Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2008 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman ”Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus”(1),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kaikki ihmisoikeudet EU:n kehitysyhteistyössä kattavan oikeusperustaisen lähestymistavan välineistöstä (SWD(2014)0152),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 päivätyn YK:n päätöslauselman kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmasta ”Transforming our World: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, joka hyväksyttiin 25. syyskuuta 2015 YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa, sekä 17 kestävän kehityksen tavoitetta,

–  ottaa huomioon Addis Abebassa 13.–16. heinäkuuta 2015 pidetyn kolmannen kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin ja Addis Abeban toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”(2),

–  ottaa huomioon kehitysrahoituksen eurooppalaista rahoitusrakennetta käsittelevän korkean tason viisaiden ryhmän lokakuussa 2019 antaman kehitysrahoituksen tulevaa eurooppalaista rahoitusrakennetta koskevan kertomuksen ”Europe in the World – the future of the European financial architecture for development”,

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2021 päivätyn neuvoston toteutettavuustutkimuksen vaihtoehdoista kehitysrahoituksen tulevan eurooppalaisen rahoitusrakenteen vahvistamiseksi,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2021 annetut neuvoston päätelmät kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2022 päivätyn komission etenemissuunnitelman eurooppalaisen kehitysrahoitusjärjestelmän parantamiseksi ja vuoden 2021 edistymiskertomuksen (COM(2022)0139),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2021 annetun EIP:n ja EBRD:n yhteisen raportin kehitysrahoituksen eurooppalaista rahoitusrakennetta koskevien neuvoston päätelmien yhteydessä toteutetuista toimista,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2020 annetun tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 7/2020 liitteeksi komission kertomukseen Euroopan kestävän kehityksen rahaston täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman uudesta EU–Afrikka‑strategiasta – kestävää ja osallistavaa kehitystä edistävä kumppanuus(3),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman unionin erityisrahastoja ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälinettä koskevasta täytäntöönpanokertomuksesta(4),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2021 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”The Global Gateway” (JOIN(2021)0030),

–  ottaa huomioon naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU muuttamisesta ja kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1601 ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 kumoamisesta 9. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/947(5),

–  ottaa huomioon 17.–18. helmikuuta 2022 pidetyn Euroopan unionin ja Afrikan unionin kuudennen huippukokouksen ja sen päätösasiakirjan ”A Joint Vision for 2030”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 artiklan ja perussopimuksiin liitetyn Euroopan investointipankin (EIP) perussäännön, jossa määrätään, että EIP on Euroopan unionin rahoituslaitos, että sen omistajia ovat yksinomaan kaikki EU:n 27 jäsenvaltiota ja että sen tehtävänä on myötävaikuttaa EU:n kehityspolitiikan täytäntöönpanoon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0270/2022),

A.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on kasvattanut kestävän kehityksen tavoitteiden jo ennestään merkittävää rahoitusvajetta, vähentänyt resursseja kaikkiaan 700 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla ja samalla lisännyt tarpeita biljoonalla Yhdysvaltain dollarilla eli aiheuttanut niin sanotun saksivaikutuksen, joten kestävän kehityksen tavoitteiden pandemiaa edeltäneen vuotuisen 2,5 biljoonan dollarin rahoitusvajeen odotetaan kasvavan kehitysmaissa covid-19-pandemian jälkeen 70 prosentilla 4,2 biljoonaan dollariin (3,7 biljoonaan euroon)(6);

B.  ottaa huomioon, että alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maissa kestävän kehityksen tavoitteen 4 saavuttamiseksi tarvittavassa rahoituksessa on vuoteen 2030 mennessä 148 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuinen vaje; ottaa huomioon, että covid-19-pandemiaan liittyvistä koulujen sulkemisista aiheutuvat lisäkustannukset uhkaavat kasvattaa tätä rahoitusvajetta jopa kolmanneksella;

C.  ottaa huomioon, että Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan on pahentanut dramaattisesti kestävän kehityksen tavoitteiden tilannetta Ukrainassa ja sen naapurimaissa; ottaa huomioon, että Venäjän nykyinen sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa maailmanlaajuisesti kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiseen, etenkin köyhyyden ja nälän torjuntaan, mikä lisää yhteiskunnallisten levottomuuksien, konfliktien ja laittoman muuttoliikkeen riskiä; ottaa huomioon, että Putinin rikollisen sodan tuhoisien seurausten vuoksi jo ennestään niukkoja kehitysapuresursseja on ohjautunut merkittävässä määrin muualle; ottaa huomioon, että sodan pitkän aikavälin seuraukset eivät vielä ole tiedossa; ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden merkittävä rahoitusvaje ja covid-19-pandemian seuraukset, jotka ovat olleet tuhoisia kaikissa kehitysmaissa, edellyttävät kaikilta EU:n toimijoilta poikkeuksellisia ja kestäviä toimia ja koko kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen uudelleentarkastelua;

D.  ottaa huomioon, että EU:n nykyinen poliittinen ja taloudellinen johtajuus ja toimet eivät riitä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita ja Pariisin sopimuksen tavoitteita ja puuttumaan muihin akuutteihin maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen pahenemiseen, kumppanimaiden dramaattisesti kasvaneeseen velkataakkaan, covid-19-pandemian seurauksiin ja väkivaltaisiin konflikteihin, ja katsoo, että siksi tarvitaan yhteistä kansainvälistä sitoutumista sen varmistamiseksi, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen avulla voidaan vastata näihin uusiin haasteisiin;

E.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja covid‑19‑pandemian selättämiseksi tarvitaan kiireellisesti politiikan johdonmukaisuutta ja tiivistä yhteistyötä kaikkien virallisten kehitysrahoituslaitosten, niiden valtiollisten osakkeenomistajien, EU:n toimielinten ja kaikkien nykyisten kumppanien välillä, jotta varmistetaan, että niukkoja julkisia varoja käytetään mahdollisimman vaikuttavasti ja tehokkaasti; katsoo, että julkisen kehitysavun ja muiden olemassa olevien kehitysrahoituksen muotojen lisäksi on ratkaisevan tärkeää saada onnistuneesti käyttöön lisää sekä yksityistä että julkista pääomaa ja että se on mukautettava kehityspolitiikan tavoitteisiin, jotta voidaan erityisesti vähentää eriarvoisuutta ja köyhyyttä Agenda 2030 -toimintaohjelman ensimmäisen tavoitteen mukaisesti;

F.  pitää myös globaalin etelän kestävän kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeänä, että maailman energiavirrat organisoidaan tulevaisuudessa uudelleen ja että Afrikan mantereella on tärkeä rooli; katsoo, että sen roolin vahvistaminen energian kestävässä tuotannossa, käytössä ja viennissä mahdollistaa tulevaisuuteen suuntautuvan ja kestävän talouskehityksen ja saattaa parantaa väestön suuren enemmistön elinoloja;

G.  ottaa huomioon, että puutteellinen ruokaturva on merkittävä este kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle, varsinkin Afrikassa, missä kaksi henkilöä kymmenestä on aliravittuja; ottaa huomioon, että tämä haaste tulee entistä akuutimmaksi väestönkasvun myötä; katsoo, että EU:n on yhteistyössä kumppanimaiden kanssa vastattava tähän haasteeseen vaikuttavasti ja kestävällä tavalla;

H.  ottaa huomioon, että EU:n toimielimet ja 27 jäsenvaltiota ovat yhdessä kehitysmaiden suurin avunantaja ja että niiden osuus on noin 46 prosenttia kaikesta OECD:n julkista kehitysapua antavien jäsenvaltioiden kehitysmaille antamasta julkisesta kehitysavusta;

I.  katsoo, että Team Europe -lähestymistavan omaksuminen EU:n maailmanlaajuisena covid-19-toimena voisi auttaa luomaan kumppanimaiden tueksi yhtenäisen strategisen koordinointikehyksen EU:n ulkoisille toimille, joilla torjutaan pandemiaa ja muita suuria haasteista, kuten Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen seurauksia; pitää tätä lähestymistapaa lupaavana prosessina, joka mahdollistaa yhteistyön lisäämisen EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja kahden- ja monenvälisten eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten, EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kesken ja lisää jatkuvasti EU:n yhteistä vaikuttavuutta ja näkyvyyttä;

J.  ottaa huomioon, että naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa (NDICI – Globaali Eurooppa) määrärahat ovat kaikkiaan 79,5 miljardia euroa ja sen voimaantulo merkitsee historiallista muutosta EU:n ulko- ja kehityspolitiikassa ja että se auttaa järkeistämään ja vakiinnuttamaan EU:n kehitysmenoja ja antaa uutta pontta eurooppalaisten kehitysalan toimijoiden väliselle tiiviimmälle yhteistyölle; ottaa huomioon, että NDICI – Globaali Eurooppa -väline muuttaa merkittävästi ulkoisten investointien kehystä yhdistämällä Euroopan kestävän kehityksen rahasto plussan (EKKR+) ulkosuhdetoimien takuujärjestelyn sekarahoitusta ja takauksia; ottaa huomioon, että EKKR+:lla on huomattavasti edeltäjäänsä EKKR:ää laajempi maantieteellinen soveltamisala ja suuremmat määrärahat ja että siitä voidaan myöntää takaukset jopa 53,4 miljardin euron toimille ulkosuhdetoimien takuujärjestelyn kautta; ottaa huomioon, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineen ytimessä oleva politiikka ensin -periaate merkitsee siirtymistä politiikkatavoitteisiin perustuvaan yhteistyöhön ja sillä varmistetaan, että EU:n talousarviotakuiden käyttö sisältyy ohjelmasuunnitteluprosessiin;

K.  ottaa huomioon, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineen puitteissa perustettu EKKR+ tarjoaa rahoitusta sekarahoitus- ja talousarviotakuutoimiin, jotka tukikelpoisten kumppanien on pantava täytäntöön avoimesti ja yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa noudattaen;

L.  ottaa huomioon, että NDICI – Globaali Eurooppa -välinettä koskevan asetuksen 36 artiklassa vahvistetaan EIP:n erityinen rooli kyseisessä välineessä;

M.  ottaa huomioon, että kehitysmaissa kymmenen viime vuoden aikana toimineet EU:n yritykset ja rahoituslaitokset ovat kohdanneet yhä enemmän epäreilua kilpailua monenvälisen kehitysrahoitusjärjestelmän ulkopuolella toimivilta globaaleilta toimijoilta, minkä vuoksi tarvitaan kansainvälisiä sääntöjä ja määräyksiä, kuten julkista kehitysapua, julkisesti tuettuja luottoja, kestävää luotonantoa ja velan kestävyyttä sekä kiellettyjä vientitukia koskevia erityisvaatimuksia ja kansainvälisiä normeja lahjonnan ja korruption torjumiseksi;

N.  ottaa huomioon, että asianmukaisesti toimiva kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus ja tuki kotimaisten resurssien käyttöönotolle ovat olennainen osa moitteetonta varainhoitoa ja niillä pyritään lisäämään avun vaikuttavuutta konkreettisilla aloitteilla, joita ovat esimerkiksi korruption torjunnan tukeminen, progressiivisten verojärjestelmien kehittäminen ja veronkierron ja verovilpin torjunta;

O.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2019 julkaistun korkean tason viisaiden ryhmän kertomuksen yhtenä suosituksena oli Euroopan ilmasto- ja kestävän kehityksen pankin perustaminen ja että jäsenvaltiot hylkäsivät tämän vaihtoehdon välittömästi liian kalliina ja liian hitaana vaihtoehtona, jotta se voitaisiin panna täytäntöön uudella budjettikaudella; ottaa huomioon, että sen sijaan neuvosto valitsi korkean tason viisaiden ryhmän ehdotuksille vaihtoehtoisen option, jota se kutsui nimellä Status Quo+ ja jossa ei muuteta nykyisiä rakenteita perusteellisesti vaan kehotetaan parantamaan niitä; ottaa huomioon, että Status Quo+ -vaihtoehdossa kaavaillaan seuraavia parannuksia, joista ei aiheudu lisäkustannuksia jäsenvaltioille: parannetaan EIP:n läsnäoloa paikalla ja muutetaan sen liiketoimintamallia enemmän kehityspankin suuntaan, laajennetaan vähitellen EBRD:n toiminta-alaa Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja lisätään komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja EU:n edustustojen valmiuksia;

P.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat kehottaneet eurooppalaisia kehityspankkeja ja rahoituslaitoksia lisäämään yhteistyötään ja koordinointiaan sekä keskenään että muiden monenvälisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa kunkin laitoksen vahvuuksien ja asiantuntemuksen pohjalta ja siten lisäämään kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen tehokkuutta, näkyvyyttä ja vaikutusta, kannustamaan yksityisen sektorin mukaan ottamiseen entistä paremmin ja samalla täydentämään ja tukemaan edelleen julkisen sektorin osallistumista;

Kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen periaatteet ja tavoitteet

1.  panee merkille neuvoston päätelmät kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen parantamisesta ja 24. maaliskuuta 2022 annetun komission etenemissuunnitelman eurooppalaisen kehitysrahoitusjärjestelmän parantamiseksi ja vuoden 2021 edistymiskertomuksen (COM(2022)0139); korostaa NDICI – Globaali Eurooppa -välineen, EKKR+:n ja ulkosuhdetoimien takuujärjestelyn keskeistä roolia luotaessa strateginen kehys sekarahoitusta sekä investointien ja takuiden riskien vähentämistä varten ja otettaessa käyttöön varoja yksityiseltä sektorilta EU:n talousarvion tuella, erityisesti kun otetaan huomioon lisääntyvä geopoliittinen ja taloudellinen kilpailu;

2.  korostaa, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen olisi tarjottava tehokas, vaikuttava, johdonmukainen ja osallistava rakenne, jonka tukena on kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen selkärankana oleva politiikka ensin -periaate ja joka on EU:n strategisten etujen ja arvojen mukainen; vaatii, että kaikki täytäntöönpanokumppanit, jotka kuuluvat kehitysrahoituksen eurooppalaiseen rahoitusrakenteeseen ja saavat EU:n talousarviovaroja EKKR+:n puitteissa, soveltavat kaikkia EU:n sosiaali-, ihmisoikeus-, hankinta-, avoimuus-, ympäristö- ja oikeusvaltionormeja, -politiikkoja ja -menettelyjä; kehottaa komissiota arvioimaan ja seuraamaan näiden EU:n sääntöjen noudattamista ja raportoimaan siitä; korostaa, että politiikka ensin -periaatteen mukaisessa kehitysrahoituksen eurooppalaisessa rahoitusrakenteessa olisi käytettävä ohjenuorana YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa, Pariisin sopimuksessa ja Addis Abeban toimintasuunnitelmassa vahvistettuja periaatteita ja tavoitteita ja edistettävä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; toteaa jälleen, että hankkeissa, joissa on mukana kehitysrahoituksen eurooppalaiseen rahoitusrakenteen toimijoita, on varmistettava ilmasto- ja ympäristökestävyys ja sosiaalinen kestävyys, jotta voidaan minimoida mahdolliset haitalliset vaikutukset ja maksimoida ilmasto- ja ympäristöulottuvuuteen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät hyödyt noudattaen EU:n ja sen jäsenvaltioiden Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia sitoumuksia; toteaa painokkaasti, että kehitysrahoituksen uuden eurooppalaisen rahoitusrakenteen toimien on edistettävä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista; vaatii tässä yhteydessä lisäksi, että toimissa, joihin osallistuu kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen toimijoita, ei rahoiteta aloja, jotka vahvistavat ilmastokriisiä, vaan niillä edistetään siirtymistä kestävään energiantuotantoon; palauttaa mieliin, että EU:n poliittinen sitoutuminen olisi sisällytettävä sen monivuotiseen rahoituskehykseen ja otettava täysimääräisesti huomioon kehitysrahoituksen eurooppalaisessa rahoitusrakenteessa;

3.  katsoo ehdottomasti, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen avulla on vahvistettava Euroopan unionin ja sen maailmanlaajuisten kehityskumppaneiden välisiä strategisia kumppanuuksia; toteaa jälleen kerran, että tällaisten kumppanuuksien olisi aina perustuttava keskinäiseen kunnioitukseen ja arvostukseen sekä yhteisiin etuihin ja arvoihin, joita ovat etenkin ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo, ympäristöä ja ilmastoa koskeva vastuu ja sosiaalinen vastuu sekä terveys ja turvallisuus, ja niillä olisi pyrittävä vähentämään eriarvoisuutta ja köyhyyttä; toistaa, että nämä kumppanuudet olisi aina perustettava kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti ja niiden saavuttamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille Putinin hallinnon moniulotteisen vaikutusvallan ja tuen Afrikan mantereella ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään yhteyttä kumppanimaihin Afrikassa ja luomaan luotettavia kumppanuuksia; kehottaa komissiota ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt, myös paikalliset järjestöt, mukaan tällaisten kumppanuuksien perustamiseen ja toteuttamiseen; korostaa, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen kautta rahoitettavien kumppanuushankkeiden edellytyksenä on kehityksen, rahoituksen lisäisyyden, maan omavastuullisuuden ja kehityksen vaikuttavuuden varmistaminen; kannattaa EU:n politiikkoja ja aloitteita, joilla tuetaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja yhteistyötä kehityspolitiikan alalla, ja EU:n toimia, joilla täydennetään ja tuetaan jäsenvaltioiden aloitteita; korostaa, että köyhyyden poistaminen (kestävän kehityksen tavoite 1), hyvän terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen (tavoite 3), laadukkaan koulutuksen yleisen saatavuuden varmistaminen (tavoite 4), eriarvoisuuden vähentäminen (tavoite 10) ja ilmastotoimien edistäminen (tavoite 13) siten, että keskitytään erityisesti syrjäytyneimpiin ryhmiin jättämättä ketään jälkeen, ovat erityisen akuutteja haasteita nykymaailmassa; katsoo myös ehdottomasti, että kestävien valtameritoimialojen investointitarpeisiin vastaamiseksi olisi toteutettava lisätoimia, sillä kestävän kehityksen tavoite 14 ”vedenalainen elämä” on yhä yksi kaikkein alirahoitetuimmista kestävän kehityksen tavoitteista;

4.  korostaa humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja rauhan välistä yhteyttä; painottaa kehityksen roolia pyrittäessä estämään konflikteja, varmistamaan kestävä ulospääsy niistä ja lujittamaan kriisinhallintaa; pitää tärkeänä kehittää edelleen hyvin räätälöityä kolmitahoista yhteyttä, jossa keskitytään ihmiskeskeiseen, rakenteelliseen ja kestävään pitkän aikavälin elpymiseen, jotta voidaan puuttua pitkittyneiden ja ennakoitavissa olevien kriisien ja väkivaltatilanteiden monimutkaisiin ominaispiirteisiin; muistuttaa, että kehitys ja köyhyyden poistaminen eivät ole mahdollisia ilman rauhaa ja turvallisuutta ja että ilman kehitystä ja köyhyyden poistamista ei saada aikaan kestävää rauhaa eikä ihmisten tai valtioiden turvallisuutta; panee lisäksi merkille, että turvallisuuden puute pahentaa kehitysmaiden jo olemassa olevia haavoittuvuuksia ja kasvattaa rahoitusvajetta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että turvallisuus, oikeusvaltioperiaate ja selviytymiskykyiset instituutiot ovat olennaisen tärkeitä investointien ja kestävän kehityksen kannalta; panee merkille paikallisten sidosryhmien, kuten paikallishallinnon elinten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja tunnustuksellisten järjestöjen, toimet konfliktinratkaisussa ja ‑hallinnassa ja toteaa niiden edistävän rauhaa ja turvallisuutta; palauttaa mieliin, että virallista kehitysapua olisi aina käytettävä kansainvälisesti hyväksyttyjen kehitystavoitteiden ja NDICI – Globaali Eurooppa -välineen mukaisesti;

5.  korostaa sellaisen kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tukeman ja hyväksymän yhteisen ja johdonmukaisen EU:n lähestymistavan merkitystä, joka on poliittisesti järkevä ja räätälöity kumppanimaan erityispiirteisiin ja joka voisi edistää vaikuttavasti asiaankuuluvien ILOn yleissopimusten mukaisten sosiaaliturvajärjestelmien ja keskeisten julkisten palvelujen laajentamista kehitysmaissa; huomauttaa, että tällainen EU:n lähestymistapa auttaisi ottamaan sosiaaliturvan yhdeksi yhteiskuntasopimuksen perusteista ja valmistelemaan selviytymiskyvyn parantamista; pitää sekarahoitusta yhtenä vaihtoehtona kehitysrahoituksen välineistössä ja toteaa, että sillä voitaisiin täydentää julkisia investointeja tiukassa talousarviotilanteessa; kehottaa rajoittamaan sekarahoitustoimet aloille, joilla ne voivat tuoda lisäarvoa paikalliselle taloudelle, ja kehottaa tekemään tässä yhteydessä huolellisia arviointeja erityisesti vähiten kehittyneitä maita rahoitettaessa, jotta voidaan rajoittaa velkataakkaa, turvata keskeiset julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva, ja jotta ei lisätä olemassa olevaa eriarvoisuutta;

6.  korostaa, että johdonmukaisuus kaikkien EU:n politiikkojen, strategioiden, aloitteiden ja rahoitusvälineiden, etenkin uuden NDICI – Eurooppa -välineen, Team Europe -aloitteen ja uuden Global Gateway -strategian, kesken sekä tiivis yhdenmukaisuus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta ja kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta koskevan EU:n strategian kanssa on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan maksimoida EU:n maailmanlaajuiset toimet kestävän kasvun, kehityksen ja rauhan hyväksi; katsoo, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen olisi parannettava EU:n näkyvyyttä ja sen kehitysrahoituksen vaikutusta maailmassa, jotta varmistetaan, että se, millaisena EU:n rooli maailmassa nähdään, vastaa sen antaman tuen määrää;

7.  panee huolestuneena merkille, että covid-19-pandemia on tuonut esiin terveyserojen pitkäaikaiset rakenteelliset syyt; katsoo, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen olisi edistettävä investointeja muutosjoustaviin julkisiin terveydenhuoltojärjestelmiin, terveydenhuoltoon ja terveydenhuoltopalveluihin sekä uusien terveysteknologioiden, rokotteiden ja hoitojen tutkimukseen ja kehittämiseen ja siinä olisi keskityttävä kehitysmaissa yleisesti esiintyviin sairauksiin; kehottaa tutkimaan mahdollisuutta perustaa innovaatioiden, koulutuksen, tietämyksen ja asiantuntemuksen jakamiseksi foorumi, jolla tuettaisiin usean sidosryhmän kumppanuuksia, edistettäisiin julkisen ja yksityisen sektorin vuoropuhelua ja kartoitettaisiin innovatiivisia liiketoimintaratkaisuja kestävän kehityksen vauhdittamiseksi; korostaa julkisten ja yksityisten investointien ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien roolia ja kotimaisten resurssien käyttöönoton merkitystä kumppanimaissa sekä EU:n rahoituksen tehokkaampaa käyttöä, jotta voidaan kuroa umpeen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavassa rahoituksessa vuoteen 2030 mennessä havaittu 2,5 biljoonan Yhdysvaltain dollarin vaje ja vahvistaa samalla hyvää hallintotapaa ja torjua korruptiota;

Haasteet, joihin on puututtava

8.  tähdentää, että kehittyvillä ja kehittyneillä mailla on yhteinen vastuu kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta; painottaa, että EU:n taloudellisen panoksen kumppanimaiden kestävään kehitykseen olisi annettava kumppanimaille mahdollisuus edistää omaa taloudellista ja sosiaalista kehitystään ja saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet; korostaa tässä yhteydessä kotimaisen omavastuullisuuden keskeistä merkitystä; katsoo, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen ja pitkään odotetun kestävän kehityksen tavoitteita koskevan EU:n strategian on heijastettava ja helpotettava EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen ja sitoumusten koordinoitua ja johdonmukaista kokonaisuutta myös kehityspolitiikan nykyisen välineistön avulla; korostaa, että julkinen ja yksityinen rahoitus on sovitettava yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa; pitää tässä yhteydessä valitettavana, ettei komissio ole vielä laatinut kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskevaa integroitua ja kokonaisvaltaista strategiaa, mikä on merkittävä haaste, kun otetaan huomioon pyrkimys saavuttaa politiikan johdonmukaisuus, ja toteaa tämän johtuvan siitä, ettei raportoinnin vertailuarvona ole selkeitä, mitattavissa olevia ja aikasidonnaisia EU:n laajuisia tavoitteita kaikille kestävän kehityksen tavoitteille;

9.  katsoo, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen olisi perustuttava kaikkien sen eri toimijoiden (kuten EIP, EBRD, eurooppalaiset kehitysrahoituslaitokset ynnä muut) asiantuntemukseen ja nykyisiin verkostoihin; ottaa huomioon, että kehitysrahoituksen tulevan eurooppalaisen rahoitusrakenteen yhteydessä on neuvoston päätelmien hyväksymisen jälkeen tapahtunut edistystä ja parannuksia, mutta toteaa, että nykytilannetta leimaa silti politiikan ohjauksen ja koordinoinnin puute sekä hajanaisuus, päällekkäisyys ja edellä mainittujen toimijoiden välinen jatkuva kilpailu, joka ei auta asiaa; kehottaa pyrkimään parantamaan koordinointia ja yhteistyötä, jotta nykyisestä järjestelmästä voidaan tehdä vaikuttavampi ja enemmän yhteistyöhön perustuva ja jotta siinä voidaan keskittyä varmistamaan keskeisten kumppanien maantieteellistä, alakohtaista ja taloudellista asiantuntemusta hyödyntävien resurssien optimaalinen käyttö ja siten EU:n veronmaksajien rahojen parempi tuotto ja voimakkaampi kehitysvaikutus;

10.  panee merkille tarpeen tehostaa ja parantaa EU:n institutionaalista rakennetta ja puuttua sen siihen, etteivät sen kehitystoimet ole riittävän vaikuttavia, vähentää raskasta byrokraattista koordinointia ja lisätä institutionaalista joustavuutta, jotta voidaan maksimoida kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen potentiaali ja lisätä sen kehitysvaikutusta;

11.  kehottaa komissiota työskentelemään Global Gateway -strategian tehokkaan hallinnoinnin puolesta ja edistämään sitä komission puheenjohtajan kokonaisohjauksen alaisuudessa ja koordinoimaan sitä tältä osin tiiviisti komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, EUH:n, neuvoston ja parlamentin kanssa; korostaa, että strategian olisi oltava johdonmukainen kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen kanssa ja että NDICI – Globaali Eurooppa -välineen uusia haasteita ja painopisteitä koskevan joustovaran käyttö ei ole asianmukaista; kehottaa komissiota antamaan lisätietoja äskettäin julkistetun EU Global Gateway -strategian investointitoimien vähimmäisomavaraisuusasteen laskemisesta;

12.  on huolestunut siitä, että kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen keskeiset piirteet puuttuvat järjestelmällisesti EU:n sääntelyaloitteista; korostaa, että kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteiden noudattaminen edellyttää lisätoimia avun tuloksellisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi; vaatii, että mekanismit kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden varmistamiseksi on sisällytettävä kehitysrahoituksen eurooppalaiseen rahoitusrakenteeseen; kehottaa tekemään enemmän vaikutusten ennakkoarviointeja ja perustamaan EU:n edustustoihin politiikan epäjohdonmukaisuuksia koskevan varhaisvaroitusjärjestelmän; suosittelee, että kaikkien asiaankuuluvien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta järjestelmällisemmin ja tehokkaammin, myös korkeimmalla poliittisella tasolla, ja se olisi sisällytettävä kattavasti kaikkien EU:n politiikkojen suunnitteluun ja toteutukseen, jotta varmistetaan, etteivät ne vaikuta kielteisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen; palauttaa mieliin, että myös EIP:n, EBRD:n, kehitysrahoituslaitosten ja niiden välittäjien olisi sovellettava kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden mekanismeja; korostaa, että kestävää kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus on sisällytettävä kattavasti erityisesti EU:n ulkoisiin toimiin ja sitä on käsiteltävä, jotta voidaan saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;

13.  panee tyytyväisenä merkille lainsäädännön parantamista koskevat komission pyrkimykset, joiden tavoitteena on luoda pitkän aikavälin kestäviä investointeja, joilla edistetään sekä ihmisten että maapallon terveyttä ja hyvinvointia ja suojellaan ihmisoikeuksia; vaatii, että kehitysrahoituksen eurooppalainen rahoitusrakenne on johdonmukainen EU:n tulevan huolellisuusvelvoitetta ja yritysten vastuuta koskevan lainsäädännön kanssa ja että sillä varmistetaan, että yritykset noudattavat ihmisoikeusnormeja ja sääntelyn kehitystä, pakollista huolellisuusvelvoitetta sekä liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä sitoumuksia; korostaa, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen on täytettävä avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta koskevat tiukimmat vaatimukset; kehottaa kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen jäseniä vahvistamaan toimiensa due diligence -prosessia, varmistamaan paikallisväestön mielekkään kuulemisen hankkeiden koko täytäntöönpanon ajan, kehittämään edelleen kehitysosaamistaan ja erityisiä valmiuksiaan ja henkilöresurssejaan paikalla, toteuttamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja suojelemaan ihmisoikeuksia kaikissa toiminnoissa, luomaan vankat vastuumekanismit yhteisöjä varten, joihin vaikutukset kohdistuvat, ja seuraamaan tiiviisti niiden osallistumisen puutteita ja niiden välittäjien roolia hankkeissa, joilla on ollut kielteisiä vaikutuksia paikallisväestöön kehitysmaissa, ja raportoimaan niistä;

14.  vahvistaa, että kaikkien täytäntöönpanokumppaneiden ja rahoituksen välittäjien, jotka osallistuvat EU:n takuisiin liittyviin tai EU:n talousarviosta rahoitettuihin hankkeisiin, on noudatettava täysimääräisesti EU:n sosiaalisia, ympäristöön, verotukseen, avoimuuteen sekä petosten ja korruption torjuntaan liittyviä normeja, politiikkoja, sääntöjä ja menettelyjä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta valvomaan kaikilta osin toimia, joilla on EU:n talousarviotakauksia, ja raportoimaan niistä säännöllisesti ja korjaamaan mahdolliset puutteet sen työskentelymenetelmissä, jotka nykyään estävät tämän; korostaa, että EKKR+:sta ja Team Europe -lähestymistavasta on tärkeää tehdä hyvissä ajoin riippumaton arviointi, jotta voidaan arvioida niiden vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja kehitysvaikutuksia;

15.  panee merkille, että Team Europe -lähestymistapa kehitettiin vastauksena covid‑19‑pandemiaan; katsoo, että Team Europe -lähestymistavan olisi oltava keskeisellä sijalla parannettaessa edelleen strategista yhteistyötä ja maailmanlaajuista koordinointia sekä kehitystoimien johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta, etenkin kumppanimaiden tasolla sekä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, aluehallinnon taso mukaan luettuna; odottaa vahvempaa poliittista ohjausta ja keskittymistä sekä vahvempia viestintä- ja näkyvyysmekanismeja EKKR+:aa ja NDICI – Globaali Eurooppa -välinettä varten; vaatii lisäksi Euroopan parlamentin valvontamekanismin asianmukaista käyttöä Team Europe -toiminnan demokraattisen oikeutuksen mahdollistamiseksi;

16.  kehottaa komissiota esittämään EU:lle kehityspolitiikan vahvaa poliittista linjausta ja koordinoimaan kehitysrahoituksen eurooppalaista rahoitusrakennetta tavalla, joka mahdollistaisi EU:n kehitysrahoituslaitosten toiminnan yhdenmukaistamisen edelleen uudessa avoimessa, yhteistyöhön perustuvassa, läpinäkyvässä ja osallistavassa rakenteessa, jotta voidaan saavuttaa EU:n kehityspolitiikan tavoitteet, lujittaa tiiviitä kumppanuuksia alueiden kanssa ja edistää niiden kehitystä;

17.  korostaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineen ohjelmasuunnitteluprosessi tarjoaa tilaisuuden tehostaa EU:n talousarviotakuiden ja erityisesti EKKR+:n käyttöä; korostaa, että tulevan rahoitusrakenteen olisi mahdollistettava kaikkien kiinnostuneiden kehitysrahoitusalan toimijoiden osallistuminen, mukaan lukien pienet ja keskisuuret toimijat sekä EU:n ulkopuoliset kehityspankit ja sidosryhmät; kehottaa tässä yhteydessä luomaan vakaat ja tasapuoliset toimintaedellytykset EKKR+:n hallinnointia ja EU:n resurssien saatavuutta varten; korostaa asianmukaisen riskinhallintakehyksen sekä kehitysyhteistyön rahoitusvälineiden täytäntöönpanon tehokkaan hallinnoinnin ja valvonnan merkitystä; kehottaa komissiota käyttämään tehokkaammin pankkialan asiantuntemusta koskevia nykyisiä resurssejaan sekä taloudellisia ja teknisiä valmiuksiaan;

18.  panee merkille kehitysyhteistyön eurooppalaisen rahoitusrakenteen parantamista koskevan komission ensimmäisen etenemissuunnitelman ja vuoden 2021 edistymiskertomuksen julkaisemisen; palauttaa mieliin, että NDICI – Globaali Eurooppa -väline edellyttää, että komissio ilmoittaa neuvostolle ja parlamentille teknisen arviointiryhmän kokoonpanon, toimeksiannon ja työjärjestyksen ja varmistaa, että sen jäsenet ovat puolueettomia eikä heillä ole eturistiriitoja; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön vastaavia toimenpiteitä avoimuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi korkean tason asiantuntijaryhmässä, joka antaa komissiolle suosituksia siitä, kuinka voidaan nopeuttaa edelleen yksityisiä pääomavirtoja alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maihin;

19.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen tavoitteena on palauttaa monenvälinen kehitysrahoitusjärjestelmä, jotta voidaan auttaa lopettamaan joidenkin järjestelmän ulkopuolella toimivien maiden kestämättömät lainanantokäytännöt, sillä ne uhkaavat EU:n ja muiden sääntöjä noudattavien maiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja myös lisäävät dramaattisesti monien, covid-19-pandemian seurausten vuoksi entistä haavoittuvampien kehitysmaiden jo ennestään suurta ulkoista velkaa; korostaa tätä taustaa vasten, että Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan pahentaa entisestään monien kehitysmaiden velkataakkaa; tähdentää, että vähiten kehittyneet maat eivät pysty saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita ilman rahoitustukea, ja kehottaa siksi painokkaasti toteuttamaan velkahelpotustoimenpiteitä kestävyyssitoumusten mukaisesti;

20.  katsoo, että EU:n luokitusjärjestelmän olisi edistettävä pääomavirtojen suuntaamista uudelleen kestäviin investointeihin ja että siinä olisi sisällytettävä kestävyys riskinhallinnassa huomioon otettaviin kriteereihin; kehottaa komissiota kehittämään EU:n luokitusjärjestelmää edelleen ja kannustamaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla toimivia kehitysrahoituslaitoksia ja kehitysalan yksityisiä toimijoita mukauttamaan toimintojaan, etenkin kehitysmaissa, kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Pariisin sopimuksen tavoitteisiin;

Eurooppalaiset ja kansalliset rahoituslaitokset

21.  toteaa jälleen, että EIP:llä on EU:ssa ja maailmanlaajuisesti erityistehtävä, joka vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 artiklassa ja naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä – Globaali Eurooppa koskevan asetuksen 36 artiklassa; korostaa EIP:n tärkeää roolia EU:n investointien toteuttamisessa ja komission kumppanina Global Gateway -strategian täytäntöönpanossa;

22.  panee merkille EIP:n johtavan roolin Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja kestävässä sinisessä taloudessa ja sen huomattavan panoksen covid-19-pandemian johdosta toteutettaviin EU:n taloudellisiin toimiin; kehottaa EU:ta edelleen maksimoimaan EIP:n potentiaalin välineenä, jolla voidaan lisätä EU:n strategista riippumattomuutta ja edistää sen ulkopoliittisia etuja ja painopisteitä sen suhteissa EU:n ulkopuolisiin maihin; kehottaa EIP:tä parantamaan toimintaperiaatteitaan, käytäntöjään ja avoimuuttaan etenkin panemalla täytäntöön Euroopan oikeusasiamiehen asioissa 1065/2020/PB, 1251/2020/PB ja 1252/2020/PB antamat suositukset, joiden mukaan sen on toteutettava useita avoimuustoimia, jotta kansalaiset näkevät helpommin sen rahoittamien hankkeiden mahdolliset ympäristövaikutukset;

23.  on tyytyväinen siihen, että on perustettu EIB Global, jonka EIP on määritellyt EIP-ryhmässä toimivaksi kehitysrahoitukseen erikoistuneeksi osastoksi ja joka on ollut toiminnassa 1. tammikuuta 2022 alkaen; kehottaa EIP:tä vahvistamaan läsnäoloaan tällä alalla ja hyödyntämään samalla mahdollisia synergioita EUH:n, EU:n edustustojen, EBRD:n ja muiden eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten kanssa; huomauttaa, että EIB Global -osaston rahoitusta koskevien tietojen puute vaarantaa sen toimivaltuudet alusta alkaen, myös tämän uuden yksikön kehitystavoitteita koskevien sitoumusten osalta; kehottaa siksi antamaan uudelle EIP Global -osastolle konkreettiset ja vahvat kehitystä koskevat toimivaltuudet; odottaa, että tämä uusi rakenne ja sen neuvoa-antava lautakunta, sen tavoitteet ja talousarviosäännökset, organisaation toiminta ja toimialan erityistavoitteet sekä sen koordinointimekanismit muiden kehitysrahoituslaitosten kanssa ovat täysin avoimia myös siten, että asiakirjoja julkaistaan ennakoivasti, varmistetaan vastaanottajamaiden mielekäs edustus ja vaihdetaan säännöllisesti tietoja Euroopan parlamentin kanssa ja käydään avointa vuoropuhelua sidosryhmien, etenkin kansalaisjärjestöjen ja paikallisten toimijoiden kanssa;

24.  kannustaa EIP:tä osallistumaan edelleen aktiivisesti kehityksen suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin maakohtaisella tasolla tekemällä tiivistä yhteistyötä EU:n edustustojen kanssa ja osoittamalla yhteisrahoitusta kehitysrahoituslaitosten kanssa; kehottaa tehostamaan koordinaatiota komission, EUH:n ja EU:n edustustojen kesken keskustelujen ja yhteistyön helpottamiseksi paikalla olevien toimijoiden kanssa sellaisten hankkeiden määrittämiseksi, jotka vastaavat parhaiten kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevia tavoitteita;

25.  kannustaa EIP:tä ja EBRD:tä vahvistamaan entisestään täydentävyyttään ja liiketoimintamallejaan keskinäistä luottamusta lisäävien aloitteiden avulla, sillä tarpeet ovat suuremmat kuin niiden yhteiset resurssit; kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä koordinoimaan työtään eri kehityspoluilla ja selkeyttämään työnjakoaan, jotta voidaan auttaa kumpaakin pankkia keskittymään omiin ydinaloihinsa ja siten välttämään päällekkäisyyksiä ja alisuoriutumista; toteaa, että EIP:n ja EBRD:n työmenetelmiä ja ‑välineitä on mukautettava Afrikan investointitarpeisiin erityisesti, jotta voidaan helpottaa laajamittaisia investointeja ja säilyttää samalla EU:n tuki pienemmille paikallisille hankkeille; pitää ratkaisevan tärkeänä, että EU:n investointeihin liittyy EU:n näkyvä läsnäolo ja jatkuva poliittinen vuoropuhelu; panee merkille, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen on maksimoitava nykyisten eurooppalaisten kehityspankkien ja kehitysrahoituslaitosten erilaisten rakenteellisten taustojen ja työmenetelmien edut, jotta voidaan tehostaa EU:n panosta kestävään kehitykseen; odottaa EIP:n, EBRD:n ja muiden eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten varmistavan, että kaikki hankkeet ja erityisesti sekarahoitetut hankkeet edistävät EU:n kehitystavoitteiden saavuttamista, vähiten kehittyneitä maita koskevat tavoitteet mukaan luettuina, ja ovat kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia, ja odottaa niiden toimittavan tästä näyttöä vaikutusten ennakkoarviointien muodossa; kehottaa komissiota, EIP:tä, EBRD:tä ja eurooppalaisia kehitysrahoituslaitoksia varmistamaan, että niiden neuvonta-apua ja teknistä apua antavilla ryhmillä on valmiudet edistää edelleen sukupuolten tasa-arvoa ja osallistavaa kehitystä;

26.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, EIP:tä, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia ja muita eurooppalaisia kehityspankkeja ja rahoituslaitoksia, myös pienempiä kehitysrahoituslaitoksia, vahvistamaan yhteistyötään etenkin NDICI – Globaali Eurooppa -välineen ja sen tavoitteiden puitteissa sekä pyrittäessä maailmanlaajuisesti saavuttamaan Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteet ja kannustaa niitä kokoamaan yhteen resursseja ja rahoitusta ja tehostamaan koordinointia ja viestintää yhteisissä hankkeissa hyödyntämällä kukin omaa rahoitusalan asiantuntemustaan; kehottaa komissiota omaksumaan suuremman roolin annettaessa teknistä apua hankkeisiin ja avustettaessa kehitysrahoituslaitoksia ja muita kehitysalan toimijoita koordinoinnissa; kehottaa omaksumaan osallistavan lähestymistavan jäsenvaltioiden pienempiin kehitysrahoituslaitoksiin, kun on kyse rahoituksen saannista kehitysrahoituksen eurooppalaisesta rahoitusrakenteesta;

27.  korostaa, että on tärkeää hyödyntää tehokkaammin synergioita ja yhdenmukaistaa paremmin EBRD:n, EIP:n ja muiden kehitysrahoituslaitosten rahoitusaloitteita, jotka on suunnattu Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluviin maihin, ottaen erityisesti huomioon EU:n ehdokasvaltiot; muistuttaa Ukrainassa meneillään olevan sodan valossa, että EU:n rahoitus naapuri- ja ehdokasvaltioissa on välttämätön osa uudistuksia, joita liittymiskriteerien täyttäminen edellyttää EU:n ulkopoliittisten etujen mukaisesti;

28.  kehottaa EIP:tä tekemään tiiviimpää yhteistyötä Afrikan kehityspankin kanssa ja arvioimaan yhteisen elimen perustamisen etuja meneillään olevan EIP:n ja Afrikan kehityspankin kumppanuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon perusteella; kehottaa EIP:tä raportoimaan parlamentille seuraavista toteutettavista toimista; korostaa tarvetta rahoittaa pitkän aikavälin investointeja kestävän kehityksen edistämiseksi ja kehittää tähänastista yhteistyötä, jotta voidaan kehittää edelleen kestävän kehityksen mahdollisuuksia Afrikan mantereella; kannustaa perustamaan EIP:n ja Afrikan kehityspankin yhdessä hallinnoimia hanke- ja neuvontakeskuksia, jotta voidaan luoda toimivia yhteyspisteitä paikallisille toimijoille annettavaa neuvontaa ja hankkeiden käynnistämistä varten ja vastata paremmin kehitystarpeisiin paikalla sekä parantaa paikallista sitoutumista yhteisiin kehityshankkeisiin; kehottaa tässä yhteydessä tukemaan paikallisen yksityissektorin kehittämistä Afrikassa erityisesti tarjoamalla enemmän varoja Afrikan mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille;

29.  korostaa tässä yhteydessä, että yleisesti tarvitaan paikallista omavastuullisuutta sekä yhteistyöhön perustuvaa ja osallistavaa lähestymistapaa ja että niitä olisi tuettava vahvalla kehyksellä sidosryhmien ja edunsaajien järjestelmällistä paikallista kuulemista varten, jotta saadaan aikaan kestävä kehitysvaikutus; pyytää komissiota arvioimaan, miten sidosryhmien ja edunsaajien järjestelmällistä paikallista kuulemista koskevaa kehystä voitaisiin edelleen parantaa;

30.  kehottaa jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitoksia laajentamaan edelleen mahdollisuutta saada rahoitusta, jotta voidaan tukea niiden mahdollisuuksia saada kestävää rahoitusta, jotka tarvitsevat sitä eniten, naiset mukaan luettuina, sillä se edistää heidän taloudellisten toimintamahdollisuuksiensa parantamista; kehottaa tässä yhteydessä edistämään kehitysrahoituksen eurooppalaisella rahoitusrakenteella sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan EU:n kolmannen toimintasuunnitelman täysimääräistä täytäntöönpanoa; muistuttaa tavoitteesta, jonka mukaan vähintään 85 prosentissa toimista on oltava pääasiallisena tai merkittävänä tavoitteena sukupuolten tasa-arvo ja niistä vähintään 5 prosentissa sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien ja toimintamahdollisuuksien parantamisen olisi oltava päätavoite; kehottaa asettamaan kaikissa kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen toimissa velvoitteeksi kerätä sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ja tehdä sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarvioinnit;

31.  kannustaa kaikkia kehityspankkeja ja -laitoksia tekemään kestäviä sitoumuksia ja rohkeita investointeja kehityspolitiikan tavoitteiden mukaisesti, erityisesti eriarvoisuuden vähentämiseksi ja köyhyyden poistamiseksi, eikä niinkään investointien tuoton varmistamiseksi; toteaa näin ollen, että on tärkeää kannustaa riskialttiimpiin investointeihin haastavammissa kehitysympäristöissä, kuten hauraissa tai konflikteista kärsivissä maissa, ja alipalvelluilla aloilla, kuten ilmaston, biologisen monimuotoisuuden, koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla; korostaa samalla, että on minimoitava kaikki EU:n talousarvioon liittyvät riskit, kuten EU:n talousarviotakuiden kysynnän kasvu, ja säilytettävä EIP:n korkea luottoluokitus; kannustaa kehitysrahoituslaitoksia sisällyttämään enemmän riskejä investointiohjelmiinsa EKKR+:n välityksellä, jotta saavutettaisiin myös kaikkein hauraimmat taloudet; kehottaa tässä yhteydessä komissiota omaksumaan suuremman roolin mitattavissa olevien ja lisäisten kehitysvaikutusten varmistamisessa vääristämättä paikallisia markkinoita tai kilpailematta epäreilusti paikallisten talouden toimijoiden kanssa sekä autettaessa kehittämään hankkeiden tarjontapuolta tukemalla hankkeiden valmistelua ja auttamalla kehitysrahoituslaitoksia koordinoimaan toimintaansa samalla, kun varmistetaan pienempien kehitysrahoituslaitosten integrointi;

32.  panee merkille jäsenvaltioiden kehityspankkien merkityksen ja potentiaalin kehitysrahoituksen eurooppalaisessa rahoitusrakenteessa; on kuitenkin huolestunut kehitysrahoituslaitosten kanssa yhteistyötä tekevien välittäjien roolista ja erityisesti raportoiduista ihmisoikeusloukkauksista; korostaa, että paikallisen yksityissektorin kehittämisellä voi olla tärkeä rooli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa pyrittäessä parantamaan kumppanimaiden vaikutusmahdollisuuksia, jotta ne saavat kestävän kehityksen alulle;

33.  kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain Team Europe -aloitteista määrällisten ja laadullisten indikaattoreiden perusteella NDICI – Globaali Eurooppa -välineen puitteissa ja arvioimaan samalla käyttöön otettuja resursseja, kehityssuunnittelua ja -vaikutuksia, EU:n normien yhdenmukaistamista ja soveltamista, EU:n yhdentymisnäkymiä ja jäsenvaltioiden osallistumista; vaatii, että tällainen raportointi annetaan tiedoksi parlamentille ja julkistetaan; painottaa, että parlamentilla on keskeinen rooli valvottaessa Team Europe -aloitteiden poliittisia tavoitteita ja niiden odotettavissa olevia tuloksia sekä yleisellä että hanketasolla, jotta varmistetaan, että aloitteet toimivat nykyisten mekanismien rinnalla ja että ne eivät pelkästään täydennä monivuotisia suuntaa-antavia ohjelmia vaan tulevat niiden lisäksi;

34.  toteaa jälleen, että EU:n rahoituksen institutionaalinen valvonta ja tarkkailu edistävät demokraattista keskustelua ja auttavat lisäämään EU:n uskottavuutta ja avoimuutta; korostaa, että tässä yhteydessä parlamentilla on tärkeä rooli ja valvontatehtävä NDICI – Globaali Eurooppa -välineen puitteissa; kehottaa asettamaan velvoitteita, joilla varmistetaan kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen täytäntöönpanon asianmukainen näkyvyys; kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin ja oikea-aikaisiin toimiin, jos näitä velvoitteita ei noudateta; kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta laatimaan kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen täytäntöönpanosta säännöllisesti kertomuksia, jotka julkistetaan ja joiden perusteella annetaan toimintasuosituksia, myös toimista parannusten tekemiseksi; pitää valitettavana, että suurelle yleisölle ei tiedoteta riittävästi EU:n roolista paikallisyhteisöjen tukemisessa, ja kannustaa parantamaan kansalaisille tiedottamista;

35.  kehottaa komissiota ja kehitysrahoituksen eurooppalaiseen rahoitusrakenteeseen osallistuvia toimielimiä edistämään hankintamenettelyjensä avoimuutta; muistuttaa, että EU:n yritysten olisi voitava kilpailla tasapuolisesti EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneiden yritysten kanssa;

36.  korostaa, että merkityksellisten, johdonmukaisten ja vertailukelpoisten tietojen hankkiminen oikea-aikaisesti on olennaisen tärkeää, jotta voidaan mitata edistymistä ja todellisia tuloksia ja määrittää, onko EU:n kehitysrahoitus ollut vaikuttavaa ja muulle rahoitukselle lisäistä; pitää valitettavana, ettei EKKR+:aa varten ole yhtenäistä raportointi- ja tulosmittauskehystä, joka sisältäisi vertailukelpoisia indikaattoreita; kannustaa komissiota kehittämään tällaisen kehyksen, jotta tulosten hallinta voitaisiin yhdenmukaistaa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille tämän kehyksen sisällöstä ja täytäntöönpanosta;

37.  odottaa mielenkiinnolla kehitysohjelmien suunnittelua koskevaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta, jossa arvioidaan, onko EU:n kehitysapu vuosiksi 2021–2027 jaettu hyvin määritellyn strategian mukaisesti; korostaa, että on tärkeää arvioida sekarahoituksen lisäisyyttä, jotta voidaan määrittää sekarahoitusvälineiden vaikuttavuus kehitystulosten ja EU:n arvoihin perustuvien politiikkatavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan tällaisen arvioinnin tekemistä;

Kehitysrahoitus

38.  vaatii jäsenvaltioita noudattamaan niiden sitoumusta käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun; on hyvin huolestunut siitä, että vuonna 2020 kehittyneiden talouksien julkinen kehitysapu oli keskimäärin vain 0,32 prosenttia niiden BKTL:stä eli alle puolet 0,7 prosentin sitoumuksesta, jonka on saavuttanut vain neljä jäsenvaltiota; korostaa, että Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen vaikutus valtioiden menoihin kaikkialla maailmassa aiheuttaa lisäpaineita jo ennestään niukkoihin avustusmäärärahoihin; panee merkille, että vuoden 2002 jälkeen EU:hun liittyneet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet pyrkimään nostamaan julkisen kehitysapunsa 0,33 prosenttiin BKTL:stä; pitää myönteisinä näiden ja muiden jäsenvaltioiden tähän mennessä toteuttamia toimia julkiseen kehitysapuun käytettävien menojen kasvattamiseksi vähitellen; kannustaa niitä jatkamaan tällä tiellä; korostaa julkisen kehitysavun tärkeää roolia muutoksen katalysaattorina ja keinona saada myös muita varoja käyttöön; katsoo, että EU:n olisi pyrittävä säilyttämään asemansa maailman johtavana julkisen kehitysavun antajana; palauttaa mieliin, että vähintään 93 prosentin NDICI – Globaali Eurooppa -välineen menoista on täytettävä julkisen kehitysavun kriteerit;

39.  pitää tärkeänä EU:n sitoutumista ottamaan käyttöön resursseja ilmastotoimiin sekä EIP:n ja muiden kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusvälineen jäsenten roolia pyrittäessä edistymään tällä alalla; panee merkille neuvoston sitoumukset ohjata kehitysrahoituksen eurooppalaista rahoitusrakennetta kohti kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteen saavuttamista, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 celsiusasteeseen; palauttaa mieliin NDICI – Globaali Eurooppa -välineen maailmanlaajuisen 30 prosentin ilmastomenotavoitteen sekä monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetun tavoitteen käyttää biologiseen monimuotoisuuteen 7,5 prosenttia BKT:stä vuoteen 2024 mennessä; pitää valitettavana, ettei komissio ole tehnyt etenemissuunnitelmassaan täsmällisempiä sitoumuksia ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, ja odottaa, että puute korjataan tulevassa ohjelma-asiakirjassa; kehottaa kieltämään kaikki toimet, joilla rahoitetaan ilmastokriisiin myötävaikuttavia aloja, pääasiassa fossiilisia polttoaineita käyttävää teollisuutta; toteaa, että kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen olisi katettava kaikki alueet ja kumppanimaat, mutta toteaa, että huomattava osuus investoinneista kanavoidaan Länsi‑Balkanille sekä itäisille ja eteläisille naapurimaille;

40.  panee merkille paikallisten mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, osuuskuntien, osallistavien liiketoimintamallien sekä tutkimuslaitosten roolin kasvun, työllisyyden ja paikallisen innovoinnin moottoreina ja toteaa tämän edistävän puolestaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; korostaa tarvetta yksinkertaistaa rahoituksen saantia, vahvistaa osallistavuutta ja tukea pienempiä toimijoita myös parantamalla asiaankuuluvien julkisesti saatavilla olevien tietojen saatavuutta; painottaa, että paikallisten pk-yritysten on siksi saatava helposti rahoituspalveluja kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen puitteissa; toteaa, että EU:n politiikoilla on kannustettava yhtiöitä ja yrityksiä, etenkin pk-yrityksiä, tekemään yhteistyötä ja toimimaan aktiivisesti kehitysmaiden kestävää kehitystä edistävissä aloitteissa;

41.  kehottaa komissiota luomaan yhteyden mahdollisten investointien riskinvähentämistoimien ja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen saatavuutta koskevan taloudellisen tuen välille, erityisesti asianmukaisen infrastruktuurin ja opettajien koulutuksen aikaansaamiseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa (NDICI) puitteissa, jotta voidaan helpottaa kestävän kehityksen tavoitteen 4 saavuttamista;

42.  panee merkille, että EU:n investoinnit kestävään maatalouteen, mukaan lukien agroekologiset käytännöt, ovat erityisen tärkeitä silloin, kun yksityiset ja julkiset investoinnit puuttuvat; korostaa, että paikallisilla viljelijöillä, pienviljelijöillä ja perhetiloilla on oltava mahdollisuus saada rahoituspalveluja ja erityisesti mikrorahoitusta;

43.  toteaa, että monilla Afrikan alueilla yhteyksiin liittyvistä ongelmista johtuva markkinoille pääsyn puute on suurimpia elintarviketurvan esteitä; katsoo, että tällä alalla tehtävillä EU:n investoinneilla voisi olla suuri vaikutus;

44.  panee merkille OECD:n ja G20-ryhmän veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan osallistavan kehyksen jäsenten hyväksymän kahden pilarin ratkaisun talouden digitalisaatiosta ja globalisaatiosta aiheutuviin verohaasteisiin vastaamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että monikansallisiin yrityksiin sovellettavaa 15 prosentin vähimmäisyhtiöverokantaa sovelletaan tosiasiallisesti; korostaa, että arvioiden mukaan tämän vähimmäisverokannan odotetaan tuottavan vuosittain noin 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria lisää verotuloja maailmanlaajuisesti;

45.  kehottaa komissiota edistämään kansainvälistä yhteistyötä veroasioissa veronkierron, laittomien rahavirtojen ja korruption torjumiseksi, jotta voidaan edistää tarkoituksenmukaista ja kestävää kehitysrahoitusta, joka auttaa vähentämään eriarvoisuutta ja köyhyyttä;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestölle ja Yhdistyneille kansakunnille.

(1) EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1. (2) EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1. (3) EUVL C 494, 8.12.2021, s. 80. (4) EUVL C 132, 24.3.2022, s. 88. (5) EUVL L 209, 14.6.2021, s. 1. (6) EUVL L 209, 14.6.2021, s. 1.