Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman Iranista, erityisesti vuoden 2012 Saharov-palkinnon saajan Nasrin Sotoudehin tilanteesta(1), 19. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Iranista, erityisesti naisten oikeuksien puolustajien ja vangittujen EU:n kaksoiskansalaisten tilanteesta(2), 13. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman Iranista ja erityisesti Nasrin Sotoudehin tapauksesta(3) ja 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman vangittuina olevien EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten tilanteesta Iranissa(4),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston Iranista 18. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman, jossa pyydettiin tohtori Ahmadreza Djalalin välitöntä vapauttamista, sen 25. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman, jossa Irania kehotettiin keskeyttämään Ahmadreza Djalalin teloituksen täytäntöönpano, sekä sen mielivaltaista vangitsemista käsittelevän työryhmän 24. marraskuuta 2017 antaman lausunnon Ahmadreza Djalalista (Iranin islamilainen tasavalta),

–  ottaa huomioon Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 26. lokakuuta 2020 antaman julkilausuman, jossa vaadittiin saattamaan vastuuseen mielenosoitusten väkivaltaiseen tukahduttamiseen syyllistyneet, ja erityisraportoijan 21. heinäkuuta 2020 antaman raportin Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2020 käydyn viidennen EU:n ja Iranin välisen korkean tason vuoropuhelun,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, kidutusta ja muuta julmaa kohtelua, sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella sekä ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Iran on, sekä Iranin perustuslakiin kirjatut kidutuksen ja mielivaltaisen vangitsemisen vastaiset takeet,

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2021 pidetyt Iranin presidentinvaalit,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Iranin turvallisuusjoukot pidättivät 24. huhtikuuta 2016 Ruotsin ja Iranin kansalaisen, hätälääketieteeseen erikoistuneen tohtorin ja belgialaisen Vrije Universiteit Brussel -yliopiston ja italialaisen Università del Piemonte Orientale -yliopiston tutkijan Ahmadreza Djalalin; toteaa, että hän sai lokakuussa 2017 kuolemantuomion räikeän epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin päätteeksi tekaistujen vakoilusyytteiden ja kiduttamalla saadun pakotetun tunnustuksen perusteella; toteaa, että Iranin korkein oikeus päätti 17. kesäkuuta 2018 pitää tuomion voimassa; toteaa, että kirjeessään, jonka Djalali kirjoitti Evinin vankilasta Teheranissa, hän ilmoitti, että hänet vangittiin Iranin-matkansa aikana, koska hän kieltäytyi vakoilemasta eurooppalaisia toimielimiä; toteaa, että syyttäjävirasto ilmoitti Djalalille 24. marraskuuta 2020, että hänet teloitettaisiin pian, minkä jälkeen hänet siirrettiin eristysselliin yli 100 päiväksi huhtikuuhun 2021 saakka ja palautettiin sitten yhdelle yleisistä osastoista; panee merkille, että hän ei ole saanut tavata ruotsalaista perhettään eikä vastaanottaa heidän puheluitaan; toteaa, että hänen kuolemantuomiotaan ei ole muutettu sen jälkeen, kun hänet siirrettiin yleiselle osastolle; panee merkille, että hän on voinut tavata asianajajaansa vain ajoittain viimeisten seitsemän kuukauden aikana eikä sitä ennen lainkaan;

B.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2017 mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä totesi, että Ahmadreza Djalalin vapaudenriisto, joka rikkoo ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 3, 5, 8, 9, 10 ja 11 artiklaa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7, 9, 10 ja 14 artiklaa, on mielivaltainen, ja vaati, että Ahmadreza Djalali vapautetaan;

C.  huomauttaa, että Ahmadreza Djalalin terveydentila on heikentynyt kriittiseksi hänen oltuaan kuukausikaupalla eristyksissä; huomauttaa, että häneltä on evätty vankilan ulkopuolinen sairaanhoito vuodesta 2016 lähtien ja häntä on pidetty huoneessa, joka on jatkuvasti kirkkaasti valaistu; toteaa, että hänen fyysinen ja psyykkinen tilansa on sittemmin vakavasti huonontunut ja että hän kärsii muun muassa unenpuutteesta, rajusta painon putoamisesta ja puhevaikeuksista;

D.  toteaa, että Iran on vanginnut siekailematta monia ulkomaiden kansalaisia kiristääkseen ulkomaiden hallituksia; toteaa, että Iranissa on mielivaltaisesti vangittuina ainakin kaksitoista EU:n kansalaista; toteaa, että ranskalais-iranilainen tutkija Fariba Adelkhah, joka toimii Pariisin Sciences Po -yliopiston tutkimusjohtajana, on ollut mielivaltaisesti vangittuna Evinin vankilassa kesäkuusta 2019 lähtien ja kotiarestissa lokakuusta 2020 lähtien; toteaa, että ranskalainen valokuvaaja Benjamin Brière on ollut mielivaltaisesti vangittuna Mashhadin vankilassa 26. toukokuuta 2020 lähtien ja että hänelle luettiin syytteet vakoilusta 30. toukokuuta 2021; toteaa, että Saksan ja Iranin kansalainen Nahid Taghavi on ollut mielivaltaisesti vangittuna Evinin vankilassa lokakuusta 2020 lähtien kansalliseen turvallisuuteen liittyvin kyseenalaisin syyttein; ottaa huomioon, että Iran ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta ja rajoittaa siten ulkomaisten suurlähetystöjen mahdollisuuksia tavata kaksoiskansalaisiaan;

E.  toteaa, että Iran pitää myös omia kansalaisiaan mielivaltaisesti vangittuina surkeissa olosuhteissa; toteaa, että tuomioistuimet epäävät usein syytetyiltä oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä rajoittavat oikeusavustajan käyttämistä ja konsuliviranomaisten, YK:n ja humanitaaristen järjestöjen vierailuja; toteaa tuomioiden perustuvan usein perusteettomiin väitteisiin; toteaa, että Iranin oikeuslaitos ja tuomarit eivät todellakaan ole riippumattomia eivätkä täytä kansainvälisiä normeja; toteaa, että Iranin viranomaiset eivät ole tutkineet väitteitä kidutuksesta ja muista vakavista vankien oikeuksien loukkauksista; toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajien vaientamiseksi käytetään oikeudellista häirintää;

F.  panee merkille, että teloitusten lukumäärä asukasta kohden on Iranissa maailman suurin;

G.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat jatkuvasti käyneet diplomaattisia neuvotteluja parantaakseen suhteitaan Iraniin ja että tämän tuloksena 18. lokakuuta 2015 hyväksyttiin yhteinen kattava toimintasuunnitelma; toteaa, että EU on edelleen sitoutunut parantamaan suhteita tietyin edellytyksin; toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen osatekijä, jotta suhteiden kehittämistä voidaan jatkaa;

1.  kehottaa Irania vastavalitun presidenttinsä Ebrahim Raisin johdolla keskeyttämään ruotsalais-iranilaisen tutkijan ja tohtorin Ahmadreza Djalalin lähestyvän teloituksen täytäntöönpanon, armahtamaan hänet ja vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta sekä sallimaan hänen palata perheensä luo Ruotsiin; tuomitsee ehdottomasti Djalalin kidutuksen, mielivaltaisen vangitsemisen ja tuomitsemisen kuolemaan perusteettomin syyttein, mikä osoitetaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mielivaltaista vangitsemista käsittelevän työryhmän vuonna 2017 antamassa lausunnossa; kehottaa Irania tällä välin sallimaan viipymättä Djalalin pitää säännöllisesti yhteyttä perheeseensä ja asianajajaansa sekä takaamaan hänen turvallisuutensa ja tarjoamaan hänelle kiireesti asianmukaista sairaanhoitoa; kehottaa Irania lopettamaan Djalalin perheen uhkailun Ruotsissa ja Iranissa;

2.  pitää valitettavana Iranin vakiintunutta politiikkaa vangita mielivaltaisesti EU:n, Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden maiden kansalaisia keinona pakottaa ne poliittisiin myönnytyksiin;

3.  kehottaa Irania luopumaan välittömästi kaikista syytteistä Ahmadreza Djalalia vastaan samoin kuin kaikkia mielivaltaisesti vangittuja EU:n kansalaisia vastaan, mukaan lukien Saksan kansalaiset Nahid Taghavi ja Jamshid Sharmahd, Ranskan kansalaiset Benjamin Brière ja Fariba Adelkhah, joista viimeksi mainittu on määrätty matkustuskieltoon, ja Itävallan kansalaiset Kamran Ghaderi ja Massud Mossaheb sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset Morad Tahbaz, Anoosheh Ashoori, Mehran Raoof ja Nazanin Zaghari-Ratcliffe, joista viimeksi mainittu on kotiarestissa;

4.  pitää äärimmäisen valitettavana, että Euroopan parlamentin annettua päätöslauselmansa 17. joulukuuta 2020, minkään EU:n jäsenvaltion edustajat eivät ole onnistuneet tapaamaan mielivaltaisesti vangittuja EU:n kansalaisia, myöskään Ahmadreza Djalalia; toistaa kiireellisen vetoomuksensa komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä EU:n jäsenvaltioille, jotta ne tekisivät kaikkensa estääkseen Ahmadreza Djalalin teloituksen;

5.  kehottaa neuvostoa harkitsemaan uusia kohdennettuja pakotteita, kuten EU:n kansalaisten mielivaltaiseen vangitsemiseen ja kuolemantuomioihin osallisten Iranin hallinnon viranhaltijoiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämistä sekä – siinä tapauksessa, että Ahmadreza Djalalia ei vapauteta vankeudesta – soveltamaan Iraniin joko EU:n nykyistä ihmisoikeuspakotejärjestelmää tai EU:n maailmanlaajuista ihmisoikeuspakotejärjestelmää (EU:n Magnitski-lakia);

6.  pitää myönteisenä, että EU:n pakotejärjestelmää päätettiin 12. huhtikuuta 2021 soveltaa vielä kahdeksaan iranilaiseen henkilöön ja kolmeen iranilaiseen yhteisöön, jotka olivat osallisina ainakin 303 mielenosoittajan surmaamiseen vuonna 2019, minkä seurauksena näiden henkilöiden ja yhteisöjen varat jäädytettiin ja asianomaiset asetettiin matkustuskieltoon; toteaa, että tämä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 2013, kun EU on tehnyt tällaisen päätöksen;

7.  toistaa vastustavansa ehdottomasti kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa ja korostaa, ettei sille voi olla moraalista, oikeudellista tai uskonnollista oikeutusta; kehottaa Irania lopettamaan välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista;

8.  kehottaa Irania vapauttamaan lisäksi poliittiset vangit, myös ihmisoikeuksien puolustajat, koska heidät on vangittu mielivaltaisesti yksinomaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet perusoikeuksiaan sanan-, vakaumuksen-, yhdistymis- ja julkaisemisvapauteen, rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja tiedotusvälineiden vapauteen; kehottaa Irania tutkimaan perusteellisesti vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden viranhaltijoiden toimet, mukaan lukien liiallisen ja kuolemaan johtavan voimankäytön mielenosoittajia vastaan; tuomitsee pitkäaikaisen eristyksissä pitämisen järjestelmällisen käytön, sillä se on Iranin kansainvälisten velvoitteiden vastaista;

9.  kehottaa neuvostoa ottamaan ihmisoikeusloukkaukset esille kahdenvälisissä suhteissaan Iraniin komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja Iranin ulkoministerin huhtikuussa 2016 antaman julkilausuman mukaisesti; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään ihmisoikeuskysymyksiä jatkossakin esillä EU:n ja Iranin korkean tason vuoropuhelussa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan suojaa ja tukea, jota ne tarjoavat ihmisoikeuksien puolustajille, erityisesti naisille, myös myöntämällä hätäavustuksia demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä;

10.  tuomitsee jyrkästi Iranin ihmisoikeustilanteen jatkuvan heikkenemisen, myös etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien osalta, mikä johtuu systeemisestä poliittisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta syrjinnästä; pitää valitettavana sitä, että kuolemanrangaistuksen käyttö mielenosoittajien, toisinajattelijoiden ja vähemmistöryhmiin kuuluvien rankaisemiseen lisääntyy hälyttävästi;

11.  kehottaa Irania sallimaan YK:n ihmisoikeusneuvoston edustajien vierailut ja tekemään yhteistyötä kaikkien sen erityismenettelyjen kanssa, Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija mukaan lukien;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n pääsihteerille, Iranin korkeimmalle johtajalle ja Iranin islamilaisen tasavallan presidentille sekä Iranin parlamentin Majlesin jäsenille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0376. (2) EUVL C 171, 6.5.2021, s. 17. (3) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 127. (4) EUVL C 76, 9.3.2020, s. 139.