Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 10. maaliskuuta 2021 - Bryssel
Tulli-ohjelma ***II
 WTO:n sääntöjen mukainen EU:n hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi
 Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla *
 Yritysten huolellisuusvelvoite ja vastuuvelvollisuus
 Rakennustuoteasetuksen täytäntöönpano
 Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa vammaisyleissopimuksen valossa

Tulli-ohjelma ***II
PDF 110kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2021 neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamasta kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tulliyhteistyötä koskevan Tulli-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1294/2013 kumoamisesta (05265/1/2021 – C9-0091/2021 – 2018/0232(COD))
P9_TA(2021)0070A9-0038/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05265/1/2021 – C9‑0091/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0442),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0038/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 45.
(2) Hyväksytyt tekstit, 16.4.2019, P8_TA(2019)0385.


WTO:n sääntöjen mukainen EU:n hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi
PDF 165kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2021 pyrkimyksistä luoda WTO:n sääntöjen mukainen EU:n hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi (2020/2043(INI))
P9_TA(2021)0071A9-0019/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 21. osapuolikonferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman raportin ”Emissions Gap Report 2019”,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella sekä sen erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle” (COM(2020)0562) ja siihen liittyvän vaikutustenarvioinnin (SWD(2020)0176),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 sekä 17.–21. heinäkuuta 2020 annetut Eurooppa‑neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 17.–21. heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä(1),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2020 annetussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 18/2020 ”EU:n päästökauppajärjestelmä: maksutta jaettavat päästöoikeudet on kohdennettava paremmin” esitetyt päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(3),

–  ottaa huomioon kantansa vuoden 2030 ilmastotavoitteeseen eli siihen, että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 60 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, budjettivaliokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0019/2021),

A.  toteaa, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset muodostavat välittömän uhan ihmisten toimeentulolle ja maa- ja vesiekosysteemeille, kuten IPCC:n ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteella sekä valtameriä ja kryosfääriä koskevissa erityisraporteissa vahvistetaan; toteaa, että vaikutukset jakautuvat epätasaisesti ja että haitallisimmat vaikutukset kohdistuvat köyhempiin maihin ja ihmisiin;

B.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan vuodesta 2030 lähtien vuosittain noin 250 000 ylimääräistä kuolemantapausta, jotka johtuvat aliravitsemuksesta, malariasta, ripulista ja lämpökuormituksesta;

C.  toteaa, että maapallon keskilämpötila on jo noussut yli 1,1 celsiusasteella esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna(5);

D.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat Pariisin sopimuksen mukaisesti sitoutuneet toteuttamaan ilmastotoimia uusimman käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella ja että niiden tavoitteena on nyt saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä;

E.  ottaa huomioon, että viime vuosikymmeninä EU on onnistuneesti irrottanut alueelliset kasvihuonekaasupäästöt talouskasvusta ja että kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet 24 prosentilla samalla kun BKT on kasvanut yli 60 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2019; toteaa, että tässä ei oteta huomioon EU:n kansainväliseen kauppaan liittyviä päästöjä ja että näin ollen EU:n maailmanlaajuista hiilijalanjälkeä aliarvioidaan;

F.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 EU:n tuonti- ja vientipäästöjen suhdeluku oli noin 3:1 ja että tuonnin yhteydessä syntyi 1 317 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ja viennin yhteydessä 424 miljoonaa tonnia(6);

G.  ottaa huomioon, että EU:n voimassa olevalla lainsäädännöllä on onnistuttu tehokkaasti saavuttamaan tähän mennessä hyväksytyt ilmastotavoitteet; ottaa huomioon, että EU:n nykyinen päästökauppajärjestelmä (EU-ETS), erityisesti olemassa olevat hiilivuotoa koskevat säännökset, ei ole tarjonnut tehokkaita kannustimia tiettyjen alojen, varsinkin teollisuuden, tarvittavaan hiilestä irtautumiseen, ja on joissakin tapauksissa johtanut perusteettomiin satunnaisiin voittoihin järjestelmästä hyötyville yrityksille, kuten tilintarkastustuomioistuin on todennut(7);

H.  katsoo, että komission olisi jatkettava sellaisten menetelmien kehittämistä, joilla voidaan määrittää tuotteen hiili- ja ympäristöjalanjälki, ottamalla huomioon tuotteen koko elinkaari ja varmistamalla, että tuotesidonnaiset päästöt, myös kansainvälisen liikenteen aiheuttamat päästöt, lasketaan mahdollisimman realistisesti;

I.  katsoo, että komission olisi tutkittava myös tuotteiden ja palvelujen jäljitettävyyttä, jotta voidaan määritellä entistä täsmällisemmin vaikutukset, joita niillä on koko elinkaarensa aikana, kuten materiaalien oton ja käytön, valmistusprosessin ja energian käytön aikana ja käytetyn liikennemuodon mukaan, tarkoituksena perustaa tietokantoja;

J.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä noin 27 prosenttia polttoaineen polttamisesta syntyvistä maailman hiilidioksidipäästöistä liittyy kansainväliseen tavaraliikenteeseen(8); ottaa huomioon, että 90 prosenttia kansainvälisestä tavaraliikenteestä tapahtuu meritse, mistä syntyy merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä; ottaa huomioon, että kotimaisen vesiliikenteen hiilidioksidipäästöt on sisällytetty EU:n alkuperäiseen kansallisesti määriteltyyn panokseen; ottaa huomioon, että tätä voidaan tarkistaa EU:n tehostetun tavoitteen perusteella;

K.  toteaa, että covid-19-pandemia on antanut merkittäviä opetuksia, minkä vuoksi komission ehdotuksessa uudesta Next Generation EU -elpymisvälineestä painotetaan tarvetta vahvistaa EU:n riippumattomuutta ja palautumiskykyä sekä lyhyiden jakeluketjujen ja erityisesti lyhyempien elintarvikeketjujen tarvetta;

L.  pitää tärkeänä, että komissiolla on ilmastopolitiikkoja yhdistävä visio siten, että esimerkiksi päästöjen vähennystavoitteita merikuljetuksissa tarkastellaan yhdessä hiilen hinnoittelustrategioiden kanssa;

M.  katsoo, että varmistamalla vaikuttava ja järkevä hiilen hinnoittelu osana laajempaa sääntely-ympäristöä voidaan taloudellisesti kannustaa kehittämään pienemmän kasvihuonekaasujalanjäljen tuotantomenetelmiä ja lisätä investointeja innovointiin ja uusiin teknologioihin ja siten edistää EU:n talouden hiilestä irtautumista ja kiertotalousnäkökohtia; ottaa huomioon, että tehokas hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi voi osaltaan vaikuttaa tähän;

N.  toteaa, että kauppa voi olla tärkeä väline kestävän kehityksen edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjumisessa; toteaa, että EU:n sisämarkkinat ovat maailman toiseksi suurimmat kuluttajamarkkinat, mikä takaa unionille ainutlaatuisen aseman maailmanlaajuisena esikuvana;

O.  toteaa, että ilmastonmuutoksen torjunta vaikuttaa kilpailukykyyn ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tarjoaa suuria mahdollisuuksia teolliseen kehittämiseen, työpaikkojen luomiseen, innovointiin ja alueelliseen kehittämiseen;

P.  ottaa huomioon, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT‑sopimus) XX artiklan mukaan Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenet voivat toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi (b alakohta) tai luonnonvarojen suojelemiseksi (g alakohta);

Q.  katsoo, että EU:n olisi hyväksyttävä se, että kolmas maa voi ottaa käyttöön hiilidioksidipäästöjen tullimekanismin, jos maa ottaa käyttöön myös korkeamman hiilen hinnan;

R.  toteaa, että Yhdysvaltojen presidentti Biden kannatti vaalikampanjassaan sitä, että pyritään ”määräämään hiilitulleja tai -kiintiöitä hiili-intensiivisille tuotteille, jotka ovat peräisin valtioista, jotka eivät noudata ilmasto- ja ympäristövelvoitteitaan”; katsoo, että tämä loisi uuden mahdollisuuden EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen yhteistyöhön ilmastonmuutoksen torjunnassa ja auttaisi palauttamaan tämän keskeisen kumppanuuden entiselleen;

S.  toteaa, että EU:n yhä kunnianhimoisemmat ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet eivät saisi johtaa hiilivuotoriskiin EU:n teollisuudessa;

Yleisiä huomioita

1.  on erittäin huolissaan siitä, että tällä hetkellä yksikään ilmoitetuista kansallisesti määritellyistä panoksista, EU:n ja sen jäsenvaltioiden panokset mukaan lukien, ei vastaa tavoitetta maapallon lämpötilan nousun rajaamisesta Pariisin sopimuksen mukaisesti selvästi alle kahden celsiusasteen samalla kun pyritään rajoittamaan maapallon lämpötilan nousu 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna;

2.  on huolissaan EU:n eräiden kauppakumppanien kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, kuten äskettäisessä COP 25:ssä, viime vuosina havaitusta yhteistyöhaluttomuudesta, joka heikentää kollektiivista globaalia kykyämme saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet; kehottaa kaikkia osapuolia tukemaan kollektiivisia ja tieteeseen perustuvia maailmanlaajuisia toimia, joilla voidaan saavuttaa kyseiset tavoitteet; kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan avointa, oikeudenmukaista ja osallistavaa päätöksentekoprosessia ilmastosopimuksessa;

3.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden tehtävänä on jatkossakin toimia johtajina maailmanlaajuisissa ilmastotoimissa yhdessä muiden suurimpien globaalien päästöjen aiheuttajien kanssa ja niillä on tähän myös mahdollisuudet; huomauttaa, että EU on johtanut globaaleja ilmastotoimia, mistä osoituksena on, että EU hyväksyi tavoitteen ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja aikoo korottaa vuotta 2030 koskevaa kasvihuonekaasupäästötavoitettaan; kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ilmastodiplomatiaansa ennen hiilitullimekanismia koskevan lainsäädäntöehdotuksen hyväksymistä ja sen jälkeen ja erityisesti varmistamaan jatkuvan vuoropuhelun kauppakumppanien kanssa globaaleihin ilmastotoimiin kannustamiseksi; painottaa, että tarvitaan samanaikaisia diplomaattisia toimia sen varmistamiseksi, että EU:n naapurimaat sitoutuvat toimiin jo varhaisessa vaiheessa;

4.  korostaa kansalaisten ja kuluttajien keskeistä roolia energiasiirtymässä ja pitää tärkeänä kannustaa ja tukea kuluttajia tekemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia vähentäviä valintoja edistämällä kestävää toimintaa ja oheishyötyjä, jotka johtavat elämänlaadun paranemiseen;

5.  panee merkille komission ehdotuksen asettaa EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteeksi nettopäästöjen vähentämisen vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta; korostaa kuitenkin, että parlamentti hyväksyi korkeamman, 60 prosentin tavoitteen;

6.  panee merkille, että samalla kun EU on olennaisesti vähentänyt omia kasvihuonekaasupäästöjään, EU:hun suuntautuvaan tuontiin liittyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet jatkuvasti, mikä on heikentänyt unionin pyrkimyksiä pienentää maailmanlaajuista kasvihuonekaasujalanjälkeään; korostaa, että EU:n tavaroiden ja palvelujen nettotuonnin osuus unionin sisäisistä hiilidioksidipäästöistä on yli 20 prosenttia; katsoo, että tuontiin liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä olisi valvottava paremmin, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset toimenpiteet, joilla voidaan pienentää EU:n maailmanlaajuista kasvihuonekaasujalanjälkeä;

WTO:n sääntöjen mukaisen hiilitullimekanismin suunnittelu

7.  tukee hiilitullimekanismin käyttöönottoa sillä edellytyksellä, että se ei ole ristiriidassa WTO:n sääntöjen ja EU:n vapaakauppasopimusten kanssa eli se on syrjimätön eikä tarkoita käytännössä kansainvälisen kaupan peiteltyä rajoittamista; katsoo, että sellaisella hiilitullimekanismilla luotaisiin eurooppalaiselle teollisuudelle ja EU:n kauppakumppaneille kannustin teollisuuden hiilestä irtautumiselle ja tuettaisiin näin sekä EU:n että maailmanlaajuista ilmastopolitiikkaa, joka tähtää Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti neutraaliuteen kasvihuonekaasujen osalta; toteaa yksiselitteisesti, että hiilitullimekanismi olisi suunniteltava yksinomaan edistämään ilmastotavoitteita eikä sitä saisi käyttää väärin välineenä, jolla lisätään protektionismia, perusteetonta syrjintää ja rajoituksia; korostaa, että tällä mekanismilla olisi tuettava EU:n vihreän kehityksen tavoitteita, erityisesti parempia mahdollisuuksia käsitellä EU:n teollisuuteen ja kansainväliseen kauppaan liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä, ja samalla sen olisi oltava syrjimätön ja sillä olisi pyrittävä maailmanlaajuisiin tasapuolisiin toimintaedellytyksiin;

8.  painottaa, että vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden olisi saatava erityiskohtelua, jotta voidaan ottaa huomioon niiden erityispiirteet ja mekanismin mahdollisesti kielteinen vaikutus niiden kehitykseen;

9.  palauttaa mieliin syrjäisimpien alueiden erityisrajoitteet ja -haasteet, jotka johtuvat erityisesti niiden syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta ja markkinoiden pienestä koosta, ja kehottaa varmistamaan, että hiilitullimekanismissa otetaan niiden erityisyyspiirteet asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 349 artiklan mukaisesti;

10.  toteaa jälleen, että hiilitullimekanismin olisi oltava osa lainsäädäntötoimenpidepakettia, jolla varmistetaan EU:n tuotannosta ja kulutuksesta syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen nopea vähentyminen erityisesti tehostamalla energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä; korostaa, että hiilitullimekanismiin olisi liityttävä politiikkatoimia, joilla pyritään mahdollistamaan ja edistämään investointeja vähähiilisiin teollisuusprosesseihin muun muassa innovatiivisten rahoitusvälineiden, uuden kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman ja sellaisen EU:n laajemman teollisuuspolitiikan avulla, joka on sekä ympäristön kannalta kunnianhimoinen että sosiaalisesti oikeudenmukainen, jotta Euroopan hiiletöntä uudelleenteollistamista voidaan ohjata luomaan laadukkaita paikallisia työpaikkoja ja voidaan varmistaa Euroopan talouden kilpailukyky, samalla kun täytetään unionin ilmastotavoitteet ja tarjotaan ennustettavuutta ja varmuutta ilmastoneutraaliuteen pyrkivien investointien turvaamiseksi;

11.  korostaa, että tuotestandardeilla voidaan varmistaa vähähiilinen ja resurssitehokas valmistus ja auttaa takaamaan, että tuotteiden käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän kielteisiä ympäristövaikutuksia; kehottaa komissiota tämän vuoksi ehdottamaan, että hiilitullimekanismin käyttöönottoa täydennetään entistä kunnianhimoisemmilla ja sitovilla normeilla ja standardeilla EU:n markkinoille saatettavien tuotteiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä resurssien ja energian säästämiseksi ja kestävän tuotepoliittisen kehyksen ja kiertotaloutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman tukemiseksi;

12.  katsoo, että hiilitullimekanismin olisi katettava kaikkien EU:n päästökauppajärjestelmän kattamien tavaroiden ja hyödykkeiden tuonti, myös silloin, kun ne on sisällytetty väli- tai lopputuotteisiin, jotta ehkäistään mahdolliset vääristymät sisämarkkinoilla ja arvoketjussa; korostaa, että heti alussa (jo vuonna 2023) ja kun vaikutustenarviointi on tehty, hiilitullimekanismin olisi katettava energia-ala ja energiaintensiiviset teollisuudenalat, kuten sementti-, teräs-, alumiini-, öljynjalostus-, paperi-, lasi-, kemikaali- ja lannoiteteollisuus, joille myönnetään edelleen huomattavia maksuttomia päästöoikeuksia ja joiden osuus EU:n teollisuuden päästöistä on edelleen 94 prosenttia;

13.  korostaa, että tuontiin sisältyvät kasvihuonekaasupäästöt olisi esitettävä avoimien, luotettavien ja ajan tasalla olevien tuotekohtaisten vertailuarvojen avulla kolmansien maiden laitosten tasolla ja että siinä tapauksessa, että maahantuoja ei aseta tietoja saataville, olisi oletusarvoisesti otettava huomioon yksittäisiin tuotteisiin sisältyvät keskimääräiset maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt eriteltyinä eri tuotantomenetelmien ja niiden vaihtelevien päästöintensiteettien mukaan; katsoo, että tuontia koskevan hiilen hinnoittelun olisi katettava sekä suorat että epäsuorat päästöt ja siksi niissä olisi otettava huomioon myös sähköverkon maakohtainen hiili-intensiteetti tai, jos maahantuoja asettaa saataville tietoja, energiankulutuksen hiili-intensiteetti laitoksen tasolla;

14.  panee merkille, että komissio arvioi parhaillaan kaikkia hiilitullimekanismin käyttöönottoa koskevia vaihtoehtoja, jotka ulottuvat verotusvälineistä EU:n päästökauppajärjestelmää käyttäviin mekanismeihin; painottaa, että hiilitullimekanismin suunnittelua koskevia yksityiskohtia olisi tarkasteltava EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamisen yhteydessä niiden täydentävyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja jotta vältetään päällekkäisyydet, jotka johtaisivat EU:n teollisuuden kaksinkertaiseen suojeluun; korostaa, että on tärkeää varmistaa hiilitullimekanismin taustalla olevan prosessin avoimuus muun muassa ottamalla mukaan WTO ja EU:n kauppakumppanit koordinoiden toimia Euroopan parlamentin kanssa ja huolellisesti arvioimalla ja vertaamalla hiilitullimekanismin eri muotojen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja oikeudellista toteuttamiskelpoisuutta ajatellen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän vähentämistä maailmassa; vaatii, että hiilitullimekanismin ensisijaisena tavoitteena on ympäristönsuojelu ja että ympäristökriteerien on siksi oltava keskeisiä välineen valinnassa ja on varmistettava ennakoitava ja riittävän korkea hiilen hinta, joka toimii kannustimena investoinneille hiilestä irtautumiseksi niin, että voidaan toteuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet;

15.  korostaa, että on tärkeää arvioida kunkin vaihtoehdon vaikutuksia kuluttajien, erityisesti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien kuluttajien, elintasoon sekä vaikutuksia tuloihin; kehottaa komissiota huomioimaan vaikutustenarvioinnissa myös sen, miten hiilitullimekanismista saatavat, omiksi varoiksi katsottavat tulot vaikuttavat EU:n talousarvioon valitusta toteutustavasta ja sen yksityiskohdista riippuen;

16.  katsoo, että potentiaalisen hiilivuotoriskin torjumiseksi samalla kun noudatetaan WTO:n sääntöjä hiilitullimekanismissa on veloitettava tuonnin hiilipitoisuudesta määrällä, joka vastaa EU:n tuottajien maksamia hiilikustannuksia; korostaa, että hiilitullimekanismissa käytettävän hiilen hinnoittelun olisi heijastettava EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien unionin päästöoikeuksien hintojen dynaamista kehitystä samalla kun varmistetaan hiilen hinnan ennustettavuus ja parempi vakaus; katsoo, että maahantuojien olisi ostettava päästöoikeuksia EU:n päästökauppajärjestelmästä erillisestä päästöoikeusvarannosta, jossa hiilen hinta vastaa EU:n päästökauppajärjestelmän tapahtumien päivän hintaa; painottaa, että hiilitullimekanismi on vain yksi toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, ja että siihen on liityttävä myös tarvittavat toimenpiteet hiilikauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla sekä EU:n hiilikauppajärjestelmän kunnianhimoinen uudistus, jotta varmistetaan, että se tarjoaa hiilen mielekkään hinnoittelun, jossa täysin noudatetaan saastuttaja maksaa periaatetta, ja jotta myötävaikutetaan tarvittaviin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin, jotka vastaavat EU:n päivitettyä vuoden 2030 ilmastotavoitetta sekä kasvihuonekaasujen nollanettopäästötavoitetta vuonna 2050, myös käsittelemällä lineaarista vähennyskerrointa, muuttamalla ylärajan vertailupohjaa ja arvioimalla, tarvitaanko mahdollisesti hiilen pohjahintaa;

17.  korostaa, että kaikkien sekä kotimaisten että maahantuotujen kuluttajatuotteiden hiilipitoisuuteen kohdistuva valmistevero (tai muu vero) ei täysin kattaisi hiilivuodon riskiä ja olisi teknisesti haastava, koska hiilen jäljittäminen globaaleissa arvoketjuissa on monimutkaista, ja se voisi aiheuttaa merkittävän rasitteen kuluttajille; toteaa, että kiinteä tuontitulli tai -vero voisi olla yksinkertainen väline, jolla voidaan antaa vahva ja vakaa ympäristöhintasignaali tuodulle hiilelle; katsoo kuitenkin, että koska tällainen vero on luonteeltaan kiinteä, se olisi vähemmän joustava väline EU:n päästökauppajärjestelmän hintojen kehityksen huomioon ottamiseksi; korostaa, että kehittyvä vero, joka heijastaa automaattisesti EU:n päästökauppajärjestelmän hintaa, vastaisi käytännössä nimellistä päästökauppajärjestelmää; toteaa, että jos hiilitullimekanismi on luonteeltaan verotuksellinen, on mahdollista ottaa käyttöön SEUT-sopimuksen 192 artiklan 2 kohtaan perustuva mekanismi;

18.  katsoo, että tuojilla olisi oltava mahdollisuus osoittaa EU:n päästökauppajärjestelmän mittaamista, raportointia ja todentamista koskevien normien mukaisesti, että niiden tuotteiden hiilipitoisuus on vertailuarvoja alhaisempi, ja mahdollisuus hyötyä sen mukaisesti mukautetusta hinnasta kestäviä teknologioita koskevan innovoinnin ja niihin investoinnin edistämiseksi kaikkialla maailmassa; katsoo, että tämä ei saisi aiheuttaa kohtuutonta rasitetta pk-yrityksille; korostaa, että mekanismin täytäntöönpanoa on tuettava EU:n normeilla, joilla estetään mekanismin ohittaminen tai väärinkäyttö, ja sen hallinnointi edellyttää vahvaa riippumatonta infrastruktuuria;

19.  korostaa, että hiilitullimekanismilla olisi varmistettava, että kolmansista maista peräisin olevilta tuojilta ei veloiteta tuotteidensa hiilipitoisuudesta kahteen kertaan, jotta huolehditaan kyseisten tuojien tasavertaisesta ja syrjimättömästä kohtelusta; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti hiilitullimekanismin eri vaihtoehtojen vaikutuksia vähiten kehittyneisiin maihin;

20.  painottaa, että toisin kuin päästökauppajärjestelmässä, mekanismissa ei pitäisi katsoa puun polttamista polttoaineena hiilineutraaliksi ja että tarkistetussa ja päivitetyssä kehyksessä myös kaadettuun puuhun ja köyhtyneeseen maaperään sisältyvällä hiilellä olisi oltava hinta;

21.  kehottaa painokkaasti komissiota minimoimaan riskin, että EU:hun viejät yrittävät kiertää mekanismia tai heikentää sen tehokkuutta esimerkiksi reitittämällä tuotantoa uudelleen markkinoiden välillä tai viemällä puolivalmisteita;

Kauppaan liittyvät hiilitullimekanismin näkökohdat

22.  vaatii, että Pariisin sopimuksesta ja sen tavoitteista tehdään yksi kauppapolitiikan pääperiaatteista sisällyttämällä se muun muassa olennaisena osana vapaakauppasopimuksiin ja että kaikki kauppapolitiikan aloitteet ja välineet mukautetaan tähän tavoitteeseen; on vakuuttunut siitä, että tämän tavoitteen huomioon ottava kauppapolitiikka voi merkittävästi vauhdittaa talouksien ohjaamista hiilestä irtautumiseen Pariisin sopimuksessa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi;

23.  on erittäin huolissaan monenvälisen kauppajärjestelmän rappeutumisesta; kehottaa komissiota pitämään aktiivisesti yhteyttä kappakumppaneiden hallituksiin, jotta varmistetaan jatkuva vuoropuhelu tästä aloitteesta ja tarjotaan siten kannustimia sekä unionin että sen kauppakumppaneiden toteuttamiin ilmastotoimiin; korostaa, että kauppapolitiikalla voidaan ja sillä pitäisi edistää myönteistä ympäristöohjelmaa ja välttää merkittäviä eroja ympäristötavoitteiden tasossa EU:n ja muun maailman välillä ja että hiilitullimekanismi olisi suunniteltava toimeksi, jolla täydennetään unionin vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen mukaisia toimia; tähdentää, että aloitteen lopullisena tavoitteena on oltava maailmanlaajuiset toimet, jotka tekevät hiilitullimekanismin tarpeettomaksi, kun muu maailma saavuttaa kunnianhimoisen tason, jonka EU on asettanut hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle; katsoo siksi, että hiilitullimekanismia olisi pidettävä keinona nopeuttaa tätä prosessia eikä keinona edistää protektionismia; odottaa, että komissio aloittaa neuvottelut maailmanlaajuisesta toimintatavasta WTO:ssa tai G20-ryhmässä;

24.  katsoo, että kansainvälinen kauppa ja kauppapolitiikka ovat keskeisiä tekijöitä, jotka mahdollistavat siirtymisen kohti ilmastoneutraalia, resurssitehokasta ja maailmanlaajuista kiertotaloutta, ja näin ollen niillä tuetaan maailmanlaajuisia pyrkimyksiä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja Pariisin sopimuksen noudattamiseksi; katsoo, että WTO:ta on viipymättä uudistettava kokonaisvaltaisesti, jotta se voi taata reilun kaupan ja torjua samalla ilmaston lämpenemistä; panee merkille, että GATT-säännöt ovat peräisin vuodelta 1947, ja katsoo, että niitä on tarkasteltava uudelleen nykyisen ilmastokriisin valossa; odottaa komission tekevän kiireellisesti aloitteita WTO:n uudistamiseksi, jotta se voidaan saattaa ilmastotavoitteiden mukaiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan maailmanlaajuiseen hiilidioksidin hinnoitteluun pääsemiseksi ja helpottamaan ilmaston- ja ympäristönsuojeluteknologioiden kauppaa esimerkiksi kauppapoliittisilla aloitteilla, kuten WTO:n ympäristöhyödykesopimuksella;

25.  kehottaa lisäksi komissiota pyrkimään monenvälisiin WTO:n uudistuksiin, joilla kansainvälinen kauppaoikeus saatetaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaiseksi ja kansainvälisen oikeuden muiden näkökohtien, erityisesti Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten, mukaiseksi; huomauttaa, että hiilitullimekanismi on WTO:n sääntöjen mukainen, jos se on laadittu pitäen mielessä selkeät ympäristötavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja jos siinä kunnioitetaan tinkimättömästi ympäristön koskemattomuutta;

26.  korostaa, että hiilitullimekanismi voi osaltaan edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; muistuttaa, että myös ihmisarvoisen työn edistäminen on kestävän kehityksen tavoite, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n markkinoille saatetut tavarat on tuotettu ILO:n yleissopimusten mukaisissa oloissa;

27.  toteaa, että jotta hiilitullimekanismi olisi WTO:n sääntöjen mukainen, sitä koskevien suunnitelmien perustana voitaisiin käyttää GATT-sopimuksen määräyksiä, kuten I artiklaa (suosituimmuuskohtelun periaate), III artiklaa (kansallisen kohtelun periaate) ja tarvittaessa XX artiklaa (yleiset poikkeukset), ja katsoo, että hiilitullimekanismin olisi perustuttava yksinomaan ja tiukasti ympäristönäkökohtiin, kuten maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja hiilivuodon ehkäisemiseen;

28.  korostaa GATT-sopimuksen III artiklassa vahvistettua syrjimättömyyden periaatetta; painottaa, että tuonnin ja unionin sisäisen tuotannon kohtelu samalla tavalla on keskeinen keino varmistaa minkä tahansa toimenpiteen yhdenmukaisuus WTO:n sääntöjen kanssa; korostaa, että hiilitullimekanismilla olisi luotava EU:n tuottajille ja EU:n ulkopuolisille tuottajille tasapuoliset toimintaedellytykset soveltamalla näiden alojen tuontituotteita koskeviin tuotesidonnaisiin hiilidioksidipäästöihin päästökauppajärjestelmän maksuja vastaavaa maksua tuotteiden alkuperästä riippumatta, varmistaen siten unionin teollisuudelle täydellinen suoja hiilivuotoa vastaan ja välttäen päästöjen siirtymistä kolmansiin maihin; korostaa, että hiilitullimekanismin täytäntöönpanossa olisi vältettävä EU:n laitosten kaksinkertaista suojelemista samalla kun arvioidaan vaikutuksia vientiin ja viennistä riippuvaisiin aloihin koko arvoketjussa; korostaa, että hiilitullimekanismin suunnittelussa olisi noudatettava yksinkertaista periaatetta, jonka mukaan hiilitonnia ei saisi suojella kahta kertaa;

29.  korostaa, että on tärkeää varmistaa maailmanlaajuiset tasapuoliset toimintaedellytykset unionin teollisuuden kilpailukyvylle aiheuttamatta vahinkoa ilmastolle ja ympäristölle; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan vientihyvitysten mahdollista käyttöönottoa, mutta vain siinä tapauksessa, että komissio voi pätevästi osoittaa niiden positiivisen vaikutuksen ilmastoon ja yhteensopivuuden WTO:n sääntöjen kanssa; korostaa, että jotta estetään vähemmän tehokkaiden tuotantomenetelmien edistämisestä unionin vientiteollisuudessa aiheutuvat kielteiset ilmastovaikutukset ja jotta varmistetaan yhteensopivuus WTO:n sääntöjen kanssa, kaikenlaisten mahdollisten vientitukien olisi oltava läpinäkyviä ja oikeasuhteisia eivätkä ne saisi johtaa minkäänlaisiin kilpailuetuihin EU:n vientiteollisuudelle kolmansissa maissa ja ne olisi rajattava tiukasti kaikkein tehokkaimpiin laitoksiin, jotta voidaan säilyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat kannustimet EU:n vientiyrityksille;

30.  korostaa, että mekanismin on kannustettava teollisuudenaloja EU:ssa ja sen ulkopuolella tuottamaan puhtaita ja kilpailukykyisiä tuotteita ja välttämään hiilivuotoa vaarantamatta kaupankäyntimahdollisuuksia;

31.  panee merkille, että hiilitullimekanismi on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja väline, jonka avulla voidaan saavuttaa EU:n tavoite kasvihuonekaasujen nollanettopäästöistä vuonna 2050; toteaa, että hiilitullimekanismi saattaa vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti useimpiin hiili- ja kauppaintensiivisiin teollisuudenaloihin, ja katsoo, että näitä aloja olisi kuultava prosessin kaikissa vaiheissa; toteaa lisäksi, että hiilitullimekanismi voisi vaikuttaa toimitusketjuihin siten, että ne saadaan sisällyttämään hiilikustannukset hintoihin; korostaa, että hiilitullimekanismin olisi oltava helposti hallinnoitava eikä siitä saisi aiheutua kohtuutonta taloudellista ja hallinnollista rasitetta yrityksille eikä varsinkaan pk-yrityksille;

Hiilitullimekanismi ja omat varat

32.  toteaa, että hiilitullimekanismi voitaisiin panna täytäntöön joko nykyisen tullijärjestelmän laajennuksena tai nykyistä EU:n päästökauppajärjestelmää täydentävänä järjestelmänä; korostaa, että kumpikin lähestymistapa voisi olla täysin yhdenmukainen omia varoja koskevan aloitteen kanssa;

33.  kannattaa komission aikomusta käyttää hiilitullimekanismista saatavia tuloja EU:n talousarvion uusina omina varoina ja pyytää komissiota varmistamaan, että näiden tulojen käyttö tapahtuu täysin avoimesti; painottaa kuitenkin, että hiilitullijärjestelmän merkityksen talousarvion kannalta olisi oltava vain välineen sivutuote; katsoo, että näiden uusien tulojen pitäisi mahdollistaa suurempi tuki ilmastotoimille ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteille, kuten oikeudenmukaiselle siirtymälle ja unionin talouden hiilestä irtautumiselle, ja EU:n osuuden kasvattamiselle kansainvälisessä ilmastorahoituksessa vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden hyväksi, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa vakavimmin, erityisesti tukemalla niitä puhtaisiin ja hiilestä irrotettuihin teknologioihin perustuvan teollistamisprosessin toteuttamisessa; kehottaa komissiota ottamaan tulevassa ehdotuksessaan huomioon mekanismin sosiaaliset vaikutukset, jotta niitä voidaan minimoida; korostaa, että hiilitullimekanismista saatavia tuloja ei missään tapauksessa saisi käyttää unionin saastuttavan teollisuuden piilotukeen, koska se vaarantaisi viime kädessä mekanismin yhteensopivuuden WTO:n sääntöjen kanssa;

34.  muistuttaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat uusien omien varojen, joihin myös hiilitullimekanismi kuuluu, luomisesta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana 16. joulukuuta 2020 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa, joka on tehty talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi (toimielinten välinen sopimus)(9); korostaa, että hiilitullimekanismin tuottamien rahavirtojen osoittaminen EU:n talousarvioon auttaisi lievittämään fiskaaliseen ekvivalenssiin liittyviä ongelmia, varmistamaan vaikutusten oikeudenmukaisen jakautumisen jäsenvaltioiden kesken sekä varmistamaan rakenteen ketteryyden ja mahdollisimman pienet hallintokulut; katsoo näin ollen, että näiden tulojen määrittäminen EU:n omiksi varoiksi pienentäisi bruttokansantuloon perustuvien rahoitusosuuksien osuutta EU:n talousarvion rahoituksesta ja auttaisi siten jakamaan hiilitullimekanismin vaikutukset oikeudenmukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden kesken; katsoo, että pienempien bruttokansantuloon perustuvien osuuksien myötä kansallisella tasolla mahdollisesti saatavat säästöt lisäävät jäsenvaltioiden finanssipoliittista liikkumavaraa;

35.  panee merkille erilaiset varovaiset tuloarviot, jotka vaihtelevat viidestä 14 miljardiin euroon vuodessa uuden välineen soveltamisalasta ja rakenteesta riippuen; korostaa, että EU:n talousarvio kykenee joka tapauksessa kestämään ainutlaatuisella tavalla tulojen vaihtelua tai jopa pitkäaikaisia regressiivisiä vaikutuksia;

36.  on päättänyt varmistaa, että hiilitullimekanismiin perustuvat omat varat ovat osa omien varojen koria, joka riittää kattamaan odotettavissa olevat menot, jotka aiheutuvat Next Generation EU -välineen alaisen lainanoton lainapääoman takaisinmaksusta ja korkomaksuista, noudattaen samalla yleiskatteisuusperiaatetta; palauttaa lisäksi mieliin, että takaisinmaksusuunnitelman mahdollisen ylijäämän on säilyttävä edelleen EU:n talousarviossa yleisinä tuloina;

37.  painottaa, että uusien omien varojen korin käyttöönotto toimielinten välisen sopimuksen mukaisten uusien omien varojen käyttöönottoa koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti voisi helpottaa menojen parempaa kohdentamista EU:n tasolla ensisijaisiin aloihin ja yhteisiin julkishyödykkeisiin, joista saadaan suuria tehokkuushyötyjä kansallisiin menoihin verrattuna; muistuttaa, että jos jokin kolmesta toimielimestä laiminlyö toimielinten välisessä sopimuksessa sovittuja ehtoja, muut toimielimet saattavat ryhtyä oikeustoimiin sitä vastaan;

38.  kehottaa toimielimiä toteuttamaan aktiivisesti jatkotoimia toimielinten väliseen sopimukseen perustuvan uusien omien varojen käyttöönottamiseksi laaditun etenemissuunnitelman hengen ja kirjaimen mukaisesti, sillä kyseisen sopimuksen mukaan nämä uudet omat varat tulevat voimaan viimeistään 1. tammikuuta 2023 mennessä;

Hiilitullimekanismin täytäntöönpano ja muut näkökohdat

39.  painottaa, että hiilitullimekanismin täytäntöönpanoon on yhdistettävä kaikkien kansallisella tasolla energiavaltaiselle teollisuudelle myönnettävien ympäristölle haitallisten tukimuotojen lakkauttaminen; kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden erilaisia tätä koskevia käytäntöjä saastuttaja maksaa -periaatteen valossa;

40.  kehottaa valvomaan hiilitullimekanismia riippumattoman, komission alaisuudessa toimivan elimen kautta, joka raportoi säännöllisesti ja antaa avoimia tietoja parlamentille, neuvostolle ja komissiolle pyynnöstä ja vähintään kaksi kertaa vuodessa;

41.  toteaa, että EU on maailman suurin hiilen tuoja ja EU:sta vietyjen tavaroiden hiilisisältö on selvästi tuontitavaroiden hiilisisältöä alhaisempi; tekee tästä sen johtopäätöksen, että EU:n ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteuttamat toimet ovat keskimääräisiä kansainvälisiä toimia merkittävämmät; korostaa, että unionin kokonaisilmastovaikutusten mittaamiseksi tarvitaan sellainen vankka raportointimenetelmä, jossa otetaan alueellisten päästöjen lisäksi huomioon myös EU:hun tuoduista tavaroista ja palveluista aiheutuvat päästöt;

42.  korostaa, että riittävät kansainväliset ilmastotoimet, kuten vakaa, laaja ja johdonmukainen kansainvälinen hiilen hinnoittelu ja täysin kilpailukykyiset vähäpäästöiset teknologiat, tuotteet ja tuotantoprosessit, tekevät mekanismin ajan myötä tarpeettomaksi; toteaa, että ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, joka edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja, ja katsoo tämän vuoksi, että EU:n olisi edelleen tuettava hiilidioksidin hinnoittelua koskevan globaalin kehyksen perustamista Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukaisesti; kannustaa komissiota suunnittelemaan mekanismin siten, että sen täytäntöönpanolle ja kehittämiselle on selkeä ja kunnianhimoinen aikataulu; muistuttaa, että eräät tekniset ratkaisut hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ovat vielä pilottivaiheessa, ja kehottaa siksi komissiota jatkamaan pyrkimyksiään niiden kehittämiseksi edelleen; kehottaa komissiota suunnittelemaan mekanismin osaksi kattavaa pitkän aikavälin politiikkapakettia, joka on johdonmukainen sen kanssa, että saavutetaan erittäin energia- ja resurssitehokas ja kasvihuonekaasupäästöjen osalta neutraali talous viimeistään vuoteen 2050 mennessä;

43.  palauttaa mieliin, että EU:n ilmastopolitiikan, teollisuuspolitiikan ja kestävän talouskasvun ylläpitämistä ja lisäämistä koskevan tavoitteen on oltava tiiviisti sidoksissa toisiinsa; korostaa, että mahdollinen mekanismi on sisällytettävä EU:n teollisuusstrategiaan, jotta kannustetaan teollisuutta tuottamaan puhtaita ja kilpailukykyisiä tuotteita;

44.  korostaa, että asianmukaisesti toimivalla mekanismilla olisi varmistettava EU:hun tuotavien päästöjen vähentäminen ja suojeltava ilmastoa mahdollisimman tehokkaasti hiilivuodon riskiltä noudattaen samalla WTO:n sääntöjä; korostaa, että mekanismi olisi suunniteltava siten, että varmistetaan sen tehokas ja yksinkertainen noudattaminen ja samalla estetään sen kiertäminen, kuten resurssijärjestelyt tai mekanismin soveltamisalaan kuulumattomien puolivalmisteiden tai lopputuotteiden tuonti;

45.  kehottaa komissiota antamaan teknistä neuvontaa ja tukea kotimaisille ja ulkomaisille teollisuudenaloille, erityisesti pk-yrityksille, luotettavien kasvihuonekaasupäästöjen kirjanpitojärjestelmien luomisessa tuontia varten, jotta voidaan ylläpitää vahvaa eurooppalaista teollisuutta luomatta esteitä kauppakumppaneille;

46.  kehottaa arvioimaan erityisesti mekanismin vaikutusta pk-yrityksiin ja kilpailuun sisämarkkinoilla; kehottaa perustamaan tarvittaessa tukimekanismin pk-yrityksille, jotta autetaan niitä mukautumaan menestyksekkäästi uuteen markkinatodellisuuteen ja estetään siten niitä joutumasta suurten markkinatoimijoiden epäoikeudenmukaisten käytäntöjen uhreiksi;

47.  toteaa lisäksi, että vilpillisen kilpailun estämiseksi Euroopan markkinoilla mekanismi ei saisi aiheuttaa kilpailuhaittoja kilpailevien materiaalien välillä; korostaa, että ilmastoystävällisimmät materiaalit eivät saisi kärsiä kilpailuhaitoista;

48.  korostaa, että on tärkeää varmistaa unionin kansalaisten edustus ja heidän etujensa ajaminen sekä EU:n ensisijaisten tavoitteiden, kuten ilmastonsuojelun, kestävän kasvun ja kansainvälisen kilpailukyvyn, saavuttamisen edistäminen; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa ottamaan parlamentin lainsäätäjänä täysimääräisesti mukaan mekanismin perustamista koskevaan lainsäädäntöprosessiin;

o
o   o

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0206.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
(4) Euroopan parlamentin tarkistukset 8. lokakuuta 2020 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0253).
(5) Maailman ilmatieteellinen järjestö (WMO), ”Statement on the State of the Global Climate in 2019”.
(6) P. Fezzigna, S. Borghesi, D. Caro, ”Revising Emission Responsibilities through Consumption-Based Accounting: A European and Post-Brexit Perspective”, Sustainability, 17. tammikuuta 2019.
(7) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2020.
(8) Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), ”CO2 emissions embodied in international trade and domestic final demand: methodology and results using the OECD inter-country input-output database”, 23. marraskuuta 2020.
(9) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28.


Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla *
PDF 224kWORD 78k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta (COM(2020)0314 – C9-0213/2020 – 2020/0148(CNS))
P9_TA(2021)0072A9-0015/2021

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2020)0314),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 ja 115 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9‑0213/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0015/2021),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
1)  Neuvoston direktiiviä 2011/16/EU21 on muutettu useita kertoja viime vuosien aikana, jotta siinä on voitu ottaa huomioon verotuksen avoimuuteen tähtääviä uusia unionin aloitteita. Muutoksilla on pääasiassa otettu käyttöön raportointivelvoitteita, joihin liittyy tietojen ilmoittamista muille jäsenvaltioille ja jotka koskevat finanssitilejä, rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia sekä maakohtaisia raportteja ja raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä. Tällä tavoin muutoksilla on laajennettu automaattisen tietojenvaihdon soveltamisalaa. Veroviranomaisilla on nyt käytössään laajempi valikoima yhteistyövälineitä veropetosten, verovilpin ja veronkierron eri muotojen havaitsemiseksi ja torjumiseksi.
1)  Neuvoston direktiiviä 2011/16/EU21 on muutettu useita kertoja viime vuosien aikana, jotta siinä on voitu ottaa huomioon verotuksen avoimuuteen tähtääviä uusia unionin aloitteita. Muutoksilla on pääasiassa otettu käyttöön raportointivelvoitteita, joihin liittyy tietojen ilmoittamista muille jäsenvaltioille ja jotka koskevat finanssitilejä, rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia sekä maakohtaisia raportteja ja raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä. Tällä tavoin muutoksilla on laajennettu automaattisen tietojenvaihdon soveltamisalaa. Veroviranomaisilla on nyt käytössään laajempi valikoima yhteistyövälineitä veropetosten, verovilpin ja veronkierron eri muotojen havaitsemiseksi ja torjumiseksi, jotta voidaan turvata verotulot ja varmistaa oikeudenmukainen verotus.
_________________
_________________
21 Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).
21 Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
1 a)   Laajempi yhteistyövälineiden valikoima, digitaalinen siirtymä ja pyrkimys tehostaa kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä edellyttävät pätevää henkilöstöä ja riittäviä taloudellisia varoja. Tätä varten on ehdotettuihin muutoksiin liitettävä riittävä määrä investointeja pääasiassa tietotekniikan ja digitaalisen infrastruktuurin mukauttamiseen ja ammatilliseen koulutukseen. Viime kädessä olisi parannettava jäsenvaltioiden valmiuksia käsitellä kaikkia saatuja taloudellisia tietoja ja lisättävä verohallintojen rahoitus-, henkilöstö- ja tietotekniikkaresursseja.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
2)  Komissio on viime vuosina seurannut direktiivin 2011/16/EU soveltamista ja suorittanut sen arvioinnin vuonna 201922. Automaattisessa tietojenvaihdossa on saatu aikaan merkittäviä parannuksia, mutta kaikenlaiseen tietojenvaihtoon ja hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä nykyisissä säännöksissä on edelleen parantamisen varaan.
2)  Komissio on viime vuosina seurannut direktiivin 2011/16/EU soveltamista ja suorittanut sen arvioinnin vuonna 201922. Automaattisessa tietojenvaihdossa on saatu aikaan merkittäviä parannuksia, mutta kaikenlaiseen tietojenvaihtoon ja hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä nykyisissä säännöksissä on edelleen parantamisen varaa. Jotta verotuksen avoimuuteen liittyvän tilanteen kehittyminen voidaan ottaa huomioon, kyseistä direktiiviä saattaa olla tarpeen päivittää säännöllisesti.
_________________
_________________
22 Komission yksiköiden valmisteluasiakirja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU arvioinnista, SWD (2019) 328 final.
22 Komission yksiköiden valmisteluasiakirja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU arvioinnista (SWD(2019)0328).
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
3)  Direktiivin 2011/16/EU 5 artiklan mukaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle kaikki tiedot, jotka ovat sen hallussa tai jotka se saa hallinnollisten tutkimusten tuloksena ja jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Tietojenvaihdon tehokkuuden varmistaminen ja pyyntöjen perusteettoman epäämisen estäminen sekä oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden takaaminen sekä verohallinnoille että verovelvollisille edellyttävät, että ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimus määritellään selkeästi. Tässä yhteydessä olisi myös selvennettävä, että ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimusta ei pitäisi soveltaa lisätietopyyntöihin, joita esitetään direktiivin 2011/16/EU 8 a artiklan mukaisen rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä tai ennakkohinnoittelusopimusta koskevan tietojenvaihdon seurauksena.
3)  Direktiivin 2011/16/EU 5 artiklan mukaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle kaikki tiedot, jotka ovat sen hallussa tai jotka se saa hallinnollisten tutkimusten tuloksena ja jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Tietojenvaihdon tehokkuuden varmistaminen ja pyyntöjen perusteettoman epäämisen estäminen sekä oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden takaaminen sekä verohallinnoille että verovelvollisille edellyttävät, että ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimus määritellään selkeästi noudattaen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa todetaan, että ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimuksen tarkoituksena on sallia mahdollisimman laaja tietojenvaihto veroasioissa. Tässä yhteydessä olisi myös selvennettävä, että ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimusta ei pitäisi soveltaa lisätietopyyntöihin, joita esitetään direktiivin 2011/16/EU 8 a artiklan mukaisen rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä tai ennakkohinnoittelusopimusta koskevan tietojenvaihdon seurauksena.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
3 a)   Unionin ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava yhdenmukainen rangaistus- ja seuraamusjärjestelmä koko unionissa, jotta estetään alustaoperaattoreita käyttämästä hyväkseen jäsenvaltioiden verotusjärjestelmien sääntelyaukkoja ja eroja. Jos sääntöjä rikotaan, olisi harkittava taloudellisia seuraamuksia ja julkisista hankinnoista poissulkemista. Äärimmäisissä ja toistuvissa tapauksissa olisi oltava mahdollista peruuttaa alustaoperaattorin toimilupa.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
4 a)  Jotta verovelvolliset saavat asianmukaisesti ja täysimääräisesti tietoa, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava tuloluokat, joita koskevat tiedot toimitetaan automaattisesti muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tai lainkäyttöalueiden toimivaltaisille viranomaisille.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
4 b)   Kaikki rajatylittäviä järjestelmiä koskevat tiedot, joilla on vaikutusta kolmansiin maihin, olisi myös ilmoitettava näiden maiden veroviranomaisille. Tämän vaatimuksen olisi koskettava erityisesti kehitysmaita, joilla on usein rajallisemmat mahdollisuudet käyttää kansainvälisiä verotustietojen vaihtojärjestelmiä.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
6 a)   Verovelvollisten asianmukainen yksilöinti ja tunnistaminen ovat olennaisen tärkeitä, jotta tietoja voidaan vaihtaa tehokkaasti verohallintojen välillä. Aina kun sitä direktiivissä 2011/16/EU edellytetään, olisi asetettava saataville verovelvollisen tunnistenumero (TIN-verotunniste), ja jotta voidaan tarjota paras keino tällaista tunnistamista varten, olisi luotava EU:n TIN-verotunniste. EU:n TIN-verotunnisteen avulla mikä tahansa kolmas osapuoli voisi tunnistaa ja tallentaa verotunnisteita nopeasti, helposti ja oikein rajatylittävissä suhteissa, ja se toimisi perustana jäsenvaltioiden verohallintojen väliselle tehokkaalle automaattiselle tietojenvaihdolle.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
7)  Verohallinnot pyytävät säännöllisesti tietoja digitaalisten alustojen operaattoreilta. Tämä aiheuttaa alustaoperaattoreille huomattavia hallinnollisia ja sääntöjen noudattamiseen liittyviä kustannuksia. Eräät jäsenvaltiot ovat samaan aikaan asettaneet yksipuolisen raportointivelvoitteen, mikä lisää alustaoperaattoreiden hallinnollista taakkaa, kun niiden on noudatettava useita kansallisia raportointivaatimuksia. Sen vuoksi olisi olennaisen tärkeää, että koko sisämarkkinoilla sovelletaan standardoitua raportointivelvoitetta.
7)  Verohallinnot pyytävät säännöllisesti tietoja digitaalisten alustojen operaattoreilta. Tämä aiheuttaa alustaoperaattoreille huomattavia hallinnollisia ja sääntöjen noudattamiseen liittyviä kustannuksia. Eräät jäsenvaltiot ovat samaan aikaan asettaneet yksipuolisen raportointivelvoitteen, mikä lisää alustaoperaattoreiden hallinnollista taakkaa, kun niiden on noudatettava useita kansallisia raportointivaatimuksia. Sen vuoksi olisi olennaisen tärkeää, että koko sisämarkkinoilla sovelletaan standardoitua raportointivelvoitetta. Tämä standardointi on olennaisen tärkeää kolmen tärkeän tavoitteen edistämiseksi: operaattoreille sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten minimoiminen, kansallisten viranomaisten tehokkuuden lisääminen ja sekä verovelvollisiin että verohallintoihin kohdistuvan byrokratian vähentäminen.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
7 a)  Talouden digitalisaatio on yksi unionin tulevan talous- ja kasvustrategian kulmakivistä. Unionin olisi oltava houkutteleva toimintaympäristö digitaalialan yrityksille erityisesti niiden kaupallisen potentiaalin sekä innovointi- ja työllisyyspotentiaalin kannalta. Digitaaliset tavarat ja palvelut ovat kuitenkin erittäin liikkuvia ja aineettomia ja sen vuoksi alttiimpia aggressiivisille verosuunnittelukäytännöille, sillä monet liiketoimintamallit eivät edellytä fyysistä infrastruktuuria liiketoimien toteuttamiseksi asiakkaiden kanssa ja voiton tuottamiseksi. Tämä asettaa kyseenalaiseksi fyysisissä toimipaikoissa toimivia yrityksiä varten suunniteltujen unionin yhteisöveromallien soveltuvuuden jopa siinä määrin, että arvostamis- ja laskentaperusteet voitaisiin määritellä uudelleen, jotta ne ilmentäisivät 2000-luvun kaupallista toimintaa. Tämä johtaa lisäksi tilanteeseen, jossa verkkomyyjillä ja alustojen kautta toimivilla myyjillä on tällä hetkellä mahdollisuus tuloihin, joista raportoidaan puutteellisesti, minkä vuoksi on suuri riski, että niitä verotetaan liian vähän tai ei lainkaan.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
13)  Kun otetaan huomioon alustojen digitaalisuus ja muutosherkkyys, raportointivelvoite olisi ulotettava koskemaan myös niitä alustaoperaattoreita, jotka harjoittavat kaupallista toimintaa unionissa, mutta joiden verotuksellinen kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, joita ei ole perustettu jäsenvaltiossa, joita ei johdeta jäsenvaltiossa ja joilla ei ole kiinteää toimipaikkaa jäsenvaltiossa. Näin varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset eri alustoille ja estettäisiin epätervettä kilpailua. Tätä varten ulkomaisilta alustoilta olisi edellytettävä rekisteröitymistä vain yhteen jäsenvaltioon ja tietojen raportoimista tälle jäsenvaltiolle sisämarkkinoilla toimimista varten.
13)  Kun otetaan huomioon alustojen digitaalisuus ja muutosherkkyys, raportointivelvoite olisi ulotettava koskemaan myös niitä alustaoperaattoreita, jotka harjoittavat kaupallista toimintaa unionissa, mutta joiden verotuksellinen kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, joita ei ole perustettu jäsenvaltiossa, joita ei johdeta jäsenvaltiossa ja joilla ei ole kiinteää toimipaikkaa jäsenvaltiossa. Näin varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset eri alustoille ja estettäisiin epätervettä kilpailua. Tätä varten ulkomaisilta alustoilta olisi edellytettävä rekisteröitymistä vain yhteen jäsenvaltioon ja tietojen raportoimista tälle jäsenvaltiolle sisämarkkinoilla toimimista varten ottaen huomioon niiden maailmanlaajuisen tai alueellisen päätoimipaikan sijainti, tosiasiallinen hallintopaikka ja merkittävä taloudellinen toiminta kyseisessä valitussa jäsenvaltiossa.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
14 a)   Kun otetaan huomioon, että asteittain digitalisoituneeseen ja globalisoituneeseen talouteen liittyy monimutkaisia ja haastavia ulottuvuuksia, kuten kryptovaroja, on tärkeää lisätä kansallisten verohallintojen välistä yhteistyötä tällä alalla. Verovilpin torjunnan tehostamiseksi ja oikeudenmukaisen verotuksen edistämiseksi on tärkeää määritellä kryptovarat selkeästi OECD:n ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) piirissä meneillään olevan työn huomioon ottaen. FATF on ottanut käyttöön laajan virtuaalivaluutan määritelmän ja suositellut rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien velvoitteiden ulottamista kaikkiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, jotka harjoittavat sellaista toimintaa kuin kryptovarojen vaihto, kryptovarojen siirto, uuden kryptovaluutan liikkeeseenlaskuun liittyvien rahoituspalvelujen tarjoaminen ja tällaisiin palveluihin osallistuminen. Kryptovaluuttojen lisääntyminen on ajankohtainen asia, ja se olisi otettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden pohjalta huomioon kaikissa pyrkimyksissä lisätä hallinnollista yhteistyötä. Maailmanlaajuisen teknisen kehityksen vuoksi tarvitaan myös kehittyneitä valvontamekanismeja, jotka ovat tiiviissä yhteydessä asianomaisiin rikollisuuden rahoittamista torjuviin elimiin.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
15)  Verovilpin ja veronkierron estämistä koskevan tavoitteen toteutuminen voitaisiin varmistaa edellyttämällä, että digitaalisten alustojen operaattorit raportoivat alustojen kautta saadut tulot varhaisessa vaiheessa ennen kuin kansalliset veroviranomaiset tekevät vuotuisen arvionsa veron määrästä. Jäsenvaltioiden veroviranomaisten työn helpottamiseksi raportoidut tiedot olisi vaihdettava kuukauden kuluessa siitä, kun ne on raportoitu. Automaattisen tietojenvaihdon helpottamiseksi ja resurssien käytön tehostamiseksi tietojenvaihdon olisi tapahduttava sähköisesti käyttäen nykyistä unionin kehittämää yhteistä tietoliikenneverkkoa, jäljempänä ’CCN’.
15)  Verovilpin ja veronkierron estämistä koskevan tavoitteen toteutuminen voitaisiin varmistaa edellyttämällä, että digitaalisten alustojen operaattorit raportoivat alustojen kautta saadut tulot varhaisessa vaiheessa ennen kuin kansalliset veroviranomaiset tekevät vuotuisen arvionsa veron määrästä. Jäsenvaltioiden veroviranomaisten työn helpottamiseksi raportoidut tiedot olisi vaihdettava ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun ne on raportoitu. Automaattisen tietojenvaihdon helpottamiseksi ja resurssien käytön tehostamiseksi tietojenvaihdon olisi tapahduttava sähköisesti käyttäen nykyistä unionin kehittämää yhteistä tietoliikenneverkkoa, jäljempänä ’CCN’. Digitaalisen infrastruktuurin olisi oltava häiriönsietokykyinen ja taattava korkein mahdollinen turvallisuustaso.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
15 a)   Tällä direktiivillä olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat saada tietoja vuokrasopimusten kestosta, jos lyhytaikaista kiinteistövuokrausta on rajoitettu ajallisesti, jotta helpotetaan näiden rajoitusten täytäntöönpanoa ja vuokrahintojen nousun valvontaa unionissa.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)
15 b)   Yksityishenkilöitä, joilla on pääsy verovilppi- ja veronkiertokäytäntöjä koskeviin alustaoperaattoreiden ja monikansallisten yritysten arkaluonteisiin verotustietoihin, olisi kannustettava ilmoittautumaan ja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa harkiten ja yleistä etua kunnioittaen, ja heitä olisi suojeltava kaikilta osin, jos he tekevät näin.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
16)  Komission suorittama direktiivin 2011/16/EU arviointi osoitti, että direktiivin soveltamisen tehokkuutta sekä soveltamisen mahdollistavia kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä on seurattava jatkuvasti. Jotta komissio voi jatkaa direktiivin 2011/16/EU mukaisen automaattisen tietojenvaihdon tehokkuuden asianmukaista valvontaa ja arviointia, jäsenvaltioille olisi määrättävä velvollisuus antaa tätä tietojenvaihtoa koskevat tilastot komissiolle tiedoksi vuosittain.
16)  Komission suorittama direktiivin 2011/16/EU arviointi osoitti, että direktiivin soveltamisen tehokkuutta sekä soveltamisen mahdollistavia kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä on seurattava jatkuvasti. Jotta komissio voi jatkaa direktiivin 2011/16/EU mukaisen automaattisen tietojenvaihdon tehokkuuden asianmukaista valvontaa ja arviointia, jäsenvaltioille olisi määrättävä velvollisuus antaa tätä tietojenvaihtoa koskevat tilastot komissiolle tiedoksi vuosittain. Niiden olisi myös toimitettava komissiolle vuosittain kaikki asiaankuuluvat tiedot kyseisen direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon esteistä.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
16 a)  Komission olisi kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta esitettävä kertomus niiden säännösten täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta, jotka tällä direktiivillä sisällytetään direktiiviin 2011/16/EU, ja tehtävä erityisiä ehdotuksia, myös lainsäädäntöehdotuksia, sen parantamiseksi. Tämä kertomus olisi julkistettava.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1286/20135 perustetun Fiscalis 2020 -ohjelman tuella suoritetut monenväliset valvontatoimet ovat osoittaneet, että on hyödyllistä valvoa koordinoidusti yhtä tai useampaa sellaista verovelvollista, joiden osalta kahdella tai useammalla unionin verohallinnolla on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä. Koska yhteisille tarkastuksille ei ole erillistä oikeusperustaa, tällaisten yhteisten toimien perustana ovat tällä hetkellä ulkomaisten virkamiesten läsnäoloa toisten jäsenvaltioiden alueella sekä samanaikaisia tarkastuksia koskevat direktiivin 2011/16/EU säännökset. Monissa tapauksissa tämä käytäntö on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi myös oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden kannalta.
19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1286/20135 perustetun Fiscalis 2020 -ohjelman tuella suoritetut monenväliset valvontatoimet ovat osoittaneet, että on hyödyllistä valvoa koordinoidusti yhtä tai useampaa sellaista verovelvollista, joiden osalta kahdella tai useammalla unionin verohallinnolla on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä. Sen vuoksi paikalla tehtävien tarkastusten ja yhteisten tarkastusten olisi oltava osa verohallintojen välistä unionin yhteistyökehystä. Koska yhteisille tarkastuksille ei ole erillistä oikeusperustaa, tällaisten yhteisten toimien perustana ovat tällä hetkellä ulkomaisten virkamiesten läsnäoloa toisten jäsenvaltioiden alueella sekä samanaikaisia tarkastuksia koskevat direktiivin 2011/16/EU säännökset. Monissa tapauksissa tämä käytäntö on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi myös oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden kannalta. Siksi on tärkeää poistaa tämä oikeudellinen epävarmuus ja varmistaa näille tarkastuksille oikeusperusta hallinnollisen yhteistyön puitteissa.
__________________
__________________
5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin verotusjärjestelmien toimintaa kaudella 2014–2020 parantavan toimintaohjelman (Fiscalis 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1482/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 25).
5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin verotusjärjestelmien toimintaa kaudella 2014–2020 parantavan toimintaohjelman (Fiscalis 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1482/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 25).
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 kappale
20)  Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä selkeä ja tehokas oikeudellinen kehys, jotta niiden veroviranomaiset voivat suorittaa yhteisiä tarkastuksia rajatylittävää toimintaa harjoittaville henkilöille. Yhteiset tarkastukset ovat kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten yhdessä suorittamia hallinnollisia tutkimuksia, joissa kohteena on tapaus, joka liittyy yhteen tai useampaan henkilöön, joiden osalta näillä jäsenvaltioilla on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä. Yhteisillä tarkastuksilla voi olla suuri merkitys sisämarkkinoiden toiminnan parantamisessa. Yhteisten tarkastusten rakenne olisi suunniteltava niin, että selkeillä menettelysäännöillä tarjotaan verovelvollisille oikeusvarmuutta myös kaksinkertaisen verotuksen riskin pienentämiseksi.
20)  Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä selkeä ja tehokas oikeudellinen kehys, jotta niiden veroviranomaiset voivat suorittaa yhteisiä tarkastuksia rajatylittävää toimintaa harjoittaville henkilöille. Yhteiset tarkastukset ovat kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten yhdessä suorittamia hallinnollisia tutkimuksia, joissa kohteena on tapaus, joka liittyy yhteen tai useampaan henkilöön, joiden osalta näillä jäsenvaltioilla on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä. Yhteisillä tarkastuksilla voi olla suuri merkitys sisämarkkinoiden toiminnan parantamisessa. Yhteisten tarkastusten rakenne olisi suunniteltava niin, että selkeillä menettelysäännöillä tarjotaan verovelvollisille oikeusvarmuutta myös kaksinkertaisen verotuksen riskin pienentämiseksi. Vaaditun oikeudellisen kehyksen lisäksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava edellytyksistä, joilla helpotetaan yhteisten tarkastusten järjestämistä operatiivisella tasolla, erityisesti tukemalla yhteistarkastuksia todennäköisesti suorittavan henkilöstön koulutusta, myös kielikoulutusta. On muistettava, että Fiscalis-ohjelma voi tarjota tähän liittyvää taloudellista tukea.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 kappale
21)  Menettelyn tehokkuuden varmistamiseksi yhteisiä tarkastuksia koskeviin pyyntöihin olisi vastattava tietyssä määräajassa. Pyyntöjen hylkäämiselle olisi esitettävä asianmukaiset perustelut. Yhteisiin tarkastuksiin olisi sovellettava sen jäsenvaltion menettelyjä, jossa itse tarkastustoimi toteutetaan. Yhteisen tarkastuksen aikana kerätyn näytön olisi samoin oltava osallistuvien jäsenvaltioiden vastavuoroisesti tunnustamaa. Yhtä tärkeää on, että toimivaltaiset viranomaiset saavuttavat yksimielisyyden tapaukseen liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista ja pyrkivät yhteisymmärrykseen siitä, miten tarkastettavan henkilön tai henkilöiden verotuksellista asemaa tulkitaan. Sen varmistamiseksi, että yhteisen tarkastuksen tulokset voidaan toimeenpanna osallistuvissa jäsenvaltioissa, loppukertomuksella olisi oltava vastaava oikeudellinen arvo kuin asiaankuuluvilla kansallisilla asiakirjoilla, jotka annetaan osallistuvissa jäsenvaltioissa tehdyn tarkastuksen tuloksena. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa säädettävä oikeudellisesta kehyksestä, jolla vastaava mukautus toteutetaan.
21)  Menettelyn tehokkuuden varmistamiseksi yhteisiä tarkastuksia koskeviin pyyntöihin olisi vastattava tietyssä määräajassa. Pyyntöjen hylkäämiselle olisi esitettävä asianmukaiset perustelut, niiden hylkääminen olisi sallittava ainoastaan tässä direktiivissä vahvistetuista syistä, ja pyynnön esittävällä viranomaisella olisi oltava oikeus vastineeseen. Yhteisiin tarkastuksiin olisi sovellettava sen jäsenvaltion menettelyjä, jossa itse tarkastustoimi toteutetaan. Yhteisen tarkastuksen aikana kerätyn näytön olisi samoin oltava osallistuvien jäsenvaltioiden vastavuoroisesti tunnustamaa. Yhtä tärkeää on, että toimivaltaiset viranomaiset saavuttavat yksimielisyyden tapaukseen liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista ja pyrkivät yhteisymmärrykseen siitä, miten tarkastettavan henkilön tai henkilöiden verotuksellista asemaa tulkitaan. Sen varmistamiseksi, että yhteisen tarkastuksen tulokset voidaan toimeenpanna osallistuvissa jäsenvaltioissa, loppukertomuksella olisi oltava vastaava oikeudellinen arvo kuin asiaankuuluvilla kansallisilla asiakirjoilla, jotka annetaan osallistuvissa jäsenvaltioissa tehdyn tarkastuksen tuloksena. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa säädettävä oikeudellisesta kehyksestä, jolla vastaava mukautus toteutetaan.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 24 a kappale (uusi)
24 a)  Yhtä tärkeää on korostaa, että veroviranomaisten välisen tietojenvaihdon lisäksi myös parhaiden käytäntöjen jakaminen tehostaa veronkantoa. Fiscalis 2020 -ohjelman mukaisesti jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle parhaiden käytäntöjen jakaminen veroviranomaisten kesken.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 kappale
26)  Jotta direktiivin 2011/16/EU täytäntöönpanolle ja erityisesti veroviranomaisten väliselle automaattiselle tietojenvaihdolle voitaisiin varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä vakiomuotoinen lomake, johon kuuluu rajattu määrä osia, mukaan lukien kielijärjestelyt. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201125 mukaisesti.
26)  Jotta direktiivin 2011/16/EU täytäntöönpanolle ja erityisesti veroviranomaisten väliselle automaattiselle tietojenvaihdolle voitaisiin varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä vakiomuotoinen lomake, johon kuuluu rajattu määrä osia, mukaan lukien kielijärjestelyt. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201125 mukaisesti. Komissiolla on oikeus laatia kertomuksia ja asiakirjoja käyttäen vaihdettuja tietoja anonymisoidusti, jotta otetaan huomioon verovelvollisten oikeus luottamuksellisuuteen ja toimitaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.
_________________
_________________
25 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
25 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
26 a)  Kaikessa direktiiviin 2011/16/EU liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä olisi edelleen noudatettava asetusta (EU) 2016/679 ja asetusta (EU) 2018/1725. Direktiivissä 2011/16/EU säädetyn tietojenkäsittelyn ainoana tavoitteena on palvella yleistä etua veroasioissa eli torjua veropetoksia, veronkiertoa ja verovilppiä, turvata verotulot ja edistää oikeudenmukaista verotusta ja näin parantaa mahdollisuuksia sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen osallisuuteen jäsenvaltioissa. Sen vuoksi direktiivin 2011/16/EU viittaukset asiaankuuluvaan unionin tietosuojalainsäädäntöön olisi saatettava ajan tasalle ja niitä olisi täydennettävä tässä direktiivissä vahvistetuilla säännöillä.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
3 artikla – 1 kohta – 9 alakohta – a alakohta
a)  kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa sekä 8 a, 8 aa, 8 ab ja 8 ac artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin.
a)  kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa sekä 8 a, 8 aa, 8 ab ja 8 ac artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen ja uusien tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
3 artikla – 1 kohta – 14 alakohta
1 a)   Muutetaan 3 artiklan 14 alakohta seuraavasti:
14.  ’rajatylittävää tilannetta varten annettavalla ennakkopäätöksellä’ sopimusta, tiedonantoa tai muuta asiakirjaa tai toimea, jolla on vastaava vaikutus, myös jos se on annettu tai sitä on muutettu taikka se on uudistettu verotarkastuksen yhteydessä, ja joka täyttää seuraavat ehdot:
”14. ’ennakkopäätöksellä’ sopimusta, tiedonantoa tai muuta asiakirjaa tai toimea, jolla on vastaava vaikutus, myös jos se on annettu tai sitä on muutettu taikka se on uudistettu verotarkastuksen yhteydessä, ja joka riippumatta sen virallisesta, epävirallisesta taikka oikeudellisesti sitovasta tai ei-sitovasta luonteesta täyttää seuraavat ehdot:
a)  sen antaa tai sitä muuttaa taikka sen uudistaa jäsenvaltion keskushallinto tai veroviranomainen tai jäsenvaltion alueellinen tai hallinnollinen yksikkö taikka niiden puolesta toimiva taho, paikallisviranomaiset mukaan lukien, riippumatta siitä, käytetäänkö sitä todellisuudessa vai ei;
a)  sen antaa tai sitä muuttaa taikka sen uudistaa jäsenvaltion keskushallinto tai veroviranomainen tai jäsenvaltion alueellinen tai hallinnollinen yksikkö taikka niiden puolesta toimiva taho, paikallisviranomaiset mukaan lukien, riippumatta siitä, käytetäänkö sitä todellisuudessa vai ei;
b)  se annetaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle tai sitä muutetaan tai se uudistetaan näiden osalta, ja kyseisellä henkilöllä tai henkilöryhmällä on oikeus vedota siihen;
b)  se annetaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle tai sitä muutetaan tai se uudistetaan näiden osalta, ja kyseisellä henkilöllä tai henkilöryhmällä on oikeus vedota siihen;
c)  se koskee sellaisen oikeudellisen tai hallinnollisen säännöksen tulkintaa tai soveltamista, joka koskee jäsenvaltion tai sen alueellisten tai hallinnollisten yksiköiden verotukseen liittyvien kansallisten lakien hallinnointia tai täytäntöönpanoa, paikallisviranomaiset mukaan lukien;
c)  se koskee sellaisen oikeudellisen tai hallinnollisen säännöksen tulkintaa tai soveltamista, joka koskee jäsenvaltion tai sen alueellisten tai hallinnollisten yksiköiden verotukseen liittyvien kansallisten lakien hallinnointia tai täytäntöönpanoa, paikallisviranomaiset mukaan lukien;
d)  se liittyy rajatylittävään liiketoimeen tai kysymykseen siitä, luoko henkilön toisella lainkäyttöalueella harjoittama toiminta kiinteän toimipaikan; sekä
e)  se tehdään ennen liiketoimia tai toisella lainkäyttöalueella harjoitettua kiinteän toimipaikan mahdollisesti luovaa toimintaa taikka ennen sellaisen veroilmoituksen jättämistä, joka kattaa ajanjakson, jonka aikana liiketoimi tai liiketoimien sarja tapahtui. Rajatylittävä liiketoimi voi sisältää esimerkiksi investointeja, tavaroiden, palvelujen tai rahoituksen tarjoamista taikka aineellisen tai aineettoman omaisuuden käyttöä, eikä sen tarvitse koskea suoraan henkilöä, joka vastaanottaa rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen;
e)  se tehdään ennen liiketoimia tai toisella lainkäyttöalueella harjoitettua kiinteän toimipaikan mahdollisesti luovaa toimintaa taikka ennen sellaisen veroilmoituksen jättämistä, joka kattaa ajanjakson, jonka aikana liiketoimi tai liiketoimien sarja tapahtui. Liiketoimi voi sisältää esimerkiksi investointeja, tavaroiden, palvelujen tai rahoituksen tarjoamista taikka aineellisen tai aineettoman omaisuuden käyttöä, eikä sen tarvitse koskea suoraan henkilöä, joka vastaanottaa ennakkopäätöksen.”
(Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin. Jos tarkistus hyväksytään, koko tekstiin on tehtävä teknisiä muutoksia.)
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
3 artikla – 1 kohta – 16 alakohta
1 b)   Kumotaan 3 artiklan 16 alakohta.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
5 aartikla – 1 kohta
1.  Tietoja, joita 5 artiklassa tarkoitettu pyyntö koskee, pidetään ennalta arvioiden olennaisina, jos pyynnön esittävä viranomainen katsoo pyynnön esittämishetkellä, että kyseisen viranomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti on olemassa kohtalainen mahdollisuus, että pyydetyt tiedot ovat olennaisia yhden tai useamman verovelvollisen veroasioille riippumatta siitä, onko verovelvolliset yksilöity nimen perusteella tai muulla tavalla, ja että ne ovat tutkinnan kannalta perusteltuja.
1.  Tietoja, joita 5 artiklassa tarkoitettu pyyntö koskee, pidetään ennalta arvioiden olennaisina, jos pyynnön esittävä viranomainen katsoo pyynnön esittämishetkellä, että kyseisen viranomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti on olemassa kohtalainen mahdollisuus, että pyydetyt tiedot ovat olennaisia yhden tai useamman verovelvollisen veroasioille riippumatta siitä, onko verovelvolliset yksilöity nimen perusteella tai muulla tavalla, ja että ne ovat verojen arvioinnin, kantamisen ja hallinnoinnin kannalta perusteltuja.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
5 aartikla – 2 kohta
2.  Pyynnön esittävän toimivaltaisen viranomaisen on pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden osoittamiseksi toimitettava pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle lisätietoja, erityisesti verotuksellisesta tarkoituksesta, jota varten tietoja pyydetään, sekä seikoista, joiden perusteella pyydetyt tiedot ovat pyynnön vastaanottavan viranomaisen hallussa tai pyynnön vastaanottavan viranomaisen toimivallan alueella asuvan henkilön hallussa tai määräysvallassa.
2.  Pyynnön esittävän toimivaltaisen viranomaisen on pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden osoittamiseksi toimitettava pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle lisätietoja.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
7 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
3 a)   Korvataan 7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:
1.  Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on annettava 5 artiklassa tarkoitetut tiedot mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamispäivästä.
1. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on annettava 5 artiklassa tarkoitetut tiedot mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamispäivästä.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
7 artikla – 6 a kohta (uusi)
3 b)   Lisätään 7 artiklaan kohta seuraavasti:
”6 a. Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2023 kertomuksen, jossa esitetään yleiskatsaus ja arvio maakohtaisesti saaduista tilastoista ja tiedoista, jotka koskevat sellaisia seikkoja, kuten pyynnöstä tapahtuvaan tietojenvaihtoon liittyvät hallinnolliset ja muut asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt, mukaan lukien lisäverotulot, sekä tähän liittyvät käytännön näkökohdat, myös vastaanotettujen ja lähetettyjen hyväksyttyjen ja hylättyjen pyyntöjen määrä maata kohti, käsittelyä varten tarvittava aika ja muut kattavan arvioinnin kannalta asiaankuuluvat näkökohdat.”
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 kohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa noudattaen ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä koskevat saatavilla olevat tiedot seuraavista erityisistä tulo- ja pääomalajeista, sellaisina kuin nämä ymmärretään tiedot ilmoittavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla:
Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa noudattaen ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä koskevat saatavilla olevat tiedot tai tiedot, jotka olisivat kohtuullisin keinoin asetettavissa saataville, seuraavista erityisistä tulo- ja pääomalajeista, sellaisina kuin nämä ymmärretään tiedot ilmoittavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla:
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 kohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain vähintään kaksi ensimmäisessä alakohdassa mainittua tulo- ja pääomalajia, joiden osalta ne toimittavat tietoja toisessa jäsenvaltiossa asuvista henkilöistä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain kaikki ensimmäisessä alakohdassa mainitut tulo- ja pääomalajit, joiden osalta ne toimittavat tietoja toisessa jäsenvaltiossa asuvista henkilöistä.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 kohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ennen 1 päivää tammikuuta 2023 vähintään neljä 1 kohdassa lueteltua lajia, joista kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen ilmoitettava minkä tahansa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä koskevat tiedot. Tiedot on annettava 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilta verotuskausilta.
Poistetaan.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 kohta – a a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
a a)  Kumotaan 3 kohdan ensimmäinen alakohta.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 kohta – b a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 artikla – 3 a kohta – 2 alakohta – a alakohta
b a)  Korvataan 3 a kohdan toisen alakohdan a alakohta seuraavasti:
a)  kunkin sellaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite, verotunniste(et) ja syntymäaika- ja paikka (jos kyseessä on luonnollinen henkilö), joka on Tilinhaltija, ja jos kyseessä on Yksikkö, joka on Tilinhaltija ja jossa liitteissä esitettyjen huolellisuussääntöjen soveltamisen jälkeen tunnistetaan olevan yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö, tämän Yksikön ja jokaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite ja verotunniste(et) sekä jokaisen Raportoitavan henkilön syntymäaika ja ‑paikka;
a)  kunkin sellaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite, verotunniste(et) ja syntymäaika- ja paikka (jos kyseessä on luonnollinen henkilö), joka on tosiasiallinen Tilinhaltija, ja jos kyseessä on Yksikkö, joka on Tilinhaltija ja jossa liitteissä esitettyjen huolellisuussääntöjen soveltamisen jälkeen tunnistetaan olevan yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö, tämän Yksikön ja jokaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite ja verotunniste(et) sekä jokaisen Raportoitavan henkilön syntymäaika ja ‑paikka;
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 kohta – -a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 aartikla – otsikko
-a)   Muutetaan otsikko seuraavasti:
Rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon soveltamisala ja ehdot
Ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon soveltamisala ja ehdot
(Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin. Jos tarkistus hyväksytään, koko tekstiin on tehtävä teknisiä muutoksia.)
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 kohta – -a a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 aartikla – 2 kohta – 4 alakohta
-a a)  Kumotaan 2 kohdan neljäs alakohta.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 kohta – -a b alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 aartikla – 3 kohta – 2 a alakohta (uusi)
-a b)   Lisätään 3 kohtaan alakohta seuraavasti:
”Toimivaltainen viranomainen ei saa neuvotella eikä sopia uusista kahdenvälisistä tai monenvälisistä ennakkohinnoittelusopimuksista niiden kolmansien maiden kanssa, jotka eivät salli niiden ilmoittamista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 1 päivästä tammikuuta 2022.”
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 kohta – -a c alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 aartikla – 4 kohta
-a c)  Kumotaan 4 kohta.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 kohta – -a a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 aartikla – 6 kohta – a alakohta
a a)  Korvataan 6 kohdan a alakohta seuraavasti:
a)  henkilön, muun kuin luonnollisen henkilön, tunnistetiedot ja tarvittaessa henkilöiden ryhmä, johon se kuuluu;
a) henkilön, mukaan lukien luonnollisen henkilön, tunnistetiedot ja tarvittaessa henkilöiden ryhmä, johon se kuuluu;
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 kohta – b alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 aartikla – 6 kohta – b alakohta
b)  sellainen tiivistelmä rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen sisällöstä, mukaan lukien yleinen kuvaus olennaisesta liiketoiminnasta taikka olennaisista liiketoimista tai liiketoimien sarjasta sekä kaikki muut tiedot, jotka voisivat auttaa toimivaltaista viranomaista mahdollisen veroriskin arvioinnissa, joka ei johda liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn paljastamiseen tai sellaisten tietojen paljastamiseen, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä.
b)  tiivistelmä rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen sisällöstä, mukaan lukien yleinen kuvaus olennaisesta liiketoiminnasta taikka olennaisista liiketoimista tai liiketoimien sarjasta, kaikki olennaiset suorat ja välilliset verovaikutukset, kuten tosiasialliset veroasteet, sekä kaikki muut tiedot, jotka voisivat auttaa toimivaltaista viranomaista mahdollisen veroriskin arvioinnissa, jättäen kuitenkin pois tiedot, jotka voisivat johtaa liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn paljastamiseen tai sellaisten tietojen paljastamiseen, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 aa artikla – 2 kohta
5 a)   Korvataan 8 aa artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaanotti maakohtaisen raportin 1 kohdan mukaisesti, on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen toimitettava maakohtainen raportti 4 kohdassa säädetyssä määräajassa niille muille jäsenvaltioille, joissa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan joko on Raportoivan Yksikön Monikansallisen Yritysryhmän yhden tai useamman Osayksikön verotuksellinen kotipaikka tai joissa ne ovat verovelvollisia kiinteästä toimipaikasta harjoitetun liiketoiminnan osalta.
”2. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaanotti maakohtaisen raportin 1 kohdan mukaisesti, on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen toimitettava maakohtainen raportti 4 kohdassa säädetyssä määräajassa niille muille jäsenvaltioille, joissa maakohtaisen raportin sisältämien tietojen mukaan joko on Raportoivan Yksikön Monikansallisen Yritysryhmän yhden tai useamman Osayksikön verotuksellinen kotipaikka tai joissa ne ovat verovelvollisia kiinteästä toimipaikasta harjoitetun liiketoiminnan osalta. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaanotti maakohtaisen raportin 1 kohdan mukaisesti, on myös toimitettava kyseinen raportti komissiolle, joka vastaa maakohtaisten raporttien keskusrekisteristä. Komissio julkaisee maakohtaisia raportteja koskevia anonymisoituja ja yhdistettyjä tilastotietoja vuosittain kaikkien jäsenvaltioiden osalta.”
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 b kohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 ab artikla – 14 kohta – h a alakohta (uusi)
5 b)   Lisätään 8 ab artiklan 14 kohtaan alakohta seuraavasti:
”h a) edunsaajien luettelo, joka saatetaan ajan tasalle vuosittain.”
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 ac artikla – 2 kohta – 1 alakohta – h alakohta
h)  sen tilin Finanssitilitunniste, jolle Vastike maksetaan tai hyvitetään, jos se on Raportoivan alustaoperaattorin saatavilla eikä sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa Myyjällä on kotipaikka, ole ilmoittanut kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, ettei se aio käyttää Finanssitilitunnistetta tähän tarkoitukseen;
h)  Raportoivan alustaoperaattorin keräämä sen tilin Finanssitilitunniste, jolle Vastike maksetaan tai hyvitetään;
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 ac artikla – 2 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava muiden vastaanottavissa jäsenvaltioissa toimivien viranomaisten saataville paikallisen tai kansallisen lainsäädännön rikkomisten estämiseksi ja syytteen nostamiseksi niistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta siinä jäsenvaltiossa, jossa Raportoitavalla myyjällä on kotipaikka, sovellettavien verosalaisuutta ja tietosuojaa koskevien sääntöjen soveltamista.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 ac artikla – 3 kohta
3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu tietojen ilmoittaminen on tehtävä 20 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua vakiomuotoista lomaketta käyttäen kahden kuukauden kuluessa sen Raportointikauden päättymisestä, jota Raportoivan alustaoperaattorin raportointivelvoitteet koskevat.
3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu tietojen ilmoittaminen on tehtävä 20 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua vakiomuotoista lomaketta käyttäen ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluessa sen Raportointikauden päättymisestä, jota Raportoivan alustaoperaattorin raportointivelvoitteet koskevat.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 ac artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joiden mukaisesti Raportoiva alustaoperaattori voi päättää ilmoittautua yhden jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten rekisteriin liitteessä V olevan IV jakson F kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joiden mukaisesti Raportoiva alustaoperaattori voi päättää ilmoittautua yhden jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten rekisteriin liitteessä V olevan IV jakson F kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, ottaen huomioon sen maailmanlaajuisen tai alueellisen päätoimipaikan sijainti, sen tosiasiallinen hallintopaikka ja merkittävä taloudellinen toiminta kyseisessä valitussa jäsenvaltiossa, jos liitteessä V olevan IV jakson F kohdassa tarkoitettua arvonlisäverotunnistetta ei ole annettu.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 bartikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain tilastot 8 artiklan 1 ja 3a kohdan, 8 aa artiklan ja 8 ac artiklan mukaisten automaattisten tietojenvaihtojen määristä sekä tiedot hallinnollisista ja muista asiaankuuluvista kustannuksista ja hyödyistä, jotka liittyvät tapahtuneisiin tietojenvaihtoihin, ja kaikista mahdollisista muutoksista sekä verohallintojen että kolmansien osapuolten osalta.
1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain kaikki asiaankuuluvat olennaiset tiedot, mukaan lukien tilastot 8 artiklan 1 ja 3a kohdan, 8 aa artiklan ja 8 ac artiklan mukaisten automaattisten tietojenvaihtojen määristä sekä arvio vaihdettavien tietojen käytettävyydestä, ja tiedot hallinnollisista ja muista asiaankuuluvista kustannuksista ja hyödyistä, jotka liittyvät tapahtuneisiin tietojenvaihtoihin, ja kaikista mahdollisista muutoksista sekä verohallintojen että kolmansien osapuolten osalta.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 kohta – b alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
8 bartikla – 2 kohta
b)  Poistetaan 2 kohta.
Poistetaan.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – b a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
8 bartikla – 2 kohta
b a)  Korvataan 2 kohta seuraavasti:
2.  Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2019 kertomuksen, jossa esitetään yleiskatsaus ja arvio tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti saaduista tilastoista ja tiedoista sellaisten kysymysten osalta kuten automaattisesta tietojenvaihdosta aiheutuvat hallinnolliset ja muut asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt sekä siihen liittyvät käytännön näkökohdat. Komissio esittää tarvittaessa neuvostolle ehdotuksen, joka koskee 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja ja siinä säädettyjä edellytyksiä, mukaan luettuna edellytys, jonka mukaan muissa jäsenvaltioissa asuvia henkilöitä koskevien tietojen on oltava saatavilla, taikka 8 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettuja tietoja tai molempia.
”2. Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2022 kertomuksen, jossa esitetään yleiskatsaus ja arvio tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti saaduista tilastoista ja tiedoista sellaisten kysymysten osalta kuten jäsenvaltioiden verotuksellisiin tai muihin tarkoituksiin vastaanottamien tietojen tehokas käyttö, automaattisesta tietojenvaihdosta aiheutuvat hallinnolliset ja muut asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt sekä siihen liittyvät käytännön näkökohdat. Komissio esittää neuvostolle ehdotuksen, joka koskee 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja ja siinä säädettyjä edellytyksiä, mukaan luettuna edellytys, jonka mukaan muissa jäsenvaltioissa asuvia henkilöitä koskevien tietojen on oltava saatavilla tai ne on asetettava saataville, ja 8 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettuja tietoja, mukaan lukien tosiasiallinen omistajuus.
Tarkastellessaan komission ehdotusta neuvosto arvioi, onko automaattisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja toimivuutta mahdollista lisätä sekä nostaa sen tasoa siinä tarkoituksessa, että
Tarkastellessaan komission ehdotusta neuvosto arvioi, onko automaattisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja toimivuutta mahdollista lisätä sekä nostaa sen tasoa siinä tarkoituksessa, että
a)  kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava automaattisella tietojenvaihdolla toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä koskevat tiedot verokausilta 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen kaikista 8 artiklan 1 kohdassa luetelluista tulo- ja pääomalajeista, sellaisina kuin nämä on ymmärrettävä tiedot ilmoittavan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla; sekä
a)  jäsenvaltiot asettavat saataville 8 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen tulo- ja pääomalajien luettelot, vaikka niitä ei olisikaan sillä hetkellä saatavilla, ja vastaavasti vaihtavat niitä;
b)  edellä 8 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 3 a kohdassa säädettyjä tulo- ja pääomalajien ja tietojen luetteloja laajennetaan niin, että ne kattavat myös muut tulo- ja pääomalajit, rojaltit mukaan luettuina, ja muut tiedot.
b)  edellä 8 artiklan 1 kohdassa säädetyt tulolajit laajennetaan kattamaan muut kuin rahoitusvarat, kuten kiinteistöt, taide tai korut, sekä uudet vaurauden säilyttämismuodot, kuten vapaasatamat ja tallelokerot;
b a)  edellä 8 artiklan 3 a kohdassa säädettyjen tietojen luetteloja laajennetaan niin, että ne kattavat myös tiedot tosiasiallisesta omistajuudesta, ja niin, että torjutaan veronkierto käyttämällä toista tai useampaa verotuksellista kotipaikkaa;
b b)  jäsenvaltioiden sallitaan yleisesti käyttää saatuja tietoja muihin kuin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin;
b c)  saatujen tietojen tehokasta käyttöä arvioidaan asianmukaisesti.”
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 8 kohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
11 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vaihtamiseksi pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, että edellisen valtuuttamat virkamiehet jälkimmäisen vahvistamien menettelyllisten järjestelyjen mukaisesti
1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vaihtamiseksi pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, että edellisen valtuuttamat virkamiehet jälkimmäisen vahvistamien menettelyllisten järjestelyjen mukaisesti
a)   ovat läsnä virastoissa, joissa pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion hallintoviranomaiset suorittavat tehtäviään;
a)   ovat läsnä virastoissa, joissa pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion hallintoviranomaiset suorittavat tehtäviään;
b)   ovat läsnä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion alueella suoritettavissa hallinnollisissa tutkimuksissa;
b)   ovat läsnä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion alueella suoritettavissa hallinnollisissa tutkimuksissa;
c)   tarvittaessa osallistuvat pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion suorittamiin hallinnollisiin tutkimuksiin sähköisiä viestintävälineitä käyttäen.
c)   tarvittaessa osallistuvat pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion suorittamiin hallinnollisiin tutkimuksiin sähköisiä viestintävälineitä käyttäen.
Toimivaltaisen viranomaisen on vastattava ensimmäisen alakohdan mukaiseen pyyntöön 30 päivän kuluessa ja vahvistettava pyynnön esittävälle viranomaiselle suostumuksensa tai ilmoitettava sille perusteltu kieltäytymisensä.
Toimivaltaisen viranomaisen on vastattava ensimmäisen alakohdan mukaiseen pyyntöön 30 päivän kuluessa ja vahvistettava pyynnön esittävälle viranomaiselle suostumuksensa tai ilmoitettava sille perusteltu kieltäytymisensä.
Perustellun kieltäytymisen tapauksessa pyynnön esittävä viranomainen voi ottaa uudelleen yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja esittää lisäseikkoja saadakseen virkamiehelleen luvan suorittaa 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetut tehtävät. Toimivaltaisen viranomaisen on vastattava tähän toiseen pyyntöön 30 päivän kuluessa sen vastaanottamisesta.
Jos pyydetyt tiedot sisältyvät asiakirjoihin, jotka ovat pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiesten saatavilla, pyynnön esittävän viranomaisen virkamiehille on annettava niistä jäljennökset.
Jos pyydetyt tiedot sisältyvät asiakirjoihin, jotka ovat pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiesten saatavilla, pyynnön esittävän viranomaisen virkamiehille on annettava niistä jäljennökset.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 10 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
12 aartikla – 2 kohta
2.  Kun yhden jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen pyytää toisen jäsenvaltion (tai toisten jäsenvaltioiden) toimivaltaista viranomaista suorittamaan yhteisen tarkastuksen yhdelle tai useammalle henkilölle, joiden osalta kaikkien viranomaisten jäsenvaltioilla on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä, pyynnön vastaanottavien viranomaisten on vastattava pyyntöön 30 päivän kuluessa sen vastaanottamisesta.
2.  Kun yhden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pyytävät toisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista (tai toisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia) suorittamaan yhteisen tarkastuksen yhdelle tai useammalle henkilölle, joiden osalta kaikkien viranomaisten jäsenvaltioilla on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä, pyynnön vastaanottavien viranomaisten on vastattava pyyntöön 30 päivän kuluessa sen vastaanottamisesta.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 10 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
12 aartikla – 3 kohta – johdantokappale
3.  Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen yhteistä tarkastusta koskeva pyyntö voidaan hylätä perustelluista syistä ja erityisesti seuraavista syistä:
3.  Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen yhteistä tarkastusta koskeva pyyntö voidaan hylätä seuraavista syistä:
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 10 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
12 aartikla – 4 kohta – 2 alakohta
Jos pyynnön vastaanottava viranomainen hylkää pyynnön, sen on ilmoitettava pyynnön esittävälle henkilölle tai esittäville henkilöille hylkäämisen syyt.
Jos pyynnön vastaanottava viranomainen hylkää pyynnön, sen on ilmoitettava pyynnön esittävälle henkilölle tai esittäville henkilöille, kumpi 3 kohdassa tarkoitetuista kahdesta perusteesta oli hylkäämisen syynä.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – a alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
16 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden tämän direktiivin nojalla missä tahansa muodossa toisilleen ilmoittamia tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samanlaisille tiedoille säädettyä suojaa. Tällaisia tietoja voidaan käyttää jäsenvaltioiden 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien kansallisten lakien arvioimiseen, hallinnointiin ja täytäntöönpanoon sekä arvonlisäveron ja muiden välillisten verojen määräämiseen, hallinnointiin ja perimiseen.
Jäsenvaltioiden tämän direktiivin nojalla missä tahansa muodossa toisilleen ilmoittamia tietoja koskee pyynnön vastaanottavien jäsenvaltioiden ja pyynnön esittävän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samanlaisille tiedoille säädettyä suojaa. Tällaisia tietoja voidaan käyttää jäsenvaltioiden 2 artiklassa tarkoitettuja veroja sekä arvonlisäveroa, 8 ac artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja tietoja ja muita välillisiä veroja koskevien kansallisten lakien arvioimiseen, hallinnointiin ja täytäntöönpanoon.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
16 artikla – 2 kohta
2.  Tämän direktiivin nojalla vastaanotettuja tietoja ja asiakirjoja saa käyttää muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin sen jäsenvaltion, joka ilmoittaa tiedot tämän direktiivin nojalla, toimivaltaisen viranomaisen luvalla ja vain siltä osin, mikä on sallittua tiedot vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.
2.  Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa käyttää tämän direktiivin nojalla vastaanotettuja tietoja ja asiakirjoja muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin vain siltä osin, mikä on sallittua tiedot vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.
Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille luettelo niistä muista kuin 1 kohdassa mainituista tarkoituksista, joihin tietoja ja asiakirjoja voidaan sen kansallisen lainsäädännön perusteella käyttää. Tiedot vastaanottava toimivaltainen viranomainen voi käyttää saatuja tietoja ja asiakirjoja kaikkiin luettelon toimittavan jäsenvaltion ilmoittamiin tarkoituksiin ilman ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua lupaa.”
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – b a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
16 artikla – 4 kohta
b a)  Kumotaan 4 kohta.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 13 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
17 artikla – 4 a kohta (uusi)
13 a)   Lisätään 17 artiklaan kohta seuraavasti:
”4 a. Edellä 4 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta kieltäytyä antamasta tietoja ei sovelleta, jos pyynnön esittävä viranomainen pystyy osoittamaan, että tietoja ei paljasteta yleisölle ja että niitä käytetään ainoastaan tietopyynnön kohteena olevan henkilön tai henkilöryhmän asiaankuuluvien veroasioiden arviointiin, hallintaan ja valvontaan.”
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 15 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
21 artikla – 7 kohta – 1 alakohta
Komissio kehittää verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevan turvallisen keskitetyn rajapinnan, jossa jäsenvaltiot ilmoittavat tietoja 20 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisia vakiomuotoisia lomakkeita käyttäen, sekä antaa siihen liittyvää teknistä ja logistista tukea. Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy tähän rajapintaan. Komissiolla on tilastojen keräämistä varten pääsy rajapintaan kirjattuja tietojenvaihtoja koskeviin tietoihin, jotka voidaan poimia automaattisesti. Komission pääsy tietoihin ei rajoita jäsenvaltioiden velvollisuutta toimittaa tilastoja tietojenvaihdoista 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Komissio kehittää verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevan turvallisen keskitetyn rajapinnan, jossa jäsenvaltiot ilmoittavat tietoja 20 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisia vakiomuotoisia lomakkeita käyttäen, sekä antaa kaikkea tarvittavaa siihen liittyvää teknistä ja logistista tukea. Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy tähän rajapintaan. Komissio varmistaa, että keskitetty rajapinta suojataan mahdollisimman korkealla kyberturvallisuuden tasolla ja teknisesti sertifioiduilla menettelyillä tietosuojan takaamiseksi. Komissiolla on tilastojen keräämistä varten pääsy rajapintaan kirjattuja tietojenvaihtoja koskeviin tietoihin, jotka voidaan poimia automaattisesti. Komission pääsy tietoihin ei rajoita jäsenvaltioiden velvollisuutta toimittaa tilastoja tietojenvaihdoista 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
23 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on omalla lainkäyttöalueellaan tutkittava ja arvioitava tämän direktiivin mukaisen hallinnollisen yhteistyön tehokkuutta verovilpin ja veronkierron torjunnassa, ja niiden on toimitettava arviointinsa tulokset vuosittain komissiolle.
2.  Jäsenvaltioiden on omalla lainkäyttöalueellaan tutkittava ja arvioitava tämän direktiivin mukaisen hallinnollisen yhteistyön tehokkuutta verovilpin ja veronkierron torjunnassa sekä tarkasteltava ja arvioitava sääntöjen noudattamiseen liittyviä kustannuksia, joita voi aiheutua mahdollisesta liiallisesta raportoinnista. Jäsenvaltioiden on toimitettava arviointinsa tulokset vuosittain Euroopan parlamentille ja komissiolle. Tuloksista on julkistettava yhteenveto ottaen huomioon verovelvollisten oikeudet ja luottamuksellisuus. Tietoja ei saa eritellä niin tarkasti, että ne voidaan yhdistää yksittäiseen verovelvolliseen.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
23 artikla – 3 kohta
17 a)   Korvataan 23 artiklan 3 kohta seuraavasti:
3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 8, 8 a, 8 aa ja 8 ab artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kyseisen vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja -edellytykset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset annetaan noudattaen 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.
3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 5, 6 ja 7 artiklassa tarkoitetun pyynnöstä tapahtuvan tietojenvaihdon ja 8, 8 a, 8 aa ja 8 ab artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista, myös hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvistä lisäverotuloista. Komissio erittelee toimitettavat tiedot vähintään maakohtaisesti. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kyseisen vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja -edellytykset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset annetaan noudattaen 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
23 aartikla – 1 kohta
17 b)  Korvataan 23 a artiklan 1 kohta seuraavasti:
1.  Komissio pitää sille tämän direktiivin mukaisesti toimitetut tiedot luottamuksellisina unionin viranomaisiin sovellettavien säännösten mukaisesti, eikä tietoja saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin sen määrittämiseen, noudattavatko jäsenvaltiot tätä direktiiviä ja missä määrin ne sitä noudattavat.
1.  Komissio pitää sille tämän direktiivin mukaisesti toimitetut tiedot luottamuksellisina, jos niiden julkistamatta jättäminen ei vahingoita yleistä etua, jos tiedot voidaan yhdistää yksittäiseen verovelvolliseen ja jos niiden julkistaminen loukkaisi verovelvollisten oikeuksia.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
23 aartikla – 2 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltion komissiolle 23 artiklan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia tietoja käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Lähetettyjä tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samanlaisille tiedoille säädettyä suojaa.
Jäsenvaltion komissiolle 23 artiklan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia yksittäiseen verovelvolliseen yhdistettävissä olevia tietoja käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Lähetettyjä tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samanlaisille tiedoille säädettyä suojaa.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
23 aartikla – 2 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltiot voivat käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja komission laatimia kertomuksia ja asiakirjoja ainoastaan analyysitarkoituksiin, ja niitä ei saa julkistaa tai saattaa minkään muun henkilön tai elimen saataville ilman komission nimenomaista lupaa.
Jäsenvaltiot voivat käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja komission laatimia kertomuksia ja asiakirjoja ainoastaan analyysitarkoituksiin, ja ne voivat olla kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla ja myöhemmin julkisia, jos niihin sisältyvät tiedot eivät ole yhdistettävissä yksittäiseen verovelvolliseen ja niiden julkistaminen on Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaista.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
23 aartikla – 2 kohta – 3 alakohta
Sen estämättä, mitä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, komissio voi julkaista vuosittain anonymisoidut yhteenvedot tilastotiedoista, joita jäsenvaltiot toimittavat sille 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti.”
Komissio julkaisee vuosittain anonymisoidut yhteenvedot tilastotiedoista, joita jäsenvaltiot toimittavat sille 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti.”
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 19 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
25 artikla – 5 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 12 kohdassa tarkoitettu henkilötietojen tietoturvaloukkaus tapahtuu, toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää henkilötietojen käsittelijänä toimivaa komissiota lieventävänä toimenpiteenä keskeyttämään tämän direktiivin mukaisen tietojenvaihdon sen jäsenvaltion kanssa, jossa tietoturvaloukkaus tapahtui.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tapahtuu asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 12 kohdassa tarkoitettu henkilötietojen tietoturvaloukkaus tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092* 4 artiklassa tarkoitettu oikeusvaltion periaatteiden rikkominen, toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää henkilötietojen käsittelijänä toimivaa komissiota lieventävänä toimenpiteenä keskeyttämään tämän direktiivin mukaisen tietojenvaihdon sen jäsenvaltion kanssa, jossa loukkaus tai rikkominen tapahtui.
_________________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2092, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1).
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 19 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
25 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Keskeytyksen on jatkuttava siihen asti, kun toimivaltaiset viranomaiset pyytävät komissiota ottamaan uudelleen käyttöön tämän direktiivin EU mukaiset tietojenvaihdot sen jäsenvaltion kanssa, jossa tietoturvaloukkaus tapahtui.
Keskeytyksen on jatkuttava siihen asti, kun toimivaltaiset viranomaiset pyytävät komissiota ottamaan uudelleen käyttöön tämän direktiivin EU mukaiset tietojenvaihdot sen jäsenvaltion kanssa, jossa loukkaus tai rikkominen tapahtui. Komissio mahdollistaa tietojenvaihdon ainoastaan, jos on teknistä näyttöä siitä, että tiedonsiirto on turvattu.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 20 alakohta
Direktiivi 2011/16/EU
25 aartikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen 8 aa, 8 ab ja 8 ac artiklaa koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen 8 aa, 8 ab ja 8 ac artiklaa koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi liitteen V mukaisesti. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 20 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2011/16/EU
25 bartikla (uusi)
20 a)  Lisätään artikla seuraavasti:
”25 b artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio antaa viimeistään ... [kahden vuoden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulosta] kertomuksen neuvoston direktiivillä (EU) .../...*+ käyttöön otettujen säännösten täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta ja tekee erityisehdotuksia, myös lainsäädäntöehdotuksia, tämän direktiivin parantamiseksi. Tämä kertomus julkistetaan.
Tarkastellessaan komission esittämää ehdotusta neuvosto arvioi Raportoivien alustaoperaattoreiden raportointivelvoitteen tiukentamista edelleen.
________
* Neuvoston direktiivi (EU) .../..., annettu ... päivänä ... kuuta ..., hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta (EUVL ...).
+ EUVL: Lisätään tämän muutosdirektiivin numero tekstiin ja täydennetään alaviitteeseen numero, päivämäärä ja julkaisuviite.”
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
Liite I
Direktiivi 2011/16/EU
Liite V – 2 a kohta (uusi)
Tähän liitteeseen on sisällytetty myös useita 25 a artiklan mukaisia mahdollisia seuraamuksia, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa.
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
Liite I
Direktiivi 2011/16/EU
Liite V – I jakso – A kohta – 3 a alakohta (uusi)
3 a.  ’Soveltamisalan ulkopuolisella raportoivalla alustaoperaattorilla’ tarkoitetaan Raportoivaa alustaoperaattoria, jonka unionissa edellisen kalenterivuoden aikana kertyneet tulot ovat enintään 100 000 euroa.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
Liite I
Direktiivi 2011/16/EU
Liite V – I jakso – A kohta – 4 a alakohta (uusi)
4 a.  ’Soveltamisalan ulkopuolisella olennaisella toimella’ tarkoitetaan mitä tahansa vastikkeetonta ja muuta kuin rahallista tavaroiden ja palvelujen vaihtoa.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
Liite I
Direktiivi 2011/16/EU
Liite V – III jakso – B kohta – 2 kohta – b alakohta
b)  Finanssitilitunniste, jos se on Raportoivan alustaoperaattorin saatavilla eikä sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa Raportoitavalla myyjällä on kotipaikka, ole ilmoittanut kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, ettei se aio käyttää Finanssitilitunnistetta tähän tarkoitukseen;
b)  Raportoivan alustaoperaattorin keräämä Finanssitilitunniste, jos sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa Raportoitavalla myyjällä on kotipaikka, ei ole ilmoittanut kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, ettei se aio käyttää Finanssitilitunnistetta tähän tarkoitukseen;
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
Liite I
Direktiivi 2011/16/EU
Liite V – III jakso – B kohta – 3 alakohta – b alakohta
b)  Finanssitilitunniste, jos se on Raportoivan alustaoperaattorin saatavilla eikä sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa Raportoitavalla myyjällä on kotipaikka, ole ilmoittanut kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, ettei se aio käyttää Finanssitilitunnistetta tähän tarkoitukseen;
b)  Raportoivan alustaoperaattorin keräämä Finanssitilitunniste, jos sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa Raportoitavalla myyjällä on kotipaikka, ei ole ilmoittanut kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, ettei se aio käyttää Finanssitilitunnistetta tähän tarkoitukseen;
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
Liite I
Direktiivi 2011/16/EU
Liite V – IV jakso – C kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komissio arvioi viimeistään ... [kahden vuoden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulosta] hallinnollisten menettelyjen tehokkuutta ja huolellisuusmenettelyjen sekä raportointivaatimusten täytäntöönpanon laatua. Arviointiin voidaan liittää lainsäädäntöehdotuksia, jos parannustoimia tarvitaan.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
Liite I
Direktiivi 2011/16/EU
Liite V – IV jakso – F a kohta (uusi)
F a.  Rikkomisiin sovellettavat seuraamukset
Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan Raportoivien alustaoperaattoreiden raportointivelvoitteiden rikkomisiin. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioita kehotetaan huolehtimaan, että käytössä on yhteiset seuraamukset, jotta voidaan varmistaa, että unionissa sovelletaan samanlaisia seuraamuksia, ja välttää sovellettujen seuraamusten ankaruuteen perustuva rekisteröitymiskeinottelu.
Jäsenvaltioita kannustetaan erityisesti harkitsemaan seuraamuksiksi säänneltyjen maksuvälineiden rajoittamisvaihtoehtoja, liiketoimikohtaisten rikkomisesta aiheutuvien lisämaksujen perimistä, poissulkemista julkisista hankinnoista ja äärimmäisissä ja toistuvissa tapauksissa alustaoperaattorin toimiluvan peruuttamista.

Yritysten huolellisuusvelvoite ja vastuuvelvollisuus
PDF 259kWORD 105k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2021 suosituksista komissiolle yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta (2020/2129(INL))
P9_TA(2021)0073A9-0018/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’,

–  ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(1) (puutavara-asetus),

–  ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(2) (tilinpäätösdirektiivi),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU(3) (muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821(4) (konfliktialueiden mineraaleja koskeva asetus),

–  ottaa huomioon direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/828(5) (osakkeenomistajien oikeuksia koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937(6) (väärinkäytösten paljastajien suojelua koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2088(7) (tietojen antamista koskeva asetus),

–  ottaa huomioon kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852(8) (luokitusjärjestelmäasetus),

–  ottaa huomioon kestävän kasvun rahoitusta koskevan EU:n toimintasuunnitelman(9),

–  ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman(10),

–  ottaa huomioon muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat komission suuntaviivat (muiden kuin taloudellisten tietojen raportointimenetelmä)(11) ja muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat komission suuntaviivat: ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskeva täydennysosa(12),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(13), 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta(14) ja 29. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman kestävästä rahoituksesta(15),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja erityisesti sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyn yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n ”suojele, kunnioita ja korjaa” -kehyksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetut yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet(16),

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(17),

–  ottaa huomioon vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet(18),

–  ottaa huomioon vastuullisia toimitusketjuja vaatetus- ja jalkinealalla koskevat OECD:n due diligence -ohjeet(19),

–  ottaa huomioon konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n due diligence -ohjeet(20),

–  ottaa huomioon maatalousalan vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n ja FAOn ohjeet(21),

–  ottaa huomioon yhteisösijoittajien vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet(22),

–  ottaa huomioon vastuullista yrityslainanantoa ja arvopaperimerkintää koskevat OECD:n due diligence -ohjeet(23),

–  ottaa huomioon vuonna 1998 annetun ILO:n julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä sen jatkotoimet(24),

–  ottaa huomioon vuonna 2017 annetun monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan ILO:n kolmikantaisen periaatejulistuksen(25),

–  ottaa huomioon YK:n kirjasen ”Gender Dimensions of the Guiding Principles on Business and Human Rights”(26),

–  ottaa huomioon emoyritysten ja toimeksiantavien yritysten tarkkaavaisuusvelvoitteesta annetun Ranskan lain nro 2017-399(27),

–  ottaa huomioon huolellisuusvelvollisuuden käyttöönotosta lapsityövoimaa käyttäen tuotettujen tavaroiden toimituksen ja palvelujen suorituksen estämiseksi annetun Alankomaiden lain(28),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomiteassa 2. maaliskuuta 2016 hyväksytyn ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2016)3 jäsenvaltioille ihmisoikeuksista ja liiketoiminnasta,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2019 julkaistun unionin ulkoasioiden pääosaston tutkimuksen ”Access to legal remedies for victims of corporate human rights abuses in third countries”(29),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2020 julkaistut unionin ulkoasioiden pääosaston katsaukset (Briefing) ”EU Human Rights Due Diligence Legislation: Monitoring, Enforcement and Access to Justice for Victims”(30) ja ”Substantive Elements of Potential Legislation on Human Rights Due Diligence”,

–  ottaa huomioon Euroopan komissiolle tehdyn tutkimuksen ”Study on due diligence requirements through the supply chain”(31),

–  ottaa huomioon Euroopan komissiolle tehdyn tutkimuksen ”Study on directors’ duties and sustainable corporate governance”(32),

–  ottaa huomioon Unicefin, YK:n Global Compact -aloitteen ja Pelastakaa Lapset -järjestön laatimat liiketoimintaa ohjaavat lapsenoikeusperiaatteet(33),

–  ottaa huomioon pääomamarkkinaunionia koskevan komission toimintasuunnitelman (COM(2020)0590),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Pakollinen huolellisuusvelvoite”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0018/2021),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 21 artiklassa todetaan, että unioni vaalii ja puolustaa arvojaan ja etujaan, joihin kuuluvat oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja suojelu, kansainvälisissä suhteissaan ja edistää osaltaan maapallon kestävää kehitystä, yhteisvastuuta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä; ottaa huomioon, että unionin tavoitteena on edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys; ottaa huomioon, että unioni noudattaa näitä periaatteita ja pyrkii näihin tavoitteisiin kehittäessään ja toteuttaessaan muita politiikkojaan niiden ulkoisten näkökohtien osalta;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan 1 kohdan mukaan unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

C.  ottaa huomioon, että taloudellisen toiminnan globaalistuminen on pahentanut liiketoiminnan ihmisoikeuksiin, mukaan lukien sosiaaliset ja työelämän oikeudet, ympäristöön ja valtioiden hyvään hallintotapaan kohdistuvia haittavaikutuksia; ottaa huomioon, että ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu usein alkutuotannon tasolla, erityisesti raaka-aineiden hankinnassa ja tuotteiden valmistuksessa;

D.  toteaa, että perusoikeuskirjaa sovelletaan kaikkeen unionin lainsäädäntöön sekä kansallisiin viranomaisiin niiden soveltaessa unionin oikeutta sekä unionissa että kolmansissa maissa;

E.  huomauttaa, että jos huolellisuusvelvoite pannaan kattavasti täytäntöön, yritykset hyötyvät pitkällä aikavälillä paremmasta liiketoiminnasta, jossa keskitytään pikemminkin haittojen ennaltaehkäisyyn kuin niiden korjaamiseen;

F.  toteaa, että koska EU:n yrityksiin sovellettavalla yritysten huolellisuusvelvoitetta ja vastuuvelvollisuutta koskevalla tulevalla lainsäädännöllä olisi odotetusti ekstraterritoriaalisia vaikutuksia, tällainen lainsäädäntö vaikuttaisi kehitysmaiden yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kehitykseen ja niiden mahdollisuuksiin saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet; toteaa, että nämä merkittävät vaikutukset voisivat edesauttaa unionin kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamista;

G.  toteaa, että yritysten olisi kunnioitettava ihmisoikeuksia, kansainvälisesti sitovat oikeudet ja perusoikeuskirjaan kirjatut perusoikeudet mukaan lukien, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa eivätkä ne saisi aiheuttaa niihin kohdistuvia haittavaikutuksia tai myötävaikuttaa niihin; katsoo, että huolellisuusvelvoitteen olisi perustuttava haittavaikutusten välttämisen periaatteeseen; toteaa, että SEU-sopimuksen 21 artiklassa edellytetään, että unioni edistää ja lujittaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta, sellaisina kuin ne suojataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja perusoikeuskirjassa, varmistaakseen kestävän kehityksen sekä ulkoisen toimintansa ja muiden politiikkojensa välisen johdonmukaisuuden; huomauttaa, että Euroopan unionin neuvosto on tunnustanut, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia yritystoiminnassa ja toimitusketjuissa;

H.  ottaa huomioon, että demokratia, jossa suojellaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, on ainoa kestävän kehityksen kanssa yhteensopiva hallitusmuoto; huomauttaa, että korruptio ja avoimuuden puute heikentävät merkittävästi ihmisoikeuksia;

I.  ottaa huomioon, että oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 8 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettuja perusihmisoikeuksia; huomauttaa, että unionin olisi osana sitoumustaan edistää, suojella ja toteuttaa ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti edistettävä rikoksiksi katsottavien liiketoimintaan liittyvien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten uhrien oikeuksia kolmansissa maissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2011/36/EU(34) ja 2012/29/EU(35) mukaisesti;

J.  huomauttaa, että oikeuskäsittelyissä esiintyvällä korruptiolla voi olla tuhoisa vaikutus lainmukaiseen oikeudenkäyttöön ja oikeuslaitoksen lahjomattomuuteen ja että se loukkaa olennaisesti oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeutta asianmukaiseen menettelyyn ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin; ottaa huomioon, että korruptio voi johtaa ihmisoikeuksien järjestelmälliseen loukkaamiseen liiketoiminnassa, jos esimerkiksi estetään henkilöitä saamasta tavaroita ja palveluja, joita valtioiden on tarjottava täyttääkseen ihmisoikeusvelvoitteensa, tai nostetaan niiden hintaa, kannustetaan yrityksiä hankkimaan tai anastamaan maata väärin perustein, helpotetaan rahanpesua tai myönnetään laittomia toimilupia tai muita lupia kaivannaisteollisuuden yrityksille;

K.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on paljastanut eräitä globaaleihin arvoketjuihin liittyviä vakavia puutteita sekä sen, miten helposti tietyt yritykset pystyvät siirtämään liiketoimintansa kielteiset vaikutukset sekä suoraan että välillisesti muille lainkäyttöalueille, etenkin unionin ulkopuolelle, joutumatta siitä vastuuseen; panee merkille, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) mukaan yritykset, jotka ovat ryhtyneet ennakoiviin toimiin käsitelläkseen covid-19-kriisiin liittyviä riskejä tavalla, joka lieventää työntekijöihin ja toimitusketjuihin kohdistuvia haittavaikutuksia, pystyvät kehittämään pitempiaikaista arvoa ja kestokykyä, mikä parantaa niiden elinkelpoisuutta lyhyellä aikavälillä ja niiden elpymisnäkymiä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

L.  toteaa, että olisi korostettava sananvapauden, yhdistymisvapauden, rauhanomaisen kokoontumisvapauden, mukaan lukien oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin, neuvotteluoikeuden ja oikeuden työtaistelutoimiin sekä oikeuden kohtuulliseen palkkaan ja ihmisarvoisiin työoloihin, mukaan lukien työterveys- ja -turvallisuus, merkitystä;

M.  toteaa, että ILO:n tilastojen mukaan maailmassa on noin 25 miljoonaa pakkotyön ja 152 miljoonaa lapsityön uhria ja että vuosittain 2,78 miljoonaa ihmistä kuolee työperäisiin sairauksiin ja 374 miljoonaa ihmistä joutuu muun kuin kuolemaan johtaneen työtapaturman uhriksi; ottaa huomioon, että ILO on laatinut useita yleissopimuksia työntekijöiden suojelemiseksi, mutta niiden täytäntöönpanon valvonnassa on edelleen puutteita, varsinkin kehitysmaiden työmarkkinoilla;

N.  ottaa huomioon, että sellainen ihmisten hyväksikäyttö ja nöyryyttäminen pakkotyön ja orjuuden kaltaisten käytäntöjen yhteydessä, joka kohdistuu miljooniin ihmisiin ja josta tietyt yritykset, julkiset ja yksityiset tahot tai henkilöt ovat hyötyneet maailmanlaajuisesti vuonna 2019, jatkuu; ottaa huomioon, että lapsityötä tekee tällä hetkellä arviolta 152 miljoonaa lasta, joista 72 miljoonaa työskentelee vaarallisissa oloissa, ja monet heistä on pakotettu työskentelemään väkivallan, kiristyksen ja muiden laittomien keinojen avulla; pitää tätä tilannetta erityisen hälyttävänä ja toteaa, ettei sitä voi hyväksyä; toteaa, että yrityksillä on erityinen vastuu suojella etenkin lapsia ja ehkäistä kaikenlaista lapsityövoiman käyttöä;

O.  ottaa huomioon, että työelämän sekä sosiaaliset ja taloudelliset perusoikeudet on vahvistettu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, ILO:n työelämän perusnormeissa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa sekä perusoikeuskirjassa; ottaa huomioon, että oikeus työhön, työpaikan vapaa valinta ja palkka, joka turvaa työntekijälle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon, ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23 artiklassa vahvistettuja perusihmisoikeuksia; huomauttaa, että riittämätön valtion työsuojelutarkastus, rajoitettu muutoksenhakuoikeus, liian pitkä työaika, köyhyysrajalla oleva palkka, sukupuolten palkkaero ja muut syrjinnän muodot ovat edelleen vakavia huolenaiheita yhä useammissa maissa, erityisesti vientiteollisuuden vapaa-alueilla;

P.  ottaa huomioon, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n työryhmä on korostanut liiketoiminnan eriytyneitä ja suhteettomia vaikutuksia naisiin ja tyttöihin ja todennut, että ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen olisi katettava sekä todelliset että mahdolliset vaikutukset naisten oikeuksiin;

Q.  huomauttaa, että ihmisoikeuksia ja ympäristöä käsittelevä YK:n erityisraportoija on todennut, että oikeus elämään, terveyteen, ruokaan, veteen ja kehitykseen sekä oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ovat välttämättömiä ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta; toteaa, että erityisraportoija on myös korostanut, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää ihmisoikeuksien täysimääräistä toteutumista ja että valtioiden olisi säänneltävä yksityisten toimijoiden ja valtion virastojen biodiversiteetille aiheuttamia haittoja; huomauttaa, että YK:n yleiskokous on päätöslauselmassa 64/292 tunnustanut oikeuden turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja sanitaatioon ihmisoikeutena; katsoo, että näiden oikeuksien olisi sisällyttävä mahdollisen lainsäädännön soveltamisalaan;

R.  ottaa huomioon, että yleisesti ottaen yritykset tiedostavat vain rajallisesti sen, millaisia vaikutuksia niiden toiminnalla ja toimitusketjuilla on lasten oikeuksiin ja miten kauaskantoisia seurauksia tästä voi olla lapsille;

S.  huomauttaa, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n ihmisoikeusneuvosto ovat todenneet, että ilmastonmuutos vaikuttaa haitallisesti ihmisoikeuksien täysimääräiseen ja tehokkaaseen toteutumiseen; toteaa, että valtioilla on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia, kun ne käsittelevät ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittavaikutuksia; toteaa, että yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön on oltava Pariisin sopimuksen mukainen;

T.  toteaa, että järjestelmällinen korruptio loukkaa avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita, millä on vakavia vaikutuksia ihmisoikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen; muistuttaa, että kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskeva OECD:n yleissopimus ja korruption vastainen YK:n yleissopimus velvoittavat jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tehokkaita käytäntöjä, joilla pyritään ehkäisemään korruptiota; korostaa, että korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen määräysten olisi oltava osa lainsäädännössä säädettyjä asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteita;

U.  toteaa, että tämä hälyttävä tilanne osoittaa, miten välttämätöntä on saada yritykset reagoimaan paremmin niihin haittavaikutuksiin, joita ne aiheuttavat, joihin ne myötävaikuttavat tai joihin ne ovat suoraan yhteydessä, sekä saattaa ne vastuuseen ja tilivelvollisiksi niistä, ja se on herättänyt keskustelua tähän liittyvistä keinoista ja korostanut samalla tarvetta näitä asioita koskevalle oikeasuhteiselle ja yhdenmukaiselle unionin laajuiselle toimintatavalle, jota tarvitaan myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

V.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun mukaan suuri määrä ihmisoikeuksien puolustajia on uhattuna, koska he tuovat esille huolensa liiketoiminnan ihmisoikeuksiin kohdistuvista haittavaikutuksista;

W.  ottaa huomioon, että tämä keskustelu on johtanut muun muassa huolellisuusvelvoitetta (due diligence) koskevien kehysten ja normien käyttöönottoon YK:ssa, Euroopan neuvostossa, OECD:ssä ja ILO:ssa; huomauttaa, että nämä normit ovat kuitenkin vapaaehtoisia, joten niitä on alettu soveltaa vain rajoitetusti; katsoo, että unionin lainsäädännöllä olisi asteittain ja rakentavasti kehitettävä näitä kehyksiä ja normeja; toteaa, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi tuettava meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan oikeudellisesti sitovan YK:n välineen laatimiseksi ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä varten ja osallistuttava niihin ja että neuvoston olisi valtuutettava komissio osallistumaan aktiivisesti näihin käynnissä oleviin neuvotteluihin;

X.  toteaa, että komission erään tutkimuksen mukaan vain 37 prosentilla tutkimukseen osallistuneista yrityksistä on tällä hetkellä ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoiteprosessi;

Y.  ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa ja Alankomaissa, on annettu lainsäädäntöä yritysten vastuuvelvollisuuden tehostamiseksi ja otettu käyttöön pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevia kehyksiä; toteaa, että muissakin jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa ja Luxemburgissa, harkitaan parhaillaan tällaisen lainsäädännön antamista; toteaa, että yhteisen unionin laajuisen toimintatavan puuttuminen tässä asiassa voi heikentää oikeusvarmuutta yritysten erioikeuksien suhteen ja vääristää reilua kilpailua, mikä puolestaan haittaisi sosiaalisissa ja ympäristöasioissa edistyksellisiä yrityksiä; katsoo, että yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevan yhdenmukaistetun lainsäädännön puuttuminen vaarantaa unionissa toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset;

Z.  toteaa, että unionissa on tietyillä aloilla jo annettu huolellisuusvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä, kuten konfliktialueiden mineraaleja koskeva asetus, puutavara-asetus, metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskeva asetus ja kidutuksen vastainen asetus; toteaa, että näistä säädöksistä on tullut esikuva kohdennetulle ja sitovalle toimitusketjujen huolellisuusvelvoitetta koskevalle lainsäädännölle; katsoo, että tulevalla unionin lainsäädännöllä olisi tuettava yrityksiä niillä yrityksinä olevien velvoitteiden hoitamisessa ja täyttämisessä, ja toteaa, että se olisi mukautettava täysin kaikkiin nykyisiin alakohtaisiin due diligence- ja raportointivelvoitteisiin, kuten muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevaan direktiiviin, ja sen olisi oltava johdonmukainen asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön kanssa, jotta vältetään päällekkäisyydet;

AA.  muistuttaa, että komissio on ehdottanut valmisvaatealaa koskevan kattavan strategian laatimista osana uutta kiertotaloutta koskevaa toimintasuunnitelmaa, ja toteaa, että sisällyttämällä siihen huolellisuusvelvoitetta ja yhteiskuntavastuuta koskevat yhdenmukaiset vaatimukset voitaisiin antaa esimerkki yksityiskohtaisemman toimintatavan soveltamisesta tietyllä alalla; toteaa, että komission olisi ehdotettava pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevaa alakohtaista unionin lainsäädäntöä esimerkiksi metsien ja ekosysteemien riskihyödykkeiden alalla sekä valmisvaatealalla;

1.  katsoo, että huolellisuusvelvoitetta koskevilla vapaaehtoisilla normeilla on rajoituksensa eikä niillä ole saatu aikaan merkittävää edistymistä estettäessä ihmisoikeuksille ja ympäristölle aiheutuvia haittoja ja taattaessa oikeussuojan saatavuus; katsoo, että unionin olisi kiireellisesti hyväksyttävä yrityksille asetettavia sitovia vaatimuksia, jotka koskevat ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten ja/tai todellisten haittavaikutusten tunnistamista, arvioimista. estämistä, poistamista, lieventämistä, seuraamista, ilmoittamista, selostamista, käsittelyä ja korjaamista niiden arvoketjussa; katsoo, että tästä olisi hyötyä sidosryhmille ja myös yrityksille yhdenmukaistamisen, oikeusvarmuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten kannalta sekä siksi, että se lieventäisi kolmansien maiden epäoikeudenmukaisia kilpailuetuja, jotka johtuvat alemmista suojelunormeista sekä sosiaalisesta ja ympäristöön liittyvästä polkumyynnistä kansainvälisessä kaupassa; korostaa, että tämä parantaisi unionin yritysten ja unionin mainetta esikuvana muille; korostaa, että yritykset saavat todistetusti etua siitä, että niillä on vastuulliset liiketoimintakäytännöt, ja että tällaisia etuja ovat muun muassa riskinhallinnan paraneminen, pääomakustannusten aleneminen, taloudellisen tehokkuuden yleinen paraneminen ja kilpailukyvyn lisääntyminen; on vakuuttunut siitä, että huolellisuusvelvoite tuo lisää varmuutta ja avoimuutta unionin ulkopuolisista maista hankintoja tekevien yritysten toimituskäytäntöihin ja auttaa suojelemaan kuluttajien etuja varmistamalla tuotteiden laadun ja luotettavuuden ja että sen pitäisi johtaa vastuullisempiin hankintakäytäntöihin ja pitkän aikavälin toimittajasuhteisiin yrityksissä; korostaa, että kehyksen olisi perustuttava yritysten velvoitteeseen toteuttaa kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimia kykynsä mukaan;

2.  korostaa, että yritysten velvollisuutena on kunnioittaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä, mutta valtioiden ja hallitusten vastuulla on suojella ihmisoikeuksia ja ympäristöä, eikä tätä vastuuta pitäisi siirtää yksityisille toimijoille; muistuttaa, että huolellisuusvelvoite on ensisijaisesti ennaltaehkäisevä mekanismi ja että yrityksiä olisi ennen kaikkea vaadittava toteuttamaan kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimimaan kykynsä mukaan tunnistaakseen mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia ja ottaakseen käyttöön toimintaperiaatteita ja toimenpiteitä niiden käsittelemiseksi;

3.  kehottaa komissiota sisällyttämään ulkoisiin toimiin, myös kauppa- ja investointisopimuksiin, aina määräyksiä ja keskusteluja ihmisoikeuksien suojelusta;

4.  pyytää komissiota tarkastelemaan perusteellisesti Xinjiangiin sijoittautuneita yrityksiä, jotka vievät tuotteita unioniin, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset, erityisesti uiguurien sortamiseen liittyvät, ihmisoikeusrikkomukset;

5.  muistuttaa, että ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen, mukaan lukien oikeus elämään, terveyteen, ruokaan ja veteen, riippuu biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä, joka on perustana ekosysteemipalveluille, joihin ihmisten hyvinvointi on erottamattomasti sidoksissa;

6.  panee merkille, että covid-19-pandemian vuoksi pienten ja keskisuurten yritysten tilanne on haastava; katsoo, että tuen tarjoaminen niille ja suotuisan markkinaympäristön luominen ovat unionin keskeisiä tavoitteita;

7.  korostaa, että ihmisoikeusloukkaukset ja sosiaalisten ja ympäristönormien rikkomiset voivat olla tulosta yrityksen omasta toiminnasta tai sen määräysvallassa olevien ja sen arvoketjuun kuuluvien liikesuhteiden toiminnasta; korostaakin, että huolellisuusvelvoitteen olisi katettava koko arvoketju mutta että siihen olisi liitettävä myös priorisointipolitiikka; korostaa, että kaikki ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä ja että niitä olisi edistettävä ja kunnioitettava oikeudenmukaisella, tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla;

8.   kehottaa vahvistamaan toimitusketjujen jäljitettävyyttä unionin tullikoodeksin alkuperäsääntöjen pohjalta; toteaa, että unionin ihmisoikeuspolitiikka ja komission lainsäädäntöehdotuksen pohjalta hyväksyttävät yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevat tulevat vaatimukset olisi otettava huomioon harjoitettaessa unionin kauppapolitiikkaa, myös kauppa- ja investointisopimusten ratifioinnin yhteydessä, ja niiden olisi katettava kauppa kaikkien kauppakumppanien kanssa eikä vain niiden, joiden kanssa unioni on tehnyt vapaakauppasopimuksen; korostaa, että unionin kauppapoliittisiin välineisiin olisi sisällyttävä vahvoja täytäntöönpanon valvontamekanismeja, kuten etuuskohteluun perustuvan pääsyn peruuttaminen, jos sääntöjä ei noudateta;

9.  katsoo, että tulevan pakollisen unionin huolellisuusvelvoitekehyksen olisi oltava soveltamisalaltaan laaja ja katettava kaikki suuret yritykset, joihin sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä tai jotka ovat sijoittautuneet unionin alueelle, mukaan lukien rahoitustuotteita ja -palveluja tarjoavat yritykset, riippumatta niiden toimialasta sekä siitä, ovatko ne julkisessa omistuksessa tai määräysvallassa olevia yrityksiä, sekä kaikki julkisesti noteeratut pienet ja keskisuuret yritykset ja suuririskiset pienet ja keskisuuret yritykset; katsoo, että kehyksen pitäisi kattaa myös yritykset, jotka ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle mutta toimivat sisämarkkinoilla;

10.  on vakuuttunut siitä, että asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden noudattamisen olisi oltava edellytyksenä sisämarkkinoille pääsylle ja että toimijoita olisi vaadittava osoittamaan ja todistamaan huolellisuusvelvoitteen täyttämisen kautta, että niiden sisämarkkinoille saattamat tuotteet ovat huolellisuusvelvoitetta koskevassa tulevassa lainsäädännössä vahvistettujen ympäristö- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisia; kehottaa toteuttamaan täydentäviä toimenpiteitä, kuten kieltämään sellaisten tuotteiden tuonnin, joihin liittyy vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyötä tai lapsityövoiman käyttöä; korostaa, että on tärkeää sisällyttää pakkotyön ja lapsityövoiman käytön torjumista koskeva tavoite unionin kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin;

11.  katsoo, että eräät yritykset ja erityisesti julkisesti noteeratut pienet ja keskisuuret yritykset ja suuririskiset pienet ja keskisuuret yritykset voivat tarvita vähemmän kattavia ja muodollisia huolellisuusvelvoiteprosesseja ja että oikeasuhteisessa toimintatavassa olisi otettava huomioon muiden seikkojen ohella yrityksen toimiala, sen koko, sen toiminnalle ja sen toimintaympäristölle, myös maantieteelliselle, ominaisten ihmisoikeuksiin, hallintotapaan ja ympäristöön liittyvien riskien vakavuus ja todennäköisyys, sen liiketoimintamalli, sen asema arvoketjuissa sekä sen tuotteiden ja palvelujen luonne; kehottaa antamaan erityistä teknistä apua unionin yrityksille, etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta ne voivat noudattaa huolellisuusvelvoitetta koskevia vaatimuksia;

12.  korostaa, että huolellisuusvelvoitestrategiat olisi sovitettava kestävän kehityksen tavoitteisiin sekä unionin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ihmisoikeuksien ja ympäristön alalla, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma mukaan lukien, ja sitoumukseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä sekä unionin kansainväliseen politiikkaan, erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen ja Pariisin ilmastosopimukseen ja sen tavoitteisiin pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja toteuttaa toimia, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon verrattuna; pyytää komissiota laatimaan asiaankuuluvien unionin elinten, laitosten ja virastojen mielekkäällä myötävaikutuksella huolellisuusvelvoitetta koskevia ohjeita, myös alakohtaisia ohjeita, siitä, miten yritykset voivat noudattaa olemassa olevia ja tulevia unionin ja kansainvälisiä pakollisia oikeudellisia välineitä ja toimia vapaaehtoisten huolellisuusvelvoitekehysten mukaisesti, mukaan lukien johdonmukaiset menetelmät ja selkeät mittarit vaikutusten ja edistymisen mittaamiseen, ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan alalla; toistaa, että tällaiset ohjeet olisivat erityisen hyödyllisiä pienille ja keskisuurille yrityksille;

13.  toteaa, että sertifioidut toimialajärjestelmät tarjoavat pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuksia yhdistää ja jakaa tehokkaasti vastuita; korostaa kuitenkin, että tällaisten järjestelmien käyttö ei sulje pois mahdollisuutta, että yritys rikkoo asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteitaan tai joutuu tästä vastuuseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti; toteaa, että komission on arvioitava ja tunnustettava sertifioidut toimialajärjestelmät sekä valvottava niitä;

14.  kehottaa komissiota noudattamaan SEUT 208 artiklassa vahvistettua kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta tulevassa lainsäädännössä; korostaa, että on tärkeää minimoida mahdolliset ristiriidat ja luoda kehitysmaita hyödyttäviä synergioita kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa sekä parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta; katsoo, että käytännössä tämä tarkoittaa komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston aktiivista osallistamista meneillään olevaan lainsäädännön valmisteluun ja perusteellisen arvioinnin laatimista siitä, mitä talouteen, yhteiskuntaan, ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia tulevalla unionin lainsäädännöllä on kehitysmaihin paremman sääntelyn suuntaviivojen(36) ja paremman sääntelyn välineistön välineen 34(37) mukaisesti; toteaa, että tämän arvioinnin tuloksia olisi hyödynnettävä tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa;

15.  korostaa, että täydentävyys ja koordinointi kehitysyhteistyöpolitiikan ja kehitysyhteistyön välineiden ja toimijoiden kanssa on ratkaisevan tärkeää ja että tulevassa unionin lainsäädännössä olisikin säädettävä tästä;

16.  korostaa, että asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet olisi suunniteltava tarkasti osaksi jatkuvaa ja dynaamista prosessia sen sijaan, että kyseessä olisi mekaaninen prosessi, ja että huolellisuusvelvoitestrategioissa olisi otettava huomioon haittavaikutusten dynaaminen luonne; katsoo, että strategioiden olisi katettava kaikki ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvat todelliset tai mahdolliset haittavaikutukset, vaikka haittavaikutusten vakavuus ja todennäköisyys olisikin otettava huomioon priorisointipolitiikassa; katsoo, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tärkeää sovittaa nykyiset välineet ja kehykset mahdollisimman pitkälti yhteen; korostaa, että komission on tehtävä perusteellinen vaikutustenarviointi, jotta voidaan tunnistaa mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten lajit, selvittää tasapuolisiin toimintaedellytyksiin unionissa ja maailmanlaajuisesti kohdistuvat seuraukset, mukaan lukien yrityksille aiheutuva hallinnollinen taakka ja myönteiset vaikutukset ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan, ja laatia sääntöjä, joilla parannetaan kilpailukykyä ja sidosryhmien ja ympäristön suojelua ja jotka ovat toimivia ja sovellettavissa kaikkiin toimijoihin sisämarkkinoilla, mukaan lukien suuririskiset ja julkisesti noteeratut pienet ja keskisuuret yritykset; korostaa, että kyseisessä vaikutustenarvioinnissa olisi myös tarkasteltava annettavan direktiivin vaikutuksia globaalien arvoketjujen muutoksiin niiden yksilöiden ja yritysten kannalta, joihin vaikutukset kohdistuvat, sekä ottaen huomioon kehitysmaakumppaneiden suhteelliset edut;

17.  korostaa, että kattavat avoimuusvaatimukset ovat olennainen osa pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että tehostettu tiedottaminen ja avoimuus antavat toimittajille ja valmistajille paremmat mahdollisuudet valvoa ja ymmärtää toimitusketjujaan ja parantavat sidosryhmien ja kuluttajien valvontakeinoja sekä yleisön luottamusta tuotantoon; korostaa tässä yhteydessä, että tulevassa huolellisuusvelvoitetta koskevassa lainsäädännössä olisi otettava huomioon digitaaliset ratkaisut, joilla helpotetaan yleisön tiedonsaantia ja minimoidaan byrokraattiset rasitteet;

18.  toteaa, että huolellisuusvelvoite edellyttää myös prosessien ja toimenpiteiden vaikuttavuuden mittaamista asianmukaisin tarkastuksin ja tulosten ilmoittamista, mukaan lukien määräajoin laaditut julkiset arviointikertomukset yrityksen huolellisuusvelvoiteprosesseista ja niiden tuloksista, jotka esitetään asianmukaiseen ja yhtenäiseen raportointikehykseen perustuvassa vakioidussa muodossa; suosittaa asettamaan kertomukset helposti erityisesti niiden saataville, joihin vaikutukset kohdistuvat tai mahdollisesti kohdistuvat; toteaa, että julkistamisvaatimuksissa olisi otettava huomioon kilpailupolitiikka ja oikeutettu etu suojata sisäistä liiketoimintaan liittyvää taitotietoa ja ettei niiden pitäisi aiheuttaa kohtuuttomia esteitä tai taloudellista rasitusta yrityksille;

19.  korostaa, että toimiva huolellisuusvelvoite edellyttää, että yritykset käyvät vilpittömässä mielessä tehokkaita, merkityksellisiä ja tietoon perustuvia keskusteluja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa; korostaa, että unionin huolellisuusvelvoitekehyksessä olisi varmistettava ammattiyhdistysten ja työntekijöiden edustajien osallistuminen kansallisella, unionin ja maailmanlaajuisella tasolla huolellisuusvelvoitestrategian laatimiseen ja täytäntöönpanoon; korostaa, että sidosryhmien osallistamista koskevissa menettelyissä on varmistettava sidosryhmien turvallisuus sekä fyysisen ja oikeudellisen koskemattomuuden suojelu;

20.  korostaa, että yhteistyö kauppakumppanien kanssa vastavuoroisuuden hengessä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että huolellisuusvelvoite saa aikaan muutoksia; korostaa täydentävien toimenpiteiden ja hankkeiden merkitystä unionin vapaakauppasopimusten täytäntöönpanon helpottamiseksi ja kehottaa luomaan vahvan yhteyden näiden toimenpiteiden ja huolellisuusvelvoitetta koskevan horisontaalisen lainsäädännön välille; pyytää siksi, että kauppaa tukevan kehitysavun kaltaisia rahoitusvälineitä käytetään edistämään ja tukemaan vastuullisen liiketoiminnan harjoittamista kumppanimaissa, mukaan lukien tekninen tuki huolellisuusvelvoitekoulutukseen, jäljitettävyysmekanismeihin ja vientivetoisten uudistusten tekemiseen kumppanimaissa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta edistää hyvää hallintotapaa;

21.  pyytää liittämään kaupan välineet sen seurantaan, miten unionin ulkopuolella toimivat unionin yritykset soveltavat huolellisuusvelvoitetta koskevaa tulevaa lainsäädäntöä, ja ottamaan tähän aktiivisesti mukaan unionin edustustot, muun muassa järjestämällä merkityksellisiä keskusteluja oikeudenhaltijoiden, paikallisyhteisöjen, kauppakamarien sekä kansallisten ihmisoikeuselinten, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja ammattiyhdistysten kanssa ja tukemalla näitä; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kauppakamarien ja kansallisten ihmisoikeuselinten kanssa, jotta voidaan tarjota verkkotyökaluja ja tietoja huolellisuusvelvoitetta koskevan tulevan lainsäädännön täytäntöönpanon tukemiseksi;

22.  toteaa, että alakohtainen koordinointi voisi parantaa huolellisuusvelvoitetta koskevien toimien johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta, mahdollistaa parhaiden käytäntöjen jakamisen ja edistää tasapuolisten toimintaedellytysten aikaansaamista;

23.  katsoo, että huolellisuusvelvoitteen noudattamisen valvomiseksi jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä kansallisia viranomaisia vaihtamaan parhaita käytäntöjä, tekemään tutkintaa, harjoittamaan valvontaa ja määräämään seuraamuksia, joissa otetaan huomioon rikkomisen vakavuus ja toistuva luonne; korostaa, että tällaisille viranomaisille olisi annettava niiden tehtävän toteuttamiseksi riittävät resurssit ja valtuudet; katsoo, että komission olisi perustettava eurooppalainen huolellisuusvelvoiteverkosto, joka vastaa yhdessä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa sääntely-, tutkinta- ja valvontakäytäntöjen koordinoinnista ja lähentämisestä ja tietojen jakamisesta sekä seuraa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saamia tuloksia; katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että yritykset julkistavat huolellisuusvelvoitestrategiansa julkisesti saatavilla olevalla ja keskitetyllä alustalla, jota kansalliset toimivaltaiset viranomaiset valvovat;

24.  korostaa, että kattavat avoimuusvaatimukset ovat olennainen osa pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että tehostettu tiedottaminen ja avoimuus antavat toimittajille ja valmistajille paremmat mahdollisuudet valvoa ja ymmärtää toimitusketjujaan ja parantavat yleisön luottamusta tuotantoon; korostaa tässä yhteydessä, että huolellisuusvelvoitetta koskevassa tulevassa lainsäädännössä olisi keskityttävä digitaalisiin ratkaisuihin, joilla minimoidaan byrokraattiset rasitteet, ja kehottaa komissiota tutkimaan uusia teknologisia ratkaisuja, jotka tukevat jäljitettävyyden toteuttamista ja parantamista globaaleissa toimitusketjuissa; muistuttaa, että kestävä lohkoketjuteknologia voi edistää tämän tavoitteen saavuttamista;

25.  katsoo, että yritystason valitusmekanismit voivat toimia tehokkaana varhaisvaiheen välineenä edellyttäen, että ne ovat perusteltuja, saavutettavissa ja ennakoitavissa olevia, oikeudenmukaisia, avoimia ja ihmisoikeuksien kanssa yhteensopivia, että ne perustuvat osallistamiseen ja vuoropuheluun ja että ne suojaavat vastatoimilta; katsoo, että tällaiset yksityiset mekanismit on nivottava asianmukaisesti oikeudellisiin mekanismeihin, jotta voidaan taata perusoikeuksien mahdollisimman korkeatasoinen suoja, myös oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; korostaa, että näillä mekanismeilla ei saisi koskaan heikentää uhrin oikeutta tehdä valitus toimivaltaisissa viranomaisissa tai hakea oikeussuojaa tuomioistuimesta; ehdottaa, että oikeusviranomaisten olisi voitava käsitellä kolmansien osapuolten tekemiä valituksia turvallisten ja esteettömien kanavien kautta ilman vastatoimien uhkaa;

26.  panee tyytyväisenä merkille ilmoituksen, että komission ehdotukseen sisällytetään vastuujärjestelmä, ja katsoo, että jotta uhreilla olisi mahdollisuus saada asia tosiasiallisesti korjatuksi, yritykset olisi saatettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitasta, jonka niiden määräysvallassa olevat yritykset ovat aiheuttaneet tai johon nämä ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein, jos viimeksi mainitut ovat tehneet ihmisoikeusloukkauksia tai aiheuttaneet ympäristöhaitan, paitsi jos yritys voi osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti ja toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimenpiteet haitan estämiseksi; korostaa, että vanhentumisajat, vaikeudet todisteiden saatavuudessa sekä sukupuolten eriarvoisuus, haavoittuvuustekijät ja marginalisoituminen voivat olla merkittäviä käytännön ja menettelyesteitä, joita ihmisoikeusloukkausten uhrit kohtaavat kolmansissa maissa ja jotka estävät heitä käyttämästä tehokkaita oikeussuojakeinoja; pitää tärkeänä, että haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä on vastatoimia pelkäämättä ja sukupuoliresponsiivisella tavalla käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 13 artiklan mukaisesti; muistuttaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan oikeusapua vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi;

27.  huomauttaa, että yritysten jäljitettävyyttä arvoketjussa voi olla vaikea toteuttaa; kehottaa komissiota arvioimaan ja ehdottamaan välineitä, joilla autetaan yrityksiä parantamaan niiden arvoketjujen jäljitettävyyttä; korostaa, että digitaaliset teknologiat voisivat auttaa yrityksiä täyttämään huolellisuusvelvoitteen niiden arvoketjussa ja vähentää kustannuksia; katsoo, että unionin innovointitavoite olisi yhdistettävä ihmisoikeuksien ja kestävän hallintotavan edistämiseen huolellisuusvelvoitetta koskevien tulevien vaatimusten yhteydessä;

28.  katsoo, että huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttaminen ei saisi automaattisesti vapauttaa yrityksiä vastuusta, kun kyse on haitasta, jonka ne ovat aiheuttaneet tai johon ne ovat myötävaikuttaneet; katsoo kuitenkin myös, että yritykset voivat välttyä aiheuttamasta haittaa, jos niillä on käytössä aukoton ja toimiva huolellisuusvelvoiteprosessi; katsoo niin ikään, että huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön soveltaminen ei saisi vaikuttaa muihin sovellettaviin alihankintaa, työntekijöiden lähettämistä tai toimitusketjujen vastuuta koskeviin kehyksiin, joita on otettu käyttöön kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien yhteisvastuu alihankintaketjuissa;

29.  korostaa, että liiketoimintaan liittyvien haittavaikutusten uhreja ei usein suojella riittävästi sen maan lailla, jossa haitta on aiheutunut; katsoo tässä yhteydessä, että annettavan direktiivin asiaankuuluvien säännösten olisi katsottava olevan kansainvälisesti pakottavia säännöksiä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II)(38) 16 artiklan mukaisesti;

30.  kehottaa komissiota ehdottamaan unionille neuvotteluvaltuuksia, jotta se voi osallistua rakentavasti neuvotteluihin YK:n kansainvälisestä oikeudellisesti sitovasta välineestä, jolla säännellään kansainvälisessä ihmisoikeuksia koskevassa oikeudessa monikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten toimintaa;

31.  suosittaa, että oikeusvaltioperiaatteeseen, hyvään hallintotapaan ja oikeussuojan saatavuuteen kolmansissa maissa liittyvässä komission tuessa asetetaan tarvittaessa etusijalle paikallisviranomaisten valmiuksien kehittäminen tulevan lainsäädännön kohteena olevilla osa-alueilla;

32.  pyytää komissiota tekemään ilman aiheetonta viivytystä lainsäädäntöehdotuksen pakollisesta toimitusketjujen huolellisuusvelvoitteesta liitteenä olevien suositusten mukaisesti; katsoo, että tulevan lainsäädäntöehdotuksen yksityiskohtaisia näkökohtia rajoittamatta ehdotuksen oikeusperustaksi olisi valittava SEUT 50 artikla, 83 artiklan 2 kohta ja 114 artikla;

33.  katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia unionin yleiseen talousarvioon;

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

SUOSITUKSET EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIN LAATIMISEKSI YRITYSTEN HUOLELLISUUSVELVOITTEESTA JA VASTUUVELVOLLISUUDESTA

PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 50 artiklan, 83 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(39),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Tietoisuus siitä, millainen vastuu yrityksillä on niiden arvoketjujen ihmisoikeuksiin kohdistuvista haittavaikutuksista, kasvoi 1990-luvulla, kun vaate- ja jalkinetuotannon uudet käytännöt, joiden mukaisesti toimintoja siirrettiin ulkomaille, toivat päivänvaloon monien työntekijöiden, myös lasten, kehnot työolot globaaleissa arvoketjuissa. Samalla monet öljy-, kaasu-, kaivos- ja elintarvikealan yritykset laajensivat toimintaansa yhä syrjäisemmille alueille, jolloin alkuperäisyhteisöt joutuivat usein väistymään niiden tieltä ilman asianmukaista kuulemista tai korvausta.

(2)  Kun ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristön tilan heikentymisestä saatiin lisää näyttöä, haluttiin varmistaa, että yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja että uhreilla on oikeussuoja, erityisesti kun joidenkin yritysten arvoketjut ulottuivat maihin, joissa oikeusjärjestelmät ovat heikkoja ja lainvalvonta kehnoa, ja saattaa ne kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitan aiheuttamisesta tai siihen myötävaikuttamisesta. Niinpä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2008 yksimielisesti ”suojele, kunnioita ja korjaa” -kehyksen. Kehyksessä on kolme pilaria: valtioiden velvollisuus suojella kolmansien osapuolten, mukaan lukien yritykset, ihmisoikeusrikkomuksilta tarkoituksenmukaisten politiikka-, sääntely- ja oikeuskeinojen avulla; yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia, mikä tarkoittaa, että niiden on noudatettava asiaankuuluvaa huolellisuutta välttääkseen loukkaamasta muiden oikeuksia ja käsitelläkseen aiheutuvia haittavaikutuksia; ja uhrien paremmat mahdollisuudet tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja muihin korjaaviin toimenpiteisiin.

(3)  Tämän kehyksen jälkeen YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2011 yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. Niillä otettiin käyttöön ensimmäinen huolellisuusvelvoitetta koskeva maailmanlaajuinen normi ja tarjottiin yrityksille ei-sitova kehys, jonka mukaisesti ne toteuttavat käytännössä vastuutaan kunnioittaa ihmisoikeuksia. Muut kansainväliset organisaatiot ovat sittemmin kehittäneet YK:n ohjaaviin periaatteisiin perustuvia due diligence -normeja. Vuonna 2011 annetuissa monikansallisia yrityksiä koskevissa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeissa viitataan laajasti huolellisuusvelvoitteeseen, ja OECD on laatinut ohjeita auttaakseen yrityksiä noudattamaan huolellisuusvelvoitetta tietyillä aloilla ja tietyissä toimitusketjuissa. Vuonna 2016 Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi jäsenvaltioille osoitetun ihmisoikeuksia ja liiketoimintaa koskevan suosituksen, jossa kehotetaan sen jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä ja muita toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ihmisoikeusloukkaukset yrityksen arvoketjussa johtavat siviilioikeudelliseen, hallinnolliseen ja rikosoikeudelliseen vastuuseen eurooppalaisissa tuomioistuimissa. Vuonna 2018 OECD hyväksyi vastuullista liiketoimintaa koskevat yleiset due diligence -ohjeet. Vastaavasti Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi vuonna 2017 monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen, jossa yrityksiä kannustetaan ottamaan käyttöön huolellisuusvelvoitetta koskevia mekanismeja ja siten tunnistamaan, estämään ja lieventämään liiketoimintansa kansainvälisesti tunnustettuihin ihmisoikeuksiin kohdistuvia todellisia ja mahdollisia haittavaikutuksia sekä selostamaan, miten ne käsittelevät tällaisia haittavaikutuksia. Vuonna 2012 YK:n Global Compact -aloitteen, Pelastakaa lapset -järjestön ja Unicefin laatimissa liiketoimintaa ohjaavissa lapsenoikeusperiaatteissa määritetään keskeiset lasten oikeuksia koskevat näkökohdat liiketoiminnan haittavaikutusten yhteydessä, ja Unicef on myös laatinut ohjeasiakirjoja, joilla tuetaan yritysten huolellisuusvelvoitetta ja lapsia. Vuonna 2013 hyväksytyssä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 16 määritetään kattava valikoima valtion velvoitteita, jotka koskevat yrityssektorin vaikutusta lasten oikeuksiin, mukaan lukien valtiot, jotka vaativat yrityksiä toteuttamaan lapsen oikeuksia koskevan huolellisuusvelvoiteprosessin.

(4)  Yritysten saatavilla on siten tällä hetkellä merkittävä määrä huolellisuusvelvoitetta koskevia kansainvälisiä välineitä, joiden avulla ne voivat täyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan vastuunsa. Näiden välineiden merkitystä yrityksille, jotka suhtautuvat vakavasti velvollisuuteensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, ei voi liiaksi korostaa, mutta niiden vapaaehtoinen luonne voi heikentää niiden vaikuttavuutta, ja niiden vaikutukset ovatkin osoittautuneet rajallisiksi, sillä vain rajoitettu määrä yrityksiä on vapaaehtoisesti ottanut käyttöön ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen omassa toiminnassaan ja liikesuhteidensa toiminnassa. Tilannetta pahentaa se, että monet yritykset keskittyvät liiaksi lyhyen aikavälin voittojen maksimointiin.

(5)  Nykyisillä kansainvälisillä huolellisuusvelvoitetta koskevilla välineillä ei niiden ei-oikeudellisen ja vapaaehtoisen luonteen vuoksi ole onnistuttu takaamaan ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten uhreille oikeussuojaa ja korjaavia toimenpiteitä. Ensisijainen velvollisuus suojella ihmisoikeuksia ja taata oikeussuojan saatavuus kuuluu valtioille, eikä sellaisten julkisten oikeudellisten mekanismien puuttumista, joilla yritykset saataisiin vastuuseen niiden arvoketjuissa tapahtuneista vahingoista, pitäisi korvata eikä sitä voida riittävästi korvata kehittämällä yksityisesti toimivia valitusmekanismeja. Tällaiset mekanismit ovat siitä hyödyllisiä, että ne tarjoavat ensiavun ja nopean korvauksen pienistä vahingoista, mutta viranomaisten olisi säänneltävä niitä huolellisesti, eikä niillä saisi heikentää uhrien oikeutta oikeussuojakeinoihin ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin yleisessä tuomioistuimessa.

(6)  Unioni on ottanut käyttöön pakollisia due diligence -kehyksiä tietyillä aloilla torjuakseen unionin tai sen jäsenvaltioiden etujen kannalta haitallisia toimintoja, kuten terrorismin rahoitusta tai metsäkatoa. Vuonna 2010 unioni hyväksyi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (40), jossa asetetaan asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattaville toimijoille ja velvoitetaan toimitusketjussa kauppaa käyvät antamaan tavarantoimittajistaan ja ostajistaan perustietoja puutavaran ja puutuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/821(41) perustetaan toimitusketjun due diligence -periaatteita koskeva unionin järjestelmä, jotta voidaan estää aseistettujen ryhmien, terroristiryhmien ja/tai turvallisuusjoukkojen mahdollisuudet käydä kauppaa tinalla, tantaalilla ja volframilla, niiden malmeilla sekä kullalla.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/95/EU(42) sovelletaan erilaista, yleisempää ja täydentävää toimintatapaa, joka perustuu avoimuuteen ja kestävyyteen, ja siinä asetetaan yli 500 työntekijän yrityksille velvoite raportoida toimintaperiaatteista, joita ne noudattavat suhteessa ympäristöasioihin, sosiaalisiin ja työntekijöihin liittyviin seikkoihin sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyviin seikkoihin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, due diligence -prosessit mukaan lukien.

(8)  Eräissä jäsenvaltioissa tarve saada yritykset reagoimaan paremmin ihmisoikeuksiin sekä ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskeviin huolenaiheisiin on johtanut huolellisuusvelvoitetta koskevan kansallisen lainsäädännön antamiseen. Alankomaissa annettu laki lapsityövoimaan liittyvästä huolellisuusvelvoitteesta velvoittaa Alankomaiden markkinoilla toimivat yritykset tutkimaan, onko olemassa perusteltu syy epäillä, että toimitetut tavarat tai palvelut on tuotettu lapsityövoimaa käyttäen, ja, jos tällainen perusteltu epäily on olemassa, hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimintasuunnitelma. Ranskassa annettu laki emoyritysten ja toimeksiantavien yritysten tarkkaavaisuusvelvoitteesta edellyttää, että tietyt suuret yritykset hyväksyvät, julkaisevat ja panevat täytäntöön huolellisuusvelvoitesuunnitelman yrityksen sekä sen tytäryritysten, alihankkijoiden tai toimittajien aiheuttamien ihmisoikeus-, terveys- ja turvallisuus- sekä ympäristöriskien tunnistamiseksi ja estämiseksi. Ranskan laissa vahvistetaan hallinnollinen vastuu huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisestä sekä yrityksen siviilioikeudellinen vastuu korjata aiheutunut haitta. Monissa muissa jäsenvaltioissa käydään keskustelua yrityksiin sovellettavien huolellisuusvelvoitetta koskevien pakollisten vaatimusten käyttöönotosta, ja joissakin jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Ruotsissa, Itävallassa, Suomessa, Tanskassa ja Luxemburgissa, harkitaan parhaillaan tällaisen lainsäädännön antamista.

(9)  Vuonna 2016 kahdeksan kansallista parlamenttia, mukaan lukien Viron, Liettuan, Slovakian ja Portugalin parlamentit, Alankomaiden parlamentin alahuone, Italian senaatti ja Ranskan kansalliskokous sekä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone, ilmaisi tukensa niin kutsutulle vihreää korttia koskevalle aloitteelle, jossa komissiota kehotetaan esittämään lainsäädäntöä, jotta voidaan varmistaa yritysten vastuuvelvollisuus ihmisoikeusrikkomuksista.

(10)  Lainsäädännön riittämätön yhdenmukaistaminen voi vaikuttaa haitallisesti sijoittautumisvapauteen. Yhdenmukaistamista onkin erittäin tärkeää jatkaa, jotta vältetään luomasta epäoikeudenmukaisia kilpailuetuja. Tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi on tärkeää soveltaa sääntöjä kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin yrityksiin, olivatpa ne sitten unionin tai muita kuin unionin yrityksiä.

(11)  Unionin yrityksiin sovellettavissa huolellisuusvelvoitetta, siviilioikeudellinen vastuu mukaan lukien, koskevissa jäsenvaltioiden säännöksissä ja hallinnollisissa määräyksissä on huomattavia eroja. On välttämätöntä estää tulevat kaupan esteet, jotka johtuvat tällaisen kansallisen lainsäädännön erilaisesta kehityksestä.

(12)  Jotta voitaisiin varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, yritysten vastuusta kunnioittaa ihmisoikeuksia kansainvälisten normien mukaisesti olisi tehtävä unionin tasolla lakisääteinen velvollisuus. Koordinoimalla takeita ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan suojelemiseksi tällä direktiivillä olisi varmistettava, että kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin unionin ja muihin kuin unionin suuriin yrityksiin sekä suuririskisiin tai julkisesti noteerattuihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovelletaan asianmukaista huolellisuutta koskevia yhdenmukaistettuja velvoitteita, mikä estää sääntelyn hajanaisuutta ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa.

(13)  Pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten käyttöönotosta unionin tasolla olisi hyötyä yrityksille yhdenmukaistamisen, oikeusvarmuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamisen kannalta, ja se antaisi niiden soveltamisalaan kuuluville yrityksille kilpailuedun, kun yhteiskunnat kasvavassa määrin vaativat yrityksiä toimimaan yhä eettisemmin ja kestävämmin. Tällä direktiivillä voitaisiin huolellisuusvelvoitetta koskevan unionin normin vahvistamisen kautta edistää vastuullista liiketoimintaa koskevan globaalin normin luomista.

(14)  Tämän direktiivin tavoitteena on estää ja lieventää ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia arvoketjussa sekä varmistaa, että yritykset voidaan saattaa vastuuseen tällaisista vaikutuksista ja että kaikki tältä osin haittaa kärsineet voivat tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa sekä oikeuttaan korjaaviin toimenpiteisiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(15)  Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole korvata jo voimassa olevaa huolellisuusvelvoitetta koskevaa alakohtaista unionin lainsäädäntöä tai sulkea pois muun alakohtaisen unionin lainsäädännön käyttöönottoa. Näin ollen sitä olisi sovellettava rajoittamatta unionin alakohtaisessa lainsäädännössä, erityisesti asetuksissa (EU) N:o 995/2010 ja (EU) 2017/821, vahvistettujen muiden huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten soveltamista, paitsi jos huolellisuusvelvoitetta koskevissa tämän direktiivin vaatimuksissa säädetään perusteellisemmasta huolellisuusvelvoiteprosessista ihmisoikeuksien, ympäristön tai hyvän hallintotavan osalta.

(16)  Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saisi millään tavoin olla peruste ihmisoikeuksien tai ympäristön suojelun yleisen tason heikentämiselle. Se ei erityisesti saisi vaikuttaa muihin sovellettaviin alihankintaa, työntekijöiden lähettämistä tai toimitusketjujen vastuuta koskeviin kehyksiin, joita on otettu käyttöön kansallisella, unionin tai kansainvälisellä tasolla. Se, että yritys on täyttänyt tämän direktiivin mukaiset asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa, ei saisi vapauttaa sitä muiden vastuukehysten mukaisista velvoitteista tai heikentää niitä, joten sitä vastaan mahdollisesti muiden vastuukehysten perusteella vireille pantavia oikeusmenettelyjä ei pitäisi tämän seikan johdosta ratkaista sen hyväksi.

(17)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin suuriin yrityksiin, joihin sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä, jotka ovat sijoittautuneet unionin alueelle tai jotka toimivat sisämarkkinoilla, riippumatta siitä, ovatko ne yksityisessä tai valtion omistuksessa ja millä talouden alalla ne toimivat, rahoitusala mukaan lukien. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös julkisesti noteerattuihin ja suuririskisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin(43).

(18)  Huolellisuusvelvoiteprosessissa otetaan huomioon oikeasuhteisuus, sillä kyseinen prosessi riippuu niiden haittavaikutusten vakavuudesta ja todennäköisyydestä, joita yritys voi aiheuttaa, joihin se voi myötävaikuttaa tai joihin se voi olla suoraan yhteydessä, yrityksen toimialasta, sen koosta, sen toiminnan luonteesta ja sen toimintaympäristöstä, myös maantieteellisestä, sen liiketoimintamallista, sen asemasta arvoketjussa sekä sen tuotteiden ja palvelujen luonteesta. Sellainen suuri yritys, jonka kaikilla suorilla liikesuhteilla on kotipaikka unionissa, taikka pieni tai keskisuuri yritys, joka tulee riskinarvioinnin tehtyään siihen tulokseen, ettei se ole havainnut liikesuhteissaan mitään mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia, voisi julkaista tätä koskevan lausuman, mukaan lukien sen asiaa koskevat tiedot ja menetelmät sisältävä riskinarviointi, jota olisi joka tapauksessa tarkasteltava uudelleen, jos yrityksen toiminnassa, liikesuhteissa tai toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia.

(19)  Valtion omistuksessa tai määräysvallassa olevissa yrityksissä asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden täyttämisen olisi edellytettävä, että ne hankkivat palveluja yrityksiltä, jotka ovat täyttäneet asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa. Jäsenvaltioita kehotetaan olemaan antamatta valtion tukea, mukaan lukien valtiontuen, julkisten hankintojen, vientitakuulaitosten tai valtion tukemien lainojen kautta, yrityksille, jotka eivät noudata tämän direktiivin tavoitteita.

(20)  Huolellisuusvelvoitteella (myös ’asianmukainen huolellisuus’ ja ’due diligence’) olisi tässä direktiivissä tarkoitettava yrityksen velvoitetta toteuttaa kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimia kykynsä mukaan estääkseen ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten ilmenemisen arvoketjuissaan ja käsitelläkseen tällaisia vaikutuksia, kun niitä ilmenee. Käytännössä huolellisuusvelvoite on yrityksessä käyttöön otettu prosessi, jonka tarkoituksena on ihmisoikeuksiin, mukaan lukien sosiaaliset, ammattiyhdistys- ja työelämän oikeudet, ympäristöön, mukaan lukien vaikutus ilmastonmuutokseen, ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten ja/tai todellisten haittavaikutusten tunnistaminen, arvioiminen, estäminen, lieventäminen, poistaminen, seuraaminen, ilmoittaminen, selostaminen, käsittely ja korjaaminen sen omassa toiminnassa ja sen arvoketjuun kuuluvissa liikesuhteissa. Ne yritykset, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, eivät saisi siirtää huolellisuusvelvoitteita toimittajille.

(21)  Liitteessä xx esitetään luettelo liiketoimintaan liittyvien, ihmisoikeuksiin kohdistuvien haittavaikutusten lajeista. Siltä osin kuin niillä on merkitystä yrityksille, komission olisi sisällytettävä mainittuun liitteeseen haittavaikutukset ihmisoikeuksiin, jotka on ilmaistu unionia tai jäsenvaltioita sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kansainvälisessä ihmisoikeusasiakirjassa, kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, erityisen haavoittuviin ryhmiin tai yhteisöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia koskevissa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusasiakirjoissa sekä ILO:n julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista esitetyissä perusoikeuksia koskevissa periaatteissa, samoin kuin niihin oikeuksiin, jotka on tunnustettu ILO:n yleissopimuksessa järjestäytymisvapaudesta ja työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallisesta tunnustamisesta, ILO:n yleissopimuksessa pakkotyön poistamisesta, ILO:n yleissopimuksessa lapsityön kieltämisestä ja ILO:n yleissopimuksessa työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta. Näihin kuuluvat lisäksi muun muassa haittavaikutukset muihin monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevassa kolmikantaisessa periaatejulistuksessa sekä ILO:n eri yleissopimuksissa tunnustettuihin oikeuksiin, jotka liittyvät esimerkiksi yhdistymisvapauteen, kollektiivisiin neuvotteluihin, vähimmäisikään, työturvallisuuteen ja -terveyteen sekä samapalkkaisuuteen, sekä oikeuksiin, jotka on tunnustettu lapsen oikeuksien yleissopimuksessa, Afrikan peruskirjassa ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista, Amerikan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä kansallisissa perustuslaeissa ja laeissa, joissa tunnustetaan tai pannaan täytäntöön ihmisoikeudet. Komission olisi varmistettava, että luettelossa esitetyt vaikutusten lajit ovat kohtuullisia ja mahdollisia.

(22)  Ympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset ovat usein läheisesti yhteydessä ihmisoikeuksiin kohdistuviin haittavaikutuksiin. Ihmisoikeuksia ja ympäristöä käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija on todennut, että oikeus elämään, terveyteen, ruokaan, veteen ja kehitykseen sekä oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ovat välttämättömiä ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on niin ikään päätöslauselmassa 64/292 tunnustanut oikeuden turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja sanitaatioon ihmisoikeutena. Covid-19-pandemia on korostanut paitsi turvallisten ja terveellisten työympäristöjen merkitystä myös sen merkitystä, että yritykset varmistavat, etteivät ne aiheuta terveysriskejä tai myötävaikuta niihin arvoketjuissaan. Näiden oikeuksien olisikin kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.

(23)  Liitteessä xxx esitetään luettelo sellaisten liiketoimintaan liittyvien, ympäristöön kohdistuvien tilapäisten tai pysyvien haittavaikutusten lajeista, joilla on merkitystä yrityksille. Tällaisiin vaikutuksiin olisi sisällytettävä muun muassa jätteen, hajakuormituksen ja sellaisten kasvihuonekaasupäästöjen tuottaminen, joiden tuloksena ilmasto lämpenee yli 1,5 celsiusastetta esiteolliseen tasoon verrattuna, metsäkato sekä muut vaikutukset ilmastoon, ilman, maaperän ja veden laatuun, luonnonvarojen kestävään käyttöön, biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Komission olisi varmistettava, että luettelossa esitetyt vaikutusten lajit ovat kohtuullisia ja mahdollisia. Unionin lainsäädännön sisäisen johdonmukaisuuden edistämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi tämä luettelo laaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852(44) mukaisesti.

(24)  Liitteessä xxxx esitetään luettelo sellaisten liiketoimintaan liittyvien, hyvään hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten lajeista, joilla on merkitystä yrityksille. Näihin olisi sisällytettävä tilanteet, joissa ei noudateta monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n toimintaohjeiden VII lukua, joka koskee lahjonnan, lahjusvaatimusten ja kiristyksen torjuntaa, sekä kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevassa OECD:n yleissopimuksessa vahvistettuja periaatteita, sekä korruptio- ja lahjontatilanteet, joissa yritys pyrkii vaikuttamaan epäasianmukaisesti julkisiin viranhaltijoihin tai ohjaa aiheettomia rahallisia etuja näille saadakseen erioikeuksia tai epäoikeudenmukaista suotuisaa kohtelua lain vastaisesti, ja tilanteet, joissa yritys osallistuu epäasianmukaisesti paikalliseen poliittiseen toimintaan, myötävaikuttaa laittomasti kampanjoihin tai jättää noudattamatta sovellettavaa verolainsäädäntöä. Komission olisi varmistettava, että luettelossa esitetyt vaikutusten lajit ovat kohtuullisia ja mahdollisia.

(25)  Ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvat haittavaikutukset eivät ole sukupuolineutraaleja. Yrityksiä kannustetaan sisällyttämään niiden huolellisuusvelvoiteprosesseihin sukupuolinäkökulma. Ne voivat löytää tähän ohjeita YK:n kirjasesta ”Gender Dimensions of the Guiding Principles on Business and Human Rights”.

(26)  Ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvat mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset voivat olla konfliktialueilla erityisiä ja silmiinpistävämpiä. Konfliktialueilla toimivien yritysten olisi tältä osin toteutettava ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hallintotapaa koskeva asianmukainen huolellisuusvelvoiteprosessi, kunnioitettava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden velvoitteita ja noudatettava olemassa olevia kansainvälisiä normeja ja ohjeita, mukaan lukien Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat.

(27)  Jäsenvaltioita kehotetaan seuraamaan niiden lainkäyttöalueilla toimivia yrityksiä, joilla on toimintaa tai liikesuhteita konfliktialueilla, ja toteuttamaan vastaavasti tarvittavat toimet ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan suojelemiseksi niiden oikeudellisten velvoitteiden mukaisesti ottaen asiaankuuluvasti huomioon mainituilla alueilla esiintyvät erityiset ja silmiinpistävät riskit.

(28)  Liiketoiminta vaikuttaa lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ja muissa asiaan liittyvissä kansainvälisissä normeissa määriteltyjen oikeuksien koko kirjoon. Lapsuus on fyysiselle, psyykkiselle, emotionaaliselle ja henkiselle kehitykselle ainutlaatuinen ajanjakso, ja lapsen oikeuksien loukkauksilla, kuten altistamisella väkivallalle tai hyväksikäytölle, lapsityölle, sopimattomalle markkinoinnille taikka vaarallisille tuotteille tai ympäristövaaroille, voi olla elinikäisiä, peruuttamattomia ja jopa sukupolvesta toiseen ulottuvia seurauksia. Yritysten huolellisuusvelvoitetta ja vastuuvelvollisuutta koskevat mekanismit, joiden suunnittelussa ei oteta asiaankuuluvasti huomioon lasten näkökulmaa, voivatkin olla tehottomia heidän oikeuksiensa suojelemisessa.

29)  Yritysten aiheuttamat ihmisoikeuksien loukkaukset sekä sosiaalisten, ympäristö- ja ilmastonormien rikkomiset tai näihin kohdistuvat haittavaikutukset voivat olla tulosta niiden omasta tai niiden liikesuhteiden, erityisesti toimittajien, alihankkijoiden ja sijoitusten kohdeyritysten, toiminnasta. Jotta yritysten asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet olisivat vaikuttavia, niiden olisi katettava koko arvoketju, ja lisäksi olisi sovellettava riskilähtöistä toimintatapaa ja laadittava priorisointistrategia YK:n ohjaavien periaatteiden periaatteen 17 pohjalta. Kaikkien arvoketjuun kuuluvien yritysten jäljittäminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Komission olisi arvioitava ja ehdotettava välineitä, joilla autetaan yrityksiä parantamaan niiden arvoketjujen jäljitettävyyttä. Tähän voisivat sisältyä innovatiiviset tietoteknologiat, kuten lohkoketju, jotka mahdollistavat kaikkien tietojen jäljittämisen ja joiden kehittämiseen olisi kannustettava, jotta voidaan minimoida hallinnolliset kustannukset ja välttää toistoa huolellisuusvelvoitetta noudattavissa yrityksissä.

(30)  Huolellisuusvelvoite on ensisijaisesti ennaltaehkäisevä mekanismi, joka edellyttää, että yritykset toteuttavat kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimivat kykynsä mukaan tunnistaakseen mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset ja ottaakseen käyttöön toimintaperiaatteita ja toimenpiteitä niiden poistamiseksi, estämiseksi, lieventämiseksi, seuraamiseksi, ilmoittamiseksi, käsittelemiseksi ja korjaamiseksi sekä sen selostamiseksi, miten ne käsittelevät tällaisia vaikutuksia. Yrityksiä olisi vaadittava laatimaan asiakirja, jossa ne ilmoittavat julkisesti, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen, huolellisuusvelvoitestrategiansa kussakin näistä vaiheista. Tämä huolellisuusvelvoitestrategia olisi asiaankuuluvasti sisällytettävä yrityksen koko liiketoimintastrategiaan. Se olisi arvioitava vuosittain, ja sitä olisi tarkistettava aina, kun tämä katsotaan mainitun arvioinnin tuloksena tarpeelliseksi.

(31)  Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät saisi vapauttaa mahdollisista tarkastuksista tai tutkinnoista yrityksiä, jotka eivät julkaise riskilausumia, jotta voidaan varmistaa, että ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja ne voidaan saattaa vastuuseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(32)  Yritysten olisi otettava käyttöön sisäinen arvoketjun kartoitusprosessi, jonka yhteydessä ne toteuttavat kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimet tunnistaakseen arvoketjussaan olevat liikesuhteet.

(33)  Tässä direktiivissä tarkoitettua kaupallisten tietojen luottamuksellisuutta olisi sovellettava mihin tahansa tietoon, joka täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943(45) mukaisen ”liikesalaisuuden” vaatimukset, eli tieto on salaista siinä mielessä, että se ei ole kokonaisuudessaan tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä sellaiseen henkilöpiiriin kuuluvien henkilöiden, jotka yleensä käsittelevät tällaisia tietoja, yleisesti tiedossa tai helposti saatavissa, tiedolla on kaupallista arvoa, koska se on salaista, ja henkilö, jolla on tieto laillisesti hallussaan, on ryhtynyt vallitsevissa olosuhteissa kohtuullisiksi katsottaviin toimenpiteisiin sen pitämiseksi salaisena.

(34)  Huolellisuusvelvoite ei saisi olla mekaaninen, vaan siihen olisi kuuluttava jatkuva prosessi ja arviointi riskeistä ja vaikutuksista, jotka ovat dynaamisia ja voivat muuttua uusien liikesuhteiden tai kehittyvien toimintaympäristöjen myötä. Yritysten olisi sen vuoksi jatkuvasti seurattava huolellisuusvelvoitestrategioitaan ja mukautettava niitä vastaavasti. Tällaisilla strategioilla olisi pyrittävä kattamaan kaikki todelliset tai mahdolliset haittavaikutukset, mutta yrityksen toiminnan luonne ja sen toimintaympäristö, myös maantieteellinen, ja haittavaikutuksen vakavuus ja todennäköisyys olisi otettava huomioon, jos on tarpeen ottaa käyttöön priorisointipolitiikka. Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä voidaan täydentää huolellisuusvelvoitestrategioita, jos ne ovat laajuudeltaan riittäviä ja takaavat asianmukaisen avoimuuden, puolueettomuuden, saavutettavuuden ja luotettavuuden tason. Kolmansien osapuolten sertifiointi ei kuitenkaan saisi olla peruste poikkeamiseen tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista tai vaikuttaa millään tavoin yrityksen mahdolliseen vastuuseen.

(35)  Jotta tytäryrityksen voitaisiin katsoa noudattavan velvoitetta laatia huolellisuusvelvoitestrategia silloin, kun tytäryritys sisältyy emoyrityksensä huolellisuusvelvoitestrategiaan, tytäryrityksen olisi selvästi todettava tämä vuotuisessa raportoinnissaan. Tällainen vaatimus on tarpeen sen varmistamiseksi, että avoimuus suhteessa yleisöön toteutuu niin, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa asianmukaiset tutkimukset. Tytäryrityksen olisi varmistettava, että emoyrityksellä on riittävät, merkitykselliset tiedot, jotta se voi toteuttaa huolellisuusvelvoiteprosessin sen puolesta.

(36)  Tietyllä ajanjaksolla tarkoituksenmukainen varmennustiheys, johon ilmaisulla ”säännöllisesti” viitataan, olisi määritettävä suhteessa haittavaikutusten todennäköisyyteen ja vakavuuteen. Mitä todennäköisempiä ja vakavampia vaikutukset ovat, sitä säännöllisemmin vaatimusten noudattaminen olisi varmennettava.

(37)  Yritysten olisi ensin pyrittävä käsittelemään ja ratkaisemaan ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuva mahdollinen tai todellinen vaikutus keskustelussa sidosryhmien kanssa. Yrityksen, jolla on vaikutusvaltaa haittavaikutuksen estämiseen tai lieventämiseen, olisi käytettävä sitä. Yritys, joka haluaa lisätä vaikutusvaltaansa, voisi esimerkiksi tarjota lähiyhteisölle valmiuksien kehittämistä tai muita kannustimia taikka tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Kun haittavaikutusta ei voida estää tai lieventää eikä vaikutusvaltaa lisätä, päätös vetäytyä yhteistyöstä toimittajan tai muun liikesuhteen kanssa voisi olla viimeinen keino ja vetäytyminen olisi tehtävä vastuullisesti.

(38)  Huolellisuusvelvoitteen moitteeton noudattaminen edellyttää, että kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä kuullaan tosiasiallisella ja merkityksellisellä tavalla ja että erityisesti ammattiliitot otetaan asianmukaisesti mukaan. Sidosryhmien kuuleminen ja osallistuminen voi auttaa yrityksiä tunnistamaan tarkemmin mahdolliset ja todelliset haittavaikutukset ja laatimaan tuloksellisemman huolellisuusvelvoitestrategian. Tässä direktiivissä edellytetään sen vuoksi keskustelua sidosryhmien kanssa ja niiden osallistumista huolellisuusvelvoiteprosessin kaikissa vaiheissa. Tällainen keskustelu ja osallistuminen voi myös antaa äänen niille, joilla on yrityksen pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvä vahva intressi. Sidosryhmien osallistuminen voisi auttaa parantamaan yritysten pitkän aikavälin tulosta ja kannattavuutta, sillä niiden parantuneella kestävyydellä olisi myönteisiä taloudellisia kokonaisvaikutuksia.

(39)  Kun yritykset käyvät keskusteluja sidosryhmien kanssa tässä direktiivissä säädetyllä tavalla, niiden olisi varmistettava, että kun sidosryhmät ovat alkuperäiskansoja, tällaiset keskustelut käydään noudattaen kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, kuten YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista(46), mukaan lukien vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus sekä alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus.

(40)  Sidosryhmän käsitteellä viitataan henkilöihin, joiden oikeuksiin ja etuihin yrityksen päätökset voivat vaikuttaa. Ilmaisu kattaa siten työntekijät, paikallisyhteisöt, lapset, alkuperäiskansat, kansalaisyhdistykset ja osakkeenomistajat sekä organisaatiot, joiden sääntömääräisenä tarkoituksena on varmistaa, että ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, ilmastoa, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevia normeja kunnioitetaan, kuten ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt.

(41)  Jotta vältettäisiin riski siitä, että kriittiset sidosryhmien äänet jäävät huolellisuusvelvoiteprosessissa kuulematta tai paitsioon, tällä direktiivillä olisi annettava asiaan liittyville sidosryhmille oikeus turvallisiin ja mielekkäisiin keskusteluihin yrityksen huolellisuusvelvoitestrategiasta ja varmistettava ammattiliittojen tai työntekijöiden edustajien asianmukainen osallistuminen.

(42)  Huolellisuusvelvoitestrategiaa koskevat merkitykselliset tiedot olisi ilmoitettava sidosryhmille, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, pyydettäessä ja mainittujen sidosryhmien tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, esimerkiksi ottamalla huomioon sidosryhmien maan virallisen kielen, niiden luku- ja kirjoitustaidon tason sekä internetin saatavuuden. Yrityksille ei kuitenkaan pitäisi asettaa velvoitetta ennakoivasti julkistaa niiden koko huolellisuusvelvoitestrategiaa sidosryhmän tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, ja merkityksellisten tietojen ilmoittamista koskevan vaatimuksen olisi oltava oikeassa suhteessa yrityksen luonteeseen, toimintaympäristöön ja kokoon.

(43)  Menettelyillä, joissa huolenaiheet voidaan tuoda esille, olisi varmistettava, että kyseisten huolenaiheiden anonyymiutta tai luottamuksellisuutta, tapauksen mukaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, samoin kuin kaikkien valituksen tekijöiden, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajat, turvallisuutta sekä fyysistä ja oikeudellista koskemattomuutta suojellaan. Jos tällaiset menettelyt koskevat väärinkäytösten paljastajia, niiden olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937(47) mukaisia.

(44)  Yritykset olisi velvoitettava toteuttamaan kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimet kykynsä mukaan toimittajiensa ja alihankkijoidensa yksilöimiseksi ja kaikkien merkityksellisten tietojen asettamiseksi yleisön saataville, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen. Jotta huolellisuusvelvoite olisi kaikilta osin vaikuttava, se ei saisi rajoittua edeltävään ja seuraavaan lenkkiin toimitusketjussa vaan sen olisi käsitettävä ne, jotka yritys on prosessin aikana mahdollisesti yksilöinyt merkittäviä riskejä aiheuttaviksi. Tässä direktiivissä olisi kuitenkin otettava huomioon, ettei kaikilla yrityksillä ole samoja resursseja tai valmiuksia yksilöidä kaikkia toimittajiaan ja alihankkijoitaan, joten tähän velvoitteeseen olisi sovellettava kohtuullisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, mitä yritykset eivät missään tapauksessa saisi tulkita siten, että ne käyttävät sitä verukkeena jättääkseen täyttämättä velvoitteensa toteuttaa kaikki tähän liittyvät tarvittavat toimet.

(45)  Jotta huolellisuusvelvoite iskostuisi osaksi yrityksen kulttuuria ja rakennetta, yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten olisi oltava vastuussa sen kestävyys- ja huolellisuusvelvoitestrategioiden hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta.

(46)  Yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevien toimien ja alakohtaisten tai monialaisten vapaaehtoisten yhteistyötoimien koordinointi voisi parantaa niiden huolellisuusvelvoitestrategioiden johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat kannustaa hyväksymään huolellisuusvelvoitetta koskevia alakohtaisia tai monialaisia toimintasuunnitelmia. Sidosryhmien olisi osallistuttava näiden suunnitelmien määrittelyyn. Tällaisten kollektiivisten toimenpiteiden kehittäminen ei saisi millään tavoin vapauttaa yritystä huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttamista koskevasta yksilöllisestä vastuusta tai estää sitä joutumasta kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitasta, jonka se on aiheuttanut tai johon se on myötävaikuttanut.

(47)  Jotta huolellisuusvelvoitekehys olisi toimiva, siihen olisi sisällytettävä yritys- tai alakohtaisia valitusmekanismeja, ja jotta voitaisiin varmistaa, että tällaiset mekanismit ovat tuloksellisia, yritysten olisi valitusmekanismeja kehittäessään tehtävä sidosryhmien asemaan perustuvia päätöksiä. Näiden mekanismien olisi mahdollistettava se, että sidosryhmät voivat tuoda kohtuulliset huolensa esille, ja niiden olisi toimittava riskitietoisuuden varhaisvaroitusmekanismina ja sovittelujärjestelmänä. Niiden olisi oltava perusteltuja, saavutettavissa ja ennakoitavissa olevia, oikeudenmukaisia, avoimia ja oikeuksien kanssa yhteensopivia sekä jatkuvan oppimisen lähde, ja niiden olisi perustuttava osallistamiseen ja vuoropuheluun. Valitusmekanismeissa olisi oltava oikeus tehdä ehdotuksia siitä, miten asianomainen yritys voisi käsitellä mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia. Niissä olisi myös voitava ehdottaa asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä, kun niiden tietoon tuodaan sovittelun kautta, että yritys on aiheuttanut haittavaikutuksen tai myötävaikuttanut siihen.

(48)  Valitusmekanismit eivät saisi vapauttaa jäsenvaltioita niiden ensisijaisesta velvollisuudesta suojella ihmisoikeuksia ja tarjota oikeussuojakeinoja ja korjaavia toimenpiteitä.

(49)  Jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi kansallinen viranomainen seuraamaan sitä, että yritykset panevat asianmukaisesti täytäntöön asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa, ja varmistamaan tämän direktiivin täytäntöönpanon asianmukainen valvonta. Näiden kansallisten viranomaisten olisi oltava riippumattomia, ja niillä olisi oltava asianmukaiset valtuudet ja resurssit tehtäviensä hoitamiseksi. Niillä olisi oltava oikeus suorittaa asianmukaisia tarkastuksia omasta aloitteestaan tai sidosryhmien ja kolmansien osapuolten esille tuomien perusteltujen ja kohtuullisten huolenaiheiden perusteella sekä määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia ottaen huomioon rikkomisten vakavuuden ja toistuvuuden, jotta voitaisiin varmistaa, että yritykset noudattavat kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä velvoitteita. Komission olisi perustettava unionin tasolla toimivaltaisten viranomaisten eurooppalainen huolellisuusvelvoiteverkosto yhteistyön varmistamiseksi.

(50)  Komissiota ja jäsenvaltioita kannustetaan säätämään hallinnollisista sakoista, jotka ovat suuruusluokaltaan rinnastettavissa kilpailuoikeudessa ja tietosuojalainsäädännössä tällä hetkellä säädettyihin sakkoihin.

(51)  Kansallisia viranomaisia kannustetaan tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja niiden omissa maissa sijaitsevien OECD:n kansallisten yhteyspisteiden ja kansallisten ihmisoikeuselinten kanssa.

(52)  YK:n ohjaavien periaatteiden mukaisesti huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttaminen ei itsessään saisi vapauttaa yrityksiä vastuusta, kun kyse on ihmisoikeusrikkomusten tai ympäristövahingon aiheuttamisesta taikka niihin myötävaikuttamisesta. Se, että yrityksillä on käytössä aukoton ja asianmukainen huolellisuusvelvoiteprosessi, voi kuitenkin auttaa niitä estämään haitan aiheutumisen.

(53)  Jäsenvaltioiden olisi vastuujärjestelmää käyttöön ottaessaan varmistettava kumottavissa oleva olettama, joka edellyttää tietyn asteista näyttöä. Todistustaakka siirtyisi uhrilta yritykselle osoitettaessa, että yrityksellä ei ollut määräysvaltaa ihmisoikeusrikkomuksessa osallisena olleeseen liiketoimintayksikköön.

(54)  Vanhentumisajat olisi katsottava kohtuullisiksi ja asianmukaisiksi, jos ne eivät rajoita uhrien oikeutta oikeussuojakeinoihin, mahdollisilla kantajilla olevat käytännön haasteet asiaankuuluvasti huomioon ottaen. Ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten uhreille olisi annettava riittävästi aikaa nostaa kanne, ottaen huomioon niiden maantieteellisen sijainnin, niiden resurssit ja yleisen vaikeuden panna vireille kanteita, jotka voidaan ottaa tutkittaviksi unionin tuomioistuimissa.

(55)  Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeus, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 8 artiklassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa, ja se on myös unionin perusoikeus (perusoikeuskirjan 47 artikla). Kuten YK:n ohjaavissa periaatteissa muistutetaan, valtioilla on velvollisuus varmistaa oikeudellisten, hallinnollisten, lainsäädännöllisten tai muiden soveltuvien keinojen avulla, että liiketoimintaan liittyvien ihmisoikeusrikkomusten kohteeksi joutuneilla on käytettävissään tehokkaat korjaavat toimenpiteet. Tässä direktiivissä viitataankin nimenomaisesti tähän velvoitteeseen kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavien loukkausten uhrien oikeuksista oikeussuojakeinoihin ja korjaaviin toimenpiteisiin annettujen YK:n perusperiaatteiden ja suuntaviivojen mukaisesti.

(56)  Suuria yrityksiä kannustetaan perustamaan neuvoa-antavia komiteoita, joiden tehtävänä on neuvoa niiden hallintoelimiä huolellisuusvelvoitetta koskevissa asioissa ja joiden kokoonpanoon kuuluu sidosryhmiä.

(57)  Ammattiliitoille olisi annettava tarvittavat resurssit, jotta ne voivat käyttää huolellisuusvelvoitteeseen liittyviä oikeuksiaan, myös yhteyksien luomiseksi ammattiliittoihin ja työntekijöihin niissä yrityksissä, joihin pääyrityksellä on liikesuhteita.

(58)  Jäsenvaltioiden olisi käytettävä olemassa olevia vastuujärjestelmiä tai tarvittaessa otettava käyttöön muuta lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että yritykset voidaan saattaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen sellaisten ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten aiheuttamasta haitasta, jotka ne tai niiden määräysvallassa olevat yhteisöt ovat aiheuttaneet tai joihin ne ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein, paitsi jos yritys voi osoittaa, että se on noudattanut kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta tämän direktiivin mukaisesti välttääkseen kyseisen haitan tai että haitta olisi aiheutunut, vaikka kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta olisi noudatettu.

(59)  Jotta voitaisiin luoda selkeät ja varmat puitteet yritysten käytännöille ja varmistaa niiden yhdenmukaisuus, komission olisi laadittava ohjeita jäsenvaltioita ja OECD:tä kuullen sekä eräiden erillisvirastojen, erityisesti Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston, avustuksella. Kansainvälisten organisaatioiden laatimia due diligence -ohjeita on jo olemassa, ja niitä voitaisiin käyttää vertailukohtana komission laatiessa tämän direktiivin mukaisia ohjeita nimenomaan unionin yrityksille. Tällä direktiivillä olisi pyrittävä normien täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen jäsenvaltioiden kesken. Sellaisten yleisten ohjeiden lisäksi, joista kaikkien yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten olisi saatava opastusta huolellisuusvelvoitteen soveltamiseksi toiminnassaan, komission olisi harkittava alakohtaisten ohjeiden laatimista ja annettava säännöllisesti päivitettävä luettelo maakohtaisista tietokoosteista, joiden avulla yritykset voivat arvioida liiketoimintansa mahdolliset ja todelliset haittavaikutukset ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan tietyllä alueella. Näissä tietokoosteissa olisi erityisesti mainittava, mitkä tämän direktiivin liitteissä xx, xxx ja xxxx luetelluista yleissopimuksista ja muista sopimuksista tietty maa on ratifioinut.

(60)  Haittavaikutusten lajien päivittämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin liitteiden xx, xxx ja xxxx muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(48) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(61)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde ja tavoite

1.  Tämän direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että sen soveltamisalaan kuuluvat sisämarkkinoilla toimivat yritykset täyttävät velvollisuutensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa eivätkä aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia tai myötävaikuta niihin omalla toiminnallaan taikka niiden toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin suoraan liikesuhteen kautta yhteydessä olevalla toiminnalla tai arvoketjuissaan ja että ne estävät ja lieventävät tällaisia haittavaikutuksia.

2.  Tässä direktiivissä vahvistetaan sen soveltamisalaan kuuluvien yritysten arvoketjun asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet, toisin sanoen yritysten velvoitteet toteuttaa kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimia kykynsä mukaan estääkseen ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten ilmenemisen arvoketjuissaan ja käsitelläkseen asianmukaisesti tällaisia haittavaikutuksia, kun niitä ilmenee. Huolellisuusvelvoitteen täyttäminen edellyttää yrityksiltä niiden ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten ja/tai todellisten haittavaikutusten tunnistamista, arviointia, estämistä, poistamista, lieventämistä, seuraamista, ilmoittamista, selostamista, käsittelyä ja korjaamista, joita niiden oma toiminta ja niiden arvoketjujen tai liikesuhteiden toiminta voivat aiheuttaa. Näillä huolellisuusvelvoitetta koskevilla vaatimuksilla pyritään parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa koordinoimalla ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan suojelua koskevia takeita.

3.  Tämän direktiivin tarkoituksena on lisäksi varmistaa, että yritykset voidaan saattaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen niistä ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvista haittavaikutuksista, joita ne aiheuttavat tai joihin ne myötävaikuttavat arvoketjussaan, sekä varmistaa uhreille oikeussuojakeinojen saatavuus.

4.  Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta unionin alakohtaisessa lainsäädännössä, erityisesti asetuksissa (EU) N:o 995/2010 ja (EU) 2017/821, vahvistettujen muiden huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten soveltamista, paitsi jos huolellisuusvelvoitetta koskevissa tämän direktiivin vaatimuksissa säädetään perusteellisemmasta huolellisuusvelvoiteprosessista ihmisoikeuksien, ympäristön tai hyvän hallintotavan osalta.

5.  Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saa millään tavoin olla peruste ihmisoikeuksien tai ympäristön suojelun yleisen tason heikentämiselle. Sitä on erityisesti sovellettava rajoittamatta sellaisten muiden sovellettavien alihankintaa, työntekijöiden lähettämistä tai arvoketjua koskevien vastuukehysten soveltamista, joita on otettu käyttöön kansallisella, unionin tai kansainvälisellä tasolla.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan suuriin yrityksiin, joihin sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä tai jotka ovat sijoittautuneet unionin alueelle.

2.  Tätä direktiiviä sovelletaan myös kaikkiin julkisesti noteerattuihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä suuririskisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

3.  Tätä direktiiviä sovelletaan myös sellaisiin suuriin yrityksiin, julkisesti noteerattuihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä suuririskisillä aloilla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joihin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä ja jotka eivät ole sijoittautuneet unionin alueelle, silloin kun ne toimivat sisämarkkinoilla myyden tavaroita tai tarjoten palveluja. Näiden yritysten on täytettävä tässä direktiivissä säädetyt huolellisuusvelvoitetta koskevat vaatimukset, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa ne toimivat, ja niihin on sovellettava tässä direktiivissä säädettyjä seuraamuksia ja vastuujärjestelmiä, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa ne toimivat.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)  ’sidosryhmillä’ henkilöitä ja henkilöryhmiä, joiden oikeuksiin tai etuihin yrityksen tai sen liikesuhteiden aiheuttamat ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvat mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset voivat vaikuttaa, sekä organisaatioita, joiden sääntömääräisenä tarkoituksena on puolustaa ihmisoikeuksia, mukaan lukien sosiaaliset ja työelämän oikeudet, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa. Näihin voivat kuulua muun muassa työntekijät ja heidän edustajansa, paikallisyhteisöt, lapset, alkuperäiskansat, kansalaisyhdistykset, ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja yritysten osakkeenomistajat;

2)  ’liikesuhteilla’ sellaisia yrityksen tytäryrityksiä ja liikesuhteita koko sen arvoketjussa, mukaan lukien toimittajat ja alihankkijat, jotka ovat suoraan tai välillisesti yhteydessä yrityksen liiketoimintaan, tuotteisiin tai palveluihin;

3)  ’toimittajalla’ mitä tahansa yritystä, joka tarjoaa tuotteen, tuotteen osan tai palvelun toiselle yritykselle joko suoraan tai välillisesti liikesuhteen yhteydessä;

4)   ’alihankkijalla’ kaikkia liikesuhteita, jotka suorittavat yrityksen toiminnan loppuunsaattamiseen myötävaikuttavan palvelun tai toiminnan;

5)  ’arvoketjulla’ kaikkia yrityksen toimintoja, operaatioita, liikesuhteita ja investointiketjuja, mukaan lukien yhteisöt, joiden kanssa yrityksellä on suora tai välillinen liikesuhde niin toimintaketjun alku- kuin loppupäässä ja jotka joko

a)  toimittavat tuotteita, tuotteiden osia tai palveluja, jotka myötävaikuttavat yrityksen omiin tuotteisiin tai palveluihin, tai

b)  vastaanottavat tuotteita tai palveluja yritykseltä;

6)  ’ihmisoikeuksiin kohdistuvalla mahdollisella tai todellisella haittavaikutuksella’ mitä tahansa mahdollista tai todellista haittavaikutusta, joka voi heikentää henkilöiden tai henkilöryhmien mahdollisuuksia nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksia, mukaan lukien sosiaaliset, työntekijöiden ja ammattiyhdistysoikeudet, siten kuin tämän direktiivin liitteessä xx esitetään. Mainittua liitettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti, ja sen on oltava ihmisoikeuksia koskevien unionin tavoitteiden mukainen. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 17 artiklan mukaisesti liitteessä xx olevan luettelon muuttamiseksi;

7)  ’ympäristöön kohdistuvalla mahdollisella tai todellisella haittavaikutuksella’ mitä tahansa kansainvälisesti tunnustettujen ja unionin ympäristönormien rikkomista, siten kuin tämän direktiivin liitteessä xxx esitetään. Mainittua liitettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti, ja sen on oltava ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen hillintää koskevien unionin tavoitteiden mukainen. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 17 artiklan mukaisesti liitteessä xxx olevan luettelon muuttamiseksi;

8)  ’hyvään hallintotapaan kohdistuvalla mahdollisella tai todellisella haittavaikutuksella’ mitä tahansa maan tai alueen hyvään hallintotapaan kohdistuvaa mahdollista tai todellista haittavaikutusta, siten kuin tämän direktiivin liitteessä xxxx esitetään. Mainittua liitettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti, ja sen on oltava hyvää hallintotapaa koskevien unionin tavoitteiden mukainen. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 17 artiklan mukaisesti liitteessä xxxx olevan luettelon muuttamiseksi;

9)  ’määräysvallalla’ yrityksen mahdollisuutta käyttää toisessa yrityksessä ratkaisevaa vaikutusvaltaa, joka perustuu erityisesti omistusoikeuteen yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoihin taikka niiden käyttöoikeuteen taikka oikeuksiin tai sopimuksiin tai muihin keinoihin, joiden perusteella kaikki tosiseikat huomioon ottaen saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yrityksen päätöksentekoelinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä;

10)  ’myötävaikuttamisella’ sitä, että yrityksen toiminta yhdistettynä muiden yhteisöjen toimintaan aiheuttaa vaikutuksen tai että yrityksen toiminta aiheuttaa sen, että toinen yhteisö aiheuttaa haittavaikutuksen, taikka helpottaa tätä tai kannustaa tähän. Myötävaikutuksen on oltava huomattava, mikä tarkoittaa, että vähäistä tai vähämerkityksistä myötävaikuttamista ei lasketa mukaan. Arvioitaessa myötävaikutuksen huomattavaa luonnetta ja selvitettäessä, milloin yrityksen toimet ovat voineet aiheuttaa sen, että toinen yhteisö aiheuttaa haittavaikutuksen, taikka helpottaa tätä tai kannustaa tähän, voidaan joutua ottamaan huomioon useita tekijöitä.

Huomioon voidaan ottaa seuraavat tekijät:

–  se, missä määrin yritys voi rohkaista tai motivoida toisen yhteisön aiheuttamaan haittavaikutuksen, eli se, missä määrin toiminta lisäsi vaikutuksen ilmenemisen riskiä,

–  se, missä määrin yritys olisi voinut tai sen olisi pitänyt tietää haittavaikutuksesta tai haittavaikutuksen mahdollisuudesta, eli ennakoitavuuden aste,

–  se, missä määrin mikä tahansa yrityksen toiminnoista itse asiassa lievensi haittavaikutusta tai pienensi vaikutuksen ilmenemisen riskiä.

Pelkkä liikesuhteen tai sellaisten toimintojen olemassaolo, jotka luovat yleiset olosuhteet, joissa haittavaikutusten ilmeneminen on mahdollista, ei itsessään luo myötävaikutussuhdetta. Kyseessä olevan toiminnan olisi huomattavasti lisättävä haittavaikutuksen riskiä.

4 artikla

Huolellisuusvelvoitestrategia

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että yritykset toteuttavat toimivan huolellisuusvelvoiteprosessin toimintansa ja liikesuhteidensa ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten osalta.

2.  Yritysten on jatkuvasti toimittava kykynsä mukaan tunnistaakseen ja arvioidakseen sellaisen riskilähtöisen seurantamenetelmän avulla, jossa otetaan huomioon ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten vaikutusten todennäköisyys, vakavuus ja kiireellisyys, sekä niiden toiminnan luonne ja niiden toimintaympäristö, myös maantieteellinen, aiheuttavatko niiden toiminta ja liikesuhteet mitään tällaisia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia, myötävaikuttavatko ne niihin tai ovatko ne niihin suoraan yhteydessä.

3.  Jos suuri yritys, jonka kaikilla suorilla liikesuhteilla on kotipaikka unionissa, taikka pieni tai keskisuuri yritys tulee 2 kohdan mukaisesti siihen tulokseen, ettei se aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvaa mahdollista tai todellista haittavaikutusta tai myötävaikuta siihen taikka ole siihen suoraan yhteydessä, sen on julkaistava tätä koskeva lausuma ja sisällytettävä siihen riskinarviointinsa, joka sisältää tähän päätelmään johtaneet asiaa koskevat tiedot ja menetelmät. Kyseinen yritys voi erityisesti tulla siihen tulokseen, ettei se ole havainnut ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvia haittavaikutuksia, jos sen vaikutusten tunnistamisessa ja riskinarvioinnissa todetaan, että kaikki sen suorat toimittajat toteuttavat tämän direktiivin mukaisen huolellisuusvelvoiteprosessin. Mainittua lausumaa on tarkasteltava uudelleen, jos ilmenee uusia riskejä tai jos yritys ryhtyy uusiin liikesuhteisiin, jotka voivat aiheuttaa riskejä.

4.  Lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritys tulee 2 ja 3 kohdan mukaisesti siihen tulokseen, ettei se aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvaa mahdollista tai todellista haittavaikutusta tai myötävaikuta siihen taikka ole siihen suoraan yhteydessä, sen on laadittava ja pantava tehokkaasti täytäntöön huolellisuusvelvoitestrategia. Yrityksen on osana huolellisuusvelvoitestrategiaansa

i)  täsmennettävä 2 kohdan mukaisesti tunnistetut ja arvioidut ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvat mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset, jotka todennäköisesti esiintyvät sen toiminnassa ja liikesuhteissa, ja niiden vakavuuden, todennäköisyyden ja kiireellisyyden aste sekä näihin päätelmiin johtaneet asiaa koskevat tiedot ja menetelmät;

ii)  kartoitettava arvoketjunsa ja, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen, julkistettava yrityksen arvoketjua koskevat merkitykselliset tiedot, joihin voi sisältyä nimiä, sijaintipaikkoja sekä toimitettujen tuotteiden ja palvelujen lajeja, ja muut merkitykselliset tiedot tytäryrityksistä, toimittajista ja liikekumppaneista sen arvoketjussa;

iii)  otettava käyttöön ja ilmoitettava kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimintaperiaatteet ja toimenpiteet ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten poistamiseksi, estämiseksi tai lieventämiseksi;

iv)  laadittava priorisointistrategia yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden periaatteen 17 pohjalta siltä varalta, että yritys ei pysty puuttumaan kaikkiin mahdollisiin tai todellisiin haittavaikutuksiin samanaikaisesti. Yritysten on otettava huomioon ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien erilaisten mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten vakavuus, todennäköisyys ja kiireellisyys, niiden toiminnan luonne ja toimintaympäristö, myös maantieteellinen, riskien laajuus ja mittakaava sekä se, kuinka vaikeasti korjattavissa ne voivat olla, ja tarvittaessa käytettävä priorisointipolitiikkaa puuttuessaan niihin.

5.  Yritysten on varmistettava, että niiden liiketoimintastrategia ja toimintaperiaatteet ovat niiden huolellisuusvelvoitestrategian mukaisia. Yritysten on sisällytettävä huolellisuusvelvoitestrategiaansa tätä koskevia selvityksiä.

6.  Yrityksen tytäryritysten katsotaan noudattavan velvoitetta laatia huolellisuusvelvoitestrategia, jos niiden emoyritys sisällyttää ne huolellisuusvelvoitestrategiaansa.

7.  Yritysten on toteutettava arvoketjussaan huolellisuusvelvoiteprosessi, joka on oikeasuhteinen ja tarkoituksenmukainen niiden mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten todennäköisyyteen ja vakavuuteen sekä niiden erityisolosuhteisiin, erityisesti niiden toimialaan, niiden arvoketjun kokoon ja pituuteen, yrityksen kokoon, sen kapasiteettiin, resursseihin ja vaikutusvaltaan nähden.

8.  Yritysten on varmistettava, että niiden liikesuhteet ottavat käyttöön ja toteuttavat ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevia toimintaperiaatteita, jotka ovat niiden huolellisuusvelvoitestrategian mukaisia, esimerkiksi puitesopimuksilla, sopimuslausekkeilla, käytännesääntöjen hyväksymisellä tai sertifioitujen ja riippumattomien tarkastusten avulla. Yritysten on varmistettava, että niiden hankintaperiaatteet eivät aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia tai myötävaikuta niihin.

9.  Yritysten on säännöllisesti tarkistettava, että alihankkijat ja toimittajat noudattavat 8 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

5 artikla

Sidosryhmien osallistaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset käyvät huolellisuusvelvoitestrategiaansa laatiessaan ja täytäntöönpannessaan vilpittömässä mielessä tehokkaita, merkityksellisiä ja tietoon perustuvia keskusteluja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa. Jäsenvaltioiden on taattava erityisesti asianmukaisen tason, mukaan lukien alakohtainen, kansallinen, eurooppalainen ja maailmanlaajuinen taso, ammattiliitoille ja työntekijöiden edustajille oikeus olla mukana huolellisuusvelvoitestrategian laatimisessa ja täytäntöönpanossa vilpittömässä mielessä yrityksen kanssa. Yritykset voivat priorisoida keskustelut niiden sidosryhmien kanssa, joihin asia eniten vaikuttaa. Yritysten on käytävä keskusteluja ammattiliittojen ja työntekijöiden kanssa ja otettava ne mukaan tavalla, joka on asianmukainen niiden kokoon sekä niiden toiminnan luonteeseen ja toimintaympäristöön nähden.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sidosryhmillä on oikeus pyytää yritykseltä, että ne keskustelevat 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla niistä ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvista mahdollisista tai todellisista haittavaikutuksista, joilla on niille merkitystä.

3.  Yritysten on varmistettava, että sidosryhmät, joihin asia vaikuttaa tai mahdollisesti vaikuttaa, eivät joudu vaaraan sen vuoksi, että ne osallistuvat 1 kohdassa tarkoitettuihin keskusteluihin.

4.  Yrityksen on tiedotettava työntekijöiden edustajille huolellisuusvelvoitestrategiastaan ja sen täytäntöönpanosta, johon näiden on voitava myötävaikuttaa, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2002/14/EY(49) ja 2009/38/EY(50) sekä neuvoston direktiivin 2001/86/EY(51) mukaisesti. Lisäksi on kunnioitettava kaikilta osin kollektiivista neuvotteluoikeutta, sellaisena kuin se tunnustetaan erityisesti ILO:n yleissopimuksissa 87 ja 98, Euroopan neuvoston tekemässä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa sekä yhdistymisvapautta käsittelevän ILO:n komitean, yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevän ILO:n asiantuntijakomitean sekä Euroopan neuvostossa toimivan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätöksissä.

6 artikla

Huolellisuusvelvoitestrategian julkaiseminen ja siitä tiedottaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen, että yritykset asettavat ajantasaisimman huolellisuusvelvoitestrategiansa tai 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin sisältävän lausuman maksutta julkisesti saataville ja tutustuttavaksi, erityisesti yritysten verkkosivustoille.

2.  Yritysten on tiedotettava huolellisuusvelvoitestrategiastaan työntekijöidensä edustajille, näiden ammattiliitoille, liikesuhteilleen sekä pyynnöstä jollekin 12 artiklan mukaisesti nimetyistä kansallisista toimivaltaisista viranomaisista.

Yritysten on ilmoitettava huolellisuusvelvoitestrategiaansa koskevat merkitykselliset tiedot sidosryhmille, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, pyydettäessä ja mainittujen sidosryhmien tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, esimerkiksi ottamalla huomioon sidosryhmien maan virallisen kielen.

3.  Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että yritykset lataavat huolellisuusvelvoitestrategiansa tai 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin sisältävän lausuman eurooppalaiselle keskitetylle alustalle, jota kansalliset toimivaltaiset viranomaiset valvovat. Komission äskettäin hyväksymässään pääomamarkkinoita koskevassa toimintasuunnitelmassa (COM(2020)0590) mainitsema eurooppalainen keskitetty yhteyspiste voisi toimia tällaisena alustana. Komissio tarjoaa vakioidun mallin huolellisuusvelvoitestrategioiden lataamiseksi eurooppalaiselle keskitetylle alustalle.

7 artikla

Muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistaminen

Tämä direktiivi ei vaikuta tietyille yrityksille direktiivillä 2013/34/EU säädettyihin velvoitteisiin sisällyttää toimintakertomukseensa muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys, johon sisältyy kuvaus toimintaperiaatteista, joita yritys noudattaa ainakin ympäristöön, sosiaalisiin näkökohtiin ja työntekijöihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, korruption torjuntaan ja lahjontaan liittyvissä asioissa, sekä yrityksen soveltamista due diligence -prosesseista.

8 artikla

Huolellisuusvelvoitestrategian arviointi ja uudelleentarkastelu

1.  Yritysten on arvioitava huolellisuusvelvoitestrategiansa ja sen täytäntöönpanon tehokkuus ja asianmukaisuus vähintään kerran vuodessa ja tarkistettava sitä vastaavasti aina, kun tarkistaminen katsotaan arvioinnin tuloksena tarpeelliseksi.

2.  Huolellisuusvelvoitestrategiaa arvioitaessa ja tarkistettaessa on keskusteltava sidosryhmien kanssa ja otettava ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat mukaan samalla tavalla kuin huolellisuusvelvoitestrategiaa 4 artiklan mukaisesti laadittaessa.

9 artikla

Valitusmekanismit

1.  Yritysten on tarjottava sekä riskitietoisuuden varhaisvaroitusmekanismina että sovittelujärjestelmänä toimiva valitusmekanismi, jonka avulla mikä tahansa sidosryhmä voi tuoda esille kohtuulliset huolensa ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvan mahdollisen tai todellisen haittavaikutuksen olemassaolosta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksillä on mahdollisuus tarjota tällainen mekanismi muiden yritysten tai organisaatioiden kanssa tehtävien yhteistyöjärjestelyjen avulla, osallistumalla monen sidosryhmän valitusmekanismeihin tai liittymällä maailmanlaajuiseen puitesopimukseen.

2.  Valitusmekanismien on oltava perusteltuja, saavutettavissa ja ennakoitavissa olevia, turvallisia, oikeudenmukaisia, avoimia, oikeuksien kanssa yhteensopivia ja mukautettavissa, kuten yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavien periaatteiden periaatteeseen 31 sisältyvissä tuomioistuinten ulkopuolisia valitusmekanismeja koskevissa vaikuttavuuskriteereissä ja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 16 on esitetty. Tällaisissa mekanismeissa on oltava mahdollisuus huolenaiheiden tuomiseen esille joko anonyymisti tai tapauksen mukaan luottamuksellisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.  Valitusmekanismissa on huolehdittava siitä, että sidosryhmille vastataan ajoissa ja tehokkaasti sekä varoitusten että esille tuotujen huolenaiheiden ollessa kyseessä.

4.  Yritysten on raportoitava niiden valitusmekanismien kautta esille tuoduista kohtuullisista huolenaiheista ja raportoitava säännöllisesti näissä tapauksissa saavutetusta edistyksestä. Kaikki tiedot on julkaistava tavalla, joka ei vaaranna sidosryhmien turvallisuutta, myös olemalla paljastamatta niiden henkilöllisyyttä.

5.  Valitusmekanismeilla on oltava oikeus tehdä yritykselle ehdotuksia siitä, miten mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia voidaan käsitellä.

6.  Yritysten on valitusmekanismeja kehittäessään tehtävä sidosryhmien asemaan perustuvia päätöksiä.

7.  Valitusmekanismin käyttö ei saa estää valituksen tekijöitä käyttämästä oikeudellisia mekanismeja.

10 artikla

Tuomioistuimen ulkopuoliset korjaavat toimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun yritys toteaa aiheuttaneensa haittavaikutuksen tai myötävaikuttaneensa siihen, se huolehtii korjaamisprosessista tai tekee yhteistyötä sen kanssa. Kun yritys toteaa olevansa suoraan yhteydessä ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvaan haittavaikutukseen, sen on tehtävä yhteistyötä korjaamisprosessin kanssa parhaan kykynsä mukaan.

2.  Korjaavaa toimenpidettä voidaan ehdottaa sovittelun tuloksena 9 artiklassa säädetyn valitusmekanismin kautta.

3.  Korjaavasta toimenpiteestä päätetään asianomaisia sidosryhmiä kuullen, ja se voi koostua taloudellisesta tai muusta kuin taloudellisesta korvauksesta, palauttamisesta, julkisesta anteeksipyynnöstä, ennalleen saattamisesta, kuntouttamisesta tai myötävaikuttamisesta tutkintaan.

4.  Yritysten on estettävä lisähaitan syntyminen antamalla takeet siitä, että kyseinen haitta ei toistu.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksen sovitteluehdotus ei estä asianomaisia sidosryhmiä panemasta vireille siviilioikeudellisia menettelyjä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Uhreja ei erityisesti saa velvoittaa hakemaan tuomioistuimen ulkopuolisia korjaavia toimenpiteitä ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa, eikä valitusmekanismissa vireillä oleva menettely saa estää uhrien mahdollisuutta kääntyä tuomioistuimen puoleen. Tuomioistuinten on otettava asiaankuuluvasti huomioon valitusmekanismin antamat päätökset, mutta ne eivät sido tuomioistuimia.

11 artikla

Huolellisuusvelvoitetta koskevat alakohtaiset toimintasuunnitelmat

1.  Jäsenvaltiot voivat kannustaa hyväksymään kansallisella tai unionin tasolla huolellisuusvelvoitetta koskevia vapaaehtoisia alakohtaisia tai monialaisia toimintasuunnitelmia, joiden tarkoituksena on koordinoida yritysten huolellisuusvelvoitestrategioita.

Huolellisuusvelvoitetta koskeviin alakohtaisiin tai monialaisiin toimintasuunnitelmiin osallistuvat yritykset eivät vapaudu tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisilla sidosryhmillä, erityisesti ammattiliitoilla, työntekijöiden edustajilla ja kansalaisjärjestöillä, on oikeus osallistua huolellisuusvelvoitetta koskevien alakohtaisten toimintasuunnitelmien määrittelyyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin yrityksen velvoitetta noudattaa 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

3.  Huolellisuusvelvoitetta koskevissa alakohtaisissa toimintasuunnitelmissa voidaan esittää niiden soveltamisalaan kuuluvien yritysten yhteistä valitusmekanismia. Valitusmekanismin on oltava tämän direktiivin 9 artiklan mukainen.

4.  Valitusmekanismien kehittämisessä on otettava huomioon sidosryhmien asema.

12 artikla

Valvonta

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tämän direktiivin, sellaisena kuin se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamisen valvonnasta ja huolellisuusvelvoitetta koskevien parhaiden käytäntöjen levittämisestä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan mukaisesti nimetyt kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat riippumattomia ja että niillä on tarvittavat henkilöresurssit sekä tekniset ja taloudelliset resurssit, tilat, infrastruktuuri ja asiantuntemus, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisten toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [päivä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai osoitteiden muutoksista.

4.  Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon muun muassa internetissä. Komissio pitää tämän luettelon ajan tasalla.

13 artikla

Yrityksiä koskevat tutkinnat

1.  Edellä 12 artiklassa tarkoitetuilla jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet tehdä tutkintaa sen varmistamiseksi, että yritykset, mukaan lukien yritykset, jotka ovat todenneet, etteivät ne ole havainneet ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia, noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Kyseisillä toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet tarkastaa yrityksiä ja haastatella sidosryhmiä tai niiden edustajia, joihin asia vaikuttaa tai mahdollisesti vaikuttaa. Tällaiset tarkastukset voivat sisältää yrityksen huolellisuusvelvoitestrategian tai valitusmekanismin toimivuuden tarkastamisen sekä paikalla tehtäviä tarkastuksia.

Yritysten on tarjottava kaikki tarpeellinen apu helpottaakseen toimivaltaisten viranomaisten tutkinnan suorittamista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tutkinta on toteutettava joko noudattaen riskilähtöistä toimintatapaa tai siinä tapauksessa, että toimivaltaisella viranomaisella on hallussaan merkityksellisiä tietoja siitä, että yrityksen epäillään rikkoneen tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita, myös minkä tahansa kolmannen osapuolen esille tuomien perusteltujen ja kohtuullisten huolenaiheiden perusteella.

3.  Komissio ja 12 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset helpottavat kolmansien osapuolten mahdollisuuksia tuoda esille 2 kohdassa tarkoitettuja perusteltuja ja kohtuullisia huolenaiheita esimerkiksi laatimalla yhdenmukaistettuja lomakepohjia huolenaiheiden tuomiseksi esille. Komissio ja toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että valituksen tekijällä on oikeus pyytää, että hänen huolenaiheensa pysyvät luottamuksellisina tai anonyymeina kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Edellä 12 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että lomake voidaan täyttää myös sähköisesti.

4.  Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava valituksen tekijälle tutkinnan etenemisestä ja tuloksesta kohtuullisen ajan kuluessa, erityisesti jos tarvitaan lisätutkintaa tai koordinointia toisen valvontaviranomaisen kanssa.

5.  Jos toimivaltainen viranomainen toteaa 1 kohdan nojalla toteutettujen toimien tuloksena, että tätä direktiiviä ei ole noudatettu, sen on annettava kyseiselle yritykselle asianmukainen aika korjaavien toimien toteuttamiseen, jos tällaiset toimet ovat mahdollisia.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tämän direktiivin noudattamatta jättäminen voi suoraan aiheuttaa peruuttamatonta haittaa, asianomainen yritys voidaan määrätä toteuttamaan väliaikaisia toimenpiteitä kyseisessä yrityksessä tai suhteellisuusperiaatetta noudattaen keskeyttämään toiminta tilapäisesti. Kun kyse on sisämarkkinoilla toimivista yrityksistä, joihin sovelletaan muun kuin jäsenvaltion lainsäädäntöä, toiminnan tilapäiseen keskeyttämiseen voi sisältyä kielto toimia sisämarkkinoilla.

7.  Jäsenvaltioiden on säädettävä 18 artiklan mukaisista seuraamuksista yrityksille, jotka eivät toteuta korjaavia toimia asetetussa määräajassa. Kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet määrätä hallinnollisia sakkoja.

8.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset pitävät kirjaa 1 kohdassa tarkoitetuista tutkinnoista ilmoittaen erityisesti niiden luonteen ja tuloksen sekä mahdollisista 5 kohdan nojalla annetuista korjaavia toimia koskevista ilmoituksista. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava vuotuinen toimintakertomus, joka sisältää tiedot vakavimmista vaatimusten noudattamatta jättämistä koskevista tapauksista ja siitä, miten ne on käsitelty, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen.

14 artikla

Ohjeet

1.  Jotta voidaan luoda selkeät ja varmat puitteet yritysten käytännöille ja varmistaa niiden yhdenmukaisuus, komissio julkaisee jäsenvaltioita ja OECD:tä kuullen sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston avustuksella yleisiä ei-sitovia ohjeita yrityksille siitä, miten ne voivat parhaiten täyttää tässä direktiivissä säädetyt asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet. Näissä ohjeissa annetaan käytännön ohjeistusta siitä, miten oikeasuhteisuutta ja priorisointia vaikutusten, toimialojen ja maantieteellisten alueiden suhteen voidaan soveltaa asianmukaista huolellisuutta koskeviin velvoitteisiin yrityksen koon ja toimialan mukaan. Ohjeet asetetaan saataville viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

2.  Komissio voi jäsenvaltioita ja OECD:tä kuullen sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston avustuksella laatia erityisiä ei-sitovia ohjeita tietyillä toimialoilla toimiville yrityksille.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja ei-sitovia ohjeita laadittaessa otetaan asianmukaisesti huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavat periaatteet, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskeva ILO:n kolmikantainen periaatejulistus, vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, mineraalien vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, vastuullisia toimitusketjuja vaatetus- ja jalkinealalla koskevat OECD:n due diligence ‑ohjeet, yhteisösijoittajien vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, vastuullista yrityslainanantoa ja arvopaperimerkintää koskevat OECD:n due diligence -ohjeet sekä maatalousalan vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n ja FAOn ohjeet, Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 16 valtion velvoitteista, jotka koskevat yrityssektorin vaikutusta lasten oikeuksiin, ja Unicefin laatimat liiketoimintaa ohjaavat lapsenoikeusperiaatteet. Komissio tarkastelee määräajoin ohjeidensa merkityksellisyyttä ja mukauttaa niitä uusiin parhaisiin käytäntöihin.

4.  Komissio saattaa maakohtaiset tietokoosteet säännöllisesti ajan tasalle ja asettaa ne julkisesti saataville ajantasaisten tietojen antamiseksi unionin kunkin kauppakumppanin ratifioimista kansainvälisistä yleissopimuksista ja muista sopimuksista. Komissio kerää ja julkaisee kauppa- ja tullitietoja raaka-aineiden alkuperästä sekä väli- ja lopputuotteista ja julkaisee tietoa tiettyihin maihin tai alueisiin, toimialoihin ja osa‑aloihin sekä tuotteisiin liittyvistä ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten riskeistä.

15 artikla

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevat erityistoimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten on käytettävissä erityinen portaali, josta ne voivat kysyä neuvoa ja saada lisätukea ja -tietoa siitä, miten ne voivat parhaiten täyttää asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa.

2.  Pienet ja keskisuuret yritykset voivat saada pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevien unionin ohjelmien mukaista rahoitustukea voidakseen hoitaa asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa.

16 artikla

Unionin tason yhteistyö

1.  Komissio perustaa toimivaltaisten viranomaisten eurooppalaisen huolellisuusvelvoiteverkoston, joka varmistaa yhdessä 12 artiklassa tarkoitettujen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa sääntely-, tutkinta- ja valvontakäytäntöjen koordinoinnin ja lähentämisen ja tietojen jakamisen sekä seuraa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimintaa.

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanon valvomiseksi.

2.  Komissio julkaisee Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston avustuksella kansallisten toimivaltaisten viranomaisten jakamien tietojen perusteella ja yhteistyössä muiden julkisen sektorin asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa huolellisuusvelvoitetta koskevan vuotuisen tulostaulun.

17 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 3 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 3 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

18 artikla

Seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä oikeasuhteisista seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon rikkomisten vakavuus sekä se, onko rikkominen ollut toistuvaa vai ei.

2.  Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti määrätä oikeasuhteisia sakkoja, jotka lasketaan yrityksen liikevaihdon perusteella, sulkea yritykset tilapäisesti tai pysyvästi julkisten hankintojen, valtiontuen, julkisten tukijärjestelyjen, kuten vientiluottolaitoksiin perustuvien järjestelyjen, ja lainojen ulkopuolelle tai turvautua hyödykkeiden takavarikointiin ja muihin aiheellisiin hallinnollisiin seuraamuksiin.

19 artikla

Siviilioikeudellinen vastuu

1.  Se, että yritys kunnioittaa asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteitaan, ei vapauta yritystä mahdollisesta muusta kansallisen lainsäädännön mukaisesta vastuusta.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytössä vastuujärjestelmä, jonka mukaisesti yritykset voidaan saattaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen ja ne voivat toteuttaa korjaavia toimenpiteitä sellaisten ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten aiheuttamasta haitasta, jotka ne tai niiden määräysvallassa olevat yritykset ovat aiheuttaneet tai joihin ne ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden 2 kohdassa tarkoitettu vastuujärjestelmä on sellainen, että yritykset, jotka voivat osoittaa, että ne ovat noudattaneet kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta tämän direktiivin mukaisesti välttääkseen kyseisen haitan tai että haitta olisi aiheutunut, vaikka kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta olisi noudatettu, eivät joudu vastuuseen kyseisestä haitasta.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika siviilioikeudellista vastuuta koskevien kanteiden nostamiseksi ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvista haittavaikutuksista aiheutuvasta haitasta on kohtuullinen.

20 artikla

Kansainvälinen yksityisoikeus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten katsotaan olevan kansainvälisesti pakottavia säännöksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007(52) 16 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

2.  Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.
(2) EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19.
(3) EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1.
(4) EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1.
(5) EUVL L 132, 20.5.2017, s. 1.
(6) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17.
(7) EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1.
(8) EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.
(9) COM(2018)0097 final.
(10) COM(2019)0640 final.
(11) EUVL C 215, 5.7.2017, s. 1.
(12) EUVL C 209, 20.6.2019, s. 1.
(13) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.
(14) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 100.
(15) EUVL C 76, 9.3.2020, s. 23.
(16) https://www.ohchr.org/documents/publications/guidingprinciplesbusinesshr_en.pdf
(17) http://mneguidelines.oecd.org/guidelines
(18) https://www.oecd.org/investment/due-diligence-guidance-for-responsible-business-conduct.htm
(19) http://www.oecd.org/industry/inv/mne/responsible-supply-chains-textile-garment-sector.htm
(20) https://www.oecd.org/corporate/oecd-due-diligence-guidance-for-responsible-supply-chains-of-minerals-from-conflict-affected-and-high-risk-areas-9789264252479-en.htm
(21) https://www.oecd.org/daf/inv/investment-policy/rbc-agriculture-supply-chains.htm
(22) https://www.oecd.org/investment/due-diligence-guidance-for-responsible-business-conduct.htm
(23) https://www.oecd.org/investment/due-diligence-for-responsible-corporate-lending-and-securities-underwriting.htm
(24) https://www.ilo.org/declaration/thedeclaration/textdeclaration/lang--en/index.htm
(25) https://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_emp/---emp_ent/---multi/documents/publication/wcms_094386.pdf
(26) https://www.ohchr.org/Documents/Issues/Business/Gender_Booklet_Final.pdf
(27) Loi n° 2017-399 du 27 mars 2017 relative au devoir de vigilance des sociétés mères et des entreprises donneuses d’ordre, JORF nro 0074, 28. maaliskuuta 2017.
(28) Wet van 24 oktober 2019 n. 401 houdende de invoering van een zorgplicht ter voorkoming van de levering van goederen en diensten die met behulp van kinderarbeid tot stand zijn gekomen (Wet zorgplicht kinderarbeid).
(29) Euroopan parlamentin ulkoasioiden politiikkayksikkö, PE 603.475 – helmikuu 2019.
(30) Euroopan parlamentin ulkoasioiden politiikkayksikkö, PE 603.505 – kesäkuu 2020.
(31) Oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, tammikuu 2020.
(32) Oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, heinäkuu 2020.
(33) http://childrenandbusiness.org/
(34) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU, annettu 5. huhtikuuta 2011, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1).
(35) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).
(36) SWD(2017)0350.
(37) https://ec.europa.eu/info/files/better-regulation-toolbox-34_en
(38) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.
(39) EUVL ...
(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).
(41) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1).
(42) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).
(43)* Komission olisi määritettävä taloudellisen toiminnan suuririskiset alat, joilla on merkittävä vaikutus ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan, jotta kyseisillä aloilla toimivat pienet ja keskisuuret yritykset voidaan sisällyttää tämän direktiivin soveltamisalaan. Komission olisi määriteltävä suuririskiset pienet ja keskisuuret yritykset tässä direktiivissä. Määritelmässä olisi otettava huomioon yrityksen toimiala tai sen toiminnan laji.
(44) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).
(45) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).
(46) https://www.un.org/esa/socdev/unpfii/documents/DRIPS_en.pdf
(47) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).
(48) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(49) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä (EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29).
(50) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/38/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (EUVL L 122, 16.5.2009, s. 28).
(51) Neuvoston direktiivi 2001/86/EY, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta (EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22).
(52) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40)


Rakennustuoteasetuksen täytäntöönpano
PDF 151kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2021 rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 305/2011 (rakennustuoteasetus) täytäntöönpanosta (2020/2028(INI))
P9_TA(2021)0074A9-0012/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

–  ottaa huomioon rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011(1) (rakennustuoteasetus),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012(2) (standardointiasetus),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2019 annetun komission arvion rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta 9. maaliskuuta 2011 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) N:o 305/2011 (SWD(2019)1770),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2019 annetun komission kertomuksen rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta 9 päivänä maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 31 artiklan 4 kohdassa säädettyjen tehtävien, joihin myönnetään unionin rahoitusta 34 artiklan 2 kohdan nojalla, asiaankuuluvuuden arvioinnin lopputuloksista (COM(2019)0800),

–  ottaa huomioon markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020(3),

–  ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008(4),

–  ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY(5),

–  ottaa huomioon toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 764/2008 kumoamisesta 19. maaliskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/515(6),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen standardoinnin tulevaisuudesta(7),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” (COM(2016)0860),

–  ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0012/2021),

A.  ottaa huomioon, että rakennusteollisuus tarjoaa Euroopassa suoraan 18 miljoonaa työpaikkaa ja tuottaa 9 prosenttia BKT:sta(8);

B.  ottaa huomioon, että rakennustuoteasetuksen tarkoituksena on poistaa rakennustuotteiden kaupan teknisiä esteitä ja edistää näin niiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla ja varmistaa samalla, että ne sopivat käyttötarkoitukseensa ja täyttävät ilmoitetun suoritustason ottaen huomioon niiden käyttöön liittyvät terveys-, turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat valmistuspaikasta riippumatta;

C.  ottaa huomioon, että eurooppalainen teknisen sääntelyn ja standardoinnin järjestelmä on osoittautunut itsessään kilpailukykyä ja innovointia edistäväksi tekijäksi, samalla kun se edistää kuluttajien turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia ja tekee EU:n standardeista maailmanlaajuisia vertailuperusteita;

D.  katsoo, että yhdenmukaistettujen standardien hyväksymisen hitaus ja julkaisematta jättäminen on ongelmallista, koska hyväksymisprosessi ei pysy alan kehityksen tahdissa, mistä aiheutuu epävarmuutta yrityksille; toteaa, että yhdenmukaistettujen standardien puuttuminen ja nykyisten standardien vajavaisuus ovat lisänneet rakennustuotteille asetettavia kansallisia lisävaatimuksia, jotka luovat esteitä niiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla; katsoo, että nämä vaatimukset voivat olla haitallisia kuluttajille ja jäsenvaltioille, jotka noudattavat rakenteiden turvallisuuteen, terveyteen ja ympäristönsuojeluun sekä muita rakentamiseen ja kuluttajansuojaan liittyviä velvoitteitaan;

E.  katsoo, että jäsenvaltioiden vahvistamat rakennuskohteita koskevat säännöt olisi suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että taataan työntekijöiden ja kuluttajien turvallisuus ja vältetään ympäristön vahingoittuminen, millä voi olla vaikutusta myös rakennustuotteita koskeviin vaatimuksiin;

F.  ottaa huomioon, että rakennustuoteasetuksen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat 0,6–1,1 prosenttia rakennusalan liikevaihdosta, ja toteaa, että kustannukset lankeavat pääasiassa valmistajille, mikä voi olla erittäin raskasta pk-yrityksille;

1.  on tyytyväinen rakennustuoteasetusta koskevaan komission arviointiin ja meneillään olevaan uudelleentarkasteluun, joilla pyritään jatkamaan rakennustuotteiden sisämarkkinoiden esteiden poistamista ja edistämään Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman tavoitteita ottaen samalla huomioon teknologian kehitys ja innovointi;

2.  viittaa rakennustuoteasetuksen erityisluonteeseen ja toteaa sen eroavan uuden lainsäädäntökehyksen yleisistä periaatteista pääasiassa siksi, että sillä ei yhdenmukaisteta rakennustuotteita koskevia erityisvaatimuksia tai turvallisuuden vähimmäistasoja vaan sillä ainoastaan määritellään yhteinen tekninen kieli, joka on sama kaikille rakennustuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluville rakennustuotteille ja jolla arvioidaan yhdenmukaistetuissa teknisissä eritelmissä säädettyihin rakennustuotteiden perusominaisuuksiin liittyviä suoritustasoja;

3.  korostaa, että nykyisellä rakennustuoteasetuksella varmistetaan rakennustuotteiden vapaa liikkuvuus unionissa, kun taas jäsenvaltiot valvovat edelleen rakennuskohteita koskevia sääntöjä; toteaa tältä osin, että jäsenvaltioiden säännöissä edellytetään, että rakennuskohteet suunnitellaan ja toteutetaan siten, ettei ihmisille, kotieläimille tai omaisuudelle aiheuteta vaaraa eikä ympäristöä vahingoiteta; huomauttaa, että jäsenvaltioiden tasolla vahvistettuun rakennuslainsäädäntöön vaikuttaa yleensä kohteissa käytettävien rakennustuotteiden suoritustaso;

Yhteinen tekninen kieli myös standardeissa

4.  panee merkille, että rakennustuoteasetuksella käyttöön otettu yhteinen tekninen kieli määritellään yhdenmukaistetuissa eurooppalaisissa standardeissa ja eurooppalaisissa arviointiasiakirjoissa ja sitä sovelletaan tuotteisiin, jotka eivät kuulu tai eivät kuulu kokonaan yhdenmukaistettujen standardien piiriin, jotta otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden suorituskykyvaatimukset; toteaa, että yhdenmukaistettujen standardien laatimisessa toimivaltaisia organisaatioita ovat Euroopan standardointikomitea (CEN) ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (CENELEC) ja että eurooppalaisten arviointiasiakirjojen laatimisesta huolehtivat puolestaan eurooppalaisesta teknisestä arvioinnista vastaava organisaatio (EOTA) ja teknisestä arvioinnista vastaavat laitokset;

5.  huomauttaa, että toisin kuin muussa uutta lainsäädäntökehystä koskevassa lainsäädännössä, rakennustuoteasetuksessa säädettyjen yhdenmukaistettujen standardien käyttö on pakollista, mikä edellyttää, että niiden hyväksymisjärjestelmä on tehokas, jotta voidaan vastata teollisuuden tarpeisiin ja ottaa huomioon sen tehokkaimmat käytännöt, tasoittaa tietä innovoinnille, pysyä teknologian kehityksen tasalla, varmistaa oikeudellinen selkeys ja tasapuoliset toimintaedellytykset pk-yrityksille sekä vastata jäsenvaltioiden sääntelytarpeisiin; kehottaa siksi komissiota varmistamaan teollisuuden ja asiaankuuluvien sidosryhmien aktiivisen osallistumisen, jotta voidaan varmistaa, että uudet standardit ovat mahdollisimman asianmukaisia; toteaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti standardointiprosessiin;

6.  on huolissaan siitä, että rakennustuotteita koskevista 444 yhdenmukaistetusta standardista vain kaksitoista annettiin rakennustuoteasetuksen hyväksymisen jälkeen; katsoo, että standardien kehittämiseen ja julkaisemiseen tarvittava aika, nykyisten standardien (rakennustuoteasetukseen liittyvä säännöstö) tarkistamisen ja päivittämisen ruuhkautuminen, nykyiseen lainsäädäntökehykseen liittyvä oikeudellisen selkeyden puute ja tuloksekkaan vuoropuhelun puute kaikkien prosessissa mukana olevien kumppaneiden välillä ovat merkittävimpiä rakennustuoteasetuksen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia;

7.  huomauttaa, että huomattava osa standardeista ei kata täysin kaikkia perusvaatimuksia, jotka ovat tarpeen rakennustuotteiden käyttämiseksi rakennuskohteissa; on huolissaan siitä, että tämä puutteellinen yhdenmukaistaminen on osittain johtanut rakennustuotteisiin sovellettaviin kansallisiin lisävaatimuksiin ja pakollisiin kansallisiin merkintöihin, jotka luovat perusteettomia esteitä, pirstaloivat ja heikentävät sisämarkkinoita ja luovat oikeudellista epävarmuutta yrityksille, rakentajille, urakoitsijoille, suunnittelijoille ja arkkitehdeille, mistä saattaa aiheutua turvallisuusriskejä rakennuskohteille;

8.  kehottaa komissiota etsimään pikaisesti nopean ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun standardointiprosessien parantamiseksi ja julkaisemattomien standardien ruuhkan purkamiseksi; kannattaa tässä yhteydessä sitä, että lyhyen aikavälin toimenpiteitä ruuhkan purkamiseksi ja sääntelyn puutteiden ratkaisemiseksi yhdistetään pitkän aikavälin toimenpiteisiin, jotta parannetaan yhteisen teknisen kielen määrittelyprosessia yhdenmukaistettujen kattavien standardien avulla;

9.  korostaa, että yhdenmukaistettujen standardien kehittämistä koskevia ongelmia on käsiteltävä valmisteluprosessin kaikissa vaiheissa; kehottaa komissiota kuulemaan tiiviisti kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä valmisteluvaiheessa standardointiasetuksen mukaisesti ja korostaa kaikkien osapuolten tasapuolisen edustuksen sekä läpinäkyvyyden ja avoimuuden merkitystä toimivien ratkaisujen löytämiseksi; korostaa tarvetta varmistaa, että komission esittämät standardointipyynnöt ovat laadukkaita ja että ohjeistus on selkeää ja käytännönläheistä; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan standardointielimille kattavat ja horisontaaliset suuntaviivat, joissa täsmennetään pyydetyn standardin rakenne ja sitä koskevat vaatimukset; ehdottaa, että vahvistetaan selkeästi määritellyt määräajat, joiden kuluessa komission on arvioitava valmisteltuja standardeja, ja selkeät määräajat kaikille osapuolille, jotta varmistetaan lisätarkistus, jos havaitaan, että standardointipyyntöä tai rakennustuoteasetusta ei ole noudatettu; pitää tärkeänä määritellä standardien soveltamisala tarkemmin, jotta valmistajilla olisi selkeät ohjeet, kun he ilmoittavat tuotteidensa kuuluvan soveltamisalaan;

10.  katsoo, että koska standardit ovat rakennustuoteasetuksen yhteydessä pakollisia ja koska niitä pidetään osana unionin lainsäädäntöä, annettujen yhdenmukaistettujen standardien tekstien olisi oltava saatavilla kaikilla unionin kielillä; korostaa tarvetta varmistaa laadukkaiden käännösten saatavuus ilman lisäkustannuksia ja lisätä kansallisten standardointielinten osallistumista käännösprosessiin; kehottaa komissiota edelleen tukemaan ja yksinkertaistamaan rahoitusjärjestelyjä, jotka liittyvät yhdenmukaistettujen standardien kääntämiseen;

11.  on huolissaan siitä, että suurin osa eurooppalaisista arviointiasiakirjoista ei koske innovatiivisia tuotteita, vaikka rakennustuoteasetukseen sisällytettiin vaihtoehtoinen menettely yhdenmukaistettujen standardien soveltamisalaan osittain tai kokonaan kuulumattomia tuotteita varten, jotta markkinoille voitaisiin hyväksyä innovatiivisia tuotteita;

12.  katsoo näin ollen, että standardointijärjestelmän nykyinen vajaatoiminta on yksi syy siihen, että EOTAn menettelyä käytetään yhä enemmän vaihtoehtoisena standardointikeinona;

13.  korostaa, että EOTAn menettely on pitkällinen ja kallis eikä se ole pk-yritysystävällinen ja se on hinnaltaan lähinnä vain suurten markkinatoimijoiden ulottuvissa; korostaa, että sen lisäksi, että standardointiprosessiin on tehtävä yleisiä parannuksia, nykyinen menettely eurooppalaisten arviointiasiakirjojen kehittämiseksi voi olla hyödyllinen täydentävä keino innovatiivisten tuotteiden kehittämisen ja pk-yritysten osallistumisen kannustamiseksi, mutta sen yhteydessä on myös otettava huomioon valmistajien tavoite saattaa unionin tuotevaatimusten mukaisia innovatiivisia tuotteita markkinoille mahdollisimman nopeasti eikä sitä pitäisi nähdä pysyvänä vaihtoehtona standardointijärjestelmälle;

14.  korostaa, että yhteinen tekninen kieli voisi auttaa edistämään kiertotaloutta, koska se mahdollistaa rakennustuotteiden suoritustason ilmoittamisen yhteisellä tavalla; katsoo, että huomiota olisi kiinnitettävä enemmän standardeihin, joilla voidaan edistää kiertotaloutta Euroopassa;

CE-merkintä ja suoritustasoilmoitus

15.  panee merkille, että CE-merkinnän ansiosta yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti markkinoille saatettuja rakennustuotteita voidaan pitää kaupan minkä tahansa toisen jäsenvaltion alueella; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että rakennustuoteasetuksen mukainen CE-merkintä eroaa muusta uutta lainsäädäntökehystä koskevasta lainsäädännöstä, sillä se viittaa ainoastaan tuotteen suoritustasoon eikä osoita tuotteen erityistä vaatimustenmukaisuutta, ja että tällainen muusta uutta lainsäädäntökehystä koskevasta lainsäädännöstä poikkeava lähestymistapa saattaisi aiheuttaa sekaannusta CE-merkinnän suhteen ja alentaa sen arvoa; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota CE-merkinnässä ja suoritustasoilmoituksessa edellytettyjen tietojen päällekkäisyyksiin; katsoo, että tämä päällekkäisyys aiheuttaa yrityksille tarpeettomia hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia ja että siihen olisi puututtava muun muassa lisäämällä digitaalisten ratkaisujen käyttöä;

16.  pitää valitettavana, että rakennustuoteasetuksen mukainen CE-merkintä ymmärretään virheellisesti laatumerkiksi, ja toteaa, että se ei määritä, onko rakennustuote turvallinen tai voidaanko sitä käyttää rakennuskohteissa; katsoo, että tarvitaan lisäratkaisuja, jotta loppukäyttäjät saisivat täsmällistä ja selkeää tietoa CE-merkinnän luonteesta, kun on kyse rakennustuotteiden turvallisuudesta ja siitä, ovatko ne kansallisten rakennusturvallisuutta ja rakennuskohteita koskevien vaatimusten mukaisia;

17.  kehottaa komissiota harkitsemaan ja arvioimaan tyhjentävästi, voitaisiinko rakennustuoteasetusta asteittain parantaa sisällyttämällä siihen terveys-, turvallisuus- ja ympäristönäkökohtia koskevia muita tiedotusvelvoitteita ja tuotteen suorituskykyvaatimuksia vaikutustenarvioinnin ja kutakin tuoteluokkaa koskevan unionin ja jäsenvaltioiden sääntelytarpeiden arvioinnin perusteella; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan, mikä lähestymistapa olisi vaikuttava rakennustuoteasetuksen kannalta;

18.  huomauttaa, että rakennusalan digitalisaatio on puutteellista, ja korostaa, että on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti digitaaliteknologiaa, jotta talouden toimijoille ja loppukäyttäjille voidaan tarjota selkeää, avointa ja luotettavaa tietoa, jotta puututaan tiedottamista koskevien edellytysten päällekkäisyyksiin ja jotta markkinavalvontaviranomaiset voivat harjoittaa toimintaansa tehokkaammin; kehottaa komissiota arvioimaan tällaisen teknologian käyttämisestä saatavia hyötyjä ja kehittämään ratkaisuja eri tietojärjestelmien kautta hyödynnettävän olemassa olevan datan älykkääseen integrointiin;

19.  arvelee, että digitaalisilla ratkaisuilla voitaisiin lisätä rakennustuotemarkkinoiden avoimuutta ja varmistaa suoritustasoilmoituksessa annettujen tietojen oikeellisuus ja luotettavuus sekä helpottaa rakennustuotteiden vertailtavuutta niiden ilmoitetun suoritustason, mukaan lukien turvallisuuden ja ympäristönsuojelun taso, perusteella, jolloin talouden toimijat ja loppukäyttäjät voisivat hyötyä valmistajien antamista tiedoista arvioimalla nopeasti rakennuskohteita koskevia vaatimuksia ja vertailemalla niitä suoritustasoilmoituksessa esitettyihin tietoihin;

20.  korostaa tarvetta lisätä talouden toimijoiden, erityisesti pk-yritysten ja mikroyritysten, tietoisuutta CE-merkinnästä ja suoritustasoilmoituksesta myös yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta; katsoo, että tällainen lähestymistapa lisäisi luottamusta unionissa tehtävään yhdenmukaistamiseen ja yhdenmukaistettujen standardien laatuun ja auttaisi vähentämään sisämarkkinoiden pirstoutuneisuutta; korostaa kansallisten rakennustuoteyhteyspisteiden tärkeää roolia, kun ne tiedottavat talouden toimijoille rakennustuoteasetuksen soveltamisesta ja tarjoavat luotettavaa tietoa säännöksistä, joita jäsenvaltion alueella sovelletaan kunkin rakennustuotteen aiottuun käyttötarkoitukseen rakennuskohdetta koskevien vaatimusten täyttämiseksi; ehdottaa lisätoimia näiden yhteyspisteiden olemassaolosta tiedottamiseksi, koska vain 57 prosenttia sidosryhmistä oli tietoisia niistä vuonna 2018;

Markkinavalvonta

21.  on huolissaan siitä, että teollisuus pitää rakennustuotteiden markkinavalvontaa riittämättömänä ja tehottomana; korostaa, että tällainen tilanne heikentää lainsäädäntöä noudattavien talouden toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja hyödyttää epärehellisiä elinkeinonharjoittajia, jotka eivät noudata sitä; huomauttaa, että heikko ja epäjohdonmukainen markkinavalvonta voisi johtaa sellaisten tuotteiden lisääntymiseen, jotka eivät vastaa ilmoitettua suoritustasoaan, mikä olisi riski loppukäyttäjille;

22.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön asetus (EU) 2019/1020, jolla pyritään vahvistamaan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön, rakennustuoteasetus mukaan luettuna, soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinavalvontaa ja jossa vahvistetaan kehys yhteistyölle talouden toimijoiden kanssa; korostaa , että kansallisten markkinavalvontaviranomaisten on pantava uudet säännöt täytäntöön johdonmukaisesti, yhdenmukaisesti ja yhtenäisesti ja että tätä varten on tehostettava rajat ylittävää yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa rakennusalan tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu unionin markkinoilla;

23.  muistuttaa jäsenvaltioita asetukseen (EU) 2019/1020 perustuvasta vaatimuksesta osoittaa tarvittavat taloudelliset, inhimilliset ja tekniset resurssit markkinavalvontaviranomaisille, mukaan lukien sen varmistaminen, että niillä on riittävä asiantuntemus ja pätevyys; kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan markkinavalvontaviranomaistensa välistä yhteistyötä, myös rajat ylittävällä tasolla, ja parantamaan tarkastusten määrää, tehokkuutta ja vaikuttavuutta, jotta voidaan tunnistaa rakennustuotteet, jotka eivät ole ilmoitetun suoritustasonsa mukaisia, ja estää niiden liikkuminen sisämarkkinoilla;

24.  kehottaa komissiota hyväksymään kiireellisesti asetuksen (EU) 2019/1020 nojalla täytäntöönpanosäädöksiä, jotta jatkettaisiin markkinavalvontaviranomaisten suorituskyvyn mukauttamista määrittämällä yhdenmukaiset edellytykset tarkastuksille, perusteet tarkastusten tiheyden määrittämiselle sekä tarkastettavien näytteiden määrä tiettyjen tuotteiden tai tuoteluokkien osalta ja vahvistamalla vertailuarvot ja tekniikat yhdenmukaistettujen tuotteiden, myös rakennustuotteiden, tarkastuksia varten ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisten alojen erityispiirteet ja uudelleentarkastellun rakennustuoteasetuksen vaikutus; toteaa, että tuotteiden vaatimustenmukaisuutta käsittelevä unionin verkosto ja hallinnollisen yhteistyön ryhmät ovat tärkeässä tehtävässä, kun varmistetaan täytäntöönpanoa valvovien jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission välistä jäsenneltyä koordinointia ja yhteistyötä ja selkeytetään markkinavalvontakäytäntöjä niiden tehostamiseksi;

25.  pitää erittäin tärkeänä, että rakennustuotteista vastaavat kansalliset markkinavalvontaviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä kansallisten rakennusvalvontaviranomaisten kanssa, jotta varmistetaan, että arvioitaessa, ovatko rakennuskohteessa käytettävät rakennustuotteet ilmoitetun suoritustason tai aiotun käyttötarkoituksen mukaisia, otetaan huomioon monia eri näkökohtia ja varmistetaan, että rakennustuotteet ovat rakennusmääräysten mukaisia, millä taataan rakennustuotteita käyttävien työntekijöiden ja rakennuskohteen käyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelu;

26.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kannettava vastuu rakennuskohteita koskevista kansallisista säännöksistä, myös vaatimuksista, jotka koskevat rakennusten turvallisuutta rakennuskohteen rakentamisen, kunnossapidon ja purkamisen aikana, ottamalla huomioon muut yleisen edun kannalta tärkeät näkökohdat, kuten työntekijöiden terveys, turvallisuus ja ympäristönsuojelu;

27.  kiinnittää huomiota verkkomyynnin lisääntymiseen rakennusalalla; korostaa tarvetta varmistaa verkossa myytävien ja erityisesti EU:n ulkopuolisilta talouden toimijoilta ostettujen rakennustuotteiden tehokas markkinavalvonta, koska ne eivät ehkä ole unionin lainsäädännön mukaisia ja voivat siten vaikuttaa rakennuskohteiden laatuun ja turvallisuuteen, ja varmistaa tällä tavoin, että sisämarkkinoilla liikkuvat rakennustuotteet ovat alkuperästään riippumatta ilmoitetun suoritustasonsa tai käyttötarkoituksensa mukaisia; korostaa verkkomarkkinoiden mahdollista tehtävää tässä mielessä;

28.  painottaa, että on tärkeää varmistaa, että rakennustuotteiden suoritustason arviointeja tekevien ilmoitettujen arviointilaitosten suoritustaso on yhdenmukainen, jotta ne hoitavat tehtävänsä samantasoisesti ja samoin edellytyksin; panee tässä yhteydessä merkille asetuksella (EU) 2019/1020 käyttöön otettujen unionin testauslaitosten roolin pyrittäessä parantamaan laboratoriokapasiteettia ja varmistamaan testauksen luotettavuus ja johdonmukaisuus jäsenvaltioiden markkinavalvontaa silmällä pitäen;

29.  korostaa, että on tehostettava tietojen antamista ja tiedonvaihtoa rakennustuotteiden sisältämistä mahdollisesti vaarallisia aineista ja vahvistettava yhteistoimintaa Euroopan kemikaaliviraston tietokantojen kanssa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti;

30.  kehottaa komissiota seuraamaan edelleen tehokkaasti kansallisista sääntelytoimenpiteistä johtuvia sisämarkkinoiden perusteettomia esteitä ja puuttumaan niihin; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä on tehostettava, jotta voidaan puuttua käytäntöihin, jotka haittaavat rakennustuotteiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla, kuten kansallisten merkintöjen käytön jatkaminen ja rakennustuotteiden lisäsertifioinnit;

Rakennustuotteiden ekologinen kestävyys

31.  korostaa yleistä tarvetta siirtyä kestävään talouteen ja edistää kiertotaloutta rakennustuotteiden hankinnassa, valmistuksessa, uusiokäytössä ja kierrätyksessä sekä niiden käytössä rakennuskohteissa; tähdentää, että rakennustuotteiden ekologista kestävyyttä sekä uusiotuotteiden ja uusiutuvien tuotteiden ja materiaalien saatavuutta markkinoilla on parannettava;

32.  suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että komissio pyrkii tekemään rakennusalasta kestävämmän käsittelemällä rakennustuotteiden kestävyyttä rakennustuoteasetuksen tarkistamisen yhteydessä, kuten kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa ilmoitettiin; tukee komission sitoumusta rakennustuotteita koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamiseen ja johdonmukaistamiseen horisontaalisten ympäristöpolitiikkojen kanssa;

33.  kehottaa komissiota harkitsemaan tiettyjen ympäristötehokkuutta ja kestävyyskriteereitä koskevien vaatimusten sisällyttämistä rakennustuoteasetuksen mukaisia tiettyjä tuoteluokkia koskeviin yhdenmukaistettuihin standardeihin tuotteiden koko elinkaaren ajan ottaen samalla huomioon markkinoiden ja teknologian kehitys sekä rakennusalan tai rakennuspolitiikan kansalliset sääntelyvaatimukset, jotta valmistajille voidaan tarjota yksi ainoa kehys tuotteiden arviointia ja testausta varten silloin, kun asiaan liittyvät yhteiset vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset täyttyvät; korostaa, että rakennustuoteasetuksessa vahvistetut rakennuskohteita koskevat nykyiset perusvaatimukset voivat jo muodostaa perustan standardien kehittämistä koskevien toimeksiantojen ja yhdenmukaistettujen teknisten eritelmien valmistelulle rakennustuotteiden ympäristötehokkuuden ja kestävyyden osalta; korostaa, että on tärkeää arvioida asianmukaisesti tuoteluokkia, joille tällaiset vaatimukset olisivat merkityksellisiä, ja että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät on otettava mukaan arviointiprosessiin; painottaa, että tämä sisällyttäminen ei saisi johtaa rakennustuotteiden hintojen nousuun;

34.  kehottaa komissiota arvioimaan, miten rakennustuoteasetuksella voitaisiin tukea rakennustuotteiden kiertoa, mukaan lukien tuotteiden uusiokäyttö ja uudelleen valmistaminen tai valmistaminen kierrätysmateriaaleista; korostaa, että tämä edellyttää luotettavia tietoja rakennustuotteiden aiemmasta käytöstä ottaen huomioon mahdolliset kustannukset; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission tavoitetta perustaa älykkäiden kiertotalouden sovellusten yhteinen eurooppalainen data-avaruus, johon sisältyy dataa tuotetiedoista(9);

Rakennustuoteasetuksen uudelleentarkastelua koskevat erityiset suositukset

35.  korostaa tarvetta varmistaa kaikkien sidosryhmien asianmukainen osallistuminen kuulemis- ja arviointiprosessiin; pitää tärkeänä mahdollisten sääntelyvaihtoehtojen laajaa vaikutustenarviointia; painottaa, että rakennustuotteita koskevassa lainsäädännössä on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset ja kevyempi hallinnollinen taakka kaikille yrityksille, erityisesti pk-yrityksille ottaen samalla huomioon uudet liiketoimintamallit sekä oikeudenmukainen globaali kilpailu; kehottaa tässä yhteydessä selventämään ja tehostamaan edelleen mikroyrityksiä koskevia yksinkertaistettuja menettelyjä;

36.  painottaa, että on tärkeää välttää päällekkäisyyksiä ja varmistaa, että tarkistettu rakennustuoteasetus on johdonmukainen voimassa olevan lainsäädännön ja tulevien lainsäädäntöaloitteiden kanssa; kehottaa komissiota näin ollen selventämään rakennustuoteasetuksen suhdetta siihen liittyvään sisämarkkinalainsäädäntöön, kuten ekosuunnitteludirektiiviin(10), energiamerkintäasetukseen(11), jätepuitedirektiiviin(12) ja juomavesidirektiiviin(13), jotta vältettäisiin mahdolliset päällekkäisyydet ja tarvittaessa virtaviivaistettaisiin asiaa koskevia säännöksiä oikeudellisen selkeyden varmistamiseksi yrityksille;

37.  korostaa, että rakennustuoteasetuksen mahdollisen tarkistamisen yhteydessä olisi noudatettava standardointiasetuksen periaatteita ja tavoitteita yhdenmukaistettujen standardien valmistelun osalta, jotta varmistetaan standardien avoimuus ja laatu; painottaa, että kaikissa tarkistuksissa olisi varmistettava kaikkien asianomaisten osapuolten asianmukainen osallistuminen ja vastattava jäsenvaltioiden sääntelytarpeisiin;

38.  tähdentää, että siirtymäkauden aikana on varmistettava oikeudellinen selkeys rakennustuoteasetuksen mahdollisen tarkistamisen ja rakennustuoteasetukseen liittyvän säännöstön uudelleentarkastelun suhteen oikeudellisen tyhjiön välttämiseksi ja kitkattoman uuteen sääntelyyn siirtymisen varmistamiseksi;

39.  on huolissaan siitä, että rakennustuoteasetuksen mahdollinen tarkistaminen ja erityisesti rakennustuoteasetukseen liittyvän säännöstön uudelleentarkastelu vie huomattavasti aikaa, vaikka valmistajat, rakentajat, urakoitsijat, suunnittelijat ja arkkitehdit sekä muut loppukäyttäjät tarvitsevat välittömiä ratkaisuja, jotta päästäisiin eroon muun muassa yhdenmukaistettujen standardien päivittämättä jättämisestä ja puutteellisesta sääntelystä johtuvasta oikeudellisesta epävarmuudesta; kehottaa komissiota käsittelemään näitä kysymyksiä rakennustuoteasetuksen odotetun uudelleentarkastelun yhteydessä pyrkien myös ratkaisemaan kiireelliset oikeudelliset ja tekniset haasteet;

40.  kehottaa tarkistamaan rakennustuoteasetusta kunnianhimoisesti luodakseen vakaan sääntelykehyksen, joka sisältää tehokkaita, helposti täytäntöönpantavia ja yhdenmukaistettuja sääntöjä;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5.
(2) EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12.
(3) EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.
(4) EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30.
(5) EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82.
(6) EUVL L 91, 29.3.2019, s. 1.
(7) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 56.
(8) Euroopan komissio, ‘The European construction sector – A global partner’, 2016.
(9) Ks. kiertotaloutta koskeva toimintasuunnitelma.
(10) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.
(11) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1.
(12) EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.
(13) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32.


Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa vammaisyleissopimuksen valossa
PDF 180kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2021 yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanosta YK:n vammaisyleissopimuksen valossa (2020/2086(INI))
P9_TA(2021)0075A9-0014/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (vammaisyleissopimus) ja sen voimaantulon Euroopan unionissa 21. tammikuuta 2011 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 26. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY(1) mukaisesti,

–  ottaa huomioon YK:n vammaisyleissopimuksen komitean yleiskommentit sopimuksen täytäntöönpanosta, erityisesti 22. toukokuuta 2014 annetun yleiskommentin nro 2 (2014) esteettömyydestä ja saavutettavuudesta, 26. elokuuta 2016 annetun yleiskommentin nro 3 (2016) vammaisista naisista ja tytöistä, 27. lokakuuta 2017 annetun yleiskommentin nro 5 (2017) itsenäisestä elämisestä ja osallisuudesta yhteisössä sekä 26. huhtikuuta 2018 annetun yleiskommentin nro 6 (2018) tasa-arvosta ja syrjimättömyydestä,

–  ottaa huomioon YK:n vammaisyleissopimuksen komitean 2. lokakuuta 2015 antamat loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä raportista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja siihen sisältyvät kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista(2) (työsyrjintädirektiivi),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta(3),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426) sekä siitä 2. huhtikuuta 2009 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan(4),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta(5),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista(6),

–  ottaa huomioon asetukset, joissa vahvistetaan säännöt monivuotisen rahoituskehyksen mukaisille EU:n rahoitusohjelmille, erityisesti Euroopan sosiaalirahastolle (ESR), nuorisotyöllisyysaloitteelle, Euroopan aluekehitysrahastolle (EAKR), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle (maaseuturahasto), Erasmus-ohjelmalle ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastolle (JTF), jotka tarjoavat EU:n rahoitustukea vammaisten henkilöiden tilanteen parantamiseksi,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä(7), erityisesti työnantajan velvoitteen varmistaa työntekijöiden turvallisuus ja terveys kaikilta työhön liittyviltä osa-alueilta sekä sen, että he eivät saa aiheuttaa työntekijöille taloudellisia kustannuksia tämän velvoitteen täyttämiseksi,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (COM(2010)0636), jäljempänä ’vammaisstrategia’,

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 täytäntöönpanosta (SWD(2017)0029),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2018 annetun komission suosituksen tasa-arvoelimiä koskevista normeista(8),

–  ottaa huomioon komission vuonna 2013 käynnistämän EU:n vammaiskorttia koskevan pilottihankkeen,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä oikeuksista covid-19-kriisissä(9),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vammaisstrategiasta vuoden 2020 jälkeen(10),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman vammaisten naisten tilanteesta(11),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanosta(12),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean päätelmiin(13),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien komitean hyväksymästä Euroopan unionin ensimmäiseen kertomukseen liittyvästä asialuettelosta(14),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020(15),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi(16),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1988 antamansa päätöslauselman kuurojen viittomakielistä(17), 18. marraskuuta 1998 antamansa päätöslauselman viittomakielistä(18) ja 23. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman viittomakielistä ja koulutetuista viittomakielen tulkeista(19),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(20),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017(21),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta(22),

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö A:n asiaa koskevat tutkimukset, erityisesti vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen vammaisten naisten syrjinnästä ja työhön pääsystä ”Discrimination and Access to Employment for Female Workers with Disabilities” ja vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen kohtuullisesta mukauttamisesta ja suojatyökeskuksista ”Reasonable Accommodation and Sheltered Workshop for People with Disabilities: Cost and Returns of Investments”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun asiaa koskevat tutkimukset ja erityisesti vuonna 2016 tehdyt Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnit vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanosta EU:ssa ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisista EU:n julkishallinnon velvoitteista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen kasvavan oikeuskäytännön direktiivin 2000/78/EY tulkinnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomukset 2018 ja 2019,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen strategiset tutkimukset siitä, miten komissio varmistaa vammaisten henkilöiden pääsyn verkkosivuilleen (OI/6/2017/EA) ja miten komissio kohtelee vammaisia henkilöitä EU:n henkilöstön yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän nojalla (OI/4/2016/EA), sekä päätöksen yhteisenä tutkimuksena käsitellyistä asioista 1337/2017/EA ja 1338/2017/EA, jotka koskivat Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) EU:n virkamiesten rekrytoimiseksi järjestämien valintamenettelyjen esteettömyyttä näkövammaisille,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen oma-aloitteisen tutkimuksen perusoikeuksien kunnioittamisesta EU:n koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa (OI/8/2014/AN),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva EU:n agenda 2020–2030”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston aihekohtaiset raportit sekä tiedotteet koronaviruspandemiasta,

–  ottaa huomioon syrjimättömyyttä, yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta käsittelevän EU:n korkean tason ryhmän yhdenvertaisuustietoja käsittelevän alaryhmän koostamat käytännöt ja ohjeet yhdenvertaisuustietojen keräämisen ja käytön parantamisesta (yhdenvertaisuustietoja koskevat ohjeet),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin laatiman tasa-arvoindeksin,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

–  ottaa huomioon vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen raportit ja suositukset, joita ovat esittäneet Autism Europe, Bundesarbeitsgemeinschaft Inklusionsfirmen, Euroopan sokeain unioni, Euroopan vammaisfoorumi, Euroopan itsenäisen elämän verkosto, Kuurojen Euroopan unioni, Inclusion Europe ja International Federation for Spina Bifida and Hydrocephalus ja Mental Health Europe, sekä Equinet-verkoston ja vammaisten henkilöiden oikeuksiin erikoistuneiden tutkijoiden raportit ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0014/2021),

A.  ottaa huomioon, että vammaisilla henkilöillä(23) on oikeus osallistua täysimääräisesti työmarkkinoille ja yhteiskuntaan ja että heidän perusoikeuksiaan ei useinkaan kunnioiteta EU:ssa; ottaa huomioon, että he ovat valtaosin syrjäytyneitä avoimilta työmarkkinoilta ja heiltä evätään oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa tai heillä on suuria vaikeuksia saavuttaa yhtäläinen pääsy työmarkkinoille ja tasavertaiset osallistumisedellytykset;

B.  ottaa huomioon, että vammaisiin henkilöihin kohdistuu edelleen moninkertaista ja risteävää syrjintää ja epäedullista kohtelua, joka perustuu heidän vammaisuuteensa ja sukupuoleensa, rotuun, etniseen alkuperään, ikään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, maahanmuuttaja-asemaan tai sosioekonomiseen taustaan, koulutusaste mukaan luettuna; ottaa huomioon, että syrjintää esiintyy työsyklin eri vaiheissa rekrytoinnista alkaen, mikä voi johtaa vammaisten henkilöiden sosiaaliseen syrjäytymiseen; ottaa huomioon, että syrjintä ja monimuotoisuuden puute työpaikoilla aiheuttavat huomattavia inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia;

C.  toteaa, että perusoikeuskirjassa kielletään kaikenlainen syrjintä, myös vammaisuuden perusteella, ja tunnustetaan vammaisen henkilön oikeudet(24);

D.  ottaa huomioon, että EU:sta tuli vammaisyleissopimuksen osapuoli joulukuussa 2010, ja yleissopimus tuli voimaan EU:ssa tammikuussa 2011; muistuttaa, että vammaisyleissopimus sitoo EU:ta, sen toimielimiä ja jäsenvaltioita, joilla on suora velvoite panna vammaisyleissopimus täysimääräisesti täytäntöön, sen työtä ja työllistymistä koskeva 27 artikla mukaan lukien; ottaa huomioon, että vammaisyleissopimuksen hyväksymisen jälkeen sen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty jonkin verran, mutta ei riittävästi;

E.  ottaa huomioon, että EU on näin ollen velvollinen toimimaan vammaisyleissopimuksen kanssa yhteensopivalla tavalla, ja Euroopan unionin tuomioistuimen on tulkittava EU:n lainsäädäntöä, työsyrjintädirektiivi mukaan lukien, vammaisyleissopimuksen mukaisesti;

F.  toteaa, että vammaisyleissopimus torjuu vammaisuuden lääketieteellisen mallin ja tukee sen sijaan vammaisuuden ihmisoikeus- ja sosiokontekstuaalista mallia; toteaa, että vammaisyleissopimuksessa vaaditaan osallistavaa yhdenvertaisuutta vammaisille henkilöille; ottaa huomioon, että vammaisyleissopimuksessa tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeus työskennellä yhdenvertaisesti muiden kanssa, valita ammattinsa vapaasti, tulla hyväksytyksi ja työskennellä avoimessa, osallistavassa ja esteettömässä työympäristössä;

G.  toteaa, että vammaisyleissopimuksen määritelmän ja vaatimusten mukaisesti kohtuullisessa mukauttamisessa keskitytään yksilön erityistarpeisiin, kun taas positiivista erityiskohtelua sovelletaan kokonaiseen ihmisryhmään, johon voi kohdistua syrjintää; katsoo, että molempia tarvitaan takaamaan työyhteisön monimuotoisuus ja varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat käyttää yhdenvertaisesti oikeuttaan työhön; ottaa huomioon, EU:lla ei ole selkeitä suuntaviivoja kohtuullisesta mukautuksesta, jota työnantajat eivät ymmärrä riittävän hyvin ja jota usein ei ole saatavilla tai se ei ole riittävää; ottaa huomioon, että vammaisten työntekijöiden tarpeiden kohtuullisella mukauttamisella on olennainen vaikutus heidän työnsä laatuun ja uranäkymiin sekä työn kestävyyteen;

H.  ottaa huomioon, että yksi tärkeimmistä vammaisten henkilöiden työllistymisen osa-alueista on heidän osallistumisensa yhteisön elämään ja siirtyminen laitoshoidosta yhteisölliseen tukeen; katsoo, että laitoshoidosta luopumista koskeva prosessi jäsenvaltioissa on saatettava päätökseen, koska vammaisilla henkilöillä on oikeus elää yhteisössä ja osallistua siihen täysimääräisesti; toteaa, että laitoshoidosta luopumisessa edistytään epätasaisesti eri jäsenvaltioissa ja että laitoksissa asuu edelleen miljoona ihmistä, vaikka EU:ssa on otettu käyttöön toimintapolitiikkoja ja sitä varten on myönnetty huomattava määrä rahoitusta;

I.  ottaa huomioon, että vuonna 2000 voimaan tullut työsyrjintädirektiivi (jäljempänä ’direktiivi’) on tällä hetkellä EU:n keskeinen oikeudellinen väline, jolla suojellaan vammaisia henkilöjä syrjinnältä; ottaa huomioon, että tasa-arvon ja syrjimättömyyden turvaaminen kuuluu EU:n ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan;

J.  huomauttaa, että direktiivi on vain osittain YK:n vammaisyleissopimuksen mukainen, koska siinä ei hyväksytä vammaisuuden ihmisoikeusmallia eikä käsitellä oletettuun tai tulevaan vammaisuuteen perustuvaa syrjintää eikä risteävää syrjintää, sillä se ei velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan positiivisia erityistoimia, se koskee vain työllisyyttä ja ammatillista koulutusta, se ei ulotu vammaisyleissopimuksen mukaisesti kaikille elämänaloille eikä koske vapaata liikkuvuutta työskentelyä varten, siinä ei edellytetä riippumattomia seurantamekanismeja, siinä ei säädetä vammaisten henkilöiden eikä heidän etujärjestöjensä järjestelmällisestä osallistumisesta seurantaprosessiin eikä siinä velvoiteta keräämään eriteltyjä tietoja;

K.  toteaa, että direktiivissä ei aseteta jäsenvaltioille oikeudellista velvoitetta nimetä tasa-arvoelintä käsittelemään vammaisuuteen perustuvaa syrjintää; toteaa, että tämä on erittäin ongelmallista, koska tasa-arvoelimillä on keskeinen rooli yhdenvertaista kohtelua koskevien direktiivien täytäntöönpanossa niiden toimivaltaan kuuluvilla perusteilla, kuten sukupuolen, rodun ja etnisen alkuperän perusteella;

L.  katsoo, että tasa-arvoa koskevien vertailukelpoisten tietojen kerääminen on olennaisen tärkeää näyttöön perustuvan politiikan ja päätöksenteon kannalta; ottaa huomioon, ettei ole olemassa virallisia tilastoja, jotka koskevat erityisesti laitoshoidossa eläviä vammaisia henkilöitä ja heidän rotunsa/etnisen alkuperänsä tai sukupuolisen suuntautumisensa kaltaisia ominaisuuksia, kuten yhdenvertaisuustietoja koskevissa ohjeissa todetaan; ottaa huomioon, että asetuksella (EU) 2019/1700(25) korjataan merkittävästi tilannetta, joka liittyy työllisyyttä koskeviin kotitaloustutkimuksiin, vammaisuustyypeittäin eriteltyihin tietoihin ja alkuperämaatietoihin (ensimmäinen ja toinen sukupolvi), ja että siinä kaavaillaan pilottitutkimuksia laitoshoidossa olevista henkilöistä; toteaa, että puutteita esiintyy edelleen ja ne olisi korjattava;

M.  toteaa, että vammaisista henkilöistä on työelämässä vain 50,6 prosenttia (48,3 prosenttia naisista ja 53,3 prosenttia miehistä) mutta muusta väestöstä 74,8 prosenttia(26); toteaa, että näihin tilastoihin ei ole sisällytetty vammaisia henkilöitä, jotka asuvat laitoksissa tai joita pidetään työhön kykenemättöminä(27); ottaa huomioon, että näistä luvuista eivät käy ilmi työsuhteen tyyppi, laatu ja ehdot, esimerkiksi se, tarjotaanko työtä avoimilla työmarkkinoilla ja taataanko työntekijän asema, johon liittyy työntekijöiden oikeudet ja vähimmäispalkka; toteaa, että vammaiset henkilöt ovat monimuotoinen ryhmä ja että heihin kohdistuu usein risteävää syrjintää, jonka kumulatiiviset vaikutukset heijastuvat konkreettisesti työllisyyteen;

N.  panee merkille, että useissa jäsenvaltioissa vammaiset henkilöt työskentelevät pääasiassa suojatyökeskuksissa; katsoo, että tällaisten suojatyökeskusten olisi pyrittävä edistämään osallisuutta, kuntoutusta ja siirtymistä avoimille työmarkkinoille mahdollisimman pian; ottaa huomioon, että suojatyöpaikka on usein eriytynyt ympäristö, jossa vammaisilla työntekijöillä ei ole työntekijän asemaa, työntekijöiden oikeuksia tai taattua vähimmäispalkkaa; toteaa, että tämä rikkoo selvästi vammaisyleissopimusta; panee merkille, että nykyään joissakin jäsenvaltioissa avoimille työmarkkinoille siirtyminen tapahtuu suojatyökeskusten kautta; katsoo, että EU:n tason tutkimus suojatyökeskusten (joita kutsutaan joskus myös suojatyöpaikoiksi) ominaispiirteistä ja moninaisuudesta voisi auttaa tunnistamaan parhaita käytäntöjä, parantamaan keskustelua ja varmistamaan EU:n lainsäädännön ja vammaisyleissopimuksen noudattamisen; katsoo, että tuetun työllistymisen osallistavilla malleilla voidaan kunnioittaa työntekijöiden oikeuksia ja edistää osallisuutta ja siirtymistä avoimille työmarkkinoille, jos tuettu työllistyminen perustuu oikeuksiin ja tunnustetaan työksi;

O.  ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden työttömyysaste (17,1 prosenttia) on lähes kaksinkertainen koko väestöön verrattuna (10,2 prosenttia)(28) ja että vammaisten henkilöiden työttömyys kestää koulutustaustasta riippumatta muita pidempään;

P.  ottaa huomioon, että vammaisten nuorten (16–24-vuotiaiden) työttömyysaste on korkein ja että heistä työttömiä on 24,9 prosenttia, kun koko väestön työttömyysaste on 16,6 prosenttia; toteaa, että tämä liittyy erottamattomasti koulutusmahdollisuuksiin;

Q.  toteaa, että EU:ssa naisista 16 prosenttia on vammaisia ja 60 prosenttia vammaisväestöstä on naisia ja että he kohtaavat edelleen moninkertaista ja risteävää syrjintää kaikilla elämänaloilla; ottaa huomioon, että työvoiman ulkopuolella olevien vammaisten naisten osuus on yli kaksi kolmasosaa suurempi kuin työikäisten (16–64-vuotiaiden) naisten vastaava määrä; toteaa, että vammaisista naisista vain 20,7 prosenttia on kokoaikatyössä mutta vammaisista miehistä 28,6 prosenttia;

R.  toteaa, että naiset kantavat enimmäkseen vastuun kodinhoidosta ja että vammaisten henkilöiden omaishoitajista valtaosa on naisia; toteaa, että vammaisista lapsistaan huolehtivat yksinhuoltajaäidit ovat suuressa köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa; ottaa huomioon, että ikään perustuva syrjintä sekä mahdolliset stereotypiat ja esteet vaikuttavat kaikkiin ikäryhmiin; ottaa huomioon, että ikääntyneet vammaiset naiset hoitavat usein yksin vammaisia perheenjäseniä; toteaa, että tällä on suora vaikutus kyseisten naisten alttiuteen köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle sekä heidän työnsaantiinsa ja ammatilliseen kehitykseensä ja että se voi vaikuttaa kielteisesti heidän työehtoihinsa;

S.  ottaa huomioon, että Euroopassa on yli 30 miljoonaa sokeaa tai heikkonäköistä henkilöä; toteaa, että heidän keskimääräinen työttömyysasteensa on 75 prosenttia – naisten tapauksessa vieläkin korkeampi – joten heidän osanaan on sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys(29); ottaa huomioon, että EU:ssa on noin miljoona kuuroa viittomakielen käyttäjää ja 51 miljoonaa huonokuuloista ihmistä, joista monet ovat myös viittomakielen käyttäjiä ja joiden työttömyydestä ei ole riittävästi tietoa eikä tutkimuksia; ottaa huomioon, että EU:ssa on noin seitsemän miljoonaa kehitysvammaista henkilöä, joiden työllisyysaste on huomattavasti keskiarvon alapuolella(30); toteaa, että arvioiden mukaan eri puolilla Eurooppaa vain noin kymmenen prosenttia autismin kirjoon kuuluvista henkilöistä on työelämässä, pääasiassa osa-aikaisissa ja matalapalkkaisissa töissä, matalan vaatimustason tehtävissä tai suojatyössä(31):

T.  panee merkille, että EU:ssa vammaisista naisista 29,5 prosenttia ja miehistä 27,5 prosenttia on köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, kun vastaava osuus koko väestöstä on 22,4 prosenttia; panee merkille, että vammaiset henkilöt kärsivät muita todennäköisemmin työssäkäyvien köyhyydestä (11 prosenttia vs. 9,1 prosenttia), mikä johtuu vammasta aiheutuvista lisäkustannuksista, jotka liittyvät muun muassa terveydenhuoltoon, logistiseen tukeen ja avustajapalveluihin, sekä siitä, että he menettävät työkyvyttömyysetuutensa mennessään töihin, että he ansaitsevat vähemmän kuin kollegansa vastaavassa tehtävässä ja että heillä on heikommat mahdollisuudet saada ylennys(32); toteaa, että köyhyysriski on suurempi niillä, joiden vammat ovat vakavampia;

U.  ottaa huomioon, että suhteettoman suuri määrä vammaisia on asunnottomia ja että vammaiset henkilöt ovat suuremmassa vaarassa joutua asunnottomaksi. ottaa huomioon, että asunnottomat voivat saada elinoloihinsa liittyvien riskien vuoksi vamman, kuten amputoidut raajat;

V.  toteaa, että risteävän syrjinnän kumulatiivisten vaikutusten vuoksi vammaiset romanit kohtaavat oletettavasti enemmän esteitä, enemmän työttömyyttä ja vakavampaa köyhyyttä ja heillä on huonommat mahdollisuudet saada koulutusta ja palveluja kuin ikätovereillaan, jotka eivät ole vammaisia(33);

W.  ottaa huomioon, että vammaiset hlbti-henkilöt kohtaavat lisäesteitä työelämässä, sillä 16 prosenttia ilmoitti, että he eivät ole saaneet identiteettinsä vuoksi työtä tai ylennyksiä, kun vastaava osuus hlbti-henkilökunnasta on yleensä 10 prosenttia; toteaa, että joka neljäs vammainen hlbti-henkilö on joutunut loukkaavan kielenkäytön, kiusaamisen ja hyväksikäytön kohteeksi ja että hänen seksuaalinen suuntautumisensa on paljastettu ilman hänen suostumustaan(34);

X.  panee merkille, että vammaisten henkilöiden keskuudessa toteutettu tuore EU:n laajuinen tutkimus osoittaa, että 96 prosenttia heistä pitää avoimille työmarkkinoille pääsyä riittämättömänä tai katsoo, että tilannetta on parannettava, kun vain kymmenen prosenttia heistä katsoo, että nykylainsäädäntö suojelee vammaisia henkilöitä riittävän hyvin syrjinnältä avoimilla työmarkkinoilla, ja 18 prosenttia heistä ei tiennyt maassaan olevan lainsäädäntöä, joka suojaisi heitä syrjinnältä(35);

Y.  katsoo, että nämä tiedot osoittavat, että EU:n vammaisstrategiassa 2010–2020 ei korostettu riittävästi vammaisten henkilöiden työllistämistä ja heidän kohtaamaansa risteävää syrjintää;

Z.  ottaa huomioon, että työpaikkakiusaaminen, mukaan lukien seksuaalinen häirintä ja siitä ilmoittamisesta johtuvat kostotoimet, estää erityisesti vammaisten naisten työnsaantia ja työllistymistä, työpaikan säilyttämistä ja yhtäläisiä urapolkuja;

AA.  katsoo, että vammaisten henkilöiden epäsuotuisa asema, syrjäytyminen ja syrjintä työmarkkinoilla eivät ole erillinen haaste vaan ne liittyvät toisiinsa ja siihen, että varhaislapsuudessakaan koulutus ei ollut osallistavaa, elinikäiseen oppimiseen, ammatillinen koulutus mukaan luettuna, asumisen ja terveyden alalla esiintyviin esteisiin, eriytymiseen ja syrjintään sekä siihen, että liikenne ja muut palvelut ja tuotteet eivät ole käytettävissä esteettömästi; katsoo, että tilanteen korjaamiseksi tarvitaan näin ollen monitahoista lähestymistapaa ja kattavia toimenpiteitä;

AB.  pitää ratkaisevan tärkeinä toimenpiteitä, joilla edistetään henkistä hyvinvointia ja ehkäistään mielenterveysongelmia ja psykososiaalisia toimintakyvyn rajoitteita työpaikalla;

AC.  ottaa huomioon, että työpaikkojen, liikenne- ja tukipalvelujen, erityisesti henkilökohtaisen avun, ja koko yhteiskunnan esteettömyys on olennaisen tärkeää, jotta vammaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan itsenäiseen elämään ja työhön; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi myös tuettava esteettömän rakennetun ympäristön luomista; toteaa, että kun tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista annettu direktiivi (EU) 2019/882 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, se parantaa merkittävästi esteetöntä yhteiskuntaa ja että sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on sen vuoksi seurattava oikea-aikaisesti ja tiiviisti;

AD.  ottaa huomioon, että etuuksien poistaminen heti, kun vammainen henkilö aloittaa palkkatyön, on suuren riskin ja korkean stressitason politiikkaa, suuri este työhön pääsylle ja sosiaalisesti epäoikeudenmukaista, koska siinä ei oteta huomioon vammaisen henkilön korkeampia elinkustannuksia;

AE.  katsoo, että jäsenmaiden soveltamat vammaisuuden erilaiset määritelmät, erilaiset vammaisuuden arvioinnit ja erilaiset ja usein epäselvät luokitusmenetelmät sekä vammaisaseman vastavuoroisen tunnustamisen puute estävät vammaisten henkilöiden vapaan liikkuvuuden EU:ssa;

AF.  pitää valistustoimia keskeisen tärkeinä, jotta työnantajat ja työntekijät voivat toimia ja reagoida asianmukaisesti ja tuntea syrjimättömyyttä koskevat velvollisuutensa ja oikeutensa;

AG.  ottaa huomioon, että uusilla teknologioilla, erityisesti tekoälyjärjestelmillä, on potentiaalia kehittää tehokkaita, helposti saavutettavia ja syrjimättömiä työhönottoprosesseja, mutta ei-osallistava tekninen kehitys voisi myös tuoda mukanaan uusia esteitä ja syrjinnän muotoja; ottaa huomioon, että vammaisyleissopimuksen 9 artiklassa edellytetään tietojen saavutettavuutta ja yhdenvertaista viestintäteknologian ja -järjestelmien saatavuutta;

1.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita vahvistamaan, että ne ovat sitoutuneita toteuttamaan vammaisten henkilöiden osallistavan yhdenvertaisuuden ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön vammaisyleissopimuksen, sen työtä ja työllisyyttä koskeva 27 artikla mukaan lukien; kehottaa niitä siksi tehostamaan toimiaan ja pyrkimään luomaan osallistavat, saavutettavat ja syrjimättömät työmarkkinat, joilla on kokonaisvaltainen elämänkaariajatteluun perustuva toimintapoliittinen lähestymistapa vammaisia henkilöitä ja kaikkia varten EU:n perussopimusten ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen oikeuksien sekä YK:n Agenda 2030 ‑toimintaohjelmassa ja kestävän kehityksen tavoitteissa vahvistettujen kansainvälisten arvojen mukaisesti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan vammaisyleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;

2.  katsoo, että direktiiviä yhdenvertaisesta kohtelusta työssä on tarkistettava mahdollisimman pian, jotta se voidaan täysin yhdenmukaistaa vammaisyleissopimuksen määräysten kanssa ja panna täytäntöön osallistava prosessi, jolla pyritään varmistamaan vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen suora ja täysimääräinen osallistuminen;

Osallisuutta edistävä ja esteetön työpaikka

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään kaikkia palvelevaa suunnittelua koskevat normit ja ohjeet ympäristöjen, ohjelmien, palvelujen ja tuotteiden sekä työpaikkojen ja niiden laitteiden ja tilojen esteettömyydestä ja saatavuudesta, jotta niitä voisivat käyttää kaikki;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vammaisille henkilöille kohtuulliset mukautukset työpaikalla ilman, että siitä aiheutuu kustannuksia työntekijöille; kehottaa komissiota laatimaan selkeät kohtuullista mukauttamista koskevat EU:n suuntaviivat, joissa esitetään yksityiskohtaisesti erityisjärjestelyjen käytännön toteuttaminen yksilön tarpeiden mukaisesti, jotta direktiivin 5 artikla voidaan saattaa tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä ja kannustamaan jäsenvaltioita varmistamaan, että käytössä on seuraamusjärjestelmä, jos kohtuullista mukauttamista ei toteuteta, sillä siinä on kyse eräänlaisesta syrjinnästä; katsoo, että parlamentti voisi pyytää komissiota käynnistämään tällaiset rikkomusmenettelyt; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tuki- ja ohjeaineistoa ja tarjoamaan soveltuvaa koulutusta saavutettavassa muodossa työnantajille, vastuutahoille, työntekijöille ja vammaisille henkilöille, jotta voidaan kehittää kohtuullisten mukautusten käytännön toteutukseen tarvittavaa tietoa, taitoa ja tietoisuutta ja siten hälventää myyttejä sen kohtuuttomista kustannuksista;

5.  pitää erittäin valitettavana, että neuvoston direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpano on ollut epäyhtenäistä ja puutteellista joissakin jäsenvaltioissa ja että niissä ei kyetä tehokkaasti ja yhdenmukaisesti valvomaan EU:n lainsäädännön noudattamista ja määräämään seuraamuksia sen jatkuvasta rikkomisesta;

6.  toteaa, että kaikkien oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä ja oikeus suojeluun syrjintää vastaan ovat yleismaailmallisia oikeuksia, jotka on tunnustettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevissa yleissopimuksissa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa eurooppalaisessa sopimuksessa, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet; muistuttaa, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksessa nro 111 kielletään työhön ja ammattiin liittyvä syrjintä;

7.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan työyhteisöjen monimuotoisuutta koskevia pakollisia kiintiöitä tai pohtimaan niiden käyttöönottoa osallistavan työpaikan edistämiseksi sekä määräämään tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia noudattamatta jättämisestä; ehdottaa, että sakot olisi investoitava uudelleen osallistamiseen; korostaa, että tällaisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja niissä on otettava huomioon pienet organisaatiot; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan julkisia ja yksityisiä yrityksiä, kun ne panevat täytäntöön vuotuisia monimuotoisuussuunnitelmia, joihin sisältyy mitattavissa olevia tavoitteita ja määräaikaisarviointeja, ja tukemaan työnantajia vammaisten henkilöiden palvelukseenotossa esimerkiksi laatimalla vapaaehtoisuuteen perustuvan vammaisten hakijoiden luettelon tai keskitetyn hakupisteen, jonka kautta voidaan palkata vammaisia työnhakijoita; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kiintiöiden käyttöönottoa antamalla työnantajille koulutusta sovellettavien sääntöjen sisällöstä ja soveltamisalasta; kehottaa jäsenvaltioita antamaan julkisten työvoimapalvelujen tehtäväksi laatia vapaaehtoinen luettelo vammaisista työnhakijoista, jotta työnantajat voivat täyttää monimuotoisuuskiintiöitä koskevan vaatimuksen;

8.  kehottaa EU:n toimielimiä näyttämään esimerkkiä asettamalla monimuotoisuuskiintiöitä ja erityisen vammaisten henkilöiden palvelukseenottoa koskevan monimuotoisuuskiintiön, laatimalla sisäiset ohjeet kohtuullisesta mukauttamisesta, varmistamalla oikeudenmukaisuuden ja esteettömyyden palvelukseenotossa ja työpaikoilla sekä palkkaamalla kaikenlaisia vammaisia henkilöitä kaiken tasoisiin tehtäviin sekä hakemalla aktiivisesti työpaikkoihin vammaisia henkilöitä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään saman julkishallinnossaan;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kestävää osallistavaa työllisyyspolitiikkaa, kuten mukautettuja työhönottomenettelyjä, työn räätälöintiä, räätälöityä, joustavaa ja tuettua työllisyyttä, työn jakamista, yksilöllistä työnvälitystä ja tukea sekä osallistavia yrityksiä, ja ottamaan huomioon eri lailla vammaisten henkilöiden erityispiirteet ja helpottamaan siten heidän pääsyään työmarkkinoille; pyytää jäsenvaltioita

   tarjoamaan verokannustimia ja muita taloudellisia tukitoimenpiteitä yrityksille, myös pk-yrityksille, jotka palkkaavat vammaisia henkilöitä tai tarjoavat heille ammatillista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta;
   tukemaan osallistavia yrityksiä, jotka tarjoavat vammaisille henkilöille työpaikkoja avoimilla työmarkkinoilla julkisten hankintamenettelyjen kautta;
   edistämään räätälöityjä työvoiman välitysmalleja;
   edistämään vammaisten henkilöiden työllistämiseen liittyvää yritysten yhteiskuntavastuuta ja tukemaan yhteisötalouden organisaatioita, jotka investoivat tuottonsa sosiaalisiin tavoitteisiin;
   sekä tiedottamaan työnantajille näistä toimintalinjoista ja kannustimista;

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan yrityksiä, jotka puuttuvat moninaisiin epäkohtiin kohdennetuilla positiivisilla erityistoimilla; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotta voidaan määrittää ja soveltaa erilaisia kohdennettuja toimenpiteitä, joilla tuetaan vammaisten henkilöiden yhtäläisiä työllistymismahdollisuuksia;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kiireellisesti käyttöön toimenpiteitä, joilla arvioidaan työelämän keskeisiä tulevia suuntauksia vammaisuuden näkökulmasta ja vammaisten henkilöiden aktiivisella myötävaikutuksella, jotta voidaan määrittää ja käynnistää erityisiä toimia, joilla työmarkkinoista tehdään osallistavampia ottaen huomioon vammaisten moninaisuuden; korostaa tässä yhteydessä sellaisten osallistavien ja saavutettavien aloitteiden merkitystä, joilla on asianmukainen rahoitus, jotka kohdistetaan elinikäiseen oppimiseen sekä ammatilliseen koulutukseen ja vammaisten henkilöiden taitojen kehittämiseen varhaisesta iästä alkaen ja joissa keskitytään erityisesti digitaalisiin ja vihreisiin taitoihin nykyisten ja tulevien työmarkkinoiden nopeasti muuttuvien realiteettien ja vaatimusten mukaisesti; painottaa lisäksi, että vammaisille henkilöille on tärkeää tarjota asianmukaista tukea heidän koko elämänsä ajan ja hyödyntää paremmin innovatiivisia teknologioita tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi ja koulutuksen ja työllisyyden esteiden poistamiseksi sekä auttaa vammaisia henkilöitä saamaan käyttöönsä digitaalisia välineitä ja ohjelmistoja, jotka ovat välttämättömiä heidän itsenäisen elämänsä kannalta;

11.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään julkisten työvoimapalvelujen valmiuksia luoda osallistavien yritysten verkosto, palkata kaikilla tasoilla työhönvalmentajien kaltaisia työllisyysalan avustajia, jotka arvioivat vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet, tarjoavat koulutusta ja tukevat töitä hakevia vammaisia henkilöitä, sekä työnvälitysavustajia, jotka auttavat vammaisia henkilöitä tekemään työtä avoimilla työmarkkinoilla;

12.  pyytää, että jäsenvaltiot edistävät ihmisoikeuksiin perustuvia lähestymistapoja koulutuksessa osallistavien ja syrjimättömien koulutusjärjestelmien luomiseksi sekä tukevat kaikkia palvelevaa suunnittelua, kohtuullista mukautusta ja työpaikan monimuotoisuutta koskevan koulutuksen kehittämistä ja tarjoamista yliopisto-opiskelijoille asianomaisissa tiedekunnissa vammaisten henkilöiden myötävaikutuksella ja helpottavat työhön valmentajien, työnvälitysavustajien, vammaisuus- ja monimuotoisuusneuvojien koulutusta, jossa painotetaan eri vammojen erityispiirteitä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan jatkuvasti vammaisten henkilöiden edustajien kanssa suojatyökeskusten ominaisuuksia ja monimuotoisuutta ja sitä, kehittävätkö ne tehokkaasti vammaisten henkilöiden taitoja, jotta nämä voivat työllistyä avoimilla työmarkkinoilla, ja varmistamaan, että heitä suojellaan sosiaaliturvaa, työoloja, vähimmäispalkkaa ja syrjimättömyyttä koskevilla säädöksillä, sekä luopumaan vähitellen säännöksistä, jotka rikkovat vammaisyleissopimusta ja erityisesti sen 27 artiklaa; kehottaa komissiota valvomaan tätä prosessia; palauttaa mieliin, että suojatyöpaikkoja olisi pidettävä vain yhtenä tilapäisenä vaihtoehtona vammaisille henkilöille heidän työuransa aikana; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään osallistavia työllisyysmalleja avoimilla työmarkkinoilla ja suojatyökeskusten ulkopuolella siten, että vammaisyleissopimusta noudatetaan kaikilta osin; vaatii lisäksi, että vammaisille työntekijöille olisi taattava suojatyökeskuksissa vähintään samat oikeudet ja sama asema kuin avoimilla työmarkkinoilla työskenteleville; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita nopeuttamaan laitoshoidosta luopumista, tarjoamaan tehokkaita, alueellisia ja hajautettuja hoitojärjestelmiä, mukaan lukien sosiaalisen aktivoinnin palvelut, kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja varmistamaan vammaisten henkilöiden sujuvamman osallistumisen avoimille työmarkkinoille ja koko yhteiskuntaan;

14.  pitää valitettavana, että uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä voi haitata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tavoitteiden saavuttamista;

15.  suhtautuu myönteisesti Esteetön kaupunki -palkinnon kaltaisiin komission aloitteisiin ja kannattaa kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason aloitteita;

16.  pitää valitettavana, että moninkertaisten oikeudellisten, institutionaalisten, kommunikointiin liittyvien ja sosiaalisten esteiden vuoksi ihmisten, joilla on älyllinen kehitysvamma tai psykososiaalisen toimintakyvyn rajoitteita, on vaikeaa käyttää oikeuksiaan, mikä estää heitä äänestämästä, asettumasta ehdolle julkiseen tehtävään, vaikuttamasta yhteisiin asioihin kansalaisena tai yksinkertaisesti tekemästä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä; kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään välittömiin toimiin uudistaakseen oikeudellisia kehyksiään sen varmistamiseksi, että vammaiset henkilöt ovat oikeustoimikelpoisia kaikilla elämänaloilla yhdenvertaisesti muiden kanssa vammaisyleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti, ja muistuttaa, että vammaisyleissopimuksen 29 artiklan nojalla vammaisille henkilöille on taattava poliittiset oikeudet ja mahdollisuus nauttia niistä yhdenvertaisesti muiden kanssa;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n varoja ei käytetä vammaisten henkilöiden eriytettyihin työllistämisohjelmiin, joiden kautta ei voi saada muuta kuin suojatyötä;

Syrjimätön työpaikka

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työtään vammaisten henkilöiden, heitä edustavien järjestöjen ja tasa-arvoelinten kanssa, jotta voidaan valmistella ja käynnistää työnantajille, kaikkien alojen vastuutahoille ja yhteiskunnalle laajemmin tarkoitettuja kattavia tiedotuskampanjoita ja kohdennettua koulutusta saavutettavissa muodoissa ja viittomakielillä vammaisten henkilöiden valmiuksista ja panoksesta sekä monimuotoisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden hyödyistä, jotta voidaan poistaa vammaisten henkilöiden leimautuminen ja heihin kohdistuvat ennakkoluulot sekä torjua kiusaamista, häirintää ja hyväksikäyttöä ja saavuttaa osallistava yhdenvertaisuus kaikille;

19.  painottaa, että syrjinnän uhrien on tärkeää saada tietoa; pitää välttämättömänä, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että uhreilla on oikeusprosessin kaikissa vaiheissa mahdollisuus saada kohtuullista ja helposti saavutettavaa oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua, mukaan lukien esimerkiksi tasa-arvoelimen tai asianmukaisen edustajan tarjoama luottamuksellinen henkilökohtainen neuvonta sekä psyykkinen, henkilökohtainen ja moraalinen tuki; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita torjumaan työpaikoilla tapahtuvaa häirintää ja väkivaltaa, joka loukkaa ihmisarvoa ja/tai saa aikaan vihamielisen ilmapiirin työpaikalla;

20.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivisia toimenpiteitä kaikkien, myös vammaisten henkilöiden, syrjimättömyyden turvaamiseksi, jotta varmistetaan vammaisyleissopimuksen mukaisesti työpaikkojen, liikenteen ja rakennetun ympäristön esteettömyys ja tarjotaan vammaisille henkilöille kohtuullisia mukautuksia työn kaikissa vaiheissa rekrytoinnista urakehitykseen sekä turvalliset ja terveelliset työolot ja ammatillista kuntoutusta; kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään samoihin toimiin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat käyttää työelämään ja ammattiyhdistystoimintaan liittyviä oikeuksiaan yhdenvertaisesti ja että heitä suojellaan väkivallalta, kiusaamiselta, nettikiusaamiselta ja häirinnältä, mukaan luettuna seksuaalinen häirintä, joka kohdistuu erityisesti vammaisiin naisiin; kehottaa näin ollen painokkaasti jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen, jonka otaksutaan vaikuttavan kaikkeen EU:n lainsäädäntöön, jossa kiinnitetään erityistä huomiota vammaisiin naisiin, joihin kohdistuu moninkertaista syrjintää ja jotka ovat muita alttiimpia häirinnälle työpaikalla; kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään samoihin toimiin;

21.  korostaa myös, että tarvitaan vammaisten oikeuksien takuu, johon sisältyy erityistoimenpiteitä vammaisten naisten tarpeiden huomioon ottamiseksi;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että alakohtaisella ja yritystasolla toteutettavat osallistamispolitiikat laaditaan yhteistyössä työntekijöiden edustajien kanssa;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään tukea tapaturmaisesti vammautuneille työntekijöille, jotta he voisivat jatkaa työssään, tai tarjoamaan heille uusia taitoja vastaavaa työtä ilman, että he menettävät oikeudet ja työolot, jotka heillä oli ennen vammaa;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita omaksumaan ennaltaehkäisevän ja osallistavan lähestymistavan työturvallisuuteen ja -terveyteen tuettaessa vammaisten henkilöiden palvelukseenottoa ja työhön paluuta; toteaa, että tämä voitaisiin saavuttaa yhdennetyillä väylillä, joissa yhdistyvät työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvä ennaltaehkäisy ja erilaiset työllistämistoimet, kuten yksilöllinen tuki, neuvonta, ohjaus ja pääsy yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan olemassa oleviin sukupuolesta, vammaisuudesta ja etnisestä alkuperästä johtuviin palkkaeroihin sekä torjumaan suoraa ja epäsuoraa palkkasyrjintää ja työssäkäyvien köyhyysriskiä niiden työntekijöiden ja erityisesti hlbti-henkilöiden, naisten, romanien ja pakolaisten keskuudessa, jotka kohtaavat risteävää syrjintää; odottaa, että komissio esittelee vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä aiemmin ilmoittamansa lainsäädännön palkkauksen avoimuudesta työpaikalla, jotta voidaan kaventaa muita heikommassa asemassa olevien sosiaaliryhmien, erityisesti vammaisten henkilöiden, palkkakuilua;

26.  painottaa, että transihmisiä on suojattava tehokkaasti työpaikkasyrjinnältä, ja kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tätä syrjinnän lajia erityisesti työllisyyden alalla;

27.  pyytää, että jäsenvaltiot eivät vie vammaisilta henkilöiltä heidän vammaisetuisuuksiaan, jotka kattavat vammaisuuden heille aiheuttavat ylimääräiset kustannukset, kun he tulevat työmarkkinoille tai ylittävät tietyn tulorajan, sillä tämä käytäntö lisää työssäkäyvien ja vanhusten köyhyyttä, koska näillä oikeuksilla autetaan vammaista voittamaan esteet ja niillä voidaan taata heidän ihmisarvonsa ja yhtäläiset mahdollisuutensa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita sallimaan riittävän joustavuuden sosiaalituen ja -etuuksien tarjoamisessa, jotta varmistetaan, että niitä voidaan mukauttaa vammaisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin ja urapolkuihin;

29.  kehottaa komissiota selvittämään, ovatko jäsenvaltiot antaneet yksityiskohtaisia säännöksiä varmistaakseen äitiys-, isyys-, vanhempain- ja omaishoitovapaan käyttömahdollisuuden sekä säätäneet joustavista työjärjestelyistä, ja arvioimaan, onko nämä sovitettu vammaisten äitien, vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten äitien tai esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen aiheuttamassa erityistilanteissa olevien äitien erilaisiin tarpeisiin; kehottaa hyväksymään kunnianhimoisempia toimenpiteitä, jotta miehet kantaisivat yhtäläisen vastuun hoivatyöstä; kehottaa jäsenvaltioita esittämään kansallisia strategioita omaishoitajien tukemiseksi; korostaa, että tarvitaan laadukkaita ja helposti saatavilla olevia lastenhoitopalveluja, jotta varmistetaan naisten yhdenvertainen osallistuminen työelämään;

30.  kehottaa komissiota ehdottamaan sitovaa lainsäädäntöä tasa-arvoelimiä koskevista normeista vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kuulemisen jälkeen, jotta niille voidaan antaa suuremmat valtuudet ja tarpeeksi resursseja turvata vammaisten henkilöiden yhdenvertainen kohtelu ja varmistaa saavutettavien tietojen jakaminen kaikille;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan kestävää rahoitusta vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen valmiuksien kehittämiseen ja tunnustamaan niiden tärkeän roolin vammaisiin henkilöihin kohdistuvaan syrjintään puuttumisessa;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan vammaisuuden määritelmän ja varmistamaan vammaisaseman vastavuoroisen tunnustamisen kaikissa jäsenvaltioissa, jotta taataan vammaisten henkilöiden vapaa liikkuvuus ja se, että he voivat nauttia EU:n kansalaisuuteen liittyvistä oikeuksista; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tutkimuksen voimassa olevasta lainsäädännöstä ja keräämään jäsenvaltioilta parhaita käytäntöjä; toteaa, että vapaa liikkuvuus on perusoikeus EU:ssa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ulottamaan EU:n vammaiskortin käytön kaikkiin jäsenvaltioihin ja laajentamaan sen soveltamisalaa niin, että sen avulla voi saada vammaisuuden tunnustettua ja päästä osalliseksi palveluista kaikkialla EU:ssa, jotta vammaisten henkilöiden on helpompi asua ja työskennellä ulkomailla; kehottaa komissiota perustamaan keskitetyn tiedotuspisteen, joka antaa tietoja kansallisilla viittomakielillä ja vammaisille henkilöille saavutettavassa muodossa vammaisten henkilöiden käytettävissä olevista palveluista eri jäsenvaltioissa;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan käyttäjälähtöisen henkilökohtaisen avun ja edistämään sitä vammaisyleissopimuksen komitean yleiskommentin nro 5 mukaisesti, jotta voidaan edistää itsenäistä elämää ja työmarkkinoille integroitumista; palauttaa mieliin, että henkilökohtaisen avun erityisluonteen vuoksi vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset on mukautettava vammaisten henkilöiden tarpeisiin; kehottaa EU:ta toteuttamaan henkilökohtaista apua koskevia toimia, erityisesti kun on kyse vammaisten henkilöiden ja heidän henkilökohtaisten avustajiensa vapaasta liikkuvuudesta;

34.  palauttaa mieliin, että uudet teknologiat tarjoavat sekä mahdollisuuksia että haasteita kaikille työntekijöille, erityisesti vammaisille henkilöille; korostaa tässä yhteydessä, että uudet teknologiat voisivat aiheuttaa merkittäviä saavutettavuushaasteita vammaisille henkilöille; korostaa siksi, että saavutettavuus on sisällytettävä ennakkoedellytyksenä kaikkiin EU:n aloitteisiin ja että EU:n olisi ryhdyttävä toimiin, joilla tuetaan kaikkia palvelevan suunnittelun soveltamista ja varmistetaan avustavien teknologioiden saatavuus ja kohtuuhintaisuus; kehottaa komissiota varmistamaan vammaisyleissopimuksen mukaisesti tieto- ja viestintäteknologioiden ja -järjestelmien täyden, tehokkaan ja yhtäläisen saatavuuden ja soveltamaan tässä yhteydessä suuntaviivoja, joilla tuetaan tekoälyn kehittäjiä ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet kehitysprosesseissa ja välttämään uusien syrjivien ennakkoluulojen syntymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tutkimusohjelmia, joissa keskitytään avustavien teknologioiden, kuten robotiikan, digitaaliteknologian ja tekoälyn, kehittämiseen, jotta vammaiset henkilöt voidaan ottaa täysimääräisesti mukaan kaikilla elämän osa-alueilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaisilla henkilöillä on käytettävissään kohtuuhintaisia digitaalisia välineitä ja ohjelmistoja, jotka on räätälöity heidän tarpeisiinsa, ja hyödyntämään vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen asiantuntemusta määriteltäessä vammaisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin parhaiten sopivia digitaalisia välineitä tai ohjelmistoja;

Kohdennetut lisätoimet ja vammaisten henkilöiden oikeuksien valtavirtaistaminen

35.  pitää myönteisenä julkista kuulemista, jonka komissio järjesti vuoden 2020 jälkeisestä Euroopan vammaisstrategiasta; kehottaa komissiota kiinnittämään strategiassa erityistä huomiota työllisyyteen sekä kattamaan kaikki vammaisyleissopimuksen määräykset, asettamaan selkeitä, mitattavissa olevia ja kunnianhimoisia tavoitteita, jotka liittyvät vammaisten henkilöiden heterogeenisyyttä kuvastavaan työpaikkojen monimuotoisuuteen, puuttumaan moninkertaiseen ja risteävään syrjintään sekä seuraamaan strategian vaikuttavuutta yhdessä vammaisten henkilöiden ja heidän edustajajärjestöjensä kanssa; korostaa, että unionin, kansallisen ja paikallisen tason yhteistyö viranomaisten, työmarkkinaosapuolten, järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa strategian ja vammaisyleissopimuksen täytäntöönpano; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla puututaan vammaisten henkilöiden kohtaamiin haasteisiin ja heidän oikeuksiensa loukkauksiin, jotka liittyvät covid-19-pandemiaan; korostaa, että vammaisuuteen perustuva syrjintä on pahentunut covid-19-pandemian aikana, mikä on vaarantanut vammaisten henkilöiden hengen ja heidän fyysisen ja psyykkisen terveytensä; kehottaa komissiota yhdistämään tulevan vammaisstrategian eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

36.  kehottaa keräämään myös työllisyyden ja ammatillisen koulutuksen osalta sellaista EU:n laajuista ihmisoikeusperustaista vammaisuuteen liittyvää tietoa, joka on eritelty sukupuolen, iän, vammaisuuden tyypin, rodun tai etnisen alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen, koulutustason tms. mukaan ja johon sisällytetään myös ne vammaiset henkilöt, jotka on tähän asti jätetty pois tilastoista; kehottaa keräämään tietoja covid-19-kriisin vaikutuksista vammaisiin henkilöihin, jotta voidaan esittää toimintalinjoja tuleviin kriiseihin valmistautumiseksi;

37.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita toimimaan iskulauseen ”ei mitään meitä koskevaa ilman meitä” mukaisesti ja käynnistämään tiiviin yhteistyön vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen kanssa, hyödyntämään heidän asiantuntemustaan ja ottamaan heidät aktiivisesti mukaan asiaankuuluvan päätöksenteon, lainsäädännön, strategioiden, toimintapolitiikkojen ja ohjelmien, myös yleisten ohjelmien, kaikissa vaiheissa;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan vammaisten henkilöiden oikeudet ottaen huomioon moninkertaisen syrjinnän kohteeksi joutuneiden erityistilanteen kaikissa työllisyyteen liittyvissä ehdotuksissa, myös niissä, jotka koskevat odotettavissa olevia työelämän muutoksia tulevaisuudessa, sekä suunniteltaessa ja pantaessa täytäntöön toimia, joilla pyritään kehittämään digitaalisia ja vihreitä taitoja;

39.  kehottaa komissiota, erityisesti tasa-arvotyöryhmää, ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan järjestelmällisesti vammaisten henkilöiden oikeudet kaikkiin asiaa koskeviin lakeihin, politiikkoihin ja ohjelmiin kiinnittäen erityistä huomiota risteävän syrjinnän kohteeksi joutuneisiin, koska tasa-arvo työelämässä on erottamaton osa yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutukseen, terveydenhuoltoon, asumiseen, oikeudenmukaisuuteen ja sosiaaliseen suojeluun, ja kehottaa ottamaan huomioon myös esteettömyyden ja saavutettavuuden, jotta edetään muun muassa kohti esteetöntä ympäristöä, julkista tilaa, liikennettä sekä tieto- ja viestintätekniikkaa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta perustaa vammaisasioiden yhteyspiste kaikkiin EU:n toimielimiin sekä kaikkiin komission pääosastoihin ja EU:n virastoihin sen lisäksi, että perustetaan toimielinten välinen koordinointimekanismi, jotta varmistetaan vammaiskysymysten valtavirtaistaminen kaikessa EU:n lainsäädännössä;

40.  on huolissaan vammaisten henkilöiden tiedonsaannin ja viestinnän merkittävistä esteistä etenkin, kun on kyse näkö- ja kuulovammaisista henkilöistä taikka henkilöistä, joilla on älyllinen kehitysvamma tai autismikirjon häiriö; muistuttaa, että erot kunkin kyvyssä vastaanottaa ja välittää tietoa ja käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa muodostavat osaamiskuilun, joka synnyttää eriarvoisuutta;

41.  kehottaa tarkastelemaan unionin lainsäädäntöä ja politiikkoja monialaisesti ja kattavasti, jotta varmistetaan, että ne ovat kaikilta osiltaan yhdenmukaisia vammaisyleissopimuksen kanssa;

42.  kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan vammaisiin lapsiin kohdistuvaan syrjintään ja väkivaltaan yhtenäisellä tavalla ja ottamaan huomioon, että heillä on suurempi riski joutua syrjinnän ja väkivallan uhriksi; korostaa, että vammaisten lasten ääni olisi saatava kuulumaan heitä koskevien lakien, toimintapolitiikkojen, palvelujen ja toimenpiteiden suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa;

43.  painottaa, että uuteen muuttoliike- ja turvapaikkasopimukseen on sisällytettävä erityisiä ja tarkoituksenmukaisia määräyksiä, joilla huolehditaan asianmukaisesti vammaisten henkilöiden tarpeista kaikissa vaiheissa ja prosesseissa;

44.  pitää valitettavana, että unionin oikeus ei suojele yksilöitä vammaisuuteen perustuvalta syrjinnältä työpaikan ja työn ulkopuolella;

45.  kehottaa neuvostoa käynnistämään uudelleen ilman lisäviivytyksiä neuvottelut ehdotetusta horisontaalisesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä ja pyrkimään sopimukseen ja laajentamaan siten suojelun koskemaan myös vammaisia henkilöitä työelämän ulkopuolella;

46.  toteaa erittäin huolestuneena, että suurin osa valtaväestölle suunnatuista ohjelmista sekä rakennerahastoista rahoitetuista ohjelmista ei saavuta vähävaraisimpia ryhmiä, vammaiset mukaan lukien; kehottaa siksi tilintarkastustuomioistuinta tarkastamaan perusteellisesti EU:n ohjelmien tuloksellisuuden painottaen erityisesti koulutus- ja työllisyysohjelmia, kuten Euroopan sosiaalirahasto plussaa (ESR+), nuorisotyöllisyysaloitetta, Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) ja Erasmus+ ‑ohjelmaa;

47.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n rahoituksessa noudatetaan EU:n ja kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja -yleissopimuksia, kuten vammaisyleissopimusta, eikä tueta toimenpiteitä ja ohjelmia, jotka edistävät erottelua tai sosiaalista syrjäytymistä; kehottaa lisäksi komissiota rahoittamaan toimia, joilla luodaan esteettömiä ja saavutettavia ympäristöjä, tuotteita, palveluja, käytäntöjä ja laitteita, edistetään laitoshoidosta luopumista ja tuetaan henkilökohtaista apua, ja varmistamaan, että EU:n rahoittamat toimet tavoittavat vammaiset henkilöt ja varmistavat heidän aktiivisen osallistumisensa yhteiskuntaan;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n perusoikeusvirastolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, jaettavaksi valtiotasoa alemmille kansanedustuslaitoksille ja valtuustoille, Euroopan neuvostolle ja Yhdistyneille kansakunnille.

(1) EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35.
(2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(3) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(4) EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 68.
(5) EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1.
(6) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70.
(7) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.
(8) EUVL L 167, 4.7.2018, s. 28.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0183.
(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0156.
(11) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 164.
(12) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 110.
(13) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 138.
(14) EUVL C 353, 27.9.2016, s. 41.
(15) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 9.
(16) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 23.
(17) EYVL C 187, 18.7.1988, s. 236.
(18) EYVL C 379, 7.12.1998, s. 66.
(19) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 68.
(20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(21) EUVL C 411, 27.11.2020, s. 94.
(22) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 179.
(23) Tässä asiakirjassa sovelletaan vammaisyleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettua vammaisten henkilöiden käsitettä: ”Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen fyysinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”
(24) Perusoikeuskirjan 21 ja 26 artikla.
(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1700, annettu 10 päivänä lokakuuta 2019, yhteisten puitteiden vahvistamisesta otannalla kerättyihin yksilötason tietoihin perustuville henkilöitä ja kotitalouksia koskeville Euroopan tilastoille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 808/2004, (EY) N:o 452/2008 ja (EY) N:o 1338/2008 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 577/98 kumoamisesta (EUVL L 261 I , 14.10.2019, s. 1).
(26) EU:n tulo- ja elinolotilastot (EU-SILC) 2017.
(27) Katso edellinen alaviite.
(28) EU-SILC 2017.
(29) ONCE ja Euroopan sokeain unioni, Report on the situation of blind and partially sighted persons regarding employment in Europe after 10 years of the United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities: Challenges and Opportunities, lokakuu 2019.
(30) Inclusion Europe.
(31) Autism Europe, ‘Autism and Work – Together we can’, 2014.
(32) Equality and Human Rights Commission, research report 107 – Pay Gaps Research, ‘The Disability Pay Gap’, elokuu 2017.
(33) European Centre for Minority Issues, study #8, ‘Not Even in the Margins: Where are Roma with Disabilities?’, helmikuu 2016.
(34) Stonewall, ‘LGBT in Britain – Work Report’, 2018.
(35) Kyselyn toteutti Euroopan itsenäisen elämän verkosto (ENIL).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö