Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. maaliskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 138/2004 muuttamisesta maatalouden alueellisten taloustilien osalta (COM(2021)0054 – C9-0020/2021 – 2021/0031(COD))

P9_TA(2022)0053 A9-0282/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2021)0054),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0020/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 10. joulukuuta 2021 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A9‑0282/2021),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. maaliskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/… antamiseksi asetuksen (EY) N:o 138/2004 muuttamisesta maatalouden alueellisten taloustilien osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2022/590.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Espanjan hakemuksen johdosta – EGF/2021/006 ES/Cataluña automotive (COM(2022)0020 – C9-0015/2022 – 2022/0010(BUD))

P9_TA(2022)0054 A9-0038/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0020 – C9-0015/2022),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) työttömiksi jääneille työntekijöille ja asetuksen (EU) N:o 1309/2013 kumoamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/691(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(2) ja erityisesti sen 8 artiklan,

–  ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 9 kohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0038/2022),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät globalisaation ja teknologisten ja ympäristöön liittyvien muutosten seurauksista, kuten maailmankaupan muutoksista, kauppariidoista, unionin kauppasuhteissa tai sisämarkkinoiden kokoonpanoissa tapahtuneista merkittävistä muutoksista ja rahoitus- tai talouskriiseistä sekä vähähiiliseen talouteen siirtymisestä, tai digitalisaation ja automaation seurauksista;

B.  katsoo, että työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) rahoitusosuudet olisi suunnattava ensisijaisesti aktiivisiin työmarkkinapoliittisiin toimenpiteisiin ja yksilöllisiin palveluihin, joilla pyritään auttamaan edunsaajia palaamaan nopeasti ihmisarvoisiin ja kestäviin työpaikkoihin ja valmistellaan heitä samalla vihreämpään ja digitaalisempaan Euroopan talouteen;

C.  ottaa huomioon, että Espanja jätti hakemuksen EGF/2021/006 ES/Cataluña automotive rahoitustuen saamiseksi EGR:stä niiden 705 työntekijävähennyksen vuoksi, jotka toteutettiin NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 29 (Moottoriajoneuvojen, perävaunujen ja puoliperävaunujen valmistus) luokitellulla toimialalla(4) NUTS 2 ‑tason alueella Cataluña (ES51) Espanjassa viiteajanjakson 1. tammikuuta 2021–1. heinäkuuta 2021 aikana;

D.  ottaa huomioon, että hakemus koskee 346:ta työttömäksi jäänyttä työntekijää, joiden työskentely talouden alalla on päättynyt viiteajanjakson aikana, ja että 359 työntekijää jäi työttömäksi ennen viiteajanjaksoa tai sen jälkeen samojen tapahtumien vuoksi, jotka aiheuttivat työttömiksi jääneiden työntekijöiden työskentelyn loppumisen viiteajanjakson aikana, minkä vuoksi myös heitä pidetään tukeen oikeutettuina edunsaajina;

E.  toteaa, että hakemus perustuu EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan toimintakriteereihin, joissa edellytetään vähintään 200:n työttömäksi jääneen työntekijän työskentelyn loppumista kuuden kuukauden viiteajanjakson aikana yrityksissä, jotka toimivat NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolla määritellyllä samalla talouden alalla ja sijaitsevat NUTS 2 -tason yhdellä alueella tai kahdella vierekkäisellä alueella jäsenvaltiossa;

F.  ottaa huomioon, että 28. toukokuuta 2020 Nissan ilmoitti Barcelonan-tehtaansa sulkemisesta, joka johti yli 2 500 suoraan työntekijävähennykseen ja 8 000 työpaikan menetykseen alihankkijoiden keskuudessa; ottaa huomioon, että tässä pyynnössä tarkoitetut työntekijävähennykset keskittyvät neljään Barcelonan maakunnan piirikuntaan (Barcelonès, Alt Penedés, Baix Llobregat ja Vallès Oriental), joissa sijaitsee suuri määrä autoalan yrityksiä; ottaa huomioon, että Kataloniassa tammi–kesäkuussa 2021 joukkovähentämismenettelyssä työttömiksi jääneiden työntekijöiden määrä (7 993) on jo suurempi kuin koko vuonna 2020 työttömiksi jääneiden työntekijöiden määrä (7 936) ja työpaikkakato näillä alueilla lisääntyi vuosina 2018–2020;

G.  ottaa huomioon, että EGR ei saa ylittää 186 000 000 euron vuotuista enimmäismäärää (vuoden 2018 hintoina), kuten rahoituskehysasetuksen 8 artiklassa säädetään;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että Espanja on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 2 795 156 euroa, mikä vastaa 85:tä prosenttia 3 288 419 euron kokonaiskustannuksista, joihin sisältyy yksilöllisten palvelujen kustannuksia 3 138 300 euroa ja EGR:n täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia 150 119 euroa(5);

2.  toteaa, että Espanjan viranomaiset jättivät hakemuksen 23. syyskuuta 2021 ja että komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 20. tammikuuta 2022 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  toteaa, että hakemus koskee yhteensä 705:tä työttömäksi jäänyttä työntekijää, joiden työskentely on loppunut; toteaa lisäksi, että Espanja odottaa, että kaikista tukikelpoisista edunsaajista 450 osallistuu toimenpiteisiin (kohteena olevat edunsaajat); korostaa avoimuuden tarvetta menettelyn kaikissa vaiheissa ja kehottaa työmarkkinaosapuolia osallistumaan palvelupaketin täytäntöönpanoon ja arviointiin;

4.  palauttaa mieliin, että työntekijävähennysten sosiaalisten vaikutusten odotetaan olevan merkittäviä Kataloniassa, jossa autoteollisuus on kolmanneksi tärkein teollisuudenala (kemianteollisuuden ja elintarviketeollisuuden jälkeen) sekä liikevaihdon että työllisyyden kannalta;

5.  huomauttaa, että 34,9 prosenttia kohteena olevista edunsaajasta on yli 54-vuotiaita, 44,4 prosenttia on naisia ja 50,4 prosentilla on enintään ylemmän perusasteen koulutus; katsoo, että kohteena olevien edunsaajien ikäprofiili ja koulutustaso asettavat erityisiä haasteita uudelleentyöllistymiselle, ja korostaa siksi, että on tärkeää varmistaa, että iän, koulutustason ja niiden yhdistelmän erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon yksilöllisten palvelujen pakettia toteutettaessa;

6.  panee merkille, että Espanja aloitti yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kohteena oleville edunsaajille 17. tammikuuta 2022 ja että toimenpiteisiin liittyviin menoihin voidaan näin ollen myöntää EGR:n rahoitustukea kaudella, joka alkaa 17. tammikuuta 2022 ja päättyy 24 kuukauden kuluttua rahoituspäätöksen voimaantulopäivästä;

7.  toteaa, että yksilölliset palvelut, joita tarjotaan työttömiksi jääneille työntekijöille 37,8 prosentin osuudella taloudellisesta tuesta, koostuvat seuraavista toimista: työnhakumenetelmiä koskevat työpajat, uraohjaus, koulutus (horisontaaliset taidot, uudelleenkoulutus, täydennyskoulutus ja työharjoittelut sekä ammattikoulutus), yrittäjyystuki, tuki yrityksen perustamiseen, tehostettu työnhakuneuvonta, mukaan luettuna paikallisten ja alueellisten työllistymismahdollisuuksien tunnistaminen, työhönpaluun jälkeen annettava ohjaus ja erilaiset taloudelliset kannustimet;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että yksilöllisten palvelujen koordinoitu paketti on suunniteltu siten, että siinä noudatetaan Espanjan kiertotalousstrategiaa(6), jonka on perustuttava myrkyttömään materiaalikiertoon, ja Katalonian kestävän kehityksen strategiaa(7) ja että EGR-hakemusta tukivat SOC:n(8), CIAC:n(9) ja Agència per la Competitivitat de l'Empresan (ACCIÓ)(10) edustajat prosessissa, johon työmarkkinaosapuolet osallistuivat(11); panee merkille, että koulutustoimilla olisi autettava jakamaan digiteollisella aikakaudella ja vihreässä ja resurssitehokkaassa taloudessa tarvittavia taitoja EGR-asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

9.  pitää myönteisenä, että kannustimiin sisältyy sellaisten työttömiksi jääneiden työntekijöiden, joilla on hoitovelvollisuuksia, maksuosuus, joka voi olla enintään 20 euroa päivässä tai työhön palaavien henkilöiden osalta 350 euroa kuukaudessa enintään kolmen kuukauden ajan; korostaa, että kannustimella on tarkoitus tukea pikaista uudelleentyöllistymistä ja kannustaa ikääntyneitä työntekijöitä pysymään työmarkkinoilla.

10.  korostaa Espanjan viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä;

11.  muistuttaa, ettei EGR-tuki saa korvata toimenpiteitä, jotka kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaan kuuluvat yritysten vastuulle, eikä EGR-tuen saajien mahdollisia avustuksia tai oikeuksia, jotta varmistetaan rahoitustuen täydentävyys kaikilta osin;

12.  muistuttaa, että liikennealan hiilestä irtautuminen tapahtuu pian; toteaa, että digitaalinen ja vihreä siirtymä vaikuttaa myös työmarkkinoihin ja sen odotetaan muovaavan merkittävästi autoteollisuutta; toteaa tässä yhteydessä jälleen, että unionilla olisi oltava tärkeä rooli tarjottaessa tarvittavia pätevyyksiä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaista oikeudenmukaista siirtymää varten; kannattaa painokkaasti sitä, että EGR:n avulla vuosina 2021–2027 osoitetaan edelleen solidaarisuutta asianomaisille henkilöille ja pidetään painopisteenä rakenneuudistusten vaikutus työntekijöihin, ja kehottaa maksimoimaan tulevissa hakemuksissa politiikan johdonmukaisuuden; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pätevään koulutukseen, ammatillinen koulutus mukaan lukien, ja niin kutsutun kaksiosaisen oppisopimusjärjestelmän edistämiseen, koska se on osoittautunut tehokkaaksi useissa jäsenvaltioissa;

13.  toteaa, että kaikki menettelyvaatimukset täyttyivät; korostaa avoimuuden tarvetta menettelyn kaikissa vaiheissa; pitää myönteisenä, että työmarkkinaosapuolet osallistuivat työryhmään, joka perustettiin määrittämään toimenpidepakettia, johon EGR:n yhteisrahoitusta pyydettiin, ja kehottaa työmarkkinaosapuolia osallistumaan palvelupaketin täytäntöönpanoon ja arviointiin;

14.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

15.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Espanjan hakemuksen johdosta (EGF/2021/006 ES/Cataluña automotive)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2022/458.)

(1) EUVL L 153, 3.5.2021, s. 48. (2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (3) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28. (4) Asianomaiset yritykset olivat Aludyne Automotive Spain SLU, Bosch Sistemas de Frenado SLU, Continental Automotive Spain SA, Faurencia Interior Systems España SAU, Fico Transpar SA, Gruau Ibérica SLU, Magna Seating Spain SLU, Nobel Plastiques Iberia SA, Robert Bosch España (Castelletin tehdas), U-Shin Spain SLU. (5) EGR-asetuksen 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti. (6) https://www.miteco.gob.es/es/calidad-y-evaluacion-ambiental/temas/economia-circular/estrategia/ (7) Estrategia para el desarrollo sostenible de Cataluña (8) Servei Públic d'Ocupació de Catalunya (9) Cluster of the Automotive Industry of Catalonia (CIAC) (10) ACCIÓ on yritysten kilpailukykyä edistävä Katalonian virasto. (11) Comisiones Obreras, UGT, Fomento del Trabajo Nacional (FOMENT) ja PIMEC (Katalonian pk-yritysten yhdistys).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta – EGF/2022/000 TA 2022 – komission aloitteesta annettava tekninen apu (COM(2022)0025 – C9-0025/2022 – 2022/0015(BUD))

P9_TA(2022)0055 A9-0037/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0025 – C9-0025/2022),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) työttömiksi jääneille työntekijöille ja asetuksen (EU) N:o 1309/2013 kumoamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/691(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(2) ja erityisesti sen 8 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 9 kohdan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0037/2022),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät globalisaation ja teknologisten ja ympäristöön liittyvien muutosten seurauksista, kuten maailmankaupan muutoksista, kauppariidoista, unionin kauppasuhteissa tai sisämarkkinoiden kokoonpanoissa tapahtuneista merkittävistä muutoksista ja rahoitus- tai talouskriiseistä sekä vähähiiliseen talouteen siirtymisestä, tai digitalisaation ja automaation seurauksista;

B.  ottaa huomioon, että unionin tuen työttömiksi jääneille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 16. joulukuuta 2020 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  ottaa huomioon, että unioni oli ensin laajentanut työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan EGR:n soveltamisalaa siten, että taloudellista tukea tarjotaan kaikkien merkittävien rakenneuudistusten tapauksessa, joten se kattaa covid-19-kriisin taloudelliset vaikutukset;

D.  ottaa huomioon, että kun uusi EGR-asetus hyväksyttiin vuonna 2021, EGR:n soveltamisalaa laajennettiin koskemaan suuria rakenteellisia muutoksia, jotka johtuvat vähähiiliseen talouteen siirtymisestä tai ovat seurausta digitalisaatiosta tai automaatiosta, ja samalla EGR:n varojen käyttöönotolle vaadittava kynnysarvo laskettiin 500 irtisanotusta työntekijästä 200:aan;

E.  ottaa huomioon, että neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093 8 artiklan 1 kohdassa EGR:n vuotuiseksi enimmäismääräksi asetettiin 186 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina); ottaa huomioon, että EGR-asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että 0,5 prosenttia tästä määrästä voidaan käyttää tekniseen apua komission aloitteesta;

F.  ottaa huomioon, että komissio ei pyytänyt vuonna 2021 teknistä apua, koska yleinen toiminta ja erityisesti tapahtumat, jotka edellyttäisivät fyysistä läsnäoloa, olivat covid-19-pandemian vuoksi epävarmoja;

G.  ottaa huomioon, että tekninen apu voi koostua EGR:n avun toteuttamiseen liittyvistä teknisistä ja hallinnollisista menoista, kuten valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimista sekä tiedonkeruusta, myös yritysten tietotekniikkajärjestelmiin liittyvästä tiedonkeruusta, viestintätoimista ja EGR:n näkyvyyttä rahastona tai yksittäisten hankkeiden yhteydessä lisäävistä toimista tai muista teknisen avun toimenpiteistä;

H.  ottaa huomioon, että ehdotettu 290 000 euron määrä on noin 0,14 prosenttia EGR:n määrärahojen vuotuisesta enimmäismäärästä vuonna 2022;

1.  hyväksyy komission ehdottamien toimenpiteiden rahoittamisen teknisen avun varoista EGR-asetuksen 11 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 12 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

2.  pitää myönteisenä EGR:ää varten perustettua verkkosivustoa ja kehottaa komissiota päivittämään ja laajentamaan sitä säännöllisesti, jotta voidaan lisätä EGR:n osoittaman eurooppalaisen solidaarisuuden näkyvyyttä yleisölle ja unionin toimien avoimuutta;

3.  suhtautuu myönteisesti jatkuvaan työhön, jonka tarkoituksena on saada aikaan vakiomenettelyt EGR-hakemuksia ja hallintoa varten käyttäen sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän (rahastojen yhteishallinnointijärjestelmä, SFC) toimintoja, koska järjestelmän avulla voidaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa hakemusten käsittelyä ja parantaa niistä raportointia;

4.  panee merkille, että komissio aikoo hallinnolliseen tukeen käytettävissä olevilla määrärahoilla järjestää EGR-yhteyshenkilöiden asiantuntijaryhmän (kaksi jäsentä kustakin jäsenvaltiosta) kokouksia sekä jäsenvaltioiden verkostoitumisen edistämiseksi yhden seminaarin, johon osallistuvat EGR:n täytäntöönpanosta vastaavat elimet ja työmarkkinaosapuolet;

5.  kehottaa komissiota kutsumaan jatkossakin parlamentin säännöllisesti mukaan näihin kokouksiin ja seminaareihin parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti;

6.  kehottaa komissiota mukauttamaan covid-19-pandemian aikana kehitettyjä parhaita käytäntöjä, jos se on asianmukaista ja tarpeellista, eikä poistamaan niitä kokonaan, kun pandemiaolosuhteet sen sallivat, vaan käyttämään niitä perustana paremmille työtavoille ja tiedonvaihdolle;

7.  korostaa, että yleistä tietoisuutta EGR:stä ja sen näkyvyyttä on vahvistettava edelleen; huomauttaa, että tällaiseen tavoitteeseen voidaan pyrkiä esittelemällä EGR:ää erilaisissa komission julkaisuissa ja audiovisuaalisissa esityksissä EGR-asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

8.  muistuttaa, että tukea hakevien jäsenvaltioiden keskeisenä tehtävänä on saattaa EGR:stä rahoitettavat toimet laajalti kohteena olevien edunsaajien, paikallis- ja alueviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, tiedotusvälineiden ja suuren yleisön tietoon EGR-asetuksen 12 artiklassa vaaditulla tavalla;

9.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (EGF/2022/000 TA 2022 – komission aloitteesta annettava tekninen apu)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2022/457.)

(1) EUVL L 153, 3.5.2021, s. 48. (2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (3) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2022 kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta Euroopassa (2021/2103(INI))

P9_TA(2022)0056 A9-0032/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (perusoikeuskirja),

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1381/2013 ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 kumoamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/692(1),

–  ottaa huomioon yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (ehdollisuusjärjestelmästä annettu asetus)(2),

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltiokertomus 2021 – Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2021)0700),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2020 annetut komission ohjeet laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelyä ja ehkäisemistä koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanosta(3),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2020 julkaistun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta käsittelevän ryhmän raportin kansallisista kehityssuuntauksista kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta (”National developments from a civil society perspective, 2018–2019”),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2018 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin ihmisoikeuksien parissa toimivien kansalaisjärjestöjen haasteista EU:ssa (”Challenges facing civil society organisations working on human rights in the EU”), vuonna 2020 julkaistut tiedotteet koronaviruspandemian vaikutuksista perusoikeuksiin EU:ssa sekä viraston muut raportit, tiedot ja välineet, erityisesti perusoikeuksia koskevan eurooppalaisen tietojärjestelmän (EFRIS),

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston 22. syyskuuta 2021 julkaiseman raportin kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien suojelusta EU:ssa (”Protecting civic space in the EU”),

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja Venetsian komission 1. tammikuuta 2015 antamat yhteiset suuntaviivat yhdistymisvapaudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 11. helmikuuta 2019 julkaiseman raportin kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumista ja vaikutuksesta nuoriin ja nuorisojärjestöihin (”Shrinking space for civil society: the impact on young people and their organisations”),

–  ottaa huomioon Etyj/ODIHR:n ja Venetsian komission 8. heinäkuuta 2019 antamat rauhanomaista kokoontumisvapautta koskevat suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2020 annetut YK:n ohjeet kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien suojelemisesta ja edistämisestä,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 1998 annetun YK:n julistuksen yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2011 annetun YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentin nro 34 mielipiteen- ja sananvapautta koskevasta 19 artiklasta,

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 annetun YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentin nro 37 rauhanomaista kokoontumisvapautta koskevasta 21 artiklasta,

–  ottaa huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25. kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) ja nopean toiminnan mekanismista Århusin yleissopimuksen 3 artiklan 8 kohtaan liittyvien tapausten käsittelemiseksi 21. lokakuuta 2021 tehdyn päätöksen VII/9,

–  ottaa huomioon YK:n päätöslauselmat 2250 (2015) ja 2419 (2018) sekä 2535 (2020) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 annetun YK:n julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille 10. lokakuuta 2007 antaman suosituksen kansalaisjärjestöjen oikeudellisesta asemasta Euroopassa,

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun julkilausuman hlbti-henkilöiden puolustamisesta (”Let’s defend LGBTI defenders”),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) 20. maaliskuuta 2019 antaman lausunnon ”Vahvan ja moninaisen kansalaisyhteiskunnan turvin sopeutumiskykyiseen demokratiaan”,

–  ottaa huomioon ETSK:n 19. lokakuuta 2017 antaman lausunnon ”Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden EU-rahoitus”,

–  ottaa huomioon kumppaniorganisaatioiden Euroopan neuvoston journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävälle foorumille antaman vuosikertomuksen 2020,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon strategiasta perusoikeuskirjan soveltamisen vahvistamiseksi Euroopan unionissa (COM(2020)0711),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan demokratiatoimintasuunnitelmasta (COM(2020)0790),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa(4),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman tarpeesta luoda eurooppalaisten arvojen väline perusarvoja Euroopan unionissa paikallisella ja kansallisella tasolla edistävien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemiseksi(5),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kattavan EU-mekanismin tarpeesta demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelemiseksi(6),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(7),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman covid-19-toimenpiteiden vaikutuksesta demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden vapauden vahvistamisesta: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli(9),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa – vuosikertomus 2018–2019(10),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman komission oikeusvaltiokertomuksesta 2020(11),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2022 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle eurooppalaisten rajatylittävien yhdistysten ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen säännöistä(12),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2021 antamansa päätöslauselman demokratian, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistamisesta EU:ssa: yksityis- ja rikosoikeudellisten keinojen aiheeton käyttö toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan vaientamiseksi(13),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0032/2022),

A.  ottaa huomioon, että unioni perustuu SEU 2 artiklassa vahvistettuihin arvoihin, jotka ovat jäsenvaltioille yhteisiä; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 11 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 15 artiklan 1 kohdassa korostetaan kansalaisvuoropuhelun merkitystä unionin tavoitteiden saavuttamiseksi;

B.  toteaa, että kansalaisjärjestöt ovat julkisista laitoksista ja kaupallisista intresseistä riippumattomia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, joiden toiminta edistää SEU 2 artiklassa vahvistettujen EU:n arvojen ja perusoikeuksien toteutumista; toteaa, että kansalaisjärjestöjä voi olla monenlaisia, kuten yhdistyksiä ja säätiöitä; katsoo, että myös ihmisoikeuksien puolustajat, aktivistit ja epäviralliset ryhmät ovat kansalaisyhteiskunnan keskeisiä toimijoita;

C.  ottaa huomioon, että on keskeisen tärkeää omaksua monialainen lähestymistapa, jotta voidaan sekä ymmärtää kansalaisten kansalaisyhteiskunnan toimintaan osallistuessaan kohtaamia haavoittuvuustekijöitä että puuttua niihin onnistuneesti;

D.  panee merkille, että monet kansalaisjärjestöt joutuvat kamppailemaan selviytymisensä puolesta ja niillä on rahoitukseen liittyviä ongelmia, mikä voi vakavasti haitata niiden tehokkuutta ja kykyä suorittaa tehtävänsä;

E.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksilla tarkoitetaan oikeudellista ja poliittista ympäristöä, jossa ihmiset ja ryhmät voivat mielekkäällä tavalla osallistua yhteiskuntiensa poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen elämään sekä kulttuurielämään ja käyttää oikeutta ilmaista mielipiteensä, saada tietoja, kokoontua yhteen, liittyä yhteen ja käydä vuoropuhelua keskenään ja viranomaisten kanssa;

F.  katsoo, että ajatuksenvapaus ja sananvapaus, myös verkossa, ovat jokaisen vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä; ottaa huomioon, että kansalaisaktivismi on sellaisen aidosti toimivan demokratian rakenne, jossa vähemmistöjen oikeuksia suojellaan ja kunnioitetaan; katsoo, että kansalaisjärjestöillä olisi oltava oikeus osallistua asioiden käsittelyyn poliittisessa ja julkisessa keskustelussa riippumatta siitä, onko niiden omaksuma kanta valtionjohdon politiikan mukainen vai puoltaako se lainsäädännön muuttamista;

G.  toteaa, että yhdistymisvapaus on yksi demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan keskeisistä perusteista, koska se antaa kansalaisille mahdollisuuden toimia yhdessä yhteistä etua koskevilla aloilla ja edistää julkisen elämän asianmukaista toimintaa; toteaa, että yhdistymisvapauteen kuuluu paitsi mahdollisuus perustaa tai purkaa yhdistys myös se, että yhdistys voi toimia ilman, että valtio puuttuu perusteettomasti sen toimintaan; katsoo, että mahdollisuus hakea, varmistaa ja käyttää resursseja on olennaisen tärkeä minkä tahansa yhdistyksen toiminnan kannalta; katsoo, että yhdistyksen kieltäminen ja purkaminen olisi aina oltava viimesijainen keino ja että kieltämistä ja purkamista koskeviin päätöksiin olisi voitava hakea muutosta oikeusteitse;

H.  katsoo, että oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen on demokratian kulmakivi ja ratkaisevan tärkeä sellaisen sallivan ja moniarvoisen yhteiskunnan luomiseksi, jossa vakaumuksiltaan, käytännöiltään tai toimintaperiaatteiltaan eroavilla ryhmillä on mahdollisuus rauhanomaiseen rinnakkaiseloon; toteaa, että rauhanomaiseen kokoontumiseen kohdistuvat rajoitukset ja valvonta on toteutettava laillisin keinoin, tarpeen mukaan sekä oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi;

I.  katsoo, että oikeus saada tietoja on edellytys tietoon perustuvalle julkiselle keskustelulle sekä viranomaisten ja julkisten laitosten vastuuvelvollisuudelle;

J.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa sananvapautta ja oikeutta saada tietoja on rajoitettu sillä verukkeella, että näin torjutaan covid-19:ään liittyvää disinformaatiota; katsoo, että terrorismia tai vihapuhetta ehkäisevät toimet eivät saisi johtaa sananvapauden perusteettomaan rajoittamiseen; toteaa, että strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja kanteita (SLAPP) on käytetty useissa jäsenvaltioissa myös niitä kansalaisjärjestöjä, ihmisoikeuksien puolustajia ja aktivisteja vastaan , jotka toimivat ympäristön, oikeusvaltioperiaatteen, hlbtiq+ -henkilöiden oikeuksien ja naisten oikeuksien alalla; toteaa niiden lamaannuttavan voimakkaasti sananvapautta ja julkista aktivismia;

K.  katsoo yhdistymisvapauden heikentyneen joissakin jäsenvaltioissa sellaisten uudistusten myötä, joissa kansalaisjärjestöihin kohdistuu rekisteristä poistamisen uhka tai joissa otetaan käyttöön kohtuuttoman raskaita hallinnollisia menettelyjä, kuten muun muassa rahanpesun vastaisten toimien epäasianmukainen soveltaminen tai menettelytavat, joilla rajoitetaan oikeutta harjoittaa edunvalvontaa;

L.  toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on asetettu rajoituksia, joilla halutaan kaventaa tarkoituksellisesti kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ja joihin liittyy oikeudellista, hallinnollista ja verotuksellista häirintää, kriminalisointia ja kielteistä retoriikkaa, jolla kansalaisjärjestöt pyritään leimaamaan ja niiden legitimiteettiä pyritään horjuttamaan ja heikentämään niiden valmiuksia tehdä oikeutettua työtään; toteaa, että sekä verkossa että sen ulkopuolella esiintyvän vihapuheen sekä sanallisen ja fyysisen häirinnän ja hyökkäysten harjoittajat voivat olla myös valtiosta riippumattomia toimijoita; toteaa, että erityisen alttiita tälle ovat kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat, jotka toimivat oikeusvaltioperiaatteen, avoimuuden ja korruption, naisten oikeuksien, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, ympäristökysymysten, vähemmistöjen ja hlbtiq+ -henkilöiden oikeuksien suojelun sekä tiedotusvälineiden vapauden ja sananvapauden parissa, sekä maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita auttavat ja etsintä- ja pelastusoperaatioihin osallistuvat järjestöt;

M.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien rajoittamisella naapurimaissa on seurauksia ja vaikutuksia myös kansalaisyhteiskunnan tilaan EU:ssa;

N.  ottaa huomioon, että rajoituksia, vastatoimia ja valvontaa kohdistetaan erityisesti sellaisiin kansallisiin kansalaisjärjestöihin, jotka harjoittavat valvontaa erityisesti seuraamalla oikeuksien ja vapauksien loukkauksia ja raportoimalla niistä sekä edunvalvontaa tai ovat mukana oikeudenkäynneissä;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu kuvaili hlbtiq+ -henkilöiden oikeuksien puolustajien tilannetta Euroopassa huolestuttavaksi ja että hän raportoi useista tapauksista, joissa jäsenvaltioissa ja naapurimaissa on esiintynyt verkossa ja sen ulkopuolella häirintää, väkivaltaisia hyökkäyksiä, vihakampanjoita ja tappouhkauksia; ottaa huomioon, että tämä suuntaus liittyy muiden vähemmistöryhmien mustamaalaamiseen ja että se on vastoin periaatetta, jonka mukaan kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan;

P.  katsoo, että valtion ja sen kansalaisten välinen hyvä suhde tarkoittaa, että kaikkien kansalaisten, lapset ja nuoret mukaan lukien, olisi voitava osallistua julkisista politiikoista käytävään keskusteluun ja vaikuttaa niihin; katsoo, että demokratiat kukoistavat vain, jos kaikki uskovat demokraattiseen järjestelmään ja jos instituutiot ovat kansalaisten silmissä uskottavia;

Q.  ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat rajoittaneet kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia osallistua poliittiseen toimintaan; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa kansalaisjärjestöjä syytetään politisoituneiksi, millä perusteella ne leimataan ja niiden legitimiteettiä horjutetaan; toteaa, että kansalaisjärjestöjen legitimiteetin horjuttamiseen voi tietyissä jäsenvaltioissa liittyä valtion tai tiedotusvälineiden johtamia herjauskampanjoita; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa kansalaisjärjestöt raportoivat syrjivistä ja toimintaa rajoittavista rahoituskäytännöistä;

R.  toteaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat hyväksyneet politiikkoja ja käytäntöjä, jotka johtavat lamaannuttavaan vaikutukseen kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristössä ja joiden tarkoituksena on saada aikaan itsesensuuria ja saada kansalaisyhteiskunnan toimijat luopumaan oikeuksiensa käyttämisestä; toteaa, että tällaisiin politiikkoihin liittyy usein epämääräistä sääntelyä, joka jättää viranomaisille laajan harkintavallan ja vallan asettaa suhteettomia seuraamuksia; katsoo, että pelkkä mahdollisuus toimenpiteiden soveltamisesta voi riittää itsesensuuriin ilman että toimenpiteitä edes tarvitsee soveltaa;

S.  ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen on rajoitettu lähikontaktien välttämistä koskevien välttämättömien sääntöjen vuoksi; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa on viime vuosina annettu lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen, ja otettu käyttöön lupa- ja ilmoitusvaatimuksia; panee merkille lainvalvontaviranomaisten lisääntyvät valtuudet joissakin jäsenvaltioissa ja toteaa, että laajempien valtuuksien tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus herättävät huolta;

T.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa terveyskriisiin vastaamiseksi annettua hätätilalainsäädäntöä on käytetty verukkeena sille, että on rajoitettu mielivaltaisesti perusoikeuksia ja -vapauksia ja tukahdutettu kansalaisyhteiskuntaa ja muita eriäviä mielipiteitä; ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa näiden toimenpiteiden ei ole todettu täyttävän tarpeellisuutta, oikeasuhteisuutta, ajallisen keston rajoittamista ja syrjimättömyyttä koskevia vaatimuksia, mikä tarkoittaa, että toimenpiteistä johtuvaa perusoikeuksien ja -vapauksien rajoittamista ei voida pitää legitiiminä ja lainmukaisena; toteaa, että kansalaisjärjestöjä ei ole kuultu hätätilatoimenpiteiden laadinnassa huolimatta järjestöjen roolista kentällä;

U.  katsoo, että covid-19-pandemian levitessä kansalaisjärjestöt ovat sitoutuneet ennennäkemättömällä tavalla kriisin ratkaisemiseen ja tuen tarjoamiseen haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille; toteaa, että nuorisojärjestöillä on ollut pandemian aikana myönteinen vaikutus väärän tiedon torjumiseen ja luottamuksen vahvistamiseen julkisia instituutioita kohtaan; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan pitkän aikavälin riittävä rahoitus ja institutionaalinen tuki tuovat lisäarvoa kriisiaikoina;

V.  katsoo, että yksi vakavimmista hyökkäyksistä kansalaisjärjestöjä kohtaan on valtiojohtoisten kansalaisjärjestöjen ilmaantuminen, sillä niiden tarkoituksena on aina tukea vallanpitäjien poliittista legitiimiyttä ja tukea valtionjohtoa julkisessa keskustelussa ja sen poliittisissa päämäärissä kuitenkin samanaikaisesti riippumattomina toimijoina esiintyen, ja katsoo, että valtiojohtoiset kansalaisjärjestöt vaarantavat kansalaisjärjestöjen olemassaolon, koska ne heikentävät aktiivista kansalaisuutta ja estävät kansalaisjärjestöjen julkisen rahoituksen saannin;

W.  toteaa, että vaikka kansalaisjärjestöt harjoittavat yhä enemmän taloudellista toimintaa ja osallistuvat yhteisötalouteen, niiden toiminnan vapauttamiseksi EU:n tasolla ei ole toteutettu lainsäädäntötoimia; ottaa huomioon, että konkreettisesta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä huolimatta syrjimättömyysperiaatetta ja pääoman vapaan liikkuvuuden periaatetta ei edelleenkään sovelleta kaikissa jäsenvaltioissa rajatylittäviin lahjoituksiin;

X.  katsoo, että kansalaisjärjestöjen osallistumista lainsäädännön ja politiikan kehittämiseen olisi helpotettava poliittisilla kehyksillä, joiden avulla ne voivat käydä vuoropuhelua viranomaisten kanssa; ottaa huomioon, että vaikka edistystä on tapahtunut sekä kansallisella että EU:n tasolla, kansalaisvuoropuhelu on edelleen usein tilapäinen prosessi;

Y.  ottaa huomioon, että ulkomaiseen rahoitukseen on kohdistettu joissakin jäsenvaltioissa oikeudellisia ja poliittisia hyökkäyksiä; toteaa, että ulkomaista rahoitusta saaville kansalaisjärjestöille asetetut rajoitukset ovat unionin lainsäädännön vastaisia, erityisesti pääoman vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 63 artiklan ja perusoikeuskirjan vastaisia; ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin päätti asiassa C-78/18(14), että asiassa tarkoitettu laki oli pääoman vapaan liikkuvuuden ja yhdistymisvapauden vastainen;

Z.  ottaa huomioon, että unioni on käynnistänyt Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja digitaaliseen siirtymään liittyvän prosessin; katsoo, että prosessi edellyttää terveellä pohjalla olevia kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia, jotta kansalaiset ja asianomaiset yhteisöt voivat tuoda julki intressinsä, keskustella toimintapoliittisista ratkaisuista ja tehdä uusia yhteiskuntasopimuksia;

1.  korostaa kansalaisjärjestöjen keskeistä roolia SEU 2 artiklassa vahvistettujen EU:n arvojen toteuttamisessa ja suojelussa, EU:n lainsäädännön, politiikkojen ja strategioiden laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa, digitaalisessa siirtymässä ja covid-19-pandemiasta elpymisessä; korostaa niiden keskeistä panosta tietoon perustuvassa julkisessa keskustelussa, yhteiskunnallisten pyrkimysten ilmaisemisessa, niiden antaessa äänen haavoittuvassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ihmisille, keskeisten palvelujen saatavuuden varmistamisessa, asiantuntemuksen tarjoamisessa päätöksenteon tueksi, aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä ja demokratian opinahjoina toimimisessa, sekä niiden toimiessa korvaamattomina vahtikoirina, jotka valvovat demokraattisesti valtion instituutioita ja varmistavat julkisia toimia ja julkisten varojen käyttöä koskevan vastuuvelvollisuuden; toteaa näin ollen, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuukset ovat olennainen osa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia; korostaa, että tämän vuoksi unionin olisi sitouduttava kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien säilyttämiseen ja edistämiseen paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

2.  korostaa, että kansalaisjärjestöjen tehtävässään onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristö on suotuisa ja turvallinen ilman aiheetonta puuttumista kansalaisjärjestöjen toimintaan, pelottelua, häirintää ja lamaannuttamista valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden taholta; muistuttaa jäsenvaltioita niiden positiivisesta velvoitteesta varmistaa kansalaisjärjestöille suotuisa ympäristö sekä avoimien rahoitusmekanismien ja kansalaisvuoropuhelun mekanismien saatavuus yhdistymis-, sanan- ja kokoontumisvapautta koskevien kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti ja kuten myös perusoikeuskirjassa on vahvistettu; painottaa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden merkitystä sen varmistamisessa, että kansalaisjärjestöt voivat tavoittaa yleisen mielipiteen ja siten edistää julkista keskustelua;

3.  varoittaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet heikkenevät kaikkialla EU:ssa, jos toteutetaan politiikkoja, jotka vaikeuttavat kansalaisjärjestöjen toimintaa ja niiden mahdollisuuksia saada vakaalla pohjalla olevaa rahoitusta ja osallistua päätöksentekoon; tuomitsee kaikenlaisen kansalaisjärjestöjen häirinnän, mustamaalaamisen, leimaamisen, kriminalisoinnin ja syyllistämisen; painottaa, että tällaiset toimet vaarantavat aktiivisen kansalaisuuden ja kriittisten mielipiteiden ilmaisun ja heikentävät siten julkista keskustelua ja itse demokratian perustaa;

4.  toteaa, että covid-19-pandemia on korostanut entisestään monia kansalaisjärjestöjen haasteista, kuten perusoikeusviraston vuonna 2021 julkaisemasta raportista käy ilmi, ja panee merkille, että raportin mukaan 57 prosenttia kansallisista ja paikallisista järjestöistä on ilmoittanut tilanteen heikentyneen tai merkittävästi heikentyneen aiempiin vuosiin verrattuna; toteaa huolestuneena, että jotkin hallitukset hyödynsivät pandemiaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien heikentämiseksi ja sellaisten kiistanalaisten lakien ja syrjivien toimenpiteiden hyväksymiseksi, jotka eivät aina liittyneet pandemiaan, kun yhteiskunnan kyky koota voimavaransa ja osallistua julkiseen keskusteluun sekä sen sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus oli rajoittunut;

5.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventuminen on merkki oikeusvaltioon kohdistuvasta uhasta; pitää myönteisenä sitä, että komissio on arvioinut kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristöä oikeusvaltiota koskevassa vuosikertomuksessaan, jossa todetaan perustellusti, että oikeusvaltioperiaate edellyttää elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa, joka toimii turvallisessa ja suotuisassa ympäristössä; kehottaa komissiota näin ollen seuraamaan tehostetusti ja jäsennellysti kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kehittymistä jäsenvaltioissa luomalla kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien eurooppalaisen indeksin, joka perustuu kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien mittaamista varten olemassa oleviin kehyksiin, ja käsittelemällä kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa oikeusvaltiota koskevan vuosikertomuksensa erillisessä luvussa ja maakohtaisissa suosituksissa, ja katsoo, että vuosikertomuksessa olisi myös kaikilta osin katettava perusoikeudet; kehottaa komissiota hyödyntämään järjestelmällisesti perusoikeusviraston raportteja ja pyytämään siltä tukea menetelmiä koskevan neuvonnan saamiseksi;

6.  pitää myönteisenä, että komissio tunnustaa kansalaisyhteiskunnan merkityksen useissa EU:n politiikoissa, strategioissa ja rahoitusohjelmissa; korostaa kuitenkin, että lähestymistavan hajanaisuuden vuoksi kansalaisjärjestöjen tilanne ei todellisuudessa juurikaan ole parantunut;

7.  kehottaa siksi painokkaasti komissiota hyväksymään kansalaisyhteiskuntaa koskevan kattavan strategian, jolla suojataan ja kehitetään kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia unionissa, johon integroidaan kaikki olemassa olevat välineet ja jolla korjataan seurannassa, tuessa ja suojelussa olevat puutteet ja annetaan todellinen poliittinen tunnustus kansalaisjärjestöjen keskeiselle roolille EU:n demokraattisten arvojen ja politiikkojen toteuttamisessa, nivoen samalla selkeästi valvonta- ja raportointivälineet EU:n täytäntöönpanomekanismeihin, jotta varmistetaan oikea-aikaiset ja tehokkaat jatkotoimet; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta aloitteisiin, joilla vahvistetaan kansalaisjärjestöjen käytettävissä olevia tukiverkostoja;

8.  katsoo, että kansalaisyhteiskuntaa koskevassa strategiassa olisi esitettävä konkreettisia toimenpiteitä, joilla kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia suojellaan ja vahvistetaan, muun muassa seuraavin toimenpitein:

9.  kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien suojelua ja edistämistä koskevat unionin sisäiset ja ulkoiset politiikat ovat johdonmukaisia, muun muassa ottamalla käyttöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevia sisäisiä suuntaviivoja, jotka vastaisivat EU:n ulkoisiin toimiin sovellettavia suuntaviivoja;

Suotuisa oikeudellinen ja poliittinen toimintaympäristö ilman lamaannuttavia vaikutuksia, uhkia ja hyökkäyksiä

10.  korostaa, että kansalaisjärjestöjen toimintakyky edellyttää suotuisaa oikeudellista ja poliittista toimintaympäristöä, joka mahdollistaa erityisesti yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen ja sananvapauden sekä yleisön osallistumisoikeuden harjoittamisen; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että näitä oikeuksia voidaan käyttää EU:n ja kansainvälisten lakien ja normien mukaisesti, mukaan lukien Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan neuvoston ministerikomitean 28. marraskuuta 2018 jäsenvaltioille antama suositus tarpeesta vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien suojelua ja edistämistä Euroopassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, YK:n julistus ihmisoikeuksien puolustajista ja YK:n ohjeet kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien suojelemisesta ja edistämisestä, sekä hyödyntämään mahdollisuutta pyytää Venetsian komissiolta lausuntoja suunnitellusta lainsäädännöstä;

11.  muistuttaa riippumattoman, puolueettoman, ammattimaisen ja vastuullisen journalismin merkityksestä kansalaisjärjestöjen toiminnasta tiedottamisessa sekä yksityisissä että julkisissa tiedotusvälineissä ja yleisen tiedonsaannin merkityksestä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen perustuvien demokraattisten valtioiden peruspilareina;

12.  pitää valitettavana tiedotusvälineiden omistuksen lisääntyvää keskittymistä, sillä se tapahtuu moniarvoisuuden, riippumattomuuden ja kansalaisjärjestöjen ajatusten ja toiminnan julkisen edustuksen kustannuksella; muistuttaa, että riippumaton ja vastuullinen journalismi sekä moniarvoisen tiedon saatavuus ovat demokratian keskeisiä pilareita ja että kansalaisyhteiskunnan toiminta ja osallisuus ovat elintärkeitä, jotta demokratia voi kukoistaa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tiedotusvälineiden riippumattomuuden poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta ja säilyttämään sen sekä takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja avoimuuden; kehottaa komissiota ehdottamaan tiedotusvälineiden omistuksen avoimuutta koskevien sääntöjen lisäksi tiedotusvälineiden omistusta koskevia EU:n kattavia sääntöjä tulevan tiedotusvälineiden vapautta koskevan säädöksen vähimmäisvaatimuksena, jotta voidaan vahvistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuutta;

13.  katsoo, että kansalaisjärjestöjen panos sisämarkkinoihin ja yhteisötalouteen sekä niiden rooli EU:n politiikkojen ja SEU 2 artiklassa vahvistettujen arvojen toteuttamisessa ovat vahva peruste poistaa niiden toimintaan liittyvät esteet EU:n tasolla; kehottaa tämän vuoksi komissiota vastaamaan tähän asianmukaisesti toteuttamalla kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi toimenpiteitä, myös lainsäädäntötoimenpiteitä; korostaa, että tällaisella lainsäädännöllä kansalaisjärjestöille annettaisiin vähimmäistason suoja ja sen lisäksi sillä luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden ansiosta kansalaisjärjestöt voisivat hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiaan;

14.  kehottaa komissiota sisällyttämään vaikutustenarviointeihinsa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien järjestelmällisen tarkastuksen ja esittämään selkeät kriteerit sille, mikä muodostaa kansalaisyhteiskunnalle suotuisan ympäristön, perustuen yhdistymis-, sanan- ja kokoontumisvapautta koskeviin kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin ja myös siihen, mitä perusoikeuskirjassa on vahvistettu, jotta suunnitellulla lainsäädännöllä ei olisi toimintamahdollisuuksiin kielteisiä vaikutuksia; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tarvittavat takeet ja laatimaan suuntaviivoja jäsenvaltioissa tapahtuvalle täytäntöönpanolle yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa, jos uhkia havaitaan;

15.  kehottaa komissiota tarkastelemaan ja seuraamaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että se ei vaikuta kielteisesti kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin, ja tarjoamaan tarvittaessa oikeussuojakeinoja; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään vastaavia oikeussuojakeinoja kansallisella tasolla;

16.  kehottaa komissiota käyttämään perussopimusten mukaista toimivaltaansa ja ehdottamaan EU:n lainsäädäntöä puutteiden korjaamiseksi ja kansalaisyhteiskunnan toimijoihin kohdistuviin haasteisiin vastaamiseksi kaikkialla unionissa, mukaan lukien kansalaisjärjestöjen rekisteröintiä, toimintaa ja rahoitusta koskevat vähimmäisnormit ja menettelytakeet SLAPP-kanteita vastaan, sekä antamaan ohjeita siitä, miten EU:n lainsäädäntöä voidaan käyttää kansalaisyhteiskunnan suojelun parantamiseksi;

17.  katsoo, että EU:n rajatylittävien yhdistysten ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen säännöt voisivat tarjota ylimääräisen suojan kansalaisjärjestöille, joiden perustamiseen ja toimintaan kohdistuu kohtuuttomia esteitä;

18.  kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan ja helpottamaan rauhanomaista kokoontumista koskevan oikeuden käyttöä ja toteaa, että kyseistä oikeutta voidaan rajoittaa vain noudattamalla tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sovellettavan lainsäädännön mukaisesti; varoittaa siitä, että joissakin jäsenvaltioissa on laajennettu lainvalvontaviranomaisten toimivaltaa kokoontumisten valvonnan suhteen; tuomitsee kaiken mielenosoittajiin kohdistuvan kohtuuttoman voimankäytön sekä heidän kriminalisointinsa, syytteeseenpanonsa ja valvontansa; kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan välittömästi sellaiset lait ja säännöt, jotka lisäävät mielenosoittajiin kohdistuvan väkivallan käyttöä tai rajoittavat vapautta osoittaa mieltään; kehottaa komissiota antamaan ohjeet rauhanomaisen kokoontumisvapauden suojelemiseksi sekä terveyshätätilanteissa että normaaliaikoina;

19.  panee merkille, että pandemian alusta lähtien merkittävä osa kansalaisyhteiskunnan toiminnasta on siirtynyt verkkoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan sananvapauden, torjumaan kaikenlaista vihapuhetta ja jakamaan tietoa vihapuheesta ja siitä demokratialle ja yksilöille koituvista riskeistä, myös erityisesti verkkoyhteisöissä;

20.  varoittaa sellaisten politiikkojen ja retoriikan vahingollisesta vaikutuksesta, jotka johtavat lamaannuttavaan vaikutukseen kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristössä; kehottaa painokkaasti komissiota sisällyttämään lamaannuttavien vaikutusten arvioinnin keskeiseksi osaksi vuotuista oikeusvaltiokertomustaan, jatkamaan asian C-78/18 pohjalta sellaisten toimenpiteiden riitauttamista, jotka estävät käyttämästä perusoikeuskirjan mukaisia oikeuksia, kun samanlaiset lähestymistavat ovat mahdollisia, ja tekemään välitoimia koskevan hakemuksen peruuttamattomien vahinkojen välttämiseksi tuomioistuinvalvonnan yhteydessä;

21.  tuomitsee sen, että joissakin jäsenvaltioissa kansalaisjärjestöjen edustajiin kohdistetaan heidän työnsä suorana seurauksena fyysisiä ja sanallisia hyökkäyksiä, häirintää ja pelottelua sekä verkossa että sen ulkopuolella; pitää lisäksi valitettavana näille edustajille aiheutuvia mielenterveysvaikutuksia, kuten loppuunpalaminen, masennus, auttamisesta johtuvat traumat ja myötätuntouupumus, sekä sitä, että on tutkittu liian vähän psykologisia vaikutuksia, joita kansalaisjärjestöjen edustajien työ voi heille aiheuttaa; korostaa, että lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he eivät välttämättä ilmoita vihaan liittyvistä teoista ja häirinnästä, koska heillä ei ole riittävästi tietoa siitä, mikä on häirintää ja miten ja kenen toimesta siihen pitäisi puuttua;

22.  tuomitsee valtiollisten ja valtionjohtoa lähellä olevien toimijoiden kansalaisjärjestöihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistamat uhkailut ja hyökkäykset, mukaan lukien negatiivinen ja leimaava retoriikka, mustamaalaaminen sekä oikeudellinen, hallinnollinen ja verotuksellinen häirintä, ja tuomitsee sen, että valtiolliset toimijat eivät ole suojelleet kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksien puolustajia näiltä hyökkäyksiltä ja uhkailulta; tuomitsee myös kaikki valtiosta riippumattomien toimijoiden tekemät hyökkäykset ja uhkailut, myös SLAPP-kanteet;

23.  pitää huolestuttavana sitä, miten vähän jäsenvaltioissa raportoidaan kansalaisjärjestöihin kohdistuvista hyökkäyksistä ja uhkailuista; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan yksiselitteisesti tällaiset toimet, toteuttamaan ennaltaehkäiseviä ja vaikuttavia toimenpiteitä ja tutkimaan järjestelmällisesti, nopeasti, perusteellisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti kaikki asiaan liittyvät väitteet sekä investoimaan viranomaisille tarkoitettuihin koulutusohjelmiin, jotta heillä on paremmat valmiudet käsitellä tällaisia tapauksia; kehottaa komissiota tukemaan näitä prosesseja antamalla suosituksia ja helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

24.  painottaa, että kansalaisyhteiskunnan, poliisin ja asiaankuuluvien instituutioiden välinen sujuva yhteistyö on ensisijaista, jotta voidaan puuttua haavoittuvuuksiin ja määrittää parhaita käytäntöjä aktivistien, kansalaisyhteiskunnan ja itse demokratian suojelemiseksi;

25.  ilmaisee syvän huolensa lisääntyneestä väkivallasta ja vihasta sellaisia järjestöjä ja aktivisteja kohtaan, jotka työskentelevät uskonnollisten vähemmistöjen, rasismin torjunnan, feminismin ja hlbtiq+ -henkilöiden oikeuksien parissa;

26.  palauttaa mieliin, että sellaisten kansalaisjärjestöjen mustamaalaamisessa, jotka toimivat naisten oikeuksien sekä hlbtiq+ -henkilöiden kaltaisten vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien parissa, ei ole kyse yksittäisestä tapauksesta vaan SEU 2 artiklassa suojattujen perusoikeuksien ennalta suunnitellusta ja asteittaisesta heikentämisestä, joka on osa sukupuolten tasa-arvon vastaisten kampanjoiden laajempaa poliittista toimintaohjelmaa; kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan erityisen varovaisesti aloitteisiin, joilla pyritään heikentämään sellaisia saavutettuja oikeuksia, joiden tarkoituksena on ehkäistä syrjintää, suojata ihmisiä syrjinnältä ja edistää tasa-arvoa;

27.  kehottaa komissiota, että se sisällyttäisi rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin tehdyn puitepäätöksen mukaiseen raportointiinsa viittauksia ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistetuista hyökkäyksistä, kun valvotaan ja arvioidaan EU:n sääntöjä ja välineitä rikosten uhrien oikeuksien suojelemiseksi sekä tarkistetaan vihapuheen ja viharikosten torjuntaa koskevia EU:n säännöksiä;

28.  toteaa, että unionilla ei tällä hetkellä ole käytössään tehokkaita menettelyjä tarkoituksenmukaisten toimien toteuttamiseksi, kun kansalaisjärjestöt raportoivat, että demokraattiset normit ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ovat uhattuina jäsenvaltioissa; kehottaa perustamaan EU:n hälytysmekanismin, jotta kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat voivat ilmoittaa hyökkäyksistä ja jonka avulla voidaan kirjata hälytyksiä, kartoittaa suuntauksia ja tarjota uhreille oikea-aikaista ja kohdennettua tukea; katsoo, että tällainen mekanismi myös parantaisi raportointia unionin tasolla, tarjoaisi tietoa komission vuotuiseen oikeusvaltioperiaatetta koskevaan arviointiin ja parantaisi osaltaan tiedon vaihtoa yleisesti EU:n kansalaisten kanssa;

29.  pitää erittäin valitettavana, että komissio ja neuvosto hylkäsivät kumpikin parlamentin aloitteen perustaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva EU:n järjestelmä, jota hallinnoitaisiin parlamentin, komission ja neuvoston välisellä toimielinten välisellä sopimuksella; palauttaa mieliin, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien seuranta on syvästi sidoksissa demokratiaan ja perusoikeuksiin ja että mekanismi, jolla seurataan SEU 2 artiklan arvoja, on tässä yhteydessä noudatettavan kokonaisvaltaisen lähestymistavan kannalta paras väline;

30.  kehottaa komissiota käyttämään täytäntöönpanovaltaansa sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka rajoittavat perusteettomasti kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia EU:n lainsäädännön vastaisesti, muun muassa rikkomusmenettelyjen, oikeusvaltiotoimintakehyksen, uuden ehdollisuusasetuksen ja SEU 7 artiklassa vahvistetun menettelyn välityksellä; kehottaa komissiota varmistamaan kansalaisyhteiskunnan aktiivisen osallistumisen ja merkityksellisen panoksen näihin prosesseihin sekä sen, että lopullisten edunsaajien oikeutetut intressit turvataan asianmukaisesti;

31.  katsoo, että jäsenvaltioiden ei pitäisi kriminalisoida kansalaisjärjestöjen rekisteröintiä, toimintaa, rahoitusta ja rajatylittävää liikkumista tai muuten vaikuttaa näihin haitallisesti; pitää tähän liittyen huolestuttavana sitä, miten joissakin jäsenvaltioissa tulkitaan usein komission ohjeiden vastaisesti EU:n säännöksiä, mikä voi johtaa kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan kriminalisointiin erityisesti maahanmuuton alalla; pyytää jäsenvaltioita lopettamaan etsintä- ja pelastustoimien väärin perustein tapahtuvan kriminalisoinnin ja syytteeseenpanon ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä seuraamaan aktiivisesti asiaankuuluvia jäsenvaltioita ja ryhtymään toimiin niitä vastaan; muistuttaa myös, että kaikkien maahanmuuttajien parissa humanitaarisista syistä toimivien ja etsintä- ja pelastustoimissa mukana olevien on noudatettava kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden yleisiä periaatteita sekä näiden periaatteiden mukaisia sovellettavia EU:n lakeja ja kansallisia lakeja;

Resurssien kestävä ja syrjimätön saatavuus

32.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kohtaamia rahoitukseen liittyviä haasteita ovat muun muassa riittävien rahoituslähteiden puute, rahoituksen saatavuuteen liittyvät raskaat hallinnolliset menettelyt, rahoituksen jakamisen avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden puute ja rajoittavat tukikelpoisuusperusteet;

33.  panee merkille YK:n päätöslauselman 2535 (2020) päätelmät, joiden mukaan rauhanomaisten yhteiskuntien luomisen ja ylläpitämisen kannalta on olennaisen tärkeää nopeuttaa nuorten osallistumista;

34.  korostaa tärkeää ja myönteistä panosta, jonka nuoret voivat antaa ja antavat demokraattisten ja rauhanomaisten yhteiskuntien hyväksi; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita lisäämään investointeja nuoriin ja nuorisojärjestöihin; kehottaa lisäksi myöntämään riittävää rahoitusta Erasmus+ -ohjelmalle ja korostaa sen roolia demokraattisen Euroopan luomisessa;

35.  kehottaa komissiota yksilöimään olemassa olevat esteet ja ehdottamaan kattavaa toimenpide- ja suosituskokonaisuutta, jolla varmistetaan kansalaisjärjestöjen pitkän aikavälin ennakoitava, riittävä ja toiminnan mahdollistava rahoitus, mukaan lukien niiden harjoittamaan edunvalvontaan ja seurantaan liittyvien operatiivisten toimien rahoitus; painottaa, että kansalaisjärjestöille myönnetyssä EU:n rahoituksessa olisi vältettävä byrokratiaa;

36.  katsoo, että avoimuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä tekijöitä kansalaisjärjestöjen vastuuvelvollisuuden ja yleisen luottamuksen vahvistamisessa edellyttäen, että niiden tarkoituksena on varmistaa laillinen julkinen valvonta ja että raportointivaatimukset ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia; tuomitsee avoimuutta koskevien toimenpiteiden väärinkäyttöön tiettyjen kansalaisjärjestöjen leimaamiseksi;

37.  korostaa, että on tärkeää turvata täydentävät rahoituslähteet, kuten kaikilla tasoilla toimivilta julkisilta laitoksilta, yksityisiltä, hyväntekeväisyyttä harjoittavilta ja yksittäisiltä lahjoittajilta saatava rahoitus sekä jäsenmaksuista, taloudellisesta toiminnasta, paikallisista, alueellisista ja kansallisista lähteistä saatavat tulot, koska näin voitaisiin auttaa kansalaisjärjestöjä parantamaan häiriönsietokykyään valtionjohdon mahdollisesti asettamiin rahoituksen rajoituksiin nähden; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan unionia parantamaan kansalaisjärjestöjen oikeudellista toimintaympäristöä ja helpottamaan niiden mahdollisuuksia saada monenlaista rahoitusta, myös yksityistä ja ulkomaista; korostaa, että julkisen rahoituksen olisi katettava kaikentyyppiset kansalaisyhteiskunnan toimet, kuten edunvalvonta, oikeudenkäynnit ja valvontatoimet, koulutus ja tiedottaminen, palvelujen tarjoaminen sekä valmiuksien kehittäminen ja koalitioiden muodostaminen, joilla edistetään ja suojellaan SEU 2 artiklassa vahvistettuja unionin arvoja; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tarjoamaan hankerahoituksen lisäksi rahoitusta perusinfrastruktuurin luomiseen ja monivuotisia rahoitusjaksoja kansalaisyhteiskunnan kestävyyden varmistamiseksi;

38.  tuomitsee julkisten varojen jakamisessa kaikenlaisen poliittisen tai jollakin muulla perusteella tapahtuvan syrjinnän ja tästä johtuvan lamaannuttavan vaikutuksen; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin varmistamaan selkeät, avoimet ja syrjimättömät menettelyt; tuomitsee kaikenlaiset rahoituksen saatavuuden rajoitukset, erityisesti ne, jotka kohdistuvat naisten, hlbtiq+ -henkilöiden, vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien suojelemisen puolesta toimiviin kansalaisjärjestöihin ja aktivisteihin;

39.  korostaa, että kansalaisjärjestöjen kampanjarahoitusta ei pitäisi rajoittaa sillä verukkeella, että kampanjat ovat päällekkäisiä vaalien ja muiden poliittisten kampanjoiden kanssa; toteaa, että kansalaisjärjestöjen saatavilla olevat varat edellyttävät usein yhteisrahoitusta, mikä puolestaan voi tarkoittaa, että tuensaajan on hankittava osa tarvittavista varoista muista lähteistä, mikä voi olla haitallista järjestön hankkeelle tai toiminnalle; katsoo tämän vuoksi, että vaaditun yhteisrahoituksen osuutta olisi rajoitettava kohtuullisesti ja että olisi otettava huomioon erilaiset rahaksi muuntamisen keinot;

40.  pitää valitettavana, että viranomaiset ulkoistavat julkisen palvelun tehtäviä kansalaisjärjestöille esimerkiksi asumisen, terveydenhuollon, koulutuksen ja turvapaikka-asioiden alalla, sillä siinä ei ole enää kyse viranomaisten tasapainoisesta yhteistyöstä sellaisten voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kanssa, joilla on hyvä kokemus työskentelystä asianomaisten henkilöiden kanssa ja näiden hyväksi, eikä sitä tueta riittävillä lisäresursseilla; korostaa, että tällaisissa ulkoistamiskäytännöissä käytetään kansalaisyhteiskunnan resursseja valtioiden velvoitteiden täyttämiseen eikä niissä jätetä kipeästi kaivattua tilaa kansalaisjärjestöjen julkiselle osallistumiselle edunvalvonnan, strategisten oikeudenkäyntien ja julkisen koulutuksen kautta;

41.  pitää erittäin huolestuttavana valtiojohtoisten kansalaisjärjestöjen ja niihin liittyvien syrjivien ja usein epäselvien julkisten rahoituskäytäntöjen ilmaantumista; varoittaa niiden haitallisesta vaikutuksesta demokratiaan ja kansalaisyhteiskunnan moniarvoisuuteen ja monimuotoisuuteen, vaikutelmaan kansalaisjärjestöjen legitimiteetistä ja siten kansalaisten halukkuuteen sitoutua aktiiviseen kansalaisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan ryhmiä, jotka yllyttävät vihaan sovellettavien lakien vastaisesti, ja toteuttamaan toimia niitä vastaan; painottaa, että ne voivat vääristää julkista keskustelua, mikä saattaa heikentää demokratian keskeisiä rakenteita;

42.  kehottaa komissiota vahvistamaan edellytykset ja menettelyt sen varmistamiseksi, että kansalaisyhteiskunnalle tarkoitettuja niin suoraan kuin yhteistyössä hallinnoitavia EU:n varoja myönnetään vain järjestöille, jotka ovat täysin riippumattomia kaikista hallituksista ja noudattavat kaikilta osin SEU 2 artiklassa vahvistettuja EU:n arvoja; kehottaa komissiota käsittelemään väitteet, jotka koskevat kansalaisjärjestöille tarkoitetun EU:n rahoituksen jakamiseen liittyvää syrjintää, ja toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että EU:n rahoitusta ei myönnetä valtiojohtoisille kansalaisjärjestöille;

43.  pitää myönteisenä kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman hyväksymistä ja sitä, että sen määrärahoja on lisätty ja että ne ovat 1,55 miljardia euroa kaudella 2021–2027, ja katsoo tämän olevan mielekäs vastaus kansalaisyhteiskuntaan EU:ssa kohdistuviin haasteisiin ja ensimmäinen toimi, kun EU:n kansalaisjärjestöille luodaan järjestelmällisempiä tukipuitteita; kehottaa komissiota kuulemaan aktiivisesti kansalaisjärjestöjä työohjelmien ja rahoitusmekanismien määrittelyssä avoimuuden, joustavuuden ja käyttäjäystävällisyyden varmistamiseksi; pitää myönteisenä unionin arvoja koskevan lohkon uudelleenmyöntämismekanismeja; painottaa, että on tärkeää varmistaa riittävä rahoitus valvonta-, edunvalvonta- ja oikeudenkäyntitoimia sekä valmiuksien kehittämistä varten, koska ne edistävät kansalaisjärjestöjen panosta EU:n arvojen ja perusoikeuksien turvaamiseen; kehottaa komissiota varmistamaan, että rahoitusta kohdennetaan kansalaisjärjestöjen tukemiseen sellaisten tehtävien ja roolien täytäntöönpanossa, jotka niille on annettu komission eri alakohtaisissa politiikoissa; kehottaa myöntämään erityistä hätärahoitusta ja käytännön tukea niille kansalaisyhteiskunnan toimijoille ja ihmisoikeuksien puolustajille, joiden perusoikeudet ovat uhattuina;

44.  kehottaa komissiota lisäämään toimiaan edistääkseen kansalaisjärjestöjen osallistumista kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaan ja muihin keskitetysti hallinnoituihin rahastoihin muun muassa edistämällä yksinkertaistamista, soveltamalla joustavampia tukikelpoisuusperusteita sekä kohdentamalla tiedotusta ja koulutusta; kehottaa komissiota tehostamaan käytäntöjen seurantaa jäsenvaltioissa ja antamaan suosituksia, jotta edistetään kansalaisjärjestöjen osallistumista yhteistyössä hallinnoituihin ohjelmiin; kehottaa komissiota ottamaan kansalaisjärjestöt paremmin mukaan EU:n varojen käytön seurantaan jäsenvaltioissa ja kouluttamaan ne siihen paremmin;

45.  katsoo, että kansalaisjärjestöille myönnettävää budjettitukea olisi suunniteltava mutta myös edistettävä ja tuettava kaikissa EU:n ohjelmissa; pitää valitettavana, että EU:n elvytyspakettia ei kohdennettu erityisesti kansalaisjärjestöihin liike-elämän sekä pienten ja keskisuurten yritysten lisäksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalaisjärjestöt osallistuvat kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien ja muiden yhteistyössä hallinnoitujen rahastojen täytäntöönpanoon ja seurantaan, ja tarkistamaan, annetaanko kansallisissa elpymissuunnitelmissa tukea kansalaisjärjestöjen rahoitustarpeisiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalaisjärjestöille ei aiheudu haittaa, jos niiden rahoitus perutaan ehdollisuusasetuksen mukaisesti tai sellaisten monivuotisessa rahoituskehyksessä tai elpymis- ja palautumistukivälineessä rahastoille ja ohjelmille asetettujen vaatimusten mukaisesti, joissa rahoituksen edellytykseksi asetetaan oikeusvaltioperiaatteen ja syrjimättömyysperiaatteen noudattaminen, ja säätämään erityisjärjestelyistä sellaisen rahoituksen kanavoimiseksi kansalaisjärjestöille, joka on mukautettu niiden toimintaympäristöön;

46.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n varoja myönnetään vain järjestöille, jotka ovat täysin riippumattomia kaikista hallituksista ja noudattavat kaikilta osin EU:n arvoja;

47.  tuomitsee tiettyjen jäsenvaltioiden yritykset rajoittaa ulkomaista rahoitusta ja niihin liittyvän poliittisen retoriikan ja toimenpiteet, joilla kansalaisjärjestöjä pyritään leimaamaan ja häiritsemään; palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin katsoi näiden toimien loukkaavan pääoman vapaata liikkuvuutta ja yhdistymisvapautta; kehottaa komissiota tältä osin jatkamaan rikkomusmenettelyjen käynnistämistä ja tekemään järjestelmällisesti hakemuksia välitoimista; kehottaa komissiota kartoittamaan ulkomaisen rahoituksen rajoituksia kaikkialla unionissa sen varmistamiseksi, että unionin tuomioistuimen vahvistamia periaatteita noudatetaan tosiasiallisesti kaikissa jäsenvaltioissa;

48.  painottaa verokannustimien merkitystä yksityisten lahjoitusten edistämiseksi; kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan tällaisten järjestelmien kehittämistä; kehottaa komissiota kartoittamaan parhaita käytäntöjä ja laatimaan suosituksia; ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen on tärkeää noudattaa verotusta ja rahanpesun torjuntaa koskevia kansallisia sääntöjä, mutta korostaa, että tällaisia sääntöjä ja rahoituksen avoimuutta yleensä ei pidä käyttää väärin kansalaisjärjestöjen toiminnan estämiseksi ja niiden jäseniin ja lahjoittajiin kohdistuvan lamaannuttavan vaikutuksen aikaansaamiseksi;

49.  palauttaa mieliin, että yhdistymisvapautta koskevissa kansainvälisissä normeissa edellytetään, että viranomaiset soveltavat kansalaisjärjestöjen toiminnan laillisuutta koskevan olettaman lisäksi olettamaa, jonka mukaan kansalaisjärjestöillä on oikeus vapaasti hakea ja vastaanottaa rahoitusta mistä tahansa lähteestä, ja että rajoituksia on mahdollista soveltaa, jos ne ovat lainmukaisia, jos niillä pyritään oikeutettuihin tavoitteisiin ja jos ne ovat demokraattisessa yhteiskunnassa kyseisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömiä;

50.  kehottaa komissiota laatimaan ohjeita syrjimättömyysperiaatteen ja pääoman vapaan liikkuvuuden periaatteen soveltamisesta rajatylittäviin lahjoituksiin; painottaa, että lähentämällä yleishyödyllisyyden käsitteen määritelmää mahdollistettaisiin vastavuoroinen tunnustaminen ja yhdenvertainen kohtelu sellaisten rajatylittävien lahjoitusten ja etuuksien kohdalla, jotka liittyvät tällaiseen yleishyödylliseksi luokitellun toimijan asemaan; kehottaa määrittelemään yleishyödyllisyyden käsitteen EU:n tasolla, koska se mahdollistaisi yleishyödyllisen aseman vastavuoroisen tunnustamisen ja siihen liittyvien etujen yhtäläisen kohtelun ja siten edistäisi rajatylittäviä lahjoituksia; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön toimenpiteitä rajatylittävän hyväntekeväisyyden esteiden poistamiseksi ja varmistamaan rajatylittävien lahjoitusten yhdenvertaisen kohtelun unionin tuomioistuimen päätösten mukaisesti;

Kansalaisvuoropuhelu ja osallistuminen päätöksentekoon

51.  korostaa kansalaisvuoropuhelun merkitystä tietoon perustuvassa päätöksenteossa ja tähdentää, että kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli toimiessaan välittäjinä kansalaisten ja viranomaisten välillä kaikilla tasoilla, koska ne varmistavat jäsennellyn vuoropuhelun; korostaa kansalaisjärjestöjen merkittävää asemaa, sillä ne ovat jatkuvassa yhteydessä kansalaisiin, myös syrjäytyneisiin tai haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, ja panee merkille niiden asiantuntemuksen ja keskeisen roolin kansalaisvuoropuhelussa ja korostaa niiden roolia, kun syrjäytyneimmille annetaan mahdollisuus osallistua ja ilmaista huolenaiheensa, ja toteaa, että samalla ne valvovat demokraattisesti julkisia toimia ja varmistavat niihin liittyvän vastuuvelvollisuuden;

52.  pitää myönteisinä positiivisia toimia, joita on toteutettu joissakin jäsenvaltioissa uusien kansalaisvuoropuhelua koskevien strategioiden ja kansalaisyhteiskunnan neuvoa-antavien komiteoiden myötä; tuomitsee kuitenkin käytännöt, joilla tarkoituksellisesti vaikeutetaan kansalaisjärjestöjen osallistumista, kuten niiden sulkeminen julkisten prosessien ulkopuolelle, läpinäkymättömien yleisluontoisten lakien käyttö ja nopeutetut parlamentaariset prosessit, joilla sivuutetaan kuuleminen ja keskustelua koskevat velvoitteet;

53.  palauttaa mieliin, että covid-19:ään liittyvien toimenpiteiden kiireellisyys rajoitti usein entisestään kansalaisjärjestöjen osallistumista päätöksentekoon; toteaa kuitenkin, että monissa jäsenvaltioissa on toteutettu toimia tilanteen korjaamiseksi;

54.  pitää valitettavana, että kansalaisvuoropuhelu on usein edelleen tilapäinen prosessi; kehottaa jäsenvaltioita luomaan johdonmukaisia toimintakehyksiä, joilla varmistetaan jäsennellyt, ennakoitavissa olevat ja pitkän aikavälin prosessit, inklusiivinen osallistuminen ja järjestelmällinen uudelleentarkastelu, sekä osoittamaan riittävät resurssit myös viranomaisten koulutukseen; kehottaa komissiota antamaan nykyisten käytäntöjen analyysin perusteella suosituksia, jotka on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa;

55.  katsoo, että kaikkien EU:n toimielinten olisi tarkistettava kansalaisjärjestöjen kanssa toteutettavia toimia koskevia ehtojaan SEUs 11 artiklan mukaisesti, jotta varmistetaan, että kansalaisjärjestöjen kanssa käytävä vuoropuhelu on avointa, läpinäkyvää, merkityksellistä ja säännöllistä, yhdenvertaisesti muiden sidosryhmien kanssa; kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotuksen tekemistä kansalaisvuoropuhelua koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta, joka tehdään tärkeimpien toimielinten välillä ja joka kattaa kaikki unionin politiikanalat sekä monialaiset prosessit, kuten esimerkiksi unionin tilan tai Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin;

56.  katsoo tältä osin, että parlamentin puhemies voisi nimetä yhden varapuhemiehistään käymään avointa, läpinäkyvää ja säännöllistä vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa; kannustaa poliittisia ryhmiä kehittämään omia kansalaisvuoropuhelun rakenteitaan;

57.  kehottaa erityisesti komissiota palauttamaan kuulemisprosesseissaan tasapainon yritysten etujen edustajien ja muita etuja, kuten työntekijöiden oikeuksia, sosiaalisia oikeuksia ja ympäristönsuojelua, edustavien tahojen välillä ja varmistamaan toimet, joilla suojataan epäoikeudenmukaisilta lobbauskäytännöiltä, jotka eivät ole reilun ja läpinäkyvän vuoropuhelun mukaisia;

58.  kehottaa jäsenvaltioita, EU:n toimielimiä yleisesti ja erityisesti komissiota varmistamaan kansalaisyhteiskunnan tiiviin kuulemisen kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin ja -vapauksiin mahdollisesti vaikuttavan lainsäädännön valmistelussa tai tarkistamisessa;

59.  panee merkille, että komission varapuheenjohtajalle on annettu vastuu avoimen, läpinäkyvän ja säännöllisen vuoropuhelun ylläpitämisestä kansalaisyhteiskunnan kanssa; korostaa, että kansalaisvuoropuhelua olisi tehostettava entisestään; kehottaa erityisesti komissiota tarkastelemaan erityisten yhteyspisteiden perustamista jokaiseen pääosastoon, jotta kansalaisyhteiskunta voisi olla tiiviissä yhteydessä komission varapuheenjohtajaan; katsoo, että on olennaisen tärkeää antaa erityyppisille kansalaisjärjestöille avoimen valintamenettelyn kautta näkyvä rooli komissiota avustavissa asiantuntijaryhmissä ja neuvoa-antavilla foorumeilla, ja katsoo, että erityisesti olisi painotettava sellaisia kansalaisjärjestöjä, jotka puolustavat haavoittuvassa asemassa olevia ja aliedustettuja ryhmiä;

60.  kehottaa komissiota hyödyntämään EU:n varoja saavien kansallisten ohjelmien määrittelyä sekä EU:n strategioiden ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa kannustamaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vaikuttavia kansalaisjärjestöjen osallistumisen ja kansalaisvuoropuhelun mekanismeja; kehottaa lisäämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja EU:n elvytyspaketin seurantaan;

61.  pitää myönteisenä Euroopan nuorison teemavuotta ja katsoo, että se tarjoaa mahdollisuuden edistää entisestään kansalaisvaikuttamista ja -vuoropuhelua demokraattisessa yhteiskunnassa;

62.  sitoutuu varmistamaan tämän mietinnön johdosta toteutettavat todelliset jatkotoimet ja kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään saman sitoumuksen;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 156, 5.5.2021, s. 1. (2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1. (3) EUVL C 323, 1.10.2020, s. 1. (4) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 20. (5) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 117. (6) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 45. (7) EUVL C 395, 29.9.2021, s. 2. (8) EUVL C 415, 13.10.2021, s. 36. (9) EUVL C 425, 20.10.2021, s. 28. (10) EUVL C 425, 20.10.2021, s. 107. (11) EUVL C 81, 18.2.2022, s. 27. (12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0044. (13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0451. (14) Unionin tuomioistuimen tuomio 18.6.2020, komissio v. Unkari, C-78/18, ECLI:EU:C:2020:476.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2022 kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden ja urheilun roolista rasismin torjunnassa (2021/2057(INI))

P9_TA(2022)0057 A9-0027/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen johdanto-osan toisen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen kappaleen, 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 2, 3, 4, 5 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, mukaan lukien yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva kolmas periaate ja sitä koskeva toimintasuunnitelma,

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1) (rotujen välistä tasa-arvoa koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2),

–  ottaa huomioon rasismin, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen torjumista käsittelevän EU:n korkean tason työryhmän perustamisen kesäkuussa 2016,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Nuoriso-, koulutus- ja kulttuuripolitiikan rooli vahvemman Euroopan rakentamisessa” (COM(2018)0268),

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025” (COM(2020)0565),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan media‑ala digitaalisella vuosikymmenellä: elpymistä ja muutosta tukeva toimintasuunnitelma” (COM(2020)0784),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(3),

–  ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman Erasmus+ perustamisesta 20. toukokuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/817(4),

–  ottaa huomioon Luova Eurooppa -ohjelman (2021–2027) perustamisesta 20. toukokuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/818(5),

–  ottaa huomioon Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman perustamisesta 20. toukokuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/888(6),

–  ottaa huomioon kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/692(7),

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2021 annetun neuvoston suosituksen romanien tasa-arvosta, osallisuudesta ja osallistumisesta(8),

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(9),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2020 päivätyn EU:n perusoikeusviraston perusoikeusraportin sekä sen 5. joulukuuta 2017 julkistetun EU:n vähemmistöjä ja syrjintää käsittelevän toisen kyselyn ja siihen liittyvän 23. marraskuuta 2018 päivätyn raportin ja 15. marraskuuta 2019 päivätyn yhteenvedon ”Being Black in the EU”, joissa kuvataan afrikkalaistaustaisten henkilöiden rotusyrjintään ja rasistiseen väkivaltaan liittyviä kokemuksia EU:ssa,

–  ottaa huomioon 12. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025” (COM(2020)0698),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030” (COM(2021)0101),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät kulttuurialan työsuunnitelmasta kaudelle 2019–2022(10),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 päivätyn romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskevan EU:n strategiakehyksen vuosiksi 2020–2030,

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia antisemitismin torjumiseksi ja juutalaisen elämäntavan vaalimiseksi (2021−2030)” (COM(2021)0615),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman rasisminvastaisista mielenosoituksista George Floydin kuoleman johdosta(11),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen yhteisten arvojen, osallistavan koulutuksen ja opetuksen eurooppalaisen ulottuvuuden edistämisestä(12),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman afrikkalaistaustaisten henkilöiden perusoikeuksista Euroopassa(13),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpanosta: romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden torjunta Euroopassa(14),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman lasten oikeuksista lapsen oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa silmällä pitäen(15),

–  ottaa huomioon komission vireille panemat rikkomusmenettelyt, jotka koskevat rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin noudattamatta jättämistä koulutuksessa tapahtuvan romanilasten syrjinnän ollessa kyseessä (menettelyt nro 20142174, 20152025 ja 20152206),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) perustamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1057(16),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2021 antamansa päätöslauselman EU:n urheilupolitiikasta: arviointi ja mahdolliset etenemistavat(17),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä (tekoälysäädös) ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta (COM(2021)0206),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2021 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta koulutusalueesta: yhteinen kokonaisvaltainen lähestymistapa(18),

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosastonsa rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön lokakuussa 2021 laatiman selvityksen kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden ja urheilun roolista rasismin torjunnassa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission yleiset toimintapoliittiset suositukset ja erityisesti 15. joulukuuta 2006 annetun suosituksen nro 10 rasismin ja syrjinnän torjumisesta kouluopetuksessa ja sen avulla,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2019 päivätyn Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission etenemissuunnitelman toimivaan tasa-arvoon,

–  ottaa huomioon komission kuudennen arvioinnin käytännesäännöistä verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteen nro 10 vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä,

–  ottaa huomioon Euroopan tulevaisuuskonferenssin,

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän lokakuussa 2021 antamat suositukset uusista disinformaatiota koskevista käytännesäännöistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0027/2022),

A.  ottaa huomioon, että syrjintä ja rasismi heikentävät ihmisarvoa, mahdollisuuksia elämässä, vaurautta, hyvinvointia ja usein turvallisuutta; toteaa, että rasistisilla stereotypioilla on taipumusta kulkeutua yli sukupolvien; huomauttaa, että rotuun tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä on kielletty EU:ssa; toteaa, että esimerkiksi maahantulijat, pakolaiset ja turvapaikanhakijat kohtaavat rasismia ja syrjivää käyttäytymistä;

B.  toteaa, että EU:n perusoikeusviraston(19) mukaan rotusyrjintä ja -häirintä ovat yhä yleisiä kaikkialla Euroopan unionissa; huomauttaa, että etenkin rodullisiin, uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin kohdistuu liian usein häirintää, väkivaltaa, rotuprofilointia ja etnistä profilointia, myös lainvalvonnassa, sekä vihapuhetta, niin verkossa kuin sen ulkopuolella; ottaa huomioon, että uhrit jättävät ilmoittamatta valtaosan vihaperusteisista rasistisista ja muukalaisvihamielisistä välikohtauksista(20); toteaa, että rodulliset ja etniset vähemmistöt kohtaavat EU:ssa rakenteellista syrjintää ja joissakin tapauksissa segregaatiota tietyillä elämänaloilla, mukaan lukien asuminen sekä terveydenhuolto-, työllisyys-, koulutus- ja oikeusjärjestelmät;

C.  huomauttaa, että EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelmassa 2020–2025 viitataan rakenteelliseen rasismiin syrjivänä käyttäytymisenä, joka voi olla juurtunut sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin instituutioihin, mikä vaikuttaa vallankäyttöön ja poliittiseen päätöksentekoon;

D.  toteaa, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto määrittelee rakenteellisen syrjinnän instituutioissa ja muissa yhteiskuntarakenteissa vallitseviksi säännöiksi, normeiksi, rutiineiksi ja asenne- ja käyttäytymiskaavoiksi, jotka muodostavat ryhmille tai yksittäisille ihmisille esteitä näiden pyrkiessä saavuttamaan samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin valtaosalla väestöstä on käytettävissään;

E.  ottaa huomioon, että maahantulijoilla, pakolaisilla, poliittisen turvapaikan hakijoilla sekä rodullisiin, uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä on rajoitteita työmarkkinoille pääsyssä ja he joutuvat usein kokemaan työvoiman hyväksikäyttöä;

F.  toteaa, että on todistettu, että laadukkaiden tietojen keruu on yksi tehokkaimmista keinoista analysoida sosiaalisia ongelmia – niin määrällisesti kuin laadullisesti – ja se on keskeinen väline suunniteltaessa, mukautettaessa, seurattaessa ja kehitettäessä näyttöön perustuvia julkisen politiikan toimia näiden ongelmien ratkaisemiseksi;

G.  ottaa huomioon, että eräät mielipidejohtajat ja poliitikot eri puolilla EU:ta tukevat rasistisia ja muukalaisvihamielisiä asenteita, mikä edistää rasismille, syrjinnälle ja viharikoksille otollisen maaperän tarjoavaa yhteiskunnallista ilmapiiriä; toteaa, että tätä ilmapiiriä ruokkivat entisestään ääriliikkeet, kuten fasistiset ja äärioikeistolaiset liikkeet, jotka pyrkivät jakamaan yhteiskuntiamme; ottaa huomioon, että tällainen toiminta on vastoin yhteisiä eurooppalaisia demokratian ja tasa-arvon arvoja ja ihanteita, joita kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet vaalimaan;

H.  toteaa, että monet vähemmistöryhmät joutuvat kokemaan poliisiväkivaltaa, mukaan lukien kollektiivinen rankaiseminen ja rotuprofilointi; katsoo, että tämän ilmiön torjumiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä; toteaa, että oikeusvaltioperiaatteessa ja rikosoikeudessa olevien puutteiden vuoksi poliisiväkivallan uhreilla ei ole riittävästi suojaa eikä oikeussuojakeinoja ja he joutuvat usein kokemaan vainoa valtioviranomaisten käsissä; ottaa huomioon, että etnisiin ja rodullisiin vähemmistöihin kohdistuva rasismi on johtanut väkivaltaan ja tappamiseen;

I.  huomauttaa, että tapa, jolla ihmiset kuvataan tiedotusvälineissä, olipa heidän rodullinen tai etninen taustansa sitten mikä tahansa, voi vahvistaa negatiivisia stereotypioita, joissa on rotuun liittyviä konnotaatioita; toteaa, että kulttuurialalla ja tiedotusvälineillä on mahdollista edistää osallisuutta sekä torjua rasismia ja vastustaa tällaisia stereotypioita;

J.  katsoo, että yhteiskunnissamme on tehostettava verkossa ja sen ulkopuolella esiintyvän, niin näkyvän kuin piilevänkin rasismin ja syrjinnän torjuntaa ja että vastuu tästä on yhteinen; katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on pohdittava enemmän monien vähemmistöryhmien kohtaamaa rakenteellista rasismia ja syrjintää, sitouduttava niiden torjumiseen ja jatkettava tähän liittyvää työtä;

K.  ottaa huomioon, että disinformaatio kohdistuu usein vähemmistöihin ja aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta; toteaa, että riippumattomat ja moniarvoiset tiedotusvälineet, jotka tuovat esille tasapuolisia narratiiveja, ovat omiaan edistämään osallistavaa yhteiskuntaa;

L.  huomauttaa, että yhteisvastuu ja ihmiselämän ja muiden ihmisten kunnioitus ovat arvoja, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle; toteaa, että kouluopetuksella on tässä prosessissa keskeinen rooli;

M.  katsoo, että pääsy koulutukseen ja koulutustaso ovat ongelma rodullistetuille yhteisöille kaikkialla Euroopassa; katsoo, että koulutukseen liittyvä segregaatio on yhä merkittävä ongelma Euroopassa; toteaa, että lasten sijoittaminen erillisiin kouluihin ja syrjivä käytäntö, jossa etnisiin ja rodullisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia sijoitetaan kehitysvammaisten lasten kouluihin, jatkuvat yhä eräissä jäsenvaltioissa;

N.  toteaa, että kouluilla on elintärkeä rooli siinä, että ne tarjoavat kokemuksia monimuotoisuuden arvosta, edistävät osallisuutta, torjuvat rasismia ja vähentävät rotuun liittyviä stereotypioita ja ennakkoluuloja;

O.  huomauttaa, että lasten ja nuorten on tärkeää nähdä, että he ovat edustettuina koko yhteiskunnassa, ja toteaa, että tämä koskee koulutusta, jota heille annetaan, kulttuuri- ja urheiluseuroja ja -toimintoja, joihin he osallistuvat, sekä internetiä ja tiedotusvälineitä, joita he käyttävät;

P.  ottaa huomioon, että urheilulla on keskeinen rooli yhteiskunta- ja kulttuurielämässä ja koulutuksessa ja se pystyy yhdistämään eri rotuja, etnisiä ryhmiä ja uskontoja edustavia ihmisiä ja että sitä voidaan käyttää tuomaan yhteen yhteisöjä ja juurruttamaan yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden ja kunnioituksen arvoja, mutta toteaa, että urheilutapahtumissa ja urheilussa yleensä eri puolilla Eurooppaa on ollut toistuvia rasistisia välikohtauksia sekä monia rasismiin liittyviä haasteita; toteaa, että urheiluun liittyvissä ryhmissä tapahtuva radikalisoituminen on tunnistettava ja sitä on torjuttava;

Q.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian kielteiset seuraukset ovat vaikuttaneet suhteettomasti rodullisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluviin yhteisöihin ja synnyttäneet, tuoneet esille ja pahentaneet eriarvoisuutta muun muassa kulttuurin, tiedotusvälineiden, koulutuksen ja urheilun aloilla; huomauttaa, että vihaperusteinen häirintä ja viharikokset lisääntyivät merkittävästi covid-19-pandemian puhjettua;

Yleinen tilanne

1.  korostaa, että rasismia esiintyy kaikilla elämänalueilla ja sillä voi olla monia muotoja; vaatii tässä asiassa nollatoleranssia; toteaa, että eri ryhmät, yhteisöt ja yksittäiset ihmiset joutuvat kokemaan rasismia, muukalaisvihaa ja syrjintää; huomauttaa, että rasismin joka muodolla on omat erityispiirteensä ja sen tietyt muodot ovat joissakin jäsenvaltioissa muita näkyvämpiä muun muassa historiallisten tai poliittisten tekijöiden vuoksi;

2.  panee merkille EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelman; pitää myönteisenä, että suunnitelmassa on erillinen koulutusta käsittelevä osio sekä nimenomaisia viittauksia tiedotusvälineisiin, urheiluun ja kulttuuriin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita omaksumaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja antamaan riittävästi rahoitusta ja resursseja, jotta suunnitelman sitoumukset voidaan toteuttaa olemassa olevien ohjelmien ja toimien rahoitusta vaarantamatta, vaalien samalla eurooppalaisia arvoja;

3.  kehottaa komissiota varmistamaan, että rasismintorjunnan koordinaattorille annetaan riittävät resurssit ja että kaikki pääosastot työskentelevät rotujen tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kaikissa EU:n politiikkatoimissa;

4.  odottaa arviota EU:n voimassa olevasta oikeudellisesta kehyksestä syrjinnän, rasismin, muukalaisvihan ja muunlaisen suvaitsemattomuuden torjumiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan tämän kehyksen täytäntöönpanoa, määrittämään, miten sitä voidaan tarvittaessa parantaa, ja osallistumaan säännölliseen vuoropuheluun ja hyvien käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa, erityisesti niiden sidosryhmien, jotka tuovat esille rasismin ja rotusyrjinnän kohteeksi joutuneiden ihmisten huolenaiheita;

5.  muistuttaa, että kansalliset toimintasuunnitelmat ovat toimiva väline, jonka avulla voidaan reagoida rasismiin, rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaan syrjintään ja niihin liittyvään suvaitsemattomuuteen jäsenvaltioissa, sillä näin voidaan toteuttaa konkreettisia toimia kulloisessakin tilanteessa; pahoittelee, että vain 15 jäsenvaltiossa on tällaisia suunnitelmia(21); kehottaa komissiota julkaisemaan suunnitellut yhteiset ohjaavat periaatteet rasismin ja rotusyrjinnän vastaisten kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanolle sekä muita välineitä toimien edistämiseksi kansallisella tasolla; kehottaa sisällyttämään näihin suunnitelmiin erityistavoitteita, joissa otetaan huomioon yhteiskunnan koko monimuotoisuus kulttuurissa, koulutuksessa, tiedotusvälineissä ja urheilussa; katsoo, että on tarpeen koota ja vaihtaa parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan helpottaa niiden kansallisten toimintasuunnitelmien laatimista ja edistää kansallisten virastojen välistä kokemusten vaihtoa;

6.  pitää myönteisenä rotuun tai etniseen alkuperään perustuvien yhdenvertaisuustietojen keräämistä koskevien EU:n ohjeiden julkaisemista ja täytäntöönpanoa ja huomauttaa, että tällaiset tiedot ovat rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin määritelmän mukaan tietoja, jotka ovat vapaaehtoisia ja anonyymeja ja joissa varmistetaan henkilötietojen suoja, itsemäärittely ja asiaan liittyvien yhteisöjen kuuleminen; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisia tilastoja ja poistamaan esteitä laadukkaiden, luotettavien, eriytettyjen ja maakohtaisten yhdenvertaisuustietojen järjestelmälliseltä keruulta sekä helpottamaan ja tarvittaessa parantamaan sitä, jotta voidaan tunnistaa rasismin ja syrjinnän juuret ja toimia niiden torjumiseksi ja tukea näyttöön perustuvia politiikkatoimia niin kansallisella kuin EU:n tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään näitä tietoja rodulliseen oikeudenmukaisuuteen tähtäävien politiikkatoimien kehittämiseen ja asettamaan nämä tiedot yleisön saataville kunnioittaen samalla täysin perusoikeutta yksityisyyteen, henkilötietojen suojaa ja asiaan liittyvää EU:n lainsäädäntöä, mukaan lukien rotujen välistä tasa-arvoa koskeva direktiivi, yleinen tietosuoja-asetus(22) ja ehdotettu sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus(23), sekä asiaan liittyviä kansallisia oikeudellisia kehyksiä;

7.  pitää myönteisenä, että Erasmus+ -ohjelmassa, Luova Eurooppa -ohjelmassa, Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevassa ohjelmassa, kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmassa, Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteessa, ESR+ -ohjelmassa ja eurooppalaisessa nuorisotakuussa sitoudutaan moninaisuuteen ja osallisuuteen; korostaa tarvetta seurata järjestelmällisesti ja analysoida kunkin ohjelman panosta rasismin torjuntaan ja saada yleiskuva hyvistä käytännöistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että äskettäin julkaistut osallisuusstrategiat valtavirtaistetaan kaikkiin asiaan liittyviin EU:n ohjelmiin ja koulutusta, kulttuuria, tiedotusvälineitä ja urheilua koskeviin aloitteisiin, ja seuraamaan niiden täytäntöönpanoa ja vaikuttavuutta;

8.  on tyytyväinen siihen, että komissio on tunnustanut tarpeen soveltaa päätöksenteossa intersektionaalista toimintatapaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan, että asiaankuuluvat rasismintorjuntatavoitteet pannaan täytäntöön kaikilla politiikan aloilla;

9.  panee huolestuneena merkille, ettei neuvostossa ole päästy yhteisymmärrykseen 2. heinäkuuta 2008 annetusta komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta(24); kehottaa jäsenvaltioita muodostamaan yhteisen kannan siihen mahdollisimman pian; tukee komissiota, kun se kannustaa edistymään neuvostossa kohti tämän ehdotuksen hyväksymiseksi vaadittavaa yksimielisyyttä;

10.  kannustaa lisäämään yhteistyötä Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission, jäsenvaltioiden tasa-arvoelinten, kansalaisjärjestöjen sekä hallitusten ja sidosryhmien välillä, erityisesti niiden sidosryhmien, jotka tuovat esille rasismin ja rotusyrjinnän kohteeksi joutuneiden yksittäisten ihmisten ja ryhmien huolenaiheita; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission suositukset;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan YK:n Sivilisaatioiden allianssille, jotta voidaan lujittaa kansainvälistä, kulttuurienvälistä ja uskontojenvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötä;

12.  korostaa, että teknologioiden ja digitaalisen infrastruktuurin rajoitettu saatavuus koulutuksessa, kulttuurissa, tiedotusvälineissä ja urheilussa uhkaa synnyttää uudenlaista syrjintää ja eriarvoisuutta, joihin komission ja jäsenvaltioiden on asianmukaisesti ja ripeästi puututtava;

13.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään neuvontapuhelimia, sovitteluelimiä ja henkilöstön koulutusta, jotta voidaan asianmukaisesti puuttua väkivaltaan tai muihin rodullisiin tai etnisiin välikohtauksiin koulutuksessa, kulttuurissa, tiedotusvälineissä ja urheilussa sekä ilmoittaa niistä;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tehostetun strategian, jolla edistetään maaseutu- ja vuoristoalueilta sekä eristyneiltä alueilta tulevien ihmisten, erityisesti nuorten ja naisten, integrointia koulutuksessa, kulttuurissa, tiedotusvälineissä ja urheilussa, samalla kun kehitetään paikallista ja mukautettua infrastruktuuria ja investoidaan siihen;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan johdonmukaisen toimintasuunnitelman, jolla puututaan asianmukaisesti erityisesti liikkuvien työntekijöiden ja heidän lastensa syrjintäriskiin, mukaan lukien laadukkaan koulutuksen, kulttuurin, tiedotusvälineiden ja urheilun rajoitettu saatavuus;

Kulttuuri

16.  korostaa, että Euroopan yhteiskunnat ovat kulttuurisesti yhä monimuotoisempia ja kasvava osuus niiden väestöstä on ulkomailla syntyneitä henkilöitä ja heidän jälkeläisiään; uskoo, että kulttuurilla, koulutuksella ja urheilulla on ratkaiseva tehtävä edistettäessä yhteiskuntaa, joka on avoin ja vastaanottavainen kaikille; katsoo, että on tärkeää tunnustaa näiden ihmisten panos ja perintö eurooppalaisessa kulttuurissa ja tietämyksessä kautta historian;

17.  toteaa, että rasismi on juurtunut syvälle yhteiskuntaan ja kietoutunut yhteen sen kulttuuristen juurien, kulttuuriperinnön ja sosiaalisten normien kanssa; korostaakin sitä tärkeää roolia, joka kulttuurilla voi ja täytyy olla syrjinnän ja rasismin torjunnassa ja sosiaalisen osallisuuden, monimuotoisuuden, yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden edistämisessä; painottaa kulttuurienvälisen oppimisen edistämisen merkitystä;

18.  panee merkille monimuotoisten yhteisöjen valtavan panoksen Euroopan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden hyväksi;

19.  pahoittelee, että vähemmistöjen osallistumiselle kulttuuriin on esteitä, kuten stereotypiat, ennakkoluulot, segregaatio ja gettoutuminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aloitteita, joilla helpotetaan rodullistettujen yhteisöjen ja ihmisten monimuotoisempaa osallistumista kulttuurialalla, etenkin käyttämällä kaikista asiaan liittyvistä ohjelmista saatavaa rahoitusta tällaisten esteiden poistamiseen; kehottaa lisäämään tukea nykyisille kanaville ja kehittämään tukiverkostoja ja tiedotustoimia erityisesti niille, jotka asuvat esikaupunki- ja maaseutualueilla, syrjäisimmillä alueilla ja muilla heikommassa asemassa olevilla alueilla;

20.  kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään aloitteita, joiden tarkoituksena on kannustaa erilaisista rodullisista ja etnisistä taustoista olevia ihmisiä osallistumaan kulttuuritapahtumiin, kuten arvosetelijärjestelmiä tai vastaavia hankkeita;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan seurantaa ja arviointia muun muassa testaamalla, jakamalla ja vaihtamalla osallistavia välineitä ja parhaita käytäntöjä, joilla voidaan osoittaa kulttuurin avulla tapahtuvan osallisuuden ja syrjimättömyyden edistämisen sekä rasismin torjunnan vaikutukset ja auttaa luomaan osallistavampaa politiikkaa;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä vaalimaan monimuotoisuutta kulttuurilaitoksissa sekä työntekijöiden että johdon keskuudessa ottamalla käyttöön kelpoisuus- ja myöntämiskriteerit julkista rahoitusta saavissa laitoksissa ja varmistamalla, että kaikki työntekijät saavat palkkaa uransa alusta alkaen;

23.  pitää myönteisenä jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvan sukupuolten tasa-arvoa kulttuurialalla ja luovilla aloilla käsittelevän avoimen koordinointimenetelmän työryhmän työtä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään seuraavaan kulttuurialan työsuunnitelmaan jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvan avoimen koordinointimenetelmän työryhmän, joka käsittelee rasismin torjuntaa taiteen ja kulttuurin avulla; kehottaa työryhmää laatimaan selvityksen kulttuurin ja luovien toimialojen roolista rotujen välisen tasa-arvon edistämisessä niiden aloilla;

24.  pitää myönteisenä, että Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteen yhteen strategiseen toimintalinjaan on sisällytetty kipeimmin muutosta kaipaavat ihmiset ja alueet; pyytää ottamaan tässä aloitteessa huomioon maahantulijoiden sosiaalisen osallisuuden, jotta heille voidaan tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet;

25.  tukee vahvasti sitä, että tietyissä jäsenvaltioissa tunnustettaisiin tarve palauttaa kulttuuriteokset ja -esineet niiden alkuperäisiin paikkoihin, sillä näin voisimme edistää toistemme kulttuuriperinnön kunnioitusta ja sitä koskevaa keskinäistä ymmärrystä sekä lisätä sen arvoa, esimerkiksi antamalla mahdollisuus tutustua näihin teoksiin ja esineisiin; kehottaa toteuttamaan tarvittavat tutkimukset, selvitykset ja vaihdot, jotta voidaan laatia johdonmukaisia ohjelmia kulttuuriteosten ja -esineiden palauttamiseksi joko niiden alkuperämaihin tai alkuperävaltion nimeämiin muihin asianmukaisiin kulttuurilaitoksiin asiaan liittyvien kulttuuriperinnön suojelua koskevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti; kannustaa komissiota helpottamaan vuoropuhelua, jotta voidaan edistää parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden, EU:n ulkopuolisten maiden, museoiden ja muiden kulttuurilaitosten välillä;

Koulutus

26.  tunnustaa koulutuksen ratkaisevan merkityksen puututtaessa rakenteelliseen rasismiin ja syrjintään, rakennettaessa osallistavia yhteiskuntia, purettaessa ennakkoluuloja ja stereotypioita ja edistettäessä suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja monimuotoisuutta; korostaa uuden eurooppalaisen koulutusalueen roolia kaikenlaisen syrjinnän torjumisessa luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella, erityisesti kehitettäessä laadukkaita ja osallistavia tiloja koulutusta varten;

27.  korostaa, että Euroopan historian tietyillä vaiheilla, mukaan lukien kolonialismi, orjuus ja kansanmurha, erityisesti holokausti, yhdessä muiden rasismin ilmentymien kanssa, on yhä pysyvä vaikutus nykypäivän yhteiskunnassa, myös koulutusjärjestelmissä ja opetussuunnitelmien kehittämisessä; esittää, että opetussuunnitelmia tarkistettaisiin niin, että niissä selitettäisiin yhteiskuntiemme historiaa kohdennetusti ja kontekstualisoiden, jotta voisimme paremmin ymmärtää sen yhteyksiä nykypäivään ja pyrkiä kitkemään pois stereotypiat, jotka johtavat tänä päivänäkin havaitsemaamme syrjintään;

28.  korostaa tarvetta jättää historian opetussuunnitelmissa enemmän tilaa puolueettomalle ja faktoihin perustuvalle oppimiselle erilaisista rotuun tai etniseen alkuperään liittyvistä ideologioista, niiden muodoista ja niiden alkuperästä, mukaan lukien orjuus, kolonialismi ja fasismi sekä tieteen väärinkäyttö niiden oikeuttamiseksi, samoin kuin niiden seurauksista ja mahdollisista jäänteistä nykyaikana;

29.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään monimuotoisten ja osallistavien opetussuunnitelmien ja koulutusvälineiden tai -toimintojen kehittämistä sen varmistamiseksi, että näihin ja muihin keskeisiin aineistoihin sisällytetään muun muassa erilaisiin rodullisiin ja etnisiin ryhmiin kuuluvia kirjailijoita, historioitsijoita, tutkijoita, taiteilijoita ja muita henkilöitä;

30.  korostaa koulutuksen roolia kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisessä; painottaa, että on tärkeää luoda synergioita eri puolilla Eurooppaa annettavan kansalaiskasvatuksen ja rasismin ja syrjinnän vastaisten EU:n politiikkatoimien välillä; kannustaa jäsenvaltioita yhteenkuuluvuuden edistämiseksi painottamaan entistä enemmän EU:n historiaa käsittelevää koulutusta; katsoo, että näiden osa-alueiden olisi oltava keskeinen osa kansalaiskasvatuksen opetussuunnitelmia;

31.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään vähemmistöjen kieliä, kulttuuria ja historiaa tunnetuksi koulujen opetussuunnitelmissa, museoissa ja muissa kulttuurisen ja historiallisen ilmaisun muodoissa sekä tunnustamaan niiden kulttuurin panoksen Euroopan kulttuuriperintöön; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisia ja yhtenäisiä toimenpiteitä, jotta voidaan edistää, tukea ja tehdä tunnetuksi rodullistettujen ja etnisten ryhmien taidetta ja kulttuuria sekä tutkia ja säilyttää perinteisten yhteisöjen aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä, ja takaamaan toimenpiteille asianmukaisen rahoituksen;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään monikielisyyttä tärkeänä välineenä, joka tuo ihmisiä yhteen;

33.  korostaa, että on tärkeää antaa asianmukaista tukea liikkuvien työntekijöiden lapsille jäsenvaltioissa, jotta heillä on mahdollisuus oppia äidinkieltään ja oppia oman maansa ja uuden asuinmaansa kulttuurista paremman kotoutumisen varmistamiseksi;

34.  kehottaa syventämään yhteisten humanististen tieteiden, historian, filosofian, kielten ja kirjallisuuden tutkimusta, joka saattaa auttaa edistämään eurooppalaisen sovun henkeä; kehottaa keskittymään historian opetussuunnitelmissa Euroopassa asuvien rodullisten ja etnisten yhteisöjen historiaan, jotta voidaan edistää laajempaa ja faktapohjaisempaa näkökulmaa Euroopan ja maailman historiaan ja saada parempi käsitys eri maanosien välisestä vuorovaikutuksesta ennen Euroopan siirtomaavaltaa, sen aikana ja sen jälkeen; kehottaa painottamaan historian oppikirjoissa rodullistettujen yhteisöjen panosta nykypäivän Euroopan kehittämiseen ja muovaamiseen;

35.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan aktiivisesti vinoumia oppikirjoissa, koulutusvälineissä, lapsille ja nuorille suunnatuissa elokuvissa ja ajankohtaisohjelmissa sekä urheilussa; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä tavoitteet Euroopan nuorison teemavuoden 2022 täytäntöönpanoon;

36.  tuomitsee jyrkästi rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa segregaatiota kouluissa koskevan käytännön, jota Euroopassa yhä esiintyy; varoittaa, että tällaiset käytännöt johtavat marginalisointiin, koulunkäynnin keskeyttämiseen, alhaisiin oppilasmääriin ja rinnakkaisten sosiaalisten tilojen muodostumiseen, pitävät yllä rakenteellista syrjintää ja estävät yhdenvertaiset mahdollisuudet elämänlaatuun; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tai lujittamaan osallistavia politiikkatoimia, jotta voidaan estää marginalisoitujen oppijaryhmien sijoittaminen esiopetuksesta aina korkea-asteen koulutukseen asti erillisiin kouluihin, oppilaitoksiin tai luokkiin, oli tämä sitten tarkoituksellista tai ei, edistää sosiaalista osallisuutta, jossa kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet, ja varmistaa, että kaikilla lapsilla on yhdenvertainen pääsy laadukkaaseen koulutukseen ja opetussuunnitelman ulkopuoliseen toimintaan, kulttuuri ja urheilu mukaan lukien; kannustaa jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten osallisuutta kouluissa ja paikallisyhteisöissä ja turvaamaan julkisen koulutuksen maallisen luonteen kulttuurisia ja uskonnollisia identiteettejä kunnioittaen;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, jotta rodullisista ja etnisistä vähemmistöistä ja heikoista sosioekonomisista taustoista tulevia lapsia voidaan tukea heidän polullaan kohti huippuosaamista, auttamalla heitä osallistumaan opetussuunnitelman ulkopuoliseen toimintaan (esimerkiksi taide- ja urheilutoimintaan) korkealla tasolla, antamalla heille mahdollisuus päästä kouluihin, jotka täyttävät juuri heidän tarpeensa, tarjoamalla laadukkaita koulutusmahdollisuuksia ja antamalla käyttöön tarvittava rahoitus;

38.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan jokaiselle lapselle oikeuden koulutukseen ja ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla torjutaan ja ehkäistään koulunkäynnin keskeyttämistä ja varmistetaan sukupuolten tasapuolinen pääsy laadukkaaseen, osallistavaan koulutukseen varhaislapsuudesta nuoruuteen saakka; kehottaa komissiota suunnittelemaan uusia rahoitusvälineitä tai alaohjelmia, joiden olisi täydennettävä jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä, jotta voidaan antaa laadukkaaseen koulutukseen liittyvää kohdennettua ja räätälöityä tukea kolme vuotta täyttäneille lapsille, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä eivätkä voi saada tukea EU:n nykyisistä tai tulevista koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden alan rahoitusaloitteista, kuten Erasmus+ -ohjelmasta, lapsitakuusta tai ESR+ -rahastosta;

39.  muistuttaa, että on tärkeää opettaa lapsia ja nuoria tiedostamaan suvaitsemattomuuden kielteiset vaikutukset ja kehittämään kriittistä ajattelukykyään; korostaa tarvetta varmistaa, että ihmisoikeuskasvatus alkaa hyvin varhaisessa iässä ja että opetusaineistossa otetaan huomioon yhteiskunnan monimuotoisuus ja moniarvoisuus eikä siihen kuulu rasistista sisältöä;

40.  kehottaa komissiota edistämään varhaisvaroitusjärjestelmiä ja toimivia opetusmenetelmiä koskevaa tutkimusta rasismin ja syrjinnän torjumiseksi kouluissa ja hyödyntämään tässä parhaita käytäntöjä eri puolilta Eurooppaa sekä edistämään tulosten levittämistä, jotta voidaan kitkeä pois rotuun liittyvistä syistä tapahtuva kiusaaminen;

41.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rodullisista ja etnisistä vähemmistöryhmistä tulevalla opetushenkilöstöllä on yhdenvertainen ja tasapuolinen pääsy opetus- ja koulutustehtäviin kaikilla koulutustasoilla ja että otetaan käyttöön toimenpiteitä sen takaamiseksi, että niin opettajia kuin myös oppijoita suojellaan rotusyrjinnältä koulujärjestelmässä;

42.  tuomitsee rakenteellisen syrjinnän, josta kärsivät Euroopassa tuhannet pakolaislapset, joilla on ollut vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia saada opetusta; toteaa, että koulunkäyntiä ei voi korvata usein vapaaehtoisvoimin vastaanottoleireillä järjestettävällä erillisopetuksella; kehottaa asettamaan muuttoliikealan EU-rahoituksen saamisen edellytykseksi sen, että pakolaislapsille järjestetään oppivelvollisuuskoulutus vastaanottavan maan koulujärjestelmässä;

43.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan opettajille sopivaa koulutusta riippumatta heidän oppiaineestaan ja erikoistumisalastaan, heidän oppilaidensa iästä tai siitä, minkä tyyppisessä oppilaitoksessa he opettavat, jotta heille voidaan antaa taidot ja kulttuuriset kyvyt, joita he tarvitsevat edistääkseen osallisuutta ja suvaitsevaisuutta ja torjuakseen syrjintää koulujärjestelmässä; kehottaa antamaan kaikille opettajille ja nuorisotyöntekijöille aikaa osallistua opettajien peruskoulutuksen ja jatkuvan ammatillisen kehittymisen ohjelmiin, joissa keskitytään opettamiseen monikulttuurisessa ja -rotuisessa kontekstissa, mukaan lukien tiedostamattomia ennakkoasenteita koskeva koulutus; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön elinikäisen oppimisen ohjelmia etenkin viranhaltijoille ja valtion turvallisuusjoukoille, jotta voidaan kitkeä pois rasistinen ja muukalaisvihamielinen käyttäytyminen;

44.  muistuttaa, että tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa ja siihen liittyvissä prosesseissa opetushenkilöstön rekrytoinnissa, pidetään joissakin tapauksissa ”suuririskisinä”; vaatii toteuttamaan asianmukaisia riskinarviointeja, ennen kuin tällaisia välineitä käytetään;

45.  korostaa muistiperintöön liittyvän toiminnan merkitystä kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmassa sekä tarvetta riittävälle rahoitukselle ja näkyvyydelle hankkeissa, joiden tarkoituksena on muistaa ja tutkia Euroopan lähihistorian käänteentekeviä tapahtumia ja valistaa niistä sekä lisätä EU:n kansalaisten tietoisuutta heidän yhteisestä historiastaan, kulttuuristaan, kulttuuriperinnöstään ja arvoistaan ja sitä kautta parantaa heidän ymmärrystään EU:sta ja sen alkuperästä, tarkoituksesta ja monimuotoisuudesta;

46.  toteaa, että Erasmus+ ja muut liikkuvuusohjelmat edesauttavat koulutuksellista, sosiaalista, henkilökohtaista ja ammatillista kehitystä ja ovat auttaneet lisäämään ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan; kannustaa jatkossakin tukemaan tällaisia ohjelmia;

47.  korostaa EU:n kansalaiskasvatuksen arvoa keskinäisen ymmärryksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta ja toteaa, että tämän vakaumuksen jakavat ne kansalaiset, jotka antoivat panoksensa Euroopan tulevaisuuskonferenssiin, ja että se otetaan huomioon myös konferenssin päätelmissä, jotka on määrä julkaista tänä vuonna;

48.  korostaa epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tunnustamisen sekä tutkintotodistusten automaattisen tunnustamisen merkitystä ja pitää niitä keskeisinä välineinä, joiden avulla voidaan avata mahdollisuuksia rodullisista ja etnisistä ryhmistä tuleville ihmisille, puuttua rakenteelliseen rasismiin ja syrjintään ja edistää monimuotoisuutta;

49.  tunnustaa roolimallien merkityksen suoritetussa koulutustasossa; kannustaa luomaan yleiseurooppalaisen foorumin rodulliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluvista henkilöistä ja yhteisöistä, jotka voivat jakaa kokemuksiaan oppijoiden kanssa;

50.  painottaa, että on tärkeää lisätä suuren yleisön ja koko yleisen mielipiteen keskuudessa tietoisuutta yhteiskuntiemme monimuotoisesta luonteesta opetuksen ja muun asiaankuuluvan aineiston avulla;

51.  kehottaa jäsenvaltioita pidättymään koulutusohjelmiin tehtävistä määrärahaleikkauksista, sillä muuten voi jäädä vähemmän tilaa keskusteluille monikulttuurisesta tietoisuudesta ja rasismin torjunnasta(25);

52.  korostaa EU:n rahoittamien sosiaalialan ohjelmien ja varsinkin kouluruokaohjelmien merkitystä huono-osaisten lasten ja nuorten integroinnissa;

Tiedotusvälineet

53.  korostaa edustavuuden ja monimuotoisuuden merkitystä osallistavien yhteiskuntien kehittämisessä; muistuttaa, että tiedotusvälineillä on vastuu siitä, että ne heijastavat yhteiskuntia niiden koko monimuotoisuudessa, ja pahoittelee rodullisen ja etnisen monimuotoisuuden puutetta monissa tiedotusvälineissä; kehottaa kulttuuri- ja media‑aloja välttämään käytäntöjä, joilla toistetaan tai vahvistetaan kielteisiä stereotypioita etnisistä ja rodullisista vähemmistöistä, ja kannustaa niitä esittämään näiden yhteisöjen jäseniä myönteisissä rooleissa; kehottaa asianomaisia sidosryhmiä käsittelemään monimuotoisuutta ja edustavuutta niiden organisaatioissa, myös luomalla monimuotoisuusvastaavan toimenkuvan ja toteuttamalla aloitteita, joiden tarkoituksena on parantaa media-ammattilaisten lukutaitoa monimuotoisuutta ja osallistavuutta koskevissa kysymyksissä, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon näiden tehtävien riippumaton ja moniarvoinen luonne;

54.  suhtautuu myönteisesti komission viestintä- ja valistuskampanjaan monimuotoisuuden edistämiseksi audiovisuaalialalla niin valkokankaalla kuin sen ulkopuolellakin; kehottaa keskittymään tässä kampanjassa rodullistettujen ja muiden marginalisoitujen yhteisöjen monimuotoisuuteen ja historiaan sekä tuomaan esille sitä, miten rodullisen oikeudenmukaisuuden saavuttaminen voi auttaa luomaan yhteenkuuluvampaa, rauhanomaisempaa ja demokraattisempaa Eurooppaa kaikille;

55.  pitää myönteisenä, että eurooppalaiselle digitaalisen median seurantafoorumille on annettu tehtäväksi puuttua disinformaatioon ja toimintaan, joiden kohteena ovat vähemmistöyhteisöt; korostaa kiireellistä tarvetta painottaa entistä enemmän kriittisen ajattelun, medialukutaidon ja digiosaamisen kehittämistä koulutusohjelmissa; korostaa, että medialukutaitokampanjoilla ja -aloitteilla voi olla ratkaiseva vaikutus heikennettäessä disinformaation avulla levitettäviä rotusyrjintään liittyviä narratiiveja; korostaa tarvetta antaa nuorille analyyttiset ja operatiiviset välineet, joiden avulla he voivat tunnistaa vihapuheen ja torjua sen leviämistä verkossa;

56.  kehottaa komissiota varmistamaan, että verkossa ja sen ulkopuolella esiintyvän vihapuheen määritelmä ja viharikoksen säätäminen rangaistavaksi saatetaan kaikilta osin ja asianmukaisesti osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja käynnistämään tarvittaessa rikkomusmenettelyjä;

57.  suhtautuu myönteisesti verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi annettujen käytännesääntöjen kuudenteen arviointiin sekä edistymiseen vihapuheen poistamisessa verkosta; pitää kuitenkin valitettavana, että vaikka 24 tunnin kuluessa tarkastettujen ilmoitusten keskimääräinen osuus on yhä korkea (81 prosenttia), se on laskenut vuodesta 2020 (90,4 prosenttia), ja että poistojen keskimääräinen osuus on pudonnut 62,5 prosenttiin vuodesta 2019 ja 2020; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötä alustojen kanssa vihapuheen poistamiseksi verkosta ja toteuttamaan parannuksia poistojen määrässä, avoimuudessa ja palautteessa käyttäjille;

58.  ilmaisee huolensa rotuun liittyvää ja syrjivää sisältöä käsittävän tekoäly- ja algoritmiavusteisen vihapuheen ja disinformaation leviämisestä; huomauttaa, että vihapuhe ja disinformaatio aiheuttavat yhteiskunnillemme välitöntä häiriötä; peräänkuuluttaa toimia tällaisen toiminnan torjumiseksi, erityisesti suunnittelemalla tätä varten tekoälyä ja algoritmeja, jotta voidaan lopulta torjua vihapuheen ja disinformaation hyökyaalto ja lieventää sen seurauksia;

59.  huomauttaa, että englanti on valtakieli tekoälyn, mukaan lukien sisällönsuodattimet, kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä; varoittaa, että verkossa esiintyy vihapuhetta myös muilla kielillä, joissa sisällönsuodattimet toimivat huonommin; vaatii toteuttamaan toimenpiteitä vihapuheen torjumiseksi kaikilla kielillä;

60.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tietyt kansainväliset audiovisuaalisten palvelujen tarjoajat ovat ottaneet käytännöksi lisätä tiedotusvälineissä lähetettävien ohjelmien alkuun haitallista ja rasistista sisältöä koskevia vastuuvapauslausekkeita; kannustaa kehittämään tällaisia käytäntöjä Euroopassa audiovisuaalisten palvelujen alalla;

61.  toteaa, että joillakin jäsenvaltioilla on audiovisuaalialan sääntelyelimiä, joilla on valtuudet määrätä seuraamuksia syrjivää tai rasistista sisältöä edistävien ohjelmien jälkeen; kannustaa jäsenvaltioita antamaan sääntelyvirastoilleen tällaiset valtuudet; kehottaa antamaan audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän käyttöön resursseja, jotta se voi asianmukaisesti koordinoida kansallisten virastojen toimintaa laadukkaiden tietojen keräämisessä ja jakamisessa sekä tällaisten tehtävien seurannassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskeyttämään EU:n ja valtiollisen rahoituksen tiedotusvälineiltä, joiden toimivaltaiset sääntelyviranomaiset toteavat kiertävän lakisääteisiä normeja vihapuheen ja muukalaisvihan edistämistä varten;

62.  tuomitsee tiettyjen tiedotusvälineiden rasistisen retoriikan, jolla leimataan rodullistettuja yhteisöjä, esimerkiksi ottamalla kohteeksi maahantulijat, jotka esitetään syyksi erilaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, ja antamalla suhteettoman paljon näkyvyyttä maahantulijoiden tekemille rikoksille; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla tiedotusvälineitä estetään levittämästä tietyistä etnisistä tai rodullisista ryhmistä leimaavaa retoriikkaa, vihapuhetta, valheellisia narratiiveja ja negatiivisia kuvauksia, jotka ovat omiaan vain epäinhimillistämään kyseiset henkilöt;

63.  korostaa tarvetta lisätä digitaalisten alustojen ja verkkoyhteisöjen vastuuvelvollisuutta, jotta voidaan torjua rotuvihaan yllyttämisen sekä maahantulija- ja vähemmistövastaisen mielialan leviämistä;

Urheilu

64.  korostaa, että urheiluseuroilla ja -liitoilla on ratkaiseva rooli rasismin torjumisessa, myös valistuksen kautta; muistuttaa, että urheilu ja erityisesti joukkueurheilu edistävät sosiaalista osallisuutta, tasa-arvoa ja EU:n arvoja, kuten Erasmus+ -asetuksessa todetaan; suhtautuu myönteisesti EU:n ja kansallisen rahoituksen tarjoamiseen, jotta köyhyydessä elävät, etenkin vähemmistöt ja lapset, voivat osallistua urheilutoimintaan;

65.  panee merkille, että rasismi mainitaan osana urheilualan kumppanuuksien alakohtaista painopistettä Erasmus+ -ohjelman vuoden 2022 vuotuisen työohjelman avaintoimessa 2 ja että uudessa pienimuotoisia kumppanuushankkeita koskevassa järjestelmässä voidaan rahoittaa ruohonjuuritason urheiluun liittyviä aloitteita, joissa keskitytään osallisuuteen ja rasismin torjuntaan; kehottaa komissiota arvioimaan näitä aloitteita ja seuraamaan järjestelmällisesti niiden urheiluhankkeiden määrää ja tyyppiä, joiden pääpaino on rasismin torjunnassa, sekä niille myönnetyn rahoituksen määrää; kehottaa komissiota edistämään maahantulijoiden ja rodulliseen ja etniseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden osallisuutta ruohonjuuritason urheiluseuroissa;

66.  on ilahtunut kansalaisjärjestöjen ja ruohonjuuritason organisaatioiden pyrkimyksistä eri jäsenvaltioissa käyttää urheilua keinona tuoda ihmisiä yhteen ja vaalia kollektiivista muistia, jotta voidaan edistää kunnioitusta ja osallisuutta; kehottaa komissiota kehittämään tietokannan parhaista käytännöistä liikuntakasvatuksessa ja tiedotusvälineissä, jotta voidaan edistää niiden kehittämistä EU:ssa;

67.  toteaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota monimuotoisten ryhmien edustukseen urheilussa yleensä ja urheilujärjestöjen johtotehtävissä, mikä koskee esimerkiksi naisia ja niitä, joilla on vähemmän mahdollisuuksia, kuten pakolaisia, etnisiä ja rodullisia vähemmistöjä sekä hlbtiq-yhteisöä; kehottaa kansainvälisiä, eurooppalaisia ja kansallisia urheilun hallintoelimiä ja sidosryhmiä toteuttamaan monimuotoisuutta ja osallisuutta edistäviä toimenpiteitä, joilla puututaan erityisesti naisten ja etnisten vähemmistöjen edustajien vähäiseen määrään johtotehtävissä ja hallituksissa; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään osallistavia urheilupoliittisia toimia ja antamaan niille asianmukaisen rahoituksen, jotta urheilu olisi kaikkien ulottuvilla etniseen alkuperään, rotuun, vammaisuuteen tai sosioekonomiseen taustaan katsomatta;

68.  peräänkuuluttaa nollatoleranssia rasismiin, vihapuheeseen, väkivaltaan ja muuhun rasistiseen käyttäytymiseen urheilussa ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja urheiluliittoja kehittämään toimenpiteitä tällaisten välikohtausten estämiseksi ja ottamaan käyttöön tehokkaita seuraamuksia ja toimenpiteitä uhrien tukemiseksi sekä toimenpiteitä, joilla suojellaan kostotoimilta niitä urheilijoita, jotka tuomitsevat rasismin tai puhuvat monimuotoisuuden puolesta;

69.  kehottaa komissiota laatimaan urheilualalle suosituksia tai suuntaviivoja, jotta voidaan torjua rasismia urheilussa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla ja edistää osallisuutta ja kunnioitusta, myös niille, jotka tarvitsevat tietynlaisen vaatetuksen, urheilun kaikilla tasoilla; kehottaa urheilujärjestöjä ja sidosryhmiä kaikilla tasoilla aktiivisesti myötävaikuttamaan tällaiseen säännöstöön, allekirjoittamaan sen ja sisällyttämään sen perussääntöönsä; kannustaa järjestöjä tiedottamaan tällaisesta säännöstöstä ja sen sisällöstä jäsenilleen ja heidän perheilleen sekä suurelle yleisölle;

o
o   o

70.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (3) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1. (4) EUVL L 189, 28.5.2021, s. 1. (5) EUVL L 189, 28.5.2021, s. 34. (6) EUVL L 202, 8.6.2021, s. 32. (7) EUVL L 156, 5.5.2021, s. 1. (8) EUVL C 93, 19.3.2021, s. 1. (9) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55. (10) EUVL C 460, 21.12.2018, s. 12. (11) EUVL C 362, 8.9.2021, s. 63. (12) EUVL C 195, 7.6.2018, s. 1. (13) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 2. (14) EUVL C 385, 22.9.2021, s. 104. (15) EUVL C 474, 24.11.2021, s. 146. (16) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 21. (17) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0463. (18) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0452. (19) EU:n perusoikeusvirasto, Second European Union minorities and discrimination survey – main results, 6. joulukuuta 2017; Second European Union minorities and discrimination survey: Muslims – selected findings, 21. syyskuuta 2017; Experiences and perceptions of antisemitism – second survey on discrimination and hate crime against Jews in the EU, 10. joulukuuta 2018; Second European Union minorities and discrimination survey: Roma – selected findings, 29. marraskuuta 2016; Second European Union minorities and discrimination survey: Being Black in the EU, 23. marraskuuta 2018. (20) Ks. edellinen alaviite. (21) Tilanne vuonna 2019 EU:n perusoikeusviraston 9. kesäkuuta 2020 päivätyn raportin mukaan. (22) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (23) Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksityiselämän kunnioittamisesta ja henkilötietojen suojasta sähköisessä viestinnässä (COM(2017)0010). (24) COM(2008)0426. (25) The role of culture, education, media and sport in the fight against racism, Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosasto, rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikkö, lokakuu 2021, s. 13.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2022 koheesiopolitiikasta terveydenhuollon eroavaisuuksien vähentäjänä ja rajatylittävän terveysalan yhteistyön tehostajana (2021/2100(INI))

P9_TA(2022)0058 A9-0026/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan, jonka mukaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu ja jäsenvaltioita kannustetaan yhteistyöhön, jonka tarkoituksena on parantaa terveyspalvelujen täydentävyyttä jäsenvaltioiden välisen rajan molemmin puolin sijaitsevilla alueilla,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamisesta,

–  ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004(1),

–  ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU(2) (rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeva direktiivi) ja erityisesti sen 168 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2018 julkaistun komission tutkimuksen rajatylittävästä yhteistyöstä ”Capitalising on existing initiatives for cooperation in cross border regions”(4),

–  ottaa huomioon rajatylittävän terveydenhuollon täytäntöönpanosta ja tulevaisuudennäkymistä 14. lokakuuta 2020 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon(5),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan terveysunionin rakentaminen – EU:n muutosjoustavuuden vahvistaminen valtioiden rajat ylittävien terveysuhkien varalta” (COM(2020)0724),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 julkaistun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön raportin ”Health at a Glance: Europe 2020”,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2021 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin terveysalan toimintaohjelman (EU4Health) perustamisesta kaudeksi 2021–2027 ja asetuksen (EU) N:o 282/2014 kumoamisesta(6),

–  ottaa huomioon unionin terveysalan toimintaohjelman (EU4Health) perustamisesta kaudeksi 2021–2027 ja asetuksen (EU) N:o 282/2014 kumoamisesta 24. maaliskuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/522(7),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta, sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta sekä asetusten (EU) N:o 1290/2013 ja (EU) N:o 1291/2013 kumoamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/695(8),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058(9),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1059(10),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060(11),

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan vuonna 2021 teettämän tutkimuksen terveydenhuoltoalan rajatylittävästä yhteistyöstä(12),

–  ottaa huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastoja 2014–2020 koskevat komission ohjeet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0026/2022),

A.  ottaa huomioon, että perusinfrastruktuurin, hyvin koulutetun henkilöstön ja laadukkaiden palvelujen puute NUTS 2 -tason alueilla (alueet, joilla on 800 000–3 miljoonaa asukasta), joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, haittaa vakavasti terveydenhuollon yhdenvertaista saatavuutta ja on pääasiallinen syy siihen, miksi laadukkaan terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja riittävän ja hyvin koulutetun terveydenhuoltohenkilöstön olisi oltava kaikkien kansallisten ja alueellisten hallitusten painopiste;

B.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemian puhkeaminen korosti terveysalan ratkaisevaa merkitystä, lisäsi terveydenhuoltojärjestelmiin ja terveydenhuollon työntekijöihin kohdistuvia vaatimuksia ja toi siten esiin terveydenhuoltojärjestelmien heikkoudet ja puutteet sekä jäsenvaltioiden väliset ja niiden sisäiset terveydenhuollon eroavaisuudet ja eriarvoisuuden erityisesti raja-alueilla, syrjäisimmillä alueilla, syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla sekä harvaan asutuilla alueilla;

C.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka oli koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevan investointialoitteen (CRII) ja koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevan toisen investointialoitteen (CRII+) kautta ensimmäinen puolustuslinja covid-19-pandemian torjunnassa, mikä osoittaa, että tällä politiikalla voidaan merkittävästi vähentää terveyden eriarvoisuutta tukemalla sähköisen terveydenhuollon, etälääketieteen ja digitalisaation muiden muotojen edistymistä, ja toteaa, että vaikka koheesiopolitiikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia, se myös edellyttää asianmukaista välineistöä kunkin erityistilanteen hallitsemiseksi sekä lääkintähenkilöstön koulutusta kuhunkin erityistilanteeseen vastaamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että EU:ssa jäsenvaltiot vastaavat edelleen terveydenhuollon tasosta ja alueiden välillä on merkittäviä eroja, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta; ottaa huomioon, että NUTS 2 -tason alueet, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, eivät pysty käyttämään terveydenhuoltoon asukasta kohti läheskään yhtä paljon resursseja kuin kehittyneemmät alueet;

E.  ottaa huomioon, että EU:n välineet, joilla pyritään ratkaisemaan joitakin näistä ongelmista, rajoittuvat enimmäkseen ei-sitoviin säädöksiin, mikä johtaa yleensä puutteisiin; katsoo, että tarvitaan jäsennellympi unionin tason lähestymistapa, jota vahvempi ja kattavampi oikeudellinen kehys ja oikeudellisesti sitovat toimintakeinot täydentävät, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia, suojella paremmin ihmisten terveyttä ja puuttua tehokkaasti nykyisiin terveydenhuollon eroavaisuuksiin;

F.  ottaa huomioon, että komissio tukee rajatylittävää terveysalan yhteistyötä lukuisilla rakennerahastoista rahoitettavilla tutkimuksilla ja aloitteilla sekä Interreg-ohjelman kautta;

G.  ottaa huomioon, että rajatylittävä terveysalan yhteistyö edellyttää monenlaisten kumppaneiden, sosiaalialan ja terveydenhuollon laitosten, sairausvakuutuslaitosten ja viranomaisten tukea ja osallistumista; katsoo, että niiden olisi puututtava rajatylittävän toiminnan nykyisiin esteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi vapaaseen liikkuvuuteen, tiedonsaantiin, erilaisiin verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiin sekä terveydenhuoltohenkilöstön pätevyyden tunnustamiseen ja terveydenhuollon laitosten kohtaamiin esteisiin;

H.  ottaa huomioon, että oikeus laadukkaaseen terveydenhuoltoon, ehkäisevä terveydenhuolto mukaan lukien, on osa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja sen olisi oltava ihmisten saatavilla rajatylittävillä alueilla, jotka muodostavat 40 prosenttia EU:n alueesta ja joilla asuu lähes kolmannes EU:n väestöstä; toteaa, että niiden taloudellinen tulos jää yleisesti jäsenvaltioiden muita alueita heikommaksi, erityisesti rajatylittävillä alueilla, joiden väestötiheys on alhaisempi ja taloudet ovat hauraita, kuten maaseutualueilla, syrjäisillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla ja saarilla;

I.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikkaa on vahvistettava, jotta terveydenhuollon tason eroavaisuuksia voidaan kaventaa EU:ssa;

J.  ottaa huomioon, että terveydenhuoltomenojen osuus EU:n BKT:stä on lähes 10 prosenttia ja että terveydenhuoltoon liittyvillä aloilla työskentelevien osuus EU:n työvoimasta on 15 prosenttia; ottaa huomioon, että terveydenhuoltomenojen määrässä ja lääkäreiden ja terveydenhuollon ammattilaisten saatavuudessa on yhä merkittäviä eroja jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä;

K.  toteaa, että raja-alueiden huomattava väestökato, joka koskee etenkin nuoria ja ammattitaitoisia työntekijöitä, kuvastaa taloudellisten mahdollisuuksien puutetta näillä alueilla ja vähentää niiden houkuttelevuutta terveysalan työntekijöiden näkökulmasta; ottaa huomioon, että tasapuolisia terveydenhuollon palveluja koetteleva henkilöstöpula, joka johtuu opiskelijamäärän rajoittamisesta tai uranäkymien puuttumisesta, on yksi keskeisistä kysymyksistä eurooppalaisten terveysjärjestelmien kestävyyden kannalta;

L.  ottaa huomioon, että kahdessa viimeisimmässä monivuotisessa rahoituskehyksessä Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tehdyt terveysalan investoinnit keskittyivät yleensä vähemmän kehittyneisiin jäsenvaltioihin ja NUTS 2-tason alueisiin, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja useimmiten ne kohdennettiin terveydenhuoltopalvelujen nykyaikaistamiseen, kun taas Euroopan sosiaalirahaston (ESR) investoinnit suunnattiin terveydenhuollon saatavuuteen ja keskittyivät yleensä maihin, joissa on erityisiä haasteita kohtuuhintaisten, kestävien ja korkealaatuisten palvelujen saatavuudessa;

M.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat tällä hetkellä ensisijaisesti vastuussa terveydenhuollosta, koska ne valvovat terveydenhuoltopalvelujen ja lääketieteellisten käytäntöjen organisointia ja rahoitusta;

N.  ottaa huomioon, että Next Generation EU -elpymisvälineen prioriteetteihin kuuluvat digitalisaatio ja terveysjärjestelmän muutosjoustavuus;

O.  ottaa huomioon, että rajatylittävä terveydenhuolto on yksi niistä politiikanaloista ja toiminta-aloista, joilla esiintyy eniten kansallisten järjestelmien välisistä suurista eroista johtuvia oikeudellisia ja muita kuin oikeudellisia esteitä;

P.  ottaa huomioon, että Euroopan terveysunionin olisi osaltaan edistettävä ja tehostettava terveysalan tiiviimpää yhteistyötä, koordinointia ja tietämyksen jakamista jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien välillä ja parannettava EU:n valmiuksia torjua rajatylittäviä terveysuhkia;

Terveydenhuollon eroavaisuuksien vähentäminen koheesiopolitiikan avulla

1.  korostaa, että EU:n koheesiopolitiikassa investoidaan terveyteen, sillä se on alueellisen kehityksen, sosiaalisen lähentymisen ja alueellisen kilpailukyvyn keskeinen voimavara taloudellisten ja sosiaalisten eroavaisuuksien vähentämiseksi;

2.  korostaa, että julkisten palvelujen saatavuus on ratkaisevaa sisäraja-alueilla asuville 150 miljoonalle ihmiselle ja että sitä haittaavat toistuvasti lukuisat oikeudelliset ja hallinnolliset esteet; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan ponnistelunsa näiden esteiden poistamiseksi erityisesti terveyspalvelujen, liikenteen, koulutuksen, työvoiman liikkuvuuden ja ympäristön aloilla;

3.  katsoo, että EU:n olisi kehitettävä vakavia sairauksia varten strateginen ja yhdennetty lähestymistapa kokoamalla yhteen useista rahastoista, muun muassa koheesiorahastosta, saatavia eri resursseja; korostaa, että on otettava mallia EU:n syöväntorjuntasuunnitelmasta muiden terveysongelmien, kuten mielenterveysongelmien ja sydän- ja verisuonitautien, torjumiseksi;

4.  korostaa, että psyykkiset sairaudet ja häiriöt ovat yleistyneet erityisesti covid-19-pandemian puhkeamisen jälkeen; kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian EU:n syöväntorjuntasuunnitelman malliin perustuvaa uutta EU:n mielenterveysalan toimintasuunnitelmaa hyödyntämällä kaikkia käytettävissä olevia välineitä, myös koheesiopolitiikkaa, kokonaisvaltaisessa suunnitelmassa, joka sisältäisi toimenpiteitä ja tavoitteita, jotta ketään ei jätettäisi jälkeen;

5.  katsoo, että covid-19-pandemiasta elpyminen on tilaisuus rakentaa vahvempia ja muutosjoustavampia terveysjärjestelmiä käyttämällä koheesiopolitiikan välineitä; tukee komissiota hyvin toimivan Euroopan terveysunionin luomisessa, jotta voidaan hyödyntää terveysalan yhteistyön valtava potentiaali;

6.  korostaa, että monilla NUTS 2 -tason alueilla, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, sekä maaseutualueilla ja harvaan asutuilla alueilla terveydenhuollon taso ei ole yhtäläinen EU:n kehittyneemmillä alueilla saatavilla olevien palvelujen kanssa; korostaa, että tällä alalla on tehostettava lähentymistä ja yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n välillä erityisesti koheesiopolitiikan investointien avulla; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä vähimmäisvaatimusten asettamiseksi sekä terveydenhuoltoinfrastruktuurille että terveyspalveluille ja käyttämään EU:n varoja, jotta varmistetaan vähimmäislaatuvaatimukset täyttävien palvelujen yhdenvertainen saatavuus kaikilla alueilla, erityisesti kun on kyse raja-alueiden kiireellisistä ongelmista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdistämään resurssinsa ja sitoutumaan yhdessä tämän päämäärän saavuttamiseen;

7.  muistuttaa, että viime ohjelmakaudella (2014–2020) koheesiopolitiikalla tuettiin merkittävällä tavalla terveydenhuoltoalan suunniteltuja investointeja eli ESR:n ja EAKR:n kautta tähän mennessä noin 24 miljardilla eurolla, joilla pyrittiin parantamaan palvelujen saatavuutta sekä kehittämään erikoistunutta terveydenhuoltoinfrastruktuuria ja -valmiuksia terveyden eriarvoisuuden vähentämiseksi;

8.  katsoo, että investoinnit terveydenhuoltoalan innovointiin, terveydenhuoltojärjestelmiin sekä pätevään ja riittävään terveydenhuoltohenkilöstöön vähentävät terveyden eriarvoisuutta ja parantavat edelleen merkittävästi kansalaisten jokapäiväistä elämää, mikä nostaa elinajanodotetta; korostaa, että EU:n, kansallisten ja alueellisten viranomaisten on huolehdittava, että monenlaisia terveydenhuollon laitoksia otetaan tehokkaammin mukaan toimintaan; korostaa lisäksi, että tarvitaan suoraa yhteistyötä, toimia ja hankkeita, joissa käytetään koheesiopolitiikan välineitä jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, jotta voidaan ottaa käyttöön menettelyt, joilla pyritään keventämään potilaiden byrokraattista taakkaa ja ratkaisemaan mahdollisimman monia ongelmia raja-alueiden sairausvakuutuspalvelujen kesken;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon yksityisen terveydenhuollon myönteisen panoksen ja varmistamaan, että seuraavien koheesio-ohjelmien ohjelmasuunnittelussa on käytettävissä riittävästi varoja terveydenhuoltoinfrastruktuuria ja -palveluja koskeviin yksityisiin hankkeisiin;

10.  suosittaa, että alueellisten, kansallisten ja EU:n tason terveydenhuoltopolitiikkojen määrittelyssä olisi käytettävä räätälöityjä ja mukautuvia lähestymistapoja terveys-, sosiaali- ja talouspolitiikkojen välillä, jotta voidaan tehostaa vuoropuhelua, synergioita ja rakennerahastoista ja muista asiaankuuluvista EU:n ohjelmista, kuten Interreg, suunniteltuja investointeja esimerkiksi tarjoamalla ensivaiheessa terveydenhuollon laitteita, vaihtamalla lääkintähenkilöstöä ja siirtämällä potilaita sellaisten sairaaloiden välillä, joissa voidaan vastata kansalaisten täyttämättömiin terveys- ja sosiaalisiin tarpeisiin;

11.  korostaa, että eurooppalaisilla osaamisverkostoilla (ERN) voitaisiin parantaa terveydenhuollon saatavuutta harvinaisten ja monitekijäisten sairauksien tapauksessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että harvinaisia ja monitekijäisiä sairauksia käsitteleviä eurooppalaisia osaamisverkostoja ja kansallisia asiantuntijakeskuksia tuetaan jatkuvasti ja että niiden resursseja parannetaan, ja kehottaa laajentamaan ERN-verkostojen toimintakenttää muille aloille, kuten vakaviin palovammoihin ja elinsiirto-ohjelmiin; kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta perustaa koheesiopolitiikan puitteissa erityinen rahasto, jolla taattaisiin harvinaisten sairauksien hyväksyttyjen hoitomuotojen yhtäläinen saatavuus;

12.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan terveydenhuoltopolitiikkaa määritellessään huomioon raja-alueiden erityispiirteet ja potilaiden valinnanvapauden ja käyttämään koheesiovälineitä alueellisen terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja menettelyjen kehittämiseksi, jotta potilaat voivat asuinvaltiostaan riippumatta valita terveydenhuoltopalvelut raja-alueen kummalta tahansa puolelta;

13.  ehdottaa, että komissio perustaa Euroopan terveysalan neuvoa-antavan lautakunnan, johon osallistuu kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja muita sidosryhmiä ja jonka tavoitteena on edistää EU:n varojen parempaa käyttöä ja pyrkiä kehittämään tehokkaita ja yhdenmukaistettuja ratkaisuja yhteisiin kansanterveyskysymyksiin;

14.  kehottaa varmistamaan, että koheesiopolitiikan ohjelmien synergioita ja täydentävyyttä parannetaan alueellisten eroavaisuuksien vähentämiseksi erityisesti Horisontti Eurooppa -ohjelmassa, jossa olisi luotava uutta tietämystä, ja EU4Health-ohjelmassa, jossa tätä uutta tietämystä olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisten ja terveysjärjestelmien hyödyksi;

15.  kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti toimivaltaansa terveyspolitiikan alalla tukeakseen kansallisia ja alueellisia viranomaisia terveysjärjestelmien vahvistamisessa, terveydenhuollon normien ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämisessä terveyden eriarvoisuuden vähentämiseksi jäsenvaltioissa ja niiden välillä sekä parhaiden käytäntöjen, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien käytäntöjen, vaihdon helpottamisessa jäsenvaltioiden kesken, tarpeen mukaan muun muassa EU4Health-ohjelman ja Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) avulla;

16.  painottaa koheesiopolitiikan merkitystä torjuttaessa sukupuolten epätasa-arvoa terveydenhuollossa ja edistettäessä Euroopan sukupuolistrategian 2020–2025 sukupuoleen liittyviä terveysprioriteetteja, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja ‑oikeuksia;

17.  kehottaa komissiota edistämään terveys- ja hoitostrategioiden avulla terveydenhuollon ja sairaanhoidon integrointia siten, että keskitytään potilaisiin ja vältetään päällekkäisyydet, aukot ja hoidon puute erityisesti pitkäaikaissairaiden tai ikääntyneiden henkilöiden hoivassa, ja hyödyntämään rajaylittävistä ohjelmista saatuja kokemuksia;

18.  huomauttaa, että terveysalan rahoitettujen rakennehankkeiden ja vertailuarvojen kokonaismäärärahoja arvioitaessa on myös tarpeen tarkastella yksittäisten hankkeiden myöhempiä terveysvaikutuksia, jotta niiden tuloksia voidaan seurata ja tehdä jatkuvia analyyseja niiden tehokkuudesta ja tehdä asianmukaiset johtopäätökset näiden hankkeiden ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi tulevaisuudessa, myös komission laatiman hyvien käytäntöjen oppaan kehittämiseksi edelleen;

19.  korostaa, että on tärkeää jatkaa kattavan terveydenhuoltoinfrastruktuurin kehittämistä ja vähentää nykyisiä eroavaisuuksia mahdollisimman paljon; muistuttaa, että koheesiopolitiikalla voidaan edistää merkittävästi terveydenhuoltoinfrastruktuurin kehittämistä kaikkialla EU:ssa, erityisesti NUTS 2 -tason alueilla, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, jotta voidaan luoda koko EU:ssa laadukkaita, täysin varusteltuja ja muutosjoustavia terveydenhuoltojärjestelmiä, joilla voidaan suojella paremmin ihmisten terveyttä; korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välille on perustettava toimiva rajatylittävä yhteistyöverkosto, jonka avulla voitaisiin reagoida tehokkaasti nykyisiin ja tuleviin terveyshaasteisiin;

20.  kehottaa käyttämään koheesiopolitiikan varoja sellaisten tiettyihin sairauksiin erikoistuneiden osaamiskeskusten kehittämiseen kaikkialla EU:ssa, jotka kattaisivat myös EU:n naapurimaat ja joilla edistettäisiin rajatylittävää terveysalan yhteistyötä; muistuttaa tässä yhteydessä, että kaikkia olemassa olevia EU:n välineitä, kuten EU4Health-ohjelmaa ja Horisontti Eurooppa -ohjelmaa, on hyödynnettävä synergiassa, jotta voidaan tukea tällaisten tasapuolisesti koko EU:n alueelle jakautuneiden keskusten verkoston kehittämistä;

21.  korostaa, että raja-alueiden, maaseutualueiden ja syrjäisimpien alueiden ihmiset kohtaavat usein terveydenhuollon yhdenvertaiseen saatavuuteen liittyviä esteitä, jotka rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan saada tarvitsemaansa hoitoa ja jotka koskevat erityisesti terveydenhuollon perusinfrastruktuurin, pätevän ja riittävän terveydenhuoltohenkilöstön ja elintärkeiden lääkkeiden saatavuutta; korostaa, että laadukkaiden palvelujen olisi oltava käytettävissä ja saatavilla oikea-aikaisesti, jotta heille voidaan varmistaa terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja heidän tarvitsemiensa asianmukaisten terveydenhuoltopalvelujen riittävä saatavuus; korostaa lisäksi terveydenhuollon saatavuuden erityistilannetta raja-alueilla EU:n ulkorajoilla ja syrjäisillä alueilla, joilla EU:n kansalaiset kohtaavat jo monia haasteita;

22.  toteaa, että kuljetuskustannukset ovat yksi lääkkeiden ja kliinisten laitteiden hintojen nousun syistä syrjäisimmillä alueilla, syrjäisillä alueilla ja harvaan asutuilla alueilla sijaitsevissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, joiden on myös selviydyttävä pitkistä toimitusajoista, mikä tarkoittaa, että alueellisilla terveyspalveluilla on oltava enemmän kapasiteettia ylläpitää suuria varastoja ja välttää pulaa; katsoo siksi, että EU:n olisi löydettävä ratkaisu näihin ongelmiin;

23.  korostaa, että terveydenhuollon yhdenvertainen saatavuus lisää myös ihmisten osallisuutta, vammaiset henkilöt tai muuten heikommassa asemassa olevat henkilöt mukaan luettuina, ja nostaa heidän sosiaaliturvansa tasoa; toteaa, että mielenterveyspalvelujen saatavuuden edistäminen voisi myös auttaa lisäämään työllisyyttä ja poistamaan köyhyyttä vähemmän kehittyneillä alueilla;

24.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön EU:n varoja, jotta voidaan investoida enemmän tautien ehkäisyyn, terveellisten elämäntapojen edistämiseen ja aktiivisen ikääntymisen tukemiseen terveysjärjestelmiin kohdistuvien varhaisten paineiden ehkäisemiseksi; korostaa, että on tärkeää tukea kampanjoita, joilla lisätään erityisesti nuorten tietoisuutta terveellisten elämäntapojen omaksumisen hyödyistä, ja että on tärkeää tukea seulontaohjelmien kehittämistä vakavien sairauksien varhaista havaitsemista varten;

25.  katsoo, että terveydenhuollon yhdenvertaiseen saatavuuteen maaseutualueilla liittyvien suurimpien esteiden voittamiseksi olisi hyödynnettävä laajasti kehittyneitä teknologioita, kuten sähköisiä terveyspalveluja, robottiavusteista kirurgiaa tai 3D-tulostusta, jotka ovat olennainen osa älykkäiden kylien käsitettä, jotta voidaan parantaa terveydenhuollon saatavuutta ja lisätä sen tehokkuutta ja laatua; korostaa, että on tärkeää käyttää EU:n koheesio-ohjelmia digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton parantamiseksi ja teknisen avun tarjoamiseksi julkishallinnoille, vakuutusyhtiöille ja muille terveydenhuollon toimijoille, jotka käsittelevät rajatylittävään yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä; korostaa sen vuoksi tarvetta taata nopea internetyhteys maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla, edistää digitaalista lukutaitoa kaikissa ikäryhmissä näillä alueilla ja varustaa maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden terveydenhuoltopalvelut resursseilla, joita tarvitaan tehokkaan sähköisen terveydenhuollon, kuten etälääketieteen, varmistamiseen ja kliinisten tietojen turvalliseen ja yhdenmukaistettuun tallentamiseen; kehottaa luomaan kestävän ja vertailukelpoisen rajatylittävän tietokannan ja kartoittamaan raja-alueiden ja rajatylittävän terveydenhuollon toimijoita, jotta voidaan tuoda esiin rajatylittäviä realiteetteja ja luoda uusia mahdollisuuksia;

26.  korostaa yhteishankintojen, varastojen ja muiden toimenpiteiden avulla toteutetun eurooppalaisen lähestymistavan etuja covid-19-pandemian torjunnassa; kehottaa jatkamaan ja kehittämään koheesiopolitiikan välineiden avulla tätä lähestymistapaa muissa EU:n yhteishankinnoissa, jotka koskevat lääkinnällisiä laitteita ja hoitoja, kuten syöpää ehkäiseviä rokotteita, muun muassa HPV-rokotteita, hepatiitti B -rokotteita ja hätävarusteita, jotta voidaan parantaa hoitojen kohtuuhintaisuutta ja saatavuutta;

27.  kehottaa toteuttamaan kunnianhimoisia koheesiopolitiikan toimenpiteitä EU:ssa voimassa olevien säännösten mukaisesti, jotta voidaan lievittää pätevän ja riittävän terveydenhuoltohenkilöstön pulaa raja-alueilla ja maaseutualueilla, erityisesti auttamalla terveydenhuoltohenkilöstöä ja heidän perheitään asettautumaan näille alueille, tarjoamalla mahdollisuuksia ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja erikoistumiseen sekä varmistamalla hyvät työolot ja -ehdot, jotta voidaan kannustaa heitä aloittamaan toiminnan harjoittaminen tai jatkamaan sitä näillä alueilla;

28.  huomauttaa, että kestävät pitkän aikavälin investoinnit terveydenhuoltohenkilöstöön ovat entistä kiireellisempiä, kun otetaan huomioon covid-19-kriisin vakavat taloudelliset, sosiaaliset ja terveysvaikutukset; korostaa, että on erityisesti investoitava riittävään terveydenhuoltohenkilöstöön, koulutukseen ESR+:n kautta ja terveydenhuoltohenkilöstön erikoistumisen rahoittamiseen jäsenvaltioissa ja alueilla, joissa esiintyy aivovuotoa; kehottaa jäsenvaltioita, joita terveydenhuoltoalan aivovuoto koettelee, asettamaan terveydenhuoltohenkilöstön työympäristön parantamisen etusijalle koheesiopolitiikan investoinneissa;

29.  kehottaa käyttämään koheesiopolitiikan varoja terveydenhuoltoalan työympäristön parantamiseen ja alan houkuttelevuuden lisäämiseen terveydenhuoltohenkilöstön kannalta, jotta voidaan edistää strategioita, joilla luodaan kiinnostusta ja varmistetaan terveydenhuoltohenkilöstön pysyminen NUTS 2 -tason alueilla, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, sekä maaseutualueilla, joilla väestötiheys on alhainen ja taloudellinen vauraus pienempi, täydentämällä kansallista ja alueellista politiikkaa, jolla pyritään tarjoamaan riittävästi terveydenhuoltohenkilöstöä kaikkialla EU:ssa; kehottaa vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisten roolia erityisesti rajatylittävillä alueilla sellaisten koheesiopolitiikan ohjelmien ja hankkeiden laatimisessa ja täytäntöönpanossa, jotka vaikuttavat merkittävästi terveyden eriarvoisuuden vähentämiseen;

30.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan aidon rajatylittävän terveysalan yhteistyön, jotta voidaan varmistaa potilaiden oikeuksien kunnioittaminen siten kuin siitä on säädetty rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevassa direktiivissä sekä palvelujen saatavuuden ja laadun paraneminen;

31.  huomauttaa, että covid-19-kriisi on osoittanut tarpeen lisätä investointeja terveydenhuoltojärjestelmien valmiuden, reagointikyvyn ja muutosjoustavuuden vahvistamiseen samalla kun varmistetaan rajatylittävä yhteistyö kaikkialla EU:ssa; katsoo, että sen vuoksi solidaarisuus, kestävyys ja tasapuolisuus ovat avainasemassa tämän kriisin ja sen tuhoisten sosioekonomisten seurausten ratkaisemisessa;

32.  huomauttaa, että covid-19-kriisi on osoittanut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkityksen potilaiden hoidossa, lääke- ja rokotetutkimuksessa sekä rokotteiden jakelussa; katsoo, että olisi otettava huomioon kustannus-hyötysuhde käytettäessä EU:n varoja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla toteutettaviin terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämishankkeisiin;

33.  korostaa, että tarvitaan verkkofoorumi asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan kannustaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja keskustelemaan rajatylittävästä terveydenhuollosta;

34.  katsoo, että covid-19-pandemia on historiallisesti käänteentekevä hetki investoida terveydenhuoltojärjestelmiin ja tuleviin työvoimavalmiuksiin; kehottaa perustamaan vahvan Euroopan terveysunionin ja myöntämään sille riittävästi rahoitusta, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia, vahvistaa julkisia terveydenhuoltojärjestelmiä, suojella paremmin ihmisten terveyttä ja puuttua tehokkaasti pitkäaikaisiin terveydenhuollon eroavaisuuksiin;

Rajatylittävä terveysalan yhteistyö – rahoitus Interreg-ohjelmista ja muut mahdollisuudet

35.  kannustaa käyttämään Next Generation EU -elpymisvälineen ja koheesiorahaston varoja terveydenhuoltojärjestelmien digitaalisten valmiuksien perusteelliseen parantamiseen; korostaa, että tietoteknisten järjestelmien yhteentoimivuutta on parannettava, sillä se on keskeinen tekijä sähköisten terveyspalvelujen ja erityisesti etälääketieteen palvelujen rajatylittävän tarjonnan helpottamisessa;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään koheesiopolitiikan välineitä edistääkseen lääkehoidon digitalisaatiota, muun muassa jäljitettävyysjärjestelmiä, eurooppalaisissa sairaaloissa, jotta voidaan vähentää lääkityspoikkeamia, parantaa hoitoyksiköiden välistä viestintää ja yksinkertaistaa byrokratiaa; kehottaa toteuttamaan ja kehittämään sähköisten terveyspalvelujen digitaalisen palveluinfrastruktuurin, yhtenäinen eurooppalainen digitaalinen potilasasiakirja mukaan lukien, jotta varmistetaan, että kansalaiset saavat kaikkialla EU:ssa nopeasti asianmukaisia terveyspalveluja;

37.  kehottaa komissiota laatimaan EU:n olennaislääkkeiden luettelon ja varmistamaan tällaisten lääkkeiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden pysyvillä varastoilla, yhteisillä hintaneuvotteluilla ja yhteishankinnoilla käyttäen EU:n välineitä, myös koheesiopolitiikan välineitä;

38.  korostaa, että monilla raja-alueilla on jo aiempaa kokemusta terveysalan yhteistyöstä ja yhteistyörakenteita, joita niiden olisi hyödynnettävä täysimittaisesti eurooppalaisen yhteisvastuun hengessä;

39.  korostaa potilaiden liikkuvuuden sekä turvallisen ja laadukkaan terveydenhuollon rajatylittävän saatavuuden merkitystä EU:ssa; muistuttaa, että potilaat eivät useinkaan voi käyttää naapurimaiden terveydenhuoltopalveluja kustannusten korvaamisessa käytettävien erilaisten järjestelmien vuoksi, samalla kun rajatylittävien työntekijöiden on selviydyttävä sekavista verotus- ja sosiaaliturvaetuusjärjestelyistä, koska jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat erilaisia; kannustaa sen vuoksi voimakkaasti edistämään erityisiä välittäjäorganisaatioita, kuten ZOAST-vyöhykkeitä, eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä, terveyden seurantakeskuksia tai muita verkostoja, jotta voidaan helpottaa rajatylittävän terveysalan yhteistyön koordinointia yhdessä paikallisten ja kansallisten viranomaisten kanssa; korostaa, että potilaille voi olla hyötyä rajatylittävän terveydenhuollon parannuksista, joiden ansiosta he pystyisivät käyttämään yhtäläisesti muiden jäsenvaltioiden tai niiden raja-alueiden terveyspalveluja ja -infrastruktuuria, mukaan lukien diagnosointi ja kliiniset tutkimukset, ja että periaatteena on saada hoitoa sieltä, missä se on helpointa, läheisintä, parhainta ja nopeinta; kehottaa tehostamaan potilaiden kuljetusmahdollisuuksia lähimpiin yli rajojen toimiviin laitoksiin mutta toteaa, että kaikkiin oikeudellisiin ja hallinnollisiin esteisiin puuttuminen on edelleen rasite ja niihin on puututtava tulevalla oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismia koskevalla asetuksella;

40.  korostaa koheesiopolitiikan viimeaikaisten toimenpiteiden merkitystä covid-19-pandemian torjumisessa eli koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevaa investointialoitetta (CRII), koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevaa toista investointialoitetta (CRII+) sekä koheesiota ja Euroopan alueita tukevaa elpymisapua (REACT-EU-väline); painottaa lisäksi, että vastaavanlaisia toimenpiteitä on sisällytetty asetukseen (EU) 2021/1060;

41.  kehottaa painokkaasti parantamaan tiedonsaantia ja jakamaan rajatylittävän terveydenhuollon potilaille ja henkilöstölle suunnattua yksinkertaistettua tietoa potilaille tarkoitetun käsikirjan tai yli rajojen toimivien alueellisten yhteyspisteiden avulla;

42.  toteaa, että Euroopassa on lukuisia menestyksekkäitä rajatylittäviä terveyshankkeita, ja korostaa, että niistä saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä nykyisten koheesiopolitiikan hankkeiden älykkään käytön pohjalta tehostamalla ja helpottamalla edelleen rajatylittävää yhteistyötä tällä alalla kaikkien EU:n kansalaisten hyödyksi; korostaa lisäksi, että on tärkeää oppia joidenkin raja-alueiden menestystarinoista ja hyödyntää niitä edelleen;

43.  toteaa, että on tärkeää investoida rajatylittäviin yhteistyöohjelmiin, joilla vastataan raja-alueilla havaittuihin terveysalan tarpeisiin ja haasteisiin rajatylittävänä hallintotapana, joka on tärkeä hätätilanteissa, ja toteaa, että tästä voidaan mainita esimerkkinä pelastuspalvelut, jotka kattavat alueita rajan molemmin puolin; painottaa, että laadukkaisiin julkisiin palveluihin tehtävillä investoinneilla on ratkaiseva merkitys sosiaalisen palautumiskyvyn vahvistamisessa ja autettaessa ihmisiä selviytymään talous-, terveys- ja yhteiskunnallisista kriiseistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle raja-alueiden terveysalan investoinnit yhdistämällä tehokkaasti investointeja infrastruktuuriin, innovointiin, inhimilliseen pääomaan, hyvään hallintoon ja institutionaalisiin valmiuksiin;

44.  korostaa rajatylittävän terveysalan yhteistyön merkitystä kaikille Euroopan alueille ja tarvetta löytää ratkaisuja rajatylittävään terveydenhuoltoon erityisesti raja-alueilla, joilla kansalaiset ylittävät rajan päivittäin; huomauttaa, että tarvittavien palvelujen tarjoaminen edellyttää raja-alueiden välistä korkeatasoista yhteistyötä;

45.  kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota potilaisiin hankkeissa, joita rahoitetaan Interreg-ohjelmista uudella ohjelmakaudella, ja hankkeissa, joissa keskitytään erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin sekä EU:n sukupuolistrategian 2020–2025 sukupuoleen liittyviin terveysprioriteetteihin, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin;

46.  katsoo, että Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen puitteissa käytettävissä olevien määrärahojen avulla olisi luotava toimivia rajatylittäviä julkisia terveydenhuoltopalveluja ja että niitä ei pitäisi käyttää ainoastaan välineenä, jolla luodaan erillisiä terveydenhuoltopalveluja; korostaa lisäksi, että Interreg-hankkeissa olisi oltava selkeä rajatylittävä toiminnallinen osuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kokonaisvaltaisen yhteisen aluesuunnittelun kehittämistä raja-alueilla terveydenhuoltopalveluja varten;

47.  muistuttaa, että Interreg-ohjelmista on tullut tärkeä väline, jolla ratkaistaan raja-alueille tyypillisiä ongelmia, edistetään kumppaneiden välistä rajatylittävää yhteistyötä ja kehitetään Euroopan raja-alueiden potentiaalia;

48.  korostaa, että Interreg V-A -osa-alueen viimeisimmän ohjelmakauden aikana rajatylittävällä terveysalan yhteistyöllä pyrittiin muun muassa helpottamaan terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden rajatylittävää liikkuvuutta, lisäämään innovointia ja kehittämään laadukkaan terveydenhuollon saatavuutta käyttämällä raja-alueilla yhteisiä laitteita, palveluja ja tiloja; toteaa, että hankkeet koskivat muun muassa koulutusta (38 prosenttia) hoitoa ja diagnosointia (22 prosenttia) sekä laitteita (17 prosenttia);

49.  kehottaa rahoittamaan hankkeita, joilla edistetään rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevia sopimuksia, joiden nojalla potilaat voivat matkustaa muualle saamaan hoitoa ja valita vapaasti terveydenhuollon ammattilaisensa;

50.  huomauttaa, että menestyksekkäiden rajatylittävien julkisten terveydenhuoltopalvelujen aikaansaamiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi kerättävä oleellisia tietoja oikeudellisten ja muiden kuin oikeudellisten esteiden luonteesta kullakin raja-alueella ja tuettava politiikkakohtaista analyysia siitä, miten nämä esteet voidaan poistaa;

51.  kehottaa komissiota varmistamaan, että nykyiset koordinointielimet helpottavat pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin perustuvia rajatylittäviä hoitoja ja että potilailla on kaikkialla EU:ssa yhtäläiset mahdollisuudet saada innovatiivisia hoitoja; kehottaa jäsenvaltioita sallimaan näiden innovatiivisten hoitojen saamisen ulkomailla tehokkaasti ja oikea-aikaisesti ja nopeuttamaan potilaiden korvausmenettelyä;

52.  katsoo, että osaamiskeskukset voisivat kannustaa entistä enemmän rajatylittävien sopimusten tekoon ja lisätä niiden määrää ja että tällaiset keskukset voisivat näin ollen olla erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä yleisen terveydentilan parantamisessa ja siten EU:n kansalaisten elinajanodotteen nostamisessa;

53.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita edistämään rajatylittävän terveydenhuollon parempaa hallinnointia, koska EU:ssa potilaat kohtaavat edelleen vakavia haasteita ja esteitä terveydenhuollon saatavuudessa muissa jäsenvaltioissa ja vain pieni osa mahdollisista potilaista on tietoinen oikeudestaan hakeutua hoitoon rajatylittävään terveydenhuoltoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään tehokkaammin tietoa ja harkitsemaan asianmukaista EU:n laajuista kampanjaa, jotta kansalaiset saavat tietoa oikeuksistaan ja tavoista käyttää rajatylittäviä terveydenhuoltopalveluja; muistuttaa, että on tärkeää rahoittaa digitalisaatiota ja investoida kansalaisten tiedonsaantiin, tiedon integrointiin ja tietojärjestelmiin tietojen saannin ja käytön helpottamiseksi;

54.  kehottaa komissiota tekemään kattavan tutkimuksen EU:n vakuutusjärjestelmien välisestä yhteistyökehyksestä ja tarkastelemaan mahdollisia pullonkauloja ja puutteita, joita potilaat kohtaavat etsiessään terveyspalveluja toisen jäsenvaltion alueella, sekä hallinnollisia esteitä, jotka estävät kansalaisia käyttämästä rajatylittäviä terveydenhuoltopalveluja, ja kehottaa komissiota tuomaan esiin, miten koheesiopolitiikan välineitä voitaisiin käyttää näiden mahdollisten ongelmien ratkaisemiseen;

55.  painottaa, että koordinoidun rajatylittävän sairausvakuutusjärjestelmän puuttuminen vaikeuttaa potilaiden mahdollisuuksia saada hoitoa rajan toisella puolella, jos heillä ei ole varaa maksaa hoitokuluja etukäteen ennen kuin heidän vakuutuksensa korvaa ne;

56.  katsoo, että tietämyksen vaihto ja käytännöistä tiedottaminen Interregin avulla auttavat vahvistamaan valmiuksia ja reagointivalmiuksia yli rajojen, mistä on tullut merkittävä tekijä pandemian aiheuttaman kriisin aikana;

57.  katsoo, että Interreg-ohjelmissa voidaan tarjota yhteisiä julkisia terveyspalveluja ja käynnistää muita rajatylittäviä aloitteita, koska läheisyyden edistäminen sopii hyvin yhteen vihreän kestävyyden tavoitteen kanssa;

58.  korostaa, että useilla Interreg-hankkeilla on edistetty covid-19:n torjuntaa rajatylittävillä alueilla kaikkialla EU:ssa esimerkiksi tehohoitopotilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuuden, lääkinnällisten laitteiden ja henkilönsuojainten sekä PCR-testien rajatylittävän tarjonnan, tietojenvaihdon tai oikeudellisen neuvonnan kautta; korostaa siksi pienimuotoisten ja rajatylittävien hankkeiden merkitystä ihmisten yhteen saattamisessa ja siten uusien mahdollisuuksien avaamisessa kestävälle paikalliselle kehitykselle ja rajatylittävälle terveysalan yhteistyölle; panee kuitenkin merkille, että rajojen sulkeminen EU:ssa pandemian aikana vaikutti potilaiden ja terveydenhuoltohenkilöstön liikkuvuuteen, samalla kun tartuntatietoja, rokotuksia tai potilaiden siirtojen ehtoja koskevia tietoja ei ollut yhdenmukaistettu riittävästi jäsenvaltioiden kesken, mikä hidasti yhteisiä epidemiologisia toimia covid-19:n torjumiseksi, aiheutti sekaannusta ja haittasi alueellista yhteistyötä pahiten kärsineiden alueiden välillä;

59.  on vakuuttunut, että räätälöityjä ratkaisuja ja paikallista lähestymistapaa tarvitaan raja-alueiden nykyisen monimuotoisuuden vuoksi ja että ne ovat edellytys kestävälle paikalliselle kehitykselle;

60.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia hyödyntämään täysin asetuksessa (EU) 2021/1060 määriteltyjen koheesiopolitiikan ohjelmien sekä Interreg-ohjelmien tarjoamaa joustavuutta meneillään olevan covid-19-kriisin ratkaisemiseksi;

61.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhdessä koheesiopolitiikan ja EU4Health-ohjelman avulla jäsenvaltioiden ja EU:n tason toimintastrategioiden, vakiotoimintatapojen ja menettelyjen kehittämistä covid-19-pandemia huomioon ottaen, jotta voidaan tehostaa yhteistyötä tulevissa kansanterveydellisissä hätätilanteissa;

62.  katsoo, että koheesiopolitiikan puitteissa tehtävä rajatylittävä terveysalan yhteistyö ei olisi täysin mahdollista ilman terveyspalvelujen alan tutkintotodistusten ja pätevyyksien vastavuoroista tunnustamista kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ehdottamaan Benelux-valtioiden vuonna 2015 allekirjoittaman päätöksen pohjalta kehystä, jonka avulla korkeakoulututkintoja voitaisiin tunnustaa automaattisesti EU:n tasolla;

63.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin kahdenvälisiä sopimuksia ja luomaan yhteistyöjärjestelyjä rajatylittävän terveydenhuollon esteiden poistamiseksi;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1. (2) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (4) Röhrling, I., Habimana, K., Groot, W., ym., Capitalising on existing initiatives for cooperation in cross-border regions, terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, komissio, 2018. (5) EUVL C 440, 18.12.2020, s. 10. (6) EUVL C 474, 24.11.2021, s. 179. (7) EUVL L 107, 26.3.2021, s. 1. (8) EUVL L 170, 12.5.2021, s. 1. (9) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 60. (10) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 94. (11) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159. (12) Rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikkö, Cross-border cooperation in healthcare, unionin sisäasioiden pääosasto, Euroopan parlamentti, 2021.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2022 koheesiopolitiikan merkityksestä innovatiivisten ja älykkäiden muutosten sekä tieto- ja viestintätekniikan alueellisen yhteenliitettävyyden edistämisessä (2021/2101(INI))

P9_TA(2022)0059 A9-0010/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060(1) (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus) ja erityisesti sen ensimmäisen toimintapoliittisen tavoitteen sellaisena kuin se on vahvistettu 5 artiklassa,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058(2),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1059(3),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1296/2013 kumoamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1057(4),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta lisämäärärahojen ja toteuttamisjärjestelyjen osalta tuen antamiseksi covid-19-pandemian ja sen sosiaalisten seurausten aiheuttaman kriisin vahinkojen korjaamisen edistämiseen sekä talouden vihreän, digitaalisen ja palautumiskykyä tukevan elpymisen pohjustamiseen 23. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/2221(5) (REACT-EU-väline),

–  ottaa huomioon oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056(6),

–  ottaa huomioon InvestEU-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) 2015/1017 muuttamisesta 24. maaliskuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/523(7),

–  ottaa huomioon Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta 29. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/694(8), joka on tarkoitettu tukemaan Euroopan digitalisaatiota,

–  ottaa huomioon Next Generation EU -elpymisvälineen,

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten” (COM(2021)0118),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pk-yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten” (COM(2020)0103),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan osaamisohjelma kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi” (COM(2020)0274),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma 2021–2027: Koulutuksen mukauttaminen digitaaliaikaan” (COM(2020)0624),

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet” (COM(2021)0345),

–  ottaa huomioon digitaalitalouden ja yhteiskunnan indeksiä koskevat komission vuoden 2020 raportit,

–  ottaa huomioon rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön 15. kesäkuuta 2018 julkaistun tutkimuksen ”Digital Agenda and Cohesion Policy”,

–  ottaa huomioon EU:n ministerien ja jäsenvaltioiden edustajien sekä Norjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan 9. huhtikuuta 2019 allekirjoittaman naisia ja digitalisaatiota koskevan julistuksen ”Declaration of Commitment on Women in Digital”,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2020 annetun Berliinin julistuksen digitaaliyhteiskunnasta ja arvopohjaisesta digitaalisesta hallinnosta,

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2020 julkaistun Euroopan tasa-arvoinstituutin raportin ”Gender Equality Index 2020: Digitalisation and the future of work”,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) neuvoston laajakaistayhteyksiä koskevat suositukset sellaisina kuin ne ovat muutettuina 24. helmikuuta 2021,

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät covid-19:stä, sisämarkkinoista, teollisuuspolitiikasta, digitaaliasioista ja ulkosuhteista ja erityisesti digitalisaatiosta,

–  ottaa huomion 11. joulukuuta 2020 esitetyn ehdotuksen neuvoston päätelmiksi ”Digitalisaatio toimimaan ympäristön hyväksi”,

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2021 esitetyn ehdotuksen neuvoston päätelmiksi etätyöstä muualla kuin työpaikalla tehtävän työn yhteydessä,

–  ottaa huomioon Brysselin kaupungin yhdistetyn etätyö- ja ilmastosuunnitelman,

–  ottaa huomioon talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön 30. huhtikuuta 2021 julkaistun tutkimuksen ”The impact of teleworking and digital work on workers and society: Special focus on surveillance and monitoring, as well as on mental health of workers”,

–  ottaa huomioon komission aloitteen älykkäitä kyliä koskevaksi EU:n toimeksi,

–   ottaa huomioon rakenne- ja koheesiopolitiikan politiikkayksikön 30. syyskuuta 2020 julkaiseman tutkimuksen ”EU Lagging Regions: state of play and future challenges”,

–  ottaa huomioon 5. ja 6. syyskuuta 2016 annetun Cork 2.0 -julistuksen ”Parempi elämä maaseudulla”,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2018 julkaistun alueiden komitean ja komission yhteisen tutkimuksen ”Innovation camp methodology handbook: realising the potential of the entrepreneurial discovery process for territorial innovation and development”(9),

–  ottaa huomioon Irlannin maaseudun kehittämispolitiikan 2021–2025 ”Our Rural Future” ja sen keskittymisen etätyöhön maaseutualueilla,

–  ottaa huomioon 28. syyskuuta 2020 julkaistun Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportin ”Living, working and COVID-19”,

–  ottaa huomioon komission elokuussa 2019 esittämän tutkimuksen ”The changing nature of work and skills in the digital age”(10),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2018 julkaistun komission valmisteluasiakirjan ”The Geography of EU Discontent”(11),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta: digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan esteiden poistaminen ja tekoälyn käytön parantaminen eurooppalaisten kuluttajien hyväksi(12),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(13),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja alueellisista ympäristöstrategioista ilmastonmuutoksen torjunnassa(14),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman väestönkehityksen suunnanvaihdosta EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0010/2022),

A.  ottaa huomioon, että EU:n tavoitteena on toteuttaa tehokkaita digitaalisia toimintapolitiikkoja, joilla lisätään ihmisten ja yritysten mahdollisuuksia saavuttaa kestävä ja vauras digitaalinen tulevaisuus kaikilla alueilla;

B.  katsoo, että digitalisaation on oltava oikeudenmukaista ja osallistavaa, luotava mahdollisuuksia ja edistettävä tasa-arvoa, elämänlaatua, alueellista kilpailukykyä ja talouden nykyaikaistamista;

C.  katsoo, että digitaalisen siirtymän on edettävä samaan tahtiin meneillään olevan vihreän siirtymän kanssa – yhdessä niitä kutsutaan rinnakkaisiksi siirtymiksi; katsoo, että niiden sosiaalista ulottuvuutta ei saa jättää huomiotta;

D.  ottaa huomioon, että nykyaikaiseen talouteen sisältyy uusien yritysmallien käyttöönotto neljännen teollisen vallankumouksen kehityssuuntausten mukaisesti, millä vastataan digitaalisen ja vihreän siirtymän nykyajan haasteisiin;

E.  ottaa huomioon, että ne Euroopan alueet, joilla kestävän siirtymän tarve on suurin, ovat yleensä niitä, joilla köyhyys ja syrjäytyminen on yleistä; katsoo, että nopea elpyminen edellyttää määrätietoisia toimenpiteitä ja investointeja, joilla olisi keskityttävä lieventämään pandemian taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, käynnistämään uudelleen taloudellista toimintaa, edistämään kestävää kehitystä, vihreää siirtymää ja digitalisaatiota ja panemaan täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet, jotta voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä;

F.  ottaa huomioon, että uusi monivuotinen rahoituskehys muodostaa yhdessä Next Generation EU -elpymisvälineen kanssa EU:n kaikkien aikojen suurimman elvytyspaketin ja auttaa vihreämmän, digitaalisemman ja selviytymiskykyisemmän unionin rakentamisessa covid-19-pandemian jälkeisenä aikana; ottaa huomioon, että samaan aikaan uusi koheesiopolitiikka tarjoaa jäsenvaltioille ennennäkemättömän tilaisuuden digitalisaation vauhdittamiseen, koska siinä edellytetään niitä osoittamaan vähimmäismäärä varoja digitaaliseen siirtymään ja varmistamaan, että tietyt edellytykset ovat olemassa tällaisen rahoituksen saamiseksi, kuten koheesiopolitiikan investointikehyksessä 2021–2027 esitetään;

G.  ottaa huomioon, että EU:ssa vallitsee edelleen maantieteestä, iästä, sukupuolesta, koulutustasosta, sosioekonomisesta asemasta ja tuloista johtuva digitaalinen kahtiajako, joka estää joitakin yksilöitä ja yrityksiä hyödyntämästä digitalisaation etuja; katsoo, että tämä digitaalinen kahtiajako voi entisestään vieraannuttaa väestökadosta kärsiviä alueita ja ruokkia EU:n alueellista epätasapainoa;

H.  ottaa huomioon, että laajakaistan kattavuuden taso Euroopassa osoittaa, että merkittäviä investointeja tarvitaan edelleen erityisesti maaseutualueilla, joilla kymmenen prosenttia kotitalouksista ei kuulu minkäänlaisen kiinteän verkon piiriin ja 41 prosentilla ei ole minkäänlaista nopeaa laajakaistateknologiaa ja joilla vain 59 prosentilla on seuraavan sukupolven laajakaistayhteys (vähintään 30 Mbit/s), kun muualla EU:ssa se on 87 prosentilla kotitalouksista(16); ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikan heikon yhteenliitettävyyden lisäksi maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla on usein muitakin rakenteellisia haasteita, kuten infrastruktuurin ja palvelujen puute, alhainen tulotaso tai koulutusmahdollisuuksien ja kulttuurivarantojen puute, mikä saa korkeasti koulutetut ihmiset muuttamaan lupaavammille alueille (aivovuoto)(17); toteaa, että EU:n rahoituksella olisi edistettävä keskeisen infrastruktuurin rakentamista väestökehityksen haasteisiin vastaamiseksi;

I.  ottaa huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat Euroopan talouden selkäranka, sillä ne muodostavat 99 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä ja työllistävät noin 100 miljoonaa ihmistä; ottaa huomioon, että pk-yritysten osuus Euroopan BKT:stä on yli puolet, ja katsoo, että ne ovat ratkaisevassa asemassa paitsi EU:n rinnakkaisten siirtymien toteuttamisessa kestävään ja digitaaliseen talouteen siirryttäessä myös tuottaessaan lisäarvoa kaikilla talouden aloilla; ottaa kuitenkin huomioon, että ainoastaan 17 prosenttia pk-yrityksistä on onnistunut ottamaan käyttöön digitaaliteknologiaa liiketoiminnassaan, kun taas suurista yrityksistä siinä on onnistunut 54 prosenttia; ottaa huomioon, että jotkin teollisuudenalat ja perinteiset toimialat, kuten rakennus-, maatalouselintarvike-, tekstiili- ja terästeollisuus, ovat jääneet jälkeen digitalisaatiossaan(18);

J.  ottaa huomioon, että vaikka covid-19-pandemia on johtanut etätyön sekä tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvan liikkuvan työn valtavaan kasvuun(19), mikä tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia työpaikkojen yhteenliittämiseen kaupunkikeskusten sekä pienempien kaupunkien, esikaupunkialueiden ja maaseutualueiden välillä, valmiudet etätyön tekemiseen vaihtelevat merkittävästi korkea- ja matalapalkkaisten työntekijöiden, toimihenkilöiden ja ruumiillisen työn tekijöiden sekä sukupuolten välillä(20); katsoo, että tieto- ja viestintätekniikkaan perustuva liikkuva työ ja palvelujen digitalisaatio voivat tietyin edellytyksin mahdollistaa työllisyyden ja väestön tasapuolisemman maantieteellisen jakautumisen;

K.  ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon edistämiseksi ESR+:sta olisi tuettava investointeja ihmisiin ja järjestelmiin työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden aloilla ja annettava samalla myös tukea, jotta voidaan parantaa koulutusjärjestelmien laatua, osallistavuutta ja toimivuutta sekä niiden tarkoituksenmukaisuutta työmarkkinoiden kannalta myös edistämällä digitaalista oppimista ja opetushenkilöstön ammatillista kehittymistä; katsoo, että näin tuettaisiin taloudellista, alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti;

L.  toteaa, että kokemukset covid-19-pandemiasta ovat osoittaneet, kuinka tärkeää digitaalisen infrastruktuurin kehittäminen on talouksille ja yhteiskunnille, terveyspalvelut, koulutus ja julkishallinto mukaan luettuina; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on myös tuonut esiin monia jo olemassa olevia ongelmia maaseutualueilla ja korostanut näiden alueiden haavoittuvuutta erityisesti digitaalisten valmiuksien, terveyspalvelujen laadun ja tarjonnan, koulutuksen, laajakaistayhteyksien saatavuuden, arvoketjujen häiriönsietokyvyn ja digitaalisten taitojen osalta;

M.  ottaa huomioon, että vaikka Euroopan osaamisohjelmassa asetettiin tavoitteeksi, että 70 prosentilla EU:n aikuisväestöstä on vähintään digitaaliset perustaidot vuoteen 2025 mennessä, komission mukaan 42 prosentilla EU:n väestöstä ei vieläkään ole digitaalisia perustaitoja ja 37 prosentilla työntekijöistä ei edelleenkään ole riittäviä digitaalisia taitoja; ottaa huomioon, että tieto- ja viestintäteknisissä taidoissa on edelleen suuria maantieteellisiä eroja; ottaa huomioon, että naiset ovat suhteettomasti aliedustettuina tieto- ja viestintätekniikan alalla EU:ssa, sillä heidän osuutensa tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijatehtävistä on vain 17 prosenttia(21), ja on epätodennäköisempää, että heillä on digitaalisia erityistaitoja ja että he työskentelevät tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvillä aloilla; ottaa huomioon, että vuonna 2019 alle 25 prosenttia EU27:n yrityksistä tarjosi henkilöstölleen tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvää koulutusta ja että jäsenvaltioiden välillä oli merkittäviä eroja(22); ottaa huomioon, että erityisesti startup-yrityksissä vallitsee edelleen sukupuolten välinen kuilu, sillä vuonna 2020 eurooppalaisiin teknologiayrityksiin sijoitetun pääoman kokonaismäärästä 91 prosenttia suunnattiin pelkästään miehistä koostuville perustajaryhmille(23);

N.  ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikan alan kehittäminen ja toimet innovoinnin edistämiseksi ovat myös tarpeen, jotta voidaan tukea talouden ja yhteiskunnan digitalisaatiota yleisesti ja erityisesti teollisuudenalojen digitalisaatiota;

O.  katsoo, että julkisten palvelujen digitalisaation on edettävä samaan tahtiin yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien kanssa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti(24);

Koheesiopolitiikka 2021–2027 ja rinnakkaisten siirtymien haasteet

1.  suhtautuu myönteisesti koheesiopolitiikkaa koskevaan pakettiin 2021–2027 ja sen ensimmäiseen toimintapoliittiseen tavoitteeseen, jossa keskitytään kehittämään ”kilpailukykyisempi ja älykkäämpi Eurooppa edistämällä innovatiivisia ja älykkäitä taloudellisia muutoksia sekä alueellisia tieto- ja viestintäteknisiä yhteyksiä”(25);

2.  korostaa uuden koheesiopolitiikan merkitystä digitaalisen ja vihreän siirtymän edistämisessä; korostaa, että uuden koheesiopolitiikan digitaaliset ja innovointia koskevat komponentit ovat keskeisessä asemassa mahdollistettaessa yhteiskunnan kestävä ja osallistava muutos sosiaalisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi taloudeksi sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden ja vuodelle 2030 asetettujen Euroopan digitaalisen vuosikymmenen tavoitteiden savuttamisessa; korostaa, että tarvitaan hyvä ja kohtuuhintainen digitaalinen infrastruktuuri sekä toimia kaikkien käyttäjäryhmien digitaalisten taitojen kehittämiseksi, jota olisi edistettävä myös ottamalla käyttöön erilaista tukea ja rahoitusta joustavasti ja toisiaan täydentävästi;

3.  muistuttaa, että jäsenvaltioilla on käytettävissään Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston toimintapoliittisen tavoitteen 1 mukaista tukea, jotta ne voivat investoida innovointiin älykkään erikoistumisen käsitteen mukaisesti; kehottaa kansallisia ja alueellisia viranomaisia parantamaan älykästä erikoistumista koskevaa toimintatapaansa keskittymällä innovointimahdollisuuksien ja kestävän kehityksen kannalta lupaavimpiin alueisiin ja hankkeisiin;

4.  korostaa älykkäiden kylien käsitteen merkitystä vastattaessa EU:n digitaalisiin ja ilmastohaasteisiin ja suhtautuu myönteisesti siihen, että se sisällytetään tulevaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) sekä koheesio- ja aluepolitiikkoihin; vaatii, että jäsenvaltiot sisällyttävät älykkäisiin kyliin perustuvan toimintamallin koheesiopolitiikan ohjelmiinsa kansallisella ja alueellisella tasolla;

5.  muistuttaa, että EAKR:stä ja koheesiorahastosta annetun asetuksen nojalla jäsenvaltioiden on osoitettava vähintään kahdeksan prosenttia määrärahoistaan työpaikkoihin ja kasvuun kohdistuviin investointeihin kestävän kaupunkikehityksen aikaansaamiseksi; pitää valitettavana, että vastaavanlaista varojen kohdentamista maaseutualueita varten ei ole vielä voitu vahvistaa; panee tässä yhteydessä merkille, että asetuksen mukaan erityistä huomiota kiinnitetään ympäristön ja ilmaston muutosten torjumiseen ja digitaaliteknologioiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen innovoinnissa, minkä ansiosta alueviranomaiset voivat keskittää rahoitusta kestävän kaupunkikehityksen alalle;

6.  muistuttaa, että Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta annetussa asetuksessa vahvistetaan, että kyseisen välineen sekä EAKR:n ja koheesiorahaston yhteisellä toiminnalla on edistettävä alueellisten ja paikallisten innovaatioekosysteemien kehittämistä ja vahvistamista, teollista muutosta sekä yhteiskunnan ja julkishallinnon digitalisaatiota;

7.  kehottaa neuvostoa ja komissiota asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita kaikkien EU:n alueiden digitaaliselle kehitykselle ja kehottaa laatimaan kaikille alueille eurooppalaisen digitaalisen toimintasuunnitelman, johon sisältyy keskipitkän aikavälin tavoitteita ja vuoteen 2025 asti ulottuvia toimenpiteitä sekä erityisiä suosituksia EU:lle ja jäsenvaltioille konkreettisten tulosten saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä;

8.  painottaa tarvetta varmistaa, että digitalisaatioprosesseissa otetaan asianmukaisesti huomioon alueelliset erityispiirteet ja -tarpeet; muistuttaa, että ”sama malli kaikille” ‑lähestymistapa saattaa pahentaa jo olemassa olevaa kuilua eri kehitystasoilla olevien alueiden välillä;

9.  korostaa, että on tärkeää varmistaa EU:n lukuisten digitalisaatiota edistävien aloitteiden ja ohjelmien välinen johdonmukaisuus ja luoda synergioita niiden ja koheesiopolitiikan välineiden välille, jotta voidaan maksimoida tämän alan mahdollisuudet; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että digitalisaatioon tehtäviin investointeihin on sisällyttävä kasvun tavoite, johon yhdistyy kestäviä talouskehitysstrategioita samalla kun vältetään päällekkäisyyksiä;

10.  toteaa, että tehokas liikkuvuusjärjestelmä on yksi alueiden taloudellisen kehityksen, alueellisen yhteenkuuluvuuden ja alueiden potentiaalin kehittämisen edellytyksistä; huomauttaa, että siksi on annettava tarvittava rahoitus ympäristön kannalta kestävien ja kohtuuhintaisten liikenneyhteyksien kehittämiseen ja ylläpitoon, mikä voisi kannustaa vanhempaa sukupolvea jatkamaan maatalouden harjoittamista pidempään ja houkutella nuoria alueellisista keskuksista työhön maaseutualueille;

11.  korostaa, että EU:n vähemmän kehittyneillä alueilla on erityisiä haasteita; kehottaa komissiota tarjoamaan näille alueille räätälöityä tukea, jolla pyritään vahvistamaan hallinnollisia valmiuksia, tietämystä ja teknologiapohjaista asiantuntemusta, jotta varmistetaan niiden talouksien ja yhteiskuntien onnistunut siirtyminen yhä digitaalisempaan tulevaisuuteen;

12.  pitää myönteisenä neuvoston kantaa, jossa tuetaan komission näkemystä vihreän siirtymän ja digitaalisaation muodostamasta kaksinkertaisesta haasteesta; korostaa, että rinnakkaisten siirtymien avulla voidaan luoda uusia vihreitä ja digitaalisia työpaikkoja, jotka ovat välttämättömiä talouden elpymiselle covid-19-pandemian jälkeen, ja on vakuuttunut siitä, että digitaalinen komponentti on avainasemassa, kun pyritään saavuttamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, jotka on esitetty EU:n digitaalistrategiassa ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa”;

13.  korostaa tarvetta tukea digitaalisten ratkaisujen kehittämistä paitsi ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen, esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen digitaalisen resurssitehokkuuden ja älykkään innovoinnin avulla, myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen; korostaa tarvetta kehittää digitaalisia varoitusvälineitä ja -sovelluksia luonnonkatastrofien, kuten tulvien, mutavyöryjen, helleaaltojen ja metsäpalojen, kielteisten vaikutusten vähentämiseksi;

Digitaalisen kuilun umpeen kurominen

14.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tuleva maaseudun seurantakeskus kerää kattavaa ja ajantasaista tietoa digitaalisesta kahtiajaosta, jotta voidaan tukea jäsenvaltioita alueidensa ja kaupunkiensa tarpeiden tunnistamisessa; pitää olennaisen tärkeänä, että saadaan ajantasaista tietoa digitalisaation edistymisestä kaikilla EU:n alueilla, ja kehottaa komissiota toimittamaan digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksin tiedot NUTS 2 -tasolla;

15.  korostaa, että digitaalisessa kahtiajaossa on kaksi ulottuvuutta: infrastruktuuria koskeva ulottuvuus ja valmiuksia koskeva ulottuvuus, että niiden alkuperät ovat erilaiset ja että niihin on sovellettava erilaisia toimia, jotka on räätälöitävä niiden ominaispiirteiden mukaan;

16.  panee huolestuneena merkille jäsenvaltioiden sisällä ja välillä edelleen vallitsevan digitaalisen kahtiajaon; on erityisen huolissaan kaupunkien ja maaseudun välisestä laajakaistaverkkojen laatuun ja kohtuuhintaisuuteen liittyvästä digitaalisesta kahtiajaosta(26); muistuttaa erityisesti, että EAKR:n ja koheesiorahaston tulevilla investoinneilla olisi tuettava edelleen nopeiden digitaalisten infrastruktuuriverkkojen kehittämistä; painottaa, että tässä yhteydessä maaseutualueet on asetettava etusijalle;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan tukea ja apua nykyisille alustoille ja hankkeille osallistavan ja oikeudenmukaisen digitalisaation alalla välineinä, joiden avulla kaikki EU:n alueet, myös syrjäiset ja maaseutualueet, tuodaan 2000-luvulle;

18.  toteaa, että maaseutualueiden ja kaupunkien aikuisväestön digitaalisissa taidoissa on kriittisiä eroja, jotka vaikuttavat erityisesti pienituloisiin, naisiin ja ikääntyneisiin; toteaa, että tämä kahtiajako on erityisen merkittävä tietyissä jäsenvaltioissa ja pahentaa nykyisiä työnsaantivaikeuksia maaseutualueilla; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan kohdennettuihin täydennyskoulutus- ja koulutustoimenpiteisiin digitaalisen kuilun umpeen kuromiseksi ja korostaa, että nämä puutteet liittyvät suoraan suuren kapasiteetin verkkojen vähäiseen saatavuuteen;

19.  panee erittäin kiinnostuneena merkille komission digitaalisen kompassin, jolla pyritään muuntamaan vuoteen 2030 ulottuvat EU:n digitaalitavoitteet konkreettisiksi päämääriksi seuraavilla neljällä tärkeimmällä alalla: taidot, turvallinen ja kestävä digitaalinen infrastruktuuri, yritysten digitalisaatio ja julkisten palvelujen digitalisaatio; kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti näillä neljällä alalla saavutetusta edistyksestä;

20.  on vakuuttunut siitä, että digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden parantaa elämänlaatua ja edistää koulutusmahdollisuuksia, työpaikkojen luomista, innovointia ja julkisten palvelujen parempaa saatavuutta maaseutualueilla ja kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla, mikä osaltaan auttaa kääntämään väestökatoon johtavan kehityssuunnan ja torjumaan aivovuotoa;

21.  suhtautuu myönteisesti digitaalipoliittisen ohjelman 2030 tavoitteeseen, jonka mukaan EU:n kaikkien asuttujen alueiden olisi vuosikymmenen loppuun mennessä kuuluttava 5G-verkon piiriin; kehottaa komissiota edistämään osana tulevaa lainsäädäntöä toimenpiteitä, joilla helpotetaan 5G-verkkojen käyttöönottoa maaseutualueilla, erityisesti vähentämällä tai poistamalla työläitä hallinnollisia menettelyjä;

22.  korostaa tarvetta poistaa maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä edelleen vallitseva digitaalinen kahtiajako ja tarvetta hyödyntää maaseutualueiden yhteyksien ja digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia kehittämällä horisontaalinen strategia; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään koheesiopolitiikan, YMP:n ja Next Generation EU ‑elpymisvälineen määrärahoja älykkäiden kylien käsitteen käyttöönottoon ja kehittämiseen vuoden 2020 jälkeisenä aikana, mikä edistää digitalisaatiota, taloudellisen potentiaalin vahvistamista, innovointia ja sosiaalista osallisuutta maaseutualueilla sekä maaseutuyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä räätälöidyillä hankkeilla, joilla pyritään parantamaan laajakaistayhteyksiä ja -infrastruktuuria; muistuttaa kuitenkin, että digitalisaatiostrategiat olisi mukautettava maaseutuoloihin ja maaseutuyhteisöjen olisi itse panostettava ja osallistuttava aktiivisesti niiden täytäntöönpanoon sekä digitaali- ja robottiteknologioiden soveltamiseen maataloudessa; korostaa, että vuoteen 2030 asetettu tavoite siirtymisestä kestävään maatalouteen voidaan saavuttaa edistämällä uusia teknologioita, tutkimusta ja innovointia sekä meneillään olevalla tietämyksen siirtämisellä maaseudulle;

23.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään sekä EAKR:n ja koheesiorahaston että Next Generation EU -elpymisvälineen kautta saatavilla olevia rahoitusvaroja mahdollisimman suuressa määrin ja tehokkaasti, jotta voidaan antaa alueille niiden tarvitsemaa kohdennettua tukea digitaalisen kahtiajaon poistamiseksi maaseutualueilta ja sukupolvien väliltä; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi tukemaan erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa asianmukaisten julkisten rahoitusjärjestelmien avulla alueilla, joita markkinat eivät palvele, ja tarjoamaan monialaisia ja kattavia ratkaisuja, esimerkiksi älykkäitä kyliä ja maaseudun innovaatiokeskuksia; kannattaa pyrkimyksiä edistää digitalisaatiota vahvistamalla temaattista keskittymistä koheesiopolitiikassa, samalla kun edistetään yhteistyötä Euroopan investointipankin tai muiden kehityspankkien kanssa; kehottaa kiinnittämään huomiota erojen kasvamisen riskiin, jos heikoimmassa asemassa olevia alueita ei tueta asianmukaisesti, sillä niillä on usein heikommat valmiudet suunnitella ja käyttää varoja tehokkaasti, vaikka niiden tarpeet ovatkin suurimmat;

24.  kehottaa lisäksi panemaan täytäntöön kaikilta osin Verkkojen Eurooppa -välineen, jonka uudella digitaalisella rahoitusvälineellä ja rajat ylittävien digitaalisten yhteyksien lisäämisellä on ratkaiseva merkitys, kun kurotaan umpeen taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia kuiluja, ja tarjotaan monia uusia mahdollisuuksia EU:n alueille ja maaseutualueille;

Osallistava ja oikeudenmukainen digitalisaatio

25.  korostaa, että tarvitaan kestävä ja osallistava digitalisaatioprosessi, joka on sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukainen ja jossa ketään ei jätetä jälkeen; korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tuella olisi edistettävä digitaalisen potentiaalin ja innovoinnin kehittämistä pk-yrityssektorilla, jotta voidaan parantaa väestön digitaalisia valmiuksia ja taitoja, ja sillä olisi tuettava osallisuutta digitaaliyhteiskunnassa ja lisättävä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta kaikilla EU:n alueilla keskittyen vähemmän kehittyneisiin alueisiin;

26.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisten palvelujen digitalisaation rinnalla toteutetaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan kansalaisten mahdollisuutta käyttää internetpalveluja ilman syrjintää, rajoituksia tai häirintää; muistuttaa, että onnistuneen digitaalisen siirtymän edellytyksenä on vakaa ja kohtuuhintainen suuren kapasiteetin internetyhteys;

27.  painottaa EU:n syrjäisten alueiden, myös sen saarten, digitaalisiin yhteyksiin liittyviä haasteita; katsoo, että digitaaliset yhteydet ovat yksi olennaisista osista missä tahansa EU:n saaria koskevassa strategiassa; kehottaa ryhtymään lisätoimiin, jotta digitaalinen siirtymä olisi kaikkien paikallisyhteisöjen kannalta osallistava;

28.  panee huolestuneena merkille, että covid-19-pandemian seurauksena digitaalisten ratkaisujen sekä tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvan liikkuvan työn laajempi käyttö on pahentanut jo olemassa olevaa eriarvoisuutta, joka johtuu väestöryhmien välisestä digitaalisesta kahtiajaosta; korostaa kuitenkin, että digitalisaatio voi myös hyödyttää sosiaalisesti ja taloudellisesti heikossa asemassa olevia ja syrjäytyneitä ryhmiä tietyin edellytyksin; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että digitaalisesti syrjäytyneet kärsivät kaksinkertaisesta syrjäytymisestä, sillä heillä voi olla myös vaikeuksia päästä koulutukseen tai työmarkkinoille tai käyttää keskeisiä julkisia palveluja; korostaa, että erityisesti älykkäät kylät voisivat toimia käytännön ratkaisuna, jonka avulla voidaan lisätä maaseutualueiden palvelutarjontaa ja siten vähentää nykyistä eriarvoisuutta;

29.  korostaa, että covid-19-pandemia on korostanut digitaalisten ratkaisujen, erityisesti etätyön, merkitystä; kehottaa komissiota esittämään direktiivin oikeudenmukaisen etätyön vähimmäisvaatimuksista ja -ehdoista, jotta voidaan suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta ja varmistaa ihmisarvoiset työolot ja -ehdot, joihin kuuluvat etätyön vapaaehtoisuus, työaikojen kunnioittaminen, lomat, työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen ja muut digitaaliset oikeudet työssä, kuten oikeus olla tavoittamattomissa, työntekijöiden yksityisyyden suojelu, myös kieltämällä työntekijöiden etävalvonta tai muunlainen digitaalinen seuranta sekä tekoälyn käyttö työhönottoprosesseissa, ottamalla samalla huomioon Euroopan tason työmarkkinaosapuolten puitesopimuksen digitalisaatiosta;

30.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kattavan strategian, johon sisällytetään kokonaisvaltainen näkökulma kaikilla tasoilla, jotta voidaan puuttua digitalisaatioon liittyvään sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja syrjintään sekä käsitellä etä- ja hybridityötä sen myönteisten vaikutusten tehostamiseksi;

31.  katsoo, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, asiaankuuluvien sidosryhmien kuuleminen ja paikallisviranomaisten osallistuminen ovat ratkaisevan tärkeitä alueellisten digitaalistrategioiden asianmukaiselle suunnittelulle ja onnistuneelle täytäntöönpanolle;

Pienten ja keskisuurten yritysten sekä julkisten palvelujen digitalisaatio

32.  kehottaa toteuttamaan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelman jatkotoimia, joilla on kaksi kokonaisvaltaista päätavoitetta: tehokkaan digitalisaation varmistaminen ja byrokratian vähentäminen ja siten kansalaisten elämänlaadun parantaminen toimenpiteillä, joilla tehostetaan kaikkien jäsenvaltioiden julkisia palveluja ja niiden yleistä saatavuutta sekä lisätään avoimuutta, ja toimenpiteiden toteuttaminen julkisen sektorin työntekijöiden digitaalisten taitojen parantamiseksi; korostaa, että näissä jatkotoimissa olisi otettava huomioon covid-19-pandemiasta saadut lukuisat kokemukset sen jälkeen, kun julkishallinnon palvelut siirrettiin lähes yksinomaan verkkoon;

33.  toteaa covid-19-pandemian osoittaneen, että etätyön sekä tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvan liikkuvan työn lisääntyminen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on tehnyt yhteiskunnastamme alttiimman kyberhyökkäyksille; muistuttaa, että yksityisen tai julkisen sektorin verkkojen etäkäyttö edellyttää uusia kyberturvallisuusratkaisuja;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita etenemään nopeammin julkisten palvelujen, muun muassa koulujen, yliopistojen, tutkimuslaitosten, julkisen liikenteen, sähköisen hallinnon ja tehokkaan hallinnoinnin digitalisaatiossa;

35.  toteaa, että covid-19-pandemia on nopeuttanut sähköisten julkisten palvelujen ja sähköisen terveydenhuollon ratkaisujen lisääntymistä; korostaa tarvetta korjata terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisten taitojen puutteet ja lisätä potilaiden, erityisesti ikääntyneiden ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien kansalaisten, mahdollisuuksia käyttää sähköisiä terveyspalveluja; varoittaa, että jotkut ihmiset, kuten ikääntyneet tai sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat henkilöt, joilla on ehkä vähemmän mahdollisuuksia tai varaa käyttää tarvitsemaansa teknologiaa, voivat jäädä jälkeen; toteaa, että tarvitaan julkisia investointeja muun muassa henkilöstöön, julkiseen digitaaliseen tarjontaan ja ennakoiviin tukitoimiin, jotta kaikille väestöryhmille voidaan taata syrjimätön, nopea ja laadukas pääsy digitaalisiin julkisiin palveluihin, myös terveyspalveluihin; pitää tässä yhteydessä tarpeellisena painottaa toimia, joilla edistetään ja lujitetaan koulutuksen ja digitaalisten taitojen kehittämistä erityisesti maaseutualueilla; painottaa tarvetta hyödyntää uusien digitaalisten työkalujen, teknologioiden ja ratkaisujen koko potentiaalia terveen yhteiskunnan hyväksi;

36.  toteaa, että on tärkeämpää kuin koskaan varmistaa oikeudenmukainen, sosiaalisesti kestävä työ ja työntekijöiden todellinen osallistuminen työolojen ja -ehtojen suunnitteluun niin digitaalisilla alustoilla kuin kaikilla muillakin aloilla, ja katsoo, että työntekijöillä on oltava demokraattista vaikutusvaltaa työn hallinnointiin; korostaa, että digitalisaation hyödyt on jaettava laajasti ja tasapuolisesti ja että digitaalialan työntekijöillä on oltava samat oikeudet ja työolot ja -ehdot kuin muillakin aloilla; kehottaa komissiota ehdottamaan direktiiviä ihmisarvoisista työoloista ja -oikeuksista digitaalitaloudessa;

37.  korostaa yrittäjien, mikroyritysten ja pk-yritysten ratkaisevaa merkitystä ihmisarvoisten työpaikkojen luomisessa, kestävässä kasvussa ja maaseudun kehittämisessä ja katsoo, että koheesiopolitiikan ja muiden välineiden avulla tehtävät julkiset investoinnit auttavat parantamaan sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta kaikilla EU:n alueilla; korostaa, että rahoituksen saanti on monille mikro- ja pienyrityksille yksi keskeisimmistä ongelmista ja että erityyppiset pk-yritykset tarvitsevat yksilöllistä tukea ja kannustimia EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla niiden olosuhteista ja teknologian tasosta riippuen; kehottaa alueita laatimaan pk-yrityksille suunnattuja innovaatiostrategioita, jotka ovat yhdenmukaisia niiden tutkimuksen ja innovoinnin alan älykkään erikoistumisen strategioiden kanssa;

38.  pitää valitettavana, että valtaosa EU:n pk-yrityksistä ei ole vielä täysin omaksunut digitaalisaatiota; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot käyttävät toimenpideohjelmiaan kohdentaakseen toimia pk-yrityksiin alueilla, joilla digitaalinen kehitys on heikompaa;

39.  toteaa, että sähköinen kaupankäynti tarjoaa maaseudun pk-yrityksille ja paikallisille tuottajille suuria mahdollisuuksia, koska se parantaa niiden tavoitettavuutta ja vähentää esteitä, jotka liittyvät vakavien ja pysyvien maantieteellisten tai väestöön liittyvien haasteiden koettelemiin alueisiin; kehottaa EU:n alueita ja jäsenvaltioita laatimaan pilottihankkeita ja digitalisaatiostrategioita sähköisen kaupankäynnin sisällyttämiseksi maaseudun pk-yritysten liiketoimintamalleihin;

40.  tunnustaa digitalisaation mahdollisuudet yhdistää yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, ja korostaa digitalisaation myönteisiä vaikutuksia sosiaalipalvelujen, kuten älykkäiden liikenneratkaisujen, sähköisten terveyspalvelujen, verkkopankkipalvelujen ja haavoittuvassa asemassa oleville opiskelijoille räätälöityjen oppimisratkaisujen, tarjoamiseen; muistuttaa, että on tärkeää tarjota samanaikaisesti digitaalisia taitoja koskevaa koulutusta sen varmistamiseksi, että ketään ei jätetä jälkeen;

41.  muistuttaa, että Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta annetussa asetuksessa säädetään, että kyseisen ohjelman sekä EAKR:n ja koheesiorahaston synergioilla olisi edistettävä alueellisten ja paikallisten innovaatioekosysteemien kehittämistä ja vahvistamista, teollista muutosta sekä yhteiskunnan ja julkishallinnon digitalisaatiota;

42.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen(27) EAKR:ää ja koheesiorahastoa koskevaa näkemystä, jonka mukaan pk-yritykset tarjoavat innovatiivisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen, resurssitehokkuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kaltaisiin haasteisiin ja auttavat levittämään näitä innovaatioita EU:n eri alueille, minkä vuoksi ne ovat olennaisen tärkeitä EU:n siirtymälle kestävään ja digitaaliseen talouteen;

43.  panee huolestuneena merkille, että sekä startup-yrityksillä että vakiintuneilla pk‑yrityksillä on pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä, ja korostaa, että osaamisvaje on erityisen akuutti digitalisaatioon ja uuteen teknologiaan liittyvien taitojen osalta, sillä 35 prosentilla työvoimasta(28) on vähän tai ei lainkaan digitaalisia taitoja; katsoo, että olisi käynnistettävä aloitteita, jotta voidaan tukea pk-yrityksiä, joilla on erityisiä haasteita, ja kehittää työvoiman osaamista ja taitoja, jotka ovat elintärkeitä nykyaikaisen talouden kannalta, myös digitaalisten osaajien houkuttelemisessa ja säilyttämisessä, samalla kun edistetään joustavia digitaalisia taitoja sekä täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia kaikille työllisyystilanteesta, iästä, koulutustasosta tai ammatista riippumatta;

44.  korostaa, että on tärkeää kasvattaa innovatiivisten yritysten määrää takaamalla uuden teknologian saatavuus, noudattamalla Teollisuus 4.0 -hankkeen ja kestävän talouden vaatimuksia, ottamalla käyttöön yksityistä pääomaa, kehittämällä henkilöresursseja ja tukemalla älykkäitä kaupunkeja koskevia aloitteita;

Digiajan taitojen edistäminen

45.  korostaa, että digitaalisen osaamisen puutteet on korjattava kaikkialla EU:ssa, jotta kaikki yksilöt ja yritykset voivat hyödyntää digitalisaatiota parhaalla mahdollisella tavalla; kehottaa panemaan asteittain täytäntöön komission digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman 2021–2027 digitalisaatioon liittyvien taitojen parantamiseksi, mikä takaisi kaikille mahdollisuudet koulutukseen ja työhön sekä myös yrittäjyyteen; korostaa jäsenvaltioiden ja aluehallinnon ratkaisevaa merkitystä tuettaessa maaseudun viranomaisten pyrkimyksiä suunnitella ja varmistaa digitaalinen osallisuus suojelemalla kansalaisten tietoja ja parantamalla ihmisten ja paikallisten yritysten mahdollisuuksia tietojen saatavuuden avulla; korostaa tarvetta edistää digitaalisia taitoja ja medialukutaitoa läpi elämän varhaisesta iästä lähtien; kehottaa komissiota luomaan kannustimia digitaalisiin taitoihin ja medialukutaitoon liittyvien koulutusohjelmien ja ‑aloitteiden tukemiseksi kouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa; muistuttaa tässä yhteydessä ESR+:n merkityksestä sellaisten hankkeiden rahoittamisessa, joilla autetaan työntekijöitä tai työttömiä hankkimaan uusia taitoja, sillä tämän rahaston tavoitteisiin kuuluu tarjota uusia taitoja, joilla parannetaan heidän asemaansa työssä (täydennyskoulutus) tai autetaan heitä löytämään uusi työ (uudelleenkoulutus); pitää tärkeänä luoda oppimisen hybridimalleja, jotta täydennyskoulutus olisi niidenkin ulottuvilla, joilla on vain digitaaliset perustaidot tai ei lainkaan digitaalisia taitoja;

46.  pitää myönteisenä vahvistetun nuorisotakuun suositusta, jonka mukaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden digitaalisia taitoja olisi arvioitava ja heille olisi järjestettävä koulutusta digitaalisten taitojen parantamiseksi, jos puutteita havaitaan;

47.  toteaa, että maaseutualueiden ja kaupunkien asukkaiden sekä sukupolvien digitaalisissa taidoissa on kriittisiä eroja; panee lisäksi merkille, että tieto- ja viestintätekniikkaan perustuva liikkuva työ on suhteettoman yleistä kaupunkilaisten, hyvin koulutettujen ja digitaalisilta taidoiltaan vahvojen palvelualan työntekijöiden keskuudessa; toteaa, että maaseutualueilla ei ole mahdollisuuksia hankkia digitaalisia taitoja; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ESR+:aa ja EAKR:ää ja hyväksymään toimenpiteitä, joilla korjataan tätä epätasapainoa, ja tarjoamaan työllistymismahdollisuuksia väestökadon uhkaamilla alueilla; toteaa, että älykkäät kylät voisivat toimia käytännön ratkaisuna, koska ne sisällyttävät digitaalisia oppimisvälineitä soveltamaansa digitaaliseen alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan;

48.  korostaa, että digitaalisten taitojen edistäminen ja kehittäminen ovat keskeisessä asemassa lisättäessä työmarkkinoiden kapasiteettia, edistettäessä sosiaalista osallisuutta, tuettaessa teknologian monipuolistamista ja luotaessa työllistymismahdollisuuksia erityisesti maaseutualueilla ja vähemmän kehittyneillä alueilla; kannustaa komissiota tehostamaan ponnistelujaan digitaalisten taitojen puutteiden korjaamiseksi tavoittamalla kaikki sidosryhmät digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävän koalition kautta;

49.  panee merkille, että ESR+:n toimintapoliittiseen tavoitteeseen 4 sisältyy erityistavoite, joka koskee digitaalisia taitoja, osallisuutta ja koulutusjärjestelmiä, mukaan lukien epävirallisen ja arkioppimisen validointi;

50.  korostaa, että Euroopan osaamisohjelmassa kehotetaan investoimaan EAKR:n ja koheesiorahaston sekä InvestEU-ohjelman kautta infrastruktuuriin, myös digitaaliseen infrastruktuuriin, jolla on suuri sosiaalinen vaikutus; korostaa tarvetta investoida digitaaliseen infrastruktuuriin käyttämällä EAKR:ää ja koheesiorahastoa sekä InvestEU-ohjelmaa, joka perustuu digitaalisia taitoja edistäviin aloitteisiin, kuten digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan 2021–2027;

51.  toteaa jälleen, että väestörakenteen muutokseen puuttuminen on EU:lle perustavanlaatuinen haaste, joka olisi asetettava etusijalle ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; muistuttaa tässä yhteydessä, että yksi EAKR:n ja koheesiorahaston kauden 2021–2027 päätavoitteista on tukea maantieteellisistä tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviä kaupunki- ja maaseutualueita ja että jäsenvaltioiden on osoitettava EU:n rahoitustukea hankkeisiin, joilla edistetään kyseisten alueiden digitaalista kehitystä sekä tieto- ja viestintätekniikan yhteenliitettävyyttä; muistuttaa tässä suhteessa, että erityistä tukea olisi annettava NUTS 3 -tason alueille tai paikallisten hallintoyksiköiden klustereille, joiden väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometrillä tai joiden väestö on vähentynyt keskimäärin enemmän kuin prosentin vuodessa vuosina 2007–2017 ja joista olisi tehtävä erityisiä alueellisia ja kansallisia arviointeja;

52.  suhtautuu myönteisesti oikeudenmukaisen siirtymän rahaston käynnistämiseen ja siihen, että sen painopisteenä ovat koulutus ja taidot; on tyytyväinen siihen, että se mahdollistaa investoinnit sosiaaliseen infrastruktuuriin, kuten koulutuskeskuksiin, parempien työllistymismahdollisuuksien ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi kaikille alueille, jotka ovat siirtymässä kohti ilmastoneutraaliutta viimeistään vuoteen 2050 mennessä, ja korostaa tarvetta keskittyä erityisesti digitaalisiin taitoihin; kehottaa komissiota arvioimaan tarkistetun oikeuden mukaisen siirtymän rahaston tarvetta ja toteutettavuutta, jotta voidaan vastata nykyisiin haasteisiin;

53.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden hallintoviranomaisia helpottamaan ja yksinkertaistamaan maaseutualueiden mahdollisuutta saada varoja Next Generation EU -elpymisvälineestä ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista; pitää tarpeellisena varmistaa, että kaikkia asiaankuuluvia institutionaalisia toimijoita valvotaan huolellisesti Next Generation EU -elpymisvälineen ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen käytössä aluetasolla, jotta varmistetaan varojen oikeudenmukainen jakautuminen alueiden kesken;

54.  on huolissaan siitä, että monet digitaalisia ohjelmia koskevat julkiset hankintasopimukset tehdään ehdotuspyyntöjen avulla, mikä saattaa heikentää maaseutualueiden valmiuksia saada käyttöönsä Next Generation EU -elpymisvälineen ja Euroopan rakenne- ja investointirahaston varoja, koska niillä on perinteisesti ollut heikommat mahdollisuudet kehittää valmiuksiaan ja saada teknistä tukea ohjelmasuunnittelussa ja EU:n varojen käytössä;

55.  kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan nopeasti täytäntöön neuvoston päätelmät ikääntyneiden ihmisoikeuksista, osallistumisesta ja hyvinvoinnista digitalisaation aikakaudella, mukaan lukien digitaalisen alustan perustaminen työuran jälkeistä osallistumista ja vapaaehtoistoimintaa varten sekä sukupolvien välisen vaihdon ja siteiden edistäminen;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159. (2) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 60. (3) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 94. (4) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 21. (5) EUVL L 437, 28.12.2020, s. 30. (6) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 1. (7) EUVL L 107, 26.3.2021, s. 30. (8) EUVL L 166, 11.5.2021, s. 1. (9) Rissola, G., Kune, H., Martinez, P., Innovation camp methodology handbook: realising the potential of the entrepreneurial discovery process for territorial innovation and development, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg. (10) Arregui Pabollet, E. ym., The Changing nature of work and skills in the digital age, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg. (11) Dijkstra, L., Poelman, H., Rodríguez-Pose, A., The Geography of EU Discontent, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg. (12) EUVL C 15, 12.1.2022, s. 204. (13) EUVL C 270, 7.7.2021, s. 2. (14) EUVL C 494, 8.12.2021, s. 26. (15) EUVL C 15, 12.1.2022, s. 125. (16) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Digital Economy and Society Index (DESI) 2020”, (SWD(2020)0111), 11. kesäkuuta 2020. (17) SWD(2020)0111. (18) Negreiro, M., Madiega, T., European Parliamentary Research Service, Digital Transformation, kesäkuu 2019. (19) Ehdotus neuvoston päätelmiksi etätyöstä, etätyöskentelyä koskeva 17. kohta. (20) Toukokuussa 2020 julkaistu komission valmisteluasiakirja ”Teleworkability and the COVID-19 crisis: a new digital divide?”. (21) Euroopan tasa-arvoinstituutti, ”Work-life balance in the ICT sector – Women in the ICT sector”. (22) Komission yhteinen tutkimuskeskus, toimintapoliittinen katsaus, Telework in the EU before and after the COVID-19: where we were, where we head to, 2020. (23) The State of European Tech report 2020. (24) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (25) Asetuksen (EU) 2021/1060 5 artiklan 1 kohdan a alakohta. (26) Negreiro, M., Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu, The rise of digital health technologies during the pandemic, huhtikuu 2021. (27) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lehdistötiedote ”EU:n tarkastajat arvioivat pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tarkoitettua EU-rahoitusta”, 14. lokakuuta 2020.C:\Users\ekingett\AppData\Local\Microsoft\Windows\INetCache\Content.Outlook\BARNJAYK\European (28) Euroopan tilintarkastustuomioistuin, EU:n toimet heikkojen digitaalisten taitojen parantamiseksi, helmikuu 2021.