Euroopan parlamentin päätös 18. toukokuuta 2021 Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimitusjohtajan nimitysehdotuksesta (N9-0005/2021 – C9-0114/2021 – 2021/0900(NLE))

P9_TA(2021)0217 A9-0137/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston 12. maaliskuuta 2021 tekemän ehdotuksen (C9‑0114/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(1) 51 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta nimettäessä ehdokkaita talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin EU-tehtäviin(2),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman talous- ja rahaliiton instituutioista ja elimistä: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 131 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0137/2021),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen nykyisen toimitusjohtajan toimikausi päättyy 29. toukokuuta 2021;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto ehdotti 12. maaliskuuta 2021 avoimen valintamenettelyn jälkeen Natasha Cazenaven nimittämistä toimitusjohtajaksi viiden vuoden toimikaudeksi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 51 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 22. huhtikuuta 2021 Natasha Cazenaven kuulemistilaisuuden, jossa tämä piti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy Natasha Cazenaven nimityksen Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimitusjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84. (2) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 105. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0017.

Euroopan parlamentin päätös 18. toukokuuta 2021 Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) puheenjohtajan nimitysehdotuksesta (N9-0022/2021 – C9-0163/2021 – 2021/0901(NLE))

P9_TA(2021)0218 A9-0162/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen hallintoneuvoston laatiman 22. maaliskuuta 2021 päivätyn luettelon pätevistä hakijoista viranomaisen puheenjohtajan tehtävään,

–  ottaa huomioon neuvoston 6. toukokuuta 2021 päivätyn kirjeen, jossa Petra Hielkemaa ehdotetaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtajaksi (C9‑0163/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010(1) 48 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta nimettäessä ehdokkaita talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin EU-tehtäviin(2),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman talous- ja rahaliiton instituutioista ja elimistä: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 131 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0162/2021),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtajan toimikausi päättyi 28. helmikuuta 2021;

B.  ottaa huomioon, että neuvosto esitti 6. toukokuuta 2021 Petra Hielkeman nimittämistä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtajaksi viiden vuoden toimikaudeksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 48 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 10. toukokuuta 2021 Petra Hielkeman kuulemistilaisuuden, jossa tämä piti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy Petra Hielkeman nimityksen Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48. (2) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 105. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0017.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (COM(2020)0022 – C9-0007/2020 – 2020/0006(COD))

P9_TA(2021)0219 A9-0135/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0022) ja muutetun ehdotuksen (COM(2020)0460),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 175 artiklan kolmannen kohdan ja 322 artiklan 1 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0007/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin tasavallan edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 20. heinäkuuta 2020 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. kesäkuuta 2020 ja 18. syyskuuta 2020 antamat lausunnot(2),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 2. heinäkuuta 2020 antaman lausunnon(3),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen ja neuvoston edustajan 3. maaliskuuta 2021 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0135/2020),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(4);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. toukokuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/1056.)

(1) EUVL C 290, 1.9.2020, s. 1. (2) EUVL C 311, 18.9.2020, s. 55 ja EUVL C 429, 11.12.2020, s. 240. (3) EUVL C 324, 1.10.2020, s. 74. (4) Tämä kanta korvaa 17. syyskuuta 2020 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0223).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 Euroopan unionin solidaarisuusrahaston uudelleentarkastelusta (2020/2087(INI))

P9_TA(2021)0220 A9-0052/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 175 artiklan, 212 artiklan 2 kohdan ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 (jäljempänä EUSR-asetus) ja sen 15. toukokuuta 2014 ja 20. maaliskuuta 2020 tehdyt myöhemmät muutokset(1),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin julkaisemat kertomukset ja erityisesti sen 31. maaliskuuta 2014 antaman kertomuksen ”Climate Change 2014: Impacts, Adaptation and Vulnerability”,

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2016 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, sen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta(2),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista(3),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2019 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista 2002–2017 (SWD(2019)0186),

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/461 neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille(4),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(5),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille (COM(2020)0114),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0052/2021),

A.  toteaa, että EUSR-asetuksella Keski-Eurooppaa vuonna 2002 koetelleiden suurten tulvien jälkeen perustettu Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR) tarjoaa rahoitustukea suurista tai alueellisista luonnonkatastrofeista tai vakavista kansanterveysuhkista kärsiville jäsenvaltioille ja unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvotteleville maille; katsoo, että EUSR tuo todellista unionin lisäarvoa ja siinä toteutuu halukkuus osoittaa solidaarisuutta tällaisten katastrofien ja uhkien koettelemilla EU:n alueilla asuville ihmisille;

B.  ottaa huomioon, että EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi 17. huhtikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti muistutti, että jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu ei ole valinnaista vaan itse asiassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan mukainen velvoite ja saman sopimuksen 3 artiklassa vahvistettujen EU:n arvojen tukipilari; toteaa, että samassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehottaa komissiota vahvistamaan kaikkia kriisinhallinta- ja katastrofiapumekanismiensa osatekijöitä;

C.  panee kiinnostuneena merkille, että äskettäisen kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta EU:n kansalaisesta on sitä mieltä, että Euroopan unionilla olisi oltava enemmän toimivaltaa covid-19-kriisin kaltaisten kriisien hallitsemiseksi, ja yli puolet on sitä mieltä, että EU:lla olisi oltava enemmän taloudellisia keinoja tällaisista kriiseistä selviytymiseen(6); toteaa, että tämänhetkisellä terveyskriisillä on erittäin merkittävä inhimillinen ulottuvuus ja että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi toimittava sen mukaisesti yhteisvastuun hengessä;

D.  ottaa huomioon, että EUSR:stä on tähän mennessä annettu apua yhteensä noin 6,6 miljardia euroa noin sadan luonnonkatastrofin yhteydessä 23 jäsenvaltiossa ja yhdessä liittymisneuvotteluja käyvässä maassa(7);

E.  ottaa huomioon, että vuosina 2017 ja 2018 tulvakatastrofien osuus kaikista EUSR-hakemuksista oli noin kaksi kolmasosaa, vaikka raportointikaudelle tyypillisiä olivat myös huomattavat myrskyt, metsäpalot ja maanjäristykset;

F.  panee merkille komission arvioinnissa korostetun EUSR:n hyödyllisyyden erityisesti siinä, että se keventää kaikkien kansallisten, alueellista ja paikallisten viranomaisten rasitetta, kun ne tukevat suurten kanallisten ja alueellisten luonnonkatastrofien tai vakavien kansanterveysuhkien jälkeisiä pelastustoimia, jotka on määritelty EUSR-asetuksessa (sellaisena kuin se on muutettuna);

G.  muistuttaa, että EUSR:n sääntelykehystä tarkistettiin vuonna 2014 muutosasetuksella (EU) N:o 661/2014(8) erityisesti menettelyjen yksinkertaistamiseksi, hakemuksen jättämisen jälkeisen, vastauksen saamiseen kuluvan määräajan lyhentämiseksi, tukihakemusten kelpoisuusperusteiden selventämiseksi alueellisten katastrofien yhteydessä, täytäntöönpanoajan pidentämiseksi ja ennakkomaksujen käyttöönottamiseksi, kuten parlamentti on useaan otteeseen pyytänyt; ottaa huomioon, että lisää edistystä saavutettiin maaliskuussa 2020 asetuksen muuttamisen myötä etenkin ennakkomaksujen tason korottamisessa ja EUSR:n avustusten myöntämisprosessin yksinkertaistamisessa;

H.  panee merkille, että tukihakemusten hyväksymisaste suurkatastrofien yhteydessä on 100 prosenttia, kun taas yleisimmässä luokassa eli alueellisten katastrofien yhteydessä hakemusten hyväksymisaste nousi 32 prosentista 85 prosenttiin sen jälkeen, kun EUSR:stä annettua asetusta tarkistettiin vuonna 2014;

I.  huomauttaa, että vaikka asetuksen uudistus vuonna 2014 auttoi pidentämän EUSR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen valmisteluun ja toimittamiseen käytettävissä olevaa aikaa 10 viikosta 12 viikkoon, huomattava osa tapauksista kaipaa vielä päivittämistä, mikä viivästyttää avustusten saantia; katsoo tästä syystä, että komission olisi annettava yksinkertaistettuja ohjeita hakuvaatimuksista ja siten kevennettävä hallinnollista rasitetta;

J.  ottaa huomioon, että koko avustuksen käyttöönottoon kuluvaa aikaa voitaisiin vielä lyhentää, jotta voidaan täyttää EU:n kiireellisen solidaarisuuden tarve;

K.  ottaa huomioon, että EUSR:n tukitoimet kattavat ainoastaan infrastruktuurin katastrofia edeltäneelle tasolle palauttamisen energian, veden ja jäteveden, televiestinnän, liikenteen, terveyden ja koulutuksen aloilla ja että ne eivät kata lisäkustannuksia, joita aiheutuu Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisten paremmin katastrofeja ja ilmastonmuutosta kestävien infrastruktuurien jälleenrakentamisesta ja jotka tuensaajavaltion on rahoitettava omista varoistaan ja muista EU:n rahastoista, kuten Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta;

L.  panee kiinnostuneena merkille, että kuten covid-19-kriisi on osoittanut, koheesiopolitiikan välineiden ja EUSR:n välille on tarpeen luoda lisää synergioita; toteaa, että EUSR perustettiin vastaamaan luonnonkatastrofeihin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, kun taas koheesiopolitiikan (EAKR ja koheesiorahasto) piiriin kuuluu pitkän aikavälin suunnittelu, joka koskee investointeja pelastuspalveluun, ennaltaehkäisevää infrastruktuuria, riskinhallintainfrastruktuuria sekä palautumistoimenpiteitä, mikä myötävaikuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen;

M.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen EUSR:n soveltamisalan laajentamisesta koskemaan myös vakavia kansanterveysuhkia sekä sitä seuranneeseen asetuksen (EU) 2020/461 voimaantuloon;

N.  ottaa huomioon, että luonnonkatastrofit todennäköisesti voimistuvat ja lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena; korostaa siksi vuonna 2014 käyttöön otetun määrärahojen dynaamisen jakomekanismin hyödyllisyyttä, sillä sen ansiosta EUSR kykeni muun muassa myöntämään ennätykselliset 1,2 miljardia euroa Italian maanjäristysten tuhojen korjaamiseen vuosina 2016 ja 2017;

O.  huomauttaa, että kuten EUSR-asetuksen 7 artiklassa säädetään, rahaston rahoitusta saavien toimien olisi oltava SEUT-sopimuksen määräysten ja sen nojalla hyväksyttyjen välineiden sekä yhteisön politiikkojen ja toimenpiteiden – etenkin kun on kyse ympäristönsuojelusta, luonnonkatastrofien riskinehkäisystä ja -hallinnasta, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä tarvittaessa ekosysteemiin perustuvista lähestymistavoista – mukaisia;

P.  panee merkille, että uusi monivuotinen rahoituskehys sisältää uuden budjettikohdan ”Solidaarisuus- ja hätäapuvaraus”, joka yhdistää EUSR:n ja hätäapuvarauksen ja jolla on tarkoitus vastata yhtäältä jäsenvaltioissa tai unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvottelevissa maissa tapahtuvista suurkatastrofeista johtuviin hätätilanteisiin (EUSR) ja toisaalta EU:n tai kolmansien maiden kiireellisiin erityistarpeisiin, erityisesti humanitaarisiin kriiseihin (hätäapuvaraus);

Q.  toteaa, että kuten SEUT 349 artiklassa tunnustetaan, vaikea ilmastotilanne on yksi niistä pysyvistä tekijöistä, jotka haittaavat vakavasti syrjäisimpien alueiden kehitystä; katsoo, että sen vuoksi olisi toteutettava erityistoimenpiteitä edellytysten luomiseksi perussopimusten soveltamiselle, yhteiset politiikat mukaan lukien;

R.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja kaikkiin sellaisiin alueisiin, joita luonnonkatastrofit erityisesti uhkaavat;

S.  pitää valitettavana, ettei EUSR-asetuksen nojalla ole toistaiseksi mahdollista toimittaa tukihakemuksia yli valtioiden rajojen, vaikka tietyt luonnonkatastrofeille erityisen alttiit alueet, kuten vuoristoalueet, ulottuvat usein rajojen yli;

1.  ilmaisee huolensa siitä, että äärimmäiset sääilmiöt ja luonnonkatastrofit vain lisääntyvät ja voimistuvat ilmastonmuutoksen myötä; katsoo, että on erittäin tärkeää investoida ennaltaehkäisyyn ja ilmastonmuutoksen hillintään Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti; korostaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia investoidakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia lievittäviin toimenpiteisiin, kun otetaan huomioon, että monet luonnonkatastrofit ovat suoraa seurausta ihmisen toiminnasta ja että tulvat, maanjäristykset, metsäpalot, kuivuus ja muut luonnonkatastrofit voivat riistäytyä käsistä, mikä edellyttää asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymistä;

2.  panee merkille, että EUSR on yksi konkreettisimmista EU:n solidaarisuuden ilmaisuista ja että kaikki EU:n kansalaiset odottavat, että tätä solidaarisuutta osoitetaan katastrofien tai vakavien kansanterveysuhkien yhteydessä;

3.  korostaa huolestuneena, että viime vuosina EU:n asukkaat ovat kohdanneet useita katastrofeja, jotka ovat vaatineet ihmishenkiä ja tuhonneet omaisuutta, ympäristöä ja kulttuuriperintöä;

4.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että suuria ja alueellisia luonnonkatastrofeja tapahtuu ja vakavia kansanterveysuhkia esiintyy nykyisin säännöllisesti, äskettäisenä esimerkkinä covid-19-pandemia, joka vaikuttaa raskaasti kaikkien eurooppalaisen elämään ja Euroopan talouteen, että metsäpaloja on esiintynyt koko maanosan alueella, myös arktisen alueen kaltaisissa epätavallisissa paikoissa, ja että voimakkaat maanjäristykset ovat aiheuttaneet tuhoa Euroopassa ja erityisesti Italiassa vuosina 2016–2017, jolloin ne vaativat satoja kuolonuhreja ja aiheuttivat lähes 22 miljardin euron vahingot, sekä Kroatiassa maaliskuussa ja joulukuussa 2020; muistuttaa lisäksi, että myrskyt, rankkasateet ja tulvat ovat aiheuttaneet huomattavia vahinkoja monissa kaupungeissa ja laaksoissa ja että yhä voimakkaammiksi käyvät hirmumyrskyt ovat aiheuttaneet tuhoja syrjäisimmillä alueilla, kuten erityisen tuhoisat hirmumyrskyt Irma Saint-Martinissa (vuonna 2017) ja Lorenzo Azoreilla (vuonna 2019); muistuttaa tässä yhteydessä, että ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat usein eniten haavoittuviin alueisiin, kuten saariin ja vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin;

5.  muistuttaa, että apua ja varoja on tärkeää kanavoida mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja joustavasti katastrofin koettelemille alueille, ja painottaa, että EUSR:n ja unionin pelastuspalvelumekanismin, EAKR:n ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan osion ja alueellisten yhteistyöohjelmien väliset synergiat ovat olennaisen tärkeitä kattavan järjestelmän laatimiseksi tuen antamista ja selviytymiskyvyn kehittämistä varten; kehottaa komissiota jatkamaan työtä EUSR:n yksinkertaistettua käyttöä koskevien ohjeiden parissa, jotta voidaan helpottaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia; katsoo, että synergioita EUSR:n ja muun muassa edellä mainittujen EU:n rahoitusvälineiden välillä olisi käytettävä joustavasti ja mahdollisimman suuressa määrin; muistuttaa, että kunkin tuensaajamaan täytäntöönpanokertomuksessa olisi esitettävä yksityiskohtaisesti ennaltaehkäisevät toimenpiteet, mukaan lukien EU:n rakennerahastojen käyttö, jotka on toteutettu tai joita on ehdotettu tulevien vahinkojen rajoittamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan samanlaisten luonnonkatastrofien toistumisen välttämiseksi;

6.  muistuttaa, että Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston mukaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana (2000–2019) tapahtui 7 348 suurta luonnonkatastrofia, jotka veivät 1,23 miljoonan ihmisen hengen, vaikuttivat 4,2 miljardiin ihmiseen ja aiheuttivat maailmanlaajuisesti 2,97 biljoonan Yhdysvaltain dollarin taloudelliset menetykset;

7.  muistuttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) mukaan ilmastoon liittyvät ääri-ilmiöt aiheuttivat EEA:n jäsenmaissa arviolta yhteensä 446 miljardin euron taloudelliset menetykset vuosina 1980–2019;

8.  toteaa, että suurilla ja alueellisilla luonnonkatastrofeilla ja vakavilla kansanterveysuhilla on syvempiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia vähiten kehittyneisiin ja haavoittuvimpiin alueisiin, kuten saariin, vuoristoalueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin, ja että näillä alueilla olisi siksi toteutettava asianmukaisempia toimenpiteitä EUSR:n puitteissa;

Katastrofihallinta, vahinkojen arviointi ja menettelyjen yksinkertaistaminen

9.  panee merkille EU:hun kohdistuvat erilaiset katastrofiriskit ja korostaa, että eräiden luonnonkatastrofien vakavuus ei johdu yksinomaan ilmastonmuutoksesta vaan niihin vaikuttavat joissakin tapauksissa ihmisen aiheuttamat tekijät, kuten varomaton maankäytön suunnittelu; katsoo, että on olennaisen tärkeää investoida katastrofiriskien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan EU:ssa rakentamalla ennaltaehkäisevää infrastruktuuria; suosittelee tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot laativat yhdessä komission kanssa katastrofien ennaltaehkäisy- ja hallintasuunnitelmat, jotta vahingot voidaan arvioida tarkasti ja nopeasti; korostaa, että EUSR on tarkoitettu suoraviivaiseksi välineeksi, jonka EU voi asettaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten saataville;

10.  kehottaa komissiota EUSR:n tulevan uudistuksen yhteydessä jatkamaan työtään jäsenvaltioiden hakumenettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, esimerkiksi kiinnittämällä erityistä huomiota EUSR:n aktivointihakemusten yksinkertaistamiseen useilla alueilla rajatylittävien katastrofien yhteydessä, jotta voidaan varmistaa nopeampi reagointi suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien voimistumiseen;

11.  katsoo, että ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofien voimistuminen tekevät alueista yhä haavoittuvampia; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan EUSR:n tarkistamista, jotta alueelliset katastrofit voidaan ottaa paremmin huomioon; korostaa lisäksi sitä roolia, joka EAKR:n ohjelmilla yhdessä maaseudun kehittämisohjelmien kanssa on riskien, kuten tektonisten ja hydrogeologisten riskien, ennaltaehkäisyssä ja lievittämisessä; toteaa lisäksi, että kuivuus sisällytettiin EUSR-asetuksen soveltamisalaan vuoden 2014 tarkistuksen yhteydessä, mutta toteaa, että kuivuus on toistuva piirre EU:n ilmastotapahtumissa ja että sen taloudellista vaikutusta on vaikea arvioida; kehottaa komissiota arvioimaan kuivuuden erityisiä vaikutuksia ja puuttumaan niihin asianmukaisesti EUSR:n tulevan uudistuksen yhteydessä;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tutkimusta ja koulutusta, jotta voidaan ottaa käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan parempi valmius ehkäistä ja hallita katastrofeja ja minimoida tällaisten kriisien vaikutukset;

13.  kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämislaitosten välistä koordinointia ja yhteistyötä erityisesti niiden jäsenvaltioiden välillä, joihin kohdistuu samanlaisia riskejä; kehottaa vahvistamaan varhaisvaroitusjärjestelmiä jäsenvaltioissa sekä luomaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välillä;

14.  ehdottaa, että jäsenvaltiot määrittäisivät kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissaan investointeja, hankkeita ja välineitä, jotta voidaan ehkäistä ja rajoittaa luonnon- ja terveyskatastrofeista aiheutuvia vahinkoja;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan hallintoa ja institutionaalisten koordinointirakenteiden käyttöä katastrofitilanteissa koskevien hyvien käytäntöjen jakamisen;

16.  korostaa vaikeuksia, joita tuensaajamaat kohtaavat vahinkojen tarkkojen määrien määrittämisessä hyvin lyhyessä ajassa, ja ehdottaa, että komissio laatisi ohjeet yksinkertaistetuista menetelmistä, joilla määritellään EUSR:n kautta tarjottavan tuen määrä, jotta voidaan myös minimoida virhemahdollisuudet ja lisäviivästykset;

17.  korostaa, että EUSR:n käyttö on edistänyt kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten oppimisprosessia, mikä on saanut nämä arvioimaan laajempia katastrofiriskien hallintaperiaatteitaan; korostaa, että on tarpeen vähentää byrokratiaa ja lisätä valmiuksien kehittämistä antamalla tuensaajamaille teknistä ja hallinnollista tukea, jotta niitä voidaan auttaa kehittämään hallintoa ja pitkän aikavälin strategioita, joilla pyritään vähentämään suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien vaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan viestintää paikallis- ja alueviranomaisten kanssa hakemusten arvioinnin ja valmistelun sekä hankkeiden täytäntöönpanon vaiheissa, jotta voidaan nopeuttaa hallintomenettelyjä;

18.  kehottaa komissiota mahdollisuuksien mukaan kiinnittämään EUSR:n tulevassa tarkistuksessa huomiota suurille tai alueellisille luonnonkatastrofeille tai vakaville kansanterveysuhkille kaikkein altteimpiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin ja maanjäristyksille alttiisiin tai tuliperäisiin alueisiin taikka tuleville kansanterveyskriiseille alttiisiin alueisiin;

19.  katsoo, että on tehtävä selvitys tuhoista, joita aiemmat hirmumyrskyt ovat aiheuttaneet merentakaisille maille ja alueille; katsoo, että hätäapuvarausta ja muita ulkoisen avun välineitä olisi käytettävä täysimääräisesti aiheutuneiden vahinkojen lievittämiseen; on ehdottomasti sitä mieltä, että näihin ulkoisen avun välineisiin on osoitettava riittävästi varoja merentakaisten maiden ja alueiden auttamiseksi;

Rahoituslähteet ja määrärahojen nopea osoittaminen

20.  palauttaa mieliin, että 27. toukokuuta 2020 antamassaan tarkistetussa ehdotuksessa vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä komissio esitti EUSR:n vuotuisiksi enimmäismäärärahoiksi 1 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina), mutta panee merkille, että uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdyn sopimuksen mukaisesti EUSR yhdistettiin hätäapuvaraukseen uudessa budjettikohdassa ”Solidaarisuus- ja hätäapuvaraus”, jonka vuotuiset kokonaismäärärahat ovat 1,2 miljardia euroa;

21.  katsoo, että solidaarisuus- ja hätäapuvarauksen perustamisen etuna voi olla, että se lisää joustavuutta; huomauttaa kuitenkin, että nykyisessä mallissa EUSR:n varojen osoittaminen on epävarmaa, koska se riippuu hätäapuvarauksesta osoitetuista määristä; katsoo, että on välttämättä seurattava tiiviisti EUSR:n hallintoa sen selvittämiseksi, vastaavatko tästä uudesta rahoitusvälineestä osoitettujen varojen määrä ja jakoperuste EUSR:n tarpeita, kun otetaan huomioon sen soveltamisalan laajentaminen ja erityisesti suurista ja alueellisista luonnonkatastrofeista sekä vakavista kansanterveysuhista johtuvien hätätilanteiden laajuus ja lisääntyminen;

22.  on tyytyväinen siihen, että maaliskuussa 2020 hyväksytyssä EUSR:n tarkistuksessa ennakkomaksujen arvo korotettiin 10 prosentista 25 prosenttiin suunnitellusta rahoitusosuudesta ja enimmäismäärä 30 miljoonasta eurosta 100 miljoonaan euroon; korostaa tässä yhteydessä ennakkomaksujen merkitystä tukiohjelmien tehokkuuden lisäämiseksi erityisesti sellaisilla alueilla ja sellaisissa paikallisyhteisöissä, joilla on rajalliset vaihtoehtoiset rahoituslähteet; pyytää komissiota pohtimaan lisäkeinoja tämän vaihtoehdon edistämiseksi, ja kehottaa lisäämään operatiivisia toimia ennakkomaksujen maksamiseen keskimäärin kuluvan ajan lyhentämiseksi samalla, kun varmistetaan EU:n talousarvion suojaaminen;

23.  huomauttaa, että useimmat syrjäisimmillä alueilla sijaitsevista suurista rakennelmista (kuten satamat, lentoasemat ja sairaalat) ovat julkisia rakennuksia ja että vaikka ne ovat välttämättömiä näiden pienten alueiden toiminnan kannalta, ne ovat hyvin alttiita ympäristökatastrofeille; katsookin, että EUSR:stä syrjäisimmille alueille myönnettävän rahoitustuen olisi oltava enemmän kuin 2,5 prosenttia, joka on aiempien katastrofivahinkojen korjaamiseksi saatu määrä, jotta ne voivat nopeasti palata katastrofia edeltäneelle tasolleen ja sitä korkeammalle tasolle;

24.  panee merkille, että ennakkojen maksamista on odotettava keskimäärin viisi kuukautta, ja kehottaa komissiota harkitsemaan ennakoivampia ratkaisuja;

25.  pitää lisäksi valitettavana, että EUSR:n koko tukimäärän maksamiseen tuensaajalle kuluu keskimäärin yksi vuosi; kehottaa komissiota selvittämään keinoja yksinkertaistaa mahdollisimman suuressa määrin rahaston joustavuutta jonkin tulevan uudistuksen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa nopea toiminta ja ripeä apu katastrofin koettelemille alueille ja/tai maille;

26.  arvelee edellä esitetyn ja rahaston soveltamisalan laajentamisen perusteella, että EUSR:n talousarvion arviointi saattaa olla tulevaisuudessa tarpeen ja että rahoitusta voidaan tarvittaessa mukauttaa vastaavasti, jotta voidaan tarjota todellinen väline EU:n solidaarisuuden varmistamiseksi ja taata, että käytettävissä on tarpeeksi määrärahoja, jotta voidaan vastata tehokkaasti suuriin ja alueellisiin luonnonkatastrofeihin ja vakaviin kansanterveysuhkiin niin, että voidaan paitsi korjata vahinkoja myös parantaa kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta;

27.  korostaa, että EUSR:n tuen myöntämisen, hallinnoinnin ja täytäntöönpanon olisi oltava mahdollisimman avointa ja että tuen käytössä olisi noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatteita;

Riskien ennaltaehkäisy ja jälleenrakentamisen laatu

28.  vaatii, että rahastosta rahoitettavien tukikelpoisten hankkeiden määrittelyperusteissa otetaan paremmin huomioon uusimmat riskien ennaltaehkäisyä koskevat periaatteet, ja kehottaa sisällyttämään tulevissa tarkistuksissa paremman jälleenrakentamisen periaatteen (Build Back Better) täysimääräisesti EUSR-asetuksen 3 artiklaan, jotta jälleenrakentamisen aikana voidaan parantaa näiden alueiden infrastruktuurin laatua ja jotta ennaltaehkäisevän infrastruktuurin rakentamisen avulla voidaan paremmin valmistaa niitä välttämään tulevia katastrofeja;

29.  katsoo, että Euroopan investointipankin toteuttamien puitelainojen kaltaisia välineitä voitaisiin käyttää myös sellaisten infrastruktuurien jälleenrakentamisen rahoittamiseen, jotka ovat kestävämpiä, turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä;

30.  kehottaa komissiota vahvistamaan ja yksinkertaistamaan synergioita EUSR:n ja koheesiopolitiikan rahastojen sekä unionin pelastuspalvelumekanismin välillä, jotta varmistetaan, että jälleenrakennushankkeiden riskinhallinta olisi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tehokasta ja jäsenneltyä, ja katsoo, että tämä olisi toteutettava rakentamalla kestävää, energiatehokasta ja resurssitehokasta infrastruktuuria ja ottamalla käyttöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä; kehottaa komissiota myös osoittamaan joustavuutta ohjelmasuunnittelussa ja kansallisten tai alueellisten ohjelmien muuttamisessa suurien ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien käsittelemiseksi; toistaa tässä yhteydessä, että EUSR:n rahoitustuessa olisi keskityttävä vahvempaan selviytymiskykyyn ja investointien kestävyyteen asianomaisilla alueilla;

Terveyteen liittyvät hätätilanteet

31.  on tyytyväinen siihen, että komission 13. maaliskuuta 2020 ehdottaman EUSR-asetuksen tarkistamisen jälkeen rahastosta voidaan nyt myöntää tukea myös vakaviin kansanterveydellisiin hätätilanteisiin ja että tuki kattaa lääketieteellisen avun lisäksi myös toimenpiteet, joilla ehkäistään, seurataan tai torjutaan tautien leviämistä;

32.  korostaa, että rahaston soveltamisalan laajentaminen niin, että sillä voidaan torjua covid-19-pandemian vaikutuksia, on osoittanut meille, että EUSR kykenee joustamaan paremmin niin soveltamisalan kuin tukikelpoisuudenkin osalta ja että siitä voidaan antaa apua paitsi suurten luonnonkatastrofien aikana myös nopean toiminnan avussa muuntyyppisten suurkatastrofien, kuten pandemioiden, aikana;

33.  katsoo, että EUSR:n soveltamisalan laajentaminen edellyttää sen määrärahojen lisäämistä;

34.  ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot lujittavat yhteistyötään Maailman terveysjärjestön asianomaisten yksiköiden kanssa hätätilanteisiin valmistautumisessa, jotta voidaan laatia nopeita valmiussuunnitelmia terveyteen liittyvien hätätilanteiden varalle;

Rahaston tukitoimien näkyvyys

35.  muistuttaa, että on tärkeää tiedottaa kansalaisille EUSR:n tuomista konkreettisista hyödyistä, jotta lisätään entisestään kansalaisten luottamusta EU:n välineisiin ja ohjelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään rahaston tukitoimien näkyvyyttä täsmällisten ja kohdennettujen viestintätoimien avulla asettaen samalla etusijalle nopean reagoinnin ja avun toimittamisen, jotta voidaan erityisesti korostaa EU:n tuomaa lisäarvoa suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien yhteydessä, mikä on konkreettinen ilmaus EU:n solidaarisuudesta ja unionin kyvystä antaa käytännössä aidosti keskinäistä apua huomattavien talousarviovarojen avulla; pyytää komissiota myös asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä velvoittamaan tuensaajamaat tiedottamaan kansalaisilleen EU:n rahoitustuesta toteutetuille toimille;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (2) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 13. (3) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 140. (4) EUVL L 99, 31.3.2020, s. 9. (5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054. (6) https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20201113IPR91602/kysely-kansalaiset-haluavat-eu-lle-lisaa-toimivaltaa-pandemian-hoitamiseksi (7) https://cohesiondata.ec.europa.eu/stories/s/An-overview-of-the-EU-Solidarity-Fund-2002-2019/qpif-qzyn (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 661/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 143).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston asetukseksi tietojenvaihto-, avunanto- ja koulutusohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä kaudeksi 2021–2027 (Perikles IV -ohjelma) ja asetuksen (EU) N:o 331/2014 kumoamisesta annetun asetuksen (EU) 2021/… soveltamisen ulottamisesta muihin kuin osallistuviin jäsenvaltioihin (13255/2020 – C9-0017/2021 – 2018/0219(APP))

P9_TA(2021)0221 A9-0165/2021

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston asetukseksi (13255/2020),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0017/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A9-0165/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston asetukseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevan Euroopan unionin ja Kuuban tasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (10637/2020 – C9-0097/2021 – 2020/0233(NLE))

P9_TA(2021)0222 A9-0129/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10637/2020),

–  ottaa huomioon kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevan Euroopan unionin ja Kuuban tasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen (10638/20),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0097/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0129/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (COM(2018)0603 – C9-0302/2020 – 2018/0310(NLE))

P9_TA(2021)0223 A9-0150/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12294/2018),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (12295/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9‑0302/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A9-0150/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Tunisian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta tehtyyn sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (06048/2020 – C9-0383/2020 – 2020/0024(NLE))

P9_TA(2021)0224 A9-0148/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06048/2020),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta tehtyyn sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (06049/2020),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0383/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A9-0148/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Keski-Amerikan maiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Amerikan yhdysvaltojen, Euroopan unionin, Islannin ja Norjan kuningaskunnan välisen ilma-alusten ja miehistön tarjoamiseksi tehtäviä järjestelyjä koskevista aikarajoituksista tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (11645/2020 – C9-0392/2020 – 2019/0126(NLE))

P9_TA(2021)0225 A9-0125/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11645/2020),

–  ottaa huomioon ilma-alusten ja miehistön tarjoamiseksi tehtäviä järjestelyjä koskevista aikarajoituksista tehdyn Euroopan unionin, Amerikan yhdysvaltojen, Islannin ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimusluonnoksen (10584/19),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9‑0392/2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A9-0125/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen, Islannin ja Norjan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Ranskan syrjäisimpien alueiden meriverojärjestelmästä ja päätöksen 940/2014/EU muuttamisesta (COM(2021)0095 – C9-0105/2021 – 2021/0051(CNS))

P9_TA(2021)0226 A9-0138/2021

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2021)0095),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0105/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0138/2021),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen 15 artiklan mukaisen purkamisvelvoitteen tavoitteiden varmistamisesta (2019/2177(INI))

P9_TA(2021)0227 A9-0147/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon yhteisen kalastuspolitiikan tilanteesta ja vuoden 2020 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta (COM(2019)0274),

–   ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kohti kestävämpää kalastusta EU:ssa: tilannekatsaus ja suuntaviivat vuodeksi 2021” (COM(2020)0248),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1),

–  ottaa huomioon kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241(2),

–  ottaa huomioon Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) raportit, joissa arvioidaan purkamisvelvoitteen noudattamista Pohjanmerellä (2016–2017), luoteisilla vesialueilla (2016–2017) sekä Pohjanmeren ja luoteisten vesialueiden makrillin osalta (2015–2017),

–  ottaa huomioon tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) täysistunnoissa (PLEN 20-01, 19-01, 18-01 ja 17-01) annetut kertomukset sekä sen kertomukset purkamisvelvoitetta koskevien jäsenvaltioiden vuosikertomusten arvioinnista vuoden 2019 osalta (”Evaluation of Member States' Annual Reports on the Landing Obligation (for 2019)”) (Adhoc-20-02), yhteisen kalastuspolitiikan tulosten seurannasta (”Monitoring the performance of the Common Fisheries Policy” (Adhoc-20-01) sekä purkamisvelvoitetta ja teknisiä toimenpiteitä koskevien yhteisten suositusten arvioinnista (”Evaluation of Joint Recommendations on the Landing Obligation and on the Technical Measures Regulation”) (STECF-20-04),

–   ottaa huomioon kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 19. joulukuuta 2016 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2017/159(3),

–  ottaa huomioon ICES Journal of Marine Science -lehdessä julkaistun artikkelin Euroopan purkamiskiellon tahattomista vaikutuksista (”The unintended impact of the European discard ban”)(4),

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan pyytämän tutkimuksen unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa 2014–2019 (”Implementation of the EU fisheries control system by Member States (2014–19)”,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan pyytämät tutkimukset purkamisvelvoitteesta ja pullonkaulalajeista monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa Pohjanmerellä(5), luoteisilla vesialueilla(6) ja lounaisilla vesialueilla(7) sekä tutkimukset poisheittämiskiellosta, purkamisvelvoitteesta ja kestävästä enimmäistuotosta läntisellä Välimerellä(8)(9),

–   ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun teoksen purkamisvelvoitteesta Euroopassa ja saaliiden poisheittämisen vähentämisestä erityyppisillä, monilajisilla ja oikeudenkäytöltään moninaisillla kalastusalueilla(10),

–   ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2019 julkaiseman kolmannen arvion maailman merikalastuksen yhteydessä poisheitetyistä määristä (”A third assessment of global marine fisheries discards”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0147/2021),

A.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteen 14 alatavoitteessa 14.4 kansainvälistä yhteisöä vaaditaan sääntelemään pyyntiä tehokkaasti, lopettamaan liikakalastuksen, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen sekä vahingolliset kalastuskäytännöt ja panemaan täytäntöön tieteeseen perustuvia hoitosuunnitelmia vuoteen 2020 mennessä kalakantojen elvyttämiseksi mahdollisimman nopeasti vähintään sellaisille tasoille, joilla voidaan saavuttaa näiden kantojen biologisten ominaisuuksien mukainen kestävä enimmäistuotto;

B.  toteaa, että merikalastusta koskevien vuotuisten poisheitettyjen saaliiden määräksi arvioidaan maailmanlaajuisesti 9,1 miljoonaa tonnia, mikä on 10,8 prosenttia vuosien 2010–2014 keskimääräisestä vuotuisesta saaliista; ottaa huomioon, että poisheittämisaste oli alhaisin tonnikalalajien ja muiden pelagisten lajien kalastuksessa ja korkein äyriäisten kalastuksessa; ottaa huomioon, että pohjakalalajien kalastus tuotti eniten poisheitettyjä määriä ja että nilviäisten (pääjalkaisia lukuun ottamatta) kalastus tuotti pienimmät määrät; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti poisheitetyt määrät olivat enimmillään noin 18,8 miljoonaa tonnia vuonna 1989 ja vähenivät asteittain alle 10 miljoonaan tonniin vuoteen 2014 mennessä(11);

C.  ottaa huomioon, että poisheittäminen on yleinen kalastukseen liittyvä käytäntö, jossa tahattomat saaliit heitetään takaisin mereen joko kuolleina tai elävinä kalojen vahingoittumisen, alamittaisuuden (vähimmäiskokoa koskevat rajoitukset), myyntikelpoisuuteen liittyvien syiden, kiintiöiden puuttumisen tai saaliin koostumusta koskevien sääntöjen vuoksi; ottaa huomioon, että ennen purkamisvelvoitteen käyttöönottoa aluksilla ei saanut olla alamittaisia kaloja eikä niitä saanut purkaa;

D.  ottaa huomioon, että tahattomat ja poisheitetyt saaliit merkitsevät merkittävää ihmisravinnoksi tarkoitettujen luonnonvarojen tuhlausta ja voivat vaikuttaa ja usein vaikuttavatkin kielteisellä tavalla kalakantojen ja meriekosysteemien kestävään hyödyntämiseen sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen; ottaa huomioon, että tahattomien ja poisheitettyjen saaliiden tietty määrä on väistämätöntä erityisesti sekakalastuksessa;

E.  ottaa huomioon, että poisheitettyjen saaliiden historiallisen suuret määrät joillakin EU:n kalastusalueilla ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia EU:n kalastuksen pitkän aikavälin kestävyydelle ja kyseenalaistaneet unionin kalastuspolitiikan uskottavuuden;

F.  ottaa huomioon, että EU:ssa vuonna 2010 käyttöön otetun, saaliin arvon nostamista (myyntikelpoisten kalojen poisheittämistä) koskevan kiellon täytäntöönpano on ollut heikkoa;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 uudistetulla yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) varmistetaan, että kalastustoiminnan kielteiset vaikutukset meriekosysteemiin minimoidaan, ja siinä esitettiin seuraavat tavoitteet: a) pyritään asteittain ja tapauskohtaisesti ”ottaen huomioon parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot lopettamaan saaliiden poisheittäminen välttämällä ja mahdollisimman pitkälti vähentämällä tahattomia saaliita ja varmistamalla asteittain, että saaliit puretaan aluksesta” ja b) ”tarvittaessa käyttämään tahattomat saaliit mahdollisimman hyvin ilman että luodaan markkinat saaliille, jotka ovat alle säilyttämisen vähimmäisviitekoon”;

H.  ottaa huomioon, ettei saaliiden poisheittämisestä ole luotettavia tietoja eikä ole tieteellistä näyttöä, joka viittaisi siihen, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpano olisi johtanut tahattomien saaliiden määrän merkittävään vähenemiseen; ottaa huomioon, että sen heikko täytäntöönpano on saattanut johtaa saaliiden näkyvyyden heikkenemiseen joissakin kalastusmuodoissa sekä tieteellisten lausuntojen ja tietojen laadun heikkenemiseen;

I.  toteaa, että kalastusala on edistynyt kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamisessa; ottaa huomioon, että 99 prosenttia Itämerellä, Pohjanmerellä ja Atlantilla vuonna 2020 puretuista saaliista, joita hallinnoi yksinomaan EU ja joista on saatavilla tieteellisiä arvioita, oli peräisin kestävästi hoidetusta kalastuksesta; ottaa huomioon, että Koillis-Atlantilla täysimääräisesti arvioitujen kalakantojen biomassa oli 48 prosenttia suurempi vuonna 2018 kuin vuonna 2003; ottaa huomioon, että merkittäviä haasteita on edelleen, erityisesti Välimerellä ja Mustallamerellä, joilla noin 75 prosenttia tieteellisesti arvioiduista kannoista on liikakalastettuja;

J.  ottaa huomioon, että purkamisvelvoite, joka otettiin käyttöön asteittain neljän vuoden aikana (2015–2019), velvoittaa purkamaan ja vähentämään sovellettavista kiintiöistä kaikki saalisrajoitusten alaisten lajien saaliit ja Välimerellä sellaisten lajien saaliit, joihin sovelletaan vähimmäiskokoja ja jotka on pyydetty EU:n vesillä tai jotka EU:n alukset ovat joissakin tapauksissa pyytäneet kansainvälisillä vesillä, ja kieltää alamittaisten kalojen käytön suoraan ihmisravinnoksi;

K.  ottaa huomioon, että STECF:n(12) mukaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta ei ole toimitettu tietoja unionin vesien ulkopuolella toimivien pitkän matkan laivastojen osalta; ottaa huomioon, että aavan meren ja pitkän matkan laivastojen neuvoa-antava toimikunta (LDAC) korosti, että purkamisvelvoitetta ei käytännössä sovelleta EU:n vesien ulkopuolella kalastaviin EU:n aluksiin;

L.  ottaa huomioon, että säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempiä aluksesta purettuja kaloja käytetään edelleen kalajauhoon, lemmikkieläinten ruokaan tai syöttinä mertakalastuksessa ja niiden taloudellinen tuotto on alhainen; ottaa huomioon, että nämä vaihtoehtoiset käyttötavat ovat taloudellisesti toteuttamiskelpoisia, kun purkusataman läheisyydessä on tuotantolaitos, mutta toteutettavuus heikkenee (tai katoaa), kun tarvitaan logistiikkaa ja infrastruktuuria pitkän matkan kuljetuksiin tai investointeja uusiin tuotantolaitoksiin(13);

M.  ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ehdottavat, että lainsäädäntöä olisi muutettava siten, että sovellettavia säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempiä, saaliin purkamisvelvoitteen alaisia kaloja voitaisiin käyttää hyväntekeväisyystarkoituksiin;

N.  ottaa huomioon, että purkamisvelvoite ei ole täysin kattava poisheittämiskielto, sillä sitä sovelletaan ainoastaan säänneltyihin lajeihin (suurimmat sallitut saaliit (TAC) sekä kalakannat, joita koskee pyyntiponnistuksen sääntely ja joille on määritelty vähimmäiskoko) ja siihen sisältyy poikkeuksia petoeläinten aiheuttamien kalojen havaittavissa olevan vahingoittumisen ja korkean eloonjäämisasteen perusteella sekä de minimis -poikkeuksia, jotka koskevat enintään 5 prosentin osuutta tapauksissa, joissa valikoivuuden lisääminen on vaikeaa tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomia kustannuksia; ottaa huomioon, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpano edellyttää myös, että käytetään laajamittaisesti väliaikaisia poikkeuksia, jotka edellyttävät tieteelliseen arviointiin perustuvaa tarkastelua ja aikaa ja ponnisteluita päätöksentekijöiltä ja kalastusalalta;

O.   ottaa huomioon, että poisheitetyt määrät vaihtelevat suuresti alueittain ja lajeittain siten, että poisheitettyjä saaliita on vain vähän tai ei lainkaan kalastuksessa, joissa suurin osa saaliista tai koko saalis on kaupallisesti arvokasta ja hyödynnettävää, kuten pienimuotoisessa tai perinteisessä kalastuksessa ja kalastuksessa, jonka tuotanto on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi;

P.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus työllistää enemmän toimijoita ja siinä käytetään valikoivampia pyydyksiä ja se aiheuttaa vähemmän ympäristövahinkoja ja on keskeisessä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa roolissa, kuten Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) Välimeren ja Mustanmeren kalastuksen tilaa (SoMFi) koskevassa vuoden 2018 raportissa korostetaan;

Q.  ottaa huomioon, että kalojen poisheittämisellä on merkitystä haaskaeläinten ruokinnassa lintulajeista mesopelagisiin ja pohjalla eläviin eliöyhteisöihin, jotka ovat tärkeä osa ravintoekologista ketjua; ottaa huomioon, että tieteellisessä kirjallisuudessa todetaan, että saaliiden poisheittämisen vähentäminen purkamisvelvoitteen avulla saattaa vaikuttaa joidenkin lajien kantoihin joillakin alueilla, mutta yleisesti ottaen tämä ei ole todennäköistä;

R.  ottaa huomioon, että ns. pullonkaulalajeja ovat kalalajit tai -kannat, joiden kalastukseen tietyllä jäsenvaltiolla, laivastolla tai aluksella on vähemmän mahdollisuuksia (kiintiöt) kuin muiden lajien kalastukseen; katsoo, että purkamisvelvoitteen täysimääräinen ja tiukka noudattaminen erityisesti sekakalastuksessa tarkoittaisi asianomaisen kalastuksen loppumista (tyrehdyttämistä), kun kyseisen lajin (rajoitettu) kiintiö on käytetty loppuun eikä sitä saa enää kalastaa; ottaa huomioon, että sekakalastuksessa mahdollinen tyrehdyttäminen on edelleen vakava ongelma ja että se on saattanut osaltaan heikentää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa ja rajoittaa kiintiöiden vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja pahentaa tällä tavoin kalastusmahdollisuuksien vajaakäyttöä;

S.  katsoo, että valikoivuus ei ratkaise täysin näiden kalastusmuotojen ongelmia, koska voi olla teknisesti vaikeaa vähentää asianomaisten pullonkaulakantojen saaliita aiheuttamatta suuria menetyksiä muille kaupan pidettäville saaliille, mikä aiheuttaa asianomaisille laivastoille vakavia taloudellisia vaikeuksia; ottaa huomioon, että hiljattain on hyväksytty yhteisiä sivusaaliskiintiöitä pullonkaulalajeihin liittyvien tilanteiden torjumiseksi ja että niiden tehokkuutta on vielä arvioitava;

T.  ottaa huomioon, että verkolla pyydettyjen ja alukselle nostettavien tahattomien kalansaaliiden määrää voidaan vähentää merkittävästi ensisijaisesti alueellisten ja ajallisten välttämistoimenpiteiden ja teknistä valikoivuutta koskevien toimenpiteiden avulla, mikä vähentää käsittelyaikaa, polttoaineen kulutusta ja varastointitarpeita;

U.  ottaa huomioon, että STECF korostaa, että jäsenvaltioiden alueellisten ryhmien yhteisiin suosituksiin purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta vuonna 2021 sisältyi suhteellisen vähän toimenpiteitä valikoivuuden lisäämiseksi; ottaa huomioon, että YKP-asetuksen 14 artiklan mukaisesti valikoivampien pyydysten tai välttämisstrategioiden testaamiseksi toteutettavien pilottihankkeiden määrä on vähentynyt;

V.  ottaa huomioon, että neuvosto on viime vuosina poistanut useita lajeja TAC-luettelosta ja siten poistanut ne myös purkamisvelvoitteen piiristä;

W.  katsoo, että purkamisvelvoite on väline, jolla saavutetaan valikoivuutta koskeva YKP:n tavoite, ei tavoite sinänsä;

X.  ottaa huomioon, että hiljattain on hyväksytty yhteisiä sivusaaliskiintiöitä pullonkaulalajeihin liittyvien tilanteiden torjumiseksi;

Y.  ottaa huomioon, että tahattomien saaliiden poisheittäminen on ilmiö, jota esiintyy kaikessa kalastuksessa kaikkialla maailmassa, eikä se ole yksinomaan eurooppalainen ongelma; ottaa huomioon, että EU:n vesialueilla harjoitetaan huomattavan runsaasti sekakalastusta; ottaa huomioon, että useat kolmannet maat ja itsehallintoalueet, mukaan lukien Kanada, Färsaaret, Norja, Islanti, Chile ja Uusi-Seelanti, ovat ottaneet käyttöön eriasteisia poisheittämiskieltoja; ottaa huomioon, että muut kolmannet maat, kuten Yhdysvallat, eivät ole kieltäneet poisheittämistä, koska niiden kalastuslainsäädännössä käytetään sen sijaan muita lähestymistapoja tahattomien saaliiden vähentämiseksi; ottaa huomioon, että Norjan ja Islannin poisheittämiskieltoa on mukautettu 30 vuoden ajan erityisongelmien vuoksi; ottaa huomioon, että Chilen poisheittämiskiellon vaikutus ei ole vielä täysin tiedossa, koska se on vasta alkanut panna sitä täytäntöön; ottaa huomioon, että poisheitetyt saaliit ovat edelleen suuri ongelma Uuden-Seelannin kalastuksenhoidossa;

Z.  ottaa huomioon suhteellisen vakauden periaatteen, joka vahvistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983 annetussa YKP:n perusasetuksessa ja joka pantiin täytäntöön TACeja ja kiintiöitä koskevalla, samana vuonna annetulla asetuksella, jossa vahvistetaan TACien jakoperusteet jäsenvaltioittain ja joka perustuu aikaisempien saaliiden jakoperiaatteisiin (1973–1978), vuoden 1976 Haagin etuoikeuksiin kirjattuun riippuvuuteen ja oikeudenkäyttöalueiden menetyksiin (1973–1976);

AA.  ottaa huomioon, että poisheitetyistä saaliista on julkaistu lähes 4 000 tieteellistä asiakirjaa, joista yli 3 700 liittyy teolliseen kalastukseen, kun taas alle 200 asiakirjassa keskitytään pienimuotoiseen rannikkokalastukseen;

AB.  ottaa huomioon, että suurin piirtein vuodesta 1950 lähtien monet eri ryhmiin kuuluvat meriympäristön lajit ovat joutuneet kohtaamaan muutoksia, jotka koskevat niiden maantieteellistä levinneisyysaluetta ja kausitoimintoja johtuen valtamerten lämpenemisestä ja biogeokemiallisista muutoksista, kuten happikadosta, jotka vaikuttavat niiden elinympäristöihin, mikä on johtanut muutoksiin lajikoostumuksessa, runsaudessa ja ekosysteemien biomassan tuotannossa päiväntasaajalta napa-alueille; ottaa huomioon, että kalakantojen jakautumisen muuttuminen vaikuttaa tulevaan kalastuksenhoitoon ja siten myös purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon;

AC.  ottaa huomioon, että komissio teki heinäkuussa 2011 poisheittämisen vähentämistä koskevia politiikkoja koskevan sosioekonomisen vaikutustenarvioinnin ennen kuin se antoi ehdotuksen uudeksi YKP:n perusasetukseksi, mutta se ei ole tähän mennessä analysoinut perusteellisesti sen sosioekonomisia vaikutuksia ja vaikutuksia alusten turvallisuuteen eikä antanut vastauksia neuvoa-antavien toimikuntien ja jäsenvaltioiden esiin tuomiin täytäntöönpanoon liittyviin huolenaiheisiin;

AD.  toteaa, että poisheitettyjen saaliiden määrän vähenemisen astetta ei vielä tunneta; toteaa, että peräti viisi jäsenvaltiota ei vastannut komission kyselyyn purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta vuonna 2019 ja että kaksi näistä jäsenvaltioista ei ole vastannut pyyntöön kolmen viime vuoden aikana;

AE.  katsoo, että erot purkamisvelvoitteen valvonnassa ja täytäntöönpanossa voivat johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin jäsenvaltioissa ja niiden välillä; ottaa huomioon, että EFCA totesi purkamisvelvoitteen noudattamista koskevissa kertomuksissaan, että jäsenvaltiot eivät ole panneet niitä täytäntöön riittävästi, ja esitti suosituksia valvonnan parantamiseksi;

AF.  katsoo, että komission on annettava viimeistään 31. joulukuuta 2022 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus YKP:n täytäntöönpanosta, purkamisvelvoite mukaan luettuna;

1.  vahvistaa EU:n yleistavoitteen, jonka tarkoituksena on varmistaa kalakantojen kestävä hyödyntäminen ja meriekosysteemien suojelu; korostaa, että poisheittämisen vähentäminen ja tahattomien saaliiden minimointi ovat julkisen politiikan ensisijaisia tavoitteita, joiden taustalla ovat huoli vastuuvelvollisuudesta, suojelusta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta sekä tieteellinen tarve ottaa täysimääräisesti huomioon kaikki kalastuskuolevuuden lähteet;

2.  pitää valitettavana, että komission vuotuiset kertomukset YKP:n tilanteesta sisältävät hyvin vähän tietoja purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta eikä niissä ole esitetty tähän mennessä tietoja siitä, missä määrin poisheitettyjä saaliita on vähennetty velvoitteen nojalla, eikä analyysiä velvoitteen sosioekonomisista vaikutuksista tai sen täytäntöönpanon vaikutuksista kalastusalusten turvallisuuteen;

3.  toteaa, että purkamisvelvoitteen käyttöönotto merkitsee paradigman muutosta ja on yksi suurimmista haasteista EU:n kalastuksenhoidon historiassa – purettujen saaliiden kirjaamisesta ja jopa poisheittämisen ajoittaisesta pakollisuudesta aina koko saaliin kirjaamiseen perustuvaan järjestelmään – ja sillä on yhdessä kestävää enimmäistuottoa koskevan toimintapolitiikan käyttöönoton kanssa väistämättä ollut monia laaja-alaisia lyhyen ja pitkän aikavälin ekologisia ja sosioekonomisia vaikutuksia; korostaa tarvetta arvioida purkamisvelvoitteen sosioekonomisia vaikutuksia;

4.  panee merkille, että kestävää enimmäistuottoa koskeva toimintapolitiikka ei tarkoita, etteikö poisheitettyjä saaliita olisi, eikä poisheittäminen tarkoita sitä, etteikö kestävää enimmäistuottoa voitaisi saavuttaa, ja toteaa, että molemmista väittämistä voidaan löytää näyttöä monista kannoista, sivusaalislajit mukaan luettuina;

5.  korostaa edistystä, jota on saavutettu sidosryhmien yhteistyön ja valikoivuuden parantamiseksi toteutettujen toimien saralla; panee kuitenkin merkille, että komission ja STECF:n mukaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpano on yleisesti ottaen edelleen vähäistä ja että saaliiden poisheittäminen on suunnilleen yhtä yleistä kuin purkamisvelvoitteen käyttöönottoa edeltävinä vuosina;

6.  toteaa, että kalastuksenvalvonta-asetuksen mukaisesti poisheitetyt määrät on vuodesta 2010 alkaen pitänyt kirjata kalastuspäiväkirjaan; pitää valitettavana, että purkamisvelvoitteen käyttöönotosta huolimatta poisheitettyjen saaliiden määrästä on edelleen saatavilla vain vähän luotettavaa tietoa, varo-TACien määrä on lisääntynyt samalla kun analyyttisten TACien määrä on vähentynyt ja kantojen tilaa koskevien tieteellisten tietojen saatavuus ei ole parantunut merkittävästi;

7.  panee merkille, että purkamisvelvoite aiheuttaa edelleen huolta kalastusalalla ja tiedeyhteisössä luonteeltaan erilaisten esteiden vuoksi; huomauttaa, että kalastusalan huolenaiheena ovat asianmukaisen satamainfrastruktuurin puute, kasvavat toimintakustannukset, viranomaisten kannustinten puute sääntöjen noudattamiseksi sekä vaikeudet lisätä valikoivuutta joissakin kalastusmuodoissa vaarantamatta kalastuksen taloudellista elinkelpoisuutta erityisesti sekakalastuksessa, johon kohdistuu suuri pullonkaulatilanteiden riski, mikä johtaa käytettävissä olevien kiintiöiden alikäyttöön ja kalastuksen mahdolliseen ennenaikaiseen lopettamiseen ja aiheuttaa vakavia taloudellisia vaikeuksia kyseisille laivastoille; panee merkille, että tähän mennessä on raportoitu vain kahdesta tapauksesta: meriantura (Belgia) ja isosilmätonnikala (Ranska);

8.  pitää valitettavana, että poisheittämiskiellon täytäntöönpanossa kohdatut vaikeudet ovat johtaneet kielteiseen kuvaan kalastajista ja kalastusalan ponnisteluista huolimatta siitä, että kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamisessa on edistytty;

9.  panee merkille tähän mennessä toteutetut viimeaikaiset toimenpiteet – kiintiöiden vaihdot ja yhteiset sivusaalislajien kiintiöt – vaikka nämä toimenpiteet ovat enimmäkseen tilapäisiä ja niistä neuvotellaan jäsenvaltioiden välillä ja niiden tehokkuutta on vielä arvioitava perusteellisesti; korostaa tarvetta poistaa purkamisvelvoitteen tehokasta täytäntöönpanoa haittaavat hallinnolliset esteet ja tehostaa uusien valikoivien pyydysten kehittämistä ja käyttöönottoa sekä kehittää edelleen tehokkaita sivusaaliiden vähentämissuunnitelmia haavoittuvien kantojen elvyttämiseksi;

10.  korostaa mahdollisuutta ja tarvetta hyödyntää asetuksessa säädettyjä poikkeuksia (korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvia ja de minimis -poikkeuksia) täytäntöönpanon helpottamiseksi ja mahdollisten pullonkaulatilanteiden ehkäisemiseksi; muistuttaa, että vaaditaan luotettavaa ja täsmällistä näyttöä ja tietoa, ja suosittelee, että poikkeusten myöntämisprosessia olisi virtaviivaistettava muun muassa parantamalla tieteellisen tiedon keruuta;

11.  korostaa, että STECF on myöntänyt, että poikkeusten tueksi toimitettujen tietojen laatu on yleisesti parantunut sen jälkeen, kun ensimmäiset yhteiset suositukset annettiin vuonna 2014; toteaa, että tietojen toimittaminen poikkeusten tueksi voi olla haastavaa tarvittavien tietojen luonteen vuoksi; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että STECF on korostanut, että monissa tapauksissa toimitetut tiedot eivät ole laji- ja/tai kalastuskohtaisia ja että samoja tutkimuksia ja oletuksia käytetään useiden poikkeusten tukemiseen; korostaa, että laji- ja kalastuskohtaisten tietojen puuttumisen vuoksi on vaikeaa arvioida ehdotetun poikkeuksen todennäköisiä vaikutuksia tai sitä, täyttääkö poikkeus de minimis -poikkeuksen tai korkeaa eloonjäämistä koskevan poikkeuksen edellytykset;

12.  on huolissaan siitä, että tiettyjen joustavien järjestelyjen, kuten de minimis -poikkeuksen, asteittainen vähentäminen voi aiheuttaa pullonkaulavaikutuksen tai pahentaa sitä ja johtaa kalastuksen lopettamiseen; korostaa tarvetta kehittää edelleen tehokkaita sivusaaliiden vähentämisohjelmia vähemmän valikoivassa kalastuksessa, kuten pelagisessa troolauksessa;

13.  muistuttaa, että purkamisvelvoite ei ole tavoite sinänsä vaan väline, jolla pyritään parantamaan kalastuskäytäntöjä ja toimintatapoja, kannustamaan valikoivampien pyydysten kehittämistä ja käyttöä tahattomien saaliiden minimoimiseksi sekä parantamaan saaliiden kirjaamista kalakantojen paremman hahmottamisen ja tieteellisen arvioinnin mahdollistamiseksi; panee merkille, että monet kalastajat eivät ole samaa mieltä purkamisvelvoitteen tavoitteiden ja sen täytäntöönpanon välisestä yhteydestä, mikä vaikeuttaa sääntöjen noudattamista; toteaa, että vaikka tämän lopullisen tavoitteen saavuttaminen vaatii aikaa ja riittävästi tietoa, on pyrittävä määrätietoisemmin edistämään yhteisymmärrystä siitä ja toteuttamaan käytännössä tieteellisistä tutkimuksista saatavia tuloksia ja auttamaan kalastajia parantamaan valikoivuutta ja vähentämään tahattomia saaliita; kehottaa komissiota tukemaan edelleen valikoivuuden parantamiseen tähtääviä suunnitelmia, tarvittaessa myös käyttämällä kannustimia valikoivampien pyydysten käyttöönottoon;

14.  korostaa syrjäisimpien alueiden erityisominaisuuksia, jotka liittyvät erityisesti aluksiin, vanheneviin laivastoihin ja satamiin, joiden varastointi- ja prosessointikapasiteetti on alentunut, minkä vuoksi purkamisvelvoite voi olla epäkäytännöllinen;

15.  panee merkille, että poisheitettyjen saaliiden määrissä on suuria eroja eri kalakantojen ja merialueiden välillä, minkä perusteella vaikuttaa siltä, että ”samat säännöt kaikille” ‑periaatteen painottaminen ei ehkä ole paras mahdollinen strategia kannustaa kalastajia lisäämään valikoivuutta; kehottaa komissiota yksilöimään suurimmat puutteet ja ehdottamaan mukautettuja ja räätälöityjä ratkaisuja kutakin kalakantaa ja merialuetta varten, kiinnittäen erityistä huomiota pienimuotoiseen kalastukseen etenkin syrjäisimmillä alueilla;

16.  muistuttaa, että nykyinen oikeudellinen kehys tarjoaa jäsenvaltioille oikeusperustan, jonka pohjalta ne voivat tehdä aktiivista yhteistyötä määritelläkseen valikoivan kalastuksen säännöt joustavammin ja ottaakseen käyttöön tieteellisesti tehokkaiksi todistettuja hillintäkeinoja; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään alueellisella tasolla ja varmistamaan tässä yhteydessä asiaankuuluvien sidosryhmien ja neuvoa-antavien toimikuntien osallistumisen sekä hyödyntämään täysimääräisesti niiden käytettävissä olevia tukia tähän tarkoitukseen; toistaa, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yhteydessä on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset;

17.  suhtautuu myönteisesti tuoreisiin tieteellisiin tutkimuksiin (esim. DiscardLess, MINOUW ja LIFE iSEAS), jotka koskevat innovatiivista pyydysten valikoivuutta, välttämisstrategioita ja aluksiin tehtäviä muutoksia tahattomien saaliiden käsittelemiseksi niissä; katsoo, että on tarpeen jatkaa tutkimusta pyydysten valikoivuuden, välttämisstrategioiden ja tahattomien saaliiden käsittelyn parantamiseksi; suhtautuu myönteisesti ehdotettuun ”Mission Starfish 2030: Restore our Ocean and Waters” -hankkeeseen ja katsoo, että terveiden valtamerten, merten sekä rannikko- ja sisävesien alalla toteutettava hanke auttaa kehittämään kiireellisesti tarvittavia ratkaisuja, joilla on suora vaikutus kalastusalaan ja valtamerten luonnonvarojen kestävään käyttöön ja hoitoon;

18.  korostaa, että tehokkaat kalastuksenhoitojärjestelmät, jotka mahdollistavat kaikkien osatekijöiden hyödyntämisen purkamisvelvoitteen panemiseksi asianmukaisesti täytäntöön ja YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, tarvitsevat tuekseen täsmällistä ja luotettavaa saaliiden kirjaamista koskevaa ja tieteellistä tietoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia sovellettavan EU:n lainsäädännön panemiseksi tarvittaessa täysimääräisesti täytäntöön ja ryhtymään lisätoimiin kattavan kirjaamisen ja tiedonkeruun varmistamiseksi suhteessa niiden pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien kalastusalusten kalastuskapasiteettiin;

19.  on huolissaan siitä, että purkamisvelvoitetta ei ole valvottu asianmukaisesti ja että sitä ei ole noudatettu, ja korostaa tällaisten puutteiden kielteistä vaikutusta kestävyyteen, myös siksi, että TACeja asetetaan kokonaissaaliin perusteella, mukaan lukien ns. lisämaksut aiemmin poisheitettyjen kalojen kattamiseksi;

20.  korostaa, että viime vuosien aikana hyväksytyt lukuisat säännöt, vapautukset ja poikkeukset vaikeuttavat purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa ja EFCAn suorittamaa vaatimustenmukaisuuden arviointia, mikä vaikeuttaa kalastuksen suojelua ja sen kestävyyden parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamista; korostaa, että YKP:n mukaisten poikkeusten käyttö on äärimmäisen tärkeää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon kannalta;

21.  kehottaa hyödyntämään paremmin uusia teknologioita ja digitaalisia ratkaisuja, joita kehitetään yhteistyössä kalastusalan ja jäsenvaltioiden viranomaisten kesken, jotta parannettaisiin seurantaa, valvontaa ja tarkkailua ottaen täysin huomioon oikeuden yksityisyyteen ja liikesalaisuutta koskevat vaatimukset;

22.  korostaa kalastajien ja muiden sidosryhmien ratkaisevaa roolia politiikkojen täytäntöönpanossa, mikä edistää sääntöjen noudattamisen kulttuuria sekä purkamisvelvoitetta koskevien sääntöjen vaiheittaisia ja mukautuvia muutoksia ajan mittaan; korostaa vapaaehtoisten ja kannustimiin liittyvien järjestelmien lisähyötyjä kalastajien osallistumisen parantamiseksi;

23.  korostaa, että vaikka valikoivuuden parantamisen on oltava edelleen ensisijaisten tavoitteiden joukossa, purkamisvelvoitteen täytäntöönpano edellyttää monialaista lähestymistapaa ja selkeitä kannustimia parhaiden käytäntöjen mukaisten hillintäkeinojen käyttöönottamiseksi käyttöön; suosittelee seuraavia lisätoimenpiteitä ja hallinnointivälineitä:

24.  pyytää komissiota YKP:n täytäntöönpanoa koskevan arviointikertomuksen yhteydessä vuonna 2022 erityisesti

25.  kehottaa komissiota esittämään, tämän arvioinnin pohjalta ja tarvittaessa, lainsäädäntöehdotuksen, jotta poisheittämisen vähentämistä ja kantojen parantamista koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin;

26.  tähdentää pitävänsä huolestuttavana, että kolmansien maiden kanssa jaettuihin kantoihin ei aina sovelleta samoja poisheittämistä koskevia säännöksiä; korostaa, että kalastuksenhoidon päätavoitteita on lähennettävä asteittain, jotta voidaan varmistaa korkeimmat normit ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi yhteiseen meriekosysteemiin nähden, kalastustoiminnan kestävyys ja tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttäminen kolmansien maiden, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, kanssa;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22. (2) EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105. (3) EUVL L 25, 31.1.2017, s. 12. (4) Borges, L., The unintended impact of the European discard ban, ICES Journal of Marine Science, nide 78, nro 1, tammi-helmikuu 2021, s. 134–141, https://doi.org/10.1093/icesjms/fsaa200 (5) Purkamisvelvoite ja pullonkaulalajit monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa – Pohjanmeri. (6) Purkamisvelvoite ja pullonkaulalajit monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa – luoteiset vesialueet. (7) Purkamisvelvoite ja pullonkaulalajit monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa – lounaiset vesialueet. (8) Poisheittämiskielto, purkamisvelvoite ja kestävä enimmäistuotto läntisellä Välimerellä – Espanjan tapaus. (9) Poisheittämiskielto, purkamisvelvoite ja kestävä enimmäistuotto läntisellä Välimerellä – Italian tapaus. (10) Uhlmann, Sven & Ulrich, Clara & Kennelly, Steven. (2019). The European Landing Obligation Reducing Discards in Complex, Multi-Species and Multi-Jurisdictional Fisheries: Reducing Discards in Complex, Multi-Species and Multi-Jurisdictional Fisheries. (11) FAOn kolmas arvio maailman merikalastuksen yhteydessä poisheitetyistä määristä, 2019. (12) Evaluation of Member States' Annual Reports on the Landing Obligation (for 2019) (STECF-Adhoc-20-02). (13) Tahattomien saaliiden myyntikanavat. EUMOFA. 2020.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tuontia ja tiettyjä luovutuksia ja suorituksia koskevien vapautusten osalta yleisen edun mukaisten unionin toimenpiteiden yhteydessä (COM(2021)0181 – C9-0132/2021 – 2021/0097(CNS))

P9_TA(2021)0228 A9-0155/2021

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2021)0181),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9‑0132/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0155/2021),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Viron hakemuksen johdosta – EGF/2020/002 EE/Estonia Tourism (COM(2021)0151 – C9-0127/2021 – 2021/0076(BUD))

P9_TA(2021)0229 A9-0158/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2021)0151 – C9-0127/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(2) ja erityisesti sen 8 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 9 kohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0158/2021),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille; toteaa, että apu annetaan taloudellisena tukena työntekijöille ja yrityksille, joiden palveluksessa he ovat työskennelleet;

B.  ottaa huomioon, että Viro toimitti hakemuksen EGF/2020/002 EE/Estonia Tourism Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) rahoitustuen saamiseksi sen jälkeen, kun 10 080 työntekijää oli vähennetty(4) NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoihin 45 (Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskauppa sekä korjaus), 49 (Maaliikenne ja putkijohtokuljetus), 50 (Vesiliikenne), 51 (Ilmaliikenne), 52 (Varastointi ja liikennettä palveleva toiminta), 55 (Majoitus), 56 (Ravitsemistoiminta), 74 (Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle), 77 (Vuokraus- ja leasingtoiminta), 79 (Matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta; varauspalvelut), 90 (Kulttuuri- ja viihdetoiminta), 91 (Kirjastojen, arkistojen, museoiden ja muiden kulttuurilaitosten toiminta), 92 (Rahapeli- ja vedonlyöntipalvelut) ja 93 (Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut) luokitetuilla toimialoilla NUTS 2 ‑tason alueella (EE00) Virossa(5) viiteajanjakson 13. maaliskuuta 2020 – 11. marraskuuta 2020 aikana;

C.  ottaa huomioon, että hakemus koskee 1 715:tä toimintansa lopettamaan joutunutta itsenäistä ammatinharjoittajaa ja 8 365:tä Viron matkailualalla vähennettyä työntekijää;

D.  ottaa huomioon, että hakemus perustuu EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toimintakriteereihin, joiden mukaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti kun on kyse kollektiivisista hakemuksista, joissa on mukana pk-yrityksiä, hakemus voidaan kelpuuttaa, vaikka asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa asetetut ehdot eivät täyty kokonaan, jos irtisanomisilla on vakava vaikutus työllisyyteen ja paikalliseen, alueelliseen tai kansalliseen talouteen;

E.  ottaa huomioon, että työntekijävähennyksiin ja toiminnan lopettamisiin johtaneet odottamattomat tapahtumat vuoden 2020 alussa johtuivat covid-19-pandemian maailmanlaajuisesta leviämisestä ja siihen liittyvästä talouskriisistä, jotka vaikuttivat matkailualaan poikkeuksellisen rajusti, sillä äkilliset liikkumisrajoitukset kansainvälisellä tasolla johtivat kansainvälisen matkustamisen ja matkailun jyrkkään ja ennakoimattomaan vähenemiseen;

F.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja sitä seurannut maailmanlaajuinen talouskriisi aiheuttivat valtavan häiriötilan Viron taloudessa ja erityisesti matkailualalla, sillä ennen kriisiä kansainvälinen matkailu tuotti 90 prosenttia Viron matkailumenoista, kun OECD-maissa keskiarvo on 25 prosenttia;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 Viron matkailutulot olivat ennätykselliset 2,1 miljardia euroa ja että matkailualaa pidettiin Viron kilpailukyvyn kannalta merkittävänä alana, jonka kehittämiseksi edelleen tehtiin huomattavia investointeja;

H.  ottaa huomioon, että matkailualan yrityksistä suurin osa on pk-yrityksiä, joiden kriisinsietokyky on heikompi kuin suurempien yritysten, ja että pk-yritykset työllistävät 79,2 prosenttia koko työvoimasta Virossa;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan globalisaatiorahasto voi työntekijöille tarjottavan tuen avulla edistää siirtymistä kestävämpään matkailuun ja näin ollen antaa Euroopalle mahdollisuuden suojella ja edistää luonnon- ja kulttuuriperintöään ja resurssejaan ja tarjoaa samalla uusia mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja innovatiivisia yrityksiä;

J.  ottaa huomioon, että komissio on todennut covid-19-terveyskriisin johtaneen talouskriisiin, esittänyt talouden elpymissuunnitelman ja korostanut EGR:n roolia hätätilanteen välineenä(6), jolla autetaan henkilöitä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi;

K.  ottaa huomioon, että Virossa käytettiin sekä kansallista että EU:n tukea työpaikkojen säilyttämiseen työajan lyhentämisjärjestelyjen avulla ja SURE-välinettä covid-19-pandemian ja siihen liittyvän kriisin työmarkkinavaikutusten lieventämiseksi;

L.  ottaa huomioon, että kyseessä on ensimmäinen EGR:n varojen käyttöönotto covid-19-kriisin vuoksi sen jälkeen, kun 18. kesäkuuta 2020 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (EGF/2020/000 TA 2020 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki)(7) sisällytettiin maininta, että EGR:stä voitaisiin ottaa käyttöön varoja covid-19-pandemian aiheuttaman globaalin kriisin yhteydessä pysyvästi irtisanottujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien tukemiseksi muuttamatta asetusta (EU) N:o 1309/2013;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että Viro on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 4 474 480 euroa eli 60 prosenttia 7 457 468 euron kokonaiskustannuksista, joista yksilöllisten palvelujen menot ovat 7 452 468 euroa ja valmistelu-, hallinnointi-, tiedotus- ja mainonta-, valvonta- ja raportointitoimien menot 5 000 euroa;

2.  toteaa, että Viron viranomaiset jättivät hakemuksen 12. marraskuuta 2020 ja että Viron toimitettua lisätietoja komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 31. maaliskuuta 2021 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  toteaa, että hakemus koskee yhteensä 10 080:tä työntekijää, 1 715:tä toimintansa lopettamaan joutunutta itsenäistä ammatinharjoittajaa ja 8 365:tä Viron matkailualalla vähennettyä työntekijää; pitää valitettavana, että Viro odottaa ainoastaan 5 060 tukikelpoisen edunsaajan osallistuvan toimenpiteisiin (kohteena olevat edunsaajat);

4.  toteaa, että työntekijävähennysten sosiaalisten vaikutusten odotetaan olevan huomattavia, sillä alan työntekijöistä suuri osa on matalan osaamistason työntekijöitä, heikosti koulutettuja, nuoria ja kausi- ja osa-aikaisia työntekijöitä;

5.  toteaa, että yli 60 prosenttia tukikelpoisista henkilöistä on naisia ja suurin osa tukikelpoisista kuuluu ikäryhmään 30–64-vuotiaat;

6.  toteaa, että Viro aloitti yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kohteena oleville edunsaajille 1. tammikuuta 2021 ja että toimien menoihin voidaan näin ollen myöntää EGR:n rahoitustukea 1. tammikuuta 2021 ja 1. tammikuuta 2023 väliseltä ajalta; toteaa, että poikkeuksena on vähintään kaksi vuotta kestävä virallinen koulutus, ammatillinen koulutus mukaan lukien, johon voidaan myöntää rahoitustukea 1. heinäkuuta 2023 saakka;

7.  toteaa, että yksilölliset palvelut, joita tarjotaan työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille, koostuvat seuraavista toimista: työvoimakoulutus, startup-yritysten tuet ja jatkotoimien tukeminen, oppisopimuskoulutus, virallisten opintojen tuki ja koulutusavustukset, ammatillisen koulutuksen avustukset mukaan lukien;

8.  toteaa, että Virolle on aiheutunut hallinnollisia kuluja EGR:n täytäntöönpanosta 1. tammikuuta 2021 alkaen ja että valmistelu-, hallinnointi-, tiedotus- ja mainonta-, valvonta- ja raportointitoimien menoihin voidaan näin ollen myöntää EGR:n rahoitustukea 1. tammikuuta 2021 ja 1. heinäkuuta 2023 väliseltä ajalta;

9.  toteaa, että kansallisen ennakko- tai osarahoituksen lähde on työmarkkinapalvelujen ja ‑etuuksien rahasto, josta Viron työttömyysvakuutuskassa julkisena työvoimapalveluna maksaa aktiiviset työmarkkinatoimenpiteet Virossa; toteaa, että mainitun rahaston varat ovat peräisin työttömyysvakuutuskassan rahastosta – joka on tarkoitettu irtisanomisia ja työnantajien maksukyvyttömyystapauksia varten – ja valtion talousarviosta sosiaaliministeriön kautta osoitetuista varoista;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että Viron yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa on kuultu asianomaisia viranomaisia ja järjestöjen edustajia ja että edistymisestä keskustellaan Viron työttömyysvakuutuskassan hallituksessa, jonka jäseniä työmarkkinaosapuolet ovat (kaksi jäsentä Viron työnantajien keskusliitosta, yksi jäsen Viron ammattiliittojen keskusjärjestöstä ja yksi jäsen Viron työntekijäjärjestöjen keskusliitosta); pitää myönteisenä, että matkailualan edustajien kanssa käydään lisää keskusteluja, kun irtisanottujen työntekijöiden taustatiedot on analysoitu;

11.  panee merkille, että matkailualan edustajien kanssa käydään lisää keskusteluja, kun irtisanottujen työntekijöiden taustatiedot on analysoitu ja että soveltuvin tukimuoto määritetään edunsaajien ikärakenteen, ammatillisen taustan ja muiden ominaisuuksien perusteella; toteaa lisäksi, että Viron hotelli- ja ravintola-alan liitto osallistuu mahdollisesti joidenkin alaan liittyvien koulutustoimien suunnitteluun;

12.  korostaa Viron viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä;

13.  muistuttaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka kuuluvat yritysten vastuulle kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla;

14.  kehottaa komissiota minimoimaan EGR:n rahoitustukea koskevien hakemusten arviointiin ja EGR:n varojen käyttöönottoon kuluvan ajan, jotta kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvaa painetta voidaan vähentää covid-19-kriisin yhteydessä;

15.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

16.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Viron hakemuksen johdosta – EGF/2020/002 EE/Estonia Tourism

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2021/886.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (3) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28. (4) EGR-asetuksen 3 artiklan mukaisessa merkityksessä. (5) Viron tasavaltaa ei ole jaettu NUTS 2 -tason alueisiin. (6) COM(2020)0442. (7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0141.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Kreikalle ja Ranskalle luonnonkatastrofien johdosta sekä Albanialle, Belgialle, Espanjalle, Irlannille, Italialle, Itävallalle, Kreikalle, Kroatialle, Latvialle, Liettualle, Luxemburgille, Montenegrolle, Portugalille, Ranskalle, Romanialle, Saksalle, Serbialle, Tšekille, Unkarille ja Virolle vakavan kansanterveysuhan johdosta (COM(2021)0201 – C9-0117/2021 – 2021/0077(BUD))

P9_TA(2021)0230 A9-0157/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2021)0201 – C9-0117/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille 30. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/461(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(3) ja erityisesti sen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 10 kohdan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0157/2021),

1.  pitää päätöstä myönteisenä, sillä se on konkreettinen, kouriintuntuva ja näkyvä keino osoittaa unionin solidaarisuutta luonnonkatastrofeista ja covid-19-pandemian vuonna 2020 aiheuttamasta vakavasta kansanterveysuhasta kärsineitä unionin kansalaisia ja alueita kohtaan;

2.  on ilahtunut siitä, että asetuksen (EY) N:o 2012/2002 soveltamisalaa laajennettiin maaliskuusta 2020 alkaen sisällyttämällä siihen myös vakavat kansanterveysuhat, kuten meneillään oleva covid-19-pandemia;

3.  ilmaisee myötätuntonsa ja solidaarisuutensa tuhoisien luonnonkatastrofien ja covid-19-pandemian kaikille uhreille;

4.  korostaa, että Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta on kiireellisesti myönnettävä taloudellista tukea ja varmistettava, että se tavoittaa riittävällä tavalla alueet ja tuensaajat asianomaisissa maissa;

5.  pitää valitettavana, että vuoden 2020 covid-19-pandemian perusteella myönnettävää taloudellista tukea koskevien, viralliseen määräaikaan eli 24. kesäkuuta 2020 mennessä jätettyjen hakemusten arviointi kesti huomattavan kauan, minkä vuoksi komissio teki ehdotuksensa rahaston varojen käyttöönotosta vasta vuoden 2021 maaliskuun lopussa; korostaa, että tulevaisuudessa on tärkeää ottaa rahaston varoja nopeasti käyttöön, jotta suurten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien jälkeen voidaan tarjota kipeästi kaivattua apua;

6.  huomauttaa, että ilmastonmuutoksen takia luonnonkatastrofit muuttuvat yhä rajummiksi ja yleisemmiksi; korostaa, että tietyt alueet, kuten saaret ja rannikkoalueet, ovat erityisen suuressa vaarassa joutua luonnonkatastrofien vaikutusten kohteiksi; painottaa, että rahaston avulla voidaan ainoastaan hoitaa seurauksia ja että ilmastonmuutos edellyttää ensisijaisesti ennaltaehkäisevää politiikkaa ilmastonmuutoksen tulevien seurausten ehkäisemiseksi Pariisin sopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti; muistuttaa, että on tärkeää investoida ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen erityisen haavoittuvilla alueilla sekä varmistaa rahaston ja asiaan liittyvien unionin rahoitusohjelmien välinen tehokas synergia;

7.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

8.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Kreikalle ja Ranskalle luonnonkatastrofien johdosta sekä Albanialle, Belgialle, Espanjalle, Irlannille, Italialle, Itävallalle, Kreikalle, Kroatialle, Latvialle, Liettualle, Luxemburgille, Montenegrolle, Portugalille, Ranskalle, Romanialle, Saksalle, Serbialle, Tšekille, Unkarille ja Virolle vakavan kansanterveysuhan johdosta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2021/885.)

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (2) EUVL L 99, 31.3.2020, s. 9. (3) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (4) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2021 varainhoitovuodeksi 2021 – covid-19-pandemian johdosta toteutettavien toimien rahoittaminen ja monivuotisen rahoituskehyksen lopulliseen hyväksymiseen liittyvien tarkennusten ja päivitysten ottaminen talousarvioon (08145/2021 – C9-0155/2021 – 2021/0078(BUD))

P9_TA(2021)0231 A9-0160/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(1) ja erityisesti sen 44 artiklan,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2020 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2021(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 14. joulukuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053(5),

–  ottaa huomioon komission 24. maaliskuuta 2021 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 2/2021 (COM(2021)0200),

–  ottaa huomioon neuvoston 23. huhtikuuta 2021 vahvistaman ja 26. huhtikuuta 2021 parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2021 (08145/2021 – C9‑0155/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 ja 96 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0160/2021),

A.  ottaa huomioon, että komission ehdotuksella on pääasiassa kaksi tarkoitusta: yhtäältä tarjota lisärahoitusta covid-19-pandemian ennaltaehkäisyä, siihen varautumista ja sen johdosta toteutettavia toimia sekä turvallista ja pysyvää avautumista varten ja covid‑19‑pandemian johdosta toteutettavien uusien eurooppalaisten aloitteiden mahdollisten vaikutusten varalta, toisaalta tehdä teknisiä muutoksia, jotka perustuvat joulukuussa 2020 hyväksytyn monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisen jälkeen alakohtaisista oikeusperustoista saavutettuun poliittiseen yhteisymmärrykseen, sekä ulkosuhdetoimien takuujärjestelyn rahoittamiseen liittyviä mukautuksia; toteaa, että siinä ehdotetaan lisäksi 47 981 598 euron siirtämistä Euroopan unionin solidaarisuusrahaston vuoden 2020 käyttämättä jääneistä määrärahoista suoraan solidaarisuusrahaston toimintamäärärahoihin sekä muita mukautuksia ja teknisiä päivityksiä;

B.  ottaa huomioon, että ehdotuksen nettovaikutus vuoden 2021 talousarvion menoihin on 260 681 598 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja 252 581 598 euroa maksumäärärahoina;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti katsonut, että lisätalousarvioesityksellä olisi oltava vain yksi tarkoitus;

1.  panee merkille komission esittämän lisätalousarvioesityksen nro 2/2021;

2.  korostaa antavansa täyden tukensa vahvoille unionin toimille covid-19-pandemian torjumiseksi; palauttaa mieliin näkemyksensä, jonka mukaan pandemian torjumiseksi sekä turvallisen ja kestävän elpymisen pohjustamiseksi Euroopassa on ponnisteltava kaikin voimin ja kaikki unionin talousarvion ja varainhoitoasetuksen tarjoamat mahdollisuudet hyödyntäen;

3.  pitää valitettavana, että komissio päätti parlamentin vaatimuksesta huolimatta esittää yhdessä covid-19-pandemiaan liittyvien seikkojen kanssa monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien oikeusperustojen mukauttamiseen liittyvän osan, jota olisi voitu ja joka olisi pitänyt käsitellä erikseen; muistuttaa, että budjettivallan käyttäjän oikeuksia paremmin kunnioittaakseen komission olisi esitettävä lisätalousarvioesitys vain yhtä tarkoitusta varten ja pidättäydyttävä yhdistämästä useita tarkoituksia yhteen lisätalousarvioesitykseen;

4.  edellyttää, että lisätalousarvioesityksen nro 2/2021 hyväksyminen, joka mahdollistaa erityisesti digitaalista vihreää todistusta koskevan yhteisen kehyksen käyttöönottoon tarvittavien valmistelutoimien käynnistämisen, ei saa vaikuttaa millään muotoa parlamentin ja neuvoston välillä käytävien, digitaalisesta vihreästä todistuksesta annettavaa asetusta koskevien neuvottelujen lopputulokseen;

5.  katsoo, että komissio ei ole noudattanut asianmukaisesti naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä (Globaali Eurooppa) koskevien neuvottelujen tuloksia Aasian maantieteellisten ohjelmien budjettinimikkeistön osalta; pyytää komissiota esittämään uuden lisätalousarvioesityksen, jossa otetaan huomioon alakohtaisten oikeusperustojen hyväksytyt tekstit; painottaa vuoden 2022 talousarviota koskevien suuntaviivojensa mukaisesti, että tällainen yhdenmukaistaminen voitaisiin toteuttaa ja olisi toteutettava ennen vuoden 2022 talousarviomenettelyä;

6.   pyytää komissiota toimittamaan budjettivallan käyttäjille kattavat tiedot suunnitelluista varainhoitoasetuksen 30 artiklan mukaisista itsenäisistä määrärahasiirroista, joilla pyritään mukauttamaan vuoden 2021 talousarviota suhteessa monivuotisen rahoituskehyksen alakohtaisista oikeusperustoista saavutettuun poliittiseen yhteisymmärrykseen lisätalousarvioesityksen nro 2/2021 lisäksi, myös niiden määristä, jos ne ovat saatavilla;

7.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2021;

8.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 1/2021 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 23. (3) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (4) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28. (5) EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1.

Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta delegoitujen asetusten (EU) N:o 1003/2013 ja (EU) 2019/360 muuttamisesta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kauppatietorekistereiltä vuodelta 2021 perimien vuotuisten valvontamaksujen osalta 24. maaliskuuta 2021 annettua komission delegoitua asetusta (C(2021)01874 – 2021/2617(DEA))

P9_TA(2021)0232 B9-0265/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2021)01874),

–  ottaa huomioon komission 25. maaliskuuta 2021 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 11. toukokuuta 2021 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012(1) (EMIR) ja erityisesti sen 72 artiklan 3 kohdan ja 82 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2365(2) ja erityisesti sen 11 artiklan 2 kohdan ja 30 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 18. toukokuuta 2021, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) antaa kauppatietorekistereille toimiluvan ja valvoo, että ne noudattavat asiaankuuluvia sääntelyvaatimuksia; ottaa huomioon, että kauppatietorekisterit maksavat ESMAlle kertaluonteisen rekisteröintimaksun ja vuotuisen valvontamaksun; ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2021 alkaen unionin kauppatietorekisterien toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi, koska vain kaksi neljästä kauppatietorekisteristä, jotka olivat sijoittautuneet Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ennen kyseistä päivämäärää, on siirtänyt toimintansa unioniin jatkaakseen palvelujensa tarjoamista unionissa perustamalla uusia unioniin sijoittautuneita yhteisöjä, minkä seurauksena nykyinen maksujen laskentamenetelmä ei ole maksujen laskentaa koskevien vallitsevien periaatteiden mukainen;

B.  toteaa, että sen varmistamiseksi, että kaikki unionin kauppatietorekisterit maksavat valvontamaksun, joka on oikeassa suhteessa niiden todelliseen liikevaihtoon unionissa vuonna 2021, kumpaankin delegoituun asetukseen sisällytetään uusi artikla, jossa säädetään sovellettavan liikevaihdon laskennassa käytettävästä viiteajanjaksosta, jota käytetään laskettaessa kauppatietorekisterien ESMAlle vuonna 2021 suoritettavia vuosimaksuja, jotta voidaan paremmin ottaa huomioon unionin kauppatietorekisterien toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset;

C.  toteaa, että delegoidun asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti, jotta unionin kaupparekistereille voidaan taata luotettava oikeusperusta toimintojaan varten ja talousarviosuunnittelua varten tarvittava selkeys ja jotta voidaan minimoida mahdollisimman paljon niiden toimintaan mahdollisesti kohdistuvaa vaikutusta, joka johtuu vuoteen 2020 verrattuna erilaisesta laskentatavasta;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1. (2) EUVL L 337, 23.12.2015, s. 1.

Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa vahvistetaan kriteerit johtotehtävien, valvontatoimintojen, olennaisten liiketoimintayksiköiden ja olennaisten liiketoimintayksiköiden riskiprofiiliin kohdistuvien merkittävien vaikutusten määrittelemiseksi ja sellaisten henkilöstön jäsenten tai henkilöstöryhmien yksilöimiseksi, joiden ammattitoiminnalla on laitoksen riskiprofiiliin yhtä olennainen vaikutus kuin kyseisen direktiivin 92 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla henkilöstön jäsenillä tai henkilöstöryhmillä, 25. maaliskuuta 2021 annettua komission delegoitua asetusta (C(2021)01906 – 2021/2618(DEA))

P9_TA(2021)0233 B9-0266/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2021)01906),

–  ottaa huomioon komission 26. maaliskuuta 2021 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 10. toukokuuta 2021 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(1) (vakavaraisuusdirektiivi) ja erityisesti sen 94 artiklan 2 kohdan ja 148 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen, EPV) 18. kesäkuuta 2020 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010(2) 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittamat teknisten sääntelystandardien luonnokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 18. toukokuuta 2021, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  toteaa, että EPV:n oli toimitettava vakavaraisuusdirektiivin mukaisesti luonnos delegoiduksi asetukseksi 28. joulukuuta 2019 mennessä; toteaa, että EPV julkisti luonnoksen 18. kesäkuuta 2020; ottaa huomioon, että komissio teki luonnoksessaan delegoiduksi asetukseksi tiettyjä sanamuotoon liittyviä muutoksia EPV:n ehdotukseen verrattuna ja että EPV vahvisti 16. joulukuuta 2020, että kyseiset sanamuotoon liittyvät muutokset eivät muuta EPV:n hallintoneuvoston hyväksymän luonnoksen poliittista tai laillista sisältöä ja että se ei vastusta sitä, että komissio hyväksyy luonnoksen, mukaan lukien kyseiset muutokset, pyytämättä EPV:ltä virallista lausuntoa;

B.  ottaa huomioon, että delegoituun asetuksen vaikuttivat neuvottelut, joita käytiin direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiedonantovaatimuksista, tuotehallinnasta ja positiolimiiteistä sekä direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/878 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse niiden soveltamisesta sijoituspalveluyrityksiin covid-19-kriisistä elpymisen edistämiseksi 16. helmikuuta 2021 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä (EU) 2021/338(3), joka julkaistiin 26. helmikuuta 2021 ja jolla muutettiin EPV:n valtuutusta sen varmistamiseksi, että vakavaraisuusdirektiivin soveltamisalaan nykyisin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, joiden on määrä kuulua 26. kesäkuuta 2021 mennessä sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2002/87/EY, 2009/65/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU, 2014/59/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2034(4) soveltamisalaan, ei tarvitse noudattaa delegoitua asetusta, koska direktiivin nojalla hyväksytään erillinen, kyseisiä sijoituspalveluyrityksiä koskeva delegoitu asetus; ottaa huomioon, että delegoidun asetuksen tarkasteluaika päättyy 25. kesäkuuta 2021;

C.  toteaa, että delegoidun asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti, jotta voidaan taata oikeudellinen selkeys ja oikeusvarmuus, jota toimivaltaiset viranomaiset ja luottolaitokset tarvitsevat voidakseen yksilöidä riskinottajia asianmukaisesti 28. joulukuuta 2020 voimaan tulleen vakavaraisuusdirektiivin kehyksen perusteella;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338. (2) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12. (3) EUVL L 68, 26.2.2021, s. 14. (4) EUVL L 314, 5.12.2019, s. 64.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman perustamisesta sekä asetusten (EU) 2018/1475 ja (EU) N:o 375/2014 kumoamisesta (14153/1/2020 – C9-0143/2021 – 2018/0230(COD))

P9_TA(2021)0234 A9-0156/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14153/1/2020 – C9-0143/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 6. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0440),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9‑0156/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan komission lausuma niiden paikallisten toimijoiden määrästä, jotka soveltavat tietoja, periaatteita ja lähestymistapoja, jotka on opittu humanitaarisen toiminnan kautta, johon vapaaehtoistyöntekijät ja asiantuntijat ovat osallistuneet.

Euroopan komissio panee merkille Euroopan parlamentin ehdotuksen tarkastella ”paikallisten toimijoiden määrää, jotka soveltavat tietoja, periaatteita ja lähestymistapoja, jotka on opittu vapaaehtoisten ja asiantuntijoiden osallistuessa humanitaariseen toimintaan”, kun asetusta täydennetään säännöksillä, jotka koskevat seuranta- ja arviointikehyksen perustamista.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 201. (2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 282. (3) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 218.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman Erasmus+ perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1288/2013 kumoamisesta (14148/1/2020 – C9-0135/2021 – 2018/0191(COD))

P9_TA(2021)0235 A9-0159/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14148/1/2020 – C9-0135/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 6. helmikuuta 2019 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0367),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0159/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen ja siihen liittyvän komission lausuman yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan komission lausuma ammatillisen koulutuksen huippuyksiköiden foorumeille osoitetuista erityismäärärahoista

Komissio sitoutuu osoittamaan alustavasti 400 miljoonaa euroa käypinä hintoina ammatillisen koulutuksen huippuyksiköiden tukemiseksi ohjelman koko keston ajan edellyttäen, että ohjelman väliarvioinnissa vahvistetaan myönteinen arviointi toimien tuloksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjän toimivaltaa.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 194. (2) EUVL C 168, 16.5.2019, s. 49. (3) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 965.