Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 ja 48 artiklan, 67 artiklan 4 kohdan sekä 153, 165, 168 ja 174 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 3, 21, 24, 26, 34, 35, 41 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (vammaisyleissopimus) ja sen voimaantulon 21. tammikuuta 2011 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 26. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY(1) mukaisesti,

–  ottaa huomioon vammaisyleissopimusta koskevat yleiskommentit, jotka YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on laatinut sen täytäntöönpanoa koskevina virallisina ohjeina, ja erityisesti 11. huhtikuuta 2014 hyväksytyn yleiskommentin nro 2 vammaisyleissopimuksen 9 artiklasta: Esteettömyys ja saavutettavuus,

–  ottaa huomioon neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission väliset käytännesäännöt sisäisistä järjestelyistä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen täytäntöönpanoa varten Euroopan unionissa ja Euroopan unionin edustamista varten kyseiseen yleissopimukseen liittyen(2),

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2015 annetut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen strategisen tutkimuksen siitä, miten komissio valvoo tapaa, jolla EU:n varoja käytetään edistämään vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden oikeuksia itsenäiseen elämään,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030” (COM(2021)0101),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426, syrjinnän vastainen direktiivi) sekä siihen 2. huhtikuuta 2009 vahvistetun parlamentin kannan(3),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vammaisstrategiasta vuoden 2020 jälkeen(4),

–  ottaa huomioon rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista 29. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/782(5),

–  ottaa huomioon tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882(6) (eurooppalainen esteettömyyssäädös),

–  ottaa huomioon julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta 26. lokakuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2102(7),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972(8),

–  ottaa huomioon verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella (uudelleenlaadittu) 6. huhtikuuta 2022 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/612(9),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten” (COM(2021)0118),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU(10) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” (COM(2020)0789),

–  ottaa huomioon uuden kuluttaja-asioiden toimintaohjelman (COM(2020)0696), jonka viidestä painopistealasta yhtenä ovat tiettyjen kuluttajaryhmien, mukaan lukien vammaiset henkilöt, erityistarpeet,

–  ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(11) (julkisista hankinnoista annettu direktiivi),

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(12),

–  ottaa huomioon julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi koskevan Marrakeshin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta 15. helmikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2018/254(13),

–  ottaa huomioon esteettömyysstandardit, jotka perustuvat komission toimeksiantoihin 376, 554, 420 ja 473,

–  ottaa huomioon matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 181/2011(14),

–  ottaa huomioon matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2010(15),

–  ottaa huomioon vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2006(16),

–  ottaa huomioon matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11. helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004(17),

–  ottaa huomioon vammaisten ja liikkumisesteisten henkilöiden esteetöntä pääsyä Euroopan unionin rautatiejärjestelmään koskevista yhteentoimivuuden teknisistä eritelmistä 18. marraskuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1300/2014(18),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0209/2022),

A.  toteaa, että vammaisilla henkilöillä on muiden kanssa yhdenvertaiset oikeudet kaikilla elämänalueilla ja että heillä on luovuttamaton oikeus ihmisarvoon, yhdenvertaiseen kohteluun, itsenäiseen elämiseen, itsenäisyyteen ja täysimääräiseen osallistumiseen yhteiskuntaan, mistä on hyötyä yhteiskunnan kaikilla tasoilla;

B.  ottaa huomioon, että yli 87 miljoonalla ihmisellä unionissa on jonkinlainen vamma ja että väestörakenteen ikääntyminen unionissa on otettava huomioon;

C.  toteaa, että esteettömyys ja saavutettavuus ovat välttämätön edellytys sille, että vammaiset henkilöt voivat täysimääräisesti nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; ottaa huomioon, että kuten esteettömyyttä ja saavutettavuutta koskevassa vammaisyleissopimuksen 9 artiklassa määrätään, jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla;

D.  katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että esteettömyys valtavirtaistetaan kaikilla tasoilla, ei ainoastaan julkisissa rakennuksissa ja julkisessa liikenteessä vaan myös terveydessä ja koulutuksessa, ja että parannetaan liikkuvuutta vammaisia henkilöitä varten ja heidän integrointiaan;

E.  ottaa huomioon, että vammaisyleissopimuksen määritelmän mukaan ”kaikille sopiva suunnittelu” tarkoittaa tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua, eikä tämä sulje pois yksittäisten vammaisryhmien mahdollisesti tarvitsemia apuvälineitä; huomauttaa, että esteettömyys ja saavutettavuus ovat vammaisyleissopimuksen yleisiä periaatteita ja että vammaisyleissopimus sitoo EU:ta ja jäsenvaltioita oikeudellisesti päätöksen 2010/48/EY nojalla; toteaa, että vammaisyleissopimusta koskevassa yleiskommentissa nro 2 tuodaan esille sopimuspuolten velvoite hyväksyä toimintasuunnitelmia ja strategioita olemassa olevien esteettömyyden ja saavutettavuuden esteiden tunnistamiseksi, vahvistaa aikatauluja, joihin sisältyy määräaikoja, ja tarjota esteiden poistamiseksi tarvittavat henkilöresurssit ja aineelliset resurssit; toteaa, että esteettömyys ja saavutettavuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta vammaiset henkilöt voivat nauttia oikeuksia yksityisyyteen, syrjimättömyyteen, työhön, osallistavaan koulutukseen ja poliittiseen osallistumiseen sekä muita vammaisyleissopimukseen kirjattuja oikeuksia;

F.  huomauttaa, että paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli tuettaessa jäsenvaltioita sosiaalipolitiikan, mukaan lukien vammaisuutta ja esteettömyyttä koskevat politiikkatoimet, kehittämisessä siten, että analysoidaan tarpeet paikan päällä ja toteutetaan erityistoimenpiteitä;

G.  ottaa huomioon, että laadukkaan ja kohtuuhintaisen avustavan teknologian varmistaminen edistää vammaisten henkilöiden täysimääräistä ottamista mukaan yhteiskuntaan ja hyödyttää sekä vammaisia henkilöitä että tällaisen teknologian tarjoajia samoin kuin koko yhteiskuntaa; toteaa, että avustava teknologia auttaa vähentämään eroja jäsenvaltioiden keskuudessa ja että tällainen teknologia voi toimia vain esteettömässä ympäristössä;

H.  ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden työllisyysasteen nostaminen, esteettömyyden parantaminen ja tämän ryhmän sisällyttäminen nykyistä paremmin työvoimaan tarjoavat selviä taloudellisia mahdollisuuksia;

I.  huomauttaa, että EU on ottanut käyttöön esteettömyyttä ja saavutettavuutta sisämarkkinoilla koskevan kattavan oikeudellisen kehyksen antamalla asiasta erityissäädöksiä, kuten eurooppalaisen esteettömyyssäädöksen, ja sisällyttämällä esteettömyysvelvoitteita useisiin alakohtaisiin säädöksiin, mukaan lukien EU:n rahastoja koskevat asetukset; ottaa huomioon, että eurooppalaisella esteettömyyssäädöksellä, jota aletaan soveltaa 28. kesäkuuta 2025, otetaan käyttöön merkittäviä uusia vaatimuksia tuotteiden ja palvelujen esteettömyyden ja saavutettavuuden osalta;

J.  ottaa huomioon, että vammaisuuteen liittyvien politiikkatoimien tosiasiallinen täytäntöönpano vaikuttaa myönteisesti EU:n sisämarkkinoiden kilpailukykyyn ja on siten olennainen resurssi EU:n taloudelle;

K.  toteaa, että Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 arviointi osoitti, että strategialla kohennettiin tilannetta useilla aloilla, mutta arvioinnissa korostettiin myös, että vammaisten henkilöiden terveydenhuollon, koulutuksen, kuljetuksen, rakennetun ympäristön, tieto- ja viestintätekniikan, työllisyyden ja virkistystoiminnan saatavuuteen sekä heidän osallistumiseensa poliittiseen elämään ja muille elämänalueille liittyy edelleen merkittäviä esteitä;

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Tasa-arvon unioni: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030” (jäljempänä ’strategia’), jonka tarkoituksena on varmistaa, että kaikki vammaiset henkilöt Euroopassa pystyvät käyttämään oikeuksiaan ja osallistumaan yhteiskuntaan ja talouteen yhdenvertaisin edellytyksin eikä heidän enää tarvitse kokea syrjintää, ja jolla puututaan näin Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 arvioinnissa esille tuotuihin merkittäviin esteisiin;

2.  pitää myönteisenä strategiassa ilmoitettua komission aloitetta perustaa ”AccessibleEU”‑keskus (jäljempänä ’keskus’); panee merkille, että keskuksen tavoitteena on lisätä yhdenmukaistetun esteettömyyspolitiikan johdonmukaisuutta, tukea sen täytäntöönpanoa sekä helpottaa asiaan liittyvän tietämyksen ja osaamisen saatavuutta, jotta voidaan edistää yhdenvertaisten mahdollisuuksien kulttuuria ja vammaisten henkilöiden täysimääräistä osallistumista yhteiskuntaan, myös ammatillisella tasolla, julkishallintojen, yritysten edustajien, vammaisia henkilöitä edustavien kansalaisjärjestöjen, esteettömyysasiantuntijoiden ja käyttäjien yhteistyön pohjalta;

3.  toteaa, että esteettömyyttä voidaan parantaa yhteiskunnassa vain, jos keskus soveltaa ”kaikille sopivaan suunnitteluun” perustuvaa lähestymistapaa; korostaa tarvetta varmistaa, että tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa esteettömyyteen otetaan asianmukaisesti huomioon erityisesti fyysisen ympäristön, kuljetuksen, tiedottamisen, viestinnän ja palvelujen osalta sekä julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa ja tarjouksissa; katsoo, että tässä lähestymistavassa asian käsittelyyn on myös otettava tehokkaasti mukaan kaikki sidosryhmät ja oikeudenhaltijat;

4.  korostaa, että EU on vammaisyleissopimuksen antaman valtuutuksen pohjalta ottanut käyttöön esteettömyyttä ja saavutettavuutta sisämarkkinoilla koskevan kattavan oikeudellisen kehyksen, joka sisältää muun muassa eurooppalaisen esteettömyyssäädöksen, verkkopalvelujen saavutettavuusdirektiivin, audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin ja sähköistä viestintää koskevan direktiivin sekä rautatieasemia ja raideliikenteen kalustoyksiköitä koskevat tekniset eritelmät; muistuttaa, että tämän kehyksen tiettyjen osien täytäntöönpanon määräaika on tulevaisuudessa, ja kannustaa lisätoimiin niiden panemiseksi täytäntöön varhaisessa vaiheessa; pitää valitettavana, että tapauksissa, joissa tällainen olennaisen tärkeä lainsäädäntö on jo täytynyt panna täytäntöön, täytäntöönpano vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden kesken eikä ole yleisesti ottaen ollut tyydyttävää, mikä johtuu pääasiassa siitä, että pätevistä esteettömyysasiantuntijoista on pulaa; korostaa sen vuoksi tarvetta parantaa julkishallintojen, talouden toimijoiden ja yleensäkin yhteiskunnan yleistä tietämystä sekä käytännön ja teoreettista asiantuntemusta esteettömyyspolitiikasta, jotta voidaan auttaa löytämään sopivia, kestäviä ja kohtuuhintaisia ratkaisuja kussakin jäsenvaltiossa ja siten parantaa voimassa olevien ja tulevien esteettömyysvaatimusten täytäntöönpanoa; korostaa tässä yhteydessä, että keskuksen olisi toimittava tärkeänä resurssina, joka tarjoaa tällaista tietämystä ja tukea jäsenvaltioille täytäntöönpanovaiheessa;

5.  panee merkille, että tiettyjen esteettömyyssäädösten täytäntöönpanoa varten on perustettu tilapäisiä työryhmiä; katsoo kuitenkin, että koordinointi- ja yhteistyökehyksen puuttuminen EU:n, jäsenvaltioiden, erityisesti esteettömyyssäädösten seurannasta tai täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien viranomaisten, ja monialaisia ratkaisuja tukevien asiaankuuluvien sidosryhmien, toisin sanoen vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen, esteettömyyden ammattilaisten ja yksityisen sektorin, välillä on lisäeste esteettömyyssäädösten täytäntöönpanolle ja sen yhdenmukaistetulle valvonnalle koko EU:ssa;

6.  kehottaa komissiota varmistamaan keskuksen perustamiselle ja toiminnalle riittävät resurssit niin rahoituksen kuin henkilöresurssien suhteen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tarvittavat resurssit esteettömyyspolitiikan täytäntöönpanoa ja sen valvontaa varten, myös EU:n rahastojen avulla; korostaa, että riittävä rahoitus on ehdottoman välttämätöntä, jotta voidaan harjoittaa tuloksellista julkista esteettömyyspolitiikkaa sekä saavuttaa edistystä useilla osa-alueilla, kuten tietoisuuden lisäämisessä viestintätoimilla, erityisesti vammaisia henkilöitä edustaviin järjestöihin nähden, näkymättömän vammaisuuden tunnustamisessa ja kansainvälisten vammaiskorttien tai esteettömyysstandardien yhdenmukaistamisessa;

Rakenne

7.  kehottaa komissiota perustamaan sihteeristön ja foorumin ohjaamaan ja johtamaan keskuksen työtä; korostaa, että foorumin olisi taattava sellaisten julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien ja oikeudenhaltijoiden tasapainoinen osallistuminen, joilla on asianmukaista kokemusta esteettömyyden alalta; korostaa, että sukupuolten tasapuolinen edustus olisi varmistettava; painottaa, että vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen osallistuminen on varmistettava olennaisena osana keskuksen työtä, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman pitkälle menevä avoimuus sen toiminnan suhteen; katsoo, että keskuksen olisi julkaistava vuotuinen työohjelma ja otettava foorumiin edustajia Euroopan parlamentin jäsenten keskuudesta;

8.  tuo esille erityishaasteet, joita on esteettömyyspolitiikan tietyillä osa-alueilla, kuten rakennettu ympäristö, julkiset hankinnat, digitaaliteknologia, tiedotusvälineet ja kulttuuri, kuljetus, kehittymässä oleva teknologia ja avustava teknologia sekä yleisölle avoimet tuotteet ja palvelut; kehottaa komissiota perustamaan tietyille aloille erikoistuneita asiantuntijoiden alaryhmiä; on vakuuttunut siitä, että näiden ryhmien olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä keskuksen, jäsenvaltioiden, vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen kanssa, jotta voidaan varmistaa esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvän lainsäädännön parempi arviointi, täytäntöönpano, seuranta ja täytäntöönpanon valvonta;

9.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia esteettömyyskeskuksia, jotka voisivat koostua yhteyspisteistä ja vastaavista asiantuntijaryhmistä, jotka tekevät keskuksen kanssa yhteistyötä esteettömyyslainsäädännön täytäntöönpanossa, seurannassa ja täytäntöönpanon valvonnassa; on sitä mieltä, että kansallisten esteettömyyskeskusten pitäisi helpottaa tietojenvaihtoa ja koordinointia asiaankuuluvien sidosryhmien ja oikeudenhaltijoiden kesken, mukaan lukien talouden toimijat, vammaisia henkilöitä edustavat järjestöt sekä esteettömyydestä ja alakohtaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset; katsoo, että keskuksen eri aihealojen asiantuntijoiden olisi annettava ohjeistusta ja koulutusta kaikille asiaankuuluville sidosryhmille; katsoo, että tällaiset ryhmät voisivat auttaa löytämään esteettömyysratkaisuja, joissa otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet;

Toimeksianto

10.  katsoo, että keskuksen olisi toimittava solmukohtana, joka tarjoaa esteettömyyspolitiikkaan ja teknisiin vaatimuksiin liittyvää säännöllistä tukea ja asiantuntemusta asiaankuuluville EU:n toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioille niiden pannessa täytäntöön unionin lainsäädäntöä; katsoo, että keskuksen olisi otettava käyttöön yhteistyökehys, joka saattaisi yhteen asiaankuuluvat kansalliset ja unionin elimet ja kaikki käyttäjäryhmät, erityisesti vammaisia henkilöitä edustavat järjestöt, kansalaisjärjestöt, tiedemaailman, yritykset ja ammattilaiset esteettömyyden ja kuluttajien oikeuksien kaikilta aloilta, ja koordinoitava sen toimintaa, jotta voidaan taata yhdenmukaistettu täytäntöönpano ja sen valvonta koko EU:ssa, antaa ohjausta ja koulutusta sekä edistää politiikan kehittämistä ja innovointia kansallisella ja EU:n tasolla, myös tunnistamalla ja vaihtamalla eri alojen parhaita käytäntöjä sekä kehittämällä välineitä, joiden tarkoituksena on helpottaa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa; katsoo myös, että keskus voisi tehostaa edellä mainittujen elinten ja järjestöjen yhteistyötä erittäin innovatiivisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan edistää avustavan teknologian kehittämistä; katsoo, että keskuksen olisi myös annettava neuvontaa, mukaan lukien suuntaviivat, asiaankuuluville EU:n toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioille niiden sisäisten esteettömyyspolitiikkojen ja -käytäntöjen osalta;

11.  korostaa keskuksen mahdollisia hyötyjä komission työn tukemisessa, jotta voidaan muun muassa tunnistaa ja auttaa korjaamaan puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia voimassa olevassa lainsäädännössä, antaa toimintasuosituksia esteettömyyssäädösten päivittämiseksi ja laatimiseksi, valtavirtaistaa esteettömyys kaikkiin komission eri pääosastojen vastuulla oleviin asiaan liittyviin politiikkatoimiin, myös yksilöimällä ensisijaisia aloja, joilla esteettömyyttä olisi parannettava, toteuttamalla hankkeita, joissa tarkastellaan innovatiivisia tapoja ottaa käyttöön esteettömyys, avustaa esteettömyyteen liittyvien teknisten eritelmien laatimisessa ja auttaa EU:n virastoja ja elimiä esteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä;

12.  katsoo, että keskuksen olisi luotava esteettömyyttä koskevaa arvokasta tietämystä hyödyntämällä tutkimuksia ja selvityksiä, joita sen olisi tarjottava sekä komissiolle että jäsenvaltioille, ja että sen olisi kerättävä ja yhdistettävä erikoistunutta ja vertailukelpoista tietoa ja täysin esteetöntä dataa, mukaan lukien palaute esteettömyyssäädösten täytäntöönpanosta; korostaa, että näiden toimien avulla esteettömyyspolitiikka perustuisi vahvasti käyttäjien vaatimuksiin ja kokemuksiin; korostaa, että keskuksen olisi autettava korjaamaan aukkoja vammaisten henkilöiden tilannetta koskevien tilastotietojen keruussa kansallisella tasolla ja että olisi harkittava yhteistyötä asiaan liittyvien tilastoelinten, erityisesti Eurostatin, kanssa;

13.  katsoo, että keskuksella olisi olennaisen tärkeä rooli tietämyksen ja tuen tarjoamisessa komissiolle ja jäsenvaltioille, sidosryhmille ja oikeudenhaltijoille esteettömyyspolitiikan täytäntöönpanon, seurannan ja täytäntöönpanon valvonnan yhteydessä, myös tarjoamalla kaikilla EU:n virallisilla kielillä koulutus- ja ohjeasiakirjoja, jotka on laadittu esteettömällä, ymmärrettävällä ja selkeällä kielellä;

14.  korostaa, että keskuksen olisi autettava korjaamaan epäjohdonmukaisuuksia vammaisyleissopimuksen ja EU:n toimintapolitiikan välillä ja että sen olisi näin autettava jäsenvaltioita saavuttamaan vammaisten henkilöiden työllisyysasteen nostamista koskeva ensisijainen tavoite; huomauttaa, että tähän valtavirtaistamiseen on otettava mukaan EU ja jäsenvaltiot, myös tekemällä tiivistä yhteistyötä vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja yksityisen sektorin kanssa;

15.  toteaa, että esteettömyyspolitiikan täytäntöönpano edellyttää korkean tason teknistä asiantuntemusta, ja panee merkille, että aihetta ei ole sisällytetty asianmukaisesti korkea-asteen koulutusohjelmiin, minkä vuoksi julkisen ja yksityisen sektorin eri aloilla on pulaa pätevistä esteettömyysasiantuntijoista; korostaa, että keskuksen olisi tuettava jäsenvaltioita esteettömyyteen liittyvien erityisten koulutusohjelmien laatimisessa ja annettava koulutusta ammattilaisille, EU:n ja kansallisille viranomaisille sekä asiaan liittyville sidosryhmille ja oikeudenhaltijoille, jotta voidaan lisätä tietoisuutta näistä kysymyksistä;

16.  pitää valitettavana, että standardointijärjestelmässä vammaisilla henkilöillä ja heitä edustavilla järjestöillä ei ole asianmukaista mahdollisuutta osallistua muiden sidosryhmien kanssa yhdenvertaisesti eurooppalaisten ja kansallisten standardointielinten toimintaan, kun laaditaan esteettömyysstandardeja; kehottaakin parantamaan edustusta standardointijärjestelmässä ja tasapainottamaan edustusta nimettyjen asiantuntijoiden kesken, jotta voidaan taata reilu lopputulos unionin esteettömyyssäädöksissä ja -standardeissa; katsoo, että keskuksella olisi oltava merkittävä rooli standardien laadintajärjestelmässä ja se voisi tarjota asiantuntemusta komissiolle, kun komissio osallistuu standardointikomiteoiden työhön, myös tarjoamalla vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen standardointiasiantuntijoiden neuvontaa, ja mahdollisuuksien mukaan avustaa komissiota laadittaessa teknisiä eritelmiä ja eurooppalaisia standardeja ja standardointituotteita koskevia pyyntöjä asetuksen (EU) N:o 1025/2012(19) mukaisesti, myös ottamalla mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja oikeudenhaltijat; katsoo, että keskuksen mukanaolo toisi selviä hyötyjä vammaisille henkilöille, kun on kyse liikkuvuudesta EU:ssa, ja voimaannuttaisi heitä käyttämään oikeuttaan työskennellä, elää ja matkustaa vapaasti;

17.  kehottaa komissiota viiden vuoden kuluessa keskuksen perustamisesta tekemään arvioinnin, jossa arvioidaan sen vaikuttavuutta ja lisäarvoa esteettömyyspolitiikan edistämisessä EU:ssa; korostaa, että komission olisi arvioinnin perustella toteutettava aiheellisia toimia keskuksen toiminnan päivittämiseksi ja parantamiseksi, myös arvioimalla mahdollisuutta perustaa virasto, jos sen toimeksiannossa lueteltuja tavoitteita ei saavuteta; kehottaa komissiota seuraamaan keskuksen työtä ja sen saavutuksia parlamentille esitettävien vuotuisten kertomusten avulla;

o
o   o

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35. (2) EUVL C 340, 15.12.2010, s. 11. (3) EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 68. (4) EUVL C 362, 8.9.2021, s. 8. (5) EUVL L 172, 17.5.2021, s. 1. (6) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70. (7) EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1. (8) EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36. (9) EUVL L 115, 13.4.2022, s. 1. (10) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1. (11) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65. (12) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (13) EUVL L 48, 21.2.2018, s. 1. (14) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 1. (15) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 1. (16) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1. (17) EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1. (18) EUVL L 356, 12.12.2014, s. 110. (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25. lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).