Euroopan parlamentin tarkistukset 29. huhtikuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamistaja hyväksymistä koskevasta kehyksestä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0130 – C9-0104/2021 – 2021/0068(COD))(1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[Tark. 25, jollei toisin ilmoiteta]

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)

komission ehdotukseen

___________________________

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/…
yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana (EU:n covid-19-todistus)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Kyseisen oikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY(3).

(1 a)  Liikkumisvapauden helpottaminen on yksi keskeisistä edellytyksistä sille, että talouden elpyminen voi alkaa.

(2)  Maailman terveysjärjestön (WHO) pääjohtaja julisti 30 päivänä tammikuuta 2020, että koronavirustauti 2019:ää, jäljempänä ’covid-19’, aiheuttavan vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttavan koronavirus 2:n, jäljempänä ’SARS-CoV-2’, maailmanlaajuinen leviäminen on kansainvälinen kansanterveysuhka. WHO arvioi 11 päivänä maaliskuuta 2020, että covid-19 voidaan määritellä pandemiaksi.

(3)  Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet viruksen leviämisen rajoittamiseksi erilaisia toimenpiteitä, joista osa on vaikuttanut unionin kansalaisten oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Näitä ovat muun muassa maahantulorajoitukset tai vaatimukset, joiden mukaan rajan ylittävien matkustajien on jäätävä karanteeniin tai eristäydyttävä taikka käytävä testissä SARS-CoV-2-tartunnan varalta. Tällaisilla rajoituksilla on haitallisia vaikutuksia kansalaisiin ja yrityksiin, erityisesti raja- ja kausityöntekijöihin.

(4)  Neuvosto antoi 13 päivänä lokakuuta 2020 neuvoston suosituksen (EU) 2020/1475 koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta(4). Suosituksessa vahvistetaan koordinoitu lähestymistapa seuraavilla keskeisillä aloilla: yhteisten perusteiden ja raja-arvojen soveltaminen, kun päätetään vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten käyttöönotosta, yhteisesti sovittuihin värikoodeihin perustuvan kartan laatiminen covid-19-tartuntariskistä ja koordinoitu lähestymistapa mahdollisiin toimenpiteisiin, joita voidaan tarvittaessa soveltaa alueiden välillä liikkuviin henkilöihin sen mukaan, millainen tartuntariski kyseisillä alueilla on. Suosituksessa korostetaan myös, että välttämättömistä syistä matkustavat henkilöt, jotka on lueteltu suosituksen 19 kohdassa, sekä rajatyöntekijät, joiden elämään tällaiset rajoitukset erityisesti vaikuttavat, erityisesti kriittisiä tehtäviä suorittavat tai kriittisen infrastruktuurin kannalta välttämättömät henkilöt, olisi erityistilanteensa vuoksi ▌vapautettava covid-19:ään liittyvistä matkustusrajoituksista.

(5)  Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus, jäljempänä ’ECDC’, on julkaissut suosituksessa (EU) 2020/1475 vahvistettujen perusteiden ja kynnysarvojen perusteella kerran viikossa alueittain jaotellun jäsenvaltioiden kartan jäsenvaltioiden päätöksenteon tueksi(5).

(6)  Kuten suosituksessa (EU) 2020/1475 korostetaan, covid-19:n leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otettujen toimenpiteiden, jotka rajoittavat henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa, olisi perustuttava tiettyihin rajattuihin yleistä etua koskeviin syihin eli kansanterveyden suojeluun. On välttämätöntä, että tällaisia rajoituksia sovellettaessa noudatetaan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, erityisesti suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteita. Toimenpiteiden soveltamisala ja kesto olisi näin ollen rajattava tiukasti samalla, kun pyritään palauttamaan toiminta täysin ennalleen Schengen-alueella, jolla ei ole sisärajavalvontaa, eivätkä ne saisi ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä kansanterveyden suojelemiseksi. Lisäksi toimenpiteiden olisi oltava yhdenmukaisia niiden toimenpiteiden kanssa, joita unioni toteuttaa varmistaakseen tavaroiden ja välttämättömien palvelujen saumattoman vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla, mukaan lukien lääkintätarvikkeiden ja lääkintä- ja terveydenhuoltohenkilöstön vapaa liikkuvuus vihreiden kaistojen täytäntöönpanosta terveyden suojelemiseksi ja tavaroiden ja välttämättömien palvelujen saatavuuden turvaamiseksi rajaturvallisuustoimenpiteitä varten annettujen suuntaviivojen mukaisesti annetussa komission tiedonannossa(6) tarkoitettujen niin kutsuttujen vihreiden kaistojen rajanylityspaikkojen kautta.

(7)  Ihmisillä, jotka on rokotettu tai jotka ovat saaneet negatiivisen tuloksen alle [72 tuntia] aiemmin tehdyssä NAAT-testissä tai negatiivisen tuloksen alle [24 tuntia] aiemmin tehdyssä pika-antigeenitestissä, ja ihmisillä, joilla on testissä todettu olevan tiettyjä piikkiproteiinin vasta-aineita edellisten [kuuden kuukauden] aikana, on tämänhetkisen lääketieteellisen tiedon perusteella merkittävästi pienentynyt riski tartuttaa SARS-CoV-2-virus muihin ihmisiin. Sellaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta, jotka vahvan tieteellisen näytön perusteella eivät aiheuta merkittävää riskiä kansanterveydelle esimerkiksi siksi, että he ovat immuuneja SARS-CoV-2:lle eivätkä voi tartuttaa virusta, ei pitäisi rajoittaa, koska tällaiset rajoitukset eivät olisi tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

(7 a)  Jotta voitaisiin varmistaa todistusten yhdenmukainen käyttö, niiden voimassaolon kestosta olisi säädettävä tässä asetuksessa. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä epäselvää, estävätkö rokotteet covid-19-taudin tarttumisen. Niin ikään näyttö siitä, miten kauan tehokas suoja covid-19-tautia vastaan on olemassa aiemmasta tartunnasta parantumisen jälkeen, on riittämätöntä. Voimassaolon kestoa olisi sen vuoksi oltava mahdollista mukauttaa teknisen ja tieteellisen edistyksen perusteella.

(8)  Monet jäsenvaltiot ovat käynnistäneet tai suunnittelevat aloitteita rokotustodistusten myöntämiseksi. Jotta näitä rokotustodistuksia voitaisiin käyttää tehokkaasti rajatylittävissä yhteyksissä, kun kansalaiset käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, todistusten on kuitenkin oltava täysin yhteentoimivia, yhteensopivia, suojattuja ja todennettavissa. On tarpeen luoda jäsenvaltioiden kesken yhteisesti sovittu lähestymistapa, joka koskee tällaisten todistusten sisältöä ja muotoa sekä niihin liittyviä periaatteita, teknisiä standardeja ja suojan tasoa.

(9)  Tällä alalla yksipuolisesti toteutetut toimenpiteet voivat aiheuttaa merkittäviä häiriöitä vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttämiselle ja haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, myös matkailualalla, koska tällöin kansallisille viranomaisille ja henkilöliikennepalvelujen tarjoajille, kuten lentoyhtiöille tai juna-, linja-auto- tai lauttaliikennepalvelujen tarjoajille, esitetään monenlaisia erimuotoisia asiakirjoja, jotka koskevat paitsi henkilön rokotustilannetta myös testauksia ja mahdollista parantumista covid-19-taudista. [tark. 8]

(9 a)  Euroopan parlamentti kehotti kestävää matkailua koskevan EU:n strategian laatimisesta 3 päivänä maaliskuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa soveltamaan matkailuun koko unionissa yhdenmukaistettua toimintatapaa, jonka yhteydessä pannaan täytäntöön turvallista matkustamista koskevat yhteiset kriteerit, mukaan lukien EU:n terveysturvallisuusmenettely testaus- ja karanteenivaatimuksineen, ja ottamaan käyttöön yhteisen rokotustodistuksen sitten, kun on olemassa riittävästi tieteellistä näyttöä siitä, että rokotetut henkilöt eivät levitä virusta, tai rokotusmenettelyjen vastavuoroisen tunnustamisen.

(10)  Rajoittamatta sisärajoilla henkilöiden rajanylityksen yhteydessä toteutettavia yhteisiä toimenpiteitä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Schengenin säännöstössä ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399(7), ja jotta voitaisiin helpottaa ▌liikkuvuutta ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden käyttöä, covid-19-rokotuksia ja -testausta sekä taudista parantumista koskevien yhteentoimivien todistusten, niin kutsutun EU:n covid-19-todistuksen, myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä varten olisi otettava käyttöön yhteinen kehys, jonka olisi oltava velvoittava ja jota olisi sovellettava sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Kaikissa unionin liikenteen solmukohdissa, kuten lentoasemilla, satamissa sekä rautatie- ja linja-autoasemilla, joissa todistus todennetaan, olisi sovellettava vakioituja ja yhteisiä perusteita ja menettelyjä EU:n covid-19-todistuksen todentamiseksi komission laatimien ohjeiden perusteella.

(10 a)  Jäsenvaltioiden olisi tätä asetusta soveltaessaan hyväksyttävä kaiken tyyppiset tämän asetuksen mukaisesti myönnetyt todistukset. Yhteentoimivien todistusten olisi oltava samanarvoisia niiden voimassaolon keston ajan.

(11)  Tämän asetuksen tarkoituksena on helpottaa suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden soveltamista, kun on kyse mahdollisista covid-19-pandemian seurauksena asetetuista vapaan liikkuvuuden ja muiden perusoikeuksien rajoituksista, samalla kun tavoitellaan kansanterveyden korkeatasoista suojelua, eikä sen pitäisi tulkita helpottavan vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuvien tai muiden perusoikeuksien rajoitusten käyttöönottoa pandemian johdosta eikä kannustavan siihen. ▌Suosituksessa (EU) 2020/1475 tarkoitettuja covid-19-pandemian johdosta käyttöön otettuja poikkeuksia vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen olisi sovellettava edelleen. Tarvetta tällä asetuksella käyttöön otettujen todistusten todentamiseen ei pitäisi voida sellaisenaan käyttää perusteena rajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle sisärajoille. Sisärajoilla tehtävien tarkastusten olisi pysyttävä viimeisenä keinona, jollei asetuksessa (EU) 2016/399 vahvistetuista erityissäännöistä muuta johdu.

(12)  Tällaisten yhteentoimivien todistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskeva yhteinen lähestymistapa perustuu luottamukseen. Väärät covid-19-todistukset voivat aiheuttaa merkittävän riskin kansanterveydelle. Yksittäisen jäsenvaltion viranomaiset tarvitsevat varmuuden siitä, että toisessa jäsenvaltiossa myönnettyyn todistukseen sisältyvät tiedot ovat luotettavia, että niitä ei ole väärennetty, että ne kuuluvat asiakirjan esittävälle henkilölle ja että kaikilla näiden tietojen todentajilla on käytettävissään vain välttämätön vähimmäismäärä tietoja.

(13)  Väärien covid-19-todistusten aiheuttama riski on todellinen. Europol antoi 1 päivänä helmikuuta 2021 varhaisvaroitusilmoituksen negatiivisen covid-19-testituloksen vahvistavien väärien todistusten laittomasta myynnistä(8). Koska käytettävissä ja helposti saatavilla on teknisiä välineitä, kuten korkean resoluution tulostimia ja erilaisia grafiikkaohjelmistoja, huijarit pystyvät tuottamaan korkealaatuisia osittain väärennettyjä, väärennettyjä tai täysin vääriä todistuksia. On saatu ilmoituksia vilpillisten testaustodistusten laittomasta myynnistä, jossa on ollut mukana sekä järjestäytyneempiä väärennösrenkaita että tilaisuuteen tarttuneita yksittäisiä huijareita, jotka myyvät vääriä todistuksia verkossa ja verkon ulkopuolella.

(14)  Yhteentoimivuuden ja yhtäläisen saatavuuden varmistamiseksi, myös haavoittuvassa asemassa oleville, kuten vammaisille henkilöille, ja niille, joilla on rajallinen mahdollisuus käyttää digitaaliteknologiaa, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä EU:n covid-19-todistuksen muodostavat todistukset haltijan valinnan mukaan digitaalisessa tai paperimuodossa. Näin todistuksen tulevalla haltijalla olisi mahdollisuus pyytää ja saada todistuksesta paperijäljennös ja/tai tallentaa todistus mobiililaitteelle ja esittää se siitä. Todistuksissa olisi oltava yhteentoimiva, digitaalisesti luettavissa oleva viivakoodi, joka sisältää ainoastaan todistuksiin liittyvät asiaankuuluvat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi taattava todistusten aitous, pätevyys ja eheys sähköisin leimoin ▌. Todistuksessa olevat tiedot olisi esitettävä myös ihmisen luettavissa olevassa muodossa joko painettuna tai selväkielitekstinä. Todistusten ulkoasun olisi oltava helppo hahmottaa, ja sen olisi oltava yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen. Tiedot olisi esitettävä ja todistuksen ulkoasun olisi oltava vammaisten henkilöiden kannalta saavutettavissa olevassa muodossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/882(9) säädettyjen tietojen, myös digitaalisten tietojen, saavutettavuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Vapaan liikkuvuuden esteiden välttämiseksi todistukset olisi myönnettävä maksutta ja henkilöillä olisi oltava oikeus saada ne. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä EU:n covid-19-todistuksen muodostavat todistukset ilman eri toimenpiteitä, paitsi parantumistodistuksen tapauksessa vain pyynnöstä, varmistettava, että ne on helppo ja nopea saada, ja tuettava tarvittaessa kaikkien henkilöiden tasapuolisia mahdollisuuksia saada todistukset. Rokotustodistusten käyttöön ottamiseksi tarvittavasta teknisestä, digitaalisesta ja kuljetuksen lisäinfrastruktuurista aiheutuviin menoihin olisi voitava saada tukea unionin rahastoista ja ohjelmista. [tark. 17]

(14 a)  Rokotteita olisi pidettävä koko väestön saatavilla olevina globaaleina julkishyödykkeinä, joten jäsenvaltioiden olisi varmistettava niiden oikeudenmukainen ja maksuton saatavuus kaikille kansalaisille. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava yleiset, esteettömät, oikea-aikaiset ja maksuttomat covid-19-testausmahdollisuudet, myös asettamalla ne saataville kaikissa liikenteen solmukohdissa. Todistusten myöntäminen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti ei saisi johtaa erilaiseen kohteluun eikä syrjintään sen perusteella, onko henkilö rokotettu tai onko hänellä jokin 5, 6 tai 7 artiklassa tarkoitettu todistus.

(15)  EU:n covid-19-todistuksen muodostavien todistusten turvallisuus, aitous, eheys ja pätevyys sekä se, että ne ovat unionin tietosuojalainsäädännön mukaisia, ovat keskeisessä asemassa siinä, että ne hyväksyttäisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön luottamuskehys, jossa vahvistetaan todistusten luotettavaa ja suojattua myöntämistä ja todentamista koskevat säännöt ja infrastruktuuri. Infrastruktuuri olisi kehitettävä niin, että suositaan vahvasti unionin teknologian käyttöä ja että se toimii kaikilla elektronisilla laitteilla samalla, kun varmistetaan, että kyseinen infrastruktuuri suojataan kyberuhilta. Luottamuskehyksellä olisi varmistettava, että todistus voidaan todentaa ilman verkkoyhteyttä ja ilman, että todistuksen myöntäjälle ilmoitetaan todentamisesta, joten sillä olisi taattava, ettei millekään todistuksen myöntäjälle eikä muulle kolmannelle osapuolelle ilmoiteta, kun haltija esittää todistuksen. Luottamuskehyksen perustana olisi oltava terveystodistusten yhteentoimivuutta koskeva luonnos(10), jonka direktiivin 2011/24/EU(11) 14 artiklalla perustettu sähköisten terveyspalvelujen verkosto hyväksyi 12 päivänä maaliskuuta 2021. Luottamuskehyksen olisi siten perustuttava julkisen avaimen infrastruktuuriin, jossa luottamusketju ulottuu jäsenvaltioiden terveysviranomaisista todistukset myöntäviin yksittäisiin tahoihin. Luottamuskehyksellä olisi voitava havaita petokset ja erityisesti väärennökset. Jokaisesta rokotuksesta, testauksesta ja parantumisesta olisi myönnettävä erillinen itsenäinen todistus, eikä todistukseen saisi tallentaa historiatietoja haltijan aiemmista todistuksista.

(16)  Rokotus- tai testausjäsenvaltion tai jäsenvaltion, jossa taudista parantunut henkilö oleskelee, olisi tämän asetuksen nojalla myönnettävä mitkä tahansa EU:n covid-19-todistuksen muodostavat todistukset direktiivin 2004/38/EY 3 artiklassa tarkoitetuille henkilöille eli unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, mukaan lukien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen merentakaisten maiden ja alueiden kansalaiset, näiden kansalaisuudesta riippumatta. Tarvittaessa todistukset olisi myönnettävä toiselle henkilölle rokotetun, testatun tai taudista parantuneen henkilön puolesta, esimerkiksi lain mukaan vajaavaltaisten henkilöiden edunvalvojalle tai vanhemmille heidän lastensa puolesta. Todistusten ei pitäisi edellyttää laillistamista tai mitään muita vastaavia muodollisuuksia.

(16 a)  Rajatylittävään matkustamiseen liittyvistä rajoituksista aiheutuu häiriöitä erityisesti niille, jotka ylittävät rajat päivittäin tai usein työn tai opiskelun vuoksi tai vieraillakseen lähisukulaisten luona, saadakseen terveydenhoitopalveluja tai huolehtiakseen läheisistään. EU:n covid-19-todistuksella olisi helpotettava raja-alueiden asukkaiden, rajan yli matkustavien kausi- ja tilapäistyöntekijöiden sekä kuljetusalan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta.

(16 b)  Jäsenvaltioiden olisi tämän asetuksen johdanto-osan 14 a kappaleen ja neuvoston suosituksen (EU) 2020/1475 6 ja 19 kohdan mukaisesti kiinnitettävä erityistä huomiota raja-alueiden, syrjäisimpien alueiden, erillisalueiden ja maantieteellisesti eristyneiden alueiden erityispiirteisiin ja tarpeeseen tehdä yhteistyötä paikallis- ja aluetasolla sekä henkilöihin, joita pidetään rajatyöntekijöinä ja raja-alueen asukkaina ja jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, johon he yleensä palaavat päivittäin tai vähintään kerran viikossa. [tark. 18]

(17)  EU:n covid-19-todistuksen muodostavia todistuksia voitaisiin myöntää myös Andorran, Monacon, San Marinon ja Vatikaanin / Pyhän istuimen kansalaisille tai asukkaille ▌.

(18)  ▌Unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä tiettyjen kolmansien maiden tekemissä henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa sopimuksissa määrätään mahdollisuudesta rajoittaa vapaata liikkuvuutta kansanterveyteen liittyvistä syistä. Jos tällaiseen sopimukseen ei sisälly mekanismia, jolla Euroopan unionin säädökset sisällytetään siihen, tällaisten sopimusten edunsaajille myönnetyt todistukset olisi hyväksyttävä tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Tälle olisi asetettava ehdoksi komission hyväksymä täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan, että tällainen kolmas maa myöntää todistuksia tämän asetuksen mukaisesti ja on antanut virallisen vahvistuksen siitä, että se hyväksyy jäsenvaltioiden myöntämät todistukset.

(19)  Asetusta (EU) 2021/XXXX sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan ja jotka asuvat tai oleskelevat laillisesti sellaisen valtion alueella, johon kyseistä asetusta sovelletaan, ja joilla on oikeus matkustaa muihin valtioihin unionin oikeuden mukaisesti.

(20)  Tämän asetuksen soveltamiseksi käyttöön otettavalla kehyksellä olisi pyrittävä varmistamaan yhdenmukaisuus ▌sellaisten maailmanlaajuisten aloitteiden tai vastaavien, kolmansien maiden, joihin Euroopan unionilla on läheisiä kumppanuuksia, kanssa toteutettavien aloitteiden kanssa, ▌joissa WHO ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ovat mukana. Tähän olisi mahdollisuuksien mukaan sisällyttävä yhteentoimivuus maailmanlaajuisella tasolla käyttöön otettujen teknologisten järjestelmien ja tämän asetuksen soveltamiseksi käyttöön otettujen järjestelmien välillä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi unionissa, mukaan lukien julkisen avaimen infrastruktuuriin tai julkisten avainten kahdenväliseen vaihtoon osallistumisen välityksellä. Kolmansien maiden taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tai sen liitteessä II lueteltujen merentakaisten maiden tai alueiden tai Färsaarten rokottamien tai testaamien unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien helpottamiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä kolmansien maiden taikka merentakaisten maiden tai alueiden tai Färsaarten unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myöntämien todistusten hyväksymisestä, jos komissio katsoo, että kyseiset todistukset on myönnetty tämän asetuksen nojalla vahvistettuja vaatimuksia vastaavien vaatimusten mukaisesti.

(21)  Jotta voidaan helpottaa vapaata liikkuvuutta ja varmistaa, että covid-19-pandemian aikana tällä hetkellä voimassa olevat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voidaan poistaa koordinoidusti uusimman saatavilla olevan tieteellisen näytön ja terveysturvakomitean, ECDC:n ja Euroopan lääkeviraston (EMA) saataville asettamien ohjeiden perusteella, olisi otettava käyttöön yhteentoimiva rokotustodistus. Tämän rokotustodistuksen avulla olisi voitava vahvistaa, että sen haltija on saanut covid-19-rokotteen jossakin jäsenvaltiossa, ja siten luopua matkustusrajoituksista. Todistukseen olisi sisällyttävä ainoastaan tiedot, jotka ovat tarpeen sen haltijan yksilöimiseksi selkeästi, ja tieto covid-19-rokotteesta ja sen järjestysnumerosta sekä rokotuspäivä ja -paikka. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä rokotustodistukset henkilöille, jotka saavat rokotteita, joille on myönnetty myyntilupa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004(12) nojalla ▌.

(22)  Myös henkilöillä, jotka on rokotettu ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää, myös osana kliinistä lääketutkimusta, olisi oltava oikeus saada tämän asetuksen mukainen todistus covid-19-rokotuksesta. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edelleen voitava vapaasti myöntää muussa muodossa olevia rokotusta koskevia todisteita muita, erityisesti lääketieteellisiä tarkoituksia varten.

(23)  Jäsenvaltioiden olisi syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti myönnettävä tällaisia rokotustodistuksia myös sellaisille unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka on rokotettu kolmannessa maassa covid-19-rokotteella, jolle on myönnetty myyntilupa asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla, ja jotka esittävät asiasta luotettavat todisteet. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää rokotustodistuksia myös sellaisille unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka on rokotettu WHO:n hätätilannekäyttöön hyväksymällä rokotteella, jos he esittävät asiasta luotettavat todisteet.

(24)  Sähköisten terveyspalvelujen verkosto hyväksyi 27 päivänä tammikuuta 2021 rokotuksesta lääketieteellisiin tarkoituksiin annettavaa todistetta koskevat suuntaviivat, joita se päivitti 12 päivänä maaliskuuta 2021(13). Näiden suuntaviivojen ja erityisesti suositeltavien koodijärjestelmien olisi oltava perustana tämän asetuksen soveltamiseksi hyväksyttäville teknisille eritelmille.

(25)  Useat jäsenvaltiot ovat jo nyt vapauttaneet rokotetut henkilöt tietyistä vapaata liikkuvuutta unionissa koskevista rajoituksista. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä todiste rokotuksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimuksesta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävästä testistä, ja niiden olisi edellytettävä hyväksyvän samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset. Hyväksyntä olisi annettava samoin edellytyksin, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos jäsenvaltio pitää yhtä annettua rokoteannosta riittävänä, sen olisi pidettävä sitä riittävänä myös sellaisten rokotustodistusten haltijoiden osalta, joilla on todistus saman rokotteen kerta-annoksen saamisesta. Tämä velvoite olisi kansanterveydellisistä syistä rajattava henkilöihin, jotka ovat saaneet covid-19-rokotteen, jolle on myönnetty myyntilupa ▌asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla ▌, tai rokotteen, jonka WHO on hyväksynyt hätätilannekäyttöön.

(26)  On tarpeen estää kaikenlainen (suora tai välillinen) sellaisten henkilöiden syrjintä, joita ei ole rokotettu esimerkiksi lääketieteellisistä syistä tai siksi, että he eivät kuulu kohderyhmään, jolle rokotetta tällä hetkellä annetaan, taikka siksi, että heillä ei ole vielä ollut mahdollisuutta saada rokotusta tai he eivät ole halunneet sitä, tai jos rokotetta ei ole vielä saatavilla tietyille ikäryhmille, kuten lapsille. Sen vuoksi saatu rokotustodistus tai sellainen rokotustodistus, josta käy ilmi tietty rokotevalmiste, ei saisi olla ennakkoedellytyksenä vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttämiselle ▌eikä se voi olla ennakkoedellytyksenä vapaalle liikkuvuudelle unionissa eikä rajatylittävien henkilöliikennepalvelujen, kuten lentoyhtiöiden, junien, linja-autojen, lauttojen tai muiden liikennevälineiden, käyttämiselle.

(26 a)  Covid-19-rokotteita olisi tuotettava suuressa mittakaavassa, niiden olisi oltava kohtuuhintaisia, ne olisi jaettava maailmanlaajuisesti siten, että niitä on saatavilla siellä, missä niitä tarvitaan, ja ne olisi otettava laajasti käyttöön paikallisyhteisöissä. [tark. 21/rev]

(26 b)  Covid-19-pandemian torjunta on ennakkoedellytys sosiaaliselle ja taloudelliselle elpymiselle ja elpymistoimien tuloksellisuudelle. Covid-19-rokotteiden kehittäminen on olennaisen tärkeää. Vakavat tuotanto- ja toimitusaikataulujen noudattamatta jättämiseen liittyvät ongelmat ovat hyvin huolestuttavia. [tark. 22/rev]

(27)  Monet jäsenvaltiot ovat edellyttäneet alueelleen matkustavilta henkilöiltä testiä SARS-CoV-2-tartunnan varalta ennen saapumista tai sen jälkeen. Jäsenvaltiot käyttivät covid-19-pandemian alkuvaiheessa yleisesti käänteistranskriptaasi-polymeraasiketjureaktiotestiä (RT-PCR), joka on nukleiinihappotesti (NAAT) covid-19:n diagnosointiin ja jota WHO ja ECDC pitävät ”kultaisena standardina” eli luotettavimpana menetelmänä tapausten ja kontaktien testaamiseksi(14). Pandemian edetessä Euroopan markkinoille on tullut saataville nopeampia ja halvempia uuden sukupolven testejä, niin kutsuttuja pika-antigeenitestejä, joiden avulla havaitaan virusproteiineja (antigeenejä) ja joita voidaan käyttää käynnissä olevan infektion havaitsemiseen. Komissio antoi 18 päivänä marraskuuta 2020 suosituksen (EU) 2020/1743 pika-antigeenitestien käytöstä SARS-CoV-2-infektion diagnosoinnissa(15).

(28)  Neuvosto hyväksyi 22 päivänä tammikuuta 2021 neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 yhteisiksi puitteiksi covid-19-taudin pika-antigeenitestien käytölle ja validoinnille sekä testitulosten vastavuoroiselle tunnustamiselle EU:ssa(16) ja kehotti siinä laatimaan covid-19-taudin pika-antigeenitestien yhteisen luettelon. Tältä pohjalta terveysturvakomitea sopi 18 päivänä helmikuuta 2021 yhteisestä covid-19-taudin pika-antigeenitestien luettelosta, niistä pika-antigeenitesteistä, joiden tulokset jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti, ja covid-19-testituloksesta annettavaan todistukseen sisällytettävistä yhteisistä vakioiduista perustiedoista(17).

(29)  Näistä yhteisistä ponnisteluista huolimatta oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävillä henkilöillä on edelleen ongelmia, kun he yrittävät käyttää yhdessä jäsenvaltiossa saatua testitulosta toisessa. Nämä ongelmat liittyvät usein kieleen, jolla testitulos on annettu, ▌siihen, että esitetyn asiakirjan aitouteen ei luoteta, ja testien kustannuksiin.

(30)  Jotta toisessa jäsenvaltiossa tehtyjen testien tulokset hyväksyttäisiin paremmin, kun tällaisia tuloksia esitetään vapaan liikkuvuuden harjoittamista varten, olisi otettava käyttöön yhteentoimiva testaustodistus, joka sisältää tiedot, jotka ovat ehdottomasti tarpeen sen haltijan yksilöimiseksi selkeästi, sekä SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdyn testin tyypin, päivämäärän ja tuloksen. Testituloksen luotettavuuden varmistamiseksi tämän asetuksen perusteella myönnettävä testaustodistus olisi voitava myöntää ainoastaan NAAT-testien ja neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 perusteella laaditussa luettelossa mainittujen pika-antigeenitestien tuloksista. Covid-19-testituloksesta annettavaan todistukseen sisällytettävien yhteisten vakioitujen perustietojen, joista terveysturvakomitea sopi neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 perusteella, ja erityisesti suositeltavien koodistandardien olisi oltava tämän asetuksen soveltamiseksi hyväksyttävien teknisten eritelmien perustana.

(31)  Jäsenvaltioiden, jotka edellyttävät todisteita SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdystä testistä covid-19:n leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista luopumiseksi, olisi hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät testaustodistukset.

(31 a)  SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineita muodostuu sekä luonnollisen tartunnan jälkeen – mihin voi liittyä kliinisesti havaittava tauti – että rokotuksen jälkeen. Vahvistettua tietoa näiden vasta-aineiden säilymisestä rokotuksen jälkeen ei vielä ole, mutta on saatu runsaasti näyttöä siitä, että luonnollisen tartunnan tuottamia vasta-aineita voidaan havaita usean kuukauden ajan tartunnan jälkeen. Vasta-ainetestauksessa voidaan siten löytää henkilöt, jotka ovat aiemmin saaneet tartunnan ja joille on mahdollisesti kehittynyt immuunivaste ja joiden kohdalla todennäköisyys siitä, että he saavat tartunnan uudelleen tai tartuttavat muita, on siten hyvin pieni.

(32)  Olemassa olevan näytön mukaan henkilöt, jotka ovat parantuneet covid-19-taudista, voivat edelleen saada positiivisen tuloksen SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävässä testissä tietyn ajan oireiden alkamisen jälkeen(18). Jos tällaisten henkilöiden edellytetään käyvän testissä, kun he haluavat harjoittaa vapaata liikkuvuutta, heitä voidaan siten käytännössä estää matkustamasta, vaikka he eivät enää voi tartuttaa tautia. Jotta voidaan helpottaa vapaata liikkuvuutta ja varmistaa, että covid-19-pandemian aikana tällä hetkellä voimassa olevat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voidaan poistaa koordinoidusti uusimman saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella, olisi otettava käyttöön yhteentoimiva parantumistodistus, joka sisältää tiedot, jotka tarvitaan asianomaisen henkilön tunnistamiseksi, ja aiemmassa SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdyssä testissä saadun positiivisen testituloksen päivämäärän. ▌ECDC:n mukaan viimeaikainen näyttö osoittaa, että vaikka tartunnan saanut erittää elinkelpoista SARS-CoV-2-virusta 10–20 päivää oireiden alkamisesta, vakuuttavat epidemiologiset tutkimukset eivät ole osoittaneet taudin leviävän edelleen kymmenen päivän jälkeen. Varautumisperiaatetta olisi kuitenkin sovellettava edelleen. Komissiolle olisi annettava valtuudet muuttaa voimassaoloaikaa, niin sen alkamista kuin päättymistäkin, terveysturvakomitean tai ECDC:n ohjeiden perusteella. ECDC tutkii tarkasti parantumisen jälkeisen immuniteetin kestoa koskevaa näyttöpohjaa. Lisäksi henkilöillä olisi oltava mahdollisuus tehdä hyvin spesifinen piikkiproteiinin antigeenin tunnistava testi, jos he ovat oireettomia.

(33)  Useat jäsenvaltiot ovat jo nyt vapauttaneet parantuneet henkilöt tietyistä vapaata liikkuvuutta unionissa koskevista rajoituksista. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä todiste parantumisesta perusteeksi luopua SARS-CoV-2-viruksen leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimuksesta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävästä testistä, ja niiden olisi edellytettävä hyväksyvän samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat parantumistodistukset. Sähköisten terveyspalvelujen verkosto laatii yhteistyössä terveysturvakomitean kanssa myös suuntaviivoja, jotka koskevat parantumistodistuksia ja niihin liittyviä tietojoukkoja.

(34)  Jotta yhteinen kanta voitaisiin saavuttaa nopeasti, komission olisi voitava pyytää Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU(19) 17 artiklalla perustettua terveysturvakomiteaa antamaan ohjeita saatavilla olevasta tieteellisestä näytöstä, joka koskee tämän asetuksen mukaisesti laadituissa todistuksissa dokumentoitujen lääketieteellisten tapahtumien vaikutuksia, mukaan lukien covid-19-rokotteiden antaman immuniteetin tehokkuus ja kesto, se, ehkäisevätkö rokotteet oireettomia tartuntoja ja viruksen leviämistä, viruksen aiheuttamasta tartunnasta parantuneiden henkilöiden tilanne sekä rokotetuille tai jo tartunnan saaneille henkilöille SARS-CoV-2-viruksen uusista muunnoksista aiheutuvat vaikutukset. Tällaiset tiedot voisivat myös olla perustana neuvoston suosituksille, jotta voidaan soveltaa koordinoitua lähestymistapaa todistusten haltijoiden vapaan liikkuvuuden rajoitusten poistamiseksi.

(35)  Jotta voidaan varmistaa tällä asetuksella käyttöön otetun todistusten luottamuskehyksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(20) mukaisesti.

(36)  Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät yhteentoimivien todistusten käyttöön ottamiseksi tarvittaviin teknisiin eritelmiin, tai kun saataville tulee uutta tieteellistä näyttöä.

(37)  Tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679(21). Tällä asetuksella vahvistetaan laillinen peruste asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetulle henkilötietojen käsittelylle, joka on tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen yhteentoimivien todistusten myöntämiseksi ja todentamiseksi. Sillä ei ▌säännellä sellaisten henkilötietojen käsittelyä, jotka liittyvät rokotus- tai testaustapahtuman tai parantumisen dokumentointiin muita tarkoituksia varten, kuten lääketurvatoimintaan tai henkilökohtaisten potilaskertomusten ylläpitoon. Muihin tarkoituksiin tapahtuvan käsittelyn oikeusperustasta on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä, jonka on oltava unionin tietosuojalainsäädännön mukainen.

(38)  Henkilötietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti todistusten olisi sisällettävä ainoastaan ne henkilötiedot, jotka ovat ehdottomasti tarpeen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämisen helpottamiseksi unionissa covid-19-pandemian aikana. Todistuksiin sisällytettävät henkilötietoryhmät ja tietokentät olisi vahvistettava tässä asetuksessa.

(39)  Tämän asetuksen soveltamiseksi henkilötietoja ei tarvitse siirtää tai vaihtaa yli rajojen ▌. Julkisen avaimen infrastruktuuria koskevan toimintatavan mukaisesti yli rajojen tarvitsee siirtää tai käyttää ainoastaan todistusten myöntäjien julkisia avaimia, mikä varmistetaan komission perustaman ja ylläpitämän yhteentoimivuusportaalin avulla. Erityisesti todistuksen olemassaolon yhdessä myöntäjän julkisen avaimen kanssa olisi mahdollistettava todistuksen aitouden ja eheyden todentaminen sekä petosten havaitseminen. Oletusarvoisen tietosuojan periaatteen mukaisesti olisi käytettävä todennustekniikoita, jotka eivät edellytä henkilötietojen siirtoa.

(40)  Tällä asetuksella kielletään määräjäsenvaltiota tai ▌rajatylittävien henkilöliikennepalvelujen tarjoajia säilyttämästä todistuksesta saatuja henkilötietoja ▌. Tällä asetuksella ei luoda oikeusperustaa minkäänlaisen tietovaraston tai tietokannan perustamiselle jäsenvaltion tai unionin tasolla taikka luottamuskehyksen digitaalisen infrastruktuurin kautta.

▌

(41 a)  Matkustamisen ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden takaamiseksi on olennaisen tärkeää, että yleisölle annetaan selkeää, kattavaa ja oikea-aikaista tietoa kunkin EU:n covid-19-todistuksen muodostavan todistuksen tyypin myöntämisestä, käytöstä ja hyväksymisestä. Komission olisi tuettava tähän liittyviä jäsenvaltioiden toimia esimerkiksi asettamalla jäsenvaltioiden antamat tiedot saataville Re-open EU -verkkoalustalla.

(42)  Suosituksen (EU) 2020/1475 mukaisesti SARS-CoV-2-viruksen leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otetut henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa koskevat rajoitukset olisi purettava heti, kun epidemiologinen tilanne sen sallii. Tämä koskee myös velvoitteita esittää muita kuin unionin lainsäädännössä ja erityisesti direktiivissä 2004/38/EY edellytettyjä asiakirjoja, kuten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia todistuksia. ▌

(43)  Tätä asetusta olisi sovellettava 12 kuukauden ajan sen voimaantulopäivästä. Komission olisi neljän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä ja viimeistään kolme kuukautta ennen sen soveltamisen päättymistä esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän asetuksen soveltamisesta, mukaan lukien sen vaikutus vapaaseen liikkuvuuteen, perusoikeuksiin ja henkilötietojen suojaan, sekä arviointi ajantasaisimmista rokote- ja testaustekniikoista ja EU:n covid-19-todistuksen käytöstä jäsenvaltioissa muihin kuin tässä asetuksessa säädettyihin, kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin tarkoituksiin.

(44)  Jotta voidaan ottaa huomioon epidemiologinen tilanne ja edistyminen covid-19-pandemian hillitsemisessä ja varmistaa yhteentoimivuus kansainvälisten standardien kanssa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen tämän asetuksen artiklojen soveltamista ▌. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(22) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(45)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli helpottaa vapaata liikkuvuutta unionissa covid-19-pandemian aikana ottamalla käyttöön yhteentoimivat todistukset haltijan rokotus-, testaus- ja parantumistilanteesta, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(46)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, mukaan lukien oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeus henkilötietojen suojaan, oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä ja syrjintäkieltoon, oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Jäsenvaltioiden olisi noudatettava perusoikeuskirjaa pannessaan tätä asetusta täytäntöön.

(46 a)  Siltä osin kuin jäsenvaltiot päättävät edellyttää kansallisia digitaalisia todistuksia muihin kuin vapaan liikkuvuuden tarkoituksiin kansallisella tasolla, niiden olisi oltava yhteentoimivia EU:n covid-19-todistuksen kanssa ja niissä olisi noudatettava siihen liittyviä tässä asetuksessa määriteltyjä suojatoimia, jotta voidaan erityisesti varmistaa syrjimättömyys eri kansalaisuuksien välillä, syrjimättömyys eri todistusten välillä ja tietosuojan korkea taso ja välttää hajanaisuutta.

(46 b)  Jäsenvaltiot eivät saisi ottaa käyttöön sellaisiin henkilöihin kohdistuvia julkisten palvelujen saatavuuden rajoituksia, joilla ei ole tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia todistuksia.

(46 c)  Luettelo kaikista tahoista, joiden on tarkoitus toimia henkilötietojen osalta rekisterinpitäjinä taikka käsittelijöinä tai vastaanottajina kyseisessä jäsenvaltiossa, on julkistettava yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, jotta EU:n covid-19-todistusta käyttävät unionin kansalaiset voivat tietää sen tahon nimen, jonka puoleen he voivat kääntyä käyttääkseen asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia tietosuojaoikeuksiaan, mukaan lukien erityisesti oikeus saada läpinäkyvää tietoa siitä, millä tavoin rekisteröidyn oikeuksia voidaan käyttää henkilötietojen käsittelyn osalta.

(47)  Euroopan tietosuojavaltuutettua (EDPS) ja Euroopan tietosuojaneuvostoa (EDPB) on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725(23) 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan kehys covid-19-rokotusta ja -testausta sekä taudista parantumista koskevien yhteentoimivien todistusten, jäljempänä ’EU:n covid-19-todistus’, myöntämiselle, todentamiselle ja hyväksymiselle, jotta voidaan helpottaa todistusten haltijoiden mahdollisuuksia käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen covid-19-pandemian aikana.

Siinä säädetään laillisesta perusteesta sellaisten henkilötietojen käsittelylle, jotka ovat tarpeen tällaisten todistusten myöntämiseksi, ja sellaisten tietojen käsittelylle, jotka ovat tarpeen tällaisten todistusten aitouden ja voimassaolon vahvistamiseksi ja todentamiseksi, asetusta (EU) 2016/679 kaikilta osin noudattaen.

Sitä ei voida tulkita siten, että siinä asetettaisiin henkilöille suora tai välillinen oikeus tai velvoite ottaa rokote. [tark. 9]

Tällä asetuksella ei oteta käyttöön tai vahvisteta mitään lisämuodollisuutta tai -vaatimusta, joka koskisi mahdollisuutta käyttää oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen tai oikeutta tulla jäsenvaltioiden alueelle direktiivin 2004/38/EY ja asetuksen (EU) 2016/399 nojalla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’haltijalla’ henkilöä, jolle ▌on tämän asetuksen mukaisesti myönnetty yhteentoimiva todistus, joka sisältää tietoja henkilön rokotus-, testaus- ja/tai parantumistilanteesta;

2)  ’EU:n covid-19-todistuksella’ covid-19-pandemian yhteydessä myönnettyjä yhteentoimivia todistuksia, jotka sisältävät tietoja haltijan rokotus-, testaus- ja/tai parantumistilanteesta;

3)  ’covid-19-rokotteella’ immunologista lääkettä, joka on tarkoitettu aktiiviseen immunisaatioon vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttavaa koronavirus 2:ta (SARS-CoV-2) eli covid-19-taudin aiheuttavaa virusta vastaan;

4)  ’NAAT-testillä’ molekulaarista nukleiinihappotestiä (NAAT), kuten käänteistranskriptaasi-polymeraasiketjureaktio (RT-PCR), silmukkavälitteinen isoterminen monistus (LAMP) ja transkriptiovälitteinen monistus (TMA), joita käytetään SARS-CoV-2-viruksen ribonukleiinihapon (RNA) havaitsemiseen;

5)  ’pika-antigeenitestillä’ testimenetelmää, joka perustuu virusproteiinien (antigeenien) osoittamiseen käyttäen lateral flow -immunomääritystä, jonka tulos saadaan alle 30 minuutissa ja jonka tekee koulutettu terveydenhuollon ammattilainen tai muu koulutettu toimija;

5 a)  ’serologisella tai vasta-ainetestillä’ verinäytteistä (seerumista, plasmasta tai kokoverestä) tehtävää laboratoriopohjaista testiä, jonka tavoitteena on havaita, onko henkilölle kehittynyt SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineita, jolloin siitä käy ilmi, että haltija on altistunut SARS-CoV-2-virukselle ja hänelle on kehittynyt vasta-aineita, riippumatta siitä, onko hänellä ollut oireita vai ei;

6)  ’yhteentoimivuudella’ jäsenvaltion todentamisjärjestelmien valmiutta käyttää toisen jäsenvaltion kirjaamia tietoja;

7)  ’viivakoodilla’ menetelmää, jolla tietoja tallennetaan ja esitetään visuaalisessa ja koneellisesti luettavassa muodossa;

8)  ’sähköisellä leimalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014(24) määriteltyä ’kehittynyttä sähköistä leimaa’, joka on liitetty ja joka loogisesti liittyy muuhun sähköisessä muodossa olevaan tietoon viimeksi mainitun tiedon alkuperän ja eheyden varmistamiseksi;

▌

10)  ’luottamuskehyksellä’ sääntöjä, toimintaperiaatteita, eritelmiä, protokollia, tietomuotoja ja digitaalista infrastruktuuria, joilla mahdollistetaan todistusten luotettava ja suojattu myöntäminen ja todentaminen ja säännellään sitä, jotta voidaan taata todistusten luotettavuus varmistamalla niiden aitous, voimassaolo ja eheys ▌käyttämällä ▌sähköisiä leimoja ▌.

3 artikla

EU:n covid-19-todistus

1.  Rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/399 22 artiklan soveltamista yhteentoimiva EU:n covid-19-todistus mahdollistaa seuraavien todistusten myöntämisen sekä niiden rajatylittävän todentamisen ja hyväksymisen:

a)  todistus siitä, että haltija on saanut covid-19-rokotteen todistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa, jäljempänä ’rokotustodistus’;

b)  todistus, josta käy ilmi NAAT-testin tai neuvoston suosituksen 2021/C 24/01(25) perusteella laaditussa covid-19-taudin pika-antigeenitestien yhteisessä päivitetyssä luettelossa mainitun pika-antigeenitestin tulos, tyyppi ja päivämäärä, jäljempänä ’testaustodistus’;

c)  todistus siitä, että haltija on parantunut SARS-CoV-2-tartunnasta NAAT-testin ▌antaman positiivisen tuloksen jälkeen tai että hänellä on serologisella tai vasta-ainetestillä vahvistettu olevan immuunivaste SARS-CoV-2-virukselle, mukaan lukien NAAT-testin antaman ensimmäisen positiivisen tuloksen päivämäärä tai SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineiden varalta tehdyn serologisen testin päivämäärä, jäljempänä ’parantumistodistus’.

Komissio julkaisee neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 perusteella laaditun covid-19-taudin pika-antigeenitestien luettelon, mukaan lukien mahdolliset päivitykset.

2.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitetut todistukset digitaalisessa ja paperimuodossa ▌. Tulevilla haltijoilla on oltava oikeus saada todistukset valitsemassaan muodossa. Jäsenvaltioiden myöntämien todistusten on oltava käyttäjäystävällisiä ja sisällettävä yhteentoimiva viivakoodi, jonka avulla voidaan todentaa todistuksen aitous, voimassaolo ja eheys. Viivakoodin on oltava 8 artiklan mukaisesti vahvistettujen teknisten eritelmien mukainen. Todistusten sisältämät tiedot on esitettävä myös ihmisen luettavissa olevassa muodossa, niiden on oltava vammaisten henkilöiden kannalta saavutettavissa, ja ne on esitettävä vähintään todistuksen myöntävän jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä sekä englanniksi. [tark. 15]

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut todistukset on myönnettävä maksutta. Haltijalla on oltava oikeus pyytää uuden todistuksen myöntämistä, jos todistukseen sisältyvät henkilötiedot eivät ole tai eivät enää ole täsmällisiä tai ajantasaisia, myös haltijan rokotus-, testaus- tai parantumistilanteen osalta, tai jos todistus ei ole enää haltijan saatavilla.

3 a.  Todistuksessa on oltava seuraava teksti: ”Tämä todistus ei ole matkustusasiakirja. Tieteellinen näyttö covid-19-rokotuksesta ja -testauksesta sekä taudista parantumisesta kehittyy koko ajan, myös siksi, että tulee uusia huolta aiheuttavia virusmuunnoksia. Tutustuthan ennen matkustamista määräpaikassa sovellettaviin kansanterveystoimenpiteisiin ja niihin liittyviin rajoituksiin.”

Jäsenvaltion on annettava haltijalle selkeää, kattavaa ja oikea-aikaista tietoa rokotustodistuksen, testaustodistuksen ja/tai parantumistodistuksen käytöstä tämän asetuksen soveltamiseksi.

3 b.  Saatu EU:n covid-19-todistus ei ole ennakkoedellytyksenä vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttämiselle.

3 c.  Todistusten myöntäminen 1 kohdan mukaisesti ei saa johtaa erilaiseen kohteluun eikä syrjintään sen perusteella, onko henkilö rokotettu tai onko hänellä jokin 5, 6 tai 7 tarkoitettu todistus. Jäsenvaltioiden on varmistettava yleiset, esteettömät, oikea-aikaiset ja maksuttomat testausmahdollisuudet, jotta voidaan taata oikeus vapaaseen liikkuvuuteen unionin alueella ilman taloudellisiin mahdollisuuksiin perustuvaa syrjintää.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen todistusten myöntäminen ei vaikuta ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamista myönnettyjen tai muihin, erityisesti lääketieteellisiin tarkoituksiin myönnettyjen muiden rokotusta, testausta tai parantumista koskevien todisteiden voimassaoloon.

4 a.  Unionin liikenteen solmukohdissa, kuten lentoasemilla, satamissa sekä rautatie- ja linja-autoasemilla, joissa 1 kohdassa tarkoitetut todistukset todennetaan, on sovellettava vakioituja ja yhteisiä perusteita ja menettelyjä niiden todentamiseksi komission laatimien ohjeiden perusteella.

5.  Jos komissio on antanut toisen alakohdan nojalla täytäntöönpanosäädöksen, todistukset, jotka on tämän asetuksen mukaisesti myöntänyt sellainen kolmas maa, jonka kanssa Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen, jonka nojalla sopimuspuolet voivat rajoittaa tällaista vapaata liikkuvuutta kansanterveyteen liittyvistä syistä syrjimättömällä tavalla ja johon ei sisälly mekanismia, jolla Euroopan unionin säädökset sisällytetään siihen, on hyväksyttävä 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

Komissio arvioi, myöntääkö tällainen kolmas maa todistuksia tämän asetuksen mukaisesti ja onko se antanut virallisen vahvistuksen siitä, että se hyväksyy jäsenvaltioiden myöntämät todistukset. Tässä tapauksessa se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.  Komissio ▌pyytää päätöksen N:o 1082/2013/EU 17 artiklalla perustettua terveysturvakomiteaa, ECDC:tä ja EMA:ta antamaan ohjeita saatavilla olevasta tieteellisestä näytöstä, joka koskee 1 kohdassa tarkoitetuissa todistuksissa dokumentoitujen lääketieteellisten tapahtumien vaikutuksia.

6 a.  Jäsenvaltioiden on asetettava saatavilla riittävästi resursseja tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien EU:n covid-19-todistuksen myöntämistä ja käyttöä koskevien petosten ja laittomien käytäntöjen ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä niihin liittyvät syytetoimet.

4 artikla

EU:n covid-19-todistuksen luottamuskehys

1.  Komissio ja jäsenvaltiot ottavat käyttöön luottamuskehyksen digitaalisen infrastuktuurin, joka mahdollistaa 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten suojatun myöntämisen ja todentamisen, ja ylläpitävät sitä.

2.  Luottamuskehyksellä on mahdollisuuksien mukaan varmistettava yhteentoimivuus kansainvälisellä tasolla käyttöön otettujen teknologisten järjestelmien kanssa.

3.  Jos komissio on antanut toisen alakohdan nojalla täytäntöönpanosäädöksen, todistuksia, jotka kolmannet maat ovat myöntäneet unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen sekä Andorran, Monacon, San Marinon ja Vatikaanin / Pyhän istuimen kansalaisille tai asukkaille sellaisten kansainvälisen standardin ja teknologisen järjestelmän mukaisesti, jotka ovat yhteentoimivia tämän asetuksen perusteella käyttöön otetun luottamuskehyksen kanssa ja jotka mahdollistavat todistuksen aitouden, voimassaolon ja eheyden todentamisen, ja jotka sisältävät liitteessä esitetyt tiedot, on kohdeltava samalla tavalla kuin jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämiä todistuksia, jotta voidaan helpottaa haltijoiden mahdollisuutta käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionissa. Tätä alakohtaa sovellettaessa kolmansien maiden myöntämät rokotustodistukset hyväksytään jäsenvaltioissa 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

Komissio arvioi, täyttävätkö kolmannen maan myöntämät todistukset tässä kohdassa säädetyt edellytykset. Siinä tapauksessa se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Komissio pitää myös julkisesti saatavilla olevaa rekisteriä niistä kolmansista maista, jotka täyttävät tässä asetuksessa tarkoitetut todistusten myöntämisen edellytykset.

5 artikla

Rokotustodistus

1.  Kunkin jäsenvaltion on ilman eri toimenpiteitä myönnettävä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut rokotustodistukset henkilöille, joille on annettu covid-19-rokote ▌.

2.  Rokotustodistuksessa on oltava seuraavat henkilötietoryhmät:

a)  haltijan tunnistetiedot;

b)  tiedot annetusta rokotevalmisteesta sekä tiedot annosten lukumäärästä ja päivämääristä;

c)  todistusta koskevat metatiedot, kuten todistuksen myöntäjä ▌.

Henkilötiedot on sisällytettävä rokotustodistukseen liitteessä olevassa 1 kohdassa vahvistettujen tietokenttien mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä olevaa 1 kohtaa muuttamalla tai poistamalla tietokenttiä tai lisäämällä ▌tämän kohdan b ja c alakohdassa mainittujen henkilötietoryhmien piiriin kuuluvia tietokenttiä.

3.  Rokotustodistus on myönnettävä 3 artiklan 2 kohdassa säädetyssä suojatussa ja yhteentoimivassa muodossa, ja siitä on käytävä selvästi ilmi, onko kyseisen rokotteen rokotussarja suoritettu loppuun.

4.  Tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 12 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät uuteen tieteelliseen näyttöön tai yhteentoimivuuden varmistamiseen kansainvälisten standardien ja teknologisten järjestelmien kanssa.

5.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä todiste rokotuksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, ja niiden on hyväksyttävä samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset, jotka koskevat covid-19-rokotetta, jolle on myönnetty myyntilupa asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla.

Jäsenvaltiot voivat myös hyväksyä samaa tarkoitusta varten muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset, jotka koskevat covid-19-rokotetta, ▌jonka WHO on hyväksynyt hätätilannekäyttöön.

6.  Jos unionin kansalainen tai unionin kansalaisen perheenjäsen taikka Andorran, Monacon, San Marinon ja Vatikaanin / Pyhän istuimen kansalainen tai asukas on rokotettu kolmannessa maassa jollakin tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista covid-19-rokotteista ja jos jäsenvaltion viranomaisille on toimitettu kaikki tarvittavat tiedot, mukaan lukien luotettava todiste rokottamisesta, näiden on annettava asianomaiselle henkilölle 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rokotustodistus.

6 artikla

Testaustodistus

1.  Kunkin jäsenvaltion on ilman eri toimenpiteitä myönnettävä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut testaustodistukset henkilöille, jotka on testattu covid-19-tartunnan varalta ▌.

2.  Testaustodistuksessa on oltava seuraavat henkilötietoryhmät:

a)  haltijan tunnistetiedot;

b)  tiedot tehdystä testistä;

c)  todistusta koskevat metatiedot, kuten todistuksen myöntäjä ▌.

Henkilötiedot on sisällytettävä testaustodistukseen liitteessä olevassa 2 kohdassa vahvistettujen tietokenttien mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä olevaa 2 kohtaa muuttamalla tai poistamalla tietokenttiä tai lisäämällä tämän kohdan b ja c alakohdassa mainittujen henkilötietoryhmien piiriin kuuluvia tietokenttiä.

3.  Testaustodistus on myönnettävä 3 artiklan 2 kohdassa säädetyssä suojatussa ja yhteentoimivassa muodossa.

4.  Tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 12 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät uuteen tieteelliseen näyttöön tai yhteentoimivuuden varmistamiseen kansainvälisten standardien ja teknologisten järjestelmien kanssa.

5.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä todiste SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdystä testistä saadusta negatiivisesta tuloksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, ja niiden on hyväksyttävä myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat testaustodistukset.

7 artikla

Parantumistodistus

1.  Kunkin jäsenvaltion on pyynnöstä myönnettävä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut parantumistodistukset aikaisintaan yhdentenätoista päivänä sen jälkeen, kun henkilö on saanut ensimmäisen positiivisen tuloksen SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdyssä testissä, tai henkilön saatua negatiivisen tuloksen myöhemmässä NAAT-testissä. Parantumistodistus on voitava myöntää myös, jos serologisessa testissä havaitaan vasta-aineita.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan niiden päivien lukumäärää, joiden kuluttua parantumistodistus voidaan myöntää, terveysturvakomitealta 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti saatujen ohjeiden tai ECDC:n tarkastaman tieteellisen näytön perusteella.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan niiden SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineiden varalta tehtyjen serologisten testien tyypit, joiden osalta parantumistodistus voidaan myöntää, tai muutetaan niitä ECDC:n tarkastaman tieteellisen näytön perusteella.

2.  Parantumistodistuksessa on oltava seuraavat henkilötietoryhmät:

a)  haltijan tunnistetiedot;

b)  tiedot NAAT-testin antamalla positiivisella tuloksella dokumentoidusta aiemmasta SARS-CoV-2-tartunnasta tai serologisen testin tuloksesta;

c)  todistusta koskevat metatiedot, kuten todistuksen myöntäjä ▌.

Henkilötiedot on sisällytettävä parantumistodistukseen liitteessä olevassa 3 kohdassa vahvistettujen tietokenttien mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä olevaa 3 kohtaa muuttamalla tai poistamalla tietokenttiä, mukaan lukien tieto siitä, mihin asti parantumistodistus on voimassa, tai lisäämällä tämän kohdan b ja c alakohdassa mainittujen henkilötietoryhmien piiriin kuuluvia tietokenttiä.

3.  Parantumistodistus on myönnettävä 3 artiklan 2 kohdassa säädetyssä suojatussa ja yhteentoimivassa muodossa.

4.  Tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 12 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät uuteen tieteelliseen näyttöön tai yhteentoimivuuden varmistamiseen kansainvälisten standardien ja teknologisten järjestelmien kanssa.

5.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä todiste SARS-CoV-2-tartunnasta parantumisesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, ja niiden on hyväksyttävä samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat parantumistodistukset.

8 artikla

Tekniset eritelmät

Jotta voidaan varmistaa tällä asetuksella käyttöön otetun luottamuskehyksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät seuraavia koskevat tekniset eritelmät ja säännöt:

a)  edellä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten suojattu myöntäminen ja todentaminen;

b)  henkilötietojen turvallisuuden varmistaminen tietojen luonne huomioon ottaen;

c)  edellä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten täyttäminen, mukaan lukien koodausjärjestelmä ja muut asiaankuuluvat tekijät;

▌

e)  voimassa olevan, suojatun ja yhteentoimivan viivakoodin antaminen;

f)  yhteentoimivuuden varmistaminen kansainvälisten standardien ja/tai teknologisten järjestelmien kanssa;

g)  rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden vastuualueiden jakaminen asetuksen (EU) 2016/679 IV luvun mukaisesti;

g a)  prosessien vahvistaminen toteutettujen tietosuoja- ja tietoturvatoimenpiteiden vaikuttavuuden säännöllistä testausta, arviointia ja evaluointia varten;

g b)  digitaaliseen todistukseen ja paperimuodossa olevaan todistukseen sisältyvien ihmisen luettavissa olevassa muodossa esitettyjen tietojen saavutettavuuden varmistaminen vammaisten henkilöiden kannalta yhdenmukaistettujen unionin saavutettavuusvaatimusten mukaisesti. [tark. 16]

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Kun suunniteltu täytäntöönpanosäädös koskee henkilötietojen käsittelyä, komissio kuulee tietosuojavaltuutettua ja voi soveltuvin osin kuulla tietosuojaneuvostoa.

Komissio hyväksyy 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotta voidaan erityisesti varmistaa luottamuskehyksen oikea-aikainen täytäntöönpano.

Luottamuskehyksen on perustuttava julkisen avaimen infrastruktuuriin, jolla todennetaan EU:n covid-19-todistusten eheys ja sähköisten leimojen aitous. Luottamuskehyksellä on voitava havaita petokset ja erityisesti väärennökset, ja sillä on varmistettava, että EU:n covid-19-todistusten ja sähköisten leimojen todentamisesta ei anneta tietoa todistusten myöntäjälle.

8 a artikla

Kansalliset digitaaliset todistukset ja yhteentoimivuus EU:n covid-19-todistusten luottamuskehyksen kanssa

Jos jäsenvaltio on ottanut tai ottaa käyttöön kansallisen digitaalisen todistuksen yksinomaan maan sisäisiin tarkoituksiin, sen on varmistettava, että todistus on täysin yhteentoimiva EU:n covid-19-todistuksen luottamuskehyksen kanssa. Sovelletaan samoja suojatoimia kuin tässä asetuksessa.

8 b artikla

EU:n covid-19-todistuksen kehyksen muu käyttö

Jos jäsenvaltio pyrkii ottamaan EU:n covid-19-todistuksen käyttöön mahdollista muuta kuin sen aiottua käyttötarkoitusta eli jäsenvaltioiden välisen vapaan liikkuvuuden helpottamista varten, kyseisen jäsenvaltion on luotava kansallisen lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jossa noudatetaan vaikuttavuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, ja sisällytettävä siihen erityissäännökset, joissa yksilöidään selkeästi käsittelyn laajuus ja ulottuvuus, sen erityinen tarkoitus, niiden tahojen ryhmät, jotka voivat todentaa todistuksen, sekä asiaankuuluvat suojatoimet syrjinnän ja väärinkäytösten estämiseksi ottaen huomioon rekisteröityjen oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit. Todentamisprosessin yhteydessä ei saa säilyttää mitään tietoja. [tark. 12]

9 artikla

Henkilötietojen suoja

1.  Tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EU) 2016/679. Tämän asetuksen mukaisesti myönnettyihin todistuksiin sisältyviä henkilötietoja on käsiteltävä ainoastaan todistukseen sisältyvien tietojen ▌todentamiseksi, jotta voidaan helpottaa vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttöä unionissa covid-19-pandemian aikana tässä asetuksessa säädetyllä tavalla ja siihen saakka, että sitä lakataan soveltamasta.

2.  Määräjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai niiden rajat ylittävien henkilöliikennepalvelujen tarjoajien, joilta kansallinen lainsäädäntö edellyttää tiettyjen kansanterveystoimenpiteiden toteuttamista covid-19-pandemian aikana, on käsiteltävä 3 artiklassa tarkoitettuihin todistuksiin sisältyviä henkilötietoja ainoastaan haltijan rokotus-, testaus- tai parantumistilanteen vahvistamiseksi ja todentamiseksi. Tätä tarkoitusta varten henkilötiedot on rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä. Todentaja ei saa säilyttää tai käsitellä tämän kohdan nojalla saatuja henkilötietoja muihin tarkoituksiin. Jokaisesta rokotuksesta, testauksesta ja parantumisesta on myönnettävä erillinen itsenäinen todistus, eikä todistukseen saa tallentaa historiatietoja haltijan aiemmista todistuksista.

3.  Myöntäjä ei saa säilyttää henkilötietoja, joita käsitellään 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten myöntämiseksi, mukaan lukien uuden todistuksen myöntäminen, ▌pidempään kuin on ehdottomasti tarpeen niiden käyttötarkoitusta varten eikä missään tapauksessa pidempään kuin sen ajanjakson ajan, jona todistuksia voidaan käyttää vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiseksi, minkä jälkeen henkilötiedot on poistettava välittömästi ja peruuttamattomasti. Todistuksiin sisältyviä henkilötietoja ei saa käsitellä tai säilyttää keskitetysti jäsenvaltion tai unionin tasolla.

4.  Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten myöntämisestä vastaavia viranomaisia tai muita nimettyjä elimiä pidetään asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä. Jäsenvaltioiden on julkistettava tahot, joiden on tarkoitus toimia henkilötietojen osalta rekisterinpitäjinä taikka käsittelijöinä tai vastaanottajina, viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yhden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ilmoitettava komissiolle nämä tiedot ja niiden mahdolliset muutokset säännöllisesti sen jälkeen. Komissio julkaisee kerätyt tiedot julkisesti saatavilla olevassa luettelossa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja pitää kyseisen julkisen luettelon ajan tasalla.

5.  Rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden on toteutettava käsittelyn riskiä vastaavan turvallisuustason varmistamiseksi asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet.

6.  Jos 4 kohdassa tarkoitettu rekisterinpitäjä käyttää henkilötietojen käsittelijän palveluja asetuksen (EU) 2016/679 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, henkilötietojen käsittelijä ei voi siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan.

10 artikla

EU:n covid-19-todistus ja matkustusrajoitukset

Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön eivätkä panna täytäntöön muita matkustusrajoituksia, kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimusta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävää testiä, tai muita syrjiviä toimenpiteitä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten haltijoille sen jälkeen kun EU:n covid-19-todistus on otettu käyttöön.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä] 12 kuukauden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa ▌tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Kun tällainen delegoitu säädös koskee henkilötietojen käsittelyä, komissio kuulee tietosuojavaltuutettua ja voi soveltuvin osin kuulla tietosuojaneuvostoa.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevien 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohdan ▌nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

12 artikla

Kiireellinen menettely

1.  Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2.  Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen välittömästi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

13 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

14 artikla

Raportointi

1.  Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [4 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].

▌

2.  Kertomukseen on sisällyttävä arviointi tämän asetuksen vaikutuksesta vapaaseen liikkuvuuteen, mukaan lukien matkustus ja matkailu, perusoikeuksiin ja erityisesti syrjintäkieltoon sekä henkilötietojen suojaan samoin kuin tiedot ajantasaisimmista rokote- ja testaustekniikoista muun muassa ECDC:n toimittamien tietojen perusteella. Kertomukseen on sisällyttävä myös arviointi EU:n covid-19-todistuksen käytöstä jäsenvaltioissa muihin kuin tässä asetuksessa säädettyihin, kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin tarkoituksiin.

3.  Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään kolme kuukautta ennen tämän asetuksen soveltamisen päättymistä. Tässä kertomuksessa on tehtävä 2 kohdan mukainen arviointi. Siihen voidaan liittää lainsäädäntöehdotuksia, erityisesti tämän asetuksen soveltamisen jatkamiseksi, epidemiologisen tilanteen kehittyminen huomioon ottaen ja tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja vaikuttavuusperiaatteiden perusteella.

15 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.  Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sitä sovelletaan mainitusta päivästä.

2.  Asetusta lakataan soveltamasta 12 kuukauden kuluttua ... päivästä ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä].

▌

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Todistusten tietojoukot

1.  Rokotustodistukseen sisällytettävät tietokentät:

a)  nimi: sukunimi tai sukunimet ja etunimi tai etunimet mainitussa järjestyksessä;

b)  syntymäaika;

c)  testattava tauti tai taudinaiheuttaja (covid-19 tai SARS-CoV-2 tai jokin sen muunnoksista);

d)  rokote/estolääkitys;

e)  rokotevalmiste;

f)  rokotteen myyntiluvan haltija tai valmistaja;

g)  rokotesarjan/-annoksen järjestysnumero;

h)  rokotuspäivä, mukaan lukien kunkin saadun annoksen ja viimeksi saadun annoksen antopäivä;

i)  rokotusjäsenvaltio;

j)  todistuksen myöntäjä;

k)  ▌todistuksen voimassaolon päättymispäivä (enintään [yhden vuoden] kuluttua rokotuspäivästä).

2.  Testaustodistukseen sisällytettävät tietokentät:

a)  nimi: sukunimi tai sukunimet ja etunimi tai etunimet mainitussa järjestyksessä;

b)  syntymäaika;

c)  testattava tauti tai taudinaiheuttaja (covid-19 tai SARS-CoV-2 tai jokin sen muunnoksista);

d)  testin tyyppi;

e)  näytteen tyyppi (esim. nenänielu, suunielu);

f)  testin nimi (NAAT-testin osalta valinnainen);

g)  testin valmistaja (NAAT-testin osalta valinnainen);

h)  testinäytteen ottamisen päivä ja kellonaika;

i)  testituloksen valmistumisen päivä ja kellonaika (pika-antigeenitestin osalta valinnainen);

j)  testin tulos;

k)  testauskeskus tai -asema;

l)  testausjäsenvaltio;

m)  todistuksen myöntäjä;

n)  todistuksen voimassaolon päättymispäivä (enintään [72 tunnin] kuluttua näytteenotosta NAAT-testin osalta ja [24 tunnin] kuluttua näytteenotosta pika-antigeenitestin osalta).

3.  Parantumistodistukseen sisällytettävät tietokentät:

a)  nimi: sukunimi tai sukunimet ja etunimi tai etunimet mainitussa järjestyksessä;

b)  syntymäaika;

c)  tauti tai taudinaiheuttaja (covid-19 tai SARS-CoV-2 tai jokin sen muunnoksista), josta henkilö on parantunut;

d)   tauti tai taudinaiheuttaja, josta henkilö on parantunut;

e)   ensimmäisen positiivisen NAAT-testituloksen päivämäärä;

f)   serologisen tai vasta-ainetestin päivämäärä;

g)   testausjäsenvaltio;

h)   todistuksen myöntäjä;

i)   todistuksen voimassaolon alkamispäivä;

j)   todistuksen voimassaolon päättymispäivä (enintään [90 päivää] ensimmäisen positiivisen testituloksen päivämäärästä).

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti. (2) *Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77). (4) EUVL L 337, 14.10.2020, s. 3. (5) Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/covid-19/situation-updates/weekly-maps-coordinated-restriction-free-movement (6) EUVL C 96I, 24.3.2020, s. 1. (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1). (8) https://www.europol.europa.eu/early-warning-notification-illicit-sales-of-false-negative-covid-19-test-certificates (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70). (10) Saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/ehealth/docs/trust-framework_interoperability_certificates_en.pdf (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1). (13) Saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/ehealth/docs/vaccination-proof_interoperability-guidelines_en.pdf (14) https://www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/documents/TestingStrategy_Objective-Sept-2020.pdf (15) EUVL L 392, 23.11.2020, s. 63. (16) EUVL C 24, 22.1.2021, s. 1. (17) https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/preparedness_response/docs/covid-19_rat_common-list_en.pdf (18) https://www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/documents/Guidance-for-discharge-and-ending-of-isolation-of-people-with-COVID-19.pdf (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1). (20) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1). (22) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1. (23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39). (24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73). (25) Neuvoston suositus yhteisiksi puitteiksi covid-19-taudin pika-antigeenitestien käytölle ja validoinnille sekä testitulosten vastavuoroiselle tunnustamiselle EU:ssa (2021/C 24/01) (EUVL C 24, 22.1.2021, s. 1).

Euroopan parlamentin tarkistukset 29. huhtikuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä covid-19-pandemian aikana jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien tai asuvien kolmansien maiden kansalaisten osalta (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0140 – C9-0100/2021 – 2021/0071(COD))(1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[Tark. 1, jollei toisin ilmoiteta]

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU)/...
yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä covid-19-pandemian aikana jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien tai asuvien kolmansien maiden kansalaisten osalta (EU:n covid-19-todistus)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Kolmansien maiden kansalaiset, jotka asuvat laillisesti unionin alueella, ja kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat saapuneet laillisesti jonkin jäsenvaltion alueelle, voivat Schengenin säännöstön nojalla liikkua vapaasti kaikkien muiden jäsenvaltioiden alueilla 90 päivän ajan minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana.

(2)  Maailman terveysjärjestön (WHO) pääjohtaja julisti 30 päivänä tammikuuta 2020, että koronavirustauti 2019:ää, jäljempänä ’covid-19’, aiheuttavan vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttavan koronavirus 2:n, jäljempänä ’SARS-CoV2’, maailmanlaajuinen leviäminen on kansainvälinen kansanterveysuhka. WHO arvioi 11 päivänä maaliskuuta 2020, että covid-19 voidaan määritellä pandemiaksi.

(3)  Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet viruksen leviämisen rajoittamiseksi erilaisia toimenpiteitä, joista osa on vaikuttanut jäsenvaltioiden alueelle ja niiden alueella matkustamiseen. Näitä ovat muun muassa maahantulorajoitukset tai vaatimukset, joiden mukaan rajan ylittävien matkustajien on jäätävä karanteeniin. Tällaisilla rajoituksilla on haitallisia vaikutuksia kansalaisiin ja yrityksiin, erityisesti raja- ja kausityöntekijöihin.

(4)  Neuvosto antoi 13 päivänä lokakuuta 2020 suosituksen (EU) 2020/1475 koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta(3).

(5)  Neuvosto antoi 30 päivänä lokakuuta 2020 suosituksen (EU) 2020/1632(4) koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen Schengen-alueella covid-19-pandemian johdosta, jossa se suositti, että Schengenin säännöstöä noudattavien jäsenvaltioiden olisi sovellettava neuvoston suosituksessa (EU) 2020/1475 vahvistettuja periaatteita, yhteisiä perusteita ja kynnysarvoja ja yhteistä toimenpidekehystä.

(6)  Monet jäsenvaltiot ovat käynnistäneet tai suunnittelevat aloitteita rokotustodistusten myöntämiseksi. Jotta näitä rokotustodistuksia voitaisiin käyttää tehokkaasti rajatylittävän matkustamisen yhteydessä unionin alueella, todistusten on kuitenkin oltava täysin yhteentoimivia, yhteensopivia, suojattuja ja todennettavissa. On tarpeen luoda jäsenvaltioiden kesken yhteisesti sovittu lähestymistapa, joka koskee tällaisten todistusten sisältöä ja muotoa sekä niihin liittyviä periaatteita, teknisiä standardeja ja suojan tasoa.

(7)  Useat jäsenvaltiot ovat jo nyt vapauttaneet rokotetut henkilöt tietyistä vapaata liikkuvuutta unionissa koskevista rajoituksista. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä todiste rokotuksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimuksesta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävästä testistä, ja niiden olisi edellytettävä hyväksyvän samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset ▌. Hyväksyntä olisi annettava samoin edellytyksin, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos jäsenvaltio pitää yhtä annettua rokoteannosta riittävänä, sen olisi pidettävä sitä riittävänä myös sellaisten rokotustodistusten haltijoiden osalta, joilla on todistus saman rokotteen kerta-annoksen saamisesta. Tämä velvoite olisi kansanterveydellisistä syistä rajattava henkilöihin, jotka ovat saaneet covid-19-rokotteen, jolle on myönnetty myyntilupa ▌asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla, tai rokotteen, jonka WHO on hyväksynyt hätätilannekäyttöön. ▌ Asetuksella (EU) 2021/xxxx, joka on annettu xx päivänä xxkuuta 2021, otetaan käyttöön yhteentoimivien covid-19-rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskeva kehys vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana. Sitä sovelletaan unionin kansalaisiin ja kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat heidän perheenjäseniään.

(8)  Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 19, 20 ja 21 artiklan mukaisesti kolmansien maiden kansalaiset, jotka kuuluvat näiden määräysten soveltamisalaan, voivat matkustaa vapaasti muiden jäsenvaltioiden alueella.

(9)  Rajoittamatta sisärajoilla henkilöiden rajanylityksen yhteydessä toteutettavia yhteisiä toimenpiteitä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Schengenin säännöstössä ja erityisesti asetuksessa (EU) 2016/399, ja jotta voitaisiin helpottaa sellaisten kolmansien maiden kansalaisten matkustamista jäsenvaltioiden alueella, joilla on oikeus tällaiseen matkustamiseen, asetuksella (EU) 2021/xxxx käyttöön otettua yhteentoimivien covid-19-rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevaa kehystä olisi sovellettava myös kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät vielä kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, edellyttäen, että he oleskelevat tai asuvat laillisesti jonkin jäsenvaltion alueella ja että heillä on oikeus matkustaa toisiin jäsenvaltioihin unionin oikeuden mukaisesti.

(10)  Jotta näitä todistuksia voitaisiin käyttää tehokkaasti rajatylittävän matkustamisen yhteydessä, todistusten on oltava täysin yhteentoimivia. Kaikissa unionin liikenteen solmukohdissa, kuten lentoasemilla, satamissa sekä rautatie- ja linja-autoasemilla, joissa todistus todennetaan, olisi sovellettava vakioituja ja yhteisiä perusteita ja menettelyjä EU:n covid-19-todistuksen todentamiseksi komission laatimien ohjeiden perusteella.

(11)  Tämän asetuksen tarkoituksena on helpottaa suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden soveltamista, kun on kyse mahdollisista pandemian seurauksena asetetuista vapaan liikkuvuuden ja muiden perusoikeuksien rajoituksista, samalla kun tavoitellaan kansanterveyden korkeatasoista suojelua, eikä sen pitäisi tulkita helpottavan vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuvien matkustusrajoitusten tai muiden perusoikeuksien rajoitusten käyttöönottoa pandemian johdosta eikä kannustavan siihen. Tarvetta asetuksella (EU) 2021/xxx käyttöön otettujen todistusten todentamiseen ei voida myöskään sellaisenaan käyttää perusteena rajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle sisärajoille. Sisärajoilla tehtävien tarkastusten olisi pysyttävä viimeisenä keinona, jollei asetuksessa (EU) 2016/399(5) (Schengenin rajasäännöstö) vahvistetuista erityissäännöistä muuta johdu.

(12)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, paneeko se asetuksen täytäntöön.

(13)  Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY(6) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin. Vaikka tätä asetusta ei sovelleta Irlantiin, myös Irlanti voisi myöntää alueellaan laillisesti asuville tai oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille todistuksia, jotka täyttävät samat vaatimukset kuin ne, joita sovelletaan EU:n covid-19-todistukseen, helpottaakseen matkustamista unionissa, ja jäsenvaltiot voisivat hyväksyä tällaiset todistukset. Irlanti voisi myös hyväksyä todistukset, joita jäsenvaltiot myöntävät alueellaan laillisesti asuville tai oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille.

(14)  Bulgarian, Kroatian, Kyproksen ja Romanian osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa.

(15)  Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY(7) 1 artiklan C kohdassa tarkoitettuun alaan.

(16)  Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY(8) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(17)  Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C kohdassa, luettuna yhdessä päätöksen 2011/350/EU(9) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(18)  Euroopan tietosuojavaltuutettua ja Euroopan tietosuojaneuvostoa on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725(10) 42 artiklan mukaisesti, ja ne ovat antaneet lausuntonsa [… päivänä ...kuuta ...],

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on sovellettava asetuksessa (EU) 2021/XXXX [EU:n covid-19-todistusta koskeva asetus] vahvistettuja sääntöjä niihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan mutta jotka asuvat tai oleskelevat laillisesti niiden alueella ja joilla on oikeus matkustaa toisiin jäsenvaltioihin unionin oikeuden mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sitä sovelletaan mainitusta päivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti. (2) * Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌. (3) EUVL L 337, 14.10.2020, s. 3. (4) Neuvoston suositus (EU) 2020/1632, annettu 30 päivänä lokakuuta 2020, koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen Schengen-alueella covid-19-pandemian johdosta (EUVL L 366, 4.11.2020, s. 25). (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1). (6) Neuvoston päätös, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20). (7) Neuvoston päätös, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31). (8) Neuvoston päätös, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1). (9) Neuvoston päätös, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 digiverotuksesta: OECD:n neuvottelut, digitaalialan yritysten verotuksellinen kotipaikka ja mahdollinen EU:n digitaalivero (2021/2010(INI))

P9_TA(2021)0147 A9-0103/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 ja 115 artiklan,

–  ottaa huomioon 1.–2. lokakuuta 2020(1) ja 21. heinäkuuta 2020(2) annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2020 kokoontuneen Ecofin-neuvoston päätelmät(3),

–  ottaa huomioon vielä hyväksyttävänä olevat komission ehdotukset, erityisesti yhteistä yhteisöveropohjaa (CCTB), yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB)(4) ja digiveropakettia(5) koskevat ehdotukset, sekä näitä ehdotuksia koskevat parlamentin kannat,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla” (COM(2019)0008),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Oikeudenmukaista ja yksinkertaista verotusta koskeva toimintasuunnitelma elpymisstrategian tueksi” (COM(2020)0312),

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan (TAXE-valiokunta) ehdotuksesta 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(6),

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän toisen erityisvaliokunnan (TAXE2-valiokunta) ehdotuksesta 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(7),

–  ottaa huomioon rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan (PANA-valiokunta) tekemän rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia koskevan tutkimuksen johdosta 13. joulukuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle ja komissiolle tutkia epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista(8),

–  ottaa huomioon talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän erityisvaliokunnan (TAX3) ehdotuksesta 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta(9),

–  ottaa huomioon komission jatkotoimet edellä mainittujen parlamentin päätöslauselmien johdosta(10),

–  ottaa huomioon teettämänsä tutkimuksen digitalisaation vaikutuksesta kansainvälisiin veroasioihin sekä asiaan liittyvistä haasteista ja ratkaisuista(11),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 hyväksytyn G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevasta toimintasuunnitelmasta ja erityisesti sen toimenpiteen 1, joka koskee digitalisaation verotukselle asettamia haasteita,

–  ottaa huomioon vuonna 2018 hyväksytyn G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen väliraportin ”Tax Challenges Arising from Digitalisation” ja toukokuussa 2019 hyväksytyn työohjelman, jolla pyritään kehittämään yhteisymmärrykseen perustuva ratkaisu talouden digitalisaation verotukselle asettamiin haasteisiin,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2020 hyväksytyn G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen lausuman ja raportit ensimmäisen ja toisen pilarin suunnitelmista sekä siihen liitettyjen OECD:n sihteeristön tekemien taloudellisen analyysin ja vaikutustenarvioinnin tulokset,

–  ottaa huomioon kansainvälisiä verokysymyksiä käsitelleiden lukuisten G7-, G8- ja G20-huippukokousten tulokset,

–  ottaa huomioon kansainvälistä veroyhteistyötä käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien asiantuntijakomitean meneillään olevan työn talouden digitalisoitumiseen liittyvistä verotuksellisista haasteista,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2021 annetun komission alustavan vaikutustenarvioinnin digitaaliverosta (Ares(2021)312667),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman globaalin digitaalitalouden oikeudenmukaisesta verotuksesta: BEPS 2.0(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0103/2021),

A.  ottaa huomioon, että nykyiset kansainväliset yhtiöverosäännöt perustuvat periaatteisiin, jotka on laadittu 1900-luvun alussa ja jotka eivät enää sovellu yhä globalisoituneempaan ja digitaalisempaan talouteen, mikä mahdollistaa monia haitallisia verokäytäntöjä, jotka heikentävät julkista taloutta ja reilua kilpailua;

B.  ottaa huomioon, että näiden kansainvälisten verosääntöjen oikeasuhteisuutta ja toteuttamiskelpoisuutta tarkastellaan nyt OECD:n neuvottelujen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa eurooppalaisten yritysten kilpailukyky yhä globalisoituneemmassa ja digitalisoituneemmassa taloudessa;

C.  ottaa huomioon, että digitalisoituva talous on pahentanut nykyisiä ongelmia, jotka johtuvat siitä, että monikansalliset yritykset ovat liian riippuvaisia aineettomista hyödykkeistä, kuten teollis- ja tekijänoikeuksista;

D.  ottaa huomioon, että vuosien 2008–2009 finanssikriisin ja useiden veropetoksia, aggressiivista verosuunnittelua, veronkiertoa ja rahanpesua koskevien paljastusten jälkeen G20-maat sopivat käsittelevänsä näitä kysymyksiä maailmanlaajuisesti OECD:n tasolla veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (Base Erosion and Profit Shifting, BEPS) koskevan hankkeen avulla, joka johti BEPS-toimintasuunnitelmaan;

E.  panee merkille, että BEPS-toimintasuunnitelmalla pystyttiin saavuttamaan maailmanlaajuinen yhteisymmärrys monista asioista veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron torjunnan mahdollistamiseksi; toteaa kuitenkin, että talouden digitalisaation verotukselle asettamiin haasteisiin vastaamisesta ei päästy yhteisymmärrykseen, minkä vuoksi vuonna 2015 hyväksyttiin erillinen loppuraportti BEPS-toimenpiteestä 1;

F.  ottaa huomioon vaatineensa toistuvasti kansainvälisen yhtiöverojärjestelmän uudistamista verovilpin, veronkierron ja digitaalitalouden verottamiseen liittyvien haasteiden torjumiseksi;

G.  ottaa huomioon, että komissio esitti vuonna 2018 kaksi ehdotusta digitaalitalouden verotuksesta, mukaan lukien tilapäinen lyhyen aikavälin ratkaisu, jolla otetaan käyttöön digitaalisten palvelujen vero, ja pitkän aikavälin ratkaisu, jossa määritellään merkittävä digitaalinen läsnäolo yritysverotuksen verotukselliseksi siteeksi ja jolla korvattaisiin digitaalisten palvelujen vero; ottaa huomioon, että komissio esitti 25. lokakuuta 2016 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683); ottaa huomioon, että parlamentti kannatti kaikkia näitä ehdotuksia mutta niitä ei hyväksytty neuvostossa, mikä pakotti jotkin jäsenvaltiot ottamaan yksipuolisesti käyttöön digitaalisten palvelujen veron;

H.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden käyttöön ottamat koordinoimattomat ja erilliset digitaalipalvelujen verot erilaisine verotussääntöineen ja -kriteereineen lisäävät hajanaisuutta sisämarkkinoilla, tuottavat lisää verotukseen liittyvää epävarmuutta ja vähentävät tehokkuutta verrattuna yhteiseen ratkaisuun unionin tasolla;

I.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden yksipuolisesti toteuttamat toimenpiteet uhkaavat lisätä kansainvälisiä kauppakiistoja, jotka voivat vaikuttaa sekä digitaalisiin että muihin kuin digitaalisiin yrityksiin sisämarkkinoilla;

J.  ottaa huomioon, että G20-maiden valtiovarainministerien maaliskuussa 2017 antaman toimeksiannon mukaisesti ja sen jälkeen, kun työohjelma hyväksyttiin toukokuussa 2019, veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeva OECD:n ja G20-ryhmän osallistava kehys on digitaalitaloutta käsittelevän työryhmänsä kautta pyrkinyt yhteisymmärrykseen perustuvaan maailmanlaajuiseen ratkaisuun, joka perustuu kahteen pilariin: ensimmäinen pilari verotusoikeuksien jakamisesta uusien voitonkohdentamista ja verotuksellista sidettä koskevien sääntöjen perusteella ja toinen pilari ratkaisematta jääneiden BEPS-kysymysten käsittelemiseen ja toimenpiteistä verotuksen vähimmäistason varmistamiseksi;

K.  ottaa huomioon, että G20-ryhmän ja OECD:n osallistava kehys julkaisi 12. lokakuuta 2020 paketin, joka sisältää lausuman ja raportit ensimmäisen ja toisen pilarin suunnitelmista ja jossa otetaan huomioon yhteneväiset näkemykset useista politiikan osa-alueista, periaatteista ja parametreista molemmissa pilareissa ja yksilöidään ratkaisematta olevat poliittiset ja tekniset kysymykset;

L.  ottaa huomioon, että digitaalialan johtavien monikansallisten yritysten voitot ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian johdosta toteutetut sulkutoimet ovat edelleen nopeuttaneet tätä suuntausta siirtyä digitaalisiin palveluihin perustuvaan talouteen ja asettaneet fyysiset yritykset, erityisesti pk-yritykset, entistä epäedullisempaan asemaan; katsoo, että on toimittava pikaisesti, kun otetaan huomioon G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen tavoite saada neuvottelut päätökseen heinäkuussa 2021 hyvänä myönteisenä ensiaskeleena kohti verotaakan tasapuolisempaa jakautumista;

M.  ottaa huomioon, että asianmukainen kansainvälinen verolainsäädäntö on avainasemassa veronkiertoon ja verojen välttelyyn liittyvien käytäntöjen estämisessä ja kehitettäessä oikeudenmukaista ja tehokasta verotusjärjestelmää, jolla puututaan epätasa-arvoon ja taataan varmuus ja vakaus, jotka ovat kilpailukyvyn ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, tasapuolisten toimintaedellytysten ennakkoehtoja;

N.  ottaa huomioon, että talouden digitalisoituminen on mahdollistanut sen, että pienet yritykset kaikilla eri aloilla ovat voineet parantaa kilpailukykyään ja tavoittaa uusia asiakkaita; katsoo, että digitaaliverotusta koskevien EU:n toimenpiteiden aiheuttamaa kuormitusta ei saisi kohdistaa pienempiin startup- ja scale-up-yrityksiin;

O.  ottaa huomioon, että digitaaliset yritykset tukeutuvat sisällön luomisessa voimakkaasti aineettomaan omaisuuteen erityisesti käyttäjädatan käytön ja rahaksi muuttamisen kautta ja että tätä arvonmuodostusta ei oteta huomioon nykyisissä verojärjestelmissä; toteaa, että tämä ilmiö erottaa arvonmuodostuspaikan ja verotuspaikan toisistaan;

P.  katsoo, että digitaaliverotusta koskevan kansainvälisen sopimuksen tai EU:n asetuksen puuttuminen on este kilpailukykyisemmälle ja kasvua edistävälle liiketoimintaympäristölle digitaalisilla sisämarkkinoilla;

Q.  katsoo, että unionin vakava talouskriisi edellyttää nykyaikaista veropolitiikkaa, jonka avulla jäsenvaltiot voivat kerätä tehokkaammin ja vaikuttavammin veroja sisämarkkinoilla harjoitetusta toiminnasta;

R.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä ja omaksuttava yhtenäinen, vahva ja kunnianhimoinen kanta kansainvälisissä veroneuvotteluissa;

S.  ottaa huomioon, että 27. marraskuuta 2020 annetuissa neuvoston päätelmissä todetaan, että Eurooppa-neuvosto ”arvioi tilannetta digitaalitalouden verotuksen tärkeän kysymyksen käsittelyssä” maaliskuussa 2021;

T.  ottaa huomioon, että G20-maiden valtiovarainministerit kokoontuivat 7.–8. huhtikuuta 2021 ja kokoontuvat 9.–10. heinäkuuta 2021 ja arvioivat osallistavan kehyksen neuvottelujen molempia pilareja;

Vastaaminen talouden digitalisaation asettamiin haasteisiin

1.  toteaa, että nykyiset kansainväliset verosäännöt ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta ja että verotusoikeudet perustuvat pääasiassa yritysten fyysiseen läsnäoloon; huomauttaa, että digitalisaatio ja voimakas tukeutuminen aineettomaan omaisuuteen ovat lisänneet suuresti yritysten kykyä harjoittaa merkittävää liiketoimintaa lainkäyttöalueella ilman fyysistä läsnäoloa siellä, minkä vuoksi yhdellä lainkäyttöalueella maksetut verot eivät enää vastaa siellä syntynyttä arvoa ja voittoa, mikä voi johtaa veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin;

2.  kehottaa pitkälle digitalisoituneiden monikansallisten yritysten verotusoikeuksien uutta ja oikeudenmukaisempaa jakamista ja perinteisen kiinteän toimipaikan käsitteen tarkistamista, koska se ei kata digitaalitaloutta; palauttaa mieliin parlamentin kannan C(C)CTB:hen virtuaalisen kiinteän toimipaikan luomiseksi ottaen huomioon sen, missä arvo tuotetaan ja käyttäjien tuottaman arvon ja voittojen perusteella; korostaa, että verkkoalustojen käyttäjät ja digitaalisten palvelujen kuluttajat ovat nyt keskeisiä tekijöitä pitkälle digitalisoitujen yritysten arvonmuodostuksessa ja että niitä ei voida siirtää lainkäyttöalueen ulkopuolelle samalla tavalla kuin pääomaa ja työvoimaa, minkä vuoksi ne olisi otettava perustaksi uuden verotuksellisen siteen määrittelemiselle, jotta voidaan tarjota tehokas oikeussuoja aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa vastaan;

3.  yhtyy huoleen, että kyseessä olevien ongelmien suppea määrittely johtaisi kohdennettujen sääntöjen laatimiseen vain tiettyjä yrityksiä varten; korostaa, että siirtohintoja, kiinteiden toimipaikkojen määritelmää ja erilaisista liian monimutkaisista verojärjestelmistä johtuvia verotuksen aukkoja on tarkasteltava uudelleen erityisesti kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten osalta,

4.  korostaa, että digitaalitalouden verottamista koskevissa uusissa ratkaisuissa olisi mieluiten verotettava voittoja, ei tuloja;

5.  panee merkille taloutemme huomattavan kehityksen, joka on tapahtunut digitalisaation ja globalisaation ansiosta; panee merkille digitalisoinnin myönteiset vaikutukset yhteiskuntaamme ja talouksiimme sekä digitalisoinnin merkittävän potentiaalin verohallinnolle, sillä sen avulla voidaan tarjota parempia palveluja kansalaisille, lisätä kansalaisten luottamusta veroviranomaisiin ja parantaa kilpailukykyä; pitää valitettavana kansainvälisen verojärjestelmän puutteellisuutta, sillä se ei ole aina sopiva vastaamaan asianmukaisesti globalisaation ja digitalisaation haasteisiin; kehottaa tekemään sopimuksen, jolla pyritään oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen verojärjestelmään, ja samalla kunnioittamaan kansallista verotuksellista itsemääräämisoikeutta;

6.  kehottaa uudistamaan verojärjestelmää veropetosten ja veronkierron torjumiseksi; korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi otettava johtoasema näiden puutteiden korjaamisessa;

7.  korostaa tarvetta verottaa monikansallisia yhtiöitä oikeudenmukaisen ja tehokkaan maiden välisen verotusoikeuksien jakokaavan perusteella; palauttaa mieliin yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB) koskevan komission ehdotuksen;

8.  korostaa tarvetta puuttua digitaalitalouden aliverotukseen; korostaa, että on otettava huomioon pitkälle digitalisoituneiden monikansallisten yritysten luontainen liikkuvuus erityisesti arvonmuodostuksen kannalta ja varmistettava verotusoikeuksien oikeudenmukainen jakautuminen kaikkien niiden maiden kesken, joissa ne harjoittavat taloudellista toimintaa ja luovat arvoa, tutkimus ja kehittäminen mukaan luettuina; toteaa, että jotkin voimassa olevat kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset voivat estää verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakamisen, ja kehottaa saattamaan ne ajan tasalle; korostaa pienten syrjäisten jäsenvaltioiden erityistilannetta;

9.  katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia eri liiketoimintamallien kokonaisverorasituksesta; pitää valitettavana, että veronkierto paitsi haittaa julkisten tulojen keräämistä, mikä vahingoittaa julkisia palveluja ja siirtää verotaakkaa keskivertokansalaisille ja lisää siten eriarvoisuutta, sillä on lisäksi vääristävä vaikutus markkinoihin, koska se asettaa yritykset, erityisesti pk-yritykset, epäedulliseen asemaan ja luo esteitä uusille paikallisille tulokkaille; korostaa, että on otettava huomioon pk-yritysten mahdolliset markkinoillepääsyn esteet, jotta vältetään sellaisen digitaalialan luominen, jolla on vain muutamia suuria toimijoita;

10.  muistuttaa, että digitaaliyritysten tosiasiallinen verotusaste on keskimäärin vain 9,5 prosenttia, kun taas perinteisissä liiketoimintamalleissa se on 23,2 prosenttia;

11.  korostaa, että digitaalipalvelujen kysyntä on tällä välin kasvanut räjähdysmäisesti, koska monet tehtävät on hoidettava etäpalveluna covid-19-pandemian yhteydessä; toteaa siksi, että tällaisten digitaalipalvelujen tarjoajat ovat olleet suotuisammassa asemassa kuin perinteiset yritykset, erityisesti pk-yritykset;

12.  korostaa, että OECD:n ja G20-ryhmän vuoden 2015 loppuraportissa BEPS-toimenpiteestä 1 todetaan, että digitaalitaloudesta on tulossa yhä enenevässä määrin itse talous; toteaa, että useimmat talouden alat digitalisoituvat nopeasti ja että tarvitaan tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava verojärjestelmä, jossa ei erotella digitaalitaloutta vaan varmistetaan tulojen oikeudenmukainen jakautuminen eri maissa, joissa arvoa luodaan;

13.  panee merkille, että on tärkeää erottaa toisistaan verotuksen ja sääntelyn rooli ja että tulevaa digitaaliveropolitiikkaa ei pitäisi muotoilla siten, että sillä korjataan digitaalitalouden puutteita, kuten tietoa koskevalla monopoliasemalla saatavia tuottoja, jos sääntelytoimet olisivat sopivampia sen sijaan;

Maailmanlaajuinen monenvälinen sopimus: paras mutta ei ainoa tie eteenpäin

14.  kehottaa tekemään kansainvälisen sopimuksen, jolla pyritään oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen verojärjestelmään; on tyytyväinen G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen pyrkimyksiin saada aikaan maailmanlaajuinen yhteisymmärrys kansainvälisen verojärjestelmän monenvälisestä uudistamisesta jatkuvien voitonsiirtojen ja digitaalitalouden asettamiin haasteisiin vastaamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että sopimuksen tekemiselle asetettua määräaikaa, joka oli vuoden 2020 loppuun mennessä, ei noudatettu; panee merkille, että ehdotuksista käydyissä keskusteluissa on edistytty teknisellä tasolla covid-19-pandemian aiheuttamista viivästyksistä huolimatta, ja kehottaa pääsemään nopeasti sopimukseen vuoden 2021 puoliväliin mennessä osallistavan neuvotteluprosessin avulla; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti verokysymysten käsittelyyn myös muilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa;

15.  panee merkille, että G20-ryhmän ja OECD:n osallistavassa kehyksessä ehdotettu kahden pilarin lähestymistapa ei rajoita digitaalitaloutta vaan pyrkii löytämään kattavan ratkaisun sen asettamiin uusiin haasteisiin; panee merkille osallistavan kehyksen jäsenten toisistaan poikkeavat näkemykset; katsoo kuitenkin, että pilarit olisi nähtävä toisiaan täydentävinä ja ne olisi hyväksyttävä vuoden 2021 puoliväliin mennessä;

16.  korostaa, että toisen pilarin tavoitteena on vastata jäljellä oleviin BEPS-haasteisiin erityisesti varmistamalla, että suuret monikansalliset yritykset, myös digitalisoituneet, maksavat yhteisöverokannan efektiivisen vähimmäistason riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat; pitää myönteisenä G20-maiden ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvotteluissa ilmennyttä uutta pontta, jota ovat antaneet Yhdysvaltojen hallinnon äskettäiset ehdotukset kansakuntien voimakkaasta kannustamisesta liittymään globaaliin sopimukseen, jolla pannaan täytäntöön maailmanlaajuiset vähimmäisverotusta koskevat säännöt; panee merkille, että tällaisia ehdotuksia ovat muun muassa aineettomasta omaisuudesta saatujen kevyesti verotettujen tulojen (GILTI) vähimmäisveron nostaminen 21 prosenttiin ja SHIELD-verokanta (Stopping Harmful Inversions and Ending Low-tax Developments), joka vastaisi GILTI-verokantaa, jos toisesta pilarista(13) ei päästä maailmanlaajuiseen sopimukseen; katsoo, että vahvistettavan vähimmäisverokannan tason olisi oltava oikeudenmukainen ja riittävä, jotta estetään voitonsiirrot ja haitallinen verokilpailu;

17.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että G20:n ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvottelujen tulevissa kompromisseissa otetaan huomioon EU:n edut ja vältetään lisäämästä monimutkaisuutta ja byrokratiaa pk-yrityksille ja kansalaisille;

18.  suhtautuu myönteisesti OECD:n sihteeristön pyrkimyksiin löytää ratkaisu kysymykseen, miten nykyisiä kansainvälisiä verosääntöjämme voidaan mukauttaa globalisoituneeseen ja digitalisoituneeseen talouteen; suhtautuu myönteisesti ensimmäiseen pilariin sisältyvään ehdotukseen uudesta verotuksellisesta siteestä ja uusista verotusoikeuksista, jotka antaisivat mahdollisuuden verottaa monikansallisia yrityksiä markkina-alueilla niiden taloudellisen toiminnan perusteella, vaikka niillä ei olisi siellä fyysistä läsnäoloa; korostaa, että vuorovaikutus käyttäjien ja kuluttajien kanssa edistää merkittävästi arvonmuodostusta pitkälle digitalisoiduissa liiketoimintamalleissa ja että se olisi siksi otettava huomioon verotusoikeuksia jaettaessa; toteaa, että joistakin toimintavaihtoehdoista on vielä päätettävä maailmanlaajuisesti;

19.  toteaa, että niin kutsuttu A-määrä loisi uuden verotusoikeuden markkina-alueille; korostaa, että näiden uusien verotusoikeuksien olisi katettava kaikki suuret monikansalliset yritykset, jotka voisivat harjoittaa BEPS-käytäntöjä, ja ainakin automatisoidut digitaaliset palvelut ja kuluttajien kanssa suoraan asioivat yritykset, aiheuttamatta kuitenkaan uusia ja tarpeettomia rasitteita pk-yrityksille tai lisäämättä palvelujen kustannuksia kuluttajille;

20.  pyytää jäsenvaltioita tukemaan sopimusta, jolla varmistetaan, että riittävä määrä voittoja kohdennetaan uudelleen markkina-alueille, ja jonka olisi mentävä rutiininomaisten ja ei-rutiininomaisten voittojen erottelua pidemmälle, mikä voisi johtaa pelkästään keinotekoisiin erotteluihin;

21.  on huolissaan siitä, että erittäin monimutkainen järjestelmä voisi itse asiassa lisätä mahdollisuuksia kiertää vasta sovittuja sääntöjä, ja kehottaa OECD:tä ja neuvottelevia jäsenvaltioita pyrkimään yksinkertaiseen ja toimivaan ratkaisuun; kehottaa tarkastelemaan OECD:n ja G20-ryhmän BEPS-toimintasuunnitelman hallinnollisiin vaikutuksiin liittyviä havaintoja;

22.  suosittaa, että jäsenvaltioiden neuvotteluissa ajamilla toimintavaihtoehdoilla olisi vähennettävä monimutkaisuutta; kannattaa siksi yksinkertaistettuja hallinnollisia menettelyjä sellaisille monikansallisille yrityksille, joihin sovelletaan uusia verotusoikeuksia, jotta voidaan myös keventää täytäntöönpanosta jäsenvaltioille aiheutuvaa taakkaa ottaen huomioon jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu kilpailua vääristäviin verojärjestelyihin, kuten poikkeuksellisen edullisiin sopimuksiin (sweetheart deals); katsoo, että markkinaehtoperiaatteen uudistaminen olisi asianmukaista;

23.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan vuoropuhelua Yhdysvaltojen uuden hallinnon kanssa digitaaliveropolitiikasta yhteisen lähestymistavan löytämiseksi G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvottelujen puitteissa ennen kesäkuuta 2021; pitää myönteisenä Yhdysvaltojen uuden hallinnon äskettäistä ilmoitusta siitä, että se aikoo osallistua aktiivisesti OECD:n neuvotteluihin sopimukseen pääsemiseksi ja hylätä safe harbor -käsitteen; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti Yhdysvaltojen ensimmäiseen pilariin ehdottamien uusien mukautusten vaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita vastustamaan safe harbor ‑lauseketta, joka uhkaa vakavasti heikentää uudistuspyrkimyksiä; kehottaa komissiota ajamaan omaa ehdotustaan digitaalitalouden haasteisiin vastaamiseksi, jos uudistuksen ensimmäiseen pilariin sisällytetään safe harbor -lauseke; muistuttaa tässä yhteydessä, että komission pitkän aikavälin ehdotuksessa keskityttiin merkittävään digitaaliseen läsnäoloon;

24.  panee merkille ehdotuksen riitojen ehkäisy- ja ratkaisumekanismista kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja uusien sääntöjen hyväksynnän lisäämiseksi; korostaa jälkimmäisen mekanismin tärkeää roolia erityisesti siirtymäkauden aikana, kunnes uusi kansainvälinen verojärjestelmä on otettu käyttöön; korostaa kuitenkin, että verotuksen varmuus saavutetaan parhaiten ottamalla käyttöön yksinkertaiset, selkeät ja yhdenmukaistetut säännöt, joilla estetään riita-asiat alusta alkaen; korostaa, että mikään riitojen ehkäisy- ja ratkaisumekanismi ei saisi asettaa kehitysmaita epäedulliseen asemaan;

25.  katsoo, että kansainvälisen sopimuksen avulla olisi vältettävä vahingollisia kauppakiistoja ja vastatoimia, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia muille talouden aloille;

26.  kehottaa komissiota saattamaan päätökseen oman vaikutustenarviointinsa ensimmäisen ja toisen pilarin vaikutuksista jäsenvaltioiden veronkantoon ja tiedottamaan havainnoistaan neuvostolle ja parlamentille; kehottaa komissiota tämän vaikutustenarvioinnin perusteella neuvomaan ja ohjaamaan jäsenvaltioita ottamaan neuvotteluissa kantoja, jotka puolustavat EU:n etuja;

27.  kehottaa jokaista jäsenvaltiota ja komissiota koordinoimaan kantojaan, jotta ne voivat puhua yhdellä äänellä;

Kehotus välittömiin EU:n toimiin

28.  katsoo, että G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen epäonnistuminen ratkaisun löytämisessä lokakuussa 2020 on pitkittänyt digitaalitalouden aliverotusta; korostaa, että covid-19-pandemia on hyödyttänyt laajasti digitalisoituneita yrityksiä, lähinnä niitä, jotka pystyivät laajentamaan toimintaansa, kun taas monet muut yritykset, erityisesti pk-yritykset, ovat kärsineet, ja korostaa, että pandemia on nopeuttanut siirtymistä digitaalitalouteen ja korostanut siten entisestään tarvetta löytää monenvälisiä ratkaisuja nykyisen verojärjestelmän uudistamiseksi, jotta varmistetaan, että digitaalitalous maksaa oikeudenmukaisen osuuden;

29.  korostaa, että hallitusten on kerättävä ennennäkemättömiä varoja covid-19-kriisistä toipumiseksi ja että tulojen käyttöönotto aliverotetuilta aloilta voi osaltaan auttaa elpymisen rahoitusta;

30.  katsoo, että digitaalitaloudesta johtuvat verohaasteet ovat maailmanlaajuinen kysymys ja että kansainvälisen koordinoinnin mahdollistamiseksi tarvitaan pikaisesti sopimus G20-ryhmän ja OECD:n valtioiden tasolla; katsoo, että kunnianhimoinen ja yhdenmukainen kansainvälinen ratkaisu on parempi kuin kansallisten tai alueellisten digitaaliverojen tilkkutäkki, johon liittyy mahdollisia riskejä, ja että se saa huomattavasti todennäköisemmin yksimielisen tuen neuvostossa;

31.  korostaa siksi, että riippumatta G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvottelujen edistymisestä EU:lla olisi oltava varasuunnitelma ja valmius tehdä oma ehdotuksensa digitaalitalouden verottamiseksi vuoden 2021 loppuun mennessä, etenkin kun OECD:n ehdotukset koskevat vain yhtä suppeaa yritysryhmää eivätkä ehkä ole riittäviä; kehottaa komissiota noudattamaan 16. joulukuuta 2020 tehtyä toimielinten sopimusta talousarvioyhteistyöstä esittämällä ehdotuksensa digitaaliverosta kesäkuuhun 2021 mennessä ja ennakoimaan niiden yhteensopivuutta G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen toteuttaman uudistuksen kanssa, jos asiasta päästään sopimukseen; suosittaa, että komissio laatii vuoden 2021 puoliväliin mennessä etenemissuunnitelman, jossa otetaan huomioon eri skenaariot, erityisesti OECD:n tasolla saavutetun yhteisymmärryksen ja tilanteen ilman sitä;

32.  kehottaa komissiota harkitsemaan erityisesti väliaikaisen EU:n digitaalisten palvelujen veron käyttöönottoa välttämättömänä ensimmäisenä askeleena; korostaa, että jos OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen puitteissa päästään kansainväliseen sopimukseen, näitä eurooppalaisia ratkaisuja olisi mukautettava vastaavasti; muistuttaa, että EU:n digitaalisten palvelujen veroa voidaan harkita vain väliaikaisena ensimmäisenä askeleena;

33.  kehottaa EU:ta panemaan kansainvälisten neuvottelujen tuloksen perusteella tehtävä sopimus täytäntöön yhdenmukaisella tavalla ja kehottaa komissiota antamaan asiaa koskevan ehdotuksen;

34.  huomauttaa, että OECD:n neuvottelujen epäonnistuminen lisäisi digitaaliverojen pirstaloitumista, mikä voisi olla haitallista myös eurooppalaisille yrityksille, jotka pyrkivät laajentamaan liiketoimintamalliaan muille markkinoille; muistuttaa, että on tärkeää päästä sopimukseen OECD:n tasolla mahdollisten kauppasotien välttämiseksi; korostaa, että vaikka verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, tarvitaan vahvaa koordinointia;

35.  näkee, että EU:n digitaalialan yritykset, joiden päätoimipaikka on jossakin EU:n jäsenvaltiossa ja jotka ovat EU:n yhteisöveron alaisia, ovat epäedullisessa asemassa verrattuna ulkomaisiin yrityksiin, joilla ei ole ”fyysistä läsnäoloa” missään jäsenvaltiossa ja jotka voivat näin ollen välttyä yhteisöverojen maksamiselta EU:ssa, vaikka ne toimisivat eurooppalaisten käyttäjien kanssa; korostaa tarvetta luoda tasapuoliset toimintaedellytykset perinteisten palvelujen ja automatisoitujen digitalisoitujen palvelujen tarjoajille ja kuluttajien kanssa suoraan asioiville yrityksille EU:ssa varmistamalla, että viimeksi mainittuja verotetaan oikeudenmukaisesti siellä, missä ne tekevät voittoa;

36.  korostaa, että EU:n digitaalisten palvelujen verossa on aina vältettävä säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten tarpeeton nousu ja annettava selkeät määritelmät verotettavista tuloista ja avoimet säännökset, joita on helppo noudattaa ja valvoa ja jotka edistävät oikeusvarmuutta ja sääntelyn varmuutta;

37.  kehottaa hyväksymään oikeasuhtaiset säännöt, jotta ei heikennetä pk-yrityksiä, startup-yrityksiä ja yrityksiä, jotka ovat osallisina yritysten digitalisoinnissa; korostaa, että veropolitiikka voi olla yksi välineistä, joilla tuetaan sisämarkkinoiden kilpailukykyä tältä osin; korostaa, että tarvitaan kasvua edistävää veropolitiikkaa, jolla pyritään vahvistamaan sisämarkkinoiden kansainvälistä kilpailukykyä;

38.  korostaa, että nykyisiä kaksinkertaista verotusta koskevia sääntöjä on tarkistettava sen varmistamiseksi, että kaikkia EU:sta lähteviä voittoja verotetaan;

39.  toteaa, että jotkut jäsenvaltiot pitävät suurten pitkälle digitalisoituneiden yritysten verotusta kiireellisenä asiana ja ovat sen vuoksi ottaneet käyttöön digitaalisten palvelujen veroja kansallisella tasolla; toteaa, että näillä kansallisilla digitaaliveroilla on vaikutuksia kansainväliseen kauppaan ja neuvotteluihin; huomauttaa kuitenkin, että kansallisten ratkaisujen yksipuolinen käyttöönotto voi aiheuttaa sisämarkkinoiden pirstoutumisen ja verotuksen epävarmuuden riskin; korostaa, että kansallisten toimenpiteiden lisääntyminen tekee koordinoidun eurooppalaisen ratkaisun tekemisestä entistä kiireellisempää; muistuttaa, että näistä kansallisista toimenpiteistä olisi luovuttava asteittain, jos löydetään tehokas monenvälinen ratkaisu;

40.  muistuttaa, että vaikka verotus kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, hallitusten on käytettävä sitä mahdollisimman suuressa määrin tavalla, joka on EU:n lainsäädännön yhteisten periaatteiden mukainen, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus kansallisten kehysten välillä ja mahdollistaa näin reilu kilpailu ja välttää kielteiset vaikutukset EU:n verotusperiaatteiden yleiseen johdonmukaisuuteen;

41.  toteaa, että neuvosto ei päässyt yksimielisyyteen yhdestäkään asiaan liittyvästä komission ehdotuksesta, eli digitaalisten palvelujen verosta, merkittävästä digitaalisesta läsnäolosta tai yhteisestä yhteisöveropohjasta ja yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen kantaansa näihin ehdotuksiin siinä tapauksessa, että OECD:n neuvottelut epäonnistuvat, erityisesti covid-19-kriisin ennennäkemättömien olosuhteiden vuoksi, tai harkitsemaan niiden sisällyttämistä OECD:n sopimusten mahdolliseen tulevaan täytäntöönpanoon ja harkitsemaan kaikkia perussopimusten mukaisia vaihtoehtoja, jos yksimieliseen sopimukseen ei päästä;

42.  kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudelleen korkean tason poliittisen vuoropuhelun neuvostossa, valmistelemaan maaperää päätökselle, joka koskee digitaalitalouden verotusta sisämarkkinoilla, kansainvälisten neuvottelujen tuloksesta riippumatta; kehottaa neuvostoa etenemään parlamentin jo hyväksymien lainsäädäntöehdotusten käsittelyssä, jotta voidaan noudattaa EU:n toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatetta;

43.  panee tyytyväisenä merkille 14. tammikuuta 2021 annetun komission alustavan vaikutustenarvioinnin digitaaliverosta; toteaa, että digitalisaatio voi lisätä tuottavuutta ja kuluttajien hyvinvointia mutta että on myös äärimmäisen tärkeää varmistaa, että suuret, pitkälle digitalisoituneet yritykset maksavat oikeudenmukaisen osuutensa yhteiskunnalle; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti, miten digitaalisten toimintojen, liiketoimien, palvelujen tai yritysten soveltamisala, määritelmä ja segmentointi vastaavat kansainvälisiä pyrkimyksiä löytää maailmanlaajuinen ratkaisu;

44.  tunnustaa alustavassa vaikutustenarvioinnissa mainitut seuraavat kolme veropoliittista toimintavaihtoehtoa:

45.  pyytää yksityiskohtaista arviota vaikutuksista, joita kullakin vaihtoehdolla olisi sekä EU:n digitaalistrategiaan että sisämarkkinoihin, sekä mahdollisista kauppakiistoista ja muiden talouden toimijoiden vastatoimista ja mahdollisista heijastusvaikutuksista muille talouden aloille;

46.  kehottaa varmistamaan vahvemman roolin parlamentille lainsäädäntömenettelyissä verotuksen alalla; kehottaa komissiota selvittämään kaikki perussopimusten tarjoamat mahdollisuudet; panee tässä yhteydessä merkille komission 15. tammikuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla” ehdottamasta etenemissuunnitelmasta määräenemmistöäänestyksiin;

Digitaalivero EU:n uutena omana varana

47.  suhtautuu myönteisesti 16. joulukuuta 2020 tehtyyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission väliseen toimielinten sopimukseen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi(14), kun otetaan huomioon yleiskatteisuusperiaate, ja muistuttaa komission oikeudellisesti velvoittavasta sitoumuksesta esittää lainsäädäntöehdotus EU:n digitaaliveron käyttöönotosta omina varoina kesäkuuhun 2021 mennessä; korostaa parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisesti sitovaa sitoumusta noudattaa viipymättä etenemissuunnitelmassa esitettyjä toimia, jotta se voidaan ottaa käyttöön viimeistään 1. tammikuuta 2023;

48.  muistuttaa, että parlamentti on vahvistanut useaan otteeseen useissa mietinnöissä ja päätöslauselmissa suurella enemmistöllä olevansa sitoutunut siihen, että otetaan käyttöön EU:n digitaalivero omina varoina(15);

49.  painottaa, että toimielinten välinen sopimus, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, sitoo neuvostoa, parlamenttia ja komissiota etenemään peruuttamattomasti kohti sellaista EU:n digitaaliveroa, josta tulee kokonaisuudessaan osa EU:n pitkän aikavälin talousarvioita omina varoina ja pitkän aikavälin vakaana tulonlähteenä; korostaa, että riippumatta siitä, määritelläänkö perussäännöt OECD:n vai EU:n tasolla, jäsenvaltioiden digiverotuksesta peräisin olevista tuloista voi ja pitää tulla omia varoja; katsoo, että samaa lähestymistapaa olisi noudatettava myös kaikkien muiden OECD:n tasolla tehtyjen sopimusten tuottamien tulojen osalta;

50.  katsoo, että EU:n digitaaliverosta saatavat tulot liittyisivät erottamattomasti sisämarkkinoiden ja ”digitaalisen unionin” avoimiin rajoihin ja muodostaisivat näin ollen erittäin sopivan ja todellisen perustan EU:n omille varoille; korostaa, että tämän uuden julkisen tulonlähteen ohjaaminen EU:n talousarvioon auttaisi ratkaisemaan useita ongelmia, jotka liittyvät verotuksen vastaavuuteen ja johdonmukaisuuteen;

51.  kehottaa laatimaan verotuksen suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt, joilla pyritään minimoimaan riski siitä, että EU:n kansalaisiin ja kuluttajiin kohdistuu taloudellisia vaikutuksia; on vakuuttunut siitä, että digitaaliveron tuoton muuttaminen EU:n talousarvion omiksi varoiksi auttaisi jakamaan uudelleen ja hajauttamaan kyseiset kustannukset oikeudenmukaisesti EU:n jäsenvaltioiden kesken;

52.  muistuttaa, että EU:n digitaaliveroihin ja/tai OECD:n sääntöihin perustuvia omia varoja ei yleiskatteisuusperiaatteen mukaisesti saa virallisesti korvamerkitä minkään tietyn ohjelman tai rahaston menoihin; muistuttaa, että ne muodostavat yleisen tulonlähteen yhdessä muiden uusien omien varojen kanssa, joiden kokonaismäärän olisi oltava riittävä kattamaan vähintään Next Generation EU -elpymisvälineen takaisinmaksusta aiheutuvat kustannukset; muistuttaa, että kaikki uusista omista varoista saatavat tulot, jotka ylittävät todelliset takaisinmaksutarpeet, palvelevat edelleen EU:n talousarviota yleisinä tuloina;

53.  muistuttaa, että toimielimet toteavat toimielinten välisen sopimuksen liitteessä II olevan G kohdan mukaisesti, että uusien omien varojen korin käyttöönottamisella olisi tuettava unionin menojen riittävää rahoitusta monivuotisessa rahoituskehyksessä;

54.  katsoo, että EU:n digitaaliverosta saatava tuotto on osa uusien omien varojen koria, jonka tuotot riittävät vähintäänkin kattamaan EU:n talousarvion kautta Next Generation EU -elpymisvälineen avustuksista aiheutuvat tulevat takaisinmaksukustannukset (lyhennykset ja korot), joiden odotetaan olevan keskimäärin noin 15 miljardia euroa vuodessa ja enintään 29,25 miljardia euroa vuodessa vuosina 2028–2058 ilman, että joudutaan leikkaamaan EU:n ohjelmia koskevia menoja; toteaa, että tulojen määrän arviot vaihtelevat useista miljardeista euroista useisiin kymmeniin miljardeihin euroihin riippuen useista tekijöistä, kuten veroperusteen tarkasta määritelmästä, verovelvollisesta, verotuspaikasta, laskentatavasta ja verokannasta sekä asiaan liittyvien alojen talouskasvun nopeudesta;

55.  katsoo, että toimielinten välisen sopimuksen etenemissuunnitelman mukaisen uusien omien varojen korin käyttöönotto, mukaan lukien EU:n digitaalivero, lisää EU:n taloudellista riippumattomuutta ja sen kykyä vastata EU:n kansalaisten odotuksiin, jotka koskevat EU:n strategisia poliittisia tavoitteita, kuten oikeudenmukaisia ja vahvoja eurooppalaisia sisämarkkinoita, oikeudenmukaiseen siirtymään perustuvaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja digitalisaatiota, sekä EU:n lisäarvon tuottamista, josta saadaan suuria tehokkuushyötyjä kansallisiin menoihin verrattuna;

56.  muistuttaa, että digitaaliverosta saatavilla tuloilla on osallistuttava elpymisvälineen takaisinmaksuun ja unionin ohjelmiin ja rahastoihin liittyvien menojen rahoittamiseen; vahvistaa tässä yhteydessä, että kaikki jäsenvaltioiden pidättämät digitaaliveron tuotot olisi suhteutettava tiukasti niille aiheutuviin kantokustannuksiin eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa EU:n talousarviolle;

57.  vaatii komissiota ottamaan huomioon parlamentin kannan valmistellessaan lainsäädäntöehdotuksia EU:n digitaaliveron käyttöönottamisesta omina varoina ja tarkistettua päätöstä omista varoista sekä kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotuksen pikaisesti etenemissuunnitelman mukaisesti; kannustaa toimielimiä osallistumaan nopeasti ja rakentavasti omia varoja koskevassa etenemissuunnitelmassa tarkoitettuun ”säännölliseen vuoropuheluun”; kehottaa Eurooppa-neuvostoa tukemaan EU:n määrätietoista johtoasemaa maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä kohti oikeudenmukaisempaa verotusta toteuttamalla nopeita ja määrätietoisia toimia digitaaliveron käyttöönottamiseksi omina varoina vuoden 2021 aikana; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Eurooppa-neuvoston jäsenten 25. maaliskuuta 2021 antamaa julkilausumaa, jossa korostetaan heidän sitoutumistaan näihin pyrkimyksiin;

o
o   o

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) https://www.consilium.europa.eu/media/45917/021020-euco-final-conclusions-fi.pdf (2) https://www.consilium.europa.eu/media/45126/210720-euco-final-conclusions-fi.pdf (3) https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-13350-2020-INIT/fi/pdf (4) Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhteisöveropohjasta (COM(2016)0685), 25. lokakuuta 2016, ja ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683), 25. lokakuuta 2016. (5) Paketti koostuu 21. maaliskuuta 2018 annetusta komission tiedonannosta ”On aika ryhtyä toimiin nykyaikaisen, oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotusstandardin vahvistamiseksi digitaalitalouden alalla” (COM(2018)0146), 21. maaliskuuta 2018 annetusta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotusta koskevien sääntöjen vahvistamisesta (COM(2018)0147), 21. maaliskuuta 2018 annetusta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä (COM(2018)0148) ja 21. maaliskuuta 2018 annetusta komission suosituksesta merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotuksesta (C(2018)1650). (6) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 51. (7) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 79. (8) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 123. (9) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 8. (10) 16. maaliskuuta 2016 julkaistut yhteiset jatkotoimet aiheesta ”lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin” ja TAXE-erityisvaliokunnan päätöslauselmista, 16. marraskuuta 2016 julkaistut jatkotoimet TAXE2-erityisvaliokunnan päätöslauselmalle ja huhtikuussa 2018 julkaistut jatkotoimet PANA-valiokunnan suositukselle ja 27. elokuuta 2019 julkaistut jatkotoimet TAX3-päätöslauselmalle. (11) Hadzhieva, E., ”Impact of Digitalisation on International Tax Matters: Challenges and Remedies”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö A (talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö), helmikuu 2019. (12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0102. (13) The Made In America Tax Plan, 2021, Yhdysvaltain valtiovarainministeriö, s. 12. (14) EUVL L 433I, 22.12.2020, s. 28. (15) Erityisesti 14. maaliskuuta 2018 annettu päätöslauselma Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta (EUVL C 162, 10.5.2019, s. 71), 14. marraskuuta 2018 annettu Euroopan parlamentin väliaikainen mietintö monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021-2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi (EUVL C 363, 28.10.2020, s. 179), 10. lokakuuta 2019 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin (hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0032), 15. toukokuuta 2020 annettu päätöslauselma uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elpymissuunnitelmasta (hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0124), 23. heinäkuuta 2020 annettu päätöslauselma Eurooppa-neuvoston 17.–21 päivänä heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä (hyväksytyt tekstit P9_TA(2020)0206) ja 16. syyskuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0220).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Daphne Caruana Galizian murhasta ja oikeusvaltioperiaatteesta Maltassa (2021/2611(RSP))

P9_TA(2021)0148 B9-0219/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 4, 5, 6, 7, 9 ja 10 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 6, 7, 8, 10, 11, 12 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017(1), 28. maaliskuuta 2019(2) ja 16. joulukuuta 2019(3) antamansa päätöslauselmat oikeusvaltioperiaatteesta Maltassa,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan perustaman demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia käsittelevän seurantaryhmän 15. marraskuuta 2017 lähtien järjestämät kuulemiset, keskustelut ja valtuuskuntien vierailut,

–  ottaa huomioon demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia käsittelevän seurantaryhmän puheenjohtajan ja Maltan pääministerin välisen kirjeenvaihdon, jossa viimeisin kirje on päivätty huhtikuussa 2021,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2293 (2019) Daphne Caruana Galizian murhasta ja oikeusvaltioperiaatteesta Maltassa ja muualla (”Daphne Caruana Galizia’s assassination and the rule of law in Malta and beyond: ensuring that the whole truth emerges”),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeudellisten ja ihmisoikeusasiain komitean 8. joulukuuta 2020 hyväksymän kertomuksen parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2293 (2019) jatkotoimista,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2020 annetun Venetsian komission lausunnon kymmenestä säädöksestä ja lakiehdotuksesta, joilla pannaan täytäntöön lausunnon CDL-AD(2020)006 aiheena olevat lainsäädäntöehdotukset,

–  ottaa huomioon komission oikeusvaltiokertomuksen 2020,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 20. huhtikuuta 2021 asiassa Repubblika v. Il-Prim Ministru antaman tuomion(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; toteaa, että nämä arvot ovat yleismaailmallisia ja yhteisiä kaikille jäsenvaltioille;

B.  toteaa, että oikeusvaltioperiaate ja demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä EU:n perussopimuksissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa vahvistettujen arvojen ja periaatteiden kunnioittaminen ovat unionille ja sen jäsenvaltioille kuuluvia velvoitteita, joita on noudatettava; toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaan unionilla on mahdollisuus toimia suojatakseen perustana olevia yhteisiä arvojaan;

C.  toteaa, että perusoikeuskirja on osa EU:n primaarioikeutta; toteaa, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus vahvistetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa;

D.  ottaa huomioon, että tuomioistuimen riippumattomuus vahvistetaan SEU 19 artiklan 1 kohdassa, perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja että se on demokratiaan kuuluvan vallanjaon periaatteen välttämätön edellytys;

E.  ottaa huomioon, että kun yksi jäsenvaltio kieltäytyy järjestelmällisesti noudattamasta Euroopan unionin perusarvoja ja perussopimuksia, joihin se on vapaasti liittynyt, se vaikuttaa haitallisesti koko Euroopan unioniin;

F.  toteaa, että korruptiota tutkinut toimittaja ja bloginpitäjä Daphne Caruana Galizia sai surmansa 16. lokakuuta 2017 autopommi-iskussa; toteaa, että häntä häirittiin ja hän sai useita uhkauksia uhkaussoittojen, -kirjeiden ja -tekstiviestien muodossa ja että hänen taloonsa tehtiin tuhopolttoisku ja hänen koiransa tapettiin; toteaa, että tunnustuksen tehnyt palkkamurhaaja antoi oikeudenkäynnissä 16. maaliskuuta 2021 todistajanlausunnon, jonka mukaan kaksi vuotta ennen Daphne Caruana Galizian murhaa oli olemassa aikaisempi, erillinen suunnitelma murhata hänet AK-47-kiväärillä;

G.  ottaa huomioon, että Maltan viranomaisten Europolin avustuksella suorittamassa murhatutkinnassa on tunnistettu ja asetettu syytteeseen useita epäiltyjä ja yksi murhan mahdollinen toimeksiantaja, joka on Dubaihin sijoittautuneen 17 Black Ltd. -yhtiön omistaja ja ElectroGas Malta Ltd:n entinen hallituksen jäsen, ja että näihin liittyvät oikeudenkäynnit ovat vireillä; ottaa huomioon, että tutkimuksiin osallistui myös Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI);

H.  ottaa huomioon, että yksi väitetyistä rikoskumppaneista on vihjannut ja tietyt oikeudenkäynnissä esitetyt tallenteet ovat osoittaneet entisen Maltan pääministerin kansliapäällikön olleen osallisena murhan suunnitteluun, rahoittamiseen ja/tai peittämisen yritykseen;

I.  ottaa huomioon, että entinen pääministerin kansliapäällikkö erosi 26. marraskuuta 2019 poliisin kuulusteltua tätä Daphne Caruana Galizian murhasta; ottaa huomioon, että hänet pidätettiin ja hän sai usean liikekumppaninsa kanssa syytteet rahanpesusta, petoksesta, korruptiosta ja väärennyksestä 20. maaliskuuta 2021 erillisessä tapauksessa, joka oli Daphne Caruana Galizian työn aiheena; toteaa, että hänet vapautettiin tutkintavankeudesta takuita vastaan 5. huhtikuuta 2021;

J.  ottaa huomioon, että Maltan silloinen matkailuministeri, entinen energiaministeri, erosi virastaan 26. marraskuuta 2019; ottaa huomioon, että tutkivien journalistien yhteenliittymä on julkaissut yksityiskohtaisen raportin entisen energiaministerin ja entisen pääministerin kansliapäällikön liikesuhteista erääseen kiinalaiseen perheeseen(5); ottaa huomioon, että kyseisellä kiinalaisella perheellä väitetään olleen keskeinen rooli neuvotteluissa, jotka koskivat Kiinan valtion omistaman Shanghai Electric Powerin 380 miljoonan euron investointia Maltan valtion sähköyhtiöön Enemaltaan, ja että se omistaa Dow’s Media Company- ja Macbridge-nimiset yritykset, joista jälkimmäinen aikoi maksaa jopa 2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria panamalaisille yrityksille, jotka ovat entisen energiaministerin ja entisen pääministerin kansliapäällikön määräysvallassa; toteaa, että näiden liiketoimien tutkiminen oli Daphne Caruana Galizian työn keskiössä, kun hänet murhattiin;

K.  ottaa huomioon, että Daphne Caruana Galizian murhasta aloitettiin vuoden 2019 lopulla riippumaton julkinen tutkimus, joka on edelleen käynnissä;

L.  ottaa huomioon, että presidentti armahti yhden meneillään olevassa Daphne Caruana Galizian murhaoikeudenkäynnissä epäiltynä olevan henkilön tämän osallisuudesta erilliseen tapaukseen ja että tämä henkilö antoi valaehtoisen todistajanlausunnon; toteaa kyseisen henkilön vihjanneen, että entinen talousministeri on saattanut osallistua toimittajan tappamista koskevaan suunnitelmaan ja että eräs nykyisen hallituksen ministeri oli osallinen vakavaan rikokseen, mikä käynnisti spekulaatiot vuonna 2010 tapahtuneesta HSBC-pankin Qormissa sijaitsevan pääkonttorin ryöstöyrityksestä, joka johti aseelliseen yhteenottoon poliisin kanssa;

M.  ottaa huomioon, että Maltan oikeus-, tasa-arvo- ja hallintoministeriön entisen kansalaisoikeuksista ja uudistuksista vastaavan parlamentaarisen valtiosihteerin väitetään ottaneen vastaan käteistä Daphne Caruana Galizian murhan teettämisestä syytettynä olevalta henkilöltä sen jälkeen, kun hän väitti toimineensa välittäjänä suunnitellussa kiinteistökaupassa vuonna 2019; toteaa, että kyseinen kiinteistökauppa ei koskaan toteutunut;

N.  ottaa huomioon, että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta Maltassa herättää edelleen vakavia huolenaiheita, kuten komission oikeusvaltiokertomuksessa 2020 todetaan; toteaa, että nykyiset ennaltaehkäisyä, tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskevat vaatimukset ovat selvästi riittämättömät; toteaa, että tämä uhkaa heikentää kansalaisten luottamusta julkisiin elimiin ja johtaa vaarallisiin yhteyksiin rikollisryhmien ja viranomaisten välillä; toteaa, että korruptio on pääasiallinen järjestäytyneen rikollisuuden mahdollistava tekijä; toteaa, että puutteiden korjaamiseksi ja korruptiontorjunnan institutionaalisen kehyksen, myös lainvalvonnan ja syyttäjälaitoksen, lujittamiseksi on käynnistetty rakenneuudistushanke;

O.  toteaa, että toimittajia, kuten tutkivia toimittajia, vastaan nostetaan yhä useammin niin kutsuttuja SLAPP-kanteita eli strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja kanteita, joiden ainoana tarkoituksena on tehdä tyhjäksi heidän työnsä, välttää julkisyhteisön valvonta ja estää viranomaisten joutuminen vastuuseen, millä on hyytävä vaikutus tiedotusvälineiden vapauteen; ottaa huomioon, että Daphne Caruana Galizian murhan aikaan hänen varansa oli jäädytetty turvaamistoimea koskevalla määräyksellä, joka annettiin Maltan entisen talousministerin ja hänen avustajansa nostaman neljän kunnianloukkauskanteen yhteydessä; ottaa huomioon, että nämä tapaukset kuuluivat niiden 42 kunnianloukkauskanteen joukkoon, jotka olivat vireillä häntä vastaan hänen kuolemansa aikaan ja joista yksi oli silloisen pääministerin, kaksi silloisen matkailuministerin ja kaksi silloisen pääministerin kansliapäällikön nostamia;

1.  on syvästi huolissaan Daphne Caruana Galizian murhatutkinnassa ilmenneistä uusimmista paljastuksista ja erityisesti hallituksen ministerien ja poliittisen johdon nimittämien henkilöiden mahdollisesta osallisuudesta; panee merkille murhatutkinnassa saavutetun edistyksen; toistaa kuitenkin, että viimeaikaiset paljastukset herättävät uusia kysymyksiä tapauksesta ja siihen liittyvistä tutkimuksista;

2.  kehottaa Maltan hallitusta ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat resurssit, jotta voidaan saattaa oikeuden eteen sekä kaikki Daphne Caruana Galizian murhaan osalliset henkilöt että hänen ennen murhatuksi tulemistaan paljastamiin muihin parhaillaan tutkittavina oleviin tai ilmoitettuihin tapauksiin osalliset henkilöt; katsoo, että Daphne Caruana Galizian työ on ollut olennaisessa osassa korruption paljastamisessa Maltassa ja että viimeaikaiset tapahtumat asiaan liittyvissä tutkimuksissa vahvistavat riippumattomien tiedotusvälineiden ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan keskeisen merkityksen oikeuden, demokratian ja oikeusvaltion peruspilareina;

3.  toistaa kehotuksensa siitä, että Europolin olisi osallistuttava täysimittaisesti ja jatkuvasti kaikkiin murhatutkinnan osa-alueisiin ja kaikkiin siihen liittyviin tutkimuksiin; kehottaa lisäämään Europolin osallistumista, sillä se tuottaa tuloksia;

4.  on tyytyväinen Daphne Caruana Galizian murhaa koskevan riippumattoman julkisen tutkimuksen jatkamiseen; kehottaa Maltan hallitusta ja toimivaltaisia viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki kyseisen tutkimuksen perusteella annetut suositukset;

5.  on huolissaan siitä, että murhaoikeudenkäynnin yhteydessä on toistuvasti tarjottu ja käytetty presidentin myöntämiä armahduksia; korostaa, että muista rikoksista annetut todistajanlausunnot olisi arvioitava erittäin huolellisesti eikä niitä saisi käyttää siinä tarkoituksessa, että syylliset välttyvät joutumasta täysimääräisesti vastuuseen murhasta; panee kuitenkin merkille, että presidentin myöntämä armahdus ja syyteneuvottelu olivat kaksi niistä tekijöistä, jotka johtivat yhden murhan teettämisestä epäillyn henkilön pidätykseen marraskuussa 2019;

6.  toteaa, että joissakin asiaan liittyvissä rahanpesua ja korruptiota koskevissa tutkinnoissa on edistytty, erityisesti entisen pääministerin kansliapäällikön osalta, vaikkakin huomattavasti myöhässä; korostaa kuitenkin, että viimeisimmät todistajanlausunnot ja paljastukset ovat tuoneet esiin uusia epäilyttäviä tietoja ja mahdollisia rikoksia, ja kehottaa siksi Maltan viranomaisia käynnistämään viipymättä myös näitä tapauksia koskevat tutkinnat ja edistämään niitä, mukaan lukien tutkinnat julkisten viranomaisten mahdollisista yrityksistä salata todisteita ja hankaloittaa tutkintoja ja oikeudenkäyntimenettelyjä;

7.  katsoo, että kaikki korruptio- ja petosväitteet olisi tutkittava ja niistä olisi nostettava syytteet asianmukaisesti ja asiaankuuluvalla tasolla erityisesti, kun ne koskevat korkean tason poliitikkoja, ja myös silloin, kun niihin liittyy ulkomaisten toimijoiden mahdollinen osallisuus; pohtii, onko asianmukaista, että entistä kansalaisoikeuksista ja uudistuksista vastaavaa parlamentaarista valtiosihteeriä vastaan esitettyjä syytöksiä tutkii ainoastaan julkishallinnon ammattietiikasta vastaava asiamies;

8.  toistaa, että Maltan hallituksen on pidettävä järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja toimittajien pelottelun torjuntaa äärimmäisen tärkeänä asiana;

9.  panee merkille, että unionin tuomioistuin totesi 20. huhtikuuta 2021 antamassaan tuomiossa, että vuonna 2016 toteutetulla Maltan perustuslakiuudistuksella käyttöön otetut tuomareiden nimittämistä koskevat säännökset vahvistivat oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja olivat näin ollen EU:n lainsäädännön mukaisia;

10.  pitää erittäin valitettavana, että Maltan tapahtumat ovat vuosien saatossa johtaneet siihen, että oikeusvaltioperiaatteeseen, demokratiaan ja perusoikeuksiin kohdistuu vakavia ja jatkuvia uhkia, muun muassa huolia tiedotusvälineiden vapaudesta, lainvalvonnan ja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta poliittisesta ohjailusta sekä rauhanomaisen kokoontumisen vapaudesta; katsoo, että vallanjakoa koskevia perustuslaillisia takeita olisi edelleen lujitettava; toteaa, että joidenkin komission, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission suositusten toteuttamisen jälkeen Maltan hallitus edistyi oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa; kannustaa Maltan hallitusta jatkamaan pyrkimyksiään lujittaa instituutioitaan;

11.  on erittäin huolissaan joistakin komission oikeusvaltiokertomuksessaan 2020 esittämistä Maltaa koskevista havainnoista, erityisesti syvälle ulottuvasta korruptiosta; suhtautuu siitä huolimatta myönteisesti rakenneuudistushankkeen käynnistämiseen; kehottaa jälleen komissiota hyödyntämään kaikkia käytössään olevia välineitä ja menettelyjä varmistaakseen, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti oikeuslaitosten tehokkaan toiminnan, rahanpesun torjunnan, pankkivalvonnan, julkisten hankintojen ja kaupunkisuunnittelun osalta;

12.  toistaa Maltan viranomaisille esittämänsä kehotuksen panna täysimääräisesti täytäntöön kaikki jäljellä olevat Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, Venetsian komission, lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) ja rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioivan asiantuntijakomitean (Moneyval) suositukset; katsoo, että suositukset, jotka koskevat kansallista parlamenttia ja sen jäseniä, perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutusta ja erityistuomioistuimia, olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön; kehottaa Maltan viranomaisia pyytämään Venetsian komissiolta lausuntoa sen suositusten noudattamisesta; varaa itselleen oikeuden esittää tällainen pyyntö Venetsian komission perussäännön 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan 28 kohdan mukaisesti;

13.  panee merkille, että Daphne Caruana Galizian murhan johdosta käynnistettiin uudistuksia toimittajien suojelun parantamiseksi ja tiedotusvälineiden vapauden puolustamiseksi; korostaa kuitenkin, että Maltan viranomaisten olisi edelleen pyrittävä todistettavissa olevin tavoin vahvistamaan pitkän aikavälin lainsäädännöllisiä ja toimintapoliittisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan kriittisen ja riippumattoman journalismin toimintaympäristö Maltassa sekä poliitikkojen ja virkamiesten vastuu toiminnastaan, erityisesti mitä tulee julkisesti tai verkossa tapahtuvan toimittajien uhkailun, häirinnän, kiusaamisen ja epäinhimillisen kohtelun estämiseen ja niistä rankaisemiseen; kehottaa Maltan hallitusta ratkaisemaan nykyiset huolenaiheet, jotka liittyvät tiedotusvälineiden vapauteen sekä tiedotusvälineiden vapautta sääntelevien viranomaisten ja julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden riippumattomuuteen poliittisesta ohjailusta sekä lisääntyvään vihapuheeseen sosiaalisessa mediassa;

14.  on erittäin huolissaan kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyjen haitallisista vaikutuksista unionin kansalaisuuden eheyteen; muistuttaa viimeaikaisista paljastuksista, jotka koskevat kansalaisuuden myöntämistä koskevien asuinpaikkavaatimusten löyhää tulkintaa sekä välittäjien roolia ja virkamiesten osuutta; kehottaa jälleen Maltan viranomaisia varmistamaan avoimuuden ja lopettamaan sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyt kokonaan niiden muuttamisen sijaan; kehottaa komissiota antamaan asiaa koskevassa rikkomusmenettelyssä perustellun lausuntonsa mahdollisimman pian;

15.  toteaa, että tutkivien toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien suojeleminen on yhteiskunnan elintärkeiden etujen mukaista; panee merkille kansainvälisten ja maltalaisten kansalaisjärjestöjen ja toimittajien keskeisen roolin Daphne Caruana Galiziaa koskevan tutkinnan jatkamisessa; kehottaa Maltan viranomaisia varmistamaan, että toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien henkilökohtaista turvallisuutta, toimeentuloa ja siten riippumattomuutta suojellaan ehdottomasti ja kaikkina aikoina; kehottaa Maltan viranomaisia panemaan nopeasti täytäntöön direktiivin (EU) 2019/1937(6);

16.  kehottaa komissiota ehdottamaan SLAPP-kanteiden vastaista EU:n lainsäädäntöä toimittajien suojelemiseksi haitantekotarkoituksessa nostetuilta oikeusjutuilta; kehottaa Maltan viranomaisia antamaan tällä välin SLAPP-kanteita koskevaa kansallista lainsäädäntöä; korostaa, että tutkivalle journalismille olisi annettava erityinen asema korruption ja hallinnollisten epäkohtien torjumisessa ja taloudellista tai verotuksellista tukea yhteistä hyvää palvelevana työkaluna; korostaa tarvetta nopean toiminnan mekanismeille lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden loukkaustapauksissa sekä rajatylittävän tutkivan journalismin rahastolle;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Maltan tasavallan presidentille.

(1) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 29. (2) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 107. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0103. (4) Tuomio 20. huhtikuuta 2021, Repubblika v. Il-Prim Ministru, C-896/19, ECLI:EU:C:2021:311. (5) ”Special Report: Money trail from Daphne murder probe stretches to China”, Reuters, 29. maaliskuuta 2021. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin petostentorjuntaohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 250/2014 kumoamisesta (05330/1/2021 – C9-0108/2021 – 2018/0211(COD))

P9_TA(2021)0149 A9-0126/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05330/1/2021 – C9‑0108/2021),

–  ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2021)0149),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0386),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9‑0126/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, 12.2.2019, P8_TA(2019)0068.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (uudelleenlaadittu) (12262/1/2020 – C9-0011/2021 – 2017/0237(COD))

P9_TA(2021)0150 A9-0045/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (12262/1/2020 – C9-0011/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. tammikuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0548),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9‑0045/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 197, 8.6.2018, s. 66. (2) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 296.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan puolustusrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1092 kumoamisesta (06748/1/2020 – C9-0112/2021 – 2018/0254(COD))

P9_TA(2021)0151 A9-0120/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06748/1/2020 – C9‑0112/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0476),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9‑0120/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 75. (2) Hyväksytyt tekstit, 18.4.2019, P8_TA(2019)0430.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta ja päätöksen (EU) 2015/2240 kumoamisesta (06789/1/2020 – C9-0109/2021 – 2018/0227(COD))

P9_TA(2021)0152 A9-0119/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06789/1/2020 – C9‑0109/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0119/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 292. (2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 272. (3) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0403.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi ympäristön ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1293/2013 kumoamisesta (06077/1/2020 – C9-0110/2021 – 2018/0209(COD))

P9_TA(2021)0153 A9-0130/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06077/1/2020 – C9‑0110/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 9. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0385),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0130/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 226. (2) EUVL C 461, 21.12.2018, s. 156. (3) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0405.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 389/2012 muuttamisesta sähköisten rekisterien sisällön osalta (COM(2021)0028 – C9-0016/2021 – 2021/0015(CNS))

P9_TA(2021)0154 A9-0121/2021

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2021)0028),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9‑0016/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0121/2021),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 covid-19-pandemiasta Latinalaisessa Amerikassa (2021/2645(RSP))

P9_TA(2021)0155 RC-B9-0239/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) 11. maaliskuuta 2020 antaman julkilausuman, jossa se julisti covid-19:n pandemiaksi,

–  ottaa huomioon WHO:n 30. tammikuuta 2020 antaman julkilausuman, jonka mukaan covid-19-epidemia muodostaa kansainvälisen kansanterveysuhan,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman covid-19-toimenpiteiden vaikutuksesta demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin(1),

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin raportin ”EIB Activity in 2020 – Latin America and the Caribbean”,

–  ottaa huomioon yleisamerikkalaisen terveysjärjestön (Pan American Health Organization) julkaisemat raportit,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2020 julkaistun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportin ”COVID-19 in Latin America and the Caribbean: An overview of government responses to the crisis”,

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 16. syyskuuta 2020 unionin tilasta pitämän puheen,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Josep Borrellin Euroopan unionin puolesta 5. toukokuuta 2020 antaman julkilausuman ihmisoikeuksista koronaviruspandemian aikana,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät maailmanlaajuisista Team Europe -koronavirustoimista,

–  ottaa huomioon 17.–21. heinäkuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät elpymissuunnitelmasta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027,

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät EU:n prioriteeteista YK:ssa ja YK:n 75. yleiskokouksessa aiheesta ”Puolustetaan monenvälisyyttä sekä vahvaa ja tehokasta YK:ta, joka hyödyttää kaikkia”,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman covid-19-pandemian ulkopoliittisista seurauksista(2)

–  ottaa huomioon 5. marraskuuta 2020 annetun EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien julkilausuman kattavasta kahden alueen välisestä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden strategiasta covid-19-pandemian vaikutusten lieventämiseksi,

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetun EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien julkilausuman covid-19-pandemiasta,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(3),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2020 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) yhteisen tiedonannon EU27:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden epävirallisen ministerikokouksen tuloksena,

–  ottaa huomioon vuonna 2021 julkaistun Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (ECLAC) raportin Latinalaisen Amerikan sosiaalisesta näkymästä ”Social Panorama of Latin America 2020”,

–  ottaa huomioon Andorrassa 21. huhtikuuta 2021 pidetyn valtion- ja hallitusten päämiesten 27. iberoamerikkalaisen huippukokouksen ja sen tuloksena annetun julistuksen,

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antamat vuosittaiset kertomukset,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0204/2020),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen vuodelta 2007 ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevan YK:n julistuksen vuodelta 1998,

–  ottaa huomioon itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169, joka hyväksyttiin 27. kesäkuuta 1989,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin António Guterresin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n maaliskuussa 2020 antamat julkilausumat maiden vastaisten pakotteiden poistamisesta pandemian torjumiseksi,

–  ottaa huomioon esitelmän, jonka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet piti 15. huhtikuuta 2021 Fiocruzissa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen väliset suhteet ovat strategisesti ratkaisevan tärkeät; ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on yksi covid-19:n pahiten koettelemista alueista; ottaa huomioon, että Latinalaisessa Amerikassa elää 8,4 prosenttia maailman väestöstä mutta maanosan osuus koronaviruksen maailmanlaajuisesti aiheuttamista kuolemista on tällä hetkellä yli viidennes;

B.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian johdosta toteutetut toimet ovat vaihdelleet maailmanlaajuisesti ja näin on myös Latinalaisessa Amerikassa; ottaa huomioon, että kaikki maat ovat julistaneet yleisen poikkeustilan;

C.  katsoo, että nyt ensisijaisena tavoitteena on oltava luottamuksen palauttaminen siihen, että monenväliset instituutiot pystyvät tuottamaan maailmanlaajuisia vastauksia, ja toteaa, että tähän on pyrittävä edistämällä keskusteluja kauppaa ja terveyttä koskevasta WTO:n aloitteesta covid-19-pandemian ja siihen liittyvien lääkintätarvikkeiden osalta;

D.  toteaa, että covid-19-pandemian tuhoisat vaikutukset Atlantin molemmin puolin edellyttävät tiivistä yhteistyötä WTO:n, WHO:n, YK:n toimielinten ja Maailmanpankin välillä, mikä on olennaisen tärkeää kriisin ratkaisemiseksi ja solidaarisuuden takaamiseksi; katsoo, että tarvitaan maailmanlaajuisia ja koordinoituja toimia, jotta voidaan vastata sellaisen kestävän, vihreän ja digitaalisen elpymisen suuriin haasteisiin, joka on myös osallistava, oikeudenmukainen ja palautumis- ja kestokykyinen;

E.  ottaa huomioon, että pandemian vaikutukset ja sen johdosta toteutetut toimet ovat lisänneet alueen maiden likviditeettitarpeita hätätilanteeseen vastaamiseksi; ottaa huomioon, että nämä tekijät ovat johtaneet velkatason nousuun ja hallitusten julkiset menot ovat kasvaneet ja ne ovat vaarassa joutua vararikkoon; katsoo, että likviditeetin parempi saanti ja velan vähentäminen on kytkettävä keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystavoitteisiin ja siten aloitteisiin, joilla pyritään parantamaan kehitystä;

F.  ottaa huomioon, että Covax-mekanismin yhteydessä on tähän mennessä annettu noin 38 miljoonaa rokoteannosta, ja toteaa, että mekanismia koordinoi Maailman rokoteallianssi (GAVI), epidemioiden torjuntaa edistävä kansainvälinen yhteenliittymä (CEPI) ja WHO; ottaa huomioon, että Covax-mekanismin yhteydessä tarvitaan selvästi enemmän tuotanto- ja jakelukapasiteettia;

G.  ottaa huomioon, että Covax-mekanismin ensimmäisellä rokotuskierroksella on mukana 31 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata, jotka saavat tulevina kuukausina yli 27 miljoonaa rokoteannosta;

H.  ottaa huomioon, että Covax-mekanismin tavoitteena on edistää turvallisten, korkealaatuisten, tehokkaiden ja kohtuuhintaisten rokotteiden maailmanlaajuista saatavuutta ja varmistaa se; huomauttaa, että vuodeksi 2021 Covax-mekanismi on varmistanut rokotteet vain 20 prosentille maailman väestöstä ja siksi rokotteiden tuotantoa ja jakelua sekä Euroopassa että Latinalaisessa Amerikassa on lisättävä;

I.  ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka oli vuoden 2020 alussa maailman epätasa-arvoisin alue ja että tilanne on vain pahentunut pandemian aikana; ottaa huomioon, että vuoden 2020 loppuun mennessä köyhien määrä nousi 209 miljoonaan eli 22 miljoonaa ihmistä lisää joutui köyhyyteen ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kasvoi 8 miljoonalla ja on nyt 78 miljoonaa; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian seurauksena alueen epätasa-arvoa mittaavat indeksit heikkenivät yhdessä ennen kaikkea naisten työllisyysasteen ja työvoimaosuuden kanssa huolimatta sosiaalista suojelua koskevista hätätilatoimenpiteistä, joita maat ovat toteuttaneet ilmiön pysäyttämiseksi;

J.  ottaa huomioon, että covid-19 vaikuttaa suhteettomasti matalan ja keskitulotason maihin ja kehitysmaihin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naisiin ja tyttöihin, ikääntyneisiin, vähemmistöihin ja alkuperäisyhteisöihin, mikä heikentää terveys- ja kehityshyötyjä ja haittaa siten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

K.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama kriisi on pahentanut sukupuolten epätasa-arvoa; ottaa huomioon, että Latinalaisessa Amerikassa sukupuoleen perustuvan väkivallan määrä on yksi maailman suurimmista ja luvut ovat kasvaneet pandemian aikana, kun sulkutoimet ovat johtaneet perheväkivallan, raiskausten ja naismurhien huomattavaan lisääntymiseen; ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ei pidetty ensisijaisen tärkeänä asiana pandemian aikana, mikä on vakava este oikeudelle terveyteen ja vaarantaa naisten ja tyttöjen hengen alueella;

L.  ottaa huomioon, että covid-19 on koetellut voimakkaasti alkuperäiskansoja, koska puhtaan veden, sanitaation, terveyspalvelujen ja sosiaalietuuksien saanti on riittämätöntä ja kulttuuriin sopivia mekanismeja, joilla suojeltaisiin heidän oikeuksiaan terveyteen ja toimeentuloon, ei ole;

M.  ottaa huomioon, että joissakin Latinalaisen Amerikan maissa, kuten monissa muissakin osissa maailmaa, covid-19-pandemiaa on käytetty myös verukkeena tukahduttamiselle sekä poliittista oppositiota ja kansalaisyhteiskunnan kokoontumisia ja toimia koskevien suhteettomien rajoitusten asettamiselle; ottaa huomioon, että hallitusten toimenpiteet ovat usein heikentäneet kaikkia perusihmisoikeuksia, myös kaikkein epävarmimmissa tilanteissa olevien kansalaisoikeuksia, poliittisia oikeuksia sekä sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia oikeuksia; ottaa huomioon, että covid-19-rajoitukset ovat vaikuttaneet myös sananvapauteen;

N.  ottaa huomioon, että toimittajien työ alueella on hankaloitunut covid-19-pandemiaan liittyvien toimenpiteiden vuoksi, koska fyysistä pääsyä tietoihin on rajoitettu ja yhteydet viranomaisiin ovat vähentyneet, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti toimittajien roolia yhä yleistyvän disinformaation torjunnassa; ottaa huomioon, että verkossa oleva disinformaatio, valeuutiset ja valetiede ovat olleet merkittävä pandemiaa edistävä tekijä Latinalaisessa Amerikassa ja tämä on osa Maailman terveysjärjestön määrittelemää infodemiaa; ottaa huomioon, että esimerkkeinä voidaan mainita erilaiset puoskarit ja covid-19-ihmelääkkeet ja tiettyihin yhteisöihin ja vähemmistöihin kohdistetut poliittiset hyökkäykset ja vihakampanjat; ottaa huomioon, että sosiaalisella medialla on ollut merkittävä rooli disinformaation ja valetieteen levittämisessä;

O.  ottaa huomioon, että joitakin hallituksia on arvosteltu erityisesti siitä, että ne ovat kulkeneet covid-19-pandemian yhteydessä vaarallisia poliittisia polkuja ja vastustaneet alueellisia ja paikallisia terveysaloitteita, myös uhanneet lähettää armeijan hillitsemään paikallisia sulkutoimia ja rajoituksia, ja niitä on syytetty WHO:n keskeisten ohjeiden, pandemian hallintaa koskevien parhaiden käytäntöjen ja tieteelliseen tietoon perustuvien kansanterveyttä koskevien suuntaviivojen huomiotta jättämisestä;

1.  toistaa syvän huolensa covid-19-pandemian tuhoisista vaikutuksista sekä Euroopassa että Latinalaisessa Amerikassa ja ilmaisee solidaarisuutensa kaikille uhreille ja heidän perheilleen sekä kaikille niille, joihin terveys-, talous- ja sosiaalikriisi on vaikuttanut;

2.  ilmaisee syvän kiitollisuutensa terveydenhuollon työntekijöille, jotka työskentelevät alueella koronavirusuhan aiheuttamien suurten paineiden ja riskien alaisena;

3.  kehottaa molempien alueiden hallituksia, EU:n toimielimiä ja Latinalaisen Amerikan yhdentymiselimiä tehostamaan kahden alueen välistä yhteistyötä ja parantamaan valmius- ja reagointivalmiuksia, suojaa ansiotulojen menetykseltä sekä perusterveydenhuollon saatavuutta ja hallinnoimaan tehokkaasti laajoja rokotussuunnitelmia;

4.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä apua tarvitsevien Latinalaisen Amerikan maiden viranomaisten kanssa ja ottamaan käyttöön EU:n pelastuspalvelumekanismin ja muuta solidaarisuusrahoitusta monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 puitteissa pandemian torjumiseksi; kehottaa lisäksi komissiota hyödyntämään Horisontti Eurooppa ‑ohjelmaa ja muita EU:n ohjelmia ja rahastoja Latinalaisen Amerikan maiden ja EU:n välisen tieteellisen yhteistyön edistämiseksi erityisesti terveyden ja innovoinnin aloilla; suhtautuu myönteisesti alueellista terveysalan yhteistyötä koskeviin uusiin aloitteisiin, kuten kansainvälisen tartuntatauti-instituutin perustamiseen;

5.  kehottaa kaikkia maita ja hallituksia varmistamaan rokotteiden maksuttoman saatavuuden koko väestölle ilman aiheetonta viivytystä, varmistamaan rokotteiden riittävän saatavuuden, edistämään niiden tasapuolista saatavuutta ja etenemään mahdollisimman nopeasti meneillään olevissa rokotuskampanjoissa; ehdottaa siksi aluetason ja/tai aluetasoa alempien koordinointimekanismien vahvistamista, jotta voidaan yksinkertaistaa rokotteiden hankintaa ja tehokasta jakelua ja tehostaa tutkimusta niiden kehittämisen ja tuotannon tukemiseksi;

6.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään toimia Covax-mekanismin jakelukapasiteetin vahvistamiseksi ja tukemaan Covaxin ennakkohankintasitoumuksen täysimääräistä rahoittamista;

7.  toteaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on johtava rooli pyrkimyksissä varmistaa turvallisten ja tehokkaiden rokotteiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen saatavuus matalan ja keskitulotason maissa Covax-mekanismin avulla, mukaan lukien äskettäinen ilmoitus 500 miljoonan euron lisärahoitusosuudesta, jolloin EU:n rahoitusosuus Covaxille on yhteensä miljardi euroa suorina avustuksina ja takuina; toteaa, että komissio, Euroopan investointipankki ja EU:n jäsenvaltiot ovat luvanneet Covax-mekanismiin yli 2,2 miljardia euroa, mikä tekee EU:sta yhden Covaxin suurimmista rahoittajista;

8.  kehottaa Latinalaisen Amerikan maita asettamaan rokotteita kaikkien saataville maahanmuuttajastatuksesta riippumatta, toteuttamaan kiireellisiä toimia, joilla tehostetaan rokotteiden jakamista laittomille muuttajille ja pakolaisille sekä epävirallisella sektorilla työskenteleville ja epävirallisissa asutuskeskuksissa asuville, ja sallimaan, että henkilöt, joilla ei ole kansallista henkilötodistusta, voivat rekisteröityä rokotuksia varten ilman hallinnollisia viiveitä; pitää tässä yhteydessä myönteisinä toimia, joista voidaan mainita väliaikaisen suojeluaseman tarjoaminen venezuelalaisille muuttajille Kolumbiassa tai Venezuelasta pakeneville ihmisille tarkoitettu vastaanotto-ohjelma ”Operação Acolhida” Brasiliassa;

9.  panee merkille, että WHO:n mukaan useilla alueen mailla on mahdollista covid-19-rokotteiden tuotantokapasiteettia, jota voitaisiin lisätä teknologian siirron myötä;

10.  kehottaa hallituksia varmistamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen covid-19-rajoituksia sovellettaessa; pyytää varmistamaan, että terveysuhkiin vastaamiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat oikeasuhteisia, tarpeellisia ja syrjimättömiä; tuomitsee pandemian aikana toteutetut sortotoimet, vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja väestöön kohdistuvat väärinkäytökset, kuten valtion ja turvallisuusjoukkojen liiallisen voimankäytön;

11.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä tehostamaan verkossa esiintyvän disinformaation, valeuutisten ja valetieteen torjuntaa; kehottaa molempien alueiden hallituksia ja kansainvälisiä järjestöjä tekemään yhteistyötä verkkoalustojen kanssa, jotta voidaan löytää tehokkaita ratkaisuja infodemian torjumiseksi; suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin tukemaan PortalCheck.org-portaaliin, joka on faktantarkistajille tarkoitettu uusi tietokanta Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla ja jolla pyritään torjumaan covid-19:ään liittyvää disinformaatiota; toteaa kuitenkin, että hallitusten olisi pidättäydyttävä käyttämästä disinformaation torjuntaa siihen, että ne tukahduttavat poliittista puhetta ja rajoittavat kansalaisten perusvapauksia;

12.  kehottaa komissiota ja EUH:ta sitoutumaan erityisesti osaamisen siirtoon ja kriisinhallintatoimiin ja -suunnitteluun EU:n nykyisten lainsäädäntöehdotusten, kuten rajat ylittäviä terveysuhkia koskevan asetuksen, pohjalta, jotta Latinalaisen Amerikan maita voidaan auttaa valmistautumaan paremmin mahdollisiin tuleviin pandemioihin;

13.  pitää valitettavana, että covid-19-pandemia on politisoitunut voimakkaasti ja jotkut valtion- ja hallitusten johtajat ovat kieltäneet koko ongelman ja vähätelleet tilanteen vakavuutta, ja kehottaa poliittisia johtajia toimimaan vastuullisesti, jotta estetään tilanteen paheneminen entisestään; pitää pandemiaan liittyviä disinformaatiokampanjoita huolestuttavina ja kehottaa viranomaisia tunnistamaan tällaisia toimia toteuttavat tahot ja käynnistämään niitä vastaan oikeustoimia;

14.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä kaikkia Latinalaisen Amerikan valtioita tukemaan Kansainvälisen valuuttarahaston erityisnosto-oikeuksien laajamittaista liikkeeseenlaskua alueen maiden maksuvalmiuden lisäämiseksi mahdollisimman edullisella tavalla ja tukemaan G20-ryhmän DSSI-aloitteen (aloite velanhoidon keskeyttämisestä) soveltamisen laajentamista keskitulotason maihin;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Latinalaisen Amerikan maiden viranomaisille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0307. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0322. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Boliviasta ja entisen presidentin Jeanine Añezin ja muiden viranhaltijoiden pidättämisestä (2021/2646(RSP))

P9_TA(2021)0156 RC-B9-0244/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Bolivian tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 23. lokakuuta 2020 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Bolivian yleisvaaleista ja korkean edustajan tiedottajan 14. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman Bolivian viimeaikaisista tapahtumista,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan (ACHR) 16. maaliskuuta 2021 antaman lehdistötiedotteen oikeudenmukaista menettelyä ja oikeussuojan saatavuutta koskevien Amerikan normien noudattamisesta Boliviassa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 13. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman Boliviasta,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön (OAS) pääsihteeristön 15. ja 17. maaliskuuta 2021 antamat julkilausumat Bolivian tilanteesta,

–  ottaa huomioon Bolivian poliittisen perustuslain,

–  ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen (San Josén sopimus),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Bolivian poliittinen ja sosiaalinen tilanne on edelleen erittäin huolestuttava 20. lokakuuta 2019 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen; ottaa huomioon, että ainakin 35 ihmistä kuoli ja 833 loukkaantui laajalle levinneiden ja väkivaltaisten mielenosoitusten yhteydessä, ja monia muita pidätettiin vastoin oikeudenmukaisen menettelyn sääntöjä, samalla kun raportoitiin laajalle levinneistä ihmisoikeusloukkauksista ja väärinkäytöksistä; ottaa huomioon, että presidentti Evo Morales erosi virastaan ja lähti maasta; ottaa huomioon, että useat eroamiset johtivat valtatyhjiöön ja senaatin toinen varapuheenjohtaja Jeanine Áñez ryhtyi hoitamaan väliaikaisen presidentin tehtäviä perustuslain mukaisesti; ottaa huomioon, että Bolivian perustuslakituomioistuin (TCP) tuki Jeanine Áñezia väliaikaisena presidenttinä;

B.  ottaa huomioon, että Jeanine Ánez ja väliaikaiset viranomaiset toteuttivat perustuslaillisen toimeksiantonsa mukaisesti tarvittavat toimet järjestääkseen uudet demokraattiset, osallistavat, avoimet ja oikeudenmukaiset vaalit lokakuussa 2020 covid-19-pandemian aiheuttamista haasteista huolimatta; ottaa huomioon, että MAS-puolueen Luis Arce voitti presidentinvaalit ja että Jeanine Áñez sekä kansainvälinen yhteisö, Euroopan unioni mukaan lukien, tunnustivat vaalivoiton, millä varmistettiin avoin ja rauhanomainen vallansiirto;

C.  ottaa huomioon, että viime kuukausina on vahvistettu useiden MAS:n kannattajia koskevien oikeudenkäyntien peruuttaminen tai lopettaminen, kun taas MAS:n hallitusta vastustavien poliitikkojen oikeudellisen vainon uhka on lisääntynyt; ottaa huomioon, että 18. helmikuuta 2021 hyväksyttiin epämääräinen asetus 4461, jolla myönnettiin yleinen armahdus presidentti Arcen hallituksen kannattajille, jotka olivat Áñezin hallinnon aikana syytteessä lokakuussa 2019 alkaneeseen poliittiseen kriisiin liittyvistä rikoksista;

D.  ottaa huomioon, että 13. maaliskuuta 2021 Jeanine Áñez, kaksi hänen ministeriään, entinen energiaministeri Rodrigo Guzmán ja entinen oikeusministeri Álvaro Coimbra, sekä muita henkilöitä, jotka muodostivat väliaikaisen hallituksen vuosina 2019–2020, pidätettiin syytettyinä ”terrorismista, kansankiihotuksesta ja salaliitosta” sekä osallistumisesta vallankaappaukseen vuonna 2019; ottaa huomioon, että heidän tutkintavankeutensa on pidentynyt kuuteen kuukauteen ja että entistä presidentti Añezia odottaa 24 vuoden vankeus, jos hänet tuomitaan; ottaa huomioon, että kolmesta muusta entisestä ministeristä on annettu pidätysmääräys; ottaa huomioon, että entiseltä presidentiltä Jeanine Áñezilta evättiin pidätyksen alussa lääketieteellinen apu;

E.  ottaa huomioon, että syyttäjät nostivat syytteet MAS:n entisen kongressin jäsenen tekemän valituksen perusteella ja väittävät, että edellä mainitut henkilöt edistivät, johtivat ja tukivat järjestöjä, joiden tavoitteena oli rikkoa Bolivian ”perustuslaillinen järjestys”, ja olivat jäseninä tällaisissa järjestöissä; ottaa huomioon, että syyttäjät syyttivät Jeanine Áñezia väliaikaisena presidenttinä mutta ei siviilinä tai muun julkisen tehtävän hoitajana; ottaa huomioon, että vuoden 2009 perustuslain 159 pykälän 11 momentissa, 160 pykälän 6 momentissa, 161 pykälän 7 momentissa ja 184 pykälän 4 momentissa sekä 8. lokakuuta 2010 annetussa laissa säädetään erityisestä menettelystä presidentin, varapresidentin ja korkeiden virkamiesten tuomitsemiseksi eri tuomioistuimissa; ottaa huomioon, että presidentti Áñezia koskeva oikeudenkäyntimenettely, jota seuraa syyttäminen, ei ole Bolivian perustuslain mukainen; ottaa huomioon, että syytteiden liitteenä olevissa asiakirjoissa esitetyt todisteet vaikuttavat epäselviltä;

F.  ottaa huomioon, että näistä rikoksista syytteessä olevat väittävät, että heitä vainotaan; toteaa, että tähän mennessä pidätetyiksi joutuneet väittävät, että heille ei ilmoitettu asianmukaisesti syytteistä, vaikka yleisen syyttäjän virasto korosti, että pidätysmääräykset annettiin lain mukaisesti ja loukkaamatta pidätettyjen oikeuksia; ottaa huomioon, että oikeusasiamies päätti seurata Bolivian poliisin ja syyttäjänviraston toimia varmistaakseen, että asianmukaista menettelyä ja pidätettyjen oikeutta puolustukseen kunnioitetaan;

G.  ottaa huomioon, että Amerikan maiden demokratian peruskirjan 3 artiklassa julkisen vallan eriyttäminen ja riippumattomuus määritellään edustuksellisen demokratian olennaiseksi osaksi; ottaa huomioon, että San Josén sopimuksen 8 artiklassa korostetaan oikeudellisia takeita ja oikeudenmukaista menettelyä; ottaa huomioon, että useat kansainväliset järjestöt ovat ilmaisseet huolensa oikeudellisten mekanismien väärinkäytöstä Boliviassa ja siitä, että hallitseva puolue käyttää niitä yhä useammin sortovälineinä; ottaa huomioon, että vastavalittu presidentti Arce lupasi, että hänen hallintonsa aikana syyttäjiä ja tuomareita ei painosteta poliittisesti;

H.  ottaa huomioon, että jatkuvat ilmoitukset riippumattomuuden puutteesta, laajalle levinneestä poliittisesta ohjauksesta ja korruptiosta heikentävät Bolivian oikeusjärjestelmän uskottavuutta;

I.  ottaa huomioon, että IACHR on korostanut, että tietyt Bolivian terrorismin vastaiset lait ovat laillisuusperiaatteen vastaisia, koska niihin sisältyy muun muassa terrorismin tyhjentävä määritelmä, joka on väistämättä liian laaja tai epämääräinen; katsoo, että valtioiden olisi kunnioitettava laillisuusperiaatetta rikosten määrittelyssä; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimelle esitetyt valitukset, joissa vaaditaan, että kansankiihotusta koskeva rikoslain 123 pykälä ja terrorismia koskeva 133 pykälä olisi julistettava perustuslain vastaisiksi, koska niiden väitetään rikkovan Amerikan ihmisoikeussopimusta ja Bolivian perustuslakia, odottavat perustuslakituomioistuimen ratkaisua;

J.  ottaa huomioon, että EU on Bolivian pitkäaikainen kumppani ja että sen olisi tuettava edelleen Bolivian demokraattisia instituutioita, oikeusvaltion vahvistamista, ihmisoikeuksia sekä maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä; ottaa huomioon, että EU:lla on ollut merkittävä rooli välittäjänä maan rauhoittamisessa vuosina 2019 ja 2020 ja vaalien tukemisessa;

1.  tuomitsee entisen väliaikaisen presidentin Áñezin, hänen kahden ministerinsä ja muiden poliittisten vankien mielivaltaiset ja laittomat pidätykset; kehottaa Bolivian viranomaisia vapauttamaan heidät välittömästi ja luopumaan heitä vastaan poliittisista syistä nostetuista syytteistä; kehottaa luomaan avoimen ja puolueettoman oikeudenkäyttöjärjestyksen, jossa ei ole poliittista painostusta, ja vaatii viranomaisia antamaan kaiken tarvittavan lääkintäavun pidätettyjen hyvinvoinnin varmistamiseksi;

2.  korostaa, että entinen presidentti Áñez täytti Bolivian perustuslain mukaisen velvollisuutensa senaatin toisena varapuhemiehenä täyttäessään presidentin viran, joka oli jäänyt tyhjäksi entisen presidentin Evo Moralesin erottua väkivaltaisten mielenosoitusten johdosta; toteaa, että mielenosoitusten syynä oli vaalivilppiyritys; korostaa, että Bolivian monikansallinen tuomioistuin hyväksyi vallansiirron Jeanine Áñezille; katsoo, että 18. lokakuuta 2020 järjestetyt vaalit saatiin vietyä läpi ilman välikohtauksia ja täydellisin demokraattisin takein;

3.  on huolissaan Bolivian oikeusjärjestelmän riippumattomuuden ja puolueettomuuden puutteesta sekä rakenteellisten ongelmien yleisyydestä; toteaa, että riippumattomuuden puute vaikuttaa oikeussuojan saatavuuteen ja yleisemmin heikentää kansalaisten luottamusta kansalliseen oikeusjärjestelmään; tuomitsee oikeuslaitokseen kohdistetun poliittisen painostuksen poliittisten vastustajien vainoamiseksi ja korostaa, että on tärkeää säilyttää oikeudenmukaista menettelyä koskevat takeet ja varmistaa, että oikeuslaitos on vapaa kaikesta poliittisesta painostuksesta; korostaa, että uhrit ansaitsevat todellisen ja puolueettoman oikeuden ja että kaikki syylliset olisi saatettava vastuuseen ilman armahduksia heidän poliittisten mielipiteidensä vuoksi; kehottaa kunnioittamaan täysimääräisesti vallankäytön elementtien riippumattomuutta ja noudattamaan täyttä avoimuutta kaikissa oikeudenkäynneissä;

4.  korostaa, että kaikissa oikeudenkäynneissä on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisessä oikeudessa vahvistettua oikeudenmukaisen menettelyn periaatetta; korostaa, että niiden olisi tarjottava oikeudelliset takeet, joilla varmistetaan oikeusturva ja oikeussuojan saatavuus osana riippumatonta ja puolueetonta oikeusjärjestelmää, johon muut valtion toimielimet eivät puutu;

5.  kehottaa Boliviaa toteuttamaan viipymättä oikeusjärjestelmän rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia, erityisesti sen kokoonpanon osalta, jotta voidaan taata oikeudenmukaiset ja uskottavat oikeudenkäynnit, puolueettomuus ja oikeudenmukaiset menettelyt; kehottaa Bolivian hallitusta puuttumaan maassa laajalle levinneeseen korruptioon; kehottaa Bolivian hallitusta muuttamaan kansankiihotukseen ja terrorismiin liittyviä rikoslain pykäliä, joissa on liian laajoja terrorismin määritelmiä, jotka mahdollisesti aiheuttavat laillisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden rikkomista;

6.  kehottaa Bolivian syyttäjänvirastoa käynnistämään uudelleen tutkimuksen, joka koskee Moralesin hallituksen väitettyä julkisten varojen kanavoimista Neurona-konsulttiyritykselle 1,6 miljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä sääntöjenvastaisten maksujen kautta;

7.  muistuttaa, että Bolivian toimielinjärjestelmässä on välttämättä tehostettava toimivia vuoropuhelun kanavia demokraattisten arvojen, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi; kehottaa Bolivian viranomaisia johtamaan sovintoprosessia, jolla pyritään purkamaan Bolivian yhteiskunnassa piilevät jännitteet ja vihamielisyydet;

8.  ilmaisee huolensa Boliviassa vuodesta 2019 lähtien jatkuneesta ja pahenevasta vaikeasta sosiaalisesta ja poliittisesta tilanteesta ja pitää erittäin valitettavana tragediaa, joka on kohdannut kaikkia kaikkiin osapuoliin kuuluvia Bolivian levottomuuksien uhreja; korostaa, että on tärkeää ehdottomasti säilyttää valtion täysin laillisesti monietninen ja monikielinen luonne; kehottaa Boliviaa toteuttamaan rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia, mukaan lukien riippumattoman ja puolueettoman oikeusasiamiehen nimittäminen, jotta voidaan puuttua maassa syntyneiden kriisien perimmäisiin syihin;

9.  katsoo, että EU:n ja Bolivian olisi jatkettava ja tehostettava sitoutumistaan ja vuoropuheluaan GSP+-neuvottelujen yhteydessä, koska Bolivia on ainoa Andien yhteisön maa, jolla ei ole sopimusta EU:n kanssa; katsoo, että EU:n olisi jatkettava Bolivian tukemista ja oltava valmis sitoutumaan vielä enemmän edellyttäen, että tilanteen parantamiseksi toteutetaan selkeitä toimia ja että demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Bolivian hallitukselle, Bolivian monikansalliselle perustuslakituomioistuimelle, Amerikan valtioiden järjestölle, Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnalle, Andien parlamentille ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0077.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 jumalanpilkkalaeista Pakistanissa, erityisesti Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin tapauksesta (2021/2647(RSP))

P9_TA(2021)0157 RC-B9-0254/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pakistanista ja erityisesti 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnonvapaudesta Pakistanissa(1), 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman äskettäisestä kristittyihin kohdistetusta väkivallasta ja vainoamisesta, etenkin Maaloulassa (Syyria) ja Peshawarissa (Pakistan), sekä pastori Saeed Abedinin tapauksesta (Iran)(2), 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Pakistanista: viimeaikaiset vainot(3), 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Pakistanin jumalanpilkkalainsäädännöstä(4) ja 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Pakistanista ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta ja kuolemanrangaistuksesta(5),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja erityisesti sen 6, 18 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan Rupert Colvillen huomautukset ja erityisesti hänen 8. syyskuuta 2020 antamansa Pakistania koskevan lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Pakistanista,

–  ottaa huomioon vuonna 2019 hyväksytyn EU:n ja Pakistanin strategisen toimintasuunnitelman, jossa vahvistetaan yhteisesti sovittu perusta keskinäiselle yhteistyölle, joka koskee sellaisia painopisteitä kuin demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeudet,

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. helmikuuta 2020 antaman yhteisen kertomuksen yleisestä tullietuusjärjestelmästä vuosina 2018–2019 (JOIN(2020)0003) ja erityisesti siihen liittyvän kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa edistävän EU:n erityisen kannustusmenettelyn (GSP+) Pakistania koskevan arvioinnin (SWD(2020)0022),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Pakistanin kiistanalaiset jumalanpilkkalait ovat olleet voimassa vuodesta 1986 nykyisessä muodossaan, jossa profeetta Muhammediin kohdistuvasta jumalanpilkasta saa kuolemanrangaistuksen tai elinkautisen vankeusrangaistuksen;

B.  ottaa huomioon, että vaikka Pakistanin jumalanpilkkalait eivät ole koskaan johtaneet virallisiin teloituksiin, ne yllyttävät syytettyinä oleviin henkilöihin kohdistuvaan häirintään ja väkivaltaan sekä murhiin; ottaa huomioon, että jumalanpilkasta syytettyjen henkilöiden on pelättävä henkensä puolesta riippumatta oikeuskäsittelyn tuloksesta; toteaa, että on yleisesti tiedossa, että Pakistanin jumalanpilkkalakeja käytetään usein väärin esittämällä perättömiä syytöksiä, jotka palvelevat niiden esittäjien henkilökohtaisia etuja;

C.  ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalakien vuoksi uskonnollisten vähemmistöjen on vaarallista ilmaista itseään vapaasti tai harjoittaa avoimesti uskonnollista toimintaa; toteaa, että ne ovat kylväneet Pakistanin yhteiskuntaan pelkoa sen sijaan, että niillä suojeltaisiin uskonnollisia yhteisöjä; huomauttaa, että kaikki yritykset uudistaa lakeja tai niiden soveltamista ovat kariutuneet uhkauksiin ja salamurhiin; toteaa, että yrityksiin keskustella näistä kysymyksissä tiedotusvälineissä – niin verkossa kuin verkon ulkopuolella – vastataan usein uhkailulla ja häirinnällä, myös viranomaisten taholta;

D.  ottaa huomioon, että vankilassa on parhaillaan useita kymmeniä ihmisiä – muslimeja, hinduja, kristittyjä ja muita – jumalanpilkkasyytteiden perusteella; ottaa huomioon, että useat jumalanpilkasta syytetyt henkilöt ovat joutuneet vihaisen väkijoukon surmaamiksi; ottaa huomioon, että Pakistanin tuomioistuinjärjestelmään kohdistuu valtavia paineita; toteaa, että oikeuskäsittelyt kestävät usein vuosikausia ja niillä on tuhoisa vaikutus viattomiin pakistanilaisiin sekä heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä;

E.  ottaa huomioon, että verkossa ja verkon ulkopuolella esitetyt ”jumalanpilkkaa” koskevat syytökset ovat lisääntyneet Pakistanissa hälyttävästi viime vuoden aikana; toteaa, että monet näistä syytöksistä kohdistuvat ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin, taiteilijoihin ja yhteiskunnan marginalisoiduimpiin ihmisiin; ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalakeja käytetään yhä enemmän henkilökohtaiseen tai poliittiseen välienselvittelyyn, mikä loukkaa oikeutta uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen sekä mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen;

F.  toteaa, että jumalanpilkkatapauksia Pakistanissa koskevissa oikeudellisissa menettelyissä on paljon puutteita; ottaa huomioon, että tuomitsemiskynnys on alhainen ja oikeusviranomaiset hyväksyvät väitteet usein kritiikittä; ottaa huomioon, että syytetyt oletetaan usein syyllisiksi ja heidän on osoitettava syyttömyytensä eikä päinvastoin;

G.  toteaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus koskee sekä uskontokuntiin kuuluvia että ateisteja, agnostikkoja ja uskonnottomia;

H.  ottaa huomioon, että Pakistan on osapuolena asiaa koskevissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa YK:n yleissopimuksessa, jotka sisältävät määräyksiä oikeudesta elämään, oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdenvertaisuudesta lain edessä ja syrjimättömyydestä;

I.  toteaa, että oikeudenkäyntien lykkääminen on ollut yhdistävä tekijä useissa tapauksissa, joissa henkilöitä syytetään ”jumalanpilkasta”, ja tuomareiden on usein epäilty käyttävän tällaista taktiikkaa siksi, että he eivät ole halunneet antaa vapauttavaa tuomiota; ottaa huomioon, että Pakistanin rikosoikeusjärjestelmässä työskenteleviä henkilöitä, kuten asianajajia, poliiseja, syyttäjiä ja tuomareita, estetään usein hoitamasta tehtäviään tehokkaasti, puolueettomasti ja ilman pelkoa; ottaa huomioon, että todistajien ja uhrien perheiden on täytynyt piiloutua kostotoimien pelossa;

J.  ottaa huomioon, että Pakistanin tilanne huononi entisestään vuonna 2020, kun hallitus pani järjestelmällisesti täytäntöön jumalanpilkkalakeja eikä suojellut uskonnollisia vähemmistöjä valtiosta riippumattomien toimijoiden väärinkäytöksiltä, minkä vuoksi kohdennetut tappoiskut, jumalanpilkkatapaukset, pakkokäännytykset ja vihapuhe uskonnollisia vähemmistöjä, kuten ahmadilaisia, šiiamuslimeja, hinduja, kristittyjä ja sikhejä, vastaan lisääntyivät jyrkästi; ottaa huomioon, että kaappaukset, pakkokäännytykset islamiin, raiskaukset ja pakkoavioliitot muodostivat vuonna 2020 edelleen välittömän uhan uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluville ja erityisesti hindulaisuutta ja kristinuskoa harjoittaville naisille ja lapsille;

K.  ottaa huomioon, että 2. maaliskuuta 2021 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Pakistanin entinen vähemmistöasioiden ministeri Shahbaz Bhatti murhattiin sen jälkeen, kun hän oli saanut uhkauksia puhuttuaan julkisesti jumalanpilkkalakeja vastaan;

L.  ottaa huomioon, että pakistanilaispariskunta Shagufta Kausar ja Shafqat Emmanuel tuomittiin vuonna 2014 kuolemaan jumalanpilkkasyytteiden nojalla; toteaa syytteiden perustuneen väitteisiin, joiden mukaan he olisivat lähettäneet profeetta Muhammedia herjaavia tekstiviestejä Shagufta Kausarille rekisteröidystä puhelinnumerosta henkilölle, joka syyttää pariskuntaa jumalanpilkasta;

M.  toteaa, että näyttöä, jonka perusteella pariskunta tuomittiin, voidaan pitää erittäin puutteellisena; toteaa, että heidän lukutaidottomuutensa kumoaa olettaman siitä, että he olisivat voineet lähettää tekstiviestit; ottaa huomioon, että puhelinta, jota väitettiin käytetyn viestien lähettämiseen, ei ole löydetty tutkintaa varten; ottaa huomioon, että pariskunnan väitettiin riidelleen kantajan kanssa vähän ennen syytösten esittämistä; toteaa, että on syytä uskoa, että pariskuntaa kidutettiin;

N.  ottaa huomioon, että pariskunta on ollut vankilassa pidätettynä odottamassa tuomioistuimen ratkaisua heidän kuolemantuomiotaan koskevasta valituksesta; ottaa huomioon, että heidän valituksensa oli määrä käsitellä huhtikuussa 2020, kuusi vuotta tuomion saamisen jälkeen, mutta käsittelyä on lykätty useaan otteeseen, viimeksi 15. helmikuuta 2021;

O.  ottaa huomioon, että pariskunta on pidetty erossa neljästä lapsestaan tuomion langettamisesta lähtien;

P.  ottaa huomioon, että Shafqat Emmanuel kärsii vuonna 2004 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena selkäydinvammasta eikä hänelle ole tarjottu vankilassa asianmukaista hoitoa; ottaa huomioon, että Shagufta Kausar on eristyksissä naisvankilassa ja kärsii tilanteensa vuoksi masennuksesta;

Q.  ottaa huomioon, että Lahoren ylioikeus on lykännyt asian käsittelyä useita kertoja ja että pariskunnan asianajaja Saiful Malook on tehnyt erittäin kovasti töitä sen varmistamiseksi, että Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin asia voidaan vihdoin käsitellä tuomioistuimessa ja että heidän oikeutensa reiluun ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin vihdoin turvataan;

R.  ottaa huomioon, että Pakistanin sosiaalisen oikeudenkäytön keskuksen mukaan ainakin 1 855 henkilöä on asetettu syytteeseen jumalanpilkkalakien nojalla vuoden 1987 ja helmikuun 2021 välisenä aikana ja eniten syytöksiä esitettiin vuonna 2020;

S.  ottaa huomioon, että muslimiopiskelija Mashal Khan joutui huhtikuussa 2017 vihaisen väkijoukon surmaamaksi sen jälkeen, kun oli esitetty väitteitä jumalanpilkan levittämisestä verkossa, mistä ei löytynyt mitään näyttöä; ottaa huomioon, että Multanissa sijaitsevan Bahauddin Zakariya -yliopiston lehtori Junaid Hafeez pidätettiin maaliskuussa 2013, koska hänen väitettiin esittäneen rienaavia kommentteja, häntä pidettiin eristyssellissä viisi vuotta kestäneen oikeudenkäynnin ajan, hänet todettiin syylliseksi jumalanpilkkaan ja Pakistaniin tuomioistuimet tuomitsivat hänet kuolemaan joulukuussa 2019; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusasiantuntijat tuomitsivat tuomion kansainvälisen oikeuden vastaiseksi ”oikeudenkäytön irvikuvaksi”;

T.  ottaa huomioon, että toimittajiin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöihin, erityisesti naisiin ja yhteiskunnan marginalisoiduimpiin ihmisiin, kuten uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin, köyhimpiin ihmisiin ja vammaisiin henkilöihin, kohdistuu yhä enemmän hyökkäyksiä verkossa ja verkon ulkopuolella; toteaa, että tällaisiin hyökkäyksiin sisältyy usein perättömiä syytöksiä jumalanpilkasta ja syytökset voivat johtaa fyysisiin hyökkäyksiin, surmiin, mielivaltaisiin pidätyksiin ja vangitsemisiin;

U.  ottaa huomioon, että Pakistan on hyötynyt GSP+-ohjelman mukaisista kauppaetuuksista vuodesta 2014; ottaa huomioon, että tästä yksipuolisesta kauppasopimuksesta maalle koituvat taloudelliset hyödyt ovat huomattavat; ottaa huomioon, että GSP+-asemaan liittyy velvoite ratifioida ja panna täytäntöön 27 kansainvälistä yleissopimusta, joihin sisältyy sitoumuksia ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden takaamiseksi;

V.  ottaa huomioon, että viimeisimmässä, 10. helmikuuta 2020 päivätyssä Pakistania koskevassa GSP+-arvioinnissaan komissio ilmaisi useita vakavia huolenaiheita maan ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti siitä, että kuolemanrangaistuksen soveltamisalan ja täytäntöönpanon rajoittamisessa ei ole edistytty;

W.  ottaa huomioon, että jumalanpilkkalain jatkuva käyttö Pakistanissa kytkeytyy tilanteeseen, jossa uskonnonvapauden sekä uskontoon ja vakaumukseen liittyvät ilmaisunvapauden rajoitukset lisääntyvät maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevä YK:n erityisraportoija mainitsi maaliskuussa 2019 Asia Bibin tapauksen yhtenä esimerkkinä jumalanpilkan ja uskosta luopumisen vastaisten lakien uudesta tulemisesta ja yleistä järjestystä koskevien lakien käytöstä uskonnollisia yhteisöjä kohtaan loukkaaviksi katsottujen ilmaisujen rajoittamiseen;

X.  ottaa huomioon, että radikaalien pakistanilaisryhmien toistuvat ja harhaanjohtavat hyökkäykset Ranskan viranomaisia vastaan ja Pakistanin hallituksen jumalanpilkan vuoksi äskettäin antamat lausunnot ovat eskaloituneet sen jälkeen, kun Ranskan viranomaiset reagoivat ilmaisunvapautta puolustaneeseen ranskalaisopettajaan kohdistuneeseen terrori-iskuun, minkä johdosta Ranskan viranomaiset suosittelivat 15. huhtikuuta 2021 maan kansalaisia lähtemään Pakistanista väliaikaisesti; ottaa huomioon, että eräs valtaapitävän puolueen jäsen jätti 20. huhtikuuta 2021 Pakistanin kansalliskokouksessa käsiteltäväksi päätöslauselman, jossa vaadittiin keskustelua Ranskan suurlähettilään karkottamisesta;

1.  ilmaisee huolensa Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin terveydentilasta ja voinnista ja kehottaa Pakistanin viranomaisia varmistamaan, että asianmukaista hoitoa tarjotaan välittömästi; kehottaa Pakistanin viranomaisia vapauttamaan Shafqat Emmanuelin ja Shagufta Kausarin välittömästi ja ehdoitta ja kumoamaan heidän kuolemantuomionsa;

2.  pitää valitettavana, että Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin valituksen käsittelyä lykätään jatkuvasti; kehottaa Lahoren ylioikeutta antamaan tuomionsa mahdollisimman pian sekä antamaan asianmukaisen selityksen mahdollisille uusille lykkäyksille;

3.  toteaa, että Shafqat Emmanuelia pidetään vankilan sairaalassa hänen tilansa vakavuuden vuoksi ja että häntä on hoidettu kahdesti Faisalabadin vankilan ulkopuolella; pitää valitettavana, että pariskunta on ollut seitsemän vuotta vangittuna ja eristyksissä toisistaan ja perheistään; kehottaa siksi Pakistanin hallitusta varmistamaan, että sen vankilaolot ovat ihmisarvoiset ja inhimilliset;

4.  on huolissaan jumalanpilkkalakien jatkuvasta väärinkäytöstä Pakistanissa ja toteaa sen pahentavan nykyisiä uskonnollisia jakolinjoja ja lietsovan siten uskonnollisen suvaitsemattomuuden, väkivallan ja syrjinnän ilmapiiriä; korostaa, että Pakistanin jumalanpilkkalait ovat ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeuslakien kanssa ja niitä käytetään yhä enemmän maan haavoittuviin vähemmistöryhmiin, kuten šiialaisiin, ahmadilaisiin, hinduihin ja kristittyihin, kohdistuviin toimiin; kehottaa siksi Pakistanin hallitusta tarkistamaan näitä lakeja ja niiden soveltamista ja lopulta kumoamaan ne; vaatii, että tuomareita, puolustusasianajajia ja puolustuksen todistajia suojellaan kaikissa niin sanotuissa jumalanpilkkatapauksissa;

5.  kehottaa Pakistania kumoamaan kansallisen rikoslain 295-B ja 295-C jakson ja kunnioittamaan ja vaalimaan ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja ilmaisunvapautta koko maassa ja tosiasiallisesti kieltämään jumalanpilkkalakien käytön; kehottaa Pakistanin hallitusta lisäksi muuttamaan vuoden 1997 terrorisminvastaista lakia sen varmistamiseksi, että jumalanpilkkatapauksia ei käsitellä terrorismin vastaisissa tuomioistuimissa, ja tarjoamaan mahdollisuuksia takuiden myöntämiseen väitetyissä jumalanpilkkatapauksissa;

6.  korostaa, että uskonnon- tai vakaumuksenvapaus, sanan- ja ilmaisunvapaus sekä vähemmistöjen oikeudet ovat Pakistanin perustuslaissa vahvistettuja ihmisoikeuksia;

7.  kehottaa Pakistanin hallitusta tuomitsemaan yksiselitteisesti yllyttämisen maan uskontovähemmistöihin kohdistuvaan väkivaltaan ja syrjintään; kehottaa Pakistanin hallitusta ottamaan käyttöön tehokkaita menettelyllisiä ja institutionaalisia takeita tutkinta-, syyttäjä- ja tuomioistuintasolla, jotta estetään jumalanpilkkalakien väärinkäyttö ennen niiden poistamista; pitää Pakistanin uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten kristittyihin, Ahmadiyya-muslimeihin, šiialaisiin ja hinduihin, kohdistuvaa jatkuvaa syrjintää ja väkivaltaa valitettavana; muistuttaa vuoden 2014 tapauksesta, jossa väkijoukko hyökkäsi Gujranwalassa sijaitsevaan ahmadilaisyhteisöön sen jälkeen kun yhteisöön kuuluvaa Aqib Saleemia vastaan oli esitetty jumalanpilkkaväitteitä ja hänet oli vapautettu tuomioistuimessa syytteistä ja joka johti kahden yhteisöön kuuluneen lapsen ja yhden aikuisen kuolemaan; panee merkille asetetun vaatimuksen, jonka mukaan poliisiylitarkastajaa alempi poliisi ei saa tutkia syytteitä ennen asian kirjaamista;

8.  on huolissaan siitä, että Pakistanissa jumalanpilkkalakeja käytetään usein väärin, jotta voidaan esittää perättömiä syytöksiä, joilla on erilaisia vaikuttimia, kuten henkilökohtaisten kiistojen ratkaiseminen tai taloudellisen hyödyn tavoittelu; kehottaa siksi Pakistanin hallitusta ottamaan tämän asianmukaisesti huomioon ja näin ollen kumoamaan jumalanpilkkalait; torjuu jyrkästi ilmoituksen, jonka Pakistanin parlamentaaristen asioiden valtiosihteerin Ali Khanin on raportoitu tehneen ja jossa vaaditaan jumalanpilkkaa harjoittavien henkilöiden mestaamista;

9.  kehottaa kaikkia EU:n ja Euroopan diplomaattihenkilöstöön kuuluvia tekemään kaikkensa Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin suojelemiseksi ja tukemiseksi muun muassa osallistumalla oikeudenkäynteihin, pyytämällä lupaa vankilavierailuihin ja pitämällä jatkuvasti ja päättäväisesti yhteyttä tässä tapauksessa osallisina oleviin viranomaisiin;

10.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan hätäviisumien myöntämistä ja tarjoamaan kansainvälistä suojelua Shagufta Kausarille, Shafqat Emmanuelille, heidän asianajajalleen Saiful Malookille ja muille, joita syytetään heidän oikeuksiensa rauhanomaisesta käytöstä, mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajat, jos heidän on lähdettävä Pakistanista;

11.  on erittäin huolestunut toimittajiin, tutkijoihin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöihin, erityisesti naisiin ja vähemmistöihin, kohdistuvien hyökkäysten lisääntymisestä verkossa ja verkon ulkopuolella; kehottaa Pakistanin hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja uskonnollisten järjestöjen turvallisuuden varmistamiseksi ja suorittamaan ripeitä ja tehokkaita tutkimuksia oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen;

12.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan välittömästi uudelleen Pakistanin oikeutta GSP+-asemaan ottaen huomioon maan tämänhetkiset tapahtumat ja arvioimaan, onko riittävästi perusteita aloittaa menettely GSP+-aseman ja siitä koituvien etujen väliaikaiseksi peruuttamiseksi, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille mahdollisimman pian;

13.  pyytää ulkosuhdehallintoa ja komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, EU:n suuntaviivoihin uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi sisältyvät välineet mukaan luettuina, auttaakseen uskonnollisia yhteisöjä ja painostaakseen Pakistanin hallitusta, jotta se tekisi nykyistä enemmän uskonnollisten vähemmistöjen suojelemiseksi;

14.  kehottaa ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tukemaan edelleen Pakistania oikeuslaitoksen uudistamisessa ja valmiuksien kehittämisessä sen varmistamiseksi, että alemmilla oikeusasteilla on valmiudet järjestää pidätettyjen oikeudenkäynnit viipymättä ja hylätä jumalanpilkkatapaukset, joiden tueksi ei ole esitetty riittävää luotettavaa näyttöä;

15.  panee tyytyväisenä merkille Pakistanissa käytävät uskontojen väliset vuoropuhelut ja kehottaa ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoa tukemaan edelleen Pakistanin uskontojen välistä sopusointua edistävää kansallista rauhanneuvostoa tällaisten säännöllisten aloitteiden järjestämisessä uskonnollisten johtajien, myös uskonnollisia vähemmistöjä edustavien johtajien, kanssa uskonnollisten järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, ihmisoikeus- ja oikeusalan ammattilaisten ja tutkijoiden tuella; kehottaa lisäksi EU:n edustustoa ja jäsenvaltioiden edustustoja tukemaan edelleen Pakistanissa toimivia kansalaisjärjestöjä, jotka osallistuvat ihmisoikeuksien seurantaan ja antavat tukea uskontoon ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille;

16.  kehottaa Pakistania tiivistämään yhteistyötään kansainvälisten ihmisoikeuselinten, myös YK:n ihmisoikeuskomitean, kanssa, jotta voidaan panna täytäntöön kaikki asiaankuuluvat suositukset ja parantaa kansainvälisten vaatimusten saavuttamisessa tapahtuneen edistymisen seurantaa ja siitä raportointia;

17.  toteaa, että Ranskaan kohdistettuja väkivaltaisia mielenosoituksia ja hyökkäyksiä ei voida hyväksyä; on erittäin huolestunut Pakistanin ranskalaisvastaisesta ilmapiiristä, joka on johtanut siihen, että Ranskan kansalaisten ja ranskalaisyritysten on täytynyt poistua maasta väliaikaisesti;

18.  on tyytyväinen Pakistanin korkeimman oikeuden äskettäiseen tuomioon, jolla kielletään mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden vankien teloittaminen; muistuttaa, että Euroopan unioni vastustaa voimakkaasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta; kehottaa luopumaan kuolemanrangaistuksesta kaikkialla maailmassa; kehottaa Pakistanin viranomaisia muuntamaan kaikkien kuolemanrangaistuksen saaneiden henkilöiden tuomiot sen varmistamiseksi, että kunnioitetaan heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka tunnustetaan kansainvälisesti ja joka on taattu perustuslaissa;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 147. (2) EUVL C 181, 19.5.2016, s. 82. (3) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 75. (4) EUVL C 289, 9.8.2016, s. 40. (5) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 109.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2022 (2020/2264(BUI))

P9_TA(2021)0158 A9-0145/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(1) ja erityisesti sen 39 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(2), parlamentin, neuvoston ja komission tässä yhteydessä hyväksymät yhteiset julistukset(3) sekä asiaankuuluvat yksipuoliset julistukset(4),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/2013(6),

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2021(7),

–  ottaa huomioon 12. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2021(8),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta toiseen esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2021(9),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa(10),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa(11),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa(12),

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640) ja erityisesti sen 2.1.4 kohdan ”Rakentaminen ja kunnostaminen energia- ja resurssitehokkaalla tavalla”,

–  ottaa huomioon ympäristöasioiden hallintajärjestelmää käsittelevän ohjauskomitean Brysselissä 15. joulukuuta 2020 hyväksymän EMAS-välistrategian 2024,

–  ottaa huomioon selvityksen ”The European Parliament’s carbon footprint – Towards carbon neutrality”(13),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 14/2014 ”Miten EU:n toimielimet ja elimet laskevat, vähentävät ja kompensoivat kasvihuonekaasupäästöjään?”(14),

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi) lisäisyysvaatimukset ja erityisesti sen johdanto-osan 90 kappaleen ja 27 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimoinnista(15),

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuusdirektiivin(16) ja energiatehokkuusdirektiivin(17),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman niiden rakennusten antamasta esimerkistä energiatehokkuusdirektiivin soveltamisen yhteydessä(18),

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” (COM(2020)0789) ja erityisesti sen 9 kohdan joukkoliikenteestä,

–  ottaa huomioon pääsihteerin raportin puhemiehistölle alustavasta ennakkoarvioesityksestä Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2022,

–  ottaa huomioon puhemiehistön 8. maaliskuuta 2021 työjärjestyksen 25 artiklan 7 kohdan ja 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatiman alustavan ennakkoarvioesityksen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatiman ennakkoarvioesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 102 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0145/2021),

A.  ottaa huomioon parlamentin yhä suuremman painoarvon toisena lainsäädäntövallan ja budjettivallan käyttäjänä, valvontavallan käyttäjänä ja eurooppalaisen demokratian edistäjänä, myös covid-19-pandemiaan liittyvien EU:n toimien yhteydessä, sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julistuksen SEUT 122 artiklaan perustuvien sellaisten uusien ehdotusten talousarviovalvonnasta, joilla on mahdollisesti huomattavia talousarviovaikutuksia(19), ja toteaa näiden tuoneen korostetusti esiin sen, että parlamentilla on jatkossakin oltava asianmukainen lainsäädäntöosaaminen ja tarvittavat taloudelliset resurssit varmistaa lainsäädäntö- ja valvontatyön laatu ja tiedottaa sen tuloksista; ottaa huomioon, että parlamentin ja sen jäsenten uskottavuus unionin kansalaisten silmissä riippuu parlamentin omasta kyvystä suunnitella ja toteuttaa menojaan varovaisesti ja tehokkaasti sekä perustellusti vallitsevien taloudellisten realiteettien huomioon ottamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että komissio arvioi talviennusteessaan, että BKT supistui 6,9 prosenttia vuonna 2020 eikä elvy vuoden 2019 tasolle ennen vuotta 2023; ottaa huomioon, että parlamentin hyväksymä ennakkoarvio oli 2,68 prosenttia suurempi kuin vuonna 2020 ja 2,54 prosenttia suurempi kuin vuonna 2021;

C.  ottaa huomioon, että pääsihteeri ehdotti parlamentin alustavassa ennakkoarvioesityksessä vuodeksi 2022 talousarvioon 3,31 prosentin lisäystä, mikä on selvästi inflaatioasteen yläpuolella;

D.  ottaa huomioon, että parlamentin henkilöstöä vähennettiin edellisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana kaikkiaan 6 prosenttia pääasiassa hallinnosta, vaikka samaan aikaan Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen parlamentin toisena lainsäätäjänä käsittelemien lainsäädäntöehdotusten määrä on kasvanut ja Next Generation EU -välineeseen liittyvien toimintojen määrä on lisääntynyt; toteaa olevansa erittäin huolissaan monien erikoistuneiden valiokuntien sihteeristöjen ja poliittisten ryhmien kestämättömästä työmäärästä;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kunnianhimoiset ilmastotavoitteet pyritään saavuttamaan kompensoimatta kasvihuonekaasupäästöjä kansainvälisillä hyvityksillä;

F.  ottaa huomioon, että Paul-Henri Spaak-rakennuksen tulevaisuudesta on tarkoitus tehdä päätös todennäköisesti vuonna 2021 puhemiehistön järjestämän kilpailun tuloksen perusteella, mikä tarkoittaa, että menoja joudutaan lisäämään merkittävästi kriisitilanteessa; katsoo, että Spaak-rakennuksen olisi täytettävä kaikkein tiukimmat ympäristö- ja turvallisuusnormit;

G.  ottaa huomioon, että vapaaehtoinen eläkerahasto perustettiin vuonna 1990 puhemiehistön antamilla (vapaaehtoista) lisäeläkerahastoa koskevilla säännöillä(20); ottaa huomioon, että puhemiehistö päätti kokouksessaan 10. joulukuuta 2018 muuttaa eläkerahastoon sovellettavia sääntöjä nostamalla eläkeiän 63 vuodesta 65 vuoteen ja ottamalla käyttöön tulevien eläkeläisten eläkemaksuista perittävän 5 prosentin maksun näiden maksujen kannattavuuden parantamiseksi; toteaa näiden sääntömuutosten vähentäneen vakuutusmatemaattista alijäämää arviolta 13,3 miljoonalla eurolla;

Yleiset puitteet

1.  palauttaa mieliin, että suurin osa parlamentin talousarviosta perustuu sääntömääräisiin tai sopimusvelvoitteisiin; panee merkille, että 55 prosenttiin talousarviosta sovelletaan palkkojen indeksikorotusta henkilöstösääntöjen ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen mukaisesti; muistuttaa, että komissio ennustaa palkkoihin nyt 2,9 prosentin indeksikorotusta heinäkuussa 2021 ja 2,5 prosentin korotusta heinäkuussa 2022, mikä merkitsee 31,9 miljoonan euron lisäystä vuonna 2022;

2.  hyväksyy puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välisessä sovittelussa 14. huhtikuuta 2021 saavutetun yhteisymmärryksen siitä, että määrärahoja lisätään vuoden 2021 talousarvioon nähden 2,4 prosenttia, jolloin vuoden 2022 ennakkoarvio on kokonaisuudessaan 2 112 904 198 euroa, menoja vähennetään puhemiehistön 8. maaliskuuta 2021 hyväksymästä alustavasta ennakkoarvioesityksestä 18,85 miljoonaa euroa ja vähennykset kohdennetaan seuraaviin budjettikohtiin:

1004/01 – Tavanomaiset matkakulut: istunnot, valiokunnat tai niiden valtuuskunnat, poliittiset ryhmät ja muut; 1405/01 – Tulkkausmenot: ulkoinen tulkkaus; 2007/01 – Kiinteistöjen rakennuttaminen ja tilojen kunnostus; 2022 – Kiinteistöjen huolto, kunnossapito, hoito ja siivous; 2024 – Energiankulutus; 2120/01 – Irtain omaisuus: irtaimen omaisuuden hankinta, vuokraus, uusiminen, huolto ja korjaus; 2140 – Tekniset tarvikkeet ja laitteistot; 3000 – Kulut henkilöstön virkamatkoista ja matkoista kolmen työskentelypaikkakunnan välillä; 3040 – Sisäisistä kokouksista aiheutuvat sekalaiset kulut; 3042 – Kokoukset, kongressit, konferenssit ja valtuuskunnat; 3210/09 – Parlamentin tutkimuspalvelujen pääosastoon liittyvät menot, kirjasto ja historialliset arkistot, tieteellisten ja teknisten vaihtoehtojen arviointi (STOA) sekä Euroopan tiedemediakeskus mukaan lukien: Euroopan tiedemediakeskukseen liittyvät kustannukset; 3243/01 – Euroopan parlamentin vierailukeskukset: Parlamentarium ja Europa Experience; 3244/01 – Vierailijaryhmiin liittyvät järjestelyt, Euroscola ja kolmansien maiden mielipiteenmuokkaajia koskevat kutsut: vastaanottokulut ja vierailijaryhmille maksettavat avustukset; 4220/02 – Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot: valtuutettujen avustajien palkat ja palkanlisät – jäsenten asemaa koskevat säännöt; 4220/04 – Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot: valtuutettujen avustajien virkamatkoista ja kolmen toimipaikan välisistä työmatkoista ja ulkoisesta koulutuksesta aiheutuvat kulut – jäsenten asemaa koskevat säännöt;

3.  kannattaa vahvasti sitä, että poliittisiin ryhmiin lisätään 76 tointa ja valiokuntien sihteeristöihin 66 tointa, jotta ne selviävät suhteellisesti lisääntyneestä työmäärästä ja pystyvät toteuttamaan unionin politiikkaa; kehottaa samalla puhemiehistöä hyödyntämään mahdollisia synergioita hallinnon tehokkuuden lisäämiseksi ja analysoimaan, miten digitalisaatio ja uudet työskentelytavat auttavat virtaviivaistamaan osastoja ja mahdollistavat toimien siirtämisen valiokuntien sihteeristöihin; kehottaa puhemiehistöä tarkastelemaan myös, onko jäsenten avustajakorvaus asianmukaisella tasolla, kun otetaan huomioon jäsenten ja heidän henkilöstönsä lisääntyvä työmäärä;

4.  korostaa, että parlamentin talousarvion varainhoitovuodeksi 2022 on oltava realistinen ja totuudenmukainen, jotta vältetään ylibudjetointi; panee merkille voimassa olevan käytännön, jonka mukaan vuoden lopussa tehtävällä keräilysiirrolla rahoitetaan kiinteistöhankkeita; panee merkille, että tämä keräilysiirto tehdään järjestelmällisesti samoista luvuista ja osastoista ja usein täsmälleen samoista budjettikohdista; toteaa, että tällaista käytäntöä saatetaan pitää tarkoituksellisena ylibudjetointina; pyytää, että ennen seuraavaa keräilysiirtoa käynnistetään pohdinta keskeisten investointien rahoittamisesta avoimella tavalla;

Parlamentin viherryttäminen

5.  korostaa, että parlamentin on oltava eturintamassa otettaessa käyttöön digitaalisempia, joustavampia ja energiatehokkaampia työmenetelmiä ja kokouskäytäntöjä ja sen on otettava oppia covid-19-pandemiasta saaduista kokemuksista ja hyödynnettävä jo toteutettuja teknologiainvestointeja; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan kattavasti ja suurisuuntaisesti, miten jäsenet, henkilöstö ja virkamiehet hoitavat parlamentaarista työtään; katsoo, että tässä tarkastelussa olisi keskityttävä ensisijaisesti toimielimen tehokkaaseen ja moitteettomaan toimintaan ja siinä olisi myös arvioitava etätyö- ja hybridiympäristön vaikutusta kokousten laatuun välttäen samalla yleistämättä liikaa toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu poikkeusolosuhteista selviämiseen;

6.  panee tyytyväisenä merkille parlamentin ympäristöasioiden hallintajärjestelmän (EMAS) tavoitteet vuodeksi 2024; muistuttaa, että vuoteen 2024 ulottuvaan EMAS-välistrategiaan sisältyy tarkistuslauseke ympäristötavoitteiden tason nostamiseksi havaittujen tulosten perusteella; kehottaa parlamenttia arvioimaan vuonna 2022 uudelleen EMAS-tavoitteitaan covid-19-pandemian valossa ja arvioimaan vuonna 2019 hyväksyttyjä keskeisten tulosindikaattoreiden tavoitteita uudelleen ylöspäin; toistaa kehotuksensa muuttaa parlamentin nykyistä hiilidioksidipäästöjen vähentämissuunnitelmaa hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä hyödyntämällä hiilen sisäistä hinnoittelua;

7.  toteaa, että lähes kaksi kolmasosaa parlamentin hiilijalanjäljestä on peräisin henkilöliikenteestä; kehottaa vähentämään järkevällä tavalla matkustamista sellaisiin kokouksiin, jotka voidaan järjestää tehokkaasti etänä tai hybridimuodossa, ja edistämään siirtymistä vähähiilisiin vaihtoehtoihin kaikessa muussa matkustamisessa, kunhan tämä ei vaikuta lainsäädäntö- ja poliittisen työn laatuun;

8.  kehottaa laajentamaan mahdollisuuksia vapaaehtoiseen etätyöhön lisäämällä siihen käytettävien päivien ja mahdollisten etätyötehtävien määrää; kehottaa asettamaan etusijalle hybridikokoukset tai täysin etänä järjestettävät kokoukset, jos niihin ei liity poliittista päätöksentekoa, kuten kuulemiset ja näkemysten vaihto tai sisäiset kokoukset ja valmistelukokoukset, ja toteaa samalla, että poliittisissa neuvotteluissa fyysinen läsnäolo on tehokkaampaa, myös mahdollisesti tarvittavan tulkkauksen ja etätulkkauksen järjestämisen kannalta; kehottaa pääsihteeriä laatimaan covid-19-pandemiaan liittyvien toiminnan jatkuvuutta koskevien toimenpiteiden jälkeen uuden joustavan kehyksen etätulkkauksen tarjoamiseksi covid-19-kriisin jälkeistä aikaa silmällä pitäen; toteaa, että digitaalisten välineiden kohtuuttoman pitkäaikainen käyttö voi vaikuttaa joidenkin ihmisten hyvinvointiin kielteisesti; kehottaa tarkistamaan virkamatkasääntöjä vuoden 2022 loppuun mennessä, jotta varmistetaan, että virkamatkat hyväksytään asianmukaisesti tarpeiden perusteella, että kaikkien virkamatkojen hyväksyntä perustellaan erikseen ja että edellytetään vähähiilisten liikennemuotojen käyttöä haittaamatta jäsenten edustajantoimen hoitamista ja suljetaan pois haitallisimmat liikennemuodot lukuun ottamatta kaikkein äärimmäisimpiä tapauksia, joissa vaihtoehtoiset liikennemuodot pitkillä matkoilla tai matkustettaessa vaikeasti saavutettaville alueille haittaisivat ympäristötavoitteen ja parlamentaarisen työn tehokkuuden välistä tasapainoa; edellyttää, että kaikkien valtuuskuntien virallisten vierailujen hyväksymisen edellytyksenä on valmistelukokousten ja matkan jälkeisten tiedotustilaisuuksien järjestäminen täysin etänä ja että vierailut hyväksytään vain, jos valtuuskuntiin kuuluu vain henkilöitä, joilla on oikeus osallistua sellaisiin valtuuskuntiin vuodesta 2022; kehottaa puhemiehistöä varmistamaan, että Strasbourgissa järjestettävät ylimääräiset valiokuntakokoukset rajoitetaan tiukasti poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja että ne on perusteltava asianmukaisesti ennen kuin ne hyväksytään kussakin yksittäisessä tapauksessa;

9.  kannustaa jäseniä käyttämään vähähiilisiä liikennevaihtoehtoja; toistaa kehotuksensa tarkistaa jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeita siten, että jäsenille maksetaan unionin alueella suoritetuista matkoista korvaus turistiluokan joustavien lentolippujen hinnan perusteella, paitsi jos kyseessä on lento syrjäisimmiltä alueilta tai näille alueille ja jos lentoon sisältyy vähintään yksi välilasku tai sen kesto on pidempi kuin neljä tuntia; toteaa, että useat jäsenet tulevat vaalipiireistään parlamentin toimipaikkoihin pitkien matkojen takaa ja matkat voidaan taittaa ainoastaan lentäen;

10.  kehottaa parantamaan polkupyörien, kuormapyörien, sähköpyörien ja sähköpotkulautojen infrastruktuuria parlamentin tiloissa, etenkin asentamalla helppokäyttöisiä ja turvallisia pysäköintitiloja ja polkupyörien korjausasemia; kehottaa parlamenttia tekemään tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvien paikallisviranomaisten ja erityisesti Brysselin alueen kanssa pyrkiessään toimimaan kestävän kaupunkiliikenteen edelläkävijänä ottamalla ennakoivan roolin Good Move -liikkuvuussuunnitelman täytäntöönpanossa; kehottaa laajentamaan parlamentin työsuhdepyöräjärjestelyä; kehottaa toteuttamaan erityistoimenpiteitä, joilla kannustetaan parlamentin henkilöstöä aktiiviseen liikkuvuuteen, kuten erityiset koulutustoimet, joissa käsitellään turvallista työmatkaliikennettä, huoltoa ja korjaamista; kehottaa ottamaan käyttöön kuormapyöriä koskevan pilottijärjestelmän tietyissä logistiikkaprosesseissa parlamentissa ja unionin toimielinten rakennusten välillä;

11.  kannustaa parlamentin henkilöstöä käyttämään julkista liikennettä ja kehottaa ottamaan vuoteen 2022 mennessä käyttöön yhdistetyn järjestelmän, jolla tuetaan henkilöstön kausilippuja julkisiin liikennevälineisiin ilman oikeutta toiseen pysäköintilupaan; edellyttää, että Brysselin ja Strasbourgin välillä kulkevia virka-autoja käytetään jäsenten ja sellaisten henkilöstön jäsenten ja valtuutettujen avustajien kuljettamiseen, joilla on virkamatkamääräys; kehottaa lisäämään asianmukaisesti yksinomaan sähköajoneuvoille varattujen pysäköintipaikkojen määrää ja laatimaan yleiskatsauksen pysäköintipaikkojen kokonaismäärästä kolmessa toimipaikassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti;

12.  edellyttää, että parlamentin yksiköt tiedottavat kaikille vierailijaryhmille näiden matkojen ympäristövaikutuksista ja että vuonna 2022 otetaan käyttöön ympäristövaikutukseen perustuva kannustava matkakustannusten korvausjärjestelmä; pyytää puhemiehistöä käynnistämään vierailijaryhmiä koskevien sääntöjen tarkistusprosessin komission Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” (COM(2020)0789) ja erityisesti sen joukkoliikennettä koskevan 9 kohdan mukaisesti ja mukauttamaan vierailijaryhmien matkakustannuksia markkinahintojen kehityksen perusteella ja sallimaan muutokset, jotta vältetään se, että markkinoista johtuvat matkakustannusten vaihtelut johtavat vierailijoiden välilliseen maantieteelliseen syrjintään;

13.  kehottaa hallintoa seuraamaan vuodeksi 2022 ennustettua jatkuvaa energiakustannusten nousua ja tutkimaan kustannussäästöjä ja kulutuksen tehokkuutta; kehottaa lopettamaan fossiilisia polttoaineita käyttävien lämmityslaitosten kehittämisen ja laatimaan etenemissuunnitelman fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi asteittain asettamalla erityisiä välitavoitteita, jotka on määrä hyväksyä vuonna 2022, jotta vältetään hukkainvestoinnit, ja kehottaa analysoimaan lämpöpumppujärjestelmien ja muiden asiaankuuluvien teknologioiden käytön vaikuttavuutta ja tehokkuutta EMAS-järjestelmän tavoitteiden mukaisesti; kehottaa parlamenttia lisäämään entisestään uusiutuvan energian osuutta energialähteiden yhdistelmässään ja erityisesti energiantuotannossa ja edellyttää, että Brysselin rakennusten katoille asennetaan vuoteen 2023 mennessä uusimman tekniikan mukaiset aurinkosähköpaneelit tällaisten paneelien mahdollisimman suuren potentiaalin saavuttamiseksi; kehottaa samalla korvaamaan asteittain hankintoihin liittyvät alkuperätakuut paikallisilla uusiutuvilla energialähteillä;

14.  edellyttää parlamentin yksiköiden vähentävän edelleen paperinkulutusta siirtymällä paperittomaan, yhteiseen verkkoympäristöön kaikissa kokouksissa ja jatkavan sähköistä allekirjoitusta koskevien järjestelyjen täytäntöönpanoa; kehottaa jälleen kerran analysoimaan mahdollisimman pian vaihtoehtoja kuljetusarkuille paperitonta parlamenttia koskevan EMAS-järjestelmän tavoitteen mukaisesti;

15.  edellyttää, että energiatehokkuus etusijalle -periaatetta ja kiertotalouden periaatetta sovelletaan kaikissa investoinneissa, myös digitaalisissa investoinneissa, ja hallintopäätöksissä; kehottaa panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön parlamentin jätehuoltostrategian jätehierarkian periaatteiden mukaisesti etenkin, kun on kyse kestävästä ja kiertotalouteen perustuvasta lähestymistavasta rakennusjätteen käsittelyyn; kehottaa toteuttamaan täysin toimenpiteet, jotta parlamentti luopuisi kertakäyttöisen muovin käytöstä;

16.  muistuttaa, että parlamentin jäsenten suuri enemmistö on useissa päätöslauselmissa ilmaissut tukevansa yhden toimipaikan ratkaisua, jotta varmistetaan unionin veronmaksajien varojen tehokas käyttö ja jotta parlamentti kantaisi institutionaalisen vastuunsa hiilijalanjälkensä pienentämiseksi; muistuttaa, että on löydettävä ratkaisuja, jotta parlamentin institutionaalinen toiminta, rahoituskustannukset ja hiilijalanjälki voidaan optimoida; katsoo, että etätyöstä ja -kokouksista saadut kokemukset ja niihin tehdyt investoinnit voivat muodostaa perustan henkilöstön virkamatkojen määrän mukauttamiselle; muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan Euroopan parlamentin kotipaikka on Strasbourg; toteaa, että pysyvät muutokset edellyttäisivät perussopimuksen muuttamista, johon tarvitaan yksimielisyys;

17.  huomauttaa jälleen, että tarjouskilpailuehdoissa olisi mentävä parhaaseen hintaan perustuvaa periaatetta pidemmälle ja niissä olisi otettava huomioon myös ympäristö-, sosiaali- ja tasa-arvoperusteet sekä niitä koskevat yksityiskohtaiset indikaattorit; pitää myönteisenä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja käsittelevän neuvontapalvelun toimeksiannon laajentamista siten, että se kattaa sosiaalisen osatekijän ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan osatekijän, ja vaatii, että neuvontapalvelun kuulemista edellytetään yli 15 000 euron hankinnoissa; odottaa puhemiehistön hyväksyvän kestävyyttä koskevan raportointijärjestelmän, kuten GRI-ohjeiston ja sen ulottamisen sukupuolten tasa-arvon sisällyttämiseen kestävyysraportointiin vuoteen 2022 mennessä;

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus

18.  pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa uudistaa yleistä kulukorvausta ja että se estää näin aktiivisesti avoimuuden ja vastuullisuuden lisäämisen unionin veronmaksajien rahojen käytössä; vaatii puhemiehistöä esittämään muutoksia yleistä kulukorvausta koskeviin sääntöihin vuoden 2021 loppuun mennessä;

19.  pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa, joka koskee parlamentin keskeisiä uudistustoimia, jotka mainittiin alun perin edellä mainitussa 26. lokakuuta 2017 annetussa päätöslauselmassa seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa ja joihin kuuluu häirinnän torjuntaa koskevan pakollisen koulutuksen järjestäminen koko henkilöstölle ja kaikille jäsenille; vaatii puhemiehistöä panemaan välittömästi täytäntöön täysistunnon päätökset kokonaisuudessaan;

20.  pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa tarjota väärinkäytösten paljastajien suojelemisesta annetun direktiivin (EU) 2019/1937(21) mukaisesti unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittaville valtuutetuille avustajille korkea suojelun taso, joka on sama kuin häirinnän uhreiksi joutuneiden valtuutettujen avustajien suojelun taso; kehottaa puhemiehistöä määrittelemään selkeät ja oikeudellisesti varmat normit tapauksille, joissa väärinkäytösten paljastajien suojelu voidaan myöntää, myös valtuutetuille avustajille, ja julkistamaan nämä normit;

21.  pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa ryhtyä toimiin parlamentin kolmen toimipaikan välisiä virkamiesten, muun henkilöstön ja valtuutettujen avustajien virkamatkoja koskevien korvausten tason yhdenmukaistamiseksi kauttaaltaan; kehottaa puhemiehistöä käsittelemään tätä asiaa viivyttelemättä enempää ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta tämä eriarvoisuus korjataan, kun Strasbourgin täysistunnot käynnistyvät uudelleen;

22.  kehottaa jälleen puheenjohtajakokousta tarkistamaan valtuuskuntien tehtävien suorittamista ja valtuuskuntamatkoja Euroopan unionin ulkopuolelle koskevia täytäntöönpanomääräyksiä; painottaa, että tarkistuksen yhteydessä olisi tarkasteltava valtuutettujen avustajien mahdollisuutta osallistua jäsenten mukana tietyin edellytyksin parlamentin virallisille valtuuskuntamatkoille ja virkamatkoille;

23.  pitää valitettavana, että puhemiehistö on viivästyttänyt täysistunnon useaan otteeseen ilmaiseman tahdon toteuttamista asiassa, joka koskee sellaiseen tekniseen ratkaisuun pyrkimistä, jonka avulla jäsenet voivat käyttää äänioikeuttaan ollessaan äitiys- tai isyysvapaalla, pitkäaikaisen sairauden aikana tai ylivoimaisen esteen sattuessa, ja tällaiseen ratkaisuun liittyvien oikeudellisten, taloudellisten ja teknisten rajoitusten selventämistä; katsoo, että kaikki tämänsuuntaiset toimet olisivat antaneet mahdollisuuden aikaistaa parlamentin etätyö- ja etä-äänestysjärjestelmän perustamista pandemian puhjettua; edellyttää puhemiehistön ottavan hoitaakseen mahdollisten jäljellä olevien oikeudellisten ja taloudellisten rajoitusten poistamisen, sillä tekninen mahdollisuus on nyt vahvistettu;

24.  palauttaa mieliin, että avoimuusrekisterin aiempien vuosien vuosikertomusten mukaan noin puolet kaikista rekisteriin kirjatuista tiedoista on virheellisiä; pelkää, että rekisteri ei voi täyttää tarkoitustaan lisätä avoimuutta edunvalvojien toiminnasta, jos puolet sen merkinnöistä antaa puutteellista tai virheellistä tietoa; kehottaa parlamenttia ryhtymään toimenpiteisiin rekisterin oikeellisuuden parantamiseksi;

25.  toistaa pyyntönsä, että parlamentti laatisi vuosittain yksityiskohtaisen kertomuksen edunvalvojista ja muista organisaatioista, joille on annettu pääsy parlamentin tiloihin, ja julkistaisi sen tietosuoja-asetuksen mukaisesti;

26.  edellyttää, että puhemiehistö tiedottaa tulevaisuudessa jäsenille ennakoivasti asiaankuuluvien täysistuntopäätösten täytäntöönpanosta;

Sukupuolten tasa-arvo

27.  kehottaa laatimaan sukupuolitietoista budjetointia koskevan analyysin, jolla tuetaan tulevia alustavia ennakkoarvioesityksiä sukupuolitietoista budjetointia koskevan unionin sitoumuksen mukaisesti; kehottaa ottamaan käyttöön erityisen sukupuolitietoisen kirjanpitojärjestelmän, jossa jäsenten, henkilöstön ja asiantuntijoiden menot eritellään sukupuolen mukaan;

28.  kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolitietoiset hankintojen arviointi- ja seurantakriteerit, jotka perustuvat yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen kaikissa parlamentin tarjouseritelmissä;

Digitaalinen infrastruktuuri

29.  tukee investointeja digitaaliseen infrastruktuuriin, myös kyberturvallisuuteen; korostaa, että tieto- ja viestintätekniikkaan on sisällytettävä suojattuja ohjelmistoratkaisuja eli avoimen lähdekoodin ohjelmistoratkaisuja, jotta varmistetaan, että parlamentti voi täysin valvoa ohjelmistoja ja tiedonhallintaa ja että sovelluksia voidaan kehittää vapaasti ja teknologiaa voidaan hankkia erityisesti välttäen riippuvuutta tai teknologialukkiutumaa suuriin teknologia-alustoihin, etenkin pilvipalvelujen tarjoajien suhteen;

30.  korostaa, että parlamentin on sisällytettävä ympäristökysymykset digitaalistrategiaan; korostaa, että digitaalisen innovoinnin on edistettävä vihreää siirtymää; kehottaa pienentämään digitaaliteknologian ympäristöjalanjälkeä (ympäristöystävällinen tietotekniikka) erityisesti mukauttamalla sisäisiä politiikkoja; kehottaa parlamenttia sisällyttämään digitaalisten palvelujen ekologisen suunnittelun tieto- ja viestintätekniikan hallintaansa ja valitsemaan vaihtoehtoja, joissa kunnioitetaan kiertotaloutta ja edistetään resurssitehokkuutta;

31.  muistuttaa tietoturvaan ja yksityisyyteen liittyvistä riskeistä, kun arkaluonteisten tietojen jakamiseen käytetään kolmansien osapuolten tarjoamia ratkaisuja, ja muistuttaa avoimen lähdekoodin ohjelmistojen myönteisistä vaikutuksista digitaaliseen riippumattomuuteen ja niiden hyödyistä turvallisuuden kannalta; vaatii, että käyttäjille olisi annettava mahdollisuus käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmistoja parlamentin laitteissa ja korostaa että virtuaalikokouksia ja pikaviestintää varten tarvitaan hajautettuja avoimen lähdekoodin ratkaisuja; korostaa, että käyttäjiä on koulutettava asianmukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota kyberturvallisuuteen; korostaa, että tarvitaan automaattista transkriptio- ja käännösohjelmistoa tukemaan tiedon tasapuolista levittämistä kaikilla virallisilla kielillä;

32.  tukee vahvasti sitä, että toteutetaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että parlamentin ohjelmisto- ja digitaalisen infrastruktuurin, myös pilvipalveluratkaisujen, hankinnoissa vältetään toimittajariippuvuuden vaikutuksia siirrettävyyttä ja täydellistä yhteentoimivuutta koskevien vaatimusten avulla, käytetään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja korvamerkitään hankinnat pk-yrityksille ja startup-yrityksille;

33.  korostaa, että julkisen sektorin tuottamien ja/tai julkisesti rahoitettujen ohjelmistodatan ja -välineiden olisi oltava uudelleenkäytettäviä, avoimesti saatavilla sekä perusoikeuksien mukaisia ja että jos niiden käyttötarkoitus on kriittinen, niillä on oltava turvallisuustodistus tai niille on tehtävä turvallisuustarkastus; katsoo lisäksi, että parlamentin käyttämä tekoälymenetelmä olisi julkistettava avoimena lähdekoodina julkisia hankintoja koskevan menettelyn mukaisesti siten, että ohjelmistodokumentaatio ja algoritmit ovat kaikkien saatavilla, jotta voidaan tarkastella, miten tekoälyjärjestelmä päätyi tiettyyn päätelmään; korostaa, että perusoikeuksia koskevan tarkastuksen olisi oltava osa mahdollista ennalta toteutettavaa vaatimustenmukaisuuden arviointia;

34.  panee merkille, että pandemian aikana on otettu käyttöön etä-äänestysjärjestelmiä parlamentin työn jatkuvuuden turvaamiseksi; pyytää yhtenäistämään nämä äänestysjärjestelmät;

35.  toivoo kaikkiin kolmeen toimipaikkaan nopeampia ja turvallisempia langattomia verkkoja;

Yhteydenpito kansalaisten kanssa

36.  korostaa, että parlamentti on ainoa unionin toimielin, jonka jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla; pitää tärkeänä, että kansalaisille tarjotaan paremmat mahdollisuudet ymmärtää parlamentin toimintaa ja että poliittista tietoisuutta parannetaan ja edistetään unionin arvoja; kehottaa lisäämään digitaalisia tapoja olla yhteydessä suoraan kansalaisiin;

37.  tukee Europa Experience -keskusten perustamista kaikkiin jäsenvaltioihin vuoteen 2024 mennessä; panee merkille vahvistuksen siitä, että covid-19-pandemian aiheuttamat viivästykset eivät vaaranna kriittisiä välitavoitteita; tukee hallinnon toimia synergioiden maksimoimiseksi; edellyttää, että Europa Experience -keskusten juoksevien kustannusten pitkän aikavälin talousarviovaikutus esitetään budjettivaliokunnalle ennen vuoden 2022 talousarvion hyväksymistä; muistuttaa, että Europa Experience -keskusten olisi tarkoitus antaa kaikille kansalaisille parempi käsitys unionin toimielinten toiminnasta;

38.  katsoo, että Euroopan parlamentin yhteystoimistojen olisi kasvatettava verkostoaan ja oltava enemmän yhteydessä kansalaisiin; kehottaa parlamenttia kehittämään yhteystoimistojensa kautta Euroopan nuorisotapahtuman kaltaisia jäsenten ja nuorten välisiä paikallistason kokouksia ja tapahtumia;

39.  tunnustaa vierailijaryhmien merkityksen; panee merkille, että yksikään vierailijaryhmä ei ole voinut vierailla parlamentin tiloissa covid-19-pandemian aikana; muistuttaa, että puhemiehistön 5. lokakuuta 2020 tekemän päätöksen mukaisesti 40 prosenttia vuoden 2020 käyttämättömästä kiintiöstä on kohdennettu uudelleen vuodelle 2022; on tyytyväinen siihen, että parlamentti panostaa merkittävästi palveluihin, joita se tarjoaa vierailijoille ja erityisesti nuorille, jotka ovat edelleen keskeinen kohderyhmä; pyytää, ettei vierailijoille maksettaviin korvauksiin tehdä jäljellä olevan vaalikauden aikana lisäkorotuksia, ellei se ole käytännön toiminnan kannalta välttämätöntä;

40.  toteaa, että noin 50 miljoonaa ihmistä unionissa kuuluu erilaisiin kielivähemmistöihin ja elää eri kielialueilla ja -yhteisöissä; palauttaa mieliin, että parlamentti kannustaa kansalaisten, myös unionin kansallisten, alueellisten ja kielivähemmistöjen, osallisuutta ja osallistumista; muistuttaa, että parlamentti tukee voimakkaasti monikielisyyttä ja edistää kansallisten, alueellisten ja kielivähemmistöjen oikeuksia; katsoo, että parlamentti voi osallistua aktiivisesti disinformaation torjuntaan tarjoamalla tarvittaessa tietoa myös kielivähemmistöjen ja -alueiden ja -yhteisöjen kielillä; pyytää puhemiehistöä analysoimaan toteutettavuutta ja arvioimaan taloudellisia kustannuksia, joita aiheutuu viestintämateriaalien tuottamisesta esimerkiksi Europa Experience -keskuksia ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevää konferenssia varten eri jäsenvaltioiden kielivähemmistöjen, -alueiden ja -yhteisöjen kielillä;

41.  kehottaa puhemiehistöä käynnistämään työjärjestyksen 54 artiklan (valiokunta-aloitteiset mietinnöt) mukaisesti hyväksyttyjen keskeisten ulkopolitiikkaa koskevien päätöslauselmien kääntämisen niille Yhdistyneiden kansakuntien virallisille kielille (arabia, kiina ja venäjä), jotka eivät ole unionin virallisia kieliä, sekä 132 artiklan (komission tai komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan julkilausumiin liitettävät päätöslauselmat) ja 144 artiklan (kiireelliset päätöslauselmat) nojalla hyväksyttyjen maakohtaisten päätöslauselmien kääntämisen asianomaisen maan viralliselle kielelle, jotta voidaan parantaa parlamentin ulkoisen toiminnan vaikutusta ja tavoittavuutta, ja kehottaa budjettivallan käyttäjää varmistamaan, että tähän tarkoitukseen asetetaan saataville riittävästi määrärahoja;

42.  kehottaa pääsihteeriä analysoimaan, onko mahdollista ottaa käyttöön kansainvälinen viittomakielen tulkkaus kaikissa täysistuntokeskusteluissa täysistunnossa hyväksyttyjen pyyntöjen mukaisesti, ja kehottaa panemaan tämän päätöksen täytäntöön kaikkien kansalaisten tasavertaisen pääsyn periaatteen mukaisesti;

43.  pitää olennaisen tärkeänä, että jokaisella Euroopan tulevaisuutta käsittelevän tulevan konferenssin perustamiseen ja hallinnointiin osallistuvalla unionin toimielimellä, parlamentti mukaan luettuna, olisi oltava riittävät hallintomäärärahat, jotta hanke osoittautuu menestykseksi jo tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion julkaisemisesta alkaen;

44.  kehottaa tarjoamaan jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kansalaisille ja asukkaille mahdollisuuden tehdä virtuaalisia opastettuja kiertokäyntejä parlamentissa, jotta suuri yleisö saisi paremman käsityksen toimielimen työstä ja arvoista;

45.  pyytää perustamaan ikäihmisiä varten oman vierailuyksikön, joka tuo esille aktiivisena ikääntymistä edistäviä unionin ohjelmia ja politiikkoja;

Kiinteistöhankkeet

46.  odottaa entistä avoimempaa ja yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja päätöksentekoa, myös varhaista tiedottamista, parlamentin kiinteistöpolitiikasta ottaen asianmukaisesti huomioon varainhoitoasetuksen 266 artiklan; kehottaa keskustelemaan parlamentin toiminnasta ja tarkastelemaan uudelleen parlamentin tilatarpeita pandemian vaikutusten ja etätyön odotetun lisääntymisen valossa sekä mukauttamaan tarvittaessa pitkän aikavälin kiinteistöstrategiaansa; korostaa, että huolellisella suunnittelulla olisi päästävä huomattaviin säästöihin;

47.  pyytää puhemiehistöä antamaan tiedoksi Paul-Henri Spaak-rakennusta koskevan päätöksensä ja siihen liittyvän yksityiskohtaisen kustannuserittelyn ja tositteet; panee merkille, että Spaak-rakennus ei ole käytettävissä kunnostustöiden aikana, ja kehottaa optimoimaan jo käytettävissä olevat tilat parlamentin tarpeiden mukaisesti; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että parlamentti on sitoutunut toteuttamaan rakennuksissaan tarvittavat mukautukset ja peruskorjaukset, jotta voidaan luoda kaikille käyttäjille esteetön ympäristö unionin normien mukaisesti; suosittelee, että parlamentin rakennusten suunnittelussa ja niiden muutostöissä otetaan asianmukaisesti huomioon monimuotoisuutta ja osallisuutta koskevat kriteerit;

48.  suhtautuu myönteisesti puhemiehistön päätökseen hyväksyä rakennuspassit parlamentin kiinteistösalkun elinkaaren hallintaa varten; odottaa tämän uuden välineen käytön edistävän vaikuttavasti siirtymistä ilmastoneutraaleihin tai passiivisiin rakennuksiin mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä; edellyttää myös, että passiin sisällytetään maininta sisäilman laadun parantamisesta ja rakennusten terveydestä;

49.  panee merkille, että pääsihteerin vuodeksi 2022 ehdottamassa talousarviossa varataan 4,358 miljoonaa euroa WEISS-rakennuksen sisäänkäynnin rakennustöihin, ja panee lisäksi merkille, että vuoden 2021 talousarviossa näihin rakennustöihin oli jo varattu 8 miljoonaa euroa; pyytää ajantasaisia tietoja hankkeen kokonaiskustannuksista;

Muut seikat

50.  toistaa puhemiehistölle esittämänsä kehotuksen vahvistaa jäsenille vihreiden viikkojen aikana täysi joustavuus läsnäolon suhteen heidän työjärjestelyjensä helpottamiseksi;

51.  palauttaa mieliin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen(22) 27 artiklan 1 ja 2 kohdan, joiden mukaan ”parlamentin perustaman vapaaehtoisen eläkerahaston toimintaa jatketaan näiden sääntöjen voimaantulon jälkeen niiden jäsenten tai entisten jäsenten osalta, jotka jo ovat hankkineet tähän rahastoon liittyviä oikeuksia tai odotusoikeuksia” ja ”hankitut oikeudet ja odotusoikeudet säilyvät täysimääräisinä”; kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä noudattamaan kaikilta osin jäsenten asemaa koskevia sääntöjä ja laatimaan eläkerahaston kanssa selkeän suunnitelman parlamentille, jotta se ottaa vastuulleen ja hoitaakseen jäsentensä vapaaehtoista eläkejärjestelmää koskevat velvollisuutensa ja tehtävänsä;

52.  panee merkille, että pandemia on vaikuttanut voimakkaasti palveluntarjoajiin; pitää myönteisinä parlamentin toimia, kuten solidaarisuusaterioiden tarjoamista, joilla autetaan vähentämään alihankkijoihin ja niiden työntekijöihin kohdistuvia vaikutuksia; korostaa, että siivous- ja ateriapalvelujen alihankinta asettaa ihmiset, pääasiassa naiset, erittäin haavoittuvaan asemaan; on erittäin huolestunut Compass Group -cateringyrityksen työntekijöiden laajoista irtisanomisista; kehottaa asiasta vastaavia parlamentin viranomaisia yhteistyössä alihankkijoiden kanssa tutkimaan kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut työllisyyden turvaamiseksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa ja hankkimaan lisäpalveluja, jotka ovat perusteltuja parlamentin talousarvion käytön kannalta; kehottaa parlamenttia toteuttamaan kaikki tarvittavat varotoimet sen varmistamiseksi, että ulkopuoliset toimeksisaajat noudattavat siivoushenkilöstön, joka koostuu pääasiassa naisista, ja ravintolahenkilöstön osalta tiukimpia työlainsäädännön normeja, etenkin psykologisen paineen ja työolojen suhteen; kehottaa puhemiehistöä harkitsemaan uudelleen parlamentin ulkoistamisperiaatteita;

53.  kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä istuttamaan tulosbudjetoinnin kulttuurin koko parlamentin hallintoon ja pyrkimään parlamentin hallintorakenteen keventämiseen parantaakseen sisäisen työskentelyn tehokkuutta ja ympäristökestävyyttä ja vähentääkseen paperityötä ja byrokratiaa; painottaa, että hallintorakenteen keventyessä työskentelymenettelyt paranevat jatkuvasti yksinkertaistamisen ja hallintohenkilöstön kokemuksen karttumisen ansiosta;

54.  korostaa tarvetta tarkastella parlamentin henkilöstöpolitiikkaa uudelleen, jotta toimielin voi hyödyntää koko henkilöstönsä hankkimaa asiantuntemusta; katsoo siksi, että sääntöjä on muutettava, jotta kaikki henkilöstöryhmät, myös valtuutetut avustajat, voivat osallistua sisäisiin kilpailuihin, ja että on laadittava henkilöstöhallinnon kehittämisjärjestelmiä, joiden avulla parlamentti voi säilyttää näiden ryhmien asiantuntemuksen toimielimen palveluksessa;

55.  kehottaa pääsihteeriä arvioimaan riskit, jotka liittyvät siihen, että palvelukseen otetaan yhä enemmän sopimussuhteisia toimihenkilöitä, ja joihin kuuluu muun muassa vaara, että parlamenttiin luodaan kaksitasoinen henkilöstörakenne; korostaa, että vakinaisen henkilöstön olisi hoidettava keskeiset pysyvät toimet ja tehtävät;

56.  kehottaa lisäämään joustavuutta ja vähentämään byrokratiaa jäsenten toimistojen hallinnoinnissa ja sopimuksissa, kun otetaan huomioon verkkoalustojen toistuvat virheet ja vaikeudet toimia etänä covid-19-pandemian aikana; pyytää parlamentin pääsihteeristöä ja rahoituksesta vastaavia yksiköitä laatimaan erityiset joustavat säännöt;

57.  panee merkille, että parlamentti ottaa puolivuosittain noin 250 harjoittelijaa Brysseliin; katsoo, että kaikille parlamentin harjoittelijoille olisi tarjottava joukkoliikenteessä sama alennus kuin muille henkilöstön jäsenille; katsoo, etteivät nämä toimenpiteet aiheuttaisi merkittävää rasitetta parlamentin talousarviolle mutta vähentäisivät huomattavasti harjoittelijoiden kuluja Brysselissä;

58.  palauttaa mieliin, että kulttuuri- ja taidetoiminnan rahoittamiseen parlamentin tiloissa ja niiden ulkopuolella on osoitettava riittävät resurssit, jotta voidaan korostaa parlamentin tukea kulttuurialalle ja luoville toimialoille;

59.  palauttaa mieliin parlamentin poliittisen sitoutumisen ulkopuolisiin yhteystoimistoihinsa ja kehottaa painokkaasti Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan tarvittavat edellytykset, kuten tarvittaessa kiinteistöjen yhteishallinnoinnin, ja varmistamaan, että parlamentin henkilöstön diplomaattinen asema akkreditoidaan vastaanottavien valtioiden viranomaisille;

60.  pyytää poliittisista puolueista ja säätiöistä vastaavalta viranomaiselta oikea-aikaisia ja avoimia vuosikertomuksia;

61.  katsoo, että covid-19-pandemia vaikuttaa kielteisesti parlamentin elävyyteen; pitää tärkeänä varmistaa, että parlamentti on dynaaminen ja eloisa, kunhan covid-19-kriisi on ohi; pyytää siksi puhemiehistöä tekemään analyysin sellaisten uusien käytäntöjen löytämiseksi, joilla parlamentista voitaisiin tehdä elävämpi, ja antamaan sen jälkeen suosituksia, jotka voitaisiin panna täytäntöön tarvittaessa tarkistamalla työjärjestystä;

o
o   o

62.  vahvistaa ennakkoarvion varainhoitovuodeksi 2022;

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja ennakkoarvion neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (3) EUVL C 444 I, 22.12.2020. (4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0357, liite II. (5) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28. (6) EUVL L 287, 29.10.2013, s. 15. (7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0123. (8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0302. (9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0385. (10) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 19. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0331. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0010. (13) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2020/652735/IPOL_STU(2020)652735_EN.pdf (14) EUVL C 364, 15.10.2014, s. 3. (15) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0227. (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19. toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1). (18) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0306. (19) EUVL C 444 I, 22.12.2020, s. 5. (20) Puhemiehistön hyväksymät tekstit, PE 113.116/BUR./rev. XXVI/ 01-04-2009. (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23. lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17). (22) Euroopan parlamentin päätös 2005/684/EY, Euratom, tehty 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 262, 7.10.2005, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Venäjästä – Aleksei Navalnyin tapaus, sotilasjoukkojen keskittäminen Ukrainan rajalle ja Venäjän iskut Tšekin tasavallassa (2021/2642(RSP))

P9_TA(2021)0159 RC-B9-0236/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja Ukrainasta,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan, YK:n merioikeusyleissopimuksen, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan paketin, joka hyväksyttiin ja allekirjoitettiin Minskissä 12. helmikuuta 2015 ja joka kokonaisuudessaan hyväksyttiin 17. helmikuuta 2015 annetulla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 2202 (2015),

–  ottaa huomioon G7-ryhmän ulkoministereiden 18. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman Ukrainasta ja heidän 12. huhtikuuta 2021 samasta aiheesta unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kanssa antamansa yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Ranskan presidentin, Ukrainan presidentin ja Saksan liittokanslerin 16. huhtikuuta 2021 pitämän kokouksen Venäjän sotilasjoukkojen keskittämisestä,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. huhtikuuta 2021 EU:n puolesta antamat julkilausumat Aleksei Navalnyin heikentyvästä terveydentilasta,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/262 Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta, YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 71/205 (19. joulukuuta 2016), 72/190 (19. joulukuuta 2017), 73/263 (22. joulukuuta 2018), 74/168 (18. joulukuuta 2019) ja 75/192 (16. joulukuuta 2020) ihmisoikeustilanteesta Krimin autonomisessa tasavallassa ja Sevastopolin kaupungissa sekä 9. joulukuuta 2019 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 74/17 ja 7. joulukuuta 2020 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 75/29 Ukrainassa sijaitsevan Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin sekä Mustanmeren ja Asovanmeren osien militarisointia koskevasta ongelmasta,

–  ottaa huomioon rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen II osaston, joka koskee poliittista vuoropuhelua ja lähentymistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla(2),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 1994 tehdyn turvatakuita koskevan Budapestin muistion, joka liittyy Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan liittymiseen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevaan sopimukseen,

–  ottaa huomioon Ukrainan 29. maaliskuuta 2021 tekemän ehdotuksen täyden tulitauon palauttamisesta Itä-Ukrainaan ja luonnoksen Minskin sopimusten täytäntöönpanoa koskevaksi yhteiseksi toimintasuunnitelmaksi,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 19. huhtikuuta 2021 antaman lausunnon tšekkiläisten diplomaattien karkottamisesta ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 21. huhtikuuta 2021 EU:n puolesta antaman julkilausuman solidaarisuuden osoituksena Tšekin tasavallalle sen alueella tapahtuneesta rikollisesta toiminnasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on viime viikkoina lisännyt huomattavasti sotilaallista läsnäoloaan Itä- ja Pohjois-Ukrainan vastaisella rajallaan ja miehitetyllä Krimillä ja että se on keskittänyt sinne yhteensä yli 100 000 sotilaan joukot sekä tankkeja, tykistöä ja panssaroituja ajoneuvoja sekä muuta raskasta kalustoa; ottaa huomioon, että kyseessä on mittavin Venäjän joukkojen keskittäminen sitten vuoden 2014 ja että sen laajuutta ja iskukykyä voidaan pitää osoituksena hyökkäysaikomuksista;

B.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on ilmoittanut keskeyttävänsä oikeuden viattomaan kauttakulkuun muiden maiden sota-aluksilta ja kauppa-aluksilta Mustanmeren osan kautta Kertšinsalmen suuntaan 31 päivään lokakuuta 2021 asti, mikä loukkaa merenkulun vapautta, joka taataan YK:n merioikeusyleissopimuksessa, jonka sopimuspuoli Venäjä on; ottaa huomioon, että kyseiset alueet sijaitsevat Ukrainan aluevesillä, jotka ympäröivät Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin väliaikaisesti miehitettyä aluetta;

C.  ottaa huomioon, että on kulunut kuusi vuotta Minskin sopimusten hyväksymisestä ja seitsemän vuotta Krimin niemimaan laittomasta liittämisestä Venäjän federaatioon ja sodan alkamisesta Ukrainassa;

D.  ottaa huomioon, että ukrainalaisten lähteiden mukaan Venäjän federaatiolla on noin 3 000 upseeria ja sotilaskouluttajaa, jotka palvelevat kahden niin kutsutun kansantasavallan asevoimissa;

E.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on horjuttanut Itä-Ukrainan vakautta Donetskin ja Luhanskin niin kutsutuissa kansantasavalloissa olevien sijaisjoukkojensa välityksellä vuodesta 2014 lähtien; ottaa huomioon, että konflikti on vaatinut yli 14 000 ihmisen hengen ja lähes kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään maan sisäisesti;

F.  ottaa huomioon, että Ukraina on pyytänyt luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimenpiteitä koskevan vuoden 2011 Wienin asiakirjan III luvun 16.3 kohdan soveltamista ja selitystä Venäjän federaation epätavalliselle sotilaalliselle toiminnalle Ukrainan rajan läheisyydessä ja miehitetyllä Krimillä; ottaa huomioon, että kaikki Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) 57 jäsentä hyväksyivät Wienin asiakirjan vuonna 2011 kestävänä yhteistyön ja sotilaallisen avoimuuden lähteenä; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio päätti olla osallistumatta tähän kokoukseen;

G.  ottaa huomioon, että Etyjin osallistujavaltioiden on annettava toisilleen tietoja muun muassa joukkojen sijoittamissuunnitelmista, ilmoitettava toisilleen hyvissä ajoin merkittävistä sotilaallisista toimista, kuten harjoituksista, sekä kuultava toisiaan ja tehtävä toistensa kanssa yhteistyötä tilanteissa, joissa esiintyy epätavallista sotilaallista toimintaa tai joissa jännitteet lisääntyvät;

H.  ottaa huomioon, että Venäjän puolustusministeriö ilmoitti perjantaina 23. huhtikuuta 2021, että keskitetyt joukot palaisivat vakituisiin tukikohtiinsa 1. toukokuuta 2021 mennessä;

I.  ottaa huomioon, että oikeudet ajatuksen- ja sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen on kirjattu Venäjän federaation perustuslakiin; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion tilanne heikkenee edelleen Venäjällä ja että viranomaiset loukkaavat jatkuvasti näitä oikeuksia ja vapauksia; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli ja Euroopan neuvoston jäsen;

J.  ottaa huomioon, että Venäjän viranomaiset pidättivät 9. huhtikuuta 2021 lyhyesti Roman Aninin, kuulustelivat häntä ja takavarikoivat hänen puhelimensa ja hänen asiakirjojaan; ottaa huomioon, että Anin on yksi Venäjän johtavista tutkivista journalisteista ja mukana järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota koskevassa raportointihankkeessa (OCCRP); ottaa huomioon, että nämä toimet ovat myös saattaneet vaaraan hänen toimittajatovereitaan, jotka työskentelevät OCCRP:ssä avoimuutta ja korruptiota koskevien kysymysten parissa, koska Venäjän turvallisuuspalvelulla (FSB) on nyt täysi pääsy tietoihin;

K.  ottaa huomioon, että Venäjän tunnetuin korruption vastainen aktivisti ja oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi pidätettiin 17. tammikuuta 2021 ja tuomittiin 2. helmikuuta 2021 kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen väitetystä koeaikansa rikkomisesta silloin, kun hän oli Saksassa toipumassa murhayrityksestä, joka tehtiin kielletyllä sotilaskäyttöön tarkoitetulla kemiallisella myrkyllä Venäjän federaation alueella ja johon syyllistyivät Venäjän turvallisuuspalvelujen agentit; ottaa huomioon, että Aleksei Navalnyi siirrettiin 12. maaliskuuta 2021 Pokrovissa sijaitsevalle vankileirille, jossa häntä on toistuvasti kidutettu ja kohdeltu epäinhimillisesti ja jossa hän aloitti nälkälakon yli kolme viikkoa sitten;

L.  ottaa huomioon, että nämä viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet todeksi Navalnyin perheen, ystävien ja kannattajien sekä kansainvälisen yhteisön pahimmat pelot hänen henkilökohtaisen turvallisuutensa ja henkensä puolesta ja johtaneet hänen siirtämiseensä Moskovan lähellä sijaitsevaan vankisairaalaan, jossa hänen henkensä on edelleen uhattuna;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti 16. helmikuuta 2021 ilmoittaa Venäjän hallitukselle tuomioistuimen työjärjestyksen 39 artiklan mukaisesti, että Aleksei Navalnyi on vapautettava; ottaa huomioon, että toimenpidettä olisi sovellettava välittömästi; ottaa huomioon, että tuomioistuin otti välitoimea sovellettaessa huomioon Aleksei Navalnyin hengelle aiheutuvan riskin luonteen ja laajuuden, joista ovat osoituksena prima facie -todisteet ja Aleksei Navalnyin nykyisen pidätyksen yleiset olosuhteet;

N.  ottaa huomioon, että Aleksei Navalnyi ilmoitti 23. huhtikuuta 2021, että vankilan ulkopuolisilta lääkäreiltä saamiensa neuvojen perusteella hän lopettaa vähitellen 31. maaliskuuta 2021 aloittamansa nälkälakon; ottaa huomioon, että Aleksei Navalnyin lääkäreiltä saamien neuvojen mukaan nälkälakon jatkaminen olisi hengenvaarallista; ottaa huomioon, että vaikka Navalnyi saisikin nyt tarvittavaa hoitoa, ei ole mitään takeita siitä, että häntä ei muuten kohdeltaisi epäinhimillisesti tai hengenvaarallisesti tai että hänen henkensä ei olisi uhattuna;

O.  ottaa huomioon, että vuonna 2020 Venäjä oli Transparency International -järjestön korruptioindeksissä 180 maasta sijalla 129 eli Venäjä sijoittui Euroopassa alhaisimmalle sijalle; ottaa huomioon, että oligarkkien, turvallisuustyöntekijöiden ja Kremliin yhteydessä olevien virkamiesten väliset kleptokraattiset yhteydet, jotka ulottuvat valtarakenteen korkeimmille tasoille asti, Vladimir Putin mukaan lukien, ovat osittain paljastuneet korruptionvastaisten aktivistien, kuten edesmenneen Sergei Magnitskin ja Aleksei Navalnyin johtaman korruptionvastaisen säätiön (FBK) suorittamissa tutkimuksissa, jotka koskevat näiden tahojen vuosien mittaan keräämää selittämätöntä vaurautta; ottaa huomioon, että Moskovan syyttäjänvirasto pyrkii leimaamaan FBK‑säätiön ja kaksi muuta Navalnyihin sidoksissa olevaa järjestöä – kansalaisten oikeuksien suojelua tukevan säätiön (Citizens’ Rights Protection Foundation) ja Navalnyin verkoston alueelliset päämajat – ”äärijärjestöiksi”, minkä perusteella niiden työntekijät voitaisiin pidättää ja heille voitaisiin langettaa 6–10 vuoden vankeustuomiot;

P.  toteaa, että Navalnyin myrkyttäminen on osa toimintamallia, jota on käytetty Putinin vastustajiin, kuten Viktor Juštšenko, Sergei Skripal ja Vladimir Kara-Murza, ja joka on johtanut monien johtavien oppositiohahmojen, toimittajien, aktivistien ja ulkomaisten johtajien, esimerkiksi Boris Nemtsovin, Anna Politkovskajan, Sergei Protazanovin, Natalia Estemirovan ja Aleksandr Litvinenkon kuolemaan;

Q.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio ei ole ainoastaan ulkoinen uhka Euroopan turvallisuudelle, vaan se käy myös sisäistä sotaa omaa kansaansa vastaan opposition järjestelmällisen sorron ja kaduilla tehtävien pidätysten muodossa; ottaa huomioon, että yksinomaan 21. huhtikuuta 2021 pidätettiin yli 1 788 rauhanomaista mielenosoittajaa, mikä tarkoittaa, että tammikuun 2021 jälkeen on pidätetty yhteensä yli 15 000 syytöntä Venäjän kansalaista;

R.  ottaa huomioon, että parlamentti kehotti kahdessa aikaisemmassa Venäjää koskevassa päätöslauselmassaan tarkastelemaan uudelleen EU:n Venäjän-politiikkaa ja suhteissa Venäjään sovellettavia viittä ohjaavaa periaatetta ja pyysi neuvostoa aloittamaan välittömästi valmistelut ja hyväksymään EU:n strategian, joka koskee tulevia suhteita demokraattiseen Venäjään ja johon sisältyisi laaja valikoima kannustimia ja ehtoja Venäjän sisäisten suuntausten vahvistamiseksi kohti vapautta ja demokratiaa;

S.  ottaa huomioon, että 17. huhtikuuta 2021 Tšekin tasavalta karkotti 18 venäläistä diplomaattia, myös Venäjän tiedusteluelinten jäseniä, Tšekin tiedustelupalvelun hyvin perusteltujen päätelmien perusteella, joiden mukaan Venäjän tiedustelupalvelujen virkatehtävissä olevat henkilöt olivat osallisena vuoden 2014 ammusvaraston räjähdyksessä, jossa kaksi Tšekin kansalaista sai surmansa ja joka aiheutti mittavia aineellisia vahinkoja; ottaa lisäksi huomioon, että tuhansien ympäröivissä kunnissa asuvien ihmisten henki ja omaisuus vaarannettiin häikäilemättömästi; ottaa huomioon, että nämä laittomat toimet Tšekin tasavallan alueella merkitsivät ulkovallan tekemää EU:n jäsenvaltion suvereniteetin vakavaa loukkausta; ottaa huomioon, että vastauksena Venäjän federaation Tšekissä sijaitsevan suurlähetystön 18 työntekijän karkottamiseen Venäjä karkotti 20 tšekkiläistä diplomaattia, jotka määrättiin poistumaan maasta 19. huhtikuuta 2021; ottaa huomioon, että Tšekin tasavalta päätti 22. huhtikuuta 2021 tasata Tšekin tasavallassa sijaitsevan Venäjän suurlähetystön henkilöstön määrän vastaamaan Tšekin tasavallan suurlähetystön henkilöstön määrää Venäjällä sen jälkeen, kun Venäjä oli kieltäytynyt ottamasta takaisin maahan karkotettuja tšekkiläisiä diplomaatteja, kuten diplomaattisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 11 artiklassa määrätään, ja antoi Venäjälle aikaa noudattaa tasausta toukokuun loppuun mennessä;

T.  ottaa huomioon, että samat GRU:n agentit, jotka olivat mukana räjäyttämässä ammusvarikkoa Tsekin tasavallassa, olivat vastuussa myös Sergei ja Julija Skripalin murhayrityksestä Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2018 sotilaskäyttöön tarkoitetun Novitšok-hermomyrkyn avulla, mikä johti myös yhden Ison-Britannian kansalaisen kuolemaan; ottaa huomioon, että GRU:n agentteja on syytetty myös asetehtaan omistajan Emilian Gebrevin ja kahden muun henkilön murhayrityksestä Bulgariassa vuonna 2015; ottaa huomioon, että Venäjä ei osallistu näiden Euroopan unionin alueella tehtyjen rikosten tutkimiseen vaan kiistää GRU:n osallistumisen Skripalien myrkytyksiin ja suojelee pääepäiltyjä;

1.  ilmaisee tukensa Ukrainan itsenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä; muistuttaa tukevansa voimakkaasti EU:n politiikkaa, jonka mukaan Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin laitonta liittämistä ei tunnusteta; pitää myönteisinä kaikkia rajoittavia toimenpiteitä, joita EU on toteuttanut laittoman liittämisen seurauksena; kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki laittomasti pidätetyt ja vangitut Ukrainan kansalaiset Krimin niemimaalla ja Venäjällä ja pitää valitettavana jatkuvia ihmisoikeusloukkauksia Krimillä ja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Venäjän kansalaisuuden laajamittaista myöntämistä näiden alueiden asukkaille; painottaa, että Venäjän viranomaiset, joiden toiminta tai toimimattomuus on mahdollistanut sotarikokset tai johtanut sotarikoksiin Ukrainassa, on saatettava kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen;

2.  pitää valitettavana EU:n ja Venäjän suhteiden nykytilaa, joka johtuu Venäjän aggressiosta ja jatkuvasta Ukrainan vakauden horjuttamisesta, vihamielisestä käyttäytymisestä ja suoranaisista hyökkäyksistä EU:n jäsenvaltioita ja yhteiskuntia kohtaan, mikä ilmenee muun muassa sekaantumisena vaaliprosesseihin, disinformaation käyttämisenä, syvähuijausvideoiden lähettämisenä, vihamielisinä kyberhyökkäyksinä, sabotoimisena ja kemiallisten aseiden käyttämisenä, ja pitää valitettavana ihmisoikeustilanteen merkittävää heikkenemistä ja sananvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen oikeuden kunnioittamisen murenemista Venäjällä; tuomitsee jyrkästi Venäjän vihamielisen toiminnan Euroopassa ja kehottaa maan hallitusta lopettamaan nämä toimet, jotka rikkovat kansainvälisiä periaatteita ja normeja ja uhkaavat vakautta Euroopassa, mikä estää pyrkimästä myönteiseen kahdenväliseen ohjelmaan tämän merkittävän naapurivaltion kanssa;

3.  on erittäin huolestunut siitä, että Venäjä keskittää sotilasjoukkojaan huomattavissa määrin Ukrainan vastaiselle rajalleen ja laittomasti miehitettyyn Krimin autonomiseen tasavaltaan; toteaa, että Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut joukkojen keskittämisen loppuvan; tuomitsee nämä Venäjän federaation johtamat uhkailevat ja vakautta horjuttavat toimet ja panee tyytyväisenä merkille Ukrainan oikeasuhteisen vastauksen niihin;

4.  katsoo, että EU:n on otettava opiksi Ukrainan rajalla tapahtuneesta, syvästi huolestuttavasta Venäjän sotilasvoimien keskittämisestä, joka on keskeytetty perjantaista 23. huhtikuuta 2021 lähtien; vaatii, että Venäjän joukkojen palauttaminen Ukrainan rajalta takaisin vakituisiin tukikohtiinsa on toteutettava täysimääräisesti ja viipymättä; vaatii Venäjää lopettamaan välittömästi sen naapureiden uhkailemiseen tähtäävän perusteettoman sotilaallisen toiminnan, lopettamaan kaikki käynnissä olevat provokaatiot ja pidättymään tulevista provokaatioista ja lauhduttamaan tilannetta vetämällä joukkonsa vakituisiin tukikohtiinsa kansainvälisten velvoitteidensa, kuten joukkojen siirtojen avoimuutta koskevien Etyjin periaatteiden ja sitoumusten sekä Wienin asiakirjan mukaisesti; toistaa, että Venäjän sotilasjoukkojen keskittäminen on uhka myös Euroopan vakaudelle, turvallisuudelle ja rauhalle, minkä vuoksi EU:n ja Ukrainan välisen turvallisuusvuoropuhelun olisi oltava kunnianhimoinen ja myötävaikutettava yhtenäiseen arvioon turvallisuushaasteista paikan päällä; korostaa, että ystävällismielisten maiden olisi lisättävä sotilaallista tukeaan Ukrainalle ja toimitettava lisää puolustukseen käytettäviä aseita, mikä on YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaista, sillä se sallii oikeuden erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen; kehottaa Venäjää vetämään joukkonsa Donetskin ja Luhanskin niin kutsutuista kansantasavalloista ja palauttamaan Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin hallinnan Ukrainalle;

5.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että neuvosto jatkaa sotilaallisen tilanteen kehityksen seuraamista Venäjän joukkojen ilmoitetusta uudelleensijoittamisesta huolimatta ja on valmiina sopimaan yhteisistä lisätoimista;

6.  kehottaa Venäjää noudattamaan YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaista velvoitettaan ja takaamaan merenkulun vapauden ja kauttakulun kansainvälisen salmen kautta Asovanmeren satamiin; kehottaa EU:ta kehittämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa kaikkien Kertšinsalmen kautta kulkevien alusten jatkuvaa valvontaa;

7.  pyytää Venäjää ja Venäjän tukemia separatisteja liittymään tulitaukosopimukseen; kehottaa Venäjää panemaan täytäntöön Minskin sopimusten määräykset ja toimimaan rakentavasti Normandian prosessin ja Ukrainan kontaktiryhmän kanssa; korostaa, että Itä-Ukrainan konfliktiin on löydettävä poliittinen ratkaisu ja että EU:n roolia konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa on vahvistettava;

8.  painottaa, että mikäli tällainen sotilasjoukkojen keskittäminen muuttuisi myöhemmin Venäjän federaation hyökkäykseksi Ukrainaan, EU:n on tehtävä selväksi, että sellaisen kansainvälisen oikeuden ja normien rikkomisen hinta olisi ankara; vaatii näin ollen, että sellaisissa olosuhteissa öljyn ja kaasun tuonti Venäjältä EU:hun lopetetaan välittömästi ja että samaan aikaan Venäjä olisi suljettava SWIFT-maksujärjestelmän ulkopuolelle ja Venäjän viranomaisia lähellä olevien oligarkkien ja heidän perheidensä EU:ssa oleva koko omaisuus on jäädytettävä ja heidän viisuminsa on peruutettava;

9.  vaatii, että EU:n olisi vähennettävä riippuvuuttaan venäläisestä energiasta, ja kehottaa siksi EU:n toimielimiä ja kaikkia jäsenvaltioita lopettamaan Nord Stream 2 ‑kaasuputken valmiiksi saattamisen ja vaatimaan Rosatomin kiisteltyjen ydinvoimaloiden rakentamisen lopettamista;

10.  toistaa tukensa kansainväliselle tutkinnalle, joka koskee mahdollisesti sotarikokseksi katsottavaan lennon MH17 traagiseen alasampumiseen liittyviä olosuhteita, ja toistaa kehotuksensa saattaa vastuussa olevat henkilöt oikeuden eteen;

11.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään mallina Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöehdotusta maailmanlaajuisesta korruption vastaisesta pakoteasetuksesta ja muita vastaavia järjestelmiä ja hyväksymään EU:n korruptionvastaisen pakotejärjestelmän, jolla täydennetään EU:n nykyistä maailmanlaajuista ihmisoikeuspakotejärjestelmää; korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden ei pitäisi enää toivottaa tervetulleeksi venäläistä rahaa ja alkuperältään epäselviä investointeja; kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään pyrkimyksiään hillitä Kremlin sellaisia strategisia investointeja EU:ssa, joilla pyritään kumoukseen, demokraattisten prosessien ja instituutioiden horjuttamiseen sekä korruption levittämiseen; vaatii edelleen, että Bulgaria ja Malta luopuvat kultaisten passien järjestelmästä;

12.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Aleksei Navalnyin, jonka tuomitseminen oli poliittisesti motivoitunut ja vastoin Venäjän kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita; kehottaa vapauttamaan myös kaikki hänen vapauttamistaan tai korruptionvastaista kampanjaansa tukeneet mielenosoittajat, jotka on pidätetty; odottaa, että Venäjä noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välitoimea Aleksei Navalnyin hengelle aiheutuvan riskin luonteen ja laajuuden osalta; pitää Venäjää vastuullisena Aleksei Navalnyin terveydentilaan ja kehottaa Venäjää tutkimaan Aleksei Navalnyin murhayrityksen ja tekemään kaikin tavoin yhteistyötä kemiallisten aseiden kieltojärjestön kanssa; kehottaa Venäjän viranomaisia parantamaan oloja vankiloissa ja pidätyskeskuksissa kansainvälisten normien mukaisiksi; kehottaa lopettamaan rauhanomaisten mielenosoittajien pidätykset ja oppositioon kohdistetut järjestelmälliset hyökkäykset Aleksei Navalnyin vapauttamista koskevien vaatimusten yhteydessä; painottaa, että kaikkiin Aleksei Navalnyin syytteeseenpanoon, tuomitsemiseen ja huonoon kohteluun osallistuneisiin henkilöihin olisi kohdistettava pakotteita EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaisesti;

13.  muistuttaa Venäjän viranomaisia ja presidentti Putinia henkilökohtaisesti valtion päämiehenä, että he kantavat täyden vastuun Aleksei Navalnyin elämän ja ruumiillisen koskemattomuuden turvaamisesta ja että heidän on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet hänen fyysisen ja henkisen terveytensä ja hyvinvointinsa suojelemiseksi; kehottaa edelleen presidentti Putinia ja Venäjän viranomaisia tutkimaan Aleksei Navalnyin murhayritystä ja saattamaan siitä vastuussa olevat oikeuden eteen ja vastuuseen;

14.  pitää valitettavana Venäjän viranomaisten aikomusta julistaa Aleksei Navalnyin johtama korruption vastainen säätiö äärijärjestöksi; pitää viranomaisten aikomusta perusteettomana ja syrjivänä; pitää korruption torjuntaa ja halua osallistua vapaaseen ja moniarvoiseen julkiseen keskusteluun ja vaaliprosessiin jokaisen yksilön ja demokraattisen poliittisen organisaation luovuttamattomana oikeutena ja katsoo, että niillä ei ole mitään tekemistä äärinäkemysten kanssa;

15.  ilmaisee syvän solidaarisuutensa Venäjän demokraattisille voimille, jotka ovat sitoutuneet avoimeen ja vapaaseen yhteiskuntaan, sekä tukensa kaikille hyökkäysten ja tukahduttamistoimien kohteeksi joutuneille ihmisille ja järjestöille; kehottaa Venäjän viranomaisia lopettamaan kaiken oppositioon, kansalaisyhteiskuntaan, tiedotusvälineisiin, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien puolustajiin sekä maan muihin aktivisteihin kohdistuvan häirinnän, pelottelun ja hyökkäykset erityisesti ennen syksyllä 2021 pidettäviä parlamenttivaaleja; kannustaa EU:ta vetoamaan jatkuvasti Venäjään kaikkien kansainvälisten normien kanssa ristiriidassa olevien lakien kumoamiseksi tai muuttamiseksi; muistuttaa tukevansa voimakkaasti kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia Venäjällä ja heidän työtään; kehottaa EU:n edustustoa ja jäsenvaltioiden edustustoja maassa vahvistamaan tukeaan kansalaisyhteiskunnalle ja käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä lisätäkseen tukeaan ihmisoikeuksien puolustajien työlle ja tarvittaessa helpottaakseen hätäviisumien myöntämistä ja tarjotakseen tilapäistä suojaa EU:n jäsenvaltioissa;

16.  kehottaa Venäjän viranomaisia kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja lopettamaan kaikenlaisen riippumattomien tiedotusvälineiden edustajiin, kuten tutkivaan journalistiin Roman Aniniin, kohdistuvan häirinnän ja painostuksen;

17.  kehottaa uudelleen EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita seuraamaan jatkossakin tiiviisti Venäjän federaation ihmisoikeustilannetta ja oikeustapauksia, joissa on mukana kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, toimittajia, oppositiopoliitikkoja ja aktivisteja, Aleksei Navalnyin tapaus mukaan luettuna;

18.  pitää valitettavana, että Venäjän tiedustelupalveluun kuuluvat henkilöt aiheuttivat Vrběticessa Tšekin tasavallassa sijaitsevan ammusvaraston räjähdyksen, joka loukkasi Tšekin suvereniteettia ja on vihamielinen teko, jota ei voida hyväksyä; tuomitsee vakavasti toimet, joilla pyritään horjuttamaan ja uhkaamaan EU:n jäsenvaltioita ja kehottaa Venäjää lopettamaan kaikki sellaiset toimet, saattamaan syylliset vastuuseen ja maksamaan korvauksia vuoden 2014 iskussa kuolleiden kansalaisten perheille; korostaa, että Euroopan unioni tukee Tšekin tasavaltaa, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa toteuttamaan asianmukaisia vastatoimia, mukaan lukien kohdennettujen pakotteiden laajentaminen; ilmaisee syvän solidaarisuutensa Tšekin tasavallan kansalle ja viranomaisille Venäjän EU:n alueella tekemän hyökkäyksen ja 20 tšekkiläisen diplomaatin perusteettoman ja suhteettoman karkottamisen johdosta; ilmaisee tukensa Tšekin viranomaisten päätökselle tasata Venäjän suurlähetystön henkilöstön määrä Tšekissä yhtä suureksi kuin Tšekin tasavallan suurlähetystön henkilöstön määrä on Venäjällä; tuomitsee Venäjän federaation Tšekin tasavallalle sittemmin esittämät uhkaukset ja ilmaisee arvostavansa kaikkia EU:n jäsenvaltioiden hallitusten osoittamia tuki- ja solidaarisuustoimia ja kaikkia jo tarjottuja diplomaattisia palveluja; kehottaa EU:n jäsenvaltioita koordinoidusti karkottamaan venäläisiä diplomaatteja Skripalien tapauksen esimerkin mukaisesti;

19.  tuomitsee Kremlin tuen epädemokraattisille sortohallinnoille maailmanlaajuisesti, kuten Iranille, Pohjois-Korealle, Venezuelalle, Syyrialle ja Valko-Venäjälle; on syvästi huolissaan Venäjällä asuvien valkovenäläisten pidätysten, sieppausten ja karkotusten kasvavasta määrästä, mukaan lukien oppositioon kuuluvan valkovenäläisen kansanrintaman puheenjohtajan tapaus ja tavalliset kansalaiset, jotka tukivat aktiivisesti Valko-Venäjän rauhanomaisia mielenosoituksia; on erityisen huolissaan Venäjän tukemasta kampanjasta, jonka kohteena ovat EU:n kansalliset vähemmistöjärjestöt Valko-Venäjällä, mukaan lukien niistä suurin, Valko-Venäjän puolalaisten liitto;

20.  tuomitsee Venäjän lehdistön propagandan ja disinformaation ja niiden vihamielisen levittämisen EU:n alueelle sekä erityisesti ne Venäjän trollitehtaat, jotka tällä hetkellä loukkaavat Tšekin tasavaltaa väittämällä, että kyseessä on Yhdysvaltojen etuja palveleva satelliitti eikä suvereeni maa, jolla on riippumattomat tietopalvelut; tuomitsee Venäjän sotilasvakoiluun yhdistetyt kyberhyökkäykset Tšekin strategista valtionhallintoviranomaista vastaan;

21.  toistaa, että EU:n jäsenvaltioiden yhtenäisyys on paras tapa estää Venäjää toteuttamasta epävakautta aiheuttavia ja kumouksellisia toimia Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan kantojaan ja toimiaan suhteessa Venäjään ja puhumaan yhdellä äänellä; vaatii jäsenvaltioita puhumaan Euroopan neuvoston ministerikomiteassa yhdellä äänellä siitä, että Venäjä jättää edelleen noudattamatta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita; toteaa, että EU:n olisi pyrittävä tekemään tiiviimpää yhteistyötä erityisesti Naton ja Yhdysvaltojen kaltaisten samanmielisten kumppaneiden kanssa ja käyttämään kaikkia kansainvälisellä tasolla käytössä olevia keinoja torjuakseen tehokkaasti Venäjän jatkuvia häirintätoimia, yhä aggressiivisempia disinformaatiokampanjoita ja kansainvälisen oikeuden vakavia loukkauksia, jotka uhkaavat Euroopan turvallisuutta ja vakautta;

22.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita vastaamaan oikea-aikaisesti ja päättäväisesti Venäjän tiedustelupalvelun häiritseviin toimiin EU:n alueella ja koordinoimaan tiiviisti oikeasuhteiseen vastaukseensa liittyviä toimia transatlanttisten kumppaneiden kanssa; suosittelee, että jäsenvaltiot tehostavat yhteistyötä vastatiedustelussa ja tietojen jakamisessa;

23.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa laatimaan uuden strategisen lähestymistavan EU:n ja Venäjän suhteisiin, jotta voidaan tukea paremmin kansalaisyhteiskuntaa, vahvistaa ihmisten välisiä yhteyksiä Venäjän kansalaisten kanssa, luoda selkeät raja-arvot Venäjän valtiollisten toimijoiden kanssa tehtävälle yhteistyölle, käyttää teknologisia standardeja ja avointa internetiä vapaiden tilojen tukemiseen ja sortoteknologioiden rajoittamiseen sekä osoittaa solidaarisuutta EU:n itäisiä kumppaneita kohtaan muun muassa turvallisuuskysymyksissä ja konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa; painottaa, että Venäjän kanssa käytävän vuoropuhelun on perustuttava kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

24.  on erittäin huolissaan siitä, että Venäjän viranomaiset rajoittavat edelleen riippumattomien media-alustojen sekä yksittäisten toimittajien ja muiden mediatoimijoiden työtä; tuomitsee tässä yhteydessä jyrkästi päätöksen nimetä riippumaton Meduza-tiedotusväline ”ulkomaiseksi agentiksi”;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille (Verkhovna Rada) sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja valtionduumalle.

(1) EUVL L 78, 17.3.2014, s. 16. (2) EUVL L 161, 29.5.2014, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Kolumbian rauhansopimuksen 5. vuosipäivästä (2021/2643(RSP))

P9_TA(2021)0160 RC-B9-0227/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 20. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Kolumbian rauhanprosessin tukemisesta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen(2), joka allekirjoitettiin Brysselissä 26. heinäkuuta 2012, sekä Euroopan unionin ja Kolumbian tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen(3), joka allekirjoitettiin 2. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 1. lokakuuta 2015 antaman julkilausuman Eamon Gilmoren nimittämisestä EU:n Kolumbian rauhanprosessin erityislähettilääksi,

–  ottaa huomioon aseellisen konfliktin lopettamisesta ja vakaan ja kestävän rauhan rakentamisesta 24. marraskuuta 2016 allekirjoitetun Kolumbian hallituksen ja Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien (FARC-EP) välisen lopullisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportit YK:n Kolumbian tarkkailijaryhmästä ja erityisesti 26. maaliskuuta 2021 päivätyn raportin,

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2021 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomuksen Kolumbian ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin ja komission jäsenen Janez Lenarčičin 9. helmikuuta 2021 antaman yhteisen julkilausuman Kolumbian päätöksestä myöntää väliaikainen suojeluasema venezuelalaisille muuttajille sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 26. helmikuuta 2021 antaman lausuman ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvasta väkivallasta Kolumbiassa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2021 tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun presidentti Juan Manuel Santosin johtama Kolumbian hallitus ja Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat (FARC-EP) allekirjoittivat lopullisen sopimuksen aseellisen konfliktin lopettamisesta ja vakaan ja kestävän rauhan rakentamisesta, ja että sopimus lopetti yli 50 vuotta kestäneen konfliktin ja on merkittävä askel vakaan ja kestävän rauhan rakentamisessa maahan; ottaa huomioon, että Kolumbia on säilyttänyt demokraattisen integriteettinsä pitkistä poikkeuksellisen väkivallan kausista huolimatta;

B.  ottaa huomioon, että Kolumbian perustuslakituomioistuimen arvion mukaan lopullisen sopimuksen, yhteisen etenemissuunnitelman kymmenvuotisen suunnitelman ja nykyisen nelivuotisen rauhaninvestointiohjelman noudattaminen kestää vähintään 15 vuotta ja siihen tarvitaan lähes 11,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria;

C.  ottaa huomioon, että Kolumbian presidentti Iván Duque ja Comunes-puolueen (entinen FARC-puolue ) puheenjohtaja Rodrigo Londoño tapasivat 10. maaliskuuta 2021 keskustellakseen lopullisen sopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteerin Kolumbiaa käsittelevän erityisedustajan ja YK:n Kolumbiassa toimivan tarkkailijaryhmän johtajan johdolla käydyssä vuoropuhelussa molemmat osapuolet toistivat sitoutuneensa lopulliseen sopimukseen ja sopivat laativansa yhdessä etenemissuunnitelman sen kokonaisvaltaista täytäntöönpanoa varten kaavaillun ajanjakson loppuaikaa varten sekä tehostavansa toimia entisten taistelijoiden yhteiskuntaan sopeuttamisen ja heille annettujen turvallisuustakeiden vahvistamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että myös entiset sissitaistelijat edistyvät uudelleen siviilielämään sopeutumista koskevassa prosessissaan ja että Kolumbian oikeus- ja perustuslakijärjestelmä hyväksyy parhaillaan täsmällisiä uudistuksia sen varmistamiseksi, että sopimuksen sitoumukset pannaan täytäntöön ja maan tulevaisuus voidaan rakentaa niiden varaan;

E.  ottaa huomioon, että lopullisessa sopimuksessa osapuolet sopivat, että perustetaan rauhanoikeusjärjestely, johon kuuluvat muun muassa totuuteen, oikeudenmukaisuuteen, korvauksiin ja toistumisen estämiseen perustuvan kokonaisvaltaisen järjestelmän täytäntöönpano sekä sopimukset uhreille tarjottavista korvauksista, ja että tämä todetaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bacheletin 10. helmikuuta 2021 antamassa raportissa; ottaa huomioon, että Kolumbialla on edessään lopullisen sopimuksen kattavaan täytäntöönpanoon liittyviä monimutkaisia haasteita, joita covid-19-tilanne sekä venezuelalaisten muuttajien saapuminen ja vastaanottaminen kärjistävät;

F.  ottaa huomioon, että Kolumbian rauhanoikeusjärjestely ilmoitti 26. tammikuuta 2021 ensimmäisestä merkittävästä päätöksestään, jossa kahdeksaa entisen FARC-EP:n johtajaa syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja toteaa, että tämä on toistaiseksi ollut selvin tulos maan siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen kannalta; toteaa, että järjestely on myös vahvistanut edistyneensä niin sanottujen väärien positiivisten tapausten tutkinnassa; ottaa huomioon, että rauhanoikeusjärjestely on käynnistänyt toimia edistyäkseen pysyvän ja joustavan vuoropuhelun vahvistamisessa alkuperäiskansojen viranomaisten kanssa;

G.  panee merkille, että jatkuvasti saavutetaan merkittäviä edistysaskeleita, jotka ovat osoitus rauhansopimuksen muutospotentiaalista, ja toteaa, että se on kaikkien aikojen ensimmäinen rauhansopimus, johon sisältyy erityinen sukupuolinäkökulma; toteaa, että naispuolisten johtajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suojatoimia koskevassa kattavassa ohjelmassa sekä ohjelmissa, joilla tuetaan väkivallan, myös raiskauksen ja sieppauksen, uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä, olisi saatava aikaan enemmän edistystä; katsoo, että koska sopimuksen eri luvut ovat sidoksissa toisiinsa, on äärimmäisen tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma aktiivisesti kaikkiin aloihin;

H.  ottaa huomioon, että rauhanneuvottelut ovat johtaneet kuolemantapausten ja väkivallan merkittävään vähenemiseen Kolumbiassa mutta turvallisuuden heikkenemistä maan eri alueilla pidetään laajalti rauhanprosessin esteenä, sillä YK:n mukaan yhteiskunnallisiin ja alkuperäiskansojen johtajiin, entisiin FARC-taistelijoihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvat väkivaltaisuudet, tahdonvastaiset katoamiset, sieppaukset ja henkirikokset lisääntyvät huolestuttavasti; ottaa huomioon, että myös turvallisuusjoukot ovat iskujen ja väkivallan kohteena;

I.  ottaa huomioon, että YK:n tarkkailijaryhmä varmensi 73 entisen taistelijan surmaamisen vuonna 2020, mikä nosti vuonna 2016 allekirjoitetun rauhansopimuksen jälkeen surmattujen entisten taistelijoiden määrän 248:aan; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle ilmoitettiin 120:n ihmisoikeuksien puolustajan surmaamisesta viime vuonna, ja 53 tapausta on varmennettu; ottaa huomioon, että vuonna 2020 se kirjasi lisäksi 69 tapausta, joissa siviiliuhrien määrä oli suuri ja joissa kuoli yhteensä 269 siviiliä, joista 24 oli lapsia ja 19 naisia; ottaa huomioon, että YK on ilmoittanut, että rauhansopimuksen täytäntöönpano edellyttää lisäponnisteluja;

J.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri on asettanut ensisijaisiksi tavoitteiksi puuttumisen entisiin taistelijoihin, konfliktista kärsiviin yhteisöihin, yhteiskunnallisiin johtajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvaan jatkuvaan väkivaltaan, tarpeen parantaa yhteiskuntaan sopeutumisprosessin kestävyyttä, valtion integroidun läsnäolon vahvistamisen konfliktialueilla, osapuolten välisen rakentavan vuoropuhelun vahvistamisen keinona edistää rauhansopimuksen täytäntöönpanoa sekä tarpeen lujittaa osapuolten välisen sovinnon edellytyksiä;

K.  ottaa huomioon, että Kolumbian hallitus käynnisti vuonna 2017 viralliset rauhanneuvottelut kansallisen vapautusarmeijan (ELN) kanssa; panee kuitenkin merkille, että tammikuussa 2019 pian sen jälkeen, kun ELN oli räjäyttänyt autopommin poliisiakatemiassa Bogotássa surmaten 22 ihmistä, presidentti Iván Duquen hallitus lopetti rauhanneuvottelut; ottaa huomioon, että konflikti ELN:n kanssa jatkuu maan joissakin osissa ja siihen liittyy yhteenottoja muiden laittomien aseistettujen toimijoiden ja yleisestä turvallisuudesta vastaavien joukkojen kanssa; ottaa huomioon, että hallitus korostaa, että mahdollisuus aloittaa neuvottelut uudelleen edellyttää, että ELN lopettaa väkivaltaisuudet, kuten sieppaukset, lasten värväämisen ja miinoitukset, kun taas ELN pysyy kannassaan, jonka mukaan kaikkia tällaisia hallituksen vaatimuksia on käsiteltävä neuvottelupöydässä;

L.  ottaa huomioon, että Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez teki merkittävän päätöksen, jolla osoitetaan solidaarisuutta maassa asuville noin 1 800 000 venezuelalaiselle muuttajalle myöntämällä heille tilapäinen suojelu ja laillistamalla heidän asemansa väliaikaisilla muuttoluvilla, ja että tämän ansiosta he voivat rekisteröityä ja heillä on paremmat mahdollisuudet saada valtion palveluja, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta, ja näin parannetaan heidän sosioekonomista integroitumistaan ja vähennetään siten heidän haavoittuvuuttaan; ottaa huomioon, että Kolumbialla ja Venezuelalla on yli 2 000 kilometriä yhteistä heikosti valvottua rajaa; ottaa huomioon, että Kolumbian ja Venezuelan välinen raja-alue on pääasiassa tiheää metsää ja vaikeakulkuista maastoa, minkä vuoksi se on oivallista maaperää laittomalle toiminnalle ja järjestäytyneelle rikollisuudelle;

M.  ottaa huomioon, että Kolumbiaa varten perustetusta EU:n erityisrahastosta on otettu käyttöön 128 miljoonaa euroa, jotka ovat peräisin EU:n talousarviosta sekä 21 jäsenvaltiolta, Chileltä ja Yhdistyneeltä kuningaskunnalta; ottaa huomioon, että sen viides strateginen komitea määritteli tulevat strategiset linjauksensa 22. tammikuuta 2021;

N.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli rauhanprosessissa ja että siihen kuuluu ihmisoikeuksia puolustavia järjestöjä, naisjärjestöjä, maaseutuyhteisöjä sekä afrikkalaiskolumbialaisten ja alkuperäiskansojen yhteisöjä, jotka ovat kehittäneet lukuisia aloitteita ja ehdotuksia paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

O.  ottaa huomioon, että EU ja Kolumbia toimivat tiiviissä politiikan, talouden ja kaupan alan yhteistyössä, joka on vahvistettu marraskuussa 2009 tehdyssä yhteisymmärryspöytäkirjassa ja Kolumbian ja Perun sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisessä kauppasopimuksessa, joiden lopullisena päämääränä on paitsi vahvistaa osapuolten välisiä taloudellisia suhteita myös lujittaa rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, kestävää kehitystä ja kansalaisten hyvinvointia; ottaa huomioon, että Kolumbia on strateginen kumppani ja alueellisen vakauden avaintekijä; ottaa huomioon, että EU ja Kolumbian tasavalta ovat vahvistaneet puitteet Kolumbian tasavallan osallistumiselle Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioihin ja ne tulivat voimaan 1. maaliskuuta 2020;

P.  ottaa huomioon, että tämä läheinen suhde ulottuu myös kansainvälisen yhteistyön aloille, joihin liittyy monenvälisiä yhteisiä etuja, kuten rauhan edistäminen sekä terrorismin ja huumausainekaupan torjuminen;

1.  muistuttaa tukevansa Kolumbian rauhansopimusta, pitää myönteisenä osapuolten välillä äskettäin käytyä vuoropuhelua ja panee merkille osapuolten poliittiset pyrkimykset, realismin ja sinnikkyyden; toistaa olevansa valmis jatkamaan kaiken mahdollisen poliittisen ja taloudellisen avun antamista rauhansopimuksen kokonaisvaltaisen täytäntöönpanon tukemiseksi, tukemaan konfliktin jälkeistä vaihetta, jossa paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen on edelleen olennaisen tärkeää, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon uhrien painopisteet totuuden, oikeuden, korvausten ja toistumisen estämisen takaamisen osalta; ilmaisee jälleen solidaarisuutensa kaikille uhreille;

2.  korostaa, että Kolumbian rauhansopimus mainitaan usein mallina kaikkialla maailmassa, koska sen avulla pyritään puuttumaan päättäväisesti konfliktin aiheuttaneisiin ongelmiin ja siinä keskitytään olennaisesti uhrien oikeuksiin ja ihmisarvoon; muistuttaa, että kyseisen monimutkaisen innovatiivisen sopimuksen kaikki osat on pantava täytäntöön, koska ne kaikki kytkeytyvät toisiinsa käsiteltäessä konfliktin perimmäisiä syitä; kehottaa Kolumbian hallitusta etenemään edelleen rauhansopimuksen kaikkien näkökohtien täytäntöönpanossa;

3.  pitää myönteisenä edistystä, jota Kolumbia on saanut aikaan yhdennetyn maaseutu-uudistuksen, maaseudun kehitysohjelmien, uhrien oikeuksien kunnioittamisen, laittomien huumausaineiden ongelman ratkaisemisen, laittomien viljelykasvien korvaamisen, maan palauttamisen ja entisten taistelijoiden yhteiskuntaan sopeuttamisen kaltaisilla aloilla, ja kannustaa ottamaan käyttöön lisätoimia, jotta voidaan panna täytäntöön rauhansopimuksen kaikki näkökohdat, etenkin sosioekonomisilla aloilla, joilla on saatu aikaa vähemmän edistystä; pitää tärkeänä, että rauhanprosessiin liitetään määrätietoisia toimia eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi, mukaan lukien oikeudenmukaisten ratkaisujen löytäminen mailtaan lähtemään joutuneille ihmisille ja yhteisöille; katsoo, että konfliktista suhteettomasti kärsineille ryhmille, kuten afrikkalaiskolumbialaisille ja alkuperäisyhteisöille, on annettava erityistukea; antaa tunnustusta rauhaa, sovinnontekoa ja rinnakkaiseloa käsittelevien alueellisten neuvostojen työlle;

4.  korostaa, että väestökadosta, köyhyydestä ja väkivallasta eniten kärsineiden 170 kunnan yhteisöjen laatimilla aluelähtöisillä kehityssuunnitelmilla on perustavanlaatuinen ja historiallinen merkitys;

5.  pitää myönteisinä kaikkia toimia, joita rauhanoikeusjärjestely on jo toteuttanut luodakseen tulevaisuuden, jonka ytimessä on rauhanrakentaminen ja rankaisemattomuuden torjuminen, ja kehottaa sitä jatkamaan merkittäviä ponnistelujaan huolimatta lukuisista haasteista, kuten viivästyksistä lainsäädännön täytäntöönpanossa; kehottaa Kolumbian viranomaisia säilyttämään integroidun totuuteen, oikeuteen, korvauksiin ja toistumisen estämiseen perustuvan järjestelmän autonomian ja riippumattomuuden sekä suojelemaan sitä, koska se edistää olennaisesti vakaata ja kestävää rauhaa;

6.  tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien, entisten FARC-taistelijoiden sekä yhteiskunnallisten ja alkuperäiskansojen johtajien surmat ja heihin kohdistuvat väkivaltaisuudet; korostaa, että heihin kohdistuvan jatkuvan väkivallan torjuminen on yksi Kolumbian suurimmista haasteista; panee merkille, että konflikti on kärjistynyt maan maaseutualueilla, ja pitää valitettavana väkivaltaisuuksia, joita näillä alueilla aiheuttavat pääasiassa huumausainekauppaan ja laittomaan kaivostoimintaan yhteydessä olevat laittomat aseistetut ryhmät ja järjestäytynyt rikollisuus; panee merkille raportit useista tapauksista, joissa on ilmennyt pakkosiirtoja, pakkovärväystä, lapsiin ja naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, joukkomurhia, kidutusta ja muita julmuuksia ja iskuja etnisiä yhteisöjä ja viranomaisia vastaan, sekä näistä viranomaisille aiheutuneet seuraukset; vaatii nopeita ja perusteellisia tutkimuksia ja tapahtumista vastuussa olleiden saattamista vastuuseen teoista; kehottaa Kolumbian valtiota takaamaan kaikkien yhteiskunnallisten ja poliittisten johtajien, yhteiskunnallisten aktivistien sekä ympäristön ja maaseutuyhteisöjen puolustajien suojelun ja turvallisuuden ja parantamaan niitä; panee erityisen huolestuneena merkille Caucan departementin ongelmallisen tilanteen, joka mainitaan YK:n julkilausumassa;

7.  antaa tunnustusta pyrkimyksille torjua järjestäytyneiden aseellisten ryhmien ja muiden järjestöjen rikollisuutta; korostaa tarvetta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä suojelun parantamiseksi ja kehottaa näin ollen vahvistamaan valtion integroitua läsnäoloa alueilla ja kehottaa kansallista turvallisuustakuukomissiota hyväksymään yleisen politiikan rikollisjärjestöjen hajottamiseksi; pitää tässä mielessä myönteisenä strategista turvallisuus- ja suojelusuunnitelmaa henkilöiden sopeuttamiseksi uudelleen yhteiskuntaan;

8.  suhtautuu myönteisesti uhreja koskevan lain voimassaolon jatkamiseen vuoteen 2031 ja sen määrärahojen lisäämiseen, mikä hyödyttää yli yhdeksää miljoonaa henkilöä, jotka on rekisteröity yhteiseen uhrien rekisteriin, sekä FARC:n, nykyisen Comunes-puolueen, vaikuttavaan poliittiseen osallistumiseen ja edistymiseen lähes 14 000 entisen taistelijan sopeuttamisessa yhteiskuntaan; pitää myönteisenä, että 24 entisestä valmiuksien kehittämiseen ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen tarkoitetusta alueesta hallitus on ostanut seitsemän alueen maat, ja korostaa turvatoimien käyttöönottoa näillä alueilla sosiaalisen suojelun toimenpiteiden lisäksi, jotka kattavat yli 13 000 entistä taistelijaa;

9.  panee merkille Kolumbian toimielinten toimet ja kannustaa niitä saamaan aikaan lisää edistystä pyrkiessään varmistamaan, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ja pysyvästi maan kansalaisten turvallisuuden takaamista koskevan velvoitteen mukaisesti; korostaa henkirikosten määrän laskua, sillä se oli YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin mukaan 25 sataa tuhatta asukasta kohti vuonna 2019 ja 23,7 sataa tuhatta asukasta kohti vuonna 2020; panee merkille hallituksen sitoutumisen yhteiskunnallisten johtajien, ihmisoikeuksien puolustajien, entisten taistelijoiden ja syrjäisten yhteisöjen suojeluun;

10.  ilmaisee huolensa siitä, että huolimatta velvollisuudestaan toimittaa tietoja huumausainekaupan reiteistä ja rahoituslähteistä, joista ihmisoikeuksien puolustajia, johtajia ja entisiä taistelijoita vastaan hyökkäävät rikollisryhmät saavat rahoitusta, entiset sissit eivät ole tähän mennessä toimittaneet niitä; on huolissaan myös siitä, että entisen FARC-EP:n omaisuuden luovuttamiseksi uhreille maksettavia korvauksia varten asetettu määräaika päättyi 31. joulukuuta 2020 mutta vain neljä prosenttia sovitusta määrästä on toimitettu;

11.  kannustaa hallitusta toteuttamaan nykyisessä taloustilanteessa YK:n suositusten mukaisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla edistetään rakenteellisia muutoksia, jotka auttaisivat parantamaan kokonaistilannetta ja maksimoimaan rauhansopimuksen tarjoamat mahdollisuudet Kolumbian ihmisoikeustilanteen myönteiseen muutokseen; kehottaa kansalaisjärjestöjä toimimaan yhteistyössä sovintoon perustuvan rinnakkaiselon palauttamisessa Kolumbiaan;

12.  toistaa vielä kerran, että väkivalta ei ole oikeutettu poliittisen taistelun keino, ja kehottaa niitä, jotka ovat niin ajatelleet, omaksumaan demokratian kaikkine seurauksineen ja vaatimuksineen, joista ensimmäinen on lopullinen aseista luopuminen ja näkemysten ja pyrkimysten puolustaminen demokraattisten sääntöjen ja oikeusvaltioperiaatteen avulla; kehottaa tässä mielessä EU:n terrorijärjestöksi luokittelemaa ELN:ää ja FARC-EP:stä irrottautuneita ryhmiä lopettamaan väkivallan ja terrori-iskut Kolumbian väestöä vastaan ja sitoutumaan viipymättä vakaasti ja päättäväisesti Kolumbian rauhaan;

13.  korostaa edistystä, joka on saavutettu jalkaväkimiinojen raivaamisessa 129 kunnassa, ja niiden poistamiselle asetetun määräajan jatkamista vuoteen 2025 saakka;

14.  antaa tunnustusta Kolumbian merkittävälle ja ennennäkemättömälle toimelle, kun se myönsi tilapäisen suojeluaseman noin 1 800 000:lle maassa oleskelevalle venezuelalaiselle muuttajalle, mikä auttaa turvaamaan heidän mahdollisuutensa nauttia ihmisoikeuksista ja niiden suojelun sekä vähentämään venezuelalaisten muuttajien inhimillistä kärsimystä Kolumbiassa ja tarjoaa samalla mahdollisuuksia parempaan apuun, mukaan lukien covid-19-rokotukset, suojelu ja yhteiskuntaan integroituminen; toivoo, että EU:n aloite, jolla tuetaan alueellisia toimia muuttoliikekriisistä selviämiseksi, johtaa tuen lisäämiseen Kolumbian erinomaisen solidaarisuuden mukaisesti, ja kehottaa muita kansainvälisen yhteisön jäseniä yhdessä tukemaan Kolumbiaa tässä prosessissa; kehottaa tehostamaan toimia poliittisen ja demokraattisen ratkaisun löytämiseksi Venezuelan kriisiin;

15.  pyytää komissiota ja Eurooppa-neuvostoa lisäämään poliittista ja taloudellista tukea Kolumbialle uusien yhteistyövälineiden puitteissa uudella budjettikaudella;

16.  korostaa EU:n panosta, joka annetaan erityisesti Kolumbian rauhanrahaston kautta, ja toteaa, että rahaston resurssit keskittyvät yhdennettyyn maaseutu-uudistukseen ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja sen painopisteenä ovat aluelähtöiset kehitysohjelmat sekä maanomistuksen virallistaminen;

17.  korostaa yksityissektorin osallistumista uhrien tukemiseen, yhteiskuntaan sopeuttamiseen, laittomien viljelykasvien korvaamiseen ja 170:tä kuntaa varten laadittuun aluelähtöiseen kehityssuunnitelmaan; pyytää komissiota syventämään synergiaa kauppasopimuksen ja uusien yhteistyövälineiden välillä, joilla pyritään turvaamaan pääsy Euroopan markkinoille, vaihto ja investoinnit, jotta voidaan varmistaa tuottavien hankkeiden kestävyys ja edunsaajaväestön tulot ja vähentää heidän haavoittuvuuttaan rikollisuuden ja laittoman talouden edessä;

18.  katsoo, että vuoden 2016 rauhansopimuksen onnistunut täytäntöönpano maailmanlaajuisen rauhan ja vakauden edistäjänä on edelleen neuvoston viime tammikuussa hyväksymässä yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistettujen kahdenvälisten suhteiden keskeinen painopiste; kannustaa samassa yhteydessä lisäämään EU:n ja Kolumbian välistä yhteistyötä, jotta voidaan parantaa sekä Kolumbian että EU:n kansalaisten toimeentuloa lisäämällä EU:n ja Kolumbian kauppakumppanuuden ja rauhansopimuksen välistä synergiaa; kannattaa Kolumbian rauhanprosessia käsittelevän erityislähettilään toimeksiannon jatkamista;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, vuorossa olevalle neuvoston puheenjohtajavaltiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Kolumbian tasavallan hallitukselle ja kongressille.

(1) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 79. (2) EUVL L 354, 21.12.2012, s. 3. (3) EUVL L 333, 19.12.2015, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 eurooppalaisesta lapsitakuusta (2021/2605(RSP))

P9_TA(2021)0161 B9-0220/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon SEU 3 artiklassa vahvistetut tavoitteet ja niistä erityisesti tavoitteen torjua sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklassa olevan horisontaalisen sosiaalilausekkeen,

–  ottaa huomioon SEUT 151 ja 153 artiklassa vahvistetut sosiaalipolitiikan tavoitteet,

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, joihin viitataan SEU 6 artiklassa,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 1, 3, 4, 11, 14, 16, 17, 19 ja 20 sekä sen vuoden 2030 yleistavoitteet,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta (COM(2021)0142),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta (COM(2021)0137),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 2, 3, 4 ja 10,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset ja suositukset,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin poliittiset suuntaviivat,

–  ottaa huomioon mukautetun komission työohjelman 2020 (COM(2020)0440),

–  ottaa huomioon EU:n kehyksen romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille (COM(2011)0173),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman mahdollisuudesta kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen kaikille(1),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (COM(2018)0382),

–  ottaa huomioon elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241(2),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta lisämäärärahojen ja toteuttamisjärjestelyjen osalta tuen antamiseksi covid-19-pandemian ja sen sosiaalisten seurausten aiheuttaman kriisin vahinkojen korjaamisen edistämiseen sekä talouden vihreän, digitaalisen ja palautumiskykyä tukevan elpymisen pohjustamiseen (REACT-EU-väline) 23. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/2221(3),

–  ottaa huomioon lapsitakuuta koskevan komission toteuttavuustutkimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan mukaisesti antamansa kirjallisen kannanoton 0042/2015 lapsiin investoimisesta, joka hyväksyttiin maaliskuussa 2016,

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen korkealaatuisista varhaiskasvatusjärjestelmistä,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman lasten oikeuksista lapsen oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa silmällä pitäen(4),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähimmäistoimeentulosta köyhyyden torjunnassa(5),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä(6),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(7),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman vahvasta sosiaalisesta Euroopasta oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi(8),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit(9),

–  ottaa huomioon YK:n suuntaviivat lasten vaihtoehtoisesta hoidosta sellaisina kuin ne vahvistettiin 24. helmikuuta 2010 annetussa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa A/RES/64/142,

–  ottaa huomioon 1. helmikuuta 2012 hyväksytyn Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman romanivastaisuuden ja romaneihin kohdistuvan rasistisen väkivallan lisääntymisestä Euroopassa,

–  ottaa huomioon komission antamat, seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024 laadittujen poliittisten suuntaviivojen mukaiset tiedonannot tasa-arvon unionin rakentamiseksi, erityisesti 24. marraskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma 2021–2027” (COM(2020)0758), 18. syyskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025” (COM(2020)0565), 5. maaliskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152) ja 12. marraskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025” (COM(2020)0698),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman lasten oikeuksista YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 30. vuosipäivän yhteydessä(10),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tarpeesta laatia vahvistettu vuoden 2020 jälkeinen EU:n strateginen puitekehys romanien osallisuutta edistäville kansallisille strategioille ja tehostaa romanivastaisuuden torjuntaa(11),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpanosta: romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden torjunta Euroopassa(12),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Tasa-arvon unioni: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030” (COM(2021)0101),

–  ottaa huomioon TSTK-neuvoston ministerien yhteisen julkilausuman ”Overcoming poverty and social exclusion – mitigating the impact of COVID-19 on families – working together to develop prospects for strong children”,

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vammaisstrategiasta vuoden 2020 jälkeen(13),

–  ottaa huomioon komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (2013/112/EU)(14),

–  ottaa huomioon vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2020 julkaistun YK:n selonteon covid-19-pandemian vaikutuksista lapsiin,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (2008/867/EY),

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille,

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen sosiaalisen suojelun saatavuudesta,

–  ottaa huomioon uuden osaamisohjelman,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt suullisesti vastattavat kysymykset eurooppalaisesta lapsitakuusta (O-000025/2021 – B9-0012/2021 ja O-000026/2021 – B9-0013/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  toteaa, että ehdotuksella neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta on täydennettävä niin ikään 24. maaliskuuta 2021 hyväksyttyä lasten oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa; toteaa, että lasten oikeuksia koskevassa EU:n strategiassa yhdistetään kaikki voimassa olevat ja tulevat lasten oikeuksia koskevat aloitteet johdonmukaiseksi toimintapoliittiseksi kehykseksi ja esitetään suosituksia niin EU:n sisäisiksi kuin ulkoisiksi toimiksi;

B.  ottaa huomioon, että kansainväliset järjestöt, kuten Euroopan neuvosto ja Unicefin kaltaiset kansalaisjärjestöt, ovat havainneet, että lapsiköyhyys on sekä mahdollinen syy että seuraus lasten oikeuksien loukkauksista puhuttaessa, sillä se vaikuttaa lasten oikeuksien toteutumiseen ja sen seurauksena lasten oikeudet eivät toteudu;

C.  ottaa huomioon, että vähävaraisissa ja epävarmoissa perhetilanteissa kasvavat lapset kokevat todennäköisemmin köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja tällä on kauaskantoisia vaikutuksia heidän kehitykseensä ja myöhemmin aikuisikäänsä, kun heillä ei ole riittäviä taitoja ja heidän työllistymismahdollisuutensa ovat rajalliset, mikä edistää sukupolvelta toiselle periytyvän köyhyyden kierrettä;

D.  ottaa huomioon, että lapsitakuuta koskevassa ehdotuksessa mainitut kuusi luokkaa käsittävät ne lapset, jotka ovat suurimmassa vaarassa ja tarvitsevat välitöntä huomiota ja huolenpitoa; ottaa huomioon, että takuun tavoitteiden olisi katsottava koskevan mahdollisuuksien mukaan kaikkia lapsia unionissa;

E.  toteaa, että lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on kaikissa yhteiskunnissa esiintyvä laajalle levinnyt ongelma ja siihen voidaan parhaiten puuttua kattavilla ja laaja-alaisilla politiikkatoimilla, jotka ovat soveltamisalaltaan kapea-alaisia ja kohteeltaan laajoja ja jotka kohdistetaan sekä lapsiin että heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä, ja asettamalla etusijalle investoinnit uusien mahdollisuuksien ja ratkaisujen luomiseen; katsoo, että näiden ongelmien ratkaisemiseen on otettava mukaan kaikki yhteiskunnan osat paikallis-, alue-, valtion- ja EU:n viranomaisista kansalaisyhteiskuntaan ja yksityiseen sektoriin;

F.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan lapsiin tehtävät investoinnit, esimerkiksi investoinnit laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ovat yhteiskunnan tasolla kannattavia, sillä niiden kohdalla sijoitetun pääoman tuotto on vähintään neljä kertaa suurempi kuin alkuperäisten investointien kustannukset, ja tämän lisäksi tulevat vielä ne laajemmat hyödyt, joita yritykset saavat ammattitaitoisista työntekijöistä ja siitä, että sosiaaliturvajärjestelmille ei enää aiheudu lisäkustannuksia sen ansiosta, että lapsilla on mahdollisuus sosiaalista osallisuutta edistäviin toimiin(15); katsoo, että lapsiin tehtäviä investointeja olisi talousarviomenettelyissä pidettävä omana investointiluokkanaan erillään tavanomaisista sosiaalimenoista;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 EU:ssa 22,2 prosenttia lapsista, lähes 18 miljoonaa lasta, oli köyhyysvaarassa tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa; toteaa, että pienituloisten perheiden lapset, asunnottomat lapset, vammaiset lapset, maahanmuuttajataustaiset lapset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset, erityisesti romanilapset, laitoshoidossa olevat lapset, epävarmoissa perhetilanteissa olevat lapset, yksinhuoltajaperheiden lapset, hlbtiq+-perheiden lapset ja niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat työskentelevät ulkomailla, kohtaavat vakavia vaikeuksia, jotka liittyvät esimerkiksi puutteellisiin asuinoloihin tai ahtaasti asumiseen, ja esteitä peruspalvelujen saatavuudessa, joita ovat esimerkiksi riittävä ravinto ja kunnollinen asunto, jotka ovat heidän hyvinvointinsa ja sosiaalisten ja emotionaalisten taitojensa kehittymisen kannalta keskeisiä; ottaa huomioon, että kunnolla lämmitetyt asunnot, joissa on turvallinen juomavesi ja sanitaatio, sekä asuminen yleensä ovat keskeisen tärkeitä lasten terveyden, hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen kannalta; toteaa, että asianmukaiset asumisolosuhteet edistävät myös lasten oppimista ja opiskelua;

H.  ottaa huomioon, että vammaisten lasten määrää ei tilastojen puutteen vuoksi tiedetä, mutta luku saattaa olla noin 15 prosenttia lasten kokonaismäärästä unionissa; katsoo, että vammaisten lasten olisi saatava nauttia täysimääräisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, mukaan luettuna oikeus elää perheissään tai perheympäristössä parhaan etunsa mukaisesti lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa määritellyllä tavalla; toteaa, että perheenjäsenten on usein vähennettävä ammatillista toimintaansa tai lopetettava se huolehtiakseen vammaisista perheenjäsenistä; ottaa huomioon, että lapsitakuuta koskevassa komission toteuttavuustutkimuksessa (välikertomus) todetaan, että vammaisten lasten kannalta suurimpia esteitä ovat fyysiseen pääsyyn liittyvät ongelmat, se, että palveluja ja järjestelyjä ei ole mukautettu lasten tarpeisiin, ja monessa tapauksessa se, että niitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla; ottaa huomioon, että samassa tutkimuksessa monet vastaajat kiinnittivät huomiota syrjintää koskeviin ongelmiin, erityisesti koulutukseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen liittyviin ongelmiin;

I.  toteaa, että lasten oikeudet eivät voi toteutua ilman YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden onnistunutta täytäntöönpanoa ja päinvastoin;

J.  toteaa, että kaikilla lapsilla on oikeus suojeluun köyhyydeltä, mikä tarkoittaa selvästi, että tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia; toteaa, että parlamentti ja Euroopan kansalaisyhteiskunta ovat kehottaneet perustamaan lapsitakuun, jotta varmistetaan, että jokainen köyhyydessä elävä lapsi voi tehokkaasti saada maksutta laadukasta ja maksutonta terveydenhuoltoa, koulutusta ja varhaiskasvatusta ja tosiasiallisesti elää kunnollisessa asunnossa ja saada riittävää ravintoa; ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) on tuonut esiin, että lasten köyhyyden torjunnassa on kyse myös perusoikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista(16);

K.  ottaa huomioon, että lasten köyhyyden poistaminen edellyttää välttämättä, että lasten vanhemmilla tai huoltajilla on mahdollisuus tehdä työtä, joka perustuu oikeuksiin, kohtuulliseen palkkaan ja turvallisiin ja vakaisiin työjärjestelyihin;

L.  ottaa huomioon, että tässä ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille käytännön ohjeita, jotka koskevat tehokkaan ja maksuttoman pääsyn takaamista koulutukseen ja kouluilla tapahtuvaan toimintaan, varhaiskasvatukseen, terveydenhuoltoon, urheiluun, vapaa-ajan toimintaan ja kulttuuritoimintaan jokaiselle lapselle ja erityisesti huono-osaisille lapsille; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä politiikkatoimia, joilla varmistetaan huono-osaisille lapsille kohtuuhintainen asunto ja terveellinen ravinto, puututaan köyhyyteen ja edistetään lasten yhtäläisiä mahdollisuuksia kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; toteaa, että kaikilla lapsilla on oikeus leikkiin;

M.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten tilannetta ja pandemian seurauksena miljoonien lasten ja perheiden sosioekonominen tilanne on heikentynyt entisestään; ottaa huomioon, että pandemian seurauksena kansallisen köyhyysrajan alapuolella elävien lasten määrän arvioidaan kasvavan jopa 117 miljoonalla ja moniulotteisessa köyhyydessä elävien lasten määrän arvioidaan kasvaneen noin 150 miljoonalla maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että pieni- ja keskituloiset henkilöt ja perheet ovat suuremmassa köyhyysvaarassa työttömyyden lisääntyessä; toteaa, että he ovat myös suuremmassa vaarassa kärsiä puutteellisista asuinoloista, asumisen epävarmuudesta, ylivelkaantumisesta, häädöstä ja asunnottomuudesta; ottaa huomioon, että näiden lukujen odotetaan kasvavan eksponentiaalisesti covid-19-pandemian ja sen sosioekonomisten seurausten vuoksi, jotka tulevaisuudessa vaikuttavat miljooniin lapsiin Euroopassa koko heidän elämänsä ajan; ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on pahentanut sellaisten syrjäytyneiden lasten tilannetta, jotka elävät ahtaissa ja epäinhimillisissä oloissa ja joilla on rajalliset mahdollisuudet saada terveydenhuoltoa, juomavettä, sanitaatiota ja ruokaa, mikä lisää viruksen tarttumisen riskiä;

N.  toteaa, että covid-19-pandemia nopeutti etäopetukseen siirtymistä vuonna 2020, ja tämän vuoksi erityisesti hyvin pienet lapset, joilla on erityistarpeita, sekä köyhyydessä, syrjäytyneissä yhteisöissä ja syrjäisillä ja maaseutualueilla elävät lapset ovat jääneet ulkopuolelle internetyhteyksien ja digitaalisten välineiden ja infrastruktuurin puuttumisen vuoksi; ottaa huomioon, että niiden lasten määrä, joiden vanhemmat ovat menettäneet asuntonsa tai työpaikkansa, ja niiden lasten määrä, jotka eivät enää saa päivän ravitsemuksellisesti arvokkainta ateriaansa eivätkä mahdollisuutta käyttää kehitykselleen ja hyvinvoinnilleen tärkeitä koulupäivän jälkeen tarjottavia palveluja, kuten liikunta-, vapaa-ajan-, taide- tai kulttuuritoimintapalveluja, on lisääntynyt hälyttävästi; ottaa huomioon, että puutteelliset mahdollisuudet käyttää digitaalisia ratkaisuja ja digitaalisen koulutuksen tarjoamien mahdollisuuksien puute voivat rajoittaa merkittävästi nuorten myöhempää pääsyä koulutukseen ja työelämään, ja toteaa, että tämä epää heiltä paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla ja toisaalta rajoittaa eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia löytää työntekijöitä; katsoo, että siksi koulutuksessa on investoitava digitaalisiin ratkaisuihin; toteaa, että digitaaliset ratkaisut ja muut vammaisille lapsille tarkoitetut avustavat teknologiat voivat mahdollistaa sosiaalisen osallisuuden ja nopeuttaa sitä ja parantaa mahdollisuuksien saatavuutta myöhemmin elämässä; katsoo siksi, että yhtäläiset mahdollisuudet ovat keskeisessä asemassa tässä yhteydessä;

O.  ottaa huomioon, että vammaisten lasten kohdalla sijoittaminen laitoshoitoon on suhteettomasti yleisempää kuin niiden lasten kohdalla, joilla ei ole vammoja, ja vaikuttaa vahvasti siltä, että vammaisia lapsia ei todennäköisemmin pyritä siirtämään laitoshoidosta perhemäisiin yhteisöihin; ottaa huomioon, että vammaiset lapset erotetaan edelleen koulutuksessa ja heidät sijoitetaan erityiskouluihin ja he kohtaavat fyysisiä ja muita esteitä, jotka estävät heitä hyötymästä osallistavasta koulutuksesta; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on evännyt monilta kehitysvammaisilta lapsilta mahdollisuuden jatkaa koulutustaan, sillä etäkoulutus ei useinkaan sovellu heidän erityistarpeisiinsa;

P.  ottaa huomioon, että unionilla voi olla keskeinen rooli lasten köyhyyden ja kaikkien lasten, mukaan lukien komission yksilöimät kuusi keskeistä lapsiryhmää, sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa;

Q.  ottaa huomioon, että liikkuvien unionin kansalaisten lapset jäävät usein kansallisten lainsäädäntöjen väliinputoajiksi; ottaa huomioon, että vaikka työperäinen muuttoliike vähentää köyhyyttä lyhyellä aikavälillä se johtaa siihen, että lapset jäävät jälkeen, mikä voi pahentaa heidän sosiaalista alikehitystään ja johtaa epävarmuuteen, ja että maahanmuuttajavanhempien lapsilla, jotka asuvat edelleen alkuperämaassaan, on suurempi vaara syrjäytyä, joutua huonosti kohdelluiksi ja hyväksikäytetyiksi, ja toteaa, että aihe on erityisen merkityksellinen EU:n sisäisen työvoiman liikkuvuuden kannalta(17);

R.  ottaa huomioon, että lapsitakuu on yksi komission poliittisissa suuntaviivoissa ja komission vuoden 2021 työohjelmassa luetelluista sosiaalipolitiikan lippulaivahankkeista, ja katsoo, että sitä on tulevaisuudessa edelleen vahvistettava kunnianhimoisilla politiikkatoimilla ja tavoitteilla; katsoo, että tämän kysymyksen on oltava Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin asialistalla; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja vuonna 2013 annettu komission suositus ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” ovat edelleen tärkeitä ohjaavia periaatteita lasten köyhyyden vähentämiseksi, lasten hyvinvoinnin parantamiseksi ja vakaan tulevaisuuden tarjoamiseksi samalla kun vähennetään koulunkäynnin keskeyttämistä; toteaa, että komissio on asettanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa koskevassa toimintasuunnitelmassa tavoitteeksi EU:ssa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa elävien henkilöiden määrän vähentämisen vähintään 15 miljoonalla, joista vähintään 5 miljoonaa on lapsia, vuoteen 2030 mennessä; ottaa huomioon, että kielteiset sukupuolistereotypiat ja sosiaalinen ehdollisuus, jotka johtavat niin sanottuun unelmakuiluun tai oikeuksien kuiluun ja naisten puutteelliseen edustukseen johtotehtävissä, vaikuttavat tyttöjen ura- ja koulutusvalintoihin varhaisesta iästä alkaen ja lisäävät siten miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta ja työmarkkinoiden jakautumista sukupuolen mukaan tietyillä aloilla, erityisesti luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla;

S.  ottaa huomioon, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat toiminnan eturintamassa poistettaessa lasten köyhyyttä ja hyväksikäyttöä ja niillä on ratkaiseva vastuu marginalisoitumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen estämisessä; katsoo, että kansallisten viranomaisten olisi tarvittaessa annettava niille riittävät resurssit näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

1.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen neuvoston suositukseksi lapsitakuun perustamisesta, sillä lapsitakuulla pyritään ehkäisemään ja torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä takaamalla kaikille huono-osaisille lapsille maksuton ja tehokas mahdollisuus käyttää keskeisiä palveluja, kuten varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja koulupohjaiseen toimintaan ja terveydenhuoltoon liittyviä palveluja, vähintään yksi terveellinen ateria jokaisena koulupäivänä sekä terveellisen ravinnon ja kunnollisten asuinolojen tosiasiallinen saatavuus; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tavoittelemaan kunnianhimoisesti suosituksen täysimääräistä ja nopeaa hyväksymistä ja täytäntöönpanoa; odottaa, että tässä päätöslauselmassa esitetyt näkemykset otetaan huomioon neuvoston suosituksen hyväksymisen yhteydessä; korostaa, että lapsitakuun tavoitteena on tarjota julkista tukea sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi varmistamalla, että huono-osaisille lapsille on tarjolla eräitä keskeisiä palveluja, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden olisi joko järjestettävä ja tarjottava tällaisia palveluja tai tarjottava riittäviä tukia, jotta huono-osaisten lasten vanhemmat tai huoltajat pystyvät maksamaan näistä palveluista perittävät maksut;

2.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta ja kannattaa siinä asetettuja tavoitteita, jotka koskevat vastuun jakamista kaikkien lasten oikeuksien kunnioittamisesta ja suojelemisesta yhdessä toteutettavan, yhteiskuntien muuttamiseen terveellisimmiksi, kestävimmiksi ja oikeudenmukaisimmiksi kaikille tähtäävän hankkeen yhteydessä; toteaa, että komission ehdotus neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta täydentää strategiaa ja että siinä keskitytään huono-osaisiin lapsiin sellaisen eurooppalaisen mahdollistavan kehyksen käyttöön ottamiseksi, jolla voidaan puolustaa lasten etuja ja asettaa heidät EU:n agendan kärkeen; tukee ehdotuksen päätavoitetta, joka on lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen ja yhtäläisten osallistavien mahdollisuuksien ja terveyden edistäminen; tukee voimakkaasti toimivaltaisille kansallisille ja paikallisille viranomaisille annettuja konkreettisia ohjeita, jotka koskevat tiettyjen keskeisten palvelujen, kuten laadukkaan varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja koulupohjaisen toiminnan ja terveydenhuollon sekä kunnollisten asuinolojen ja terveellisen ravinnon tosiasiallisen saatavuuden, maksutonta ja tehokasta tarjoamista huono-osaisille lapsille samoin perustein kuin muillekin lapsille;

3.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita puuttumaan lasten köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä aiheuttaviin rakenteellisiin ongelmiin edistämällä erityisesti muita heikommassa asemassa olevien ryhmien korkeaa työllisyyttä ja laajaa sosiaalista osallisuutta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan eurooppalaisen lapsitakuun tuloksekkaan käyttöönoton kaikkialla unionissa valtavirtaistamalla takuun kaikilla politiikan aloilla ja kehottaa niitä hyödyntämään EU:n nykyisiä toimintapolitiikkoja ja määrärahoja, jotta ryhdytään konkreettisiin toimiin, joilla edistetään lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista; korostaa toimivaltaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten merkitystä niin maksuttoman ja laadukkaan varhaiskasvatuksen, erityisesti kun on kyse vammaisten lasten perheistä, koulutuksen ja koulu- ja yhteisöpohjaisen toiminnan ja liikunta-, vapaa-ajan- ja kulttuuritoiminnan palveluiden sekä terveydenhuollon kuin terveellisen ravitsemuksen sekä kunnollisten asuinolojen tosiasiallisen ja yhtäläisen saatavuuden takaamisessa kaikille huono-osaisille lapsille; korostaa myös, että kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava tietoa, koulutusta ja tukea EU:n rahoituksen varmistamisessa; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan lasten oikeuden asianmukaisiin asuinoloihin tarjoamalla siihen liittyvää tukea vanhemmille, joilla on vaikeuksia asunnon pitämisessä tai saannissa, jotta he voivat pysyä yhdessä lastensa kanssa, ja kiinnittämään erityistä huomiota lastensuojelulaitoksista pois lähteviin nuoriin aikuisiin;

4.  katsoo, että on keskeisen tärkeää investoida merkittävästi lapsiin, jotta voidaan hävittää lapsiköyhyys ja antaa heille mahdollisuus kasvaa ja nauttia kaikista oikeuksistaan EU:ssa; korostaa, että tämä edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa varhaislapsuuden kehitykseen alkaen ensimmäisistä tuhannesta päivästä, joiden aikana olisi taattava äitiysterveys, äitien mielenterveys mukaan luettuna, turvallisuus ja lapsen tarpeet huomioon ottava hoito; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lapsitakuun täytäntöönpanossa noudatetaan strategista ja kattavaa lähestymistapaa hyödyntäen asianmukaisia toimintapolitiikkoja ja riittäviä resursseja, myös vanhempien tai huoltajien työmarkkinoille integroitumista tukevia toimenpiteitä ja perheille ja kotitalouksille myönnettävää toimeentulotukea, jotta voidaan ehkäistä se, että taloudellisten esteiden vuoksi lapset eivät voi käyttää laadukkaita ja osallistavia palveluja; kehottaa hyväksymään yleiseurooppalaisen köyhyydenvastaisen strategian, johon sisältyy kunnianhimoisia tavoitteita köyhyyden ja asunnottomuuden vähentämiseksi ja äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi erityisesti lasten keskuudesta Euroopassa vuoteen 2030 mennessä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelmassa asetettujen yleistavoitteiden pohjalta;

5.  on tyytyväinen siihen, että lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian valmistelussa otettiin huomioon yli 10 000 lapsen näkemykset ja ehdotukset; pyytää komissiota varmistamaan, että lapsitakuun täytäntöönpanon ja seurannan yhteydessä kuullaan lapsia ja heitä edustavia järjestöjä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla antamalla heille mahdollisuus osallistua täysipainoisesti merkitykselliseen ja osallistavaan julkiseen vuoropuheluun ja kuulemiseen ja tuoda esille näkemyksensä heitä koskevista asioista, kuten tapahtui vuonna 2020 järjestetyssä lapsen oikeuksia käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita määräämään tietyn viranomaistahon, esimerkiksi lapsiasiamiehen tai lapsiasiainvaltuutetun, mittaamaan lapsitakuun täytäntöönpanoa koskevan kansallisen ja alueellisen lainsäädännön ja sitä koskevien kansallisten toimenpiteiden vaikutuksia lapsiin ja yleisesti edistämään lasten oikeuksia julkisessa politiikassa, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa lapsista vastaava eurooppalainen virasto, jonka tehtävänä olisi tukea ja seurata suosituksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, koordinoida kansallisia toimia, varmistaa hyvien käytäntöjen ja innovatiivisten ratkaisujen vaihto sekä virtaviivaistaa raportointia ja suositusten antamista;

6.  kehottaa jäsenvaltioita määrittämään lapsen oikeuksiin liittyvän rahoituksen painopisteet kansallisella ja alueellisella tasolla todettujen tarpeiden mukaisesti ja kannustaa niitä voimakkaasti ylittämään EU:n rahoitusjärjestelmissä ennakkoon määritetyt määrärahat; kehottaa jäsenvaltioita antamaan paikallis- ja alueviranomaisille tietoa, koulutusta ja tukea, joiden avulla ne voivat varmistaa EU:n rahoituksen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yhteensovitetun lähestymistavan EU:n määrärahoja koskevaan ohjelmasuunnitteluun ja määrärahojen toteuttamiseen ja vauhdittamaan toteutusta sekä osoittamaan kaikki mahdolliset kansalliset resurssit, joita voidaan täydentää sellaisilla EU:n rahastoilla kuin Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+), koheesiota ja Euroopan alueita tukeva elpymisapu (ReactEU), elpymis- ja palautumistukiväline, Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), InvestEU, Erasmus+, turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto (AMF) sekä EU4Health-ohjelma, lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on sisällytettävä kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiinsa erityisiä lapsiin ja nuoriin investoimista koskevia toimenpiteitä, jotta ne voivat saada rahoitusta elpymis- ja palautumistukivälineen Next Generation -pilarin mukaisesti; palauttaa mieliin, että Next Generation EU -väline tarjoaa mahdollisuuden osoittaa taloudellista tukea myös järjestöille, kuten kansalaisjärjestöille ja hyväntekeväisyysjärjestöille, sekä sosiaalitukea huono-osaisille perheille; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita, eikä pelkästään niitä, joissa lasten köyhyys on yleisintä, osoittamaan vähintään viisi prosenttia ESR+:n yhteistyössä hallinnoitavista määrärahoista eurooppalaiseen lapsitakuuseen liittyvien toimien tukemiseen;

7.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon huono-osaisten lasten, etenkin lasten, jotka kärsivät erityisistä rajoitteista tässä ryhmässä, erityistilanteen pannessaan lapsitakuuta täytäntöön; korostaa, että lapsitakuulla olisi myötävaikutettava YK:n vammaisyleissopimuksessa asetetun, siirtymistä laitoshoidosta perhe- tai yhteisöperustaiseen hoitoon koskevan tavoitteen saavuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavan ja intersektionaalisen lähestymistavan lapsitakuun täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin;

8.  katsoo, että lapsitakuusta olisi muodostuttava pysyvä väline, jolla ehkäistään ja torjutaan lapsiköyhyyttä EU:ssa ylläpitäviä rakenteita; korostaa, että Next Generation EU -välineen ja lapsitakuun välillä on ilmeinen yhteys tuleviin sukupolviin investoivina EU:n välineinä, ja kehottaa siksi vahvistamaan näiden kahden unionin ohjelman välistä synergiaa, myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian täysimääräisen ja vaikuttavan täytäntöönpanon kannalta;

9.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi sekä laadittava köyhyyden vähentämistä koskevia monivuotisia kansallisia strategioita, jotka on määritelty myös tulevan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevassa mahdollistavassa edellytyksessä 4.3, että varmistettava, että strategioiden konkreettisina tuloksina vahvistetaan lapsitakuuta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia;

10.  kehottaa jäsenvaltioita kitkemään kaiken syrjinnän maksuttoman ja laadukkaan lastenhoidon, koulutuksen ja terveydenhoidon sekä asianmukaisten asuinolojen, terveellisen ravinnon ja virkistystoiminnan saatavuudessa, jotta taataan sovellettavan syrjinnän torjuntaa koskevan EU:n ja kansallisen lainsäädännön noudattaminen kaikilta osin; kehottaa käynnistämään pikaisesti uudelleen neuvottelut horisontaalisesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä, sillä se on keskeinen väline tässä asiassa; kannustaa jäsenvaltioita investoimaan riittävästi resursseja koululuokissa esiintyvän erottelun lopettamiseen ja edistämään osallisuutta, jotta lapsille tarjotaan yhdenvertaiset lähtökohdat ja jotta köyhyyskierre voidaan katkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;

11.  palauttaa mieliin, että juoksevan veden ja sanitaation saatavuus vaihtelee huomattavasti eri puolilla unionia, sillä Pohjois-, Etelä- ja Keski-Euroopassa viemäröintijärjestelmäliitäntöjen keskimääräinen kattavuus on 80–90 prosenttia, kun Itä-Euroopassa huomattavasti pienempi osa, keskimäärin 64 prosenttia, kotitalouksista on liitetty viemäröinti- ja vedenkäsittelyjärjestelmiin(18); korostaa, että sosiaalisten vuokra-asuntojen puute muodostaa esteen vähätuloisten perheiden lapsille; on huolissaan siitä, että vesi-, sanitaatio- ja hygieniainfrastruktuuriin liittyvät peruspalvelut ovat edelleen liian monien lasten ulottumattomissa, ja toteaa, että perussanitaation puute on erityisen vakava ongelma kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden lasten keskuudessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että jokaisella lapsella on mahdollisuus käyttää juoksevaa vettä ja sanitaatiopalveluja sekä huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan niin kotona kuin koulussa;

12.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle pysyvän asunnon tarjoamisen asunnottomille lapsille ja heidän perheilleen sekä sisällyttämään lapsitakuuta koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa asunnottomuudesta kärsiville ja asuntomarkkinoilta vakavasti syrjäytyneille lapsille tarkoitettuja asumisratkaisuja;

13.  kiinnittää huomiota etenkin kaupungeissa esiintyvän lapsiköyhyyden haasteisiin, jotta voidaan puuttua erityisesti kaikkein köyhimpien kaupunkialueiden vakavaan tilanteeseen, joka on vaarassa jäädä liian vähälle huomiolle, jos käytössä ei ole monitahoisia ja laadukkaita indikaattoreita, joilla voidaan saada käsitys todellisista olosuhteista paikan päällä; korostaa, että tälle alalle on osoitettava erityisiä toimenpiteitä ja resursseja, jotta kaupunkialueiden huono-osaisille lapsille ja heidän perheilleen voidaan tarjota laadukkaita, helposti saatavilla olevia ja osallistavia palveluja; korostaa tarvetta saada paikallis- ja alueviranomaiset ja kunnat sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistumaan lapsitakuun täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin;

14.  kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään saavuttamaan eurooppalaiselle koulutusalueelle asetetut tavoitteet (COM(2020)0625) ja jatkamaan kotouttamista ja osallisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa 2021–2027 (COM(2020)0758) esitettyjen koulutuksen alaa koskevien asiaan liittyvien suositusten tinkimätöntä täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita nimittämään viipymättä toimivaltaiset kansalliset koordinaattorit, joilla on riittävät resurssit ja vahvat valtuudet ja jotka voivat käyttää hallinnonalojen välistä toimivaltaa; pyytää kyseisiä koordinaattoreita raportoimaan asianmukaisesti kahden vuoden välein lapsitakuun kaikkien osatekijöiden suhteen saavutetusta edistyksestä sekä vaihtamaan säännöllisesti parhaita käytäntöjä muiden jäsenvaltioiden kansallisten koordinaattoreiden kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan toimielinten välisen koordinoinnin tehostamisen;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan korkealaatuisten yleisten julkisten lastenhoito-, koulutus- ja terveydenhuoltoverkostojen perustamista ja vahvistamista;

16.  kehottaa komissiota esittämään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelmansa mukaisesti ehdotuksen Barcelonan tavoitteiden ja varhaiskasvatuksen laatupuitteiden tarkistamiseksi, jotta voidaan tukea jäsenvaltioiden ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä varhaiskasvatuksen alalla; korostaa, että tarvitaan EU:n aloitteita, joilla tuetaan verkko-oppimista ja etäopiskelua perus- ja keskiasteen koulutuksen muuttamiseksi joustavammaksi ja osallistavammaksi ja joilla samalla säilytetään lähiopetus ensisijaisena koulutusmenetelmänä, joka taataan kaikille lapsille ja erityisesti vammaisille lapsille; kehottaa jäsenvaltioita kuromaan umpeen digitaalisen kuilun laajentamalla syrjäisten ja maaseutualueiden internetyhteyksiä ja asettamalla ne etusijalle, kun otetaan huomioon, että kymmenellä prosentilla EU:n kotitalouksista ei edelleenkään ole internetyhteyttä; kehottaa perustamaan yleiseurooppalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden, jonka kautta investoidaan digitaalisen kuilun kaventamiseen ja lasten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen digitaalisten taitojen ja yrittäjyystaitojen avulla; korostaa, että on tärkeää varmistaa lasten, syrjäisillä ja reuna-alueilla asuvat lapset mukaan luettuina, opettajien ja vanhempien yhtäläiset mahdollisuudet käyttää digitaalista infrastruktuuria ja hankkia digitaalista osaamista niin kaupungeissa kuin maaseudulla, jotta vältetään digitaalisen kuilun muodostuminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan taloudellista tukea aloille, joilla kaivataan teknologian uudistamista ja joilla niin opettajille kuin opiskelijoille on annettava kattavaa digitaalista koulutusta, jotta he voivat sopeutua uusiin teknologioihin;

17.  kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan kiireellisesti covid-19-kriisin aiheuttamiin oppimiskatkoksiin ja kriisin johdosta syntyneeseen koulutukselliseen eriarvoisuuteen, jotta lapset oppisivat opiskelemaan etänä mahdollisimman nopeasti, ja ehdottamaan pitkän aikavälin ratkaisuja rakenteelliseen eriarvoisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan ja seuraamaan koulutuksen saatavuutta ja varmistamaan sen toteutumisen, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien tai taustaltaan huono-osaisten lasten kohdalla, ja varmistamaan laadullisesti samanarvoisen koulutuksen tarjoamisen pandemian aikana sekä edistämään digitaalista lukutaitoa ja etäoppimiseen mukautettuja opetusvälineitä; on huolissaan siitä, että kriisistä toipumisen ja sen mahdollisen jatkumisen yhteydessä tarve torjua lapsiköyhyyttä kasvaa ja että köyhyydellä on yhä suurempi vaikutus lapsiin, jotka ovat kaikkein haavoittuvin ryhmä heikoimmassa asemassa olevien joukossa; kehottaa jäsenvaltioita valmistelemaan lapsitakuussa yksilöidyille lapsiryhmille tarkoitettuja covid-19-rokotusratkaisuja ja asettamaan kyseiset ryhmät etusijalle, kun lapsille tarkoitetut rokotteet tulevat laajasti saataville;

18.  palauttaa mieliin, että yhteisötalouden yrityksillä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavalla yritystoiminnalla voi olla keskeinen rooli lapsitakuun toteutumisen edistämisessä ja että on investoitava valmiuksien kehittämiseen, rahoituksen saatavuuteen ja tämän alan yrittäjyyskoulutukseen; korostaa tarvetta hyödyntää lapsitakuun ja tulevan yhteisötaloutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman välistä synergiaa;

19.  katsoo, että sosiaalisia vaikutuksia aiheuttavat strategiset investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että kriisin vaikutukset lapsiin, erityisesti niihin, jotka jo kärsivät köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä tai ovat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa tai jotka kuuluvat suosituksessa määritettyihin erityisen epäedullisessa asemassa ryhmiin, eivät muutu pysyviksi; korostaa, että on tärkeää vivuttaa sekä julkisia että yksityisiä investointeja takuun tavoitteiden saavuttamiseksi, ja korostaa tässä yhteydessä InvestEU-ohjelman ja -rahaston merkitystä, joka konkretisoituu erityisesti niiden sosiaalisten investointien ja osaamisen sekä kestävän infrastruktuurin politiikkaikkunoiden kautta;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nykyisiä sosiaalimenoihin liittyviä talousarviomenettelyjään sen esille tuomiseksi, että lapsiin tehtävillä investoinneilla voi olla erityisiä piirteitä tavanomaisiin sosiaalimenoihin verrattuna, kun on kyse tuotoista, kerrannaisvaikutuksista ja vaihtoehtokustannuksista;

21.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla ehkäistään lapsille aiheutuvia vahinkoja ja suojellaan heitä kaikenlaiselta väkivallalta laatimalla yhteistyössä vanhempien, opettajien sekä terveydenhuollon ammattilaisten ja sosiaalityöntekijöiden kanssa strategioita vaarassa olevien ja ennaltaehkäiseviä toimia ja vastatoimia tarvitsevien lasten tunnistamiseksi ja heidän asettamiseksi etusijalle; kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja suojelemaan jokaista lasta ja erityistä tyttöjä ja nuoria naisia luomalla tai vahvistamalla seuranta- ja raportointimekanismeja ja erityisiä palveluja, joilla voidaan puuttua sukupuoleen perustuvan väkivallan esiintymiseen;

22.  muistuttaa, että sosiaalinen suojelu ja perheiden tukeminen on keskeisen tärkeää, ja kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia varmistamaan asianmukaisten ja helposti saatavilla olevien sosiaalisen suojelun järjestelmien ja integroitujen lasten suojelujärjestelmien olemassaolon, tehokkaat ennaltaehkäisevät, varhaiseen puuttumiseen ja perheiden tukemiseen tähtäävät toimenpiteet mukaan luettuina, jotta varmistetaan niiden lasten turvallisuus, jotka elävät vailla vanhempien huolenpitoa tai ovat vaarassa menettää vanhempiensa huolenpidon, ja kehottaa toteuttamaan myös siirtymistä laitoshoidosta laadukkaaseen perhe- tai yhteisöperustaiseen hoitoon tukevia toimenpiteitä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja lastensuojelujärjestelmiin ja sosiaaliturvapalveluihin, sillä ne ovat tärkeä osa lapsitakuun täytäntöönpanoa; korostaa, että mielenterveysongelmat ja fyysiset terveysongelmat ovat yleistyneet nykyisten sulku- ja eristystoimien johdosta ja nykyisessä kouluympäristössä ja kehottaa jäsenvaltioita investoimaan ensisijaisesti lasten mielenterveyden ja fyysisen terveyden suojeluun;

23.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävillä taloudellisilla, teknisillä ja henkilöstöresursseilla tuettuja sosiaalipalveluja, myös alaikäisten suojeluun liittyviä palveluja;

24.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan erityisiä strategioita lasten suojelemiseksi verkkoviettelyltä ja verkossa tapahtuvalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä, sillä lapset viettävät yksin ollessaan enemmän aikaa verkossa, mikä lisää riskiä heidän altistumisestaan verkossa tapahtuvalle hyväksikäytölle, myös lapsipornografialle ja verkkokiusaamiselle; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sekä vanhemmille että lapsille suunnattuja tiedotuskampanjoita vaaroista, joille lapset altistuvat verkkoympäristössä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa sellaisten uusien teknologioiden kehittämisen rahoittamiseksi, joilla voidaan tunnistaa ja poistaa lapsipornografiaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä sisältäviä materiaaleja;

25.  palauttaa mieliin, että on olennaisen tärkeää soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa lasten nostamiseksi köyhyydestä ja että lähestymistavan on sisällettävä yksilöllistä tukea lasten vanhemmille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja kestäviin työpaikkoihin ja vanhemmille myös äitiys- ja vanhempainloman aikana annettavaan sosiaaliseen tukeen ja toteuttamaan kohdennettuja työllisyyspolitiikkoja, joilla varmistetaan kohtuullinen elintaso, oikeudenmukaiset työolot, työ- ja yksityiselämän hyvä tasapaino, osallistavat työmarkkinat sekä työllistettävyyden koheneminen ja joissa keskitytään ammatilliseen koulutukseen sekä täydennys- ja uudelleenkoulutukseen; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään tällaisia toimia lapsitakuuta koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa; korostaa, että on tuettava maksutonta varhaiskasvatusta, jotta vanhempien paluu työelämään sujuisi jouhevasti; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan eläkejärjestelmissä huomioon huollettavien lasten hoitojaksot ja varmistamaan sekä taloudellisen että ammatillisen tuen henkilöille, jotka hoitavat samassa kodissa asuvia vammaisia perheenjäseniä; korostaa, että sukulaisten hoitamisella voi usein olla kielteinen vaikutus yksilön perhe- ja työelämään ja se voi johtaa syrjäytymiseen ja aiheuttaa syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimia sellaisten lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi, joiden vanhemmat ovat muuttaneet maasta pois;

26.  palauttaa mieliin, että riittäviä vähimmäispalkkoja koskevalla ehdotuksella pyritään parantamaan työssäkäyvien ihmisten, myös lasten vanhempien ja erityisesti naisten, tulotilannetta; muistuttaa, että kunnollisten työolojen ja oikeudenmukaisten palkkojen on oltava köyhyyden vastaisia toimia, myös lapsitakuuta, täydentäviä tekijöitä ja että samalla on varmistettava kansalliset erityispiirteet ja noudatettava toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että tällaisella lähestymistavalla parannetaan lasten hyvinvointia ja vähennetään eriarvoisuutta varhaisesta iästä alkaen, mikä katkaisee köyhyyskierteen; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tehokasta työllisyyden aktiivitukea (EASE-järjestelmä) koskevassa komission suosituksessa (C(2021)1372) ohjeistetaan, miten olisi vaiheittain siirryttävä pandemian aikana työpaikkojen säilyttämiseksi toteutetuista hätätoimista työpaikkoja luovaan ja kasvuun keskittyvään elpymiseen tarvittaviin uusiin toimiin; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen palkkauksen avoimuutta koskevaksi direktiiviksi, jolla pyritään kaventamaan sukupuolten välisiä palkkaeroja ja vakauttamaan siten naisten taloudellista tilannetta ja lisäämään heidän yleistä taloudellista riippumattomuuttaan sekä antamaan asianomaisille naisille mahdollisuus päästä irti köyhyydestä ja perheväkivaltatilanteista;

27.  kannustaa jäsenvaltioita puuttumaan koulunkäynnin varhaiseen keskeyttämiseen; painottaa, että vahvistetun nuorisotakuun(19) mukaan kaikille 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille olisi tarjottava työ-, koulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita panemaan täytäntöön vahvistetun nuorisotakuun, varmistamaan tarjousten korkean laadun, myös oikeudenmukaisen palkan, ja edistämään nuorten osallistumista nuorisotakuupalveluihin; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että sillä täydennetään lapsitakuuta ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa unionin strategiaa, jotta voidaan vastata vammaisten lasten tarpeisiin ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan käyttää yleisiä palveluja ja elää itsenäistä elämää;

28.  pitää myönteisenä hallinto-, seuranta-, raportointi- ja arviointimekanismien perustamista; kehottaa komissiota jatkamaan edistymisen seurantaa talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä, myös erityisten sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun avulla, ja antamaan tarvittaessa maakohtaisia suosituksia; pyytää komissiota ottamaan parlamentin mukaan yhteiseen seurantakehykseen ja sosiaalisen suojelun komitean toimintaan; korostaa alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tärkeää tehtävää paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun edistämisessä; muistuttaa, että lasten oikeudet ja hyvinvointi on tärkeää ottaa parametreiksi ja indikaattoreiksi maakohtaisissa suosituksissa EU-ohjausjakson yhteydessä ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti; kehottaa komissiota mukauttamaan sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua, myös sen eriteltyjä tietoja, jotta siinä voidaan ottaa huomioon kaikki komission määrittämät huono-osaisten lasten ryhmät, jatkamaan eurooppalaisen lapsitakuun vaikutusten arviointia ja seurantaa koskevien vertailuanalyysien kehittämistä ja suunnittelemaan sen täytäntöönpanon valtavirtaistamiseen tähtäävän institutionaalisen rakenteen;

29.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan sekä lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevia monivuotisia kansallisia strategioita että eurooppalaista lapsitakuuta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka perustuvat määritettyihin huono-osaisten lasten erityisryhmiin, tavoitteisiin ja osoitettavaan tarvittavaan rahoitukseen, jotta mahdollistavat toimintapoliittiset puitteet voidaan toteuttaa; korostaa tarvetta määrittää vahvoja ja mitattavissa olevia tavoitteita; muistuttaa, että on tärkeää osallistaa kaikki vastuussa olevat alue- ja paikallisviranomaiset ja asiaan liittyvät sidosryhmät, yhteisötalous, oppilaitokset, yksityinen sektori, kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan luettuina, sekä lapset ja vanhemmat itse; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti lapsitakuun täytäntöönpanon tilanteesta; painottaa tarvetta parantaa laadukkaiden eriteltyjen tietojen keruuta niin jäsenvaltioissa kuin EU:n tasolla, jotta voidaan seurata ja arvioida lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen kitkemisessä tapahtuvaa edistystä ja jotta tiedoilla voidaan tukea seurantaa ja päätöksentekoa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä kansallisten tiedonkeruujärjestelmien sisällyttämistä lapsitakuun täytäntöönpanoa koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin; korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on kehitettävä laadukkaampia indikaattoreita kaikilla lapsitakuun piiriin kuuluvilla toiminta-aloilla, jotta voidaan puuttua asianmukaisesti lapsiköyhyyteen ja lasten sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviin moniulotteisiin haasteisiin koulutuksen ja lastenhoidon, terveydenhuollon, asumisen ja riittävän ravinnon saatavuuden aloilla, jotta voidaan vahvistaa lapsitakuun kykyä tavoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lapsia; painottaa, että on tärkeää antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vaihtaa parhaita käytäntöjä;

30.  kehottaa neuvostoa hyväksymään pikaisesti ehdotuksen neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta;

31.  kehottaa neuvostoa jatkamaan naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin käsittelyä; korostaa, että naisten toimiminen johtotehtävissä vaikuttaa tyttöjen ja nuorten naisten koulu- ja uravalintoihin ja auttaa poistamaan eriarvoisuutta tietyillä työmarkkinoiden aloilla, joilla naiset ovat vähemmän edustettuina, sekä parantamaan naisvaltaisten alojen työoloja;

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0020. (2) EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17. (3) EUVL L 437, 28.12.2020, s. 30. (4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0090. (5) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 156. (6) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 19. (7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054. (8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0371. (9) Erityisesti yleiskommentti nro 5 lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen yleisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, yleiskommentti nro 6 ilman huoltajaa olevien ja huoltajastaan eroon joutuneiden lasten kohtelusta alkuperämaan ulkopuolella, yleiskommentti nro 10 lasten oikeuksista nuoriso-oikeudessa, yleiskommentti nro 12 lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, yleiskommentti nro 13 lapsen oikeudesta olla joutumatta väkivallan kohteeksi, yleiskommentti nro 14 lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon, yleiskommentti nro 15 lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta ja yleiskommentti nro 16 valtion velvoitteista, jotka koskevat yrityssektorin vaikutusta lasten oikeuksiin. (10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0066. (11) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 2. (12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0229. (13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0156. (14) EUVL L 59, 2.3.2013. (15) Pennsylvanian yliopiston tutkimus investointien korkeasta tuotosta: https://www.impact.upenn.edu/early-childhood-toolkit/why-invest/what-is-the-return-on-investment/ (16) Euroopan unionin perusoikeusvirasto, ”Combatting child poverty: An issue of fundamental rights”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2018. (17) Unicefin tutkimus vanhempien menettämisen vaikutuksista moldovalaisten muuttajien jälkeensä jättämiin lapsiin: https://www.unicef.org/socialpolicy/files/The_Impact_of_Parental_Deprivation_on_the_Development_of_Children(4).pdf (18) https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/indicators/urban-waste-water-treatment/urban-waste-water-treatment-assessment-5 (19) EUVL C 372, 4.11.2020, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 covid-testien saatavuudesta ja kohtuuhintaisuudesta (2021/2654(RSP))

P9_TA(2021)0162 B9-0234/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4, 6, 9, 114, 153, 168, 169 ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2021 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0130),

–  ottaa huomioon nykyisen kansainvälisen terveyssäännöstön,

–  ottaa huomioon covid-19-testausstrategioista, mukaan lukien nopeiden antigeenitestien käyttö, 28. lokakuuta 2020 annetun komission suosituksen (EU) 2020/1595(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY(2),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. tammikuuta 2021 antaman suosituksen yhteisiksi puitteiksi covid-19-taudin pika-antigeenitestien käytölle ja validoinnille sekä testitulosten vastavuoroiselle tunnustamiselle EU:ssa(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että jokaisella EU:n kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu(4);

B.  toteaa, että tehokasta testausta pidetään ratkaisevana välineenä SARS-CoV-2-viruksen ja sen huolta aiheuttavien muunnosten leviämisen hillitsemiseksi, tartuntojen havaitsemiseksi ja eristys- ja karanteenitoimenpiteiden rajoittamiseksi ja sillä on jatkossakin keskeinen merkitys henkilöiden vapaan liikkuvuuden helpottamisessa ja rajatylittävän liikenteen ja palvelujen rajatylittävän tarjoamisen varmistamisessa pandemian aikana;

C.  ottaa huomioon, että riittävä testaus- ja sekvensointikapasiteetti on välttämätön edellytys sille, että voidaan seurata epidemiologista tilannetta ja havaita nopeasti SARS-CoV-2-viruksen uudet muunnokset;

D.  ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut Euroopan terveysunionia koskevaa lainsäädäntöpakettia;

E.  ottaa huomioon, että näiden testien saatavuus ja kohtuuhintaisuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain, erityisesti kun on kyse etulinjassa olevien työntekijöiden, kuten terveydenhuoltoalan, koulujen, yliopistojen ja päiväkotien työntekijöiden, maksuttomien testien saatavuudesta;

F.  ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut yhteentoimivan rokotus-, testaus- ja parantumistodistuksen eli EU:n covid-19-todistuksen myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevaa kehystä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana;

G.  ottaa huomioon, että EU:n covid-19-todistus helpottaisi EU:n kansalaisten ja asukkaiden vapaata liikkuvuutta; ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot edellyttävät edelleen alueelleen matkustavilta henkilöiltä testiä covid-19-tartunnan varalta ennen saapumista tai sen jälkeen;

H.  ottaa huomioon, että kaikkia EU:n kansalaisia ja asukkaita ei ole rokotettu EU:n covid-19-todistusta koskevan asetuksen voimaantuloon mennessä joko siksi, että heille ei ole vielä tarjottu rokotetta, tai siksi, että he eivät voi tai halua ottaa rokotetta, ja tämän vuoksi heidän on turvauduttava testaukseen tai parantumiseen perustuviin todistuksiin vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi;

I.  toteaa, että 21. tammikuuta 2021 annetun neuvoston suosituksen perusteella laaditussa luettelossa esitetyt nukleiinihappotestit eli NAAT-testit ovat erottamaton osa suunniteltuja EU:n covid-19-todistuksia;

J.  toteaa, että kausityöntekijöillä on testauskulujen, epävarmojen työolojen ja oikeusturvan rajallisen saatavuuden vuoksi erityisiä haasteita kansanterveyttä hyödyttävässä testauksessa ja eristäytymisessä;

K.  ottaa huomioon, että covid-19 on vaikuttanut suhteettomasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, etnisiin vähemmistöihin, hoivakotien asukkaisiin, vanhusten asumispalveluihin, vammaisiin henkilöihin ja asunnottomiin; toteaa, että haavoittuvat väestöryhmät ovat suuremmassa vaarassa kokea taloudellista syrjintää, kun heillä ei ole mahdollisuutta saada testejä maksutta;

L.  toteaa, että tehokas testaus on myös keskeinen osa strategiaa, jolla pyritään edistämään talouden elpymistä ja mahdollistamaan osallistuminen normaalisti koulutukseen ja sosiaaliseen toimintaan jäsenvaltioissa, jotta perusvapauksia voidaan käyttää täysimääräisesti;

M.  ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot tarjoavat covid-19-rokotteita maksutta kansalaisilleen ja asukkailleen mutta vain jotkin jäsenvaltiot tarjoavat maksuttomia testejä; ottaa huomioon, että muiden jäsenvaltioiden kansalaisten ja asukkaiden on usein maksettava covid-19-testeistä korkeita hintoja ja joidenkin on siksi mahdotonta hyödyntää tätä vaihtoehtoa, mikä uhkaa aiheuttaa sosioekonomiseen asemaan perustuvaa syrjintää;

N.  katsoo, että rokotettujen ja rokottamattomien EU:n kansalaisten ja asukkaiden epätasa-arvon ja syrjinnän välttämiseksi sekä testauksen että rokottamisen olisi oltava maksutonta;

O.  katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka edellyttävät todisteita covid-19-tartunnan varalta tehdystä testistä covid-19:n leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otettujen vapaan liikkuvuuden rajoitusten yhteydessä, olisi hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden myöntämät EU:n covid-19-todistuksen vaatimukset täyttävät testaustodistukset;

P.  katsoo, että tietoa covid-19-testien saatavuudesta kaikissa jäsenvaltioissa sekä hinnoista, jos maksuttomia testejä ei ole tarjolla, olisi oltava saatavilla yhdessä paikassa selkeässä ja käyttäjäystävällisessä muodossa;

Q.  katsoo, että testauskapasiteetin puute ja covid-19-testauksen kohtuuhintaisuuteen liittyvät ongelmat aiheuttavat haasteita pandemian tehokkaalle torjunnalle ja muodostavat merkittävän esteen vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa, olkoonpa kyseessä sitten liikkuminen työn, vapaa-ajan, perheenyhdistämisen tai muun tarkoituksen vuoksi;

R.  ottaa huomioon, että 17 miljoonaa EU:n kansalaista työskentelee tai asuu oman jäsenvaltionsa ulkopuolella ja että miljoonat ihmiset asuvat syrjäisillä alueilla ja raja-alueilla ja joutuvat ylittämään rajan säännöllisesti, jopa päivittäin; toteaa, että myös vaikeudet testiin pääsyssä sekä testaamisen kustannukset ovat vaikuttaneet suhteettomasti näihin kansalaisiin; ottaa huomioon, että testaus- tai karanteenivaatimukset aiheuttavat edelleen viivästyksiä rajatylittävässä tavaraliikenteessä ja rajatylittävien fyysisten palvelujen tarjoamisessa ja lisäävät niiden kustannuksia;

S.  ottaa huomioon, että myös muut matkustajat voivat kohdata useita esteitä, muun muassa taloudellisia esteitä ja esteitä, jotka johtuvat covid-19-testivaatimusten aiheuttamista monimutkaisista vaatimuksista;

T.  ottaa huomioon, että pandemian aikana on toteutettu monenlaisia, jopa poikkeuksellisia toimenpiteitä, suuren yleisön ja EU:n talouden tukemiseksi;

U.  toteaa, että vapaa liikkuvuus on periaatteessa kaikkien EU:n kansalaisten oikeus ja kriisiaikoina on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki eurooppalaiset voivat nauttia tästä oikeudesta yhdenvertaisesti;

V.  ottaa huomioon, että komissio on hankkinut yhteisesti covid-19-rokotteita kaikkien jäsenvaltioiden puolesta ja varmistanut näin niiden saatavuuden ja alhaisemmat hinnat kaikille;

W.  ottaa huomioon, että komissio allekirjoitti 18. joulukuuta 2020 Abbottin ja Rochen kanssa puitesopimuksen yli 20 miljoonan pika-antigeenitestin ostamisesta, niin että testit olisivat kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla;

X.  toteaa, että poikkeustapauksissa (väliaikainen) markkinainterventio on tarpeen ja perusteltua vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi sisämarkkinoilla, tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi ja välttämättömien tuotteiden ja palvelujen tarjonnan varmistamiseksi;

1.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan digitaalisesta vihreästä todistuksesta annettua ehdotusta koskevan parlamentin neuvotteluvaltuutuksen 3 artiklan mukaisesti(5) yleisen, saavutettavan, oikea-aikaisen ja maksuttoman testauksen, jotta voidaan taata oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EU:ssa ilman taloudellisiin resursseihin perustuvaa syrjintää EU:n covid-19-todistuksen yhteydessä; korostaa, että EU:n kansalaisia ja asukkaita, joille ei ole muodostunut immuniteettia, uhkaisi muuten taloudellinen syrjintä EU:n covid-19-todistuksen käyttöönoton jälkeen;

2.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan maksuttoman testauksen erityisesti etulinjassa oleville työntekijöille, kuten terveydenhuoltoalan työntekijöille ja heidän potilailleen, sekä kouluille, yliopistoille ja päiväkodeille;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön väliaikaisen hintakaton covid-19-testeille, joita ei tehdä EU:n covid-19-todistuksen saamiseksi tai 2 kohdassa kuvatuissa tilanteissa;

4.  korostaa, että NAAT-testiin perustuvat EU:n covid-19-todistukset eivät saisi aiheuttaa lisää eriarvoisuutta ja sosiaalisia eroja; tähdentää, että on ehdottomasti taattava oikeudenmukainen ja tasapuolinen mahdollisuus päästä testeihin;

5.  kehottaa jäsenvaltioita tällä välin noudattamaan edelleen komission suositusta (EU) 2020/1595 yhteisen lähestymistavan ja tehokkaampien testausstrategioiden varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa sekä panemaan EU:n covid-19-todistusta koskevan asetuksen täysimääräisesti täytäntöön, kun se on hyväksytty;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävän rahoituksen ja jatkamaan toimiaan terveysuhkiin varautumisesta ja reagoimisesta vastaavan EU:n viranomaisen HERA Incubator -suunnitelman puitteissa, jotta voidaan kehittää innovatiivisia ei-invasiivisia testejä lapsille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, myös muunnosten varalta;

7.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi sitouduttava voimakkaammin suojelemaan unionin ja jäsenvaltioiden kansalaisia ja asukkaita, joiden oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ei saisi olla riippuvainen heidän sosioekonomisesta asemastaan;

8.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön resurssejaan yhteentoimivan EU:n covid-19-todistuksen taloudellisesti oikeudenmukaisen ja syrjimättömän täytäntöönpanon helpottamiseksi;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota hankkimaan yhteisesti diagnoosissa käytettäviä testipakkauksia ja allekirjoittamaan yhteisiä sopimuksia lääketieteellisiin analyyseihin liittyvien laboratoriopalvelujen tarjoajien kanssa covid-19-testauskapasiteetin lisäämiseksi EU:n tasolla; korostaa tarvetta varmistaa terveysalan hankintojen avoimuuden ja valvonnan korkea taso; korostaa, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että komissio varaa riittävästi määrärahoja tässä kohdassa tarkoitettujen laitteiden hankkimiseen, jotta se voi toteuttaa nopeita ja vakuuttavia toimia;

10.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on mahdollistanut joustavuuden tullimuodollisuuksien nopeuttamiseksi ja covid-19-testipakkausten vapauttamiseksi arvonlisäverosta;

11.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan terveydenhuoltoalan ammattilaisille ja koulutetuille toimijoille mahdollisuuden kerätä testaustietoja ja raportoida niistä asiaankuuluville viranomaisille; korostaa, että on tärkeää mukauttaa testauskapasiteettia uusimpien epidemiologisten tietojen perusteella ja että kaikki testitulokset olisi ilmoitettava, vaikka testit olisi tehty muissa kuin akkreditoiduissa testauskeskuksissa tai -tilanteissa;

12.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita ottamalla käyttöön hätätilanteen tukivälineen covid-19-testien kustannusten kattamiseksi, pyytämällä jäsenvaltioilta vapaaehtoisia rahoitusosuuksia, varmistamalla lisärahoituksen ennakkohankintasopimuksia varten ja varmistamalla, että rokotteet tarjotaan maksutta; odottaa, että nämä yhteiset toimet innoittavat lisäämään EU:n kansalaisten ja asukkaiden saatavilla olevia maksuttomia testausmahdollisuuksia;

13.  kehottaa komissiota sisällyttämään Re-open EU -verkkosivustolle selkeät tiedot covid-19-testien saatavuudesta ja testauspaikoista kaikissa jäsenvaltioissa ja ottamaan nopeasti käyttöön sovelluksen, joka auttaa käyttäjiä löytämään lähimmän covid-19-testauspaikan sijainnin; kehottaa komissiota asettamaan tällaiset tiedot helposti saataville sovellusrajapinnan kautta, jotta matkanjärjestäjät voivat helposti jakaa nämä tiedot asiakkailleen;

14.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään sekä NAAT- että pika-antigeenitestien testauskapasiteettia kaikkialla EU:ssa, erityisesti tärkeimmissä liikenteen solmukohdissa ja matkailukohteissa, myös syrjäisillä alueilla ja saarialueilla sekä raja-alueilla, käyttämällä liikuteltavia testausyksiköitä ja jakamalla laboratoriotiloja;

15.  kehottaa komissiota tukemaan kansallisia viranomaisia testauskeskusten perustamisessa fyysisen läheisyyden varmistamiseksi;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 360, 30.10.2020, s. 43. (2) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77. (3) EUVL C 24, 22.1.2021, s. 1. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29. huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77). (5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0145.

Euroopan parlamentin suositus 29. huhtikuuta 2021 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Intian suhteista (2021/2023(INI))

P9_TA(2021)0163 A9-0124/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Portossa Portugalissa 8. toukokuuta 2021 pidettäväksi suunnitellun EU:n ja Intian johtajien kokouksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2004 perustetun EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden,

–  ottaa huomioon EU:n ja Intian vuoden 1994 yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon yhteisen julkilausuman ja EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden: Etenemissuunnitelma vuoteen 2025(1), joka hyväksyttiin EU:n ja Intian välisessä virtuaalihuippukokouksessa 15. heinäkuuta 2020, sekä muut äskettäin allekirjoitetut yhteiset julkilausumat, jotka koskevat muun muassa terrorismin torjuntaa, ilmastoa ja energiaa, kaupungistumista, muuttoliikettä ja liikkuvuutta sekä vesialan kumppanuutta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 20. marraskuuta 2018 antaman yhteisen tiedonannon ”Intiaa koskevan EU:n strategian osatekijät” (JOIN(2018)0028) sekä siihen liittyvät 10. joulukuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät EU:n Intia-strategiasta (14634/18),

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission 19. syyskuuta 2018 antaman yhteisen tiedonannon ”Euroopan ja Aasian yhteydet – EU:n strategian perusta” (JOIN(2018)0031) ja siihen liittyvät 15. lokakuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät (13097/18),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät EU:n tehostetusta yhteistyöstä Aasiassa ja Aasian kanssa (9265/1/18 REV 1),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2001 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa ja Aasia: strateginen toimintakehys kumppanuuksien edistämistä varten” (COM(2001)0469),

–  ottaa huomioon tulevan asetuksen naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (2018/0243(COD)),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosikertomus 2020(2), 21. tammikuuta 2021 yhteenliitettävyydestä ja EU:n ja Aasian suhteista(3) ja 13. syyskuuta 2017 EU:n poliittisista suhteista Intiaan(4) antamansa päätöslauselmat sekä muut aiemmat päätöslauselmansa Intiasta, mukaan lukien päätöslauselmat ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista,

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2004 neuvostolle antamansa suosituksen EU:n ja Intian suhteista(5),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman EU:n ja Intian suhteista: strateginen kumppanuus(6),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma”(7),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta(8),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ydinturvasta ja asesulusta(9),

–  ottaa huomioon Brysselissä 27.–28. syyskuuta 2018 pidetyn Aasian ja Euroopan parlamentaarisen kumppanuuden 10. kokouksen (ASEP10) ja siinä hyväksytyn julkilausuman sekä Phnom Penhissä Kambodžassa 26.–27. toukokuuta 2021 pidettävän Aasian ja Euroopan parlamentaarisen kumppanuuden 11. kokouksen (ASEP11),

–  ottaa huomioon EU:n ja Intian välisen kauppa- ja investointikysymyksiä käsittelevän korkean tason vuoropuhelun, jonka ensimmäinen kokous pidettiin 5. helmikuuta 2021,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasianvaliokunnan valtuuskunnan vierailun Intiassa 21.–22. helmikuuta 2017,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2020–2024,

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2021 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n prioriteeteista YK:n ihmisoikeusfoorumeilla vuonna 2021,

–  ottaa huomioon EU:n aihekohtaiset suuntaviivat ihmisoikeuksista, myös ihmisoikeuksien puolustajista sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapauden suojelemisesta ja edistämisestä;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 118 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan kirjeen ja työjärjestyksen liitteen VI mukaisen toimivallan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0124/2021),

A.  ottaa huomioon, että EU ja Intia aikovat kutsua koolle johtajien kokouksen Portossa Portugalissa 8. toukokuuta 2021 noudattaen antamaansa sitoumusta tavata säännöllisesti korkeimmalla tasolla ja lujittaa vuonna 2004 perustettua strategista kumppanuutta taloudellisen ja poliittisen yhteistyön vahvistamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että EU:n ja Intian strateginen kumppanuus on viime vuosina vilkastunut, mikä on osoitus uudesta poliittisesta tahdosta vahvistaa kumppanuuden strategista ulottuvuutta ja siitä, että kumppanuus on kehittynyt talouskumppanuudesta suhteeksi, joka laajenee useille aloille Intian kasvavan geopoliittisen vallan ja yhteisten demokraattisten arvojen mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että koska EU ja Intia ovat kaksi maailman suurinta demokratiaa, niillä on vahvat poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset siteet; toteaa kuitenkin, että kahdenvälisiä suhteita ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti ja että niihin liittyvää poliittista sitoutumista on lisättävä; ottaa huomioon, että EU:n ja Intian johtajat vahvistivat määrätietoisen pyrkimyksensä edistää tehokasta monenvälisyyttä ja sääntöihin perustuvaa monenvälistä järjestystä, jonka ytimessä ovat YK ja Maailman kauppajärjestö (WTO);

D.  ottaa huomioon, että Intian alueellinen ja maailmanlaajuinen merkitys kasvaa jatkuvasti ja se on vahvistanut edelleen asemaansa avunantajana sekä talous- ja sotilasmahtina; toteaa, että Intia on G20-ryhmän puheenjohtajavaltio vuonna 2023, YK:n turvallisuusneuvoston jäsen vuosina 2021–2022 sekä YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen vuosina 2019–2021 ja että nämä tehtävät lujittavat tarvetta parantaa globaalihallinnan koordinointia ja edistää edelleen yhteistä näkemystä sääntöihin perustuvasta monenvälisyydestä;

E.  ottaa huomioon, että EU:n globaalistrategian, Intiaa koskevan strategian, EU:n ja Aasian yhteyksiä koskevan strategian sekä kehitteillä olevan Intian ja Tyynenmeren alueen strategian kattavassa EU:n strategisessa toimintakehyksessä on painotettu, että on erittäin tärkeää tehdä Intian kanssa EU:n maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa koskevaa yhteistyötä; ottaa huomioon, että tämänhetkisessä tilanteessa maailmanlaajuisten riskien kasvaessa ja suurvaltakilpailun lisääntyessä kahden- ja monenvälisellä yhteistyöllä olisi lujitettava kansainvälistä turvallisuutta, vahvistettava valmiuksia ja toimia, joilla vastataan maailmanlaajuisiin terveyskriiseihin, kuten nykyiseen covid-19-pandemiaan, parannettava maailmantalouden vakautta ja osallistavaa kasvua sekä pantava täytäntöön YK:n kestävän kehityksen tavoitteet;

F.  toteaa, että Intialla on vahva ja kasvava talous; ottaa huomioon, että EU on Intian tärkein kauppakumppani, kun taas Intia on EU:n yhdeksänneksi suurin kauppakumppani; toteaa, että Intian valtameri on laaja alue, jolla on strategista merkitystä maailmanlaajuiselle kaupalle ja joka on niin EU:lle kuin Intialle taloudellisesti ja strategisesti keskeisessä asemassa; ottaa huomioon, että EU:lla ja Intialla on Intian ja Tyynenmeren alueella merkittäviä yhteisiä etuja, joissa on keskeistä sen säilyttäminen oikeudenmukaisen kilpailun, katkeamattomien meriyhteyksien sekä vakauden ja turvallisuuden alueena;

G.  ottaa huomioon, että yhteyksien olisi oltava EU:n ja Intian yhteisessä strategisessa toimintasuunnitelmassa tärkeä osatekijä EU:n ja Aasian yhteyksiä koskevan strategian mukaisesti; ottaa huomioon, että viimeisimmässä EU:n ja Intian välisessä huippukokouksessa sovittiin kestävien yhteyksien periaatteista ja päätettiin etsiä keinoja parantaa EU:n ja Intian välisiä yhteyksiä ja niihin liittyviä yhteyksiä kolmansien maiden kanssa, myös Intian ja Tyynenmeren alueella; ottaa huomioon, että yhteydet eivät kata pelkästään fyysistä infrastruktuuria, kuten maanteitä ja rautateitä, vaan myös merireitit sekä digitaalisen infrastruktuurin ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, ja että on painotettava erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa; ottaa huomioon, että yhteyksillä on geopoliittista merkitystä, niillä saadaan aikaan muutoksia ja ne edistävät kestävällä tavalla kasvua ja työpaikkoja;

H.  ottaa huomioon, että EU:n ja Intian johtajuus on tarpeen, jotta voidaan edistää tehokasta ilmastodiplomatiaa ja maailmanlaajuista sitoutumista Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon sekä ilmaston ja ympäristön suojeluun kaikkialla maailmassa;

I.  ottaa huomioon, että paikallisten ja kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden raporttien mukaan ihmisoikeuksien puolustajilla ja toimittajilla ei ole Intiassa turvallista työympäristöä; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet vetosi lokakuussa 2020 Intian hallitukseen ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen oikeuksien turvaamiseksi ja ilmaisi huolensa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimintatilan kaventumisesta, ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksistä ja syytteiden nostamisesta ihmisiä vastaan, vaikka he ovat vain käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen, sekä siitä, että toisinajattelijoita vaiennetaan vetoamalla lakeihin, kuten ulkomaisen rahoituksen sääntelyä koskevaan lakiin ja laittoman toiminnan torjuntaa koskevaan lakiin;

J.  ottaa huomioon, että Amnesty International pakotettiin sulkemaan toimistonsa Intiassa sen jälkeen, kun sen pankkitilit jäädytettiin ulkomaisen rahoituksen sääntelyä koskevan lain väitetyn rikkomisen vuoksi, ja että kolme YK:n erityisraportoijaa on vaatinut muuttamaan lakia Intian kansainväliseen oikeuteen perustuvien oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti;

K.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan ryhmien raporttien mukaan naiset kohtaavat Intiassa vakavia haasteita ja heidän oikeuksiaan loukataan, kulttuurisiin, heimokohtaisiin ja perinteisiin käytäntöihin liittyvät oikeudet mukaan luettuina, he kohtaavat seksuaalista väkivaltaa ja häirintää ja he joutuvat ihmiskaupan uhreiksi; toteaa, että uskonnollisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset ovat kaksin verroin haavoittuvassa asemassa ja alempiin kasteihin kuuluvien naisten tilanne on vieläkin pahempi;

L.  ottaa huomioon, että vaikka kastiin perustuva syrjintä on kielletty, se on Intiassa yhä systeeminen ongelma, myös rikosoikeudellisessa järjestelmässä, ja estää kastittomia saamasta työtä, koulutusta ja terveydenhuoltopalveluja sekä määrärahoja asemansa kehittämiseen;

M.  ottaa huomioon, että Intia kuuluu maihin, joita uusi covid-19-pandemia on koetellut pahimmin, sillä maassa on yli 11 miljoonaa vahvistettua tapausta ja yli 150 000 kuolemantapausta, ja että Intian hallitus on käynnistänyt aloitteen, jossa lahjoitetaan miljoonia rokotteita Intian välittömässä läheisyydessä sijaitseville maille ja sen tärkeimmille kumppanimaille Intian valtameren alueella;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1) https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2020/07/15/joint-statement-15th-eu-india-summit-15-july-2020/ (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0012. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0016. (4) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 48. (5) EUVL C 174 E, 14.7.2005, s. 179. (6) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 589. (7) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 109. (8) EUVL C 261 E, 10.9.2013, s. 34. (9) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 202.

1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (2020/2140(DEC))

P9_TA(2021)0164 A9-0117/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(2),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission antaman EU:n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2019 (COM(2020)0265),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2019 ja toimielinten vastaukset(3), tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen EU:n talousarvion tuloksellisuudesta – tilanne vuoden 2019 lopussa ja toimielinten vastaukset(4) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(5) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(6) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja niiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (nykyisin Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019 (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(8),

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019(9),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen EU:n virastoista varainhoitovuodelta 2019 sekä virastojen vastaukset(10),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(11) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(12) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(13) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(14) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2009/336/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/776/EU(15),

–  ottaa huomioon Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston, Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston ja Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja täytäntöönpanopäätösten 2013/801/EU, 2013/771/EU, 2013/778/EU, 2013/779/EU, 2013/776/EU ja 2013/770/EU kumoamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/173(16),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  myöntää Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (nykyisin Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019 (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(17),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(18),

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019(19),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen EU:n virastoista varainhoitovuodelta 2019 sekä virastojen vastaukset(20),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(21) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(22) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(23) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(24) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätösten 2004/20/EY ja 2007/372/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/771/EU(25),

–  ottaa huomioon Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston, Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston ja Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja täytäntöönpanopäätösten 2013/801/EU, 2013/771/EU, 2013/778/EU, 2013/779/EU, 2013/776/EU ja 2013/770/EU kumoamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/173(26),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  myöntää Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston vt. johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston vt. johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

4. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019 (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(27),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(28),

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019(29),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen EU:n virastoista varainhoitovuodelta 2019 sekä virastojen vastaukset(30),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(31) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(32) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(33) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(34) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2004/858/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU(35),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU muuttamisesta kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston muuttamiseksi kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirastoksi 17. joulukuuta 2014 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/927/EU(36),

–  ottaa huomioon Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston, Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston ja Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja täytäntöönpanopäätösten 2013/801/EU, 2013/771/EU, 2013/778/EU, 2013/779/EU, 2013/776/EU ja 2013/770/EU kumoamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/173(37),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  myöntää kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

5. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019 (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(38),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(39),

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019(40),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen EU:n virastoista varainhoitovuodelta 2019 sekä virastojen vastaukset(41),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(42) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(43) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(44) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(45) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/37/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/779/EU(46),

–  ottaa huomioon Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston, Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston ja Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja täytäntöönpanopäätösten 2013/801/EU, 2013/771/EU, 2013/778/EU, 2013/779/EU, 2013/776/EU ja 2013/770/EU kumoamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/173(47),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  myöntää Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

6. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä tutkimuksen toimeenpanoviraston (nykyisin Euroopan tutkimuksen toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019 (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(48),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(49),

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019(50),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen EU:n virastoista varainhoitovuodelta 2019 sekä virastojen vastaukset(51),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(52) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(53) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(54) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(55) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/46/EY kumoamisesta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/778/EU(56),

–  ottaa huomioon Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston, Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston ja Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja täytäntöönpanopäätösten 2013/801/EU, 2013/771/EU, 2013/778/EU, 2013/779/EU, 2013/776/EU ja 2013/770/EU kumoamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/173(57),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  myöntää Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

7. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (nykyisin Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019 (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(58),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(59),

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019(60),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen EU:n virastoista varainhoitovuodelta 2019 sekä virastojen vastaukset(61),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(62) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(63) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(64) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(65) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2007/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2008/593/EY, kumoamisesta 23. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/801/EU(66),

–  ottaa huomioon Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston, Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanoviraston, Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston ja Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja täytäntöönpanopäätösten 2013/801/EU, 2013/771/EU, 2013/778/EU, 2013/779/EU, 2013/776/EU ja 2013/770/EU kumoamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/173(67),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  myöntää Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

8. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2019 liittyvien tilien päättämisestä, pääluokka III – Komissio (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(68),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0220/2020)(69),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2018 osalta (COM(2020)0311) ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset vastaukset,

–  ottaa huomioon komission antaman EU:n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2019 (COM(2020)0265),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2019 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2020)0268) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2020)0117),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2019 ja toimielinten vastaukset(70), tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen EU:n talousarvion tuloksellisuudesta – tilanne vuoden 2019 lopussa ja toimielinten vastaukset(71) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(72) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 1. maaliskuuta 2021 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2019 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05792/2021 – C9-0037/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(73) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(74) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

1.  hyväksyy Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2019 liittyvien tilien päättämisen;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja niiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

9. Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (2020/2140(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka III – Komissio,

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0117/2021),

A.  toteaa, että unionin talousarvio on merkittävä väline yhteisten politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi ja sen osuus on keskimäärin 1,0 prosenttia unionin bruttokansantulosta tai 2,1 prosenttia jäsenvaltioiden yleisistä julkisista menoista ja kaikista julkisista menoista unionissa;

B.  toteaa, että kun parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden, se varmentaa ja arvioi sisäisten ja ulkopuolisten tarkastusten perusteella, onko varat käytetty oikein ja onko politiikkatavoitteet saavutettu, ja vahvistaa näin komission varainkäytön sääntöjenmukaisuuden ja tuloksellisuuden varoille saatavan vastineen osalta;

C.  ottaa huomioon, että vuoden 2019 vastuuvapausmenettely kattaa vuoden, jolle oli ominaista poliittinen ja institutionaalinen siirtymä: pidettiin Euroopan parlamentin vaalit ja 2. heinäkuuta 2019 alkoi uusi vaalikausi sekä nimitettiin uusi komissio, joka aloitti tehtävässään 1. joulukuuta 2019 ja asetti uusia poliittisia painopisteitä, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, unionin digitalisoinnin entistä suurempi painottaminen ja unionin arvojen ja veronmaksajien varojen suojelu;

D.  ottaa huomioon, että uuden koronaviruspandemian (covid-19) puhkeaminen ei edellyttänyt mukautuksia unionin vuoden 2019 tilinpäätöksessä ilmoitettuihin lukuihin; ottaa kuitenkin huomioon, että covid-19-pandemialla on vuonna 2020 ja tulevina vuosina merkittävä maailmanlaajuinen vaikutus ja huomattava vaikutus unionin talousarvioon ja tältä osin on määritettävä erityisen huolellisesti, onko komissio käyttänyt unionin määrärahat tehokkaasti ja avoimesti, koska unionin vastauksena pandemiaan toteuttamien välittömien aloitteiden täytäntöönpano vaikuttaa vuodesta 2020 alkaen monien varojen ja vastuiden kirjaamiseen, mittaamiseen tai uudelleenluokitteluun unionin tilinpäätöksessä;

E.  toteaa, että uuden koronaviruspandemian (covid-19) välittömiä seurauksia oli se, ettei talousarvion valvontavaliokunta voinut järjestää tai täysipainoisesti toteuttaa kaikkia suunniteltuja toimintojaan, jotka liittyvät tavanomaiseen unionin toimielinten menojen valvontaan, kuten sen tiedonhankintamatkoja, julkisia kuulemisia tai seminaareja, ja sen täytyi näin ollen tukeutua entistäkin enemmän tilintarkastustuomioistuimen työhön;

Poliittiset painopisteet

1.  tähdentää, että unionin talousarvion toteuttamisen yhteydessä on tärkeää noudattaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 317 artiklassa vahvistettua moitteettoman varainhoidon periaatetta ja että on tärkeää saavuttaa niiden ohjelmien prioriteetit ja tavoitteet, joilla autetaan vahvistamaan Euroopan yhdentymistä ja luomaan yhä läheisempää unionia;

2.  on huolestunut oikeusvaltioperiaatteen tilanteesta joissakin jäsenvaltioissa ja tällaisten puutteiden aiheuttamista taloudellisista menetyksistä; odottaa komission käyttävän tällaisissa tilanteissa kaikkia käytettävissään olevia välineitä, mukaan lukien oikeusvaltioasetuksen käyttö, jotta unionin rahoitustukea voidaan lykätä tai vähentää tai sen saatavuutta rajoittaa; korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamien on edellytys moitteettomalle varainhoidolle, johon kuuluu unionin varojen tehokas ja vaikuttava kohdentaminen ja hallinnointi; pitää tässä yhteydessä erittäin myönteisenä yleistä ehdollisuusjärjestelmää unionin talousarvion suojaamiseksi koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 hyväksymistä 16. joulukuuta 2020; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ryhtynyt laatimaan suuntaviivoja; korostaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on jo yksiselitteisesti tuomiossaan todennut tuomiossaan, etteivät Eurooppa-neuvoston päätelmiin sisältyvät lausumat voi olla ensisijaisia asetuksen tekstiin nähden eikä niillä voida muuttaa sitä;

3.  palauttaa mieliin, että ainoastaan unionin tuomioistuin voi kumota asetuksen kokonaan tai osittain; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana soveltamaan asetusta sen voimaantulopäivästä alkaen ja käynnistämään oikeusvaltiomekanismin, kun se on tarpeen unionin taloudellisten etujen kaikkien ulottuvuuksien suojaamisen varmistamiseksi; korostaa, että asetus tuli voimaan 1. tammikuuta 2021; palauttaa mieliin, että parlamentti voi asettaa komission vastuuseen asetuksen soveltamisen osalta, mukaan lukien perusteettomat viivytykset, saattamalla ratkaisun laiminlyömisen käsiteltäväksi SEUT 265 artiklan mukaisesti; muistuttaa, että tämän asetuksen tarkoituksena on suojata unionin varoja ja sitä on sovellettava kaikkiin maksusitoumuksiin ja maksuihin ja samalla on annettava takuut lopullisille edunsaajille ja varojen vastaanottajille;

4.  pitää valitettavana, että YMP:n ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon liittyy unionin jäsenvaltioissa kaikkiaan 292 raportointijärjestelmää, minkä vuoksi tiedot ovat hajanaisia, ne eivät ole vertailukelpoisia eikä tekoälyä ja massadataa voida käyttää vaikuttavalla tavalla varojen valvonnassa; pitää valitettavana, että puutteet tietojen oikeellisuudessa ja vertailukelpoisuudessa sekä se, että raportointitekniikoiden digitalisaatio on eri vaiheissa, haittaavat edelleen vakavalla tavalla kattavan yleiskuvan saamista unionin varojen jakautumisesta ja niiden tehokasta valvontaa; pitää valitettavana, että unionin varojen väärinkäyttöä ja niihin liittyviä petoksia ja kavalluksia havaitaan enimmäkseen vain satunnaisesti komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen otantaan perustuvissa tarkastuksissa tai OLAFin tutkimuksissa;

5.  pitää valitettavana, ettei yksikään YMP:n ja koheesiopolitiikan raportointijärjestelmistä sisällä tietoa lopullisista edunsaajista, ettei tämän tiedon julkistamista vaadita laissa ja että kaikissa jäsenvaltioissa kaikki yritysten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot eivät ole saatavilla kansallisissa keskusrekistereissä; korostaa, että yhteentoimiva tietojärjestelmä mahdollistaisi väärinkäytösten, petosten, varojen väärinkäytön, eturistiriitojen, päällekkäisen rahoituksen ja muiden systeemisten ongelmien havaitsemisen aikaisemmin ja tehokkaammin ja antaisi lisäksi kattavan yleiskuvan unionin varojen todellisesta jakautumisesta ja mahdollisesta tahattomasta keskittymisestä muutamalle harvalle oligarkkiselle tai jopa rikolliselle lopulliselle edunsaajalle; korostaa, että yritysten ja yritysryhmien omistusrakenteita ja tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevan tiedon puute vaikeuttaa merkittävästi käsityksen saamista varojen nykyisestä jakautumisesta; korostaa jälleen kattavien, luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen ratkaisevaa merkitystä unionin menojen tehokkaalle, vaikuttavalle ja oikea-aikaiselle valvonnalle sekä eurooppalaisten veronmaksajien varojen suojelulle;

6.  palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä kehotuksen ehdottaa asetusta sellaisen yhteentoimivan tietojärjestelmän perustamisesta, joka mahdollistaisi jäsenvaltioiden viranomaisille yhdenmukaisen ja vakiomuotoisen raportoinnin oikea-aikaisesti yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin alalla etenkin YMP:n ja koheesiorahastojen osalta, jotta systeemiset virheet ja väärinkäytökset havaitaan aikaisemmin, kuten komissiolle myönnettävää vastuuvapautta varainhoitovuodelta 2018 koskevassa mietinnössä todettiin; painottaa, että tällaista järjestelmää olisi päivitettävä automaattisesti vertailukelpoisilla ja oikea-aikaisilla tiedoilla, jotta sen avulla voidaan harjoittaa seurantaa ja valvontaa tekoälyä ja massadataa käyttämällä; kehottaa komissiota tekemään kiireellisesti kaikkien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkistamisesta lakisääteisen vaatimuksen, jonka täyttäminen on edellytyksenä unionin varojen käytölle;

7.  korostaa etuja, joita tällainen yhteentoimiva ja digitaalinen järjestelmä tarjoaisi jäsenvaltioiden viranomaisille valvottaessa ja tarkasteltaessa kansallisia parlamentteja ja hallituksia, kun kohdennetaan, hallinnoidaan ja jaetaan unionin rahoitusta, joka muodostuu jäsenvaltioiden veronmaksajien varoista; korostaa, että unionin raportointi-, seuranta- ja tarkastustoiminnan digitalisaatio on myöhässä ja sitä tarvitaan välttämättä, koska väärinkäytökset, petokset, varojen väärinkäyttö, eturistiriidat, päällekkäinen rahoitus ja muut systeemiset ongelmat ovat luonteeltaan rajat ylittäviä; panee merkille parlamentin ja komission vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä, elpymis- ja palautumistukivälinettä, yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta ja YMP:tä koskevien neuvottelujen aikana tekemät ehdotukset;

8.  pitää valitettavana, että neuvosto osallistui vain vastahakoisesti neuvotteluihin toteuttamiskelpoisten kompromissien löytämiseksi; pitää valitettavana, että eri säädöksissä sovittiin erilaisista säännöistä ja raportointivaatimuksista; kehottaa komissiota ehdottamaan ilman aiheetonta viivytystä sopivaa säännöstä sisällytettäväksi varainhoitoasetukseen;

9.  muistuttaa, että vuoden 2018 vastuuvapausmietinnössä komissiota kehotettiin toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle luettelo kaikille Agrofert-yritysryhmään kuuluville yrityksille kaikissa jäsenvaltioissa suoritettujen maksujen kokonaismäärästä sekä kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlaskettuja unionin tukia koskeva jäsenvaltiokohtainen luettelo 50 suurimmasta yksittäisestä edunsaajasta (luonnolliset henkilöt yrityksen tai useamman yrityksen tosiallisina edunsaajina ja omistajina) sekä luettelo 50 suurimmasta edunsaajasta (luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt sekä luonnolliset henkilöt useiden yritysten omistajina); panee merkille komission toistuvat yritykset koota tällainen luettelo pyytämällä jäsenvaltioilta tietoja; pitää erittäin valitettavana, ettei komissio ole pystynyt toimittamaan pyydettyä luetteloa tämän päätöslauselman antamispäivään mennessä, koska jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet täydellisiä, luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja; painottaa tämän olevan selvä osoitus siitä, että yhteistyössä hallinnoitavia varoja varten tarvitaan kiireellisesti digitaalinen yhteentoimiva raportointi- ja seurantajärjestelmä; kehottaa komissiota toimittamaan pyyntöjen mukaisesti ilman enempää aiheetonta viivytystä luettelon 50 suurimmasta yksittäisestä lopullisesta edunsaajasta sekä kattavan luettelon kaikista kaikkien Agrofert-yritysryhmään kuuluvien yritysten saamista yhteistyössä hallinnoitavista tuista kaikissa jäsenvaltioissa vuosilta 2014–2020 ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään komission kanssa täysimääräistä yhteistyötä toimittamalla tarvittavat tiedot analyysia ja näiden luetteloiden kokoamista varten;

10.  kehottaa jälleen komissiota

11.  palauttaa mieliin, että komissio perusti varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän varainhoitoasetuksen 135 artiklan mukaisesti vahvistaakseen unionin taloudellisten etujen suojaa, taatakseen moitteettoman varainhoidon ja varmistaakseen, että yritykset ja tosiasialliset edunsaajat ja omistajat eivät voi hyötyä unionin varoista, jos ne on tuomittu unionin varojen käyttöön liittyvistä petoksista tai korruptiosta tai muusta rikollisesta toiminnasta tai jos ainakin OLAF on antanut jäsenvaltioiden rikostorjuntaviranomaisille niitä vastaan oikeudellisia suosituksia 1. tammikuuta 2016 alkaen; katsoo, että tämä väline voisi auttaa unionin toimielimiä ja kansallisia elimiä torjumaan ja ehkäisemään korruptiota ja petoksia paremmin jäsenvaltioissa; pitää valitettavana, että tietokannassa on mainittu vain muutama talouden toimija (viisi helmikuussa 2021); pitää tätä merkkinä siitä, että varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmää ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön;

12.  pyytää komissiota harkitsemaan varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän soveltamisen ulottamista yhteistyössä hallinnoitaviin varoihin siten, että se koskee edunsaajia, rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta vastaavia elimiä ja lopullisia edunsaajia, kun se ehdottaa unionin yleiseen talousarvioon sovellettavien varainhoitosääntöjen (varainhoitoasetus) tarkistamista suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusperiaatteita noudattaen; toteaa, että lainsäädäntömuutokset, jotka koskevat edunsaajien, jotka on myös rekisteröity yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin piiriin, sulkemista unionin varojen ulkopuolelle kaikissa eri menomuodoissa, merkitsisivät lisäksi tarvetta säätää, että jäsenvaltioilla on suora pääsy komission omistamaan järjestelmään ja että ne voivat syöttää tietoja edunsaajista omalla vastuullaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan nykyisten sekä unionin että kansallisten tietokantojen ja tiedonlouhintavälineiden paremman yhteentoimivuuden; toteaa, että Euroopan tietosuojavaltuutetun mukaan tällaisen yhteentoimivuuden toteuttamisessa ei ole mitään ongelmaa yleisen tietosuojan kannalta mutta selkeä oikeusperusta on tarpeen;

13.  kehottaa komissiota

14.  katsoo komission pyrkimysten mukaisesti, että on erittäin tärkeää löytää oikea tasapaino matalan virhetason, nopean maksamisen, tarkastusten kohtuullisten kustannusten ja unionin talousarvion lisäarvon välillä;

15.  korostaa unionin politiikkojen ja välineiden ratkaisevaa roolia pyrittäessä vähentämään jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja koheesion, maatalouden ja maaseudun kehittämisen, tutkimuksen ja innovoinnin sekä sisäasioiden ja ulkosuhteiden aloilla, edistämään talouskasvua ja työllisyyttä, torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä pitämään yllä ja edistämään unionin arvoja, turvallisuutta ja oikeutta sen kansalaisille sekä unionissa että muualla maailmassa;

16.  pitää myönteisenä, että komissio unionin talousarvion hallinnoijana mukauttaa yhteistä menetelmäänsä asianmukaisesti eri menoalojen riski-, valvonta- ja hallintoympäristöjen erityispiirteisiin, jotta se voi täyttää tehokkaasti raportointivelvoitteensa ja suojata unionin talousarviota;

17.  toteaa, että elokuusta 2018 lähtien varainhoitoasetuksen 61 artiklassa on säädetty laajemmasta eturistiriitojen määritelmästä; korostaa komission vastuuta varmistaa, että nämä säännökset pannaan täytäntöön asianmukaista huolellisuutta noudattaen koko unionissa ja että eturistiriitojen kaikkia muotoja torjutaan tehokkaasti ja vaikuttavasti unionin talousarvion toteutuksen kaikissa vaiheissa; pitää tärkeänä, että kaikkien unionin varainsiirtojen lopullisia edunsaajia koskevat julkiset tiedot ovat saatavilla, jotta vältetään eturistiriidat unionin talousarviota toteutettaessa;

18.  kehottaa jälleen komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden eturistiriitojen välttämiseksi toteuttamia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä arvioidaan asianmukaisesti; pitää tässä yhteydessä myönteisinä varainhoitoasetuksen mukaista eturistiriitojen välttämistä koskevia komission ohjeita, jotka jaettiin jäsenvaltioille elokuussa 2020 ja joiden tarkoituksena on edistää eturistiriitoja koskevien sääntöjen yhdenmukaista tulkintaa ja soveltamista ja lisätä tietoisuutta näiden sääntöjen sovellettavuudesta myös yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin yhteydessä; kehottaa komissiota julkistamaan nämä ohjeet ja myös jakamaan tietoa näitä kysymyksiä koskevista tarkastuksista ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä sekä jäsenvaltioiden viranomaisten että talousarvion valvontavaliokunnan kanssa;

19.  on huolestunut siitä, että Tšekin maksajavirasto (valtion maatalousinterventiorahasto) saattaa tulkita suppeasti asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 61 artiklaa, sillä se katsoo, ettei artiklaa sovelleta hallituksen jäseniin; kehottaa komissiota antamaan lausuntonsa kyseisen artiklan tulkinnasta kansallisten maksajavirastojen osalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että Tšekissä noudatetaan asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 61 artiklaa ja se pannaan täytäntöön ja että sitä sovelletaan kaikkiin unionin talousarviosta suoritettaviin maksuihin, myös YMP:n ensimmäisen pilarin mukaisiin suoriin tukiin, sekä valvomaan tältä osin maksajavirastojen riippumatonta toimintaa;

20.  muistuttaa, että unionin varojen jakamiseen ja väärinkäyttöön liittyvät skandaalit esimerkiksi Bulgariassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Romaniassa ovat aiheuttaneet viime kuukausina ja vuosina voimakkaita julkisia vastalauseita, kun unionin kansalaiset ovat vaatineet unionin toimielimiä ja erityisesti komissiota varmistamaan, että tällainen julkisten varojen väärinkäyttö loppuu;

21.  suhtautuu myönteisesti komission huhtikuussa 2019 OLAFin aloitteesta hyväksymään uuteen petostentorjuntastrategiaan, jonka tavoitteena on lisätä komission tietämystä petoksista ja sen analyyttisiä valmiuksia ohjata petostentorjuntatoimia, varmistaa yksiköiden ja toimeenpanovirastojen välinen yhteistyö petostentorjunnassa ja lujittaa petostentorjunnan sisäistä valvontaa; kehottaa komissiota laatimaan seurantakertomuksen sen täytäntöönpanon tehokkuudesta ja ensimmäisistä tuloksista sekä raportoimaan asiasta vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

22.  korostaa, että vuosien 2021–2027 monivuotinen rahoituskehys sekä elpymis- ja palautumistukiväline huomioon ottaen unionin rahoitusvaroilla olisi tuettava unionin lisääntyviä painopiste- ja vastuualueita; toteaa, että unionin taloudellisten etujen suojaaminen on äärimmäisen tärkeää ja että kaikilla tasoilla tarvitaan mahdollisimman voimakkaita toimia petosten, korruption ja unionin varojen väärinkäytön ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan riittävien taloudellisten ja henkilöresurssien myöntämistä tilintarkastustuomioistuimelle, OLAFille ja EPPOlle ja antamaan jatkossakin riittävästi resursseja sekä vahvaa poliittista tukea, jotta ne voivat toteuttaa tarkastus-, tutkinta- ja syytetoimia unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi;

23.  toteaa samalla, että rahoitusmekanismien käytön lisääntyminen unionin talousarvion rinnalla unionin politiikkojen toteuttamiseen kolmansissa maissa uhkaa vähentää unionin toimiin ja menoihin liittyvää vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta; vaatii komissiota varmistamaan, että ulkoisen avun toimittamisen ehtona on oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen avunsaajamaissa; korostaa erityisesti tarvetta varmistaa, että maat ja kolmannet osapuolet ja/tai luonnolliset henkilöt, joille myönnetään unionin varoja tai jotka ovat niihin yhteydessä, noudattavat demokratian keskeisiä arvoja, kunnioittavat kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja sitoutuvat väkivallattomuuden periaatteisiin;

24.  palauttaa mieliin, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteena on köyhyyden poistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ja että varojen olisi päädyttävä vain niiden tarkoitetuille edunsaajille;

25.  pitää Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista merkittävänä käänteenä unionin taloudellisten etujen suojaamisessa; muistuttaa komissiota siitä, että EPPOlla on tulevina vuosina keskeinen rooli unionin elpymissuunnitelman suojaamisessa; kehottaa kaikkia unionin jäsenvaltioita liittymään EPPOon ja nimittämään syyttäjänsä selkeiden ja avoimien kriteereiden perusteella;

26.  korostaa EPPOn perustamisvaiheessa ilmennyttä rahoitus- ja henkilöstövajetta mutta pitää myönteisenä sen talousarvion ja henkilöstön merkittävää lisäystä alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna; toteaa jälleen vastustavansa OLAFin henkilöstön vähentämistä EPPOlle siirrettyjen virkojen vuoksi ja toteaa, että OLAFilta vähennetään tällä tavoin kumulatiivisesti 45 virkaa vuoteen 2023 mennessä; kehottaa komissiota lisäämään valmiuksia tarkastelemalla uudelleen sekä EPPOn että OLAFin samoin kuin Eurojustin henkilöstötilannetta; kehottaa komissiota ja budjettivallan käyttäjiä varmistamaan, että OLAFin, EPPOn ja Eurojustin määrärahoja lisätään, jotta ne voivat täyttää tehtävänsä;

27.  panee huolestuneena merkille, että tammikuun 2015 ja joulukuun 2019 välisenä aikana oikeusviranomaiset eivät tehneet OLAFin suositusten perusteella päätöstä 199 tapauksessa ja että päätös tehtiin vain 178 tapauksessa(75); kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisesti jatkotoimia kaikkien OLAFin suositusten johdosta;

28.  hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa varainhoitovuodelta 2019 ja tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa EU:n talousarvion tuloksellisuudesta esitetyt suositukset ja kannustaa painokkaasti komissiota ja muita asianomaisia osapuolia panemaan ne täytäntöön mahdollisimman pian ja korostaa muutamia jäljempänä esitettäviä tärkeimpiä ja kiireellisimpiä suosituksia;

29.  on erityisen huolestunut tilintarkastustuomioistuimen toistuvista havainnoista, joiden mukaan joidenkin kansallisten tarkastusviranomaisten tai todentamisviranomaisten työtä pidetään liian virhealttiina ja siksi epäluotettavana, mikä vaarantaa komission vuotuista hallinto- ja tuloksellisuuskertomusta varten toimitettavien tietojen luotettavuuden; pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuin voi sisällyttää työhönsä analyysia jatkuvien puutteiden taustalla olevista syistä;

30.  pitää valitettavana, ettei komissio voinut antaa merkityksellisiä tietoja syistä eikä jäsenvaltioiden viranomaisten välisistä maakohtaisista eroista; pitää valitettavana, että tietojen puute näiden jatkuvien systeemisten puutteiden syistä tietyissä kansallisissa tarkastusviranomaisissa estää ongelmiin puuttumisen ja niiden ratkaisemisen tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla; kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisesti taustalla olevat syyt ja rakenteelliset ongelmat, jotka aiheuttavat tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat jatkuvat systeemiset puutteet; pyytää komissiota sisällyttämään tähän myös parhaita käytäntöjä koskevia huomautuksia ja antamaan kansallisille viranomaisille tämän analyysin perusteella selkeitä, käytännöllisiä ja helposti toteutettavissa olevia monialaisia sekä maakohtaisia suosituksia, kuten tämän päätöslauselman asiaa koskevissa luvuissa tarkemmin kuvataan;

31.  kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota jäsenvaltioihin, joiden hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat vain osittain luotettavia tai eivät ole luotettavia ja joissa varoihin liittyy suurempi petos- ja korruptioriski, ja osoittamaan niille enemmän henkilöstöä ja varoja, ja toteaa tämän koskevan etenkin jäsenvaltioita, jotka eivät osallistu Euroopan syyttäjänviraston toimintaan;

32.  kehottaa asettamaan Arachne-välineen käytön ehdoksi sille, että jäsenvaltiot voivat käyttää unionin varoja;

33.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen laskema virhetaso on tilastollinen yhteenveto ja sellaisena unionin menojen laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta kuvaava kätevä yhteinen indikaattori mutta se ei anna eriytettyä kuvaa siihen sisältyvien virheiden erilaisesta luonteesta ja vakavuudesta; toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen menetelmä perustuu kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin, joihin sisältyy tapahtumien satunnaisotoksen testaaminen, ja että edustava otos ei voi olla kokonaan riskiperusteinen; pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin jakaa otoksensa suuri- ja vähäriskisiin tapahtumiin; pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on jo sisällyttänyt kertomukseen esimerkkejä havaituista virheistä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään kertomukseen vieläkin yksityiskohtaisempia tietoja, jotta maakohtaisista ongelmista saataisiin lisää etenkin maantieteellistä tietoa;

34.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa suurin osa YMP:n suorista tuista keskittyy muutamille harvoille edunsaajille, myös tapauksissa, joissa syntyy oligarkkisia rakenteita, ja tämä heikentää erityisesti pienviljelijöiden ja maaseutuyhteisöjen tilannetta;

35.  muistuttaa, että YMP:n varat olisi jaettava oikeudenmukaisemmin ja varmistettava niiden jakaminen siten, että hehtaarikohtaisia tukia myönnetään alenevalla asteikolla suhteessa maatilan kokoon;

36.  on huolissaan ilmoitetuista maananastustapauksista joissakin jäsenvaltioissa ja kehottaa jälleen komissiota ottamaan käyttöön vaikuttavan valvontajärjestelmän, jolla varmistettaisiin, että YMP:n varoihin ovat oikeutettuja vain edunsaajat, jotka viljelevät maata, ja että varoja eivät saa edunsaajat, jotka ovat hankkineet maan laittomasti tai vilpillisesti; toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa ottaa käyttöön unionin tasolla erityinen valitusmekanismi, jolla tuettaisiin viljelijöitä ja edunsaajia, jotka joutuvat esimerkiksi maananastukseen liittyvien väärinkäytösten, kansallisten viranomaisten väärinkäytösten tai rikollisjärjestöjen tai järjestäytyneen rikollisuuden painostuksen kohteeksi, tai pakkotyön tai orjatyön kohteeksi joutuvia henkilöitä ja annettaisiin näille mahdollisuus esittää komissiolle nopeasti valitus, joka komission olisi tutkittava kiireellisesti(76);

37.  toistaa huolensa siitä, että maksattamatta olevien sitoumusten määrä on jatkanut kasvuaan ja oli vuoden 2019 lopussa ennätykselliset 298,0 miljardia euroa (281,2 miljardia euroa vuonna 2018); panee merkille, että maksumäärärahojen määrä vuotuisissa talousarvioissa on ollut viime vuosina huomattavasti pienempi kuin monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä, mikä saattaa johtaa tulevaisuudessa suurempiin maksutarpeisiin; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio sisällytti ehdotukseensa vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä koskevaksi asetukseksi arvioidut tulevat maksut, jotka liittyvät vuonna 2020 osana unionin koronaviruksen torjuntatoimia ehdotettuihin lisäyksiin; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioiden täytäntöönpanoprosessia, mikäli ilmenee puutteellista täytäntöönpanoa tai alhaisia käyttöasteita; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen ottaa käyttöön n+2 -sääntö kaikilla menoaloilla ja korostaa, että n+3 -säännön korvaamiseksi tarvitaan muita vastaavia välineitä; kehottaa jälleen komissiota käyttöasteiden parantamiseksi lisäämään teknistä tukea kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille sekä kansalaisjärjestöille ja kansalaisille(77);

38.  muistuttaa, että maksusitoumusten ja maksujen välillä on yhä suurempi kuilu ja unionin talousarvio kasvaa (tilintarkastustuomioistuimen nopea tilannekatsaus ”EU:n talousarvion maksattamatta olevat sitoumukset – lähempi tarkastelu”), mikä on vakava haaste myös vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle; panee merkille, että unionin pitkän aikavälin talousarvio kasvoi 1 083 miljardista eurosta 1 800 miljardiin euroon vuosiksi 2021–2027, Next Generation EU -elpymisväline mukaan luettuna; kehottaa komissiota seuraamaan kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanoa säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että valtiontukisääntöjä noudatetaan, ja raportoimaan asiasta vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle; korostaa, että tämän pyynnön noudattamatta jättäminen saattaa johtaa vastuuvapauden epäämiseen vuotta 2020 koskevassa menettelyssä;

39.  toteaa, että maksumäärärahojen määrä vuotuisissa talousarvioissa on ollut viime vuosina huomattavasti pienempi kuin monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä, mikä saattaa johtaa tulevaisuudessa suurempiin maksutarpeisiin ja aiheuttaa talousarvioon kohdistuvia paineita;

40.  pitää valitettavana, että mahdollisuutta käyttää vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa käyttämättä jääneitä maksusitoumusmäärärahoja ja vapautettuja määrärahoja elpymissuunnitelman rahoittamiseksi syntyneen velan takaisinmaksuun ei hyödynnetty;

41.  kiinnittää huomiota siihen, että unionin talousarvioon vuonna 2019 kohdistuneet pääaisalliset rahoitusriskit liittyivät rahoitustoimiin, jotka toteutettiin unionin talousarviosta suoraan katettavina lainoina (53,7 prosenttia), ja rahoitustoimiin, jotka katettiin unionin takuurahastosta (46,3 prosenttia); panee merkille, että kun tähän sisällytetään myös ESIR-rahaston (Euroopan strategisten investointien rahasto) takuuseen mahdollisesti liittyvät maksut, unionin talousarviosta katettavan kokonaisriskin määrä nousi vuoden 2019 loppuun mennessä 90,5 miljardiin euroon; kehottaa komissiota esittämään yleisestä talousarviosta katettavia takauksia koskevassa vuotuisessa kertomuksessa kokonaiskuvan unionin talousarvioon kohdistuvista riskeistä, mukaan lukien ESIR-takuusta ja kaikista siihen liittyvistä tulevista rahoitustoimista aiheutuva riski;

42.  huomauttaa, että unioni on hyödyntänyt yhä enemmän rahoitusvälineitä ja EIP-ryhmälle annettuja talousarviotakuita; palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusvaltuudet eivät nykyisellään kata niitä EIP-ryhmän toimia, joita ei rahoiteta unionin talousarviosta mutta joilla edistetään samoja unionin tavoitteita;

43.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin haluaa siirtyä kohti varmentavaa tarkastustapaa; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta jatkamaan omia otantatarkastuksiaan yksittäisten tapahtumien seuraamiseksi;

44.  on huolissaan siitä, ettei nykyinen henkilöstötilanne ole riittävä unionin kasvavaan talousarvioon nähden; korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen ja asiaankuuluvien Euroopan parlamentin sihteeristöjen hallinnollisia valmiuksia on väistämättä lisättävä; korostaa, että näiden vaatimusten täyttämättä jättäminen voi johtaa vastuuvapauden epäämiseen vuotta 2020 koskevassa menettelyssä;

45.  kannustaa tilintarkastustuomioistuinta analysoimaan jatkossakin unionin talousarvion tuloksellisuutta; toteaa, että unionin toimien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden asianmukainen arviointi vastuuvelvollisuuden parantamiseksi on moitteettoman varainhoidon perusta; painottaa, että indikaattoreiden avulla olisi arvioitava eri toimintojen onnistumista kuvailevalla tavalla ja puolueettomasti ilmaisematta poliittisia preferenssejä; korostaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan indikaattoreita on kehitettävä edelleen ja panos- ja tuotosindikaattoreiden sekä tulos- ja vaikutusindikaattoreiden välillä on löydettävä parempi tasapaino; kehottaa komissiota vähentämään tavoitteiden ja indikaattoreiden määrää määriteltyyn joukkoon merkityksellisiä ja asianmukaisia tulos- ja vaikutusindikaattoreita, joilla kyetään parhaiten mittaamaan aikaan saatuja tuloksia unionin varainkäytön vaikuttavuuden ja sen tuottaman eurooppalaisen lisäarvon osalta;

46.  hyväksyy budjettipääosaston, tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston, meri- ja kalastusasioiden pääosaston, ilmastotoimien pääosaston, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston, oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston, naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston sekä rakenneuudistusten tuen pääosaston pääjohtajien vuotuisissa toimintakertomuksissaan esittämät varaumat; katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt pystyvät antamaan tarvittavat takeet tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta kullakin politiikan alalla vain, jos kaikki tarvittavat oikaisumenettelyt pannaan onnistuneesti täytäntöön;

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuma

47.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin totesi unionin varainhoitovuoden 2019 tilien olleen luotettavat ja että se totesi, ettei tulojen virhetaso ollut olennainen vuonna 2019;

48.  on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin antoi ensimmäistä kertaa neljään vuoteen kielteisen lausunnon tilien perustana olevien menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

49.  toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuin myöntää kokonaisvirhetason pysyneen suhteellisen vakaana eli 2,7 prosentissa vuonna 2019 verrattuna 2,6 prosenttiin vuonna 2018, ja korostaa tilintarkastustuomioistuimen esittämiä unionin menojen myönteisiä tekijöitä, kuten luonnonvarojen alalla tapahtunutta kehitystä ja hallinnon alalla saavutettuja pysyviä tuloksia;

50.  toteaa, että kielteisen lausunnon syyt olivat seuraavat: tilintarkastustuomioistuin toteaa unionin menojen osalta, että pääasiassa kulujen korvaamiseen perustuvien maksujen virhetaso oli laaja-alainen ja että johtuen siitä, miten unionin talousarvio laaditaan ja miten se ajan mittaan kehittyy, suuririskisten menojen osuus oli vuonna 2019 yli puolet tarkastetuista menoista (53,1 prosenttia), ja niiden yhteydessä esiintyy edelleen olennaisia virheitä, joiden osuuden arvioidaan olevan 4,9 prosenttia (4,5 prosenttia vuonna 2018 ja 3,7 prosenttia vuonna 2017);

51.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tarkasti tapahtumia kaikkiaan 126,1 miljardin euron arvosta (unionin 159,1 miljardin euron kokonaismenoista) ja että luonnonvarojen menoala muodosti suurimman osan (47,2 prosenttia) tilintarkastustuomioistuimen tarkastamasta koko perusjoukosta ja sen jälkeen tulivat koheesio (22,5 prosenttia) ja kilpailukyky (13,2 prosenttia); toistaa tilintarkastustuomioistuimelle esittämänsä ehdotuksen ottaa huomioon sekä osuus unionin kokonaismenoista että virheisiin liittyvä riski päättäessään seuraavan kerran perusjoukon tarkastusosuuksista;

52.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin määritti vuonna 2019 virhetasot erikseen kolmelle monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeelle, ”Kilpailukyky” (4,0 prosenttia), ”Koheesio” (4,4 prosenttia) ja ”Luonnonvarat” (1,9 prosenttia), mutta arvioi virhetason jäävän olennaisuusrajan alapuolelle otsakkeessa ”Hallinto”; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi korkeimman arvioidun virhetason taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion alan menoissa (4,4 prosenttia); toteaa, että kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alan menoissa virhetaso oli noussut huolestuttavan korkeaksi, 4 prosenttiin (2 prosenttia vuonna 2018);

53.  panee merkille, että unionin talousarviovarojen hoito on ajan mittaan parantunut ja että viime vuosina virhetasot ovat laskeneet lähemmäksi kahden prosentin olennaisuusrajaa, lukuun ottamatta tiettyjä toimintalohkoja, kuten kilpailukyky, joka kuuluu pääosin komission suoran hallinnoinnin piiriin ja jolla arvioitu virhetaso kaksinkertaistui 2 prosentista 4:ään vuodesta 2018 vuoteen 2019;

54.  panee merkille, ettei tilintarkastustuomioistuin arvioinut virhetasoja monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden 3 ”Turvallisuus ja kansalaisuus” ja 4 ”Globaali Eurooppa” menoaloilla; huomauttaa, että virhetasojen ilmoittaminen mahdollistaisi varainhoitovuosien välisen vertailun; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että lukuihin 7 ja 8 liittyvä otos on edellisvuosiin verrattuna pienentynyt entisestään (11 prosenttia tarkastuksen kattamista menoista vuonna 2017, 9,1 prosenttia vuonna 2018 ja 8,9 prosenttia vuonna 2019);

55.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ilmoittamaan seuraavassa vuosikertomuksessaan tiedot kunkin menoalan maksujen virhetasosta; pyytää tilintarkastustuomioistuinta laajentamaan vuosikertomuksensa hallintoa koskevaa lukua, jotta kaikkia toimielimiä voidaan analysoida perusteellisemmin; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta panemaan mahdollisimman pian täytäntöön parlamentin pyynnön laatia unionin toimielimiä koskeva erityinen riippumaton vuosikertomus; suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen tätä koskevaan pohdintaan ja toivoo, että tämä näkyisi tilintarkastustuomioistuimen strategiassa vuosiksi 2021–2025;

56.  pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuin ota huomioon korjaavien toimenpiteiden vaikutusta kokonaisvirhetasoon vaan ainoastaan tiettyihin otsakkeisiin; huomauttaa, että erilliset tiedot kaikista monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeista olisivat erittäin arvokasta tietoa vastuuvapauden myöntävän viranomaisen harjoittamassa valvonnassa; pyytää tilintarkastustuomioistuinta ottamaan huomioon korjaavien toimenpiteiden vaikutuksen kokonaisvirhetasoon;

57.  kiinnittää huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausumassa esitetty yleinen arvio unionin talousarvion virhetasosta ei mittaa petosten, tehottomuuden tai tuhlaamisen määrää vaan se on arvio varoista, joita ei olisi pitänyt maksaa, koska niitä ei käytetty sovellettavien sääntöjen ja säännösten mukaisesti; panee merkille, että vuonna 2019 tilintarkastustuomioistuin raportoi OLAFille yhdeksästä tarkastustyön aikana esiin tulleesta petosepäilystä (myös vuonna 2018 raportoitiin yhdeksästä epäilystä), joista viidessä tapauksessa OLAF aloitti tutkimuksen ja neljässä tapauksessa se päätti olla aloittamatta tutkimusta;

58.  huomauttaa, että kulujen korvaamiseen perustuvissa maksuissa, joiden yhteydessä menoihin sovellettavat säännöt ovat usein monimutkaisia, suurin osa eli 74 prosenttia (68 prosenttia vuonna 2018) suuririskisten menojen arvioidusta virhetasosta oli vuonna 2019 aiempien vuosien tapaan jälleen peräisin tukikelpoisuusvirheistä (eli maksupyynnöissä oli tukeen oikeuttamattomia kuluja tai hanke, toimi tai edunsaaja ei ollut tukeen oikeutettu);

59.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen päätökseen nostaa suuririskisten menojen osuutta otoksessaan ja toteaa näiden menojen virhetason olevan olennainen ja yhä nouseva (4,9 prosenttia vuonna 2019, 4,5 prosenttia vuonna 2018 ja 3,7 prosenttia vuonna 2017); pitää valitettavana, että tukioikeuksiin perustuvien maksujen virhetasoa ei ole selvästi kvantifioitu;

60.  pitää valitettavana, että komission jäsenvaltioiden viranomaisilta saamista tiedoista ja raporteista puuttuvat usein tiedot konkreettisista tuloksista tai niissä annetut arviot ovat liian optimistisia; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, että komission erityinen asema, jota sen käyttämä menetelmä heijastelee, sekä puutteet jälkitarkastuksissa, jotka ovat kontrollijärjestelmän keskeisen tärkeä osa, vaikuttavat komission virhearvioihin;

61.  pitää hyvin valitettavana, että havaitut virheet ovat osoitus hallintoviranomaisten ilmoittamien menojen sääntöjenmukaisuuden puutteista;

Talousarvio- ja varainhallinto

62.  toteaa, että vuonna 2019 lopullisessa talousarviossa käytettävissä olleet maksusitoumusmäärärahat käytettiin lähes kokonaan (käyttöaste oli 99,4 prosenttia) ja että maksumäärärahojen käyttöaste oli hieman alhaisempi (98,5 prosenttia);

63.  panee merkille, että vuonna 2019 hyväksyttiin kolme lisätalousarviota, joilla lisättiin maksusitoumusmäärärahoihin 0,4 miljardia euroa ja maksumäärärahoihin 0,3 miljardia euroa, ja että kyseessä olivat seuraavat:

64.  toteaa, että menojensa ja valvontastrategioidensa monivuotisen luonteen vuoksi komissio voi tehdä oikaisuja rahoitusohjelman päättämiseen asti; toteaa lisäksi, että virheet havaitaan tiettynä vuonna mutta ne korjataan joko kyseisenä vuonna tai maksun suorittamista seuraavina vuosina aina siihen asti kun ohjelma päätetään; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään edelleen oikaisuvalmiuksiaan ja komissiota hyödyntämään käytettävissään olevia valvontavälineitä eri alakohtaisiin oikeusperustoihin perustuvien velvoitteidensa mukaisesti, jotta todellinen riski päättämishetkellä saataisiin lopulta laskettua reilusti alle kahden prosentin ja lähemmäksi nollaa prosenttia;

65.  toteaa, että vuonna 2019 komission vahvistamat korjaavat toimenpiteet olivat 1,5 miljardia euroa (25 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018) ja liittyivät pääasiassa aiempien vuosien maksuja koskeviin virheisiin;

66.  on erittäin huolestunut siitä, että maksattamatta olevien sitoumusten määrä on jatkanut kasvuaan ja oli vuoden 2019 lopussa 298,0 miljardia euroa (281,2 miljardia euroa vuonna 2018); panee merkille, että tilintarkistustuomioistuin on määrittänyt jatkuvan kasvun taustalla olevat syyt, joihin kuuluu muun muassa unionin talousarvion kokonaiskasvu ajan mittaan; panee merkille, että maksumäärärahojen määrä vuotuisissa talousarvioissa on ollut viime vuosina huomattavasti pienempi kuin monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä, mikä saattaa johtaa suurempiin maksuvaatimuksiin vuosina 2022 ja 2023 sekä muodostaa merkittävän riskin unionin talousarvion maksukyvylle; panee merkille, että komissio on sitoutunut tekemään kokonaismäärärahasiirron yhteydessä kattavan analyysin vuoden loppuun mennessä tarvittavista maksumäärärahoista, jotta se voi antaa ehdotuksen budjettivallan käyttäjälle, jos tarvitaan määrärahalisäyksiä; kehottaa komissiota vähentämään nykyisiä maksattamatta olevia sitoumuksia ja estämään uusien syntyminen, parantamaan edelleen rahoitusennusteitaan ja tarvittaessa auttamaan maita löytämään tukikelpoisia hankkeita, etenkin selkeästi eurooppalaista lisäarvoa tuottavia hankkeita, jotta voidaan nopeuttaa varojen käyttöä;

67.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan ERI-rahastojen (Euroopan rakenne- ja investointirahastot) yleinen käyttöaste oli alhaisempi kuin edellisen monivuotisen rahoituskehyksen vastaavana vuonna, sillä vuoden 2019 loppuun mennessä jäsenvaltioille oli maksettu vain 40 prosenttia nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvistä ERI-rahastojen kokonaismäärärahoista (465 miljardia euroa), kun taas vuoden 2012 lopussa osuus oli 46 prosenttia; panee merkille komission selityksen, jonka mukaan varojen hitaampaan käyttöön ovat osaksi syynä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen myöhäinen hyväksyminen, viranomaisten vaikuttavan täytäntöönpano-ohjelman ja vaikuttavien valvontajärjestelmien perustamiseen tarvitsema aika sekä asetuksiin ohjelmakaudella 2014–2020 tehdyt muutokset, kuten vuotuisten ennakkomaksujen korkea taso ja uusi maksusitoumusten automaattista vapauttamista koskeva n+3-sääntö; panee merkille, että kaiken kaikkiaan varoja käytettiin vuonna 2019 edelleen lähes samaan tahtiin kuin vuonna 2018; on huolestunut alhaisista käyttöasteista;

68.  muistuttaa, että käyttöaste kertoo sen, missä määrin jäsenvaltioille osoitetut unionin varat on käytetty tukikelpoisiin hankkeisiin, ja että se on yksi varojen tulevan vaikuttavan käytön edellytyksistä ja tunnusmerkeistä; korostaa tässä yhteydessä, että vuoden 2018 lopusta lähtien rahoitettavaksi valittujen hankkeiden osuus on ollut korkeampi kuin vastaavalla viiteajanjaksolla vuosina 2007–2013; korostaa lisäksi, että kesäkuun 2020 loppuun mennessä 350 miljardin euron kokonaiskustannukset oli kohdennettu lähes kokonaan (99,2 prosenttia) 515 000 hankkeeseen;

69.  pitää valitettavana, että teknistä tukea ei lisätä, koska sillä voitaisiin nostaa käyttöastetta monissa valtioissa ja lisäksi mahdollistaa kertyneiden maksattamatta olevien sitoumusten vähentäminen;

70.  panee merkille, että vuoden 2019 alkuun mennessä, kun nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli ollut voimassa viisi vuotta, lopullisille edunsaajille oli maksettu vain noin 17 prosenttia kaikesta yhteistyössä hallinnoitavien rahoitusvälineiden kautta sidotusta ERI-rahoituksesta; toteaa kuitenkin, että syyskuun 2020 puoliväliin mennessä 42 prosenttia rahoitusvälineisiin osoitetuista määristä oli osoitettu investointeihin ja lisäksi 59 prosenttia yhteistyössä hallinnoitaviin rahoitusvälineisiin käytettävissä olevasta pääomasta oli maksettu lopullisille edunsaajille; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että parlamentti on toistuvasti suhtautunut epäilevästi komission rahoitusvälineille osoittamaan voimakkaaseen tukeen;

71.  pitää valitettavana, että vuoden 2019 yhteistyössä hallinnoitavia rahoitusvälineitä koskeva vuotuinen kertomus julkaistiin asiaa koskevassa asetuksessa(78) määritellyn määräajan jälkeen; on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että yhteistyössä hallinnoitavia rahoitusvälineitä koskevien komission kertomusten merkityksellisyys vähenee, koska näitä rahoitusvälineitä koskeva komission vuotuinen kertomus julkaistaan liian myöhään;

72.  panee huolestuneena merkille, että edellisvuosien tapaan huomattava määrä (7,7 miljardia euroa vuonna 2019) ERI-rahastojen käyttämättä jääneitä vuotuisia ennakkomaksuja palautettiin pääasiassa täytäntöönpanon viivästysten vuoksi unionin talousarvioon käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina; huomauttaa, että tästä määrästä 5,0 miljardia euroa käytettiin jäsenvaltioiden kyseisen vuoden hyväksytyn talousarvion ylittävien pyyntöjen perusteella tehtyihin maksuihin asianomaisista ERI-rahastojen budjettikohdista, minkä vuoksi määrärahoja ei peruttu;

73.  on tietoinen siitä, että yhteistyöhön perustuva hallinnointi on keskeisessä asemassa ERI-rahastojen täytäntöönpanossa, joka puolestaan edellyttää tehokasta hallinnollista yhteistyötä komission ja jäsenvaltioiden välillä; korostaa tilintarkastustuomioistuimen huomautusta, että virheriski on suuri sellaisten menojen kohdalla, joihin sovelletaan monimutkaisia sääntöjä; pitää myönteisenä, että tässä asiassa on viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut huomattavia parannuksia muun muassa komission toimien sekä tilintarkastustuomioistuimen ja parlamentin suositusten vuoksi; kannustaa komissiota pyrkimään yksinkertaistamiseen ja tulossuuntautuneisuuteen;

74.  painottaa, että unionin talousarvioon vuonna 2019 kohdistuneet suurimmat rahoitusriskit liittyivät rahoitustoimiin, jotka toteutettiin unionin talousarviosta suoraan katettavina lainoina (53,7 prosenttia), ja rahoitustoimiin, jotka katettiin unionin takuurahastosta (46,3 prosenttia); pitää valitettavana, että komission ilmoittama kokonaisriskin määrä ei sisällä ESIR-rahastoon liittyviä toimia eikä se siksi kuvasta unionin talousarvion todellista altistumista riskeille; korostaa, että kun tähän lisätään ESIR-takuuseen mahdollisesti liittyvät tulevat maksut, unionin talousarviosta katettavan kokonaisriskin määrä nousi vuoden 2019 loppuun mennessä 90,5 miljardiin euroon;

75.  huomauttaa, että unioni on hyödyntänyt yhä enemmän rahoitusvälineitä ja EIP-ryhmälle annettuja talousarviotakuita; palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusvaltuudet eivät nykyisellään kata niitä EIP-ryhmän toimia, joita ei rahoiteta unionin talousarviosta mutta joilla edistetään samoja unionin tavoitteita; toteaa tämän tarkoittavan, että tilintarkastustuomioistuimen ei ole mahdollista luoda kattavaa yleiskuvaa EIP-ryhmän toimien ja unionin talousarvion välisistä yhteyksistä; kehottaa EIP:tä ja parlamenttia laatimaan yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla parannetaan parlamentin mahdollisuuksia tutustua strategisiin linjanvetoihin ja rahoituspolitiikkaan liittyviin EIP:n asiakirjoihin ja tietoihin, jotta voidaan vahvistaa pankin vastuuvelvollisuutta;

76.  muistuttaa, että SEUT 287 artiklan 3 kohdassa määritellään tilintarkastustuomioistuimen tarkastusvaltuudet EIP:n osalta; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimella on toimivalta tarkastaa EIP:n toimet, jotka liittyvät unionin menojen ja tulojen hallinnointiin; muistuttaa, että tarkastuskomitealla on toimivalta tarkastaa EIP:n osakepääoma pöytäkirjassa 5 (EIP:n perussääntö) olevan 12 artiklan nojalla; muistuttaa, että SEUT 308 artiklan kolmannen kohdan mukaan neuvosto voi muuttaa EIP:n perussääntöä koskevaa pöytäkirjaa yksinkertaisella päätöksellä ilman perussopimuksen täysimääräistä tarkistamista; korostaa unionin takausten ja muiden EIP:n hallinnoimien rahoitusvälineiden merkityksen kasvua uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä; kehottaa siksi neuvostoa muuttamaan pöytäkirjassa 5 olevaa 12 artiklaa, jotta tilintarkastustuomioistuimelle annetaan rooli EIP:n osakepääoman tarkastamisessa; toteaa, että komission, EIP:n ja tilintarkastustuomioistuimen välinen nykyinen kolmenvälinen sopimus talousarviosta rahoitettavien tai katettavien toimien tarkastuksista umpeutui vuonna 2020; kehottaa painokkaasti komissiota, tilintarkastustuomioistuinta ja EIP:tä toimivaltuuksia koskevan kolmenvälisen sopimuksen uusimisen yhteydessä vahvistamaan tilintarkastustuomioistuimen asemaa sekä edelleen vahvistamaan sen EIP:n toimintoja koskevia tarkastusvaltuuksia; tukee tilintarkastustuomioistuimen pyyntöä saada tarkastaa EIP:n toimet, jotka eivät liity unionin talousarvioon, ja kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan suosituksia, jotka koskevat EIP:n ulkoisen lainanannon tuloksia;

77.  toteaa, että rahapolitiikka aiheutti työsuhde-etuusvelvoitteiden arvostamiseen käytetyn pitkän aikavälin koron (diskonttokorko) laskun niin, että se oli ensimmäistä kertaa negatiivinen, ja kasvatti vuoden lopussa unionin talousarviossa ollutta velkaa merkittävästi eli 17,2 miljardia euroa; odottaa tämän suuntauksen jatkuvan, sillä EKP jatkaa elvyttävää rahapolitiikkaansa, ja pyytää toteuttamaan asianmukaisia varotoimia;

78.  korostaa, että mittavien infrastruktuurihankkeiden mahdollista korruptio- ja petosriskiä on tärkeää seurata tarkasti; kehottaa suorittamaan rahoitettaville hankkeille huolelliset ja riippumattomat ennakko- ja jälkiarvioinnit;

79.  pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita sekä parantamaan tarkastusten laatua että lisäämään niiden määrää ja jakamaan petosten torjunnan parhaita käytäntöjä;

Suositukset

80.  kehottaa komissiota

81.  pyytää neuvostoa yhdessä Euroopan parlamentin kanssa

Unionin talousarvion tuloksellisuus

82.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen ensimmäisen erillisen ja täydellisen kertomuksen unionin talousarvion tuloksellisuudesta – tilanne vuoden 2019 lopussa ja kannustaa tilintarkastustuomioistuinta jatkamaan tällaisen kertomuksen laatimista ja kehittämistä tulevina vuosina; palauttaa mieliin näkemyksensä, jonka mukaan on keskityttävä tiukemmin tuloksellisuuteen vähentämättä vaatimustenmukaisuutta koskevaa nykyistä valvontaa; korostaa, että tuloksellisuushavaintojen ei pitäisi johtaa yleistyksiin vaan pikemminkin maakohtaisiin suosituksiin; toteaa, että toteutettavia toimia koskevat asianmukaiset riskianalyysit ja suositukset unionin päätöksentekijöille ovat tärkeä perusta poliittiselle päätöksenteolle; katsoo, että indikaattoreiden avulla olisi arvioitava eri toimintojen onnistumista kuvailevalla tavalla ja puolueettomasti ilmaisematta poliittisia preferenssejä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta keskittämään tuloksellisuutta koskevat arvioinnit eurooppalaisen lisäarvon saavuttamiseen ja unionin verovarojen tehokkaaseen käyttöön;

83.  korostaa, että tuloksellisuustietojen tarkoituksena on osoittaa, saavuttavatko unionin toimintapolitiikat ja ohjelmat tavoitteensa tehokkaasti ja vaikuttavalla tavalla; ehdottaa, että jos parannuksia tarvitaan, tuloksellisuustietoja olisi hyödynnettävä tarvittavien korjaavien toimenpiteiden suunnittelussa ja niiden täytäntöönpanoa seurattava jatkuvasti; korostaa, että unionin varojen ja politiikkojen tuloksellisuutta on hyvin vaikea mitata ja että se edellyttää eri menoaloja ja rahastoja varten erilaisia määritelmiä ja kohdennettuja indikaattoreita; katsoo, että keskeisillä tulosindikaattoreilla olisi mitattava kattavasti ohjelmien tuloksia käyttäen analyyttistä menetelmää ilmaisematta poliittisia preferenssejä; on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, joiden mukaan indikaattoreita on kaiken kaikkiaan edelleen parannettava ja panos- ja tuotosindikaattoreiden sekä tulos- ja vaikutusindikaattoreiden välillä on löydettävä parempi tasapaino; pyytää komissiota keventämään tuloksellisuusraportointia vähentämällä tavoitteiden ja indikaattoreiden määrää pienempään joukkoon merkityksellisiä ja asianmukaisia tulos- ja vaikutusindikaattoreita, joilla kyetään parhaiten mittaamaan aikaan saatuja tuloksia unionin varainkäytön tehokkuuden, taloudellisuuden, vaikuttavuuden ja sen tuottaman eurooppalaisen lisäarvon osalta;

84.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen, että komissiolla on tyydyttävät menettelyt vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksensa ja ohjelmien tuloksellisuutta koskevien yhteenvetojen laatimiseksi; on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että komission olisi jatkettava raportointia ohjelmien tuloksellisuudesta monivuotisen rahoituskehyskauden päätyttyä vähintään niin pitkään, kuin tiettyyn monivuotiseen rahoituskehyskauteen liittyviä määrältään merkittäviä maksuja tehdään;

85.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen huomioon, että komissio on aloittanut järjestelmälliset tuloksellisuuden arvioinnit ja analyysit, joiden perusteella tehdään päätelmiä ohjelmien tavoitteiden saavuttamisesta; panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin pitää tätä merkittävänä myönteisenä askeleena kohti selkeämpää, avoimempaa ja kattavampaa vuotuista raportointia ohjelmien tuloksellisuudesta;

86.  kannustaa painokkaasti komissiota parantamaan edelleen tuloksellisuustietojen luotettavuutta ja saatavuutta, sillä ne ovat keskeinen väline arvioitaessa ohjelmien onnistumista; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä sääntelyntarkastelulautakunnasta saatujen kokemusten, etenkin suunnittelua ja menetelmiä koskevien kokemusten, levittäminen;

87.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen arviosta, jonka mukaan komission vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen ja ohjelmaselvitysten perustana olevat jäsenvaltioiden seurantatiedot eivät ole täysin luotettavia;

88.  kannattaa painokkaasti suositusta, jonka mukaan komission olisi parannettava tavoitteiden ja niitä tukevien tietojen määrittämistä koskevia selityksiä; katsoo, että tavoitteiden olisi oltava täsmällisiä ja kunnianhimoisia mutta realistisia ja niitä olisi voitava mitata luotettavien tietojen perusteella; korostaa samalla, että tulos- ja vaikutusindikaattorit soveltuvat tuloksellisuuden mittaamiseen paremmin ja mahdollistavat laajemman vaikutusten arvioinnin kuin panos- ja tuotosindikaattorit;

89.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio dokumentoi vuotuisissa ohjelmaselvityksissä indikaattoritiedot sekä indikaattoreiden lähtötasot, välitavoitteet ja tavoitearvot, joilla mitataan ohjelmien yleisten ja erityisten tavoitteiden edistymistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että näissä indikaattoreiden lähtötasoissa sekä välitavoitteissa ja tavoitearvoissa, joita ei olisi voitu saavuttaa ilman unionin rahoitusta ja jotka ovat osoitus eurooppalaisesta lisäarvoa, keskitytään tämän lisäarvon saavuttamiseen;

90.  kehottaa komissiota sisällyttämään tuloksellisuuskertomuksiinsa enemmän ohjelmien vaikuttavuutta ja taloudellisuutta (kustannustehokkuutta) koskevaa analyysia, kun tietoja on saatavilla, ohjelmien tuloksellisuuteen vaikuttavien merkittävien ulkoisten tekijöiden järjestelmällisempää analyysia, selkeät arvioinnit kaikkien raportoinnin kohteena olevien tuloksellisuusindikaattoreiden osalta siitä, saavutetaanko niiden tavoitearvot aikataulun mukaisesti, sekä tuloksellisuutta koskevat arvioinnit, jotka ovat selkeitä ja tasapainoisia ja kattavat riittävän yksityiskohtaisesti kaikki ohjelmien tavoitteet; kehottaa komissiota toteuttamaan nämä toimenpiteet seuraavaa, vuoden 2020 vastuuvapausmenettelyä varten kaikkien covid-19-kriisin yhteydessä hyväksyttyjen ohjelmien osalta;

91.  tähdentää, että varainhoitoasetuksen mukaan moitteettomaan varainhoitoon kuuluu vaikuttavuus, tehokkuus ja taloudellisuus ja että komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikkiin kolmeen osatekijään kiinnitetään huomiota; toteaa lisäksi, että tuloksellisuuden tarkastusta koskeviin kansainvälisiin suuntaviivoihin sisältyy nyt myös tasa-arvon, ympäristön ja etiikan kaltaisia osatekijöitä, ja kehottaa komissiota laajentamaan arviointejaan tarkastelemalla myös näitä aloja;

92.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin arvioi, olivatko ohjelmat kaikilla unionin talousarvion pääaloilla saavuttamassa tavoitteensa aikataulun mukaisesti;

93.  Kilpailukyky: pitää myönteisenä, ettei unionin Horisontti 2020 -tutkimusohjelman osalta ollut merkkejä siitä, että tuloksellisuus olisi vaarassa, ja esimerkkejä onnistuneista hankkeista on runsaasti; pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan ohjelma tuottaa ainutlaatuisuutensa ja yleiseurooppalaisen luonteensa ansiosta eurooppalaista lisäarvoa;

94.  Koheesio: pitää valitettavana, että vaikka komissio ja jäsenvaltiot olivat jo tarkastaneet vuosiksi 2014–2020 asetettuja alkuperäisiä tavoitteita, vain hiukan yli kolmannes Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston indikaattoreista osoitti oikea-aikaista edistymistä; toteaa, että ennen covid-19-kriisin puhkeamista oli todennäköistä, että useimmat työllisyys- ja koulutustavoitteet olisi saavutettu vuoteen 2020 mennessä, mutta tutkimus- ja kehitystyössä, köyhyyden torjunnassa ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä oli jääty jälkeen; pitää valitettavana, että tässä toimintalohkossa komission omat tuloksellisuustiedot osoittavat, että ohjelmat eivät täytä alkuperäisiä odotuksia;

95.  Luonnonvarat: pitää valitettavana, että keskeisenä heikkoutena on se, että kauden 2014–2020 tulosindikaattorit eivät perustuneet yksityiskohtaiseen toimintalogiikkaan YMP:n rahoitustuen myöntämiseksi; toteaa, että esimerkiksi viljelijöille maksettavat suorat tuet ovat vähentäneet viljelijöiden tulojen vaihtelua, mutta niiden tarkoituksena ei ole auttaa viljelijöitä saavuttamaan kohtuullinen elintaso; pitää valitettavana, että YMP:n toimenpiteillä havaittiin olevan riittämätön vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen;

96.  Turvallisuus ja kansalaisuus: toteaa, että komission raportoinnista ei käy ilmi, edistyykö turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston tavoitteiden saavuttaminen hyvin, mutta saatavilla olevat tiedot viittaavat sen merkityksellisyyteen ja eurooppalaiseen lisäarvoon; toteaa, että kotouttamisen ja laillisen muuttoliikkeen osalta indikaattorit näyttävät saavutukset myönteisessä valossa myös siksi, että pitkän aikavälin vaikutuksia (kuten muuttajien ja unionin kansalaisten työllistymisnäkymien eroja) ei voida vielä arvioida;

97.  Globaali Eurooppa: toteaa, että komissio ei tarjoa riittävästi tietoja kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan rahoitusvälineen sekä suhteita unionin eteläisiin ja itäisiin naapurimaihin koskevan rahoitusvälineen perusteellista tuloksellisuuden arviointia varten; pitää kuitenkin myönteisenä, että indikaattorit osoittavat myönteisen kehityssuunnan köyhyyden vähentämisen, koulutuksen, sukupuolten tasa-arvon ja inhimillisen kehityksen aloilla, mutta ilmaisee huolensa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja poliittisen vakauden vahvistamisen heikkenevästä suuntauksesta;

Vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus

98.  panee merkille, että komission mukaan vuonna 2019 käytettyjen maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä oli 161 miljardia euroa ja että siitä 81 miljardia euroa oli osoitettu otsakkeeseen 1 ja jaettu alaotsakkeeseen 1 a ”Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky” (14 prosenttia kokonaistalousarviosta) ja alaotsakkeeseen 1 b ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” (35 prosenttia kokonaistalousarviosta), 59 miljardia euroa otsakkeeseen 2 ”Kestävä kasvu: luonnonvarat” (37 prosenttia kokonaistalousarviosta), 4 miljardia euroa otsakkeeseen 3 ”Turvallisuus ja kansalaisuus”, 12 miljardia otsakkeeseen 4 ”Globaali Eurooppa” ja 6 miljardia euroa komission hallinnollisiin menoihin otsakkeessa 5;

99.  panee merkille, että komissio raportoi vuoden 2019 vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan 2,1 prosentin riskistä maksamishetkellä, mikä on tilintarkastustuomioistuimen arvioiman virhetason vaihteluvälin rajoissa; panee merkille, että kolmen merkittävimmän menoalan osalta (monivuotisen rahoituskehyksen alaotsake 1 a: kilpailukyky; alaotsake 1 b: taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ja otsake 2: luonnonvarat), komission omat arviot virhetasosta ovat tilintarkastustuomioistuimen arvioiden vaihteluvälillä;

100.  panee merkille, että vuonna 2019 unionin talousarviosta rahoitetut menot olivat 147 miljardia euroa ja ne jakautuivat yli 240 000 maksutapahtumaan; huomauttaa, että 71 prosenttia talousarviosta toteutettiin yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja loput komissio toteutti joko suoraan (22 prosenttia) tai välillisesti yhteistyössä sellaisten yhteisöjen kanssa, joille tehtäviä on siirretty (7 prosenttia);

101.  panee merkille komission arvion, jonka mukaan vuonna 2019 ilmastoon liittyvät menot olivat 35 miljardia euroa eli 21 prosenttia unionin talousarviosta, ja että kaudella 2014–2020 unionin talousarviosta on osoitettu ilmastotavoitteisiin kumulatiivisesti 211 miljardia euroa eli 19,8 prosenttia kokonaismenoista, mikä on hieman vähemmän kuin alkuperäinen 20 prosentin tavoite, sillä rahoitusosuudet olivat kauden ensimmäisinä vuosina pienempiä; kehottaa komissiota tekemään parhaansa ilmastoon liittyvien menojen edistämiseksi kaudella 2014–2020, jotta kaudeksi 2021–2028 voidaan asettaa paljon kunnianhimoisempia tavoitteita;

102.  panee merkille, että komission 50 pääjohtajasta yksitoista antoi vuoden 2019 vuotuisissa toimintakertomuksissaan varauman sisältävän lausuman ja että varaumia oli yhteensä 18 (20 yksikköä antoi kaikkiaan 40 varaumaa vuonna 2018), huomauttaa, että 17 varauman osalta komissio sovelsi uutta de minimis -sääntöä eikä pitänyt näitä varaumia enää merkityksellisinä;

103.  toteaa, että komission mukaan vuonna 2019 vahvistetut korjaavat toimenpiteet olivat yhteensä 1,5 miljardia euroa (25 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018); huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa oikaisujen määrät ovat olleet huomattavasti muita suurempia; kehottaa komissiota hyväksymään tarkastettavan otoksensa, jotta nämä maat voidaan sisällyttää säännöllisiin tarkastuksiin useammin;

104.  panee merkille, että komission arvio vuoden 2019 kokonaisriskistä ohjelmien päättämishetkellä oli 0,7 prosenttia (0,8 prosenttia vuonna 2018) asiaan liittyvistä menoista; panee merkille, että koska koheesiomenojen osalta riski maksamishetkellä oli suurempi, komission arvioima kokonaisriski maksamishetkellä oli edellisvuosia suurempi, 2,1 prosenttia vuonna 2019 (1,7 prosenttia vuonna 2018), mutta koska myös arvioidut tulevat oikaisut olivat suurempia (1,4 prosenttia verrattuna 0,9 prosenttiin vuonna 2018), komissio päätyi siihen, että riski päättämishetkellä oli vakaa, ja katsoi, että sen monivuotisilla valvontajärjestelmillä kyettiin suojaamaan unionin talousarviota vaikuttavasti, koska arvioitu riski päättämishetkellä oli alle 2 prosenttia; huomauttaa lisäksi, että komission oman arvion mukaan niiden menojen määrä, joiden riski maksamishetkellä ylitti olennaisuusrajan, oli erittäin suuri, 67 miljardia euroa;

105.  panee merkille, että komissio katsoi, että sen monivuotisilla valvontajärjestelmillä varmistettiin unionin talousarvion tehokas suojaaminen; panee merkille, että komissio jakaa vuoden 2019 salkkunsa pienempään ja suurempaan riskiin perustuviin osiin käyttämällä myös tilintarkastustuomioistuimen hyväksymiä perusteita, jotka liittyvät rahoituksen luonteeseen ja erityisesti eroon melko monimutkaisten, kulujen korvaamiseen perustuvien järjestelmien (suurempiriskiset menot, joiden riski maksamishetkellä on yli 2 prosenttia) ja virheille vähemmän alttiiden, tukioikeuksiin perustuvien maksujen (pienempiriskiset menot, joiden riski maksamishetkellä on alle 2 prosenttia) välillä; huomauttaa lisäksi, että komission arvion mukaan suurempiriskisiä menoja oli 67 miljardia euroa (46 prosenttia) eli ne vaikuttivat pienempään osaan talousarviosta kuin pienempiriskiset menot, joita oli 80 miljardia euroa (54 prosenttia); kehottaa komissiota hyväksymään kunnianhimoisen toimintasuunnitelman, johon sisältyy toimenpiteitä näiden riskien pienentämiseksi merkittävästi;

106.  pyytää komissiota varmistamaan, että vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus on täysin luotettava eikä perustu ennusteisiin;

107.  pitää erityisesti valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen oli jälleen raportoitava hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen luotettavuuteen liittyvistä huolista koheesiopolitiikan alalla tarkastusviranomaisten työn puutteiden vuoksi ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vuotuisissa toimintakertomuksissa ilmoitettuihin jäännösvirhetasoihin liittyvien ongelmien vuoksi;

108.  on eri mieltä virhetason laskentamenetelmää koskevasta komission arviosta; toteaa, että vaikka komission vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa käyttämät riskit maksamishetkellä ovat lähimpänä tilintarkastustuomioistuimen arviota virhetasosta, on huomattava, että tärkeät tekijät vaikuttavat siihen, että tilintarkastustuomioistuimen ja komission virhetasot ovat huomattavan erilaiset; palauttaa mieliin sen vuoksi pyyntönsä yhdenmukaistaa komission menetelmä nopeasti tilintarkastustuomioistuimen käyttämän menetelmän kanssa ja ilmoittaa talousarvion valvontaviranomaiselle ainoastaan yksi virhetaso, joka vastaa riskiä maksamishetkellä (maksamishetken virhetaso); kehottaa komissiota julkistamaan erikseen arvion tulevista oikaisuista (jäännösvirhetaso); kehottaa komissiota käyttämään kaikkien pääosastojen osalta johdonmukaista terminologiaa raportoidessaan näistä kahdesta arviosta;

109.  kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta jäsenvaltioilta saataisiin luotettavia tietoja virhetasosta maksamishetkellä; kehottaa komissiota tekemään ajoissa asianmukaiset korjaukset, mikäli jäsenvaltioiden kontrolleissa havaitaan puutteita;

110.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin korosti riskiä maksamishetkellä koskevan komission oman arvion osalta tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät monivuotisen rahoituskehyksen tiettyihin otsakkeisiin ja jotka on esitetty jäljempänä, ja kehottaa komissiota vastaamaan näihin havaintoihin konkreettisilla toimilla:

111.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan komission tuloksellisuuskertomukset ovat muuttumassa tasapainoisemmiksi ja sekä hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa että ohjelmaselvityksissä täydennetään niiden raportointia ohjelmien saavutuksista, mukaan lukien tiedot huonommin edistyneistä alueista ja ohjelmien jatkuvista haasteista;

112.  kannustaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta aikaistamaan vastuuvapausmenettelyä vuoteen n+1;

113.  kehottaa komissiota edistämään edelleen sukupuolten tasapuolisempaa edustusta ja sukupuolitietoista budjetointia kohdennettaessa varoja;

Tulot

114.  toteaa, että vuoden 2019 tulot olivat yhteensä 163,9 miljardia euroa;

115.  palauttaa mieliin, että suurin osa tuloista (88 prosenttia) on peräisin kolmesta omien varojen luokasta:

116.  suhtautuu myönteisesti siihen, että ennen vuotta 2019 käynnistetyn ja sen aikana tehdyn unionin seuraavaan rahoitussuunnitteluun ja talousarvioon liittyvän komission työn perusteella otettiin käyttöön oikeudellisesti sitova aikataulu, uusia unionin laajuisia tulonlähteitä ja yhteisen eurooppalaisen lainanoton takaisinmaksuun tarkoitettuja ”omia varoja”; muistuttaa bruttokansantuloon (BKTL) perustuvien maksuosuuksien ensisijaisesta merkityksestä unionin talousarviossa; korostaa, että uudet omat varat vähentävät kansallisten BKTL-perusteisten maksuosuuksien osuutta unionin vuotuisen talousarvion rahoituksessa eivätkä näin ollen aiheuta unionin talousarvion kasvua kaiken kaikkiaan; kehottaa komissiota ehdottamaan tulolähteiden monipuolistamista, jotta voidaan varmistaa, että unionista tulee aidosti riippumaton jäsenvaltioiden maksuosuuksista ja että samalla lisätään merkittävästi unionin ohjelmien määrärahoja;

117.  toteaa, että tuloihin kuuluu myös muista lähteistä peräisin olevia varoja (merkittävimpiä näistä ovat unionin sopimuksiin ja ohjelmiin liittyvät rahoitusosuudet ja palautukset (8 prosenttia unionin tuloista), kuten maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen liittyvät tulot sekä tulot, jotka saadaan unionin ulkopuolisten maiden osallistumisesta tutkimusohjelmiin);

118.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen päätökseen arvioida sisäisen valvonnan järjestelmien tarkastelun yhteydessä unionin toimia tullitulojen vajeen vähentämiseksi ja toteaa, että ne voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden vahvistamien tullien määriin ja lieventää riskiä, että perinteiset omat varat eivät olisi täydelliset;

119.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista puutteista perinteisten omien varojen kantamisessa jäsenvaltioissa, erityisesti sellaisten vahvistettujen tullien hallinnoinnissa, joita kansalliset viranomaiset eivät olleet vielä saaneet kannetuksi; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa viiveitä erityisesti tullivelkojen tiedoksi antamisessa ja perinnässä sekä puutteita asiakirjoissa, joilla vahvistettiin tileihin kirjattujen tullien oikeellisuus;

120.  panee merkille puutteet menettelyissä, joiden avulla jäsenvaltiot hallinnoivat vielä kantamatta olevia tulleja, ja toteaa, että komission vuonna 2019 julkaisemissa 27:ssä perinteisiä omia varoja koskevassa tarkastuskertomuksessa 15:ssä raportoitiin tällaisista puutteista; katsoo, että näistä 15 kertomuksesta 10:een sisältyvät havainnot, jotka luokiteltiin järjestelmällisiksi, tulisi asettaa parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien jäsenten saataville;

121.  toteaa huolestuneena, että komission suorittamissa perinteisten omien varojen tarkastuksissa ja tilintarkastustuomioistuimen työssä korostettiin kahta keskeistä puutetta tullitulojen vajeen vähentämiseen tarkoitetussa jäsenvaltioiden valvonnassa; kiinnittää huomiota unionin tulojen huomattaviin menetyksiin ja kehottaa komissiota ja neuvostoa käsittelemään erittäin kiireellisesti näitä ongelmia, joissa on kyse siitä, että

122.  panee huolestuneena merkille, että tarkastellessaan sekä komission että jäsenvaltioiden sisäisiä valvontajärjestelmiä tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita yksittäisissä omien varojen luokissa; on huolestunut siitä, että komission arvion mukaan valvontastrategiat, jotka koskivat aliarvostusriskien torjumista, olivat epätyydyttäviä tai osittain tyydyttäviä 24 jäsenvaltiossa 28:sta, minkä vuoksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi merkittäviä puutteita jäsenvaltioiden tullitulojen vajeen pienentämiseen tarkoitetussa valvonnassa;

123.  panee erittäin huolestuneena merkille, että toimet, joiden avulla kaikkein riskialtteimmat maahantuojat tunnistettiin ja valittiin jälkitarkastuksiin, olivat rajallisia kaikkialla tulliliitossa ja tämä johtui siitä, että edelleenkään ei ole käytettävissä unionin laajuista tietokantaa, johon olisi kirjattu talouden toimijoiden kaikki tuonnit;

124.  toteaa kuitenkin, että komissio on toteuttanut merkittäviä toimia auttaakseen määrittämään kaikkein riskialtteimmat talouden toimijat unionin tasolla maahantuonnin jälkeisiä tarkastuksia varten merkitsemällä tapahtumat, joiden katsotaan aiheuttavan taloudellisen riskin taloudellisten riskien arviointiperusteiden ja tullin päivitetyn yritystarkastusoppaan mukaisesti;

125.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa löytääkseen ratkaisuja sellaisten maahantuojien tunnistamiseen, jotka toimivat muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa niiden päätoimipaikka sijaitsee; kehottaa sitä etenemään asiassa edelleen sen jälkeen, kun unionin laajuinen kaiken maahantuonnin kattava tietokanta on täysin käytettävissä;

126.  panee merkille, että kaikista alv-varaumista, joiden vuoksi arvonlisäveropohjaa koskeva laskelma oli ollut avoimena vähintään kymmenen vuotta, vain 15 prosenttia ja kaikista perinteisiä omia varoja koskevista kohdista, jotka olivat olleet avoinna yli viisi vuotta komission tarkastuksen jälkeen, 34 prosenttia oli ollut jo pitkään ratkaisematta;

127.  huomauttaa, että kahdeksasta komission esittämästä ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastamasta alv-varaumasta, jotka olivat olleet pitkään ratkaisematta, viisi liittyi jäsenvaltioita vastaan käynnistettyihin rikkomusmenettelyihin, jotka perustuivat alv-direktiivin mahdolliseen noudattamatta jättämiseen;

128.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio parantaa tarkastusten suunnitteluun liittyvää riskinarviointiaan ja pyrkii edelleen saamaan nopeasti päätökseen pitkään avoimina olleet kohdat, ja toteaa, että tähän vaikuttaa myös jäsenvaltioiden yhteistyöhalukkuus;

129.  panee huolestuneena merkille, että pitkään avoimina olleista perinteisten omien varojen 122 kohdasta tilintarkastustuomioistuin tarkasti 54 ja niistä kävi ilmi, että näihin tapauksiin liittyvät komission jatkotoimet ja tapausten sulkeminen veivät kohtuuttoman pitkän ajan, mikä osoitti, että jäsenvaltioissa havaittujen perinteisiä omia varoja koskevien puutteiden seuranta oli puutteellista; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön seurantajärjestelmän, jossa perinteisten omien varojen avoinna olevat kohdat asetettaisiin tärkeysjärjestykseen (olipa kyse kohtien taloudellisista vaikutuksista tai niiden systeemisestä merkityksestä silloin kun puutteet olivat luonteeltaan muita kuin taloudellisia) ja raportoimaan niistä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

130.  muistuttaa, että BKTL-varojen monivuotisessa tarkastussyklissä komissio tutkii, ovatko kokoamismenetelmät, joita jäsenvaltiot soveltavat kansantalouden tilinpitoonsa, yhdenmukaisia EKT 2010:n kanssa ja ovatko BKTL-tiedot vertailukelpoisia, luotettavia ja kattavia; panee merkille, että tarkastussyklin päättämisen yhteydessä katsottiin tarpeelliseksi esittää uusia, yksityiskohtaisempia varaumia, kuten varauma, joka mahdollistaa kaikkien jäsenvaltioiden BKTL-tietojen tarkistamisen siinä tarkoituksessa, että niihin sisällytetään tarkemmat arviot monikansallisten yritysten tutkimus- ja kehittämisvaroista, ja toteaa, että tätä arviota vaikeuttavat globalisaatio ja se, että tällaisia varoja siirretään helposti rajojen yli (komissio jatkaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa syyskuuhun 2022 saakka sen arvioimista, onko monikansallisten yritysten tutkimus- ja kehittämisvarat arvostettu asianmukaisesti jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpidossa);

131.  on erittäin huolestunut budjettipääosaston vuoden 2019 osalta säilyttämästä ei-kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevasta varaumasta, jonka mukaan aliarvostamispetokset levisivät osittain muihin jäsenvaltioihin ja vaikuttivat perinteisten omien varojen kantoon mutta niiden laajuutta ei ole vielä kvantifioitu lopullisesti; toteaa, että komissio suorittanut aliarvostamista koskevia tarkastuksia kaikissa jäsenvaltioissa ja tarkastanut, miten jäsenvaltiot ovat organisoineet aliarvostamisongelmiin puuttumisen, erityisesti Kiinasta tulevien tekstiilien ja jalkineiden osalta; toteaa, että näissä tarkastuksissa ja niitä koskevissa kertomuksissa on käsitelty nimenomaisesti jäsenvaltioiden taloudellista vastuuta perinteisten omien varojen menetyksistä; toteaa, että komissio toteuttaa jatkotoimia ja saattaa jäsenvaltiot taloudelliseen vastuuseen perinteisten omien varojen mahdollisista menetyksistä; on huolestunut siitä, että alustavien laskelmien mukaan perinteisten omien varojen menetykset vuonna 2019 nousisivat yhteen prosenttiin vuoden 2019 perinteisistä omista varoista, mikä oikeuttaa varauman esittämiseen vuoden 2019 vuotuisessa toimintakertomuksessa; pyytää komissiota ilmoittamaan viipymättä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tarkastustensa ja kvantitatiivisten laskelmiensa tuloksista ja seurauksista, kun ne on saatu päätökseen;

132.  toteaa, että budjettipääosasto esitti jo neljäntenä peräkkäisenä vuonna Yhdistyneen kuningaskunnan keräämien perinteisten omien varojen määrää koskevan varauman, jonka syynä oli se, ettei maa ollut asettanut unionin talousarvioon määrää, joka vastasi kierrettyjä tekstiilien ja jalkineiden tuonnista kannettavia tulleja, ja että aliarvostamispetokset olivat levinneet edelleen muihin unionin jäsenvaltioihin, mikä aiheuttaa lisää mahdollisia perinteisten omien varojen menetyksiä;

133.  panee merkille, että budjettipääosaston vuoden 2019 vuotuisen toimintakertomuksen mukaan Yhdistynyt kuningaskunta oli aloittanut 12. lokakuuta 2017 komission suosittelemien toimenpiteiden toteuttamisen, minkä vuoksi perinteisten omien varojen menetykset vähenivät huomattavasti vuonna 2018 (virhetaso alle 1 prosenttia);

134.  pitää valitettavana, että Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyy edelleen asettamasta unionin talousarvioon vuosina 2011–2017 menetettyjä perinteisiä omia varoja, joiden määrä on yhteensä 2,679 miljardia euroa (brutto); toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat komissiolle virallisen vastauksen, joka saatiin 11. helmikuuta 2019; toteaa, että analysoituaan Yhdistyneen kuningaskunnan vastauksen, komissio siirsi asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi 7. maaliskuuta 2019; panee merkille, että Yhdistynyt kuningaskunta esitti vastineensa 24. kesäkuuta 2019, komissio vastasi siihen 29. elokuuta 2019 ja Yhdistynyt kuningaskunta esitti jälleen vastauskirjelmänsä 20. joulukuuta 2019; panee komission talousarvion valvontavaliokunnan kuulemisessa 11. tammikuuta 2021 esittämästä kirjallisesta vastauksesta merkille, että suullinen käsittely pidettiin 8. joulukuuta 2020 ja vaikka lopullisen tuomion päivämäärä on täysin tuomioistuimen harkinnan alainen, komissio ei odota päätöstä ennen kesää 2021; panee tyytyväisenä merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisella ei ole haitallista vaikutusta vaadittujen määrien takaisinperintään, sillä ne liittyvät ennen siirtymäkauden päättymistä tapahtuneisiin tuonteihin;

135.  panee merkille, että komission mukaan vuonna 2019 bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat tulot olivat 3,0 miljardia euroa suuremmat aiempiin määriin (pääasiassa vuosien 2012–2017 osalta) tehtyjen oikaisujen jälkeen, kun BKTL-määräytymisperusteet päivitettiin toteutuneilla tiedoilla;

Suositukset

136.  kehottaa komissiota

Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

137.  panee merkille, että alaotsakkeessa 1 a ”Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky” maksut olivat 21,7 miljardia euroa ja ne maksettiin seuraavien ohjelmien ja politiikanalojen kautta:

138.  toteaa, että komission tärkeimmät ohjelmat olivat Horisontti 2020 -puiteohjelma ja seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma(79) tutkimuksen ja innovoinnin alalla, Erasmus+ koulutuksen, nuorison ja urheilun alalla, Galileo, EGNOS, ITER ja Verkkojen Eurooppa -väline suurten infrastruktuurihankkeiden alalla sekä ESIR takuurahastona;

139.  ottaa huomioon, että komissio hallinnoi suoraan suurinta osaa näiden ohjelmien menoista muun muassa toimeenpanovirastojen kautta ja että menot muodostuvat hankkeisiin osallistuville julkisille tai yksityisille edunsaajille myönnettävistä avustuksista; panee merkille, että Erasmus+-ohjelmassa kansalliset toimistot hallinnoivat suurinta osaa menoista komission puolesta (yhteensä noin 80:tä prosenttia avustuksista);

140.  huomauttaa, että tutkimus- ja innovointipolitiikan tuloksellisuutta on vaikea arvioida, sillä hankkeiden rahoituksen ja niillä konkreettisesti aikaan saatavien tulosten ja vaikutusten välillä on huomattava viive; toteaa lisäksi, että tämän alan raportointi keskittyy pääasiassa myönteisiin saavutuksiin tulosten ja vaikutusten kriittisen arvioinnin sijasta, mikä saattaa antaa tuloksellisuudesta kokonaisuutena epärealistisen kuvan; toteaa, että tutkimukseen toimintana liittyy tulosten osalta riskejä eikä onnistunutta lopputulosta aina voida taata;

141.  on huolestunut siitä, että suuri prosenttiosuus (joissakin jäsenvaltioissa jopa 25 prosenttia) pk-yrityksille yrittäjyyden ja innovoinnin tukemiseen tarkoitetuista toimenpideohjelmien varoista maksetaan pk-yritysten sijasta suurille yrityksille; kehottaa komissiota kehittämään unionin rahoituksen hakijoiden ilmoituksiin kohdistettavia tehokkaampia valvontamekanismeja, sillä ylin tarkastusvirasto totesi, että vuosina 2014–2020 viranomaiset tukeutuivat yksinomaan hakijoiden omissa lakisääteisissä ilmoituksissa antamiin yrityksen omistusta, kokoa ja velkaantuneisuutta koskeviin tietoihin;

142.  panee merkille, että vuonna 2019 liikkuvuuden ja liikenteen alan politiikkaan oli käytettävissä 4 973 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoja ja 2 725 miljoonaa euroa maksumäärärahoja ja että innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirasto hallinnoi näistä maksusitoumusmäärärahoista 4 422:ta miljoonaa euroa ja maksumäärärahoista 2 058:aa miljoonaa euroa budjettikohdissa 06 02 ”Euroopan liikennepolitiikka” ja 06 03 ”Horisontti 2020 – Liikenteeseen liittyvä tutkimus ja innovointi”;

143.  toteaa jälleen tukevansa sitä, että Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevaan politiikkaan lisättiin sotilaallisen liikkuvuuden pilari hyväksymällä toimintasuunnitelma maaliskuussa 2018, koska siten parannetaan unionin valmiutta reagoida hätätilanteisiin; panee merkille komission ja parlamentin ehdotuksen sisällyttää Verkkojen Eurooppa -välineen vuosien 2021–2027 talousarvioon uusi 6,5 miljardin euron määräraha sotilaallisen liikkuvuuden tarpeisiin ja pitää valitettavana, että rahoitusta on leikattu merkittävästi;

144.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2019 käynnistettiin Verkkojen Eurooppa -välineen liikenneosion monivuotiseen ohjelmaan liittyvä ehdotuspyyntö, jonka määrärahat ovat 1,4 miljardia euroa ja jossa keskitytään yhdeksän ydinverkkokäytävän valmistumiseen vuoteen 2030 mennessä;

145.  pitää myönteisenä vuonna 2019 käynnistettyä ”Greening the blue” -hanketta, jolla pyritään vähentämään päästöjä ja tuottamaan tehokkaampia käyttövoimajärjestelmiä kokoontaitettavilla roottoripurjeilla; panee merkille, että sitä rahoitettiin Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta;

146.  muistuttaa, että vuonna 2019 koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosaston politiikkasalkkuun kuuluvia unionin ohjelmia ja toimia varten käytettävissä olevien maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä oli noin 5,66 miljardia euroa (20 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018), ja katsoo, että pääosaston vuoden 2019 varainhoitoa koskevan arvioinnin tulokset olivat kaiken kaikkiaan tyydyttävät; panee merkille, että vuonna 2019 pääosaston riskinalainen kokonaismäärä maksamishetkellä oli 24,88 miljoonaa euroa 2 147,18 miljoonan euron kokonaismenoista;

147.  toteaa, että Erasmus+-ohjelman täytäntöönpano vuonna 2019 oli suurelta osin menestyksekästä ja että useimmat tulosindikaattorit, kuten liikkuvuusjaksojen määrä, ylittivät komission kyseiselle vuodelle asettamat tavoitteet; panee merkille, että viivästyneen käynnistämisen, osallistuvien rahoituslaitosten vähäisen määrän ja opiskelijoiden puutteellisen tietämyksen vuoksi vuonna 2019 voitiin saada päätökseen vain yksi opintolainojen takausjärjestelmä, ja pitää myönteisenä päätöstä jättää järjestelmä sisällyttämättä Erasmus+-ohjelmaa seuraavaan ohjelmaan 31. joulukuuta 2020 jälkeen; pitää myönteisenä opiskelijoiden liikkuvuuden lisääntymistä 20 prosentilla ja kehottaa säilyttämään fyysisen liikkuvuuden Erasmus+-ohjelman tärkeimpänä osatekijänä virtuaalisen liikkuvuuden sijaan; korostaa, että on tärkeää jatkaa ammatillisen koulutuksen ja työssäoppimisen tukemista keinona parantaa sosiaalista osallisuutta;

148.  on huolissaan raportoiduista tapauksista, joissa Erasmus+-ohjelman mahdollisia unionin rahoituksen edunsaajia on velvoitettu noudattamaan kansallisia sääntöjä, jotka eivät ole unionin periaatteiden mukaisia; korostaa, että komission olisi seurattava tilannetta tiiviisti ja toteutettava tarvittaessa asianmukaisia toimia;

149.  huomauttaa, että vuonna 2019 monet nuoret ilmoittautuivat Euroopan solidaarisuusjoukkoihin ja osallistuivat toimintaan, mikä on osoitus heidän suuresta kiinnostuksestaan solidaarisuustyötä kohtaan koko Euroopassa; on huolissaan erosta hakemusten määrän (191 000) ja tosiasiallisten paikkojen määrän (34 500) välillä; pitää valitettavana, että Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman harjoittelu- ja työpaikkoja on otettu vastaan hyvin vähän, sillä vuosina 2018–2020 toimintaan osallistui vain 72 henkilöä, mikä on alle yksi prosenttia kaikista sijoitetuista työntekijöistä; korostaa tarvetta saada aikaan tasapainoisempi sijoittamisaste, jotta varmistetaan, että Euroopan solidaarisuusjoukot voivat todella tarjota runsaasti mahdollisuuksia nuorille;

150.  kehottaa komissiota ja koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastoa vähentämään byrokraattista rasitetta yksinkertaistamalla ja mukauttamalla hakumenettelyjä kohdeyleisöjen mukaan, jotta voidaan parantaa niiden hallinnoimien ohjelmien saavutettavuutta; korostaa, että tarvitaan parempaa synergiaa ja yhteistyötä koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosaston kanssa, jotta saadaan aikaan yksinkertaistetut haku-, arviointi- ja hallinnointiprosessit, mikä parantaisi hakemusten laatua ja monipuolisuutta;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot

151.  pitää huolestuttavana, että tarkastetuista 130 tapahtumasta 51:een (39 prosenttiin) liittyi virheitä;

152.  on erittäin huolissaan siitä, että kvantifioimiensa 28 virheen perusteella tilintarkastustuomioistuin arvioi vuoden 2019 virhetasoksi 4,0 prosenttia, mikä on huomattavasti korkeampi kuin vuoden 2018 arvioitu virhetaso (2 prosenttia); muistuttaa tämän olevan lähellä tilintarkastustuomioistuimen vuosina 2015, 2016 ja 2017 havaitsemaa tasoa;

153.  korostaa, että seitsemännen puiteohjelman ja Horisontti 2020 -puiteohjelman menot olivat edelleen riskialttiimpia ja ne olivat virheiden pääasiallinen lähde ja että tilintarkastustuomioistuin havaitsi otoksen 80:stä tutkimuksen ja innovoinnin alan tapahtumasta 24 tapahtumassa kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, jotka liittyivät tukeen oikeuttamattomiin kuluihin (3 virhettä 10 tapahtumassa seitsemännessä puiteohjelmassa ja 21 virhettä 70 tapahtumassa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa, joten virheet muodostivat 78 prosenttia tilintarkastustuomioistuimen arvioimasta tämän alaotsakkeen virhetasosta vuonna 2019);

154.  toteaa erittäin huolestuneena, että 60 prosenttia virheistä johtui ”tukeen oikeuttamattomista välittömistä henkilöstökuluista”; korostaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelman henkilöstökustannusten ilmoittamista koskevien sääntöjen yksinkertaistamispyrkimyksistä huolimatta niiden laskeminen oli edelleen merkittävä virhelähde menoilmoituksissa; tukee tilintarkastustuomioistuimen näkemystä, että henkilöstökustannusten laskentamenetelmästä on tullut Horisontti 2020 -puiteohjelmassa joidenkin näkökohtien osalta monimutkaisempi, mikä on lisännyt virheriskiä (24 tapahtumasta, joihin liittyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, 23:ssa oli sovellettu virheellisesti henkilöstökustannusten laskentamenetelmää);

155.  pitää valitettavana, että monimutkaiset hakusäännöt ja pitkälliset menettelyt ovat merkittävä este erityisesti pk-yrityksille, startup-yrityksille ja ensimmäistä kertaa hakeville, joilla ei ole merkittäviä resursseja eikä kokemusta hakumenettelyistä;

156.  panee huolestuneena merkille, että ”laittomien tai syrjivien valinta- tai myöntämisperusteiden” osuus virheistä oli 16 prosenttia ja että ”tukeen oikeuttamattomien muiden välittömien kustannusten (alv, matkakulut, laitteet)” osuus oli 15 prosenttia;

157.  ottaa huomioon, että muiden ohjelmien ja toimien osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä neljässä otokseen poimituista 50 tapahtumasta (nämä virheet koskivat Erasmus+-ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen hankkeita);

158.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin löysi puutteita komission suorittaman tarkastustyön dokumentoinnissa, otannan johdonmukaisuudessa ja raportoinnissa sekä joidenkin tarkastustapausten kohdalla tarkastustoimenpiteiden laadussa; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi muun muassa tukeen oikeuttamattomia määriä, joita tarkastajat eivät olleet havainneet, koska tarkastuksessa ei ollut testattu riittävästi lähinnä henkilöstökustannuksia, ja että se havaitsi myös kaksoisraja-arvoa koskevan säännön virheellisiä tulkintoja ja havaitsematta jääneitä virheitä henkilöstökustannusten laskennassa; kannattaa tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuimen suosituksia tilanteen parantamiseksi;

159.  kiinnittää huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastamista tutkimushankkeista 22 oli toteutettu käyttäen muuta valuuttaa kuin euroa ja että kymmenessä näistä hankkeista sovellettu vaihtokurssi ei ollut sääntöjen mukainen (tällaisten virheiden taloudellinen vaikutus ei sinänsä ollut olennainen, mutta niiden esiintymistiheys osoittaa, että sääntöjä ei tunneta); kehottaa komissiota työskentelemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jotta tähän seikkaan kiinnitetään enemmän huomiota;

160.  korostaa, että jos komissio olisi hyödyntänyt asianmukaisesti kaiken käytettävissään olevan tiedon, tämän alaotsakkeen arvioitu virhetaso olisi ollut 1,1 prosenttiyksikköä alhaisempi;

161.  toteaa huolestuneena, että pk-yritykset ovat virhealttiimpia kuin muut edunsaajat, sillä havaituista kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä yli puolet (17 virhettä 28:sta) liittyi yksityisten edunsaajien rahoitukseen, vaikka tällaiseen rahoitukseen liittyviä tapahtumia oli otokseen sisältyneistä 130 tapahtumasta vain 42 (32 prosenttia) (pk-yritysten osuus otoksesta oli 12 prosenttia, mutta niiden osuus kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä oli 21 prosenttia); korostaa tämän kuvastavan niiden resurssien puutetta ja tietämättömyyttä monimutkaisista tukikelpoisuussäännöistä;

162.  toteaa, että tutkimusmenojen korvaaminen perustui edunsaajien toimittamiin ilmoituksiin niille aiheutuneista kustannuksista; toteaa, että näihin ilmoituksiin sovelletaan usein monimutkaisia sääntöjä, mikä voi johtaa virheisiin, kuten tilintarkastustuomioistuimen mainitsemissa tapauksissa on havaittu;

163.  katsoo näin ollen, että virhetason alentaminen edellyttää yksinkertaistamispyrkimysten jatkamista; panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on huomioinut komission pyrkimykset yksinkertaistaa Horisontti 2020 -ohjelman hallinnollisia ja taloudellisia vaatimuksia;

164.  panee tältä osin merkille, että komissio käyttää Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanon viimeisissä vaiheissa laajemmin yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, kuten kertakorvauksiin perustuvaa rahoitusta, vahvistaa tiedotusta edunsaajille ja parantaa jatkuvasti valvontamekanismejaan; suhtautuu myönteisesti siihen, että Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa näitä edistysaskelia viedään eteenpäin Horisontti 2020 -puiteohjelmasta saadun kokemuksen pohjalta;

165.  panee merkille komission käyttöön ottaman vakaan ennakkotarkastusjärjestelmän, joka sisältää yksityiskohtaiset automaattiset tarkistuslistat, kirjalliset ohjeet ja jatkuvaa koulutusta ja jonka tarkoituksena on vähentää hallinnollista rasitetta, jotta edunsaajat voivat keskittyä tavoitteidensa saavuttamiseen;

166.  pitää valitettavana konkreettisten tietojen puuttumista EAKR:n ohjelmien huippuosaamismerkin saaneiden hankkeiden hyväksymisestä; toteaa, että hallintoviranomaisten raportoinnin vapaaehtoisuuden vuoksi komissiolla on vain osittaiset tiedot ja että kyseiset järjestelmät ovat kunkin alueen harkintavallan piiriin; kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa uuden monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa, jotta ohjelmien seurantajärjestelmiä voidaan parantaa ja tämän kaltaiset tiedot ottaa paremmin huomioon;

167.  panee merkille komission arvion, jonka mukaan Verkkojen Eurooppa -välineen virheriski on vähäinen; pyytää komissiota kuitenkin yhdessä tilintarkastustuomioistuimen ja OLAFin kanssa seuraamaan tiiviisti unionin liikennehankkeita petosten estämiseksi, sillä julkiset infrastruktuuri-investoinnit ovat erityisen alttiita tässä suhteessa; pitää tätä olennaisen tärkeänä myös tiukimpien turvallisuusnormien varmistamiseksi käyttäjien kannalta;

168.  palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi erityiskertomuksessaan nro 5/2017 (”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta?”), että nuorisotakuun täytäntöönpanossa oli edistytty ja jonkinlaisia tuloksia oli saavutettu mutta tilanne ei kuitenkaan vastannut nuorisotakuun käynnistämisen yhteydessä alun perin esitettyjä odotuksia;

169.  muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan nro 22/2018 (”Liikkuvuus Erasmus+-ohjelmassa”), että Erasmus+-ohjelman ammatillisen koulutuksen lohkoa voitaisiin edelleen parantaa, koska ammatillisen koulutuksen sisällyttäminen siihen tuo ohjelman lähemmäs erilaisia kansalaisia;

170.  toteaa, että erityiskertomuksen nro 14/2016 (”Romanien integrointia edistävät EU:n toimintapoliittiset aloitteet ja taloudellinen tuki”) mukaan romanien integroinnissa on edistytty merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana mutta käytännön esteitä on silti jäljellä; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että romanien onnistuneeseen osallistamiseen tähtääviä parhaita käytäntöjä koskevia kriteerejä ei ole aina sovellettu ja että tuloksellisuuden seuranta on ollut vaikeaa; muistuttaa, että romaneja koskevien luotettavien ja kattavien tietojen puute on ongelma näyttöön perustuvassa poliittisessa päätöksenteossa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; pitää valitettavana, että tilanne saattaa pysyä muuttumattomana, ellei ryhdytä nopeisiin toimiin;

Suositukset

171.  kehottaa komissiota

Toiminnan tuloksellisuus: Horisontti 2020

172.  panee merkille, että erityistavoite 5 liittyy Euroopan teollisuuden johtoaseman edistämiseen tutkimuksen, teknologian kehittämisen, demonstroinnin ja innovoinnin avulla useissa mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa ja että sen yhteydessä ohjelmaselvityksestä käy ilmi, että ohjelma ei ole saavuttamassa patenttihakemuksia koskevaa tavoitearvoaan, ja että ohjelmaselvityksessä annetaan tietoa myös myönnetyistä patenteista, mikä on parempi tuloksellisuuden mittari, mutta tavoitearvoja tai välitavoitteita ei määritellä;

173.  korostaa, että erityistavoitteen 5 indikaattorin ”sellaisten osallistuvien yritysten osuus, jotka ottavat käyttöön yrityksessä tai markkinoilla uusia innovaatioita” yhteydessä ohjelmaselvityksessä ei mainita tätä indikaattoria koskevia välitavoitteita eikä tavoitearvoa; toteaa, että näin ollen sitä ei voida käyttää arvioitaessa ohjelman etenemistä; kehottaa komissiota päivittämään ohjelmaselvitystä siten, että siihen sisältyy täsmällisiä ja mitattavissa olevia tavoitteita, joiden avulla on mahdollista arvioida tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

174.  panee merkille erityistavoitteen 8, joka koskee kaikkien kansalaisten elinikäisen terveyden ja hyvinvoinnin parantamista, ja toteaa, että tavoitteen arvo mainitaan vuoden 2020 otsakkeen alla, mutta se olisi oikeastaan ymmärrettävä saavutettavaksi ”[...] kun viimeiset Horisontti 2020 -puiteohjelmasta rahoitetut toimet on saatu päätökseen”, ja että ohjelmaselvityksessä mainitaan, että tavoitteet koskevat koko yhteiskunnallisten haasteiden pilaria (Erityistavoitteet: 8–14) eivätkä erikseen kutakin yksittäistä erityistavoitetta, mikä tekee todellisen arvon ja tavoitearvon vertailusta merkityksetöntä;

175.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen johtopäätökset Horisontti 2020 -puiteohjelman tuloksellisuudesta, erityisesti seuraavat:

176.   pitää valitettavana, että investoinnit tutkimukseen ja innovointiin vaihtelevat jäsenvaltioittain ja että tutkijat hyötyvät Horisontti 2020 -puiteohjelmasta tämän vuoksi erilaisessa määrin eri jäsenvaltioissa; muistuttaa, että tämä kuvastaa eroja kansallisissa tutkimus- ja kehitysmenoissa; kannustaa jäsenvaltioita parantamaan kansallisten tutkimus- ja innovointijärjestelmiensä hallintoa sekä edistämään ja tukemaan kansallisten tutkimusorganisaatioidensa osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön; kehottaa komissiota edistämään huippuosaamisen levittämistä edistämällä kansallisten tutkimusorganisaatioiden ja eurooppalaisten huippututkimusorganisaatioiden välistä yhteistyötä, tarjoamaan teknistä tukea ja luomaan lisäohjelmia, joilla pyritään edistämään huippuosaamista;

177.  kehottaa komissiota

Toiminnan tuloksellisuus: Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR)

178.  muistuttaa, että ESIR-rahaston yleistavoitteena on tukea kasvua lisääviä investointeja unionin painopisteiden mukaisesti ja erityistavoitteena on EIP-ryhmän rahoitus- ja investointitoimien määrän lisääminen painopistealoilla;

179.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan ESIR-rahasto on saavuttamassa aikataulun mukaisesti tavoitteensa ja erityisesti päätavoitteensa, joka koskee 500 miljardin euron investointien liikkeelle saamista;

180.  on huolissaan siitä, että käytettävissä olevissa tuloksellisuustiedoissa annetaan kyllä yksityiskohtaista tietoa hyväksyttyjen toimien liikkeelle saamista investoinneista, hyväksyttyjen hankkeiden määrästä, kerrannaisvaikutuksista ja siitä, mitä jäsenvaltioita hankkeet kattavat, mutta yhdelläkään viidestä indikaattorista ei seurata riskitasoa tai käyttöönottoa yleistavoitteessa määritellyillä avainalueilla;

181.  huomauttaa, että indikaattorit eivät mittaa erityistavoitteen edistymistä sinänsä eli EIP:n rahoitusvolyymien lisäämistä erityisesti riskialttiimpien toimien osalta;

182.  palauttaa mieliin, että ESIR-rahaston avulla oli kyetty vaikuttavasti kokoamaan rahoitusta huomattaviin lisäinvestointeihin mutta joissakin tapauksissa oli yliarvioitu sitä, missä määrin sen tuella oli tosiasiassa saatu aikaan lisäinvestointeja reaalitalouteen (ESIR-rahastoa koskevassa arvioinnissa ja tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa(80) korostettiin myös sitä, että rahoituksen koko volyymiä ei voida katsoa yksinomaan ESIR-rahaston ansioksi);

183.  pitää valitettavana, ettei komissio ole arvioinut asianmukaisesti rahoituksen hukkavaikutuksen riskiä tapauksissa, joissa tarvittu investointi olisi voitu rahoittaa muista lähteistä kuin ESIR-rahastosta;

184.  panee merkille, että raportoidussa liikkeelle saatuja investointeja koskevassa arvioissa ei oteta huomioon, että joillakin ESIR-toimilla korvattiin muita EIP:n toimia ja unionin rahoitusvälineitä tai että osa ESIR-tuesta suunnattiin hankkeille, jotka olisi voitu rahoittaa muista lähteistä, joskin erilaisin ehdoin;

185.  korostaa, että ESIR-rahastoa koskevan EIP:n vuoden 2019 kertomuksen mukaan suurin osa ESIR-rahastoon liittyvistä transaktioista oli niin sanottuja erityistoimia, joihin lähtökohtaisesti liittyy suurempi riski kuin EIP:n tavanomaisiin toimiin (tällaisten uusien, vuonna 2019 sopimuksin vahvistettujen toimien volyymi oli 15 miljardia euroa, mikä on noin 25 prosenttia EIP:n lainojen kokonaismäärästä kyseisenä vuonna, kun taas ESIR-rahastoa edeltävä taso oli alle kymmenen prosenttia);

186.  tähdentää, että komission riippumattomassa arvioinnissa todettiin, että ESIR-rahaston käynnistämisen jälkeen oli otettu käyttöön useita uusia, riskialttiimpia tuotteita, esimerkiksi infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan alaisuudessa rahoituksenvälittäjien kanssa toteutettuja oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ja riskinjakovälineitä;

187.  panee merkille, etteivät komissio ja EIP käyttäneet hyväkseen tilaisuutta käyttää ESIR-varoja edistääkseen edelleen investoinneissa siirtymistä suurista infrastruktuurihankkeista pienempiin, nykyaikaisiin ja kestävämpiin hankkeisiin vaan ne pyrkivät pääasiassa elvyttämään unionin talouskasvua kiinnittämättä riittävästi huomiota näiden investointien tulevaisuuden potentiaaliin; kiinnittää huomiota joihinkin hyviin esimerkkeihin investoimisesta pienempiin hankkeisiin, joita EIP on tukenut unionin ulkopuolella;

188.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan ESIR-rahastolla vahvistettiin joitakin unionin ohjelmia mutta se oli väliaikaisesti päällekkäinen toisten kanssa;

189.  on huolestunut maantieteellisestä jakautumisesta (vuoden 2019 lopussa 15 jäsenvaltion osuus sopimuksin vahvistetuista toimista oli 80 prosenttia, mikä ylitti niiden taloudellisen painoarvon unionissa BKT:n ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksen perusteella mitattuna, kun taas 13 jäsenvaltion osuus oli vain kymmenen prosenttia ja loput toimet sijoittuivat muut toimet -kategoriaan, erityisesti monta maata käsittäviin hankkeisiin);

190.  muistuttaa, että EIP:n on tarjottava selkeää ja helposti saatavilla olevaa tietoa ESIR-rahastosta rahoitettavien hankkeiden taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista ja lisäarvosta; korostaa, että kaikkien ESIR-rahastosta tuettavien hankkeiden täydentävyyden arviointi olisi dokumentoitava asianmukaisesti;

191.  kehottaa komissiota ja EIP:tä

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

192.  panee merkille, että alaotsakkeessa 1 b ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” maksut olivat 53,8 miljardia euroa ja ne maksettiin seuraavien ohjelmien ja politiikanalojen kautta:

193.  palauttaa mieliin monivuotisen rahoituskehyksen alaotsakkeen 1 b ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” varojen käytön tärkeän rooli ja toteaa, että se keskittyy unionin eri jäsenvaltioiden ja alueiden välisten kehityserojen supistamiseen ja kaikkien alueiden kilpailukyvyn vahvistamiseen;

194.  palauttaa mieliin, että alaotsakkeen ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” yhteydessä jäsenvaltiot esittävät yleensä kunkin ohjelmakauden alussa monivuotiset toimenpideohjelmat koko monivuotisen rahoituskehyksen ajaksi; toteaa, että kun komissio on antanut hyväksyntänsä, vastuu toimenpideohjelman täytäntöönpanosta jaetaan komission (alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto sekä työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto) ja jäsenvaltioiden kesken;

195.  panee merkille, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vuonna 2019 toteuttamat ennaltaehkäisevät toimenpiteet tuottivat myönteisiä tuloksia eikä vuonna 2019 ilmennyt tarvetta keskeyttää EAKR:n ja koheesiorahaston maksuja, sillä ohjelmaviranomaiset sovelsivat ajoissa vaadittuja korjaavia toimia koskevia suunnitelmia ja 16 maksun, joihin liittyvä määrä oli yhteensä 1,1 miljardia euroa (20 maksusta, joihin liittyvä määrä oli yhteensä 1,2 miljardia euroa), keskeyttämisestä luovuttiin; panee lisäksi merkille, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto pystyi käsittelemään loppuun 12 yhteensä 19:stä järjestelmän puutteisiin liittyvää korjaavaa toimenpidettä koskevasta varoituskirjeestä ottamalla käyttöön tarvittavat poistumispisteet;

196.  panee tyytyväisenä merkille komission toteuttamat myönteiset jatkotoimet tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2018 vuosikertomuksessa antaman suosituksen panemiseksi täytäntöön sekä toimenpideohjelmien päättämistä koskevien suuntaviivojen laatimisen käynnistymisen, minkä tavoitteena on varmistaa, että kauden 2014–2020 asianmukaiset päättämismenettelyt ovat käytettävissä ajoissa ja ainakin riittävän aikaisin ennen päättämistä vuonna 2025;

197.  panee tyytyväisenä merkille, että komission hyväksyttyä 29. huhtikuuta 2019 uuden petostentorjuntastrategian työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto teki petosriskianalyysin ja tarkisti ja päivitti yhdessä alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston ja meri- ja kalastusasioiden pääosaston kanssa yhteistä petostentorjuntastrategiaa sekä suoran hallinnoinnin petostentorjuntastrategiaansa; panee merkille, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto on edelleen osallistunut riskienpisteytysvälineen (Arachne) kehittämiseen, ja toteaa välineen auttavan muun muassa kansallisia viranomaisia petosriskin tunnistamisessa;

198.  toteaa, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston toimialaa ja kaikkia ohjelmakausia koskeviin käynnissä oleviin OLAFin tutkimuksiin kuului vuoden 2019 lopussa yhteensä 20 ESR:ään liittyvää tapausta, yksi vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoon (FEAD) liittyvä tapaus ja kaksi suoria menoja koskevaa tapausta; toteaa, että näissä tapauksissa (mahdollisten) petosten pääasialliset alat olivat moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamatta jättäminen, ylihinnoittelu ja hankintasääntöjen ja -menettelyjen noudattamatta jättäminen;

199.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2019 saatiin päätökseen kymmenen OLAFin kertomuksen perusteella toteutetut jatkotoimet, joiden yhteydessä unionin talousarviota suojattiin erilaisin keinoin, ja takaisin perittiin lähes 55,3 miljoonaa euroa;

Seuranta- ja valvontajärjestelmät: tietojen varastointi ja tallentaminen ja raportoinnin digitalisointi

200.  palauttaa mieliin Euroopan parlamentin ja neuvoston välisen toimielinten sopimuksen, joka koskee unionin talousarvion ja Next Generation EU -välineen suojaamista paremmin sääntöjenvastaisuuksilta, petokset mukaan lukien; kehottaa ottamaan käyttöön standardisoituja toimenpiteitä unionin rahoituksen lopullisia edunsaajia koskevien tietojen ja numerotietojen keräämiseksi, vertailemiseksi ja yhdistämiseksi valvontaa ja tarkastuksia varten;

201.  toteaa, että tietojen kerääminen tahoista, jotka viime kädessä hyötyvät joko suoraan tai välillisesti yhteistyössä hallinnoitavasta unionin rahoituksesta, sekä Euroopan elpymis- ja palautumistukivälineestä tuetuista hankkeista ja uudistuksista, mukaan lukien tiedot rahoituksen saajien tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista, on tarpeellista tehokkaiden kontrollien ja tarkastusten varmistamiseksi; toteaa, että tällaisten tietojen keräämiseen ja käsittelyyn liittyvien sääntöjen olisi oltava sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisia;

202.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin analysoi parhaillaan käynnissä olevassa tarkastuksessaan komission omien tarkastustensa perusteella laskeman taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevien menojen vuotuisen tason merkityksellisyyttä, luotettavuutta ja johdonmukaisuutta, ja odottaa kyseisen tarkastuksen päätelmiä;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot

203.  on erittäin huolestunut siitä, että 236 tarkastetussa tapahtumassa 29 virhettä oli jäänyt tarkastusviranomaisilta havaitsematta ja että tarkastusviranomaiset olivat havainneet aikaisemmin 64 virhettä, joiden osalta ohjelmaviranomaiset olivat tehneet (kummaltakin ohjelmakaudelta yhteensä 334 miljoonan euron suuruiset) oikaisut, ja näin ollen tilintarkastustuomioistuin arvioi virhetasoksi 4,4 prosenttia;

204.  on pettynyt siihen, että virhetasoa ei ole kyetty alentamaan vuonna 2017 kirjattuun 3 prosentin tasoon koontiasetuksessa säädetyistä yksinkertaistamistoimenpiteistä huolimatta; on vakuuttunut siitä, että tätä koskevia toimia olisi toteutettava seuraavalla ohjelmakaudella;

205.  panee merkille, että komission vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen ja kyseisten pääosastojen vuotuisten toimintakertomusten mukaan vuonna 2019 tämän menoalan riskiksi päättämishetkellä arvioitiin 1,1 prosenttia (1,3 prosenttia vuonna 2018) ja että riski maksamishetkellä (1,7 prosenttia vuonna 2018) nousi 2,2–3,1 prosentin vaihteluvälille eli se oli tilintarkastustuomioistuimen laskeman virhetason vaihteluvälin sisällä;

206.  toteaa, että EAKR:n osalta riski maksamishetkellä oli 2 prosenttia vuonna 2018 ja nousi 2,7–3,8 prosentin vaihteluvälille vuonna 2019, ja ESR:n osalta riskin maksamishetkellä arvioitiin olevan 1,7–2,4 prosentin vaihteluvälillä; huomauttaa, että komission havaintojen mukaan tukeen oikeuttamattomat menot, julkisia hankintoja koskevat sääntöjenvastaisuudet ja kirjausketjua koskevat ongelmat ovat tällä politiikanalalla tarkastushavaintojen ja sääntöjenvastaisuuksien pääasiallisia lähteitä;

207.  toteaa, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto ilmoitti vuotuisessa toimintakertomuksessaan 2019 keskeisestä tulosindikaattorista (1,7 prosentin kokonaisjäännösvirhetaso), joka alittaa 2 prosentin olennaisuusrajan, ja että se raportoi myös enimmäistasosta (enintään 2,4 prosenttia), jonka avulla voitaisiin ottaa huomioon mahdolliset muut virheet sellaisia toimia koskevissa menoissa, jotka eivät sisältyneet komission tarkastuksiin; panee lisäksi merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan enimmäistaso on sopivampi, koska siinä otetaan huomioon meneillään olevan tarkastustyön mahdolliset vaikutukset;

208.  panee merkille, että tarkastusviranomaiset olivat raportoineet tilintarkastustuomioistuimen otokseen kuuluvien 236 tapahtuman osalta, että varmuuden saamiseksi / ohjelmien päättämiseksi toimitettavissa asiakirjoissa oli 64 kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevaa virhettä ja että nämä virheet koskivat tukeen oikeuttamattomia kustannuksia (39 virhettä), julkisia hankintoja (24 virhettä) ja todistusasiakirjojen puuttumista (yksi virhe);

209.  toteaa huolestuneena, että suurin osa virheistä liittyi kolmeen pääkategoriaan:

210.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi edelleen suuren määrän virheitä, jotka liittyivät julkisiin hankintoihin, valtiontukisääntöihin ja avustusten myöntämismenettelyihin, pääasiassa koheesion ja luonnonvarojen aloilla; toteaa, että näiden virheiden osuus tilintarkastustuomioistuimen arvioimasta suuririskisten menojen virhetasosta oli 20 prosenttia (16 prosenttia vuonna 2018), joten komission olisi määritettävä keinoja virheiden vähentämiseksi;

211.  korostaa, että monimutkaiset säännöt lisäävät virheriskiä; panee merkille komission pyrkimykset työskennellä jatkuvasti sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja yksinkertaisempien täytäntöönpanomekanismien kuten yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön lisäämiseksi;

212.  katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen arvioimaa vuoden 2019 menojen virhetasoa tällä alalla olisi arvioitava ohjelmien monivuotisen luonteen puitteissa, jolloin myöhemmässä vaiheessa olisi tehtävä lisäoikaisuja, mikä voisi pienentää merkittävästi riskiä ohjelman päättämisvaiheessa; pyytää tilintarkastustuomioistuinta laatimaan kertomuksen arvioidusta virhetasosta kauden 2007–2013 koheesiopolitiikan ohjelmien päättämisen jälkeen;

213.  pitää myönteisenä, että komissio on laatinut julkisia hankintoja koskevan toimintasuunnitelman, jota on päivitetty useaan otteeseen vuoden 2014 jälkeen;

214.  panee huolestuneena merkille, että yleisin virhe ESR:n menoissa on keskeisten todentavien asiakirjojen puuttuminen; panee lisäksi merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi vuonna 2019 yhden ESR:n hankkeen, joka oli unionin valtiontukisääntöjen vastainen;

215.  panee huolestuneena merkille vuotta 2019 koskevan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, koska siinä todetaan, että useimmat virheet yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien menoissa johtuvat kansallisten tarkastusviranomaisten tarkastuksissa tekemistä virheistä; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission perustamiin hallintoelinten kanssa tehtävää yhteistyötä koskeviin teknisen avun ohjelmiin, koulutusohjelmiin ja kansallisia asiantuntijoita koskevien ohjelmien määrärahojen kasvattamiseen keinona lisätä tietämystä välineistä ja välttää edellä mainittuja virheitä; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeellista seurata komission petostentorjuntastrategiaa sekä tukea ja avustaa jäsenvaltioita petostentorjuntatoimien täytäntöönpanossa, mukaan lukien jäsenvaltioiden ilmoittamien ERI-rahastoja koskevien sääntöjenvastaisuuksien analysointi, sillä kaikki unionin rahoitukseen liittyvät petokset olisi eliminoitava, jotta kansalaisten luottamus unionin varainkäyttöä ja sen toimielimiä kohtaan vakiintuisi;

216.  toteaa huolestuneena, että huolimatta monista sääntöjenvastaisuuksista, joista kansalliset tarkastusviranomaiset ovat jo raportoineet tilintarkastustuomioistuimen tarkastamien hankkeiden osalta, monet virheet jäävät edelleen havaitsematta tai korjaamatta aikaisemman vaiheen sisäisessä valvonnassa; suosittelee tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2019 osalta tekemien havaintojen ja päätelmien perusteella, että komissio analysoisi havaitsematta jääneiden virheiden pääasialliset lähteet ja kehittäisi yhdessä tarkastusviranomaisten kanssa tarvittavat toimenpiteet ilmoitettavien jäännösvirhetasojen luotettavuuden parantamiseksi;

217.  on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuimen otokseen sisältyi yhteensä 116 tarkastusviranomaista ja arvioidessaan 18 tarkastusviranomaisen jäsenvaltioissa suorittamaa työtä se havaitsi puutteita, jotka rajoittavat tällä hetkellä sitä, kuinka paljon niiden työhön voidaan luottaa (uudelleenlaskettu jäännösvirhetaso ylitti kauden 2014–2020 osalta kahden prosentin olennaisuusrajan yhdeksässä 20 varmennuspaketista; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, että komissio pääsi samantapaiseen tulokseen kahdeksan varmennuspaketin tapauksessa ja mukautti jäännösvirhetasoja yli kahden prosentin tasolle); pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuin voi sisällyttää työhönsä analyysia näiden jatkuvien heikkouksien syistä; pitää valitettavana, ettei komissiokaan voinut antaa merkityksellisiä tietoja syistä ja mahdollisista jäsenvaltioiden viranomaisten välisistä maakohtaisista eroista; pitää valitettavana, että tietojen puute näiden jatkuvien systeemisten puutteiden syistä tietyissä kansallisissa tarkastusviranomaisissa estää näihin ongelmiin puuttumisen ja niiden ratkaisemisen tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla;

218.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin pystyi tarkastusviranomaisten työn tarkastamisen perusteella tekemään johtopäätökset 120:sta otokseen kuuluneesta tapahtumasta (55 prosenttia); on erittäin huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastusviranomaisten työn laajuudessa, laadussa ja/tai dokumentoinnissa 100 tapahtuman (45 prosenttia) yhteydessä puutteita, joiden vuoksi sen oli toimitettava kyseiset tarkastustoimenpiteet uudestaan;

219.  korostaa, että vuonna 2019 komissio teki 26 säännönmukaisuuden tarkastusta (joista alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto teki 14 ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto 12) 11 jäsenvaltiossa ja totesi kaikkia näitä säännönmukaisuuden tarkastuksia koskevissa kertomusluonnoksissaan, että tarkastusviranomaisten vuotuisissa tarkastuskertomuksissa tilivuodelta 2017/2018 raportoimat jäännösvirhetasot oli aliarvioitu (siksi komissio suurensi näitä arvioita);

220.  panee merkille, että toukokuuhun 2020 mennessä oli saatu päätökseen 13 säännönmukaisuuden tarkastusta (alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston osalta viisi ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston osalta kahdeksan), joten puolessa näistä tarkastuksista jäännösvirhetasot eivät olleet vielä lopullisia;

221.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aikoo vuodesta 2020 alkaen sisällyttää asianomaisten tarkastusviranomaisten kanssa käytävään jäsenneltyyn keskusteluun yksityiskohtaisen analyysin unionin tarkastuksissa havaituista lisävirheistä ja tarkastusviranomaisten kirjaamat toimet, ja pyrkii näin puuttumaan siihen, että virheitä jää havaitsematta;

222.  suhtautuu tilintarkastusistuimen tavoin myönteisesti komission ja tarkastusviranomaisten yhteiseen aloitteeseen ja koordinointipyrkimyksiin tarkastusviranomaisten työn dokumentoinnin parantamiseksi ja tarkastusasiakirjoja koskevan pohdinta-asiakirjan laatimiseen joulukuussa 2019, sillä vaikka se ei olekaan pakollinen, se on kuitenkin ensimmäinen askel kohti tarkastusviranomaisten työn ja sen dokumentoinnin parantamista;

223.  suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin yksinkertaistaa jäsenvaltioiden hankejohtajia ja hallintoviranomaisia koskevia vaatimuksia yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ja monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvien varojen osalta ohjelmakaudella 2021–2027; korostaa, että tämän ongelman ratkaisemisessa keskeisiä ovat yksinkertaisemmat kansalliset tukikelpoisuussäännöt, jotka voivat auttaa vähentämään hallinnollista rasitetta ja virheiden todennäköisyyttä ja siten varmistamaan korkea avoimuuden taso; kehottaa käyttämään laajemmin yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, joiden tilintarkastustuomioistuin katsoo myös helpottavan huomattavasti hakijoiden tilannetta ja valvontaa; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen päätelmiin, joissa todetaan, että ERI-rahastojen täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen muuttaminen todennäköisesti nopeuttaa täytäntöönpanoprosessia entisestään; huomauttaa, että kansallisella tasolla tarkastuksessa käytettäviä työmenetelmiä on parannettava; kehottaa komissiota jäsenvaltioiden kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun pohjalta analysoimaan hallinnollisia käytäntöjä ja menettelyjä tehottomuuden poistamiseksi sekä levittämään esimerkkejä tehokkaista hallinnollisista käytännöistä ja menettelyistä kaikille toimivaltaisille viranomaisille;

224.  panee työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuotuisesta toimintakertomuksesta 2019 merkille, että pääosasto sai kohtuullisen varmuuden ja totesi, että toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat vuonna 2019 suunnitellulla tavalla lukuun ottamatta 29:ää ESR:ään ja nuorisotyöllisyysaloitteeseen liittyvää ohjelmaa ja yhtä FEAD-ohjelmaa, joiden järjestelmien keskeisissä osissa oli olennaisia puutteita;

225.  panee työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuotuisesta toimintakertomuksesta 2019 tyytyväisenä merkille, että pääosasto on toteuttanut tarvittavat jatkotoimet kaikkien tilintarkastustuomioistuimen raportoimien vuosien 2015–2018 tarkastuslausuman suositusten osalta ja että maaliskuun 2020 lopussa tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ei ollut käsittelemättä;

226.  huomauttaa, että käytännössä useimmat vuoden 2019 vuotuisissa toimintakertomuksissa esitetyt varaumat perustuivat lähinnä vielä hyväksymättä olleiden tilivuoden 2018/2019 tilinpäätösten virhetasoihin, ja siksi molemmat pääosastot raportoivat, että tilivuoden 2018/2019 virhetasot vahvistettaisiin aikaisintaan vuoden 2020 toimintakertomuksissa;

227.  katsoo, että järjestäytynyt rikollisuus uhkaa unionin taloudellisia etuja ja veronmaksajien rahoja, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin unionin varoja saavien rikollisverkostojen torjumiseksi;

228.  ilmaisee jälleen tyytymättömyytensä siihen, että tilintarkastustuomioistuin ja komissio käyttävät eri menetelmiä antaessaan lausuntonsa rahoitustoimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

229.  pitää valitettavana, ettei komissio noudata asiaa koskevassa asetuksessa(81) asetettuja määräaikoja ERI-rahastojen rahoitusvälineitä koskevan vuosikertomuksen julkaisemisen yhteydessä; esittää jälleen pyyntönsä julkaista kertomus lokakuuhun mennessä, jotta sen havainnot voidaan huomioida vastuuvapausmenettelyssä; edellyttää komission reagoivan myönteisesti tähän erityiseen pyyntöön avoimuuden lisäämiseksi;

Tilintarkastustuomioistuimen katsaus 04/2020 – EU:n toimet muovijäteongelman ratkaisemiseksi

230.  toteaa, että vaikka kyseessä ei ole tarkastuskertomus, katsauksessa tarkastellaan unionin lähestymistapaa maalla olevaa muovijätettä koskevaan ongelmaan, sellaisena kuin se on esitetty vuoden 2018 muovistrategiassa;

231.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen huomautuksista siitä, että unionin jäterikollisuuden torjunnan oikeudellisessa kehyksessä on puutteita, joita ovat puutteelliset tiedot saastuneista alueista sekä seuraamuksista ja syytteeseenpanoasteista, oikeudellisista epävarmuustekijöistä, kuten jätteen ja jätteeksi luokittelun päättymisen määritelmistä, johtuvat vaikeudet määrittää, mikä toiminta on ympäristörikollisuutta, se, että unionin säädöksillä ei voida puuttua järjestäytyneiden rikollisryhmien yhä kasvavaan osallistumiseen ympäristörikoksiin, jotka puolestaan liittyvät muihin rikoksiin, kuten rahanpesuun, erilaisten seuraamusten (hallinnolliset/rikosoikeudelliset/siviilioikeudelliset) yhdistämistä koskevien yhdenmukaistettujen unionin sääntöjen puuttuminen, ympäristörikollisuutta käsittelevien erikoistuneiden poliisivoimien, syyttäjänvirastojen ja tuomareiden puute;

232.  toteaa, että kemialliseen kierrätykseen voi sisältyä useita erilaisia teknologioita, jotka eivät vielä ole teknisesti tai taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja jätehuoltoon, ja että kaatopaikalle sijoittamista pyritään vähentämään huomattavasti; katsoo, että kierrätyskapasiteettia on lisättävä huomattavasti kierrätyksen teknologisen ja taloudellisen toteutettavuuden parantamiseksi; on vakuuttunut siitä, että muovijätteen laillista hävittämistä koskevan kapasiteetin lisääminen muovipakkausten tuottajille niiden laajennetun tuottajavastuun järjestelmien mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi vaikuttaa myönteisesti laittoman jätekaupan ja muiden jäterikosten aiheuttamaan ongelmaan;

233.  suhtautuu myönteisesti kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuviin omiin varoihin hyvänä välineenä jäsenvaltioiden kannustamiseksi kierrätyksen parantamiseen; korostaa tässä yhteydessä asianmukaisen raportoinnin tarvetta;

Vakavat sääntöjenvastaisuudet ja varojen väärinkäyttö jäsenvaltioissa

234.  pitää valitettavana, että Euroopan globalisaatiorahastosta työntekijää kohti myönnetyn tuen kustannusten ja uudelleentyöllistymisasteen välinen korrelaatio on hyvin heikko tai olematon; toteaa, että esimerkiksi Espanjassa kustannukset työntekijää kohti ovat 2 422,74 euroa ja uudelleentyöllistymisaste 48 prosenttia, kun taas Suomessa kustannukset ovat 2 289,81 euroa henkilöä kohti ja uudelleentyöllistymisaste 83 prosenttia; toteaa, että työllistymisasteet ja kustannukset vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen mutta on kuitenkin mahdotonta päätellä, että suuremmat henkilöä kohden käytetyt määrät tarkoittaisivat korkeampia uudelleentyöllistymisasteita; kehottaa komissiota analysoimaan huolellisesti tätä eroavuutta ja puuttumaan siihen;

235.  katsoo, että unionin nuorisotakuu ei vastaa odotuksia; kehottaa komissiota varmistamaan, että nuorten auttamiseen tarkoitetut ohjelmat eivät herättäisi odotuksia, joita ei voida täyttää; vaatii, että komission olisi ohjailtava odotuksia asettamalla realistisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita ja tavoitearvoja;

236.  toteaa, että vuonna 2019 työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto antoi 16 varoituskirjettä, joissa määritettiin hallinto- ja valvontajärjestelmän merkittäviä puutteita; toteaa, että maksuajan kulumisen keskeyttämisestä tehtiin 12 päätöstä (neljä Italialle, kolme Unkarille, kaksi Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Ranskalle sekä yksi Espanjalle) ja maksujen keskeyttämisestä yksi päätös (Yhdistynyt kuningaskunta, Skotlanti);

237.  panee merkille, että merkittäviä varaumia esitettiin Italian (15 varaumaa, joiden yhteismäärä oli 50,26 miljoonaa euroa) ja Ranskan osalta (9 varaumaa, joiden yhteismäärä oli 47,95 miljoonaa euroa); toteaa, että Italian tapauksessa tämä johtui pääasiassa julkisiin hankintoihin liittyvästä systeemisestä puutteesta, joka johtui julkisia hankintoja koskevan direktiivin virheellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, kun taas Ranskassa viiden ohjelman tapauksessa alueellisilla valvontaelimillä ei ollut riittävästi aikaa saattaa päätökseen toimien tarkastuksia määräajassa;

238.  toteaa, että jäsenvaltioiden tilivuonna 2018/2019 tekemien rahoitusoikaisujen kokonaismäärä oli 3,41 miljardia euroa, josta 912 miljoonaa euroa koski Unkaria, 578 miljoonaa euroa Espanjaa, 368 miljoonaa euroa Slovakiaa ja 236 miljoonaa euroa Puolaa; toteaa, että jäsenvaltioiden kauden 2014–2020 alusta kumulatiivisesti raportoimien rahoitusoikaisujen kokonaismäärä oli 6,10 miljardia euroa, josta 2,15 miljardia euroa koski Unkaria, 668 miljoonaa euroa Espanjaa, 647 miljoonaa euroa Puolaa ja 459 miljoonaa euroa Slovakiaa;

239.  pitää huolestuttavana, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto joutui vuoden 2019 vuotuisessa toimintakertomuksessaan esittämään kaksi varaumaa, jotka koskivat 67:ää EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmaa ohjelmakaudella 2014–2020 sekä yhdeksää EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmaa ja yhtä IPA-välineen rajatylittävän yhteistyön ohjelmaa ohjelmakaudella 2007–2013; huomauttaa, että hallinnointi- ja valvontajärjestelmien vakavat puutteet johtivat menoihin kohdistuvaan riskiin, jonka arvioitiin olevan yli 10 prosenttia vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen osalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että varainhoitoasetuksen päivityksessä selvennettiin entisestään eturistiriidan käsitettä yhteistyössä toteuttavassa hallinnoinnissa;

240.  on huolestunut siitä, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto joutui vuoden 2019 vuotuisessa toimintakertomuksessaan esittämään varauman, joka koski ESR:ää/nuorisotyöllisyysaloitetta sekä FEAD-rahastoa (30 ESR:n/nuorisotyöllisyysaloitteen ja FEAD:in ohjelmaa) kaudella 2014–2020; toteaa, että pääosastot totesivat vuotuisissa toimintakertomuksissaan, että varaumia ei tehdä, jos edellisen tilivuoden vahvistettu jäännösvirhetaso oli yli 2 prosenttia, koska tulevaisuudessa tehtäisiin lisää rahoitusoikaisuja, joten komission varaumat perustuivat pääasiassa väliaikaisiin virhetasoihin eivätkä ne välttämättä kata kaikkia olennaisia riskejä;

241.  on erityisen huolestunut raporteista, joiden mukaan komissio saattoi päätökseen tarkastusmenettelyn, jossa vahvistettiin eturistiriitoja koskevan lainsäädännön vakava rikkomus Tšekin tasavallassa;

242.  panee huolestuneena merkille, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston tarkastuskertomuksessa havaittiin kolme EAKR:n avustusta, jotka olivat Tšekin lainsäädännön ja unionin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen vastaisia EAKR:n osalta; on huolissaan siitä, että eturistiriita havaittiin unionin rakennerahastojen maksujen hallinnoinnissa;

243.  odottaa komission tiedottavan parlamentille ja talousarvion valvontavaliokunnalle Tšekin hallituksen vastauksesta kertomukseen sisältyviin suosituksiin; on tyrmistynyt siitä, että yli kaksi vuotta komission tarkastusten aloittamisen jälkeen Tšekin pääministeriin Andrej Babišiin väitetysti liittyvä eturistiriitatilanne on edelleen ratkaisematta; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan menettelyn ratkaisemiseksi kattavasti ja nopeasti, julkistamaan tarkastuskertomuksen mahdollisimman pian, raportoimaan parlamentille päätelmistään ja tarvittaessa keskeyttämään väärinkäytetyn rahoituksen ja/tai vaatimaan sen palauttamista; palauttaa mieliin Tšekin pääministeriin liittyvästä eturistiriidasta 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman, jossa todetaan, että mikäli Babišia koskeva eturistiriita vahvistetaan, se olisi joko ratkaistava tai hänen olisi erottava julkisesta tehtävästään(82);

Suositukset

244.  kehottaa komissiota

245.  pyytää yleisemmin, että komissio panee mahdollisimman pian täytäntöön kaikki tilintarkastustuomioistuimen jäljellä olevat suositukset, antaa erityisiä täytäntöönpanokertomuksia ja ottaa pidemmällä aikavälillä tilintarkastustuomioistuimen suositukset huomioon toteuttaessaan uuden ESR+:n mukaisia toimia vuodesta 2021 alkaen;

246.  on hämmästynyt siitä, että vuonna 2019 ei käynnistetty lainkaan menettelyjä ohjelmien määrärahojen vähentämiseksi nettomääräisillä oikaisuilla, kuten alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa 2019 todetaan; kehottaa komissiota määräämään järjestelmällisesti nettomääräisiä rahoitusoikaisuja, kun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 145 artiklan 7 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät;

247.  kehottaa komissiota jatkamaan ohjeiden ja tuen antamista sekä kartoittamaan ja jakamaan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden kanssa;

Toiminnan tuloksellisuus: Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja koheesiorahasto

248.  palauttaa mieliin, että EAKR ja koheesiorahasto tukevat Euroopan taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevaa politiikkaa (unionin koheesiopolitiikka), jonka tavoitteena on vahvistaa taloudellista ja sosiaalista lähentymistä unionissa kaventamalla eri alueiden kehitystasojen eroja;

249.  palauttaa mieliin, että EAKR kattaa kaikki jäsenvaltiot ja siinä keskitytään useisiin keskeisiin painopistealoihin, kuten innovointiin ja tutkimukseen, pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) tukemiseen sekä vähähiiliseen talouteen; toteaa, että vuonna 2019 komissio myönsi EAKR:n talousarviosta 31,1 miljardia euroa; palauttaa mieliin, että koheesiorahastosta tuetaan jäsenvaltioita, joiden bruttokansantulo asukasta kohden on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta, että rahastosta rahoitetaan pääasiassa Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin ja ympäristöön liittyviä hankkeita ja että sen määrärahat olivat vuonna 2019 yhteensä 11,5 miljardia euroa;

250.  toteaa huolestuneena, että kun vuosien 2014–2020 ohjelmakauden käynnistymisestä oli kulunut useita vuosia, vain hiukan yli kolmannes EAKR:n ja koheesiorahaston 72 ohjelmaindikaattorista oli edistynyt aikataulun mukaisesti, siitäkin huolimatta, että joitakin tavoitearvoja oli höllennetty; palauttaa mieliin keskeisten tulosindikaattoreiden parantamista koskevan suosituksen; toteaa kuitenkin, että tietoa koskevat rajoitteet estävät tarkastajia laatimasta tätä politiikanalaa koskevaa kattavaa tuloksellisuusarviointia, koska on vaikea arvioida, onko varoille asetetut yleiset ja erityiset tavoitteet saavutettu tai onko niiden saavuttaminen todennäköistä, vaikka yksittäisiin indikaattoreihin liittyvää edistystä voidaan arvioida asetettujen välitavoitteiden ja tavoitteiden perusteella; kehottaa komissiota kehittämään johdonmukaisen arviointikehyksen, jolla voidaan arvioida, onko EAKR:n ja koheesiorahaston välitavoitteet ja tavoitteet saavutettu;

251.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen esille ottamista ongelmista, jotka liittyvät sisäisen valvonnan puutteeseen jäsenvaltioissa ja tietojen epäluotettavuuteen;

252.  korostaa sen perusteella, että suurimmassa osassa havaituista virheistä syynä olivat ”tukeen oikeuttamattomat hankkeet”, olevansa vakavasti huolestunut saavutettuja tuloksia koskevan komission raportoinnin luotettavuudesta, koska kaikkien näiden ja tällaisten (toistaiseksi havaitsematta jääneiden) hankkeiden ei pitäisi myötävaikuttaa unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesiopolitiikan avulla saavutettujen laajempien tulosten kokonaisarviointiin; suosittaa, että komissio arvioi uudelleen todellisia saavutettuja tuloksia koskevaa raportointiprosessiaan;

253.  ottaa huomioon digitaalisten välineiden, kuten Arachnen, merkityksen korruption ja unionin varojen väärinkäytön torjunnassa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan tällaiset välineet käyttöön ilman enempää aiheetonta viivytystä; pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät käytä Arachne-tiedonlouhintavälinettä petosten havaitsemisen parantamiseksi; huomauttaa petosten osalta, että sekä komissio että jäsenvaltiot ovat vastuussa koheesiomenoihin liittyvien petosten torjunnasta; katsoo, että niiden on tehostettava toimiaan petosten ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi yhteistyössä EPPOn ja OLAFin kanssa, ja painottaa, että komission olisi harkittava vakavasti Arachne-välineen ohella myös massadatan ja muiden tietoteknisten välineiden hyödyntämistä niin tutkimusten yhteydessä kuin suuntausten muutosten seuraamisessa ja muiden unionin varojen väärinkäyttöön liittyvien keinojen ehkäisemisessä;

254.  toteaa, että kumpikin rahasto kuuluu komission ja jäsenvaltioiden yhteisen hallinnoinnin piiriin ja ne pannaan täytäntöön toimenpideohjelmilla, jotka jäsenvaltiot laativat ja komissio hyväksyy;

255.  on tyytyväinen havaitessaan, että tilintarkastustuomioistuin mainitsee ensimmäisessä vuotuisessa tuloksellisuuskertomuksessaan, jossa tarkastellaan tilannetta vuoden 2019 lopussa, EAKR-ohjelmien tuloksellisuuskatsauksen myönteisenä esimerkkinä yleistavoitetta koskevista selkeästi muotoilluista johtopäätöksistä; kannustaa alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoa jatkamaan sekä yleis- että erityistavoitteita koskevien selkeiden johtopäätösten esittämistä tuloksellisuutta koskevissa osissa ja kehottaa muita pääosastoja seuraamaan tätä hyvää esimerkkiä ja parantamaan johtopäätöksiään lisäämällä niiden informatiivisuutta ja selkeyttä;

256.  huomauttaa, että tuotos- ja tulosindikaattoreista peräisin olevia tietoja täydennetään kauden 2007–2013 tuloksia sekä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan ohjelmien ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon varhaisia vaiheita käsittelevien erilaisten arviointien ja tutkimusten tuloksilla; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen huomautukseen, jonka mukaan näiden lainsäädännössä suunniteltujen arviointien viivästyneen ajoituksen vuoksi kokemuksista saadaan tietoa liian myöhään niin, ettei niillä ole vaikutusta meneillään olevaan tai tuleviin ohjelmakausiin (esimerkiksi vuosia 2014–2020 käsittelevien jälkiarviointien tulosten odotetaan olevan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisesti saatavilla vuoden 2025 loppuun mennessä, mutta silloin meneillään on ohjelmakauden 2021–2027 viides vuosi ja komissio on todennäköisesti edennyt pitkälle vuoden 2027 jälkeistä kautta koskevien lainsäädäntöehdotusten valmistelussa);

257.  panee huolestuneena merkille, että kuudennen täytäntöönpanovuoden lopussa EAKR:n ja koheesiorahaston käyttöaste oli 6,6 prosenttia alhaisempi kuin samassa vaiheessa edellisellä ohjelmakaudella; korostaa, että tämä johtuu osittain viivästyksistä ohjelmakauden alussa; toteaa kuitenkin, että ERI-rahastojen käyttöaste oli vuonna 2019 korkeampi kuin minään muuna vuonna monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 aikana; kiinnittää lisäksi huomiota siihen riskiin, että tukikelpoisuusajan lähestyessä loppuaan ja covid-19-kriisin olosuhteet huomioon ottaen jäsenvaltiot saattavat asettaa käyttöasteen etusijalle koheesiotavoitteisiin, tuloksellisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen nähden; painottaa, että siirtymä tuloksellisuudesta sääntöjenmukaisuuteen haittaisi koheesiotavoitteita ja saisi aikaan tarpeettomia menoja, ja kehottaa siksi komissiota kehittämään toimenpiteitä menettelyjen yksinkertaistamiseksi, mikä edellä mainituissa olosuhteissa edistäisi osaltaan varojen vastuullista ja oikeaa käyttöä ja siten jäsenvaltioiden elpymistä; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden tavoitteiden on ohjelmakaudella 2021–2027 oltava huomattavasti kunnianhimoisempia covid-19-kriisin taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin vastaamiseksi siten, että pyritään suojelemaan kansalaisia, pelastamaan työpaikkoja ja edistämään investointiympäristöä ja ottamaan kaikki hallintotasot mukaan elpymissuunnitelmien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon;

258.  kehottaa komissiota määrittämään alueet, joiden rahoituksen käyttöaste on alhainen, ja auttamaan niitä parantamaan sitä yksilöimällä säännöt, joilla voidaan parantaa koheesiovarojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

259.  korostaa, että koheesiopolitiikassa ovat tyypillisiä laajat infrastruktuurihankkeet, joten ohjelman alkamisen, täytäntöönpanon ja tuotosten ja tulosten toteutumisen välillä voi kulua paljon aikaa; pitää huolestuttavana, että edistymiseen vaikuttaa todennäköisesti myös se, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanotasot ovat muuhun unionin talousarvioon verrattuna suhteellisen alhaiset; toteaa, että nämä tekijät yhdessä sen kanssa, että uusimmat saatavilla olevat tiedot ovat vuoden 2018 lopulta (täytäntöönpanokaudella, joka kestää vuoden 2023 loppuun saakka), tarkoittavat tilintarkastustuomioistuimen mukaan, että tässä vaiheessa on vaikeaa tehdä johtopäätöksiä tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa komissiota lyhentämään ohjelman alkamisen, täytäntöönpanon ja tuotosten ja tulosten toteutumisen välistä aikaa; toteaa, että verkon valmiiksi saattamisen valvontaa on tehostettava; kehottaa komissiota perustamaan asiantuntijaryhmän, joka antaa jäsenvaltioille apua tällaisten suurten hankkeiden ohjauksessa;

260.  on erittäin huolestunut tiedotusvälineissä olleista yhtä jäsenvaltiota koskevista tiedoista, joissa kerrottiin ammatillista koulutusta varten toteutettavaan infrastruktuuriin tehdyistä EAKR:n yhteisrahoittamista investoinneista ja siitä, että näiden rakennusten käyttötarkoitusta muutettiin vaaditun kolmen vuoden vähimmäisajan jälkeen; pitää valitettavana, että tähän käyttötarkoituksen muuttamiseen väitetään liittyneen petoksia ja henkilökohtaisen vaurauden kartuttamista; pitää valitettavana, että komissio ei ole pystynyt esittämään lisätietoja kaikkien jäljellä olevien epäilysten poistamiseksi; pitää myönteisenä komission aikomusta toteuttaa väitteiden johdosta asianmukaisia toimia; pitää pysyvyyden käsitettä tärkeänä suojana unionin varojen tehokkaalle ja vaikuttavalle käytölle koheesiopolitiikassa;

261.  katsoo, että vähimmäiskestoa koskeva lakisääteinen vaatimus eli 3–5 vuotta on liian lyhyt, kun otetaan huomioon investoitujen määrien merkittävyys ja tällaisten hankkeiden pitkäaikaisuus; pitää valitettavana, että lainsäätäjät eivät päättäneet ottaa käyttöön kestoa koskevia pidempiä vaatimuksia [yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen] tarkistuksen yhteydessä; toteaa, että infrastruktuuri-investointien kestoa ja ennenaikaista käyttötarkoituksen muuttamista koskevissa kansallisissa säännöissä on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä;

262.  on huolestunut siitä, että yrittäjille myönnettävää rahoitusta ei valvota eikä seurata; kehottaa komissiota kehittämään rahoituksen valvontaa koskevan yksityiskohtaisen strategian; kehottaa myös komissiota arvioimaan tämän rahoitusmekanismin avulla rahoitettujen hankkeiden tuloksia; kannustaa komissiota julkistamaan arviointinsa tulokset;

263.  ottaa huomioon muut tekijät, jotka ovat tuloksellisuutta koskevan tilintarkastustuomioistuimen analyysin kannalta merkityksellisiä ja jotka selittävät sen, että koheesiopolitiikan tavoitteisiin, jotka liittyvät muun muassa työllisyysasteeseen, taloudelliseen kehitykseen ja ilmastoon ja energiaan, vaikuttavat merkittävästi monenlaiset kansalliset ja ulkoiset tekijät Euroopassa ja maailmassa, ja että useissa jäsenvaltioissa koheesiopolitiikan rahoitus vastaa tavallisesti pientä osuutta näille aloille osoitetuista varoista ja sillä voi siksi olla vain vähäinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden edistymiseen näiden tavoitteiden toteuttamisessa, jollei laadita erityisesti räätälöityjä kansallisia politiikkoja ja ohjelmia edistämään saumattomasti koheesiopolitiikan tavoitteita;

264.  panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, joka koskee lisätekijöitä, kuten sitä, että unionin käytössä on koheesiopolitiikan korkean tason tavoitteiden saavuttamiseksi erilaisia toimintapoliittisia välineitä, joista EAKR ja koheesiorahasto muodostavat yhden osan, ja että näitä tavoitteita pyritään edistämään myös muilla varoilla ja lainsäädäntöaloitteilla, minkä vuoksi usein ei ole mahdollista erottaa eri toimintapoliittisten välineiden vaikutuksia tavoitearvojen saavuttamiseen;

265.  korostaa huolestuneena, että tilintarkastustuomioistuimen analyysi, joka perustuu vuoden 2018 lopussa saatavilla olleisiin vähäisiin tietoihin, osoittaa, että yhteensä 72 indikaattorista vain kolmanneksessa tavoitearvot oltiin saavuttamassa aikataulussa ja noin puolessa ei edistytty suunnitellusti ja että tilintarkastustuomioistuin ei voinut tehdä päätelmiä muista indikaattoreista; pitää valitettavana, että yleistavoitteisiin liittyvistä yhdeksästä indikaattorista vain kaksi oli aikataulussa, mutta panee kuitenkin merkille, että noin kolmanneksessa indikaattoreista oli asetettu välitavoite vuodelle 2018 ja että tilintarkastustuomioistuimen mukaan niistä 70 prosenttia on joko saavutettu tai saavutetaan todennäköisesti pian;

266.  painottaa huolestuneena – vaikka EAKR:stä ja koheesiorahastosta voitaisiin edelleen suorittaa maksuja vuoteen 2023 asti – että yhteensä 40 prosenttia tuotosindikaattoreista oli aikataulussa ja että tulos- ja vaikutusindikaattoreiden osalta vastaava luku oli alhainen, kymmenen prosenttia;

267.  palauttaa mieliin, että Eurooppa 2020 on unionin korkean tason strategia vuosiksi 2010–2020; toteaa, että komissio on määritellyt kaudeksi 2014–2020 yhdeksän indikaattoria, joilla mitataan edistymistä strategian tavoitteiden saavuttamisessa työllisyyden, tutkimuksen ja kehityksen, ilmastonmuutoksen ja energian, koulutuksen sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen osalta; toteaa, että komission mukaan vuoden 2018 tietojen perusteella näyttää siltä, että työllisyyttä ja koulutusta koskevat tavoitearvot todennäköisesti saavutetaan, kun taas tutkimuksen ja kehityksen sekä köyhyyden ja sosiaalisen osallisuuden kohdalla tavoitearvojen saavuttamisessa ollaan jäljessä, eikä niitä todennäköisesti saavuteta;

268.  korostaa erittäin huolestuneena, että kaikista ohjelmaselvityksiin sisältyvistä kymmenestä indikaattorista, jotka liittyvät tavoitteeseen ”Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla”, vain yksi – ”Niiden kotitalouksien määrä, joiden energiatehokkuusluokka on parantunut” – ollaan saavuttamassa aikataulussa; vaatii komissiota myös vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet huomioon ottaen asettamaan tähän tavoitteeseen liittyvät parannukset ehdottomaksi painopistealueeksi;

269.  korostaa, että pyrkiessään vastaamaan covid-19-pandemiaan unioni otti käyttöön toimenpiteitä, joilla lisätään jäsenvaltioiden joustavuutta Euroopan rakenne- ja investointirahastojen rahoituksen käytössä (esimerkiksi vaatimuksesta osoittaa kiinteä osuus ERI-rahastojen rahoituksesta keskeisiin teemoihin luovuttiin, mutta ehdotuksen tarjoama joustavuus voi vaikuttaa unionin kykyyn saavuttaa toimenpideohjelmissa alun perin asetetut tavoitteet);

270.  panee merkille, että covid-19-kriisistä on muodostunut uusi ja odottamaton haaste, johon unionin ja sen jäsenvaltioiden on vastattava päättäväisesti ja jota varten niiden on löydettävä unionin ja kansallisen tason ratkaisuja;

271.  panee tyytyväisenä merkille koheesiomenojen rahoituksen yhä lisääntyvän joustavuuden, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat käyttää varoja kriisiin liittyvien hankkeiden rahoittamiseen; korostaa tarvetta edistää jatkuvuutta ja tiiviimpää yhteistyötä kaikkien koheesiopolitiikan kannalta merkityksellisten sidosryhmien, erityisesti pk-yritysten, kuntien ja alueiden kesken, joiden on kamppailtava työttömyyteen ja terveydenhuoltoon liittyvien ongelmien kanssa tulevina kuukausina;

272.  korostaa, että pyrkiessään hyödyntämään rajatylittävästä terveydenhuollosta annettua direktiiviä potilaat kohtaavat unionissa haasteita, jotka tilintarkastustuomioistuin on pannut merkille erityiskertomuksessaan nro 7/2019 ja jotka liittyvät erityisesti potentiaalisten potilaiden tietoisuuteen oikeuksistaan, potilaiden terveystietojen sähköisessä vaihtamisessa jäsenvaltioiden välillä esiintyviin ongelmiin ja viiveisiin sekä harvinaisia sairauksia sairastavien potilaiden terveyspalvelujen saantiin;

273.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen näkemyksestä, jonka mukaan on vahvoja merkkejä siitä, että unioni ei saavuta vuoden 2030 ilmasto- ja energia-alan tavoitearvoja; toteaa, että komission mukaan luonnonvarojen käytöstä aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisessä on edistytty vain vähän; korostaa tilintarkastustuomioistuimen havaintoa, jonka mukaan puolet unionin jäsenvaltioista ei välttämättä tuota riittävästi sähköä uusiutuvista energialähteistä saavuttaakseen vuoden 2020 tavoitteensa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen yleiskatsauksessa unionin energia- ja ilmastotoimista raportoitiin, että jäsenvaltioiden ennustama kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen jää vuodelle 2030 asetettua 40 prosentin tavoitearvoa pienemmäksi; kehottaa komissiota arvioimaan tuloksia uudelleen covid-19-pandemian ja vihreän kehityksen ohjelmaa koskevan paketin vaikutusten johdosta;

274.  on huolestunut siitä, että vain puolessa 16 indikaattorista, jotka liittyvät tavoitteeseen ”Kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä verkkoinfrastruktuureista”, tavoitearvot oltiin saavuttamassa aikataulussa; pitää valitettavana, että uusimman kertomuksen mukaan jäsenvaltiot ovat komission hyväksynnällä pienentäneet useimpia vuodelle 2023 asetettuja tavoitearvoja, joissakin tapauksissa huomattavissa määrin (esimerkiksi yhdistettyä EAKR:n ja koheesiorahaston tavoitearvoa indikaattorille ”Uusien rautateiden kokonaispituus” pienennettiin 947 kilometristä 579 kilometriin (39 prosenttia) ja yhdistettyä EAKR:n ja koheesiorahaston tavoitearvoa indikaattorille ”Uusien tai parannettujen raitiotie- ja metrolinjojen kokonaispituus” pienennettiin 680 kilometristä 441 kilometriin (35 prosenttia));

275.  palauttaa mieliin parlamentin pyynnön luoda uusi matkailua koskeva budjettikohta, jotta voidaan tukea tätä covid-19-kriisin ankarasti koettelemaa alaa; panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on käynnistänyt tarkastuksen arvioidakseen matkailualan hankkeita, joita varten on vuosina 2007–2013 myönnetty yhteisrahoitusta 6,4 miljardia euroa ja vuosina 2014–2020 tähän mennessä neljä miljardia euroa EAKR:n ja koheesiorahaston varoja, mikä auttaa parantamaan unionin matkailualan toimintapolitiikkoja;

276.  panee merkille, että nykyisen ohjelmakauden 2014–2020 kuudenteen vuoteen mennessä vain noin 31 prosenttia alun perin myönnetyistä varoista oli johtanut maksujen suorittamiseen tammikuuhun 2020 mennessä, mikä asettaa kyseenalaiseksi Verkkojen Eurooppa -välineen täysimääräisen täytäntöönpanon; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan merkittävästi investointeja ja komissiota tehostamaan seurantaansa, koska infrastruktuuri-investointeja tarvitaan kiireellisesti, jotta voidaan elpyä nopeasti covid-19-pandemiaan liittyvästä talouden laskusuhdanteesta;

277.  korostaa jälleen kerran, että kaikilla tätä politiikanalaa koskevilla indikaattoreilla mitataan tuotosta (ne tarjoavat pääasiassa tietoa ohjelman toteuttamisesta rakennetun infrastruktuurin osalta) hankkeiden tulosten sijasta; kehottaa komissiota suunnittelemaan toimintapolitiikan sellaiseksi, että voidaan laatia asianmukaisia jatkuvia arviointeja ja väliarviointeja saavutetuista tuloksista ja laajemmista vaikutuksista;

278.  palauttaa mieliin, että vuoden 2019 tarkastuksessaan tilintarkastustuomioistuin havaitsi erityisesti koheesiorahaston varojen vajaakäyttöä uusien rautatieyhteyksien rahoittamisessa; pitää erittäin tärkeänä investoida kestäviin liikenneverkkoihin ja kehottaa heikosti suoriutuvia jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan tältä osin;

279.  korostaa, että hiljattain toteutetussa liikenteen lippulaivainfrastruktuureja käsittelevässä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa(83) todettiin, että on epätodennäköistä, että unionin ydinliikenneverkko saavuttaisi täyden kapasiteettinsa vuoteen 2030 mennessä, ja lisäksi tilintarkastustuomioistuimen yleiskatsauksessa todettiin, että koska unionin rahoituksen määrä on rajallinen verrattuna kokonaistarpeisiin, on keskityttävä painopisteisiin, jotka tuottavat suurimman unionin tasolla saatavan lisäarvon;

280.  kehottaa komissiota kehittämään edelleen mekanismejaan ja välineitään, joiden avulla kansalaiset ja sidosryhmät saavat tietoa matkailu- ja liikennehankkeista, joita se rahoittaa EAKR:stä ja koheesiorahastosta;

281.  katsoo, että kuten lippulaivainfrastruktuureja käsittelevässä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa todettiin, liikenne-ennusteita on parannettava ja koordinoitava paremmin; huomauttaa, että liikenne-ennusteissa olisi otettava huomioon vankat taloudelliset arvioinnit samoin kuin kustannus-hyötyanalyysit ja että niitä olisi tarkistettava määräajoin mahdollisten viiveiden huomioon ottamiseksi; korostaa, että heikkoa suunnittelua olisi vältettävä erityisesti ilmastonmuutoksen alalla ja että komission suunnitteluprosessia on parannettava erityisesti ympäristönsuojelua ja luonnonvarojen käyttöä koskevien vaatimusten täytäntöönpanossa;

282.  pitää valitettavana, että ERI-rahastoja koskevassa komission lainsäädäntöehdotuksessa ohjelmakaudelle 2021–2027 poistetaan kaikki nimenomaan suurhankkeita koskevat arviointivaatimukset, myös kustannus-hyötyanalyysia koskeva vaatimus; toteaa, että vaikka tämän tiedostetaan vähentävän yleistä hallinnollista rasitetta, tätä enemmän painaa se kasvava riski, että yhteisrahoitetut investoinnit eivät tarjoa parasta vastinetta rahalle; kehottaa painokkaasti komissiota arvioimaan uudelleen ehdotustaan;

283.  panee tyytyväisenä merkille, että esteettömyyttä koskeva eurooppalainen säädös hyväksyttiin viimein vuonna 2019, ja korostaa sen merkitystä ensimmäisenä asiaa koskevana säädöksenä unionissa sekä pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioiden edistymistä kaikkien tarvittavien lakien, asetusten ja hallinnollisten menettelyjen hyväksymisessä ja julkaisemisessa, jotta varmistetaan, että ne ovat esteettömyyttä koskevan eurooppalaisen säädöksen mukaisia 28. kesäkuuta 2022 mennessä;

284.  pitää heikkona tuloksena sitä, että vain kolmessa yhdeksästä (33 prosentissa) ohjelmaselvityksiin sisältyvästä indikaattorista, jotka liittyvät EAKR:n erityistavoitteeseen ”Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen”, tavoitearvot ollaan saavuttamassa aikataulussa; korostaa, että nämä kolme indikaattoria liittyvät tuotoksiin ja niillä mitataan EAKR:sta tuettavien yritysten määrää, kun taas aikataulussa ei edistytä joissakin muissa indikaattoreissa, kuten indikaattoreissa, joilla mitataan sitä, vastaavatko yksityiset investoinnit julkista tukea yrityksille, tai sitä, kasvaako työllisyys tuettavissa yrityksissä; kehottaa komissiota suunnittelemaan toimintapolitiikan sellaiseksi, että voidaan laatia asianmukaisia jatkuvia arviointeja ja väliarviointeja saavutetuista tuloksista ja laajemmista vaikutuksista, mukaan lukien pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa koskevien toimintapolitiikkojen vaikutusten arviointi;

285.  panee merkille, että EAKR:n rahoitusta käytettiin yhdessä pk-yritystukeen liittyvien kansallisten lähteiden kanssa siten, että sillä täydennettiin käytössä olevia kansallisia toimenpiteitä tai täytettiin tukijärjestelmän aukkoja, mutta arvioinnin(84) mukaan EAKR:n ja Euroopan sosiaalirahaston tuen väliset synergiat olivat kuitenkin yleensä vähäisiä, vaikka työllisyyden turvaaminen on tärkeää;

286.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2019 tarkastuslausumaan liittyvän tarkastuksen yhteydessä kävi ilmi, että EAKR:sta ja koheesiorahastosta yhteisrahoitetusta 121 hankkeesta, joista oli vastuussa kaksitoista jäsenvaltiota, vain yksitoista oli saatettu päätökseen; panee merkille, että seitsemässä hankkeessa tavoitteet oli saavutettu kokonaan ja kahdessa hankkeessa osittain ja kahdessa hankkeessa tavoitteita ei ollut saavutettu;

287.  panee huolestuneena merkille, että koheesiovarojen lopullisista edunsaajista ei ole selkeitä tietoja, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että tästä rahoituksesta kerätään kaikki tarvittavat tiedot, joiden ei pidä rajoittua vain rahoituksen välittäjiin vaan joissa olisi keskityttävä erityisesti myös lopullisiin edunsaajiin;

288.  korostaa, että viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin myötä käyttöön otetuilla tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien julkisten rekistereiden avulla voidaan merkittävästi torjua korruptiota, unionin varojen väärinkäyttöä ja eturistiriitoja; kehottaa komissiota varmistamaan, että yritysten tosiasiallista omistajuutta koskevat tiedot kootaan ja asetetaan yleisön saataville;

289.  pitää myönteisenä sitä, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto noudattaa edelleen komission soveltamien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden yhteydessä tiukkaa maksujen keskeytys- ja lykkäyspolitiikkaa unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille, että vuonna 2019 tehtiin ESR:n/nuorisotyöllisyysaloitteen ja FEAD-rahaston osalta 12 keskeytyspäätöstä ja yksi lykkäämispäätös ja että asianomaisille jäsenvaltioille lähetettiin lisäksi 16 varoituskirjettä ja viisi keskeytystä edeltävää kirjettä;

290.  on syvästi huolestunut syrjivistä toimenpiteistä, joita Puolan eri paikallishallinnot ovat toteuttaneet vuodesta 2019 lähtien, kun ne ovat hyväksyneet päätöslauselmia niin sanotuista ”hlbti-vapaista alueista” tai ”perheoikeuksia koskevista alueellisista peruskirjoista”, jotka syrjivät erityisesti yksinhuoltajaperheitä ja hlbti-perheitä; panee merkille, että nämä viranomaiset saavat varoja ERI-rahastoista ja niillä on vaikutusvaltaa näiden varojen hallinnointiin; painottaa, että asetuksen (EU) N:o 1303/2013 mukaisesti unionin varojen käytön on oltava syrjimättömyysperiaatteen mukaista; katsoo, että on olemassa vakava riski, että näitä säännöksiä rikotaan kunnissa ja alueilla, joihin edellä viitattiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että koheesiorahastojen varoja maksetaan noudattaen perusoikeuksia, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa sekä ERI-rahastoihin sovellettavassa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa; kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen siitä, noudatetaanko näillä alueilla ERI-rahastojen yhteydessä unionin oikeutta, erityisesti syrjimättömyyttä koskevia määräyksiä, raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tutkimuksessa havaituista seikoista ja hyödyntämään kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä, myös rahoitusoikaisuja, jos se löytää selkeää näyttöä varojen väärinkäytöstä näillä perusteilla;

Toiminnan tuloksellisuus: Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloite

291.  ottaa huomioon komission päätelmän, jonka mukaan useimmat ohjelmat edistyvät unionin talousarvion tuloksellisuuden osalta kohti ohjelmakauden alussa asetettuja tavoitteita ja edistyminen on nyt nopeutumassa huolimatta vuosia 2014–2020 koskevien koheesio-ohjelmien käynnistämiseen liittyneistä viivästyksistä; toteaa kuitenkin, että komissio pystyy määrittämään tuloksellisuutta koskevat lopulliset päätelmät ainoastaan yksityiskohtaisten arviointien perusteella, jotka laaditaan nykyisten ohjelmien päättämisen jälkeen;

292.  muistuttaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) keskeisestä merkityksestä ja nuorisotyöllisyysaloitteen keskeisestä roolista korkean työllisyystason edistämisessä, laadukkaiden työpaikkojen luomisessa, koulutuksessa sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa; korostaa tarvetta antaa ESR:lle ja nuorisotyöllisyysaloitteelle unionin ja kansallisten ja alueellisten instituutioiden jatkuvaa taloudellista ja poliittista tukea niiden tavoitteiden saavuttamiseksi tulevina vuosina; panee merkille, että ESR:n osalta, jonka osuus työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuoden 2019 talousarviosta oli 94,7 prosenttia, suurin riski liittyy rahoitettavien toimien monimutkaisuuteen, tuensaajien tyyppiin ja moninaisuuteen sekä vuotuisten toimien suureen määrään;

293.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ei ole sisällyttänyt ESR:ää ja FEAD-rahastoa ensimmäiseen unionin talousarvion tuloksellisuutta koskevaan vuotuiseen kertomukseensa, joka koskee tilannetta vuoden 2019 lopussa;

294.  panee tyytyväisenä merkille havainnot, jotka sisältyvät komission arviointiin (helmikuu 2021) ESR:n tuesta työllisyydelle ja työvoiman liikkuvuudelle, sosiaaliselle osallisuudelle sekä koulutukselle vuosina 2014–2018; toteaa tyytyväisenä, että vuosina 2014–2018 ESR:n toimiin osallistui noin 23 miljoonaa henkilöä ja että 52 prosenttia osallistujista oli naisia; toteaa lisäksi, että osallistujista lähes 3,2 miljoonaa on jo työllistynyt ja 3,9 miljoonaa on suorittanut tutkinnon;

295.  toteaa, että vuoteen 2018 mennessä oli käytetty 10,4 miljardia euroa sekä ESR:stä että nuorisotyöllisyysaloitteesta, 3,8 miljoonaa alle 30-vuotiasta oli osallistunut nuorisotyöllisyyden tukihankkeisiin ja 1,4 miljoonaa henkilöä oli työllistynyt välittömästi ohjelmaan osallistumisen jälkeen;

296.  toteaa lisäksi, että vuoden 2018 loppuun mennessä ESR:stä oli investoitu 33,8 miljardia euroa sosiaaliseen osallisuuteen, lähes 6,2 miljoonaa henkilöä oli osallistunut sosiaaliseen osallisuuteen liittyviin toimiin ja heistä lähes 700 000 oli työllistynyt ja lähes 400 000 suorittanut tutkinnon;

297.  on tyytyväinen siihen, että yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöönotto ESR:n puitteissa on vähentänyt hallinnollista rasitetta ja helpottanut täytäntöönpanoa sekä ohjelmaviranomaisten että edunsaajien kannalta;

298.  panee merkille, että EaSI-ohjelmasta rahoitettiin sen vuoden 2019 työohjelman puitteissa 44:ää hanketta viidellä ehdotuspyynnöllä, joiden arvo oli 29,3 miljoonaa euroa; panee merkille, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto allekirjoitti lokakuussa 2019 ensimmäisen osakemerkinnän EaSI-ohjelmasta rahoitettavasta välineestä, joka on 200 miljoonan euron lainarahasto, jolla tuetaan luotonantoa mikroyrityksille ja yhteiskunnallisille yrityksille;

299.  korostaa tarvetta lisätä edelleen Euroopan sosiaalirahasto Plus -välineen (ESR+) varoja, jotta se voi kattaa työmarkkinat ja mukautetun koulutuksen, sillä covid-19-kriisi on vaikuttanut suhteettomasti naisten ja erityisesti epävirallisessa taloudessa ja epävarmoissa työoloissa sekä joillakin kriisistä pahoin kärsivillä ja hyvin naisvaltaisilla aloilla työskentelevien naisten työllisyyteen;

300.  toteaa, että keskimäärin useampi kuin joka viides henkilö ja joka neljäs lapsi on edelleen köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa unionissa; muistuttaa, että unioni on sitoutunut tukemaan FEAD-rahaston kautta köyhyyden pahimpien muotojen, kuten ruoan puutteen, asunnottomuuden ja lasten köyhyyden, lieventämistä unionissa; panee merkille, että FEAD-rahastosta saa tukea vuosittain noin 13 miljoonaa ihmistä, joista noin neljä miljoonaa alle 15-vuotiasta lasta;

Suositukset

301.  kehottaa komissiota

Luonnonvarat

302.  panee merkille, että luonnonvarojen alan maksut olivat 59,5 miljardia euroa ja ne maksettiin seuraavien ohjelmien ja politiikanalojen kautta:

303.  ottaa huomion, että yhteisen maatalouspolitiikan tuloksellisuutta seurataan pääasiassa kahdella indikaattorisarjalla, jotka perustuvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimittamiin raportteihin ja Eurostatin keräämiin tietoihin:

304.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan maataloustukirahaston suorissa tuissa, joiden osuus luonnonvarojen alan menoista on 70 prosenttia, ei edelleenkään ole olennaisia virheitä ja koko luvun arvioitu virhetaso on olennaisuusrajan alapuolella, mikä osoittaa jäsenvaltioiden aiempina vuosina toteuttamien korjaavia toimia koskevien suunnitelmien tehokkuuden;

305.  toteaa, että YMP:n molempien rahastojen virhetasojen jatkuva lasku johtuu sovelletuista tehokkaista hallinto- ja valvontajärjestelmistä, erityisesti yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä;

306.  on tyytyväinen siihen, että suoriin tukiin liittyvien menojen taso on vuodesta 2017 noussut 99 prosenttiin verrattuna asetuksessa (EU) N:o 1307/2013 vahvistettuihin enimmäisnettomääriin; panee merkille, että maaseuturahaston osalta toteutus nousi vuoden 2019 loppuun mennessä tyydyttävälle tasolle eli keskimäärin 50 prosenttiin kokonaismäärärahoista; pyytää komissiota julkistamaan suoriin tukiin liittyvät menot ja maaseuturahastosta saatavien varojen määrän jäsenvaltioittain;

307.  painottaa, että YMP:n varojen ja erityisesti suorien tukien virheellinen kohdentaminen johtaa ei-toivottuihin tulonjakovaikutuksiin, kuten tukien keskittymiseen muutamille harvoille, viljelymaan hintaan kohdistuvaan pääomittamiseen ja eduntavoitteluun; toteaa, että tätä harjoittavat niin kutsutut vihreät sijoittajat, jotka pitävät suoria tukia maatalousmaasta saatavina houkuttelevina osinkoina, ja että tämä nostaa maan hintaa pienten ja keskisuurten aktiiviviljelijöiden haitaksi; pitää valitettavana, että YMP:n nykyiset säännöt mahdollistavat tällaisen laillisen mutta ei-toivotun tulonjaon, ja korostaa, että on kiireellisesti määriteltävä luonnollisille henkilöille vaikuttavat ja täytäntöönpanokelpoiset enimmäismäärät, millä rajoitettaisiin vuosien 2021–2017 YMP:n ei-toivottuja vaikutuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan parlamentin tätä koskevia ehdotuksia;

308.  korostaa tarvetta poistaa etenkin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä tarpeetonta hallinnollista rasitetta, joka haittaa investointien tekemistä YMP:n kautta, ja korostaa tarvetta yksinkertaistaa mahdollisimman pitkälti uudesta vihreästä arkkitehtuurista johtuvia velvoitteita;

309.  korostaa, että YMP:n nykyinen valvonta- ja tarkastusjärjestelmä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi varmistettaessa unionin taloudellisten etujen suojaaminen, sääntelyn vakaus ja viljelijöiden ja muiden edunsaajien yhdenvertainen kohtelu; korostaa, että YMP:n toimenpiteiden asianmukainen täytäntöönpano on tiukasti sidoksissa siihen, miten edunsaajat noudattavat unionin tasolla vahvistettuja sitoumuksia;

310.  on huolissaan siitä, että uudessa täytäntöönpanomallissa on ehdotettu, että jäsenvaltioille annetaan lisää joustonvaraa niiden omien kansallisten valvontajärjestelmien ja sääntöjen suunnittelussa, sillä se voisi johtaa kansallisten käytäntöjen eroihin ja pahentaa unionin varojen väärinkäyttöä, ja kehottaa siksi komissiota välttämään palauttamasta YMP:tä kansalliselle tasolle; on erittäin huolestunut myös siitä, että tällä uudella täytäntöönpanomallilla ei välttämättä kyetä yksinkertaistamaan YMP:tä eikä parantamaan sen tuloksellisuutta ja että se saattaa vaarantaa viljelijöiden ja jäsenvaltioiden yhtäläisen kohtelun; katsoo lisäksi, että se saattaa lisätä monimutkaisuutta ja aiheuttaa maksujen vähenemistä riittämättömän talousarviosuunnittelun vuoksi ja aiheuttaa lisää hallinnollista rasitetta ja siten vaarantaa YMP:n rahoituksellisen uskottavuuden; katsoo siksi, että olisi otettava käyttöön riittävät suojatoimet, joilla varmistetaan YMP:n täytäntöönpanomallin vakaus varainhoidon osalta;

311.  on samalla huolissaan siitä, että kestävää maataloutta koskevat uudet vaatimukset, erityisesti vuoden 2030 ilmasto- ja ympäristötavoitteiden osalta, sekä YMP:n vuosien 2021–2027 kokonaismäärärahojen vähentäminen voivat haitata maaseuturahaston talousarvion toteuttamista etenkin täytäntöönpanon alkuvaiheessa ja vaarantaa erityisesti pientilojen kannattavuuden; korostaa, että otettaessa käyttöön YMP:n uusia vaatimuksia on myönnettävä myös riittävästi rahoitusta unionin tasolla;

312.  huomauttaa, että viime vuonna covid-19-pandemia vaikutti erityisesti maatalousalaan, mikä lisäsi viljelijöiden perustulon epävakauden riskiä; katsoo siksi, että tulevina vuosina YMP:n uudessa täytäntöönpanomallissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että varmistetaan YMP:n lopullisille edunsaajille suoritettavien maksujen säännöllisyys;

313.  varoittaa, että vaarana on, että eurooppalaiset veronmaksajat saattavat saada YMP:hen liittyvistä julkisista menoista väärän käsityksen, jos kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin ei sovelleta samoja ympäristö- ja elintarviketurvallisuuslakeja, jotka ovat voimassa unionissa; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen kauppasopimuksiin sisältyvien suojalausekkeiden toimintaa, jotta niiden soveltamista voidaan helpottaa ja laajentaa koskemaan myös muita kuin tilapäisiä markkinatilanteita;

314.  kehottaa komissiota edelleen seuraamaan tarkasti kolmansien maiden kanssa tehtyjä voimassa olevia ja tulevia kauppasopimuksia elintarvikkeiden turvallisuuden ja ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevien normien osalta; pyytää komissiota varmistamaan, että kaikissa kauppasopimuksissa on painokas kestävää kehitystä koskeva luku ja että kauppakumppanit noudattavat siinä asetettuja vaatimuksia kokonaisuudessaan; panee merkille, että myös ympäristönormien ja eläinten hyvinvoinnin suhteen tarvitaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja kehottaa komissiota kehittämään toimitusketjua koskevaa due diligence -lainsäädäntöä edelleen, jotta varmistetaan, ettei unionin maatalouden normeja heikennetä tai vaaranneta;

315.  on yhä erittäin huolissaan siitä, että maineeseen ja oikeudellisiin, rahoituksellisiin ja institutionaalisiin syihin perustuva varauma, joka liittyy EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan unionin rekisterin ylläpidossa ja toiminnassa havaittuihin merkittäviin turvallisuusriskeihin, joista on raportoitu vuotuisissa toimintakertomuksissa vuodesta 2010 lähtien ja jotka vahvistettiin tuoreimmassa riskinarvioinnissa, toistuu ilmastotoimien pääosaston vuoden 2019 vuotuisessa toimintakertomuksessa; pitää valitettavana tämän varauman epätavallista kestoa; kehottaa komissiota korjaamaan tämän tilanteen pikaisesti;

316.  korostaa, että ilmastotoimien pääosasto ja budjettipääosasto seuraavat monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvää ilmastotoimien 20 prosentin valtavirtaistamistavoitetta ja että ilmastotoimien pääosasto tukee muita pääosastoja ilmastotoimien sisällyttämisessä niiden toimintaan; on tyytyväinen, että vuonna 2019 unionin talousarviosta käytettiin 20,9 prosenttia ilmastoon liittyviin toimiin, mutta pitää valitettavana, että arvioiden mukaan meneillään olevan monivuotisen rahoituskehyskauden keskiarvoksi tulee silti vain 19,7 prosenttia;

317.  panee merkille, että vuonna 2019 terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston talousarvio oli sen politiikanalojen osalta 502,85 miljoonaa euroa ja että pääosastossa työskenteli 772 toimihenkilöä; huomauttaa, että maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli 95,85 prosenttia ja maksumäärärahojen käyttöaste 94,63 prosenttia;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot

318.  muistuttaa, että YMP:n osuus luonnonvarojen alan menoista on 98 prosenttia; toteaa, että luonnonvarojen alan virhetaso oli olennaisuusrajan alapuolella, kun otetaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen virhetasoarvio (1,9 prosenttia); toteaa, että suorien tukien osuus on 70 prosenttia luonnonvarojen alan menoista ja että niiden virhetaso oli huomattavasti olennaisuusrajan alapuolella;

319.  ottaa huomioon myönteisen kehityksen luonnonvarojen alalla, johon liittyvä virhetason laskusuuntaus jatkuu: arvioiden mukaan tilintarkastustuomioistuimen vahvistama kokonaisvirhetaso on laskenut 1,9 prosentin virhetasolle olennaisuusrajan alapuolelle; panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vahvistama virhetaso on hyvin lähellä maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa 2019 esitettyä YMP:n kokonaisvirhetasoa;

320.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastamista 251 tapahtumasta 44 (18 prosenttia) sisälsi virheitä ja 207 tapahtumaa (82 prosenttia) oli virheettömiä; toteaa, että aiempien vuosien tapaan 70 prosenttia virheistä kuului virhetyyppiin ”tukeen oikeuttamaton edunsaaja/toiminta/hanke/meno”;

321.  panee merkille, että 136:sta maaseudun kehittämiseen liittyvästä tapahtumasta 114 tapahtumaan ei liittynyt virhettä, viidessä tapauksessa virheiden vaikutus oli yli 20 prosenttia, 15 tapahtumaa sisälsi virheitä, joiden vaikutus oli alle 20 prosenttia tarkastetusta määrästä, ja kahden tapahtuman yhteydessä havaittiin sääntöjenvastaisuuksia, joilla ei ollut taloudellista vaikutusta;

322.  panee merkille, että 68 maksusta, jotka koskivat investointihankkeita, kuten maatilojen nykyaikaistamista, peruspalvelujen ja kylien uudistamiseen liittyvää tukea maaseutualueilla, investointeja metsänhoitoon ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen tukemista, yhdeksään liittyi virheitä, mukaan lukien kaksi tapausta, joissa tuensaaja ja/tai hanke ei täyttänyt tukikelpoisuusehtoja;

323.  panee merkille, että 68:sta maaseudun kehittämiseen liittyvästä maksusta, jotka oli maksettu viljelijöiden ilmoittaman pinta-alan tai eläinten määrän perusteella sekä ympäristöön ja ilmastoon liittyvien kriteerien täyttämistä koskevien vaatimusten perusteella, kahdeksassa tapahtumassa oli pieniä virheitä, jotka olivat alle viisi prosenttia tarkastetusta määrästä, ja yhdessä tapahtumassa virheen osuus oli 5‑20 prosenttia, ja että kahdessa muussa tapauksessa tuensaajat olivat rikkoneet ympäristöön ja ilmastoon liittyviä tukikelpoisuusehtoja, mikä johti virheisiin, jotka ylittivät 20 prosenttia tarkastetusta määrästä molemmissa tapauksissa;

324.  panee merkille, että suuririskiset menot koskivat pääasiassa kulujen korvaamiseen perustuvia maksuja esimerkiksi koheesion ja maaseudun kehittämisen aloilla, joilla jäsenvaltiot hallinnoivat unionin menoja; ymmärtää, että suuririskisiin menoihin sovelletaan usein monimutkaisia sääntöjä ja tukikelpoisuusperusteita;

325.  panee erittäin huolestuneena merkille, että 14:stä markkinatoimenpiteitä koskevasta tapahtumasta viidessä tapauksessa (36 prosenttia) maksajavirastot olivat maksaneet korvauksia tukeen oikeuttamattomista kustannuksista, mukaan lukien kolme tapausta, joissa tukikelpoisuussääntöjä ei noudatettu, mikä johti virheisiin, jotka olivat yli 20 prosenttia tarkastetusta määrästä;

326.  panee erittäin huolestuneena merkille, että kuudesta kalastuksen, ympäristön ja ilmastotoimien alan tapahtumasta kahdelle hankkeelle (33 prosenttia) korvatuissa kuluissa oli tukeen oikeuttamattomia tekijöitä;

327.  katsoo, että avoimuus on olennainen tekijä, jotta säilytetään tai saavutetaan kansalaisten ja veronmaksajien luottamus ja YMP:n maine; ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen ja oikeusasiamiehen huolestuttavat päätelmät korruptiosta ja avoimuuden puutteesta sekä vastuuvapauden myöntävän viranomaisen esittämät lukuisat kehotukset parantaa tilannetta; panee merkille, että komissio on edistynyt asiassa vain vähäisessä määrin; painottaa, että Arachne-tiedonlouhintavälineen avulla voidaan ratkaista ongelmat tietylle tasolle asti mutta ei kaikilta osin ja että sitä olisi kehitettävä edelleen lisäämällä siihen muita digitaalisia välineitä, joilla autetaan komissiota toteuttamaan tehokkaita tarkastuksia; tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, joka koskee Arachnen käyttöön liittyvien parhaiden käytäntöjen jakamista, jotta kannustetaan maksajavirastoja käyttämään sitä vielä lisää; pitää hyvin valitettavana, että Arachne-järjestelmä ei ole käytössä kaikissa valtioissa, ja toivoo tätä koskevien aloitteiden käynnistämistä; kehottaa komissiota käyttämään Arachnea yhteisenä tietokantana ja edistämään voimakkaasti sen käyttöä kaikissa jäsenvaltioissa;

328.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 18/2019(85) esitetyn havainnon, että unionin kasvihuonekaasupäästötietojen raportointi on kansainvälisten vaatimusten mukaista ja että päästökartoitukset ovat parantuneet ajan myötä; korostaa, että tietyistä aloista, kuten maa- ja metsätaloudesta, on saatava parempi käsitys; kehottaa komissiota ottamaan huomioon ehdotukset, joilla pyritään parantamaan entisestään raportointia siitä, miten unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamilla hillitsemispolitiikoilla edistetään päästövähennystavoitteiden saavuttamista;

329.  panee merkille, että vuonna 2019 terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto esitti vuotuisessa toimintakertomuksessaan, että keskimääräinen jäännösvirhetaso oli 0,40 prosenttia eli huomattavasti 2 prosentin olennaisuusrajan alapuolella;

330.  panee merkille, että terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston ajallaan suorittamien, avustusten hallinnointiin liittyvien maksujen osuus kasvoi 92 prosenttiin vuonna 2019 (83 prosenttia vuonna 2018), mutta ei edelleenkään yltänyt 95 prosentin tavoitteeseen;

331.  panee merkille yhteisen rahoituskehyksen täytäntöönpanoon elintarvikeketjun alalla liittyvät haasteet, jotka terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto jälleen toi esille vuotuisessa toimintakertomuksessaan; toteaa, että kriisivarauksen puuttuminen johtaa siihen, että hätätilanteissa varoja on kohdennettava uudelleen muista tärkeistä toiminnoista, ja että ei ole olemassa vakiintunutta menetelmää sen arvioimiseksi, mitkä eläimet, kasvit ja tuotteet on teurastettava tai hävitettävä tautien hillitsemistoimenpiteiden yhteydessä;

YMP:n menojen sääntöjenmukaisuus

332.  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, että todentamisviranomaisten tehtävien laajentaminen vuonna 2015 siten, että ne antavat menojen sääntöjenmukaisuutta koskevan lausunnon, on myönteinen kehitysaskel, sekä tilintarkastustuomioistuimen maininnan siitä, että se havaitsi joitakin aloja, joilla on edelleen mahdollista tehdä komission määrittämien toimien kaltaisia parannuksia; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä todentamisviranomaisten työn tulosten luotettavuutta rajoittavien tekijöiden karsimiseksi, sillä komissio ja tilintarkastustuomioistuin havaitsivat puutteita joidenkin todentamisviranomaisten tarkastuksissa ja otantamenetelmissä;

333.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei voi sisällyttää työhönsä analyysia näiden jäsenvaltioissa havaitsemiensa jatkuvien heikkouksien syistä; panee tyytyväisenä merkille, että komissio vieraili kaikissa todentamisviranomaisissa tarkastellakseen niiden laillisuutta ja sääntöjenvastaisuutta koskevaa työtä ja auttaakseen niitä parantamaan työtään vuoden 2019 loppuun mennessä, mutta pitää valitettavana, ettei komissiokaan voinut antaa merkityksellisiä tietoja syistä eikä jäsenvaltioiden todentamisviranomaisten välisistä maakohtaisista eroista; pitää valitettavana, että tietojen puute näiden jatkuvien systeemisten puutteiden syistä tietyissä kansallisissa todentamisviranomaisissa estää näihin ongelmiin puuttumisen ja niiden ratkaisemisen tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla; kehottaa komissiota analysoimaan havaitsematta jääneiden virheiden pääasialliset lähteet ja kehittämään yhdessä tarkastusviranomaisten kanssa tarvittavat toimenpiteet ilmoitettavien jäännösvirhetasojen luotettavuuden parantamiseksi, erityisesti kun otetaan huomioon YMP:n uusi täytäntöönpanomalli, jossa todentamisviranomaisilla on näkyvämpi rooli, ja kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota niiden toimittamien tulosten luotettavuuteen;

334.  huomauttaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston arvion mukaan vuonna 2019 riski maksamishetkellä oli noin 1,9 prosenttia YMP:n kokonaismenoista ja riski maksamishetkellä suorien tukien osalta oli noin 1,6 prosenttia, maaseudun kehittämisen osalta 2,7 prosenttia ja markkinatoimenpiteiden osalta 2,8 prosenttia;

335.  panee merkille, että vuonna 2019 ympäristöasioiden pääosaston talousarvio oli 505,58 miljoonaa euroa ja että pääosastossa työskenteli 476 toimihenkilöä; huomauttaa, että sekä maksusitoumusmäärärahojen että maksumäärärahojen käyttöaste oli vuoden lopussa yli 99 prosenttia;

336.  on tyytyväinen ympäristöasioiden pääosaston sääntömääräisten määräaikojen jälkeen suorittamien maksujen osuuden pienenemiseen vuonna 2019 (3,23 prosenttia verrattuna 8,20 prosenttiin vuonna 2018);

337.  panee merkille, että vuonna 2019 ympäristöasioiden pääosasto esitti vuotuisessa toimintakertomuksessaan, että keskimääräinen jäännösvirhetaso oli 0,80 prosenttia eli 2 prosentin olennaisuusrajan alapuolella;

338.  panee merkille, että vuonna 2019 ilmastotoimien pääosasto hallinnoi 140,3:a miljoonaa euroa unionin talousarvion osastossa ”Ilmastotoimet” ja että pääosastossa työskenteli noin 225 toimihenkilöä; huomauttaa, että maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli 99,98 prosenttia ja maksumäärärahojen käyttöaste 96,41 prosenttia;

339.  panee merkille, että 1,59 prosenttia kaikista ilmastotoimien pääosaston maksuista vuonna 2019 suoritettiin sääntömääräisten määräaikojen jälkeen;

YMP:n petostentorjuntapolitiikat ja -menettelyt

340.  korostaa, että petos on teko tai laiminlyönti, jonka tarkoituksena on johtaa harhaan ja siten johtaa perusteettomiin maksuihin;

341.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen menetelmän, jolla varmistetaan, että tarkastettuihin tapahtumiin ei liity petoksesta eikä tahattomasta virheestä johtuvaa olennaista sääntöjenvastaisuutta, ja palauttaa mieliin, että se havaitsee vuosittain YMP:n menoihin liittyviä epäiltyjä petostapauksia ja että riski, että petoksella on olennainen vaikutus on suurempi markkinatukimaksuissa, maaseudun kehittämisen investoinneissa ja muissa maksuissa, joihin yleensä sovelletaan korvausperusteista yhteisrahoitusta;

342.  palauttaa mieliin, että koska YMP:tä hallinnoidaan yhteistyössä, sekä komissio että jäsenvaltiot ovat vastuussa petostapauksiin puuttumisesta; panee merkille komission puolelta, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto antaa jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontaelimille koulutusta ja ohjeita petosriskeistä ja OLAF tutkii epäiltyjä petostapauksia yhteistyössä kansallisten tutkintaelinten kanssa;

343.  panee merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto hyväksyi päivitetyn petostentorjuntastrategiansa 20. lokakuuta 2020;

YMP:n oikeudenmukainen kohdentaminen

344.  painottaa, että suurempituloiset tilat eivät hintavaihteluista aiheutuvassa kriisissä välttämättä tarvitse samaa tukitasoa vakauttamaan maataloudesta saatavia tuloja kuin pienemmät tilat, koska ne voivat hyötyä mahdollisista suurtuotannon eduista, joiden ansiosta ne todennäköisesti sietävät häiriöitä; katsoo, että komission olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että YMP:n varat jaetaan painotetusti siten, että hehtaarikohtaisia tukia myönnetään alenevalla asteikolla suhteessa maatilan kokoon(86);

345.  kehottaa komissiota varmistamaan, että YMP kohdennetaan oikeudenmukaisesti aktiiviviljelijöille eikä se johda maakauppoihin, jotka hyödyttävät valikoituja poliittisia sisäpiiriläisiä, joita kutsutaan usein oligarkeiksi; kehottaa komissiota tarkastelemaan varojen kohdentamista koskevien YMP:n nykyisten sääntöjen rikkomista ja kiertämistä sekä näiden sääntöjen tahattomia seurauksia; panee merkille avoimen ja vakaan hallintojärjestelmän merkityksen ja lisäksi kehottaa komissiota lisäämään toimia petosten ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi(87);

Eturistiriidat, maananastus ja maanomistuksen keskittyminen

346.  panee huolestuneena merkille suorien tukien jakautumista tukiluokan mukaan vuonna 2019 koskevat komission tiedot, jotka osoittavat, että suurin osuus (58 prosenttia) suorien tukien kokonaismäärästä menee 15 prosentille kaikista edunsaajista, kun taas suurin osa edunsaajista (75 prosenttia) saa vielä pienemmän osuuden (15 prosenttia) suorista tuista kuin ne 0,5 prosenttia kaikista edunsaajista, jotka saavat yli 100 000 euroa, mikä vastaa 16,3 prosentin osuutta suorien tukien kokonaismäärästä;

347.  on syvästi huolestunut siitä, että YMP-tuet kannustavat maatiloja, sijoittajia, hedge-rahastoja, säätiöitä ja hyvin rikkaita henkilöitä kahmimaan maata, mikä johtaa maanomistuksen yhä suurempaan keskittymiseen; panee hyvin huolestuneena merkille, että tämä nostaa viljelymaan hintaa, jolloin pienten ja keskisuurten tilojen viljelijöiden on yhä vaikeampaa hankkia maata; palauttaa mieliin painokkaasti, että maataloustukien ei ole tarkoitus toimia varmoina tuottoina vihreitä investointeja varten;

348.  palauttaa mieliin kehotuksensa ottaa käyttöön tukien enimmäismäärä, jonka yksi luonnollinen henkilö voi saada YMP:n ensimmäisestä ja toisesta pilarista; katsoo, että luonnollisille henkilöille vahvistetut enimmäismäärät on paljon vaikeampia kiertää kuin oikeushenkilöitä koskevat enimmäismäärät; muistuttaa, että edunsaajat voivat jakaa keinotekoisesti yrityksensä tai perustaa lisää yrityksiä, jotka kaikki voivat saada enimmäismäärän rahoitusta, ja kiertää näin oikeushenkilölle määritetyn enimmäismäärän; on tyytyväinen ehdotuksessa esitettyihin aikomuksiin laskea kaikki samaan konserniin kuuluvat yritykset yhdeksi edunsaajaksi, mutta katsoo, ettei tämä riitä; katsoo, että läpinäkymättömien ja erittäin monimutkaisten yritysrakenteiden, joihin usein kuuluu yhteisöjä useista jäsenvaltioista ja/tai kolmansista maista, vuoksi on hyvin vaikeaa varmistaa, että kaikki samaan yritysryhmään kuuluvat yritykset määritetään sellaisiksi ja että niitä todella kohdellaan yhtenä edunsaajana;

349.  palauttaa mieliin huolensa, että YMP-tuet edelleen kannustavat rikollisia ja oligarkkisia rakenteita harjoittamaan maananastusta; palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä kiireellisen kehotuksen perustaa valitusmekanismi sellaisia viljelijöitä ja pk-yrityksiä varten, jotka joutuvat kohtaamaan maananastusta, kansallisten viranomaisten vakavaa epäasianmukaista toimintaa, laitonta tai puolueellista tarjousten kohtelua tai tukien jakautumista tai rikollisjärjestöjen, järjestäytyneen rikollisuuden tai oligarkkisten järjestelmien harjoittamaa painostusta tai pelottelua, ja sellaisia henkilöitä varten, jotka joutuvat pakkotyön tai orjatyön tai muun perusoikeuksiinsa kohdistuvan vakavan loukkauksen kohteeksi, jotta nämä voivat esittää valituksen suoraan komissiolle; on tyytyväinen siihen, että uuteen YMP-asetukseen on ehdotettu tällaista valitusmekanismia;

350.  panee merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tarkastuksissa havaittiin vuosina 2017 ja 2019 heikkouksia viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmässä, paikkatietoanalyysiin perustuvissa tukihakemuksissa ja paikan päällä tehtävien tarkastusten laadussa sekä liiallisia viivästyksiä maksujen käsittelyssä, erityisesti päällekkäisten hakemusten osalta; on tyytyväinen siihen, että komissio on keskeyttänyt maksut ja että maksajavirasto on asetettu koeajalle; panee merkille, että puutteita maksajaviraston hallinto- ja valvontajärjestelmissä tarkastellaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pyytämässä toimintasuunnitelmassa, jota vahvistettiin vuonna 2019; toteaa, että riskinalainen määrä on 3,271 miljoonaa euroa suorien tukien osalta ja 21,596 miljoonaa euroa maaseudun kehittämisvarojen osalta ja että sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettely on käynnissä;

351.  on erittäin huolestunut Slovakian ylimmän tarkastusviranomaisen hiljattain julkaisemasta raportista, joka koskee Slovakian maatalousalan maksajaviraston työtä ja jossa todettiin suorien tukien hallinnoinnin avoimuuden puute sekä hakijoiden ja tuensaajien järjestelmällisen valvonnan puute(88); on huolestunut todentamisviranomaisten työn tulosten luotettavuutta rajoittavista tekijöistä, sillä tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita joidenkin todentamisviranomaisten tarkastuksissa ja otantamenetelmissä;

352.  toteaa, että OLAF saattoi vuonna 2020 päätökseen kolme hallinnollista tutkimusta unionin varojen mahdollisesta väärinkäytöstä maataloudessa Slovakiassa vuosina 2013–2019 tehtyjen suoria tukia koskevien hakemusten osalta; pitää valitettavana, että yhden yrityksen todettiin tarkoituksellisesti hakeneen unionin tukea tukeen oikeuttamattomalle maa-alalle, jota käytettiin pääasiassa muuhun kuin maataloustoimintaan; pitää hälyttävänä myös OLAFin havaintoa, että tietyillä maa-aloilla, joiden osalta eräät yritykset olivat vuosia hakeneet tukea, ei itse asiassa ollut oikeudellisesti pätevää vuokrasopimusta;

353.  toteaa lisäksi, että OLAFin tutkimuksissa paljastui useita heikkouksia Slovakian suorien tukien hallinto- ja valvontajärjestelmässä; pitää valitettavana, että hakijoiden maanhallinnan laillisuuteen kohdistuu vain hyvin rajallisia tarkastuksia ja että todentamistarkastukset koskevat vain päällekkäisiä hakemuksia; panee merkille OLAFin havainnon, jonka mukaan valtion omistuksessa olevan maan tai maan, jolla ei ole tunnettua yksityistä omistajaa, hallinnasta vastaavan Slovakian kansallisen viranomaisen sisäisiä tarkastusmenettelyjä olisi parannettava niiden avoimuuden sekä oikeusvarmuuden kannalta; toteaa, että varmennusprosesseissa havaittujen puutteiden vuoksi OLAF katsoo, että tukia on voitu maksaa yli miljoona euroa liikaa;

354.  on edelleen erittäin huolestunut tiedoista, joiden mukaan maatalousvaroja päätyy itsevaltaisten johtajien ja heidän hännystelijöidensä taskuihin; palauttaa mieliin, että tämä on suuri vääryys unionin veronmaksajia ja erityisesti pienviljelijöitä ja maaseutuyhteisöjä kohtaan; painottaa, että korruption ja petosten kitkemisen olisi oltava olennainen osa YMP:tä;

355.  ottaa huomioon unionin maatalousvarojen jakautumiseen liittyvät yleisesti esiintyvät eturistiriitaongelmat ja painottaa, ettei siksi pidä toivottavana, että Eurooppa-neuvoston jäsenet, maatalousministerit, maatalousalan virkamiehet tai heidän perheenjäsenensä tekevät tulotukea koskevia päätöksiä;

356.  on ällistynyt komission arviosta, että Tšekin maatalousministeri ei ole eturistiriitatilanteessa, vaikka hän on saanut huomattavia määriä YMP:n tukia ollessaan vastuussa YMP:n mukaisten maatalousohjelmien ohjelmasuunnittelusta; arvostelee varainhoitoasetuksen 61 artiklan ilmeisen poikkeavaa tulkintaa ja soveltamista; kehottaa komissiota antamaan kattavan selvityksen, jossa esitetään, onko meneillään jonkin jäsenvaltion hallituksen jäseniä koskevia tarkastuksia, ja antamaan yleiskatsauksen kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten jäsenistä, jotka saavat tukia YMP:stä ja/tai koheesiorahastosta;

357.  viittaa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle hiljattain toimitettuun tutkimukseen YMP:n varojen suorien ja lopullisten edunsaajien määrittämisestä(89); palauttaa mieliin tutkimuksessa esitetyn havainnon, jonka mukaan näistä edunsaajista on edelleen mahdotonta esittää kattavaa ja helposti saatavilla olevaa yleiskatsausta; pyytää siksi komissiota yhdessä kansallisten virastojen kanssa kehittämään menettelyn YMP:n lopullisten edunsaajien julkistamiseen standardoidussa ja julkisesti saatavilla olevassa muodossa;

358.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan mukauttaa ehtoja, joita kansalliset viranomaiset ovat asettaneet suurempiin hankkeisiin myönnettävien tukien saamiselle, sillä nykyään suurin osa YMP:n rahoituksesta koituu suurten yritysten hyödyksi; kehottaa komissiota antamaan suosituksia ja mukauttamaan näitä ehtoja siten, että ne ovat yhteneväisempiä kaikkialla unionissa, ottaen samalla huomioon kansalliset ominaispiirteet;

359.  kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tarkastusmenettelyn tuloksista Tšekin tasavallassa ilmenneessä eturistiriitatapauksessa; pyytää kiinnittämään erityistä huomiota maksuihin, jotka on suoritettu Tšekin pääministerin tai muiden Tšekin hallituksen jäsenten suoraan ja välillisesti omistamille yrityksille;

360.  toteaa, että markkinatoimenpiteiden osalta kuusi maksajavirastoa on luokiteltu sellaisiksi, että niiden osalta on saatu ”rajallinen varmuus, johon liittyy suuri riski”: Bulgaria, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Kreikka, Italia (kahden tukijärjestelmän osalta) ja Portugali; toteaa, että korkein mukautettu virhetaso havaittiin Bulgariassa (11,52 prosenttia) ja seuraavaksi korkeimmat Puolassa (7,15 prosenttia) ja Italiassa (6,12 prosenttia); panee merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto on esittänyt 7 varaumaa toimenpidetasolla: Hedelmät ja vihannekset: tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmat (Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Portugali), oliiviöljy (Kreikka), viiniala (Bulgaria ja Italia), EU:n koulujakeluohjelma (Espanja); on erityisen huolestunut viinialasta, jossa mukautetut virhetasot Bulgariassa (15,7 prosenttia) ja Italiassa (9,6 prosenttia) ovat erittäin korkeat, ja niihin liittyy yli 30 miljoonan euron riski Italian osalta ja 2,3 miljoonan euron riski Bulgarian osalta;

361.  panee merkille, että suorien tukien osalta 18 maksajaviraston virhetaso oli 2‑5 prosenttia ja yksi yli 5 prosenttia (Itävallassa 5,2 prosenttia); panee merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto on esittänyt 17 varaumaa maksajavirastojen tasolla Itävallan, Kyproksen, Tanskan, Espanjan (3 maksajavirastoa), Kreikan, Italian (7 maksajavirastoa), Portugalin, Romanian ja Ruotsin osalta;

362.  toteaa, että varaumat voidaan ryhmitellä seuraaviin luokkiin niiden syyn mukaan: tukioikeuksiin liittyvät puutteet (AT, DK, IT, PT, SE), eläinperusteisten vapaaehtoisten tukitoimien puutteet (AT, GR, RO), korkea ilmoitettu virhetaso (CY), todentamisviranomaisen arviointi (ES06), paikalla tehtävien tarkastusten laadun puutteet (ES09, ESI5, GR, PT, SE), viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän puutteet (IT) ja maatyypin määrittelyn puutteet (RO, SE);

363.  toteaa, että vuonna 2019 tehdyt vähennykset koskivat 17:ää jäsenvaltiota ja yhteensä 67 764 269,48 euron määrää, josta 36 miljoonaa koski Italiaa, 15 miljoonaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja 8 miljoonaa Espanjaa;

364.  panee merkille maaseudun kehittämisvarojen osalta, että 30 maksajavirastossa 71:stä mukautettu virhetaso oli yli 2 prosenttia (8 maksajavirastossa yli 5 prosenttia: Kypros, Saksa (yksi maksajavirasto), Viro, Espanja (yksi maksajavirasto), Ranska (yksi maksajavirasto), Yhdistynyt kuningaskunta (yksi maksajavirasto), Portugali ja Slovakia); panee merkille, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto on esittänyt 21 varaumaa maksajavirastojen tasolla seuraavien maiden osalta: Itävalta, Kypros, Saksa (yksi maksajavirasto), Tanska, Viro, Espanja (kaksi maksajavirastoa), Suomi, Ranska (kaksi maksajavirastoa), Yhdistynyt kuningaskunta (yksi maksajavirasto), Kroatia, Unkari, Irlanti, Italia (kaksi maksajavirastoa), Liettua, Portugali, Romania, Ruotsi ja Slovakia; toteaa, että korkein mukautettu virhetaso havaittiin Slovakiassa (10,31 prosenttia) ja seuraavaksi korkeimmat Kyproksessa (7,63 prosenttia) ja Puolassa (5,94 prosenttia);

365.  toteaa, että varaumat voidaan ryhmitellä seuraaviin luokkiin niiden syyn mukaan: puutteet luonnonmukaisen maatalouden toimenpiteissä (AT, HU); metsitettävänä oleva alue (ES02, PT); Leader-ohjelman ja yksityisten investointien yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän ulkopuolinen toimenpide (DE19); puutteet paikalla tehtävissä tarkastuksissa (CY, DK, FR18, FR19, IT10, SK); puutteet kustannusten kohtuullisuudessa (ES09, FR19); puutteet ristiintarkastuksissa (ES09, SK); tukikelvottomuus (ES09, CY, RO, SK) ja aktiiviviljelijän asema (GB07); puutteet joidenkin toimenpiteiden valvontamenettelyissä (IT10); puutteet tukikelpoisen enimmäispinta-alan rekisteröinnissä viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään (LPIS) yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimenpiteiden osalta (IT10, IT26); puutteet investointitoimenpiteissä (HR); puutteet yksityisten investointien osalta (LT); puutteet metsätalouden, maatalouden ympäristösitoumuksien, tuottajaryhmien perustamisen ja riskinhallintatoimenpiteiden osalta (HU); puutteet julkisissa hankintamenettelyissä (HU, RO, SK); korkeat raportoidut virhetasot (CY, DK, EE, ES02, ES09, FR18, FR19 HR, IE, LT, PT); todentamisviranomaisen suorittama arviointi (FI, GB07, HR, IT26, SE);

Suositukset

366.  kehottaa komissiota

YMP:n tuloksellisuus

367.  katsoo, että koska elintarvikeketjun toiminnan tasapainottamiseen ei ole olemassa erityisiä YMP:n välineitä, ensisijaisena tavoitteena on jatkaa lainsäädännön antamista, jotta viljelijät eivät enää ole ketjun heikoin lenkki;

368.  korostaa, että investoinnit, joilla edistetään talouden sopeutumiskykyistä, kestävää ja digitaalista elpymistä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettujen maatalouden ympäristö- ja ilmastotavoitteiden mukaisesti, ovat olennaisen tärkeitä maaseutualueiden sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle;

369.  korostaa perustulotuen merkitystä YMP:ssä ja sen osuutta maatalous- ja karjanhoitotoiminnan ylläpitämisessä, maaltapaon hillitsemisessä ja elinvoimaisen ja dynaamisen maaseutuympäristön edistämisessä;

370.  korostaa, että YMP:n tuki nuorille viljelijöille on osoittautunut keskeiseksi välineeksi ja sitä olisi edelleen vahvistettava; katsoo, että digitalisaatio ja innovointi sekä investoinnit lyhyiden toimitusketjujen ja kuluttajille suunnatun suoramyynnin kehittämiseksi voisivat olla ratkaisevia välineitä maaseutualueiden elvyttämiseksi niin, että ne olisivat houkuttelevampia nuorille viljelijöille; katsoo, että toteuttaessaan strategista suunnitteluaan jäsenvaltioiden olisi otettava painopisteeksi riittävä ja helposti saatavilla oleva tuki lopullisille tuensaajille, etenkin nuorille ja uusille viljelijöille ja pienviljelijöille, sekä yksinkertaistettava järjestelmää heidän kannaltaan; korostaa, että kansallisten strategiasuunnitelmien täytäntöönpanovaiheessa on otettava käyttöön erityistarpeisiin räätälöityjä menettelyjä;

371.  korostaa, että vapaaehtoiset tuotantosidonnaiset tuet toimivat yleensä hyvin pyrittäessä tukemaan aloja, joilla lopettamisriski on suuri;

372.  huomauttaa, että menekinedistämisvarat ovat olennaisen tärkeitä uusien markkinoiden avaamiseksi ja vakiinnuttamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että ekologista mallia edistetään samalla tavalla kuin muita yhtä kestäviä malleja, kuten integroitua tuotantoa tai täsmäviljelyä;

373.  toteaa, että Pariisin sopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukainen vihreämpi YMP ei ainoastaan tukisi unionia sen tavoitteiden saavuttamisessa vaan myös tehostaisi julkisten varojen käyttöä rajoittamalla maatalouskäytäntöihin liittyviä kielteisiä ulkoisvaikutuksia ja siirtämällä painopistettä pikemminkin ongelmien ennaltaehkäisyyn kuin niiden korjaamiseen;

374.  palauttaa mieliin, että luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen ja tämän suuntauksen kääntämiseen vaikuttavat menot olisi laskettava komission yhteistyössä parlamentin ja neuvoston kanssa vahvistaman vaikuttavan, avoimen ja kattavan menetelmän perusteella; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille vuosikertomuksen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kunkin budjettikohdan vaikutus luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamista koskevaan tavoitteeseen, jonka mukaan vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen vuotuisista menoista osoitetaan luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin vuodesta 2024 alkaen 7,5 prosenttia ja vuodesta 2026 alkaen 10 prosenttia, jotta seurantaa voidaan helpottaa;

375.  pitää huolestuttavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi YMP:n tulosindikaattoreiden sarjassa seuraavia puutteita:

376.  pitää valitettavana luonnonmukaisen maatalouden vähäistä, ainoastaan 7,5 prosentin osuutta, kun otetaan huomioon investoidut varat; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön YMP:ssä tuloksellisuuteen perustuvan mallin, joka toimisi samojen indikaattoreiden pohjalta ja josta saataisiin määrällisiä arvoja, joiden avulla voidaan asettaa välitavoitteita; painottaa tarvetta tarjota merkittävästi lisätietoja tuloksellisuudesta luonnon monimuotoisuutta ja ilmastotoimia koskevien toimintapoliittisten tavoitteiden etenemisen kannalta; korostaa, että tietyistä aloista, kuten maa- ja metsätaloudesta, on saatava parempi käsitys; kehottaa komissiota ottamaan huomioon ehdotukset, joilla pyritään parantamaan entisestään raportointia siitä, miten unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamilla hillitsemispolitiikoilla edistetään päästövähennystavoitteiden saavuttamista; ehdottaa, että pinta-alamonitorointijärjestelmän käyttö olisi pakollista yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän puitteissa jäsenvaltioissa;

377.  on huolestunut maataloustukia ja niiden lopullisia edunsaajia koskevan tiedon rajallisesta saatavuudesta ja julkisuudesta; katsoo, että nämä tiedot olisi julkistettava mutta täysin tietosuojalainsäädännön ja Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään nämä tiedot ja asettamaan ne saataville edellä mainituin ehdoin läpinäkyvällä ja käyttäjäystävällisellä tavalla (myös koneellisesti luettavassa muodossa) avoimuuden takaamiseksi unionin varojen lopullisista edunsaajista ja varojen käytön julkisen valvonnan mahdollistamiseksi yleisesti mutta etenkin asianomaisille elimille ja viranomaisille;

378.  panee huolestuneena merkille, että nykyisten avoimuussääntöjen mukaan tiedot ovat YMP-rahoituksen osalta saatavilla vain kahden vuoden ajanjakson ajan; kehottaa soveltamaan YMP-rahoituksen tapauksessa pidempää ajanjaksoa, kuten rakennerahastojen tapauksessa tehdään;

379.  panee merkille, että komissio selvensi vuonna 2019 kuvantamistekniikoiden avulla toteutettavaan suoraan monitorointiin sovellettavaa oikeuskehystä(90); panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnot(91), joiden mukaan kuvantamistekniikoihin liittyy poikkeuksellisia etuja, kuten paikalla tehtävien tarkastusten ja niihin liittyvien hallinnollisten kustannusten väheneminen, säännösten noudattamatta jättämistä ehkäisevä interaktiivinen monitorointimalli sekä älykkään maatalouden kannalta hyödyllisten tietojen tuottaminen; painottaa erityisesti, että kuvantamistekniikat mahdollistaisivat tuensaajien koko joukon valvonnan, mikä voisi olla merkittävä suunnanmuuttaja talousarvion valvonnan kannalta; kehottaa komissiota tarkistamaan ympäristöä ja ilmastoa koskevia tulosindikaattoreita, jotta ne ovat yhteensopivia monitorointitarkastusten kanssa; kehottaa komissiota poistamaan esteet kuvantamistekniikoiden laajemmalta käytöltä sekä tarjoamaan kannustimia ja tukea kansallisille maksajavirastoille monitorointitarkastusten käytössä;

380.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa olevat tiedot ovat yhdenmukaisia ohjelmaselvityksiin sisältyvien tietojen kanssa, mutta kertomuksessa annetaan saavutuksista ylioptimistinen kuva eikä siinä käsitellä varainkäytön tehokkuutta; kehottaa komissiota raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle toimenpiteistä, joita on toteutettu sen havaitsemista ajanjaksoa 2014–2020 koskevien poliittisten tavoitteiden saavuttamista koskevista merkittävistä haasteista selviytymiseksi;

381.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan suorat tuet vähensivät tulojen heilahtelua (erään arviointia tukevan tutkimuksen mukaan vuosien 2010–2015 tietojen perusteella noin 30 prosentilla), mutta ne ovat paljolti kohdentamattomia; kehottaa komissiota varmistamaan indikaattoreiden avulla tarkasteltujen tavoitteiden yhdenmukaisuuden niiden toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa, joiden mukaan maatalousalalla toimivien henkilöiden tulotasoa pyritään nostamaan ja samalla suoran tuen tarvetta vähentämään;

382.  on tyytyväinen siihen, että komissio on vuoden 2020 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikka koskevissa ehdotuksissaan tarkistanut indikaattoreita ja tavoitteita sisäisen tarkastuksensa ja tilintarkastustuomioistuimen havaitsemien seuranta- ja arviointikehyksen indikaattoreita koskevien heikkouksien pohjalta ja koska on tunnustettu tarve kehittää indikaattoreita edelleen;

383.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan YMP voisi edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä mutta vaikuttavuuden arvioimiseen ei ole riittävästi tietoa; panee merkille myös sen havainnot, joiden mukaan viherryttämisellä oli vain vähäinen mitattavissa oleva vaikutus viljelykäytäntöihin ja ympäristöön ja että viherryttämistuki pysyi pohjimmiltaan tulotukitoimenpiteenä;

384.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havaitseman rajoitteen, joka liittyy siihen, miten maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteillä edistetään onnistuneesti luonnon monimuotoisuutta, ja kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että toimet kattavat entistä huomattavamman osan viljelymaisemasta tai keskittyvät erityisiin riskeihin;

385.  panee merkille maaseuturahaston alaisten metsänhoitotoimenpiteiden vaatimattoman tuloksen, sen, että aiempaa tehokkaampiin keinokastelujärjestelmiin siirtymistä koskevasta vuoden 2023 tavoitteesta oli vuonna 2018 saavutettu 60 prosenttia, sekä tarpeen vähentää edelleen maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä, ja kehottaa komissiota raportoimaan toimenpiteistä, joita on toteutettu YMP:n täytäntöönpanon tulosten parantamiseksi näillä aloilla;

386.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa kerrotaan työpaikoista ja laajakaistan käytettävyydestä mutta se ei sisällä olennaisia tuloksellisuustietoja tasapainoisen aluekehityksen tavoitteen toteutumisesta; pitää hyvin valitettavana sitä, että 40 prosentilla kotitalouksista ei vieläkään ole saatavilla nopeaa internetyhteyttä; panee merkille, että digitalisointia ei vauhditeta maaseutualueilla niiden työllisyyden kehittämiseksi ja maatilojen tukemiseksi niiden jokapäiväisessä toiminnassa;

387.  on tyytyväinen maaseudun työllisyysasteen nousuun vuosien 2012 ja 2018 välillä 63,4 prosentista 68,1 prosenttiin;

388.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen Leader-ohjelman osalta kommentoimat luvut vuoden 2018 lopussa (13 337 työpaikkaa eli 30 prosenttia vuoden 2023 tavoitearvosta) sekä sen, ettei komissiolla ole luotettavia tietoja Leader-ohjelman avulla luoduista työpaikoista; pyytää komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa Leader-ohjelman täytäntöönpanoa koskevien luotettavien tietojen saatavuuden parantamiseksi;

389.  on huolestunut tiedotusvälineissä esitetyistä lukuisista tiedoista maatalouden raja- ja kausityöntekijöiden oikeuksien rikkomisista monissa jäsenvaltioissa kaikkialla unionissa; tukee komissiota sen pyrkiessä epäämään tuen tiloilta, jotka eivät kunnioita kausityöntekijöiden oikeuksia;

Suositukset

390.  kehottaa komissiota

Turvallisuus ja kansalaisuus

391.  panee merkille, että turvallisuuden ja kansalaisuuden alan maksut olivat 3,3 miljardia euroa ja ne maksettiin seuraavien ohjelmien, politiikanalojen ja virastojen kautta:

392.  panee tyytyväisenä merkille, että vuonna 2019 Luova Eurooppa -ohjelman puitteissa allekirjoitettiin 1 370 avustussopimusta, mikä ylittää komission tavoitteen ja tarkoittaa, että käytettävissä olevat talousarviomäärärahat on käytetty täysimääräisesti; muistuttaa tässä yhteydessä, että avustusten oikeudenmukainen maantieteellinen jakautuminen on ratkaisevan tärkeää eurooppalaisen kulttuurin täyden rikkauden vapauttamiseksi; panee tyytyväisenä merkille taiteilijoiden, kulttuurialan ja luovien alojen liikkuvuutta koskevan pilottihankkeen sekä valmistelutoimien ”Europe for Festivals, Festivals for Europe” ja ”Music Moves Europe” täytäntöönpanon edistymisen; muistuttaa, että on tärkeää lisätä tämän ohjelman määrärahoja, jotta sen onnistumisastetta voidaan edelleen parantaa;

393.  on edelleen huolissaan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden ilmeisestä puutteesta järjestelyissä, jotka koskevat komission taloudellista tukea Euronewsille; korostaa, että tilintarkastustuomioistuin ei kiinnitä huomiota Euronewsiin liittyviin puutteisiin vaan keskittyy paljon enemmän komission seuranta- ja arviointimekanismeihin; kehottaa komissiota lisäämään multimediatoiminnan talousarvion avoimuutta ja parantamaan vastuuvelvollisuutta menoista; panee merkille, että Euronewsille on tehty neljän viime vuoden aikana kaksi tuloksellisuuden tarkastusta; toteaa, että 23. kesäkuuta 2020 julkaistussa multimediatoimien budjettikohdasta rahoitettuja toimia koskevassa riippumattomassa tuloksellisuuden tarkastuksessa todetaan, että Euronewsilla on vakiintuneet menettelyt toimituksellisen laadun, tasapainon, riippumattomuuden ja puolueettomuuden tukemiseksi ja että ne vaikuttavat toimivan tehokkaasti; muistuttaa, että puolueetonta arviointia on jatkettava, jotta voidaan taata mahdollisimman korkeat avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevat normit; pyytää komissiota ottamaan huomioon Euroopan parlamentin huolenaiheet suunnitellessaan seuraavaa kumppanuutta koskevaa puitesopimusta vuonna 2021; pyytää komissiota monipuolistamaan multimediatoimien budjettikohdasta rahoitettavia viestintäkanavia;

394.  korostaa, että unionin talousarvion piiriin kuuluvien perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmien mukaisten avustusten saajien on noudatettava tiukimpia oikeusvaltioperiaatteen, tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja sananvapauden normeja; pitää valitettavana, että itävaltalainen valtiotieteilijä Farid Hafez on saanut toistuvasti rahoitusta unionin talousarviosta huolimatta hänen tiiviistä yhteyksistään Muslimiveljeskuntaan ja Turkin hallitukseen, jotka pyrkivät vaientamaan riippumattomat toimittajat ja tukahduttamaan tiedotusvälineiden vapauden islaminvastaisuuden varjolla; kehottaa komissiota muuttamaan unionin talousarvion piiriin kuuluvien perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmien tukikelpoisuusehtoja, jotta estetään sellaisia henkilöitä ja järjestöjä saamasta unionin rahoitusta, joilla on näin häiritseviä näkemyksiä;

395.  pitää myönteisenä tuloksia, joita on saavutettu sukupuolten tasa-arvon keskeisillä toiminta-aloilla, kuten sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisessa erityisohjelmien avulla, sekä kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaa koskevien monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelujen tuloksia ja loppuunsaattamista;

396.  kehottaa tarkastelemaan unionin sisäisten ja ulkoisten ohjelmien synergioita, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja jatkuva lähestymistapa toimintapolitiikkoihin sekä unionissa että sen ulkopuolella erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tai ihmiskaupan torjuntaan liittyvissä kysymyksissä;

397.  pyytää jälleen painokkaasti lisäämään kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaan sisältyviä resursseja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa varten erityisesti, kun otetaan huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt jyrkästi covid-19-kriisin aikana; pyytää jälleen ottamaan käyttöön erillisen budjettikohdan kaikille toimenpiteille, joilla pyritään edistämään nimenomaan sukupuolten tasa-arvoa, mukaan lukien sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi toteutettavat toimenpiteet, ja katsoo, että tämä on ensimmäinen askel, jolla lisätään avoimuutta, helpotetaan tasa-arvomenojen seuraamista ja mahdollistetaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen osoitettuja varoja koskeva avoin päätöksentekomenettely, jossa parlamentilla olisi oltava merkittävä rooli budjettivallan käyttäjänä;

398.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi unionin nykyisten ohjelmien menojen sisäisessä arvioinnissaan, että sukupuolten tasa-arvoa ei ollut valtavirtaistettu koko unionin talousarvioon samalla tavalla kuin ilmastonmuutosta tai luonnon monimuotoisuutta ja että sen sijaan erityisiä ohjelmia, pääasiassa työllisyys- ja sosiaaliasioita koskevia ohjelmia, oli käytetty sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseen; pitää valitettavana, ettei ole käytettävissä menetelmiä sukupuolten tasa-arvoon liittyvien menojen seuraamiseksi; pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen päätöstä tarkastella sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista unionin talousarviossa ja julkaista tarkastuskertomus vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä(92);

399.  korostaa, että naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon huomioon ottava näkökulma olisi varmistettava kaikilla politiikanaloilla ja sisällytettävä niihin, erityisesti kun otetaan huomioon covid-19-pandemian moninaiset sukupuolisidonnaiset vaikutukset naisten oikeuksiin; kehottaa siksi jälleen toteuttamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamistoimia talousarviomenettelyn kaikissa vaiheissa, mukaan lukien sukupuolitietoisen budjetoinnin toteuttaminen ja sen arviointi; pyytää jälleen, että unionin talousarvion toteuttamista koskeviin yhteisiin tulosindikaattoreihin sisällytetään sukupuolisidonnaisia indikaattoreita;

400.  pitää myönteisenä sitä, että sukupuolten tasa-arvo ja sen valtavirtaistaminen on otettu yhdeksi unionin varainkäyttöä koskevaksi horisontaaliseksi periaatteeksi uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027, mikä tarkoittaa, että sukupuolten tasa-arvo ja sen valtavirtaistaminen asetetaan nyt etusijalle monivuotisessa rahoituskehyksessä; pitää valitettavana, että vaikka sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen sisällytettiin jo monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 liitettyyn yhteiseen julistukseen, sitä ei pantu täytäntöön täysimääräisesti kyseisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana; odottaa komission ottavan sitoumuksensa vakavasti tulevaisuudessa ja seuraavan tiiviisti näiden horisontaalisten periaatteiden täytäntöönpanoa kaikilla unionin politiikanaloilla ja toimittavan perusteelliset arviot sen kaikkien toimintapolitiikkojen ja ohjelmien sukupuolivaikutuksista sekä seuraavan niitä;

401.  pitää myönteisenä sitoutumista sellaisten menetelmien kehittämiseen, joiden avulla seurataan sukupuolten tasa-arvoon liittyviä menoja, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että menetelmät suunnitellaan vuoden 2021 loppuun mennessä, jotta ne voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman pian;

402.  on huolissaan oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvien hyökkäysten sekä sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien heikentymisen välisestä yhteydestä; kehottaa puuttumaan asiaan käynnistämällä 7 artiklan mukaisen menettelyn asianomaisia jäsenvaltioita vastaan;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot: AMIF- ja ISF-rahastojen kansallisten ohjelmien tilinpäätökset

403.  panee merkille, että tämän otsakkeen merkittävin menoala on muuttoliike ja turvallisuus, ja toteaa suurimman osan menoista olevan peräisen kahdesta rahastosta – turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta (AMIF) ja sisäisen turvallisuuden rahastosta (ISF);

404.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei arvioinut tämän monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen virhetasoa vaan tarkasteli 19 tapahtuman otosta, jonka oli pikemminkin tarkoitus tuottaa tietoa yleistä tarkastuslausumaa varten kuin olla edustava otos otsakkeen menoista; toteaa, että otos kattoi 8 tapahtumaa aloilta, joita hallinnoidaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, 8 suoran hallinnoinnin piiriin kuuluvaa tapahtumaa ja yhden välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvan tapahtuman, ja on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi virheitä seitsemässä tapahtumassa (37 prosentissa); muistuttaa, että yleinen ja poliittinen kiinnostus tähän alaan on suurempi kuin sen osuus määrärahoista; palauttaa mieliin tilintarkastustuomioistuimelle esittämänsä kehotuksen arvioida selkeästi luvun ”Turvallisuus ja kansalaisuus” virhetaso;

405.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ei ole toimittanut tietoa kolmen havaitsemansa kvantitatiivisesti ilmastavissa olevan virheen vaikutuksesta unionin talousarviosta maksettuihin määriin;

406.  panee merkille neljä tapausta, joissa hankkeiden valintaan ja hankintasääntöihin liittyviä säännöksiä ei ollut noudatettu mutta joilla ei ollut taloudellista vaikutusta unionin talousarvioon;

407.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tarkasti kahdeksan sellaisen viranomaisen työn, jotka vastasivat jäsenvaltionsa AMIF- ja ISF-rahastojen tilinpäätösten tarkastamisesta ja vuotuisen tarkastuskertomuksen toimittamisesta komissiolle;

408.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastukseen valitsemat jäsenvaltioiden17 tarkastusviranomaiset olivat kehittäneet ja ottaneet käyttöön riittävän laadukkaita yksityiskohtaisia menettelyjä raportoidakseen sääntöjen mukaisesti ja niillä oli yksityiskohtaiset tarkastusohjelmat ja tarkistuslistat johtopäätöstensä tueksi;

409.  ottaa huomioon tietyt tarkastusviranomaisten antamissa vuotuisissa tarkastuskertomuksissa esiintyneet puutteet, joiden vaikutus tileihin ei ollut niin merkittävä, että se olisi heikentänyt tarkastusviranomaisten johtopäätöksiä, mutta joista aiheutui riski, että ilmoitetut tiedot eivät olleet luotettavia ja saatavissa oli vain rajallinen varmuus:

410.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastukseen valitsemilla jäsenvaltioiden(93) tarkastusviranomaisilla oli yksityiskohtaiset tarkastusohjelmat ja tarkistuslistat johtopäätöstensä tueksi;

411.  kiinnittää huomiota tiettyihin tarkastusviranomaisten työssä esiintyneisiin puutteisiin, jotka aiheuttivat mahdollisen riskin, että tukeen oikeuttamattomia menoja ei havaittu, tarkastuksen johtopäätökset eivät olleet luotettavia ja saatiin vain rajallinen varmuus, ja toteaa, että näitä olivat muun muassa jäljempänä esitetyt esimerkit, ja kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta tekemään kansallisten tarkastusviranomaisten kanssa yhteistyötä näiden puutteiden korjaamiseksi:

412.  kiinnittää huomiota komission vuotuisista tarkastuskertomuksista(94) tekemien arviointien seurauksena havaittuihin puutteisiin, joita olivat muun muassa:

413.  pitää myönteisenä OLAFin ja tilintarkastustuomioistuimen vahvaa yhteistyötä unionin talousarvioon kohdistuvien petosten torjumiseksi; panee merkille, että samoin kuin vuonna 2018 tilintarkastustuomioistuin ilmoitti vuonna 2019 OLAFille yhdeksän petostapausta, joista OLAF on käynnistänyt viisi tutkimusta; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia pääasiallisia petostyyppejä ovat väärät menoilmoitukset, hankintoihin liittyvät sääntöjenvastaisuudet ja unionin rahoituksen saamisen edellytysten keinotekoinen luominen;

414.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa, erityisesti niissä, joissa tarkastellaan muuttajien turvapaikka-, siirto- ja palauttamismenettelyjä(95), EU:n rajavalvontaa tukevia tietojärjestelmiä(96) ja EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjuntaa(97), mainitaan Euroopan syyttäjänviraston perustamisen myönteinen merkitys tässä yhteydessä;

415.  palauttaa mieliin komissiolle 13. helmikuuta 2020 lähettämänsä kirjeen, joka koskee niiden kahden delegoidun säädöksen täytäntöönpanoa, joilla lisätään ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusväline ISF:ää koskevaan delegoituun asetukseen (EU) 2020/446(98) ja lisätään uusi erityistoimi AMIF-rahastoa koskevaan delegoituun asetukseen (EU) 2020/445(99); panee merkille, että AMIF-rahastoa koskevaa delegoitua säädöstä ei ole käytetty; kehottaa komissiota antamaan kiireellisesti yksityiskohtaisia tietoja delegoidun asetuksen (EU) 2020/446 nojalla rahoitetuista eri hankkeista;

416.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisia tarkastelemaan tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten osalta havaitsemia tarkastusten kattavuutta, otantaa ja kirjausketjuja koskevia puutteita ja raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

Toiminnan tuloksellisuus: AMIF-rahasto

417.  kiinnittää huomiota neljään yleiseen vaikutusindikaattoriin: toteutuneet palautukset verrattuna palautuspäätösten määrään, vapaaehtoisten paluiden osuus, ero unionin ja kolmansien maiden kansalaisten työllisyysasteissa sekä turvapaikkahakemusten hyväksymisasteiden lähentyminen, jotka eivät liity välittömästi AMIF-rahaston tuloksellisuuteen, vaikka rahaston määrärahojen käyttö voikin vaikuttaa indikaattoreiden tavoitearvojen saavuttamiseen;

418.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että komission väliarvioinnin mukaan AMIF-rahasto on merkityksellinen, ja siitä rahoitetut toimet ovat vastanneet jäsenvaltioiden tarpeisiin;

419.  panee kuitenkin merkille tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat joihinkin AMIF-rahastojen tuloksellisuusindikaattoreihin liittyvät rajoitteet, kuten sen, että kaksi kolmannesta indikaattoreista on tuotosindikaattoreita ja että viisi indikaattoreiden 24 välitavoitteesta vuodelle 2020 on saavutettu jo aiempina vuosina mutta tavoitearvoja ei ole hyvän varainhoidon periaatteiden vaatimalla tavalla korjattu ylöspäin poliittisen tahdon ja tehokkuuden kasvattamispotentiaalin huomioon ottamiseksi;

420.  toteaa, että joidenkin AMIF-rahaston indikaattoreiden tavoitearvojen saavuttaminen ei ollut aikataulussa, että komissio ei ole luonut hätäavusta rahoitettaville hankkeille tuloksellisuuden seurantakehystä ja että vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa ja ohjelmaselvityksissä on niukalti tietoja merkittävien indikaattoreiden osalta toteutuneesta edistymisestä; panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin on havainnut merkittävän viivästyksen kotouttamista ja laillista muuttoliikettä koskevan AMIF-rahaston tavoitteen saavuttamisessa;

421.  toteaa, että tuotosindikaattoreiden arviointi on tällä politiikanalalla vaikeaa; on huolestunut siitä, että unionin rahoituksella ei ole parannettu humanitaarista tilannetta pakolaisleireillä eikä suojeltu tehokkaasti ulkorajoja; kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen selvityksen, erityisesti maahanpääsyä koskevista menettelyistä ulkorajoilla; kehottaa komissiota tutkimaan, mihin unionin varat on tarkalleen investoitu AMIF-ohjelmissa ja mitä erityisiä parannuksia niillä on saatu aikaan; pyytää komissiota laatimaan vastaavan kertomuksen kustakin asianomaisesta jäsenvaltiosta;

422.  toteaa, että näitä puutteita aiheuttavat pääasiassa turvapaikkamenettelyjen kesto, jähmeä kotouttaminen ja riittämättömät palautusasteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita etenemään välittömästi lainsäädäntöön liittyvissä asioissa;

423.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä tilintarkastustuomioistuimen havaitsemien puutteiden korjaamiseksi sekä parantamaan vuotuiseen hallinto- ja tuloksellisuuskertomukseen ja ohjelmaselvityksiin sisältyviä tietoja, mikä mahdollistaa rahaston tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistymisen paremman seurannan;

424.  on hyvin huolestunut siitä, että hätäapumenoista(100) kokonaisuutena on käytettävissä vain vähän tuloksellisuustietoja, jotka nekin esitetään koottuina (vuoteen 2020 ulottuvaksi kaudeksi alkuperäistä 100 miljoonan euron määrärahaa korotettiin 2,2 miljardiin euroon, joka on 30 prosenttia rahaston kokonaismäärästä, mutta komissio ei luonut hätäavusta rahoitettaville hankkeille tuloksellisuuden seurantakehystä);

425.  on hyvin huolestunut siitä, että vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa ja ohjelmaselvityksissä on niukalti tietoja rahaston täytäntöönpanon taloudellisuudesta ja tehokkuudesta sekä AMIF-rahastosta rahoitettujen toimien kustannustehokkuudesta;

426.  on hyvin huolestunut siitä, että vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa tai ohjelmaselvityksissä ei raportoida toimenpiteistä, joilla pyritään houkuttelemaan korkean osaamistason työvoimaa unioniin laillisten muuttojärjestelyjen kautta, eivätkä indikaattorit sovellu tällaisista toimenpiteistä raportoimiseen;

427.  panee merkille, että on olemassa kaksi rinnakkaista unionin rahoittamaa järjestelmää, joilla tuetaan samantyyppisiä palauttamistoimia (AMIF-rahaston kansalliset ohjelmat ja Frontexin palautustuki), ja että koordinointi on pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla; kehottaa siksi niitä varmistamaan paremman koordinoinnin järjestelmien välillä;

428.  panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltiot eivät ole käyttäneet AMIF-rahaston ja ISF-rahaston kaikkia käytettävissä olevia määrärahoja; pitää tätä erityisen ongelmallisena, kun otetaan huomioon, että hätäapua käytetään yhä enemmän jäsenvaltioiden politiikkojen rahoittamiseen näillä aloilla; muistuttaa, että turvallisuuteen ja muuttoliikkeen hallintaan liittyvien haasteiden ratkaiseminen on unionin ensisijainen tavoite; antaa tunnustusta komission pyrkimyksille tässä asiassa ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään;

Suositukset

429.  kehottaa komissiota

430.  kehottaa komissiota

431.  kehottaa komissiota noudattamaan kaikilta osin talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehtyä toimielinten sopimusta(102) unionin lainsäädännön ja hyvän hallintotavan periaatteen mukaisesti.

Muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston vuotuinen toimintakertomus 2019

432.  panee merkille, että muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto on säilyttänyt kaksi varaumaa, jotka koskevat yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavaa hallinnointia (yhden AMIF- ja ISF-rahaston osalta sekä yhden vuosina 2007–2013 käytössä olleiden SOLID-rahastojen osalta, joista kumpikin koskee useita jäsenvaltioita), ja yhden, olennaisen virhetason seurauksena tehdyn varauman, joka koskee suoraan hallinnoitavia avustuksia ja jossa on kyse 4,11 prosentin jäännösvirhetasosta ja arviolta 7,21 miljoonan euron talousarviovaikutuksesta; panee merkille, että komission vuotuisen toimintakertouksen 2019 mukaan AMIF- ja ISF-rahastojen keskimääräinen jäännösvirhetaso oli 1,57 prosenttia eli selvästi 2 prosentin olennaisuusrajan alapuolella; esittää huolensa rajavalvontatoimien vahvistamista Kroatian ulkorajaosuudella kasvavaan muuttoliikepaineeseen vastaamiseksi koskevan, syyskuusta 2018 vuoden 2019 loppuun kestäneen hätäapuhankkeen täytäntöönpanosta ja panee merkille, että Euroopan oikeusasiamies on ottanut tutkittavaksi kanteluasian 1598/2020/MMO, jossa tarkastellaan sitä, miten Euroopan komissio valvoo ja varmistaa, että Kroatian viranomaiset noudattavat perusoikeuksia rajavalvontatoimissa; toteaa, että komissio on korostanut riippumattoman seurantamekanismin perustamista avustussopimuksen määräysten mukaisesti; panee merkille myös, että komissio tekee tiivistä yhteistyötä Kroatian kanssa, joka on ilmoittanut aikovansa panna kyseisen riippumattoman seurantamekanismin täytäntöön; muistuttaa unionin rajavalvonnan rahoitusvälineiden edellyttävän, että kaikissa rahoitettavissa toimissa noudatetaan perusoikeuskirjaa; vaatii siksi, että Kroatialle tulevaisuudessa mahdollisesti myönnettävä rajavalvontaan liittyvä hätäapu olisi hyväksyttävä vasta sen jälkeen, kun seurantamekanismi on pantu täytäntöön; kehottaa oikeusasiamiestä tiedottamaan parlamentille säännöllisesti kanteluasiasta 1598/2020/MMO;

433.  panee tyytyväisenä merkille komission sisäisen tarkastuksen muuttoliike- ja sisäasioiden pääosastolle vuodeksi 2019 antamat suositukset, kuten seuraavat:

Oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston vuotuinen toimintakertomus 2019

434.  korostaa, että oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto on säilyttänyt varaumansa, joka koskee suoran hallinnoinnin piiriin kuuluvien avustusten olennaista virhetasoa, ja toteaa, että kyseisten avustusten jäännösvirhetaso oli 2,65 prosenttia; panee merkille, että komissio on sitoutunut mukauttamaan perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman ja oikeusalan ohjelman avustusten virhetason laskentamenetelmäänsä tilintarkastustuomioistuimen huomautusten mukaisesti vuoden 2020 jälkitarkastusten toteuttamisesta lähtien;

435.  on tyytyväinen siihen, että oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto panee parhaillaan täytäntöön pääosastolle annettuja komission sisäisen tarkastuksen suosituksia, jotka koskevat vaikutustenarviointiprosessia ja paremman sääntelyn suuntaviivojen ja välineiden käyttöönottoa;

Globaali Eurooppa

436.  panee merkille, että ”Globaalin Euroopan” alan maksut olivat vuonna 2019 10,1 miljardia euroa ja ne maksettiin seuraavien erityisvälineiden kautta:

437.  palauttaa mieliin, että vuoden 2019 talousarvion otsakkeen 4 tärkeimmät poliittiset tavoitteet olivat muun muassa unionin arvojen, kuten demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, edistäminen muualla maailmassa ja muistuttaa, että kaikissa unionin rahoittamissa toimissa on noudatettava näitä perusperiaatteita; panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon yleisesti ottaen myönteisestä suuntauksesta köyhyyden vähentämisessä, koulutusta koskevassa sukupuolten tasa-arvossa ja naapurimaiden kanssa tehtyjen sopimusten määrässä; on kuitenkin huolissaan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja poliittisen vakauden vahvistamiseen liittyvästä heikentyvästä suuntauksesta; kiittää painokkaasti kansalaisyhteiskuntaa sen toimista ihmisoikeuksien edistämiseksi ja puolustamiseksi kaikkialla maailmassa erityisesti aikana, jolloin kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet kapenevat ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus asetetaan kyseenalaiseksi; painottaa, että on tärkeää estää byrokratian lisääntyminen ja perusteettomien epäilyjen lietsominen, vaikka korostaakin avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteiden tärkeyttä käytettäessä julkisia varoja kansalaisyhteiskunnan hyväksi;

438.  panee merkille, että ulkoisten toimien talousarviota toteuttavat kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto, naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosasto, EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosasto, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto sekä ulkopolitiikan välineiden hallinto;

439.  panee merkille, että tämän alan menot suoritettiin useiden välineiden kautta ja käyttäen monenlaisia tukimuotoja (kuten rakennusurakoihin sekä tavara- ja palveluhankintoihin sovellettavia sopimuksia, avustuksia, erityislainoja, lainatakuita ja rahoitustukea, budjettitukea ja muita kohdennettuja talousarviotuen muotoja) yli 150 maassa ympäri maailmaa;

440.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tarkasti otoksen, johon oli poimittu 68 tapahtumaa seuraavasti: 22 naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston tapahtumaa, 25 kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston tapahtumaa, 10 EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston tapahtumaa ja 11 muuta tapahtumaa sekä seitsemän tapahtumaa, jotka poimittiin naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston jäännösvirhetasoa koskevista vuoden 2019 selvityksistä ja joita mukautettiin niiden metodologisten rajoitteiden kompensoimiseksi;

441.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoi unionin avun auttaneen palauttamaan turvallisen ja laadukkaan koulutuksen ja ylläpitämään sitä humanitaaristen kriisien aikana; panee tyytyväisenä merkille, hankkeet olivat merkityksellisiä havaittujen ongelmien kannalta; toteaa, että hankkeet pystyivät saavuttamaan suurimman osan tavoitteistaan; tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta ja kehottaa komissiota hienosäätämään tukeaan hätätilanteissa toteutettavalle koulutukselle, jotta saavutetaan hyvä tehokkuuden ja merkityksellisyyden taso;

442.  palauttaa mieliin, että kehitys- ja yhteistyöpolitiikan tavoitteena on köyhyyden poistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ja että varojen olisi päädyttävä vain niiden tarkoitetuille edunsaajille;

443.  pitää ehdottoman tärkeänä, että Euroopan parlamentti osallistuu aktiivisesti kumppanuus- ja yhteistyösopimusten kehittämiseen kolmansien maiden kanssa; korostaa, että tulevat kumppanuussopimukset olisi otettava parlamentin valvontaan ja niiden olisi perustuttava solidaarisuuden, jaetun vastuun, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltion ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteisiin(103);

444.  on huolissaan vihapuheen ja väkivallan opetuksesta palestiinalaisten koulujen oppikirjoissa ja UNRWA:n kouluissa; on huolissaan UNRWA:n mekanismien tehokkuudesta YK:n arvojen noudattamisessa koulutusmateriaaleissa, joita UNRWA:n henkilöstö käyttää ja joiden avulla se opettaa kouluissaan ja jotka sisältävät vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä; vaatii, että UNRWA toimii täysin avoimesti ja julkaisee avoimeen lähdekoodiin perustuvalla alustalla kaikki opettajille ja oppilaille tarkoitetut oppimateriaalinsa sekä isäntämaan oppikirjoista tekemänsä arvioinnit sen varmistamiseksi, että sisältö noudattaa YK:n arvoja eikä kannusta vihaan; pyytää poistamaan välittömästi kaikki oppimateriaalit, jotka eivät ole näiden vaatimusten mukaisia; vaatii, että opettajille ja opetusalan virkamiehille maksettavia palkkoja varten kohdennettavan EU-rahoituksen, kuten PEGASE, ehdoksi asetetaan, että oppimateriaalit ja kurssisisällöt ovat rauhaa, suvaitsevuutta, rauhanomaista rinnakkaiseloa ja väkivallattomuutta koskevien Unescon normien mukaisia, kuten unionin opetusministerit päättivät Pariisissa 17. maaliskuuta 2015;

445.  toistaa kantansa, jonka mukaan ulkoinen apu olisi rahoitettava kokonaisuudessaan unionin talousarviosta, ja korostaa, että erityisrahastojen toimet ovat vain siirtymäratkaisuja odotettaessa, että ne korvataan kokonaisuudessaan tulevilla ulkoisen toiminnan rahoitusvälineillä, erityisesti naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineellä (NDICI) ja liittymistä valmistelevalla tukivälineellä (IPA III); pitää valitettavana, että useissa tapauksissa humanitaarisia tavoitteita, kuten muuttajien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, lapset ja naiset mukaan luettuina, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien suojelemista, ei ole saavutettu, kun on pantu täytäntöön erityisrahastoihin, kuten EU:n Syyria-erityisrahastoon ja EU:n Afrikka-erityisrahastoon, liittyviä toimia; korostaa, että ihmisoikeuksien suojelu edellyttää määrätietoisia toimia; muistuttaa lisäksi, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltion edistäminen, demokratian periaatteet, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus, avoimuus, hyvä hallintotapa sekä rauha ja vakaus ovat olennaisella sijalla Kolumbiaa koskevassa EU:n erityisrahastossa; kehottaa komissiota lisäämään tässä mielessä täytäntöönpanokumppaneiden toimien valvontaa;

446.  muistuttaa, että köyhyyden lievittäminen on unionin kehityspolitiikan ensisijainen tavoite ja että virallisen kehitysavun päätavoitteena olisi oltava kehitysmaiden talouskehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen OECD:n julkista kehitysapua koskevan määritelmän mukaisesti; korostaa, että julkisella kehitysavulla olisi tuettava kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkimistä, siinä olisi noudatettava YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman periaatteita, mukaan lukien toimintaohjelman periaate, jonka mukaan ketään ei jätetä jälkeen, kunnioitettava kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteita ja edistettävä eriarvoisuuden vähentämistä tekemättä poikkeusta muuttoliikkeeseen liittyvän virallisen kehitysavun osalta tai minkä tahansa tietyn tukimuodon käytön osalta; kehottaa kohdentamaan julkisen kehitysavun lainat tehokkaammin ja avoimemmin, jotta varmistetaan, että julkinen kehitysapu päätyy sitä eniten tarvitseville ja tuottaa suurimman kehitysvaikutuksen;

447.  korostaa tarvetta saada velkahelpotustoimenpiteiden lisäksi käyttöön enemmän julkista kehitysapua; katsoo myös, että velkahelpotustoimia olisi täydennettävä lisäämällä monenkeskisiltä luottolaitoksilta saatavia resursseja, myös lisäämällä IMF:n erityisiä nosto-oikeuksia;

448.  toteaa, että julkisen kehitysavun tarpeeseen vaikuttaa maiden kotimaisten resurssien käyttöönotto, jota monikansallisten yritysten aiheuttama veropohjan rapautuminen ja niiden voitonsiirrot heikentävät; muistuttaa, että kehitysmaat ovat muita riippuvaisempia yhtiöverosta, joten ne kärsivät suhteettomasti veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista; toivoo unionilta aktiivisempia toimia tämän tilanteen korjaamiseksi Agenda 2030 -toimintaohjelmaan sisällytetyn kehitysrahoitusta koskevan Addis Abeban toimintasuunnitelman mukaisesti; korostaa konkreettisten toimien tarvetta, jotta voidaan tukea kotimaisten resurssien käyttöönoton lisäämistä, ja toteaa, että tällaisiin toimiin kuuluvat esimerkiksi tuki korruption torjuntaan ja progressiivisten verojärjestelmien kehittämiseen sekä veronkierron ja verovilpin torjunta;

449.  palauttaa mieliin, että unionin maatalous-, kalastus-, kauppa-, talous-, koulutus-, muuttoliike-, ympäristö-, ilmasto-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä muut politiikat vaikuttavat unionin kehityspolitiikan tehokkuuteen; toteaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus, josta määrätään SEUT 208 artiklassa, liittyy näin ollen myös moitteettomaan varainhoitoon; palauttaa mieliin, että avun tuloksellisuus riippuu siitä, toteutuuko kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus asianmukaisesti; korostaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden noudattaminen edellyttää yhä lisätoimia etenkin edellä mainituilla aloilla, jotta avun tuloksellisuutta koskevat tavoitteet saavutetaan; kehottaa komissiota toimimaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevassa vuoden 2018 ulkoisessa arviointikertomuksessa(104) esitettyjen suositusten mukaisesti vahvistamalla sitoutuneensa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeviin tehtäviin ja osoittamalla niihin riittävästi henkilöstöä, jotta varmistetaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden alalla tulossuuntautunut strategia ja edistyminen;

450.  tähdentää, että kehitysavun tuloksellisuuden parantamiseksi, pitkäaikaisten tulosten saavuttamiseksi ja paikallisiin tarpeisiin vastaamiseksi on erityisesti pitkittyneissä kriiseissä ja kriisin jälkeisissä tilanteissa ehdottomasti parannettava humanitaarisen avun ja kehitysavun koordinointia ja vahvistettava humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön jatkumoa; kehottaa unionia kehittämään edelleen tällaista lähestymistapaa;

451.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen syyskuussa 2020 tekemää katsausta ”EU:n vastaus Kiinan valtiovetoiseen investointistrategiaan”; korostaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita nykyisen EU–Kiina-strategian toimien seurannassa, raportoinnissa ja arvioinnissa, mukaan lukien unionin rahoitus Kiinan investointistrategian mukaisille hankkeille, jotka eivät ole yhteyksiä koskevan unionin strategian periaatteiden mukaisia; kehottaa myöntämään lisää tarvittavia taloudellisia ja henkilöresursseja yhteyksiä koskevan unionin strategian täytäntöönpanoa varten;

452.  panee huolestuneena merkille Valko-Venäjän monimutkaisen tilanteen; korostaa, että on tärkeää tarkistaa unionin rahoitusta ja varmistaa, ettei sitä anneta Lukašenkan hallinnolle vaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukemiseen;

453.  odottaa mielenkiinnolla vuonna 2021 pidettävää unionin ja Afrikan unionin huippukokousta; pitää tarpeellisena siirtyä perinteisestä apuun keskittyvästä suhteesta strategisempaan ja integroidumpaan tasavertaiseen kumppanuuteen;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot: naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosasto

454.  panee tyytyväisenä merkille, että budjettitukeen liittyvät toimet ja kansainvälisten järjestöjen ”nimellisen lähestymistavan” mukaisesti toteuttamat hankkeet olivat vähemmän alttiita virheille ja että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut vuonna 2019 virheitä näillä aloilla; panee merkille, että toimien sääntöjenmukaisuuden osalta kolmansille maille annettavan budjettituen menoala on vähemmän altis virheille; panee kuitenkin merkille, että koska säännökset jättävät komissiolle laajasti tulkinnanvaraa yleisten ehtojen täyttymisen suhteen, tilintarkastustuomioistuimen tarkastus ”voi ulottua vain siihen saakka, kun komissio maksaa tuen vastaanottajamaalle, koska budjettitukivarat sekoittuvat tämän jälkeen vastaanottajamaan omiin talousarviovaroihin”; toteaa, että tämä uhkaa vähentää unionin toimiin ja menoihin liittyvää vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta; vaatii komissiota varmistamaan, että ulkoisen avun toimittamisen ehtona on oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen avunsaajamaissa; korostaa erityisesti tarvetta varmistaa, että maat ja kolmannet osapuolet ja/tai luonnolliset henkilöt, joille myönnetään unionin varoja tai jotka ovat niihin yhteydessä, noudattavat demokratian keskeisiä arvoja, kunnioittavat kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja sitoutuvat väkivallattomuuden periaatteisiin;

455.  kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti käyttöön ehdollisuusperiaatteen sekä säännölliset ennakko- ja jälkitarkastukset, jotka koskevat kolmansille maille annettavan unionin tuen sääntöjenmukaisuutta ja tuloksellisuutta, ja varmistamaan, että näitä tukivälineitä koskeva oikeudellinen kehys mahdollistaa varojen täysimääräisen takaisinperinnän, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan(105);

456.  panee naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston jäännösvirhetasoa koskevan selvityksen osalta huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan

457.  on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin suhtautuu edelleen varauksellisesti tutkimuksen tulosten luotettavuuteen;

458.  panee huolestuneena merkille, että naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelun pääosaston oli vuoden 2019 vuotuisessa toimintakertomuksessaan esitettävä varauma, joka koskee vaikeuksia seurata asianmukaisesti kaikkia Libyan ja Syyrian hankkeita (muu kuin määrällinen varauma), ja varauma, joka koskee suoriaan hallinnoitaviin avustuksiin liittyvien menojen virheitä (määrällinen varauma);

459.  panee merkille, ettei tilintarkastustuomioistuin laskenut otsakkeen 4 vuoden 2019 menojen arvioitua virhetasoa niin kuin se ei tehnyt myöskään vuonna 2018; korostaa, että tilintarkastustuomioistuin on havainnut rajoitteita, joiden vuoksi jäännösvirhetaso saatetaan arvioida todellista alhaisemmaksi; tukee täysin tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja erityisesti tarvetta tuoda esiin jäännösvirhetasoa koskevan selvityksen rajoitteet naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston tulevissa vuotuisissa toimintakertomuksissa sekä vahvistaa naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston ulkoisen toiminnan rahoitusvälineitä koskevia tarkastuksia tunnistamalla ja ehkäisemällä toistuvia virheitä;

460.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen jatkotoimet sen vuoden 2016 vuosikertomuksessa esittämien suositusten johdosta, jotka joko edellyttivät välittömiä toimia tai jotka oli määrä panna täytäntöön vuoteen 2019 mennessä, ja panee tyytyväisenä merkille, että komissio oli pannut kolme niistä täytäntöön kokonaisuudessaan ja yhden osittain;

461.  pitää valitettavana, että vaikka parlamentti pyysi 13. maaliskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa komissiota käyttämään tällä hetkellä liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) osoitetut varat Turkin kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien puolustajien ja toimittajien tukemiseen sekä parantamaan mahdollisuuksia ihmisten välisiin yhteyksiin, akateemista vuoropuhelua ja toimittajille tarkoitettuja media-alustoja unionin suoraan hallinnoimien tähän tarkoitukseen varattujen määrärahojen avulla, komissio päätti myöhemmin toteuttaa toimen IPA 2019/42258, jolla osarahoitetaan neljän turkkilaisen rannikkovartioston aluksen ostoa; pitää lisäksi ehdottoman tarpeellisena seurata tarkasti Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen varojen käyttöä ja siten varmistaa, että kyseiset varat kohdennetaan tarkasti pakolaishankkeisiin eikä niitä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen;

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2019: EU:n tuki Marokolle – tulokset ovat toistaiseksi vähäisiä

462.  panee merkille, että unionin budjettituki Marokolle oli vuosina 2014–2018 yhteensä 0,37 prosenttia maan kaikista talousarviomenoista ja sopimusten arvo oli 562 miljoonaa euroa ja maksut olivat 206 miljoonaa euroa; palauttaa mieliin, että Marokko on Tunisian jälkeen eniten unionin kehitysapua saava Pohjois-Afrikan maa, ja se on yksi kansainvälisen kehitysavun suurimmista tuensaajista;

463.  palauttaa mieliin, että Euroopan naapuruusväline on keskeinen rahoitusväline, jota komissio käyttää Marokon kanssa tehtävässä yhteistyössä, ja sen maksusitoumusmäärärahat olivat 1 399 miljoonaa euroa kaudella 2014–2020;

464.  huomauttaa, että unionin yleisen tuomioistuimen joulukuussa 2015 antaman Länsi-Saharaa koskevan tuomion jälkeen Marokko keskeytti joulukuusta 2015 tammikuuhun 2019 poliittisen vuoropuhelun, jonka piiriin kuuluvat kaikki unionin ulkoiset politiikat, kuten kehitys-, kauppa-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka; panee merkille erityiskertomusta nro 9/2019 koskevat komission kommentit siitä, että koska toimintapoliittista vuoropuhelua ei ole keskeytetty edes silloin, kun unionin ja Marokon väliset poliittiset suhteet ovat olleet vaikeat, komissio katsoo, ettei vaihtoehtoisen strategian laatimiselle ollut perusteita;

465.  korostaa, että Marokko on unionin pitkäaikainen ja strateginen kumppani ja naapurimaa, jonka kanssa tehtävä hedelmällinen yhteistyö johtaa myönteisiin tuloksiin;

466.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi useita budjettituen vaikuttavuutta koskevia haasteita:

467.  kehottaa komissiota

468.  muistuttaa, että on tärkeää edistää muualla maailmassa unionin arvoja, kuten demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista; kehottaa siksi komissiota käyttämään liittymistä valmistelevaa tukea demokraattisen muutoksen tukemiseen ja varmistamaan julkisten politiikkojen ja oikeudellisten uudistusten asianmukainen täytäntöönpano Länsi-Balkanilla;

469.  panee merkille komission vastaukset erityiskertomukseen nro 9/2019 ja erityisesti sen, että komissio päättelee, että unionin kanssa tehtävä yhteistyö on edistänyt uudistusten täytäntöönpanoa Marokossa, mikä on vaikuttanut myönteisesti maan sosioekonomiseen kehitykseen;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot: kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto

470.  panee merkille, että kehitysyhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto panee täytäntöön suurimman osan ulkoisten tukien välineistä, jotka rahoitetaan sekä unionin yleisestä talousarviosta että EKR:ista; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin esitti kahdeksannesta, yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennestätoista EKR:sta rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2019 antamassaan vuosikertomuksessa järjestelmiä, vuotuisen toimintakertomuksen luotettavuutta ja pääjohtajan vuoden 2019 lausumaa koskevat huomautuksensa, jotka koskevat kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston koko vastuualuetta;

471.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon siitä, että komissio ja sen täytäntöönpanokumppanit tekivät enemmän virheitä työsuunnitelmiin, avustuksiin ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyihin rahoitussopimuksiin sekä unionin jäsenvaltioiden yhteistyötoimistojen kanssa tehtyihin valtuutussopimuksiin liittyvissä tapahtumissa kuin muiden tukimuotojen (esimerkiksi rakennusurakoita, tavarahankintoja tai palveluja koskevien sopimusten) yhteydessä; kaikkiaan 65 tämäntyyppisestä tapahtumasta 25:een (38 prosenttiin) liittyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, joiden osuus arvioidusta virhetasosta oli 71,7 prosenttia; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston jäännösvirhetasoa koskeva selvitys ei ole varmennustoimeksianto eikä tarkastus; toteaa, että se perustuu kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston jäännösvirhetason laskemista koskevaan menetelmään ja käsikirjaan; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin luettelee neljä päätekijää, jotka vaikuttavat kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston käyttämään jäännösvirhetasoon, kuten rajoitteet julkisiin hankintoihin sovellettavien menettelyjen tarkastuksissa, paikalla tehtävien tarkastusten erittäin pieni määrä siinä maassa, jossa hanke pannaan täytäntöön, pääosaston käyttämä jäännösvirhetason arviointimenetelmä itsessään sekä osittainen tai täysi luottamus aiempaan tarkastustyöhön; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon siitä, että pääjohtajan tarkastuslausuma vuoden 2019 toimintakertomuksessa ei sisällä varaumia, koska vuonna 2018 jäljellä olleet kaksi varaumaa on poistettu eikä uusia varaumia ole esitetty; ennen näiden varaumien poistamista vuonna 2019 kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto oli huomattavasti supistanut varaumien kohteena olevaa alaa (eli niiden kattamien menojen osuutta) vuosina 2017 ja 2018, mikä ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston vastuualueella ilmenevistä riskeistä;

472.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon yleisesti ottaen myönteisestä suuntauksesta köyhyyden vähentämisessä, koulutusta koskevassa sukupuolten tasa-arvossa ja naapurimaiden kanssa tehtyjen sopimusten määrässä; on kuitenkin huolissaan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja poliittisen vakauden vahvistamiseen liittyvästä heikentyvästä suuntauksesta;

473.  muistuttaa olevansa huolissaan siitä, että rahoitusmekanismien lisääntyvä käyttö unionin politiikkojen toteuttamiseen kolmansissa maissa uhkaa vähentää unionin toimiin ja menoihin liittyvää vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta; vaatii komissiota varmistamaan, että ulkoisen avun toimittamisen ehtona on, että avunsaajamaissa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja kunnioitetaan ihmisoikeuksia(108);

474.  on erittäin huolestunut kehitysvarojen väärinkäytöstä toimiin, jotka aiheuttavat ihmisoikeusloukkauksia rajavalvonnassa; pitää valitettavana raportoituja ihmisoikeusrikkomuksia, jotka liittyvät EU:n Afrikka-hätärahastoon Libyassa, Etiopiassa, Eritreassa ja Nigerissä; kehottaa luomaan vahvat mekanismit, joilla seurataan EU:n Afrikka-hätärahaston ihmisoikeusvaikutuksia, sekä vastuuvelvollisuusjärjestelmän, jolla ehkäistään kansainvälisen oikeuden rikkomista ja puututaan siihen; muistuttaa, että on tehtävä perinpohjainen tutkimus väitetyistä ihmisoikeusrikkomuksista, myös unionin rajoilla; pitää valitettavana, että komission kertomuksessa Afrikka-hätärahaston laajentamisesta ei suunnitella tältä osin mitään parannuksia, ja pyytää antamaan takeet perusihmisoikeuksien kunnioittamisesta Afrikka-hätärahaston laajentamisen yhteydessä(109);

Euroopan naapuruusvälineen (ENI) ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) tuloksellisuus

475.  palauttaa mieliin, että Euroopan naapuruusvälineen määrärahat monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 olivat noin 17 miljardia euroa; toteaa, että vuoden 2019 loppuun mennessä komissio oli sitonut määrärahoista 85 prosenttia ja käyttänyt 42 prosenttia;

476.  palauttaa mieliin, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen määrärahat monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 olivat noin 20 miljardia euroa; toteaa, että vuoden 2019 loppuun mennessä komissio oli sitonut määrärahoista 84 prosenttia ja käyttänyt 40 prosenttia;

477.  toteaa, että viiden kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hankkeen ja kolmen Euroopan naapuruusvälineen hankkeen tuloksellisuuden tarkastelun pohjalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kolmen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hankkeen tuloksellisuuteen liittyi ongelmia: kahden hankkeen täytäntöönpano viivästyi, minkä vuoksi ne eivät saavuta kaikkia suunniteltuja tuotoksiaan ja tuloksiaan määräaikaan mennessä, kun taas yhdessä hankkeessa ei ollut määritelty tavoitearvoja tuloksellisuuden mittaamista varten; Euroopan naapuruusvälineen hankkeiden tuloksellisuuteen ei sen sijaan liittynyt ongelmia;

478.  toteaa, että komission korkean tason tuloksellisuuskertomuksissa esitetyt indikaattorit osoittivat yleisesti ottaen myönteistä suuntausta köyhyyden vähentämisen, koulutusta koskevan sukupuolten tasa-arvon, naapurimaiden kanssa tehtyjen sopimusten määrän ja inhimillisen kehityksen osalta; pitää valitettavana, että indikaattoreista kävi ilmi heikentyvä suuntaus demokratian, oikeusvaltion ja poliittisen vakauden vahvistamisessa;

479.  huomauttaa, että näiden indikaattoreiden avulla ei saatu tietoa ohjelmien tuloksellisuudesta, vaan pikemminkin niiden toimintaympäristöstä; korostaa, että käytetty indikaattoreiden yhdistelmä ei osoittanut selvästi, missä määrin ohjelmat tuottivat odotettuja tuotoksia ja tuloksia ja miten nämä sitten edistivät ohjelmien odotettujen vaikutusten aikaansaamista;

Suositukset

480.  kehottaa komissiota

481.  palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä pyynnön panna täysimääräisesti ja viipymättä täytäntöön yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (31. tammikuuta 2019) International Management Groupia (IMG) koskevassa asiassa; kehottaa komissiota harkitsemaan IMG:tä uudelleen sopivana toimeksisaajana kriisimaiden hankkeissa, joissa tämä järjestö on osoittautunut tehokkaaksi eurooppalaisten yhteisöjen ja jäsenvaltioiden yli 20 vuoden ajan rahoittamien jälleenrakennus- ja avustusohjelmien hallinnoinnissa;

482.  korostaa, että on tärkeää lisätä unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden näkyvyyttä, avoimuutta, tehokkuutta, täydentävyyttä ja vastuuvelvollisuutta, kun otetaan huomioon niiden nykyinen rakenneuudistus; huomauttaa, että Euroopan naapuruusvälineen toiminta on ollut menestyksekkäämpää unionin itäisessä naapurustossa, ja kehottaa siksi kohdentamaan enemmän toimia unionin eteläiseen naapurustoon, jotta voidaan vastata sen kohtaamiin haasteisiin;

483.  kehottaa komissiota analysoimaan tarkemmin yksityisiä investointeja tukemalla ja riskejä vähentämällä aikaan saatavaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta, kun otetaan huomioon yhdistämis- ja takausmekanismien puutteet, joista on raportoitu esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen äskettäisessä lausunnossa nro 7/2020, joka liittyy komission kertomukseen Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) täytäntöönpanosta ja jossa todetaan, että ei ole mahdollista arvioida, kuinka paljon EKKR on auttanut saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita tai edistänyt Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanoa, eikä osoittaa, että investoinnit eivät olisi toteutuneet ilman unionin rahoitusosuutta, eli osoittaa EKKR:n rahoituksen lisäisyyttä; muistuttaa, että jos rahoituksen lisäisyyttä ei voida osoittaa, unioni rikkoo yksityisen sektorin tukemista koskevia WTO:n sääntöjä ja saattaa tuhlata veronmaksajien varoja; korostaa, että tukimuodon valinnan olisi perustuttava asiaankuuluvien toimintapoliittisten tavoitteiden tuloksellisuusnäkökohtiin ”politiikka ensin” -periaatteen mukaisesti; kehottaa komissiota ja EUH:ta huolehtimaan tästä; katsoo, että komission ja EUH:n olisi asetettava etusijalle alat, joilla on mahdollista houkutella suoria ulkomaisia investointeja, luoda työpaikkoja ja lisätä vientiä, sekä toimet, joilla tuetaan hyvää hallintotapaa, rakenneuudistuksia, talouden monipuolistamista ja korruption torjuntaa; korostaa, että avunantajien on asetettava avustuksiin perustuva rahoitus oletusarvoisesti etusijalle erityisesti vähiten kehittyneille maille osoitettavan avun osalta eivätkä ne saisi suosia avustusten sijaan lainoja, jotka voivat lisätä velkataakkaa suhteessa avustuksiin; tähdentää, että velkahelpotuksilla saattaa olla ratkaiseva vaikutus köyhyyden lievittämiseen; korostaa, että apuohjelmiin olisi liitettävä velkakestävyysanalyysi; kehottaa unionia laatimaan erityisen velkahelpotusaloitteen erittäin velkaantuneille köyhille maille; toteaa jälleen, että yksityissektorin kanssa tehtävän yhteistyön muodossa annettavassa kehitysavussa on noudatettava yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita, asiaa koskevia ILO:n normeja ja OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille; painottaa, että on varmistettava hyvä hallintotapa, köyhyyden vähentäminen ja vaurauden luominen kestävillä investoinneilla sekä eriarvoisuuden vähentäminen, ihmisoikeuksien ja ympäristönormien edistäminen ja paikallisten talouksien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen;

484.  kehottaa komissiota seuraamaan järjestelmällisesti toteutettuja uudistuksia ja saavutettuja tuloksia ja siten osoittamaan, että unionin budjettituella on tuettu vaikuttavasti Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden omaa kehitysohjelmaa ja vahvistettu niiden omaa demokraattista vastuuta siitä;

485.  kehottaa lisäämään unionin kehitysyhteistyömenoihin liittyvää vastuuvelvollisuutta ja niiden tehokkuutta, sillä kehitystuloksia on määrittelyn lisäksi myös valvottava ja seurattava konkreettisten tulosten ja kehitysvaikutusten kannalta;

486.  kehottaa laatimaan lisää riippumattomia ja julkisesti saatavilla olevia arvioita unionin siviili- ja sotilasalan turvallisuustoimista sekä sotilastoimista, erityisesti unionin sotilaskoulutusoperaatioista, sotilaallisten toimijoiden valmiuksien vahvistamisesta kolmansissa maissa (vakautta ja rauhaa edistävän välineen avulla toteutettava turvallisuutta ja kehitystä tukevien valmiuksien kehittäminen) sekä rajavalvontaa ja muuttoliikettä koskevista toimista, ja pitää valitettavana yhteisen turvallisuus-. ja puolustuspolitiikan (YTPP) siviilioperaatioita koskevien hallintomenettelyjen sekä talousarvio- ja rahoitusmenettelyjen joustavuuden puutetta; toistaa näkemyksensä, että komission olisi otettava käyttöön YTPP:n kriisinhallintatoimenpiteitä koskevia erityisiä hankintasääntöjä operaatioiden nopean ja joustavan järjestämisen helpottamiseksi;

487.  kehottaa komissiota arvioimaan, onko parlamentin budjettivaltuuksien peruuttaminen Euroopan puolustusviraston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön perustamista koskevilla neuvoston päätöksillä lainmukaista; palauttaa mieliin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen asiaa koskevissa 45 artiklan 2 kohdassa ja 46 artiklan 2 kohdassa määrätään, että päätökset tehdään määräenemmistöllä ilman veto-oikeutta; palauttaa mieliin, että parlamentin budjettivaltuuksien peruuttaminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan nojalla on mahdollista ainoastaan toimintamenojen osalta ja edellyttää yksimielistä päätöstä neuvostossa;

488.  ottaa huomioon, että EIP on merkittävä toimija unionin ulkopolitiikan täytäntöönpanossa, sillä sen lainoista 10 prosenttia myönnetään unionin ulkopuolelle; toistaa parlamentin pitkäaikaiset vaatimukset, joiden mukaan tilintarkastustuomioistuimelle on annettava valtuudet tarkastaa kaikki EIP:n toimet ja nämä tarkastukset on julkistettava;

Hallinto

489.  panee merkille, että vuonna 2019 hallinnon alan maksut olivat 10,4 miljardia euroa (6,5 prosenttia monivuotisesta rahoituskehyksestä), josta komission talousarvion osuus oli 57,9 prosenttia eli 6,1 miljardia euroa;

490.  toteaa, että hallintomenoja ovat henkilöstömenot, joiden osuus hallintomenojen kokonaismäärästä on noin 60 prosenttia kokonaismenoista, sekä kiinteistöihin, laitteisiin, energiaan, viestintään ja tietotekniikkaan liittyvät menot, joihin liittyvää riskiä tilintarkastustuomioistuin pitää pienenä;

491.  panee merkille, että komission osalta havaittiin useita virheitä henkilöstökuluissa ja henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston suorittamassa perhelisien hallinnoinnissa;

492.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tarkastelee myös komission vuotuisissa toimintakertomuksissa esitettyjen tietojen asianmukaisuutta, mukaan lukien hallintomenoista pääasiasiallisesti vastaavien komission pääosastojen ja yksiköiden antamat tiedot; panee tyytyväisenä merkille, että tarkastetuissa vuotuisissa toimintakertomuksissa ei havaittu olennaisia virhetasoja;

493.  kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia pannakseen täytäntöön kaikki tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja raportoimaan parlamentille kehityksestä;

Eurooppa-koulut

494.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen maininnan, jonka mukaan tilien laatu on parantunut edellisvuosista; panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin ei kykene vahvistamaan, että koulujen varainhoito oli vuonna 2019 Eurooppa-koulujen varainhoitoasetuksen ja henkilöstösääntöjen mukaista, koska keskustoimiston ja kahden valitun koulun sisäisessä valvontajärjestelmässä on havaittu heikkouksia; kehottaa Eurooppa-kouluja toteuttamaan nopeasti jatkotoimia kirjanpidossa, hankinnassa ja palvelukseen ottamisessa havaittuja heikkouksia koskevien tilintarkastustuomioistuimen suositusten johdosta;

495.  korostaa, että Eurooppa-koulujen osalta on tärkeää noudattaa vuotuisuusperiaatetta ja fyysisiä inventaarioita koskevia sääntöjä, kun jaksotus suoritetaan vuoden lopussa, sekä noudattaa maksumääräaikoja, hankintasääntöjä ja palvelukseenottomenettelyjen avoimuutta.

Suositukset

496.  kehottaa komissiota

Henkilöresurssit

497.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon siitä, että kun tarkistetut henkilöstösäännöt vuonna 2014 hyväksyttiin, toimielimet ja elimet sitoutuivat vähentämään henkilöstötaulukoissaan olevien virkojen/toimien (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) määrää asteittain vuoteen 2018 mennessä viidellä prosentilla vuoden 2012 tilanteeseen verrattuna;

498.  panee merkille, että henkilöstösääntöjen vuoden 2014 uudistus toi vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen 4,2 miljardin säästön, joka on 0,4 prosenttia koko monivuotisesta rahoituskehyksestä; muistuttaa, että vuoden 2014 uudistus aiheutti henkilöstölle kiistattomia kielteisiä vaikutuksia, jotka tilintarkastustuomioistuin vahvisti vuonna 2019(111), ja pitää valitettavana, että on lähes mahdotonta tietää niistä aiheutuneita taloudellisia kustannuksia, jotta säästöistä saataisiin realistinen kuva; panee merkille komission suunnittelemat useat politiikat ja toimet, joilla pyritään lieventämään kielteisiä vaikutuksia, ja odottaa, että saadut kokemukset otetaan huomioon komission uudessa henkilöstöstrategiassa, joka hyväksytään vuonna 2021; muistuttaa vakavista seurauksista, joita hallintomäärärahojen leikkaamisella tai henkilöstön vähentämisellä saattaa tulevaisuudessa olla unionin virkamieskunnalle ja unionin politiikkojen täytäntöönpanolle;

499.  panee merkille, että komissio investoi tietoteknisen terveysjärjestelmänsä tiedonlouhintaan ratkaistakseen työuupumistapauksia koskevien tietojen puutteen; kannustaa painokkaasti komissiota ehkäisemään, tunnistamaan ja hallinnoimaan työuupumustapauksia henkilöstöhallinnon, työtaakan ja henkilöstön hyvinvoinnin laajemmassa kontekstissa henkilöstöhallintostrategiassaan;

500.  on huolestunut siitä, että komissio ei ole suunnitellut väliaikaisia toimenpiteitä lieventääkseen ostovoimapariteettiin liittyvää kasvavaa ongelmaa, josta Luxemburgiin sijoittuneet unionin virkamiehet kärsivät; huomauttaa asiaa koskevana esimerkkinä, että 16 EPPOn valitsemasta 200 soveltuvasta hakijasta on kieltäytynyt työpaikasta, koska palkka ei ole riittävän korkea Luxemburgissa asumiseen; korostaa odottavansa konkreettisia ehdotuksia palkkausmenetelmästä 31. maaliskuuta 2022 mennessä;

501.  tukee komission aikomusta päivittää tulevaisuuden työpaikasta Euroopan komissiossa vuonna 2019 antamassaan tiedonannossa esitettyä lähestymistapaa covid-19-kriisin valossa; odottaa, että komissio ottaa tasapuolisesti huomioon toimistotilojen tehokkaan käytön sekä henkilöstön terveyden ja hyvinvoinnin; palauttaa mieliin, että henkilöstön edustajat on aina otettava mukaan tehtäessä merkittäviä muutoksia työ- ja tilajärjestelyihin;

502.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyi tasa-arvoa ja monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman vuonna 2018 ja pani sen täytäntöön vuonna 2019; panee tyytyväisenä merkille, että joitakin erityistoimia lisättiin henkilöstökyselyn perusteella; kehottaa komissiota etenemään samaan suuntaan tarkemmilla toimenpiteillä, jotka koskevat komissioon harjoittelujaksoa suorittamaan otettuja henkilöitä;

503.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että miehiin ja naisiin kohdistuu edelleen erilaisia kulttuurisia, sosiaalisia ja ammatillisia odotuksia palkkatyön ja palkattoman työn (hoitotyön) välisen tasapainon osalta; panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset lisätä tietoisuutta toimenpiteistä, joilla mahdollistetaan työ- ja yksityiselämän tasapaino, kuten vanhemmille suunnatut kurssit ja myönteisten esimerkkien julkaiseminen komission intranetsivustolla;

504.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio (2014–2019) saavutti 40 prosentin tavoitteen johtotehtävissä toimivista naisista vuoden 2019 toimikautensa loppuun mennessä; muistuttaa komissiota (2019–2024), että sen puheenjohtaja sitoutui vuonna 2019 saavuttamaan sukupuolten tasa-arvon kaikilla hallinnon tasoilla nykyisen toimeksiannon loppuun mennessä ja toisti tämän sitoumuksensa budjetista ja hallinnosta vastaavalle komission jäsenelle lähettämässään toimeksiantokirjeessä;

505.  panee merkille vuonna 2019 laaditut uudet suuntaviivat vammaisille henkilöille tarkoitetun avun täytäntöönpanosta, jotta henkilöstöä ja heidän huollettavanaan olevia henkilöitä voidaan avustaa taloudellisesti heidän riippumattomuuteensa, sosiaaliseen integroitumiseensa sekä fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja ammatilliseen kykyynsä liittyvissä muissa kuin lääketieteellisissä kustannuksissa; panee merkille, että suuntaviivat tulivat voimaan toukokuussa 2020;

506.  panee merkille, että vuonna 2019 sosiaaliseen ja taloudelliseen tukeen liittyvien tapausten määrä kasvoi 28 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna; panee tyytyväisenä merkille, että vammaisasioihin käytetyt varat kasvoivat 50 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna (noin 2 miljoonasta eurosta 3 miljoonaan euroon);

507.  ottaa asianmukaisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ja suositukset, jotka koskevat Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistoa(112); pitää myönteisenä, että valintaprosessi on laajamittaisten kilpailujen kannalta laajalti tehokas, mutta ilmaisee huolensa siitä, että valintaprosessia ei ole mukautettu pienimuotoisiin ja kohdennettuihin kilpailuihin, jotka soveltuvat parhaiten EU:n toimielinten nykyisiin rekrytointitarpeisiin; kehottaa komissiota raportoimaan hyvissä ajoin näiden suositusten täytäntöönpanosta EPSOssa;

508.  panee merkille, että vuosina 2012–2018 toimielimet ja elimet, lukuun ottamatta Euroopan oikeusasiamiestä ja Euroopan tietosuojavaltuutettua, olivat vähentäneet henkilöstötaulukoistaan 1 409 toimea (kolme prosenttia) ja samalla vähitellen lisänneet sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaamista; panee tässä yhteydessä merkille, että sopimussuhteisen henkilöstön osuus koko työvoimasta kasvoi 17 prosentista 22 prosenttiin; on huolissaan mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, joita aiheutuu virkamiesten korvaamisesta sopimussuhteisilla toimihenkilöillä, kuten tarvittavasta tietämyksen siirrosta ja sen menettämisestä heidän työsopimustensa päättyessä sekä sopimussuhteisten toimihenkilöiden näkymistä ja työsuhdeturvasta;

509.  huomauttaa, että sopimussuhteisten toimihenkilöiden määrän kasvu heijastaa nopeasti kehittyvistä painopisteistä johtuvien uusien tehtävien vaikutusta henkilöstömäärään, kuten komission toimeenpanovirastoille siirtämien uusien ohjelmien täytäntöönpano, jolla ei ollut vaikutusta talousarvioon ja johon ei liittynyt komission henkilöstön siirtoa; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, jonka mukaan sopimussuhteisten toimihenkilöiden määrän kasvu oli myös vastaus erityistilanteisiin tai kiireellisiin tilanteisiin;

510.  pitää valitettavana, että tehtäväryhmä I:n sopimussuhteisten toimihenkilöiden määrä kasvoi joissakin toimielimissä siksi, että sihteerien ja virkailijoiden vakinaisia virkoja ja väliaikaisia toimia muutettiin sopimussuhteisiksi;

511.  panee merkille, että vuoden 2018 lopussa toimielinten, elinten ja toimeenpanovirastojen palveluksessa oli 11 962 sopimussuhteista toimihenkilöä (eli määrä on kasvanut 37 prosenttia vuodesta 2012); huomauttaa, että suurin osa heistä oli komission palveluksessa;

512.  vaatii komissiota panemaan täytäntöön avoimemman nimitysmenettelyn kaikkien tehtävien, erityisesti johtotehtävien, osalta; kehottaa komissiota selventämään aikaisempaa nimitysmenettelyä, joka oli avoimuudeltaan ja vastuuvelvollisuudeltaan puutteellinen;

513.  pitää valitettavana jatkuvaa maantieteellistä epätasapainoa komission henkilöstön kokoonpanossa erityisesti keski- ja ylemmän johdon tasolla; kehottaa komissiota huolehtimaan kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten asianmukaisesta edustuksesta kunnioittaen samalla hakijoiden pätevyyttä ja ansioita virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 27 artiklan mukaisesti;

514.  korostaa unionin virastojen henkilöstön vaihtuvuuden merkittävää vaikutusta ja kehottaa komissiota auttamaan virastoja tilanteen korjaamiseksi toteutettavan henkilöstö- ja sosiaalipolitiikan täytäntöönpanossa;

515.  huomauttaa, että tarvitaan monitahoista lähestymistapaa, jotta varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus heidän vammastaan riippumatta käyttää unionin toimielinten verkkosivustoja direktiivissä (EU) 2016/2102 säädetyllä tavalla, muun muassa takaamalla kansallisten viittomakielten saatavuus; ehdottaa, että vammaisia henkilöitä edustavat järjestöt otetaan mukaan tähän prosessiin;

516.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin luoda monipuolisempi ja osallistavampi työympäristö ja -kulttuuri toteuttamalla toimia vammaisten hyväksi ja pyytää komissiota arvioimaan mahdollisuuksia vahvistaa edelleen yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteita ja ottaa ne entistäkin paremmin huomioon palvelukseenotossa, koulutuksessa, urakehityksessä ja työoloissa sekä lisäämään henkilöstön tietoisuutta näistä näkökohdista; kehottaa harkitsemaan mahdollisia kohtuullisia parannuksia ja mukautuksia toimielinten rakennuksiin (niihin pääsy ja tarvittavat toimistolaitteet) liikuntarajoitteisia tai muita vammaisia henkilöitä varten;

517.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) saavutukset ja sen toimintatapoihin jatkuvasti tehdyt parannukset kohtuullisten mukautusten toteuttamiseksi sellaisten henkilöiden osalta, joilla on vamma ja/tai erityisvaatimuksia; ottaa huomioon, että EPSO laati vuonna 2019 esitteen, pistekirjoituksella laaditun esitteen ja animoidun videon, joissa se kertoi tällaisista valintamenettelyjen yhteydessä tehtävistä mukautuksista, joita niiden aikana tarjotaan hakijoille, joilla on erityistarpeita, minkä ansiosta 438 hakijaa, joilla oli erityistarpeita, pystyi osallistumaan kilpailuihin ja valintamenettelyihin;

518.  kehottaa jälleen komissiota tekemään komission erityisneuvonantajien asemasta avoimemman ja määrittelemään selkeästi heidän tehtävänsä ja toimenkuvansa;

519.  panee merkille entisen puheenjohtajan Jean Claude Junckerin nimittämisen erityisneuvonantajaksi ja pitää valitettavana, kun otetaan huomioon 30. lokakuuta 2019 tehty komission kollegion päätös, jonka mukaan entiset komission puheenjohtajat voivat suorittaa edustustehtäviä toimikautensa päätyttyä, että tästä tehtävästä aiheutuu sen palkattomuudesta huolimatta kustannuksia erityisesti virkamatkojen vuoksi, mitä on vaikea ymmärtää kansalaisten näkökulmasta; pyytää, että komissio esittää parlamentille yksityiskohtaiset tiedot päätöksensä taloudellisista vaikutuksista, jotta parlamentti voi ottaa tämän huomioon tulevissa vastuuvapausmenettelyissä;

520.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota suhteisiinsa komission entisiin jäseniin ja arvioimaan huolellisesti mahdollisia riskejä;

521.  kehottaa jälleen komissiota panemaan täytäntöön sekä komission että sen virastojen osalta pyöröovi-ilmiötä koskevat toimintasääntöjen nykyiset oikeudellisesti sitovat säännöt;

522.  tukee voimakkaasti tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan kaikkien toimielinten olisi pyrittävä yhdessä yhdenmukaistamaan eettisiä toimintapuitteitaan ja tehostamaan hyvien käytäntöjen jakamista koskevia ponnistelujaan;

523.  kehottaa komissiota antamaan henkilöstölle enemmän tietoa eettisistä toimintapuitteista ja -kulttuurista sekä edistämään niiden sisäistämistä; kehottaa komissiota varmistamaan erityisesti, että etiikkaa koskevaan koulutukseen sisältyy käytännön ohjeita, jotka perustuvat todellisiin esimerkkeihin, ja parantamaan henkilöstölle suunnattua eettisiä kysymyksiä koskevaa viestintää; korostaa tarvetta varmistaa, että henkilöstön jäsenet osaavat ilmoittaa kaikista epäeettiseen käyttäytymiseen liittyvistä kysymyksistä, ja tarvetta lisätä heidän turvallisuudentunnettaan;

Yleisiä huomioita

524.  panee merkille, että vuosi 2019 oli komissiolle siirtymävuosi, koska sen oli huolehdittava siirtymisestä Junckerin komissiosta uuteen komissioon ja von der Leyenin komission työn aloittamista koskevista valmisteluista sekä käynnistettävä sen uudet painopisteet;

525.  on huolissaan komission päätöksestä antaa BlackRock Investment Management -yritykselle toimeksianto ympäristö-, sosiaali- ja hallintotavoitteita koskevan tutkimuksen toteuttamisesta; huomauttaa Euroopan oikeusasiamiehen tutkimuksesta, joka koskee eturistiriidan mahdollisuutta(113); kehottaa siksi komissiota saattamaan ajan tasalle julkisia hankintamenettelyjä koskevat ohjeensa;

526.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kestävyysraportoinnin, johon sisältyvät hankintojen sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat; katsoo, että sisällyttämällä hankintoja ja ostoja koskeviin toimintaperiaatteisiinsa vastuullisen liiketoiminnan normeja komissio voi turvata yleisen edun ja varmistaa julkisten menojen julkisia menoja koskevan vastuuvelvollisuuden;

527.  kannustaa komissiota jatkamaan avoimen lähdekoodin strategian(114) ja ISA2-ohjelman(115) periaatteiden hyödyntämistä, jotta voidaan estää yhden toimittajan palveluihin lukittuminen, pitää tekninen infrastruktuuri omassa hallinnassa, tarjota paremmat suojauskeinot käyttäjien yksityisyyttä ja tietosuojaa varten sekä lisätä turvallisuutta ja avoimuutta kansalaisia kohtaan; pyytää komissiota asettamaan etusijalle avoimen lähdekoodin ratkaisut hankinnoissa ja kehittämisessä, jotta voidaan edistää ohjelmistoratkaisujen jakamista ja uudelleenkäyttöä, tehdä hankinnoista kestävämpiä ja pitkäikäisempiä ja noudattaa ”julkisten varojen, julkisen koodin” -periaatetta;

528.  suhtautuu myönteisesti toimielinten väliseen kyberyhteistyöhön, jota varten alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea saavat apua EU:n toimielinten, elinten ja virastojen tietotekniikan kriisiryhmältä; toteaa, että useat digitalisointihankkeet koskevat sellaisten henkilöstöasioihin ja varainhoitoprosesseihin liittyvien menettelyjen digitalisointia, joissa komiteat käyttävät komission tarjoamia SYSPER- ja ABAC-järjestelmiä; pyytää komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta neuvotella paremmista ehdoista, jotta sovellusten jakamista voitaisiin tehostaa ja se voitaisiin saada taloudellisesti houkuttelevaksi;

529.  korostaa sen merkitystä, että tulkkauksen pääosaston pyrkii helpottamaan tulkkausta unionin 24 viralliselle kielelle ja jopa kansainväliselle viittomakielelle komissiossa ja muissa unionin toimielimissä ja elimissä; kannustaa komissiota auttamaan tulkkauksen pääosastoa lisäämään edelleen kansainvälisen viittomakielen saatavuutta, jotta varmistetaan vammaisten henkilöiden tiedonsaanti;

530.  on hyvin huolestunut komission päätöksestä purkaa ravintolapalvelujen tarjoajan kanssa tehty sopimus, sillä se johti 400 työntekijän lomauttamiseen; pyytää komissiota kiireellisesti tarkistamaan päätöstään ja tutkimaan kaikkia toteuttamiskelpoisia ratkaisuja työntekijöiden suojelemiseksi ja lomautusten välttämiseksi, mukaan lukien ravintolahenkilöstön ottaminen sisäiseksi henkilöstöksi;

531.  toteaa, että monet tiedonannot ja asiakirjat ovat saatavilla vain englanniksi; toteaa myös, että työkokouksia pidetään ilman tulkkausmahdollisuutta; kehottaa komissiota kunnioittamaan perusoikeuskirjassa ja asetuksessa N:o 1/1958 sekä sisäisissä suuntaviivoissa ja päätöksissä, kuten hyvän hallintotavan säännöstössä, vahvistettuja periaatteita, oikeuksia ja velvoitteita; kehottaa näin ollen komissiota tarjoamaan tarvittavat henkilöresurssit monikielisyyden kunnioittamisen varmistamiseksi lisäämällä kääntämisestä ja tulkkauksesta vastaavan henkilöstön määrää;

Eettiset toimintapuitteet

532.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen johtopäätökset ja suositukset, jotka on esitetty sen erityiskertomuksessa ”Tarkastettujen EU:n toimielinten eettiset toimintapuitteet: edelleen parantamisen varaa”; palauttaa mieliin tilintarkastustuomioistuimen päätelmän, että Euroopan unionin toimielinten ja elinten jäsenten ja henkilöstön epäeettistä käyttäytymistä ei voida missään oloissa hyväksyä ja että epäeettinen käytös – tai edes sitä koskeva väite – herättää suurta kiinnostusta julkisuudessa ja vähentää luottamusta unioniin; toteaa, että epäeettinen käyttäytyminen on lisäksi yhteydessä korruption ja petosten riskiin; panee merkille, että eettisten toimintapuitteiden täytäntöönpanossa on edelleen parantamisen varaa; pitää erityisen valitettavana, että puutteita havaittiin erilaisissa seikoissa, kuten seuraavissa:

533.  pitää myönteisenä, että tarkastetut toimielimet ovat suurelta osin ottaneet käyttöön asianmukaiset henkilöstöä ja jäseniä koskevat eettiset toimintapuitteet mutta parantamisen varaa on edelleen; tukee voimakkaasti tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, kuten eettisten toimintapuitteiden yhdenmukaistamista ja henkilöstön tietoisuuden lisäämistä;

534.  panee merkille komission sisäisten ohjeiden toisen tarkistuksen, joka koskee henkilöstösäännöissä olevia väärinkäytösten paljastamista koskevia säännöksiä; panee tyytyväisenä merkille vuoden 2019 tarkistukseen sisältyvät kuusi suositusta ja kehottaa komissiota raportoimaan täytäntöönpanosta budjettivallan käyttäjälle; panee tyytyväisenä merkille, että MyIntracomm-sivustolla olevan väärinkäytösten paljastamista koskevan sivun päivittämisen toukokuussa 2019 ja suoran linkin lisäämisen OLAFilla käytössä olevaan väärinkäytösten paljastamismenettelyyn;

535.  pyytää omaksumaan ennakoivamman lähestymistavan väärinkäytösten paljastajien suojeluun; pitää erityisen tärkeänä tarvetta vahvistaa OLAFin ja suojatoimenpiteiden toteuttamisesta tarvittaessa vastaavan nimittävän viranomaisen välistä yhteistyötä; pitää myös erityisen tärkeinä suosituksia, jotka koskevat yhteydenpitoa EPPOon tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi laittomasta toiminnasta ilmoittamisen alalla;

536.  katsoo väärinkäytösten paljastajien suojelun osalta, että parhaisiin käytäntöihin ja korkeampiin vaatimuksiin perustuva yhdenmukaisempi sääntely kaikkien toimielinten kesken olisi erittäin tarpeellinen parannus;

537.  korostaa avoimuusrekisterin vahvistamisen ja sen tietojen laadun parantamisen merkitystä erityisesti, kun otetaan huomioon joulukuussa 2020 tehty toimielinten välinen sopimus; panee merkille komission suorittamat laaduntarkastukset ja rekisterin sihteeristön toimet vastaanotettujen ilmoitusten johdosta; kehottaa komissiota parantamaan tietoteknistä ratkaisua, jotta voidaan tehdä tiukempia laaduntarkastuksia;

538.  korostaa tehokkaan ja ajan tasalla olevan avoimuusrekisterin merkitystä; kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota avoimuusrekisterissä olevien yhteisöjen validointiin ja otantaan perustuviin tarkastuksiin; panee huolestuneena merkille, että komission päätöksentekijöistä valtaosan ei tarvitse julkistaa tapaamisiaan edunvalvojien kanssa; on myös huolissaan komission päätöksentekijöiden mahdollisuudesta tavata edunvalvojia, jotka eivät ole rekisteröityneet avoimuusrekisteriin; vaatii täydellistä avoimuutta kaikkien komission yksityisten toimijoiden tai niiden edustajien, kuten konsulttiorganisaatioiden, kanssa järjestämien tapaamisten osalta;

539.  panee merkille Euroopan oikeusasiamiehen päätelmät ja tekniset parannusehdotukset, jotka sisältyvät hänen 28. helmikuuta 2019 tekemäänsä päätökseen siitä, miten komissio hallinnoi henkilöstönsä niin kutsuttuja pyöröovitapauksia; kehottaa komissiota toteuttamaan jatkotoimia sekä oikeusasiamiehen päätöksen että tilintarkastustuomioistuimen unionin toimielinten eettisistä toimintapuitteista antamaan erityiskertomukseen sisältyvien asiaa koskevien suositusten johdosta.

(1) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (2) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 1. (3) EUVL C 377, 9.11.2020, s. 13. (4) EUVL C 381, 12.11.2020, s. 4. (5) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (6) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (7) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (8) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 1. (9) EUVL C 370, 3.11.2020, s. 10. (10) EUVL C 351, 21.10.2020, s. 7. (11) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (12) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (13) EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1. (14) EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6. (15) EUVL L 343, 19.12.2013, s. 46. (16) EUVL L 50, 15.2.2021, s. 9. (17) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (18) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 1. (19) EUVL C 370, 3.11.2020, s. 12. (20) EUVL C 351, 21.10.2020, s. 7. (21) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (22) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (23) EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1. (24) EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6. (25) EUVL L 341, 18.12.2013, s. 73. (26) EUVL L 50, 15.2.2021, s. 9. (27) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (28) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 1. (29) EUVL C 370, 3.11.2020, s. 7. (30) EUVL C 351, 21.10.2020, s. 7. (31) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (32) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (33) EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1. (34) EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6. (35) EUVL L 341, 18.12.2013, s. 69. (36) EUVL L 363, 18.12.2014, s. 183. (37) EUVL L 50, 15.2.2021, s. 9. (38) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (39) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 1. (40) EUVL C 370, 3.11.2020, s. 30. (41) EUVL C 351, 21.10.2020, s. 7. (42) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (43) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (44) EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1. (45) EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6. (46) EUVL L 346, 20.12.2013, s. 58. (47) EUVL L 50, 15.2.2021, s. 9. (48) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (49) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 1. (50) EUVL C 370, 3.11.2020, s. 47. (51) EUVL C 351, 21.10.2020, s. 7. (52) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (53) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (54) EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1. (55) EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6. (56) EUVL L 346, 20.12.2013, s. 54. (57) EUVL L 50, 15.2.2021, s. 9. (58) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (59) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 1. (60) EUVL C 370, 3.11.2020, s. 46. (61) EUVL C 351, 21.10.2020, s. 7. (62) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (63) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (64) EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1. (65) EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6. (66) EUVL L 352, 24.12.2013, s. 65. (67) EUVL L 50, 15.2.2021, s. 9. (68) EUVL L 67, 7.3.2019, s. 1. (69) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (70) EUVL C 377, 9.11.2020, s. 13. (71) EUVL C 381, 12.11.2020, s. 4. (72) EUVL C 384, 13.11.2020, s. 180. (73) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (74) EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1. (75) https://ec.europa.eu/anti-fraud/sites/antifraud/files/olaf_report_2019_en.pdf (76) Vuoden 2018 vastuuvapauspäätöslauselman 23 kohta. (77) Vuoden 2018 vastuuvapauspäätöslauselman 17 kohta. (78) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. joulukuuta 2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320), 46 artikla. (79) Vuosina 2007–2013. (80) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2019 ”Euroopan strategisten investointien rahasto: täysi onnistuminen edellyttää lisätoimia”, kohta 81. (81) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. joulukuuta 2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320), 46 artikla. (82) https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2020-0164_FI.html (83) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2020 ”EU:n liikenneinfrastruktuurit: megahankkeiden täytäntöönpanoa on nopeutettava, jotta verkostovaikutukset toteutuvat ajoissa”. (84) Euroopan komissio, ”Ex-post evaluation of 2007-2014, Support to SMEs – Increasing Research and Innovation in SMEs and SME Development”, helmikuu 2016. (85) Erityiskertomus nro 18/2019 ”Kasvihuonekaasupäästöt EU:ssa: raportointi hyvällä tasolla, mutta parempi käsitys tulevista päästövähennyksistä on tarpeen” (EUVL C 400, 26.11.2019, s. 16). (86) Päätöslauselma vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, 258 kohta. (87) Päätöslauselma vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, 260 kohta. (88) https://www.nku.gov.sk/web/sao/news/-/asset_publisher/FaxZbYV7Oqlp/content/direct-aid-in-agriculture-without-targeted-control-with-holes-in-legislation (89) https://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2014_2019/plmrep/COMMITTEES/CONT/DV/2021/01-25/Study_Largest50Beneficiaries_EN.pdf (90) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1804, annettu 28. lokakuuta 2019, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 muuttamisesta tukihakemusten tai maksupyyntöjen muutosten, yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän mukaisten tarkastusten sekä täydentäviin ehtoihin liittyvän valvontajärjestelmän osalta. (91) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2020: Uusien kuvantamistekniikoiden käyttö yhteisen maatalouspolitiikan seurannassa: kehitys yleisesti ottaen vakaata, mutta ilmaston ja ympäristön seurannan osalta hitaampaa. (92) https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/INAP20_03/INAP_Gender_equality_FI.pdf (93) Saksa, Kreikka, Italia, Kypros, Liettua, Puola, Yhdistynyt kuningaskunta ja Slovenia. (94) Bulgariasta, Tšekistä, Ranskasta, Alankomaista, Itävallasta, Portugalista, Slovakiasta, Virosta, Espanjasta, Islannista, Maltasta ja Suomesta. (95) Erityiskertomus nro 24/2019 ”Muuttajien turvapaikka-, siirto- ja palauttamismenettelyt: Aika puuttua tehokkaammin tavoitteiden ja tulosten välisiin eroihin”. (96) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2019 ”EU:n rajavalvontaa tukevat tietojärjestelmät – tehokas väline, mutta tietojen ajantasaisuuteen ja täydellisyyteen on kiinnitettävä enemmän huomiota”. (97) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2019 ”EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunta: toimia tarvitaan”. (98) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/446, annettu 15. lokakuuta 2019, ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 515/2014 liitteen II muuttamisesta (EUVL L 94, 27.3.2020, s. 3). (99) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/445, annettu 15. lokakuuta 2019, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 516/2014 liitteen II muuttamisesta (EUVL L 94, 27.3.2020, s. 1). (100) AMIF-rahaston alainen hätäapu. (101) Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 25. marraskuuta 2020, kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja avun vaikuttavuuden parantamisesta (2019/2184(INI)). (102) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen toimielinten sopimus, tehty 2. joulukuuta 2013, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1), joka on korvattu 16. joulukuuta 2020 alkaen Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisellä toimielinten sopimuksella talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöön ottamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28). (103) Kehitysvaliokunnan lausunto ihmisoikeuksien suojelusta ja EU:n ulkoisesta muuttoliikepolitiikasta, 17 kohta. (104) https://ec.europa.eu/international-partnerships/external-evaluation-eus-policy-coherence-development-2009-2016_en (105) EUVL C 377, 9.11.2020, s. 13, kertomuksen s. 211. (106) EUVL C 377, 9.11.2020, s. 13, kertomuksen s. 213. (107) EUVL C 377, 9.11.2020, s. 13, kertomuksen s. 214. (108) Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. toukokuuta 2020, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2018, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (2019/2055(DEC)), 32 kohta. (109) Kehitysvaliokunnan mietintö ihmisoikeuksien suojelusta ja EU:n ulkoisesta muuttoliikepolitiikasta, 13 kohta. (110) Tämä aiheuttaa ongelmia kaikilla tasoilla. Ensinnäkin keskustoimisto sekä komission Eurooppa-kouluille osoittamat määrärahat kokonaisuudessaan ovat julkinen palvelu, jonka jäsenvaltiot ja niiden kautta veronmaksajat ovat jo maksaneet. Toiseksi akkreditoitujen koulujen toiminta on kokonaisuudessaan niiden itsensä rahoittamaa eikä komissio puutu siihen, joten väite, että ne aiheuttavat lisäkustannuksia, joista niiden olisi vastattava, vaikuttaa epäloogiselta. Tarjoamalla eurooppalainen ylioppilastutkintojärjestelmä ja mahdollistamalla unionin virkamiesten lasten koulunkäynti paljon edullisemmin kuin I-tyypin Eurooppa-kouluissa näiden koulujen kehittäminen olisi sen sijaan sisällytettävä komission talousarvioon eikä sitä pitäisi missään tapauksessa verottaa, koska se haittaisi niiden kehitystä ja niiden unionin talousarvioon tuottamia huomattavia säästöjä. (111) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 15/2019: Vuoden 2014 henkilöstöuudistuspaketin täytäntöönpano komissiossa – suuria säästöjä, mutta myös seurauksia henkilöstölle. (112) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2020 ”Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto: On aika mukauttaa valintamenettelyt muuttuviin rekrytointitarpeisiin.” (113) https://www.ombudsman.europa.eu/fi/case/en/57060 (114) https://ec.europa.eu/info/departments/informatics/open-source-software-strategy_fi (115) https://ec.europa.eu/isa2/isa2_fi

1. Euroopan parlamentin päätös 28. huhtikuuta 2021 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2020/2141(DEC))

P9_TA(2021)0165 A9-0044/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019 (COM(2020)0288 – C9-0221/2020)(2),

–  ottaa huomioon selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta varainhoitovuonna 2019, pääluokka I – Euroopan parlamentti(3),

–  ottaa huomioon sisäisen tarkastajan vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2019,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2019 sekä toimielinten vastaukset(4),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2019 koskevan lausuman(5) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan ja 318 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(6) ja erityisesti sen 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä 10. joulukuuta 2018 tehdyn puhemiehistön päätöksen ja erityisesti sen 34 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan, 104 artiklan 3 kohdan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0044/2021),

A.  ottaa huomioon, että puhemies hyväksyi 24. kesäkuuta 2020 parlamentin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2019;

B.  ottaa huomioon, että pääsihteeri johtavana valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä vakuutti 17. kesäkuuta 2020 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että parlamentin talousarvioon osoitetut varat oli käytetty aiottuun tarkoitukseensa moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käytössä olevat valvontamenettelyt antoivat riittävät takeet siitä, että tilien perustana olevat toimet olivat lailliset ja sääntöjenmukaiset;

C.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastukseen sisältyneessä varainhoitovuoden 2019 hallinto- ja muita menoja koskevassa erillisessä arvioinnissa todettiin, ettei se ollut havainnut vakavia puutteita tarkastelluissa asetuksessa (EU, Euratom) 2018/1046 edellytetyissä toimielinten ja elinten vuotuisissa toimintakertomuksissa;

D.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 262 artiklan 1 kohdan mukaan kaikkien unionin toimielinten on pyrittävä kaikin tavoin toimimaan vastuuvapauden myöntämistä koskevaan Euroopan parlamentin päätökseen liitettyjen huomautusten mukaisesti;

1.  myöntää puhemiehelle vastuuvapauden Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2020/2141(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka I – Euroopan parlamentti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan, 104 artiklan 3 kohdan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0044/2021),

A.  panee merkille, että Euroopan parlamentin tilinpitäjä vakuutti lopullista tilinpäätöstä varmentaessaan saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että tilinpäätös antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot parlamentin taloudellisesta asemasta, toimien tuloksista ja rahavirroista;

B.  ottaa huomioon, että tavanomaisen menettelyn mukaisesti parlamentin hallinnolle lähetettiin 192 kysymystä ja saaduista kirjallisista vastauksista keskusteltiin talousarvion valvontavaliokunnan avoimessa kokouksessa talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin, Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavan viranomaisen, jäljempänä ’vastuuviranomainen’, johtajan ja sisäisen tarkastajan läsnä ollessa;

C.  katsoo, että julkisen varainhoidon laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta on aina varaa parantaa ja että valvontaa tarvitaan sen varmistamiseksi, että poliittinen johto ja parlamentin hallinto ovat vastuuvelvollisia unionin kansalaisille;

Parlamentin talousarvio- ja varainhallinto

1.  panee merkille, että parlamentin lopullinen talousarvio vuodeksi 2019 oli yhteensä 1 996 978 262 euroa eli 18,5 prosenttia monivuotisen rahoituskehyksen(7) otsakkeesta 5, johon sisältyvät unionin kaikkien toimielinten hallintomenot vuonna 2019, ja toteaa, että kasvua vuoden 2018 talousarviosta (1 950 687 373 euroa) oli 2,4 prosenttia;

2.  ottaa huomioon, että tileihin kirjattuja tuloja oli 31. joulukuuta 2019 yhteensä 207 521 070 euroa (193 998 910 euroa vuonna 2018) ja niistä käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja oli 36 566 236 euroa (30 783 590 euroa vuonna 2018);

3.  korostaa, että 67,8 prosenttia kaikista sitoumuksista sisältyi neljään lukuun: luku 10 ”Toimielimen jäsenet”, luku 12 ”Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt”, luku 20 ”Kiinteistöt ja niiden liitännäiskulut” ja luku 42 ”Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot”, mikä osoittaa, että parlamentin menot olivat suurelta osin erittäin joustamattomia;

4.  panee merkille, että parlamentin tilinpäätös varainhoitovuodelta 2019 perustui seuraaviin määriin: