Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2020/2112(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0239/2021

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0239/2021

Keskustelut :

PV 05/10/2021 - 14
CRE 05/10/2021 - 14

Äänestykset :

PV 06/10/2021 - 12
PV 07/10/2021 - 2

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2021)0413

Hyväksytyt tekstit
PDF 195kWORD 67k
Torstai 7. lokakuuta 2021 - Strasbourg
Arktinen alue: mahdollisuudet, huolenaiheet ja turvallisuushaasteet
P9_TA(2021)0413A9-0239/2021

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. lokakuuta 2021 arktisesta alueesta: mahdollisuudet, huolenaiheet ja turvallisuushaasteet (2020/2112(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston, erityisesti 21, 22, 34 ja 36 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan,

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman arktisten alueiden hallinnosta(1), 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman pohjoisimpia alueita koskevasta kestävästä EU:n politiikasta(2), 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman arktista aluetta koskevasta EU:n strategiasta(3), 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman arktista aluetta koskevasta yhdennetystä Euroopan unionin politiikasta(4), 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman ilmastodiplomatiasta(5) ja 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(6),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 13. joulukuuta 2007,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaukset mukaan lukien(7),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan unionista ja arktisesta alueesta (COM(2008)0763), 26. kesäkuuta 2012 annetun yhteisen tiedonannon aiheesta ”Arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet” (JOIN(2012)0019) ja 27. huhtikuuta 2016 annetun yhteisen tiedonannon arktista aluetta koskevasta Euroopan unionin yhdennetystä politiikasta (JOIN(2016)0021),

–  ottaa huomioon pohjoisesta yhteistyöstä ja suhteista Sveitsiin ja Norjaan vastaavan sekä EU:n ja Islannin parlamentaarisessa sekavaliokunnassa ja Euroopan talousalueen (ETA) parlamentaarisessa sekavaliokunnassa toimivan valtuuskunnan asiaa koskevat suositukset,

–  ottaa huomioon arktista aluetta koskevasta EU:n politiikasta tammikuussa 2021 järjestetyn julkisen kuulemisen tulosten yhteenvedon,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman(8) ja 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon (COM(2019)0640) Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 Pariisissa UNFCCC:n osapuolten 21. konferenssissa hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

–  ottaa huomioon arktista aluetta koskevista kysymyksistä 8. joulukuuta 2009, arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan kehittämisestä 12. toukokuuta 2014, arktisesta alueesta 20. kesäkuuta 2016, avaruusratkaisuista kestävää arktista aluetta varten 21. marraskuuta 2019 ja arktista aluetta koskevasta EU:n politiikasta 9. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät alkuperäiskansoista ja 17. lokakuuta 2016 annetun alkuperäiskansoja koskevan EU:n ulkopolitiikan täytäntöönpanoa käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0340),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista ja arktisesta alueesta 20. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon (COM(2008)0763),

–  ottaa huomioon viiden arktisen alueen rannikkovaltion, Yhdysvaltojen, Venäjän, Kanadan, Norjan ja Tanskan, välisen Ilulissatin julistuksen, joka annettiin 28. toukokuuta 2008 ja vahvistettiin toukokuussa 2018,

–  ottaa huomioon Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) ja Barentsin euroarktisen neuvoston (BEAC) perustamisen,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/137/EU Euroopan unionin sekä Grönlannin ja Tanskan kuningaskunnan välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

–  ottaa huomioon valtioiden kansalliset arktiset strategiat, erityisesti arktisten valtioiden, kuten Tanskan, Ruotsin ja Suomen strategiat sekä muiden EU:n ja ETA:n jäsenmaiden strategiat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin merellisen turvallisuusstrategian,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 julkaistun komission tiedonannon ”Avaruusstrategia Euroopalle” (COM(2016)0705),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), joka tuli voimaan 16. marraskuuta 1994,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 1972 tehdyn Unescon yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta,

–  ottaa huomioon alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2018 tehdyn sopimuksen sääntelemättömän aavan meren kalastuksen ehkäisemiseksi Pohjoisen jäämeren keskiosassa (CAOF),

–  ottaa huomioon Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (OSPAR),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymän polaarisilla vesialueilla liikennöiviin aluksiin sovellettavan kansainvälisen säännöstön (polaarikoodi),

–  ottaa huomioon ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS), aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL), sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1978 pöytäkirjalla ja vuoden 1997 pöytäkirjalla, merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta vuonna 1978 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (STCW), sellaisena kuin se on muutettuna vuosina 1995 ja 2010, sekä kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehdyn yleissopimuksen (COLREG) ja kansainvälisen meriliikenteen helpottamisesta vuonna 1965 tehdyn yleissopimuksen (FAL) sekä etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä vuonna 1979 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SAR),

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 1920 tehdyn Huippuvuoria koskevan kansainvälisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon Arktisen neuvoston perustamisesta 19. syyskuuta 1996 annetun Ottawan julistuksen,

–  ottaa huomioon pohjoista ulottuvuutta käsittelevän parlamentaarisen foorumin kokouksissa Bodøssa Norjassa marraskuussa 2019, Brysselissä marraskuussa 2017, Reykjavikissa Islannissa toukokuussa 2015, Arkangelissa Venäjällä marraskuussa 2013, Tromssassa Norjassa helmikuussa 2011 ja Brysselissä syyskuussa 2009 hyväksytyt julkilausumat,

–  ottaa huomioon kolme Arktisen neuvoston alaisuudessa neuvoteltua oikeudellisesti sitovaa sopimusta, nimittäin vuonna 2011 tehdyn sopimuksen lento- ja meripelastusyhteistyöstä arktisella alueella, vuonna 2013 tehdyn sopimuksen yhteistyöstä merellä tapahtuvien öljyvahinkojen torjuntavalmiudessa ja torjumisessa sekä vuonna 2017 tehdyn sopimuksen arktisen alueen kansainvälisen tieteellisen yhteistyön parantamisesta,

–  ottaa huomioon 13.–14. huhtikuuta 2021 järjestetyn 14:n Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin pysyvän komitean lausunnon,

–  ottaa huomioon 3. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kriittisiin raaka-aineisiin liittyvä häiriönsietokyky: miten lisätä toimitusvarmuutta ja kestävyyttä” (COM(2020)0474),

–  ottaa huomioon Uumajassa Ruotsissa vuonna 2019 järjestetyn EU:n arktisen foorumin,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportit, erityisesti valtameriä ja kryosfääriä ilmaston muuttuessa koskevan erityisraportin (SROCC) sekä erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella (SR15),

–  ottaa huomioon arktisen alueen sidosryhmien foorumin kuulemisesta laaditun 21. joulukuuta 2017 julkaistun yhteenvetoraportin keskeisten investointiprioriteettien määrittämisestä arktisella alueella ja keinoista yhdenmukaistaa paremmin EU:n tulevia rahoitusohjelmia alueella,

–  ottaa huomioon Euroopan poliittisen strategian keskuksen strategisen muistion heinäkuulta 2019 ”Walking on Thin Ice: A Balanced Arctic Strategy for the EU”,

–  ottaa huomioon Pohjois-Atlantin sopimuksen, Varsovan huippukokouksen julkilausuman, jonka Pohjois-Atlantin neuvoston kokoukseen Varsovassa 8.–9. heinäkuuta 2016 osallistuneet valtion- ja hallitusten päämiehet antoivat, sekä Naton pääsihteerin nimittämän mietintäryhmän analyysin ja suositukset ”NATO 2030: United for a New Era”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0239/2021),

A.  ottaa huomioon, että viime vuosikymmeninä arktinen alue on ollut rauhan, vähäisten jännitteiden ja kansainvälisen yhteistyön alue kahdeksan arktisen valtion, eli Tanskan, Ruotsin, Suomen, Islannin, Norjan, Venäjän, Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä; katsoo, että arktisten valtioiden ja kansainvälisen yhteisön olisi siksi säilytettävä se sellaisena ja osoitettava edelleen poliittista tahtoa tehdä yhteistyötä ja ratkaista kiistanalaisia kysymyksiä kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että alueen geopoliittinen merkitys kasvaa ja arktisen alueen tulevaisuus ja sen kohtaamat maailmanlaajuiset haasteet, jotka ulottuvat arktisen alueen rannikkovaltioiden haasteita pidemmälle, edellyttävät monitasoista hallintoa, jota varten tarvitaan alueellista yhteistyötä ja kansainvälisiä ratkaisuja; ottaa huomioon, että arktisen alueen geopolitiikan ja turvallisuuden sekä sen ympäristötilanteen välillä on suora yhteys, mihin puolestaan vaikuttavat voimakkaasti ihmisten toiminnan seuraukset muilla maapallon alueilla;

C.  ottaa huomioon, että kattava arktisen alueen hallintomalli, jonka ytimessä on kansainvälinen oikeus, on osoittautunut tehokkaaksi ja vakaaksi; ottaa huomioon, että yhteistyö osoittautunut hyödyllisimmäksi tavaksi luoda suhteita arktisten valtioiden välille;

D.  ottaa huomioon, että arktisen alueen nykyinen hallintokehys, joka keskittyy Arktisen neuvoston ympärille, on viimeisten 25 vuoden ajan edistänyt merkittävästi alueen vakautta; ottaa huomioon, että Arktinen neuvosto on arktisen alueen yhteistyön ensisijainen foorumi ja että sen työryhmät toimivat positiivisen ja rakentavan kansainvälisen yhteistyön foorumina;

E.  ottaa huomioon, että Arktisen neuvoston työ on ollut ratkaisevan tärkeää arktisen alueen valtioiden välisen rauhanomaisen ja rakentavan yhteistyön varmistamisessa ja johtanut useisiin niiden välisiin sitoviin sopimuksiin; ottaa huomioon, että maailmanlaajuiset geopoliittiset konfliktit eivät ole aiemmin juurikaan vaikuttaneet arktiseen alueeseen, mutta sen sotilaallinen merkitys ja geopoliittisesti strateginen rooli ovat kasvamassa; ottaa huomioon, että arktisen alueen turvallisuus ja politiikka liittyvät yhä enemmän maailmanlaajuisiin kysymyksiin ja että arktisen alueen ulkopuoliset tapahtumat todennäköisesti vaikuttavat arktisen alueen valtioihin ja päinvastoin, minkä vuoksi geopoliittisista jännitteistä ja muiden alueiden konflikteista arktiselle alueelle aiheutuvien heijastusvaikutusten välttäminen on entistäkin tärkeämpää;

F.  ottaa huomioon, että EU tukee täysin Arktisen neuvoston sitoutumista arktisen alueen asukkaiden hyvinvointiin, alueen kestävään kehitykseen sekä arktisen alueen ympäristön suojeluun, mukaan lukien ekosysteemien terveyden suojelu, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja palauttaminen sekä luonnonvarojen suojelu ja kestävä hoito;

G.  ottaa huomioon, että EU on ollut pitkään arktisen alueen tiiviin yhteistyön puolestapuhuja ja toiminut arktisella alueella jo vuosikymmeniä osallistumalla pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan Venäjän, Norjan ja Islannin kanssa, osallistumalla Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) perustamiseen, tekemällä yhteistyötä Barentsin euroarktisella alueella, erityisesti Barentsin euroarktisessa neuvostossa ja Barentsin alueneuvostossa, ylläpitämällä strategisia kumppanuuksia Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa ja osallistumalla Arktiseen neuvostoon aktiivisesti tosiasiallisena tarkkailijana; ottaa huomioon, että EU on osallistunut yli miljardilla eurolla aluekehitykseen ja rajat ylittävään yhteistyöhön Euroopan arktisella alueella;

H.  katsoo, että kansainvälinen oikeus on kansainvälisen sitoutumisen ja yhteistyön perusta arktisella alueella; katsoo erityisesti, että YK:n merioikeusyleissopimusta ja IMO:n yleissopimuksia, jotka tarjoavat puitteet kansainväliselle yhteistyölle ja toiminnalle Pohjoiseen jäämereen liittyvissä kysymyksissä, olisi vahvistettava ja tehostettava; ottaa huomioon, että YK:n merioikeusyleissopimuksessa vahvistetaan oikeudellinen kehys, jonka puitteissa kaikki valtamerillä ja merillä harjoitettava toiminta on toteutettava, ja että siinä annetaan rannikkovaltioille taloudellisia oikeuksia niiden talousvyöhykkeillä ja niiden mannerjalustalla ja määrätään, että aavalla merellä ei ole valtioiden itsemääräämisoikeutta; ottaa huomioon, että arktisen alueen rannikkovaltiot ovat vahvistaneet Ilulissatin julistuksessa, että ne noudattavat kansainvälistä oikeutta, erityisesti YK:n merioikeusyleissopimusta Pohjoisen jäämeren hallinnoinnissa; toteaa, että IMO vahvistaa kansainvälisen merenkulun turvallisuutta, turvatoimia ja ympäristönsuojelua koskevat maailmanlaajuiset sääntelynormit;

I.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden heikkenemisen dramaattiset vaikutukset ovat vaikuttaneet arktiseen alueeseen erityisesti ja yhä enemmän ja niistä voidaan mainita esimerkiksi lämpötilan nousu, jääolosuhteiden muutokset, maastopalot, merenpinnan nousu, muuttuvat sääolot, haitalliset vieraslajit, biologisen monimuotoisuuden vakava vahingoittuminen ja ikiroudan sulaminen, jotka vaikuttavat koko planeettaan mutta samalla merkitsevät riskiä paikalliselle infrastruktuurille; ottaa huomioon, että paikallisia mukautumisstrategioita ja arktisen ekosysteemin suojelua ei voida käsitellä erillään ilmastotoimien maailmanlaajuisesta kehyksestä ja että Pariisin sopimuksen täytäntöönpano on tällaisen yhteistyön ytimessä;

J.  ottaa huomioon, että joissakin arktisen alueen osissa on maailman suurin muoviroskakeskittymä, joka vaikuttaa jo arktisiin eläinlajeihin ja on vaarassa saastuttaa ravintoverkon ja vaikuttaa siten lopulta ihmisiin;

K.  ottaa huomioon, että arktisen alueen lakijäätiköiden hälyttävä sulamisvauhti johtuu ilmastonmuutoksesta ja pääasiassa arktisen alueen ulkopuolelta tulevista tekijöistä; ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen olisi suhtauduttava uhkien moninkertaistajana, joka kiihdyttää olemassa olevia kehityssuuntauksia, jännitteitä ja epävakautta;

L.  ottaa huomioon, että arktisten lakijäätiköiden sulamisella ja siitä johtuvalla merenpinnan nousulla olisi vakavia maailmanlaajuisia ympäristö-, talous- ja turvallisuusvaikutuksia; ottaa huomioon, että Grönlannin lakijäätikön sulaminen voi nostaa merenpintaa ympäri maailmaa jopa 7,2 metriä ja jättää veden alle useita alueita eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että jotkut arktisten alueiden asukkaat kärsivät jo jääpeitteen sulamisen seurauksista, mikä on aiheuttanut muuttovirtoja; ottaa huomioon, että Grönlannin sulava jää muuttaa myös luonnon monimuotoisuutta;

M.  ottaa huomioon, että yksi monista ja erityistä huolta aiheuttavista ihmisen toiminnasta johtuvista uhista, joille arktinen alue altistuu, on ikiroudan sulaminen; ottaa huomioon, että ikirouta kattaa noin 24 prosenttia pohjoisen pallonpuoliskon maaperästä, erityisesti Venäjän pohjoisosan suurista alueista; ottaa huomioon, että ikirouta sisältää suuria määriä vaarallista metaania ja hiilidioksidia ja että sen sulaessa ilmakehään vapautuu kasvihuonekaasuja, mikä edistää ilmaston lämpenemistä; ottaa huomioon, että ikiroudan sulaminen voi muuttaa ekosysteemejä ja vaikuttaa turvallisuuteen odottamattomilla tavoilla;

N.  ottaa huomioon, että vaikka arktisen alueen haasteet johtuvat pääasiassa maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta ja arktisen alueen ulkopuolisesta toiminnasta, ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät erityisen selvästi arktisella alueella, koska arktinen alue lämpenee kolme kertaa maailmanlaajuista keskiarvoa nopeammin, arktisen alueen merijää sulaa ennennäkemättömällä vauhdilla ja merenpinnan nousu aiheuttaa vakavia sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja taloudellisia vaikutuksia paitsi itse alueella myös maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että nämä vaikutukset muuttavat alueellista ekosysteemiä, maantiedettä ja taloutta avaamalla mahdollisesti uusia liikennereittejä, lisäämällä kauppaa, mahdollistamalla harvinaisten luonnonvarojen saatavuuden ja tehostamalla tutkimustoimintaa, kalastusta ja matkailua; ottaa huomioon, että jotkut näistä muutoksista tarjoavat valtavan potentiaalin teknisesti edistyneelle, ympäristöystävälliselle ja kestävälle talouskehitykselle; toteaa, että arktiseen alueeseen kohdistuvat haasteet ovat koko maailman vastuulla ja tämä koskee erityisesti ilmastonmuutosta; katsoo, että EU:n olisi vastattava näihin haasteisiin sekä omilla sitoumuksillaan että antamalla apua muille;

O.  ottaa huomioon, että ihmisen aiheuttamat ympäristökatastrofit arktisella alueella, erityisesti öljyn ja muiden arktisten luonnonvarojen hyödyntämisen yhteydessä syntyvät, ovat vaikeita pysäyttää ja hallita ja että niiden aiheuttamien vahinkojen korjaaminen voi olla kallista; ottaa huomioon, että arktisen alueen suurin öljyvuoto tapahtui Siperiassa toukokuussa 2020, kun yli 20 000 tonnia dieselpolttoainetta valui ympäröivään maahan ja vesiväyliin Norilskin kaupungin lähistöllä, ja että puhdistustyöt jatkuvat edelleen;

P.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen useimmiten ulkoiset vaikutukset arktisella alueella ja geopoliittisen kilpailun uudelleen käynnistyminen alueella vaikeuttavat kestävää kehitystä ja perinteisten elinkeinojen säilyttämistä arktisen alueen herkässä ympäristössä ja voivat vaikuttaa alueen turvallisuuteen ja talouden kehitykseen;

Q.  ottaa huomioon, että alueen geotaloudellinen merkitys kasvaa nopeasti sen monipuolisiin ja runsaisiin luonnonvaroihin, myös kriittisiin raaka-aineisiin, kohdistuvan kasvavan kiinnostuksen, sen kehittymässä olevien merireittien ja merikuljetuksiin liittyvän potentiaalin vuoksi; ottaa huomioon, että vaikka arktisilla mailla on oikeus käyttää luonnonvaroja omilla alueillaan, niillä on myös velvollisuus tehdä niin vastuullisesti; ottaa huomioon, että arktisten luonnonvarojen etsintä ja hyödyntäminen aiheuttavat merkittäviä riskejä haavoittuville ekosysteemeille ja alueen paikallisväestölle; ottaa huomioon, että vuonna 2019 EU ja Yhdistynyt kuningaskunta toivat suuren osan arktisen alueen valtioiden viemästä energiasta, metalleista, mineraaleista ja kalasta;

R.  toteaa, että Luoteisväylä, Koillisväylä ja tuleva Transarktinen väylä avautuvat jään sulamisen seurauksena; ottaa huomioon, että arktisen alueen luonnonvarat kuuluvat suurelta osin arktisten valtioiden kansalliseen lainkäyttövaltaan ja että näiden luonnonvarojen omistus on kiistatonta; ottaa huomioon, että tarve kehittää ja löytää kestäviä ratkaisuja energiantuotantoon ja liikenteeseen on lisännyt harvinaisten maametallien maailmanlaajuista kysyntää, mikä on siirtänyt painopisteen arktisen alueen suurelta osin hyödyntämättömiin luonnonvaroihin; ottaa huomioon, että arktisella alueella on laaja harvinaisten maametallien varanto; ottaa huomioon, että 90 prosenttia harvinaisten maametallien tuotannosta on tällä hetkellä peräisin Kiinasta;

S.  ottaa huomioon, että ensisijainen vastuu arktisen alueen kestävästä kehityksestä on arktisen alueen valtioilla, mutta ulkoisten tekijöiden merkittäviä vaikutuksia ei voida kieltää ja kansainvälisellä yhteisöllä on siten velvollisuus tehdä kaikkensa arktisen alueen suojelemiseksi ja sen vakauden ja turvallisuuden varmistamiseksi;

T.  ottaa huomioon, että arktisella napa-alueella asuu yli neljä miljoonaa ihmistä, mukaan lukien yli 40 erilaista alkuperäiskansaa ja paikallisyhteisöä ja puoli miljoonaa EU:n kansalaista; toteaa, että EU:n ainoa tunnustettu alkuperäiskansa saamelaiset elää Suomen ja Ruotsin sekä Norjan ja Venäjän arktisilla alueilla; ottaa huomioon, että alkuperäiskansoilla ja paikallisyhteisöillä on tärkeä rooli luonnonvarojen kestävän hoidon ja biologisen monimuotoisuuden säilymisen kannalta; ottaa huomioon, että väestörakenne on tärkeä aluekehityksen kannalta;

U.  ottaa huomioon, että tieteellisessä tutkimuksessa tehtävä yhteistyö on nyt tärkeämpää kuin koskaan, jotta voidaan vastata ympäristön vakavan pilaantumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin;

V.  ottaa huomioon, että EU on osoittanut yli 200 miljoonaa euroa arktisen alueen tutkimukseen Horisontti 2020 -ohjelman kautta;

W.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut edistämään avointa ja turvallista maailmanlaajuista merialuetta EU:n globaalistrategian ja EU:n meriturvallisuusstrategian mukaisesti;

X.  ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen arktiseen alueeseen perustuu historiaan, maantieteeseen, talouteen ja tutkimukseen; katsoo, että olisi korostettava kestävän kehityksen, koheesiopolitiikan ja rajatylittävän yhteistyön merkitystä geopoliittisten jännitteiden lievittämisessä; ottaa huomioon, että EU on maailmanlaajuisena toimijana osoittanut johdonmukaisesti sitoutumisensa rauhanomaiseen, ympäristön kannalta puhtaaseen, yhteistyöhön perustuvaan, kestävään ja vauraaseen arktiseen alueeseen ja pyrkii varmistamaan kestävän tulevaisuuden arktisella alueella asuville ihmisille; ottaa huomioon, että EU on selvästi ilmaissut valmiutensa toimia entistäkin merkittävämmässä roolissa;

Y.  ottaa huomioon, että EU:lla on valmiudet edistää eri tavoin mahdollisten uusien haasteiden ratkaisemista ja konfliktien ehkäisemistä arktisella alueella;

Z.  ottaa huomioon, että EU:n hakemus tulla Arktisen neuvoston täysivaltaiseksi tarkkailijaksi on parhaillaan käsiteltävänä ja Arktisen neuvoston jäsenet ovat ilmoittaneet vastaanottaneensa hakemuksen vuonna 2013; ottaa huomioon, että lopullista päätöstä on lykätty joidenkin Arktisen neuvoston jäsenten vastustuksen vuoksi; ottaa huomioon, että parlamentti on aiemmin osoittanut tukensa tälle hakemukselle; ottaa huomioon, että unioni osallistuu aktiivisesti Arktisen neuvoston asiaankuuluvien ryhmien, työryhmien ja asiantuntijaryhmien työhön; ottaa huomioon, että EU:n laaja alueellisten toimivaltuuksien kirjo, asiantuntemus ja nykyiset aloitteet voivat toimia kehyksenä yhteisille hankkeille;

AA.  ottaa huomioon, että Arktisen neuvoston tarkkailijat Ranska, Saksa, Alankomaat, Puola, Espanja ja Italia osallistuvat merkittävästi arktisen alueen asioihin ja ovat erittäin kiinnostuneita tulevasta vuoropuhelusta ja yhteistyöstä Arktisessa neuvostossa; ottaa huomioon, että Viro ja Irlanti ovat hakeneet tarkkailijan asemaa Arktisessa neuvostossa;

AB.  toteaa, että Islanti ja Norja ovat sitoutuneita ja luotettavia kumppaneita ja assosioituneita EU:hun ETA-sopimuksen ja Schengenin sopimuksen välityksellä;

AC.  ottaa huomioon, että arktisen alueen vakaus on säilynyt hyvin suhteellisen pitkään, mutta siihen vaikuttavat yhä enemmän kasvava kansainvälinen kiinnostus aluetta kohtaan ja muuttuva turvallisuusympäristö, mukaan lukien Venäjän asteittainen uudelleenmilitarisointi; ottaa huomioon, että Venäjän taloudelliset ja sotilaalliset investoinnit arktisella alueella ylittävät huomattavasti muiden arktisen alueen valtioiden investoinnit; ottaa huomioon, että Venäjä on perustanut pohjoisille alueille uusia sotilastukikohtia ja nykyaikaistanut vanhoja sotilastukikohtia ja tehostanut taistelualueen eristämiskykyä (A2/AD), jolla rajoitetaan navigointioikeuksia strategisella Koillisväylällä, jota se väittää virheellisesti sisäiseksi vesiväyläkseen; ottaa huomioon, että Venäjä on nostanut pohjoisen laivastonsa sotilaspiirin asemaan ja parantanut asevoimiensa eri haarojen varustelua, muun muassa uusilla sukellusveneillä, ydinkäyttöisillä ja tavanomaisilla jäänmurtajilla sekä taisteluvalmiilla tutka- ja ohjusjärjestelmillä; ottaa huomioon, että Venäjä on elvyttänyt bastion-puolustuskonseptin, jolla pyritään suojelemaan Venäjän strategisia valmiuksia Barentsinmereltä Beringinsalmelle; ottaa huomioon, että Venäjä on myös lisännyt meri- ja ilmapartioitaan, sukellusvenetoimintaa ja elektronisen sodankäynnin taktiikoita, mikä on erittäin huolestuttavaa kehitystä; toteaa, että tällainen geopoliittinen kehitys on lisännyt harjoituksia, joukkojen sijoittelua, partiointia ja valmiuksiin tehtäviä investointeja arktisella alueella; katsoo, että kaikkien osapuolten toteuttama alueen militarisoiminen on vastoin yhteistyöhenkeä, joka on tähän mennessä ohjannut arktisen alueen valtioiden suhteita;

AD.  ottaa huomioon, että Barentsinmeren alue on ollut sekä ballististen ohjusten että risteilyohjusten pääasiallinen testausalusta, kun taas Novaja Zemljan itäpuolella sijaitseva alue on ollut ydinkokeiden tärkein alue;

AE.  ottaa huomioon, että Venäjä on loukannut rauhanomaisten naapuriensa itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta ja estänyt merenkulun vapauden Asovanmerellä, Mustallamerellä ja Itämerellä ja ettei mitään näistä tapauksista voida jättää huomiotta arvioitaessa tulevia skenaarioita rauhanomaisen rinnakkaiselon säilyttämiseksi arktisella alueella;

AF.  ottaa huomioon, että Kiinan kauaskantoiset hankkeet ja aloitteet ovat suuri huolenaihe; ottaa huomioon, että Kiina julkaisi ensimmäisen arktisen alueen politiikkaa koskevan virallisen asiakirjansa tammikuussa 2018 ja on ryhtynyt pitkän aikavälin toimiin vahvistaakseen asemaansa arktisella alueella ja ilmoittanut olevansa ”lähes arktinen valtio” tavoitteenaan kehittyä arktiseksi toimijaksi ja tehostaa yhteistyötä Venäjän kanssa arktisella alueella; ottaa huomioon, että Kiina on luonut arktisen alueen kautta käytävää kauppaa varten arktisen silkkitien, joka laajentaa sen uusi silkkitie -aloitetta, järjestänyt alueellisia tieteellisiä tutkimusmatkoja, perustaa tutkimuskeskuksia arktiselle alueelle ja kehittää 24:ää napa-alueen tarkkailusatelliittia; ottaa huomioon, että Kiina osallistuu aktiivisesti Arktiseen neuvostoon ja on tehnyt kahdenvälistä yhteistyötä yksittäisten arktisen alueen valtioiden ja muiden sidosryhmien kanssa saadakseen tukea aloitteilleen;

AG.  ottaa huomioon, että useimmat arktisen alueen toimijat ovat päivittäneet strategioitaan alueen nopeasti muuttuvan tilanteen ja kasvavan taloudellisen ja geostrategisen merkityksen mukaan;

Kansainvälinen yhteistyö turvallisen, vakaan, vauraan, helppopääsyisen ja rauhanomaisen arktisen alueen perustana

1.  vahvistaa, että arktisella alueella on strateginen ja poliittinen merkitys EU:lle, joka on yksi arktisen alueen sidosryhmistä ja maailmanlaajuinen toimija, ja korostaa EU:n sitoumusta olla vastuullinen toimija, joka pyrkii alueen pitkän aikavälin kestävään ja rauhanomaiseen kehitykseen tekemällä täysipainoisesti yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa; pitää ratkaisevan tärkeänä, että kaikki sidosryhmät, myös EU ja sen jäsenvaltiot, toimivat rauhanomaisen ja intensiivisen kansainvälisen ja alueellisen yhteistyön, tieteellisen tutkimuksen, vaurauden ja liennytyksen ylläpitämiseksi arktisella alueella sekä reagoivat ilmastonmuutoksen erittäin hälyttäviin vaikutuksiin ja seurauksiin alueella; katsoo, että arktisella alueella on ratkaiseva rooli maapallon ympäristötasapainon säilyttämisessä, ja on tyytyväinen siihen, että alue on jo pitkään ollut rauhan ja hedelmällisen kansainvälisen yhteistyön tyyssija, ja onnittelee Arktista neuvostoa sen 25-vuotispäivästä arktisen alueen yhteistyön ensisijaisena foorumina, joka on osoittanut pystyvänsä ylläpitämään rakentavaa ja myönteistä yhteistyöhenkeä;

2.  tukee sitä, että arktista aluetta koskevan EU:n yhdennetyn politiikan kolme peruspilaria, nimittäin ilmastonmuutoksen kunnianhimoinen torjunta ja arktisen alueen ympäristön suojelu, kestävän kehityksen edistäminen ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen, ovat yhä päteviä; korostaa EU:n arktista aluetta koskevan tasapainoisen politiikan merkitystä ja katsoo, että EU:lla on ainutlaatuiset valmiudet auttaa koordinoimaan ja täydentämään jäsenvaltioiden arktista aluetta koskevia politiikkatoimia, ja korostaa siksi tarvetta lisätä EU:n arktisia kysymyksiä koskevien sisäisten ja ulkoisten politiikkatoimien johdonmukaisuutta; kehottaa EU:ta sisällyttämään tarvittaessa arktisen ulottuvuuden alakohtaisiin politiikkoihinsa;

3.  painottaa Arktisen neuvoston tarkkailijoiden merkittävää asemaa, koska niillä on paljon kokemusta ja ne ovat pitkään osallistuneet tieteelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön arktisella alueella; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Arktisen neuvoston puheenjohtajavaltion ja tarkkailijoiden välillä käytävään vuoropuheluun; tukee EU:n hakemusta tulla Arktisen neuvoston täysivaltaiseksi tarkkailijaksi ja kannustaa Arktisen neuvoston jäseniä vastaamaan myönteisesti EU:n pyyntöön; korostaa kuitenkin, että EU on tosiasiallisesti jo Arktisen neuvoston tarkkailija ja että sillä on mahdollisuus osallistua sen toimintaan ja edistää sitä samoin ehdoin kuin muut tarkkailijajäsenet;

4.  korostaa, että EU:n on edistettävä arktisen alueen monenvälisen hallinnon vahvistamista ja resurssien kestävää käyttöä sekä suojeltava ja varjeltava arktista aluetta yhdessä alueen asukkaiden kanssa; kehottaa EU:ta tukemaan edelleen Arktista neuvostoa tarjoamalla asiantuntemusta ja rahoitusta lisäten osallistumistaan Arktisen neuvoston työryhmiin ja sen eri hankkeisiin; katsoo, että pohjoista aluetta olisi tarkasteltava osana EU:n pohjoista naapurustoa ja että sen osallistumista nykyisille foorumeille olisi lisättävä; korostaa, että pohjoinen ulottuvuus toimii rakentavana foorumina rajat ylittävälle yhteistyölle ja että se on menestyksekäs malli alakohtaiselle yhteistyölle, jossa EU edistää yhtä lailla yhteistä politiikkaa Venäjän, Norjan ja Islannin sekä muiden tarkkailijoiden kanssa; suhtautuu myönteisesti käytännön yhteistyön lisäämiseen monilla aloilla; korostaa Barentsin euroarktisen neuvoston, jonka täysivaltainen jäsen EU on, paikallisten ja kansallisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden välistä yhteistyötä asioissa, joilla on erityistä merkitystä Barentsin alueen kannalta; panee merkille, että Barentsin euroarktisella neuvostolla on ollut tärkeä rooli luottamuksen ja keskinäisen ymmärryksen rakentamisessa pohjoisessa samalla, kun on tehostettu arktisten maiden välistä yhteistyötä; toteaa, että EU:n olisi pyrittävä osallistumaan myös muihin arktisen alueen kehitykseen liittyviin poliittisiin foorumeihin;

5.  suhtautuu myönteisesti käynnissä olevaan arktista aluetta koskevan EU:n politiikan ajantasaistamisprosessiin, jonka olisi ilmennettävä EU:n kiinnostusta arktiseen alueeseen ja jolla olisi vastattava yhteisiin haasteisiin, jotka liittyvät kansainvälisen huomion lisääntymiseen ja alueen ilmaston, ympäristön, geopolitiikan ja geotalouden muutoksiin; katsoo, että politiikassa olisi otettava huomioon uudet toimijat, kuten Kiina, ja että arktisen alueen turvallisuusulottuvuutta olisi käsiteltävä EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa; katsoo erityisesti, että siihen olisi sisällytettävä kattava turvallisuutta koskeva lähestymistapa, johon kuuluvat ennen kaikkea ympäristön ja terveyden käsitteet sekä meriturvallisuuskysymykset; toteaa, että tällainen kaikkien jäsenvaltioiden yhteisymmärrykseen perustuva kattava ajantasaistettu politiikka antaa EU:lle mahdollisuuden toimia tehokkaasti, ennakoivasti ja kunnianhimoisemmin alueella, kun otetaan huomioon ilmastonmuutokseen liittyvät kiireelliset haasteet ja arktisen alueen kasvava geopoliittinen merkitys, mutta se palvelee myös EU:n kansalaisten, pääasiassa arktisella alueella asuvien, ja erityisesti alkuperäiskansojen etuja; korostaa, että tällaisen politiikan on heijastettava EU:n ja arktisen alueen suhteiden sisäistä ja ulkoista ulottuvuutta ja siihen olisi sisällyttävä kestäviä yhteyksiä koskeva ulottuvuus, jotta voidaan ratkaista merkittävimmät arktisen alueen asukkaiden kohtaamat ongelmat, kuten laadukkaiden internetyhteyksien varmistaminen;

6.  katsoo, että EU:n uutta arktista aluetta koskevaa politiikkaa olisi käytettävä laajemmin tilaisuutena lisätä EU:n kansalaisten, korkeakoulujen ja yritysten tietoisuutta arktista aluetta koskevista kysymyksistä ja sitoutumista niihin; kehottaa perustamaan yhden arktisen alueen portaalin, joka kattaa kaikki EU:n toimielinten arktista aluetta koskevat aloitteet ja toimet;

7.  panee merkille, että kiinnostus arktista aluetta ja sen luonnonvaroja kohtaan kasvaa; on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista, erityisesti nopeasti sulavasta jäästä ja luonnonvarojen liikahyödyntämisestä, jotka aiheuttavat uudenlaisia olosuhteita ja tilanteita tietyille talouskehityksen muodoille ja lisäävät häiriöitä arktisen alueen yhä herkemmille ekosysteemeille;

8.  korostaa, että kansainväliseen oikeuteen perustuva kattava hallintomalli on hyödyttänyt kaikkia arktisen alueen valtioita ja koko aluetta ja tarjonnut ennustettavuutta ja vakautta alueella; korostaa, että nykyiset alueelliset rakenteet edistävät arktisen alueen valtioiden välistä luottamusta ja yhteistyötä; korostaa, että arktisen alueen valtioilla on ensisijainen vastuu niiden alueella esiintyvien ongelmien ratkaisemisesta; huomauttaa kuitenkin, että ulkoiset voimat vaikuttavat keskeisesti alueen nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; toistaa, että kansainvälinen oikeus on kansainvälisiä suhteita arktisella alueella sääntelevän oikeudellisen kehyksen kulmakivi, ja korostaa YK:n merioikeusyleissopimuksen merkitystä kaiken meritoiminnan perustana ja etenkin sen XV osastoa merikiistojen rauhanomaisessa ratkaisemisessa ja erilaisia riitojenratkaisumenettelyjä arktisen mannerjalustan rajaamisessa ja arktisen alueen sisäisten suvereniteettikysymysten ratkaisemisessa aluevesien osalta; kehottaa jälleen EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan vahvemman roolin kansainvälisten yleissopimusten tehokkaassa täytäntöönpanossa ja kehottaa Yhdysvaltoja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen; korostaa myös YK:n merioikeusyleissopimuksen nojalla perustettujen kansainvälisten elinten, kuten mannerjalustan rajoituksia käsittelevän komission (CLCS), kansainvälisen merenpohjajärjestön (ISA) ja Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen (ITLOS), merkitystä sekä Arktisen neuvoston, arktisen alueen parlamentaarikkojen konferenssin, Barentsin euroarktisen neuvoston, pohjoisen ulottuvuuden ja Yhdistyneiden kansakuntien kaltaisten foorumien merkitystä ja on edelleen sitoutunut vahvaan ja aktiiviseen parlamentaariseen yhteistyöhön arktisen alueen asioissa;

9.  tunnustaa arktisen alueen valtioiden suvereniteetin ja niiden täysivaltaiset oikeudet kansainvälisen oikeuden mukaisesti; katsoo, että kolmen vuosikymmenen rauhanomaisen yhteistyön saavutusten turvaaminen on ratkaisevan tärkeää; korostaa, että olisi hyödynnettävä täysimääräisesti EU:n valmiuksia tarjota ratkaisuja mahdollisiin turvallisuushaasteisiin; painottaa, että arktisen alueen talous-, ympäristö- ja turvallisuuskehitykseen liittyvien monimutkaisten ja toisiinsa liittyvien kysymysten vuoksi alueen turvallisuustarpeista käytävä vuoropuhelu edellyttää maailmanlaajuisia, alueellisia ja paikallisia kohtaamispaikkoja;

Ilmastonmuutos arktisella alueella

10.  on hyvin huolestunut IPCC:n valtameriä ja kryosfääriä ilmaston muuttuessa koskevan erityisraportin tuloksista, joiden mukaan maapallon lämpeneminen on viime vuosikymmeninä johtanut kryosfäärin laajamittaiseen vähenemiseen, jäälauttojen ja jäätiköiden massakatoon, lumipeitteen ja arktisen alueen merijään laajuuden ja paksuuden vähenemiseen sekä ikiroudan lämpötilan nousuun; on erittäin huolissaan kansanterveys- ja turvallisuusvaikutuksista, jotka johtuvat sulavan ikiroudan alta paljastuvista vuosisatojen tai vuosituhannen ajan piilossa olleista bakteereista ja viruksista;

11.  korostaa, että arktinen alue menettää biologista monimuotoisuutta hälyttävällä vauhdilla, ja ilmaisee syvän huolensa IPBES:n biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista tekemän maailmanlaajuisen arviointiraportin tuloksista; korostaa, että biologisen monimuotoisuuden väheneminen ei johdu pelkästään ilmastonmuutoksesta vaan myös valtamerten kaivostoiminnasta, jonka IPBES toteaa todennäköisesti laajenevan arktisella alueella sen sulaessa;

12.  on huolestunut raporteista, joiden mukaan ikiroudan sulamisen johdosta vapautuvat bakteerit vapauttavat ilmastolle haitallista hiiltä mutta voivat myös yhdessä virusten kanssa aiheuttaa vakavan terveysuhan eläimille ja ihmisille; toteaa, että ilmastonmuutoksella ja ikiroudan sulamisella on kielteisiä vaikutuksia mahdollisuuksiin elää ja tehdä työtä alueella ja että molemmat ovat aiheuttaneet nykyisen infrastruktuurin, teiden ja rakennusten häviämistä tai heikkenemistä sekä lukuisia teollisuus- ja liikenneonnettomuuksia ja että ne uhkaavat myös kulttuuri- ja perintökohteita ja alkuperäiskansojen elämäntapaa;

13.  korostaa, että EU:n olisi jatkettava sellaisten politiikkojen täytäntöönpanoa, joilla taataan, että ympäristöongelmiin puuttumiseksi toteutettavissa toimenpiteissä otetaan huomioon arktisen alueen asukkaiden, myös alkuperäisväestön, edut suojeltaessa ja kehitettäessä aluetta;

14.  kehottaa EU:ta ottamaan johtavan aseman laadittaessa arktista aluetta koskevaa kunnianhimoista ilmastotoimintasuunnitelmaa, jossa käsitellään kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuista vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ja tuetaan samalla arktista aluetta koskevia innovatiivisia ratkaisuja;

Geopoliittinen kehitys arktisella alueella

15.  pitää myönteisenä, että maailman muiden alueiden konfliktit eivät ole juurikaan vaikuttaneet arktisen alueen vakauteen, ja korostaa, että on tärkeää estää muiden alueiden geopoliittisten kehityssuuntausten heijastusvaikutukset arktiselle alueelle; toteaa kuitenkin, että arktisen alueen turvallisuus- ja sotilaallinen tilanne on muuttunut perusteellisesti viime vuosina ja tunnustaa alueen strategisen merkityksen; toteaa, että turvallinen, vakaa, kestävä, rauhanomainen ja vauras arktinen alue on keskeisessä asemassa koko Euroopan laajemman turvallisuuden ja sen strategisen kontekstin kannalta; korostaa lisäksi, että sotilaallisen toiminnan alueella on oltava ennakoitavaa, avointa ja toteutettava niin, että sillä edistetään turvallisuutta ja vakautta, koska militarisoinnin lisääntyminen yhdessä maailmanlaajuisesti huonontuneiden geopoliittisten suhteiden kanssa voi johtaa vaaratilanteisiin ja lisääntyneisiin turvallisuusriskeihin; kehottaa näin ollen tehostamaan alueellista vuoropuhelua, rajat ylittävää yhteistyötä ja pidättyvyyttä sotilasalalla ja kannustaa neuvotteluihin ja luottamusta lisääviin toimiin, joilla pyritään pitkän aikavälin tavoitteeseen vähentää sotilaskalustoa alueella;

16.  panee merkille Venäjän erityisen maantieteellisen sijainnin, sillä sen aluevedet ja talousalueet ovat paljon suuremmat kuin kaikilla muilla arktisilla valtioilla; korostaa tässä yhteydessä, että Venäjän maantieteelliset erityispiirteet tekevät siitä lähtökohtaisesti keskustelukumppanin, mutta lisäävät myös sen vastuuta;

17.  panee merkille arktisen alueen merkittävän aseman kaikkien alueen toimijoiden sotilasstrategioissa ja kehottaa niitä toteuttamaan arktista aluetta koskevat politiikkansa täysin kansainvälistä oikeutta noudattaen; ilmaisee vakavan huolensa Venäjän jatkuvasta joukkojen keskittämisestä, joka on ollut laajinta arktisten valtioiden joukossa ja johon kuuluu taistelualueen eristämiskyvyn (A2/AD) kehittäminen sekä merelle sijoitettujen ydinaseiden aktivoiminen ja rakentaminen uudelleen samoin kuin jäänmurtajalaivaston, josta osan Venäjä suunnittelee varustavansa risteilyohjuksilla ja sähköisillä sodankäyntijärjestelmillä; katsoo, että tällaiset toimet eivät ole perusteltuja alueella vallitsevan sotilaallisen tilanteen vuoksi ja että ne ylittävät merkittävästi legitiimit puolustustarkoitukset ja ilmentävät näin Venäjän tahtoa saavuttaa strateginen sotilaallinen ylivoima alueella, mikä johtaisi epävakauteen, kärjistäisi vastakkainasettelua ja poikkeaisi vuoden 1987 Murmanskin aloitteesta, jolla pyrittiin tekemään arktisesta alueesta kansainvälinen ”rauhan vyöhyke”; kehottaa napa-alueiden valtioita olemaan rakentamatta sotilastukikohtia tai asevoimien suojelemia tieteellisiä tukikohtia;

18.  pitää valitettavana, että sen sijaan, että Venäjä korostaisi yhteistyöhön perustuvan kanssakäymisen etuja, se on omaksunut arktiseen alueeseen paljon kilpailuhaluisemman ja jopa hyökkäävän asenteen, ja pitää arktista aluetta sotilaallisen, alueellisen ja taloudellisen laajentumisen alueena ja omien suurvaltapyrkimystensä areenana;

19.  kehottaa kaikkia arktisen alueen valtioita käymään rakentavaa ja kaikkia hyödyttävää vuoropuhelua kaikista asioista, jotka vaihtelevat ympäristönsuojelusta taloudelliseen kehitykseen ja sotilasoperaatioihin; korostaa, että EU:lla ja Venäjällä on merkittäviä yhteisiä etuja monilla arktisiin alueisiin liittyvillä aloilla, muun muassa meriturvallisuuden ja ympäristöasioita koskevan rajat ylittävän yhteistyön alalla; korostaa kuitenkin, että rakentavan yhteistyön Venäjän kanssa olisi oltava valikoivan osallistumisen periaatteen mukaista myös ilmaston ja ympäristön aloilla eikä se saisi vaarantaa Venäjän hallituksen muualla maailmassa toteuttamien toimien seurauksena hyväksyttyjen pakotteiden ja rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita ja että sen olisi oltava johdonmukaista Venäjää koskevan EU:n strategian kanssa; toteaa, että Arktista neuvostoa olisi pidettävä foorumina, jossa voidaan ylläpitää ja jatkaa avointa vuoropuhelua Venäjän kanssa myös EU:n kannalta tärkeissä asioissa;

20.  katsoo, että EU:n on seurattava tiiviisti arktisen alueen sisällyttämistä Kiinan talouden kehittämisohjelmiin ja pyrkimystä integroida arktisen alueen Koillisväylä sen uusi silkkitie -aloitteeseen (”arktisena silkkitienä”) ja otettava ne huomioon unionin ajantasaistetussa arktisen alueen politiikassa, sillä ne kyseenalaistavat ajatuksen, että arktista aluetta voitaisiin käsitellä muusta maailmasta erillisenä alueena, joka on suojassa maailmanlaajuiselta geopolitiikalta; panee tässä yhteydessä merkille Kiinan tutkimukseen, uusiin jäänmurtajiin ja strategisiin infrastruktuurihankkeisiin arktisella alueella tekemät investoinnit, jotka muistuttavat maan toimintaa muualla maailmassa, ja palauttaa mieliin, että EU:n ei pitäisi menettää merkittävästi jalansijaa kolmansille maille tällä alalla; on huolissaan Kiinan pyrkimyksistä investoida Koillisväylän varrella oleviin merisatamiin ja kaivosoikeuksien hankkimisesta muun muassa keinona vakiinnuttaa läsnäolonsa arktisella alueella, ja kehottaa arktisen alueen valtioita tarkastelemaan perusteellisesti ulkomaisia investointeja yhteisöihinsä ja strategisesti tärkeään infrastruktuuriin;

Merenkulun vapauden turvaaminen

21.  pitää myönteisenä, että 1. tammikuuta 2017 hyväksyttiin ja tuli voimaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymä polaarisilla vesialueilla liikennöiviin aluksiin sovellettava kansainvälinen säännöstö (polaarikoodi);

22.  kehottaa arvioimaan IMO:n polaarikoodin sekä SOLAS- ja MARPOL-yleissopimusten mukaisten normien ja velvoitteiden täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että arktisella alueella toimivat yhteisöt panevat ne täysimääräisesti täytäntöön, ja havaitsemaan puutteita ja heikkouksia, jotka on jatkossa korjattava; kehottaa kaikkia arktisen alueen rannikkovaltioita toteuttamaan pikaisesti tarvittavat toimenpiteet polaarikoodin panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa muita kuin SOLAS-yleissopimuksen mukaisia aluksia toteuttamaan vapaaehtoisesti näitä turvallisuustoimenpiteitä ja noudattamaan muita turvallista ja ympäristöystävällistä merenkulkua ja toimintaa koskevia toimenpiteitä ja ohjeita arktisella alueella;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan rooliaan Pariisin sopimuksen, Minamatan yleissopimuksen, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen, Göteborgin pöytäkirjan, Tukholman yleissopimuksen, polaarikoodin, Århusin yleissopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kaltaisten kansainvälisten yleissopimusten tehokkaan täytäntöönpanon edistämisessä;

24.  kehottaa jakamaan vastuun ihmishengen turvallisuudesta merellä ja polaariympäristöjen kestävyydestä, kun pohjoinen merenkulku lisääntyy ja monipuolistuu tulevina vuosina; suhtautuu tältä osin myönteisesti polaarikoodin lisäksi alusten reititystoimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään vaaratilanteisiin sekä koskemattomiin alueisiin liittyviä riskejä, jotta parannetaan merenkulun turvallisuutta ja suojellaan herkkää ja ainutlaatuista ympäristöä; korostaa EU:n ja jäsenvaltioiden roolia arktisen alueen konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa, siviilialan turvallisuusmekanismien rakentamisessa, kriisinhallintavalmiuksien parantamisessa sekä etsintä- ja pelastusinfrastruktuureissa; korostaa, että EU voi tarjota asiantuntemustaan meriturvallisuuden alalla sekä valmiuksiaan ja tietojaan laivaliikenteestä ja merenkulusta; toteaa, että etsintä- ja pelastusoperaatioissa tehdään jo merkittävää rajat ylittävää yhteistyötä; kannustaa EU:ta tehostamaan toimiaan hätätilanteiden ehkäisemisessä, valmiuksissa ja katastrofiavussa Arktisen neuvoston, arktisen rannikkovartiostofoorumin ja Barentsin euroarktisen neuvoston puitteissa; panee kuitenkin huolestuneena merkille kehittyvän ja nopeasti kasvavan laivaliikenteen ja energiantuotannon Koillisväylän alueella, josta on tullut geopoliittisten jännitteiden ja ympäristöhuolien lähde; toteaa Venäjän ja Kiinan kasvavan taloudellisen kiinnostuksen kehittää Koillisväylää keinona vauhdittaa talouskasvua ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyisenä kansallisena liikenneverkkona; panee merkille laajamittaisten energiahankkeiden kehittämisen, kuten Venäjän ja Kiinan nykyisen yhteistyön Yamal LNG -hankkeen ja Arctic LNG 2 -hankkeen puitteissa, ja on huolestunut siitä, että tällaiset hankkeet lisäävät merkittävästi merenkulun määrää Koillisväylän kautta ja aiheuttavat huomattavaa painetta jo nyt uhanalaiseen arktiseen ekosysteemiin;

25.  toteaa Venäjän merkittävän määrällisen ylivoiman ja Kiinan kehittymisen jäänmurtajaohjelmissa ja kannustaa jäsenvaltioita ja muita kumppanimaita kehittämään omia valmiuksiaan tältä osin; katsoo, että EU:n olisi edistettävä useampien jäänmurtajien ja jäävahvisteisten alusten rakentamista ja käyttöönottoa EU:n lipun alla;

26.  korostaa tarvetta tehostaa merivalvontaa ja tietojen jakamista arktisella alueella; tukee lisäinvestointeja avaruuden tarkkailuun ja navigointiin Copernicus- ja Galileo-satelliittiverkkojen kautta sekä Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODnet) kautta paikan päällä saataviin tietoihin, jotta voidaan parantaa hätäapua, turvallista merenkulkua ja tietämystä ilmastonmuutoksesta; toteaa, että ihmisten lisääntyvä toiminta alueella, myös kasvava matkailu, herättää vakavia huolenaiheita ihmisten turvallisuudesta erityisesti ankarien sääolojen ja rajallisten etsintä- ja pelastusvalmiuksien takia; katsoo, että kansainvälinen yhteistyö sekä sotilaallisen, julkisen ja valtiosta riippumattoman sektorin tiivis kumppanuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan taata riittävä siviilien suojelu alueella; korostaa tarvetta edistää ja vaihtaa parhaita etsintä- ja pelastuskäytäntöjä sekä edistää etsintä- ja pelastusyksiköiden yhteentoimivuutta yhteisten harjoitusten avulla; suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat uusien pysyvien rakenteellisen yhteistyön hankkeiden, esimerkiksi etsintä- ja pelastustoimiin tai ympäristötoimiin keskittyvien, perustamista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valmiuksien parantamiseksi arktisella alueella; kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan harjoituksia, joissa simuloidaan, miten pelastuspalvelumekanismi voidaan panna laajalti täytäntöön arktisella alueella;

27.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää, että arktisella alueella kunnioitetaan täysimääräisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisia ulkomaisten alusten oikeuksia, erityisesti sen 17–21 ja 37–41 artiklaa, mukaan lukien oikeutta viattomaan kauttakulkuun, kauttakulkuoikeutta ja merenkulun vapautta; tuomitsee Venäjän toimet, joilla rajoitetaan merenkulkuoikeuksia pohjoisilla merireiteillä nimeämällä nämä vesialueet sen täysimittaisen suvereenin valvonnan alaisiksi sisävesiksi, luomalla sääntely- ja hallinnollisia esteitä ulkomaiselle merenkululle reitin varrella ja asettamalla vaatimuksen, että Venäjältä on saatava lupa sen talousvyöhykkeelle ja aluemerelle pääsyyn ja kauttakulkuun ilman, että se ottaa käyttöön minkäänlaista nimenomaista poikkeusta, jota sovellettaisiin täysivaltaista koskemattomuutta nauttiviin aluksiin; korostaa, että kaikkien merenkulkuvapauksia rajoittavien toimenpiteiden olisi oltava YK:n merioikeusyleissopimuksen ja kansainvälisen tapaoikeuden mukaisia; kehottaa Venäjää noudattamaan YK:n merioikeusyleissopimuksessa kodifioituja sääntöjä ja noudattamaan sitoumuksia vastata YK:n yleiskokouksen vuotuisiin kehotuksiin, joiden mukaan sopimusvaltioiden on varmistettava, että niiden merioikeudelliset vaateet ovat YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisia;

28.  korostaa, että pohjoisten liikenneväylien kehittämisen olisi oltava kestävää ja edistettävä vihreämpää siirtymää; toteaa, että erityisesti uudet pohjoiset rautatieyhteydet edistäisivät Pohjois-Euroopan ja Baltian maiden talouksia ja parantaisivat markkinoille pääsyä pohjoisen ja etelän välisellä ulottuvuudella; kehottaa siksi komissiota käsittelemään pohjoisen liikennettä koskevia kysymyksiä ja tunnistamaan mahdollisuuksia NDPTL-kumppanuuden (Northern Dimension Partnership for Transport and Logistics) yhteydessä; korostaa, että pohjoisen ulottuvuuden alueella tarvitaan parempia yhteyksiä syrjäiseen sijaintiin liittyvien ongelmien vähentämiseksi ja yhteyksien varmistamiseksi vastauksena globaaliin kehitykseen;

Kestävä kehitys ja strategisten raaka-aineiden hyödyntäminen

29.  tähdentää arktisen alueen merkitystä EU:n energiaturvallisuudelle ja painottaa voimakkaasti arktisen alueen energiavarojen kestävää ja tieteeseen perustuvaa hyödyntämistä ja korostaa tarvetta tehostaa EU:ssa tuotettua uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevaa politiikkaa, joka vähentää merkittävästi unionin riippuvuutta ulkoisista lähteistä ja parantaa siten sen asemaa turvallisuuden kannalta; korostaa tarvetta torjua ilmastonmuutosta pitämällä kiinni Pariisin sopimuksen tavoitteista;

30.  panee merkille, että ilmastonmuutoksen ja siitä johtuvan jäiden sulamisen seurauksena arktisen alueen valtavat hiilivetyvarat ovat entistä helpommin saatavilla, mikä muuttaa alueen geostrategista dynamiikkaa ja saattaa vaikuttaa kansainväliseen vakauteen; kehottaa alueen valtioita jatkamaan kaikkien sellaisten nykyisten tai tulevien konfliktien ratkaisemista, jotka koskevat luonnonvarojen saatavuutta arktisella alueella, rakentavan vuoropuhelun avulla kansainvälisen oikeuden, erityisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisesti ja vuoden 2008 Ilulissatin julistuksen hengessä;

31.  toteaa ympäristöuhan, jonka öljyn ja kaasun hyödyntäminen arktisella alueella aiheuttaa; korostaa, että arktisen alueen taloudellisessa kehittämisessä, erityisesti luonnonvarojen etsinnässä ja hyödyntämisessä arktisella alueella olisi noudatettava kansainvälistä oikeutta ja asiaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia ja sääntöjä sekä tiukkoja ennalta varautumiseen perustuvia ympäristönormeja, ja kehottaa asettamaan tiukat vaatimukset uusien hiilivetyvarantojen etsimiselle ja hyödyntämiselle alueella; on huolissaan tältä osin erityisesti Venäjän sekä yksityisten yritysten sitkeistä pyrkimyksistä toteuttaa kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan merkittäviä hyödyntämishankkeita arvioimatta asianmukaisesti niiden ympäristövaikutuksia; kehottaa näin ollen kaikkia arktisen alueen valtioita varmistamaan kaikkien hyödyntämishankkeiden ympäristövaikutusten asianmukaisen ennakkoarvioinnin ja korostaa, että on tärkeää noudattaa sääntelystandardeja;

32.  korostaa, että ympäristön suojelun ja ihmisen aiheuttaman pilaantumisen hallinnan olisi oltava arktisen alueen keskeinen tavoite; kannustaa estämään arktisten luonnonvarojen hyödyntämisen, jos sen on tieteellisesti osoitettu aiheuttavan korjaamatonta vahinkoa ekosysteemille arktisella alueella ja sen ulkopuolella;

33.  suhtautuu myönteisesti Arktisen neuvoston työhön pilaantumisen torjumiseksi arktisella alueella ja kehottaa EU:ta toimimaan aktiivisesti ja antamaan apua tässä asiassa;

34.  on erittäin huolestunut Norilsk Nickelin viimeaikaisesta ympäristökatastrofista, joka johti kaikkien aikojen suurimpaan öljyvuotoon arktisella napa-alueella, mutta myös sen aiheuttamasta myrkyllisen jäteveden pumppaamisesta laskeutusaltaasta tundraan ja muista säännöllisesti tapahtuvista, virallisten tilastojen ulkopuolelle jäävistä vuodoista; suhtautuu myönteisesti tuomioistuinten päätöksiin määrätä katastrofista vastuussa olevalle yritykselle sakkoja, mutta ilmaisee samalla huolensa toimittajien ja asiantuntijoiden rajoitetusta pääsystä onnettomuuspaikoille, ja kehottaa Venäjän viranomaisia kehittämään avoimia ja tehokkaita menettelyjä tällaisista ympäristökatastrofeista ilmoittamiseksi ja niiden seuraamiseksi; pitää valitettavana, että tällaisia onnettomuuksia tapahtuu usein alkuperäiskansojen mailla, mikä heikentää niiden mahdollisuuksia jatkaa perinteistä elämäntapaansa; kehottaa EU:ta tukemaan ympäristöoikeuksien puolustajia ja toimittajia, jotka tutkivat tällaisia tapauksia, ja käyttämään omia voimavarojaan, kuten Copernicusta, tällaisen saastumisen jäljittämiseen arktisella alueella ja arvioimaan perusteellisesti ainoastaan voittoa tavoittelevaan hyödyntämiseen liittyviä ekologisia ja inhimillisiä seurauksia; kannustaa yhteistyöhön arktisen alueen valtioiden kanssa nopean toiminnan järjestelmien kehittämiseksi ympäristökatastrofien, erityisesti öljyvahinkojen, reaaliaikaista hallintaa varten;

35.  pitää valitettavana, että venäläiset yritykset tekevät edelleen mahdollisimman vähän investointeja ympäristönsuojelu- ja tuotantolaitoksiin saadakseen mahdollisimman suuren voiton mahdollisimman lyhyellä aikavälillä, minkä vuoksi ilmakehään vapautuu jatkuvasti myrkyllisiä aineita, jotka ovat aiheuttaneet tuhoja ympäristön lisäksi myös useimmille arktisen alueen kaupungeille, kuten Norilskille, ja tehneet niistä maailman saastuneimpia kaupunkeja;

36.  katsoo, että arktisella alueella olisi oltava keskeinen rooli eurooppalaisessa raaka-aineallianssissa, jolla vauhditettaisiin Euroopan kriittisten mineraalien tuotantoa, vähennettäisiin riippuvuutta Kiinasta harvinaisten maametallien osalta ja parannettaisiin mahdollisuuksia vihreään talouskasvuun, joka on keskeinen tekijä kehitettäessä vihreää teknologiaa entistä pidemmälle ja torjuttaessa ilmastonmuutosta, joka on suurin uhka alueelle; katsoo, että paikallisviranomaisten päätökset mineraalivarojen louhinnasta olisi tehtävä avoimesti; suhtautuu myönteisesti Euroopan arktisella alueella tehtyihin aloitteisiin, jotka koskevat kestävää kaivostoimintaa ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä esimerkiksi maailman ensimmäisen fossiilivapaan teräksenvalmistushankkeen, HYBRITin avulla, jossa otetaan huomioon teräksen kasvava kysyntä ja yhä enemmän sähköistyvän yhteiskunnan tarpeet;

37.  panee merkille, että arktisella alueella on runsaasti mineraalivaroja, ja korostaa, että Euroopan arktisella alueella on tärkeä rooli EU:n raaka-aineiden tarjonnassa erityisesti digitaalisen ja vihreän siirtymän aikaansaamiseksi välttämättömissä keskeisissä luonnonvaroissa, teknologiassa ja taitotiedossa; panee merkille, että suurin osa EU:n kriittisistä raaka-aineista sijaitsee arktisella alueella, mikä voisi vahvistaa EU:n autonomiaa, jos niitä hoidetaan asianmukaisella ja kestävällä tavalla; panee merkille, että yksi syy siihen, että Kiina pyrkii saamaan hallintaansa arktisen alueen varantoja on halu säilyttää määräävä asema keskeisten luonnonvarojen ja nousevien teknologioiden keskeisten komponenttien toimitusketjuissa;

38.  kehottaa lisäämään digitaalisen infrastruktuurin saatavuutta arktisella alueella ja siten edistämään yrittäjyyttä, innovointia ja talouskehityksen monipuolistamista; korostaa, että on tärkeää edistää uusiutuvan energian käyttöä arktisen alueen syrjäisissä yhteisöissä; kannustaa jatkamaan työtä innovatiivisten energiaratkaisujen ja niihin liittyvien valmiuksien rakentamiseksi arktisella alueella ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ottaen huomioon yhteiskunnan tarpeet; korostaa Pohjois-Atlantin merenalaisten tietoliikennekaapeleiden strategista merkitystä, sillä niiden osuus kansainvälisestä tietoliikenteestä on yli 95 prosenttia; muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa transatlanttista yhteistyötä merenalaisia kaapeleita ohjaavien kansainvälisten välineiden, mukaan lukien YK:n merioikeusyleissopimuksen, suojelemiseksi ja niiden noudattamisen varmistamiseksi; korostaa arktisen alueen roolia, joka liittyy sen ilmastolliseen ja maantieteelliseen kilpailuetuun Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian välisissä digitaalisissa yhteyksissä sekä datan tallennuskeskusten sijoituspaikkana; toteaa, että laajennetun valokuitukaapelijärjestelmän ja -infrastruktuurin avulla uusien niin kutsuttujen digitaalisten valtateiden pitäisi myös mahdollistaa parempi digitaalinen liitettävyys arktisen alueen yhteisöille sekä terveydenhuoltoalan tuki ja sosiaalipalvelut (esimerkiksi teleterveyspalvelut), verkkokoulutus ja yleisesti helpompi pääsy osaksi maailmantaloutta;

39.  toteaa, että arktiselle alueelle on investoitu liian vähän; katsoo, että EU voi edistää taloudellista, sosiaalista ja kestävää kehitystä arktisen alueen yhteisöjen hyödyksi erityisesti energian, liikenteen ja infrastruktuurin alalla; katsoo, että arktisilla alueilla on innovatiivisia teollisuudenaloja, jotka ovat välttämättömiä kestävän kehityksen kannalta;

40.  korostaa, että pitkät välimatkat, harvaan asutut alueet, ankara ilmasto ja väestörakenteen epätasapaino tarkoittavat sitä, että yhteenliitettävyyden, saatavuuden ja yhteisöjen integroitumisen parantaminen investoimalla tieto- ja viestintätekniikkaan ja liikenneinfrastruktuureihin (rautatie-, meri-, maa- ja lentoliikenneinfrastruktuureihin) on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan lisätä tuottavuutta ja kauppaa arktisella alueella ja sen ulkopuolella; katsoo, että paremmat liikenne- ja laajakaistayhteydet lisäävät myös mahdollisuuksia rajat ylittävään työntekijöiden ja opiskelijoiden liikkuvuuteen ja yhteistyön laajentamiseen entisestään; korostaa alueperusteisten välineiden, kuten älykkään erikoistumisen strategioiden ja alueellisen yhteistyön hyödyllisyyttä arktisen alueen kestävien investointien räätälöimiseksi ja katsoo, että näitä EU:n politiikkatoimia olisi kehitettävä edelleen ja ne on yhdistettävä EU:n arktista aluetta koskevaan politiikkaan; kehottaa perustamaan erityisen investointifoorumin, joka edistäisi tiiviimpää taloudellista yhteistyötä EU:n ja arktisen alueen talouksien välillä yhteistyössä Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston kanssa;

41.  panee merkille yksityisen sektorin roolin arktisen alueen kestävien ratkaisujen kehittämisessä; kehottaa komissiota tukemaan eurooppalaisten yritysten investointeja keskeisillä aloilla, kuten uusiutuvan energian tuotannossa, logistiikassa ja sähköverkon kehittämisessä, samalla kun kartoitetaan EU:n investointi- ja rahoitusvälineiden tarjoamia investointimahdollisuuksia, jotta helpotetaan eurooppalaisten yritysten pääsyä arktisen alueen markkinoille; korostaa kaupan sekä digitaaliseen infrastruktuuriin, innovointiin ja talouskehitykseen arktisella alueella tehtävien investointien merkitystä hallitusten, tiedeyhteisön ja yritysten välisen tiiviimmän yhteistyön avulla; kehottaa EU:ta vähentämään kaupan teknisiä esteitä ja vahvistamaan yhteistyötä yritysten edustajien kanssa ja kannustaa tukemaan edelleen arktista talousneuvostoa; painottaa, että EU:n alueelle sijoittautuneiden tai EU:ssa toimivien yritysten olisi noudatettava tiukasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja liiketoiminnassaan ja suhteissaan arktiseen alueeseen ja varmistettava tehokkaat ihmisoikeuksien ja ympäristön asianmukaisen huolellisuuden prosessit; kehottaa näitä yrityksiä varmistamaan tehokkaat, merkitykselliset ja tietoon perustuvat neuvottelut prosessin kaikissa vaiheissa sekä asianosaisten että mahdollisesti asianosaisten sidosryhmien, myös alkuperäiskansojen, kanssa; korostaa, että kaiken arktisen alueen taloudellisen toiminnan olisi oltava kestävää ja että siinä olisi otettava huomioon ympäristövaikutukset, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvät, sekä sosiaaliset vaikutukset; korostaa tarvetta edistää edelleen kestävää aluekehitystä arktisen alueen asukkaiden hyväksi, sekä vähähiilistä toimintaa, tietämystä ja kiertotaloutta;

42.  tukee yleisenä sääntönä CAO:n kalastussopimuksessa esitettyä näkemystä, jonka mukaan luonnonvaroja voidaan hyödyntää vain silloin, kun on kohtuullinen varmuus siitä, ettei ympäristölle aiheudu haittaa, ja korostaa, että on tärkeää soveltaa ennalta varautuvaa lähestymistapaa arktiseen ja subarktiseen kalastukseen kaikissa vaiheissa; korostaa, että on tärkeää toteuttaa kalastuksenhoitotoimia, jotka perustuvat parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi; panee merkille, että arktisen alueen rannikkovaltiot ovat sopineet puitteista arktisen alueen toimien hallinnoimiseksi, muun muassa sitoutumalla sopimaan merialueita koskevista päällekkäisistä vaatimuksista; ilmaisee tukensa olemassa oleville alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille ja maailmanlaajuisille sopimuksille, jotka koskevat kalastusta, merenkulkua ja meriympäristöä; korostaa, että EU:n olisi osallistuttava kalakantojen hoitoon YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisesti;

43.  panee merkille, että suuri osa EU:n kalantuonnista on peräisin arktiselta alueelta, ja on tietoinen, että kalastukseen liittyvät kiistat todennäköisesti lisääntyvät, muun muassa siksi, että joidenkin alueiden kalakannat ovat huvenneet, ja koska kalat siirtyvät toisille alueille osittain ilmastonmuutoksen vaikutuksesta; suhtautuu siksi myönteisesti CAO:n kalastussopimuksen allekirjoittamiseen, jolla pyritään saavuttamaan arktisen alueen kestävä kehitys ja toteuttamaan ennalta varautuva lähestymistapa kalastuksenhoitoon Pohjoisen jäämeren keskiosan aavan meren osassa, ja kehottaa saattamaan se pikaisesti voimaan; toteaa Oslon julistuksen merkityksen tämän sääntelemättömän avomerikalastuksen estämistä Pohjoisen jäämeren keskiosassa koskevan sitovan sopimuksen saavuttamisessa; suhtautuu myönteisesti alkuperäiskansojen järjestöjen edustajien ottamiseen mukaan valtuuskuntiin; pitää kuitenkin valitettavana, että ne ja kansalaisjärjestöt saivat osallistua ainoastaan tarkkailijoina;

Paikallisyhteisöjen palveleminen ja alkuperäiskansojen oikeuksien turvaaminen

44.  suhtautuu myönteisesti saavutettuihin tuloksiin, mutta muistuttaa, että useimmissa pohjoisissa maissa arktisen alueen keskiarvot ovat edelleen kansallisia keskiarvoja huonommat köyhyyden, alhaisen elinajanodotteen ja hyvin rajallisen inhimillisen ja taloudellisen kehityksen osalta; on tietoinen siitä, että teknologinen muutos ja ilmastonmuutos vaikuttavat alkuperäiskansojen perinteisiin elämäntapoihin ja toistaa näin ollen kehotuksensa ottaa aktiivisesti mukaan kaikki arktisen alueen yhteisöt ja asukkaat ja erityisesti alkuperäiskansat, joilla on paikallista ja käytännön tietoa, kehitysvalintoja koskevaan päätöksentekoon; kannattaa tältä osin voimakkaasti Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 19 artiklan täysimääräistä ja tehokasta täytäntöönpanoa erityisesti siltä osin kuin on kyse tarpeesta saada alkuperäiskansojen vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen kuin hyväksytään ja pannaan täytäntöön lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia toimenpiteitä tai käynnistetään kehittämishankkeita, jotka voivat vaikuttaa niihin;

45.  toteaa, että sulavan jään ja leudomman sään vaikutukset ajavat alkuperäiskansoja pois kotiseuduiltaan ja uhkaavat siten alkuperäiskansojen elämäntapaa; toteaa arktisen alueen asukkaiden ja hallitusten, joilla on täysivaltaisen valtion oikeudet ja velvollisuudet, halun edistää jatkossakin kestävää taloudellista kehitystä suojellen samalla alkuperäiskansojen perinteisiä tulonlähteitä ja arktisen alueen ekosysteemien hyvin herkkää luonnetta, ja ottaa huomioon niiden kokemuksen alueen eri luonnonvarojen käyttämisestä ja kehittämisestä kestävällä tavalla;

46.  korostaa tarvetta varmistaa alkuperäiskansojen kulttuurin, perinteiden ja kielten säilyminen laatimalla valmiuksien kehittämisohjelmia, joilla lisätään tietoisuutta alkuperäiskansojen monimuotoisuudesta, historiasta ja oikeuksista, ei ainoastaan alkuperäiskansojen nuorille vaan myös muille kuin alkuperäiskansoihin kuuluville asukkaille koko alueella; kehottaa arktisen alueen valtioissa toimivia EU:n edustustoja käymään aitoa ja osallistavaa vuoropuhelua alkuperäiskansojen kanssa kansallisella ja alueellisella tasolla ja toimimaan alkuperäiskansoihin liittyvien kysymysten yhteyspisteenä; korostaa, että näiden EU:n edustustojen henkilöstön on tunnettava Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa vahvistetut alkuperäiskansojen oikeudet; suhtautuu myönteisesti alkuperäiskansojen oikeuksien lisääntyvään huomioimiseen EU:n ulkopolitiikassa; kehottaa lisäämään EU:n arktista aluetta koskevien sisäisten ja ulkoisten politiikkojen johdonmukaisuutta tällä alalla;

47.  kehottaa jälleen kerran ottamaan kaikki arktisen alueen asukkaat, joilla on paikallista ja käytännön tietoa, ja erityisesti alkuperäiskansat aktiivisesti mukaan kehitysvalintoja koskevaan päätöksentekoon;

48.  pitää valitettavana Venäjän hallituksen toimia kansalaisyhteiskunnan alistamiseksi, millä on hyvin kielteinen vaikutus alkuperäiskansoihin, kun niiden edustustojen ja kumppanuuksien riippumattomuutta kansainvälisillä foorumeilla rajoitetaan ja estetään ulkoisen rahoituksen saatavuus; toteaa, että samanlaisia ongelmia on muillakin kansalaisjärjestöillä, myös ympäristöaktivisteilla;

49.  katsoo, että kaikissa arktisen alueen toimissa, myös arktisen alueen luonnonvarojen hoidossa ja kestävässä hyödyntämisessä, olisi kunnioitettava alkuperäiskansojen ja alueen muiden asukkaiden oikeuksia ja niiden olisi hyödytettävä heitä; kannattaa tässä yhteydessä arktisella alueella toimivien yritysten ja paikallisyhteisöjen välisen yhteyden vahvistamista taloudellisten ja tutkimusmahdollisuuksien sekä työpaikkojen luomiseksi ja luonnonvarojen kestävän kehityksen tukemiseksi, ja tukee arktisen alueen yritysten investointipöytäkirjan ja YK:n Global Compact -aloitteen kaltaisten normien täytäntöönpanoa; muistuttaa nykyisistä kansainvälisistä välineistä, joilla vahvistetaan valtioiden lainkäyttöalueet, oikeudet ja velvollisuudet luonnonvarojen hallinnointia ja kestävää käyttöä varten, ja vaatii, että näitä välineitä noudatetaan edelleen täysimääräisesti; korostaa, että on tärkeää varmistaa ihmisten välinen yhteistyö, koulutuksen ja liiketoimintamahdollisuuksien saatavuus sekä arktisen alueen nuorten tukeminen;

50.  korostaa, että on tärkeää käsitellä paikallisen väestön toiveita, tarpeita ja haasteita, jotka liittyvät erityisesti ihmisten väliseen yhteistyöhön, yhteyksiin, internet-yhteyksien saatavuuteen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työllisyyteen, erityisesti nuorisolle ja syrjäytyneille ryhmille; korostaa, että arktista aluetta koskevaan päivitettyyn politiikkaan on sisällytettävä kunnianhimoinen sukupuoliulottuvuus; kehottaa vahvistamaan North2north -ohjelman kaltaisten ohjelmien ja muiden erityisesti arktisilla alueilla asuville nuorille suunnattujen liikkuvuusohjelmien rahoitusta ja lisäämään tukea ja resursseja, jotta voidaan auttaa arktisen alueen kansoja sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin perinpohjaisiin muutoksiin;

51.  kehottaa uudelleen kaikkia muita jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä Kansainvälisen työjärjestön alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen nro 169;

Tiede ja tietämys

52.  kehottaa arktisen alueen valtioita täyttämään biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaiset sitoumuksensa erityisesti in situ -suojelun osalta; kehottaa kaikkia valtioita varmistamaan, että arktisen alueen alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt otetaan mukaan asiaankuuluvien kansainvälisten ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevien diplomaattisten foorumien keskusteluihin ja päätöksentekoprosesseihin; tukee alkuperäiskansojen suositusta, että ne saisivat suoraan vihreän ilmastorahaston rahoitusta kestäville ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeville aloitteilleen;

53.  korostaa EU:n ja jäsenvaltioiden tärkeää panosta arktista aluetta koskevassa tutkimuksessa, joka on tarpeen ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisten ja paikallisten vaikutusten ymmärtämiseksi ja tietämyksen merkitystä arktisen alueen poliittisten päätösten ja kestävän kehityksen perustana; palauttaa mieliin 14. arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin pyynnön vahvistaa tietämyspohjaa ja parantaa tieteellistä yhteistyötä kansainvälistä polaarivuotta koskevan uuden aloitteen kanssa; tukee tieteen, tietämyksen ja innovoinnin alan kansainvälisiä toimia, joissa on arktinen ulottuvuus, ja arktisen alueen tutkimusta koskevaa yhteistyötä, kuten kansainvälisen arktisen tieteellisen yhteistyön parantamista koskevan sopimuksen tekemistä ja täytäntöönpanoa;

54.  toteaa, että EU on ollut merkittävä arktista aluetta koskevan tutkimuksen rahoittaja esimerkiksi Horisontti 2020 -ohjelman kautta; korostaa tarvetta lisätä EU:n rahoitusta arktisen alueen tutkimukseen ja kehittämiseen; kehottaa lisäämään arktiseen alueeseen suuntautuvan tutkimuksen ja innovoinnin näkyvyyttä ja koordinointia, myös Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa; kehottaa komissiota esittämään kattavan yleiskatsauksen alueelle ja EU:n horisontaalisten ohjelmien arktisille osa-alueille osoitetusta EU:n rahoituksesta ja kehottaa EU:ta panemaan täytäntöön kunnianhimoisen, tulevaisuuteen suuntautuvan ja ympäristön kannalta kestävän investointisuunnitelman arktiselle alueelle; katsoo, että suunnitelmassa olisi lisättävä rahoitusta keskeisille aloille, kuten tieteelliseen tutkimukseen, ja myönnettävä enemmän rahoitusta arktisen alueen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin, avaruusalalle, digitaaliseen ja liikenneinfrastruktuuriin, avaruusteknologiaan, kestävään merenkulkuun, raaka-aineiden kestävään talteenottoon ja jalostukseen, uusiutuvaan energiaan ja muuhun vähähiiliseen toimintaan sekä matkailuun; korostaa, että on tärkeää parantaa nykyisten rahoitusvälineiden välisiä synergioita, jotta voidaan estää mahdolliset päällekkäisyydet ja maksimoida sisäisten ja ulkoisten EU:n ohjelmien välinen vuorovaikutus;

55.  toteaa, että arktinen alue tarjoaa valtavan potentiaalin innovoinnille ja luonnonvarojen kestävälle käytölle ja sellaisten käytäntöjen kehittämiselle, jotka voidaan sen jälkeen panna täytäntöön maailmanlaajuisesti, ja että se toimii testausalustana muun muassa maalämpö-, tuuli- ja vesivoimahankkeille, hiilettömälle teräksen tuotannolle ja vihreämmälle akkutuotannolle; toteaa EU:n avaruusohjelmien, kuten Copernicuksen, Galileon, Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän ja satelliittiviestinnän vaikutuksen arktisen alueen ympäristön, meren ja ihmisten turvallisuuteen, sillä ne mahdollistavat muun muassa jään kehityksen seurannan, merten luonnonvarojen kestävän hoidon, saasteiden havaitsemisen, hätävaroitusjärjestelmät, merikuljetusten tunnistamisen ja seuraamisen sekä etsintä- ja pelastuspalvelut; tukee jatkuvia investointeja näiden valmiuksien kehittämiseen ja neuvoo soveltamaan niitä arktisella alueella yhteistyössä ja niiden arktisten valtioiden johdolla, jotka ovat EU:n ja/tai Naton jäseniä;

Lisää EU:ta arktiselle alueelle, enemmän arktista aluetta EU:hun

56.  suhtautuu myönteisesti arktisia kysymyksiä käsittelevän erityislähettilään viran perustamiseen vuonna 2017; tukee hänen toimeksiantonsa jatkamista ja antaa tunnustusta nykyisen erityislähettilään työlle; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa parantamaan yksiköiden välistä yhteistyötä ja johdonmukaisuutta arktisen alueen eri ohjelmien ja investointien välillä ja kehottaa niitä osoittamaan riittävästi varoja EU:n arktista aluetta koskevan politiikan tavoitteiden mukaisesti; kehottaa komissiota perustamaan erityisen työryhmän, joka kattaa Pohjois-Euroopan ja arktisen alueen kokonaisvaltaisesti; toteaa, että arktisia kysymyksiä koskevaa EU:n sisäistä koordinointia olisi vahvistettava sekä komission työryhmien tasolla että asiaankuuluvien EU:n virastojen välillä; kannustaa komissiota antamaan yhdelle komission varapuheenjohtajista arktista aluetta koskevan politiikan koordinointitehtävän, jotta vältetään toimivaltuuksien päällekkäisyys; kehottaa neuvostoa perustamaan Pohjois-Eurooppaa ja arktista aluetta käsittelevän työryhmän ja EUH:ta perustamaan vastaavan yksikön; katsoo, että parlamentin asemaa olisi vahvistettava EU:n arktisen alueen politiikan laadinnassa ja toteuttamisessa ja arktisen alueen merkitystä parlamentissa on lisättävä myös perustamalla erityisesti nimetty parlamenttien välinen valtuuskunta, joka vastaa arktista aluetta koskevasta yhteistyöstä; kehottaa käymään laajempaa keskustelua arktisista kysymyksistä muissa EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa;

57.  katsoo, että EU:n uuteen arktiseen politiikkaan liittyvää kuulemisprosessia olisi käytettävä EU:n nykyisten politiikkojen tehokkuuden arviointiin;

58.  katsoo, että EU:n olisi maailmanlaajuisena toimijana osallistuttava aktiivisesti poliittiseen keskusteluun, reagoitava arktisen alueen kasvavaan strategiseen merkitykseen ja hoidettava edelleen tehtäväänsä hyväksyttynä ja uskottavana toimijana arktisella alueella kunnioittaen olemassa olevien arktisten neuvoa-antavien foorumien ja menestyksekkäiden hallintokehysmekanismien ainutlaatuista kokonaisuutta; katsoo, että EU voi toimia vilpittömänä välittäjänä alueellisen vakauden ja vaurauden edistämisessä; kehottaa EU:ta jatkamaan vuoropuhelua ja luottamusta lisääviä toimia nykyisissä monenvälisissä puitteissa ja sisällyttämään arktisen alueen prioriteetiksi EU:n globaalistrategiaan; kehottaa lisäksi laatimaan arktista aluetta koskevan erityisen yhteyksiin liittyvän toimintapolitiikan (digitalisaatio, navigointi, logistiikka, liikenne); uskoo vahvasti, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelma tarjoaa kipeästi kaivatun pitkän aikavälin vastauksen ilmastonmuutoksen kasvaviin haasteisiin vahvistetun kestävän kasvun investointiohjelman ja erityisesti paikallisten innovatiivisten aloitteiden avulla ja edistää merkittävästi EU:n strategista energiariippuvuutta koskevaa ratkaisua; kehottaa tämän vuoksi sisällyttämään EU:n arktisen ulottuvuuden Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan, EU:n strategiseen toimintaohjelmaan vuosiksi 2019–2024, EU:n globaalistrategiaan, yhteyksiä koskevaan EU:n strategiaan ja EU:n biodiversiteettistrategiaan;

59.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ylläpidettävä rakentavia suhteita Euroopan ulkopuolisiin arktisen alueen valtioihin, ja korostaa, että EU:n on jatkettava ja edistettävä oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa sitoumuksessaan toimia yhdessä arktisen alueen alkuperäiskansojen kanssa; korostaa, että EU:n arktisen alueen valtioiden on tärkeää jakaa laajemmin tietoa alueen nykyisistä haasteista, parantaa hybridisodankäyntivalmiuksiaan, jatkaa investointeja puolustukseen, parantaa johdonmukaisuutta arktisella alueella nykyisin toteutettavien toimien kanssa ja kehittää yhdessä toimintaa merellä ja ilmassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä arktista aluetta koskevissa kysymyksissä alueellisilla ja kansainvälisillä foorumeilla ja kehottaa EU:ta ottamaan paikalliset ja alueelliset hallintotasot paremmin mukaan aluetta koskevien politiikkojensa kehittämiseen;

60.  katsoo, että paras vastaus Kiinan ja Venäjän kasvavaan yhteistyöhön arktisella alueella on parempi koordinointi EU:n tasolla sekä neuvottelut ETA-maiden, Yhdysvaltojen, Kanadan ja myös Yhdistyneen kuningaskunnan, Japanin, Korean tasavallan, Intian ja muiden sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka ovat sitoutuneet turvaamaan rauhanomaisen yhteistyön ja merenkulun vapauden arktisella alueella ja hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti mahdollisia synergioita;

61.  panee merkille Yhdysvaltojen arktista aluetta koskevan turvallisuusaloitteen ja Kanadan arktisen alueen ja pohjoisen politiikan puitteet, ja kannustaa EU:ta tarvittaessa varmistamaan samanmielisten liittolaistensa kanssa asianmukaisen koordinoinnin alueella; kehottaa tässä yhteydessä käymään määrätietoista EU:n ja arktisen alueen välistä vuoropuhelua arktista aluetta koskevan EU:n politiikan täytäntöönpanon tukemiseksi;

62.  katsoo, että arktisen alueen turvallisuuskysymysten olisi myös oltava osa neuvotteluja ja yhteistyötä Naton kanssa, sillä Nato voi käyttää Nato–Venäjä-neuvoston puitteita väärinkäsitysten ratkaisemiseen, jännitteiden lieventämiseen ja kriisien ehkäisemiseen; toteaa alueella toteutettavien valvonta- ja tiedustelutoimien sekä tietojenvaihdon tehostamiseen tarkoitettujen mekanismien merkityksen; katsoo, että ilmoittaminen ennakkoon arktisen alueen sotilasharjoituksista voisi lisätä alueen sotilastoiminnan avoimuutta;

63.  panee merkille, että pohjoisimmat alueet kuuluvat Nato-joukkojen Euroopan komentajan vastuualueeseen ja että yhteistyö Naton kanssa on välttämätöntä arktisen alueen kokonaisvaltaisen turvallisuuskonseptin rakentamiseksi; pitää tämän vuoksi myönteisinä mietintäryhmän, jonka tehtäväksi Naton pääsihteeri oli antanut pohtia ennakoivasti keinoja vahvistaa Nato-liittouman poliittista ulottuvuutta, päätelmiä, joiden mukaan Naton olisi lisättävä tilannetietoisuuttaan kaikkialla pohjoisimmilla alueilla ja arktisella alueella ja kehitettävä strategia, jossa otetaan huomioon laajemmat pelote- ja puolustussuunnitelmat, mukaan lukien säännökset, joilla puututaan valtiollisten toimijoiden aggressiivisiin toimiin;

64.  panee merkille, että vuoden 2018 Trident Juncture -harjoituksessa, joka osoitti, että Nato on operationaalisesti aktiivinen arktisella alueella, erityisesti pohjoisimmilla alueilla (Norjan ja Barentsin meret), taattiin mahdollisimman suuri avoimuus; kehottaa kaikkia osapuolia, jotka harjoittavat sotilastoimintaa arktisella alueella, noudattamaan tällaista käytäntöä kansainvälisten velvoitteiden, muun muassa Etyjin Wienin asiakirjan, mukaisesti ja vähentämään siten riskejä, oikaisemaan mahdollisia väärinkäsityksiä ja edistämään avoimuutta aikeista;

65.  tukee pyrkimyksiä lujittaa vastustuskykyä Kiinan tai muiden sellaisten toimijoiden mahdollisen painostuksen varalta, jotka eivät aseta etusijalle ympäristöystävällisiä ja kestäviä mineraalien louhintamenetelmiä, joissa noudatetaan kansainvälisiä normeja ja Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksia; kehottaa EUH:n East StratCom ‑työryhmää tarkkailemaan kampanjoita, joilla pyritään vaikuttamaan mineraalien louhintaa alueella koskeviin päätöksentekoprosesseihin;

66.  korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen on yhdessä edistettävä turvallisuutta ja vakautta arktisella alueella ja samalla investoitava pysyvään tieteelliseen läsnäoloonsa alueella ja laajennettava sitä;

67.  kehottaa sisällyttämään arktisen alueen EU:n strategisesta kompassista käytäviin keskusteluihin ja korostaa, että arktisen alueen kehitystä olisi käsiteltävä säännöllisesti myös poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa ja neuvoston istunnoissa; kehottaa vaihtamaan säännöllisemmin näkemyksiä arktista aluetta koskevista kysymyksistä, sillä ne ovat tärkeä osa EU:n ja Naton välisiä neuvotteluja;

68.  kehottaa lisäämään EU:n näkyvyyttä arktisella alueella ja kehottaa EU:ta käynnistämään tehostetun poliittisen vuoropuhelun kahdenvälisestä yhteistyöstä Färsaarten ja Grönlannin kanssa ja harkitsemaan yhdessä Tanskan viranomaisten kanssa mahdollisuutta perustaa EU:n toimistoja Grönlantiin ja Färsaarille;

69.  kehottaa ottamaan huomioon uuden arktisen strategian tavoitteet EU:n ohjelmissa, joille myönnetään erityisrahoitusta, hankkeissa ja asiaa koskevassa lainsäädännössä sekä asiaankuuluvien EU:n virastojen työssä;

70.  katsoo, että EU:n meristrategiaa olisi päivitettävä vastaamaan uusia mahdollisuuksia ja haasteita; katsoo, että EU:n politiikoista, myös EU:n avaruuspolitiikasta, olisi tehtävä vastaavanlaisia arvioita ja uudelleentarkasteluja, jotta voidaan arvioida nykyisten satelliittiohjelmien laajentamista kattamaan arktisen alueen erityistarpeet, mukaan lukien Copernicuksen käyttö saastumisen valvonnassa;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 41.
(2) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 71.
(3) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 174.
(4) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 136.
(5) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 32.
(6) EUVL C 232, 16.6.2021, s. 28.
(7) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 15.
(8) EUVL C 270, 7.7.2021, s. 2.

Päivitetty viimeksi: 7. lokakuuta 2021Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö