Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 15. syyskuuta 2021 pitämän puheen unionin tilasta,

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2022 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta (COM(2022)0071),

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2022 annetun komission tiedonannon ihmisarvoisesta työstä kaikkialla maailmassa globaalia oikeudenmukaista siirtymää ja kestävää elpymistä varten (COM(2022)0066),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2021 annetut komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon ohjeet EU:n yritysten huolellisuusvelvoitteesta pakkotyön riskin torjumiseksi niiden toiminnassa ja toimitusketjuissa,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman uiguurien tilanteesta ja pakkotyöstä Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2021 antamansa päätöslauselman pakkotyöstä Linglongin tehtaalla ja ympäristömielenosoituksista Serbiassa(2),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta(3),

–  ottaa huomioon vuonna 1930 tehdyn pakollista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimuksen ja sen vuoden 2014 pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1999 tehdyn lapsityön pahimpia muotoja koskevan ILO:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle uudesta kaupan välineestä pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämiseksi (O-000018/2022 – B9-0015/2022),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  toteaa, että vuonna 1930 tehdyn ILO:n yleissopimuksen nro 29 mukaan pakollisella työllä tarkoitetaan kaikenlaista työtä tai palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut; ottaa huomioon, että ILO käyttää 11:tä indikaattoria pakkotyön tunnistamiseksi; toteaa, että nämä indikaattorit ovat haavoittuvan aseman hyväksikäyttö, harhaanjohtavien lupausten antaminen, liikkumisen rajoittaminen, eristäminen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, pelottelu ja uhkailu, henkilöasiakirjojen takavarikointi, palkkojen pidättäminen, velkaorjuus, kohtuuttomat työ- ja elinolot ja liiallinen ylityö; ottaa huomioon, että pakkotyön määrittämiseksi tarvitaan joskus useampi kuin yksi edellä luetelluista indikaattoreista;

B.  ottaa huomioon, että ILO:n arvioiden mukaan 25 miljoonaa ihmistä maailmassa tekee tällä hetkellä pakkotyötä ja että näistä 20,8 miljoonaa tekee pakkotyötä yksityissektorilla ja 4,1 miljoonaa tekee valtion määräämää pakkotyötä; ottaa huomioon, että 61 prosenttia pakkotyötä tekevistä on naisia ja tyttöjä; ottaa huomioon, että siirtotyöläiset ovat erityisen alttiita pakkotyölle; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta;

C.  ottaa huomioon, että ILO:n tuoreimpien maailmanlaajuisten arvioiden mukaan vuoden 2020 alussa lapsityötä teki 160 miljoonaa lasta maailmanlaajuisesti eli kymmenesosa kaikista maailman lapsista; ottaa huomioon, että 79 miljoonaa lasta – eli lähes puolet lapsityötä tekevistä lapsista – joutuu lapsityön pahimpien muotojen uhreiksi vaarallisessa työssä, joka uhkaa suoraan heidän terveyttään, turvallisuuttaan ja moraalista kehitystään;

D.  ottaa huomioon, että tutkimukset ovat osoittaneet, että pakkotyö haittaa kestävää kehitystä ja pahentaa sukupolvelta toiselle periytyvää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, vaikuttaa kielteisesti hallintoon sekä ruokkii korruptiota ja laittomia rahavirtoja;

E.  ottaa huomioon, että EU:n talous on maailmanlaajuisten toimitusketjujen välityksellä kytköksissä miljooniin työntekijöihin eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että EU:n kuluttajat haluavat olla varmoja siitä, että heidän ostamansa tuotteet tuotetaan kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla, jolla varmistetaan ihmisarvoinen työ niitä tuottaville;

F.  ottaa huomioon, että pakkotyö on hinnoittelematon ulkoinen tekijä, joka tukahduttaa innovointia ja tuottavuutta ja luo epäoikeudenmukaista kilpailuetua sitä tukeville yrityksille ja hallituksille;

G.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vahvisti vuonna 2021 pitämässään puheessa unionin tilasta, että komissio aikoo ehdottaa pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämistä EU:n markkinoilla;

H.  ottaa huomioon, että komission ehdotuksessa direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta asetetaan tietyt raja-arvot ylittäville suurille yrityksille ja tietyille muille erityisen herkillä aloilla toimiville yrityksille huolellisuusvelvoitteet tunnistaa, ehkäistä, lieventää ja ottaa huomioon todellisia ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia ihmisoikeuksiin, myös työntekijöiden oikeuksiin, ja ympäristöön maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa;

I.  ottaa huomioon, että 23. helmikuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa ihmisarvoisesta työstä kaikkialla maailmassa globaalia oikeudenmukaista siirtymää ja kestävää elpymistä varten (COM(2022)0066) esitetään komission suunnitelmat laatia uusi lainsäädäntöaloite, jolla kielletään pakkotyöllä, myös lasten pakkotyöllä, tehtyjen tuotteiden saattaminen EU:n markkinoille; ottaa huomioon, että kyseinen aloite kattaa sekä EU:ssa valmistetut tuotteet että tuontituotteet ja että siinä kieltoa tehostetaan vankalla riskiperusteisella valvontakehyksellä;

J.  ottaa huomioon, että pakkotyö on monimutkainen ilmiö ja että pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltäminen ei riitä poistamaan pakkotyötä ja puuttumaan ongelman perimmäisiin syihin; katsoo, että tämän maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi EU:n olisi käytävä myös vuoropuhelua EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja keskityttävä tekniseen apuun, valmiuksien kehittämiseen ja tietoisuuden lisäämiseen; katsoo, että EU:n olisi myös työskenneltävä aktiivisesti monenvälisellä tasolla, jotta voidaan löytää yhteisiä ratkaisuja pakkotyön poistamiseksi;

K.  ottaa huomioon, että monet EU:n yritykset noudattavat useita vapaaehtoisia ja päällekkäisiä ohjeita vastuullisesta yritystoiminnasta, mutta niiden käyttöönottoa on vielä parannettava; ottaa huomioon, että EU:ssa on jo käytössä pakolliset huolellisuusvelvoitetta koskevat säännöt tietyillä aloilla, kuten puualalla ja niin kutsuttujen konfliktimineraalien hankinnan alalla;

L.  ottaa huomioon, että pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden poissulkemisen tehokkuus riippuu monista tekijöistä, kuten siitä, kuinka suuri prosentuaalinen osuus globaalista alakohtaisesta kysynnästä osallistuu boikottiin, vientiyritysten kaupan uudelleensuuntaamisen, kaupan uudelleenjaon tai tuotteiden muuntamisen kustannuksista ja toteutettavuudesta, toimittajien markkinavoimasta ja siitä, miten isäntämaan hallitus reagoi ulkoisiin paineisiin;

M.  katsoo, että pakkotyöhön liittyvien erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi on yhdistettävä useita välineitä;

N.  katsoo, että jotta tuotteiden poissulkeminen olisi WTO:n sääntöjen mukaista, se on toteutettava rikkomatta vapaakauppasitoumuksia, joiden mukaan tavaroita ei syrjitä maantieteellisen alkuperän perusteella; ottaa huomioon, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen XX artiklassa määrätään oikeudelliset perusteet tuotteiden poissulkemista koskeville päätöksille; katsoo, että poissulkemisen on aina perustuttava näyttöön ja sitä ennen on kuultava asianomaisia osapuolia;

O.  ottaa huomioon, että pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltäminen on sekä parlamentin että koko EU:n poliittinen painopiste;

1.  kehottaa ottamaan käyttöön uuden WTO:n sääntöjen mukaisen kaupan välineen, jolla täydennetään sääntöjä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja kielletään pakkotyöllä tehtyjen tai kuljetettujen tuotteiden tuonti ja vienti ja jota olisi täydennettävä EU:n sisäistä kauppaa koskevilla toimenpiteillä; korostaa, että kaikkien tulevien EU:n kehysten on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja tehokkaita ja niissä on kunnioitettava sitoutumista avoimeen ja sääntöihin perustuvaan kauppajärjestelmään; korostaa, että uusi ehdotus voisi perustua sellaisten maiden, joissa sovelletaan vastaavaa lainsäädäntöä, kuten Yhdysvaltojen ja Kanadan, parhaisiin käytäntöihin;

2.  korostaa, että pakkotyön käytön määrittämisen perusteena olisi käytettävä ILO:n pakkotyötä koskevia indikaattoreita, mukaan lukien sen pakkotyön käytön arviointiohjeet ”Hard to see, harder to count – Survey guidelines to estimate forced labour of adults and children”;

3.  katsoo, että uudella välineellä olisi voitava kieltää pakkotyöllä tehdyt tuotteet, jotka ovat peräisin tietyltä tuotantopaikalta, tietyltä tuojalta tai yritykseltä, tietyltä alueelta valtion tukeman pakkotyön tapauksessa ja tietystä kuljetusaluksesta tai -laivastosta;

4.  katsoo, että uuden EU:n välineen mukaan viranomaisten olisi otettava tavarat haltuunsa EU:n rajalla omasta aloitteestaan tai saamiensa tietojen perusteella, jos ne katsovat, että on riittävästi näyttöä siitä, että kyseiset tavarat on tehty tai kuljetettu pakkotyöllä; toteaa, että tuojalle, jonka tavarat on otettu haltuun, olisi annettava mahdollisuus osoittaa syytös vääräksi todistamalla, että tavaroita ei ole tehty tai kuljetettu pakkotyöllä, minkä jälkeen tavarat voidaan luovuttaa takaisin; korostaa, että näytön sen todistamiseksi, ettei pakkotyötä ole käytetty, on perustuttava ILO:n normeihin;

5.  toteaa, että tuotteet olisi takavarikoitava sen jälkeen, kun viranomaiset ovat todenneet riittävän näytön perusteella, että tavarat on tehty tai kuljetettu pakkotyöllä tai että tavarat ovat peräisin tietyltä alueelta, jolla valtion määräämä pakkotyö on yleistä; korostaa, että takavarikoitu rahti luovutetaan, jos yritys voi osoittaa, ettei pakkotyötä ei ole käytetty tai että on toteutettu korjaavia toimenpiteitä ja että pakkotyön merkkejä ei enää esiinny;

6.  panee merkille, että monet EU:n yritykset pyrkivät jo nyt varmistamaan, että niiden toimitusketjuissa ei esiinny ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia loukkaavia käytäntöjä; kehottaa komissiota tarjoamaan yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille teknistä ja muuta asianmukaista tukea uusien sääntöjen noudattamiseksi, jotta pk-yrityksille ei aiheutuisi tarpeetonta rasitusta; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan välineen täytäntöönpanoa ja sen vaikutusta EU:n yrityksiin;

7.  katsoo, että komissiolla ja erityisesti kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovalla virkamiehellä sekä kansallisilla viranomaisilla on oltava valtuudet käynnistää tutkimuksia; toteaa, että viranomaisten olisi voitava toteuttaa toimia sidosryhmien, kansalaisjärjestöjen tai asianomaisten työntekijöiden toimittamien tietojen perusteella sekä virallisen ja turvallisen valitusmenettelyn, kuten keskitetyn yhteyspisteen, kautta;

8.  kehottaa komissiota varmistamaan, että uusi EU:n väline edellyttää, että vastuulliset yritykset toteuttavat korjaavia toimenpiteitä asianomaisten työntekijöiden hyväksi ennen tuontirajoitusten poistamista; kehottaa seuraamaan korjaavia toimenpiteitä ja toimia yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ammattiliittojen, kanssa;

9.  katsoo, että EU:n tasolla olisi luotava koordinointijärjestelmä, jolla tuetaan jäsenvaltioiden tulliviranomaisia ja varmistetaan kaikkien käynnistettyjen menettelyjen avoimuus;

10.  korostaa, että viranomaiset voivat pyytää yrityksiä julkistamaan asiaankuuluvia tietoja toimitusketjun tytäryhtiöistä, toimittajista, alihankkijoista, toimeksisaajista ja liikekumppaneista ottaen asianmukaisesti huomioon liikesalaisuuden; kehottaa siksi komissiota laatimaan ohjeita yritysten auttamiseksi toimitusketjun kartoitusprosessin perustamisessa, jotta voidaan määrittää, mitkä tiedot ovat olennaisia; korostaa, että yritysten hallinnollista taakkaa voisi vähentää julkinen tietokanta, joka sisältää tietoja yksittäisistä toimittajista ja niiden aiheuttamasta riskistä tai vaihtoehtoisesti näyttöä ihmisarvoisesta työstä;

11.  kehottaa laatimaan ja ylläpitämään julkista luetteloa yhteisöistä, alueista ja tuotteista, joihin sovelletaan pakotteita;

12.  korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä samanmielisten kumppaneiden kanssa pakkotyön lopettamiseksi maailmanlaajuisesti ja sen varmistamiseksi, että pakkotyöllä tehdyillä tavaroilla ei käydä kauppaa; toteaa, että tarvitaan yhteisiä toimia sen varmistamiseksi, että kieltoa ei kierretä ja että pakkotyöllä tuotetuiksi epäiltyjä tavaroita ei voida ohjata kaupattavaksi toista kautta;

13.  katsoo, että maailmanlaajuisen muutoksen aikaansaamiseksi EU:n olisi toteutettava yhteisiä toimia ja tutkimuksia tiiviissä yhteistyössä kumppaneidensa kanssa; vaatii unionin edustustoille aktiivista roolia, jotta ne voivat olla yhteydessä EU:n ulkopuolisiin maihin ja sidosryhmiin uuteen lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä;

14.  toteaa, että pakkotyöllä tehdyt tuotteet kieltävän uuden kaupan välineen olisi oltava johdonmukainen ja täydennettävä muita huolellisuusvelvoitetta koskevia aloitteita sekä ihmisoikeuksia ja kestävyyttä koskevia voimassa olevia säännöksiä; toteaa, että tämä olisi otettava huomioon kauppaa ja kestävää kehitystä käsitteleviä lukuja koskevan 15-kohtaisen toimintasuunnitelman uudelleentarkastelussa ja tämän jälkeisissä EU:n vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevissä luvuissa;

15.  kehottaa käyttämään julkisia ja yksityisiä investointeja pakkotyöstä vapaan lisätuotantokapasiteetin kehittämiseen asianomaisissa toimitusketjuissa;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 445, 29.10.2021, s. 114. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0511. (3) EUVL C 474, 24.11.2021, s. 11.