Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Álvaro Amaron koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Guardan alioikeuden tuomarin 26. huhtikuuta 2021 välittämän pyynnön, joka liittyy vireillä olevaan rikosasiaan ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 7. kesäkuuta 2021,

–  on kuullut Álvaro Amaroa työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Portugalin tasavallan perustuslain 157 pykälän 2 ja 3 momentin sekä Portugalin tasavallan parlamentin jäsenten asemaa koskevista säännöistä 1. maaliskuuta 1993 annetun lain nro 7/93 11 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0017/2022),

A.  ottaa huomioon, että Guardan alioikeuden tuomari on esittänyt Álvaro Amaron parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön aloittaakseen häntä vastaan rikosoikeudellisen menettelyn, joka liittyy julkisten varojen väärinkäyttöön poliittisen viran haltijana, ja toteaa, että kyse on rikoksesta, jonka väitetään tapahtuneen vuoden 2007 puolivälin ja vuoden 2013 puolivälin välisenä aikana ja jonka rangaistavuudesta säädetään Portugalin rikoslain 26 pykälässä ja 16. heinäkuuta 1987 annetun Portugalin lain nro 34/87 3 pykälän i momentissa ja 11 pykälässä;

B.  ottaa huomioon, että Álvaro Amaro valittiin Gouveian pormestariksi 9. lokakuuta 2005 (vuonna 2009 päättyneeksi toimikaudeksi) ja hänet valittiin uudelleen 11. lokakuuta 2009 (vuonna 2013 päättyneeksi toimikaudeksi); toteaa, että pormestarin ominaisuudessa hänen väitetään toimineen yhdessä ja yksissä tuumin muiden henkilöiden kanssa vastoin talousarvion valvontaa ja julkisia hankintoja koskevia sääntöjä sekä syrjimättömyyden, avoimuuden ja julkisten varojen moitteettoman hoidon periaatteita ja hänen väitetään näin ollen rikkoneen velvollisuuksia, jotka liittyvät hänen tehtäväänsä julkisessa virassa, ja pyrkineen saamaan itselleen ja muille vastaajille etuja; toteaa lisäksi, että hänen väitetään rikkoneen hallintolain sääntöjä ja periaatteita ja erityisesti julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja periaatteita ja pyrkineen siten saamaan laittomia taloudellisia etuja;

C.  ottaa huomioon, että Álvaro Amaro valittiin Euroopan parlamenttiin toukokuussa 2019 pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa;

D.  toteaa, että väitetyssä rikoksessa ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetusta Álvaro Amaron tehtäviään hoitaessaan ilmaisemasta mielipiteestä tai äänestyksestä;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

F.  ottaa huomioon Portugalin perustuslain 157 pykälän 2 ja 3 momentin, joissa todetaan seuraavaa:

”2. Kansalliskokouksen jäsentä ei saa kuulla todistajana eikä vastaajana ilman kansalliskokouksen lupaa, ja päätös luvan antamisesta on viimeksi mainitussa tapauksessa tehtävä silloin, kun on vahvaa näyttöä tahallisesta rikoksesta, josta voidaan langettaa enimmillään yli kolmen vuoden vankeusrangaistus.

3. Kansalliskokouksen jäsentä ei saa pidättää tai vangita ilman kansalliskokouksen lupaa, paitsi jos on kyse tahallisesta rikoksesta, josta voidaan langettaa edellisessä kohdassa mainittu vankeusrangaistus, ja henkilö on tavattu itse teossa.”;

G.  toteaa, että parlamentti päättää itsenäisesti, pidättääkö se tietyssä tapauksessa koskemattomuuden vai ei; toteaa, että parlamentti voi kohtuullisessa määrin ottaa jäsenen kannan huomioon, kun se tekee päätöksen siitä, pidätetäänkö hänen koskemattomuutensa vai ei(2); ottaa huomioon, että Álvaro Amaro totesi kuulemisessaan, ettei hän vastusta parlamentaarisen koskemattomuutensa pidättämistä;

H.  ottaa huomioon, että parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamenttia ja sen jäseniä oikeusmenettelyiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä;

I.  ottaa huomioon, että Álvaro Amaroa syytetään rikoksista, jotka ovat tapahtuneet ennen hänen valitsemistaan Euroopan parlamenttiin;

J.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis -tilanteesta eli tosiseikkoja, jotka viittaisivat siihen, että oikeusmenettelyn tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa ja siten Euroopan parlamenttia;

K.  ottaa huomioon, että parlamenttia ei voida rinnastaa tuomioistuimeen eikä parlamentin jäsentä voida pitää koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä ”syytettynä”(3);

1.  päättää pidättää Álvaro Amaron koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Portugalin tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Álvaro Amarolle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102; unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23 sekä unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, ECLI:EU:C:2019:1115. (2) Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, 28 kohta. (3) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2019, Briois v. parlamentti, T-214/18, ECLI:EU:T:2019:266.