Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 20. toukokuuta 2021 - Bryssel
Väestönkehityksen suunnanvaihto EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen
 EU:n sääntöjen vaikutukset työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen: EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus työmarkkinatarpeiden ja taitojen yhteensovittamisen välineenä
 Edistyksen vauhdittaminen ja eriarvoisuuden torjuminen aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä
 Sotavankien tilanne Armenian ja Azerbaidžanin viimeisimmän konfliktin jälkeen
 Haitin tilanne
 Tšadin tilanne
 Ympäristö: Århusin yleissopimusta koskeva asetus ***I
 Kiinan vastapakotteet EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille
 Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (”Schrems II”) – asia C-311/18
 Parlamentin oikeus tiedonsaantiin meneillään olevasta jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien arvioinnista
 Euroopan unionin perusoikeusvirasto: väliaikainen mietintö
 Yritysten vastuu ympäristövahingoista
 Työvoiman muuttoliikkeen uudet lailliset väylät
 Euroopan digitaalinen tulevaisuus: digitaaliset sisämarkkinat ja tekoälyn käyttö eurooppalaisten kuluttajien hyväksi

Väestönkehityksen suunnanvaihto EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen
PDF 178kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 väestönkehityksen suunnanvaihdosta EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen (2020/2039(INI))
P9_TA(2021)0248A9-0061/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 45 artiklassa taatun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan, jonka mukaan tukea voidaan käyttää tiettyjen talousalueiden kehityksen edistämiseen edellyttäen, että tuki ei vaikuta merkittävästi kilpailuun (”luokkaan c” kuuluvat alueet),

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, joka koskee syrjäisimpiä alueita,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 9, 46, 47, 48 ja 147 artiklan, jotka koskevat useita työhön ja työllisyyteen liittyviä näkökohtia EU:ssa,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 2, 3 ja 20,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja rahoitussäännöistä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista rahoitussäännöistä (COM(2018)0375) ja erityisesti sen aluekehitystä koskevan II luvun,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta (COM(2020)0408),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: komission seitsemäs kertomus(1),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman alueiden käyttöön ottamista koheesiopolitiikan välineistä väestörakenteen muutokseen varautumiseksi(2),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista EU:n tulevaan koheesiopolitiikkaan(3),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta(4),

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 20 artiklan, asetuksen (EU) N:o 492/2011(5) ja direktiivin 2004/38/EY(6) työntekijöiden ja heidän perheidensä vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2020 julkaistun komission kertomuksen väestönmuutoksen vaikutuksesta,

–  ottaa huomioon komission 27. heinäkuuta 2020 hyväksymän etenemissuunnitelman maaseudun kehittämiseen liittyvästä pitkän aikavälin maaseutuvisiosta(7),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Väestönkehityksen haasteet – tulevat toimet”,

–  ottaa huomioon väestön ikääntymistä koskevan vihreän kirjan ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden ja vastuullisuuden edistäminen”, jonka komissio esitteli 27. tammikuuta 2021,

–  ottaa huomioon komission 16. marraskuuta 2020 hyväksymän etenemissuunnitelman Euroopan väestönkehitykseen liittyvästä ikääntymistä koskevasta vihreästä kirjasta(8),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2017 julkaistun Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston (ESPON) raportin työllisyyden uuden dynamiikan maantieteellisestä ulottuvuudesta Euroopassa,

–  ottaa huomioon EPSONin kesäkuussa 2019 julkaiseman poliittisen katsauksen ”Addressing labour migration challenges in Europe: An enhanced functional approach’,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisten ja sosiaalisten asiain osaston väestöyksikön maailman väestönäkymiä vuonna 2019 koskevan raportin,

–  ottaa huomioon komission 17. kesäkuuta 2020 antaman kertomuksen väestörakenteen muutoksen vaikutuksista(9),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellisen kilpailukykyindeksin vuodelta 2019,

–  ottaa huomioon OECD:n asiakirjan väestörakenteen muutokseen sopeutumisesta, joka laadittiin Japanin G20-puheenjohtajakaudella 25.–27. helmikuuta 2019 Tokiossa pidettyä G20-maiden työllisyystyöryhmän ensimmäistä kokousta varten,

–  ottaa huomioon vuoden 2002 Barcelonan tavoitteet,

–  ottaa huomioon alueiden komitean vuonna 2016 laatiman kertomuksen väestönmuutoksen vaikutuksesta Euroopan alueilla,

–  ottaa huomioon alueiden komitean vuonna 2018 laatiman, aivovuotoa koskevan kertomuksen ”Addressing brain drain: The local and regional dimension”,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 12.–14. lokakuuta 2020 antaman lausunnon ”Väestörakenteen muutos: ehdotuksia sen kielteisten vaikutusten mittaamisesta ja torjumisesta EU:n alueilla”,

–  ottaa huomioon parhaillaan valmisteltavana olevan komission pitkän aikavälin näkemyksen maaseutualueista,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8.–10. joulukuuta 2020 antaman lausunnon ”Maaseudun elvyttämistä koskeva EU:n strategia”,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 30. tammikuuta 2020 antaman väestörakenteen muutosta koskevan alueellisten vaikutusten arviointilausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0061/2021),

A.  katsoo, että väestöjakaumalla paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla sekä sen vakaudella tai muutoksella on hyvin erilainen dynamiikka eri jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, epätasa-arvoiset vaikutukset väestökatoilmiöön ja siten unionin sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen; ottaa huomioon, että vuoden 2019 Euroopan alueellisen kilpailukykyindeksin mukaan pääkaupunki-/suurkaupunkialueiden ja syrjäisempien alueiden välillä on kuilu, sillä 78 prosenttia Euroopan väestöstä asuu kaupunkialueilla tai toiminnallisilla kaupunkiseuduilla ja hyötyy laadukkaista energia-, liikenne- ja digitaaliyhteyksistä, kun taas monilla syrjäisillä alueilla on edelleen vaikeuksia näissä asioissa; katsoo, että koheesiopolitiikalla, joka on tärkein julkisten investointien lähde EU:ssa ja jonka osuus julkisista pääomainvestoinneista on 8,5 prosenttia, voi olla tärkeä rooli näihin väestöhaasteisiin vastaamisessa ja myös EU:n luonnollisen väestötasapainon säilyttämisessä pitkällä aikavälillä;

B.  ottaa huomioon, että tässä mietinnössä ”lähettävillä alueilla” tarkoitetaan alueita, jotka menettävät korkeaa ammattitaitoa ja/tai osaamista (yhdellä tai useammalla alalla) muiden alueiden eduksi jatkuvan poismuuton vuoksi tietyllä ajanjaksolla, ja ”vastaanottavilla alueilla” tarkoitetaan alueita, joille kertyy korkeaa ammattitaitoa ja/tai osaamista (yhdellä tai useammalla alalla) jatkuvan tulomuuton seurauksena tietyllä ajanjaksolla;

C.  ottaa huomioon, että myös ilmastonmuutos ja erityisesti siihen liittyvät tulvat ja helleaallot vaikuttavat väestörakenteen kehitykseen; katsoo, että koordinoitu lähestymistapa, jossa kestävyyden, viherryttämisen ja digitalisoinnin periaatteet sisällytetään EU:n eri politiikkatoimiin, voisi myös auttaa kääntämään kielteiset väestönkehityksen suuntaukset;

D.  ottaa huomioon korkean korrelaation, joka vallitsee yhtäältä sosiaalipalvelujen, fyysisten ja tieto- ja viestintäteknisten yhteyksien, koulutuksen ja työmahdollisuuksien tarjoamisen sekä toisaalta kyvyn pitää väestö tietyillä alueilla ja houkutella sitä niille välillä; ottaa huomioon, että monilla EU:n alueilla, mukaan lukien maaseutualueet, jotka muodostavat 44 prosenttia unionin pinta-alasta, syrjäiset alueet, saaristoalueet ja vuoristoalueet, jotka kärsivät maantieteellisestä, sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta, näiden palvelujen tarjoamisessa on edelleen suuria puutteita; ottaa huomioon, että nämä alueet kärsivät erityisesti alhaisesta väestöntiheydestä, maaltapaosta ja väestökadosta, millä on kielteisiä vaikutuksia ikääntymiseen, sukupolvenvaihdokseen ja maatalouden kehitykseen; katsoo, että olisi lisättävä synergiaa EU:n liikennepolitiikan kanssa, jotta voidaan vastata alhaisen väestöntiheyden alueiden ja väestökatoalueiden erityistarpeisiin; ottaa huomioon, että EU:n väestön nykyisellä ikääntymissuuntauksella on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, kuten suurempi huoltosuhde, julkisen talouden ja sosiaaliturvan kestävyyteen kohdistuvat paineet sekä terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin kohdistuvan paineen lisääntyminen;

E.  ottaa huomioon, että työvoiman vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin ja sen sisämarkkinoiden ”neljästä vapaudesta”;

F.  ottaa huomioon, että vaikka EU:n väestö on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä, kasvu on nyt hidastumassa ja väestön odotetaan supistuvan merkittävästi pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että vuonna 2015 EU:ssa tapahtui ensimmäistä kertaa luonnollista väestön vähenemistä, kun ihmisiä kuoli enemmän kuin syntyi; ottaa huomioon, että vuonna 2019 Euroopan osuus maailman väestöstä oli vain 6,9 prosenttia, ja vuoteen 2070 mennessä se tulee olemaan alle 4 prosenttia maailman väestöstä väen vähetessä jyrkästi erityisesti Itä- ja Etelä-Euroopassa, mikä johtuu erityisesti alhaisen hedelmällisyyden ja EU:n sisäisen nettomuuttoliikkeen yhdistelmästä näiltä alueilta; ottaa huomioon, että Euroopan alueiden pitkän aikavälin väestönkehityksen suuntaukset ennakoivat edelleen alhaisempaa syntyvyyttä ja yhteiskuntien ikääntymistä lukuun ottamatta tiettyjä syrjäisimpiä alueita ja erityisesti Mayottea, jossa väestön ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä 38 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna, ja Ranskan Guayanaa, jossa kasvua ennustetaan tapahtuvan samalla aikavälillä 26 prosenttia(10);

G.  katsoo, että väestönkehityskysymykset olisi valtavirtaistettava eri politiikanaloilla muun muassa sisällyttämällä ne pitkän aikavälin painopisteisiin; katsoo, että on tärkeää kerätä ja seurata luotettavia tilastotietoja ja tukea tutkimusta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kaikilla tasoilla, jotta voidaan edistää väestönkehityksen haasteiden parempaa ymmärtämistä, ennakoida niiden vaikutusta työmarkkinoihin ja kehittää innovatiivisia ja tehokkaita ratkaisuja ikääntyneet huomioon ottavien ympäristöjen varmistamiseksi;

H.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama terveys- ja talouskriisi teki selväksi, että sukupolvien välinen solidaarisuus yhdessä riittävän terveydenhuollon ja sosiaalihuollon sekä kestävän talouden rahoituksen kanssa ovat elpymisprosessin ja osallistavampien ja kestävämpien yhteiskuntien luomisen liikkeellepaneva voima; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on paljastanut terveydenhuoltojärjestelmiemme haurauden erityisesti väestön ikääntyessä; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on jälleen kerran korostanut, että on tärkeää turvata ikääntyneiden ihmisarvo ja perusoikeudet EU:ssa ja edistää niitä;

I.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisillä on todennäköisesti merkittävä vaikutus syntyvyyteen, kuolleisuuteen ja muuttovirtoihin Euroopassa, mutta pandemian täysimääräisiä taloudellisia, työllisyyteen liittyviä ja sosiaalisia seurauksia ei vielä tiedetä; katsoo, että kriisin johdosta toteutettujen poikkeuksellisten toimenpiteiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia väestönkehitykseen on analysoitava perusteellisesti ja myös sukupuolinäkökulmasta; ottaa huomioon, että alustavien tutkimusten mukaan pandemia on pahentanut olemassa olevaa miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa esimerkiksi palkattoman hoitotyön lisääntymisen ja työpaikkojen menetysten vuoksi; toteaa, että kansanterveyskriisi on vaikuttanut suhteettomasti naisiin ja tyttöihin ja erityisesti heihin, jotka kuuluvat haavoittuvimpiin ryhmiin, mikä olisi otettava huomioon koheesiopolitiikassa myös kanavoimalla investoinnit hoivapalveluihin ja parantamalla tämän alan työoloja sekä tukemalla siirtymistä kohti hoivataloutta;

J.  ottaa huomioon, että Euroopassa on havaittu nuorten koulutettujen ammattilaisten liikettä Etelä- ja Itä-Euroopasta Luoteis-Eurooppaan vuoden 2008 talouskriisin alusta lähtien; ottaa huomioon, että alueen sosioekonomisten olosuhteiden ja sen aivoviennin ja -tuonnin dynamiikan välillä on suuri korrelaatio; katsoo, että lähettävien ja vastaanottavien alueiden on tehtävä yhteistyötä kohdattujen haasteiden ratkaisemiseksi ja noudatettava yhdennettyjä lähestymistapoja sellaisten pitkän aikavälin politiikkatoimien kehittämiseen, joilla pyritään maksimoimaan väestön elämänlaatu;

K.  ottaa huomioon, että innovointi ja investoinnit inhimilliseen pääomaan ovat jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sosioekonomisen ja työllisyyskasvun tärkeimpiä vetureita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

Väestönkehityksen tämänhetkiset ominaispiirteet ja haasteet EU:ssa

Yleisiä huomioita

1.  korostaa, että neljä perusvapautta ovat EU:n kilpailukyvyn ja arvojen kulmakivi; toteaa kuitenkin, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota niiden vaikutukseen väestönkehitykseen ja vaikutukseen jäsenvaltioiden väliseen ja sisäiseen tasapainoon sekä niiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen; korostaa, että EU:lla on edessään merkittävä väestöhaaste, joka alueisiin kohdistuvista erilaisista vaikutuksista huolimatta on tunnustettava ja johon on puututtava kokonaisvaltaisesti, jotta voidaan korjata viime vuosien negatiivinen luonnollisen väestörakenteen tasapaino; katsoo, että Euroopan unionin olisi asetettava Euroopan alueiden nykyisen negatiivisen väestönkehityksen suunnan kääntäminen etusijalle ilmastosiirtymän ja digitaalisen siirtymän nopeuttamista koskevan kaksitahoisen tavoitteen lisäksi puuttumalla toimenpiteillä ei ainoastaan seurauksiin, vaan myös syihin;

2.  panee tässä yhteydessä merkille merkittävät väestörakenteen erot, jotka liittyvät erilaisiin taloudellisiin mahdollisuuksiin, palvelujen tarjoamiseen, saavutettavuuteen, liikenteeseen ja digitaaliseen liitettävyyteen sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla ydin-, suurkaupunki- ja reuna-alueiden välillä; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan laajuiset liikenneverkot (TEN-T) voivat olla tehokkaita vain, jos paikalliset liikenneinfrastruktuurit toimivat tehokkaasti; korostaa, että nämä erot ovat erityisen näkyviä maaseutualueilla tai alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia tai erityisiä rajoitteita, kuten harvaan asutuilla ja vuoristoisilla alueilla, sekä mantereen ja saarten ja syrjäisimpien alueiden välillä; muistuttaa, että useimpien saarten ja syrjäisten alueiden saavutettavuus on ongelmallinen ja voi perustua harvoihin ja usein kalliisiin kuljetuksiin;

3.  toteaa, että asukaskohtainen BKT, tulotaso, työllisyysaste, syntyvyys, sosioekonomiset tekijät, maaseudun ja kaupungin välinen jakolinja ja väestön ikääntyminen ovat tärkeimpiä väestönkehitykseen suoraan vaikuttavia tekijöitä; toteaa, että erityisesti nykyinen työllisyysdynamiikka synnyttää väestövirtoja EU:n alueilla, mikä johtaa yhteiskunnallisiin ja alueellisiin eroihin ja haasteisiin, joihin on vastattava vuoden 2020 jälkeisellä koheesiopolitiikalla; korostaa, että itäisiltä, eteläisiltä ja keskisiltä alueilta pohjoisille ja luoteisille alueille suuntautuva sisäinen muuttoliike koskee enimmäkseen nuoria, koulutettuja ja ammattitaitoisia työntekijöitä; toteaa, että muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten muuttoliike on antanut EU:lle mahdollisuuden välttää väestökato viime vuosina;

4.  huomauttaa, että Euroopassa väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee selvästi, mikä vaikuttaa huoltosuhteeseen ja millä on kielteisiä vaikutuksia työvoiman kasvuun, joka on huomattavasti jäljessä viimeisen vuosikymmenen tasosta; varoittaa työvoiman selkeästä vähenemisestä Itä-, Etelä- ja Keski-Euroopan alueilla; korostaa, että väestön ikääntyminen vaikuttaa myös asumisen ja liikenteen suunnitteluun, infrastruktuuri- ja palvelutarpeisiin sekä julkisen talouden ja sosiaaliturvan kestävyyteen; toteaa, että tarvitaan aktiivista ikääntymistä koskevaa politiikkaa, jotta vähennetään väestönkehityksen muutosten kielteistä ulottuvuutta erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla ja varmistetaan riittävä elämänlaatu kaikille asukkaille;

5.  viittaa meneillään olevaan covid-19-terveyskriisiin ja sen mahdollisiin keskipitkän ja pitkän aikavälin sosioekonomisiin vaikutuksiin työmarkkinoiden dynamiikkaan; pitää lisäksi valitettavana, että covid-19-pandemialla on ollut kielteinen vaikutus elinajanodotteeseen Euroopassa; korostaa, että eristäytymisellä ja sosiaalista etäisyyttä koskevilla toimenpiteillä on huolimatta niiden myönteisestä vaikutuksesta laskeviin tartuntalukuihin ollut näkyviä vaikutuksia tuotantoon, kysyntään ja kauppaan, mikä on vähentänyt taloudellista toimintaa ja johtanut korkeampaan työttömyyteen, yritysten tulojen jyrkkään laskuun ja julkisen talouden alijäämän kasvuun; toteaa, että tämän seurauksena voidaan ennustaa uutta nuorten muuttoaaltoa jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä;

6.  korostaa, että meneillään oleva covid-19-kriisi on paljastanut huomattavia eroja terveydenhuoltopalvelujen laadussa ja saatavuudessa; muistuttaa tässä yhteydessä, että maaseutualueiden julkisia palveluja, kuten terveydenhuoltolaitoksia, on vahvistettava, jotta voidaan puuttua asuinpaikkaan, sosiaaliseen asemaan ja koulutustasoon perustuvaan erittäin merkittävään eriarvoisuuteen ja elinajanodotteen eroihin; muistuttaa, että pandemia on myös tuonut päivänvaloon digitaalisen kuilun, josta kärsivät erityisesti ikääntyneet ja vähemmän kehittyneillä alueilla, maaseudulla ja/tai syrjäisillä vuoristoalueilla sekä kaikkein syrjäisimmillä alueilla asuvat henkilöt;

7.  korostaa toista pandemian esiintuomaa haastetta, nimittäin tarvetta varmistaa kunnolliset työ- ja elinolot kausityöntekijöille, jotka ovat tärkeitä työvoimapulan täyttämiseksi tietyillä talouden aloilla, erityisesti maataloudessa;

8.  korostaa, että väestökadon laajuuden määrittäminen on itsessään haasteellista, koska tilastotietueet eivät anna tarkkoja tietoja, sillä tietyiltä alueilta lähteviä koskevat luvut ovat saatavilla vasta useiden vuosien viiveellä; panee lisäksi merkille, että Eurostatin seuraavan vuosikymmenen väestöennusteet osoittavat, että sekä maaseutu- että kaupunkialueet saattavat kärsiä väestökadosta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää arvioida asianmukaisesti väestörakenteeseen liittyvien haasteiden laajuutta ja puuttua niihin asianmukaisesti myös radikalisoitumisen ja Euroopan yhdentymisprosessia vastustavien liikkeiden torjumiseksi sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi; suosittelee, että tutkitaan mahdollisuutta käyttää BKT:n ja väestötiheyden lisäksi muita indikaattoreita vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien alueiden luokittelussa; korostaa lisäksi, että ajantasaisten demografisten tilastotietojen hajauttaminen ainakin NUTS 3 -tasolla on tärkeää, jotta väestönkehityksen vaikutuksia alueisiin voidaan seurata paremmin ja jotta niihin voidaan puuttua tehokkaammin ja kohdennetummin; pyytää jäsenvaltioita investoimaan väestönkehitystä eri NUTS-tasoilla koskevien tiedonkeruuvalmiuksien nykyaikaistamiseen;

Paikalliset ja alueelliset ulottuvuudet

Lähettävät alueet

9.  panee merkille, että maaseutualueilla, jälkiteollisilla alueilla ja kaupungeissa, jotka ovat suurkaupunkialueisiin verrattuna alikehittyneitä, sekä etäällä sijaitsevilla alueilla, myös saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla, vallitsee yleensä useita erityistilanteita: väestömäärän huomattava väheneminen, myös syntyvyyteen liittyvistä syistä, kansallista tai EU:n keskitasoa alhaisemmat tulotasot ja vaikeudet, jotka liittyvät alueelliseen yhdentymiseen muiden alueiden kanssa, mikä tekee niistä haavoittuvampia väestökadon riskille; korostaa, että tämä tilanne aiheuttaa myös vaikeuksia saada julkisia palveluja, kuten asumista, koulutusta ja terveydenhuoltoa, mukaan lukien elintärkeiden lääkkeiden saatavuus; huomauttaa, että maaseutualueilla asuu tällä hetkellä 28 prosenttia Euroopan väestöstä, mutta määrän ennustetaan vähenevän merkittävästi tulevaisuudessa; korostaa, että maaseudulle suunnattuja EU:n aloitteita, kuten koheesiopolitiikkaa ja maatalouspolitiikkaa, olisi edelleen vahvistettava edistämällä nuorisotyöllisyyttä, yrittäjyyttä, digitalisaatiota ja nuorten ja uusien viljelijöiden tukemista edistävien poliittisten aloitteiden parempaa koordinointia; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission aikomukseen nopeuttaa suuren kapasiteetin laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoa harvaan asutuilla alueilla ja maaseutualueilla ja pitää sitä tilaisuutenaparantaa elämänlaatua, edistää koulutusmahdollisuuksia, työpaikkojen luomista, innovointia, julkisten terveys- ja muiden palvelujen saatavuutta, teknologian muutokseen mukautumista ja kulttuuritilojen ja vapaa-ajan toiminnan kehittämistä; korostaa, että maaseutualueiden naiset ovat keskeisessä asemassa näiden yhteisöjen kehittämisessä ja että naisten työn ja oikeuksien tunnustamisen lisääminen maaseudun työmarkkinoilla vähentäisi merkittävästi väestökadon riskiä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan erityisiä strategioita, joilla edistetään naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä maaseudulla; kehottaa keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja, jotta voidaan tunnistaa tällä hetkellä vallitseva sukupuolten eriarvoisuus ja puuttua siihen;

10.  kiinnittää huomiota eräisiin väestörakenteen muutokseen vaikuttaviin tekijöihin, jotka pakottavat edellä mainittujen alueiden asukkaat lähtemään ja estävät muita muuttamasta niille: heikko infrastruktuuri, mukaan lukien nopeiden laajakaistayhteyksien ja liikenneverkkojen puute, korkea nuorisotyöttömyys, heikommat työllistymismahdollisuudet erityisesti korkeakoulutusta edellyttävissä tehtävissä ja myös yleisesti naisille, julkisten ja yksityisten palvelujen puute, vaikeudet terveyspalvelujen saannissa, heikommat koulutusmahdollisuudet ja perushyödykkeiden ja sosiaalipalvelujen saannin mahdollisuudet, jotka vaikeuttavat mukautumista teknologian muutoksiin, sekä kulttuuritilojen ja vapaa-ajan toiminnan puute; muistuttaa lisäksi ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien luonnonuhkien vaikutuksesta väestökatoon, kuten voimakkaista helleaalloista, jotka johtavat tiettyjen eteläisten alueiden aavikoitumiseen;

11.  korostaa, että tämä tiettyjen alueiden taloudellisen rakenteen monipuolistumisen puute uhkaa luoda kielteisen ”leiman” myös asukkaiden keskuudessa, jotka saattavat ilmaista tyytymättömyyttään elämänlaatuun ja käytössään oleviin tiloihin ja palveluihin; on tässä yhteydessä huolissaan ”tyytymättömyyden maantieteestä”, joka on kehittymässä monilla EU:n alueilla, joilla ihmiset tuntevat jääneensä oman onnensa nojaan, mikä liittyy läheisesti väestörakenteen muutokseen; korostaa tässä yhteydessä aivovuotovaikutusta, joka on johtanut korkeasti koulutettujen ja pätevien henkilöiden muuttoon tietyltä alueelta tai maasta toiseen; korostaa erityisesti, että terveydenhuollon työntekijöiden kuten lääkäreiden, sairaanhoitajien ja opetushenkilöstön, maaltapako, jota ovat pahentaneet terveys- ja sosiaalipalvelujen julkisen rahoituksen merkittävät leikkaukset viime vuosina, on heikentänyt terveydenhoidon ja koulutuksen laatua ja vaikeuttanut erityisesti syrjäisillä ja maaseutualueilla sekä syrjäisimmillä alueilla laadukkaan hoidon ja koulutuksen saantia;

12.  katsoo, että myös kaupunkialueet ovat alttiita väestökadolle, sillä joka viides kaupunki Euroopassa on menettänyt väestöään vuodesta 1990 lähtien; toteaa kuitenkin, että kaupunkien väestön kutistuminen ei aina ole jatkuva lineaarinen prosessi ja että se voi olla jaksoittaista tai tilapäistä alueellisesta kontekstista riippuen;

13.  korostaa ”sisäreuna-alueiden” mallia, jossa Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopan alueet raportoivat huomattavan negatiivisesta nettomuuttoasteesta, kun taas Pohjois- ja Länsi-Euroopan alueet raportoivat huomattavan positiivisesta asteesta ja vastaanottavat suuren määrän taloudellisista syistä muuttavia henkilöitä; katsoo, että nämä erot pahenevat myös maaseutualueilla, joilla koheesiopolitiikassa ja YMP:n resursseissa on keskityttävä päättäväisemmin innovointiin nuorten kannustamiseksi ryhtymään maanviljelijöiksi, digitalisaatioon, maaseudun liikkuvuuteen ja älykkäiden kaupunkien kehittämiseen sekä perheviljelmien tukemiseen, jotta ne voivat hyötyä innovoinnista ja uusista teknologioista;

Vastaanottavat alueet

14.  panee merkille, että suurkaupunkeja ympäröivillä suurkaupunkialueilla muuttoaste on positiivinen ja että maaseudun ja kaupunkien välillä esiintyy niille ominaista väestöliikehdintää, joka on seurausta työllisyyden kasvun yhä suuremmasta keskittymisestä kaupunkeihin;

15.  panee myös merkille, että alueet, joilla on paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä ja jotka tarjoavat enemmän työllistymismahdollisuuksia korkeasti koulutetuille, ovat vähemmän alttiita väestökadolle;

16.  korostaa, että osaamistalouden alat myötävaikuttavat aluekehitykseen tarjoamalla runsaasti sosiaalista pääomaa, verkostoja ja teknologiaa; toteaa, että innovatiivinen taloudellinen toiminta sijoittuu tyypillisesti teknologisesti edistyneemmille alueille, joilla on helpommin saatavilla riittävästi ”älykkäiden” yritysten keskittymiä;

17.  korostaa toisaalta, että väestön liiallinen keskittyminen tietyille kaupunkialueille on jo johtanut kielteisiin sivuvaikutuksiin, kuten ruuhkiin, asumis- ja kuljetuskustannusten nousuun, saastumiseen, riittämättömään vedensaantiin, jätehuolto-ongelmiin, suureen energiankulutukseen, elämänlaadun heikkenemiseen ja asutuksen leviämiseen, sekä merkittävään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiin ja epävarmuuteen tietyille väestönosille; korostaa, että nämä kielteiset vaikutukset ovat johtaneet siihen, että paikallisviranomaiset eivät pysty tarjoamaan palveluja kaikille kaupunkialueiden asukkaille; varoittaa eräistä kaupunkialueiden suurten väestökeskittymien kielteisistä vaikutuksista, jotka ovat korostuneet covid-19-pandemian yhteydessä;

18.  toteaa, että muuttoliike vaikuttaa suoraan kaupunkien osallistavuuteen ja edellyttää räätälöityjä poliittisia toimia ja tukitoimia erilaisissa alueellisissa yhteyksissä; muistuttaa tässä yhteydessä, että taloudellisista syistä muuttavat osallistuvat verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamiseen enemmän kuin he saavat yksilöllisiä etuuksia; korostaa tarvetta vahvistaa osallisuutta edistäviä politiikkoja ja tukea paikallis- ja alueviranomaisia tässä suhteessa;

Räätälöidyt vastaukset: ratkaisujen löytäminen väestökadon haasteeseen

19.  pitää tärkeinä nykyisiä aloitteita, kuten aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta, tietotekniikka-avusteista asumista sekä digitalisointiin ja terveyteen liittyviä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin osaamis- ja innovaatiokeskuksia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon näissä aloitteissa jo kehitetyt ideat väestörakenteen muutoksen huomioon ottamiseksi käsitellessään Euroopan unionin alueiden väestöhaasteita; korostaa elinikäistä oppimista koskevan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tärkeyttä keinona tukea koulutusta väestökadolle alttiilla alueilla;

20.  korostaa, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset, ammatilliset yhdistykset ja kansalaisjärjestöt ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan tunnistaa ja arvioida maaseutu- ja kaupunkialueiden erityistarpeita liikkuvuuden, alueellisen saavutettavuuden ja peruspalvelujen osalta ja siten hyödyntää kyseisten alueiden potentiaalia, mukaan lukien taloudelliset, sosiaaliset ja väestönkehitykseen liittyvät suuntaukset; katsoo siksi, että niillä olisi oltava ratkaiseva rooli aktiivisina osallistujina paikallisyhteisöistä peräisin olevien alueellisten strategioiden kehittämisessä; korostaa, että on tärkeää sisällyttää mahdollisuuksien mukaan erityinen talousarviotoimi kaikkiin asiaankuuluviin EU:n ohjelmiin väestörakenteen kehityksen kääntämiseksi ja toteuttaa väestönkehitystä koskevien politiikkatoimien vaikutustenarviointeja; huomauttaa, että alueellinen lähestymistapa EU:n välineisiin, kuten kaupunkialueiden kestävään kehitykseen, paikallisyhteisöjen omiin kehittämisstrategioihin tai yhdennettyihin alueellisiin investointeihin, voisi olla hyödyllinen väline, jota voidaan käyttää työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen, alueen houkuttelevuuden parantamiseen ja palvelujen saatavuuden lisäämiseen paikallistasolla; toteaa, että kiertotalouden ja biotalouden avulla on mahdollista elvyttää näitä alueita, ja kehottaa tässä yhteydessä antamaan räätälöityä teknistä apua, jolla tuetaan paikallis- ja alueviranomaisia näiden strategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, myös käyttämällä osallistavia menetelmiä, joihin osallistuvat paikalliset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta;

21.  korostaa tarvetta kehittää eurooppalainen ”maaseutua koskeva toimintaohjelma”, jolla pyritään parantamaan maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden saavutettavuutta ja houkuttelevuutta ja niiden kestävää kehitystä, jotta saataisiin aikaan myönteinen vaikutus toimitusketjun ja sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan; toteaa, että näiden alueiden saavutettavuutta ja houkuttelevuutta voidaan parantaa tarjoamalla yrittäjille ja pk-yrityksille pääomaa ja investoimalla innovaatioekosysteemeihin tietämyksen luomisen ja teknologian levittämisen tukemiseksi sekä tarjoamalla korkealaatuisia julkisia peruspalveluja, digitalisaatiota, myös pienyrityksille, digitaalista innovointia ja digitaalista liitettävyyttä sekä korkealaatuisia liikennepalveluja; katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi määritettävä palvelujen riittävä tarjonta mahdollisimman tehokkaasti ja että maaseutuvaikutusten arvioinnin (rural-proofing) käsitettä olisi käytettävä siihen, että puututaan maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden erityistarpeisiin keskittyen politiikan täytäntöönpanoon ja asianmukaisten ratkaisujen tarjoamiseen;

22.  toistaa, että liikenneverkoilla voi olla ratkaiseva rooli väestörakenteen muutokseen vastaamisessa ja väestökadon pysäyttämisessä vahvistamalla maaseudun ja kaupunkien yhteyksiä myös julkiseen liikenteeseen ja muihin liikkuvuuspalveluihin maaseutualueilla tehtävien investointien kautta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa liikenneinfrastruktuuria muun muassa ylläpitämällä ja elvyttämällä nykyisiä liikenneyhteyksiä ja tarjoamalla yhteyksiä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin, jotka ovat erityisen tärkeitä maaseudulla, syrjäisillä alueilla, saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla, tukemalla siirtymistä kestäviin ja älykkäisiin liikenneverkkoihin ja vahvistamalla liikennejärjestelmien yhteentoimivuutta osana kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiaa;

23.  katsoo, että kestävällä maaseutumatkailulla voisi olla erittäin tärkeä rooli väestökadon torjumisessa ja työpaikkojen luomisen ja maaseutualueiden taloudellisen ja väestönkehitykseen liittyvän monimuotoistamisen tehostamisessa;

24.  toteaa, että maaseutualueiden myös ilmastonmuutokseen liittyvät tarpeet ja haasteet on otettava huomioon siirtymässä kohti ilmastoneutraaliutta ja kestävää ja älykästä liikkuvuutta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että nämä investoinnit mahdollistavat oikeudenmukaisen ja tasavertaisen siirtymisen kohti digitaalista taloutta ja digitaalista verkkokoulutusjärjestelmää, joka on kaikkien kansalaisten, myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, saatavilla; katsoo tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli laadukkaisiin julkisiin ja keskeisiin palveluihin tehtävien investointien kautta;

25.  katsoo, että EU:n kaupunkiagenda, jossa määritetään tärkeimmät painopisteet ja toimet elämänlaadun parantamiseksi kaupunkialueilla, voisi osaltaan auttaa sellaisten asianmukaisten välineiden luomisessa, joilla edistetään kasvua, integraatiota, yhteistyötä ja innovointia ja vastataan sosiaalisiin haasteisiin; korostaa myös tarvetta kehittää strategioita, joilla pyritään tehostamaan osaamistaloutta ja älykästä erikoistumista Euroopan alueilla, muun muassa kehittämällä osaamisverkostoja ja tukemalla inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja; korostaa kaupunkien ja alueiden roolia sekä autioituneilla että liikakansoitetuilla alueilla; muistuttaa, että kaupungeille ja alueille on tarjottava suoraan lisää rahoitusmahdollisuuksia ohjelmien paikalliseen täytäntöönpanoon, ja kehottaa maksimoimaan eurooppalaisen kaupunkialoitteen käytön;

26.  korostaa, että koheesiopolitiikalla olisi osaltaan edistettävä naisten laajempaa osallistumista alue- ja kaupunkikehitystä koskevien politiikkatoimien suunnitteluun, jotta voidaan suunnitella sukupuolet osallistavia kaupunkeja ja yhteisöjä, jotka ovat toimivia kaikille; katsoo lisäksi, että ESR+:n investoinneilla olisi edistettävä naisten ja yksinhuoltajien, joilla on vaikeuksia löytää työtä, työllistettävyyttä, varmistettava kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen rahoitus ja tuettava nuoria perheitä; muistuttaa, että vanhempien ulkomailla työskennellessä perheenjäsenen huollettavana olevien tai yksin asuvien lasten tarpeisiin olisi vastattava myös neuvontapalveluilla sekä asuntojen, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuudella, ; korostaa myös sellaisen perheystävällisen lainsäädännön merkitystä, jolla helpotetaan tyydyttävää työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista;

27.  korostaa, että investointeja olisi kohdennettava myös tukemaan nuoria, ikääntyneitä, vammaisia henkilöitä ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä työmarkkinoille pääsemisessä ja niillä pysymisessä ja auttamaan heitä laadukkaan työpaikan saamisessa kiinnittäen erityistä huomiota maaseutu- ja syrjäisiin alueisiin, joilta väestöä muuttaa eniten pois; katsoo, että olisi myös tutkittava räätälöityä koulutusta ”hyvinvointitalouden” käsitteen sekä terveeseen ja aktiiviseen ikääntymiseen liittyvien lähestymistapojen edistämiseksi;

28.  katsoo, että etnisten vähemmistöjen tarpeisiin olisi vastattava myös väestöhaasteisiin vastaamisen yhteydessä;

29.  muistuttaa, että tarvitaan strategioita, joilla pyritään kääntämään työvoiman muuttoliike päinvastaiseksi EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla; kehottaa alueellisen, kansallisen ja EU:n tason viranomaisia kehittämään politiikkaa, jolla lisätään työllistymismahdollisuuksia ajatellen niiden alueiden houkuttelevuutta ja puuttumaan ”lähettävien” alueiden aivovuotoon ennaltaehkäisyn, lieventämisen ja asianmukaisten toimien avulla käyttämällä koheesiopolitiikan keinoja; korostaa tässä yhteydessä, että eri jäsenvaltioissa on jo toteutettu useita sellaisia aloitteita, kuten kannustimia pitkälle erikoistuneille työntekijöille, joiden tarkoituksena on muuttaa aivovienti kyseisten alueiden aivotuonniksi;

30.  korostaa, että covid-19-terveyskriisi on vaikuttanut eri tavoin kaikkiin jäsenvaltioihin ja alueisiin ja johtaa todennäköisesti uusiin suuntauksiin muuttoliikkeissä; muistuttaa tässä yhteydessä, että REACT-EU-välineen, vaikka se onkin vain väliaikainen väline, kautta EAKR:lle ja ESR:lle tarjottavat lisäresurssit, joilla pyritään varmistamaan EU:n talouden terve ja vankka elpyminen kriisistä, voisivat merkittävästi auttaa pitämään ihmiset työelämässä ja luomaan uusia työpaikkoja väestökadon uhkaamilla alueilla, myös tukemalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia; pitää myönteisenä joustavien työjärjestelyjen, etätyö tai lyhennetyn työajan järjestelmät mukaan lukien, käyttöönottoa, ja korostaa, että tällaista tukea on myönnettävä syrjimättömästi;

31.  muistuttaa tässä yhteydessä, että pandemia on korostanut digitalisaation merkitystä kaikkialla taloudessa, sillä sen avulla on lievennetty lähikontaktien välttämisen ja vapaan liikkuvuuden rajoitusten seurauksia ja helpotettu myös terveyden seurantaa ja etäkonsultaatioita sekä tarjottu terveydenhuoltopalveluja harvaan asutuilla alueilla tai alueilla, joilla on luontoon tai väestöön liittyviä haasteita; katsoo, että tämän riippumattomuuden tarjoamia mahdollisuuksia olisi käytettävä uusien työpaikkojen luomiseen väestön ikääntyessä;

32.  panee merkille etätyön yleistymiseen covid-19-kriisin aikana ja katsoo, että se voi osoittautua hyödylliseksi keinoksi kääntää maaseutualueiden väestökadon suunta, jolloin koulutetut nuoret voisivat jäädä alueille, joilta he muutoin lähtisivät pois; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan, miten etätyö voisi vaikuttaa tulevaan EU:n sisäiseen liikkuvuuteen ja käsityksiin eri alueiden houkuttelevuudesta;

Politiikkatoimia koskevat suositukset

33.  kehottaa komissiota ehdottamaan väestörakenteen muutoksia koskevaa strategiaa, joka perustuu seuraaviin päätekijöihin: ihmisarvoiset työllisyysolot, työ- ja yksityiselämän tasapaino, taloudellista toimintaa ja työllisyyttä edistävän politiikan alueellinen näkökohta, yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen riittävä tarjonta kaikilla alueilla, tehokas paikallinen julkinen liikenne ja huollettavien riittävä hoito ja pitkäaikaishoito kiinnittäen erityistä huomiota uusiin työmuotoihin ja niiden sosiaalisiin vaikutuksiin;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia panemaan täytäntöön yhdennetyn lähestymistavan koheesiopolitiikan välineiden avulla väestörakenteen haasteisiin vastaamiseksi ja kannustaa edistämään älykkäitä kyliä ja muita kannustinjärjestelmiä, jotta voidaan säilyttää väestö ja houkutella nuoria maaseutu- ja taajama-alueille;

35.  muistuttaa, että elpymis- ja palautumistukiväline tarjoaa laajamittaista taloudellista tukea, jolla parannetaan jäsenvaltioiden talouksien häiriönsietokykyä ja valmistautumista tulevaisuuteen, ja vaatii, että jäsenvaltioiden olisi ehdotettava kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissaan oman tilanteensa mukaisesti toimenpiteitä väestörakenteen muutokseen puuttumiseksi erityisesti haavoittuvimmilla alueilla; toteaa, että paikallis- ja alueyhteisöjä on osallistettava aktiivisesti näiden suunnitelmien laatimiseen, sillä tämä on erityisen merkittävä osa-alue, kun arvioidaan näitä suunnitelmia ja myöhemmin niiden hallinnointia jäsenvaltioissa; katsoo, että koheesiopolitiikan ja Next Generation EU -ohjelmien välille olisi kehitettävä synergioita, jotta voidaan varmistaa kattavampi lähestymistapa väestönkehityksen haasteisiin;

36.  korostaa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston ja sen täytäntöönpanomekanismin merkitystä, sillä niiden tarkoituksena on tukea yhteisöjä, joihin energiasiirtymä vaikuttaa, edistää uusien mahdollisuuksien luomista maaseutualueille ja jälkiteollisille alueille sekä vähentää väestökadon riskiä; katsoo, että tässä yhteydessä olisi tuettava paikallisia ja alueellisia yhteistyöaloitteita;

37.  toistaa, että väestörakenteen muutos on EU:lle perustavanlaatuinen haaste ja että siihen vastaaminen olisi asetettava etusijalle ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; muistuttaa tässä yhteydessä, että yksi EAKR:stä ja koheesiorahastosta annetussa asetuksessa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä (2021-2027) koskevista päätavoitteista on tukea maantieteellisistä tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviä kaupunki- ja maaseutualueita ja että jäsenvaltioiden on osoitettava EU:n rahoitustukea hankkeisiin, joilla edistetään ympäristön kannalta kestävää ja sosiaalisesti osallistavaa talouskehitystä kyseisillä alueilla; muistuttaa tässä yhteydessä, että erityistä tukea olisi annettava NUTS 3 -alueille tai paikallisille yhteisöille, joiden väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometrillä tai joiden väestö on vähentynyt keskimäärin enemmän kuin yhden prosentin vuodessa vuosina 2007–2017 ja joihin olisi sovellettava erityisiä alueellisia ja kansallisia politiikkatoimia, joilla varmistetaan paremmat fyysiset ja tieto- ja viestintätekniset yhteydet, parannetaan sosiaalipalvelujen saatavuutta ja laatua sekä edistetään yrittäjyyttä ja korkealaatuisten työmahdollisuuksien luomista koheesiovälineiden avulla; suhtautuu myönteisesti EAKR:ää ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen uuteen artiklaan, jossa kehotetaan laatimaan kansallisia suunnitelmia sellaisten alueiden ja alueiden osien tukemiseksi, joilla väestö vähenee jatkuvasti;

38.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ESR:n ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varojen käyttöönottoa ja yhdistämään ne kansallisiin ja paikallisiin investointeihin, jotta voidaan torjua sosiaalista syrjäytymistä, energiaköyhyyttä ja aineellista puutetta, torjua tehokkaasti digitaalista kuilua ja digitaalista syrjäytymistä erityisesti maaseutualueilla ja nuorten, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden keskuudessa sekä turvata digitaalisten välineiden ja ohjelmien sekä kohtuuhintaisten viestintäinfrastruktuurien saatavuus; kehottaa siksi tarjoamaan helposti saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia mahdollisuuksia hankkia digitaalisia taitoja ikääntyneiden tarpeisiin mukautetulla tavalla; huomauttaa, että näillä aloitteilla on paremmat mahdollisuudet menestyä, kun ne yhdistetään sukupolvien välistä vaihtoa koskeviin mahdollisuuksiin; katsoo tässä yhteydessä, että digitalisaation, robotisaation ja tekoälyn mahdollisuuksia voitaisiin tutkia edelleen ja edistää siten, että taataan korkeatasoiset eettiset normit samalla kun varmistetaan osallisuus, jotta voidaan parantaa ikääntyneiden itsenäisyyttä ja elinoloja sekä terveyttä;

39.  toistaa, että koheesiopolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan kansallisten strategiasuunnitelmien ja kansallisten elpymisen strategisten suunnitelmien paikallisia ja yhdennettyjä lähestymistapoja on edelleen lisättävä, jotta rahoitusvaroja voidaan hallinnoida helpommin mutta samalla moitteettomasti ja jotta EU:n eri rahastojen ja yhdennettyjen välineiden välinen synergia voidaan maksimoida; korostaa tarvetta vahvistaa hallintokapasiteettia, jotta voidaan vähentää byrokratiaa ja varmistaa lainsäädännön johdonmukaisuus koko hankkeen täytäntöönpanoprosessin ajan sekä kohdennettu tekninen apu kaikissa vaiheissa;

40.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon kumppanuusperiaatetta täysimääräisesti noudattaen ja ottamaan kumppanuussopimuksissa huomioon väestörajoitteista kärsivien alueiden erityistarpeet; korostaa, että on tärkeää asettaa etusijalle alueelliset ja osa-alueelliset, myös väestörakennetta ja muuttoliikettä sekä alueellisia haasteita (kaupunki- ja maaseutualueita), koskevat tarpeet; katsoo, että strategioihin olisi liitettävä alueellisia ja väestöä koskevia vaikutustenarviointeja, jotka olisi suoritettava rinnakkain taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten arvioiden kanssa; kehottaa komissiota seuraamaan kumppanuutta koskevien käytännesääntöjen täysimääräistä täytäntöönpanoa ja tarvittaessa varmistamaan se, sillä ne voivat osaltaan lisätä koheesiopolitiikan käyttöastetta samalla kun hankkeiden laatua parannetaan;

41.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon erilaiset väestöhaasteet laatiessaan kansallisia elpymis- ja palautumissuunnitelmiaan, kansallisia kehityspolitiikkojaan, kestävän kehityksen pitkän aikavälin strategioita ja räätälöityjä koheesiopolitiikan ohjelmia, jotka sidottava talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson tavoitteisiin, jotta voidaan varmistaa asianmukainen rahoitus, jolla pyritään puuttumaan väestökatoon, kääntämään kielteiset suuntaukset ja lisäämään alueellista houkuttelevuutta;

42.  kehottaa väestökadon uhkaamien alueiden paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia keskittämään investoinnit keinoihin, joilla kannustetaan nuoria perheitä asettumaan näille alueille, sekä laadukkaiden palvelujen ja infrastruktuurin yleiseen saatavuuteen, pk-yritysten ja palveluja hallinnoivien yritysten myötävaikutuksella, ja keskittymään työpaikkojen luomiseen erityisesti nuorille, työntekijöiden uudelleenkoulutukseen, yrittäjyysolosuhteiden luomiseen ja pk-yritysten tukemiseen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan näille asioille; katsoo, että investoinnit kaikentasoiseen koulutukseen, mukaan lukien varhaiskasvatus, kohtuuhintaiset, helposti saatavilla olevat ja oikeudenmukaiset liikkuvuuspalvelut ja lastenhoitopalvelut, joilla edistetään naisten osallistumista työmarkkinoille ja elinikäiseen oppimiseen, ovat ensisijaisen tärkeitä erityisesti maaseutualueilla ja syrjäisimmillä alueilla; katsoo, että on erityisen tärkeää luoda oikeanlaiset olosuhteet nuorille, jotta he jäävät näille alueille ja jotta torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä tarjoamalla heille houkuttelevia koulutus-, opetus-, täydennyskoulutus- ja uudelleenkoulutusvaihtoehtoja paikallisella ja alueellisella tasolla, mukaan lukien digitaaliset taidot, lähi- tai etäoppimisen avulla ja kannustetaan heitä näin jatkamaan opintojaan näillä alueilla; katsoo, että alueet tarvitsevat tässä pyrkimyksessä unionin ja jäsenvaltioiden keskitettyä tukea;

43.  kehottaa lisäämään tukea Mayotten ja Ranskan Guayanan kaltaisille alueille, joiden väestö kasvaa nopeasti, tarjoamalla riittävät rahoitusvarat määrältään ja laadultaan riittävien peruspalvelujen jatkuvuuden varmistamiseksi erityisesti koulutus-, terveydenhuolto-, ja liikennealalla;

44.  pitää asianmukaisena, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan mukaan pitkän aikavälin yhteistyöperusteisiin hallinto- ja suunnittelualoitteisiin eri tasoilla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita levittämään hyviä käytäntöjä tämäntyyppisen hallinnon ja tällaisten suunnitteluvälineiden käytöstä ja hyödyistä monikeskuksisen kehityksen tukemiseksi ja käyttämään alueellisten vaikutusten arviointivälinettä suunnitellessaan lisää EU:n ja kansallisia politiikkatoimia, jotka vaikuttavat väestörakenteen muutokseen; muistuttaa tässä yhteydessä, että alueiden aktiivinen ja aito osallistuminen elpymis- ja palautumistukivälineen suunnitteluun ja hallinnointiin on erittäin tärkeää välineen tehokkuuden vahvistamiseksi;

45.  katsoo, että innovoinnilla ja tutkimuksella voi olla myönteisiä heijastusvaikutuksia alueellisella tasolla; kannustaa päätöksentekijöitä alueellisella ja kansallisella tasolla käyttämään uutta elpymis- ja palautumistukivälinettä ja EAKR:ää laajakaistan laajentamiseen tehtäviin investointeihin, jotta voidaan edistää digitaalista ja osaamiseen perustuvaa taloutta ja tarjota resursseja, korkealaatuisia julkisia palveluja ja kannustimia korkean osaamistason työvoiman pitämiseksi alueilla, jotta voidaan kehittää tutkimuskeskuksia eri alueille ja siten lisätä väestökadosta kärsivien alueiden houkuttelevuutta nuorten osaajien ja yrittäjien kannalta; kehottaa kehittämään edelleen Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Euroopan horisontti -ohjelman sekä muiden aloitteiden, kuten Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin edistämien aloitteiden välistä synergiaa; katsoo lisäksi, että yritysinvestointien kannalta houkutteleva yrityspolitiikka erilaisten perheille tarkoitettujen verovähennysten ja työntekijöille sekä itsenäisille ammatinharjoittajille tarjottavien verotuksellisten kannustinten muodossa auttaisi luomaan työpaikkoja ja investointimahdollisuuksia; katsoo lisäksi, että voitaisiin harkita toimenpiteitä, joilla kannustetaan nuoria perheitä ostamaan ensimmäinen koti, sekä suurempaa joustavuutta valtion sääntöihin väestökadon aiheuttamien haasteiden voittamiseksi;

46.  kannustaa alueita hyödyntämään älykkään erikoistumisen strategioissa vahvistettuja kilpailuetujaan; suosittaa, että kehitetään niin kutsuttuja ”oasis strategies” -strategioita, joissa keskitytään menestyksekkäimpiin, elinvoimaisimpiin ja kasvaviin aloihin valjastamalla käyttöön alueen paikalliset kehitysmahdollisuudet; kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia investoimaan nuorisotakuualoitteeseen painottaen nuorten ja koulutettujen työntekijöiden houkuttelemista ja parhaillaan työllistettyjen työntekijöiden pysyvyyttä ja yrittäjyyteen kannustamista käyttämällä paikallisia, kansallisia ja EU:n kannustimia; korostaa lisäksi sukupolvien välistä solidaarisuutta edistävien toimien, aktiivisen ikääntymisen ja ns. ”senioritalouden” tarjoamien mahdollisuuksien merkitystä maaseutua koskevien politiikkatoimien laajemmassa muuttamisessa siten, että väestön ikääntyminen muutetaan tilaisuudeksi maaseutualueiden kehittämiseen;

47.  korostaa, että tarvitaan laajempaa alueellista näkökulmaa uuden Leipzigin peruskirjan (”Leipzig Charter: The Transformative Power of Cities for the Common Good” ja ”alueellisen toimintasuunnitelman 2030” mukaisesti merkitykseltään toissijaisten ja pienempien kaupunkien kaupunkiverkostojen vahvistamiseksi, jotta voidaan hyödyntää niiden merkittävää potentiaalia alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi niiden välittömien rajojen ulkopuolella lisäämällä kaupunkien ja maaseudun välistä yhteyttä, toiminnallisia alueita ja alueellista yhteistyötä;

48.  kehottaa komissiota keskittymään politiikan koordinoinnissa EU:n tasolla kysymyksiin, jotka liittyvät toiminnallisiin yhteistyöaloihin eri tasoilla, kuten rajatylittävä, makro-alueellinen ja maaseutu-kaupunki-taso, jotta voidaan vastata väestönkehityksen haasteisiin;

49.  korostaa, että investoinneissa olisi keskityttävä tieto- ja viestintätekniikkaan ja inhimilliseen pääomaan, sillä näin on mahdollista lyhentää käyttäjien välistä etäisyyttä ja houkutella korkean osaamistason työvoimaa, jotta vältetään digitaalinen kuilu ja varmistetaan digitaalinen koheesio; korostaa, että on tärkeää rahoittaa tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuuria, näiden teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa pk-yrityksissä ja kouluissa maaseudulla, saarialueilla, vuoristoalueilla ja syrjäisillä alueilla sekä teollisuuden muutosprosessissa olevilla alueilla, myös elpymis- ja palautumismekanismin varoista ja yleisemmin koheesiopolitiikan rahastoista; korostaa näiden teknologioiden tasapuoliseen ja rinnakkaiseen käyttöönottoon pyrkimisen merkitystä alueilla ja jäsenvaltioissa, jotta voidaan lieventää houkuttelevuuden ja digitaalisen kuilun syvenemistä entisestään;

50.  toteaa, että ”magneettikaupungit” edistävät ensisijaisesti alueellisten ”kasvukeskusten” rakentamista; korostaa kuitenkin, että merkitykseltään toissijaisilla kaupungeilla on ratkaiseva rooli aluekehityksessä, ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön strategioita tällaisten kaupunkien yhdenmukaista kehittämistä varten;

51.  katsoo, että kuntien olisi edistettävä ”avointa innovointia” koskevia aloitteita ja hyödynnettävä tietämystä innovointiprosessin nopeuttamiseksi sekä kehitettävä yhteistyöhön perustuva lähestymistapa asiaankuuluvien kumppanien ja sidosryhmien kanssa, jotta voidaan luoda alueellisia innovaatioekosysteemejä;

52.  korostaa sinisen talouden mahdollisuuksia pysäyttää pienten saarten ja syrjäisten merialueiden negatiivinen väestönkehitys EU:ssa; korostaa, että sinisen talouden toimien asianmukainen täytäntöönpano, jos sitä seurataan tiiviisti kielteisten ympäristöulkoisvaikutusten lieventämiseksi ja sosioekonomisten hyötyjen lisäämiseksi koko arvoketjussa, mukaan lukien pienet yritykset, sisämaa-alueet ja paikalliset kansalaiset, voisi auttaa torjumaan väestökatoa Etelä-Euroopassa ja auttaa levittämään rannikkokaupunkien tuloja maaseutukyliin, lisäämään sosiaalista osallisuutta ja saavuttamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvät tavoitteet;

53.  suosittaa, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä uudistetaan, muun muassa kehittämällä etätyön kanssa yhteensopiviin ammatteihin johtavia koulutuspolkuja, yhdistettynä tarvittaessa sellaisiin politiikkatoimiin, joilla estetään pysyvä aivovuoto ”lähettäviltä” alueilta; vaatii hyödyntämään paikallisia ja alueellisia etuja sekä kehittämään paikallisia taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita ja räätälöityjä ratkaisuja ei vain aivoviennin ehkäisemiseksi vaan myös tämän ilmiön suunnan kääntämiseksi; katsoo, että ammatillinen koulutus, työvoiman liikkuvuus mukaan luettuna, voi olla tehokas tapa jakaa taitoja ja ammatillista kokemusta, parantaa työntekijöiden taitoja ja tehdä heistä sietokykyisempiä työmarkkinoiden nopealle dynamiikalle ja edistää siten aivovuodon ehkäisemistä; kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia helpottamaan kaksoiskoulutukseen pääsyä, jotta voidaan parantaa siirtymistä koulutuksesta työelämään; harkitsee lisäksi sellaisten yleiseurooppalaisten ”diasporastrategioiden” edistämistä, joilla pyrittäisiin kannustamaan paluuprosesseihin niitä, jotka ovat lähteneet ”houkuttelevammalle” alueelle, ja joissa keskityttäisiin maatalouden ja maaseudun elinkeinoelämän korkeakouluopiskelijoihin, joita olisi kannustettava palaamaan alueelleen valmistumisensa jälkeen, jotta edistettäisiin heidän lähettävien alueidensa taloudellista elinkelpoisuutta;

54.  kehottaa komissiota varmistamaan, että maaseutualueiden pitkän aikavälin visiota koskeva aloite sisältää käytännön ratkaisuja ja tukimahdollisuuksia syrjäisten alueiden ja väestörakenteen muutoksiin vastaamiseksi; katsoo, että tästä maaseutualueiden pitkän aikavälin visiosta olisi kehitettävä todellinen eurooppalainen ”maaseutua koskeva toimintaohjelma”, jolla on konkreettiset tavoitteet ja johon kaikki asiaankuuluvat alueelliset ja paikalliset toimijat osallistuvat, sekä sen rakenteen suunnittelussa että sen täytäntöönpanossa; katsoo lisäksi, että siihen olisi sisällytettävä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskeva strategia sekä vaikutustenarviointivälineet; kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten kanssa EU:n väestörakennetta koskevaa ”uutta ohjelmaa” monitasoisena poliittisena lähestymistapana, joka johtaisi EU:n väestönkehitysstrategiaan; katsoo, että väestönkehitystä koskevat kysymykset, kuten väestökato ja ikääntyminen, olisi sisällytettävä Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa käsiteltäviin aiheisiin;

o
o   o

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 53.
(2) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 10.
(3) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 9.
(4) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 566.
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011 , työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).
(7) Ares(2020)3866098
(8) Ares(2020)6799640
(9) https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/new-push-european-democracy/impact-demographic-change-europe_fi
(10) Lähteet: INSEE, Yhdistyneet kansakunnat


EU:n sääntöjen vaikutukset työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen: EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus työmarkkinatarpeiden ja taitojen yhteensovittamisen välineenä
PDF 176kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 EU:n sääntöjen vaikutuksista työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen: EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus työmarkkinatarpeiden ja taitojen yhteensovittamisen välineenä (2020/2007(INI))
P9_TA(2021)0249A9-0066/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 45, 56, 153, 154 ja 174 artiklan,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston, parlamentin ja komission marraskuussa 2017 vahvistaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä sen työasiainhallintoa ja työsuojelutarkastuksia koskevat yleissopimukset ja suositukset,

–  ottaa huomioon työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan kattavan unionin oikeudellisen säännöstön ja erityisesti toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY(1) ja sen erityisdirektiivit ja siihen liittyvät direktiivit,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät ”Uudelleenkoulutus ja osaamisen kehittäminen perustana kestävyyden ja työllistettävyyden lisäämiselle edistettäessä talouden elpymistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta”,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajaehdokkaan Ursula von der Leyenin esittelemät poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle (2019–2024): ”Kunnianhimoisempi unioni: Ohjelma Euroopalle”,

–  ottaa huomioon Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1149(2),

–  ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011(3),

–  ottaa huomioon työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta 13. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/589(4),

–  ottaa huomioon yhdenmukaisista yksityiskohtaisista erittelyistä tietojen keruuta ja analysointia varten Eures-verkoston toiminnan valvomiseksi ja arvioimiseksi 2. helmikuuta 2018 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/170,

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2019 annetun komission kertomuksen Eures-verkoston toiminnasta tammikuun 2016 ja kesäkuun 2018 väliseltä ajalta,

–  ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004(5),

–  ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009(6),

–  ottaa huomioon maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009(7),

–  ottaa huomioon maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1072/2009(8),

–  ottaa huomioon lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24. syyskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008(9),

–  ottaa huomioon tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006(10),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7. joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92(11),

–  ottaa huomioon työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/54/EU(12),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(13),

–  ottaa huomioon maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY(14),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY(15), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin muuttamisesta 16. helmikuuta 2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/13/EY(16),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(17),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta 28. kesäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957(18),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU(19),

–  ottaa huomioon direktiiviä 96/71/EY ja direktiiviä 2014/67/EU koskevien erityisten sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse maantieliikenteen alan työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon ja direktiivin 2006/22/EY muuttamisesta valvontavaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 15. heinäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1057(20),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 8. heinäkuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2019/1181(21),

–  ottaa huomioon pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2016/344(22),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen kumoamisesta 22. toukokuuta 2017 annetun neuvoston suosituksen(23),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman raja- ja kausityöntekijöiden eurooppalaisesta suojelusta covid-19-kriisin yhteydessä(24),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman uudesta osaamisohjelmasta Euroopalle(25),

–  ottaa huomion 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa(26),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Euroopan elpymissuunnitelma ja monivuotinen rahoituskehys 2021–2027”,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Elinikäisen oppimisen ja valmiuksien kehittämisen kestäväpohjainen rahoitus ammattitaitoisen työvoiman puutteen torjumiseksi” (puheenjohtajavaltio Kroatian pyytämä valmisteleva lausunto),

–  ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon ”Aivovuoto EU:ssa: haasteeseen vastaaminen kaikilla tasoilla” (C 141/34),

–  ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan osaamisohjelma kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi” (COM(2020)0274) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2020)0121 ja SWD(2020)0122),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vahva sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi” (COM(2020)0014),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kestävän kasvun strategia 2020” (COM(2019)0650),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun ehdotuksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon ”Vuotuinen kestävän kasvun strategia 2020”,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 25. syyskuuta 2019 annetun komission kertomuksen palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU soveltamisesta ja täytäntöönpanosta (COM(2019)0426),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2019 vuosikertomuksen EU:n sisäisestä työvoiman liikkuvuudesta,

–  ottaa huomioon taitoja koskevia ennusteita ja vuoden 2030 suuntauksia ja haasteita koskevan Cedefopin kertomuksen ”Skills forecast: trends and challenges to 2030”,

–  ottaa huomioon lähetettyjä työntekijöitä Euroopan unionissa koskevan Eurofoundin vuoden 2010 kertomuksen ˮPosted workers in the European Union (2010)ˮ(27) ja kansalliset kertomukset,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2020 julkistetun komission kevään 2020 talousennusteen,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2020 annetut Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston ohjeet ”Covid-19: Takaisin työpaikalle – Työpaikkojen mukauttaminen ja työntekijöiden suojelu”,

–  ottaa huomioon EU:n sosiaalisista oikeuksista ja työelämän perusoikeuksista sisämarkkinalainsäädännön yhteydessä vuonna 2015 julkaistun parlamentin tutkimuksen ”EU Social and Labour Rights and EU Internal Market Law”,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2020 annetut komission ohjeet kausityöntekijöille EU:ssa koronavirusepidemiaan liittyen,

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät kausityöntekijöiden ja muiden liikkuvien työntekijöiden työ- ja elinolojen parantamisesta,

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2020 annetun neuvoston suosituksen koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 julkaistun komission tutkimuksen palkkojen määritystä koskevista järjestelmistä ja vähimmäispalkoista, joita sovelletaan lähetettyihin työntekijöihin direktiivin 96/71/EY mukaisesti tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä aloilla (Study on wage setting systems and minimum rates of pay applicable to posted workers in accordance with Directive 96/71/EC in a selected number of Member States and sectors),

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetut komission suuntaviivat työntekijöiden vapaan liikkuvuuden harjoittamisesta covid-19-epidemian aikana,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vaiheittaiset ja koordinoidut toimet vapaan liikkuvuuden palauttamiseksi ja sisärajatarkastusten poistamiseksi – covid-19” (2020/C 169/03),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 julkaistun EU:n sisäisen liikkuvuuden sosiaalista ulottuvuutta koskevan Eurofoundin tutkimuksen ”Social dimension of intra-EU mobility: Impact on public services”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A9‑0066/2021),

A.  ottaa huomioon, että syrjimättömyys on perussopimuksissa vahvistettu perusperiaate; ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi unionin perusperiaatteista; toteaa, että SEUT-sopimuksen 45 artiklan 2 kohdassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus merkitsee sitä, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan;

B.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni ”edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua”; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 9 artiklan mukaan ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”,

C.  toteaa, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat sisämarkkinoiden perusperiaatteita;

D.  katsoo, että työntekijöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden olisi oltava Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen periaatteiden mukaista; katsoo, että YK:n Agenda 2030:een ja kestävän kehityksen tavoitteisiin, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sekä Euroopan sukupuolistrategiaan, mukaan lukien oikeudenmukaisten palkkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä ihmisarvoisten työolojen ja -ehtojen suojelu ja edistäminen, liittyvät unionin sitoumukset on valtavirtaistettava kaikissa sisämarkkinapolitiikoissa, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat;

E.  toteaa, että työntekijöiden, myös kausityöntekijöiden, vapaa liikkuvuus on olennaisen tärkeää Euroopan yhdentymisen kannalta; katsoo, että se voi hyödyttää sekä lähettäviä että vastaanottavia jäsenvaltioita ja tukea taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevia tavoitteita; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden on hyödynnettävä täysimääräisesti EU:n sisäisen liikkuvuuden mahdollisuuksia ja valvottava samalla tehokkaasti työvoiman liikkuvuuteen sovellettavien sääntöjen noudattamista;

F.  ottaa huomioon, että työntekijöiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus edistää osaltaan talouskasvua ja yhteenkuuluvuutta unionissa ja luo työllistymismahdollisuuksia; katsoo, että sisämarkkinat voivat toimia kestävästi ja lisätä vaurautta vain, jos ne perustuvat oikeudenmukaisiin ja yhteisiin sääntöihin sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen erityisesti työntekijöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta;

G.  katsoo, että unionin olisi jatkossakin oltava keskeisessä asemassa tuettaessa hyvien käytäntöjen vaihtoa hallinnon kaikilla tasoilla ja kehitettäessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ohjeita ja suosituksia ihmisarvoisten työolojen ja ‑ehtojen varmistamisesta kaikille, myös haavoittuvassa asemassa oleville työntekijäryhmille;

H.  ottaa huomioon, että palvelujen vapaan liikkuvuuden sosiaaliset vaikutukset lähtöalueisiin ja alueisiin, jotka vastaanottavat liikkuvia työntekijöitä, voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä; ottaa huomioon, että unionin alueiden välillä erityisesti rahoituskriisin jälkeen vallitsevan taloudellisen ja sosiaalisen epätasapainon aikaansaama työvoimapula ja aivovuodon laajuus ovat joissakin jäsenvaltioissa saavuttaneet kriittisen tason, mikä on johtanut uusiin ongelmiin, kuten väestörakenteen epätasapainoon, hoivapalvelujen puutteisiin ja lääkintähenkilöstöpulaan sekä alueiden välisen yleisen eriarvoisuuden lisääntymiseen; ottaa huomioon, että nämä ilmiöt vaikuttavat erityisesti maaseutualueisiin ja syrjäisiin alueisiin; katsoo, että tarvitaan kestävää teollisuuspolitiikkaa ja vankkaa koheesiopolitiikkaa laadukkaiden työpaikkojen säilyttämiseksi ja luomiseksi muutosvaiheessa olevilla aloilla ja alueilla, jotta voidaan estää aivovuotoa ja pakon edessä tapahtuvaa liikkuvuutta;

I.  toteaa, että työvoimakustannuskilpailu on vahingollista jäsenvaltioiden väliselle yhteenkuuluvuudelle; katsoo, että unionissa tarvitaan koordinoitua lähestymistapaa, jotta vältetään epäoikeudenmukainen työvoimakustannuskilpailu ja lisätään kaikkien sosiaalista lähentymistä ylöspäin; katsoo, että tehokas sääntely ja työehtosopimukset ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan varmistaa ihmisarvoiset työolot ja -ehdot, laadukkaat palvelut ja reilu kilpailu;

J.  ottaa huomioon, että rajatyöntekijöistä on sosiaalista ja taloudellista etua joillekin alueille;

K.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää parantaa, sovittaa yhteen ja koordinoida työvoiman liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon rajatylittävää valvontaa ja torjua asiaan liittyviä väärinkäytöksiä, myös pimeää työtä, jotta voidaan suojella liikkuvien työntekijöiden oikeuksia, tehostaa sovellettavien sääntöjen noudattamista sekä edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja tervettä kilpailua kaikkien yritysten välillä;

L.  ottaa huomioon, että suurin osa unionin työntekijöistä on mikro-, pienten ja keskisuurten yritysten (mikro- ja pk-yritysten) palveluksessa; toteaa, että mikro- ja pk‑yritykset sekä itsenäiset ammatinharjoittajat ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa unionin lainsäädännön rikkomistapauksissa; ottaa huomioon, että ristiriitainen kansallinen lainsäädäntö, tarpeeton hallinnollinen taakka ja epäreilu kilpailu ovat merkittäviä vaikeuksien lähteitä mikro- ja pk-yrityksille, itsenäisille ammatinharjoittajille ja sisämarkkinoilla vilpittömästi toimiville yrityksille; katsoo, että mikro- ja pk-yrityksiä sekä startup-yrityksiä koskevien aloitteiden olisi autettava yrityksiä noudattamaan nykyisiä sääntöjä eivätkä ne saisi johtaa tarpeettomaan hallinnolliseen taakkaan, kaksien eri sääntöjen käyttämiseen tai työntekijöiden suojelua koskevien vaatimusten heikentämiseen;

M.  toteaa, että digitalisaatio tarjoaa ennennäkemättömän tilaisuuden helpottaa liikkuvuutta ja auttaa samalla varmistamaan, että työvoiman liikkuvuutta koskevia unionin sääntöjä noudatetaan tiukasti;

N.  toteaa, että Euroopan työviranomainen (ELA) perustettiin edistämään oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen vahvistamista sisämarkkinoilla, työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon ja erittäin liikkuvia palveluita, valvomaan työntekijöiden liikkuvuutta ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien unionin sääntöjen noudattamista sekä tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja yhteistyötä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien välillä huolehdittaessa työvoiman liikkuvuuden oikeudenmukaisuudesta ja torjuttaessa pimeää työtä; ottaa huomioon, että oikeudenmukaisten palkkojen, sukupuolten tasa‑arvon sekä ihmisarvoisten työolojen ja -ehtojen edistäminen ovat keskeisessä asemassa hyvin toimivien, oikeudenmukaisten ja kestävien sisämarkkinoiden luomisessa;

O.  ottaa huomioon, että vasta perustetun ELA:n odotetaan saavuttavan täyden toimintavalmiutensa vuoteen 2024 mennessä;

P.  toteaa, että työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon, vuokratyö ja kausityö ovat tilapäisiä luonteensa ja oikeudellisen määritelmänsä puolesta;

Q.  ottaa huomioon, että työntekijöiden asianmukaisen oikeussuojan puuttumisen ja sosiaaliturvajärjestelmien piiriin pääsyn epäämisen taustalla ovat usein väärinkäytökset mahdollistavien epätyypillisten työsuhteiden käyttö, keinotekoiset järjestelyt, kuten näennäisyrittäjyys, korvauksetta ja/tai vain pienestä korvauksesta tehtävä päivystystyö, niin kutsutut nollatuntisopimukset, määräaikaisten työsopimusten ja työharjoittelujen väärinkäyttö vakituisten työsopimusten korvaajina, myös julkisella sektorilla, sekä postilaatikkoyritysten käyttö; katsoo, että nämä ongelmat olisi ratkaistava; katsoo, että erilaisten alihankintajärjestelyjen lisääntyminen voi myös johtaa väärinkäytöksiin, mikä edellyttää vastatoimia; ottaa huomioon, että suoraan SEUT-sopimuksen 45 artiklaan perustuva EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus voi luonnostaan auttaa vastaamaan pitkän aikavälin työvoimatarpeisiin unionin kansalaisille avoimilla tyypillisillä työsuhteilla, joissa ei syrjitä kansalaisuuden perusteella;

R.  ottaa huomioon, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus on yksi unionin tärkeimmistä periaatteista; toteaa kuitenkin, että elin- ja työoloissa on edelleen merkittäviä eroja unionin sisällä; ottaa huomioon, että korkeammat palkat ja bruttokansantuote, vahva sosiaaliturva, helpompi pääsy työmarkkinoille ja korkeampi työllisyysaste ovat tärkeimpiä EU:n sisäisen liikkuvuuden vetotekijöitä(28); toteaa, että toisaalta köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, huonot elin- ja työolot sekä sosiaalihuollon puuttuminen ovat EU:n sisäisen liikkuvuuden työntötekijöitä; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltiossa esiintyvä jatkuva työvoimapula tietyillä kriittisillä aloilla selittyy suurelta osin myös huonoilla työoloilla ja alhaisella palkkatasolla; katsoo, että tällainen pula olisi pyrittävä ratkaisemaan kehittämällä näiden alojen työoloja erityisesti työmarkkinavuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen avulla sen sijaan, että huonommat työt jätetään siirtotyöläisille ja liikkuville työntekijöille, rajatyöntekijät mukaan lukien, ja/tai pimeän työn tekijöille;

S.  katsoo, että vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käytön olisi aina tapahduttava vapaaehtoisesti eikä pakon sanelemana siksi, ettei asuinjäsenvaltiossa ole työ- tai opiskelumahdollisuuksia; ottaa huomioon, että vahvoihin sosiaalisiin oikeuksiin ja työntekijän oikeuksiin perustuva oikeudenmukainen liikkuvuus on Euroopan kestävän yhdentymisen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja oikeudenmukaisen siirtymän ennakkoedellytys;

T.  toteaa, että sosiaalisen tai ympäristöön liittyvän polkumyynnin kaltaiset väärinkäytökset rapauttavat kansalaisten tukea unionille ja Euroopan integraation syventämiselle, vahingoittavat sisämarkkinoiden toimintaa ja yritysten, erityisesti mikro- ja pk-yritysten sekä itsenäisten ammatinharjoittajien, kilpailukykyä sekä heikentävät työntekijöiden oikeuksia; katsoo siksi, että sovellettavan lainsäädännön noudattamisen seurantaa on tiukennettava; katsoo, että ”pienet ensin” -periaate olisi otettava asianmukaisesti huomioon unionin tasolla lainsäädäntöehdotuksia valmisteltaessa; ottaa huomioon, että kansallisen lainsäädännön ristiriitaiset säännökset luovat esteitä mikro- ja pk-yrityksille ja niitä olisi vältettävä;

U.  toteaa, että sosiaalinen markkinatalous ja ylöspäin tapahtuva sosiaalinen lähentyminen edellyttävät yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja sen myötä kohdemaan sovellettavan lainsäädännön ja työehtosopimusten noudattamista, millä varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset paikallisille ja liikkuville työntekijöille sekä paikallisille ja ulkomaisille palveluntarjoajille;

V.  toteaa, että yli kahdeksan prosenttia liikkuvista työntekijöistä työskentelee terveydenhuolto- ja sosiaalialalla, yli seitsemän prosenttia kuljetuspalveluiden alalla ja yli kymmenen prosenttia majoitus- ja ravitsemisalalla; ottaa huomioon, että liikkuvat työntekijät ja kausityöntekijät ovat usein olennaisen tärkeitä jäsenvaltioille esimerkiksi terveydenhuollon ja vanhusten tai vammaisten henkilöiden hoidon tai rakentamisen alalla;

W.  ottaa huomioon, että Euroopassa pätevyyden kohtaanto-ongelma koskettaa ainakin 80:tä miljoonaa työntekijää ja että yli viisi kymmenestä vaikeasti täytettävästä työpaikasta on korkean osaamistason ammateissa(29);

X.  toteaa, että covid-19-pandemia on osoittanut, että erittäin liikkuvat työntekijät, jotka liikkuvat unionin sisällä tiuhaan, ovat olennaisen tärkeitä; toteaa, että pandemia on myös tuonut esiin, miten valtavasti kausityöntekijät, lähetetyt työntekijät, siirtotyöläiset ja liikkuvat työntekijät, rajatyöntekijät mukaan lukien, ovat vaikuttaneet unionin talouden selviämiseen sekä unionin kansainväliseen kauppaan pandemian aikana; toteaa, että etulinjan työntekijöinä he ovat näin toimiessaan altistaneet sekä itsensä että perheensä valtaville terveysriskeille; ottaa huomioon, että kausityöntekijät ovat osoittautuneet välttämättömiksi monien eurooppalaisten maatilojen pitämiseksi toiminnassa; toteaa, että erittäin liikkuvat työntekijät ovat samalla edelleen kaikkein haavoittuvimpia ja heidän suojansa on kaikkein heikoin; ottaa huomioon, että nämä työntekijät kuuluvat siihen joukkoon, joka kärsi covid-19-pandemian ensimmäisessä vaiheessa eniten epäyhtenäisistä rajavalvontatoimenpiteistä;

Y.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aikana kausityöntekijöillä ja lähetetyillä työntekijöillä ei usein ollut perusterveydenhuoltoa, kunnollista majoitusta tai henkilönsuojaimia eivätkä he saaneet riittävästi tietoa; toteaa, että usein he jäivät joko kokonaan ilman vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalista suojelua, kuten sairauspäivärahaa ja lyhytaikaisesta työttömyydestä maksettavaa korvausta, tai saivat sitä vain riittämättömästi; ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa heidät jopa karkotettiin; ottaa huomioon, että työntekijöiden liikkuvuus on erittäin riippuvainen käytettävissä olevista liikennevälineistä ja että vaikutukset kohdistuvat erityisesti saarilta ja unionin syrjäisimmiltä alueilta tuleviin työntekijöihin; ottaa huomioon, että rajojen sulkemiset vaikuttivat myös rajatyöntekijöihin, sillä ne vaikeuttivat työntekijöiden pääsyä työpaikoilleen ja takaisin perheidensä luokse ja rajoittivat heidän mahdollisuuksiaan hyödyntää sosiaali- ja terveyspalveluja; ottaa huomioon, että joissain tapauksissa liikkuvat työntekijät kärsivät syrjinnästä ja huonoista työ- ja elinoloista, mikä johti covid-19-tartuntojen leviämiseen;

Z.  ottaa huomioon, että covid-19-epidemia on paljastanut ja pahentanut vaikeita ja usein huonoja työ- ja elinoloja, joista sadat tuhannet kausityöntekijät, joista suurin osa on liikkuvia työntekijöitä, sekä jotkin yli miljoonasta EU:ssa olevasta lähetetystä työntekijästä jo kärsivät; ottaa huomioon, että näitä jo valmiiksi epävarmoja olosuhteita heikentävät entisestään rakenteellisen syrjinnän tapaukset työmarkkinoilla sekä voimassa olevien lakien ja sääntöjen noudattamisen puutteellinen valvonta;

AA.  toteaa, että covid-19-pandemia paljasti lukuisia rakenteellisia puutteita EU:n ja kansallisissa sääntelykehyksissä; toteaa, että useat näistä puutteista eivät liittyneet pelkästään pandemiaan; katsoo, että nämä puutteet olisi korjattava kiireellisesti unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu ja yhdenvertainen kohtelu sisämarkkinoilla; toteaa, että covid-19-pandemia vaikuttaa Euroopan työmarkkinoihin perustavanlaatuisella ja pitkäkestoisella tavalla;

AB.  katsoo, että työvoiman liikkuvuus ja erityisesti työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon eivät saa johtaa kilpailuun, joka perustuu epävarmoihin työoloihin ja siihen, että työnantajat välttävät velvoitteitaan ja/tai kiertävät vastaanottavissa jäsenvaltioissa sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, sillä tällaiset väärinkäytökset johtavat ainoastaan jäsenvaltioiden välisiin jännitteisiin, yritysten väliseen epäreiluun kilpailuun ja työntekijöiden epäluottamukseen; katsoo, että nämä kielteiset vaikutukset, aivovuoto ja epäreilu kilpailu mukaan lukien, voivat johtua myös ylöspäin tapahtuvan sosiaalisen lähentymisen puuttumisesta; katsoo, että työvoiman liikkuvuus olisi nähtävä mahdollisuutena ja että sen olisi helpotettava taitojen ja työkokemuksen jakamista ja edistettävä ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä; katsoo, että työvoiman liikkuvuutta ja lähetettyjä työntekijöitä koskevat säännöt eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa; toteaa, että työntekijöiden lähettämistä koskevia sääntöjä sovelletaan myös sellaisiin jäsenvaltiosta toiseen lähetettyihin kansalaisiin, jotka ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle ja joihin kansallisten työsuojeluviranomaisten ja ELA:n on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota;

AC.  toteaa, että osaamisen kohtaanto-ongelma ja osaamisvaje ovat merkittäviä haasteita unionin työmarkkinoille ja koulutusjärjestelmille; toteaa, että tämä on nostanut esiin vahvan tarpeen parantaa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä, jotta niissä otettaisiin tulevaisuuden vaatimukset paremmin huomioon ja jotta ne olisivat tulevaisuuteen suuntautuneita, sekä tarpeen kehittää työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutusjärjestelmää; toteaa kuitenkin, ettei vieläkään ole olemassa virallisia tilastoja tai indikaattoreita, joilla voitaisiin mitata Euroopan työmarkkinoilla esiintyviä osaamisen kohtaanto-ongelmia;

AD.  ottaa huomioon, että työmarkkinoiden polarisaation odotetaan lisääntyvän entisestään ja että työpaikkojen määrä kasvaa osaamiskirjon ylä- ja alapäässä;

AE.  ottaa huomioon, että kaupunkien ja maaseudun välinen digitaalinen kuilu sekä sosioekonomisten tekijöiden vaikutus digitaaliseen kuiluun ovat edelleen merkittäviä haasteita, joihin on vastattava viipymättä; ottaa huomioon, että digitaalisten ja vihreiden taitojen puute työvoiman keskuudessa on suuri ja että tähän olisi haettava ratkaisua muun muassa elinikäisen oppimisen avulla;

AF.  ottaa huomioon, että panostaminen koulutukseen sekä työoloihin ja -ehtoihin on yrityksille tärkeä väline ammattitaitoisten työntekijöiden houkuttelemiseksi; toteaa, että tutkintojen vastavuoroisella tunnustamisella ja avoimuudella on olennaisen tärkeä rooli ammattien lähentämisessä sekä palvelujen tarjoamisen vapauden ja työntekijöiden oikeudenmukaisen liikkuvuuden toteutumisessa;

AG.  katsoo, että tässä yhteydessä olisi harkittava sellaisen järjestelmän kehittämistä, jolla tunnustetaan esimerkiksi omaishoitajien tapauksessa epävirallisesti hankittu osaaminen ja taidot; toteaa, että tämä kehitys on erittäin tärkeää, kun otetaan huomioon nykyiset väestönkehityksen haasteet ja väestön ikääntymiseen liittyvät suuntaukset jäsenvaltioissa;

AH.  katsoo, että tehokkailla kolmikantaneuvotteluilla ja työmarkkinavuoropuhelulla voidaan täydentää menestyksekkäästi hallitusten ja elinten toimia, joilla pyritään ratkaisemaan nykyisiä jännitteitä ja erimielisyyksiä EU:ssa; toteaa, että työmarkkinaosapuolten osallistuminen voi parantaa poliittista päätöksentekoa sekä täytäntöönpanoa ja sen valvontaa ja että sitä on vahvistettava kaikilla poliittisen päätöksenteon tasoilla;

AI.  ottaa huomioon, ettei EU:n laajuisesti kerätä järjestelmällisesti tietoa sitä varten, että saataisiin riittävästi tietoa liikkuvista työntekijöistä tai että nämä voisivat selvittää sosiaaliturvatilanteensa ja hakea erilaisia heille kuuluvia etuuksia; katsoo, että tiedonsaanti sovellettavista säännöistä sekä sääntöjen tehokas noudattaminen, seuranta ja täytäntöönpanon valvonta ovat välttämättömiä edellytyksiä oikeudenmukaiselle liikkuvuudelle ja järjestelmän väärinkäytön torjumiselle; katsoo, että digitaaliteknologiaa, joka voi helpottaa liikkuvien työntekijöiden oikeudet turvaavan lainsäädännön valvontaa ja täytäntöönpanoa, olisi siksi edistettävä ja käytettävä tietosuojasääntöjä noudattaen;

1.  toteaa, että kohdemaata koskeva säännös on palveludirektiivin ohjaava periaate, ja katsoo, että tätä säännöstä ei saisi muuttaa; korostaa, että palvelujen vapaan liikkuvuuden on oltava sopusoinnussa työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kanssa; muistuttaa, että yhdenvertaisen kohtelun ja vapaan liikkuvuuden periaatteita ei sovelleta ainoastaan palveluntarjoajiin vaan myös työntekijöihin; katsoo, että palvelujen vapaa liikkuvuus kulkee käsi kädessä näitä palveluja tarjoavien työntekijöiden vapaan ja oikeudenmukaisen liikkuvuuden kanssa ja että sisämarkkinat hyötyvät siitä, että työoloja koskevia sääntöjä noudatetaan ja liikkuvien työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta suojellaan; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vähimmäisvaatimuksena vahvistettujen periaatteiden täytäntöönpano voisi osaltaan parantaa eurooppalaisten työntekijöiden oikeuksia ja suojelua;

2.  korostaa, että palvelujen vapaata liikkuvuutta koskeva unionin lainsäädäntö ei saa millään tavoin vaikuttaa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla tunnustettujen perusoikeuksien käyttöön, ei myöskään oikeuteen ryhtyä lakkoon tai muuhun jäsenvaltioiden työmarkkinasuhteiden järjestelmien piiriin kuuluvaan toimeen kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti, eikä se saa vaikuttaa oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia tai ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti; korostaa, että laadukas lainsäädäntö ja sen tehokas täytäntöönpano ovat pitkän aikavälin investointeja;

3.  muistuttaa, että yhdenvertaisuusperiaatteeseen perustuvan liikkuvien työntekijöiden työ- ja elinolojen suojelun on katettava työntekijöiden vapaa liikkuvuus sekä palvelujen tarjoamisen vapaus; on huolissaan liikkuvien työntekijöiden, myös rajatyöntekijöiden, suojelussa ilmenevistä jatkuvista puutteista, joita covid-19-pandemia on korostanut; korostaa, ettei työntekijöille saa koitua mitään haittaa sen seurauksena, että he ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, tai palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien unionin sääntöjen johdosta; korostaa, että mahdolliset unionin ja kansallisella tasolla olevat sääntelyn puutteet on korjattava ilman aiheetonta viivytystä; painottaa lisäksi, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta on noudatettava sosiaalisten oikeuksien ja sosiaaliturvan saatavuutta, mukaan lukien niiden siirrettävyyttä, tutkintojen, pätevyyksien ja osaamisen tunnustamista sekä koulutukseen pääsyä koskevaa sovellettavaa lainsäädäntöä; muistuttaa, että silloinkin, kun rajanylityksiä rajoitetaan EU:n sisällä vakavan kansanterveyskriisin johdosta, olisi otettava huomioon rajoitusten vaikutus liikkuviin työntekijöihin ja niiden olisi sovelluttava näiden työntekijöiden erityistilanteeseen;

4.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä tulkitse yhdenmukaisesti EU:n lainsäädäntöä, kuten äskettäin tarkistettua lähetettyjä työntekijöitä koskevaa direktiiviä(30), mikä johtaa oikeudelliseen epäselvyyteen ja byrokraattiseen taakkaan sellaisille yrityksille, jotka tarjoavat palveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita suoraan koko sen prosessin ajan, joka koskee direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta varmistetaan unionin oikeuden yhdenmukainen tulkinta;

5.  korostaa tässä yhteydessä tarvetta kiinnittää erityistä huomiota Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla asuviin työntekijöihin ja helpottaa heidän liikkuvuuttaan mantereelle ja mantereelta sekä syrjäisimpien alueiden välillä;

6.  pitää valitettavana, että vuonna 2019 ainoastaan 4,2 prosenttia työikäisistä EU:n kansalaisista asui jossakin muussa EU-maassa kuin siinä, jonka kansalaisia he ovat(31); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään enemmän töitä työntekijöiden ja yritysten liikkuvuuden esteiden vähentämiseksi;

7.  muistuttaa tarpeesta taata työntekijöiden vapaa liikkuvuus, jotta voidaan suojella tiettyjen alueiden työllisyyttä ja taloutta sekä säilyttää maatalouden kaltainen toiminta;

8.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tarkistetun lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon ja seurannan lähetettyjen työntekijöiden ja heidän palvelujen tarjoamisen vapautensa suojelemiseksi heidän lähetettynä olonsa aikana vahvistamalla työoloja ja työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevia velvoittavia säännöksiä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuutta soveltaa kaikkiin työehtosopimuksiin sisältyviä palkkoja ja työoloja koskevia säännöksiä EU:ssa lähetettynä oleviin työntekijöihin sekä varmistamaan osana tarkistetun lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa sen, että työntekijät saavat samassa paikassa tehtävästä samasta työstä saman palkan ja että yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset;

10.  kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti kehityssuuntauksia, jotka vaikuttavat jäsenvaltiosta toiseen lähetettyjen kolmansien maiden kansalaisten työoloihin; korostaa, että tämän tutkimuksen tulosten perusteella saatetaan tarvita politiikkatoimia unionin tai jäsenvaltioiden tasolla; on erittäin huolissaan nykyisestä kolmansien maiden kansalaisten osuuden kasvusta aloilla, jotka tunnetaan epävarmoista työoloista ja väärinkäytöksistä; korostaa, että kolmansien maiden kansalaiset ovat usein alttiimpia hyväksikäytölle ja tarvitsevat siksi suojelua; täsmentää, että hyväksikäyttöön kuuluu väärinkäytöksiä, joista voidaan mainita esimerkiksi näennäinen lähettäminen, näennäisyrittäjyys, vilpillisesti toimivat alihankintayritykset ja työnvälityspalvelut, postilaatikkoyritykset ja pimeä työ; korostaa, että kolmansien maiden kansalaiset voivat työskennellä työluvilla EU:ssa sillä edellytyksellä, että kaikilla kansallisessa ja unionin työlainsäädännössä olevilla suojatoimilla taataan tosiasiallisesti myös kolmansien maiden kansalaisten suojelu ja ihmisarvoiset työolot ja että työskentely ei johda työmarkkinoiden vääristymiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan työoloihin ja -ehtoihin sovellettavien lakien ja sääntöjen noudattamisen, kun kyseessä ovat kolmansien maiden kansalaiset, väärinkäytösten lopettamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön direktiivin 2009/52/EY suojatoimia koskevat säännökset, joilla taataan saatavilla olevat ja tehokkaat valitusmekanismit, joiden avulla voidaan tehokkaasti periä takaisin maksamatta olevia palkkoja ja sosiaaliturvamaksuja;

11.  muistuttaa Euroopan laajuisten toimitusketjujen luonteesta strategisilla teollisuudenaloilla, jotka ovat liikkuvien työntekijöiden ja palveluyritysten tärkeimpiä työllistäjiä ja toiminnan lähteitä ja joihin jäsenvaltioiden pandemian torjumiseksi käyttöön ottamat koordinoimattomat toimet, kuten eroavat covid-19:n testausta ja karanteenia koskevat säännöt, vaikuttavat voimakkaasti; kehottaa komissiota pitämään työntekijöiden olojen turvallisuuden takaamista yhtä tärkeänä kuin vapaan liikkuvuuden ja tavaroiden virran palauttamista;

12.  muistuttaa, että karanteeniaikojen, testausvaatimusten ja matkustussääntöjen epäyhtenäisyys unionissa on suuri haaste monille yrityksille sekä liikkuville työntekijöille ja heidän perheilleen erityisesti aloilla, joilla liikkuvuus on suurta; kannustaa jäsenvaltioita koordinoimaan toimia, joilla laajennetaan sosiaaliturvan kattavuutta, oikeutta sairausajan palkkaan ja tilapäistä työttömyyttä koskevia järjestelmiä, jotta voidaan suojella myös rajatyöntekijöitä ja liikkuvia työntekijöitä sekä erityisesti niitä, joita kriisi on koetellut ja jotka kärsivät siksi köyhyydestä, työttömyydestä, sosiaalisesta syrjäytymisestä ja huonoista elinoloista;

13.  muistuttaa, että ihmisten arkielämän kannalta on ratkaisevan tärkeää, että välttämättömien hyödykkeiden, kuten elintarvikkeiden, lääkinnällisten laitteiden tai suojavarusteiden, toimitukset jatkuvat keskeytyksettä kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota varmistamaan välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla pandemian kaltaisten kriisien aikana;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään strategisen tuotannon, esimerkiksi lääkinnällisten ja muiden tuotteiden, toimitusketjuissa työskenteleviä liikkuvia työntekijöitä olennaisina tai kriittisinä työntekijöinä ja siten tarkistamaan sovellettavaa karanteenivaatimusta, jos kansanterveydelle ja turvallisuudelle ei aiheudu riskiä ja tämä voidaan osoittaa koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta annetun neuvoston suosituksen mukaisella testaamisella;

15.  kehottaa komissiota tutkimaan suojelussa olevia puutteita, jotta liikkuville työntekijöille voidaan taata ihmisarvoiset työ- ja elinolot ja estää väärinkäytöksiä sekä valvoa alihankintaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa asianmukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan yleisen yhteisvastuun koko alihankintaketjussa työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi; korostaa, että tällaisella aloitteella olisi lisättävä avoimuutta ja vahvistettava alihankintaketjujen pääsopimuskumppaneiden vastuuta siten, että taataan oikeudellisesti kaikkien sosiaaliturvamaksujen ja työntekijöille kuuluvien etuuksien maksaminen ja kehotetaan kansallisia viranomaisia tarvittaessa määräämään tosiasiallisesti varoittavia seuraamuksia; kehottaa komissiota edistämään ammattiyhdistysten pääsyä kaikille työpaikoille, myös työskentelymaan ulkopuolella oleville työpaikoille, ja jäsenvaltioita takaamaan tämän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin työmarkkinavuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden vahvistamiseksi ja edistämiseksi sekä kannustamaan työntekijöitä järjestäytymään, sillä järjestäytyminen on keskeinen tekijä työelämän normien korkean tason saavuttamisessa;

16.  kehottaa komissiota analysoimaan työvoiman liikkuvuuteen liittyvää kielteistä kehitystä, erityisesti tietyillä alueilla ja aloilla ilmenevää aivovuotoa; korostaa, että aivovuotoa torjuvien toimenpiteiden on kuljettava käsi kädessä ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä edistävien toimenpiteiden kanssa; vaatii, että jäsenvaltioiden olisi sallittava työn vuoksi tapahtuva rajojen ylittäminen covid-19-pandemiasta huolimatta ja helpotettava sitä aina, kun ammattitoiminta on kyseisillä aloilla sallittua vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jotta voidaan turvata paikallisten ja liikkuvien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu; kehottaa komissiota laatimaan selkeät määrälliset ja laadulliset indikaattorit eurooppalaista ohjausjaksoa ja maakohtaisten suositusten julkaisemista varten, jotta voidaan seurata työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa komissiota esittämään suosituksia kohtuullisten, oikeudenmukaisten ja ihmisarvoisten elin- ja työolojen takaamiseksi liikkuville työntekijöille;

17.  korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian tavoitteet on otettava huomioon myös sisämarkkinoita koskevassa lähestymistavassa ja että on edistettävä korkeita sosiaalisia ja ympäristönormeja tuottavuuden kasvun edellytyksenä; korostaa julkisten hankintojen merkitystä näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

18.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että ELA saadaan täyteen toimintakuntoon ensi tilassa, jotta voidaan seurata ja edistää työvoiman liikkuvuuteen ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen liittyvän unionin lainsäädännön soveltamista ja sen täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa komissiota tukemaan ja vahvistamaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten valmiuksia ja näiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan taata oikeudenmukainen ja oikeuksiin perustuva liikkuvuus, työntekijöiden ja heidän työnantajiensa riittävä tiedonsaanti näiden oikeuksista ja velvollisuuksista ja työntekijöiden oikeuksien, myös oikeuksien ja etuuksien siirrettävyyden, toteutumisen tehokas rajatylittävä valvonta sekä torjua tehokkaasti sosiaaliturvaan liittyviä petoksia ja väärinkäytöksiä; katsoo, että ELA:n olisi keskityttävä unionin voimassa olevan lainsäädännön parempaan täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvontaan, jotta kilpailu sisämarkkinoilla olisi reilua ja oikeudenmukaista; korostaa, että ELA:n olisi asetettava etusijalle reaaliaikaisen tietokannan kehittäminen ulkomaisilta palveluntarjoajilta peräisin olevien tietojen todentamiseksi, jotta se voisi torjua laittomia käytäntöjä tehokkaasti; painottaa, että ELA:lla on oltava riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen; korostaa, että Euresin osittaisen integroinnin ELA:han olisi vahvistettava yhteyttä vapaan liikkuvuuden ja tiedonvälityksen edistämisen sekä liikkuvien työntekijöiden ja kansalaisten suojelua koskevan asiaankuuluvan lainsäädäntökehyksen noudattamisen välillä;

19.  kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n puitemääräyksiä epäreilun työvoimakustannuksilla käytävän kilpailun torjumiseksi, jotta varmistetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä samassa paikassa tehtävästä samasta työstä maksettavaa samaa palkkaa ja aiheutuvia samoja työvoimakustannuksia koskevan periaatteen noudattaminen kaikilta osin;

20.  muistuttaa, että parlamentti pyysi komissiota toistuvasti peruuttamaan ehdotuksensa sähköisestä eurooppalaisesta palvelukortista ja palvelujen ilmoitusmenettelyn tarkistamisesta; on tyytyväinen siihen, että tämä lopulta toteutui komission vuoden 2021 työohjelmassa;

21.  korostaa, että jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon digitalisointi voisi helpottaa työntekijöiden oikeudenmukaista ja tasapuolista vapaata liikkuvuutta sekä asiaa koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa komissiota antamaan vaikutustenarvioinnin toteuttamisen jälkeen ja ilman aiheetonta viivytystä ehdotuksen digitaalisesta eurooppalaisesta sosiaaliturvatunnuksesta ja varmistamaan samalla, että eurooppalaiseen sosiaaliturvatunnukseen sovelletaan tiukkoja tietosuojamääräyksiä, mikä on välttämätöntä työntekijöiden ja yritysten oikeusvarmuuden, oikeudenmukaisen liikkuvuuden ja työntekijöiden oikeuksien tehokkaan suojelun, siirrettävyyden, jäljitettävyyden ja noudattamisen takaamiseksi sekä tasapuoliset toimintaedellytykset takaavan oikeudenmukaisen kilpailun tukemiseksi; katsoo, että eurooppalaisen sosiaaliturvatunnuksen olisi täydennettävä kansallisia sosiaaliturvatunnuksia ja ‑säännöksiä ja avustettava sosiaaliturvatietojen sähköistä vaihtojärjestelmää (EESSI), jotta voidaan parantaa koordinointia ja tietojenvaihtoa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä; huomauttaa, että EESSI:n olisi mahdollistettava sosiaaliturvavakuutuksen tilan nopea ja täsmällinen todentaminen, mikä tarjoaisi yksityishenkilöille ja viranomaisille seurantamekanismin, jolla turvan kattavuus ja maksut voidaan tarkistaa helposti;

22.  korostaa tarvetta yhdenmukaistaa ja koordinoida edelleen työvoiman liikkuvuutta koskevia säännöksiä ja seurantamenettelyjä, mukaan lukien yhteiset valvontastandardit, yhteiset tarkastukset ja tietojenvaihto ELA:n johdolla ja yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä; vaatii antamaan ELA:lle tosiasiallisen toimivallan suorittaa rajatylittävissä tapauksissa työsuojelutarkastuksia yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa; kehottaa ELA:ta kehittämään tiedonkeruuta ja perustamaan reaaliaikaisia työvoiman liikkuvuutta kuvaavia tietokantoja analyyseja ja riskinarviointeja varten sekä valmistelemaan tiedotuskampanjoita ja kohdennettuja tarkastuksia; muistuttaa, että ILO suosittaa asettamaan tasoksi yhden työsuojelutarkastajan 10 000:ta työntekijää kohti;

23.  korostaa, että unionin rahoituksella ja avustuksilla olisi edistettävä ihmisarvoista työtä kestävän kehityksen ja sosiaalisen edistyksen tukemiseksi;

24.  muistuttaa työmarkkinavuoropuhelun merkityksestä ja kannustaa tässä yhteydessä ottamaan työmarkkinaosapuolet tiiviimmin mukaan unionin virastojen, viranomaisten, komiteoiden ja toimielinten toimintaan, jotta voidaan varmistaa käytännönläheiset aloitteet ja lainsäädäntö, joissa otetaan huomioon erilaiset eurooppalaiset työmarkkinamallit; korostaa tarvetta tehostaa EU:n tason kolmikantaneuvotteluja palvelujen tarjoamista ja työntekijöiden liikkuvuutta koskevien asetusten suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä ammattien, tutkintojen ja osaamisen vastavuoroisessa tunnustamisessa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan suunnitella ja toteuttaa tarvittavat tukirakenteet työntekijöiden täydennys- ja uudelleenkoulutusta, asiaankuuluvien julkisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa ja laadukkaiden työpaikkojen tarjoamista varten;

25.  korostaa tarvetta asettaa työntekijöiden suojelu ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen unionin lainsäädännön keskiöön tällä alalla, jotta varmistetaan demokraattinen toiminta, talouskasvu ja korkeat sosiaaliset ja ympäristönormit;

26.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian uuden, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan työterveyden ja -turvallisuuden strategiakehyksen sekä sitoutumaan työperäisten kuolemantapausten poistamiseen vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia työperäistä stressiä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia koskevaksi direktiiviksi, henkistä hyvinvointia työpaikalla koskevaksi direktiiviksi sekä EU:n mielenterveysstrategiaksi, jotta voidaan suojella kaikkia työntekijöitä työpaikalla; kehottaa lisäksi komissiota esittämään syöpäsairauden vaaraa aiheuttavia tekijöitä ja perimän muutoksia aiheuttavia aineita koskevan direktiivin pidemmälle menevää tarkistamista sekä sisällyttämään syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumisesta työssä annettuun direktiiviin vähintään 50 aineen raja-arvot; kehottaa sisällyttämään direktiiviin aineet, joilla on haitallisia vaikutuksia lisääntymiselimiin;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastaamaan työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien turvallisten ja terveellisten työolojen tarpeeseen kiinnittäen erityistä huomiota työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja takaamaan heille ihmisarvoiset työ- ja elinolot erityisesti työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan unionin strategiakehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan pimeän työn, myös pimeän kausityön, ongelmaan pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin kautta esimerkiksi edistämällä sitä, että työntekijät ja työnantajat tuntisivat oikeutensa ja velvollisuutensa paremmin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä yhtenäisesti ja syrjimättä;

28.  kehottaa komissiota ja ELA:ta tutkimaan lukuisia tapauksia, joissa pääsy työmarkkinoille on evätty, joissa on esiintynyt työoloihin liittyviä väärinkäytöksiä ja syrjintää kansallisuuden perusteella ja jotka ovat tulleet selkeästi näkyville covid-19-kriisin aikana; kehottaa ELA:ta varmistamaan, että kansallisilla työmarkkinaosapuolilla on käytössään helposti saatavilla olevat, avoimet ja syrjimättömät menettelyt tapausten saattamiseksi ELA:n käsiteltäväksi, ja antamaan takeet niitä koskevista tehokkaista jatkotoimista asetuksen (EU) 2019/1149 mukaisesti;

29.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kaikkia komission suosituksia, jotka koskevat covid-19-pandemiaan liittyvien toimenpiteiden hyväksymistä, koordinointia ja kumoamista; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi ottamaan käyttöön yhteisen liikkuvien työntekijöiden, myös rajatyöntekijöiden, terveydenhuoltoa koskevan käytännön, ottaen huomioon Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen antamat ohjeet; korostaa, että kaikkien kriisin ja siitä elpymisen vuoksi toteutettavien toimenpiteiden ohjaavina periaatteina olisi oltava kaikkien työntekijöiden terveys ja turvallisuus, perusoikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien paikallisten ja liikkuvien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu, ja panee samalla merkille rajatyöntekijöiden, lähetettyjen työntekijöiden, kausityöntekijöiden ja muiden liikkuvien työntekijöiden erityisen haavoittuvan aseman covid-19-pandemian aikana ja sen jälkeen; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on perustuslaillinen oikeus mennä Euroopan unionin direktiiveissä vahvistettuja vähimmäistasoja pidemmälle kansallisissa demokraattisissa lainsäädäntömenettelyissään, jotta ne voivat saavuttaa politiikkatavoitteet, kuten taata laadukkaat julkiset palvelut ja työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön korkeatasoisen suojelun;

30.  korostaa, että jäsenvaltioiden täydellisellä tai osittaisella rajojen sulkemisella on ollut vakavia vaikutuksia vapaaseen liikkuvuuteen covid-19-pandemian aikana; pitää valitettavana, että hätäisen, koordinoimattoman ja äkillisen rajojen sulkemisen ja siihen liittyvien toimenpiteiden käyttöönoton vuoksi osa matkalla olleista henkilöistä ei päässyt lopulliseen määränpäähänsä ja että näillä toimilla on ollut vakavia vaikutuksia raja-alueiden asukkaille, sillä heidän mahdollisuuksiaan ylittää raja työn, palvelujen tarjoamisen tai saamisen tai ystävien tai perheenjäsenten tapaamisen perusteella on rajoitettu; painottaa sisä- ja ulkorajojen sulkemisen kansainväliselle liiketoiminnalle sekä tiede- ja matkailualalle aiheuttamia haitallisia vaikutuksia; painottaa, että rajatarkastusten käyttöön ottamisen sijaan jäsenvaltioiden olisi pyrittävä toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, joilla voidaan sallia rajanylitykset ja taata samalla mahdollisimman hyvä turvallisuus ja suojata terveyttä;

31.  toteaa, että omaishoitajilla on keskeinen rooli erityisesti pandemian aikana; kehottaa komissiota takaamaan heidän liikkuvuutensa, jotta voidaan vastata eri jäsenvaltioiden ja alueiden tarpeisiin ottaen huomioon väestörakenteeseen liittyvät haasteet ja mahdolliset tulevat ja pandemiaan tai terveystilanteeseen liittyvät haasteet; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten kanssa ja esittämään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän yhteisen, unionin laajuisen ja tutkittuun tietoon perustuvan vapaata liikkuvuutta terveys- ja muiden kriisitilanteiden aikana koskevan käytännön ja pohtimaan tarkasti ELA:n roolia tässä yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan viipymättä täytäntöön kotitaloustyöntekijöitä koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 189, jos ne eivät vielä ole tehneet sitä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan oikeudellisia kehyksiä, joilla helpotetaan kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden laillista työllistämistä;

32.  korostaa, että on edelleen tarpeen käyttää yhdenmukaistamis- ja vastavuoroisen tunnustamisen välineitä ammatillisten tutkintojen, taitojen ja muiden tutkintojen tunnustamiseksi kaikkialla unionissa ja siten välttää byrokratiaa, helpottaa kauppaa ja kuljetusalan toimintaa ja kunnioittaa yhdenvertaisen kohtelun perusperiaatetta heikentämättä jäsenvaltioiden koulutuksen tasoa ja validointimekanismeja; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja parantamaan nykyisiä vastavuoroisen tunnustamisen mekanismeja ja avointa liikkuvuutta helpottavia ja edistäviä ammatillisen liikkuvuuden portaaleja, kuten Euroopan ammatillisen liikkuvuuden Eures-portaalia, Europass-verkkoalustaa sekä eurooppalaista taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokitusta (ESCO); kehottaa erityisesti jäsenvaltioita perustamaan rajatylittäviä kumppanuuksia liikkuvien työntekijöiden auttamiseksi raja-alueilla; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan vammaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että hyväksytään YK:n vammaisyleissopimuksen mukainen vammaisuuden yhteinen eurooppalainen määritelmä ja että vammaisuus tunnustetaan vastavuoroisesti jäsenvaltioissa;

33.  katsoo, että kansalliset säännökset, käytännöt ja määräykset, jotka koskevat tiettyihin ammatteihin pääsyä ja niiden harjoittamista sekä tiettyjen palvelujen aloittamista ja tarjoamista yleisen edun sekä työntekijöiden ja/tai kuluttajien suojelemiseksi, eivät estä sisämarkkinoiden syventämistä;

34.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että liikkuvilla työntekijöillä on mahdollisuus koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, jotta voidaan vastata tiettyjä aloja koettelevaan työvoimapulaan sekä tukea digitaalista siirtymää ja ilmastoneutraaliin talouteen siirtymiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

35.  muistuttaa jäsenvaltioiden perusoikeudesta mennä EU:n direktiiveissä vahvistettuja vähimmäistasoja pidemmälle luomatta kohtuuttomia ja suhteettomia esteitä;

36.  panee huolestuneena merkille, että liikkuvilla työntekijöillä ja erityisesti rajatyöntekijöillä on vaikeuksia päästä sosiaalisen suojelun järjestelmien piiriin ja saada riittävästi suojaa; korostaa unionin tason koordinoitujen toimien merkitystä mutta panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden tekemät onnistuneet kahdenväliset sopimukset sosiaaliturvaoikeuksien takaamisesta kaikille työntekijöille siten kuin neuvoston suosituksessa sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta todetaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan liikkuvien työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta terveyskriisin ja muiden kriisitilanteiden yhteydessä;

37.  muistuttaa, että hyvät työolot ja -ehdot ovat kilpailuetu, jolla yritykset voivat houkutella ammattitaitoisia työntekijöitä; korostaa, että yritysten on tärkeää investoida viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, jotta voidaan tukea oikeudenmukaista siirtymistä digitaali- ja kiertotalouteen; korostaa, että tekoälyä, robotiikkaa ja vastaavia teknologioita hyödyntävien yritysten velvollisuutena on tarjota asianmukaista uudelleen- ja täydennyskoulutusta kaikille asianomaisille työntekijöille, jotta he oppivat käyttämään digitaalisia välineitä, työskentelemään yhteistyörobottien kanssa ja hyödyntämään muita uusia teknologioita ja mukautuvat siten työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin ja pysyvät työelämässä; pitää tässä yhteydessä tärkeänä digitalisaatiota koskevaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten puitesopimusta; muistuttaa, että edellä mainitussa sopimuksessa määritellään työnantajien velvollisuus huolehtia työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutuksesta erityisesti työpaikkojen digitalisoituminen huomioon ottaen;

38.  korostaa, että työvoiman liikkuvuutta ja työntekijöiden lähettämistä koskevat menettelyt on digitalisoitava kokonaan, jotta voidaan parantaa tietojen toimittamista ja vaihtoa kansallisten viranomaisten välillä ja mahdollistaa tehokas täytäntöönpano muun muassa perustamalla ELA:n tiloissa digitaalisesti ja fyysisesti toimiva työntekijöille ja tuleville työnantajille tarkoitettu keskitetty piste, joka antaa sovellettavia unionin sääntöjä koskevaa neuvontaa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan täysin julkisten palvelujen ja erityisesti sosiaaliturvalaitosten digitalisointia, jotta helpotetaan työntekijöiden liikkuvuutta koskevia menettelyjä Euroopassa samalla, kun taataan oikeuksien siirrettävyys ja vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien velvoitteiden noudattaminen; korostaa tarvetta luoda parempia tilastollisia välineitä, joilla voidaan mitata osaamisen kohtaanto-ongelmia Euroopan työmarkkinoilla ja arvioida työmarkkinoiden tarpeita ja niiden välisiä eroja; korostaa Eures-verkoston merkitystä ja kiinnittää huomiota erityisesti Eures-toimien yhdistämiseen työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta voidaan vastata ensisijaisiin alakohtaisiin ja osaamistarpeisiin ja tukea työnhakijoita uuden työpaikan löytämisessä;

39.  kehottaa komissiota arvioimaan ELA:n toimeksiantoa kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun ELA on toiminut täysimääräisesti vähintään kahden vuoden ajan; kehottaa komissiota ottamaan ELA:n työhön ja siitä tehtäviin arviointeihin mukaan sidosryhmiä, joilla on perusteellista tietämystä erilaisista työmarkkinamalleista;

40.  kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntökehystä etätyötä koskevien ehtojen sääntelemiseksi koko EU:ssa ja varmistamaan ihmisarvoiset työolot ja -ehdot;

41.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja ELA:n kanssa erityisten alakohtaisten strategioiden laatimiseksi, jotta voidaan paitsi edistää ja helpottaa työntekijöiden vapaaehtoista liikkuvuutta myös laatia ja toteuttaa tarvittavat tukirakenteet työntekijöiden täydennys- ja uudelleenkoulutusta, asiaankuuluvien julkisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa ja korkealaatuisten ja työntekijöiden taitoja vastaavien työpaikkojen tarjoamista varten; korostaa lisäarvoa, jota osaamisen ja tutkintojen yhteensopivuuden vastavuoroinen tunnustaminen tuottaa olemassa olevien tunnustamismekanismien, kuten Euroopan ammatillisen liikkuvuuden Eures-portaalin, Europass-verkkoalustan ja ESCO‑luokitusjärjestelmän, tuella;

42.  on huolissaan siitä, että työntekijöille ja työnantajille on edelleen haasteellista saada tietoa työvoiman ja palvelujen liikkuvuudesta; toteaa, että tietoa työsuhteen ehdoista ja työehtosopimuksista on yhtenäisillä virallisilla kansallisilla verkkosivustoilla tarjolla hyvin usein rajoitetusti ja vain muutamalla kielellä; kehottaa siksi komissiota parantamaan tietojen saatavuutta luomalla virallisille kansallisille verkkosivustoille yhtenäisen mallin;

43.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan sosiaaliturvan asianmukaisen yhteensovittamisen muun muassa asetuksen (EY) N:o 883/2004 meneillään olevan tarkistamisen avulla ja vahvistamalla oikeuksien siirrettävyyttä kiinnittäen erityistä huomiota vammaisten henkilöiden sosiaalietuuksien siirrettävyyteen; korostaa, että digitalisaatio tarjoaa ennennäkemättömän tilaisuuden helpottaa mikro- ja pk-yritysten rajatylittävää toimintaa samalla, kun varmistetaan oikeudenmukaista liikkuvuutta koskevien sääntöjen tiukka noudattaminen; korostaa, että on tärkeää tehdä ennakkoilmoitus ja hakea A1-todistuksia ennen työntekijän toisessa maassa suoritettavan komennuksen alkamista;

44.  korostaa, että työvoiman liikkuvuutta koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanon valvonnalla on taattava yhdenvertaisen kohtelun periaate ja työntekijöiden suojelu sekä vähennettävä tarpeetonta hallinnollista taakkaa;

45.  kehottaa komissiota tutkimaan suojelussa olevia puutteita ja tarvetta tarkistaa vuokratyöstä annettua direktiiviä 2008/104/EY, jotta vuokratyöntekijöille voidaan taata ihmisarvoiset työolot ja -ehdot;

46.  korostaa, että vammaiset työntekijät kohtaavat edelleen useita esteitä, joiden vuoksi heidän on vaikeaa tai mahdotonta hyödyntää palvelujen vapaata liikkuvuutta täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön direktiivin (EU) 2019/882 (esteettömyyssäädös), jotta voidaan tosiasiallisesti poistaa vammaisten työntekijöiden tiellä olevat esteet sekä varmistaa esteettömien palvelujen saatavuus ja palvelujen tarjoamisen edellytysten soveltuvuus; korostaa, että on erittäin tärkeää saavuttaa täysin esteettömät sisämarkkinat, joilla varmistetaan vammaisten työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu sekä taloudellinen ja sosiaalinen integroituminen;

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.
(2) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21.
(3) EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1.
(4) EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1.
(5) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.
(6) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1.
(7) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51.
(8) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72.
(9) EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3.
(10) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.
(11) EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7.
(12) EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8.
(13) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
(14) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35.
(15) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.
(16) EUVL L 124, 20.5.2009, s. 30.
(17) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
(18) EUVL L 173, 9.7.2018, s. 16.
(19) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.
(20) EUVL L 249, 31.7.2020, s. 49.
(21) EUVL L 185, 11.7.2019, s. 44.
(22) EUVL L 65, 11.3.2016, s. 12.
(23) EUVL C 189, 15.6.2017, s. 15.
(24) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0176.
(25) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 135.
(26) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 31.
(27) http://www.eurofound.europa.eu/publications/report/2010/working-conditions-industrial-relations/posted-workers-in-the-european-union
(28) Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto, 2017 Annual Report on intra-EU Labour Mobility, Final Report January 2018, 2018; Euroopan komissio, Study on the movement of skilled labour, Final report (laatija ICF), 2018; Malmström, Cecilia, esipuhe julkaisuun Rethinking the attractiveness of EU Labour Immigration Policies: Comparative perspectives on the EU, the US, Canada and beyond, toim. S. Carrera, E. Guild ja K. Eisele, CEPS, 2018.
(29) OECD Skills for Jobs Database, https://www.oecdskillsforjobsdatabase.org/#FR/_.
(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/957, annettu 28. kesäkuuta 2018, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (EUVL L 173, 9.7.2018, s. 16).
(31) Euroopan komissio, Vuoden 2019 vuosikertomus EU:n sisäisestä työvoiman liikkuvuudesta, tammikuu 2020.


Edistyksen vauhdittaminen ja eriarvoisuuden torjuminen aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä
PDF 130kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 edistyksen vauhdittamisesta ja eriarvoisuuden torjumisesta aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä (2021/2604(RSP))
P9_TA(2021)0250B9-0263/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hiviä/aidsia käsittelevän korkean tason kokouksen, joka on määrä pitää New Yorkissa 8.–10. kesäkuuta 2021,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 8. kesäkuuta 2016 antaman hiviä/aidsia koskevan poliittisen julistuksen ”HIV and AIDS: On the Fast Track to Accelerating the Fight Against HIV and to Ending the AIDS Epidemic by 2030”,

–  ottaa huomioon kattavaa terveydenhuoltoa koskevan poliittisen julistuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 18. lokakuuta 2019,

–  ottaa huomioon UNAIDSin vuoden 2020 maailmanlaajuisen aids-päivityksen ”Seizing the Moment – Tackling entrenched inequalities to end epidemics”,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuotuisen kertomuksen 2019 hiviä koskevista toimista,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2001 annetun Abujan julistuksen hivistä/aidsista, tuberkuloosista ja muista tartuntataudeista, vuoden 2016 korkean tason kokouksessa esitetyn Afrikan yhteisen kannan sekä vuonna 2016 hyväksytyn katalyyttisen kehyksen aidsin, tuberkuloosin ja malarian hävittämiseksi Afrikasta vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030, joka hyväksyttiin New Yorkissa syyskuussa 2015,

–  ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan kolmannen EU:n toimintasuunnitelman (2021–2025),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2020–2024,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeuksiin perustuvista menettelytavoista hiviä ja aidsia koskevissa EU:n toimissa(1) ja 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja hepatiitti C:tä koskevista EU:n toimista(2),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen edistyksen vauhdittamisesta ja eriarvoisuuden torjumisesta aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä (O-000027/2021 – B9‑0015/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että lähes 76 miljoonaa ihmistä on saanut tartunnan ja lähes 33 miljoonaa ihmistä on kuollut aidsiin liittyvistä syistä sen jälkeen, kun epidemia puhkesi vuonna 1981; ottaa huomioon, että hiv-epidemia on edelleen maailmanlaajuinen kriisi ja että yhteensä 38 miljoonaa ihmistä on hivin kantajia; ottaa huomioon, että 1,7 miljoonaa ihmistä sai hiv-tartunnan vuonna 2019;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 12 miljoonalla hivin kantajalla maailmassa ei ollut mahdollisuutta saada hengen pelastavaa multiterapiaa ja lähes 700 000 ihmistä kuoli aidsiin liittyvistä syistä;

C.  ottaa huomioon, että hiv-multiterapian ja -hoidon yleinen saatavuus vähentää merkittävästi leviämisriskiä ja on antanut hivin kantajille lähes normaalin elinajanodotteen ja elämänlaadun;

D.  ottaa huomioon, että hiv-epidemian käyttövoimana oleva epätasa-arvo on lisääntynyt ja ihmisoikeuksien, myös Pekingin toimintaohjelmassa, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmassa ja niiden tarkistuskonferenssien tuloksissa tunnustettujen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien, loukkaukset ovat lisääntyneet ja että covid-19-epidemia on pahentanut tilannetta entisestään; toteaa, että myös leimautuminen ja syrjintä ovat lisääntyneet;

E.  ottaa huomioon, että miehillä, jotka harjoittavat seksiä miesten kanssa, transhenkilöillä, suonensisäisten huumeiden käyttäjillä, seksityöntekijöillä ja heidän asiakkaillaan sekä vangeilla (keskeiset väestöryhmät) on muita ryhmiä suurempi vaara altistua hiv-tartunnalle; ottaa huomioon, että heidän sitoutumisensa on ratkaisevan tärkeää hivin torjunnassa;

F.  ottaa huomioon, että 159 maassa on ainakin yksi syrjivä tai rankaiseva laki, joka haittaa hivin torjuntaa; ottaa huomioon, että hivin kantajien ja tartuntavaarassa olevien henkilöiden kriminalisointi ruokkii leimautumista ja syrjintää, vähentää ennaltaehkäisy- ja terapiapalvelujen yleistymistä ja lisää hiv-tartuntoja;

G.  ottaa huomioon, että sukupuolten epätasa-arvo, koulutuksen ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen ja -tietojen epätasa-arvoinen saanti sekä seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta lisäävät naisten ja tyttöjen alttiutta hiv-tartunnoille ja aidsiin liittyville sairauksille, jotka ovat maailmanlaajuisesti yleisimpiä lisääntymisikäisten naisten kuolinsyitä;

H.  katsoo, että nykyisillä ennaltaehkäisymenetelmillä ei ole pystytty pysäyttämään hivin leviämistä erityisesti niiden naisten keskuudessa, joita epidemia kohtelee raskaimmin, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; katsoo, että tutkimukseen ja innovointiin tarvitaan investointeja, jotka koskevat uusia ja parannettuja välineitä hivin ja aidsin ehkäisemiseksi, diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavat välineet mukaan luettuina, ja uusia hoitovaihtoehtoja hiv-lääkeresistenssin torjumiseksi;

I.  ottaa huomioon, että 15–27-vuotiaiden nuorten osuus aikuisten uusista infektioista on yli kolmannes ja että aidsiin liittyvät kuolemantapaukset lisääntyvät nuorten keskuudessa; ottaa huomioon, että monilla nuorilla on rajalliset mahdollisuudet saada sosiaalista suojelua, käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa ja osallistua ohjelmiin, jotka antavat heille mahdollisuuden suojautua hiviltä;

J.  katsoo, että pakollinen kattava seksuaalikasvatus koulujärjestelmissä on olennaisen tärkeää aidsin ja muiden sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden leviämisen estämiseksi;

K.  ottaa huomioon, että vaikeassa humanitaarisessa tilanteessa olevat ihmiset, paperittomat ja haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, vammaiset, alkuperäisväestöön kuuluvat, hlbtiq+-henkilöt sekä maahanmuuttajat ja liikkuvat väestöryhmät ovat alttiita hiv-tartunnalle ja kohtaavat ainutlaatuisia haasteita hiv-palvelujen saatavuudessa;

L.  ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolinen Afrikka on edelleen pahiten kärsivä alue, jonka osuus on 57 prosenttia kaikista uusista hiv-tartunnoista ja 84 prosenttia hiv‑tartunnoista lapsilla (enintään 14-vuotiailla), jossa hiv-tartunta on naisilla paljon yleisempi kuin miehillä ja jossa 4 500 tyttöä ja nuorta naista (15–24-vuotiasta) saa hiv‑tartunnan joka viikko ja jossa 25,6 miljoonaa ihmistä on hivin kantajia;

M.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia asettaa lisähaasteita aidsiin liittyville toimille ja on kumonnut osan tähän mennessä saavutetusta edistyksestä, sillä useat maat eivät ole saavuttaneet vuoden 2020 tavoitteitaan; toteaa, että tämä vaarantaa kestävän kehityksen tavoitteen eli aidsin poistamisen kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä;

N.  katsoo, että on tarpeen vahvistaa sopeutumiskykyisiä ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä osana yleistä terveydenhuoltoa ja säilyttää samalla aidsin torjunnan antamat hyödyt;

O.  katsoo, että on saavutettava oikeus terveyteen, jotta voidaan puuttua epätasa-arvoon palvelujen saatavuudessa ja edistää hivin kantajien tai tartuntavaarassa olevien elämänlaatua ja hyvinvointia koko elämän ajan;

P.  ottaa huomioon, että akuutti rahoituspula, kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventuminen sekä täysimääräisen sitoutumisen ja integroinnin puute kansallisissa toimissa heikentävät edelleen yhteisöjä ja yhteisöjen johtamia toimia, jotka ovat keskeisiä hivin torjunnassa;

Q.  ottaa huomioon, että monella keskitulotason kehitysmaalla on patenttisuojan vuoksi vaikeuksia tuoda tai tuottaa paikallisesti antiretroviraalilääkkeiden rinnakkaisvalmisteita; ottaa huomioon, että monikansalliset lääkeyhtiöt sulkevat yhä useammin keskitulotason kehitysmaita lahjoitusten, alhaisempien hintojen ja vapaaehtoisten lisenssien ulkopuolelle, mikä heikentää niiden mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia rinnakkaislääkkeitä;

R.  ottaa huomioon, että ihmisten oikeus terveyteen on etusijalla teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia (TRIPS) koskeviin sääntöihin nähden; ottaa huomioon, että Dohan julistuksessa TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä vahvistetaan kehitysmaiden oikeus hyödyntää täysimääräisesti TRIPS-sopimuksen joustavuusmääräyksiä kansanterveyden suojelemiseksi ja erityisesti lääkkeiden saatavuuden takaamiseksi kaikille;

S.  ottaa huomioon, että aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuisella rahastolla, joka perustettiin hivin ja aidsin maailmanlaajuisen lisääntymisen seurauksena, on ollut merkittävä rooli hivin ja aidsin torjunnassa;

1.  pitää tärkeänä, että 8.–10. kesäkuuta 2021 pidettävässä hiviä ja aidsia käsittelevässä YK:n korkean tason kokouksessa päästään myönteiseen tulokseen; pyytää neuvostoa osallistumaan kauaskantoisten ja kunnianhimoisten sitoumusten hyväksymiseen poliittisessa julistuksessa;

2.  vahvistaa, että jokaisella on oikeus nauttia mahdollisimman hyvästä terveydestä ja ihmisarvoista elämää edistävästä tasa-arvosta;

3.  kiittää EU:n roolista monialaisessa maailmanlaajuisessa aids-vastauksessa ja kehottaa komissiota käsittelemään aidsia maailmanlaajuisena kansanterveyskriisinä ja vauhdittamaan kaikkia pyrkimyksiä saavuttaa vuoden 2025 tavoitteet, myös lisäämällä investointeja UNAIDSiin sekä aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaa koskevaan maailmanlaajuiseen rahastoon;

4.  katsoo, että aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuiselle rahastolle on tarjottava riittävät varat, jotta se voi osallistua ratkaisevasti hivin ja aidsin torjuntaan;

5.  korostaa, että aidsin maailmanlaajuinen torjunta edellyttää monialaista lähestymistapaa ja monitasoista yhteistyötä, joka on oikea-aikaista, laajaa, osallistavaa, kumppanuuteen perustuvaa ja innovoivaa;

6.  kehottaa komissiota varmistamaan, että naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) ohjelmasuunnittelu tukee kumppanimaiden pyrkimyksiä rakentaa vahvoja ja sopeutumiskykyisiä terveydenhuoltojärjestelmiä, mukaan lukien terveysalan tutkimus- ja sääntelyjärjestelmät ja yhteisöjen terveydenhuoltojärjestelmät, jotka pystyvät tarjoamaan hivin huomioon ottavaa yleistä terveydenhuoltoa;

7.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään ihmisoikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan kolmannen EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa puuttuakseen hivin ja aidsin aiheuttamaan ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentymiseen asettamalla etusijalle leimautumisen ja syrjinnän, seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan, samaa sukupuolta olevien suhteiden kriminalisoimisen torjunnan sekä muiden rankaisevien ja syrjivien lakien ja politiikkojen torjunnan, jotta voidaan edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja ‑oikeuksien yleistä saatavuutta, laadukkaan koulutuksen saatavuutta, mukaan lukien kattava seksuaalikasvatus, terveydenhoidon tasapuolista ja kohtuuhintaista saatavuutta, työmarkkinoille pääsyä ja asianomaisten yhteisöjen osallistumista kaikkeen julkiseen elämään;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kumppanimaiden kanssa pakollisen kattavan seksuaalikasvatuksen sisällyttämiseksi kansallisiin koulutussuunnitelmiin aidsin ja muiden sukupuolitautien leviämisen estämiseksi erityisesti maissa, joissa tartuntojen määrä on suurin;

9.  muistuttaa, että terveys on välttämätön edellytys inhimilliselle kehitykselle; pyytää komissiota asettamaan terveyden etusijalle osana EU:n Afrikkaa koskevaa strategiaa, mikä edellyttää julkisten lisävarojen käyttöönottoa yleisen terveydenhuollon takaamiseksi, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, hiv, tuberkuloosi ja malaria, sekä huomion kiinnittämistä maailmanlaajuiseen terveysalan tutkimukseen ja kehittämiseen, EU:n ja Afrikan välisen terveysalan tutkimuksen ja innovoinnin yhteistyön tehostamiseen sekä Afrikan ja Euroopan terveystuotteiden, ‑laitteiden ja -lääkkeiden tuotantokapasiteetin yhteiseen vahvistamiseen; korostaa, että kehitysavulla olisi ennen kaikkea pyrittävä saamaan aikaan horisontaalinen yleiskattava terveydenhuoltojärjestelmä kokonaisvaltaisen ja oikeuksiin perustuvan lähestymistavan avulla, johon kuuluu terveyden moniulotteisuuden täysimääräinen huomioiminen (vahvat kytkökset sukupuoleen, elintarviketurvallisuuteen ja ravitsemukseen, vesi- ja jätevesihuoltoon, koulutukseen ja köyhyyteen) yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisesti; kehottaa erityisesti edistämään investointeja yhdennettyihin oikeuksiin, jotka liittyvät hiviin sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, keskittyen naisiin ja tyttöihin, seksityöntekijöihin, transhenkilöihin, suonensisäisiä huumeita käyttäviin henkilöihin, vankiloissa oleviin ihmisiin ja muihin haavoittuviin ryhmiin;

10.  kehottaa komissiota puuttumaan siihen, että hiv-tartunnan saaneiden lasten terapia on valitettavasti vähäistä, ja varmistamaan, että raskaana oleville naisille ja imettäville äideille tarjotaan hiv-palveluja, jotta vältetään hiv-tartunta äidiltä lapselle;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että varainkäyttö ja resurssit, joita tarvitaan vuoden 2025 tavoitteiden saavuttamiseksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ovat riittävät;

12.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa, jotta maailmanlaajuiseen terveysturvaan sovellettaisiin ensisijaisesti yhdennettyä lähestymistapaa, johon sisältyy sekä nykyisten pandemioiden, kuten hivin, että uusien pandemioiden torjunta, osana yleistä terveydenhuoltoa koskevaa ohjelmaa;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan voimakkaan poliittisen kannan vuoropuhelussa EU:n kehittyvien kumppanimaiden kanssa, myös naapuruusmaiden kanssa, ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta hiv-ohjelmat pysyvät tehokkaina ja jatkuvina ja että niitä voidaan laajentaa sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tiivistä yhteistyötä kyseisten maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun hiviä koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin;

14.  kehottaa EU:ta laatimaan selkeän ja johdonmukaisen EU:n maailmanlaajuisen covid‑19-rokotusstrategian, jossa keskitytään varmistamaan tasapuolinen, kohtuuhintainen ja oikea-aikainen rokotusten saatavuus kehitysmaissa, erityisesti haavoittuviin ja riskiryhmiin kuuluville ihmisille, hiv/aids-tartunnan saaneet mukaan luettuina; kehottaa siksi EU:ta tukemaan Intiaa ja Etelä-Afrikkaa koskevaa Maailman kauppajärjestön aloitetta, joka koskee väliaikaista luopumista teollis- ja tekijänoikeuksista covid-19-rokotteiden, -laitteiden ja ‑hoitojen osalta, ja kehottaa lääkeyhtiöitä jakamaan tietämystään ja tietojaan Maailman terveysjärjestön covid-19-teknologian tietovarannon (C‑TAP) kautta;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että covid-19-pandemian vastaisissa maailmanlaajuisissa toimissa otetaan huomioon hivin torjunnasta saadut kokemukset, kuten se, että suojellaan ihmisoikeuksia ja puututaan leimautumiseen ja syrjintään erityisesti keskeisten väestöryhmien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien keskuudessa, torjutaan sukupuoleen liittyviä terveydenhuollon esteitä, tuetaan terveydenhuollon ammattilaisia ja tutkijoita erityisesti vähävaraisissa ympäristöissä, otetaan yhteisöt mukaan toimiin ja kohdennetaan rajalliset resurssit ja uudet välineet oikeudenmukaisesti niin, että ketään ei jätetä jälkeen;

16.  kehottaa EU:ta laatimaan kattavan globaalin strategian ja etenemissuunnitelman kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien terveyteen liittyvät tavoitteet ja hivin ja aidsin vähentämistä koskevat tavoitteet; huomauttaa, että strategiassa olisi otettava erityisesti huomioon covid-19:n vaikutukset, sillä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa varautumisemme tuleviin pandemioihin ja muihin häiriöihin, myös terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuviin häiriöihin; kehottaa laatimaan EU:n tehokkaan pitkän aikavälin terveysstrategian; vaatii, että komission on lisättävä ponnistelujaan ja tehostettava työtään, jotta voidaan luoda tehokkaita globaaleja terveysohjelmia, joissa keskitytään kehitysmaiden terveydenhuoltojärjestelmiin;

17.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa sellaisten palvelujen tukemiseksi, jotka vastaavat keskeisten väestöryhmien ja muiden ensisijaisten väestöryhmien tarpeisiin, joilla on ainutlaatuisia haasteita hiv-palvelujen saatavuudessa, muun muassa tarjoamalla nuorille soveltuvia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja nuorille;

18.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa, jotta voidaan helpottaa ja edistää sitoutumista hiv-terapian tarjoamiseen kaikilla konfliktialueilla ja hiviin liittyvän pakolaissyrjinnän poistamiseen, erityisesti kun on kyse tasa-arvoisesta pääsystä multiterapiaan ja terveyspalveluihin vastaanottavissa maissa;

19.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa sosiaalisen suojelun tuen lisäämiseksi, mukaan lukien elintarviketurva ja ravitsemus heikossa asemassa oleville väestöryhmille, erityisesti vammaisille, hiviä kantaville ikääntyville ja aidsin vuoksi orvoiksi jääneille;

20.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa yhteisöjen sitouttamisen ja yhteisölähtöisten toimien tukemiseksi ja niihin investoimiseksi, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä hivin/aidsin torjunnassa ja hiviin/aidsiin liittyvän leimautumisen ja syrjinnän torjunnassa, sekä sisällyttämään hivin ehkäisyn ja hoidon muihin paikallisiin terveydenhuoltopalveluihin, joissa tarjotaan hiviin liittyvää tietoa, koulutusta ja viestintää;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään investointeja reaaliaikaiseen tiedonkeruuseen ja luomaan vakaan valikoiman kohtuuhintaisia ja helposti saatavilla olevia, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia diagnostiikka-, hoito- ja rokotevaihtoehtoja hiville ja muille köyhyyteen liittyville ja laiminlyödyille tartuntataudeille sekä vahvistamaan alueellisia ja alueiden välisiä valmiuksia ja yhteistyötä tieteen, tutkimuksen ja innovoinnin alalla; kehottaa EU:ta tarjoamaan erityistä tukea kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille, jotta ne voivat panna tehokkaasti täytäntöön TRIPS-sopimuksen mukaiset joustomahdollisuudet kansanterveyden suojelemiseksi, erityisesti pakollisen lupien myöntämisen ja rinnakkaistuonnin osalta, ja optimoimaan vapaaehtoisten lupa- ja teknologianjakomekanismien käytön kansanterveydellisten tavoitteiden saavuttamiseksi vaatimalla, että monikansalliset lääkeyhtiöt sisällyttävät tällaisiin mekanismeihin keskituloiset kehitysmaat ja tarjoavat kohtuuhintaista hiv-terapiaa kyseisissä maissa; kannustaa yleisemmin tutkimus- ja kehitysmenojen irrottamiseen lääkkeiden hinnasta esimerkiksi käyttämällä patenttipooleja, avoimen lähdekoodin tutkimusta, avustuksia ja tukia, jotta voidaan varmistaa terapian jatkuva saatavuus, kohtuuhintaisuus ja käyttömahdollisuudet sekä hoitoon pääsy kaikille sitä tarvitseville;

22.  kehottaa komissiota vastustamaan TRIPS+-toimenpiteiden sisällyttämistä keskituloisten kehitysmaiden kanssa tehtäviin vapaakauppasopimuksiin, jotta varmistetaan, että kaikki hivin antiretroviraalilääkkeet ovat kohtuuhintaisia, kunnioittaen täysin TRIPS‑sopimuksesta ja kansanterveydestä annettua Dohan julistusta;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajalle ja UNAIDSille.

(1) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 95.
(2) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 106.


Sotavankien tilanne Armenian ja Azerbaidžanin viimeisimmän konfliktin jälkeen
PDF 130kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 sotavankien tilanteesta Armenian ja Azerbaidžanin viimeisimmän konfliktin jälkeen (2021/2693(RSP))
P9_TA(2021)0251RC-B9-0277/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Armeniasta ja Azerbaidžanista,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 pidetyn EU:n ja Armenian kumppanuusneuvoston kokouksen ja 18. joulukuuta 2020 pidetyn EU:n ja Azerbaidžanin yhteistyöneuvoston kokouksen sekä niiden päätelmät,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä sotavankien kohtelua koskevan kolmannen Geneven yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2020 tehdyn Armenian, Azerbaidžanin ja Venäjän kolmenvälisen tulitaukosopimuksen, joka tuli voimaan 10. marraskuuta 2020,

–  ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2021 annetun Human Rights Watchin raportin ”Azerbaijan: Armenian POWs Abused in Custody’,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2021 annetun EU:n julkilausuman Armenian ja Azerbaidžanin äskettäisen konfliktin yhteydessä otetuista vangeista,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2020, 30. lokakuuta 2020, 14. joulukuuta 2020, 13. huhtikuuta 2021 ja 5. toukokuuta 2021 annetut Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien julkilausumat,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2021 annetun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ilmoituksen Euroopan neuvoston ministerikomitealle työjärjestyksen säännön 39 nojalla annettavista Azerbaidžanin äskettäiseen aseelliseen konfliktiin liittyvistä väliaikaismääräyksistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on vuosina 1988–1994 käydystä Vuoristo‑Karabahin ensimmäisestä sodasta lähtien yrittänyt saada aikaan kestävän ja kattavan rauhanratkaisun Vuoristo-Karabahin konfliktiin Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien johdolla;

B.  ottaa huomioon, että viimeisimmässä Armenian ja Azerbaidžanin välisessä aseellisessa konfliktissa 27. syyskuuta ja 10. marraskuuta 2020 välisenä aikana yli 5 000 sotilasta sai surmansa, sadat siviilit loukkaantuivat tai kuolivat ja tuhannet siviilit joutuivat siirtymään asuinseuduiltaan; toteaa, että väestö kärsii konfliktista edelleen, koska tietoja sukulaisten olinpaikasta puuttuu, vain osa sotavangeista ja muista vangituista henkilöistä on palautettu, ruumiiden luovutuksessa on ongelmia, humanitaarisen avun perillepääsyn tiellä on esteitä ja perusinfrastruktuuria on tuhottu;

C.  ottaa huomioon, että tämän pitkäaikaisen konfliktin vaikutuspiirissä olevat ihmiset ovat jo joutuneet kärsimään kohtuuttomasti; toteaa, että konflikti on kaiken kaikkiaan johtanut lukuisiin siviiliuhreihin, mitä ei voida hyväksyä;

D.  toteaa, että vihollisuudet päättyivät 44 päivän kuluttua, kun Armenia, Azerbaidžan ja Venäjä sopivat täydellisestä tulitauosta Vuoristo-Karabahissa ja sen lähialueilla sopimuksella, joka allekirjoitettiin 9. marraskuuta 2020 ja tuli voimaan 10. marraskuuta 2020;

E.  toteaa, että kolmenvälisen tulitaukosopimuksen 8 kohdassa määrätään sotavankien, panttivankien ja muiden pidätettyjen henkilöiden vaihdosta sekä surmansa saaneiden ruumiiden luovutuksesta; toteaa, että vaihdossa olisi noudatettava vastavuoroisuuden periaatetta;

F.  ottaa huomioon, että sekä Armenia että Azerbaidžan ovat sotavankien kohtelua koskevan kolmannen Geneven yleissopimuksen sopimuspuolia ja että kyseisen sopimuksen 118 artiklassa määrätään, että sotavangit on viipymättä vapautettava ja kotiutettava aktiivisten vihollisuuksien päättyessä; ottaa huomioon, että kolmannen Geneven yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään, että sotavankeja on jokaisena ajankohtana kohdeltava inhimillisesti ja että mitkään laittomat teot tai laiminlyönnit suojelijavallan puolelta, josta aiheutuu sen vallassa olevan sotavangin kuolema tai joka saattaa vakavaan vaaraan hänen terveytensä, eivät ole sallitut ja sellaista tekoa tai laiminlyöntiä pidetään sopimuksen törkeänä rikkomisena; ottaa huomioon, että yleissopimus suojaa myös sotavankeja väkivallan teoilta tai uhkauksilta sekä solvauksilta ja julkiselta uteliaisuudelta;

G.  ottaa huomioon, että tulitaukoa ennen ja sen jälkeen pidätetyillä sotilashenkilöstöön kuuluvia ja siviilejä kohdellaan eri tavoin kansainvälisessä oikeudessa; katsoo yhtäältä, että tulitaukoa ennen ja sen jälkeen vangittuja sotilashenkilöstöön kuuluvia olisi pidettävä sotavankeina ja heidän olisi saatava Geneven yleissopimusten mukaista suojelua; katsoo toisaalta, että konfliktin aikana pidätettyjä siviilejä on pidettävä suojeltuina henkilöinä ja heitä suojellaan myös Geneven yleissopimusten nojalla; toteaa, että tulitauon jälkeen pidätettyjä siviilejä suojellaan sen sijaan ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden nojalla;

H.  toteaa, että vihollisuuksien keskeyttämisen jälkeen on toteutettu useita vankien, niin sotilaiden kuin siviilien, vaihtoja, joista viimeisin 4. toukokuuta 2021;

I.  toteaa, että huolestuttavien tietojen mukaan Azerbaidžanissa pidetään vankina noin 200:aa armenialaista; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut vastaanottaneensa valituksia 249:stä Azerbaidžanin vangitsemasta armenialaisesta; toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut väliaikaismääräykset 229 armenialaisen osalta ja näistä 183 on edelleen voimassa; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 9. maaliskuuta 2021, ettei Azerbaidžan noudattanut määräyksiä, ja piti annettuja tietoja liian yleisluonteisina ja suppeina; toteaa, että Azerbaidžanin viranomaiset myönsivät pitävänsä 72:ta armenialaista vankinaan; toteaa, ettei Azerbaidžan ole toimittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle mitään tietoja 112 muusta henkilöstä; toteaa, että muiden armenialaisten sotavankien kohtalosta ei ole tietoa; ottaa huomioon, että vihollisuuksien päättymisen jälkeen 73 armenialaista sotavankia ja siviiliä on kotiutettu Armeniaan;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle on tehty valituksia myös 16:sta Armenian väitetysti vangitsemasta azerbaidžanilaisesta, joista 12 palautettiin kotimaahansa joulukuussa 2020; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin keskeytti työjärjestyksensä säännön 39 nojalla aloittamansa tutkinnan neljän muun henkilön osalta Armenian hallitukselta saatujen tietojen luonteen vuoksi;

K.  ottaa huomioon, että on esitetty uskottavia tietoja siitä, että armenialaisia sotilaita ja siviilejä on otettu vangiksi myös vihollisuuksien päätyttyä 10. marraskuuta 2020; ottaa huomioon, että Azerbaidžanin viranomaiset väittävät näiden panttivankien ja vankien olevan terroristeja, jotka eivät ansaitse Geneven yleissopimuksen mukaista sotavangin asemaa;

L.  ottaa huomioon, että Human Rights Watch raportoi 19. maaliskuuta 2021, että Azerbaidžanin turvallisuusjoukot ja asevoimat pahoinpitelivät armenialaisia sotavankeja kohtelemalla heitä julmasti ja halventavasti sekä kiduttamalla heitä joko pidätyksen tai siirtämisen aikana tai kun he olivat pidätettyinä eri pidätyskeskuksissa; toteaa, että Azerbaidžanin joukot ovat pidättäneet siviilejä väkivaltaisesti sekä kiduttaneet heitä ja pitäneet heitä epäinhimillisissä ja halventavissa vankilaoloissa, mikä on johtanut ainakin kahden Azerbaidžanissa vangittuna olevan kuolemaan; ottaa huomioon, että Azerbaidžanin joukot pidättivät nämä siviilit, vaikkei ollut näyttöä siitä, että he olisivat aiheuttaneet turvallisuusuhan, joka olisi oikeuttanut heidän pidättämisensä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla; ottaa huomioon, että Azerbaidžan kiistää syytökset siitä, että armenialaisia sotavankeja on kohdeltu Geneven yleissopimusten vastaisesti;

M.  ottaa huomioon, että internetissä ja sosiaalisessa mediassa kiertävissä videoissa on tietojen mukaan todisteita tapauksista, joissa molempien osapuolten asevoimien jäsenet ovat pahoinpidelleet ja kaltoinkohdelleet vangittuna olevia henkilöitä; toteaa, ettei ole viitteitä siitä, että Azerbaidžanin tai Armenian viranomaiset olisivat tutkineet näitä tapauksia nopeasti, julkisesti ja tehokkaasti tai että mahdolliset tutkimukset olisivat johtaneet rikossyytteisiin; ottaa huomioon syytökset, joiden mukaan sotavankeja ja muita suojeltuja henkilöitä olisi teloitettu laittomasti, heitä olisi kadonnut tahdonvastaisesti ja ruumiita olisi häpäisty;

N.  ottaa huomioon, että komissio ilmoitti 17. toukokuuta 2021 myöntävänsä 10 miljoonan euron lisämäärärahan humanitaariseen apuun niiden siviilien auttamiseksi, jotka kärsivät viimeaikaisesta konfliktista Vuoristo-Karabahissa ja sen lähialueilla, ja toteaa, että EU on näin antanut yli 17 miljoonaa euroa hädänalaisille vihollisuuksien alusta syyskuussa 2020 lähtien;

O.  katsoo, että kaikkien osapuolten olisi toimitettava ajantasaiset kartat miinakentistä, jotta siviilit voivat palata entisille konfliktialueille;

P.  ottaa huomioon, että Bakussa 12. huhtikuuta 2021 avatussa sotasaavutuksia juhlistavassa puistossa on kertoman mukaan näytillä Armenian asevoimien varusteita, kuolleita ja kuolevia Armenian sotilaita esittäviä vahanukkeja sekä selleihin kahlittuja armenialaisia sotavankeja esittäviä malleja, ja katsoo, että tätä voidaan pitää väkivallan ihannointina ja se uhkaa lisätä vihamielistä asennetta ja yllyttää vihapuheeseen tai jopa jäljellä olevien sotavankien ja muiden armenialaisten siviilivankien epäinhimilliseen kohteluun, mikä pahentaa vihan ilmapiiriä ja on ristiriidassa virallisten sovintoa lupaavien julkilausumien kanssa;

Q.  ottaa huomioon, että Azerbaidžanin joukot kävivät 12. toukokuuta 2021 Armenian alueella, mikä rikkoo Armenian alueellista koskemattomuutta ja kansainvälistä oikeutta; ottaa huomioon, että tämä Armenian suvereenin alueen loukkaus on jatkoa Azerbaidžanin edustajien, presidentti mukaan lukien, huolestuttaville julkilausumille, joiden voitiin tulkita esittävän aluevaatimuksia ja uhkaavan voimankäytöllä ja siten horjuttavan pyrkimyksiä alueen turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi;

R.  ottaa huomioon, että viime kuukausina on kotiutettu ruumiita sekä toimitettu humanitaarista apua konfliktista pahoin kärsineelle väestölle;

S.  toteaa, että tarvitaan uusia toimia luottamuksen rakentamiseksi molempien maiden välille ja kestävän rauhan edistämiseksi;

1.  vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki armenialaisvangit, sekä sotilas- että siviilivangit, jotka on pidätetty konfliktin aikana ja sen jälkeen, ja vaatii Azerbaidžania pidättäytymään mielivaltaisista pidätyksistä tulevaisuudessa; kehottaa osapuolia panemaan täysimääräisesti täytäntöön 9. marraskuuta 2020 tehdyn kolmenvälisen tulitaukosopimuksen, jossa määrätään sotavankien, panttivankien ja muiden vankien vaihdosta sekä vihollisuuksissa surmansa saaneiden ruumiiden luovutuksesta;

2.  pitää valitettavina Armenian ja Azerbaidžanin välisen viimeisimmän Vuoristo-Karabahin sodan aikana tapahtuneita väkivaltaisuuksia; ilmaisee myötätuntonsa uhreille ja heidän perheilleen; pitää valitettavana tulitauon rikkomista, sillä tämä lisäsi inhimillistä kärsimystä ja johti uusiin ihmishenkien menetyksiin ja tuhoon; tuomitsee kaikki siviileihin kohdistuvat hyökkäykset ja muistuttaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti valtioilla on velvollisuus suojella siviilien henkeä;

3.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta toimittamaan kattavat luettelot kaikista henkilöistä, joita se pitää vangittuina aseellisen konfliktin yhteydessä, ja antamaan tietoa heidän olinpaikastaan ja terveydestään, myös vankeudessa kuolleista henkilöistä;

4.  palauttaa mieliin, että kadonneiden henkilöiden kohtaloa ja olinpaikkaa koskevien tietojen ilmoittamatta jättäminen voi merkitä tahdonvastaista katoamista, jota sekä Azerbaidžan että Armenia ovat sitoutuneet ehkäisemään; kehottaa kaikkia osapuolia tuomaan selkoa kadonneiden kohtaloon ja olinpaikkaan ja käsittelemään ruumiita ihmisarvoisella tavalla;

5.  vaatii Azerbaidžanin hallitusta kunnioittamaan armenialaisvankien oikeudellisia takeita ja sallimaan asianajajien, lääkäreiden ja ihmisoikeuksien puolustajien pääsyn vankien luo ja helpottamaan näiden yhteydenpitoa sukulaistensa kanssa;

6.  ilmaisee syvän huolensa uskottavista tiedoista, joiden mukaan armenialaisia sotavankeja ja muita vankeudessa olevia henkilöitä on pidetty ja pidetään parhaillaan halventavissa oloissa ja kohdeltu epäinhimillisesti ja kidutettu pidätyshetkellä tai pidätyksen aikana; tuomitsee kaikki kidutustapaukset ja tahdonvastaiset katoamiset, myös aseellisissa konflikteissa tapahtuneet, sekä kaltoinkohtelun ja ruumiiden häpäisemisen;

7.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia varmistamaan, että edelleen pidätettyinä oleville annetaan kaikki kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan ja humanitaarisen oikeuden edellyttämä suojelu, mihin kuuluu myös vapaus kidutuksesta ja epäinhimillisestä kohtelusta; kehottaa Armenian ja Azerbaidžanin viranomaisia suorittamaan riippumattomia, nopeita, julkisia ja tehokkaita tutkimuksia ja nostamaan syytteet kaikista uskottavista väitteistä Geneven yleissopimusten vakavista rikkomisista ja muista kansainvälisen oikeuden loukkauksista ja sotarikoksista, jotta voidaan varmistaa syyllisten saattaminen tilille teoistaan sekä uhrien oikeussuojakeinot, mahdollisesti asiaa käsittelevän kansainvälisen valtuuskunnan avulla; kehottaa Azerbaidžanin hallitusta tekemään täysimääräistä yhteistyötä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa, jotta voidaan tutkia armenialaisten vankien epäinhimillistä kohtelua koskevien tietojen paikkansapitävyys ja saattaa syylliset vastuuseen;

8.  muistuttaa, että tällä hetkellä julkisesti ei ole saatavilla luotettavaa tietoa armenialaisvankiloissa olevista azerbaidžanilaisista sotavangeista ja muista vangeista;

9.  muistuttaa kaikkia konfliktin osapuolia niiden velvoitteesta noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta, jossa kielletään kidutus ja muu halventava tai epäinhimillinen kohtelu, ja toistaa, että sotavankien kidutus ja kaltoinkohtelu ovat sotarikoksia;

10.  tuomitsee jyrkästi sen, mitä tapahtui 9. huhtikuuta 2021, kun Azerbaidžanin viranomaiset lähettivät liikkeelle tyhjänä lentokoneen, jonka oli määrä kotiuttaa armenialaisvankeja; pitää tekoa äärimmäisen tunteettomana ja katsoo sen kertovan siitä yleisestä halveksuvasta asenteesta, jolla azerbaidžanilaiset suhtautuvat armenialaisvankeihin ja heidän perheisiinsä;

11.  vaatii, että on välittömästi pidättäydyttävä vihamielisestä retoriikasta tai toimista, joiden voidaan tulkita yllyttävän vihaan tai suoranaiseen väkivaltaan tai tukevan rankaisemattomuutta tai jotka saattavat heikentää pyrkimyksiä luoda luottamusta, sovintoa, yhteistyötä ja kestävää rauhaa tukeva ilmapiiri ja edistää sitä;

12.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta tekemään täysimääräistä yhteistyötä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa armenialaisten vankien osalta ja noudattamaan tuomioistuimen väliaikaismääräyksiä, joissa Azerbaidžan määrättiin toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot vankien vankilaoloista, terveydentilasta ja heidän palauttamisekseen toteutetuista toimenpiteistä;

13.  ilmaisee näkemyksenään, että kaikkien vankien vaihto ja surmansa saaneiden ruumiiden luovutus sekä tämän kysymyksen lopullinen ratkaiseminen on kiireellinen humanitaarinen kysymys, joka koskee erityisesti asianomaisten perheitä, ja katsoo, että se olisi kipeästi kaivattu ensimmäinen luottamusta lisäävä toimenpide alueen vakauttamisen aloittamiseksi;

14.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta takaamaan asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen, kuten Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen eurooppalaisen komitean, vapaan ja esteettömän pääsyn vankien luo;

15.  korostaa kiireellistä tarvetta varmistaa, että humanitaarinen apu pystyy tavoittamaan sitä tarvitsevat, että armenialaisväestön turvallisuus ja sen kulttuuriperinnön säilyminen varmistetaan Vuoristo-Karabahissa ja että maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt ja pakolaiset voivat palata entisiin asuinpaikkoihinsa;

16.  vaatii voimakkaasti, että molemmat osapuolet pidättäytyvät kaikista sellaisista toimista, jotka tuhoaisivat armenialaisten perintöä Azerbaidžanissa ja azerbaidžanilaisten perintöä Armeniassa; kehottaa ennallistamaan hajotetut kohteet täysimääräisesti ja ottamaan kansainvälisen yhteisön tiiviimmin mukaan alueen maailmanperinnön suojeluun;

17.  palauttaa mieliin kansainvälisen yhteisön Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien johdolla toteuttamat ponnistukset löytää rauhanomainen, pysyvä, kattava ja kestävä ratkaisu Etyjin vuoden 2009 perusperiaatteiden (voimankäytöstä pidättäytyminen, alueellinen koskemattomuus sekä kansojen yhtäläiset oikeudet ja itsemääräämisoikeus) pohjalta Vuoristo-Karabahin alueen tulevan aseman määrittämiseksi; muistuttaa, että tämä voidaan saavuttaa vain poliittisella neuvotteluratkaisulla, johon kaikki asianosaiset osapuolet sitoutuvat aidosti; kehottaa kaikkia osapuolia käynnistämään mahdollisimman pian uudelleen korkean tason poliittisen vuoropuhelun Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien johdolla; kehottaa Armenian ja Azerbaidžanin hallituksia sekä kansainvälisiä sovittelijoita ottamaan naiset järjestelmällisesti mukaan rauhanprosessiin ja kuulemaan naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia;

18.  pitää valitettavana, että Etyjin Minskin ryhmään osallistuneet EU:n jäsenvaltiot eivät olleet läsnä tulitaukosopimuksesta neuvoteltaessa eikä EU osoittanut johtajuutta kahden korkea-arvoisen itäisen kumppaninsa tuomisessa neuvottelupöytään;

19.  pitää valitettavana sotasaavutuksia juhlistavan puiston avaamista Bakussa 14. huhtikuuta 2021, sillä se lisää pitkään jatkunutta vihamielistä asennetta ja heikentää Armenian ja Azerbaidžanin keskinäistä luottamusta; vaatii tämän vuoksi sulkemaan puiston viipymättä;

20.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota tarjoamaan sekä Armenialle että Azerbaidžanille kaiken tarvittavan avun tulitauon lujittamiseksi ja tukemaan vakauteen, jälleenrakennukseen, luottamuksen rakentamiseen ja sodanjälkeiseen kunnostukseen johtavia toimia sekä seuraamaan tiiviisti tulitaukomääräysten täytäntöönpanoa erityisesti sen valvontamekanismin osalta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille ja tekemään niiden kanssa enemmän yhteistyötä erityisesti niiden työtä koskevien rajoitusten osalta; katsoo, että Euroopan unionin erityisedustajalla Etelä‑Kaukasiassa on tässä yhteydessä merkittävä rooli;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan jatkossakin kiireellisen humanitaarisen avun antamista ja kansainvälisten järjestöjen tällä alalla ja kulttuuri- ja uskonnollisen perinnön suojelemiseksi tekemää työtä sekä tukemaan Armeniassa ja Azerbaidžanissa toimivia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka aidosti edistävät sovintoa;

22.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ottamaan syksyllä 2021 järjestettävässä tulevassa itäisen kumppanuuden huippukokouksessa esille Etelä-Kaukasian turvallisuuden, vakauden ja alueellisen yhteistyön;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Etyjin pääsihteerille, Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajille, Armenian presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Azerbaidžanin presidentille, hallitukselle ja parlamentille.


Haitin tilanne
PDF 126kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Haitin tilanteesta (2021/2694(RSP))
P9_TA(2021)0252RC-B9-0282/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Haitista ja erityisesti 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Haitin tilanteesta vuosi maanjäristyksen jälkeen: humanitaarinen apu ja jälleenrakentaminen(1), 8. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman lapsiorjuudesta Haitissa(2) ja 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Haitista(3),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 24. maaliskuuta 2021 antaman lausunnon Haitista,

–  ottaa huomioon Haitissa sijaitsevan Yhdistyneiden kansakuntien integroidun toimiston (BINUH) 11. helmikuuta 2021 antaman raportin,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevat YK:n perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon tuomarien yleismaailmallisen peruskirjan ja iberoamerikkalaisen tuomarin perussäännön,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1987 hyväksytyn Haitin tasavallan perustuslain,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja Haitissa sijaitsevan Yhdistyneiden kansakuntien integroidun toimiston 18. tammikuuta 2021 yhdessä laatiman kertomuksen aiheesta ”Unrest in Haiti: Their impact on Human Rights and the State’s obligation to protect all citizens”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2020 vaalien järjestämättä jättäminen johti myös siihen, että maata hallitaan asetuksilla ja että on raportoitu epäonnistuneista vallankaappausyrityksistä, mikä merkitsee kasvavaa poliittista ja yhteiskunnallista epävakautta Haitissa;

B.  ottaa huomioon, että poliittinen oppositio ja kansalaisyhteiskunnan ryhmät väittävät, että presidentti Moïsen toimikausi tuli päätökseensä 6. helmikuuta 2021 Haitin korkeimman tuomarineuvoston päätöksen mukaisesti, ja vaativat väliaikaisen presidentin nimittämistä; ottaa huomioon, että Jovenel Moïse kieltäytyy luopumasta asemastaan, sillä hän katsoo toimikautensa alkaneen helmikuussa 2017 sen jälkeen, kun toiset vaalit järjestettiin vuonna 2016, koska edelliset vaalitulokset oli kiistetty väitetyn vaalivilpin vuoksi;

C.  ottaa huomioon, että tuhannet haitilaiset ovat osoittaneet mieltään 14. tammikuuta 2021 lähtien sitä vastaan, että presidentti Moïsen toimikautta jatkettaisiin vuodella, ja vastustaneet kansanäänestystä; ottaa huomioon, että mielenosoituksia tukahdutetaan voimakeinoin;

D.  ottaa huomioon, että koska vaaleja ei onnistuttu järjestämään ajoissa vuonna 2019, toimikausi kaikkien lainsäätäjien kohdalla edustajainhuoneessa ja senaatin jäsenistä kahden kolmasosan kohdalla päättyi tammikuussa 2020 sekä kaikkien kaupunginjohtajien kohdalla heinäkuussa 2020; ottaa huomioon, että presidentti Moïse on siitä lähtien hallinnut yksipuolisesti asetuksilla, joista useat vahvistavat hänen valtaansa presidenttinä; ottaa huomioon, että presidentti Moïse on suunnitellut parlamentti-, paikallis- ja presidentinvaalit järjestettäväksi 19. syyskuuta 2021;

E.  ottaa huomioon, että presidentti Moïse määräsi 5. tammikuuta 2021, että perustuslakia koskeva kansanäänestys olisi järjestettävä 27. kesäkuuta 2021, ja että tämä on äskettäin vahvistanut päätöksensä sekä Haitissa esitetyistä että kansainvälisen yhteisön julkituomista vastalauseista huolimatta; ottaa huomioon, että ehdotetussa perustuslakiuudistuksessa toimeenpanovaltaa keskitettäisiin entisestään; ottaa huomioon, että Haitin perustuslain 284 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”parlamenttivaalit perustuslain muuttamiseksi ovat ehdottomasti kiellettyjä”; ottaa huomioon, että tuhannet haitilaiset ovat sittemmin osoittaneet mieltään kaduilla kansanäänestystä vastaan;

F.  ottaa huomion, että EU ilmoitti 6. toukokuuta 2021, että se ei rahoittaisi 27. kesäkuuta 2021 pidettäväksi suunnitellun kansanäänestyksen järjestämistä eikä lähettäisi tarkkailijoita valvomaan sitä, ja katsoo, että prosessi ei ole riittävän avoin ja demokraattinen maassa, jota leimaa turvattomuus ja poliittinen epävakaus;

G.  ottaa huomioon, että Haitia käsittelevä ydinryhmä (joka koostuu YK:n pääsihteerin erityisedustajasta, Brasilian, Kanadan, Ranskan, Saksan, Espanjan, Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen suurlähettiläistä sekä Amerikan valtioiden järjestön erityisedustajasta) on ilmaissut huolensa siitä, että perustuslain muuttamisprosessi ei ole ollut riittävän kattava, osallistava ja avoin;

H.  ottaa huomioon, että Haitin senaatin tutkimuksen tulokset ja Haitin korkeimman tilintarkastuselimen raportti ovat liittäneet presidentti Moïsen kavallus- ja petostapaukseen, ja hänen väitetään saaneen varoja PetroCaribe-ohjelmasta;

I.  ottaa huomioon, että Haitin korkeimman oikeuden tuomari Yvickel Dieujuste Dabrésil pidätettiin 7. helmikuuta 2021 yhdessä 18 muun henkilön kanssa ja heitä syytettiin vehkeilystä hallitusta vastaan; ottaa huomioon, että tuomari Dabrésil vapautettiin 11. helmikuuta 2021, mutta muut 17 henkilöä ovat edelleen pidätettyinä;

J.  ottaa huomioon, että presidentti Moïse antoi 8. helmikuuta 2021 asetuksen, jolla määrättiin kolmen korkeimman oikeuden tuomarin (tuomarit Yvickel Dieujuste Dabrésil, Joseph Mécène Jean-Louis ja Wendelle Coq Thelot) ”eläköityminen”, ja vielä muutama päivä myöhemmin hän antoi uuden asetuksen kolmen uuden tuomarin nimittämisestä korkeimpaan oikeuteen noudattamatta laissa säädettyjä menettelyjä; ottaa huomioon, että tämän johdosta oikeusjärjestelmän henkilöstö aloitti rajoittamattoman lakon maanantaina 15. helmikuuta 2021;

K.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2021 Haitin hallinto pidätti ylemmän poliisivirkamiehen, mikä pahensi maan perustuslakia koskevaa kriisiä räjähdysmäisesti;

L.  ottaa huomioon, että Haitissa on viime kuussa esiintynyt selvästi enemmän väkivaltaa, kuten sieppauksia, raiskauksia, henkirikoksia ja joukkomurhia, joihin syyllisiä ovat pääasiassa aseistautuneet joukot; ottaa huomioon, että nämä joukot voivat toimia siten, että niitä ei juurikaan rankaista; ottaa huomioon, että vuoden 2021 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 117 ihmistä murhattiin ja 142 siepattiin; ottaa huomioon, että pelkästään huhtikuussa 2021 tehtiin 91 kaappausta;

M.  ottaa huomioon, että paikallisten väestön hyväksi toimivan katolisen papiston useiden jäsenten sieppaaminen (vapautettiin myöhemmin) Port-au-Princessä 11. huhtikuuta 2021 järkytti syvästi Haitin ja kansainvälistä yleistä mielipidettä ja johti nykyisen hallituksen vastaisten mielenosoitusten voimistumiseen;

N.  ottaa huomioon, että vuodesta 2015 lähtien maasta on lähtenyt yli 300 000 ihmistä; ottaa huomioon, että väkivallan lisääntyminen ja turvallisuuden heikkeneminen maassa on johtanut Haitista tulevien turvapaikanhakijoiden määrän selvään kasvuun erityisesti Ranskan Guyanassa sekä siihen, että moni kansainvälinen ja humanitaarinen kansalaisjärjestö on lähtenyt Haitista;

O.  ottaa huomioon, että Haitissa on viime vuosina on usein esiintynyt laajamittaista liikehdintää korkeita elinkustannuksia, autoritarismia ja korruptiota vastaan; ottaa huomioon, että meneillään oleva poliittinen kriisi liittyy kaikkien sosiaalisten, taloudellisten, turvallisuus- ja ihmisoikeusindikaattorien heikkenemiseen ja on suhteessa siihen; ottaa huomioon, että köyhyys on lisääntynyt ja jo vähäinen perussosiaalipalvelujen saatavuus on vähentynyt entisestään ja että kahden vuoden aikana puutteellinen elintarviketurva on lähes kaksinkertaistunut, mikä vaikuttaa nyt miljooniin haitilaisiin; toteaa, että Haiti on Amerikan ainoa vähiten kehittynyt maa; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) vuoden 2019 inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 170 oleva Haiti tarvitsee jatkuvasti humanitaarista apua ja kehitysapua ja on edelleen Amerikan köyhin maa ja yksi maailman köyhimmistä valtioista ja että 59 prosenttia väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella; ottaa huomioon, että hallituksen korruptio on laajalle levinnyttä ja että Transparency Internationalin vuoden 2018 korruptioindeksissä Haiti oli 161. sijalla 180 tutkitusta valtiosta;

P.  ottaa huomioon, että elokuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana noin neljä miljoonaa Haitissa asuvaa ihmistä(4) kärsi akuutista puutteellisesta elintarviketurvasta; ottaa huomioon, että talouden taantuma, huonot sadot, hirmumyrsky Laura (23. elokuuta 2020) ja covid-19-pandemia ovat merkittävimpiä elintarviketurvatilannetta pahentavia tekijöitä;

Q.  ottaa huomioon, että levottomuudet ja byrokraattinen kaaos ovat nousseet keskeiselle sijalle, mikä on haitannut covid-19-rokotteen käyttöönottoa Haitissa ja johtanut yhä useampien kuolemantapausten riskiin ja siihen, että maailmanlaajuisessa taistelussa viruksen torjumiseksi jäädään aikataulusta; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian puutteellinen käsittely on vain pahentanut taustalla jo olevia yhteiskunnallisia ongelmia;

R.  ottaa huomioon, että Haiti sai kansainväliseltä yhteisöltä ennennäkemätöntä apua jälleenrakentamisen rahoittamiseksi vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen; ottaa huomioon, että nämä ponnistukset eivät millään tavalla ole tällä hetkellä Haitin väestön nähtävillä, mikä antaa aiheen pelätä huonoa hallintoa ja varojen huomattavaa väärinkäyttöä;

S.  ottaa huomioon, että saatujen kansainvälisten varojen huonon hallinnoinnin tuloksena korkeat koulumaksut ovat yhdessä perheiden yleisesti alhaisten tulojen ja saatavilla olevan koulutuksen heikon laadun kanssa aiheuttaneet sen, että noin puolet vähintään 15-vuotiaista haitilaisista on lukutaidottomia; ottaa huomioon, että levottomuuksien kärjistymisen ja pandemian sekä niillä haitilaisten arkeen olevien vaikutusten vuoksi 70 prosenttia haitilaislapsista on pidetty poissa koulusta; ottaa huomioon, että vähintään 350 000 lasta ja nuorta on koko maassa edelleen perus- ja keskiasteen koulutuksen ulkopuolella;

T.  ottaa huomioon, että nykyaikainen orjuuden muoto Restavèk on edelleen yleinen käytäntö Haitissa; ottaa huomioon, että tämän käytännön mukaan haitilaisten köyhien perheiden vanhemmat lähettävät lapsensa asumaan muihin perheisiin työskentelemään kotiapulaisina; ottaa huomioon, että nämä lapset kärsivät usein hyväksikäytöstä ja huonosta kohtelusta eikä heillä ole mahdollisuutta koulutukseen;

1.  kehottaa Haitin viranomaisia järjestämään vapaat, oikeudenmukaiset, avoimet ja uskottavat parlamentti-, paikallis- ja presidentinvaalit ja takaamaan kestävän turvallisuuden näiden vaaliprosessien aikana; muistuttaa, että niin kauan kuin avoimuuden, oikeudenmukaisuuden ja demokratian ehdot eivät täyty, EU:n ei pitäisi antaa minkäänlaista taloudellista ja teknistä tukea vaaliprosesseille; muistuttaa, että Haitin pitkittynyt poliittinen kriisi voidaan ratkaista vain uskottavalla, avoimella, osallistavalla ja rauhanomaisella vaaliprosessilla;

2.  korostaa riippumattoman ja helpommin saavutettavan oikeuslaitoksen merkitystä ja kehottaa Haitin hallitusta kunnioittamaan vuonna 1987 hyväksyttyä Haitin perustuslakia ja erityisesti sen 284 artiklan 3 kohtaa, kunnioittamaan demokratian perusperiaatteita ja lujittamaan oikeusvaltioperiaatetta; muistuttaa naisten täysimääräisen, tasapuolisen ja merkityksellisen osallistumisen keskeisestä roolista ja kaikkien haitilaisten, myös nuorten, vammaisten ja kansalaisyhteiskunnan, osallistamisesta Haitin poliittisiin prosesseihin;

3.  vaatii tiukasti, että Haitin viranomaisten on tehostettava toimiaan lopettaakseen aseistettujen joukkojen väliset yhteenotot sekä siviileihin ja lainvalvontaan kohdistuvat aseelliset iskut ja saattaakseen syylliset oikeuden eteen oikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä;

4.  toistaa olevansa vakavasti huolissaan Haitin humanitaarisen ja poliittisen tilanteen ja turvallisuustilanteen heikkenemisestä; tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusloukkaukset ja väkivallanteot, erityisesti sieppausten, Dominikaaniseen tasavaltaan suuntautuvan lapsikaupan, henkirikosten ja raiskausten lisääntymisen, ja korostaa tarvetta torjua naisiin, tyttöihin ja ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa; tuomitsee jyrkästi useiden katolisten pappien sieppaukset viime kuussa Port-au-Princessä; muistuttaa, että Haitin väkivalta on vahvasti sidoksissa aseistettuihin joukkoihin, joista osa saa tukea ja rahoitusta paikallisilta oligarkeilta; vaatii Haitin viranomaisilta välittömiä ja koordinoituja toimia väkivallan ehkäisemiseksi, sen perimmäisiin syihin puuttumiseksi ja syyllisten rankaisemattomuuden lopettamiseksi; muistuttaa, että oikeusjärjestelmän uudistamisen ja korruption torjunnan on pysyttävä ensisijaisina tavoitteina;

5.  vaatii, että La Salinen verilöyly ja vastaavat skandaalit tutkitaan riippumattomasti; vaatii, että kaikki näiden rikosten tekijät saatetaan oikeuden eteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

6.  tuomitsee väitetyn tappavien voimakeinojen käytön mielenosoittajia vastaan sekä mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset; tuomitsee toimittajiin kohdistetun väkivallan; kehottaa Haitin hallitusta lopettamaan pitkittyneen tutkintavankeuden käytännön; kehottaa Haitin viranomaisia kunnioittamaan perusoikeuksia, sananvapautta ja yhdistymisvapautta;

7.  muistuttaa tukevansa voimakkaasti kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia ja ympäristönsuojelijoita Haitissa ja heidän työtään;

8.  kehottaa Haitin viranomaisia varmistamaan paremman hallinnon kaikilla valtion ja yhteiskunnan tasoilla, korruption ja klientelismin torjunta mukaan lukien; vaatii painokkaasti komissiota varmistamaan järjestelmällisesti, että kaikkea apua, myös humanitaarista apua, valvotaan tehokkaasti sen varmistamiseksi, että sitä käytetään niihin hankkeisiin, joihin se on tarkoitettu;

9.  kehottaa Haitin viranomaisia selvittämään epäilyt petoksista ja vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen saatujen kansainvälisten varojen huonosta hallinnoinnista ja rankaisemaan syyllisiä;

10.  pyytää tilintarkastustuomioistuimelta tilintarkastusta ja kertomusta siitä, miten EU:n varoja käytetään Haitissa, kun otetaan erityisesti huomioon viimeaikaiset korruptioväitteet ja Haitin korkeimman tilintarkastuselimen kertomus;

11.  kehottaa Euroopan unionia jatkamaan rahoituksen myöntämistä Haitille, jotta voidaan puuttua vakavaan puutteelliseen elintarviketurvaan ja aliravitsemukseen, joita covid-19-pandemia on pahentanut; kehottaa lisäksi asianomaisia Euroopan unionin yksiköitä varmistamaan unionin avun seurannan ja asianmukaisen hallinnoinnin, jotta se hyödyttää suoraan apua tarvitsevaa väestöä;

12.  pitää valitettavana, että Haiti ei ole toteuttanut tarvittavia toimia covid-19-rokotteiden vastaanottamiseksi; kehottaa Haitin viranomaisia toteuttamaan rokotteiden vastaanottamisen edellyttämät järjestelyt;

13.  on tyytyväinen siihen, että EU on myöntänyt 17 miljoonaa euroa Haitin ja muiden Karibian maiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseen; kehottaa komissiota asettamaan Haitille annettavan humanitaarisen avun edelleen etusijalle; kehottaa komissiota varmistamaan, että Haitille annettava humanitaarinen apu kytketään tehokkaasti sen kehitysstrategiaan;

14.  kehottaa lopettamaan Restavèk-käytännön; kehottaa Haitin hallitusta toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan lasten rekisteröinti ja heidän fyysinen ja psyykkinen suojelunsa, sekä valvomaan oppivelvollisuuden täytäntöönpanoa; kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä Haitin hallituksen kanssa, jotta voidaan panna täytäntöön lasten oikeuksien suojelua koskeva lainsäädäntökehys;

15.  kehottaa Haitin hallitusta varmistamaan kansalaistensa hyvinvoinnin kaikilla olennaisilla tavoilla; korostaa, että jos näin ei tehdä, se voisi johtaa peruuttamattomaan aivovuotoon ja tehdä Haitin toimintakyvyttömäksi;

16.  on huolissaan siitä, että Ranskan Guayanaan saapuu valtavasti Haitin kansalaisia, jotka hakevat turvapaikkaa tai ovat laittomassa tilanteessa, ja kehottaa EU:ta tukemaan alueen eurooppalaisia alueita ihmiskaupan torjuntatoimien tehostamisessa;

17.  toistaa pitävänsä tärkeänä yhdenmukaistettuja, koordinoituja ja tehostettuja kansainvälisiä toimia Haitin väestön tukemiseksi; korostaa, että on tärkeää jatkaa Haitille annettavaa EU:n ja kansainvälistä tukea, jotta voidaan auttaa luomaan edellytykset rauhanomaisille ja demokraattisille vaaleille sekä saavuttaa maan pitkän aikavälin vakaus, kehitys ja taloudellinen omavaraisuus;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön ja EU:n ministerineuvostolle ja yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, Cariforumin instituutioille ja Haitin viranomaisille.

(1) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 46.
(2) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 40.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0074.
(4) Elintarviketurvaa uhkaavien tilanteiden luokittelun (IPC) mukaisesti.


Tšadin tilanne
PDF 121kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Tšadin tilanteesta (2021/2695(RSP))
P9_TA(2021)0253RC-B9-0290/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan turvallisuusyhteistyöstä Sahelin alueella, Länsi-Afrikassa ja Afrikan sarvessa(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 20. huhtikuuta 2021 antaman julkilausuman presidentti Idriss Déby Itnon kuolemasta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 20. huhtikuuta 2021 antaman julkilausuman Tšadista,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2021 annetun G7-maiden ulko- ja kehitysministerien tiedotteen,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston tiedonhankintavaltuuskunnan raportin Tšadiin 29. huhtikuuta–5. toukokuuta 2021 tekemästään matkasta,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston ja G5 Sahel -ryhmän jäsenvaltioiden 28. huhtikuuta 2020 antaman yhteisen julkilausuman Sahelin turvallisuudesta, vakaudesta ja kehityksestä,

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2021 annetut neuvoston päätelmät, joissa vahvistetaan EU:n ja Sahelin välisen vakaan ja pitkän aikavälin kumppanuuden merkitys,

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysrahaston (EKR) kansallisen Tšadia koskevan maaohjelman 2014–2020,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 11. maaliskuuta 2021 antaman päätöslauselman demokratiasta ja perustuslakien kunnioittamisesta EU:ssa ja AKT-maissa,

–  ottaa huomioon Tšadin perustuslain,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 1981 annetun ja 21. lokakuuta 1986 voimaan tulleen Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Tšadin presidentti Idriss Déby Itno, joka oli ollut vallassa 31 vuotta, kuoli 20. huhtikuuta 2021 sotilaallisessa yhteenotossa kapinallisryhmien kanssa yhden päivän kuluttua siitä, kun hänet oli julistettu 11. huhtikuuta 2021 pidettyjen presidentinvaalien voittajaksi;

B.  ottaa huomioon, että Idriss Débyn kuoleman jälkeen siirtymäkauden sotilasneuvosto järjesti perustuslain vastaisen vallansiirron ja perusti siirtymäkauden hallituksen, jota johtaa Tšadin presidentin poika Mahamat Idriss Déby; ottaa huomioon, että siirtymäkauden sotilasneuvosto keskeytti perustuslain soveltamisen, hajotti hallituksen ja kansalliskokouksen ja laati ”siirtymäkauden peruskirjan”, joka korvaa perustuslain 18 kuukauden pituisena ajanjaksona ja joka voidaan uusia kerran;

C.  ottaa huomioon, että Tšadin perustuslaissa säädettiin, että jos valtionpäämiestä ei ole tai hän on pysyvästi estynyt, väliaikaisena presidenttinä toimii kansalliskokouksen puhemies, jonka on järjestettävä vaalit 45–90 päivän kuluessa;

D.  ottaa huomioon, että siirtymäkauden sotilasneuvosto nimitti 2. toukokuuta 2021 siirtymäkauden hallituksen, jolla on siviilipääministeri Albert Pahimi Padacke ja johon osallistuu joitakin oppositiopoliitikkoja; ottaa huomioon, että Padacke tuli toiseksi 11. huhtikuuta 2021 pidetyissä presidentinvaaleissa, vaikka häntä pidettiin yhtenä edesmenneen presidentti Débyn liittolaisista ja oli palvellut pääministerinä vuosina 2016–2018;

E.  ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston tiedonhankintavaltuuskunta Tšadiin 29. huhtikuuta–5. toukokuuta 2021 korosti, että on tärkeää laatia Tšadille toteuttamiskelpoinen ja yleisesti hyväksyttävä perustuslaki, ja katsoo, että siirtymäkauden peruskirja on riittämätön takaamaan väestön poliittiset ja kansalaisoikeudet siirtymäkauden aikana;

F.  ottaa huomioon, että 27. huhtikuuta 2021 sotilashallitus käytti suhteetonta ja laitonta aseellista voimaa mielenosoittajia vastaan; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ja kansainvälinen yhteisö, Afrikan unioni ja Euroopan unioni mukaan lukien, tuomitsivat voimankäytön laajasti; ottaa huomioon, että presidentti Débyn kuoleman jälkeen on kuollut ainakin kuusi ihmistä, kymmeniä on loukkaantunut ja monia on pidätetty mielivaltaisesti ja vangittu vastauksena mielenosoituksiin; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan yhteydenotoissa on pidätetty yli 600 ihmistä;

G.  ottaa huomioon, että presidentti Débyn toimikautta leimasivat järjestelmälliset ja jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset;

H.  ottaa huomioon, että vaaleja edeltävää aikaa leimasivat yli 112 poliittisen vastustajan ja ihmisoikeuksien puolustajan vainoaminen ja mielivaltaiset pidätykset; ottaa huomioon, että vaalikampanjaa edeltäneinä viikkoina turvallisuusjoukot käyttivät suhteetonta ja laitonta voimaa rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan; ottaa huomioon, että oppositio ja eräät kansalaisyhteiskunnan edustajat suurelta osin boikotoivat vaaleja;

I.  ottaa huomioon, että Sahelin alueen turvallisuustilanne on heikentynyt merkittävästi viime vuosina, mikä uhkaa vakavasti alueellista ja kansainvälistä turvallisuutta; ottaa huomioon, että ihmisoikeusloukkaukset ja joukkomurhat ovat yleisiä; ottaa huomioon, että Sahelin alueella väkivaltaisten ääriliikkeiden toiminta lisääntyi enemmän kuin muilla alueilla vuonna 2019; ottaa huomioon, että monikansalliset joukot ovat vuonna 2015 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien hätistäneet terroristiryhmät pois monilta niiden hallinnassa olevilta alueilta, mutta Sahel on silti edelleen erittäin epävakaa;

J.  ottaa huomioon, että Tšad on kärsinyt suuresti terroritoiminnasta ja terrori-iskuista; ottaa huomioon, että Boko Haram, joka on vuodesta 2015 ollut liitossa Islamilaisen valtion kanssa, on levinnyt koko alueelle ja aiheuttanut merkittävää väestön siirtymistä Tšad-järven laaksossa; ottaa huomioon, että Tšadissa on tällä hetkellä 133 000 maan sisällä siirtymään joutunutta henkilöä ja noin 500 000 pakolaista; ottaa huomioon, että sotilaalliset yhteenotot kapinallisryhmien, kuten Front for Change ja Concord in Chad (FACT), kanssa ovat voimistuneet tämän vuoden vaalien jälkeen; ottaa huomioon, että Tšadin armeija on äskettäin väittänyt voittaneensa FACTin; ottaa huomioon, että siirtymäkauden sotilasneuvosto hylkäsi FACTin aseistettujen kapinallisryhmien ehdotuksen tulitauosta ja neuvottelujen käymisestä;

K.  ottaa huomioon, että EU tukee G5 Sahel -ryhmää, joka on Burkina Fason, Tšadin, Malin, Mauritanian ja Nigerin välinen yhteinen puolustusjärjestely ja joka koordinoi alueellista kehitystä ja turvallisuutta koskevia toimia terrorismin torjumiseksi ja vakauden luomiseksi alueelle, ja että Tšadin armeija on tässä keskeisessä asemassa; ottaa huomioon, että Malissa toteutettavan EU:n koulutusoperaation (EUTM) toimeksiantoa laajennettiin maaliskuussa 2020 kattamaan neuvonnan ja koulutuksen tarjoaminen G5 Sahel -maiden kansallisille asevoimille, Tšad mukaan luettuna; ottaa huomioon, että G5 Sahel -ryhmän jäsenet ovat nimenneet Mauritanian ja Nigerin sovittelijoiksi, jotta varmistetaan osallistava vuoropuhelu kaikkien Tšadin nykyisten levottomuuksien osapuolten välillä ja luodaan edellytykset yhteisymmärrykseen perustuvalle, rauhanomaiselle ja onnistuneelle siirtymälle;

L.  ottaa huomioon, että vaikka Tšad on öljyntuottajamaa, köyhyys, puutteellinen elintarviketurva, korruptio, rankaisemattomuus, naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja taloudellisten mahdollisuuksien puute ovat yleisiä; ottaa huomioon, että vuoden 2019 inhimillisen kehityksen indeksissä maa oli 189 maan joukossa sijalla 187;

M.  ottaa huomioon, että EU tukee kehitystä, rauhaa ja turvallisuutta edistäviä toimia Tšadissa ja koko Sahelin alueella EKR:n, Afrikan rauhanrahaston, vakautta ja rauhaa edistävän välineen ja EU:n Afrikka-hätärahaston kautta; ottaa huomioon, että EU myönsi vuosina 2014–2020 Tšadille 542 miljoonaa euroa EKR:stä tukeakseen muun muassa oikeusvaltioperiaatteen lujittamista; ottaa huomioon, että tulevan Euroopan rauhanrahaston on määrä ottaa hoitaakseen Afrikan rauhanrahaston tehtävät 1. heinäkuuta 2021;

1.  pitää valitettavana presidentti Idriss Débyn surmaamista ja viimeaikaisia väkivaltaisuuksia ja ihmishenkien menetyksiä, jotka ovat seurausta aseellisten ryhmien hyökkäyksistä alueella; toistaa olevansa huolissaan Tšadin pitkittyneestä kriisistä ja pohjoisen epävakaasta turvallisuustilanteesta ja tuomitsee jyrkästi toistuvat ihmisoikeuksien sekä kansainvälisen oikeuden ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset;

2.  tuomitsee siirtymäkauden sotilasneuvoston 20. huhtikuuta 2021 toteuttaman vallankaappauksen, sitä seuranneen Tšadin perustuslain soveltamisen keskeyttämisen ja hallituksen hajottamisen; torjuu siirtymäkauden sotilasneuvoston laatiman peruskirjan, johon ei ole sovellettu demokraattista kuulemisprosessia;

3.  on vakuuttunut siitä, että Tšadin yhteiskunnan nykyisiä jakolinjoja ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin, ja kehottaa kaikkia osapuolia pidättymään väkivaltaisista toimista, osallistumaan poliittiseen vuoropuheluun ja turvaamaan siviiliväestön elämän;

4.  kehottaa siirtymäkauden sotilasneuvostoa varmistamaan esteettömän ja nopean paluun perustuslailliseen järjestykseen ja varmistamaan demokraattisten arvojen vaalimisen; panee merkille, että siirtymäkauden siviilihallituksen nimittäminen, johon kuuluu myös joidenkin oppositioryhmien jäseniä, on ensimmäinen askel perustuslailliseen järjestykseen palaamiseksi; kehottaa lisäksi siirtymäkauden sotilasneuvostoa luomaan ja varmistamaan edellytykset hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden väliselle osallistavalle kansalliselle vuoropuhelulle ja varmistamaan mahdollisimman pian rauhanomaisen, siviilijohtoisen ja kiireellisen siirtymisen demokraattisiin, vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin, joiden tuloksena olisi demokraattisesti valittu presidentti ja osallistava hallitus;

5.  katsoo, että todellisen demokratiaan siirtymisen ja uudistusten on oltava siviilijohtoisia ja että niiden on mahdollistettava kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, naisten ja nuorten, oppositiopuolueiden ja vapaan lehdistön täysipainoinen ja aktiivinen osallistuminen ja että näiden olisi voitava toimia vapaina väkivallasta, pelottelusta ja rajoituksista;

6.  tuomitsee mielenosoitusoikeuden rajoittamisen ja siirtymäkauden sotilasneuvoston mielenosoittajia vastaan käyttämän väkivallan; vaatii siirtymäkauden sotilasneuvostoa vapauttamaan kaikki äskettäisten mielenosoitusten johdosta vangitut; kehottaa lisäksi perustamaan riippumattoman ja puolueettoman tutkintakomission tutkimaan mielenosoitusten aikana tapahtuneita väärinkäytöksiä ja mahdollisia ihmisoikeusloukkauksia, mukaan lukien ilmeisen tarpeeton tai kohtuuton voimankäyttö mielenosoitusten hajottamiseksi;

7.  on huolissaan korruptiosta ja rankaisemattomuudesta Tšadissa; toteaa, että epäonnistuminen ihmisoikeusloukkauksiin puuttumisessa edistää väärinkäytösten jatkumista ja heikentää kansalaisten luottamusta valtiollisiin instituutioihin;

8.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EU:n edustustoa Tšadissa ja Tšadissa toimivia EU:n valtuuskuntia varmistamaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman täysimääräisen täytäntöönpanon muun muassa tarkkailemalla mielenosoituksia ja tarjoamalla pyydettyä tukea, joka on yksilöity kansalaisyhteiskunnan siirtymäsuunnitelmassa kriisin lopettamiseksi;

9.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä tukemaan Tšadia sen pyrkimyksissä siirtyä demokratiaan; kehottaa erityisesti Afrikan unionia ja G5-ryhmää tukemaan Tšadia osallistavan ja yhteiskuntaryhmien välisen vuoropuhelun mahdollistamisessa kestävällä ja rauhanomaisella ratkaisulla; toistaa, että on pidättäydyttävä tunkeilevasta ulkoisesta puuttumisesta ja suojeltava Tšadin yhtenäisyyttä, vakautta ja alueellista koskemattomuutta; kehottaa Mauritanian ja Nigerin presidenttejä jatkamaan Tšadin avustamista välittäjinä maan kriisissä, kunnes se saadaan ratkaistua kestävällä ja rauhanomaisella tavalla;

10.  toteaa, että Tšadilla on merkittävä rooli terrorismin torjunnassa G5 Sahel -ryhmässä; korostaa, että on tärkeää noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia; vaatii Tšadin alueellisen koskemattomuuden ja vakauden säilyttämistä alueen herkässä turvallisuustilanteessa; korostaa Sahelin alueen humanitaarisia tarpeita;

11.  katsoo, että alueelliset järjestöt ja kumppanuudet, mukaan lukien Afrikan unioni ja G5-ryhmä, ovat keskeisiä toimijoita Afrikka-johtoisen strategian järjestämisessä ja tukemisessa Sahelin alueen terrorismin ja epävakauden torjumiseksi; vahvistaa tukensa alueellisille monikansallisille joukoille ja niiden jatkuvalle tukemiselle Afrikan rauhanrahaston kautta, jonka tehtävät siirretään pian Euroopan rauhanrahastolle; kehottaa suojelemaan ihmisoikeusloukkauksista raportoivia siviilitoimijoita niin, että heitä ei uhkailla;

12.  muistuttaa, että ilmastonmuutos, puutteellinen elintarviketurva, väestönkasvu, luonnonvarojen hyödyntäminen, köyhyys ja koulutus- ja taloudellisten mahdollisuuksien puute sekä ulkomaisten jihadistiryhmien väkivaltainen ja ideologinen asioihin puuttuminen ovat perussyitä epävakauteen, väkivaltaan ja terroristien värväämiseen kaikkialla Sahelin alueella; toteaa, että covid-19-pandemia on pahentanut näitä paineita ja haitannut merkittävästi kehitystä; korostaa, että turvallisuuden ja kehityksen sekä humanitaarisen ja demokratiaa tukevan avun koordinointi on välttämätöntä kestävän kehityksen varmistamiseksi koko alueella; kannattaa siirtymistä kohti yhtenäisempää lähestymistapaa vakauttamiseen ja keskittymään voimakkaasti sen siviili- ja poliittisiin ulottuvuuksiin;

13.  korostaa, että Tšad on ja sen olisi jatkossakin oltava EU:n vahva kumppani, ja toistaa olevansa sitoutunut varmistamaan vuoropuhelun ja rauhanomaisen ratkaisun nykyiseen poliittiseen kriisiin;

14.  kehottaa arvioimaan alueelle myönnettyä EU:n rahoitusta, jotta varmistetaan, ettei varoja käytetä väärin;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Tšadin hallitukselle ja kansalliskokoukselle sekä Afrikan unionille ja sen toimielimille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0213.


Ympäristö: Århusin yleissopimusta koskeva asetus ***I
PDF 185kWORD 55k
Euroopan parlamentin tarkistukset 20. toukokuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6 päivänä syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 muuttamisesta (COM(2020)0642 – C9-0321/2020 – 2020/0289(COD))(1)
P9_TA(2021)0254A9-0152/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/20064 hyväksyttiin edistämään Århusin yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa antamalla säännöt yleissopimuksen soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin.
(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/20064 hyväksyttiin edistämään Århusin yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa antamalla säännöt yleissopimuksen soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin. Sen vuoksi tällä asetuksella muutetaan asetusta (EY) N:o 1367/2006 yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan täytäntöönpanemiseksi.
__________________
__________________
4 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).
4 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle komissio sitoutui harkitsemaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 tarkistamista siten, että parannetaan niiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen mahdollisuuksia hallinnolliseen ja oikeudelliseen muutoksenhakumenettelyyn, jotka ovat huolissaan ympäristöön vaikuttavien päätösten yhteensopivuudesta ympäristölainsäädännön kanssa. Komissio sitoutui myös toimiin parantaakseen näiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeussuojan saatavuutta kansallisissa tuomioistuimissa kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten se antoi tiedonannon ”Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistäminen ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa”.
(3)  Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa komissio sitoutui harkitsemaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 tarkistamista siten, että parannetaan niiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien ympäristöjärjestöjen mahdollisuuksia hallinnolliseen ja oikeudelliseen muutoksenhakumenettelyyn, jotka ovat yksilöidyllä tavalla huolissaan ympäristöön vaikuttavien hallintotoimien yhteensopivuudesta ympäristölainsäädännön kanssa. Komissio sitoutui myös toimiin parantaakseen näiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeussuojan saatavuutta kansallisissa tuomioistuimissa kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten se antoi 14 päivänä lokakuuta 2020 muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistämistä ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa koskevan tiedonantonsa, jossa se toteaa, että ”ympäristöasioita koskevan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden noudattamisen varmistaminen sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa että unionin tuomioistuinten asemassa olevissa kansallisissa tuomioistuimissa on tärkeä toimenpide Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisen siirtymän tukemiseksi ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan roolia demokraattisen toimintaympäristön vartijana”.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kohdassa todetaan, että kyseisen yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvat tuomioistuinmenettelyt eivät saisi olla niin kalliita, että se olisi este menettelyyn osallistumiselle. Sen varmistamiseksi, että tuomioistuimessa asetuksen (EY) N:o 1367/2006 12 artiklan nojalla nostettavat kanteet eivät ole niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle1 a, ja että kustannukset ovat pyynnön esittäjän ennakoitavissa, unionin toimielinten tai elinten olisi esitettävä kohtuullisia kulujen korvaamista koskevia vaatimuksia, kun ne ovat voittavana osapuolena oikeudenkäynnissä.
__________________
1 a Komission 4 päivänä huhtikuuta 2019 antama tiedonanto ”Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi 2019: Eurooppa suojelee kansalaisiaan ja parantaa heidän elämänlaatuaan” sekä komission 14 päivänä lokakuuta 2020 antama tiedonanto ”Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistäminen ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa”.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Kun otetaan huomioon Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdan määräykset sekä Århusin yleissopimuksen valvontakomitean esittämät huolenaiheet5, unionin lainsäädäntö olisi saatettava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevien Århusin yleissopimuksen määräysten mukaiseksi tavalla, joka on yhteensopiva unionin oikeuden perusperiaatteiden ja sen tuomioistuinvalvontaa koskevan järjestelmän kanssa.
(4)  Kun otetaan huomioon Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan määräykset sekä Århusin yleissopimuksen valvontakomitean antama lausunto5, unionin lainsäädäntö olisi saatettava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevien Århusin yleissopimuksen määräysten mukaiseksi tavalla, joka on yhteensopiva unionin oikeuden, sen perussopimukset mukaan lukien, perusperiaatteiden ja sen tuomioistuinvalvontaa koskevan järjestelmän kanssa. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1367/2006 olisi muutettava.
__________________
__________________
5 Ks. Århusin yleissopimuksen valvontakomitean tulokset asiassa ACCC/C/2008/32 osoitteessa https://www.unece.org/env/pp/compliance/Compliancecommittee/32TableEC.html
5 Århusin yleissopimuksen valvontakomitean lausunnot ACCC/M/2017/3 ja ACCC/C/2015/128, jotka ovat saatavilla osoitteissa https://unece.org/env/pp/cc/accc.m.2017.3_european-union ja https://unece.org/env/pp/cc/accc.c.2015.128_european-union.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kukin sopimuspuoli varmistaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että niillä, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, ja jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on oikeus saattaa tuomioistuimessa tai muussa menettelyssä uudelleen tutkittavaksi sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa olevien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus. Århus-asetuksen mukainen hallinnollinen uudelleentarkastelu täydentää unionin yleistä hallinnollisen uudelleentarkastelun ja tuomioistuinvalvonnan järjestelmää, jonka puitteissa yleisöön kuuluvilla on mahdollisuus saattaa hallintotoimet uudelleen tutkittaviksi nostamalla kanne suoraan unionin tasolla SEUT-sopimuksen 263 artiklan 4 kohdan nojalla sekä SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisesti kansallisten tuomioistuimien kautta, jotka ovat erottamaton osa perussopimusten mukaista unionin järjestelmää.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetty sisäisen uudelleentarkastelun rajoittaminen yksittäistapauksia koskeviin hallintotoimiin on suurin este, jonka vuoksi valtiosta riippumattomat ympäristöjärjestöt eivät voi pyytää kyseisen asetuksen 10 artiklan mukaista hallintotoimien sisäistä uudelleentarkastelua soveltamisalaltaan laajemmille hallintotoimille. Sen vuoksi on tarpeen laajentaa kyseisessä asetuksessa vahvistetun sisäisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalaa siten, että se sisältää soveltamisalaltaan yleiset muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset.
(5)  Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetty sisäisen uudelleentarkastelun rajoittaminen yksittäistapauksia koskeviin hallintotoimiin on ollut pääasiallinen peruste jättää tutkimatta valtiosta riippumattomien ympäristöjärjestöjen pyynnöt, jotka koskevat kyseisen asetuksen 10 artiklan mukaista hallintotoimien sisäistä uudelleentarkastelua myös soveltamisalaltaan laajempien hallintotoimien osalta. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista laajentaa kyseisessä asetuksessa vahvistetun sisäisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalaa siten, että se sisältää soveltamisalaltaan yleiset muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Hallintotoimen määritelmän olisi asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamiseksi sisällettävä muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset. Muu kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä toimi saattaa kuitenkin edellyttää kansallisella tasolla täytäntöönpanotoimenpiteitä, joita vastaan valtiosta riippumattomat ympäristöjärjestöt voivat saada oikeussuojaa myös Euroopan unionin tuomioistuimessa ennakkoratkaisumenettelyssä SEUT-sopimuksen 267 artiklan nojalla. Sen vuoksi on aiheellista sulkea sisäisen uudelleentarkastelun soveltamisalan ulkopuolelle tällaisten muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten säännökset, jotka unionin oikeuden mukaan edellyttävät kansallisen tason täytäntöönpanotoimenpiteitä.
(6)  Hallintotoimen määritelmän olisi asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamiseksi sisällettävä muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset. Muu kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä toimi saattaa kuitenkin edellyttää kansallisella tasolla täytäntöönpanotoimenpiteitä, joita vastaan voi saada oikeussuojaa myös Euroopan unionin tuomioistuimessa ennakkoratkaisumenettelyssä SEUT-sopimuksen 267 artiklan nojalla.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Jotta säännöksiä voitaisiin sulkea hallintotoimen käsitteen ulkopuolelle, unionin lainsäädännössä on oikeusvarmuuden takaamiseksi nimenomaisesti edellytettävä kyseisiä säännöksiä koskevien täytäntöönpanosäädösten antamista.
Poistetaan.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisala kattaa ympäristölainsäädännön nojalla hyväksytyt toimet. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohta sen sijaan kattaa sellaisten toimien uudelleen tutkimisen, jotka ovat ympäristölainsäädännön kanssa ”ristiriidassa”. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää, että sisäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava sen tarkistamiseksi, onko hallintotoimi ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa.
(9)  Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisala kattaa ympäristölainsäädännön nojalla hyväksytyt toimet. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohta kattaa sellaisten toimien tai laiminlyöntien uudelleen tutkimisen, jotka ovat ympäristölainsäädännön kanssa ”ristiriidassa”. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että sisäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava sen tarkistamiseksi, onko hallintotoimi ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Kun arvioidaan, sisältääkö hallintotoimi säännöksiä, jotka saattavat vaikutustensa vuoksi olla ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa, on tarpeen tarkastella, voivatko kyseiset säännökset vaikuttaa kielteisesti SEUT-sopimuksen 191 artiklassa asetettujen unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Sisäisen uudelleentarkastelumekanismin olisi siten katettava myös toimet, jotka on hyväksytty muiden politiikkojen kuin unionin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanemiseksi.
(10)  Kun arvioidaan, sisältääkö hallintotoimi säännöksiä, jotka saattavat olla ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa, on tarpeen tarkastella unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, voivatko kyseiset säännökset vaikuttaa kielteisesti SEUT-sopimuksen 191 artiklassa asetettujen unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Jos voivat, sisäisen uudelleentarkastelumekanismin olisi katettava myös toimet, jotka on hyväksytty muiden politiikkojen kuin unionin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanemiseksi.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Ottaen huomioon SEUT-sopimuksen 263 artiklan ensimmäisen kohdan, siten kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut1 a, toimella katsotaan olevan ulkoisia vaikutuksia ja siitä voi siten esittää uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, jos sen tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. Nimitysten tai valmistelevien toimien kaltaisia hallintotoimia, jotka eivät tuota oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin ja joilla ei voida katsoa olevan ulkoisia vaikutuksia, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, ei pitäisi siten katsoa asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisiksi hallintotoimiksi.
__________________
1 a Unionin tuomioistuimen tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C-583/11 P, ECLI:EU:C:2013:625, 56 kohta.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 b kappale (uusi)
(10 b)  Oikeudellisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi toimella katsotaan olevan oikeusvaikutuksia ja siitä voidaan näin ollen esittää uudelleentarkastelupyyntö SEUT-sopimuksen 263 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti siten, kuin unionin tuomioistuin on asiaa tulkinnut1 a. Kun toimella katsotaan olevan oikeusvaikutuksia, siitä seuraa, että toimesta voidaan sen muodosta riippumatta esittää uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, sillä sen luonteen määrittelyssä otetaan huomioon sen vaikutukset, tavoite ja sisältö1 b.
__________________
1 a Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.1.2021, ClientEarth v. EIP, T-9/19, ECLI:EU:T:2021:42, 149 ja 153 kohta. Ks. myös tuomio asiassa C-583/11, 56 kohta.
1 b Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot 10.12.1957, Usines à tubes de la Sarre v. korkea viranomainen, 1/57 ja 14/57, ECLI:EU:C:1957:13, s. 114; 31.3.1971, komissio v. neuvosto, 22/70, ECLI:EU:C:1971:32, 42 kohta; 16.6.1993, Ranska v. komissio, C-325/91, ECLI:EU:C:1993:245, 9 kohta; 20.3.1997, Ranska v. komissio, C-57/95, ECLI:EU:C:1997:164, 22 kohta ja unionin tuomioistuimen tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, ECLI:EU:C:2011:656, 36 kohta.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 c kappale (uusi)
(10 c)  Mahdollisia hallinnollisen ja/tai tuomioistuinvalvonnan menettelyihin liittyviä määräaikoja olisi sovellettava vasta sitten, kun ympäristölainsäädännöllä suojattuun merkittävään yleiseen etuun liittyvän ja sittemmin muutoksenhaun kohteena olevan hallintotoimen sisältö on tosiasiallisesti asianosaisten tiedossa, etenkin tapauksissa, joissa kyseinen yksittäistapausta koskeva hallintotoimi on vanhentunut. Tämä on tarpeen, jotta vältetään käytännöt, jotka olisivat ristiriidassa Århusin yleissopimuksen 9 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, erityisesti unionin tuomioistuimen asiassa C-261/18, komissio v. Irlanti, 12 päivänä marraskuuta 2019 antaman tuomion1 a, kanssa.
__________________
1 a Unionin tuomioistuimen tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti, C-261/18, ECLI:EU:C:2019:955.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 d kappale (uusi)
(10 d)  Yleisön on tärkeää voida osallistua unionin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien ja muiden säädösten laatimiseen ja hyväksymiseen varhain ja tehokkaasti, jotta voidaan käsitellä huolenaiheita varhaisessa vaiheessa ja arvioida, tarvitaanko uutta ehdotusta yleisön osallistumisen parantamiseksi horisontaalisesti.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a)  Koska valtiosta riippumattomilla ympäristöjärjestöillä on keskeinen rooli tietoisuuden lisäämisessä ja oikeustoimien toteuttamisessa, unionin toimielinten tai elinten olisi varmistettava, että mahdollisuudet tiedonsaantiin, osallistumiseen sekä muutoksenhakuun ja vireillepanoon ovat riittävät.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön6 mukaan valtiosta riippumattomien ympäristöjärjestöjen, jotka pyytävät hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua, on uudelleentarkastelupyyntönsä perustelemiseksi ilmoitettava olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset perustelut, joilla voidaan perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä.
(12)  Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön6 mukaan sen, joka pyytää hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua, on uudelleentarkastelupyyntönsä perustelemiseksi ilmoitettava olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset perustelut, joilla voidaan perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä. Tätä vaatimusta olisi sovellettava myös asetuksen (EY) N:o 1367/2006 nojalla.
__________________
__________________
6 Unionin tuomioistuimen tuomio 12.9.2019, asia C-82/17 P, TestBioTech v. komissio, ECLI:EU:C:2019:719, 69 kohta.
6 Unionin tuomioistuimen tuomio 12.9.2019, TestBioTech v. komissio, C-82/17 P, ECLI:EU:C:2019:719, 69 kohta, ja tuomio asiassa T-9/19.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön käsittelyn yhteydessä yritysten tai viranomaisten kaltaisten muiden osapuolten, joihin kyseinen pyyntö vaikuttaa suoraan, olisi voitava esittää huomautuksia asianomaiselle unionin toimielimelle tai elimelle asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetyissä määräajoissa.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 b kappale (uusi)
(12 b)  Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön1 a mukaan sellaista SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaista valtiontukitoimenpidettä, joka merkitsee unionin ympäristölainsäädännön rikkomista, ei voida todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi. Komission olisi laadittava selkeät ohjeet, joilla helpotetaan sen arvioimista, onko valtiontuki unionin lainsäädännön, unionin ympäristölainsäädäntö mukaan lukien, asiaankuuluvien säännösten mukainen.
_____________
1 a Unionin tuomioistuimen tuomio 22.9.2020, Itävalta v. komissio, C-594/18 P, ECLI:EU:C:2020:742.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 c kappale (uusi)
(12 c)  Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 vahvistetaan yhteiset säännökset, soveltamisala ja määritelmät, jotka koskevat tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa unionin tasolla. Tämä on aiheellista, ja se antaa oikeusvarmuutta ja lisää Århusin yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden nojalla toteutettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden avoimuutta.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 d kappale (uusi)
(12 d)  Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalan olisi katettava sekä uudelleen tutkittavaksi saatetun toimen asiasisällön että siihen liittyvien menettelyjen laillisuus. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT-sopimuksen 263 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1367/2006 12 artiklassa tarkoitetut kanteet eivät voi perustua sellaisiin perusteisiin tai todisteisiin, joita ei esitetä uudelleentarkastelupyynnössä, sillä muutoin estettäisiin tällaisen pyynnön perustelemista koskevan vaatimuksen, joka sisältyy asetuksen (EY) N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohtaan, tehokas vaikutus ja muutettaisiin tällä pyynnöllä vireille saatetun menettelyn kohdetta1 a.
__________________
1 a Tuomio asiassa C-82/17, 39 kohta.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Perussopimusten ja kansallisten tuomioistuinten itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisalaan eivät kuulu jäsenvaltioiden viranomaisten antamat säädökset, mukaan lukien jäsenvaltioiden tasolla hyväksytyt unionin oikeuden täytäntöönpanotoimenpiteet, joita edellytetään muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä unionin oikeuden mukaisessa säädöksessä.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, erityisesti oikeutta hyvään hallintoon (41 artikla) ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla). Tällä asetuksella edistetään hallinnollista uudelleentarkastelua ja tuomioistuinvalvontaa koskevan unionin järjestelmän toimivuutta ja vahvistetaan siten perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan soveltamista sekä edistetään samalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklaan kirjattua oikeusvaltioperiaatetta.
(14)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, erityisesti ympäristönsuojelun periaatetta (37 artikla), oikeutta hyvään hallintoon (41 artikla) ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla). Tällä asetuksella edistetään hallinnollista uudelleentarkastelua ja tuomioistuinvalvontaa koskevan unionin järjestelmän toimivuutta ympäristöasioissa ja vahvistetaan siten perusoikeuskirjan 37, 41 ja 47 artiklan soveltamista sekä edistetään samalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklaan kirjattua oikeusvaltioperiaatetta.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Asetus (EY) N:o 1367/2006
2 artikla – 1 kohta – g alakohta
”g) ”hallintotoimella” mitä tahansa unionin toimielimen tai elimen antamaa muuta kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä, jolla on oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia ja joka sisältää säännöksiä, jotka voivat vaikutustensa vuoksi olla ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa, lukuun ottamatta mainitun säädöksen niitä säännöksiä, jotka unionin lainsäädännön mukaan nimenomaisesti edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä unionin tai kansallisella tasolla;”
g)  ”hallintotoimella” mitä tahansa unionin toimielimen tai elimen antamaa muuta kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä, jolla on oikeusvaikutuksia ja ulkoisia vaikutuksia ja joka sisältää säännöksiä, jotka voivat olla ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa; hallintotoimiin eivät kuulu jäsenvaltioiden viranomaisten antamat säädökset;
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
2 artikla – 2 kohta
1 a.  Muutetaan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Hallintotoimiin ja hallinnollisiin laiminlyönteihin eivät kuulu yhteisön toimielimen tai elimen toimenpiteet tai laiminlyönnit silloin, kun se toimii hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä muun muassa seuraavien artiklojen nojalla:
”2. Hallintotoimiin ja hallinnollisiin laiminlyönteihin eivät kuulu yhteisön toimielimen tai elimen toimenpiteet tai laiminlyönnit silloin, kun se toimii hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä seuraavien artiklojen nojalla:
a)   perustamissopimuksen 81, 82, 86 ja 87 artikla (kilpailusäännöt);
a)   perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla [SEUT 101 ja 102 artikla] (sulautumista koskevat säännöt mukaan lukien);
b)  perustamissopimuksen 226 ja 228 artikla (jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevat menettelyt);
b)  perustamissopimuksen 226 ja 228 artikla [SEUT 258 ja 260 artikla] (jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevat menettelyt);
c)  perustamissopimuksen 195 artikla (oikeusasiamiehen menettelyt);
c)  perustamissopimuksen 195 artikla [SEUT 228 artikla] (oikeusasiamiehen menettelyt);
d)  perustamissopimuksen 280 artikla (Euroopan petostentorjuntaviraston menettelyt).
d)  perustamissopimuksen 280 artikla [SEUT 325 artikla] (Euroopan petostentorjuntaviraston menettelyt);
d a)  perustamissopimuksen 86 ja 87 artikla [SEUT 106 ja 107 artikla] (kilpailusäännöt) ... päivään ...kuuta ... [18 kuukautta tämän asetuksen hyväksymisestä] saakka;
d b)  komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukautta tämän asetuksen hyväksymisestä] ohjeet, joilla helpotetaan sen arvioimista, onko valtiontuki unionin ympäristölainsäädännön asiaankuuluvien säännösten mukainen, ja myös ohjeet tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava ilmoittaessaan valtiontuen komissiolle.”
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
4 artikla – 2 kohta
1 b.   Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Tarjottava ja levitettävä ympäristötieto on tarvittaessa ajantasaistettava. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltujen asiakirjojen lisäksi tietokantojen tai rekisterien on sisällettävä seuraavaa:
”2. Tarjottava ja levitettävä ympäristötieto on tarvittaessa ajantasaistettava. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltujen asiakirjojen lisäksi tietokantoihin tai rekistereihin on sisällytettävä seuraavat heti, kun ne on konsolidoitu:
a)  ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien kansainvälisten valtiosopimusten, sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä yhteisön lainsäädäntötekstit ja ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat;
a)  ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien kansainvälisten valtiosopimusten, sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä unionin lainsäädäntötekstit ja ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat;
a a)   jäsenvaltioiden kannat sellaisina kuin ne on ilmaistu ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien unionin lainsäädäntötekstien tai hallintotoimien antamiseen johtavissa päätöksentekomenettelyissä;
b)  yhteisön toimielinten tai elinten sähköisessä muodossa laatimat tai hallussaan pitämät a alakohdassa tarkoitettujen välineiden täytäntöönpanon edistymistä koskevat kertomukset;
b)  unionin toimielinten tai elinten sähköisessä muodossa laatimat tai hallussaan pitämät a alakohdassa tarkoitettujen välineiden täytäntöönpanon edistymistä koskevat kertomukset;
c)  yhteisön oikeuden rikkomista koskevien menettelyjen vaiheet sen jälkeen, kun komissio on antanut perustamissopimuksen 226 artiklan 1 kohdan mukaisen lausunnon perusteluineen;
c)  yhteisön oikeuden rikkomista koskevien menettelyjen vaiheet sen jälkeen, kun komissio on antanut perustamissopimuksen 258 artiklan 1 kohdan mukaisen lausunnon perusteluineen;
d)  jäljempänä 4 kohdassa tarkoitetut kertomukset ympäristön tilasta;
d)  jäljempänä 4 kohdassa tarkoitetut kertomukset ympäristön tilasta;
e)  tiedot tai yhteenvedot tiedoista, jotka on saatu ympäristöön vaikuttavien tai siihen todennäköisesti vaikuttavien toimien seurannasta;
e)  tiedot tai yhteenvedot tiedoista, jotka on saatu ympäristöön vaikuttavien tai siihen todennäköisesti vaikuttavien toimien seurannasta;
f)  luvat, joilla on merkittävä vaikutus ympäristöön, ja ympäristöä koskevat sopimukset, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa;
f)  luvat, joilla on merkittävä vaikutus ympäristöön, ja ympäristöä koskevat sopimukset, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa;
g)  tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskiarvioinnit, jotka koskevat ympäristön osa-alueita, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa.”
g)  tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskiarvioinnit, jotka koskevat ympäristön osa-alueita, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa.”
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1367/2006
10 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jokainen 11 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä valtiosta riippumaton järjestö on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut hallintotoimen tai – kun on kyse väitetystä hallinnollisesta laiminlyönnistä – jonka olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi, sillä perusteella, että tällainen toimi tai laiminlyönti on ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa.
Jokainen 11 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä valtiosta riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut hallintotoimen tai – kun on kyse väitetystä hallinnollisesta laiminlyönnistä – jonka olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi, sillä perusteella, että tällainen toimi tai laiminlyönti on ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1367/2006
10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jos hallintotoimi on unionin tason täytäntöönpanotoimenpide, jota edellytetään toisessa muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä, valtiosta riippumaton järjestö voi kyseisen täytäntöönpanotoimenpiteen uudelleentarkastelua pyytäessään pyytää myös muun kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen sen säännöksen uudelleentarkastelua, jonka osalta täytäntöönpanotoimenpidettä edellytetään.
Jos hallintotoimi on unionin tason täytäntöönpanotoimenpide, jota edellytetään toisessa muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä, artiklassa 11 vahvistetut edellytykset täyttävä valtiosta riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva voi kyseisen täytäntöönpanotoimenpiteen uudelleentarkastelua pyytäessään pyytää myös muun kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen sen säännöksen uudelleentarkastelua, jonka osalta täytäntöönpanotoimenpidettä edellytetään.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 1367/2006
10 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionin toimielimen tai elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt, paitsi jos ne ovat selvästi perusteettomia. Unionin toimielimen tai elimen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin kuudentoista viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionin toimielimen tai elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt, paitsi jos ne ovat selvästi perusteettomia. Jos unionin toimielin tai elin saa useita saman toimen tai laiminlyönnin sisäistä uudelleentarkastelua koskevia, samoihin perusteisiin viittaavia pyyntöjä, kyseinen toimielin tai elin voi päättää yhdistää pyynnöt ja käsitellä niitä yhtenä pyyntönä. Tällöin unionin toimielimen tai elimen on ilmoitettava kyseisestä päätöksestä mahdollisimman pian kaikille niille, jotka ovat esittäneet saman toimen tai laiminlyönnin sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön. Kolmannet osapuolet, joihin pyyntö suoraan vaikuttaa, voivat esittää huomautuksia kyseiselle unionin toimielimelle tai elimelle neljän viikon kuluessa pyynnön tekemisestä. Unionin toimielimen tai elimen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin kuudentoista viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
11 kohta – 1 a kohta (uusi)
2 a.   Lisätään 11 artiklaan kohta seuraavasti:
”1 a. Edellä olevan 10 artiklan mukaista sisäistä uudelleentarkastelua voi pyytää myös sellainen yleisöön kuuluva, joka osoittaa, että asia koskee riittävästi hänen etuaan tai heikentää hänen oikeuksiaan, ellei jäljempänä 2 kohdasta muuta johdu.”
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
11 artikla – 2 kohta
2 b.  Korvataan 11 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.   Komissio antaa säännökset, jotka ovat tarpeen 1 kohdassa mainittujen perusteiden avoimen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
”2. Komissio antaa säännökset, jotka ovat tarpeen 1 ja 1 a kohdassa mainittujen perusteiden avoimen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta .... [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen hyväksymisestä] 12 a artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jossa määritetään edellytykset, jotka tämän artiklan 1 a kohdassa tarkoitettujen yleisöön kuuluvien on täytettävä. Komissio tarkastelee näiden edellytysten soveltamista vähintään kolmen vuoden välein ja muuttaa delegoitua säädöstä tarvittaessa varmistaakseen, että 1 a kohdassa tarkoitetuille yleisöön kuuluville myönnetty oikeus toteutuu tosiasiallisesti.
Tämän kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetuilla edellytyksillä on
a)  varmistettava oikeuden tosiasiallinen saatavuus Århusin yleissopimuksen yleisten tavoitteiden mukaisesti;
b)  vaadittava, että kun pyyntö koskee sellaista unionin toimea tai laiminlyöntiä, joka vaikuttaa yleisöön useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, pyynnön tekijöinä on oltava yleisöön kuuluvia eri jäsenvaltioista;
c)  vältettävä yleistä asiavaltuutta (actio popularis) muun muassa varmistamalla, että riittävää etua tai oikeuksien heikentymistä osoittaessaan yleisöön kuuluvien on todistettava, että asia vaikuttaa heihin suoraan suureen yleisöön nähden;
d)  minimoitava unionin toimielimille ja elimille aiheutuva hallinnollinen rasitus.”
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 c alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
11 aartikla (uusi)
2 c.  Lisätään artikla seuraavasti:
”11 a artikla
Sisäistä uudelleentarkastelua koskevien pyyntöjen julkinen rekisteri
Unionin toimielimet ja elimet perustavat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 rekisterin kaikista pyynnöistä, jotka täyttävät asetuksen 11 artiklassa säädetyt kelpoisuusvaatimukset, sekä hakijoista, jotka täyttävät kyseiset vaatimukset ja ovat esittäneet pyynnön. Kyseistä rekisteriä on päivitettävä säännöllisesti.”
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 d alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
12 artikla – 1 kohta
2 d.  Muutetaan 12 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1.  Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.
1. Jos sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva katsoo, että unionin toimielimen tai elimen tämän pyynnön johdosta tekemä päätös ei riitä varmistamaan ympäristölainsäädännön noudattamista, tämä voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 263 artiklan mukaisesti kyseisen päätöksen asiasisällön ja siihen liittyvien menettelyjen laillisuuden tutkimiseksi.”
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 e alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
12 artikla – 2 kohta
2 e.  Muutetaan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.  Jos yhteisön toimielin tai elin jättää toimimatta 10 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.
”2. Jos unionin toimielin tai elin jättää toimimatta 10 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan mukaisesti esittänyt valtioista riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 f alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
12 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 f.  Lisätään kohta seuraavasti:
”2 a. Rajoittamatta unionin tuomioistuimen oikeutta kustannusten jakamiseen on varmistettava, että tämän artiklan nojalla vireille saatetut tuomioistuinmenettelyt eivät ole niin kalliita, että se on este menettelyyn osallistumiselle. Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut unionin toimielimet ja elimet saavat esittää ainoastaan kohtuullisia kulujen korvaamista koskevia vaatimuksia.”
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 g alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1367/2006
12 aartikla (uusi)
2 g.  Lisätään artikla seuraavasti:
”12 a artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1.  Komissiolle siirrettyä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita ja järjestää julkisia kuulemisia paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6.  Edellä olevan 11 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0152/2021).


Kiinan vastapakotteet EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille
PDF 139kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Kiinan vastapakotteista EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille (2021/2644(RSP))
P9_TA(2021)0255RC-B9-0269/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja mietintönsä Kiinan tilanteesta ja EU:n ja Kiinan suhteista, erityisesti 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman Hongkongin demokraattiseen oppositioon kohdistetuista pakkokeinoista(1) ja 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman uiguurien tilanteesta ja pakkotyöstä Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella(2),

–  ottaa huomioon aiemmat Hongkongiin liittyvät suosituksensa, etenkin 13. joulukuuta 2017 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle antamansa suosituksen ”Hongkong – 20 vuotta palauttamisen jälkeen”(3),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus 2020(4),

–  ottaa huomioon, että vuoden 2019 Saharov-palkinto myönnettiin uiguuritaloustieteilijä Ilham Tohtille, joka puolustaa Kiinan uiguurivähemmistön oikeuksia,

–  ottaa huomioon johtavien Euroopan parlamentin jäsenten 23. maaliskuuta 2021 antaman lausuman sen johdosta, että Kiinan viranomaiset olivat päättäneet asettaa pakotteita ihmisoikeuksien alivaliokunnalle ja muille EU:n yhteisöille ja virkamiehille,

–  ottaa huomioon parlamentin puhemiehen David Maria Sassolin, ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajan Maria Arenan ja suhteista Kiinan kansantasavaltaan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajan Reinhard Bütikoferin puheet 24. maaliskuuta 2021 pidetyn parlamentin täysistunnon alussa,

–  ottaa huomioon European Research Institute -järjestön johtajien 25. maaliskuuta 2021 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Josep Borrellin puheen, jonka tämä piti parlamentissa 28. huhtikuuta 2021 käydyssä keskustelussa Kiinan vastapakotteista EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille, ja sitä seuranneet puheenvuorot,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin puhemiehen, Belgian parlamentin edustajainhuoneen puhemiehen, Alankomaiden parlamentin edustajainhuoneen puhemiehen ja Liettuan tasavallan parlamentin puhemiehen yhteisen julkilausuman Kiinan asettamista pakotteista parlamenttien jäsenille,

–  ottaa huomioon rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten torjumiseksi annetun asetuksen (EU) 2020/1998 täytäntöönpanosta 22. maaliskuuta 2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/478(5) ja rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten torjumiseksi annetun päätöksen (YUTP) 2020/1999 muuttamisesta 22. maaliskuuta 2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/481(6),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2021 annetun G7-ryhmän julkilausuman Hongkongin vaalijärjestelmän muutoksista ja 5. toukokuuta 2021 annetun G7-ryhmän maiden ulko- ja kehitysministerien tiedotteen,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 17. huhtikuuta 2021 antaman lausuman Hongkongin demokratia-aktivisteille langetetuista tuomioista,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 29. joulukuuta 2020 antaman lausuman toimittajille, asianajajille ja ihmisoikeuksien puolustajille langetetuista tuomioista,

–  ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan ulkoasiainministeriön tiedottajan 22. maaliskuuta 2021 antaman ilmoituksen pakotteista asiaan liittyville EU:n yhteisöille ja niiden henkilöstölle,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2020 pidetyn EU:n ja Kiinan 22. huippukokouksen päätteeksi esitetyn puheenjohtaja Michelin ja puheenjohtaja von der Leyenin yhteisen julkilausuman EU:n etujen ja arvojen puolustamisesta monitahoisessa ja elintärkeässä kumppanuudessa,

–  ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2019 pidetyssä EU:n ja Kiinan 21. huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan 12. maaliskuuta 2019 antaman yhteisen tiedonannon ”Strateginen katsaus EU:n ja Kiinan suhteisiin” (JOIN(2019)0005),

–  ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen, sekä 4 pykälän, jolla suojellaan vähemmistökansallisuuksien oikeuksia,

–  ottaa huomioon YK:n asiantuntijoiden 26. kesäkuuta 2020 esittämän kehotuksen ryhtyä päättäväisiin toimiin perusvapauksien suojelemiseksi Kiinassa,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Kiina allekirjoitti vuonna 1998 mutta jota se ei ole koskaan ratifioinut,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon pakollista työtä koskevaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 1930 sopimukseen vuonna 2014 liitetyn pöytäkirjan, jota Kiina ei ole allekirjoittanut,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi säilyttävä EU:n ja Kiinan pitkäaikaisen suhteen keskiössä, sillä EU on sitoutunut tukemaan näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa niiden kunnioittamiseen omassa kehityksessään ja kansainvälisessä yhteistyössä;

B.  ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 7. joulukuuta 2020 asetuksen (EU) 2020/1998, jolla perustetaan EU:n maailmanlaajuinen ihmisoikeuspakotejärjestelmä, jonka avulla EU voi määrätä kohdennettuja rajoittavia toimenpiteitä yksittäisille henkilöille, yhteisöille ja elimille, mukaan lukien valtiot ja muut kuin valtiolliset toimijat, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja -rikkomuksista tai ovat osallisina niissä; pitää tärkeänä korostaa, että EU:lla on velvollisuus käyttää kyseistä asetusta laajamittaisten ihmisoikeusloukkausten tapauksessa;

C.  ottaa huomioon, että EU:n ulkoasiainneuvosto hyväksyi 22. maaliskuuta 2021 EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaisia rajoittavia toimenpiteitä Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen 13. kansankongressin varajohtajaa Zhu Hailunia, Xinjiangin tuotanto- ja rakennuskomennuskunnan (XPCC) puoluesihteeriä ja Kiinan Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen puoluekomitean apulaissihteeriä Wang Junzhengiä, Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen puoluekomitean pysyvän komitean jäsentä ja Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen poliittisten ja oikeusasioiden komitean sihteeriä Wang Mingshania ja Xinjiangin julkisen turvallisuuden viraston johtajaa ja Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen kansanhallituksen varapuheenjohtajaa Chen Mingguota sekä Xinjiangin pidätyskeskuksia hallinnoivaa XPCC:n julkisen turvallisuuden virastoa vastaan; toteaa, että kyseiset neljä henkilöä ja yksi yhteisö ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten uiguurien ja muiden etnisiä muslimivähemmistöjä edustavien henkilöiden laajamittaisista mielivaltaisista pidätyksistä ja halventavasta kohtelusta Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella;

D.  ottaa huomioon, että vain muutama hetki EU:n luettelon hyväksymisen jälkeen Kiinan kansantasavallan ulkoministeriön tiedottaja ilmoitti Kiinan asettavan pakotteita viidelle Euroopan parlamentin jäsenelle (Reinhard Bütikofer, Michael Gahler, Raphaël Glucksmann, Ilhan Kyuchyuk ja Miriam Lexmann), parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle, kolmelle EU:n jäsenvaltion kansallisen parlamentin jäsenelle (Sjoerd Wiemer Sjoerdsma, Samuel Cogolati ja Dovile Sakaliene), EU:n neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle, joka koostuu EU:n 27 jäsenvaltion suurlähettiläistä, kahdelle tutkijalle (Adrian Zenz ja Björn Jerdén) ja kahdelle ajatushautomolle (Mercator Institute for China Studies (MERICS) Saksassa ja Alliance of Democracies Foundation Tanskassa), koska nämä olivat ”vahingoittaneet vakavasti Kiinan suvereniteettia ja etuja ja levittäneet pahantahtoisesti valheita ja disinformaatiota”;

E.  ottaa huomioon, että tiedottajan julkaiseman lehdistötiedotteen mukaan kyseisiä henkilöitä ja heidän perheitään kielletään saapumasta Manner-Kiinaan, Hongkongiin ja Macaoon ja heitä ja kaikkia heihin yhteydessä olevia yrityksiä ja laitoksia kielletään myös harjoittamasta toimintaa Kiinan kanssa;

F.  ottaa huomioon, että muutamaa päivää myöhemmin Kiina asetti pakotteita Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan ja Yhdysvaltojen parlamenttien jäsenille, yhteisöille ja ajatushautomoille, sillä myös nämä maat olivat ottaneet käyttöön toimenpiteitä Xinjiangissa tehtyjen ihmisoikeusloukkausten johdosta;

G.  katsoo, että Kiinan toimenpiteet ovat hyökkäys koko Euroopan unionia ja sen parlamenttia, Euroopan demokratian ja arvojen ydintä, vastaan sekä hyökkäys tutkimuksen vapautta vastaan;

H.  toteaa, että siinä missä EU:n pakotteet johtuvat ihmisoikeusloukkauksista ja perustuvat oikeutettuihin ja oikeasuhteisiin kansainvälisen oikeuden mukaisiin toimenpiteisiin, Kiinan pakotteet eivät ole oikeudellisesti perusteltuja ja ne ovat täysin aiheettomia ja mielivaltaisia ja niiden kohteena on kyseisiä ihmisoikeusloukkauksia koskeva arvostelu; toteaa, että pakotteet ovat ilmiselvä yritys estää EU:ta jatkamasta työtään ja toimintaansa ihmisoikeusloukkausten torjumiseksi Kiinassa;

I.  ottaa huomioon, että Kiinalla on tilillään ihmisoikeusloukkauksia, joiden yhteydessä maan näillä aloilla tekemät kahden- ja monenväliset sitoumukset on työnnetty syrjään, ja toteaa, että arvovaltaisten raporttien mukaan Kiinan ihmisoikeustilanne on synkin sitten Tiananmenin aukion verilöylyn; ottaa huomioon, että Kiina on säännöllisesti jättänyt YK:n ihmisoikeusneuvoston käsiteltäväksi päätöslauselmia, joilla on tarkoitus tehdä itsemääräämisoikeudesta, (maan sisäisiin asioihin) puuttumattomuudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta perustavia periaatteita, joista ei voida neuvotella, ja joissa yksilöiden ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen viitataan vain ohimennen;

J.  ottaa huomioon, että joulukuussa 2020 EU ja Kiina pääsivät periaatteelliseen yhteisymmärrykseen EU:n ja Kiinan laaja-alaisesta investointisopimuksesta; ottaa huomioon, että Kiinan pakotteet haittaavat merkittävästi Euroopan parlamentin kykyä analysoida asianmukaisesti investointisopimusta, sillä ne vähintäänkin estävät ihmisoikeuksien alivaliokuntaa työskentelemästä kiinalaisten asiantuntijoiden kanssa; toteaa, että kauppa- ja investointisuhteiden käsittelemistä ihmisoikeuskysymysten ja laajempien poliittisten suhteiden muodostaman yleisen kontekstin ulkopuolella ei voida hyväksyä;

K.  toteaa, että Kiinan päätös asettaa pakotteita on viimeisin esimerkki Kiinan kommunistisen puolueen johdon asteittaisesta siirtymisestä noudattamaan vastakkainasetteluun perustuvaa lähestymistapaa, johon kuuluu myös disinformaation ja kyberhyökkäysten kohdistaminen EU:ta vastaan, ja että EU:n ja Kiinan suhteita rasittavat yhä enemmän uiguureja ja muita etnisiä vähemmistöjä vastaan toteutetut toimet, toimet Hongkongin demokratian tukahduttamiseksi sekä Taiwanin salmen osalta käyttöön otettu yhä jyrkempään vastakkainasettelun perustuva toimintatapa; ottaa huomioon, että nykyiseen EU–Kiina-strategiaan liittyvät puutteet ovat käyneet ilmeisiksi, joten EU:n ja Kiinan suhteet eivät voi jatkua entiseen tapaan;

L.   ottaa huomioon, että Kiinan ilmoitettua Euroopan parlamentin jäseniin kohdistamistaan pakotteista Venäjän viranomaiset päättivät 30. huhtikuuta 2021 asettaa pakotteita kahdeksalle EU:n kansalaiselle, mukaan lukien Euroopan parlamentin puhemies David Sassoli ja komission varapuheenjohtaja Věra Jourová;

M.   ottaa huomioon, että siitä lähtien kun Kiinan hallitus aloitti pääasiassa Xinjiangin uiguurivähemmistöjä vastaan suunnatun ”säälimättömän kampanjansa väkivaltaista terrorismia vastaan” vuonna 2014, yli miljoonaa ihmistä on pidetty vankileireillä, joita kutsutaan poliittisen uudelleenkoulutuksen keskuksiksi tai koulutuskeskuksiksi ja jotka muodostavat maailman suurimman joukkovangitsemisjärjestelmän; ottaa huomioon, että uiguuriväestö on joutunut Kiinan hallituksen uhriksi, sillä sen pyrkimyksenä on tuhota heidän ainutlaatuinen identiteettinsä ja heidän oikeutensa elää yhtenäisenä kansana kidutuksen, tahdonvastaisten katoamisten, joukkovalvonnan, kulttuurin ja uskonnon hävittämisen, naisten pakkosterilisaation, seksuaalisen väkivallan, lisääntymisoikeuksien loukkauksien ja perheiden erottamisen keinoin; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat arvioineet, että tällaisia rikoksia voitaisiin pitää kansainvälisen oikeuden nojalla rikoksina ihmisyyttä vastaan;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin annettua 21. tammikuuta 2021 päätöslauselmansa Hongkongin poliittisen opposition sorto on edelleen pahentunut ja demokratia-aktivisteille ja poliittisille edustajille, kuten Joshua Wongille, Martin Leelle, Jimmy Laille, Andy Li’lle ja Lester Shumille, on langetettu lukuisia tuomioita, jotka koskevat heidän osallistumistaan rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja jotka eivät joissain tapauksissa edes perustu todisteisiin aktiivisesta osallistumisesta mellakoihin; toteaa, että tämän vuoden maaliskuussa Hongkongin vaalijärjestelmään tehtiin muutoksia, jotka ovat merkittävimpiä Hongkongin poliittista järjestelmään tehtyjä muutoksia, sillä niillä otettiin käyttöön vaatimus osoittaa isänmaallisuutta Manner-Kiinaa kohtaan ja saatiin aikaan vallan ja vaikutusvallan keskittyminen Hongkongin vaalilautakunnassa, mikä johtaa suoraan valittujen edustajien osuuden merkittävään pienenemiseen Hongkongin lainsäädäntöneuvostossa;

O.   ottaa huomioon, että kymmenellä EU:n jäsenvaltiolla on yhä Kiinan kanssa voimassa olevat luovutussopimukset, joiden nojalla uiguureja, Hongkongin kansalaisia, tiibetiläisiä ja kiinalaisia toisinajattelijoita voidaan luovuttaa Euroopasta poliittista oikeudenkäyntiä varten Kiinaan;

P.   toteaa, että Hongkongissa asuvaa Ruotsin kansalaista Gui Minhaita pidetään edelleen vangittuna huolimatta parlamentin lukuisista kehotuksista vapauttaa hänet välittömästi;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin Kiinan viranomaisten määräämät perusteettomat ja mielivaltaiset pakotteet, joilla hyökätään sananvapautta, akateemista vapautta sekä kansainvälistä yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin sitoutumista ja niitä koskevaa kansainvälistä yhteistä näkemystä vastaan; kehottaa Kiinan viranomaisia poistamaan nämä perusteettomat pakotteet;

2.  tuo julki täyden solidaarisuutensa tämän parlamentin jäsenille, ihmisoikeuksien alivaliokunnalle ja kaikille muille henkilöille ja yhteisöille, joihin nämä Kiinan pakotteet vaikuttavat, eli Euroopan unionin neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle, kansallisten parlamenttien jäsenille, ruotsalaiselle ja saksalaiselle tutkijalle sekä ajatushautomoille Saksassa ja Tanskassa; ilmaisee täyden solidaarisuutensa samoin pakotteiden kohteeksi joutuneille EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan, Yhdysvaltojen ja Australian, parlamenttien jäsenille;

3.  vahvistaa uudelleen, että perusvapaudet, sananvapaus, vapaus osallistua päätöksentekoon, akateeminen vapaus ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat demokratioidemme peruspilareita ja että näitä arvoja ei saa koskaan vaarantaa EU:n ja Kiinan suhteissa; korostaa, että pelotteluyritykset ovat turhia ja että vaaleilla valitut Euroopan parlamentin jäsenet aikovat jatkossakin tuomita aktiivisesti ja tinkimättömästi ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen oikeuden rikkomukset ja toimia niiden torjumiseksi sekä vaatia EU:ta säilyttämään ihmisoikeuksien kunnioittamisen kaikkien ulkoisten toimiensa keskiössä; pitää näitä Kiinan hyökkäyksiä osoituksena EU:n ja Kiinan suhteisiin liittyvästä järjestelmätason kilpailun ulottuvuudesta;

4.  tuomitsee ankarasti tämän Kiinan valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden uuden yrityksen ja niiden aiemmat yritykset puuttua Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden demokraattiseen toimintaan ja levittää väärää tietoa julkisessa keskustelussa; katsoo, että pakotteet ovat osa Kiinan pyrkimystä valvoa sitä koskevaa puhetta ympäri maailman ja määrittää, millaisia puheita ja keskusteluja se voi yleensä sallia, ja pitää tätä pyrkimystä osana totalitaarista uhkaa;

5.  toteaa jälleen olevansa äärimmäisen huolissaan lukuisista perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien loukkauksista sekä ihmisarvon, kulttuurin ilmaisemisoikeuden ja uskonnonvapauden, sananvapauden ja rauhanomaista kokoontumista koskevan vapauden sekä yhdistymisvapauden loukkauksista Kiinassa, ja pitää erityisen huolestuttavana uiguurien, tiibetiläisten, mongolien ja muiden etnisten vähemmistöjen, ihmisoikeuksien puolustajien, yhteiskunnallisten aktivistien, uskonnollisten ryhmien, toimittajien ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan vetoomuksia ja mielenosoituksia järjestävien henkilöiden järjestelmällistä vainoa sekä kaikkien toisinajattelijoiden ja opposition edustajien näkemysten yhä lisääntyvää tukahduttamista erityisesti Hongkongissa;

6.  palauttaa mieliin 17. joulukuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, jonka mukaan Xinjiangissa tehdyt rikkomukset ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja korostaa, että näistä rikoksista on olemassa yhä enemmän todisteita; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan riittävän kansainvälisen tuen keräämiseksi riippumattomalle YK:n tutkimukselle Xinjiangista; pitää siksi myönteisenä neljän kiinalaisen henkilön ja yhden kiinalaisen yhteisön merkitsemistä EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaiseen luetteloon, sillä nämä ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista Kiinassa; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet ja käyttämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja, muun muassa taloudellisia keinoja, joilla Kiinan hallitus taivutellaan sulkemaan leirit ja lopettamaan kaikki ihmisoikeusloukkaukset Xinjiangissa ja muualla, kuten Tiibetissä;

7.  pitää valitettavana, että useisiin kansainvälisiin, erityisesti vaate- ja tekstiilialan, yrityksiin on kohdistettu kattavia ja laajoja boikottitoimia niiden tuotua esiin huolensa pakkotyötä Xinjiangissa koskevista raporteista ja niiden päätettyä katkaista Xinjiangiin liittyvät toimitusketjunsa, ja tuomitsee voimakkaasti Kiinan hallituksen niitä vastaan toteuttamat aggressiiviset poliittiset pakotustoimet; pyytää uudelleen komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa viimeistelemään pikaisesti toimitusketjuja koskevan yritysneuvonnan, jossa annetaan yrityksille ohjeita altistumisesta uiguurien pakkotyövoiman käyttämiseen liittyville riskeille ja tarjotaan tukea vaihtoehtoisten hankintalähteiden löytämiseksi kiireesti;

8.  on huolestunut siitä, että EU:ta ja jäsenvaltioiden instituutioita ja niiden ihmisoikeustoimintaa vastaan toteutetut kostotoimenpiteet ovat osa tietoista strategiaa, jonka tarkoituksena on heikentää ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti ja määritellä ne uudelleen siten, että ne lopulta menettäisivät alkuperäisen tarkoituksensa; pitää valitettavana, että EU:n toistaiseksi omaksuma lähestymistapa ja sen käyttämät keinot eivät ole johtaneet konkreettiseen edistymiseen Kiinan ihmisoikeustilanteessa, joka on vain heikentynyt viime vuosikymmenen aikana; kehottaa komissiota laatimaan ja panemaan täytäntöön kokonaisvaltaisen EU:n strategian, jolla pyritään takaamaan ihmisoikeustilanteen tosiasiallinen paraneminen Kiinassa;

9.  pitää Kiinan vastapakotteita, jotka eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaisia, merkittävänä takaiskuna EU:n ja Kiinan suhteille; pitää keskeisen tärkeänä, että EU ja kaikki sen toimielimet vastustavat yhtenäisesti tätä hyökkäystä Euroopan demokratiaa vastaan ja puolustavat yhteisiä eurooppalaisia arvoja; kehottaa neuvoston ja komission puheenjohtajia antamaan selkeän lausunnon, jonka mukaan pakotteiden asettamista vaaleilla valituille poliitikoille ei suvaita; katsoo, että on tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja jäsenvaltiot ottavat tämän kysymyksen esille kahdenvälisissä keskusteluissa kiinalaisten vastapuoltensa kanssa kaikilla tasoilla, ja pyytää tiedottamaan parlamentille näistä pyrkimyksistä;

10.  on sitä mieltä, että EU:n ja Kiinan kattavan investointisopimuksen käsittely sekä kaikki keskustelut sopimuksen ratifioinnista Euroopan parlamentissa on perustellusti jäädytetty Kiinan pakotteiden johdosta; vaatii Kiinaa poistamaan pakotteet ennen kuin parlamentti voi käsitellä investointisopimusta ja toteaa, että poistaminen ei vaikuta investointisopimuksen ratifiointimenettelyn lopputulokseen; odottaa komission kuulevan parlamenttia ennen kuin se ryhtyy toimiin investointisopimuksen tekemiseksi ja allekirjoittamiseksi; kehottaa komissiota hyödyntämään investointisopimuksesta käytävää keskustelua välineenä ihmisoikeuksien suojelun ja kansalaisyhteiskunnalle annetun tuen tehostamiseksi Kiinassa ja muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti aikoo ottaa Kiinan, myös Hongkongin, ihmisoikeustilanteen huomioon, kun sitä pyydetään antamaan hyväksyntänsä investointisopimukselle;

11.  korostaa, että EU:n ja Kiinan väliset suhteet on kiireellisesti saatettava uudelleen tasapainoon ottamalla käyttöön yksipuolisten toimenpiteiden välineistö, joka sisältää muun muassa seuraavat: lainsäädäntö, jolla torjutaan ulkomaisten tukien vääristäviä vaikutuksia sisämarkkinoihin, kansainvälinen julkisten hankintojen väline, toimitusketjuja sääntelevä lainsäädäntö, johon sisältyy pakollisia asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksia ja jossa myös säädetään pakkotyöllä tuotettujen tavaroiden tuontikiellosta, ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskevan EU-asetuksen laajentaminen ja vahvistaminen, tehokas pakottamisen vastainen väline, tarvittaessa EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaisia kohdennettuja lisätoimenpiteitä, joilla voidaan jatkaa puuttumista vainoihin Xinjiangissa ja Hongkongissa ja joilla pyritään saamaan Kiina lopettamaan kaikki rikkomuksensa, toimet, joilla puututaan asianmukaisesti Kiinan aiheuttamiin kyberturvallisuusuhkiin ja hybridihyökkäyksiin ja sen siviili- ja sotilasalan valmiuksien yhdistämistä koskevaan ohjelmaan;

12.  kehottaa Kiinan hallitusta ratifioimaan ja panemaan täytäntöön pakkotyötä koskevan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 29, pakkotyön poistamista koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 105, ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 87 ja järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 98; kehottaa Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

13.  pyytää Kiinan ja Hongkongin viranomaisia palauttamaan luottamuksen Hongkongin demokratiaprosessiin ja lopettamaan välittömästi demokraattisia arvoja puolustavien henkilöiden vainon; pitää valitettavana, että EU:n neuvosto ei ole yksimielinen demokratian tukahduttamispyrkimyksiin Hongkongissa puuttumista koskevien toimenpiteiden hyväksymisestä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ehdottamaan ja hyväksymään Hongkongia koskevia päätelmiä riippumatta siitä, onko niillä yksimielinen tuki vai ei, ja vaatii jäsenvaltioita keskeyttämään Kiinan kanssa tekemiensä luovutussopimusten soveltamisen;

14.  korostaa tarvetta ottaa käyttöön järjestelmä, jolla voidaan tarkistaa, osallistuvatko EU:n sisämarkkinoilla toimivat yhteisöt suoraan tai epäsuorasti ihmisoikeusloukkauksiin Xinjiangissa, ja kauppaan liittyviä toimenpiteitä, kuten julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle jättäminen ja muita seuraamuksia; korostaa, että sellaisen hyväksikäyttöteknologian hankkiminen, jota käytetään ihmisoikeusloukkaustilanteissa, olisi estettävä EU:n kaikilla tasoilla ja kaikissa EU:n toimielimissä;

15.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa ottamaan tiukan kannan Kiinan pakotteisiin ja hyväksymään asiaa koskevia päätelmiä; katsoo, että kyseiset pakotteet ja kielteinen kehitys Kiinassa ja sen asemassa kansainvälisenä toimijana sekä Kiinan tilanteen heikkeneminen olisi otettava asianmukaisesti huomioon ja niihin olisi vastattava yhteisen julkilausuman ”Strateginen katsaus EU:n ja Kiinan suhteisiin” meneillään olevassa uudelleenarvioinnissa, jotta voidaan ryhtyä noudattamaan jämäkämpää EU–Kiina-strategiaa ja yhdistää kaikki jäsenvaltiot saman linjan taakse;

16.  kehottaa EU:ta tiivistämään koordinointiaan ja yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa Kiinaa koskevan transatlanttisen vuoropuhelun puitteissa, myös ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseen tähtäävien toimien koordinoinnin osalta, ja pyytää varmistamaan, että kyseisellä vuoropuhelulla on vahva parlamentaarinen ulottuvuus;

17.  katsoo, että muiden alueellisten kumppanien, Taiwan mukaan lukien, kanssa tehtävien kauppa- ja investointisopimusten ei pitäisi olla riippuvaisia laaja-alaisen investointisopimuksen ratifioinnista;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0027.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0375.
(3) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 156.
(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0012.
(5) EUVL L 99I, 22.3.2021, s. 1.
(6) EUVL L 99I, 22.3.2021, s. 25.


Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (”Schrems II”) – asia C-311/18
PDF 174kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Euroopan unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antamasta tuomiosta – Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (”Schrems II”), asia C-311/18 (2020/2789(RSP))
P9_TA(2021)0256B9-0267/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja erityisesti sen 7, 8, 16, 47 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antaman tuomion asiassa C-311/18 Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (Schrems II)(1),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antaman tuomion asiassa C‑362/14 Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner (Schrems I)(2),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2020 antaman tuomion asiassa C‑623/17 Privacy International v. Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs ym.(3),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman transatlanttisista tietovirroista(4),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyydestä(5),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyydestä(6),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman Cambridge Analytican käyttämistä Facebookin käyttäjien tiedoista ja vaikutuksesta tietosuojaan(7),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisista mallisopimuslausekkeista henkilötietojen siirtoa varten kolmansiin maihin sijoittautuneille henkilötietojen käsittelijöille 5. helmikuuta 2010 annetun komission päätöksen 2010/87/EU (tiedoksiannettu numerolla K(2010) 593)(8),

–  ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY nojalla 12. heinäkuuta 2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1250 (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 4176)(9),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n kauppapolitiikan tarkastelusta(10),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(11) ja erityisesti sen V luvun,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen sähköisen viestinnän tietosuoja-asetukseksi (COM(2017)0010), ottaa huomioon parlamentin täysistunnossa 25. lokakuuta 2017 vahvistetun päätöksen aloittaa toimielinten väliset neuvottelut ja 10. helmikuuta 2021 hyväksytyn neuvoston yleisnäkemyksen (6087/21),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset 1/2020 toimenpiteistä, joilla täydennetään tiedonsiirtovälineitä EU:ssa henkilötiedoille taatun suojan tason noudattamiseksi, ja suositukset 2/2020 tiedustelua koskevista eurooppalaisista olennaisista takeista sekä Euroopan tietosuojaneuvoston 19. marraskuuta 2020 antaman lausuman sähköisen viestinnän tietosuoja-asetuksesta sekä valvontaviranomaisten ja Euroopan tietosuojaneuvoston tulevasta roolista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että mahdollisuus siirtää henkilötietoja yli rajojen voi olla keskeinen innovoinnin, tuottavuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn edistäjä; toteaa tämän olevan entistäkin tärkeämpää covid-19-pandemian aikana, koska tällaiset siirrot ovat välttämättömiä liiketoiminnan ja hallinnon jatkuvuuden sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen varmistamiseksi; katsoo, että ne voivat myös tukea strategioita pandemiasta ulos pääsemiseksi ja edistää talouden elpymistä;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin mitätöi ”Schrems I” -tuomiossa komission Safe Harbour -periaatteita koskevan päätöksen arviointinsa perusteella ja huomautti, että tiedusteluviranomaisten rajoittamaton pääsy sähköisen viestinnän sisältöön loukkaa perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistetun viestinnän luottamuksellisuutta koskevan oikeuden keskeistä sisältöä;

C.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin totesi ”Schrems II” -tuomiossa, että Yhdysvallat ei tarjoa muille kuin Yhdysvaltojen kansalaisille riittäviä oikeussuojakeinoja joukkovalvontaa vastaan ja että tämä loukkaa peruskirjan 47 artiklassa vahvistetun oikeuden oikeussuojakeinoihin keskeistä sisältöä;

D.  ottaa huomioon, että yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan kaikkiin yrityksiin, jotka käsittelevät unionissa olevien rekisteröityjen henkilötietoja, jos käsittelytoimet liittyvät tavaroiden tai palvelujen tarjoamiseen näille rekisteröidyille unionissa tai näiden käyttäytymisen seurantaan siltä osin kuin heidän käyttäytymisensä tapahtuu unionissa;

E.  toteaa, että teleoperaattoreiden ja yritysten tallentamat ja siirtämät unionin kansalaisten tiedot ovat merkittävä resurssi, jonka avulla voidaan edistää unionin strategisia etuja;

F.  ottaa huomioon, että valtiollisten toimijoiden harjoittama laaja joukkovalvonta heikentää unionin kansalaisten, hallitusten ja yritysten luottamusta digitaalisiin palveluihin ja siten myös digitaalitalouteen;

G.  ottaa huomioon, että kuluttajajärjestöillä ja muilla kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on rajalliset resurssit ja että tietosuojaoikeuksien ja -velvoitteiden täytäntöönpano ei voi olla riippuvainen niiden toimista; toteaa, että kansallisten menettelyjen ja käytäntöjen hajanaisuus muodostaa haasteen tietosuoja-asetuksessa säädetylle rajatylittävien valitusten yhteydessä noudatettavalle yhteistyömekanismille; toteaa, että selkeät määräajat puuttuvat ja menettelyt ovat yleisesti hitaita ja että valvontaviranomaisilla ei ole riittäviä resursseja ja joissakin tapauksissa ne eivät ole halukkaita käyttämään jo myönnettyjä resursseja tai eivät käytä niitä tehokkaasti; toteaa, että valitukset teknologiajättien väitetyistä rikkomuksista ovat nyt keskittyneet yhden kansallisen viranomaisen käsiin, mikä on johtanut täytäntöönpanon pullonkauloihin;

H.  ottaa huomioon, että tähän unionin tuomioistuimen tuomioon johtaneet menettelyt osoittavat myös, että rekisteröityjen ja kuluttajien on vaikea puolustaa oikeuksiaan, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan puolustaa oikeuksiaan Irlannin tietosuojavaltuutetun edessä;

I.  toteaa, että 25. lokakuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti huomautti, että Yhdysvallat ei ollut noudattanut määräaikaa, jonka mukaan Privacy Shield ‑järjestelyä oli noudatettava täysimääräisesti 1. syyskuuta 2018 mennessä, ja että se oli jo kehottanut komissiota keskeyttämään Privacy Shield -järjestelyn, kunnes Yhdysvaltojen viranomaiset noudattavat sen ehtoja;

J.  katsoo, että EU:n tietosuojalainsäädännössä taattuja rekisteröityjen oikeuksia olisi kunnioitettava riippumatta siitä, millainen riski heille aiheutuu henkilötietojen käsittelystä, myös silloin, kun on kyse henkilötietojen siirrosta kolmansiin maihin; toteaa, että rekisterinpitäjien olisi aina oltava vastuussa tietosuojavelvoitteiden noudattamisesta ja niiden on muun muassa osoitettava tietojenkäsittelyn vaatimustenmukaisuus riippumatta käsittelyn luonteesta, laajuudesta, asiayhteydestä, tarkoituksesta ja rekisteröidyille aiheutuvista riskeistä;

K.  ottaa huomioon, että vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on viiden viime vuoden aikana kehittynyt merkittävästi ja yleistä tietosuoja-asetusta on tosiasiassa sovellettu 25. toukokuuta 2018 lähtien, valvontaviranomaiset eivät ole tähän päivään mennessä päättäneet määrätä henkilötietojen siirtoon liittyviä korjaavia toimenpiteitä yleisen tietosuoja-asetuksen yhdenmukaisuusmekanismin mukaisesti; ottaa huomioon, että kansallisen tason valvontaviranomaiset eivät ole tehneet yhtään merkityksellistä päätöstä korjaavien toimenpiteiden tai sakkojen määräämisestä henkilötietojen kolmansiin maihin siirtämisen vuoksi;

L.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltain presidentti Biden nimitti ensimmäisenä virkapäivänään Yhdysvaltojen kauppaministeriöön palveluista vastaavan alivaltiosihteerin, josta tulee kaupallisista tiedonsiirroista EU:n kanssa vastaava pääneuvottelija; ottaa huomioon, että presidentin Yhdysvaltain kauppaministeriksi nimeämä Gina Raimondo kehotti senaatin kuulemistilaisuudessa asettamaan Privacy Shield -järjestelyä seuraavaa sopimusta koskevien neuvottelujen ripeän päätökseen saattamisen ”ensisijaiseksi tavoitteeksi”;

Yleisiä huomioita

1.  panee merkille unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antaman tuomion, jossa tuomioistuin vahvisti periaatteessa mallisopimuslausekkeita koskevan päätöksen 2010/87/EU pätevyyden, ja toteaa, että kyseiset lausekkeet ovat kansainvälisissä tiedonsiirroissa laajimmin käytetty mekanismi; toteaa lisäksi, että unionin tuomioistuin kumosi EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä annetun komission päätöksen (EU) 2016/1250; huomauttaa, että yksikään kestävä yhteinen mekanismi, jolla taataan kaupallisten henkilötietojen laillinen siirto EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, ei ole toistaiseksi saanut Euroopan unionin tuomioistuimen tukea vaan ne on kaikki kumottu riitauttamisen jälkeen;

2.  panee merkille, että unionin tuomioistuin totesi mallisopimuslausekkeiden olevan tehokas mekanismi, jolla varmistetaan EU:ssa säädetyn suojan tason noudattaminen, mutta edellytti, että Euroopan unioniin sijoittautunut rekisterinpitäjä/käsittelijä ja henkilötietojen vastaanottaja velvoitetaan tarkistamaan aina ennen siirtoa, noudatetaanko asianomaisessa kolmannessa maassa EU:n lainsäädännössä edellytettyä suojan tasoa; muistuttaa, että tähän sisältyy viranomaisten pääsyä henkilötietoihin koskevan oikeudellisen järjestelmän arviointi sen varmistamiseksi, että rekisteröidyt ja heidän siirretyt tietonsa eivät ole vaarassa joutua sellaisten Yhdysvaltojen valvontaohjelmien piiriin, jotka mahdollistavat henkilötietojen valikoimattoman keruun; muistuttaa, että unionin tuomioistuin katsoi, että jos vastaanottaja ei pysty noudattamaan mallisopimuslausekkeita, rekisterinpitäjät tai käsittelijät ovat velvollisia lykkäämään tietojen siirtoa ja/tai irtisanomaan sopimuksen; panee kuitenkin merkille, että monilla yrityksillä, erityisesti pk-yrityksillä, ei ole tarvittavaa tietämystä tai valmiutta tällaisen tarkistuksen tekemiseen, mikä voi johtaa liiketoiminnan häiriöihin;

3.  toteaa, että unionin tuomioistuimen tuomiossa keskitytään sellaisille EU:n rekisteröidyille myönnettyyn tietosuojan tasoon, joiden tiedot on siirretty Yhdysvaltoihin Privacy Shield- mekanismin mukaisesti, mutta katsoo, että se vaikuttaa myös muita kolmansia maita, muun muassa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koskeviin päätöksiin tietosuojan riittävyydestä; vahvistaa, että tarvitaan oikeudellista selkeyttä ja oikeusvarmuutta, sillä mahdollisuudesta siirtää henkilötietoja turvallisesti rajojen yli on tullut yhä tärkeämpää ihmisille heidän henkilötietojensa suojan ja niihin liittyvien oikeuksien kannalta sekä kaikentyyppisille tavaroita ja palveluja kansainvälisesti toimittaville organisaatioille samoin kuin yrityksille näiden toimintaa sääntelevän oikeusjärjestelmän kannalta; korostaa kuitenkin, että olemassa olevat tietosuojan riittävyyttä koskevat päätökset pysyvät voimassa, kunnes ne kumotaan tai korvataan tai tuomioistuin julistaa ne mitättömiksi;

4.  on pettynyt siihen, että Irlannin tietosuojavaltuutettu nosti kanteen Maximilian Schremsiä ja Facebookia vastaan Irlannin ylemmässä piirituomioistuimessa sen sijaan, että se olisi tehnyt itse päätöksen, joka kuuluu sen toimivaltaan 2010/87/EU 4 artiklan ja yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan mukaisesti; muistuttaa kuitenkin, että tietosuojavaltuutettu hyödynsi oikeudellista keinoa, joka antaa tietosuojaviranomaisille mahdollisuuden tuoda komission täytäntöönpanopäätöksen pätevyyttä koskevat huolenaiheet kansallisen tuomarin tietoon, jotta unionin tuomioistuimelle voidaan antaa ennakkoratkaisupyyntö; on erittäin huolissaan siitä, että Irlannin tietosuojavaltuutettu, joka on johtava viranomainen näissä asioissa, ei ole vielä tehnyt päätöstä useista yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomista koskevista kanteluista, jotka tehtiin 25. toukokuuta 2018 eli päivänä, jona tietosuoja-asetusta alettiin soveltaa, eikä muista yksityisyyden suojelun alalla toimivien järjestöjen ja kuluttajaryhmien tekemistä kanteluista; on huolissaan siitä, että Irlannin tietosuojavaltuutettu tulkitsee yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklan 3 kohdassa käytetyn ilmauksen ”viipymättä” lainsäätäjien tahdon vastaisesti pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi kuukaudeksi; on huolissaan siitä, että valvontaviranomaiset eivät ole toteuttaneet yleisen tietosuoja-asetuksen 61 ja 66 artiklan mukaisia ennakoivia toimia pakottaakseen tietosuojavaltuutetun noudattamaan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia velvoitteitaan; on huolissaan myös siitä, että tietosuojavaltuutetun palveluksessa ei ole teknologia-asiantuntijoita ja tietosuojavaltuutetun toimistossa käytetään vanhentuneita järjestelmiä; pitää vaikutuksiltaan valitettavana tietosuojavaltuutetun epäonnistunutta yritystä siirtää oikeusmenettelyn kustannukset vastaajalle, millä olisi ollut valtava lamaannuttava vaikutus; kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä Irlantia vastaan sen vuoksi, että se ei ole pannut yleistä tietosuoja-asetusta asianmukaisesti täytäntöön;

5.  on huolissaan yleisen tietosuoja-asetuksen riittämättömästä täytäntöönpanosta erityisesti kansainvälisten siirtojen yhteydessä; on huolissaan siitä, että kansalliset valvontaviranomaiset eivät priorisoi eivätkä yleensäkään valvo henkilötietojen siirtoja kolmansiin maihin, vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on kehittynyt merkittävästi viiden viime vuoden aikana; pitää valitettavana, että tältä osin ei ole tehty merkityksellisiä päätöksiä eikä määrätty korjaavia toimenpiteitä, ja kehottaa Euroopan tietosuojaneuvostoa ja kansallisia valvontaviranomaisia sisällyttämään henkilötietojen siirrot osaksi tarkastus-, vaatimustenmukaisuus- ja täytäntöönpanon valvontastrategioitaan; huomauttaa, että oikeusvarmuuden takaamiseksi ja rajatylittävien valitusten käsittelemiseksi tarvitaan rekisteröityjen edustusta ja tutkittavaksi ottamista koskevia yhdenmukaistettuja sitovia hallinnollisia menettelyjä;

6.  panee merkille luonnoksen komission täytäntöönpanopäätökseksi henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista mallisopimuslausekkeista; kehottaa tietosuojaneuvostoa julkaisemaan yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä varten kansainvälisiä tiedonsiirtoja koskevia lisäohjeita, muun muassa tarkistuslistan siirtojen arviointia varten, välineitä sen arvioimiseksi, onko hallituksilla lupa päästä tai pääsy tietoihin, sekä tietoja lisätoimenpiteistä, joita tietojen siirto mallisopimuslausekkeita käyttäen edellyttää; kehottaa tietosuojaneuvostoa myös pyytämään riippumattomilta tutkijoilta näkemyksiä, jotka koskevat mahdollisesti ristiriidassa olevaa kansallista lainsäädäntöä tärkeimmissä kauppakumppanimaissa;

7.  palauttaa mieliin, että tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa 2/2018(12), jotka koskevat asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan mukaisia poikkeuksia, todetaan, että kun siirtoja ei tehdä tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten tai muiden asianmukaisia suojatoimia tarjoavien välineiden puitteissa vaan ne perustuvat yleisen tietosuoja-asetuksen 49 artiklan mukaisiin erityistapauksia koskeviin poikkeuksiin, niitä on tulkittava suppeasti niin, että poikkeuksesta ei tule sääntöä; panee kuitenkin merkille, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn mitätöinnin jälkeen transatlanttiset tietovirrat digitaalista mainontaa varten ovat jatkuneet huolimatta mainostarkoituksessa tapahtuvien siirtojen oikeusperustaa koskevista epäilyistä; kehottaa Euroopan tietosuojaneuvostoa ja tietosuojaviranomaisia varmistamaan johdonmukaisen tulkinnan sovellettaessa ja valvottaessa tällaisia poikkeuksia tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaisesti;

8.  suhtautuu myönteisesti kansainvälisiin keskusteluihin yleisen tietosuoja-asetuksen ja lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin(13) mukaisista rajat ylittävistä henkilötietovirroista; korostaa, että kansainväliset kauppasopimukset eivät saa heikentää yleistä tietosuoja-asetusta, lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annettua direktiiviä, sähköisen viestinnän tietosuojasääntöjä eivätkä muita nykyisiä ja tulevia toimenpiteitä, joilla suojellaan yksityisyyden suojaa ja henkilötietojen suojaa koskevia perusoikeuksia, eikä niitä saa sisällyttää näihin kauppasopimuksiin; kehottaa komissiota noudattamaan ilman poikkeamia EU:n vuoden 2018 horisontaalista kantaa(14) ja ottamaan huomioon kolmansien maiden asiaankuuluvat kauppaoikeuden mukaiset sitoumukset arvioidessaan niiden riittävyyttä, myös tietojen edelleen siirtämisen osalta;

Mallisopimuslausekkeet

9.  panee merkille luonnoksen komission täytäntöönpanopäätökseksi ja mallisopimuslausekkeita koskevat luonnokset; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pyytänyt sidosryhmiltä palautetta järjestämällä luonnoksesta julkisen kuulemisen; toteaa, että Euroopan tietosuojaneuvosto ja Euroopan tietosuojavaltuutettu esittivät 15. tammikuuta 2021 antamassaan yhteisessä lausunnossa(15) myönteisiä huomioita mallisopimuslausekeluonnoksista mutta ehdottivat joitakin lisäparannuksia; edellyttää, että komissio ottaa saadut tiedot huomioon ennen komiteamenettelyn käynnistämistä;

10.  muistuttaa, että suuri joukko pk-yrityksiä käyttää mallisopimuslausekkeita; korostaa, että kaikentyyppiset yritykset tarvitsevat pikaisesti selkeitä suuntaviivoja ja apua oikeusvarmuuden varmistamiseksi unionin tuomioistuimen tuomion soveltamisessa ja tulkinnassa;

11.  panee merkille Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset 1/2020(16) toimenpiteistä, joilla täydennetään tiedonsiirtovälineitä EU:ssa henkilötiedoille taatun suojan tason noudattamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että tietosuojaneuvosto järjesti suosituksistaan julkisen kuulemisen; on huolissaan mahdollisista ristiriidoista näiden suositusten ja mallisopimuslausekkeita koskevan komission ehdotuksen välillä; kehottaa komissiota ja tietosuojaneuvostoa tekemään yhteistyötä omien asiakirjojensa viimeistelyssä oikeusvarmuuden varmistamiseksi unionin tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen; katsoo, että komission olisi noudatettava tietosuojaneuvoston ohjeita;

12.  panee erityisen tyytyväisenä merkille Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset, joiden mukaan rekisterinpitäjien täytyy tukeutua objektiivisiin tekijöihin arvioidessaan, onko kolmannen maan laeissa tai käytännöissä jotakin, mikä voi horjuttaa käytettävien tiedonsiirtovälineiden asianmukaisten suojatoimien tehokkuutta nimenomaisen siirron yhteydessä, eikä turvautua subjektiivisiin tekijöihin, jotka unionin tuomioistuin on toistuvasti torjunut, kuten siihen, miten todennäköisesti viranomaiset pääsevät tietoihin EU:n vaatimusten vastaisesti; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että sen ehdotus mallisopimuslausekkeista on täysin yhdenmukainen sovellettavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa;

13.  korostaa, että on ratkaisevan tärkeää, että henkilötietoja EU:n ulkopuolelle siirtävät EU:n yritykset voivat tukeutua vankkoihin mekanismeihin, jotka ovat unionin tuomioistuimen tuomion mukaisia; katsoo tältä osin, että komission nykyisessä ehdotuksessa sopimuslausekemalliksi olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki Euroopan tietosuojaneuvoston asiaankuuluvat suositukset; kannattaa ajatusta luoda välineistö, josta voi valita lisätoimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi turvallisuus- ja tietosuojasertifiointi, salaukseen liittyvät suojatoimet ja pseudonymisointi, jotka ovat sääntelyviranomaisten hyväksymiä, sekä unionin tärkeimpien kauppakumppanien asiaa koskevaan lainsäädäntöön liittyvät julkisesti saatavilla olevat resurssit;

14.  huomauttaa, että Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan FISA-lain soveltamisalaan kuuluvat rekisterinpitäjät eivät voi siirtää henkilötietoja unionista näiden mallisopimuslausekkeiden nojalla, koska joukkovalvonnan riski on suuri; edellyttää, että jos Yhdysvaltojen kanssa ei saada nopeasti aikaan järjestelyä, jolla taataan riittävä suojan taso eli taso, joka vastaa pääosiltaan yleisessä tietosuoja‑asetuksessa ja perusoikeuskirjassa taattua suojaa, siirrot keskeytetään, kunnes tilanne saadaan ratkaistua; korostaa unionin tuomioistuimen arviota, jonka mukaan FISA-lain 702 pykälä ja toimeenpanoasetus (Executive Order) 12333 (E.O. 12333), luettuina yhdessä presidentin määräyksen (Presidential Policy Directive) 28 (PPD-28) kanssa, eivät täytä niitä vähimmäisvaatimuksia, jotka unionin oikeudessa liittyvät suhteellisuusperiaatteeseen, joten ei voida katsoa, että näihin säännöksiin perustuvat tarkkailuohjelmat olisi rajattu vain täysin välttämättömään; korostaa tarvetta puuttua tuomioistuimen tuomiossa esiin tuotuihin ongelmiin kestävällä tavalla, jotta voidaan tarjota rekisteröidyille riittävä henkilötietojen suoja; muistuttaa, että mikään yritysten välinen sopimus ei voi tarjota suojaa tiedusteluviranomaisten rajoittamattomalta pääsyltä sähköisen viestinnän sisältöön eikä mikään yritysten välinen sopimus voi tarjota riittäviä oikeussuojakeinoja joukkovalvontaa vastaan; korostaa, että tämä edellyttää Yhdysvaltojen valvontalakien ja -käytäntöjen uudistamista sen varmistamiseksi, että Yhdysvaltojen turvallisuusviranomaisten pääsy EU:sta siirrettyihin tietoihin rajoitetaan siihen, mikä on välttämätöntä ja oikeasuhteista, ja että eurooppalaisilla rekisteröidyillä on saatavillaan tehokkaita oikeussuojakeinoja Yhdysvaltojen tuomioistuimissa;

15.  tuo esiin eurooppalaisten pk-yritysten sekä voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden ja yhdistysten vähäisen neuvotteluvoiman sekä oikeudelliset ja taloudelliset valmiudet ja huomauttaa, että niiden odotetaan pystyvän hahmottamaan eri kolmansien maiden monimutkaiset oikeudelliset kehykset ja arvioimaan itse kolmannen maan tietosuojan riittävyyden; kehottaa komissiota ja Euroopan tietosuojaneuvostoa antamaan erityisesti pk-yrityksille ohjeita siitä, miten luotettavia lisätoimenpiteitä käytetään käytännössä;

16.  kehottaa tietosuojaviranomaisia noudattamaan velvoitteitaan, joita korostetaan unionin tuomioistuimen tuomiossa, jotta varmistetaan yleisen tietosuoja-asetuksen asianmukainen ja nopea täytäntöönpano valvomalla tiiviisti mallisopimuslausekkeiden käyttöä; kehottaa tietosuojaviranomaisia antamaan yrityksille apua tuomioistuimen oikeuskäytännön noudattamisessa; kehottaa tietosuojaviranomaisia myös käyttämään kaikkia yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan mukaisia tutkintavaltuuksiaan ja korjaavia toimivaltuuksiaan tapauksissa, joissa tietojen viejät siirtävät henkilötietoja huolimatta siitä, että kohdemaana olevassa kolmannessa maassa sovelletaan lainsäädäntöä, joka estää tietojen tuojaa noudattamasta mallisopimuslausekkeita, ja vaikka tehokkaat lisätoimenpiteet puuttuvat; palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin totesi, että jokaisen valvontaviranomaisen on ”suoritettava (...) tehtävänsä, joka koskee tietosuoja-asetuksen kaikilta osin noudattamisen valvontaa”;

Privacy shield -järjestely

17.  panee merkille, että unionin tuomioistuin totesi, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen Privacy Shield -järjestely ei takaa tietosuojan tasoa, joka pääosiltaan vastaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja perusoikeuskirjassa tarjottua suojelun tasoa ja joka siten olisi riittävä, erityisesti siksi, että Yhdysvaltojen viranomaisilla on valikoimaton pääsy Privacy Shield -järjestelyn mukaisesti siirrettyihin henkilötietoihin, mikä ei ole tarpeellisuutta ja suhteellisuutta koskevien periaatteiden mukaista, ja siksi, että EU:n rekisteröidyillä ei ole oikeuksia, joihin voitaisiin vedota Yhdysvaltojen viranomaisia vastaan tuomioistuimissa tai minkä tahansa muun tuomioistuimena toimivan riippumattoman viranomaisen edessä; odottaa Yhdysvaltojen nykyisen hallinnon olevan halukkaampi mahdollisten tulevien siirtomekanismien mukaisten velvoitteidensa täyttämiseen kuin aiemmat hallinnot, jotka eivät osoittaneet olevansa poliittisesti sitoutuneita Safe Harbour -sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon sekä Privacy Shield -järjestelyn sääntöjen täytäntöönpanoon;

18.  huomauttaa, että jotkin yritykset ovat asiassa Schrems II annetun tuomion johdosta tarkistaneet kiireellä tietosuojaselosteitaan ja kolmannen osapuolen sopimuksia, joissa viitataan niiden Privacy Shield -järjestelyn mukaisiin sitoumuksiin, arvioimatta parhaita toimenpiteitä tietojen siirtämiseksi laillisesti;

19.  pitää valitettavana, että komissio ei ole toiminut yleisen tietosuoja-asetuksen 45 artiklan 5 kohdan mukaisesti huolimatta siitä, että parlamentti on vuosina 2016, 2017 ja 2018 antamissaan päätöslauselmissa useaan otteeseen kehottanut sitä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Privacy Shield -järjestely on täysin yleisen tietosuoja-asetuksen ja perusoikeuskirjan mukainen; pitää valitettavana, että komissio ei ole kuunnellut parlamentin kehotuksia keskeyttää Privacy Shield ‑järjestely, kunnes Yhdysvaltojen viranomaiset noudattavat sen ehtoja, vaikka parlamentti korosti riskiä siitä, että unionin tuomioistuin mitätöi Privacy Shield ‑järjestelyn; muistuttaa, että 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä ja Euroopan tietosuojaneuvosto toivat toistuvasti esiin Privacy Shield -järjestelyn toimintaan liittyviä ongelmia;

20.  pitää valitettavana, että komissio asetti suhteet Yhdysvaltoihin EU:n kansalaisten etujen edelle ja että se jätti näin EU:n oikeuden puolustamisen yksittäisten kansalaisten tehtäväksi;

Joukkovalvonta ja oikeudellinen kehys

21.  kannustaa komissiota seuraamaan ennakoivasti joukkovalvontateknologioiden käyttöä Yhdysvalloissa ja muissa kolmansissa maissa, joista on tehty tai voitaisiin tehdä tietosuojan riittävyyden toteava päätös, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa komissiota olemaan tekemättä tietosuojan riittävyyttä koskevia päätöksiä maista, joissa joukkovalvontaa koskevat lait ja ohjelmat eivät ole unionin tuomioistuimen kriteerien kirjaimen eivätkä hengen mukaisia;

22.  panee merkille Kalifornian kuluttajien yksityisyyden suojaa koskevan lain (CCPA) äskettäisen voimaantulon Yhdysvalloissa; panee merkille asiaan liittyvät keskustelut ja lainsäädäntöehdotukset liittovaltiotasolla; huomauttaa, että vaikka nämä ovat askelia oikeaan suuntaan, CCPA-laki tai mitkään tähänastiset liittovaltiotason ehdotukset eivät täytä yleisessä tietosuoja-asetuksessa tietosuojan riittävyyden toteavalle päätökselle asetettuja vaatimuksia; kannustaa voimakkaasti Yhdysvaltojen lainsäätäjää antamaan lainsäädäntöä, joka täyttää nämä vaatimukset, ja siten omalta osaltaan varmistamaan, että Yhdysvaltojen lainsäädäntö tarjoaa suojan, joka pääosiltaan vastaa EU:ssa nykyisin taattavaa suojaa;

23.  huomauttaa, että tällainen kuluttajansuojaa ja yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö ei yksinään riitä korjaamaan unionin tuomioistuimen havaitsemia perusongelmia, jotka koskevat Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen harjoittamaa joukkovalvontaa ja oikeussuojakeinojen riittämätöntä saatavuutta; kannustaa Yhdysvaltojen lainsäätäjää muuttamaan FISA-lain 702 pykälää ja Yhdysvaltain presidenttiä muuttamaan toimeenpanoasetusta 12333 ja presidentin määräystä 28 erityisesti siltä osin kuin on kyse joukkovalvonnasta ja samantasoisen suojan myöntämisestä EU:n ja Yhdysvaltojen kansalaisille; kannustaa Yhdysvaltoja tarjoamaan mekanismeja, joilla varmistetaan, että henkilöt saavat (viivästyneitä) ilmoituksia ja voivat riitauttaa epäasianmukaisen valvonnan 702 pykälän ja asetuksen 12333 nojalla, ja ottamaan käyttöön laissa säädetyn mekanismin sen varmistamiseksi, että muilla kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla on täytäntöönpanokelpoiset oikeudet, jotka ovat laajemmat kuin oikeussuojakeinoja koskevan Judicial Redress Act -lain tarjoamat oikeudet;

24.  muistuttaa, että jäsenvaltiot jatkavat henkilötietojen vaihtoa Yhdysvaltojen kanssa terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelman (TFTP) ja EU:n ja Yhdysvaltojen matkustajarekisteritietoja (PNR) koskevan sopimuksen kautta sekä vaihtamalla verotietoja automaattisesti Yhdysvaltojen ulkomaisia tilejä koskevaa verosäännösten noudattamislakia (FATCA) täytäntöön panevien hallitustenvälisten sopimusten kautta, mikä vaikuttaa haitallisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin”, kuten todetaan ulkomaisia tilejä koskevan Yhdysvaltojen verosäännösten noudattamislain (FATCA) kielteisistä vaikutuksista EU:n kansalaisiin ja erityisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin” 5. heinäkuuta 2018 annetussa parlamentin päätöslauselmassa(17); muistuttaa, että Yhdysvalloilla on edelleen pääsy jäsenvaltioiden lainvalvontatietokantoihin, jotka sisältävät EU:n kansalaisten sormenjälkiä ja DNA‑tietoja; pyytää komissiota analysoimaan asioissa Schrems I ja II annettujen tuomioiden vaikutusta näihin tietojenvaihtoihin ja esittämään analyysinsä ja sen, miten se aikoo saattaa ne tuomioiden mukaisiksi, julkisesti ja kirjallisesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle 30. syyskuuta 2021 mennessä;

25.  kehottaa myös komissiota analysoimaan tietoja mallisopimuslausekkeita käyttäen siirtävien FISA-lain 702 pykälän soveltamisalaan kuuluvien pilvipalvelujen tarjoajien tilannetta; kehottaa myös komissiota analysoimaan vaikutusta EU:n ja Yhdysvaltojen välisen tietosuojaa koskevan puitesopimuksen nojalla myönnettyihin oikeuksiin, kuten oikeuteen oikeudelliseen muutoksenhakuun, ottaen huomioon, että Yhdysvallat myöntää nimenomaisesti tämän oikeuden ainoastaan niiden nimettyjen maiden kansalaisille, jotka sallivat tietojen siirron Yhdysvaltoihin kaupallisia tarkoituksia varten; ei pidä hyväksyttävänä, että komissio ei ole vieläkään julkaissut havaintojaan tietosuojaa koskevan puitesopimuksen ensimmäisestä yhteisestä tarkastelusta, vaikka määräajasta on kulunut jo vuosi, ja kehottaa komissiota saattamaan sopimuksen tarvittaessa viipymättä unionin tuomioistuimen tuomioissa vahvistettujen vaatimusten mukaiseksi;

26.  katsoo, että kun otetaan huomioon ilmeiset puutteet Yhdysvaltoihin siirrettävien unionin kansalaisten tietojen suojassa, on välttämätöntä tukea investointeja eurooppalaisiin tietojen tallennusvälineisiin (esimerkiksi pilvipalveluihin), jotta voidaan vähentää unionin riippuvuutta kolmansien maiden tarjoamasta tallennuskapasiteetista ja vahvistaa unionin strategista riippumattomuutta tiedonhallinnan ja tietosuojan alalla;

Tietosuojan riittävyyttä koskevat päätökset

27.  kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki Yhdysvaltoja koskevat uudet päätökset tietosuojan riittävyydestä ovat täysin asetuksen (EU) 2016/679, perusoikeuskirjan ja unionin tuomioistuimen tuomion kaikkien näkökohtien mukaisia; muistuttaa, että tietosuojan riittävyyttä koskevat kehykset helpottavat merkittävästi erityisesti pk-yritysten ja startup-yritysten taloudellista toimintaa, sillä toisin kuin suurilla yrityksillä, niillä ei useinkaan ole käytössään taloudellisia, oikeudellisia ja teknisiä valmiuksia käyttää muita siirtovälineitä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään Yhdysvaltojen kanssa vakoilemisen välttämiseen perustuvia sopimuksia; kehottaa komissiota hyödyntämään yhteyksiään vastapuoliinsa Yhdysvalloissa välittääkseen viestin siitä, että ellei Yhdysvallat muuta valvontaa koskevia lakejaan ja käytäntöjään, ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto tietosuojan riittävyyttä koskevien tulevien päätösten mahdollistamiseksi olisi vakoilemisen välttämiseen perustuvien sopimusten tekeminen jäsenvaltioiden kanssa;

28.  katsoo, että tietosuojan riittävyyttä koskevien tulevien komission päätösten ei pitäisi perustua omaehtoisen sertifioinnin järjestelmään, johon sekä Safe Harbour -järjestely että Privacy Shield -järjestely perustuivat; kehottaa komissiota ottamaan Euroopan tietosuojaneuvoston kattavasti mukaan Yhdysvaltoihin liittyvien tietosuojan riittävyyttä koskevien uusien päätösten noudattamisen arviointiin ja täytäntöönpanon valvontaan; kehottaa komissiota sopimaan tähän liittyen Yhdysvaltojen hallinnon kanssa toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen, jotta Euroopan tietosuojaneuvosto voi hoitaa tämän tehtävän tehokkaasti; odottaa komission antavan enemmän painoa Euroopan parlamentin kannalle kaikkiin Yhdysvaltoja koskeviin uusiin tietosuojan riittävyyttä koskeviin päätöksiin ennen tällaisen päätöksen tekemistä;

29.  palauttaa mieliin, että komissio tarkastelee parhaillaan uudelleen kaikkia tietosuojan tason riittävyyttä koskevia päätöksiä, jotka on tehty direktiivin 95/46/EY nojalla; korostaa, että komission olisi sovellettava yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja asioissa Schrems I ja II annetuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa asetettuja tiukempia vaatimuksia arvioidessaan, taataanko tietosuojan taso, joka vastaa pääosiltaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyä tasoa, myös siltä osin kuin on kyse tehokkaiden oikeussuojakeinojen saatavuudesta ja suojaamisesta kolmannen maan viranomaisten perusteettomalta pääsyltä henkilötietoihin; kehottaa komissiota viimeistelemään nämä tarkastelut kiireellisesti ja kumoamaan tai keskeyttämään kaikki yleistä tietosuoja‑asetusta edeltävät päätökset, jos se katsoo, että kyseinen kolmas maa ei tarjoa pääosiltaan samantasoista suojaa, ja jos tilannetta ei voida korjata;

30.  katsoo, että nimittämällä kokeneen yksityisyyden suojan asiantuntijan Privacy Shield ‑järjestelyä seuraavasta sopimuksesta vastaavaksi pääneuvottelijaksi presidentti Bidenin hallinto osoitti olevansa sitoutunut löytämään ensi tilassa ratkaisun kaupallisten tietojen siirtoon EU:n ja Yhdysvaltojen välillä; odottaa komission ja sen yhdysvaltalaisten vastapuolten heti unionin tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen aloittaman vuoropuhelun tehostuvan tulevina kuukausina;

31.  kehottaa komissiota olemaan hyväksymättä uusia Yhdysvaltoja koskevia päätöksiä tietosuojan riittävyydestä, ellei tehdä erityisesti tiedonsaantia kansallista turvallisuutta tai tiedustelutarkoituksia varten koskevia merkittäviä uudistuksia, jotka voidaan saada aikaan Yhdysvaltojen lakien ja käytäntöjen selkeällä, oikeudellisesti kestävällä, täytäntöönpanokelpoisella ja syrjimättömällä uudistuksella; muistuttaa tältä osin viranomaisten henkilötietojen saantia koskevien tehokkaiden suojatoimien merkityksestä; kehottaa komissiota toteuttamaan geopoliittisia tavoitteitaan käytännössä, jotta varmistetaan, että Yhdysvalloissa ja muissa kolmansissa maissa toteutuu pääosiltaan vastaava tietosuoja kuin EU:ssa;

32.  suosittelee, että kansalliset tietosuojaviranomaiset keskeyttävät sellaisten henkilötietojen siirron, joita Yhdysvaltojen viranomaiset voisivat käyttää, jos komissio tekisi Yhdysvaltoihin liittyviä tietosuojan riittävyyttä koskevia uusia päätöksiä ilman, että tällaisia merkityksellisiä uudistuksia on tehty;

33.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio noudattaa kriteerejä, jotka on vahvistettu (Euroopan tietosuojaneuvoston hyväksymissä) 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisissa tietosuojan riittävyyden viitearvoissa(18) sekä rikosasioiden tietosuojadirektiivin mukaisista tietosuojan riittävyyden viitearvoista annetussa tietosuojaneuvoston suosituksessa 01/2021(19); katsoo, että komission pitäisi noudattaa vähintään näitä kriteerejä arvioidessaan, täyttääkö kolmas maa tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen vaatimukset; panee merkille, että Euroopan tietosuojaneuvosto on hiljattain päivittänyt suosituksiaan tiedustelua koskevista eurooppalaisista olennaisista takeista ottaen huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön(20);

o
o   o

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, Eurooppa‑neuvostolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan tietosuojaneuvostolle, jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille, Amerikan yhdysvaltojen kongressille ja hallitukselle sekä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille ja hallitukselle.

(1) Unionin tuomioistuimen tuomio 16. heinäkuuta 2020, Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems, C-311/18, ECLI:EU:C:2020:559.
(2) Unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antama tuomio asiassa Maximilian Schrems v. Data Protection Commissioner, C-362/14, ECLI:EU:C:2015:650.
(3) Unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antama tuomio asiassa Privacy International v. Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs ym., C-623/17, ECLI:EU:C:2020:790.
(4) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 82.
(5) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 73.
(6) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 133.
(7) EUVL C 345, 16.10.2020, s. 58.
(8) EUVL L 39, 12.2.2010, s. 5.
(9) EUVL L 207, 1.8.2016, s. 1.
(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0337.
(11) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(12) https://edpb.europa.eu/sites/edpb/files/files/file1/edpb_guidelines_2_2018_derogations_fi.pdf
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
(14) EU:n ehdotus määräyksiksi rajat ylittävistä tietovirroista ja henkilötietojen ja yksityisyyden suojasta, http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2018/july/tradoc_157130.pdf
(15) Euroopan tietosuojaneuvoston ja Euroopan tietosuojavaltuutetun 14. tammikuuta 2021 antama yhteinen lausunto 2/2021 henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista mallisopimuslausekkeista: https://edpb.europa.eu/our-work-tools/our-documents/edpbedps-joint-opinion/edpb-edps-joint-opinion-22021-standard_en
(16) Euroopan tietosuojaneuvoston 11. marraskuuta 2020 antamat suositukset 01/2020 toimenpiteistä, joilla täydennetään tiedonsiirtovälineitä EU:ssa henkilötiedoille taatun suojan tason noudattamiseksi, https://edpb.europa.eu/our-work-tools/documents/public-consultations/2020/recommendations-012020-measures-supplement_fi
(17) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 141.
(18) https://ec.europa.eu/newsroom/article29/item-detail.cfm?item_id=614108
(19) https://edpb.europa.eu/our-work-tools/our-documents/recommendations/recommendations-012021-adequacy-referential-under-law_fi
(20) https://edpb.europa.eu/our-work-tools/our-documents/preporki/recommendations-022020-european-essential-guarantees_fi


Parlamentin oikeus tiedonsaantiin meneillään olevasta jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien arvioinnista
PDF 113kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 parlamentin oikeudesta tiedonsaantiin meneillään olevasta jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien arvioinnista (2021/2703(RSP))
P9_TA(2021)0257B9-0276/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälinettä koskeva asetus hyväksyttiin tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukiväline on kokonsa ja rahoituslähteidensä puolesta ennennäkemätön väline;

C.  ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanon demokraattinen ja parlamentaarinen valvonta on mahdollista ainoastaan siten, että parlamentti osallistuu siihen kaikissa vaiheissa;

D.  toteaa, että elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen 26 artiklassa säädetään elpymis- ja palautumisvuoropuhelusta, jonka tarkoituksena on varmistaa suurempi avoimuus ja vastuuvelvollisuus ja jonka puitteissa komissio voi antaa parlamentille tietoa muun muassa jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumissuunnitelmista ja niiden arvioinnista;

E.  toteaa, että parlamentti voi ilmaista näkemyksensä elpymis- ja palautumisvuoropuhelussa käsiteltävistä kysymyksistä muun muassa päätöslauselmissa ja komission kanssa käytävissä keskusteluissa ja että komission on otettava nämä näkemykset huomioon;

F.  toteaa, että parlamentti voi pyytää komissiota antamaan elpymis- ja palautumisvuoropuhelussa tietoja kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien arvioinnin tilanteesta;

G.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden olisi lähtökohtaisesti pitänyt toimittaa kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmansa komissiolle viimeistään 30. huhtikuuta 2021;

H.  toteaa, että tähän mennessä 18 jäsenvaltiota on toimittanut elpymis- ja palautumissuunnitelmansa komissiolle;

I.  ottaa huomioon, että komission on arvioitava kukin kansallinen elpymis- ja palautumissuunnitelma kahden kuukauden kuluessa sen toimittamisesta;

J.  toteaa, että komissio on toimittanut saamansa elpymis- ja palautumissuunnitelmat parlamentille ja neuvostolle;

K.  toteaa, että parlamentti keskusteli täysistunnossa 11. maaliskuuta 2021 aiheesta ”Kumppanuusperiaatteen noudattaminen valmisteltaessa kansallisia elpymis- ja palautumissuunnitelmia ja pantaessa niitä täytäntöön sekä hyvän hallinnon periaatteiden noudattamisen varmistaminen talousarviovarojen käytössä”;

L.  toteaa, että alueiden komitea ja Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto julkaisivat 20. tammikuuta 2021 tulokset kohdennetusta kuulemisestaan, joka koski kuntien, kaupunkien ja alueiden osallistumista kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien valmisteluun;

1.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin varmistaa, että kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin liittyvät asiaankuuluvat neuvoston täytäntöönpanopäätökset hyväksytään nopeasti ennen kesää, ja sen jatkuvaan yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa näiden auttamiseksi laadukkaiden suunnitelmien tuottamisessa;

2.  muistuttaa komissiota siitä, että sen on täytettävä elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen mukaiset velvoitteensa eli annettava parlamentille tilannekatsaus elpymis- palautumistukivälinettä koskevan asetuksen täytäntöönpanosta ja otettava huomioon kaikki elpymis- ja palautumisvuoropuhelussa esitetyistä näkemyksistä esiin tulevat seikat, mukaan lukien asianomaisten valiokuntien esittämät ja täysistuntojen päätöslauselmissa esitetyt näkemykset;

3.  katsoo, että elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanon asianmukaisen demokraattisen ja parlamentaarisen valvonnan sekä suuremman avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi komission on tiedotettava parlamentille säännöllisesti, niin suullisesti kuin kirjallisesti, kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien arvioinnin tilasta; korostaa, että elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen mukaan parlamentilla on oikeus saada tällaisia tietoja elpymis- ja palautumisvuoropuhelun yhteydessä;

4.  kehottaa komissiota antamaan kaikki olennaiset taustatiedot ja yhteenvedon toimitetuissa suunnitelmissa esitetyistä uudistuksista ja investoinneista, jotka liittyvät elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevassa asetuksessa vahvistettuihin kuuteen pilariin perustuvaan soveltamisalaan (yleiset ja erityiset tavoitteet sekä horisontaaliset periaatteet mukaan lukien) ja 11 arviointikriteeriin;

5.  toistaa edellyttävänsä, että tiedot toimitetaan helposti ymmärrettävässä ja vertailukelpoisessa muodossa, jäsenvaltioiden toimittamien asiakirjojen mahdolliset olemassa olevat käännökset mukaan lukien;

6.  katsoo, ettei suunnitelmien alustavan arvioinnin jakaminen vaikuta menettelyn lopputulokseen; katsoo, että tämä parantaisi elpymis- ja palautumisvuoropuhelua, sillä useimmat kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat ovat niiden toimitushetkellä jo hyvin viimeisteltyjä ja ne todennäköisesti hyväksytään;

7.  on vakuuttunut siitä, että komissiolta edellytetään täyttä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sen varmistamiseksi ja vahvistamiseksi, että elpymis- ja palautumistukiväline on demokratian kannalta hyväksyttävä ja että kansalaiset ovat sitoutuneita siihen;

8.  muistuttaa, että elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen 18 artiklan 4 kohdan q alakohdassa säädetään, että kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin olisi sisällyttävä ”tiivistelmä kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteutetusta paikallis- ja alueviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, nuorisojärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemisprosessista sekä selvitys siitä, kuinka sidosryhmiltä saadut tiedot on otettu elpymis- ja palautumissuunnitelmassa huomioon”; pyytää komissiota kehottamaan jäsenvaltioita kuulemaan kaikkia kansallisia sidosryhmiä ja varmistamaan, että kansalaisyhteiskunta sekä paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan suunnitelmien täytäntöönpanoon ja etenkin niiden seurantaan ja että mahdollisista tulevista muutoksista tai uusista suunnitelmista järjestetään kuulemisia;

9.  kehottaa komissiota varmistamaan täyden avoimuuden aikataulusta, jonka mukaisesti elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen nojalla annettavat delegoidut säädökset eli delegoidut säädökset elpymisen ja palautumisen tulostaulusta sekä menetelmästä, jonka mukaan raportoidaan tukivälineen sosiaalimenoista, myös lapsia ja nuoria koskevista menoista, hyväksytään ja ottamaan huomioon elpymis- ja palautumisvuoropuhelun asiaan liittyvät seikat; kehottaa lisäksi hyväksymään nämä delegoidut säädökset nopeasti ennen kesätaukoa;

10.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ennen neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä ja kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa sovittujen välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisen arviointia parlamentille toimitetaan alustavat havainnot välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisesta, kuten elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen 25 artiklan 4 kohdassa edellytetään;

11.  muistuttaa neuvostoa siitä, että ”asiaa koskevat neuvoston valmisteluelimissä käytyjen keskustelujen tulokset on jaettava Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa”;

12.  kehottaa komissiota jatkamaan avointa, läpinäkyvää ja rakentavaa toimintatapaa elpymis- ja palautumisvuoropuhelussa;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17.


Euroopan unionin perusoikeusvirasto: väliaikainen mietintö
PDF 129kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 168/2007 muuttamisesta (COM(2020)02252020/0112R(APP))
P9_TA(2021)0258A9-0058/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 168/2007 muuttamisesta (COM(2020)0225),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 352 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007(1),

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6, 7 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ’perusoikeuskirja’),

–  ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman erillisvirastoista ja yhteisen lähestymistavan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön toukokuussa 2020 julkaiseman perusoikeusvirastosta annetun asetuksen tarkistamista koskevan tutkimuksen (”Strengthening the Fundamental Rights Agency – The Revision of the Fundamental Rights Agency Regulation”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A9-0058/2021),

A.  ottaa huomioon, että ehdotus neuvoston asetukseksi on edistysaskel perusoikeusviraston toiminnan kokonaisvaltaisemmassa tehostamisessa, sillä siinä virastolle annetaan valtuudet toimia täysimääräisesti kaikilla unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla ja selvennetään sen tehtävät ja työmenetelmät suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita kunnioittaen; katsoo, että on valitettavaa, että tämä nykyinen oikeusperusta edellyttää neuvoston yksimielistä päätöstä ja parlamentin hyväksyntää, minkä vuoksi parlamentin osallistuminen uudistukseen on rajallinen;

B.  ottaa huomioon, että perusoikeusvirasto edistää merkittävästi perusoikeuksien kunnioittamista, ja katsoo, että riippumattomana ja täysivaltaisena EU:n virastona ja perusoikeuksien valvojana sitä olisi vahvistettava entisestään, jotta perusoikeuksia voidaan edistää ja puolustaa mahdollisimman tehokkaasti ja samalla myös pyrkiä vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan, mukaan lukien asianajajaliitot, ammattijärjestöt, tuomarit ja asianajajat, aktiivisen osallistumisen avulla;

C.  katsoo, että EU:n pyrkimykset vahvistaa ulkoista ulottuvuutta olisi otettava huomioon ottamalla perusoikeusvirasto entistä tiiviimmin mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaikkia näkökohtia koskevien unionin ja sen jäsenvaltioiden toimien ja toiminnan seurantaan ja valvontaan;

D.  katsoo, että globalisoituneessa maailmassa on tärkeää taata perusoikeuksien riittävä suojelu kolmansien maiden kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön avulla;

E.  katsoo, että EU:n kansalaisten luottamus poliisi- ja oikeusviranomaisten työhön voidaan saavuttaa ja sitä voidaan parantaa vain, jos unionin ja sen jäsenvaltioiden toimia ja toimintaa seurataan ja valvotaan asianmukaisesti, huolellisesti ja johdonmukaisesti ja ne saatetaan viipymättä perusoikeuksia koskevien velvoitteiden mukaisiksi; toteaa perusoikeusviraston toiminnan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella olevan tämän vuoksi ensiarvoisen tärkeää, minkä vuoksi sen toimeksiannon olisi katettava myös poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa;

F.  toteaa, että perusoikeusviraston työ perusoikeuksien puolustamiseksi ja sellaisten haasteiden tunnistamiseksi, jotka liittyvät esimerkiksi lasten oikeuksiin, muuttoliikkeeseen (ulkorajat mukaan lukien), tekoälyn ja uusien teknologioiden käyttöön, sukupuolten tasa-arvoon, sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja naisten oikeuksiin, on erittäin tärkeää perusoikeusviraston painopisteiden kannalta, minkä vuoksi kyseiselle työlle on annettava tunnustusta ja sitä on tuettava;

1.  katsoo, että perusoikeusviraston tavoitteet tarjota asiaankuuluville toimielimille, elimille, laitoksille ja virastoille perusoikeuksia koskevia tietoja, apua ja asiantuntemusta ja puolustaa ja suojata perusoikeuksia EU:ssa ovat äärimmäiset tärkeitä, kun otetaan huomioon, että perusoikeusvirasto seuraa perusoikeuskirjan käytännön soveltamista kaikkiin jäsenvaltioiden kansalaisiin ja siten pyrkii varmistamaan, että kaikkia kohdellaan ihmisarvoa kunnioittaen ja että kaikkia jäsenvaltioita kohdellaan yhtäläisesti; korostaa sen tärkeää roolia unionin ja sen jäsenvaltioiden tukijana, kun ne toteuttavat perusoikeuksiin liittyviä toimenpiteitä tai määrittelevät niihin liittyviä toimintalinjoja; toteaa, että näitä tukitoimia voidaan toteuttaa monella tavalla, esimerkiksi laatimalla tosiasioihin perustuvia ja tasapuolisia kertomuksia, joissa käytetään eri lähteitä; kannustaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään järjestelmällisesti perusoikeusviraston tuottamia tietoja päätöksenteossaan ja sitoutuu itse samaan tavoitteeseen;

2.  korostaa, että viharikokset ja vihapuhe sekä kaikenlainen syrjintä, joka perustuu esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen, ovat edelleen yleisiä ongelmia, joihin on puututtava kiireellisesti; palauttaa mieliin, että horisontaalinen ja intersektionaalinen näkökulma on olennaisen tärkeä kaikkien ihmisten perusoikeuksien suojelemiseksi; varoittaa vihapuheen ja rasismin eri muotojen, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden ja erityisesti romanivastaisuuden, antisemitismin, islamofobian ja mustiin ja tummaihoisiin kohdistuvan rasismin lisääntymisestä ja normalisoitumisesta useissa jäsenvaltioissa ja toteaa, että tätä on pahentanut ääriliikkeiden nousu ja että tämä on lisääntynyt verkkoympäristössä erityisesti covid-19-pandemian aikana; korostaa perusoikeusviraston sitoutumista kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen ja kehottaa sitä jatkamaan vihapuheeseen ja viharikoksiin liittyviä tapahtumia koskevaa työtään ja ilmoittamaan tapauksista ja tuoreimmista suuntauksista säännöllisesti;

3.  vahvistaa olevansa valmis antamaan perusoikeusvirastolle valtuudet toimia täysimääräisesti kaikilla unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla ja toteuttaa tehtävänsä EU:n lainsäätäjien suunnittelemalla tavalla ja siten olevansa valmis määrittelemään periaatteet ja edellytykset hyväksyntänsä antamiselle; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että parlamentti osallistuu perusoikeusviraston uudistukseen vain rajallisesti, ja korostaa, että parlamentti katsoo, että olisi parempi soveltaa tavallista lainsäätämisjärjestystä; kehottaa komissiota toimimaan kuten muidenkin oikeus- ja sisäasioiden alan virastojen suhteen ja osoittamaan perusoikeusvirastolle asiaankuuluvasti enemmän määrärahoja, jotta se voi toteuttaa tehtävänsä täysimääräisesti; toteaa, että perusoikeusvirastolla on oltava riittävästi erikoistunutta henkilöstöä;

4.  kehottaa neuvostoa ottamaan huomioon seuraavat seikat perusoikeusvirastosta annettua asetusta muutettaessa:

   i) Asetuksen soveltamisala

Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvien muutosten vuoksi termi ”yhteisö” olisi korvattava termillä ”unioni” koko asetuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että perusoikeusviraston toiminta-aloihin olisi kuuluttava unionin tai jäsenvaltioiden toiminta tai toimet, jotka liittyvät tai kuuluvat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintakehykseen ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen. Tämän osalta olisi oltava selvää, että perusoikeusviraston toimivaltaan kuuluu poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa sekä asiat, jotka liittyvät perusoikeuksien kunnioittamiseen unionin ulkorajoilla (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan mukaisesti), ja myös tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevat kysymykset. On tuotava esille, että perusoikeusvirastolla on tärkeä rooli arvokkaiden tietojen ja panoksen antamisessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaisissa menettelyissä ja vuotuisen oikeusvaltiokertomuksen yhteydessä. Parlamentti katsoo, että perusoikeusviraston olisi myös osallistuttava tulevaisuudessa yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi annetun asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092(2) mukaiseen toimintaan. Lisäksi tässä yhteydessä on korostettava perusoikeusviraston roolia demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien periaatteiden puolustamisen välineenä erityisesti aikoina, joina vallitsevat huolestuttavat autoritaariset suuntaukset.

   ii) Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Tarkkailijana toimivien jäsenten asemaa ei tulisi rajata vain ehdokasmaille tai vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tehneille maille, vaan tarkkailijan aseman tulisi olla mahdollinen muillekin kolmansille maille, kuten Euroopan talousalueen / Euroopan vapaakauppaliiton maille, Yhdistyneelle kuningaskunnalle tai – mikäli perusoikeusviraston hallintoneuvosto pitää tätä asianmukaisena – Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville maille.

   iii) Toiminta-alat

Uuden asetuksen toimintaa koskevassa osassa olisi mainittava erikseen perusoikeusviraston perustamisesta annetun asetuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen rasismin, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden torjunnan ja yleisemmän kaikenlaisen syrjinnän ja kaikenlaisten viharikosten torjuntaan sitoutumisen lisäksi seuraavat toiminta-alat:

romanivastaisuuden, antisemitismin, islamofobian ja mustiin ja tummaihoisiin kohdistuvan rasismin torjunta, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien suojelu sekä poliittisten tai muiden mielipiteiden kunnioittaminen.

   iv) Vuotuiset ja monivuotiset ohjelmat

Komission ehdotus luopua nykyisestä viisivuotisesta monivuotisesta toimintakehyksestä olisi hyväksyttävä, jotta voidaan luopua kohdealoja koskevien rajoitusten määräämisestä kutakin viisivuotiskautta varten, minkä seurauksena perusoikeusvirasto voisi mukauttaa työtään ja kohdealoja uusien painopisteiden mukaisesti. Perusoikeusviraston olisi kuultava ohjelmia laatiessaan perusteellisesti perusoikeusviraston kansallisia yhteyshenkilöitä, jotta toiminnan tärkeimpiä kohdealoja voidaan koordinoida parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisimman tehokkaasti jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kanssa. Ohjelma-asiakirjan luonnos olisi lähetettävä valmistelusta vastaavalle neuvoston toimivaltaiselle elimelle ja Euroopan parlamentille keskustelua varten. Perusoikeusviraston johtajan on toimitettava näiden keskustelujen tulosten perusteella ohjelma-asiakirjan luonnos perusoikeusviraston hallintoneuvostolle hyväksyntää varten;

5.  kehottaa komissiota harkitsemaan perusoikeusvirastosta annetun asetuksen kattavampaa ja kunnianhimoisempaa tarkistamista perusteellisen vaikutustenarvioinnin ja asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemisen perusteella, jotta voidaan vahvistaa perusoikeusviraston riippumattomuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta; kehottaa neuvostoa pohtimaan tällaisia ehdotuksia; kehottaa komissiota ottamaan tulevaa tarkistamista varten huomioon erityisesti seuraavat seikat:

   i) Hallintoneuvosto

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalla olisi oltava oikeus nimittää lisäjäsen perusoikeusviraston hallintoneuvostoon samaan tapaan kuin sillä on useiden muiden EU:n virastojen osalta. Hallintoneuvoston jäsenet olisi voitava nimittää kerran uudelleen. Perusoikeusvirastosta annetun asetuksen perusteella perustettuja elimiä koskeviin vaatimuksiin olisi lisättävä vaatimus sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta. Perusoikeusvirastoa kehotetaan edelleen soveltamaan käytäntöä, jonka mukaan vähintään yhdellä tieteellisen komitean jäsenellä on asiaankuuluvaa asiantuntemusta sukupuolten tasa-arvosta.

   ii) Perusoikeusviraston toimien riippumaton arviointi ja tarkastelu

Perusoikeusviraston toimista ja toiminnasta olisi toimitettava joka viides vuosi riippumaton ulkoinen arviointi, jonka tilaaja ei ole komissio. Riippumattomassa ulkoisessa arvioinnissa olisi tarkasteltava erityisesti perusoikeusviraston toimien vaikuttavuutta, tehokkuutta ja tuloksellisuutta sekä viraston toimintatapoja ja saavutuksia. Hallintoneuvoston on tarkasteltava perusoikeusvirastosta annetun asetuksen 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tuloksia ja annettava tarvittaessa komissiolle suosituksia viraston ja sen toimintatapojen ja toimenkuvan muuttamiseksi. Komission on toimitettava arviointikertomukset ja suositukset parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ja julkistettava ne. Käsiteltyään arviointikertomuksen ja suositukset komissio voi ehdottaa tarpeellisiksi katsomiaan muutoksia asetukseen.

   iii) Tehtävät

Perusoikeusviraston olisi voitava toteuttaa neuvoston, komission tai parlamentin pyynnöstä erityisesti riippumattomia tieteellisiä tutkimuksia ja selvityksiä, esiselvityksiä ja toteutettavuustutkimuksia ja laatia ja julkaista päätelmiä ja lausuntoja yksittäisistä aiheista, mukaan lukien maakohtaiset arvioinnit ja lausunnot lainsäädäntöehdotuksista lainsäädäntömenettelyn eri vaiheissa sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaisista menettelyistä. Tämän olisi oltava mahdollista myös perusoikeusviraston aloitteesta eikä ainoastaan EU:n toimielimen pyynnöstä. Lisäksi yksittäisillä jäsenvaltioilla tai jäsenvaltioiden ryhmällä olisi oltava aloiteoikeus. Perusoikeusviraston aktiivinen rooli tulevassa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevassa EU:n järjestelmässä olisi sisällytettävä asetukseen siten, että se on elin, joka määrittelee yhteistyössä riippumattomien asiantuntijoiden paneelin kanssa kunkin jäsenvaltion keskeiset myönteiset ja kielteiset kehityssuuntaukset puolueettomalla tavalla ja osallistuu muun muassa komission vuosikertomuksen valmisteluun;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1.
(2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1.


Yritysten vastuu ympäristövahingoista
PDF 168kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 yritysten vastuusta ympäristövahingoista (2020/2027(INI))
P9_TA(2021)0259A9-0112/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY(1) (ympäristövastuudirektiivi),

–  ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(2) (ympäristörikosdirektiivi),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 annetun ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin 2004/35/EY 18 artiklan 2 kohdan mukaisen komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille (COM(2016)0204),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 37 artiklan,

–  ottaa huomioon, että direktiiviä 2004/35/EY on muutettu kaivannaisteollisuuden jätehuollosta 15. maaliskuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/21/EY(3), hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23. huhtikuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/31/EY(4) sekä merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta 12. kesäkuuta 2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/30/EU(5),

–  ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin REFIT-arviointia koskevan 14. huhtikuuta 2016 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0121), joka liittyy ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin 2004/35/EY 18 artiklan 2 kohdan mukaiseen komission kertomukseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle,

–  ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanosta 6. kesäkuuta 2016 laaditun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) katsauksen ”The implementation of the Environmental Liability Directive: a survey of the assessment process carried out by the Commission”,

–  ottaa huomioon yritysten ympäristövastuusta 15. toukokuuta 2020 julkaistun kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”Environmental liability of companies”,

–  ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin rahoitusturvallisuuden parantamisesta toukokuussa 2020 julkaistun komission tutkimuksen ”Improving financial security in the context of the Environmental Liability Directive”,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 tehdyn Euroopan talous- ja sosiaalikomitean arvion komission ympäristörikosdirektiivistä,

–  ottaa huomioon yritysten ympäristövastuusta lokakuussa 2020 laaditun EPRS:n katsauksen ”Environmental liability of companies: selected possible amendments of the ELD”,

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2020 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristörikosdirektiivin arvioinnista (SWD(2020)0259),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toimet ympäristörikollisuuden torjumiseksi (EFFACE) ja niiden johdosta maaliskuussa 2016 annetut päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0112/2021),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 1 kohdan mukaan unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan sellaisten tavoitteiden saavuttamiseen kuin ihmisten terveyden suojelu, ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö sekä sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin;

B.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaan ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä Euroopan unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että EU:n koordinoidulla ympäristöstrategilla kannustetaan yhteistyöhön ja varmistetaan, että EU:n politiikat ovat keskenään johdonmukaisia; ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetetaan nollapäästötavoite, joka on määrä saavuttaa EU:n kansalaisten terveyttä ympäristön tilan heikentymiseltä ja pilaantumiselta suojelevalla monialaisella strategialla, ja edellytetään myös siirtymän toteuttamista oikeudenmukaisella tavalla, jossa ei jätetä ketään jälkeen;

D.  katsoo, että vastuullinen liiketoiminta edellyttää, että yritykset ottavat ympäristönäkökohdat asianmukaisesti huomioon; katsoo, että ympäristövahinkovastuu on keskeisessä asemassa eurooppalaisten yritysten kestävyyden lisäämisessä pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että tämän saavuttaminen on tiiviisti sidoksissa siihen, että annetaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä yritysten huolellisuusvelvollisuudesta, yritysten yhteiskuntavastuusta ja yritysten kestävästä hallinnoinnista ja ohjauksesta; katsoo, että vastuun on oltava kansallisen lainsäädännön mukainen;

E.  ottaa huomioon, että ympäristövahingot, vaaralliset ja haitalliset kemikaalit sekä ilmastonmuutos voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä ihmisten terveydelle ilman, maaperän ja veden pilaantumisen vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiiviä sovelletaan rinnakkain muiden vastuuvälineiden ja -säännösten kanssa sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivin mukaisia vastuita aiheuttavat tapahtumat voivat johtaa samanaikaisesti rikosoikeudellisiin, siviilioikeudellisiin tai hallinnollisiin menettelyihin, mistä seuraa oikeudellista epävarmuutta ja turvattomuutta sekä asianomaisille yrityksille että mahdollisille uhreille;

G.  ottaa huomioon, että ympäristövastuusta vuonna 2016 annetussa komission kertomuksessa todetaan, että huolimatta ympäristövastuudirektiivin hyödyistä pyrittäessä parantamaan oikeudellista johdonmukaisuutta EU:n tasolla sääntely on EU:ssa edelleen alalla hajanaista niin oikeudellisesti kuin käytännössä;

H.  ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivin nykyisistä ”ympäristövahingon” ja ”toiminnanharjoittajan” määritelmistä on tehty useita analyysejä, joissa on korostettu niiden tulkintavaikeuksia; ottaa huomioon, että ympäristövahinkojen kynnysarvon merkitystä tulkitaan ja sovelletaan eri tavoin, minkä vuoksi sitä on edelleen selvennettävä;

I.  ottaa huomioon, että yhä useammissa tapauksissa EU:n ulkopuolella toimivien eurooppalaisten yhtiöiden tytäryhtiöiden aiheuttaman pilaantumisen uhrit ovat pyrkineet nostamaan ympäristövastuuta koskevia kanteita emoyhtiöitä vastaan EU:n tuomioistuimissa;

J.  toteaa, että hajakuormitusta koskevat vastuujärjestelmät ovat EU:n lainsäädännössä hajanaisia;

K.  ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivillä luotiin aiheuttamisperiaatteeseen perustuvan ympäristövastuun puitteet ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi; ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivi täydentää EU:n ympäristölainsäädännön keskeisiä osia, joihin se liittyy suoraan tai välillisesti ja joita ovat erityisesti luontodirektiivi(6), lintudirektiivi(7), vesipuitedirektiivi(8), meristrategiapuitedirektiivi(9) ja merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta annettu direktiivi(10);

L.  ottaa huomioon, että komission vuoden 2016 kertomuksessa ympäristövastuusta suositeltiin, että kaikki jäsenvaltiot ”rekisteröivät ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluvia tapauksia koskevat tiedot ja julkistavat nämä rekisterit, jos eivät sitä vielä ole tehneet”(11); toteaa, että tästä huolimatta vain seitsemällä jäsenvaltiolla on ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluvien tapausten rekisteri, joka on julkisesti saatavilla, kun taas neljällä muulla jäsenvaltiolla on rekisteri, joka ei ole julkinen; ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot keräävät tietoja, jotka kuuluvat EU:n muiden säädösten mutta eivät erityisesti ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan, tai niillä on rekistereitä, joiden soveltamisala on laajempi tai erilainen, ja että useat jäsenvaltiot keräävät tietoja alueellisella tasolla; ottaa huomioon, että 14 jäsenvaltiolla ei ole tietokantaa ympäristöonnettomuuksista tai ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluvista tapauksista; ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanolle on ominaista jäsenvaltioita koskeva huomattava joustavuus, joka perustuu sääntelyn hajanaisuuteen ja yhdenmukaisuuden puutteeseen sekä oikeudellisesta että käytännön näkökulmasta;

M.  toteaa, että vaikuttaa siltä, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole säätänyt pakollisista rahavakuutta koskevista välineistä lainsäädännössään, mutta useat maat vaativat niitä(12); toteaa, että jos nämä välineet on pantu täytäntöön, ne näyttävät osoittautuneen hyödyllisiksi ja osoittaneen, että on tarpeen arvioida pakollisen rahavakuusjärjestelmän käyttöönottoa;

N.  ottaa huomioon, että vaikka useimmilla markkinoilla on saatavilla riittävästi vakuutussuojaa myös täydentävää ja korvaavaa korjaamista varten, kysyntä on yleensä vähäistä, mikä johtuu raportoitujen tapausten vähäisyydestä, optimaalista heikommasta täytäntöönpanosta ja kehittyvien markkinoiden hitaammasta kehityksestä(13); toteaa, että tämä ei itsessään estä ottamasta käyttöön pakollisia rahoitusvakuuksia;

O.  toteaa, että suuronnettomuuksien aiheuttama toiminnanharjoittajien maksukyvyttömyys on edelleen ongelma EU:ssa; toteaa, että komission olisi analysoitava nykyiset kansalliset kehykset ja sääntelykehykset sekä laadittava yhdenmukaistettu EU:n lähestymistapa veronmaksajien suojaamiseksi yritysten maksukyvyttömyydeltä;

P.  ottaa huomioon, että rahavakuutta koskevien välineiden saatavuus on lisääntynyt merkittävästi ympäristövastuudirektiivin antamisen jälkeen;

Q.  ottaa huomioon, että kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista 25. marraskuuta 2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828(14), jolla kumotaan direktiivi 2009/22/EY, on hyväksytty ja että jäsenvaltiot soveltavat sitä 25. kesäkuuta 2023 alkaen;

R.  toteaa, että joissakin tapauksissa yritysten hallitusten jäsenten päätöksenteko on edelleen tulosperusteista vastuullisen käyttäytymisen ja ympäristön kustannuksella, vaikka he ovat tietoisia toiminnasta, johon liittyy suuri ympäristövahinkojen riski;

S.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivin tarkistamisessa olisi ehdottomasti pyrittävä löytämään tasapaino yritysten huolenaiheitten ja ympäristönsuojelun välille;

T.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on viime vuosina ottanut ennakoivan roolin edistääkseen ympäristövahinkovastuujärjestelmää kolmansissa maissa tapahtuvien ympäristö- ja ihmisoikeushaittojen varalta, erityisesti hyväksymällä 25. lokakuuta 2016 päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tapahtuvissa vakavissa ihmisoikeusrikkomuksissa(15);

U.  katsoo, että komissiolle annettavalla toimeksiannolla olisi varmistettava ympäristökysymyksiä koskevien tasapuolisten toimintaedellytysten luomista tai ylläpitämistä koskevien määräysten täytäntöönpanon valvonta EU:n kauppasopimuksissa, jos kyseiset määräykset ovat osa tällaista sopimusta;

V.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskus tutkii, miten ympäristöriskit ja -hyödyt ovat jakautuneet yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksessa korostetaan haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien huomioimisen tärkeyttä; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto julkaisi hiljattain ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevat puiteperiaatteet, joilla selvennetään puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön liittyviä valtioiden ihmisoikeusvelvoitteita; ottaa lisäksi huomioon, että YK:ssa neuvotellaan parhaillaan järjestelmästä, joka koskee yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista;

W.  ottaa huomioon, että ympäristövahinkojen ja -rikosten vaikutukset tuottavat haittaa paitsi biologiselle monimuotoisuudelle ja ilmastolle myös ihmisoikeuksille ja ihmisten terveydelle; katsoo, että uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon ympäristövahinkojen, vakavan järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption rajat ylittävän luonteen vaarat sekä ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvat riskit;

X.  ottaa huomioon, että Tukholman julistuksen periaatteessa 21 ja Rion julistuksen periaatteessa 2 tunnustetaan valtioiden täysivaltainen oikeus hyödyntää omia luonnonvarojaan oman ympäristöpolitiikkansa mukaisesti mutta myös velvollisuus varmistaa, että niiden toimet kansallisen lainkäyttö- tai valvontavaltansa puitteissa eivät aiheuta vahinkoa muiden valtioiden tai kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten alueiden ympäristölle;

Yleiset huomautukset

1.  pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä arvioida ympäristövastuudirektiivin ja ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa eri jäsenvaltioissa ja kuroa kiinni siinä ilmenneitä eroja;

2.  pitää valitettavana, että ympäristövastuudirektiivin mukainen harkintavalta, ympäristövastuudirektiiviä koskevan tietoisuuden ja tietämyksen puute, riittämättömät varat ja asiantuntemus sekä heikot säännösten noudattamista ja tehokkaan hallinnoinnin varmistamista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla koskevat mekanismit ovat johtaneet puutteelliseen täytäntöönpanoon, jäsenvaltioiden välisiin huomattaviin eroihin ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanon valvonnan ja noudattamisen tasoissa ja erityisesti tapausten määrässä ja toiminnanharjoittajien epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin; pitää valitettavana, että tällaiset puutteet vaikuttavat myös ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoon; katsoo näin ollen, että tarvitaan lisätoimia säännösten yhdenmukaistamisen varmistamiseksi EU:ssa ja EU:n lainsäädännön tehokkuutta koskevan yleisen luottamuksen lisäämiseksi, jotta ympäristövahinkoja voidaan ehkäistä ja korjata tehokkaammin ja jotta voidaan saada aikaan tasapaino yritysten huolenaiheiden ja ympäristönsuojelun välillä;

3.  pitää myönteisenä, että jatkotoimena komission vuoden 2018 toimintasuunnitelmalle(16) on perustettu ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan foorumi, joka kokoaa yhteen ympäristövaatimusten noudattamisen varmistamisesta vastaavia ammattilaisia, ja pitää myönteisenä ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamista koskevaa vuosien 2020–2022 työohjelmaa, jonka foorumi hyväksyi helmikuussa 2020(17);

4.  pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa ympäristötarkastuslaitosten talousarviot ovat pysyneet ennallaan tai pienentyneet rahoituskriisin vuoksi ja että jopa suurten viranomaisten, joilla on hyvät resurssit, voi olla vaikeaa kehittää riippumattomasti tietämystä siitä, miten vaatimusten noudattaminen voitaisiin parhaiten varmistaa; katsoo näin ollen, että EU:n tason tukea on lisättävä esimerkiksi helppokäyttöisten tietoportaalien, yleisesti käytettyjen verkostojen (EU:n toimijaverkostot), parhaita käytäntöjä koskevan tiedon ja ohjauksen, tuomareille ja oikeusalan toimijoille ympäristöoikeuden ja -rikosten erityispiirteistä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tarkoitettujen täydentävien koulutusohjelmien sekä koulutusmateriaalin ja osaamista koskevan ohjauksen avulla koordinoidusti kansallisten viranomaisten kanssa, koska tämä voisi lisätä ”mustiin lampaisiin” kohdistuvaa painetta ja hyödyttää lakia noudattavia yrityksiä sekä mahdollistaisi sidosryhmien, toiminnanharjoittajien ja yleisön tietoisuuden lisäämisen ympäristövastuudirektiivin mukaisen järjestelmän olemassaolosta ja sen täytäntöönpanosta, jotta ne voivat siten osaltaan parantaa ympäristövahinkojen ehkäisemistä ja korjaamista;

5.  pitää valitettavana, että ympäristörikokset kuuluvat kaikkein kannattavimpiin kansainvälisen rikollisuuden muotoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen vuoksi myöntämään riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit ympäristörikosten ehkäisemistä, tutkimista ja niitä koskevien syytteiden nostamista varten sekä lisäämään muun muassa syyttäjien ja tuomareiden kaltaisten asiaankuuluvien viranomaisten asiantuntemusta, jotta voidaan tehostaa syytteiden nostamista ja seuraamusten langettamista ympäristörikoksista; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisten poliisiviranomaisten asiaankuuluville tasoille ympäristörikosten tutkintaan erikoistuneita yksiköitä tai lisäämään tällaisten yksiköiden resursseja; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla jäsenvaltioilla on käytössä asianmukaiset ympäristökriisien hallintamenettelyt sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, ja kannustaa jäsenvaltioita käyttämään yhteisiä tutkintaryhmiä ja tiedonvaihtoa kansainvälisissä ympäristörikostapauksissa, mikä helpottaa useissa jäsenvaltioissa samanaikaisesti toteutettavien tutkinta- ja syytetoimien koordinointia;

6.  toteaa, että yksi ympäristövastuudirektiivin riittämättömän yhdenmukaistamisen monista syistä on se, ettei siinä ole säädetty vakiomuotoisesta hallintomenettelystä, jota sovellettaisiin ympäristövahingon välittömästä uhasta tai todellisesta ympäristövahingosta ilmoittamiseen toimivaltaisille viranomaisille; pitää siksi valitettavana, että tällaisia ilmoituksia tai tietoja siitä, miten tapaukset käsitellään, ei ole pakko julkistaa; huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa on pantu merkille tämä rajoite kansallisessa lainsäädännössä ja perustettu sen vuoksi tietokantoja ilmoituksia, onnettomuuksia ja tapauksia varten; toteaa kuitenkin, että käytännöt vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen ja ovat suhteellisen rajallisia;

7.  huomauttaa, että olisi kerättävä EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevän työryhmän valvonnassa luotettavaa tietoa ympäristövastuudirektiivin tai muiden hallinnollisten, siviilioikeudellisten tai rikosoikeudellisten välineiden soveltamiseen johtavista ympäristövahingoista ja tätä koskevat tiedot olisi julkaistava; kehottaa komissiota arvioimaan tilannetta asianmukaisesti, jotta voidaan määrittää, voitaisiinko eri oikeudellisten välineiden yhdistelmällä reagoida asianmukaisesti ympäristöhaittoihin vai onko edelleen vakavia puutteita, jotka on korjattava; vaatii panemaan ympäristövastuudirektiivin asianmukaisesti täytäntöön kannustamalla jäsenvaltioita kirjaamaan tiedot ympäristövastuudirektiivin mukaisista vaaratilanteista, julkistamaan ympäristövastuudirektiivin mukaisia rekistereitä ja keräämään tarvittavat tiedot, jotta voidaan dokumentoida direktiivin tosiasiallinen ja tehokas soveltaminen jäsenvaltioissa ympäristövastuudirektiivillä luotua järjestelmää koskevan luottamuksen lisäämiseksi ja täytäntöönpanon parantamiseksi;

8.  korostaa, että lähes kaikissa ympäristövastuudirektiivin mukaisissa tapauksissa toiminnanharjoittajat tekevät yhteistyötä hallintoviranomaisten kanssa korjausten tekemiseksi; panee kuitenkin merkille, että korjaavien toimien keskimääräiset kustannukset ovat 42 000 euroa(18), mutta muutamassa merkittävässä tapauksessa kustannukset olivat huomattavasti korkeammat; pitää siksi valitettavana, että näissä tapauksissa kustannusten takaisinperintä oli mahdotonta toiminnanharjoittajan maksukyvyttömyyden vuoksi ja että tästä syystä valtion ja välillisesti veronmaksajien oli katettava kustannukset, mitä on vältettävä tulevaisuudessa;

9.  toteaa, että yrityksiä vastaan on nostettu kaikissa jäsenvaltioissa vain vähän ympäristöasioita koskevia syytteitä, vaikka ympäristörikosdirektiivissä tarkoitettuja rikoksia todistettavasti tapahtuu; painottaa tässä yhteydessä, että komissio tai jäsenvaltiot eivät ole vielä kattavasti analysoineet tai selittäneet syitä tähän;

Suositukset

10.  kehottaa tarkistamaan ympäristövastuudirektiiviä mahdollisimman pian ja muuttamaan sen täysin yhdenmukaistetuksi asetukseksi; korostaa samalla tarvetta saattaa ympäristövastuudirektiivi ajan tasalle ja yhdenmukaistaa se muiden ympäristönsuojelua koskevien EU:n säädösten kanssa, mukaan lukien ympäristörikosdirektiivi; korostaa, että yritysten vastuuta ympäristövahingoista koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanon ja soveltamisen erojen vuoksi EU:n teollisuuden toimintaedellytykset eivät ole tasapuolisia tällä hetkellä, mikä vääristää EU:n sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; kehottaa tehostamaan toimia ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanon yhdenmukaistamiseksi jäsenvaltioissa;

11.  kehottaa päivittämään ympäristörikosdirektiiviä perusteellisen vaikutustenarvioinnin perusteella, jossa olisi arvioitava muun muassa direktiivin soveltamisalaa ottaen samalla huomioon ympäristörikollisuuden uudet tyypit ja muodot; korostaa lisäksi tarvetta varmistaa nykyisen lainsäädännön tehokas täytäntöönpano;

12.  panee merkille, että jäsenvaltiot ovat yhä sitoutuneempia pyrkimyksissään saada ympäristötuhorikos tunnustetuksi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota tutkimaan ympäristötuhoa aiheuttavien rikosten merkitystä EU:n oikeuden ja diplomatian kannalta;

13.  kehottaa komissiota antamaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja syyttäjille lisäselvityksiä ja -ohjeita ympäristörikosdirektiivin keskeisistä oikeudellisista näkökohdista ja kehittämään ympäristörikosten yhdenmukaistetun luokituksen;

14.  korostaa muiden kuin oikeudellisesti sitovien välineiden, kuten ympäristövastuudirektiivissä ja ympäristörikosdirektiivissä käytettyjen oikeudellisten termien tulkintaa ja vahinkojen arviointia koskevien ohjeiden tai jäsenvaltioiden seuraamuskäytännöistä tiedottamisen ja näiden käytäntöjen vertailun, merkitystä direktiivien täytäntöönpanon tehostamisessa; korostaa tarvetta ottaa jäsenvaltioissa käyttöön paljon nopeampia ja tiukempia sääntelytoimia;

15.  katsoo, että täytäntöönpanoa olisi yhdenmukaistettava ja että olisi perustettava erittäin pätevistä asiantuntijoista ja komission virkamiehistä koostuva EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevä työryhmä, joka tukee jäsenvaltioita pyynnöstä direktiivin täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa sekä tukee ympäristövahinkojen uhreja ja antaa neuvoja käytettävissä olevista EU:n tason oikeustoimien vaihtoehdoista (verrattavissa SOLVIT-verkostoon);

16.  katsoo, että tarkistetussa kehyksessä olisi parannettava EU:n laajuista tiedonkeruuta, tietojenvaihtoa, avoimuutta ja parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden kesken EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevän työryhmän tuella;

17.  suosittaa, että EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevä tuleva työryhmä tukee kattavan seurantajärjestelmän täytäntöönpanoa, jotta toimivaltaisille viranomaisille voidaan tarjota tehokas välineistö ympäristölainsäädännön seuraamiseksi ja noudattamisen valvomiseksi;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevän työryhmän tuella turva-ja tukipalveluita ympäristövahinkojen uhreja varten ja varmistamaan heille oikeussuojan, tietojen ja korvausten täyden saatavuuden; korostaa ympäristöalan kansalaisjärjestöjen roolia tietoisuuden lisäämisessä ja EU:n ja kansallisen ympäristölainsäädännön mahdollisten rikkomisten havaitsemisessa;

19.  kehottaa komissiota arvioimaan nopeiden korvausvaatimusmekanismien tehokkuutta, jotta voidaan varmistaa nopeat korvaukset maksukyvyttömyystapauksissa, jotka voivat johtaa lisävahinkoihin;

20.  pitää myönteisenä, että direktiivi (EU) 2020/1828 on hyväksytty;

21.  toteaa, että Århusin asetusta tarkistetaan parhaillaan(19); muistuttaa, että Århusin asetus mahdollistaa tiedonsaannin, yleisön osallistumisen päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden ympäristöasioissa ja siten ympäristöön vaikuttavien EU:n säädösten julkisen valvonnan; korostaa, että Århusin asetus sisältää ympäristövastuudirektiivin;

22.  korostaa erityisesti oikeuksien ja perusvapauksien puolesta toimivien ympäristöön liittyvien ihmisoikeuksien puolustajien ratkaisevaa roolia, sillä ihmisoikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus nauttia turvallisesta, terveellisestä ja kestävästä ympäristöstä, ja tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen näihin henkilöihin kohdistuvan väkivallan, uhkailun, häirinnän tai pelottelun, myös silloin, kun sen tarkoituksena on heikentää menettelyllisesti heidän pyrkimyksiään saattaa ympäristövahinkojen aiheuttajat oikeudelliseen vastuuseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tällaisten tekojen asianmukaisen ja tehokkaan tutkinnan ja niitä koskevien syytteiden nostamisen;

23.  kannattaa nykyisiä vaatimuksia, joiden mukaan muista kuin taloudellisista tiedoista on myös raportoitava; toteaa kuitenkin, että tällainen raportointi on tähän mennessä ollut vain suurten yritysten oikeudellinen velvoite; kehottaa komissiota painottamaan näiden raportointivaatimusten noudattamisen valvontaa laiminlyöntitapauksissa muiden kuin taloudellisten tietojen antamista koskevan direktiivin(20) tulevassa tarkistuksessa;

24.  katsoo, että useimpia ympäristövastuudirektiivin määritelmiä, kuten erityisesti ”ympäristövahinko” ja ”toiminnanharjoittaja”, olisi selkeytettävä edelleen ja tarvittaessa laajennettava, jotta direktiivistä tulisi oikeudenmukainen ja selkeä kaikille asianomaisille sidosryhmille ja pystyttäisiin seuraamaan epäpuhtauksien nopeaa kehitystä; pitää siksi myönteisinä nykyisiä pyrkimyksiä laatia ympäristövastuudirektiivin keskeisiä määritelmiä ja käsitteitä koskeva yhteisymmärrysasiakirja; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ja ympäristövastuudirektiiviä käsittelevät hallitusten asiantuntijaryhmät eivät päässeet sopimukseen sen muodosta, mikä tarkoittaa, että yhteisymmärrysasiakirja on edelleen sen konsulttiyrityksen laatima asiakirja, jonka komissio palkkasi tukemaan ympäristövastuudirektiivin monivuotisen työohjelman 2017–2020 täytäntöönpanoa;

25.  katsoo, että ympäristövastuudirektiivin tarkistaminen olisi mukautettava Pariisin ilmastosopimukseen, jotta voidaan turvata sekä EU:n kansalaisten että ympäristön edut; toteaa, että ympäristöllä ja ekosysteemeillä on luontainen arvo ja oikeus tehokkaaseen suojeluun;

26.  toteaa, että hajakuormitusta koskevat vastuujärjestelmät ovat EU:n lainsäädännössä hajanaisia; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen siitä, miten hajakuormitusta käsitellään EU:n erilaisissa vastuujärjestelmissä;

27.  katsoo, että ympäristövastuudirektiivin liitteessä I olevien perusteiden erilaiset tulkinnat ja soveltaminen, joissa käsitellään ympäristövastuudirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ”ympäristövahingon” määritelmää, ovat yksi syy direktiivin epäjohdonmukaiseen soveltamiseen; kehottaa siksi tekemään soveltamisesta entistä johdonmukaisempaa ja selventämään perusteita ja niihin liittyvää ohjeistusta sekä myös sitä, mikä muodostaa ”merkittävän vahingon” ympäristövastuudirektiivin mukaisesti;

28.  pyytää komissiota arvioimaan, voitaisiinko ympäristövastuudirektiivin ja sen liitteessä III lueteltujen toimintojen soveltamisalaa laajentamalla rajoittaa ympäristölle, ihmisten terveydelle ja ilmanlaadulle aiheutuvia lyhyen ja pitkän aikavälin vahinkoja; pyytää komissiota lisäksi arvioimaan, otetaanko ennalta varautumisen periaatteen mukaisessa lähestymistavassa asianmukaisesti ja tehokkaasti huomioon mahdollisesti vaaralliset riskit tai vaikutukset;

29.  kehottaa komissiota ja neuvostoa pitämään ympäristörikoksia ensisijaisina; kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 2 kohtaa ja harkitsemaan sellaisen kokonaisvaltaisen ympäristörikoksia ja tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia käsittelevän puitedirektiivin antamista, jossa määritellään rangaistavat teot, rikkomusten luonne, rikostyypit, korvausjärjestelmät, ennallistamistoimenpiteet ja vähimmäisseuraamukset, mukaan lukien oikeushenkilöiden ja yksityishenkilöiden yleinen vastuu; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta sisällyttää ympäristörikokset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin rikollisuuden aloihin;

30.  katsoo, että kattavat ja tehokkaat ennaltaehkäisytoimenpiteet ja varoittavat ja oikeasuhteiset rikosoikeudelliset seuraamukset ovat tärkeitä keinoja ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi; pitää valitettavana ympäristörikosten alhaista havaitsemista, tutkintaa, syytteeseenpanoa ja tuomitsemista; katsoo lisäksi, että yritysten olisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti vastattava aiheuttamiensa välittömien ympäristöhaittojen kustannuksista täysimääräisesti, jotta yrityksillä olisi kannustimia ottaa huomioon toimintansa ulkoiset ympäristövaikutukset ja välttää niihin liittyvien kustannusten ulkoistaminen;

31.  korostaa, että ympäristövahinkojen olisi johdettava vastuussa olevien yritysten hallinnolliseen sekä siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen ne bis in idem -periaatteen mukaisesti; toteaa, että nämä vastuun muodot ovat olemassa rinnakkain yhtiöoikeuden, kuluttajaoikeuden ja kilpailuoikeuden muiden vastuujärjestelmien kanssa;

32.  ilmaisee huolensa ympäristörikollisuuden yleisyydestä, sillä OECD:n, YK:n huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston (UNODC), YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja Interpolin yhdistetyt arviot kaikkien ympäristörikosten rahallisesta arvosta osoittavat ympäristörikosten olevan neljänneksi merkittävin kansainvälisen rikollisuuden laji; toteaa, että ympäristörikoksilla ja rajat ylittävällä järjestäytyneellä rikollisuudella ja korruptiolla on suora tai välillinen yhteys(21); kehottaa Europolia päivittämään vuonna 2015 tehtyä tutkimusta(22) ja toimittamaan säännöllisesti päivitettyjä tietoja; toteaa, että rikoshyödyn, mukaan lukien ympärikoksista saatu hyöty, jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat ratkaisevan tärkeitä keinoja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, ja korostaa, että on tärkeää käyttää kyseisiä hyötyjä myös sosiaalisiin tarkoituksiin vahinkojen korjaamiseksi ja ympäristön tilan parantamiseksi;

33.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, voisiko Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) toimeksiantoa laajentaa sitten, kun se on perustettu ja täysin toimintakykyinen, siten, että se kattaisi myös ympäristörikokset;

34.  kehottaa Europolia ja Eurojustia vahvistamaan ympäristörikosten dokumentointia, tutkintaa ja niitä koskevien syytteiden nostamista; kehottaa komissiota, Europolia ja Eurojustia tarjoamaan lisää tukea ja aikaisempaa tehokkaamman ja institutionalisoidumman rakenteen jo olemassa oleville ammattilaisten, rajat ylittävän lainvalvonnan, ympäristövirastojen ja erikoistuneiden syyttäjien verkostoille, kuten ympäristöoikeuteen erikoistuneiden syyttäjien eurooppalaiselle verkostolle (ENPE) ja Euroopan unionin ympäristötuomareiden foorumille (EUFJE);

35.  korostaa ympäristörikollisuuden alan lainvalvontaviranomaisille annettavan (sähköisen) koulutuksen merkitystä ja kehottaa CEPOLia tehostamaan tämän alan koulutustaan;

36.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa Europolin ympäristörikosverkostoa (ENVICrimeNet) jäsenvaltioiden ja unionin tasolla, jotta rikoksia voidaan tutkia riippumattomasti ja tehokkaasti ja siten torjua ympäristörikoksia;

37.  korostaa, että EU:n ympäristövahinkovastuujärjestelmässä on noudatettava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta ja vahingon välttämisen periaatetta;

38.  kehottaa komissiota arvioimaan toissijaisen vastuujärjestelmän käyttöönottoa eli emoyhtiön vastuuta ja ketjuvastuuta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuneista vahingoista(23) ja arvioimaan EU:n ulkopuolella toimivien tytäryhtiöiden nykyistä vastuutilannetta, mukaan lukien mahdolliset parannukset ympäristövahinkotapauksissa;

39.  panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen, että sen ehdotukseen yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta sisällytetään vastuujärjestelmä, ja katsoo, että jotta uhreilla olisi mahdollisuus saada asia tosiasiallisesti korjatuksi, yritykset olisi saatettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitasta, jonka niiden määräysvallassa olevat yritykset ovat aiheuttaneet tai johon nämä ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein, jos viimeksi mainitut ovat tehneet ihmisoikeusloukkauksia tai aiheuttaneet ympäristöhaitan, paitsi jos yritys voi osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti ja toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimenpiteet haitan estämiseksi;

40.  katsoo, että ympäristövastuudirektiivin mukainen mahdollisuus vapautua vastuusta lupaehtojen noudattamisen tai parhaan tekniikan tason ylläpitämisen nojalla olisi säilytettävä vain, jos yritys voi osoittaa, ettei se ole voinut olla tietoinen toimintansa vaarasta (käänteinen todistustaakka); kehottaa näin ollen rajoittamaan tarkistetussa ympäristövahinkovastuujärjestelmässä lupaehtojen noudattamiseen tai parhaan tekniikan tason ylläpitämiseen perustuvan vastuusta vapautumisen soveltamisalaa, jotta siitä saadaan tehokkaampi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti;

41.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta mukauttaa ympäristövastuudirektiivi yritysten hallitusten siviilioikeudellista vastuuta koskevaan lainsäädäntöön tapauksissa, joissa voidaan osoittaa syy-yhteys yrityksen hallituksen toiminnan tai laiminlyönnin ja ympäristövahingon toteutumisen välillä, sellaisina kuin ne on määritelty ympäristövastuudirektiivissä, myös silloin, kun tällainen vahinko johtuu saastuttavasta toiminnasta, jota on harjoitettu yhtiön voiton maksimoimiseksi ja hallituksen jäsenten bonusten lisäämiseksi(24);

42.  korostaa, että veronmaksajille ja vastuussa oleville toiminnanharjoittajille ympäristövahinkojen johdosta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin vähentää huomattavasti käyttämällä rahavakuutta koskevia välineitä; toteaa kuitenkin, että ympäristövastuudirektiivissä ei säädetä pakollisesta rahavakuusjärjestelmästä;

43.  pyytää komissiota arvioimaan sellaisen pakollisen rahavakuusjärjestelmän käyttöönottoa (joka kattaa vakuutukset, pankkitakaukset, yrityspoolit, arvopaperit ja joukkovelkakirjalainat tai rahastot), johon liittyy tapauskohtainen enimmäismäärä ja jolla pyritään estämään se, että veronmaksajat joutuvat vastaamaan ympäristövahinkojen korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista; pyytää lisäksi komissiota kehittämään yhdenmukaistetun EU:n menetelmän vastuun enimmäisrajan laskemiseksi ottaen huomioon toiminnan ja ympäristövaikutukset; painottaa tarvetta varmistaa, että taloudellisen korvauksen voi saada jopa asiasta vastaavan toiminnanharjoittajan maksukyvyttömyystilanteessa;

44.  kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen ympäristövastuudirektiivin taloudellisen korvausjärjestelmän käyttöönotosta EU:n tasolla tai kansallisella tasolla tapauksissa, joissa käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ovat riittämättömiä vahinkojen laajuuteen nähden; korostaa, että asiaan liittyvissä keskusteluissa olisi käsiteltävä muun muassa mahdollisia tapoja määrittää ympäristövahingot;

45.  katsoo, että koska ympäristövastuudirektiivin tarkoituksena on ehkäistä ja korjata ympäristövahinkoja, tulevaa asetusta (ympäristövastuuasetus) olisi sovellettava kaikkiin EU:ssa toimiviin yrityksiin riippumatta siitä, missä ne on perustettu tai mihin ne ovat sijoittautuneet, ja että globaalissa taloudessa yritysten tarpeet edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja vastavuoroisuutta; katsoo myös, että tulevan asetuksen soveltamisalaa olisi laajennettava kaikkiin sellaisiin yksiköihin, jotka saavat EU:n tason, kansallisen tason tai alueellisen tason rahoitusta ja jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa toiminnallaan vahinkoa ympäristölle;

46.  on tyytyväinen siihen, että yhä useammat eurooppalaiset yritykset pyrkivät kestävään arvonmuodostukseen, ja kehottaa kaikkia yrityksiä pyrkimään kolmoistilinpäätösmalliin;

47.  on tietoinen, että kestävämpiin ja ympäristöystävällisempiin tuotantomenetelmiin siirtyminen voi vaatia yrityksiltä paljon aikaa ja taloudellisia resursseja, ja korostaa oikeus- ja suunnitteluvarmuuden merkitystä näille yrityksille;

48.  toteaa, että unionin olisi edistettävä ympäristönsuojelun korkeaa tasoa omalla alueellaan ja ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin ehkäistäkseen jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten aiheuttamia ympäristövahinkoja kolmansissa maissa; palauttaa myös mieliin, ettei käytössä ole sellaista EU:n oikeusvälinettä, joka mahdollistaisi eurooppalaisten yritysten asettamisen syytteeseen ulkomailla ympäristörikoksista tai toiminnasta, joka aiheuttaa ympäristövahinkoja; kehottaa EU:ta kannustamaan emoyhtiöitä omaksumaan kestäviä ja vastuullisia lähestymistapoja kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön kansainvälisten ihmisoikeus- ja ympäristönormien mukaisesti ja pidättymään toteuttamasta investointistrategioita, jotka johtavat suoraan vaarallisiin tuloksiin; kannustaa komissiota luomaan kannustimia yrityksille, jotka vapaaehtoisesti noudattavat kestävyyttä koskevia käytäntöjä, jotka ylittävät lainsäädännössä asetetut ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevat vaatimukset, näiden käytäntöjen arvioimiseksi, parhaiden käytäntöjen tunnistamiseksi ja niiden esittelemiseksi muille yrityksille hyvinä esimerkkeinä;

49.  kehottaa komissiota varmistamaan luonnon monimuotoisuutta koskevien määräysten täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan kaikissa kauppasopimuksissa, myös kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovan virkamiehensä avustuksella; katsoo, että komission olisi arvioitava paremmin kauppasopimusten vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen, mukaan lukien tarvittaessa jatkotoimet nykyisten ja tulevien sopimusten biologista monimuotoisuutta koskevien määräysten vahvistamiseksi;

50.  kehottaa komissiota varmistamaan ympäristökysymyksiä koskevien tasapuolisten toimintaedellytysten luomista tai ylläpitämistä koskevien määräysten täytäntöönpanon EU:n kauppasopimuksissa, jos kyseiset määräykset ovat osa tällaista sopimusta;

51.  katsoo, että ennalta määritetyissä tapauksissa, joissa pilaantuminen on erittäin laajalle levinnyttä, ongelman korjaamiseksi olisi sovellettava paitsi ympäristövahinkovastuuvälineitä myös lukuisia välineitä, kuten hallinnollisia toimenpiteitä, taloudellisia seuraamuksia ja joissakin tapauksissa syytetoimia;

52.  kehottaa komissiota valvomaan ympäristörikosdirektiivissä vahvistettujen seuraamusten soveltamista;

53.  kehottaa komissiota tämän osalta varmistamaan, että yritysten yhteiskuntavastuu ympäristöhaittojen ehkäisemisessä ja korjaamisessa otetaan huomioon hankintasopimuksissa ja julkisten varojen jakamisessa;

54.  kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen ympäristötarkastuksista EU:n tasolla, kuten ympäristövaatimusten noudattamista ja ympäristöhallintoa käsittelevä foorumi on ehdottanut työohjelmansa yhdeksännessä toimessa, mutta katsoo, että suositus ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta ei riitä;

55.  kehottaa komissiota edistämään EU:n, sen jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön toimia ympäristörikollisuuden torjunnan tehostamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta ja edistämään ratkaisuja kansainvälisillä foorumeilla;

56.  ehdottaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston 4. huhtikuuta 2001 antama suositus(25), jossa annetaan yksityiskohtainen selvitys siitä, miten ympäristötarkastukset on suoritettava, saatetaan tarvittaessa ajan tasalle ja osaksi sitovaa asiakirjaa tai asetusta;

57.  kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä keskittymään entistä tiiviimmin ympäristösäännöstöön liittyviin kysymyksiin;

58.  katsoo, että ympäristörikoksista tuomituilta yrityksiltä pitäisi evätä mahdollisuus hyötyä avoimuusrekisteriin rekisteröityneille suunnitelluista toimenpiteistä sopivaksi mutta rajoitetuksi määräajaksi; ehdottaa tätä varten avoimuusrekisterin soveltamisalan ja rekisteriin kuuluvan hyvän edunvalvontatavan tarkistamista siten, että siihen sisällytetään säännöksiä ympäristörikoksista tuomittujen yritysten väliaikaisesta rekisteristä poistamisesta;

59.  katsoo, että teollisen toiminnan vaikutuksia koskevien tietojen luottamuksellinen käsittely yhdistettynä ongelmiin, joita liittyy aineiden tai jätteiden laittoman mereen laskemisen ja alusten kaasutankkien ja öljysäiliöiden tyhjentämisen kaltaisten käytäntöjen seurantaan ja tunnistamiseen, voi johtaa veden pilaantumista koskevan lainsäädännön rikkomisten lisääntymiseen; korostaa tämän vuoksi, että jäsenvaltioiden on julkistettava asiaankuuluvat tiedot, jotta voidaan helpottaa teollisen toiminnan ja ympäristövahingon mahdollisen syy-yhteyden arviointia;

60.  kannattaa YK:n kehotusta tunnustaa maailmanlaajuisesti YK:n tasolla oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön;

61.  muistuttaa, että ympäristörikollisuuden maailmanlaajuinen lisääntyminen on kasvava uhka YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiselle ja että kehitysmaiden väestö on suoraan riippuvainen ympäristöstä ravintonsa, terveytensä ja taloudellisen turvallisuutensa osalta; pitää valitettavana, että ympäristörikoksista johtuva biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja siitä johtuva luonnonvarojen menetys lisäävät niiden haavoittuvuutta;

62.  kehottaa lisäämään tukea kehitysmaiden paikallisviranomaisille ja hallituksille kansallisen lainsäädännön ja politiikkojen yhdenmukaistamiseksi kansainvälisten ympäristönormien kanssa; korostaa tarvetta tukea kansalaisyhteiskuntaa ja paikallisia toimijoita kolmansissa maissa ja kehitysmaissa, jotta valtion viranomaiset saadaan vastuuseen yksityisten ja valtio-omisteisten yritysten aiheuttamista ympäristövahingoista;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
(2) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.
(3) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15.
(4) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114.
(5) EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66.
(6) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66).
(11) COM(2016)0204, s. 10.
(12) Ympäristöasioiden pääosasto, Outcome of the Specific Contract ’Support for the REFIT actions for the ELD – phase 2’, Euroopan komissio, Bryssel, 2019, s. 17.
(13) Ympäristövastuudirektiivin REFIT-arviointi, s. 47.
(14) EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1.
(15) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.
(16) Komission tiedonanto 18. tammikuuta 2018 EU:n toimista ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamiseksi (COM(2018)0010).
(17) Environmental Compliance and Governance Forum, Endorsed work programme 2020-2022 to improve environmental compliance and governance, Euroopan komissio, Bryssel, 2020.
(18) Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimus yritysten ympäristövastuusta, Bryssel, 2020, s. 110.
(19) Komission ehdotus, annettu 14. lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6 päivänä syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 muuttamisesta (COM(2020)0642).
(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).
(21) Katso EFFACE:n raportti ”Organised Crime and Environmental Crime: Analysis of International Legal Instruments” (2015) tai tutkimus ”Transnational environmental crime threatens sustainable development” (2019).
(22) Europol, ”Report on Environmental Crime in Europe”, 5. kesäkuuta 2015.
(23) Katso esimerkiksi unionin tuomioistuimen tuomio 10. syyskuuta 2009, Akzo Nobel NV ja muut v. Euroopan yhteisöjen komissio, C-97/08 B, ECLI:EU:C:2009:536.
(24) Esimerkiksi ns. dieselgate-skandaali ja Volkswagenin toimitusjohtajan tapaus.
(25) Jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista 4. huhtikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus (EYVL L 118, 27.4.2001, s. 41).


Työvoiman muuttoliikkeen uudet lailliset väylät
PDF 163kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 työvoiman muuttoliikkeen uusista laillisista väylistä (2020/2010(INI))
P9_TA(2021)0260A9-0143/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 79 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja erityisesti sen neljännen lisäpöytäkirjan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 45 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 5, 6, 10, 12 ja 16,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön kansainvälisen työkonferenssin hyväksymät työvoiman muuttoliikettä koskevat kansainväliset työelämän normit ja siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 1990,

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen ja laillisten maahanpääsyväylien kehittäminen” (COM(2016)0197) ja 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Lisää laillisia maahantuloväyliä Eurooppaan: olennainen osa tasapainoista ja kokonaisvaltaista muuttoliikepolitiikkaa” (COM(2018)0635),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta (COM(2020)0609),

–  ottaa huomioon Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä muuttoliikettä käsitelleessä EU–Afrikka-huippukokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman ja poliittisen julistuksen sekä erityisesti niiden muuttoliikettä ja liikkuvuutta käsittelevät osat,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2018 hyväksytyn turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon EU:n Afrikka-hätärahaston,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2016 antamansa työasiakirjan asianmukaisten kanavien luomisesta laillista taloudellista muuttoliikettä varten(2),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma 2021–2027” (COM(2020)0758),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman raja- ja kausityöntekijöiden eurooppalaisesta suojelusta covid-19-kriisin yhteydessä(3),

–  ottaa huomioon Euroopan työviranomaisen perustamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1149(4),

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön syyskuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Exploring new avenues for legislation for labour migration to the European Union” ja lokakuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”EU cooperation with third countries in the field of migration” sekä tutkimuspalvelujen pääosaston maaliskuussa 2019 julkaiseman tutkimuksen ”The cost of non-Europe in the area of legal migration”,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2019 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Fitness check on EU legislation on legal migration”,

–  ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen 23. huhtikuuta 2020 tekemän tutkimuksen ”Immigrant key workers: Their contribution to Europe’s COVID-19 response” ja 19. toukokuuta 2020 laatiman teknisen raportin ”A vulnerable workforce: Migrant workers in the COVID-19 pandemic”,

–  ottaa huomioon Euroopan muuttoliikeverkoston tutkimukset,

–  ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön tutkimukset,

–  ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston työn, selvitykset ja päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon työvoiman laillista muuttoliikettä koskevan EU:n säännöstön, joka on laadittu vuosina 2004–2016 ja jolla säännellään maahantulon ja oleskelun edellytyksiä sekä kolmansista maista tulevien työntekijöiden oikeuksia ja johon kuuluvat seuraavat säädökset:

–  Neuvoston direktiivi 2009/50/EY(5) (sinistä korttia koskeva direktiivi), annettu 25. toukokuuta 2009, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten,

–  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/98/EU(6), annettu 13. joulukuuta 2011 (yhdistelmälupadirektiivi), kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista,

–  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/36/EU(7) (kausityöntekijöitä koskeva direktiivi), annettu 26. helmikuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten,

–  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/66/EU(8) (yrityksen sisäisiä siirtoja koskeva direktiivi), annettu 15. toukokuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä,

–  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/801(9), annettu 11. toukokuuta 2016, tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa osaamistasoa vaativaa työtä varten (COM(2016)0378) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2017 hyväksymät sitä koskevat kannat,

–  ottaa huomioon direktiivit, joilla säännellään kolmansien maiden kansalaisten muiden yleisempien ryhmien maahantulon ja oleskelun edellytyksiä ja oikeuksia, kuten perheenyhdistämisoikeutta(10) ja pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaa(11) koskevat direktiivit,

–  ottaa huomioon direktiivit, joilla säännellään niiden kolmansien maiden kansalaisten ryhmien maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, jotka eivät tule EU:hun tehdäkseen työtä, mutta joille myönnetään työskentelyyn lupa, kuten direktiivit, joilla annetaan kansainvälistä suojelua saaville henkilöille oikeus työskennellä toisen palveluksessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana heti heidän asemansa tunnustamisen jälkeen tai kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille pääsy työmarkkinoille viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua hakemuksen jättöpäivästä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0143/2021),

A.  ottaa huomioon, että työvoiman laillista muuttoliikettä koskeva unionin tämänhetkinen lainsäädäntökehys on hajanainen ja koostuu alakohtaisista direktiiveistä, joissa vahvistetaan kolmansien maiden kansalaisten tiettyjen ryhmien maahantulon ja oleskelun edellytykset;

B.  toteaa, että 27 kansalliseen lähestymistapaan perustuva säännöstö ei tee unionista ja sen jäsenvaltioista houkuttelevaa kohdetta lailliselle muuttoliikkeelle;

C.  ottaa huomioon, että huolimatta Euroopan muuttoliikeagendan tavoitteesta noudattaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, laillinen maahanmuutto ei ole juurikaan ollut osa EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittämistä vuodesta 2015 jälkeen;

D.  toteaa, että uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus ei sisällä erityisiä ehdotuksia työvoiman laillisesta maahanmuutosta, vaikka työvoiman laillinen muuttoliike on välttämätöntä kokonaisvaltaisen muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan kannalta;

E.  ottaa huomioon, että nykyisessä lainsäädäntökehyksessä työllisyyttä tarkastellaan joko monikansallisten yritysten (yrityksen sisäisiä siirtoja koskeva direktiivi) tai unionin työmarkkinoiden korkeasti koulutettujen tai korkeapalkkaisten alojen (sinistä korttia koskeva direktiivi) näkökulmasta ja että vain yksi direktiivi on kohdistettu matalapalkkaiseen maahanmuuttoon (kausityöntekijöitä koskeva direktiivi);

F.  ottaa huomioon, että EU:ssa on pulaa työvoimasta erityisosaamisen tasoilla, aloilla ja ammateissa, myös matalan osaamistason ammateissa(12); ottaa huomioon, että vuonna 2018 annetussa komission tiedonannossa ”Lisää laillisia maahantuloväyliä Eurooppaan” tunnustetaan puutteet erityisalojen ammateissa ja vähemmän muodollista pätevyyttä vaativissa ammateissa;

G.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on tuonut korostetusti esiin suuren riippuvuutemme etulinjan työntekijöistä ja siirtotyöläisten keskeisen roolin etulinjapalvelujen tarjoamisessa EU:ssa, jossa väestö ikääntyy nopeasti ja jossa keskimäärin 13 prosenttia keskeisistä työntekijöistä on maahanmuuttajia(13); ottaa huomioon, että covid-19 on vaikuttanut merkittävästi maahanmuuttajiin, heidän perheisiinsä, vastaanottaviin yhteisöihin ja heidän kotimaihinsa ja pahentanut lisäksi olemassa olevia haavoittuvuuksia, joita siirtotyöläiset ja heidän perheenjäsenensä kohtaavat kaikkialla EU:ssa, mikä on haitannut heidän liikkuvuuttaan, työmarkkinoille pääsyä, oikeutta ihmisarvoisiin työoloihin sekä pääsyä sosiaali- ja terveydenhuoltoon;

H.  ottaa huomioon, että turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevalla Global Compact -aloitteella tehostetaan muuttoliikettä koskevaa yhteistyötä, ja tunnustaa, että kaikilla valtioilla on yhteinen vastuu vastata toistensa muuttoliikettä koskeviin tarpeisiin ja huolenaiheisiin sekä yleinen velvollisuus kunnioittaa ja suojella kaikkien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia ja toteuttaa ne heidän maahanmuuttajastatuksestaan riippumatta sekä edistää samalla kaikkien yhteisöjen turvallisuutta ja hyvinvointia;

1.  pitää lähtökohtana periaatetta, jonka mukaan muuttoliike on normaalia ja ihmiset ovat jatkuvasti liikkeessä; pitää arvossa kolmansien maiden kansalaisten yhteiskunnillemme, talouksillemme ja kulttuureillemme tuomaa panosta ja korostaa, että muuttoliike on toteutettava hallitusti, turvallisesti ja asianmukaisesti; katsoo, että työvoiman muuttoliikkeen uusien laillisten väylien perustamiseksi EU:n olisi asetettava kunnianhimoisia ja tulevaisuudenkestäviä tavoitteita käyttäen ja parantaen samanaikaisesti olemassa olevaa oikeudellista ja toimintapoliittista kehystä;

EU:n nykyinen lainsäädäntökehys

2.  panee merkille, että SEUT 79 artiklassa määrätään laillisen muuttoliikkeen hallinnasta unionin tasolla ja velvoitetaan jäsenvaltioita kehittämään yhteinen maahanmuuttopolitiikka, joka sisältää yhteisiä sääntöjä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä ja jossa määritellään unionissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudet, mukaan lukien edellytykset, jotka koskevat liikkumis- ja oleskeluvapautta muissa jäsenvaltioissa; toteaa, että SEUT 79 artiklan 5 kohdassa varataan jäsenvaltioille oikeus päättää siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle hakemaan työtä;

3.  korostaa työvoiman laillista muuttoliikettä koskevan EU:n kehyksen myönteisiä vaikutuksia, jotka komissio pani merkille toimivuustarkastuksessaan; panee merkille, että edellytyksiä, menettelyjä ja oikeuksia on yhdenmukaistettu jonkin verran ja että kolmansien maiden kansalaisten, työnantajien sekä paikallisten, alueellisten ja kansallisten hallintoelinten oikeusvarmuus on parantunut; panee lisäksi merkille, että yhdenmukaistaminen hyödyttää kilpailua EU:n työmarkkinoilla;

4.  painottaa, että työvoiman laillista muuttoliikettä koskeva EU:n lähestymistapa ei automaattisesti sulje pois kansallisten lainsäädäntökehysten tarvetta; muistuttaa kuitenkin, että unionin nykyinen kehys unioniin suuntautuvan laillisen maahanmuuton sääntelemiseksi on hajanainen ja keskittyy tiettyihin työntekijäryhmiin, pääasiassa korkeapalkkaisilla aloilla työskenteleviin työntekijöihin, ja ettei näitä työntekijäryhmiä kohdella siinä samalla tavoin, sillä siinä muun muassa säädetään eritasoisista oikeuksista, ja se mahdollistaa rinnakkaisten kansallisten lainsäädäntökehysten olemassaolon; tähdentää, että kansallisten lakien ja EU:n lainsäädännön tämänhetkinen epäsymmetria, joka ilmentää kansallisten työmarkkinoiden eroavaisuuksia, johtaa siihen, että nämä kansalliset lainsäädäntökehykset kilpailevat keskenään ja unionin kehyksen kanssa, mikä tarkoittaa laajemmin byrokraattisia menettelyjä sekä työntekijöille että työnantajille;

5.  katsoo, että tällainen lähestymistapa täyttää vain lyhyen aikavälin tarpeet eikä sillä saavuteta unionin tavoitetta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikepolitiikkaan; katsoo, että hyvin suunniteltu ja hyvin hallittu työvoiman laillinen muuttoliike voi olla vaurauden, innovoinnin ja kasvun lähde sekä lähettäville että vastaanottaville maille;

6.  korostaa, että komissio tuli toimivuustarkastuksessaan samaan tulokseen ja totesi, että epäjohdonmukaisuuksia, aukkoja ja puutteita on käsiteltävä monenlaisilla toimenpiteillä, myös lainsäädäntötoimenpiteillä; panee lisäksi merkille, että työvoiman laillisen muuttoliikkeen uusien väylien ansiosta on pystytty vähentämään laitonta muuttoliikettä, joka on vahingollista unionista työtä hakevien kolmansien maiden kansalaisille ja voi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden työmarkkinoihin;

7.  on tietoinen siitä, että laillista maahanmuuttoa sääntelevä unionin nykyinen kehys kehitettiin osittain työvoiman hyväksikäytön estämiseksi ja kolmansien maiden kansalaisia olevien työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi; panee kuitenkin merkille, että nykyisillä direktiiveillä on ollut vain vähäinen vaikutus työvoiman hyväksikäytön ehkäisemiseen ja että siirtotyöläiset kokevat edelleen epätasa-arvoista kohtelua ja työvoiman hyväksikäyttöä; kehottaa unionia toteuttamaan yhteisiä toimia, joilla puututaan tällaiseen epätasa-arvoiseen kohteluun ja hyväksikäyttöön; pitää hyväksikäyttötapauksissa määräaikaisten lupien käyttöä hyvänä kansallisena käytäntönä, jota olisi edistettävä kaikkialla unionissa; korostaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan työpaikkojen saavutettavuutta ja valvonnan tehokkuutta; korostaa, että olisi otettava käyttöön tehokkaita valitusmekanismeja kaikkien siirtotyöläisten suojelemiseksi hyväksikäytöltä vuonna 2009 annetun työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevan direktiivin(14) mukaisesti, millä olisi erityisesti taattava oikeussuojan ja muutoksenhakukeinojen tehokas saatavuus ja varmistettava näin tasapuoliset toimintaedellytykset;

Yksinkertaistetun lähestymistavan omaksuminen

8.  huomauttaa, että nykyinen säädöskehys ja nykyisten direktiivien vaihteleva täytäntöönpano jäsenvaltioissa on johtanut kolmansien maiden kansalaisten osalta moniin epäjohdonmukaisuuksiin, jotka koskevat yhdenvertaista kohtelua, maahantulon ja uuden maahantulon edellytyksiä, työlupaa, kotipaikka-asemaa, EU:n sisäistä liikkuvuutta, sosiaaliturvaa, tutkintojen tunnustamista ja perheenyhdistämistä; toteaa, että nämä epäjohdonmukaisuudet voivat haitata kotoutumista; korostaa lisäksi, että nämä epäjohdonmukaisuudet aiheuttavat vaikeuksia myös kolmansien maiden kansalaisia työllistäville yrityksille(15) ja kotouttamispalveluja tarjoaville paikallisviranomaisille; kehottaa levittämään kansallisella tasolla yrityksille tärkeää tietoa;

9.  korostaa lisäarvoa, joka laillista muuttoliikettä koskevalla kattavalla unionin kehyksellä on osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa muuttoliikkeeseen, sillä sen avulla tarjotaan mahdollisuuksia työperäiseen muuttoliikkeeseen laillisten ja turvallisten maahanmuuttoväylien kautta, parannetaan kolmansien maiden kansalaisten pääsyä unionin työmarkkinoille, edistetään hallitumpaa muuttoliikettä, houkutellaan työntekijöitä, opiskelijoita ja yrityksiä, joita EU:n ja jäsenvaltioiden työmarkkinoilla tarvitaan, autetaan horjuttamaan salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden rikollista liiketoimintamallia, varmistetaan, että kolmansien maiden kansalaisia olevia työntekijöitä kohdellaan perusoikeuksien mukaisesti, parannetaan mahdollisuuksia ihmisarvoisiin työoloihin ja edistetään tasa-arvoisesti sekä naisten että miesten kotoutumista; katsoo, että tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa hyödyttää kolmansien maiden kansalaisia olevia työntekijöitä ja heidän perheitään, vastaanottavia yhteisöjä ja kotimaita;

10.  toistaa, että nykyisen lainsäädäntökehyksen parempi ja johdonmukaisempi täytäntöönpano, nykyisissä direktiiveissä annettujen oikeuksien parempi täytäntöönpano ja tiedottamisen parantaminen sovellettavia menettelyjä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ovat ensimmäiset käytännön toimet, jotka on toteutettava;

11.  suosittaa, että lainsäädäntökehystä yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan yhdenmukaistamalla voimassa olevien laillista maahanmuuttoa koskevien direktiivien säännökset, jotka koskevat hakumenettelyjä, maahanpääsyn ja sen epäämisen perusteita, menettelytakeita, yhdenvertaista kohtelua, pääsyä työmarkkinoille, mukaan lukien oikeus vaihtaa työnantajaa, perheenyhdistämistä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti sekä liikkuvuutta EU:n sisällä;

12.  pitää myönteisenä komission aikomusta tarkastella uudelleen yhdistelmälupadirektiiviä; ehdottaa, että direktiivin soveltamisalaa ja soveltamisalaa ja soveltamista olisi laajennettava, jotta saavutettaisiin laajempi työntekijäryhmä; pitää lisäksi myönteisenä komission aikomusta tarkastella uudelleen pitkään oleskelleita henkilöitä koskevaa direktiiviä, mikä tarjoaa mahdollisuuden edistää liikkuvuutta sekä yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa menettelyjä; odottaa kiinnostuneena komission tulevaa kausityöntekijöitä koskevan direktiivin täytäntöönpanokertomusta, jossa olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti kotipaikka-asemaa, yhdenvertaista kohtelua ja oleskelun enimmäiskestoa koskevia säännöksiä; kehottaa komissiota harkitsemaan arviointinsa jälkeen edellä mainitun direktiivin mukaisen lainsäädännön tarkistamista; kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaisia lainsäädäntötoimia nykyisten direktiivien parantamiseksi yhdenmukaistamalla niitä suotuisimpien säännösten kanssa;

EU:n sisäisen liikkuvuuden parantaminen

13.  korostaa sitä, että kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuus EU:n sisällä on keskeinen osa EU:n muuttoliikepolitiikkaa, sillä se tarjoaa selvää lisäarvoa, jota ei voida saavuttaa jäsenvaltiotasolla; palauttaa mieliin, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus auttaa sovittamaan kysynnän tarjontaan EU:n työmarkkinoilla ja voi myös työmarkkinoiden mukautuksia ja yleistä talouskasvua kriisiaikoina;

14.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan koordinointia kansallisten viranomaisten välillä kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuutta EU:n sisällä koskevien järjestelmien osalta; korostaa tarvetta helpottaa tietojen, tilastojen ja todisteiden keräämistä, tehostaa tietojen jakamista, koordinointia ja yhteistyötä kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan parantaa unionin säännöstön tehokkuutta ja vaikuttavuutta, ja hyödyntää mahdollisimman paljon EU:n lisäarvoa;

15.  korostaa, että entistä yhdenmukaisemmat ja joustavammat säännöt, joilla helpotetaan EU:n sisäistä liikkuvuutta, toimisivat kannustimena kolmansien maiden kansalaisille, olisivat myönteinen toimenpide työnantajien kannalta ja auttaisivat jäsenvaltioita täyttämään työmarkkinoidensa aukkoja ja antamaan talouksilleen piristysruiskeen; korostaa lisäksi, että tehostettu EU:n sisäinen liikkuvuus parantaisi EU:ssa jo olevien kolmansien maiden kansalaisten kotoutumismahdollisuuksia;

16.  toteaa, että äskettäin hyväksytyissä direktiiveissä, jotka koskevat opiskelijoita, tutkijoita ja sisäisen siirron saaneita työntekijöitä, kolmansien maiden kansalaisille annetaan laajempia liikkuvuusoikeuksia kuin aiemmin hyväksytyissä laillista maahanmuuttoa koskevissa direktiiveissä, kuten alkuperäisessä sinistä korttia koskevassa direktiivissä ja pitkään oleskelleiden asemaa koskevassa direktiivissä;

17.  suosittaa, että ensimmäisenä yksinkertaistamista koskevana toimena EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevia oikeuksia lisätään nykyisissä laillista muuttoliikettä koskevissa direktiiveissä; toistaa, että komission olisi ehdotettava asianmukaisia lainsäädäntötoimia;

Osaamisreservin perustaminen

18.  korostaa, että tarvitaan uusia välineitä, joiden avulla työnantajat ja tulevat työntekijät kohtaavat toisensa, voidaan puuttua työvoimapulaan ja helpottaa kolmansissa maissa hankitun virallisen pätevyyden ja osaamisen tunnustamista unionin tasolla; korostaa, että laillisesta muuttoliikkeestä EU:hun on tiedotettava entistä paremmin työnantajille ja kolmansien maiden kansalaisille ja että jäsenneltyä ja tarkoituksenmukaista vuoropuhelua laillisesta muuttoliikkeestä on lisättävä asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa;

19.  suosittaa kehittämään EU:n osaamisreservin ja kohtaantofoorumin keskitetyksi asiointipisteeksi kolmansien maiden kansalaisia oleville työntekijöille, EU:n työnantajille ja kansallisille viranomaisille; panee merkille komission suunnitelman tutkia EU:n osaamisreservin kehittämistä; suosittelee, että se kattaisi kaikki matalan, keskitason ja korkean osaamistason työntekijöiden sekä palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien työllisyysalat, myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja startup-yrityksissä; toteaa, että julkisten, myös paikallistason, työvoimapalvelujen osallistuminen tällaiseen foorumiin sekä EU:ssa että lähtömaissa voisi auttaa kehittämään kumppanuutta ja rakentamaan luottamusta jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille, luomaan investointimyönteisen ilmapiirin ja vastaamaan asianmukaisemmin työllisyystarpeisiin tai työmarkkinoiden työvoimapulaan; suosittelee, että kolmansien maiden osallistumista tällaiseen osaamisreserviin helpotetaan esimerkiksi verkossa tai EU:n ja jäsenvaltioiden diplomaattiedustustojen kautta;

20.  korostaa, että tällainen EU:n osaamisreservi voisi toimia tärkeänä uutena välineenä, jolla voidaan sovittaa yhteen ja hallita osaamisen tarjontaa kansallisten työmarkkinoiden kanssa, ja että EU:lla voisi olla tärkeä rooli tällaisen välineen perustamisessa, seurannassa ja valvonnassa, myös rahoituksen ja tietämyksen jakamisen kautta; suosittelee, että foorumia käytetään opetus- ja koulutusvaatimusten selventämiseen ja parempaan yhdenmukaistamiseen osallistuvien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä; katsoo, että hakemuksille EU:n tasolla yhdenmukaistettu kehys, joka perustuu tähän osaamisreserviin, auttaisi vähentämään byrokratiaa jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että EU:lla voi olla tärkeä rooli hakijoiden pätevyyden, kielitaidon ja muiden taitojen ennakkotarkastuksessa; painottaa olevan tärkeätä levittää tietoa kohdennetusti, kun osaamisreserviä ja kohtaantofoorumia edistetään kolmansissa maissa ja osallistuvissa jäsenvaltioissa;

21.  suosittelee, että helpotetaan, nopeutetaan ja valtavirtaistetaan entisestään tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden, myös kolmansissa maissa virallisesti ja epävirallisesti hankittujen taitojen, arviointia, vastavuoroista tunnustamista ja sertifiointia jäsenvaltioissa ja tehdään tästä oikeudenmukaisempaa ottamalla käyttöön nopeampia menettelyjä ja helpottamalla tietojen saantia; katsoo, että näin vahvistettaisiin EU:n sisäistä liikkuvuutta; korostaa, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys tarjoaa hyvän perustan kolmansien maiden tutkintojärjestelmien kytkemiselle EU:n yhteiseen viitekehykseen;

22.  vaatii jäsenvaltioita ottamaan välittömästi käyttöön mekanismeja ja järjestelyjä ammattikokemuksen sekä epävirallisen ja arkioppimisen validoimiseksi neuvoston vuonna 2012 antaman suosituksen(16) mukaisesti; korostaa, että kansallisten viranomaisten on jaettava parhaita käytäntöjä; korostaa, että on tärkeää ottaa asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja maahanmuuttajaverkostot sekä kolmansien maiden kansalaisia olevat työntekijät itse sekä paikallisviranomaiset ja kansainväliset järjestöt (erityisesti Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM), Kansainvälinen työjärjestö (ILO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)) mukaan keskusteluihin taitojen määrittelystä, johon sisällytettävä työpaikkakoulutus, epävirallinen pätevyys ja työkokemus;

Suhteiden vahvistaminen kolmansien maiden kanssa ja laillisten väylien edistäminen

23.  korostaa, että EU:n ikääntyvän väestön ja työvoiman vähenemisen vuoksi työvoiman liikkuvuutta koskevilla järjestelmillä voidaan tukea EU:n työmarkkinoita ja edistää talouskasvua;

24.  kannattaa muuttoliikettä koskevaa maailmanlaajuista ja alueellista yhteistyötä yhtenä keinoja vahvistaa muuttoliikkeen laillisten väylien saatavuutta ja joustavuutta; on vakuuttunut, että muuttoliikkeen asianmukaisten laillisten väylien vahvistaminen auttaisi vähentämään laitonta muuttoliikettä, horjuttamaan salakuljettajien rikollista liiketoimintamallia, vähentämään ihmiskauppaa ja työvoiman hyväksikäyttöä, edistämään kaikkien työntekijöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tarjoamaan laitonta muuttoa unioniin suunnitteleville laillisen väylän; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sääntelemään kaikkia työnvälityspalveluja, mahdollisesti Euroopan työviranomaisen kautta;

25.  katsoo, että muuttoliikettä koskeva laajempi vuoropuhelu, esimerkiksi säännölliset huippukokoukset EU:n ja useiden kolmansien maiden välillä, voisi auttaa vastaamaan helpommin EU:n työmarkkinoiden tarpeisiin ja kehittämään tasapainoisia kumppanuuksia, myös yritysten ja kansalaisyhteiskunnan aloitteesta, minkä ansiosta voitaisiin tukea kolmansien maiden kansalaisten integroitumista kohdemaan työmarkkinoille ja edistää hankittujen taitojen kestävää siirtoa lähtö- ja kohdemaiden välillä; korostaa, että olemassa olevat taitoihin perustuvat sopimukset osaamiskumppanuuksien kehittämisestä voisivat toimia innoittajina, joiden avulla kohdemaa voi osallistua suoraan sellaisten kolmansien maiden kansalaisten taitokokonaisuuksien muotoiluun, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita EU:hun muuttamisesta, muun muassa perustamalla koulutuslaitoksia ja -ohjelmia kolmansille maille, ja vastata kolmansien maiden kanssa solmittavien kumppanuuksien avoimuuden tarpeeseen, mukaan lukien tarve ottaa mukaan työmarkkinaosapuolet;

26.  korostaa rahalähetysten merkittävää roolia sekä hyötyjä, joita turvallinen, laillinen ja hallittu muuttoliike tarjoaa lähtömaille ja vastaanottaville maille; tukee ponnisteluja aivovientiin ja -tuontiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi kehittämällä edelleen välineitä, jotka mahdollistavat kiertomuuton; kehottaa tässä yhteydessä komissiota analysoimaan muiden maiden soveltamien nykyisten mallien, kuten pisteytykseen perustuvan järjestelmän ja kiinnostuksenilmaisuun perustuvien mallien, hyötyjä ja haittoja; suosittelee kiertomuuton helpottamiseksi ensisijaisen liikkuvuuden käyttöönottoa, uusittavissa olevien lupien mahdollistamista, oikeutta uuteen maahantuloon ja kolmansien maiden kansalaisten sallitun poissaolon pidentämistä, jotta he voivat palata kotimaahansa;

EU:n lainsäädäntökehyksen kehittäminen

27.  muistuttaa, että EU on jäänyt muista jälkeen maailmanlaajuisessa osaamiskilpailussa; panee merkille, että ainoa edellisen komission esittämä työvoiman laillista muuttoliikettä koskeva ehdotus koski sinistä korttia koskevan direktiivin tarkistamista; on edelleen sitoutunut pyrkimyksiin tarkistaa asianmukaisesti ja kattavasti sinistä korttia koskevaa direktiiviä niin, että saavutetaan lisäarvoa yhdenmukaistamisen, taitojen tunnustamisen, menettelyjen yksinkertaistamisen ja EU:n sisäisen liikkuvuuden parantamisen kautta;

28.  katsoo, että EU:n lainsäädäntökehyksen tulevaa kehittämistä pohdittaessa tarvitaan jäsenneltyä vuoropuhelua ja sidosryhmien kuulemista, mukaan lukien asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja maahanmuuttajaverkostot, kolmansien maiden kansalaisia olevat työntekijät itse sekä paikallisviranomaiset ja kansainväliset järjestöt (erityisesti IOM, ILO ja OECD);

29.  katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden laillista muuttoliikettä koskevalla politiikalla olisi vastattava työmarkkinoiden työvoimapulaan ja osaamisvajeeseen; kehottaa tässä mielessä komissiota analysoimaan työmarkkinatestien ja työmuuttojärjestelyiden tehottomuutta, sillä ne eivät vastaa työmarkkinoiden todellisia tarpeita; suosittelee, että unioni kehittää lainsäädäntökehystään niin, että se kattaa laajemmin kolmansien maiden kansalaiset, jotka etsivät matalan tai keskitason osaamistason töitä(17);

30.  panee tässä yhteydessä merkille, että kolmansien maiden kansalaiset ovat usein töissä kotihoitoalalla(18); toteaa, että tällä alalla suurin osa työntekijöistä on naisia; pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita ratifioimaan ILOn kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189 ja varmistamaan työllisyysnormien täysimääräisen soveltamisen; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan lainsäädäntötoimia tällä alalla;

31.  kehottaa komissiota kehittämään EU:n laajuisen järjestelmän, joka houkuttelisi itsenäisiä ammatinharjoittajia, yrittäjiä ja startup-yrityksiä (innovoinnin tehostamiseksi) sekä nuoria kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei ole muodollista pätevyyttä, rajatylittävään toimintaan ja helpottaisi sitä esimerkiksi työnhakija- ja koulutusviisumien avulla ottaen huomioon Europass-alustan palvelut Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/646(19) mukaisesti;

32.  toteaa, että alakohtaiset direktiivit eivät ole yleisratkaisu EU:n työmarkkinoiden tarpeisiin eivätkä laajemminkaan laillista muuttoliikettä koskevaan kysymykseen ja että useimmilla jäsenvaltioilla on kansallisia järjestelmiä työvoiman muuttoliikkeen houkuttelemiseksi; katsoo, että keskipitkällä aikavälillä EU:n on hylättävä alakohtainen lähestymistapa ja hyväksyttävä maahanmuuttosäännöstö, jossa vahvistetaan yleiset säännöt kaikkien unionissa töitä etsivien kolmansien maiden kansalaisten maahantulosta ja oleskelusta ja yhdenmukaistetaan näiden kolmansien maiden kansalaisten ja heidän perheidensä oikeudet;

33.  huomauttaa, että tällaisella yleisellä lainsäädäntövälineellä puututtaisiin menettelyiden tämänhetkiseen kirjoon, poistettaisiin jäsenvaltioiden erilaiset vaatimukset ja toteutettaisiin kaivattu sääntöjen yksinkertaistaminen ja yhdenmukaistaminen syrjimättä mitään työllisyyden alaa tai työntekijätyyppiä; katsoo lisäksi, että tällainen väline helpottaisi yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä sekä EU:n ja kolmansien maiden välillä;

o
o   o

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 9.
(2) PE573.223v01-00.
(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0176.
(4) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21.
(5) EUVL L 155, 18.6.2009, s. 17.
(6) EUVL L 343, 23.12.2011, s. 1.
(7) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375.
(8) EUVL L 157, 27.5.2014, s. 1. Sisäisen siirron saaneet työntekijät lähetetään työhön EU:n ulkopuolelle sijoittautuneesta yrityksestä, joka kuuluu samaan yritysryhmään kuin EU:hun sijoittautunut yritys.
(9) EUVL L 132, 21.5.2016, s. 21.
(10) Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22. syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12).
(11) Neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25. marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44).
(12) Politiikkayksikkö C:n tutkimukset ”Exploring new avenues for legislation for labour migration to the European Union” ja ”EU cooperation with third countries in the field of migration”.
(13) Fasani, F. and Mazza, J., Immigrant Key Workers: Their Contribution to Europe's COVID-19 Response, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2020.
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/52/EY, annettu 18. kesäkuuta 2009, maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24).
(15) Toimivuustarkastuksessa havaittiin seuraavat keskeiset alueet, joilla esiintyi eniten ongelmia sisäisessä johdonmukaisuudessa: hakumenettelyt, maahanpääsyn ja oleskelun edellytykset (mukaan lukien hylkäämis- ja peruuttamisperusteet), yhdenvertaisen kohtelun edellytykset, EU:n sisäinen liikkuvuus ja perheenyhdistäminen.
(16) Neuvoston suositus, annettu 20. joulukuuta 2012, epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1).
(17) Ks. esimerkiksi Euroopan muuttoliikeverkosto, Determining labour shortages and the need for labour migration from third countries in the EU, Euroopan komissio, Bryssel, 2015.
(18) Ks. myös: EPRS, The cost of non-Europe in the area of legal migration, Euroopan parlamentti, Bryssel, 2019, s. 21–22.
(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2018/646, annettu 18. huhtikuuta 2018, yhteisistä puitteista parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass) (EUVL L 112, 2.5.2018, s. 42).


Euroopan digitaalinen tulevaisuus: digitaaliset sisämarkkinat ja tekoälyn käyttö eurooppalaisten kuluttajien hyväksi
PDF 183kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta: digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan esteiden poistaminen ja tekoälyn käytön parantaminen eurooppalaisten kuluttajien hyväksi (2020/2216(INI))
P9_TA(2021)0261A9-0149/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission asiakirjan ”Valkoinen kirja tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission kertomuksen tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen (COM(2020)0064),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sisämarkkinoiden esteiden tunnistamisesta ja poistamisesta (COM(2020)0093),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamista koskevasta pitkän aikavälin toimintasuunnitelmasta (COM(2020)0094),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon kuluttajien selviytymiskyvyn vahvistamisesta kestävän elpymisen varmistamiseksi (COM(2020)0696),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon tekoälystä Euroopassa (COM(2018)0237),

–  ottaa huomioon McKinsey & Company -yrityksen komission toimeksiannosta laatiman työasiakirjan ”Shaping the digital transformation in Europe”(1) (helmikuu 2020),

–  ottaa huomioon digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksin (DESI) raportit vuodelta 2020 ja erityiseurobarometrin tulokset ”Attitudes towards the impact of digitalisation on daily lives”(2),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta,

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY(3) (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”),

–  ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY(4),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(5) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(6) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(7),

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(8),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(9) (yleinen tietosuoja-asetus),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(10),

–  ottaa huomioon perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 28. helmikuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/302(11),

–  ottaa huomioon tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 2. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1724(12),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2161(13),

–  ottaa huomioon tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882(14),

–  ottaa huomioon tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790(15),

–  ottaa huomioon oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150(16),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman automatisoiduista päätöksentekoprosesseista: kuluttajansuojan sekä tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistaminen(17),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen(18),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman tekoälyteknologian kehittämiseen liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksista(19),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevien eettisten näkökohtien kehyksestä(20),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle tekoälyä koskevasta siviilioikeudellisen vastuun järjestelmästä(21),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden vahvistamisesta: palvelujen vapaan liikkuvuuden tulevaisuus(22),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0149/2021),

A.  toteaa, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on edelleen esteitä, jotka on poistettava, jotta niiden koko potentiaali voidaan hyödyntää, ja katsoo, että yhteinen ihmiskeskeinen EU:n lähestymistapa on olennaisen tärkeä niiden onnistumisen kannalta;

B.  ottaa huomioon, että digitalisointi voi tuoda merkittävää lisäarvoa koko sisämarkkinoille ja että se on tärkeää sekä Euroopan kuluttajille että perinteisille ja muille aloille ja voi tuoda kilpailuedun maailmanmarkkinoilla;

C.  ottaa huomioon, että digitaaliset sisämarkkinat asettavat erilaisia haasteita perinteisille markkinoille ja että olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan se, mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta verkossa;

D.  toteaa, että tekoälyyn sovelletaan jo nyt tietyssä määrin nykyisiä lainsäädännöllisiä vaatimuksia;

E.  katsoo, että on tarpeen rakentaa kansalaisten luottamusta tekoälyä kohtaan sisällyttämällä siihen oletusarvoisesti perusoikeuksien, kuluttajansuojan, tietosuojan ja turvallisuuden täysimääräinen kunnioittaminen ja edistämällä innovointia Euroopassa;

F.  ottaa huomioon, että tekoälyä koskevassa valkoisessa kirjassa todetaan maatalouden olevan yksi niistä aloista, joilla tekoäly voi lisätä tehokkuutta, ja yksi tulevan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yleisistä tavoitteista on edistää älykästä maataloutta; ottaa huomioon, että tekoälyyn liittyvä tutkimus ja työ maanviljelyn ja karjatalouden alalla voivat lisätä alan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa ja auttaa parantamaan maatalouden tuloksellisuutta luonnonhaitoista kärsivillä alueilla sekä eläinten hyvinvointia ja tuottavuutta; ottaa huomioon, että Pellolta pöytään -strategian ja biodiversiteettistrategian tavoitteena on auttaa maanviljelijöitä pitämään yllä laadukasta tuotantoa sekä vähentämään ravinteiden hävikkiä ja torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä vuoteen 2030 mennessä;

G.  katsoo, että digitaalinen siirtymä edellyttää lisäinvestointeja digitaalitalouden keskeisiin mahdollistajiin ja koordinointia vihreän siirtymän toimintapolitiikkojen kanssa;

H.  ottaa huomioon, että tekoäly tarjoaa monia etuja mutta siihen liittyy myös tiettyjä riskejä;

I.  toteaa, että unionin jäsenvaltioilla ja toimielimillä on Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla velvollisuus varmistaa, että uusien ja kehittymässä olevien teknologioiden käyttö ei tarpeettomasti rajoita jokaisen henkilön oikeutta yksityisyyteen, tietosuojaan, sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon ja muihin perusoikeuksiin;

J.  ottaa huomioon, että tekoälyn käyttöön liittyy myös riskejä ja se nostaa esiin huolia, jotka liittyvät henkilötietojen keräämisen, käytön ja levittämisen etiikkaan, laajuuteen ja avoimuuteen;

Osa 1: digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan esteiden poistaminen

1.  katsoo, että EU:n digitaalipolitiikalla olisi luotava ja tuettava keskeisiä perusteita, joita tarvitaan, jotta Euroopan julkinen ja yksityinen sektori voivat olla maailman johtavia toimijoita luotettavassa ja ihmiskeskeisessä digitaalisessa innovoinnissa; katsoo, että digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi tällainen perusta ja että niissä on kyse uusien teknologioiden täyden potentiaalin varmistamisesta poistamalla perusteettomia kansallisia esteitä, luomalla oikeudellista selkeyttä kuluttajille ja yrityksille, hyödyttämällä EU:n kansalaisia ja vahvistamalla kilpailua; katsoo, että paremmin organisoitu ja yhteinen eurooppalainen lähestymistapa markkinoiden yhdentymiseen ja yhdenmukaistamiseen voi osaltaan vaikuttaa tähän tulokseen; on sitä mieltä, että tämän saavuttamiseksi tarvitaan lisätoimia sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla;

2.  korostaa täysin toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden merkitystä kuluttajien ja yritysten hyödyksi, pyytää tukemaan pk-yrityksiä niiden digitaalisessa siirtymässä, ja odottaa, että komissio ottaa käyttöön pk-yrityksiä koskevan toimivuustarkastuksen ennen lainsäädännön ehdottamista;

3.  katsoo, että EU:n digitalisaatiota koskevassa lähestymistavassa on noudatettava täysin perusoikeuksia, kuluttajansuojaa, teknologianeutraaliutta, verkon neutraaliutta ja tietosuojasääntöjä, osallistavuutta ja syrjimättömyyttä;

4.  katsoo, että digitalisaatio ja tekoälyn kaltaiset kehitteillä olevat teknologiat voivat auttaa saavuttamaan EU:n teollisuusstrategian ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet ja voittaa osan covid-19-kriisin aiheuttamista vaikeuksista; katsoo lisäksi, että keskinäisesti vahvistava poliittinen lähestymistapa vihreän kehityksen ohjelmaan, teollisuusstrategiaan ja digitalisaatioon voisi auttaa saavuttamaan niiden tavoitteet ja samalla edistää EU:n teknologista johtoasemaa; korostaa etätyön ja tekoälysovellusten kaltaisten digitaalisten ratkaisujen mahdollisuuksia tukea vammaisten henkilöiden osallistumista työmarkkinoille; katsoo, että covid-19-kriisi tarjoaa myös mahdollisuuden nopeuttaa digitalisaatiota ja että digitaalisen siirtymän on kaiken kaikkiaan palveltava yleistä etua; katsoo, että digitaalinen siirtymä voisi auttaa täyttämään kaupunki- ja maaseutualueiden sekä eristyneiden alueiden tarpeet EU:ssa;

5.  panee merkille uusien teknologioiden potentiaalin siirryttäessä kiertotalouteen ja kestävään talouteen, kun ne helpottavat kiertotalouden liiketoimintamallien käyttöönottoa, edistävät tietojen käsittely- ja tallennusjärjestelmien energiatehokkuutta ja edistävät kestävämpiä arvoketjuja ja optimoivat resurssien käyttöä;

6.  kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan kestävän teknologian käyttöönottoa ja kehittämistä vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisessa myös arvioimalla datan jakamisen ja kestävän digitalisaation varmistamisen edellyttämien infrastruktuurien ympäristövaikutuksia;

7.  korostaa, että olennaisten ja hyvin määriteltyjen datajoukkojen yhteiskäytön ja saatavuuden mahdollistaminen on avain vihreän kehityksen ohjelman koko potentiaalin hyödyntämiseen; kehottaa komissiota arvioimaan, mitkä datajoukot ovat olennaisia tätä varten;

8.  katsoo, että olisi poistettava käytännöt, jotka heikentävät kuluttajansuojaa, tietosuojaa sekä työntekijöiden oikeuksia;

9.  korostaa, että komission olisi otettava lainsäädännön osalta käyttöön toissijaisuusperiaatteen mukainen tasapainoinen, tulevaisuudenkestävä ja näyttöön perustuva lähestymistapa, jolla luodaan kilpailukykyiset, reilut, esteettömät, teknologianeutraalit, innovaatio- ja kuluttajamyönteiset, ihmiskeskeiset ja luotettavat digitaaliset sisämarkkinat, jotka takaavat julkisten palvelujen tarjoamisen ja joilla rakennetaan turvallinen tietoyhteiskunta ja -talous;

10.  korostaa, että digitaalitalouden ja perinteisen talouden verotuksen olisi oltava tasa-arvoinen ja että tämä voidaan saavuttaa löytämällä yhteinen käsitys siitä, missä arvo luodaan;

11.  toteaa, että pk-yritykset ja muut talouden toimijat voisivat tarvittaessa hyötyä käyttämällä yhteistyömalleja, kuten avointa lähdekoodia ja avoimia ohjelmistoja eri tilanteiden ja olosuhteiden mukaan ja ottaen huomioon mahdolliset edut, kyberturvallisuuden, yksityisyyden ja tietosuojan sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavan lainsäädännön soveltamista; katsoo, että tämä voi edistää Euroopan strategisen riippumattomuuden saavuttamista digitaalialalla;

12.  vaatii komissiota noudattamaan tulevissa lainsäädäntöehdotuksissaan ohjaavia periaatteitaan ja välttämään digitaalisten sisämarkkinoiden pirstoutumista, poistamaan olemassa olevat perusteettomat esteet ja tarpeettomat hallinnolliset vaatimukset, tukemaan innovointia erityisesti pk-yritysten osalta ja käyttämään asianmukaisia kannustimia, joilla luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää investointimahdollisuuksia;

13.  pyytää komissiota varmistamaan sekä nykyisten että mahdollisten uusien lainsäädännöllisten vaatimusten tehokkaan ja vaikuttavan täytäntöönpanon; on sitä mieltä, että vaatimusten noudattamista on valvottava tehokkaasti yli rajojen ja kaikilla aloilla, viranomaisten välistä yhteistyötä on lisättävä ja kunkin viranomaisen asiantuntemus ja asiaan liittyvä toimivalta on otettava asianmukaisesti huomioon; katsoo, että komission olisi luotava ohjaavat puitteet, joilla varmistetaan kaikkien tekoälyä tai siihen liittyviä aloja koskevien uusien sääntelyvaatimusten koordinointi;

14.  kehottaa komissiota pyrkimään sekä innovointi- että kuluttajaystävälliseen sääntely-ympäristöön ja vahvistamaan Euroopan digitaalitalouden taloudellista ja institutionaalista tukea tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa muun muassa seuraavilla toimenpiteillä: investoiminen koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovoinnin tukeminen Euroopassa, helposti luettavien ja yhteentoimivien korkealaatuisten teollisten ja julkisten tietojen parempi ja laajempi saatavuus, digitaalisen infrastruktuurin rakentaminen, kansalaisten digitaalisen osaamisen yleinen lisääminen, teknologisen johtoaseman edistäminen liiketoimintaympäristössä sekä oikeasuhteisen ja yhdenmukaistetun sääntely-ympäristön luominen;

15.  katsoo, että älykkäillä julkisilla hankinnoilla, kuten European GovTech -alustalla, voi olla merkitystä digitaalisen kehityksen tukemisessa kaikkialla EU:ssa;

16.  katsoo, että tekoälyn ja muiden keskeisten uusien teknologioiden alalla tarvitaan huomattavia investointeja ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä; suhtautuu myönteisesti EU:n rahoitusohjelmien käyttöön unionin yhteiskunnan ja teollisuuden digitalisoinnin tukemiseksi siltä osin kuin ne perustuvat tehokkuuden, avoimuuden ja osallistavuuden periaatteisiin; kehottaa koordinoimaan eri rahastojen täytäntöönpanoa, jotta ohjelmien väliset synergiat voidaan maksimoida; ehdottaa varojen strategista priorisointia siten, että tarvittava digitaalinen infrastruktuuri saadaan rakennettua; kehottaa lisäämään Next Generation EU -elpymisvälineestä sekä julkisista ja yksityisistä rahoituslähteistä peräisin olevia investointeja, jotta ne vastaavat EU:n tavoitetta kehittyä maailmanlaajuiseksi teknologiajohtajaksi, kehittää tutkimustaan ja osaamistaan ja hyödyntää täysimääräisesti digitalisaatioon liittyvät edut kaikille yhteiskunnassa;

17.  katsoo, että tekoäly on pk-yrityksille erityinen haaste ja että tarpeettomat monimutkaiset sääntelyvaatimukset voivat vaikuttaa suhteettomasti niiden kilpailukykyyn; katsoo, että tekoälyratkaisuihin siirtymisen pitäisi auttaa näitä yrityksiä, eikä tekoälyn käyttöä koskeva uusi lainsäädäntö saisi aiheuttaa perusteetonta hallinnollista rasitusta, joka vaarantaisi niiden kilpailukyvyn markkinoilla;

18.  kehottaa komissiota varmistamaan Next Generation EU -elpymisvälineestä rahoitettavien investointien laajemman koordinoinnin; kehottaa komissiota ehdottamaan tässä suunnitelmassa konkreettisia toimia, joilla tuetaan EU:ssa suurivaikutteista teknologiaa ja infrastruktuuria, kuten tekoälyä, suurteholaskentaa, kvanttilaskentaa, pilvipalveluinfrastruktuuria, alustoja, älykkäitä kaupunkeja sekä 5G- ja kuituinfrastruktuuria;

19.  muistuttaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka ja tarvitsevat erityistä tukea EU:n rahoitusohjelmista digitaalisen siirtymän toteuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan startup-yrityksille ja mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille sisämarkkinaohjelman, digitaali-innovointikeskittymien sekä elpymis- ja palautumistukivälineen kautta digitaaliteknologian kehittämisessä ja soveltamisessa, jotta ne voivat edelleen edistää digitaalista siirtymää ja siten kehittää täysimääräisesti digitaalista potentiaaliaan ja kilpailukykyään kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopassa;

20.  panee merkille, että eurooppalaisen riski- ja alkupääoman ja yksityisen pääomarahoituksen puute on huomattava muihin markkinoihin verrattuna; katsoo, että tämä johtaa usein siihen, että eurooppalaiset startup-yritykset laajentavat toimintaansa kolmansien maiden markkinoilla sen sijaan, että ne laajentaisivat toimintaansa EU:ssa; katsoo, että tämä estää koko Euroopan taloutta saamasta yhtä paljon heijastushyötyjä Euroopasta peräisin olevista hankkeista; korostaa julkisten elinten tällä hetkellä suhteettoman suurta roolia innovointi- ja tutkimusrahoituksessa sekä merkittäviä eroja startup-ekosysteemeissä ja saatavilla olevassa rahoituksessa jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan kattavaa eurooppalaista lähestymistapaa teknologisten investointien pääomalähteiden laajentamiseksi EU:ssa, mukaan lukien aloitteet, joilla tuetaan Euroopan yksityisen sektorin johtajien enkelirahoitusta, sekä varmistamaan, että eurooppalaisten yritysten ja startup-yritysten on helpompi saada riskipääomaa ja alkupääomaa;

21.  korostaa, että Digitaalinen Eurooppa -ohjelma sekä Horisontti Eurooppa ja Verkkojen Eurooppa -ohjelmat ovat välttämättömiä Euroopan digitaalisen siirtymän edistämiseksi ja että niille olisi myönnettävä riittävästi rahoitusta; kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä ohjelmat käynnistetään mahdollisimman nopeasti; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on pidettävä kiinni Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta sitoumuksestaan investoida 3 prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen;

22.  kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että EU on johtavassa asemassa uusien teknologioiden hyväksymis- ja standardointiprosessissa, ja varmistamaan, että tekoäly on ihmiskeskeistä ja eurooppalaisten arvojen, perusoikeuksien ja normien mukaista; korostaa, että on tehtävä yhteistyötä standardointijärjestöjen, alan toimijoiden sekä kansainvälisten kumppanien kanssa maailmanlaajuisten standardien asettamisessa, kun otetaan huomioon teknologisen johtajuuden ja kehityksen globaali luonne; katsoo, että Euroopan standardointikomitean (CEN) CWA-sopimusten hyödyntäminen tietyillä aloilla, kuten tekoäly ja uudet kehittyvät teknologiat, on keino tehostaa yhdenmukaistettujen standardien laatimista;

23.  tukee komission tavoitetta lisätä muiden kuin henkilötietojen saatavuutta ja jakamista Euroopan talouden vahvistamiseksi; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamisen yhteydessä olisi otettava huomioon riskit, jotka liittyvät muiden kuin henkilötietojen laajempaan saatavuuteen, kuten anonymisoinnin poistaminen;

24.  katsoo, että on tarpeen kannustaa siihen, että pk-yritykset saavat enemmän dataa, ja kehottaa luomaan kannustimia, joiden tarkoituksena on antaa pk-yrityksille mahdollisuus tutustua muiden yksityisten sidosryhmien tuottamiin muihin kuin henkilötietoihin vapaaehtoisessa ja molempia osapuolia hyödyttävässä prosessissa, ja joiden olisi noudatettava kaikkia tarvittavia suojatoimia asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa oikeudellista kehystä;

25.  toteaa, että julkisten palvelujen tarjoamisen yhteydessä tai julkisia hankintoja koskevien sopimusten yhteydessä julkiset yritykset tuottavat, keräävät ja käsittelevät merkittävän määrän muita kuin henkilötietoja, millä on huomattava arvo sen kaupallista uudelleenkäyttöä ja yhteiskunnallista hyötyä silmällä pitäen; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tällaiset tiedot laajemmin saataville uudelleenkäyttöä varten yleisen edun mukaisesti avointa dataa koskevan direktiivin tavoitteiden edistämiseksi;

26.  muistuttaa, että datatalouden on toimittava koko EU:n puolesta, sillä se on keskeinen digitalisaation mahdollistaja; katsoo, että luotettavan tekoälyn korkeatasoinen tietosuoja voisi auttaa parantamaan kuluttajien luottamusta; katsoo, että EU:n on taattava se, että asiakkailla ja aiheellisissa tapauksissa kuluttajilla on laajat oikeudet hallita tietojaan siten, että turvataan henkilötietojen suojelun korkeimmat normit noudattaen selkeitä ja tasapainoisia teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia sääntöjä, mutta katsoo, että on olennaisen tärkeää säilyttää avoimuus kolmansia maita kohtaan, ja pitää tärkeänä muiden kuin henkilötietojen vapaata liikkuvuutta rajojen yli;

27.  panee merkille digitaalisia palveluja koskevan säädöksen ja digitaalisia markkinoita koskevan säädöksen ja katsoo, että niiden olisi osaltaan tuettava innovointia, taattava korkeatasoinen kuluttajansuoja ja parannettava käyttäjien oikeuksia, luottamusta ja turvallisuutta verkossa; korostaa tarvetta varmistaa, että Euroopan markkinat pysyvät aktiivisina ja erittäin kilpailtuina;

28.  katsoo, että kuluttajansuojalla olisi oltava tärkeä rooli digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä, ja on vakuuttunut siitä, että verkossa toimivien markkinapaikkojen suurempi avoimuus ja due diligence -periaate parantaisi tuotteiden turvallisuutta ja vahvistaisi siten kuluttajien luottamusta verkossa toimiviin markkinapaikkoihin;

29.  korostaa siksi, että verkossa toimiville markkinapaikoille tarvitaan selkeitä velvollisuuksia, jotka perustuvat suhteellisuusperiaatteeseen; toteaa, että on täsmennettävä sisällön isännöintialustojen vastuuta niillä myydyistä tai markkinoiduista tuotteista, jotta voidaan tukkia oikeudellinen porsaanreikä, jonka vuoksi käyttäjät eivät saa heille lain tai tavaroiden toimitussopimuksen mukaisesti kuuluvaa suoritusta esimerkiksi siksi, ettei ensisijaista myyjää pystytä tunnistamaan (asiakkaan tuntemisvelvollisuus);

30.  suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan uuteen kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaan ja kannustaa komissiota tarvittaessa päivittämään kuluttajansuojalainsäädäntöä, jotta uusien teknologioiden vaikutus ja kuluttajille niistä mahdollisesti aiheutuvat haitat voidaan ottaa paremmin huomioon erityisesti haavoittuvimpien ryhmien osalta ja covid-19-pandemian vaikutus huomioon ottaen; katsoo, että eurooppalaisille kuluttajille olisi annettava mahdollisuus osallistua aktiivisesti digitaaliseen siirtymään ja että kuluttajien luottamus ja digitaaliteknologioiden käyttöönotto riippuu siitä, että heidän oikeuksiaan suojellaan kaikissa olosuhteissa;

31.  palauttaa mieliin, että verkkopalvelujen perusteettomat maarajoitukset muodostavat merkittävän esteen sisämarkkinoille ja aiheuttavat perusteetonta syrjintää eurooppalaisten kuluttajien välillä; panee merkille geoblokkausasetuksen ensimmäisen lyhyen aikavälin tarkastelun ja kehottaa komissiota jatkamaan arviointiaan ja käynnistämään sidosryhmien vuoropuhelun ottaen huomioon audiovisuaalisten palvelujen rajatylittävän saatavuuden kasvavan kysynnän, jotta voidaan edistää laadukkaan sisällön levittämistä kaikkialla EU:ssa;

32.  palauttaa mieliin EU:n perusoikeudet yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan, mukaan lukien yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen nimenomainen tietoinen suostumus; huomauttaa, että suostumuksen olisi perustuttava ymmärrettäviin ja helposti saatavilla oleviin tietoihin siitä, miten henkilötietoja käytetään ja käsitellään, ja että tätä olisi noudatettava myös algoritmeja käytettäessä;

33.  suhtautuu myönteisesti uuteen ”EU:n kyberturvallisuusstrategiaan digitaaliselle vuosikymmenelle”, joka on välttämätön, jotta voidaan varmistaa kansalaisten luottamus ja hyödyntää digitaalisessa siirtymässä täysimääräisesti innovointia, liitettävyyttä ja automaatiota samalla kun turvataan perusoikeudet, ja kehottaa panemaan suunnitellut toimenpiteet tehokkaasti ja nopeasti täytäntöön;

34.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön esteettömyyssäädöksen, jotta voidaan poistaa tehokkaasti esteet vammaisten kansalaisten tieltä ja varmistaa esteettömien digitaalisten palvelujen saatavuus sekä niiden tarjoamisen edellytysten soveltuvuus, jotta voidaan saavuttaa täysin osallistavat ja esteettömät digitaaliset sisämarkkinat, joilla varmistetaan vammaisten yhdenvertainen kohtelu ja osallistaminen; kannustaa jäsenvaltioita ulottamaan julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta annettu direktiivi(23) koskemaan alueita, jotka ovat julkisia, erityisesti terveys-, liikenne-, posti- tai televiestintäalalla;

Osa 2: Tekoälyn käytön parantaminen eurooppalaisten kuluttajien hyväksi

35.  uskoo vahvasti, että jos tekoäly on kehitetty sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, sillä on potentiaalia parantaa tiettyjä aloja Euroopan kansalaisten kannalta ja tarjota merkittäviä hyötyjä ja arvoa taloudelle, turvallisuudelle, koulutukselle, terveydenhuollolle, liikenteelle ja ympäristölle; katsoo, että on varmistettava tekoälyyn perustuvien tuotteiden ja palvelujen turvallisuus, varmuus, osallistavuus, syrjimättömyys, saavutettavuus ja oikeudenmukaisuus erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajaryhmien kannalta, jotta ketään ei jätetä jälkeen, ja että niiden hyötyjen olisi oltava saatavilla koko yhteiskunnassa;

36.  toteaa, että tekoälystä hyötyäkseen komission, jäsenvaltioiden, yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön on tehtävä tehokasta yhteistyötä ja luotava menestystä tukeva ekosysteemi ihmiskeskeiselle tekoälylle, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa;

37.  toteaa, että vaikka tekoäly tarjoaa hyviä mahdollisuuksia, siihen voi liittyä myös tiettyjä suuria riskejä, jotka johtuvat esimerkiksi vinoumista ja vaikeaselkoisuudesta; katsoo, että nämä riskit voivat ilmetä tekoälyn erityisolosuhteista ja käyttötapauksista riippuen; kehottaa varmistamaan, että tekoälypohjaisten järjestelmien jäljitettävyysprosessit ovat avoimia ja että niitä voidaan tarkistaa, jos on osoitettu, että niillä on vakavia haittoja;

38.  katsoo, että digitaaliteknologioiden kehittämisen, käyttöönoton ja tehokkaan sääntelyn tiellä EU:ssa olevien esteiden lisäksi kuluttajien luottamuksen puute voi jarruttaa tekoälyn laajaa käyttöönottoa; kiinnittää huomiota siihen, että kansalaiset eivät ymmärrä prosesseja, joiden avulla kehittyneet algoritmi- ja tekoälyjärjestelmät tekevät päätöksiä;

39.  panee merkille, että kuluttajat tarvitsevat selkeän ja ennakoitavan oikeudellisen kehyksen tuotteiden toimintahäiriöiden varalta;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkuvasti parantamaan julkishallinnon osaa, joka vastaa tekoälyä koskevan tulevan lainsäädännön täytäntöönpanosta;

41.  suhtautuu myönteisesti tekoälyä koskevaan komission valkoiseen kirjaan ja kehottaa komissiota kehittämään tekoälyä koskevan ihmiskeskeisen, riskiperusteisen, selkeän ja tulevaisuudenkestävän EU:n yhteisen sääntelykehyksen; katsoo, että tämä on tarpeen automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien valvomiseksi ja että sen olisi täydennettävä tekoälyyn liittyvää voimassa olevaa lainsäädäntöä ja varmistettava, että se on oikeassa suhteessa riskitasoon;

42.  korostaa tarvetta varmistaa, että ihmiset valvovat algoritmista päätöksentekoa riittävästi ja että käytössä on asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojamekanismit;

43.  korostaa, että on tärkeää voimaannuttaa kuluttajia tekoälyyn liittyvillä peruskoulutuksella ja -taidoilla, jotta he voisivat hyötyä enemmän näistä teknologioista ja samalla suojautua kaikilta mahdollisilta uhkilta;

44.  panee merkille, että vaikka tekoäly kuuluu jo vaihtelevassa määrin EU:n nykyisen lainsäädännön piiriin, se herättää uusia, toistaiseksi ratkaisemattomia oikeudellisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat kuluttajiin, ja kehottaa siksi komissiota antamaan selkeitä ohjeita voimassa olevan lainsäädännön ja ehdotettujen uusien toimenpiteiden toiminnasta ja synergiasta, jotta voidaan korjata nykyiset oikeudelliset puutteet ja saada aikaan oikeasuhteinen ja johdonmukainen oikeudellinen kehys; katsoo, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on tärkeää digitaalisten sisämarkkinoiden vahvistamiseksi;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tiiviin yhteistyön sääntelykehyksen täytäntöönpanon valvonnassa hajanaisten sisämarkkinoiden estämiseksi;

46.  katsoo, että tekoäly on nopeasti kehittyvä teknologia, jonka käyttö edellyttää tarkoituksenmukaista periaatteisiin ja suhteellisuuteen perustuvaa lainsäädäntöä eikä vain suuntaviivoja; katsoo, että tämän saavuttamiseksi tekoäly on määriteltävä laajasti, jotta eri alojen sääntelytoimenpiteet voivat pysyä joustavina ja mukautumiskelpoisina, jotta voidaan ottaa huomioon tuleva kehitys ja puuttua asianmukaisesti tekoälyn käytön erilaisiin riskitasoihin, jotka määritellään tarkemmin alakohtaisissa puitteissa; katsoo, että tulevassa sääntelyssä on otettava asianmukaisesti huomioon, missä määrin tekoälyn havaitut riskit ilmenevät käytännössä tekoälyn eri käyttö- ja hyödyntämistavoissa;

47.  huomauttaa, että itseoppivien algoritmien käyttö mahdollistaa sen, että yritykset saavat kattavan käsityksen kuluttajien henkilökohtaisista tilanteista ja käyttäytymismalleista; kehottaa siksi komissiota sääntelemään tekoälyteknologiaa kattavasti, jotta voidaan estää tällaisten järjestelmien epäoikeudenmukainen tai vilpillinen käyttö;

48.  katsoo, että tekoälyä koskevan sääntelykehyksen tavoitteena olisi oltava sisämarkkinoiden luominen luotettaville ja turvallisille tekoälyyn perustuville tuotteille, sovelluksille ja palveluille ja että kehyksen oikeusperustan olisi oltava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopmuksen 114 artikla;

49.  korostaa kuluttajien oikeutta saada asianmukaista ja oikea-aikaista ja helposti saatavilla olevaa tietoa tekoälyjärjestelmien olemassaolosta ja mahdollisista tuloksista sekä siitä, miten järjestelmän päätökset voidaan tarkistaa, merkityksellisellä tavalla riitauttaa ja korjata;

50.  vaatii pakollista tiedottamista siitä, ovatko kuluttajat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmien kanssa;

51.  katsoo, että selitettävyys ja avoimuus on keskeinen seikka käyttäjien tekoälyjärjestelmiä kohtaan tunteman luottamuksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi; katsoo tämän tarkoittavan sitä, että prosessien on oltava avoimia, tekoälyjärjestelmien kapasiteetti ja tarkoitus on ilmoitettava avoimesti, ja päätökset on pystyttävä selittämään niille, joihin ne suoraan vaikuttavat;

52.  katsoo, että sääntelykehyksellä on tuettava luotettavien tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja sillä olisi varmistettava korkeat kuluttajansuojanormit, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta tekoälypohjaisiin tuotteisiin; katsoo, että tarvitaan riskien vaiheittaista toteamista sekä vastaavia oikeudellisia vaatimuksia ja suojatoimia kuluttajille aiheutuvien vahinkojen estämiseksi; katsoo myös, että sääntelykehyksellä olisi varmistettava avoimuus ja vastuunalaisuus ja huolehdittava siitä, että asiaan liittyvistä vaatimuksista tiedotetaan selkeästi niin kuluttajille kuin sääntelyviranomaisille ja kannustetaan tekoälyn kehittäjiä ja käyttöönottajia proaktiivisesti käyttämään luotettavaa tekoälyä;

53.  kehottaa komissiota edistämään algoritmisiin järjestelmiin liittyvien tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä ja tukemaan algoritmisia järjestelmiä koskevan yhteisymmärryksen kehittämistä sisämarkkinoilla tarjoamalla ohjeita, lausuntoja ja asiantuntemusta jäsenvaltioiden viranomaisille;

54.  katsoo, että tällaisen kehyksen olisi pohjauduttava eettiseen, ihmiskeskeiseen ja perusoikeuksiin perustuvaan lähestymistapaan, jota sovelletaan tekoälytuotteiden suunnittelun, kehittämisen ja elinkaaren kaikissa vaiheissa ja jonka lähtökohtana on perusoikeuksista kiinni pitäminen sekä avoimuuden, selitettävyyden (mikäli tarpeen) ja vastuuvelvollisuuden periaatteiden noudattaminen, vastuunalaisuus ja yleisen tietosuoja-asetuksen oikeudet ja velvollisuudet – mukaan lukien tietojen minimointi, käyttötarkoituksen rajoittaminen sekä sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja;

55.  katsoo, että uusien sääntelyvaatimusten soveltamisala olisi porrastettava siten, että erityisissä tilanteissa käytettäviin tekoälysovelluksiin, joiden katsotaan aiheuttavan suurimman riskin, sovelletaan tiukimpia sääntelyvaatimuksia ja valvontaa, mukaan lukien mahdollisuus kieltää haitalliset tai syrjivät käytännöt; kehottaa komissiota kehittämään objektiivisen menetelmän haittariskin laskemiseksi sen lisäksi, mistä jo säädetään nykyisessä kuluttajalainsäädännössä; katsoo, että kyseisessä menetelmässä ei pitäisi soveltaa rajoittavaa ja binaarista lähestymistapaa, joka saattaa vanhentua nopeasti, vaan siinä olisi sen sijaan keskityttävä tekoälyn ympäristöön, soveltamiseen ja erityiskäyttöön;

56.  korostaa, että EU:n laajuisella tekoälyn standardoinnilla olisi edistettävä innovointia ja yhteentoimivuutta sekä taattava kuluttajansuojan korkea taso; toteaa, että vaikka tekoälyä koskevia standardeja on jo runsaasti käytössä, yhteisiä standardeja on edelleen tuettava ja kehitettävä lisää, kuten ne, joita sovelletaan osittaisiin ja kokonaisiin sovelluksiin;

57.  katsoo, että kun selkeät oikeudelliset säännöt ja täytäntöönpanomekanismit on otettu käyttöön, voitaisiin harkita tekoälylle myönnettävän vapaaehtoisen luotettavuusmerkinnän roolia, ja samalla on tärkeää pitää mielessä, että algoritmisten oppimisjärjestelmien luontainen tiedon epäsymmetrisyys tekee merkintäjärjestelmien roolista hyvin monimutkaisen; katsoo, että tällainen merkintä voisi lisätä tekoälyyn perustuvan teknologian avoimuutta; korostaa, että tällaisten merkintäjärjestelmien on oltava kuluttajien kannalta ymmärrettäviä ja niiden on osoitettava tarjoavan mitattavissa olevaa hyötyä kuluttajien tietämykselle vaatimustenmukaisista tekoälysovelluksista, mikä voimaannuttaa heidät tekemään tietoon perustuvia valintoja, sillä muutoin se ei saavuta riittävää hyväksyntätasoa todellisessa käytössä;

58.  uskoo vahvasti, että uusien sääntelyvaatimusten ja arviointien on oltava sekä ymmärrettäviä että toteuttamiskelpoisia ja että ne olisi mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä nykyisiin alakohtaisiin vaatimuksiin ja hallinnollinen rasitus olisi pidettävä oikeasuhteisena;

59.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään innovatiivisia sääntelyvälineitä, kuten sääntelyn virtuaalisia testauspaikkoja ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, jotta startup-yrityksille ja pienille yrityksille voidaan tarjota selkeä laajentumissuunnitelma; katsoo, että näillä välineillä olisi edistettävä innovointia, jos niitä sovelletaan valvotussa ympäristössä; huomauttaa, että johdonmukaisen ympäristön luominen tekoälyn kaltaiseen teknologiaan perustuvien tuotteiden innovatiivista testausta ja validointia varten auttaa eurooppalaisia yrityksiä pääsemään eroon sisämarkkinoiden hajanaisuudesta ja hyödyntämään koko EU:n kasvupotentiaalia;

60.  huomauttaa, että tehokkain tapa vähentää vinoumia on varmistaa tekoälyjärjestelmien kouluttamiseen käytettävien datajoukkojen laatu;

61.  katsoo, että tekoälyn käyttö suuririskisissä yhteyksissä olisi rajoitettava erityisiin tarkoituksiin ja että tällöin on noudatettava täysin sovellettavaa lainsäädäntöä ja otettava huomioon avoimuutta koskevat velvoitteet; korostaa, että ainoastaan selkeä ja oikeudellisesti varma lainsäädäntökehys on ratkaiseva, jotta voidaan varmistaa varmuus ja turvallisuus, tietojen ja kuluttajien suojelu sekä se, että kansalaiset luottavat tällaisten teknologioiden käyttöönoton tarpeellisuuteen ja oikeasuhteisuuteen ja antavat sille tukensa; kehottaa komissiota harkitsemaan huolellisesti, onko olemassa tiettyjä käyttötapauksia tai -tilanteita tai käytäntöjä, joiden osalta olisi otettava käyttöön erityisiä teknisiä standardeja, tausta-algoritmit mukaan luettuina; katsoo, että jos tällaisia teknisiä standardeja otetaan käyttöön, toimivaltaisten viranomaisten olisi säännöllisesti tarkasteltava ja uudelleenarvioitava niitä teknologian nopea kehitys huomioon ottaen;

62.  katsoo, että organisaatioiden ja yritysten tekoälytuotteiden ja -palvelujen arviointilautakuntien perustaminen arvioimaan mahdollisia hyötyjä ja mahdollisia haittoja, erityisesti mahdollisia sosiaalisia vaikutuksia, jotka johtuvat suuririskisistä ja vaikuttavista tekoälypohjaisista hankkeista, voi olla hyödyllinen väline, jonka avulla organisaatiot voivat tehdä vastuullisia päätöksiä tekoälytuotteista ja -palveluista erityisesti silloin, kun niihin kuuluu asiaankuuluvia sidosryhmiä;

63.  korostaa koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä tekoälyn kannalta; painottaa, että unionin on kehitettävä digitaalisia valmiuksiaan kannustamalla useampia ihmisiä hakeutumaan uralle tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvillä aloilla, kouluttamalla lisää data-alan ammattilaisia tekoälyn alalla sekä ammattilaisia tekoälyyn liittyvillä uusilla aloilla, kuten tekoälyinvestoinnissa ja tekoälyn turvallisuudessa; kehottaa investoimaan merkittävästi tekoälyn osaamiskeskusten eurooppalaiseen verkostoon ja perustamaan tekoälyyn keskittyviä yleiseurooppalaisia korkeakoulu- ja tutkimusverkostoja; katsoo, että verkoston olisi autettava vahvistamaan tekoälyä koskevaa tiedonvaihtoa, tuettava tekoälyyn liittyviä lahjakkuuksia EU:ssa ja houkuteltava uusia kykyjä, edistettävä innovatiivisten yritysten, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja tekoälyn kehittäjien välistä yhteistyötä sekä tarjottava sääntelyviranomaisille erityiskoulutusta ja -kehitystä, jotta voidaan varmistaa näiden teknologioiden asianmukainen käyttö ja suojella Euroopan kansalaisia mahdollisilta riskeiltä ja heidän perusoikeuksiensa vahingoittumiselta; korostaa lisäksi toimenpiteiden ja tietokanavien merkitystä, jotta pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja startup-yrityksiä voidaan auttaa digitalisoitumaan tehokkaasti ja siirtymään kohti ”teollisuus 5.0:aa”; toteaa, että tekoälysovellusten komponenttien jakaminen ja uudelleenkäyttö lisää tekoälyratkaisujen käyttöä ja käyttöönottoa; korostaa tekoälyn perustaa koskevan perustutkimuksen tärkeyttä; korostaa tarvetta sallia kaikkia tekoälysovelluksia ja -teknologioita koskeva kattava tutkimus;

64.  vaatii vaikutustenarviointeja digitaalisen kuilun vaikutuksista ihmisiin ja konkreettisia toimia sen kaventamiseksi; kehottaa lieventämään kielteisiä vaikutuksia koulutuksen, uudelleenkoulutuksen ja osaamisen kehittämisen avulla; korostaa, että sukupuoliulottuvuus on otettava huomioon, koska naisten edustus STEM-aloilla ja digitaalialan yrityksissä on riittämätön; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tekoälyn lukutaitoa koskeviin ohjelmiin;

65.  kehottaa komissiota saattamaan nykyisen tuoteturvallisuus- ja vastuukehyksen ajan tasalle, jotta voidaan vastata uusien digitaaliteknologioiden, kuten tekoälyn, mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin; kehottaa komissiota päivittämään muun muassa yleistä tuoteturvallisuusdirektiiviä ja tuotevastuudirektiiviä erityisesti harkitsemalla uusien digitaaliteknologioiden aiheuttamia haittoja koskevan todistustaakan käsitteen kääntämistä selvästi määritellyissä tapauksissa ja asianmukaisen arvioinnin jälkeen ja mukauttamalla käsitteitä ”tuote”, ”vahinko” ja ”vika”, jotta ne kuvastaisivat uusien teknologioiden monimutkaisuutta, mukaan lukien tekoälyä, esineiden internetiä ja robotiikkaa sisältävät tuotteet, erilliset ohjelmistot ja ohjelmistot tai päivitykset, jotka johtavat tuotteen tosiasialliseen muuttamiseen;

66.  korostaa, että tekoälyn ja kaiken uuden teknologian täytäntöönpanoa varten olisi kehitettävä asianmukaisia yhteyksiä myös alueilla, joilla on väestörakenteeseen liittyviä tai taloudellisia haasteita; vaatii ottamaan huomioon teknologian epätasa-arvoisen saatavuuden maaseutualueilla erityisesti silloin, kun unionin varoja käytetään 5G-verkkojen käyttöönottoon, katvealueiden vähentämiseen ja yleensä yhteysinfrastruktuureihin; kehottaa laatimaan EU:n viestintästrategian, joka tarjoaa EU:n kansalaisille luotettavaa tietoa, sekä toteuttamaan 5G-teknologiaa koskevia tiedotuskampanjoita;

67.  kehottaa komissiota arvioimaan hajautetun tilikirjan teknologioiden, mukaan lukien lohkoketju, eli älysopimusten kehittämistä ja käyttöä digitaalisilla sisämarkkinoilla ja tarjoamaan ohjeita ja harkitsemaan asianmukaisen oikeudellisen kehyksen kehittämistä, jotta varmistetaan yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuus, erityisesti laillisuutta koskeva kysymys, älysopimusten täytäntöönpano rajat ylittävissä tilanteissa ja tarvittaessa vahvistamisvaatimukset;

68.  kehottaa saattamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevat monenväliset WTO-neuvottelut päätökseen ja varmistamaan niiden tasapuoliset tulokset; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti, miten sähköistä kaupankäyntiä koskevissa WTO-tason neuvotteluissa parhaillaan käsiteltävänä oleva lähdekoodilauseke vaikuttaa EU:n tulevaan tekoälyä koskevaan lainsäädäntöön, vaikutukset kuluttajien oikeuksiin mukaan luettuina, ja ottamaan Euroopan parlamentin mukaan tähän arviointiin; pitää valitettavana, että EU:n yritysten digitaalista kaupankäyntiä saattavat haitata tullien ulkopuoliset kaupan esteet, kuten maarajoituksia, datan säilytyspaikkaa ja pakollista teknologian siirtämistä koskevat perusteettomat vaatimukset, koska maailmanlaajuisia sääntöjä ei ole; toteaa, että nämä esteet ovat erityisen haastavia pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille); korostaa, että maailmanlaajuiset digitaalista kaupankäyntiä koskevat säännöt voisivat parantaa kuluttajansuojaa entisestään; kannattaa sitä, että sähköisiä siirtoja koskevasta WTO:n moratoriosta tehdään pysyvä, ja korostaa, että on tärkeää selkeyttää sähköisten siirtojen määritelmää; kehottaa panemaan WTO:n tietotekniikkasopimuksen, sen laajennuksen ja WTO:n televiestintäpalvelujen viiteasiakirjan täysimääräisesti täytäntöön sekä ottamaan nämä käyttöön aiempaa laajemmin;

69.  panee merkille kunnianhimoisen tavoitteen tehdä EU:sta maailmanlaajuinen johtaja tekoälyn kehittämisessä ja soveltamisessa; kehottaa EU:ta jatkamaan yhteistyötä kumppaneiden kanssa esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja WTO:n puitteissa ja asettamaan tekoälyä koskevia maailmanlaajuisia normeja kaupan esteiden vähentämiseksi ja luotettavan tekoälyn edistämiseksi EU:n arvojen mukaisesti; tukee digitaalitalouteen liittyvää kansainvälistä sääntely-yhteistyötä ja muita yhteistyön muotoja OECD-maiden välillä, kuten tekoälyä koskevaa globaalia kumppanuutta; kannustaa EU:ta tehostamaan yhteistyötä YK:n ja kansainvälisten standardointielinten kanssa tällä alalla; panee merkille sääntöihin pohjautuvaa Aasian alueellista kattavaa talouskumppanuutta (RCEP) koskevan sopimuksen tekemisen ja toteaa, että kyseinen sopimus on mahdollistanut maailman laajimman taloudellisen yhdentymishankkeen; katsoo, että EU:n olisi edistettävä demokraattisten periaatteiden, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen mukaisia digitaalialan sääntöjä; tukee siksi ehdotusta EU:n ja Yhdysvaltain kauppa- ja teknologianeuvoston perustamisesta;

70.  tukee tältä osin tekoälyä koskevan transatlanttisen sopimuksen valmistelua, jotta vahvistetaan ja laajennetaan yhteisymmärrystä eettisen tekoälyn periaatteista ja datan hallinnasta ja edistetään näiden periaatteiden mukaisesti innovointia ja datan jakamista tekoälyn kehittämiseksi, kaupan helpottamiseksi ja digitaalista kaupankäyntiä koskevien yhteensopivien sääntöjen ja yhteisten standardien kehittämiseksi, jotta varmistetaan EU:n keskeinen asema kyseisten standardien vahvistamisessa; korostaa, että tällaisessa tekoälyä koskevassa transatlanttisessa sopimuksessa olisi myös oltava käyttäjien ja kuluttajien tietoturvaa ja tietosuojaa koskeva luku unionin sääntöjen suojelun turvaamiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötä Yhdysvaltain, Japanin ja muiden samanmielisten kumppaneiden kanssa WTO:n sääntöjen uudistamiseksi muun muassa tukien, pakollisen teknologian siirtämisen ja valtion omistamien yritysten osalta; korostaa EU:n vapaakauppasopimusten merkitystä EU:n yritysten, kuluttajien ja työntekijöiden etujen ja arvojen edistämisessä maailmanlaajuisessa digitaalitaloudessa ja katsoo, että ne täydentävät kilpailukykyisiä digitaalisia sisämarkkinoita; toteaa, että erityisen tärkeää on tehdä yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, jolla on tärkeä asema globaalissa digitaalitaloudessa;

71.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään elpymissuunnitelmiinsa liikenteen digitalisointia koskevia hankkeita; korostaa tarvetta varmistaa vakaa ja riittävä rahoitus älykkäitä liikennejärjestelmiä varten tarkoitetun liikenteen ja tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin rakentamisprosessille, mukaan lukien 5G-verkon turvallinen käyttöönotto sekä 6G-verkon ja tulevaisuuden langattomien verkkojen kehittäminen, jotta voidaan saada käyttöön digitalisoidun liikenteen kaikki mahdollisuudet ja varmistaa samalla tiukat liikenneturvallisuusstandardit; korostaa tässä yhteydessä tarvetta sekä kehittää uutta että parantaa olemassa olevaa infrastruktuuria; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan turvallisia, vakaita ja laadukkaita liikenneinfrastruktuureja, jotka helpottavat verkottuneiden ja automatisoitujen liikkuvuuspalvelujen käyttöönottoa; huomauttaa, että Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) asiaankuuluvan liikenneinfrastruktuurin ja digitaalisen infrastruktuurin parantamista on nopeutettava; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan TEN-T-asetuksen ja rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevan asetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä mekanismeja tämän varmistamiseksi;

72.  korostaa tekoälyn valtavaa potentiaalia liikennealalla ja sitä, että sillä voidaan lisätä maantie-, rautatie-, vesi- ja lentoliikenteen automatisointia; korostaa tekoälyn roolia multimodaalisuuden ja liikennemuotosiirtymän edistämisessä sekä älykkäiden kaupunkien kehittämisessä ja tätä kautta kaikkien kansalaisten matkakokemuksen parantamisessa, kun se tekee liikenteestä, logistiikasta ja liikennevirroista entistä tehokkaampia, turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä, lyhentää matkustusaikoja, vähentää ruuhkia, vähentää haitallisia päästöjä ja alentaa kustannuksia; korostaa tekoälyä liikennealalla käyttävien järjestelmien valtavaa potentiaalia liikenneturvallisuuden ja nollavision tavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa, että tekoäly auttaa kehittämään edelleen saumatonta multimodaalisuutta liikkuminen palveluna -käsitteen (MaaS) mukaisesti; kehottaa komissiota tutkimaan, miten MaaS-palvelun tasapainoista kehitystä voidaan edistää erityisesti kaupunkialueilla;

73.  pitää myönteisenä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR-yhteisyrityksen) saavutuksia, ja kehottaa tehostamaan tutkimusta ja investointeja, jotta voidaan maksimoida tekoälyn potentiaali ilmailualalla kuluttajien kannalta parantamalla lentoyhtiöiden markkinointia, myyntiä, jakelua, hinnoitteluprosesseja ja maahuolintaa (turvatarkastukset jne.); toteaa, että tekoälyn avulla voidaan kehittää automatisoitua navigointia pitkän ja lyhyen matkan merenkulussa sekä sisävesiliikenteessä ja parantaa merivalvontaa laivaliikenteen lisääntyessä; kehottaa ottamaan tekoälyn käyttöön ja lisäämään laajamittaista digitalisointia kaikissa Euroopan satamissa tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi; korostaa, että digitalisointi, tekoäly ja robotiikka ovat erittäin tärkeässä asemassa matkailualalla ja edistävät siten alan kestävyyden varmistamista pitkällä aikavälillä; toteaa, että tarvitaan riittävästi rahoitusta ja kannustimia matkailuyrityksille, erityisesti mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta ne voivat hyödyntää digitalisoinnin etuja ja nykyaikaistaa tarjontaansa kuluttajille; toteaa, että tämä auttaa edistämään EU:n digitaalista johtajuutta kestävän matkailualan kehittämisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnan, yhteisyritysten ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla;

74.  muistuttaa, että tekoälyssä voi ilmetä vinoumia, jotka puolestaan voivat johtaa monenlaiseen syrjintään sukupuolen, rodun, ihonvärin, etnisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, geneettisten piirteiden, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, poliittisten tai muiden mielipiteiden, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella; muistuttaa tässä yhteydessä, että kaikkien ihmisten oikeudet on turvattava kaikilta osin ja että tekoälyaloitteet eivät saa olla millään tavoin syrjiviä; painottaa, että tällaiset vinoumat ja syrjintä voivat olla seurausta jo valmiiksi vinoutuneista datajoukoista, jotka heijastavat nyky-yhteiskunnassa esiintyvää syrjintää; korostaa, että tekoälyssä on vältettävä vinoumia, jotka johtavat kiellettyyn syrjintään, eikä se saa toistaa syrjiviä prosesseja; korostaa, että nämä riskit on otettava huomioon tekoälyteknologioita suunniteltaessa ja että on tärkeää tehdä yhteistyötä tekoälyteknologian tarjoajien kanssa, jotta voidaan puuttua syrjinnän jatkuvasti mahdollistaviin porsaanreikiin; suosittelee, että tekoälyä suunnittelevien ja kehittävien ryhmien kokoonpanon olisi heijastettava yhteiskunnan monimuotoisuutta;

75.  korostaa, että perusoikeuksien täysimääräisen suojelun kannalta on tärkeää, että algoritmit ovat läpinäkyviä; katsoo, että kun otetaan huomioon merkittävät eettiset ja oikeudelliset vaikutukset, lainsäätäjien on pohdittava monimutkaista vastuukysymystä, erityisesti henkilövahinkoihin ja aineellisiin vahinkoihin liittyvää vastuuta, ja että kaikkiin tekoälysovelluksiin liittyvän vastuun olisi aina kuuluttava luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle;

76.  korostaa, että tekoäly on asetettava laajalti kulttuurialan ja luovien toimialojen saataville kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu kaikkien sidosryhmien ja toimijoiden kannalta Euroopassa; painottaa tekoälyteknologian tarjoamia mahdollisuuksia kulttuurialalle ja luoville toimialoille yleisöhallinnon, saavutettavuuden ja osallistumisen parantamisesta tuettuun sisällön kuratointiin, kulttuuriarkistojen uudelleenarvostukseen sekä avustettuun faktantarkistukseen ja datajournalismiin; korostaa, että on tarjottava oppimis- ja koulutusmahdollisuuksia, jotta eurooppalainen yhteiskunta voi hankkia ymmärrystä tekoälyn käytöstä ja mahdollisista riskeistä; toistaa tässä yhteydessä näkemyksensä, jonka mukaan tekoälyyn ja robotiikkaan liittyvä innovointi on sisällytettävä koulutussuunnitelmiin; muistuttaa ammatillisen koulutuksen erityisvaatimuksista tekoälyn osalta ja kehottaa soveltamaan Euroopan tasolla yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa, jolla pyritään lisäämään tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia ammatillisessa koulutuksessa kaikkialla Euroopassa; korostaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin(24) saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ratkaisevan tärkeää todellisten kulttuurista monimuotoisuutta edistävien digitaalisten sisämarkkinoiden saavuttamiseksi;

77.  korostaa eurooppalaisen riskipääomarahoituksen puutetta, rahoituksen saannin ja tiedon saatavuuden puutetta; toteaa lisäksi, että tekoälyteknologian käyttöönotossa on ulkoisia ja sisäisiä esteitä erityisesti vähemmän kehittyneillä aloilla ja pk-yrityksissä; kehottaa ottamaan unionissa käyttöön kattavan lähestymistavan, joka perustuu yrittäjyyden edistämiseen sijoittajille suotuisalla sääntelyllä, jotta varmistetaan lupaavien eurooppalaisten startup-yritysten rahoituksen saanti kaikissa kasvuvaiheissa; toteaa, että vasta perustetut lupaavat eurooppalaisyritykset eivät useinkaan saa rahoitusta heti markkinoille tulon jälkeen, ja kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia, joilla estetään ja hillitään niiden joukkopakoa;

78.  muistuttaa, että nykyisessä unionin lainsäädännössä ei säädetä pakollisista kyberturvallisuusvaatimuksista tuotteille ja palveluille yleensä; kehottaa sisällyttämään keskeiset vaatimukset suunnitteluvaiheeseen (sisäänrakennettu turvallisuus) sekä käyttämään asianmukaisia kyberturvallisuusstandardeja ja -prosesseja sekä tuotteiden ja palvelujen elinkaaren aikana että niiden toimitusketjuissa;

79.  huomauttaa, että neljäs teollinen vallankumous on riippuvainen muun muassa raaka-aineiden, esimerkiksi litiumin ja harvinaisten maametallien, saatavuudesta ja että unionin pitää vähentää riippuvuuttaan niiden tuonnista rajoittamalla absoluuttista kulutusta ja hyödyntämällä omaa ympäristön kannalta vastuullista kaivostoimintaa ja kiertotaloutta; katsoo, että digitaalilaitteisiin ja puolijohteisiin sovellettava päättäväisempi kiertotalouspolitiikka voisi samalla edistää unionin teollista suvereniteettia ja raaka-aineisiin liittyvän kaivostoiminnan kielteisten vaikutusten välttämistä;

80.  kehottaa selkeyttämään eurooppalaisia digitaali-innovointikeskittymiä koskevaa strategiaa, jotta edistetään uusien teknologioiden laajaa käyttöönottoa pk-, midcap- ja startup-yrityksissä; huomauttaa, että eurooppalaisten digitaali-innovointikeskittymien verkoston olisi varmistettava laaja maantieteellinen kattavuus kaikkialla Euroopassa, myös syrjäisillä alueilla, maaseutualueilla ja saarialueilla, sekä käynnistettävä monialainen vuoropuhelu; kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen ja kattavan strategian, jolla tuetaan startup-yritysten perustamista ja kasvua ja jonka tavoitteena on saada aikaan uusi eurooppalaisten digitaalialan yksisarvisten sukupolvi kymmenen vuoden kuluessa; katsoo erityisesti, että strategiassa olisi tarkasteltava muun muassa verokannustimia startup-yrityksille ja vastaperustetuille pk-yrityksille ja EU:n startup-viisumin käyttöönottoa;

81.  suhtautuu myönteisesti komission uuteen pilvipalvelustrategiaan ja eurooppalaiseen pilvipalvelualoitteeseen;

82.  pitää tervetulleina myönteisiä vaikutuksia, joita tekoälyllä voisi olla Euroopan työmarkkinoihin, mukaan lukien työpaikkojen luominen, turvallisemmat ja osallistavammat työpaikat, syrjinnän torjunta rekrytoinnissa ja palkkauksessa sekä paremman osaamisen ja työnkulun edistäminen, edellyttäen, että riskejä lievennetään ja sääntelykehyksiä päivitetään säännöllisesti digitaalisen aallon edetessä;

83.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan laadukkaisiin, tarpeita vastaaviin ja osallistaviin yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen järjestelmiin sekä työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutustoimiin aloilla, joihin tekoäly saattaa vaikuttaa vakavasti, mukaan luettuina maa- ja metsätalous; korostaa, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistamiseen;

84.  panee merkille Euroopan työmarkkinoilla vallitsevan osaamisvajeen; suhtautuu myönteisesti komission päivitettyyn Euroopan osaamisohjelmaan ja uuteen digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan (2021–2027), jotka auttavat työntekijöitä parantamaan digitaalisia taitojaan ja hankkimaan pätevyyttä tulevaisuuden työelämään ja auttavat käsittelemään pätevyyksien ja osaamisen mukauttamista ja hankkimista digitaalista ja vihreää siirtymää silmällä pitäen; pitää tärkeänä, että tekoälyn eettisistä näkökohdista ja eettisten taitojen kehittämisestä tehdään olennainen osa kaikkia kehittäjille ja tekoälyn parissa työskenteleville suunnattuja koulutusohjelmia; muistuttaa, että kehittäjien, ohjelmoijien, päätöksentekijöiden ja tekoälyä käsittelevien yritysten on oltava tietoisia eettisestä vastuustaan; korostaa, että tekoälyä koskevien oikeiden taitojen ja tietämyksen saatavuudella voidaan kuroa umpeen digitaalinen kuilu yhteiskunnassa ja että tekoälyratkaisuilla olisi tuettava haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten tai syrjäisillä tai maaseutualueilla asuvien henkilöiden, integroitumista työmarkkinoille;

85.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja että se olisi otettava huomioon kaikissa EU:n politiikoissa; kehottaa tunnustamaan naisten keskeisen roolin Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamisessa sukupuolten tasa-arvoa koskevien tavoitteiden mukaisesti; muistuttaa, että naisten osallistuminen digitaalitalouteen on ratkaisevan tärkeää kukoistavan digitaalisen yhteiskunnan kehittämiseksi ja EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan naisia ja digitalisaatiota koskevan ministeritason aiejulistuksen täytäntöönpanon; katsoo, että tekoäly voi merkittävästi auttaa torjumaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja vastaamaan naisten kohtaamiin haasteisiin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi edellyttäen, että kehitetään asianmukainen oikeudellinen ja eettinen kehys, poistetaan tietoiset ja tiedostamattomat vinoumat ja kunnioitetaan sukupuolten tasa-arvon periaatteita;

86.  korostaa, että maatalous on ala, jolla tekoälyllä on keskeinen rooli elintarviketuotantoon ja -tarjontaan liittyvien kysymysten ja haasteiden ratkaisemisessa; korostaa, että esineiden internetiin liittyvät teknologiat ja erityisesti tekoäly tarjoavat merkittävän mahdollisuuden maatalouselintarvikealan nykyaikaistamiseen, automatisointiin ja tehokkuuden ja kestävyyden parantamiseen sekä maaseutualueiden paikalliseen kehittämiseen, satokasvien tuotannon lisäämiseen ja sadon laadun parantamiseen; katsoo, että digitaaliteknologioiden ja tekoälyn käyttö ja tutkimuksen ja kehityksen lisääminen maatalouselintarvikealalla on välttämätöntä kestävyyden, tehokkuuden ja tarkkuuden parantamiseksi ja tuottavuuden ohjaamiseksi; korostaa esineiden internetin ja tekoälyn potentiaalia täsmäviljelyssä, erityisesti sääolojen, maaperän ravinteiden ja veden tarpeen havaitsemisessa sekä tuholaisten ja kasvitautien tunnistamisessa; korostaa, että automaattisten ja digitaalisten välineiden avulla tapahtuva seuranta voi auttaa pienentämään maatalouden ympäristö- ja ilmastojalanjälkeä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään maatalousalalle näitä tarkoituksia varten osoitettuja resursseja ja investointeja sekä tarjoamaan riittävästi resursseja ja kehittämään välineitä, joilla tutkitaan tekoälyn käyttöä näillä aloilla, jotta voidaan helpottaa asianomaisten viljelijöiden käytettävissä olevien resurssien parempaa käyttöä, lisätä tehokkuutta ja tuotantoa sekä tukea innovaatiokeskusten ja startup-yritysten perustamista tällä alalla;

87.  katsoo, että kun unionissa hyödynnetään tekoälyä ja siinä yhteydessä käytetään EU:n kansalaisten henkilötietoja, olisi kunnioitettava EU:n perusoikeuskirjassa tunnustettuja arvojamme ja perusoikeuksiamme, kuten ihmisarvoa, yksityisyyttä, tietosuojaa ja turvallisuutta; korostaa, että koska tekoälyyn kuuluu lähtökohtaisesti tietojenkäsittelyä, sen käytössä on kunnioitettava EU:n tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti yleistä tietosuoja-asetusta; toteaa jälleen, että on tärkeää taata riippumattomille julkisille tietosuojaviranomaisille resurssit, joita ne tarvitsevat voidakseen valvoa tietosuojalainsäädännön noudattamista ja sen tehokasta täytäntöönpanoa;

88.  korostaa, että digitaalialalla ja tekoälyn alalla tieteisiin, tutkimukseen ja kehitykseen tehtävät investoinnit, riskipääoman saatavuuden parantaminen, kriittisten infrastruktuurien ja sähköisen viestinnän verkostojen vahvan kyberturvallisuuden kehittäminen sekä vääristymättömän ja laadukkaan datan saatavuus ovat unionin digitaalisen suvereniteetin kulmakiviä; kehottaa komissiota tutkimaan eri syitä, joiden vuoksi unioni on vaarassa joutua riippuvaiseksi ulkopuolisista toimijoista; toteaa, että epäselvä, liiallinen tai hajanainen sääntely haittaa innovatiivisten huipputeknologian alan yksisarvisten, startup-yritysten ja pk-yritysten syntymistä tai kannustaa niitä kehittämään tuotteitaan ja palvelujaan Euroopan ulkopuolella;

89.  painottaa, että turvallinen ja osallistava eurooppalainen gigabittiyhteiskunta on edellytys sille, että unioni onnistuu digitaalisessa siirtymässä; tuo esiin etenkin 5G-teknologiaa ja kuituinfrastruktuuria hyödyntävien yhteyksien merkityksen työ- ja koulutustapojen, liiketoimintamallien ja kokonaisten alojen, kuten valmistusteollisuuden, liikenteen ja terveydenhuollon, muutoksessa, erityisesti yhdessä muiden teknologioiden, kuten virtualisoinnin, pilvipalvelujen, reunalaskennan, tekoälyn, verkon viipaloinnin ja automaation kanssa, sekä niiden potentiaalin lisätä tuottavuutta ja innovointia ja parantaa käyttäjäkokemusta;

90.  kehottaa komissiota kannustamaan eurooppalaisia yrityksiä aloittamaan teknisten edellytysten kehittämisen ja luomisen seuraavan sukupolven matkaviestinverkoille; kehottaa komissiota analysoimaan niitä vaikutuksia, joita aiheutuu digitaaliteknologian epätasaisesta saatavuudesta ja jäsenvaltioiden välisistä eroista tietoliikenneyhteyksissä;

91.  toteaa, että investoinnit suurteholaskentaan ovat ratkaisevan tärkeitä tekoälyn ja muiden kehitteillä olevien teknologioiden koko potentiaalin hyödyntämisen kannalta; kehottaa kuromaan umpeen yhteyksiin tehtävien investointien vajeen Next Generation EU -välineen sekä kansallisen ja yksityisen rahoituksen avulla, jotta voidaan kompensoida tulevaisuuden teknologioihin tehtäviin EU:n investointeihin vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä tehdyt leikkaukset;

92.  kehottaa omaksumaan koko yhteiskunnan kattavan lähestymistavan kyberturvallisuuteen; korostaa, että kyberturvallisuutta koskevat uudet lähestymistavat olisi suunniteltava häiriönsietokyvyn sekä paineisiin ja hyökkäyksiin mukautuvuuden pohjalta; kehottaa soveltamaan kyberturvallisuuteen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon koko järjestelmä sen suunnittelusta ja käytettävyydestä aina kansalaisten kouluttamiseen ja valistamiseen; korostaa, että digitaalinen siirtymä ja siihen liittyvä palvelujen nopea digitalisointi ja verkkoon liitettyjen laitteiden laajamittainen käyttöönotto tekee yhteiskuntamme ja taloutemme pakostakin alttiimmiksi kyberhyökkäyksille; korostaa, että kvanttilaskennan alalla tapahtuva edistys merkitsee murrosta olemassa olevien salaustekniikoiden kannalta; kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta, jonka avulla Eurooppa voisi ratkaista tämän haasteen, ja korostaa vahvan ja turvallisen päästä päähän -salauksen tarvetta; kehottaa komissiota tutkimaan lohkoketjuun perustuvien kyberturvallisuusprotokollien ja -sovellusten käyttöä, jotta voidaan parantaa tekoälyinfrastruktuurien häiriönkestokykyä, luotettavuutta ja toimintavarmuutta; painottaa tarvetta sisällyttää kyberturvallisuuden osatekijöitä kaikkiin alakohtaisiin politiikkoihin; korostaa, että tehokas suojelu edellyttää, että EU ja kansalliset instituutiot tekevät yhteistyötä ENISAn tuella kriittisten infrastruktuurien ja sähköisten viestintäverkkojen turvallisuuden, eheyden, häiriönsietokyvyn ja kestävyyden varmistamiseksi; panee tyytyväisenä merkille verkko- ja tietoturvadirektiivin tarkistamista koskevan komission ehdotuksen ja sen aikomuksen laajentaa direktiivin soveltamisalaa ja vähentää jäsenvaltioiden välillä vallitsevia eroja sen soveltamisessa; kehottaa suhtautumaan varovaisesti mahdollisiin riippuvuuksiin suuririskisistä toimittajista erityisesti 5G-verkkojen käyttöönoton yhteydessä;

o
o   o

93.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) https://ec.europa.eu/newsroom/dae/document.cfm?doc_id=64962
(2) https://europa.eu/eurobarometer/surveys/detail/2228
(3) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
(4) EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.
(5) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(6) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(7) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(8) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(9) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(10) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 55.
(11) EUVL L 60 I, 2.3.2018, s. 1.
(12) EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1.
(13) EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7.
(14) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70.
(15) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
(16) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57.
(17) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0032.
(18) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0272.
(19) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0277.
(20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0275.
(21) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0276.
(22) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0007.
(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102, annettu 26. lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta (EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1), johdanto-osan kappale 34.
(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1808, annettu 14. marraskuuta 2018, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi (EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö