Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (06674/1/2021 – C9-0193/2021 – 2018/0196(COD))

P9_TA(2021)0298 A9-0206/2021

OIKAISUT COR01

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06674/1/2021 – C9‑0193/2021),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 25. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018(2) ja 18. syyskuuta 2020(3) antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(4),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(5) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0375),

–  ottaa huomioon komission muutetut ehdotukset (COM(2020)0023) ja (COM(2020)0450),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0206/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 17, 14.1.2019, s. 1. (2) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 83. (3) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 236. (4) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 41. (5) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 638.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta (06168/1/2021 – C9-0194/2021 – 2018/0197(COD))

P9_TA(2021)0299 A9-0204/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06168/1/2021 – C9‑0194/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0372),

–  ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (COM(2020)0452),

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9‑0204/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 90. (2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 115. (3) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 566.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä (05488/1/2021 – C9-0192/2021 – 2018/0199(COD))

P9_TA(2021)0300 A9-0205/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05488/1/2021 – C9‑0192/2021),

—  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. syyskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

—  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

—  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2021)0289),

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0205/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 116. (2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 137. (3) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 247.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta 20 päivänä toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/833 muuttamisesta (COM(2020)0215 – C9-0157/2020 – 2020/0095(COD))

P9_TA(2021)0301 A9-0220/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0215),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0157/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2020 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 12. toukokuuta 2021 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0220/2020),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta annetun asetuksen (EU) 2019/833 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/1231.)

(1) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 279.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajatylittävistä maksuista unionissa (kodifikaatio) (COM(2020)0323 – C9-0204/2020 – 2020/0145(COD))

P9_TA(2021)0302 A9-0202/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0323),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0204/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2021 annetun Euroopan keskuspankin lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 109 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0202/2021),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi rajatylittävistä maksuista unionissa (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/1230.)

(1) EUVL C 65, 25.2.2021, s. 4. (2) EUVL C 56, 16.2.2021, s. 43. (3) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 Euroopan parlamentin asetuksesta Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö) ja päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom kumoamisesta (2021/2053(INL) – 2019/0900(APP))

P9_TA(2021)0303 A9-0174/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2021)0329),

–  ottaa huomioon neuvoston hyväksynnän (9425/2021),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2021 hyväksymänsä luonnoksen Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö) ja päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 54 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0174/2021),

1.  hyväksyy liitteenä olevan asetuksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan asetuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.  kehottaa pääsihteeriä huolehtimaan tämän asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin asetus Euroopan oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevasta ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö) ja päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom kumoamisesta (2021/2053(INL)–2019/0900(APP))

EUROOPAN PARLAMENTTI, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 228 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan 1 kohdan,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston hyväksynnän(2),

ottaa huomioon Euroopan komission lausunnon(3),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)  Oikeusasiamiehen ohjesääntö ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevat yleiset ehdot olisi vahvistettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 20 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 228 artiklan, Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ’perusoikeuskirja’) määräysten mukaisesti.

(2)  Euroopan parlamentin päätöstä 94/262/EHTY, EY, Euratom(4) muutettiin viimeksi vuonna 2008. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom olisi kumottava ja korvattava SEUT 228 artiklan 4 kohdan nojalla annetulla asetuksella.

(3)  Perusoikeuskirjan 41 artiklassa oikeus hyvään hallintoon tunnustetaan unionin kansalaisten perusoikeudeksi. Perusoikeuskirjan 43 artiklassa tunnustetaan oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee epäkohtia unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa. Jotta varmistetaan kyseisten oikeuksien tehokkuus ja jotta parannetaan oikeusasiamiehen valmiuksia suorittaa perusteellisia ja puolueettomia tutkimuksia ja siten vahvistetaan näiden molempien päämäärien perustana olevaa oikeusasiamiehen riippumattomuutta, oikeusasiamiehelle olisi annettava kaikki tarvittavat välineet hänen perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtäviensä menestyksekkääseen hoitamiseen.

(4)  Määriteltäessä ehtoja, joiden mukaisesti kantelu voidaan tehdä oikeusasiamiehelle, olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan kantelun voivat tehdä kaikki maksutta ja helposti ottaen asianmukaisesti huomioon oikeudellisista ja hallinnollisista menettelyistä johtuvat erityiset rajoitukset.

(5)  Oikeusasiamiehen olisi otettava toiminnassaan asianmukaisesti huomioon tutkimustensa kohteena olevien unionin toimielinten, elinten ja laitosten toimivalta.

(6)  On tarpeen vahvistaa menettelyt, joita noudatetaan, kun oikeusasiamiehen tutkimusten tuloksista käy ilmi hallinnollisia epäkohtia. Oikeusasiamiehen olisi annettava Euroopan parlamentille kattava kertomus kunkin vuoden istuntokauden lopussa. Oikeusasiamiehellä olisi myös oltava oikeus sisällyttää kyseiseen vuosikertomukseen arviointi antamiensa suositusten noudattamisesta.

(7)  Oikeusasiamiehen aseman vahvistamiseksi ja parhaiden hallintokäytäntöjen edistämiseksi unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa on suotavaa antaa oikeusasiamiehelle mahdollisuus suorittaa omasta aloitteestaan tutkimuksia, kun hän katsoo tämän perustelluksi ja erityisesti kun kyse on toistuvista, järjestelmällisistä tai erityisen vakavista hallinnollisista epäkohdista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeusasiamiehen ensisijaista velvollisuutta käsitellä kanteluja.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001(5), sellaisena kuin se on täydennettynä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1367/2006(6), olisi sovellettava pyyntöihin, jotka koskevat yleisön oikeutta saada tutustua oikeusasiamiehen asiakirjoihin, lukuun ottamatta asiakirjoja, jotka on saatu tutkimuksen aikana ja joiden osalta pyynnön esittäneen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen olisi käsiteltävä pyynnöt.

(9)  Oikeusasiamiehellä olisi oltava oikeus tutustua kaikkeen tehtäviensä hoitamiseen tarvittavaan aineistoon. Tätä varten unionin toimielinten, elinten ja laitosten olisi toimitettava oikeusasiamiehelle kaikki tämän tutkimusta varten pyytämät tiedot. Jos oikeusasiamiehen tehtävien hoitaminen edellyttää unionin toimielinten, elinten ja laitosten tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallussa olevien turvaluokiteltujen tietojen toimittamista oikeusasiamiehelle, oikeusasiamiehen olisi voitava saada tutustua tällaisiin tietoihin siten, että varmistetaan niiden suojaamista koskevien sääntöjen noudattaminen.

(10)  Oikeusasiamiehellä ja hänen henkilöstöllään olisi oltava velvollisuus käsitellä tehtäviään hoitaessaan saamansa tiedot luottamuksellisina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeusasiamiehen velvollisuutta antaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi sellaiset seikat, jotka voivat liittyä rikoksiin ja jotka ovat tulleet hänen tietoonsa tutkimusten yhteydessä. Oikeusasiamiehen olisi myös voitava ilmoittaa asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle seikat, jotka saattavat tämän henkilöstön jäsenen menettelyn kyseenalaiseksi. Oikeusasiamiehen velvollisuus käsitellä luottamuksellisesti kaikkia tehtäviään hoitaessaan saamiaan tietoja ei saisi vaikuttaa oikeusasiamiehen velvollisuuteen hoitaa tehtäviään mahdollisimman avoimesti SEUT 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Voidakseen hoitaa tehtäväänsä asianmukaisesti ja tukeakseen havaintojaan oikeusasiamiehen olisi erityisesti voitava viitata kertomuksissaan kaikkiin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

(11)  Jos oikeusmiehen tehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta on tarpeen, oikeusasiamiehelle olisi annettava mahdollisuus tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa sovellettavan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti sekä muiden unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti.

(12)  Euroopan parlamentin olisi valittava oikeusasiamies jokaisen vaalikauden alussa ja sen ajaksi sellaisten henkilöiden joukosta, jotka ovat unionin kansalaisia ja joiden riippumattomuus on kiistaton ja joiden kelpoisuudesta on kaikki vaadittavat takeet. Olisi myös säädettävä muun muassa oikeusasiamiehen tehtävien päättymistä, oikeusasiamiehen korvaamista, jääviyttä, oikeusasiamiehen palkkiota sekä oikeusasiamiehen erioikeuksia ja vapauksia koskevista yleisistä ehdoista.

(13)  Olisi täsmennettävä, että oikeusasiamiehen kotipaikka on Euroopan parlamentin kotipaikka, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionin toimielinten ja tiettyjen elinten, laitosten ja yksikköjen kotipaikan sijainnista tehdyssä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyn, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan N:o 6, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 6’, ainoan artiklan a alakohdassa.

(14)  Oikeusasiamiehen olisi saavutettava sukupuolten tasapuolinen edustus sihteeristön kokoonpanossa ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen, jotka on vahvistettu neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68(7), jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, 1 d artiklan 2 kohdan.

(15)  Oikeusasiamies antaa tämän asetuksen täytäntöönpanosäännökset Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja Euroopan komissiota kuultuaan. Jos kyseiset toimielimet eivät anna lausuntoa oikeusasiamiehen ennalta asettamassa kohtuullisessa määräajassa, tämä voi antaa asianomaiset täytäntöönpanosäännökset. Jotta taataan oikeusvarmuus ja mahdollisimman tiukat vaatimukset oikeusasiamiehen tehtävien hoitamisessa, kyseisten täytäntöönpanomääräysten vähimmäissisältö olisi vahvistettava tässä asetuksessa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja periaatteet

1.  Tällä asetuksella vahvistetaan Euroopan oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskeva ohjesääntö ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevat yleiset ehdot (Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö).

2.  Oikeusasiamies hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomasti ja toimii ilman ennakkolupaa.

3.  Oikeusasiamies auttaa paljastamaan hallinnollisia epäkohtia unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä, ottaen asianmukaisesti huomioon oikeutta hyvään hallintoon koskevan SEUT 20 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 228 artiklan sekä perusoikeuskirjan 41 artiklan.

Minkään muun viranomaisen tai kenenkään muun henkilön toiminnasta ei voi kannella oikeusasiamiehelle.

4.  Tarvittaessa oikeusasiamies esittää suosituksia, ratkaisuehdotuksia ja parannusehdotuksia asian ratkaisemiseksi.

5.  Oikeusasiamies ei voi tehtäviään hoitaessaan kyseenalaistaa tuomioistuimen päätöksen perusteellisuutta eikä tuomioistuimen toimivaltaa antaa tuomio.

2 artikla

Kantelut

1.  Unionin kansalaiset taikka ne luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, voivat tehdä oikeusasiamiehelle kantelun hallinnollisesta epäkohdasta suoraan tai Euroopan parlamentin jäsenten välityksellä.

2.  Kantelusta on käytävä selvästi ilmi sen kohde sekä sen tekijän henkilöllisyys. Kantelun tekijä voi pyytää, että kantelu tai sen osia käsitellään luottamuksellisena.

3.  Kantelu on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kantelun tekijä sai tietoonsa kantelun perusteena olevat seikat. Ennen kantelun tekemistä kantelun tekijän on suoritettava asianmukaiset hallinnolliset menettelyt asianomaisessa unionin toimielimessä, elimessä tai laitoksessa.

4.  Oikeusasiamies jättää kantelun tutkimatta, jos se ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan tai jos 2 ja 3 kohdassa vahvistetut menettelyä koskevat vaatimukset eivät täyty. Jos kantelu ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan, oikeusasiamies voi kehottaa kantelun tekijää osoittamaan kantelun toiselle viranomaiselle.

5.  Jos oikeusasiamies katsoo, että kantelu on ilmeisen perusteeton, oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja ilmoittaa tästä kantelun tekijälle. Jos kantelun tekijä on ilmoittanut kantelustaan asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle, oikeusasiamies ilmoittaa myös asiasta asianomaiselle viranomaiselle.

6.  Unionin toimielinten, elinten tai laitosten sekä niiden henkilöstön välisiä työsuhteita koskeva kantelu voidaan hyväksyä ainoastaan, jos asianomainen henkilö on käyttänyt kaikki sisäiset hallinnolliset menettelyt, erityisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklassa tarkoitetut menettelyt, ja jos asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen tai sen vastauksen määräajat ovat päättyneet. Oikeusasiamiehellä on myös oikeus tarkistaa asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat toimenpiteet, joilla varmistetaan häirinnän väitettyjen uhrien suojelu ja palautetaan asianomaisten henkilöiden ihmisarvoa kunnioittava terve ja turvallinen työympäristö hallinnollisen tutkimuksen aikana edellyttäen, että asianomaiset henkilöt ovat käyttäneet loppuun kyseisiin toimenpiteisiin liittyvät sisäiset hallinnolliset menettelyt.

7.  Oikeusasiamies ilmoittaa asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle kirjatusta kantelusta heti, kun kyseinen kantelu on otettu käsiteltäväksi ja päätös tutkimuksen aloittamisesta on tehty.

8.  Oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut eivät keskeytä oikeudenkäyntiin tai hallinnolliseen menettelyyn liittyvän valitusajan kulumista.

9.  Jos oikeusasiamies päättää, ettei kantelua oteta käsiteltäväksi tai että kantelun käsittely lopetetaan sen vuoksi, että esiin tuotuja seikkoja käsitellään tai on käsitelty oikeudenkäynnissä, oikeusasiamiehen aikaisemmin mahdollisesti suorittamien tutkimusten tulokset sisällytetään asiakirja-aineistoon ja kyseinen asiakirja-aineisto suljetaan.

10.  Oikeusasiamies ilmoittaa kantelun tekijälle mahdollisimman pian kantelun johdosta toteutetuista toimista ja pyrkii mahdollisuuksien mukaan ratkaisuun asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen kanssa hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi. Oikeusasiamies antaa kantelun tekijälle tiedoksi ehdotetun ratkaisun ja unionin asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen mahdolliset huomiot. Kantelun tekijä voi esittää huomautuksia tai toimittaa missä tahansa vaiheessa lisätietoja, jotka eivät olleet tiedossa kantelun tekemisajankohtana.

Jos kantelun tekijän ja asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen hyväksymä ratkaisu on löytynyt, oikeusasiamies voi päättää asian käsittelyn jatkamatta 4 artiklassa säädettyä menettelyä.

3 artikla

Tutkimukset

1.  Oikeusasiamies suorittaa perustelluiksi katsomiansa tutkimuksia tehtäviensä mukaisesti omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella.

2.  Oikeusasiamies ilmoittaa ilman aiheetonta viivytystä asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle tällaisista tutkimuksista. Asianomainen unionin toimielin, elin tai laitos voi omasta aloitteestaan tai oikeusasiamiehen pyynnöstä toimittaa hyödyllisiä huomautuksia tai todisteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan soveltamista.

3.  Oikeusasiamies voi suorittaa omasta aloitteisteen tutkimuksia aina, kun hän pitää niitä perusteltuina erityisesti toistuvien, järjestelmällisten tai erityisen vakavien hallinnollisten epäkohtien tapauksessa, jotta niihin voidaan puuttua yleisen edun mukaisena asiana. Tällaisten tutkimusten yhteydessä hän voi myös tehdä ehdotuksia ja aloitteita, joilla edistetään parhaita hallintokäytäntöjä unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa.

4 artikla

Oikeusasiamiehen ja toimielinten välinen vuorovaikutus

1.  Jos oikeusasiamies havaitsee tutkimuksen perusteella hallinnollisia epäkohtia, hänen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava tutkimuksen havainnoista asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle ja annettava tarvittaessa suosituksia.

2.  Asianomainen unionin toimielin, elin tai laitos antaa oikeusasiamiehelle yksityiskohtaisen lausunnon kolmen kuukauden kuluessa. Oikeusasiamies voi asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen perustellusta pyynnöstä pidentää kyseistä määräaikaa. Määräaikaa voidaan pidentää korkeintaan kahdella kuukaudella. Jos asianomainen unionin toimielin, elin tai laitos ei anna lausuntoa kolmen kuukauden määräajassa tai pidennetyssä määräajassa, oikeusasiamies voi päättää tutkimuksen ilman tällaista lausuntoa.

3.  Tutkimuksen päättyessä oikeusasiamies toimittaa kertomuksen asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle ja erityisesti, jos havaitun hallinnollisen epäkohdan luonne tai laajuus sitä vaatii, Euroopan parlamentille. Oikeusasiamies voi antaa kertomuksessaan suosituksia. Oikeusasiamies antaa kantelun tekijälle tiedoksi tutkimuksen tulokset, unionin asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen antaman lausunnon ja mahdolliset kertomuksessa esitetyt suositukset.

4.  Oikeusasiamiestä voidaan hänen omasta aloitteestaan tai Euroopan parlamentin pyynnöstä kuulla Euroopan parlamentissa tarkoituksenmukaisimmalla tasolla, jos tämä on asianmukaista unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimintaa koskevaan tutkimukseen liittyen.

5.  Oikeusasiamies antaa kunakin vuonna istuntokauden lopussa Euroopan parlamentille kertomuksen suorittamiensa tutkimusten tuloksista. Kertomukseen sisältyy arviointi siitä, miten oikeusasiamiehen suosituksia on noudatettu, ratkaisuehdotuksia ja parannusehdotuksia. Kertomukseen sisällytetään tapauksen mukaan myös häirintää, väärinkäytösten paljastamista ja eturistiriitoja unionin toimielimissä, elimissä tai laitoksissa koskevien oikeusasiamiehen tutkimusten tulokset.

5 artikla

Tietojen toimittaminen oikeusasiamiehelle

1.  Tätä artiklaa sovellettaessa ’tietojen toimittaminen’ kattaa kaikki fyysiset ja sähköiset keinot, joiden avulla oikeusasiamies ja hänen sihteeristönsä saavat tutustuttavakseen tietoja, mukaan lukien asiakirjat, niiden muodosta riippumatta.

2.  ’EU:n turvallisuusluokitelluilla tiedoilla’ tarkoitetaan mitä tahansa tietoja tai aineistoja, joille on määritelty EU:n turvallisuusluokka ja joiden luvaton ilmitulo saattaisi vaihtelevassa määrin vahingoittaa Euroopan unionin tai yhden tai useamman jäsenvaltion etuja.

3.  Unionin toimielimet, elimet ja laitokset sekä jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset antavat tässä artiklassa säädetyin edellytyksin oikeusasiamiehen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ilman aiheetonta viivytystä oikeusasiamiehelle kaikki tiedot, joita tämä on pyytänyt tutkimusta varten.

4.  Oikeusasiamiehelle toimitetaan EU:n turvaluokiteltuja tietoja seuraavin periaattein ja edellytyksin:

a)  EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja toimittava unionin toimielin, elin tai laitos on saattanut päätökseen asiaankuuluvat sisäiset menettelynsä ja, jos luovuttaja on kolmas osapuoli, viimeksi mainittu on antanut kirjallisen ennakkosuostumuksensa;

b)  on osoitettu, että oikeusasiamiehellä on tiedonsaantitarve;

c)  on taattava, että oikeus tutustua CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL ‑turvallisuusluokan tai sitä korkeamman turvallisuusluokan tietoihin myönnetään ainoastaan henkilöille, joille on tehty kansallisen lainsäädännön mukaisesti henkilöturvallisuusselvitys asiaankuuluvalle turvallisuustasolle ja jotka toimivaltainen turvallisuusviranomainen on valtuuttanut.

5.  EU:n turvaluokiteltujen tietojen toimittamiseksi asianomainen unionin toimielin, elin tai laitos arvioi, onko oikeusasiamies ottanut tosiasiallisesti käyttöön sisäisiä turvallisuussääntöjä sekä fyysisiä ja menettelyllisiä toimenpiteitä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi. Tätä varten oikeusasiamies ja unionin toimielin, elin tai laitos voivat myös sopia järjestelystä, jolla luodaan yleiset puitteet EU:n turvaluokiteltujen tietojen toimittamiselle.

6.  Oikeus tutustua 4 ja 5 kohdan mukaisesti EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin on annettava asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen tiloissa, jollei oikeusasiamiehen kanssa toisin sovita.

7.  Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä toimittamasta oikeusasiamiehelle tietoja, jotka kuuluvat turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevan kansallisen lainsäädännön tai niiden välittämisen estävien säännösten soveltamisalaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

Asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin toimittaa oikeusasiamiehelle tällaiset tiedot toimivaltaisen viranomaisensa vahvistamin edellytyksin.

8.  Kun unionin toimielimet, elimet tai laitokset ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset aikovat toimittaa oikeusasiamiehelle EU:n turvaluokiteltuja tietoja tai muita tietoja, jotka eivät ole yleisön saatavilla, niiden on ilmoitettava asiasta etukäteen oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies varmistaa, että tällaisia tietoja suojataan asianmukaisesti, eikä hän etenkään saa ilmaista niitä kantelun tekijälle tai yleisölle ilman unionin toimielimen, elimen tai laitoksen tai asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakkosuostumusta. EU:n turvaluokiteltujen tietojen osalta suostumus on annettava kirjallisesti.

9.  Unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jotka epäävät oikeuden tutustua EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, on toimitettava oikeusasiamiehelle kirjallinen perustelu, jossa ilmoitetaan vähintään epäämisperusteet.

10.  Oikeusasiamies pitää 8 kohdassa tarkoitettuja tietoja hallussaan ainoastaan siihen saakka, kunnes tutkimus on päätetty lopullisesti.

Oikeusasiamies voi pyytää unionin toimielintä, elintä tai laitosta tai jäsenvaltiota säilyttämään tällaiset tiedot vähintään viiden vuoden ajan.

11.  Jos oikeusasiamiestä ei avusteta tämän pyytämällä tavalla, hän voi antaa asian tiedoksi Euroopan parlamentille, joka ryhtyy tarvittaviin toimiin.

6 artikla

Oikeusasiamiehen asiakirjojen julkisuus

Oikeusasiamies käsittelee pyynnöt saada tutustua asiakirjoihin, lukuun ottamatta niitä, jotka on saatu tutkimuksen aikana ja jotka ovat oikeusasiamiehen hallussa tutkimuksen keston ajan tai sen päättymisen jälkeen, asetuksessa (EY) N:o 1049/2001, sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksella (EY) N:o 1367/2006, säädettyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.

7 artikla

Virkamiesten ja muun henkilöstön kuuleminen

1.  Unionin toimielinten, elinten ja laitosten virkamiehiä ja muuta henkilöstöä on kuultava oikeusasiamiehen pyynnöstä seikoista, jotka liittyvät käynnissä olevaan oikeusasiamiehen tutkimukseen.

2.  Kyseiset virkamiehet ja muu henkilöstö esiintyvät toimielimensä, elimensä tai laitoksensa nimissä. Heitä sitovat heihin sovellettavista säännöistä johtuvat velvoitteet.

8 artikla

Väärinkäytösten paljastamiseen liittyvät tutkimukset

1.  Oikeusasiamies voi suorittaa tutkimuksen havaitakseen henkilöstösääntöjen 22 a artiklassa määriteltyjen tietojen käsittelyssä ilmenneet hallinnolliset epäkohdat, jotka virkamies tai muuhun henkilöstöön kuuluva on ilmoittanut hänelle henkilöstösäännöissä vahvistettujen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

2.  Tällaisissa tapauksissa virkamies tai muuhun henkilöstöön kuuluva saa henkilöstösääntöjen tarjoaman suojan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen työntekijään kohdistamilta mahdollisilta seuraamuksilta tietojen antamisen johdosta.

3.  Oikeusasiamies voi myös tiedustella, onko asian käsittelyssä asianomaisessa unionin toimielimessä, elimessä tai laitoksessa ilmennyt hallinnollisia epäkohtia, myös asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön suojelun osalta.

9 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.  Oikeusasiamies ja hänen henkilöstönsä eivät saa paljastaa tutkimuksen aikana saamiaan tietoja tai asiakirjoja. Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista he eivät etenkään saa ilmaista oikeusasiamiehelle toimitettuja EU:n turvaluokiteltuja tietoja tai unionin toimielinten, elinten tai laitosten sisäisiä asiakirjoja tai henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia asiakirjoja. He eivät saa myöskään ilmaista tietoja, jotka voisivat vahingoittaa kantelun tekijän tai jonkin muun asianosaisen oikeuksia.

2.  Jos oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana ilmenneet tosiseikat saattavat olla rikoksia tai liittyä rikokseen, oikeusasiamies raportoi asiasta jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja, siltä osin kuin asia kuuluu niiden toimivaltaan, Euroopan syyttäjänvirastolle asetuksen (EU) 2017/1939(8) 24 artiklan mukaisesti ja Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF), sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013(9) 8 artiklan mukaista kaikkien unionin toimielinten, elinten ja laitosten yleiseen raportointivelvollisuutta Euroopan petostentorjuntavirastolle.

3.  Oikeusasiamies ilmoittaa tarvittaessa ja yhteisymmärryksessä Euroopan syyttäjänviraston tai Euroopan petostentorjuntaviraston kanssa asiasta myös sille unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle, joka on toimivaltainen asianomaiseen virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan nähden ja joka voi aloittaa asianmukaiset menettelyt.

10 artikla

Yhteistyö jäsenvaltioiden viranomaisten ja unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa

1.  Oikeusasiamies voi tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa sovellettavan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti, jos se on tarpeen hänen tehtäviensä hoitamiseksi.

2.  Oikeusasiamies voi tehtäviensä rajoissa tehdä yhteistyötä myös muiden unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka vastaavat perusoikeuksien edistämisestä ja suojelusta. Oikeusasiamies välttää tehtävien toistoa tai niiden päällekkäisyyttä kyseisten unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnan kanssa.

3.  Jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille tämän asetuksen soveltamiseksi osoitetut tiedonannot toimitetaan niiden unionissa olevien pysyvien edustustojen välityksellä, paitsi jos asianomainen pysyvä edustusto suostuu siihen, että oikeusasiamiehen sihteeristö voi ottaa suoraan yhteyttä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin.

11 artikla

Oikeusasiamiehen valitseminen

1.  Oikeusasiamies valitaan avointa menettelyä noudattaen valituista ehdokkaista, ja hänet voidaan nimittää uudelleen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.  Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun nimeämispyynnön jälkeen oikeusasiamies valitaan sellaisten henkilöiden joukosta,

–  jotka ovat unionin kansalaisia,

–  joilla on täydet kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet,

–  joiden riippumattomuus on kiistaton,

–  jotka täyttävät kotimaassaan korkeimpien tuomarin virkojen kelpoisuusvaatimukset ja joilla on tarvittava pätevyys ja kokemus oikeusasiamiehen viran hoitamiseksi ja

–  jotka eivät ole olleet kansallisten hallitusten jäseniä tai Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston tai Euroopan komission jäseniä nimeämispyynnön julkaisemista edeltäneiden kahden vuoden aikana.

12 artikla

Oikeusasiamiehen tehtävien päättyminen

1.  Perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitetut oikeusasiamiehen tehtävät päättyvät hänen toimikautensa päättyessä, hänen erotessaan tehtävästä tai kun hänet erotetaan.

2.  Lukuun ottamatta tilannetta, jossa on kyse oikeusasiamiehen erottamisesta, oikeusasiamies hoitaa edelleen tehtäviään, kunnes uusi oikeusasiamies on valittu.

3.  Oikeusasiamiehen tehtävien päättyessä ennenaikaisesti uusi oikeusasiamies valitaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toimi on jäänyt täyttämättä, Euroopan parlamentin vaalikauden loppuajaksi. Ennen kuin uusi oikeusasiamies on valittu, 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu johtava virkamies on vastuussa kiireellisistä asioista, jotka kuuluvat oikeusasiamiehen tehtäviin.

13 artikla

Erottaminen

Jos Euroopan parlamentti aikoo pyytää oikeusasiamiehen erottamista SEUT 228 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se kuulee oikeusasiamiestä ennen tällaisen pyynnön esittämistä.

14 artikla

Oikeusasiamiehen tehtävien hoitaminen

1.  Oikeusasiamies toimii tehtäviään hoitaessaan SEUT 228 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Oikeusasiamies pidättäytyy kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa kyseisten tehtävien luonteen kanssa.

2.  Aloittaessaan tehtäviensä hoitamisen oikeusasiamies antaa unionin tuomioistuimen täysistunnossa juhlallisen vakuutuksen siitä, että hän hoitaa perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä täysin riippumattomana ja puolueettomana sekä noudattaa toimikauden ajan ja sen jälkeen tehtävistään johtuvia velvollisuuksia. Juhlalliseen vakuutukseen on sisällyttävä erityisesti velvollisuus osoittaa kunniallisuutta ja pidättyvyyttä, kun hänelle toimikauden päätyttyä tarjotaan tiettyjä tehtäviä tai etuja.

3.  Oikeusasiamies ei saa toimikautensa aikana harjoittaa muuta poliittista tai hallinnollista toimintaa taikka muuta palkallista tai palkatonta ammattitoimintaa.

15 artikla

Palkka, erioikeudet ja vapaudet

1.  Oikeusasiamies rinnastetaan palkan, korvausten ja vanhuuseläkkeen osalta unionin tuomioistuimen tuomariin.

2.  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyssä, Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevassa pöytäkirjassa N:o 7 olevia 11–14 ja 17 artiklaa sovelletaan oikeusasiamieheen sekä oikeusasiamiehen sihteeristön virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön.

16 artikla

Oikeusasiamiehen sihteeristö

1.  Oikeusasiamiehelle osoitetaan asianmukainen talousarvio, joka riittää varmistamaan oikeusasiamiehen riippumattomuuden sekä perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen.

2.  Oikeusasiamiestä avustaa sihteeristö. Sihteeristön johtavan virkamiehen nimittää oikeusasiamies.

3.  Oikeusasiamiehen sihteeristön virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä. Sihteeristön henkilöstön lukumäärä vahvistetaan vuosittain talousarviomenettelyn yhteydessä.

4.  Jos unionin virkamiehiä lähetetään tilapäisesti oikeusasiamiehen sihteeristöön, kyseistä siirtoa pidetään yksikön edun mukaisena tilapäisenä siirtona henkilöstösääntöjen 37 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan ja 38 artiklan mukaisesti.

17 artikla

Oikeusasiamiehen kotipaikka

Oikeusasiamiehen kotipaikan on oltava Euroopan parlamentin kotipaikka sellaisena kuin se on määritelty pöytäkirjan N:o 6 ainoan artiklan a alakohdassa.

18 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

Oikeusasiamies antaa tämän asetuksen täytäntöönpanosäännökset Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja Euroopan komissiota kuultuaan. Niiden on oltava tämän asetuksen mukaisia, ja niihin on sisällyttävä säännökset vähintään seuraavista seikoista:

a)  kantelun tekijän ja asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen menettelylliset oikeudet;

b)  kantelun vastaanottaminen, käsittely ja käsittelyn päättäminen;

c)  omasta aloitteesta suoritetut tutkimukset; ja

d)  jatkotutkimukset.

19 artikla

Loppusäännökset

1.  Kumotaan päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom.

2.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.  Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ...,

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0280. (2) Hyväksyntä annettu 18. kesäkuuta 2021 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). (3) Lausunto annettu 18. kesäkuuta 2021 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). (4) Euroopan parlamentin päätös 94/262/EHTY, EY, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15). (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EUVL L 145, 31.5.2001, s. 43). (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13). (7) EUVL L 56, 4.3.1968, s. 1. (8) Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1). (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevan Euroopan unionin ja Thaimaan kuningaskunnan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla tehdyn sopimuksen tekemisestä (05444/2021 – C9-0171/2021 – 2021/0003(NLE))

P9_TA(2021)0304 A9-0180/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05444/2021),

–  ottaa huomioon kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskeva Euroopan unionin ja Thaimaan kuningaskunnan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla tehdyn sopimuksen (05445/2021),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0171/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0180/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Thaimaan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevan Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (06505/2021 – C9-0181/2021 – 2021/0044(NLE))

P9_TA(2021)0305 A9-0182/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06505/2021),

–  ottaa huomioon luonnoksen kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevaksi Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyksi sopimukseksi (06506/2021),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0181/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0182/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Indonesian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevan Euroopan unionin ja Argentiinan tasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (06837/2021 – C9-0170/2021 – 2021/0054(NLE))

P9_TA(2021)0306 A9-0175/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (06837/2021),

–  ottaa huomioon luonnoksen kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevaksi Euroopan unionin ja Argentiinan tasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyksi sopimukseksi (06838/2021),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0170/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0175/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Argentiinan tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 Mustanmeren kalastusalan haasteista ja mahdollisuuksista (2019/2159(INI))

P9_TA(2021)0307 A9-0170/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon eräiden kalakantojen Mustallamerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2020 16. joulukuuta 2019 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2019/2236(1),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(2),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14, joka koskee vedenalaista elämää,

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleinen kalastuskomissio) sopimusalueella annetun asetuksen (EU) N:o 1343/2011 muuttamisesta 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/982(4),

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(5) (luontotyyppidirektiivi),

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU(6),

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(7),

–  ottaa huomioon Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2021 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 768/2008, (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1005/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1139 muuttamisesta kalastuksenvalvonnan osalta(8),

–  ottaa huomioon Välimeren ja Mustanmeren kalastuksen kestävyyttä koskevan, GFCM:n hyväksymän keskipitkän aikavälin strategian (2017–2020) ja sen antaman päätöksen uudesta strategiasta vuosiksi 2021–2025,

–  ottaa huomioon GFCM:n päätöksen Välimeren ja Mustanmeren kalastus- ja vesiviljelyalan uuden strategian laatimisesta vuosiksi 2021–2025, joka tehtiin 3. marraskuuta 2020 pidetyssä korkean tason kokouksessa,

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission vihreän kehityksen ohjelmaksi ja ehdotuksen vuoteen 2030 ulottuvaksi EU:n biodiversiteettistrategiaksi,

–  ottaa huomioon Mustanmeren yhteisestä merenkulkualan toimintaohjelmasta annetut ministerien julkilausumat, jotka hyväksyttiin Burgasissa 31. toukokuuta 2018 ja Bukarestissa 9. toukokuuta 2019 ja jotka kaikki kuusi Mustanmeren rannikkovaltiota ovat allekirjoittaneet,

–  ottaa huomioon Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestön peruskirjan, jonka tavoitteena on parantaa poliittista vuoropuhelua ja lukuisia politiikkoja ympäristönsuojelun ja tilastotietojen vaihdon aloilla,

–  ottaa huomioon vuonna 2019 käynnistetyn Mustanmeren strategisen tutkimus- ja innovointiohjelman, jonka tavoitteena on edistää yhteistä visiota tuottavasta, terveestä, palautumiskykyisestä ja kestävästä Mustastamerestä vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon Mustanmeren kalastusta ja vesiviljelyä käsitelleissä korkean tason konferensseissa Bukarestissa vuonna 2016 ja Sofiassa vuonna 2018 annetut julkilausumat (Sofian konferenssin julkilausuma on nimeltään Sofian ministerijulistus),

–  ottaa huomioon Bukarestissa (2014), Sofiassa (2015), Odessassa (2016) ja Batumissa (2017) järjestetyt Mustanmeren sinistä taloutta käsitelleet korkean tason sidosryhmäkonferenssit,

–  ottaa huomioon vuonna 1992 Mustanmeren suojelemisesta pilaantumiselta tehdyn yleissopimuksen (Bukarestin yleissopimus), jonka osapuolia Bulgaria ja Romania ovat ja jossa Euroopan unionilla on tarkkailijan asema, sekä yleissopimuksen pöytäkirjat; ottaa huomioon myös komission tämän yleissopimuksen perusteella tekemän työn Mustanmeren suojelemiseksi pilaantumiselta,

–  ottaa huomioon Mustanmeren suojelusta 7. huhtikuuta 1993 annetun ministerikokouksen julistuksen,

–  ottaa huomioon Mustanmeren suojelemista pilaantumiselta käsittelevän komission yhdennetyn seuranta- ja arviointiohjelman vuosiksi 2017–2022 (BSIMAP 2017–2022),

–  ottaa huomioon BlackSea4Fish-hankkeen, jolle myönnetään EU:n rahoitustukea ja jonka vuotuinen talousarvio on noin 1 100 000 euroa Mustanmeren kalakantojen kestävän hoidon varmistamiseksi,

–  ottaa huomioon GFCM:n vuonna 2018 antaman suosituksen Rapana venosa -kotilon pyyntiä Mustallamerellä koskevasta alueellisesta tutkimusohjelmasta, jonka tavoitteena on antaa arvio Rapana venosa -kotiloiden levinneisyydestä, määrästä, koosta ja ikärakenteesta osallistuvissa maissa (Bulgaria, Romania, Turkki, Georgia ja Ukraina),

–  ottaa huomioon komission tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean 11. joulukuuta 2020 antaman kertomuksen ”Assessment of balance indicators for key fleet partss and review of national reports on Member effort to achieving maritime capacity and fishing opportunities”,

–  ottaa huomioon parlamentin politiikkayksikkö B:n vuonna 2010 esittämän raportin ”Fisheries in the Black Sea”,

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vastuullisen kalastuksen toimintasäännöt vuodelta 1995,

–  ottaa huomioon raportit EU:n ja Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman alueellisesta aloitteesta (EMBLAS-I- ja EMBLAS-II-hankkeet), jotka auttoivat vahvistamaan kolmen maan (Georgia, Ukraina ja Venäjä) valmiuksia vedenlaadun biologiseen ja kemialliseen seurantaan Mustallamerellä EU:n vesilainsäädännön mukaisesti ja jotka pantiin täytäntöön vuosina 2013–2014 (EMBLAS-I) ja vuosina 2014–2018 (EMBLAS-II),

–  ottaa huomioon GFCM:n vuonna 2009 antaman suosituksen sellaisten alusten luettelon laatimisesta, joiden oletetaan harjoittaneen LIS-kalastusta (laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta) GFCM:n soveltamisalueella,

–  ottaa huomioon GFCM:n kansallisen lainsäädännön alueellisen rekisterin (GFCM-Lex), verkkoalustan, joka kattaa tällä hetkellä meren elollisten luonnonvarojen ja ekosysteemien säilyttämistä koskevan kansallisen lainsäädännön kolmessa GFCM-maassa ja jonka GFCM pyrkii tulevaisuudessa ulottamaan koko GFCM:n alueelle (mukaan lukien Mustameri),

–  ottaa huomioon Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen (Bernin yleissopimus), muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan vuoden 1973 yleissopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan vuoden 1992 yleissopimuksen ja Bernin yleissopimuksen puitteissa vuonna 2018 hyväksytyn sampien suojelua koskevan yleiseurooppalaisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon GFCM:n vuonna 2020 laatiman raportin Välimeren ja Mustanmeren kalastuksen tilasta,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Mustanmeren kalastuksen nykyisestä ja tulevasta hallinnoinnista(9),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Enemmän kaloja meressä? Toimenpiteet, joilla edistetään kalakantojen elpymistä yli kestävän enimmäistuoton (MSY), mukaan lukien kalakantojen elvyttämisalueet ja merelliset suojelualueet”(10),

–  ottaa huomioon Mustanmeren avustusmekanismin, jonka tarkoituksena on tarjota ohjausta ja tukea hallituksille, yksityisille sijoittajille, kauppa- ja teollisuusjärjestöille, tutkimuslaitoksille, yliopistoille ja suurelle yleisölle mahdollisuuksista osallistua Mustanmeren alueen sinisen talouden merialan toimiin,

–  ottaa huomioon EU:n Mustanmeren synergia-aloitteen ja 19. kesäkuuta 2008 (COM(2008)0391), 20. tammikuuta 2015 (SWD(2015)0006) ja 5. maaliskuuta 2019 (SWD(2019)0100) annetut kolme komission kertomusta Mustanmeren synergian täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian, jolla pyritään muun muassa helpottamaan keskeisten kysymysten, kuten biologisen monimuotoisuuden ja Tonavan vesistöalueen maiden sosioekonomisen kehityksen, käsittelyä ja koordinointia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0170/2021),

A.  ottaa huomioon, että Mustameri on puolisuljettu meri, jonka liittää valtamereen vain Välimeri Marmaranmeren ja Egeanmeren kautta ja jota rajaa kuusi maata (Bulgaria, Romania, Turkki, Georgia, Ukraina ja Venäjä), joista vain kaksi on EU:n jäsenvaltioita (Bulgaria ja Romania);

B.  ottaa huomioon, että Mustallamerellä on 1960-luvulta lähtien tapahtunut dramaattisia ympäristömuutoksia, jotka johtuvat rehevöitymisen, haitallisten vieraslajien kulkeutumisen ja liikakalastuksen kaltaisista paineista;

C.  ottaa huomioon, että Mustanmeren ympäristöjärjestelmän muutokset johtuivat pelagisen ravintoverkon ylimpien saalistajien ehtymisestä ja sitä seuranneesta planktonia syövien kalojen vähentymisestä;

D.  ottaa huomioon, että Mustassameressä on mittava hapeton kerros (87 prosenttia) ja sen happipitoinen kerros on kutistunut 20–25 metriä 20:n viime vuoden aikana; ottaa huomioon, että ihmisen toiminta, kuten ympäristön pilaaminen, elinympäristöjen tuhoaminen ja liikakalastus, johti 1980-luvulla Mustallamerellä vakavaan ekosysteemin heikkenemiseen; ottaa huomioon, että joitakin anaerobisia bakteereja lukuun ottamatta meressä ei ole elämää 50-200 metrin syvyydessä;

E.  ottaa huomioon, että Mustallamerellä kalastetut kahdeksan lajia (sardelli (Engraulis encrasicolus), kilohaili (Sprattus sprattus), hevosmakrilli (Trachurus mediterraneus), piikkikampela (Scophthalmus maximus), valkoturska (Merlangius merlangus), rusotäplämullo (Mullus barbatus), Rapana venosa -kotilo ja piikkihai (Squalus acanthias)) ovat erittäin tärkeitä kalastusalalle ja niistä useimmat kuuluvat jaettuun kalakantaan, kun taas kahteen lajiin sovelletaan kiintiötä (kilohaili, jolla on riippumaton kiintiö, ja piikkikampela, jonka suurimman sallitun saaliin asettaa GFCM); ottaa huomioon, että muita lajeja, kuten nokkapiikkihaita, valkoturskaa ja sardellia, ei ole suojattu; ottaa huomioon, että kilohailin kiintiö vuosiksi 2020–2022 on sama kuin vuonna 2011 eli 11 445 tonnia vuodessa EU:ssa (8 032,5 tonnia Bulgariassa ja 3 442,5 tonnia Romaniassa), kun taas EU:n piikkikampelakiintiö on noussut 114 tonnista 150 tonniin vuodessa ja se jakautuu tasan Bulgarian ja Romanian kesken;

F.  ottaa huomioon, että Mustanmeren maiden taloudellisesti tärkeiden lajien kestävän enimmäistuoton järjestelmä hyödyttää biologista monimuotoisuutta sekä kalastusalan kestävyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että Romania on ottanut käyttöön kansallisen kiintiön muille kuin kahdelle EU:n tasolla kiintiöin rajoitetulle lajille, kuten Rapana venosa -kotilolle, välimerensimpukalle (Mytilus galloprovincialis), tokkolle (Ponticola cephalargoides), raitavenussimpukalle (Chamelea gallina), valkoturskalle ja piikkihaille;

G.  ottaa huomioon, että vuoden 2018 tilastojen mukaan kalan vuotuinen kulutus henkeä kohti Bulgariassa (7,00 kg) ja Romaniassa (7,99 kg) on reilusti alle EU:n keskiarvon (24,36 kg), mitä voidaan pitää kasvun mahdollisuutena paikalliselle kalastusalalle;

H.  ottaa huomioon, että kuuden rannikkovaltion Mustanmeren kalastuslaivastosta keskimäärin 91 prosenttia koostuu pienistä aluksista; ottaa huomioon, että lähes 95 prosenttia Bulgarian laivastosta ja 87 prosenttia Romanian laivastosta kuuluu tähän luokkaan;

I.  ottaa huomioon, että Mustanmeren pienimuotoista kalastusta harjoittavalla alalla on GFCM:n mukaan merkittäviä haiden ja rauskujen sekä merinisäkkäiden, kuten delfiinien ja pyöriäisten, sivusaaliita;

J.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus on ominaista Mustanmeren ja sen alapuolisen Tonavan alueella;

K.  ottaa huomioon, että LIS-kalastusta harjoittavia aluksia toimii Mustallamerellä ja että rannikkovaltioilla on vain vähän kapasiteettia valvoa kalastustoimia; ottaa huomioon, että GFCM:n viimeisimmän saatavilla olevan, 4.–8. marraskuuta 2019 päivätyn tiedon mukaan 65 alusta on tunnistettu LIS-kalastusta harjoittaviksi aluksiksi;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) myönnettiin Bulgarialle yli 88 miljoonaa euroa ja Romanialle yli 168 miljoonaa euroa kaudeksi 2014–2020; ottaa huomioon, että viimeisimpien, 31. joulukuuta 2020 saatavilla olleiden tietojen mukaan molempien maiden käyttöasteet ovat edelleen EU:n alhaisimpia ja että Bulgaria on käyttänyt vain 36,34 prosenttia myönnetystä rahoituksesta ja Romania vain 33,72 prosenttia; ottaa huomioon, että alhaisempi käyttöaste voisi johtaa menetettyihin mahdollisuuksiin näiden maiden kalastusyhteisöjen kannalta;

M.  ottaa huomioon, että Mustanmeren neuvoa-antava toimikunta on toiminnassa ja osallistuu Mustallamerellä harjoitettavaa kalastusta koskevien EU:n toimintapolitiikkojen laadintaan; ottaa huomioon, että Mustanmeren kalastuksenhoidosta vastaa GFCM;

N.  ottaa huomioon, että Mustanmeren suojelemista pilaantumiselta käsittelevä toimikunta toimii Mustanmeren maiden (Bulgaria, Georgia, Romania, Venäjä, Turkki ja Ukraina) toimeksiannosta ja että kyseiset maat ovat allekirjoittaneet Bukarestin yleissopimuksen ja pian allekirjoittamisen jälkeen ratifioineet sen; ottaa huomioon, että tämä yleissopimus velvoittaa kaikki sopimuspuolet ehkäisemään, vähentämään ja valvomaan pilaantumista Mustallamerellä meriympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi;

O.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos edistää ilman lämpötilan nousua Mustanmeren alueella, mikä vaikuttaa meren lämpötilaan ja siten biologiseen monimuotoisuuteen ja meriympäristön lajeihin; ottaa huomioon, että tämä muutos vaikuttaa kalastusalaan, koska se vaikuttaa kalavaroihin, joista kalastusala on riippuvainen;

P.  ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja vuoteen 2030 ulottuvaa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jotka muodostavat perustan lainsäädäntöpaketeille, joilla muutetaan ympäristöä koskevaa yhteisön säännöstöä; ottaa huomioon, että tämä loisi uusia mahdollisuuksia ja toimenpiteitä ympäristönäkökohtien ottamiseksi paremmin huomioon alakohtaisissa politiikoissa, lajien ja luontotyyppien ennallistamisessa ja ympäristöystävällisempien investointien ja toimintapolitiikkojen edistämisessä;

Q.  ottaa huomioon Mustanmeren ominaispiirteet, kuten sen suuren valuma-alueen, jotka tekevät siitä erityisen herkän merien roskaantumisen ja mikromuovikertymän kannalta; ottaa huomioon, että Mustaamerta koskevan EMBLAS-Plus-hankkeen yhteydessä laaditun raportin mukaan se sisältää lähes kaksi kertaa enemmän jätettä kuin Välimeri, millä on epäilemättä seurauksia biologiselle monimuotoisuudelle, kalakannoille ja kalastusalalle;

R.  ottaa huomioon, että Mustallamerellä elää kolme kotoperäistä valaiden alalajia – mustanmerendelfiini (Delphinus delphis ponticus), mustanmerenpullokuonodelfiini (Tursiops truncatus ponticus) ja mustanmerensatamapyöräinen (Phocoena phocoena relicta), jotka kaikki on luokiteltu uhanalaisiksi lajeiksi ja joista kaksi, mustanmerenpullokuonodelfiini ja mustanmerensatamapyöriäinen, kuuluvat luontotyyppidirektiivin soveltamistalaan; ottaa huomioon, että nämä ovat kaikki petoja, jotka syövät pääasiassa kalaa;

S.  ottaa huomioon, että Rapana venosa -kotiloa pidetään Mustallamerellä esiintyvänä haitallisena vieraslajina, jolla ei ole luonnollisia vihollisia ja joka aiheuttaa vakavan uhan muiden organismien populaatioille; ottaa huomioon, että samalla siitä on tullut tärkeä tulonlähde ja kaupallisten kalastusalusten kohdelaji;

T.  ottaa huomioon, että Mustanmeren ekosysteemi on riippuvainen Euroopan suurista joista, kuten Tonavasta; ottaa huomioon, että tämä riippuvuus luo läheisen yhteyden Tonavan ja muiden jokien ekologisen tilan ja Mustanmeren ekologisen tilan välille; ottaa huomioon, että nämä joet kuljettavat suuria määriä luonnollisia ja ihmisen toiminnan aiheuttamia roskia sisämaasta; ottaa huomioon, että sekä Tonava että Mustameri tarjoavat elinympäristön tietyille lajeille, kuten sammelle (Acipenseriformes) ja mustanmerensillille (Alosa immaculata);

U.  ottaa huomioon sellaiset tekijät kuin näiden lajien elinympäristön tilan heikkeneminen, vaellusesteet, niiden liikakalastus kaviaarin ja lihan vuoksi ja vesistöjen pilaantuminen, ovat syösseet Tonavan ja Mustanmeren sammet sukupuuton partaalle; ottaa huomioon, että lisääntymiskykyisten sampien määrän jyrkän vähenemisen vuoksi tämä laji voi nykyisin lisääntyä luonnossa vain hyvin harvoin; ottaa huomioon, että sekä Tonavassa että Mustassameressä oli ennen runsaasti sampia;

V.  ottaa huomioon, että kutevien kalojen määrän jyrkkä väheneminen yhdessä populaatioiden pienenemisen kanssa aiheuttaa luonnollisen lisääntymisen epäonnistumisen, sillä se heikentää muutaman jäljellä olevan koiras- ja naarassammen mahdollisuuksia kohtaamiseen ja kutemiseen;

W.  ottaa huomioon, että tutkimuslaitosten keräämien tietojen mukaan sampikalapopulaatiot ovat hajanaisia, niistä puuttuu tiettyjä sukupolvia ja sampikalojen luonnollinen lisääntyminen on vähäistä, että lisääntymistä varten Tonavaan siirtyvien täysikasvuisten kalojen määrä on erittäin pieni ja että viisi sampilajia (sterletti (Acipenser ruthenus), venäjänsampi (Acipenser gueldenstaedtii), tähtisampi (Acipenser stellatus), euroopansampi (Acipenser sturio) ja kitasampi (Huso huso)) ovat kuolemaisillaan sukupuuttoon, kun harmaasammen (Acipenser nudiventris) katsotaan jo hävinneen;

X.  ottaa huomioon, että EU:n kalastusalalla sovelletaan jo korkeita normeja, joita on tarkistettava ja mukautettava, jotta voidaan varmistaa ympäristökestävyys ja sosiaalinen kestävyys koko arvoketjussa, mukaan lukien työntekijöiden oikeudet sekä eläinten terveys ja hyvinvointi ja jotta ala pystyy tarjoamaan korkealaatuisia kalastustuotteita;

Y.  ottaa huomioon, että virkistyskalastusala voi tarjota mahdollisuuksia, kuten toiminnan tai tulojen monipuolistamista, ollen samalla sopusoinnussa ympäristötavoitteiden kanssa, koska virkistyskalastus on hyvin valikoiva kalastusmuoto;

Z.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemialla on vakavia vaikutuksia Mustanmeren kalastusalaan; ottaa huomioon, että analyysit ovat osoittaneet, että Mustanmeren kalastusala on kärsinyt rajusti pandemian aikana ja että operoivien alusten työ on vähentynyt jopa 80 prosenttia sen lisäksi, että tuotanto väheni aluksi noin 75 prosenttia;

AA.  ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on korostanut kalastuksen ja vesiviljelyn merkitystä elintarvikkeiden saatavuuden varmistamisessa;

Taloudellisesti merkittävien lajien kantojen tila Mustallamerellä

1.  korostaa Mustanmeren altaan merkittäviä strategisia ja geopoliittisia erityispiirteitä, jotka johtuvat muun muassa hyvin erityisistä ympäristöolosuhteista, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja jotka edellyttävät räätälöityä lähestymistapaa, kunnianhimoisia ympäristönormeja ja kestäviä siniseen talouteen ja kasvuun tähtääviä yhteisiä toimia; korostaa tarvetta vahvistaa ja syventää edelleen Mustanmeren rannikkovaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan hoitaa tehokkaasti kalakantoja ja vastata haasteisiin muun muassa GFCM:n avulla; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan alueellisen kapasiteettisuunnitelman, jolla varmistetaan käytettävissä olevien luonnonvarojen asianmukainen tasapaino, ympäristöturvallisuus ja kaikkien Mustanmeren rannikkovaltioiden laivastokapasiteetin säilyttäminen;

2.  panee merkille, että 7. kesäkuuta 2018 annetussa Sofian ministerijulistuksessa korostettiin jo tarvetta soveltaa yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa Mustallamerellä kalastusta koskeviin kysymyksiin, kuten meren luonnonvarojen kestävyyteen, tiedonkeruun parantamiseen ja LIS-kalastuksen torjuntaan; kehottaa komissiota julkaisemaan kertomuksen Sofian ministerijulistuksen täytäntöönpanosta;

3.  korostaa, että Mustanmeren alueella tarvitaan tasavertaista yhteistyötä kalastuksenhoidon alalla, koska yhteiset kalakannat ja maailmanlaajuiset haasteet ylittävät kansalliset rajat;

4.  korostaa, että Välimeren ja Mustanmeren osalta mitkään laivastonosat yhtä lukuun ottamatta 65:stä laivastonosasta, joille voitiin laskea niin kutsuttu kestävää pyyntiä koskeva indikaattori, eivät olleet tasapainossa vuonna 2018;

5.  korostaa, että on tärkeää edistää toimenpiteitä, joilla tuetaan tieteellisen tiedon keruuta ja käsittelyä;

6.  kehottaa sisällyttämään kaikki Mustanmeren alueen maat GFCM-Lex-hankkeeseen, jolla helpotetaan kalakantojen yhteistä hoitoa ja koordinoidaan sitä paremmin ja nopeammin;

7.  on huolissaan siitä, että viimeisimpien tietojen mukaan Mustanmeren meriekosysteemeihin ja Tonavan jokiekosysteemeihin ja kalavaroihin vuosikymmenien ajan kohdistuneen ihmisen aiheuttaman paineen lisääntymisen jälkeen vain yhtä kalakantaa (kilohailia) pidetään kestävänä ja että muita kalakantoja kalastetaan siinä määrin liikaa, että osa niistä on ehtymässä; panee merkille, että viime vuosina on tapahtunut myönteistä kehitystä joidenkin kantojen osalta, esimerkiksi piikkikampelakannan, jonka suurinta sallittua saaliskiintiötä on korotettu vuosiksi 2020–2022, mutta Mustallamerellä ei ole vielä tapahtunut merkittävää parannusta yleisellä tasolla; korostaa, että Mustanmeren piikkikampela- ja kilohailikantojen kaikkeen kehitykseen on liityttävä jatkuvia suojelutoimenpiteitä, kuten hoitosuunnitelmia;

8.  ottaa huomioon hallintoviranomaisten roolin kaikkialla Mustanmeren alueella ja totea, että niillä on erilaisia toimintapolitiikkoja, ne toteuttavat seurantaa, valvontaa ja kestävää hoitoa ja edistävät kalastusalan kestävyyden parantamista;

9.  kehottaa Bulgarian ja Romanian viranomaisia auttamaan alaa turvaamalla resurssit, jotka on erityisesti suunnattu kalastusalusten valikoivuuden parantamiseen parempien verkkojen avulla; katsoo, että tällaisella kohdennetulla toimenpiteellä vähennetään ei-toivottujen sivusaaliiden määriä ja lajeja;

10.  kehottaa integroimaan Mustanmeren rannikkovaltioiden institutionaalisen ja inhimillisen pääoman yhteisiin tutkimus- ja soveltamistoimiin, joilla pyritään parantamaan Mustanmeren biologisia resursseja ja taloudellisesti tärkeiden lajien kantoja;

11.  korostaa, että Mustanmeren alueen kannalta on keskeinen ongelma, että kalastustoiminnasta, saaliiden määrästä ja koostumuksesta sekä kalastuksen vaikutuksesta kalakantojen nykytilaan ei ole riittävästi tietoa; korostaa siksi, että tarvitaan riittävästi rahoitusta tieteellisille elimille, jotka tutkivat kalakantoja Mustallamerellä, mukaan lukien vaeltavat lajit, kuten sampi ja mustanmerensilli, uhanalaiset valaat ja muut kuin kalalajit (Rapana venosa -kotilo, simpukat jne.), sekä meriekosysteemiin liittyville parametreille; vaatii jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä valvontakysymyksissä käyttäen asiaankuuluvia digitaalisia teknologioita ja erityisiä pakollisia tieteellisiä välineitä, kuten aluksella olevia kameroita tai pakollisia tarkkailijoita, soveltuvissa tapauksissa ja sovellettavan EU:n lainsäädännön mukaisesti;

12.  panee tyytyväisenä merkille GFCM:n käynnistämän Rapana venosa -kotilokantaa koskevan alueellisen tutkimusohjelman, koska se auttaa pääsemään kyseisetä lajista yhteisymmärrykseen; katsoo, että tämä auttaa kehittämään tieteeseen perustuvaa hyödyntämistä, joka voisi tuoda yhteisöille sosioekonomista etua ja ympäristöhyötyä Mustan meren ekosysteemille rajoittamalla tämän haitallisen vieraslajin vaikutusta;

13.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön LIS-kalastusta koskeva nollatoleranssipolitiikka Mustallamerellä; pitää myönteisenä GFCM:n tässä yhteydessä toteuttamia toimia ja kehottaa kaikkia rannikkovaltioita toteuttamaan ja yhdistämään toimia LIS-kalastuksen lopettamiseksi vesillään;

14.  kehottaa kaikkia rannikkovaltioita edistämään kestävää kalastusta, johon kuuluu muun muassa liikakalastuksen torjuminen ja/tai uhanalaisten lajien, kuten sammen, mustanmerensillin ja muiden sivusaaliiden poistaminen;

15.  kehottaa kaikkia hallitustenvälisiä instituutioita ja elimiä sekä kaikkia Mustanmeren rannikkovaltioita muun muassa edistämään ja seuraamaan kalavarojaan ja sitoumustensa mukaisesti jakamaan niitä koskevia tietoja perusteellisesti ja osallistavasti, jotta voidaan varmistaa näiden meriluontotyyppien ekosysteemien korkea tila;

16.  katsoo, että luotettavat viralliset tilastot, jotka kerätään säännöllisesti kaikkien rannikkovaltioiden yhdenmukaistetulla menetelmällä, säännöllinen seuranta ja yhteiset sääntelytoimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä asianmukaisen kalastuksenhoidon onnistumiselle Mustallamerellä; kehottaa tässä yhteydessä sekä jäsenvaltioiden että yhteistyökumppanimaiden viranomaisia tutkimaan säännöllisesti ja perusteellisesti kalavaroja, joiden kannalta kansallinen rahoitus ja apu ovat keskeisessä asemassa;

17.  korostaa, että Mustanmeren eri rannikkovaltioissa tarvitaan paikallista ja alueellista viestintäyhteistyötä, jotta kalakantojen hoitoon voidaan soveltaa yhteistä ja johdonmukaista lähestymistapaa;

18.  palauttaa mieliin uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja suuren lisäarvon kalastuksenhoidon tutkimukselle ja suunnittelulle; muistuttaa, että EMKR:stä rahoitetaan hankkeita, joiden tavoitteena on muun muassa merenpohjan kartoitus ja tutkimus sekä muovin esiintymisen kartoitus merenpohjassa;

19.  kehottaa Mustanmeren rannikkovaltioita investoimaan Mustanmeren alueen kalakantoja koskevien tilastojen ja tietojen digitalisointiin, jotta näitä kantoja voidaan hallinnoida paremmin ja kestävämmin; kehottaa laatimaan yhteiset menetelmät näiden tietojen toimittamiseksi ja käyttämiseksi;

20.  kehottaa alueen kalastusalaa harkitsemaan sellaisten aliarvostettujen ja käyttämättömien kalakantojen hyödyntämistä, jotka ovat myös proteiinin lähteitä;

21.  kehottaa jäsenvaltioiden tiedeyhteisöjä tutkimaan hapettomaan ympäristöön liittyviä mahdollisuuksia;

22.  painottaa valtiosta riippumattoman sektorin roolia Mustaamerta koskevassa päätöksentekoprosessissa; suosittelee, että perustetaan mekanismi, jolla valtiosta riippumaton sektori otetaan mukaan tähän prosessiin;

23.  panee tyytyväisenä merkille EMKR:n ohjelmista kalastus- ja vesiviljelyalalla myönnetyn tuen, jolla pyritään lieventämään covid-19-pandemian paikalliselle kalastusalalle aiheuttamia haitallisia vaikutuksia; muistuttaa kuitenkin, että kaikki sidosryhmät, joita asia koskee, eivät voineet hyötyä tästä tuesta hallinnollisten vaatimusten ja rajoitusten vuoksi, mikä on saattanut jotkut niistä muita epäsuotuisampaan asemaan;

24.  korostaa tärkeää työtä, jota Mustanmeren neuvoa-antava toimikunta tekee sekä alueellisella että EU:n tasolla kalastusalaa ja siihen vaikuttavia suuntauksia koskevan asiantuntemuksen tarjoamisessa; kehottaa tässä yhteydessä Bulgarian ja Romanian viranomaisia osallistumaan toimikunnan toimintaan, jotta se voi täyttää tehtävänsä ja jotta kaikki sidosryhmät, myös pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat, voivat osallistua toimikunnan työhön ja päätöksentekoon;

Kaupalliset näkökohdat

25.  korostaa, että kalastusala mahdollistaa kalastustuotteiden tarjoamisen paikallisilla markkinoilla, joilla näiden tuotteiden kulutus on vähäistä; kehottaa Bulgarian ja Romanian toimivaltaisia viranomaisia auttamaan kalastus- ja vesiviljelyalaa lisäämään tietoisuutta paikallisesta kulutuksesta ja kestävän kalastuksen ja vesiviljelyn kumulatiivisista myönteisistä vaikutuksista paikalliseen talouteen;

26.  tunnustaa ja korostaa, että Mustanmeren kalastuksella on merkittävä vaikutus alueelliseen ja paikalliseen talouteen, sillä se tuottaa suoria ansioita ja tuloja, lisää yleisesti ottaen varojen käyttöä ja tarjoaa ratkaisevan tärkeitä työpaikkoja joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden alojen, kuten matkailun ja liikenteen, kanssa; kehottaa vahvistamaan kaikkien meriympäristöä käyttävien alojen välistä yhteistyötä parempien tulosten ja paremman tasapainon saavuttamiseksi ympäristön, teollisuuden ja pienimuotoisen kalastuksen harjoittajien etujen välillä;

27.  katsoo, että tuontituotteet ovat vähentäneet perinteisesti valmistettujen tuotteiden suosiota ja laskeneet niiden hinnan kannattavuusrajan alapuolelle, mikä vaarantaa perinteiset kalaan perustuvat liiketoimintamallit;

28.  muistuttaa, että Mustanmeren kalastuslaivasto koostuu pääasiassa pienimuotoista kalastusta harjoittavista aluksista, mikä korostaa, että tätä kalastusalan osaa varten tarvitaan räätälöidympiä lähestymistapoja ja politiikkatoimia; on huolissaan siitä, että pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien tulot ovat epävakaammat ja alhaisemmat kuin muilla aloilla työskentelevien tulot, minkä vuoksi he ovat odottamattomien tapahtumien tai kriisien edessä haavoittuvampia; kehottaa rannikkojäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ottamaan pienimuotoisen kalastuksen edustajat mukaan toimintapolitiikan laadintaan ja keskusteluihin avoimella ja osallistavalla tavalla;

29.  panee merkille, että proteiinin maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa ja että kalastus- että vesiviljelyala voivat vaikuttaa merkittävästi tähän kysyntään vastaamiseen; katsoo, että merivesiviljelyn tukeminen voisi auttaa alaa kehittymään ja kasvamaan tulevina vuosina ja voisi myös vähentää luonnonvaraisiin kalakantoihin kohdistuvaa painetta; katsoo, että kestävä vesiviljely edellyttäisi myös lisää tieteellistä tutkimusta esimerkiksi tiheydestä ja sivuvaikutuksista, jotka on otettava huomioon suunniteltaessa Mustanmeren vesiviljelyalaa koskevia toimintapolitiikkoja;

30.  kehottaa paikallisia kalastusyhteisöjä harkitsemaan alkuperämerkintöjen käyttöönottoa sellaisia Mustanmeren tuotteita varten, jotka tulevat alueellisesti tai paikallisesti merkittäviltä alueilta; kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia auttamaan näitä yhteisöjä niiden pyrkimyksissä tämän toteuttamiseksi;

Alaa koskeva kohdennettu toimintapolitiikka

31.  kehottaa alueen jäsenvaltioita harkitsemaan alan tukemista sisällyttämällä se vuosien 2021–2027 kansallisiin ohjelmiinsa tai muihin kansallisiin välineisiin ja kampanjoihin, joilla pyritään hyödyntämään kalankulutuksen hyötyjä ja kestävän kalastuksen merkitystä, tukemaan alaa luomalla paikallisia elintarvikeketjuja helpottamaan erityisesti pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien pääsyä markkinoille ja kehittämään, parantamaan tai helpottamaan tarvittaessa kalastusinfrastruktuurin (esimerkiksi kalamarkkinoiden tai kalahuutokauppojen) rakentamista; kehottaa alueen jäsenvaltioita investoimaan enemmän EU:n ympäristö- ja kalastuslainsäädännön täytäntöönpanoon, seurantaan ja valvontaan;

32.  kehottaa Romanian ja Bulgarian toimivaltaisia viranomaisia sisällyttämään omiin Euroopan merikalastus- ja vesiviljelyrahaston toimintaohjelmiinsa vuosiksi 2021–2027 osan, joka kohdennetaan nuoriin kalastajiin, kalastusalan elvyttämiseksi, mukaan lukien avustukset henkilöille, jotka ostavat ensimmäisen kalastusaluksensa, sekä toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään pilaantumista myöntämällä avustuksia vanhojen kalastusalusten moottorien korvaamiseen uusilla ympäristöystävällisemmillä moottoreilla;

33.  katsoo, että paineet sopeutua uusiin haasteisiin eivät saisi kohdistua yksinomaan kalastus- ja vesiviljelyalaan, sillä ne soveltavat jo nyt tiukkoja ympäristö- ja sosiaalinormeja; vaatii siksi, että olisi keskityttävä myös muihin merialan toimintoihin, kuten virkistyskalastukseen, rannikkomatkailuun, satama- ja merenkulkutoimintaan ja luonnonvarojen hyödyntämiseen, ja että niiden normeja olisi tiukennettava sinisen siirtymän onnistumisen varmistamiseksi;

34.  painottaa paikallisten kalastusalan toimintaryhmien roolia tieteen, paikallisten sidosryhmien ja elinkeinoelämän kannalta olennaisten parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa ja edistämisessä asianomaisten kalastusyhteisöjen jäsenten keskuudessa ja myös kansainvälisen yhteistyön avulla; kehottaa Bulgarian ja Romanian toimivaltaisia viranomaisia tarjoamaan kansallista tukea parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi muiden Mustanmeren rannikkovaltioiden kanssa, joilla on hyviä käytäntöjä taloudellisesti tärkeiden lajien, kuten piikkikampelan, kantojen hallinnoinnissa;

35.  katsoo, että kalastusalan hyvät käytännöt on säilytettävä vähentämällä pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien ja heidän yhdistystensä taloudellista taakkaa;

36.  kehottaa lisäämään alan koulutusta sekä keski- että korkea-asteen oppilaitoksissa, jotta alasta tehdään houkuttelevampi, ja järjestämään esimerkiksi kohdennettuja tiedotuskampanjoita ja avointen ovien päiviä mahdollisille tuleville opiskelijoille yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa;

37.  muistuttaa, että kalastajien alhainen koulutustaso (11 prosentilla bulgarialaisista kalastajista ja 53 prosentilla romanialaisista kalastajista on keskiasteen tutkintoa alempi koulutustaso) edellyttää eri tasoilla toteutettavia ennakoivia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että alalla on ammattitaitoista ja hyvin koulutettua työvoimaa, joka tuntee tarvittavat tekniset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät normit ja joka auttaa parantamaan kalakantojen kestävyyttä; kehottaa ottamaan Mustanmeren alueen kestävässä sinisessä kasvussa huomioon vahvan yhteiskunnallisen ulottuvuuden Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin keskeisten periaatteiden mukaisesti, erityisesti kun on kyse epävarmoissa työsuhteissa olevista työntekijöistä, kausityöntekijöistä ja pimeästä työvoimasta sekä naisten pääsystä alalle;

38.  suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin perustaa esittelykeskuksia Romaniaan, Turkkiin ja Bulgariaan yhteistyössä GFCM:n kanssa, mikä voi lisätä kalastuksen houkuttelevuutta paikallisten yritysten ja sidosryhmien kannalta;

39.  kehottaa panemaan meristrategian puitedirektiivin nopeasti ja täysimääräisesti täytäntöön;

Ympäristö, biologinen monimuotoisuus ja ilmastonmuutos

40.  kehottaa toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä ja antamaan riittäviä resursseja haavoittuvien rustokalojen (kuten piikkihai) ja merinisäkkäiden pilaantumisen ja sivusaaliiksi joutumisen vähentämiseksi sekä tehostamaan nopeasti toimia ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi koko vesistöalueella yhteisten ohjelmien ja talousarvioiden avulla hyödyntäen erityisesti Euroopan meri-kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta saatavilla olevia varoja; kehottaa tutkimaan ja arvioimaan laajasti muovin aiheuttamaa pilaantumista ja muovien ja muiden pilaavien aineiden vaikutuksia Mustallamerellä eläviin organismeihin; kehottaa mittaamaan järjestelmällisesti typpipäästöjä Mustanmeren alueella; kehottaa lisäksi tekemään koko vesistöaluetta koskevia tutkimuksia, joiden avulla voidaan vertailla meriroskan koostumusta ja kertymistä eri maissa ja maiden välillä;

41.  muistuttaa, että kalastus- ja vesiviljelyala ei aiheuta lämpötilan nousua ja ilmastonmuutosta vaan kärsii niiden seurauksista, kuten ilman lämpötilan noususta, joka nostaa meren yläkerrosten lämpötilaa;

42.  kehottaa perustamaan pikaisesti seurantaverkostoja ja -ohjelmia, joilla voidaan mitata järjestelmällisesti Mustanmeren ympäristön tilaa, kuten Bukarestin yleissopimuksessa edellytetään;

43.  korostaa LIS-kalastuksen ehkäisemiseen tähtäävien toimenpiteiden merkitystä; kehottaa rannikkovaltioita ottamaan tiukemman kannan LIS-kalastukseen Mustallamerellä;

44.  kehottaa Mustanmeren rannikkovaltioita investoimaan tieteelliseen tutkimukseen ja tietojen keräämiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksista Mustanmeren ja Tonavan alajuoksun ekosysteemeihin; muistuttaa, että tähän olisi sisällyttävä riittävien resurssien tarjoaminen tiedeyhteisölle, jotta se voi tehdä paikan päällä tutkimuksia muuttoreiteistä, talvehtimisesta, ravinnon saannista ja sukukypsyydestä, sillä nämä asiat vaikuttavat myös kantojen ominaisuuksiin ja saatavuuteen;

45.  korostaa, että maalla tapahtuvan pilaantumisen vähentäminen on ratkaisevan tärkeää sekä rehevöitymisen että meren elollisten luonnonvarojen tilaan vaikuttavien haitallisten aineiden esiintymisen vähentämiseksi;

46.  painottaa merellisten suojelualueiden merkitystä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä sekä meriympäristön nykyisen häviämisen pysäyttämisessä tai palauttamisessa ja korostaa, että ne on suunniteltu suojelemaan ekologisesti arvokkaita elinympäristöjä; korostaa, että tällaisten alueiden rajaaminen edellyttää sosioekonomisia tutkimuksia ja korvaavia ratkaisuja rannikkoyhteisöjen jäsenille; katsoo, että kaikkien merellisten suojelualueiden täytäntöönpanon olisi perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tietoon koordinoidusti kaikkien sidosryhmien, kuten paikallisviranomaisten, tiedeyhteisön ja kalastajajärjestöjen, kanssa;

47.  on erittäin huolestunut Mustallamerellä ja Tonavan suistoalueella jäljellä oleviin viiteen sampilajiin kohdistuvasta todellisesta sukupuuttoon kuolemisen vaarasta; antaa tunnustusta Bulgarian ja Romanian viranomaisten ponnisteluille, joilla sammen kalastaminen kiellettiin kokonaan Mustallamerellä vuonna 2008 ja Tonavalla vuonna 2011, sekä sille, että kieltoja on äskettäin pidennetty viidellä vuodella (vuoteen 2026 asti); pitää myönteisinä valtiosta riippumattomien ja valtiollisten rakenteiden pyrkimyksiä istuttaa näille alueille sampia ja katsoo, että istutuksia olisi jatkuvasti seurattava; katsoo, että toimiin olisi otettava mukaan myös vesiviljelylaitokset; kehottaa kaikkia rannikkovaltioita ottamaan käyttöön tiukkoja sammen suojelutoimenpiteitä ja istutusohjelmia koko Mustallamerellä;

48.  on huolissaan siitä, että ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia Mustallamerellä koskeva tutkimus ei ole riittävää, ja katsoo, että tällainen tutkimus on erittäin tärkeää tulevina vuosina; kehottaa rannikkovaltioita rahoittamaan tällaista tutkimusta, joka kattaisi kalalajit (niiden fysiologia, muuttoreitit ja lisääntymisen) ja kantoihin vaikuttavat ravintoketjun muutokset;

49.  katsoo, että kantojen dynamiikan säännöllinen mittaaminen on tarpeen riittävien hoitotoimenpiteiden suunnittelemiseksi; muistuttaa, että liikakalastuksen ja ihmisen toiminnan aiheuttamien paineiden vuoksi taloudellisesti merkittävien lajien kannat ovat herkempiä ja alttiimpia ilmastonmuutokselle;

50.  kehottaa asianomaisia valvontaviranomaisia valvomaan tehokkaasti Mustanmeren Natura 2000 -alueita ja merellisiä suojelualueita;

51.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään sammen kasvatusta ex situ, jonka tarkoituksena on istuttaa paikallisia kantoja ei-kaupallisiin tarkoituksiin; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan sammenkalastajille uudelleenkoulutusohjelmia ja mahdollisuuksia muiden elinkeinojen harjoittamiseen, jotta voidaan vähentää laitonta pyyntiä;

52.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sellaisten kalateiden luomista, joiden avulla sammet ja muut vaeltavat lajit voivat ylittää Porțile de Fierin ja Gabčíkovon padot;

53.  korostaa kiireellistä tarvetta perustaa alueita, joilla sammen, mustanmerensillin ja muiden kalalajien villit kannat voivat elpyä; kehottaa asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia esittämään tämän suuntaisen ehdotuksen, josta on hyötyä sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle että kalastuksenhoidolle;

54.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta liittyä Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevan Barcelonan yleissopimuksen allekirjoittajiksi, jotta siinä asetetut lajien ja elinympäristöjen suojelua koskevat tavoitteet voidaan sovittaa yhteen Bukarestin yleissopimuksen tavoitteiden kanssa;

55.  muistuttaa, että eräiden nilviäisten, kuten raitavenussimpukoiden (Chamelea gallina) populaatiota koskevaa tieteellistä lisätutkimusta tarvitaan lajien levinneisyyden kartoittamiseksi paremmin ja sen selvittämiseksi, voidaanko lajia käyttää merivesiviljelyyn;

56.  kehottaa Mustanmeren rannikkovaltioita kehittämään yleisen lähestymistavan, jolla valaita autetaan saavuttamaan vakaat kannan tasot ja jolla parannetaan niiden suojelua; kehottaa toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä, kuten käyttämään akustisia karkotinlaitteita ja muita asianmukaisia resursseja, joilla parannetaan Mustanmeren uhanalaisten lajien, kuten delfiinien, asemaa;

57.  kehottaa komissiota sekä Bulgarian ja Romanian toimivaltaisia viranomaisia myöntämään rahoitusta luontotyyppidirektiivin liitteessä V tällä hetkellä listatun mustanmerensillin (Alosa spp.) tilaa koskevaan tutkimukseen, mukaan lukien tieteelliset ja sosioekonomiset analyysit, joissa arvioidaan tarvetta siirtää se direktiivin liitteeseen II tai jopa liitteeseen I, jos tarvittavat perusteet täyttyvät;

58.  kehottaa komissiota harkitsemaan kiireellisesti luontotyyppidirektiivin liitteessä V olevan sammen siirtämistä liitteeseen II tai jopa liitteeseen I;

Käytännön toimet

59.  kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko Mustaamerta varten ottaa käyttöön samanlainen monivuotinen hoitosuunnitelma kuin muilla merialueilla;

60.  panee merkille, että yhteisen kalastuspolitiikan nykytilannetta koskevassa tiedonannossaan ja kalastusmahdollisuuksia koskevassa kuulemisessaan komissio raportoi vuosittain Mustanmeren kantojen liikakalastuksesta; katsoo siksi, että tilanteen parantamiseksi on toteutettava kiireellisiä toimia;

61.  kehottaa komissiota arvioimaan Mustanmeren yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanon tilannetta kiinnittäen erityistä huomiota siihen, miten rannikkojäsenvaltiot käyttivät vuosien 2014–2020 EMKR:ää varmistaakseen kantojen kestävän hoidon ja luonnon monimuotoisuuden parantamisen;

o
o   o

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Ukrainan, Venäjän federaation, Georgian ja Turkin hallituksille ja parlamenteille, Välimeren yleiselle kalastuskomissiolle, Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestölle ja Mustanmeren suojelemista pilaantumiselta käsittelevälle toimikunnalle.

(1) EUVL L 336, 30.12.2019, s. 14. (2) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22. (3) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. (4) EUVL L 164, 20.6.2019, s. 1. (5) EUVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (6) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135. (7) EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1. (8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0076. (9) EUVL C 51E, 22.2.2013, s. 37. (10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0017.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2021 EU:n kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun roolista käsiteltäessä covid-19-pandemian seurauksia (2020/2118(INI))

P9_TA(2021)0308 A9-0151/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2020 annetun Maailman terveysjärjestön (WHO) julistuksen, jossa covid-19 määriteltiin kansainväliseksi kansanterveysuhaksi,

–  ottaa huomioon WHO:n pääjohtajan avauspuheenvuoron 11. maaliskuuta 2020 järjestetyssä covid-19-tiedotustilaisuudessa, jossa hän totesi, että covid-19 on pandemia,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2020 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) raportin ”Shared Responsibility, Global Solidarity: Responding to the socio-economic impacts of COVID-19”,

–  ottaa huomioon Maailmanpankkiryhmän ja Kansainvälisen valuuttarahaston 25. maaliskuuta 2020 antaman yhteisen julkilausuman Kansainvälisen kehitysjärjestön (IDA) maiden velkaa koskevasta toimintakehotuksesta sekä G20-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien 15. huhtikuuta 2020 antaman julkilausuman, jossa ilmoitettiin velanhoitomaksujen tilapäisestä keskeyttämisestä vähävaraisimmille maille, jotka pyytävät lainanhoitojoustoa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2020 antaman päätöslauselman 74/270 maailmanlaajuisesta solidaarisuudesta koronavirustaudin 2019 (covid-19-taudin) torjunnassa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2020 antaman päätöslauselman 74/274 kansainvälisestä yhteistyöstä lääkkeiden, rokotteiden ja lääkinnällisten laitteiden saatavuuden varmistamiseksi covid-19-taudin torjumiseksi,

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

–  ottaa huomioon EU:n yhdessä WHO:n ja muiden kumppanien kanssa 4. toukokuuta 2020 järjestämän kansainvälisen avunantajien konferenssin, jossa kerättiin 7,4 miljardia euroa alkurahoitusta maailmanlaajuisen tutkimusyhteistyön käynnistämiseen,

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2020 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan unionin elpymisvälineen perustamisesta covid-19-pandemian jälkeisen elpymisen tukemiseksi (COM(2020)0441), jossa ehdotetaan enintään 5 miljardin euron (vuoden 2018 hintoina) osoittamista unionin ulkopuoliseen humanitaariseen apuun,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät ”Maailmanlaajuiset Team Europe -koronavirustoimet”,

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 annettuun ehdotukseen neuvoston päätelmiksi sisältyvän ehdotuksen 5 miljardin euron myöntämisestä humanitaariseen apuun naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI – Globaali Eurooppa) kautta Next Generation EU -välineen yhteydessä,

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 annettuun ehdotukseen neuvoston päätelmiksi sisältyvän neuvoston ehdotuksen, jonka mukaan uuden solidaarisuus- ja hätäapuvarauksen määrärahojen jakamiselle olisi määriteltävä selkeät perusteet ja yksityiskohtaiset säännöt,

–  ottaa huomioon vuoden 2020 koronavirusta koskevaan maailmanlaajuiseen humanitaarisen avun suunnitelmaan sisältyvän YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) osuuden ”Addressing the impact of COVID-19 in food crisis, April-December 2020”,

–  ottaa huomioon YK:n lastenavun rahaston (Unicef) 3. huhtikuuta 2020 julkaiseman ja 21. syyskuuta 2020 päivitetyn artikkelin toimintasuunnitelmasta haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten suojelemiseksi koronaviruksen vaikutuksilta,

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2020 julkaistun Maailman ruokaohjelman (WFP) raportin ”WFP Global Response to COVID-19”,

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2020 annetun Food Security Information Network -verkoston raportin ”2020 Global Report on Food Crises 2020: Joint Analysis for Better Decisions”,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 pidetyn YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin raportin ”Impact of the COVID-19 pandemic on trade and Development: transitioning to a new normal”,

–  ottaa huomioon FAO:n, Maatalouden kansainvälisen kehittämisrahaston, Unicefin, WFP:n ja WHO:n vuonna 2020 antaman raportin ”The State of Food Security and Nutrition in the World 2020: Transforming food systems for affordable healthy diets”,

–  ottaa huomioon Maailman ruokaturvakomitean elintarviketurvaa ja ravitsemusta käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän syyskuussa 2020 julkaiseman aiheasiakirjan ”Impacts of COVID-19 on food security and nutrition: developing effective policy responses to address the hunger and malnutrition pandemic”,

–  ottaa huomioon Maailman terveyskokouksen 28. toukokuuta 2019 antaman päätöslauselman vesihuollosta, sanitaatiosta ja hygieniasta terveydenhuoltolaitoksissa,

–  ottaa huomioon YK:n yhteisen hiv/aids-ohjelman (UNAIDS) koordinointineuvoston 23. marraskuuta 2020 julkaiseman tilanneselvityksen ”Covid-19 and HIV: Progress Report 2020”,

–  ottaa huomioon YK:n yleistä sairausvakuutusturvaa käsitelleen korkean tason kokouksen 23. syyskuuta 2019 antaman poliittisen julistuksen ”Universal Health Coverage: Moving Together to Build a Healthier World”,

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2020 annetun WHO:n maailman tuberkuloosiraportin 2020,

–  ottaa huomioon WHO:n järjestämässä zoonooseja koskevassa kuulemisessa 5. toukokuuta 2004 annetut suositukset,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2021-2025 (GAP III) ”Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskeva kunnianhimoinen toimintaohjelma EU:n ulkoisessa toiminnassa”,

–  ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2020 julkaistun YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin selonteon covid-19-pandemian vaikutuksista naisiin,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2020 julkaistun YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) raportin ”Impact of the COVID-19 Pandemic on Family Planning and Ending Gender-based Violence, Female Genital Mutilation and Child Marriage”,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2020 julkaistun UNFPA:n artikkelin ”Millions more cases of violence, child marriage, female genital mutilation, unintended pregnancy expected due to the COVID-19 pandemic”,

–  ottaa huomioon vuonna 2005 hyväksytyn WHO:n kansainvälisen terveyssäännöstön,

–  ottaa huomioon vuoden 2018 uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyn humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman ebolakriisistä: opetukset pitkällä aikavälillä sekä keinot vahvistaa kehitysmaiden terveydenhoitojärjestelmiä kriisien ennaltaehkäisemiseksi(1),

–  ottaa huomioon professori Sabine Oertelt-Prigionen 27. toukokuuta 2020 julkaistun tutkimuksen ”The impact of sex and gender in the COVID-19 pandemic”,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0151/2021),

A.  toteaa, että covid-19 on maailmanlaajuinen pandemia, joka vaikuttaa kaikkiin maailman maihin;

B.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin vuoden 2020 erityisraportin ”Impact of the Covid-19 pandemic on trade and development: transitioning to a new normal” mukaan covid-19-pandemian aiheuttamalla häiriöllä on ollut todellisia ja suhteettomia vaikutuksia haavoittuvassa ja epäedullisessa asemassa oleviin pienituloisiin kotitalouksiin, siirtolaisiin, epävirallisen sektorin työntekijöihin ja usein naisiin erityisesti kehitysmaissa, joissa väestö ei kuulu sosiaalisten turvaverkkojen piiriin ja joissa työttömyys on edelleen erityisen vaikeaa;

C.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on lisännyt sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, lapsiavioliittoja ja vallitsevaa eriarvoisuutta erityisesti terveyspalvelujen, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen, saatavuuden osalta, ja se on jo kumonnut osan sukupuolten tasa-arvon alalla viime vuosikymmeninä saavutetusta edistyksestä;

D.  ottaa huomioon, että humanitaarinen apu on vakavasti alirahoitettua, minkä vuoksi on vaikeaa puuttua asianmukaisesti covid-19-pandemian seurauksiin kehitysmaissa;

E.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat tuntuneet voimakkaimmin kehitysmaissa; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen äärimmäisen köyhyyden odotetaan kasvavan vuonna 2020 ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen, mikä johtaa omaisuuden myyntiin, lainanoton lisääntymiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden säästöjen käyttämiseen;

F.  katsoo, että lyhyen aikavälin humanitaarinen apu on yhdistettävä tukeen, jolla vastataan nykyisiin haasteisiin, kuten turvallisuuteen, köyhyyteen, rauhaan, demokratiaan ja ilmastonmuutokseen, jotta voidaan vahvistaa pitkän aikavälin selviytymiskykyä;

G.  ottaa huomioon, että maailman miljoonat pakolaiset, jotka usein asuvat tiheään asutuilla pakolaisleireillä tai vastaanottokeskuksissa, joissa pelkästään lapsia arvioidaan olevan noin 3,7 miljoonaa, ovat suhteettoman suuressa tartuntavaarassa;

H.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemialla on ollut valtava vaikutus seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saatavuuteen erityisesti naisten ja nuorten osalta, mikä johtuu seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen asettamisesta tärkeysjärjestyksessä alemmaksi ja niiden tarjonnan häiriintymisestä samoin kuin matkustusrajoituksista ja muutoksista terveystietoisessa käyttäytymisessä; ottaa huomioon, että vielä 49 miljoonaa naista on jäänyt ilman tarvitsemiaan nykyaikaisia ehkäisyvälineitä covid-19-pandemian vuoksi;

I.  toteaa, että ilmastonmuutos, jatkuva maailmanlaajuinen biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja luontotyyppien tuhoutuminen lisäävät merkittävästi zoonoosien kehittymisen riskiä; katsoo, että covid-19-pandemiaa ei pidä millään tavalla käyttää tekosyynä viivästyttää toimia ilmasto- ja ympäristöhätätilan ratkaisemiseksi; toteaa, että maailmantalous on covid-19:n leviämisen jälkeen rakennettava kiireesti uudelleen ympäristön kannalta kestävälle ja sosiaaliselle pohjalle;

J.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut huomattavasti kehitysmaiden nykyisiä velkaongelmia ja vaarantanut entisestään niiden pyrkimykset ottaa käyttöön riittävästi resursseja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja samalla vähentänyt merkittävästi maailmanlaajuisia rahalähetyksiä ja ulkomaisia suoria sijoituksia;

K.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aikana julkisiin terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuva paine ja sulkutoimenpiteet ovat rajoittaneet entisestään seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen saatavuutta ja että tämä vaarantaa naisten terveyden;

L.  ottaa huomioon, että Unicefin mukaan koulujen sulkeminen koski pahimmillaan vuonna 2020 1,6:ta miljardia lasta ja nuorta ympäri maailmaa ja että monilla ei ole internetyhteyttä kotonaan; ottaa huomioon, että ainakin 24 miljoonaa opiskelijaa saattaa keskeyttää koulunkäynnin covid-19-pandemian vuoksi;

M.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia lisää äärimmäisistä sääilmiöistä, luonnonkatastrofeista ja ilmastonmuutoksesta kärsivien yhteisöjen tarpeita;

N.  ottaa huomioon, että covid-19:n leviämisen aiheuttamat häiriöt koulutusjärjestelmille kaikkialla maailmassa ovat todennäköisesti ennennäkemättömiä nykyhistoriassa, sillä Unescon mukaan koulujen ja oppilaitosten sulkeminen vaikuttaa 94 prosenttiin maailman oppijaväestöstä, mikä uhkaa vaikuttaa pysyvästi monien nuorten, erityisesti tyttöjen, tulevaisuudennäkymiin pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että koulujen sulkeminen pandemian vuoksi on estänyt haavoittuvassa asemassa olevia lapsia saamasta heidän terveytensä kannalta olennaisia kouluruokailu- ja ravitsemuspalveluja, mikä on kasvattanut nälässä elävien lasten määrää 36 miljoonalla vuonna 2020 ja lisännyt myös heidän altistumistaan väkivallalle ja hyväksikäytölle;

O.  ottaa huomioon, että pandemia on tuonut esiin globaalien toimitusketjujen haavoittuvuuden erityisesti elintarvike- ja terveysalalla ja lisännyt niistä riippuvaisten kehitysmaiden haavoittuvuutta; ottaa huomioon, että pandemia tarjoaa mahdollisuuden kehittää kestävämpiä ja selviytymiskykyisempiä toimitusketjuja, kuten alueellisia arvoketjuja, ja edistää alueellista yhdentymistä; ottaa huomioon, että puutteellinen elintarviketurva ja aliravitsemus lisääntyvät pandemian sivuvaikutuksena;

P.  ottaa huomioon, että koulutuksella on keskeinen rooli köyhyyden kierteen katkaisemisessa ja eriarvoisuuden vähentämisessä; ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteella 4 pyritään varmistamaan osallistava, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus ja edistämään mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen kaikille, ja että tämä on olennaisen tärkeää muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; ottaa huomioon, että kulttuurin vaikutus kestävään kehitykseen mainitaan useissa kestävän kehityksen tavoitteissa, erityisesti tavoitteessa 4;

Q.  ottaa huomioon, että pandemialla on tuhoisia seurauksia maissa, joissa terveydenhuoltojärjestelmät ovat alirahoitettuja, erityisesti naisille ja tytöille, sekä konflikteista kärsivissä maissa eläville ihmisille; ottaa huomioon, että pandemian myötä yli 47 miljoonaa naista ja tyttöä maailmassa jää köyhyysrajan alapuolelle vuoteen 2021 mennessä;

R.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian torjumiseksi kehitysmaissa toteutettujen toimenpiteiden taloudelliset seuraukset pahentavat nykyistä eriarvoisuutta ja haavoittuvuuksia muun muassa heikentämällä entisestään terveydenhuoltoinfrastruktuuria, pahentamalla jo aiemmin puutteellista elintarviketurvaa, kasvattamalla koulutuseroja sekä lisäämällä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

S.  ottaa huomioon, että joulukuussa 2020 julkaistun WHO:n ja Unicefin raportin mukaan noin 1,8 miljardilla ihmisellä on suurempi riski sairastua covid-19-tautiin ja muihin sairauksiin, koska he käyttävät terveydenhuoltopalveluja tai työskentelevät niitä tarjoavissa laitoksissa, joissa ei ole perusvesipalveluja;

T.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on vaikuttanut vakavasti tavanomaisiin rokotusohjelmiin ja muihin perusterveydenhuoltopalveluihin, mikä vaarantaa ihmishenkiä;

U.  toteaa, että UNFPA:n viimeaikaisten tietojen mukaan yhteisöille suunnattujen ja tietoisuutta haitallisista käytännöistä levittävien ohjelmien viivästymisen tai keskeytymisen arvioidaan lisäävän maailmanlaajuisesti naisten sukuelinten silpomistapauksia 2 miljoonalla sekä lapsiavioliittojen määrää 13 miljoonalla seuraavan vuosikymmenen aikana pandemiaa edeltäneisiin arvioihin nähden;

V.  toteaa, että sulkutoimilla on ollut erityisen vakavia vaikutuksia henkilöihin, joilla on fyysinen tai kehitysvamma;

W.  katsoo, että koordinointia, voimavarojen jakamista ja yhteistyötä on parannettava osana kansainvälisiä toimia, joilla edistetään tehokasta ja kestävää humanitaarisen avun, kehityksen ja rauhan välistä yhteyttä;

X.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut hiv-positiivisiin, hlbti-henkilöihin ja muihin haavoittuviin ryhmiin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia, leimaamista ja syrjintää, mikä osoittaa, että covid-19-toimien on perustuttava ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon, kuten hivin torjuntatoimista on opittu; ottaa huomioon, että keskeisiltä väestöryhmiltä on toisinaan evätty pääsy palveluihin tai ne ovat joutuneet covid-19-rajoitusten syrjivän täytäntöönpanon kohteeksi;

Y.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian keskipitkän aikavälin seurauksilla on todennäköisesti tuhoisia vaikutuksia, jotka mitätöivät vuosien kehityshyötyjä ja edellyttävät ennennäkemätöntä maailmanlaajuista yhteistyötä;

Z.  ottaa huomioon, että pandemian aiheuttama kriisi on nopeuttanut digitaalista siirtymää ja siirtymistä uusiin oppimisvälineisiin, kuten etäopiskeluun ja sulautuvaan opetukseen;

AA.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää tunnustaa jälleen kerran, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää investointeja inhimilliseen kehitykseen ja oikeuksiin perustuvan lähestymistavan omaksumista noudattaen samalla tehokasta kehitysyhteistyötä koskevia Busanin periaatteita;

Team Europe -lähestymistapa

1.  suhtautuu myönteisesti EU:n maailmanlaajuisiin toimiin covid-19-pandemian torjumiseksi ja pitää niitä osoituksena EU:n pyrkimyksestä johtoasemaan ja halusta osoittaa solidaarisuutta kaikkia kumppanimaita kohtaan, myös niitä, joita konfliktit ja humanitaariset kriisit ovat koetelleet; huomauttaa kuitenkin, että nykyiset varat kohdennetaan pääasiassa uudelleen muista budjettikohdista ja että on vastattava avun aikaistamisen haasteeseen; pyytää päivittämään niiden jakamisperusteet pandemian vaikutusten mukaan kumppanimaissa; kehottaa siksi ottamaan käyttöön merkittäviä uusia joustavia varoja, joilla autetaan kehitysmaita kaikkialla maailmassa torjumaan covid-19-pandemian välittömiä ja epäsuoria seurauksia ja vastaamaan niiden kriittisiin tarpeisiin terveydenhuollon hallinnon ja epidemiologisen seurannan alalla; korostaa, että ensimmäisiä toimia olisi oltava turvallisten rokotteiden, hoitojen, laitteistojen, hoitokeinojen ja diagnostiikan tuominen nopeasti, tasa-arvoisesti ja kohtuuhintaisesti saataville kaikkialla maailmassa; korostaa, että on myös tärkeää asettaa etusijalle terveys- ja sosiaalityöntekijöiden rokottaminen ja sen jälkeen rokotteiden antaminen opettajille ja muille keskeisille työntekijöille sekä ihmisille, joilla on suurin riski saada covid-19-taudin jälkitauteja; kehottaa avunantajia lisäämään nopeasti julkista kehitysapua, jotta saavutetaan tasot, joihin on aiemmin sitouduttu mutta joihin ei ole koskaan päästy;

2.  suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti COVAX-yhteistyömekanismiin, joka on maailmanlaajuinen väline, jolla varmistetaan covid-19-rokotteiden oikeudenmukainen ja yleinen saatavuus, ja Team Europen vahvaan tukeen, sillä Team Europe on suurin avunantaja ja on tähän mennessä osoittanut yli 850 miljoonaa euroa tälle aloitteelle, samalla kun EU ja sen ulkopuoliset maat ovat jo ilmoittaneet aikovansa lahjoittaa rokoteylijäämänsä COVAXin kautta; panee tyytyväisenä merkille WHO:n ilmoituksen, jonka mukaan sen maailmanlaajuinen käyttöönotto 91 maassa aloitettiin vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä ja että tähän mennessä on toimitettu kaksi miljardia rokoteannosta; korostaa, että turvallisten rokotteiden olisi oltava yleisesti saatavilla, kohtuuhintaisia ja helposti kaikkien käytettävissä, jotta voidaan hillitä pandemiaa; korostaa, että terveydenhuoltohenkilöstö ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on asetettava etusijalle;

3.  kehottaa Team Europea vahvistamaan tehokkaita mekanismeja, joilla varmistetaan kestävää kehitystä koskevan politiikan johdonmukaisuus, jotta kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot käyttävät niitä järjestelmällisesti ja tehokkaasti; korostaa, että EU:n olisi tehtävä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointeja kaikilla politiikan aloilla, myös siltä osin kuin on kyse sen toimista pandemian torjumiseksi;

4.  vaatii, että yhteisen Team Europe -lähestymistavan aikaansaama dynamiikka yhteisten analyysien, yhteisen ohjelmasuunnittelun ja yhteisen täytäntöönpanon alalla on muunnettava uudeksi humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyöpolitiikan yhteistyöstandardiksi sekä lainsäädännössä että käytännössä; katsoo, että EU:n olisi edistettävä ajatusta koordinoinnin lisäämisestä paitsi jäsenvaltioiden välillä myös EU:n ulkopuolisten avunantajamaiden kanssa, jotta voidaan maksimoida kansainvälisen yhteistyön ja humanitaarisen avun tehokkuus ja vaikuttavuus; korostaa NDICI – Globaali Eurooppa -välineen merkitystä inhimillisen kehityksen rahoituksen varmistamisessa, mukaan lukien terveys, ravitsemus, vesi, sanitaatio ja hygienia, sosiaalinen suojelu ja lastensuojelu sekä koulutusala; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan inhimillisen kehityksen ja terveyden etusijalle yhteisessä ohjelmasuunnittelussaan; kannustaa komissiota käyttämään humanitaarisia ja kehitysyhteistyön välineitä joustavasti niiden välisen integroidun yhteyden mukaisesti, erityisesti rokotteiden rahoituksessa ja jakelussa;

5.  kehottaa EU:n avunantajia varmistamaan, että etulinjassa toimiville paikallisille kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja kansainvälisille kansalaisjärjestöille myönnetään rahoitusta covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseen tähtäävien ohjelmien ja hankkeiden toteuttamiseen yhteisön tasolla, jotta voidaan tavoittaa heikoimpaan asemaan jääneet ihmiset; korostaa, että EU:n rahoituksen optimaalisen täydentävyyden varmistaminen on ratkaisevan tärkeää, koska covid-19-toimiin ja elpymiseen ei ole lisäresursseja ja suurin osa varoista käytetään aluemäärärahoihin;

Humanitaarisen avun rahoitus

6.  varoittaa, että pandemia uhkaa käynnistää humanitaarisen kriisin; on siksi erittäin huolissaan EU:n humanitaarisen avun talousarvion riittämättömästä rahoituksesta pandemian aiheuttamien humanitaaristen lisätarpeiden vuoksi; kehottaa jakamaan solidaarisuus- ja hätäapuvarauksen määrärahat selkeästi siten, että sen velvoitteet katetaan tasapainoisesti seuraavasti: sisäisiin ja ulkoisiin toimiin ei saa osoittaa enempää kuin 60 prosenttia varauksen vuotuisesta määrästä, kunkin vuoden lokakuun 1. päivänä on oltava jäljellä vähintään neljäsosa vuoden n vuotuisesta määrästä, jotta kyseisen vuoden loppuun mennessä syntyvät tarpeet voidaan kattaa, jäljellä olevia varoja voidaan ottaa käyttöön 1. lokakuuta alkaen kyseisen vuoden loppuun mennessä syntyvien tarpeiden kattamiseksi;

7.  korostaa, että heikoimmassa asemassa oleville väestöryhmille on annettava humanitaarista apua, kuten henkilöstöä ja lääkinnällisiä laitteita, mukaan lukien henkilönsuojaimet ja testipakkaukset; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Euroopan unionin humanitaarisen ilmasillan perustamista vuonna 2020;

8.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita myöntämään lisävaroja maille, jotka kärsivät pandemian pahimmista seurauksista, jotta voidaan puuttua sen suoriin ja välillisiin seurauksiin, ja korostaa, että on nopeutettava elintarvikehätäapuohjelmien täytäntöönpanoa kohdentamalla niitä jo ennen covid-19-kriisiä haavoittuviksi tunnistetuille, samalla kun pannaan täytäntöön menettelyjä tartuntariskin vähentämiseksi;

Elintarviketurva

9.  korostaa, että pandemia uhkaa elintarviketurvaa maaseudulla, kaupungeissa ja kaupunkien lähialueilla; korostaa, että laiduntaminen on ekologisesti järkevä, ympäristöystävällinen ja paikallinen elintarvikkeiden tuotantomenetelmä ja siksi osa kestävää elintarvikejärjestelmää; huomauttaa, että paimentolaiset ovat erityisen alttiita elintarviketurvan häiriöille ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille; pitää välttämättömänä tukea paimentolaisia varmistamalla turvallinen pääsy paikallisille markkinoille pandemian aikana, jotta voidaan varmistaa, että he voivat jatkossakin tarjota runsaasti proteiinia sisältävää ruokaa paikalliselle väestölle, että sallitaan ihmisten ja tuotantoeläinten rajat ylittävä liikkuvuus, että heidän karjallaan on vettä ja laidunmaata ja että yhteinen terveys -mallin mukaiset liikkuvat ryhmät seuraavat tilannetta ja toteuttavat toimia yksittäisissä tapauksissa mutta tarvittaessa myös kansanterveyden säilyttämiseksi; kehottaa toteuttamaan käteissiirtoja paimentolaisille, jotta voidaan varmistaa heidän perustarpeidensa kattaminen, mukaan lukien elintarvikkeet ja rehut, ja kehottaa antamaan tarvittaessa karjalle rehuapua osana toimeentulon tukemista humanitaarisena apuna;

10.  korostaa tarvetta tukea perhetiloja ja paikallisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä erityisesti maatalousteollisuudessa, jotta voidaan parantaa elintarviketurvaa ja selviytymiskykyä;

11.  korostaa tarvetta tukea YK:n erityisjärjestöjen, erityisesti FAO:n ja Maailman ruokaohjelman toimia, sekä Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toimia, joilla pyritään lieventämään nälkää, aliravitsemusta ja toimeentulon menetyksiä ja kehittämään selviytymiskykyisiä elintarvikejärjestelmiä, kuten maailmanlaajuisen tietovälineen perustamista humanitaarisia tarpeita koskevan nopean tiedon tarjoamiseksi, elintarviketuotannon avustamista ja elintarvikkeiden saatavuuden järjestämistä, käteissiirtojen ja elintarvikekuponkeina tai luontoissuorituksina tapahtuvan elintarvikkeiden jakelun järjestämistä ja kouluruokailua, yhteyksien kehittämistä häiriöitä kestäviin sosiaaliturvajärjestelmiin, elintarvikejärjestelmien vakauttamista ja paikallisten elintarvikemarkkinoiden, arvoketjujen ja -järjestelmien toiminnan varmistamista keskittymällä pienviljelijöihin ja pienimuotoista kalastusta harjoittaviin kalastajiin toteuttamalla terveydensuojelutoimenpiteitä, jotta voidaan estää covid-19-taudin leviäminen ja vastata muihin kriiseihin, taloustaantumiin ja konflikteihin, kuten viimeaikaiseen aavikkokulkusirkkojen massaparveiluun Itä-Afrikassa; katsoo, että talouden elpyminen tarjoaa mahdollisuuden integroida pienviljelijät ja tuottajat paremmin paikallisiin ja alueellisiin markkinoihin ja kehittää kestävämpiä elinkeinoja; korostaa teknologian ja digitalisoinnin merkitystä tässä yhteydessä keinona helpottaa markkinatietämystä ja markkinoille pääsyä sekä pienyritysten toiminnan laajentamista mobiilirahasovellusten kaltaisten välineiden avulla;

12.  muistuttaa, että vuoteen 2050 mennessä on tarjottava turvallisia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita maailman noin 10 miljardin väestölle ja että samalla on turvattava kunnolliset työpaikat ja toimeentulo koko elintarvikkeiden arvoketjussa, suojeltava kaikkein haavoittuvimpia ihmisiä maaseutualueilla, mukaan lukien alkuperäiskansat, siirtolaiset sekä epäviralliset ja tilapäiset työntekijät, ja torjuttava elintarvikkeiden hintojen äärimmäistä vaihtelua kansallisilla ja kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla; tunnustaa ravitsemuksen keskeisen roolin selviytymiskyvyn vahvistamisessa; kehottaa omaksumaan yhdennetymmän lähestymistavan nälän ja aliravitsemuksen ehkäisemiseen, diagnosointiin ja hoitoon sekä humanitaarisissa että kehitystoimissa, erityisesti ilmastonmuutoksen vuoksi haavoittuvimpien maiden keskuudessa; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää kehittää paikallista maataloutta paikallista kulutusta varten, jotta voidaan vähentää kehitysmaiden riippuvuutta tuonnista ja viennistä sekä mahdollisia häiriöitä elintarvikeketjussa; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden 1 ja 2 saavuttaminen edellyttää monialaista lähestymistapaa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus-, kulutus- ja kauppatapojen muuttamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan kokonaisvaltaista muutosta oikeudenmukaisiin, turvallisiin ja terveellisiin elintarvikejärjestelmiin siirtymisen nopeuttamiseksi siten, että vuonna 2021 järjestettävästä YK:n elintarvikejärjestelmiä käsittelevästä huippukokouksesta tulee käännekohta, josta alkaa parempi jälleenrakentaminen covid-19-kriisin jälkeen; kehottaa EU:ta edistämään kestävyyttä elintarvikeketjujen kaikissa vaiheissa tuotannosta kulutukseen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pellolta pöytään -strategian mukaisesti;

13.  toteaa, että covid-19-pandemia pahentaa Itä-Afrikan ja Lähi-idän jo ennestään äärimmäisen vakavaa elintarviketurvaongelmaa, joka johtuu aavikkokulkusirkkojen massaparveilusta, sillä rajoitukset viivyttävät torjunta-aineiden ja sirkkojen torjuntaan tarkoitettujen laitteiden toimittamista; korostaa, että yhteistyötä on lisättävä, jotta voidaan auttaa Itä-Afrikan ja Lähi-idän maita selviytymään satomenetyksistä;

14.  huomauttaa, että erilaiset maailmanlaajuiset ongelmat, kuten nopea väestönkasvu, ilmastonmuutos, luonnonvarojen niukkuus ja muuttuvat kulutustottumukset, estävät elintarvikejärjestelmiämme varmistamasta elintarviketurvaa ja elintarvikkeiden saatavuutta sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla kaikille;

15.  korostaa, että tarvitaan riittäviä toimenpiteitä nykytilanteen parantamiseksi Afrikan maissa, joissa nopea väestönkasvu yhdistyy epävarmuuteen siitä, pystyykö maataloussektori varmistamaan elintarvikkeiden tuotannon ja toteuttamaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviä toimenpiteitä;

16.  katsoo, että maan saatavuutta, maaperän huonontumista, veden niukkuutta ja elintarviketuotannon rajoitukset haittaavat vakavasti maatalouden tarjonnan ja tuottavuuden lisäämistä ja liittyvät kehitysmaiden sosioekonomiseen ja institutionaaliseen epävarmuuteen;

Köyhyys ja sosiaalinen suojelu

17.  korostaa, että äärimmäisen köyhyyden, erityisesti lasten osalta, odotetaan kasvavan maailmassa dramaattisesti vuonna 2020 ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen, kun covid-19-pandemia pahentaa konfliktien, huonon hallinnon ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia, ja tämä kohdistuu erityisen pahasti naisiin ja tyttöihin (ennusteiden mukaan vuoteen 2021 mennessä äärimmäiseen köyhyyteen joutuu 47 miljoonaa ihmistä enemmän) epävirallisessa taloudessa työskenteleviin ja siirtotyöläisiin (jotka edustavat neljäsosaa maailman työvoimasta), matkailualaan sekä Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Afrikan talouksiin; korostaa yleisen sosiaalisen suojelun ja työmarkkinavuoropuhelun merkitystä tässä äärimmäisessä kriisissä; pyytää komissiota laatimaan kumppanimaiden kanssa strategioita talouden elvyttämiseksi, työpaikkojen luomiseksi ja sosiaaliturvajärjestelmien parantamiseksi, jotta edistetään sosiaalisen suojelun kattavuuden laajentamista maaseutualueiden epävirallisiin työntekijöihin;

18.  painottaa, että pandemia vaikuttaa eniten kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, erityisesti pakolaisiin, maan sisällä siirtymään joutuneisiin ja epävarmassa tilanteessa oleviin muuttajiin, joihin kohdistuu kolme kriisiä: terveyskriisi, sosioekonominen kriisi ja suojelun kriisi; korostaa, että liikkeellä olevat lapset ovat erityisen haavoittuvia, koska heidän pääsynsä keskeisiin palveluihin, kuten vesi-, sanitaatio- ja hygienia- sekä koulutus-, terveydenhuolto- ja hoitopalveluihin, on rajallinen, mikä vaarantaa vakavasti näiden lasten kehityksen, tulevaisuuden ja terveyden;

19.  korostaa, että covid-19-pandemian seuraukset vaikuttavat suhteettomasti köyhimpiin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, syrjäytyneimpiin ja suojaamattomimpiin sosiaalisiin ryhmiin kuuluviin henkilöihin, mukaan lukien henkilöt, joilla on fyysinen tai kehitysvamma, henkilöt, joilla on krooninen sairaus, henkilöt, joilla on mielenterveysongelmia, ja ikääntyneet henkilöt, joilla on ennestään rajalliset mahdollisuudet tai ei lainkaan mahdollisuutta perushygieniaan ja -hoitoon terveydenhuoltotarpeidensa täyttämiseksi ja jotka ovat joutuneet entistä heikompaan asemaan pandemian vuoksi;

Pakolaiset ja maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt

20.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon pakolaisten, muuttajien ja maan sisäisesti siirtymään joutuneiden erityistarpeet ja pitämään kiinni kansanterveysverkostojen ohjaavasta periaatteesta, jonka mukaan ketään ei jätetä jälkeen, ja olemaan estämättä etulinjan humanitaarisia työntekijöitä olemasta suorassa yhteydessä ihmisiin, joita he palvelevat; toteaa huolestuneena, että pakolaiset, muuttajat ja maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt kuuluvat haavoittuvimpiin väestöryhmiin tässä terveyskriisissä, koska heidän elinolonsa ovat usein epävarmemmat ja heidän on yleensä vaikeampi saada perusterveydenhuoltopalveluja kuin paikallisväestön; korostaa, että covid-19-hoitoon ja muihin terveyspalveluihin ja turvaverkko-ohjelmiin on ehdottomasti oltava yhdenvertaiset pääsymahdollisuudet kaikille ihmisille, joita asia koskee, kansallisuudesta, oikeudellisesta asemasta, alkuperästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muista ominaisuuksista riippumatta; korostaa, että on tärkeää tukea pakolaisia ja maan sisäisesti siirtymään joutuneita henkilöitä vahvistamalla toimeentulotukea ja tuloja tuottavaa toimintaa heidän turvallisuutensa suojelun lisäksi, jotta voidaan puuttua pandemian suhteettomiin sosioekonomisiin vaikutuksiin; korostaa, että EU:n toimilla olisi pyrittävä tukemaan heidän mahdollisuuksiaan saada työtä, koulutusta ja henkilöpapereita; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita luomaan pakolaisleireillä oleville lapsille ja nuorille edellytykset saada koulutusta, myös etäopiskelumahdollisuuksia, erityisesti perusoppimista varten;

Terveydenhuoltoalan vahvistaminen

21.  korostaa, että covid-19-pandemia on pahentanut jatkuvaa lääkepulaa kaikkialla maailmassa, millä on akuutteja seurauksia kehitysmaissa; korostaa, että kehitysavulla olisi ennen kaikkea pyrittävä saamaan aikaan ”horisontaalinen” yleiskattava terveydenhuoltojärjestelmä kokonaisvaltaisen ja oikeuksiin perustuvan lähestymistavan avulla, johon kuuluu muun muassa terveyden moniulotteisuuden täysimääräinen huomioiminen (vahvat kytkökset sukupuolinäkökulmaan, elintarviketurvallisuuteen ja ravitsemukseen, vesi- ja jätevesihuoltoon, koulutukseen ja köyhyyteen); kehottaa erityisesti tarkistamaan ehdotettuja tai olemassa olevia strategioita ja kumppanuuksia, jotta voidaan edelleen vahvistaa ja tukea kumppanimaiden julkisia terveydenhuoltojärjestelmiä, erityisesti pandemiavalmiutta sekä järjestelmien organisointia ja hallinnointia, mukaan lukien yleisen terveydenhuollon tarjoaminen, rokotukset, terveyden seuranta ja terveystiedotus (myös tautien seuranta), hoitohenkilöstön koulutus, palvelukseenotto ja saaminen pysymään työssä, diagnosointivalmiudet ja lääkehuolto;

22.  muistuttaa, että terveydenhuoltojärjestelmien lujittamisessa ei pitäisi ottaa huomioon yksinomaan kumppanimaihin kohdistuvia covid-19-pandemian epidemiologisia vaikutuksia, vaan myös sellaiset tekijät kuin tarve hallita elintarvikeketjujen häiriöistä johtuvaa lisääntyvää aliravitsemusta tai covid-19:n leviämisen lieventämiseksi toteutettujen toimenpiteiden psykologiset vaikutukset;

23.  muistuttaa komissiota siitä, että EU:n vakiintuneet kumppaniorganisaatiot, kuten maailmanlaajuinen rahasto, antavat arvokasta apua henkilönsuojainten, diagnostiikan ja hoitojen nopeassa hankinnassa ja käyttöönotossa covid-19-tautia varten ja että niillä on tärkeä rooli terveydenhuoltojärjestelmien kehittämisessä ja vahvistamisessa ja avunantajien järjestämisessä;

24.  katsoo, että rutiininomaiset rokotusohjelmat on saatava taas käyntiin mahdollisimman pian ja että on varmistettava, että muiden perusterveydenhuoltopalvelujen tarjontaa jatketaan; kehottaa myöntämään riittävästi rahoitusta sellaisille aloitteille kuin rokoteallianssi (Gavi) ja epidemioiden torjuntaa edistävä kansainvälinen yhteenliittymä (CEPI); on huolissaan ulkoistetusta ja hajanaisesta maailmanlaajuisesta rokotehallintojärjestelmästä, joka on johtanut yhteistyön sijasta kilpailuun rokotteista, diagnostiikasta ja hoitomuodoista; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita johtamaan vaatimuksia rokotteiden tasapuolisesta ja kohtuuhintaisesta saatavuudesta kaikkialla maailmassa maailmanlaajuisen solidaarisuuden periaatteen pohjalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n covid-19-pandemian torjumiseksi toteuttamat maailmanlaajuiset toimenpiteet eivät heikennä EU:n rahoitusta muille elintärkeille terveysohjelmille, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevalle vähimmäisperuspalvelupaketille ja naisten ja raskaana olevien naisten terveyttä koskeville ohjelmille; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan tukeaan kumppanimaille seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen tarjoamisessa ja varmistamaan samalla yhteisöjen ja terveydenhuollon työntekijöiden turvallisuuden;

25.  muistuttaa, että aiemmista terveyskriiseistä, kuten ebolaepidemiasta, on tärkeää ottaa oppia; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tehdä yhteistyötä yhteisöjen johtajien kanssa keskeisten kansanterveyttä koskevien viestien levittämiseksi ja yhteiskuntien aktivoimiseksi; korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä kansallisten ja kansainvälisten hallituksista riippumattomien järjestöjen ratkaisevaa roolia terveyspalvelujen tarjoamisessa köyhimmille yhteisöille; toteaa, että tällaiset järjestöt ovat keskeisiä kumppaneita covid-19-rokotteiden jakelussa; kehottaa EU:ta tukemaan näiden järjestöjen valmiuksien kehittämistä;

26.  korostaa terveyskasvatuksen roolia pandemioiden vaikutusten ehkäisemisessä ja lieventämisessä sekä valmistautumisessa tuleviin kansanterveysuhkiin; korostaa urheilun hyötyjä käsiteltäessä fyysisiä ja mielenterveyteen liittyviä seurauksia, joita aiheutuu pitkään jatkuneista sulkutoimista ja koulujen sulkemisesta;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että pandemiarokotteista ja -hoidoista tehdään maailmanlaajuinen julkinen hyödyke, joka on kaikkien saatavilla;

28.  korostaa, että perusterveydenhuoltopalvelujen, myös ravitsemuksen, jatkuvuus on tarpeen covid-19-epidemian torjumiseksi ja siitä toipumiseksi; korostaa, että perusterveydenhuollon osana olisi tarjottava laadukkaita ravitsemuspalveluja, mukaan lukien kaikenlaisen aliravitsemuksen ehkäiseminen, arviointi, diagnosointi ja hoito; tunnustaa yhteisöjen terveydenhuoltoalan työntekijöiden roolin etulinjan työntekijöinä, joita on tuettava muun muassa koulutuksen avulla;

29.  korostaa, että tutkimus ja innovointi ovat olleet ratkaisevan tärkeitä maailmanlaajuisissa covid-19-toimissa ja mahdollistaneet kiireellisesti tarvittavien hoitojen, rokotteiden ja diagnostiikan kehittämisen; korostaa, että tutkimus- ja innovointitoimia on ohjattava välineisiin, jotka toimivat vähävaraisissa oloissa, jotta voidaan saada aikaan aidosti maailmanlaajuisia toimia; korostaa, että vastaavia toimia tarvitaan nykyisten tutkimus- ja tuotantovajeiden korjaamiseksi, jotta voidaan torjua muita epidemioita, erityisesti köyhyyteen liittyviä ja laiminlyötyjä sairauksia, jotka vaikuttavat miljardeihin ihmisiin kaikkialla maailmassa mutta tarjoavat vain vähän markkinakannustimia yksityisen sektorin investoinneille, ja jotta päästään eroon riippuvuudesta rikkaimmista maista sellaisia sairauksia koskevassa tutkimuksessa, jotka eivät välttämättä koske niitä suoraan; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön tutkijoiden välillä ja kannustamaan tutkijavoimavarojen kehittämistä kumppanimaissa keskittyen erityisesti naisiin;

30.  tukee WHO:n tärkeää työtä ja korostaa sen keskeistä roolia covid-19-toimien johtavana ja koordinoivana viranomaisena, mutta myöntää, että sitä on uudistettava muun muassa kansainvälisen terveyssäännöstön uudistuksen avulla sen jälkeen, kun akuutti kriisi on saatu hallintaan;

31.  korostaa, että on toteutettava kiireellisiä toimia, lisättävä rahoitusta ja parannettava hygieniakäyttäytymistä ja -käytäntöjä koskevien toimien koordinointia yhtenä tärkeimmistä suojakeinoista covid-19-taudin ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja hoitamiseksi; korostaa, että tarvitaan luotettavaa puhtaan veden saantia, jotta kodit ja koulut sekä terveydenhuoltolaitokset voidaan pitää puhtaina, ja korostaa turvallisen vesi-, sanitaatio- ja hygieniainfrastruktuurin, -palvelujen ja -hyödykkeiden saatavuuden merkitystä, koska ne ovat avainasemassa pyrittäessä parantamaan kykyä selviytyä tulevista tautiepidemioista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi vesi-, sanitaatio- ja hygieniapalveluiden rahoitusta osana covid-19-toimiaan ja vahvistamaan maailmanlaajuista selviytymiskykyä tulevia kriisejä varten;

32.  korostaa yhteisöjohtoisten organisaatioiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ratkaisevaa roolia terveyspalvelujen tarjoamisessa kaikkein syrjäytyneimmille ja alipalvelluimmille yhteisöille; kehottaa komissiota varmistamaan poliittisen, taloudellisen ja teknisen tuen kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka tarjoavat yhteisöpohjaisia palveluja, jotta varmistetaan, että ne, jotka eivät pysty käyttämään terveysasemia, voivat saada räätälöityjä ja asianmukaisia palveluja;

33.  korostaa, että rokotteiden tasapuolisempi jakaminen kaikkialla maailmassa on olennaisen tärkeää, jotta covid-19-taudinn leviämistä ja sen mutaatioita voidaan torjua tehokkaasti; muistuttaa myös, että covid-19-pandemiassa käytettyjen lääketieteellisten välineiden olisi oltava kohtuuhintaisia, turvallisia, tehokkaita, helposti jaettavia ja yleisesti saatavilla olevia ja että niitä olisi pidettävä maailmanlaajuisina julkisina hyödykkeinä;

Ihmisoikeudet, hallinto ja demokratia

34.  on huolissaan siitä, että covid-19-kriisin alusta lähtien monet hallitukset ovat käyttäneet hätätilaa perustellakseen demokraattisten prosessien ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien, myös humanitaarisen avun saatavuuden, rajoittamista, ja sortaakseen vähemmistöjä; tuomitsee erityisesti sensuurin sekä toimittajien, opposition edustajien, terveydenhuollon työntekijöiden ja muiden henkilöiden pidätykset ja uhkailun siitä syystä, että he ovat kritisoineet hallituksia ja näiden kriisinhallintaa; kiinnittää yleisemmin huomiota covid-19-kriisin kasvaviin kielteisiin vaikutuksiin kaikkiin ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioon ja kehottaa siksi vahvistamaan apua, poliittista vuoropuhelua ja kansalaisyhteiskunnan ja instituutioiden kehittämisen tukemista kaikilla näillä aloilla kiinnittäen erityistä huomiota ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin;

35.  toteaa, että maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat, että leimautuminen ja syrjintä vaikuttavat edelleen hiv-tartunnan saaneisiin ihmisiin, erityisesti keskeisissä väestöryhmissä ja heikossa asemassa olevissa ryhmissä; palauttaa mieliin UNAIDSin päätelmät, joiden mukaan myös covid-19-pandemian vuoksi ihmisiin ja ihmisryhmiin on kohdistettu kielteisiä käsityksiä ja toimia; korostaa, että myös hivin ja covid-19-taudin risteävien tekijöiden vuoksi leimataan edelleen haavoittuvassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä väestöryhmiä, esimerkiksi köyhyydessä eläviä ihmisiä, asunnottomia, pakolaisia, siirtolaisia , seksityöntekijöitä, huumausaineita käyttäviä henkilöitä sekä homo- ja biseksuaalisia, transihmisiä ja intersukupuolisia henkilöitä;

36.  korostaa, että pandemian ja maailmanlaajuisen taantuman vaikutukset yhdessä heikentävät vakavasti kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden (LDC) valmiuksia saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet; palauttaa mieliin YK:n kehotuksen laatia 2,5 biljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruinen covid-19-kriisipaketti kehitysmaille, jotka kärsivät ennennäkemättömistä taloudellisista vahingoista covid-19-kriisin vuoksi; kehottaa toteuttamaan kauaskantoisia poliittisia toimia, jotka perustuvat Agenda 2030:n keskeiseen periaatteeseen, jonka mukaan ketään ei jätetä jälkeen;

37.  korostaa, että poikkeustilalla on kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja että sen on siksi aina oltava ajallisesti rajoitettu, se on perusteltava asianmukaisesti demokraattisilla ja oikeudellisilla menettelyillä ja sen on oltava oikeassa suhteessa hätätilaan ja samalla on noudatettava perustuslaillista järjestystä ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä; korostaa, että terveysuhkia ei saisi koskaan käyttää tekosyynä oikeusvaltioperiaatteen, demokraattisten instituutioiden, demokraattisen vastuuvelvollisuuden tai oikeudellisen valvonnan heikentämiseksi;

38.  on huolissaan humanitaariseen ja lääkintähenkilöstöön ja -tiloihin kohdistuneista väkivaltaisista hyökkäyksistä sekä byrokraattisista esteistä, kuten epäselvistä, muuttuvista pääsyvaatimuksista tai henkilöstön ja ajoneuvojen määrän rajoittamisesta kumppanimaissa; korostaa, että on jatkettava puuttumista näihin hyökkäyksiin ja esteisiin sekä diplomatian että politiikan tasolla;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan parlamentteja, koska niillä on edelleen aktiivinen rooli covid-19-pandemian hillitsemiseen tähtäävien hallitusten toimenpiteiden valvonnassa ja kansanterveystoimenpiteiden ihmisoikeusvaikutusten arvioinnissa; korostaa, että terveydenhuoltoala on monissa maissa altis korruptiolle ja että vastuuvelvollisuutta ja valvontaa on vahvistettava;

40.  korostaa naisille, tytöille ja lapsille covid-19-eristystoimista aiheutuneita erityisen vakavia seurauksia ja lisähaittoja, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan lisääntymistä, mukaan lukien naisten sukuelinten silpominen, lapsiavioliittojen yleistyminen, varhaiset ja ei-toivotut raskaudet ja terveyspalvelujen, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen rajoitettu saatavuus, mutta myös naisten altistumista covid-19-pandemialle, mikä johtuu heidän suhteettoman suuresta edustuksestaan terveydenhuoltoalan työvoimassa koko maailmassa; panee merkille, että monissa kumppanimaissa naiset työskentelevät naisvaltaisilla aloilla, kuten vaateteollisuudessa, jotka ovat kokeneet kovia; korostaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineellä on edistettävä kriisin jälkeisiä mahdollisuuksia naisten työllistymiseen; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla tasapainotetaan naisille aiheutuvaa suhteetonta hoitotaakkaa ja torjutaan mahdollista käännettä huonompaan suuntaan turvallisuuden, terveyden, emansipaation, taloudellisen riippumattomuuden ja vaikutusmahdollisuuksien sekä koulutuksen aloilla erityisohjelmilla, kuten Spotlight-aloitteella ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevalla kolmannella EU:n toimintasuunnitelmalla, ja kohdentamalla uudelleen unionin tukea; kehottaa tehostamaan toimia perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi paremmin; kehottaa ottamaan naiset mielekkäällä tavalla mukaan tehtäessä päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä ja asemaansa työelämässä; korostaa, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä EU:n covid-19-toimiin, jotta voidaan edistää osallistavia päätöksentekoelimiä ja kerätä sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja sukupuolianalyysia varten;

41.  muistuttaa, että pandemian taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset vaikuttavat suhteettomasti naisiin ja uhkaavat mitätöidä vuosikymmenien aikana saavutetun edistyksen sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen osalta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tähän haasteeseen vastaamiseksi ja kestävän elpymisen varmistamiseksi lisäämään ulkoista tukeaan toimille, joilla pyritään saamaan naisten ääni paremmin kuuluviin päätöksentekoprosesseissa, parantamaan naisten koulutusta, poistamaan syrjintä luotonsaannissa ja säätämään lakeja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi;

Velanhoito ja tasapainoiset talousarviot

42.  pitää myönteisenä G20-ryhmän ilmoittamaa köyhimpien maiden velanhoitomaksujen väliaikaista keskeyttämistä ja yhtyy yksityisille velkojille ja valtion omistamille liikepankeille osoitettuun kehotukseen toimia samoin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään G20-maiden aloitetta velanhoidon keskeyttämisestä (DSSI-aloite) ja G20-maiden uuden velanhoidon keskeyttämistä koskevan yhteisen velanhoitokehyksen täysimääräistä täytäntöönpanoa; korostaa, että taloudellisen ja sosiaalisen kriisin laajuus kehitysmaissa edellyttää syvällisempiä ja kauaskantoisempia toimenpiteitä, ja kannustaa komissiota tukemaan kansainvälisiä toimia tässä asiassa; katsoo, että maksujen keskeyttämisen ansiosta säästyneet korot olisi sen sijaan investoitava terveydenhuoltoalalle, joka on usein alirahoitettu kehitysmaissa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan myös kansainvälisiä aloitteita, joissa ehdotetaan joustavia mekanismeja velan vähentämiseksi ja jotka liittyvät vastaavuusrahastojen perustamiseen paikallisessa valuutassa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien investointien edistämiseksi;

43.  korostaa, että monilla kehitysmailla oli jo ennen pandemiaa huomattavan korkea velkataso, mikä on estänyt riittävät investoinnit kriisinehkäisyyn, terveydenhuoltojärjestelmiin ja sosiaaliturvaan; korostaa, että kumppanimaiden velkakestävyys on asetettava etusijalle; kehottaa komissiota tekemään uusia aloitteita laittomiin rahavirtoihin, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, jotta voidaan laajentaa kehitysmaiden veropohjaa; kehottaa tätä varten EU:ta varmistamaan, että sen kauppaa, kaksinkertaista verotusta ja investointeja koskevat sopimukset ovat johdonmukaisia AKT-maiden kotimaisten resurssien käyttöönottoa koskevan tavoitteen kanssa ja että ne johtavat konkreettisiin ja kestäviin kehitystuloksiin Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa vahvistetun kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti; kehottaa yleisemmällä tasolla perustamaan YK:n tasoisen maailmanlaajuisen verotuselimen, joka auttaisi koordinoimaan veropolitiikkaa; kehottaa lisäksi kohdentamaan budjettitukea peruspalveluihin, erityisesti perustason terveys- vesi- ja sanitaatiopalvelujen saatavuuteen, ja selviytymiskykyyn;

44.  kehottaa komissiota harkitsemaan lisää tukea kaikkein haavoittuvimmille maille covid-19-pandemian torjumiseksi ja terveydenhuollon saatavuuden varmistamiseksi unohtamatta kuitenkaan nykyisiä haasteita, kuten äärimmäistä köyhyyttä, turvallisuutta, laadukkaan koulutuksen ja työpaikkojen saatavuutta, demokratiaa, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja ilmastonmuutosta;

45.  korostaa, että rahalähetysten väheneminen kehitysmaissa heikentää niiden kotitalouksien elinoloja, jotka ovat riippuvaisia näistä tuloista ruoan, terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisten hyödykkeiden ja palvelujen kulutuksen rahoittamiseksi; kehottaa siksi EU:ta ja avunantajayhteisöä toteuttamaan päättäväisiä toimia täyttääkseen lupauksensa osallistua rahalähetysmaksujen alentamiseen lähes nollaan ja vähintään kolmeen prosenttiin kestävän kehityksen tavoitteen 10 mukaisesti;

Koulutus ja digitalisaatio

46.  korostaa, että covid-19-pandemian takia ennennäkemättömän suuri määrä oppilaita on jäänyt ilman opetusta kuukausien ajan, mikä on merkittävä takaisku koulutusalan ponnisteluille erityisesti tyttöjen, naisten ja maan sisäisesti siirtymään joutuneiden koulutuksessa; kehottaa hallituksia käyttämään koulujen sulkemista vasta viimeisenä keinona pandemian torjunnassa; kannattaa koulutukseen tehtävien investointien jatkamista ja priorisointia hätätilanteissa ja muissa humanitaarisissa yhteyksissä; kehottaa säilyttämään koulutuksen EU:n kehityspolitiikan ensisijaisena rahoituskohteena ja ottamaan asianmukaisesti huomioon koulujen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tehtävän; kehottaa tässä yhteydessä hallituksia asettamaan etusijalle kaikkein syrjäytyneimpien lasten ja heidän perheidensä tukemisen, koska taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus liittyy kiinteästi koulunkäynnin keskeyttämiseen ja heikkoihin tuloksiin varhaislapsuudesta alkaen ja ne heikentävät työllistymismahdollisuuksia aikuisena; korostaa, että riskialtteimmat lapset, erityisesti vammaiset ja konfliktialueilla asuvat lapset, kärsivät eniten tästä pandemiasta; suosittaa, että EU tukee Unicefin toimia ja että EU:n jäsenvaltiot jakavat toimintamallejaan opetuksen jatkamiseksi myös kriisiaikoina, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään etäoppimisen ja digitaalisen oppimisen mahdollisuuksia (offline-sovellukset, radio, tv, painettu aineisto) kansainvälisissä tukiohjelmissaan, jotta yksikään lapsi ei jää ilman koulutusta; kannattaa siksi avointa, turvallista ja kohtuuhintaista pääsyä internetiin (myös mobiilidataan) ja digitaaliteknologian yhtäläistä saatavuutta, käyttöä ja luomista, jotta voidaan kuroa umpeen digitaalisia eroja, myös digitaalista sukupuoli- ja ikäkuilua, ja ottaa mukaan digitaalimurroksen vuoksi epäedullisessa asemassa olevat tai syrjäytyneet ihmiset;

47.  kehottaa pitämään kulttuuria sen itseisarvon vuoksi neljäntenä erillisenä ja kattavana kestävän kehityksen pilarina yhdessä sosiaalisten, taloudellisten sekä ympäristöön liittyvien ulottuvuuksien kanssa; kehottaa EU:ta sisällyttämään kulttuurisen kestävyyden kehitysyhteistyön kaikkiin tasoihin ja ottamaan kulttuuriulottuvuuden järjestelmällisesti mukaan assosiaatiosopimusneuvotteluihin sekä kaikkiin ulkosuhteisiinsa ja ulkopoliittisiin välineisiinsä;

48.  korostaa elinikäisen oppimisen ja uudelleenkoulutuksen merkitystä myös pitkällä aikavälillä covid-19-pandemian jälkeen, koska niistä tulee paitsi yleinen käytäntö myös välttämätön vaatimus työssäkäyville kansalaisille, kun otetaan huomioon teknologian nopea kehitys;

49.  tähdentää, että opettajat tarvitsevat tukea ja tunnustusta, sillä pandemia on korostanut entistä enemmän heidän keskeistä rooliaan koulutuksessa ja aktiivisen kansalaisuuden rakentamisessa; korostaa, että on investoitava opettajankoulutukseen, jotta opettajat voivat asianmukaisesti valmistautua uusiin oppimismalleihin, kuten verkko-oppimiseen ja sulautuvaan oppimiseen, ja katsoo, että tämä on edellytys jatkuvan koulutuksen varmistamiseksi silloin, kun henkilökohtainen oppiminen vaarantuu;

50.  painottaa riippumattomien tiedotusvälineiden tehtävää kulttuurisen moninaisuuden ja kulttuurienvälisten taitojen edistämisessä sekä tarvetta vahvistaa tällaisia tiedotusvälineitä luotettavan tiedon lähteinä erityisesti kriisin ja epävarmuuden aikoina;

51.  kiinnittää huomiota siihen, että pandemia on vaikuttanut voimakkaasti kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin, maailmanperintökohteisiin, aineettomaan kulttuuriperintöön ja kulttuuriperintömatkailuun kaikkialla maailmassa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa, joissa nämä alat ovat erityisen haavoittuvia; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan näille aloille taloudellista tukea kehitysyhteistyön puitteissa käyttäen tarkoitukseen varattuja varoja, joilla on temaattiset ja maantieteelliset painopisteet, sekä teknistä tukea, mukaan lukien digitaalista tukea koskevat aloitteet, joilla lievennetään sulkutoimien kielteisiä vaikutuksia, ja hyödyntämään yhtäältä paikallishallinnon, kulttuurijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen ja toisaalta EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden kulttuurilaitosten ulkomailla toimivien osastojen välisiä synergioita;

52.  muistuttaa, että koulutuksen osuus kehitysavun kokonaismäärästä on laskenut tasaisesti viime vuosikymmenen aikana; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan 10 prosenttia julkisesta kehitysavustaan koulutukseen vuoteen 2024 mennessä ja 15 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, mukaan lukien investoinnit digitaaliseen koulutukseen, infrastruktuuriin ja liitettävyyteen, jotta voidaan puuttua digitaaliseen kuiluun, joka pahentaa sosioekonomista eriarvoisuutta;

Selviytymiskyky

53.  korostaa, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä kumppanimaiden kanssa ja auttaa niitä (myös kehittämällä niiden paikallis- ja aluehallinnon valmiuksia) ja vaihtaa parhaita käytäntöjä paikallisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa ja auttaa niitä haavoittuvuuksien tunnistamisessa, ennaltaehkäisy- ja kriisinhallintamekanismien kehittämisessä sekä kriittisen infrastruktuurin suojelemisessa, jotta voidaan reagoida paremmin kaikenlaisiin tuleviin systeemisiin häiriöihin; korostaa lisäksi, että on tärkeää omaksua yhteinen terveys -lähestymistapa keskushallinnosta aina yhteisöjen tasolle zoonoosien ehkäisemiseksi tai torjumiseksi;

54.  on huolissaan siitä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamien muutosten vuoksi äärimmäiset sääilmiöt pahentavat covid-19-kriisin vaikeuksia, mikä lisää kansantalouksiin, valtioiden toimintaan ja humanitaarisen avun tarjoamiseen kohdistuvaa painetta; vaatii siksi, että elpymisstrategiassa on pyrittävä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin; katsoo lisäksi, että taloudellisten elvytystoimien olisi pohjustettava tietä kohti hiilineutraalia ja ilmastonmuutoksen kestävää tulevaisuutta, ja kehottaa tukemaan siemenlajikkeiden säilyttämistä elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen puitteissa, jotta voidaan auttaa yhteisöjä ennallistamaan lajikkeita ilmastonmuutoksen aiheuttamien katastrofien jälkeen;

55.  katsoo, että pandemia tarjoaa mahdollisuuden parempaan jälleenrakentamiseen ja että EU:n humanitaarisilla ja kehityspolitiikoilla olisi tuettava tätä tavoitetta kumppanimaissa; korostaa erityisesti tarvetta tukea kehitysmaita digitaalitalouden edistämisessä sellaisilla aloilla kuin terveys, koulutus ja muut julkiset palvelut; suhtautuu myönteisesti Digital4Development (D4D) -keskittymän perustamiseen joulukuussa 2020 ja kannustaa EU:ta tekemään lisää investointeja digitalisointitoimiin kumppanimaissa, myös lisäämällä yksityisen sektorin investointeja;

56.  muistuttaa, että selviytymiskyvyssä on viime kädessä kyse sekä yleisestä valmiudesta että kyvystä sopeutua uusiin olosuhteisiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että yhteisöt, jotka johtavat niiden erityistilanteisiin räätälöityjä omia ratkaisujaan, ovat sitoutuneempia koko elpymisen ajan ja viime kädessä niiden tekemä jälleenrakennus on vahvempi; korostaa, että kriisin ratkaiseminen solidaarisuuden hengessä kumppaneidemme kanssa vahvistaa EU:n ja kehitysmaiden suhteita ja tekee niistä kestävämpiä;

57.  muistuttaa, että yksityisen sektorin investoinneilla voisi olla merkittävä rooli talouden elpymisen edistämisessä ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, kun otetaan huomioon pandemian aiheuttamat kasvavat tarpeet; kehottaa tutkimaan edelleen yksityisen sektorin ja sekarahoituksen roolia osana elpymis- ja palautumiskykyä lisääviä toimia;

58.  huomauttaa, että pandemiat ovat usein peräisin zoonooseista; korostaa siksi tarvetta tukea koulutusohjelmia luonnonvaraisten eläinten metsästykseen ja kauppaan liittyvistä vaaroista sekä ekosysteemien ja elinympäristöjen tiukempaa suojelua ja ennallistamista ja vastata teollisen maatalouden aiheuttamiin haasteisiin; kehottaa lisäämään tukea kumppanimaille salametsästyksen ja luonnonvaraisten eläinten laittoman kaupan ehkäisemisessä ja varmistamaan erityisesti, että paikallisyhteisöt osallistuvat luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojeluun; katsoo, että tarvitaan lisää EU:n varoja ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja ekosysteemien välisiä yhteyksiä koskevaan ennakoivaan tutkimukseen, jotta voidaan parantaa valmiutta reagoida zoonoottisten virusmutaatioiden aiheuttamiin tuleviin terveyskriiseihin;

59.  katsoo, että selviytymiskyvyn tulevissa kansanterveyskriiseissä on perustuttava myös sellaisten tautien tutkimukseen, jotka aiheuttavat säännöllisesti tappavia epidemioita kehitysmaissa; pitää valitettavana, että tällä hetkellä ei ole riittävästi tutkimusta sellaisten rokotteiden kehittämisestä, joilla ehkäistään tehokkaasti kehitysmaissa toistuvasti esiintyviä tauteja, kuten malariaa tai zikatautia; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita rahoittamaan lisää tutkimusta sellaisten rokotteiden kehittämiseksi, joilla ehkäistään tällaisten tautien tulevia epidemioita;

60.  huomauttaa, että myös kriisiaikoina elintarvikkeiden tuotannon ja jakelun on oltava ehdottomasti etusijalla; katsoo, että olisi vähennettävä riippuvuutta ulkoisista elintarvikkeiden, kasvien, siementen ja lannoitteiden lähteistä, lisättävä paikallista ja monipuolista maataloustuotantoa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n tukea agroekologialle ja toteaa, että sitä on edelleen vahvistettava; kehottaa tukemaan tiedon jakamista uusista, vanhoista ja kestävämmistä agroekologisista siemenistä;

61.  muistuttaa, että kehitysmaat ovat historiallisesti alttiita ulkoisille häiriöille kapean vientipohjan ja yksipuolisten talouksien vuoksi; korostaa siksi, että yksi kehitysmaiden suurimmista haasteista on päästä ylemmäs globaalissa arvoketjussa talouden monipuolistamisen kautta ja siirtyä vientisuuntautuneesta tuotantomallista kohti kehitystä, joka perustuu kotimaisiin ja alueellisiin markkinoihin; korostaa tässä yhteydessä alueellisen taloudellisen yhteistyön, kotimaisen teollisuuspolitiikan ja investointien edistämisen keskeistä roolia kansallisen tai alueellisen autonomian lisäämisessä välttämättömien tavaroiden ja palvelujen tuotannossa; katsoo, että tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää hyödyntää rahoitusta ja liiketoimintakäytäntöjä, jotta voidaan edistää kestävyysnormien sisällyttämistä koko investointiketjuun; toteaa jälleen, että tulevien kriisien ehkäiseminen ja lieventäminen sekä kestävien arvoketjujen varmistaminen edellyttää ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan huolellisuusvelvoitteen asettamista yrityksille;

62.  korostaa, että elpymistoimiin tehtävien investointien on oltava vastuullisia Maailman ruokaturvakomitean maan, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa kansallisen elintarviketurvan yhteydessä koskevien suuntaviivojen mukaisesti ja sen maatalouteen ja elintarvikejärjestelmiin tehtäviä vastuullisia investointeja koskevien periaatteiden mukaisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja haavoittuvien väestöryhmien selviytymiskyvyn edistämiseksi;

63.  kehottaa EU:ta ottamaan lasten oikeudet paremmin huomioon ilmastonmuutoksen torjunnassa ja toimissa, joilla edistetään selviytymis- ja palautumiskykyä katastrofeissa suoraan sosiaalialoilla, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa, vesi-, sanitaatio- ja hygieniapalveluissa, ravitsemuksessa sekä sosiaaliturvassa ja lastensuojelussa;

Humanitaarisen avun, kehityksen ja rauhan välinen yhteys

64.  korostaa, että humanitaarisen avun, kehityksen ja rauhan välisen yhteyden täytäntöönpanon on oltava etusijalla NDICI – Globaali Eurooppa -välineen ohjelmasuunnittelussa haavoittuvissa maissa; kehottaa komission EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosastoa, kansainvälisten kumppanuuksien pääosastoa ja naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosastoa toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan paikallisiin olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin soveltuvia täydentäviä ohjelmia, jotta voidaan vahvistaa vastavuoroisesti tämän yhteyden eri osa-alueita;

65.  korostaa, että covid-19-kriisin johdosta toteutettavien toimien määrittelyssä ja täytäntöönpanossa on työskenneltävä yhdessä paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa; korostaa Euroopan solidaarisuusjoukkojen roolia tuettaessa kentällä toimivia kansalaisjärjestöjä, jotka avustavat apua tarvitsevia ihmisiä;

66.  kehottaa lisäämään paikallisyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia ja tukemaan niiden osallistumista humanitaarisiin ja kehitystoimiin yhdessä paikallisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, kirkot, uskonnolliset järjestöt ja muut paikalliset edustajat mukaan luettuina;

o
o   o

67.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja Maailman terveysjärjestölle.

(1) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 2. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.