Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2020/2045(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0255/2021

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0255/2021

Keskustelut :

PV 05/10/2021 - 8
PV 05/10/2021 - 10
CRE 05/10/2021 - 8
CRE 05/10/2021 - 10

Äänestykset :

PV 06/10/2021 - 12
PV 07/10/2021 - 2

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0411

Hyväksytyt tekstit
PDF 185kWORD 61k
Torstai 7. lokakuuta 2021 - Strasbourg
Unionin erityisrahastoja ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälinettä koskeva täytäntöönpanokertomus
P9_TA(2021)0411A9-0255/2021

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. lokakuuta 2021 unionin erityisrahastoja ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälinettä koskevasta täytäntöönpanokertomuksesta (2020/2045(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208, 210, 214 ja 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–  ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(2),

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleiset talousarviot varainhoitovuosiksi 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020 ja 2021,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa” (COM(2011)0743),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen vuonna 2018 hyväksymän muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen sekä pakolaisia koskevan Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa” (COM(2016)0385),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2015 tehdyn Vallettan huippukokouksen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman,

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2017 julkaistun uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n välineistöstä oikeusperustaisen, kaikki ihmisoikeudet käsittävän lähestymistavan soveltamiseksi EU:n kehitysyhteistyössä (SWD(2014)0152),

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2008 hyväksytyn humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

–  ottaa huomioon EU:n Bêkou-erityisrahaston, Madad-erityisrahaston, Afrikka-hätärahaston ja Kolumbia-erityisrahaston alkuperäiset perustamissopimukset ja niiden joulukuussa 2020 tarkistetut perustamissopimukset,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 tehdyn komission päätöksen C(2015)9500 unionin ja sen jäsenvaltioiden toimien yhteensovittamisesta Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen avulla(4), sellaisena kuin se on muutettuna 10. helmikuuta 2016 tehdyllä komission päätöksellä C(2016)0855(5), 18. huhtikuuta 2017 tehdyllä komission päätöksellä C(2017)2293(6), 14. maaliskuuta 2018 tehdyllä komission päätöksellä C(2018)1500(7) ja 24. heinäkuuta 2018 tehdyllä komission päätöksellä C(2018)4959(8),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2020 annetun komission neljännen vuosikertomuksen Turkin-pakolaisavun koordinointivälineestä (COM(2020)0162) sekä aiemmat vuosikertomukset,

–  ottaa huomioon EU:n Madad-erityisrahastoa koskevan seitsemännen tuloskertomuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset ”EU:n Bêkou-erityisrahasto Keski-Afrikan tasavallassa: tietyistä puutteista huolimatta lupaava alku” (nro 11/2017), ”Turkin-pakolaisavun koordinointiväline: tuki on hyödyllistä, mutta parannuksia tarvitaan, jotta rahoille saadaan enemmän vastinetta” (nro 27/2018) ja ”Euroopan unionin Afrikka-hätärahasto: joustava mutta painopiste puuttuu” (nro 32/2018),

–  ottaa huomioon komission päätökset EU:n erityisrahastojen voimassaolon jatkamisesta vuoden 2021 joulukuuhun saakka varainhoitoasetuksen 234 artiklan mukaisesti sekä parlamentin kannat voimassaolon jatkamista koskeviin päätösehdotuksiin,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden täytäntöönpanosta: vuoden 2017 väliarviointi ja tuleva rakenne vuoden 2020 jälkeen(9),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, humanitaarisen avun välineen ja Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpanosta(10),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Afrikka-hätärahastosta: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset(11),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman ”Uusi EU–Afrikka-strategia – kestävää ja osallistavaa kehitystä edistävä kumppanuus”,

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus 2020(12), 18. toukokuuta 2017 Syyriaa koskevasta EU:n strategiasta(13), 6. lokakuuta 2016 Syyriasta(14), 24. marraskuuta 2016 Syyrian tilanteesta(15) ja 6. heinäkuuta 2016 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2016 varainhoitovuodeksi 2016: varainhoitovuoden 2015 ylijäämän ottaminen talousarvioon(16) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2019 Turkkia koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta(17), 12. joulukuuta 2018 neuvoston kannasta toiseen esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2019(18) ja 4. heinäkuuta 2018 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2018 varainhoitovuodeksi 2018, pääluokka III – Komissio: Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen voimassaolon jatkaminen(19) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon esityksen lisätalousarvioksi nro 5/2020(20) ja sen liitteenä olevan päätöksen ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2020: humanitaarisen tuen jatkaminen pakolaisille Turkissa(21),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista(22),

–  ottaa huomioon vuosina 2019 ja 2020 annetut komission päätökset Madad-erityisrahaston voimassaolon jatkamisesta 14. joulukuuta 2021 saakka varainhoitoasetuksen 234 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden vuosina 2016–2021 Lontoossa ja Brysselissä pidetyissä konferensseissa tekemät sitoumukset puuttua Syyrian kriisiin ja tukea Syyrian kansaa,

–  ottaa huomioon komission EU:n Madad-erityisrahastosta vuonna 2018 tekemän väliarvioinnin ja tulosten säännöllisen raportoinnin,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 humanitaarisesta avusta(23), 14. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI – Globaali Eurooppa) perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0460) ja 14. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA III) perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0465),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisen yhteiskäsittelyn,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0255/2021),

A.  ottaa huomioon, että seuraavat neljä erityisrahastoa on perustettu vuodesta 2014 lähtien vastaamaan tarpeeseen saada käyttöön joustavia ja nopeita välineitä, joiden avulla voidaan reagoida kriiseihin antamalla yhdenmukaista ja vahvistettua apua: Bêkou-erityisrahasto, joka perustettiin 15. heinäkuuta 2014 tukemaan kaikin puolin Keski-Afrikan tasavallan kriisistä selviytymistä ja jälleenrakennustoimia; Madad-erityisrahasto, joka on 15. joulukuuta 2014 Syyrian kriisin johdosta perustettu Euroopan unionin alueellinen erityisrahasto ja jolla mahdollistetaan resurssien yhdistäminen ja räätälöinti sekä reagointi alueellisella tasolla; Afrikka-hätärahasto, joka perustettiin 12. marraskuuta 2015 vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi ja Kolumbia-erityisrahasto, joka perustettiin 12. joulukuuta 2016 tukemaan rauhansopimuksen täytäntöönpanoa varhaisessa jälleenrakentamisessa ja vakauttamisessa konfliktin jälkeen;

B.  ottaa huomioon, että varainhoitoasetuksen vuonna 2018 tehdyssä tarkistuksessa otettiin käyttöön säännöksiä, joilla vahvistetaan tietyssä määrin parlamentin valtuuksia valvoa uusien erityisrahastojen perustamista tai nykyisten erityisrahastojen voimassaolon jatkamista; katsoo, että tällaiset säännökset ovat edelleen liian rajallisia, jotta voitaisiin varmistaa parlamentin toteuttama täysimittainen demokraattinen valvonta sekä budjettivallan käyttäjän toteuttama täysimittainen parlamentaarinen valvonta perussopimusten mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti antoi vuonna 2020 pääasiassa myönteisiä lausuntoja pyynnöistä, jotka koskivat erityisrahastojen voimassaolon jatkamista vuoden 2021 loppuun saakka, mutta ilmaisi samalla huolensa hankkeiden täytäntöönpanon avoimuuden puutteesta erityisesti rajaturvallisuuteen ja muuttoliikkeen hallintaan liittyvissä hankkeissa ja asetti Afrikka-hätärahaston tapauksessa edellytykseksi, että perusoikeuksien kunnioittamisesta kaikissa rahoitetuissa hankkeissa on annettava pakolliset takeet;

D.  ottaa huomioon, että sekä erityisrahastojen että Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen perustamista on perusteltu sillä, että tarvitaan joustavaa, tilapäistä ja nopeaa toimintaa, mikä ei ole mahdollista perinteisen institutionaalisen kehyksen puitteissa, sekä EU:n talousarviossa käytettävissä olevilla rajallisilla resursseilla ja joustavuudella; katsoo, että EU:n uuden ulkoisen rahoituksen kehyksen (naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline NDICI – Globaali Eurooppa) avulla olisi poistettava rajoittavat tekijät, joiden vuoksi on perustettava erityisrahastoja vastaamaan joustavammin ja nopeammin erityisiin kriiseihin; katsoo, että talousarvion ulkopuoliset välineet, kuten erityisrahastot, sekä poikkeukselliset välineet, kuten koordinointiväline, vaarantavat demokraattisen vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteet ja heikentävät Euroopan parlamentin roolia ja myös EU:n talousarvion yhtenäisyyttä; ottaa huomioon, että parlamenttia ei kuultu talousarvion ulkopuolisten välineiden käyttöönotosta; ottaa huomioon, että koska Euroopan kehitysrahaston (EKR) panoksella edistettiin Afrikka-hätärahastoa ja Bêkou-erityisrahastoa, parlamentti ei osallistunut lainkaan näiden kahden erityisrahaston perustamiseen; toteaa, että parlamentin mahdollinen panos rajoittui siihen, että se ilmaisi vastustavansa Madad- ja Kolumbia-erityisrahastojen perustamissopimuksia koskevia ehdotuksia täytäntöönpanopäätöksiksi;

E.  katsoo, että komission on erityisrahastoa perustettaessa perusteltava sen tuoma lisäarvo, näkyvyys, EU:n muiden rahoitusvälineiden täydentäminen ja politiikan tavoitteiden noudattaminen, ja katsoo, että on olennaisen tärkeää taata varojen käytön jatkuva seuranta ja arviointi, jotta varmistetaan, että niiden vaikutukset ovat aina EU:n lainsäädännön, perusarvojen ja tavoitteiden mukaisia;

F.  toteaa, että varainhoitoasetuksen mukaan erityisrahastoille olisi vuosittain suoritettava ulkoinen ja riippumaton tarkastus ja että Euroopan komissiolla on valtuudet keskeyttää rahoitussopimuksen täytäntöönpano, jos kumppanimaa rikkoo ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, demokraattisiin periaatteisiin tai oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvää velvoitetta, sekä vakavissa korruptiotapauksissa; ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin suositteli komissiolle erityisrahastoja koskevissa erityiskertomuksissaan avunantajien koordinoinnin parantamista (Bêkou-erityisrahasto), täytäntöönpanon puutteiden poistamista, tehokkuuden ja kohdennettujen toimien lisäämistä (Afrikka-hätärahasto) ja paremman vastineen tuottamista rahoille (Turkin-pakolaisavun koordinointiväline);

G.  ottaa huomioon, että komission arvioiden mukaan pakolaisiin liittyvät merkittävät humanitaariset tarpeet jatkuvat myös muilla kuin Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen kattamilla aloilla;

H.  katsoo, että vaikka parlamentti toteaa näiden välineiden lisäarvon, se on useaan otteeseen todennut, että erityisrahastojen ja koordinointivälineen parlamentaarista valvontaa on tehostettava ja että on osallistuttava tiiviimmin tulevien erityisrahastojen valmisteluun ja niitä koskeviin neuvotteluihin sekä olemassa olevien erityisrahastojen ja muiden EU:n ulkoisen toiminnan alan rahoitusvälineiden voimassaolon jatkamista koskeviin neuvotteluihin; ottaa huomioon, että parlamentti on kehottanut komissiota parantamaan erityisrahastoja koskevaa viestintäänsä ja todennut, että säännöllinen, lukuihin perustuva tieto erityisrahaston täytäntöönpanosta on olennaisen tärkeää, jotta parlamentti voi harjoittaa demokraattista valvonta- ja tarkastustehtäväänsä;

I.  ottaa huomioon, että suurin osa erityisrahastoihin osoitetuista rahoitusosuuksista on nyt peräisin EU:n talousarviosta, kun taas jäsenvaltioiden rahoitusosuudet muodostavat hyvin pienen osan niiden kokonaistalousarvioista; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden rahoitusosuudet Turkin-pakolaisavun koordinointivälineeseen eivät ole vapaaehtoisia vaan perustuvat BKTL-maksuperusteeseen ja ne sisällytetään suoraan unionin talousarvioon ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti; toteaa, että erityisrahastojen tapauksessa jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia ei ole sisällytetty unionin talousarvioon varainhoitoasetuksen 187 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

J.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2016 annetussa EU:n ja Turkin julkilausumassa ja EU:n ja Turkin välisessä takaisinottosopimuksessa kiinnitetään erityistä huomiota laittoman maahanmuuton uusien meri- tai maareittien estämiseen, salakuljetusverkostojen purkamiseen, Turkin rajojen valvontaan ja palautusten hyväksymiseen syrjimättömällä tavalla;

K.  ottaa huomioon, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja pitkällä aikavälillä sen poistaminen, kuten SEUT-sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan; toteaa, että uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus on edelleen unionin kehityspolitiikan ohjenuora ja että humanitaarista apua koskevalla eurooppalaisella konsensuksella vahvistetaan uudelleen humanitaarisen avun perusperiaatteet; toteaa, että unionin ja sen humanitaaristen kumppanien on voitava varmistaa tarpeiden mukainen apu ja suojelu noudattaen humanitaarisen toiminnan puolueettomuuden, tasapuolisuuden, humaanisuuden ja riippumattomuuden periaatteita; katsoo, että julkisesta kehitysavusta saatavat varat on osoitettava taloudelliseen, inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, erityisesti laadukkaan koulutuksen saatavuuden varmistamiseen, paikallisen selviytymiskyvyn kehittämiseen, myös ilmastonmuutokseen liittyen, ja rauhanturvaoperaatioihin kehitysavun ja/tai humanitaarisen avun toimittamiseksi ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä erityisrahastoa koskevassa päätöksessä yksilöityihin kehityshaasteisiin;

L.  ottaa huomioon, että Libyassa toteutettavat rajaturvallisuushankkeet asetetaan Afrikka-hätärahaston perustamissopimuksessa selvästi erityisrahaston toimeksiannon ja Euroopan naapuruusvälineestä (ENI) annetun asetuksen soveltamisalan piiriin; ottaa huomioon, että heinäkuusta 2017 alkaen on myönnetty Afrikka-hätärahaston kautta lähes 90 miljoonaa euroa Libyan rannikkovartioston kouluttamiseen, varustamiseen ja valmiuksien tukemiseen, ja 49 miljoonaa euroa on myönnetty palautettavien henkilöiden säilöönotto-olojen kohentamiseen; ottaa huomioon, että erityisrahaston perustamissopimuksessa todetaan selvästi, että erityisrahastosta rahoitetaan toimia, joilla edistetään muuttoliikkeen hallintaa kaikilla sen osa-alueilla maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti, mukaan lukien laittoman muuttoliikkeen hillitseminen ja ehkäiseminen sekä ihmiskaupan torjunta; ottaa kuitenkin huomioon, että Libyan rannikkovartioston toiminnan yhteydessä on esitetty väitteitä ihmisoikeusloukkauksista;

M.  ottaa huomioon, että vuonna 2020 parlamentti katsoi, että Afrikka-hätärahaston jatkamiseksi kaikissa rahoitusta saaneissa hankkeissa olisi annettava pakolliset takeet ihmisoikeuksien kunnioittamisesta kiinnittäen erityistä huomiota muuttoliikkeen hallintaan ja varmistettava, että nämä takuut vahvistetaan, jos tulevaisuudessa tarvitaan asianmukaisesti perusteltua uutta erityisrahastoa;

N.  ottaa huomioon, että Syyrian kriisiin johdosta perustetun EU:n alueellisen erityisrahaston (Madad-rahasto) kautta on kanavoitu 2,3 miljardia euroa, mukaan lukien 21 EU:n jäsenvaltion, Turkin ja Yhdistyneen kuningaskunnan vapaaehtoiset rahoitusosuudet; ottaa huomioon, että sen ohjelmissa keskitytään koulutukseen, toimeentuloon, terveyteen, suojeluun ja vesialaan, mikä hyödyttää pakolaisia, maan sisäisesti siirtymään joutuneita henkilöitä ja paikallisyhteisöjä ja tarjoaa tukea yli 7 miljoonalle edunsaajalle; ottaa huomioon, että Syyrian sisällissodan pitkittyessä Madad-rahaston avulla toteutettavissa hankkeissa keskityttiin entistä enemmän humanitaariseen kehitykseen ja kiinnitettiin enemmän huomiota sellaisten järjestelmien vahvistamiseen, joilla tuetaan vastaanottavien maiden pyrkimyksiä ja valmiuksia vastata tähän pitkittyneeseen kriisiin, erityisesti tarjoamalla julkisia palveluja Irakissa, Jordaniassa ja Libanonissa;

O.  ottaa huomioon, että sitä koskevan arvioinnin mukaan Madad-rahasto käynnistää hankkeet suhteellisesti nopeammin kuin Euroopan naapuruusvälineen ja liittymistä valmistelevan tukivälineen vakiomenettelyt; ottaa huomioon, että Madad-rahasto on myös onnistunut saamaan aikaan mittakaavaetuja, sillä laajamittaisten hankkeiden keskimääräinen suuruus on 20 miljoonaa euroa ja niiden keskimääräinen täytäntöönpanoaika noin 30 kuukautta;

P.  ottaa huomioon, että Turkin-pakolaisavun koordinointiväline eroaa EU:n erityisrahastoista pääasiassa siksi, että se on edelleen sisällytetty EU:n talousarvioon;

Q.  ottaa huomioon, että komission mukaan Turkin-pakolaisavun koordinointiväline on tarkoitettu koordinoimaan nykyisiä EU:n rahoitusvälineitä, jotta ne voidaan ottaa käyttöön johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla pakolaisten tarpeisiin vastaamiseksi;

I.Yleisiä näkökohtia

Talousarvionäkökohdat

1.  toteaa, että 31. joulukuuta 2020 mennessä kaikille erityisrahastoille oli myönnetty rahoitusta yhteensä 7 691 miljoonaa euroa; toteaa, että tästä määrästä EU:n talousarviosta saatava osuus oli 3 170 miljoonaa euroa, Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta myönnettävä rahoitus 3 534 miljoonaa euroa ja jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien rahoitusosuus 988 miljoonaa euroa; toteaa lisäksi, että kyseiseen päivämäärään mennessä 7 141 miljoonasta eurosta oli tehty sopimukset ja erityisrahastot olivat maksaneet 4 869 miljoonaa euroa; toteaa myös, että 31. joulukuuta 2020 mennessä kaikkien erityisrahastojen maksusitoumusmäärärahojen käyttöaste oli 98 prosenttia (Madad-erityisrahasto oli sitonut yli 95 prosenttia, Bêkou-erityisrahasto 99 prosenttia, Afrikka-hätärahasto 99 prosenttia ja Kolumbia-erityisrahasto 94 prosenttia käytettävissä olevista maksusitoumusmäärärahoista), kun taas maksumäärärahojen yleinen käyttöaste oli 63 prosenttia (Afrikka-hätärahasto 62 prosenttia, Bêkou-erityisrahasto 66 prosenttia, Kolumbia-erityisrahasto 52 prosenttia ja Madad-erityisrahasto 64 prosenttia);

2.  muistuttaa, että Turkin-pakolaisavun koordinointiväline jakautuu kahteen erään, joista kumpikin on kolme miljardia euroa; pitää valitettavana, että toisin kuin vuosia 2016–2017 koskeneessa ensimmäisessä erässä, jossa EU:n talousarviosta myönnetty osuus oli miljardi euroa ja jäsenvaltioiden osuus kaksi miljardia euroa, vuosia 2018–2019 koskeneessa toisessa erässä osuuksien suhde oli päinvastainen, mistä oli vahinkoa käynnissä oleville unionin hankkeille;

3.  palauttaa mieliin, että IPA II -välineen rahoitusosuuksien osuus Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ensimmäisestä erästä oli 52,4 prosenttia, humanitaarisen avun osuus 46,6 prosenttia, vakautta ja rauhaa edistävän välineen 0,7 prosenttia ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen 0,3 prosenttia ja että IPA II -välineen rahoitusosuus toisesta erästä oli 64,5 prosenttia ja humanitaarisen avun 35,5 prosenttia;

4.  toteaa, että vuoden 2020 loppuun mennessä Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ensimmäisen erän määrärahoista 36,6 prosenttia toteutettiin suoralla hallinnoinnilla ja 63,4 prosenttia välillisellä hallinnoinnilla (jonka osalta kansainväliset järjestöt vastasivat yli neljästä viidesosasta); toteaa lisäksi, että toisen erän kohdalla suoran hallinnoinnin osuus oli 32,1 prosenttia (Euroopan komission vastatessa 100 prosentista) ja välillisen hallinnoinnin 67,9 prosenttia (kansainvälisten järjestöjen vastatessa kolmesta neljäsosasta);

5.  toteaa lisäksi, että kansainväliset järjestöt ovat olleet erityisrahastojen suurimpia täytäntöönpanijoita (36,8 prosenttia) ennen Euroopan komissiota (35,7 prosenttia), jäsenvaltioiden virastoja (24,2 prosenttia) ja julkisia palveluja tuottavia elimiä (3,4 prosenttia);

Parlamentin osallistuminen päätöksentekoa ja tulosten seurantaa koskeviin menettelyihin sekä raportointiin ja/tai arviointiin

6.  toteaa, että valiokuntien puheenjohtajille ja asiaankuuluville jäsenille on myönnetty tarkkailijan asema erityisrahastojen strategisten johtokuntien ja koordinointivälineen ohjauskomitean kokouksissa; pitää valitettavana, että tätä asemaa ei mainita virallisesti erityisrahastojen perustamissopimuksissa; vaatii painokkaasti, että johtokuntien kokouskutsuissa otetaan huomioon parlamentin virallinen kokouskalenteri ja että kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat, joista on tarkoitus keskustella johtokuntien kokouksissa, toimitetaan hyvissä ajoin ennen kokouksia, jotta parlamentin jäsenet ja sihteeristön henkilöstö voivat osallistua niihin aktiivisesti;

7.  pitää valitettavana, että parlamentilla on rajallinen rooli Afrikka-hätärahastoihin osoitettujen unionin rahoitusosuuksien päätöksenteossa ja valvonnassa, ja toistaa, että olemassa olevia oikeudellisia, sääntelyyn liittyviä ja talousarvioon liittyviä ratkaisuja olisi pitänyt käyttää täysimääräisesti ennen erityisrahastojen perustamista ja/tai niiden voimassaolon jatkamista, minkä olisi edelleen oltava viimeinen keino; muistuttaa aiemmista pyynnöistään, joihin ei vastattu, ja toistaa, että parlamentin olisi oltava edustettuna toimintakomiteoiden kokouksissa ja pystyttävä seuraamaan niiden toimintaa, ja kehottaa komissiota antamaan hyvissä ajoin yksityiskohtaisia tietoja kyseisissä komiteoissa tehdyistä päätöksistä; katsoo, että parlamentin on käytettävä täysimittaisesti täytäntöönpanoa ja talousarvion valvontaa koskevia valvontavaltuuksiaan ja varmistettava, että EU:n rahoituspäätökset ja niihin liittyvät määrärahat ovat unionin laillisuusperiaatteen ja moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisia, jolloin EU:n toiminta on demokraattisen valvonnan ja vastuuvelvollisuuden piirissä;

8.  panee merkille, että komissio pyrkii seuraamaan ja arvioimaan toimia tiiviisti sekä tuottamaan tietoa erityisrahastojen ja koordinointivälineen toiminnasta niitä käsittelevien raporttien avulla; pyytää vahvistamaan näitä avoimuutta lisääviä toimia julkaisemalla asiaankuuluvia tietoja, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot rahoitetuista hankkeista ja asetettuihin tavoitteisiin nähden saavutetuista tuloksista, erityisrahastojen ja koordinointivälineen verkkosivustoilla; painottaa, että näiden raporttien saatavuus, yksityiskohtaisuus, täydellisyys sekä niissä esitettyjen tosiseikkojen johdonmukaisuus ovat oleellisen tärkeitä, jotta parlamentti voisi budjettivallan käyttäjänä arvioida täytäntöönpanoa riittävällä tavalla;

9.  toteaa, että tiedot kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumisesta asetettiin saataville Afrikka-hätärahastoa koskevissa vuosikertomuksissa 2019 ja 2020; pitää valitettavana, että nämä tiedot eivät ole avoimesti saatavilla alihankinnan vähäisen avoimuuden vuoksi; toteaa, että tällaiset tiedot olisi mahdollisuuksien mukaan eriteltävä hankekohtaisesti ottaen huomioon asianmukaisesti perustellut luottamuksellisuutta ja turvallisuutta koskevat vaatimukset;

10.  pitää valitettavana, että komissio ilmoitti myöhään aikeestaan jatkaa erityisrahastojen voimassaoloa ja että joitakin erityisrahastoja koskevat arvioinnit tehtiin myöhässä, minkä vuoksi parlamentti ei pystynyt esittämään ajoissa kattavia ja täsmällisiä päätelmiä Afrikka-hätärahastosta, jolloin demokraattista valvontaa ja vastuuvelvollisuutta rajoitettiin;

11.  esittää uudelleen painokkaan toteamuksensa, jonka mukaan erityisrahastojen voimassaolon jatkaminen joulukuuhun 2021 saakka, mihin se on antanut suostumuksensa, on pääasiassa tekninen toimi, jotta uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen voidaan siirtyä sujuvasti ja jotta jo sidotut varat voidaan ottaa käyttöön ja käyttää tehokkaasti; korostaa komission vakuutuksia, joiden mukaan jatkamisella pyrittiin varmistamaan jatkuva oikeusperusta edellisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 tehtyjen sitoumusten maksuja varten ja että NDICI-välineen tai IPA III -ohjelman puitteissa ei tehdä uusia sitoumuksia erityisrahastoihin;

12.  korostaa, että komission olisi kertomuksissaan havainnollistettava eri rahoitusvälineiden täydentävyyttä ja tuotettua lisäarvoa erityisrahastojen ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen kattamilla aloilla, mukaan lukien EU:n ulkoinen investointiohjelma;

II.Kutakin EU:n erityisrahastoa / koordinointivälinettä koskeva arviointi

Bêkou

13.  katsoo, että Bêkou-erityisrahasto on yhtenä välineenä osittain edistänyt Keski-Afrikan tasavallan tilanteen ratkaisemista sekä Keski-Afrikan tasavallan kehitys- ja humanitaaristen tarpeiden välistä yhteyttä;

14.  viittaa lisäksi Keski-Afrikan tasavallassa helmikuussa 2018 vierailleen Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan valtuuskunnan päätelmiin, joissa todetaan, että Bêkou-erityisrahastolla on näkyvyyttä ja että vaikuttaa siltä, että se on otettu myönteisesti vastaan maassa, ja toteaa, että hankkeiden avulla voidaan asianmukaisesti vastata tarpeisiin siirryttäessä kunnostamisesta toimeentulon tarjoamiseen ja pidemmän aikavälin kehitykseen, ainakin paikallisesti ja pienemmässä mittakaavassa;

15.  korostaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2017 julkaiseman erityiskertomuksen päätelmiä, joiden mukaan Bêkou-erityisrahaston saavutukset ovat kaiken kaikkiaan myönteisiä ja joissa todetaan, että erityisrahasto on houkutellut tukea mutta vain vähän uusia avunantajia ja että useimmissa erityisrahaston hankkeissa on päästy odotettuihin tuloksiin ja hankkeet ovat parantaneet EU:n näkyvyyttä; toteaa kuitenkin, että kertomuksessa suositeltiin toiminta-alan parempaa määrittelyä, avunantajien koordinoinnin, hankkeiden valintamenettelyjen, seurannan ja tuloksellisuuden mittaamisen parantamista sekä kustannusten optimointia ja avoimuuden lisäämistä täytäntöönpanosta vastaavien organisaatioiden valinnassa; panee merkille, että toimintakomitean jäsenvaltioita edustavat niiden omat kansalliset kehitysvirastot, jotka valitaan myös hankkeiden toteuttajiksi, ja on huolissaan siitä, että tämä saattaa johtaa eturistiriitoihin toimintakomitean hankkeiden valintamenettelyssä;

16.  toteaa, että tuen jatkamiseksi Keski-Afrikan tasavallan humanitaarinen kriisi, köyhyys ja uudet turvallisuushaasteet edellyttävät EU:lta hyvin kohdennettuja ohjelmia sekä NDICI – Globaali Eurooppa -välineen kautta tarvittaessa joustavaa tukea, jotta voidaan edistää humanitaariseen kriisiin vastaamista, rauhaa, turvallisuutta, demokratisoitumista ja demokraattisten instituutioiden vahvistamista sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista Keski-Afrikan tasavallassa;

17.  katsoo, että EU:n ja muiden avunantajien toimista huolimatta maan tilanne on edelleen epävakaa uusien konfliktien ja erittäin puutteellisen ruokaturvan vuoksi;

Madad

18.  katsoo, että Madad-erityisrahasto on osoittanut lisäarvonsa kriisin hallinnan yhteydessä ja se on parantanut EU:n ulkoista näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa ja lisännyt eri läheistä saatujen varojen valvontaa, koordinointia ja vipuvaikutusta kansallisiin tai muihin kansainvälisiin rahoituskanaviin verrattuna; toteaa, että erityisrahaston menot olivat yhdenmukaisia oikeusperustojen tai käytettyjen unionin välineiden ja niiden päämäärien kanssa; muistuttaa siksi, että Madad-rahastosta rahoitetuilla hankkeilla on edistettävä ja suojeltava ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä edistettävä erityisesti vähemmistöjen ja haavoittuvien ryhmien sosiaalista ja taloudellista osallisuutta; pitää valitettavana, että Syyrian konflikti jatkuu yhä, ja korostaa, että syyrialaisten pakolaisten, jotka eivät lähitulevaisuudessa voi palata kotimaahansa, ja heidät vastaanottavien yhteisöjen tarpeet, jotka liittyvät pidemmän aikavälin kotoutumiseen ja työllisyyteen, edellyttävät edelleen EU:n ja kansainvälistä pitkän aikavälin tukea, jotta turvataan heidän valmiutensa pidemmän aikavälin kotoutumiseen ja työllisyyteen yhtenevästi vastaanottavien yhteisöjen kanssa; huomauttaa, että konfliktialttiilla alueilla Syyriassa ei tällä hetkellä voida toteuttaa pitkän aikavälin jälleenrakennusta;

19.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2018 julkaistussa strategisessa väliarvioinnissa todettiin, että Madad-erityisrahasto on ollut merkittävä ja kustannustehokas, että se on tavoittanut suuren määrän edunsaajia suhteellisen alhaisin kustannuksin ja että se on antanut EU:lle mahdollisuuden toteuttaa joustavasti toimia;

20.  on tyytyväinen siihen, että erityisrahasto on tarjonnut nopeasti ja joustavasti tukea kumppanimaille ja -yhteisöille koronaviruspandemian aikana osallistuen aktiivisesti toimien hienosäätämiseen ja uudelleenkohdentamiseen terveydenhuoltoalan lisäksi myös esimerkiksi elinkeino-, suojelu- ja koulutusaloilla sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla Libanonissa, Irakissa, Turkissa ja Jordaniassa;

21.  painottaa, että pakolaisten, maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien vastaanottavien yhteisöjen tukea on jatkettava myös jatkuvasta konfliktista kärsivällä laajemmalla alueella tarjoamalla pitkäaikaista, ennakoitavaa, täysin avointa ja nopeasti käyttöön otettavaa rahoitusta vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa perustetuista välineistä sekä mahdollisesti jäsenvaltioilta ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina saatavaa rahoitusta ottaen huomioon kaikki varainhoitoasetuksessa vahvistetut rahoitusvälineet;

22.  palauttaa mieliin Syyriassa ja alueella olevien palestiinalaisten pakolaisyhteisöjen haavoittuvuuden ja kehottaa antamaan jatkuvaa tukea ja sisällyttämään yhteisöt EU:n humanitaarisiin suunnitelmiin ja vastauksiin, jotka liittyvät Syyrian kriisiin;

Afrikka

23.  toteaa, että Afrikka-hätärahasto perustettiin hätärahastoksi, jonka tarkoituksena oli auttaa torjumaan kriisejä kolmella Afrikan alueella ja saavuttaa pitkän aikavälin vakaus- ja kehitystavoitteet; katsoo, että Afrikka-hätärahasto on nopea ja joustava väline, jolla voidaan vastata yhteisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten muuttoliikkeeseen ja pakkomuuttoon, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja talouskriiseihin; korostaa, että meneillään olevan covid-19-pandemian aiheuttama ennennäkemätön tilanne edellytti kaikkea tarvittavaa joustavuutta ja nopeutta; korostaa kuitenkin, että joustoon on aina yhdistettävä täysi avoimuus ja vastuuvelvollisuus; katsoo, että parantamisen varaa voisi olla, ja kolmessa ikkunassa voitaisiin keskittyä ohjatumpiin toimiin ja tukea tulosten mittaamista ja niistä raportointia;

24.  panee merkille, että 78 hanketta paransi taloudellisia ja työllisyysmahdollisuuksia, 97 hanketta toteutettiin selviytymiskyvyn parantamiseksi, 75 hanketta keskittyi muuttoliikkeen hallintaan ja 75 hanketta hallinnon parantamiseen ja konfliktien ehkäisyyn; panee huolestuneena merkille, että muuttoliikkeen hallinnasta on erityisolosuhteiden vuoksi tullut EU:n toimien painopiste joissakin hankkeissa; toistaa kuitenkin, että alkuperäiset tavoitteet eli selviytymiskyvyn parantaminen ja muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen, olisi säilytettävä;

25.  pitää myönteisenä, että Afrikka-hätärahasto on joissakin tapauksissa edistänyt humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja rauhan väliseen jatkumoon perustuvaa kolmitahoista lähestymistapaa, jota ei voitu toteuttaa edelliseen monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluneiden EU:n rahoitusvälineiden avulla; palauttaa mieliin, että hätärahaston rahoitusta on pantava täytäntöön ja arvioitava julkisen kehitysavun kriteerien perusteella ja että kaikki kyseisen vaatimuksen ulkopuoliset menot on rahoitettava hätärahastoon kootuista eri lähteistä; tuomitsee julkisten kehitysapuvarojen käyttämisen kehitystavoitteiden vastaisiin tarkoituksiin; muistuttaa, että perusperiaatteena on oltava humanitaarisen avun riippumattomuus;

26.  pitää valitettavana, että jopa 37 prosenttia Afrikka-hätärahastosta kohdennetaan toimenpiteisiin, joilla pyritään rajoittamaan ja vähentämään muuttoliikettä, kun taas alle 9 prosenttia kohdennetaan muuttoliikkeen ja pakkomuuton taustalla oleviin tekijöihin; huomauttaa, että alle 1,5 prosenttia Afrikka-hätärahaston varoista kohdennettiin tavanomaisiin muuttokanaviin; ottaa huomioon, että turvallisuus on olennaisen tärkeää Afrikan kumppanimaiden vakauden kannalta ja että EU:n on tuettava kumppanimaita laittomien muuttovirtojen, salakuljetuksen ja ihmiskaupan perimmäisten syiden torjumiseksi;

27.  panee merkille raportit jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista, joita Libyassa tapahtuu Libyan rannikkovartioston toimien yhteydessä; painottaa, että monet rannikkovartioston pelastamista tai pidättämistä ihmisistä palautetaan mielivaltaiseen vankeuteen Libyassa vallitsevissa kauhistuttavissa oloissa; korostaa, että pakolaisten palauttaminen maihin, joissa he eivät ole turvassa, on vastoin pakolaisten oikeusasemaa koskevaa vuoden 1951 yleissopimusta; panee merkille, että hätäsiirtomekanismin yhteydessä on esitetty huolia ihmisoikeuksien kunnioittamisesta hankkeiden täytäntöönpanossa; panee merkille, että Libyassa ei ole noudatettu palauttamiskiellon periaatetta; muistuttaa kuitenkin, että kaikissa interventioissa olisi varmistettava ihmishenkien, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien täysimittainen suojelu; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan ja toteuttamaan kansalaisjärjestöjä kuullen erityisen riskinarvioinnin meri- ja rajavalvontaviranomaisten kanssa toteutetuista yhteistyötoimista, joita rahoitetaan Afrikka-hätärahastosta, jotta voidaan varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen objektiivinen arviointi;

28.  korostaa paikallisten kumppanien kanssa tehtävän yhteistyön ja vuoropuhelun merkitystä; panee tyytyväisenä merkille kuulemiset ja tutkimukset ensisijaisten tarpeiden määrittämiseksi; kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan paikallisviranomaiset ja kansalaisjärjestöt asianmukaisesti mukaan Afrikka-hätärahaston tukemiin hankkeisiin;

29.  toteaa, että yksi Afrikka-hätärahaston keskeisistä tavoitteista – sellaisena kuin ne on määritetty sen perustamissopimuksessa – on muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen erityisesti edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, turvallisuutta ja kehitystä sekä puuttumalla ihmisoikeusloukkauksiin; kehottaa painottamaan enemmän pitkän aikavälin kehitystavoitteita, kuten työllisyyttä, koulutusta, ruokaturvaa ja paikallisväestön elinolojen parantamista;

30.  panee merkille, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 32/2018 tuotiin esiin useita puutteita, kuten julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön soveltamatta jättäminen ja vaikeaselkoinen hallinnointi, suositeltiin hankkeiden valintamenettelyn parantamista, täytäntöönpanon nopeuttamista ja järjestelmällisempää tuloksellisuuden seurantaprosessia, joka kattaa kaikki hankkeet, ja todettiin, että rahaston laajan soveltamisalan vuoksi se ei useinkaan ollut tuloksekas, koska tarpeita ja keinoja, joiden avulla mitattu vaikutus olisi voitu saavuttaa, ei ollut riittävästi kvantifioitu; kehottaa yksinkertaistamaan ja parantamaan hankintamenettelyihin liittyviä hakemuksia koskevaa viestintää, jotta helpotetaan pienten ja paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta;

31.  toteaa, että Afrikka-hätärahasto myötävaikutti selviytymiskyvyn parantamiseen ja humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön jatkumon täytäntöönpanoon epävakaassa tilanteessa; toteaa lisäksi, että Afrikka-hätärahasto edisti myös eri sidosryhmien välistä yhteistyötä ja mahdollisti brexitin jälkeisessä tilanteessa erityisen tärkeiksi tulleiden EU:n ulkopuolisten avunantajien tarjoaman rahoituksen sekä lisäsi muuttoliikettä ja pakkosiirtoja koskevan ongelman ja sen ratkaisemiseksi toteutettujen EU:n toimien näkyvyyttä; pitää samanaikaisesti valitettavana, että rahaston täytäntöönpanon seuranta ei ole ollut riittävää, ja pyytää sisällyttämään SMART-tavoitteet (täsmällinen, mitattava, saavutettava, realistinen ja aikasidonnainen) hankkeiden loogisen viitekehyksen matriisiin sekä asettamaan määrällisiä tavoitteita hankkeiden arvioimiseksi;

32.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen vapauttaa Afrikka-hätärahastosta alun perin Eritrealle myönnetyt varat erityisesti koska tien kunnostamiseen liittyvän hankkeen yhteydessä teetettiin pakkotyötä;

Kolumbia

33.  katsoo, että Kolumbia-erityisrahasto on osoittautunut hyödylliseksi ja on tämänhetkisessä tilanteessa tärkeä väline, jolla tuetaan Kolumbian hallituksen ja Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien (FARC) välisen rauhansopimuksen täytäntöönpanoa; huomauttaa, että Kolumbia-erityisrahaston voimassaolon jatkaminen on vahvistanut uudelleen EU:n sitoutumisen ja sillä on taattu Kolumbian rauhanprosessille sen kipeästi kaipaama tuki; palauttaa mieliin, että Kolumbian erityisrahasto on perustettu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen puitteissa ja että sitä on mukautettava Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaiseen tavoitteeseen: ”Unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite tällä alalla on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen” ja ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”;

34.  korostaa myös sen tärkeää roolia Kolumbian tukemiseksi kokonaisvaltaisen maaseudun kehittämisen ja talouskasvun alalla; kehottaa edelleen asettamaan Kolumbian rauhanprosessin täytäntöönpanon etusijalle osana pitkän ja keskipitkän aikavälin täysin avoimia rahoitusohjelmia ja seurantaa ja antamaan näille ohjelmille etua Euroopan parlamentin asianmukaisesta demokraattisesta valvonnasta ja osallistumisesta sekä sidosryhmien, erityisesti paikallisen kansalaisyhteiskunnan, asianmukaisista, avoimista ja osallistavista kuulemisista;

35.  antaa Kolumbialle tunnustusta siitä, että huolimatta sen omista rauhansopimuksen täytäntöönpanoon liittyvistä haasteista se on pyrkinyt tukemaan Kolumbiaan paenneita yli 1,7 miljoonaa venezuelalaista maahanmuuttajaa erityisesti myöntämällä heille oikeuden tilapäiseen suojeluun kymmenen vuoden ajaksi;

36.  on tyytyväinen siihen, että Chilen tasavalta osallistuu avunantajana erityisrahastoon; toteaa, että alueellisten kumppaneiden osallistuminen tuo paljon lisäarvoa ja se on parantanut sekä erityisrahaston paikallista hyväksymistä että EU:n sitoutumisen ja yhteistyön oikeutusta;

Turkin-pakolaisavun koordinointiväline

37.  huomauttaa, että Turkin alueella oleskelee maailman suurin pakolaisväestö, johon kuuluu yli neljä miljoonaa rekisteröityä pakolaista Syyriasta, Irakista ja Afganistanista; palauttaa mieliin Turkin tärkeän roolin Syyriasta tulevien pakolaisten vastaanottamisessa; kehottaa laatimaan ihmisoikeuksia koskevan kattavan vaikutustenarvioinnin EU:n ja Turkin julkilausumasta ja korostaa, että molempien osapuolten on tärkeää noudattaa perusoikeuksia osana sen täytäntöönpanoa; katsoo, että EU:n olisi edelleen annettava tarvittavaa tukea syyrialaisille ja muille pakolaisille ja heitä vastaanottaville yhteisöille Turkissa ja varmistettava, että Turkin hallitus ei osallistu suoraan varojen hallinnointiin ja jakamiseen, vaan varat olisi ensisijaisesti annettava suoraan pakolaisille ja vastaanottaville yhteisöille ja niiden hallinnoinnista vastaisivat järjestöt, jotka takaavat vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden;

38.  katsoo, että koordinointiväline on osoittanut arvonsa innovatiivisena yhdistämisvälineenä ja tärkeänä koordinointimekanismina, jonka avulla Turkkia autetaan vastaamaan nopeasti pakolaisten ja heitä vastaanottavien yhteisöjen välittömiin humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön tarpeisiin; korostaa, että näiden toimien kestävyydestä on huolehdittava; toteaa siksi, että hankkeiden enemmistön kohdalla voimassaoloa oli jatkettava odotetun tuloksen saavuttamiseksi; ilmaisee tukensa Turkin kansalaisyhteiskunnalle ja palauttaa mieliin kansainvälisten järjestöjen kiitettävät ponnistelut näiden hankkeiden täytäntöönpanossa; korostaa lisäarvoa, joka syntyy, kun paikalliset sekä eri jäsenvaltioiden järjestöt, asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt otetaan mukaan Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen täytäntöönpanoon;

39.  pitää myönteisenä Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ensimmäisen vaiheen onnistumista ja erityisesti hätätilanteiden sosiaalista turvaverkkoa, joka on suurin komission hallinnoima humanitaarinen hanke; pitää myönteisenä toisen vaiheen edistymistä, joka mahdollistaa asteittaisen siirtymisen humanitaarisesta avusta kehitysapuun;

40.  toteaa, että koordinointivälineellä on rooli perustarpeita koskevan tuen antamisessa noin 1,8 miljoonalle pakolaiselle, koulutustuen antamisessa 668 900 pakolaislapselle ja terveydenhuollon ja suojelun järjestämisessä miljoonille pakolaisille; korostaa kuitenkin, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 27/2018 mukaan terveys- ja koulutustoimien rahoitus on epäjohdonmukaista ja että samanlaisten hankkeiden rahoittamiseen käytetään rinnakkain erilaisia hallintorakenteita; ottaa huomioon, että kertomuksessa korostettiin myös, että käteisavustushankkeissa olisi voitu saavuttaa suurempi arvo, ja kehotettiin komissiota parantamaan kunnallisen infrastruktuurin ja sosioekonomisen tuen suunnittelua, mahdollistamaan kansalaisjärjestöjen toimintaympäristö ja parantamaan koordinointivälinettä koskevaa raportointia; huomauttaa erityisesti covid-19-pandemian vaikutuksista pakolaisiin ja toteaa, että koordinointiväline perustettiin huolimatta vakavista huolenaiheista, jotka koskivat pakolaisten ihmisoikeustilannetta Turkissa kansainvälisen turvapaikkaoikeuden näkökulmasta; palauttaa mieliin, että komissio pyysi vuonna 2020 ottamaan EU:n talousarvion ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran puitteissa käyttöön 481,6 miljoonan euron suuruiset lisävarat, mikä on enemmän kuin Turkin-pakolaisavun koordinointivälineelle aluksi myönnettiin, jotta voidaan rahoittaa hätätilanteiden sosiaalinen turvaverkko -ohjelmaan ja koulutusta tukevaan ehdolliseen rahansiirto-ohjelmaan liittyviä toimia;

41.  muistuttaa pitävänsä erittäin valitettavana, että parlamenttia ei kuultu virallisesti eikä siltä pyydetty hyväksyntää tämän koordinointivälineen perustamiseen ja sen voimassaolon jatkamiseen, vaan se oli mukana ainoastaan toisena budjettivallan käyttäjänä, mikä heikensi koordinointivälineen demokraattista vastuuvelvollisuutta; toteaa painokkaasti, että sen ei pitäisi joutua uudelleen tähän tilanteeseen;

42.  korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 27/2018(24) kyseenalaistetaan koordinointivälineestä rahoitettujen humanitaaristen hankkeiden tehokkuus, koska niissä ei ole arvioitu johdonmukaisesti ja kattavasti budjetoitujen kustannusten kohtuullisuutta; panee merkille, että kertomuksessa tuodaan esiin myös huoli siitä, että kaikkia humanitaarisia hankkeita ei ole mahdollista seurata tarkastuksen aikana; painottaa tässä suhteessa, että Turkin viranomaisten kieltäytyminen antamasta kahden käteisavustushankkeen edunsaajia koskevia tietoja voisi herättää kysymyksiä koordinointivälineen varainhoidon moitteettomuudesta, erityisesti, kun otetaan huomioon Turkin nopea etääntyminen oikeusvaltioperiaatteesta ja perusoikeuksista; palauttaa mieliin tarpeen valvoa Turkin hallituksen ja paikallisviranomaisten täytäntöön panemia varoja; muistuttaa, että varoja on käytettävä yksinomaan pakolaisten kaikkien fyysisten ja psyykkisten tarpeiden täyttämiseen, mukaan lukien asuminen, ruoka, koulutus ja ihmisarvoisen elintason takaaminen; kehottaa komissiota parantamaan seurantaa ja hankkimaan tiedot kaikkien koordinointivälineeseen liittyvien ohjelmien ja hankkeiden edunsaajista; painottaa, että komission olisi täyden vastuuvelvollisuuden saavuttamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen välttämiseksi asetettava varat saataville perustuen tavoitteisiin, jotka täytäntöönpanokumppanit ovat saavuttaneet käytännön tasolla ja sen jälkeen, kun täytäntöönpanoa on arvioitu varainhoitoasetuksen sääntöjen mukaisesti; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen tavoitteet ja täytäntöönpano vastaavat muun muassa demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia koskevia EU:n yleisiä periaatteita, toimintapolitikkoja ja tavoitteita; ilmaisee huolensa näiden periaatteiden rapautumisesta Turkissa;

43.  korostaa, että on tärkeää siirtyä humanitaarisesta avusta kehitysyhteistyöhön, ja kehottaa komissiota kehittämään ja panemaan täytäntöön siirtymästrategian, jossa keskitytään auttamaan pakolaisten toimeentulomahdollisuuksien luomisessa, jotta voidaan parantaa heidän itsenäisyyttään ja sosiaalista osallisuuttaan vastaanottavissa yhteisöissä; palauttaa mieliin EU:n pitkän aikavälin tavoitteen, jonka mukaan Turkin viranomaiset ottavat vaiheittain vastuun EU:n rahoittamista toimista demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia kaikilta osin noudattaen; kehottaa kaikkia osapuolia, jotka osallistuvat tulevaan itäistä Välimerta käsittelevään monenväliseen konferenssiin, käsittelemään tätä kokonaisvaltaisesti humanitaaristen ja kehityskysymysten ohella;

44.  toistaa pyyntönsä, että Turkki noudattaa palauttamiskiellon periaatetta erityisesti Syyrian rajalla ja varmistaa, että pakolaisten ihmisoikeuksia ja heidän asemaansa, sellaisina kuin ne taataan vuoden 1951 pakolaisyleissopimuksessa, kunnioitetaan täysimääräisesti ja että se ei välineellistä muuttovirtoja eikä käytä niitä EU:hun kohdistuvan kiristyksen lähteenä poliittisiin tarkoituksiin; odottaa Turkin panevan täysimittaisesti ja syrjimättömästi täytäntöön maaliskuussa 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman ja EU:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoa seurataan tiiviisti, myös turvapaikanhakijoiden ja Turkkiin palautettujen siirtolaisten ihmisoikeustilanteen osalta osana EU:n ja Turkin julkilausumaa, ja raportoimaan asiasta parlamentille; kehottaa Turkin viranomaisia myöntämään UNHCR:lle täyden pääsyn Turkin ja Syyrian rajalla sijaitseviin säilöönottokeskuksiin, jotta voidaan valvoa palauttamiskiellon periaatteen noudattamista; painottaa, että Turkille pakolaisvirtojen hallintaa varten annettavassa taloudellisessa tuessa on noudatettava talousarvion täydellistä avoimuutta sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen rajoittamatonta osallistumista; kehottaa komissiota esittämään Turkin viranomaisille kehotuksen parantaa kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen työympäristöä; kehottaa komissiota hyödyntämään erityisestä kolmansien osapuolten todentamisjärjestelmistä saamiaan kokemuksia menojen valvonnan vahvistamiseksi;

45.  kehottaa Turkkia olemaan pitämästä pakolaisia säilöönottokeskuksissa allekirjoitusten saamiseksi vapaaehtoista paluuta koskeviin lomakkeisiin ja takaamaan heidän pääsynsä terveydenhuoltopalveluihin riippumatta heidän rekisteröintipaikastaan maassa;

46.  panee merkille, että Turkin-pakolaisavun koordinointivälineellä tuetaan vain rekisteröityjä pakolaisia; ilmaisee huolensa siitä, että monet pakolaiset ovat jääneet ilman apua, koska rekisteröintiä on vaikeutettu joissakin maakunnissa ja kaupungeissa;

47.  suhtautuu myönteisesti neuvoston kehotukseen komissiolle esittää neuvostolle ehdotus, joka koskee syyrialaisille pakolaisille tarkoitetun rahoituksen jatkamista Turkissa sekä Jordaniassa, Libanonissa ja muissa alueen osissa;

III.Tulevaisuudennäkymät ja suositukset

48.  korostaa, että tilanteissa, joissa kriisi on pitkittynyt, rahoitustarpeisiin on vastattava paremmin ja on varmistettava humanitaarisen avun, jälleenrakentamisen ja kehitysyhteistyön välinen joustava ja yhteenkytketty koordinointi ja siirtymä siten, että toiminta vastaa kansainvälisen kehityspolitiikan, mukaan lukien YK:n kehitystavoitteet ja unionin kehityspolitiikan periaatteet, tavoitteita, kuten köyhyyden poistamista ja eriarvoisuuden vähentämistä, ja humanitaarisen intervention kyseessä ollessa noudattamalla täysimittaisesti inhimillisyyden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden kaltaisia humanitaarisen avun periaatteita suojellen täysimääräisesti ihmishenkiä, -arvoa ja -oikeuksia; korostaa EU:n avun tehokkuuden ja vaikuttavuuden tarvetta, jotta sillä olisi todellisia käytännön vaikutuksia;

49.  painottaa, että on otettava opiksi erityisrahastojen ja koordinointivälineen perustamisesta, hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta saaduista kokemuksista, jotta niitä voidaan hyödyntää uuteen sukupolveen kuuluvissa ulkoisen rahoituksen välineissä sekä tehostaa EU:n ulkoisen avun ja parlamentaarisen valvonnan synergiaa ja johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota esittämään lopullisen ja kattavan arvion erityisrahastojen täytäntöönpanosta ja arvioimaan onko se EU:n kehitystä ja ihmisoikeuksia koskevien ja humanitaaristen tavoitteiden mukainen; vaatii lisäksi, että jos tulevaisuudessa ilmenee tarvetta uuteen erityisrahastoon tai tilapäiseen välineeseen, unionin talousarviosta maksettavaa rahoitusosuutta koskeva mekanismi on määriteltävä selkeästi ja siitä on neuvoteltava alusta alkaen siten, että parlamentti osallistuu siihen täysimääräisesti; katsoo myös, että EU:n ulkoisen avun vaikutusta ja näkyvyyttä olisi edelleen lisättävä korostamalla EU:n ja sen jäsenvaltioiden roolia maailman suurimpina kehitysavun antajina;

50.  kehottaa komissiota varmistamaan EU:n riippumattomien elinten ja asiantuntijoiden suorittaman avoimen vaikutustenarvioinnin, joka koskee EU:n rahoittamien hankkeiden vaikutusta siirtolaisten ja pakolaisten ihmisoikeuksiin sekä laajempaan väestöön kyseisissä maissa; kehottaa perustamaan tehokkaan ja riippumattoman seurantamekanismin, jolla seurataan ja arvioidaan täysimittaisesti näiden rahastojen lopullista käyttötarkoitusta, ja laatimaan toimintasuunnitelmia mahdollisten perusoikeusloukkauksien varalta; katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat on otettava täysimääräisesti mukaan niiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan perusteellisen ja selkeän yleiskatsauksen kolmansien maiden kanssa muuttoliikkeen hallinnan alalla tehtävän yhteistyön rahoittamiseen käytetyistä varoista kaikkien rahoitusvälineiden osalta sekä niiden täytäntöönpanosta; korostaa, että on tärkeää jakaa tarkastustiedot EU:n rahoitusvalvontakehyksen kanssa, johon kuuluvat Euroopan tilintarkastustuomioistuin, OLAF ja EPPO;

51.  huomauttaa, että Afrikan sisäiseen muuttoliikkeeseen, joka muodostaa lähes 90 prosenttia muuttovirroista Afrikassa, liittyviin haasteisiin on puututtava paremmin tiiviissä yhteistyössä Afrikan unionin kanssa ja sen Afrikan muuttoliiketoimintapolitiikan kehyksen ja toimintasuunnitelman 2018–2030 mukaisesti; korostaa kuitenkin, että pitkällä aikavälillä tarvitaan lähestymistapaa, jolla vältetään riippuvuus ulkoisista toimista; vaatii tässä yhteydessä voimaannuttamista koulutuksen avulla ja korostaa laadukkaan koulutuksen merkitystä kehitysyhteistyön tukemisessa;

52.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo ja sosiaalinen osallisuus ovat kaksi NDICI – Globaali Eurooppa -välineen ohjelmasuunnittelun tärkeintä menotavoitetta; toteaa jälleen, että EU on sitoutunut naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, ja kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon sekä selviytymiskyvyn kehittämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen erityisrahastojen ja koordinointivälineen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; suosittaa, että sukupuolinäkökohdat huomioon ottava analyysi ja naisten osallistumista tuettujen hankkeiden suunnitteluun koskeva tarkastelu olisi toteutettava säännöllisesti sekä EU:n erityisrahastojen että Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen hankkeiden täytäntöönpanon yhteydessä;

53.  kehottaa komissiota olemaan tekemättä tai tarkistamaan yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät kunnioita täysimittaisesti perusoikeuksia, mukaan lukien ihmisoikeudet vaarantavien tai niitä heikentävien erityisrahoituksen ja -hankkeiden keskeyttäminen;

54.  toteaa, että varainhoitoasetus mahdollistaa erityisrahastojen perustamisen ulkoisia toimia varten, ja muistuttaa lisäksi parlamentin vaatineen jo pitkään, että ulkoinen apu olisi rahoitettava kokonaan unionin talousarviosta ja että se olisi pantava täytäntöön johdonmukaisesti noudattaen yhtenäisiä sääntöjä, jotka perustuvat lainsäätäjien yhdessä säätämiin välineisiin ja joissa otetaan täysimääräisesti huomioon parlamentin lainsäädäntö-, talousarvio- ja valvontaoikeudet sekä EU:n talousarvion yhtenäisyyden, vastuuvelvollisuuden, avoimuuden, tehokkuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteet; korostaa, että poikkeuksellisten välineiden käyttöönotto lisää rahoitushallinnon monimutkaisuutta ja aiheuttaa rahoituspaineita olemassa oleville ulkopolitiikan välineille, mikä saattaa vaikuttaa niiden tehokkuuteen; katsoo, että EU:n erityisrahastoja olisi käytettävä ainoastaan reagoimaan äkilliseen suureen kriisiin ja tilanteisiin, joissa useiden avunantajien toimia on koordinoitava ja joissa ulkopolitiikan tavoitetta ei voida täysin saavuttaa olemassa olevien ulkoisten rahoitusvälineiden avulla ja edellyttäen, että ne noudattavat moitteettoman varainhoidon periaatetta ja että unionin erityisrahasto ei ole päällekkäinen muiden olemassa olevien rahoituskanavien tai vastaavien välineiden kanssa ilman täydentävyyttä ja että erityisrahaston tavoitteet ovat yhdenmukaisia sen unionin välineen tai budjettikohdan tavoitteiden kanssa, josta rahasto rahoitetaan; kehottaa komissiota takaamaan tehokkaamman käytännön tiedottamisen, jossa korostetaan EU:n roolia maailmanlaajuisen kehitysrahoituksen suurimpana rahoittajana;

55.  huomauttaa, että varojen kokoaminen erityisrahastoihin EKR:stä, unionin talousarviosta ja muilta avunantajilta ei saisi muuttaa olemassa olevien EU:n toimintapolitiikkojen ja ohjelmien kykyä pyrkiä alkuperäisiin tavoitteisiinsa, kuten köyhyyden poistamiseen ja perusoikeuksien edistämiseen;

56.  palauttaa mieliin, että EU:n erityisrahastoja ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälinettä olisi pidettävä poikkeuksellisina tai todellisissa hätätilanteissa käyttöön otettavina välineinä, joiden lisäarvo ja vaikutukset kentällä olisi perusteltava erittäin hyvin ja joita olisi valvottava tarkasti; odottaa, että komissio hyödyntää kaikkia ohjelmaperusteisen lähestymistavan mahdollisuuksia NDICI – Globaali Eurooppa -välineen maantieteellisen pilarin ja IPA III -välineen puitteissa ja toteaa, että näitä välineitä ei voida enää käyttää Turkin liittymistä valmistelevan tuen rahoittamiseen, lukuun ottamatta Turkin kansalaisjärjestöille annettavaa tukea demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen tarkoitetun rahoitusvälineen kautta; odottaa lisäksi, että komissio täydentää näitä mahdollisuuksia globaalilla temaattisella ohjelmasuunnittelulla, nopeaan toimintaan tarkoitetulla rahoituksella ja NDICI – Globaali Eurooppa -välineen suurella, ohjelmiin sitomattomalla rahoitusvarauksella;

57.  palauttaa mieliin, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineen uusia haasteita ja painopisteitä varten tarkoitetusta joustovarasta saatavien varojen odotetaan täydentävän maantieteellisistä ja temaattisista ohjelmista ja nopean toiminnan toimista saatavaa rahoitusta; korostaa, että komissio on sitoutunut keskustelemaan näiden varojen käytöstä osana parlamentin kanssa käytävää geopoliittista vuoropuhelua ja antamaan yksityiskohtaisia tietoja ennen niiden käyttöönottoa ottaen samalla kaikilta osin huomioon parlamentin huomautukset, jotka koskevat suunniteltujen toimien luonnetta, tavoitteita ja rahoitusmääriä;

58.  suhtautuu myönteisesti EU:n uuteen ulkoisen rahoituksen välineeseen eli NDICI – Globaali Eurooppa -välineeseen, koska sillä aiotaan lisätä uusiin hätätilanteisiin reagoimista koskevien EU:n talousarvion mahdollisuuksia; on vakuuttunut siitä, että NDICI-Globaali Eurooppa mahdollistaa resurssien tehokkaamman kohdentamisen sekä riittävän joustavuuden ja reagointivalmiuden samalla kun otetaan huomioon aiemmat kokemukset ja NDICI-Globaali Eurooppa -välineen nykyisten erityisrahastojen arvioinnit;

59.  korostaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineen mahdollisuuksia olisi kaikilta osin hyödynnettävä ja tarvittaessa parannettava ja että poikkeuksellisten rahoitusvälineiden käyttöä olisi rajoitettava ennakoimattomiin hätätilanteisiin, jotta varmistetaan unionin talousarvion yhtenäisyys ja demokraattinen valvonta; korostaa tältä osin, että tavanomaiseen päätöksentekoon perustuvalla hallintokehyksellä lisätään EU:n ulkoisten toimien legitimiteettiä sekä EU:ssa että kohdemaissa;

60.  pyytää, että nykyisen Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen seuraajaa ei rahoiteta vasta hyväksyttyjen rahoitusvälineiden kustannuksella, erityisesti IPA III:n ja NDICI-Globaalin Euroopan kustannuksella, mukaan lukien sen uusia haasteita ja painopisteitä koskeva joustovara, sillä Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen seuraaja ei vastaa aidosti uuteen haasteeseen tai kriisiin; kannattaa voimakkaasti tällaisten aloitteiden rahoittamista uusilla määrärahoilla, joita tarvittaessa vahvistetaan jäsenvaltioiden rahoitusosuuksilla; toistaa, että parlamentti on otettava täysimääräisesti ja alusta alkaen mukaan keskusteluihin Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen seuraajasta, myös sen rahoitus- ja hallintorakenteista, joiden on heijastettava rahoituksen alkuperää ja budjettivallan käyttäjän roolia;

61.  kannattaa sitä, että ensimmäinen ja tärkein tutkittava ratkaisu olisi pantava täytäntöön yhteislainsäädännön välineiden avulla myöntämällä lisärahoitusta NDICI – Globaali Eurooppa -välineelle niin, että tarkistetaan monivuotista rahoituskehystä ja NDICI – Globaali Eurooppa -välinettä koskevia asetuksia tai – toissijaisena vaihtoehtona ja sillä ehdolla, että parlamentti osallistuu täysimittaisesti päätöksentekomenettelyyn ja että sille annetaan asianmukaiset valvontavaltuudet – vahvistetaan asiaankuuluvia NDICI – Globaali Eurooppa -välineen budjettikohtia lisäämällä ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina saatavaa rahoitusta, jos vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen rahoitustarpeet kasvavat; odottaa tältä osin, että varainhoitoasetuksen tulevassa tarkistuksessa varmistetaan budjettivallan käyttäjän asianmukainen osallistuminen ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen hallinnointiin; painottaa, että jos uusi, asianmukaisesti perusteltu erityisrahasto kuitenkin osoittautuu tarpeelliseksi vakavan kriisin puhkeamisen seurauksena tai kun kansainvälisissä suhteissa tapahtuu äkillinen muutos, joka edellyttää merkittävää EU:n rahoitustukea, tai jos on tarpeen yhdistää varoja kolmansien maiden kanssa, mikä ei olisi toteutettavissa yhteisesti säänneltyjen välineiden puitteissa, parlamentin on oltava täysipainoisesti mukana alusta alkaen; katsoo tässä yhteydessä, että varainhoitoasetusta olisi tarkistettava, jotta taataan parlamentin asianmukainen rooli uusien erityisrahastojen perustamisessa ja valvonnassa, mukaan lukien perustamissopimuksen laatiminen ja unionin rahoitusosuuden käyttöönotto, täytäntöönpano, jatkaminen ja mahdollinen lakkauttaminen;

62.  kehottaa komissiota asettamaan jatkumoon perustuvan lähestymistavan etusijalle NDICI – Globaali Eurooppa -välineen täytäntöönpanossa ja vaatii lisäämään EU:n humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön toimijoiden välistä yhteistyötä, etenkin kriisin jälkeisissä tilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä, jotta voidaan paremmin mukautua paikallisiin tarpeisiin ja saada aikaan tehokkaampia tuloksia;

63.  panee merkille, että muuttoliikepolitiikan valtavirtaistamismahdollisuuksia EU:n ulkopolitiikassa laajennetaan merkittävästi sisällyttämällä muuttoliike ehdotetun NDICI-välineen temaattiseen, maantieteelliseen ja nopean toiminnan osa-alueeseen; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että nopean toiminnan osa-alueen kautta muuttoliikkeen hallintaa koskevaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa voidaan rahoittaa ilman, että komission tarvitsee julkaista ohjelma-asiakirjoja tai kuulla kansalaisyhteiskunnan toimijoita, ja ilman parlamentin osallistumista edes muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman puitteissa, jossa ei ole mekanismeja tällaisten toimien mahdollisten kielteisten vaikutusten arvioimiseksi; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa, että vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen liittyy vankka ihmisoikeuskehys tulevien muuttoliikealan yhteistyöohjelmien määrittämistä, täytäntöönpanoa ja seurantaa varten;

64.  toteaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineessä kaavaillaan väli- ja loppuarviointeja ja komission parlamentille ja neuvostolle vuosittain antamia yksityiskohtaisia raportteja meneillään olevista toimista, saavutetuista tuloksista, tehokkuudesta sekä edistymisestä asetuksen temaattisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa; kehottaa komissiota kehittämään ja panemaan täytäntöön täsmällisen menetelmän, jolla seurataan muuttoliikettä ja pakkosiirtoja varten varattuja 10 prosentin menoja, jotta varmistetaan tosiasiallisesti näitä menoja koskeva asianmukainen avoimuus ja vastuuvelvollisuus, kuten asetuksessa edellytetään;

65.  suhtautuu myönteisesti erityisrahastojen ja koordinointivälineen ruohonjuuritason päätöksentekoon, paikallisiin oloihin mukautumiseen ja mahdollisuuteen panna täytäntöön rajat ylittäviä ja monivuotisesti rahoitettuja hankkeita, koska niillä on paljon lisäarvoa; kehottaa valtavirtaistamaan nämä näkökohdat tulevaan ohjelmasuunnitteluun EU:n ulkopolitiikan budjettivälineiden yhteydessä;

66.  toteaa, että konfliktien koettelemilla alueilla yhteistyö paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien edustajien, muun muassa paikallisten hallintoelinten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja uskonnollisten johtajien edustajien, kanssa on ratkaisevan tärkeää sovinnon, vuoropuhelun ja rauhan edistämiseksi; painottaa, että paikallisilla kirkoilla ja uskonnollisilla järjestöillä on aktiivinen rooli kehitysyhteistyössä ja humanitaarisen avun toimittamisessa apua eniten tarvitseville ihmisille, ja kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä niiden kanssa erityisesti silloin, kun suoraa tukea annetaan vaikeasti tavoitettaville yhteisöille kehitysmaissa;

67.  korostaa, että on tärkeää osoittaa merkittävä osuus EU:n tulevasta rahoituksesta muuttoliikkeen alalla kolmansien maiden kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka antavat apua ja suojelevat ja seuraavat muuttajien oikeuksia, ja että on tärkeää varmistaa, että merkittävä osa EU:n rahoituksesta osoitetaan ihmisoikeuksien, kansainvälisen suojelun ja pakolaisten tulevaisuudennäkymien parantamiseen;

68.  kehottaa komissiota mukauttamaan ohjelmasuunnittelun menetelmät paikallisiin oloihin ja uusiin paikallisiin haasteisiin sekä tukemaan paikallista vastuuta EU:n uusien kehitysyhteistyövälineiden täytäntöönpanossa; kehottaa edelleen komissiota suorittamaan tarvearvioinnin ja mukauttamaan EU:n toiminnan paikallisiin tarpeisiin;

69.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia ottaa kolmansien maiden kumppanit mukaan yhteisiin aloitteisiin ja muuttoliikkeen, pakkosiirtojen, ilmastonmuutoksen, naisten vaikutusvallan lisäämisen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojelun kaltaisten haasteiden ratkaisemisen rahoittamiseen;

70.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle investoinnit koulutukseen ja työpaikkojen luomiseen, jotta kumppanimaiden kansalaisille voidaan tarjota mahdollisuuksia osallistua paikalliseen tuloa tuottavaan toimintaan;

71.  odottaa, että komissio puuttuu meneillään oleviin tai tuleviin kriiseihin ja mahdollisiin jälleenrakennustarpeisiin tehokkaammin ja kohdennetummin käyttämällä voimassa olevaan varainhoitoasetukseen sisältyviä nykyisiä ja muita mahdollisia keinoja tiiviissä ja koordinoidussa yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden EU:n toimielinten kanssa osana Team Europe -lähestymistapaa sekä samanmielisten kansainvälisten kumppanien ja avunantajien kanssa;

o
o   o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja neuvostolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(2) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1.
(3) EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1.
(4) EUVL C 407, 8.12.2015, s. 8.
(5) EUVL C 60, 16.2.2016, s. 3.
(6) EUVL C 122, 19.4.2017, s. 4.
(7) EUVL C 106, 21.3.2018, s. 4.
(8) EUVL C 278, 8.8.2018, s. 3.
(9) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 76.
(10) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 33.
(11) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 68.
(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0012.
(13) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 117.
(14) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 44.
(15) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 88.
(16) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 179.
(17) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 58.
(18) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 326.
(19) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 264.
(20) Euroopan unionin lisätalousarvion nro 5 varainhoitovuodeksi 2020 lopullinen hyväksyminen (EU, Euratom) 2020/1157 (EUVL L 299, 11.9.2020, s. 1).
(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2020/1268, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2020, ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2020 humanitaarisen tuen jatkamiseksi pakolaisille Turkissa (EUVL L 298, 11.9.2020, s. 21).
(22) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0243.
(23) EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1.
(24) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 27/2018 – Turkin-pakolaisavun koordinointiväline: tuki on hyödyllistä, mutta parannuksia tarvitaan, jotta rahoille saadaan enemmän vastinetta” s. 6. ja s. 40.

Päivitetty viimeksi: 16. joulukuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö