Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 110–113 artiklan liikevaihtoveroja, valmisteveroja ja muita välillisiä veroja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisesta,

–  ottaa huomioon SEUT 114–118 artiklan sisämarkkinoiden toteuttamiseen välillisesti vaikuttavista veroista,

–  ottaa huomioon komission vuoden 2021 verotusta koskevan raportin ”Annual Report on Taxation 2021 – Review of taxation policies in the EU Member States”,

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Oikeudenmukaista ja yksinkertaista verotusta koskeva toimintasuunnitelma elpymisstrategian tueksi” (COM(2020)0312),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”2000-luvun yritysverotus” (COM(2021)0251),

–  ottaa huomioon 24. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille – uusi toimintasuunnitelma” (COM(2020)0590),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission maakohtaiset suositukset sekä sen jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa esittämiä elpymis- ja palautumissuunnitelmia koskevat arvioinnit,

–  ottaa huomioon vuonna 2020 tehdyn komission selvityksen veropolitiikasta Euroopan unionissa ”Tax policies in the European Union”,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden neuvoston (Ecofin) päätelmät, annettu 1. joulukuuta 1997, veropolitiikasta – Neuvoston ja neuvostoon kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 1. joulukuuta 1997, yritysverotukseen sovellettavista menettelysäännöistä – säästämisen verotus(1),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2015 päivätyn komission raportin ”Tax reforms in EU Member States 2015 – Tax policy challenges for economic growth and fiscal sustainability”,

–  ottaa huomioon katsauksen veroetuusjärjestelmiin, joita käytännesääntötyöryhmä (yritysverotus) on tarkastellut sen jälkeen, kun se perustettiin maaliskuussa 1998,

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2021 julkaistun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportin ”Tax Policy Reforms 2021 – Special Edition on Tax Policy during the COVID-19 Pandemic”,

–  ottaa huomioon OECD:n ja G20-ryhmän veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa osallistavassa kehyksessä hyväksytyn kahden pilarin ratkaisun talouden digitalisaatioon liittyviin verohaasteisiin vastaamiseksi,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2020 julkaistun OECD:n raportin ”Tax and Fiscal Policy in Response to the Coronavirus Crisis: Strengthening Confidence and Resilience”,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2021 julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston toimintapoliittisen asiakirjan ”Taxing Multinationals in Europe”,

–  ottaa huomioon valiokunta-aloitteisen mietintönsä haitallisia verokäytäntöjä koskevan EU:n politiikan uudistamisesta (käytännesääntötyöryhmän uudistaminen mukaan luettuna),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman haitallisia verokäytäntöjä koskevan EU:n politiikan uudistamisesta (käytännesääntötyöryhmän uudistaminen mukaan luettuna)(2),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman verotietojen vaihtoa koskevien EU:n vaatimusten täytäntöönpanosta: edistyminen, saadut kokemukset ja esteet(3),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa‑arvosta ja EU:n veropolitiikasta(4),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Pandoran papereiden vaikutuksista rahanpesun, veropetosten ja veronkierron torjuntaan(5),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2021 julkaistun EU:n veroalan seurantakeskuksen raportin ”New Forms of Tax Competition in the European Union: an Empirical Investigation”,

–  ottaa huomioon hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15. helmikuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU(6), jäljempänä ’hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi’,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0348/2021),

A.  ottaa huomioon, että haitallisia verokäytäntöjä koskevan EU:n politiikan uudistamisesta (käytännesääntötyöryhmän uudistaminen mukaan luettuna) 7. lokakuuta 2021 annetussa parlamentin päätöslauselmassa käsiteltiin haitallisia verokäytäntöjä ja ehdotettiin uudistuksia; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian lyhyen aikavälin vaikutukset ja pitkän aikavälin rakennemuutos, joka on seurausta väestönkehityksestä, digitalisaatiosta ja siirtymästä kohti hiilineutraalia talousmallia, ovat vaikuttaneet jäsenvaltioiden tulevan veropolitiikan muotoilua koskeviin valintoihin;

B.  huomauttaa, että veropolitiikka on suurelta osin jäsenvaltioiden vastuulla, mutta veropolitiikan laatiminen sisämarkkinoilla edellyttää yhdenmukaistamista ja koordinointia, jotta voidaan edistää sisämarkkinoiden yhdentymistä ja estää veropohjan rapautumista; toteaa, että kansalliset toimenpiteet voivat vaikuttaa muiden jäsenvaltioiden veronkantoon ja niillä voi olla vääristävä vaikutus sekä reiluun kilpailuun että investointeihin;

C.  katsoo, että veropolitiikan hajanaisuus synnyttää kansalaisille ja yrityksille, varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset), sisämarkkinoilla monia esteitä, kuten oikeudellista epävarmuutta, byrokratiaa, riskin kaksinkertaisesta verotuksesta ja vaikeuksia veronpalautusten hakemisessa; katsoo, että nämä esteet vaikeuttavat rajatylittävää taloudellista toimintaa ja voivat vääristää sisämarkkinoita; toteaa, että politiikan hajanaisuus aiheuttaa riskejä myös veroviranomaisille, kuten riskin kaksinkertaisesta verottamatta jättämisestä ja verokeinottelusta (esimerkiksi verosuunnittelusta ja aggressiivisesta veronkierrosta); ottaa huomioon, että jäsenvaltiot menettävät yhä verotuloja haitallisten verokäytäntöjen vuoksi, koska niiden lainsäädännöissä tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä on porsaanreikiä, ja että arviot yhteisöveron välttelyn takia menetetyistä verotuloista vaihtelevat 36–37 miljardista eurosta 160–190 miljardiin euroon vuodessa; toteaa, että politiikan hajanaisuus lisää veroviranomaisten täytäntöönpanokustannuksia;

D.  toteaa, että EU:n sosiaalisessa markkinataloudessa olisi tavoiteltava sitä, että riittävän verotuksen tason ja yksinkertaisen ja selkeän verolainsäädännön vääristävä vaikutus on mahdollisimman vähäinen; toteaa, että järkevällä veropolitiikalla olisi tuettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa esitettyjen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista, jotta voidaan luoda entistä oikeudenmukaisempia ja kestävämpiä yhteiskuntia ja parantaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kilpailukykyä; katsoo, että talouden elpyminen ja ilmastokriisiin, ekologiseen siirtymään ja talouden digitalisaatioon liittyvät haasteet pakottavat tekemään syvällisiä muutoksia ja arvioimaan uudelleen nykyistä veropolitiikkaa; huomauttaa, että finanssipoliittiset toimenpiteet eivät saisi olla esteenä yksityisille aloitteille, joilla luodaan talouskasvua, piristetään maiden taloutta ja edistetään työpaikkojen luomista EU:ssa;

E.  toteaa, että tehokkaat verojärjestelmät ovat läpinäkyviä, niitä on helppo noudattaa ja ne tuottavat johdonmukaisia verotuloja; toteaa, että kasvuun painottuvilla verouudistuksilla siirretään verotaakkaa kohti kulutuksen ja varallisuuden verottamista ja pyritään laajentamaan veropohjaa;

F.  toteaa, että kansallisten veropoliittisten uudistusten taustalla on erilaisia tapauskohtaisia syitä, jotka heijastelevat jäsenvaltioiden talouksien rakenteellisia ominaispiirteitä, ja niillä voi olla sellaisia vaikuttimia kuin verotuksen luotettavuuden ja varmuuden lisääminen, talouskasvun mahdollistaminen, verotulojen lisääminen, verojakauman parantaminen, käyttäytymistä ohjaavien kannustimien asettaminen ja talouden rakennemuutoksiin mukautuminen;

G.  toteaa, että verotuksen kokonaistasossa (eli veroissa ja pakollisissa sosiaaliturvamaksuissa) on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä, mistä on osoituksena se, että veroaste vaihteli vuonna 2019 Irlannin 22,1 prosentista Tanskan 46,1 prosenttiin; toteaa, että verotaakka EU:ssa on kokonaisuudessaan korkeampi (40,1 prosenttia) kuin eräissä muissa kehittyneissä talouksissa (OECD:n keskiarvo oli 34,3 prosenttia vuonna 2018); toteaa, että OECD-maiden painotettu keskimääräinen lakisääteinen yhteisöverokanta laski 46,52 prosentista vuonna 1980 25,85 prosenttiin vuonna 2020, mikä tarkoittaa 44 prosentin laskua viimeisten 40 vuoden aikana;

H.  toteaa, että veroyhdistelmän koostumus pysyi EU:ssa kokonaisuudessaan yleisesti ottaen vakaana vuosina 2004–2019 samalla, kun verotulojen kokonaistaso nousi hieman; ottaa huomioon, että veroyhdistelmän koostumuksessa (työhön, kulutukseen ja pääomaan kohdistuvien verojen, ympäristöverojen ja muiden verojen suhteellisissa osuuksissa) on merkittävää vaihtelua EU:ssa ja joissakin jäsenvaltioissa veroyhdistelmä on kasvuystävällisempi kuin toisissa;

I.  toteaa, että EU:ssa käytävä kova verokilpailu näyttää olleen merkittävä taustatekijä yhteisöverokannan jyrkässä laskussa, jonka myötä keskimääräinen yhteisöverokanta Euroopassa on laskenut OECD-maiden keskiarvon alapuolelle;

J.  toteaa, että pandemian aikana monet maat turvautuivat talouden tukemiseksi verouudistuksiin ja että vain pieni osa näistä toimenpiteistä oli väliaikaisia; toteaa, että verouudistukset sisälsivät yrityksille ja kotitalouksille tarkoitettuja välittömiä tukitoimia, joita olivat maksunlykkäykset, tappiontasausten laajentaminen ja veronpalautusten nopeuttaminen, sekä elvyttämiseen tähtääviä kannustintoimenpiteitä;

K.  ottaa huomioon, että OECD:n ja G20-ryhmän veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa osallistavassa kehyksessä sovittiin kansainvälisen verojärjestelmän kahden pilarin uudistuksesta talouden digitalisaatioon liittyviin verohaasteisiin vastaamiseksi ja että ratkaisuun sisältyy vähintään 15 prosentin efektiivinen yhteisöverokanta;

Yleiset huomautukset

1.  muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää omasta talouspolitiikastaan ja erityisesti omasta veropolitiikastaan EU:n perussopimusten rajoissa ja siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantu asianmukaisesti täytäntöön, vaikka tämä saattaa johtaa politiikan hajanaisuuteen ja eriarvoisiin toimintaedellytyksiin EU:ssa; toteaa jälleen, että tämä mahdollistaa reilun kilpailun ja rajoittaa EU:n sisämarkkinoiden vääristymistä;

2.  toteaa, että sisämarkkinat, joilla on toteutettu tuotannontekijöiden vapaa liikkuvuus ja taloudelliset suhteet EU:n ulkopuolisiin naapureihin ovat läheiset, ovat synnyttäneet suuria kauppa-, investointi- ja rahoitusvirtoja jäsenvaltioiden välille; huomauttaa, että tämän syvän keskinäisen riippuvuuden vuoksi kunkin maan veropohjalla ja -kannalla on vaikutusta muiden maiden veropohjiin ja -kantoihin, jolloin erityisesti yhteisöveron heijastusvaikutukset korostuvat;

Vaikutukset pk-yrityksiin

3.  toteaa, että verosäännösten noudattamisesta suurille monikansallisille yrityksille aiheutuvat arvioidut kustannukset ovat noin kaksi prosenttia maksetuista veroista, kun taas pk-yritysten kohdalla arvio on noin 30 prosenttia; muistuttaa, että EU:n yritykset, erityisesti pk-yritykset, ovat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen tärkeimpiä mahdollistajia; muistuttaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat kehittäneet järjestelyjä, joissa kansainvälisissä yhteyksissä saatuja voittoja verotettaisiin kansallista nimelliskantaa alemmalla verokannalla, mikä asettaisi pk-yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan(7); toteaa lisäksi, että monikansallisten yritysten voittoja verotetaan empiirisen näytön mukaan yleensä kevyemmin kuin kotimaisten yritysten voittoja, mikä kertoo voitonsiirrosta raskaammin verotetuilta yrityksiltä kevyesti verotetuille sidosyrityksille;

4.  korostaa, että kansallisten verojärjestelmien erot voivat olla esteenä pk-yrityksille, jotka yrittävät toimia yli rajojen; painottaa, että monikansallisiin yrityksiin verrattuna pk‑yrityksillä on käytössään vähemmän resursseja verosäännösten noudattamiseen ja verotuksen optimointiin; huomauttaa, että verosäännösten noudattamiseen kuluu pk‑yrityksillä suurempi osuus menoista kuin monikansallisilla yrityksillä;

5.  toteaa, että veropohjan yhdenmukaistamisella, kuten yhteisellä yhteisöveropohjalla tai yritysten tuloverotusta Euroopassa koskevalla kehyksellä (Business in Europe: Framework for Income Taxation, BEFIT), voitaisiin vähentää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiville pk-yrityksille verosäännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia; suhtautuu myönteisesti 2000-luvun yritysverotusta koskevaan komission tiedonantoon, jossa todetaan, että ”yhteisen yhteisöverojärjestelmän puuttuminen sisämarkkinoilta jarruttaa EU:n kilpailukykyä” ja että ”nämä seikat muodostavat kilpailuhaitan kolmansien maiden markkinoihin verrattuna”; toistaa, että voittojen verottaminen siinä maassa, jossa taloudellinen toiminta tapahtuu, antaa hallituksille mahdollisuuden tarjota pk-yrityksilleen tasapuoliset toimintaedellytykset; korostaa tarvetta verottaa yrityksiä käyttämällä oikeudenmukaista ja tehokasta maiden välisen verotusoikeuksien jakokaavaa, jossa otetaan huomioon sellaiset tekijät kuin työvoima ja aineellisten hyödykkeiden olemassaolo; panee merkille, että BEFIT-kehystä koskeva komission ehdotus on tarkoitus julkaista vasta vuonna 2023; kehottaa komissiota nopeuttamaan hyväksymisprosessia ja kehottaa jäsenvaltioita sopimaan nopeasti kunnianhimoisesta ehdotuksesta EU:n yhtenäiseksi yritysverotuksen säännöstöksi;

6.  huomauttaa, että parlamentti aikoo vuoropuhelussa asiantuntijoiden, kansallisten parlamenttien ja kansalaisten kanssa osallistua ohjaavien periaatteiden kehittämiseen ennen komission vuonna 2023 annettavaa BEFIT-kehystä koskevaa ehdotusta;

7.  toteaa, että monissa jäsenvaltioissa ja myös EU:ssa on otettu käyttöön pk-yrityksille suotuisia erityisjärjestelmiä, kuten erityisiä alv-sääntöjä, joiden avulla kompensoidaan pk-yritysten korkeampaa efektiivistä verokantaa ja niille verosäännösten noudattamisesta aiheutuvia korkeampia kustannuksia; korostaa, että tällainen erityiskohtelu on yleensä ottaen myönteistä, jos sitä käytetään laajasti, mutta vaarana voi olla, että se synnyttää lisää vääristymiä ja mahdollisuuksia verojen välttelyyn ja tekee koko järjestelmästä entistäkin monimutkaisemman; kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan pk-yrityksille veroetuuksia tavalla, joka on yleisen verojärjestelmän kanssa johdonmukainen eikä kannusta pk-yrityksiä pysymään pieninä;

8.  panee merkille, että pk-yritysten kyky kattaa tai rahoittaa tappioita on rajallisempien kassavirtojen vuoksi usein heikompi kuin suuremmilla yrityksillä; pitää myönteisenä 18. toukokuuta 2021 annettua komission suositusta tappioiden verokohtelusta covid‑19‑kriisin aikana(8) ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan suositukset huomioon;

Veropolitiikan yhdenmukaistaminen ja koordinointi

9.  korostaa, että kansallisten veropolitiikkojen hajanaisuus voi vääristää EU:n sisämarkkinoita ja haitata EU:n taloutta; pitää myönteisenä, että EU on kehittänyt koordinointimekanismeja, kuten käytännesääntötyöryhmän vertaisarviointimenettelyt ja eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaiset suositukset; katsoo, että kumpaakin näistä mekanismeista on vielä parannettava; korostaa, että käytännesääntötyöryhmässä jäsenvaltiot tarkastelevat uudelleen, muuttavat tai lakkauttavat olemassa olevia verotoimenpiteitään, jotka aiheuttavat haitallista verokilpailua, ja pidättyvät ottamasta käyttöön uusia toimenpiteitä tulevaisuudessa; palauttaa tältä osin mieliin parlamentin lokakuussa 2021 vahvistaman kannan, jossa kehotetaan uudistamaan käytännesääntötyöryhmän kriteerejä, toiminta-alaa ja hallintoa oikeudenmukaisen verotuksen varmistamiseksi EU:ssa;

10.  huomauttaa, että komissio suositti osana vuoden 2020 maakohtaisia suosituksia kuudelle jäsenvaltiolle, että ne hillitsevät aggressiivista verosuunnittelua; tunnustaa maakohtaisten suositusten myönteisen vaikutuksen edistettäessä tarpeellisia verouudistuksia jäsenvaltioissa, jotka ovat saaneet aggressiivista verosuunnittelua koskevia suosituksia, mutta pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole vielä ottaneet huomioon tällaisia suosituksia;

11.  muistuttaa, että elpymis- ja palautumistukiväline ja maakohtaiset suositukset, myös verotukseen liittyvät suositukset, ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, kuten elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta 12. helmikuuta 2021 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/241(9) säädetään;

12.  korostaa, että vuonna 2011 annetussa hallinnollista yhteistyötä koskevassa direktiivissä vahvistetaan jäsenvaltioiden veroviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi; pitää myönteisenä, että direktiivin soveltamisalaa on vuodesta 2011 lähtien laajennettu jatkuvasti uusille aloille veropetosten ja veronkierron hillitsemiseksi ja että viime vuosikymmeninä on saatu aikaan tuntuvaa edistymistä; palauttaa mieliin syyskuussa 2021 hyväksytyn parlamentin täytäntöönpanokertomuksen, jossa todetaan puutteita hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin tehokkaassa täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa ja korostetaan tarvetta vahvistaa kansallisten veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa;

13.  panee merkille neuvoston nykyisen päätöksentekoprosessin rajoitukset vastattaessa tarpeisiin edistää lainsäädännöllä jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja torjua haitallisia verokäytäntöjä; kehottaa tutkimaan kaikkia SEUT-sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia; muistuttaa, että SEUT 116 artiklassa määrättyä menettelyä voidaan soveltaa, kun haitalliset verokäytännöt vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla;

14.  painottaa, että vaikutusten maksimoimiseksi veropolitiikan koordinointi voidaan parhaiten toteuttaa kansainvälisellä tasolla G20-ryhmän ja OECD:n kautta; painottaa kuitenkin, että kehitysmaat olisi otettava täysimääräisesti mukaan neuvotteluprosessiin; huomauttaa, että neuvostossa on aiemmin hyväksytty todennäköisimmin ne EU:n verotusta koskeneet ehdotukset, jotka ovat perustuneet kansainvälisiin sopimuksiin;

15.  toteaa kuitenkin, että verotusta koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa on joskus vaikeuksia päästä yksimielisyyteen ja siksi kansainvälisen verojärjestelmän puutteiden korjaaminen niiden kautta on hidasta; suosittaa, että EU näyttäisi näissä tapauksissa esimerkkiä riippumatta siitä, miten kansainvälisissä neuvotteluissa edistytään;

16.  suhtautuu myönteisesti OECD:n ja G20-ryhmän osallistavan kehyksen puitteissa saavutettuun historialliseen sopimukseen, joka koskee kansainvälisen verojärjestelmän uudistamista kahden pilarin ratkaisun perusteella ja jonka tavoitteena on varmistaa, että voitot ja verotusoikeudet jakautuvat oikeudenmukaisemmin maiden kesken suurimpien ja tuottoisimpien monikansallisten yritysten osalta, jolloin monikansallisiin yrityksiin sovellettaisiin 15 prosentin efektiivistä verokantaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ja varmistamaan, että sopimus kahta pilaria koskevasta OECD:n ja G20-ryhmän osallistavasta kehyksestä saatetaan osaksi EU:n lainsäädäntöä, kuten komission puheenjohtaja ilmoitti unionin tilaa koskevassa aiekirjeessään vuonna 2021; kehottaa neuvostoa hyväksymään tällaiset ehdotukset nopeasti, jotta ne tulisivat voimaan vuonna 2023; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan, että vastaavia kansainvälisiä sopimuksia tehtäisiin myös muuntyyppisistä sopivista veroista;

Suositukset ja uudistettavat osa-alueet

17.  huomauttaa, että sisämarkkinoiden toiminnan kannalta erittäin tärkeillä aloilla, kuten verotuksen ja pääomamarkkinaunionin yhteydessä, yhdenmukaistamista on tarpeen lisätä joko jäsenvaltioiden välisellä paremmalla koordinoinnilla tai EU:n toimilla;

18.  painottaa, että jäsenvaltiot käyttävät edelleen monenlaisia kriteerejä verotuksellisen kotipaikan määrittämisessä, mikä aiheuttaa riskin kaksinkertaisesta verotuksesta tai kaksinkertaisesta verottamatta jättämisestä; palauttaa tässä yhteydessä mieliin komission heinäkuussa 2020 laatimassa toimintasuunnitelmassa kuvatut aloitteet ja toteaa, että komissio aikoo tehdä vuoteen 2022 tai 2023 mennessä lainsäädäntöehdotuksen sen selventämiseksi, missä maassa EU:ssa rajatylittävää toimintaa harjoittavien veronmaksajien verotuksellisen kotipaikan katsotaan sijaitsevan; odottaa kiinnostuneena tätä ehdotusta, jolla olisi pyrittävä varmistamaan verotuksellisen kotipaikan johdonmukaisempi määrittäminen sisämarkkinoilla;

19.  toteaa, että digitalisaatio ja voimakas tukeutuminen aineettomiin hyödykkeisiin asettavat haasteita nykyiselle verojärjestelmälle ja edellyttävät pitkälle menevää toimintapolitiikan koordinointia ja yhdenmukaistamista, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja varmistaa, että digitaalialan yritykset antavat reilun panoksen niille yhteiskunnille, joissa ne harjoittavat liiketoimintaa; panee merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat kiirehtineet asiassa ja ottaneet käyttöön kansallisia digitaaliveroja EU:n ja OECD:n tasoilla parhaillaan käytävistä neuvotteluista huolimatta; toteaa, että tällä on ollut myönteinen vaikutus kansainväliseen keskusteluun; korostaa, että tällaisista kansallisista toimenpiteistä olisi luovuttava vaiheittain sitten, kun käyttöön on otettu toimiva kansainvälinen ratkaisu;

20.  muistuttaa, että EU sopi uuden digitaaliveroon perustuvan omien varojen lähteen käyttöönotosta NextGenerationEU-elpymisvälineen rahoittamiseksi, ja kehottaa komissiota esittämään vaihtoehtoisia ehdotuksia, jotka ovat sopusoinnussa kansainvälisten sitoumusten kanssa;

21.  pitää valitettavana, että erot lähdeverotuksessa ja lähdeveron palautusmenettelyissä ovat edelleen huomattava este pääomamarkkinaunionin tiiviimmälle yhdentymiselle; suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, että se aikoo ehdottaa lainsäädäntöaloitetta yhteisen, standardisoidun ja EU:n laajuisen järjestelmän käyttöönottamiseksi alennetun lähdeverokannan soveltamiseksi tulon lähteellä;

22.  pitää valitettavana velanoton suosimista yritysverotuksessa, sillä se sallii korkomaksujen avokätiset verovähennykset, kun taas oman pääoman ehtoisen rahoituksen kustannuksia ei voida vähentää samalla tavalla; korostaa, että oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen turvautuvat yritykset ovat rakenteellisesti epäedullisessa asemassa erityisesti, jos ne ovat nuoria ja pieniä yrityksiä, joilla on heikot luotonsaantimahdollisuudet; toteaa, että velanoton suosiminen yritysverotuksessa saattaa kannustaa yrityksiä ottamaan liikaa velkaa;

23.  toteaa, että velkarahoituksen edullisessa verokohtelussa on merkittäviä jäsenvaltioiden välisiä eroja; panee merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat tilanteen korjaamiseksi ottaneet käyttöön oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevia verovähennyksiä; muistuttaa, että joitakin näistä oman pääoman ehtoisen rahoituksen verovähennyksistä on hyödynnetty verotuksen porsaanreikinä, jolloin monikansalliset yritykset ovat voineet keinotekoisesti vähentää kansallisia korkoja; korostaa, että EU:n yhteinen toimintamalli olisi suotavampi vaihtoehto, jotta vältetään vääristymät sisämarkkinoilla;

24.  toteaa, että tällaisiin vinoumiin voidaan puuttua joko sallimalla oman pääoman ehtoisen rahoituksen kustannusten uusi verovähennys tai vähentämällä mahdollisuuksia korkovähennykseen; muistuttaa, että parlamentti ehdotti ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyksen rajaamista enintään 20 prosenttiin veronmaksajan tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, kun taas neuvosto hyväksyi enintään 30 prosentin korkeamman rajan(10); muistuttaa, että 30 prosentin osuus voi OECD:n mukaan olla liian suuri estääkseen tehokkaasti veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron(11);

25.  odottaa kiinnostuneena komission ehdotusta velkarahoituksen edullista verokohtelua vähentävästä verovähennyksestä; kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen vaikutustenarvioinnin ja sisällyttämään ehdotukseen tehokkaita säännöksiä veron välttämisen estämiseksi, jotta oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevia vähennyksiä ei käytetä uutena välineenä veropohjan rapauttamiseen;

26.  toteaa, että efektiivinen marginaaliverokanta voi olla yritysten investointipäätöksissä ratkaiseva tekijä infrastruktuurin laadun, koulutetun ja terveen työvoiman saatavuuden sekä kansallisen vakauden ohella(12); toteaa, että efektiivisissä marginaaliverokannoissa on huomattavaa vaihtelua jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota selvittämään, vääristävätkö tietyt jäsenvaltiot kilpailua alentamalla keinotekoisesti efektiivistä marginaaliverokantaansa esimerkiksi nopeuttamalla poistoja tai mukauttamalla tiettyjen erien verovähennyskelpoisuutta, ja ilmoittamaan selvityksen tulokset parlamentille;

27.  toteaa, että vaikka veropäätökset voivat tuoda oikeudellista selkeyttä yrityksille, niihin liittyy myös väärinkäytösten mahdollisuus suosivan verokohtelun kautta; huomauttaa kuitenkin, että yksinkertainen verojärjestelmä on paras tapa saada oikeusvarmuutta;

28.  pitää myönteisenä, että komissio on valmis käyttämään perussopimusten mukaista rooliaan kilpailun vääristymisen torjumisessa kilpailulainsäädännön avulla; pitää valitettavana, että kansalliset tuomioistuimet ja Euroopan unionin tuomioistuin ovat kumonneet useita komission hiljattain korkean profiilin kilpailutapauksissa verotuksen alalla tekemiä päätöksiä;

29.  korostaa, että finanssipoliittisesti vastuullisella tavalla sovellettavat yksityisen tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustimet (kuten verohyvitykset, isommat verovähennykset tai nopeutetut poistot) voivat auttaa kasvattamaan tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviä talouden kokonaismenoja, millä on usein myönteisiä ulkoisvaikutuksia; on kuitenkin huolissaan siitä, että tietyntyyppiset verokannustimet, kuten patenttiboksia tai IPR-boksia koskevat järjestelmät, eivät juurikaan kasvata tutkimus- ja kehitysmenoja vaan ne voivat itse asiassa vääristää sisämarkkinoita kannustamalla voitonsiirtoon ja aggressiiviseen verosuunnitteluun; toteaa, että verokannustimilla olisi pyrittävä houkuttelemaan investointeja reaalitalouteen, minkä vuoksi niiden olisi perustuttava menoihin eikä voittoihin, jotta ne kohdistuisivat paremmin innovointipanokseen; kehottaa komissiota ehdottamaan suuntaviivoja verokannustimista, jotka eivät vääristä sisämarkkinoita, erityisesti suosimalla kannustimia, jotka perustuvat kustannuksiin ja ovat ajallisesti rajoitettuja, joita arvioidaan säännöllisesti ja jotka voidaan lakkauttaa, jos niillä ei ole myönteisiä vaikutuksia, joiden maantieteellinen soveltamisala on rajoitettu ja jotka ovat pikemminkin osittaisia kuin täysimittaisia vapautuksia;

30.  korostaa, että tutkimus- ja kehitysmenojen verokannustimia voi olla tarpeen vielä yhdenmukaistaa; toteaa, että tämä kuului komission alkuperäiseen ehdotukseen yhteisestä yhteisöveropohjasta; pitää valitettavana, että tätä aihetta ei käsitelty äskettäisessä tiedonannossa 2000-luvun yritysverotuksesta;

31.  panee merkille, että merkittävä osa talousarviokapasiteetista kanavoidaan vapautusten, vähennysten, hyvitysten, lykkäysten ja alennettujen verokantojen muodossa olevien verokannustimien kautta; kehottaa komissiota esittämään arvion kaikista tehottomista verokannustimista ja -tuista, erityisesti niistä, jotka ovat ympäristölle haitallisia ja johtavat kielteisiin taloudellisiin vääristymiin; kehottaa komissiota laatimaan EU:n verokannustimien seurantakehyksen ja velvoittamaan jäsenvaltiot julkaisemaan verokannustimista julkiselle taloudelle aiheutuvat kustannukset; kehottaa jäsenvaltioita tekemään vuosittain yksityiskohtaisia ja julkisia kustannus-hyötyanalyyseja kustakin verosäännöksestä; katsoo, että verovarmuus lisääntyisi, jos jäsenvaltioilla olisi yhteinen käsitys siitä, mitkä verokannustimet eivät ole vääristäviä; kehottaa komissiota antamaan suuntaviivoja verokannustimista, jotka eivät vääristä sisämarkkinoita;

32.  kehottaa jäsenvaltioita sopimaan välillistä verotusta, pääasiassa arvonlisäverotusta, koskevasta vahvasta, ymmärrettävästä ja kunnianhimoisesta uudistuksesta; korostaa, että on olennaisen tärkeää vähentää monimutkaisuutta ja byrokratiaa ja puuttua asianmukaisesti arvonlisäverotukseen liittyviin veropetoksiin ja verovilppiin, jotta voidaan turvata sisämarkkinoiden eheys;

33.  kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan verohallintojen uudistamista, nopeuttamaan digitalisaatiota ja ottamaan käyttöön strategisia toimintatapoja, joilla autetaan pk-yrityksiä noudattamaan verosäännöksiä, sekä selvittämään mahdollisuuksia taakan keventämiseen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan järkeviä ja vankkoja verojärjestelmien monimutkaisuutta koskevia uudistuksia, jotta voidaan vähentää byrokratiaa, hallinnollista taakkaa ja säännösten noudattamisen kustannuksia; muistuttaa, että eurooppalainen yhteistyö tässä asiassa ja parhaiden käytäntöjen vaihto veroviranomaisten välillä tuottavat suurta lisäarvoa;

34.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin EU:n Fiscalis-ohjelmaa veroviranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi niiden uudistuspyrkimyksissä; kehottaa komissiota tässä yhteydessä perustamaan verovirkailijoille tarkoitetun Erasmus-vaihto-ohjelman parhaiden käytäntöjen edistämiseksi;

35.  pyytää komissiota seuraamaan uusia kansallisia verouudistuksia tai covid-19-pandemian seurauksena talouden tukemiseksi toteutettuja toimenpiteitä, erityisesti niitä toimenpiteitä, jotka eivät ole tilapäisiä; kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiä ja hyödyntämään tässä talouden elpymisen tueksi perustettujen eurooppalaisten välineiden mahdollisuuksia; korostaa, että tällaisissa uudistuksissa on noudatettava EU:n finanssipoliittista kehystä; muistuttaa, että uudistukset olisi toteutettava kunnioittaen kaikilta osin kansallista toimivaltaa veroasioissa, mutta korostaa, että jäsenvaltioiden välinen vahva koordinointi toisi merkittävää lisäarvoa;

36.  kannattaa veronmaksajien ja varsinkin yksityishenkilöiden oikeuksien, erityisesti yksityisyyden ja tietosuojan, kunnioittamista koskevia korkeatasoisia vaatimuksia verotusta koskevissa poliittisissa ja lainsäädännöllisissä prosesseissa;

37.  toteaa, että useimmissa jäsenvaltioiden kansallisissa hankintamenettelyissä käytetään alinta hintaa julkisten hankintasopimusten ainoana tekoperusteena; muistuttaa neuvoston komissiolle esittämästä kehotuksesta miettiä tapoja torjua vääristäviä vaikutuksia, jotka johtuvat siitä, että tarjouskilpailuun osallistuu tarjoajia, joilla on toimintaa EU:n luetteloon veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista sisältyvillä lainkäyttöalueilla; kehottaa komissiota tarkastelemaan tältä osin uudelleen sen julkisia hankintoja koskevaa strategiaa;

EU:n verotulostaulu

38.  panee merkille komissiossa parhaillaan tehtävän EU:n verotulostaulua koskevan työn; suosittaa, että käytetään taloudellisia indikaattoreita, joiden avulla voidaan tunnistaa sisämarkkinoiden vääristymät, kuten suorien ulkomaisten sijoitusten, rojaltien ja korkomaksujen määriä; korostaa, että tällaisen tulostaulun on edistettävä haitallisen verokilpailun torjuntaa; kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon veron välttelyä helpottavien kansallisten veropolitiikkojen aiheuttamat huomattavat julkisten verotulojen menetykset; katsoo, että verotulostaulu on rakennettava välineeksi, jolla autetaan jäsenvaltioita toteuttamaan järkeviä ja vankkoja uudistuksia veroasioissa; varoittaa käyttämästä tulostaulua tiettyjen jäsenvaltioiden nolaamiseen mutta katsoo, että sen avulla voidaan virittää keskustelua tarvittavista uudistuksista; kannustaa vahvaan yhteistyöhön nykyisten eurooppalaisten foorumien kanssa tulostaulun laatimisessa; katsoo, että tästä uudesta välineestä voisi olla hyötyä eurooppalaisen ohjausjakson ja erityisesti maakohtaisten suositusten kannalta;

o
o   o

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 2, 6.1.1998, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0416. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0392. (4) EUVL C 411, 27.11.2020, s. 38. (5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0438. (6) EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1. (7) 16. syyskuuta 2019 päivätty lehdistötiedote ”State aid: Commission opens in-depth investigation into individual “excess profit” tax rulings granted by Belgium to 39 multinational companies”. (8) EUVL L 179, 20.5.2021, s. 10. (9) EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17. (10) Euroopan parlamentin kanta 8. kesäkuuta 2016 ehdotukseen neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 176). (11) OECD, Public Discussion Draft – BEPS Action 4: Interest Deductions And Other Financial Payments, 2014. (12) World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2019.