Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3, 11, 38, 120 ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi)(1),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(2)(YKP-asetus), ja erityisesti sen 17 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä 28. huhtikuuta 2021 vahvistaman kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/... antamiseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta ja asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta 7. heinäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139(4),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman vuoteen 2030 ulottuvasta EU:n biodiversiteettistrategiasta – Luonto takaisin osaksi elämäämme(5),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Pellolta pöytään ‑strategiasta oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten(6),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2020 annetun komission kertomuksen ”Yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annetun direktiivin täytäntöönpano” (direktiivi 2008/56/EY) (COM(2020)0259),

–  ottaa huomioon komission tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) 30. syyskuuta 2019 julkaiseman raportin ”Social data in the EU fisheries sector”,

–  ottaa huomioon STECF:n 17. joulukuuta 2020 julkaiseman raportin ”Social dimension of the CFP”,

–  ottaa huomioon STECF:n 8. joulukuuta 2021 julkaiseman vuotuisen talousraportin EU:n kalastuslaivastosta,

–  ottaa huomioon STECF:n 28. huhtikuuta 2021 julkaiseman raportin kriteereistä ja indikaattoreista kala- ja äyriäistuotteiden kestävyysnäkökohtien sisällyttämiseksi yhteisen markkinajärjestelyn kaupan pitämisen vaatimuksiin,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan vuonna 2015 tilaaman tutkimuksen kalastusoikeuksien jakamisperusteista EU:ssa,

–  ottaa huomioon Montpellier’n hallintotuomioistuimen 15. heinäkuuta 2021 asiassa nro 1801790 antaman tuomion,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2021 julkaistun New Economics Foundationin (NEF) raportin ”Who gets to fish in the EU? A 2021 update of how EU Member States allocate fishing opportunities”,

–  ottaa huomioon vuonna 2018 julkaistun Maailman luonnonsäätiön raportin ”Evaluating Europe’s course to sustainable fisheries by 2020”,

–  ottaa huomioon Low Impact Fishers of Europe- ja Our Fish -järjestöjen 27. lokakuuta 2021 julkaiseman raportin ”How the EU can transition to Low Environmental Impact, Low Carbon, Socially Just Fishing”,

–  ottaa huomioon kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) sähkötroolausta käsittelevän työryhmän vuoden 2020 raportin ja 20. toukokuuta 2020 annetun ICESin erityislausunnon vastauksena Alankomaiden pyyntöön, joka koski Pohjanmerellä harjoitettavan merianturan (Solea solea) troolikalastuksen vaikutuksia ekosysteemiin ja ympäristöön,

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vastuullista kalastusta koskevien menettelysääntöjen 6.18 artiklan, joka koskee pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien oikeuksien suojelua ja tarvittaessa heidän etuuskohteluun perustuvaa pääsyään perinteisille kalastusalueille ja perinteisiin kalavaroihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0152/2022),

A.  ottaa huomioon, että YKP-asetukseen kuuluu tavoite varmistaa ”kalastus- ja vesiviljelytoimien olevan ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä sekä niiden hoitaminen tavalla, joka on sopusoinnussa taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista ja elintarvikkeiden saatavuuden parantamista koskevien tavoitteiden kanssa” ja että ”kalastuksenhoitoon sovelletaan ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja... [tavoitteena on] varmistaa, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pidetään tällaisilla tasoilla”, ja siinä mainitaan tavoitteet, jotka ovat ”ekosysteemilähtöisen lähestymistavan soveltaminen sen varmistamiseksi, että kalastustoimista meriekosysteemiin kohdistuvat haittavaikutukset voidaan minimoida”, edistää ”kohtuullisen elintason turvaamista kalastustoiminnasta riippuvaisille ottaen huomioon rannikkokalastuksen ja sosioekonomiset näkökohdat” ja ”rannikkokalastuksen edistäminen sosioekonomiset näkökohdat huomioon ottaen”;

B.  ottaa huomioon, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 14.b kehotetaan osapuolia tarjoamaan pienimuotoista kalastusta harjoittaville kalastajille pääsy meren luonnonvaroihin ja markkinoille;

C.  ottaa huomioon, että neuvoston vastuulla on vahvistaa kalastusmahdollisuudet (suurimmat sallitut saaliit ja suurimmat sallitut pyyntiponnistukset), jotka jaetaan sen jälkeen jäsenvaltioiden kesken varmistaen suhteellisen vakauden periaate; ottaa huomioon, että suhteellinen vakaus on tärkeä osa yhteistä kalastuspolitiikkaa, joka on osoittautunut luotettavaksi pitkällä aikavälillä ja joka tarjoaa kalastajille näkyvyyttä ja jota ei pitäisi heikentää; ottaa huomioon, että kukin jäsenvaltio jakaa nämä kalastusmahdollisuudet kalastajiensa ja tuottajajärjestöjensä kesken toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

D.  ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ovat vastuussa kalastusmahdollisuuksien jakamisesta; ottaa huomioon, että eri maiden kalastusalojen välillä voi olla suuria eroja, minkä vuoksi yksi yleispätevä lähestymistapa ei ole toivottavaa;

E.  ottaa huomioon, että YKP-asetuksen 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, kun ne jakavat käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia YKP-asetuksen 16 artiklan mukaisesti; ottaa huomioon, että näihin perusteisiin voivat kuulua kalastuksen vaikutus ympäristöön, sääntöjen noudattamisen historia, merkitys paikallisessa taloudessa ja poikkeukselliset saalismäärät;

F.  ottaa huomioon, että 17 artiklassa ei suljeta virkistyskalastusta sen soveltamisalan ulkopuolelle ja että on jäsenvaltioiden tehtävä päättää, miten kalastusmahdollisuudet jaetaan kansallisella tasolla;

G.  ottaa huomioon, että 17 artiklassa todetaan myös, että jäsenvaltioiden on pyrittävä kannustamaan kalastusaluksia käyttämään valikoivia pyydyksiä tai kalastusmenetelmiä, joista aiheutuu vähemmän ympäristövaikutuksia esimerkiksi energiankulutuksen tai elinympäristön vahingoittumisen vähetessä;

H.  ottaa huomioon, että 16 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on päätettävä sellaisten niille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien jakoperusteista, joihin ei sovelleta siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää, ja kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle jakoperusteista,

I.  toteaa, että kalastuskiintiöiden jakamista koskevat tiedot olisi julkaistava asiaa koskevien tietosuoja-asetusten mukaisesti;

J.  ottaa huomioon, että STECF:n YKP:n sosiaalista ulottuvuutta koskevassa arvioinnissa todettiin, että vuonna 2020 16 rannikkojäsenvaltiota 23:sta vastasi komission pyyntöön ilmoittaa sille käytetystä jakomenetelmästä;

K.  ottaa huomioon, että EU ei saavuttanut EU:n merivesien hyvää ympäristön tilaa vuoteen 2020 mennessä meristrategiapuitedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti; ottaa huomioon, että komission vuonna 2020 meristrategiapuitedirektiivin ensimmäisestä täytäntöönpanojaksosta antamassa kertomuksessa, jossa otetaan huomioon sen kokonaisvaltainen luonne, todettiin, että EU:n suojelujärjestelmä on yksi maailman kunnianhimoisimmista, ja katsottiin, että sitä on parannettava, jotta voidaan puuttua ongelmiin, kuten liikakalastukseen joillakin merillä ja kestämättömiin kalastuskäytäntöihin, muovijätteeseen, liiallisiin ravinteisiin, vedenalaiseen meluun ja muuntyyppiseen saastumiseen;

L.  ottaa huomioon, että EU ei noudattanut vuoden 2020 määräaikaa kestävän enimmäistuoton hyödyntämistason saavuttamiselle kaikkien kalakantojen osalta; toteaa kuitenkin, että kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttamisessa on edistytty huomattavasti erityisesti Koillis-Atlantilla ja Itämerellä, missä 99 prosenttia yksinomaan EU:n hoitamista puretuista saaliista, joista oli saatavilla tieteellisiä lausuntoja, oli ”kestävästi hoidettuja kantoja” vuonna 2020;

M.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut toteuttamaan YK:n Agenda 2030 ‑toimintaohjelman, johon sisältyy kestävän kehityksen tavoite 14: ”säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä”;

N.  ottaa huomioon, että Pellolta pöytään -strategiasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota ja jäsenvaltioita ”tukemaan asianmukaisella tavalla siirtymistä vähävaikutteiseen kalatalouteen” myös ”korottamalla pienimuotoiseen rannikkokalastukseen osoitettujen kansallisten kiintiöiden prosenttiosuutta”;

O.  ottaa huomioon, että ”pienimuotoinen rannikkokalastus” määritellään Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa asetuksessa kalastustoiminnaksi, jota harjoittavat kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituiset meri- ja sisävesikalastusalukset, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä, sekä rantakalastajat, mukaan lukien äyriäisten kerääjät;

P.  ottaa huomioon, että vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan sisältyy tavoite vähentää kalastuksen ja louhinnan kielteisiä vaikutuksia herkkiin merellisiin luontotyyppeihin ja meriympäristön lajeihin, merenpohja mukaan luettuna, ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi;

Q.  ottaa huomioon, että biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian tavoitteisiin kuuluu lajien sivusaaliiden vähentäminen tasolle, joka mahdollistaa niiden elpymisen ja säilyttämisen;

R.  ottaa huomioon, että EU:n kalastusala on unionin strateginen ala, joka tarjoaa merkittävän määrän suoria ja välillisiä työpaikkoja kalastus- ja rannikkoalueilla ja ylläpitää kestävää taloutta yhdistämällä työllisyyden ja ihmisten toimeentulon alueeseen ja kulttuuriperinteiden säilyttämiseen;

S.  ottaa huomioon, että EMKVR tarjoaa taloudellista tukea kalastustoiminnan aloittaville nuorille kalastajille, mutta myöhemmin kalastusmahdollisuuksien saamisesta ei ole takeita;

T.  ottaa huomioon, että kalastus edistää merkittävästi unionin elintarviketurvaa;

U.  ottaa huomioon, että kalastus luo työpaikkoja sekä merellä että maalla; ottaa huomioon, että jotkut alueet ovat riippuvaisia paikallisesti tapahtuvista saaliiden purkamisista, jotta voidaan varmistaa monien yritysten elinkelpoisuus ja ylläpitää eläviä rannikkoyhteisöjä;

V.  ottaa huomioon, että komissio ei ole laatinut kattavaa kertomusta YKP-asetuksen 17 artiklan täytäntöönpanosta, mikä tarkoittaa, että tätä täytäntöönpanon alustavaa arviointia varten on käytettävissä ainoastaan STECF:n, hyväntekeväisyysjärjestöjen, kalatalousalan itsensä, kansalaisjärjestöjen ja sidosryhmien julkaisemat arvioinnit;

W.  ottaa huomioon, että STECF:n viimeisimmän YKP:n sosiaalista ulottuvuutta koskevan arvioinnin mukaan komission vuonna 2020 esittämä pyyntö jäsenvaltioille niiden jakojärjestelmää koskevien tietojen toimittamisesta sisälsi kysymyksen vaikutustenarvioinnista ja vain kaksi jäsenvaltiota (Ruotsi ja Tanska) ilmoitti tekevänsä tällaista arviointia; ottaa huomioon, että kyseisessä kertomuksessa todettiin, että vuonna 2020 vain 16 rannikkojäsenvaltiota 23:sta vastasi komission pyyntöön ilmoittaa sille käytetystä jakomenetelmästä; ottaa huomioon, että useista vastauksista oli vain vähän hyötyä, koska ne sisälsivät vain yleisluontoisia kuvauksia kansallisesta kalastuslaivastosta tai pelkästään korostivat jakamisen tarkoitusta määrittelemättä ”avoimia ja objektiivisia” perusteita;

X.  ottaa huomioon, että kalastuskaudella 2020 tonnikalakiintiöstä jaettiin pienimuotoista kalastusta harjoittaville aluksille 3,03 prosenttia Italiassa, 11,6 prosenttia Kroatiassa, 11,89 prosenttia Ranskassa, 13,68 prosenttia Portugalissa ja 36,93 prosenttia Espanjassa;

Y.  ottaa huomioon, että useimmat kannat ovat yleensä eri laivastotyyppien kohteena, kun taas jotkut ovat sekä pienten että suurten laivastojen kohteena;

Z.  ottaa huomioon, että panemalla täytäntöön YKP-asetuksen 17 artiklan ja jakamalla kalastuskiintiöt avoimien ja puolueettomien ympäristöllisten, sosiaalisten tai taloudellisten perusteiden mukaisesti EU voi toteuttaa oikeudenmukaisen siirtymisen vähähiiliseen ja vähävaikutteiseen kalastuslaivastoon; katsoo, että tämän tavoitteen on kuljettava käsi kädessä taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien hyötyjen saavuttamista sekä elintarvikkeiden saatavuuden parantamista koskevan tavoitteen kanssa;

AA.  ottaa huomioon, että komissio laatii parhaillaan kalavarojen säilyttämistä ja meriekosysteemien suojelemista koskevaa toimintasuunnitelmaa, jonka on edistettävä yhtä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman päätavoitteista varmistamalla kalastuksen kestävyys ja suojelemalla meriekosysteemejä ja niiden biologista monimuotoisuutta;

AB.  ottaa huomioon, että parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät 10. marraskuuta 2020 yhteisymmärrykseen asetuksesta tonnikalan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta Itä‑Atlantilla ja Välimerellä; ottaa huomioon, että sen jälkeen neuvosto äänesti sopimusta vastaan, mikä oli ristiriidassa kahden muun toimielimen kanssa jo sovitun päätöksen kanssa;

AC.  ottaa huomioon, että brexit on vaikuttanut myös kalastusoikeuksien jakautumiseen EU:ssa;

1.  muistuttaa, että kalakannat ovat julkinen luonnonvara, johon kalastustoiminta ja kalastuksenhoito perustuvat, ja ne kuuluvat yhteiseen perintöömme, ja toteaa, että kalakantoja olisi hoidettava siten, että taataan yhteiskunnalle mahdollisimman suuret pitkän aikavälin hyödyt, minimoidaan vaikutukset ekosysteemeihin ja taataan elintarviketurva tarjoamalla terveellistä ruokaa; muistuttaa, että unionin laivaston taloudellinen kannattavuus olisi varmistettava ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta kestävällä hyödyntämisellä ja luotettavien tieteellisten lausuntojen ja ennalta varautumisen periaatteen pohjalta;

2.  korostaa, että kiintiöosuudet ja kalastusmahdollisuudet merkitsevät oikeutta julkisiin varoihin; korostaa tässä yhteydessä, että kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevan jäsenvaltioiden toimivallan puitteissa ja ottaen huomioon vakauden ja ennakoitavuuden periaatteet yhdellekään toimijalle ei saisi myöntää ajallisesti rajoittamatonta oikeutta tiettyyn kiintiöön tai kalastusmahdollisuuksiin;

3.  korostaa, että kiintiöiden hallinnoinnin piiriin kuuluvassa kalastuksessa pullonkaulalajien ongelma saattaa lopettaa kalastustoimet ennen kauden loppua, millä voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia kalastajiin; korostaa tässä yhteydessä, että hyvään kiintiöjärjestelmään olisi sisällyttävä kohtuullisessa määrin joustavuutta, sillä se antaisi kalastajille, jotka tarvitsevat lisäkiintiöitä pullonkaulalajille, ja kalastajille, joilla on käytettävissä olevia kiintiöitä, mahdollisuuden päästä molempia osapuolia hyödyttävään lopputulokseen;

4.  korostaa, että on jäsenvaltioiden asia määrittää perusteet, joita ne käyttävät kalastusmahdollisuuksia jakaessaan;

5.  panee merkille, että komissio ei ole käynnistänyt rikkomusmenettelyjä yhtäkään jäsenvaltiota vastaan YKP-asetuksen 17 artiklan noudattamisen vuoksi;

Avoimien ja puolueettomien perusteiden käyttö

6.  korostaa, että komissio ei ole tehnyt tutkimusta, jossa arvioitaisiin YKP-asetuksen 16 ja 17 artiklan mukaisten kiintiöiden myöntämisperusteiden soveltamista; panee merkille avoimuuden puutteen ja sen, että useat jäsenvaltiot eivät julkista perusteita, joita ne soveltavat kalastusmahdollisuuksien jakamisessa, ja kannustaa niitä julkistamaan nämä perusteet ja asettamaan ne helposti saataville; muistuttaa, että objektiiviseen jakomenetelmään sisältyy selkeä ja yksiselitteinen kuvaus hyvin määritellyistä jakoperusteista, mukaan lukien selkeä kuvaus perusteiden suhteellisista painotuksista tai niiden käytön edellytyksistä, jos jakoperusteita on useita;

7.  kannustaa komissiota laatimaan tarvittaessa kertomuksen YKP-asetuksen 16 ja 17 artiklan perusteiden soveltamisesta kussakin jäsenvaltiossa;

8.  kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevia avoimuusvelvoitteitaan;

9.  korostaa, että avoimet jakoperusteet ovat yksi parametreista, joka tarjoaa toimijoille vakautta ja oikeusvarmuutta; korostaa, että on toivottavaa edistää avoimuutta kaikkialla unionissa perusteiden ja niiden käytännön soveltamisen osalta; korostaa siksi, että kalastusmahdollisuuksia koskevan järjestelmän toimintaa, mukaan lukien jakomenetelmä, koskevien tietojen olisi oltava helposti saatavilla ja kaikkien ja erityisesti toimijoiden ja sidosryhmien ymmärrettävissä, jotta voidaan helpottaa johdonmukaista ja sääntöihin perustuvaa jakomenetelmää, joka mahdollistaa paremman valvonnan, yhtäläiset mahdollisuudet kaikille asianomaisille osapuolille ja paremman ennakoitavuuden kalastajille;

10.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan julkisesti saataville omat menetelmänsä kalastusmahdollisuuksien jakamiseksi sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti;

11.  katsoo, että komissiolla on perussopimusten valvojana velvollisuus varmistaa, että YKP-asetuksen 17 artiklassa vahvistettuja määräyksiä noudatetaan täysimääräisesti; kehottaa tässä yhteydessä komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot soveltavat asianmukaisesti 17 artiklan sitovaa avoimuutta koskevaa säännöstä kansallisten kiintiöiden jakoprosessien osalta aktiivisella ja jatkuvalla seurannalla, ja tarvittaessa käynnistämään rikkomusmenettelyn niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata tätä vaatimusta;

12.  katsoo, että tuottajaorganisaatiot, osuuskunnat ja kiintiöiden omistajat voivat ilmoittaa kiintiöosuutensa vapaaehtoisesti, mutta niitä ei voida millään tavoin velvoittaa tekemään niin tietosuojalainsäädännön vuoksi;

13.  muistuttaa, että tuottajajärjestöillä ja kalastajayhdistyksillä on keskeinen rooli kalastusmahdollisuuksien jakamisessa eri alusten kesken ja niiden hallinnoimisessa; panee merkille, että monissa jäsenvaltioissa suhteellisen harvat pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat kuuluvat tuottajaorganisaatioihin ja vielä harvemmilla pienimuotoista kalastusta harjoittavilla kalastajilla on omat tuottajaorganisaationsa, mikä rajoittaa niiden valmiuksia hyödyntää tätä kanavaa kalastuskiintiöiden käyttämiseksi; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan tuottajajärjestöjen perustamista pienimuotoista kalastusta harjoittaville kalastajille;

14.  katsoo, että jakomenetelmiä olisi kehitettävä yhdessä kalastusyhteisöjen, alueellisten viranomaisten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa siten, että varmistetaan, että kaikki laivastonosat, tuottajaorganisaatiot, kalastajayhdistykset (cofradías) ja työntekijäjärjestöt ovat tasapuolisesti edustettuina parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella, ja että niihin olisi sisällyttävä suojatoimia, kuten ilmoitusaikoja, jotta kalastajat ehtivät sopeutua, jos jäsenvaltiot päättävät muuttaa jakomenetelmäänsä;

15.  kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan jakojärjestelmiä, jotta voidaan taata yksinkertaisuus, välttää raskaat byrokraattiset prosessit ja viime kädessä antaa toimijoille ja sidosryhmille mahdollisuus seurata jakoperusteita ja -prosessia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja yhtäläiset mahdollisuudet kaikille kalastajille, jotta mahdollistetaan meren luonnonvarojen oikeudenmukainen saatavuus;

Ympäristöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten perusteiden käyttö

17.  panee merkille, että komissio ei ole raportoinut eikä kirjannut tapauksia, joissa jäsenvaltiot olisivat muuttaneet jakomenetelmiään uudistetun YKP:n ja YKP-asetuksen 17 artiklan voimaantulon jälkeen, mikä viittaa siihen, että YKP:n uudistuksella vuonna 2013 ei ollut suurta vaikutusta jakomenetelmiin; panee merkille, että STECF huomauttaa YKP:n sosiaalista ulottuvuutta koskevassa raportissaan, että vaikka jäsenvaltiot eivät yleensä ole tehneet suoraa eroa YKP-asetuksen 17 artiklan ja omien kansallisten kiintiöiden jakojärjestelmien välillä, ne käyttävät tai ovat käyttäneet jakoprosessissa perusteita, jotka voitaisiin luokitella sosiaalisiksi perusteiksi;

18.  toteaa, että historialliset saalismäärät ovat tällä hetkellä yleisimmät jäsenvaltioiden kalastusmahdollisuuksien jakamisessa soveltamat perusteet; katsoo, että tällaiset perusteet tuovat vakautta, ja toteaa, että laivasto ja kalastusyhteisöt ovat riippuvaisia kalavaroista ja että laivastoille ja kalastusyhteisöille on tärkeää, että niillä on vakaa ja ennakoitavissa oleva pääsy kalavaroihin;

19.  panee merkille, että saatavilla olevien tietojen mukaan vain jotkut jäsenvaltiot käyttävät ympäristöllisiä, sosiaalisia tai taloudellisia perusteita jakaessaan kalastusmahdollisuuksia ja että jos niitä käytetään, niillä ei ole juurikaan painoarvoa lopullisessa jaossa;

20.  muistuttaa, että YKP-asetuksen 17 artiklassa todetaan, että ”jakaessaan käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset perusteet”; panee merkille, että englanninkielisessä versiossa on sana ”shall”; panee merkille, että eri kieliversioiden välillä on eroja, jotka voivat johtaa erilaisiin tulkintoihin tämän elementin oikeudellisesta sitovuudesta; panee kuitenkin merkille, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa Spika antamassaan tuomiossa (C-540/16)(7), että jäsenvaltioiden on käytettävä ”avoimia ja objektiivisia perusteita” jakaessaan YKP-asetuksen 16 artiklan mukaisia kalastusmahdollisuuksia; kehottaa komissiota käsittelemään tätä kysymystä seuraavassa YKP:n toimintaa koskevassa kertomuksessaan;

21.  suhtautuu myönteisesti siihen, että nykyiset, suurelta osin historiallisiin oikeuksiin perustuvat jakomenetelmät mahdollistavat tietyntasoisen taloudellisen vakauden kalastusalalla, mikä voi olla edellytys sille, että toimijat voivat innovoida ja ottaa käyttöön kestävämpiä tekniikoita, mutta toteaa, että joissakin tapauksissa ne vahvistavat kalastusalan taloudellisen keskittymisen kaltaisia suuntauksia, jotka vääristävät kilpailua, luovat esteitä uusille tulokkaille ja tekevät alasta vähemmän houkuttelevan uusille nuorille kalastajille; katsoo lisäksi, että nämä menetelmät eivät joissain tapauksissa tarjoa riittäviä kannusteita kalastajille, jotka noudattavat vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavia kalastuskäytäntöjä, eivätkä tarjoa oikeudenmukaisia mahdollisuuksia kaikille kalastajille, mukaan lukien pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat; kannustaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita takaamaan asianmukaisesti kiintiöiden oikeudenmukaisen jakautumisen eri laivastonosien välillä ottaen huomioon kaikkien kalastajien tarpeet;

22.  toteaa, että jäsenvaltiot voisivat harkita 17 artiklan mukaisesti lisäkiintiöiden jakamista taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien perusteiden pohjalta niiden kantojen osalta, joiden suurimmat sallitut saaliit lisääntyvät, esimerkiksi kun on kyse hyvästä hoidosta tai onnistuneesta elvytyssuunnitelmasta;

23.  korostaa, että pienimuotoinen ja perinteinen kalastusala ja sen yhdistykset, kuten cofradías-kalastusyhdistykset, ovat paikallisen yhteiskunnan, talouden, kulttuurin ja perinteiden keskeinen osa monilla rannikkoalueilla ja saarilla eri puolilla EU:ta, ja katsoo siksi, että niihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja niihin olisi suhtauduttava erityisellä tavalla, mukaan lukien tilapäiset kiintiöt, erityisesti jos kannan kokonaismäärä kasvaa hyvän kannanhoidon tai onnistuneen elvytyssuunnitelman vuoksi;

24.  katsoo, että kaikkien YKP-asetuksen 17 artiklassa tarkoitettujen sosiaalisten tai ympäristöllisten perustetyyppien (taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten) käyttö kalastusmahdollisuuksia jaettaessa on merkittävä osa YKP:n, meristrategiapuitedirektiivin ja vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian kaikkien tavoitteiden saavuttamisessa; muistuttaa, että jakoperusteiden kehittämisestä ja täytäntöönpanosta vastaavat jäsenvaltiot;

25.  muistuttaa, että virkistyskalastuksen ympäristöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia koskevia laadukkaita tietoja ei usein ole tai ne ovat puutteellisia, mikä tarkoittaa, että ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia perusteita ei voida kehittää 17 artiklassa edellytetyllä tavalla;

26.  kehottaa komissiota parantamaan ja tehostamaan näiden virkistyskalastusta koskevien tietojen keruuta paremmalla tiedonkeruukehyksellä ja muilla toimintapoliittisilla välineillä;

27.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kukin asianomainen jäsenvaltio jakaa kalastusmahdollisuudet YKP-asetuksen ja erityisesti sen 17 artiklan mukaisesti käyttäen avoimia ja objektiivisia perusteita, mukaan lukien ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet; katsoo, että kunkin jäsenvaltion olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti varmistettava, että perusteet ovat kestäviä ja tasapainoisia, jotta voidaan ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet ja haasteet, joihin on vastattava;

28.  katsoo, että kalastustyypit ja niiden kohtaama todellisuus vaihtelevat suuresti eri puolilla EU:ta ja että siksi ei ole olemassa yhtä yleispätevää taloudellista, ympäristöön liittyvää tai sosiaalista perustetta, jota voitaisiin soveltaa yhdenmukaisesti kaikkialla;

29.  muistuttaa, että useissa maissa jäsenvaltiot ja tuottajajärjestöt ovat luoneet kiintiövarantoja, jotka voitaisiin jakaa kalastajille ympäristöllisten, taloudellisten ja sosiaalisten perusteiden mukaisesti;

30.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kalastajia käyttämään kestävimpiä ja ympäristöystävällisimpiä kalastuskäytäntöjä, -menetelmiä ja -innovaatioita; katsoo, että tällaisia kannustimia olisi harkittava suunniteltaessa jakomenetelmää 17 artiklan mukaisesti, ja kannustaa jäsenvaltioita ottamaan jakoprosesseissaan huomioon ilmasto- ja ekosysteeminäkökohdat avoimien perusteiden pohjalta; muistuttaa, että 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä kannustamaan kalastusaluksia käyttämään valikoivia pyydyksiä tai kalastusmenetelmiä, joista aiheutuu vähemmän ympäristövaikutuksia esimerkiksi energiankulutuksen tai elinympäristön vahingoittumisen vähetessä;

31.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan toimijoita jakoprosessiensa avulla käynnistämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ammattiliittojen ja työntekijäjärjestöjen kanssa ja vahvistamaan sitä sekä soveltamaan työehtosopimuksia täysimääräisesti sosiaalisen kestävyyden ja oikeudenmukaisten työolojen edistämiseksi kalastusalalla;

32.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on pyrittävä tarjoamaan kannustimia valikoivia pyydyksiä tai sellaisia kalastusmenetelmiä, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia, käyttäville kalastusaluksille; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot tarjoavat tällaisia kannustimia; kehottaa muita jäsenvaltioita tarjoamaan tällaisia kannustimia;

33.  korostaa, että jakamalla kalastusmahdollisuudet käyttämällä sellaisia perusteita, kuten vähäisemmät ympäristövaikutukset, ja ottamalla huomioon toimijoiden aiemman vaatimusten noudattamisen, voidaan edistää kalakantojen palauttamista kestävälle tasolle ja parantaa biologisen monimuotoisuuden suojelua;

34.  kehottaa jäsenvaltioita YKP-asetuksen 17 artiklan mukaisesti tukemaan nuorten ja uusien kalastajien pääsyä alalle, jotta voidaan vähentää markkinoille pääsyn esteitä, korjata markkinoiden toimintapuutteita ja viime kädessä helpottaa kipeästi kaivattua sukupolvenvaihdosta kalastusalalla; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia EMKVR:n tarjoamia mahdollisuuksia sukupolvenvaihdosten ongelman ratkaisemiseksi;

35.  kehottaa komissiota tekemään ennakoivampaa työtä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa YKP-asetuksen 17 artiklan säännösten täytäntöönpanemisessa; kehottaa komissiota edelleen auttamaan jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti avoimia ja objektiivisia perusteita, myös taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä perusteita, suunnitellessaan kalastusmahdollisuuksien jakomenetelmiään, esimerkiksi julkaisemalla suuntaviivoja; korostaa, että on harkittava, miten kalastajille voidaan tarjota taloudellista vakautta ja tulevaisuudennäkymiä;

36.  kehottaa komissiota analysoimaan tulevassa YKP:n toimintaa koskevassa kertomuksessaan YKP-asetuksen 17 artiklan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja tekemään ehdotuksia siitä, miten sitä voidaan parantaa;

37.  korostaa, että EU:lla ei edelleenkään ole lainsäädäntövälinettä Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission viimeisimmissä istunnoissaan tekemien päätösten täytäntöönpanemiseksi; korostaa erittäin huolestuneena, että tällainen normatiivinen tyhjiö saattaa vaarantaa tärkeiden kiintiöiden jakamisen EU:n kalastusalalle; kehottaa siksi neuvoston puheenjohtajavaltiota esittämään vaihtoehtoisen ehdotuksen osapuolten jo saavuttamalle sopimukselle, joka vastaa parlamentin kantaa;

o
o   o

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. (2) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22. (3) EUVL C 506, 15.12.2021, s. 160. (4) EUVL L 247, 13.7.2021, s. 1. (5) EUVL C 67, 8.2.2022, s. 25. (6) EUVL C 184, 5.5.2022, s. 2. (7) Unionin tuomioistuimen tuomio 12.7.2018, UAB ”Spika” ym. v. Žuvininkystės tarnyba prie Lietuvos Respublikos žemės ūkio ministerijos, C-540/16, ECLI:EU:C:2018:565.