Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 25. syyskuuta 2022 antaman julkilausuman ja Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 19. syyskuuta 2022 antaman julkilausuman Mahsa Aminin kuolemasta,

–  ottaa huomioon Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 22. syyskuuta 2022 antaman julkilausuman, jossa vaaditaan Mahsa Aminin kuolemaan syyllisten saattamista vastuuseen ja kehotetaan lopettamaan naisiin kohdistuva väkivalta,

–  ottaa huomioon Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 18. kesäkuuta 2022, 13. tammikuuta 2022 ja 11. tammikuuta 2021 antamat raportit,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 16. kesäkuuta 2022 antaman raportin Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin António Guterresin 27. syyskuuta 2022 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Iran ratifioi kesäkuussa 1975,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetut EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Iranin ”siveyspoliisi” pidätti 22-vuotiaan iranilaisen kurdinaisen Mahsa Jina Aminin Teheranissa 13. syyskuuta 2022, koska hänen väitettiin jättäneen noudattamatta huivipakkoa koskevaa lakia; ottaa huomioon, että silminnäkijöiden mukaan ”siveyspoliisi” työnsi Mahsa Jina Aminin poliisiautoon ja pahoinpiteli hänet, kun häntä oltiin siirtämässä Vozaran pidätyskeskukseen Teheranissa, jossa hän vähän ajan kuluttua vajosi koomaan ja sittemmin kuoli 16. syyskuuta 2022 läheisessä sairaalassa pidätettynä ollessaan; toteaa, että Iranin viranomaiset ovat väittäneet hänen kuolemaansa luonnolliseksi; ottaa huomioon, että asianmukaista tutkintaa ei ole suoritettu ja että viranomaiset ovat kieltäytyneet antamasta uhrin omaisille hänen potilaskertomustaan ja ruumiinavauspöytäkirjaansa;

B.  ottaa huomioon, että Mahsa Jina Aminin surmaamisen jälkeen ympäri maata puhkesi mielenosoituksia, joita on ollut yli 120 kaupungissa lähes jokaisessa Iranin 31 maakunnasta ja joihin on osallistunut satojatuhansia iranilaisia kaikista yhteiskunnan kerroksista; toteaa, että mielenosoitusten alullepanijoina ovat olleet naiset, jotka vaativat saattamaan Mahsa Jina Aminin kuolemaan syylliset vastuuseen sekä lopettamaan naisiin Iranissa kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän, joka ilmenee erityisesti huivipakkona; toteaa, että naisten mielenosoitukset ovat saaneet vastakaikua miehiltä ja panneet alulle yleisiranilaisen uudistus- ja protestiliikkeen; ottaa huomioon, että opiskelijat ovat protestoineet lukuisissa yliopistoissa eri puolilla maata, varsinkin Sharifin teknillisessä korkeakoulussa Teheranissa, jättämällä tulematta luennoille ja osoittamalla mieltä sortoa vastaan;

C.  ottaa huomioon, että Iranin turvallisuusjoukkojen ja poliisivoimien reaktio mielenosoituksiin on ollut väkivaltainen, summittainen ja pidäkkeetön ja johtanut moniin ihmishenkien menetyksiin sekä lukuisiin loukkaantumisiin; toteaa YK:n vahvistaneen, että iranilaisjoukot ovat käyttäneet mielenosoittajia vastaan kovia panoksia, hauleja, kyynelkaasua ja metallikuulia; toteaa, että 2. lokakuuta 2022 Iranin turvallisuusjoukot olivat tietojen mukaan tappaneet satoja mielenosoittajia, jotka olivat osoittaneet rauhanomaisesti mieltään Mahsa Jina Aminin surmaamista vastaan, ja vahingoittaneet ja pidättäneet satoja ihmisiä, joiden joukossa on ihmisoikeuksien puolustajia, opiskelijoita, asianajajia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja yli 20 toimittajaa, erityisesti toimittaja Niloofar Hamedi, joka uutisoi ensimmäisenä Mahsa Jina Aminin pidätyksestä ja joutumisesta sairaalaan;

D.  ottaa huomioon, että Amnesty Internationalilla on asiakirja-aineistoa viranomaisten suunnitelmista tukahduttaa tämänhetkiset protestit lähettämällä paikalle islamilaisen vallankumouskaartin jäseniä, puolisotilaallisia Basij-joukkoja, Iranin islamilaisen tasavallan lainvalvontajoukkojen jäseniä, mellakkapoliiseja ja siviiliasuista turvallisuushenkilöstöä; ottaa huomioon, että todisteiden mukaan asevoimien pääesikunnasta annettiin kaikkien maakuntien komentajille määräys, jossa heitä ohjeistettiin vastaamaan rauhanomaisiin mielenosoituksiin turvallisuusjoukkojen mielenosoittajiin laajasti kohdistamalla tappavalla voiman ja tuliaseiden käytöllä;

E.  ottaa huomioon, että tietojen mukaan useita ulkomaalaisia, myös EU:n kansalaisia, on pidätetty viime päivinä heidän osallistuttuaan väitetysti mielenosoituksiin;

F.  ottaa huomioon, että Iranin viranomaiset häiritsevät tarkoituksellisesti internet- ja mobiiliyhteyksiä ja rajoittavat ankarasti sosiaalisen median alustojen toimintaa heikentääkseen iranilaisten mahdollisuuksia käyttää viestintäteknologiaa suojatusti ja yksityisesti sekä järjestää rauhanomaisia kokoontumisia; huomauttaa, että tekstiviestejä, joihin sisältyvät farsin kielellä sanat ”Mahsa Amini”, on tietojen mukaan estetty; ottaa huomioon, että häiritsemällä internetin toimintaa ja katkaisemalla sen suuressa osassa Irania hallinto pyrkii estämään uutisten ja kuvien välittämisen ja levittämisen mielenosoituksista sekä estämään sen, että kansainväliset ja paikalliset järjestöt dokumentoivat ihmisoikeusloukkauksia;

G.  toteaa, että Iranin hallitus otti käyttöön huivipakon vuonna 1983; huomauttaa, että pakollisesta hijabista on tullut naisten sorron väline, jolla heiltä riistetään heidän vapautensa ja oikeutensa Iranissa; ottaa huomioon, että naisia, jotka nähdään yleisillä paikoilla ilman pään peittävää huivia, häiritään usein, vangitaan, kidutetaan, ruoskitaan ja jopa tapetaan, jos he uhmaavat näitä sortavia sääntöjä;

H.  ottaa huomioon, että ”siveyspoliisin” naisiin ja tyttöihin kohdistama häirintä ja väkivalta ovat lisääntyneet sitten presidentti Ebrahim Raisin virkaanastumisen vuonna 2021; ottaa huomioon, että Iranin hallitus on ajanut lakeja ja lakiesityksiä, joilla kannustetaan naisten sortoon; ottaa huomioon, että Mahsa Jina Aminin surmaaminen on osa laajempaa ilmiötä, jossa naisten jo ennestään vahvasti rajoitettuja oikeuksia kavennetaan ja heikennetään Iranissa, ja toteaa, että vuonna 2021 esimerkiksi hyväksyttiin uusi laki, jolla rajoitetaan ankarasti naisten mahdollisuuksia käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksia, mikä loukkaa suoraan naisten kansainvälisen oikeuden mukaisia ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että nk. hijab- ja siveyshankkeen käyttöönotto edellyttänee valvontakameroiden käyttöä huivittomien naisten tarkkailemiseksi ja sakottamiseksi;

I.  toteaa, että Iranin ihmisoikeustilanne heikkenee koko ajan; ottaa huomioon, että Mahsa Jina Aminin surmaaminen on kuvaava esimerkki Iranissa meneillään olevasta ihmisoikeuskriisistä, johon on syynä Iranin hallituksen ja turvallisuuskoneiston järjestelmällinen rankaisemattomuus, joka on mahdollistanut laajalle levinneen kidutuksen sekä laittomat teloitukset ja muut laittomat tapot; panee merkille, että 18. syyskuuta 2022 jälkeen maassa on pidätetty yli 40 ihmisoikeuksien puolustajaa ja että iranilaisjoukot ovat erityisesti ottaneet väkivaltaisten pidätysten, pahoinpitelyjen ja ratsioiden kohteeksi naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia; ottaa huomioon, että Urmian vallankumoustuomioistuin tuomitsi iranilaiset hlbtiq-henkilöiden oikeuksien puolustajat Zahra Sedighi Hamedanin, 31 vuotta, ja Elham Chubdarin, 24 vuotta, kuolemaan ”turmeluksen levittämisestä maapallolla homoseksuaalisuutta edistämällä”;

J.  toteaa, että EU on toteuttanut ihmisoikeusloukkausten vuoksi rajoittavia toimenpiteitä, joihin kuuluvat vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleville henkilöille ja yhteisöille määrätty omaisuuden jäädyttäminen ja viisumikielto sekä kielto viedä Iraniin laitteita, joita voidaan käyttää kansallisissa tukahduttamistoimissa, ja televiestinnän seurantalaitteita; toteaa, että näitä 12. huhtikuuta 2011 ensimmäisen kerran käyttöön otettuja toimenpiteitä päivitetään säännöllisesti ja ne ovat edelleen voimassa;

K.  ottaa huomioon, että 25. syyskuuta 2022 antamassaan julkilausumassa komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell tuomitsi Mahsa Jina Aminin surmaamisen ja Iranin turvallisuusjoukkojen liiallisen voimankäytön ja ilmoitti, että EU pohtii ulkoasiainneuvoston seuraavan istunnon edellä kaikkia käytettävissään olevia vaihtoehtoja reagoida Mahsa Jina Aminin kuoleman aiheuttamiseen ja tapaan, jolla Iranin turvallisuusjoukot ovat vastanneet hänen kuolemansa johdosta puhjenneisiin mielenosoituksiin;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin Iranin ”siveyspoliisin” väkivaltaisen pidätyksen, pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun, jotka johtivat Mahsa Jina Aminin kuolemaan; esittää osanottonsa hänen omaisilleen ja ystävilleen sekä kaikkien Iranin viimeaikaisissa mielenosoituksissa surmansa saaneiden omaisille;

2.  kehottaa Iranin hallitusta sallimaan, että Mahsa Jina Aminin traagisesta kuolemasta sekä kidutus- ja pahoinpitelyväitteistä tehdään puolueeton ja tuloksellinen tutkinta riippumattomassa toimivaltaisessa viranomaisessa;

3.  ilmaisee solidaarisuutensa nuorille iranilaisnaisille, jotka johtavat mielenosoituksia ja osallistuvat niihin kohtaamistaan vaikeuksista ja henkilökohtaisista seurauksista huolimatta; tukee ympäri maata levinnyttä rauhanomaista protestiliikettä, joka osoittaa mieltään Mahsa Jina Aminin surmaamista, naisten järjestelmällistä ja lisääntyvää sortoa sekä vakavia ja laajamittaisia ihmisoikeus- ja perusvapausloukkauksia vastaan;

4.  tukee voimakkaasti Iranin kansan pyrkimyksiä elää vapaassa, vakaassa, osallistavassa ja demokraattisessa maassa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevia kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksiaan; on syvästi huolissaan tiedoista, joiden mukaan islamilainen vallankumouskaarti, Basij-joukot ja poliisi saartoivat, pidättivät ja ampuivat Teheranissa sijaitsevaan Sharifin teknilliseen korkeakouluun linnoittautuneita opiskelijajoukkoja 2. lokakuuta 2022;

5.  toteaa, että iranilaisnaisten liikehdintä menee naisten oikeuksien puolustamista pidemmälle ja tavoittelee maallista valtiota Iranissa väkivaltaisen ja taantumuksellisen teokratian sijaan;

6.  tuomitsee jyrkästi Iranin turvallisuusjoukkojen laajamittaisen, tahallisen ja suhteettoman voimankäytön rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan maan omiin kansalaisiin kohdistaman jatkuvan ja järjestelmällisen väkivallan, jota on mahdotonta hyväksyä; vaatii, että Iranin viranomaiset sallivat näyttöön perustuvan kaikkien mielenosoittajien surmien nopean, puolueettoman ja tuloksellisen tutkinnan, mukaan lukien syyllisten saattaminen oikeuden eteen;

7.  vaatii Iranin viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ne, jotka on vangittu yksinomaan siksi, että he ovat käyttäneet rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen mielenosoitusten yhteydessä, ja vaatii luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan; korostaa, että perusoikeuksia, kuten sanan- ja kokoontumisvapautta, on aina kunnioitettava, ja kehottaa Iranin viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan, myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia velvoitteita; kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki pidätetyt EU:n kansalaiset ja luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan; on erittäin huolissaan siitä, että yli 20 toimittajaa on pidätetty, muiden muassa toimittaja Niloofar Hamedi, joka uutisoi ensimmäisenä Mahsa Jina Aminin pidätyksestä ja joutumisesta sairaalaan, ja kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan heidät viipymättä; kehottaa Irania turvaamaan sanan- ja vakaumuksenvapauden kaikille Iranissa asuville ihmisille, erityisesti naisille ja tytöille, jotka varsinkin joutuvat kokemaan sortoa;

8.  tuomitsee järjestelmällisen syrjinnän, jota Iranin islamilainen tasavalta harjoittaa naisia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä kohtaan näiden vapauksia ja oikeuksia vakavasti rajoittavilla laeilla ja asetuksilla, mukaan lukien ihmisarvoa alentava huivipakkolainsäädäntö ja sen mielivaltainen valvonta, naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien ankarat rajoitukset sekä naisten poliittisten, sosiaalisten, taloudellisten, sivistyksellisten ja henkilökohtaisten oikeuksien loukkaukset; vaatii Iranin viranomaisia kumoamaan pikaisesti lait, jotka velvoittavat naisia ja tyttöjä käyttämään huivia, lakkauttamaan ”siveyspoliisin” ja lopettamaan naisten järjestelmällisen syrjinnän kaikilla elämänaloilla;

9.  tuomitsee jyrkästi Iranin käytännön sulkea internet- ja matkaviestinverkkoja maassa puhjenneiden mielenosoitusten yhteydessä, sillä se estää viestinnän ja vapaan tiedonkulun iranilaisille; korostaa, että tällaiset toimet ovat selvästi kansainvälisen oikeuden vastaisia; on ilahtunut Yhdysvaltojen päätöksestä antaa yksityisille yrityksille mahdollisuus tarjota digitaalisia palvelujaan iranilaisten käyttöön tämänhetkisten mielenosoitusten aikana;

10.  torjuu täysin iranilaisten viranhaltijoiden ja valtion määräysvallassa olevien iranilaisten tiedotusvälineiden esittämät syytökset, joiden mukaan Saksan ja muiden Euroopan maiden diplomaattiedustustot olisivat väitetysti yllyttäneet mielenosoituksiin;

11.  toteaa jälleen tuomitsevansa jyrkästi Iranin ihmisoikeustilanteen jatkuvan heikkenemisen, mikä koskee myös ja erityisesti etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia, mukaan lukien kurdit, balutšit, arabit ja muut uskonnolliset vähemmistöt kuin šiialaiset ja muslimit, kuten baha’i-uskon kannattajat ja kristityt; kehottaa Iranin viranomaisia kunnioittamaan etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa Iranin viranomaisia poistamaan kaikenlaisen syrjinnän;

12.  kehottaa Iranin hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat, jotka on vangittu siksi, että he ovat rauhanomaisesti käyttäneet oikeuttaan sanan- ja vakaumuksenvapauteen; kehottaa Iranin ylintä tuomioistuinta kumoamaan hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien puolustajille Zahra Sedighi-Hamadanille ja Elham Choubdarille langetetut tuomiot sillä perusteella, että ne loukkaavat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; pyytää Iranin hallitusta lopettamaan kaikkien ihmisoikeuksien puolustajien ajojahdin Iranissa ja takaamaan kaikissa olosuhteissa, että he pystyvät harjoittamaan oikeutettua ihmisoikeustoimintaansa vailla pelkoa kostotoimista ja vapaina kaikista rajoituksista, myös oikeudellisesta häirinnästä;

13.  tuomitsee kidutuksen järjestelmällisen käytön Iranin vankiloissa ja vaatii lopettamaan välittömästi kaikkien vangittujen kaikenlaisen kidutuksen ja kaltoinkohtelun; tuomitsee käytännön evätä vangeilta mahdollisuus puheluihin ja omaisten vierailuihin; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että pidätetyillä ei ole mahdollisuutta käyttää oikeudellista edustajaa kuulusteluissa; kehottaa Iranin hallitusta kohtelemaan vankeja kunnioittavasti, kuten heidän synnynnäinen ihmisarvonsa vaatii;

14.  pitää erittäin valitettavana edistyksen puutetta tapauksissa, jotka koskevat Iranissa vangittuina olevia EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia, kuten Ahmadreza Djalalia, joka on tuomittu kuolemaan tekaistujen vakoilusyytteiden perusteella;

15.  tuomitsee jyrkästi Iranin viranomaisten lisääntyneen kuolemanrangaistuksen käytön viime vuosina ja pitää valitettavana, että kuolemanrangaistuksen käyttö mielenosoittajia, toisinajattelijoita ja vähemmistöryhmien jäseniä vastaan on yleistynyt hälyttävästi; kehottaa jälleen Iranin hallitusta keskeyttämään välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista ja lieventämään kaikkia jo langetettuja kuolemantuomioita;

16.  kehottaa Iranin viranomaisia sallimaan vierailut YK:n ihmisoikeusneuvoston kaikkien erityismenettelyjen edustajille ja erityisesti varmistamaan, että Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija päästetään maahan;

17.  kehottaa YK:ta ja erityisesti sen ihmisoikeusneuvostoa käynnistämään Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan johdolla viipymättä kattavan tutkinnan viime viikkojen tapahtumista; pyytää YK:n ihmisoikeusneuvostoa perustamaan kansainvälisen tutkinta- ja vastuuvelvollisuusmekanismin Iranin hallituksen tekemiä ihmisoikeusloukkauksia varten;

18.  pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia yhteyksiä Iranin viranomaisiin ja vaatimaan mielenosoitusten väkivaltaisten tukahduttamistoimien välitöntä lopettamista ja kaikkien niiden henkilöiden vapauttamista ehdoitta, jotka on pidätetty heidän käyttäessään oikeuttaan sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen, vaatimaan riippumatonta tutkintaa Mahsa Jina Aminin ja kymmenien mielenosoittajien kuolemasta sekä internetiin ja viestintäkanaviin pääsyn palauttamista ja kannustamaan naisten huivipakon poistamiseen; kehottaa jäsenvaltioita Eurojustin uusien sääntöjen mukaisesti tallentamaan, säilyttämään ja jakamaan todistusaineistoa, josta voi olla hyötyä tutkinnassa, ja tekemään myös yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja tukemaan sen työtä;

19.  kehottaa ulkoasiainneuvostoa lisäämään Iranin viranomaisia, mukaan lukien kaikki ”siveyspoliisiin” yhteydessä olevat viranomaiset, joiden todetaan olevan osallisia Mahsa Jina Aminin kuolemaan ja mielenosoittajiin kohdistuneeseen väkivaltaan tai vastuussa niistä, EU:n luetteloon henkilöistä, joihin on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä Iranissa tapahtuneiden vakavien ihmisoikeusloukkausten johdosta; toteaa jälleen, että islamilaisen vallankumouskaartin johtajille määrättyjä pakotteita ei pidä poistaa; on tyytyväinen siihen, että neuvosto hyväksyi EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän, sillä se on EU:lle tärkeä väline, jolla se voi määrätä pakotteita ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille;

20.  kehottaa EU:ta ja myös varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkossakin ottamaan ihmisoikeuskysymykset esille iranilaisviranomaisten kanssa kahden- ja monenvälisissä yhteyksissä sekä käyttämään kaikkia iranilaisviranomaisten kanssa suunniteltuja yhteydenottoja tähän tarkoitukseen, erityisesti EU:n ja Iranin korkean tason poliittisen vuoropuhelun puitteissa; toteaa jälleen kerran, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä EU:n ja Iranin suhteiden kehittämisessä;

21.  kannustaa Teheranissa sijaitsevia EU-maiden suurlähetystöjä koordinoimaan tehokkaasti toimintaansa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, joilla on diplomaattiedustusto Teheranissa, käyttämään kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa esitettyjä mekanismeja tukeakseen ja suojellakseen näitä henkilöitä, erityisesti naisten oikeuksien puolustajia ja EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia, muun muassa myöntämällä hätäavustuksia naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä – Globaali Eurooppa ja eurooppalaisesta demokratiarahastosta sekä hätäviisumeja, julkisilla kannanotoilla, tarkkailemalla oikeudenkäyntejä ja vierailemalla vankiloissa;

22.  kehottaa komissiota, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita tiukasti noudattaen, harkitsemaan sitä, että EU:hun sijoittautuneet viestintäpalvelujen tarjoajat voisivat tarjota Iranissa oleville ihmisille välineitä, kuten videokokousvälineitä, verkko‑oppimisalustoja, verkkokarttoja ja pilvipalveluja, jotta voidaan varmistaa, että heillä on pääsy verkkotyökaluihin ja -alustoihin, joita he tarvitsevat käyttääkseen ihmisoikeuksiaan;

23.  on huolestunut taantumuksellisten islamilaisyhdistysten EU:n toimielimissä harjoittamasta jatkuvasta edunvalvonnasta, jossa saattaa olla kyse ulkomaisesta sekaantumisesta demokratioihimme;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Islamilaiselle neuvoa-antavalle kokoukselle, Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle, Iranin islamilaisen tasavallan korkeimman johtajan toimistolle sekä Mahsa Jina Aminin omaisille.