Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 25. maaliskuuta 2021 - Bryssel
Lívia Járókan koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Euroopan unionin omien varojen järjestelmä ***
 Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: nauta-, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröinti
 Digitaalisen koulutuspolitiikan muotoilu
 Merten roskaantumisen vaikutukset kalatalouteen
 Koheesiopolitiikka ja alueelliset ympäristöstrategiat ilmastonmuutoksen torjunnassa
 Euroopan datastrategia
 Yleinen arvopaperistamista koskeva kehys ja erityinen kehys yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle covid-19-kriisistä toipumisen helpottamiseksi ***I
 Asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttaminen arvopaperistamiskehyksen mukautusten osalta talouden elpymisen tukemiseksi covid-19-kriisin seurauksena ***I
 Kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskeva valvonta ***I
 Puolustus- ja turvallisuusalan hankinnat ja puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot: asiaa koskevien direktiivien täytäntöönpano
 Asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 soveltaminen: oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuusmekanismi
 Kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvat omat varat sekä bruttokansantuloon perustuvien omien varojen tietyt näkökohdat *
 Arvonlisäverosta kertyvien omien varojen kantaminen *
 Suuntaviivat vuoden 2022 talousarviota varten – Pääluokka III
 Ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpano
 Uusi EU–Afrikka-strategia
 Kestävää matkailua koskeva EU:n strategia
 Euron kansainvälisen aseman vahvistaminen
 Komission kertomus yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanosta kaksi vuotta sen soveltamisen aloittamisesta
 Albaniaa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset
 Kosovoa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset
 Pohjois-Makedoniaa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset
 Serbiaa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset

Lívia Járókan koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 115kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätös 25. maaliskuuta 2021 Lívia Járókan koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2198(IMM))
P9_TA(2021)0091A9-0050/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Lívia Járókan koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Brysselin muutoksenhakutuomioistuimen syyttäjänviraston yleisen syyttäjän 9. heinäkuuta 2020 päivätyn pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 14. syyskuuta 2020,

–  toteaa Lívia Járókan luopuneen oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0050/2021),

A.  ottaa huomioon, että Brysselin muutoksenhakutuomioistuimen syyttäjänviraston yleinen syyttäjä on esittänyt Unkarista Euroopan parlamentin jäseneksi valitun Lívia Járókan koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön liikennepoliisista ja yleisillä teillä liikennöinnistä 1. joulukuuta 1975 annetun Belgian kuninkaan päätöksen (arrêté royal du 1er décembre 1975 portant règlement général sur la police de la circulation routière et de l'usage de la voie publique) 11 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan ja 16. maaliskuuta 1968 annetun tieliikennelain (loi du 16 mars 1968 relative à la police de la circulation routière) 29 §:n 3 momentin rikkomisen johdosta; toteaa, että kyseinen liikennerikkomus on ylinopeus;

B.  ottaa huomioon, että automaattinen liikennevalvontalaite kirjasi 17. marraskuuta 2018 kello 10.30 Ucclessa kiinteässä valvontapisteessä Lívia Járókan nimiin rekisteröidyn ajoneuvon ylinopeusrikkomuksen; ottaa huomioon, että liikennerikkomuksesta laadittiin pöytäkirja, josta lähetettiin jäljennös Lívia Járókalle vastauslomakkeen kera 29. marraskuuta 2018; toteaa, että selvittääkseen, oliko Járóka kyseisen ajoneuvon kuljettaja, syyttäjä on yrittänyt kuulla tätä useaan otteeseen tuloksetta; toteaa, että Belgian liittovaltion ulkoministeriön protokollaosaston mukaan Lívia Járóka ei ollut virallistanut asuinpaikakseen Belgiaa; toteaa, että 15 päivän kuluttua liikennerikkomuspöytäkirjan jäljennöksen lähettämisestä tapauksen aineisto toimitettiin Brysselin syyttäjänvirastolle;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus ja toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus;

D.  ottaa huomioon, että parlamenttia ei voida rinnastaa tuomioistuimeen eikä parlamentin jäsentä voida pitää koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä ”syytettynä”(2);

E.  ottaa huomioon, että vain parlamentti voi päättää, pidättääkö se koskemattomuuden jossakin tietyssä tapauksessa; toteaa, että parlamentti voi kohtuudella ottaa huomioon jäsenen näkemyksen päättäessään, pidätetäänkö hänen koskemattomuutensa vai ei(3);

F.  toteaa, että väitetyllä rikkomuksella ei ole suoraa tai ilmeistä yhteyttä Lívia Járókan edustajantoimen hoitamiseen Euroopan parlamentissa eikä siinä myöskään ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetusta Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemasta mielipiteestä tai äänestyksestä;

G.  ottaa huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole voinut todeta, että kyseessä olisi fumus persecutionis eli että olisi riittävän vakavia ja täsmällisiä perusteita olettaa, että oikeudellinen menettely on pantu vireille tarkoituksena haitata jäsenen poliittista toimintaa;

1.  päättää pidättää Lívia Járókan koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Belgian toimivaltaisille viranomaisille ja Lívia Járókalle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23 sekä unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, ECLI:EU:C:2019:1115.
(2) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2019, Briois v. parlamentti, T-214/18, ECLI:EU:T:2019:266.
(3) Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. Euroopan parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, kohta 28.


Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 126kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätös 25. maaliskuuta 2021 Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2110(IMM))
P9_TA(2021)0092A9-0051/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jean‑François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Pariisin ylioikeuden yleisen syyttäjän 16. kesäkuuta 2020 välittämän pyynnön, joka liittyy tutkintatuomareilla vireillä olevaan asiaan, joka koskee oikeudellista tutkintaa seuraavista epäillyistä rikoksista: luottamusaseman väärinkäyttö, järjestäytyneenä ryhmänä harjoitettu petos, asiakirjojen väärentäminen ja väärennettyjen asiakirjojen käyttö, työn teettäminen laiminlyöden työntekijän ilmoittamisvelvoitteen, julkisten varojen väärinkäyttö ja julkisten varojen väärinkäytön salaaminen, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 8. heinäkuuta 2020,

–  on kuullut Thierry Mariania Jean-François Jalkhin sijaisena työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0051/2021),

Α.  ottaa huomioon, että tutkintatuomarit ovat pyytäneet Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä kuullakseen häntä epäillyistä rikoksista;

Β.  ottaa huomioon, että Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö liittyy seuraaviin epäiltyihin rikoksiin: luottamusaseman väärinkäyttö, asiakirjojen väärentäminen ja väärennettyjen asiakirjojen käyttö, järjestäytyneenä ryhmänä harjoitettu petos, työn teettäminen laiminlyöden työntekijän ilmoittamisvelvoitteen, julkisten varojen väärinkäyttö ja julkisten varojen väärinkäytön salaaminen; ottaa huomioon, että näistä teoista ja niiden rikosoikeudellisista seuraamuksista on säädetty Ranskan rikoslain 314-1, 314-10, 321-2, 321-3, 321-4, 321‑9, 321-10, 441-l, 441-10, 441-11, 313-1, 313-2, 313-3, 313-7, 313-8, 313-9, 432-15 ja 432-17 pykälässä ja Ranskan työlain L8221-1, L8221-5, L8224-1, L8224-3, L8224-4 ja L8224-5 pykälässä;

C.  ottaa huomioon, että 9. maaliskuuta 2015 Euroopan parlamentin senhetkinen puhemies ilmoitti Euroopan parlamentin jäseninä toimivien Kansallisen rintaman jäsenten avustajiin liittyvistä mahdollisista väärinkäytöksistä, minkä seurauksena aloitettiin alustava tutkinta, jonka jälkeen 5. joulukuuta 2016 käynnistettiin esitutkinta;

D.  ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 julkaistussa Kansallisen rintaman organisaatiokaaviossa oli vain 15 Euroopan parlamentin jäsentä (yhteensä 23 jäsenestä), 21 paikallista avustajaa ja viisi valtuutettua avustajaa (yhteensä 54 avustajasta); ottaa huomioon, että useat avustajat ilmoittivat työskentelevänsä Kansallisen rintaman puoluetoimistossa Nanterressa ja joissakin tapauksissa työskentelevänsä siellä kokoaikaisesti, vaikka he asuivatkin 120–945 kilometrin päässä ilmoittamastaan työskentelypaikasta; ottaa huomioon, että tutkinnan tässä vaiheessa kävi ilmi, että kahdeksan avustajaa ei käytännössä hoitanut lainkaan avustajantehtäviä tai kyseiset tehtävät käsittivät vain hyvin pienen osan kaikista heidän tehtävistään;

E.  ottaa huomioon, että tutkinnassa tuli myös ilmi seuraavat olosuhteet, joiden vuoksi oli epätodennäköistä, että kyseiset avustajat olisivat tosiasiallisesti toimineet Euroopan parlamenttiin liittyvissä tehtävissä:

   Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsopimukset sijoittuivat ajallisesti Kansallisen rintaman kanssa tehdyn kahden työsopimuksen väliin
   Euroopan parlamentin kanssa tehdyt parlamentin jäsenten avustajien työsopimukset olivat samanaikaisia Kansallisen rintaman kanssa tehtyjen työsopimusten kanssa
   Kansallisen rintaman kanssa tehdyt työsopimukset alkoivat välittömästi Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsopimusten päättymisen jälkeen;

F.  ottaa huomioon, että tutkinnassa ilmeni, että Jean-François Jalkh työskenteli Jean-Marie Le Penin kokoaikaisena paikallisena avustajana heinäkuusta 2009 huhtikuuhun 2014 ja että hänen tästä tehtävästä saamansa bruttokuukausipalkka oli 3 011,14 euroa; ottaa huomioon, että hän hoiti kyseisenä aikana useita Kansallisen rintaman johtotehtäviä joko peräjälkeen tai yhtä aikaa ja sai kahdelta eri yritykseltä palkkaa kampanjatilien tarkastamisesta; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin pääsihteeri päätti 29. tammikuuta 2016, että Jean-Marie Le Peniltä peritään takaisin 320 026,23 euron määrä, jonka Euroopan parlamentti oli Jean-François Jalkhin sopimuksen perusteella maksanut; ottaa huomioon, että päätöstä vastaan nostetut muutoksenhakukanteet on hylätty unionin yleisen tuomioistuimen 7. maaliskuuta 2018 antamalla tuomiolla(2) ja unionin tuomioistuimen 28. marraskuuta 2018 antamalla määräyksellä(3);

G.  ottaa huomioon, että tutkinnassa ilmeni, että Jean-François Jalkh palkkasi Euroopan parlamentin jäsenen ominaisuudessa kokoaikaisen paikallisen avustajan 1. heinäkuuta 2014 ja 4. tammikuuta 2016 väliseksi ajaksi lukuun ottamatta ajanjaksoa 24. elokuuta 2015–14. joulukuuta 2015 ja että tälle maksettiin 2 950 euron bruttokuukausipalkka; ottaa huomioon, ettei ole löytynyt yhtään sähköpostiviestiä tai muuta todistetta tämän toimimisesta Euroopan parlamentin jäsenen avustajan työssä; ottaa huomioon, että kyseinen avustaja toimi Kansallisen rintaman helmikuussa 2015 julkaistun organisaatiokaavion mukaan oikeusasioista vastaavan varapuheenjohtajan Jean-François Jalkhin avustajana; ottaa huomioon, että Ranskan vuoden 2015 vaalikampanjan ja vuoden 2014 kunnallisvaalien aikana hänen sähköpostiviestiensä allekirjoituksessa luki ”Jean-François Jalkhin avustaja – vaaliyksikkö”; ottaa huomioon, että lisäksi kesäkuun 2015 ja 21. joulukuuta 2015 väliseltä ajanjaksolta löytyi sähköposteja, joista ilmeni hänen olleen mukana Île de Francen alueen aluevaaleissa Kansallisen rintaman pääehdokkaana olleen Wallerand de Saint-Justin vaalikampanjatyössä, vaikka hänen parlamentin jäsenen avustajan sopimuksensa keskeytettiin tätä tarkoitusta varten vain 24. elokuuta ja 14. joulukuuta 2015 väliseksi ajanjaksoksi; ottaa huomioon, että hänet asetettiin 11. joulukuuta 2019 syytteeseen julkisten varojen väärinkäytön salaamisesta;

H.  ottaa huomioon, että tutkintatuomarit katsovat Jean-François Jalkhin kuulemisen olevan välttämätöntä;

I.  ottaa huomioon, että tutkijoiden kutsuttua Jean-François Jalkhin kuultavaksi 18. joulukuuta 2018 tämä ilmoitti ensin saapuvansa, muttei lopulta tullutkaan paikalle, vaan hänen oikeusavustajansa pyysi lykkäystä neljä päivää ennen sovittua ajankohtaa ja ilmoitti samalla, että Jean-François Jalkh halusi käyttää oikeuttaan vaieta; ottaa huomioon, että vaikka Jean-François Jalkhin oikeusavustaja vahvisti 19. helmikuuta 2019 päivätyssä kirjeessä, että tämä oli halukas tulemaan vapaaehtoisesti kuultavaksi, tämä jätti jälleen noudattamatta tutkijoiden uutta kutsua tulla kuultavaksi 25. kesäkuuta 2019 perustelematta saapumatta jättämistään; ottaa huomioon, että tämän jälkeen hän kieltäytyi saapumasta 15. marraskuuta 2019 tutkintatuomareiden kutsusta kuultavaksi ja vetosi parlamentaariseen koskemattomuuteensa;

J.  ottaa huomioon, että toimivaltaiset viranomaiset esittivät Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön voidakseen kuulustella tätä tähän kohdistetuista syytteistä;

K.  ottaa huomioon, että parlamenttia ei voida rinnastaa tuomioistuimeen eikä parlamentin jäsentä voida pitää koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä ”syytettynä”(4);

L.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

M.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälän toisen kohdan mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa törkeästä rikoksesta tai muusta rikoksesta ilman sen parlamentin kamarin puhemiehistön lupaa, jonka jäsen hän on; ottaa huomioon, että lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos kyseessä on vakava rikos, hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi;

N.  ottaa huomioon, että parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamenttia ja sen jäseniä oikeusmenettelyiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä;

O.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis ‑tilanteesta eli tosiseikkoja, jotka viittaisivat siihen, että kyseessä olevan oikeusmenettelyn tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa Euroopan parlamentin jäsenenä;

1.  päättää pidättää Jean François Jalkhin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan viranomaisille ja Jean François Jalkhille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23, sekä unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, ECLI:EU:C:2019:1115.
(2) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 7.3.2018, Jean-Marie Le Pen v. Euroopan parlamentti, T-140/16, ECLI:EU:T:2018:122.
(3) Unionin tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 28.11.2018, Jean-Marie Le Pen v. Euroopan parlamentti, C‑303/18 P, ECLI:EU:T:2018:962.
(4) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2019, Briois v. parlamentti, T-214/18, ECLI:EU:T:2019:266.


Euroopan unionin omien varojen järjestelmä ***
PDF 110kWORD 40k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 esityksestä neuvoston asetukseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 608/2014 kumoamisesta (10045/2020– C9-0024/2021 – 2018/0132(APP))
P9_TA(2021)0093A9-0047/2021

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston asetukseksi (10045/2020),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan neljännen kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0024/2021),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja päätöksen 2014/335/EU, Euratom kumoamisesta 14. joulukuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselmat seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(3) ja Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistaminen(4),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista(5),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi(6),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin(7),

–  ottaa huomioon komission ja neuvoston 10. lokakuuta 2019 antamat julkilausumat monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2020 antamansa päätöslauselman uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elvytyssuunnitelmasta(8),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan suosituksen (A9-0047/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston asetukseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16. joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28).
(2) EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1.
(3) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 51.
(4) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 71.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0449.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0032.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0124.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0220.


Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: nauta-, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröinti
PDF 113kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse noudattamatta jättämiseen sovellettavista säännöistä nauta-, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän osalta sekä eläintukijärjestelmissä tai eläimiin liittyvissä tukitoimenpiteissä ilmoitettuihin eläimiin liittyvien hallinnollisten seuraamusten tason määrittämisen osalta 19. helmikuuta 2021 annettua komission delegoitua asetusta (C(2021)00993 – 2021/2566(DEA))
P9_TA(2021)0094B9-0209/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2021)00993),

–  ottaa huomioon komission 26. helmikuuta 2021 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan 17. maaliskuuta 2021 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013(1) ja erityisesti sen 63 artiklan 4 kohdan, 64 artiklan 6 kohdan, 77 artiklan 7 kohdan ja 115 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 25. maaliskuuta 2021, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että neuvoston asetuksessa (EY) N:o 21/2004(2) säädetään, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä ja että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000(3) sisältää samanlaisia vaatimuksia nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän osalta, ja katsoo että on aiheellista yhdenmukaistaa säännöt, jotka koskevat näiden kolmen eläinluokan tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän noudattamatta jättämistä;

B.  katsoo, että yksinkertaisuuden vuoksi on yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kehitys huomioon ottaen asianmukaista mukauttaa komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 640/2014(4) säädettyjä, eläintukijärjestelmiä tai eläimiin liittyviä tukitoimenpiteitä koskevia hallinnollisia seuraamuksia siten, että hallinnollisia seuraamuksia ei sovelleta, jos ei-määritettyjä eläimiä on enintään kolme, ja mukauttamalla sovellettavien seuraamusten tasoa, jos havaitaan enemmän kuin kolme ei-määritettyä eläintä;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549).
(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17. joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17. heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).
(4) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014, annettu 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta (EUVL L 181, 20.6.2014, s. 48).


Digitaalisen koulutuspolitiikan muotoilu
PDF 173kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 digitaalisen koulutuspolitiikan muotoilusta (2020/2135(INI))
P9_TA(2021)0095A9-0042/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 2 artiklan, joka koskee oikeutta koulutukseen,

–  ottaa huomioon tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790(1),

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2020 annetun kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan päätöslauselmaesityksen koulutuksen tulevaisuudesta Euroopassa covid-19-kriisin valossa,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(2),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman koulutuksesta digitaalisella aikakaudella: EU:n politiikan laatimista koskevat haasteet, mahdollisuudet ja kokemukset(3),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman koulutuksen nykyaikaistamisesta EU:ssa(4),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman uudesta osaamisohjelmasta Euroopalle(5),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta(6),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät tulevaisuuden eurooppalaisista opettajista ja kouluttajista(7),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät elinikäisen oppimisen politiikkojen keskeisestä roolista yhteiskuntien voimaannuttajana a vastattaessa teknologiseen ja vihreään siirtymään osallistavaa ja kestävää kasvua tukevalla tavalla(8),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen elinikäisen oppimisen avaintaidoista(9),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen kumoamisesta 22. toukokuuta 2017 annetun neuvoston suosituksen(10),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät medialukutaidon ja kriittisen ajattelun kehittämisestä koulutuksen avulla(11),

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2016 annetun neuvoston suosituksen taitojen parantamisesta: uusia mahdollisuuksia aikuisille(12),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksen ja alemman perusasteen koulutuksen roolista luovuuden, innovoinnin ja digitaalisten taitojen edistämisessä(13),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(14),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta 2021-2027 – Koulutuksen mukauttaminen digitaaliaikaan (COM(2020)0624) ja siihen liittyvän yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0209),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon eurooppalaisen koulutusalueen toteuttamisesta vuoteen 2025 mennessä (COM(2020)0625),

–  ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan osaamisohjelmasta kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi (COM(2020)0274),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta (COM(2018)0022),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon eurooppalaisen identiteetin vahvistamisesta koulutuksen ja kulttuurin avulla (COM(2017)0673),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Koulujen kehittämisellä ja huipputason opetuksella hyvät lähtökohdat elämälle” (COM(2017)0248),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Koulutuksen parantaminen ja nykyaikaistaminen” (COM(2016)0941),

–  ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportin koulutuksen tarjoamista vastauksista covid-19-kriisiin (”Education responses to COVID-19: an implementation strategy toolkit”),

–  ottaa huomioon OECD:n raportin digitaalisessa maailmassa tarvittavista taidoista (”OECD Skills Outlook 2019: Thriving in a Digital World”),

–  ottaa huomioon YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) raportin verkottuneessa maailmassa tarvittavista taidoista (”Skills for a connected world”),

–  ottaa huomioon 4. kesäkuuta 2020 julkaistun Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen raportin ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden digitaalikuilusta covid-19-pandemian aikana (”Digital gap during COVID-19 for VET learners in risk in Europe”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0042/2021),

A.  katsoo, että osallistava, tasapuolinen ja asianmukaisesti rahoitettu laadukas koulutus on keskeinen tekijä vihreässä ja digitaalisessa siirtymässä; ottaa huomioon, että koulutus on investointi yhteiseen tulevaisuuteemme ja edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kestävää talouskasvua, työpaikkojen luomista ja työllisyyttä ja siten oikeudenmukaista yhteiskuntaa; ottaa huomioon, että koulutus on keskeinen väline yksilön kehityksessä ja itsetoteutuksessa ja että se lisää osallistumista demokraattiseen toimintaan;

B.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on unionin perusarvo, joka vahvistetaan SEUT 8 ja 19 artiklassa;

C.  ottaa huomioon, että digitaaliteknologiat muokkaavat yhteiskuntaa ja tekevät digitaalisista perustaidoista ja digitaalisesta lukutaidosta olennaisen tärkeitä kaikille kansalaisille;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäisessä periaatteessa korostetaan taitojen ylläpitämisen ja hankkimisen merkitystä, jotta voidaan varmistaa ”yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille”, ja todetaan, että ”jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja inklusiiviseen opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä”;

E.  ottaa huomioon, että keskeisten monialaisten taitojen, kuten laskutaidon, kriittisen ajattelun ja sosiaalisen viestinnän osaamisen, hallitseminen on digitaalisten taitojen ja osaamisen hankkimisen olennainen edellytys; ottaa huomioon, että samaan aikaan tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän digitaalisia taitoja, kuten koodaus, logistiikka tai robotiikka, mikä ei vaikuta ainoastaan tietotekniikkakoulutukseen, vaan koko opetussuunnitelmaan; ottaa huomioon, että kansalaisille tarkoitetussa digitaalisten taitojen puitekehyksessä tunnustetaan pehmeiden taitojen, kuten viestinnän, yhteistyön ja sisällön luomisen, merkitys, joita opetetaan usein humanististen tieteiden, taiteiden ja yhteiskuntatieteiden kautta; ottaa huomioon, että tieteen, teknologian, insinööritieteiden, taiteen ja matematiikan (STEAM) tutkimuksen monialainen lähestymistapa voi johtaa digitaalisten ratkaisujen parempaan ja ihmiskeskeisempään suunnitteluun;

F.  ottaa huomioon, että kyberhygienian, tietoverkkoturvallisuuden, tietosuojan ja medialukutaidon peruskoulutus on sovitettava tarkoituksenmukaisesti oppijoiden iän ja kehitystason mukaan, jotta heistä tulee demokraattisen digitaalisen yhteiskunnan kriittisiä oppijoita, aktiivisia kansalaisia, internetin käyttäjiä ja vaikuttajia ja jotta he osaavat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja ovat tietoisia internetiin liittyvistä riskeistä, kuten verkossa olevasta disinformaatiosta, häirinnästä ja henkilötietojen tietoturvaloukkauksista, ja kykenevät torjumaan niitä; katsoo, että kyberturvallisuuteen liittyvät opetusohjelmat olisi sisällytettävä opetussuunnitelmiin;

G.  ottaa huomioon, että digitaalinen muutos muovaa työmarkkinoita ja komission arvioiden(15) mukaan monissa työtehtävissä jopa 90 prosentissa töistä edellytetään tulevaisuudessa jonkinlaisia digitaalisia taitoja ja 65 prosenttia alakoulun nyt aloittavista lapsista päätyy lopulta työskentelemään täysin uudenlaisissa työpaikoissa, jollaisia ei vielä ole olemassa; ottaa huomioon, että edistyneen digitaalisen osaamisen kysyntä on suurta, minkä vuoksi painopiste tulee todennäköisesti olemaan yhä enemmän STEAM-aloilla;

H.  katsoo, että robotiikan ja tekoälyn kaltaisten uusien teknologioiden vaikutusta työllisyyteen on tutkittava perusteellisesti; ottaa huomioon, että on jo selvää, että digitaalisista taidoista on nopeasti tulossa kaikkialla tarvittava osaaminen, jota edellytetään työpaikoissa, joilla on aiemmin ollut vain vähän tai ei lainkaan yhteyttä digitaaliseen ympäristöön, mukaan lukien ruumiilliset työt; katsoo, että uudelleenkoulutus ja täydennyskoulutus ovat välttämättömiä, jotta ihmiset voivat mukautua yhä digitalisoituneempien työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin ja uusiin työelämän realiteetteihin; ottaa huomioon, että covid-19-vetoinen siirtyminen etätyöhön on tuonut mukanaan uusia digitaalisia taitoja, viestintää ja muita haasteita; katsoo, että työnantajien olisi tarjottava digitaalista koulutusta ja digitaalisia laitteita työntekijöille kiinnittäen asianmukaista huomiota erityistarpeisiin, kuten kohtuullisten välineiden tarjoamiseen vammaisille henkilöille; ottaa huomioon, että ammatillisen koulutuksen ala on keskeisessä asemassa varustettaessa tulevat työntekijät taidoilla ja pätevyyksillä, joita he tarvitsevat muuttuvia työmarkkinoita varten;

I.  ottaa huomioon, että eurooppalaisista 42 prosentilla ei ole edelleenkään digitaalisia perustaitoja(16) ja jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä on huomattavia eroja sosioekonomisen aseman, iän, sukupuolen, tulojen, koulutustason ja työllisyyden perusteella; ottaa huomioon, että vain 35 prosentilla 55-74-vuotiaista on digitaaliset perustaidot, kun 16-24-vuotiaista 82 prosentilla on digitaaliset perustaidot(17), minkä vuoksi ikääntyneet ihmiset ovat alttiimpia digitaaliselle syrjäytymiselle; ottaa huomioon, että osaamisohjelmalla pyritään varmistamaan, että 70 prosentilla 16-74‑vuotiaista on digitaaliset perustaidot vuoteen 2025 mennessä, mikä merkitsee keskimäärin kahden prosenttiyksikön lisäystä vuodessa, kun vuotuinen kasvu vuosina 2015–2019 oli 0,75 prosenttiyksikköä; ottaa huomioon, että oppijat eivät koskaan tule olemaan yhdenvertaisessa asemassa digitaalisten taitojen hankkimisessa, sillä perustaitojen tasossa on niin suuria eroja;

J.  ottaa huomioon, että digitaalisen infrastruktuurin ja laitteiden saatavuudessa on edelleen eriarvoisuutta, sillä maaseutualueet ja syrjäiset alueet sekä heikommassa asemassa olevat kaupunkialueet kärsivät usein heikoista yhteyksistä ja pienituloisilla kotitalouksilla ei usein ole mahdollisuutta käyttää tietokoneita; ottaa huomioon, että 10 prosenttia EU:n maaseutualueiden kotitalouksista ei voi käyttää kiinteän verkon internetiä ja että 41 prosenttia ei kuulu laajakaistan piiriin;

K.  toteaa, että sukupuolten välinen ero digitaalisissa taidoissa on 11 prosenttia(18); ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan vain yksi kolmesta STEM-alan tutkinnon suorittaneista on nainen, vaikka 54 prosenttia korkea-asteen opiskelijoista on naisia; ottaa huomioon, että poikien ja tyttöjen asenne STEM-aineita kohtaan ei poikkea alemman perusasteen koulutuksessa, mutta tyttöjen kiinnostus näyttää vähenevän 15‑vuotiaasta lähtien; ottaa huomioon, että alle kolme prosenttia teini-ikäisistä tytöistä ilmoittaa olevansa kiinnostunut työskentelemään tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisena;

L.  ottaa huomioon, että sukupuolten väliset erot koulutuksessa ilmenevät työpaikoilla, sillä vain 17 prosenttia tieto- ja viestintätekniikan alan työpaikoista on naisilla ja digitaalialalla työskentelevien miesten osuus on 3,1 kertaa suurempi kuin naisten osuus(19), ja toteaa, että sukupuolten välinen kuilu on erityisen ilmeinen tekoälyalalla, jolla vain 22 prosenttia maailman ammattilaisista on naisia; toteaa, että tällaiset erot vaikuttavat naisten mahdollisuuksiin työskennellä hyvin palkatuilla ja tulevaisuuteen suuntautuneilla aloilla ja rajoittavat vastaavasti digitaalialan monimuotoisuutta esimerkiksi teknologian suunnittelun osalta;

M.  katsoo, että on tärkeää ymmärtää tekijöitä, jotka vaikuttavat tyttöjen ja naisten koulutukseen ja uravalintoihin, sukupuolittuneet käytännöt mukaan luettuina, ja motivoida heitä jatkamaan STEM-aineiden ja tieto- ja viestintätekniikan opintoja ja uraa; katsoo, että tältä osin on tarpeen kehittää edelleen uraohjausta koskevia ratkaisuja;

N.  ottaa huomioon, että digitaaliteknologia tarjoaa opettajille, kouluttajille ja oppijoille merkittäviä mahdollisuuksia kaikilla koulutusaloilla ja -ympäristöissä helposti saatavilla olevan, avoimen, sosiaalisen ja räätälöidyn teknologian muodossa, mikä voi johtaa osallistavampiin oppimisväyliin; toteaa, että digitaaliteknologian älykäs käyttö, jota ohjaavat innovatiiviset opetusmenetelmät ja oppijoiden voimaannuttaminen, voi antaa kansalaisille elämässä tarvittavaa ydinosaamista, kuten luovaa ajattelua, uteliaisuutta ja ongelmanratkaisutaitoja; katsoo, että digitaaliteknologian käyttöä ei saa koskaan pitää kustannussäästötoimenpiteenä; katsoo, että opettajien vapauden valita paras opetusmenetelmien ja -sisällön yhdistelmä olisi edelleen oltava koulutusprosessin ytimessä;

O.  ottaa huomioon, että opettajien ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeää opiskelijoiden hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta ja että lähiopetuksen on siksi pysyttävä koulutuksen ytimessä; toteaa, että digitaaliset välineet ja teknologiat eivät voi korvata opettajaa, mutta ne tarjoavat kuitenkin erilaisia etuja lähiopetuksen täydentäjinä, myös koulutuksen hybridimallien muodossa; ottaa huomioon, että teknologian ja digitaalisten laitteiden liiallinen käyttö voi aiheuttaa ongelmia, kuten unen puutetta, riippuvuutta ja liikkumatonta elämäntapaa; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuorempiin lapsiin ja erityisopetusta tarvitseviin tai vammaisiin oppijoihin, joille etäopiskelu on erityinen haaste;

P.  katsoo, että digitaaliteknologiat olisi otettava käyttöön oppijakeskeisellä, ikään sopivalla ja kehitystason mukaisella tavalla; ottaa huomioon, että digitaalisten oppimisstrategioiden yhteydessä on otettava huomioon tutkimus, joka koskee digitaalisen teknologian aikaistetun käytön vaikutuksia pienten lasten kehitykseen;

Q.  ottaa huomioon, että digitaalisen infrastruktuurin ja koulutusteknologian kehittäminen edellyttää merkittäviä julkisia investointeja, myös oppilaitosten tietotekniikkahenkilöstöön; toteaa, että myös yksityiset investoinnit edistävät merkittävästi verkko-opiskeluratkaisujen kehittämistä;

R.  katsoo, että digitaalisen oppimisen edellytyksenä on pääsy digitaaliseen infrastruktuuriin, kuten nopeat internetyhteydet, ja laitteiden saatavuus sekä laadukas ja koulutustarpeisiin räätälöity sisältö; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja äkillinen digitaalinen siirtymä etäopetukseen tai verkkokoulutukseen paljastivat puutteet saatavuudessa ja yhteyksissä jäsenvaltioiden sisällä ja välillä, millä on erilaisia vaikutuksia eri koulutusaloihin; ottaa huomioon, että jopa 32 prosentilla(20) joidenkin jäsenvaltioiden oppilaista ja opiskelijoista ei ollut mahdollisuutta käyttää internetiä ja digitaalisia välineitä covid-19-rajoitusten aikana keväällä 2020;

S.  ottaa huomioon, että äkillinen siirtyminen verkko- ja etäopiskeluun paljasti myös useimmissa Euroopan osissa koulutusjärjestelmän valmiuksien puutteen ja puutteita opettajien, kouluttajien, vanhempien ja oppijoiden digitaalisissa taidoissa ja kyvyssä käyttää digitaaliteknologiaa tehokkaasti ja turvallisesti; ottaa huomioon, että ennen kriisiä vain 39 prosenttia EU:n opettajista koki olevansa hyvin tai erittäin hyvin valmistautuneita käyttämään digitaaliteknologiaa opetuksessa, ja toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja; ottaa huomioon, että opettajat ovat kuitenkin osoittaneet, että he voivat sopeutua koulutusjärjestelmien perinpohjaisiin muutoksiin, jos he saavat riittävästi joustovaraa ja itsenäisyyttä ja voivat hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla verkko- ja etäopiskelun innovointipotentiaalia;

T.  ottaa huomioon, että siirtyminen verkko- ja etäopiskeluun on pahentanut olemassa olevaa eriarvoisuutta ja jättänyt heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat oppijat erityisopetusta tarvitsevat oppijat ja vammaiset oppijat yhä enemmän jälkeen, lisännyt koulunkäynnin keskeyttämisastetta eri koulutusaloilla ja paljastanut henkisen ja sosiaalisen tuen puutteen digitaalisessa ympäristössä; ottaa huomioon, että varhaislapsuudessa ilmenevällä eriarvoisuudella on kielteinen vaikutus oppimistuloksiin ja työllisyysnäkymiin myöhemmässä elämässä; katsoo, että verkkokoulutuksen laatua ja osallistavuutta on parannettava kiireellisesti;

U.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia johtaa perinpohjaisiin muutoksiin elämäntavassamme ja on korostanut tarvetta tarjota täysimittaista ja laadukasta koulutusta kaikille, jotta voidaan valmistautua mahdollisiin tuleviin kriiseihin, parantaa koulutusjärjestelmien pitkän aikavälin muutosjoustavuutta ja luoda perusta onnistuneelle digitaaliselle siirtymälle;

V.  toteaa, että vaikka opetuksen sisältö ja koulutusjärjestelmät kuuluvat kansalliseen toimivaltaan, uudet haasteet edellyttävät kuitenkin tehokasta koordinointia ja tarvittaessa Euroopan unionin digitaalisen koulutuksen politiikkoja ja välineitä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä eurooppalaisen koulutusalueen tärkeänä ulottuvuutena;

W.  katsoo, että laadukkaan verkkokoulutuksen saatavuus ei useinkaan ole vaihtoehto vaan ainoa mahdollisuus tietyille ryhmille, kuten niille, jotka työskentelevät kokoaikaisesti tai ovat työttömänä maaseudulla ja syrjäisillä alueilla taikka vammaisille henkilöille;

X.  katsoo, että koulutus on investointi tulevaisuuteen ja tärkeä väline kunkin yksilön kehityksen ja itsensä toteuttamisen kannalta; katsoo, että digitaalinen koulutus voisi auttaa vastaamaan sellaisiin haasteisiin kuin disinformaatio, radikalisoituminen, identiteetti- ja tietovarkaudet, verkkokiusaaminen ja verkkohuijaukset; katsoo, että koulutuksella ja elinikäisellä oppimisella on keskeinen rooli oikeudenmukaisessa siirtymisessä digitaalitalouteen;

Tarkistettu digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma: visio, hallinto, rahoitus ja tuloksellisuuden mittaaminen

1.  korostaa, että digitaalisen koulutuspolitiikan ohjaavana periaatteena on oltava oikeusperustainen lähestymistapa digitaaliseen koulutukseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti, jotta varmistetaan, että kaikille kuuluva oikeus osallistavaan ja laadukkaaseen koulutukseen toteutuu käytännössä; korostaa, että pandemian jälkeinen elpyminen ja koulutuspolitiikan elvyttäminen liittyvät erottamattomasti muihin haasteisiin, joita unioni ja maailma kohtaavat, ja korostaa tarvetta kytkeä digitaalinen koulutuspolitiikka muihin politiikan aloihin, jotta voidaan edistää osallistavampaa, sukupuolinäkökulmaltaan tasapainoisempaa, innovatiivisempaa ja vihreämpää yhteiskuntaa;

2.  suhtautuu tältä osin myönteisesti ajantasaistettuun digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan ja sen soveltamisalan ja tavoitetason laajentamiseen ja erityistavoitteisiin, joilla puututaan erityisesti digitaalitaidoissa edelleen olemassa oleviin puutteisiin, laadukkaan tietokone- ja tietoteknisen koulutuksen edistämiseen tai koulujen liitettävyyden parantamiseen, lisäaskeleena kohti kattavampia digitaalisia taitoja ja koulutusstrategiaa; katsoo, että suunnitelmaa voidaan pitää menestyksenä, jos sen toteuduttua digitaalisesta koulutuksesta on tullut aidosti osa koulutuspolitiikkaa ja jos suunnitelma on tuottanut selkeitä, johdonmukaisia ja myönteisiä tuloksia saatavuuden, käytön ja oikeudenmukaisuuden osalta koko unionissa; panee merkille jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat tässä prosessissa, mikä olisi otettava huomioon suunnitelman täytäntöönpanossa;

3.  on tyytyväinen päätökseen mukauttaa suunnitelma seitsemän vuoden monivuotiseen rahoituskehykseen, sillä se mahdollistaa pidemmän aikavälin näkymät ja yhdistää sen asiaankuuluviin rahoitusvälineisiin; korostaa suunnitelman merkitystä eurooppalaisen koulutusalueen toteuttamisessa ja vuorostaan eurooppalaisen koulutusalueen merkitystä suunnitelman toteuttamisessa ja katsoo, että suunnitelman täytäntöönpanossa olisi varmistettava avoimuus ja vastuuvelvollisuus;

4.  panee kuitenkin merkille, että suunnitelman tehokas toteuttaminen riippuu myös useiden eri ohjelmien koordinoinnista jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota varmistamaan tehokkaan synergian eri ohjelmien välillä ja johdonmukaisemman ja tehokkaamman koordinoinnin kaikkien asiaankuuluvien digitaalisen koulutuksen politiikkojen välillä EU:n tasolla, jotta voidaan vähentää hajanaisuutta ja välttää kansallisten ja EU:n rahoitusvälineiden ja -politiikkojen päällekkäisyyksiä ja lisätä siten niiden vaikutusta;

5.  korostaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, Verkkojen Eurooppa -välineen, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman, Euroopan solidaarisuusjoukkojen, Luova Eurooppa -ohjelman ja Erasmus+-ohjelman panosta suunnitelman eri osa-alueiden rahoittamisessa; pitää myönteisenä Erasmus+-ohjelman määrärahojen huomattavaa lisäämistä ja varoittaa kuormittamasta sitä liikaa uusilla toimintapoliittisilla tavoitteilla, koska ensisijaisena tavoitteena on oltava ohjelman osallistavuuden lisääminen;

6.  korostaa laajakaistayhteyksiä sekä uudelleen- ja täydennyskoulutusta koskevien ensisijaisten investointien merkitystä elpymis- ja palautumistukivälineessä digitaalisen koulutuksen toimintaohjelman toteutuksessa; kannustaa jäsenvaltioita osoittamaan vähintään 10 prosenttia välineen rahoituksesta koulutukseen; toistaa kantansa, jonka mukaan jäsenvaltioita on kannustettava lisäämään merkittävästi julkisia koulutusmenojaan tunnustaen koulutuksen keskeisen roolin kasvun vahvistamisessa, työpaikkojen luomisessa sekä taloudellisen ja sosiaalisen selviytymis- ja palautumiskyvyn parantamisessa; muistuttaa myös, että vähintään 20 prosenttia elpymis- ja palautumistukivälineen varoista on korvamerkitty digitaaliseen siirtymään, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tukivälineen varoja koulutusjärjestelmien digitaalisten valmiuksien vahvistamiseen ja investoimaan esimerkiksi koulujen, oppilaiden ja heikossa asemassa olevien ryhmien digitaaliseen infrastruktuuriin erityisesti syrjäytyneillä alueilla;

7.  korostaa parlamentin käynnistämien pilottihankkeiden ja valmistelutoimien arvoa unionin laajuisen yhteistyön lisäämisessä, jotta voidaan torjua jäsenvaltioiden, alueiden sekä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä koulutuseroja, joista esimerkkinä uusi valmistelutoimi, jolla pyritään lisäämään koulutusvälineiden saatavuutta alueilla ja yhteisöissä, joilla on puutteita yhteyksissä tai teknologian saatavuudessa; kehottaa valtavirtaistamaan onnistuneet pilottihankkeet ja valmistelutoimet unionin ohjelmiin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että uuteen Luova Eurooppa -ohjelmaan on sisällytetty medialukutaitoa koskeva toimi, joka perustuu onnistuneeseen ”Medialukutaito kaikille” -pilottihankkeeseen ja valmistelutoimeen, ja kehottaa myöntämään riittävästi rahoitusta sen varmistamiseksi, että uudet toimet ovat tehokkaita;

8.  panee merkille, että uudessa suunnitelmassa asetetaan erityisiä tavoitteita, joilla puututaan edelleen olemassa oleviin digitaalisen koulutuksen puutteisiin, jotka koskevat yhteyksiä, digitaalisia taitoja ja verkko-oppimissisältöä; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tehdä suunnitelmasta väliarviointi ja tehostaa tiedonkeruuta; kehottaa komissiota kehittämään kaiken digitaalisen koulutuspolitiikan kattavan seurantajärjestelmän, jota olisi käytettävä hyvien käytäntöjen jakamiseen kaikkialla EU:ssa ja hyödynnettävä väliarvioinnissa; toistaa, että tarvitaan selkeä täytäntöönpanoaikataulu ja selkeät vertailuarvot ja välitavoitteet, jotka on esitettävä sekä parlamentille että neuvostolle; on edelleen vakuuttunut siitä, että suunnitelma tarvitsee selkeämmän hallinto- ja koordinointirakenteen, johon parlamentti olisi otettava mukaan, jotta kehitystä ja tuloksia voidaan seurata jatkuvasti; kehottaa siksi komissiota perustamaan foorumin, joka kokoaa yhteen jäsenvaltiot, parlamentin ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja asiantuntijoita, myös koulutuksen tarjoajia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä;

9.  kehottaa komissiota lisäämään koulutuksen, myös digitaalisen koulutuksen, roolia ja näkyvyyttä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja sisällyttämään sen painopistealoihin viittaukset koulutuksen taloudellisiin vaikutuksiin siten, että niihin sisällytetään sosiaaliset tavoitteet ja koulutuksen tarjonnan laatu; toteaa, että jäsenvaltioiden velkaantumisasteet tulevat covid-19-kriisin jälkeen olemaan historiallisen korkeat; huomauttaa, että koulutuksen luokittelu menoiksi kansantalouden tilinpidossa on joissakin tapauksissa johtanut koulutusmäärärahojen huomattavaan leikkauksiin aikaisemmissa kriiseissä; korostaa, että digitaalinen siirtymä koulutuksessa ei ole mahdollinen ilman merkittäviä investointeja;

10.  katsoo, että covid-19-kriisi on korostanut, että jäsenvaltioiden on koordinoitava tehokkaammin digitaalisen koulutuksen politiikkoja ja toimenpiteitä ja jaettava parhaita käytäntöjä koulutuspolitiikkaa koskevan usean sidosryhmän lähestymistavan avulla, jotta varmistetaan, että nämä politiikat vastaavat EU:n kansalaisten tarpeita ja että oppijat asetetaan niiden keskiöön; pitää siksi myönteisenä, että komissio on sitoutunut perustamaan Euroopan digitaalisen koulutuksen keskuksen ensimmäisenä askeleena kohti yhteistä kehitysprosessia ja jatkuvaa seurantajärjestelmää, joka yhdistää kansalliset ja alueelliset digitaalisen koulutuksen strategiat ja jossa on mukana keskeisiä sidosryhmiä ja asiantuntijoita, myös kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka edustavat erilaisia lähestymistapoja koulutuksen valtavirran sisältä ja sen ulkopuolelta; katsoo, että uusi keskus tarjoaa kanavan, jonka kautta jäsenvaltioiden olisi edistettävä koulutuslaitosten välistä yhteistyötä digitaalisen koulutuksen tarjonnan parantamiseksi; pitää myönteisenä, että keskuksella pyritään käynnistämään strateginen vuoropuhelu jäsenvaltioiden kanssa digitaalisen koulutuksen onnistumisen mahdollistavista keskeisistä tekijöistä neuvoston suositusta silmällä pitäen; kehottaa komissiota toimimaan nopeasti, jotta suositusluonnoksen julkaisupäivää voidaan aikaistaa vuoteen 2021;

11.  kehottaa komissiota toissijaisuusperiaatetta noudattaen valvomaan täytäntöönpanoa kansallisella tasolla ja varmistamaan tasapuolisen edustuksen ja riippumattomuuden keskuksissa ja neuvontapalveluissa sekä sidosryhmien kuulemisessa; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin kattavasti mukaan eurooppalaisten ja kansallisten keskusten ja neuvontapalvelujen perustamiseen ja asiaankuuluvien sidosryhmien nimeämiseen; muistuttaa komissiota, että se välttäisi päällekkäisyyksiä keskuksen tavoitteiden kanssa, kun se kehittää suunnitelmaa eurooppalaisesta tiedonvaihtofoorumista;

12.  korostaa, että Euroopan unionin on toimittava globaalina esimerkkinä laadukkaan digitaalisen koulutuksen alalla, ja kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvien maailmanlaajuisten ja alueellisten instituutioiden ja sidosryhmien kanssa laadukkaan digitaalisen koulutuksen saatavuuden parantamiseksi kaikkialla maailmassa;

13.  korostaa tutkimuksen keskeistä merkitystä suunnitelman toteuttamisessa ja tehokkaan ja asianmukaisen digitaalisen koulutuksen aikaansaamisessa kaikille, ja pitää myönteisenä, että komissio ottaa tämän huomioon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan enemmän tieteidenväliseen tutkimukseen, jotta voidaan arvioida digitalisaation pitkän aikavälin vaikutuksia oppimiseen ja digitaalisen koulutuksen politiikkatoimien tehokkuutta, ja siten antamaan tietoa niiden tulevasta suunnittelusta ja täytäntöönpanosta, myös ennakoimalla uudentyyppisiä työpaikkoja ja taitoja ja mukauttamalla opetussuunnitelmia vastaavasti; korostaa, että on tarpeen tutkia jatkuvasti digitaaliteknologian erilaisia vaikutuksia lasten kasvatukseen ja kehitykseen yhdistämällä kasvatustiede, pedagogiikka, psykologia, sosiologia, neurotiede ja tietojenkäsittelytiede, jotta saadaan mahdollisimman perusteellinen käsitys siitä, miten lasten – ja aikuisten – mielet reagoivat digitaaliseen ympäristöön ja siihen liittyviin digitaalisen koulutuksen haasteisiin;

Suorituskykyisen digitaalisen koulutuksen toimintaympäristön edistäminen

14.  korostaa, että covid-19-pandemia on osoittanut, että digitaalinen koulutus ei ole kaikkein oppijoiden saatavilla ja näin ollen he eivät voi hyötyä digitaalisesta koulutuksesta ja etä- ja verkko-opiskelusta; panee merkille, että jäsenvaltioiden välillä ja sisällä on suuria eroja ja että niillä on suhteettoman suuri vaikutus heikommista lähtökohdista tuleviin ja syrjäisillä tai maaseutualueilla asuviin henkilöihin; pitää valitettavana edelleen jatkuvaa digitaalista kuilua unionissa; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa on epäonnistuttu pyrkimyksissä tarjota laadukasta digitaalista koulutusta, minkä vuoksi liian moni oppilaista on ollut usean kuukauden ajan ilman opetusta; yhtyy komission analyysiin, jonka mukaan nopea ja luotettava internet ja laadukkaat digitaaliset laitteet oppilaitoksissa, epävirallisissa ympäristöissä ja kodeissa ovat tehokkaan digitaalisen koulutuksen edellytyksiä; huomauttaa, että vastaavasti tietyt jäsenvaltiot ovat huomattavasti edellä digitaalisen infrastruktuurin ja laitteiden tarjoamisessa ja siten digitaalisten koulutusratkaisujen tarjoamisessa; korostaa, että digitaalisen kuilun torjuminen on ehdottomasti ensisijaista, ja katsoo, että oppilaitosten tarpeisiin perustuvat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat nopeuttaa ratkaisujen löytymistä;

15.  vaatii, että laajakaistaa olisi pidettävä julkisena hyödykkeenä ja sen infrastruktuuria olisi rahoitettava asianmukaisesti, jotta varmistetaan, että se on yleisesti ja kohtuuhintaan saatavilla, sillä se on ratkaiseva askel digitaalisen kuilun umpeen kuromisessa; panee lisäksi merkille 5G:n käyttöönoton tarjoamat mahdollisuudet ja kehottaa komissiota tutkimaan 5G:n mahdollista myötävaikutusta digitaalista koulutusta koskeviin aloitteisiin; kehottaa toteuttamaan erityistoimenpiteitä ja rahoitusjärjestelyjä, joilla parannetaan saatavuutta kaikille oppilaitoksille, etenkin sellaisille syrjäisten alueiden sekä maaseutu- ja vuoristoalueiden kouluille, joilla on heikot yhteydet ja rajalliset mahdollisuudet hyödyntää uusia teknologioita, kuten tekoälyä, robotiikkaa, lohkoketjuja, avointa lähdekoodia, uusia opetuslaitteita tai pelillistämistä, sillä näillä on yhä suurempi merkitys ja ne tarjoavat kasvavia mahdollisuuksia;

16.  suhtautuu myönteisesti siihen, että suunnitelmassa keskitytään tukemaan koulujen ja yliopistojen yhteenliitettävyyttä Verkkojen Eurooppa -välineen avulla, ja pyrkimyksiin tehdä tunnetuksi EU:n rahoitusmahdollisuuksia; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, paikallisviranomaisten ja sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että EU:n tuki nivoutuu kansallisiin järjestelmiin erityisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien tukemiseksi; kehottaa komissiota kohdentamaan tuen kouluja laajemmalle, jotta se tavoittaisi kaikki viralliset ja epäviralliset oppilaitokset; muistuttaa, että oppilaitosten on saatava tukea koulutetulta henkilöstöltä, jotta ne voivat valvoa verkostoja ja sovelluksia ja tarjota tietosuojaan liittyvää koulutusta ja apua;

17.  korostaa, että on tärkeää, että unioni ottaa johtoaseman digitaalisessa koulutuksessa helpottamalla opettajien, oppijoiden ja vanhempien mahdollisuuksia hyödyntää innovaatioita ja teknologioita; kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan uusia koulutusaloitteita hyödyntämällä kattavasti tekoälyn ja robotiikan kaltaisia uusia teknologioita, jotka myös lisäävät tietoisuutta niihin liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista koulutuksen yhteydessä; muistuttaa, että tekoälyn ja robotiikan käyttöön olisi sovellettava eettistä ja ihmiskeskeistä lähestymistapaa; toteaa, että tekoälyn älykäs käyttö voi keventää henkilöstön työtaakkaa, tehdä opetussisällöstä mielenkiintoisempaa, helpottaa oppimista erinäisillä aloilla ja tukea räätälöidympiä opetusmenetelmiä, jotka on mukautettu yksittäisten opiskelijoiden tarpeisiin; on huolissaan siitä, että unionissa ei ole tekoälyyn liittyviä korkea-asteen koulutusohjelmia ja tutkimusta, mikä uhkaa heikentää EU:n kilpailuetua; kehottaa lisäämään julkisia investointeja tekoälyyn;

18.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan kouluille (opettajille ja opiskelijoille) teknisen tuen ja internetyhteyksien lisäksi tarvittavaa tukea turvallisten ja luotettavien ohjelmistojen käyttöön ja edistämään joustavia koulutus- ja tukimalleja etäopiskelijoille käyttäen esimerkiksi sähköisiä resursseja, sähköisiä materiaaleja, videoita, sähköistä mentorointia ja maksutonta verkkokoulutusta; korostaa tässä yhteydessä, että paikalliset kulttuuri- ja yhteisölaitokset, kuten kirjastot ja museot, ovat tällaisten digitaalisten resurssien keskeisiä tarjoajia; varoittaa koulutusresurssien toimittajariippuvuuden kielteisistä vaikutuksista pedagogiseen riippumattomuuteen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan riippumattomuuden mahdollisesta ulkopuolisesta vaikutuksesta tai intresseistä; korostaa, että tarvitaan avointa ja läpinäkyvää digitaalisen koulutuksen toimintaympäristöä sisällön, laitteiden ja teknologioiden osalta; painottaa, että avoin teknologia tukee yhteistyön tunnetta ja että vapaan ja avoimen lähdekoodin ratkaisut, julkisen sisällön uudelleenkäyttö sekä yhteentoimivat laitteisto- ja ohjelmistoratkaisut parantavat saatavuutta ja luovat tasapainoisemman digitaalisen tilan;

19.  korostaa tarvetta tunnustaa teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät oikeudelliset ja eettiset periaatteet digitaalisen koulutussisällön lisääntyneen luomisen ja levittämisen yhteydessä; pitää myönteisenä ja tukee Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston hallinnoimaa teollis- ja tekijänoikeuksien verkostoa ja kannustaa kehittämään teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä taitoja oppijoiden ja opettajien keskuudessa; palauttaa mieliin direktiivin (EU) 2019/790 5 artiklassa säädetyn tekijänoikeutta koskevan poikkeuksen, joka koskee teosten ja muun suojatun aineiston käyttöä digitaalisessa ja rajatylittävässä opetustoiminnassa;

20.  korostaa kiinnostavia innovatiivisia aloitteita, jotka tekevät verkkoympäristöstä ja ”‑leikkikentästä” turvallisen, mielenkiintoisen ja hauskan kaikissa koulutuksen vaiheissa; korostaa, että on tärkeää koota yhteen pedagogisia, kognitiivisia ja psykologisia lähestymistapoja koulutukseen ja mukauttaa verkossa toimivia ja verkon ulkopuolisia formaatteja vastaavasti; panee tässä yhteydessä merkille varhaiskasvatusta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa ehdotetun lähestymistavan;

21.  muistuttaa, että on tärkeää tarjota opettajille, oppijoille ja vanhemmille laadukasta ja helposti saatavilla olevaa digitaalista opetussisältöä monipuolisista lähteistä, ja kannustaa jäsenvaltioita varaamaan rahoitusta sellaisten ammattimaisten ja turvallisten digitaalisten oppimisresurssien hankintaan, jotka on kehitetty eurooppalaisen innovoinnin avulla, mukaan lukien laadukas opetussisältö, joka on luotu yhdessä asiantuntijoiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään aloitteita, joiden avulla yritykset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat jakaa korkean teknologian innovaatioita koulutusyhteisön kanssa;

22.  katsoo , että unionilla voi olla keskeinen rooli korkealaatuisen koulutussisällön kehittämisessä ja asettamisessa saataville; panee tyytyväisenä merkille, että on perustettu yhä useampia digitaalisia koulutusfoorumeja, kuten eTwinning, aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi (EPALE) ja kouluopetuksen eurooppalainen verkkofoorumi, jotka mahdollistavat resurssien saatavuuden ja hyvien käytäntöjen jakamisen; kehottaa komissiota edistämään ja laajentamaan edelleen tällaisia menestyksekkäitä aloitteita asiaankuuluvilla ohjelmilla, kuten InvestEU ja Erasmus+, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin niiden potentiaalia; katsoo, että eurooppalaisen tiedonvaihtofoorumin avulla voidaan varmistaa parempi yhteistyö sidosryhmien ja koulutusalan toimijoiden välillä Euroopan tasolla, ja kehottaa komissiota saattamaan suunnitellun toteutettavuustutkimuksensa päätökseen riittävän nopeasti;

23.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään innovoinnin ja digitaalisen teknologian koulutusjärjestelmiinsä älykkäällä, oppijakeskeisellä tavalla, jotta saadaan aikaan tehokas sulautuvaan oppimiseen perustuva lähestymistapa; muistuttaa kuitenkin lähiopetuksen keskeisestä merkityksestä ja korostaa, että digitaalisia välineitä olisi käytettävä täydentämään ja tehostamaan luokkaopetusta; katsoo, että on tarpeen pohtia pitkien ”ruutuaikojen” kielteisiä vaikutuksia oppijoiden hyvinvointiin; korostaa, että covid-19-pandemia on tuonut esiin koulutuksen tarjonnassa selviä puutteita, joita verkko-opiskelu ei pysty helposti täyttämään ja joihin olisi puututtava, ja toteaa, että näitä ovat erityisesti kouluruokailuun, henkiseen tukeen ja liikuntaan liittyvät puutteet;

Digitaalisten taitojen ja osaamisen kehittäminen digitaalista muutosta varten

24.  katsoo, että digitaaliteknologian potentiaalin hyödyntämisen ja maksimoinnin on kuljettava käsi kädessä nykyisten opetussuunnitelmien sekä oppimis- ja opetusmenetelmien nykyaikaistamisen kanssa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää antaa taloudellista tukea opettajille suunniteltuun koulutukseen; vaatii siksi kiinnittämään enemmän huomiota saatavilla olevaan opettajankoulutukseen, kun suunnitelma otetaan käyttöön, jotta varmistetaan, että opettajilla ja kasvattajilla on digitaalisia taitoja ja että he voivat myös opettaa niitä; kannustaa tässä yhteydessä investoimaan digitaalisia opetustaitoja käsitteleviin erikoistumiskursseihin sekä opettajille että opettajiksi tähtääville tietotekniikan ammattilaisille; korostaa mentoroinnin arvoa koulutuksen ja kehityksen välineenä; korostaa Erasmus+-ohjelman ja opettajien liikkuvuuden keskeistä merkitystä taitojen hankkimisessa; panee merkille tulevan Teacher Academy -foorumin potentiaalin ja kehottaa komissiota esittämään parlamentille selkeän suunnitelman ja talousarvion; kehottaa laatimaan unionin laajuisen aloitteen uusien pedagogisten ja arviointimenetelmien kehittämiseksi digitaalista ympäristöä varten ja ottamaan huomioon erityiset digitaaliset haasteet, kuten asynkronisen oppimisen, ja kriittisen suhtautumisen merkityksen;

25.  korostaa vanhempien, perheiden ja ohjaajien yhä tärkeämpää roolia etäopetuksessa sekä sitä, että heillä on oltava hyvät internet-, digitaaliset ja tekniset taidot sekä asianmukaiset välineet, ja kehottaa tarjoamaan heille erityiskoulutusta ja tukijärjestelyjä; korostaa, että perheitä on tuettava digitaalisilla välineillä, jotta voidaan parantaa etäopetuksen saatavuutta; kehottaa komissiota tekemään erityisen tutkimuksen digitaalisesta vanhemmuudesta(21), jotta voidaan kehittää johdonmukainen ja tehokas lähestymistapa vanhempien auttamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa;

26.  korostaa haitallisen ja laittoman sisällön ja toiminnan synnyttämää haastetta digitaalisessa ympäristössä, myös mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta, kuten verkkohäirintää, mukaan lukien verkkouhat ja -kiusaaminen, lapsipornografia ja verkkoviettely, tietoturvaloukkaukset ja yksityisyyden loukkaukset, vaaralliset verkkopelit ja disinformaatio; pitää siksi erittäin myönteisenä, että tarkistetussa suunnitelmassa kiinnitetään enemmän huomiota koulutuksen avulla saavutettavaan digitaaliseen lukutaitoon ja informaatiolukutaitoon; katsoo, että terveydenhuollon ammattilaisten, oppilaitosten, kansalaisyhteiskunnan ja epävirallisen koulutuksen tarjoajien on yhteistyössä vanhempien kanssa kehitettävä ikätasolle sopiva opetussuunnitelma, jotta oppijat voivat tehdä tietoon perustuvia ja asianmukaisia valintoja ja välttyä haitalliselta käyttäytymiseltä;

27.  muistuttaa, että ihmisillä on oltava välineet ja taidot, joiden avulla he voivat navigoida digitaalisen ympäristön erilaisten uhkien keskellä ja erityisesti havaita disinformaatiota ja valeuutisia ja arvioida niitä kriittisesti; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että äskettäinen tiedotusvälineitä koskeva toimintasuunnitelma hyväksyttiin nopeasti ja että siinä keskitytään medialukutaitoon, ja kehottaa komissiota tarkistamaan säännöllisesti disinformaatiota koskevia käytännesääntöjä ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sosiaalisessa mediassa torjutaan verkossa esiintyvää disinformaatiota; odottaa suunniteltuja suuntaviivoja opettajille ja opetushenkilöstölle digitaalisen lukutaidon edistämisestä ja disinformaation torjunnasta; kehottaa komissiota olemaan kunnianhimoisempi ja työskentelemään kansallisten ja paikallisten sidosryhmien kanssa laajamittaisten digitaalista lukutaitoa koskevien kampanjoiden käynnistämiseksi; toteaa, että on tärkeää tehdä laajalti tunnetuiksi olemassa olevia aloitteita, kuten EU:n koodausviikkoa ja internetin käyttöturvallisuutta koskevaa päivää (Safer Internet Day);

28.  korostaa, että digitaalisen koulutuksen kaiken kehityksen on kuljettava käsi kädessä vankan tietosuojakehyksen kanssa ja että on vältettävä oppijoiden tietojen kaupallista hyödyntämistä; korostaa, että alaikäisten tietoihin on sovellettava korkeimpia suojatoimia, myös tutkimus- ja opetustarkoituksissa; kehottaa komissiota tarkastelemaan yhteistyössä Euroopan tietosuojaneuvoston kanssa koulutustietojen sekä oppilaita ja oppijoita koskevien tietojen erityisluonnetta;

29.  korostaa, että perinteisiä, humanistisia ja pehmeitä taitoja, kuten sosiaalisia taitoja, empatiaa, ongelmanratkaisua ja luovuutta, olisi edelleen tuettava osana pyrkimyksiä digitaalisten taitojen ja digitaalisen lukutaidon opettamiseen erityisesti laajamittaisten digitaalisen lukutaidon kampanjoiden avulla; korostaa kansalaiskasvatuksen digitaalisen ulottuvuuden merkitystä ja pitää valitettavana, että uuden digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman tavoitteet digitaalisen kansalaisuuden edistämisessä eivät ole kovin kunniahimoisia;

30.  muistuttaa edistyneen digitaalisen osaamisen tarpeesta ja kannustaa jäsenvaltioita perustamaan koulutuksen alalla kansallisia ohjelmia, joilla lisättäisiin tietotekniikka-alan opiskelijoiden ja tutkinnon suorittaneiden määrää; korostaa, että tällaisia koulutusohjelmia voitaisiin kehittää huipputeknologiayritysten ja yliopistojen johdolla;

31.  korostaa vihreän koulutuksen ja ympäristökasvatuksen merkitystä ja kehottaa kehittämään kaikkialla Euroopassa erityisesti suunniteltuja opetussuunnitelmia, joissa otetaan huomioon digitaalisen koulutuksen ympäristövaikutukset;

32.  korostaa, että digitalisaatiota koskevan Euroopan tason työmarkkinaosapuolten puitesopimuksen mukaisesti uusia ja kehittyviä teknologioita käyttävillä yrityksillä on vastuu asianmukaisen uudelleen- ja täydennyskoulutuksen tarjoamisesta kaikille asianomaisille työntekijöille, jotta he oppivat käyttämään digitaalisia välineitä, mukautuvat työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin ja pysyvät työelämässä; korostaa työmarkkinaosapuolten roolia digitaalisten taitojen ja jatkokoulutuksen määrittelyä ja sääntelyä koskevissa työehtosopimuksissa, osaamistarpeiden tunnistamisessa, työpaikkakoulutuksen kehittämisessä ja opetus- ja koulutussuunnitelmien päivittämisessä; muistuttaa pandemian aiheuttamasta työelämän uudesta todellisuudesta, kuten etätyöstä, ja kannustaa oppilaitoksia ja työnantajia järjestämään asianmukaista koulutusta, jotta ihmisiä voidaan valmistaa tähän uuteen työympäristöön;

33.  korostaa digitaalisten taitojen arvioinnin ja seurannan merkitystä ja viittaa tässä yhteydessä olemassa olevien välineiden, kuten eurooppalaisen digitaalisten taitojen puitekehyksen ja SELFIE-itsearviointityökalun, merkitykseen; pitää myönteisenä SELFIE-välineen laajentamista koskemaan opettajia; kehottaa komissiota lisäämään tällaisten välineiden käyttöä, sillä se on tällä hetkellä vähäistä;

34.  korostaa lisäksi, että on parannettava digitaalisten taitojen, pätevyyksien ja osaamistodistusten tunnustamista, validointia ja sertifiointia ja siten myös siirrettävyyttä ja tehtävä niistä innovatiivisempia; iloitsee suunnitelmasta kehittää eurooppalainen digitaalisten taitojen todistus validoinnin ja siirrettävyyden helpottamiseksi digitaalisten taitojen puitekehyksen mukaisesti; muistuttaa, että järjestelmää on kehitettävä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa päällekkäisyyksien välttämiseksi nykyisten järjestelmien kanssa; kehottaa komissiota kehittämään todistuksesta Europassin ja mahdollisesti tulevan eurooppalaisen opiskelijakortin;

35.  suhtautuu myönteisesti komission toimiin koulutuksen ja tutkintojen digitalisoimiseksi, mukaan lukien uusi Europass-palvelualusta ja suunniteltu Europassin digitaalisten osaamistodistusten infrastruktuuri; kiinnittää samalla huomiota tarpeeseen parantaa Europass-palvelualustan toimivuutta työ- ja kurssitarjousten hakemisen ja vastaanottamisen osalta, päivittää alustalla olevia tietoja ajankohtaisista kursseista ja koulutus- ja työtarjouksista sekä nimetä tästä prosessista vastaavat laitokset; kehottaa jäsenvaltioita tekemään uutta Europass-alustaa paremmin tunnetuksi oppilaitoksissa ja niiden henkilöstön ja työnantajien keskuudessa;

36.  korostaa, että unionin tasolla on parannettava digitaalisia resursseja, välineitä ja järjestelmiä, joilla avataan mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen kaikille ja mahdollistetaan kattava ja laadukas pääsy korkea-asteen koulutuksen kursseille sekä materiaalien saatavuus; panee merkille uuden globaalin digitaalisen ympäristön ja korkea-asteen koulutuksen markkinoiden kehittymisen ja toteaa, että eurooppalaisten korkea-asteen koulutusorganisaatioiden on pysyttävä merkityksellisinä ja menestyvinä tässä ympäristössä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan synergioita yliopistojen välille eurooppalaisen verkkoyliopistoalustan kautta, jotta voidaan tarjota monimuotoista ja monikielistä etäopetuksen ja verkko-opetuksen sisältöä ja ohjelmia, jotka ovat saatavilla kaikkialla Euroopassa;

37.  muistuttaa ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen keskeisestä merkityksestä uudelleenkoulutus- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksien tarjoamisessa elinikäisen oppimisen lähestymistavan avulla; pitää myönteisenä neuvoston suositusta kestävää kilpailukykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja selviytymiskykyä tukevasta ammatillisesta koulutuksesta ja sen yleisiä tavoitteita nykyaikaistaa ammatillista koulutusta koskevaa EU:n politiikkaa, virtaviivaistaa eurooppalaista yhteistyötä prosessissa ja yksinkertaistaa ammatillisen koulutuksen hallintoa; kehottaa komissiota omaksumaan ammatillisessa koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa kokonaisvaltaisen lähestymistavan, joka kattaa virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen ja antaa oppijoille mahdollisuuden hankkia erilaisia taitoja, jotka ovat tärkeitä digitaalisen ja vihreän muutoksen kannalta, edistävät sosiaalista osallisuutta, aktiivista kansalaisuutta ja henkilökohtaista kehitystä ja antavat ihmisille mahdollisuuden sopeutua muuttuviin työmarkkinoihin; korostaa vihreiden taitojen hankkimisen merkitystä;

38.  korostaa käytännön koulutukseen tukeutuvien ammatillisen koulutuksen oppilaitosten kohtaamia vaikeuksia sopeutua digitaaliseen ympäristöön; vaatii asianmukaisia ratkaisuja ja riittävää rahoitusta sen varmistamiseksi, että ammatillinen koulutus voidaan toteuttaa tehokkaasti; suhtautuu myönteisesti suunniteltuun digitaaliset mahdollisuudet -harjoitteluohjelman Digital Opportunity Traineeship -ohjelman laajentamiseen ammattiin opiskeleville sekä opettajille, kouluttajille ja opetushenkilöstölle;

39.  muistuttaa, että digitaalisten taitojen hankkiminen on elinikäinen hanke ja että siksi toimissa olisi keskityttävä kaikkiin väestöryhmiin eikä pelkästään työikäiseen väestöön; korostaa, että tämä edellyttää monialaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa koulutukseen, joka perustuu sen tunnustamiseen, että oppimista tapahtuu sekä oppivelvollisuuskoulutuksessa että sen ulkopuolella on usein epävirallista ja arkioppimista; kehottaa siksi tukemaan epävirallisen oppimisen tarjoajia valmiuksien ja resurssien lisäämiseksi, jotta he voivat tarjota helposti saatavilla olevaa laadukasta digitaalista koulutusta; kehottaa komissiota ottamaan huomioon eriasteisen teknologisen edistyksen koulutussektorien ja oppilaitosten välillä ja kiinnittämään suositusten ja ohjeiden laatimisessa erityistä huomiota vaikeammin saavutettaviin aloihin ja ryhmiin;

40.  varoittaa, että sosiaalisella ja koulutuksellisella eriarvoisuudella varhaislapsuudessa on kielteinen vaikutus koulutustasoon ja työllisyysnäkymiin myöhemmällä iällä; toistaa, että varhaisesta iästä alkaen saatavilla on oltava laadukasta koulutusta ja että on pyrittävä kehittämään enemmän digitaalisia taitoja ja mediataitoja; pitää myönteisenä komission ilmoitusta, että se aikoo ottaa käyttöön eurooppalaisen lapsitakuun lasten köyhyyden torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan merkittävän osan yhteistyössä hallinnoitavista Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) määrärahoista tämän takuun täytäntöönpanoon ja erityisesti tukemaan kohdennettuja toimia ja rakenneuudistuksia, joilla puututaan tehokkaasti lasten altistumiseen köyhyydelle tai sosiaaliselle syrjäytymiselle; muistuttaa, että matalampi koulutustaso merkitsee usein heikkoa digitaalista osaamista, ja suhtautuu siksi myönteisesti vahvistettuun nuorisotakuuseen sisältyvään suositukseen, jonka mukaan ihmiset, jotka eivät ole koulutuksessa tai työssä, suorittavat digitaalisten taitojen arvioinnin ja saavat koulutusta; panee merkille ESR+-ohjelman mahdollisuudet tukea elinikäistä oppimista;

41.  katsoo, että digitaalinen kuilu on kurottava umpeen, ja muistuttaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota laadukkaan digitaalisen koulutuksen ja sisällön saatavuuden varmistamiseen ja digitaalisen osaamisen parantamiseen matalan osaamistason aikuisille, vammaisille, haavoittuvassa asemassa oleville tai syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluville henkilöille, ikääntyneille sekä syrjäisillä tai maaseutualueilla asuville ihmisille; huomauttaa, että vuonna 2018 vain 4,3 prosenttia vähän koulutetuista aikuisista hyödynsi jotakin aikuiskoulutuksen muotoa;

42.  pitää siksi valitettavana, ettei suunnitelmaan edelleenkään sisälly vähän koulutettuihin aikuisopiskelijoihin ja ikääntyneisiin kohdistettuja toimenpiteitä; korostaa, että tämä puute heikentää digitaalisen koulutuksen keskeistä elinikäisen oppimisen ulottuvuutta ja haittaa pyrkimyksiä varmistaa, että kaikilla on olennaisen tärkeät elämäntaidot; kehottaa siksi komissiota tekemään yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla luodaan kannustimia aikuisten digitaaliseen koulutukseen tarjoamalla sitä esteettömästi, jotta virallisen koulutuksensa päätökseen saattaneet ihmiset voivat elää ja työskennellä digitaalisessa ympäristössä ja jotta varmistetaan, että he voivat todella hyötyä digitaalisesta siirtymästä ja auttaa sen muotoilussa;

43.  korostaa, että on tärkeää kehittää politiikkoja, joilla varmistetaan, että vammaisilla henkilöillä on samat mahdollisuudet ja pääsy laadukkaaseen digitaaliseen koulutukseen; kannustaa jäsenvaltioita työskentelemään eri tavoin vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa digitaalisen koulutuksen tuomien haasteiden ja mahdollisuuksien tarkastelemiseksi ja ottamaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet huomioon, kun kehitetään tehokasta digitaalista koulutusta koskevaa politiikkaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yksilöimään vammaisia henkilöitä varten suunnitellun ja mukautetun digitaalisen koulutuksen erityispiirteet ja investoimaan niihin; katsoo, että digitaalinen koulutus tarjoaa oppimisvaikeuksista kärsiville opiskelijoille suuria mahdollisuuksia, koska sen avulla voidaan räätälöidä pedagoginen lähestymistapa, joka vastaa heidän erilaisia kykyjään; kehottaa lisäämään investointeja, jotta voidaan tarjota tukea, jota näiltä ryhmiltä liian usein puuttuu;

44.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on otettava huomioon kaikissa koulutusta, osaamista ja digitalisaatiota koskevissa EU:n politiikoissa ja erityisesti toimintasuunnitelmassa; katsoo, että digitaalinen koulutus on keskeisessä asemassa siinä, että lisätään tyttöjen ja naisten osallistumista digitaalisella aikakaudella; korostaa, että sukupuolten välinen digitaalinen kuilu on taloudellinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ongelma, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan tähän eroon monitasoisen ja kokonaisvaltaisen poliittisen toimintamallin avulla; on tyytyväinen komission naisia ja digitaalisaatiota koskevaan tulostauluun (Women in Digital) ja korostaa tarvetta kerätä sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja sukupuolten välisen digitaalisen kuilun ymmärtämiseksi;

45.  korostaa tarvetta keskittyä siihen, että tytöt otetaan paremmin mukaan digitaaliseen koulutukseen jo hyvin nuoresta iästä lähtien; korostaa, että tarvitaan yhteisiä toimia, joilla kannustetaan ja motivoidaan useampia tyttöjä opiskelemaan STEM- ja STEAM-aineita ja osallistumaan koodaus-, laskenta- ja tietoteknisille kursseille koulussa ja yliopistossa; muistuttaa, että sukupuolten välinen kuilu koulutuksessa heijastuu työmarkkinoihin, ja korostaa tarvetta kannustaa ja helpottaa naisten pääsyä huipputeknologian ja digitaalitalouden aloille ja myös torjua sukupuolten välistä palkkaeroa asianmukaisilla strategioilla ja rahoituksella;

46.  katsoo, että on olennaisen tärkeää luoda myönteinen ja osallistava ympäristö, jossa tehdään tunnetuksi naispuolisia roolimalleja, jotka motivoivat tyttöjä valitsemaan STEM-, STEAM- ja tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä aineita, ja torjutaan tiedostamattomia ennakkoasenteita ja sukupuolistereotypioita oppiaineiden ja uravalintojen osalta; katsoo, että yksityisellä sektorilla on yhteistyössä oppilaitosten, kansalaisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa oma tehtävänsä toimivien aloitteiden ja kampanjoiden kehittämisessä tällä alalla; korostaa ”Naiset ja digitalisaatio” -työryhmän ja ”Digital4Her” -aloitteen merkitystä;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(3) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 2.
(4) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 8.
(5) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 135.
(6) EUVL C 202 I, 16.6.2020, s. 1.
(7) EUVL C 193, 9.6.2020, s. 11.
(8) EUVL C 389, 18.11.2019, s. 12.
(9) EUVL C 189, 4.6.2018, s. 1.
(10) EUVL C 189, 15.6.2017, s. 15.
(11) EUVL C 212, 14.6.2016, s. 5.
(12) EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1.
(13) EUVL C 172, 27.5.2015, s. 17.
(14) EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(15) https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/ict-work-digital-skills-workplace https://futureskills.pearson.com/research/assets/pdfs/technical-report.pdf
(16) Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI) 2020, Euroopan komissio
(17) DESI-raportti 2020
(18) Euroopan komissio, ”Women in Digital Scoreboard ”, 2019
(19) Komission tiedonanto 5. maaliskuuta 2020 ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152)
(20) https://ec.europa.eu/jrc/en/publication/eur-scientific-and-technical-research-reports/how-families-handled-emergency-remote-schooling-during-covid-19-lockdowspring-2020
(21) Digitaalinen vanhemmuus kuvaa vanhempien toimia ja käytäntöjä, joilla pyritään ymmärtämään, tukemaan ja sääntelemään lasten toimintaa digitaalisessa ympäristössä ja auttamaan heitä erityisesti käyttämään internetiä turvallisesti.


Merten roskaantumisen vaikutukset kalatalouteen
PDF 171kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 merten roskaantumisen vaikutuksista kalatalouteen (2019/2160(INI))
P9_TA(2021)0096A9-0030/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2020 annetun komission kertomuksen komission tiedonannon ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” täytäntöönpanosta (COM(2020)0104),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi) (1),

–  ottaa huomioon yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY(2),

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(3),

–  ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(4),

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi)(5),

–  ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (valvonta-asetus) (6),

–  ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY(7),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(8),

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(9),

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU (merten aluesuunnitteludirektiivi) (10),

–  ottaa huomioon direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/720(11),

–  ottaa huomioon kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/850(12),

–  ottaa huomioon jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/851(13),

–  ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/852(14),

–  ottaa huomioon aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/883(15),

–  ottaa huomioon tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/904(16),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä siihen kuuluvat kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 14: ”Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä”,

–  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP) vuonna 2005 julkaiseman raportin ”Marine Litter – An analytical overview”,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) vuonna 1973 hyväksymän kansainvälisen yleissopimuksen alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL-yleissopimus) ja sen liitteen V, joka tuli voimaan 31. joulukuuta 1988,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2020 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”State of Nature in the EU - Results from reporting under the nature directives 2013–2018”,

–  ottaa huomioon EU:n Atlantin aluetta koskevasta Interreg-ohjelmasta rahoitetun ”Merten roskaantumisen torjunta Atlantin alueella” (CleanAtlantic) -hankkeen tulokset,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan heinäkuussa 2018 hyväksymät YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vapaaehtoiset suuntaviivat kalastuspyydysten merkitsemisestä,

–  ottaa huomioon IMO:n toimintasuunnitelman aluksilta mereen joutuvan muovijätteen torjumiseksi,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät, jotka koskevat valtameriä ja meriä ja joissa käsitellään muoviroskaa koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemistä,

–  ottaa huomioon Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevan yleissopimuksen (Barcelonan yleissopimus), Mustanmeren suojelemista pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen (Bukarestin yleissopimus), Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (Helsingin yleissopimus), Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (OSPAR-yleissopimus),

–  ottaa huomioon Välimeren meriroskan hallintaa koskevan alueellisen suunnitelman,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (ilmastosopimus), siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan sekä Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 16. marraskuuta 1973 hyväksymän YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IBPES) maailmanlaajuisen arviointiraportin biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista,

–  ottaa huomioon Itämeren alueen jäsenvaltioiden ympäristö-, meritalous-, maatalous- ja kalastusministerien sekä ympäristö-, valtameri- ja kalastusasioista vastaavan komission jäsenen 28. syyskuuta 2020 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon raportin ”Mission Starfish 2030: restore our Ocean and Waters”, jonka terveitä valtameriä, meriä sekä rannikko- ja sisävesiä käsittelevä komission missiolautakunta julkaisi 22. syyskuuta 2020,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella, viidennen arviointikertomuksen (AR5) sekä tiivistelmäraportin, sen erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä sekä erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa,

–  ottaa huomioon jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1972 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin soveltamisesta 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman(17),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa(18),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 hyväksymänsä kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 kumoamisesta(19),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(20),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(21),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0030/2021),

A.  toteaa, että rannoilla, rannikoilla ja rannikkoalueilla sekä avointen vesistöjen pinnalla näkyvät roskat ovat todellisuudessa vain pieni osa paljon laajemmasta merten pilaantumisesta, joka ilmenee sekä vesimassassa että merenpohjassa; toteaa, että nämä roskat ovat suurimmaksi osaksi peräisin maalla harjoitettavasta toiminnasta (80 prosenttia) mutta myös merellä tapahtuvasta toiminnasta, jossa suurten muiden kuin kalastusta harjoittavien alusten liikenne on lisääntynyt merkittävästi;

B.  ottaa huomioon, että merten jätteillä tarkoitetaan kaikkea jätettä, joka on päätynyt meriympäristöön joko tahallisesti tai tahattomasti ja joka yksilöidään koon (nano-, mikro- ja megajäte) ja luonteen mukaan (säiliöt, valtamerten pohjalla oleva karkea jäte, muovit, pyydykset, puoliksi uponneiden alusten hylyt, vaaralliset jätteet, kuten räjähteet ja muu sotajäte, tekstiilikuidut, mikromuovit jne.);

C.  ottaa huomioon, että 70 prosenttia mereen joutuvista roskista päätyy merenpohjaan ja että veden pinnalla kelluvien roskien yhteenlaskettu massa on vain yksi prosentti valtamereen päätyneistä jätteistä; ottaa huomioon, että uusimmissa tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että valtameren muovisaastetta on aliarvioitu huomattavasti ja että merentutkimusalaan liittyvässä tietämyksessä on edelleen suuria puutteita; katsoo, että meren jätteiden leviämistä valtameriin koskeva tutkimus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan ymmärtää paremmin merten pilaantumisen laajuutta;

D.  ottaa huomioon, että maailman valtameret ovat yhtenäinen vesialue, jonka ympäristön hyvä tila on elintärkeä sen häiriönsietokyvyn ja ekosysteemipalvelujen, kuten hiilidioksidin talteenoton ja hapentuotannon, jatkuvan tarjonnan varmistamiseksi, ja että kaikki muutokset merten ja rannikoiden ekosysteemeissä voisivat heikentää valtamerten roolia ilmaston sääntelijänä; ottaa huomioon, että merten jätteet ovat uhka kalastusalan tulevaisuudelle yleensä, sillä ainoastaan puhdas, terve, tuottava ja biologisesti monimuotoinen rannikko- ja meriympäristö voi täyttää ihmisten ja erityisesti kalastajien, äyriäisten kerääjien ja kalastusyhteisöjen pitkän aikavälin tarpeet;

E.  ottaa huomioon, että merten jätteet ovat maailmanlaajuinen haaste, sillä ne eivät tunne rajoja ja niitä levittävät pitkien matkojen taakse eri puolille maailmaa virtaukset ja tuulet vaikuttaen alueisiin ja aloihin, jotka ovat kaukana niiden alkuperäpaikasta ja jotka eivät ole vastuussa niiden syntymisestä; ottaa huomioon, että suuria määriä jätettä päästetään edelleen suoraan mereen kaikkialla maailmassa; katsoo, että merten pilaantumiseen on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa tukemalla toimia kaikilla tasoilla paikallistasolta aina kansainväliselle tasolle asti;

F.  ottaa huomioon, että merten muovijätteestä ja erityisesti mikromuovista aiheutuvaa valtamerten ja merten pilaantumista pahentavat meteorologiset ilmiöt, jotka mahdollistavat mikromuovien leviämisen ilman sekä sateen ja lumisateen mukana ja johtavat aiemmin koskemattomina pidettyjen ympäristöjen, kuten korkeiden vuorten tai Etelämantereen ja jopa napapiirin takaisten alueiden, pilaantumiseen;

G.  ottaa huomioon, että Välimereen lasketaan päivittäin 730 tonnia jätettä; ottaa huomioon, että Maailman luonnonsäätiön (WWF) kesäkuussa 2019 julkaiseman raportin mukaan joka vuosi 11 200 tonnia luontoon heitettyä muovia päätyy Välimereen; ottaa huomioon, että Välimereen heitetään joka vuosi sellainen määrä muovijätettä, joka vastaa 66 000 roska-auton lastia; ottaa huomioon, että Välimeressä olevan mikromuovin määrä on saavuttamassa ennätyksellisen korkean tason ollen nyt 1,25 miljoonaa hiukkasta neliökilometriä kohti; ottaa huomioon, että noin 90 prosenttia kaikesta Välimeressä kelluvasta muovista on pieniä hiukkasia, mikä tarkoittaa noin 280 miljardia kelluvaa mikromuovihiukkasta; ottaa huomioon, että Välimeren simpukoiden keskivertokuluttaja nielee vuosittain keskimäärin 11 000 muovihiukkasta; ottaa huomioon, että Välimeri on näin ollen yksi maailman pilaantuneimmista meristä;

H.  katsoo, että paras tapa vähentää merten muovijätteen määrää on vähentää ja välttää sen tuotantoa ja siirtyä kohti materiaalien ja tuotteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä;

I.  ottaa huomioon, että merten jätteet tarjoavat pinnan, johon monet eliöt ja bakteerit voivat tarttua, mikä helpottaa sellaisten haitallisten vieraslajien ilmaantumista, jotka voivat muuttaa meriekosysteemien tasapainoa, ja ottaa huomioon, että merieläimet saattavat niellä merten jätteisiin tarttuneita bakteereja luulleen jätettä ruoaksi;

J.  ottaa huomioon, että merten jätteellä on kielteisiä morfologisia vaikutuksia erityisesti saariin;

K.  ottaa huomioon, että merten jätteitä kertyy erityisesti pienille syrjäisille saarille ja rannikkoalueille; ottaa huomioon, että syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet kattavat 80 prosenttia Euroopan merten biologisesta monimuotoisuudesta; ottaa huomioon, että niiden talous perustuu suurelta osin kalastukseen ja matkailuun;

L.  ottaa huomioon, että merten jätteiden leviäminen eri puolilla maailmaa vaikuttaa kehitysmaihin ja erityisesti rannikkoyhteisöihin, jotka ovat riippuvaisia kalastuksesta ja joilla ei välttämättä ole valmiuksia tai keinoja suojautua tehokkaasti;

M.  toteaa, että merten roskaantumista koskeva ongelma johtuu suurelta osin huonosta jätehuollosta maalla, kuten vesistöjen ja jokien osalta, huonosta jätevesien käsittelystä, laittomista kaatopaikoista ja lähellä vesistöjä sijaitsevista kaatopaikoista, roskaamisesta ja valumisesta myrskyjen ja sateiden yhteydessä sekä kaduilta ja jalkakäytäviltä peräisin olevan lumen kaatamisesta suoraan mereen;

N.  ottaa huomioon, että hajakuormitus, kuten käsitelty tai käsittelemätön jätevesi, joka voi sisältää kemikaaleja tai lääkejätettä, tai kaupunki- tai maatalousympäristöstä peräisin olevat typen ja fosforin päästöjä mahdollisesti sisältämän veden valumat tai huuhtoutuminen, aiheuttavat meriympäristön rehevöitymistä korkean ravinnepitoisuuden vuoksi, mikä voi lopulta tehdä merenpohjasta hapettoman ja johtaa kuolevien vyöhykkeiden lisääntymiseen, ottaen huomioon, että niiden määrä on kymmenkertaistunut vuodesta 1950 lähtien, syanobakteerien räjähdysmäiseen lisääntymiseen, viherlevien ja punalevien lisääntymiseen sekä laajemmin saastuttaa merikasveja ja eläimiä;

O.  ottaa huomioon, että jätevesiverkostojen huono hoito vaarantaa vesiviljelyalan tuottajat ja osterinviljelijät, koska virusten ja bakteerien, kuten norovirusten, esiintyminen voi uhata niiden tuotteiden laatua, mikä voi johtaa niiden tuotteiden myynnin ja jakelun tilapäiseen kieltämiseen, jos tuotteet eivät enää sovellu kulutukseen;

P.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on osoittanut, että huono jätehuolto maalla voi nopeasti johtaa uusiin merten pilaantumisaaltoihin, jotka johtuvat erityisesti kertakäyttötuotteiden, kuten kirurgisten maskien ja kertakäyttökäsineiden, käytöstä;

Q.  ottaa huomioon, että huomattava osa meressä olevasta muovista ja mikromuovista on peräisin maalla sijaitsevista lähteistä;

R.  ottaa huomioon, että muovin määrä merellä vaikuttaa merkittävästi myös kalastukseen ja että vaikutus on vieläkin suurempi ja kalliimpi pienimuotoisen kalastuksen tapauksessa;

S.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan tupakkajäte on maailmanlaajuisesti yleisin roskatyyppi; ottaa huomioon, että yhdysvaltalaisen Ocean Conservancy -kansalaisjärjestön mukaan tupakantumpit ovat yleisimpiä niiden kymmenen esineen joukosta, joita kerätään eniten kansainvälisissä rantojen puhdistusoperaatioissa; ottaa huomioon, että yhden tupakantumpin hajoaminen kestää 12 vuotta ja että se sisältää lähes 4 000 kemiallista ainetta; ottaa huomioon, että jokaista valtameriin ja jokiin päätyvää tupakantumppia kohti saastuu 500 litraa vettä;

T.  ottaa huomioon, että merten jätteiden esiintyminen heikentää vakavasti meriekosysteemien, erityisesti kaikkein haavoittuvimpien ekosysteemien, häiriönsietokykyä ja tuottavuutta ja että niihin kohdistuu jo nyt monia kumulatiivisia paineita, kuten ilmastonmuutos, pilaantuminen, laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus (LIS-kalastus), liikakalastus ja lisääntyvä toiminta, kuten meriliikenne ja matkailu;

U.  ottaa huomioon, että nämä meriekosysteemeihin kohdistuvat kasvavat paineet johtavat biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja pohjaeliöiden tukehtumiseen sekä aiheuttavat riskin tautien leviämisestä sellaisten taudinaiheuttajien vuoksi, joiden esiintyminen johtuu roskien kerääntymisestä merenpohjaan;

V.  ottaa huomioon, että vaikka EU on kiinnittänyt yhä enemmän huomiota merellä kadonneiden tai hylättyjen pyydysten ongelmaan, osa hylätyistä, kadonneista tai muuten poisheitetyistä pyydyksistä toimii vielä kuukausien tai jopa vuosien ajan, kuten haamuverkot ovat osoittaneet, ja ottaa huomioon, että tämä ongelma vaikuttaa erotuksetta kaikkiin meren luonnonvaraisiin eläimiin, kalakannat mukaan luettuina; ottaa huomioon, että LIS-kalastus on määritelty yhdeksi niin kutsuttujen haamupyydysten tärkeimmistä lähteistä;

W.  ottaa huomioon, että merten jäte aiheuttaa vakavan uhan monille merieläinlajeille aiheuttaen kuristumis-, tukehtumis-, nielemis-, loukkaantumis- ja saastumisriskin, sekä muille eläinlajeille, kuten merilinnuille, joista jotkut ovat jo uhanalaisia ja jotkut jopa kriittisessä määrin;

X.  toteaa, että merten roskat vaikuttavat erityisesti kalastajiin, pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat mukaan luettuina, ja vesiviljelijöihin, koska ne aiheuttavat vakavaa vaaraa heidän elinkeinolleen, sillä merten roskat aiheuttavat törmäysvaaran, sotkeutuvat pyydyksiin, vahingoittavat pyydyksiä ja aiheuttavat niiden katoamista, tukkivat alusten moottoreita tai jäähdytysjärjestelmiä vaarantaen alusten miehistöjen turvallisuuden ja tuottavat alusten miehistöille ylimääräistä työtä pyydysten puhdistamisen muodossa ja aiheuttavat siten tuntuvia taloudellisia menetyksiä;

Y.  ottaa huomioon, että merten jätteellä on suurempi vaikutus pienimuotoiseen kalastukseen kuin teolliseen kalastukseen, koska pienemmät alukset ovat alttiimpia jätteiden potkureille, moottoreille ja pyydyksille aiheuttamille vahingoille ja koska merten roskaantuminen keskittyy enemmän mataliin vesiin, joilla suurin osa pienimuotoisesta kalastuksesta tapahtuu; ottaa huomioon, että merten jätteet vaikuttavat myös saaliiden laatuun, sillä ne voivat saastuttaa saaliit ja tehdä niistä myyntiin kelpaamattomia, mikä aiheuttaa kalastus- ja vesiviljely-yrityksille lisää taloudellisia menetyksiä;

Z.  ottaa huomioon, että kalastusala on jo jonkin aikaa toiminut ensimmäisenä puolustuslinjana merten jätteiden aiheuttamaa pilaantumista vastaan, vaikka tämä onkin vain vähäinen panos ongelman ratkaisemiseen maailmanlaajuisesti, ja kalastajilla ja vesiviljelyalan tuottajilla on jo jonkin aikaa ollut aktiivinen ja ennakoiva rooli puhtaampien merien aikaansaamisessa;

AA.  toteaa, että merten jätteiden kalastukselle aiheutuvan taloudellisen vaikutuksen on arvioitu olevan 1–5 prosenttia toimialan tuotoista(22);

AB.  toteaa, että vain 1,5 prosenttia(23) pyydyksistä kierrätetään ja että kaikkien pyydysten keräämiseen, kierrätykseen ja korjaamiseen on annettava kiireellisesti asianmukaista taloudellista tukea; katsoo, että ala voisi hyötyä uusista taloudellisista mahdollisuuksista sitoutumalla älykkääseen suunnitteluun, tutkimukseen ja innovointiin perustuvaan kiertotalouteen;

AC.  ottaa huomioon, että kalastajat, jotka tuovat kalastaessa tahattomasti saaliin mukana tulleita roskia takaisin maalle, sekä merten roskien keruukampanjat auttavat lieventämään merten roskaantumisen ongelmaa ja hyödyttävät koko yhteisöä;

AD.  ottaa huomioon, että merten jätteiden hävittämisestä aiheutuvat välittömät kustannukset korvataan hyvin usein, kun taas työvoimakustannuksia, alusten tilanpuutteesta johtuvia sekä pyydysten ja moottorien vahingoittumisesta aiheutuvia kustannuksia ei korvata;

AE.  katsoo, että kalastajien ja vesiviljelyalan tuottajien ei voida odottaa keräävän merten jätteitä ilman niiden ponnistuksiin mukautettua korvausmekanismia; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia kalastajista olisi valmiita osallistumaan merten jätteiden keräysjärjestelmiin, jos perustettaisiin tukimekanismeja(24);

AF.  ottaa huomioon, että kalastajat ja kalastajien yhdistykset pyrkivät jo nyt keräämään jätteitä ja että merten jätteisiin, erityisesti kalastuksesta peräisin olevaan jätteeseen, on jo olemassa ratkaisuja;

AG.  ottaa huomioon, että sininen talous, jonka odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä, tarjoaa todellisen mahdollisuuden meri- ja rannikkotoiminnan kestävään kehitykseen erityisesti sellaisen infrastruktuurin kehittämisen kautta, jolla on myönteinen vaikutus, kuten keinotekoiset riutat ja muut innovaatiot, joilla edistetään riuttojen vaikutusta ja varantovaikutusta, mikä voi auttaa ekosysteemien ennallistamisessa;

AH.  ottaa huomioon, että EU pyrkii edistämään mereen liittyvää toimintaa koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa ja että merten roskaantumista on torjuttava ottamalla paremmin huomioon meri- ja rannikkoalueilla tapahtuvan toiminnan alueellinen ulottuvuus ja osallistamalla rannikkoyhteisöt ja kalastajat, koska kalastustoimintaa harjoitetaan pääasiassa rannikkoalueilla, merten roskaantumisen torjuntaan paikallisyhteisöjen erityispiirteet huomioiden;

AI.  ottaa huomioon, että merten ja rannikkoalueiden ekosysteemien huonontuminen, joka johtuu myös merten roskaantumisesta, aiheuttaa riskin kaikille rannikkoalueiden talouden toimijoille ja uhkaa näin ollen rannikkoyhteisöjen kestävyyttä ja houkuttelevuutta;

Merten roskaantumista koskevan lainsäädäntökehyksen ja hallinnon parantaminen ja tehostaminen

1.  katsoo, että meriekosysteemien pitäminen terveinä ja merten jätteiden torjunta ovat kysymyksiä, joihin liittyy monia voimassa olevia lakeja, ja että vain yhdennetty ja johdonmukainen lähestymistapa EU:n tavoitteisiin mahdollistaa parannukset nykyiseen lainsäädäntökehykseen ja paremman käsityksen saamisen kumulatiivisten paineiden laajuudesta; korostaa, että on tarpeen tarkistaa EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa, jotta voidaan luoda myös merten roskien osalta strategisempi kehys, joka kattaa erilaiset meriympäristöä koskevat säännökset;

2.  korostaa tarvetta vahvistaa viestintää ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä ja merialueiden välillä, jotta varmistetaan yhdennetty lähestymistapa, jonka ansiosta kalastusalukset voivat purkaa merten jätteitä missä tahansa unionin satamissa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan pikaisesti ja viipymättä täytäntöön aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/883(25), kehottaa tässä yhteydessä komissiota esittämään täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan perusteet alennetun maksun myöntämiselle ”vihreille aluksille”, ja suunnittelemaan asianmukaisia kannustimia kerätyn jätteen toimittamiseksi maihin, mukaan lukien kalastajien ponnisteluille räätälöity korvausmekanismi ja passiivisesti pyydetyn jätteen volyymin ja määrän laskemiseen käytettävät metodologiset kriteerit, jotta direktiivissä asetetut merten jätteiden vähentämistavoitteet voidaan saavuttaa nopeasti;

3.  korostaa tarvetta parantaa EU:n lainsäädäntökehystä, jotta voidaan vähentää kalastajille aiheutuvia taloudellisia kustannuksia tilanteissa, joissa he pyytävät tahattomasti merten roskia kalastaessaan, ja välttää aiheuttamasta heille liiallista hallinnollista taakkaa; korostaa lisäksi, että merten roskaantumista koskevassa lainsäädännössä olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ongelman sosiaaliseen ulottuvuuteen;

4.  painottaa, että merialan visiota on kiireellisesti vahvistettava Euroopan unionin uusissa strategioissa, erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, biodiversiteettistrategiassa ja pellolta pöytään -strategiassa;

5.  suosittelee, että vahvistetaan meristrategiapuitedirektiivin säännöksiä yhdenmukaistamalla ympäristön hyvän tilan indikaattorit ja erityisesti kuvaajaan 10 eli ”merten roskaantumiseen” liittyvät indikaattorit;

6.  kehottaa komissiota ulottamaan meristrategiadirektiivi kattamaan syrjäisimmät alueet;

7.  kehottaa parantamaan merten aluesuunnitteludirektiivin kehystä siten, että siinä otettaisiin huomioon merten roskaantumisen torjunnan alueellinen ulottuvuus;

8.  muistuttaa, että merten jätteiseen ei voida puuttua tehokkaasti pelkästään kansallisella tasolla, vaan se edellyttää yhteistyötä kaikilla tasoilla, myös maailmanlaajuisella, Euroopan ja alueellisella tasolla; kehottaa komissiota puolustamaan kunnianhimoista hallintomallia YK:n kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisissa kansainvälisissä neuvotteluissa, jotka koskevat merien biologista monimuotoisuutta, ja näkemään kaikki meret ja valtameret maailmanlaajuisena yhteisenä hyödykkeenä, jotta voidaan ottaa käyttöön uusi lähestymistapa, jossa asetetaan yksilöiden ja yhteisöjen vastuut perinteisten merioikeudesta johtuvien vapautta tai suvereeneja oikeuksia koskevien periaatteiden edelle, ja siten turvata merten suojelu, myös merten roskaantumisen haitalliselta vaikutukselta;

9.  kehottaa EU:ta vahvistamaan kansainvälisiä aloitteita, kuten YK:n ympäristöohjelman käynnistämää, meren roskaantumista koskevaa maailmanlaajuista kumppanuutta, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti kestävän kehityksen tavoite 14, joka koskee valtamerten, merten ja meren luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä kestävää kehitystä varten, ja kestävän kehityksen tavoite 12, joka koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita johtamaan toimia sellaisen muovisaastetta koskevan kunnianhimoisen ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen aikaansaamiseksi YK:n ympäristökokouksessa, joka kattaa muovien koko elinkaaren ja joka sisältää myös yhteiset maailmanlaajuiset tavoitteet merten muovisaasteen vähentämiseksi sekä vision siirtymisestä muovien turvalliseen kiertotalouteen sekä kadonneiden pyydysten tai haamupyydysten tehokkaan maailmanlaajuisen hallinnoinnin, sillä haamupyydykset muodostavat uhan kaikille toiminnoille merellä ja ekosysteemeille maailmanlaajuisesti;

11.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava LIS-kalastuksen torjuntaa, sillä LIS-kalastus on luontaisesti saastuttavaa ja edistää merien roskaantumista ja meriympäristön huononemista erityisesti pyydysten laittoman poisheittämisen vuoksi;

12.  painottaa, että YK:n ympäristöohjelman ympäristökokouksen 26. toukokuuta 2016 antamassa päätöslauselmassa 2/11 todettiin, että muoviroskien ja mikromuovien esiintyminen meriympäristössä on maailmanlaajuinen huolenaihe, josta on nopeasti tulossa yhä huolestuttavampi ja joka edellyttää kiireellisiä maailmanlaajuisia toimia, joihin sisältyy myös tuotteiden elinkaariajattelu;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan yhteisen aikataulun pohjalta eri säädöksiä koskevaa työtään, mukaan lukien meristrategiapuitedirektiivi, tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annettu direktiivi, satamassa olevista vastaanottolaitteista annettu direktiivi sekä merten aluesuunnitteludirektiivi, jotta alan lainsäädäntöä voidaan yhdenmukaistaa;

14.  kehottaa komissiota lisäämään tietojen keräämistä roskan määrästä ja tyypistä Euroopan vesillä ja sen vaikutuksesta kalastukseen sekä myös lisäämään aluksista puretun, loppukäsitellyn ja kierrätettäväksi toimitetun merten jätteen määrää ja laatua koskevien tietojen keräämistä ja yhdenmukaistamista erityisesti jätteenkalastusohjelman (Fishing for Litter, FFL) avulla, mukaan lukien pyydettyjen esineiden määrä, materiaalit ja tyyppi; kehottaa kokoamaan jäsenvaltioiden keräämät tiedot pyydysten katoamisesta, markkinoille saattamisesta ja keräämisestä sekä merten jätteiden keräämisestä ja tallentamaan nämä tiedot kansalliseen tai merikohtaiseen tietokantaan ja kokoamaan ne unionin tasolla yhteen vuosikertomukseen, jotta voidaan helpottaa merten roskien tunnistamista ja torjuntaa sekä varmistaa niiden parempi seuranta ja arviointi;

15.  korostaa, että jätteenkalastusohjelman puitteissa kerätty merten jäte on kartoitettava vuosittain eri valuma-alueiden osalta, jotta saadaan tietoa kerättyjen merten roskien alkuperästä ja tehostetaan keräyskampanjoita; korostaa, että tämä on yhdistettävä nykyisiin kartoitustoimiin; kehottaa komissiota laatimaan satamissa jätteenkalastusohjelman puitteissa puretun merten jätteen määrästä vuosikertomuksen, johon sisältyy pyydettyjen esineiden määrä, materiaalit ja tyyppi;

16.  kannustaa yhteistyöverkostojen perustamiseen jäsenvaltioiden hallitusten, kalastajien yhdistysten, työntekijäjärjestöjen, jätevedenpuhdistamojen, rannikkoalueiden sidosryhmien, satamien, kansalaisjärjestöjen ja alueellisten yleissopimusten välille, jotta voidaan vahvistaa vuoropuheluun ja osallisuuteen perustuvaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja edistää kalastusalan työntekijöitä koskevia käytännön ratkaisuja ja siten varmistaa sääntöjen tehokkaampi täytäntöönpano ja tarjota riittävät resurssit esimerkiksi merten roskien keräämiseen, hävittämiseen ja kierrätykseen;

17.  korostaa tarvetta jakaa parhaita käytäntöjä kansalaiset mukaan lukien kaikkien sidosryhmien kesken, joihin merten jätteen ongelma vaikuttaa, jotta kalastusalaa kannustettaisiin auttamaan meriympäristön suojelemisessa, torjumaan merten jätteitä ja varmistamaan siten luonnonvarojen kestävä käyttö; pitää tervetulleina Galician (Espanja) hallituksen meriministeriön toteuttaman ”Plan Marlimpo” -hankkeen (Puhdas meri -hanke) kaltaisia aloitteita, joilla pyritään vähentämään jätteiden määrää rannikkoalueilla;

18.  korostaa, että merten jätteiden keruuta, hävittämistä ja kierrätystä koskevan lainsäädäntökehyksen ja hallinnon parantamiseksi ja tehostamiseksi on olennaisen tärkeää edistää kaikkien kalastusalan toimijoiden kattavampaa osallistumista ja laajentaa nykyisiä tiedotus-, ennaltaehkäisy- ja koulutushankkeita jatkuvan tietojenvaihdon varmistamiseksi, jotta voidaan tukea asiaa koskevien sääntöjen valmistelua ja päivittämistä;

19.  kehottaa kaikkia muita asiaankuuluvia sidosryhmiä, erityisesti neuvoa-antavia kalatalouskomiteoita, tukemaan merten jätteiden vähentämistä tehokkailla ja vaikuttavilla toimenpiteillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vapaaehtoiset suuntaviivat kalastuspyydysten merkitsemisestä, jotta voidaan edistää vastuullista pyydysten hallintaa, parantaa toimia kadonneiden pyydysten tunnistamiseksi ja tukea kalastuksen kestävyyttä vähentämällä hylättyjen, kadonneiden tai muuten poisheitettyjen pyydysten määrää, myös valvonta-asetuksen säännösten mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan toimia, joilla toteutetaan käytännössä kadonneiden pyydysten merkitseminen ja niistä ilmoittaminen Euroopan vesillä, ja tehostamaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön toimien kautta kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan puuttua tähän merten muovisaasteen lähteeseen;

20.  painottaa, että suojellut merialueet voivat toimia erinomaisina laboratorioina merten jätteiden torjuntaratkaisujen täytäntöönpanossa, jotta voidaan mahdollistaa maalla ja merellä toteutettavien toimien välisen vuorovaikutuksen huomioon ottaminen ja tukea erilaisten merellä ja maalla toimivien sidosryhmien välistä yhteistyötä meri- ja rannikkoekosysteemien kohtaamissa haasteissa;

21.  korostaa ympäristövastuudirektiivin tehottomuutta merten roskaantumisen osalta, myös sen rajoitetun soveltamisalan huomioon ottaen, sekä ongelmia, jotka liittyvät saastuttajan tunnistamiseen ja vastuun osoittamiseen; muistuttaa, että parlamentti on peräänkuuluttanut ympäristövastuudirektiiviä koskevaa visiota, jossa otettaisiin huomioon sen tehokkuuden rajallisuus;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan saastuttaja maksaa -periaatteen paremmin täytäntöön;

Merten roskaantumista koskevan tutkimuksen ja tietämyksen parantaminen

23.  kehottaa komissiota omaksumaan keskeisen roolin YK:n valtameritutkimuksen vuosikymmenen yhteydessä sekä tukemaan digitalisaatiota ja tekoälyn käyttöä, jotta meristä ja valtameristä sekä niille merten roskaantumisesta aiheutuvista vaikutuksista voidaan saada paremmin tietoa;

24.  korostaa, että saatavilla olevien tietojen ja tutkimustulosten vähäisyyden vuoksi on vaikea määrittää tarkasti, missä määrin merten roskaantuminen aiheuttaa vahinkoa kalastusalalle, sekä merten roskaantumisen kalastajille aiheuttamia kielteisiä taloudellisia seurauksia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tutkimusrahoitusta ja tiedonkeruuta, joka koskee roskien määrää ja eri tyyppejä Euroopan vesillä sekä niiden vaikutusta kalastukseen, vesiviljelyyn ja ekosysteemeihin, ja ehdottamaan tuntuvia toimenpiteitä, joilla puututaan nano- ja mikromuovien vaikutuksiin sekä kalavaroihin että ihmisten terveyteen ja ehkäistään niitä;

25.  muistuttaa, että kertakäyttöisiä muovituotteita koskeva direktiivi koskee roskia, joita löytyy yleisesti rannoilta; kehottaa komissiota tehostamaan kertakäyttöisiä muovituotteita koskevia nykyisiä toimia erityisesti meristrategiapuitedirektiivin puitteissa tehtävän, vesimassassa ja merenpohjassa olevia roskia koskevan työn pohjalta ja harkitsemaan luopumista asteittain kalastustuotteita varten käytetyistä laajennetuista polystyreenisäiliöistä ja -pakkauksista noudattaen tavoitetta, joka koskee kertakäyttömuovien korvaamista ympäristön ja kalastajien kannalta kestävillä vaihtoehdoilla;

26.  pyytää komissiota noudattamaan Mission Starfish 2030 -operaation antamia merten jätteiden torjuntaa koskevia suosituksia ja erityisesti arvioimaan ehdotusta pyydysten merkitsemisestä uutta geopaikannusteknologiaa käyttäen kadonneiden pyydysten paikantamisen ja keräämisen helpottamiseksi silloin, kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista; korostaa tässä yhteydessä, että komission olisi parannettava pyydysten merkitsemistä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön kalastuspyydysten merkitsemistä koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisesti ja varmistettava, että kalastajia ja vesiviljelijöitä tuetaan siirtymävaiheessa asianmukaisilla rahoitusohjelmilla;

27.  kehottaa parantamaan pyydysten katoamista merellä koskevaa raportointia ja korostaa, että on annettava enemmän tietoja, kuten aluksen nimi, käytetty pyydystyyppi, katoamisaika ja -paikka sekä toteutetut takaisinhankkimistoimenpiteet, jotta kerättyjä tietoja voidaan hyödyntää tehokkaammin merten pilaantumisen torjunnassa jäsenvaltioiden ja EU:n virastojen välisen avoimen ja paremman tietojen jakamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla; korostaa tarvetta kehittää uusia välineitä merellä kadonneiden pyydysten tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi ja merten roskaantumista koskevien tietojen kirjaamiseksi, kuten sähköisiä sovelluksia kalastajien auttamiseksi kirjaamaan tietoja sekä järjestelmiä, joilla kirjataan merten roskien purkamistapahtumat ja raportoidaan niistä, esimerkiksi käyttämällä jätteen toimittamista koskevia tositteita, joista säädetään direktiivissä (EU) 2019/883, jossa satamaoperaattorit velvoitetaan antamaan tällaiset tositteet alusten päälliköille;

28.  panee tyytyväisenä merkille EU:n Atlantin aluetta koskevasta Interreg-ohjelmasta rahoitettujen eurooppalaisten hankkeiden, kuten CleanAtlantic-hankkeen, täytäntöönpanon, ottaen huomioon, että tällä hankkeella pyritään parantamaan tietämystä ja valmiuksia seurata, ehkäistä ja vähentää merten roskaantumista ja lisätä tietoisuutta sen vaikutuksista; kehottaa 19:ää hankekumppania Irlannista, Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista ja erityisesti hankekoordinaattoria Centro Tecnológico del Maria (Cetmar) jatkamaan työtään ja julkistamaan hankkeen tulokset;

29.  korostaa tarvetta varmistaa jätteiden ja käytöstä poistettujen pyydysten keruuta varten asianmukainen logistiikka, jotta kalastajia voidaan tukea heidän paljolti vapaaehtoisissa ponnisteluissaan; toteaa, että tähän olisi sisällyttävä pyydysten yhdenmukainen kerääminen aluksilla säkkeihin tai kontteihin sekä asianmukaisten laitteiden tarjoaminen käyttöön satamissa;

Kiertotalouden kehityksen nopeuttaminen kalastuksessa ja vesiviljelyssä

30.  korostaa, että merten roskaantumisen vaikutusten vähentämiseksi on vahvistettava kiertotaloutta maalla, mukaan lukien turhan muovin ja pakkausmateriaalien käytön asteittainen lopettaminen sekä jätteen muuttaminen resurssiksi, ja omaksuttava kalastuksessa ja vesiviljelyssä elinkaareen perustuva lähestymistapa; korostaa, että kalastusalan kiertotaloutta on kehitettävä tukemalla enemmän ratkaisujen löytämistä, pyydysten älykästä suunnittelua ja kalastus- ja vesiviljelytekniikoihin liittyvää innovointia, jotta voidaan rajoittaa jätteiden kaatamista mereen, tehdä keräystoimista houkuttelevampia ja edistää tehokkaiden kierrätyskanavien kehittämistä;

31.  kehottaa tukemaan käytännöllisten, turvallisten ja kustannustehokkaiden pyydysten ekologista suunnittelua siten, että hyväksytään nopeasti suuntaviivat pyydyksiin liittyvää kiertotaloutta koskevien yhdenmukaistettujen standardien laatimista varten; kannustaa pyydyksissä käytettyjen materiaalien merkitsemiseen tuotepassien avulla; kannattaa sellaisen tutkimuksen ja innovoinnin edistämistä, joissa pyritään löytämään vaihtoehtoisia ja ympäristöystävällisiä materiaaleja käytettäviksi pyydyksissä, polymeerit mukaan lukien; korostaa tässä yhteydessä, että voitaisiin käynnistää pilottihankkeita, joilla tutkitaan materiaalien vähentämistä, purkamisen helpottamista ja nopeuttamista sekä pyydysten toimivuuden testaamista siirtymän helpottamiseksi;

32.  painottaa, että pyydysten kiertotalouden kannalta on tärkeää ottaa kalastajat sekä koko kalastus- ja vesiviljelyala, startup-yritykset ja yksityiset aloitteet ja yritykset, mukaan lukien kolmansien maiden köysien ja verkkojen valmistajat, täysimääräisesti mukaan uusien materiaalien etsimiseen, ekologiseen suunnitteluun, uusien pyydysten suunnitteluun ja pyydysten kierrätykseen; korostaa lisäksi tarvetta vahvistaa kalastus- ja tutkimusalueiden välisen synergian mallia; kehottaa siksi komissiota järjestämään tulevaisuudessa pyydysten kiertotaloutta koskevia hankkeita suhteessa nykyisiin tutkimusta ja innovointia koskeviin EU:n rahoitusohjelmiin;

33.  korostaa, että kalastus- ja vesiviljelyalan kiertotalouden kehittämisen vauhdittamiseksi on olennaisen tärkeää suunnitella tulevia lainsäädännöllisiä ratkaisuja merten jätteiden keruuta ja hävittämistä koskevaan ongelmaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita seuraamaan pikaisesti muovia sisältävien pyydysten kansallisten vähimmäiskeräysasteiden vahvistamista kertakäyttömuoveista annetun direktiivin mukaisesti; kehottaa komissiota seuraamaan sitä, johtavatko nämä kansalliset suunnitelmat pyydysten keräämisen ja kierrätyksen lisääntymiseen nykytasoon verrattuna, ja laatimaan tältä osin asianmukaisen ja kunnianhimoisen suunnitelman, jolla tuetaan kiertotalouden kehittämistä kalastusalalla; korostaa, että on olemassa kierrätyspyydysten markkinat, jotka tarjoavat mahdollisuuden tehdä kierrätetyn materiaalin käytöstä oikeudellisen vaatimuksen yhdessä Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) kanssa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin ohjelmasuunnittelua koskevien säännösten kanssa, mikä toimisi tärkeänä kannustimena kalastajille ja keinona nähdä, mikä arvo on heidän panoksellaan kierrätykseen;

34.  kehottaa käyttämään Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) kalastus- ja vesiviljelyalan tukemiseen siirryttäessä kestävämpiin materiaaleihin, mukaan lukien uusien, teknisesti tehokkaampien ja vähemmän saastuttavien alusten hankinta pienimuotoista kalastusta harjoittaville laivastoille varsinkin syrjäisimmillä alueilla;

35.  kehottaa komissiota luomaan kannustimia kiertotalouteen kalastus- ja vesiviljelyvälineiden koko tuotantoketjussa edistämällä tutkimusta ja tukemalla kierrätystä ja uudelleenkäyttöä harjoittavia yrityksiä; kehottaa siksi komissiota perustamaan erityisen rahaston, josta tuetaan kierrätettyjen ja ympäristöystävällisten pyydysten tuotantoketjuja perustavia jäsenvaltioita, käyttäen esimerkiksi NextGenerationEU-välineen varoja ja jäsenvaltioita vastaan käynnistetyissä rikkomusmenettelyissä määrätyistä veroseuraamuksista kertyviä varoja;

36.  korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen monia satamien vastaanottolaitteisiin liittyviä ongelmia ja eroja huolimatta direktiivin (EU) 2019/883 voimaantulon jälkeen tapahtuneesta merkittävästä edistyksestä; tähdentää, että monissa unionin satamissa kalastajien on yhä hyvin vaikea paikantaa näitä laitteita, jos sellaisia on käytössä, ja päästä niihin; korostaa, että kaikki tämä muodostaa esteen sille, että kalastusalan toimijat myötävaikuttaisivat puhtaampiin meriin, eikä ainakaan kannusta heitä toimimaan niin;

37.  tukee tehokkaiden kierrätysjärjestelmien kehittämistä ja luomista siten, että vahvistetaan Euroopan satamissa olevia vastaanottolaiteinfrastruktuuria jätteiden lajittelun parantamiseksi; korostaa siksi, että jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan satamalogistiikan parantamiseksi asianmukaisesti hoidetun logistiikan avulla, kun on kyse jätteestä ja käytöstä poistettavien pyydysten keräämisestä, pyydysten yhtenäisestä keräämisestä aluksilla säkkeihin tai kontteihin sekä riittävien laitteiden asettamisesta käyttöön satamissa sen varmistamiseksi, että kadonneita pyydyksiä ja meristä kerättyä jätettä varten on tarjolla asianmukaiset vastaanotto- ja varastointitilat, riittävät tilat erityyppisten meressä olevien jätteiden erillisvarastointia varten sekä riittävästi henkilökuntaa puretun jätteen asianmukaista ja turvallista käsittelyä varten ja että kaikille aluksille toimitetaan säiliöt meressä olevien roskien keräämistä varten; kehottaa tekemään keräystoimista houkuttelevampia toteuttamalla toimenpiteitä, joihin sisältyy palkkiojärjestelmiä ja kannustimia, kuten taloudellisia kannustimia, kalastajien ja vesiviljelyalan tuottajien tukemiseksi merellä pyydetyn jätteen keräämisessä, hävittämisessä ja kierrätyksessä sekä käyttöikänsä lopussa olevien pyydysten tai vesiviljelyvälineiden tuomisessa takaisin satamiin;

Merten jätteiden keräämistä ja hallintaa koskevat ohjelmat

38.  kehottaa komissiota laatimaan EU:n tason toimintasuunnitelman, jolla torjutaan roskaantumista unionin vesikehässä vähentämällä jätettä sen lähteellä, vähentämällä muovin käyttöä ja kulutusta sekä torjumalla roskaantumisesta johtuvaa jokien, vesistöjen ja rannikoiden pilaantumista, jota voidaan tuntuvasti vähentää koordinoidulla tavalla; kehottaa minimoimaan teiden ja jalkakäytävien lumen laskemisen suoraan valtameriin erityisesti tukemalla vaihtoehtoisia keräysmenetelmiä poikkeuksellisen runsaiden lumisateiden aikana;

39.  korostaa, että jätevesiverkostoja ja jätevedenpuhdistamoja on parannettava, jotta voidaan vähentää vesiviljelyyn ja yleisesti meri- ja rannikkoympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja erityisesti vesiviljelytuotteiden saastumisriskiä;

40.  korostaa, että on olennaisen tärkeää puuttua ongelmaan, joka koskee kehnoa jätehuoltoa maalla ja lähinnä epäasianmukaista jätteiden käsittelyä rannikkokaupungeissa, jokien varrella sijaitsevissa kaupungeissa ja saarikaupungeissa;

41.  kehottaa komissiota edistämään merenkulkualan toimijoiden tietoisuutta näiden kaikesta mahdollisesta vuorovaikutuksesta meriympäristön kanssa erityisesti alusten myynnin tai liisauksen aikana;

42.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueita keräämään tietoja, seuraamaan ja toteuttamaan toimia, joilla puututaan huonoon jätehuoltoon maalla, puhdistetaan voimakkaasti roskaantuneita alueita joista ja suistoista, joihin merten jätettä on kertynyt, ja ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla estetään ylipäätään merten jätteiden pääsy ympäristöön; kehottaa myöntämään riittävästi rahoitusta kaikenlaisten muovista peräisin olevien epäpuhtauksien puhdistamiseen;

43.  muistuttaa, että merten jätteiden keräysohjelmat voivat kattaa erilaisia toimintoja, kuten merten jätteiden keräämisen joista, jokisuistoista, lahdista tai satamista, tutkimustoimia sekä merellä sijaitsevien voimakkaasti roskaantuneiden alueiden yksilöimisen, ja että kalastajat, kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset voivat suorittaa tällaisia toimintoja; korostaa, että keräysohjelmien olisi oltava kestäviä, niissä olisi käytettävä asianmukaisia jätteenkeräysvälineitä, vältettävä niin pitkälti kuin mahdollista uusien päästöjen tuottamista, oltava valmiita tekemään yhteistyötä sellaisten toimijoiden kanssa, joilla on tietoa meriekosysteemeistä, ja edellytettävä jätteen strategista tunnistamista ennen toimien toteuttamista; korostaa, että tällaisia keräysohjelmia voidaan toteuttaa EU:n rahoitusohjelmien lisäksi myös jäsenvaltioiden paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

44.  korostaa, että vain seitsemän jäsenvaltiota on käyttänyt nykyisen Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) varoja merten jätteiden keräysohjelmien, kuten jätteenkalastusohjelman, rahoittamiseen ja että useimmat toimet, joiden avulla merten jäte voidaan tunnistaa, kerätä ja kierrättää, koostuvat kalastajien, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten vapaaehtoisista aloitteista ja ohjelmista;

45.  korostaa, että kalastusaluksista peräisin olevan jätteen vähentämiseksi kalastajia on kannustettava tuomaan jätettä kierrätyslaitoksiin muun muassa taloudellisten kannustimien ja hyviin käytäntöihin kannustavien palkkiojärjestelmien avulla; toteaa näin ollen, että kalastajille olisi korvattava kadonneiden pyydysten ja muiden merten jätteiden kerääminen tai että kalastajilla olisi oltava vähintäänkin mahdollisuus turvautua maksuttomaan jätehuoltoon satamalaitoksissa;

46.  korostaa, että kalastajille olisi annettava riittävästi koulutusta siitä, miten merten jätteitä käsitellään asianmukaisesti keräyksen, purkamisen, hävittämisen ja kierrätykseen toimittamisen aikana, jotta terveys- ja turvallisuusriskit voidaan minimoida;

47.  korostaa, että nykyisten hyvien käytäntöjen vahvistamiseen ja laajentamiseen sisältyy myös hallinnollisten prosessien yksinkertaistaminen ja virtaviivaistaminen kaikkien jätteenkalastuskampanjoihin osallistuvien alusten osalta niiden kotisatamasta tai koosta riippumatta; korostaa siksi tarvetta yhdenmukaistaa ja täydentää sääntöjä, jotka koskevat osana jätteenkalastustoimia kerätyn merten jätteen purkamista aluksista jäsenvaltioiden satamissa;

48.  kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sitä, että kalastajat keräisivät merellä kadonneita pyydyksiä tai muuta merten jätettä, erityisesti muoveja, edistämällä parhaita käytäntöjä, kannustamalla vapaaehtoiseen osallistumiseen merten roskien keräämistä koskeviin aloitteisiin ja tukemalla jätteenkalastusohjelmien käyttöönottoa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita perustamaan merten siivoamista varten erityisrahaston, jota hallinnoitaisiin uuden Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) tai muiden asiaankuuluvien budjettikohtien kautta seuraavien toimien rahoittamiseksi: 1) kalastajien suorittama merten roskien kerääminen merellä, 2) riittävien jätteiden varastointitilojen järjestäminen aluksille ja passiivisesti kalastetun roskan seuranta, 3) toiminnanharjoittajien koulutuksen parantaminen, 4) jätteiden käsittelystä sekä tällaisten ohjelmien toteuttamiseen tarvittavasta henkilöstöstä aiheutuvien kustannusten rahoittaminen, jotta vältetään vapaaehtoisesti osallistuvien kalastajien kustannusten nousu, ja 5) investoinnit satamiin, jotta kadonneita pyydyksiä ja kerättyä merten jätettä varten voidaan tarjota asianmukaiset vastaanotto- ja varastointitilat;

49.  kehottaa komissiota arvioimaan kalastajien jätteenkalastushankkeiden kautta antamaa sosiaalista ja taloudellista panosta, jotta voidaan määrittää tarkemmin, missä määrin kalastusala osallistuu puhtaampien merien hyväksi toteutettaviin toimiin;

50.  kehottaa komissiota ylittämään direktiivin (EU) 2019/883 tavoitteet tutkimalla ja laskemalla taloudellisesti ihmisen aiheuttamasta meren roskaantumisesta johtuvia ympäristövahinkoja ja perustamalla merten jätettä koskeva rahasto, jotta voidaan torjua jätteiden päästämistä mereen, lieventää kalastukselle aiheutuvia vahinkoja sekä suojella meriä ja valtameriä;

51.  kehottaa komissiota vaatimaan, että jäsenvaltiot varmistavat vapaaehtoisissa kampanjoissa tahattomasti pyydetyn tai kerätyn jätteen asianmukaisen käsittelyn ja hävittämisen, jotta kalastajat eivät joutuisi ottamaan vastuuta eivätkä maksamaan tällaisen jätteen toimittamisesta, käsittelystä ja hävittämisestä ja jotta vältetään enempien ympäristövahinkojen syntyminen; korostaa siksi tarvetta ottaa käyttöön tehokkaita jätteenkeräys- ja loppukäsittelyjärjestelmiä, joilla varmistetaan myös riittävät jätteen vastaanottolaitokset satamissa;

52.  tähdentää, että merten roskaantuminen on rajat ylittävää ja että ollakseen tehokkaampaa merten roskaantumisen torjunnan on oltava eurooppalaisten kolmansien maiden kanssa toteutettava yhteinen ponnistus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään suunnitelman Välimeren puhdistamiseksi roskasta yhdessä kaikkien sen rantavaltioiden kanssa; pyytää komissiota tekemään mahdollisimman pian lopun jätteiden siirrosta kolmansiin maihin;

53.  kehottaa komissiota luomaan tukimekanismin merten roskien keräämiseksi syrjäisimmillä alueilla, kun otetaan huomioon näiden alueiden luonnon haavoittuvuus, ja tarjoamaan niille infrastruktuurin kerätyn jätteen kierrättämistä varten;

54.  kehottaa komissiota vaatimaan EU:n liittymisneuvotteluissa jätehuoltolainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa ehdokasmaissa muun muassa perustamalla yhdennetyn jätehuoltoinfrastruktuurin;

Mikro- ja nanomuoveista johtuvan pilaantumisen parempi ymmärtäminen ja rajoittaminen

55.  painottaa, että nanomuovi- ja mikromuovisaastetta ja sen vaikutuksia ympäristöön, meren ravintoketjun perustaan ja viime kädessä ihmisten terveyteen koskevaa tietämystä ja yleistä tietoisuutta on lisättävä ja että tämän pilaantumisilmiön ymmärtämiseksi paremmin olisi suoritettava lisätutkimuksia; tähdentää, että tiedon vähäisyys ja yleisen tietoisuuden puute saattavat saada kuluttajat epäilemään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laatua;

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kampanjoita, joilla lisätään tietoisuutta muovien ja mikromuovien aiheuttamasta merten pilaantumisesta, ja korostaa, että tämä ilmiö vaikuttaa usein myös kalastajiin, erityisesti mikromuovien tapauksessa;

57.  suhtautuu myönteisesti Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) valmistelutyöhön, jonka aiheena ovat mikromuovin tahallista lisäämistä tuotteisiin koskevat rajoitukset; kehottaa komissiota ryhtymään tämän ehdotuksen pohjalta kunnianhimoisiin jatkotoimiin ja toteuttamaan konkreettisia ja tapauksen mukaan lainsäädäntötoimenpiteitä, myös paneutumalla ongelmaan, jonka nano- ja mikromuovit aiheuttavat levitessään veden kiertokulkuun, ottaen erityisesti huomioon ympäristöön tahattomasti päästetyt nano- ja mikromuovit, ja ehdottamaan jatkotoimenpiteitä niiden poistamiseksi asteittain käytöstä;

58.  kehottaa komissiota tarttumaan ongelmaan, joka liittyy mikromuovien, kuten muovipellettien, häviämiseen ja ympäristöön leviämiseen kautta koko toimitusketjun erityisesti maa- ja meriliikenteessä, sekä siihen liittyviin vuotoriskeihin;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
(2) EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.
(3) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
(4) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(5) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(6) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.
(7) EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.
(8) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.
(9) EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1.
(10) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.
(11) EUVL L 115, 6.5.2015, s. 11.
(12) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 100.
(13) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109.
(14) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141.
(15) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 116.
(16) EUVL L 155, 12.6.2019, s. 1.
(17) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 184.
(18) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 136.
(19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0343.
(20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.
(21) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
(22) ”Lost fishing gear: a trap for our ocean”, Euroopan komissio.
(23) ”Lost fishing gear: a trap for our ocean”, Euroopan komissio.
(24) https://cetmar.org/resultados-cleanatlantic/
(25) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 116.


Koheesiopolitiikka ja alueelliset ympäristöstrategiat ilmastonmuutoksen torjunnassa
PDF 156kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 koheesiopolitiikasta ja alueellisista ympäristöstrategioista ilmastonmuutoksen torjunnassa (2020/2074(INI))
P9_TA(2021)0097A9-0034/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), erityisesti sen 3 ja 21 artiklan, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT), erityisesti sen 4, 11, 173, 178, 191 ja 194 artiklan ja perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen 21. osapuolikonferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan (2) kohdan, joissa tunnustetaan ilmastonmuutoksen ja ilmastotoimien paikallinen, valtiotasoa alempi ja alueellinen ulottuvuus,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019) 0640),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti(1),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(3),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(4),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 11. joulukuuta 2020 antamat päätelmät ilmastonmuutoksesta,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella, viidennen arviointikertomuksen (AR5) ja sitä koskevan tiivistelmäraportin, erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä sekä erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa,

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristöviraston 20. joulukuuta 2020 julkaiseman arvioinnin, joka koskee indikaattoria ”Economic losses from climate-related extremes in Europe”,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman "Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa", komission ehdotuksen vuoteen 2030 ulottuvaksi yleiseksi unionin ympäristöalan toimintaohjelmaksi ja sen vuoteen 2050 ulottuvan vision,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP 15)(5),

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (COM(2020)0080),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (COM(2020)0022) ja sitä koskevan 28. toukokuuta 2020 annetun komission muutetun ehdotuksen (COM(2020)0460),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin mukaisesta julkisen sektorin lainajärjestelystä (COM(2020)0453),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisten poikkeuksellisten lisämäärärahojen ja toteutusjärjestelyjen osalta avustuksen antamiseksi covid-19-pandemian aiheuttaman kriisin vahinkojen korjaamisen tukemiseen sekä pohjan luomiseen talouden vihreälle, digitaaliselle ja palautumiskykyä tukevalle elpymiselle (REACT-EU-väline) (COM(2020)0451),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(6),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(7),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(8),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(9),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(10),

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi InvestEU-ohjelman perustamisesta (COM(2020)0403),

–  ottaa huomioon kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852(11),

–  ottaa huomioon vuonna 2021 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuksen ”Cohesion Policy and Climate Change”,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja kiertotaloudesta(12),

–  ottaa huomioon SEUT 349 artiklan sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut 15. joulukuuta 2015 antamassaan Mayottea koskevassa tuomiossa (yhdistetyt asiat C-132/14–C-136/14), jossa annetaan mahdollisuus toteuttaa Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden osalta erityis- ja poikkeustoimenpiteitä,

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sukupuolten tasa‑arvostrategiasta 2020–2025 (COM(2020)0152),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0034/2021),

A.  katsoo, että ilmastonmuutos on rajat ylittävä haaste, joka edellyttää välittömiä ja kunnianhimoisia toimia maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jotta estetään biologisen monimuotoisuuden laajamittainen köyhtyminen; katsoo, että tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että maapallon keskilämpötilan nousu pysyy alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, koska biologisen monimuotoisuuden köyhtymisellä on aina merkittävä vaikutus muun muassa maataloustuotannon laatuun;

B.  ottaa huomioon, että 1,5 celsiusasteen nousu on suurin, jonka maapallo voi kestää; ottaa huomioon, että jos lämpötilat jatkavat nousuaan vuoden 2030 jälkeen, kuivuus, tulvat, ja äärimmäinen kuumuus lisääntyvät entisestään, sadat miljoonat ihmiset kärsivät köyhyydestä ja kaikkein haavoittuvammassa asemassa olevat väestöryhmät todennäköisesti tuhoutuvat, ja pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunnan pitkän aikavälin selviytyminen voi vaarantua, kuten EU:n toimielinten välisessä raportissa ”Challenges and Choices for Europe” todetaan;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskus (EEA) arvioi, että ilmastoon liittyvät ääri-ilmiöt aiheuttivat EEA:n jäsenmaissa arviolta yhteensä 446 miljardin euron taloudelliset menetykset vuosina 1980–2019; toteaa, että tämä vastaa 11,1:tä miljardia euroa vuodessa ja että kumulatiiviset deflatoidut tappiot ovat lähes 3 prosenttia analysoitujen maiden BKT:stä;

D.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että fossiilisen maakaasun (metaani – CH4) ilmakehän lämmityspotentiaali on huomattavasti suurempi kuin aiemmin oletettiin;

E.  ottaa huomioon, että maapallon keskilämpötila saattaa ylittää esiteollisella kaudella vallinneen tason 1,5 celsiusasteella nykyisen ohjelmakauden aikana, mikä edellyttää välittömiä toimia ilmastohätätilaan vastaamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien EU:n politiikkojen, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä YK:n Pariisin sopimuksen mukaisesti;

F.  katsoo, että siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä on sekä suuri mahdollisuus että haaste unionille ja sen jäsenvaltioille, alueille, kaupungeille, paikallisyhteisöille, ihmisille, työntekijöille, yrityksille ja teollisuudelle; katsoo, että kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden ja talouden kilpailukyvyn säilyttämisen välillä on kuitenkin löydettävä tasapaino vaarantamatta 1,5 celsiusasteen tavoitteen saavuttamista;

G.  katsoo, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta Euroopan yhteiskunnassa ja taloudessa, koska se johtaa tuotannon lopulliseen vähenemiseen tietyillä aloilla ja työpaikkojen menetykseen fossiilisten polttoaineiden tuotantoon ja käyttöön perustuvassa taloudellisessa toiminnassa, kun taas toiset alat kykenevät hyödyntämään vaihtoehtoista teknologiaa;

H.  katsoo, että kestävyys olisi nähtävä lähestymistapana, jolla pyritään kestävän kasvun, sosiaalisen edistyksen ja ympäristön tasapainoiseen yhdistämiseen;

I.  ottaa huomioon, että 16. joulukuuta 2020 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(13) määrätään kokonaistavoitteesta, jonka mukaan vähintään 30 prosentilla unionin talousarvion ja Euroopan unionin elpymisvälineen menojen kokonaismäärästä tuetaan ilmastotavoitteita, sekä uudesta biologista monimuotoisuutta koskevasta vuotuisesta tavoitteesta, joka on vuodesta 2024 alkaen 7,5 prosenttia ja jonka on määrä nousta 10 prosenttiin vuosina 2026 ja 2027;

J.  ottaa huomioon, että saaret ja erityisesti pienet saaret sekä syrjäisimmät alueet ovat EU:n alueista kaikkein alttiimpia ja haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja joutuvat siirtymän yhteydessä selviytymään erityis- ja lisähaasteisista ja -kustannuksista; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos ja sen moninaiset seuraukset vaikuttavat eri tavoin Euroopan eri alueilla ja eroavat voimakkuudeltaan ja ajalliselta ulottuvuudeltaan ja että siirtymän hallinta johtaa merkittäviin rakenteellisiin muutoksiin; toteaa, että tämä vaikuttaa kansalaisiin ja työntekijöihin eri tavoin, että vaikutukset eivät kohdistu samalla tavoin kaikkiin maihin ja että kaikki maat eivät kykene vastaamaan niihin riittävän hyvin; katsoo, että laadittaessa Euroopan maaseutualueita koskevaa pitkän aikavälin visiota on olennaisen tärkeää korostaa tarvetta vahvistaa maaseutualueita ja lisätä niiden vetovoimaisuutta asuin- ja työpaikkana;

K.  toteaa, että saarilla sekä syrjäisimmillä ja syrjäisillä alueilla on valtavat mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa energiaa ja että ne ovat strategisia laboratorioita, joissa pannaan täytäntöön innovatiivisia politiikkatoimia ja teknisiä ratkaisuja energiasiirtymän toteuttamiseksi, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja kiertotalouteen siirtymisen vauhdittamiseksi;

L.  katsoo, että sen lisäksi, että koheesiopolitiikka tarjoaa investointimahdollisuuksia paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin vastaamiseksi Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) kautta, se tarjoaa myös yhdennetyn toimintapoliittisen kehyksen, jolla voidaan vähentää Euroopan alueiden välisiä kehityseroja ja auttaa alueita vastaamaan niiden kehitystä koskeviin moninaisiin haasteisiin muun muassa ympäristönsuojelun, korkealaatuisten työpaikkojen sekä oikeudenmukaisen, osallistavan ja kestävän kehityksen avulla;

M.  katsoo, että ilmastonmuutos ja sen pitkän aikavälin seuraukset voivat osaltaan vaikuttaa myös niihin taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin eroihin, joihin puuttuminen on koheesiopolitiikan päätavoite, ja että EU:n ilmastopolitiikan toimilla olisi myös tuettava EU:n koheesiopolitiikan tavoitteita;

N.  katsoo, että koheesiopolitiikalla on keskeinen merkitys tuettaessa vähemmän kehittyneitä alueita, jotka kärsivät luonnonhaitoista ja maantieteellisistä haitoista, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat usein ensimmäisenä näihin alueisiin, joilla on kuitenkin vähemmän resursseja niihin vastaamiseen;

O.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on ratkaiseva väline toteutettaessa oikeudenmukaista siirtymää ilmastoneutraaliin talouteen, jossa ketään ei jätetä jälkeen; ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta torjuvat vihreät toimintapolitiikat saattavat vaikuttaa eri tavoin naisiin ja miehiin; katsoo, että olisi otettava huomioon myös niiden vaikutus haavoittuviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin;

P.  ottaa huomioon, että niin paikallis- ja alueviranomaiset kuin muut asianomaiset sidosryhmät ovat keskeisiä toimijoita koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja tehokkaassa vastaamisessa ilmastonmuutoksen aiheuttamaan kiireelliseen uhkaan; toteaa, että näiden toimijoiden osuus julkisista menoista on kolmasosa ja julkisista investoinneista kaksi kolmasosaa, ja katsoo siksi, että on olennaisen tärkeää luoda kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen kaltaisia mekanismeja, joilla pyritään tuomaan yhteen EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden täytäntöönpanosta vastaavat paikallis- ja alueviranomaiset;

Q.  toteaa, että ilmastokriisi liittyy läheisesti muihin kriiseihin, kuten biologisen monimuotoisuuden kriisiin, sekä covid-19-pandemiaan liittyviin terveys-, yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kriisiin; toteaa, että vaikka näihin kriiseihin on vastattava rinnakkain, niitä on käsiteltävä eri tavoin ja asianmukaisesti;

R.  ottaa huomioon, että vuonna 2002 perustettu EU:n solidaarisuusrahasto on aktivoitu yli 90 katastrofissa ja siitä on myönnetty yli 5,5 miljardia euroa 23 jäsenvaltiolle ja yhdelle liittymisneuvotteluja käyvälle valtiolle; ottaa huomioon, että osana EU:n vastausta covid-19-pandemian puhkeamiseen EU:n solidaarisuusrahaston soveltamisalaa on laajennettu kattamaan vakavat kansanterveysuhat ja että ennakkomaksujen enimmäistasoa on nostettu;

S.  katsoo, että yhteiskunnan kaikkien toimijoiden ja erityisesti yksityisen sektorin, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisten, yhdessä vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden ja myös paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, on osallistuttava ilmastoneutraaliin ja kestävään kiertotalouteen siirtymiseen ja että tätä siirtymää on tuettava tehokkailla ja osallistavilla sosiaalisilla toimenpiteillä, jotta varmistetaan reilu ja oikeudenmukainen siirtymä, joka tukee yrityksiä sekä laadukkaiden vihreiden ja sinisten työpaikkojen säilyttämistä ja luomista;

T.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja että alueiden olisi esitettävä näiden mukaiset alueelliset suunnitelmansa päästöjen vähentämiseksi ja sopeuttamiseksi, joilla pyritään viitoittamaan tietä vuoteen 2050 mennessä saavutettavaan ilmastoneutraaliuteen;

U.  katsoo, että siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä voidaan saavuttaa yhdistämällä EU:n ja kansallisen tason julkista rahoitusta ja luomalla oikeat edellytykset yksityiselle rahoitukselle;

V.  ottaa huomioon, että fossiilisista polttoaineista ja erityisesti kiinteistä fossiilisista polttoaineista peräisin olevat energialähteet heikentävät pyrkimyksiä saavuttaa ilmastoneutraalius, ja katsoo, että Euroopan unionin olisikin tarjottava johdonmukainen sääntelykehys, jolla lisätään uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinko- ja biomassaenergian, käyttöä fossiilisista polttoaineista peräisin olevien energialähteiden sijasta; katsoo, että tältä osin koheesiopolitiikassa olisi taattava ”energiatehokkuus etusijalle” -periaate, jolla pyritään tehostamaan energian tarjontaa ja kysyntää ja jota olisi sovellettava ja noudatettava kaikissa koheesiopolitiikan puitteissa tehtävissä energiaan liittyvissä investoinneissa; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa maakaasuun perustuvien energialähteiden käyttö 31. joulukuuta 2025 saakka kestävässä siirtymävaiheessa saattaa olla olennaisen tärkeää sellaisen oikeudenmukaisen energiasiirtymän aikaansaamiseksi, joka ei vahingoita yhteiskuntaa eikä jätä ketään jälkeen; katsoo, että alueelliset ympäristöstrategiat olisi yhdistettävä kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, joissa voidaan ylittää ilmastoneutraalin EU:n saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskeva yleinen tavoite, ja että niissä olisi 31. joulukuuta 2025 mennessä saatettava loppuun asteittainen luopuminen fossiilisten polttoaineiden käytöstä, mukaan lukien kaasuinfrastruktuurihankkeet, tuettava niiden korvaamista kestävästi tuotetulla uusiutuvalla energialla sekä uusiutuvilla materiaaleilla ja tuotteilla sekä edistettävä yleistä resurssitehokkuutta ja kestävää kehitystä Euroopan aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen(14) säännösten mukaisesti;

W.  katsoo, että alueellisilla ympäristöstrategioilla olisi pyrittävä täystyöllisyyteen ja työsuhteiden vakauteen sekä sosiaaliseen edistykseen ja syrjimättömyyteen, jotta voidaan vastata paremmin ilmastonmuutokseen liittyviin vaikutuksiin ja torjua biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä;

X.  toteaa, että jätehuoltosuunnitelmissa olisi noudatettava kiertotalouden periaatteita ja että niiden olisi oltava osa alueellisia ympäristöstrategioita;

Y.  katsoo, että monikerroksinen eurooppalainen hallintomalli, joka perustuu hallinnon eri tasojen ja sidosryhmien väliseen aktiiviseen ja rakentavaan kumppanuuteen, on keskeinen tekijä ilmastoneutraaliuteen siirtymisessä; toteaa, että yhteisö- ja kansalaisaloitteilla voidaan tukea voimakkaasti ekologista siirtymää ja torjua ilmastonmuutosta;

Z.  ottaa huomioon, että EU:n makroaluestrategiat voivat auttaa keskeisien toimialojen ja yhteistyöalojen määrittämisessä sellaisten alueiden välillä, jotka kohtaavat yhteisiä haasteita liittyen esimerkiksi ilmastonmuutokseen, siihen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen, biologiseen monimuotoisuuteen, liikenteeseen, jätehuoltoon, rajat ylittäviin hankkeisiin ja kestävään matkailuun;

1.  korostaa, että on tärkeää torjua ilmastonmuutosta niiden sitoumusten mukaisesti, jotka unioni on tehnyt Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa Pariisin sopimuksen täytäntöön panemiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi noudattaen kaikilta osin EU:n luokitusjärjestelmäasetusta ja ottaen huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset näkökohdat oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi kaikille alueille ja niiden kansalaisille niin, että ketään ei jätetä jälkeen; korostaa, että luokitusjärjestelmäasetuksen ”ei merkittävää haittaa” -periaate on vahvistettava kaikissa investoinneissa;

2.  suhtautuu myönteisesti eurooppalaista ilmastolakia koskevaan komission ehdotukseen, joka on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kulmakivi ja jossa unionin lainsäädäntöön sisällytetään vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoite, mukaan lukien välitavoitteet vuosille 2030 ja 2040 Euroopan parlamentin vaatimuksen mukaisesti, ja vahvistetaan tarve muuttaa se konkreettisiksi paikallisiksi toimiksi, joissa otetaan huomioon kunkin alueen rajoitteet ja korostetaan kunkin vahvuuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta;

3.  tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisten on annettava selkeä poliittinen sitoumus ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, ja korostaa tarvetta lisätä kansallisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten välistä monitasoista vuoropuhelua kansallisten ilmastotoimien suunnittelusta ja täytäntöönpanosta, paikallisviranomaisten mahdollisuuksista hakea rahoitusta suoraan ja toteutettujen toimenpiteiden edistymisen seurannasta sekä tarvetta antaa niille kiireellisesti asianmukaiset rahoitukseen ja hallintoon liittyvät välineet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo lisäksi, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen tehtävä kaikissa hankkeiden suunnittelun, valmistelun ja täytäntöönpanon vaiheissa;

4.  kehottaa ohjelmasuunnittelusta vastaavia kansallisia ja alueviranomaisia maksimoimaan ilmaston- ja ympäristönsuojelulla aikaansaatavat muutokset kansallisten ja alueellisten ohjelmien meneillään olevan valmistelun aikana;

5.  toteaa, että Pariisin sopimuksen ja sen viisivuotiskertomusten vaatimusten täyttämiseen liittyvät mahdolliset toimintapolitiikan mukautukset olisi otettava huomioon koheesiopolitiikan kannalta asianmukaisella ja riittävällä tavalla kuten Euroopan aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa koskevassa väliarvioinnissa;

6.  kehottaa kaikkia paikallis- ja alueviranomaisia hyväksymään paikalliset ja alueelliset ilmastostrategiat, joissa EU:n tason tavoitteet muunnetaan konkreettisiksi paikallisiksi tavoitteiksi sellaisen kokonaisvaltaisen paikka- tai aluekohtaisen lähestymistavan perusteella, joka tarjoaisi pitkän aikavälin vision ilmastosiirtymästä ja koheesiopolitiikan varojen paremmasta käytöstä; korostaa, että alueellisten ympäristöstrategioiden olisi katettava jätehuoltosuunnitelmat ja sisällettävä niitä;

7.  korostaa keskeistä roolia, joka koheesiopolitiikalla on yhdessä muiden politiikkojen kanssa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja vuosia 2030 ja 2040 koskevien välitavoitteiden saavuttamisessa, sekä paikallis- ja alueviranomaisten roolia investointipolitiikan kauaskantoisessa uudistamisessa;

8.  kehottaa toteuttamaan toimia, joilla vahvistetaan koheesiopolitiikan ja EU:n muiden politiikkojen keskinäistä johdonmukaisuutta ja koordinointia, jotta voidaan parantaa politiikkojen yhdentämistä ilmastonäkökohtien osalta, suunnitella tehokkaampia päästöjen lähteisiin puuttuvia politiikkoja, tarjota kohdennettua EU:n rahoitusta ja siten parantaa ilmastopolitiikan käytännön tason täytäntöönpanoa;

9.  muistuttaa, että ilmastopolitiikalla olisi pyrittävä täystyöllisyyteen ja työsuhteiden vakauteen, mukaan lukien vihreät ja siniset työpaikat ja koulutus, joilla voidaan edistää oikeudenmukaista sosiaalista edistystä, ja katsoo, että ilmastopolitiikalla on suojeltava niitä työpaikkoja, jotka ovat kaikkein alttiimpia ilmastonmuutokselle, luomalla uusia vihreitä työpaikkoja, jotta työntekijöitä ei jätetä jälkeen tiettyjen toimialojen siirtyessä vihreään talouteen; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle ilmastonmuutoksen torjunnan, osallistavan ja kestävän kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen sekä köyhyyden, energiaköyhyyden ja haavoittuvia ja syrjäytyneitä ryhmiä kuormittavien politiikkojen torjumisen; korostaa tässä yhteydessä, että energiaköyhyyden torjumista varten olisi harkittava lisätoimia;

10.  suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston kantaan ja sen antamaan hyväksyntään parlamentin kannalle, jonka mukaan EU:n menojen olisi oltava linjassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman vahingon välttämisen periaatteen kanssa; muistuttaa myös, että koheesiopolitiikan uuteen lainsäädäntökehykseen on sisällytetty luokitusjärjestelmäasetuksen ”ei merkittävää haittaa” -periaate kaikkiin rakennerahastoihin sovellettavana horisontaalisena periaatteena;

11.  korostaa, että kestävyys ja siirtyminen talouteen, joka on turvallinen, ilmastoneutraali, ilmastokestävä, entistä resurssitehokkaampi, hintatasoltaan kohtuullinen, kiertomallin mukainen ja sosiaalisesti tasapainoinen, ovat keskeisiä tekijöitä unionin talouden pitkän aikavälin kilpailukyvyn varmistamisessa ja sen sosiaalisen koheesion säilyttämisessä ja auttavat siten osaltaan luomaan uusia investointimahdollisuuksia maatalouden, kaupan ja liikenteen alalla sekä energia- ja infrastruktuurialalla, edistämään turvallisempaa ja ympäristöystävällisempää kulutusta sekä säilyttämään elinympäristömme ja turvaamaan Euroopan kansalaisten hyvinvoinnin;

12.  huomauttaa, että on ensiarvoisen tärkeää noudattaa täysimääräisesti koheesiopolitiikan mukaisia monitasohallinnon ja kumppanuuden periaatteita, joihin sisältyy myös sukupuolinäkökulma, koska paikallis- ja alueviranomaisilla on suora toimivalta ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa, ja ne toteuttavat 90 prosenttia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävistä toimista ja 70 prosenttia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvistä toimista; muistuttaa, että ne voivat myös kehittää toimia ilmastoystävällisen käyttäytymisen edistämiseksi kansalaisten keskuudessa, mukaan lukien jätehuoltoon, älykkääseen liikkuvuuteen ja kestävään asumiseen liittyvät toimet; korostaa, että siirtymän kohti ilmastoneutraaliutta on oltava oikeudenmukainen ja osallistava, ja siinä on keskityttävä erityisesti maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla asuviin ihmisiin; toteaa, että on tuettava alueita, joihin ilmastoneutraaliuteen siirtyminen vaikuttaa eniten, vältettävä alueellisten erojen kasvua sekä lisättävä työntekijöiden ja paikallis- ja alueyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia; kehottaa kaikkia hallintotasoja edistämään parhaansa mukaan hallintotahojen välistä yhteistyötä, muun muassa eri hallintotasojen välistä vertikaalista yhteistyötä sekä alueiden välistä, kuntien välistä ja rajat ylittävää yhteistyötä, jolla jaetaan tietämystä ja esimerkkejä parhaista käytännöistä koheesiopolitiikasta rahoitetuissa ilmastonmuutoshankkeissa ja -aloitteissa;

13.  kehottaa laatimaan kokonaisvaltaisia alueellisia ympäristöstrategioita kestävän kehityksen takaamiseksi ja ilmastonmuutoksen seurausten lieventämiseksi tukemalla energiasiirtymää uusiutuviin energialähteisiin, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista; katsoo, että näillä alueellisilla strategioilla olisi tuettava kansalaisten osallistumista sekä paikallisesti käynnistettyjä ja paikallisten omaksi kokemia hankkeita ja edistettävä alueiden välistä yhteistyötä myös rajat ylittävien hankkeiden kautta; kehottaa komissiota tukemaan ja helpottamaan alueiden välistä yhteistyötä sekä taitotiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; korostaa, että on tärkeää pitää yllä kumppanuusperiaatetta kaikessa EU:n koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa sekä luoda vahvaa yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten, kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja sidosryhmien välille; korostaa, että julkisten kuulemisten olisi oltava perusteellisia ja tarkoituksenmukaisia ja että niillä olisi varmistettava yhteisöjen ja sidosryhmien aktiivinen ja edustava osallistuminen päätöksentekoprosessiin, millä kannustetaan sitoutumista päätöksiin, suunnitelmiin, aloitteisiin ja toimiin; painottaa paikallisjohtoisten aloitteiden ja hankkeiden merkitystä edistettäessä ilmastoneutraaliutta;

14.  katsoo, että koheesiopolitiikalla olisi edistettävä kestävän kehityksen tavoitteiden, Pariisin ilmastosopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanoa ilmastonmuutoksen torjumiseksi etenkin käyttämällä sellaista ilmastomenojen seuraamisen tehokasta, läpinäkyvää, kattavaa, tulossuuntautunutta ja tuloksellisuuteen perustuvaa menetelmää, jossa otetaan huomioon koko EU:n väestöön ja kaikkiin EU:n alueisiin kohdistuvat ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset; vaatii, että kyseistä menetelmää sovelletaan kaikissa monivuotisen rahoituskehyksen ja Euroopan elpymissuunnitelman ohjelmissa, jotka koskevat etenkin talouden avainalojen perusinfrastruktuureja, kuten energian tuotantoa ja jakelua, liikennettä, vesi- ja jätehuoltoa tai julkisia rakennuksia; katsoo, että lisätoimia saatetaan tarvita, jos unionin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ei edistytä riittävästi;

15.  korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä roolia pyrittäessä saamaan aikaan oikeudenmukainen siirtymä kaikille tarkoitettuun ilmastoneutraaliin talouteen, jonka ytimessä on sosiaalinen, taloudellinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, ja kehottaa lisäämään koheesiopolitiikan puitteissa tehtäviä vihreitä ja sinisiä investointeja sekä laajentamaan luontoon perustuvien ratkaisujen käyttöä; korostaa tarvetta lisätä EU-, jäsenvaltio- ja aluetason eri rahoituslähteiden välisiä synergioita sekä vahvistaa julkisen ja yksityisen rahoituksen keskinäisiä yhteyksiä alueellisten ympäristöstrategioiden tehokkuuden lisäämiseksi ilmastonmuutoksen torjunnassa; muistuttaa, että tämä prosessi ei olisi mahdollinen ilman osaamisen vahvaa painottamista; katsoo, että alueellisilla ympäristöstrategioilla olisi myös pyrittävä parantamaan paikallisten ja alueellisten instituutioiden hallinnollisia valmiuksia ja kehittämään niiden mahdollisuuksia taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kilpailukyvyn mahdollistajina;

16.  korostaa, että yhteisö- ja kansalaisaloitteilla voidaan tukea voimakkaasti ekologista siirtymää sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista ja että paikalliset toimintaryhmät ja Leader-ohjelma voivat olla ensisijaisia välineitä tämän saavuttamiseksi; kannustaa siksi jäsenvaltioita ja alueviranomaisia sovittamaan nämä ohjelmat yhteen alueellisten ympäristöstrategioidensa kanssa;

17.  korostaa älykkäiden kylien mallin merkitystä unionin ilmastoon liittyviin haasteisiin vastaamisessa ja suhtautuu myönteisesti sen integroimiseen unionin tulevaan YMP:hen, koheesiopolitiikkaan ja aluepolitiikkaan; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita sisällyttämään älykkäisiin kyliin perustuvan toimintamallin EU:n koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa kansallisella ja alueellisella tasolla koskeviin toimintaohjelmiinsa sekä kansallisiin YMP:n strategiasuunnitelmiinsa, joissa edellytetään älykkäitä kyliä koskevien strategioiden(15) laatimista kansallisella tasolla; korostaa Leader-ohjelmaan ja yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen (CLLD) perustuvan toimintamallin roolia toteutettaessa älykkäitä kyliä koskevia strategioita, joissa olisi keskityttävä vahvasti digitalisaatioon, kestävyyteen ja innovointiin;

18.  huomauttaa, että EU:n makroaluestrategioiden olisi edistettävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvien alueellisten kysymysten ratkaisemiseen pyrkivän yhteistyön kehittämistä ja että ne olisi siksi otettava huomioon uusia ohjelmia hyväksyttäessä, koska yhdennetty lähestymistapa ja strateginen suunnittelu ovat äärimmäisen tärkeitä;

19.  pyytää antamaan ympäristöä koskeville ja sosiaalisille kriteereille ja luonnonperinnön säilyttämiselle saman painoarvon kuin taloudellisille kriteereille määritettäessä hankkeen tukikelpoisuutta, kun on kyse kulttuuri- ja luonnonperintöön liittyvistä hankkeista;

20.  korostaa tarvetta tukea tiedettä, innovointia ja kansalaisena toimimista yhdistäviä hankkeita, kuten uusi eurooppalainen Bauhaus -hanketta, jossa keskitytään kulttuurin ja arkkitehtuurin selviytymiskykyyn ilmastonmuutoksessa;

21.  muistuttaa, että alueellisten ympäristöstrategioiden onnistuminen riippuu niin ikään vankasta tutkimus- ja innovointipolitiikasta myös paikallisella ja alueellisella tasolla; kannustaa paikallisviranomaisten, tutkimuslaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä, kuten Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin ja sen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen puitteissa toteutettavia hankkeita;

22.  kehottaa komissiota seuraamaan jäsenvaltioiden hallitusten ja paikallis- ja alueviranomaisten edistymistä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja julkaisemaan sitä koskevia raportteja soveltaen samoja standardeja kaikkiin jäsenvaltioihin sekä arvioimaan ympäristöpolitiikkojen ja talouden välisiä yhteyksiä; korostaa, että jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaiset olisi otettava aktiivisesti mukaan, kun ilmastonmuutosta koskevia toimintapolitiikkoja arvioidaan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; korostaa tarvetta parantaa ERI-rahastojen sekä EU:n muiden ohjelmien ja välineiden, kuten maaseuturahaston, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston, Life‑ohjelman, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman tai Luova Eurooppa -ohjelman, vaikuttavuutta ja täydentävyyttä ilmastonmuutoksen torjunnassa; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan tämän täydentävyyden soveltamalla kansallisia elpymissuunnitelmiaan alueellisella tasolla kunnianhimoisesti niin, että kaikki alueiden asiaankuuluvat toimijat ovat osallisina; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita laatimaan säännöllisesti päivitettävän tulostaulun, jossa mitataan kansallisten ja Euroopan tason elvytystoimenpiteiden alueellisia vaikutuksia kiinnittäen erityistä huomiota näiden toimenpiteiden tuottamaan hyötyyn ilmastonmuutoksen torjunnassa;

23.  kannattaa monivuotisesta rahoituskehyksestä kaudelle 2021–2027 tehtyä sopimusta, jolla pyritään välttämään haitallisia tukia, edistämään sekä suorien että välillisten fossiilisille polttoaineille annettavien tukien vaiheittaista poistamista viimeistään vuoteen 2025 mennessä, varmistamaan yleiset rahoituksen ja ohjelmasuunnittelun painopisteet, joissa otetaan huomioon ilmastohätätila sekä edistetään ilmastotoimien valtavirtaistamista ja yleistä tavoitetta kohdistaa EU:n talousarviomenoista vähintään 30 prosenttia ilmastotavoitteisiin, mikä tarkoittaa, että vihreään siirtymään osoitetaan EU:n varoja vähintään 547 miljardia euroa; korostaa, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa on tärkeää noudattaa sellaisia periaatteita kuin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, oikeudenmukainen ja sosiaalisesti osallistava siirtymä, oikeudellisesti sitova ilmastoon liittyvä 30 prosentin menotavoite sekä ohjelmakauden loppuun mennessä toteutettava biologiseen monimuotoisuuteen liittyvä 10 prosentin menotavoite; korostaa siksi, että olisi harkittava avoimen, kattavan ja tarkoituksenmukaisen seurantamenetelmän hyväksymistä ja mukautettava sitä tarvittaessa monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä sekä ilmastoon että biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien menojen osalta;

24.  suhtautuu myönteisesti ehdotetun uuden yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen(16) toimintapoliittiseen tavoitteeseen 2, jolla pyritään saamaan aikaan ”vihreämpi, vähähiilinen siirtyminen kohti nollanettohiilitaloutta ja sopeutuvaa Eurooppaa edistämällä puhdasta ja oikeudenmukaista energiakäännettä, vihreitä ja sinisiä investointeja, kiertotaloutta, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ja riskien ennaltaehkäisyä ja hallintaa”; palauttaa mieliin, että EAKR:n temaattinen keskittäminen toimintapoliittisen tavoitteen 2 osalta onnistuisi parhaiten, jos sitä sovellettaisiin alueellisella tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon erilaiset ilmastoon liittyvät alueelliset erityispiirteet;

25.  on tyytyväinen ehdotukseen oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja siihen sisältyvää Next Generation EU -välineestä myönnettyä lisärahoitusta koskevissa kolmikantaneuvotteluissa aikaansaatuun yhteisymmärrykseen sekä oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin kahteen lisäpilariin, jotka ovat InvestEU-ohjelmaan kuuluva tätä koskeva erityisjärjestely ja julkiselle sektorille kohdistettu lainajärjestely, joilla lievennetään ilmastoneutraaliuteen siirtymisestä unionin heikoimmassa asemassa oleville alueille aiheutuvia sosioekonomisia vaikutuksia; korostaa, että oikeudenmukaisen siirtymän rahasto on uusi väline sellaisten alueiden tukemisessa, joihin ilmastonmuutokseen siirtyminen vaikuttaa eniten, ja alueellisten erojen lisääntymisen välttämisessä; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvoston Next Generation EU -elpymisvälineestä tekemässä sopimuksessa komission ehdottamaa lisämäärää on leikattu kahdella kolmanneksella – 30 miljardista eurosta 10 miljardiin euroon; korostaa, että nämä leikkaukset haittaavat rahaston keskeisten tavoitteiden saavuttamista ja lisäävät kansallisiin talousarvioihin kohdistuvaa painetta; kehottaa jäsenvaltioita ohjelmoimaan kyseiset varat mahdollisimman nopeasti ja kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita kiinnittämään varojen jakamisessa erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin, sillä ne kärsivät ilmastonmuutoksesta merkittävästi ja ovat alttiita luonnonkatastrofeille, kuten hirmumyrskyille, tulivuorenpurkauksille ja kuivuudelle sekä tulville ja vedenpinnan nousulle;

26.  suhtautuu myönteisesti REACT EU -ohjelmaan, koska sillä jatketaan ja laajennetaan kriisitoimia ja kriisin korjaustoimenpiteitä antamalla lisäresursseja olemassa oleviin koheesiopolitiikan ohjelmiin;

27.  vahvistaa, että kaikki Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT‑sopimus) 174 artiklassa määritellyt alueiden erityispiirteet on otettava täysimääräisesti huomioon siirtymäprosessissa, jotta yhtään aluetta ei jätetä jälkeen, keskittymällä erityisesti maaseutualueisiin, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, jotta voidaan varmistaa kaikkien alueiden sopusointuinen kehitys; pitää tässä yhteydessä tarpeellisena arvioida näitä SEUT-sopimuksen 174 artiklassa lueteltuja alueiden erityispiirteitä, jos valtiontuen suuntaviivoja tarkistetaan; painottaa, että paikallis- ja alueviranomaisten on voitava hyödyntää kaikkia rahoitusvälineitä, sekä EU:n talousarviosta että EU:n muista rahoituslaitoksista, kuten Euroopan investointipankista (EIP) peräisin olevia, täysimääräisesti, jotta voidaan torjua ilmastokriisiä ja parantaa paikallisyhteisöjen sietokykyä samalla, kun pohjustetaan tietä covid-19-pandemian jälkeiseen elpymiseen; täsmentää, että erityisesti vihreän kehityksen ohjelman hankkeita varten olisi perustettava EU:n rahastoista annettavan suoran tuen mahdollistavia lisävälineitä, kuten EAKR:ään (asetuksen (EU) N:o 1301/2013 8 artikla) kuuluvat kaupunkialueiden innovatiiviset toimenpiteet tai aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa koskevaan asetukseen (10 artikla) kuuluva tuleva, vuoden 2020 jälkeinen eurooppalainen kaupunkialoite;

28.  katsoo, että innovatiivisten, osallistavien ja kestävien ratkaisujen, joilla pyritään vahvistamaan maaseutualueita ja lisäämään niiden vetovoimaisuutta asuin- ja työskentelypaikkoina, olisi oltava keskeisellä sijalla koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa;

29.  huomauttaa, että syrjäisimpiin alueisiin sovelletaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla erityisiä säännöksiä, jotka mahdollistavat niiden erityispiirteet huomioivien räätälöityjen toimenpiteiden hyväksymisen; vaatii, että kyseisille alueille kohdennetaan tarvittavat taloudelliset resurssit, jotta ne voivat toteuttaa vihreän siirtymän ja sopeutua niihin kohdistuviin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, joista ne erityisesti kärsivät haavoittuvuutensa vuoksi; vaatii myös perustamaan syrjäisimpien alueiden kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän seurantakeskuksen, jotta voidaan määritellä parhaat käytännöt ja kehittää ilmastonmuutoksen torjumiseksi kestäviä ratkaisuja, joita voitaisiin toteuttaa muilla Euroopan unionin alueilla ja mukauttaa niille sopiviksi;

30.  on huolestunut luonnonuhkista aiheutuvista taloudellisista menetyksistä ja EU:n rahoittamille infrastruktuurihankkeille koituvista vahingoista, jotka johtuvat säähän ja ilmastoon liittyvistä ääri-ilmiöistä; kehottaa tukemaan toimia ja infrastruktuurihankkeita, joissa noudatetaan ilmasto- ja ympäristönormeja ja jotka kestävät paremmin luonnonuhkia;

31.  korostaa, että saarilla ja erityisesti pienillä saarilla sekä syrjäisimmillä ja syrjäseutu- ja/tai syrjässä olevilla alueilla on keskeinen rooli siirryttäessä ilmastoneutraaliuteen, sillä ne toimivat innovointilaboratorioina puhtaan energian, älykkään liikkuvuuden, jätehuollon ja kiertotalouden kehittämisessä, jos niiden koko potentiaali otetaan käyttöön riittävillä välineillä, tuella ja rahoituksella, minkä ansiosta ne voivat olla ratkaisevassa asemassa ilmastonmuutosta ja biologista monimuotoisuutta koskevassa tutkimuksessa; muistuttaa, että niillä olisi oltava käytettävissään riittävät taloudelliset resurssit ja mahdollisuudet asianmukaiseen koulutukseen, jotta ne voivat toteuttaa yhdennettyjä, alakohtaisia ja innovatiivisia toimia kestävän infrastruktuurin ja paikallisen talouskehityksen hyväksi; korostaa uusiutuviin energialähteisiin liittyvää potentiaalia, joka syrjäseuduilla ja syrjäisimmillä alueilla on maantieteellisten ja ilmastollisten ominaisuuksiensa ansiosta;

32.  korostaa tarvetta hyödyntää tuloksia, joita on saatu esimerkiksi sellaisista aloitteista kuin New Energy Solutions Optimised for Islands (uusia saarille optimoituja energiaratkaisuja, NESOI) ja Clean Energy for EU Islands (puhdasta energiaa EU:n saarille, CE4EUI), joka sisältää myös saaret, joilla on merentakaisen maan ja alueen asema, jotta voidaan varmistaa toimiva siirtymä ohjelmakausien 2014–2020 ja 2021‑2027 välillä; kehottaa komissiota tältä osin laatimaan käyttäjäystävälliset suuntaviivat, jotta alue- ja paikallishallinnoissa voidaan määrittää ja hyödyntää energiasiirtymää ja talouden hiilestä irtautumista koskevia vakiintuneita parhaita käytäntöjä; pitää myönteisenä Splitin yhteisymmärrysmuistiota, jossa tunnustetaan saariyhteisöjen johtava rooli energiasiirtymässä; korostaa tässä yhteydessä parhaiden käytäntöjen vaihdon ja vastavuoroisen oppimisen edistämisen merkitystä;

33.  korostaa, että alueellisilla ympäristöstrategioilla olisi tuettava myös uusiutuvan energian tuotantoa ja resurssitehokkuutta maatalous-, elintarvike- ja metsätalousalalla ottaen samalla huomioon näiden alojen kilpailukyky; ehdottaa, että toimivaltaiset viranomaiset asettavat etusijalle kaikki uusiutuvan energian tuotannon vaihtoehdot, jotka hyödyttävät ympäristöä, paikallista taloutta sekä kunkin alueen asukkaita; korostaa, että alueellisissa ympäristöstrategioissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tuetaan fossiili‑intensiivisten materiaalien korvaamista uusiutuvilla ja biopohjaisilla materiaaleilla, jotka ovat peräisin metsä- ja maataloudesta, sillä nämä kaksi alaa sekä aiheuttavat hiilipäästöjä että toimivat hiilinieluna; korostaa, että kestävä ja luonnonläheinen metsänhoito on ratkaisevan tärkeää, jotta varmistetaan kasvihuonekaasujen jatkuva sitominen ilmakehästä, ja se mahdollistaa myös uusiutuvan ja ilmastoystävällisen raaka‑aineen tuottamisen sellaisia puutuotteita varten, jotka varastoivat hiilidioksidia ja voivat korvata fossiilipohjaiset materiaalit ja polttoaineet; korostaa, että metsien kolmitahoinen rooli (ne toimivat nieluina, varastoijina ja korvaajina) auttaa vähentämään ilmakehän hiilidioksidipäästöjä ja varmistaa, että metsien kasvu ja monien muiden palvelujen tuottaminen jatkuu, ja siksi metsien olisi oltava erottamaton osa alueellisia ympäristöstrategioita;

34.  korostaa, että kaikkien alojen on oltava edustettuina ja niitä on tuettava siirryttäessä kohti ilmastoneutraaleja teollisuusprosesseja ja edistettäessä siten unionin kestävyyttä samalla, kun säilytetään kansainvälinen kilpailukyky ja taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus Euroopan eri alueilla; korostaa uusiutuvan, kestävän ja hajautetun energian strategista roolia EU:n alueiden ja niiden yritysten, erityisesti pk‑yritysten, kehittämisessä; katsoo, että tehokkaat alueelliset ympäristöstrategiat hyödyttävät myös matkailualaa, koska niiden avulla voitaisiin vahvistaa monien Euroopan alueiden vetovoimaa kestävinä matkakohteina ja yleisemminkin edistää uudenlaista vastuullista ja kestävää matkailua;

35.  korostaa, että maankäytön, erityisesti maaperän sulkemisen, vähentäminen olisi otettava huomioon tärkeänä ja keskeisenä perusteena koheesiopolitiikan sekä alueellisten ympäristöstrategioiden täytäntöönpanossa, jotta maaperän mahdollisuudet ja monipuoliset tehtävät ilmastonmuutoksen torjunnassa (vesi- ja hiilidioksidivarasto, suodatus, puskurina ja aineiden muuntajana toimiminen, ruokahuolto, biogeenisten resurssien tuotanto) saadaan käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla;

36.  korostaa, että energiaverodirektiiviä(17) on tarkistettava saastuttaja maksaa -periaatteen perusteella, jotta voidaan edistää kestäviä energialähteitä fossiilisten polttoaineiden kustannuksella viimeistään vuoteen 2025 mennessä kiinnittäen erityistä huomiota sosiaalisiin vaikutuksiin;

37.  korostaa, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön ja integroitava horisontaalisena periaatteena kaikkiin EU:n toimiin, toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin, myös koheesiopolitiikkaan;

38.  suhtautuu myönteisesti siihen, että rakennusten perusparannusaalto esitetään yhtenä ratkaisevista strategioista, joilla edistetään Euroopan muuttamista ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä; korostaa tarvetta vastata energiaköyhyyteen rakennusten perusparannusohjelmalla, joka kohdistetaan haavoittuvassa asemassa oleviin ja pienituloisiin kotitalouksiin, osana laajempaa Euroopan köyhyyden vastaista strategiaa;

39.  vaatii, että päivitetyllä kiertotaloutta koskevalla toimintasuunnitelmalla tuetaan edelleen siirtymistä uudelleenkäyttöä ja korjaamista suosivaan kiertotalouteen resurssitehokkuuden edistämiseksi ja kestävän kulutuksen vauhdittamiseksi antamalla kuluttajille tietoa tuotteiden kestävyydestä ja korjattavuudesta pakollisien merkintöjen muodossa sen lisäksi, että tarjotaan riittävä sääntelykehys ja konkreettisia, laaja-alaisia ja kunnianhimoisia toimenpiteitä kiertotalouden edistämiseksi EU:n tasolla; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää luoda ja vahvistaa etenkin maa- ja metsätaloudesta peräisin oleviin biogeenisiin raaka-aineisiin perustuvia talouden alueellisia kiertojärjestelmiä, jotta voidaan saada aikaan kestävää kasvua ja luoda vihreämpiä työpaikkoja; korostaa, että on kiireellisesti tuettava kiertotalouden periaatteita ja asetettava jätehierarkia etusijalle; kehottaa laatimaan kiertotaloutta koskevia paikallisia suunnitelmia ja vaatii, että paikallis- ja alueviranomaisten tekemät julkiset hankinnat ovat vihreitä ja kunnianhimoisia tuotteiden ja palvelujen kestävyyden osalta, mikä vahvistaa Euroopan unionin teollisuuden palautumiskykyä ja strategista riippumattomuutta;

40.  kehottaa investoimaan lisää kestävään liikkuvuuteen, kuten rautateihin ja kestävään kaupunkiliikenteeseen, mikä auttaa tekemään kaupungeista ympäristöystävällisempiä ja parantamaan kansalaisten elämänlaatua;

41.  pitää myönteisenä EIP:n toimia energia-alan lainanantopolitiikkaansa tarkistamiseksi ja päätöstä kohdistaa 50 prosenttia toimenpiteistään ilmastotoimiin ja ympäristön kestävyyteen; kehottaa EIP:tä sitoutumaan kestävään siirtymään kohti ilmastoneutraaliutta ja kiinnittämään erityisesti huomiota alueisiin, joihin siirtymä eniten vaikuttaa;

42.  kannustaa mikro- ja pk-yritysten vahvaa osallistamista siirtymäprosessiin sekä alueellisten ympäristöstrategioiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, koska kyseiset toimijat ovat hyvin perillä paikallisen talouden rakenteesta ja lisäksi vihreän kehityksen ohjelman politiikkojen vaikutus kohdistuu niihin; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää auttaa näitä yrityksiä hyödyntämään ympäristösiirtymän mahdollisuuksia tarjoamalla räätälöityä tukea täydennys- ja uudelleenkoulutusprosesseissa;

43.  kehottaa komissiota käyttämään menosuunnitelmaluonnoksissa vertailukohtana mahdollisimman korkeita ilmastotavoitteita;

44.  korostaa komission vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan sisältyvää ehdotusta, jonka mukaan vähintään 20 000 asukkaan kaupunkien olisi laadittava viherryttämissuunnitelmia biodiversiteetin ja helpon pääsyn periaatteiden mukaisten kaupunkimetsien, -puistojen ja -puutarhojen sekä kaupunkifarmien, viherkattojen ja ‑seinien sekä puistokatujen luomiseksi; toistaa, että tällaisilla toimenpiteillä on myönteinen vaikutus kaupunkien mikroilmastoon ja terveyteen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osalta; kannustaa tällaiseen toimintaan ja kehottaa ottamaan käyttöön toimintapolitiikan, sääntelyn ja rahoituksen välineitä sen toteuttamiseksi;

45.  kehottaa luomaan tehokkaita alueellisia ja alueiden välisiä yhteistyömekanismeja, jotka liittyvät luonnonkatastrofien ehkäisemiseen, kuten valmiuksiin reagoida katastrofeihin, hallita niitä ja antaa keskinäistä apua katastrofien sattuessa;

46.  kehottaa vahvistamaan koheesiopolitiikan roolia riskien ehkäisytoimien tukemisessa, jotta voidaan sopeutua ilmastonmuutoksen nykyisiin ja tuleviin vaikutuksiin alue- ja paikallistasolla;

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 116.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.
(6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(8) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(9) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(10) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(11) EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.
(12) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 40.
(13) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16. joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28).
(14) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta (COM(2018)0372).
(15) Ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta koskevan Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan 72 artiklan b alakohta (tarkistus 513) (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0287).
(16) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja rahoitussäännöistä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista rahoitussäännöistä (COM(2018)0375).
(17) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).


Euroopan datastrategia
PDF 192kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 Euroopan datastrategiasta (2020/2217(INI))
P9_TA(2021)0098A9-0027/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 173 artiklan, joka koskee EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja jossa viitataan muun muassa toimiin, joilla pyritään edistämään innovoinnin ja teknologisen kehittämisen antamien teollisten mahdollisuuksien parempaa hyväksikäyttöä,

–  ottaa huomioon SEUT 114 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT 2 ja 16 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’,

–  ottaa huomioon avoimen lähdekoodin ohjelmistoja koskevasta vuosien 2020–2023 strategiasta 21. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Open source software strategy 2020–2023” (C(2020)7149),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datastrategia” (COM(2020)0066) ja yritysten ja viranomaisten välistä datan yhteiskäyttöä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän loppuraportin ”Towards a European strategy on business-to-government data sharing for the public interest”,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2020 julkaistun komission alustavan vaikutustenarvioinnin lainsäädäntökehyksestä yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien hallinnointia varten ”Legislative framework for the governance of common European data spaces”,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Covid-19-pandemian torjuntaa tukevien sovellusten tietosuojaa koskevat ohjeet”(1),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission suosituksen (EU) 2020/518 unionin yhteisestä välineistöstä teknologian ja datan käyttöä varten covid-19-kriisin torjumiseksi ja siitä ulospääsemiseksi erityisesti mobiilisovellusten ja anonymisoidun liikkuvuusdatan käytön osalta(2),

–  ottaa huomioon avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1024(3) (avointa dataa koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Päämääränä yhteinen eurooppalainen data-avaruus” (COM(2018)0232) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2018)0125),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/790 tieteellisen tiedon saatavuudesta ja säilyttämisestä(4),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategian täytäntöönpanon väliarviointi – Yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat kaikille” (COM(2017)0228) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0155),

–  ottaa huomioon 10. tammikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen” (COM(2017)0009) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0002),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Verkkoyhteydet kilpailukykyisillä digitaalisilla sisämarkkinoilla – Kohti eurooppalaista gigabittiyhteiskuntaa” (COM(2016)0587) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0300),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0110),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (COM(2016)0178) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0106 ja SWD(2016)0107),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(5),

–  ottaa huomioon muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden kehyksestä Euroopan unionissa 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1807(6),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(7) (direktiivi lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0100),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti menestyvää datavetoista taloutta” (COM(2014)0442) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2014)0214),

–  ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU(8) ja sen nojalla annetut delegoidut säädökset,

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(9) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2020 julkaistun yhteisen eurooppalaisen etenemissuunnitelman covid-19-rajoitusten purkamiseksi,

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2020 annetun jäsenvaltioiden yhteisen julistuksen seuraavan sukupolven pilvipalvelujen luomisesta EU:n yrityksille ja julkiselle sektorille,

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta(10),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät pitkälle digitalisoidun Euroopan tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen ja digitaalisen ja taloudellisen kilpailukyvyn sekä digitaalisen yhteenkuuluvuuden tehostamisesta koko unionissa,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 asiassa C-311/18 (Schrems II) antaman tuomion,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(11),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta(12),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista(13),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti menestyvää datavetoista taloutta”(14),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta strategiasta vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten(15),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman autonomisista ajoneuvoista Euroopan liikenteessä(16),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen”(17),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2020 julkaistun vuotuisen digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksin tulokset,

–  ottaa huomioon covid-19-pandemista elpymistä käsittelevän 5. kesäkuuta 2020 julkaistun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kertomuksen ”Building back better: a sustainable, resilient recovery after COVID-19”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0027/2021),

A.  toteaa, että digitalisaatio muuttaa edelleen taloutta, yhteiskuntaa ja kansalaisten jokapäiväistä elämää ja että tämän muutoksen ytimessä on data, jonka määrä kaksinkertaistuu 18 kuukauden välein; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti tallennetun datan määrän odotetaan kasvavan vuonna 2018 olleesta 33 tsettatavusta 175 tsettatavuun vuonna 2025(18); toteaa, että tämä muutosprosessi ja kasvuvauhti vain kiihtyvät tulevaisuudessa;

B.  ottaa huomioon, että taloudellisten mahdollisuuksien tarjoamisen lisäksi digitalisaatiolla on merkitystä myös unionin turvallisuuden, geopoliittisen selviytymis- ja palautumiskyvyn ja strategisen riippumattomuuden kannalta;

C.  toteaa, että EU tarvitsee yhteentoimivaa, joustavaa, skaalautuvaa ja luotettavaa tietotekniikka-arkkitehtuuria, joka pystyy tukemaan kaikkein innovatiivisimpia sovelluksia; ottaa huomioon, että tekoäly on yksi 2000-luvun strategisista teknologioista sekä maailmanlaajuisesti että Euroopassa(19); toteaa, että EU:ssa tarvitaan myös riittävä infrastruktuuri ja erityisesti erittäin tehokkaita laitteita sovellusten käyttämistä ja datan tallentamista varten;

D.  katsoo, että data on talouden kestävän elpymisen, kasvun ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen kannalta olennainen resurssi; katsoo, että datavetoiset teknologiat voisivat tarjota mahdollisuuden vähentää ihmisten altistumista haitallisille ja vaarallisille työoloille ja tukea yhteiskunnallista edistystä ja niillä voisi olla merkittävä rooli siirryttäessä vihreisiin ja ilmastoneutraaleihin yhteiskuntiin ja Euroopan ja sen yritysten maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistamisessa;

E.  katsoo, että Euroopan datastrategian olisi oltava yhdenmukainen pk-yritysstrategian ja teollisuusstrategian kanssa, sillä se on keskeisessä asemassa teollisuuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa ja siitä on hyötyä eurooppalaisille yrityksille, myös pk-yrityksille, ja se auttaa niitä kohtaamaan digitaalisen siirtymän menestyksekkäästi; toteaa, että suurten yritysten ja pk-yritysten välillä on edelleen eroja edistyneiden digitaalisten teknologioiden käytössä; katsoo, että datan käytön kannustaminen ja sen saannin ja saatavuuden lisääminen sekä oikeusvarmuuden parantaminen voivat antaa kilpailuetua mikroyrityksille, pk-yrityksille ja startup-yrityksille, jotta niiden on mahdollista hyödyntää digitaalisen siirtymän etuja;

F.  toteaa, että julkisen sektorin ja valtion kansallisella ja paikallisella tasolla tuottama data on resurssi, joka voi edistää tehokkaasti sellaista talouskasvua ja sellaisten uusien työpaikkojen luomista, joita voidaan hyödyntää tekoälyjärjestelmien ja data-analytiikan kehittämisessä, ja edistää vahvempaa, kilpailukykyisempää ja paremmin yhteenliitettyä teollisuutta;

G.  toteaa, että on olemassa erilaisia aloitteita, joilla edistetään naisten osallistumista tieto- ja viestintätekniikkaan ja alan moninaisuutta; toteaa, että sukupuolten välinen kuilu on edelleen olemassa kaikilla digitaalisen teknologian aloilla ja että tekoäly ja kyberturvallisuus ovat aloja, joilla kuilu on suurin; toteaa, että sukupuolten välinen kuilu vaikuttaa konkreettisesti tekoälyn kehittämiseen, sillä tekoäly on pääasiassa miesten suunnittelemaa, ja tämä pahentaa ja vahvistaa stereotypioita ja vääristymiä;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan datastrategiasta annetussa komission tiedonannossa todetaan, että tieto- ja viestintätekniikka-alan ympäristöjalanjäljen arvioidaan olevan 5–9 prosenttia maailman sähkönkulutuksesta ja sen osuuden maailman kasvihuonekaasupäästöistä arvioidaan olevan yli 2 prosenttia; katsoo, että digitaalialalla on merkittäviä mahdollisuuksia edistää maailman hiilipäästöjen vähentämistä; toteaa, että vuonna 2018 tehdyn komission alaisuudessa toimivan yhteisen tutkimuskeskuksen tekoälyä koskevan tutkimuksen mukaan datakeskusten ja datansiirtojen osuus unionin sähkön kokonaiskulutuksesta saattaa olla 3–4 prosenttia; toteaa, että komissio odottaa datakeskusten kulutuksen kasvavan 28 prosenttia vuodesta 2018 vuoteen 2030(20); toteaa, että 47 prosenttia digitaalialan hiilipäästöistä johtuu kuluttajille tarkoitetuista laitteista, kuten tietokoneista, älypuhelimista, tableteista ja muista verkkoon liitetyistä laitteista; katsoo, että on välttämätöntä minimoida digitaalisen teknologian ekologinen jalanjälki ja erityisesti sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä;

I.  katsoo, että unionin on toteutettava kiireellisesti toimia datan hyödyntämiseksi rakentamalla kilpailukykyinen, innovoinnille suotuisa, eettisesti kestävä, ihmiskeskeinen, luotettava ja turvallinen tietoyhteiskunta, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, perusoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta ja jonka tavoitteena on luoda yhteistyössä koulutusjärjestelmän ja kulttuurialan yritysten kanssa uusi avoin ja osallistava osaamistalous, jossa varmistetaan oikeus laadukkaaseen koulutukseen ja yrittäjyyteen etenkin uusien sukupolvien keskuudessa ja jossa edistetään sosiaalisen innovoinnin muotoja ja uusia liiketoimintamalleja; toteaa, että investoinnit pilvipalveluja ja massadataa koskeviin taitoihin voivat auttaa yrityksiä, jotka eivät vielä hyödynnä teknologiaa, saamaan liiketoimintansa menestymään; toteaa, että teknologian eturintamassa olevina pidettyjen yritysten on jatkuvasti hankittava ajankohtaisia tietoja viimeaikaisista innovaatioista, jotta ne eivät menetä kilpailuetuaan;

J.  toteaa, että markkinoiden keskittyminen on ominaista pilvipalvelujen markkinoille (infrastruktuuripalvelu, alustapalvelu ja sovelluspalvelu), mikä voi johtaa startup- ja pk-yritysten sekä muiden eurooppalaisten toimijoiden epäedulliseen kilpailuasemaan datataloudessa; katsoo, että komission olisi varmistettava kilpailulle avoimet markkinat yhteentoimivuuden, siirrettävyyden ja avoimien infrastruktuurien avulla ja seurattava valppaasti merkittävien toimijoiden mahdollista markkina-aseman väärinkäyttöä;

K.  katsoo, että unionin maanseurantajärjestelmää Copernicuksen olisi käytettävä esimerkkinä sosioekonomisista hyödyistä, joita vapaasti ja avoimesti saatavilla olevista suurista datamääristä voi olla unionin kansalaisille ja yrityksille;

L.  katsoo, että kaikessa henkilötietojen ja yhdistetyn teollisen datan käytössä olisi noudatettava yleistä tietosuoja-asetusta ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä; toteaa, että Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 46 prosenttia eurooppalaisista haluaisi valvoa aktiivisemmin henkilötietojensa, kuten terveys-, energiankulutus- ja ostotottumustietojen, käyttöä;

M.  toteaa, että perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdan ja SEUT 16 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan;

N.  toteaa, että perusoikeuskirjan mukaan jokaisella on myös oikeus sananvapauteen ja tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta;

O.  toteaa, että työntekijöitä koskevan datan käsittelystä on tullut yhä monimutkaisempaa; toteaa, että työntekijät käyttävät yhä useammissa yhteyksissä teknologioita, sovelluksia, ohjelmistoja, seurantalaitteita, sosiaalista mediaa tai ajoneuvoissa olevia laitteita, jotka seuraavat heidän terveyttään, biolääketieteellisiä tietojaan, viestintäänsä ja vuorovaikutustaan muiden kanssa sekä osallistumis- ja keskittymistasoaan tai käyttäytymistään; katsoo, että työntekijät ja ammattiliitot olisi otettava tiiviimmin mukaan tällaisen datankäsittelyn suunnitteluun; toteaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 88 artikla koskee tietojen käsittelyä työelämän yhteydessä;

P.  katsoo, että yritysten välistä (B2B) ja yritysten ja viranomaisten välistä (B2G) datan yhteiskäyttöä koskevien aloitteiden avulla voidaan vastata yhteiskunnallisiin ja ympäristöä koskeviin haasteisiin; katsoo, että datan yhteiskäytön kannustimiin voivat kuulua muun muassa oikeudenmukaiset korvaukset, parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja julkisen tunnustuksen ohjelmat;

Q.  katsoo, että erityisesti käyttötarkoituksen rajoittamisen ja tietojen minimoinnin näkökohtia olisi valvottava asianmukaisesti; toteaa, että yksityisyyden suojan olisi oltava edelleen painopisteenä; toteaa, että on olemassa muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden kehyksestä annetun asetuksen (EU) 2018/1807 mukaisia muita kuin henkilötietoja ja avointa dataa koskevan direktiivin mukaisia julkisen sektorin hallussa olevia tietoja;

R.  katsoo, että henkilötietojen käsittely terveydenhuoltoalalla on erityisen arkaluontoista ja ettei potilaiden terveyttä koskevia henkilötietoja saisi antaa ilman näiden täyttä ja tietoista suostumusta; katsoo, että terveydenhuoltoalalla on erityisen tärkeää taata yksilöiden oikeuksien korkeatasoinen suojelu ja noudattaa tietojen rajoittamisen ja minimoinnin periaatteita;

S.  katsoo, että Euroopan yhteisestä datastrategiasta olisi oltava hyötyä Euroopan liikenne- ja matkailualoille ja sen olisi edistettävä siirtymistä turvalliseen, kestävään ja tehokkaaseen liikennejärjestelmään ja varmistettava samalla riittävä yhteentoimivuus muiden alojen kanssa;

T.  toteaa, että liikennealalla datan yhteiskäytöllä pyritään parantamaan liikenteenhallintaa ja siten turvallisuutta, kestävyyttä, tietojen minimointia sekä henkilö- ja tavaraliikenteen tehokkuutta;

U.  ottaa huomioon, että unioni on jo ryhtynyt toimiin säännelläkseen sitä, miten dataa olisi käytettävä ja tallennettava liikennealalla, muun muassa antamalla asetuksen (EU) 2020/1056(21) sähköisistä kuljetustiedoista, direktiivin (EU) 2019/1936(22) tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta, asetuksen (EU) 2019/1239(23) eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön perustamisesta ja ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän huomioon ottamiseksi (COM(2019)0038);

V.  katsoo, että unionin olisi oltava aktiivinen maailmanlaajuinen toimija arvoihinsa perustuvien sääntöjen ja normien asettamisessa;

W.  ottaa huomioon, että 20 prosenttia elpymis- ja palautumistukivälineen varoista myönnetään digitaaliseen infrastruktuuriin ja digitaalisiin valmiuksiin, joilla edistetään unionin digitaalista siirtymää ja tuetaan siten datataloutta;

Yleistä

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa Euroopan datastrategiasta; katsoo, että strategia on ennakkoedellytys eurooppalaisten yritysten kannattavuudelle ja maailmanlaajuiselle kilpailukyvylle sekä yliopistojen, tutkimuskeskusten ja syntymässä olevan tekoälyn edistymiselle ja olennaisen tärkeä askel kohti oikeuksiin ja EU:n arvoihin perustuvan tietoyhteiskunnan rakentamista ja niiden edellytysten määrittämistä, joiden avulla unioni saavuttaa johtoaseman datataloudessa, sekä kyseisen aseman luomista, mikä johtaa parempiin palveluihin, kestävään kasvuun ja laadukkaisiin työpaikkoihin; katsoo, että digitaalisten sisämarkkinoiden kasvun ja kukoistuksen kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa luottamus digitaalisiin palveluihin ja turvallisiin älykkäisiin tuotteisiin ja että luottamuksen varmistamisen olisi oltava sekä julkisen politiikan että liiketoimintamallien ytimessä;

2.  toteaa, että covid-19-kriisi on tuonut esille laadukkaiden ja reaaliaikaisten tietokantojen, tietojenvaihdon ja datan yhteiskäytön roolin ja tarpeen sekä infrastruktuurin ja ratkaisujen yhteentoimivuuden puutteet kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa digitaalisen muutoksen ja laajan teknologiavalikoiman saatavuuden vaikutusta unionin talouteen ja yhteiskuntaan; pitää myönteisenä sitoumusta perustaa alakohtaisia data-avaruuksia; katsoo, että on olennaisen tärkeää nopeuttaa yhteisen eurooppalaisen terveysdata-avaruuden perustamista muiden aloitteiden nopeuttamisen lisäksi;

3.  korostaa, että tuleva dataan liittyvä lainsäädäntö olisi laadittava siten, että sillä helpotetaan teknologian kehittämistä, innovointia, datan saatavuutta, yhteentoimivuutta ja rajatylittävää siirrettävyyttä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tarkastelemaan ja kartoittamaan nykyistä lainsäädäntöä ja arvioimaan tämän perusteella, mitä mukautuksia ja lisävaatimuksia tarvitaan datayhteiskunnan ja -talouden tukemiseksi ja oikeudenmukaisen kilpailun ja oikeudellisen selkeyden varmistamiseksi kaikille asiaankuuluville toimijoille; kehottaa unionia toimimaan johtoasemassa dataa koskevan kansainvälisen kehyksen perustamisessa kansainvälisiä sääntöjä noudattaen;

4.  kehottaa komissiota toteuttamaan etukäteen vaikutustenarvioinnin siitä, edellyttääkö datavetoinen digitaalitalous muutoksia tai mukautuksia nykyiseen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan oikeudelliseen kehykseen, jotta voidaan edistää innovointia ja uusien digitaaliteknologioiden käyttöönottoa; pitää myönteisenä komission aikomusta tarkistaa tietokantadirektiiviä(24) ja selventää edelleen liikesalaisuuksien suojaamisesta annetun direktiivin (EU) 2016/943(25) soveltamista;

5.  katsoo, että datan vapaan liikkuvuuden unionissa on pysyttävä perusperiaatteena, ja korostaa sen keskeistä roolia datatalouden koko potentiaalin hyödyntämisessä; korostaa, että saatavilla olevan datan määrän merkittävä lisääntyminen, joka johtuu pääosin älykkäistä verkkoon liitetyistä laitteista sekä datan laajemmasta saatavuudesta ja käytöstä, voi aiheuttaa haasteita, jotka liittyvät datan laatuun, vääristymiseen, suojeluun ja turvallisuuteen, tai epäreiluja kaupankäynnin olosuhteita, joihin on puututtava; katsoo, että datastrategian tavoitteiden saavuttaminen ei saisi vääristää aiheettomasti kilpailulle avoimia markkinoita unionissa;

6.  muistuttaa, että henkilötietojen käsittelyssä, mihin kuuluu myös niiden siirtäminen, on aina noudatettava tietosuojaa koskevaa unionin säännöstöä ja että mahdollisen tulevan alakohtaisen tai tiettyä tarkoitusta varten säädetyn lainsäädännön on oltava sen mukaista;

7.  muistuttaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan tietosuojaviranomaisten on valvottava kaikkia tulevia ehdotuksia, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyä, jotta voidaan varmistaa, että innovoinnissa otetaan huomioon myös kansalaisten oikeuksiin kohdistuvat vaikutukset; kehottaa laatimaan säädökset nykyisen lainsäädännön ja erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen pohjalta ja yhdenmukaistamaan tulevat säädökset niiden kanssa;

8.  huomauttaa, että voimassa olevia direktiivejä, kuten älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista annettua direktiiviä, ei saisi heikentää kaikenkattavalla sääntökokonaisuudella ja että datan yhteiskäyttöympäristön edistäminen on EU:lle lähivuosina ratkaisevan tärkeää; kehottaa komissiota sisällyttämään älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista annetun direktiivin tulevaan tarkistukseen datan yhteiskäytön erityisesti matkalippu- ja varausjärjestelmien alalla;

Arvot ja periaatteet

9.  katsoo, että unionin on pyrittävä EU:n laajuiseen datanhallintaan ja ihmiskeskeiseen datayhteiskuntaan ja -talouteen, jotka perustuvat yksityisyyttä, avoimuutta ja perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista koskeviin unionin arvoihin ja joiden avulla unionin kansalaiset voivat tehdä merkityksellisiä päätöksiä tuottamastaan tai heihin liittyvästä datasta;

10.  painottaa, että yksilöiden olisi voitava valvoa täysimääräisesti omaa dataansa ja että heitä olisi tuettava edelleen heidän luomaansa dataan liittyvää tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevien oikeuksien toteutumisen valvonnassa; korostaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyä oikeutta siirtää dataa järjestelmästä toiseen ja rekisteröidyn oikeutta tutustua tietoihin sekä pyytää niiden oikaisemista ja poistamista; odottaa, että tulevilla ehdotuksilla tuetaan näiden oikeuksien toteutumista ja tarkoituksenmukaista käyttöä; korostaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti datan vapaa yhteiskäyttö on rajoitettava ainoastaan muihin kuin henkilötietoihin, kuten kaupalliseen tai teolliseen dataan, tai turvallisesti ja tehokkaasti anonymisoituihin henkilötietoihin, myös yhdistetyissä data-aineistoissa; korostaa, että datan kaikkinainen väärinkäyttö, myös joukkovalvonnan avulla, on estettävä;

11.  toteaa, että hyvin rakennettu datayhteiskunta ja -talous olisi suunniteltava siten, että ne hyödyttävät kaikkia kuluttajia, työntekijöitä, yrittäjiä, startup- ja pk-yrityksiä sekä tutkijoita ja paikallisyhteisöjä, niissä kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia, luodaan laadukkaita työpaikkoja heikentämättä työoloja ja -ehtoja ja parannetaan unionin kansalaisten elämänlaatua ja niiden avulla kurotaan umpeen olemassa olevia digitaalisia eroja luomatta uusia eroja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien ja niiden henkilöiden osalta, jotka ovat muita heikommassa asemassa taitojen ja digitaalisten välineiden käyttömahdollisuuksien vuoksi;

12.  kehottaa komissiota lisäämään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia kiinnittäen erityistä huomiota tiettyihin kuluttajaryhmiin, joiden katsotaan olevan haavoittuvassa asemassa; katsoo, että teollinen data ja kansalaisten data voisivat auttaa kehittämään innovatiivisia digitaalisia ja kestäviä ratkaisuja sellaisia tuotteita ja palveluja varten, joista olisi hyötyä eurooppalaisille kuluttajille;

13.  korostaa, että teollisen ja julkisen datan kasvava määrä, kehittäminen, yhteiskäyttö, tallentaminen ja käsittely unionissa on kestävän kasvun ja innovoinnin lähde, jota olisi hyödynnettävä noudattaen unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, kuten tietosuojaa, kilpailua ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että datan arvo markkinoilla kasvaa koko ajan; katsoo, että talouskasvu voidaan taata varmistamalla tasapuoliset toimintaedellytykset ja kilpailukykyinen ja oikeudenmukainen usean toimijan markkinatalous ja varmistamalla samalla kaikenkokoisille toimijoille datan yhteentoimivuus ja saatavuus, jotta torjutaan markkinoiden epätasapainoa;

14.  korostaa, että datastrategialla on tuettava ja edistettävä kestävyyttä, vihreän kehityksen ohjelmaa ja unionin ilmastotavoitteita, joihin kuuluu muun muassa ilmastoneutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä, sekä unionin talouden palautumiskykyä tukevaa elpymistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; toteaa, että tieto- ja viestintätekniikka voi auttaa edistämään hiilipäästöjen vähentämistä monilla aloilla; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä tieto- ja viestintätekniikka-alan hiilijalanjäljen pienentämiseksi varmistamalla energia- ja resurssitehokkuus erityisesti, kun otetaan huomioon datan käsittelyn räjähdysmäinen lisääntyminen ja sen ympäristövaikutukset, ja palauttaa tässä yhteydessä mieliin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vuoteen 2030 mennessä koskevat unionin tavoitteet;

Datanhallinta ja data-avaruudet

15.  kannattaa sellaisen datanhallintakehyksen ja sellaisten yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien luomista, joihin sovellettaisiin EU:n sääntöjä ja jotka kattaisivat datan avoimuuden, yhteentoimivuuden, yhteiskäytön, saatavuuden, siirrettävyyden ja turvallisuuden, jotta voidaan parantaa muiden kuin henkilötietojen tai yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten ja turvallisesti anonymisoitujen henkilötietojen liikkuvuutta ja uudelleenkäyttöä teollisissa ja julkisissa ympäristöissä ja tietyillä aloilla;

16.  katsoo, että datanhallintamallin, myös yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien, on perustuttava hajautettuun datan käyttöympäristöön, jotta voidaan tukea yhteentoimivien ja turvallisten dataekosysteemien luomista ja kehittymistä; painottaa, että näissä yhteisissä avaruuksissa olisi hyödynnettävä mahdollisuuksia, joita tarjoavat nykyiset ja tulevat data-avaruudet ja datan yhteiskäyttöjärjestelmät, jotka voivat olla hajautetusti tai keskitetysti organisoituja;

17.  katsoo, että tiedonhallintapalvelut ja tietoarkkitehtuurit, jotka on suunniteltu datan tallentamiseen, käyttöön, uudelleenkäyttöön ja kuratointiin, ovat Euroopan digitaalitalouden arvoketjun olennaisen tärkeitä osia; panee merkille, että suuri osa datan käsittelystä on muuttumassa reunalaskennaksi ja siirtymässä esimerkiksi älykkäisiin verkkoon liitettyihin laitteisiin; kannattaa sellaisten hajautetun tilikirjan teknologioiden kaltaisten hajautettujen digitaaliteknologioiden käyttöönoton jatkamista, joiden avulla yksilöt ja organisaatiot voivat hallita datavirtoja omien päätöstensä perusteella; korostaa, että datan saatavuuteen ja tallentamiseen liittyvät kustannukset ja taidot määräävät digitaalisten infrastruktuurien ja tuotteiden käyttöönoton nopeuden, syvyyden ja laajuuden erityisesti pk-yrityksissä ja startup-yrityksissä;

18.  kehottaa perustamaan komission johtaman asiantuntijaryhmän, jolla olisi valmiudet auttaa ja neuvoa komissiota datanhallintaa koskevien yhteisten, EU:n laajuisten suuntaviivojen laatimisessa, jotta yhteentoimivuus ja datan yhteiskäyttö voi todella toteutua EU:ssa; kehottaa komissiota pyrkimään saamaan jäsenvaltiot, asiaankuuluvat virastot ja muut elimet ja sidosryhmät, kuten kansalaiset, kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän, osallistumaan tähän säännöllisesti, jotta voidaan parantaa hallintokehystä; korostaa kaikkien datatalouteen osallistuvien sääntelyviranomaisten koordinoinnin merkitystä;

19.  korostaa, että olennaisen tärkeät talouden alat, julkinen sektori ja muut yleisen edun alat olisi asetettava etusijalle yhteisissä eurooppalaisissa data-avaruuksissa; tukee uusien tällaisten data-avaruuksien luomista tulevaisuudessa; kehottaa komissiota puuttumaan sisämarkkinoiden hajanaisuuteen ja jäsenvaltioiden perusteettomasti poikkeaviin sääntöihin, jotta voidaan varmistaa yhteisten data-avaruuksien kehittäminen EU:ssa;

20.  toteaa, että kaikilla sekä kaupallisilla että muilla kuin kaupallisilla markkinatoimijoilla, myös startup- ja pk-yrityksillä, on oltava pääsy yhteisiin eurooppalaisiin data-avaruuksiin ja niissä on hyödynnettävä mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä pk-yritysten, tutkimuslaitosten, julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja parannettava samalla datankäyttömenettelyjen oikeusvarmuutta kaikenkokoisten yksityisten ja julkisten toimijoiden kannalta; katsoo olevan olennaisen tärkeää välttää vaaraa siitä, että yhteisiin eurooppalaisiin data-avaruuksiin pääsee luvatta, ja luoda välineitä mahdollisten väärinkäytösten torjumiseksi; korostaa kyberturvallisuuden merkitystä, myös yhteistyötä EU:n kyberturvallisuusviraston (ENISA) ja EU:n kyberturvallisuuden osaamiskeskuksen kanssa;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rakentamaan yhteentoimivia alakohtaisia data-avaruuksia, joissa noudatetaan yhteisiä suuntaviivoja, lakisääteisiä vaatimuksia ja datan yhteiskäytön yhteyskäytäntöjä, jotta vältetään siilojen syntyminen ja mahdollistetaan monialaiset innovaatiot; korostaa, että alakohtaisten data-avaruuksien hallinnassa olisi otettava huomioon alakohtaisessa lainsäädännössä säädetyt vaatimukset ja menettelyt; vaatii, että kaikkien EU:ssa toimivien toimijoiden, jotka hyödyntävät eurooppalaisia data-avaruuksia, on noudatettava EU:n lainsäädäntöä;

22.  kannustaa komissiota käyttämään yhteisiä eurooppalaisia data-avaruuksia luottamuksen lisäämiseksi, yhteisten normien ja sääntöjen hyväksymiseksi ja hyvin muodostettujen sovellusrajapintojen ja tehokkaiden todentamisjärjestelmien luomisen kannustamiseksi sekä harkitsemaan ennalta sovittujen, selkeästi määriteltyjen ja aikasidonnaisten testiympäristöjen käyttöä innovaatioiden ja uusien liiketoimintamallien sekä uusien datan hallinta- ja käsittelyvälineiden testaamiseen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

23.  katsoo, että hyvin muodostetut sovellusrajapinnat mahdollistaisivat datan olennaisen saatavuuden ja yhteentoimivuuden data-avaruuksissa sekä automatisoidun ja reaaliaikaisen yhteentoimivuuden eri palvelujen välillä ja julkisella sektorilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan edelleen yksilöiden mahdollisuutta käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti, takaamaan digitaalisten palvelujen yhteentoimivuuden ja datan siirrettävyyden, varmistamaan erityisesti sovellusrajapintojen avulla käyttäjille mahdollisuuden luoda yhteyksiä alustojen välille ja lisäämään valinnanvapautta erilaisten järjestelmien ja palvelujen välillä;

24.  toteaa, että yksityisen ja julkisen sektorin toimijoita ja erityisesti pk- ja startup-yrityksiä on autettava tunnistamaan niiden luoma ja hallussa oleva data ja hyödyntämään sitä; kehottaa toteuttamaan toimia datan löydettävyyden parantamiseksi, jotta data-avaruuksia voidaan laajentaa edistämällä, kuratoimalla, luokittelemalla ja muodostamalla yleisesti hyväksyttyjä luokitusjärjestelmiä ja puhdistamalla rutiinitietoja; kehottaa komissiota tarjoamaan ohjausta, välineitä ja rahoitusta nykyisistä ohjelmista, jotta voidaan parantaa metadatan löydettävyyttä data-avaruuksissa; tuo esille sellaisia aloitteita kuin Nordic Smart Government -aloite, jonka tavoitteena on tarjota pk-yrityksille mahdollisuus jakaa vapaaehtoisesti dataa automaattisesti ja reaaliaikaisesti hajautetun digitaalisen ekosysteemin avulla;

25.  muistuttaa, että datan välittäjillä on merkittävä rooli, sillä ne mahdollistavat rakenteellisesti datan liikkuvuuden järjestämisen; pitää myönteisenä komission suunnitelmia välittäjien luokittelusta ja sertifioinnista yhteentoimivien ja syrjimättömien dataekosysteemien luomiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan yhteentoimivuuden laatimalla datan välittäjien välisiä vähimmäisvaatimuksia; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä eurooppalaisten ja kansainvälisten standardointielinten kanssa datan standardoinnin puutteiden tunnistamiseksi ja korjaamiseksi;

26.  korostaa, että on tarpeen käsitellä erityiskysymyksiä, joita voi syntyä kuluttajien tietoihin ja erityisesti tiettyjen haavoittuviksi katsottujen kuluttajaryhmien, kuten alaikäisten, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden, tietoihin pääsystä ja kyseisten tietojen valvonnasta; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kaikkien kuluttajien oikeuksia kunnioitetaan aina ja että kaikki kuluttajat voivat hyötyä yhtäläisesti datan sisämarkkinoiden luomisen eduista; korostaa, että kun datan käsittelyyn sisältyy yhdistettyjä data-aineistoja, näitä data-aineistoja on käsiteltävä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien muiden kuin henkilötietojen vapaasta liikkuvuudesta annettua asetusta (EU) 2018/1807 koskevat komission ohjeet;

27.  korostaa, että on perustettava yhteisiä eurooppalaisia data-avaruuksia, jotta voidaan taata muiden kuin henkilötietojen vapaa liikkuvuus rajojen yli ja alojen välillä yritysten, tiedemaailman, sidosryhmien ja julkisen sektorin välisten datavirtojen tehostamiseksi; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita noudattamaan asetusta (EU) 2018/1807 täysimääräisesti, jotta dataa voidaan tallentaa ja käsitellä kaikkialla EU:ssa ilman perusteettomia esteitä ja rajoituksia;

28.  muistuttaa, että henkilötietoja ja muita kuin henkilötietoja, kuten teollista dataa, ei aina voida erottaa toisistaan ja niiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa ja kallista, minkä seurauksena suuri määrä dataa jää tällä hetkellä käyttämättä; muistuttaa tässä yhteydessä, että data-aineistoja, joissa erityyppiset tiedot liittyvät erottamattomasti toisiinsa, käsitellään aina henkilötietoina, myös silloin, kun henkilötiedot muodostavat vain pienen osan data-aineistosta; kehottaa komissiota ja Euroopan tietosuojaviranomaisia antamaan lisäohjeita datan lainmukaisesta käsittelystä ja käytännöistä, jotka koskevat yhdistettyjen data-aineistojen käyttöä teollisympäristöissä, noudattaen täysimääräisesti yleistä tietosuoja-asetusta ja asetusta (EU) 2018/1807; katsoo, että yksityisyyden suojan takaavan teknologian käyttöä olisi kannustettava yritysten oikeusvarmuuden parantamiseksi muun muassa antamalla selkeitä ohjeita ja laatimalla luettelo tehokkaan anonymisoinnin kriteereistä; korostaa, että tällaisen datan hallinta kuuluu aina yksilöille ja sitä olisi suojeltava automaattisesti; kehottaa komissiota harkitsemaan lainsäädäntökehyksen ja horisontaalisen ja monialaisen henkilötietoavaruuden perustamista muiden data-avaruuksien rinnalle ja selventämään edelleen yhdistettyjen data-aineistojen haastetta; kehottaa komissiota lisäämään kansalaisten ja yritysten vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi luotettavien välittäjien, kuten MyData-operaattoreiden, kautta, jotka helpottavat datan siirtämistä omistajien suostumuksella ja tarjoavat riittävän yksityiskohtaisia tietoja luvista; korostaa, että on kehitettävä edelleen digitaalisia identiteettejä, jotka ovat luotettavan ja usean toimijan datatalouden olennainen perusta; kehottaa tämän vuoksi komissiota tarkistamaan sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla annettua asetusta (EU) N:o 910/2014(26) ja antamaan lainsäädäntöehdotuksen luotettavasta ja suojatusta sähköisestä tunnistamisesta (e-ID); kehottaa komissiota lisäksi analysoimaan, tarvitsisivatko järjestöt ja esineet, esimerkiksi anturit, digitaalisen identiteetin, jotta voitaisiin helpottaa usean toimijan datataloudelle välttämättömien luottamuspalvelujen rajatylittävää käyttöä;

29.  painottaa, että lainvalvonnan laatua on mahdollista parantaa ja mahdollisiin vääristymiin on mahdollista puuttua keräämällä luotettavaa dataa ja asettamalla sen kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien asiantuntijoiden saataville; muistuttaa, että lainvalvontaviranomaisten mahdollisen pääsyn viranomaisten tai yksityisten tahojen hallussa oleviin henkilötietoihin data-avaruuksissa on perustuttava unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, se on rajattava tiukasti siihen, mikä on välttämätöntä ja oikeasuhteista, ja siihen on yhdistettävä riittävät suojatoimet; korostaa, että henkilötietojen käyttö olisi sallittava viranomaisille vain sillä edellytyksellä, että harjoitetaan tiukkaa demokraattista valvontaa ja sovelletaan ylimääräisiä suojatoimia tietojen väärinkäytön torjumiseksi;

30.  toteaa, että jäsenvaltioiden välinen datan vaihto oikeus- ja sisäasioiden alalla on tärkeää unionin kansalaisten turvallisuuden vahvistamiseksi ja että sitä varten olisi osoitettava riittävästi varoja; korostaa kuitenkin, että tarvitaan vahvempia suojatoimia sen osalta, miten oikeus- ja sisäasioista vastaavat virastot käsittelevät, käyttävät ja hallinnoivat henkilötietoja ja dataa ehdotetuissa data-avaruuksissaan;

31.  tukee komission aikomusta edistää yhdeksän yhteisen eurooppalaisen data-avaruuden kehittämistä (valmistus)teollisuutta, Euroopan vihreää kehitystä, liikkuvuutta, terveyttä, rahoitusta, energiaa, maataloutta, julkishallintoa ja osaamista varten; kehottaa kehittämään niitä kiireellisesti; tukee mahdollisuutta laajentaa yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien käsitettä myös muille aloille;

32.  korostaa, että huomiota on kiinnitettävä erityisesti tiettyihin aloihin, kuten terveysalaan; yhtyy komission näkemykseen siitä, että kansalaisilla olisi oltava turvallinen pääsy kattavaan sähköiseen rekisteriin omista terveystiedoistaan, että heidän olisi voitava valvoa henkilökohtaisten terveystietojensa käyttöä ja jakaa niitä turvallisesti valtuutettujen kolmansien osapuolien kanssa ja että tietojen luvaton käyttö olisi kiellettävä tietosuojalainsäädännön mukaisesti; korostaa, että vakuutusyhtiöille tai muiden palveluntarjoajille, joilla on oikeus tutustua sähköisiin terveydenhuoltosovelluksiin tallennettuihin tietoihin, ei pitäisi antaa lupaa käyttää kyseisistä sovelluksista saamiaan tietoja syrjintään, mukaan lukien syrjivä hinnoittelu, sillä tämä olisi vastoin terveyspalvelujen saatavuutta koskevaa perusoikeutta;

33.  muistuttaa, että tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely on periaatteessa kielletty ja että kieltoon on joitakin tiukkoja poikkeuksia, joissa sovelletaan erityisiä käsittelysääntöjä ja joiden osalta on velvoite toteuttaa aina tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi; painottaa, että arkaluonteisten tietojen väärällä ja turvaamattomalla käsittelyllä voi olla tuhoisia ja peruuttamattomia seurauksia asianomaisille henkilöille;

34.  pitää myönteisenä komission ehdotusta perustaa eurooppalaiset datan sisämarkkinat, mukaan lukien yhteinen eurooppalainen liikkuvuuden data-avaruus, ja panee merkille sen valtavat taloudelliset mahdollisuudet;

35.  korostaa, että tällainen eurooppalainen data-avaruus olisi erityisen kiinnostava Euroopan liikenne- ja logistiikka-aloille, koska sen avulla voidaan tehostaa tavara- ja henkilöliikennevirtojen organisointia ja hallintaa sekä parantaa ja tehostaa infrastruktuurin ja resurssien käyttöä koko Euroopan laajuisessa liikenneverkossa (TEN-T);

36.  korostaa lisäksi, että tällä eurooppalaisella data-avaruudella varmistettaisiin myös parempi näkyvyys toimitusketjussa, liikenne- ja rahtivirtojen reaaliaikainen hallinta, yhteentoimivuus ja multimodaalisuus sekä hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen koko TEN-T-verkossa, erityisesti rajatylittävillä osuuksilla;

37.  korostaa, että datan yhteiskäyttö voisi parantaa liikenteen hallinnan tehokkuutta ja liikenneturvallisuutta kaikissa liikennemuodoissa; korostaa datan yhteiskäytön mahdollisia hyötyjä, kuten reaaliaikaista navigointia ruuhkien välttämiseksi ja reaaliaikaisia ilmoituksia julkisen liikenteen myöhästymisistä, jolloin säästetään työaikaa, parannetaan tehokkuutta ja vältetään pullonkaulat;

38.  ehdottaa, että komission olisi tarkistettava rautatieliikenteen yhteentoimivan tietojenvaihdon sääntelykehyksen luomisen yhteydessä Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmää ”henkilöliikenteen telemaattiset sovellukset” koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä annettua komission asetusta (EU) N:o 454/2011(27) ja Euroopan unionin rautatiejärjestelmän tavaraliikenteen telemaattisia sovelluksia koskevaa osajärjestelmää koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä annettua komission asetusta (EU) N:o 1305/2014(28);

39.  pitää myönteisenä komission tukea yhteisen eurooppalaisen maatalousdata-avaruuden perustamiselle; muistuttaa maatalousdatan ja sen laajan saatavuuden potentiaalista, kun tavoitteena on parantaa resurssien kestävyyttä, kilpailukykyä ja käyttöä kaikkialla elintarvike- ja metsätalousketjussa, edistää innovatiivisten ja kestävien tekniikoiden kehittämistä, parantaa kuluttajien mahdollisuuksia saada asiaankuuluvia tietoja ja vähentää elintarvikejätettä ja pienentää alan ekologista jalanjälkeä; kehottaa jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia tehostamaan välineiden kehittämistä maatalouden osa-aloja sekä muun muassa maataloustuotteiden tuontia ja vientiä koskevan datan keräämistä ja käsittelyä varten ja investoimaan siihen;

40.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten hyödyllistä olisi ja missä laajuudessa voitaisiin luoda yhteisiä eurooppalaisia data-avaruuksia kulttuurialaa ja luovia aloja ja toimialoja sekä kulttuuriperintöä varten; toteaa, että kulttuurialalla on huomattava määrä uudelleenkäytettävää dataa, joka voisi hyödyttää kulttuurilaitoksia, kun se yhdistetään muihin lähteisiin kuten avoimen datan lähteisiin ja data-analytiikkaan;

41.  kehottaa luomaan matkailun eurooppalaisen data-avaruuden, jonka tavoitteena on auttaa kaikkia alan toimijoita, erityisesti pk-yrityksiä, hyötymään valtavista datamääristä, kun pannaan täytäntöön politiikkaa ja hankkeita alue- ja paikallistasolla, edistetään elpymistä ja vauhditetaan digitalisaatiota;

42.  tukee komission aloitetta, joka koskee data-altruismia koskevan tarkkaan määritellyn ja EU:n laajuisen lähestymistavan luomista ja data-altruismia koskevan selkeän määritelmän ja sääntöjen laatimista noudattaen tietosuojaa koskevia EU:n periaatteita, erityisesti käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevaa periaatetta, jonka mukaan dataa käsitellään ”tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten”; tukee komission ehdotusta, jonka mukaan data-altruismin olisi aina edellytettävä tietoista suostumusta ja suostumus olisi voitava perua milloin tahansa; korostaa, että data-altruismin puitteissa luovutetut tiedot on tarkoitettu käsiteltäviksi yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin eikä niitä saisi käyttää yksinomaan kaupallisiin tarkoituksiin;

43.  kehottaa edistämään datanhallintakehyksessä yleistä etua palvelevan datan periaatetta ja suojelemaan samalla aina unionin kansalaisten oikeuksia;

44.  painottaa, ettei ihmisiä pitäisi painostaa jakamaan dataansa eikä päätöksiä saa sitoa henkilötietojensa käytön sallimisen valitseville henkilöille koituvaan suoraan hyötyyn tai etuihin;

Datasäädös sekä datan saatavuus ja yhteentoimivuus

45.  kehottaa komissiota esittämään datasäädöstä, jolla kannustetaan lisäämään oikeudenmukaista datan liikkuvuutta yritysten välillä (B2B), yrityksiltä viranomaisille (B2G), viranomaisilta yrityksille (G2B) ja viranomaisten välillä (G2G) kaikilla aloilla ja mahdollistetaan se;

46.  kehottaa komissiota edistämään datan yhteiskäytön kulttuuria ja datan vapaaehtoisen yhteiskäytön järjestelyjä, kuten parhaiden käytäntöjen, oikeudenmukaisten sopimusmallien ja turvallisuustoimenpiteiden täytäntöönpanoa; toteaa, että datan vapaaehtoinen yhteiskäyttö olisi mahdollistettava vakaalla lainsäädäntökehyksellä, jolla varmistetaan luottamus ja kannustetaan yrityksiä asettamaan dataa toisten saataville, erityisesti yli rajojen; kehottaa komissiota selventämään käyttöoikeuksia erityisesti B2B- ja B2G-markkinaympäristöissä; kehottaa komissiota kannustamaan yrityksiä vaihtamaan dataa, olipa se sitten alkuperäistä, johdettua tai yhdessä tuotettua, mahdollisesti palkkiojärjestelmän ja muiden kannustinten avulla kunnioittaen samalla liikesalaisuuksia, arkaluonteista dataa ja teollis- ja tekijänoikeuksia; kehottaa komissiota kehittämään yhteistyöhön perustuvia lähestymistapoja datan yhteiskäytölle ja dataa koskevia vakiomuotoisia sopimuksia ennustettavuuden ja luotettavuuden parantamiseksi; korostaa, että sopimuksissa on asetettava selkeät velvoitteet ja vastuu datan saannin, käsittelyn, yhteiskäytön ja tallentamisen osalta, jotta voidaan rajoittaa tällaisen datan väärinkäyttöä;

47.  toteaa, että datan keskittymisestä johtuva markkinoiden epätasapaino rajoittaa kilpailua, lisää markkinoille pääsyn esteitä ja vähentää datan laajaa saatavuutta ja käyttöä; toteaa, että yritysten väliset sopimukset eivät välttämättä takaa pk-yrityksille asiaankuuluvaa datan saatavuutta, sillä yritysten neuvotteluvoimassa tai asiantuntemuksessa on eroja; panee merkille, että tietyissä erityisolosuhteissa, kuten silloin, kun yritysten välisissä data-arvoketjuissa on systemaattisia epätasapainotiloja, datan saatavuuden varmistamisen olisi oltava pakollista esimerkiksi käyttäen hyvin muodostettuja sovellusrajapintoja, joilla varmistetaan oikeudenmukainen saatavuus kaikenkokoisille toimijoille, tai pannen täytäntöön kilpailusääntöjä epäreilujen tai lainvastaisten yritysten välisten käytäntöjen torjumiseksi; korostaa, että tällaista epätasapainoa esiintyy eri aloilla;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan toimijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka koskevat sellaisen datan saatavuutta, jonka tuottamiseen ne ovat osallistuneet, ja parantamaan näiden toimijoiden tietoisuutta erityisesti oikeuksista, jotka koskevat datan saatavuutta, siirtoa, toisen osapuolen kehottamista lopettamaan datan käyttö, korjaamaan sitä tai poistamaan se, samalla kun määritetään oikeuksien haltijat ja määritetään tällaisten oikeuksien luonne; kehottaa komissiota selventämään toimijoiden oikeuksia hyötyä sellaisten sovellusten tuottamasta taloudellisesta arvosta, jotka on koulutettu käyttäen dataa, jonka tuottamiseen ne ovat osallistuneet;

49.  katsoo olevan tärkeää taata, että edistetään yrityksille ja erityisesti mikroyrityksille, pk-yrityksille ja startup-yrityksille annettavaa oikeudellista ja teknistä tukea sekä kansallisella että unionin tasolla esimerkiksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelmaan kuuluvien Euroopan digitaali-innovointikeskittymien yhteydessä, jotta voidaan tehostaa datan käyttöä ja yhteiskäyttöä ja parantaa yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamista; katsoo, että yhdessä tuotettu data olisi asetettava saataville siten, että kunnioitetaan perusoikeuksia, tuetaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja edistetään työmarkkinaosapuolten osallistumista, jopa yritystasolla; korostaa, että tällaiset käyttöoikeudet on tehtävä teknisesti mahdollisiksi ja myönnettävä standardoitujen rajapintojen kautta;

50.  kehottaa kaikkia unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita sekä paikallis- ja aluehallintoja näyttämään esimerkkiä ja tarjoamaan reaaliaikaisia palveluja ja toteuttamaan reaaliaikaiseen dataan perustuvia politiikkatoimia; korostaa, että digitalisaatio tarjoaa julkishallinnoille mahdollisuuden vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja torjua julkisten elinten ja viranomaisten siiloja, jotta voidaan hallita tehokkaammin muita kuin henkilötietoja, mikä hyödyttää julkisten palvelujen kehittämistä ja tarjoamista;

51.  kehottaa lisäämään ja parantamaan turvallisesti anonymisoitujen henkilötietojen toissijaista käyttöä sekä kehittyneiden yksityisyyden suojaa parantavien ja yksityisyyden säilyttävien teknologioiden käyttöä erityisesti yrityksiltä viranomaisille suuntautuvassa / viranomaisten välisessä vaihdossa, jotta voidaan vauhdittaa innovointia ja tutkimusta ja parantaa palveluja yleisen edun nimissä; korostaa, että tarvitaan välineitä sen varmistamiseksi, että tällaisessa toissijaisessa käytössä noudatetaan aina täysimääräisesti tietosuojaa ja yksityisyydensuojaa koskevaa unionin lainsäädäntöä; korostaa, että datan saatavuus ei sulje pois yksityisyyden suojaa;

52.  korostaa myös, että sosiaalisen median lähteistä kerättyjen henkilötietojen käytössä on noudatettava täysin yleistä tietosuoja-asetusta tai tietojen on oltava peruuttamattomasti anonymisoituja; pyytää komissiota tekemään tunnetuiksi anonymisointitekniikoita koskevia parhaita käytäntöjä sekä edistämään edelleen anonymisoinnin peruuttamista ja sen torjumista koskevaa tutkimusta; kehottaa Euroopan tietosuojaneuvostoa antamaan lisäohjeita tässä asiassa; varoittaa kuitenkin luottamasta anonymisointiin yksityisyyden suojaavana tekniikkana, sillä tietyissä tapauksissa täydellinen anonymisointi on käytännössä mahdotonta;

53.  korostaa julkisen sektorin roolia innovatiivisen ja kilpailukykyisen datatalouden edistämisessä; korostaa tässä yhteydessä, että julkisesti kerätyn datan tai yksityisten toimijoiden keräämän yleistä etua koskevan datan yhteydessä on vältettävä palveluntarjoaja- tai teknologialukkiutumia; kehottaa varmistamaan julkisissa hankintamenettelyissä ja rahoitusohjelmissa yhteisiin teknisiin normeihin perustuvat datan myöhempää saatavuutta, yhteentoimivuutta ja siirrettävyyttä koskevat vaatimukset; kannattaa avoimien standardien, avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja laitteiden, avoimen lähdekoodin alustojen ja tarvittaessa avoimien, hyvin muodostettujen sovellusrajapintojen käyttöä yhteentoimivuuden saavuttamiseksi; korostaa, että on suojeltava ja edistettävä pk-yritysten ja erityisesti startup-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintamenettelyihin julkishallinnon digitalisaation yhteydessä, jotta voidaan edistää dynaamisen ja kilpailukykyisen eurooppalaisen digitaalialan luomista;

54.  korostaa, että datan yhteiskäytön olisi lisättävä kilpailua, ja kannustaa komissiota varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset datan sisämarkkinoilla;

55.  kehottaa komissiota määrittelemään yrityksiltä viranomaisille tapahtuvan datan jakamisen osalta tarkemmin olosuhteet, ehdot ja kannustimet, joiden yhteydessä yksityinen sektori olisi velvoitettava jakamaan dataa julkisen sektorin kanssa, esimerkiksi tapauksissa, joissa se on välttämätöntä datavetoisten julkisten palvelujen järjestämiseksi; korostaa, että järjestelyillä, jotka koskevat datan pakollista jakamista yrityksiltä ja viranomaisille esimerkiksi ylivoimaisen esteen sattuessa, olisi oltava selkeästi määritelty laajuus ja aikataulu ja niiden olisi perustuttava selkeisiin sääntöihin ja velvoitteisiin epäreilun kilpailun välttämiseksi;

56.  kehottaa parantamaan koordinointia jäsenvaltioiden kesken viranomaisten välisen datan yhteiskäytön ja rajatylittävien datavirtojen helpottamiseksi eri aloilla viranomaisten ja sidosryhmien vuoropuhelun avulla, jotta voidaan kehittää yhteinen dataa koskeva lähestymistapa, joka perustuu löydettävyyden, saavutettavuuden, yhteentoimivuuden ja uudelleenkäytettävyyden periaatteisiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia datan laajamittaiseen kuratointiin;

57.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita avointa dataa koskevan direktiivin täysimääräisestä täytäntöönpanosta, sen täytäntöönpanon parantamisesta datan laadun ja julkaisemien osalta ja sen tavoitteiden huomioon ottamisesta neuvoteltaessa korkean lisäarvon data-aineistoja koskevasta täytäntöönpanosäädöksestä; kehottaa sisällyttämään näihin data-aineistoihin muun muassa yritys- ja kaupparekisterien luettelon; korostaa yhteiskunnallisia hyötyjä, joita saadaan edistämällä julkisen sektorin datan parempaa saatavuutta tavoilla, jotka vahvistavat käytettävyyttä koko unionissa; kehottaa komissiota muodostamaan vahvan yhteyden näiden korkean lisäarvon data-aineistojen ja tulevan dataa koskevan lainsäädännön sekä yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien käyttöönoton välille;

58.  korostaa, että sekä talouden että yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että julkisen sektorin dataa voidaan käyttää uudelleen laajasti ja että sen olisi oltava mahdollisuuksien mukaan reaaliaikaista tai ainakin ajantasaista sekä helposti saatavilla ja käsiteltävissä koneluettavien ja käyttäjäystävällisten muotojen ansiosta; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja edistämään muiden kuin arkaluontoisten, julkisen sektorin tuottamien data-aineistojen yhteiskäyttöä koneluettavassa muodossa laajemmin kuin avointa dataa koskevassa direktiivissä edellytetään joko maksutta, aina kun se on mahdollista, tai kulujen hinnalla ja antamaan ohjeita datan yhteiskäytön yhteisestä mallista yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimusten mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan korkean lisäarvon data-aineistojen päivittämisen joustavuuden ja samalla laajentamaan avointa dataa koskevan direktiivin soveltamisalaa siten, että se kattaisi lisää julkisia data-aineistoja, ja panemaan täytäntöön julkisen sektorin datan implisiittisen digitaalisen avoimuuden periaatteen, jotta jäsenvaltioita voidaan kannustaa julkaisemaan olemassa olevaa digitaalista raakadataa reaaliajassa;

59.  huomauttaa, että liikennettä ja matkailua koskevien nykyaikaisten digitaalisten ratkaisujen, kuten autonomisten ajoneuvojen ja älykkäiden liikennejärjestelmien, nopea kehittäminen ei ole mahdollista ottamatta Euroopan tasolla käyttöön yhteisiä, yhtenäisiä ja jäsenneltyjä koneluettavia tietomuotoja, joiden olisi perustuttava avoimiin tallennusstandardeihin;

60.  kehottaa komissiota määrittelemään ja perustamaan yritysten kestävyyden ja vastuun toteutumista koskevan ympäristön, yhteiskunnan ja hallintotavan datarekisterin, joka on olennaisen tärkeää kestävien investointien varmistamiseksi ja parantaisi yritysten kestävyyden ja vastuun avoimuutta, jotta ne voivat paremmin osoittaa toimet, joihin on ryhdytty vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan, mitkä data-aineistot ovat olennaisen tärkeitä ekologisen siirtymän kannalta, ja kannattaa erityisesti yksityisen datan avaamista silloin, kun se on perusteltua julkista tutkimusta varten;

Infrastruktuuri

61.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään unionin teknologisen suvereniteetin vahvistamiseksi sellaisia teknologioita koskevaa tutkimusta, innovointia ja työtä, jotka helpottavat avointa yhteistyötä, datan yhteiskäyttöä ja analysointia, ja investoimaan valmiuksien kehittämiseen, suuren vaikutuksen hankkeisiin, innovointiin ja digitaaliteknologian käyttöönottoon noudattaen samalla teknologianeutraaliuden periaatetta;

62.  korostaa, että meneillään oleva covid-19:n aiheuttama hätätilanne on paljastanut digitaalialan puutteita ja heikkouksia sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan edelleen tehokkaasti digitaaliseen kuiluun sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä parantamalla nopean laajakaistan, erittäin suuren kapasiteetin verkkojen ja tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen saatavuutta, myös syrjäisimmillä alueilla ja maaseudun asutuilla alueilla, ja edistämällä siten yhteenkuuluvuutta ja taloudellista ja sosiaalista kehitystä; viittaa sateelliittiyhteyksien mahdolliseen rooliin äärimmäisen syrjäisillä alueilla;

63.  muistuttaa, että unionin data- ja tekoälystrategioiden menestys riippuu laajemmasta tieto- ja viestintätekniikan ekosysteemistä, digitaalisen kuilun umpeen kuromisesta, teknologian kehityksen nopeuttamisesta muun muassa esineiden internetissä, tekoälyssä, kyberturvallisuusteknologiassa, valokuituteknologiassa, 5G:ssä, 6G:ssä, kvantti- ja reunalaskennassa, hajautetun tilikirjan teknologioissa (mukaan lukien lohkoketjuteknologia), digitaalisissa kaksosissa, suurteholaskennassa, visuaalisen käsittelyn teknologiassa ja älykkäissä yhteyksissä verkon reunalla, kuten esimerkiksi laajoilla ja avoimilla ehdotuspyynnöillä hankkeista, joissa yhdistyvät reunalaskenta ja esineiden internet; korostaa, että datan käsittelyyn ja digitaalisten tuotteiden ja palvelujen yhteenliittämiseen perustuvaa teknologista kehitystä on tuettava oikeudellisesti sitovilla eettisillä normeilla yksityisyyteen ja tietosuojaan kohdistuvien uhkien lieventämiseksi;

64.  panee merkille Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen nykyisen menestyksen; katsoo, että se on tärkeä väline, jonka avulla voidaan vaihtaa tietoja ja dataa tiedemaailman ja tutkijoiden välillä sekä laajemmin yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä; pitää myönteisenä komission ehdotusta, joka koskee Euroopan johtoaseman säilyttämistä ja edistämistä superlaskennan ja kvanttilaskennan alalla;

65.  korostaa, että digitaalialalla on merkittäviä mahdollisuuksia edistää maailman hiilipäästöjen vähentämistä; toteaa, että digitaalialan osuuden maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä arvioidaan olevan yli kaksi prosenttia; korostaa, että alan laajentuessa jatkuvasti on keskityttävä energia- ja resurssitehokkuuteen ympäristövaikutusten torjumiseksi; toteaa, että uudet teknologiset ratkaisut, kuten valokuituteknologia (kuparijohtoihin verrattuna) ja energiatehokas ohjelmointi, saavat aikaan paljon pienemmän hiilijalanjäljen; korostaa, että kriittisten raaka-aineiden käyttöä ja kiertoa on parannettava ja samalla on vähennettävä ja kierrätettävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua;

66.  korostaa, että datakeskusten osuus maailman sähkönkulutuksesta kasvaa ja että niiden osuuden kasvu voi jatkua edelleen, ellei toteuteta toimenpiteitä; panee merkille komission tavoitteen, jonka mukaan datakeskukset olisivat energiatehokkaita, kestäviä ja ilmastoneutraaleja vuoteen 2030 mennessä; tukee innovatiivisten ja parhaiden käytettävissä olevien ratkaisujen, jätteen vähentämisen ja vihreiden datatallennustekniikoiden edistämistä keskittyen erityisesti kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen synergioihin ja käyttäen datakeskusten jäähdytyksestä syntyvää hukkalämpöä datakeskusten vaikutusten lieventämiseksi ympäristön, resurssien ja niiden käyttämän energian osalta; kehottaa ilmoittamaan kuluttajille avoimemmin datan tallennuksesta ja yhteiskäytöstä aiheutuvista hiilidioksidipäästöistä;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kilpailukykyisiä markkinoita vahvistaen samalla eurooppalaisia yrityksiä ja tukemaan eurooppalaisten pilvipalvelujen tarjonnan kehittämistä; pitää myönteisenä eurooppalaisen pilviresurssien federaation aloitteita, kuten teollisuuden datan ja pilvipalveluiden eurooppalaista allianssia (European Alliance for Industrial Data and Cloud) ja rahoitusaloitteita, sekä GAIA-X-hanketta, jossa pyritään kehittämään federoitu datainfrastruktuuri ja luomaan ekosysteemi, joka mahdollistaa mallinsa vuoksi datan toimittajien skaalautuvuuden, yhteentoimivuuden ja itsemääräämisoikeuden, jotta voidaan varmistaa organisaatioiden ja yksilöiden oikeus määrätä itse oman datansa valvonnasta; kannattaa kilpailuun perustuvia EU:n markkinoita infrastruktuuripalvelujen, alustapalvelujen ja sovelluspalvelujen aloilla ja erikoistuneiden ja kapea-alaisten pilvipalvelujen ja sovellusten kehittämisessä; kehottaa komissiota seuraamaan jatkossakin valppaasti oligopolistisilla markkinoilla unionissa toimivien merkittävien toimijoiden määräävän markkina-aseman mahdollista väärinkäyttöä, joka voisi rajoittaa kilpailua tai kuluttajien valinnanvaraa; korostaa, että pilvipalveluinfrastruktuurien olisi perustuttava luottamuksen, avoimuuden, turvallisuuden, yhteentoimivuuden ja siirrettävyyden periaatteisiin; korostaa, että datan siirrettävyyden periaatteita noudattamalla pitäisi selviytyä tarvittavissa määrin tietotekniikkapalvelujen tarjoajien infrastruktuureissa ja käytännöissä olevista eroista, jotta voidaan varmistaa käyttäjien datan tehokas siirtäminen; toteaa, että käyttäjillä ei välttämättä ole täsmälleen samaa konfigurointia ja palvelua siirtäessään dataansa tarjoajalta toiselle;

68.  kehottaa komissiota nopeuttamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sellaisen pilvipalveluja koskevan sääntökirjan laatimista, jossa säädetään kilpailukykyisten pilvipalvelujen tarjoamisen periaatteista unionissa, esitetään vankka kehys selkeyden parantamiseksi ja pilvipalvelujen vaatimustenmukaisuuden edistämiseksi sekä muun muassa velvoitetaan palveluntarjoajat paljastamaan, missä dataa käsitellään ja mihin se on tallennettu varmistaen samalla, että käyttäjillä on oikeus määrätä itse datastaan; toteaa, että tällä sääntökirjalla olisi lisäksi annettava käyttäjille mahdollisuus siirtää datansa saumattomasti yhteentoimivien rajapintojen kautta muille palveluntarjoajille; katsoo, että sääntökirjalla olisi pyrittävä estämään teknologialukkiumat erityisesti julkisissa hankinnoissa; katsoo, että Euroopan standardointikomitean (CEN) CWA-sopimusten (CEN Workshop Agreement) hyödyntäminen tietyillä aloilla, kuten pilvipalveluissa, on keino tehostaa yhdenmukaistettujen standardien laatimista; korostaa, että vaikka yritykset ja kuluttajat voivat valita pilvipalvelujen tarjoajan, kaikkien EU:hun sijoittautuneiden tai EU:ssa toimivien pilvipalvelujen tarjoajien on noudatettava EU:n sääntöjä, normeja ja standardeja ja niiden sääntöjen noudattamista olisi seurattava; toteaa, että jos EU:hun sijoittautunut toimija käyttää EU:n ulkopuoliseen maassa sijaitsevia pilvipalveluja, on tärkeää varmistaa, että riitatilanteissa sovelletaan samalla tavalla korkeatasoista oikeussuojaa, myös teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvissä tapauksissa;

69.  kannattaa sitä, että komissio hyödyntää kilpailua koskevien horisontaalisten ja vertikaalisten suuntaviivojen uudelleentarkastelua ottaakseen käyttöön uusia välineitä datamarkkinoille ominaisen markkinoiden liiallisen keskittymisen hillitsemiseksi, kuten jatkuvan riskimarkkinoiden seurannan ja tarvittaessa ennakkosääntelyn;

70.  korostaa suuria datamääriä käsittelevien toimijoiden turvallisuuskulttuurin sekä luottamuksen ja vakaamman kyberturvallisuuskehyksen merkitystä vakaan datatalouden kannalta; korostaa viimeisintä kehitystä edustavan digitaalisen infrastruktuurin merkitystä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan yhdessä siihen, jotta voidaan varmistaa sen täysimääräinen käyttöönotto; kehottaa tukemaan teknologian edelleenkehittämistä datan turvallista yhteiskäyttöä varten esimerkiksi turvallisen usean osapuolen laskenta- ja salausteknologian avulla; kehottaa komissiota esittämään kaikenkokoisille markkinatoimijoille, myös mikroyrityksille ja pk-yrityksille, sopivia ratkaisuja ja kyberturvallisuusstandardeja; kannattaa yhteistä ja koordinoitua lähestymistapaa 5G-kyberturvallisuutta koskevaan EU:n välineistöön ja 5G:n turvalliseen käyttöönottoon EU:ssa;

71.  kehottaa komissiota edistämään datan yhteiskäyttöinfrastruktuurin väärinkäyttöalttiutta, haavoittuvuutta ja yhteentoimivuutta koskevia tarkastuksia; kiinnittää huomiota kyberhyökkäysten aiheuttamiin merkittäviin ja nopeasti kasvaviin kustannuksiin; muistuttaa, että paremmat yhteydet voivat lisätä kyberuhkia ja -rikollisuutta sekä kyberterrorismia ja teknologian aiheuttamien ja luonnononnettomuuksien vaaraa, esimerkiksi liikesalaisuuksiin kohdistuvan vaikutuksen osalta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotusta tarkistaa verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta annettua direktiiviä (EU) 2016/1148(29) ja perustaa uusi EU:n kyberturvallisuuden osaamiskeskus, jotta voidaan parantaa kyberuhkien sietokykyä ja vastata tehokkaammin kyberhyökkäyksiin;

72.  korostaa, että tuotteiden ja palvelujen turvalliseen käyttöönottoon datavetoisissa, kuluttajille suunnatuissa ja teollisissa esineiden internetin eurooppalaisissa ekosysteemeissä olisi kuuluttava sisäänrakennetut turvallisuus- ja yksityisyydensuojajärjestelyt; kannustaa käyttämään avoimuuden lisäämiseen tarkoitettuja välineitä; tukee komission tavoitetta kehittää digitaalinen tuotepassi;

73.  korostaa, että toimivaltaisilla markkinavalvontaviranomaisilla on oltava tarvittava valta saada asiaankuuluvaa dataa noudattaen kuitenkin täysimääräisesti asetusta (EU) 2019/1020(30), kun niillä on syytä epäillä mahdollisesti laittomia käytäntöjä, jotta voidaan vahvistaa niiden toimia ja varmistaa tuoteturvallisuuden valvonta; korostaa tarvetta turvata valvontaviranomaisten saataville asetetun datan turvallisuus ja suoja;

74.  kehottaa seuraamaan liikennelainsäädännön ja erityisesti asetuksen (EU) 2020/1056, direktiivin (EU) 2019/1936 ja asetuksen (EU) 2019/1239 täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa tuki yrityksille, edistää digitalisaatiota ja parantaa tietojenvaihtoa yritysten ja hallinnon välisissä (B2A) ja yritysten ja kuluttajien välisissä (B2C) sekä B2B-, B2G- ja G2B-yhteyksissä;

Tutkimus, osaaminen, pätevyys ja tekoäly

75.  toteaa, että datan saatavuudella voidaan nopeuttaa tieteellistä tutkimusta ja koulutusohjelmia; pitää myönteisenä komission työtä tutkimus- ja koulutusdatan yhteiskäytön mahdollistamiseksi; pitää myönteisenä eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen kehittämistä avoimeksi, luotetuksi ja federoiduksi eurooppalaiseksi ympäristöksi, jossa tutkimusdataa voidaan tallentaa, jakaa ja uudelleenkäyttää yli rajojen; pitää tärkeänä, että tutkimusdata asetetaan saataville noudattaen ”niin avoin kuin mahdollista ja niin suljettu kuin välttämätöntä” -periaatetta; korostaa yliopistojen välisten strategisten kumppanuussopimusten merkitystä edistettäessä edelleen yhteistyötä datatieteen eri aloilla;

76.  korostaa, että on tärkeää saavuttaa yleisen digitaalisen lukutaidon korkea taso ja edistää tiedotustoimia; korostaa, että unionin kasvupotentiaali riippuu sen väestön ja työvoiman osaamisesta; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota ohjelmistosuunnitteluun, tieto- ja viestintätekniikan kykyjen houkuttelemiseen ja kaikkien datalukutaitoon, jotta voidaan luoda eurooppalaista taitotietoa keskittyen seuraavan sukupolven teknologioihin ja edelläkävijäteknologioihin; korostaa, että lainvalvonnan ja oikeushallinnon henkilöstöllä on oltava asiaankuuluvat digitaaliset taidot, sillä ne ovat ratkaisevan tärkeitä oikeusjärjestelmän digitalisaatiolle kaikissa jäsenvaltioissa; toteaa, että komissio on ehdottanut digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmassa kunnianhimoisia tavoitteita digitaalisista taidoista EU:ssa, ja korostaa, että kyseisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa, kehitystä ja tuloksia on seurattava tiiviisti;

77.  korostaa, että kilpailukykyinen pääsy dataan ja datan rajatylittävän käytön helpottaminen ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan kehittää tekoälyä, joka on riippuvainen datan laadukkaasta ja parantuvasta saatavuudesta sellaisten muita kuin henkilötietoja sisältävien data-aineistojen luomiseksi, joilla voidaan opettaa algoritmeja ja parantaa niiden suorituskykyä;

78.  korostaa, että Euroopan datastrategian täytäntöönpanossa on varmistettava tasapaino yhtäältä datan laajemman käytön ja yhteiskäytön edistämisen ja toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksien ja liikesalaisuksien mutta myös perusoikeuksien, kuten yksityisyyden, suojelun välillä; korostaa, että tekoälyalgoritmien kouluttamisessa käytettävä data perustuu joskus rakenteiseen dataan, kuten tietokantoihin, tekijänoikeuksin suojattuihin teoksiin ja muihin teollis- ja tekijänoikeuksin suojattuihin teoksiin, joita ei yleensä pidetä datana;

79.  toteaa, että tekijänoikeuksin suojatun sisällön käyttöä tietolähteenä on arvioitava nykyisten sääntöjen ja tekijänoikeusdirektiivissä(31) säädetyn tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan poikkeuksen perusteella sekä ottaen huomioon lähioikeudet digitaalisilla sisämarkkinoilla; kehottaa komissiota antamaan ohjeita siitä, kuinka kaikille voidaan antaa mahdollisuus oikeuksien varaamiseen keskitetysti;

80.  toteaa, että komission olisi edelleen arvioitava siviilioikeudellisia menettelyjä koskevan nykyisen oikeudellisen kehyksen muutoksia, jotta voidaan vähentää yksityisten sijoittajien nykyisiä investointiesteitä; kehottaa komissiota toteuttamaan tässä yhteydessä nopeasti ja asianmukaisesti jatkotoimia siviilioikeudellisia menettelyjä koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista 4. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(32) perusteella;

81.  korostaa, että on ehkäistävä kaikenlaisten vääristymien ja erityisesti sukupuoleen perustuvien vääristymien tahaton heijastuminen algoritmipohjaisiin sovelluksiin; kannustaa tämän vuoksi avoimuuteen algoritmien, tekoälyjärjestelmien ja sovellusten suunnittelussa;

82.  muistuttaa, että unionin kansalaisilla on yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan oikeus saada selitys algoritmien tekemistä päätöksistä ja riitauttaa ne epävarmuuden ja läpinäkymättömyyden vähentämiseksi ja että hyvinvointiin ja avoimuuteen työelämässä olisi kiinnitettävä erityishuomiota;

83.  katsoo, että vaikka nykyiset vastuuta koskevat periaatteet ja teknologianeutraalit vastuuta koskevat säännöt ovat yleisesti ottaen valmiita digitaalitaloutta ja uusimpia kehitteillä olevia teknologioita varten, on kuitenkin tapauksia, kuten tekoälyjärjestelmien operaattoreita koskevat tapaukset, joissa vastuuta koskevat uudet tai lisäsäännöt ovat välttämättömiä, jotta voidaan parantaa oikeusvarmuutta ja varmistaa asianmukaisen korvauksen järjestelmä asiaankuuluville henkilöille silloin, kun dataa on käytetty laittomasti;

84.  kehottaa komissiota arvioimaan kattavasti vastaavia mahdollisia lainsäädännön puutteita, jotka koskevat dataan liittyvää vastuuta, esimerkiksi tapauksissa, joissa tekoäly ja muu kuin tekoäly aiheuttaa vahinkoa data-aineiston puutteiden tai epätarkkuuden takia, sekä arvioimaan, miten nykyisiä vastuujärjestelmiä olisi mahdollisesti muutettava, ennen uusien lainsäädäntöehdotusten laatimista;

85.  kehottaa komissiota edistämään parhaita käytäntöjä luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-alat) koulutuksessa keskittyen erityisesti sukupuolten tasa-arvoon sekä naisten osallistumiseen ja työllistämiseen teknologia-aloilla;

86.  pitää myönteisenä Digitaalinen Eurooppa- ja Horisontti Eurooppa -ohjelmia, unionin avaruusohjelmaa, Verkkojen Eurooppa -välinettä sekä Euroopan digitaali-innovaatiokeskittymiä, jotka auttavat eurooppalaisia yrityksiä pysymään digitaalisen siirtymän tarjoamien mahdollisuuksien mukana; korostaa, että on tärkeää kohdentaa Horisontti Eurooppa -ohjelmasta rahoitusta nimenomaan kvanttitutkimukseen; muistuttaa lisäksi roolista, joka elpymis- ja palautumistukivälineellä on tarkoitus olla digitaalistrategian edistämisessä;

87.  kehottaa myöntämään julkista ja yksityistä rahoitusta erityisesti mikroyrityksille ja pk-yrityksille, jotta voidaan tukea digitaalista siirtymää ja hyödyntää täysimääräisesti datatalouden potentiaalia sekä ottaa käyttöön digitaaliteknologioita ja hyödyntää digitaalisia taitoja; korostaa, että tasapuolisten toimintaedellytysten turvaaminen mikroyrityksille ja pk-yrityksille edellyttää dataan pääsyn lisäksi sitä, että varmistetaan taidot, joita tarvitaan analytiikan toteuttamiseksi ja olennaisen tiedon poimimiseksi;

88.  kehottaa työmarkkinaosapuolia tarkastelemaan digitalisaation, datan ja tekoälyn mahdollisuuksia kestävän tuottavuuden lisäämiseksi varmistaen samalla, että kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia, parannetaan työntekijöiden hyvinvointia ja työllistettävyyttä ja investoidaan uudelleenkoulutukseen, täydennyskoulutukseen, koulutukseen uuden työpaikan saamiseksi, elinikäiseen oppimiseen sekä digitaalisen lukutaidon ohjelmiin; toteaa, että datavetoisiin teknologioihin liittyvä tiedotus, koulutus ja avoimuus ovat tärkeitä, jotta unionin kansalaiset voivat ymmärtää kyseisiä teknologioita ja osallistua niiden oikeudenmukaiseen täytäntöönpanoon; korostaa, että työntekijöillä olisi oltava oikeus tietää, milloin ja miten heidän dataansa kerätään, käytetään, tallennetaan tai jaetaan; kehottaa estämään kohtuutonta ja perusteetonta valvontaa työpaikalla; katsoo, että kansallisten ammattiliittojen olisi oltava enemmän mukana laatimassa suosituksia ja suuntaviivoja tietosuojasta ja yksityisyyden suojasta työpaikalla;

Globaalit säännöt

89.  katsoo, että datan käyttöä koskevat globaalit säännöt ovat riittämättömiä; kehottaa komissiota esittämään vertailuanalyysin dataa koskevasta sääntely-ympäristöstä kolmansissa maissa; toteaa, että eräissä kolmansissa maissa toimiviin eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuu yhä enemmän perusteettomia esteitä ja digitaalisia rajoituksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia samanmielisten kolmansien maiden kanssa kansainvälisillä ja monenvälisillä foorumeilla ja kahdenvälisissä ja kauppaa koskevissa neuvotteluissa, jotta voidaan sopia uusista kansainvälisistä eettisistä ja teknisistä normeista, joilla säädellään uusien teknologioiden, kuten tekoälyn, esineiden internetin, 5G:n ja 6G:n, käyttöä ja joilla edistettäisiin unionin arvoja, perusoikeuksia, periaatteita, sääntöjä ja normeja ja varmistettaisiin, että unionin markkinat säilyvät kilpailukykyisinä ja avoimina muulle maailmalle; korostaa, että tarvitaan kansainvälisiä sääntöjä ja normeja, joilla edistetään maailmanlaajuista yhteistyötä tietosuojan vahvistamiseksi ja turvallisen ja asianmukaisen datansiirron aikaansaamiseksi noudattaen täysimääräisesti unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja normeja;

90.  korostaa, että siirrettäessä henkilötietoja muille lainkäyttöalueille on aina noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen, lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin ja perusoikeuskirjan säännöksiä ja otettava ennen siirtämistä huomioon Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset ja ohjeet ja että siirtoja voidaan toteuttaa ainoastaan, jos voidaan taata henkilötietojen riittävän hyvä suoja;

91.  kehottaa varmistamaan datan vapaan liikkuvuuden unionin ja kolmansien maiden välillä edellyttäen, että tietosuoja, yksityisyyden suoja ja muut selkeästi määritellyt, asianmukaisesti perustellut ja syrjimättömät yleiset intressit toteutuvat, esimerkiksi tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten avulla; katsoo, että datan vapaata liikkuvuutta rajojen yli tarvitaan, jotta voidaan hyödyntää kaikki datatalouden mahdollisuudet, ja korostaa, että datan liikkuvuuden säilyttämisen on edelleen oltava Euroopan tavoitteiden perusta; kannattaa sitä, että sidosryhmille, jotka noudattavat täysimääräisesti kaikkea asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä, sallitaan pääsy yhteisiin eurooppalaisiin data-avaruuksiin; kehottaa komissiota neuvottelemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa globaalia digitaalitaloutta koskevista uusista säännöistä, myös datan säilytyspaikkaa koskevien perusteettomien vaatimusten kieltämisestä; muistuttaa, että on tärkeää edistyä sähköistä kaupankäyntiä koskevissa neuvotteluissa Maailman kauppajärjestössä, ja kehottaa sisällyttämään EU:n vapaakauppasopimuksiin kunnianhimoisia ja kattavia sähköistä kaupankäyntiä koskevia lukuja; tukee unionin aktiivista roolia digitalisaatiota koskevan kansainvälisen yhteistyön muilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa, OECD:ssä, Kansainvälisessä työjärjestössä ja Unescossa, ja osallistumista kyseisiin foorumeihin;

o
o   o

92.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 124 I, 17.4.2020, s. 1.
(2) EUVL L 114, 14.4.2020, s. 7.
(3) EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56.
(4) EUVL L 134, 31.5.2018, s. 12.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(6) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 59.
(7) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(8) EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1.
(9) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(10) EUVL C 202 I, 16.6.2020, s. 1.
(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.
(12) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 37.
(13) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 163.
(14) EUVL C 50, 9.2.2018, s. 50.
(15) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 2.
(16) EUVL C 411, 27.11.2020, s. 2.
(17) EUVL C 345, 13.10.2017, s. 130.
(18) Komission tiedonanto aiheesta ”Euroopan datastrategia”, annettu 19. helmikuuta 2020, s. 2.
(19) Kuten tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta 12. helmikuuta 2019 annetussa parlamentin päätöslauselmassa todetaan.
(20) Itävallan ympäristöviraston ja Borderstep Institute -laitoksen komissiolle marraskuussa 2020 laatima lopullinen tutkimusraportti ”Energy-efficient Cloud Computing Technologies and Policies for an Eco-friendly Cloud Market”.
(21) EUVL L 249, 31.7.2020, s. 33.
(22) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 1.
(23) EUVL L 198, 25.7.2019, s. 64.
(24) EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20.
(25) EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1.
(26) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73.
(27) EUVL L 123, 12.5.2011, s. 11.
(28) EUVL L 356, 12.12.2014, s. 438.
(29) EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.
(30) EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.
(31) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
(32) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 39.


Yleinen arvopaperistamista koskeva kehys ja erityinen kehys yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle covid-19-kriisistä toipumisen helpottamiseksi ***I
PDF 116kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle annetun asetuksen (EU) 2017/2402 muuttamisesta covid-19-pandemiasta toipumisen helpottamiseksi (COM(2020)0282 – C9-0207/2020 – 2020/0151(COD))
P9_TA(2021)0099A9-0215/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0282),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0207/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 23. syyskuuta 2020 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. lokakuuta 2020 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 16. joulukuuta 2020 ja 17. maaliskuuta 2021 päivätyillä kirjeillä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0215/2020),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle annetun asetuksen (EU) 2017/2402 muuttamisesta covid-19-kriisistä elpymisen helpottamiseksi

P9_TC1-COD(2020)0151


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/557.)

(1) EUVL C 377, 9.11.2020, s. 1.
(2) EUVL C 10, 11.1.2021, s. 30.


Asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttaminen arvopaperistamiskehyksen mukautusten osalta talouden elpymisen tukemiseksi covid-19-kriisin seurauksena ***I
PDF 114kWORD 39k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta arvopaperistamiskehyksen mukautusten osalta talouden elpymisen tukemiseksi covid-19-pandemian seurauksena (COM(2020)0283 – C9-0208/2020 – 2020/0156(COD))
P9_TA(2021)0100A9-0213/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0283),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0208/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 23. syyskuuta 2020 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. lokakuuta 2020 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 16. joulukuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0213/2020),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta arvopaperistamiskehykseen talouden elpymisen tukemiseksi covid-19-kriisin vuoksi tehtävien mukautusten osalta

P9_TC1-COD(2020)0156


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/558.)

(1) EUVL C 377, 9.11.2020, s. 1.
(2) EUVL C 10, 11.1.2021, s. 30.


Kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskeva valvonta ***I
PDF 118kWORD 57k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä, teknistä apua ja kauttakulkua koskevan unionin valvontajärjestelmän perustamisesta (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0616 – C8-0393/2016 – 2016/0295(COD))
P9_TA(2021)0101A8-0390/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0616),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0393/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kansainvälisen kaupan valiokunnalle työjärjestyksen 110 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 27. maaliskuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. marraskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0390/2017),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskevan unionin valvontajärjestelmän perustamisesta (uudelleenlaatiminen)

P9_TC1-COD(2016)0295


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/821.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa koskevasta valmiuksien kehittämisohjelmasta

Komissio tunnustaa lupiin ja valvontaan liittyvän yhteisen valmiuksien kehittämis- ja koulutusohjelman merkityksen toimivan EU:n vientivalvontajärjestelmän kannalta. Komissio tarkastelee – kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmää kuullen – tällaiseen ohjelmaan liittyviä henkilö- ja rahoitusresurssitarpeita ja kartoittaa valmiuksien kehittämis- ja koulutusohjelman rakenteeseen, toteuttamistapoihin ja käyttöönottoon liittyviä vaihtoehtoja.

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Puolustus- ja turvallisuusalan hankinnat ja puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot: asiaa koskevien direktiivien täytäntöönpano
PDF 149kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 direktiivin 2009/81/EY täytäntöönpanosta puolustus- ja turvallisuusalan hankintojen osalta ja direktiivin 2009/43/EY täytäntöönpanosta puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtojen osalta (2019/2204(INI))
P9_TA(2021)0102A9-0025/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY(1) (”puolustusalan hankintoja koskeva direktiivi”),

–  ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY(2) (”siirtodirektiivi”),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle puolustus- ja turvallisuusalan julkisia hankintoja koskevan direktiivin 2009/81/EY täytäntöönpanosta kyseisen direktiivin 73 artiklan 2 kohdan noudattamiseksi (COM(2016)0762),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY arvioinnista (COM(2016)0760),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission ilmoituksen hallitusten välisten hankintasopimusten myöntämistä puolustus- ja turvallisuusalalla koskevista suuntaviivoista (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY 13 artiklan f alakohta) (C(2016)7727),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/624 puolustusalan alihankkijoiden ja pk-yritysten rajatylittävästä markkinoillepääsystä(3),

–  ottaa huomioon komission ilmoituksen puolustus- ja turvallisuusalan yhteistyönä toteutettavia julkisia hankintoja koskevista suuntaviivoista (puolustus- ja turvallisuusalan julkisia hankintoja koskeva direktiivi 2009/81/EY)(4),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2020 valmistuneen parlamentin tutkimuspalvelujen (EPRS) tutkimuksen ”EU Defence Package: Defence Procurement and Intra Community Transfers Directives”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0025/2021),

A.  ottaa huomioon, että puolustusalan hankintoja koskevalla direktiivillä pyritään ottamaan käyttöön puolustusalan hankintoihin sovellettavia oikeudenmukaisia ja avoimia sääntöjä, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden puolustusalan yritykset voivat päästä puolustusalan markkinoille muissa jäsenvaltioissa;

B.  ottaa huomioon, että siirtodirektiivillä pyritään parantamaan Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden toimintaa, edistämään EU:n puolustusalan toimitusketjun yhdentymistä ja lisäämään toimitusvarmuutta yksinkertaistamalla sääntöjä ja menettelyjä, jotka koskevat EU:n sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja;

C.  katsoo, että molemmilla direktiiveillä pyritään vauhdittamaan puolustukseen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoita ja vahvistamaan Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden kilpailukykyä;

D.  toteaa, että puolustusalan pakettiin kuuluvia direktiivejä tarvitaan, jotta voidaan kehittää edelleen yhteistä eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuskulttuuria, joka perustuu unionin yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin ja jossa kunnioitetaan jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkojen erityisluonnetta;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 laaditussa komission arvioinnissa todettiin, että puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin tavoitteet oli saavutettu vain osittain, sillä vaikka sen avulla käynnistettiin kilpailun, avoimuuden ja syrjimättömyyden lisääminen EU:n puolustusalan hankintoja koskevilla markkinoilla, näiden tavoitteiden täysimittainen saavuttaminen edellyttää, että jäsenvaltioissa hyödynnetään direktiiviä johdonmukaisesti ja paljon enemmän;

F.  toteaa, että EPRS:n tutkimuksessa todettiin, että puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin vaikutukset puolustusalan arvoketjujen eurooppalaistamiseen ovat riittämättömät;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 laaditusta komission arvioinnista ilmeni, että erot tavassa, jolla siirtodirektiivi oli saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, aiheuttivat merkittäviä esteitä sen tehokkaalle soveltamiselle, mistä ovat seuranneet hidas tai vajavainen soveltaminen yksittäisissä jäsenvaltioissa, vaatimusten ja menettelyjen yleisesti puutteellinen yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden välillä ja suuresti vaihtelevat ehdot ja rajoitukset jäsenvaltioiden julkaisemissa yleisissä siirtoluvissa;

H.  ottaa huomioon, että yleisten markkinoillepääsyn esteiden eli maantieteellisen etäisyyden, kielellisten esteiden ja rajatylittävän markkinatuntemuksen puutteen lisäksi puolustusalan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) toimintaan vaikuttavat myös hallinnolliset esteet, kuten toimitusvarmuuteen liittyvät huolenaiheet, alihankintaa koskevien säännösten monimutkaisuus ja luotettavuustodistusten antamiseen liittyvät korkeat kustannukset;

I.  ottaa huomioon, että pk-yritykset kohtaavat merkittäviä haasteita osallistuessaan julkisiin hankintamenettelyihin;

J.  toteaa, että yksi tärkeä syy pk-yritysten osallistumattomuuteen on se, ettei niillä ole rajatylittävää pääsyä toimitusketjuihin; ottaa huomioon, että puolustusalan toimitusketjuihin liittyy merkittävä kansallinen painotus, joka aiheuttaa lisää haasteita pk-yrityksille, jotka haluaisivat osallistua puolustusalan toimitusketjuihin muissa Euroopan maissa; toteaa, että tämän lisäksi taloudellisista syistä johtuen alkuperäiset laitevalmistajat tekevät yhä alihankintoja lähinnä sellaisilta pk-yrityksiltä, joiden kanssa niillä on jo ennestään yhteistyösuhde;

K.  toteaa, että Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoita varten on kehitettävä kattava ja kokonaisvaltainen lähestymistapa, jolla yhdistetään muodollisesti toisiinsa kaikki nykyisin erilliset osa-alueet, kuten Euroopan puolustusteollinen kehittämisohjelma, puolustusalan tutkimusta koskeva unionin valmistelutoimi, Euroopan puolustusrahasto, pysyvä rakenteellinen yhteistyö, asevientiä koskeva EU:n yhteinen kanta, kaksikäyttötuoteasetus(5), vuoden 2009 puolustusalan paketin kaksi direktiiviä ja tulevat aloitteet, kuten toimitusvarmuutta koskevat yhteiset säännöt;

L.  toteaa, että ilman politiikkajohdonmukaisuutta ja erillisten osa-alueiden yhdistämistä vaarana on se, että toimet EU:n tasolla vain lisäävät jo olemassa olevia markkinahäiriöitä ja muita erittäin tehottomia prosesseja ja toimia puolustusalalla;

Puolustusalaan liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen kohentamalla puolustusalan paketin täytäntöönpanoa ja sen valvontaa

1.  toistaa tukevansa tavoitteita, jotka asetettiin puolustusalan paketin direktiiveissä, jotka annettiin edistämään EU:n puolustusalan toimitusketjun yhdentymistä edelleen ja lisäämään jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ja avoimuutta, yhdenvertaista kohtelua ja Euroopan puolustusteollisuuden yleistä kilpailukykyä;

2.  korostaa, että direktiivien tehokas täytäntöönpano on askel kohti EU:n tavoitetta strategisesta riippumattomuudesta ja Euroopan puolustusunionista; painottaa, että direktiivien ansiosta EU:n puolustuspolitiikka voisi olla yhtenäisempää ja tukea Euroopan puolustusteollisuuden kehittämistä, edellyttäen että jäsenvaltioilla on yhteinen visio ja yhteinen strateginen näkemys Euroopan puolustusaloitteista;

3.  pitää valitettavana puolustusalaan liittyvien tuotteiden EU:n sisämarkkinoiden jatkuvaa pirstaloituneisuutta, joka johtaa edelleen tarpeettomiin päällekkäisyyksiin ja tehottomuuden lisääntymiseen jäsenvaltioiden puolustusmenoissa;

4.  on tyytyväinen joihinkin myönteisiin suuntauksiin, joita on havaittu puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin vaiheittaisessa täytäntöönpanossa, kuten jäsenvaltioiden tekemien hankintailmoitusten ja tehtyjä sopimuksia koskevien ilmoitusten määrän kasvu ja Tenders Electronic Daily (TED) -tietokannan välityksellä tarjouskilpailutettujen hankintasopimusten osuuden kasvu; painottaa kuitenkin, että hyvin suuri määrä hankintoihin liittyvistä kustannuksista syntyy edelleen direktiivin soveltamisalan ulkopuolella ja että ylivoimainen enemmistö sopimuksista tehdään yhä kansallisella tasolla; painottaa myös, että pk-yritysten on vaikea osallistua hankintamenettelyihin;

5.  korostaa, että poikkeuksia koskevien säännösten ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan määräysten järjestelmällinen käyttö jäsenvaltioissa voi heikentää puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa;

6.  palauttaa mieliin komission tulkintaohjeet edellytyksistä, joiden perusteella voidaan vedota SEUT 346 artiklaan puolustusalan hankintojen alalla ja jonka tarkoituksena on estää tämän määräyksen mahdollinen väärinkäyttö ja väärät tulkinnat; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti komission tulkintaohjeita ja pyytää komissiota varmistamaan, että niitä sovelletaan ja niiden noudattamista valvotaan johdonmukaisesti;

7.  kehottaa käyttämään asianmukaisesti poikkeuksia ja vastasuoritevaatimuksia puolustusalan hankinnoissa, sillä ne rajoittavat reilua kilpailua Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoilla ja kehottaa etenkin seuraamaan ja valvomaan paremmin hallitusten välistä kauppaa koskevan poikkeuksen asianmukaista käyttöä komission vuonna 2016 hallitusten välisestä kaupasta ja puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin soveltamisesta antaman ohjeistuksen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin ilmoittamaan järjestelmällisemmin ja kattavammin poikkeusten käyttöä koskevat yhdenmukaiset, täsmälliset ja vertailukelpoiset tiedot asiaa koskevien komission suuntaviivojen soveltamiseksi ja niitä koskevan valvonnan parantamiseksi; katsoo, että komission olisi kannettava vastuunsa sellaisten poikkeuksien tarpeellisuuden ja oikeasuhtaisuuden seurannassa, joihin jäsenvaltiot vetoavat tehdessään sopimuksia puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolella, ja katsoo, että komission toimien ei pitäisi perustua pääosin teollisuudenalan sille tekemiin valituksiin; kehottaa siksi komissiota tehostamaan toimiaan ja toteuttamaan rohkeita ja ennakoivia toimenpiteitä, joilla estetään poikkeusten väärinkäyttö, ja valvomaan täytäntöönpanoa vakuuttavammin erityisesti varmistamalla rikkomusmenettelyjen vaikuttavuus;

8.  katsoo, että on edelleen hyvin tärkeää keskittyä puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja sen valvontaan, ja katsoo, että tämä edellyttää, että jäsenvaltioiden olisi keskityttävä varmistamaan yhdenvertainen kohtelu, avoimuus ja kilpailu sekä takaamaan mahdollisuus osallistua tämän alan julkisiin hankintamenettelyihin ja että komission olisi keskityttävä yhteisten raportointivaatimusten täytäntöönpanoon ja antamaan jäsenvaltioille lisää ohjeita ja tietoa direktiivissä vahvistettujen säännösten soveltamisesta;

9.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin ja kannustaa niitä jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä, joissa puolustusteollisuus on suuri ja vakiintunut toimiala;

10.  katsoo, että jotta hankinnat olisi laatuun perustuvia ja ketteriä, joitakin puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä näkökohtia voitaisiin parantaa, kuten direktiivin 2014/24/EU(6) mukaisten avoimen menettelyn, innovaatiokumppanuuksien tai muiden uusien menettelyjen käyttö jäsenvaltioissa, ja kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan kyseistä direktiiviä johdonmukaisesti aina kun se on mahdollista; katsoo kuitenkin, että puolustusalan hankintoja koskevaa direktiiviä ja siirtodirektiiviä ei ole tässä vaiheessa tarpeen tarkistaa, koska nykyinen sääntelykehys on riittävä, jos sen täytäntöönpano, käyttö ja valvonta ovat asianmukaisia;

11.  kehottaa siksi komissiota seuraamaan direktiivien täytäntöönpanoa, parantamaan niiden avoimuutta ja antamaan jäsenvaltioille ohjeistusta, jotta varmistetaan direktiivien johdonmukainen ja täysimääräinen soveltaminen ja siten niiden tavoitteiden saavuttaminen kaikilta osin, sillä vastavuoroisuuden puute voi lannistaa jäsenvaltioita, joissa täytäntöönpanoaste on korkeampi;

12.  huomauttaa, että siirtodirektiiviin liittyen uusien välineiden, kuten yleisten siirtolupien, käyttöönotto on suhteellisen vähäistä verrattuna yksittäisiin siirtolupiin, jotka oli tarkoitus korvata uusilla välineillä;

13.  huomauttaa lisäksi, että luotettavuustodistusten käyttöönotto on ollut odotettua hitaampaa ja vähäisempää ja että siirtodirektiivin tehokkaalle soveltamiselle on edelleen esteitä, kuten erityisesti pk-yritysten keskuudessa vallitseva vähäinen tietämys direktiivin nojalla käytettävistä olevista välineistä, sisämarkkinoilla tarjolla olevista mahdollisuuksista ja jäsenvaltioiden vientivalvonnassaan noudattamasta järjestelmästä sekä yhdenmukaistamisen puute yleisten siirtolupien täytäntöönpanossa, jotka kaikki vaikeuttavat merkittävästi direktiivin tehokasta soveltamista;

14.  katsoo siksi, että siirtodirektiivin päätavoitteet on saavutettu vain osittain, erityisesti tavoite, joka koskee puolustukseen liittyvien tuotteiden liikkuvuuden sujuvoittamista sisämarkkinoilla sekä sisämarkkinoiden tehostamista, toimitusvarmuuden parantamista ja kilpailukyvyn kohentamista;

15.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön puolustukseen liittyvien tuotteiden EU:n sisäisten siirtojen todelliset sisämarkkinat, joilla kansalliset viranomaiset ovat tietoisia siitä, mitä tuotteita siirretään ja minne niitä siirretään, ja joilla vientiluvat ja muut vientirajoitukset on vähennetty vaadittuun minimiin;

16.  ottaa tässä yhteydessä huomioon edistyksen, jonka komissio on aikaansaanut yleisten siirtolupien soveltamisalaa ja -ehtoja koskevilla suosituksillaan;

17.  kehottaa komissiota parantamaan siirtodirektiivin täytäntöönpanoa yksittäisissä jäsenvaltioissa vaatimalla kansallisia viranomaisia ratkaisemaan jäljellä olevat kysymykset;

18.  kehottaa lisäämään yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa kansallisten siirtoja valvovien yhteisöjen välillä kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan puuttua sekä vallitseviin eroihin siirtojen valvontaan liittyvissä käytännöissä että jäsenvaltioiden väliseen luottamuspulaan ja arvioida kansallisten yhteyspisteiden nimeämistä EU:n sisäisiin siirtoihin liittyviä kysymyksiä varten;

19.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon komission suositukset, jotka koskevat yleisten siirtolupien soveltamisalaa ja -ehtoja, ja olemaan asettamatta yleisten siirtolupien soveltamisalaan kuuluville siirroille sellaisia lisäehtoja, jotka ovat ristiriidassa suosituksissa lueteltujen ehtojen kanssa tai heikentäisivät niitä; korostaa tarvetta kääntää kansalliset siirtolupia koskevat säännöt ainakin englanniksi; kehottaa komissiota tukemaan ja avustamaan jäsenvaltioita kaikin tavoin yhdenmukaisten yleisten ja yksittäisten siirtolupien kehittämisessä Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman ja Euroopan puolustusrahaston hankkeita varten;

20.  suhtautuu myönteisesti siirtodirektiivin säännöksiin, joilla pyritään edistämään yhteistyössä toteutettavia puolustusalan hankintoja, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia direktiivin tarjoamia yhteistyömahdollisuuksia aidossa yhteisvastuun hengessä erityisesti Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman ja tulevan Euroopan puolustusrahaston puitteissa;

21.  kehottaa komissiota asettamaan painopisteeksi yleisten siirtolupien soveltamisalaa ja ‑ehtoja koskevien suositusten jatkotoimet ja tarkastelemaan mahdollisuutta muuttaa suositukset sitoviksi määräyksiksi, jotta voidaan toteuttaa vaiheittainen yhdenmukaistaminen tulevien vuosien yleisenä tavoitteena;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan tietämyksen lisäämiseksi siirtodirektiivin välineistä ja hyödyistä erityisesti pk-yritysten keskuudessa;

23.  ottaa huomioon strategisen kompassin, jonka avulla on tarkoitus laatia yhteinen uhka-analyysi; katsoo, että puolustusalan paketin olisi oltava yksi sen kulmakivistä, joka edistää vientivalvontaa koskevia toimia;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tiedon laatua, avoimuutta, johdonmukaisuutta ja saatavuutta ja harkitsemaan erityisten tilastoluokituskoodien laatimista, jotta voidaan helpottaa näiden kahden direktiivin täytäntöönpanon seurantaa ja harjoittaa tarkoituksenmukaista valvontaa;

25.  korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on eroja siinä, kuinka paljon ne julkaisevat hankintailmoituksia TED-portaalissa; korostaa verkossa toimivan CERTIDER-tietokannan (Register of the Certified Defence-related Enterprises) saatavuuden ja käytettävyyden varmistamisen merkitystä; korostaa, että EU:n sisäisistä siirroista on asetettava järjestelmällisesti saataville tietoja, mukaan lukien määrälliset tiedot ja toimilupaluokkien mukaisesti eritellyt tiedot, jotta puolustus- ja aseistustoiminta voidaan ottaa paremmin huomioon; panee merkille, että tällaiset erot heikentävät tietojen luotettavuutta ja voivat aiheuttaa häiriöitä sisämarkkinoilla ja että vastavuoroisuuden puute voi lannistaa jäsenvaltioita, joissa täytäntöönpanoaste on korkeampi;

26.  kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko mahdollista ottaa käyttöön yhteisiä standardoituja hallinnollisia lomakkeita, jotta voitaisiin keventää yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollista taakkaa ja luoda eurooppalainen toimintamalli puolustukseen liittyvien tuotteiden siirroille;

27.  kehottaa komissiota valvomaan tehokkaasti direktiivien täytäntöönpanoa myös hyödyntämällä enemmän SEUT 258 artiklassa määrättyä oikeutta käynnistää rikkomusmenettelyjä; pyytää komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä sen sijaan, että se toimisi ainoastaan teollisuuden tekemien valitusten perusteella;

Markkinoiden hajanaisuuden torjunta ja pk-yritysten osallistumisen edistäminen

28.  toteaa, että pk-yritykset vaikuttavat saavan vähemmän sopimuksia puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin nojalla kuin EU:n yleisissä julkisissa hankinnoissa; toteaa myös, että jäsenvaltioiden viranomaiset eivät selvästikään ole käyttäneet alihankintaa koskevia direktiivin säännöksiä säännöllisesti ja jäsennetysti; toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat kokeneet nämä säännökset monimutkaisiksi ja vaikeakäyttöisiksi, mikä selittää osittain, miksi direktiivin vaikutus on jäänyt vähäiseksi, ja katsoo, että tästä syystä on sekä rohkaistava pk-yrityksiä osallistumaan tähän prosessiin että yksinkertaistettava menettelyjä;

29.  korostaa, että luotettavuustodistusten antamista koskevia menettelyjä pidetään kalliina, pitkinä ja raskaina, minkä vuoksi ne eivät ole helposti pk-yritysten saatavilla eivätkä kiinnosta niitä;

30.  pyytää jäsenvaltioita noudattamaan järjestelmällisesti komission suositusta puolustusalan alihankkijoiden ja pk-yritysten rajatylittävästä markkinoillepääsystä, muun muassa vaatimuksia tietojen laadusta, hankintasopimusten jakamisesta osiin tai hankintamenettelystä johtuvan hallinnollisen rasituksen lievittämisestä;

31.  katsoo tämän vuoksi, että pk-yritysten osallistumisen lisäämistä koskeva tavoite on saavutettu vain osittain;

32.  katsoo, että alihankkijoiden välistä kilpailua koskevilla puolustusalan hankintoja koskevan direktiivin säännöksillä ei ole ollut lainkaan vaikutusta tai niillä on ollut hyvin vähäinen vaikutus alihankkijoiden ja puolustusalan pk-yritysten rajatylittävään markkinoille pääsyyn; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden sisäiset menettelyt mahdollistavat pk-yritysten rajatylittävän osallistumisen ja helpottavat niiden mahdollisuuksia osallistua puolustus- ja turvallisuusalan tarjouskilpailumenettelyihin;

33.  panee merkille, että jotkut puolustusmarkkinoilla toimivat pk-yritykset toimivat kaksikäyttötuotteiden parissa, kun taas toiset ovat yhä erikoistuneet erityisesti puolustukseen liittyvään toimintaan ja ovat siksi erityisen riippuvaisia sotilas- ja puolustusalan yrityksistä;

34.  kehottaa komissiota jatkamaan työtään ja tutkimaan perusteellisesti, miksi pk-yritysten osallistuminen on edelleen vähäistä;

35.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laatia asiaankuuluvia pk-yrityksiä koskeva päivitetty kartoitus, jossa – samalla kun taataan arkaluonteisten tietojen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu – esiteltäisiin niiden teollisia ja teknologisia valmiuksia ja joka olisi julkisesti muiden jäsenvaltioiden pääurakoitsijoiden saatavilla, jotta ne voivat yksilöidä pk-yritykset, joilla on hanketta varten tarvittavat asianmukaiset valmiudet, sekä ehdottamaan muita toimivia välineitä, joilla voitaisiin lisätä pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintamenettelyihin;

36.  kehottaa komissiota parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta;

37.  katsoo, että jäsenvaltioiden toimilla voitaisiin merkittävästi parantaa puolustusalan pk-yritysten ja alihankkijoiden rajatylittävää markkinoille pääsyä, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan komission suositukset mahdollisimman kattavasti täytäntöön;

38.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään järjestelmällisemmin EU:n nykyisiä välineitä, kuten Yritys-Eurooppa-verkostoa, pk-yritysten rajatylittävän toiminnan tukemiseksi;

Avointen Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden saavuttaminen

39.  katsoo, että direktiivien täytäntöönpanon parantaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta saavutetaan sen yleinen tavoite eli parannetaan puolustusalaan liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa ja edistetään avointen Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden muodostumista;

40.  kehottaa komissiota edistämään puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevan sääntelykehyksen käyttöönottoa, parantamaan yleisten siirtolupien saatavuutta kaikkialla EU:ssa ja puuttumaan luotettavuustodistusten antamista koskevan järjestelmän vähäiseen käyttöön, millä voidaan edistää Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden kehittämistä ja siten parantaa puolustusalaan liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa;

41.  kehottaa komissiota toteuttamaan erityistoimia jäsenvaltioiden välisen luottamuksen lisäämiseksi puolustus- ja turvallisuusalalla, jotta edistetään niiden yhteistyötä ja luodaan todelliset sisämarkkinat puolustusalaan liittyville tuotteille;

42.  katsoo, että direktiivien tehokas täytäntöönpano tehostaisi myös entisestään viime vuosina käynnistettyjä puolustusaloitteita, erityisesti pysyvää rakenteellista yhteistyötä, puolustuksen koordinoitua vuosittaista tarkastelua, Euroopan puolustusrahastoa ja tarkistettua voimavarojen kehittämissuunnitelmaa, jotka voivat kaikki yhdessä edistää puolustusvoimavarojen yhteistä suunnittelua, kehittämistä, hankintaa ja käyttöä; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoita tekemällä yhteistyötä hankkeissa, jotka kuuluvat pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja Euroopan puolustusrahaston soveltamisalaan; toteaa tältä osin, että jäsenvaltioiden olisi vaihdettava tietoa puolustusalan paketin täytäntöönpanosta tähän mennessä saaduista kokemuksista ja siihen liittyvistä parhaista käytännöistä, jotta torjutaan sen epätasaista täytäntöönpanoastetta;

43.  korostaa, että aseiden vientiä koskevan EU:n yhteisen kannan johdonmukaisempaa tulkintaa ja täytäntöönpanoa, joissa otetaan huomioon EU:n aseiden vientiä koskevat kahdeksan perustetta, tarvitaan rajoittamaan EU:n puolustusalan sisämarkkinoiden hajanaisuutta ja vahvistamaan sen ulkopolitiikan johdonmukaisuutta; kehottaa puuttumaan mahdollisiin porsaanreikiin siirtodirektiivissä, yhteisessä kannassa ja kaksikäyttötuoteasetuksessa;

44.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan poliittista tahtoa lisätä EU:n sisäisiä puolustushankintoja ja tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä sekä hyödyntämään yhteistä puolustusalan tutkimusta ja kehittämistä ja yhteisiä puolustusalan hankintoja armeijoidensa yhteentoimivuuden parantamiseksi;

45.  kehottaa jatkamaan ponnisteluja Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa edelleen vaivaavien teknologiaan ja innovointiin liittyvien puutteiden ja viipeiden korjaamiseksi, jotta voidaan vähentää Euroopan lisääntyvää riippuvuutta puolustusalan tuonnista; korostaa, että luotettavien ja kattavien eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden ja tehokkaan puolustusalan luomiseksi komission on tehtävä esitys kattavasta EU:n laajuisesta toimitusvarmuusstrategiasta;

46.  korostaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusyhteistyö ei kuulu kauppa- ja yhteistyösopimuksen piiriin, ja suosittelee asianmukaisen analyysin tekemistä brexitin vaikutuksesta EU:n puolustusmateriaalimarkkinoihin;

47.  ottaa huomioon, että Euroopan puolustusmateriaalimarkkinat ovat muuttuneet huomattavasti näiden kahden direktiivin hyväksymisen jälkeen; kehottaa komissiota analysoimaan käytettävissä olevien välineiden tehokkuutta nämä muutokset huomioon ottaen;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76.
(2) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1.
(3) EUVL L 102, 23.4.2018, s. 87.
(4) EUVL C 157, 8.5.2019, s. 1.
(5)Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009, annettu 5 päivänä toukokuuta 2009, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1).
(6) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.


Asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 soveltaminen: oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuusmekanismi
PDF 125kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuusmekanismi) soveltamisesta (2021/2582(RSP))
P9_TA(2021)0103B9-0208/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan toisen alakohdan, 4 artiklan 3 kohdan sekä 6 artiklan,

–  ottaa huomioon SEU 13 artiklan, 14 artiklan 1 kohdan, 16 artiklan 1 kohdan sekä 17 artiklan 1 kohdan, 3 kohdan toisen alakohdan ja 8 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklat, jotka liittyvät demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, suojelemiseen ja edistämiseen unionissa, mukaan lukien sen 234, 265, 310, 317 ja 319 artikla,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. marraskuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi(2),

–  ottaa huomioon komission 30. syyskuuta 2020 antaman oikeusvaltiokertomuksen 2020 (COM(2020)0580),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027, toimielinten välisestä sopimuksesta, Euroopan unionin elpymisvälineestä ja oikeusvaltioasetuksesta(3),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 21. heinäkuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 17.–21. heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin Euroopan parlamentin täysistunnossa pitämän puheen Eurooppa-neuvoston 10.–11. joulukuuta 2020 pidetyn kokouksen päätelmistä(5),

–  ottaa huomioon 23. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2223 asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävän yhteistyön ja Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimusten vaikuttavuuden osalta(6), joka tuli voimaan 17. tammikuuta 2021,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unioni perustuu SEU 2 artiklassa vahvistettuihin arvoihin, joita ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina;

B.  ottaa huomioon, että yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2092, jäljempänä ’oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annettu asetus’, tuli voimaan 1. tammikuuta 2021 ja sitä on sovellettu siitä lähtien;

C.  ottaa huomioon, että komission tehtävänä on SEU 17 artiklan 1 kohdan mukaan huolehtia ”siitä, että perussopimuksia sekä toimielinten niiden nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan”;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla on SEUT 234 artiklan mukaan oikeus äänestää komissiolle annettavasta epäluottamuslauseesta;

E.  ottaa huomioon, että SEUT 319 artiklan mukaan ”neuvoston antamasta suosituksesta Euroopan parlamentti myöntää komissiolle talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden”;

F.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annetun asetuksen sovellettavuus, tarkoitus ja soveltamisala on määritelty selkeästi kyseisessä asetuksessa;

1.  toistaa 17. joulukuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan; korostaa, että oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annettu asetus on tullut voimaan ja on kaikilta osiltaan velvoittava suhteessa kaikissa jäsenvaltiossa maksettaviin kaikkiin maksusitoumus- ja maksumäärärahoihin sekä EU:n toimielimiin; korostaa sen merkitystä, että asetusta sovelletaan sellaisenaan 1. tammikuuta 2021 lähtien, erityisesti kun on kyse Next Generation EU -välineestä maksettavista varoista, mikä tapahtuu budjettikierroksen alkuvaiheessa;

2.  toteaa, että myös ennen asetuksen voimaantuloa tapahtuneet rikkomiset voivat johtaa asetuksen mukaisten toimenpiteiden hyväksymiseen, jos rikkomukset jatkuvat edelleen ja vaikuttavat tai uhkaavat vakavasti vaikuttaa unionin talousarvion moitteettomaan varainhoitoon tai unionin taloudellisten etujen suojaamiseen riittävän suoraan;

3.  korostaa unionin taloudellisten etujen suojaamisen ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen merkitystä; painottaa, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja unionin talousarvion tehokas toteuttaminen moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ovat selvässä yhteydessä toisiinsa;

4.  palauttaa mieliin, että oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annetun asetuksen 2 artiklan mukaan oikeusvaltioperiaatteella tarkoitetaan ”SEU 2 artiklassa vahvistettua unionin perustana olevaa arvoa” ja ”siihen kuuluvat laillisuusperiaate, joka merkitsee läpinäkyvää, vastuuvelvollista, demokraattista ja moniarvoista lainsäädäntöprosessia, sekä oikeusvarmuuden, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kiellon, riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten takaaman tehokkaan oikeussuojan, mukaan lukien oikeussuojan saatavuus, myös perusoikeuksien osalta ja vallanjaon periaatteet sekä syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta lain edessä koskevat periaatteet”; muistuttaa, että ”oikeusvaltioperiaatetta on tarkasteltava yhteydessä SEU 2 artiklassa vahvistettuihin muihin unionin arvoihin ja periaatteisiin”;

5.  palauttaa mieliin, että oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annetun asetuksen 5 artiklan mukaan ”komissio tarkistaa, onko sovellettavaa lainsäädäntöä noudatettu, ja toteuttaa tarvittaessa kaikki asianmukaiset toimenpiteet unionin talousarvion suojaamiseksi”;

6.  muistuttaa, että SEU 17 artiklan 3 kohdan ja SEUT 245 artiklan mukaan komissio ”hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomana” ja että sen ”jäsenet eivät saa pyytää eivätkä ottaa ohjeita miltään hallitukselta”; muistuttaa lisäksi, että SEU 17 artiklan 8 kohdan mukaan komissio on ”vastuussa Euroopan parlamentille”;

7.  katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen tilanne edellyttää välitöntä tarkastelua; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti tutkintavaltuuksiaan kaikissa tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio mahdollisesti rikkoo oikeusvaltioperiaatetta, mikä voisi vaikuttaa tai uhata vakavasti vaikuttaa unionin talousarvion moitteettomaan varainhoitoon riittävän suoraan;

8.  muistuttaa, että tarkistetulla OLAF-asetuksella luodaan yhteistyösuhde Euroopan syyttäjänvirastoon ja parannetaan OLAFin mahdollisuuksia suorittaa omia tutkimuksiaan erityisesti vahvistamalla sääntöjä, jotka koskevat jäsenvaltioiden petostentorjunnan koordinointiyksiköitä sekä OLAFin ja kansainvälisten toimivaltaisten viranomaisten välillä ennen tutkimusta, sen aikana tai sen päättyessä tehtävää yhteistyötä;

9.  painottaa, että komissiolla on velvollisuus ilmoittaa viipymättä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista jäsenvaltioille lähettämistään ilmoituksista tapauksissa, joissa sillä on perusteltu syy katsoa, että asetuksessa säädetyt edellytykset toimenpiteiden hyväksymiselle täyttyvät; panee pettyneenä merkille, että asetuksen voimaantulon jälkeen jäsenvaltioille ei ole lähetetty yhtään kirjallista ilmoitusta, vaikka komission oikeusvaltiota koskevassa kertomuksessa vuodelta 2020 esitetään useita huolenaiheita oikeusvaltioperiaatteen rikkomisista, jotka vaikuttavat unionin talousarvion moitteettomaan varainhoitoon ja joihin jäsenvaltiot eivät ole vastanneet; toteaa, että muut unionin lainsäädännössä vahvistetut menettelyt eivät anna komissiolle tehokkaampia keinoja unionin talousarvion suojaamiseen;

10.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti kaikista meneillään olevista tutkimuksista, jotka koskevat sellaisia oikeusvaltioperiaatteen rikkomisia, jotka voivat vaikuttaa tai uhkaavat vakavasti vaikuttaa unionin talousarvion moitteettomaan varainhoitoon riittävän suoraan, sille oikeusvaltioperiaatteen ehdollisuutta koskevassa asetuksessa ja Euroopan parlamentin ja komission välisessä toimielinten puitesopimuksessa asetetun velvoitteen mukaisesti;

11.  pyytää komissiota sisällyttämään oikeusvaltiota koskevaan vuosikertomukseensa erillisenä osiona analyysin tapauksista, joissa jokin jäsenvaltio on rikkonut oikeusvaltioperiaatetta ja kyseinen rikkominen voisi vaikuttaa tai uhata vakavasti vaikuttaa unionin talousarvion moitteettomaan varainhoitoon riittävän suoraan;

12.  muistuttaa, että ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on valta kumota asetus tai sen osa; vahvistaa, että parlamentti puolustaa tämän asetuksen pätevyyttä unionin tuomioistuimessa asioissa C-156/21 ja C-157/21 ja pyytää nopeutettua menettelyä; muistuttaa kuitenkin, että SEUT 278 artiklan mukaan unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta;

13.  korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen ehdollisuutta koskevan asetuksen soveltaminen ei voi edellyttää suuntaviivojen hyväksymistä, ja vaatii komissiota välttämään sen soveltamisen viivästymistä entisestään; muistuttaa, että mahdollisissa suuntaviivoissa ei saa heikentää lainsäätäjien tarkoitusta; panee merkille, että komissio on alkanut laatia asetuksen soveltamista koskevia suuntaviivoja; pyytää, että jos komissio pitää tällaisia suuntaviivoja tarpeellisina, ne hyväksytään mahdollisimman pian ja viimeistään 1. kesäkuuta 2021, ja vaatii, että parlamenttia kuullaan ennen niiden hyväksymistä;

14.  toteaa, että jos komissio ei täytä kyseessä olevan asetuksen mukaisia velvoitteitaan eikä toimita parlamentille edellä mainittuja tietoja 1. kesäkuuta 2021 mennessä, parlamentti katsoo tämän laiminlyönniksi ja ryhtyy sen jälkeen SEUT 265 artiklan mukaisiin toimiin komissiota vastaan;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.
(2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0360.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0206.
(5) https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/speech_20_2442
(6) EUVL L 437, 28.12.2020, s. 49.


Kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvat omat varat sekä bruttokansantuloon perustuvien omien varojen tietyt näkökohdat *
PDF 137kWORD 42k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 esityksestä neuvoston asetukseksi kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvien omien varojen laskennasta, kyseisten omien varojen käyttöön asettamisessa noudatettavista menetelmistä ja menettelyistä, käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä sekä bruttokansantuloon perustuvien omien varojen tietyistä näkökohdista (13142/2020 – C9-0018/2021 – 2018/0131(NLE))
P9_TA(2021)0104A9-0048/2021

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (13142/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0018/2021),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja päätöksen 2014/335/EU, Euratom kumoamisesta 14. joulukuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselmat seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(3) ja Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistaminen(4),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista(5),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi(6),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin(7),

–  ottaa huomioon komission ja neuvoston 10. lokakuuta 2019 antamat julkilausumat monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2020 antamansa päätöslauselman uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elvytyssuunnitelmasta(8),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0048/2021),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia esitykseensä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Neuvoston esitys   Tarkistus
Tarkistus 1
Esitys asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Olisi otettava käyttöön luotettava ja nopea uudelleentarkastelumenettely, jotta voidaan ratkaista jäsenvaltion ja komission välillä mahdollisesti syntyvät erimielisyydet, jotka koskevat kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuviin omiin varoihin liittyviin selvityksiin tehtyjen mukautusten määrää tai sitä, voidaanko jäsenvaltion todeta olevan vastuussa väitetystä tietojen toimittamatta jättämisestä, ja vältetään näin aikaa vievät ja hintavat rikkomismenettelyt Euroopan unionin tuomioistuimessa.
Poistetaan.
Tarkistus 2
Esitys asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuviin omiin varoihin liittyvien selvitysten laadinnassa käytettävien lomakkeiden vahvistamisen osalta sekä jäsenvaltion ja komission välisten mahdollisten erimielisyyksien ratkaisemista koskevan uudelleentarkastelumenettelyn täsmentämisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
(15)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuviin omiin varoihin liittyvien selvitysten laadinnassa käytettävien lomakkeiden vahvistamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
Tarkistus 3
Esitys asetukseksi
9 artikla – 4 kohta
4.  Asianomainen jäsenvaltio voi pyytää komissiota uudelleentarkastelemaan 3 kohdassa tarkoitetulla kirjeellä tiedoksi annettua mukautusta kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kyseinen kirje on vastaanotettu. Uudelleentarkastelu saatetaan päätökseen päätöksellä, jonka komissio hyväksyy viimeistään kolmen kuukauden kuluttua jäsenvaltion pyynnön vastaanottamispäivästä. Kun komission päätöksellä tarkastellaan uudelleen 3 kohdassa tarkoitetulla kirjeellä tiedoksi annettua mukautusta kokonaisuudessaan tai osittain vastaavia määriä, jäsenvaltion on asetettava käyttöön vastaava määrä. Jäsenvaltion toimittama mukautuksen uudelleentarkastelupyyntö tai komission päätöksen kumoamiskanne eivät kumpikaan vaikuta jäsenvaltion velvollisuuteen asettaa käyttöön mukautusta vastaava määrä.
Poistetaan.
Tarkistus 4
Esitys asetukseksi
9 artikla – 5 kohta
5.  Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu uudelleentarkastelumenettely. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Poistetaan.
Tarkistus 5
Esitys asetukseksi
11 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Jäsenvaltion ja komission väliset erimielisyydet siitä, voidaanko jäsenvaltion katsoa olevan vastuussa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetusta väitetystä tietojen toimittamatta jättämisestä, ratkaistaan noudattaen 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua uudelleentarkastelua.
Poistetaan.
Tarkistus 6
Esitys asetukseksi
11 artikla – 2 kohta
(2)  Jos jäsenvaltio aloittaa 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun, korko lasketaan komission 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määräämästä päivästä.
Poistetaan.

(1) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16. joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28).
(2) EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1.
(3) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 51.
(4) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 71.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0449.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0032.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0124.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0220.


Arvonlisäverosta kertyvien omien varojen kantaminen *
PDF 136kWORD 42k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 esityksestä neuvoston asetukseksi arvonlisäverosta kertyvien omien varojen lopullisesta yhdenmukaisesta kantomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 muuttamisesta (12771/2020 – C9-0364/2020 – 2018/0133(NLE))
P9_TA(2021)0105A9-0049/2021

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (12771/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0364/2020),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja päätöksen 2014/335/EU, Euratom kumoamisesta 14. joulukuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselmat seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(3) ja Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistaminen(4),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista(5),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi(6),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin(7),

–  ottaa huomioon komission ja neuvoston 10. lokakuuta 2019 antamat julkilausumat monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2020 antamansa päätöslauselman uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elvytyssuunnitelmasta(8),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0049/2021),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia esitykseensä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Neuvoston esitys   Tarkistus
Tarkistus 1
Esitys asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta
Asetus (ETY, Euratom) N:o 1553/89
9 artikla
”9 artikla
”9 artikla
1.  Kaikki 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin, aiempia varainhoitovuosia koskeviin selvityksiin mistä tahansa syystä tehtävät oikaisut tehdään yhteisymmärryksessä komission ja asianomaisen jäsenvaltion kesken.
1.  Kaikki 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin, aiempia varainhoitovuosia koskeviin selvityksiin mistä tahansa syystä tehtävät oikaisut tehdään yhteisymmärryksessä komission ja asianomaisen jäsenvaltion kesken.
Jos jäsenvaltio ja komissio eivät pääse yhteisymmärrykseen jostakin oikaisusta, komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tarvittavasta oikaisusta kirjeellä. Kyseinen kirje katsotaan neuvoston asetuksen 609/2014 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuksi toimenpiteeksi.
Jos jäsenvaltio ja komissio eivät pääse yhteisymmärrykseen jostakin oikaisusta, komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tarvittavasta oikaisusta kirjeellä. Kyseinen kirje katsotaan neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuksi toimenpiteeksi.
2.  Asianomainen jäsenvaltio voi pyytää kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kirje on vastaanotettu, komissiota uudelleentarkastelemaan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tiedoksi annettua oikaisua. Uudelleentarkastelumenettely saatetaan päätökseen komission päätöksellä, jonka komissio hyväksyy viimeistään kolmen kuukauden kuluttua jäsenvaltion pyynnön vastaanottamispäivästä.
Kun komission päätöksellä tarkastellaan uudelleen oikaisua kokonaisuudessaan tai osittain vastaavia määriä, jäsenvaltion on asetettava saataville vastaava määrä. Jäsenvaltion toimittama oikaisun uudelleentarkastelupyyntö tai komission päätöksen kumoamiskanne eivät kumpikaan vaikuta jäsenvaltion velvollisuuteen asettaa saataville oikaisua vastaava määrä.
Kaikki oikaisut kootaan yhteen kokonaisselvityksiksi, jotka muuttavat kyseessä olevien varainhoitovuosien osalta aiemmin laadittuja selvityksiä.
3.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset menettelysäännöt 2 kohdassa tarkoitettua uudelleentarkastelumenettelyä varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Täytäntöönpanosäädösten hyväksyminen ei rajoita 2 kohdassa esitetyn uudelleentarkastelumenettelyn soveltamista.
4.   Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä ei enää oikaista neljännen kyseessä olevaa varainhoitovuotta seuraavan vuoden heinäkuun 31 päivän jälkeen, ellei kyseisissä oikaisuissa ole kyse komission tai asianomaisen jäsenvaltion aiemmin tiedoksi antamista kohdista.”
2.  Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä ei enää oikaista neljännen kyseessä olevaa varainhoitovuotta seuraavan vuoden heinäkuun 31 päivän jälkeen, ellei kyseisissä oikaisuissa ole kyse komission tai asianomaisen jäsenvaltion aiemmin tiedoksi antamista kohdista.”

(1) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16. joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28).
(2) EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1.
(3) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 51.
(4) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 71.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0449.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0032.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0124.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0220.


Suuntaviivat vuoden 2022 talousarviota varten – Pääluokka III
PDF 174kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 vuoden 2022 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio (2020/2265(BUI))
P9_TA(2021)0106A9-0046/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(1), jäljempänä ’varainhoitoasetus’,

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(2) (monivuotisesta rahoituskehyksestä annettu asetus), parlamentin, neuvoston ja komission tässä yhteydessä hyväksymät yhteiset julistukset(3) sekä asiaankuuluvat yksipuoliset julistukset(4),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja päätöksen 2014/335/EU, Euratom kumoamisesta 14. joulukuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin elpymisvälineen perustamisesta covid-19-kriisin jälkeisen elpymisen tukemiseksi 14. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2020/2094(7),

–  ottaa huomioon yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092(8),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2021(9) sekä siihen liittyvät parlamentin, neuvoston ja komission yhteiset lausumat,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) 8. lokakuuta 2018 antaman erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin maailmanlaajuisen arviointiraportin biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista,

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Väestönkehityksen haasteet – tulevat toimet”,

–  ottaa huomioon 25. syyskuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 70/1 kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmasta, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2016, (”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”)

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja siitä 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(11),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2021 annetut neuvoston päätelmät vuoden 2022 talousarviota koskevista suuntaviivoista,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Schengenin säännöstön täysimääräinen soveltaminen Bulgariassa ja Romaniassa: tarkastusten poistaminen sisäisiltä maa-, meri- ja ilmarajoilta”(12),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon 19. maaliskuuta 2020 aiheesta ”Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille talouden tukemiseksi tämänhetkisessä covid-19-epidemiassa” (C(2020)1863),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kannan tarkistuksina,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kirjeet,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0046/2021),

Takaisin oikeille raiteille: vuoden 2022 talousarvio covid-19-kriisistä elpymistä varten

1.  ottaa huomioon erityisen epävarmat talousnäkymät, joiden ei odoteta elpyvän pandemiaa edeltävälle tasolle vuonna 2022, ja välttämättömän tarpeen elpyä nopeasti, oikeudenmukaisesti ja osallistavasti covid-19-pandemian aiheuttamista taloudellisista, sosiaalisista ja työllisyyteen liittyvistä vahingoista ja toteaa, että unionin talousarvion varainhoitovuodeksi 2022 olisi oltava entistäkin keskeisemmässä roolissa pyrittäessä varmistamaan myönteinen ja tuntuva vaikutus kansalaisten elämään, edistämään Euroopan taloutta, houkuttelemaan kestäviä investointeja, tukemaan työpaikkojen säilyttämistä ja laadukkaiden työpaikkojen luomista kaikkialla unionissa sekä vastaamaan ilmastonmuutoksen ja digitaalisen siirtymän haasteisiin ja unionin entistä kunnianhimoisempiin vuodeksi 2030 asetettuihin ilmastotavoitteisiin ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä ja helpottamaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen, koulutukseen liittyvän sekä sukupolvien ja sukupuolten välisen eriarvoisuuden vähentämistä;

2.  aikoo siksi laatia eteenpäin suuntautuvan, elpymisprosessin kannalta tärkeän talousarvion, jonka avulla unioni voi vauhdittaa investointeja ja torjua työttömyyttä, edistää digitaalista ja vihreää siirtymää, keskittyä Euroopan terveysunioniin ja edistää osallistavaa, nuoriin keskittyvää elpymistä sekä varmistaa turvallisen ja vauraan elinympäristön EU:n kansalaisille; pitää näitä painopisteitä olennaisen tärkeinä elpymisen jatkamiseksi ja perustan luomiseksi kestävämmälle unionille Pariisin sopimuksen mukaisesti;

Elinvoimainen talous investointien lisäämiseksi ja työttömyyden torjumiseksi

3.  palauttaa mieliin, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) muodostavat Euroopan talouden selkärangan, niiden osuus jäsenvaltioiden kaikista yrityksistä on lähes 99 prosenttia ja ne tarjoavat noin kolme neljäsosaa kaikista työpaikoista; painottaa, että pk-yritykset myötävaikuttavat merkittävästi työpaikkojen ja talouskasvun luomiseen sekä vakauden ylläpitämiseen; on huolissaan kriisin vakavista ja pitkäaikaisista seurauksista pk-yrityksille ja aikoo varmistaa niille riittävän rahoituksen EU:n eri ohjelmista;

4.  painottaa tässä yhteydessä asianmukaisilla määrärahoilla varustetun sisämarkkinaohjelman merkitystä, jotta voidaan parantaa kilpailukykyä, edistää yrittäjyyttä, parantaa markkinoillepääsyä ja tukea tuloksellisesti pieniä yrityksiä kehittämällä myös digitaalisia ja yrittäjyyteen liittyviä taitoja; korostaa myös InvestEU-ohjelman mahdollisuuksia, sillä sen avulla voidaan saada käyttöön kestäviä, innovatiivisia ja sosiaalisia investointeja ja tarjota pääomatukea kriisin koettelemille pk-yrityksille; toteaa, että on tarpeen luoda pikaisesti pk-yrityksille myönteinen liiketoimintaympäristö ja tukea pk-yritysten klustereita ja verkostoja sekä vähentää yrityksille aiheutuvia hallinnollisia rasitteita; korostaa erityisesti tarvetta tukea EU-tason aloitteita, joilla pyritään helpottamaan uusien startup-yritysten perustamista ja parantamaan niiden rahoituksen saantia keinona edistää innovointia, työpaikkojen luomista ja nuorten yrittäjyyttä;

5.  tähdentää, että on edelleen tarpeen lisätä huomattavasti investointeja tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin, jotta EU voi olla liikkeellepaneva voima Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja digitaalisen siirtymän toteuttamisessa; painottaa tässä yhteydessä Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja eritoten Euroopan tutkimusneuvoston erityisiä ansioita; pitää olennaisen tärkeänä, että pk-yrityksille, startup-yrityksille ja yliopistoille tarjotaan riittävää ja räätälöityä tukea tutkimukseen ja innovointiin, jotta ne voivat olla aktiivisesti mukana näissä valtavissa haasteissa; korostaa tiedemaailman ja teollisuuden välisen yhteistyön edistämisen merkitystä; korostaa, että covid-19-pandemia on osoittanut selvästi lääkkeitä ja rokotteita koskevan eurooppalaisen tutkimuksen merkityksen keinona vahvistaa EU:n selviytymiskykyä terveyskriisin sattuessa;

6.  korostaa, että unionin vastaukset covid-19-pandemiasta johtuviin haasteisiin edellyttävät nopeita ja kohdennettuja talousarviopäätöksiä; pyytää tässä yhteydessä, että vapautetut tutkimusmäärärahat, joiden määrä on yllättävän suuri, kohdennetaan kokonaisuudessaan Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan varainhoitoasetuksen 15 artiklan 3 kohtaa täysimääräisesti noudattaen yhtenä keskeisistä keinoista, joilla voidaan neutralisoida uudet virusmuunnokset ja varautua samalla tuleviin uhkiin kansanterveyden suojelemiseksi ja ihmishenkien pelastamiseksi; korostaa, että vapautuneiden maksusitoumusten suurta määrää ei osattu ennakoida eikä niitä näin ollen sisällytetty monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtyyn sopimukseen;

7.  korostaa EU:n koheesiopolitiikan keskeistä merkitystä unionin ensisijaisena investointipolitiikkana ja kestävän ja osallistavan elpymisen yhtenä kulmakivenä ja painottaa sen tarjoamaa ainutlaatuista eurooppalaista lisäarvoa ja sen panosta EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja alueiden yleiseen sopusointuiseen kehitykseen; korostaa erityisesti sen mahdollisuuksia edistää talouskasvua ja luoda lisää laadukkaita työpaikkoja, jotka ovat keskeisessä asemassa elpymisprosessissa; korostaa, että se on tärkeä pyrittäessä saavuttamaan EU:n strategiset tavoitteet, kuten taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ja lähentyminen jäsenvaltioiden välillä ja jäsenvaltioissa, oikeudenmukainen siirtymä, laadukas työllisyys, kilpailukykyinen, sosiaalinen ja vihreä talous ja kiertotalous sekä innovointi, ja lisäksi se on oikeudenmukaisen, osallistavan ja kestävän unionin liikkeellepaneva voima;

8.  toteaa, että meneillään olevan kriisin aikana tehdyn valtiontukisääntöjä koskevan poikkeuksen pidentämisellä on pitkän aikavälin vaikutuksia sisämarkkinoihin sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joiden julkiset varat ja finanssipoliittiset toimintamahdollisuudet ovat rajalliset; korostaa, että EU:n talousarviolla on keskeinen rooli sen varmistamisessa, että jäsenvaltiot ja EU tekevät tiivistä yhteistyötä pandemian sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseksi ja samalla konkreettisten ratkaisujen löytämiseksi tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämiseen sisämarkkinoilla sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen EU:n eri alueiden välillä;

9.  korostaa, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) ja yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) ovat Euroopan yhdentymisen kulmakiviä, joilla pyritään varmistamaan eurooppalaisten turvallinen, edullinen ja laadukas elintarvikehuolto ja elintarvikeomavaraisuus, maatalousmarkkinoiden moitteeton toiminta, maaseutualueiden kestävä kehitys ja viljelijöiden sukupolvenvaihdokset; muistuttaa, että näillä politiikoilla on keskeinen rooli viljelijöiden ja kalastajien vakaiden ja hyväksyttävällä tasolla olevien tulojen varmistamisessa erityisesti nykyisessä vaikeassa tilanteessa; pyytää kiinnittämään erityistä huomiota pienimuotoiseen maatalouteen, nuoriin viljelijöihin ja pieniin kalastusyrityksiin ja säilyttämään vakaan ja turvallisen elintarvikeketjun Euroopan kansalaisille; huomauttaa, että covid-19-epidemia ja muut kriisit ovat koetelleet ankarasti monia maatalousaloja, ja kannattaa tarvittaessa kohdennettuja lisäyksiä markkinatukitoimenpiteitä koskeviin budjettikohtiin; muistuttaa, että näihin haasteisiin on vastattava samalla kun valmistellaan YMP:n uudistusta, jolla odotetaan olevan entistä merkittävämpi rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa;

10.  korostaa, että matkailualaa ja erityisesti majoitus-, ravitsemis- ja elämystoimialoja olisi elvytettävä, sillä niiden toiminta on supistunut erityisen voimakkaasti covid-19-pandemian seurauksena, ja että tällä on tuhoisa vaikutus alueisiin, jotka ovat erittäin riippuvaisia matkailusta; korostaa, että matkailuala on unionin talouden tärkeä pilari, joka työllistää merkittävän osan unionin työvoimasta, erityisesti pk-yrityksissä ja perheyrityksissä; odottaa, että asiaan liittyvillä EU-ohjelmilla, kuten elpymis- ja palautumistukivälineellä, aluepolitiikalla, Digitaalinen Eurooppa -ohjelmalla ja InvestEU-ohjelmalla, edistetään ratkaisevasti alan pitkän aikavälin kilpailukykyä ja kestävyyttä ja että tähän tarvittavat varat asetetaan saataville EU:n vuoden 2022 talousarviossa; toistaa olevansa pettynyt siihen, että parlamentin pyyntöön matkailulle omistetusta EU:n ohjelmasta ei vastattu;

11.  korostaa kattavan eurooppalaisen avaruusstrategian tarvetta ja panee merkille EU:n avaruusohjelman lisäarvon; korostaa erityisesti, että unionin on edistettävä innovatiivisten ja kilpailukykyisten tuotantoketjun alku- (raskas avaruusteollisuus) ja loppupäähän (avaruusdataan perustuvat sovellukset) kuuluvien alojen kehittämistä; korostaa EU:n avaruusohjelmaviraston (EUSPA) tärkeää roolia ja tarvetta varmistaa, että sillä on riittävä rahoitus ja henkilöstö;

Digitaalisen ja vihreän siirtymän haasteeseen vastaaminen

12.  korostaa covid-19-kriisin jouduttaneen kiireellistä tarvetta kuroa umpeen digitaalinen kuilu erityisesti toteuttamalla eurooppalainen koulutusalue ja panemalla täytäntöön digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma, jotta voidaan saavuttaa digitaalisia taitoja koskevat tavoitteet ja edistää osallistavaa oppimista sekä vauhdittaa Euroopan digitalisaatiota; korostaa, että on tärkeää varmistaa riittävä rahoitus ja EU:n ohjelmien väliset synergiat, jotta luodaan olosuhteet, jotka nopeuttavat läpimurtoteknologioiden ja innovaatioiden markkinoille saattamista ja antavat Euroopan taloudelle ja julkiselle sektorille mahdollisuuden olla digitaalisen siirtymän eturintamassa; pitää Digitaalinen Eurooppa -ohjelmaa olennaisen tärkeänä pyrittäessä parantamaan Euroopan kilpailukykyä globaalissa digitaalitaloudessa ja saavuttamaan teknologinen riippumattomuus; odottaa, että tällä ohjelmalla lisätään investointeja EU:n suurteholaskentaan, eettiseen tekoälyyn, 5G-teknologiaan ja kyberturvallisuuteen sekä edistyneen digitaalisen osaamisen edistämiseen koko taloudessa ja yhteiskunnassa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota noudattamaan kriteerejä, joiden mukaan vähintään 20 prosenttia elpymis- ja palautumistukivälineen rahoituksesta olisi kohdennettava digitaaliseen siirtymään;

13.  korostaa EU:n talousarvion keskeistä roolia, kun varmistetaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, biodiversiteettistrategia mukaan lukien, menestyksekäs täytäntöönpano ja vahingon välttämistä koskevan periaatteen soveltaminen, sillä talousarvio edistää jäsenvaltioiden taloudellista ja sosiaalista elpymistä koronaviruskriisistä muuntamalla vihreät haasteet investoinneiksi ja rakenneuudistusmahdollisuuksiksi ja helpottaa oikeudenmukaista siirtymää kestävämpään, osallistavampaan ja palautumiskykyisempään talouteen; muistuttaa, että tämä siirtymä edellyttää merkittävää rakennemuutosta ja että kaikki jäsenvaltiot, alueet ja kaupungit eivät aloita siirtymää tasavertaisista lähtökohdista eikä niillä ole samoja valmiuksia käsitellä sitä; korostaa erityisesti tarvetta varmistaa, että uutta kasvustrategiaa tuetaan riittävin resurssein, elpymisrahastot ja oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi mukaan lukien, jotta unioni voi täyttää sitoumuksensa ja samalla varmistaa, ettei ketään jätetä jälkeen, ja aikoo seurata tiiviisti strategian täytäntöönpanoa vuoden 2022 talousarvion yhteydessä; korostaa tässä yhteydessä, että investoinnit energiatehokkuuteen, kiertotalouteen, kestävään ja kohtuuhintaiseen älykkääseen liikkuvuuteen sekä nykyaikaiseen ja häiriönsietokykyiseen EU:n infrastruktuuriin ovat keskeisiä tekijöitä kilpailukyvyn palauttamisessa, EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja EU:n strategisen riippumattomuuden vahvistamisessa sekä kestävien teollisuudenalojen edistämisessä; panee lisäksi merkille Verkkojen Eurooppa -välineen keskeisen roolin unionin ja kaikkien sen alueiden, myös syrjäisimpien alueiden, saarialueiden ja harvaan asuttujen alueiden, yhteenliitettävyydessä liikenne-, digitaali- ja energia-aloilla;

14.  korostaa, että on tärkeää tukea ilmastotoimia ja ympäristönsuojelua tarjoamalla EU:n talousarviosta lisämäärärahoja asiaan liittyville ohjelmille ja välineille, erityisesti Life-ohjelmalle; korostaa lisäksi, että ilmastonäkökohtien valtavirtaistamisen hengessä toimia olisi tehostettava kaikilla toimintapolitiikan aloilla, jotta voidaan saavuttaa kokonaistavoite, jonka mukaan koko vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen ajan vähintään 30 prosenttia unionin talousarvion ja Euroopan unionin elpymisvälineen menojen kokonaismäärästä käytetään ilmastomenoihin; korostaa lisäksi tarvetta pyrkiä edelleen tavoitteeseen, jonka mukaisesti monivuotisen rahoituskehyksen vuotuisista menoista osoitetaan biodiversiteettitavoitteisiin 7,5 prosenttia vuonna 2024 ja 10 prosenttia vuodesta 2026 alkaen; pyytää, että parlamentti otetaan täysimääräisesti mukaan näiden menojen entistä vankempien, avoimempien ja kattavampien täytäntöönpano- ja seurantamenetelmien kehittämiseen, ja odottaa mielenkiinnolla toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti järjestettäviä vuotuisia kuulemisia komission ja neuvoston kanssa;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävän rahoituksen EU:n kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian täytäntöönpanoa varten muun muassa edistämällä tutkimusta ja innovointia, joka koskee siirtymistä turvallisiksi ja kestäviksi suunniteltuihin kemikaaleihin, materiaaleihin ja tuotteisiin, sekä varmistamalla Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) riittävät ja kestävät resurssit myrkyttömiin materiaalikiertoihin perustuvan kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman ja veden, ilman ja maaperän suojelemiseksi laaditun saasteettomuustoimintasuunnitelman täytäntöönpanoa varten;

Vahva Euroopan terveysunioni

16.  vakuuttaa jälleen, että EU4Health-ohjelma on tärkeä ja tarjoaa mahdollisuuksia, sillä uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä siitä tuli suurin terveysalan ohjelma, jota EU:n talousarviosta on koskaan rahoitettu; odottaa, että synergioita vahvistetaan kaikkien EU:n ohjelmien, jotka osallistuvat EU:n terveydenhuoltojärjestelmien kapasiteetin sekä niiden kriisivalmiuden ja kriisien ennaltaehkäisyvalmiuksien vahvistamiseen, ja terveydenhuoltoalan lisäinvestointeja edistävien EU:n ohjelmien, kuten Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Horisontti Eurooppa -ohjelma ja Digitaalinen Eurooppa, välillä; katsoo, että varastojen keräämisen olisi säilyttävä prioriteettina EU:n talousarviossa RescEU- ja EU4Health-ohjelmien kautta; korostaa EU:n pelastuspalvelumekanismin merkitystä sen varmistamisessa, että EU on paremmin valmistautunut kaikentyyppisiin luonnonkatastrofeihin, pandemioihin ja hätätilanteisiin ja kykenee vastaamaan niihin;

17.  palauttaa mieliin, että covid-19-kriisi on kohdistanut jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiin ennennäkemätöntä painetta ja paljastanut puutteita rokotteiden ja muiden keskeisten lääkkeiden tuotantokapasiteetissa unionissa; korostaa näin ollen, että unioni tarvitsee solidaarisuutta ja kollektiivista vastuullisuutta, mikä johtaa terveysosaamisen lisääntymiseen ja konkreettisempiin toimiin kohti vahvempaa Euroopan terveysunionia; painottaa, että meneillään oleva kriisi on paljastanut tarpeen lisätä investointeja terveydenhuollon infrastruktuuriin ja osaamiseen ja myös tarpeen korjata aiemmista riittämättömistä investoinneista aiheutuneet puutteet; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission tiedonannon aiheesta ”HERA-Incubator” (COM(2021)0078), joka tarjoaa keinon parantaa covid-19-muunnosten tunnistamista, mukauttaa rokotteita, parantaa kliinisen tutkimuksen tehokkuutta, nopeuttaa sääntelyviranomaisten hyväksyntää ja laajentaa rokotetuotantoa; huomauttaa, että suuri osa tuotantokapasiteetista sijaitsee unionin ulkopuolella, mikä vaikeuttaa lääkkeiden toimittamista silloin, kun niitä tarvitaan, ja muodostaa Euroopan terveysunionin perustamiselle esteen, joka on poistettava; korostaa, että on tärkeää varata riittävästi rahoitusta, jotta voidaan tukea rokotteiden, vasta-aineiden ja muiden keskeisten lääkkeiden tuotantokapasiteetin lisäämistä jäsenvaltioissa ja varmistaa, että EU:n vuoden 2022 talousarvion avulla on mahdollista reagoida nopeasti hätätilanteessa;

18.  pitää valitettavana, että 2,7 miljoonaa ihmistä sai syöpädiagnoosin EU:ssa vuonna 2020 ja että noin 1,3 miljoonaa ihmistä menehtyi syöpään; panee tyytyväisenä merkille EU:n syöväntorjuntasuunnitelman, joka on tärkeä pilari vahvempaa Euroopan terveysunionia varten; toteaa syöväntorjuntasuunnitelman mukaisesti, että on tarpeen vahvistaa ja tehostaa unionin lähestymistapaa syövän ehkäisyyn ja hoitoon; pyytää, että vuoden 2022 talousarvioon otetaan asianmukaiset määrärahat asiaankuuluville EU:n ohjelmille, kuten EU4Health-ohjelmalle ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelman pilariin II kuuluvalle terveysklusterille ja Digitaalinen Eurooppa -ohjelmalle, uusien teknologioiden, tutkimuksen ja innovoinnin rahoittamiseksi osana unionin syöväntorjuntaa;

19.  kiinnittää huomiota erityisesti Euroopan lääkeviraston (EMA) ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) ratkaisevaan rooliin käynnissä olevassa covid-19-pandemiassa; pyytää, että vuoden 2022 talousarvioon otetaan riittävät määrärahat, joiden avulla nämä tärkeät virastot voivat jatkaa työtään; odottaa mielenkiinnolla ehdotusta perustaa terveysuhkiin varautumisesta ja reagoimisesta vastaava EU:n viranomainen (HERA) varmistamaan tehokas ja koordinoitu varautumis- ja reagointivalmius tulevien terveyskriisien varalta; palauttaa mieliin tarpeen osoittaa HERAlle uusia määrärahoja sen varmistamiseksi, että se ei vaikuta kielteisesti olemassa oleviin ohjelmiin, toimintapolitiikkoihin eikä virastoihin, ja varmistaa vaikuttavat synergiat EMAn ja ECDC:n kanssa;

Osallistava elpyminen, jossa keskitytään nuoriin

20.  korostaa, että aivan kuten vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa myös covid-19-kriisin seuraukset koettelevat jälleen voimakkaasti erityisesti nuoria, sillä nuorisotyöttömyys lisääntyy ja koulutukseen ja mielenterveyteen kohdistuu kielteisiä vaikutuksia erityisesti työmarkkinoille tulevien nuorten kohdalla; korostaa siksi, että kaikki rahoitusmahdollisuudet on tutkittava täysimääräisesti, jotta voidaan onnistuneesti parantaa työmarkkinoille pääsemistä, erityisesti ammatillisen koulutuksen ja sosiaalista osallisuutta, työympäristöä ja sosiaaliturvaa parantavien toimenpiteiden avulla, myös vammaisten henkilöiden tapauksessa, ja parantaa nuorten perhe-elämää koskevia ja tulevaisuudennäkymiä ottaen huomioon työ- ja yksityiselämän tasapainosta annettu direktiivi;

21.  korostaa, että unioni ei kykene kestävään elpymiseen ilman nuorisoaan koskevaa jäsenneltyä strategiaa; huomauttaa tässä yhteydessä, että on äärimmäisen tärkeää lisätä rahoitusta Erasmus+-ohjelman kaltaisille unionin ohjelmille, jotka ovat kiistatta onnistuneet laajentamaan koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia koko unionissa; korostaa, että Erasmus+ on unionin lippulaivaohjelma, jonka kansalaiset tuntevat hyvin ja joka on tuottanut konkreettisia tuloksia; korostaa tämän ohjelman mahdollisuuksia edistää huippuosaamista ja varmistaa nuorten mahdollisuudet innovointiin ja yrittäjyyteen tarjoamalla ohjausta ja koulutusta osallistavalla tavalla ja korostaa aikuiskoulutukseen liittyvien koulutus- ja liikkuvuustoimien tarvetta; pitää valitettavana covid-19-kriisin kielteisiä vaikutuksia Erasmus+-ohjelmaan, sillä kriisi on vähentänyt merkittävästi niiden määrää, jotka voivat osallistua ja hyötyä tästä kokemuksesta; korostaa tässä yhteydessä vuoden 2022 talousarvion merkitystä menetettyjen mahdollisuuksien korjaamisessa; kehottaa komissiota edistämään edelleen EU:n kansalaiskasvatusta ja kansalaistoimintaa; toistaa jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen osoittaa vähintään 10 prosenttia elpymis- ja palautumissuunnitelmiensa määrärahoista laadukkaaseen ja osallistavaan koulutukseen;

22.  korostaa, että on löydettävä kestäviä ja pitkän aikavälin ratkaisuja rakenteellisten väestöhaasteiden torjumiseksi menestyksekkäästi ja aivovuodon vähentämiseksi EU:n maaseutu- ja saarialueilla sekä syrjäisillä ja vähemmän kehittyneillä alueilla; tähdentää, että tarvitaan rahoitusta, jolla kohennetaan väestökadosta kärsivien alueiden tilannetta sosiaali- ja väestökehityspolitiikkaan tehtävien perheitä tukevien investointien avulla ja tarjotaan Euroopan ikääntyvälle väestölle asianmukaista tukea terveydenhuollon, liikkuvuuden ja julkisten palvelujen saatavuuden alalla; korostaa, että on perustettava asianmukaiset rakenteet, joiden avulla voidaan tutkia suuntauksia ja ehdottaa toimenpiteitä, joilla väestörakenteen muutokseen voidaan puuttua asianmukaisesti esimerkiksi lisäämällä tulevaisuudessa rakennerahastoihin jakomenetelmiä koskevia erityiskriteereitä ;

23.  painottaa, että covid-19-kriisin seuraukset ovat vaikuttaneet suhteettomasti naisiin; korostaa sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin täytäntöönpanon merkitystä sen varmistamiseksi, että naiset ja miehet hyötyvät yhdenvertaisesti julkisista menoista, kehottaa tässä yhteydessä komissiota nopeuttamaan tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa sellaisen tehokkaan, avoimen ja kattavan menetelmän käyttöönottoa, jolla mitataan asiaankuuluvia sukupuolten tasa-arvoon liittyviä menoja toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti, jotta voidaan saavuttaa konkreettisia tuloksia vuoden 2022 talousarviossa ja jotta menetelmä voidaan ulottaa koskemaan kaikkia monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmia; kehottaa lisäksi panemaan pikaisesti täytäntöön sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n strategian; painottaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien huolestuttavaa ja lisääntyvää heikentymistä ja kaikkien EU:n välineiden käyttöönoton merkitystä tämän tilanteen torjumiseksi; kehottaa osoittamaan lisäresursseja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien suojelun, edistämisen ja yleisen saatavuuden tukemiseksi sekä naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseksi;

24.  korostaa, että elpymisprosessissa ei saa jättää ketään jälkeen ja että unionin ja jäsenvaltioiden on sen vuoksi torjuttava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä; korostaa, että unionin vuoden 2022 talousarvion ja Euroopan unionin elpymisvälineen olisi edistettävä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja toteutettava Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari tukemalla elinikäistä oppimista, vahvistamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja takaamalla, että elintärkeät palvelut, kuten terveydenhuolto, liikkuvuus, riittävä ravitsemus ja kunnolliset asuinolot, ovat kaikkien saatavilla; korostaa tässä yhteydessä Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) saatavaa lisäarvoa ja katsoo, että nuorisotakuun ja tulevan lapsitakuun täytäntöönpanoon olisi osoitettava riittävästi varoja yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin puitteissa; panee tyytyväisenä merkille, että seuraavan, Portossa pidettävän sosiaalialan huippukokouksen painopisteenä on Euroopan sosiaalinen ulottuvuus;

25.  korostaa, että kulttuuriala ja luovat toimialat sekä kulttuurimatkailu ovat nyt ja jatkossa niiden alojen joukossa, joilla EU:ssa vallitsevan kriisin vaikutukset tuntuvat raskaimmin; kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä näillä aloilla ja lisäämään rahoitusta asiaan liittyville EU:n ohjelmille, erityisesti Luova Eurooppa -ohjelmalle; pitää myönteisenä luovaa ja tieteidenvälistä uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitetta;

Turvallisen ja vauraan elinympäristön varmistaminen Euroopan kansalaisille

26.  katsoo, että talouskasvu ja vauraus, sisäinen turvallisuus, EU:n ulkorajojen suojelu, perusoikeudet, Schengen-alueen moitteeton toiminta ja EU:n sisäinen liikkumisvapaus liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja hyödyttävät toisiaan vastavuoroisesti; korostaa, että Schengen-alueen yhdentymisen syventäminen asiantuntija-arvioiden pohjalta tarjoaisi unionin ulkorajoilla sijaitseville jäsenvaltioille paremmat taloudelliset mahdollisuudet rajaturvallisuuden ylläpitämiseen; palauttaa mieliin, että Schengen-alue tuo siihen osallistuville valtioille taloudellisia hyötyjä; korostaa, että kaikki tekniset vaatimukset jo täyttävien ehdokasvaltioiden liittyminen Schengen-alueeseen voisi vauhdittaa EU:n taloutta; korostaa, että näiden jäsenvaltioiden liittyminen Schengen-alueeseen vahvistaisi EU:n talousarvion ja elpymisrahastojen vaikutusta ja nopeuttaisi suoraan talouden elpymistä; toistaa kehotuksensa Romanian, Bulgarian ja Kroatian nopeasta integroimisesta Schengen-alueeseen; korostaa, että on tärkeää, että EU investoi voimakkaasti sisäiseen turvallisuuteen tavoitteenaan tehostaa EU:n lainvalvontatoimia ja oikeudellista reagointia rajat ylittävän rikollisuuden uhkiin sekä edistää tietojenvaihtoa;

27.  panee merkille, että monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027 myönnetään muuttoliike-, turvapaikka- ja kotouttamispolitiikkojen täytäntöönpanoa varten enemmän määrärahoja kuin aiempina vuosina; odottaa turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden säilyvän tärkeällä sijalla EU:n asialistalla; painottaa, että solidaarisuustoimet, kuten sisäisten siirtojen järjestelmä, uudelleensijoittaminen ja humanitaarinen maahanpääsy, ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä odotettaessa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän merkityksellistä uudistusta; painottaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot tarvitsevat jatkossakin taloudellista tukea turvapaikkahakemusten vastaanottamiseen, rekisteröintiin ja käsittelyyn sekä palauttamis- ja siirtojärjestelmiin; kehottaa kohdentamaan enemmän rahoitusta laittoman muuttoliikkeen kauttakulku- ja lähtömaiden kanssa tehtävään koordinointiin ihmiskaupan ja ihmisten salakuljetuksen hillitsemiseksi ja lopettamiseksi; on erittäin huolissaan jatkuvista ihmishenkien menetyksistä Välimerellä ja katsoo, ettei vastuuta etsintä- ja pelastustoiminnasta voi jättää yksinomaan valtiosta riippumattomille toimijoille; toteaa lisäksi, että unionin ulkorajoilla sijaitsevat kolmannet maat, jotka joutuvat kohtaamaan EU:hun suuntautuvia muuttovirtoja, tarvitsevat myös jatkossa taloudellista tukea; korostaa Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) tärkeää roolia tässä suhteessa ja sen äskettäin laajennettua toimeksiantoa ja kehottaa osoittamaan Frontexille riittävästi rahoitusta, jotta se voi toimia kaikilla sen uuden toimeksiannon piiriin kuuluvilla vastuualoilla; pitää kiinni siitä, että ulkorajojen tehokkaassa valvonnassa on noudatettava unionin oikeutta ja kansainvälistä oikeutta ja erityisesti oikeutta turvapaikkaan ja palauttamiskiellon periaatetta, etenkin kun otetaan huomioon viimeaikaiset toistuvat väitteet mahdollisesta osallistumisesta käännytyksiin; muistuttaa siksi tarpeesta ottaa palvelukseen perusoikeusvastaavia asetuksen (EU) 2019/1896(13) 110 artiklan mukaisesti, jotta voidaan tukea perusoikeuksien edistämistä osana Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta; korostaa, että Frontexille osoitettujen talousarviomäärärahojen lisäämisen yhteydessä on lisättävä vastaavasti vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta ja että määrärahojen ehtona on viraston sitoutuminen unionin lainsäädäntöön;

28.  korostaa, että kaikille turvallisuuden, oikeuden, lainvalvonnan, perusoikeuksien, turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen ja rajaturvallisuuden alalla toimiville virastoille on annettava riittävästi rahoitusta, henkilöstöä ja henkilöstön koulutusta, jotta ne voivat hoitaa lisääntyneet tehtävänsä, ja pitää tärkeänä niiden välistä yhteistyötä, teknisten innovaatioiden ja mukautusten tarvetta sekä niiden keskeistä tehtävää jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin vahvistamisessa; korostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien EU:n laaja-alaisten tietojärjestelmien asianmukaisen täytäntöönpanon ja operatiivisen hallinnoinnin merkitystä;

29.  kannattaa voimakkaasti sellaisten unionin toimien vahvistamista, joilla torjutaan kasvavia turvallisuusuhkia, kuten terrorismia, radikalisoitumista, väkivaltaisia ääriliikkeitä, salakuljetusta, ihmiskauppaa, huumekauppaa, kyberrikollisuutta sekä hybridiuhkia Euroopassa ja naapurimaissa ja kolmansista maista johdettuja disinformaatiokampanjoita eurooppalaisia demokratioita vastaan, sekä tällaisten ohjelmien parempaa koordinointia EU:n tasolla; muistuttaa, että viimeaikaiset terrori-iskut osoittavat, että oikeus- ja sisäasioiden alan tietojärjestelmien yhteentoimivuuden parantaminen on välttämätöntä unionin sisäisen turvallisuuden vahvistamiseksi; toteaa, että pandemia on johtanut uusiin rikollisiin haasteisiin; pitää näin ollen myönteisenä komission 24. heinäkuuta 2020 esittämää turvallisuusunionistrategiaa ja kehottaa myöntämään sen sisältämille toimintasuunnitelmille riittävän rahoituksen;

30.  muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on keskeinen ennakkoedellytys SEUT 317 artiklassa vahvistettujen moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamiselle; pitää myönteisenä 1. tammikuuta 2021 voimaan tullutta oikeusvaltioasetusta, jossa vahvistetaan yleinen ehdollisuusjärjestelmä unionin talousarvion suojaamiseksi, ja on vahvasti sitoutunut varmistamaan sen täysimääräisen, välittömän ja moitteettoman täytäntöönpanon; kehottaa lisäämään huomattavasti näiden perusperiaatteiden suojeluun osoitettavaa rahoitusta; korostaa näin ollen hyvin varustellun ja riittävillä määrärahoilla ja riittävällä henkilöstöllä varustetun Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) merkitystä unionin talousarvioon kohdistuvien rikosten torjunnassa ja vaatii, että sen on kyettävä purkamaan vireillä olevien tapausten sumaa ja että sillä on oltava valmiudet tarkastella ja tutkia kaikkia uusia tapauksia;

31.  korostaa, että eurooppalaisten arvojen ja kulttuurien edistämisellä on aktiivinen tehtävä demokratian, syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon tukemisessa sekä disinformaation ja valeuutisten torjumisessa; ilmaisee huolensa oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien heikentymisestä joissakin jäsenvaltioissa ja korostaa, että lehdistön, tiedotusvälineiden ja taiteellisen vapauden tukemiseksi unionissa tarvitaan taloudellisia resursseja; korostaa, että uusi kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelma on strategisesti tärkeä vahvistettaessa Euroopan kansalaisuutta ja demokratiaa, tasa-arvoa ja oikeusvaltioperiaatetta EU:ssa sekä tuettaessa sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja; muistuttaa myös, että oikeusalan ohjelmaan sisältyy erityinen tavoite, jonka tarkoituksena on tukea ja edistää oikeusalan koulutusta yhteisen oikeus-, tuomioistuin- ja oikeusvaltiokulttuurin edistämiseksi; vaatii, että näiden ohjelmien rahoitus käytetään tasaisesti koko monivuotisen rahoituskehyksen aikana, ja vaatii, että vuotuiset varat käytetään kokonaisuudessaan edellä mainittuihin erityistavoitteisiin; panee lisäksi tyytyväisenä merkille perusoikeusviraston jatkuvan, kattavan työn, joka koskee jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä näillä aloilla; katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi on yksi välineistä, joilla voidaan vastata moniin demokraattisiin ja perusoikeuksiin liittyviin haasteisiin, ja pitää erittäin tärkeänä, että kaikilla tulevan konferenssin perustamiseen ja hallinnointiin osallistuvilla EU:n toimielimillä on asianmukaiset hallinnolliset talousarviot;

32.  muistuttaa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) keskeisestä panoksesta muuttoliikkeen ja väestön pakkosiirtojen perimmäisiin syihin puuttumiseen sekä kestävän kehityksen, demokratian, poliittisten ja taloudellisten uudistusten, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämiseen sekä vaaliprosessien tukemiseen; korostaa lisäksi Länsi-Balkanin aluetta koskevan laajentumispolitiikan strategista merkitystä; kehottaa tässä yhteydessä myöntämään lisärahoitusta Länsi-Balkanille ja itäisen ja eteläisen naapurialueen maille sekä YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA) ja humanitaariseen apuun; korostaa EU:n vastuuta varmistaa, että sillä on riittävät resurssit puuttua covid-19-kriisin geopoliittisiin seurauksiin, varmistaa turvallinen ja vakaa globaali ympäristö ja osoittaa solidaarisuutta voimakkaasti kärsiviä kolmansia maita kohtaan ottamalla käyttöön EU:n ulkoisia rahoitusvälineitä, joilla autetaan näitä maita vahvistamaan terveydenhuoltojärjestelmiensä valmiuksia, mukaan lukien rokotteiden saatavuuden parantaminen, ja lieventämään kriisin sosioekonomisia vaikutuksia; korostaa, että on tärkeää kunnioittaa covid-19-rokotteiden jakelua koskevaa Covax-mekanismia, jotta varmistetaan rokotteiden tasapuolinen saatavuus kaikkein haavoittuvimmissa maissa; pitää lisäksi myönteisenä, että suoraa tukea annetaan EU:n naapurustolle ja erityisesti sen lähinaapurustolle;

33.  palauttaa mieliin, että budjettinimikkeistön on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta budjettivallan käyttäjä voi hoitaa päätöksentekotehtävänsä tehokkaasti ja että parlamentti erityisesti voi täyttää kaikkia otsakkeita koskevat demokraattiset valvonta- ja tarkastustehtävänsä; korostaa siksi, että budjettinimikkeistössä on otettava täysimääräisesti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huomioon NDICI-asetusta koskeva sopimus; kehottaa komissiota tässä yhteydessä esittämään EU:n vuoden 2021 talousarvioon lisätalousarvioesityksen, jolla pannaan täytäntöön NDICI-asetusta koskevissa neuvotteluissa aikaansaatu sopimus viidestä erillisestä määrärahasta maantieteellisille ohjelmille Aasiassa, eli Lähi-idässä, Etelä-Aasiassa, Keski-Aasiassa, Pohjois- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Tyynenmeren alueella, luomalla niitä vastaavat erilliset budjettikohdat; katsoo, että tällainen yhdenmukaistaminen voitaisiin ja tulisi tehdä ennen vuoden 2022 talousarviomenettelyä;

34.  korostaa, että tarvitaan riittävästi rahoitustukea sekä jäsenvaltioilta että Euroopan puolustusrahastolta, jotta voidaan asteittain määritellä EU:n yhteinen puolustuspolitiikka ja lisätä EU:n turvallisuutta ja strategista riippumattomuutta; korostaa lisäksi tarvetta parantaa Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukykyä ja innovointia, mikä voi edistää kasvua ja työpaikkojen luomista, sekä tarvetta parantaa toimintavalmiutta ja operatiivista tehokkuutta lisäämällä ponnisteluja yhteisten siviili- ja sotilasvoimavarojen kehittämiseksi;

Vuoden 2022 talousarvion erityiset ja monialaiset kysymykset

35.  odottaa, että ennen vuoden 2022 talousarvion hyväksymistä otetaan käyttöön monivuotista rahoituskehystä koskevan paketin koko potentiaali, ja aikoo seurata tiiviisti aikaansaadun sopimuksen kaikkien osatekijöiden täytäntöönpanoa; muistuttaa, että vuosi 2022 on ensimmäinen vuosi, jolloin sovelletaan monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen 5 artiklan mukaisia ohjelmakohtaisia mukautuksia, jotka koskevat muun muassa uudesta sakkoon perustuvasta mekanismista rahoitettavien EU:n lippulaivaohjelmien määrärahoja;

36.  huomauttaa vakavista viivästyksistä kaudella 2014–2020 EU:n ohjelmien ja rahastojen täytäntöönpanossa ja toteaa tämän koskevan erityisesti yhteistyössä hallinnoitavia ohjelmia ja rahastoja; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan näiden ohjelmien täytäntöönpanoa, jotta ei vaaranneta vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen alaisten uusien EU:n ohjelmien sekä EU:n elpymisvälineestä rahoitettavien ohjelmien oikea-aikaista käynnistämistä; on huolestunut riskistä, että monivuotisen rahoituskehyksen uusien ohjelmien täytäntöönpano viivästyy entisestään, koska jäsenvaltioiden on ensin noudatettava elpymis- ja palautumistukivälineen hyvin tiukkaa täytäntöönpanoaikataulua;

37.  pitää lisäksi valitettavana, että monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin myöhään, ja toteaa, että tämän viivästyksen seuraukset tuntuvat monivuotisen rahoituskehyksen koko kauden ajan; korostaa, että näin ollen kaikkien EU:n lippulaivaohjelmien käynnistäminen sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja digitalisointistrategian rahoitus viivästyivät merkittävästi; edellyttää näin ollen, että varmistetaan kaikin mahdollisin toimin, että kaikki uudet EU:n ohjelmat ovat täysin toimintakykyisiä vuonna 2022; palauttaa tässä yhteydessä mieliin vuoden 2021 talousarviota koskeviin yhteisiin päätelmiin sisältyneen parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman covid-19-kriisin vaikutuksiin puuttumisesta, jossa todetaan, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kriisin eniten koettelemiin talouden aloihin, kuten matkailualaan ja pk-yrityksiin, sekä ihmisiin, joihin kriisi vaikuttaa eniten;

38.  odottaa lisäksi, että vuoden 2022 talousarvioon otetaan riittävästi maksumäärärahoja sekä uusiin ohjelmiin että aikaisempien ohjelmien loppuun saattamiseen, erityisesti kun otetaan huomioon odotettua suuremmat maksutarpeet koheesion ja maaseudun kehittämisen alalla, ja että varmistetaan, että unionin talousarvio tarjoaa tarvittavan taloudellisen kannustimen; aikoo päättäväisesti ehkäistä kaikki tulevat maksukriisit, jollainen muun muassa edellisen monivuotisen rahoituskehyksen alussa koettiin, ja aikoo tätä varten seurata hyvin tarkasti maksattamatta olevien sitoumusten määrää; kehottaa komissiota esittämään viipymättä lisätalousarvioesityksen aina kun sitä pidetään tarpeellisena, jotta voidaan lisätä maksumäärärahoja EU:n ohjelmien nopeuttamiseksi entisestään;

39.  tähdentää, että EU:n elpymisväline tulee vahvistamaan unionin talousarviota merkittävästi vuonna 2022, sillä vähintään 60 prosenttia sen kokonaismäärärahoista sidotaan eri ohjelmissa kyseisen vuoden loppuun mennessä; painottaa, että parlamentti seuraa tiiviisti EU:n elpymisvälineen yleistä täytäntöönpanoa ja että erityistä huomiota kiinnitetään elpymis- ja palautumistukivälineen valvontaan; on kuitenkin huolissaan tämän välineen mukaisten lainanotto- ja lainanantotoimenpiteiden käynnistymisen viivästymisestä, koska uusi omia varoja koskeva päätös, jonka mukaisesti nämä toimenpiteet hyväksytään, ei ole vielä voimassa; painottaa siksi, että jäsenvaltioiden on ratifioitava omia varoja koskeva uusi päätös kiireellisesti, jotta elpymisen oikea-aikainen vaikutus ei vaarannu tulevien sukupolvien vahingoksi;

40.  huomauttaa, että etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöön ottamiseksi nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana on oikeudellisesti sitova ja että se on kirjattu toimielinten väliseen sopimukseen, ja vahvistaa olevansa vahvasti sitoutunut tähän prosessiin; korostaa, että unionin vuoden 2022 talousarvio muodostaa sillan tämän etenemissuunnitelman ensimmäisen ja toisen vaiheen välillä; kehottaa erityisesti neuvostoa käynnistämään pohdinnat viipymättä heti kun komissio antaa hiilidioksidipäästöjen tullimekanismiin ja digitaaliveroon sekä EU:n päästökauppajärjestelmään (EU ETS) perustuvia uusia omia varoja koskevat lainsäädäntöehdotukset, jotta päätös voidaan tehdä 1. heinäkuuta 2022 mennessä; odottaa lisäksi, että tiiviimmän yhteistyön puitteissa toteutettavaa finanssitransaktioveroa koskevat keskustelut saadaan menestyksekkäästi päätökseen vuoden 2022 loppuun mennessä, minkä jälkeen komissio voi esittää ehdotuksen uudeksi omaksi varaksi; huomauttaa tässä mielessä, että täytäntöönpanon on oltava sujuvaa, jotta uudet omat varat kattavat vähintään EU:n elpymisvälineen pääoman ja korkojen takaisinmaksuun liittyvät menot;

41.  korostaa lisäksi, että veropetokset, verovilppi ja veronkierto vaikuttavat kielteisesti EU:n talousarvioon ja kansallisiin talousarvioihin; kehottaa tehostamaan koordinointia verotuksen alalla, jotta voidaan suojella EU:n ja kansallisia tulolähteitä;

42.  painottaa unionin erillisvirastojen keskeistä roolia operatiivisen tuen ja asiantuntemuksen tarjoamisessa, jotta varmistetaan EU:n toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen vaikuttavalla tavalla; muistuttaa, että virastoilla on oltava asianmukainen henkilöstö ja riittävät määrärahat, jotta ne voivat hoitaa velvollisuutensa täysimääräisesti ja saavuttaa parhaat mahdolliset tulokset; painottaa, että virastojen tehtävät kehittyvät poliittisten painopisteiden mukaisesti ja että uudet vastuualueet edellyttävät uusia määrärahoja;

43.  painottaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat arvokkaita välineitä, joilla testataan uusia toimintapoliittisia aloitteita ja luodaan perusta tuleville unionin toimille; aikoo siksi ehdottaa poliittisten painopisteidensä mukaista pilottihankkeiden ja valmistelutoimien pakettia; kehottaa komissiota varmistamaan, että talousarviossa hyväksytyt pilottihankkeet ja valmistelutoimet pannaan täytäntöön täysimääräisesti, oikea-aikaisesti ja yhteistyössä parlamentin kanssa ja että niille annetaan enemmän näkyvyyttä niiden vaikutuksen maksimoimiseksi;

44.  kehottaa komissiota ottamaan vuoden 2022 talousarvioesitystä laatiessaan asianmukaisesti huomioon tässä päätöslauselmassa esitetyt parlamentin poliittiset ja talousarviota koskevat painopisteet; on kuitenkin valmis hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevaa joustoa ja muita monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa ja varainhoitoasetuksessa vahvistettuja säännöksiä, jotta voidaan vahvistaa keskeisiä EU:n ohjelmia vuoden 2022 talousarviossa ja vastata asianmukaisesti muun muassa covid-19-terveyskriisiin ja elpymisprosessiin liittyviin kiireellisiin tarpeisiin; vaatii tässä yhteydessä hätätilanteen tukivälineen oikea-aikaista aktivointia sekä monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden, kuten Euroopan globalisaatiorahaston, käyttöönottoa, jotta voidaan antaa taloudellista tukea aina kun sitä tarvitaan;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

(1) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1.
(2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11.
(3) EUVL C 444 I, 22.12.2020.
(4) Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. joulukuuta 2020 esityksestä neuvoston asetukseksi vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta, Liite 2: Julistukset (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0357).
(5) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28.
(6) EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1.
(7) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 23.
(8) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1.
(9) EUVL L 93, 17.3.2021, s. 1.
(10) EUVL C 242, 10.7.2018, s. 24.
(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
(12) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 18.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).


Ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpano
PDF 207kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 ilmanlaatudirektiivien 2004/107/EY ja 2008/50/EY täytäntöönpanosta (2020/2091(INI))
P9_TA(2021)0107A9-0037/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191 artiklan,

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY ilmanlaadusta ja sen parantamisesta(1),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/107/EY ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä(2),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2011/850/EU Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2004/107/EY ja 2008/50/EY koskevien sääntöjen vahvistamisesta tietojen vaihdon ja ilmanlaatua koskevien tietojen raportoinnin osalta(4),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Suojeleva Eurooppa – puhdasta ilmaa kaikille” (COM(2018)0330),

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (COM(2020)0080),

–  ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2019 tekemän EU:n ilmanlaatudirektiivien (2008/50/EY, 2004/107/EY) toimivuustarkastuksen (SWD(2019)0427),

–   ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2020 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle edistymisestä tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetun direktiivin (EU) 2016/2284 täytäntöönpanossa (COM(2020)0266),

–  ottaa huomioon 8. tammikuuta 2021 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Toinen ilmanpuhtautta koskeva katsaus” (COM(2021)0003),

–  ottaa huomioon komission alustavaa vaikutustenarviointia koskevan etenemissuunnitelman ilmanlaatudirektiivien tarkistamista varten,

–  ottaa huomioon unionin työterveyttä- ja turvallisuutta koskevan toimintapolitiikan, erityisesti komission 10. tammikuuta 2017 antaman tiedonannon ”Turvallisempi ja terveellisempi työ kaikille – EU:n työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön uudistaminen” (COM(2017)0012) sekä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta(5),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia metaanipäästöjen vähentämiseksi” (COM(2020)0663),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen)(6),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä” (COM(2020)0667) ja 10. heinäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta(7),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman suojelevasta Euroopasta – puhdasta ilmaa kaikille(8),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(9),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2020 annetun alueiden komitean lausunnon ”Ilman puhtautta koskevan EU-politiikan tulevaisuus nollapäästötavoitteen yhteydessä”(10),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 23/2018 ”Ilman pilaantuminen: terveyttämme ei edelleenkään suojella riittävästi”,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2020 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportin ”Air quality in Europe – 2020 report”,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2021 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin ”EU policy on air quality: implementation of selected EU legislation” ja sen liitteen I ”Mapping and assessing local policies on air quality. What air quality policy lessons could be learnt from the COVID-19 lockdown?”,

–   ottaa huomioon talous-, tiede- ja elämänlaatupolitiikan politiikkayksikön tammikuussa 2021 tekemän tutkimuksen ”Air Pollution and COVID-19”,

–  ottaa huomioon talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle toteuttaman 18. maaliskuuta 2019 julkaistun tutkimuksen ”Sampling points for air quality – Representativeness and comparability of measurement in accordance with Directive 2008/50/EC on ambient air quality and cleaner air for Europe”,

–  ottaa huomioon ilmansaasteiden terveysvaikutuksista 26. toukokuuta 2015 annetun Maailman terveysjärjestön (WHO) päätöslauselman ”Health and the environment: addressing the health impact of air pollution”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0037/2021),

A.  ottaa huomioon, että puhdas ilma on olennaisen tärkeää ihmisten terveyden, elämänlaadun ja ympäristön kannalta ja että se on määritelty maailmanlaajuiseksi terveyspoliittiseksi painopisteeksi kestävän kehityksen tavoitteissa;

B.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen on luonteeltaan rajatylittävää ja että merkittävä määrä ilman epäpuhtauksia kulkee sekä jäsenvaltioiden että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välisten rajojen yli, kuten toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa todetaan; ottaa huomioon, että huonon ilmanlaadun haitallisista vaikutuksista on monessa tapauksessa tullut paikallinen ongelma jäsenvaltioille, jotka eivät pysty toteuttamaan toimia alueensa ulkopuolella olevien päästölähteiden osalta;

C.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen on Euroopan suurin yksittäinen terveysriski(11), joka vaikuttaa alueisiin, sosioekonomisiin ryhmiin ja ikäryhmiin epätasaisesti ja aiheuttaa Euroopan ympäristökeskuksen tuoreimpien ilmansaasteille altistumisen terveysvaikutuksia koskevien arvioiden mukaan lähes 400 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa; ottaa huomioon, että vuonna 2018 PM2.5-hiukkaset aiheuttivat EU-28:ssa noin 379 000 ennenaikaista kuolemaa, jotka johtuivat pitkäaikaisesta altistumisesta; ottaa huomioon, että vuonna 2018 typpidioksidi- ja otsonipitoisuuksille altistuminen aiheutti EU:ssa noin 54 000 (NO2) ja 19 000 (O3) ennenaikaista kuolemantapausta vuodessa(12);

D.  ottaa huomioon, että ilman pilaantumiseen liittyvät hengityselinsairauksiin ja sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvauksiin ja syöpään, ja viimeaikaisissa tutkimuksissa sillä on myös todettu olevan haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen, raskauteen ja vastasyntyneisiin sekä yhteys dementiaan(13), lasten aivojen rakenteellisiin muutoksiin, Alzheimerin tautiin, systeemisiin tulehduksiin ja kognitiivisiin haittoihin(14) sekä diabetekseen liittyvään kuolleisuuteen(15); ottaa huomioon, että ilman pilaantumisesta aiheutuneiden ennenaikaisten kuolemantapausten kokonaismäärä on vähentynyt yli 50 prosentilla vuodesta 1990(16);

E.  ottaa huomioon, että on olemassa näyttöä siitä, että altistuminen ilman epäpuhtauksille voi vaikuttaa covid-19-tartunnan saaneiden terveyteen pääasiassa vaurioittamalla hengitys- ja immuunijärjestelmiä sekä vaikuttamalla niiden proteiinien ilmentymiseen, joiden avulla virus siirtyy solun sisään(17);

F.  ottaa huomioon, että komission toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa todettiin, että ilman pilaantumisesta johtuvien ennenaikaisten kuolemien lukumäärä todennäköisesti laskisi noin 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna, jos jäsenvaltiot panisivat täytäntöön kaiken ilman epäpuhtauspäästöjen vähentämiseksi hyväksytyn nykyisen unionin lainsäädännön;

G.  ottaa huomioon, että kaupunkiväestö on eniten alttiina ilman pilaantumiselle ja että vain yksi kymmenestä ihmisestä asuu kaupungissa, jonka ilmanlaatu on WHO:n ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen mukainen(18); ottaa huomioon, että 75 prosenttia EU:n väestöstä asuu nykyisin kaupungeissa ja niiden lähialueilla(19);

H.  ottaa huomioon, että 98 prosenttia EU:n kaupunkien väestöstä altistuu WHO:n suuntaviivat ylittäville otsonitasoille; ottaa huomioon, että 77 prosenttia EU-28:n väestöstä altistuu WHO:n suuntaviivat ylittäville PM2.5-hiukkaspäästöille(20);

I.  ottaa huomioon, että Lancet Planetary Health -aikakauslehti julkaisi 19. tammikuuta 2021 tutkimuksen, jossa arvioitiin ilman pilaantumisen vaikutuksia kuolleisuuteen lähes tuhannessa eurooppalaisessa kaupungissa(21); toteaa, että tutkimuksen mukaan niiden kymmenen kaupungin joukkoon, joissa NO2- ja PM2.5-epäpuhtauksien vaikutukset ovat vähiten havaittavissa, kuuluu etupäässä pohjoiseurooppalaisia kaupunkeja; ottaa huomioon, että ilmanlaatuun liittyvät haasteet vaihtelevat suuresti paikasta toiseen ja että ongelmien pääasiallinen aiheuttaja vaihtelee lämmitysjärjestelmistä liikenteeseen; ottaa huomioon, että talouskasvusta huolimatta ilman laatu on yleisesti paranemassa vuoteen 1990 verrattuna;

J.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia, kuten elinajanodotteen lyheneminen, sairaanhoitokulujen lisääntyminen, työvoiman tuottavuuden väheneminen, ekosysteemien tilan heikkeneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos; ottaa huomioon, että ilman pilaantumisen kustannukset yhteiskunnalle, terveydelle ja taloudelliselle toiminnalle ovat Euroopassa yhteensä 330–940 miljardia euroa vuodessa, mutta kaikkien ilman laadun paranemiseen johtavien toimenpiteiden kustannukset ovat 70–80 miljardia euroa vuodessa(22); ottaa huomioon, että toimimatta jättämisen kustannukset, mukaan luettuina ilman pilaantumisen haitalliset vaikutukset kansalaisten terveyteen, talouteen ja yhteiskuntaan, ovat paljon suuremmat kuin toiminnan kustannukset, vaikka toiminta sisältää erilaisia toimintapolitiikkoja; ottaa huomioon, että komission arvioiden mukaan EU:n nykyisen ilmanlaatulainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano voisi johtaa jopa 42 miljardin euron nettohyötyyn vuodessa vuoteen 2030 mennessä erityisesti kuolleisuuden ja sairastuvuuden vähentämisen avulla(23);

K.  ottaa huomioon, että vuosien 1990 ja 2018 välisenä aikana EU:ssa todettiin kaikkien ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentyneen; ottaa huomioon, että eniten ovat vähentyneet rikin oksidien (SOx) päästöt, jotka vähenivät 90 prosenttia, toiseksi eniten muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani (NMVOC) ja typen oksidit (NOx), jotka vähenivät noin 60 ja 55 prosenttia; ottaa huomioon, että hiukkasten (PM2.5) päästöt vähenivät lähes puoleen vuoden 1990 tasosta ja ammoniakkipäästöt (NH3) noin neljänneksen(24); ottaa huomioon, että NH3-päästöt ovat pysyneet jotakuinkin samoina vuodesta 2010;

L.  ottaa huomioon, että vuodelta 2018 peräisin olevien uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan kymmenen jäsenvaltion oli vähennettävä NH3-päästöjään jopa 10 prosenttia alle kahdessa vuodessa, kuuden jäsenvaltion oli vähennettävä PM2.5-hiukkaspäästöjään vähintään 30 prosenttia ja viiden jäsenvaltion oli vähennettävä NOx-päästöjään vähintään 30 prosenttia, jotta ne voivat noudattaa kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä vahvistettuja vuoden 2020 enimmäismääriä(25);

M.  ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen johtaa ympäristön tilan heikkenemiseen ja sillä on merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon ekosysteemeihin ja elämän monimuotoisuuteen – muun muassa rehevöityminen, happamoituminen ja kasvillisuuden vaurioituminen alailmakehän otsonin vuoksi, veden ja maaperän sekä niiden tukemien ekosysteemipalvelujen laatu – sekä ilmastoon ja että se voi vahingoittaa rakennettua ympäristöä ja kulttuuriperintöä; ottaa huomioon, että tällä hetkellä eniten vahinkoa ekosysteemeille aiheuttavat ilman epäpuhtaudet ovat otsoni, ammoniakki ja typen oksidit; ottaa huomioon, että ilman pilaantumisen vuoksi noin kahta kolmasosaa EU:n ekosysteemien alasta uhkaa rehevöityminen;

N.  ottaa huomioon, että typpiyhdisteiden laskeuma, joka pääsee ilmaan typen oksidien (NOx) ja ammoniakin (NH3) muodossa, voi aiheuttaa rehevöitymistä eli ravinteiden ylitarjontaa; ottaa huomioon, että sekä rikki- että typpiyhdisteillä on happamoittava vaikutus; ottaa huomioon, että sekä rehevöityminen että happamoituminen voivat vaikuttaa maan ja veden ekosysteemeihin ja johtaa muutoksiin lajien monimuotoisuudessa sekä uusien lajien invaasioihin; ottaa huomioon, että happamoituminen voi johtaa myös myrkyllisten metallien liukenemiseen veteen tai maaperään, mikä lisää riskiä niiden siirtymisestä elintarvikeketjuun;

O.  ottaa huomioon, että korkeat otsonipitoisuudet vaurioittavat kasvien soluja, heikentävät kasvin lisääntymistä ja kasvua ja pienentävät näin viljelykasvien satoa ja heikentävät metsien kasvua ja elämän monimuotoisuutta; ottaa huomioon, että muuttuvat ilmasto-olot ja hiilidioksidipäästöjen ja muiden epäpuhtauksien, kuten reaktiivisen typen, lisääntyneet päästöt muuttavat kasvien reagointia otsoniin; ottaa huomioon, että nämä aineet vaikuttavat siihen, miten paljon otsonia pääsee lehtiin, mikä muuttaa näin kasvin kasvuun, viljelykasvien satoon ja ekosysteemipalveluihin kohdistuvien vaikutusten suuruutta(26);

P.  ottaa huomioon, että myrkyllisillä metalleilla, kuten lyijyllä (Pb), elohopealla (Hg) ja kadmiumilla (Cd), voi olla vahingollisia vaikutuksia ihmisten lisäksi kasveihin ja eläimiin, ja vaikka niiden pitoisuus ilmakehässä voi olla alhainen, ne lisäävät silti osaltaan myrkyllisten metallien laskeumaa ja kerääntymistä maaperään, sedimentteihin ja organismeihin; ottaa huomioon, että myrkylliset metallit ja pysyvät orgaaniset yhdisteet ympäristömyrkyllisyytensä lisäksi yleensä kertyvät kasveihin ja eläimiin ja rikastuvat niissä, mikä tarkoittaa sitä, että pitoisuudet organismien kudoksissa kasvavat yhä suuremmiksi elintarvikeketjussa;

Q.  ottaa huomioon, että kaikki liikenteestä aiheutuvat ilman epäpuhtaudet ovat vähentyneet merkittävästi huolimatta siitä, että henkilö- ja rahtiliikenne ovat lisääntyneet vuoteen 1990 verrattuna; ottaa huomioon, että tieliikenne on edelleen suurin NOx-päästöjen aiheuttaja (39 prosenttia EU:n NOx-päästöistä) ja toiseksi suurin mustan hiilen (26 prosenttia) ja lyijyn (16 prosenttia) päästöjen aiheuttaja EU:ssa; ottaa huomioon, että se on kaupunkialueilla merkittävä ilman pilaantumisen lähde ajoneuvojen päästöjen (liikenteen pakokaasupäästöt) sekä jarrujen ja renkaiden kulumisesta aiheutuvien päästöjen (liikenteen muut kuin pakokaasupäästöt) vuoksi; ottaa huomioon, että dieselajoneuvojen osuus tieliikenteeseen liittyvien ilman pilaantumisen kokonaiskustannuksista Euroopassa on noin 75 prosenttia(27);

R.  ottaa huomioon, että maatalous on EU:n kolmanneksi suurin PM10-hiukkaspäästöjen lähde, kuten Euroopan ympäristökeskus on korostanut; ottaa huomioon, että maatalouden ammoniakkipäästöt (NH3) aiheuttavat osaltaan suurten hiukkaspitoisuuksien jaksoja, joita on havaittu keväisin kaikkialla Euroopassa, ja että niillä on sekä lyhyen että pitkän aikavälin terveysvaikutuksia(28); ottaa huomioon, että maatalouden metaanipäästöt ovat merkittävä alailmakehän otsonia muodostava aine ja että tällä on kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen;

S.  ottaa huomioon, että energian tuotanto- ja jakelualat vastaavat yli puolesta SOx-päästöistä(29) ja viidenneksestä NOx-päästöistä(30) Euroopan ympäristökeskuksen 33 jäsenmaassa;

T.  ottaa huomioon, että hiili- ja ruskohiilivoimalaitokset lisäävät osaltaan merkittävästi EU:n elohopeapäästöjä ja että 62 prosenttia EU:n teollisuuden elohopeapäästöistä on peräisin hiilivoimalaitoksista(31); ottaa huomioon, että elohopea on vaarallinen hermomyrkky, joka on hermostolle vahingollinen jo suhteellisen alhaisella altistumistasolla;

U.  ottaa huomioon, että kansainvälisen merenkulun rikkidioksidipäästöt (SO2) olivat vuonna 2005 Eurooppaa ympäröivillä merillä (Itämeri, Pohjanmeri, Koillis-Atlantti, Välimeri ja Mustameri) arviolta 1,7 miljoonaa tonnia vuodessa, typen oksidien (NO2) päästöt 2,8 miljoonaa tonnia ja hiukkaspäästöt (PM2.5)195 000 tonnia(32); toteaa, että komission tilaamassa tieteellisessä tutkimuksessa todettiin, että ilman lisätoimia meriliikenteen typen oksidien päästöt vastaavat todennäköisesti maalta peräisin olevia typen oksidien päästöjä kymmenen vuoden kuluessa(33);

V.  ottaa huomioon, että vaikka ulkoilman laatua koskeva EU:n poliittinen kehys on hyvin jäsennelty, sisäilman laatua koskeva EU:n lainsäädäntö on hajanaista; ottaa huomioon, että tarvitaan mahdollisesti kokonaisvaltaisempi EU:n toimintamalli, jolla taataan, että ilmanlaatua, työterveyttä ja työturvallisuutta koskeva lainsäädäntö sekä kemikaali- ja rakennuslainsäädäntö ovat täysin yhdenmukaisia ja toisiaan vahvistavia erityisesti sen varmistamiseksi, että työntekijöitä ja ihmisiä yleensä suojellaan vaarallisilta aineilta kulutustavaroissa;

W.  ottaa huomioon, että 18:aa jäsenvaltiota vastaan meneillään olevista 18:sta rikkomusmenettelystä 13 käynnistettiin, koska PM10-hiukkaset ylittivät EU:n raja-arvot, 11 johtui NO2-päästöistä ja yksi SO2-päästöistä, ja kuusi uutta rikkomusmenettelyä on käynnistetty, koska seurantavaatimuksia ei ole pantu täytäntöön; toteaa, että PM10- ja SO2-raja-arvot olisi pitänyt saavuttaa vuoteen 2005 mennessä;

X.  toteaa, että vuoden 2019 osalta 17 jäsenvaltiota ilmoitti NO2-pitoisuuksien, 14 jäsenvaltiota PM10-pitoisuuksien, neljä jäsenvaltiota PM2.5-pitoisuuksien ja yksi SO2-pitoisuuksien ylittävän EU:n ilmanlaatunormit;

Y.  ottaa huomioon, että nykytilanne edellyttää, että maille annetaan enemmän tukea (teknologista, logistista ja taloudellista tukea ja ohjeistusta) nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi;

Z.  ottaa huomioon, että paikallinen tuomioistuin päätti hiljattain, että Brysselin pääkaupunkialueen, jossa unionin toimielimet sijaitsevat, hallinto velvoitetaan lain nojalla sijoittamaan kuuden kuukauden kuluessa ilman laatua mittaavat järjestelmät Rue de la Loin kaltaisten vilkkaimpien katujen varrelle ja mittaamaan typpidioksidipitoisuudet sekä hengitettävien hiukkasten (PM10) ja hiukkasten (PM2.5) pitoisuudet;

AA.  ottaa huomioon, että valtaosa EU:n väestöstä katsoo julkiset toimet ilman laadun parantamiseksi riittämättömiksi ja että 70 prosenttia EU:n väestöstä odottaa EU:n ehdottavan lisätoimenpiteitä(34); ottaa huomioon, että ilmanlaadun parantaminen liittyy myös ajattelutavan muutoksiin yhteiskunnassa ja niitä ei voida helposti saavuttaa lainsäädännön muutoksilla vaan pikemminkin kampanjoilla, joilla lisätään tietoisuutta puhdasta ilmaa koskevien toimintapolitiikkojen eduista;

Osittain tehokas väline, jota on parannettava

1.  toteaa, että EU:n puhtaan ilman politiikan kolmen pilarin avulla on menestyksekkäästi edistetty useimpien ilman epäpuhtauksien päästöjen ja pitoisuuksien laskevaa suuntausta Euroopassa; korostaa, että vaikka EU:n ilmanlaatudirektiivit ovat olleet tehokkaita EU:n yhteisten ilmanlaatunormien asettamisessa ja ilmanlaatua koskevan tietojenvaihdon helpottamisessa, ne ovat olleet vain osittain tehokkaita ilman pilaantumisen vähentämisessä sekä sillä terveyteen, elämänlaatuun ja ympäristöön olevien haitallisten vaikutusten hillitsemisessä; kiinnittää huomiota siihen, että monet jäsenvaltiot eivät edelleenkään noudata nykyisiä ilmanlaatunormeja eivätkä ole toteuttaneet riittäviä toimia ilmanlaadun parantamiseksi ja ylitysten pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä edes sen jälkeen kun komissio on aloittanut rikkomusmenettelyjä ja ilmanlaatudirektiivien noudattamisesta on annettu siihen velvoittavia tuomioistuinten päätöksiä;

2.  painottaa, että monien ilmansaasteisiin liittyvien sairauksien, kuten astman, neurotoksisten sairauksien ja hormonaalisten haitta-aineiden aiheuttamien sairauksien, määrä on lisääntynyt suurimmassa osassa Eurooppaa, mikä antaa perusteet paitsi unionin lainsäädännön soveltamiselle kokonaisuudessaan niin myös komission aloittamille nopeille ja vaikuttaville rikkomusmenettelyille, jos jäsenvaltiot toimivat vaatimusten vastaisesti;

3.  toteaa, ettei ilman pilaantuminen katso rajoja ja että merkittävä määrä ilman epäpuhtauksia kulkee sekä jäsenvaltioiden että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välisten rajojen yli, kuten toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa huomautetaan; painottaa, että jäsenvaltiot eivät kykene toimiin alueensa ulkopuolella sijaitsevien päästölähteiden osalta; kehottaa komissiota ottamaan uutta ilmanlaatupolitiikkaa suunnitellessaan huomioon ilman pilaantumisen (esim. sekundääristen hiukkasten muodostuminen, ilmansaasteiden siirtyminen maailmanlaajuisesti ja EU:n sisällä) monimutkaisuuden, jotta varmistetaan integroitu ja kokonaisvaltainen lähestymistapa;

4.  toteaa, että ilmanlaatudirektiivit perustuvat nyt 15–20 vuotta vanhoihin ilmanlaatunormeihin ja että osa niistä on paljon heikompia kuin nykyiset WHO:n suuntaviivat ja syövälle altistumisen elinikäiseen lisäriskiin perustuvat arvioidut viitetasot sekä ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia koskevan viimeisimmän tieteellisen näytön mukaiset tasot; suhtautuu myönteisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa tehtyyn sitoumukseen tarkistaa ilmanlaatunormeja ja kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan PM10-hiukkasten, PM2.5-hiukkasten, rikkidioksidin ja otsonin arvot WHO:n suuntaviivojen kanssa sekä bentseenin (C6H6) ja bentso(a)pyreenin (BaP) arvot WHO:n viitetasojen mukaisiksi tekemällä ilmanlaatudirektiiveihin lainsäädännöllisiä muutoksia sen jälkeen, kun on tehty terveyteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyviä näkökohtia koskeva kattava vaikutustenarviointi; painottaa, että WHO:n suuntaviivoja tarkistetaan parhaillaan ja että ne julkaistaan lähiaikoina; huomauttaa, että EU:n ilmanlaatunormit on saatettava ajan tasalle heti, kun WHO:n uudet suuntaviivat ovat saatavilla, ja että niihin on sisällytettävä velvoite tarkistaa normeja säännöllisesti uusimman tieteellisen ja teknisen näytön perusteella, jotta ne voidaan yhdenmukaistaa WHO:n säännöllisesti päivitettyjen suuntaviivojen kanssa; kehottaa komissiota myös ottamaan huomioon ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevassa yleissopimuksessa vahvistetut viimeisimmät ekosysteemien suojelun kannalta kriittiset kuormitukset;

5.  painottaa, että Euroopan ympäristökeskuksen keräämän datan mukaan ja PM10-hiukkaspäästöjen vähenemisestä huolimatta enemmistö vuosina 2000–2015 seurannassa olleiden Euroopan valtioiden kaupunkiväestöstä altistuu WHO:n suuntaviivoissa suositellun vuotuisen ohjearvon ylittäville pitoisuuksille; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä puutteita havaitessaan sekä samalla etsimään rinnakkaishyötyjä muiden saasteiden, kuten melun, osalta; pyytää komissiota tarkastelemaan sisäilman pilaantumisen seurauksia ja mahdollisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja kaikkien merkittävien sisäilman pilaantumisen lähteiden osalta;

6.  suosittaa, että tarkistettujen ilmanlaatunormien ja seurantavaatimusten olisi tarvittaessa katettava viimeisimmän tieteellisen näytön arvioinnin perusteella myös muut sääntelemättömät epäpuhtaudet, joilla on todistetusti kielteisiä terveys- ja ympäristövaikutuksia EU:ssa, kuten ultrapienet hiukkaset, musta hiili, elohopea ja ammoniakki; korostaa EU:n pyrkimystä johtaa siirtymistä kohti tervettä maapalloa ja muistuttaa, että päästäkseen maailmanlaajuiseen johtoasemaan sen olisi näytettävä esimerkkiä muun muassa hyväksymällä ja panemalla täytäntöön kunnianhimoisia laatunormeja kaikille ilman epäpuhtauksille;

7.  toteaa, että valtaosa komission käynnistämistä rikkomusmenettelyistä on tähän mennessä koskenut raja-arvojen ylityksiä, mikä osoittaa, että raja-arvot ovat olleet ilmanlaatudirektiivien helpoimmin valvottavissa oleva osa; kehottaa komissiota ehdottamaan nykyisten tavoitearvojen (otsoni, arseeni, kadmium, nikkeli ja bentso(a)pyreeni) korvaamista raja-arvoilla; painottaa, että vuotuiset normit mahdollistavat sen, että epäpuhtauspitoisuuksien huiput voivat jäädä huomaamatta erityisesti pienhiukkasten (PM2.5) osalta;

8.  kehottaa komissiota laatimaan tarkkailuluettelon aineista tai yhdisteistä, jotka huolestuttavat suurta yleisöä tai tiedeyhteisöä terveydellisistä syistä, kuten mikromuovit, jotta voidaan seurata uutta tietämystä näiden uusien yhdisteiden ja aineiden merkityksestä ihmisten terveydelle ja mahdollistaa asianmukaisimmat seurantatavat ja -menetelmät;

Ilman pilaantumisen mittaaminen

9.  korostaa tarvetta taata, että jäsenvaltiot mittaavat ilmanlaatua asianmukaisissa paikoissa ja päästölähteillä, jotta vältetään ilman pilaantumisen ali- tai yliarviointi ja saadaan edustavia tuloksia; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan seurantaverkostojaan, lisäämään tietämystä alueellaan olevien epäpuhtauksien tasosta ja arvioimaan ilmanlaadun seurantaverkostonsa tasoa, jotta voidaan tunnistaa krooniset ja jaksoittaiset ilman pilaantumista aiheuttavat tilanteet ja pyrkiä niiden ratkaisemiseen; kehottaa komissiota valvomaan direktiivin mukaisten velvoitteiden noudattamista tältä osin ja varmistamaan, että näytteenottopaikat ovat vertailukelpoisia ja edustavat hyvin tiettyä aluetta, muun muassa tarjoamalla jäsenvaltioille välitöntä tukea perustettaessa kiinteiden seuranta-asemien ja mallinnuksen yhdistelmää, jota voidaan valinnan mukaan täydentää passiivisilla näytteenottopaikoilla, jotta taataan edustavat tulokset ja vältetään systeemiset puutteet, sekä kouluttamalla ja palkkaamalla asiantuntijoita ja varmistamalla tarkastusten, valvonnan ja seurannan parempi tarkkuus sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa koskevan alustan perustaminen; korostaa tarvetta kouluttaa jatkuvasti uusia asiantuntijoita, mukaan lukien sellaisten ihmisten uudelleenkoulutus, jotka ovat työskennelleet muilla aloilla ja haluavat toimia tällä alalla, sekä nuorten työttömien uudelleenkoulutus; painottaa, että jäsenvaltioiden mahdollisuus valita seurantapaikat, joista ne toimittavat tiedot Euroopan ympäristökeskukselle, voi myös johtaa ilman epäpuhtauspitoisuuksien mahdolliseen aliarviointiin;

10.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat perustaneet ilmanlaatudirektiiveissä määriteltyihin yhteisiin perusteisiin perustuvan ilmanlaadun seurantaverkoston, jossa on yli 4 000 seuranta-asemaa ja 16 000 näytteenottopaikkaa; huomauttaa, että paikan sijaintia koskeviin säännöksiin sisältyy useita kriteereitä ja joustavuutta, joka voi vaikeuttaa todentamista ja johtaa usein tilanteisiin, joissa kaupunkien seurantaverkostot eivät tarjoa tietoa siitä, missä paikoissa ilman epäpuhtauksien suurimmat pitoisuudet ilmenevät, ja katsoo, että tämä johtaa vaaraan, että raja-arvojen ylityksiä jää huomaamatta; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille välittömästi direktiivin 2008/50/EY 28 artiklan mukaisesti annetulla täytäntöönpanosäädöksellä ohjeita siitä, miten seurantaverkostot olisi perustettava; kehottaa komissiota ilmanlaatudirektiivien uudelleentarkastelua koskevien ehdotusten yhteydessä tarkistamaan ja ottamaan käyttöön uusia pakollisia sääntöjä seuranta-asemien ja näytteenottopaikkojen sijoittamisesta, esimerkkinä komission mahdollisuus vaatia lisää mittausasemia, jos se on tarpeen ilman pilaantumisen paremman mittaamisen vuoksi, tai mittausasemien vähimmäismäärän vahvistaminen päästölähteen tyyppiä kohden (liikenne, teollisuus, maatalous tai asuminen);

11.  katsoo, että tehokkaamman ilmanlaadun seurantaverkoston on myös kyettävä mittaamaan merkittävien pilaantumislähteiden vaikutusta lähellä sijaitsevien kylien ja suojeltujen ekosysteemien ilmanlaatunormeihin ja annettava enemmän tietoa arvioitavien epäpuhtauksien määrästä;

12.  kehottaa komissiota esittämään tukitoimenpiteitä jäsenvaltioille, jotta ne voivat investoida seurantaverkostojen lujittamiseen, seuranta-asemien rakentamiseen sekä asiantuntijoiden ja analyytikkojen kouluttamiseen ja palkkaamiseen, ja myös esittämään tukea tarkastustoiminnan, valvonnan ja seurannan tehostamiseen;

13.  ehdottaa, että otetaan käyttöön kiinteiden seurantapaikkojen ja mallintamisen yhdistelmä, jota täydennetään valinnan mukaan passiivisella näytteenotolla, koska kiinteiden seurantapaikkojen avulla on vaikea saada käsitystä ilman epäpuhtauksien suuresta vaihtelusta; painottaa, että ilmanlaadun mallintaminen voi täydentää näytteenottoa, huomauttaa siksi, että ilmanlaatudirektiiveissä olisi otettava ilmanlaadun mallintaminen (jossa käytetään sopivaa alueellista resoluutiota) selkeämmin mukaan ilmanlaadun arviointiprosessiin; korostaa reaaliaikaisten ilmanlaatutietojen merkitystä; painottaa, että komission olisi aina tarkasteltava viimeisimpiä teknisiä mittausjärjestelmiä, normeja ja standardeja;

14.  korostaa, että vaikka ilmanlaatudirektiiveissä on joitakin säännöksiä päästöjen vähentämisestä alueilla, joissa ihmiset kärsivät eniten ilman pilaantumisesta tai joissa pitoisuudet ovat suurimmat, tarvitaan lisää komission ohjeita näytteenottopisteiden makroskaalauksesta näiden nimenomaisten säännösten täytäntöönpanon vahvistamiseksi; toteaa, että huonommin toimeentulevat sosioekonomiset ryhmät altistuvat enemmän ilman pilaantumiselle, koska he elävät todennäköisemmin ilman pilaantumisen lähteiden lähellä sekä ulkona, kuten liikenne ja teollisuusalueet, että sisällä, kuten huonolaatuisten kiinteiden polttoaineiden polttaminen kotitalouksien lämmitystä varten; korostaa tässä yhteydessä, että ihmisten altistuminen ilman pilaantumiselle on otettava asianmukaisesti ja paremmin huomioon EU:n lainsäädännössä, ja kehottaa komissiota sisällyttämään ilmanlaatuindekseihin uusia indikaattoreita, kuten väestötiheys seuranta-asemien ja näytteenottopaikkojen ympärillä, jotta voidaan vahvistaa perusteita ”väestön yleiselle altistumiselle” ja säännöksiä seurantapaikkojen edustavuudesta, sekä jakamaan tätä koskevia nykyisiä parhaita käytäntöjä, kuten ilmanlaadun parantamisen painopistealueiden perustaminen; painottaa kuitenkin, että uusien perusteiden olisi oltava raja-arvoja täydentäviä eikä niitä korvaavia, koska raja-arvot ovat osoittautuneet tähän mennessä helpoimmin valvottaviksi, ja että kaikkialla Euroopassa on sovellettava samoja ilmanlaatua koskevia normeja;

Covid-19-kriisistä saadut kokemukset

15.  katsoo, että covid-19-pandemia on esimerkki ihmisten terveyden ja ekosysteemin terveyden välisistä erottamattomista yhteyksistä; korostaa, että covid-19-pandemiasta saadut kokemukset ilman pilaantumisen suhteen on otettava huomioon uusia toimintapolitiikkoja laadittaessa;

16.  panee merkille, että pandemian leviämisen hillitsemiseksi toteutetut sulkutoimenpiteet johtivat liikenteen ja teollisen toiminnan jyrkkään tilapäiseen vähenemiseen ja sen seurauksena ennennäkemättömään päästöjen ja ilman pilaantumisen vähenemiseen koko Euroopan laajuisesti, kun epäpuhtauspitoisuudet jäivät selvästi alle laillisten raja-arvojen ja WHO:n suositusten, mikä osoittaa selvästi ihmisen toiminnan ympäristövaikutukset; ehdottaa, että kaikki toimenpiteet analysoidaan niiden vaikutusten ymmärtämiseksi; pitää valitettavana, että jatkuva pitkäaikainen altistuminen ilmansaasteille voi pahentaa covid-19:n kaltaisten hengitystiesairauksien vaikutusta; pitää huolestuttavana riskiä, että ilmansaasteet voivat nousta takaisin aiemmalle tasolle tai, mikä pahempaa, jopa korkeammalle tasolle, ja varoittaa lykkäämästä tai perumasta ilman pilaantumisen vähentämiseen tähtääviä paikallisia toimenpiteitä; painottaa, että ilman pilaantumisen merkittävällä vähentämisellä olisi huomattavia etuja ihmisten terveydelle sekä maataloudelle ja luonnon ekosysteemeille; korostaa siksi, että ilman pilaantumisen torjunnan on oltava EU:n elpymissuunnitelman ytimessä ja että pakolliset EU:n ilmanlaatuvaatimukset ja niiden vaikuttava täytäntöönpano ovat keskeisessä asemassa, jotta voidaan taata kansalaisten terveys ja parantaa heidän kykyään selviytyä tulevista terveysuhkista; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan kunnianhimoisia toimia puhdasta ilmaa koskevassa politiikassaan myös EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen kohdennetun käytön avulla;

17.  toteaa, että covid-19-kriisi on osoittanut, että moottoriliikenteen vähentäminen ja muutokset liikkuvuusmalleissa ovat tehokas väline ilman pilaantumisen vähentämiseksi kaupungeissa; katsoo tämän vuoksi, että hyviä käytäntöjä, kuten lähiostamista, vapaaehtoista etätyötä, sähköistä hallintoa ja porrastettuja työaikoja, olisi edistettävä;

Ilmanlaatua koskevien menestyksekkäiden paikallisten toimien edistäminen

18.  painottaa, että ilman pilaantumisessa on havaittu selkeästi laskevia suuntauksia pääasiassa silloin, kun toimintapolitiikkoja käytetään yhdistelmänä, joten johdonmukainen lähestymistapa kaikkialla EU:ssa paikallisten toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa on niiden onnistumisen kannalta ratkaisevaa; painottaa, että toiminnan johdonmukaisuus edellyttää myös eri viranomaisten välistä yhteistyötä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tältä osin tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisia pitkän aikavälin strategioita puhtaamman ilman puolesta; kehottaa komissiota vahvistamaan ilmanlaatudirektiiveissä uusia säännöksiä, joilla estetään se, että ilmanlaadun parantamisessa tehokkaaksi osoittautuneista paikallisista toimista ja toimenpiteistä luovutaan ilman perusteellista analyysia tai arviota;

19.  pitää myönteisenä komission vuonna 2019 julkaistua ilmanlaatudirektiivien toimivuustarkastusta, kehottaa komissiota tutkimaan keinoja nopeaan ja tehokkaampaan yhteistyöhön kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa ilmanlaatulainsäädännön noudattamisen edistämiseksi muun muassa EU:n rahoituksen avulla; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea ja asiantuntemusta kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille, joilla on vaikeuksia ilmanlaatulainsäädännön valvomisessa ja täytäntöönpanossa;

20.  kannustaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön näyttöön perustuvia ja strategisia kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia, joilla pyritään suunnittelemaan koordinoidusti eri liikennealoille ja liikennemuodoille suunnattuja politiikkoja, kannustimia ja tukia ja investointeja kestävään julkiseen liikenteeseen, toimenpiteitä nykyisen ajoneuvokannan uudistamiseksi, investointeja uusiin puhtaisiin liikennemuotoihin ja liikkumiseen palveluna sekä infrastruktuuria aktiivisia, jaettuja ja päästöttömiä liikennemuotoja varten, vähäpäästöisiä alueita, ajoneuvojen latausjärjestelmiä sekä kysyntään liittyviä yleistä tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä sekä tiedotustoimia EU:n roolista ilman pilaantumisen torjunnassa;

21.  korostaa, että kaupunkien on oltava terveellisempiä ja että ilmansaasteiden määrää on vähennettävä huomattavasti; kehottaa paikallisviranomaisia laatimaan kestäviä kaupunkisuunnitelmia, joihin sisältyy esimerkiksi viheralueiden, jalankulkualueiden ja autottomien alueiden luominen kaupunkien keskustoihin, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen, esteettömän julkisen liikenteen yhteisten ja kestävien liikkuvuusratkaisujen käyttö siten, että samalla varmistetaan rinnakkaiselo moottoriliikenteen kanssa; painottaa, että leveät, hyvin hoidetut ja esteettömät jalkakäytävät ja pyöräkaistat, jotka keskittyvät tärkeimpien reittien varrelle, yhdistyvät nykyiseen tieverkkoon ja ovat turvallisesti erillään autokaistoista, voivat kannustaa aktiivisen liikkumisen muotoihin, kuten pyöräilyyn ja kävelyyn; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia hyväksymään kunnianhimoisia toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä tätä vastaavasti; katsoo, että pitkän aikavälin kaupunkisuunnittelun olisi perustuttava ”15 minuutin kaupunkeihin”, joissa kodit, työpaikat, julkiset palvelut ja kaupat ovat 15 minuutin matkan päässä jalan tai julkista liikennettä käyttäen; kehottaa komissiota myöntämään vuosittain palkinnon kaupungeille tai alueille, jotka ovat toteuttaneet parhaita toimenpiteitä, joilla on näkyviä vaikutuksia ja konkreettisia tuloksia ilman pilaantumisen vähentämisessä, jotta voidaan kannustaa paikallisia ja kansallisia viranomaisia toimimaan aktiivisemmin ja tehokkaammin ja edistää näitä toimia Euroopan tasolla;

22.  huomauttaa, että komission äskettäisessä kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa kannatettiin joukkoliikenteen, kävelemisen ja pyöräilyn sekä automatisoidun, verkottuneen ja multimodaalisen liikkuvuuden osuuksien lisäämistä, jotta ilman pilaantumista ja liikenteen ruuhkautumista voitaisiin vähentää merkittävästi etenkin kaupungeissa ja parantaa kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia;

23.  kehottaa investoimaan asianmukaisesti laajamittaiseen pyörätieinfrastruktuuriin etenkin kaupunkialueilla, jotta varmistetaan kaikkien heikommassa asemassa olevien tienkäyttäjien turvallisuus ja lisätään pyöräilyn vetovoimaa tehokkaana ja terveellisenä liikkumismuotona työmatkoilla; painottaa, että on tärkeää varmistaa sujuva liikkumismuotojen vaihtaminen raideliikenteen ja pyöräilyn välillä, jotta maaseutu- ja kaupunkialueiden välisten työmatkojen kulkeminen olisi kestävää; kannustaa laajentamaan EuroVelo-verkostoa tätä varten;

24.  huomauttaa, että julkisen liikenteen palvelut ovat erityisesti maaseudulla usein epätyydyttäviä, epäsäännöllisiä ja kalliita;

Ilmanlaatua koskevien EU:n politiikkojen vaikutus

25.  pitää myönteisenä komission ilmoitusta saasteettomuustoimintasuunnitelmasta; muistuttaa, että luonnonsuojelun ja ilmanlaadun välillä on tiivis yhteys, ja korostaa, että ilman pilaantuminen on rasite, joka edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, koska se vaikuttaa kielteisesti maaperän ja veden eliöihin rehevöitymisen ja happamoitumisen kautta; varoittaa, että uudet toimenpiteet ovat hyödyttömiä, jos ilmanlaatua ei priorisoida ja valtavirtaisteta asianmukaisesti kaikkiin EU:n politiikkoihin viimeisintä tieteellistä näyttöä vastaavasti ja EU:n päästölähteitä, esimerkiksi ilmastoa, energiaa, liikennettä, teollisuutta, maataloutta ja jätehuoltoa koskevan lainsäädännön mukaisesti, siten, että samalla varmistetaan ristiriidattomuus ja parempi synergia kaikkien politiikanalojen välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä kaikilla aloilla ja tasoilla ja harkitsemaan kaikkia teknisiä ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi teknologianeutraalilla tavalla, jotta voidaan auttaa paikallisviranomaisia aloittamaan kunnianhimoinen mutta haastava matka kohti päästöttömyyttä ja puhtaamman ilman saavuttamista;

26.  painottaa ilman pilaantumisen ja ilmastonmuutoksen yhä ilmeisempää yhteyttä, jonka lämpötilan nousun ja yhä yleisempien helleaaltojen aiheuttamat yhä suuremmat otsonipitoisuudet osoittavat; katsoo, että kokonaisvaltaiseen ilman pilaantumisen torjuntaan liittyy kunkin epäpuhtauden erityispiirteiden tapauskohtainen analyysi, koska esimerkiksi otsoni on väritön ja pahanhajuinen kaasu, joka ei ole primaarinen epäpuhtaus ja jonka torjunta edellyttää toimenpiteitä lähtöaineiden (typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden) vähentämiseksi pitkällä aikavälillä;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan kaiken päästölainsäädännön vaikuttavuutta ja vahvistamaan sitä varmistaen samalla sen tehokkaan täytäntöönpanon; korostaa, että päästöjen vähentäminen niiden lähteellä on ainoa tehokas tapa taata puhdas ilma; varoittaa, että useimmat jäsenvaltiot eivät saavuta kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä asetettuja päästövähennysvelvoitteitaan vuosille 2020 ja 2030; korostaa, että tarvitaan tiukkoja toimenpiteitä kaikkien alojen, erityisesti maa- ja meriliikenteen, lentoliikenteen, teollisuuslaitosten, rakennusten, maatalouden ja energiantuotannon, päästöjen vähentämiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää unionin ilmanlaatu- ja päästöstandardit sen kauppapolitiikkaan, jotta estetään päästöjen siirtyminen EU:n ulkopuolelle, mikä pahentaisi entisestään ilman epäpuhtauksien rajatylittävän kulkeutumisen vaikutusta EU:n ilmanlaatuun; suosittelee, että EU:n nykyisistä rahastoista myönnetään asianmukaista taloudellista tukea puhdasta ilmaa koskeviin tavoitteisiin, jotta voidaan tukea jäsenvaltioita niiden toimissa;

28.  kehottaa komissiota käynnistämään nopeasti rikkomusmenettelyt päästörajoitusdirektiivin mukaisten päästövähennysvelvoitteiden täytäntöönpanon varmistamiseksi; painottaa, että kaikkien alojen päästövähennyksiä koskevien unionin toimenpiteiden on viitoitettava selkeä reitti kohti näiden alojen päästöttömyyttä ja saasteettomuutta; kehottaa soveltamaan johdonmukaista lähestymistapaa kasvihuonekaasujen ja epäpuhtauksien päästöjä koskevaan sääntelyyn;

29.  pitää valitettavana komission tiedonannossa ”Toinen ilmanpuhtautta koskeva katsaus” päästörajoitusdirektiivin 5 jaksoon ehdotettua joustomekanismia, korostaa, että yksitoista jäsenvaltiota pyysi vuonna 2018 kansallisten päästörajojensa mukauttamista; kehottaa komissiota rajoittamaan päästökartoituksen mukauttamista vain välttämättömimpään ja tarkastelemaan, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet toimia kompensoidakseen jonkin alan mahdolliset odottamattomat päästöt ennen päästökartoitusten mukauttamisen pyytämistä;

30.  korostaa, että metaanipäästöjä ei säännellä ilman pilaantumista koskevalla EU:n lainsäädännöllä eikä niitä säännellä nimenomaisesti myöskään EU:n ilmastopolitiikalla; on tyytyväinen hiljattain julkaistuun EU:n strategiaan metaanipäästöjen vähentämiseksi ja kannustaa komissiota puuttumaan tehokkaasti erityisesti maataloudesta ja jätteistä peräisin olevien metaanipäästöjen minimoinnin tarpeeseen;

31.  panee huolestuneena merkille, että vaikka suurin osa ilman epäpuhtauksista vähenee kaikkialla Euroopan unionissa, erityisesti maatalouden ammoniakkipäästöt (NH3) lisääntyvät edelleen, mikä muodostaa EU:n jäsenvaltioille haasteen EU:n ilman pilaantumisen raja-arvojen noudattamisessa; korostaa, että kaupunkialueilla ammoniakkipäästöt muodostavat noin 50 prosenttia ilman pilaantumisen terveysvaikutuksista, koska ammoniakki on hiukkasten keskeinen lähtöaine; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kansallisia strategiasuunnitelmiaan mahdollisuutena torjua maatalouden aiheuttamaa ilman pilaantumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan vaihtoehtoja näiden päästöjen vähentämiseksi teollisuuspäästödirektiivin(35) puitteissa;

32.  painottaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa pyritään vähentämään EU:n ympäristövaikutuksia ja että koska teollisuuden osuus ympäristöön kohdistuvasta yleisestä paineesta on merkittävä, sen on annettava asianmukainen panoksensa tämän yleistavoitteen saavuttamiseksi; on huolestunut käytännöstä, jossa uudet teollisuuslaitokset rakennetaan kapasiteetiltaan juuri teollisuuspäästödirektiivin kynnysarvot alittaviksi, jotta ne jäisivät tarkoituksella direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti ilmoitettuun teollisuuspäästödirektiivin tarkistukseen, jolla on tarkoitus tehostaa puuttumista suurten teollisuuslaitosten aiheuttamaan pilaantumiseen ja edistää vähiten kielteisiä ympäristövaikutuksia aiheuttavia teollisia toimintoja sekä tehdä niistä täysin EU:n ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikan sekä kiertotalouspolitiikan mukaisia; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön velvoitteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on asetettava vaatimusten noudattamista ja lupia koskevat tiedot julkisesti saataville;

33.  katsoo tämän osalta, että olisi hyödyllistä sisällyttää teollisuuspäästödirektiiviin muita aloja, rajata direktiivistä tehtävät poikkeukset minimiin, tarkistaa parhaita nykyisiä käytettävissä olevia tekniikoita, ottaa käyttöön johdonmukainen tulossuuntautunut lähestymistapa vähiten kielteisiä ympäristövaikutuksia aiheuttavan teollisen toiminnan edistämiseen ja sisällyttää direktiiviin säännöksiä, joilla edistetään lupavaiheen kehitystä tai parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen (BREF) käyttöä;

34.  kannustaa paikallisviranomaisia toteuttamaan osana ilmanlaatusuunnitelmiaan tiedotuskampanjoita ja kannustinjärjestelmiä rakennusten kunnostamiseksi sekä asuinrakennusten vanhojen, tehottomien ja saastuttavien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien korvaamiseksi, sillä nämä aiheuttavat suuren osan terveydelle vaarallisista aineista johtuvasta ilman pilaantumisesta; katsoo, että kestäviin ratkaisuihin perustuva kaukolämpö voi olla hyvä vaihtoehto erillisille ja erittäin tehottomille yksittäisille lämmityslähteille;

35.  toteaa, että kiinteää polttoainetta käyttävästä energiantuotannosta tulee lähitulevaisuudessa pääasiallinen ilman elohopeapäästöjen lähde Euroopassa; on tältä osin tyytyväinen vähintään kymmenen EU:n jäsenvaltion sitoutumiseen hiilestä luopumiseen; kehottaa muita jäsenvaltioita luopumaan hiilestä energian lähteenä viimeistään vuoteen 2030 mennessä;

36.  huomauttaa, että vaikka useimpien epäpuhtauksien kohdalla liikenteeseen liittyvät päästöt ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä, EU:ssa on edelleen korkeiden saastepitoisuuden keskittymiä, joissa ilman pilaantumisen tasot ovat liian korkeita – erityisesti kaupunkialueilla, joilla useampi kuin joka kuudes asukas edelleen altistuu sellaisille ilmansaasteiden pitoisuuksille, jotka ylittävät EU:n ilmanlaatustandardit tiettyjen epäpuhtauksien kohdalla; painottaa, että liikenteestä aiheutuvat ilman pilaantumisen liian korkeat tasot muodostavat erityisen riskin kaupunkialueilla ja liikenteen solmukohtien lähellä asuvien ihmisten terveydelle;

37.  muistuttaa, että tieliikenne muodostaa typen oksidien päästöjen pääasiallisen lähteen Euroopassa; kehottaa komissiota kehittämään tiukat EU:n autojen päästönormit ilman epäpuhtauksille (tulevat Euro 7 -päästönormit kevyille ajoneuvoille ja Euro VII -päästönormit raskaille hyötyajoneuvoille) teknologianeutraalilla tavalla, jossa polttoaineet ovat samanarvoisia; painottaa, että ajoneuvojen uusia testausmenettelyjä olisi tarkistettava mitattavien säänneltyjen epäpuhtauksien määrän laajentamiseksi, tarkkuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi ja porsaanreikien tukkimiseksi, jotta varmistetaan, että päästönormit todella täyttyvät todellisissa ajo-olosuhteissa;

38.  korostaa, että on ratkaisevan tärkeää luoda kannustimia päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen markkinoille ja antaa jäsenvaltioille ohjeellisia suosituksia, joilla niitä innostetaan panemaan täytäntöön monenlaisia kannustimia päästöttömille ja vähäpäästöisille ajoneuvoille samalla kun varmistetaan, että tällaiset kannustimet suunnataan ajoneuvoihin, joiden todelliset päästöt ovat alhaisimmat; korostaa kuluttajien hyväksynnän lisääntymisen edellyttävän ehdottomasti latausinfrastruktuurin saatavuutta ja käytettävyyttä niin yksityisissä kuin julkisissa rakennuksissa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin(36) mukaisesti ja myös päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen kilpailukykyä;

39.  katsoo, että ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla on korkeita saastepitoisuuksia, on välttämätöntä siirtyä kohti kestävämpää ja vähemmän saastuttavaa liikennejärjestelmää ja liikenneinfrastruktuurisuunnitelmaa, joilla pyritään vähentämään ruuhkia erityisesti kaupunkialueilla, sekä hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia keinoja mahdollisimman tehokkaasti ja uusin kehitys ja viimeisimmät teknologiset innovaatiot huomioon ottaen; kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita toteuttamaan säännöllisiä liikenneinfrastruktuurin laatutarkastuksia, jotta voidaan yksilöidä alueet, joilla on tarvetta ruuhkien purkamiselle ja infrastruktuurin optimoinnille, ja ryhtymään näillä alueilla asianmukaisiin toimiin, jotta ilmanlaadusta voidaan tehdä itsenäinen painopiste, myös käyttämällä saatavilla olevaa EU:n rahoitusta ja kohdentamalla paremmin tärkeimpiä rahoitusmekanismeja, kuten Euroopan aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa;

40.  toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä, että maantieliikenteestä siirrytään vähemmän saastuttaviin liikennemuotoihin, kuten yhdistettyihin kuljetusmuotoihin, sisävesiliikenteeseen ja raideliikenteeseen, erityisesti hyödyntämällä Euroopan rautateiden teemavuotta 2021; korostaa tässä yhteydessä kiireellistä tarvetta parantaa ja modernisoida rautatieinfrastruktuuria panemalla täysimääräisesti täytäntöön Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (ERTMS), poistamalla pullonkauloja ja rakentamalla puuttuvia osuuksia etenkin Euroopan laajuisen liikenneverkon puitteissa, sekä edelleen helpottaa intermodaalisuutta ja multimodaalisuutta ja kannustaa niihin; katsoo, että ”viimeisen kilometrin” ja keskipitkien etäisyyksien osalta tämä lähestymistapa olisi yhdistettävä tarpeeseen tehdä maantieliikenteestä tehokkaampaa ja kestävämpää;

41.  korostaa, että tehokkain tapa vähentää maantieliikenteen aiheuttamaa ilman pilaantumista on edistää siirtymistä perinteisistä polttoaineista puhtaampiin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin 2014/94/EU(37) mukaisesti; katsoo, että hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille annetun asetuksen (EU) 2019/631(38) tuleva tarkistaminen nopeuttaisi päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöönottoa;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyisen lainsäädännön päästönormit pannaan paremmin täytäntöön, ja lisäämään tietoisuutta mahdollisuuksista mukauttaa käytetyt autot ympäristönormeihin esimerkiksi jälkiasennusten avulla;

43.  korostaa, että tavaroiden yhdistetyt kuljetukset auttavat vähentämään liikenteen päästöjä edistämällä siirtymistä maanteiden tavaraliikenteestä vähäpäästöisempiin liikennemuotoihin, esimerkiksi päästöttömiin jokikäytäviin;

44.  pitää tärkeänä ottaa huomioon ne mahdolliset rakenteelliset rajoitteet, jotka saattavat vaikuttaa vaihtoehtoisten liikennemuotojen käyttöönottoon syrjäisimmillä alueilla ja saarilla; kehottaa komissiota ja syrjäisimpien alueiden hallintoja laatimaan toimintasuunnitelman liikennettä koskevien kannustimien ja eritysrahoituksen tarjoamiseksi näille alueille;

45.  painottaa, että meriliikenteen aiheuttama ilman pilaantuminen aiheuttaa EU:ssa vuosittain yli 50 000 kuolemantapausta, minkä vuoksi sitä on edelleen vähennettävä(39); painottaa, että EU:n on otettava käyttöön asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä meriliikenteen sääntelemiseksi; kiinnittää huomiota siihen, että satamakaupungeissa, joissa laivauksesta, nostureista, risteilyistä ja erilaisista kuljetusajoneuvoista aiheutuu lisää saasteita, on puututtava näihin näkökohtiin, jotta ne voivat parantaa ilmanlaatuaan; huomauttaa huolestuneena, että laivojen haitalliset vaikutukset ilmanlaatuun lisääntyvät edelleen, sillä ala kasvaa; kehottaa komissiota kiireesti täyttämään sitoumuksensa säännellä kaikkein saastuttavimpien alusten pääsyä satamiin ja velvoittaa laiturissa olevat alukset käyttämään saatavilla olevaa lataus- ja tankkausinfrastruktuuria, kuten maasähköä, ilmaa saastuttavien päästöjen vähentämiseksi, jotta suojellaan rannikkoseutuja ja niiden väestöä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön periaatteen laiturissa olevien alusten nollapäästöistä kaikissa Euroopan satamissa;

46.  painottaa, että päästöjen valvonta-alueet ovat keskeinen väline merenkulun aiheuttaman ilman pilaantumisen rajoittamiseksi, edistävät osaltaan ilmastonmuutoksen torjuntaa ja vähentävät kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja merten elämän monimuotoisuuteen; kehottaa tämän vuoksi laajentamaan päästöjen valvonta-alueet kaikille EU:n merialueille; kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tiukasti päästöjen valvonta-alueita aluevesillään;

47.  korostaa ilmailun vaikutusta ilman pilaantumiseen ja vastaavia kielteisiä terveysvaikutuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että sähkön toimittaminen paikallaan oleviin lentokoneisiin lentokentillä voi parantaa ilmanlaatua, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisissa toimintakehyksissä otetaan huomioon tarve huolehtia lentokenttien sähkön saannista direktiivin 2014/94/EU mukaisesti;

Ilmanlaatusuunnitelmat

48.  toteaa, että ilmanlaatusuunnitelmilla, jotka ovat ilmanlaatudirektiivien keskeinen vaatimus tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata ilmanlaatunormeja, ei useinkaan saavuteta niiltä odotettuja tuloksia; kehottaa komissiota vahvistamaan mahdollisimman pian direktiivin 2008/50/EY 28 artiklan mukaisella täytäntöönpanosäädöksellä vähimmäisvaatimukset ja parhaat käytännöt sekä ilmanlaatusuunnitelmien laatimista että täytäntöönpanoa varten, jotta voidaan varmistaa, että niissä asetetaan aikasidonnaisia toimia, jotka ovat oikeassa suhteessa pilaantumisongelmaan, johon niillä on puututtava; kehottaa komissiota takaamaan, että rahoitus on riittävä suunniteltujen toimien toteuttamiseen ja että käytössä on luotettavat vähennyksiä koskevat laskelmat täytäntöönpanon mittaamiseksi; katsoo, että ilmanlaatusuunnitelmien nykyinen hidas valmistuminen vaarantaa niiden vaikuttavuuden, ja katsoo, että ne olisi kohdennettava paremmin ja niissä olisi keskityttävä lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteisiin, jotka ovat tulossuuntautuneita ja joilla puututaan havaittuihin päästöihin merkittävimmistä pilaantumislähteistä; huomauttaa, että yhdenmukaisemmat ja vertailukelpoisemmat toimenpiteet kaikissa jäsenvaltioissa lisäisivät niiden tehokkuutta ja yleistä hyväksyntää; korostaa kunnallis- ja paikallisviranomaisten tärkeää roolia ilmanlaatusuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa, kun otetaan huomioon ilmansaasteiden aiheuttajien ja seurausten paikallinen luonne;

49.  toteaa, että jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville vuosikertomukset kaikista direktiivin 2008/50/EY soveltamisalaan kuuluvista epäpuhtauksista ja direktiivin 27 artiklan mukaan niiden on toimitettava vuosittain tiedot komissiolle; pitää kuitenkin valitettavana, että ilmanlaatudirektiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita raportoimaan ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpanosta komissiolle eikä päivittämään niitä, kun hyväksytään uusia toimenpiteitä tai kun edistyminen on riittämätöntä; huomauttaa lisäksi, että komissio ei analysoi eikä kommentoi toimitettuja ilmanlaatusuunnitelmia ja niihin sisältyviä toimenpiteitä; katsoo, että asianmukainen ja kriittinen palaute ilmanlaatusuunnitelmista auttaisi jäsenvaltioita laatimaan parempia ilmanlaatusuunnitelmia ja tehokkaampia toimenpiteitä ja voisi estää ilmanlaatunormeja koskevat vaatimustenvastaisuudet; kehottaa komissiota vahvistamaan avoimemman ja reaktiivisemman tiedonvaihtojärjestelmän ja ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevan vuotuisen raportointivelvoitteen sekä esitettyjen ilmanlaatusuunnitelmien arviointimenettelyn sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimenpiteet parantavat ilmanlaatua nopeasti ja tehokkaasti;

50.  korostaa riittävän asiantuntemuksen ja paikallis- ja aluetason resurssien merkitystä ilmanlaatusuunnitelmien laatimisessa ja ilmanlaatua parantavien toimenpiteiden valinnan, täytäntöönpanon ja arvioinnin tarkastelemisessa; painottaa tässä yhteydessä tarvetta lisätä tietoisuutta saatavilla olevasta rahoituksesta, teknisistä resursseista ja joustavista toimintatavoista, joita voidaan räätälöidä paikallisen ja alueellisen todellisuuden tarpeisiin;

Ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpanon valvonta

51.  pitää hälyttävänä, että helmikuussa 2021 vireillä oli 20:ta jäsenvaltiota vastaan 31 rikkomusmenettelyä, jotka koskivat ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpanoa; toteaa, että osa näistä rikkomusmenettelyistä on ollut käynnissä vuodesta 2009 ja että meneillään olevista rikkomusmenettelyistä huolimatta jäsenvaltioissa esiintyy edelleen epäpuhtauspitoisuuksien ylityksiä; katsoo, että jäsenvaltioiden jatkuvat ja järjestelmälliset ilmanlaatunormien ylitykset osoittavat, että ne eivät ole sitoutuneet toteuttamaan tehokkaampia toimenpiteitä suojellakseen kansalaistensa terveyttä ja ympäristöä, ja viittaavat siihen, että nykyinen täytäntöönpanomenettely on tehoton; kehottaa komissiota tarkistamaan ilmanlaatudirektiivien nykyistä noudattamisen valvontaa;

52.  on huolestunut kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin täytäntöönpanon valvonnan puutteesta; huomauttaa, että vuodesta 2010 lähtien ei ole käynnistetty kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä vahvistetut enimmäismäärät ylittäviä päästöjä koskevia rikkomusmenettelyjä, vaikka kolme jäsenvaltiota ei ole kertaakaan raportoinut omat päästörajansa alittavia ammoniakkipäästöjä;

53.  kehottaa komissiota toteuttamaan oikeustoimia heti kun se saa tietoonsa, että EU:n ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanoa laiminlyödään, ja saattamaan asian pikaisesti tuomioistuimen ratkaistavaksi ja soveltamaan sanktioita, kun rikkominen on vahvistettu; kehottaa komissiota laatimaan säännöllisesti selkeitä ja kattavia yhteenvetoja avoinna olevista rikkomusmenettelyistä ja julkaisemaan viipymättä tiedonvaihtonsa noudattamatta jättämiseen syyllistyneen jäsenvaltion kanssa; kehottaa komissiota asettamaan saataville tarvittavat resurssit, jotta voidaan varmistaa nopeat jatkotoimet tapauksissa, joissa jäsenvaltiot syyllistyvät noudattamatta jättämiseen;

54.  muistuttaa lisäksi, että myös ilmanlaatua koskevassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 23/2018 viitataan ilmanlaaturajoituksia koskevien rikkomusmenettelyjen suureen määrään ja näyttöön siitä, että ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanon taso vaihtelee eri puolilla unionia; panee merkille, että tämä täytäntöönpanovaje kasvaa ajan mittaan erityisesti siksi, että rikkomusmenettelyjen eri vaiheissa on toistuvasti pitkiä viivästyksiä – yleensä kuudesta kahdeksaan vuoteen; katsoo, että komission soveltama kahden vuoden ajanjakso ilmoituksen antamiseksi raja-arvojen ylittymisestä on liian pitkä oikea-aikaisen valvonnan osalta;

55.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten mukaisesti;

Kansalaisille tiedottamisen, yleisen tietoisuuden ja osallisuuden parantaminen

56.  katsoo, että tiedottamisella ja yleisellä tietoisuudella on keskeinen rooli puututtaessa ilman pilaantumiseen ja että ne antavat kansalaisille mahdollisuuden osallistua suoraan ilmanlaadun parantamiseen tähtääviin toimiin; kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltiot, alueet ja kunnat määrittelevät ilmanlaatuindeksit eri tavoin ja että tiedottamis- ja varoituskynnykset eivät tällä hetkellä koske joitakin epäpuhtauksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön standardoidun ilmanlaatua koskevan luokitusjärjestelmän, jota sovelletaan kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia alue- ja paikallisviranomaisia käynnistämään ohjelmia, joilla helpotetaan ilmanlaatua parantavia investointeja;

57.  korostaa, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ilmansaasteiden mahdollisista terveysvaikutuksista ovat niukkoja ja epäselviä eivätkä ne ole helposti kansalaisten saatavilla; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioilla ilmanlaatudirektiivien mukaisesti olevien velvoitteiden käytännön täytäntöönpano on kehittynyt myönteisesti ilmanlaatua koskevan julkisen tiedottamisen osalta; kehottaa yhdenmukaistamaan edelleen kansalaisten saatavilla olevia ilmanlaatua koskevia tietoja kaikilla maantieteellisillä tasoilla kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla ja varmistamaan samalla, että ilmanlaatua koskevat reaaliaikaiset ja tarkat tiedot ovat helposti saatavilla; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia alue- ja paikallisviranomaisia käynnistämään ajantasaistettuja julkisia tiedotus- ja valistuskampanjoita sellaisista aiheista kuin erityyppiset ilman epäpuhtaudet ja niiden vaikutukset ihmisten terveyteen tai nykyiset ilman pilaantumisen paikalliset tasot alueella, mukaan luettuina haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille kohdennetut tiedot, sekä julkaisemaan tulosluetteloita parhaiten ja huonoiten menestyneistä ilmanlaatualueista; katsoo, että tiedotuskampanjat ilmansaasteiden haitallisista vaikutuksista merkittävien saastelähteiden lähellä ja/tai ilmanlaatua esittävien näyttöjen asentaminen voisivat myös parantaa yleistä tietoisuutta ja kannustaa muutokseen käyttäytymisessä ja toimintamalleissa, joilla voi olla vaikutusta ilmanlaatuun;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja tekemään tunnetuiksi välineitä, joilla kansalaisia kannustetaan osallistumaan ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpanoon, kuten esimerkiksi jäsenvaltioiden kehittämät verkkovälineet ja/tai sovellukset, joilla kansalaisille tiedotetaan ilmanlaadusta ja sen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja jotka tarjoavat heille mahdollisuuden esittää tiedusteluja seuranta-asemille tai näytteenottopisteille, raportoida ilmanlaatua koskevista rikkomuksista tai antaa komissiolle palautetta jäsenvaltioiden ilmanlaatua koskevista toimista;

59.  painottaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt, ympäristöaktivistit ja tutkivat toimittajat saavat nopeasti ja suoraan ruohonjuuritason tietoja ja että siksi näillä on tärkeä rooli ilmanlaatulainsäädännön täytäntöönpanon edistämisessä ja valvonnassa, minkä vuoksi näiden olisi oltava kattavasti mukana kuulemismenettelyissä;

60.  kehottaa komissiota päivittämään ilmanlaatudirektiivejä sisällyttämällä niihin nimenomaisia säännöksiä, joilla taataan kansalaisten oikeus oikeussuojaan Århusin yleissopimuksen mukaisesti, ja kehottaa neuvostoa helpottamaan sen täytäntöönpanoa, mikä on erityisen merkityksellistä aloilla, joilla neuvostolla on lainsäädäntövaltaa;

Muita suosituksia

61.  kehottaa komissiota harkitsemaan sisäilman laadun erillistä sääntelyä tai sen sisällyttämistä kestäviä rakennuksia koskevaan lainsäädäntöön, joka kattaisi sisäilman laadun suljetuissa tiloissa vähintäänkin julkisissa ja kaupallisissa kiinteistöissä;

62.  katsoo, että on olennaisen tärkeää laatia kokonaisanalyysi seurantaverkoston saavuttamista tuloksista ja laatia vuosikertomuksia, jotka ovat julkisia ja joihin sisältyy paikka- ja aikatietojen analyyseja ja arviointeja vaikutuksista elämänlaatuun ja ekosysteemeihin sekä suosituksia toimista, joilla puututaan havaittuun jatkuvaan tai satunnaiseen ilman pilaantumiseen;

63.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että niiden kaupunkien, joilla on hyviä käytäntöjä tällä alalla, esimerkkiä seurataan yleisesti muissa kaupungeissa laadittaessa ja pantaessa täytäntöön valmius- ja hätäsuunnitelmia, jotka aktivoidaan mahdollisimman pian, jos kansanterveyttä vaarantavien saastuttavien kaasujen ja hiukkasten suuria pitoisuuksia ennustetaan tai niitä todella esiintyy;

64.  korostaa, että on suojeltava ilman epäpuhtauksien suurille pitoisuuksille ja myrkyllisille pakokaasuille päivittäin altistuvia liikennealan työntekijöitä investoimalla heidän täydennys- ja uudelleenkoulutukseensa ja osaamisensa kehittämiseen;

65.  painottaa, että vähäpäästöisiä ja päästöjä vähentäviä teknologioita koskeva innovointi ja tutkimus auttavat vähentämään kaikkien alojen päästöjä; kehottaa komissiota noudattamaan teknologianeutraaliuden periaatetta; korostaa, että tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, kuten suodattimia ajoneuvoissa ja kaduilla, ajoneuvokannan uudistamista ja muita vastaavia aloitteita;

66.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ilmanlaatua koskevilla toimenpiteillä taataan innovointi ja kilpailukyky asiaan liittyvillä aloilla ja pyritään samalla saasteettomuustavoitteisiin;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen tukemaan foorumeja ja kannustamaan käymään neuvotteluja muiden maiden kanssa osana pyrkimystä löytää tehokkaita ratkaisuja ja helpottaa hyväksyttäviin ilmanlaatunormeihin tähtäävien unionin tason sekä kansallisten ja paikallisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1.
(2) EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3.
(3) EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1.
(4) EUVL L 335, 17.12.2011, s. 86.
(5) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 50.
(6) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0201.
(8) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 23.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.
(10) EUVL C 324, 1.10.2020, s. 35.
(11)Ambient Air Pollution: A Global Assessment of exposure and burden of disease”, Maailman terveysjärjestö, Geneve, 2016.
(12) Euroopan ympäristökeskuksen 23. marraskuuta 2020 julkaisema raportti nro 09/2020 ”Air quality in Europe – 2020 report”.
(13) Chen, H. et al., ”Living near major roads and the incidence of dementia, Parkinson’s disease, and multiple sclerosis: a population based cohort study”, The Lancet, Vol. 389, No 10070, Elsevier Ltd., 2017, s. 718–726.
(14) Guxens, M. et al., ”Air Pollution Exposure During Fetal Life, Brain Morphology, and Cognitive Function in School-Age Children”, Biological Psychiatry, Vol. 84, No 4, Elsevier Inc., 2018, s. 295–303.
(15) Lim, C. C. et al., ”Association between long-term exposure to ambient air pollution and diabetes mortality”, US Environmental Research, Vol. 165, Elsevier Inc., 2018, s. 330–336.
(16) Euroopan ympäristökeskus, Air pollution: how it affects our health, Kööpenhamina, 2020, https://www.eea.europa.eu/themes/air/health-impacts-of-air-pollution
(17) Euroopan parlamentin talous-, tiede- ja elämänlaatupolitiikan politiikkayksikön tammikuussa 2021 tekemä tutkimus ”Air Pollution and COVID-19. Including elements of air pollution in rural areas, indoor air pollution, vulnerability and resilience aspects of our society against respiratory disease, social inequality stemming from air pollution”.
(18) Maailman terveysjärjestö, ”Ambient Air Pollution: A Global Assessment of exposure and burden of disease”, Maailman terveysjärjestö, Geneve, 2016.
(19) Eurostatin tilastollinen vuosikirja 7. syyskuuta 2016 ”Urban Europe Statistics on cities, towns and suburbs”.
(20) Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 09/2020, 23. marraskuuta 2020, ”Air Quality in Europe – 2020 report”.
(21) Khomenko, S. et al., ”Premature mortality due to air pollution in European cities: a health impact assessment”, The Lancet Planetary Health, Elsevier Inc., 2021.
(22) Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun Euroopan tason täytäntöönpanon arviointi 18. tammikuuta 2021, ”EU policy on air quality: implementation of selected EU legislation”, s. 26.
(23) Amann, M. et al., Support to the development of the Second Clean Air Outlook – Specific Contract 6 under Framework Contract ENV.C.3/FRA/2017/0012 (Final Report), Euroopan komissio, Bryssel, 2020.
(24) Eurostat, Air pollution statistics – emission inventories, Eurostat, Luxemburg, 2020, www.ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Air_pollution_statistics_-_emission_inventories&oldid=403107
(25) COM(2021)0003.
(26) WHO:n Euroopan aluetoimisto (Kööpenhamina), ”Air Quality Guidelines for Europe’, European Series, Vol. 2, Maailman terveysjärjestö, Geneve, 2000.
(27) Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 09/2020, 23. marraskuuta 2020, ”Air Quality in Europe – 2020 report”.
(28) Euroopan ympäristökeskuksen indikaattoreiden arviointi 23. helmikuuta 2018, ”Emissions of primary PM2.5 and PM10 particulate matter”.
(29) Euroopan ympäristökeskuksen selvitys 18. kesäkuuta 2015, ”Sector share of sulphur oxides emissions”: https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/daviz/sector-share-of-sulphur-oxides-emissions#tab-chart_1
(30) Euroopan ympäristökeskuksen selvitys 18. kesäkuuta 2015, ”Sector share of nitrogen oxides emissions”: https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/daviz/sector-share-of-nitrogen-oxides-emissions#tab-chart_1
(31) Euroopan ympäristökeskuksen raportti 19. syyskuuta 2018, ”Mercury in Europe’s environment. A priority for European and global action”.
(32) Campling, P. et al., Specific evaluation of emissions from shipping including assessment for the establishment of possible new emission control areas in European Seas, Flemish Institute for Technological Research NV, Mol, 2013.
(33) Cofala, J. et al., The potential for cost-effective air emission reductions from international shipping through designation of further Emission Control Areas in EU waters with focus on the Mediterranean Sea, International Institute for Applied Systems Analysis, Laxenburg, Itävalta, 2018.
(34) SWD(2019)0427.
(35)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
(36)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
(37)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).
(38)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/631, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille ja asetusten (EY) N:o 443/2009 ja (EU) N:o 510/2011 kumoamisesta (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 13).
(39) Brandt, J., Silver, J. D. ja Frohn, L. M., Assessment of Health-Cost Externalities of Air Pollution at the National Level using the EVA Model System, CEEH Scientific Report No 3, 2011.


Uusi EU–Afrikka-strategia
PDF 229kWORD 83k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 uudesta EU–Afrikka-strategiasta – kestävää ja osallistavaa kehitystä edistävä kumppanuus (2020/2041(INI))
P9_TA(2021)0108A9-0017/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon 25.–27. syyskuuta 2015 pidetyn YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen ja YK:n yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn päätösasiakirjan ”Muuttakaamme maailmamme: kestävän kehityksen agenda 2030” sekä 17 kestävän kehityksen tavoitetta,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn Addis Abeban toimintasuunnitelman kehitysrahoituksesta,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 allekirjoitetun uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,

–  ottaa huomioon vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin (AU) valtion- ja hallitusten päämiesten 24. sääntömääräisessä yleiskokouksessa 31. tammikuuta 2015 hyväksytyn Afrikan unionin Agenda 2063 -toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2007 Lissabonissa hyväksytyn yhteisen Afrikka–EU-strategian,

–  ottaa huomioon neljännen Afrikan ja Euroopan nuorisohuippukokouksen tuloksena 11. lokakuuta 2017 annetun Abidjanin julistuksen,

–  ottaa huomioon 29. ja 30. marraskuuta 2017 Abidjanissa pidetyn Afrikan unionin ja Euroopan unionin viidennen huippukokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon uudesta Afrikan ja EU:n kestävien investointien ja työpaikkojen allianssista: investointeja työpaikkoja koskeva yhteistyö uudelle tasolle (COM(2018)0643),

–  ottaa huomioon uuden allianssin puitteissa perustettujen neljän digitaalista taloutta, energiaa, liikennettä ja maataloutta käsittelevän työryhmän päätelmät,

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2020 annetun Euroopan komission ja Afrikan unionin komission jäsenten kollegioiden 10. kokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2020 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia” (JOIN(2020)0004) sekä 30. kesäkuuta 2020 samasta aiheesta annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ja Maputon pöytäkirjan,

–  ottaen huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2020–2024,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 tehdyn YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan vahvistetun EU:n agendan 2020–2030,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2016 hyväksytyn sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevan Afrikan unionin strategian 2018–2028,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman (GAP II – Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan vahvistaminen: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)),

–  ottaa huomioon Afrikan mantereen vapaakauppa-alueen perustamista koskevan sopimuksen (AfCFTA),

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2019 julkaistun raportin elintarvike- ja maatalousalan biologisen monimuotoisuuden tilasta maailmassa ”The State of the World's Biodiversity for Food and Agriculture” sekä vuonna 2016 julkaistun raportin maailman metsien tilasta ”The State of the World’s Forests”,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) maailmanlaajuisen arviointiraportin biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista ”Global Assessment Report on Biodiversity and Ecosystem Services”,

–  ottaa huomioon YK:ssa 18. maaliskuuta 2015 hyväksytyn Sendain kehyksen katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportit maapallon lämpötilan noususta 1,5 asteella ”Global Warming of 1.5°C”, ilmastonmuutoksesta ja maasta ”Climate Change and Land” sekä valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa ”Ocean and Cryosphere in a Changing Climate”,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 julkaistun vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian,

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen pienviljelijöiden ja muiden maaseudulla työskentelevien henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöksen julistaa vuodet 2019–2028 perheviljelmien vuosikymmeneksi,

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan digitaaliteknologian ja -palvelujen valtavirtaistamisesta EU:n kehityspolitiikkaan ”Digital4Development: mainstreaming digital technologies and services into EU Development Policy” (SWD(2017)0157),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2018 hyväksytyn pakolaisia koskevan YK:n Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2018 hyväksytyn turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevan YK:n Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon maan sisäisten pakolaisten suojelua koskevan Afrikan unionin yleissopimuksen (Kampalan sopimus),

–  ottaa huomioon YK:n julistaman afrikkalaisen syntyperän vuosikymmenen (2015–2024) ja erityisesti sen pilarin tunnustamisesta (Recognition),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon kumppanimaiden paikallisviranomaisten vaikutusvallan lisäämisestä hallinnon tehostamiseksi ja kehitystulosten vaikuttavuuden parantamiseksi (COM(2013)0280),

–  ottaa huomioon EU:n kehitysaputavoitteita koskevan neuvoston vuoden 2019 vuosikertomuksen Eurooppa-neuvostolle,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n Afrikka-strategiasta: kehityksen vauhdittaminen(1),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden paikallisviranomaisten roolista kehitysyhteistyössä(2),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kehitystä edistävästä digitalisaatiosta: köyhyyden vähentäminen teknologian avulla(3),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman rasisminvastaisista mielenosoituksista George Floydin kuoleman johdosta(4),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen perustamisesta(5),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-maiden) välisistä suhteista ja erityisesti 4. lokakuuta 2016(6), 14. kesäkuuta 2018(7) ja 28. marraskuuta 2019(8) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0017/2021),

A.  katsoo, että seuraavassa EU:n ja AU:n huippukokouksessa olisi annettava uutta pontta kumppanuudelle ja esitettävä yhteinen strategia ja konkreettisia toimia yhteisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin liittyen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja Pariisin sopimuksessa tehtyjen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että on ratkaisevan tärkeää, että maat investoivat enemmän paikkansapitävien ja vertailukelpoisten eriteltyjen tietojen järjestelmälliseen keräämiseen, jotta voidaan selvittää, missä ja millaista intersektionaalisuutta esiintyy, määrittää, kuinka sitä pitäisi käsitellä, ja analysoida, vaikuttavatko tämän strategian mukaisesti toteutettujen toimien tulokset myönteisesti kaikkiin, myös niihin, jotka ovat jääneet eniten jälkeen; ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitteen 17.18 mukaisesti tiedot olisi eriteltävä tulotason, sukupuolen, iän, rodun, etnisyyden, maahanmuuttaja-aseman, vammaisuuden ja maantieteellisen sijainnin perusteella;

C.  katsoo, että erityisesti Agenda 2063:n yhteydessä ilmaistuilla Afrikan intresseillä ja painopisteillä on oltava keskeinen rooli AU:n ja EU:n suhteiden muokkaamisessa;

D.  ottaa huomioon, että Afrikassa asuu maailman nuorin väestö ja siellä sijaitsevat eräät maailman hauraimmista valtioista; ottaa huomioon, että joka kuukausi noin miljoona afrikkalaista tulee työmarkkinoille;

E.  katsoo, että EU:n tuoma lisäarvo sen kumppanuuteen Afrikan kanssa riippuu EU:n kyvystä yhdistää näiden maanosien välinen vuoropuhelu tilanteen huomioivaan lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon erilaiset paikalliset ja alueelliset erityispiirteet ja kumppanimaiden ja olemassa olevien sosiaalisten rakenteiden vivahteet, sekä sen halusta rakentaa Afrikan kanssa yhteisiin arvoihin, keskinäisiin etuihin ja monenvälisyyden elvyttämiseen perustuva pitkän aikavälin visio;

F.  ottaa huomioon, että ihmisarvoinen työ ja kunnolliset asuinolot paikallistasolla ovat olennaisen tärkeitä muuttoliikkeeseen johtavan suuntauksen hillitsemiseksi;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2018 raaka-aineiden osuus EU:n kokonaistuonnista Afrikasta oli 49 prosenttia; ottaa huomioon, että kaivannaisteollisuus on tärkein suorien ulkomaisten investointien aikaansaaja Afrikassa;

H.  ottaa huomioon, että turvallisuus, oikeusvaltio ja hyvä hallinto ovat talouskasvun ja investointien ennakkoedellytyksiä; katsoo, että talouskasvun ja investointien on oltava kestäviä ja kuljettava käsi kädessä eriarvoisuuden torjumisen kanssa siten, että jaetaan vaurautta ja vahvistetaan inhimillistä pääomaa, yhdenvertaisuutta, poliittista osallistumista, sosiaaliturvajärjestelmiä ja toimenpiteitä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi;

I.  ottaa huomioon, että rauha ja turvallisuus ovat olennaisia edellytyksiä kestävän kehityksen saavuttamiselle pitkällä aikavälillä ja vakauttamisen ja vahvojen instituutioiden edistämiselle paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla ja että ne ovat tarpeen elinolojen parantamiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

J.  ottaa huomioon, että valtiorakenteiden kehittäminen on ensisijaisen tärkeää poliittisesti hauraissa ja hallinnollisesti heikoissa Afrikan valtioissa ja se edellyttää niiden veronkantokyvyn kehittämistä;

K.  ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elää 94 miljoonaa, itäisessä ja eteläisessä Afrikassa 51 miljoonaa ja läntisessä ja Keski-Afrikassa 43 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta, joita ei ole koskaan rekisteröity; ottaa huomioon, että oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä lain edessä on ratkaiseva askel elinikäisen suojelun takaamisessa ja edellytys kaikkien muiden oikeuksien harjoittamiselle; ottaa huomioon, että syntymätodistus on oikeudellinen osoitus henkilön henkilöllisyydestä ja se ehkäisee kansalaisuudettomuuden riskiä ja antaa haltijalleen mahdollisuuden hakea suojelua väkivallalta ja hyväksikäytöltä;

L.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon on oltava etusijalla tulevassa EU:n ja Afrikan kumppanuudessa ja että se on siksi otettava huomioon EU–Afrikka-strategiassa kauttaaltaan; ottaa huomioon, että naiset ja nuoret kohtaavat usein esteitä pyrkiessään hyödyntämään koko potentiaaliaan, mikä näkyy siinä, että he kärsivät muita useammin seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, hiv-tartunnoista, suunnittelemattomista raskauksista, koulunkäynnin keskeyttämisestä ja rajoitetuista mahdollisuuksista rahoitukseen ja yrittäjyyteen;

M.  ottaa huomioon, että Afrikassa 390 miljoonaa ihmistä elää tätä nykyä köyhyysrajan alapuolella ja tämän taustalla on eriarvoisuutta synnyttävä osallisuuden puute; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on lisännyt Afrikan haavoittuvuutta, joka liittyy talouden yksipuolisuuteen, kotimaisten resurssien käyttöönoton alhaiseen tasoon, laittomiin rahavirtoihin, suureen riippuvuuteen raaka-aineiden viennistä ja hyödykkeiden hintojen vaihteluun; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama uusi talouskriisi todennäköisesti lisää eriarvoisuutta ja köyhyyttä ja että sen välilliset seuraukset ovat jo erittäin näkyvät, eritoten puutteellisen ruokaturvan, tulojen, rahalähetysten ja toimeentulon menetysten sekä puhkeamassa olevan velkakriisin muodossa;

N.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on nostanut esiin puutteita terveydenhuolto- ja elintarvikejärjestelmissä sekä kiireellisen tarpeen kehittää ihmiskeskeisiä, kattavia ja muutosjoustavia terveydenhuolto- ja elintarvikejärjestelmiä, joiden perustana ovat ihmisoikeudet; ottaa huomioon, että tällaiset kriisit voivat moninkertaistua tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen tuloksena; ottaa huomioon, että pandemia uhkaa pysäyttää tai jopa kumota edistymisen kolmen nykyisen yleisimmän epidemian eli hivin, tuberkuloosin ja malarian osalta; ottaa huomioon, että niiden tavoittamiseksi, jotka tarvitsevat ihmishenkiä pelastavia palveluja, tarvitaan innovatiivisia yhdennettyjä lähestymistapoja, joihin on otettava mukaan niistä kärsivät yhteisöt, ja että on lisättävä kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia;

O.  ottaa huomioon, että näiden kahden maanosan välisiä yhteyksiä olisi tuettava kaikilla tasoilla ja kaikkien alojen välillä;

P.  ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto nimesi vuonna 2019 ilmastonmuutoksen merkittäväksi turvallisuusuhaksi;

Q.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen kielteiset seuraukset sekä ilmakehän, maaperän ja veden saastumisen eri lähteet vaikuttavat erityisen paljon Afrikkaan; ottaa huomioon, että Afrikka tarvitsee investointeja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja että 9. maaliskuuta 2020 annetussa yhteisessä tiedonannossa keskityttiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen; ottaa huomioon, että Afrikan ja Euroopan ilmastoliittouman onnistuminen voisi antaa uutta potkua maailmanlaajuiselle ilmastodiplomatialle;

R.  ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous hyväksyi 20. joulukuuta 2017 päätöslauselman, jossa se julisti vuodet 2019–2028 perheviljelmien vuosikymmeneksi;

S.  ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa energian saatavuuden taso on maailman alhaisin; ottaa huomioon, että vain puolella sen väestöstä on käytettävissään sähköä ja vain kolmanneksella mahdollisuus puhtaaseen ruoanvalmistukseen; ottaa huomioon, että noin 600 miljoonalla ihmisellä ei ole sähköä ja 890 miljoonaa ihmistä käyttää ruoanlaittoon perinteisiä polttoaineita;

T.  ottaa huomioon, että myös yksityinen rahoitus on ratkaisevan tärkeää hajautettujen uusiutuvien energiaratkaisujen tarjoamisessa; ottaa huomioon, että yksityisillä investoinneilla, hajautetuilla uusiutuvan energian järjestelmillä ja räätälöidyillä kuluttajarahoitusmalleilla (esimerkiksi pay-as-you-go ja mobiiliraha) voitaisiin mahdollisesti tuoda energiaa saataville suuressa osassa Afrikkaa ja erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa energian saatavuuden taso on maailman alhaisin;

U.  ottaa huomioon, että kulttuuriperinnön sekä kulttuurialan ja luovien alojen suojeleminen, säilyttäminen ja arvostaminen voivat edistää työpaikkojen luomista, antaa nuorille ja naisille vaikutusmahdollisuuksia sekä vaikuttaa osaltaan sellaisen selviytymiskykyisen ja suvaitsevan yhteiskunnan syntymiseen, jossa kunnioitetaan kulttuurieroja ja vähennetään eriarvoisuutta rakentamalla siltoja eri yhteisöjen välille;

Tavoitteena uudelleen muotoiltu EU–Afrikka-strategia

1.  pitää tervetulleena 9. maaliskuuta 2020 annettua yhteistä tiedonantoa ja pitää sitä askeleena kohti todellista geopoliittista kumppanuutta; korostaa, että Eurooppa ja Afrikka ovat maantieteellisesti lähellä toisiaan ja että niillä on vahvat historialliset, kulttuuriset ja sosioekonomiset siteet, joita yhteisten haasteiden ja strategisten etujen lisääntyminen vahvistaa entisestään; korostaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kaikilla mittareilla mitattuna Afrikan suurin kumppani kaupan, investointien, julkisen kehitysavun, humanitaarisen avun ja turvallisuuden alalla;

2.  muistuttaa, että Afrikassa asuu yli miljardi ihmistä, että yli puolet koko maailman väestönkasvusta vuoteen 2050 mennessä odotetaan tapahtuvan Afrikassa ja että kuusi maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta on Afrikassa; painottaa, että EU:n ja Afrikan väliset suhteet ovat äärimmäisen tärkeitä molempien maanosien tulevaisuuden kannalta ja että näiden kahden maanosan hyvinvointi on tiiviisti sidoksissa toisiinsa; tähdentää, että inhimillisen kehityksen, kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen ja köyhyyden poistamisen on edelleen oltava EU:n ja Afrikan suhteiden ytimessä;

3.  toistaa siksi vaatimuksensa todellisesta maanosien välisestä kumppanuudesta Euroopan unionin ja Afrikan unionin välillä; korostaa, että tulevassa EU:n ja AU:n huippukokouksessa, joka on määrä järjestää vuonna 2021, olisi luotava perusta strategiselle, molempia osapuolia hyödyttävälle ja tuloshakuiselle kumppanuudelle, jossa otetaan huomioon molempien osapuolten edut ja joka vahvistaa näiden kahden maanosan välisiä siteitä;

4.  kehottaa luomaan todellisen tasa-arvoisen kumppanuuden kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sopimusten ja normien pohjalta ja kehottaa molempia osapuolia menemään avunantajan ja edunsaajan välistä suhdetta pidemmälle; korostaa, että on tärkeää toimia yhdessä afrikkalaisten kumppanien kanssa, afrikkalainen kansalaisyhteiskunta ja afrikkalaiset maahanmuuttajayhteisöt mukaan lukien, ja määritellä selvästi suunnitelma kumppanuudelle ja kunkin osapuolen vastuut aiempien yhteisten sopimusten täytäntöönpanon selkeän arvioinnin pohjalta;

5.  panee merkille, että Afrikan potentiaali herättää kasvavaa kiinnostusta monien maailmanpolitiikan toimijoiden keskuudessa, ja ilmaisee huolensa siitä, että Afrikasta on tullut monilla aloilla uusi suurvaltojen kilpailun näyttämö; korostaa, että EU on yksi Afrikan maanosan ensisijaisista auttajista, kun taas eräiden muiden toimijoiden tuhoisista toimista koituu haittaa Afrikan maille, millä on kielteisiä vaikutuksia myös EU:hun; korostaa, että EU:n toiminnan keskeisenä motiivina sen poliittisissa ja taloudellisissa suhteissa kolmansiin maihin on perusoikeuksien edistäminen, demokraattisten instituutioiden tukeminen ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden ylläpitäminen; uskoo, että kolmannet maat, kuten Kiina, pyrkivät toisenlaisiin tavoitteisiin, jotka ovat toisinaan huolestuttavia EU:n kannalta; korostaa, että EU:n tavoitteena on vahvistaa afrikkalaisten kumppaneidemme selviytymiskykyä ja riippumattomuutta; pitää siksi valitettavana, että muiden toimijoiden, erityisesti Kiinan ja Venäjän, toimet edistävät niiden omia geopoliittisia etuja ja keskittyvät kasvavaan unilateralismiin, ja korostaa, että nämä maat hyötyvät Afrikan maiden itsemääräämisoikeuden ja Euroopan turvallisuuden kustannuksella; kehottaa EU:ta koordinoimaan toimia kaikkien Afrikan kukoistavasta ja myönteisestä pitkän aikavälin kehityksestä aidosti kiinnostuneiden maiden kanssa niin, että perustana ovat ihmisoikeuksien, tiedotusvälineiden vapauden ja vastuuvelvollisuuden täysi kunnioittaminen, avoin ja responsiivinen hallintotapa sekä korruption torjunta, jotka ovat keskeisiä tekijöitä vakaan ja osallistavan poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen ympäristön varmistamiseksi Afrikassa; kehottaa EU:ta kehittämään Kiinan uusi silkkitie -aloitteeseen strategisen pitkän aikavälin vastauksen, jonka olisi perustuttava yhteisiin arvoihin ja afrikkalaisten naapurien esittämiin painopisteisiin ja tarpeisiin; painottaa, että EU:sta ja sen jäsenvaltioista on tultava vakauden ja luotettavuuden lähde alueella; katsoo, että EU:lla on oltava suurempi geopoliittinen rooli Afrikassa ja että sen on rakennettava suhteita, jotka ovat kaikkien etujen mukaisia;

6.  katsoo, että Pohjois-Afrikan maiden roolia kumppanuudessa olisi vahvistettava ja olisi edistettävä kolmenvälistä yhteistyötä, jotta voidaan vauhdittaa etelä–pohjoinen- ja etelä–etelä-yhteistyötä ja parantaa maanosan laajuisen lähestymistavan johdonmukaisuutta;

7.  kehottaa ottamaan tässä kumppanuudessa huomioon covid-19-pandemian puhkeamisesta johtuvat Afrikan maiden uudet prioriteetit; tukee ”Team Europe” -lähestymistapaan perustuvaa EU:n kriisitoimintaa ja pitää sitä todellisena osoituksena maailmanlaajuisesta solidaarisuudesta ja eurooppalaisista arvoista;

8.  korostaa, että koronaviruskriisin haitallisten vaikutusten on saatava molemmat maanosat sitoutumaan kumppanuuteen, jossa otetaan kaikilta osin huomioon kriisin seuraukset ja joka mahdollistaa kestävän ja osallistavan elpymisen painopisteenään inhimillinen kehitys, varsinkin koulutus ja tehokkaammat terveydenhuoltojärjestelmät, joilla ehkäistään ja havaitaan uusia pandemioita ja reagoidaan niihin sekä nopeutetaan olemassa oleviin reagoimista, ja sukupuolten tasa-arvo, kestävä kasvu, siirtymien, muun muassa ekologisen siirtymän ja digitalisaation, nopeuttaminen ja hyvä hallinto;

9.  muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö on sitoutunut 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseen ja ottamaan siinä huomioon Agenda 2030 -toimintaohjelman periaatteet; katsoo, että Afrikan ja EU:n kumppanuudella on ratkaiseva vaikutus tämän sitoumuksen noudattamiseen ja että sen olisi perustuttava strategiseen ja monialaiseen lähestymistapaan, joka sisältää kaikki kestävän kehityksen tavoitteet ja jossa otetaan huomioon niiden väliset yhteydet;

10.  muistuttaa, että AU:lla ja EU:lla on yhdessä 81 maan poliittinen painoarvo, ja korostaa kumppanuuden merkitystä monenvälisessä järjestelmässä; kehottaa molempia osapuolia tehostamaan yhteistyötään monenvälisillä foorumeilla ja vaatii tiivistä, osallistavaa ja järjestelmällistä koordinointia ennen kaikkia globaalihallintaan liittyviä tärkeitä tapahtumia;

11.  muistuttaa Afrikan unionin ja Afrikan valtioiden tärkeästä roolista monenvälisissä järjestöissä, erityisesti Yhdistyneissä kansakunnissa, jonka jäsenistä Afrikan valtioiden osuus on 28 prosenttia; korostaa, että EU:n tavoite sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen ja monenvälisen järjestelmän vahvistamisesta edellyttää oikeudenmukaisuuden lisäämisen ja Afrikan tasavertaisen edustuksen puolesta toimimista globaalihallinnan elimissä; kehottaa EU:ta erityisesti tukemaan Afrikan pyyntöä laajentaa YK:n turvallisuusneuvostoa, niin että Afrikalla olisi siinä pysyvä edustus;

12.  korostaa, että EU:n vaikutusvalta perustuu sen syrjäisimpiin alueisiin sekä Atlantilla että Intian valtamerellä ja että sen syrjäisimmät alueet ovat historiallisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti sidoksissa useisiin Afrikan maihin; kehottaa integroimaan syrjäisimmät alueet paremmin alueelliseen ympäristöönsä ja lisäämään yhteistyötä Afrikan maiden kanssa yhteisissä kysymyksissä, erityisesti ympäristöön ja muuttoliikkeeseen liittyen;

13.  korostaa tarvetta hyödyntää yhteisestä EU–Afrikka-strategiasta saatuja kokemuksia ja varmistaa, että uusi yhteinen strategia on täysin yhtäpitävä tulevan Cotonoun jälkeisen sopimuksen ”Afrikan pilarin” ja muiden EU:n nykyisten politiikkojen kanssa ja täydentää niitä, jotta EU:n kehityspolitiikka olisi johdonmukaisempaa; muistuttaa tarpeesta varmistaa, että maanosien välinen kumppanuus pannaan täytäntöön paikalliset, kansalliset ja alueelliset olosuhteet ja erityistarpeet huomioon ottaen;

14.  katsoo, että maanosien välisen kokonaisvaltaisen kumppanuuden olisi myös mahdollistettava laajempi alueellistaminen; toteaa jälleen EU:n tuen alueelliselle yhdentymiselle ja alueellisille järjestöille Afrikassa jatkuvan tilanteessa, jossa covid-19-pandemia on tuonut esiin globaalin toimitusketjun haavoittuvuuden; kannattaa näkemystä, jonka mukaan EU:n on pidettävä yllä joustavia maa- ja osa-aluekohtaisia lähestymistapoja, joiden avulla se voi mukauttaa toimintansa ja tukensa kunkin Afrikan viidellä eri alueella sijaitsevan maan erityistarpeisiin ja olosuhteisiin; kehottaa päivittämään EU:n alueellisia toimintapolitiikkoja, jotka koskevat Afrikan eri osa-alueita; pitää valitettavana, että 25 vuotta Barcelonan prosessin käynnistämisen jälkeen yhteisen vaurauden, vakauden ja vapauden alueen luomista eteläisten naapurimaiden kanssa ei ole vielä saatu läheskään päätökseen;

15.  korostaa AU:n merkitystä Afrikan yhdentymiselle ja erityisesti tarpeelle lisätä Afrikan sisäistä kauppaa; painottaa, että tämä yhdentyminen olisi määriteltävä selkeästi ja sen olisi perustuttava afrikkalaisten yhteiskuntien tarpeisiin; muistuttaa, että vahva kumppanuus edellyttää paitsi vahvaa EU:ta myös vahvaa Afrikan unionia; kehottaa EU:ta tukemaan yhdentymispyrkimyksiä alueellisella ja koko maanosan tasolla sekä Afrikan unionin vahvistamista ja vakiinnuttamista vähentämällä sen riippuvuutta ulkoisesta rahoituksesta, parantamalla sen hallintorakennetta sekä jakamalla parhaita käytäntöjä ja antamalla teknistä ja taloudellista apua; pitää myönteisenä ehdotusta uuden naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) puitteissa toteutettavasta yleisafrikkalaisesta ohjelmasta, jolla pyritään vastaamaan koko Afrikkaa koskeviin haasteisiin;

16.  pitää erittäin myönteisinä komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin antamia merkkejä siitä, että suhteet Afrikan kanssa ovat yksi hänen toimikautensa kulmakivistä; pitää myönteisinä EU:n toimielinten johtajien äskettäisiä vierailuja Addis Abebaan; kehottaa lujittamaan näitä yhteyksiä ja tekemään niistä säännöllisempiä korkeimmalla poliittisella tasolla; katsoo, että AU:n ja EU:n johtajien säännölliset yhteiset puheet lisäisivät kumppanuuden näkyvyyttä ja sen yleistä tunnettuutta kansallisissa medioissa ja osoittaisivat molempien maanosien poliittisissa ohjelmissa sille annetun merkityksen; katsoo, että näiden puheiden olisi mahdollistettava palaute kumppanuuden täytäntöönpanosta, sidosryhmien osallistumisesta prosessiin ja kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen saavutetusta edistyksestä sekä keskustelu molemmille maanosille yhteisistä keskeisistä kysymyksistä;

17.  korostaa, että Afrikan ja Euroopan kansalaisyhteiskunnat, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, paikallisviranomaiset, yksityissektori, maastamuuttaja- ja maahanmuuttajayhteisöt, molempien alueiden parlamenttien jäsenet, nuoret, vähemmistöt ja uskonnolliset yhteisöt, on otettava mukaan uusien ja nykyisten strategioiden määrittelyyn ja arviointiin, jotta voidaan luoda ihmiskeskeinen kumppanuus, johon kaikki voivat osallistua;

18.  korostaa, että EU:n toimet kansalaisyhteiskunnan osallistamiseksi on toteutettava avoimesti tarjoamalla mahdollisuuksia, taloudellisia resursseja ja puitteet, joita tarvitaan kansalaisyhteiskunnan edustajien, myös paikallisten ja ruohonjuuritason toimijoiden, osallistumiseen kaikilla tasoilla; korostaa, että ihmiskeskeisen kumppanuuden luomiseksi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen lisäksi on keskeisen tärkeää, että EU sitoutuu torjumaan rajojensa sisällä ja niiden ulkopuolella rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden kaikkia muotoja;

19.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä, Euroopan ja Afrikan kansalaisyhteiskunta ja yhteisöt, paikallisviranomaiset ja kansalliset parlamentit mukaan lukien, seuraamaan järjestelmällisesti, avoimesti ja näytön perusteella strategian täytäntöönpanoa sekä kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen ja kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen noudattamista;

20.  painottaa parlamentaarisen diplomatian merkitystä ja katsoo, että parlamentaariset yleiskokoukset, kuten AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous ja yleisafrikkalainen parlamentti, ovat keskeisessä asemassa EU:n ja Afrikan poliittisen vuoropuhelun vahvistamisessa; korostaa Euroopan parlamentin roolia kumppanuuden toimivan täytäntöönpanon seurannassa ja valvonnassa; palauttaa mieliin Euroopan parlamentin lukuisat parlamentaariset kokoukset ja valtuuskuntamatkat ja kehottaa vahvistamaan EU:n ja AU:n suhteiden parlamentaarista ulottuvuutta säännöllisten valtuuskuntamatkojen avulla, jotta parlamentin keskeiset valiokunnat voivat tavata afrikkalaisia vastapuoliaan ja käydä näiden kanssa vuoropuhelua;

21.  katsoo, että maahanmuuttaja- ja maastamuuttajayhteisöillä on tietämyksen siirron, investointien ja rahalähetysten kautta ratkaiseva rooli molempien maanosien välisten yhteyksien ja keskinäisen ymmärtämyksen kannalta ja että EU:n olisi otettava maahanmuuttajayhteisöt mukaan päätöksentekoon tukemalla rakenteita, joilla varmistetaan näiden osallistuminen sosiaalisiin ja poliittisiin asioihin; kehottaa komissiota pohtimaan, mikä on paras tapa työskennellä maahanmuuttajayhteisön kanssa osana kokonaisvaltaista Afrikka-strategiaa, muun muassa hyödyntämällä sisäisten ja ulkoisten rahoitusvälineiden synergioita yhteisiin haasteisiin vastatessa;

22.  muistuttaa, että maastamuuttajayhteisöjen rahalähetykset ovat olennaisen tärkeitä paikallisille talouksille; varoittaa, että Maailmanpankin mukaan Afrikkaan suuntautuvien rahalähetysten määrän odotetaan supistuvan noin 20 prosenttia vuonna 2020 covid-19-kriisin seurauksena etenkin vähiten kehittyneissä maissa, joissa ne ovat köyhien kotitalouksien elintärkeä tulonlähde; kehottaa siksi EU-maita ja Afrikan maita pyrkimään vähentämään rahalähetysten käsittelykulut alle kolmeen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitteen 10.c mukaisesti;

23.  muistuttaa, että kumppanuuden onnistuminen riippuu siihen osoitetuista määrärahoista; kehottaa toteuttamaan laajamittaisia tukitoimia Afrikan hyväksi tulevassa NDICI-välineessä ja toteaa samalla, että EU on edelleen Afrikan suurin avunantaja; pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet tavoitetta osoittaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun ja että jotkut jäsenvaltiot ovat jopa pienentäneet kehitysapurahoitustaan;

24.  korostaa, että jotta EU:n ja Afrikan suhteissa voidaan päästä eroon avunantaja–avunsaaja-dynamiikasta ja jotta Afrikan maat saavat mahdollisuuksia toteuttaa kestävää kehitystä käytännössä, uuden kumppanuuden yhteydessä on harkittava konkreettisia toimia, joilla tuetaan kotimaisten resurssien käyttöönoton lisäämistä Afrikan maissa, ja toteaa, että tällaisiin toimiin kuuluu esimerkiksi tuki korruption torjuntaan ja oikeudenmukaisten ja tehokkaiden verojärjestelmien kehittämiseen sekä veronkierron ja verovilpin torjunta;

25.  kehottaa asettamaan EU:n talousarviossa kehitysyhteistyön käyttöön enemmän varoja, jotka rahoitetaan uusilla omilla varoilla, kuten finanssitransaktioverolla;

26.  muistuttaa, että maan omavastuullisuutta koskevan periaatteen mukaan kehitystoimet ja -ohjelmat voivat menestyä vain, jos kehitysmaat johtavat niitä ja jos ne on räätälöity maakohtaisten tilanteiden ja tarpeiden mukaan; korostaa tarvetta tehdä tässä yhteydessä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen kanssa sen varmistamiseksi, että ihmisten tarpeet ja haavoittuvuudet otetaan huomioon;

27.  kehottaa kehittämään seurantamekanismin sekä noudattamaan EU:n rahoituksessa täyttä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

28.  vaatii, että EU:n apu ei saisi pitkittää konflikteja eikä tukea itsevaltaisten hallintojen omaa etuaan ajavaa toimintaa, joka on monien Afrikan sosioekonomisten ongelmien ja poliittisten konfliktien taustalla; painottaa, että yhteisten etujen tavoittelussa ja yhteistyössä on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja EU:n perusarvoja sekä pyrittävä demokratian, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien tukemista koskeviin tavoitteisiin;

29.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita toimimaan johdonmukaisemmin ja yhtenäisemmin suhteissaan Afrikkaan ja koordinoimaan ehdottomasti toimintapolitiikkojaan sekä keskittämään toimensa puitteiden luomiseen taloudellisille mahdollisuuksille ja työpaikoille;

30.  katsoo, että kumppanuuteen olisi otettava mukaan kaikki 27 EU-maata ja 55 AU-maata; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita osallistumaan kattavasti kumppanuuteen, jotta voidaan parantaa sen näkyvyyttä ja tuoda esille sen arvoa eurooppalaisten ja kumppanimaiden keskuudessa ja näin mahdollistaa parempi viestintä yhteisistä toimista ja tavoitteista;

Inhimillistä ja taloudellista kehitystä edistävä kumppanuus

31.  kehottaa sijoittamaan inhimillisen kehityksen strategian keskiöön, jotta varmistetaan, että ketään ei jätetä jälkeen, ja asettamaan sen painopisteiksi köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjinnän torjumisen sekä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien varmistamisen, niin että kiinnitetään erityistä huomiota marginalisoituneimpiin ja haavoittuvaisimpiin väestönosiin; korostaa, että etusijalle olisi asetettava myös perussosiaalipalvelujen, kuten ruoan, veden ja jätevesihuollon, saatavuus, laadukkaat terveydenhuoltojärjestelmät, laadukas koulutus, sosiaaliturva ja ympäristön suojelu;

32.  pitää ratkaisevan tärkeänä taata ihmisarvoiset työolot, vahvistaa sosiaalisia oikeuksia, parantaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, poistaa lapsityövoiman käyttö ja pakkotyö sekä parantaa työterveyttä ja -turvallisuutta;

33.  korostaa voimakkaasti hyvin toimivien valtiollisten instituutioiden, viranomaisten ja infrastruktuurin merkitystä ja katsoo, että niiden puuttuminen voi olla merkittävä este kehitykselle, edistykselle ja rauhalle; korostaa, että turvallisuus, vakaus ja viime kädessä vauraus ja kestävä kehitys voidaan saavuttaa näillä alueilla vain noudattamalla kaikenkattavaa strategiaa; tähdentää demokraattisten uudistusten, hyvän hallinnon ja valtiorakenteiden kehittämisen merkitystä kestävän kehityksen kannalta; korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen edistäminen, korruption torjunta ja oikeussuojan saatavuuden tukeminen edistäisivät merkittävästi kansalaisten perusoikeuksien toteutumista molemmissa maanosissa;

34.  painottaa, että vaikka joillakin mailla on edelleen vaikeuksia korruption ja hyvän hallinnon sekä sosiaalisten ja poliittisten vapauksien puutteen vuoksi, monet maat ovat aloittaneet siirtymisen kohti uudistuksia ja demokratiaa; muistuttaa, että siirtymävaiheessa olevat maat ovat erityisen haavoittuvia ja että niiden olisi voitava luottaa EU:hun, kun ne pyytävät tukea; kehottaa siksi tarjoamaan näille maille hyvin koordinoitua tukea ja apua niiden rakentaessa kestävämpiä valtioita ja yhteiskuntia, jotta niiden kansojen ilmaisemaa halua myönteiseen muutokseen voidaan ylläpitää ja tukea; ehdottaa, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja perustaa erityisiä tilapäisiä yhteysryhmiä virtaviivaistamaan ja helpottamaan EU:n laajuisen tuen antamista yksittäisille siirtymävaiheessa oleville maille; katsoo, että osallistavia monipuoluejärjestelmiä sekä vastuullista ja demokraattista hallintotapaa olisi pyrittävä edistämään entistä ponnekkaammin Afrikassa ja erityisesti hauraissa valtioissa tukemalla kansalaisten ja hallitusten välisiä työryhmiä ja parlamentaarista valvontaa – myös teknologia-alustojen avulla – jotta voidaan kerätä kansalaisten näkemyksiä politiikkakysymyksistä ja edistää parhaita käytäntöjä vertaiskeskustelujen avulla ja tätä kautta parantaa hallitusten vastuullisuutta ja responsiivisuutta, mikä on olennaisen tärkeää kestävän kehityksen saavuttamiseksi, maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi ja epävakauden lisääntymisen riskin pienentämiseksi;

35.  korostaa, että on tärkeää tukea vapaita, rehellisiä ja kilpailuun perustuvia vaaleja sekä uskottavia vaaliprosesseja; tukee EU:n ja AU:n välistä vaalitarkkailutehtävien koordinointia sekä AU:lle tarjottavaa apua sen valmiuksien parantamiseksi pitkäaikaista vaalitarkkailua varten, jotta ne olisivat kansainvälisten normien mukaisia, sekä kahdenvälistä yhteistyötä yksittäisten maiden ja niiden kansalaisyhteiskuntien kanssa osallistavien, avointen ja uskottavien vaalien järjestämiseksi Afrikassa; viittaa siksi lukuisiin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntiin, joita Euroopan parlamentti tukee voimakkaasti; kannustaa EU:ta, eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, poliittisia puolueita ja kansalaisyhteiskuntaa tekemään tiivistä yhteistyötä afrikkalaisten vastapuolten kanssa, myös virkamiestasolla, jotta voidaan saada aikaan merkittävää poliittista vuoropuhelua kehittämällä asialähtöisiä toimintatapoja, edistää vahvoja demokraattisen hallinnon käytäntöjä, lisätä marginalisoitujen väestöryhmien edustusta ja osallisuutta sekä edistää kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten merkityksellistä osallistumista julkiseen elämään kaikilla tasoilla;

36.  arvostaa pyrkimyksiä vahvistaa afrikkalaisten omia ihmisoikeuksien suojelua koskevia mekanismeja ja sääntelyä, kuten Afrikan peruskirjaa ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista ja sen pöytäkirjoja, Afrikan peruskirjaa demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta, Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikuntaa sekä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuinta; katsoo, että tällaiset mekanismit ja sääntely auttavat jatkossakin afrikkalaisia kumppaneita mukauttamaan omia ihmisoikeusvälineitään ja -mekanismejaan kansainvälisesti tunnustettujen periaatteiden, lakien ja normien mukaisiksi;

37.  muistuttaa, että Kansainvälisellä rikostuomioistuimella (ICC) on tärkeä rooli rankaisemattomuuteen puuttumisen sekä rauhan, turvallisuuden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja oikeussuojaa ja korvausvelvollisuutta koskevien arvojen puolustamisessa; kehottaa EU:n ja Afrikan valtioita tukemaan edelleen Rooman perussääntöä ja ICC:tä; kehottaa kaikkia Afrikan valtioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet Rooman perussääntöä, tekemään niin;

38.  korostaa, että on tärkeää ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu ja edistää kaikkien lasten oikeutta rauhanomaiseen lapsuuteen ja hyvinvointiin; kehottaa kiinnittämään kiireellisesti huomiota lapsiin, jotka elävät vaikeissa ja marginalisoituneissa oloissa erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja erinäisillä muilla konfliktialueilla tai äärimmäisessä köyhyydessä ja joilta aivan liian usein evätään perusoikeudet, kuten oikeus koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon ja yleisesti ottaen oikeus lapsuuteen; kehottaa tämän vuoksi panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön yleissopimuksen lapsen oikeuksista;

39.  huomauttaa, että Afrikan väestö on kaksinkertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana ja että tämän voimakkaan väestönkasvun odotetaan jatkuvan tulevina vuosikymmeninä; korostaa, että tämän vuoksi on tärkeää kehittää AU:n ja EU:n yhteinen strategia, jossa lapset ja nuoret ovat kumppanuuden ytimessä ja jossa otetaan huomioon vuoden 2017 nuorisohuippukokouksen päätelmät;

40.  tähdentää, että paras tapa lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia on kehittää ja edistää heidän mahdollisuuksiaan edetä elämässä etenkin työllistymis- ja yrittäjyysmahdollisuuksien avulla sekä mahdollisuuksia osallistua demokraattisiin prosesseihin ja päätöksentekoon; katsoo, että tällä strategialla olisi lisättävä erityisesti mahdollisuuksia nuorisovaihtoon ja vapaaehtoistoimintaan ja ehdotetuissa yhteyksissä ja hankkeissa etusija olisi annettava 17:lle kestävän kehityksen tavoitteelle;

41.  kehottaa EU:n ja AU:n toimielimiä luomaan harjoittelumahdollisuuksia nuorille eurooppalaisille Afrikan unionin maissa ja nuorille afrikkalaisille Euroopan unionissa, jotta he oppivat molempien yhdentymisprosesseista;

42.  kehottaa EU:ta edistämään kaikkien nuorten kaikessa moninaisuudessaan, teini-ikäiset tytöt ja vammaiset tytöt mukaan lukien, yleistä oikeutta saada nuorille suunnattuja terveyspalveluja, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja ja hiviin liittyviä palveluja, jotka ovat tasapuolisia, saavutettavia, kohtuuhintaisia ja tarpeisiin perustuvia, myös konfliktitilanteissa ja humanitaarisissa yhteyksissä;

43.  toteaa, että luotettavien väestörekisterien puuttuminen tietyissä Afrikan maissa jättää lukuisat kansalaiset vaille oikeudellista olemassaoloa ja näin ollen vaille kansalaisoikeuksia ja mahdollisuutta osallistua demokraattisiin prosesseihin ja äänestää; korostaa, että tämä johtaa luotettavien ja tarkoituksenmukaisten väestöä koskevien tilastojen puutteeseen;

44.  painottaa, että on tärkeää investoida konkreettisiin EU:n aloitteisiin, joilla pyritään tehostamaan Afrikan maiden väestörekisterijärjestelmiä, ja varmistaa, että nämä palvelut ovat saavutettavia ja luottamuksellisia, sekä tukea Afrikan hallituksia investoinneissa turvallisiin ja innovatiivisiin teknologisiin ratkaisuihin, joilla helpotetaan syntymän rekisteröintiä kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitteen 16.9. mukaisesti;

45.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on asetettava etusijalle ja sisällytettävä kumppanuuden kaikkiin ulottuvuuksiin; kehottaa siksi vastapuoliaan edistämään aktiivisesti naisten roolia taloudessa ja yhteiskunnassa ja heidän vaikutustaan niihin sekä tunnustamaan heidän kansalaisoikeutensa ja lailliset oikeutensa, kuten oikeus omistaa omaisuutta ja oikeus osallistua talouteen ja politiikkaan eri aloilla; pitää myönteisenä naisten lisääntynyttä poliittista edustusta joissakin Afrikan maissa; panee kuitenkin merkille, että naiset ovat edelleen heikosti edustettuina useissa Afrikan maissa; painottaa, että naisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja niiden täysimääräinen toteutuminen ovat demokraattisen yhteiskunnan perusta; katsoo siksi, että nämä perusoikeudet ja tavoitteet on toteutettava, jotta voidaan rakentaa aidosti demokraattinen yhteiskunta;

46.  kehottaa tehostamaan äskettäin käynnistetyssä sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa kolmannessa EU:n toimintasuunnitelmassa (GAP III) erityisesti toimia sukupuoleen perustuvan väkivallan, naisten sukuelinten silpomisen ja pakkoavioliittojen lopettamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan synergiat EU:n ja Afrikan kumppanuuden ja GAP III -toimintasuunnitelman välillä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi; kehottaa painottamaan EU:n ja Afrikan kumppanuudessa naisten osallistumista päätöksentekoon; pyytää laatimaan yhteisen etenemissuunnitelman tavoitteista, jotka olisi saavutettava naisten oikeuksien suhteen;

47.  korostaa, että etenkin kattava seksuaalikasvatus on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan parantaa sukupuolten tasa-arvoa, muuttaa haitallisia sukupuolinormeja ja estää seksuaalista, sukupuoleen perustuvaa ja perheväkivaltaa sekä suunnittelemattomia raskauksia ja hiv-tartuntoja;

48.  korostaa, että oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien kunnioittaminen ovat keskeinen osa EU:n ja Afrikan kumppanuutta; toteaa, että on ryhdyttävä kiireellisesti toimiin sen suhteen, että koronaviruskriisin seuraukset ovat rajoittaneet entisestään seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen ja -kasvatuksen saatavuutta ja lisänneet naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa; kehottaa komissiota asettamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeudet etusijalle uudessa EU:n ja Afrikan kumppanuudessa ja sitoutumaan edistämään ja suojelemaan jokaisen yksilön oikeutta hallita seksuaalisuuteensa ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä ja -oikeuksiinsa liittyviä asioita ja päättää niistä vapaasti ja vastuullisesti ilman syrjintää, painostusta ja väkivaltaa sekä toteuttamaan tämän oikeuden käytännössä;

49.  panee merkille, että vammaiset henkilöt ovat edelleen monenlaisen syrjinnän uhreja; kehottaa valtavirtaistamaan vammaisten henkilöiden oikeudet Afrikassa strategiassa ja käyttöön otetuissa rahoitusvälineissä kauttaaltaan ja vaatii, että heidät on otettava aktiivisesti mukaan yhteiskuntaan ja järjestelmällisesti mukaan niiden strategioiden valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla pyritään edistämään heidän osallisuuttaan, erityisesti koulutuksen, yrittäjyyden ja digitalisaation alalla; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa vain toimimalla tarkoituksenmukaisella tavalla kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, vammaisjärjestöt mukaan lukien;

50.  on huolissaan hlbti-ihmisiin edelleen kohdistuvasta väkivallasta ja syrjinnästä, erityisesti terveydenhuollon saatavuuden osalta, ja kehottaa molempia maanosia tehostamaan toimiaan heidän oikeuksiensa suojelemiseksi;

51.  muistuttaa, että kansalaisyhteiskunta, kuten paikalliset kansalaisjärjestöt, ja sananvapaus ovat keskeisiä tekijöitä demokratioiden moitteettoman toiminnan varmistamisessa; muistuttaa tarpeesta tunnustaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen moninaiset roolit ja panos ja edistää niitä; kehottaa molempia maanosia takaamaan kehyksen, jonka avulla kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat osallistua politiikan muotoiluun ja arviointiin päätöksenteon eri tasoilla;

52.  korostaa vapaan ja elinvoimaisen media- ja lehdistöalan tärkeää roolia ja muistuttaa, että sillä on ratkaiseva merkitys sen varmistamisessa, että kansalaiset saavat riittävästi tietoa ja voivat määritellä omat prioriteettinsa, sekä valeuutisten torjumisen parantamisessa; kannustaa toimien jatkamiseen Afrikassa median vapauden alalla ja toimittajien tukemiseksi ja korostaa vapaan lehdistön tärkeää roolia, kun on kyse korruption torjunnasta sekä viranomaisten valvonnasta ja saattamisesta vastuuseen;

53.  muistuttaa, että terveys on välttämätön edellytys inhimilliselle kehitykselle ja että oikeus terveyteen on perusoikeus; katsoo, että terveyden moniulotteista luonnetta olisi käsiteltävä kaikilta osin; painottaa turvallisen ympäristön merkitystä ihmisten terveyden turvaamisessa ja korostaa, että tulevassa kumppanuudessa olisi huomioitava kauttaaltaan yhteinen terveys -lähestymistapa;

54.  korostaa tarvetta luoda terveyden alalla aito kumppanuus, jolla pyritään vahvistamaan terveydenhuoltojärjestelmiä lisäämällä yhteisöjen roolia; korostaa, että maiden valmiuksien kehittämisen on oltava perustana sille, että edistetään riittävän, saavutettavan ja kohtuuhintaisen terveydenhuollon yleistä saatavuutta kaikille vahvistamalla julkisia terveyspalveluja;

55.  korostaa lisäksi, että tässä kumppanuudessa olisi keskityttävä globaaliin terveystutkimukseen ja kehitystyöhön ja terveystutkimusta ja -innovointia koskevan EU:n ja Afrikan yhteistyön lisäämiseen, minkä avulla voidaan vauhdittaa yhdessä terveydenhuollon tuotteiden ja laitteiden sekä lääkkeiden paikallisia tuotantovalmiuksia Afrikassa ja Euroopassa; kehottaa tätä varten EU:ta tukemaan Afrikan maita ja erityisesti vähiten kehittyneitä maita teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksessa (TRIPS) määrättyjen kansanterveyden suojelua koskevien joustomahdollisuuksien, kuten pakkolisensoinnin ja rinnakkaistuonnin, tosiasiallisessa täytäntöönpanossa; kannustaa verkostoitumiseen Afrikan ja Euroopan tiedeyhteisöjen välillä ja asiantuntemuksen ja kokemusten vaihtoon ja korostaa tarvetta päästä eroon lääkkeiden väärentämisestä;

56.  painottaa, että veden, jätevesihuollon ja hygieniapalvelujen saatavuus on välttämätön edellytys kaikille kansanterveyden parantamiseen ja tautien leviämisen estämiseen tähtääville toimille ja että sen olisi oltava olennainen osa EU:n ja Afrikan yhteistyötä; vaatii lisäämään toimia vesihuollon ja -hallinnon, infrastruktuurin rakentamisen sekä hygienian edistämisen ja hygieniakasvatuksen aloilla; kehottaa parantamaan kohdennetusti näiden palvelujen saatavuutta erityisesti kaikkein haavoittuvimpien ja syrjinnästä kärsivien väestönosien parissa;

57.  korostaa lasten rutiininomaisten rokotusten jatkamisen terveyshyötyjä ja kehottaa tehostamaan edelleen rokotusohjelmia; tähdentää, että koronaviruskriisi on tuonut esiin tarpeen varmistaa rokotteiden ja hoidon saatavuus, ja kehottaa molempia maanosia tekemään tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että ne ovat kaikkien saatavilla;

58.  on huolissaan siitä, että on yhä enemmän toisiinsa kytkeytyviä kriisejä – olivat ne sitten terveys-, ruoka-, ympäristö- tai turvallisuuskriisejä – ja että niiden odotetaan pahenevan ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen myötä; pyytää siksi kiinnittämään huomiota ihmisten selviytymiskyvyn ja ekosysteemien sietokyvyn laaja-alaisen vahvistamisen sekä monialaisen kriisinehkäisyn, kriiseihin varautumisen, kriisinseurannan, kriisinhallinnan ja kriisitoiminnan valmiuksien merkitykseen tulevassa strategiassa sekä globaalien pandemioiden tulevia vastatoimia koskevassa yhdistetyssä strategiassa; kehottaa pohtimaan syvällisemmin sosiaaliturvan malleja, perustuloa ja epävirallisen talouden virallistamista ja korostaa ihmisarvoisen työn ja työmarkkinavuoropuhelun tukemisen merkitystä; kannustaa tukemaan koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyä epävakaissa tilanteissa, kriiseissä ja pitkittyneissä kriiseissä, sillä se on keskeinen tekijä vakauden ja toimeentulon takaamisen kannalta;

59.  muistuttaa, että osallistava, saavutettava ja laadukas koulutus on perusoikeus ja edellytys lapsuuden suojelulle ja etenkin tyttöjen voimaannuttamiselle, myös hätätilanteissa;

60.  muistuttaa, että Afrikassa on yksi maailman suurimmista nuorista väestöistä, mikä on valtava haaste koulutuksen kannalta mutta samalla voimavara maanosan tulevalle kehitykselle; muistuttaa, että koulutus on tärkeää kansalaisten aseman muokkaamisessa yhteiskunnassa sekä kestävän talouskasvun aikaansaamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi; tähdentää, että lukutaidottomuus ja laadukkaan koulutuksen ja koulutettujen ammattilaisten puute muodostavat esteen kestävälle kehitykselle; korostaa, että kaikille tarjottava koulutus on horisontaalinen ja kokonaisvaltainen kysymys, joka vaikuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden kaikkiin ulottuvuuksiin; korostaa kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitetta 4.1, jolla pyritään varmistamaan, että kaikki saavat päätökseen 12-vuotisen ilmaisen ja laadukkaan perus- ja keskiasteen koulutuksen;

61.  katsoo, että koulutuksen olisi oltava kehitysavun painopiste erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja Afrikan ja EU:n kumppanuuden keskeinen pilari; pyytää asettamaan uudessa kumppanuudessa etusijalle opettajankoulutuksen ja koulutusrakenteiden vahvistamisen eritoten hauraissa ja konflikteista kärsivissä maissa; kehottaa torjumaan koulunkäynnin varhaista lopettamista etenkin maaseudulla erityisesti tarjoamalla riittävästi kouluruokaloita ja hygieniapalveluja; kehottaa edistämään ammatillista koulutusta; kehottaa valtioita investoimaan voimakkaasti infrastruktuuriin ja digitalisaatioon, jotta mahdollisimman suuri määrä lapsia sekä maaseudulla että kaupungeissa pääsee koulujärjestelmän piiriin;

62.  korostaa tarvetta puuttua esteisiin, joita tytöt kohtaavat pyrkiessään laadukkaaseen, turvalliseen ja osallistavaan koulutukseen kaikilla tasoilla ja kaikissa yhteyksissä, myös konfliktitilanteissa ja humanitaarisissa yhteyksissä; painottaa, että ”osallistava” koulutus tarkoittaa sitä, että kunnioitetaan kaikilta osin kaikkien lasten yhdenvertaista oikeutta koulutukseen sukupuolesta, sosioekonomisesta asemasta, kulttuuritaustasta ja uskonnosta riippumatta kiinnittäen erityistä huomiota marginalisoituneisiin yhteisöihin ja vammaisiin lapsiin;

63.  painottaa tarvetta vahvistaa yhteyksiä koulutuksen, taitojen kehittämisen ja työllisyyden välillä, jotta nuoret voivat osallistua täysipainoisesti työmarkkinoille, etenkin ottamalla digi- ja vihreät taidot kaikkien koulujen opetussuunnitelmiin; tähdentää, että laadukas tekninen ja ammatillinen koulutus on keskeisessä asemassa nuorten työllisyyden kannalta ja että siihen olisi kannustettava; kehottaa tukemaan yksityisen sektorin vuoropuhelua, jotta kannustetaan sovittamaan koulutus työmarkkinoiden tarpeisiin;

64.  kehottaa Afrikan ja Euroopan yliopistoja verkostoitumaan ja vauhdittamaan tietämyksen vaihtoa; kehottaa lisäämään nuorten liikkuvuutta pohjoisen ja etelän välillä Afrikassa ja Euroopassa ammatillisen koulutuksen, apurahojen ja akateemisten vaihto-ohjelmien alalla, esimerkiksi Erasmus- ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmien kautta; toteaa, että jälkimmäisellä pyritään auttamaan uusia yrittäjiä hankkimaan yrityksen johtamiseen tarvittavat taidot;

65.  pitää valitettavana, että komission tiedonannossa jätetään huomiotta ulkopoliittisen kulttuuripolitiikan ulottuvuus ja Euroopan ja Afrikan kulttuuriyhteistyön syventämisen tarjoamat lupaavat mahdollisuudet; muistuttaa Euroopan ja Afrikan välisen kulttuurisen vuoropuhelun merkityksestä ja katsoo, että kulttuurisuhteet ja kulttuurienvälinen vuoropuhelu voivat osaltaan lisätä luottamusta ja vahvistaa tunnetta yhteisestä kumppanuudesta; kehottaa koordinoimaan jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliedustustojen, EU:n edustustojen ja eurooppalaisten ja paikallisten sidosryhmien välillä sekä EU:n kansallisten kulttuuri-instituuttien verkoston kanssa yhteisten hankkeiden ja yhteisten toimien täytäntöönpanoa kolmansissa maissa kulttuurisuhteiden periaatteiden mukaisesti, joissa keskitytään keskinäisen luottamuksen ja ymmärryksen rakentamiseen Euroopan ja Afrikan välisen ihmisten vuoropuhelun avulla;

66.  muistuttaa, että kulttuuriyhteistyö EU:ssa ja sen kumppanimaiden kanssa edistää rauhanturvaamiseen sekä ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen torjumiseen perustuvaa maailmanjärjestystä demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta, sananvapaudesta, ihmisoikeuksista ja perusarvoista käytävän kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun avulla;

67.  korostaa, että on tärkeää pitää arvossa afrikkalaista perintöä, kulttuuri-identiteettiä, historiaa ja taidetta; kehottaa palauttamaan kulttuuriesineet Afrikan maille ja laatimaan edellytykset afrikkalaisen kulttuuriperinnön palauttamiselle pysyvästi Afrikkaan; kehottaa EU:ta ja Afrikkaa luomaan ”muistamisen kulttuurin”, jonka avulla molemmat maanosat voivat tunnistaa siirtomaavallan jäännökset nykyisissä suhteissa ja neuvotella sopivista toimista niiden torjumiseksi;

68.  muistuttaa, että Afrikassa erilaisten kielten kirjo on valtava; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita suojelemaan tätä kielellistä rikkautta tulevissa suhteissaan; toteaa jälleen, että on tarpeen tehdä tiivistä yhteistyötä Unescon kanssa kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja yhteisen perustan löytämiseksi yhteistyölle;

Kestävää ja osallistavaa kasvua edistävä kumppanuus

69.  korostaa, että Euroopan unionilla on merkittäviä taloudellisia siteitä Afrikan valtioihin ja että näitä siteitä olisi vahvistettava edelleen tulevaisuudessa, jotta varmistetaan alueen tuotannollinen muutos ja selviytymiskyvyn kehittäminen; panee merkille, että Kiina on lisännyt läsnäoloaan Afrikassa, kun taas EU:n jäsenvaltiot ovat osoittaneet vain hyvin valikoivaa kiinnostusta kaupankäyntiin Afrikan valtioiden kanssa ja investointien tekemiseen niihin, minkä vuoksi EU:n ja useimpien Afrikan valtioiden välisen kaupan määrä on edelleen suhteellisen pieni; korostaa, että EU tarvitsee täysin uuden perustan taloudelliselle kumppanuudelleen Afrikan kanssa, mikä tarkoittaa, että on luotava uusi todellisuus, jossa EU ja Afrikka kehittävät molempia osapuolia hyödyttävän kestävän kumppanuuden, jossa talous- ja kauppasuhteita muokataan kohti solidaarisuutta ja yhteistyötä ja varmistetaan reilu ja eettinen kauppa; korostaa, että kumppanuuden edellytyksenä on kestävän kehityksen huomattava edistyminen kaikissa Afrikan valtioissa; korostaa tässä suhteessa tarvetta tehdä investointeja ja antaa kohdennettua tukea sekä noudattaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta;

70.  korostaa uskovansa, että Afrikka on mahdollisuuksien maanosa, sillä siellä on rikkaat luonnonvarat, dynaamisia, kehittyviä ja voimakkaasti kasvavia talouksia, kasvava keskiluokka sekä nuori ja luova väestö ja se on moneen otteeseen osoittanut, että taloudellinen edistys ja kehitys ovat mahdollisia;

71.  korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon kaikki turvattomuuden ja köyhyyden rakenteelliset syyt ja ulkoiset tekijät Afrikassa puuttumalla konfliktien, nälän, ilmastonmuutoksen, epätasa-arvon, peruspalvelujen puutteen ja epäsopivien maatalousmallien perimmäisiin syihin ja edistämällä poliittisia ja osallistavia ratkaisuja konflikteihin sekä soveltamalla kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa keskitytään haavoittuvaisimpien väestönosien kärsimysten lievittämiseen;

72.  huomauttaa, että on tärkeää edistää kotimaista tuotantoa ja valmistuskapasiteettia, mikä auttaisi vähentämään riippuvuutta ulkomaisesta tuonnista; painottaa, että Afrikka tarvitsee teollista ja rakenteellista muutosta, joka on mahdollista vain mittavilla kestävillä investoinneilla, joissa julkisen ja yksityisen sektorin yhdistävä toimintamalli on toteuttamiskelpoinen vaihtoehto kehityksen tukemiseksi; muistuttaa, että Euroopan kestävän kehityksen rahastosta (EKKR) olisi rahoitettava investointeja, joilla edistetään osallistavaa ja kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä saavutettavuuden ja kaikille sopivan suunnittelun pohjalta, ja että olisi otettava huomioon sen puutteet vähiten kehittyneissä maissa;

73.  tähdentää, että yksityisen sektorin investointien olisi oltava hyödyksi paikallisille markkinoille ja väestölle ja ne olisi kohdennettava niille, joilla on vain vähän mahdollisuuksia saada rahoitusta, niin että myös marginalisoituneet ryhmät voivat saada rahoitusta, esimerkiksi suorilla investoinneilla paikallisiin mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja yhteisötalouden liiketoimintamalleihin, erityisesti perheyrityksiin;

74.  kehottaa varmistamaan näiden tavoitteiden saavuttamisen vahvoilla seuranta- ja arviointimekanismeilla; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja sitä kautta sosiaalisen vastapuolen sisällyttäminen investointirakenteisiin on olennainen osa Afrikan valtioita koskevaa ja niiden kanssa harjoitettavaa EU:n nykyistä toimintapolitiikkaa;

75.  tuo esille EKKR:ää koskevan äskettäisen arviointiraportin havainnot, joiden mukaan rahoitusta yhdistävien välineiden kehityspotentiaalista, täydentävyydestä ja omistajuudesta ei ole näyttöä;

76.  suhtautuu myönteisesti G20-maiden Compact with Africa -aloitteeseen, joka käynnistettiin vuonna 2017 edistämään yksityisiä, myös infrastruktuuriin kohdistuvia, investointeja Afrikassa, ja pitää sitä hyvänä foorumina kattavien, koordinoitujen ja maakohtaisten uudistusohjelmien edistämiseen; panee tyytyväisenä merkille, että tähän mennessä aloitteeseen on liittynyt 12 Afrikan maata:

77.  korostaa, että EU:n ja Afrikan välisessä kaupassa ja taloudellisessa yhteistyössä olisi asetettava etusijalle Afrikan alueellinen yhdentyminen; kehottaa unionia lisäämään tukeaan Afrikan yhdentymisstrategioille ja varmistamaan, että se on johdonmukaista maanosan, alueiden ja valtioiden tasoilla, joilla sitä pannaan täytäntöön;

78.  kehottaa komissiota tukemaan Afrikkaa sen pyrkimyksissä luoda maanosan kattava vapaakauppa-alue; pitää myönteisenä Afrikan mantereen vapaakauppa-alueen (AfCFTA) perustamista ja korostaa sen valtavaa potentiaalia välineenä, jonka avulla voidaan edistää Afrikan sisäistä kauppaa ja alueellista yhdentymistä sekä parantaa Afrikan pääsyä maailmanmarkkinoille; korostaa, että AfCFTA:n olisi mahdollistettava yhdentyminen, joka hyödyttää kaikkia afrikkalaisia, myös kaikkein marginalisoituneimpia; muistuttaa, että Afrikan maiden välillä on kehityseroja, jotka on otettava huomioon, jotta ei lisättäisi eriarvoisuuksia; katsoo, että EU:n AfCFTA:lle antamassa tuessa olisi keskityttävä kehittämään sääntelykehyksiä, jotta estetään kilpaileminen sosiaalisten ja ympäristönormien alhaisimmalla tasolla; katsoo, että AfCFTA ja käynnissä olevat alueellisen yhdentymisen pyrkimykset tarjoavat hyvän tilaisuuden tasapainottaa kansainvälisiä investointeja koskevia järjestelyjä, niin että niistä tulee vastuullisia, oikeudenmukaisia ja kestävään kehitykseen johtavia;

79.  korostaa, että Afrikassa on perustettava ja monipuolistettava maanosan sisäisiä arvoketjuja, jotta ne tuottavat enemmän lisäarvoa Afrikan maille itselleen; korostaa, että on pantava täytäntöön rajayhteistyötä ja muita teknisiä kysymyksiä koskeva tekninen apu alueellisen arvoketjun kehittämiseksi; panee merkille, että tälle kaupalle on edelleen olemassa merkittäviä esteitä, jotka johtuvat tariffien ja muiden esteiden yleisyydestä sekä heikosta infrastruktuurista ja korkeista kaupankäyntikuluista; huomauttaa, että tämän vuoksi on tarpeen investoida huomattavasti liikenneinfrastruktuuriin, jotta voidaan edistää Afrikan sisäistä kauppaa;

80.  korostaa, että EU:n ja AU:n yhteinen etu on vakaa ja sääntöpohjainen monenvälinen kauppajärjestelmä, joka keskittyy Maailman kauppajärjestön (WTO) ympärille;

81.  muistuttaa, että yksi kehitysmaiden suurimmista haasteista on nousta globaalissa arvoketjussa ylöspäin talouden monipuolistumisen avulla; kehottaa EU:ta pidättäytymään harjoittamasta kauppapolitiikkaa, jossa yleissääntönä on, että Afrikan maat eivät saa kantaa raaka-aineista vientiveroja, sikäli kuin se on WTO:n sääntöjen mukaista;

82.  muistuttaa, että vapaa ja reilu kaupankäynti Afrikan kanssa on avainasemassa kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen tukemisessa; pyytää komissiota ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan poliittisen vuoropuhelun kaikilla tasoilla, erityisesti kauppasopimuksia valmisteltaessa, seurattaessa ja arvioitaessa; korostaa, että talouskumppanuussopimukset ja yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) ovat tärkeitä välineitä EU:n ja Afrikan kauppasuhteissa; vaatii komissiota kuitenkin ottamaan huomioon eriävät näkemykset talouskumppanuussopimuksista ja etsimään konkreettisia ratkaisuja Afrikan maiden huolenaiheisiin, erityisesti alueellisten arvoketjujen kehittämisen ja Afrikan sisäisen kaupan edistämisen ensisijaisuuteen; pyytää jälleen, että talouskumppanuussopimusten vaikutuksista laaditaan perusteellinen analyysi;

83.  kehottaa sisällyttämään järjestelmällisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia mekanismeja ihmisoikeuksiin sekä työ- ja ympäristönormeihin liittyvien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoa varten kaikissa parhaillaan neuvoteltavissa ja tulevissa talouskumppanuussopimuksissa mutta korostaa, että sopimusten on oltava johdonmukaisia kehityspolitiikan ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa varsinkin, kun on kyse niiden vaikutuksista metsäkatoon, ilmastonmuutokseen ja biologisen monimuotoisuuden häviämiseen;

84.  toteaa, että vaikka Afrikan maiden osuus GSP-järjestelmän edunsaajista on yli 50 prosenttia, niiden osuus EU:n GSP-tuonnista on alle 5 prosenttia; kehottaa komissiota avustamaan edunsaajamaiden talouden toimijoita muun muassa alkuperäsääntöjen noudattamisessa ja teknisten esteiden selättämisessä; pitää valitettavana, että GSP-järjestelmä ei ole tähän mennessä edistänyt Afrikan edunsaajamaiden talouden monipuolistamista; kehottaa jälleen komissiota harkitsemaan GSP-asetuksen(9) soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luettelon laajentamista;

85.  ottaa huomioon, että zoonoottisten patogeenien leviämisen riskin on todettu kasvaneen Afrikassa, ja kehottaa komissiota edistämään Afrikan maissa tiukempia normeja, jotka koskevat terveys- ja kasvinsuojelutoimia ja eläinten hyvinvointia, sääntely-yhteistyön ja vuoropuhelun avulla;

86.  muistuttaa, että yksityiset investoinnit ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat olennaisen tärkeitä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle ja paikallisen yksityisen sektorin kehittämiselle ja että niiden on oltava yhteensopivia ihmisoikeuksien, ihmisarvoista työtä koskevien normien ja ympäristöstandardien sekä kansainvälisten ilmastotavoitteiden ja vihreän siirtymän kanssa; katsoo, että niiden avulla olisi ensisijaisesti vastattava hyvin pienten yritysten ja pk-yritysten rahoitustarpeisiin; pitää tässä yhteydessä myönteisinä komission pyrkimyksiä tehdä Afrikan ja EU:n allianssista maanosien välisten taloussuhteiden keskeinen pilari;

87.  toteaa, että pk-yritykset ja perheyritykset ovat tärkeässä asemassa paikallisten talouksien kehittämisessä; huomauttaa, että pk-yritykset ovat keskeisen tärkeitä työpaikkojen luomisessa ja niitä on 95 prosenttia Afrikan liikeyrityksistä; on sitä mieltä, että strategiassa olisi asetettava etusijalle yrittäjyys ja rahoituksen saanti ja samalla luotava luotettava liiketoimintaympäristö; katsoo lisäksi, että paikallisen yksityissektorin tukeminen on ratkaisevan tärkeää covid-19-pandemian jälkeisessä elpymisessä; viittaa mahdollisuuksiin, joita pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavalla EU:n toimeenpanovirastolla (EASME) on edistää yritysten välistä yhteistyötä ja yhteisyrityksiä afrikkalaisten yritysten kanssa, ja toteaa, että nämä paitsi lisäisivät liiketoimintamahdollisuuksien näkyvyyttä myös parantaisivat erittäin tarpeellista rahoituksen saatavuutta sekä teknologian saatavuutta asiantuntemuksen siirtämisen kautta;

88.  korostaa, että Afrikan ja EU:n kumppanuuden yksityissektorilla olisi sisällettävä vahvoja määräyksiä vastuullisesta rahoituksesta; muistuttaa, että yritysten väärinkäytösten estämiseksi on vielä edistyttävä huomattavasti, ja korostaa siksi, että yritysten yhteiskuntavastuun ja ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan huolellisuusvelvoitteen periaatteiden noudattamisen varmistaminen olisi asetettava selkeästi etusijalle EU:n ja Afrikan kumppanuudessa;

89.  korostaa, että eurooppalaiset yritykset ovat vastuussa toimitusketjuistaan; kehottaa komissiota jatkamaan kunnianhimoisen lainsäädäntöehdotuksen laatimista EU:n yrityksiä sitovista pakollisista ihmisoikeuksia, sosiaalisia oikeuksia ja ympäristöä koskevista huolellisuusvelvoitteista; kehottaa komissiota varmistamaan tällaisia ehdotuksia laatiessaan, että niitä sovelletaan koko toimitusketjuun, että ne vastaavat OECD:n ohjeita yhteiskunnallisesta vastuusta ja ihmisoikeuksista kaupassa, että ne ovat WTO:n sääntöjen mukaisia, että perusteellisen arvioinnin jälkeen ehdotusten katsotaan olevan toimivia ja sovellettavissa kaikkiin markkinatoimijoihin, myös pk-yrityksiin, ja että ne sisältävät määräyksiä, joilla helpotetaan oikeussuojan saatavuutta vahinkoa kärsineille osapuolille;

90.  korostaa, että vivutettujen yksityisten investointien olisi pikemminkin täydennettävä kehittyneiden maiden sitoumusta osoittaa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta viralliseen kehitysapuun, josta 0,15–0,2 prosenttia on varattu vähiten kehittyneille maille, sen sijaan, että ne korvaavat sen;

91.  on sitä mieltä, että EU–Afrikka-strategiaan olisi sisällytettävä myös toimenpiteitä, joilla Afrikan maita autetaan käyttämään mineraalirikkauksiaan todellisten kehitystulosten saavuttamiseen, ja kehottaa arvioimaan nykyisten toimenpiteiden tehokkuutta ottaen huomioon myös Kiinan ja Venäjän harjoittaman Afrikan kyseenalaisen hyödyntämisen; kehottaa komissiota ja EU:n afrikkalaisia kumppaneita panemaan kitkattomasti täytäntöön toimenpiteet, joita edellytetään konfliktialueiden mineraaleja koskevassa asetuksessa(10), ja julkaisemaan viipymättä luettelon EU:n ulkopuolisista yrityksistä, jotka eivät täytä kyseisen asetuksen vaatimuksia; korostaa Euroopan vahvuuksia (avoimuus, laadukkaat tuotteet ja palvelut sekä demokraattinen hallinto) ja luottaa siihen, että näiden perusarvojen vetovoima tarjoaa vakuuttavan vaihtoehdon autoritaarisille malleille;

92.  toteaa, että on tärkeää panna täytäntöön Afrikan valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2009 hyväksymä Afrikan kaivostoimintaa koskeva aloite (Africa Mining Vision), jotta voidaan varmistaa mineraalivarojen avoin, oikeudenmukainen ja optimaalinen hyödyntäminen;

93.  muistuttaa, että kaivannaisteollisuudella on merkittävä rooli monien Afrikan maiden talouksissa ja että sillä on yhteys epätasa-arvoiseen keskinäiseen raaka-aineriippuvuuteen Euroopan kanssa, mikä olisi korjattava puuttumalla kaivannaisteollisuuden verotulojen ja rojaltien laittomiin siirtoihin avoimuusdirektiivin(11) ja tilinpäätösdirektiivin(12) puitteissa;

94.  pitää huolestuttavana, että erityisesti eurooppalaiset yritykset ovat nostaneet yhä enemmän sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun liittyviä tapauksia Afrikan valtioita vastaan; kehottaa EU:n hallituksia ja yrityksiä pidättäytymään sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun käytöstä ja lopettamaan lukuisat sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun liittyvät tapaukset Afrikan maita vastaan;

95.  katsoo, että tällä kumppanuudella olisi tuettava naisten ja nuorten yrittäjyyttä maaseudulla ja kaupungeissa ja että tätä varten on olennaisen tärkeää tukea taloudellisten ja tuotantoresurssien, kuten rahoituspalvelujen ja maaoikeuksien, yhtäläistä saatavuutta; kehottaa kehittämään afrikkalaisten ja eurooppalaisten naisyrittäjien välisiä yhteyksiä foorumeilla, jotka mahdollistavat verkostoitumisen, kokemusten vaihdon ja yhteisten hankkeiden tuottamisen;

96.  muistuttaa, että naisten asemaa voidaan vahvistaa kauppasopimusten vahvoilla määräyksillä sukupuolesta ja kaupasta; kehottaa tässä yhteydessä komissiota avustamaan Afrikan unionia sen sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevan strategian täytäntöönpanossa ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvon saavuttamista Afrikan maiden kanssa tehdyissä kauppasopimuksissa;

97.  korostaa Afrikan valtavia finanssipoliittisia rajoitteita pandemian sosioekonomisista seurauksista selviytymisessä; muistuttaa, että jotkut Afrikan maat käyttävät enemmän varoja velan takaisinmaksuun kuin terveydenhuoltopalveluihin; katsoo, että olisi harkittava yksityiskohtaisesti kestämättömien velkataakkojen keventämistä, sillä ne johtavat huomattaviin julkisten palvelujen ja hyvinvointitoimien menetyksiin; panee merkille, että G20-maat ilmoittivat heikoimpien kehitysmaiden velan takaisinmaksun tilapäisestä keskeyttämisestä, ja pitää sitä ensimmäisenä askeleena oikeaan suuntaan; kehottaa jälleen yksityisiä velkojia osallistumaan aloitteeseen vastaavin ehdoin ja G20-maita, Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) ja Maailmanpankkia sekä monenkeskisiä kehityspankkeja jatkamaan velkahelpotuksia ja tutkimaan muita vaihtoehtoja velanhoitomaksujen keskeyttämiseksi; kehottaa yleisemmin luomaan monenvälisen velanhoitokyvyn palauttamismekanismin, jolla käsitellään sekä kriisin vaikutuksia että kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman rahoitusvaatimuksia; korostaa tarvetta yhdistää velkahelpotukset julkisen kehitysavun lisäämiseen ja asettaa etusijalle avustuksiin perustuva rahoitus oletusvaihtoehtona erityisesti vähiten kehittyneille maille;

98.  korostaa, että on tärkeää tukea Afrikan maiden pyrkimyksiä kehittää valmiuksiaan kotimaisten resurssien käyttöönotossa, jotta lisätään investointeja julkisiin peruspalveluihin; muistuttaa, että laittomat rahavirrat ovat kaksi kertaa niin suuria kuin Afrikan maiden saama julkinen kehitysapu, yhteensä noin 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa, ja että niillä on dramaattisia vaikutuksia maanosan kehitykseen ja hallintoon; kehottaa EU:ta tukemaan edelleen afrikkalaisia kumppaneita hallinnon parantamisessa, korruption torjunnassa, rahoitus- ja verojärjestelmien avoimuuden lisäämisessä ja asianmukaisten sääntely- ja seurantamekanismien laatimisessa;

99.  suosittelee, että EU ja AU panevat paremmin täytäntöön nykyiset kansalliset ja kansainväliset korruption vastaiset välineet ja valvovat paremmin niiden noudattamista sekä hyödyntävät uutta teknologiaa ja digitaalisia palveluja; kehottaa EU:ta hyväksymään korruptiota koskevan tiukan sääntelykehyksen;

AU:n ja EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa edistävä kumppanuus

100.  huomauttaa, että ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset vaikuttavat erityisen paljon Afrikan maihin ja niiden väestöön; muistuttaa, että CRED-tutkimuskeskuksen (Centre for Research on the Epidemiology of Disasters) mukaan vuonna 2019 lähes 16,6 miljoonaa afrikkalaista kärsi äärimmäisistä sääilmiöistä, mikä oli 195 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018; korostaa, että ilmaston- ja ympäristönsuojelu on asetettava kumppanuuden ytimeen noudattaen EU:n sitoutumista Pariisin sopimukseen ja biodiversiteettisopimukseen; toteaa pyytäneensä, että 45 prosenttia tulevan NDICI-välineen määrärahoista kohdennettaisiin näihin tavoitteisiin;

101.  on huolissaan siitä, kuinka ilmastonmuutos voi kääntää inhimillisen kehityksen suunnan ja haitata matalatuloisten ja hauraiden Afrikan maiden kehitysnäkymiä; painottaa, että ilmastonmuutos on epävakauden, väkivallan ja konfliktien riskitekijä; korostaa, että EU:n olisi tarjottava Afrikan maille konkreettista, ennakoitavissa olevaa ja vastuullista pitkän aikavälin taloudellista ja teknistä tukea, jonka avulla voidaan yhtäläisesti tehostaa niiden sopeutumista ilmastonmuutokseen (esimerkiksi hankkeet, joissa keskitytään kestävään maatalouteen, ekosysteemeihin perustuvaan sopeutumiseen ja kestäviin kaupunkeihin) ja hillitsemisstrategioita keskittyen erityisesti katastrofiriskien ennaltaehkäisyyn ja epäsuotuisassa asemassa oleviin yhteisöihin;

102.  painottaa vesidiplomatian ratkaisevaa asemaa, sillä ilmastonmuutoksen myötä vedestä saattaa tulla entistäkin niukempi luonnonvara; korostaa, että tarvitaan tehokkaampaa ilmastodiplomatiaa, jotta voidaan vahvistaa ilmastoon liittyvän sisä- ja ulkopolitiikan sekä kansainvälisen ilmastopolitiikan välisiä yhteyksiä;

103.  pyytää EU:n tukea, jolla autetaan Afrikan maita toteuttamaan kansallisesti määritellyt panoksensa ja nostamaan niiden tavoitetasoa Pariisin sopimuksen ja Sendain kehyksen yhteydessä, ja pyytää varmistamaan, että niillä on riittävä rahoitus sopeutumista, hillitsemistä, menetyksiä ja vahinkoja varten sekä kansalliset biodiversiteettistrategiat ja -toimintasuunnitelmat; korostaa, että jotta tämä tuki olisi tehokasta, tulevan siirtymää edistävän EU:n ja Afrikan kumppanuuden on perustuttava yhteisen mutta eriytyneen vastuun periaatteelle ja kestävää kehitystä tukevalle politiikkajohdonmukaisuudelle, samalla kun varmistetaan oikeudenmukainen ja osallistava vihreä siirtymä;

104.  korostaa, että sopeutumisstrategioilla olisi kannustettava Afrikan maita siirtymään luontopohjaisiin ratkaisuihin perustuvaan malliin; kehottaa edistämään sidosryhmien laaja-alaista osallistumista muun muassa kansallisesti määriteltyjen panosten, kansallisten sopeutumissuunnitelmien ja kansallisten maatalouden investointisuunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen;

105.  painottaa pienten kehittyvien saarivaltioiden ainutlaatuista näkökulmaa ja tarpeita ilmastonmuutoksen ja sen hillitsemisen suhteen;

106.  korostaa lisäksi tarvetta sisällyttää ilmastotoimiin sukupuoliulottuvuus, sillä ilmastonmuutoksella ja ympäristön tilan heikkenemisellä on erityisiä seurauksia naisille ja tytöille; kehottaa afrikkalaisia ja eurooppalaisia kumppaneita tuomaan paremmin esille tulevassa EU:n ja Afrikan kumppanuudessa rooli, joka naisilla voi olla yhteisöjensä johtamisessa kohti kestävämpiä käytäntöjä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä koskevaan päätöksentekoon osallistumisessa;

107.  kehottaa toteuttamaan pikaisesti vihreän kehityksen diplomatiaa ja perustamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ulkoista ulottuvuutta käsittelevän työryhmän, jonka olisi annettava suosituksia AU:n ja EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa varten, johon osallistuisi paikallisviranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä monitasoisen ja monia sidosryhmiä kattavan lähestymistavan mukaisesti; katsoo, että tällä ohjelmalla olisi tuettava erityisesti sellaisten sääntelykehysten hyväksymistä, jotka mahdollistavat siirtymisen vihreään talouteen, kiertotalouden kehittämisen ja työpaikkojen luomisen kestävillä aloilla;

108.  painottaa alueellisen yhteistyön sekä teknisen avun ja tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon kautta tapahtuvan yhteistyön merkitystä; korostaa, että on tärkeää viestiä paremmin tulevista ilmasto- ja katastrofiriskeistä ja edistää ilmastoystävällisten teknologioiden laillista siirtämistä; kehottaa siksi EU:ta edistämään TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä vuonna 2001 annetun Dohan julistuksen kaltaisen teollis- ja tekijänoikeuksia ja ilmastonmuutosta koskevan julistuksen antamista;

109.  korostaa, että on tarpeen toteuttaa kestävää innovointipolitiikkaa ja hankkeita, jotka mahdollistavat Afrikan maiden nopean luopumisen vanhemmista ja saastuttavammista tekniikoista ekologista ja sosiaalista kestävyyttä koskevan erityistavoitteen saavuttamiseksi, ja kehottaa tässä yhteydessä tutkimaan, miten tällainen loikka voi myötävaikuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen Afrikan valtioissa;

110.  muistuttaa, että biologinen monimuotoisuus on Afrikassa omaa luokkaansa; on erittäin huolissaan luonnonvarojen liikakäytöstä ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen vaikutuksesta palautumis- ja selviytymiskykyyn; on erityisen huolestunut metsäkadon kiihtymisestä Afrikassa; muistuttaa, että Afrikan sademetsien tuhoutuminen johtaa biologisen monimuotoisuuden ja hiilinielujen sekä metsissä asuvien alkuperäisyhteisöjen kotien ja elämäntapojen peruuttamattomaan katoamiseen; muistuttaa, että metsät edistävät merkittävästi ilmastotavoitteiden saavuttamista ja biologisen monimuotoisuuden suojelemista sekä estävät aavikoitumista ja maaperän äärimmäistä eroosiota;

111.  kehottaa ottamaan huomioon kansanterveyden ja biologisen monimuotoisuuden välisen yhteyden yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisesti; pitää myönteisenä ilmoitusta NaturAfrica-aloitteesta, jolla pyritään suojelemaan luonnonvaraisia eläimiä, kasveja ja ekosysteemejä, sekä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumista koskevan toimintasuunnitelman tarkistamista; korostaa, että NaturAfrica-aloitetta kehitettäessä olisi kuultava kaikkia sidosryhmiä ja kiinnitettävä erityistä huomiota paikallisyhteisöjen, alkuperäiskansojen ja naisten oikeuksiin; tähdentää, että sillä olisi tuettava kokonaisvaltaisesti ja järjestelmällisesti Afrikan hallituksia ja paikallista väestöä biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja ympäristön tilan heikkenemistä aiheuttavien merkittävimpien tekijöiden torjunnassa, myös tarjoamalla tukea hyvin hallinnoiduille suojelualueiden verkostoille; kehottaa EU:ta ja Afrikkaa tunnustamaan alkuperäiskansojen perinteiset omistusoikeudet sekä maan ja luonnonvarojen hallintaoikeudet, sellaisina kuin ne määritellään YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa ja Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksessa nro 169, ja suojelemaan niitä sekä noudattamaan vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta;

112.  kehottaa myöntämään riittävästi varoja, joilla pannaan täytäntöön suositukset, jotka esitettiin komission vuoden 2015 tutkimuksissa EU:n strategisesta toimintamallista luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelussa Afrikassa ”Larger than elephants: Inputs for an EU strategic approach to wildlife conservation in Africa” sekä vuoden 2019 tutkimuksessa turvallisuuden ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelun vuorovaikutuksesta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ”Study on the interaction between security and wildlife conservation in sub-Saharan Africa”;

113.  katsoo, että suojelutoimia, muun muassa metsien, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien sekä meren ja rannikkojen ekosysteemien suojelua, on tehostettava sääntelykehysten, riittävien resurssien ja tieteellisen tiedon avulla ja niihin on liitettävä ekosysteemien ennallistamis- ja hoitotoimia; kehottaa EU:ta ja Afrikkaa ottamaan johtavan roolin kunnianhimoisen maailmanlaajuisen sopimuksen tekemisessä biodiversiteettisopimuksen osapuolten 15. konferenssissa;

114.  muistuttaa, että valtameret ovat suurin proteiininlähde maailmassa; muistuttaa, että on tärkeää pyrkiä parempaan valtamerten hallinnointiin, kalastuksen ja kestävän vesiviljelyn ja sinisen talouden kehittäminen mukaan lukien, sillä ne ovat kehityksen vetureita; tähdentää, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumisen on oltava ensisijaista, jotta voidaan vähentää sen ympäristövaikutuksia ja säilyttää kalakantojen ja kalastuksesta saatavien tulojen kestävyys;

115.  kehottaa komissiota seuraamaan nimenomaisesti teolliseen kalastukseen liittyviä toimia, sillä ne voivat uhata perinteisiä kalavaroja käyttävän paikallisen väestön käytettävissä olevia kantoja ja aiheuttaa epätasapainoa kalakantojen hyvässä ekologisessa tilassa;

116.  muistuttaa, että Afrikka on vähiten sähköistetty alue maailmassa, ja korostaa, että energian saatavuus vaihtelee Afrikan mantereella; toteaa, että kohtuuhintaisen. luotettavan, kestävän ja nykyaikaisen energian saatavuus on taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen väline, myös maaseudulla; kehottaa kehittämään Afrikan potentiaalia uusiutuvan energian tuotannossa;

117.  kannustaakin EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään ja vahvistamaan yhteistyötä afrikkalaisten kumppaneidensa kanssa energia- ja ilmastoalalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti; kannustaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen suunnitelman kestävän energia-alan kumppanuuden toteuttamiseksi; toteaa tässä yhteydessä, että uusiutuva energia ja energiatehokkuus ovat ratkaisevia tekijöitä pyrittäessä kuromaan umpeen puutteita energian saatavuudessa Afrikan mantereella ja samalla varmistamaan hiilidioksidipäästöjen tarvittava vähentäminen; kehottaa EU:ta ja asianomaisia Afrikan maita käyttämään hyväksi mahdollisuuksia molempia osapuolia hyödyttäviin energiakumppanuuksiin vedyn tuottamiseksi uusiutuvia energialähteitä käyttäen;

118.  pitää tärkeänä, että investointeja suunnataan hiilettömään talouteen kehittämällä uusiutuvia energialähteitä ja helpottamalla teknologian siirtoa, mukaan lukien hajautetun energiantuotannon ja pienimuotoisen uusiutuvan energian teknologia sekä aurinkoenergiateknologia, joiden avulla vastataan paikalliseen energian kysyntään, myös infrastruktuurin ja liitettävyyden osalta;

119.  korostaa, että Afrikan kaupungistuminen tarjoaa tilaisuuden pohtia uudella tavalla kaupunkisuunnittelua ja toteuttaa kestäviä kaupunkiratkaisuja ja että siitä olisi käytävä tiiviimpää vuoropuhelua paikallis- ja alueviranomaisten kanssa; katsoo, että näiden kahden maanosan olisi tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava parhaita käytäntöjä, erityisesti koskien vihreää infrastruktuuria, ekosysteemilähtöisiä lähestymistapoja, jätehuoltoa ja jätevesijärjestelmiä, ja tähän olisi erityisesti pyrittävä ottamaan mukaan nuoret ja marginalisoituneet ryhmät; kehottaa tukemaan sellaisen kestävän kaupunkiliikenteen kehittämistä, jolla pyritään lisäämään yhteisöön osallistumista ja saavutettavuutta, kuten kuljetukset kouluihin ja terveyskeskuksiin;

Kestävää ja sopeutumiskykyistä maataloutta edistävä kumppanuus

120.  korostaa maatalous- ja elintarvikealojen keskeistä merkitystä taloudessa sekä ihmisarvoisten ja kestävien työpaikkojen tarjoamisessa maaseudulla; korostaa, että useimmissa tapauksissa on kyse pien- ja perhetiloista; toteaa, että on tärkeää edistää ja tehostaa toimenpiteitä ja välineitä, joilla tuetaan tuotteiden laadun ja monipuolisuuden parantamista, maatalouskäytäntöjen kestävää nykyaikaistamista, turvallisia työoloja ja maanviljelijöiden selviytymiskyvyn vahvistamiseen tähtääviä toimia; katsoo, että kestävän maatalousalan ja maaseudun kehittämisen olisi oltava EU:n ja Afrikan suhteiden ytimessä;

121.  pitää myönteisenä, että uudessa EU:n ja Afrikan välisessä kumppanuudessa tuetaan ympäristöystävällisten maanviljelykäytäntöjen kehittämistä; muistuttaa, että agroekologian tarjoamat mahdollisuudet sovittaa yhteen taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset kestävän kehityksen ulottuvuudet on tunnustettu IPCC:n ja IPBES:n keskeisissä raporteissa samoin kuin Maailmanpankin ja FAO:n johtamassa maatalouden maailmanlaajuisessa arvioinnissa (IAASTD); korostaa, että on tärkeää edistää agroekologiaa, peltometsäviljelyä, paikallista tuotantoa ja kestäviä elintarvikejärjestelmiä, joissa keskitytään lyhyisiin toimitusketjuihin, sekä kansallisissa politiikoissa että kansainvälisillä foorumeilla, jotta voidaan varmistaa elintarvike- ja ravitsemusturva kaikille ja lisätä maatalousalan tuottavuutta kestävällä tavalla sekä sen kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen;

122.  kehottaa EU:ta ottamaan huomioon Afrikan maaseutua käsittelevän erityistyöryhmän päätelmät, jotka koskevat tarvetta investoida Afrikan elintarvikeketjuihin ja keskittyä lisäarvoa tuottaviin hyödykkeisiin; kehottaa myös EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteistyötä afrikkalaisten kumppanien kanssa synergioiden luomiseksi EU–Afrikka-strategian ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman välillä erityisesti pellolta pöytään -strategian ulkoisessa ulottuvuudessa;

123.  korostaa, että torjunta-aineiden käyttö Afrikan tehomaataloudessa voi vaikuttaa sellaisten työntekijöiden terveyteen, joiden mahdollisuudet saada koulutusta kasvinsuojelusta ja käyttää terveydenhuoltopalveluja ovat hyvin vähäiset, ja aiheuttaa lisäksi ympäristövahinkoja; kehottaa antamaan koulutusta kestävästä kasvinsuojelusta ja torjunta-aineiden vaihtoehdoista sekä minimoimaan vaarallisille aineille altistumisen; tuomitsee EU:n kaksinaismoralistisen suhtautumisen torjunta-aineisiin ja käytännön sallia EU:ssa kiellettyjen vaarallisten aineiden vienti Afrikan valtioihin ja muihin kolmansiin maihin; pyytää sen vuoksi muuttamaan EU:n nykyisiä sääntöjä tällaisen oikeudellisen epäyhtenäisyyden poistamiseksi vuoden 1998 Rotterdamin yleissopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti;

124.  on syvästi huolissaan siitä, että Afrikan valtiot ovat hyvin riippuvaisia elintarvikkeiden tuonnista varsinkin EU:sta, erityisesti silloin kun tuodut elintarvikkeet ovat tuettuja tuotteita, joiden alhaiset hinnat aiheuttavat haitallista kilpailua pienimuotoiselle maataloudelle Afrikassa;

125.  on huolissaan yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti tuetusta eurooppalaisen maitojauheen viennistä Länsi-Afrikkaan, sillä vienti on kolminkertaistunut sen jälkeen, kun EU poisti maitokiintiöt vuonna 2015, millä on ollut tuhoisia seurauksia paikallisille karjatilallisille ja viljelijöille, jotka eivät kykene kilpailuun; kehottaa komissiota kehittämään ratkaisuja Afrikan hallitusten ja sidosryhmien kanssa;

126.  muistuttaa, että nälkä ja heikko ruokaturva lisääntyvät jälleen eri puolilla maailmaa ja että ne lisääntyvät jatkossakin, ellei ryhdytä nopeisiin toimiin; toteaa, että Afrikka ei näillä näkymiin pysty missään tapauksessa saavuttamaan nälän poistamista koskevaa tavoitetta (kestävän kehityksen tavoite 2) vuoteen 2030 mennessä; muistuttaa, että uudessa kumppanuudessa olisi asetettava etusijalle aliravitsemuksen poistaminen sen kaikissa muodoissa ja kestävän kehityksen tavoite 2 ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin;

127.  korostaa, että covid-19-pandeamia ja siitä johtuva talouskriisi ja rajojen sulkeminen, heinäsirkkaparvien aiheuttamat tuhot ja aavikoituminen ovat heikentäneet jo ennestään vaikeaa elintarviketurvatilannetta Afrikassa ja nostaneet esiin maailmanlaajuisen elintarvikejärjestelmän haavoittuvuudet; painottaa paikallisten ja alueellisten markkinoiden mahdollisuuksia korjata nykyisen elintarvikejärjestelmän puutteita;

128.  kehottaa asettamaan EU:n ja Afrikan maatalouskumppanuudessa etusijalle sen, että varmistetaan Afrikan maiden oikeus elintarvikeomavaraisuuteen ja parannetaan ensisijaisesti niiden elintarviketurvaa sekä lisätään niiden valmiuksia täyttää väestön ravintotarpeet;

129.  muistuttaa maaseudun muutoksen ja paikallisten, alueellisten ja avointen arvoketjujen vahvistamisen merkityksestä kestävien työpaikkojen luomiselle, ihmisoikeuksien loukkausten välttämiselle ja ilmastonmuutoksen hillitsemiselle; korostaa, että nuoria ja naisia on autettava erityisesti koulutuksen, lainansaannin ja markkinoille pääsyn kautta; kehottaa ottamaan heidät mukaan maatalouspolitiikan muotoiluun ja tukemaan kollektiivisia toimia pientuottajajärjestöjen kautta;

130.  painottaa maaseudun naisten keskeistä roolia maataloudessa ja maaseudun elinkeinoelämässä kaikkialla Afrikassa, erityisesti elintarviketurvan osalta; muistuttaa, että naiset tekevät miltei puolet Afrikan maataloustyöstä mutta naisviljelijät ovat useimmiten pienviljelijöitä tai kotitarveviljelijöitä, joiden saatavilla ei ole tarvittavia tietoa, lainoja ja maata, resursseja tai teknologiaa; kannustaa parantamaan naisten ja tyttöjen perintöoikeuksia ja kehottaa EU:ta tukemaan kumppanimaita erityisesti kun on kyse naisten täysimääräisten maaoikeuksien tunnustamisesta;

131.  korostaa, että kotitarveviljelyn parissa työskentelevillä naisilla on uusia esteitä ruokaturvan ylläpidossa, sillä uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (UPOV) tarjoaa vahvan suojan uusille kasvilajikkeille kauppasopimuksissa;

132.  muistuttaa, että on tärkeää tukea pientiloja, laiduntaloutta ja muita perinteisiä/paikallisia elintarvikejärjestelmiä, jotta voidaan vahvistaa niiden sopeutumiskykyä ja lisätä niiden panosta elintarviketurvaan, kestävään luonnonvarojen hoitoon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen;

133.  kehottaa puuttumaan paikallaan pysyvän maatalousväestön ja kiertävien paimentolaisyhteisöjen välisiin sosiaalisiin jännitteisiin erityisesti alueilla, joilla on sekä etnisiä että uskonnollisia konflikteja;

134.  tähdentää tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä kestäviin maatalouskäytäntöihin ja tuottaviin kuivien alueiden maatalousekosysteemeihin ja elintarvikejärjestelmiin kannustamisessa; kehottaa tältä osin tukeutumaan oikeudenmukaisessa siirtymässä enemmän perinteiseen afrikkalaiseen tietämykseen, erityisesti maatalouskäytäntöjen, kalastuksen ja metsien suojelun osalta, ja näin lisäämään afrikkalaisten ja paikallisyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia;

135.  kannustaa vaihtamaan tietoja ja parhaita käytäntöjä eurooppalaisten ja afrikkalaisten viljelijöiden välillä ja kannattaa erityisesti nuorten viljelijöiden, naisten ja maaseutuyhteisöjen edustajien välisiä yhteyksiä kestävien tuotantomenetelmien ja biologisen monimuotoisuuden suojelun tiimoilta myös järjestöjen puitteissa;

136.  pitää myönteisenä Afrikan maaseutua käsittelevän erityistyöryhmän ehdotusta perustaa Euroopan ja Afrikan välinen twinning-ohjelma, joka yhdistää EU:n jäsenvaltioiden ja Afrikan kumppanimaiden maatalouselimiä ja jolla pyritään vaihtamaan parhaita kestäviä käytäntöjä ja edistämään suhteita vahvasti sitoutuneiden ja samankaltaisten kumppanien välillä;

137.  korostaa, että on tärkeää sisällyttää EU:n ja Afrikan kumppanuuteen luonnonvarojen, kuten maan ja veden, käyttöä ja hallintaa koskevan paikallisyhteisöjen oikeuden suojelu ja edistäminen; tuomitsee Afrikassa laajalle levinneen maananastuksen; muistuttaa, että se on raaka käytäntö, joka heikentää elintarvikeomavaraisuutta ja vaarantaa Afrikan maaseutuyhteisöjen selviytymisen; korostaa, että olisi tärkeää käynnistää osallistava prosessi, jolla taataan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisyhteisöjen tosiasiallinen osallistuminen maananastukseen liittyvien toimintapolitiikkojen ja toimien kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan; kehottaa noudattamaan vapaaehtoisia maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevia ohjeistoja kaikissa hankkeissa, joissa edistetään maaoikeuksien suojelua, myös kaupassa, sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että hankkeet eivät vaaranna pienviljelijöiden maaoikeuksia;

138.  pitää valitettavana, että luonnonlaitumien strateginen merkitys on huonosti tiedossa, vaikka ne kattavat noin 43 prosenttia Afrikan maapinta-alasta ja ovat siten tärkeitä hiilinieluja; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä paikallisyhteisöjen ja paikallisten sidosryhmien kanssa strategian laidunmaiden tarjoamien mahdollisuuksien optimoimiseksi muun muassa paimentolaisten harjoittaman laidunmaiden kestävän hoidon avulla;

139.  toteaa, että esimerkiksi laiduntamisoikeudet ja yhteislaitumet ovat perinteisiä maankäyttöoikeuksia, jotka perustuvat tapaoikeuteen eivätkä asiakirjoin vahvistettuihin omistusoikeuksiin; painottaa kuitenkin, että näiden tapaoikeuteen perustuvien oikeuksien suojeleminen on keskeisen tärkeää maaseudun väestölle;

Digitalisaatiota osallisuuden ja kehityksen vipuvoimana edistävä kumppanuus

140.  korostaa, että digitalisaatio on valtava kehitystä eteenpäin vievä vipuvoima koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuuden sekä työpaikkojen suhteen ja maatalousalan nykyaikaistamisessa, julkisen sektorin valmiuksissa tarjota digitaalisia palveluja, kuten sähköinen henkilökortti, sähköiset terveyspalvelut ja sähköinen hallinto, ja poliittiseen päätöksentekoon osallistumisessa, ihmisoikeuksissa ja sananvapaudessa, mutta siihen voi myös sisältyä riskejä demokratian heikentymisestä, kansalais- ja ihmisoikeuksien vaarantamisesta ja eriarvoisuuden lisääntymisestä; korostaa, että digitalisaation on tuettava kohtuuhintaista, tasapuolista ja osallistavaa internetin saatavuutta sekä digitaaliteknologiapalvelujen käyttöä ja luomista asiaankuuluvien kansainvälisten ja kansallisten standardien ja suuntaviivojen mukaisesti;

141.  tähdentää, että digitaalinen kuilu olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon; painottaa tarvetta asettaa etusijalle internetyhteydet suurimmalle osalle marginalisoituja yhteisöjä Afrikassa, jotta vältetään valtava kuilu maaseutu- ja kaupunkiväestön välillä; katsoo, että on tarpeen kuroa umpeen sukupuolten välinen digitaalinen kuilu, jotta voidaan edistää aidosti osallistavaa digitalisaatiota; kannustaa naisia ja tyttöjä kehittämään potentiaaliaan uuden teknologian suhteen;

142.  muistuttaa kielteisistä vaikutuksista, joita naisiin ja tyttöihin kohdistuvalla verkkoväkivallalla ja seksistisellä vihapuheella, verkkokiusaamisella, muukalaisvihalla, disinformaatiolla ja leimaamisella voi olla sosiaaliseen osallisuuteen, ja kehottaa afrikkalaisia ja eurooppalaisia kumppaneita käsittelemään näitä kysymyksiä EU:n ja Afrikan kumppanuuden yhteydessä; korostaa tarvetta varmistaa, että digitaalinen koulutus ja lukutaito ovat kokonaisvaltaisia ja että niihin sisältyy pehmeää ja poikittaista osaamista, kuten kriittinen ajattelu ja kulttuurien välinen ymmärrys;

143.  korostaa, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntyminen ympäri maailmaa tuo haasteita Agenda 2030:n täytäntöönpanolle erityisesti terveyden ja ympäristön osalta; kehottaa EU:ta ja Afrikkaa tehostamaan toimiaan vastuullisten investointien kehittämiseksi, jotta voidaan minimoida sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntyminen, estää sen laittomat kaatopaikat ja vääränlainen käsittely, edistää resurssien tehokasta käyttöä ja kierrätystä sekä luoda työpaikkoja kunnostus- ja kierrätysaloilla;

144.  tukee Afrikan maiden julkishallinnon digitalisointia ja nykyaikaistamista erityisesti luotettavien väestörekisterien kehittämiseksi, turvallisten henkilöasiakirjojen tarjoamiseksi ja tietojenvaihdon edistämiseksi; korostaa, että kaikkeen tietojenvaihtoon on sovellettava asiaankuuluvia tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia lakeja; kehottaa EU:ta työskentelemään yhdessä Afrikan maiden kanssa, jotta voidaan tavoitella maailmanlaajuisia tietosuojanormeja, jotka puolestaan auttavat torjumaan rikollisuutta ja vahvistamaan sekä EU:n että Afrikan maiden talouksia;

145.  painottaa, että innovointi on välttämätöntä kestävän kehityksen tavoitteiden ja vihreän siirtymän saavuttamiseksi; korostaa, että kumppanuudella olisi edistettävä tutkimusta ja innovointia sekä digitaalisten palvelujen saatavuutta ja käytettävyyttä koheesion ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi; muistuttaa kuitenkin, että digitalisaatio ei ole mahdollinen ilman energian saatavuutta ja että epäsäännöllinen energian tarjonta maaseudulla muodostaa merkittävän esteen digitaalisten palvelujen saatavuudelle;

146.  korostaa, että covid-19-kriisi on pakottanut nopeuttamaan digitaalisaatiota Afrikassa; pitää myönteisenä AU:n halukkuutta luoda digitaaliset sisämarkkinat; kehottaa EU:ta tukemaan Afrikan digitaalialan perustamista ja asianmukaista sääntelykehystä verkkokaupan ja tietosuojan kehittämiseksi korkeimpien olemassa olevien standardien pohjalta tarjoamalla teknistä apua, vauhdittamalla investointeja digitaalisiin infrastruktuureihin ja yrittäjyyteen sekä vahvistamalla kumppanuuksia valtiollisten, taloudellisten, akateemisen maailman, tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa;

147.  korostaa, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevan raportin (2019) mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhä monien haasteiden ratkaisemista etenkin Afrikassa ruoan, energian, veden ja jätevesihuollon, koulutuksen ja terveydenhoidon saatavuuden osalta; katsoo, että taloudellinen apu ja investoinnit olisi kohdistettava ensisijaisesti ihmisten niiden perustarpeiden täyttämiseen, joita tarvitaan köyhyyden poistamiseen ja joilla parannetaan ihmisten hyvinvointia, erityisesti aikana, jolloin erilaiset tarpeet, kuten terveydenhuolto ja koulutus, kilpailevat enenevässä määrin julkisista varoista;

148.  korostaa, että on keskeisen tärkeää kerätä paikkansapitäviä ja vertailukelpoisia eriteltyjä tietoja ja tehdä tilastoanalyysejä tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa kunnioittaen tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi erityisesti maatalouden, luonnonvarojen hoidon ja hallinnon ja terveydenhuollon aloilla sekä kansallisella että keskushallintoa alemmilla tasoilla;

149.  korostaa tarvetta hyödyntää digitalisaatiota näiden kahden maanosan välisen vaihdon edistämiseksi erityisesti nuorten ja kansalaisyhteiskuntien välillä alustojen avulla;

150.  kehottaa EU:n ja Afrikan maita lisäämään yhteisiä toimiaan, joilla varmistetaan, että digitaalitalous on sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävä, ja joilla edistetään tavoitetta luoda nykyaikainen, oikeudenmukainen ja tehokas verotusstandardi digitaalitaloudelle;

Kumpaakin osapuolta hyödyttävää liikkuvuutta ja muuttoliikettä edistävä kumppanuus

151.  on tietoinen monitahoisista haasteista ja mahdollisuuksista, joita muuttoliikkeet saavat aikaan sekä Euroopassa että Afrikassa molempien maanosien vaurauden ja kehityksen kannalta, ja korostaa tarvetta vahvistaa yhteistyötä tällä alalla; toteaa, että muuttoliikekysymys on viime vuosina hallinnut Afrikan ja EU:n suhteita ja että tämä on saattanut vaikuttaa kielteisesti siihen, miten näissä maanosissa suhtaudutaan toiseen; korostaa, että muuttoliike on vastavuoroinen kestävän kehityksen väline molemmille alueille;

152.  muistuttaa, että jopa 80 prosenttia kaikista Afrikan valtioista peräisin olevista kansainvälisistä muuttajista pysyy Afrikan mantereella; huomauttaa, että Afrikan maat ovat vastaanottaneet suuren osan kaikista maailman pakolaisista ja maan sisäisistä pakolaisista ja että covid-19-kriisi on pahentanut entisestään heidän haavoittuvaa tilannettaan; vaatii, että pakolaisista jaetaan vastuu maailmanlaajuisesti;

153.  katsoo, että muuttoliikkeen inhimillistä ulottuvuutta olisi korostettava ja että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa oleviin muuttajaryhmiin; pyytää hyväksymään muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevan EU:n ja Afrikan kumppanuuden, jossa pakolaisten ja muuttajien ihmisarvo on keskeisellä sijalla, joka perustuu yhteisvastuullisuuden, jaetun vastuun ja ihmisoikeuksien, kansainvälisen, EU:n ja kansallisen oikeuden sekä pakolaisia koskevan oikeuden täysimääräisen kunnioittamisen periaatteisiin;

154.  muistuttaa, että olisi toteutettava erityisiä toimia muuttajien suojelemiseksi kuolemalta, katoamiselta ja perheiden erottamiselta ja heidän oikeuksiensa loukkaamisen estämiseksi, mukaan lukien toimet palauttamiskiellon periaatteen ja lapsen edun huomioonottamiseksi;

155.  korostaa, että laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuttojen perimmäisiin syihin, kuten poliittiseen epävakauteen, köyhyyteen, turvattomuuteen, puutteelliseen elintarviketurvaan, väkivaltaan ja ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin, olisi puututtava riittävällä rahoituksella;

156.  katsoo, että kumppanuus voi onnistua, jos se parantaa merkittävästi liikkuvuusmahdollisuuksia Afrikan ja Euroopan yhteiskuntien eri osien välillä, ja että kumppanuus olisi suunniteltava kestävällä tavalla, jotta saadaan aikaiseksi aivotuontia aivoviennin sijaan; katsoo, että tämän saavuttamista voitaisiin tukea tehokkaammalla viisumipolitiikalla ja Erasmus+ -ohjelman rahoitusta lisäämällä;

157.  korostaa, että on tärkeää kehittää aitoja kiertomuuttotoimia, joiden avulla ammattitaitoiset ja ammattitaidottomat työntekijät voivat hyötyä ammatillisen tietämyksen vaihdosta ja liikkuvuudesta EU:n ja Afrikan välillä ja jotka helpottavat ihmisten paluuta lähtömaihinsa; kannattaa sitä, että asetetaan etusijalle vaatimukset täyttävät työlupahakemukset lähtö- ja kauttakulkumaista EU:hun (esimerkiksi suurlähetystöjen kautta tai verkossa), jotta muuttajat eivät turvautuisi laittomiin muuttoväyliin ja jotta helpotettaisiin turvapaikka- ja muuttoliikejärjestelmiin kohdistuvaa rasitusta;

158.  muistuttaa, että työntekijöiden liikkuvuus voi olla yksi ratkaisu EU:n väestöhaasteisiin, työvoimapulaan ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin; pyytää kehittämään turvallisia ja laillisia maahanmuuttokanavia ja edistämään yhdenmukaistetumpaa, laaja-alaisempaa ja pitkäkestoisempaa lähestymistapaa työperäiseen maahanmuuttoon Euroopan tasolla sellaisen kumppanuusmallin pohjalta, joka hyödyttää molempia osapuolia pitkällä aikavälillä; painottaa, että on tärkeää lujittaa muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevaa EU:n ja Afrikan vuoropuhelua sekä Afrikan ja EU:n kumppanuutta muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla;

159.  tuomitse jyrkästi ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan; kehottaa tehostamaan toimia salakuljettajien rikollisverkostojen jäljittämiseksi ja torjumiseksi ja kannustaa yhteistyöhön Afrikan maiden kanssa niiden torjumiseksi; kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan kattavia monialaisia toimia ja koordinointia kaikilla tasoilla yhteistyössä paikallishallintojen kanssa, myös kansainvälistä lainvalvontaa koskevan yhteistyön muodossa; katsoo, että molempien osapuolten on torjuttava ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa yhdessä ja muun muassa Europolin tuella;

160.  kehottaa EU:n ja Afrikan valtioita tekemään yhteistyötä tehokkaan ja laajalle ulottuvan tiedotuskampanjan aikaansaamiseksi ihmiskaupan ja muuttajien salakuljetuksen riskeistä ja vaaroista, jotta estetään ihmisiä vaarantamasta henkeään päästäkseen EU:hun laittomasti;

161.  korostaa, että EU:n on toimittava johdonmukaisesti ja varmistettava, että yhteistyö laittoman muuttoliikkeen torjunnassa tai ulkorajojen yhdennetyssä valvonnassa ei vaikuta kielteisesti olemassa oleviin Afrikan alueellisen liikkuvuuden puitteisiin tai ihmisoikeuksiin; muistuttaa, että kaikissa muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevissa kumppanuuksissa on otettava huomioon muuttoliikettä koskeva Global Compact -aloite ja pakolaisia koskeva Global Compact -aloite;

162.  katsoo, että työperäiseen maahanmuuttoon liittyvien kansallisten säännösten hajanaisuus EU:ssa sekä menettelyjen monimutkaisuus ja varsin byrokraattinen luonne eivät kannusta käyttämään EU:n laillisia maahanmuuttoväyliä; suosittaa laatimaan EU:n ja Afrikan kumppanuuden puitteissa yhdenmukaisen ja ei-byrokraattisen EU:n hakumenettelyn;

163.  muistuttaa tarpeesta käynnistää erityisiä yhteisiä siviiliresurssein toteutettavia EU:n etsintä- ja pelastusoperaatioita, jotta säästytään ihmishenkien menetyksiltä merellä;

164.  kehottaa EU:ta lisäämään uudelleensijoittamista ja muita laillisia väyliä koskevia unionin sitoumuksia kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden auttamiseksi ja lisäämään myös poliittisia ja taloudellisia sitoumuksiaan afrikkalaisten kumppanien tukemiseksi kestävien lähestymistapojen kehittämisessä pakolaisia, maan sisäisiä pakolaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä varten erityisesti tekemällä yhteistyötä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja muiden YK:n virastojen kanssa kehitysyhteistyön vahvistamiseksi ja suoran avun antamiseksi humanitaarisille järjestöille pakolaisten entisten kotien läheisyydessä;

165.  suosittelee, että yhdenmukaistetaan katastrofien ja ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelua koskevat alueelliset mekanismit rajojen yli siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelua katastrofien ja ilmastonmuutoksen yhteydessä koskevan toimintaohjelman (Agenda for Protection -asiakirja), katastrofien vuoksi siirtymään joutumista käsittelevän foorumin ja Kampalan sopimuksen mukaisesti;

166.  korostaa tarvetta taata oikeudenmukaiset ja saavutettavat turvapaikkamenettelyt kansainvälistä suojelua tarvitseville sekä EU:ssa että Afrikan maissa ja noudattaa palautuskiellon periaatetta kansainvälisen ja EU:n oikeuden mukaisesti; katsoo, että kaikissa sopimuksissa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa olisi taattava ihmishenkien, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien täysimääräinen suojelu;

167.  korostaa, että palautuspolitiikassa, konsuliviranomaisten myöntäessä maahanpaluulupia ja takaisinottosopimusten tekemisessä on tärkeää varmistaa tehokkuus, oikeudenmukaisuus ja asianmukainen prosessi, suosia vapaaehtoista paluuta sekä varmistaa, että yksilöiden oikeuksia ja ihmisarvoa suojellaan ja kunnioitetaan täysimääräisesti; vaatii EU:ta sitoutumaan vahvasti helpottamaan paluumuuttajien pysyvää uudelleenkotoutumista palauttamista edeltävänä ja sen jälkeisenä aikana;

168.  kannustaa jatkamaan yhteistyötä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja muiden YK:n virastojen kanssa lisätuen antamiseksi pakolaisille ja maan sisäisille pakolaisille;

169.  panee merkille, että Cotonoun sopimuksen jälkeistä sopimusta koskevissa EU:n neuvotteluvaltuuksissa viittaukset muuttoliikkeeseen ja etenkin laittoman muuttoliikkeen pysäyttämiseen ovat moninkertaistuneet ja että AKT-maiden neuvotteluvaltuutuksissa sen sijaan painotetaan köyhyyden poistamista, laillisen muuttoliikkeen edistämistä, rahalähetysten merkitystä, paluun ja takaisinoton vapaaehtoisuuden tarvetta sekä sen kieltämistä, että kehitysapua käytetään neuvotteluissa rajoittavasta rajavalvonnasta; kehottaa komissiota ottamaan huomioon Afrikan maiden muuttoliikettä koskevat painopisteet, jotta voidaan luoda todellinen yhdenvertaisten osapuolten kumppanuus;

Turvallisuutta edistävä kumppanuus

170.  toteaa, että pitkittyneiden konfliktien ratkaiseminen edellyttää humanitaarisilta ja kehitysyhteistyötoimijoilta ja -kumppaneilta yhteisiä toimia, joilla on vahva paikallinen legitimiteetti ja uskottavuus; kehottaa EU:ta sen vuoksi huolehtimaan siitä, että sen toimissa näkyy humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön jatkumo ja vahva paikallinen omistajuus;

171.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU pitää rauhaa ja turvallisuutta Afrikassa kestävän kehityksen keskeisenä edellytyksenä ja että EU on sitoutunut ”lisäämään merkittävästi tukeaan Afrikalle yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa”; on samaa mieltä siitä, että kysymys turvallisuudesta Afrikassa on erittäin tärkeä maanosan kehitykselle ja sitä tukevat alueelliset ja kansainväliset järjestöt, kun taas Afrikan valtiot takaavat ensisijaisesti itse oman turvallisuutensa; kehottaa siksi EU:ta jatkamaan ponnistelujaan yhteistyössä afrikkalaisten kumppaneidensa kanssa Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden (APSA) kehittämiseksi edelleen, jotta saavutetaan pitkäkestoinen rauha ja vakaus ja päästään eroon maanosaa vaivaavista kriiseistä ja konflikteista, soveltamalla yhdennettyä lähestymistapaa, jossa hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia välineitä, kuten tuetaan Afrikan turvallisuus- ja puolustusvalmiuksien ja sen sotilas- ja siviilioperaatioiden sekä rauhanrakentamis- ja demilitarisointihankkeiden kehittämistä kunnioittaen kansainvälistä ihmisoikeuksia koskevaa ja humanitaarista oikeutta sekä Afrikan maiden itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta sekä tuetaan AU:n ja alueellisten organisaatioiden, kuten ECOWAS:n ja G5 Sahel -ryhmän, aloitteita; kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan EU:n operaatioihin ja suhtautuu myönteisesti rauhaa ja vakautta edistäviin kahdenvälisiin pyrkimyksiin ja tähän liittyen kehottaa neuvostoa hyväksymään pikaisesti Euroopan rauhanrahaston, jotta afrikkalaisille kumppaneille voidaan tarjota kattavampaa apua konfliktialueilla; korostaa monenvälisen yhteistyön merkitystä AU:n, EU:n ja YK:n puitteissa paikallisen, alueellisen ja kansainvälisen turvallisuuden alalla sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osuutta pyrkimyksissä turvata ja rakentaa rauhaa; muistuttaa tässä yhteydessä, että turvallisuusalan uudistaminen, oikeuslaitoksen uudistaminen, hyvä hallinto, demokraattinen vastuuvelvollisuus ja siviilien suojelu ovat ennakkoedellytyksiä sille, että väestö luottaa hallitukseensa ja turvallisuusjoukkoihin; korostaa lisäksi siviili- ja sotilasalan välistä yhteyttä ja tarvetta virtaviivaistaa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioiden molempia osa-alueita; tukee alueellisten turvallisuusalan yhteistyöjärjestöjen yhä aloitteellisempaa lähestymistapaa APSA:n täysimääräiseen käyttöönottoon, sillä APSA tarjoaa Afrikan unionille ja alueellisen tason järjestöille tarvittavat välineet konfliktien ehkäisyyn, hallintaan ja ratkaisuun; suhtautuu erityisen myönteisesti G5 Sahel -ryhmän kaltaisiin aloitteisiin, kun otetaan huomioon, että kyseisellä ryhmällä on yhä keskeisempi rooli Afrikan maiden toteuttaessa päättäväisiä toimia rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi omassa naapurustossaan, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään poliittista, taloudellista, operatiivista ja logistista tukea G5 Sahel -ryhmälle; korostaa, että riittävän turvallisuuden ja kehityksen varmistamiseksi Afrikan mailla on oltava riittävät valmiudet kaikilla olennaisilla aloilla ja ennen kaikkea turvallisuus- ja puolustusalalla; kehottaa EU:ta koordinoimaan kehitys- ja turvallisuusaloitteita, joihin se osallistuu Afrikan mantereella, osana yhdennettyä strategiaa, johon sisältyy hyvä hallintotapa, demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja sukupuolten tasa-arvo ja jossa keskitytään erityisesti alueisiin, joilla haavoittuvuudet ja jännitteet ovat suurimpia; pitää myönteisenä EU:n ja Afrikan välistä yhteistyötä terrorismin ja aseellisten ryhmien torjumisessa kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa ottamaan terrorisminvastaisten toimien yhteydessä käyttöön avoimemmat päätöksentekoprosessit, noudattamaan tiukemmin ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa ja lisäämään yhteistyötä niiden yhteisöjen kanssa, joihin nämä toimenpiteet vaikuttavat;

172.  korostaa Sahelin alueen merkitystä strategisesti ja turvallisuuden kannalta; on tässä yhteydessä erittäin tyytyväinen G5 Sahel -ryhmän perustamiseen vuonna 2014 sekä ryhmän yhteisten turvallisuusjoukkojen (G5 Force Conjointe) perustamiseen vuonna 2017 torjumaan alueen turvallisuusuhkia;

173.  painottaa, että EU:n on kiireellisesti puututtava Pohjois-Mosambikin laajenevaan terroristiseen kapinaan, joka on jo aiheuttanut yli tuhat kuolonuhria ja pakottanut noin 200 000 ihmistä pakenemaan kodeistaan ja joka uhkaa vakavasti levitä eteläisen Afrikan alueelle; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tarjoamaan EU:n tukea Mosambikille ja sen kansalaisille; painottaa, että jos EU ei ryhdy toimiin, muut kansainväliset toimijat voivat ottaa sen johtavan roolin, johon EU pyrkii Afrikassa;

174.  on huolissaan siitä, että Botswana, Ghana, Uganda ja Zimbabwe on lisätty päivitetylle EU:n mustalle listalle maista, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä on strategisia puutteita, ja kehottaa näitä maita ryhtymään välittömästi tarvittaviin toimiin noudattaakseen lainsäädännön vaatimuksia ja panemaan sen täytäntöön (komission delegoitu asetus (EU) 2020/855(13)); pitää myönteisenä, että Etiopia ja Tunisia on poistettu mustalta listalta niiden toteutettua useita uudistuksia;

175.  korostaa, että YTPP-operaation toimeksiannot ovat laaja-alaisia ja niillä pyritään muun muassa edistämään turvallisuusalan ja oikeuslaitoksen uudistamista, vahvistamaan sotilas- ja poliisikoulutusta sekä parantamaan valvontaa; painottaa, että YTPP-operaatioiden viestintäpolitiikkaa sekä EU:n yleistä strategista suunnittelua on kiireellisesti parannettava, jotta voidaan lisätä EU:n toimien ja sen afrikkalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamista koskevan tavoitteen näkyvyyttä;

176.  korostaa uskonnollisten yhteisöjen erityistä roolia Afrikassa, sillä ne toimivat usein välittäjinä konflikteissa, ja painottaa tarvetta vuoropuheluun ja yhteistyöhön näiden yhteisöjen kanssa erityisesti konfliktialueilla, koska uskontojen välinen vuoropuhelu voi edistää rauhaa ja sovintoa;

177.  panee merkille, että yhteisen tiedonannon tavoitteena on syventää EU:n tukea Afrikan rauhanpyrkimyksille ottamalla käyttöön jäsennellympi ja strategisempi yhteistyömuoto, jossa keskitytään niihin Afrikan alueisiin, joilla jännitteet ovat suurimmat, ja kehottaa asettamaan etusijalle konfliktialueita koskevat erityisstrategiat; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan vastuun jakamista kansainvälisten järjestöjen ja kumppanien kanssa, mukaan lukien liittolaiset ja Afrikan valtiot, jotka toimivat luotettavina liittolaisina terrorismia vastaan, kuten Kenia, Marokko, Nigeria, Ghana ja Etiopia; kehottaa vahvistamaan EU:n suhteita näiden keskeisten valtioiden kanssa; kehottaa EU:ta edelleen avustamaan afrikkalaisia kumppaneitaan niiden joukkojen ja turvallisuuselinten valmiuksien kehittämisessä, jotta ne voivat tarjota kansalaisilleen tehokkaita ja pysyviä turvallisuus- ja lainvalvontapalveluja, ja hyödyntämään tässä muun muassa Euroopan rauhanrahastoa ja YTPP-operaatioita; kehottaa EU:ta keskittymään konflikteihin ja kriiseihin sovellettavaan yhdennettyyn lähestymistapaan ja toimimaan konfliktin kaikissa vaiheissa ennaltaehkäisystä reagointiin sekä konfliktinhallintaan ja -ratkaisuun;

178.  korostaa, että EU:n Afrikan turvallisuusalalle antaman tuen tavoitteena on kannustaa Afrikan omaa vastuunottoa turvallisuus- ja puolustusasioissa; katsoo, että Afrikan unioni ja Afrikan valtiot ovat keskeisiä kumppaneita, joiden kanssa EU tekee merkityksellistä yhteistyötä varmistaakseen yhteisvoimin kestävän kehityksen ja ihmisten turvallisuuden; suhtautuu tässä yhteydessä erittäin myönteisesti Afrikan unionin suunnitelmiin lähettää 3 000 sotilasta G5 Sahel -ryhmän tueksi ja pitää sitä merkkinä siitä, että AU:lla ja EU:lla todella on samanlaiset turvallisuustavoitteet, jotka perustuvat yhteisiin tavoitteisiin ja jaettuun vastuuseen; pitää tässä yhteydessä myönteisinä varapuheenjohtajan / korkean edustajan Borrellin YK:n turvallisuusneuvostolle 28. toukokuuta 2020 esittämiä toteamuksia, kun hän puhui afrikkalaisten ratkaisujen löytämisestä afrikkalaisiin ongelmiin;

179.  vahvistaa tukensa Afrikan mantereella toteutettaville YK:n rauhanturvaoperaatioille ja kehottaa keskeisiä toimijoita, erityisesti Yhdysvaltoja, Venäjää, Kiinaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, osallistumaan EU:n pyrkimyksiin sovitella ja edistää yhteistyötä ja kestävää rauhaa kaikkialla Afrikassa; toistaa tässä yhteydessä, että EU on halukas lisäämään tukeaan YK:n operaatioille ja edistämään YK:n ja EU:n operaatioiden välistä koordinointia;

180.  panee tyytyväisenä merkille, että merirosvous on vähentynyt merkittävästi sekä Itä- että Länsi-Afrikan rannikoilla, mikä on seurausta kansainvälisistä meriturvallisuustoimista, jotka tarjoavat mallin eurooppalaiselle, afrikkalaiselle ja transatlanttiselle turvallisuusyhteistyölle;

181.  pitää tärkeänä, että EU jatkaa pyrkimyksiään rakentaa kestävämpiä valtioita ja yhteiskuntia valmiuksien kehittämisen ja turvallisuusalan uudistusten avulla ja hyödyntää tässä muun muassa Euroopan rauhanrahastoa ja YTPP-operaatioita sekä keskittyy konflikteihin ja kriiseihin sovellettavaan yhdennettyyn lähestymistapaan toimien konfliktien kaikissa vaiheissa;

182.  muistuttaa, että rajat ylittävä järjestäytynyt rikollisuus, yhteiskunnalliset levottomuudet ja kotimainen rikollisuus uhkaavat hauraita ja konfliktista toipuvia valtioita, joilla on vaikeuksia tarjota kansalaisilleen näiden tarvitsemaa turvaa; korostaa tässä yhteydessä hyvin koulutettujen kansallisten ja alueellisten poliisivoimien merkitystä; panee kuitenkin merkille, että poliisivoimilla ei useinkaan ole asianmukaista koulutusta eikä välineistöä ja, mikä tärkeintä, niillä ei aina ole toimivaa yhteyttä paikallisväestöön eikä sen luottamusta; korostaa siksi, että on tärkeää vahvistaa ja kehittää ammattimaisia poliisivoimien rakenteita, ja kehottaa muun muassa tehostamaan suunnitteluun liittyvää, logistista ja hallinnollista tukea Alger’ssa päämajaansa pitävälle vuonna 2014 käynnistetylle Afrikan unionin poliisiyhteistyön mekanismille (Afripol); katsoo, että tämän alan yhteistyö auttaa myös parantamaan rauhanturvaoperaatioiden valmiuksia ja tukemaan APSA:n poliisivoimia koskevaa osa-aluetta;

183.  panee merkille, että EU:n globaalit kilpailijat vaikuttavat yhä voimakkaammin Afrikan informaatiokenttään; kehottaa tähän liittyen Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota toimimaan aktiivisesti sen ongelman ratkaisemiseksi, että Euroopan ääni ei pääse kuuluviin Afrikan yhteiskunnissa, torjumaan valheellisia narratiiveja sekä markkinoimaan afrikkalaisille paremmin eurooppalaista lähestymistapaa ja demokraattisia arvoja; toteaa, että tämä edellyttää parempaa strategista viestintää, jossa keskitytään avainasemassa oleviin alueisiin ja maihin, ja että tätä varten olisi perustettava näistä toimista vastaava erityisyksikkö, joka toimii tiiviissä yhteistyössä EU:n edustustojen kanssa;

184.  korostaa laittomien pienaseiden leviämisen aiheuttamia vaaroja ja muistuttaa, että nämä rekisteröimättömät ja useimmiten laittomasti hallussa pidetyt aseet ovat uhka yhteisöjen turvallisuudelle, minkä lisäksi niitä käyttävät myös vaaralliset kansainväliset rikollisverkostot, jotka harjoittavat monenlaista salakuljetusta, kuten aseiden, ihmisten ja huumausaineiden laitonta kauppaa;

185.  kehottaa jatkamaan Euroopan unionin poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean ja Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston yhteisiä vuosittaisia neuvoa-antavia kokouksia ja tavoittelemaan yhteistyön laajentamista kattamaan yhteiset vierailut paikan päällä, yhteisistunnot, yhteisten näkemysten kehittämisen ja kriisitilanteita koskevat analyysit sekä selvittämään yhteisen varhaisen toiminnan mahdollisuuksia, sillä se on paras tapa luoda toimivia strategisia kumppanuuksia;

186.  muistuttaa, että Afrikassa toimii eniten rauhanoperaatioita maailmassa ja että sen osuus operaatioihin lähetetyistä joukoista ja poliiseista on myös suurin; toteaa, että kaikkia Afrikassa toimivia rauhanoperaatioita on mukautettava covid-19-pandemian aiheuttamaan uudenlaiseen tilanteeseen, jotta sekä kansalaisia että operaatioiden henkilöstöä voidaan suojella asianmukaisesti; korostaa tarvetta varmistaa operaatioille riittävä rahoitus, kun otetaan huomioon pelko uhkaavasta talouskriisistä ja saatavissa olevan rahoituksen vähenemisestä;

187.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että YTPP-operaatiot suunnitellaan tehokkaasti, vastuullisesti ja huolellisesti, jotta tuloksena on tehokkaita operaatioita ja vahvempia toimeksiantoja, jotka perustuvat merkittävään poliittiseen tahtoon ja joiden tavoitteena on ratkaista konflikteja niiden jäädyttämisen sijaan;

188.  kannustaa EUH:ta lisäämään läsnäoloaan perustamalla EU:n edustustoja kaikkialle Afrikkaan ja erityisesti keskeisiin AU:n jäsenvaltioihin, jotta voidaan edistää paremmin EU:n kahdenvälisiä ja alueellisia suhteita ja varmistaa asianmukainen keskusteluyhteys asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa; korostaa, että tällaiset läheiset suhteet ovat perusta, joilla varmistetaan asianmukaiset ja hyvin rakennetut maailmanlaajuiset kumppanuudet sekä toimien räätälöinti tilanteen mukaan; kehottaa EUH:ta parantamaan merkittävästi media- ja viestintästrategiaansa, jonka tavoitteena olisi oltava paitsi lisätä tietoisuutta EU:n toimista kullakin alueella, myös lisätä EU:n kansalaisten tietoisuutta EU:n ja Afrikan tiiviimmästä yhteistyöstä ja lisätä heidän tukeaan sille;

189.  muistuttaa, että on tärkeää koordinoida EU:n Afrikka-strategiaa YK:n, Naton ja Etyjin sekä muiden samanmielisten maiden, kuten Yhdysvaltojen, Kanadan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Australian ja Japanin, kanssa;

o
o   o

190.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 66.
(2) EUVL C 349, 17.10.2017, s. 11.
(3) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 27.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0173.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0298.
(6)EUVL C 215, 19.6.2018, s. 2.
(7)EUVL C 28, 27.1.2020, s. 101.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0084.
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, annettu 17. toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1).
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/50/EU, annettu 22. lokakuuta 2013 (EUVL L 294, 6.11.2013, s. 13).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26. kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
(13) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/855, annettu 7 päivänä toukokuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Bahama, Barbados, Botswana, Ghana, Jamaika, Kambodža, Mauritius, Mongolia, Myanmar/Burma, Nicaragua, Panama ja Zimbabwe liitteessä olevan I kohdan taulukkoon ja poistamalla Bosnia ja Hertsegovina, Etiopia, Guyana, Laosin demokraattinen kansantasavalta, Sri Lanka ja Tunisia tästä taulukosta (EUVL L 195, 19.6.2020, s. 1).


Kestävää matkailua koskeva EU:n strategia
PDF 177kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 kestävää matkailua koskevan EU:n strategian laatimisesta (2020/2038(INI))
P9_TA(2021)0109A9-0033/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 195 artiklan,

–   ottaa huomioon SEUT 349 artiklan, jossa määrätään syrjäisimpiä alueita koskevasta erityisjärjestelystä,

–   ottaa huomioon SEUT 174 artiklan,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman liikenteestä ja matkailusta vuonna 2020 ja sen jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Matkailu ja liikenne vuonna 2020 ja sen jälkeen” (COM(2020)0550) sekä matkailu- ja liikennepaketin hyväksymisen,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0098), jossa kartoitetaan Euroopan elvytystarpeita,

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2020 annetun komission kertomuksen EU:n sinisestä taloudesta,

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman Thomas Cook -konsernin konkurssin kielteisistä vaikutuksista EU:n matkailualaan(2),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät matkailualan kilpailukyvystä EU:n kestävän kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä seuraavalla vuosikymmenellä,

–   ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi(3),

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi kulttuuriohjelma” (COM(2018)0267),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” (COM(2017)0623),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/864 kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (2018)(4),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten” (COM(2014)0086) sekä 30. maaliskuuta 2017 julkistetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0126) vesistömatkailusta,

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356) ja siitä 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin(6),

–  ottaa huomioon 5. ja 6. syyskuuta 2016 annetun Cork 2.0 -julistuksen,

–  ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Matkailun edistämistä Euroopassa koskevat uudet haasteet ja ajatukset”(7),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa”(8),

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (COM(2010)0352),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet”(9),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2010(10) sekä 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman vuoden 2020 jälkeisestä Euroopan vammaisstrategiasta(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kohti kestävämpää matkailua EU:n kunnissa ja alueilla”,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Matkailu ja liikenne vuonna 2020 ja sen jälkeen”,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0033/2021),

A.  ottaa huomioon, että matkailu on monialaista taloudellista toimintaa, jolla on laaja vaikutus ympäristöön, ilmastoon ja koko EU:n talouteen ja erityisesti alueiden talouskasvuun, työllisyyteen ja sosiaaliseen ja kestävään kehitykseen;

B.  ottaa huomioon, että matkailuala työllistää suoraan ja välillisesti 27 miljoonaa ihmistä eli 11,2 prosenttia EU:n kaikista työntekijöistä ja että vuonna 2019 sen osuus EU:n bruttokansantuotteesta (bkt) oli 10,3 prosenttia; toteaa, että matkailu auttaa edistämään tasapainoista aluerakennetta ja että se vaikuttaa myönteisesti aluekehitykseen ja että sen olisi edistettävä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, sosiaalista hyvinvointia ja paikallisyhteisöjen taloudellista turvallisuutta;

C.  ottaa huomioon, että matkailun arvoketju on yksi komission yksilöimistä Euroopan tärkeimmistä teollisista ekosysteemeistä ja että se koostuu neljästä keskeisestä, toisiinsa kiinteästi kytkeytyvästä vektorista, jotka ovat liikenne, majoituspalvelut, kokemukset ja välityspalvelut; katsoo, että alan menestys riippuu siitä, miten paljon nämä neljä alaa vaikuttavat toisiinsa; ottaa huomioon, että matkailu vaikuttaa ilmastonmuutokseen, sillä sen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on kahdeksan prosenttia(12); huomauttaa, että matkailuala käsittää hyvin monenlaisia palveluja ja ammatteja; ottaa huomioon, että alaa hallitsevat pääasiassa pienet ja keskisuuret yritykset, joiden toiminta synnyttää työllisyyttä ja vaurautta alueilla, jotka ovat siitä riippuvaisia;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2018 yhteensä 51,7 prosenttia EU:n majoitusliikkeistä sijaitsi ilmastonmuutoksen vaikutuksille erityisen alttiilla rannikko- ja merialueilla ja 32,9 prosenttia maaseutualueilla; ottaa huomioon, että syrjäisimmille alueille on ominaista niiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne ja voimakas taloudellinen ja sosiaalinen riippuvuus matkailu- ja liikennealasta, minkä vuoksi ne ovat vielä alttiimpia covid-19-pandemian vaikutuksille;

E.  ottaa huomioon, että matkailu- ja liikenneala on yksi eniten covid-19-kriisistä kärsineistä aloista; ottaa huomioon, että EU:ssa on uhattuna vähintään kuusi miljoonaa työpaikkaa ja että tämä koskee esimerkiksi kausityöntekijöitä ja haavoittuvassa asemassa olevia työntekijöitä; ottaa huomioon, että pandemian johdosta käyttöön otetut matkustusrajoitukset vaikuttavat edelleen voimakkaasti maailmanlaajuiseen ja eurooppalaiseen matkailuun ja että YK:n Maailman matkailujärjestön (UNWTO) viimeisimpien tietojen mukaan kansainväliset matkailijamäärät vähenivät 70 prosenttia vuoden 2020 aikana; ottaa huomioon, että komissio tunnisti Next Generation EU -välineen puitteissa matkailun ekosysteemissä 161 miljardin euron perusinvestointitarpeen, joka on 22 prosenttia EU:n kokonaisinvestointivajeesta; ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on vaikuttanut merkittävästi kaikkiin matkustusmuotoihin, erityisesti lentoyhteyksiin, ja vähentänyt lentoliikennepalveluita, mikä on joissakin tapauksissa johtanut reittien menetyksiin; ottaa huomioon, että tämä on vaikuttanut erityisesti EU:n syrjäisimpiin alueisiin ja saarialueisiin, joille saavutettavuus ja yhteydet ovat ratkaisevan tärkeitä; ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on jättänyt miljoonat matkustajat ja kuluttajat oikeuksiaan koskevaan epävarmuuteen ja että tähän liittyy usein monimutkaisia ja usein täyttämättömiä korvausvaatimuksia; toteaa, että kuluttajien luottamuksen palauttaminen on keskeistä alan tulevaisuuden kannalta;

F.  ottaa huomioon, että SEUT:n 195 artiklassa määrätään, että unionin on koordinoitava ja täydennettävä jäsenvaltioiden toimia matkailualalla erityisesti edistämällä alalla toimivien unionin yritysten kilpailukykyä; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on yhteisiä matkailualaa koskevia haasteita ja mahdollisuuksia, kuten kriisien ehkäisy ja hallinta, edistyminen kohti digitaalista ja vihreää siirtymää, sosioekonominen ja ekologinen kestävyys, laadukkaiden työpaikkojen luominen, työntekijöiden ammattitaidon lisääminen ja koulutus sekä pk-yritysten tukeminen;

G.  ottaa huomioon, että matkailualaa hyödyttävät toimenpiteet ovat tehokkaimpia silloin, kun ne toteutetaan osana EU:n koordinoitua strategiaa ottaen samalla huomioon kansalliset ja alueelliset tarpeet ja erityispiirteet;

H.  ottaa huomioon, että matkailualalla on sitouduttu vauhdittamaan ja toteuttamaan toimia, jotka parantavat sen kestävyyttä ja selviytymis- ja palautumiskykyä ja auttavat sitä pääsemään lähemmäksi ekologisen jalanjäljen pienentämistä koskevien tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, erityisesti ilmastoneutraaliuden saavuttamista viimeistään vuoteen 2050 mennessä;

I.  ottaa huomioon luontoa vähän rasittavaan liikkuvuuteen ja siihen kuuluviin reitteihin liittyvän kehityksen, jolla vastataan eurooppalaisten kuluttajien toiveisiin ympäristöystävällisemmistä ja luontoa lähempänä olevista matkailumahdollisuuksista;

J.  katsoo, että tehokas, turvallinen, multimodaalinen ja kestävä joukkoliikennejärjestelmä edistäisi matkailuun, vapaa-ajan matkustukseen ja vieraanvaraisuusalaan liittyvää taloutta, koska se mahdollistaa liikkuvuuden kestävät ja joustavat ratkaisut koko EU:ssa ja auttaa suojelemaan luonnon ekosysteemejä sekä paikallisia kaupunki- ja luonnonympäristöjä;

K.  katsoo, että Euroopan rautateiden teemavuosi lienee ihanteellinen kehys aloitteille, joilla voidaan edistää kestävää matkailua matkailukohteiden houkuttelevuuden lisäämiseksi;

L.  toteaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) sekä niiden ja kaupunki-, paikallis- ja rannikkoalueiden välisten yhteyksien kehittäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta matkustukselle ja matkailulle voidaan tarjota kestäviä, vaihtoehtoisia ja joustavia liikenneratkaisuja;

M.  ottaa huomioon, että pääasiassa digitalisaation seurauksena on syntynyt matkailun uusia suuntauksia, kuten ekomatkailun, maatila- ja maaseutumatkailun sekä lääketieteellisen matkailun kaltaisia vaihtoehtoisia matkailumuotoja;

Jälleenrakennus: covid-19-pandemian vaikutusten torjuntasuunnitelmat

1.  korostaa, että covid-19-pandemia on lamaannuttanut EU:n matkailualan ja aiheuttanut sen ekosysteemille ennennäkemättömiä paineita; korostaa, että lyhyen aikavälin rahoitustuen jatkuminen on välttämätöntä alan selviytymiselle, erityisesti kun otetaan huomioon pandemian toinen ja kolmas aalto; katsoo kuitenkin, että nykyisen kriisin pitäisi johtaa siihen, että komissio ja jäsenvaltiot tunnustavat täysin matkailualan merkityksen, sisällyttävät sen täysimääräisesti EU:n ja kansallisiin kehityssuunnitelmiin, parantavat sen tarjonnan laatua, tekevät siitä kestävämmän ja kaikkien saatavilla olevan ja käynnistävät kauan kaivattuja julkisia ja yksityisiä investointeja alan digitalisaatioon ja yleiseen nykyaikaistamiseen;

2.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan viipymättä käyttöön turvallista matkustamista koskevat yhteiset ja yhteensovitetut kriteerit, jotka neuvosto hyväksyi koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen antamassaan suosituksessa(13), sekä helpottamaan EU:n matkustajalomakkeen – mahdollisuuksien mukaan digitaalista – käyttöönottoa kunnioittaen täysimääräisesti tietosuojasääntöjä; korostaa vapaaehtoisten, yhteentoimivien ja anonymisoitujen sekä komission yhteentoimivuuspalveluväylää hyödyntävien paikannus-, jäljitys- ja varoitussovellusten merkitystä ja että on tärkeää, että kyseisten sovellusten tietoja ei käytetä muihin tarkoituksiin, kuten kaupallisiin tai lainvalvontatarkoituksiin, ja painottaa, että on asetettava yhteisiä hygieniavaatimuksia tärkeimmille liikenteen solmukohdille;

3.  pyytää Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta (ECDC) seuraamaan tilannetta ja edelleen julkaisemaan oikea-aikaisesti värikoodatun kartan unionin jäsenmaista ja alueista, myös saarista, mikäli niistä on saatavilla riittävästi tietoja, jotta matkustajia ja yrityksiä voidaan auttaa koordinoidulla ja tehokkaalla tavalla; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kartan levittämistä kansallisten yleisradiopalvelun harjoittajien kautta, jotta varmistetaan, että se saavuttaa myös kansalaiset, joilla on vain rajalliset laajakaistayhteydet tai ei lainkaan laajakaistayhteyttä;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan covid-19-testausstrategioita koskevan komission suosituksen(14) sekä ECDC:n ja Euroopan lentoturvallisuusviraston suuntaviivojen mukaisesti käyttöön yhteisen ja syrjimättömän, ennen lähtöä suoritettavaa testausta koskevan EU:n terveysturvallisuusmenettelyn, jonka olisi oltava luotettava ja kohtuuhintainen ja jossa hyödynnettäisiin nopeita testausmenetelmiä, PCR-testejä ja muita testejä; vaatii, että karanteenin tulisi pysyä viimeisenä keinona ja että jos sitä sovelletaan, sen kestoa olisi lyhennettävä vähimmäismäärään päiviä, joka olisi yhdenmukaistettava koko unionissa; korostaa, että kaiken vapaan liikkuvuuden rajoittamisen on oltava oikeasuhteista, väliaikaista ja selvästi yhteydessä covid-19-pandemiaan; huomauttaa, että menettelyn asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkia jäsenvaltioita olisi tuettava EU:n rahoituksella; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan testauksen hallinnointia matkustusjakson eri vaiheissa;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi yhteisen rokotustodistuksen sekä lääketieteellisiin tarkoituksiin käytettävien rokotusmenettelyjen vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmän kehittämisen, ja katsoo, että ne olisi otettava käyttöön samanaikaisesti rokotteiden jakelun aloittamisen kanssa yksilöiden oikeuden yksityisyyteen ja tietosuojaan säilyttäen; katsoo, että kun rokotteet on asetettu suuren yleisön saataville ja kun on olemassa riittävästi tieteellistä näyttöä siitä, että rokotetut henkilöt eivät levitä virusta, todistusta voitaisiin harkita sovellettavaksi matkustustarkoituksissa vaihtoehtona PCR-testeille ja karanteenivaatimuksille samalla kun pidetään kiinni tarpeesta noudattaa nykyisiä terveystoimenpiteitä, kuten kasvomaskien käyttöä julkisissa tiloissa ja lähikontaktien välttämistä; korostaa, että on välttämätöntä ja tärkeää palauttaa vapaa liikkuvuus EU:hun ja varmistaa asteittainen paluu normaalitilanteeseen liikenne- ja matkailualoilla;

6.  suhtautuu myönteisesti ”Re-open EU” -portaaliin ja kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle helposti ymmärrettäviä tietoja siitä, miten ne ottavat käyttöön tai poistavat käytöstä tulevia vapaata liikkuvuutta koskevia rajoituksia heti, kun muutoksista päätetään, jotta varmistetaan, että matkustajat voivat luottaa portaaliin; kehottaa komissiota esittelemään mobiilisovelluksen, jotta tietoja voidaan levittää tehokkaammin, ja jatkamaan reaaliaikaisen tiedon tarjoamista rajojen tilasta ja EU:n jäsenvaltioissa saatavilla olevista liikenne- ja matkailupalveluista, tiedot kansanterveys- ja turvallisuustoimenpiteistä ja muut olennaiset tiedot mukaan luettuina; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi täydennettävä tätä EU-portaalia esimerkiksi julkisen verkkosivuston ja tiedotuspisteen kautta jaettavilla tiedoilla asianomaisten kohteiden yhteyspisteistä;

7.  kehottaa komissiota käynnistämään ”EU:n matkailubrändin” avulla erityisen matkustusta ja matkailua koskevan EU:n tason tiedotuskampanjan, jonka tavoitteena on edistää matkustamista EU:ssa ja palauttaa kansalaisten luottamus matkustamiseen ja matkailuun covid-19-pandemian aikana;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteiset kolmansiin maihin matkustamista koskevat värikoodijärjestelmät ja kriteerit tunnustamalla vastavuoroisesti vertailukelpoiset covid-19-suojatoimenpiteet kaikissa matkustusmuodoissa mutta ennen kaikkea ilmailun ja meriliikenteen aloilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan varhaisvaroitusjärjestelmän, joka varoittaa matkailijoita käyttäjäystävällisesti uusien teknologioiden avulla mahdollisista terveysuhista heidän kolmannessa maassa sijaitsevassa määränpäässään; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan matkanjärjestäjiä niiden järjestäessä matkailukokemuksia valituilla alueilla kolmansissa maissa noudattaen tiukkoja terveyskäytäntöjä, joilla minimoidaan tartuntariski;

9.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön EU:n hygieniatodistuksen, jonka ECDC:n ja jäsenvaltioiden olisi kehitettävä yhdessä ja jolla olisi sertifioitava matkailutoiminta ja varmistettava covid-19-viruksen ja muiden mahdollisten tartuntojen torjumiseksi ja hillitsemiseksi asetettujen vähimmäishygieniavaatimusten noudattaminen; katsoo, että tällä todistuksella olisi pyrittävä asettamaan Euroopan laajuiset terveysnormit, joilla autettaisiin palauttamaan kuluttajien luottamus matkailualaan ja edistettäisiin siten sen elpymistä välttäen samalla mikroyrityksille ja pk-yrityksille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta;

10.  pitää valitettavana, että Next Generation EU elpymisvälineeseen ei kuulu suoraa matkailualalle osoitettua rahoitusta, ja kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sisällyttämään matkailu- ja matkustusalan elpymissuunnitelmiinsa ja REACT-EU-aloitteeseen ympäristö- ja sosiaalinormit huomioon ottaen; korostaa, että vaikka on tärkeää, että elpymis- ja palautumistukivälineestä tuettavat, alan tukemiseksi ja konkurssien estämiseksi toteutetut toimet ovat takautuvasti tukikelpoisia, ne eivät itsessään riitä; kehottaa komissiota ryhtymään erityisiin toimiin, jotka koskevat unionin alueita, joilla matkailu muodostaa muita alueita suuremman osan bruttokansantuotteesta, sekä saaristoalueita ja syrjäisimpiä alueita; korostaa tässä yhteydessä, että covid-19-pandemian yhteydessä jäsenvaltioissa EU:n varoista jaettava rahoitustuki ei aina saavuta niitä matkailualan toimijoita, jotka tarvitsevat kiireellisesti suoraa rahoitusta voidakseen jatkaa ja ylläpitää taloudellista toimintaansa;

11.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita ottamaan tilapäisesti käyttöön alennetut alv-kannat matkustus- ja matkailupalveluille ja tähän liittyvän erityisen elvytyspaketin kaikille mikroyrityksille ja pk-yrityksille kaudelle 2020–2024, jotta minimoidaan konkurssien määrä ja säilytetään työpaikat ja työntekijöiden oikeudet Euroopan matkailualalla, sekä hyödyntämään investointeja, joilla edistetään siirtymistä kohti digitaalisempaa ja kestävämpää matkailun ekosysteemiä;

12.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia sisällyttämään matkailun horisontaalisena painopisteenä toimintaohjelmiinsa, älykkään erikoistumisen strategioihinsa ja kumppanuussopimuksiinsa vuosiksi 2021–2027 matkailuhankkeidensa rahoittamiseksi;

13.  kehottaa komissiota panemaan hyväksytyn valmistelutoimen ”EU:n matkailualan kriisinhallintamekanismi” täytäntöön yhdessä parlamentin kanssa, jotta oltaisiin valmiita selviytymään tulevista kriiseistä ja voitaisiin auttaa matkailukohteita laatimaan kriisinehkäisysuunnitelmia, varautumistoimenpiteitä sekä valmiussuunnitelmia ja -toimia;

14.  kehottaa komissiota tiedottamaan säännöllisesti parlamentille pilottihankkeiden ja valmistelutoimien valmisteluista ja niiden kehittämisessä saavutetusta edistyksestä, tekemään parlamentin kanssa yhteistyötä ja pitämään asiasta vastaavan parlamentin valiokunnan ja hankkeet käynnistäneet Euroopan parlamentin jäsenet osallisena tässä prosessissa;

Uusi painopiste: unionin kehyksen mukainen hallintopolitiikka

15.  kehottaa komissiota luomaan EU:n toimielinten välille uuden hallintomallin ja vahvistamaan sen organisaatio-, rahoitus- ja henkilöstörakennetta perustamalla erityisesti matkailuasioita käsittelevän ja riittävästi rahoitusta saavan erityisen osaston, jotta matkailualaan voidaan soveltaa yhdennettyä ja tehokasta lähestymistapaa ja jotta voidaan tukea matkailun uudelleenkäynnistystä unionin alueilla sekä auttaa yrityksiä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kestävyyteen ja innovointiin liittyvien keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja kilpailukykynsä ja houkuttelevuutensa lisäämiseksi;

16.  kehottaa komissiota lisäksi ottamaan huomioon eri pääosastojen väliset mahdolliset synergiat, kun pidetään mielessä matkailun monialainen luonne esimerkiksi maatalouden, liikenteen, kulttuurin, merenkulun, aluekehityksen, työllisyyden ja ilmaston aloilla;

17.  kehottaa käynnistämään Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa keskustelun, jossa pohditaan, miten voidaan edistää matkailun muuttamista EU:n jaettuun toimivaltaan kuuluvaksi alaksi sen sijaan, että se kuuluu ainoastaan EU:n täydentävään toimivaltaan, kuten nykyisin; korostaa, että perussopimukset mahdollistavat tällä hetkellä merkittävän joustavuuden soveltamisen matkailua koskeviin EU:n toimintapolitiikkoihin, mutta komissio ei hyödynnä joustavuutta täysimääräisesti; kehottaakin komissiota ryhtymään hyödyntämään täysimääräisesti perussopimuksia kattavan ja Euroopan matkailu-unionin perustamiseen tähtäävän eurooppalaisen matkailupolitiikan kehittämiseksi;

18.  pitää valitettavana, että vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen ei sisälly kestävää matkailua koskevaa erityistä budjettikohtaa, joka olisi osoitus sitoumuksesta panna täytäntöön eurooppalainen matkailupolitiikka, jonka parlamentti hyväksyi päätöslauselmassaan liikenteestä ja matkailusta vuonna 2020 ja sen jälkeen; toteaa, että tämä budjettikohta ei olisi päällekkäinen eikä korvaisi rahoitustukea, jota matkailuala voi saada olemassa olevista EU:n rahastoista; pitää valitettavana, että matkailua ei ole vielä sisällytetty erillisenä tavoitteena Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskeviin asetuksiin eikä sisämarkkinaohjelmaan;

19.  kehottaa komissiota luomaan EU-mekanismin, jolla seurataan mikroyrityksille ja pk-yrityksille tarjottua tukea ja jossa keskitytään likviditeettiin, tuotettuun EU:n lisäarvoon ja avoimuuteen, jotta voidaan parantaa kyseisten yritysten mahdollisuuksia käyttää EU:n varoja ja rahoitusvälineitä innovatiivisten ja kestävien hankkeiden nykyaikaistamisen ja täytäntöönpanon helpottamiseksi siten, että samalla varmistetaan vastuuvelvollisuus ja hallinnon yksinkertaistaminen;

20.  kiittää komissiota Euroopan matkailualan vuoden 2020 huippukokouksen järjestämisestä ja kehottaa sitä esittelemään vuonna 2021 toimintasuunnitelman ja laatimaan hyvissä ajoin kestävää ja strategista matkailua koskevan EU:n strategian, joka on yhdenmukainen Euroopan digitaalistrategian, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja jolla korvataan vuoden 2010 strategia ja jolla pyritään säilyttämään Euroopan asema johtavana matkailukohteena; palauttaa mieliin, että tätä strategiaa laadittaessa on kuultava matkailualan ammattilaisia; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää toteuttaa konkreettisia toimia nykyisestä kriisistä selviämiseksi ja edistää vaihtoehtoisia matkailumuotoja, kuten kulttuurimatkailua ja kestävää matkailua, maatilamatkailua, luontomatkailua, ekomatkailua ja muita kokemuksia, ja että tällöin olisi kunnioitettava paikallisen väestön ympäristöä ja kulttuuriperintöä liiallisen matkailun välttämiseksi;

21.  katsoo, että koska matkailu on maailmanlaajuinen ala, on ensiarvoisen tärkeää edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä UNWTO:n kanssa parlamentin ja UNWTO:n välillä vuonna 2018 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan pohjalta;

22.  kehottaa komissiota saattamaan EU:n rahoitustukioppaan ajan tasalle ja sisällyttämään siihen linkin kansalliseen yhteyspisteeseen, jonka kautta mikroyritysten ja pk-yritysten on helpompi saada tietoa keskitetystä asiointipisteestä tai verkkotyökalun avulla tai tarvittaessa jäsenvaltioiden tarjoamaa apua ja ohjeistusta; kehottaa komissiota lisäämään matkailualan yritysten ja pk-yritysten tietoisuutta tästä oppaasta;

23.  kehottaa komissiota perustamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä Euroopan matkailuviraston ja kehittämään lyhyen aikavälin ratkaisun perustamalla johonkin nykyisistä toimeenpanovirastoista matkailuosaston, esimerkiksi pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavaan toimeenpanovirastoon (EASME) tai tulevaan Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanovirastoon;

katsoo, että Euroopan matkailuviraston olisi vastattava muun muassa seuraavista tehtävistä:

   yleiskuvan ja tietojen antaminen EU:n ja jäsenvaltioiden päättäjille, jotta he voivat laatia tietoisia strategioita kerättyjen ja arvioitujen matkailutietojen, myös niiden mahdollisten yhteiskunnallisten, taloudellisten ja ympäristövaikutusten, perusteella
   kriisinhallintamekanismin käyttö sen varmistamiseksi, että matkailuala on asianmukaisesti valmistautunut tuleviin kriiseihin, mikäli kansalliset toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi
   teknisen ja hallinnollisen tuen tarjoaminen mikroyrityksille ja pk-yrityksille, jotta parannetaan niiden valmiuksia saada ja käyttää EU-rahoitusta ja EU:n välineitä
   matkailun ekosysteemin tukeminen esimerkiksi jakamalla hyviä käytäntöjä, jotta voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä matkailupolitiikan parantamisesta
   Euroopan brändin edistäminen kolmansissa maissa sekä Euroopan matkailutuotteen monipuolistamiseen keskittyminen;

Vahvuudet: siirtyminen kestävään, vastuulliseen ja älykkääseen matkailuun

24.  toteaa, että kestävässä matkailussa olisi otettava huomioon nykyiset ja tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat vaikutukset ja tyydytettävä matkailijoiden, toimialan, ympäristön ja paikallisyhteisöjen tarpeet(15); muistuttaa, että matkailu- ja matkustusalalla on maailmanlaajuinen ekologinen jalanjälki; korostaa tarvetta kehittää kestäviä ja joustavia ratkaisuja multimodaaliselle liikenteelle ja laatia toimintapolitiikkoja, joilla säilytetään luonnonperintö ja luonnon monimuotoisuus ja otetaan huomioon vastaanottavien yhteisöjen sosiokulttuurinen aitous, varmistetaan kestävyys ja tuotetaan sosioekonomisia hyötyjä kaikille sidosryhmille;

25.  kehottaa komissiota kehittämään pikaisesti kestävää matkailua koskevan etenemissuunnitelman, johon sisältyy innovatiivisia toimenpiteitä alan ilmasto- ja ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi kehittämällä kestävämpiä matkailumuotoja, monipuolistamalla tarjontaa, edistämällä uusia yhteistyöaloitteita ja kehittämällä uusia digitaalisia palveluja;

26.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yhteistyössä sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa kestävää matkailua koskevia kansallisen ja alueellisen tason toimintasuunnitelmia, jotka ovat tulevan kestävää matkailua koskevan unionin etenemissuunnitelman mukaisia, ja hyödyntämään täysimääräisesti Next Generation EU -välineen varoja matkailun muutosta koskevien toimintasuunnitelmien rahoittamiseen;

27.  korostaa, että covid-19-pandemia on muuttanut kysyntää siten, että matkustajat ovat kiinnostuneempia turvallisesta, puhtaasta ja kestävämmästä matkailusta; korostaa, että paikallisten käsityöyritysten toiminta ja maatila-, maaseutu- ja ekomatkailu kuuluvat olennaisena osana kestävään matkailuun, jossa keskitytään Euroopan luontoon ja maaseutuun tutustumiseen kävely-, pyöräily- tai ratsastusreiteillä, jotka ovat kaikkien yhteisessä käytössä;

28.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön Euroopan matkailun indikaattorijärjestelmän (ETIS) ja luomaan sille pysyvän hallintorakenteen sekä ottamaan tämän järjestelmän käyttöön matkailukohteissa staattisten indikaattoreiden ja reaaliaikaisten tietojen avulla, jotta niitä voidaan hallita ja arvioida yhdessä alueiden kanssa; korostaa, että ETIS-tulostaulun tarkoituksena on seurata matkailun taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia;

29.  kehottaa komissiota tutkimaan ympäristömerkin hankinnan esteitä ja laajentamaan sen soveltamisalaa muihin matkailupalveluihin matkailualan EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) täydennykseksi ja luomaan mekanismeja, joilla tuetaan näitä sertifiointijärjestelmiä ja edistetään niitä hankkineita matkailualan toimijoita;

30.  kehottaa jäsenvaltioita, kansallisia matkailualan elimiä ja matkailualaa vahvistamaan nykyisten laatumerkintöjen perusteiden ja soveltamisen yhteensovittamista unionissa sekä kannustamaan komissiota jatkamaan koordinointitehtävänsä hoitamista ja tukemaan paikallisia aloitteita;

31.  kiittää komissiota matkailun kestävää kehitystä käsittelevän ryhmän perustamisesta ja kehottaa ryhmää jatkamaan työtään ja tarkistamaan vuoden 2012 kestävää ja vastuullista matkailua koskevan eurooppalaisen peruskirjaa, jotta voidaan kannustaa osallistumista ja hyvien käytäntöjen käyttöönottoa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; uskoo, että kyseinen ryhmä voi toimia viitteenä eurooppalaiselle kestävän matkailun alalla toimivien sidosryhmien verkostolle, esitellä uusia välineitä ja aloitteita matkailuun liittyvien aktiviteettien taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen vaikutuksen arvioimiseksi, osallistaa matkailijoita ja saada niin matkailijat kuin matkailuyritykset ymmärtämään, millaisen ympäristöjalanjäljen ne aiheuttavat;

32.  korostaa kestävän matkailun taloudellista, ympäristöön liittyvää ja sosiaalista ulottuvuutta koskevien tilastojen yhdistämiseen pyrkivän UNWTO:n matkailun kestävyyden mittaamisen tilastollisen kehyksen merkitystä;

33.  muistuttaa, että kestävyyteen kohdistuvia matkailun vaikutuksia koskevien tarkkojen määrällisten ja laadullisten tietojen puuttuminen vaikeuttaa julkisten ja yksityisten toimijoiden päätöksentekoa; pyytää Eurostatia laatimaan viitekehyksen kestävyyteen, liialliseen ja liian vähäiseen matkailuun sekä työoloja koskeviin kriteereihin liittyvien tietojen keräämistä varten ja kehottaa saattamaan asetuksen (EU) N:o 692/2011(16) ajan tasalle; korostaa massadataan ja ajantasaisiin tietoihin, eli varauksen alkuperää ja tyyppiä, oleskelun kestoa, luokkiin eriteltyä keskimääräistä rahankäyttöä ja varausastetta koskeviin tietoihin, liittyvää valtavaa potentiaalia matkailuvirtojen kehittymisen ja kysynnän muutosten ymmärtämisessä sekä tarjonnan mukauttamisessa ja asianmukaisten toimintapolitiikkojen toteuttamisessa;

34.  suhtautuu myönteisesti Euroopan datastrategiaan ja komission ehdotukseen datahallintosäädöksestä; kehottaa komissiota sisällyttämään matkailun yhteisten data-avaruuksien hallintokehykseen ja parantamaan verkossa toimivien varausalustojen ja matkanvälittäjien toiminnan sääntelyä, jotta matkailuyritykset voivat sitoutua täysimääräisesti innovointiin ja digitalisaatioon, koska nämä ovat keskeisiä osatekijöitä koko alan nykyaikaistamisessa sekä uusien palvelujen ja laajemman ja laadukkaan tarjonnan kehittämisessä; kehottaa komissiota lisäksi edistämään matkailualan ja matkailuyritysten alueellisten hautomoiden ja kiihdyttämöiden tietojen yhdistämistä, valjastamaan tutkimuksen ja innovoinnin tukemaan alan monia pk-yrityksiä tuottamiensa tietojen keräämisessä, käsittelemisessä ja hyödyntämisessä ja varmistamaan niille mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti datataloudesta ja toteuttaa kestäviä ratkaisuja;

35.  toteaa, että matkailutuotteita ja -palveluja ostetaan yhä enemmän verkossa; tunnustaa yhteistyötalouden alustojen vahvistuneen roolin välittäjinä ja niiden ansiot innovoinnin ja kestävyyden kannalta; on tyytyväinen komission ehdotuksiin digipalvelusäädökseksi ja digimarkkinasäädökseksi ja korostaa tarvetta varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset verkossa ja verkon ulkopuolella toimiville yrityksille, jotta vältetään markkinoiden vääristyminen ja säilytetään terve kilpailu ottaen erityisesti huomioon kumppanitarjoajien ja ammattimaisten palveluntarjoajien väliset erot; korostaa tässä muuttuvassa ympäristössä verkkoarviointien ja -luokitusten vaikutusta matkailukokemuksiin;

36.  katsoo, että on yhtä tärkeää varmistaa osaamis- ja innovointiyhteisöjen yhteistyö elintarvike- ja kulttuurialalla; katsoo, että markkinatuntemuksen edistäminen, pätevyyden parantaminen, tehokkaampi hallinnointi, todelliset kumppanuudet ja kohdennetut verkostoitumismahdollisuudet sekä innovatiivisten toimenpiteiden kehittäminen tulevaisuutta varten ovat keskeisiä maatilamatkailun menestystä edistäviä tekijöitä; katsoo myös, että sidosryhmien välinen parempi yhteistyö ja koordinointi, paikallisviranomaisten tiiviimpi osallistuminen matkailuun sekä markkinatutkimus ja ammattimaiset tiedotus- ja markkinointistrategiat ovat välttämättömiä maatilamatkailun yhteiskunnallisen, taloudellisen ja ympäristöön liittyvän tuloksen parantamiseksi;

37.  kehottaa komissiota kunnioittamaan paikallisviranomaisten oikeutta puuttua sääntelyn keinoin liiallisen matkailun haitallisiin vaikutuksiin;

38.  toteaa, että matkailu liittyy läheisesti liikkuvuuteen ja että jäsenvaltioiden on EU:n taloudellisella tuella lisättävä investointeja puhtaampiin polttoaineisiin siirtymiseen, vähäpäästöisempiin ja päästöttömiin ajoneuvoihin, aina kun se on mahdollista esteettömämpiin liikennemuotoihin, mukaan lukien kaikkien liikennemuotojen esteettömyys vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta , sekä tukeen liikkuvuudelle palveluna ja alustoille, jotka takaavat lippujärjestelmien yhteentoimivuuden ja intermodaalisuuden, jotta voidaan tarjota kansainvälisiä ja intermodaalisia ovelta ovelle -lippuja;

39.  katsoo, että matkailuun liittyvässä liikkuvuudessa olisi asetettava etusijalle kaikkein kestävimpien ja pienemmän hiilijalanjäljen jättävien liikennemuotojen käyttö; muistuttaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on oltava nykyaikainen, turvallinen ja kestävä liikenneinfrastruktuuri, jotta voidaan helpottaa matkustamista kaikkialla EU:ssa ja helpottaa pääsyä syrjäisimmille ja syrjäisille alueille ja saarille Euroopan sisäisessä ja kansainvälisessä matkailussa sekä lujittaa alueellista yhteenkuuluvuutta; huomauttaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä puuttuviin rajat ylittäviin yhteyksiin ja niiden loppuun saattamiseen sekä Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) vuosien 2030 ja 2050 määräaikojen noudattamiseen;

40.  toteaa, että Euroopan rautateiden teemavuosi voisi tarjota mahdollisuuden edistää yleistä tietoisuutta kestävästä matkailusta ja uusista rajat ylittävistä reiteistä, joihin Euroopan kansalaiset voivat tutustua rautatieyhteyksien ansiosta; kehottaa siksi komissiota parantamaan Euroopan rautatieverkkoa; iloitsee unionin DiscoverEU-aloitteesta, joka antaa pääasiallisesti nuorille mahdollisuuden tutustua Eurooppaan oppimis- ja kulttuurikokemusten avulla sekä edistämällä paikallista kulttuuriperintöä;

41.  korostaa kulttuurin ja kulttuuriperinnön merkitystä Euroopan matkailulle; kehottaakin jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi rahoitusta kulttuurille ja kulttuuriperintökohteille unohtamatta niiden luontaista arvoa osana kulttuuriperintöämme, jota on suojeltava erityisesti ilmastonmuutokselta ja liialliselta matkailulta;

42.  korostaa tarvetta tutkia kulttuuriperinnön selviytymiskykyä ja panee merkille kestävän matkailun ja kulttuuriperinnön välisen yhteyden; katsoo, että kulttuurimatkailu voi toimia liikkeellepanevana voimana EU:n kansalaisten keskinäisen ymmärtämyksen vahvistamisessa antamalla heille mahdollisuuden tutustua Euroopan kulttuuriperintöön sen kaikessa moninaisuudessa; korostaa tarvetta ottaa huomioon kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta saadut kokemukset; muistuttaa, että EU:n, kansallisella ja paikallisella tasolla on tehty monia aloitteita kestävän matkailun parantamiseksi sisällyttämällä kulttuuriperintö ympäristö-, arkkitehtuuri- ja suunnittelupolitiikkaan; katsoo, että siirtymävaiheessa olevien alueiden teollista perintöä on suojeltava, jotta näillä alueilla voidaan tarjota uusia taloudellisia ja ammatillisia mahdollisuuksia; toistaa, että on tarpeen lisätä kaikkien toimijoiden tietoisuutta kulttuuriperinnön suojelusta, myös kulttuuriesineiden laittoman kaupan riskistä; huomauttaa, että kestävää matkailua koskevissa pohdinnoissa on myös tarkasteltava uudelleen teoksia ja kulttuuriesineitä, joita on ryöstetty, varastettu tai hankittu laittomasti sodan aikana; kannustaa edistämään kestävän kulttuurimatkailun huippuosaamista; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä kulttuurimatkailun asiantuntijoiden välisen yhteistyön tukemiseksi sekä alan yhteistyön ja parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi;

43.  katsoo, että Euroopan neuvoston käynnistämä kulttuurireittejä koskeva ohjelma auttaa tuomaan esiin Euroopan monimuotoista historiaa ja edistää kulttuuriperintöä; panee merkille matkailukohteiden yhdistämisen merkityksen; katsoo, että ohjelmalla on suuri potentiaali pienille yrityksille, kulttuurienväliselle vuoropuhelulle ja valtioiden väliselle yhteistyölle ja että sitä on kehitettävä edistämällä yhä enemmän matkailun kestävyyttä, kulttuuriperinnön suojelu mukaan luettuna;

44.  kehottaa komissiota selvittämään mahdollisia synergioita EuroVelon ja sen 17 käytävän kanssa, erityisesti lisäämällä rahoitustukea pyöräilymatkailun edistämiseksi Euroopassa; kehottaa komissiota kannustamaan käyttämättömien rautatieosuuksien kunnostamiseen muun muassa tukemalla pyörä ja juna -hankkeita sekä tukemaan aktiivisesti pyöräilyn ja junamatkustamisen yhdistävää intermodaalista matkustamista; kehottaa edistämään matkailijoille suunnattuja pyörämatkailupaketteja, jotka on yhdistetty muuhun kestävään tarjontaan; katsoo, että EU-varoilla tuettujen erityisten verkostojen kautta tuetuilla, ulkoilma-aktiviteetteja, kuten maaseutu-, vuoristo- tai vesistömatkailua, varten tarkoitetuilla rajat ylittävillä reiteillä voi olla keskeinen rooli jäsenvaltioiden eri alueiden yhdistämisessä ja matkailuvirtojen tehokkaassa suuntaamisessa ja että ne voivat samalla tarjota mahdollisuuksia lisätä matkailua vähemmän kehittyneillä alueilla;

45.  kehottaa komissiota ehdottamaan uutta osallistavan matkailun eurooppalaista järjestelmää Calypso-aloitteen mallin mukaisesti, jotta haavoittuvassa asemassa olevat yhteiskunnalliset ryhmät voivat käyttää kansallisia matkailuseteleitä asiaankuuluvissa yrityksissä, jotka sijaitsevat muissa sellaisissa jäsenvaltioissa, jotka myös tarjoavat sosiaalisen matkailun ohjelman kansalaisilleen; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa on otettu käyttöön tällaisia ohjelmia erittäin hyvin tuloksin, ja katsoo, että olisi erittäin myönteistä, jos näistä järjestelmistä tehtäisiin yhteentoimivia EU:n tasolla;

46.  kehottaa komissiota esittelemään älykkäitä matkailukohteita koskevan pilottihankkeen tulokset ja hahmottelemaan, miten se aikoo panna täytäntöön tämän järjestelyn, jossa innovointi yhdistetään Unescon kohteiden ja luontokohteiden sekä paikallisten erityiskohteiden ja kulttuurikeskusten suojeluun;

47.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota muuttamaan Euroopan älykkään matkailun pääkaupunkia koskevan aloitteen pysyväksi hankkeeksi ja määrittämään sille laajemmat ja oikeudenmukaisemmat kriteerit asettaen etusijalle paikallistalouden ja paikalliset toimitusketjut; kehottaa sitoutumaan vahvemmin kestävien liikkuvuusmahdollisuuksien asteittaiseen lisäämiseen kaikkialla Euroopassa;

48.  kiittää komissiota Esteetön kaupunki -palkinnosta ja kehottaa toteuttamaan samanlaisia aloitteita kansallisella ja alueellisella tasolla;

49.  kiittää komissiota työstä, jota se on tehnyt Euroopan rannikko- ja merimatkailustrategian 14 toimen osalta, ja kehottaa komissiota esittelemään tulokset, joiden avulla rahoitusta voidaan ohjata infrastruktuuriin (satamat ja pienvenesatamat) sekä logistiseen ja operatiiviseen tukeen, jätteiden synnyn ehkäisemiseen ja uusiutuvan energian käyttöön; korostaa tarvetta ottaa huomioon merten ekosysteemit, edistää vuoropuhelua jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä vaalia rannikko- ja merimatkailun kestävää kehitystä; kehottaa komissiota toteuttamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toimia covid-19-pandemiasta voimakkaasti kärsineen ja edelleen vakavasti kärsivän risteilyalan tukemiseksi ja sen toiminnan uudelleenkäynnistämisen helpottamiseksi sosiaali- ja ympäristönormeja noudattaen;

50.  kehottaa komissiota kehittämään vesistö- ja rannikkomatkailun aloitteita, jotka liittyvät laivureiden pätevyyden tunnistamiseen ja veneiden, satamien ja ankkuripaikkojen alv-sääntöihin, torjumaan kausiluontoisuutta, edistämään rajat ylittäviä reittejä, kuten vesistömatkailureittien verkostoa, sekä julkistamaan kestävän risteilymatkailun hyvien käytäntöjen peruskirjaa koskevan pilottihankkeen tilanteen;

51.  kannustaa komissiota ottamaan maaseudulla ja rannikkoalueilla työskentelevät paikalliset toimijat mukaan tulonlähteiden monipuolistamista koskeviin aloitteisiin, joilla luodaan matkailuun liittyviä tuotteita, palveluja tai kokemuksia, suunnittelemaan uusia aloitteita ja etsimään synergiaetuja jo olemassa olevien aloitteiden kanssa; kannustaa herättämään alkutuotannon (maanviljely, karjanhoito ja kalastus) parissa toimivien tuottajien kiinnostuksen tällaisia aloitteita kohtaan ja tutkimaan, voidaanko niiden avulla markkinoida kyseisten tuottajien tuotteita ja levittää heidän kulttuuri- tai ruokaperinteitään;

52.  korostaa laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työllistymismahdollisuuksia maaseutualueilla, mikä edistää heidän sosiaalista ja taloudellista osallisuuttaan;

53.  korostaa, että maaseutumatkailu vaikuttaa osaltaan myönteisesti pieni- ja monimuotoisen maanviljelyn säilyttämiseen, sosiaalisen eriarvoisuuden torjuntaan ja työpaikkojen luomiseen naisille – naisten osuus alalla on EU:ssa noin puolet – ja edistää siten sukupolvenvaihdoksia ja poismuuttaneiden palaamista maaseudulle;

54.  korostaa, että terveysmatkailu, erityisesti kylpylä- ja hyvinvointimatkailu, tulee sisällyttää erillisenä alana tuleviin matkailunkehitystoimenpiteisiin Euroopassa sen suuren kilpailukyky- ja innovaatiopotentiaalin ansiosta ja väestörakenteen muutosten ja kasvavan kansanterveystietoisuuden johdosta;

Uudelleenarviointi: matkailualan tulevaisuuden suunnittelu

55.  korostaa tarvetta tukea matkailualaa sen pannessa täytäntöön kiertotalouden periaatteita esimerkiksi edistämällä ilmastoneutraalien tuotteiden tarjontaa, käyttämällä puhdasta energiaa, vähentämällä haitallisten kemikaalien ja kertakäyttömuovien käyttöä, parantamalla rakennusten energiatehokkuutta kannustamalla matkailurakennuskannan kunnostamiseen, ottamalla käyttöön sadeveden ja kotitalousjätevesien kierrätysprosesseja, helpottamalla kierrätystä ja ehkäisemällä jätteen syntymistä;

56.  kehottaa komissiota esittelemään vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla analyysin kustakin jäsenvaltiosta saaduista matkailualan valtiontukijärjestelmien mukaisista pyynnöistä ja unionin rahoituksesta, jonka avulla on torjuttu covid-19:n vaikutuksia, sekä SURE-välineen sovellettavuudesta; kehottaa komissiota vakiinnuttamaan SURE-välineen ja jatkamaan sen voimassaoloa vuoden 2022 loppuun ottaen huomioon jäsenvaltioiden sosioekonomiset vaikeudet;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan covid-19-kriisin koetteleman matkailualan työntekijöiden tilanteeseen ja harkitsemaan mahdollisuutta luoda tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja elinkeinoelämän kanssa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelman mukainen, toimialan koko arvoketjun kattava unionin kehys, joka perustuu rakentavaan vuoropuheluun työoloista alalla, jonka ominaispiirteitä ovat kausiluonteisuus, osa-aikatyö ja epätyypilliset työsuhteet; korostaa, että sosiaalisen suojelun saatavuus on taattava;

58.  kehottaa komissiota osoittamaan yhdessä Euroopan investointipankin kanssa riittävästi kohdennettua tukea matkailualan hiilestä irtautumista, digitalisointia ja innovatiivisia hankkeita varten sekä luomaan edellytykset sille, että mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset voivat saada rahoitusta InvestEU-ohjelmasta, jotta voidaan hankkia uusia taitoja ja luoda lisää laadukkaita työpaikkoja; korostaa, että EU:n ja paikallistason välistä koordinointia on parannettava rahoituksen saatavuutta koskevan ongelman ratkaisemiseksi; korostaa, että uusilla teknologioilla, kuten tekoälyllä, robotiikalla, virtuaalitodellisuudella ja täydennetyllä todellisuudella, voi olla merkittävä vaikutus matkailualaan; toteaa, että niiden käyttöönotto edellyttää riittävää rahoitusta matkailualan liikkeille, erityisesti mikroyrityksille ja pk-yrityksille;

59.  kehottaa komissiota ehdottamaan uusia ohjelmia matkailualan innovoinnin tukemiseksi muotoiluajattelun avulla;

60.  kehottaa komissiota tukemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten nykyisin soveltamia parhaita käytäntöjä, siirtymistä saumattomaan intermodaaliseen liikenteeseen ja yhden lipun matkakokonaisuuksien kehittämistä rautatiematkustamisessa; palauttaa mieliin nykyaikaisten saumattomien Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ja nopeiden rajat ylittävien Euroopan laajuisten palvelujen merkityksen, jotta voidaan hyödyntää kansainvälisen kestävän joukkoliikenteen mahdollisuudet matkailun muuttamiseksi aiempaa kestävämmäksi jokaisena vuodenaikana; muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta vahvistaa kaupunkisolmukohtia ja julkista liikennettä, jotka ovat tärkeä osa matkailijoiden kokemuksia ja kansalaisten jokapäiväistä elämää matkailukohteissa;

61.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sähköisen viisumin, matkustusviisumin ja muita toimenpiteitä, joiden nojalla vierailijat voivat saapua unioniin laillisesti;

62.  katsoo, että Euroopan matkailubrändin tunnetuksi tekemisessä kolmansissa maissa on keskityttävä matkailutuotteen monipuolistamiseen, jotta voidaan houkutella enemmän matkailijoita ja kasvattaa markkinaosuutta, ja että samalla on edistettävä keskeisiä kohteita, jotka tarjoavat vaihtoehdon massaturismin kohdealueille; korostaa yleiseurooppalaisten matkailutuotteiden ja -palvelujen, kuten valtioiden välisten matkareittien, houkuttelevuutta;

63.  toteaa, että urheilulla on suuri merkitys Euroopan matkailussa, ja korostaa urheilutapahtumista ja -toiminnasta syntyviä mahdollisuuksia unohtamatta kuitenkaan suurtapahtumien kestävyyden parantamisen tärkeyttä; korostaa Euroopan gastronomian, gastronomisten reittien sekä hotelli-, ravintola- ja ravitsemusalan (HORECA) merkitystä matkailualalle; korostaa terveys- ja kylpylämatkailun merkitystä ja kehottaa komissiota edistämään matkailualoitteita, jotka voivat auttaa vähentämään terveydenhoitokustannuksia ennaltaehkäisevien toimien avulla ja vähentämään lääkkeiden kulutusta; katsoo, että Euroopan matkailubrändin edistämisessä on keskityttävä EU:n kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä ruoan ja terveyden alan tarjonnan monipuolistamiseen yhteistyössä matkailukohteiden ja matkanjärjestäjien kanssa;

64.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisistä merkinnöistä erityisesti, kun otetaan huomioon vuoden 2014 julkisen kuulemisen tulokset, joiden mukaan tällaisesta tunnustuksesta olisi hyötyä matkailualalle, kun tuote yhdistetään välittömästi alueeseen;

65.  kehottaa komissiota edistämään taidealan ammatteja ja perinteisiä käsityöammatteja, jotka tarjoavat malliesimerkin Euroopassa valmistettujen tuotteiden erinomaisuudesta ja jotka ilmaisevat Euroopan alueiden identiteettiä ja perinteitä myös matkailualalla, tunnustamalla ne virallisesti osaksi Euroopan kulttuuriperintöä;

66.  kehottaa komissiota arvioimaan ja tarpeen mukaan tarkistamaan matkapakettidirektiiviä(17) ja löytämään ratkaisun neuvostossa käytäviin, pattitilanteeseen ajautuneisiin neuvotteluihin lentomatkustajien oikeuksista annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004(18) tarkistamisesta viimeaikaisen kriisin vaikutusten huomioon ottamiseksi, oikeudellisen epävarmuuden estämiseksi tulevaisuudessa ja kuluttajien oikeuksien suojelemisen varmistamiseksi; pyytää komissiota arvioimaan mahdollisuutta vahvistaa maksukyvyttömyyssuojaa koskevia säännöksiä lisäämällä ennaltaehkäisyyn perustuvan lähestymistavan yritysten ja pk-yritysten tukemiseksi aikaisemmassa vaiheessa ja työntekijöiden suojelemiseksi systeemisissä häiriöissä ja/tai maksukyvyttömyystilanteessa;

67.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön covid-19-kriisistä saatuihin kokemuksiin ja jäsenvaltioiden vastaaviin järjestelmiin perustuvan eurooppalaisen matkustustakuujärjestelmän, jolla turvataan yritysten taloudellinen likviditeetti ja taataan palautukset matkustajille ja kotiinkuljetuskustannukset sekä oikeudenmukainen korvaus konkurssin yhteydessä mahdollisesti aiheutuneista vahingoista;

68.  kehottaa komissiota perustamaan yhdennetyn alustan mikroyritysten ja pk-yritysten ylimmälle johdolle suunnattujen digitaalisen innovoinnin lukutaito-ohjelmien luomista varten, jotta kyseiset johtajat voivat hankkia tarvitsemansa taidot yritystensä vauraudenluontipotentiaalin maksimoimiseksi; katsoo, että alan nykyisen työvoiman säännöllisellä koulutuksella ja uudelleenkoulutuksella on erittäin suuri merkitys ja että on keskityttävä erityisesti digitaalisiin taitoihin ja innovatiivisiin teknologioihin; kehottaa komissiota laatimaan EU:n etenemissuunnitelman alan työntekijöiden osaamisen kehittämiseksi, tätä varten kehitettävä EU:n rahoitusjärjestelmä mukaan luettuna;

69.  toteaa, että osaaminen ja pätevyydet eivät aina ole yhdenmukaisia eri maissa ja että vastavuoroisessa tunnustamisessa on puutteita; kehottaa siksi komissiota arvioimaan tältä osin sääntöjen ja lainsäädännön yhdenmukaistamisen vaihtoehtoja;

70.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä alan järjestöjen kanssa ja hyödyntämään parhaita käytäntöjä suositusten antamiseksi ja tarjoamaan taloudellista tukea kaupallisten matkailutapahtumien, messujen ja kongressien sekä taide- ja viihdetapahtumiin, kuten konsertteihin ja festivaaleihin, liittyvän matkailun järjestämiselle;

71.  pyytää komissiota julkaisemaan ja jakamaan sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa ammattimaisen matkaopastoiminnan hyvät käytännöt, jotta voidaan puuttua alalla esiintyviin ongelmiin; katsoo, että ammattimaisilla matkaoppailla on keskeinen rooli kulttuuriperinnön edistämisessä synergiassa paikallisalueen ja sen perinteiden ja erityispiirteiden kanssa; katsoo siksi, että tätä ammattia olisi suojeltava asianmukaisesti työmarkkinoilla, jotta voidaan varmistaa laadukkaat palvelut ja samalla säilyttää avoin ja oikeudenmukainen kilpailu; kehottaa komissiota arvioimaan vastavuoroisen tunnustamisen puutetta alalla, jotta voidaan selvittää, mitä unioni voi tehdä tarvittavien parannusten aikaansaamiseksi;

72.  korostaa, että on tärkeää, että matkustus- ja matkailupalvelut ovat kaikkien saatavilla, lapset, ikäihmiset ja vammaiset henkilöt mukaan luettuina, taloudelliseen tilanteeseen ja mahdollisiin haavoittuvaisuuksiin katsomatta; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia eurooppalaisen vammaiskorttijärjestelmän mahdollisen laajemman käyttöönoton ja tunnustamisen helpottamiseksi; korostaa, että matkailusta tulee mahdollista kaikille ainoastaan yhdistämällä oikealla tavalla jäsenvaltioiden soveltamia oikeudellisia normeja, innovointia ja teknologista kehitystä, henkilöstön koulutusta, tietoisuuden lisäämistä sekä riittävää edistämistä ja viestintää matkailutarjonnan koko toimitusketjussa; korostaa tässä yhteydessä sellaisten eurooppalaisten verkostojen merkitystä, joissa julkiset ja yksityiset sidosryhmät voivat tehdä yhteistyötä ja vaihtaa parhaita käytäntöjä; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään meneillään olevaa esteettömiä matkailupalveluja koskevan Kansainvälisen standardisoimisjärjestön standardin kehittämistä ja varmistamaan sen nopean ja asianmukaisen täytäntöönpanon sen jälkeen, kun se on hyväksytty, varmistaen samalla, että palveluntarjoajat noudattavat asiaankuuluvia esteettömyysstandardeja, jotka ovat jo käytössä tai joita ollaan ottamassa käyttöön, sekä tiedottavat palveluidensa esteettömyydestä;

73.  kehottaa komissiota ehdottamaan vakiomuotoista menetelmää, jolla kootaan yhteen yritysten ja matkailijoiden matkailukohteiden esteettömyydestä antama interaktiivinen palaute, ja edistämään sen käyttöä koko matkailualalla;

74.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja lisärajoitteet SEUT:n 349 artiklan mukaisesti laatiessaan ja arvioidessaan matkailulainsäädännön vaikutuksia, sillä näiden alueiden taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kehitys riippuu suuressa määrin matkailusta; varoittaa tässä yhteydessä, että on varmistettava riittävä rahoitus syrjäisimpien alueiden saavutettavuuden turvaamiseksi; kehottaa komissiota lisäksi ottamaan huomioon ilmasto- ja digitaalisen siirtymän syrjäisimmillä alueilla;

75.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vuoristoalueisiin, saariin ja saarialueisiin sekä maaseutualueisiin ja korostaa kaikkien asianomaisten alueellisten toimijoiden sekä alueiden komitean kanssa tehdyn hyvin suunnitellun institutionaalisen yhteistyön merkitystä;

76.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tarjonnan äkillisen vähenemisen vuoksi liikkuvuuden alueilla, jotka kärsivät saaristoasemasta kaksin- tai kolminkertaisesti; korostaa, että syrjäisimmille alueille ja saarille matkustamista varten voitaisiin perustaa turvallisia liikennekäytäviä, jotka lieventäisivät näiden alueiden pysyviä rajoitteita;

77.  korostaa, että maaseudun kehittämistä koskevilla EU:n toimenpiteillä edistetään unionin maatalous- ja elintarvikealan, ympäristön kestävyyden ja maaseutualueiden hyvinvoinnin vahvistamista;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0169.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0047.
(3) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 179.
(4) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 1.
(5) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 125.
(6) EUVL C 428, 13.12.2017, s. 10.
(7) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 71.
(8) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 88.
(9) EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 41.
(10) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 9.
(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0156.
(12) ”The carbon footprint of global tourism”, Nature Climate Change, toukokuu 2018.
(13) Neuvoston suositus (EU) 2020/1475, annettu 13. lokakuuta 2020, koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta (EUVL L 337, 14.10.2020, s. 3).
(14) Komission suositus (EU) 2020/1595, annettu 28. lokakuuta 2020, covid-19-testausstrategioista, mukaan lukien nopeiden antigeenitestien käyttö (EUVL L 360, 30.10.2020, s. 43).
(15) UNWTO ja UNEP (2005), Making tourism more sustainable – A guide for policy makers, 2005.
(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 692/2011, annettu 6. heinäkuuta 2011, Euroopan matkailutilastoista ja neuvoston direktiivin 95/57/EY kumoamisesta (EUVL L 192, 22.7.2011, s. 17)
(17) EUVL L 326, 11.12.2015, s. 1.
(18) EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1.


Euron kansainvälisen aseman vahvistaminen
PDF 182kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 euron kansainvälisen aseman vahvistamisesta (2020/2037(INI))
P9_TA(2021)0110A9-0043/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2018 annetun komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle ja eurohuippukokoukselle ”Euron kansainvälisen aseman vahvistaminen” (COM(2018)0796),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2019 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strengthening the International Role of the Euro – Results of the Consultations” (SWD(2019)0600),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2018 annetun komission suosituksen euron kansainvälisestä asemasta energia-alalla (C(2018)8111) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2018)0483),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen tavoitteet,

–   ottaa huomioon 21. syyskuuta 2020 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/1308 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa oleviin keskusvastapuoliin sovellettavan sääntelykehyksen vastaavuuden vahvistamisesta määräajaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti(1) ja erityisesti sen johdanto-osan 5 ja 6 kappaleen,

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikatsauksen ”The international role of the euro”,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä(2),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman pääomamarkkinaunionin kehittämisen jatkamisesta: erityisesti pk-yritysten pääomamarkkinarahoituksen saannin parantaminen ja vähittäissijoittajien osallistumisen entistä suurempi mahdollistaminen(3),

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 antamansa mietinnön suosituksista komissiolle rahoitusalan digitalisaatioprosessista: kryptovarojen kehittymässä olevat riskit – rahoituspalveluihin, -laitoksiin ja -markkinoihin liittyvät sääntely- ja valvontahaasteet(4),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman Kestävä Eurooppa ‑investointiohjelmasta – miten vihreän kehityksen ohjelma rahoitetaan(5),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman pankkiunionia koskevasta vuosikertomuksesta 2019(6),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2018(7),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2020 pidetyn puheen unionin tilasta(8),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2020 julkaistun EKP:n raportin digitaalisesta eurosta(9),

–  ottaa huomioon mukautetun komission työohjelman 2020 (COM(2020)0440)(10),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2020 julkaistun talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) teettämän tutkimuksen ”Post-COVID-19 Global Currency Order: Risks and Opportunities for the Euro”(11),

–  ottaa huomioon Ethan Ilzetzkin (London School of Economics), Carmen M. Reinhartin (Harvardin yliopisto) ja Kenneth S. Rogoffin (Harvard Kennedy School) laatiman helmikuussa 2020 julkaistun NBER:n työasiakirjan 26760 ”Why is the euro punching below its weight?”(12),

–  ottaa huomioon Bruegel-ajatushautomon verkkosivustolla 5. kesäkuuta 2020 julkaistun kirjoituksen ”Is the COVID-19 crisis an opportunity to boost the euro as a global currency?”(13),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 julkaistun parlamentin sisäasioiden pääosaston (IPOL) tutkimuksen ”Euro at 20: Background reader – collection of studies and assessments”(14),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Charles Michelin 5. maaliskuuta 2020 Centre for European Policy Studies -keskuksessa pitämän pääpuheenvuoron euron kansainvälisestä merkityksestä(15),

–  ottaa huomioon puheenjohtaja Charles Michelin 13. joulukuuta 2019 pidetyn Eurooppa‑neuvoston kokouksen jälkeen esittämät huomautukset(16),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2020 julkaistun talous- ja raha-asioiden valiokunnan teettämän selvityksen sarjassa rahapolitiikkaa koskeva vuoropuhelu ”The International Role of the Euro: State of Play and Economic Significance”(17),

–  ottaa huomioon EKP:n pääjohtajan Christine Lagarden avauspuheenvuoron talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 8. kesäkuuta 2020 pidetyssä kuulemistilaisuudessa(18),

–  ottaa huomioon EKP:n johtokunnan jäsenen Fabio Panettan 7. heinäkuuta 2020 pitämän puheen ”Unleashing the euro’s untapped potential at global level”(19),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2010 julkaistun Barry Eichengreenin (Kalifornian yliopisto, Berkeley) tutkimuksen ”Managing a Multiple Reserve Currency World”(20),

–  ottaa huomioon Bruegel-ajatushautomon verkkosivustolla 3. joulukuuta 2018 julkaistun blogikirjoituksen ”The international role of the euro”(21),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2020 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) tutkimuksen ”Economic and Budgetary Outlook for the European Union 2020”(22),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2019 julkaistun EPRS:n katsauksen ”Towards unified representation for the euro area within the IMF”(23),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2020 julkaistun IPOL-pääosaston talouden hallinnan tukiyksikön selvityksen ”Guidance by the EU supervisory and resolution authorities on Brexit”(24),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tiedot virallisten valuuttavarantojen koostumuksesta (COFER)(25),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2020 annetun Eurostatin tiedotteen 84/2020 ”The 2017 results of the International Comparison Program”(26),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 annetun Eurostatin tiedotteen 137/2020 ”Euro area international trade in goods surplus €27.9 bn”(27),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0043/2021),

A.  ottaa huomioon, että eurosta on 20-vuotisen taipaleensa aikana tullut EU:n yhtenäisyyden, integraation ja taloudellisen vahvuuden myönteinen symboli, joka kertoo Euroopan asemasta maailmassa, ja että siitä on tullut keino levittää EU:n arvoja, joita ovat demokratia, vapaat markkinat ja kansainvälinen yhteistyö;

B.   toteaa, että euro on euroalueen virallinen valuutta, että euroalueeseen kuuluu tällä hetkellä 19 EU:n 27 jäsenvaltiosta ja että enemmistö kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden kansalaisista kannattaa yhteistä rahaa(28); toteaa, että Bulgaria, Kroatia ja Tanska ovat kytkeneet valuuttansa euroon ERM II -valuuttakurssimekanismin kautta ja että euro on myös tiettyjen EU:n ulkopuolisten alueiden virallinen valuutta(29) tai tosiasiallinen valuutta(30); katsoo, että kehitysmaiden päätös sitoa valuuttansa euroon voi vaikuttaa niiden talouksiin ja kestävän kehityksen pitkän aikavälin näkymiin;

C.  ottaa huomioon, että huolimatta euroalueen talouden koosta ja vaikutusvallasta maailmankaupassa euron käyttö kansainvälisenä varantovaluuttana(31) ja laskutusvaluuttana(32) on selvästi Yhdysvaltain dollaria vähäisempää ja sen osuus kansainvälisistä valuuttakaupoista ja velkapapereista(33) on dollaria pienempi, jos kohta euron osuus kansainvälisistä maksuista on lähes yhtä suuri kuin dollarin; toteaa, että euro on edelleen kansainvälisen valuuttajärjestelmän toiseksi tärkein valuutta;

D.  katsoo, että euron maailmanlaajuista potentiaalia ei ole täysin hyödynnetty ja että sen hyödyt jakautuvat epätasaisesti euroalueen jäsenten kesken;

E.  ottaa huomioon, että EKP:n yhdistelmäindeksi euron kansainvälisestä asemasta viittaa siihen, että euron kehitys kansainvälisenä valuuttana saavutti huippukohtansa vuonna 2005, minkä jälkeen sen kansainvälistyminen alkoi hiipua eikä ole sittemmin saavuttanut aiempaa tasoa; ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on tuonut uudelleen etualalle vaatimuksen euron vahvemmasta kansainvälisestä asemasta;

F.  ottaa huomioon, että euron kansainvälisen aseman vahvistuminen antaa EU:lle mahdollisuuden parantaa unionin kansalaisten hyvinvointia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan mukaisesti ja edistää kansainvälistä järjestelmää, joka SEU:n 21 artiklan mukaisesti perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön ja maailmanlaajuiseen hyvään hallintotapaan; katsoo, että euron kansainvälisen aseman vahvistamiseksi käyttöön otettuja politiikkoja olisi jatkettava noudattaen unionin yleisiä tavoitteita, joita ovat muun muassa kestävä kehitys, täystyöllisyys ja teollisuuspolitiikka, ja niillä olisi pyrittävä parantamaan euroalueen sosiaalista palautumiskykyä, sisäistä yhteenkuuluvuutta ja toimintaa sekä edistettävä maailmanlaajuisia taloussuhteita, jotka ovat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteiden mukaisia;

G.  ottaa huomioon, että nykyiset geopolitiikan muutokset ja kansainvälisen kaupan haasteet – mukaan lukien arvoketjujen häiriöt, teknologian kehitys, digitalisaatio, Kiinan kasvu talousmahdiksi ja monenvälisyyden viimeaikaiset geopoliittiset haasteet – saattavat johtaa moninapaiseen maailmantalouteen ja tasoittaa tietä mahdolliselle siirtymiselle kohti monivaluuttaista varantojärjestelmää, jossa euro voi tarjota maailman markkinatoimijoille uuden valuuttavaihtoehdon ja vähentää maailmanlaajuisia rahoitusriskejä;

H.  katsoo, että euron vahvempi kansainvälinen asema ja sen entistä suurempi käyttö varantovaluuttana tekisi euroalueesta taloudellisesti riippumattomamman, suojaisi sitä muiden maiden hallintojen pyrkimyksiltä käyttää muita valuuttoja ulkopolitiikan välineinä ja antaisi EU:lle paremmat mahdollisuudet määrittää globaalin politiikkansa virityksen;

I.  katsoo, että EU:n olisi varjeltava rahoitusinfrastruktuurinsa eheyttä, markkinatoimijoidensa riippumattomuutta ja maailmanlaajuisten finanssitransaktioverkostojen riippumattomuutta unilateralistiselta ulkopolitiikalta ja kolmansien maiden lainkäyttöalueiden mahdollisesti asettamilta ekstraterritoriaalisilta pakotteilta sekä varmistettava samalla EU:n pakotepolitiikan tehokas täytäntöönpano;

J.  toteaa, että markkinatoimijat tekevät päätöksen tietyn valuutan käytöstä viime kädessä omien mieltymystensä perusteella ja että valuutan vakautta kohtaan tunnettu luottamus on niiden valintoihin ratkaisevasti vaikuttava tekijä sekä tärkeä kriteeri keskuspankeille ja hallituksille niiden määrittäessä valuuttavarantojensa koostumusta; panee merkille, että se, missä määrin ulkoiset toimijat käyttävät tiettyä valuuttaa, liittyy kyseisen valuutan liikkeeseen laskevan lainkäyttöalueen eheyteen ja yhtenäisyyteen; toteaa, että valuutan vakauteen vaikuttaa myös sen taustalla olevien toimielinten vakaus, ja pitää tarpeellisena syventää Euroopan yhdentymistä, jotta voidaan lisätä euron institutionaalista ja poliittista vakautta;

K.  toteaa, että monenlaiset tekijät yhdessä määrittävät kansainvälisten valuuttojen aseman; toteaa, että hallitsevia valuuttoja liikkeeseen laskeville maille on perinteisesti ollut ominaista suuri ja kasvava talous, pääoman vapaa liikkuvuus, halukkuus toimia kansainvälisessä roolissa, vakaus, kyky laaja-alaiseen ja joustavaan turvallisten omaisuuserien tarjontaan, kehittyneet rahoitusmarkkinat ja merkittävä geopoliittinen asema; ottaa huomioon, että pitkällä aikavälillä valuutan houkuttavuus riippuu myös sen liikkeeseen laskevan lainkäyttöalueen talouden elinvoimaisuudesta; ottaa huomioon, että euroalueen talouden koko ja pääoman vapaa liikkuvuus täyttävät perusedellytykset euron kansainvälisen aseman vahvistamiselle mutta toisaalta rahoitus- ja pääomamarkkinat ovat edelleen hajanaiset, euroalueen vahvasti pankkipohjainen finanssipoliittinen rakenne on kehittymätön eikä kansainvälisten sijoittajien saatavilla ole luotettavasti ja riittävästi laadukkaita omaisuuseriä;

L.  toteaa, että vahva kansainvälinen valuutta antaa lainkäyttöalueelle mahdollisuuden laskea liikkeeseen suuria määriä velkapapereita, joita pidetään markkinoilla eri puolilla maailmaa riskittöminä, hyötyä niin kutsutusta etuoikeutetusta asemasta (exorbitant privilege), saada seigniorage-tuloa sekä myydä valtion velkakirjoja alhaisella korolla, minkä lisäksi yrityksille tuo vakautta se, että ne voivat tehdä kansainvälisiä transaktioita omassa valuutassaan;

M.  ottaa huomioon, että euron pitkän aikavälin kansainvälinen asema riippuu suurelta osin euroalueen houkuttavuudesta liiketoimintapaikkana ja jäsenvaltioiden finanssipolitiikan vakaudesta; toteaa, että pandemian jälkeinen talouden elpyminen edellyttää tervettä raha- ja budjettipolitiikkaa sekä EU:n tasolla että euroalueen jäsenvaltioissa; pitää tarpeellisena löytää sopiva raha- ja finanssipolitiikan yhdistelmä, jotta voidaan rakentaa syvempi ja vakaampi talous- ja rahaliitto (EMU), mikä on välttämätöntä euron vaikutusvallan ja euroalueen maille koituvien hyötyjen lisäämiseksi;

N.  toteaa, että euroalueella on merkittäviä haasteita, jotka liittyvät etenkin ilmastonmuutokseen, kyberturvallisuuteen, rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, sekä geopoliittisia haasteita, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta;

O.  ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyys päättyi 31. tammikuuta 2020; ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-ero muuttaa EU:n rahoitusjärjestelmän rakennetta ja vaikuttaa sen vakauteen, mikä lisää tarvetta kehittää ja yhtenäistää EU:n pääomamarkkinoita, jotta niistä tulisi houkuttavat, kilpailukykyiset, häiriönsietokykyiset ja kestävät ja jotta vältetään markkinoiden pirstoutuminen, mahdollistetaan maailmanlaajuinen kilpailu ja säilytetään globaali ja yhteistyölähtöinen ajattelutapa, sekä pitää välttämättömänä huolehtia tarkkaan siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron mahdollisesti synnyttämä monikeskuksinen rahoitus- ja pääomamarkkinajärjestelmä ei johda finanssialan pirstoutumiseen; pitää euron kansainvälisen aseman vahvistamisen kannalta ratkaisevan tärkeänä vähentää EU:n riippuvuutta Yhdistyneen kuningaskunnan markkinainfrastruktuureista;

P.  panee merkille, että maailmanlaajuinen elpyminen on edelleen epätasaista, epävarmaa ja epätäydellistä ja että covid-19-pandemian rajoittamiseksi toteutetut toimenpiteet kuormittavat entisestään talouden elpymistä, mikä saattaa vaikuttaa maailman valuuttojen asemiin;

Q.  huomauttaa, että pandemian jälkeinen talouden elpyminen edellyttää Next Generation EU -elpymisvälineen nopeaa täytäntöönpanoa, ja toteaa, että kyseinen väline on EU:n finanssipoliittinen toimi, jolla puututaan rakenteellisiin heikkouksiin ja otetaan käyttöön politiikkoja, joilla edistetään kestävää kasvua ja kilpailukykyä keskittyen i) oikeudenmukaiseen vihreään siirtymään, ii) digitaaliseen muutokseen, iii) taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen, tuottavuuteen ja kilpailukykyyn, iv) sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, v) institutionaaliseen palautumiskykyyn ja vi) seuraavalle sukupolvelle suunnattuihin toimintapolitiikkoihin sekä sijoittajien luottamuksen lisäämiseen; katsoo, että tällainen politiikka voi olla merkityksellistä sekä euron vakauden ja houkuttavuuden lisäämiseksi maailmanlaajuisesti että EU:n taloudellisen ja rahoituksellisen riippumattomuuden lisäämiseksi; katsoo, että mielekkäällä finanssipoliittisella elvytyksellä, myös EU:n yhteisillä toimilla, sekä hintavakauden ylläpitämiseen tähtäävällä rahapolitiikalla voidaan vahvistaa suhdanteita tasaavaa EU:n lainanantokapasiteettia ja sitä kautta myös euron kansainvälistä asemaa; katsoo, että finanssipoliittisten elvytystoimien ennenaikainen lopettaminen ja finanssipoliittisten toimien koordinoinnin puute voivat hidastaa EU:n sosiaalista ja taloudellista elpymistä, kärjistää euroalueen sisäisiä eroja, heikentää sen koheesiota ja eheyttä sekä vähentää euron houkuttavuutta kansainvälisenä valuuttana;

R.  ottaa huomioon, että 750 miljardin euron suuruinen Next Generation EU -väline tarjoaa historiallisen tilaisuuden vahvistaa euron kansainvälistä asemaa, sillä se lisää maailmantalouden likviditeettiä, tukee suhdanteita tasaavaa menopolitiikkaa ja helpottaa EU:n talouden koordinointia; ottaa huomioon, että elpymisrahastoon liittyvän joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskun ansiosta kansainväliset sijoittajat voivat hyödyntää koko euroaluetta, minkä ansiosta syntyy puhtaasti euroalueen tuottokäyrä;

S.  ottaa huomioon, että pandemiaan liittyvässä poikkeustilanteessa toteutettava EKP:n osto-ohjelma auttaa ratkaisevasti ylläpitämään hintavakautta ja turvaamaan vakaita rahoituslähteitä euroalueen taloudelle;

T.  toteaa, että tehokas ja kehittynyt rahoitusjärjestelmä, joka perustuu moniin erilaisiin rahoitusvälineisiin, kehittyneisiin pääomamarkkinoihin ja likvideihin turvallisiin omaisuuseriin, voi vahvistaa rahaliiton kansainvälistä asemaa;

U.  ottaa huomioon, että on strategisia markkinoita, joilla monet eurooppalaiset yritykset eivät edelleenkään valitse euroa hinnoittelun ja kaupankäynnin viitevaluutaksi;

V.  katsoo, että uudet valtuudet laskea tilapäisesti liikkeeseen elpymistä edistävää velkaa, myös vihreitä ja sosiaalivaikutteisia joukkovelkakirjoja, jotka saattavat tehdä EU:sta maailman suurimman tällaisen velan liikkeeseenlaskijan, edellyttävät riittäviä täytäntöönpano- ja valvontavalmiuksia sekä laajaa avoimuutta ja vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskun tuottojen jäljitettävyyttä, jottei heikennettäisi euron pitkän aikavälin uskottavuutta turvallisten omaisuuserien valuuttana;

W.  toteaa pandemian nopeuttaneen rahoitusalan digitalisaatiota; katsoo, että digitaalisen rahoituksen ja digitaalisten maksujen kehittäminen vahvojen eurooppalaisten toimijoiden johdolla tukisi euron vahvaa kansainvälistä asemaa; ottaa huomioon, että digitaalinen euro tekee EU:n valuutasta digitaaliseen toimintaympäristöön paremmin soveltuvan ja mahdollistaa euron yleistymisen digitaalisena maksuvälineenä, kun sen käytöstä tulee helpompaa, halvempaa ja tehokkaampaa;

X.  toteaa parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan teettämien tutkimusten osoittaneen, että vaikka kansainvälisen valuutan laajempi käyttö tuottaa hyötyjä, se tuo mukanaan myös maailmanlaajuisia vastuita, riippuvuutta ja kustannuksia, jotka olisi otettava huomioon laadittaessa kunnianhimoista rahapolitiikkaa, jonka avulla eurosta tehdään kilpailukykyisempi valuutta;

Y.  katsoo, että markkinalähtöiset pyrkimykset vahvistaa euron kansainvälistä asemaa edellyttävät vahvaa sitoutumista avoimiin ja vapaisiin kansainvälisiin markkinoihin, joiden tueksi toteutetaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla kohdennettuja ja helpottavia politiikkatoimia, jotka ovat tämän tavoitteen mukaisia ja osa kattavaa etenemissuunnitelmaa;

Euron kansainvälisen aseman vahvistamisen hyödyt ja haasteet

1.  muistuttaa, että perussopimusten mukaan kaikkien jäsenvaltioiden Tanskaa lukuun ottamatta on otettava yhteinen raha käyttöön, kun ne ovat täyttäneet Maastrichtin sopimuksen lähentymiskriteerit; pitää myönteisenä, että Bulgaria ja Kroatia liittyivät ERM II -mekanismiin heinäkuussa 2020, ja kannattaa lyhyttä määräaikaa euron käyttöönotolle näissä maissa; kannustaa komissiota arvioimaan euroalueen lisälaajentumisen mahdollisia vaikutuksia euron kansainvälisen aseman vahvistamisprosessiin;

2.  korostaa yhteisen rahan käyttöönoton peruuttamattomuutta; korostaa, että euro ei ole vain rahapoliittinen vaan myös poliittinen hanke;

3.  katsoo, että vaikka kaikkia euron kansainvälistymisen vaikutuksia ei ole helppo mitata, euron kansainvälisen aseman vahvistaminen kansainvälisenä varanto- ja laskutusvaluuttana sekä sen käytön lisääminen valuutta-, ulkomaanvelka- ja lainamarkkinoilla voivat tuottaa hyötyjä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä; toteaa kuitenkin, että tähän liittyy myös riskejä ja vastuita, jotka on otettava huomioon, kun markkinavoimien vaikutusta täydennetään politiikkatoimilla; korostaa erityisesti, että euron kansainvälisen aseman vahvistuminen voi lisätä euron käyttöä varantovaluuttana, nostaa sen muihin nähden etuoikeutettuun asemaan (exorbitant privilege) ja alentaa valuutanvaihtoon liittyviä ulkoisia rahoitus- ja transaktiokustannuksia sekä vähentää eurooppalaisten yrityksille ja kotitalouksille aiheutuvia kustannuksia ja riskejä; korostaa, että euron vahvempi kansainvälinen asema luo vähitellen syvemmät, likvidimmät ja yhtenäisemmät eurooppalaiset rahoitusmarkkinat ja vähentää niiden alttiutta valuuttakurssien heilahtelulle, minkä ansiosta rahoitusta olisi luotettavammin eurooppalaisten yritysten ja hallitusten saatavilla; korostaa, että euron aseman vahvistaminen kansainvälisenä valuuttana voisi myös lisätä rahapolitiikan riippumattomuutta, vahvistaa sen maailmanlaajuista välittymistä ja vähentää EU:n rahapolitiikan riippuvuutta ulkoisista taloudellisista ja rahoitusmarkkinoiden heijastusvaikutuksista sekä lisätä valuuttajärjestelmän likviditeettiä, vähentää kaupankäyntikustannuksia ja parantaa markkinoiden tehokkuutta ja euroalueen kykyä sietää rahoitusmarkkinahäiriöitä, mikä puolestaan edistäisi EU:n raha- ja rahoitusvakautta ja mahdollistaisi makrotalouden epätasapainojen kivuttoman korjaamisen; katsoo, että euron kansainvälisen aseman vahvistaminen antaa EU:lle paremmat mahdollisuudet määrittää politiikkansa virityksen globaalista kehityksestä riippumatta; panee kuitenkin merkille, että joidenkin tutkimusten mukaan valuutan vahvempi kansainvälinen asema voi johtaa seigniorage-tulon menetykseen, valuutan yliarvostukseen, pääomavirtojen suurempaan vaihteluun maailmanlaajuisissa häiriötilanteissa ja kansainvälisten vastuiden lisääntymiseen;

4.  korostaa, että kansainväliseltä asemaltaan vahvempi euro voisi vahvistaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä ja tarjoaisi lisää valinnanvaraa markkinatoimijoille eri puolilla maailmaa ja vähentäisi kansainvälisen talouden alttiutta häiriöille, jotka liittyvät monien alojen voimakkaaseen riippuvuuteen yhdestä ainoasta valuutasta; katsoo, että euron kansainvälistyminen voisi muodostua keskeiseksi tekijäksi laskettaessa perustaa voimistetulle kansainväliselle valuuttajärjestelmälle, joka tukeutuu edelleen rajalliseen määrään valuuttoja, ja tehdä siitä tasapainoisemman ja kestävämmän;

5.  katsoo, että on euroalueen ja sen jäsenvaltioiden strategisen pitkän aikavälin edun mukaista saada kaikki mahdollinen hyöty liikkeeseen lasketusta eurovaluutasta ja erityisesti sen vahvemmasta kansainvälisestä asemasta; korostaa, että näiden hyötyjen toteutuminen edellyttää hyvin kohdennettuja politiikkatoimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla sekä EKP:n, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB), Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan investointipankin (EIP) panosta;

6.  huomauttaa euron kansainvälisen aseman vahvistamisen edellyttävän, että unioni kehittää edelleen yhteisen rahan vielä keskeneräistä infrastruktuuria, saattaa kehitystyön päätökseen ja parantaa kriittisiä toimintoja;

7.  muistuttaa tarpeesta syventää EMUa, pankkiunionia ja pääomamarkkinaunionia ja viimeistellä ne, jotta voidaan parantaa EU:n markkinoiden kansainvälistä kilpailukykyä, euron vakautta ja houkuttavuutta ja viime kädessä unionin strategista riippumattomuutta;

8.  muistuttaa pankkiunionin perustamisessa saavutetusta edistyksestä ja panee merkille euroryhmässä aikaansaadun sopimuksen Euroopan vakausmekanismin uudistamisesta ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa tukevan yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta; pitää myönteisenä komissiossa käynnissä olevaa kriisinhallinta- ja talletussuojajärjestelmän tarkistamista, jonka tarkoituksena on tehostaa pankkikriisien hallintaa EU:ssa koskevan kehyksen tehokkuutta, oikeasuhteisuutta ja yleistä johdonmukaisuutta;

9.  panee merkille 11. joulukuuta 2020 pidetyn eurohuippukokouksen euroryhmälle esittämän pyynnön laatia vaiheittainen ja aikataulutettu työsuunnitelma kaikista jäljellä olevista tekijöistä, jotka ovat tarpeen pankkiunionin viimeistelemiseksi; muistuttaa, että pankkiunionilta puuttuu edelleen talletussuojajärjestelmä sekä mekanismi, jolla varmistetaan, että kriisinratkaisun kohteena olevalle pankille voidaan tarjota likviditeettiä; painottaakin, että euron kansainvälistä asemaa voidaan vahvistaa viimeistelemällä pankkiunioni ja etenkin ottamalla käyttöön hyvin suunniteltu EU:n pankkitalletusten takuu- ja suojajärjestelmä sekä saattamalla valmiiksi vaikeuksiin joutuneita pankkeja koskeva mekanismi;

10.  katsoo, että ”turvallisen salkun” toimintamalli ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vaikutusvallan lisääminen uudistamalla kriisinratkaisukehystä ja perustamalla eurooppalainen talletussuojajärjestelmä edistävät eurooppalaisten pankkien sisämarkkinoiden kehittämistä ja katkaisevat jäsenvaltion ja sen oman rahoitusjärjestelmän välisen kohtalonyhteyden, mikä lisää euromääräisten omaisuuserien houkuttavuutta ja vahvistaa euron kansainvälistä asemaa;

11.  korostaa, että euron kansainvälistä asemaa edistäisi myös EU:n yhden suurimman lisäarvon – sen sisämarkkinoiden – hyödyntäminen; kehottaakin saattamaan sisämarkkinat valmiiksi;

12.  huomauttaa, että pääomamarkkinaunionin loppuunsaattaminen edistäisi euron asemaa kansainvälisillä markkinoilla, sillä syvät ja likvidit kotimaiset, rahoitukselliset ja euromääräiset pääomamarkkinat ovat olennaisen tärkeitä, jotta valuutta voi saavuttaa kansainvälisen aseman ja kohentaa tätä asemaa; korostaa, että edistyminen pääomamarkkinaunionin kehittämisessä lisäisi maailmanmarkkinoiden häiriöiden sietokykyä ja riippumattomuutta niistä sekä euromääräisten omaisuuserien houkuttavuutta; pitää valitettavana, että euroalueen pääomamarkkinat ovat alikehittyneet ja pirstoutuneet kansallisia rajoja noudatteleviin osiin, mikä on johtanut pieniin markkinoihin; kannustaa vahvistamaan rahoitustuotteiden verotusta koskevaa yhteistyötä, kehottaa vähentämään kansallista valinnanvaraa ja harkintavaltaa rajatylittävien esteiden karsimiseksi ja kehottaa ryhtymään toimiin kansallisten maksukyvyttömyyssääntöjen vähimmäistason yhdenmukaistamisen toteuttamiseksi asteittain ja vaiheittain; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron jälkeen unionin olisi kaikin tavoin pyrittävä parantamaan maailmanlaajuista kilpailukykyään ja hyödyntämään vahvuuksiaan, jotta se voi kehittyä houkuttavaksi markkina-alueeksi eurooppalaisille ja kansainvälisille yrityksille ja sijoittajille; toteaa, että euro voi auttaa lieventämään Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron vaikutuksia Irlannin saarella;

13.  korostaa, että euron vakauden ja eheyden säilyttämiseksi sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan kestävää, oikeudenmukaista ja vakaata talous- ja finanssipolitiikkaa sekä tuottavuutta ja kasvua lisäävää rakennepolitiikkaa, joiden perustana on sitoutuminen uskottaviin finanssipoliittisiin sääntöihin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Next Generation EU -elpymispaketissa esitettyä suunnitelmaa käyttää finanssipoliittista elvytystä ja etenkin lainata 750 miljardia euroa pääomamarkkinoilta joukkovelkakirjojen avulla, jotta voidaan rahoittaa covid-19-pandemiasta elpymistä ja tukea vihreää ja digitaalista siirtymää; katsoo, että elpymis- ja palautumistukiväline voi parantaa nykyisin pirstoutuneiden valtionvelkakirjamarkkinoiden toimintaa, helpottaa pankkiunionin viimeistelyä ja tukea edistymistä kohti pääomamarkkinaunionin valmiiksi saattamista; pitää lisäksi myönteisenä 100 miljardin euron liikkeeseenlaskua joukkovelkakirjoina eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE) puitteissa; toteaa, että viimeaikaiset kokemukset SURE-välineen liikkeeseenlaskusta osoittavat, että sijoittajat ovat erittäin kiinnostuneita eurooppalaisista joukkovelkakirjoista; pitää elpymissuunnitelman rahoittamista laajamittaisen häiriön johdosta toteutettavin yhteisin toimin oikeana lähestymistapana; korostaa, että EU:n omien varojen lisääminen erilaisten verojen avulla on askel oikeaan suuntaan ja näin ollen euron asemaa vahvistava toimenpide; katsoo, että parlamentille olisi annettava merkittävämpi demokraattinen rooli ja mahdollisuus valvoa poliittisesti prosessin täytäntöönpanoa;

14.  painottaa, että tarvitaan uskottava finanssipoliittinen kehys, joka lisää euron houkuttavuutta edistämällä pitkän aikavälin kasvua, varmistamalla vakauden jäsenvaltioiden talouden kestävyyden parantamiseksi ja minimoimalla valuutan nimellisarvon vaihtumisen riskin; kehottaa siksi tarkastelemaan jälleen vakaus- ja kasvusopimukseen perustuvaa nykyistä kehystä ja sen täytäntöönpanon valvontaa, koska tilanne on haastava ja tulevina vuosikymmeninä on edessä covid-19-pandemian synnyttämän talouskriisin korjaustoimista johtuvia ongelmia; toteaa, että vaikka jotkut tukitoimet päättyvät automaattisesti, on olennaisen tärkeää määrittää asianmukainen aikataulu jäljellä olevien toimenpiteiden lopettamiselle, jottei heikennettäisi elpymistä ja kasvua, jotka ovat ehdottoman tarpeellisia, jotta voidaan selviytyä velasta kriisin jälkeen ja laskea se kestävälle tasolle;

15.  korostaa, että turvallisten omaisuuserien riittävä tarjonta on ennakkoedellytys kansainväliselle valuutta-asemalle, ja kiinnittää huomiota euromääräisten turvallisten omaisuuserien rajalliseen saatavuuteen; katsoo, että asianmukaisten politiikkavälineiden kehittäminen voisi helpottaa turvallisten omaisuuserien tarjontaa, sekä katsoo, että ehdotettu yhteisen velan liikkeeseenlasku taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen rahoittamiseksi tarjoaa varantovarojen EU:n tason vertailuarvon ja lisää euromääräisten turvallisten omaisuuserien tarjontaa; kehottaa Euroopan järjestelmäriskikomiteaa saattamaan ajan tasalle turvallisia omaisuuseriä käsittelevän korkean tason työryhmän raportin vuodelta 2018; kannustaa EIP:tä laskemaan liikkeeseen enemmän euromääräisiä joukkovelkakirjoja, mikä parantaisi euromääräisten riskittömien omaisuuserien saatavuutta;

16.  toteaa, että euro on jo tärkein vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuvaluutta, sillä EKP:n mukaan vuonna 2019 yli puolet maailmanlaajuisesti liikkeeseen lasketuista vihreistä joukkovelkakirjoista laskettiin liikkeeseen euromääräisinä; katsoo, että EU:n olisi myös pyrittävä maailman johtavaksi toimijaksi asetettaessa vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskua koskevia normeja; kehottaakin komissiota esittämään kunnianhimoisen uuden kestävää rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman ja antamaan ehdotuksen tiukasta EU:n vihreitä joukkovelkakirjalainoja koskevasta standardista; katsoo, että lujittamalla EU:n roolia vihreän rahoituksen maailmanlaajuisena johtajana ja normittajana voitaisiin vahvistaa myös euroa kestävien rahoitustuotteiden suosikkivaluuttana ja euron kansainvälistä asemaa; pitää myönteisenä komission päätöstä laskea liikkeeseen vihreitä joukkovelkakirjoja tärkeänä osana elpymis- ja palautumistukivälineen rahoitusta; palauttaa mieliin, että vihreät joukkovelkakirjat ovat velkainstrumentteja, joiden tuotoilla rahoitetaan kestäviä ja ympäristöystävällisiä investointeja; kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan sijoittajille vakaan oikeusvarmuuden siitä, että heidän sijoituksensa käytetään ilmoitettuun tarkoitukseen, antamalla tiukat säännöt avoimuudesta ja tuottojen jäljitettävyydestä; kehottaa tässä yhteydessä saattamaan nopeasti valmiiksi kestävien taloudellisten toimintojen luokitusjärjestelmän ja panemaan sen täytäntöön; painottaa tarvetta välttää mahdollisia kielteisiä likviditeettivaikutuksia, joita voi aiheuttaa se, että EU:n turvalliset omaisuuserät jakautuvat vihreisiin, sosiaalivaikutteisiin ja ”tavallisiin” joukkovelkakirjalainoihin;

17.  panee merkille geopolitiikan roolin valuutan globaalissa asemassa; kehottaa vahvistamaan EU:n geopoliittista asemaa, jotta voidaan tukea euron aseman vahvistamista ja hyödyntää sitä täysimääräisesti; korostaa, että euron kansainvälistyminen antaisi EU:lle paremmat mahdollisuudet vaikuttaa maailmanlaajuisiin geopoliittisiin päätöksiin, jotka puolestaan voisivat lisätä euron maailmanlaajuista houkuttavuutta; pitää tärkeänä huomioida geopolitiikan rooli nykymaailmassa pohdittaessa euron kansainvälisen aseman vahvistamista, erityisesti silloin, kun valuutan kansainvälistyminen voi tuottaa myönteisiä turvallisuusvaikutuksia, mutta katsoo, että unionin olisi otettava huomioon ulko- ja puolustuspolitiikan alan voimavaransa, kun se edistää monenväliseen yhteistyöhön ja hyvään globaaliin hallintaan perustuvaa kansainvälistä järjestelmää;

18.  toteaa, että kolmansien maiden päätös soveltaa pakotteita yksipuolisesti voi aiheuttaa ekstraterritoriaalisten vaikutusten riskin ja asettaa haasteita EU:n ja sen jäsenvaltioiden itsenäiselle päätöksenteolle ja niiden sääntelyoikeudelle; korostaa, että euron kansainvälisen aseman vahvistaminen on keino suojautua kolmansien maiden asettamien pakotteiden vaikutuksilta; pitää tässä yhteydessä myönteisinä EU:n jo toteuttamia toimia, kuten EU:n ”estosäädöksen”(34) aktivointia ja kauppavaihtoa tukevan INSTEX-välineen perustamista; kehottaa komissiota jatkamaan sekä omien pakotteidensa tehokkuuteen että kolmansien maiden EU:n toimijoille asettamien pakotteiden ekstraterritoriaalisiin vaikutuksiin liittyvää työtään;

19.  on huolissaan siitä, että EU:n hajanainen institutionaalinen kehys ja sen kyvyttömyys puhua yhdellä äänellä kansainvälisissä laitoksissa saattavat heikentää unionin raha- ja finanssipolitiikan uskottavuutta ja hidastaa euroalueen elinten kehittämistä ja euron kansainvälisen aseman vahvistamista; muistuttaa, että EU:n edustusta monenvälisissä järjestöissä ja elimissä ja etenkin euroalueen edustusta IMF:ssä on sujuvoitettava ja kodifioitava, jotta voidaan laajentaa euron globaalia vaikutuspiiriä; katsoo, että niin kauan kuin edustuskysymystä ei ole ratkaistu, EU:n eri edustajien välisen koordinoinnin tehostaminen voisi edistää euron kansainvälistä asemaa; kehottaa komissiota tekemään yksityiskohtaisesti selkoa toimista, joita se on toteuttanut niiden ehdotusten johdosta, joita parlamentti esitti 12. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä;

Euron kansainvälistä asemaa vahvistavat politiikat

20.  korostaa, että euron kansainvälisen aseman vahvistaminen voisi osaltaan lisätä EU:n avointa strategista riippumattomuutta; kannustaa siksi suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön politiikkatoimenpiteitä, joilla edistetään euron kansainvälistä asemaa ja tuetaan tämänsuuntaisia markkinalähtöisiä muutoksia, samalla kun lujitetaan euroalueen sisäistä toimintaa ja yhteenkuuluvuutta ja edistetään tärkeiden ilmasto- ja kestävyystavoitteiden saavuttamista syrjäisten alueiden erityispiirteet huomioon ottaen;

21.  katsoo, että EMUn syventämisen ja viimeistelyn lisäksi euron kansainvälisen aseman vahvistamisen kannalta kriittisissä ja sitä edistävissä politiikoissa voitaisiin keskittyä muun muassa rahoituspalveluihin ja pääomamarkkinoihin, työmarkkinoihin, maksujärjestelmiin, kansainväliseen kauppaan, energiaan, digitalisaatioon, ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan; korostaa, että tällaisia politiikkoja toteutettaessa on pyrittävä saavuttamaan unionin yleiset tavoitteet;

22.  toteaa, että vahvat ja kilpailukykyiset rahoitusmarkkinat ovat keskeisessä asemassa valuutan kansainvälisen aseman vahvistamisessa, ja korostaa siksi tehokkaan, oikeasuhteisen ja ennakoitavissa olevan sääntelyn tarvetta tällä alalla;

23.  toteaa, että keskitetyn selvitystoiminnan markkinat ovat hyvin keskittyneet, ja toteaa, että erityisesti euromääräisten korkojohdannaisten selvitys on erittäin riippuvaista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneista keskusvastapuoliyhteisöistä; panee tässä yhteydessä merkille komission ajallisesti rajoitetun vastaavuuspäätöksen ja kannustaa alaa noudattamaan komission kehotusta vähentää vastuitaan ja riippuvuuttaan kolmansien maiden keskusvastapuolista, erityisesti euromääräisiä ja muiden unionin valuuttojen määräisiä OTC-johdannaisvastuita; tukee tältä osin EU:n keskusvastapuolten pyrkimyksiä parantaa selvitysvalmiuksiaan sekä komission, Euroopan valvontaviranomaisen ja EKP:n pyrkimyksiä auttaa ja kannustaa alaa yksilöimään ja poistamaan tulevina kuukausina kaikki sellaiset tekniset esteet, joiden vuoksi liiallisia vastuita ei voida siirtää EU:hun; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan on tärkeää tehdä sääntely-yhteistyötä, joka perustuu kauppa- ja yhteistyösopimuksen ulkopuoliseen vapaaehtoiseen ja ei-sitovaan kehykseen, joka mahdollistaisi vuoropuhelun kaikista asiaankuuluvista sääntelykysymyksistä kunnioittaen täysin kummankin osapuolen riippumatonta sääntely- ja valvontavaltaa;

24.  toteaa, että valuutan maailmanlaajuinen painoarvo on suoraan yhteydessä liikkeeseen laskevan maan asemaan maailmankaupassa; korostaa, että EU, joka on yksi maailman suurimmista kaupparyhmittymistä ja toimii avointen ja vapaiden kansainvälisten markkinoiden kehittämiseksi, voisi hyötyä valuuttansa kansainvälisen aseman vahvistumisesta; korostaa, että kannustamalla valitsemaan euro kaupankäyntivaluutaksi voidaan vähentää valuuttakurssiriskiä ja muita valuuttaan liittyviä kustannuksia, erityisesti eurooppalaisten pk-yritysten kannalta; toteaa kuitenkin, että vaikka EU:n yritykset ovat suuria ostajia ja tuottajia, keskeisillä strategisilla markkinoilla ne käyvät toisinaan kauppaa muussa valuutassa tai niillä on markkinarakenteiden ja polkuriippuvuuksien vuoksi vaikeuksia käydä kauppaa euroissa; panee merkille tehdyt tutkimukset, jotka osoittavat, että euron käyttö yrityksen laskutusvaluuttana riippuu monista tekijöistä, kuten yrityksen koosta ja sen sijoittautumismaasta, myytyjen tavaroiden homogeenisuudesta ja olemassa olevista toimitusketjuista; kehottaa siksi komissiota edistämään euron käyttöä liiketoimien hinnoittelussa ja laskutuksessa sekä hyödyntämään euromääräisten rahoitusvälineiden tarjoamia suuria mahdollisuuksia tekemällä aktiivisesti yhteistyötä yksityisten sidosryhmien ja kauppakumppanien kanssa ja edistämällä euron käyttöä EU:n kauppasopimuksissa; viittaa tässä yhteydessä myös unionin ilmasto- ja kestävyystavoitteiden sekä muiden asiaankuuluvien standardien mukaisten toimitusketjujen tarjoamiin mahdollisuuksiin;

25.  katsoo, että komissio voisi edelleen edistää euron käyttöä kauppahinnoittelussa ja laskutuksessa ja edistää euromääräisiä investointeja ylläpitämällä avointa vuoropuhelua yksityisten ja julkisten sidosryhmien, kansallisten viranomaisten ja yhteisösijoittajien kanssa ja tarjoamalla kattavaa tietoa ja ymmärrystä sen aloitteista ja erilaisista toimista, joilla pyritään vahvistamaan euroalueen ja euron houkuttavuutta ja kestävyyttä; pitää suotavana tehostaa eurooppalaisen talousdiplomatian vaikutusta vaihtamalla säännöllisesti tietoja G20-maiden sekä naapuruus- ja ehdokasmaiden kanssa, jotta voidaan määrittää konkreettisia, molempia osapuolia kiinnostavia politiikkatoimia euron aseman lujittamiseksi kolmansissa maissa;

26.  huomauttaa, että lisäämällä euromääräisinä neuvoteltujen energiasopimusten osuutta voitaisiin vahvistaa yhteisen rahan kansainvälistä asemaa ja tukea tätä tavoitetta edistäviä politiikkoja; korostaa tässä yhteydessä vihreän energian ja vihreiden hyödykkeiden markkinoiden suurta merkitystä edelläkävijöinä euromääräisessä maailmanlaajuisessa hyödykekaupassa, jossa EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat unionin päästöoikeudet auttavat vahvistamaan euron asemaa kansainvälisessä kaupassa ja saavuttamaan EU:n ilmastotavoitteet; kehottaa lisäksi toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan uusia innovatiivisia sopimuksia, jotka liittyvät erityisesti kestäviin energialähteisiin ja kehittyviin energiamarkkinoihin ja jotka tarjoavat mahdollisuuden tehdä yhä useampia energiasopimuksia euroissa ja vahvistaa näin euron kansainvälistä asemaa; kannustaa komissiota jatkamaan kuulemista ja teettämään edelleen tutkimuksia, joissa pyritään tunnistamaan mahdollisuudet lisätä euron käyttöä muilla aloilla, erityisesti liikenteessä, maataloudessa ja elintarvikealalla, jotta voidaan edelleen tukea ja edistää euron käyttöä tämäntyyppisissä sopimuksissa; kehottaa siksi toteuttamaan lisätoimia rahoitusmarkkinasääntöjen, myös rahoitusmarkkinadirektiivin(35) (MiFID II) ja rahoitusmarkkina-asetuksen(36) (MiFIR), tarkistamiseksi sekä yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan edelleen arvopaperimarkkinoiden avoimuuskehystä, jotta voidaan lisätä jälkimarkkinakaupankäyntiä euromääräisillä velkainstrumenteilla, sekä vertailuarvoasetusta, jotta voidaan tukea euromääräisten vertailuarvojen kehittämistä hyödykemarkkinoita varten ja vahvistaa euron asemaa viitevaluuttana;

27.  korostaa EKP:n roolia euroon kohdistuvan luottamuksen ylläpitämisessä ja rahapoliittisen riippumattomuuden turvaamisessa maailmanlaajuisesti sekä hintavakauden ylläpitämisessä; painottaa, että luottamusta lisää valuutta, jonka arvo säilyy pitkällä aikavälillä vakaana; painottaa hintavakaustavoitteiden saavuttamisen ja rahapolitiikan uskottavuuden suurta merkitystä; toteaa kuitenkin, että inflaatiotavoite on jäänyt järjestelmällisesti saavuttamatta;

28.  tähdentää, että kansainvälisen valuutan aseman saavuttamisen tärkeänä ennakkoehtona on euroalueen rahoitusmarkkinoiden vakaus; korostaa EKP:n rahapolitiikan vaikutuksia rahoitusmarkkinoiden vakauteen; pitää ilahduttavina EKP:n nopeita ja merkittäviä rahapoliittisia toimia covid-19-kriisin aiheuttamassa poikkeustilanteessa; toteaa, että EKP:n pikaiset toimet ovat vaikuttaneet myönteisesti euroalueen taloudelliseen tilanteeseen ja rahoitusvakauteen sekä euron houkuttavuuteen vakauttamalla rahoitusmarkkinoita, turvaamalla eurolikviditeetin saatavuuden, tukemalla rahoitusehtoja euroalueen taloudessa ja maailmanlaajuisesti sekä pönkittämällä markkinoiden luottamusta;

29.  korostaa swapjärjestelyjen ja repo-operaatioiden merkitystä pyrittäessä paikkaamaan eurorahoitusmarkkinoiden puutetta maailmanlaajuisesti, varmistamaan eurolikviditeetin riittävä saatavuus ja edistämään välillisesti euron kansainvälistä asemaa; katsoo tämän viestivän eurojärjestelmän sitoumuksesta tukea rahoitusmarkkinoiden likviditeettiä ja vakautta kriisiaikoina sekä sen rahapolitiikan sujuvaa välittymistä; kehottaa tältä osin EKP:tä laajentamaan edelleen swapjärjestelyjään euroalueen ulkopuolisiin naapurimaihin ja muihin maihin; kehottaa EKP:tä tutkimaan uusia tapoja vahvistaa euron kansainvälistä asemaa, jotta voidaan lisätä EKP:n politiikan riippumattomuutta globaalissa toimintaympäristössä ja myös EU:n talous- ja rahoitusalan päätöksenteon riippumattomuutta;

30.  korostaa, että eurooppalaiset pankit joutuvat huomattavan epäedulliseen asemaan, erityisesti vaikeissa markkinaolosuhteissa, kuten covid-19-kriisin alkuviikkoina, kun niiden on noudatettava eurooppalaisten keskusvastapuolten muissa valuutoissa kuin euroissa esittämiä vakuuksien muutospyyntöjä TARGET2-järjestelmän (euroalueen reaaliaikaisen bruttomaksujärjestelmän) sulkemisajan jälkeen; korostaa, että TARGET2-järjestelmän aukioloaikojen pidentäminen niin, että ne vastaisivat valuuttamarkkinoiden aukioloaikoja, vahvistaisi euron asemaa ja Euroopan pääomamarkkinoiden riippumattomuutta ja antaisi eurooppalaisille pankeille mahdollisuuden välttää turvautumista muuhun kuin euromääräiseen likviditeettiin keskusvastapuolen vakuusvaatimusten noudattamiseksi; on tyytyväinen TARGET2‑T2S-järjestelmän vahvistamiseen aukioloaikoja pidentämällä, jonka on määrä tapahtua marraskuussa 2022; kehottaa EKP:tä ja muita sidosryhmiä nopeuttamaan TARGET2-järjestelmän aukioloaikojen pidentämistä;

31.  toteaa, että EKP:n pääasiallinen tehtävä on ylläpitää hintavakautta ja sen toissijainen tehtävä on tukea yleistä talouspolitiikkaa unionissa ja täten edistää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määriteltyjen unionin tavoitteiden saavuttamista, ja korostaa, että näiden lisäksi sen tehtävänä on edistää maksu- ja selvitysjärjestelmien moitteetonta toimintaa; korostaa itsenäisten eurooppalaisten maksuratkaisujen merkitystä; kehottaa EKP:tä varmistamaan asianmukaisen tasapainon rahoitusalan innovoinnin ja vakauden sekä kuluttajansuojan välillä; pitää ilahduttavana 16 eurooppalaisen pankin aloitetta käynnistää eurooppalainen maksualoite, jolla pyritään luomaan yhtenäinen maksuratkaisu kuluttajille ja kauppiaille kaikkialla Euroopassa;

32.  pitää myönteisenä EKP:n raporttia digitaalisesta eurosta ja painottaa, että digitaalinen valuutta voi merkittävästi edesauttaa euron kansainvälisen aseman vahvistamista ja myös lisätä kansalaisten luottamusta yhteiseen rahaan; panee merkille EKP:n johtokunnan jäsenen ja eurojärjestelmän keskuspankin digitaalivaluuttaa käsittelevän korkean tason työryhmän (HLTF-CBDC) puheenjohtajan Fabio Panettan lausunnon, jonka mukaan digitaalinen euro ei korvaisi käteistä rahaa vaan täydentäisi sitä; kannustaa EKP:tä jatkamaan digitaalista euroa koskevaa työtään ja odottaa kiinnostuneena prosessin seuraavaa vaihetta EKP:ssä, jota varten odotetaan EKP:n neuvoston päätöstä vuoden 2021 puolivälissä; korostaa, että on tärkeää varmistaa kyberuhkien sietokyvyn ja kyberturvallisuuden korkea taso, ja tukee EKP:n pyrkimyksiä edistää asiaa; pyytää lisäksi arvioimaan digitaalisen valuutan käytön hyötyjä ja haittoja, jotta voidaan saavuttaa tasapaino maailmanlaajuisen kilpailukyvyn, innovoinnin, turvallisuuden ja yksityisyyden välillä;

33.  tähdentää, että euron vahvempaa asemaa digitaaliaikana on tuettava innovatiivisilla digitaalisilla rahoitusratkaisuilla ja tehokkailla euromääräisillä digitaalisilla maksuilla; kehottaa edistämään tätä panemalla täytäntöön digitaalista rahoitusta ja vähittäismaksuja koskevia kokonaisvaltaisia strategioita; katsoo, että digitalisaatiota silmällä pitäen EU:n olisi otettava käyttöön rahoitusvakauden turvaava kehys, jossa noudatetaan korkeimpia kyberturvallisuus- ja kuluttajansuojanormeja, mukaan lukien yksityisyyden suoja ja tietosuoja, sekä suojellaan heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä, kuten ikääntyneitä ja vammaisia henkilöitä, joilla saattaa olla ongelmia uuden teknologian käytössä; korostaa, että rahanpesun torjuntaa on jatkettava perustamalla Euroopan tason valvontaelin ja rahanpesun selvittelykeskus ja jättämällä jäähyväiset taloudelliselle nationalismille, johon alan nykyinen hajautettu valvontajärjestelmä perustuu; antaa tunnustusta Euroopan pankkiviranomaisen pyrkimyksistä perustaa rahanpesun vastaisia kollegioita, jotta valvojat voivat sopia yhteisestä lähestymistavasta, johon kuuluvat muun muassa koordinoidut toimet, tietojen jakaminen ja riskinarviointi;

34.  panee merkille kryptovarojen käyttöönoton ja pitää tärkeänä seurata niiden kehitystä ja stablecoin-virtuaalivaluuttojen rahapoliittiselle suvereniteetille aiheuttamia riskejä; antaa kiitosta keskuspankkien, muiden viranomaisten ja järjestöjen toteuttamasta kryptovarojen seurannasta; korostaa, että EU:n tasolla on annettava selkeitä ja johdonmukaisia ohjeita nykyisistä sääntely- ja vakavaraisuusprosesseista, sillä näin voidaan edistää innovointia, turvata rahoitusvakaus ja ylläpitää kuluttajansuojaa; pitää tässä yhteydessä tervetulleena komission ehdotusta asetukseksi, jolla pyritään parantamaan kryptovarojen sääntelykohtelun oikeusvarmuutta;

35.  panee tyytyväisenä merkille 19. tammikuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Euroopan talous- ja rahoitusjärjestelmä: lisää läpinäkyvyyttä, vakautta ja häiriönsietokykyä”, jossa esitetään kattava strategia EU:n avoimen strategisen riippumattomuuden vahvistamiseksi makrotaloudessa ja rahoitusmarkkinoilla; kannattaa erityisesti komission ehdottamia avaintoimia euron maailmanlaajuisen käytön edistämiseksi;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 306, 21.9.2020, s. 1.
(2) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 76.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0266.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0265.
(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0305.
(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0165.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0034.
(8) https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/state_of_the_union_fi.pdf
(9) https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/Report_on_a_digital_euro~4d7268b458.en.pdf
(10) https://ec.europa.eu/info/publications/2020-commission-work-programme-key-documents_fi
(11) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2020/652751/IPOL_STU(2020)652751_EN.pdf
(12) https://scholar.harvard.edu/files/rogoff/files/nber26760_why_is_euro_punching_below_its_weight.pdf
(13) https://www.bruegel.org/2020/06/is-the-covid-19-crisis-an-opportunity-to-boost-the-euro-as-a-global-currency/
(14) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2019/624431/IPOL_STU(2019)624431_EN.pdf
(15) https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2020/03/05/keynote-speech-at-europe-s-next-stage-at-the-centre-for-european-policy-studies-ideas-lab-2020/pdf
(16) https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2019/12/13/remarks-by-president-charles-michel-after-the-european-council-meetings-on-13-december-2019/
(17) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/IDAN/2020/648806/IPOL_IDA(2020)648806_EN.pdf
(18) https://www.ecb.europa.eu/press/key/date/2020/html/ecb.sp200608~4225ba8a1b.fi.html
(19) https://www.ecb.europa.eu/press/key/date/2020/html/ecb.sp200707~3eebd4e721.fi.html
(20) https://eml.berkeley.edu/~eichengr/managing_multiple_res_curr_world.pdf
(21) https://www.bruegel.org/2018/12/the-international-role-of-the-euro/
(22) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2020/646139/EPRS_STU(2020)646139_EN.pdf
(23) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/BRIE/2019/637969/EPRS_BRI(2019)637969_EN.pdf
(24) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/BRIE/2020/651369/IPOL_BRI(2020)651369_EN.pdf
(25) https://data.imf.org/?sk=E6A5F467-C14B-4AA8-9F6D-5A09EC4E62A4
(26) https://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/10868691/2-19052020-BP-EN.pdf/bb14f7f9-fc26-8aa1-60d4-7c2b509dda8e
(27) https://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/10569467/6-16092020-AP-EN.pdf/861498a9-16ca-3fd1-6434-aee64bfa7192
(28) Marraskuussa 2019 tehdyn Flash-eurobarometrin 481 mukaan euron kannatus on noussut: kaksi kolmasosaa vastaajista pitää euron käyttöönottoa hyvänä asiana maalleen, mikä on kolmessatoista maassa enemmän (ja neljässä maassa vähemmän) kuin vuonna 2018.
(29) Euroa käyttävät virallisena valuuttana Euroopan unionin kanssa tehdyn virallisen sopimuksen perusteella Monacon ruhtinaskunta, San Marinon tasavalta, Vatikaanivaltio, Andorran ruhtinaskunta sekä Saint-Pierre ja Miquelon ja Saint-Barthélemyn yhteisö, jotka ovat molemmat EU:n ulkopuolisia Ranskan merentakaisia alueita.
(30) Euro on korvannut Saksan markan Kosovon ja Montenegron tosiasiallisena kansallisena valuuttana.
(31) IMF:n 30. syyskuuta 2020 julkaistujen COFER-tietojen mukaan kansainvälisistä valuuttavarannoista 20,27 prosenttia on euromääräisiä, 61,26 prosenttia on Yhdysvaltain dollareina ja 2,05 prosenttia renminbeinä.
(32) Euroa käytetään laskutusvaluuttana 30 prosentissa kansainvälisen tavarakaupan liiketoimista, mutta sen käyttö on edelleen vähäistä silloin, kun liiketoimet eivät koske euroaluetta, toisin kuin Yhdysvaltain dollarin tapauksessa.
(33) EKP:n kesäkuussa 2020 antaman euron kansainvälistä asemaa tarkastelevan raportin mukaan euromääräisten velkapaperien osuus kansainvälisten velkapaperien kannasta oli vuoden 2019 lopussa 22 prosenttia ja se on laskenut 2000-luvun puolivälistä lähtien, kun taas Yhdysvaltain dollarin osuus on kasvanut jatkuvasti ja oli noin 64 prosenttia.
(34) Neuvoston asetus (EY) N:o 2271/96, annettu 22. marraskuuta 1996, tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta (EYVL L 309, 29.11.1996, s. 1).
(35) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15. toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).
(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15. toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84).


Komission kertomus yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanosta kaksi vuotta sen soveltamisen aloittamisesta
PDF 168kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 komission kertomuksesta yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanosta kaksi vuotta sen soveltamisen aloittamisesta (2020/2717(RSP))
P9_TA(2021)0111B9-0211/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan,

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(1) (yleinen tietosuoja-asetus),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2020 annetun komission julkilausuman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Tietosuojasäännöt kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja EU:n digitaalisen muutoksen edistäjänä – yleistä tietosuoja-asetusta sovellettu kaksi vuotta”,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Tietosuojasäännöt kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja EU:n digitaalisen muutoksen edistäjänä – yleistä tietosuoja-asetusta sovellettu kaksi vuotta” (COM(2020)0264),

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Tietosuojasäännöt luottamuksen rakentajana EU:ssa ja sen ulkopuolella – tilannekatsaus” (COM(2019)0374),

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2020 hyväksytyn Euroopan tietosuojaneuvoston panoksen 97 artiklan mukaiseen yleisen tietosuoja-asetuksen arviointiin(2),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2019 päivätyn tietosuojaneuvoston ensimmäisen katsauksen yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanoon sekä kansallisten valvontaviranomaisten tehtäviin ja keinoihin(3),

–  ottaa huomioon tietosuojaneuvoston yleisen tietosuoja-asetuksen 70 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti hyväksymät suuntaviivat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että yleistä tietosuoja-asetusta on sovellettu 25. toukokuuta 2018 lähtien; toteaa, että Sloveniaa lukuun ottamatta kaikki jäsenvaltiot ovat antaneet uutta lainsäädäntöä tai mukauttaneet kansallista tietosuojalainsäädäntöään;

B.  toteaa, että perusoikeusviraston toteuttaman perusoikeusselvityksen mukaan ihmiset ovat yhä tietoisempia yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisista oikeuksistaan; ottaa huomioon, että vaikka organisaatiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä helpottaakseen rekisteröidyn oikeuksien käyttämistä, ihmisillä on edelleen vaikeuksia, kun he yrittävät käyttää näitä oikeuksia ja erityisesti oikeutta saada pääsy tietoihin sekä oikeutta siirrettävyyteen ja parempaan läpinäkyvyyteen;

C.  ottaa huomioon, että valvontaviranomaisten saamien valitusten määrä on kasvanut valtavasti sen jälkeen, kun yleistä tietosuoja-asetusta alettiin soveltaa; toteaa tämän osoittavan, että rekisteröidyt ovat entistä tietoisempia oikeuksistaan ja haluavat suojella henkilötietojaan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti; toteaa tämän osoittavan myös, että laittomia tietojenkäsittelytoimia toteutetaan edelleen paljon;

D.  ottaa huomioon, että monet yritykset ovat käyttäneet yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon ja soveltamisen välistä siirtymäkautta tietojen ”kevätsiivoukseen” arvioidakseen, mitä tietojenkäsittelytoimia itse asiassa toteutetaan ja millaista tietojenkäsittelyä ei välttämättä enää tarvita tai voida perustella;

E.  toteaa, että monet tietosuojaviranomaiset eivät pysty selviytymään kaikista valituksista; huomauttaa, että monilla tietosuojaviranomaisilla on liian vähän henkilökuntaa ja resursseja sekä riittämätön määrä tietotekniikan asiantuntijoita;

F.  ottaa huomioon, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa todetaan, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi sovitettava yhteen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, muun muassa journalistista, akateemista, taiteellista ja kirjallista ilmaisua, koskevat säännöt ja oikeus henkilötietojen suojaan; ottaa huomioon, että 85 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi säädettävä poikkeuksista, jotka koskevat tietojen käsittelyä journalistisia tarkoituksia tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten, jos ne ovat tarpeen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden sovittamiseksi yhteen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa;

G.  toteaa, että journalististen lähteiden suojelu on lehdistönvapauden kulmakivi, kuten myös Euroopan tietosuojaneuvosto on korostanut; katsoo, että yleistä tietosuoja-asetusta ei pitäisi käyttää väärin toimittajia vastaan eikä tiedonsaannin rajoittamiseksi; toteaa, että kansalliset viranomaiset eivät saisi missään tapauksessa käyttää sitä tiedotusvälineiden vapauden tukahduttamiseen;

Yleiset huomautukset

1.  on ilahtunut siitä, että yleisestä tietosuoja-asetuksesta on tullut henkilötietojen suojan globaali normi ja että se osaltaan edistää lähentymistä normien kehittämisessä; pitää myönteisenä, että yleinen tietosuoja-asetus on nostanut EU:n tietosuojaa koskevien kansainvälisten keskustelujen eturintamaan ja että eräät kolmannet maat ovat mukauttaneet tietosuojalainsäädäntöään yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiseksi; huomauttaa, että Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimus nro 108 on mukautettu yleiseen tietosuoja-asetukseen (”yleissopimus 108+”) ja että sen on allekirjoittanut jo 42 maata; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tätä tilaisuutta hyväkseen edistääkseen YK:n, OECD:n, G8-maiden ja G20-ryhmän tasolla eurooppalaisiin arvoihin ja periaatteisiin perustuvien kansainvälisten normien luomista yleistä tietosuoja-asetusta kuitenkaan heikentämättä; korostaa, että Euroopan määräävä asema tällä alalla auttaisi maanosaamme puolustamaan paremmin kansalaistemme oikeuksia, suojelemaan arvojamme ja periaatteitamme, edistämään luotettavaa digitaalista innovointia ja nopeuttamaan talouskasvua välttämällä hajanaisuutta;

2.  katsoo, että kaksi vuotta sen jälkeen, kun yleistä tietosuoja-asetusta alettiin soveltaa, voidaan todeta sen olleen kaiken kaikkiaan menestys, ja on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tässä vaiheessa ei ole tarpeen päivittää tai tarkistaa lainsäädäntöä;

3.  toteaa, että komission seuraavaan arviointiin saakka on keskityttävä edelleen täytäntöönpanon parantamiseen sekä toimiin, joilla lujitetaan yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamisen valvontaa;

4.  toteaa, että on valvottava tarkkaan ja tehokkaasti yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamista suurilla digitaalisilla alustoilla, integroituneissa yrityksissä ja muissa digitaalisissa palveluissa, erityisesti verkkomainonnan, mikrokohdentamisen, algoritmisen profiloinnin sekä sisällön järjestämisen, levittämisen ja amplifioinnin aloilla;

Käsittelyn oikeusperusta

5.  korostaa, että kaikki yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa vahvistetut kuusi oikeusperustetta ovat yhtä lailla päteviä henkilötietojen käsittelyssä ja että sama käsittelytoimi voi kuulua useamman kuin yhden perusteen piiriin; kehottaa valvontaviranomaisia täsmentämään, että rekisterinpitäjien on sovellettava vain yhtä oikeusperustetta kuhunkin käsittelytoimen tarkoitukseen, ja täsmentämään, miten kutakin oikeusperustetta sovelletaan niiden käsittelytoimiin; on huolestunut siitä, että rekisterinpitäjät mainitsevat tietosuojaselosteessaan usein yleisen tietosuoja-asetuksen kaikki oikeusperusteet antamatta lisäselvityksiä ja viittaamatta kyseiseen erityiseen käsittelytoimeen; katsoo, että tällainen käytäntö estää rekisteröityjä ja valvontaviranomaisia arvioimasta, ovatko nämä oikeusperusteet asianmukaisia; muistuttaa, että erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä varten on määritettävä 6 artiklan mukainen lainmukainen peruste ja erillinen 9 artiklan mukainen käsittelyn edellytys; muistuttaa rekisterinpitäjiä niiden lakisääteisestä velvoitteesta tehdä tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi, kun tietojen käsittely todennäköisesti aiheuttaa luonnollisen henkilön oikeuksien ja vapauksien kannalta korkean riskin;

6.  muistuttaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisesta lähtien ”suostumuksella” on tarkoitettu mitä tahansa vapaaehtoista, yksilöityä, tietoista ja yksiselitteistä rekisteröidyn tahdonilmaisua; korostaa, että tämä koskee myös sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä; toteaa, että pätevän suostumuksen antamista vaarantavat vieläkin ns. pimeiden kaavojen käyttö, kaikkialle ulottuva seuranta ja muut epäeettiset käytännöt; on huolestunut siitä, että ihmisiin kohdistuu usein taloudellinen paine antaa suostumus alennuksia tai muita kaupallisia tarjouksia vastaan tai että heidät pakotetaan antamaan suostumus kytkemällä palvelun käyttö tiettyjen sopimusehtojen noudattamiseen, mikä on vastoin yleisen tietosuoja-asetuksen 7 artiklaa; palauttaa mieliin tietosuojaneuvoston yhdenmukaistetut säännöt siitä, mitä pätevällä suostumuksella tarkoitetaan, ja toteaa, että niillä korvataan monien kansallisten tietosuojaviranomaisten erilaiset tulkinnat ja vältetään hajanaisuus digitaalisilla sisämarkkinoilla; palauttaa mieliin myös tietosuojaneuvoston ja komission suuntaviivat, joissa todetaan, että kun rekisteröity on alun perin antanut suostumuksensa mutta henkilötietoja käsitellään myöhemmin eri tarkoitukseen kuin se, johon rekisteröity on antanut suostumuksensa, alkuperäinen suostumus ei voi oikeuttaa myöhempää käsittelyä, sillä suostumus voi olla pätevä vain, jos se perustuu tietoon ja koskee tiettyä käsittelytoimea; panee merkille tietosuojaneuvoston tulevat suuntaviivat, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyä tieteellistä tutkimusta varten ja joilla täsmennetään yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 50 kappaleen merkitystä;

7.  on huolestunut siitä, että ”oikeutetut edut” mainitaan usein virheellisesti käsittelyn oikeusperusteena; huomauttaa, että rekisterinpitäjät vetoavat edelleen oikeutettuihin etuihin toteuttamatta vaadittua asiaan liittyvien etujen punnintaa, johon sisältyy perusoikeuksien arviointi; on erityisen huolestunut siitä, että eräät jäsenvaltiot ovat antamassa kansallista lainsäädäntöä, jossa määritetään oikeutettujen etujen perusteella tapahtuvan käsittelyn edellytykset säätämällä rekisterinpitäjän ja asianomaisten henkilöiden etujen tasapainottamisesta, kun taas yleisessä tietosuoja-asetuksessa velvoitetaan jokainen rekisterinpitäjä suorittamaan tällainen punninta erikseen ja hyödyntämään tätä oikeusperustetta; on huolestunut siitä, että eräissä oikeutetuista eduista tehdyissä kansallisissa tulkinnoissa ei ole otettu huomioon johdanto-osan 47 kappaletta vaan niillä tosiasiallisesti kielletään käsittely oikeutettujen etujen perusteella; on ilahtunut siitä, että tietosuojaneuvosto on jo aloittanut työn saattaakseen ajan tasalle 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän lausunnon, joka koskee oikeutettujen etujen soveltamista käsittelyn oikeusperusteena, puuttuakseen komission kertomuksessa esille tuotuihin kysymyksiin;

Rekisteröidyn oikeudet

8.  korostaa, että on tarpeen helpottaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjen yksilöllisten oikeuksien käyttöä, kuten tietojen siirrettävyyttä tai oikeuksia automaattisen käsittelyn yhteydessä, profilointi mukaan lukien; suhtautuu myönteisesti tietosuojaneuvoston suuntaviivoihin automaattisesta päätöksenteosta ja tietojen siirrettävyydestä; huomauttaa, että oikeutta tietojen siirrettävyyteen ei ole kaikilta osin pantu täytäntöön useilla aloilla; kehottaa tietosuojaneuvostoa kannustamaan verkkoalustoja luomaan kaikille niiden perustana oleville digitaalisille alustoille keskitetyn yhteyspisteen, josta käyttäjien pyynnöt voidaan välittää oikealle vastaanottajalle; huomauttaa, että tietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti sillä, että pannaan täytäntöön oikeus pysyä nimettömänä, estetään tehokkaasti tietojen luvaton luovuttaminen, identiteettivarkaudet ja muut henkilötietojen väärinkäytön muodot;

9.  korostaa, että tiedonsaantioikeuden noudattaminen edellyttää, että yritykset antavat tietoja tiiviisti esitetyssä, läpinäkyvässä, helposti ymmärrettävässä ja saatavilla olevassa muodossa ja että ne välttävät juridista lähestymistapaa laatiessaan tietosuojaselosteita; on huolestunut siitä, että eräät yritykset rikkovat edelleen yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan eivätkä toimita kaikkia tietosuojaneuvoston suosittelemia merkityksellisiä tietoja, mukaan lukien luettelo niiden tahojen nimistä, joiden kanssa ne jakavat tietoja; muistuttaa, että velvoite antaa yksinkertaisia ja helposti saatavilla olevia tietoja on erityisen ehdoton, kun kyse on lapsista; on huolestunut siitä, että asianmukaisesti toimivista mekanismeista, jotka mahdollistavat rekisteröityjen pääsyn tietoihin, on yleisesti ottaen pulaa; huomauttaa, että yksittäiset ihmiset eivät usein pysty pakottamaan internetalustoja paljastamaan heille heidän käyttäytymisprofiiliaan; on huolestunut siitä, että yritykset ovat aivan liian usein tietämättömiä siitä, että myös päättelemällä saadut tiedot ovat henkilötietoja, joihin sovelletaan kaikkia yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia suojatoimia;

Pienet yritykset ja organisaatiot

10.  panee merkille, että eräiden sidosryhmien mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen on ollut erityisen haastavaa pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille), startup-yrityksille, järjestöille ja yhdistyksille, mukaan lukien koulut, kerhoille ja seuroille; huomauttaa kuitenkin, että monet yleisessä tietosuoja-asetuksessa olevista oikeuksista ja velvoitteista eivät ole uusia vaan ne olivat voimassa jo direktiivin 95/46/EY(4) nojalla, joskin niiden noudattamista valvottiin vain harvoin; katsoo, että yleinen tietosuoja-asetus ja sen täytäntöönpanon valvonta eivät saa aiheuttaa sääntöjä noudattaville pienemmille yrityksille tahattomia seurauksia, joita suurille yrityksille taas ei aiheutuisi; katsoo, että kansallisten viranomaisten taholta ja komission tiedotuskampanjoissa olisi tarjottava enemmän tukea, tietoa ja koulutusta, jotta voidaan auttaa lisäämään tietämystä, parantamaan täytäntöönpanoa ja lisäämään tietoisuutta yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksista ja tarkoituksesta;

11.  huomauttaa, että pk-yrityksille, startup-yrityksille, järjestöille ja yhdistyksille, mukaan lukien koulut, kerhoille ja seuroille ei ole olemassa poikkeuksia vaan että ne kuuluvat yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan; kehottaakin tietosuojaneuvostoa antamaan selkeää tietoa, jotta vältetään sekaannukset yleisen tietosuoja-asetuksen tulkinnasta, ja luomaan käytännön välineen, jolla helpotetaan yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanoa pk-yrityksissä, startup-yrityksissä, järjestöissä ja yhdistyksissä, mukaan lukien koulut, kerhoissa ja seuroissa, joissa käsittelytoimiin liittyy vähäinen riski; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan tietosuojaviranomaisten saataville riittävästi resursseja, jotta ne voivat levittää tietämystä näistä käytännön välineistä; kannustaa tietosuojaneuvostoa kehittämään tietosuojaselosteita varten mallipohjia, joita järjestöt voivat käyttää osoittaessaan, että ne noudattavat yleistä tietosuoja-asetusta käytännössä, ilman että niiden tarvitsee turvautua kalliisiin kolmansien osapuolten palveluihin;

Sääntöjen noudattamisen valvonta

12.  ilmaisee huolensa siitä, että yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamisen valvonta kansallisissa tietosuojaviranomaisissa on epätasaista ja toisinaan olematonta, vaikka asetusta alettiin soveltaa yli kaksi vuotta sitten, ja pitääkin valitettavana, että täytäntöönpanon valvonnan tilanne ei ole merkittävästi parantunut verrattuna direktiivin 95/46/EY aikana vallinneeseen tilanteeseen;

13.  panee merkille, että eri rikkomuksista tehtiin noin 275 000 valitusta ja määrättiin 785 hallinnollista sakkoa yleisen tietosuoja-asetuksen 18 ensimmäisen soveltamiskuukauden aikana, mutta huomauttaa, että vain hyvin pieni osa tehdyistä valituksista on toistaiseksi johtanut jatkotoimiin; on tietoinen henkilötietojen tietoturvaloukkausten aiheuttamista ongelmista ja palauttaa mieliin tämänhetkisen tietosuojaneuvoston ohjeistuksen, jossa selkiytetään muun muassa tietoturvaloukkauksesta valvontaviranomaiselle ja rekisteröidylle ilmoittamisen määräaikoja sekä oikeussuojakeinoja; huomauttaa, että eurooppalainen vakiomuotoinen lomake, jolla voidaan ilmoittaa tietoturvaloukkauksesta, voisi auttaa yhdenmukaistamaan erilaisia kansallisia toimintatapoja; pitää kuitenkin valitettavana, että sakkojen määrä vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa ja että eräät suurille yrityksille määrätyt sakot ovat liian pieniä, jotta niillä olisi haluttu pelotevaikutus tietoturvaloukkauksiin; kehottaa tietosuojaviranomaisia tehostamaan tietoturvaloukkausten valvontaa, niihin liittyviä syytetoimia ja niistä määrättäviä seuraamuksia ja hyödyntämään täysin yleisen tietosuoja-asetuksen mahdollisuuksia määrätä sakkoja ja käyttää muita korjaavia toimenpiteitä; korostaa, että käsittelyn kieltämisellä tai velvoitteella poistaa yleisen tietosuoja-asetuksen vastaisella tavalla saadut henkilötiedot voi olla yhtä suuri tai jopa suurempi pelotevaikutus kuin sakoilla; kehottaa komissiota ja tietosuojaneuvostoa yhdenmukaistamaan seuraamukset suuntaviivoilla ja selkeillä kriteereillä, kuten Saksan valvontaviranomaisten kokouksessa on tehty, jotta voidaan lisätä oikeusvarmuutta ja estää yritysten sijoittautuminen paikkoihin, joissa määrätään vähäisimmät seuraamukset;

14.  on huolestunut tapausten tutkinnan kestosta eräiden tietosuojaviranomaisten kohdalla ja sen kielteisistä vaikutuksista tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja kansalaisten luottamukseen; kehottaa tietosuojaviranomaisia nopeuttamaan tapausten ratkaisemista ja hyödyntämään kaikkia yleisen tietosuoja-asetuksen tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti silloin, kun on kyse järjestelmällisistä ja jatkuvista rikkomuksista, myös niistä, joihin liittyy hyötymisintressi ja jotka koskevat suurta määrää rekisteröityjä;

15.  on huolestunut siitä, että 21 jäsenvaltion valvontaviranomaiset yhteensä 31:stä yleistä tietosuoja-asetusta soveltavasta valtiosta, joihin kuuluvat toisin sanoen kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot, Euroopan talousalueen maat ja Yhdistynyt kuningaskunta, ovat nimenomaisesti todenneet, ettei niillä ole riittäviä teknisiä, taloudellisia ja henkilöresursseja, tiloja eikä infrastruktuuria, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien suorittamiseksi ja valtuuksien käyttämiseksi tehokkaasti; on huolestunut siitä, että useimmilta valvontaviranomaisilta eri puolilla EU:ta puuttuu erityistä teknistä henkilöstöä, mikä vaikeuttaa tutkintaa ja täytäntöönpanon valvontaa; panee huolestuneena merkille, että valvontaviranomaiset ovat lujilla, koska niiden henkilötietojen suojeluun liittyvien tehtävien ja tähän käytettävissä olevien resurssien välillä on kasvava epäsuhta; huomauttaa, että digitaalisista palveluista tulee koko ajan yhä monimutkaisempia, mihin on syynä tekoälyn kaltaisten innovaatioiden lisääntyvä käyttö (mikä pahentaa tietojenkäsittelyn rajalliseen läpinäkyvyyteen liittyvää ongelmaa, erityisesti algoritmikoulutuksessa); pitääkin tärkeänä, että EU:n valvontaviranomaisilla samoin kuin tietosuojaneuvostolla on riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit, jotta ne pystyvät nopeasti mutta perusteellisesti käsittelemään kasvavan määrän resurssi-intensiivisiä ja monimutkaisia tapauksia ja koordinoimaan ja helpottamaan yhteistyötä kansallisten tietosuojaviranomaisten välillä, seuraamaan asianmukaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamista ja suojelemaan perusoikeuksia ja -vapauksia; ilmaisee huolensa siitä, että tietosuojaviranomaisten erityisesti suurten teknologiayritysten tuloihin nähden riittämättömät resurssit voivat johtaa sovitteluratkaisuja koskeviin sopimuksiin, sillä tämä rajoittaa pitkien ja hankalien menettelyjen kustannuksia;

16.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta velvoittaa suuret monikansalliset teknologiayritykset maksamaan omasta valvonnastaan ottamalla käyttöön EU:n digitaalivero;

17.  panee huolestuneena merkille, että puutteet tietosuojaviranomaisten harjoittamassa valvonnassa ja se, ettei komissio ole puuttunut tietosuojaviranomaisten resurssipulaan, jättää valvontavastuun yksittäisille kansalaisille, jotka joutuvat näin saattamaan tietosuojakanteet tuomioistuimen käsiteltäväksi; on huolestunut siitä, että tuomioistuimet määräävät joskus korvauksia yksittäisille kantajille ilman, että ne määräisivät organisaatiota tai yritystä ratkaisemaan rakenteelliset ongelmat; katsoo, että yksityisoikeudellinen täytäntöönpano voi synnyttää merkittävää oikeuskäytäntöä muttei korvaa tietosuojaviranomaisten harjoittamaa täytäntöönpanon valvontaa eikä komission toimia resurssipulan korjaamiseksi; pitää valitettavana, että kyseiset jäsenvaltiot rikkovat yleisen tietosuoja-asetuksen 52 artiklan 4 kohtaa; kehottaakin jäsenvaltioita noudattamaan niillä yleisen tietosuoja-asetuksen 52 artiklan 4 kohdan nojalla olevaa lakisääteistä velvoitetta myöntää riittävät varat tietosuojaviranomaisilleen, jotta ne voivat tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ja varmistaa Euroopassa tasapuoliset toimintaedellytykset yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanon valvonnassa; pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä käynnistänyt rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole täyttäneet yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia velvoitteitaan, ja kehottaa komissiota tekemään näin viipymättä; kehottaa komissiota ja tietosuojaneuvostoa toteuttamaan jatkotoimia 24. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon johdosta ja arvioimaan yleisen tietosuoja-asetuksen toimivuuden sekä sen täytäntöönpanon valvonnan;

18.  pitää valitettavana, että suurin osa jäsenvaltioista päätti olla panematta täytäntöön yleisen tietosuoja-asetuksen 80 artiklan 2 kohtaa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita hyödyntämään 80 artiklan 2 kohtaa ja panemaan täytäntöön oikeuden tehdä valituksia ja viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ilman rekisteröidyn valtuutusta; kehottaa jäsenvaltioita selventämään valituksen tekijöiden asemaa menettelyissä valvontaviranomaisiin sovellettavassa kansallisia hallintomenettelyjä koskevassa lainsäädännössä; huomauttaa, että tällöin olisi selvennettävä, että valituksen tekijöillä ei ole pelkästään passiivista roolia menettelyssä vaan heidän olisi voitava toimia eri vaiheissa;

Yhteistyö ja yhdenmukaisuus

19.  huomauttaa, että heikko täytäntöönpanon valvonta on erityisen ilmeistä rajatylittävissä valituksissa, ja pitää valitettavana, että 14 jäsenvaltiossa tietosuojaviranomaisilla ei ole asianmukaisia resursseja osallistua yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismeihin; kehottaa tietosuojaneuvostoa tehostamaan toimiaan yleisen tietosuoja-asetuksen 60 ja 63 artiklan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja muistuttaa valvontaviranomaisia siitä, että ne voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa käyttää 66 artiklassa säädettyä kiireellistä menettelyä ja erityisesti hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä;

20.  korostaa yhden luukun järjestelmän merkitystä oikeusvarmuuden tarjoamisessa ja niin yritysten kuin kansalaistenkin hallinnollisen taakan keventämisessä; ilmaisee kuitenkin syvän huolensa tämän järjestelmän toimivuudesta, kun on kyse etenkin Irlannin ja Luxemburgin tietosuojaviranomaisten roolista; toteaa, että nämä tietosuojaviranomaiset vastaavat suuren tapausmäärän käsittelystä, koska monet teknologiayritykset ovat rekisteröineet EU:n pääkonttorinsa Irlantiin tai Luxemburgiin; on erityisen huolissaan siitä, että Irlannin tietosuojaviranomainen yleensä päättää useimmat tapaukset sovitteluratkaisuun määräämättä seuraamuksia ja että Irlannille vuonna 2018 siirretyt tapaukset eivät ole edenneet edes yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklan 3 kohdan mukaiseen päätösehdotusvaiheeseen; kehottaa näitä tietosuojaviranomaisia nopeuttamaan merkittävistä tapauksista käynnissä olevia tutkimuksia, jotta EU:n kansalaisille voidaan osoittaa, että tietosuoja on täytäntöönpanokelpoinen oikeus EU:ssa; huomauttaa, että yhden luukun järjestelmän onnistuminen riippuu siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa tietosuojaviranomaiset voivat käyttää yksittäisten rajatylittävien tapausten käsittelyyn ja niitä koskevaan yhteistyöhön tietosuojaneuvostossa, ja että poliittisen tahdon ja resurssien puuttumisella on välittömiä seurauksia sen suhteen, missä määrin järjestelmä voi toimia asianmukaisesti;

21.  panee merkille epäjohdonmukaisuudet jäsenvaltioiden suuntaviivojen ja tietosuojaneuvoston suuntaviivojen välillä; huomauttaa, että kansalliset tietosuojaviranomaiset voivat päätyä yleisen tietosuoja-asetuksen erilaisiin tulkintoihin, jotka johtavat soveltamiseroihin jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että tämä tilanne tuo yrityksille maantieteellistä etua ja myös haittaa; kehottaa komissiota arvioimaan, haittaavatko kansalliset hallintomenettelyt yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklassa tarkoitetun yhteistyön täysimääräistä tehokkuutta sekä sen tehokasta täytäntöönpanoa; kehottaa tietosuojaviranomaisia pyrkimään johdonmukaisiin tulkintoihin ja ohjeisiin tietosuojaneuvoston avulla; kehottaa erityisesti tietosuojaneuvostoa laatimaan peruslinjaukset yhteiselle hallintomenettelylle valitusten käsittelemiseksi rajatylittävissä tapauksissa 60 artiklassa tarkoitetun yhteistyön puitteissa; toteaa, että tällöin olisi noudatettava ohjeita tutkinnan toteuttamisen ja päätösten tekemisen yhteisistä määräajoista; kehottaa tietosuojaneuvostoa vahvistamaan yhdenmukaisuusmekanismia ja tekemään siitä pakollisen yleisesti sovellettavissa asioissa tai tapauksissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, jotta vältetään yksittäisten tietosuojaviranomaisten epäjohdonmukaiset toimintatavat ja päätökset, sillä tämä vaarantaisi yleisen tietosuoja-asetuksen yhdenmukaisen tulkinnan ja soveltamisen; katsoo, että tällainen yhteinen tulkinta, soveltaminen ja ohjeistus edesauttaa digitaalisten sisämarkkinoiden perustamista ja menestymistä;

22.  kehottaa tietosuojaneuvostoa julkaisemaan kokoustensa esityslistat etukäteen ja toimittamaan kokouksistaan yksityiskohtaisemmat yhteenvedot kansalaisille ja parlamentille;

Yleisen tietosuoja-asetuksen hajanainen täytäntöönpano

23.  pitää valitettavana, että valinnaisten täsmennyslausekkeiden käyttö jäsenvaltioissa (esimerkiksi käsittely yleisen edun mukaisesti tai viranomaisissa jäsenvaltion lainsäädännön perusteella sekä suostumuksen antamiseen vaadittava lapsen ikä) on haitannut tietosuojan täysimääräisen yhdenmukaistamisen saavuttamista ja yritysten erilaisten markkinaolosuhteiden poistamista kaikkialla EU:ssa, ja ilmaisee huolensa siitä, että tämä voi nostaa yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamisen kustannuksia; kehottaa tietosuojaneuvostoa antamaan ohjeita siitä, miten voitaisiin puuttua valinnaisten täsmennyslausekkeiden käytön eroihin jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota käyttämään toimivaltaansa puuttuakseen tilanteeseen niissä jäsenvaltioissa, joissa kansalliset toimenpiteet, toimet ja päätökset ovat ristiriidassa yleisen tietosuoja-asetuksen hengen, tavoitteen ja kirjaimen kanssa, jotta voidaan estää kansalaisten epätasa-arvoinen suojelu ja markkinoiden vääristyminen; tuo tässä vaiheessa esille, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erilaisia ikärajoja vanhempien suostumukselle; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan tällaisen hajanaisuuden vaikutusta lasten toimintaan ja heidän suojeluunsa verkossa; korostaa, että jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön ja yleisen tietosuoja-asetuksen välisessä lainvalintatilanteessa yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset olisi asetettava etusijalle;

24.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että eräiden jäsenvaltioiden viranomaiset käyttävät yleistä tietosuoja-asetusta väärin toimittajien ja kansalaisjärjestöjen toiminnan rajoittamiseksi; on komission kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että tietosuojasäännöt eivät saisi vaikuttaa sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden käyttämiseen etenkään siten, että niillä luodaan lamaannuttava vaikutus tai että niitä tulkitaan keinona painostaa toimittajia paljastamaan lähteensä; ilmaisee kuitenkin pettymyksensä siihen, ettei komissio ole vieläkään saanut päätökseen arviotaan henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden tasapainottamisesta sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa yleisen tietosuoja-asetuksen 85 artiklan mukaisesti; kehottaa komissiota saattamaan tätä koskevan kansallisen lainsäädännön arvioinnin päätökseen ilman aiheetonta viivytystä ja käyttämään kaikkia saatavilla olevia välineitä, myös rikkomusmenettelyjä, sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot noudattavat yleistä tietosuoja-asetusta, ja tietosuojakehyksen hajanaisuuden rajoittamiseksi;

Sisäänrakennettu tietosuoja

25.  kehottaa valvontaviranomaisia arvioimaan sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa koskevan 25 artiklan täytäntöönpanoa, jotta voidaan erityisesti varmistaa tarvittavat tekniset ja operatiiviset toimenpiteet tietojen minimointia ja käyttötarkoituksen rajoittamista koskevien periaatteiden täytäntöönpanemiseksi, ja määrittämään tämän säännöksen tähänastisen vaikutuksen käsittelyteknologioiden valmistajiin; on ilahtunut siitä, että tietosuojaneuvosto hyväksyi lokakuussa 2020 suuntaviivat 04/2019 sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa koskevasta 25 artiklasta, sillä näin parannetaan käsitteiden oikeudellista selkeyttä; kehottaa lisäksi valvontaviranomaisia arvioimaan 25 artiklan 2 kohdassa säädettyjen oletusasetusten asianmukaista käyttöä, myös suurten verkkopalvelujen tarjoajien tapauksessa; suosittaa, että tietosuojaneuvosto hyväksyy suuntaviivat, joilla määritetään, missä erityisissä olosuhteissa ja tapauksissa (tai tapausluokissa) tieto- ja viestintätekniikan valmistajia on pidettävä yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä sikäli kuin ne määrittelevät käsittelyn keinot; huomauttaa, että tietosuojakäytännöt ovat edelleen pitkälti riippuvaisia manuaalisista tehtävistä ja sattumanvaraisista tietomuodoista ja että ne vilisevät yhteensopimattomia järjestelmiä; kehottaa tietosuojaneuvostoa laatimaan suuntaviivoja, joiden avulla tietosuojavaatimukset voidaan käytännössä panna täytäntöön, kuten suuntaviivoja, jotka koskevat tietosuojaa koskevia vaikutustenarviointeja (35 artikla), sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa (25 artikla), rekisteröidyille annettavia tietoja (12–14 artikla), rekisteröityjen oikeuksien käyttöä (15–18 ja 20–21 artikla) ja käsittelytoimista laadittavia selosteita (30 artikla); kehottaa tietosuojaneuvostoa varmistamaan, että tällaisia suuntaviivoja on helppo soveltaa ja ne mahdollistavat myös laitteiden välisen viestinnän rekisteröityjen, rekisterinpitäjien ja tietosuojaviranomaisten välillä (tietosuojan automatisointi); kehottaa komissiota kehittämään 12 artiklan 8 kohdan mukaisia koneellisesti luettavissa olevia kuvakkeita rekisteröidyille annettavia tietoja varten tiiviissä yhteistyössä tietosuojaneuvoston kanssa; kannustaa tietosuojaneuvostoa ja valvontaviranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti 21 artiklan 5 kohtaa, joka koskee automaattisia keinoja vastustaa henkilötietojen käsittelyä;

Suuntaviivat

26.  kehottaa tietosuojaneuvostoa yhdenmukaistamaan tietosuojavaatimusten täytäntöönpanoa käytännössä laatimalla suuntaviivoja, joissa käsitellään muun muassa tarvetta arvioida riskit, jotka liittyvät tietojenkäsittelyä koskevien tietojen antamiseen rekisteröidyille (12–14 artikla), rekisteröityjen oikeuksien käyttöön (15–18 ja 20–21 artikla) ja osoitusvelvollisuutta koskevan periaatteen täytäntöönpanoon; kehottaa tietosuojaneuvostoa antamaan suuntaviivoja, joissa luokitellaan erilaiset profiloinnin oikeutettua käyttöä koskevat tapaukset niiden rekisteröityjen oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvien riskien mukaan sekä annetaan suosituksia asianmukaisista teknisistä ja organisatorisista toimenpiteistä ja määritellään selvästi laitonta käyttöä koskevat tapaukset; kehottaa tietosuojaneuvostoa tarkastelemaan 10. huhtikuuta 2014 annettua tietosuojatyöryhmän lausuntoa 05/2014 anonymisointitekniikoista ja laatimaan luettelon yksiselitteisistä kriteereistä anonymisoinnin toteuttamiseksi; kannustaa tietosuojaneuvostoa selventämään henkilöresursseja koskevia tarkoituksia varten tapahtuvaa tietojenkäsittelyä; panee merkille tietosuojaneuvoston päätelmän, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetty vaatimus tietojenkäsittelyyn liittyvien riskien arvioimisesta olisi säilytettävä, sillä rekisteröidyille aiheutuvat riskit eivät liity rekisterinpitäjien kokoon; kehottaa hyödyntämään tehokkaammin mekanismia, jonka mukaisesti komissio voi pyytää tietosuojaneuvostolta neuvoa yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;

27.  huomauttaa, että covid-19-pandemia on korostanut tarvetta saada tietosuojaviranomaisilta ja tietosuojaneuvostolta selkeitä ohjeita yleisen tietosuoja-asetuksen asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta kansanterveystoimissa; palauttaa tässä yhteydessä mieliin suuntaviivat 03/2020 terveyttä koskevien tietojen käsittelystä tieteellisiin tutkimustarkoituksiin covid-19-pandemian yhteydessä ja suuntaviivat 04/2020 sijaintitietojen käytöstä ja kontaktien jäljitysvälineistä covid-19-pandemian yhteydessä; kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisen eurooppalaisen terveysdata-avaruuden perustamisen yhteydessä noudatetaan kaikilta osin yhteistä tietosuoja-asetusta;

Kansainväliset henkilötietojen siirrot ja yhteistyö

28.  korostaa, että on tärkeää mahdollistaa henkilötietojen vapaa liikkuvuus kansainvälisesti heikentämättä yleisessä tietosuoja-asetuksessa taattua suojan tasoa; kannattaa komission käytäntöä, jonka mukaisesti tietosuojaa ja henkilötietojen siirtoja käsitellään erillään kauppasopimuksista; katsoo, että tietosuojan alalla tehtävä kansainvälinen yhteistyö ja asiaa koskevien sääntöjen lähentäminen yhteisen tietosuoja-asetuksen suuntaan parantavat keskinäistä luottamusta, edistävät ymmärrystä teknologisista ja oikeudellisista haasteista ja viime kädessä helpottavat rajatylittäviä tietovirtoja, joilla on kansainvälisessä kaupassa keskeinen merkitys; myöntää, että todellisuudessa yrityksiin kohdistuu ristiriitaisia lakisääteisiä vaatimuksia sen mukaan, toteuttavatko ne tietojenkäsittelytoimia EU:ssa vai kolmansien maiden lainkäyttöalueilla, erityisesti Yhdysvalloissa;

29.  korostaa, että tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten ei pitäisi olla poliittisia vaan oikeudellisia päätöksiä; kannustaa jatkamaan toimia maailmanlaajuisten oikeudellisten kehysten edistämiseksi, jotta tiedonsiirrot olisivat mahdollisia yleisen tietosuoja-asetuksen ja Euroopan neuvoston nk. yleissopimuksen 108+ perusteella; huomauttaa myös, että sidosryhmät pitävät tietosuojan riittävyyttä koskevia päätöksiä olennaisena välineenä tällaisille tietovirroille, koska niissä tietovirtoihin ei liitetä muita ehtoja tai lupia; korostaa kuitenkin, että tähän mennessä tietosuojan riittävyyttä koskeva päätös on tehty vain yhdeksästä maasta, vaikka monet muut kolmannet maat ovat hiljattain antaneet uutta tietosuojalainsäädäntöä, jossa on samankaltaisia sääntöjä ja periaatteita kuin yleisessä tietosuoja-asetuksessa; huomauttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimessa ei ole toistaiseksi riitautettu yhtään ainoaa mekanismia, jolla taataan kaupallisten henkilötietojen laillinen siirto EU:n ja Yhdysvaltojen välillä;

30.  suhtautuu myönteisesti ensimmäisen EU:n ja Japanin välisen tietosuojan vastavuoroista riittävyyttä koskevan päätöksen hyväksymiseen ja toteaa, että näin on luotu maailman suurin alue, jolla data liikkuu vapaasti ja turvallisesti; kehottaa komissiota kuitenkin ottamaan huomioon kaikki parlamentin esille tuomat kysymykset tämän välineen ensimmäisessä uudelleentarkastelussa ja asettamaan tulokset julkisesti saataville mahdollisimman pian, sillä uudelleentarkastelu olisi pitänyt hyväksyä viimeistään tammikuussa 2021;

31.  kehottaa komissiota julkaisemaan kriteerit, joiden avulla määritetään, katsotaanko kolmannen maan tarjoavan suojan tason, joka ”vastaa olennaisilta osiltaan” EU:ssa annettavaa suojaa, erityisesti kun on kyse oikeussuojakeinojen saatavuudesta ja viranomaisten pääsystä tietoihin; korostaa, että on varmistettava yleisen tietosuoja-asetuksen 48 artiklassa tarkoitettuja siirtoja ja luovutuksia, joita ei sallita unionin lainsäädännössä, koskevien säännösten tehokas soveltaminen ja noudattaminen, erityisesti kun on kyse kolmansien maiden viranomaisten pyynnöistä saada pääsy henkilötietoihin unionissa, ja kehottaa tietosuojaneuvostoa ja tietosuojaviranomaisia antamaan ohjeita ja valvomaan näiden säännösten täytäntöönpanoa, myös henkilötietojen siirtomekanismien arvioinnissa ja kehittämisessä;

32.  kehottaa komissiota hyväksymään delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään vaatimukset, jotka on otettava huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tietosuojaa koskevissa sertifiointimekanismeissa, jotta voidaan edistää viimeksi mainittujen käyttöä yhdessä kolmannen maan rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän sitovien ja täytäntöönpanokelpoisten sitoumusten kanssa asianmukaisten suojatoimien soveltamiseksi, myös rekisteröityjen oikeuksiin, kansainvälisissä siirroissa käytettävänä keinona 46 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädetyllä tavalla;

33.  toistaa, että joukkovalvonnan ohjelmat, joihin sisältyy valikoimatonta tiedonkeruuta, estävät tietosuojan riittävyyden toteamisen; kehottaa komissiota soveltamaan unionin tuomioistuimen asioissa Schrems I(5), Schrems II(6) ja Privacy International sekä muissa asioissa vuonna 2020(7) antamia ratkaisuja kaikkiin tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten uudelleentarkasteluihin sekä käynnissä oleviin ja tuleviin neuvotteluihin; muistuttaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 49 artiklan 1 kohdan mukaisiin erityistilanteita koskeviin poikkeuksiin perustuvien siirtojen olisi jatkossakin oltava poikkeuksellisia; suhtautuu myönteisesti tietosuojaneuvoston ja tietosuojaviranomaisten tästä asiasta antamiin suuntaviivoihin ja kehottaa niitä varmistamaan johdonmukaiset tulkinnat tällaisten poikkeusten soveltamisessa ja valvonnassa tietosuojaneuvoston suuntaviivojen 02/2018 mukaisesti;

34.  kehottaa tietosuojaviranomaisia ja komissiota arvioimaan järjestelmällisesti, sovelletaanko tietosuojasääntöjä käytännössä kolmansissa maissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

35.  kehottaa komissiota julkaisemaan ilman aiheetonta viivytystä vuoden 1995 direktiivin nojalla tehtyjen tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten uudelleentarkastelun; korostaa, että tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen puuttuessa mallisopimuslausekkeet ovat laajimmin käytetty väline kansainvälisissä tiedonsiirroissa; huomauttaa, että unionin tuomioistuin vahvisti mallisopimuslausekkeita koskevan päätöksen 2010/87/EU(8) pätevyyden samalla, kun se velvoitti tekemään arvioinnin kolmanteen maahan siirrettyjä tietoja koskevan suojan tasosta ja kyseisen kolmannen maan oikeusjärjestelmän asiaan liittyvistä näkökohdista, kun on kyse viranomaisten pääsystä siirrettyihin henkilötietoihin; kehottaa komissiota nopeuttamaan kansainvälisiin tiedonsiirtoihin sovellettavia nykyaikaistettuja mallisopimuslausekkeita koskevaa työtään, jotta varmistetaan pk-yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset kansainvälisellä tasolla; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on julkaissut mallisopimuslausekkeiden luonnoksen, sekä tavoitteeseen tehdä mallisopimuslausekkeista käyttäjäystävällisempiä ja puuttua nykyisissä vaatimuksissa havaittuihin puutteisiin;

36.  palauttaa mieliin tietosuojaneuvoston suuntaviivat 01/2019 asetuksen (EU) 2016/679 mukaisista käytännesäännöistä ja valvontaelimistä; myöntää, että tätä välinettä ei nykyisin hyödynnetä tarpeeksi, vaikka sen avulla voidaankin varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen noudattaminen silloin, kun sitä käytetään yhdessä kolmannen maan rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän sitovien ja täytäntöönpanokelpoisten sitoumusten kanssa asianmukaisten suojatoimien soveltamiseksi; korostaa tämän välineen tarjoamia mahdollisuuksia parannettaessa pk-yrityksille annettavaa tukea ja lisättäessä oikeusvarmuutta kansainvälisten tiedonsiirtojen yhteydessä eri aloilla;

Unionin tuleva lainsäädäntö

37.  katsoo, että yleinen tietosuoja-asetus tarjoaa vakaan sääntelykehyksen kehittyville teknologioille, koska se on teknologianeutraali; katsoo kuitenkin, että lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan käsitellä yleisemmin digitalisaatioon liittyviä kysymyksiä, kuten monopolitilanteita ja voimasuhteiden epätasapainoa, erityissääntelyn avulla ja tarkastella perusteellisesti yleisen tietosuoja-asetuksen suhdetta kuhunkin uuteen lainsäädäntöaloitteeseen ja siten varmistaa yhdenmukaisuus ja korjata lainsäädännössä olevat aukot; muistuttaa komissiota sen velvoitteesta varmistaa, että lainsäädäntöehdotusten, kuten ehdotettujen datahallintoa, dataa ja digitaalisia palveluja koskevien säädösten tai tekoälyä koskevan sääntelyn, on aina oltava kaikilta osin yleisen tietosuoja-asetuksen ja lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin(9) mukaisia; katsoo, että lainsäätäjien toimielinten välisissä neuvotteluissa hyväksymissä lopullisissa teksteissä on noudatettava täysimääräisesti tietosuojaa koskevaa säännöstöä; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ei lainsäädäntöehdotuksissaan itse aina noudata tietosuojan suhteen johdonmukaista lähestymistapaa; korostaa, että viittaus yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamiseen tai ilmaisu ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamista” ei automaattisesti tee ehdotuksesta yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista; kehottaa komissiota kuulemaan Euroopan tietosuojavaltuutettua ja tietosuojaneuvostoa annettuaan ehdotuksen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi, jolla on vaikutuksia yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojeluun henkilötietojen käsittelyssä; kehottaa komissiota myös ehdotuksia tai suosituksia laatiessaan pyrkimään kuulemaan tietosuojavaltuutettua, jotta voidaan varmistaa tietosuojasääntöjen yhdenmukaisuus kaikkialla unionissa, ja tekemään aina vaikutustenarvioinnin;

38.  huomauttaa, että vaikka profilointi sallitaan yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa ainoastaan tiukoin ja suppeasti rajatuin ehdoin, sitä käytetään kasvavassa määrin, sillä ihmisten toiminnasta verkossa voi saada syvällistä tietoa heidän psykologiastaan ja yksityiselämästään; toteaa, että koska profiloinnin avulla on mahdollista manipuloida henkilöiden käyttäytymistä, digitaalisten palvelujen käyttöä koskevien henkilötietojen kerääminen ja käsittely olisi rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä palvelun tarjoamiseksi ja käyttäjien laskuttamiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan tiukkaa alakohtaista tietosuojalainsäädäntöä arkaluonteisille henkilötietoryhmille, jos se ei ole vielä tehnyt niin; vaatii valvomaan tiukasti yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamista henkilötietojen käsittelyssä;

39.  kehottaa lisäämään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia niin, että he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä uusien teknologioiden käytön yksityisyyden suojaan liittyvistä vaikutuksista, ja kehottaa varmistamaan tietojen oikeudenmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn tarjoamalla helppokäyttöisiä vaihtoehtoja suostumuksen antamiseksi henkilötietojen käsittelyyn yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti ja sen peruuttamiseksi;

Direktiivi lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta

40.  on huolestunut siitä, että lainvalvontatarkoituksiin käytettävät tietosuojasäännöt eivät ole pysyneet läheskään lainvalvontaa varten äskettäin luotujen toimivaltuuksien tasalla; kehottaakin komissiota arvioimaan lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annettua direktiiviä ennen siinä säädettyä määräaikaa ja asettamaan uudelleentarkastelun julkisesti saataville;

Sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus

41.  ilmaisee syvän huolensa siitä, etteivät jäsenvaltiot ole panneet täytäntöön sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä(10), kun otetaan huomioon yleisellä tietosuoja-asetuksella käyttöön otetut muutokset; kehottaa komissiota nopeuttamaan arviointiaan ja käynnistämään rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä asianmukaisesti täytäntöön; on erittäin huolestunut siitä, että sähköisen viestinnän tietosuojaa koskevan uudistuksen pitkittyminen useilla vuosilla johtaa EU:ssa hajanaiseen oikeudelliseen ympäristöön, joka haittaa sekä yrityksiä että kansalaisia; muistuttaa, että sähköisen viestinnän tietosuoja-asetuksen(11) tarkoituksena oli täydentää ja täsmentää yleistä tietosuoja-asetusta ja sen piti osua ajallisesti yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisajankohtaan; tähdentää, että sähköisen viestinnän tietosuojasääntöjen uudistus ei saa johtaa siihen, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä taattua nykyistä suojan tasoa madalletaan; pitää valitettavana, että neuvostolta kesti lopulta neljä vuotta hyväksyä neuvottelukanta sähköisen viestinnän tietosuoja-asetusta koskevaan ehdotukseen, kun taas parlamentti hyväksyi neuvottelukantansa lokakuussa 2017; muistuttaa, että on tärkeää päivittää vuosina 2002 ja 2009 annetut sähköisen viestinnän tietosuojasäännöt, jotta voidaan parantaa kansalaisten perusoikeuksien suojelua ja yritysten oikeusvarmuutta yleistä tietosuoja-asetusta täydentäen;

o
o   o

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille parlamenteille, Euroopan tietosuojaneuvostolle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

(1) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(2) https://edpb.europa.eu/sites/edpb/files/files/file1/edpb_contributiongdprevaluation_20200218.pdf
(3) https://edpb.europa.eu/sites/edpb/files/files/file1/19_2019_edpb_written_report_to_libe_en.pdf
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24. lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
(5) Unionin tuomioistuimen tuomio 6.10.2015, Maximilian Schrems v. Data Protection Commissioner, C-362/14, ECLI:EU:C:2015:650.
(6) Unionin tuomioistuimen tuomio 16.7.2020, Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems, C-311/18, ECLI:EU:C:2020:559.
(7) Tuomiot asiassa C-623/17, Privacy International, sekä yhdistetyissä asioissa C-511/18, La Quadrature du Net ym., C-512/18, French Data Network ym., ja C-520/18, Ordre des barreaux francophones et germanophone ym.
(8) Komission päätös 2010/87/EU, annettu 5. helmikuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisista mallisopimuslausekkeista henkilötietojen siirtoa varten kolmansiin maihin sijoittautuneille henkilötietojen käsittelijöille, sellaisena kuin se on muutettuna 16. joulukuuta 2016 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2016/2297 (EUVL L 39, 12.2.2010, s. 5).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12. heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).
(11) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksityiselämän kunnioittamisesta ja henkilötietojen suojasta sähköisessä viestinnässä ja direktiivin 2002/58/EY kumoamisesta (COM(2017)0010).


Albaniaa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset
PDF 165kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 Albaniaa koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2170(INI))
P9_TA(2021)0112A9-0041/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Albanian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, 18. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät ja 17. ja 18. lokakuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joilla lykättiin päätöksiä liittymisneuvottelujen aloittamisesta Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa,

–  ottaa huomioon liittymisneuvottelujen aloittamisesta Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa 26. maaliskuuta 2020 annetun Eurooppa-neuvoston jäsenten yhteisen lausuman, joissa vahvistettiin 25. maaliskuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Liittymisprosessin tehostaminen – Uskottavat jäsenyysnäkymät Länsi-Balkanin maille” (COM(2020)0057),

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja Länsi-Balkania koskevan Thessalonikin toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2019 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Albania 2019 Report” (SWD(2019)0215),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2020 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2020)0660) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Albania 2020 Report” (SWD(2020)0354),

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ampuma-aseiden laittoman kaupan torjuntaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2020–2025 (COM(2020)0608),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin tukemisesta covid-19:n torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä (COM(2020)0315),

–  ottaa huomioon Berliinin prosessin yhteydessä 10. marraskuuta 2020 pidetyn EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokouksen,

–  ottaa huomioon 26.–27. kesäkuuta 2014 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät EU:n ehdokasvaltion aseman myöntämisestä Albanialle,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden vapauden vahvistamisesta: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli(2),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman liittymisneuvottelujen aloittamisesta Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa(3),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelmasta (COM(2020)0641),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksessa annetun Sofian julistuksen ja siihen liitetyn Sofian prioriteettiagendan,

–  ottaa huomioon Zagrebin julistuksen, josta sovittiin 6. toukokuuta 2020 videokonferenssina pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 5. syyskuuta 2019 antaman loppuraportin Albanian tasavallan 30. kesäkuuta 2019 pidetyistä paikallisvaaleista sekä Venetsian komission ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston 11. joulukuuta 2020 antaman yhteisen lausunnon 30. heinäkuuta 2020 hyväksyttyyn Albanian perustuslakiin ja vaalilakiin tehdyistä muutoksista,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän vuotuisen työohjelman vuodelle 2021,

–  ottaa huomioon neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle 19. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen Länsi-Balkanista vuoden 2020 huippukokouksen jälkeen(4),

–  ottaa huomioon yli 20:n Euroopan parlamentin jäsenen 8. joulukuuta 2020 antaman yhteisen lausunnon liittymisneuvotteluista Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Albaniasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0041/2021),

A.  katsoo, että laajentuminen on yksi EU:n tehokkaimmista ulkopoliittisista välineistä, sillä se auttaa ulottamaan laajemmalle ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, demokratiaa, oikeusvaltiota, rauhanrakentamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia unionin perusarvoja;

B.  ottaa huomioon, että Albania on jatkanut määrätietoisia pyrkimyksiään tiellä kohti EU:ta ja täyttänyt useimmat EU:n asettamista edellytyksistä ensimmäisen hallitustenvälisen konferenssin järjestämiselle;

C.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate on keskeinen kriteeri arvioitaessa ehdokasvaltion edistymistä kohti EU:n jäsenyyttä;

D.  katsoo, että Albanian on jatkettava demokraattisten instituutioiden ja menettelyjen lujittamista, oikeusalan instituutioidensa moitteettoman toiminnan varmistamista, korruption torjuntaa ja tiedotusvälineiden vapauden ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamista;

E.  katsoo, että johdonmukaiset toimet keskeisten uudistusten tekemiseksi Albaniassa edellyttävät kaikkien sidosryhmien yhteistä osallistumista;

F.  ottaa huomioon, että Albanian mahdollisuus tulla unionin jäseneksi ansioidensa perusteella on unionin omien poliittisten, turvallisuuteen liittyvien ja taloudellisten etujen mukaista; katsoo, että tarvittavien uudistusten laadun ja maan sitoutumisen niihin olisi määritettävä liittymisaikataulu;

G.  katsoo, että EU:n laajentuminen ja demokratian, oikeusvaltion ja hyvinvoinnin eteneminen Länsi-Balkanilla edistävät osaltaan turvallisuuden ja vakauden vahvistamista Länsi-Balkanilla, johon Albania kuuluu;

H.  ottaa huomioon, että Albaniassa järjestetään parlamenttivaalit 25. huhtikuuta 2021 ja että Etyjin/ODIHR:n suosituksia ei ole pantu kokonaisuudessaan täytäntöön;

I.  ottaa huomioon, että komissio toimitti luonnoksen Albaniaa koskevaksi neuvottelukehykseksi 1. heinäkuuta 2020;

J.  katsoo, että meneillään oleva pandemia on selvästi osoittanut, että EU:n ja Länsi-Balkanin maiden on jatkettava yhdessä yhteisten haasteiden ratkaisemista;

K.  ottaa huomioon, että Albanian on yhä toivuttava 26. marraskuuta 2019 tapahtuneen maanjäristyksen ja covid-19-pandemian aiheuttamista laajoista vahingoista, parannettava pelastuspalvelun ja katastrofiavun valmiuksiaan ja edistyttävä valmisteluissa unionin pelastuspalvelumekanismiin liittymistä varten;

L.  ottaa huomioon, että EU on ottanut käyttöön 115 miljoonaa euroa avustuksia maanjäristyksen jälkeistä kunnostusta ja jälleenrakentamista varten antamansa 400 miljoonan euron tukisitoumuksen puitteissa;

M.  ottaa huomioon, että Albanian talous on kärsinyt pahoin covid-19-pandemiasta ja että viruksen leviämisen estämistä koskevat toimenpiteet vaikuttavat kielteisesti valtion talousarvioon;

N.  ottaa huomioon, että EU on myöntänyt covid-19-pandemian torjumiseen Länsi-Balkanilla 3,3 miljardia euroa, josta 38 miljoonaa on tarkoitettu terveydenhuollon välittömään tukemiseen, 467 miljoonaa terveydenhoitojärjestelmien selviytymiskyvyn vahvistamiseen ja sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseen, 750 miljoonaa makrotaloudelliseen apuun, 385 miljoonaa yksityisen sektorin tukemiseen ja uudelleenkäynnistämiseen ja 1,7 miljardia Euroopan investointipankin edullisiin lainoihin;

O.  toteaa, että EU on ottanut käyttöön 51 miljoonaa euroa Albanian tukemiseksi covid-19-kriisin torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä ja antanut käyttöön enintään 180 miljoonaa euroa makrotaloudellisena rahoitusapuna;

P.  ottaa huomioon, että EU on Albanian suurin kauppakumppani ja avunantaja ja että maa on saanut 1,25 miljardia euroa EU:n liittymistä valmistelevaa rahoitusta vuodesta 2007 lähtien;

Q.  ottaa huomioon, että Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelma helpottaa elpymistä pitkällä aikavälillä covid-19-pandemian jälkeen ja tukee taloudellista kehitystä ja uudistuksia alueella;

R.  ottaa huomioon, että Albanian kansalaiset ovat voineet matkustaa ilman viisumia Schengen-alueelle joulukuusta 2010 lähtien;

S.  ottaa huomioon, että Albanian kansalaiset ovat voineet osallistua opiskelija-, tiede- ja nuorisovaihtoon Erasmus+-ohjelman puitteissa vuodesta 2015 lähtien;

T.  ottaa huomioon, että EU on edelleen täysin sitoutunut tukemaan Albanian strategista valintaa liittyä EU:n jäseneksi oikeusvaltioperiaatteen ja hyvien naapuruussuhteiden pohjalta;

U.  toteaa, että Albania on edelleen luotettava ulkopoliittinen kumppani, koska se pyrkii edistämään alueellista yhteistyötä ja hyviä naapuruussuhteita;

1.  panee tyytyväisenä merkille Albanian selkeät strategiset linjaukset ja sitoutumisen EU:n yhdentymiseen, jotka ilmenevät hyvinä naapuruussuhteina ja liittymiseen liittyvien uudistusten täytäntöönpanon jatkumisena; pitää tässä yhteydessä arvossa 26. maaliskuuta 2020 annettua Eurooppa-neuvoston lausuntoa liittymisneuvottelujen aloittamisesta Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa; korostaa yhdentymiskehityksen merkitystä uudistusten vauhdittajana ja suhtautuu myönteisesti tukeen, jonka se on saanut Albanian väestön keskuudessa;

2.  katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin olisi otettava asianmukaisesti ja aktiivisesti mukaan Albanian ja muiden Länsi-Balkanin maiden edustajia sekä hallitustasolla että kansalaisyhteiskunnan tasolla, nuoriso mukaan luettuna;

3.  kannattaa ensimmäisen hallitustenvälisen konferenssin kutsumista koolle viipymättä sen jälkeen, kun kaikki Eurooppa-neuvoston asettamat ehdot on täytetty ja kun neuvosto on hyväksynyt neuvottelukehyksen; muistuttaa, että Albania on ollut ehdokasmaa vuodesta 2014 alkaen ja että komissio on suositellut liittymisneuvottelujen aloittamista vuodesta 2018 lähtien;

4.  muistuttaa, että liittymisneuvottelut ovat muutosluonteisia, ja toteaa, että liittymisprosessin uskottavuuden varmistamiseksi välitavoitteiden saavuttaminen on otettava huomioon edettäessä kohti EU-jäsenyyttä; muistuttaa, että kilpailevat toimijat pyrkivät heikentämään Länsi-Balkanin maiden yhdentymistä ja poliittista vakautta;

5.  katsoo, että pääneuvottelijan ja neuvotteluryhmän nimittäminen sekä maaliskuussa 2020 annetuissa neuvoston päätelmissä vahvistettujen ehtojen ja painopisteiden toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman hyväksyminen ovat merkki selvästä poliittisesta sitoutumisesta EU:n yhdentymiskehityksen edistämiseen;

6.  korostaa, että edistyminen kohti liittymistä tarkistetun laajentumismenetelmän mukaisesti riippuu pysyvistä, perusteellisista ja peruuttamattomista uudistuksista kaikilla keskeisillä aloilla alkaen oikeusvaltioperiaatteesta, demokraattisten instituutioiden ja julkishallinnon tuloksellisesta toiminnasta ja taloudesta; muistuttaa tässä yhteydessä oikeuslaitoksen uudistamisen ja korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamisen sekä hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhteistyön tärkeydestä;

7.  kehottaa Albanian viranomaisia tehostamaan toimiaan poliittisen vuoropuhelun ja maan demokraattisten instituutioiden toiminnan vahvistamiseksi ja samalla parantamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristöä;

Demokraattisten instituutioiden toiminta

8.   kannustaa Albanian poliittisia johtajia luomaan luottamuksen ilmapiirin lisäämällä läpinäkyvyyttä ja käynnistämällä puuttuvan vuoropuhelun ja ilmaisee vakavan huolensa polarisoituneesta poliittisesta ilmapiiristä ja puolueiden välisen kestävän yhteistyön puutteesta, jotka edelleen haittaavat demokraattista prosessia; muistuttaa rakentavan poliittisen vuoropuhelun merkityksestä uudistusprosessin edistämisessä ja pyrittäessä edelleen varmistamaan Albanian instituutioiden normaali demokraattinen toiminta;

9.  muistuttaa, että poliittiset voimat ovat yhdessä vastuussa keskinäisen syyttelyn, yksipuolisten päätösten ja boikottien lopettamisesta ja että niiden asemasta olisi tukeuduttava yhteisymmärryksen rakentamista koskeviin myönteisiin esimerkkeihin, kuten toimiin, jotka johtivat 5. kesäkuuta 2020 tehtyyn sopimukseen vaaliuudistuksesta;

10.  kehottaa Albanian julkisia elimiä toimimaan avoimesti ja panemaan täytäntöön hyviä hallintokäytäntöjä; korostaa, että on tärkeää tarjota aktiivisesti tietoja kansalaisyhteiskunnan, tiedotusvälineiden ja suuren yleisön saataville säännöllisesti ja oikea-aikaisesti erityisesti silloin, kun ne liittyvät tärkeisiin yleistä etua koskeviin kysymyksiin, kuten nykyiseen kansanterveysuhkaan;

11.  korostaa, että 25. huhtikuuta 2021 pidettävät parlamenttivaalit ovat avainasemassa maan demokraattisten menettelyjen ja rakenteiden lujittamisessa ja uudistamisessa sekä poliittisen vakauden lisäämisessä; muistuttaa, että vapaat ja rehelliset vaalit ovat oleellisen tärkeitä EU:hun yhdentymisen kannalta;

12.  ilmaisee huolestuneisuutensa väitteistä, jotka koskevat äänten ostamista, ja muistuttaa, että sitä koskeva syytteeseenpano kuuluu neuvoston 25. maaliskuuta 2020 asettamiin ehtoihin; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että vuoden 2021 parlamenttivaalien valmistelut toteutetaan avoimella ja osallistavalla tavalla; panee merkille, että kaikilla poliittisilla voimilla, valtion elimillä, kansalaisyhteiskunnalla ja tiedotusvälineillä on yhteinen velvollisuus varmistaa avoin, uskottava ja objektiivinen vaalikampanja ilman disinformaatiota, pelottelua ja valheellisia syytöksiä;

13.  korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön heinäkuussa 2020 kodifioidut vaaliuudistustoimenpiteet, jotka ovat Etyj/ODIHR:n ja Euroopan neuvoston suositusten mukaisia; korostaa, että on tärkeää panna täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön Venetsian komission ja Etyj/ODIHR:n joulukuussa 2020 antama yhteinen lausunto; pitää myönteisenä 5. kesäkuuta 2020 tehtyä sopimusta, sillä sen tuloksena pannaan täytäntöön joitakin Etyjin/ODIHR:n suosituksia; panee merkille, ettei sen perusteella ole onnistuttu toteuttamaan jatkotoimia, ja toteaa, että huolimatta toistuvista kansainvälisistä vetoomuksista odottaa Venetsian komission lausuntoa lisätoimia on toteutettu ilman puolueiden välistä laajaa yksimielisyyttä, minkä seurauksena Albanian parlamentti hyväksyi vaalilakiin kiistanalaiset muutokset lokakuussa 2020;

14.  korostaa tarvetta tehostaa Albanian parlamentin osallistumista EU:n yhdentymisprosessiin ja edistää edelleen sen lainsäädäntö-, valvonta- ja talousarvion valvontavalmiuksia, jotta varmistetaan lainsäädännön mukauttaminen unionin säännöstöön;

15.  kehottaa Albaniaa parantamaan hallituksen sisäistä koordinointia, hajauttamaan nopeammin hallintoa aluehallinnon uudistuksen yhteydessä, edistämään paikallistason julkisia kuulemisia ja etenemään julkishallinnon uudistamisessa;

Oikeusvaltioperiaate

16.  muistuttaa, että on erittäin tärkeää suojella oikeusvaltioperiaatetta oikeuslaitoksen yleisuudistuksella ja varmistamalla korruptioon korkealla tasolla syyllistyneiden vakaa ja johdonmukainen syytteeseenpano; antaa tunnustusta oikeuslaitoksen kattavan uudistuksen täytäntöönpanossa saavutetulle edistykselle, jota tukevat ennennäkemättömät taustaselvitykset ja asiaankuuluvien instituutioiden ja erityiselinten perustaminen, ja kehottaa vauhdittamaan näitä menettelyjä, jotta voidaan toteuttaa konkreettinen siirtyminen kohti vastuullista, riippumatonta ja toimivaa oikeuslaitosta, joka on ensimmäisen hallitustenvälisen konferenssin ennakkoehto;

17.  korostaa Albanian tarvetta kehittää oikeuslaitoksen uudistamista varten strategisempi lähestymistapa, jossa puututaan tapausten kasvavaan käsittelyruuhkaan; kehottaa varmistamaan, että oikeusalalla noudatetaan tiukkoja avoimuusvaatimuksia ja että aiemmin toiminnassa olleiden verkkotietokantojen kaltaiset välineet otetaan uudelleen käyttöön; pitää myönteisenä perustuslakituomioistuimen uusien jäsenten nimittämistä, mikä palautti sen toimintakyvyn, ja kehottaa Albanian valtiollisia elimiä saattamaan nimitysprosessin nopeasti päätökseen ja palauttamaan siten perustuslakituomioistuimen täyden ja tehokkaan toiminnan; korostaa, että myös muutoksenhakutuomioistuinten toiminnan jatkuvuus ja henkilöstön riittävyys on varmistettava;

18.  panee tyytyväisenä merkille, että korkein oikeus on osittain saavuttanut jälleen toimintakykynsä ja että se on tarkastellut uudelleen yli tuhannen tapauksen ottamista käsiteltäväksi, ja kannustaa sitä jatkamaan edelleen uusien tuomareiden nimittämistä saavuttaakseen täyden toimintakyvyn ja vähentämään merkittävästi ratkaisematta olevien tapausten kestämätöntä käsittelyruuhkaa;

19.  on tyytyväinen, että keskusrikospoliisi on perustettu, että sen johtaja hoitaa tehtäviään ja että tutkintahenkilöstöä otetaan parhaillaan palvelukseen;

20.  korostaa, että Albanian on torjuttava korruptiota kaikilla yhteiskunnan, valtiovallan ja hallinnon tasoilla; on huolestunut nykyisestä käytännöstä, jonka mukaan valtion poliisi voi vastaanottaa yksityisiä lahjoituksia ja sponsorointia; panee huolestuneena merkille, että korruptioväitteet heikentävät edelleen kansalaisten luottamusta hallitukseen ja laajemmin demokraattisiin instituutioihin;

21.  korostaa tarvetta varmistaa oikeus-, lainvalvonta- ja korruptiontorjuntaelinten tehokas toiminta, yhteistyö sekä taloudellinen ja toiminnallinen riippumattomuus tarjoamalla riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit; korostaa, että on tärkeää saada aikaan konkreettisia tuloksia, jotka ilmenevät riippumattomina ja puolueettomina tutkintoina, jotka johtavat korkean tason rikollisuuteen ja myös korruptioon syyllistyneiden onnistuneeseen syytteeseenpanoon;

22.  panee tyytyväisenä merkille korruptiontorjuntaelinten perustamisen ja panee merkille korruption vastaisen lainsäädännön alalla saavutetun edistyksen; panee merkille, että vasta perustetun korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntayksikön (SPAK) perusteelliset tutkintatehtävät jatkuvat ja että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan erikoistuneet tuomioistuimet nostavat syytteitä; korostaa niiden tarvetta säilyttää riippumattomuutensa, jotta rankaisemattomuutta ja korkean tason korruptiota voidaan torjua tehokkaasti ja ennakoivasti;

23.  kehottaa hyväksymään ja panemaan pikaisesti täytäntöön konkreettisia lahjomattomuutta koskevia suunnitelmia kaikissa ministeriöissä korruption torjuntaa koskevan monialaisen strategian ja sen täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti; palauttaa mieliin, että poliittisten puolueiden rahoituksen läpinäkyvyyttä ja valvontaa on parannettava poliittisten puolueiden rahoitusta koskevan tarkistetun lain mukaisesti; panee merkille, että on tärkeää panna tehokkaasti täytäntöön Albanian valtion ylimmän tarkastuselimen suositukset;

24.  panee merkille laittoman vaurastumisen ja rahanpesun vastaisten proaktiivisten tutkimusten, syytteeseenpanojen ja lopullisten tuomioiden lisääntymisen, mikä on johtanut rikollisten varojen järjestelmälliseen jäädyttämiseen ja takavarikointiin, ja kehottaa vahvistamaan syytteeseen asettamista ja lopullisten tuomioiden jakamista näiden tapausten johdosta oikeuslaitoksen riippumattomuutta, oikeudenmukaista menettelyä ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien periaatteiden mukaisesti; korostaa laajoja rahanpesuun liittyviä ongelmia erityisesti rakennus- ja kiinteistöaloilla;

25.  pitää myönteisinä toimia, joita on toteutettu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevan lainsäädännön ja mekanismien parantamiseksi, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla pyritään panemaan nopeasti täytäntöön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän toimintasuunnitelma erityisesti epävirallisen talouden koon pienentämisen osalta;

26.  korostaa, että Albanian on tärkeää jatkaa ponnisteluja ja järjestelmällisiä parannuksia ihmiskaupan sekä ampuma-aseiden ja väärennettyjen tavaroiden laittoman kaupan, verkkorikollisuuden ja terroristiuhkien torjunnassa;

27.  kehottaa Albaniaa tehostamaan edelleen kattavia ja tiukkoja toimiaan paikallisten ja kansainvälisten rikollisverkostojen hajottamiseksi sekä huumausaineiden tuotannon ja kaupan lopettamiseksi viime vuosina toteuttamiensa huomattavien ponnistelujen pohjalta; pitää myönteisenä, että maa on lisännyt yhteistyötä Europolin ja EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten kanssa, mikä on johtanut useisiin menestyksekkäisiin laajamittaisiin lainvalvontaoperaatioihin, muun muassa tekemällä esimerkillistä yhteistyötä Albanian ja Italian viranomaisten välillä yhteisen tutkintaryhmän puitteissa; kannustaa Albanian viranomaisia saattamaan nopeasti päätökseen albanialaisen yhteyssyyttäjän lähettämisen Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastoon (Eurojust); suosittelee, että Albania hyväksyisi uuden huumausaineita koskevan strategian ja toimintasuunnitelman, jotta voidaan muun muassa korjata lainsäädännön puutteet huumausaineiden lähtöaineiden osalta;

Perusoikeudet

28.  ilmaisee tukensa osallistavalle politiikalle ja pyytää tehostamaan sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä, joilla suojellaan tehokkaasti kaikkien kansalaisten perusvapauksia ja -oikeuksia, keskittymällä erityisesti naisiin, lapsiin, vammaisiin henkilöihin, etnisiin vähemmistöihin ja hlbtiq+-henkilöihin;

29.  panee tyytyväisenä merkille, että Albania on nimittänyt tarkkailijansa EU:n perusoikeusvirastoon (FRA), ja kannustaa viranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti perusoikeusviraston asiantuntemusta saattaakseen Albanian lainsäädännön ja käytännöt EU:n säännöstön ja EU:n normien mukaisiksi;

30.  pitää myönteisenä syrjinnän vastaisen Albanian lainsäädännön päivittämistä ja vaatii viranomaisia lisäämään ponnisteluja vankan syrjinnän vastaisen oikeuskäytännön luomiseksi; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että vihapuhetta ja viharikoksia, myös antisemitismiä, ehkäistään tehokkaasti ja että tällaisiin tekoihin syyllistyneet asetetaan syytteeseen;

31.  toteaa, että hlbtiq+-kysymyksiä koskevan Albanian kansallisen toimintasuunnitelman (2016-2020) voimassaolo on päättynyt, ja kehottaa hallitusta laatimaan uuden toimintasuunnitelman kuulemalla kansalaisyhteiskuntaa avoimesti ja osallistavasti ja varmistamaan, että sen täytäntöönpanoon osoitetaan asianmukaiset resurssit; kehottaa Albanian viranomaisia edistämään hlbtiq+-henkilöiden yhteiskunnallista hyväksyntää, sillä he kohtaavat edelleen säännöllisesti syrjintää ja vihapuhetta; pitää myönteisenä päätöstä lopettaa ”eheyttämishoito”, jota ei voida hyväksyä, ja siten vahvistetaan oikeutta sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun;

32.  kehottaa viranomaisia varmistamaan, että asiaa käsitteleville elimille eli oikeusasiamiehelle, syrjintävaltuutetulle ja tiedonsaanti- ja tietosuojavaltuutetulle annetaan riittävästi henkilöstöä, teknisisiä resursseja ja rahoitusta, ja varmistamaan, että heidän suosituksensa pannaan järjestelmällisesti täytäntöön; korostaa, että näihin virastoihin olisi nimitettävä vain henkilöitä, joiden riippumattomuus ja ammattimaisuus ovat kiistattomia;

33.  kehottaa perustamaan tehokkaan mekanismin covid-19-pandemian vuoksi lisääntyneen sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän, perheväkivallan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja suojelemaan ja tukemaan sen uhreja sekä asettamaan siihen syyllistyneet tehokkaasti ja tosiasiallisesti syytteeseen;

34.  muistuttaa Albaniaa esittämistään kehotuksista varmistaa julkisten palvelujen syrjimätön saatavuus sekä parantaa vammaisten henkilöiden, romanien, egyptiläisten ja muiden etnisten vähemmistöjen koulutusta, työllisyyttä, elinoloja ja terveydenhuoltoa; pitää myönteisenä vuonna 2019 annettua Poznanin julistusta romanien integraation edistämisestä EU:n laajentumisprosessissa; kehottaa viranomaisia edistämään romanien integrointia edistäviä politiikkoja romaneja koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti;

35.  vaatii Albaniaa hyväksymään nopeasti jäljellä olevat viisi säädöstä, jotta varmistetaan kansallisten vähemmistöjen suojelusta annetun vuoden 2017 puitelain ja siihen liittyvien oman identiteetin vapaata määrittämistä koskevien oikeuksien, paikallishallinnon tasolla tapahtuvan vähemmistökielten käytön ja oikeuden yhteisen opetuksen saamisesta vähemmistökielillä täysimääräinen täytäntöönpano; kehottaa Albaniaa suojelemaan ja edistämään kansallisten vähemmistöjensä kulttuuriperintöä, kieliä ja perinteitä sekä tarjoamaan vähemmistökielillä omia sisältöjä valtiollisissa ja paikallisissa tiedotusvälineissä;

36.  on tässä yhteydessä tyytyväinen syksyllä 2021 toimitettavaa väestölaskentaa koskevan lain hyväksymiseen ja kehottaa Albaniaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen panemiseksi tehokkaasti täytäntöön muun muassa laatimalla kyselyn ja käsikirjan, joka kattaa kaikki tunnustetut vähemmistöryhmät;

37.  kehottaa Albaniaa varmistamaan, että vähemmistöryhmillä on yhtäläiset mahdollisuudet ja riittävä edustus poliittisessa elämässä, julkishallinnossa ja oikeuslaitoksessa;

38.  kehottaa Albaniaa saamaan aikaan edistystä toimenpiteissä, joilla lujitetaan omistusten rekisteröinti-, palauttamis- ja korvausoikeuksia, pannaan täytäntöön laki siirtymäkauden menettelyistä omistusoikeusprosessien loppuun saattamiseksi pääasiassa edistämällä avoimella tavalla omaisuuden rekisteröintiprosessia ja saatetaan päätökseen kattava maareformi myös vähemmistöalueilla;

39.  suhtautuu myönteisesti Albanian pyrkimyksiin edistää suvaitsevaisuutta ja uskontojen välistä sopusointua sekä puuttua ennakkoluuloihin ja syrjintään, antisemitismi mukaan luettuna, mikä kävi ilmi, kun parlamentti vahvisti kansainvälisen holokaustin muistoa vaalivan järjestön määritelmän antisemitismistä, mikä tekee siitä ensimmäisen muslimienemmistöisen maan, joka hyväksyy muotoilun; kehottaa jatkamaan pyrkimyksiään, joilla varmistetaan sananvapauden sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittaminen;

40.  kehottaa viranomaisia varmistamaan kokoontumisvapauden perusoikeutena suhteellisuusperiaatetta noudattaen myös hätätilanteissa tai luonnonmullistuksissa; korostaa oikeusasiamiehen tältä osin antamia suosituksia;

41.  katsoo, että on tärkeää puuttua poliisin väärinkäytöksiä koskeviin väitteisiin ja tutkia suhteeton voimankäyttö, myös covid-19-pandemian yhteydessä ja nostaa tällaisissa tapauksissa syytteitä; muistuttaa, että epäiltyjen ja vankien huono kohtelu on lopetettava;

42.  muistuttaa viranomaisten velvollisuudesta varmistaa turvapaikanhakijoille asianmukaiset menettelyt Albanian kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja huolehtia asianmukaisesti pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muuttajien tarpeista samalla kun valmistaudutaan paremmin muuttovirtojen mahdolliseen lisääntymiseen ja tehostetaan yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa; kehottaa lisäämään valmiuksia käsitellä turvapaikkahakemuksia ja tutkia ilmoitettuja tapauksia, joissa palauttamismenettelyjä ja ihmisoikeuksia on rikottu;

43.  korostaa, että rajavalvonnan ja rajat ylittävän rikollisuuden ehkäisemisen on oltava ensisijaista ja sitä on toteutettava kunnioittaen kaikilta osin sovellettavissa kansainvälisissä ja alueellisissa laeissa ja periaatteissa vahvistettuja perusoikeuksia; pitää myönteisenä ensimmäisen täysimittaisen yhteisen operaation käynnistämistä Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) kanssa Euroopan unionin ulkopuolella;

44.  korostaa, että Albanian osallistuminen Euroopan unionin ulkorajojen suojeluun on ratkaisevan tärkeää, ja kehottaa EU:ta tehostamaan tukeaan alueen rajavalvonnalle ja tukemaan pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien kanssa toimivien Albanian viranomaisten tarpeita;

45.  suhtautuu myönteisesti käynnissä oleviin Albanian viranomaisten toimiin ja kehottaa viranomaisia omaksumaan vankan lähestymistavan ihmiskaupan ja sen uhrien, myös lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien, hyväksikäytön ehkäisemiseen ja tutkimiseen sekä siihen liittyviin syyte- ja rankaisutoimiin, lisäämään uudelleensopeuttamispalvelujen määrää ja varmistamaan todistajien suojelun;

46.  suhtautuu myönteisesti käynnissä oleviin toimiin ja kehottaa edistämään Albanian kansalaisten laittoman muuttoliikkeen ja perusteettomien turvapaikkahakemusten määrän huomattavaa vähentämistä, myös ilman huoltajaa EU:n jäsenvaltioihin saapuvien alaikäisten määrää; panee merkille, että Albania täyttää edelleen viisumivapauden edellytykset;

Kansalaisyhteiskunta ja tiedotusvälineet

47.  korostaa tarvetta parantaa Albanian kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristöä ja kehottaa viranomaisia varmistamaan tarkoituksenmukaiset, oikea-aikaiset ja edustavat kuulemiset kaikissa päätöksentekomenettelyissä hallinnon eri tasoilla sekä vahvistamaan oikeudellista ja finanssipoliittista kehystä ja siten parantamaan valtiosta riippumattoman sektorin rahoituksen kestävyyttä;

48.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on tärkeää osallistua yhteiskunnan toimintaa koskeviin säännöllisiin kuulemisiin, jotka mahdollistavat kansalaisten osallistumisen maan asioihin;

49.  korostaa, että julkisten laitosten olosuhteita on parannettava ja luotava ympäristö, jossa edistetään niiden vastuuvelvollisuuden ja valvonnan edellytyksiä erityisesti yhteistyöllä kansalaisyhteiskunnan ja toimittajien kanssa varmistamalla oikeussuojan ja oikeusvarmuuden saatavuus; on hyvin huolestunut hälyttävistä väitteistä, joiden mukaan disinformaatiota käytetään yleisesti lyömäaseena tutkivia toimittajia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja muita sellaisia tahoja vastaan, jotka pyrkivät saamaan vallanpitäjät vastuuseen teoistaan;

50.  panee huolestuneena merkille, että sananvapauden alalla ei ole edistytty ja että riippumattomien tiedotusvälineiden asianmukaisen toiminnan tiellä on esteitä;

51.  muistuttaa, että on tärkeää varmistaa laadukas journalismi ja lisätä medialukutaitoa, jotta voidaan varmistaa demokratian toiminta Albaniassa ja torjua disinformaatiota, vihapuhetta ja valeuutisia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota parantamaan koordinointia ja puuttumaan disinformaatioon ja hybridiuhkiin, joilla pyritään heikentämään EU:n näkökulmaa, korostamalla strategisemmin EU:n merkitystä Länsi-Balkanin kansalaisille, ja kehottaa niitä edistämään Balkanin alueelle keskittyvän osaamiskeskuksen perustamista disinformaation torjumiseksi;

52.  vaatii aloitteita, joilla edistetään ulkoisista vaikutteista vapaata mediaympäristöä, joka tukee ammattimaista mediatoimintaa, myös tutkivaa journalismia;

53.  korostaa, että julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden itsesääntelyä, eettisiä normeja, riippumattomuutta, puolueettomuutta, taloudellista kestävyyttä ja raportoinnin laatua on vahvistettava ja että tiedotusvälineiden omistussuhteista, rahoituksesta ja julkisesta mainonnasta on kerrottava avoimemmin; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan yleisradioyhtiöiden omistuksen avoimuus tiedotusvälineissä; huomauttaa, että media-alan ammattilaisten työ- ja elinoloja on parannettava, jotta varmistetaan laadukas journalismi;

54.  tuomitsee toimittajiin kohdistuvan väkivallan, pelottelun, mustamaalauskampanjat ja epäsuoran poliittisen ja taloudellisen painostuksen, jotka tukahduttavat vakavasti tiedotusvälineiden vapautta, aiheuttavat itsesensuuria ja heikentävät vakavasti pyrkimyksiä paljastaa rikoksia ja korruptiota; kehottaa viranomaisia aloittamaan tutkinnan toimittajiin viimeaikoina kohdistuneesta väkivallasta ja perusteettomista pidätyksistä ja vastaamaan välittömästi syytöksiin siitä, että poliisit ovat hyökänneet toimittajien kimppuun, myös toimittajien ollessa pidätettynä;

55.  suhtautuu myönteisesti viranomaisten sitoumukseen peruuttaa ehdotetut medialain muutosehdotukset ja panna kaikilta osin täytäntöön Venetsian komission 19. kesäkuuta 2020 antamat suositukset kaikista tulevista ehdotuksista; toistaa huolensa alun perin nk. kunnianloukkauspaketin puitteissa ehdotetuista toimenpiteistä ja toteaa, että tiedotusvälineitä ja viestintää koskevien lakien mahdolliset tarkistukset olisi tehtävä avoimesti ja osallistavasti varmistaen, että kansalaisyhteiskunnan näkemykset ja mielipiteet tulevat kuulluksi, jotta voidaan parantaa tiedotusvälineiden vapautta ja riippumattomien toimittajien työympäristöä;

Sosioekonomiset uudistukset

56.  kannustaa Albanian hallitusta asettamaan etusijalle toimenpiteet, joilla pyritään lieventämään covid-19-pandemian terveyteen liittyviä ja sosioekonomisia vaikutuksia kiinnittämällä erityistä huomiota syrjäytyneisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten romaneihin, egyptiläisiin ja hlbtiq+-yhteisöön, vammaisiin henkilöihin ja yksinhuoltajiin, ja toteuttamaan lisätoimia monimuotoisuuden, kilpailun ja digitalisaation edistämiseksi, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edustavuuden parantamiseksi ja laajalle levinneen epävirallisen talouden torjumiseksi;

57.  muistuttaa, että kestävä kasvu on riippuvainen laajalle levinneen korruption poistamisesta, avoimuuden, oikeusvarmuuden ja tehokkuuden parantamisesta, oikeudenmukaisesta kilpailusta ja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamisesta;

58.  kehottaa Albanian viranomaisia laajentamaan sosiaalihuollon kattavuutta ja parantamaan sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien osalta, jotta voidaan vähentää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaraa;

59.  kehottaa tehostamaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla puututaan väestön vähenemiseen ja aivovuotoon, aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, jolla käsitellään ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta ja vähennetään pitkäaikaistyöttömyyttä erityisesti nuorten ja syrjäytyneimpien ryhmien osalta; korostaa, että on tärkeää luoda nuorille kestäviä pitkän aikavälin työllistymismahdollisuuksia edistämällä helposti saatavilla olevaa, laadukasta ja osallistavaa koulutusta ja puuttumalla asumiseen liittyviin ongelmiin; kehottaa Albanian hallitusta parantamaan internet-yhteyksien saatavuutta ja edullisuutta etenkin koulutusta varten;

60.  panee tyytyväisenä merkille myönteiset suuntaukset naisten osallistumisessa politiikkaan ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia sukupuolten välisen epätasapainon, palkkaeron ja työpaikkasyrjinnän torjumiseksi;

61.  kehottaa viranomaisia tehostamaan toimiaan lapsityövoiman käytön lopettamiseksi koko epävirallisella sektorilla ja lasten hyväksikäyttöä koskevan syytteeseenpanon tehostamiseksi;

62.  korostaa, että EU:n avun ja unionin rahoituksen näkyvyyttä ja siihen liittyvää tiedottamista on parannettava Albaniassa; palauttaa tässä yhteydessä mieliin Pohjois-Makedonialle ja Albanialle liittymistä valmistelevasta tukivälineestä edistyksen vuoksi myönnetyn palkkion ja erityisesti EU:n Länsi-Balkanille antaman huomattavan tuen covid-19-pandemian torjumiseksi;

63.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin investoida strategisemmin Länsi-Balkaniin erityisen talous- ja investointiohjelman avulla; korostaa, että kaikkien investointien on oltava sopusoinnussa Pariisin sopimuksen ja EU:n hiilestä irtautumista koskevan tavoitteen kanssa; panee merkille tämän talous- ja investointisuunnitelman merkityksen kestävien yhteyksien, inhimillisen pääoman, kilpailukyvyn ja osallistavan kasvun tukemisessa sekä alueellisen ja rajat ylittävän yhteistyön vahvistamisessa; vaatii riittävää yhteisrahoitusta ja lisäparannuksia EU:n rahoituksen avoimuuteen ja näkyvyyteen; korostaa, että Albanian osalta rahoitus on keskitettävä meneillään olevaan demokratiaan siirtymiseen sekä väestökadon ja aivovuodon torjuntaan;

Ympäristö, energia ja liikenne

64.  muistuttaa, että tarvitaan vielä huomattavia ponnisteluja, jotta saavutetaan tavoitteet, jotka koskevat energiatehokkuutta, toimitusvarmuutta, päästövähennyksiä ja uusiutuvaa energiaa ja sen monipuolistamista, siirtymällä kestävään energiaan, lämmitykseen ja liikenteeseen;

65.  kannustaa Albaniaa monipuolistamaan energiantuotantoa, varmistamaan taloudellisesti ja ympäristön kannalta järkevät investoinnit vesivoimatoimintoihin ja lisäämään kustannustehokkaita investointeja tuuli- ja aurinkoenergiaan; kehottaa hallitusta minimoimaan vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen pysäyttämällä vesivoiman kehittämisen suojelualueilla, erityisesti Valbona- ja Vjosa-jokien lähellä sijaitsevilla alueilla, ja perustamaan mahdollisimman pian Viosan kansallispuiston koko joen pituudelta ilmoituksensa mukaisesti; korostaa, että on parannettava ympäristövaikutusten arviointeja, strategisia ympäristöarviointeja ja menettelyjen avoimuutta kaikilla ekologisesti herkillä aloilla ja tehostettava syytteeseenpanoa ympäristörikoksista; korostaa, että on tärkeää parantaa Albanian ydinturvallisuutta ja säteilysuojelua koskevaa strategiaa; muistuttaa, että Albania ei ole vielä täysin sopeutunut 5. joulukuuta 2013 annettuun neuvoston direktiiviin 2013/59/Euratom, jossa vahvistetaan turvallisuutta koskevat perusnormit ionisoivalle säteilylle altistumisesta aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi.

66.  kehottaa viranomaisia varmistamaan energiayhteisön perustamissopimuksen täysimääräisen noudattamisen muun muassa saattamalla Albanian sähköpörssin toimintavalmiiksi, jatkamalla markkinoiden avaamista, varmistamalla jakeluverkonhaltijoiden toiminnallisen eriyttämisen ja varmistamalla sähkömarkkinoiden yhteenkytkennän; korostaa äskettäin käyttöön otetun Adrianmeren kaasuputken ja muunnetun Vloran lämpövoimalaitoksen tulevan kytkemisen vaikutusta alueelliseen energiaturvallisuuteen; palauttaa mieliin, että sähkömarkkinoiden uudistus on saatettava päätökseen ja että Bitolan ja Elbasanin sähköyhteys Pohjois-Makedonian kanssa on otettava käyttöön;

67.  kehottaa jatkamaan strategisten liikenneverkkojen vahvistamista Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) sääntelykehyksen mukaisesti ja edistämään ”sinisen moottoritien” Albaniassa kulkevien osuuksien rakentamista sekä saattamaan päätökseen raideliikennealan uudistukset ja edistymään Tirana-Podgorica-Durrës -ratayhteyden rakentamisessa;

68.  on erittäin huolissaan tietyistä Albanian taloudellisista hankkeista, jotka ovat aiheuttaneet ympäristövahinkoja suojelualueilla; korostaa, että ekologisesti herkkien matkailu- ja energiainfrastruktuurihankkeiden suunnittelu ja rakentaminen on toteutettava kuulemalla laajasti ja koko maan laajuisesti kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen sidosryhmiä ennen päätösten tekemistä ja että näissä hankkeissa on noudatettava vaikutustenarviointeja ja ympäristönsuojelua koskevia kansainvälisiä ja EU:n normeja;

69.  kehottaa Albanian viranomaisia kehittämään kansallisen energiastrategian, jolla taataan täysi yhdenmukaisuus Pariisin sopimuksen, asiaankuuluvien EU:n ilmastopolitiikkojen, hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden ja hiilen hinnoitteluvälineiden kanssa ja pannaan ne täytäntöön Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Sofian vuoden 2020 julistuksessa annettujen poliittisten sitoumusten mukaisesti; kehottaa Albanian viranomaisia hyväksymään viipymättä ilmastonmuutoslakiesityksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen seuranta- ja raportointimekanismia koskevan lain ja päätöksen; pyytää vauhdittamaan yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmaluonnoksen viimeistelemistä, jotta se voidaan antaa energiayhteisön sihteeristön tarkistettavaksi;

70.  kehottaa lisäämään ponnisteluja maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla; pitää tärkeänä luoda vakaa järjestelmä päätöksentekijöiden ja maaseutualueiden eri eturyhmien välisille neuvotteluille; korostaa tarvetta kehittää nykyaikaista, ekologista ja ilmastoystävällistä pienviljelyä ja keskisuurta viljelyä, jolla varmistetaan viljelijöiden toimeentulo ja Albanian luonnonvarojen suojelu sekä biologinen monimuotoisuus;

71.  muistuttaa, että Albanian on asetettava etusijalle uuden vuosia 2020-2035 koskevan kansallisen jätehuoltostrategian täytäntöönpano ja yhdennetyn alueellisen jätehuoltojärjestelmän perustaminen sekä edistettävä kierrätystä, suljettava vaarallisen jätteen käsittelypaikkoja, mukauduttava EU:n standardeihin erityisesti polttamisen osalta sekä ehkäistävä metsäkatoa ja merten muovisaastetta; varoittaa Adrianmeren saastumisesta ja siitä, että jätteitä heitetään jatkuvasti mereen ja että merivirrat kuljettavat niitä; korostaa tarvetta tehostaa veden laadun seurantaa ja jäteveden käsittelyvalmiuksia sekä vahvistaa ympäristöstä ja suojelualueista vastaavien virastojen valmiuksia;

Alueellinen yhteistyö ja ulkopolitiikka

72.  panee tyytyväisenä merkille Albanian käynnissä olevat ponnistelut hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhdentymisen edistämiseksi; korostaa, että on tärkeää toteuttaa lisätoimia, joilla edistetään sovintoa naapurimaiden kanssa ja alueellista yhteistyötä, jonka perustana olisi oltava EU:n perusarvojen kunnioittaminen ja yhteinen tulevaisuus EU:ssa;

73.  kehottaa luomaan uusia mahdollisuuksia Länsi-Balkanin maiden kanssa käytävälle korkean tason poliittiselle ja politiikkoja koskevalle vuoropuhelulle järjestämällä säännöllisesti EU:n ja Länsi-Balkanin välisiä huippukokouksia ja tehostamalla ministereiden välistä yhteydenpitoa, jotta voidaan vahvistaa poliittisen ulottuvuuden hallintaa laajentumisprosessissa ja varmistaa vahvempi ohjaus ja korkean tason sitoutuminen, jotka ovat myös tarkistetun laajentumismenetelmän tavoitteita;

74.  pitää myönteisenä rakentavia toimia jäljellä olevien kahdenvälisten kysymysten ratkaisemiseksi, kuten Kreikan ja Albanian yhteistä sitoumusta antaa merialueiden rajojen määrittäminen Kansainvälisen tuomioistuimen tehtäväksi;

75.  suhtautuu myönteisesti osallistaviin toimiin, joilla syvennetään alueellista yhdentymistä, helpotetaan yhteyksiä ja ihmisten, tavaroiden, pääoman ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sekä edistetään yhteisiä alueellisia markkinoita;

76.  panee tyytyväisenä merkille Albanian rakentavan roolin monenvälisissä aloitteissa, myös Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen (CEFTA) ja Etyjin puheenjohtajan ominaisuudessa;

77.  suhtautuu myönteisesti Albanian osallistumiseen ”mini-Schengen-aluetta” koskevaan aloitteeseen, jotta voidaan parantaa naapuruussuhteita ja tarjota Albanian kansalaisille ja yrityksille uusia mahdollisuuksia;

78.  kehottaa kaikkia poliittisia johtajia ryhtymään kiireellisesti toimenpiteisiin alueellisen komission perustamiseksi selvittämään tosiseikat kaikista entisen Jugoslavian alueella 1. tammikuuta 1991 ja 31. joulukuuta 2001 välisenä aikana tehdyistä sotarikoksista ja muista vakavista ihmisoikeusloukkauksista (RECOM), ja hyödyntämään tässä yhteydessä RECOM-liittouman tekemää merkittävää työtä; kehottaa Länsi-Balkanin poliittisia johtajia edistämään alueellista sovintoa ja pidättäytymään näiden aiheiden käyttämiseltä lyömävälineinä sisäisissä poliittisissa kamppailuissa;

79.  panee tyytyväisenä merkille Albanian jatkuvan mukautumisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksiin ja julkilausumiin vuodesta 2012 lähtien ja arvostaa sen aktiivista osallistumista EU:n kriisinhallintatehtäviin ja -operaatioihin sekä sen aktiivista osallistumista EU:n kannalta strategisen tärkeisiin Naton tehtäviin; kehottaa Albaniaa noudattamaan EU:n kantaa kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallasta;

80.  korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen on vahvistettava kumppanuuttaan ja koordinointiaan Länsi-Balkanilla, jotta voidaan edistää keskeisiä uudistuksia, parantaa hallintoa ja edistää sovintoa; kehottaa EUH:ta ja komissiota lisäämään tukea Albanialle Venäjän, Kiinan ja Iranin kaltaisten maiden vihamielisen ulkomaisen sekaantumisen torjumiseksi; katsoo, että kun pidetään mielessä edellä mainittu yhdenmukaistaminen ja Albanian liittymisprosessi, maan hallituksen olisi kehitettävä entistä tiiviimpää yhteistyötä EU:n ja Naton jäsenvaltioiden kanssa turvallisuus- ja puolustusasioissa;

o
o   o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Albanian tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 107, 28.4.2009, s. 166.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0320.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0050.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0168.


Kosovoa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset
PDF 172kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 Kosovoa koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2172(INI))
P9_TA(2021)0113A9-0031/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2016,

–  ottaa huomioon Kosovoa koskevan eurooppalaisen uudistusohjelman (ERA), joka käynnistettiin 11. marraskuuta 2016 Pristinassa sekä uudistusohjelman toisen vaiheen (ERA 2) käynnistämisen lokakuussa 2020,

–  ottaa huomioon Kosovon kanssa tehdyn, osallistumista unionin ohjelmiin koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. elokuuta 2017,

–  ottaa huomion 19.–20. kesäkuuta 2003 Thessalonikissa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 Sofiassa pidetyn EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen julkilausuman ja Sofian prioriteettiagendan,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 10. kesäkuuta 1999 antaman päätöslauselman 1244, Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/298, jossa pantiin merkille Kansainvälisen tuomioistuimen lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2013 tehdyn ensimmäisen sopimuksen Serbian ja Kosovon hallitusten välisten suhteiden normalisointia koskevista periaatteista ja 25. elokuuta 2015 tehdyt sopimukset sekä käynnissä olevan EU:n tukeman vuoropuhelun suhteiden normalisoimiseksi,

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2020 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/792 Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta (EULEX Kosovo) hyväksytyn yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP muuttamisesta, jolla jatkettiin operaation kestoa 14 päivään kesäkuuta 2021 saakka,

–  ottaa huomioon YK:n väliaikaisen Kosovon-siviilioperaation (UNMIK) toimia koskevat YK:n pääsihteerin raportit, kuten viimeisin 31. maaliskuuta 2020 annettu raportti ja 7. helmikuuta 2018 annettu raportti KFOR-joukoista,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2014 käynnistetyn Berliinin prosessin,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kosovon parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan yhteispuheenjohtajien Strasbourgissa 14. helmikuuta 2019 pidetyn parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan kuudennen kokouksen jälkeen antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon liittymisprosessin tehostamisesta ja uskottavasta mahdollisuudesta unionin jäsenyyteen Länsi-Balkanin maille (COM(2020)0057),

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät yhteistyön tiivistämisestä Länsi-Balkanin kumppaneiden kanssa muuttoliikkeen ja turvallisuuden alalla,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2019 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kosovo 2019 Report” (SWD(2019)0216),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2020 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2020)0660) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kosovo 2020 Report” (SWD(2020)0356),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelma” (COM(2020)0641) ja 6. lokakuuta 2020 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Guidelines for the Implementation of the Green Agenda for the Western Balkans” (SWD (2020)0223),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”EU:n maailmanlaajuiset koronavirustoimet” (JOIN (2020)0011) ja 29. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin tukemisesta covid-19:n torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä (COM(2020)0315),

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2020 annetun komission arvion Kosovon talousuudistusohjelmasta 2020-2022 (SWD(2020)0065) sekä neuvoston 19. toukokuuta 2020 hyväksymät EU:n ja Länsi-Balkanin maiden ja Turkin välisen taloutta ja rahoitusta koskevan vuoropuhelun yhteiset päätelmät,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin Kosovossa 6. lokakuuta 2019 pidetyistä ennenaikaisista parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon 4. toukokuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (Kosovo) (COM(2016)0277), ja Euroopan parlamentin 28. maaliskuuta 2019 antaman lainsäädäntöpäätöslauselman, jossa se vahvisti ensimmäisen käsittelyn kantansa(1), jossa se hyväksyi komission ehdotuksen,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maasta,

–  ottaa huomioon neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle 19. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen Länsi-Balkanista vuoden 2020 huippukokouksen jälkeen(2),

–  ottaa huomioon Zagrebin julistuksen, joka hyväksyttiin 6. toukokuuta 2020 videokonferenssina pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon yhteisen julkilausuman, joka annettiin Euroopan parlamentin puhemiehen koolle kutsumassa ja Länsi-Balkanin maiden parlamenttien johtamassa Euroopan parlamentin ja edellä mainittujen maiden parlamenttien puhemiesten huippukokouksessa 28. tammikuuta 2020,

–  ottaa huomioon Berliinin prosessin yhteydessä 10. marraskuuta 2020 pidetyn EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokouksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0031/2021),

A.  katsoo, että Kosovoa on muiden EU:n jäseneksi pyrkivien maiden tavoin arvioitava sen omien ansioiden perusteella, kun on kyse liittymisen edellyttämien arviointiperusteiden ja yhteisten arvojen täyttymisestä, täytäntöönpanosta ja noudattamisesta, ja että tarvittavien uudistusten laatu ja niihin sitoutuminen määrittävät liittymisaikataulun ja edistymisen;

B.  katsoo, että Kosovon on keskityttävä perustavalaatuisiin uudistuksiin, joilla korjataan rakenteellisia puutteita oikeusvaltioperiaatteen, perusoikeuksien, demokraattisten instituutioiden toiminnan ja julkishallinnon uudistuksen sekä taloudellisen kehityksen ja kilpailukyvyn aloilla;

C.  ottaa huomioon, että Kosovo kamppailee edelleen poliittisen epävakauden kanssa erityisesti 6. lokakuuta 2019 pidettyjen ennenaikaisten parlamenttivaalien jälkeen; ottaa huomioon, että Kurtin hallituksen kaatuminen toi esiin useita rakenteellisia ongelmia, kuten ulkopuolisten toimijoiden tarpeeton puuttuminen Kosovon hallituksen ja kansalliskokouksen työhön, perustuslakituomioistuimen riippumattomuus ja epäselvyys hallitusta koskevan äänestyksen laillisuudesta;

D.  ottaa huomioon, että transatlanttisten toimijoiden välinen koordinointi on viime aikoina ollut puutteellista ja että Yhdysvaltain tuleva hallinto tarjoaa uuden mahdollisuuden parempaan yhteistyöhön;

E.  ottaa huomioon, että Kosovo on yhä ainoa Länsi-Balkanin maa, jonka kansalaiset tarvitsevat viisumin matkustaakseen Schengen-alueelle, vaikka kaikki viisumivapauden edellytykset on täytetty vuodesta 2018 lähtien;

F.  ottaa huomioon, että Kosovon harmaa talous haittaa elinkelpoisen talouden yleistä kehitystä maassa;

G.  ottaa huomioon, että Kosovon on lisättävä ponnistelujaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja rakennettava vahvoja, johdonmukaisia ja riippumattomia instituutioita näiden ongelmien ratkaisemiseksi;

H.  ottaa huomioon, että entinen presidentti Hashim Thaçi erosi 5. marraskuuta 2020 vastatakseen syytteisiin sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan Haagissa toimivissa Kosovon erityisjaostoissa; ottaa huomioon, että Thaçin vastainen syyte vahvistettiin 30. marraskuuta 2020; ottaa huomioon, että Kosovon kansalliskokouksen puhemies Vjosa Osmani toimii Kosovon presidenttinä;

I.  ottaa huomioon, että Kosovo on edistynyt oikeudellisen kehyksensä mukauttamisessa EU:n säännöstöön mutta sen on lisättävä ponnistelujaan ja resurssejaan, jotta se voi panna uudet lait ja säännöt tehokkaasti täytäntöön sitoutuneemmalla ja vakavammalla tavalla kaikilla politiikan aloilla;

J.  ottaa huomioon, että Kosovon hallituksen mukaan 117 maata on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, mukaan lukien 22 EU:n 27 jäsenvaltiosta;

K.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on ennennäkemätön taakka Kosovon terveys-, talous- ja sosiaaliturvajärjestelmille ja on selvästi osoittanut, että EU:n ja Länsi-Balkanin on jatkettava yhteisiin haasteisiin vastaamista yhdessä;

L.  ottaa huomioon, että EU on myöntänyt Länsi-Balkanin maille yli 3,3 miljardia euroa taloudellista tukea välittömän terveyskriisin ratkaisemiseksi ja covid-19-pandemian sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseksi alueella;

M.  ottaa huomioon, että EU on Kosovon suurin tuen- ja avunantaja covid-19-pandemian taloudellisten ja sosiaalisten seurausten hillitsemisessä; ottaa huomioon, että Kosovo on saanut 5 miljoonaa euroa välitöntä terveydenhuoltoalalle myönnettävää tukea, 63 miljoonaa euroa tukea sosiaalista ja taloudellista elpymistä varten, 60 miljoonaa euroa avustusvaroja ja 100 miljoonaa euroa makrotaloudellista rahoitustukea;

N.  ottaa huomioon, että Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelma helpottaa elpymistä pitkällä aikavälillä covid-19-pandemian jälkeen ja tukee taloudellista kehitystä ja uudistuksia alueella;

O.  ottaa huomioon, että Kosovo sai tukea liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II), jonka suuntaa-antavat kokonaismäärärahat vuosiksi 2014–2020 olivat 602,1 miljoonaa euroa, ja katsoo, että Kosovon on tältä osin parannettava edelleen vastaanottokykyään;

P.  ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen Länsi-Balkaniin ylittää sitoumukset kaikkiin muihin kumppaneihin ja osoittaa molemminpuolista strategista sitoutumista;

Sitoutuminen laajentumiseen

1.  suhtautuu myönteisesti Kosovon jatkuvaan ja vahvaan sitoutumiseen edetä tiellä kohti EU-jäsenyyttä ja uudistusten nopeuttamiseen sekä Kosovon väestön voimakkaaseen tukeen Euroopan yhdentymiselle ja sen eurooppalaiseen identiteettiin;

2.  pitää valitettavana, että ERA 1:n täytäntöönpanossa on edistytty rajoitetusti, mutta ottaa huomioon hallituksen sitoutumisen ERA 2:ssa edellytettyyn laajaan uudistusprosessiin; kehottaa Kosovon viranomaisia ottamaan vastuun prosessista, osoittamaan suurempaa poliittista tahtoa ja parantamaan hallinnollisia valmiuksia EU:hun liittyvien uudistusten täytäntöönpanon tehostamiseksi;

3.  on huolissaan EU-yhdentymisestä vastaavan ministeriön lakkauttamisesta, ja kehottaa Kosovon hallitusta integroimaan ministeriön entiset rakenteet täysimääräisesti ja asianmukaisesti tavalla, joka vastaa pääministerin kanslian organisaatiorakennetta koskevaa äskettäin hyväksyttyä asetusta, sekä varmistamaan, että uudelle rakenteelle annetaan asianmukainen toimivalta ja vastuu yhdentymisprosessin asianmukaisen koordinoinnin ja ohjauksen varmistamiseksi;

4.  on tyytyväinen 6. lokakuuta 2019 ja 14. helmikuuta 2021 pidettyjen ennenaikaisten parlamenttivaalien rauhanomaiseen ja asianmukaiseen kulkuun, mutta ilmaisee huolensa kilpailun, valinnanvapauden ja ilmaisunvapauden puutteesta Kosovon serbiyhteisössä sekä Kosovon ulkopuolella annettuihin ääniin liittyvistä ongelmista; korostaa, että on tärkeää puuttua kaikkiin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan havaitsemiin puutteisiin ja suosituksiin; odottaa, että kaikki poliittiset voimat kunnioittavat demokraattista kulttuuria ja Kosovon kansalaisten tahtoa muodostaessaan uuden hallituksen ja valitessaan uuden presidentin;

5.  katsoo, että Kosovo kamppailee edelleen vaalien jälkeisen poliittisen epävakauden parissa, ja kehottaa tässä yhteydessä kaikkia Kosovon poliittisia voimia uudistamaan poliittista järjestelmää perustuslaillisilla muutoksilla, jotta voidaan parantaa oikeusvarmuutta ja uusien hallitusten muodostamisprosessia;

6.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio vahvistaa vuoden 2020 Kosovo-kertomuksessaan arvionsa Kosovon kyvystä hyötyä viisumivapausjärjestelmästä, ja kehottaa neuvostoa pikaisesti hyväksymään Kosovon kansalaisia koskevan viisumivapauden; muistuttaa tässä yhteydessä, että Kosovo täyttää edelleen kaikki viisumivapautta koskevan etenemissuunnitelman edellytykset, minkä komissio on johdonmukaisesti vahvistanut heinäkuusta 2018 lähtien;

7.  pitää valitettavana, että neuvosto ei vielä vuonna 2020 onnistunut hyväksymään Kosovon viisumivapautta; katsoo, että viisumivapaus parantaa vakautta ja lähentää Kosovoa EU:hun helpottamalla matkustamista ja liiketoimintaa; toteaa, että Kosovon kansalaisten eristäminen vaikuttaa EU:n ohjelmien täytäntöönpanoon ja että neuvoston päätöksen puuttuminen estää Kosovon kansalaisia saamasta kipeästi kaivattuja mahdollisuuksia, mikä heikentää EU:n uskottavuutta ja saattaa vaikuttaa Serbian ja Kosovon väliseen vuoropuheluun;

8.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita osoittamaan jatkuvaa sitoutumista laajentumiseen ja tehostamaan laajentumista koskevaa tiedottamista EU:n kansalaisille; kehottaa komissiota ja EU:n Kosovon edustustoa tehostamaan toimiaan EU:n ja Kosovon tiiviimmän kumppanuuden roolin, edellytysten ja etujen esiin tuomiseksi;

9.  suhtautuu myönteisesti Kosovon hallituksen päätökseen poistaa Serbiasta ja Bosnia ja Hertsegovinasta tuotavien tuotteiden tuontitullit, mikä mahdollisti EU:n tukeman vuoropuhelun uudelleen aloittamisen;

10.  panee merkille Kosovon ja Serbian välisten talouden normalisointia koskevien sopimusten allekirjoittamisen Washingtonissa 4. syyskuuta 2020; pitää kuitenkin valitettavana tekstin määräyksiä, joiden mukaan Kosovon on lakattava pyrkimästä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi; suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltain uudistettuun sitoutumiseen, ja korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltain on vahvistettava kumppanuuttaan ja koordinointiaan Länsi-Balkanilla; korostaa, että transatlanttinen yhteistyö on tärkeä tekijä alueen vakauden kannalta, ja korostaa EU:n johtavaa roolia välittäjänä Kosovon ja Serbian suhteiden normalisointiprosessissa;

11.  pitää valitettavana Kosovon Israelin suurlähetystön sijoittamista Jerusalemiin, mikä on vastoin Euroopan unionin kantaa kahden valtion ratkaisuun Israelin ja Palestiinan välisessä kiistassa;

12.  tunnustaa KFOR-joukkojen ja osallistuvien valtioiden merkittävän panoksen turvallisen ja varman ympäristön ja kaikkien Kosovon kansalaisten vapaan liikkuvuuden ylläpitämisessä sekä Länsi-Balkanin euroatlanttisen yhdentymisen helpottamisessa;

13.  kehottaa luomaan uusia mahdollisuuksia korkean tason poliittiselle ja toimintalinjoja koskevalle vuoropuhelulle Länsi-Balkanin maiden kanssa säännöllisten EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokousten ja tehostettujen ministeritason yhteyksien avulla; kehottaa sitouttamaan aktiivisesti Länsi-Balkanin maita ja ottamaan ne asianmukaisella tavalla mukaan Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin;

Demokratia ja oikeusvaltioperiaate

14.  pitää myönteisenä, että on edistytty oikeusvaltiota koskevan oikeudellisen kehyksen mukauttamisessa, mukaan lukien tuomareiden ja syyttäjien kurinpidollista vastuuta koskeva laki ja sovittelua koskeva laki, ja että on otettu käyttöön sähköinen asianhallintajärjestelmä ja keskusrekisteritietokanta; pitää kuitenkin valitettavana täytäntöönpanon heikkoa tasoa;

15.  kehottaa Kosovon viranomaisia tehostamaan toimiaan lakien täytäntöönpanemiseksi kansalaistensa hyväksi sekä varmistamaan eri avunantajien tukemien oikeusvaltio-ohjelmien paremman koordinoinnin, mukaan lukien koko oikeusvaltioalaa koskevan kokonaistarkastelun ja sitä seuraavan strategian kehittäminen;

16.  korostaa tarvetta tehostaa korruption torjuntaa ja ilmaisee vakavan huolensa Kosovon poliisin erityisen korruptiontorjuntaryhmän lakkauttamisesta; korostaa, että korruption tehokas torjunta edellyttää vahvaa poliittista tahtoa, ja kehottaa Kosovon viranomaisia osoittamaan päättäväisyyttä korruption torjunnassa kaikilla tasoilla;

17.  kehottaa hallitusta perustamaan ja ylläpitämään vahvoja ja erikoistuneita yksiköitä, jotka torjuvat järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota, ja kehottaa lopettamaan puoluepoliittisten etujen perusteella tehtävät muutokset lainvalvonnasta ja korruption torjunnasta vastaaviin instituutioihin;

18.  kehottaa Kosovoa parantamaan varojen jäädyttämistä, menetetyksi tuomitsemista ja takaisinperintää koskevia sääntelytoimenpiteitään tapauksissa, jotka liittyvät korkean tason korruptiosta, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja talousrikollisuudesta, rahanpesusta ja terrorismin rahoittamisesta langetettuihin lopullisiin tuomioihin, mukaan lukien tällaisista rikoksista syytettyihin virkamiehiin sovellettavat viraltapanot, ja varmistamaan, että lainvalvontaelinten ja syyttäjänviraston operatiivisiin toimiin ei puututa;

19.  on huolissaan siitä, että riittävistä normatiivisista puitteista huolimatta Kosovon oikeusjärjestelmää heikentävät edelleen vastuuvelvollisuuden puutteet, avoimuuskysymykset ja poliittinen sekaantuminen; pitää valitettavana, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ei ole saatu aikaan konkreettisia tuloksia, ja odottaa, että korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden, myös ihmis- ja huumekaupan ja kyberrikollisuuden, tutkinta- ja syytetoimissa edistytään;

20.  on tyytyväinen siihen, että Kosovon tuomarineuvosto on hyväksynyt toimenpiteitä, joilla rajoitetaan ulkopuolista puuttumista ja sopimatonta vaikuttamista oikeudenkäynneissä; pitää myös myönteisenä, että julkaistujen lopullisten tuomioistuinten tuomioiden määrä on kasvanut; katsoo, että tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan varmistaa oikeuslaitoksen suurempi riippumattomuus ja politisoituneiden päätösten loppuminen ja lopettaa asiaton puuttuminen korkean profiilin tapauksiin;

21.  kehottaa Kosovoa varmistamaan, että poliittisten puolueiden rahoitusta koskevat rahoitus- ja tilintarkastuskertomukset ovat johdonmukaisesti saatavilla ja että tarvittaessa sovelletaan pakotteita; panee myös merkille tarpeen parantaa julkisten yritysten taloudellista valvontaa ja vastuuvelvollisuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä ehdotusta uudeksi poliittisten puolueiden rahoitusta koskevaksi laiksi, ja kannustaa Kosovon kansalliskokousta hyväksymään poliittisten puolueiden rahoitusta sääntelevän oikeudellisen kehyksen Venetsian komission suositusten mukaisesti;

22.  muistuttaa, että julkishallinnon ja julkisten yritysten korkean tason päätöksentekotehtäviin tehtävät valinnat ja nimitykset ovat edelleen erittäin huolestuttavia, ja toteaa, että nimitykset tällaisiin tehtäviin on tehtävä ansioihin pohjautuvan, oikeudenmukaisen ja kilpailuun perustuvan prosessin pohjalta; antaa tunnustusta Kosovon hallituksen pyrkimyksille valvoa tätä prosessia allekirjoittamalla yhteisymmärryspöytäkirjat Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa; vaatii jälleen pyrkimistä ja selkeää poliittista sitoutumista julkishallinnon uudistukseen, joka voidaan saavuttaa edistämällä asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa;

23.  pitää myönteisenä, että kansalliskokouksen työskentelyn organisointia ja täysistuntojen hallinnointia on parannettu työjärjestyksen pohjalta; pitää kuitenkin valitettavana, että parlamentti ei useinkaan ole päätösvaltainen ja että parlamentin työskentelyssä on viivästyksiä, mikä on ollut erityisen haitallista pandemiaan liittyvän hätäapupaketin hyväksymisprosessissa;

24.  pitää valitettavana, että Kosovon parlamentti ei kyennyt hyväksymään toista talouden elvytyspakettia ensi yrittämällä, korostaa poliittisen vakauden merkitystä ja kehottaa parlamenttia ja hallitusta toimimaan yhdessä rakentavan ilmapiirin hengessä ja noudattamaan parhaita parlamentaarisia käytäntöjä;

25.  antaa tunnustusta Kosovon toimille radikalisoitumisen, terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumiseksi, mukaan lukien vierastaistelijoiden maastapoistumisen estäminen; korostaa, että tarvitaan lisätoimia terrorismin rahoituksen torjumista sekä vierastaistelijoiden yhteiskuntaan palauttamista ja sopeuttamista varten;

26.  vaatii aktiivista alueellista yhteistyötä sekä parempaa koordinointia ja tietojenvaihtoa Kosovon tasavallan sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuspalvelujen välillä mahdollisen terroritoiminnan torjumiseksi; kehottaa Kosovoa torjumaan verkossa tapahtuvaa radikalisoitumista ja ulkopuolisten ääriliikkeiden vaikutuksia, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita avustamaan Kosovoa tässä tärkeässä pyrkimyksessä;

27.  on huolissaan kolmansien maiden pyrkimyksistä tukea radikalisoitumista erityisesti nuorten keskuudessa usein rahoittamalla tai tarjoamalla merkittäviä resursseja esimerkiksi Kosovossa toimiville oppilaitoksille, jotka voivat toimia radikalisoitumisen kasvupaikkana, ja siitä, että nykyisellä covid-19-tilanteella voi olla haitallisia vaikutuksia radikalismista luopumispyrkimyksiin taloudellisen tilanteen heiketessä;

28.  panee tyytyväisenä merkille Kosovon poliisin ja Europolin välisen yhteistyöjärjestelyn, joka muodostaa perustan tehostetulle yhteistyölle terrorismin ja ääriliikkeiden sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, ja kehottaa panemaan sen täytäntöön mahdollisimman pian;

29.  toteaa, että tuoreiden arvioiden mukaan Kosovon kansalaisten hallussa on noin 250 000 laitonta asetta; ilmaisee syvän huolensa tästä hälyttävästä tilanteesta, joka vaikuttaa kielteisesti yleiseen turvallisuuteen; kehottaa Kosovon viranomaisia tehostamaan toimiaan tämän ongelman ratkaisemiseksi ja käynnistämään tehokkaan ohjelman näiden aseiden takavarikoimiseksi tai vapaaehtoiseksi luovuttamiseksi poliisille;

30.  antaa Kosovolle tunnustusta sen jatkuvasta ja rakentavasta yhteistyöstä muuttoliikkeen alalla ja Kosovon kansalaisten turvapaikkahakemusten ja takaisinottojen määrän jatkuvasta vähentämisestä sekä Kosovon viranomaisten hyvästä yhteistyöstä takaisinotossa;

31.  panee tyytyväisenä merkille ulkomaalaisten kotouttamista koskevan asetuksen hyväksymisen ja kehottaa panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön; korostaa, että lisätoimia tarvitaan riittävien hallinnollisten ja lainvalvontavalmiuksien varmistamiseksi, jotta voidaan vastata muuttoliikkeen asettamiin haasteisiin ja torjua ihmissalakuljetusta;

32.  toistaa tukevansa täysin Kosovon erityisjaostojen ja erikoissyyttäjänviraston työtä, sillä ne ovat tärkeä osoitus Kosovon sitoutumisesta oikeusvaltioon ja niiden työ on myös Kosovon edun mukaista; korostaa, että on tärkeää, että erityisjaostot voivat jatkaa työtään riippumattomasti ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan; pitää tervetulleena Kosovon erityisjaostojen toimikauden jatkamista ja niiden työtä Haagissa;

33.  suhtautuu myönteisesti EULEX-operaation toimeksiannon jatkamiseen ja pyytää Kosovoa toimimaan täydessä yhteistyössä EULEXin sekä erityisjaostojen ja erikoissyyttäjänviraston kanssa vilpittömässä mielessä; pitää valitettavana, että EULEXin toimeksiantoa on pyritty heikentämään; kehottaa jälleen EULEXia lisäämään tehokkuuttaan ja noudattamaan korkeimpia avoimuusvaatimuksia ja nollatoleranssia korruptioon;

34.  pitää myönteisenä, että on hyväksytty laki oikeudesta tutustua julkisiin asiakirjoihin; suosittelee lisätoimia julkisten menojen avoimuuden lisäämiseksi ja niiden seurannan parantamiseksi muun muassa parantamalla julkisten hankintojen järjestelmää;

35.  on tyytyväinen kyberturvallisuusvalmiuksien kehittämiseksi toteutettuihin toimiin ja erityisesti ensimmäisen kansallisen kyberturvallisuusstrategian hyväksymiseen; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää pitää yllä tätä vauhtia, jotta mahdollistetaan alan lainsäädäntöaloitteiden täysimääräinen täytäntöönpano ja voidaan puuttua tieto- ja viestintätekniikan ja kyberturvallisuuden alan ammattitaitoisten työntekijöiden puutteeseen;

Perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen

36.  panee merkille, että Kosovon oikeudellinen ja institutionaalinen kehys takaa yleisesti ottaen ihmisoikeuksien, vähemmistöjen ja perusoikeuksien suojelun; korostaa, että sen täytäntöönpanossa on edelleen haasteita, jotka liittyvät erityisesti kielellisiin oikeuksiin, monikieliset lähetykset mukaan lukien, joiden puute vaikuttaa vähemmistöyhteisöjen tiedonsaantiin ja jotka ovat olleet erityisen haitallisia covid-19-pandemian aikana;

37.  kehottaa Kosovoa tarjoamaan tasa-arvoista ja syrjimätöntä valtion koulutusta vähemmistökielillä ja varmistamaan oikeuden tutustua virallisiin asiakirjoihin kaikilla virallisilla kielillä kaikkialla Kosovossa sekä turvaamaan yhtäläiset mahdollisuudet, riittävän edustuksen politiikassa sekä mahdollisuuden kääntyä julkishallinnon ja oikeuslaitoksen puoleen;

38.  vaatii vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden, kuten romanien, aškaalien, ”egyptiläisten”, serbien, bosniakkien, turkkilaisten ja goranien sekä vammaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden parempaa suojelua ja osallistamista tarjoamalla heille asianmukaista terveydenhuoltoa ja sosiaalista suojelua erityisesti covid-19-pandemian aikana ja ottaen huomioon sen sosioekonomiset seuraukset;

39.  vaatii voimakkaampia toimia syrjinnän ja romanivastaisuuden torjumiseksi; on erityisen huolissaan romanien, aškaalien ja ”egyptiläisten” yhteisöjen sosiaalisesta syrjinnästä, heidän jäämisestään poliittisen ja sosiaalisen päätöksenteon ulkopuolelle sekä jatkuvasti puutteellisista resursseista, työllistymismahdollisuuksista, oikeussuojasta, julkisista palveluista, asumisesta, terveydenhuollosta, viemäröintijärjestelmistä ja juoksevasta vedestä;

40.  panee pahoitellen merkille, että kansalliskokous ei ole vieläkään käsitellyt vetoomusta, jonka on esittänyt lähes 500 henkilöä, jotka historiallisesti identifioituvat bulgarialaisiksi, ja joka rekisteröitiin Kosovon kansalliskokouksessa toukokuussa 2018; korostaa, että ”bulgarialaisten” luokka on lisättävä Kosovon toiseen kansalliseen väestölaskentaan, joka on määrä pitää vuonna 2021;

41.  panee merkille, että yleisradioyhtiön rahoituksellista ja toimituksellista vapautta ei ole varmistettu; toistaa, että on taattava tiedotusvälineiden avoimuus, mukaan lukien tiedotusvälineiden omistajuus, sekä tiedotusvälineiden riippumattomuus, jotta varmistetaan, että tiedotusvälineisiin ei kohdistu poliittista vaikuttamista; vaatii nimittämään nopeasti informaatiosta ja yksityisyydestä vastaavan viraston johtajan;

42.  korostaa tarvetta tehostaa toimittajiin kohdistuvien uhkausten ja hyökkäysten torjuntaa ja lopettaa näiden rikosten rankaisemattomuus; toteaa, että näistä haasteista huolimatta sananvapaus on kirjattu Kosovon perustuslakiin ja että mediaympäristö on moniarvoinen ja vilkas;

43.  kannustaa perustamaan monikansallisen ja monikielisen julkisen yleisradioyhtiön, joka yhdistäisi ihmisiä ja edistäisi rauhaa ja sovintoa Kaakkois-Euroopan valtioiden välillä ARTE-kanavan esimerkin mukaisesti;

44.  pitää valitettavana, että ilmenee yhä enemmän SLAPP-tapauksia (Strategic Litigation Against Public Participation), joita käytetään toimittajien ja kansalaisten uhkailemiseen ja syytteiden nostamiseen näiden vaientamiseksi ja julkisen keskustelun tukahduttamiseksi;

45.  suhtautuu myönteisesti väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan lain hyväksymiseen ja kannustaa hyväksymään kaiken sen tehokkaan ja tuloksellisen täytäntöönpanon edellyttämän lisälainsäädännön; vaatii tässä yhteydessä nimittämään nopeasti informaatiosta ja yksityisyydestä vastaavan viraston johtajan;

46.  on huolissaan disinformaatiokampanjoista, joiden tarkoituksena on heikentää Kosovon valtion legitiimiyttä; kehottaa vahvistamaan EU:n yhteistyötä Kosovon kanssa, jotta voidaan puuttua disinformaatioon ja hybridiuhkiin, joilla pyritään heikentämään alueen Eurooppa-perspektiiviä, ja torjumaan alueellisia disinformaatiokampanjoita myös korostamalla strategisemmin EU:n merkitystä alueen kansalaisille;

47.  muistuttaa tiedotusvälineiden vapauden puutteiden vahvasta yhteydestä paikallisten ja ulkomaisten toimijoiden mahdollisuuksiin manipuloida tietoja ja levittää disinformaatiota; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään tiivistä yhteistyötä näiden yhteyksien ja päällekkäisten haasteiden osalta sekä edistämään disinformaatiota koskevan Balkanin osaamiskeskuksen perustamista;

48.  on tyytyväinen Kosovon tasavallan kansalliskokouksen 25. syyskuuta 2020 tekemään yksimieliseen päätökseen panna suoraan täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus); odottaa Kosovon hallituksen ryhtyvän ripeästi panemaan täytäntöön yleissopimuksen sisältöä ja tarjoamaan tätä varten tarvittavat resurssit ja infrastruktuurin;

49.  suhtautuu myönteisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevan Kosovon ohjelman hyväksymiseen sekä Women’s Caucus -organisaation työhön Kosovon kansalliskokouksessa; kehottaa Kosovon viranomaisia lisäämään toimiaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten taloudellisen aseman vahvistamiseksi muun muassa asettamalla etusijalle sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja lisäämällä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan, myös naisjärjestöjen, kanssa ja luomalla ympäristön, joka edistää naisten parempaa edustusta päätöksentekoasemissa, sekä varmistamalla, että koulujen oppikirjoissa ei vahvisteta stereotypioita ja syrjintää; vaatii tässä yhteydessä naisten osallistumista Serbian ja Kosovon välisestä vuoropuhelusta vastaavaan neuvotteluryhmään; vaatii myös, että EU tukee tätä hanketta ja näitä pyrkimyksiä noudattamalla itse edellä mainittuja suosituksia;

50.  on huolissaan työvoimaan kuulumattomien naisten osuudesta, joka johtuu muun muassa jatkuvasta sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä työmarkkinoilla, ja kehottaa Kosovon viranomaisia parantamaan naisten osallistumista työmarkkinoille; kehottaa Kosovoa mukauttamaan uutta työlainsäädäntöä myös lomien sääntelemiseksi, jotta vältetään sukupuoleen perustuva syrjintä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaaseen liittyvissä oikeuksissa;

51.  toistaa huolensa lähisuhdeväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan laajuudesta; suhtautuu myönteisesti rikoslain tarkistuksiin tältä osin sekä EULEXin raportissa havaittuihin parannuksiin, jotka liittyvät siihen, miten Kosovon poliisi käsittelee seksuaalista väkivaltaa koskevia tapauksia; panee kuitenkin merkille, että edelleen huolestuttavia piirteitä ovat syytteeseenpanon ja ankarien rangaistusten puute, syyllisten rankaisemattomuus, riittämättömät seurantajärjestelmät ja tapaustietokannat, riittävien resurssien ja uhreille tarkoitettujen palvelujen puute (ensikodit, lääkärintarkastuskeskukset, traumatuki, neuvonta) sekä koulutuksen ja vakiintuneiden käsittelykäytäntöjen puutteet koko oikeusjärjestelmässä;

52.  korostaa, että covid-19-pandemialla on ollut haitallinen vaikutus naisiin ja vähemmistöihin, koska se on syventänyt eriarvoisuutta ja pahentanut nykyisiä ongelmia, kuten lisääntynyttä perheväkivaltaa, ja kehottaa Kosovon hallitusta ja viranomaisia ottamaan nämä kysymykset huomioon vastatessaan pandemiaan;

53.  ottaa huomioon lastensuojelulain hyväksymisen merkittävänä askeleena lasten oikeuksien suojelussa Kosovossa; korostaa lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunnan merkitystä; korostaa, että sen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvitaan riittävästi taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja; toteaa, että on erityisen tärkeää puuttua lapsi- ja pakkoavioliittojen jatkuvaan ongelmaan erityisesti romanien, aškaalien ja ”egyptiläisten” yhteisöissä ottamalla käyttöön avioliiton alaikäraja ja varmistamalla, että lainvalvonta- ja oikeuslaitokset toteuttavat asianmukaisia toimia ja raportoivat niistä;

54.  pitää myönteisenä edistymistä hlbti-henkilöiden oikeuksien suojelussa lainsäädännön ja politiikan tasolla; toteaa kuitenkin, että nykyinen syrjinnän vastainen kehys on pantava täysimääräisesti täytäntöön, ja kehottaa tutkimaan asianmukaisesti hlbti-henkilöihin kohdistuneet viharikokset; kehottaa hallitusta sisällyttämään samaa sukupuolta olevien väliset kumppanuudet lainsäädäntöön, kuten maan perustuslaissa taataan;

55.  antaa tunnustusta Kosovon viranomaisten jatkuville pyrkimyksille parantaa kansalaisyhteiskunnan valmiuksia osallistua mielekkäällä tavalla politiikan kehittämiseen; kehottaa edelleen parantamaan hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä ja lisäämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista päätöksentekoon; toistaa, että kansalaisyhteiskunnan julkisen rahoitus edellyttää parempaa vastuunalaisuutta ja avoimuutta;

56.  on huolestunut kansainvälisten avunantajien koordinoinnin puutteellisuudesta, johon useat maassa toimivat järjestöt ovat viitanneet; kehottaa Kosovon hallitusta ryhtymään toimiin, jotta vältetään toimien toteuttaminen kahteen kertaan ja tarpeettomat päällekkäisyydet, ja hallinnoimaan tehokkaammin suhteitaan kansainvälisiin avunantajiin;

57.  antaa tunnustusta tehtävänsä jättävän oikeusasiamiehen työlle ihmisoikeuskulttuurin edistämisessä, ja panee tyytyväisenä merkille, että Kosovon viranomaiset ovat panneet täytäntöön yhä enemmän hänen suosituksiaan, joilla edistetään tehokkaasti muun muassa kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun ehkäisemistä;

Sovinto ja hyvät naapuruussuhteet

58.  suhtautuu myönteisesti Kosovon pyrkimyksiin ylläpitää rakentavia naapuruussuhteita koko alueella ja mukautua ennakoivasti EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP); suhtautuu myönteisesti Kosovon jatkuvaan sitoutumiseen alueellisiin aloitteisiin ja kehottaa panemaan täytäntöön velvoitteet erilaisissa alueellisissa puitteissa, jotka edistävät yhteisiä alueellisia markkinoita;

59.  korostaa, että Serbian ja Kosovon suhteiden normalisointi on ensisijainen painopiste ja molempien maiden EU-jäsenyyden ennakkoedellytys ja että se olisi myös olennaisen tärkeää vakauden ja vaurauden varmistamiseksi koko alueella; antaa tunnustusta molempien osapuolten vahvistuneelle sitoutumiselle EU:n mahdollistamaan vuoropuheluun, ja kehottaa osallistumaan aktiivisesti ja rakentavasti tähän EU:n erityisedustajan johtamaan vuoropuheluun, jolla pyritään kattavaan, kestävään ja oikeudellisesti sitovaan sopimukseen kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

60.  kehottaa jälleen etenemään kaikkien jo tehtyjen sopimusten täysimääräisessä täytäntöönpanossa vilpittömässä mielessä ja oikea-aikaisesti, mukaan luettuna serbienemmistöisten kuntien yhdistyksen/yhteisön perustaminen viipymättä; kehottaa EUH:ta perustamaan mekanismin, jolla seurataan ja valvotaan kaikkien tähän mennessä tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa ja raportoimaan tilanteesta säännöllisesti Euroopan parlamentille; toistaa tässä yhteydessä täyden tukensa Serbian ja Kosovon vuoropuhelua varten nimitetylle EU:n erityisedustajalle Miroslav Lajčákille;

61.  vaatii Serbian ja Kosovon hallituksia pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat heikentää osapuolten välistä luottamusta ja vaarantaa vuoropuhelun rakentavan jatkamisen; toistaa pitävänsä tärkeänä sekä Kosovon että Serbian monietnistä luonnetta ja sitä, että etnisesti homogeenisten valtioiden ei pitäisi olla tavoitteena alueella;

62.  kehottaa Kosovoa ratkaisemaan vuoropuheluun liittyvät nykyiset sisäiset ongelmat, perustamaan erityisen neuvotteluryhmän sekä käynnistämään yhteisen neuvottelufoorumin ja vuoropuhelun hallitsevan koalition ja oppositiopuolueiden välillä; korostaa, että Serbian ja Kosovon välisen vuoropuhelun on oltava avointa ja läpinäkyvää ja että siitä vastuussa olevien virkamiesten olisi säännöllisesti kuultava Kosovon kansalliskokousta vuoropuhelun etenemisestä; kehottaa hallitusta tiedottamaan vuoropuhelun tuloksista paremmin Kosovon kansalaisille;

63.  panee merkille, että viisi jäsenvaltiota ei ole vielä tunnustanut Kosovoa, ja toistaa kehotuksensa tehdä niin ja vahvistaa unionin uskottavaa sitoutumista laajentumisprosessiin; korostaa, että Kosovon itsenäisyys on peruuttamaton ja että tunnustaminen edistäisi Kosovon ja Serbian suhteiden normalisointia, vahvistaisi ja lujittaisi alueen vakautta ja helpottaisi molempien valtioiden yhdentymistä EU:hun;

64.  on tyytyväinen siihen, että Israel on äskettäin tunnustanut Kosovon itsenäisyyden Washingtonissa allekirjoitettujen sopimusten puitteissa, mutta tuomitsee sen, että Serbia toteuttaa Kosovon tunnustamisen vastaista kampanjaa, joka on johtanut siihen, että useat maat ovat peruneet tunnustuksensa;

65.  kiittää Kosovon ja Serbian hyvää alueellista yhteistyötä covid-19-pandemian leviämisen torjunnassa, mukaan luettuina Pohjois- ja Etelä-Mitrovican kaupunginjohtajien yhteistyö ja terveysministerien välinen viestintä;

66.  pitää valitettavana, että Mitrovican siltaa ei ole vielä avattu kaikelle liikenteelle kunnostustöiden loppuunsaattamisesta huolimatta; kehottaa Serbian ja Kosovon viranomaisia edistämään ihmisten välisiä yhteyksiä paikallisyhteisöjen välillä, jotta vuoropuhelu vahvistuisi myös muulla kuin hallitusten tasolla; kehottaa komissiota, EUH:ta ja neuvostoa tukemaan pääministeriä ja hänen tiimiään Kosovon serbien kanssa käytävässä sisäisessä sovintovuoropuhelussa, joka tarjoaa konkreettisia turvallisuustakeita ja mahdollisuuksia sosioekonomiseen yhdentymiseen;

67.  toteaa, että viisumivapaa matkustaminen Bosnia ja Hertsegovinan ja Kosovon välillä on alueellisen yhteistyön laajentamisen välttämätön edellytys;

68.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin investoida strategisemmin Länsi-Balkaniin erityisen talous- ja investointiohjelman avulla; panee merkille tämän talous- ja investointisuunnitelman merkityksen kestävien yhteyksien, inhimillisen pääoman, kilpailukyvyn ja osallistavan kasvun tukemisessa sekä alueellisen ja rajat ylittävän yhteistyön vahvistamisessa; korostaa, että kaikkien investointien on oltava sopusoinnussa Pariisin sopimuksen ja EU:n hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden kanssa;

69.  vahvistaa tukensa entisen Jugoslavian alueella tehtyjä sotarikoksia ja muita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevän alueellisen totuuskomission perustamista koskevalle aloitteelle; korostaa alueellisen nuorisoalan yhteistyöjärjestön (Regional Youth Cooperation Office, RYCO) tekemän työn merkitystä ja suhtautuu myönteisesti Kosovon aktiiviseen osallistumiseen; muistuttaa tarpeesta tavoittaa pohjoisten kuntien nuoret ja integroida heidät maan sosioekonomisiin rakenteisiin;

70.  kehottaa tehostamaan toimia kadonneiden henkilöiden perheenjäsenten pyyntöjen käsittelemiseksi, sota-ajan arkistojen avaamiseksi ja tietojen paljastamiseksi henkilöistä, jotka on edelleen merkitty kadonneiksi vuosien 1998–99 Kosovon sodassa; kehottaa panemaan täytäntöön Kosovon syyttäjäneuvoston sotarikoksia koskevan strategian, jota poliittiset kysymykset, resurssien puute sekä kansainvälisen ja alueellisen yhteistyön puute edelleen vakavasti haittaavat;

71.  korostaa, että on tärkeää saada tietoa hautapaikoista sekä tutkia ja tuomita kaikki sotarikokset, jotta uhreille voidaan tarjota oikeutta; kehottaa Serbiaa tutkimaan kolmen tähän mennessä esiin nostetun ruumiin jäänteet, jotka on löydetty marraskuussa 2020 Kosovon rajan lähellä Raskan kunnassa sijaitsevasta Kizevakin kylästä löydetystä joukkohaudasta ja joiden uskotaan kuuluvan Kosovon albaaneille;

72.  antaa Kosovolle tunnustusta uskonnollisten yhteisöjen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta ja korostaa, että on tärkeää suojella edelleen kaikkien uskonnollisten yhteisöjen kulttuuriperintöä ja omistusoikeuksia; kannustaa Kosovon viranomaisia käyttämään kulttuuriperintöä keinona saattaa eri yhteisöt yhteen ja tuomaan voimakkaammin esiin maan monietnistä kulttuurista ja uskonnollista perintöä;

73.  on huolissaan voimistuvasta yksikielisyyssuuntauksesta ja siitä, että erityisesti nuoret eivät ymmärrä Kosovon yhteisöjen eri kieliä; korostaa siksi tarvetta oppia toisten kieliä, ottaa käyttöön vuorovaikutusfoorumeja, mukauttaa koulutusjärjestelmää ja puuttua vähemmistöyhteisöjen aliedustukseen julkishallinnossa;

74.  korostaa, että Kosovon pitkän aikavälin vakaus ja vauraus riippuvat edelleen Kosovon albaanien ja Kosovon serbien välisten suhteiden kehittämisestä ja että kaikki poliittiset voimat ovat vastuussa suvaitsevaisuuteen, osallisuuteen sekä keskinäiseen ymmärrykseen ja kunnioitukseen perustuvan poliittisen kulttuurin ylläpitämisestä ja tukemisesta;

Talous

75.  toteaa, että Kosovon laajan epävirallisen talouden torjunta edellyttää vahvaa poliittista tukea, tehokasta täytäntöönpanoa ja tiivistä seurantaa, sillä se muodostaa vakavan esteen Kosovon yksityisen sektorin kehitykselle ja vaikuttaa valtion kykyyn tarjota laadukkaita julkisia palveluja;

76.  kehottaa Kosovon viranomaisia ja komissiota tukemaan edelleen pk-yrityksiä elinkelpoisen Kosovon talouden kehittämiseksi;

77.  korostaa tarvetta panna pikaisesti täytäntöön aktiivista työmarkkinapolitiikkaa heikossa asemassa olevien ryhmien työllisyyden lisäämiseksi, mukaan lukien ammattitaidon parantaminen, ammatillinen koulutus ja työssä oppiminen; korostaa, että koulutusjärjestelmää olisi uudistettava, jotta se vastaisi työmarkkinoiden ja markkinoiden tarpeita, ja kehottaa ottamaan vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt mukaan työllisyystoimenpiteiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; toistaa, että on tärkeää luoda uusia mahdollisuuksia nuorille ja naisille;

78.  on erittäin huolissaan korkean osaamistason työntekijöiden laajamittaisesta maastamuutosta Kosovosta ja kehottaa ottamaan käyttöön kattavia sosioekonomisia toimenpiteitä väestön vähenemisen torjumiseksi; kehottaa komissiota ja Länsi-Balkanin maita kehittämään alueellisen strategian, jossa puututaan sitkeään nuorisotyöttömyyteen torjumalla koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden välistä osaamisen kohtaanto-ongelmaa, parantamalla opetuksen laatua ja varmistamalla aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden ja ammattikoulutusjärjestelmien riittävä rahoitus sekä asianmukaiset lastenhoito- ja esikouluopetuspalvelut;

79.  vaatii parantamaan koulutusta ja koulutuksen laatua huomattavasti; kehottaa Kosovoa pyrkimään edelleen edistymään koulujen uudistamisessa, tarjoamaan tarvittavat oppimateriaalit ja oikeat fyysiset olosuhteet kaikille oppilaille ja puuttumaan erityisesti ongelmiin, jotka liittyvät koulutukseen pääsyyn nykyisen pandemian aikana;

80.  suhtautuu myönteisesti Kosovon osallistumiseen ”mini-Schengen-aluetta” koskevaan aloitteeseen, jotta voidaan kehittää hyviä naapuruussuhteita ja tarjota Kosovon kansalaisille ja yrityksille uusia mahdollisuuksia;

81.  pitää tervetulleena, että Kosovo voi myös hyötyä EU:n digitaalisista sisämarkkinoista, ja korostaa tarvetta investoida digitalisointiin keinona parantaa kansalaisten palveluja, minimoida digitaalinen kuilu ja varmistaa yhdenvertainen pääsy internetiin myös heikoimmassa asemassa oleville ryhmille ja maaseutualueille; panee merkille digitalisoinnin suuret mahdollisuudet Kosovon talouden kehittymisen kannalta;

82.  suhtautuu myönteisesti huhtikuussa 2019 allekirjoitetun uuden alueellisen verkkovierailusopimuksen voimaantuloon, sillä se on selkeä esimerkki siitä, miten alueellinen yhteistyö voi tuoda konkreettisia etuja alueen kansalaisille ja yrityksille;

83.  panee merkille, että pandemia koettelee terveydenhuoltojärjestelmää; kehottaa Kosovoa vahvistamaan terveydenhuoltoalaa, jotta kaikille kansalaisille voidaan tarjota asianmukaisia ja helposti saatavilla olevia perusterveydenhuoltopalveluja, erityisesti tarveperusteisten sosiaalietuuksien avulla ryhmille, joihin covid-19-kriisi on vaikuttanut eniten; panee merkille, että suuri määrä terveydenhuollon ammattilaisia on lähtenyt Kosovosta, mikä pahentaa entisestään terveydenhuollon ammattilaisten puutetta ja vaikuttaa haitallisesti terveydenhuoltojärjestelmään;

84.  toteaa, että covid-19-pandemia on pahentanut rakenteellisia heikkouksia erityisesti siksi, että talouden elpymistä koskevan lain hyväksyminen on viivästynyt, ja kehottaa Kosovon viranomaisia toteuttamaan tehokkaita rakenneuudistuksia, joilla lievennetään pandemian vaikutuksia ja nopeutetaan kriisin jälkeistä talouden elpymistä muun muassa puuttumalla julkisen sairausvakuutuksen puutteeseen sekä presidentin ja pääministerin väliseen toimivallanjakoon pandemian käsittelyssä, mikä kävi ilmi, kun julistettiin hätätila mahdollistamaan koko maan kattavat sulkutoimet;

85.  muistuttaa, että EU on nopeasti mobilisoinut Länsi-Balkanin maille välitöntä tukea covid-19-pandemiasta aiheutuvan terveyshätätilanteen torjumiseksi ja alueen sosioekonomisen elpymisen edistämiseksi; panee merkille, että Kosovolle on hyväksytty yli 138 miljoonaa euroa ohjelmien IPA 2019 ja IPA 2020 kautta annettavaa apua, josta 50 miljoonaa euroa on kohdennettu uudelleen meneillään olevan covid-19-kriisin sosiaalisten ja taloudellisten seurausten korjaamiseen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;

86.  korostaa eurooppalaisen solidaarisuuden merkitystä ja kehottaa komissiota tukemaan edelleen Kosovoa ja muita Länsi-Balkanin valtioita niiden pyrkimyksissä hillitä pandemiaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään Kosovon EU:n yhteisiin rokotehankintoihin ja kohdentamaan riittävän määrän covid-19-rokotteita kaikkien Länsi-Balkanin maiden kansalaisille;

87.  vaatii parantamaan veronkantoa ja julkisten yritysten valvontaa; antaa tunnustusta verovelan vähentämisen alustavalle edistymiselle; korostaa, että tarvitaan lisätoimia verotulojen lisäämiseksi vähentämällä epävirallista taloutta ja tehostamalla verotulojen keräämistä, mikä voisi turvata lisärahoituksen painopistealoille, kuten koulutukselle ja terveydenhuollolle;

Ympäristö, energia ja liikenne

88.  kehottaa viranomaisia varmistamaan, että ne noudattavat ilmastonsuojelua ja ympäristöä koskevia EU:n normeja ja poliittisia tavoitteita Pariisin sopimuksen sitoumuksia vastaavasti ja noudattaen pyrkimystä saavuttaa hiilineutraaliuden strateginen tavoite vuoteen 2050 mennessä osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, ja pyytää Kosovoa panemaan täytäntöön Länsi-Balkanin vihreän kehityksen ohjelman, joka heijastelee Euroopan vihreän kehityksen ohjelman painopisteitä;

89.  suhtautuu myönteisesti Berliinin prosessin yhteydessä Sofiassa 10. marraskuuta 2020 järjestetyn Länsi-Balkanin huippukokouksen tulokseen ja tukee edelleen erilaisia yhteisiä aloitteita yhdentymisen ja hyvien naapuruussuhteiden parantamiseksi; suhtautuu myönteisesti siihen, että on hyväksytty vihreää toimintasuunnitelmaa koskeva julistus, joka vastaa EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa, sekä johtajien ilmaisemaan valmiuteen ryhtyä toimenpiteisiin ja mukautua asiaankuuluviin EU:n politiikkoihin, joissa tavoitteeksi asetetaan ilmastoneutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä;

90.  on erittäin huolissaan siitä, että valtaosa Kosovon energiasta on peräisin hiilivoimasta, sekä suunnitelmista rakentaa uusi hiilivoimala; kehottaa Kosovoa lisäämään energia-alan kestävyyttä monipuolistamalla energialähteitään, luopumalla viipymättä kaikista määräysten vastaisista hiilen tuista, hajauttamalla tuotantoa ja siirtymällä uusiutuviin energialähteisiin;

91.  panee merkille, että maan oikeudellinen kehys on yhdenmukaistettava suuria polttolaitoksia ja teollisuuden päästöjä koskevien EU:n direktiivien kanssa; kehottaa Kosovoa toteuttamaan kansainvälisten normien mukaiset ympäristövaikutusten arvioinnit ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ympäristön kannalta herkkien alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi;

92.  kehottaa Kosovon viranomaisia täyttämään sitoumuksensa sulkea ja poistaa käytöstä Kosovo A -voimalaitos; suhtautuu myönteisesti komission halukkuuteen avustaa Kosovon hallitusta tässä prosessissa sekä taloudellisesti että teknisesti;

93.  muistuttaa, että energiatehokkuustoimenpiteiden priorisointi ja parantaminen, mukaan lukien nykyisen hiili- ja öljytuotepohjaisen kaukolämmön muuntaminen tehokkaaksi yhteistuotannoksi ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaksi järjestelmäksi, on keskeinen tekijä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa; korostaa energiaköyhyyteen puuttumisen merkitystä;

94.  on vakavasti huolissaan siitä, että suurten polttolaitosten laissa vahvistetut ylärajat ylittävistä päästöistä johtuvasta ilman pilaantumisesta aiheutuvien ennenaikaisten kuolemien määrä on edelleen suuri; kehottaa Kosovon viranomaisia puuttumaan ilmansaasteisiin välittömästi ja laatimaan uskottavan suunnitelman, jolla hiilestä luovutaan vaiheittain kustannustehokkaalla tavalla; panee merkille, että energia-alan strategiaa on äskettäin tarkistettu tämän kysymyksen käsittelemiseksi, ja kehottaa Kosovoa panemaan täytäntöön kansallisen päästövähennyssuunnitelmansa;

95.  kannustaa Kosovon viranomaisia asettamaan etusijalle ympäristölainsäädännön ja biologista monimuotoisuutta koskevien normien täytäntöönpanon EU:n säännöstöä vastaavasti sekä edistämään ympäristötietoisuutta ja -kasvatusta Kosovon kansalaisten keskuudessa; kannustaa Kosovoa hyväksymään ilmastonmuutoslain mahdollisimman pian ja kehottaa laatimaan ja hyväksymään viipymättä yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman;

96.  kehottaa Kosovoa jatkamaan jätteenkeräyksen kattavuuden lisäämistä erityisesti parantamalla jätteiden erottelua ja kierrätystä, ottamaan käyttöön kiertotaloustoimenpiteitä jätteiden vähentämiseksi ja puuttumaan laittomien kaatopaikkojen ongelmaan sekä etsimään kiireellisesti keinoja vaarallisten jätteiden hävittämiseksi;

97.  on huolissaan käytettävissä olevien vesivarojen vähäisyydestä; kehottaa Kosovon viranomaisia kunnioittamaan erityisiä luonnonalueita ja suojeltuja alueita vesivoimaloita suunnitellessaan ja olemaan vaarantamatta vesihuollon kestävyyttä;

98.  kehottaa panemaan energiayhteisösopimuksen täysimääräisesti täytäntöön, mukaan lukien valtiontukia koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpano ja kansallisten sähkömarkkinoiden täydellinen avaaminen ja siirtyminen kohti alueellista markkinoiden yhdentymistä; kannustaa työskentelemään alueellisen yhteenliitettävyyden ja alueellisten energiamarkkinoiden toteutumisen hyväksi;

99.  kehottaa Kosovoa toteuttamaan uskottavaa ja kestävää julkista liikennettä ja liikkuvuutta koskevaa politiikkaa pitkään jatkuneiden infrastruktuurin puutteiden korjaamiseksi, mukaan lukien säännölliset julkisen liikenteen yhteydet Pohjois-Mitrovicaan ja kaikkiin merkittäviin kaupunkeihin kaikkialla maassa;

100.  pitää myönteisenä, että on hyväksytty liittymistä valmistelevan tukivälineen Kosovoa koskeva vuoden 2020 toimintaohjelma, jonka kokonaisarvo on 90 miljoonaa euroa, ja vaatii, että IPA-varoja käytetään muun muassa vihreän toimintaohjelman edistämiseen vahvistamalla ympäristönsuojelua, osallistumalla vaikutusten lieventämiseen, parantamalla kykyä sietää ilmastonmuutosta ja nopeuttamalla siirtymistä vähähiiliseen talouteen; kehottaa lisäämään Kosovolle osoitettujen varojen avoimuutta ja tiiviimpää parlamentaarista valvontaa ja pyytää komissiota valvomaan paremmin EU:n varojen käyttöä ja raportoimaan mahdollisista väärinkäytöksistä;

101.  kehottaa komissiota keskittämään IPA III -välineen varoja infrastruktuurihankkeiden lisäksi Kosovossa meneillään olevaan demokraattiseen siirtymään, kun otetaan erityisesti huomioon Kosovon jatkuvat ongelmat, jotka liittyvät sijoitusilmastoon, vastaanottokykyyn ja ympäristönormeihin;

102.  vaatii sisällyttämään tulevaan IPA III -välineeseen sekä kannustimia että ehdollisuutta; pitää olennaisen tärkeänä, että IPA III -välineestä tuetaan perusarvojen ja hyvän hallintotavan vahvistamista edelleen ja että tuki keskeytetään tapauksissa, joissa unionin etuihin ja arvoihin kohdistuu järjestelmällisiä uhkia; katsoo, että liittymistä edeltävän rahoituksen olisi myös selkeästi heijastettava uudistetun menetelmän mukaista liittymisprosessin peruutettavuuden periaatetta; toistaa, että rahoitustuen tason olisi vastattava Kosovon jäsenyysnäkymätavoitetta;

o
o   o

103.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kosovon presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0319.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0168.


Pohjois-Makedoniaa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset
PDF 170kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 Pohjois-Makedoniaa koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2174(INI))
P9_TA(2021)0114A9-0040/2021

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, 18. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät ja 17. ja 18. lokakuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joilla lykättiin päätöksiä liittymisneuvottelujen aloittamisesta Pohjois-Makedonian tasavallan ja Albanian tasavallan kanssa,

–  ottaa huomioon liittymisneuvottelujen aloittamisesta Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa 26. maaliskuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa vahvistettiin 25. maaliskuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

–  ottaa huomioon 1. elokuuta 2017 allekirjoitetun ja tammikuussa 2018 ratifioidun Bulgarian tasavallan ja Pohjois-Makedonian tasavallan välisen sopimuksen ystävyydestä, hyvästä naapuruudesta ja yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon myös Prespan sopimuksena tunnetun 17. kesäkuuta 2018 tehdyn lopullisen sopimuksen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 817 (1993) ja 845 (1993) kuvailtujen erimielisyyksien ratkaisemisesta, vuonna 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen päättämisestä ja Kreikan ja Pohjois-Makedonian välisen strategisen kumppanuuden perustamisesta,

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksessa annetun Sofian julistuksen ja siihen liitetyn Sofian prioriteettiagendan,

–  ottaa huomioon Berliinin prosessin yhteydessä 10. marraskuuta 2020 pidetyn EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen,

–  ottaa huomioon Pohjois-Makedonian liittymisen Natoon 27. maaliskuuta 2020,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon liittymisprosessin tehostamisesta ja uskottavasta mahdollisuudesta unionin jäsenyyteen Länsi-Balkanin maille (COM(2020)0057),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 päivätyn komission tiedonannon Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelmasta (COM(2020)0641), sen liitteen ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Guidelines for the Implementation of the Green Agenda for the Western Balkans”,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2019 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Pohjois-Makedoniaa koskevasta vuoden 2019 kertomuksesta (SWD(2019)0218),

–  ottaa huomioon Zagrebin julistuksen, josta sovittiin 6. toukokuuta 2020 videokonferenssina pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät yhteistyön tiivistämisestä Länsi-Balkanin kumppaneiden kanssa muuttoliikkeen ja turvallisuuden alalla,

–   ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”EU:n maailmanlaajuiset koronavirustoimet” (JOIN (2020)0011) ja 29. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin tukemisesta covid-19:n torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä (COM(2020)0315),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2020 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2020)0660) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Pohjois-Makedoniaa koskevasta vuoden 2019 kertomuksesta (SWD(2020)0351),

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajavaltion päätelmät,

–  ottaa huomioon Berliinin prosessin vuoden 2020 Sofian huippukokouksen, jonka puheenjohtajina toimivat Bulgaria ja Pohjois-Makedonia,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksen EU:n ehdokasvaltion aseman myöntämisestä Pohjois-Makedonialle,

–  ottaa huomioon neljän suurimman puolueen välillä Skopjessa 2. kesäkuuta ja 15. heinäkuuta 2015 aikaansaadun Pržinon sopimuksen sekä 20. heinäkuuta ja 31. elokuuta 2016 tehdyn neljän puolueen sopimuksen sen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden vapauden vahvistamisesta: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten 8. joulukuuta 2020 antaman yhteisen lausunnon liittymisneuvotteluista Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa,

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman liittymisneuvottelujen aloittamisesta Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa(2),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0040/2021),

A.  ottaa huomioon, että Pohjois-Makedonia on edistynyt johdonmukaisesti ja osoittanut sitoutuneisuutensa tiellä kohti EU:ta ja vahvistanut keskinäisen luottamuksen ilmapiiriä, minkä seurauksena neuvosto päätti 26. maaliskuuta 2020 aloittaa liittymisneuvottelut;

B.  katsoo, että Pohjois-Makedoniaa olisi arvioitava erikseen sen omien ansioiden perusteella Eurooppa-neuvoston asettamien kriteerien osalta saavutettua edistystä vasten ja että uudistusten nopeus ja laatu määrittävät EU:hun liittymisen aikataulun; ottaa huomioon, että EU-jäsenyysnäkymät ovat olleet keskeinen kannustin uudistuksille ja laajentumisprosessilla on ollut ratkaiseva rooli Länsi-Balkanin maiden vakauttamisessa;

C.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate on keskeinen kriteeri arvioitaessa demokraattisen muutoksen tilaa ja edistymistä kohti EU:n jäsenyyttä;

D.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 17. ja 18. lokakuuta 2019 tekemä päätös lykätä liittymisneuvottelujen aloittamista Pohjois-Makedonian kanssa johti poliittiseen epävakauteen maassa ja ennenaikaisiin vaaleihin vuonna 2020;

E.  ottaa huomioon, että komissio toimitti neuvottelukehystä koskevan luonnoksen 1. heinäkuuta 2020;

F.  katsoo, että liittymisprosessin väärinkäyttö kulttuurihistoriallisten riitojen ratkaisemiseksi EU:n jäsenvaltioissa olisi vaarallinen ennakkotapaus muille Länsi-Balkanin maille tulevissa liittymisprosesseissa, erityisesti kun otetaan huomioon alueen historiallinen tilanne;

G.  ottaa huomioon, että maa hyväksyy tasaista vauhtia EU:n uudistuksia erityisesti keskeisillä aloilla, kuten oikeusvaltioperiaatteen, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, tiedustelupalvelujen ja julkishallinnon uudistamisen sekä demokraattisten instituutioiden ja menettelyjen toiminnan alalla;

H.  katsoo, että EU:hun liittyvissä strategisissa uudistuksissa tarvitaan lisää johdonmukaisia toimia, jotka edellyttävät kaikkien johtajien ja sidosryhmien yhteistä osallistumista;

I.  ottaa huomioon, että EU on edelleen täysin sitoutunut tukemaan Pohjois-Makedonian strategista valintaa yhdentyä Eurooppaan ja viime kädessä liittyä EU:n jäseneksi oikeusvaltioperiaatteen, monietnisen harmonian ja hyvien naapuruussuhteiden pohjalta vuonna 2003 annetun Länsi-Balkania koskevan Thessalonikin toimintasuunnitelman mukaisesti;

J.  ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen Länsi-Balkaniin ylittää sitoumukset kaikkiin muihin alueisiin ja osoittaa molemminpuolista strategista sitoutumista;

K.  katsoo, että EU:n olisi jatkettava investointien edistämistä ja kauppasuhteiden kehittämistä Pohjois-Makedonian kanssa, koska maan taloudellinen kehitys on erittäin tärkeää;

L.  ottaa huomioon, että EU on selvästi Pohjois-Makedonian suurin kauppakumppani, sen osuus maan viennistä on 75 prosenttia ja tuonnista 62 prosenttia ja se antaa eniten rahoitusapua siten, että maa on saanut EU:n liittymistä valmistelevaa rahoitusta yli 1,25 miljardia euroa vuodesta 2007 lähtien;

M.  ottaa huomioon, että Pohjois-Makedonian talous on kärsinyt pahoin covid-19-pandemiasta ja että viruksen leviämisen estämistä koskevat toimenpiteet vaikuttavat kielteisesti kansalliseen talousarvioon;

N.  ottaa huomioon, että EU on tarjonnut eniten tukea Pohjois-Makedonialle covid-19-pandemian vaikutusten lieventämiseksi ja ottanut käyttöön 66 miljoonaa euroa kiireellisiin terveystarpeisiin ja pandemian jälkeiseen taloudelliseen ja sosiaaliseen elpymiseen; ottaa huomioon, että EU on asettanut Pohjois-Makedonian saataville jopa 160 miljoonaa euroa makrotaloudellista apua;

O.  ottaa huomioon, että EU on myöntänyt koronaviruspandemian torjumiseen Länsi-Balkanilla 3,3 miljardia euroa, josta 38 miljoonaa on tarkoitettu terveydenhuollon välittömään tukemiseen, 467 miljoonaa terveydenhoitojärjestelmien selviytymiskyvyn vahvistamiseen ja sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseen, 750 miljoonaa makrotaloudelliseen apuun, 385 miljoonaa yksityisen sektorin tukemiseen ja uudelleenkäynnistämiseen ja 1,7 miljardia Euroopan investointipankin edullisiin lainoihin;

P.  toteaa, että Pohjois-Makedonia on edelleen yksi tärkeimmistä laittoman muuttoliikkeen kauttakulkureiteistä;

Q.  katsoo, että Länsi-Balkanin maiden välinen alueellinen yhteistyö on olennaista niiden vakauden säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi ja alueen vaurauden parantamiseksi; toteaa, että hyvät naapuruussuhteet ovat välttämättömiä Pohjois-Makedonian edistymiselle kohti EU:n jäsenyyttä;

R.  ottaa huomioon, että Prespan sopimus ja sopimus hyvistä naapuruussuhteista ovat merkittäviä sopimuksia, jotka ovat vakauden ja sovinnon malli koko Länsi-Balkanin alueella ja jotka ovat parantaneet hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhteistyön henkeä;

S.  toteaa, että Eurooppa-neuvosto ei ole toistaiseksi hyväksynyt Pohjois-Makedoniaa koskevaa neuvottelukehystä, mikä on vaarantanut unionin uskottavuuden ja vähentänyt EU:n muutosvoimaa Länsi-Balkanilla;

T.  ottaa huomioon, että historiallisen Prespa-sopimuksen sekä Pohjois-Makedonian ja Bulgarian välisen ystävyyssopimuksen tultua voimaan maaliskuussa 2020 maasta tuli Naton 30. jäsenvaltio ja EU päätti aloittaa jäsenyysneuvottelut;

U.  ottaa huomioon, että Natoon liittyminen vuonna 2020 on selkeä askel kohti vakautta, yhteentoimivuutta ja puolustuksen integroitumista euroatlanttiseen yhteisöön, mikä edistää maan mahdollisuuksia liittyä EU:hun;

V.  katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi voi edistää Länsi-Balkanin maiden liittymispyrkimyksiä;

W.  ottaa huomioon, että Pohjois-Makedonian EU-täysjäsenyys on unionin omien poliittisten, turvallisuuteen liittyvien ja taloudellisten etujen mukainen;

1.  suhtautuu myönteisesti Pohjois-Makedonian selkeisiin strategisiin linjauksiin ja sitoutumiseen EU:n yhdentymiseen, mistä on osoituksena liittymiseen liittyvien uudistusten jatkuva täytäntöönpano, sekä työhön, jolla pyritään ratkaisemaan kahdenväliset kysymykset naapurimaiden kanssa;

2.  toistaa tukevansa täysin Eurooppa-neuvoston vuonna 2003 antamaa Thessalonikin lupausta, jonka mukaan Länsi-Balkanin maiden tulevaisuus on EU:ssa;

3.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan ja osoittamaan selkeää poliittista tahtoa, jotta neuvosto voi hyväksyä neuvottelukehyksen ja järjestää ensimmäisen hallitustenvälisen konferenssin Pohjois-Makedonian kanssa mahdollisimman pian, jotta voidaan estää uudet viivästykset ja vahvistaa liittymisprosessin uskottavuus, objektiivisuus ja luotettavuus;

4.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että laajentumispolitiikan on perustuttava objektiivisiin kriteereihin eikä sitä saa estää yksipuolisilla eduilla; toteaa, että unionin laajentumispolitiikka on ollut sen ulkopolitiikan vaikuttavin väline ja että sen enempi heikentäminen saattaa aiheuttaa epävakautta unionin välittömässä naapurustossa;

5.  tuo julki solidaarisuutensa Pohjois-Makedonian kansaa kohtaan ja katsoo, että on tärkeää varmistaa jatkuva sitoutunut ja aktiivinen tuki Makedonian edistymiselle kohti Euroopan unionia;

6.  on tyytyväinen siihen, että Pohjois-Makedonia toimii Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) puheenjohtajana vuonna 2023;

7.  katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin olisi otettava asianmukaisesti ja aktiivisesti mukaan Pohjois-Makedonian ja muiden Länsi-Balkanin maiden edustajia sekä hallitustasolla että kansalaisyhteiskunnan tasolla, nuoriso mukaan luettuna;

8.  kehottaa Pohjois-Makedonian viranomaisia ja poliittisia puolueita jatkamaan yhteisymmärryksessä toteutettavia toimia, joilla vahvistetaan demokratiaa ja muutosprosessia, torjutaan edelleen korruptiota ja vahvistetaan oikeusvaltioperiaatetta, hyviä naapuruussuhteita ja alueellista yhteistyötä sekä parannetaan samalla tiedotusvälineiden vapautta ja kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristöä;

9.  muistuttaa, että liittymisen edistyminen tarkistetun laajentumismenetelmän mukaisesti riippuu edelleen pysyvistä, perusteellisista ja peruuttamattomista uudistuksista keskeisillä aloilla;

Oikeusvaltioperiaate

10.  korostaa, että on äärimmäisen tärkeää pitää yllä oikeusvaltioperiaatetta uudistamalla oikeuslaitosta ja nostamalla johdonmukaisesti syytteitä korkean tason korruptiota ja rikollisverkostoja vastaan;

11.  antaa tunnustusta siitä, että maa on edistynyt ”kiireellisten uudistustavoitteiden” sekä Venetsian komission ja järjestelmätason oikeusvaltiokysymyksiä käsittelevän johtavien asiantuntijoiden ryhmän suositusten noudattamisessa;

12.  antaa tunnustusta korruption ja eturistiriitojen ehkäisemistä, edunvalvontaa, tiedonsaantia, väärinkäytösten paljastajien suojelua ja syyttäjänvirastoa koskevan lainsäädännön hyväksymiselle ja kehottaa panemaan sen tehokkaasti ja vakaasti täytäntöön;

13.  panee merkille, että hallitus on hyväksynyt kaksi uudistussuunnitelmaa, nimittäin Eurooppa kotona -ohjelman sekä korruption torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman, joilla pyritään virtaviivaistamaan uudistusohjelmaa valikoiduilla ensisijaisilla aloilla tarkistetun liittymismenetelmän perustekijöiden klusterissa;

14.  muistuttaa, että tarvitaan riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, jotta voidaan varmistaa vaikuttavasti ja johdonmukaisesti toimivat julkisiin viranhaltijoihin kohdistuvat varoittamisen, ehkäisemisen ja havaitsemisen sekä ennakoivan tutkimisen ja sanktioinnin mekanismit, jotka kattavat eturistiriidat, edunvalvonnan, eettiset säännöt ja väärinkäytösten paljastajien suojelun;

15.  suhtautuu myönteisesti korruption ja rikollisuuden torjunnasta, kestävästä kehityksestä ja henkilöresursseista vastaavan varapääministerin viran perustamiseen ja pitää sitä merkkinä selkeästä poliittisesta sitoutumisesta näiden kysymysten ratkaisemiseen ensisijaisena asiana;

16.  kehottaa panemaan vaikuttavasti täytäntöön toimet, joilla varmistetaan oikeus- ja syyttäjälaitoksen ammattimaisuus, riippumattomuus, lahjomattomuus ja vastuuvelvollisuus, muun muassa panemalla tehokkaasti täytäntöön syyttäjänvirastoa koskevat eettiset säännöt ja keskeinen lainsäädäntö, varmistamalla kestävät ratkaisut erityissyyttäjän viraston tapauksissa sekä vastuuvelvollisuus rikoksista, jotka liittyvät laajamittaiseen salakuuntelutapaukseen; kehottaa lisätoimiin kaikissa oikeudellisissa instituutioissa, jotta voidaan palauttaa kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen;

17.  suhtautuu myönteisesti oikeuslaitoksen puolueettomuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden vahvistamiseen tuomarineuvoston ennakoivalla toiminnalla ja kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön yleisten syyttäjien neuvostoa koskevan tarkistetun lain; kehottaa käyttämään täysimääräisesti mekanismeja, joilla vahvistetaan oikeuslaitoksen ammattimaisuutta ja lahjomattomuutta tarkistusten, talousrikostutkintojen ja omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen avulla; on huolissaan oikeussuojan saatavuuden rajoittamisesta covid-19-pandemian aikana ja kannustaa viranomaisia nopeuttamaan oikeuslaitoksen ja siihen liittyvän hallinnon digitalisointia;

18.  kannustaa saattamaan päätökseen turvallisuus- ja tiedustelualan institutionaaliset uudistukset ja panemaan täytäntöön käynnissä olevat uudistukset, varmistamaan uuden kansallisesta turvallisuudesta vastaavan viraston ja operatiivisen teknisen viraston taloudellisen, operatiivisen ja toiminnallisen riippumattomuuden sekä salaisten palvelujen mielekkään parlamentaarisen valvonnan;

19.  vaatii jatkuvia ennakoivia toimia järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjumiseksi järjestelmällisellä tavalla ja järjestelmällisillä ehkäisevillä toimenpiteillä, talousrikostutkinnalla, talousrikoksia, rahanpesu mukaan luettuna, ja terrorismin rahoittamista koskevilla syytetoimilla sekä määräämällä asianmukaisia seuraamuksia; vaatii edelleen käynnistämään operaatioita, joilla pyritään hajottamaan rikollisverkostoja, jotka harjoittavat erilaisia laittoman kaupan muotoja esimerkiksi ase-, ihmis- ja huumekaupan alalla; kehottaa maata jatkamaan mukautumista unionin säännöstöön ja suorittamaan järjestelmällisiä talousrikostutkimuksia sekä tehostamaan laittomasti hankittujen varojen havaitsemista, jäädyttämistä, menetetyksi tuomitsemista ja hallinnointia;

20.  kannustaa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan äskettäin perustettua varojen takaisinperintätoimistoa ja parannetaan rahanpesun ja talousrikosten torjuntaa; kehottaa tehostamaan yhteisiä toimia järjestäytyneen rikollisuuden sekä talous- ja kyberrikollisuuden torjumiseksi muun muassa parantamalla koordinointia ja kumppanuutta Europolin kanssa;

21.  panee merkille, että laajalle levinneeseen korruptioon puuttumisessa on edistytty, kun on vahvistettu korkean tason korruptiota, virka-aseman väärinkäyttöä ja laitonta vaurastumista koskevien tapausten tutkintaa ja syytteeseenpanoa ja niistä tuomitsemista; panee merkille korruption vastaisen komission vahvemman roolin ja sen kanssa asiassa tehtävän yhteistyön;

22.  kehottaa syyttäjänvirastoa käsittelemään vakavat tapaukset ja seuraamaan ennakoivasti korruptiontorjunta- ja tarkastusvirastojen sekä väärinkäytösten paljastajien esittämiä merkittäviä tapauksia;

23.  kehottaa Pohjois-Makedonian viranomaisia jatkamaan ja tehostamaan toimiaan radikalisoitumisen ja terrorismin torjumiseksi ja puuttumaan terrorismiin syyllistyvien vierastaistelijoiden ongelmaan jatkuvalla rajat ylittävällä tiedonvaihdolla ja lisäämällä yhteistyötä turvallisuusvirastojen ja kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten johtajien, paikallisyhteisöjen ja koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalilaitosten välillä sekä asianmukaisten uudelleenkotouttamispyrkimysten avulla;

Demokraattisten instituutioiden toiminta

24.  muistuttaa, että rakentavassa roolissa toimiva oppositio on olennaisen tärkeä Pohjois-Makedonian kansalliskokouksen toiminnan ja keskeisen lainsäädännön, kuten EU:hun ja Natoon liittyvän uudistusprosessin, hyväksymisen kannalta;

25.  antaa tunnustusta sille, että kansalliskokouksessa edustettuina olevat hallitus- ja oppositiopuolueet osallistuvat yhteisen kansallisen edun mukaisiin keskeisiin päätöksiin; toteaa, että poliittisen vuoropuhelun vahvistaminen kaikkien poliittisten puolueiden välillä on hyvän hallintotavan ja lainsäädännöllisen toimivuuden edellytys; kehottaa kaikkia kansalliskokouksen puolueita pysyvään rakentavina ja pidättymään kansallismielisestä ja kärjistävästä retoriikasta sekä käymään poliittista vuoropuhelua vilpittömässä mielessä erityisesti covid-19-kriisin torjumiseen tähtäävissä keskeisissä terveyteen liittyvissä, taloudellisissa, sosiaalisissa ja poliittisissa toimissa;

26.  muistuttaa Jean Monnet -vuoropuheluprosessin merkityksestä luottamuksen rakentamisessa, demokraattisen kulttuurin vahvistamisessa ja parlamentaaristen valmiuksien parantamisessa, sillä se helpottaa poliittista vuoropuhelua kansalliskokouksessa; pitää myönteisenä puolueiden rakentavaa osallistumista tähän prosessiin ja sitoutumista sen päätelmien täytäntöönpanoon ja sen neljännen kierroksen koollekutsumiseen;

27.  kehottaa kansalliskokousta parantamaan lainsäädäntöprosessia siten, että minimoidaan nopeutettujen menettelyjen käyttö, lisätään avoimuutta, varmistetaan lainsäädäntöprosesseja koskevien tietojen oikea-aikainen ja osallistava saatavuus sekä toteutetaan asianmukaiset kuulemiset ja vaikutustenarvioinnit; muistuttaa, että kansalliskokouksen työjärjestystä on parannettava konsensuksella sen valtuuksien lisäämiseksi ja lainsäädäntö-, valvonta- ja budjettivalvontamekanismien vahvistamiseksi; muistuttaa kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän yhteistyön ja kestävän rahoituksen tärkeydestä, jotta varmistetaan julkisten instituutioiden moitteeton valvonta;

28.  toteaa 15. heinäkuuta 2020 pidettyjen parlamenttivaalien sujuneen vaikeuksitta ja muistuttaa, että lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen toistuvat tarkistukset heikensivät kuitenkin niiden oikeudellista vakautta; korostaa, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) lopulliseen raporttiin sisältyvät jäljellä olevat suositukset on pantava täysimääräisesti täytäntöön, mukaan lukien vaalilain oikea-aikainen, osallistava ja kattava tarkistaminen ennen tulevia vaaleja, ja että on toteutettava lisätoimia sen varmistamiseksi, että äänestäjäluettelot ovat ajan tasalla ja paikkansapitäviä;

29.  kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla parannetaan poliittisten puolueiden rahoituksen avoimuutta ja varmistetaan puolueiden sisäisten toimintamekanismien demokraattisuus, kilpailu ja edustavuus myös asianmukaisen riippumattoman valvonnan kautta; muistuttaa, että valtion tilintarkastusviraston suositukset on pantava tehokkaasti täytäntöön;

30.  kehottaa uutta hallitusta asettamaan etusijalle julkishallinnon uudistuksen sisällyttämällä ansioihin perustuvat normit julkisiin nimityksiin ja ylennyksiin ja soveltamalla niitä järjestelmällisesti, edistämällä avoimuuden, ammatillisen riippumattomuuden, vastuuvelvollisuuden, lahjomattomuuden ja sukupuolten ja etnisten ryhmien tasa-arvoisen edustuksen kulttuuria koko julkishallinnossa ja valtion omistamissa yrityksissä samalla kun varmistetaan väärinkäytösten paljastajien riittävä suojelu; kehottaa noudattamaan perusteellisesti valtion korruptiontorjuntakomission suosituksia;

31.  kehottaa viranomaisia varmistamaan täyden avoimuuden parantamalla edelleen tietojen saatavuutta, covid-19-virusta koskevat tiedot mukaan luettuina, varmistamalla säännölliset virastojen väliset päivitykset avoimen valtiollisen tietoportaalin ja julkisen tiedon vapaan saatavuuden turvaamisesta vastaavan viraston täyden toimivuuden avulla;

32.  kannustaa viranomaisia hankkimaan ja avaamaan Jugoslavian salaisen palvelun asiaankuuluvat arkistot; katsoo, että totalitaarisen menneisyyden avoin käsittely, johon kuuluu salaisen palvelun arkistojen avaaminen, on askel kohti demokratisoitumista, vastuullisuutta ja vahvoja instituutioita tässä maassa ja koko Länsi-Balkanin alueella;

33.  korostaa, että tarvitaan lisäparannuksia EU:n rahoituksen avoimuuteen ja näkyvyyteen tehokkaan valvonnan, tarkastusten ja seurannan varmistamiseksi;

Perusoikeudet

34.  tukee pyrkimyksiä varmistaa osallistava politiikka, jolla suojellaan kaikkien kansalaisten perusvapauksia ja -oikeuksia kiinnittäen erityistä huomiota naisiin, nuoriin, vammaisiin henkilöihin, etnisiin yhteisöihin, etnisiin vähemmistöryhmiin, hlbtiq+-henkilöihin ja heikosti koulutettuihin työttömiin; kehottaa viranomaisia lieventämään covid-19-pandemian suhteettoman haitallisia vaikutuksia vähemmistöyhteisöihin ja tehostamaan eriarvoisuuden torjuntaa;

35.  pitää myönteisenä, että uskonnon, ajatuksen ja omantunnon vapaus on edelleen taattu ja että uskontoon perustuva syrjintä on yleisesti kielletty;

36.  kehottaa kansallista koordinointielintä, joka panee täytäntöön vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen liittyvää kansallista toimintasuunnitelmaa, toimimaan järjestelmällisesti vammaisia tukevien järjestöjen kanssa; korostaa, että laitoshoidosta luopumista on edelleen jatkettava ja että on kumottava säännökset, jotka mahdollistavat tahdosta riippumattoman vapauden riistämisen; korostaa, että tarvitaan riittävät resurssit ja infrastruktuuri, jotta voidaan tarjota tarvittavaa sosiaalista suojelua ja varmistaa vammaisten ihmisarvoiset elinolot; suhtautuu myönteisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen liittyvään kansalliseen toimintasuunnitelmaan ja siihen, että yleissopimuksen täytäntöönpanon kansallinen koordinointielin kokoontuu säännöllisesti;

37.  on tyytyväinen siihen, että romanien osallistamista edistävät toimintapolitiikat saavat enemmän huomiota ja rahoitusta, ja kehottaa viranomaisia parantamaan varojen käyttöönoton, koordinoinnin, seurannan ja käytön tahtia ja valmiuksia myös asuntopolitiikan ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan aloilla noudattaen vuonna 2019 annettua Poznanin julistusta romanien integroimisesta EU:n laajentumisprosessiin; kannustaa viranomaisia varmistamaan, että lakia sovelletaan esteettömästi henkilöihin, joilla ei ole säänneltyä kansalaisasemaa, ja ratkaisemaan romanien henkilöpapereiden puuttumisen ongelman;

38.  panee huolestuneena merkille sosiaalisessa mediassa laajalle levinneen vihapuheen erityisesti romaneja, hlbti+-henkilöitä ja muita haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, maita ja ihmisiä kohtaan; kehottaa panemaan asiaa koskevan sääntelykehyksen tehokkaasti täytäntöön ja erottamaan selkeästi toisistaan vapaan julkisen keskustelun ja vihapuheen, kunnianloukkauksen tai väkivaltaan yllyttämisen sekä vahvistamaan syytteeseenpanovalmiuksia viharikoksilta, vihapuheelta ja sukupuoleen perustuvalta väkivallalta suojelemiseksi; on huolissaan poliisin julmuuksista haavoittuvia yhteisöjä kohtaan;

39.  pitää arvossa myönteisiä toimia, joilla tuetaan hlbti+-henkilöiden ihmisoikeuksien edistämistä institutionaalisesti, mutta panee merkille, että hlbti+-yhteisön syrjintä on edelleen yleinen ongelma ja että sääntelykehyksen täytäntöönpano olisi asetettava etusijalle valtion toimielimissä; kehottaa lisäämään toimia, joilla torjutaan hlbti+-henkilöihin kohdistuvaa vihapuhetta ja viharikoksia, kannustetaan ilmoittamaan näistä rikoksista ja lopetetaan rankaisemattomuus;

40.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikki puolueet ovat jälleen hyväksyneet syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, ja pitää myönteisenä, että syrjinnän vastainen komissio on nimitetty avoimessa prosessissa, jolla varmistetaan kaikkien syrjäytyneiden ryhmien suojelu ja osallistaminen; kannustaa kansalliskokousta hyväksymään lainsäädäntöä, joka mahdollistaa yksinkertaistetun, avoimen ja helppokäyttöisen menettelyn itse määritellyn sukupuolen oikeudellista vahvistamista varten ja estää seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän; panee merkille Skopjen ensimmäisen Pride-tapahtuman järjestämisen kesäkuussa 2019;

41.  kehottaa jatkamaan rakentavia pyrkimyksiä vahvistaa etnisten ryhmien välisiä yleisesti rauhallisia suhteita sekä tunnustaa, suojella ja tukea asianmukaisesti kaikkia yhteisöjä ja niiden kulttuuriperintöä; vaatii turvaamaan vähemmistöyhteisöjen oikeudet ja varmistamaan niiden asianmukaisen integroitumisen ja edustuksen julkisessa elämässä ja tiedotusvälineissä varmistamalla vähemmistöihin liittyvistä politiikoista vastaaville instituutioille riittävät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit ja hyödyntämällä täysimääräisesti yhteisöjen oikeuksien toteutumisesta vastaavan viraston vahvistettua toimeksiantoa valvoa ja ohjata julkisia instituutioita niiden vähemmistöjä koskevien oikeudellisten velvoitteiden täyttämisessä;

42.  kehottaa Pohjois-Makedoniaa jatkamaan Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanoa; kannattaa kielten käyttöä koskevan lain uudelleentarkastelua Venetsian komission kaikkia asianomaisia sidosryhmiä kuullen antamien suositusten mukaisesti; pitää myönteisenä, että on perustettu virasto ja tarkastusyksikkö, jotka valvovat kielten käyttöä koskevan lain yleistä täytäntöönpanoa, ja muistuttaa, että vähemmistökielillä on tarjottava yhdenvertaista ja syrjimätöntä opetusta;

43.  kehottaa poliittisesta järjestelmästä ja yhteisöjen välisistä suhteista vastaavaa ministeriötä edistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta panemalla täytäntöön ”yksi yhteiskunta kaikille” -strategian ja kehottaa puuttumaan jäljellä oleviin syrjinnän, syrjäytymisen ja aliedustuksen haasteisiin; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikille Pohjois-Makedoniassa asuville vähemmistöille annetaan riittävästi tukea ja että he voivat elää ilman pelottelua tai minkäänlaista syrjintää;

44.  pitää myönteisenä, että julkisia kuulemisia on tasaisesti parannettu, ja kehottaa jatkamaan edistymistä, jotta varmistetaan, että kansalaisyhteiskunta otetaan asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti mukaan päätöksentekoprosesseihin eri politiikanaloilla ja että turvataan valtiosta riippumattoman sektorin taloudellinen kestävyys; toteaa, että talousarvion uudelleenjärjestelyyn olisi sovellettava asianmukaisia kuulemisprosesseja eikä se saisi heikentää kansalaisyhteiskunnan alan kestävyyttä;

45.  kehottaa Pohjois-Makedoniaa takaamaan perusoikeuselinten toiminnallisen riippumattomuuden ja niille osoitettavat asianmukaiset varat sekä huolehtimaan siitä, että niiden jäsenten nimittämismenettely on täysin avoin, osallistava ja ansioihin perustuva, millä autetaan parantamaan maan ihmisoikeustilannetta; pitää myönteisenä uuden oikeusasiamiehen nimittämistä ja kehottaa lisäämään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa; antaa tunnustusta oikeusasiamiehen toimiston vahvistamiselle ja kehottaa viranomaisia tehostamaan sen suositusten täytäntöönpanoa; pitää myönteisenä, että oikeusasiamiehen toimistoon on perustettu ulkopuolinen poliisin toimintaa tarkasteleva mekanismi, ja kehottaa jatkamaan toimia, joilla puututaan poliisin rankaisemattomuuteen toteuttamalla järjestelmällisesti suojatoimia poliisin harjoittamaa kaltoinkohtelua vastaan, turvautumalla aidosti riippumattomiin tutkijoihin ja parantamalla poliisin valvontamekanismeja;

46.  suhtautuu myönteisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja siltä suojelemista koskevan lain äskettäiseen päivitykseen; kehottaa viranomaisia panemaan nämä lait tehokkaasti täytäntöön ja estämään sukupuoleen perustuvan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan sekä tarjoamaan suojelua luomalla tehokkaan mekanismin todisteiden keräämiseksi ja syyllisten syytteeseen asettamiseksi; pitää tärkeänä toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä suojella covid-19-pandemian myötä lisääntyneen sukupuoleen perustuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreja ja tukea heitä;

47.  kehottaa Pohjois-Makedoniaa lisäämään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin tähtääviä toimia muun muassa asettamalla etusijalle sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja yhteistyön lisäämisen kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti naisjärjestöjen kanssa;

48.  kehottaa Pohjois-Makedonian lainsäätäjiä ja kaikkia poliittisia puolueita toimiin, joilla parannetaan naisten edustusta kaikissa vaaleilla valituissa ja nimitetyissä päätöksentekoasemissa seuraten parlamentaariseen edustukseen pakollisten sukupuolikiintiöiden tuloksena tulleita myönteisiä suuntauksia; kannustaa viranomaisia puuttumaan edelleen työssäkäyvien naisten oikeuksien puutteelliseen täytäntöönpanoon, sukupuolten väliseen epätasapainoon ja sukupuolten välisiin palkkaeroihin työmarkkinoilla, ryhtymään toimiin sukupuolistereotypioiden, äitiyslomaan liittyvässä sääntelyssä ilmenevän syrjinnän ja työpaikkakiusaamisen torjumiseksi ja varmistamaan riittävät lastenhoitovalmiudet;

49.  suhtautuu myönteisesti maan pyrkimyksiin parantaa yhteistyötä laittoman muuttoliikkeen hallinnassa, rajavalvonnassa ja pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien perustarpeisiin vastaamisessa; kehottaa vahvistamaan edelleen kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville ja estämään kansainvälisen oikeuden loukkaukset, kuten väitetyt käännytykset; kehottaa viranomaisia ottamaan käyttöön aktiivisen seurantamekanismin ja ryhtymään tarvittaviin toimiin näiden kansainvälisen oikeuden rikkomusten estämiseksi; korostaa, että Pohjois-Makedonian osallistuminen Euroopan unionin ulkorajojen suojeluun on ratkaisevan tärkeää, ja kehottaa EU:ta tehostamaan tukeaan alueen rajaturvallisuudelle; panee merkille ihmiskaupan ja -salakuljetuksen torjunnassa saavutetun edistyksen ja muistuttaa, että on luotava toimiva mekanismi laittomien muuttovirtojen hallitsemiseksi ja ihmissalakuljetusverkostojen torjumiseksi, sillä maa on edelleen yhdellä tärkeimmistä muuttoreiteistä; panee merkille jatkuvan yhteistyön, ja tukee sitä, että saatetaan valmiiksi Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) kanssa tehty asemaa koskeva sopimus, jolla helpotettaisiin rajojen parempaa suojelua ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen; kannustaa maata etenemään muuttajien kotouttamista koskevan strategian hyväksymisessä, mukaan lukien paluumuuttajien uudelleenkotouttaminen;

Tiedotusvälineet

50.  toteaa, että sananvapauden ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden kannalta yleisesti ottaen suotuisaa ympäristöä on edelleen parannettava kehittämällä lainsäädäntökehystä sekä itsesääntelyllä ja omistajuuden ja mainosmarkkinoiden avoimuudella, samalla kun lisätään julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden rahoituksen kestävyyttä ja puolueettomuutta, varmistetaan tiedotusvälineiden sääntöihin perustuva talousarviorahoitus, avoimuus ja poliittisen mainonnan vähentäminen ja turvataan siten oikeudenmukainen kilpailu ja riippumattomat toimituspolitiikat;

51.  kehottaa viranomaisia toteuttamaan nopeasti systeemisiä mediauudistuksia, joilla elvytettäisiin kilpailua, lisättäisiin julkisen palvelun yleisradioyhtiön ja tiedotusvälineiden sääntelyviranomaisen riippumattomuutta ja valmiuksia ja tuettaisiin tutkivaa journalismia;

52.  panee merkille toimet, joiden tarkoituksena on parantaa tiedotusvälineiden itsesääntelyä ammattimaisten verkkotiedotusvälineiden rekisterin avulla ja kehittämällä ammatillisia normeja toimittajien työoloja koskevan peruskirjan ja digitaalisia tiedotusvälineitä koskevan oikeudenmukaisen työsopimuksen luonnoksen avulla;

53.  kehottaa hyväksymään toimenpiteitä, joilla turvataan julkisen palvelun yleisradioyhtiön sekä audio- ja audiovisuaalimedioiden viraston taloudellinen ja toiminnallinen riippumattomuus; antaa tunnustusta viraston pyrkimyksille seurata tiedostusvälineiden omistuksen avoimuutta ja puuttua toimittajiin kohdistuviin vihapuheeseen, syrjintään ja uhkiin;

54.  kannustaa kaikkia politiikan ja media-alan toimijoita pysymään avoimina ja varmistamaan siten kaikkien asiaankuuluvien poliittisten näkökohtien oikeudenmukaisen edustuksen, jotta kansalaisia autetaan tekemään oikeudenmukainen ja demokraattinen valinta;

55.  kannustaa parantamaan edelleen oikeudellista kehystä, varmistamaan tehokkaat toimenpiteet toimittajien turvallisuuden lisäämiseksi ja torjumaan toimittajiin kohdistuneiden rikosten rankaisemattomuutta; kehottaa tutkimaan tehokkaasti media-alan ammattilaisiin kohdistuvat fyysiset uhat ja sanalliset hyökkäykset;

56.  on huolissaan disinformaatiokampanjoista ja ulkomaisen vaikuttamisen kampanjoista, joiden tarkoituksena on lisätä etnisiä jännitteitä, vahingoittaa maan kansainvälisiä suhteita ja mainetta sekä vääristää yleistä mielipidettä ja vaaliprosessia ja jotka aiheuttavat vakavia riskejä tiedotusvälineiden vapaudelle, demokraattisille yhteiskunnille ja instituutioille, perusoikeuksille ja -vapauksille sekä oikeusvaltiolle;

57.  toteaa, että on tärkeää varmistaa tiedotusvälineiden vapaus ja edistää laadukasta journalismia ja medialukutaitoa laajalle levinneen disinformaation, valeuutisten, nationalistisen retoriikan ja vihapuheen torjunnassa; korostaa tarvetta tutkia tiedotusvälineissä esiintyvien disinformaatiokampanjoiden ja ulkomaisen sekaantumisen alkuperää; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota parantamaan koordinointia ja puuttumaan strategisesti disinformaatioon ja hybridiuhkiin, joilla pyritään heikentämään eurooppalaista näkökulmaa koko alueella; kehottaa perustamaan disinformaatiota torjuvan Balkanin osaamiskeskuksen;

Sosioekonomiset uudistukset

58.  panee merkille covid-19-pandemian haitalliset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ja ilmaisee tukensa erilaisille toimenpiteille, joita on toteutettu niiden lieventämiseksi; kehottaa viranomaisia käyttämään täysimääräisesti covid-19-kriisiin liittyvää jatkuvaa EU:n tukea ja siihen liittyviä mekanismeja ja hyödyntämään Länsi-Balkania koskevan talous- ja investointisuunnitelman tarjoamia mahdollisuuksia, joiden tarkoituksena on tuoda alue lähemmäs EU:n sisämarkkinoita; suhtautuu myönteisesti neljän miljoonan euron välittömään tukeen terveydenhuoltoalalle ja 62 miljoonan euron tukeen sosiaaliseen ja taloudelliseen elpymiseen, jotka Euroopan unioni on tarjonnut Pohjois-Makedonialle pandemian alkaessa ja joita täydentää lainoina myönnettävä 160 miljoonan euron makrotaloudellinen tukipaketti;

59.  suhtautuu myönteisesti toisesta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) myönnettävään 70 miljoonan euron avustuspakettiin, jolla rahoitetaan Länsi-Balkanin kumppaneiden covid-19-rokotteiden saatavuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi covid-19-rokotteita kaikkien Länsi-Balkanin maiden kansalaisille; kannustaa alueelliseen yhteistyöhön terveyden ja erityisesti rajatylittävien sairauksien alalla, jotta voidaan vähentää alueen taakkaa;

60.  kannustaa hallitusta asettamaan etusijalle toimenpiteet, joilla pyritään lieventämään talouden supistumista ja puuttumaan rakenteellisiin tarpeisiin, joita ovat esimerkiksi koulutuksen puutteet, ammattitaitoisten työntekijöiden maastamuutto ja infrastruktuuri-investointien puute, ja joilla edistetään monipuolistamista, kilpailua ja digitalisaatiota ja puututaan epäviralliseen talouteen; muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kilpailukykyä;

61.  panee merkille hallituksen toimet vähimmäispalkkoja koskevan lain laatimiseksi ja sosiaalihuollon kattavuuden laajentamiseksi; kannustaa viranomaisia nykyaikaistamaan verolakia, parantamaan julkisten terveydenhuolto- ja sairausvakuutusjärjestelmien valmiuksia, henkilöstöä ja työoloja ja niiden saatavuutta; vaatii kohdennettuja toimenpiteitä, joilla puututaan lasten köyhyyteen ja energiaköyhyyteen, joita pandemia pahentaa;

62.  kehottaa tehostamaan sosioekonomisia toimenpiteitä, joilla väestön vähenemiseen ja aivovuotoon puututaan aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, jolla vähennetään pitkäaikaistyöttömyyttä;

63.  korostaa tarvetta edistää toimia, joilla varmistetaan EU:n kansalaisten syrjimätön pääsy työmarkkinoille, palvelujen tarjoamisen vapaus, ammattipätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen ja tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistaminen;

64.  muistuttaa, että on tärkeää varmistaa oikea-aikaiset, kattavat ja korkealaatuiset monialaiset tilastotiedot, ja kehottaa maata toteuttamaan pitkään odotetun väestölaskennan;

Energia, liikenne ja ympäristö

65.  muistuttaa, että energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa, toimitusvarmuutta ja päästövähennyksiä koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vielä huomattavia ponnisteluja;

66.  suosittaa, että julkiset investoinnit keskitetään kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, ja kehottaa maata parantamaan energiahuoltonsa varmuutta ja kestävyyttä lisäämällä tehokkuutta ja monipuolisuutta uusiutuvien energialähteiden kestävän käytön avulla;

67.  pitää myönteisenä energiatehokkuuslain hyväksymistä ja kannustaa Pohjois-Makedoniaa panemaan sen täytäntöön; suhtautuu myönteisesti siihen, että kolmannen energiapaketin velvoitteiden noudattamisen varmistamisessa on edistytty ja että luodaan yhdennetyt alueelliset energiamarkkinat naapurimaiden kanssa tulevien sähkö- ja kaasuyhdysjohtojen kautta; kehottaa toteuttamaan toimia rautatiemarkkinoiden kilpailun varmistamiseksi, asianomaisten rautatiekäytävien rakentamisen edistämiseksi ja asianomaisten rajanylityspaikkojen toimivuuden varmistamiseksi;

68.  kehottaa komissiota panemaan tiukasti täytäntöön ”enemmällä enemmän” -periaatteen erityisesti Pohjois-Makedonian osalta IPA III:n tai Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelman yhteydessä, kun otetaan huomioon maan merkittävä edistys raportointikaudella, ja unionin solidaarisuuden osoituksena;

69.  suhtautuu myönteisesti talous- ja investointisuunnitelman ja Länsi-Balkanin vihreän toimintasuunnitelman hyväksymiseen vihreän siirtymän ja digitalisaation tukemiseksi alueella sekä laajemman alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön ja energiavarmuuden edistämiseen; muistuttaa niiden mahdollisuuksista parantaa julkista infrastruktuuria ja alueellisia yhteyksiä, toteuttamalla erityisesti rautatie- ja valtatiekäytävä VIII Bulgariaan, kaasuyhdysputket Kosovon, Serbian ja Kreikan kanssa sekä nesteytettyä maakaasua koskeva Alexandroupolis-terminaalihanke; muistuttaa, että on tärkeää kehittää lentoyhteyksiä Länsi-Balkanin maissa ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa; korostaa, että EIP:n investoinneilla on edistettävä Pariisin sopimuksen tavoitteita ja hiilestä irtautumista koskevia EU:n tavoitteita ja niihin on sisällyttävä ympäristövaikutusten ennakkoarvioinnit; korostaa Pohjois-Makedonian ja sen naapureiden välisten yhteyksien ja taloudellisen yhdentymisen parantamisen strategista arvoa;

70.  antaa Pohjois-Makedonialle tunnustusta siitä, että se on ensimmäinen Länsi-Balkanin maista, joka on laatinut yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnoksen, joka tarjoaa vankan perustan kunnianhimoisen lopullisen suunnitelman laatimiselle energiayhteisön velvoitteita vastaavasti;

71.  vaatii poliittista tahtoa Pariisin sopimuksen sekä ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä koskevien kunnianhimoisten suunnitelmien toteuttamiseksi muun muassa rajoittamalla vesivoiman kehittämistä suojelualueilla, suojelemalla biologista monimuotoisuutta ja varmistamalla ympäristövastuu;

72.  kehottaa jälleen puuttumaan hälyttäviin ilmansaasteisiin erityisesti kaupunkialueilla siirtymällä kestävään energiaan, lämmitykseen ja liikenteeseen sekä investoimalla uusiutuviin energialähteisiin, parantamalla alojen välistä koordinointia, lisäämällä paikallista ja kansallista rahoitusta, varmistamalla suurten polttolaitosten päästörajojen noudattaminen ja kehittämällä kansallinen strategia hiilen käytöstä luopumiseksi;

73.  panee tyytyväisenä merkille veden laadun parantamisessa saavutetun edistyksen ja muistuttaa, että jäteveden käsittelykapasiteettia on lisättävä, muovin päätymistä mereen on vähennettävä, etusijalle on asetettava yhdennetty alueellinen jätehuoltojärjestelmä ja kierrätystä on edistettävä;

74.  kehottaa viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimiin Ohridin luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi varmistamalla Unescon Ohridin aluetta koskevan suosituksen täysimääräinen täytäntöönpano;

Alueellinen yhteistyö ja ulkopolitiikka

75.  muistuttaa, että Pohjois-Makedonia noudatti yhteistyöhaluista ja rakentavaa lähestymistapaa Kreikan kanssa käydyissä neuvotteluissa Prespan sopimuksesta ja Bulgarian kanssa käydyissä neuvotteluissa hyviä naapuruussuhteita koskevasta sopimuksesta, mikä osoitti maan sitoutuneen strategisesti Euroopan yhdentymiseen; toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava Pohjois-Makedonian kanssa järjestettävän hallitustenvälisen konferenssin pitäminen mahdollisimman pian, jotta voidaan tunnustaa maan EU-liittymisprosessissa toteuttamat toimet ja myös estää lisäviivytyksiä heikentämästä sovinnollista edistymistä alueella;

76.  pitää valitettavana, että Euroopan parlamentin aiempien suositusten, jotka koskevat bulgarialaisen identiteettinsä ja/tai etnisen taustansa avoimesti esiin tuovien kansalaisten syrjintää, täytäntöönpanossa ei ole vieläkään edistytty;

77.  kehottaa painokkaasti viranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa toteuttamaan asianmukaisia toimia historiallisen sovinnon saavuttamiseksi, jotta voidaan voittaa erilaisten etnisten ja kansallisten ryhmien, myös identiteetiltään bulgarialaisten kansalaisten, välinen ja sisäinen jakautuneisuus;

78.  toistaa täyden tukensa tehostetulle alueelliselle yhteistyölle ja vetoaa kaikkiin osapuoliin, jotta ne varmistaisivat Kreikan kanssa tehdyn Prespan sopimuksen ja hyviä naapuruussuhteita Bulgarian kanssa koskevan sopimuksen täysimääräisen, johdonmukaisen ja vilpittömässä mielessä toteutetun täytäntöönpanon, koska molemmat ovat kahdenvälisten suhteiden tärkeä osa; kehottaa kumppaneita jatkamaan osallistumista ja ratkaisemaan kahdenvälisesti kaikki jäljellä olevat kahdenväliset kysymykset, jotka eivät vaikuta liittymisprosessiin, toimimaan rakentavalla tavalla ja pidättymään toimista, jotka saattaisivat heikentää Euroopan yhdentymistä ja EU:n laajempia etuja;

79.  toteaa, että alueellisen yhteistyön on perustuttava yhteiseen tulevaisuuteen EU:ssa, ennakkoluulottomaan vuoropuheluun, joka ylittää alueelliset kiistat ja vaikean menneisyyden, sekä eurooppalaisten perusarvojen kunnioittamiseen; kehottaa luomaan uusia mahdollisuuksia Länsi-Balkanin maiden kanssa käytävälle korkean tason poliittiselle ja toimintapolitiikkoja koskevalle vuoropuhelulle järjestämällä säännöllisesti EU:n ja Länsi-Balkanin välisiä huippukokouksia ja tehostamalla ministereiden välistä yhteydenpitoa, jotta voidaan vahvistaa laajentumisprosessin poliittista omistajuutta, varmistaa parempi ohjaus ja korkean tason sitoutuminen, mihin pyritään myös tarkistetussa laajentumismenetelmässä;

80.  pitää valitettavana, että neuvosto ei pystynyt hyväksymään neuvottelukehystä; odottaa neuvottelukehyksen nopeaa hyväksymistä, jotta voidaan välttää jatkoviivytykset ja järjestää ensimmäinen hallitustenvälinen konferenssi, jolla liittymisneuvottelut saadaan käyntiin mahdollisimman pian; tukee kaikkia pyrkimyksiä helpottaa vuoropuhelua ja siten tasoittaa tietä toteuttamiskelpoiselle sopimukselle; huomauttaa, että Euroopan unionin ajatuksena on ylittää alueelliset kiistat ja vaikea menneisyys, jotta voidaan työskennellä paremman, rauhanomaisen tulevaisuuden puolesta ja menestyä yhdessä;

81.  pitää valitettavana, että Bulgaria ja Pohjois-Makedonia eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen avoimista kahdenvälisistä kysymyksistä; muistuttaa, että on tärkeää jatkaa vuoropuhelua, jotta voidaan saavuttaa kestäviä tuloksia kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanossa vilpittömässä mielessä hyödyntäen täysimääräisesti näiden kahden maan välisen ystävyys-, naapuruus- ja yhteistyösopimuksen puitteita ja tavoitteita; suhtautuu myönteisesti Pohjois-Makedonian erityisedustajan nimittämiseen Bulgariaan ja korostaa, että on tärkeää jatkaa vuoropuhelua, jotta päästään kestävään sopimukseen nykyisistä kahdenvälisistä kysymyksistä, kannustaa Bulgariaa ja Pohjois-Makedoniaa pääsemään kompromissiin konkreettisia toimenpiteitä koskevasta toimintasuunnitelmasta, jonka täytäntöönpanoa arvioidaan säännöllisesti ystävyyssopimuksen mukaisesti;

82.  antaa Pohjois-Makedonialle ja Bulgarialle tunnustusta Berliinin prosessin menestyksekkäästä yhteispuheenjohtajuudesta Länsi-Balkanilla ja prosessin tärkeistä saavutuksista;

83.  kehottaa käynnistämään institutionaalisen ja riittävästi julkista rahoitusta saavan nuorisovuoropuhelun Pohjois-Makedonian ja Kreikan sekä Pohjois-Makedonian ja Bulgarian välillä Ranskan ja Saksan nuorisotoimiston (FGYO) mallin pohjalta;

84.  kehottaa jälleen kaikkia alueellisia poliittisia johtajia ryhtymään kiireellisiin toimiin, jotta voidaan perustaa alueellinen komissio (RECOM), jonka tehtävänä on selvittää tosiasiat kaikista entisen Jugoslavian alueella tehtyjen sotarikosten ja muiden vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreista RECOM-liittouman tekemän merkittävän työn pohjalta;

85.  suhtautuu myönteisesti Pohjois-Makedonian liittymiseen Natoon 27. maaliskuuta 2020 ja sen jatkuvaan sitoutumiseen euroatlanttiseen turvallisuuskehykseen; suhtautuu myönteisesti maan osallistumiseen Naton johtamiin operaatioihin sekä KFOR-operaatioon isäntämaan koordinointikeskuksen kautta ja sen viralliseen yhteistyöhön Euroopan puolustusviraston kanssa; kehottaa Pohjois-Makedoniaa jatkamaan edelleen sotilaallisten ja operatiivisten normien yhdenmukaistamista, jotta voidaan parantaa yhteentoimivuutta ja johdonmukaisuutta EU:n ja Naton jäsenvaltioiden kanssa; suhtautuu myönteisesti Pohjois-Makedonian sitoutumiseen ”puhdasta verkkoa” koskevaan aloitteeseen;

86.  korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltain on vahvistettava kumppanuuttaan ja koordinointiaan Länsi-Balkanilla, jotta voidaan edistää keskeisiä uudistuksia, parantaa hallintoa ja edistää sovintoa;

87.  panee merkille, että Pohjois-Makedonia on parantanut yhdenmukaisuuden tasoa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, ja kehottaa maata jatkamaan tason nostamista erityisesti Venäjää koskevien rajoittavien toimenpiteiden osalta; antaa Pohjois-Makedonialle tunnustusta sen jatkuvasta panoksesta käynnissä oleviin EU:n kriisinhallintaoperaatioihin ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tehtäviin ja operaatioihin ja korostaa, että sen on säilytettävä sitoumuksensa tulevaisuudessa; on huolissaan maan kasvavasta taloudellisesta riippuvuudesta ja energiariippuvuudesta kolmansista maista;

88.  suhtautuu myönteisesti Pohjois-Makedonian jatkuvaan sitoutumiseen alueellisiin aloitteisiin ja kehottaa panemaan vakaasti täytäntöön velvoitteet erilaisissa alueellisissa puitteissa, jotka edistävät alueellisia sisämarkkinoita;

o
o   o

89.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Pohjois-Makedonian tasavallan presidentille, hallitukselle ja kansalliskokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0320.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0050.


Serbiaa koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset
PDF 153kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2021 Serbiaa koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2175(INI))
P9_TA(2021)0115A9-0032/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2013,

–  ottaa huomioon Serbian 19. joulukuuta 2009 jättämän Euroopan unionin jäsenyyttä koskevan hakemuksen,

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2011 annetun komission lausunnon Serbian Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta (COM(2011)0668), 1. maaliskuuta 2012 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen myöntää Serbialle ehdokasmaan asema ja 27.–28. kesäkuuta 2013 Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdyn päätöksen avata EU-jäsenyysneuvottelut Serbian kanssa,

–  ottaa huomion 19.–20. kesäkuuta 2003 Thessalonikissa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät,

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksessa annetun Sofian julistuksen ja siihen liitetyn Sofian prioriteettiagendan,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 1999 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244, 22. heinäkuuta 2010 annetun Kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja 9. syyskuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/298, jossa pantiin merkille Kansainvälisen tuomioistuimen lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2013 tehdyn ensimmäisen sopimuksen Serbian ja Kosovon hallitusten välisten suhteiden normalisointia koskevista periaatteista ja 25. elokuuta 2015 tehdyt sopimukset sekä käynnissä olevan EU:n tukeman vuoropuhelun suhteiden normalisoimiseksi,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2014 käynnistetyn Berliinin prosessin,

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman Serbiaa koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta(1),

–  ottaa huomioon 30.–31. lokakuuta 2019 pidetyssä EU:n ja Serbian yhdennessätoista parlamentaarisessa vakautus- ja assosiaatiovaliokunnassa (SAPC) hyväksytyt julkilausuman ja suositukset,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Liittymisprosessin tehostaminen – Uskottavat jäsenyysnäkymät Länsi-Balkanin maille” (COM(2020)0057),

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät yhteistyön tiivistämisestä Länsi-Balkanin kumppaneiden kanssa muuttoliikkeen ja turvallisuuden alalla,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2019 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Serbia 2019 Report” (SWD(2019)0219),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2020 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2020)0660) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Serbia 2020 Report” (SWD(2020)0352),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelma” (COM(2020)0641) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Guidelines for the Implementation of the Green Agenda for the Western Balkans” (SWD (2020)0223),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2020 annetun komission arvion Serbian talousuudistusohjelmasta 2020–2022 (SWD(2020)0064) sekä neuvoston 19. toukokuuta 2020 hyväksymät EU:n ja Länsi-Balkanin maiden ja Turkin välisen taloutta ja rahoitusta koskevan vuoropuhelun yhteiset päätelmät,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin tukemisesta covid-19:n torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä (COM(2020)0315),

–  ottaa huomioon Serbian kanssa 10. joulukuuta 2019 pidetyn yhdennentoista ministeritason konferenssin liittymisestä Euroopan unioniin, jossa aloitettiin neuvottelut luvusta 4 ”Pääomien vapaa liikkuvuus”,

–  ottaa huomioon parlamenttivaalien järjestämisedellytysten parantamista koskevan puolueiden välisen Euroopan parlamentin tukeman vuoropuhelun ensimmäisen vaiheen päätelmät,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) erityisen vaalienarviointivaltuuskunnan loppuraportin, joka koski 21. kesäkuuta 2020 Serbiassa pidettyjä parlamenttivaaleja ja joka julkaistiin 7. lokakuuta 2020,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun asiantuntijoiden 11. marraskuuta 2020 julkaiseman lehdistötiedotteen, joka koskee huolia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemistä koskevan lain väärinkäytöstä kansalaisjärjestöjen työn estämiseen ja hankaloittamiseen,

–  ottaa huomioon Euroopan lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) 26. marraskuuta 2020 osana neljättä arviointikierrosta julkaiseman suositusten noudattamista Serbiassa koskevan toisen kertomuksen, jossa tarkasteltiin parlamentin jäseniin, tuomareihin ja syyttäjiin kohdistuvan korruption ehkäisemistä,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmän (GREVIO) 22. tammikuuta 2020 antaman Serbiaa koskevan perusarviointiraportin,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maasta,

–  ottaa huomioon neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle 19. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen Länsi-Balkanista vuoden 2020 huippukokouksen jälkeen(2),

–  ottaa huomioon yhteisen julkilausuman, joka annettiin Euroopan parlamentin puhemiehen koolle kutsumassa ja Länsi-Balkanin maiden parlamenttien johtamassa Euroopan parlamentin ja edellä mainittujen maiden parlamenttien 28. tammikuuta 2020 pidetyssä puhemiesten huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon Zagrebin julistuksen, josta sovittiin 6. toukokuuta 2020 videokonferenssina pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokouksessa,

–  ottaa huomioon Berliinin prosessin yhteydessä 10. marraskuuta 2020 pidetyn EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokouksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0032/2021),

A.  katsoo, että Serbiaa on muiden EU:n jäseneksi pyrkivien maiden tavoin arvioitava sen omien ansioiden perusteella, kun on kyse liittymisen edellyttämien arviointiperusteiden ja yhteisten arvojen täyttymisestä, täytäntöönpanosta ja noudattamisesta, ja että tarvittavien uudistusten laatu ja niihin sitoutuminen määrittävät liittymisaikataulun ja edistymisen;

B.  toteaa, että demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat EU:n perusarvoja, jotka muodostavat laajentumis- sekä vakautus- ja assosiaatioprosessien ytimen; katsoo, että huomattavia uudistuksia tarvitaan, jotta voidaan vastata näillä alueilla vielä jäljellä oleviin merkittäviin haasteisiin;

C.  ottaa huomioon, että Serbian on saavutettava peruuttamatonta näyttöä ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien, kansallisiin ja muihin vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, kunnioittamisessa, ylläpitämisessä ja puolustamisessa sekä maan sisällä että kansainvälisissä suhteissaan;

D.  ottaa huomioon, että Serbian kanssa käytävien neuvottelujen käynnistämisen jälkeen on avattu kahdeksantoista neuvottelulukua ja niistä kaksi on suljettu toistaiseksi; ottaa huomioon, että Serbia on päättänyt hyväksyä EU:n uuden laajentumismenetelmän;

E.  katsoo, että oikeuslaitoksen ja perusoikeuksien (luku 23) sekä oikeuden, vapauden ja turvallisuuden (24 luku) aloilla ei ole vielä saavutettu kestäviä tuloksia; ottaa huomioon, että neuvosto on päättänyt olla toistaiseksi avaamatta lisää neuvottelulukuja Serbian kanssa;

F.  toteaa, että GRECOn mukaan Serbian tilanne on ”kokonaisuudessaan epätyydyttävä” ja että Serbia ei todetusti noudata GRECOn suosituksia parlamentin jäseniin, tuomareihin ja syyttäjiin kohdistuvan korruption ehkäisemisestä;

G.  ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen ulottuu Serbiaan, jossa EU:n olisi jatkettava yhteistyötään Euroopan neuvoston kanssa Serbian tukemiseksi oikeusalaa, korruption torjuntaa, ihmisoikeuksien edistämistä, vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan roolia koskevien keskeisten uudistusten ja koulutuksen toteuttamisessa sekä kyseisillä aloilla saavutetun edistyksen seurannassa tarkistetun laajentumismenetelmän mukaisesti;

H.  toteaa, että on Serbian etujen mukaista normalisoida suhteet Kosovoon;

I.  katsoo, että Serbia on edelleen sitoutunut alueelliseen yhteistyöhön ja hyviin naapuruussuhteisiin;

J.  toteaa, että Serbia on edelleen sitoutunut luomaan toimivan markkinatalouden ja että se on jatkanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanoa, vaikka erinäisiä noudattamiseen liittyviä kysymyksiä on vielä ratkaisematta; ottaa huomioon, että korruptio haittaa edelleen talouskehitystä;

K.  ottaa huomioon, että Serbia on ratifioinut kaikki Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeiset yleissopimukset;

L.  katsoo, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden riippumattomuus ovat edelleen vakavia huolenaiheita, joihin on puututtava ensisijaisesti;

M.  katsoo, että parlamenttivaalien järjestämisedellytysten parantamista koskeva puolueiden välinen Euroopan parlamentin tukema vuoropuhelu tarjoaa edelleen ainutlaatuisen foorumin yhteisymmärryksen saavuttamiseksi sitoumuksista parantaa vaaliedellytyksiä;

N.  ottaa huomioon, että EU sopi 374 miljoonan euron uudelleen kohdentamisesta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä covid-19-pandemian sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseen alueella;

O.  ottaa huomioon, että EU on osoittanut olevansa sitoutunut Länsi-Balkanin maiden jäsenyysnäkymiin ja hankkinut 3,3 miljardia euroa covid-19-pandemian aiheuttaman välittömän terveyskriisin ratkaisemista ja taloudellisten ja sosiaalisten seurausten lieventämistä varten;

P.  ottaa huomioon, että EU on Serbian suurin tuen- ja avunantaja covid-19-pandemian taloudellisten ja sosiaalisten seurausten hillitsemisessä; ottaa huomioon, että Serbia on saanut 15 miljoonaa euroa välitöntä terveydenhuoltoalalle myönnettävää tukea, 78,4 miljoonaa euroa tukea sosiaalista ja taloudellista elpymistä varten ja 93,4 miljoonaa euroa rahoitustukea;

Q.  ottaa huomioon, että Serbia hyötyy EU:n tuesta, jota se saa liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II), jonka alustavat kokonaismäärärahat ovat 1 539,1 miljardia euroa vuosiksi 2014–2020;

R.  ottaa huomioon, että EU on Serbian suurin rahoitustuen antaja; ottaa huomioon, että EU on myöntänyt Serbialle yli 3,6 miljardia euroa avustuksia 18 viime vuoden aikana kaikilla aloilla, mukaan lukien oikeusvaltio, julkishallinnon uudistus, sosiaalinen kehitys, ympäristö ja maatalous; ottaa huomioon, että Serbia on vuodesta 2007 lähtien saanut EU:n IPAn rahoitustukea yhteensä 2,79 miljardia euroa;

S.  ottaa huomioon, että Serbia on hyötynyt merkittävästi kaupan ja talouden yhdentymisestä EU:n kanssa; ottaa huomioon, että EU on Serbian suurin kauppakumppani ja sen osuus Serbian kokonaisviennistä oli 67 prosenttia ja tavaroiden kokonaistuonnista yli 60 prosenttia vuonna 2018; ottaa huomioon, että EU:n investoinnit Serbiaan olivat vuosina 2010-2018 yhteensä yli 13 miljardia euroa;

1.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n jäsenyys on edelleen Serbian strateginen tavoite ja että se on yksi vastikään muodostetun hallituksen painopisteistä; panee merkille, että kaikki parlamentaariset puolueet tukevat Serbian yhdentymistä EU:hun; kannustaa Serbian viranomaisia viestimään aktiivisemmin ja yksiselitteisemmin sitoutumisestaan eurooppalaisiin arvoihin julkisessa keskustelussa ja odottaa Serbialta selkeää ja yksiselitteistä sitoutumista sekä sanoin että teoin EU:hun liittymistä koskevien velvoitteidensa täyttämiseen näkyvällä ja todennettavalla tavalla;

2.  korostaa, että on tärkeää lisätä Serbian kanssa käytävien liittymisneuvottelujen dynaamisuutta ja panna nopeasti täytäntöön tarkistettu laajentumismenetelmä, joka perustuu alakohtaisiin neuvottelulukukokonaisuuksiin ja vaiheittain käyttöön otettaviin yksittäisiin EU:n politiikkoihin ja ohjelmiin, ja painottaa samalla Serbian kansalaisia suoraan hyödyttäviä selkeitä ja konkreettisia kannustimia;

3.  korostaa, että 21. kesäkuuta 2020 pidettyjen vaalien antamien uusien valtuuksien luoma dynamiikka on tilaisuus edistyä merkittävästi Serbian jäsenyysnäkymien osalta; suosittaa, että uusia neuvottelulukuja olisi avattava vasta, kun Serbia antaa tarvittavat sitoumukset ja toteuttaa vaadittuja vertailuarvoja koskevat uudistukset; toteaa, että neuvottelulukujen avaaminen on olennainen keino saavuttaa kestäviä uudistuksia ja EU-myönteinen muutos Serbiassa;

4.  kehottaa komissiota ja neuvostoa, tarvittaessa ottamalla mukaan serbialaiset kumppanit, toteuttamaan tarvittavat toimet tarkistetun laajentumismenetelmän määräysten, erityisesti aihekohtaisia neuvottelukokonaisuuksia koskevien määräysten, panemiseksi täytäntöön, sekä käyttämään tätä uutta menetelmää tilaisuutena vauhdittaa Länsi-Balkanin laajentumisprosessia ja määritellä yhdessä Serbian kanssa uudet vaiheet Serbian neuvotteluprosessissa;

5.  suhtautuu myönteisesti Serbian hallituksen ja kansalliskokouksen väliseen yhteistyöhön Euroopan unionia käsittelevästä kansallisesta työryhmästä; kehottaa Serbian hallitusta nimittämään mahdollisimman pian uuden neuvotteluryhmän johtajan Serbian liittymistä Euroopan unioniin koskevia neuvotteluja varten; kehottaa Serbiaa myös parantamaan EU-integraatiosta vastaavan ministeriön hallinnollisia valmiuksia, jotta jäsenyysneuvotteluja voidaan käydä paremmin ja jotta EU-integraatioprosessista saadaan mahdollisimman osallistava ja avoin;

6.  toteaa, että Serbia on edelleen tehostanut lainsäädäntönsä mukauttamista ja täytäntöönpanoa unionin säännöstön mukaisesti ja että sen on jatkettava sitä; pitää valitettavana, että lainsäädännön mukauttaminen on ollut huomattavasti hallituksen alkuperäisiä suunnitelmia hitaampaa; korostaa, että lukujen 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) käsittelyssä on edistytty vain vähän; toteaa, että suhteiden normalisointi Kosovon kanssa ja perusoikeuksien aito kunnioittaminen ovat edelleen olennaisen tärkeitä ja määräävät liittymisneuvottelujen vauhdin;

7.  pitää valitettavana, että monilla Serbian uudistusohjelman osa-alueilla ei ole edistytty ja että EU:hun liittymisen kannalta perustavanlaatuisissa kysymyksissä on jopa taannuttu; kehottaa komissiota muuttamaan raportointimenetelmäänsä, jotta voidaan ottaa huomioon merkittävä taantuminen ja lähettää selkeä viesti liittymisneuvotteluja käyville maille, myös Serbialle;

8.  korostaa serbialaisten sidosryhmien harjoittaman EU:hun liittymisen hyötyjä koskevan strategisen viestinnän merkitystä; korostaa, että unioniin liittymisestä käytävän julkisen keskustelun on perustuttava tosiasioihin ja siinä on edistettävä perusoikeuksien ja demokraattisten arvojen täysimääräistä kunnioittamista;

9.  kannustaa Serbian viranomaisia viestimään aktiivisemmin sitoutumisestaan eurooppalaisiin arvoihin julkisessa keskustelussa ja lisäämään viestintänsä avoimuutta muun muassa mahdollistamalla suuren yleisön tiedonsaanti sekä laajentamalla viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä; ilmaisee huolensa siitä, että julkisesti rahoitetut tiedotusvälineet, joissa usein siteerataan viranhaltijoita, edistävät EU:n vastaisen retoriikan levittämistä Serbiassa;

10.  kehottaa Serbiaa ja EU:n jäsenvaltioita noudattamaan aktiivisempaa ja tehokkaampaa jäsenyysnäkymiä koskevaa viestintäpolitiikkaa, joka on suunnattu sekä Serbian että EU:n kansalaisille, myös kansallisiin vähemmistöihin kuuluville; korostaa historiallisia ystävällisiä ja veljellisiä siteitä Euroopan unionin ja Serbian kansojen välillä;

11.  panee merkille, että Serbia on antanut suhteettoman suuren näkyvyyden kolmansille maille; kehottaa Serbiaa, komissiota ja EU:n Serbian-edustustoa tehostamaan toimiaan EU:n ja Serbian tiiviin kumppanuuden roolin ja hyötyjen tekemiseksi tunnetuksi, myös tiedottamalla EU:n rahoittamista hankkeista ja uudistuksista; toteaa, että on ryhdyttävä kiireellisesti kanssakäymiseen Serbian kansalaisten kanssa suurten kaupunkien ulkopuolella, ja kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnalle;

12.  kehottaa luomaan uusia mahdollisuuksia korkean tason poliittiseen ja operatiiviseen vuoropuheluun Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta voidaan varmistaa vahvempi ohjaus ja korkean tason osallistuminen, kuten myös tarkistetussa laajentumismenetelmässä vaaditaan; katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin olisi tehtävä aktiivisesti yhteistyötä Serbian ja muiden Länsi-Balkanin maiden edustajien kanssa ja ottaa heidät mukaan asianmukaisella tavalla sekä hallituksen että kansalaisyhteiskunnan ja nuorisojärjestöjen tasolla;

13.  panee merkille Etyjin/ODIHRin erityisen vaalienarviointivaltuuskunnan loppuraportin päätelmät, joiden mukaan 21. kesäkuuta 2020 pidetyt parlamenttivaalit hoidettiin tehokkaasti, mutta hallitsevan puolueen hallitseva asema – myös tiedotusvälineissä – oli huolestuttava; pitää valitettavana pitkäaikaisia kehityssuuntauksia kuten äänestäjiin kohdistuvaa painostusta, tiedotusvälineiden puolueellisuutta sekä kaikkien valtion virkamiesten toiminnan ja puolueellisen kampanjoinnin välisten rajojen hämärtymistä; korostaa tässä yhteydessä sellaisten valtion tukemien disinformaatiokampanjoiden roolia, joilla pyritään muuttamaan mielipiteitä suhteessa vaaleihin;

14.  on tyytyväinen ODIHR:n suositusten täytäntöönpanoa käsittelevän työryhmän perustamiseen; kehottaa Serbian viranomaisia ottamaan kaikki ODIHR:n suositukset huomioon täysimääräisesti ja hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, joilla on vaaliolosuhteisiin liittyvää asiantuntemusta, olisi edelleen oltava mukana tässä prosessissa;

15.  panee huolestuneena merkille, että vaalijärjestelmän merkittäviin osiin tehdyt muutokset, kuten vaalikynnyksen alentaminen, hyväksyttiin parlamentissa vain viikkoja ennen suunniteltuja vaaleja ilman asianmukaista julkista keskustelua; toteaa, että Venetsian komission mukaan vaalilainsäädännön keskeisiä osia ei pitäisi muuttaa merkittävästi alle vuotta ennen vaaleja;

16.  pitää valitettavana joidenkin oppositioryhmien päätöstä boikotoida vaaleja ja korostaa, että ottaen huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) erityisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan havainnot, joissa korostettiin Serbian poliittisen toimintaympäristön aidon moniarvoisuuden puutetta ja hajanaisuutta, kaikilla poliittisilla voimilla, erityisesti hallitsevilla viranomaisilla, on velvollisuus parantaa vaaliolosuhteita; korostaa, että ainoa tapa taata äänestäjien poliittinen edustus ja kyky vaikuttaa päätöksentekoprosessiin on osallistua poliittisiin ja vaaliprosesseihin; kehottaa oppositiota palaamaan neuvottelupöytään ja jatkamaan osallistumistaan poliittiseen ja parlamentaariseen toimintaan; panee merkille, että joidenkin oppositiopuolueiden vaaliboikotin vuoksi Serbian hiljattain valitulle parlamentille on ominaista valtaapitävän koalition ylivoimainen enemmistö ja toimintakykyisen opposition puuttuminen, mikä ei edistä poliittisen moniarvoisuuden saavuttamista maassa;

17.  muistuttaa Venetsian komission määrittämistä vaaliperiaatteista ja panee huolestuneena merkille, että presidentti Aleksandar Vučić ilmoitti ennenaikaisista vaaleista ilman perustuslaillista perustetta tai poliittista välttämättömyyttä ja ilmoitti samalla Serbian presidenttinä ja maan suurimman poliittisen puolueen puheenjohtajana yhteisen vaalipäivän keväällä 2022 pidettäville presidentinvaaleille, parlamenttivaaleille ja Belgradissa pidettäville paikallisvaaleille;

18.  pitää myönteisenä Euroopan parlamentin avustaman puolueiden välisen vuoropuhelun käynnistämistä Serbian kansalliskokouksen kanssa sekä Serbian viranomaisten ja parlamentin enemmistön alustavia toimenpiteitä vaaliolosuhteiden parantamiseksi; kehottaa jatkamaan muidenkin vuoropuhelun puitteissa tehtyjen sitoumusten täytäntöönpanoa;

19.  panee tyytyväisenä merkille puolueiden välisen vuoropuhelun toisen vaiheen käynnistämisen Serbian kansalliskokouksen kanssa Euroopan parlamentin avustuksella siten, että siihen osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja Serbian Eurooppa-myönteiset poliittiset voimat poliittisen ilmapiirin ja luottamuksen parantamiseksi koko poliittisella kentällä ja yhteisymmärryksen saavuttamiseksi vaaliprosessiin liittyvistä ratkaisematta olevista kysymyksistä kansainvälisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositusten mukaisesti; kehottaa järjestämään mahdollisimman pian puolueiden välisen vuoropuhelun osallistavammat uudet kierrokset ja kehottaa kaikkia osapuolia määrittelemään selkeät tavoitteet, kriteerit, vertailuarvot ja keskustelukumppanit; korostaa, että puolueiden välinen vuoropuhelu olisi saatava päätökseen hyvissä ajoin ennen tulevia vaaleja, jotta voidaan jättää riittävästi aikaa vaaliolosuhteisiin tarvittavien oikeudellisten ja muiden muutosten tekemiseen ja niiden toteuttamiseen käytännössä, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ennen vaaleja; muistuttaa, että hallituksen ja riippumattomien elinten on varmistettava, että puolueiden välisen vuoropuhelun puitteissa tehtyihin sitoumuksiin liittyvät oikeudelliset kehykset pannaan täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön;

20.  tuomitsee Euroopan parlamentin jäseniin, erityisesti parlamenttia sen suhteissa Serbiaan edustaviin jäseniin, kuten vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan valtuuskunnan puheenjohtajaan ja jäseniin sekä puolueiden välisen vuoropuhelun avustajiin, kohdistuneet sietämättömät sanalliset hyökkäykset ja vihapuhetapaukset, sillä ne eivät ole Serbian vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisten velvoitteiden hengen mukaisia; kehottaa kansalliskokouksen puhemiestä ja siinä edustettuina olevien poliittisten ryhmien puheenjohtajia ylläpitämään demokraattisen keskustelun normeja;

21.  kehottaa uutta hallitusta keskittymään tehokkaisiin ja varmennettavissa oleviin perustavanlaatuisiin uudistuksiin ja puuttumaan rakenteellisiin uudistuksiin ja puutteisiin oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien, tiedotusvälineiden vapauden, korruption torjunnan sekä demokraattisten instituutioiden toiminnan ja julkishallinnon aloilla;

22.  panee huolestuneena merkille, että korruptio on yleisesti ottaen edelleen ongelma, jossa on edistytty vain vähän; pitää myönteisinä toimia, joita on toteutettu korruptiontorjuntaviraston riippumattomuuden varmistamiseksi, sekä korruptiotapausten käsittelyn tähänastisia tuloksia; kannustaa edistymään edelleen erityisesti korkean tason korruptiotapausten tutkintaa, syytteeseenpanoa ja lopullisia tuomioita koskevien tulosten parantamisessa ja korruption ehkäisemistä koskevien lakien täytäntöönpanossa EU:n säännöstön ja GRECOn suositusten mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille GRECOn äskettäisen raportin julkaisemisen ja kannustaa oikeusministeriötä työskentelemään sen suositusten täytäntöönpanemiseksi;

23.  huomauttaa, että GRECOn viimeisimmän raportin mukaan Serbia on pannut sen vuonna 2015 antamat suositukset täytäntöön vain osittain ja että maan tilanne on yleisesti ottaen epätyydyttävä; korostaa, että on tärkeää harjoittaa tehokasta korruption torjuntaa, ja kehottaa Serbian viranomaisia noudattamaan näitä suosituksia mahdollisimman nopeasti; on huolissaan korruption torjuntaa koskevaan lakiin äskettäin ”virkamiehen” määritelmään tehdyistä muutoksista, jotka on tehty läpinäkymättömällä ja hätiköidyllä tavalla ja rajoittavat merkittävästi niiden henkilöiden määrää, joihin lakia sovelletaan, mikä heikentää entisestään korruptiontorjuntamekanismeja ja avaa aiemmin laittomina pidettyjä mahdollisuuksia valtion varojen väärinkäyttöön;

24.  kehottaa Serbiaa saavuttamaan vakuuttavia tuloksia, mukaan lukien kestävä näyttö tehokkaista tutkinnoista huolta aiheuttavilla aloilla kuten oikeuslaitos, sananvapaus ja korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, erityisesti yleistä kiinnostusta herättäneissä tapauksissa, mukaan lukien Krušikin, Jovanjican ja Telekom Srbijan tapaukset, ja parantamaan suoritustaan tutkinnassa, syytteiden nostamisessa ja tuomioiden antamisessa korkean tason korruptiotapauksissa, mukaan lukien rikoshyödyn takavarikointi ja menetetyksi tuomitseminen; toistaa vuonna 2018 esittämänsä kehotuksen varmistaa oikeuden toteutuminen yksityisomaisuuden laitonta purkamista koskevassa tapauksessa Belgradin Savamalan kaupunginosassa; panee merkille, että korruption ehkäisemistä koskeva uusi laki on ollut voimassa 1. syyskuuta 2020 alkaen;

25.  muistuttaa Serbiaa siitä, että sen on tehostettava toimiaan korruption torjumiseksi tehokkaasti keskittyen korruption ehkäisemiseen ja tukahduttamiseen, muun muassa hyväksymällä uusi korruption vastainen strategia, jota tuetaan uskottavalla ja realistisella toimintasuunnitelmalla sekä tehokkaalla koordinointimekanismilla;

26.  kehottaa Serbiaa tehostamaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja siirtymään yksittäisiin tapauksiin perustuvasta lähestymistavasta organisaatioiden vastaiseen strategiaan suurten ja kansainvälisten organisaatioiden hajottamiseksi; toteaa, että tällaisen strategian olisi sisällettävä tehokkaat tutkinta- ja syytetoimet ja lopulliset tuomiot vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevissa tapauksissa, mukaan lukien talousrikostutkinta, rahavirtojen järjestelmällinen jäljittäminen, tiukka valvontamekanismi väärinkäytösten välttämiseksi sekä järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevän syyttäjänviraston taloudellisten ja henkilöstöresurssien lisääminen, sillä viraston olisi oltava vapaa kaikesta epäasianmukaisesta poliittisesta vaikuttamisesta;

27.  ilmaisee huolensa ääriliikkeiden ja järjestäytyneiden rikollisryhmien lisääntyvästä väkivallasta ja kehottaa viranomaisia varmistamaan, että tutkivien journalistien tai väärinkäytösten paljastajien havaitsemat tapaukset tutkitaan asianmukaisesti ja että kaikki niihin sekaantuneet viranomaiset saatetaan vastuuseen;

28.  panee huolestuneena merkille jatkuvan poliittisen vaikuttamisen oikeuslaitokseen ja toteaa tarpeen vahvistaa oikeuslaitoksen vastuuvelvollisuutta, ammattimaisuutta, riippumattomuutta ja yleistä tehokkuutta koskevia takeita, tarvittaessa myös tarkistamalla nykyistä rekrytointi- ja henkilöstöhallintojärjestelmää; panee merkille, että hallitus on laatinut perustuslain uudistamista koskevan ehdotuksen, jota Venetsian komissio on arvioinut myönteisesti, ja lähettänyt sen kansalliskokouksen asiasta vastaavalle valiokunnalle;

29.  korostaa laajan kuulemisprosessin merkitystä perustuslakiuudistuksen yhteydessä; pitää valitettavana, että Serbian edellinen parlamentti ei hyväksynyt perustuslakiuudistuksia, joilla pyrittiin vahvistamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta; suosittelee, että perustuslakiuudistukset hyväksytään mahdollisimman pian kuulemalla tuomareiden ja syyttäjien yhdistyksiä ja muita asiaankuuluvia poliittisia toimijoita, myös parlamentaarista oppositiota;

30.  toistaa, että Vojvodinan autonomisen alueen rahoittamista koskeva laki on tärkeää hyväksyä nopeasti;

31.  on huolissaan uuden parlamentin tehokkaasta toimintakyvystä, sillä siellä ei ole oppositiota, oppositiopuolueet kyseenalaistavat sen legitimiteetin, Serbian presidentti on jo ilmoittanut, että sen toimikautta aiotaan lyhentää, ja se hyväksyy kauaskantoisia perustuslaillisia muutoksia ilman avointa, osallistavaa ja demokraattista julkista keskustelua erityisesti oikeuslaitoksen alalla;

32.  suhtautuu myönteisesti kansalliskokouksen toimintaan tehtyihin muutoksiin, joilla pyritään palauttamaan käytännöt ja menettelyt ja noudattamaan työjärjestystä; pitää valitettavana, että toimeenpanovaltaan kohdistuva yleinen parlamentaarinen valvonta on pysynyt melko muodollisena; korostaa, että menettelyihin ja käytäntöihin on tehtävä lisää merkittäviä uudistuksia, jotta voidaan parantaa lainsäädäntöprosessin laatua, varmistaa tehokas parlamentaarinen valvonta ja korjata kansalliskokouksen systeemiset ongelmat, mukaan lukien jarrutustaktiikan käyttö, jota on vähennettävä, kiireellisten menettelyjen määrä ja käytäntö ryhmitellä toisiinsa liittymättömät asiat samaan esityslistan kohtaan;

33.  korostaa, että lainsäädäntöprosessin laatua on vielä parannettava lisäämällä avoimuutta ja poliittista ja yhteiskunnallista vuoropuhelua ja varmistamalla, että riippumattomilla sääntelyelimillä on valtuudet hoitaa valvontatehtävänsä tehokkaasti; panee merkille, että kansalliskokouksen täysistunnossa käsiteltiin riippumattomien elinten vuosikertomuksia ja hyväksyttiin päätelmiä asiasta;

34.  kehottaa vastavalittua parlamenttia tehostamaan toimiaan lainsäädäntöprosessin avoimuuden, osallistavuuden ja laadun sekä tehokkaan parlamentaarisen valvonnan varmistamiseksi; kehottaa lisäksi toteuttamaan lisätoimia puolueiden välisen vuoropuhelun ja kansalaisyhteiskunnan vahvemman roolin varmistamiseksi, sillä kansalaisyhteiskunta on edelleen olennainen osa hyvin toimivaa demokratiaa; panee huolestuneena merkille avoimuuden puutteen tasa-arvovaltuutetun uudelleennimittämisprosessissa;

35.  kehottaa tekemään tehokasta yhteistyötä riippumattomien sääntelyelinten kanssa ja lisäämään kansalliskokouksen osallistumista hallituksen ja hallinnon valvontaan; kehottaa kansalliskokousta osallistumaan merkittävästi Serbian EU-jäsenyysneuvotteluihin sen kansalliskokouksen asemasta ja periaatteista Serbian EU-jäsenyysneuvotteluissa 16. joulukuuta 2013 antaman päätöslauselman mukaisesti;

36.  korostaa, että riippumattomien sääntelyelinten, kuten maan oikeusasiamiehen, korruptiontorjuntaviraston ja yleisesti merkittävistä tiedoista ja henkilötietojen suojasta vastaavan viranomaisen, asema on tunnustettava täysin ja sitä on tuettava; vaatii Serbian kansalliskokousta sitoutumaan riippumattomien sääntelyelinten, erityisesti oikeusasiamiehen, havaintojen ja suositusten täytäntöönpanoon;

37.  muistuttaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on yksi Euroopan sosiaalisen mallin pilareista ja että hallituksen ja työmarkkinaosapuolten väliset säännölliset kuulemiset auttavat ehkäisemään yhteiskunnallisia jännitteitä ja konflikteja; korostaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun olisi olennaisesti kuuluttava muutakin kuin tietojen vaihtoa ja että asianosaisia osapuolia olisi kuultava tärkeistä laeista ennen niitä koskevaa parlamentaarista menettelyä;

38.  panee huolestuneena merkille, että kansalliskokous on kokoontunut vain 44 päivänä sen jälkeen, kun maaliskuussa 2020 julistettiin poikkeustila, mikä on heikentänyt sen asemaa parlamentaarisen demokratian keskeisenä instituutiona siten kuin se on vahvistettu Serbian perustuslaissa; panee huolestuneena merkille, että kansalliskokous ei aloittanut työtään täysimääräisesti pitkään aikaan sen jälkeen, kun vaalien lopulliset tulokset oli ilmoitettu 5. heinäkuuta 2020, selvästä parlamentaarisesta enemmistöstä huolimatta; kehottaa kansalliskokousta välttämään loukkaavaa tai provosoivaa kielenkäyttöä ja torjumaan vihapuhetta parlamentaarisen keskustelun aikana; korostaa opposition työn merkitystä demokratiassa;

39.  korostaa, että parlamentin jäsenten kansalliskokouksen täysistunnossa poliittisiin vastustajiin ja tiedotusvälineiden edustajiin kohdistama loukkaava kielenkäyttö ja pelottelu- ja herjauskampanjat ovat demokraattisten käytäntöjen ja demokraattisten perusarvojen vastaisia ja ne olisi tuomittava jyrkästi ja niistä olisi määrättävä seuraamuksia työjärjestyksen mukaisesti; on järkyttynyt viimeaikaisista useiden parlamentin jäsenten yhdessä hallitusta kannattavien sensaatiolehtien kanssa järjestelemistä tutkiviin journalisteihin ja kansalaisyhteiskunnan jäseniin, mukaan lukien riippumattoman mediaverkoston KRIKin ja kansalaisjärjestöjen, esimerkiksi CRTA:n ja Avoimen parlamentin jäseniin, kohdistamista hyökkäyksistä, joissa heidät esitetään järjestäytyneiden rikollisryhmien liittolaisina ja vallankaappauksen suunnittelijoina, mikä rikkoo räikeästi heidän itsensä vastikään hyväksymiään parlamentin jäsenten menettelysääntöjä;

40.  suhtautuu myönteisesti uuden mediastrategiaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksymiseen ja siihen, että strategian ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanon seuraamista varten perustettiin työryhmä;

41.  on huolissaan tutkivien journalistien väitteistä, joiden mukaan hallitus on manipuloinut covid-19-tilastoja poliittisia ja vaalikampanjoihin liittyviä tarkoituksia varten; pitää valitettavana hallituksen virkamiesten disinformaatiokampanjaa pandemian aikana annetusta EU:n avusta; korostaa, että luottamus ja avoimuus ovat erityisen tärkeitä hallituksen covid-19-pandemian vastaisissa toimissa, ja kehottaa siksi Serbian hallitusta antamaan kansalaisille kaikki asiaankuuluvat tiedot pandemiasta, myös rokotteista;

42.  katsoo, että se, että vallassa olevaan puolueeseen sidoksissa oleva henkilö hankki joulukuussa 2018 kaksi valtakunnallista televisiokanavaa, merkitsi askelta kohti valtapuolueen monopolia maan mediaympäristössä; kehottaa viranomaisia varmistamaan ja säilyttämään tarvittavat edellytykset reilulle kilpailulle ja avoimuudelle kaikissa tulevissa media-alan omistussuhteisiin liittyvissä liiketoimissa; kehottaa kaikkien Serbian valtakunnallisten televisiokanavien toimituksia noudattamaan korkeimpia ammatillisia normeja ja sallimaan erilaisten mielipiteiden säännöllisen kuulemisen;

43.  katsoo, että tiedotusvälineiden vapaus on heikentynyt ja että opposition jäseniin, riippumattomiin intellektuelleihin, kansalaisjärjestöihin, toimittajiin ja tunnettuihin henkilöihin kohdistuva loukkaava kielenkäyttö, pelottelu ja jopa vihapuhe ovat lisääntyneet myös vallassa olevien puolueiden jäsenten taholta, joiden velvollisuus toimia kunnioittavasti tiedotusvälineiden kaikkia edustajia kohtaan on äärimmäisen tärkeä; kehottaa Serbian viranomaisia toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä sananvapauden ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden takaamiseksi ja varmistamaan näiden tapausten asianmukaisen tutkinnan;

44.  pitää valitettavana, että Serbian viranomaiset ovat täyttäneet puolueiden välisessä vuoropuhelussa tehdyt sitoumukset, jotka liittyvät sähköisten viestimien sääntelyneuvostoon (REM) ja julkisen palvelun yleisradioyhtiöön (RTS), vain osittain tai eivät lainkaan; muistuttaa, että vapailla ja riippumattomilla tiedotusvälineillä on merkittävä rooli demokratiassa; pitää valitettavana, että puolueiden välisen vuoropuhelun ensimmäisen vaiheen päättymisen jälkeen REM:n ja RTS:n toiminta ei ole kyennyt palauttamaan niiden uskottavuutta kansalaisten ja oppositiopuolueiden keskuudessa; panee merkille, että hallitus on perustanut toimittajien turvallisuutta käsittelevän työryhmän, mutta kaikki Serbian riippumattomien toimittajien ja tiedotusvälineiden järjestöt ovat jo vetäytyneet siitä, koska työryhmä ei ole reagoinut hallitusta tukevien sensaatiolehtien hyökkäyksiin rikollisuutta ja korruptiota tutkivan verkoston (KRIK) verkkoportaalin toimittajia vastaan;

45.  panee huolestuneena merkille, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot toimivat ympäristössä, joka ei ole avoin kritiikille; kehottaa Serbian valtiovarainministeriön alaista rahanpesun torjunnasta vastaavaa hallintoyksikköä selvittämään perusteellisesti, mikä on kansalaisjärjestöihin ja toimittajiin kohdistetuista rahanpesuväitteistä tehtävien tutkintojen tilanne, ja kehottaa viranomaisia pidättymään toimien kohdistamisesta mielivaltaisesti näihin järjestöihin ja henkilöihin; kehottaa Serbian viranomaisia torjumaan kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien tiedotusvälineiden toimintamahdollisuuksien kaventumista ja varmistamaan, että ne voivat toimia ilman minkäänlaisia rajoituksia, mukaan lukien näiden organisaatioiden pelottelu tai kriminalisointi; kehottaa viranomaisia edistämään mahdollisimman pian ilmapiiriä, joka edistää kaikkien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen työtä;

46.  kehottaa komissiota ja EUH:ta vahvistamaan yhteistyötään kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja riippumattomien tiedotusvälineiden kanssa ja tukeaan niille paikan päällä; toistaa tukevansa demokraattisten eurooppalaisten poliittisten säätiöiden työtä Serbian demokraattisten prosessien vahvistamiseksi ja uuden sukupolven poliittisten johtajien tukemiseksi;

47.  tuomitsee jyrkästi kaikki väkivallanteot ja toteaa, että viranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota heinäkuun 2020 mielenosoituksissa esiintyneeseen poliisin suhteettomaan voimankäyttöön, ja myös siihen, että poliisiviranomaiset ovat jatkuvasti kieltäytyneet yhteistyöstä oikeusjärjestelmän ja yleisen syyttäjän kanssa; kehottaa Serbian viranomaisia tutkimaan asianmukaisesti kaikki tapaukset, joissa poliisi on ylittänyt valtuutensa, jotta voidaan estää rankaisemattomuus ja vahvistaa yleisön luottamusta poliisiin sekä helpottaa niiden henkilöiden, jotka väittävät joutuneensa poliisin väärinkäytösten uhreiksi, mahdollisuuksia tehdä valituksia ja saada oikeusturvaa, ja soveltamaan nollatoleranssia ammattietiikkaa tai rikosoikeutta rikkoviin lainvalvontaviranomaisiin;

48.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeva oikeudellinen ja institutionaalinen kehys on muodollisesti yleisessä käytössä, mutta siitä puuttuvat tehokkaat mekanismit näiden perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi; kehottaa tekemään kaikki tulevat muutokset voimassa oleviin ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeviin lakeihin, mukaan lukien laki yleisen edun kannalta merkittävien tietojen vapaasta saatavuudesta, avoimesti ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien myötävaikutuksella; kehottaa panemaan sen tehokkaammin täytäntöön ottaen erityisesti huomioon heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa olevat ryhmät, mukaan lukien kansalliset vähemmistöt koulutuksen alalla; kehottaa Serbiaa mahdollistamaan vähemmistökielten syrjimättömän käytön ja suojelemaan niitä koulutuksessa, varaamaan niitä varten tilaa valtiollisissa ja paikallisissa tiedotusvälineissä sekä varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet riittävään edustukseen poliittisessa elämässä, julkishallinnossa ja oikeuslaitoksessa;

49.  panee tyytyväisenä merkille, että Serbia on yhteistyössä EU:n kanssa lisännyt ponnistelujaan romaniyhteisön osallistamiseksi, erityisesti heidän asuntotilanteensa parantamiseksi; kehottaa Serbian viranomaisia puuttumaan rakenteelliseen syrjintään, jota romanit kohtaavat kansalaisuusasemansa osalta sekä terveydenhuollossa, koulutuksessa ja työelämässä; kehottaa Serbiaa parantamaan ja yksinkertaistamaan romanien integraatiota koskevaa institutionaalista rakennetta muun muassa jakamalla tehtävät selkeästi, koordinoimalla kansallisia ja paikallisia viranomaisia ja ottamalla budjetoinnissa huomioon romaniyhteisöjen tarpeet;

50.  suhtautuu myönteisesti siihen, että pitkään lykätty ala-asteen oppikirjojen kääntäminen bulgariaksi on saatu valmiiksi, mikä mahdollistaa sen, että bulgarialaisvähemmistö saa opetusta äidinkielellään; panee huolestuneena merkille, että kaikkia toisen asteen oppikirjoja ei ole vielä käännetty; kannustaa Serbian viranomaisia varmistamaan prosessin kestävyyden järjestämällä riittävästi opettajia, oppikirjoja ja lisämateriaalia (koulupäiväkirjat, opiskelijoiden arvosanakirjat jne.), jotta vähemmistöön kuuluvien oppilaiden tarpeisiin voidaan vastata asianmukaisesti;

51.  on huolissaan siitä, että Serbian viranomaiset eivät ole edistäneet alueellisten tai vähemmistökielten tosiasiallista käyttöä;

52.  kehottaa Serbiaa vahvistamaan ihmisoikeusinstituutioita, takaamaan niiden riippumattomuuden, myöntämään niille tarvittavat taloudelliset ja henkilöstöresurssit ja varmistamaan niiden suositusten oikea-aikaiset jatkotoimet sekä hyväksymään ja panemaan täytäntöön uuden syrjinnän vastaisen strategian;

53.  kehottaa Serbiaa parantamaan valmiuksiaan tuottaa tilastoja ja suorittamaan väestönlaskennan oikea-aikaisesti noudattaen tiukimpia kansainvälisiä normeja ja ottaen mukaan riippumattomia tarkkailijoita; toistaa kehotuksensa parantaa koordinointia ja sidosryhmien osallistamista sekä kansallisten vähemmistöjen oikeuksien toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja säännöllistä tarkistamista;

54.  on erittäin huolissaan väitteistä, joiden mukaan Serbian viranomaiset käyttävät järjestelmällisesti ja syrjivällä tavalla väärin kansalaisten oleskeluoikeutta koskevaa lakia ja poistavat Etelä-Serbiassa asuvien etnisesti albanialaisten kansalaisten kotiosoitteita rekistereistä; kehottaa tutkimaan näitä väitteitä riippumattomasti ja perusteellisesti ja kehottaa Serbian viranomaisia lopettamaan kaikki syrjivät käytännöt ja toimien kohdentamisen;

55.  panee huolestuneena merkille väkivallan ja perheväkivallan uhreiksi joutuneiden naisten ja lasten suuren määrän; panee merkille Serbian ponnistelut naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi; vaatii kuitenkin, että täytäntöönpanoa on jatkettava ja tehostettava ja että tarvitaan konkreettisia parannuksia erityisesti nykyisen pandemian aikana, jotta voidaan parantaa laadukkaiden palvelujen saatavuutta tällä alalla;

56.  panee tyytyväisenä merkille GREVIOn Serbiaa koskevan raportin, jossa korostetaan Istanbulin yleissopimuksen täytäntöönpanoon tarvittavan johdonmukaisen poliittisen lähestymistavan puutetta, ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tarvetta, puutteita palvelujen tarjonnassa uhreille ja vähäistä tietoisuutta, valistusta ja valmiuksien kehittämistä sekä moniin naisiin kohdistuvia erityisiä esteitä, jotka johtuvat risteävistä tekijöistä kuten etnisestä alkuperästä, köyhyydestä, sosiaalisesta alkuperästä ja vammaisuudesta;

57.  on huolissaan siitä, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva uusi laki on viivästynyt merkittävästi, että tällä alalla ei edelleenkään ole koordinointia ja tehokasta institutionaalista rakennetta riittävine resursseineen ja että naisten sosioekonominen asema on edelleen huomattavasti huonompi kuin miesten, sekä siitä, että patriarkaaliset asenteet ja sukupuolistereotypiat ovat erittäin yleisiä yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa ja että oikeuslaitoksen, syyttäjien ja asianajajien piirissä ei tunneta tätä asiaa;

58.  kehottaa Serbiaa lisäämään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin tähtääviä toimia kiinnittämällä erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja yhteistyön lisäämiseen kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti naisjärjestöjen kanssa; korostaa, että on tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma talousohjelmiin;

59.  antaa tunnustusta naisten vahvasta edustuksesta uudessa parlamentissa ja hallituksessa ja toivoo, että se johtaisi naisten ja haavoittuvien ryhmien ihmisoikeuksien ja poliittisten vapauksien merkittävään edistämiseen; pitää kansallisten vähemmistöjen merkittävää edustusta parlamentissa myönteisenä;

60.  korostaa tarvetta suojella edelleen hlbti-oikeuksia; kehottaa viranomaisia reagoimaan asianmukaisemmin ja tehokkaammin vihapuheeseen ja -rikoksiin; pitää myönteisenä kahden pride-kulkueen sujumista rauhanomaisesti vuonna 2019; korostaa, että kaikkien instituutioiden on tärkeää tukea EuroPride 2022 -tapahtuman valmistelua ja varmistaa kaikkien osallistujien turvallisuus;

61.  panee tyytyväisenä merkille hallituksen aloitteen edistää lakia samaa sukupuolta olevien liitoista ja transsukupuolisten henkilöiden nimen ja sukupuolen vaihtamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti ja kehottaa hallitusta luomaan turvallisen ympäristön hlbti-henkilöille sekä edistämään suvaitsevaisuuden kulttuuria heitä kohtaan;

62.  kehottaa Serbiaa parantamaan terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta vammaisille, hiv-tartunnan saaneille, huumeita käyttäville lapsille ja aikuisille, vangeille, seksityöntekijöille, hlbti-henkilöille, maansisäisille pakolaisille ja romaneille erityisesti meneillään olevan pandemian ja terveydenhuoltoalan ongelmien vuoksi;

63.  suhtautuu myönteisesti Serbian sitoutumiseen alueellisiin yhteistyöaloitteisiin; kannustaa Serbiaa jatkamaan kaikilla tasoilla ponnistelujaan sovinnon aikaansaamiseksi ja hyvien naapuruussuhteiden vahvistamiseksi; kehottaa Serbiaa panemaan kahdenväliset sopimukset täysimääräisesti täytäntöön ja toimimaan kaikkien naapurimaiden kanssa yhä avoinna olevien rajakiistojen ratkaisemiseksi rakentavalla ja oikea-aikaisella tavalla, myös kysymyksissä, jotka liittyvät sovintoon Jugoslavian menneisyydestä; toteaa, että raja-alueiden sosioekonomiseen kehitykseen on panostettava enemmän; suhtautuu myönteisesti aloitteeseen, jolla pyritään alueelliseen integraatioon talouskehityksen avulla;

64.  panee tyytyväisenä merkille alueellisen yhteistyöneuvoston rakentavan roolin ja Serbian aktiivisen osallistumisen siihen; korostaa alueellisen yhteistyön merkitystä covid-19-kriisin yhteydessä ja tähdentää, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet liittyvät Serbian tavoitteeseen EU-jäsenyyden menestyksekkäästä saavuttamisesta;

65.  korostaa, että Serbian ja Kosovon suhteiden normalisointi on ensisijainen painopiste ja molempien maiden EU-jäsenyyden ennakkoedellytys ja että se olisi myös olennaisen tärkeää vakauden ja vaurauden varmistamiseksi koko alueella; antaa tunnustusta molempien osapuolten vahvistuneelle sitoutumiselle EU:n mahdollistamaan vuoropuheluun, ja kehottaa osallistumaan aktiivisesti ja rakentavasti tähän EU:n erityisedustajan johtamaan vuoropuheluun, jolla pyritään kattavaan, kestävään ja oikeudellisesti sitovaan sopimukseen kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

66.  kehottaa jälleen etenemään kaikkien jo tehtyjen sopimusten täysimääräisessä täytäntöönpanossa vilpittömässä mielessä ja oikea-aikaisesti, mukaan luettuna serbienemmistöisten kuntien yhdistyksen/yhteisön perustaminen viipymättä; kehottaa EUH:ta perustamaan mekanismin, jolla seurataan ja valvotaan kaikkien tähän mennessä tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa ja raportoimaan tilanteesta säännöllisesti Euroopan parlamentille; toistaa tässä yhteydessä täyden tukensa Serbian ja Kosovon vuoropuhelua varten nimitetylle EU:n erityisedustajalle Miroslav Lajčákille;

67.  vaatii Serbian ja Kosovon hallituksia pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat heikentää osapuolten välistä luottamusta ja vaarantaa vuoropuhelun rakentavan jatkamisen; toistaa pitävänsä tärkeänä sekä Serbian että Kosovon monietnistä luonnetta ja sitä, että etnisesti homogeenisten valtioiden ei pitäisi olla tavoitteena alueella;

68.  kehottaa Serbian ja Kosovon viranomaisia edistämään ihmisten välisiä yhteyksiä paikallisyhteisöjen välillä, jotta vuoropuhelu vahvistuisi myös muulla kuin hallitusten tasolla; toistaa viranomaisille esittämänsä kehotuksen olla käyttämättä provosoivaa kieltä muita etnisiä ryhmiä kohtaan; pitää valitettavana, että Mitrovican siltaa ei ole vielä avattu kaikelle liikenteelle kunnostustöiden loppuunsaattamisesta huolimatta;

69.  panee tyytyväisenä merkille Serbian aktiivisen ja rakentavan osallistumisen vuoropuheluun Kosovon kanssa ja Brysselin sopimuksessa sovittujen velvoitteiden täytäntöönpanoon;

70.  kiittää Serbian ja Kosovon hyvää alueellista yhteistyötä covid-19-pandemian leviämisen torjunnassa, Mitrovican kaupunginjohtajien yhteistyö ja terveysministerien välinen viestintä mukaan lukien;

71.  korostaa sotarikoksia ja kadonneiden henkilöiden tapausten tutkintaa koskevan alueellisen yhteistyön merkitystä, mukaan lukien sotarikoksista annettujen tuomioistuinten tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanotyön tehostaminen, hautapaikkojen tutkinta, vihapuheen ja sotarikollisten ihannoinnin torjuminen sekä kansallisten syyttäjäviranomaisten tukeminen syyllisten saattamisessa oikeuden eteen; kehottaa Serbian viranomaisia jatkamaan työtään näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja tuomitsemaan kaikenlaisen vihapuheen, pelottelukampanjat sekä kansanmurhan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten yleisen hyväksynnän ja niiden kiistämisen; pitää valitettavana, että jotkut Serbian viranomaiset ja eräät serbipoliitikot kiistävät edelleen Srebrenican kansanmurhan; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen työtä sovinnon, siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen ja asianmukaisten korvausten alalla;

72.  suhtautuu myönteisesti Serbian Sarajevon julistuksen mukaisesti yhä tekemään yhteistyöhön ja muistuttaa vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisesta velvollisuudesta tehdä täysimääräistä yhteistyötä työnsä jo päättäneen entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) ja YK:n kansainvälisiä rikostuomioistuimia koskevan mekanismin kanssa, ja kehottaa Serbiaa torjumaan kaikkia pyrkimyksiä heikentää tähän mennessä saavutettuja tuloksia ja väärentää ICTYn toteamia tosiseikkoja;

73.  vahvistaa tukensa entisen Jugoslavian alueella tehtyjä sotarikoksia ja muita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevän alueellisen totuuskomission (RECOM) perustamista koskevalle aloitteelle; korostaa alueellisen nuorisoalan yhteistyötoimiston (RYCO) ja sen työn merkitystä; panee merkille, että koronaviruspandemian vuoksi komissio on ehdottanut, että Novi Sadin Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta lykätään vuodesta 2021vuoteen 2022;

74.  on tyytyväinen siihen, että Serbialle myönnettiin Erasmus+-ohjelmamaan asema vuonna 2019;

75.  suhtautuu myönteisesti Serbian edistymiseen toimivan markkinatalouden kehittämisessä; kehottaa Serbiaa jatkamaan pyrkimyksiään parantaa kilpailukykyä ja pitkän aikavälin kestävää ja osallistavaa kasvua rakenneuudistusten avulla erityisesti energia-alalla ja työmarkkinoilla sekä parantamalla sääntely-ympäristön avoimuutta ja ennustettavuutta; korostaa, että on tärkeää kehittää nuorten yrittäjyystaitoja, ja kehottaa Serbian hallitusta puuttumaan suoraan korruptio-ongelmaan, joka tukahduttaa toimivan markkinatalouden kehittämisen, sekä käsittelemään GRECOn vuonna 2020 esittämiä huolenaiheita;

76.  toteaa, että Serbian terveydenhuoltojärjestelmä kärsii resurssien puutteesta ja ammattihenkilöstön siirtymisestä muualle, mikä on johtanut lääkinnällisten laitteiden, lääketieteellisen asiantuntemuksen ja laboratoriotestausvalmiuksien puutteeseen covid-19-pandemian aikana; kannustaa Serbiaa toteuttamaan uudistuksia julkisen terveydenhuollon vahvistamiseksi, sosiaalisen suojelun parantamiseksi ja yksityisen sektorin tukemiseksi, jotta voidaan lieventää covid-19:n taloudellisia seurauksia;

77.  panee tyytyväisenä merkille Serbian hyvän edistymisen talouden ja rahoituksen aloilla, kuten yhtiöoikeuden, teollis- ja tekijänoikeussäännösten, kilpailu- ja rahoituspalvelujen sekä johdon vastuuvelvollisuuden ja tilintarkastuksen alalla; toteaa kuitenkin, että julkisten hankintojen alalla tarvitaan lisäedistystä;

78.  on huolissaan Kiinan kasvavasta vaikutusvallasta Serbiassa ja koko Länsi-Balkanilla sekä Kiinan investointien ja lainojen avoimuuden ja ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin puutteesta; kehottaa Serbiaa vahvistamaan oikeudellisia vaatimustenmukaisuusnormeja Kiinan liiketoimintaa varten;

79.  kehottaa Serbiaa parantamaan energia-alansa kestävyyttä monipuolistamalla energialähteitään, käynnistämällä siirtymisen vähähiiliseen energiaan ja etenemällä kohti uusiutuvia energialähteitä ja vähemmän saastuttavia polttoaineita ja poistamalla samalla kaikki vaatimustenvastaiset hiilituet; kannustaa Serbiaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ympäristön kannalta herkkien alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi ja tehostamaan kansallisen päästöjen vähentämissuunnitelman täytäntöönpanon seurantaa;

80.  suhtautuu myönteisesti suurimman tuulivoimapuiston, Čibuk 1:n, käynnistämiseen ja Serbian ja Bulgarian välisen kaasuyhdysputken osalta saavutettuun edistykseen; panee huolestuneena merkille energiayhteisösopimuksen jatkuvan noudattamatta jättämisen ja siten sen rikkomisen; kehottaa jälleen asettamaan Länsi-Balkanin maat yhteenliitettävyyttä koskevan EU:n strategian ytimeen;

81.  suhtautuu myönteisesti Serbian aktiiviseen osallistumiseen liikenneyhteisöön ja Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviin hankkeisiin, mukaan lukien Niš-Merdare-Pristina-moottoritien rakentaminen;

82.  suhtautuu myönteisesti huhtikuussa 2019 allekirjoitetun uuden alueellisen verkkovierailusopimuksen voimaantuloon;

83.  kehottaa viranomaisia varmistamaan mukautumisen ilmastonsuojelua ja ympäristöä sekä energiatehokkuutta koskeviin EU:n normeihin ja poliittisiin tavoitteisiin – erityisesti Länsi-Balkanin vihreää toimintaohjelmaa koskevan Sofian julistuksen valossa – mukaan lukien muun muassa hiilidioksidipäästöjen hinnoittelun käyttöönotto, energiatehokkuuslainsäädännön päivittäminen ja yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman laatiminen ja hyväksyminen kiertotalouteen siirtymisen helpottamiseksi ja tarvittavien toimenpiteiden hyväksymiseksi ympäristön kannalta herkkien alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi;

84.  kannustaa Serbiaa saattamaan päätökseen kansallisen sähkö- ja kaasualansa uudistukset varmistamalla erityisesti verkonhaltijoiden eriyttämisen ja työskentelemään alueellisten yhteyksien kehittämiseksi ja alueellisten energiamarkkinoiden loppuunsaattamiseksi Pariisin sopimuksen ja energiayhteisösopimuksen mukaisten kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi;

85.  on huolestunut Serbian ilmansaasteiden suuresta määrästä ja kehottaa viranomaisia toteuttamaan pikaisesti toimenpiteitä ilmanlaadun parantamiseksi, erityisesti suurissa kaupungeissa ja teollisuusalueilla kuten Smederevossa, Borissa ja Kolubarassa; korostaa, että on tärkeää löytää kestäviä ratkaisuja ja rajoittaa ruskohiilen ja muun vähäenergisen hiilen käyttöä energiantuotannossa sekä lämmityksessä;

86.  paheksuu sitä, että alueella toimivien kaivosten aiheuttamaan Dragovištitsa-joen saastumiseen ei ole puututtu;

87.  pitää myönteisenä, että Serbia tukee edelleen EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa;

88.  muistuttaa, että on tärkeää mukautua EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP), josta on asteittain tultava erottamaton osa Serbian ulkopolitiikkaa ehtona liittymisprosessille; on huolissaan Serbian mukautumisasteesta, joka on alueen alhaisin; panee merkille, että jotkut hallituksen virkamiehet ja poliitikot antavat edelleen satunnaisia lausuntoja, joissa Serbian ulkopoliittinen suuntautuminen asetetaan kyseenalaiseksi; on huolissaan siitä, että Serbia tukee toistuvasti Venäjää YK:n yleiskokouksessa Krimin Venäjään liittämistä koskevassa asiassa;

89.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Serbia yhtyi Valko-Venäjän presidentinvaaleja koskevaan EU:n kantaan; on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että Serbia ei ole mukautunut valkovenäläisiä viranhaltijoita koskeviin pakotteisiin eikä EU:n kantaan Kiinan uudesta turvallisuuslaista; kehottaa Serbiaa parantamaan yhdenmukaisuuden tasoa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan EU:n puolesta antamien julkilausumien sekä neuvoston päätöksien, myös pakotteita koskevien päätöksien, kanssa;

90.  panee merkille Serbian ja Kosovon välisten talouden normalisointia koskevien sopimusten allekirjoittamisen Washingtonissa 4. syyskuuta 2020; pitää kuitenkin valitettavana tekstin määräyksiä, joiden mukaan Kosovon on lakattava pyrkimästä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi; suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen uudistettuun sitoutumiseen, ja korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen on vahvistettava kumppanuuttaan ja koordinointiaan Länsi-Balkanilla; korostaa, että transatlanttinen yhteistyö on tärkeä tekijä alueen vakauden kannalta, ja korostaa EU:n johtavaa roolia välittäjänä Serbian ja Kosovon suhteiden normalisointiprosessissa;

91.  palauttaa mieleen, että Serbian Israelin suurlähetystön siirtäminen Tel Avivista Jerusalemiin olisi vastoin Euroopan unionin kantaa kahden valtion ratkaisuun Israelin ja Palestiinan välisessä kiistassa;

92.  kehottaa vahvistamaan Serbian kanssa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä, jolla torjutaan manipuloivaa disinformaatiota ja kyber- ja hybridiuhkia, joilla, joilla pyritään jakamaan yhteisöjä, lokaamaan EU:n mainetta ja heikentämään alueen EU-jäsenyysnäkymiä; kannustaa toteuttamaan konkreettisia toimia selviytymiskyvyn ja kyberturvallisuuden parantamiseksi ja kehottaa Serbiaa, komissiota ja EUH:ta tukemaan toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja laadukasta journalismia; korostaa tarvetta parantaa EU:n koordinointia, jotta voidaan torjua usein Serbiasta peräisin olevia alueellisia disinformaatiokampanjoita, esimerkiksi mahdollisesti perustamalla Balkanin alueelle keskittyvä disinformaation osaamiskeskus;

93.  on erityisen huolestunut Venäjältä peräisin olevista disinformaatiota sisältävistä väitteistä, joita Sputnik Serbia ja muut serbialaiset toimijat levittävät; kehottaa Serbian viranomaisia tarkastelemaan uudelleen tällaisia operaatioita mahdollistavia järjestelyjä, jotta voidaan vähentää disinformaatiota sekä maan sisällä että sen ulkopuolella, ja tehostamaan toimiaan covid-19-pandemian alkamisen jälkeen lisääntyneiden disinformaatiokampanjoiden torjumiseksi;

94.  panee merkille Serbian ja Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) välisen rajavalvontayhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisen, jonka ansiosta Frontex voi avustaa Serbiaa rajavalvonnassa ja toteuttaa yhteisiä operaatioita; panee merkille, että Serbialla on ollut aktiivinen, yhteistyöhön perustuva ja rakentava rooli EU:n ulkorajojen valvonnassa;

95.  toistaa, että EU on Serbian suurin kauppakumppani, investoija ja avunantaja; panee merkille Serbian päätöksen allekirjoittaa vapaakauppasopimus Euraasian talousunionin kanssa lokakuussa 2019; odottaa kuitenkin Serbian mukautuvan EU:n kauppapolitiikkaan; muistuttaa, että unioni on sitoutunut puolustamaan etujaan hillitsemällä Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden ja vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaneiden maiden Euraasian talousunionin kanssa tekemien vapaakauppasopimusten kielteisiä vaikutuksia; pitää valitettavana, että Serbia ei edelleenkään ole Maailman kauppajärjestön jäsen;

96.  kehottaa Serbiaa parantamaan lainsäädäntönsä mukauttamista EU:n työlainsäädäntöön, hyväksymään lakko-oikeutta koskevan uuden lain, puuttumaan pimeään työhön ja muuttamaan tarkastusten valvontaa koskevaa lakia, jotta se olisi Serbian ratifioimien asiaankuuluvien ILO:n yleissopimusten mukainen;

97.  kannustaa Serbiaa varmistamaan, että sillä on riittävät taloudelliset ja institutionaaliset resurssit työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa varten;

98.  panee tyytyväisenä merkille Serbian jatkuvan osallistumisen kriisinhallintaoperaatioihin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puitteissa; kannustaa Serbiaa pitämään voimassa nykyiset sitoumuksensa henkilöstön toimittamisesta neljään YTPP-operaatioon sekä pyrkimään osallistumaan myös tulevaisuudessa; suhtautuu myönteisesti EU:n ja Serbian allekirjoittamiin terrorisminvastaisiin järjestelyihin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa koskevan alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön parantamista;

99.  on huolissaan Serbian kasvavasta riippuvuudesta Kiinan kansantasavallan puolustus- ja turvallisuustarvikkeista ja -teknologiasta, mukaan lukien joukkovalvontajärjestelmä Belgradissa ja henkilötietojen massiivinen kerääminen ilman asianmukaisia suojatoimia, sekä turvallisuusalan julkisten hankintakäytäntöjen riittämättömästä avoimuudesta; on edelleen huolissaan Serbian tiiviistä poliittisesta ja sotilaallisesta yhteistyöstä Venäjän kanssa, mukaan lukien Venäjän lentokaluston jatkuvasta läsnäolosta Nišissä; kehottaa Serbiaa mukauttamaan lainsäädäntönsä YTPP:hen ja sen välineisiin;

100.  toistaa Serbian viranomaisille antamansa kehotuksen jatkaa toimiaan aikaisemman kommunistisen salaisen palvelun perinnön hävittämiseksi siten, että salaisen palvelun arkistot annetaan yleisön saataville, ja pitää tätä askeleena kohti Serbian demokratisointia; kehottaa Serbiaa tehostamaan seuraantoprosessia ja panemaan täytäntöön velvoitteet, jotka liittyvät entisen Jugoslavian yhteisen arkiston jakamiseen; muistuttaa tässä yhteydessä, että täysimääräinen pääsy kaikkeen arkistomateriaaliin, erityisesti entisen Jugoslavian salaisen palvelun UDBAn ja Jugoslavian kansanarmeijan salaisen palvelun KOSin arkistomateriaaliin, on ratkaisevan tärkeää; kehottaa edelleen viranomaisia helpottamaan tutustumista entisiä Jugoslavian tasavaltoja koskeviin arkistoihin ja palauttamaan ne kyseisten maiden hallituksille, jos nämä sitä pyytävät;

101.  muistuttaa, että EU on Serbian suurin rahoitustuen antaja; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin investoida strategisemmin Länsi-Balkaniin Länsi-Balkania koskevan talous- ja investointisuunnitelman avulla; tunnustaa talous- ja investointisuunnitelman merkityksen kestävien yhteyksien, inhimillisen pääoman, kilpailukyvyn ja osallistavan kasvun tukemisessa sekä alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön vahvistamisessa, jotta voidaan parantaa paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksia hyötyä näistä investoinneista; korostaa, että kaikissa investoinneissa on noudatettava Pariisin sopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita;

102.  katsoo, että talous- ja investointisuunnitelman olisi edistettävä tarvittavia infrastruktuuri-, energia-, ympäristö- ja koulutusalan rakenneuudistuksia ja että se olisi pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, jotta voidaan parantaa EU:n rahoittamien hankkeiden näkyvyyttä ja lisätä Serbian kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin ja sen toimielimiin;

103.  kehottaa lainsäädäntövallan käyttäjiä hienosäätämään tulevassa liittymistä valmistelevassa tukivälineessä (IPA III) sekä kannustimia että ehtoja ja käyttämään keskeyttämismekanismeja, jos ilmenee vakavaa taantumista; pitää olennaisen tärkeänä, että IPA III -välineestä tuetaan perusarvojen ja hyvän hallintotavan vahvistamista edelleen; katsoo, että liittymistä edeltävän rahoituksen olisi myös selkeästi heijastettava uudistetun menetelmän mukaista liittymisprosessin peruutettavuuden ”enemmällä enemmän”- ja ”vähemmällä vähemmän” -periaatetta; toistaa, että rahoitustuen tason olisi vastattava toteutettujen uudistusten tosiasiallista määrää;

104.  kehottaa Serbian viranomaisia hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla EU:n IPA-rahoituksen uudelleenkohdentamista covid-19-pandemian sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseksi; korostaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin;

105.  muistuttaa, että EU mobilisoi nopeasti Länsi-Balkanin maille välitöntä tukea covid-19-pandemiasta aiheutuvan terveyshätätilanteen torjumiseksi ja alueen sosioekonomisen elpymisen helpottamiseksi;

106.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi covid-19-rokotteita kaikkien Länsi-Balkanin maiden kansalaisille;

107.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Serbian presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 119.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0168.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö