisivät rajat ylittäviä kuulemisia naapurimaiden kanssa; kehottaa jälleen Turkin hallitusta keskeyttämään suunnitelmansa Akkuyun ydinvoimalan rakentamisesta erittäin maanjäristysherkälle alueelle, sillä se olisi vakava uhka Turkin lisäksi myös Välimeren alueelle; pyytää siksi Turkin hallitusta liittymään yleissopimukseen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon yleissopimus), joka velvoittaa sopimuspuolia ilmoittamaan toisilleen todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavista ehdotetuista hankkeista ja kuulemaan toisiaan näistä hankkeista; pyytää Turkin hallitusta tässä tarkoituksessa ottamaan jatkossa naapurimaidensa hallitukset mukaan Akkuyu-hankkeen kehittämiseen tai ainakin kuulemaan niitä tämän hankkeen suhteen;

Institutionaalinen kehys

55.  on huolissaan presidenttijohtoisen järjestelmän autoritaarisen tulkinnan vakiintumisesta; on syvästi huolissaan siitä, että vallan erittäin merkittävä keskittyminen presidentille jatkuu parlamentin lisäksi myös ministerineuvoston itsensä kustannuksella uudistetun perustuslaillisen suunnitelman mukaisesti, mikä ei takaa asianmukaista ja tehokasta vallanjakoa toimeenpano- ja lainsäädäntöelinten sekä oikeuslaitoksen välillä; panee tässä yhteydessä merkille vallanjakoa koskevan huolestumisen, jonka Venetsian komissio toi esiin lausunnossaan Turkin perustuslain muuttamisesta; pitää valitettavana nykyisiä rajoitteita keskinäiselle valvontajärjestelmälle, joka on tarpeen toimeenpanovallan tehokkaan demokraattisen vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, ja erityisesti presidentin vastuuvelvollisuuden puuttumista; on huolestunut presidentin kasvavasta vaikutusvallasta suhteessa valtion instituutioihin ja sääntelyelimiin, joiden olisi pysyttävä riippumattomina; on huolissaan erityisesti parlamentin syrjäyttämisestä, koska parlamentin lainsäädäntö- ja valvontatehtävät ovat suurelta osin heikentyneet ja sen valtaoikeuksia rikotaan toistuvasti presidentin asetuksilla; kehottaa tarkastelemaan uudelleen nykyistä presidenttivallan suunnittelua ja täytäntöönpanoa Euroopan neuvoston vuoden 2017 Venetsian komission suosituksissa tarkoitettujen demokratian periaatteiden mukaisesti;

56.  muistuttaa, että 10 prosentin vaalikynnys – korkein Euroopan neuvoston jäsenmaissa – on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa ja vähentää suurten äänestäjäryhmien edustuksen mahdollisuuksia; on huolestunut mahdollisia vaaliuudistuksia koskevista julkilausumista, jotka voisivat haitata entisestään poliittisten puolueiden pääsemistä parlamenttiin ja osallistumista parlamentaarisen enemmistön muodostamiseen; kehottaa Turkkia parantamaan vaalien laajempaa ympäristöä maan kaikilla tasoilla, takaamaan tasapuoliset ja vapaat toimintaedellytykset kaikille ehdokkaille ja puolueille ja noudattamaan Venetsian komission ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) suosituksia vaalikehyksen puutteiden korjaamisesta ja sen kehotusta kumota päätökset, jotka eivät ole kansainvälisten säännösten ja standardien mukaisia;

57.  panee huolestuneena merkille, että virkamiesjärjestelmää leimaavat edelleen puolueellisuus ja politisoituminen ja että tämä on yhdessä valtion koneiston kaikilla tasoilla ilmenevän liiallisen presidenttijohtoisen valvonnan kanssa heikentänyt yleisesti julkishallinnon tehokkuutta, kapasiteettia ja laatua; kehottaa Turkkia ryhtymään toimiin ansioihin perustuvan kilpailukykyisen ylenemisjärjestelmän palauttamiseksi ja hallinnon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

58.  on erittäin huolissaan siitä, että hallitseva eliitti maan poliittisen kirjon laajuudelta käyttää yhä useammin nationalistista ja provosoivaa viestintää, mikä johtaa yhä useammin vihamieliseen suhtautumiseen EU:hun, sen jäsenvaltioihin ja muihin naapurimaihin; on huolissaan Turkin politiikan syvästä polarisoitumisesta, jota uusi presidenttijohtoinen järjestelmä korostaa, ja polarisoivan populistisen viestinnän lisääntyvästä käytöstä, joka jakaa edelleen Turkin yhteiskuntaa ja haittaa puolueiden välistä vuoropuhelua ja sovintoa; on huolissaan uskonnollisen konservatismin kasvavasta painoarvosta poliittisessa elämässä, mikä ei vastaa maan pitkään vakiintunutta maallista perinnettä; on tässä yhteydessä huolissaan uskonnollisten asioiden viraston (Diyanet) kasvavasta roolista ja resursseista kaikilla Turkin julkisen elämän aloilla, mukaan lukien koulutuksessa, ja myös ulkomailla, myös sen merkittävästä läsnäolosta Euroopassa;

59.  on erittäin huolestunut Turkin viranomaisten viimeaikaisten päätösten vakavasta vaikutuksesta paikalliseen politiikkaan ja paikalliseen demokratiaan; tuomitsee jyrkästi ainakin 47:n demokraattisesti valitun kaupunginjohtajan (mukaan lukien Diyabakirin, Vanin, Mardinin ja hiljattain Karsin kaupunginjohtajien) erottamisen virasta ja vangitsemisen kyseenalaisten todisteiden perusteella ja erityisesti heidän mielivaltaisen korvaamisensa keskushallinnon nimittämillä vaaleilla valitsemattomilla edunvalvojilla; uskoo vahvasti, että nämä laittomat päätökset loukkaavat suoraan demokratian perustavanlaatuisimpia periaatteita ja vievät miljoonilta äänestäjiltä demokraattisesti valitun edustuksen; kehottaa Turkkia palauttamaan syrjäytetyt kaupunginjohtajat virkoihinsa;

60.  panee merkille hallituksen toteuttamat poliittiset, lainsäädännölliset, taloudelliset ja hallinnolliset toimenpiteet oppositiopuolueita edustavien kaupunginjohtajien johtamien kaupunkien halvaannuttamiseksi Istanbulissa, Ankarassa, İzmirissä ja maan kaakkoisosissa; tuomitsee korkeimman vaalineuvoston (YSK) päätökset järjestää uudelleen Istanbulin suurkaupunginvaalit ja evätä HDP:n voittaneiden ehdokkaiden kunnallinen edustus toiselle sijalle jääneiden Oikeus ja kehitys -puolueen (AKP) ehdokkaiden hyväksi ja kyseenalaistaa vakavasti vaalimenettelyjen laillisuuden ja eheyden sekä toimielimen riippumattomuuden poliittisesta vaikuttamisesta;

EU:n ja Turkin suhteiden laajemmat puitteet ja Turkin ulkopolitiikka

61.  muistuttaa, että Turkilla on ollut ja on edelleen tärkeä rooli noin neljän miljoonan pakolaisen vastaanottajamaana, ja toteaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun tietojen mukaan pakolaisista noin 3,6 miljoonaa on syyrialaispakolaisia ja noin 360 000 on rekisteröityjä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita muista maista, ja muistuttaa, että kyseessä on maailman suurin pakolaisyhteisö; toteaa, että tämän kriisin ratkaisemiseen liittyvät haasteet ovat lisääntyneet covid-19-pandemian vuoksi; pitää myönteisinä kaikkien asiaan liittyvien viranomaisten, erityisesti kuntien, pyrkimyksiä parantaa pakolaisväestön integroitumista; katsoo, että EU:n olisi edelleen annettava tarvittavaa tukea syyrialaispakolaisille ja heitä vastaanottaville yhteisöille Turkissa, muun muassa jatkamalla tukea Turkin pakolaisyhteisöille tarkoitetuille asiaankuuluville YK:n ohjelmille; kannattaa EU:n ja Turkin julkilausuman objektiivista arviointia, myös ihmisoikeusvaikutusten arviointia, sekä pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja muuttoliikettä koskevan yhteistyön arviointia, ja korostaa, että molempien osapuolten on noudatettava sitoumuksiaan sekä perusoikeuksia osana täytäntöönpanoprosessia; korostaa, että maahanmuuttajien ja pakolaisten hyväksikäyttöä poliittisen vipuvaikutuksen edistämiseksi ja kiristämiseksi ei voida hyväksyä; tuomitsee tässä yhteydessä jyrkästi Turkin harjoittaman maahanmuuttopaineen käytön poliittisiin tarkoituksiin maaliskuussa 2020, jolloin Turkin viranomaiset harhaanjohtavia tietoja antamalla kannustivat aktiivisesti maahanmuuttajia ja pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kulkemaan Eurooppaan maitse Kreikan kautta; panee merkille, että voimassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen vastaavanlaisten sopimusten ja järjestelyjen määräykset olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön odotettaessa EU:n ja Turkin takaisinottosopimuksen(9) täydellistä ja tehokasta täytäntöönpanoa kaikkien jäsenvaltioiden suhteen; muistuttaa, että syyrialaispakolaiset olisi palautettava Syyriaan vain, jos he päättävät lähteä vapaaehtoisesti ja voivat palata alkuperäisiin yhteisöihinsä;

62.  toistaa 15. huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kehotuksen ja kannustaa jälleen kerran Turkkia tunnustamaan armenialaisten kansanmurhan ja siten tasoittamaan tietä Turkin ja Armenian kansojen aidolle sovinnolle; kehottaa tässä yhteydessä Turkkia pidättäytymään kaikesta armenialaisten vastaisesta propagandasta ja vihapuheesta ja noudattamaan täysimääräisesti velvollisuuksiaan suojella armenialaista ja muuta kulttuuriperintöä;

63.  on täysin vakuuttunut siitä, että covid-19-pandemiaan voidaan vastata ainoastaan maailmanlaajuisen yhteistyön avulla; katsoo, että EU:n ja Turkin välistä yhteistyötä voitaisiin syventää edelleen myös perustamalla kestäviä toimitusketjuja; panee tyytyväisenä merkille Turkin myönteisen roolin suojavarusteiden toimittamisessa useisiin jäsenvaltioihin ja muihin maihin; on huolestunut presidentin asetusten ja ministerien päätösten väärinkäytöstä, mikä heikentää edelleen laillisuusperiaatetta päätöksissä, joita on tehty covid-19-pandemian torjumiseksi; arvostelee Turkin viranomaisten hyökkäyksiä Turkin lääketieteellistä yhdistystä vastaan, joilla pyritään vaientamaan kaikki kriittiset kysymykset, jotka liittyvät hallituksen covid-19 -pandemian hoitoon; tuomitsee oikeusjärjestelmän välineellistämisen, laittomat pidätykset, häirinnän ja perusteettomat rikostutkinnat, jotka kohdistuvat toimittajiin, jotka ovat raportoineet pandemian hallintaa Turkissa koskevista huolenaiheista; panee merkille, että covid-19-pandemia on nostanut nopeasti työttömyys- ja köyhyysasteita Turkissa;

64.  korostaa, että tulliliiton uudistaminen hyödyttäisi molempia osapuolia ja pitäisi Turkin taloudellisesti ja säädösten osalta kytkeytyneenä EU:hun, minkä lisäksi se loisi uuden mahdollisuuden myönteiseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, tarjoaisi paremman sääntelykehyksen EU:n investoinneille Turkissa, riitojenratkaisumekanismi mukaan luettuna, ja toimisi katalysaattorina työpaikkojen lisäämiselle sekä EU:ssa että Turkissa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteistyöhankkeille; ottaa huomioon, että Turkki poikkeaa yhä enemmän velvoitteistaan, EU:lla ja Turkilla on parhaillaan riita-asia Maailman kauppajärjestössä ja Turkissa kehotetaan boikotoimaan EU:n jäsenvaltioita, mikä ei ole hyväksyttävää, ja katsoo, että nykyisissä olosuhteissa tulliliiton uudistaminen vaikuttaa erityisen vaikealta, mutta uskoo, että tämä mahdollisuus olisi jätettävä avoimeksi, jotta voidaan helpottaa rakentavia toimia ja käydä uudelleen vuoropuhelua kaikista avoinna olevista kysymyksistä ja selvittää edellytyksiä tulliliiton uudistamiselle; toistaa, että tämän uudistuksen olisi perustuttava ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin liittyvään tiukkaan ehdollisuuteen, kuten Kööpenhaminan arviointiperusteissa määrätään, hyviin naapuruussuhteisiin EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa sekä sen syrjimättömään täytäntöönpanoon; muistuttaa tämän osalta, että nykyinen tulliliitto ei saa koko potentiaaliaan käyttöön ennen kuin Turkki panee lisäpöytäkirjat täytäntöön täysimääräisesti Ankaran sopimuksen ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin varauksetta ja syrjimättömällä tavalla kaikkien jäsenvaltioiden osalta ja olemassa olevat kauppaa häiritsevät tekijät ratkaistaan;

65.  tukee edelleen viisumivapausprosessia, kunhan asetetut ehdot täytetään: huomauttaa, että viisumivapaus olisi tärkeä askel ihmisten välisten yhteyksien helpottamisessa, ja toteaa, että se on erittäin tärkeää erityisesti opiskelijoille, tutkijoille, liike-elämän edustajille ja henkilöille, joilla on perhesiteitä EU:n jäsenvaltioissa; suhtautuu myönteisesti toukokuussa 2019 annettuun presidentin kirjeeseen, jossa vaaditaan yhteyksien tehostamista, mutta korostaa, että Turkin vielä täyttämättä olevien kuuden vertailuarvon osalta on tapahtunut hyvin vähän todellista edistystä; pyytää Turkin hallitusta noudattamaan näitä vertailuarvoja täysimääräisesti ja syrjimättömästi, myös kaikkien EU:n jäsenvaltioiden osalta, ja keskittymään erityisesti terrorismin torjuntaa koskevaan lainsäädäntöön ja tietosuojalainsäädäntöön;

66.  toteaa, että Turkin, EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tärkeää jatkaa tiivistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä; toteaa, että Turkilla on minkä tahansa suvereenin valtion tavoin oikeus harjoittaa omaa ulkopolitiikkaansa omien etujensa ja tavoitteidensa mukaisesti; katsoo, että Turkin olisi EU:n ehdokasvaltiona pyrittävä yhä enemmän mukauttamaan ulkopolitiikkaansa EU:n ulkopolitiikkaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) mukaisesti; pitää erittäin valitettavana, että Turkki on päinvastoin päättänyt toistuvasti toteuttaa yksipuolisia toimia ja toimia johdonmukaisesti vastoin EU:n painopisteitä monissa eri ulkoasioissa, minkä seurauksena Turkin mukautuminen YUTP:hen on tällä hetkellä vain 14 prosenttia; kannustaa Turkkia tekemään tiivistä yhteistyötä ja jatkamaan mukautumista EU:hun ulkopolitiikassa sekä puolustus- ja turvallisuusasioissa, myös terrorismin vastaisessa yhteistyössä; muistuttaa, että Turkki on Naton pitkäaikainen jäsen ja sillä on keskeinen geostrateginen sijainti alueellisen turvallisuuden ylläpitämisen ja Euroopan turvallisuuden parantamisen kannalta; korostaa, että koska Turkki on Nato-liittolainen sitä olisi kannustettava toimimaan Naton sopimuksen mukaisesti, jossa todetaan, että jäsenten olisi pidättäydyttävä kansainvälisissä suhteissaan Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusten vastaisesta voimankäytöstä tai uhkailusta; toteaa lisäksi, että EU:n jäsenvaltiot ja Turkki jatkavat yhteistyötä (sotilaallisesti) strategisesti tärkeissä asioissa Naton toimintakehyksessä; muistuttaa lisäksi, että EU ja Nato ovat edelleen Turkin luotettavimmat pitkäaikaiset kumppanit kansainvälisessä turvallisuusyhteistyössä, ja kehottaa Turkkia säilyttämään poliittisen johdonmukaisuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, kun otetaan huomioon sen rooli Naton jäsenenä ja EU:n ehdokasvaltiona, ja sitoutumaan uudelleen täysimääräisesti Natoon sen ainoana turvallisuuden tukipilarina; kehottaa käymään Yhdysvaltain uuden hallinnon kanssa transatlanttista vuoropuhelua suhteista Turkkiin, jotta voidaan hyväksyä Turkkia koskeva yhteinen politiikka, sekä Turkin kanssa, jotta voidaan lisätä yhteistyötä ja lähentymistä arvoissa ja eduissa;

67.  korostaa, että kaikkia Turkin esittämiä vaatimuksia olisi puolustettava diplomatialla ja kansainväliseen oikeuteen perustuvalla vuoropuhelulla ja että mitään pyrkimyksiä painostaa muita maita käyttämällä voimaa, uhkauksia tai vihamielistä ja loukkaavaa retoriikkaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita kohtaan ei voida hyväksyä tai pitää sopivina EU:n ehdokasvaltiolle; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustajaa esittämään päättäväisen kannan Turkin hallituksen edustajien EU:ta ja sen jäsenvaltioita vastaan käyttämää loukkaavaa kielenkäyttöä kohtaan;

68.  on erittäin huolissaan Turkin ennennäkemättömästä laittomasta käyttäytymisestä itäisellä Välimerellä sekä siihen liittyvistä turvallisuuteen ja vakauteen kohdistuvista riskeistä EU:n ehdokasvaltion ja EU:n jäsenvaltioiden välillä; tuomitsee jyrkästi Turkin Kreikan ja Kyproksen vesillä harjoittaman laittoman toiminnan sekä sen tekemät Kreikan kansallisen ilmatilan loukkaukset, mukaan lukien asuttujen alueiden ja aluemeren ylilennot, jotka loukkaavat sekä EU:n jäsenvaltion suvereniteettia ja suvereeneja oikeuksia että kansainvälistä oikeutta; ilmaisee täyden solidaarisuutensa Kreikalle ja Kyproksen tasavallalle; vahvistaa, että Kyproksen tasavallalla on oikeus tehdä kahdenvälisiä sopimuksia talousvyöhykkeellään sekä etsiä ja hyödyntää luonnonvarojaan asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti; ilmaisee vakavan huolensa Turkin laittomasta kalastustoiminnasta Kreikan aluevesillä Egeanmerellä ja Turkin kalastuslaivaston sääntelemättömästä ja ilmoittamattomasta kalastustoiminnasta kansainvälisillä vesillä Egeanmerellä ja itäisellä Välimerellä; kehottaa Turkkia ja kaikkia sidosryhmiä sitoutumaan vilpittömästi kiistojen rauhanomaiseen ratkaisuun ja pidättymään yksipuolisista ja laittomista toimista ja uhkailuista; korostaa, että kestävä konfliktinratkaisu voidaan löytää vain vuoropuhelun, diplomatian ja neuvottelujen avulla vilpittömässä mielessä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa kaikkia osapuolia neuvottelemaan vilpittömästi ja aidosti yhteisen sitoutumisen hengessä talousvyöhykkeiden ja mannerjalustan rajojen määrittämisestä noudattaen tinkimättä kansainvälistä oikeutta ja hyvien naapuruussuhteiden periaatetta; pitää valitettavana, että Turkin kansalliskokouksen Kreikalle vuonna 1995 osoittamaa ”casus belli” -vaatimusta ei ole vielä peruttu; pitää myönteisenä Kreikan ja Turkin välistä uutta tunnustelevaa neuvottelukierrosta, jossa viiden vuoden hiljaiselon jälkeen pyritään nyt käsittelemään muun muassa mannerjalustan ja talousvyöhykkeen rajaamista kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa jälleen Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen, joka on osa Euroopan unionin säännöstöä; pitää myönteisenä ja tukee täysin Eurooppa-neuvoston ehdotusta itäistä Välimeren aluetta koskevasta monenvälisestä konferenssista, jotta voidaan tarjota alusta riitojen ratkaisemiseksi vuoropuhelun avulla, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään sen mahdollisimman pian; kehottaa jälleen neuvostoa olemaan valmis laatimaan luettelon uusista rajoittavista alakohtaisista ja kohdennetuista pakotteista, jos Turkin kanssa ei edistytä merkittävästi tai näkymät eivät parane; panee merkille, että 15. heinäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät, joissa otetaan huomioon Turkin jatkuva ja uusi laiton poraustoiminta, ja joiden tarkoituksena on olla pitämättä assosiaationeuvostoa ja uusia EU:n ja Turkin korkean tason vuoropuheluja, sekä 11. marraskuuta 2019 tehty neuvoston päätös (YUTP) 2019/1894(10) rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta Turkin luvattoman poraustoiminnan vuoksi itäisellä Välimerellä, ovat ensimmäisiä tapauksia, joissa tällaiset reaktiot katsottiin tarpeellisiksi ehdokasvaltion toiminnan vuoksi; kehottaa Turkkia sitoutumaan riitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja pidättäytymään yksipuolisista ja laittomista toimista tai uhkista, sillä tällä on kielteinen vaikutus hyviin naapuruussuhteisiin EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan itäisen Välimeren alueen EU:n erityisedustajan nimittämistä diplomaattisten yhteyksien helpottamiseksi Turkkiin;

69.  tuomitsee jyrkästi Turkin kansalliskokouksen puhemiehen lausuman, jonka mukaan Turkki voisi pelkällä presidentin asetuksella erota Montreux’n yleissopimuksesta, joka on vapaata kansainvälistä merenkulkua Dardanellien salmessa ja Bosporinsalmessa sääntelevä tärkeä kansainvälinen sopimus; toteaa, että tämä lausuma on jatkoa Turkin aiemmille pyrkimyksille kyseenalaistaa Lausannen rauhansopimuksen pätevyys ja siten heikentää kansainvälistä rauhaa ja vakautta laajemmalla alueella, erityisesti Turkin naapurimaissa;

70.  tuomitsee jyrkästi Famagustan kaupungissa sijaitsevan Varoshan laittoman osittaisen uudelleenavaamisen, sillä se heikentää keskinäistä luottamusta ja näin ollen mahdollisuutta aloittaa uudelleen suorat neuvottelut Kyproksen kysymyksen kokonaisvaltaisesta ratkaisemisesta, koska se muuttaa tilannetta paikalla huonompaan suuntaan, pahentaa jakautumista ja vahvistaa Kyproksen pysyvää jakoa; varoittaa Varoshan tilanteen muuttumisesta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien vastaisesti; kehottaa Turkkia peruuttamaan tämän toimen ja välttämään kaikkia muita yksipuolisia toimia, jotka voisivat lisätä saaren jännitteitä, YK:n turvallisuusneuvoston hiljattain esittämän pyynnön mukaisesti; kehottaa Turkkia vetämään joukkonsa Kyprokselta, luovuttamaan Varoshan alueen sen laillisille asukkaille YK:n väliaikaisen hallinnon alaisuudessa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 550 (1984) mukaisesti ja pidättymään toimista, joilla muutetaan saaren väestötasapainoa laittomien siirtokuntien politiikalla; kehottaa jälleen Turkkia sitoutumaan kokonaisvaltaiseen ratkaisuun ja edistämään sitä YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti, mukaan lukien omaisuuden palauttamisesta ja uskonnollisten kohteiden säilyttämisestä annetut päätöslauselmat; pitää valitettavana, että Turkin korkeimmat viranomaiset ovat hyväksyneet tämän kahden valtion ratkaisun poliittisista ja nationalistisista syistä, ja kehottaa Turkin hallitusta sitoutumaan konkreettisesti YK:n pääsihteerin pyyntöön käynnistää neuvottelut uudelleen; kehottaa asianomaisia osapuolia käynnistämään uudelleen neuvottelut Kyproksen yhdistymisestä YK:n pääsihteerin suojeluksessa mahdollisimman pian siitä, mihin ne jäivät ja Crans-Montanan vuoden 2017 prosessin osana jo tehtyjen sopimusten pohjalta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan aktiivisemmin, jotta neuvotteluille saadaan myönteinen lopputulos; toistaa tukevansa oikeudenmukaista, kokonaisvaltaista ja toteuttamiskelpoista ratkaisua, joka perustuu sellaiseen kahden yhteisön ja kahden alueen liittoon, jolla on yksi kansainvälinen oikeushenkilöys, yksi itsemääräämisoikeus ja yksi kansalaisuus ja jonka kaksi yhteisöä ovat poliittisesti yhdenvertaisia siten kuin on määritelty YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvissa päätöslauselmissa, kansainvälisen oikeuden ja EU:n säännöstön mukaisesti ja unionin perustana olevien periaatteiden kunnioittamisen pohjalta; on vakuuttunut siitä, että kestävä ratkaisu konfliktiin voidaan saavuttaa ainoastaan vuoropuhelun, diplomatian ja neuvottelujen avulla hyvän tahdon hengessä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; uskoo vakaasti, että Kyproksen ongelman kestävä ratkaiseminen hyödyttäisi kaikkia alueen maita; korostaa, että EU:n säännöstö on pantava täytäntöön koko saarella sen jälkeen, kun Kyproksen ongelma on ratkaistu, ja että on tärkeää olla yhteydessä Kyproksen turkkilaisen yhteisön demokraattisiin voimiin; antaa runsaasti tunnustusta kahden yhteisön välisen kateissa olevien henkilöiden komitean, joka etsii sekä kyproksenturkkilaisia että kyproksenkreikkalaisia kateissa olevia henkilöitä, tekemälle merkittävälle työlle ja kiittää jälleen siitä, että komitealle on jo muutaman vuoden ajan myönnetty pääsy kaikkiin asiaankuuluviin paikkoihin myös sotilasalueilla; kehottaa Turkkia avustamaan kateissa olevien henkilöiden komiteaa antamalla tietoja sotilasarkistostaan; pitää valitettavana, että Turkki kieltäytyy jatkuvasti noudattamasta ilmailulainsäädäntöä ja perustamasta viestintäkanavaa Turkin ja Kyproksen tasavallan lennonjohtokeskusten välille, sillä viestintäkanavan puuttuminen aiheuttaa todellisia turvallisuusriskejä ja -vaaroja, kuten Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) ja Kansainvälinen lentäjien liitto (International Federation of Air Line Pilots’ Association) ovat todenneet; katsoo, että tämä voisi olla ala, jolla Turkki voisi todistaa olevansa sitoutunut luottamusta lisääviin toimiin, ja kehottaa Turkkia tekemään yhteistyötä noudattamalla EU:n ilmailulainsäädäntöä; palauttaa mieliin aiemmissa päätöslauselmissa ilmaisemansa kannan, joka koskee sellaisen aloitteen käyttöönottoa neuvostossa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot keskeyttävät asevientiluvat Turkkiin yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti;

71.  tuomitsee jyrkästi Turkin sotilaalliset väliintulot Syyriassa, sillä ne ovat kansainvälisen oikeuden vakavia loukkauksia ja saattavat heikentää koko alueen vakautta ja turvallisuutta; kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan Pohjois-Syyrian ja Afrinin laittoman miehityksen ja vetämään pois sotilaalliset ja puolisotilaalliset sijaisjoukkonsa; toistaa, että turvallisuuskysymykset eivät voi oikeuttaa yksipuolisia sotilaallisia toimia vieraassa maassa; muistuttaa, että Idlib-kysymykseen ei ole kestävää sotilaallista ratkaisua, vaan ainoastaan poliittinen ratkaisu; on erittäin huolissaan Pohjois-Syyriassa sijaitsevien jihadistiryhmien taistelijoiden siirtämisen Libyaan ja Vuoristo-Karabahin konfliktiin ja tuomitsee sen jyrkästi; kehottaa Turkin viranomaisia luomaan tarvittavat olosuhteet sille, että Syyrian sisällä siirtymään joutuneet yhteisöt voivat palata koteihinsa, ja sallimaan sen;

72.  kehottaa Turkkia sitoutumaan edelleen Libyan konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen YK:n johdolla ja noudattamaan täysimääräisesti YK:n turvallisuusneuvoston asettamaa aseidenvientikieltoa; kiittää Välimerellä toteutettavan Euroopan unionin sotilasoperaation Irinin (EUNAVFOR MED Irini -operaatio) työtä ja sen pyrkimyksiä ylläpitää valtuutettua aseidenvientikieltoa ja ehkäistä ihmis- ja huumekauppaa; pitää valitettavana, että Turkki on ainakin kahdessa tapauksessa kieltänyt EUNAVFOR MED Irinin henkilöstöä tarkastamasta aluksia, jotka matkustavat Turkista Libyaan; kehottaa siksi Turkkia tekemään täysimääräistä yhteistyötä EUNAVFOR MED Irinin kanssa, joka toimii YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 2292 ja 2526 mukaisesti ja joka velvoittaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita, myös Turkin tasavaltaa; kehottaa neuvostoa aloittamaan yhteistyön EUNAVFOR MED Irinin ja Naton operaatiomerivartioston välillä sen varmistamiseksi, että EUNAVFOR MED Irinillä on tarvittavat voimavarat ja henkilöstö, jotta se voi tehokkaasti valvoa maa-, meri- ja ilmaliikennetoimia ja edistää kaikkien maiden asettamaa aseidenvientikieltoa; korostaa, että tulitauko on pidettävä voimassa ja että kaikki ulkomaiset joukot ja palkkasotilaat on vedettävä välittömästi ja ehdoitta pois Libyan koko alueelta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti; tuomitsee jyrkästi Turkin ja Libyan allekirjoittamat kattavaa turvallisuus- ja sotilasyhteistyötä ja merialueiden rajaamista koskevat kaksi yhteisymmärryspöytäkirjaa, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat selvästi sekä kansainvälisen oikeuden että YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvien päätöslauselmien vastaisia;

73.  tuomitsee sen, että sen sijaan että olisi kehottanut lopettamaan väkivaltaisuudet ja käynnistämään uudelleen rauhanomaiset neuvottelut Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien ponnisteluja tukien Turkki päätti tukea ehdoitta Azerbaidžanin sotilaallisia toimia äskettäisessä Vuoristo-Karabahin konfliktissa ja turvautui siten provokatiiviseen jännitteitä ruokkivaan retoriikkaan jännitteiden vähentämisen sijasta; tuomitsee ulkomaisten taistelijoiden siirtämisen Syyriasta ja muualta Vuoristo-Karabahiin, minkä Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajamaat ovat vahvistaneet tapahtuneen, ja kehottaa Turkkia pidättymään kaikesta sellaisesta toiminnasta ja retoriikasta, joka voisi entisestään pahentaa jännitteitä Etelä-Kaukasian alueella, ja tukemaan kansainvälistä vuoropuhelua ja rauhanprosessia Etyjin Minskin ryhmän puitteissa;

74.  kehottaa EUH:n StratCom -osastoa dokumentoimaan epäilyt, jotka koskevat Turkin EU:ta koskevaa disinformaatiota erityisesti Afrikassa ja MENA-alueella, ja raportoimaan havainnoistaan Euroopan parlamentille;

EU:n ja Turkin suhteiden tuleva kehitys

75.  katsoo, että on korkea aika pohtia vakavasti EU:n Turkin-suhteiden nykytilaa ja määritellä kattava, yhtenäinen ja johdonmukainen keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden kesken; kehottaa Turkkia aloittamaan rakentavan ja vilpittömässä mielessä käytävän vuoropuhelun, myös ulkopoliittisista kysymyksistä, joista Turkki ja EU ovat olleet eri mieltä, jotta jälleen kerran voitaisiin löytää yhteinen perusta ja yhteisymmärrys EU:n kanssa, käynnistää uudelleen vuoropuhelu ja yhteistyö hyvien naapuruussuhteiden alalla ja käynnistää uudelleen uudistusprosessi Turkissa erityisesti perusoikeuksien alalla; katsoo, että EU:n olisi käytettävä kaikkia mahdollisia foorumeita vuoropuhelun, yhteisymmärryksen ja kantojen lähentämiseksi Turkin kanssa, mutta toistaa, että muussa tapauksessa ja jos Turkki toteuttaa uusia yksipuolisia toimia tai provokaatioita kansainvälisen oikeuden vastaisesti EU:n olisi käytettävä kaikkia käytettävissään olevia välineitä ja vaihtoehtoja, mukaan lukien viimeisenä keinona kohdennetut pakotteet, joilla ei saisi olla kielteistä vaikutusta Turkin kansaan, kansalaisyhteiskuntaan tai Turkissa oleviin pakolaisiin;

76.  katsoo, että EU:n ei pitäisi sekoittaa Turkkia sen nykyisen hallituksen toimiin, ja korostaa siksi, että EU:n olisi edelleen sitouduttava tukemaan Turkin kansalaisyhteiskuntaa demokraattisten arvojen ja periaatteiden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion suojelemiseksi ja edistämiseksi ottaen huomioon Turkin laajan yhteiskunnan vahvan Eurooppa-myönteisyyden ja eurooppalaisen identiteetin; kehottaa tässä mielessä kaikkia EU:n toimielimiä ja erityisesti neuvostoa asettamaan Turkin ihmisoikeusulottuvuuden sekä perusvapauksien ja oikeusvaltion tilanteen Turkkia koskevien toimiensa keskiöön; panee merkille äskettäisen yhteisen tiedonannon EU:n ja Turkin poliittisten, taloudellisten ja kaupallisten suhteiden tilanteesta (JOIN(2020)0008), jossa esitetään yhteenveto nykytilanteesta; pitää valitettavana, että maaliskuussa 2021 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä ei käsitelty riittävästi demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien taantumista Turkissa; korostaa, että oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia koskevan ulottuvuuden olisi oltava keskeisellä sijalla arvioitaessa Turkkia koskevaa EU:n politiikkaa; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa ottamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota koskevan ulottuvuuden huomioon yhtenä keskeisenä kriteerinä suunnitellessaan seuraavia mahdollisia toimia EU:n ja Turkin suhteissa; korostaa, että tämä voisi auttaa kääntämään Turkissa viime aikoina havaitun perusvapauksien taantumisen suunnan ja antaisi kannustavan viestin Turkin yhteiskunnan suurelle Eurooppa- ja demokratiamyönteiselle osalle;

77.  katsoo, että sekä EU että Turkki ovat tietoisia siitä, että niiden on pyrittävä keskinäisissä suhteissaan rakenteelliseen ja kunnioittavaan suhtautumiseen toisiinsa, ja että viestinnän ja vuoropuhelun tehostaminen kaikilla tasoilla on avain EU:n ja Turkin välisen keskinäisen luottamuksen palauttamiseen siten, että sen avulla voidaan luoda vankka ja kestävä perusta rakentavalle kehitykselle, maiden kansalaisten elämänlaadun jatkuvalle parantamiselle ja rauhan säilyttämiselle; katsoo, että olisi vahvistettava muita viestintäkanavia, myös kuntien keskuudessa – tukemalla alueiden komitean asiaankuuluvaa työtä – sekä tutkimuksen, kulttuurin ja journalismin alalla; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä toteuttamaan yhteisiä toimia ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia ja kehottaa komissiota raportoimaan tällaisista toimista seuraavassa kertomuksessaan EU:n ja Turkin suhteista; panee merkille, että viimeisin EU:n ja Turkin parlamentaarinen sekavaliokunta piti 78. kokouksensa Ankarassa 19. ja 20. joulukuuta 2018; pitää valitettavana tätä perusteetonta toimimattomuuden jaksoa EU:n ja Turkin välisessä parlamentaarisessa sekavaliokunnassa ja ilmaisee siksi toiveensa, että Turkin kansalliskokouksen ja Euroopan parlamentin väliset kokoukset EU:n ja Turkin välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan puitteissa aloitetaan nopeasti uudelleen, ja toteaa, että parlamentaarinen sekavaliokunta on tärkeä keskustelujen ja jännitteiden liennyttämisen kehys;

78.  kehottaa EU:n ja Turkin johtajia tapaamaan aidon jännitteiden liennytysprosessin jälkeen, jotta voidaan tarkastella uudelleen nykyisiä suhteiden puitteita tai tutkia uusia, tehokkaampia malleja EU:n ja Turkin suhteille;

79.  katsoo, että suhteiden yleisen tilan parantamiseksi kummankin osapuolen on käytettävä kunnioittavaa kieltä, ponnisteltava vallitsevien ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten torjumiseksi ja mahdollistettava toisen osapuolen julkisessa keskustelussaan esittämän näkökulman objektiivisempi ja kattavampi tarkastelu ja kumottava osapuolten heikkenevät käsitykset toisistaan; kehottaa tässä yhteydessä komissiota käynnistämään Turkin yhteiskuntaan suunnatun viestintäpolitiikan, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta EU:sta, tarjota objektiivista tietoa sen toimintalinjoista ja palauttaa Turkin kansalaisten näkemys EU:sta; korostaa, että räikeä ja aggressiivinen retoriikka vain vahvistaa molempien osapuolten äärimmäisiä kantoja ja että pelkästään vastakkainasetteluihin perustuva lähestymistapa hyödyttää niitä, jotka pyrkivät erottamaan Turkin ja EU:n;

o
o   o

80.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille ja pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kääntämään Turkkia koskevan komission vuoden 2020 kertomuksen ja tämän päätöslauselman turkiksi ja lähettämään jäljennöksen parlamentille.

(1) EUVL C 328, 6.9.2016, s. 2. (2) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 58. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0017. (4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0049. (5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0230. (6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0332. (7) Euroopan talousyhteisön ja Turkin välinen assosiointisopimus, 12. syyskuuta 1963 (EUVL L 361, 31.12.1977, s. 29). (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13. joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1). (9) Euroopan unionin ja Turkin tasavallan välinen sopimus luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta, EUVL L 134, 7.5.2014, s. 3. (10) EUVL L 291, 12.11.2019, s. 4.