Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 9. kesäkuuta 2022 - Strasbourg
Xinjiangin ihmisoikeustilanne, mukaan lukien Xinjiangin poliisirekisteriin kerätyt tiedot
 Oikeuden käyttäminen sorron välineenä Nicaraguassa
 Tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvat loukkaukset ja toimittajien turvallisuus Georgiassa
 Oikeusvaltioperiaate ja mahdollinen Puolan kansallisen elpymissuunnitelman hyväksyminen
 Kansainvälisten julkisten hankintojen väline ***I
 Parlamentin aloiteoikeus
 Aborttioikeuksia koskevat uhat maailmassa: aborttioikeuksien mahdollinen kumoaminen Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa
 Valmistelukunnan ehdottaminen perussopimusten tarkistamiseksi
 Uusi kaupan väline pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämiseksi

Xinjiangin ihmisoikeustilanne, mukaan lukien Xinjiangin poliisirekisteriin kerätyt tiedot
PDF 129kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 Xinjiangin ihmisoikeustilanteesta, mukaan lukien Xinjiangin poliisirekisteriin kerätyt tiedot (2022/2700(RSP))
P9_TA(2022)0237RC-B9-0310/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja mietintönsä Kiinan tilanteesta, erityisesti 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman uiguurien tilanteesta ja pakkotyöstä Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella(1) ja 19. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman uiguurien tilanteesta Kiinassa (ns. China Cables -tietovuoto)(2),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja ‑rikkomusten torjumiseksi 7. joulukuuta annetun neuvoston asetuksen (EU) 2020/1998(3) ja samasta aiheesta 7. joulukuuta annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/1999(4),

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen, sekä 4 pykälän, jolla suojellaan etnisten vähemmistöjen oikeuksia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi oltava EU:n Kiinan-suhteiden keskiössä, sillä EU on sitoutunut ylläpitämään näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on sitoutunut noudattamaan niitä omassa kehitysyhteistyössään ja kansainvälisessä yhteistyössään;

B.  ottaa huomioon, että tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä ja useat kansainväliset tiedotusvälineet, kuten BBC, espanjalainen El Pais, ranskalainen Le Monde ja saksalainen Der Spiegel, pystyivät tutkimaan Xinjiangin poliisirekisteriin kerättyjä tietoja;

C.  ottaa huomioon, että asiasta vastaavat Kiinan viranomaiset ovat kiistäneet väitteet laajamittaisista ja rakenteellisista ihmisoikeusloukkauksista Xinjiangissa;

D.  ottaa huomioon, että Xinjiangin poliisirekisteriin kerätyissä tiedoissa dokumentoidaan yksityiskohtaisesti – ja ensimmäistä kertaa lukuisin valokuvin – järjestelmällisen, raa’an ja mielivaltaisen sorron laajuutta Xinjiangin uiguurien autonomisen alueella;

E.  ottaa huomioon aineiston osoittavan, että Pekingin keskushallituksella, mukaan lukien Xi Jinping ja Li Keqiang, ja Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen johtavilla virkamiehillä on ollut tietoinen rooli laajamittaisen laitoksiin sulkemista koskevan politiikan johtamisessa, he ovat antaneet sille aktiivisen tukensa ja osallistuneet siihen suoraan; ottaa huomioon, että asiakirjoista käy ilmi myös presidentti Xi Jinpingin tietoinen ja aktiivinen tuki Xinjiangin ”uudelleenkoulutusta”, ”säälimätöntä iskua” ja ”ääriainesten kitkemistä” koskeville kampanjoille ja hänen tukensa rahoituksen jatkamiselle uusien säilöönottolaitosten rakentamiseksi ja henkilöstön palkkaamiseksi hallitsemaan sisään tuotavien pidätettyjen suurta määrää;

F.  ottaa huomioon, että uiguurituomioistuin ja muut uskottavat, riippumattomat tutkintaelimet ja tutkimusorganisaatiot ovat todenneet, että Kiinan uiguureihin ja muihin etnisiin turkkilaiskansoihin kohdistuvat vakavat ja järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset merkitsevät kidutusta, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhaa(5); ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen hallitus ja lainsäädäntöelimet Yhdysvalloissa, Kanadassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Liettuassa, Tšekissä ja Irlannissa ovat tehneet vastaavia päätelmiä;

G.  ottaa huomioon, että vuodesta 2017 lähtien useat kansalaisjärjestöt ovat toistuvasti raportoineet Kiinan jatkaneen uiguurien, kazakkien ja muiden pääasiassa islaminuskoisten etnisten ryhmien joukkopidätyksiä Xinjiangissa;

H.  katsoo, että uiguurien vastaisia julmuuksia on tarkasteltava osana Kiinan laajempaa sortavaa ja aggressiivista sisä- ja ulkopolitiikkaa;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin sen, että Kiinan kansantasavallan uiguuriyhteisöä on sorrettu järjestelmällisesti raaoilla toimenpiteillä, kuten joukkokarkotuksilla, poliittisella indoktrinoinnilla, perheenjäsenten erottamisella toisistaan, uskonnonvapauden rajoituksilla, kulttuurin tuhoamisella ja laajamittaisella valvonnalla;

2.  toteaa, että uskottava näyttö lasten syntymistä estävistä toimista ja uiguurilasten erottamisesta perheistään kertoo rikoksista ihmisyyttä vastaan ja merkitsee vakavaa joukkotuhonnan riskiä; kehottaa Kiinan viranomaisia lopettamaan kaikki hallituksen tukemat pakkotyötä ja laajoja pakkosterilisaatioita koskevat ohjelmat ja lopettamaan välittömästi kaikki toimenpiteet, joilla pyritään estämään uiguuriväestöä saamasta lapsia, mukaan lukien pakkoabortit tai seuraamukset syntyvyyden säännöstelyyn liittyvistä rikkomuksista;

3.  ilmaisee vakavan huolensa terrorismia tai ääriliikkeitä koskevien syytösten johdosta annetuista kohtuuttomista ja mielivaltaisista vankeusrangaistuksista, jotka Xinjiangin poliisirekisteriin kerättyjen tietojen mukaan merkitsevät sitä, että vuonna 2018 pidätettiin 22 000 henkilöä, mikä on 12 prosenttia Konasheherin läänin uiguurien aikuisväestöstä(6); on huolissaan väitetyistä syytöksistä, jotka koskevat naisten järjestelmällisiä raiskauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja kidutusta Kiinan uudelleenkoulutusleireillä;

4.  kehottaa Kiinan hallitusta lopettamaan välittömästi uiguurien ja muihin etnisiin turkkilaiskansoihin kuuluvien mielivaltaiset vangitsemiset ilman syytettä, oikeudenkäyntiä tai tuomiota rikoksista, sulkemaan kaikki leirit ja pidätyskeskukset ja vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta pidätetyt henkilöt ja palauttamaan vanhemmilleen uiguurilapset, jotka on väkisin sijoitettu valtion johtamiin laitoksiin;

5.  muistuttaa, että Kiina on ratifioinut kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, jossa määrätään kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rankaisemisen ehdottomasta ja poikkeuksettomasta kieltämisestä;

6.  kehottaa Kiinan viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta uiguuritutkijan ja vuoden 2019 Saharov-palkinnon saajan Ilham Tohtin ja varmistamaan, että hänellä on tällä välin säännöllisesti ja rajoituksetta mahdollisuus olla yhteydessä perheeseensä ja valitsemiinsa asianajajiin;

7.  kehottaa jälleen Kiinan viranomaisia sallimaan vapaan, merkityksellisen ja esteettömän pääsyn Xinjiangin uiguurien autonomiselle alueelle ja esteettömän pääsyn internointileireille riippumattomille toimittajille, kansainvälisille tarkkailijoille ja tutkintaelimille, mukaan lukien erityisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyjen toimeksiannon haltijat ja ihmisoikeuksista vastaava EU:n erityisedustaja, sekä säilöönottokeskuksiin, jotta voidaan arvioida Kiinan väitteitä, joiden mukaan kyseiset laitokset eivät ole enää toiminnassa;

8.  palauttaa mieliin ehdotukset järjestää YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisistunto tai kiireellinen keskustelu Kiinan heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta ja päätöslauselman hyväksymisestä seuranta- ja raportointimekanismin perustamiseksi, kuten sadat kansalaisyhteiskunnan järjestöt eri alueilta ovat maailmanlaajuisesti pyytäneet;

9.  pitää valitettavana, että kun YK:n ihmisoikeusvaltuutettu vieraili Kiinassa ja Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella, Kiinan viranomaiset eivät sallineet hänelle täyttä pääsyä riippumattomien kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien luokse tai pidätyskeskuksiin, mikä esti häntä näkemästä Xinjiangin poliittisten uudelleenkoulutusleirien koko laajuutta; pitää valitettavana, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Bachelet ei asettanut Kiinan hallitusta selvästi vastuuseen uiguurien ihmisoikeusloukkauksista vierailunsa aikana;

10.  kehottaa YK:n ihmisoikeusvaltuutettua julkaisemaan välittömästi pitkään odotetun ihmisoikeusloukkauksia Xinjiangissa koskevan raportin, joka perustuu saatavilla olevaan, laajaan ja jatkuvasti lisääntyvään näyttöön Kiinan viranomaisten tekemien ihmisoikeusloukkausten laajuudesta ja vakavuudesta;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa hyväksymään pikaisesti lisäpakotteita korkea-arvoisille Kiinan virkamiehille, kuten Chen Quanguolle, Zhao Kezhille, Guo Shengkunille ja Hu Lianhelle, sekä muille Xinjiangin poliisiasiakirjoissa yksilöidyille henkilöille ja muille henkilöille ja yhteisöille, jotka ovat osallisina Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen järjestelmällisissä ihmisoikeusloukkauksissa;

12.  kehottaa neuvostoa käsittelemään Xinjiangissa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia seuraavassa Eurooppa-neuvostossa ja kehottamaan myös G7- ja G20-maita käsittelemään asiaa;

13.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti, jotta nämä julmuudet saadaan loppumaan ja varmistetaan vastuu tehdyistä rikoksista, myös kansainvälisten vastuumekanismien avulla;

14.  toteaa, että EU:n ja Kiinan suhteille on lisääntyvässä määrin tyypillistä taloudellinen ja järjestelmällinen kilpailu; panee merkille, että äskettäisessä EU:n ja Kiinan huippukokouksessa EU:n johtajat toivat esiin törkeät rikkomukset Xinjiangissa, ja korostaa, että on tärkeää jatkaa asian käsittelyä kaikissa tilanteissa ja korkeimmalla tasolla;

15.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita kiireellisesti tunnistamaan Kiinan ulkomaiseen sekaantumiseen liittyvät riskit ja lieventämään niitä; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen rajat ylittävän sorron tai yritykset tukahduttaa ulkomailla oleskelevia kiinalaisia toisinajattelijoita tai uiguuriyhteisön edustajia;

16.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita keskeyttämään Kiinan ja Hongkongin kanssa tehtyjen luovutussopimusten soveltamisen;

17.  kehottaa Kiinan viranomaisia sallimaan sen, että kaikki uiguurit, jotka niin haluavat, voivat lähteä Kiinan kansantasavallasta;

18.  kehottaa komissiota ehdottamaan tuontikieltoa kaikille pakkotyöllä tuotetuille tuotteille ja kaikkien pakkotyötä hyväksikäyttäviksi lueteltujen kiinalaisten yritysten tuottamille tuotteille; toistaa kannattavansa kunnianhimoista direktiiviä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta;

19.  kehottaa jälleen EU:ta ja jäsenvaltioita tarkistamaan, osallistuvatko EU:n sisämarkkinoilla toimivat yhteisöt suoraan tai epäsuorasti joukkovalvontajärjestelmien luomiseen Xinjiangissa, vähemmistöryhmille tarkoitettujen säilöönottolaitosten toimintaan tai rakentamiseen Xinjiangissa tai liiketoiminnan harjoittamiseen sellaisten henkilöiden kanssa, joille on asetettu pakotteita uiguurien tai muiden vähemmistöryhmien oikeuksien loukkaamisesta; korostaa, että jos tällaisia seikkoja saadaan selville, olisi käynnistettävä kauppaan liittyviä toimia, suljettava kyseiset yhteisöt julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle ja määrättävä seuraamuksia;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 445, 29.10.2021, s. 114.
(2) EUVL C 255, 29.6.2021, s. 60.
(3) EUVL L 410 I, 7.12.2020, s. 1.
(4) EUVL L 410 I, 7.12.2020, s. 13.
(5) https://uyghurtribunal.com/wp-content/uploads/2021/12/Uyghur-Tribunal-Summary-Judgment-9th-Dec-21.pdf;https://14ee1ae3-14ee-4012-91cf-a6a3b7dc3d8b.usrfiles.com/ugd/14ee1a_3f31c56ca64a461592ffc2690c9bb737.pdf; https://newlinesinstitute.org/uyghurs/the-uyghur-genocide-an-examination-of-chinas-breaches-of-the-1948-genocide-convention/ https://www.ushmm.org/genocide-prevention/reports-and-resources/the-chinese-governments-assault-on-the-uyghurs
(6) https://www.washingtonpost.com/world/2022/05/24/xinjiang-michelle-bachelet-china-uyghur/


Oikeuden käyttäminen sorron välineenä Nicaraguassa
PDF 127kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 oikeuden käyttämisestä sorron välineenä Nicaraguassa (2022/2701(RSP))
P9_TA(2022)0238RC-B9-0293/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nicaraguasta ja erityisesti 16. joulukuuta 2021(1), 8. heinäkuuta 2021(2), 8. lokakuuta 2020, 19. joulukuuta 2019(3), 14. maaliskuuta 2019(4) ja 31. toukokuuta 2018(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan EU:n puolesta 15. elokuuta 2021, 8. marraskuuta 2021 ja 14. maaliskuuta 2022 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ihmisoikeusneuvoston 48. ja 49. istunnossa antamat julkilausumat ja hänen 7. maaliskuuta 2022 antamansa vuosikertomuksen Nicaraguan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan 23. kesäkuuta 2021, 20. marraskuuta 2021 ja 11. helmikuuta 2022 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2004 laaditut ja vuonna 2008 päivitetyt ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta (EU:n ja Keski-Amerikan välinen assosiaatiosopimus),

–  ottaa huomioon neuvoston asetukset ja päätökset rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten torjumiseksi Nicaraguassa,

–  ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen (San Josén sopimus),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n vankeinhoidon vähimmäissäännöt (Nelson Mandela -säännöt), naisvankien kohtelua ja naisrikollisten vapausrangaistuksen vaihtoehtoja koskevat YK:n säännöt (Bangkokin säännöt) ja Wienin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 31. maaliskuuta 2022 antaman päätöslauselman A/HRC/49/L.20 ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta Nicaraguassa,

–  ottaa huomioon Nicaraguan tasavallan perustuslain,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Ortegan ja Murillon hallinnolla on huhtikuusta 2018 asti ollut Nicaraguassa käytössä valtiojohtoinen sortojärjestelmä, jolle on ollut ominaista ihmisoikeusrikkomusten jättäminen järjestelmällisesti rankaisematta, instituutioiden ja oikeusvaltiotilanteen heikentyminen ja sellaisen orkestroidun strategian täytäntöönpano, jonka oikeuslaitos on selvästi hiljaisesti hyväksynyt ja jolla pyritään vaientamaan kaikki eriävät mielipiteet;

B.  ottaa huomioon, että Nicaraguan viranomaiset ovat vuodesta 2018 lähtien järjestelmällisesti ja kohdennetusti vanginneet, häirinneet ja pelotelleet poliittisia vastustajia, oppositiota, opiskelija- ja maaseutujohtajia, toimittajia, ihmisoikeuksien puolustajia, liike-elämän edustajia ja taiteilijoita, ja näihin on kohdistettu toistuvasti tappouhkauksia, pelottelua, verkossa toteutettuja parjauskampanjoita, häirintää, valvontaa, pahoinpitelyjä, oikeudellista vainoa ja mielivaltaista vapaudenriistoa; ottaa huomioon, että näistä lukuisista riskeistä huolimatta toimittajat ja muut ihmisoikeuksien puolustajat ovat edelleen keskeisessä asemassa Nicaraguan ihmisoikeus- ja perusvapaustilanteen seuraamisessa;

C.  ottaa huomioon, että Ortegan ja Murillon hallinnon viime vuosina käyttöön ottama ja soveltama sääntelykehys on yhä sortavampi;

D.  ottaa huomioon, että Nicaraguan erityisen seurantamekanismin (MESENI) mukaan ainakin 182 poliittista vastustajaa on vangittuna epäinhimillisissä oloissa, jotka eivät ole kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden, kuten Nelson Mandela -sääntöjen, mukaisia; ottaa huomioon, että seitsemän näistä poliittisista vangeista oli ilmoittanut asettuvansa ehdolle vuoden 2021 presidentinvaaleissa; ottaa huomioon, että Nicaraguan hallinnon arvostelijat ovat joutuneet pidätysaikana järjestelmällisten väärinkäytösten kohteeksi, mukaan lukien kidutukseen rinnastettava epäinhimillinen, nöyryyttävä ja halventava kohtelu, jollaisen seurauksena kuoli muun muassa poliittinen vanki ja entinen kapinallisjohtaja Hugo Torres; ottaa huomioon, että Nicaraguan viranomaiset ovat häirinneet myös poliittisten vankien perheitä ja sukulaisia, jotka ovat joutuneet vainon ja uhkailun kohteeksi;

E.  ottaa huomioon, että Nicaraguasta puuttuu vallanjako ja instituutiot ovat Nicaraguan hallinnon täydessä valvonnassa, mikä on johtanut siihen, että oikeuslaitos ja yleisen syyttäjän virasto on alistettu hallinnon tahtoon ja samalla oikeusvaltio, oikeuslaitoksen riippumattomuus ja kansalaisjärjestöt ja siten demokratia on tuhottu, kun tavoitteena on ollut perustaa Nicaraguaan diktatuuri;

F.  ottaa huomioon, että Nicaraguan tuomioistuimet ovat antaneet langettavia ja ankaria tuomioita toisinajattelijoille oikeudenkäynneissä, jotka on käyty suljetuin ovin ja joissa ei ole noudatettu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia perustakeita;

G.  ottaa huomioon, että näissä oikeudenkäynneissä tuomarit ja syyttäjät ovat johdonmukaisesti rikkoneet oikeudenmukaista menettelyä; ottaa huomioon, että yleisen syyttäjän virasto loukkasi syyttömyysolettamaa julkisessa ilmoituksessa;

H.  ottaa huomioon, että jatkuvat voimatoimet ja sorto ovat pakottaneet tuhannet nicaragualaiset pakenemaan maasta; ottaa huomioon, että samanlaista sortoa on ollut nähtävissä sananvapauteen kohdistuvien hyökkäysten lisääntyessä; ottaa huomioon, että yleisen syyttäjän viraston useisiin toimittajiin ja media-alan työntekijöihin kohdistamat uhkaukset ovat saaneet monet heistä lähtemään Nicaraguasta päästäkseen turvaan;

I.  ottaa huomioon, että Ortegan ja Murillon hallinto kielsi vuonna 2022 lähes 400 voittoa tavoittelematonta järjestöä ja vei niiltä niiden oikeudellisen aseman; ottaa huomioon, että myös katolinen kirkko on joutunut Ortegan ja Murillon hallinnon uhriksi samoin kuin muun muassa Nicaraguan kieliakatemia, alkuperäisyhteisöjen jäsenet ja muut vähemmistöryhmät;

J.  ottaa huomioon, että Ortegan ja Murillon hallinto rikkoi kansainvälistä oikeutta, erityisesti Wienin yleissopimusta, valtaamalla ja ottamalla haltuunsa Amerikan valtioiden järjestön tilat, ja toteaa, että järjestö karkotettiin Nicaraguasta 25. huhtikuuta 2022;

K.  ottaa huomioon, että voimakkaan tuen saaneen kansalaisyhteiskunnan tekemän aloitteen jälkeen YK:n ihmisoikeusneuvosto perusti ihmisoikeusasiantuntijoiden ryhmän suorittamaan perusteellisia ja riippumattomia tutkimuksia kaikista huhtikuusta 2018 lähtien väitteiden mukaan tehdyistä ihmisoikeusloukkauksista ja -rikkomuksista, mukaan lukien niiden sukupuoliulottuvuus; ottaa huomioon, että niin EU kuin Yhdysvallatkin on asettanut pakotteita Nicaraguaa vastaan;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin poliittisten oppositiopuolueiden järjestelmällisen vaientamisen, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, ihmisoikeuksien puolustajien ja tiedotusvälineiden sekä muiden media-alan työntekijöiden, toimittajien sekä heidän perheenjäsentensä, opiskelijoiden ja katolisen kirkon jäsenten toiminnan tukahduttamisen sekä Nicaraguan hallinnon virkamiesten jatkuvasti harjoittaman korruption;

2.  tuomitsee jyrkästi Hugo Torresin kuoleman vankeudessa;

3.  tuomitsee isä Manuel Salvador Garcían pidätyksen 1. kesäkuuta 2022, ottaa huomioon, että hän on edelleen tutkintavankeudessa ja kehottaa vapauttamaan hänet välittömästi;

4.  toistaa vaatimuksensa luovuttaa Alessio Casimirri välittömästi Italiaan;

5.  tuomitsee Nicaraguassa tapahtuneet mielivaltaiset pidätykset, oikeudenkäyntiä koskevien takeiden puuttumisen ja poliittisten vankien laittomat tuomiot; kehottaa Nicaraguan viranomaisia palauttamaan takeet kaikkien nicaragualaisten kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien täysimääräisestä toteutumisesta, lopettamaan demokraattisen opposition, lehdistön ja kansalaisyhteiskunnan vainon, vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta huhtikuusta 2018 lähtien vangittuina pidetyt henkilöt, kumoamaan heitä vastaan aloitetut oikeudenkäynnit ja sallimaan kaikkien pakolaisten ja maanpaossa olevien henkilöiden turvallisen paluun koteihinsa;

6.  kehottaa palauttamaan oikeusvaltion, vallanjaon ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden ja kehottaa viranomaisia noudattamaan rikoslakia, kunnioittamaan syyttömyysolettamaa ja lopettamaan opposition kriminalisoinnin;

7.  tuomitsee lainvastaiset oikeuden päätökset, jotka ovat vahvistus Nicaraguan hallinnon harjoittamasta sorrosta ja siitä, että tuomareista on tullut ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleva sorron väline;

8.  kehottaa Euroopan unionia asettamaan Nicaraguan hallinnon ja erityisesti sen tuomarit vastuuseen maassa tapahtuvasta sorrosta ja opposition edustajia ja muita arvostelijoita vastaan aloitetuista oikeudenkäynneistä; kehottaa neuvostoa aloittamaan välittömästi menettelyn seuraavien tuomareiden sisällyttämiseksi EU:n pakotteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon: Nadia Camila Tardencilla, Angel Jeancarlos Fernández González, Ulisa Yaoska Tapia Silva, Rosa Velia Baca Cardoza, Veronica Fiallos Moncada, Luden Martin Quiroz García, Karen Vanesa Chavarría, Felix Ernesto Salmerón Moreno, Nancy Aguirre Gudiel, William Irving Howard López, Erick Ramón Laguna Averruz, Melvin Leopoldo Vargas García, Irma Oralia Laguna Cruz ja Rolando Sanarrusia sekä Managuan muutoksenhakutuomioistuimen tuomarit, jotka ovat myös olleet osallisina laittomasti tuomittujen henkilöiden menettelyllisten ja aineellisten oikeuksien menettämiseen: Octavio Rothschuh Andino, Ángela Dávila ja Argentina Solís;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja YK:n turvallisuusneuvostoa aloittamaan Rooman perussäännön 13 ja 14 artiklan mukaisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen välityksellä Nicaraguaa ja Daniel Ortegaa koskevan virallisen tutkinnan Rooman perussäännön 7 artiklan mukaisista rikoksista ihmisyyttä vastaan;

10.  ilmaisee tukensa Nicaraguan kansalaisille, jotka osoittavat rauhanomaisesti mieltään Ortegan ja Murillon hallintoa vastaan; pitää erittäin valitettavana, että vuoden 2018 tukahduttamistoimien jälkeen ei ole toteutettu oikeustoimia, joilla varmistetaan oikeudenmukaisuus ja korvaukset vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreille;

11.  kehottaa Nicaraguaa kumoamaan vuodesta 2018 lähtien annetun lainsäädännön, jolla rajoitetaan aiheettomasti kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattista toimintaympäristöä, erityisesti kyberrikollisuutta koskevan erityislain (laki 1042), ulkomaisten agenttien sääntelystä annetun lain (laki 1040), ihmisten oikeuksista riippumattomuuteen, suvereniteettiin ja rauhaa palvelevaan itsemääräämisoikeuteen annetun lain (laki 1055) ja rikosprosessilain uudistuksen; muistuttaa, että EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen perusteella Nicaraguan on noudatettava oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita ja vakiinnutettava ne; toistaa vaatimuksensa siitä, että nykyisten olosuhteiden valossa assosiaatiosopimuksen demokratialauseke olisi otettava käyttöön;

12.  korostaa, että kansainvälisten ihmisoikeuselinten, kuten YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan paluu Nicaraguaan on sallittava; pitää valitettavana, että Nicaraguan viranomaiset eivät tee yhteistyötä alueellisten ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestelmien kanssa; kehottaa EU:ta tukemaan YK:n ihmisoikeusneuvoston äskettäin perustaman Nicaraguaa käsittelevän ihmisoikeusasiantuntijoiden ryhmän kolmen riippumattoman jäsenen toimeksiantoa ja tekemään tiivistä yhteistyötä heidän kanssaan, jotta voidaan edistää vastuuvelvollisuutta ihmisoikeusloukkauksista ja -rikkomuksista Nicaraguassa;

13.  tuomitsee sen, että lähes 400 kansalaisjärjestöä, mukaan lukien Nicaraguan kieliakatemia, on joutunut lopettamaan toimintansa Nicaraguassa; kehottaa Nicaraguan viranomaisia lopettamaan kansalaisjärjestöjen toiminnan perusteettoman lakkauttamisen ja palauttamaan kaikkien mielivaltaisesti lakkautettujen järjestöjen, poliittisten puolueiden, yliopistojen ja tiedotusvälineiden oikeushenkilöllisyyden sekä palauttamaan kaikki laittomasti takavarikoidut varat, asiakirjat ja laitteet;

14.  ilmaisee syvän huolensa vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden tukahduttamisesta maassa, mikä on pakottanut yli 100 toimittajaa maanpakoon;

15.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita seuraamaan tilannetta tiiviisti paikan päällä paikallisten edustajiensa ja Nicaraguan suurlähetystöjensä välityksellä; kehottaa EU:n edustustoa ja jäsenvaltioita, joilla on diplomaattisia edustustoja maassa, panemaan kokonaisvaltaisesti täytäntöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, antamaan kaiken asianmukaisen tuen pidätetyille ihmisoikeuksien puolustajille, myös vierailemaan vankiloissa ja seuraamaan oikeudenkäyntejä, tuomitsemaan julkisesti väärinkäytökset ihmisoikeuksien puolustajia ja riippumattomia tiedotusvälineitä vastaan ja tukemaan heidän työtään; kehottaa EU:n edustustoa ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä lisätäkseen tukeaan ihmisoikeuksien puolustajien työlle, helpottaakseen tarvittaessa hätäviisumien myöntämistä ja tarjotakseen EU:n jäsenvaltioissa tilapäistä suojaa humanitaarisista syistä;

16.  pitää erittäin valitettavana, että Nicaraguan edustajat äänestivät sitä vastaan, että Venäjä erotetaan YK:n ihmisoikeusneuvostosta sen joukkojen Ukrainan sodan aikana tekemien hirmutekojen vuoksi, ja että Nicaragua äänesti tyhjää 2. maaliskuuta 2022 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta ES-11/1, jossa tuomittiin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja vaadittiin sen joukkojen täydellistä vetäytymistä;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille, Liman ryhmälle sekä Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0513.
(2) EUVL C 99, 1.3.2022, s. 204.
(3) EUVL C 255, 29.6.2021, s. 65.
(4) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 126.
(5) EUVL C 76, 9.3.2020, s. 164.


Tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvat loukkaukset ja toimittajien turvallisuus Georgiassa
PDF 126kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvista loukkauksista ja toimittajien turvallisuudesta Georgiassa (2022/2702(RSP))
P9_TA(2022)0239RC-B9-0300/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Georgiasta, erityisesti 16. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon Etyjin mediavaltuutetun äskettäisen vierailun Georgiaan 28. ja 29. huhtikuuta 2022,

–  ottaa huomioon Georgian poliittisten voimien välillä 19. huhtikuuta 2021 saavutetun sopimuksen, jossa välittäjänä toimi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen, joka tuli kaikilta osin voimaan 1. heinäkuuta 2016(2),

–  ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksin vuosilta 2021 ja 2022,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 1. heinäkuuta 2016 voimaan tulleessa assosiaatiosopimuksessaan Georgia ja EU sitoutuivat kehittämään poliittista vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on lujittaa demokraattisten periaatteiden, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, mukaan lukien tiedotusvälineiden vapaus, kunnioittamista;

B.  huomauttaa, että Georgia jätti EU-jäsenyyshakemuksensa 3. maaliskuuta 2022 ja toi näin julki Georgian kansan Eurooppaan suuntautuvat pyrkimykset, joille on laaja kannatus yleisön keskuudessa ja puoluekentällä, oppositio mukaan lukien;

C.  toteaa, että sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus ja toimittajien turvallisuus ovat elinvoimaisen demokratian olennaisia osatekijöitä ja että tärkeä osoitus demokratian vakiintumisesta on se, että viranomaiset suojelevat niitä; katsoo, että moniarvoiset, vapaat ja riippumattomat tiedotusvälineet ovat demokratian keskeinen kulmakivi ja yksi tärkeimmistä pilareista disinformaation torjunnassa;

D.  ottaa huomioon, että 19. huhtikuuta 2021 tehdyssä sopimuksessa, jossa välittäjänä toimi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, painotettiin tarvetta puuttua tilanteeseen, jossa oikeuslaitos mielletään politisoituneeksi, muun muassa hyväksymällä ja panemalla täytäntöön oikeuslaitoksen kunnianhimoinen uudistus, jolla lisätään oikeusjärjestelmän riippumattomuutta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

E.  toteaa, että 5. heinäkuuta 2021 yli 50 toimittajaa, tiedotusvälineiden edustajaa ja rauhantahtoista mielenosoittajaa joutui pääasiassa äärioikeistolaisten aktivistien väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi raportoidessaan Tbilisin Pride-kulkueesta, joka jouduttiin lopulta peruuttamaan; ottaa huomioon, että TV Pirvelin kuvaaja Aleksandr Laškarava kuoli pian tämän jälkeen hyökkäyksessä saamiinsa vammoihin;

F.  ottaa huomioon, että Georgian mediaympäristö, joka oli usean vuoden ajan ollut kohenemaan päin, on viime vuosina nopeasti heikentynyt ja että Georgiassa on tehty ennennäkemättömän paljon väkivaltaisia hyökkäyksiä toimittajia vastaan Tbilisin Pride-kulkueeseen 5. heinäkuuta 2021 kohdistuneen laajamittaisen väkivallan jälkeen, ja huomauttaa, että tämän johdosta useat kansainväliset järjestöt ovat julkilausumissaan ilmaisseet huolensa tilanteesta ja puolustaneet tiedotusvälineiden vapautta ja Georgian sijoitus lehdistönvapausindeksissä on pudonnut selvästi (se oli 71,36 pisteellään 60. sijalla vuonna 2021 mutta putosi 59,9 pisteellään 89. sijalle 180 maan joukossa vuonna 2022);

G.  huomauttaa, että toimittajiin kohdistuneet sanalliset hyökkäykset sekä kunnianloukkauskanteet, joita muun muassa hallituksen virkamiehet ja valtapuolueeseen yhteydessä olevat henkilöt ovat panneet vireille kriittisiä tiedotusvälineiden edustajia ja yrityksiä vastaan, ovat lisääntyneet; ottaa huomioon, että Transparency International Georgia on huomauttanut, että oikeuskäytännön muuttuminen siirtää todistustaakan toimittajille, vaikka Georgian laissa on yksiselitteinen säännös, jossa säädetään päinvastaista; toteaa, että toimittajilla ja erityisesti hallitusta arvostelevien mediakanavien toimittajilla on vaikeuksia saada tietoa, jonka pitäisi olla julkisesti saatavilla;

H.  ottaa huomioon, että tutkintatoimia on vaivannut avoimuuden ja tuloksellisuuden puute, mikä on synnyttänyt yleisesti vaikutelman toimittajia vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden rankaisemattomuudesta;

I.  toteaa, että Tbilisin kaupungin alioikeus tuomitsi 4. huhtikuuta 2022 kuusi henkilöä viideksi vuodeksi vankeuteen hyökkäyksistä kahta kuvaajaa ja yhtä toimittajaa vastaan Tbilisin Pride-kulkueeseen 5. heinäkuuta 2021 kohdistuneiden väkivaltaisten hyökkäysten aikana;

J.  ottaa huomioon, että 16. toukokuuta 2022 Mtavari-televisiokanavan johtaja Nika Gvaramija tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen rikoslain 220 §:n nojalla epäilyttävillä syytteillä, jotka koskivat rahanpesua, lahjontaa ja asiakirjaväärennöksiä ja jotka liittyivät hänen aiempiin tehtäviinsä Rustavi 2 ‑televisiokanavan johtajana, ja huomauttaa, että tätä tuomiota on yleisesti pidetty Georgiassa yrityksenä vaientaa nykyistä hallitusta arvosteleva kriittinen ääni; toteaa, että Georgian oikeusasiamies esitti kriittisen arvion tästä tapauksesta jo vuonna 2019;

K.  huomauttaa, että valikoivat tutkinta- ja syytetoimet, jotka ovat kohdistuneet nykyistä hallitusta vastustaviin tahoihin, horjuttavat julkista luottamusta paitsi tuomioistuinlaitokseen myös itse hallitukseen ja että vastaavien, oppositioon yhteydessä olevia tiedotusvälineiden omistajia vastaan kohdistettujen tapausten toistuminen heikentää pyrkimyksiä parantaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta;

L.  toteaa, että entinen presidentti Mikheil Saakašvili, jonka terveys on jatkuvasti heikentynyt, on lopulta siirretty siviilisairaalaan, kun riippumattomien lääkärien lausuntojen mukaan hänen vointinsa ei muuten kohenisi;

M.  ottaa huomioon, että sähköistä viestintää koskevan lain uudistus antaa Georgian kansalliselle viestintälautakunnalle oikeuden itse nimittää televiestintäyhtiöihin erityisiä johtajia, jotka panevat täytäntöön lautakunnan päätöksiä;

N.  ottaa huomioon, että muiden merkittävien kriittisten tiedotusvälineiden omistajia tai heidän lähisukulaisiaan vastaan on käynnistetty oikeusjuttuja, ja mainitsee esimerkkeinä David Kezerašvilin Formula TV:stä ja riippumattoman TV Pirvelin perustajan Vahtang Tseretelin; huomauttaa, että tammikuussa 2022 Tbilisin kaupungin alioikeus totesi TBC Bankin ja Lelo-puolueen perustajat Mamuka Hazaradzen ja Badri Japaridzen sekä Avtandil Tseretelin, joka on Vahtang Tseretelin isä, syyllisiksi petokseen ja tuomitsi heidät seitsemäksi vuodeksi vankeuteen; toteaa, että heidän tuomiotaan kuitenkin lievennettiin, koska petoksen vanhentumisaika oli umpeutunut;

O.  ottaa huomioon, että Venäjän disinformaatio ja EU-vastainen propaganda ovat lisääntyneet Georgiassa viime vuosina, erityisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan, ja sen kohteena ovat olleet erityisesti naiset, hlbtqi+-yhteisö, ihmisoikeusaktivistit ja etniset vähemmistöt;

P.  huomauttaa, että monien toimittajien on vahvistettu olleen niiden Georgian yhteiskunnan jäsenten joukossa, joiden keskusteluja on tallennettu, mikä kävi ilmi syyskuussa 2021 tehdyissä paljastuksissa laajamittaisesta laittomasta telekuuntelusta;

Q.  toteaa, että azerbaidžanilainen toimittaja Afgan Mukhtarli siepattiin Georgiassa toukokuussa 2017 ja kuljetettiin laittomasti rajan yli Azerbaidžaniin oikeudenkäyntiin Bakussa, väitetysti Georgian turvallisuusviranomaisten salaisella myötävaikutuksella, ja huomauttaa, että tätä tapausta koskevat tutkimustoimet eivät ole vielä johtaneet konkreettisiin tuloksiin;

1.  ilmaisee huolensa siitä, että tiedotusvälineiden tilanne ja toimittajien turvallisuus ovat merkittävästi heikentyneet Georgiassa viime vuosina, vaikka Georgiassa onkin vahva lainsäädäntökehys sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden takaamiseksi;

2.  tuomitsee toimittajiin kohdistuvan pelottelun, uhkailun ja väkivallan sekä vainon lisääntymisen, mukaan lukien tiedotusvälineiden työntekijöihin ja omistajiin kohdistuvien rikostutkintojen lisääntyminen; kehottaa Georgian viranomaisia tutkimaan perusteellisesti kaikki väkivallanteot ja asettamaan syytteeseen ne, jotka ovat yllyttäneet väkivaltaisiin hyökkäyksiin ja tehneet tällaisia hyökkäyksiä toimittajia ja muita tiedotusvälineiden työntekijöitä vastaan, koska siten voitaisiin päästä eroon siitä vaikutelmasta, että tällaiset rikokset jäävät rankaisematta; kehottaa Georgiaa rajoittamaan ihmisoikeuksien puolustajiin ja tiedotusvälineiden edustajiin kohdistettujen, strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden käyttöä, jolla pyritään estämään heidän kriittinen ja riippumaton työnsä;

3.  kehottaa Georgiaa varmistamaan tiedotusvälineiden vapauden, jonka pitäisi käsittää toimituksellinen riippumattomuus, läpinäkyvä tiedotusvälineiden omistus sekä poliittisia näkemyksiä koskeva moniarvoinen, puolueeton ja syrjimätön uutisointi yksityisten ja erityisesti julkisten lähetystoiminnan harjoittajien ohjelmatarjonnassa, etenkin vaalikampanjoiden aikana; kehottaa Georgiaa takaamaan esteettömän pääsyn tietoon, jonka on tarkoitus olla julkisesti saatavilla, ja varmistamaan toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten turvallisuuden, suojelun ja vaikutusmahdollisuudet;

4.  tuomitsee opposition pää-äänenkannattajana toimivan Mtavari-televisiokanavan johtajalle Nika Gvaramijalle 16. toukokuuta 2022 langetetun tuomion, joka on tuonut esille syvään juurtuneen epäluottamuksen Georgian oikeusjärjestelmässä; kannattaa Toimittajat ilman rajoja -järjestön vetoomusta Nika Gvaramijan tuomion tutkimisesta uudelleen; painottaa jälleen kerran, että hallituksen on kiireellisesti vietävä aidosti eteenpäin oikeuslaitoksen uudistusta laajassa ja osallistavassa monipuolueprosessissa, jonka tarkoituksena on lisätä oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta, maan EU:n assosioituneena kumppanina tekemien sitoumusten mukaisesti;

5.  kehottaa kaikkia Georgian hallituksen edustajia olemaan käyttämättä aggressiivista retoriikkaa ja syrjivää kohtelua tiedotusvälineiden edustajia kohtaan Georgiassa ja puolustamaan julkisissa kannanotoissaan suvaitsevaa toimintatapaa, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia;

6.  tuomitsee voimakkaasti sen, että väkivallasta toimittajia ja rauhantahtoisia mielenosoittajia vastaan Tbilisin Pride-kulkueessa 5. heinäkuuta 2021 vastuussa olevia henkilöitä vastaan ei ole vieläkään käynnistetty perusteellisia tutkinta- ja syytetoimia; korostaa, että tällaisiin tekoihin syyllistyneiden rankaisemattomuutta ei voida suvaita missään olosuhteissa, sillä teot rikkovat Georgian kansallista lainsäädäntöä ja niin kansainvälisiä kuin eurooppalaisiakin sitoumuksia, ja kehottaa aloittamaan tehokkaan tutkinnan 5. heinäkuuta 2021 tapahtuneista välikohtauksista; tuomitsee hlbtqi+-henkilöiden jatkuvan syrjinnän; kehottaa Georgian viranomaisia panemaan käytännössä kaikilta osin täytäntöön ihmisoikeuksia ja syrjinnän torjuntaa koskevan lainsäädännön;

7.  kehottaa Georgian viranomaisia toteuttamaan tehokkaan tutkinnan telekuunteluskandaalista ja ottamaan käyttöön asianmukaisia mekanismeja valtion instituutioiden harjoittaman valvonnan ja tiedonkeruun demokraattista valvontaa varten;

8.  painottaa tarvetta taata toimittajille, media-alan työntekijöille ja tiedotusvälineille turvallinen ja suotuisa työskentely-ympäristö niin lainsäädännön kuin käytännönkin tasolla, mikä koskee myös Venäjältä, Valko-Venäjältä ja muista autoritaarisista hallinnoista turvaan pakenevia toimittajia; kannustaakin Georgia hyödyntämään kansainvälistä yhteistyötä mediaympäristön ja asiaan liittyvän lainsäädännön parantamiseksi parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti;

9.  kiittää Georgian oikeusasiamiestä Nino Lomdžarijaa tämän toiminnasta tiedotusvälineiden vapauden turvaamiseksi hallituksen säännöllisistä hyökkäyksistä huolimatta;

10.  panee merkille Georgian monimuotoisen ja moniarvoisen mediaympäristön mutta pahoittelee erittäin kireää suhdetta valtapuolueen ja kriittisten tiedotusvälineiden samoin kuin oppositiopuolueiden ja hallituksen äänenkannattajien välillä; pitää erittäin valitettavana mediaympäristön polarisoitumista, joka heijastelee poliittisen toimintaympäristön kasvavaa ja vahingollista polarisoitumista;

11.  kehottaa jälleen Georgian viranomaisia olemaan puuttumatta tiedotusvälineiden vapauteen tai ryhtymättä poliittisiin syihin perustuviin oikeudenkäynteihin tiedotusvälineiden omistajia tai edustajia vastaan;

12.  kehottaa Georgian viranomaisia vapauttamaan entisen presidentin Mikheil Saakašvilin vankilasta humanitaarisista syistä, jotta hän voi saada asianmukaista lääkintähoitoa ulkomailla;

13.  ilmaisee huolensa Venäjän disinformaation ja tiedon manipuloinnin tasaisesta lisääntymisestä Georgiassa Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan yhteydessä ja kehottaa Georgian hallitusta laatimaan kansalaisille medialukutaitoon liittyviä koulutusohjelmia, tukemaan kansalaisyhteiskuntaa faktantarkistusmekanismien luomisessa ja toteuttamaan aktiivisia toimia, jotta voidaan estää disinformaatiokampanjat, joita ulko- tai kotimaiset toimijat toteuttavat maata, haavoittuvia ryhmiä tai yksittäisiä ihmisiä, kuten etnisten vähemmistöjen yhteisöissä tai konfliktista kärsivillä alueilla asuvia ihmisiä, sekä puolueita vastaan;

14.  kehottaa kaikkia Georgian poliittisia toimijoita olemaan käyttämättä hyväksi Venäjän disinformaatiopyrkimyksiä poliittisten vastustajiensa maalittamiseksi, sillä tämä vain edesauttaa disinformaation leviämistä ja vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja demokratian;

15.  kannustaa Georgiaa hyödyntämään mahdollisimman hyvin kaikkia välineitä ja aloitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa häiriönsietokykyä itäisen kumppanuuden puitteissa, ja kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita antamaan poliittista, teknistä ja taloudellista tukea riippumattomille tiedotusvälineille ja kansalaisyhteiskunnalle Georgiassa;

16.  ilmaisee huolensa yhden ainoan oligarkin, Bidzina Ivanišvilin, tuhoisasta roolista Georgian politiikassa ja taloudessa sekä siitä, missä määrin hän käyttää määräysvaltaa hallitukseen ja sen päätöksiin, mukaan lukien ne, jotka koskevat toimittajiin ja poliittisiin vastustajiin poliittisista syistä kohdistuvaa ajojahtia; on syvästi huolissaan Ivanišvilin esille tulleista henkilökohtaisista ja liiketoimintaan liittyvistä yhteyksistä Venäjän johtoon ja katsoo, että ne määrittävät Georgian hallituksen nykyisen kannan suhteessa Venäjälle asetettuihin pakotteisiin; kehottaa neuvostoa ja demokraattisia kumppaneita harkitsemaan henkilökohtaisten pakotteiden asettamista Ivanišvilille tämän roolista poliittisen prosessin heikkenemisessä Georgiassa;

17.  on ilahtunut siitä, että Georgia osallistuu vuosien 2021–2027 Luova Eurooppa ‑ohjelmaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukenaan toimia, joilla seurataan ja arvioidaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja vapauteen kohdistuvia riskejä, puolustetaan uhattuina olevia toimittajia ja helpotetaan uutismedia-alan murrosta ja kilpailukykyä Georgiassa;

18.  kehottaa Georgian viranomaisia puolustamaan tinkimättä korkeimpia demokratian, oikeusvaltion, tuomioistuinten riippumattomuuden, oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien ja perusvapauksien vaatimuksia, myös tiedotusvälineiden vapauden alalla, ja siten osoittamaan yksiselitteisesti poliittisen päättäväisyytensä toteuttaa Georgian kansan Eurooppaan suuntautuvat pyrkimykset, joista todistaa maan 3. maaliskuuta 2022 jättämä EU-jäsenyyshakemus; toteaa katsovansa, että Georgian kansan oikeutetut pyrkimykset ansaitsevat tulla täytetyiksi, ja kehottaa sen vuoksi EU:n toimielimiä työskentelemään sen eteen, että Georgialle myönnetään EU:n ehdokasmaan asema Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 mukaisesti ansioiden perusteella ja sillä ehdolla, että Georgian viranomaiset täyttävät kaikki kriteerit;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä Georgian presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 385, 22.9.2021, s. 40.
(2) EUVL L 261, 30.8.2014, s. 4.


Oikeusvaltioperiaate ja mahdollinen Puolan kansallisen elpymissuunnitelman hyväksyminen
PDF 123kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 oikeusvaltioperiaatteesta ja mahdollisesta Puolan kansallisen elpymissuunnitelman hyväksymisestä (2022/2703(RSP))
P9_TA(2022)0240RC-B9-0317/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1 ja 2 artiklan, 7 artiklan 1 kohdan ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241(1) (elpymis- ja palautumistukivälinettä koskeva asetus),

–  ottaa huomioon komission 20. joulukuuta 2017 antaman, SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisen perustellun ehdotuksen oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa: ehdotus neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (COM(2017)0835),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman komission päätöksestä käynnistää SEU 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely Puolan tilanteen johdosta(2),

–  ottaa huomioon komission 23. toukokuuta 2022 antaman suosituksen neuvoston suositukseksi Puolan vuoden 2022 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annetun Puolan vuoden 2022 lähentymisohjelmaa koskevan neuvoston lausunnon (COM(2022)0622) (jäljempänä ’vuoden 2022 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaiset suositukset’),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta(3),

–  ottaa huomioon yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 (jäljempänä ’oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annettu asetus’),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman komission oikeusvaltiokertomuksesta 2020(4),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman suuntaviivojen laatimisesta unionin talousarvion suojaamista koskevan yleisen ehdollisuusjärjestelmän soveltamiseksi(5),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden vapaudesta ja oikeusvaltion heikkenemisestä edelleen Puolassa(6),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Puolan oikeusvaltiokriisistä ja EU:n oikeuden ensisijaisuudesta(7),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2022 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteesta ja unionin tuomioistuimen päätöksen seurauksista(8),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2022 antamansa päätöslauselman meneillään olevista SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisista Puolan ja Unkarin kuulemisista(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2022 annetun komission ehdotuksen neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi Puolan elpymis- ja palautumissuunnitelmasta tehdyn arvion hyväksymisestä (COM(2022)0268),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2022 päivätyn neuvoston ja komission julkilausuman oikeusvaltioperiaatteesta ja mahdollisesta Puolan kansallisen elpymissuunnitelman hyväksymisestä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja nämä arvot vahvistetaan SEU 2 artiklassa sekä esitetään EU:n perusoikeuskirjassa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa; ottaa huomioon, että nämä jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat vapaasti hyväksyneet, muodostavat unionissa asuvien henkilöiden oikeuksien perustan;

B.  toteaa, että mikä tahansa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa SEU2 artiklassa vahvistettuja arvoja, ei koske ainoastaan sitä jäsenvaltiota, jossa vaara toteutuu, vaan vaikuttaa myös muihin jäsenvaltioihin, niiden keskinäiseen luottamukseen sekä unionin perimmäiseen luonteeseen ja sen toimielinten toimintaan samoin kuin sen kansalaisten unionin oikeuden mukaisiin perusoikeuksiin;

C.  panee merkille, että muutokset, joita Puolan hallitus on käynnistänyt etenkin oikeusjärjestelmässä, ovat johtaneet demokratian ja oikeusvaltion vakavaan rapautumiseen;

D.  ottaa huomioon, että komission jäsenten kollegion 1. kesäkuuta 2022 tekemä päätös ehdotuksesta neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi Puolan elpymis- ja palautumissuunnitelmasta tehdyn arvion hyväksymisestä ei tiettävästi ollut yksimielinen;

E.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitti lokakuun 2021 täysistunnossa kolme kriteeriä Puolan elpymis- ja palautumissuunnitelman hyväksymiselle: korkeimman oikeuden kurinpitojaoston lakkauttaminen, tuomareiden kurinpitojärjestelmän uudistaminen ja kurinpitojaoston tehtävistään pidättämien tuomareiden palauttaminen tehtäviinsä;

F.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota ja neuvostoa olemaan hyväksymättä Puolan elpymis- ja palautumissuunnitelmaluonnosta ennen kuin Puolan hallitus panee unionin tuomioistuimen ja kansainvälisten tuomioistuinten tuomiot kaikilta osin ja asianmukaisesti täytäntöön sekä varmistamaan, että suunnitelman arvioinnissa taataan asiaankuuluvien maakohtaisten suositusten noudattaminen erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamisen osalta;

G.  ottaa huomioon, että Puolan oikeusalan uudistukset ovat edelleen käynnissä ja että äskettäin äänestettävinä olleilla lakiesityksillä ja keskusteltavana olevilla ehdotuksilla ei ole kyetty tehokkaasti vastaamaan kaikkiin kyseessä oleviin lainkäyttöelinten riippumattomuutta ja kurinpitomenettelyjä koskeviin huolenaiheisiin; ottaa huomioon, että Puolan senaatti pyrkii muuttamaan näitä ehdotuksia niin, että niissä noudatettaisiin oikeuslaitoksen riippumattomuuden periaatetta; ottaa huomioon, että useisiin tuomareihin kohdistuu edelleen kurinpitomenettelyjä ja/tai heitä ei ole palautettu virkoihinsa;

H.  ottaa huomioon, että Puolan viranomaiset ovat äskettäin toteuttaneet erinäisiä toimenpiteitä, jotka ovat suoraan ristiriidassa komission puheenjohtajan asettamien kolmen ehdon kanssa, mukaan lukien erään tuomarin pidättäminen tehtävistään helmikuussa 2022 eurooppalaisen oikeuden ja eurooppalaisten tuomioistuinten tuomioiden soveltamisen vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että Puolan presidentti asetti virkaansa yli 200 virheellisesti (kansallisen tuomarineuvoston pyynnöstä) nimitettyä niin kutsuttua uutta tuomaria, joista neljä nimitettiin korkeimpaan oikeuteen; ottaa huomioon myös, että 10. maaliskuuta 2022 politisoitu ja täysin alisteinen ”perustuslakituomioistuin”, johon osallistui niin kutsuttuja sijaistuomareita, heikensi oikeusministerin pyynnöstä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan pätevyyttä Puolassa kyseenalaistamalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Puolan tuomioistuinten kyvyn tutkia tuomareiden nimittämisen oikeellisuutta sekä uuden kansallisen tuomarineuvoston riippumattomuutta;

I.  ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevassa asetuksessa säädetään selkeästi kansallisen suunnitelman valmistelua, hyväksymistä ja täytäntöönpanoa koskevista tarvittavista edellytyksistä ja sen 19 artiklassa ja liitteessä V vahvistetaan erityisesti 11 kriteeriä, joiden mukaisesti komissio arvioi varsinkin, onko odotettavissa, että asianomaisen jäsenvaltion ehdottamien järjestelyjen avulla voidaan ehkäistä, havaita ja korjata elpymis- ja palautumistukivälinestä myönnettyjen varojen käyttöön liittyviä lahjontaa, petoksia ja eturistiriitoja; ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevassa asetuksessa edellytetään, että valvonnasta vastaavilla elimillä on lakisääteinen toimeksianto ja hallinnolliset valmiudet huolehtia tehtävistään riippumattomasti, ja että itse ehdotuksessa neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi korostetaan, että tehokas oikeussuoja on sisäisen valvonnan järjestelmän toiminnan edellytys;

J.  ottaa huomioon, että vuoden 2022 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisissa suosituksissa komissio totesi, että oikeusjärjestelmän riippumattomuus, tehokkuus ja laatu ovat elpymisen olennaisia osatekijöitä ja että oikeusvaltioperiaate on Puolassa heikentynyt ja oikeuslaitoksen riippumattomuus aiheuttaa edelleen vakavaa huolta, mikä on myös pantu merkille useissa unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioissa;

K.  ottaa huomioon, että komissio suositteli vuoden 2022 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisissa suosituksissa, että Puola toteuttaisi vuosina 2022 ja 2023 toimia muun muassa parantaakseen investointiympäristöään erityisesti turvaamalla oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja varmistamalla julkisten kuulemisten vaikuttavuuden ja työmarkkinaosapuolten osallistumisen päätöksentekoprosessiin;

L.  toteaa, että elpymis- ja palautumistukivälineen odotetaan varjelevan EU:n talouksia ja kansalaisia covid-19-pandemian kaikkein vakavimmilta vaikutuksilta ja että sen odotetaan vaikuttavan myönteisesti EU:n elpymiseen ja palautumiskykyyn ja vauhdittavan vihreää ja digitaalista siirtymää, jos se toteutetaan tehokkaasti ja noudattaen tiukasti oikeusvaltioperiaatetta ja EU:n varojen moitteetonta hoitoa;

M.  ottaa huomioon, että komission mukaan Puolan suunnitelmaan sisältyy oikeuslaitoksen riippumattomuuteen liittyviä välitavoitteita, joiden tarkoituksena on parantaa investointiympäristöä ja luoda edellytykset elpymis- ja palautumissuunnitelman tehokkaalle täytäntöönpanolle; toteaa, että elpymis- ja palautumistukivälineen mukaisia maksuja ei voida suorittaa ennen kuin on osoitettu, että nämä välitavoitteet on saavutettu;

N.  ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti ennakkomaksuja ei voida suorittaa, jos suunnitelma on hyväksytty 31. joulukuuta 2021 jälkeen;

1.  ilmaisee vakavan huolensa myönteisestä arviosta, jonka komissio antoi 1. kesäkuuta 2022 Puolan 3. toukokuuta 2021 toimittamasta elpymis- ja palautumissuunnitelmasta, kun otetaan huomioon, että maa rikkoo edelleen SEU 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, myös oikeusvaltioperiaatetta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta; toteaa, että tällaisia rikkomuksia on dokumentoitu asianmukaisesti useissa tuomioistuinten tuomioissa ja EU:n toimielinten arvioissa ja kannoissa, myös parlamentin päätöslauselmissa ja SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisessa meneillään olevassa menettelyssä, ja niitä ovat dokumentoineet myös muut kansainväliset organisaatiot; muistuttaa, että unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden sekä EU:n oikeuden ensisijaisuuden noudattamisesta ei voi tinkiä eikä niitä voida pitää pelinappuloina;

2.  pitää valitettavana, että elpymis- ja palautumissuunnitelmassa asetetuissa edellytyksissä ei esitetä kaikkien laittomasti tehtävistään pidätettyjen tuomareiden palauttamista välittömästi entisiin tehtäviinsä, ja kehottaa Puolan hallitusta nopeuttamaan merkittävästi tuomareiden palauttamista entisiin tehtäviinsä ja komissiota seuraamaan ja helpottamaan tätä prosessia; katsoo, että tehtävistä pidättämistä koskevan päätöksen tuomioistuinvalvonta on mahdollista tuomarin ollessa toimessaan; pitää valitettavina nykyisiä käytäntöjä, joita sovelletaan joihinkin tuomareihin, jotka on siirretty toiseen osastoon ja/tai jotka on pakotettu lomalle heti palattuaan tai joihin on kohdistunut vastaavia taktiikkoja, ja tuomitsee nämä käytännöt, jotka ovat Puolan tuomioistuinten ja eurooppalaisten tuomioistuinten eri tuomioiden vastaisia;

3.  kehottaa painokkaasti neuvostoa hyväksymään elpymis- ja palautumistukivälineen mukaisen Puolan kansallisen suunnitelman vasta, kun Puola noudattaa kaikilta osin elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen vaatimuksia ja erityisesti sen 22 artiklaa erityisesti unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi eturistiriidoilta ja petoksilta sekä kaikkia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisia suosituksia oikeusvaltioperiaatteesta ja kun se on pannut täytäntöön kaikki asiaankuuluvat unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot; muistuttaa, että vastavuoroiseen tunnustamiseen ja keskinäiseen luottamukseen perustuva jäsenvaltioiden, Euroopan unionin ja niiden viranomaisten välinen yhteistyö ei voi toimia, jos oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa on puutteita;

4.  muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen ja SEU 2 artiklan noudattaminen ovat ennakkoedellytyksiä rahaston varojen saamiselle, että oikeusvaltioperiaatetta koskevaa ehdollisuusmekanismia sovelletaan täysimääräisesti elpymis- ja palautumistukivälineeseen ja että elpymis- ja palautumistukivälineestä ei pitäisi rahoittaa toimenpiteitä, jotka ovat SEU 2 artiklassa vahvistettujen EU:n arvojen vastaisia; muistuttaa että komission on oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuudesta annetun asetuksen ja elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen mukaisesti seurattava elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanon yhteydessä jatkuvasti erittäin tarkkaan EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvia riskejä sekä oikeusvaltion periaatteiden rikkomista tai mahdollista rikkomista ja ryhdyttävä välittömiin toimiin, jos EU:n taloudellisille eduille voi aiheutua vahinkoa;

5.  pitää kiinni siitä, että unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, asianmukaisen valvontajärjestelmän perustamiseen, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen sekä petosten, eturistiriitojen ja lahjonnan ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja torjuntaan liittyvät välitavoitteet ja tavoitteet ovat ennakkoehtoja, jotka on täytettävä ennen ensimmäisen maksupyynnön esittämistä, ja muistuttaa, että elpymis- ja palautumistukivälineen mukaisia maksuja ei voida suorittaa sitä ennen;

6.  katsoo, että Puolalle ei voida suorittaa elpymis- ja palautumistukivälineen mukaisia maksuja ennen kuin kaikki asiaankuuluvat unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot on pantu kaikilta osin täytäntöön; korostaa, että komissio ja neuvosto ovat poliittisesti vastuussa parlamentille toimistaan;

7.  pitää komission päätöstä asettaa korkeimman oikeuden laittoman kurinpitojaoston lakkauttaminen ja kurinpitotehtävien siirtäminen korkeimman oikeuden toiselle jaostolle yhdeksi tärkeimmistä ehdoista elpymis- ja palautumistukivälineen varojen vapauttamiselle; kehottaa komissiota soveltamaan tehokasta tarkastusmekanismia ja koeaikaa sen varmistamiseksi, että varoja ei vapauteta ennen kuin uusi jaosto täyttää laillisesti perustetun riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen kriteerit, kuten SEU 19 artiklassa edellytetään; korostaa tarvetta noudattaa tiukasti elpymis- ja palautumissuunnitelmassa esitettyä aikataulua;

8.  muistuttaa, että unionin tuomioistuimen määräys sitoo Puolaa ja että maan on edelleen maksettava miljoonan euron suuruista päiväsakkoa, kunnes se ryhtyy toimiin korkeimman oikeuden kurinpitojaostosta annettujen ratkaisujen johdosta; kehottaa siksi komissiota valvomaan kurinpitojärjestelmän uudistamista sen varmistamiseksi, että se vastaa täysin unionin tuomioistuimen tuomioita;

9.  pitää valitettavana, että laittomia ”perustuslakituomioistuinta” ja ”kansallista tuomarineuvostoa” koskevia kysymyksiä, jotka heikentävät kansallisen tuomarineuvoston puolueettomuutta ja riippumattomuutta, ei käsitellä välitavoitteissa; kehottaa komissiota käynnistämään asiassa viipymättä rikkomusmenettelyn;

10.  pitää valitettavana, että etenkään parlamentille ei anneta tietoa komission ja Puolan viranomaisten välisistä neuvotteluista; odottaa komission tiedottavan parlamentille nopeasti ja säännöllisesti asiaan liittyvästä kehityksestä;

11.  muistuttaa lisäksi, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ja EU:n varojen moitteetonta hoitoa on arvioitava jatkuvasti elpymis- ja palautumistukivälineen koko elinkaaren ajan ja että välitavoitteiden ja tavoitteiden tyydyttävä saavuttaminen sekä niihin liittyvät maksut edellyttävät, että jo tyydyttävästi saavutettuihin välitavoitteisiin ja tavoitteisiin liittyviä toimenpiteitä ei ole peruutettu; korostaa, että komission on pidättäydyttävä maksamasta varoja ja tarvittaessa perittävä varoja takaisin, jos kyseiset ehdot eivät enää täyty;

12.  muistuttaa, että komission olisi perussopimusten valvojana käytettävä kaikkia käytettävissään olevia välineitä varmistaakseen SEU 2 artiklassa vahvistettujen arvojen noudattamisen ja EU:n oikeuden ensisijaisuuden;

13.  muistuttaa, että elpymis- ja palautumistukivälineen tarkoituksena on edistää EU:n ja sen jäsenvaltioiden, myös Puolan, elpymistä ja palautumiskykyä; pitää valitettavana, että Puolan hallituksen toimien vuoksi elpymis- ja palautumistukivälineen rahoitus ei ole vielä tavoittanut puolalaisia ja maan alueita;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17.
(2) EUVL C 129, 5.4.2019, s. 13.
(3) EUVL C 385, 22.9.2021, s. 317.
(4) EUVL C 81, 18.2.2022, s. 27.
(5) EUVL C 99, 1.3.2022, s. 146.
(6) EUVL C 117, 11.3.2022, s. 151.
(7) EUVL C 184, 5.5.2022, s. 154.
(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0074.
(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0204.


Kansainvälisten julkisten hankintojen väline ***I
PDF 122kWORD 47k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmansien maiden tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin sisämarkkinoille julkisten hankintojen alalla sekä unionin tavaroiden ja palvelujen kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille pääsyä koskevia neuvotteluja tukevista menettelyistä (COM(2016)0034 – C9-0018/2016 – 2012/0060(COD))
P9_TA(2022)0241A9-0337/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0124) ja muutetun ehdotuksen (COM(2016)0034),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0018/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 30. maaliskuuta 2022 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 60 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0454/2013),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 16. lokakuuta 2019 tekemän päätöksen parlamentin kahdeksannella vaalikaudella kesken jääneistä asioista,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan toisen mietinnön (A9-0337/2021),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  hyväksyy tähän päätöslauselmaan liitetyn Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa yhdessä lopullisen säädöksen kanssa;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat; joista ensimmäinen, joka koskee kansainvälisten julkisten hankintojen välineen uudelleentarkastelua koskevaa asetusta, julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa yhdessä lopullisen säädöksen kanssa ja toinen, joka koskee yksinomaista toimivaltaa, julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. kesäkuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/… antamiseksi kolmansien maiden talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten markkinoille sekä unionin talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen kolmansien maiden julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten markkinoille pääsyä koskevia neuvotteluja tukevista menettelyistä (kansainvälisten julkisten hankintojen väline – IPI)

P9_TC1-COD(2012)0060


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2022/1031.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON YHTEINEN LAUSUMA KOSKIEN ASETUSTA (EU) 2022/1031(3)

Euroopan parlamentti ja neuvosto tunnustavat, että tässä säädöksessä hyväksytyt komiteamenettelyä koskevat säännöt eivät vaikuta muiden käynnissä olevien tai tulevien lainsäädäntöneuvottelujen tulokseen eikä niitä voida tulkita ennakkotapaukseksi muille lainsäädäntömenettelyille.

KOMISSION LAUSUMA KANSAINVÄLISTEN JULKISTEN HANKINTOJEN VÄLINETTÄ KOSKEVAN ASETUKSEN UUDELLEENTARKASTELUSTA (asetus (EU) 2022/1031)

Suorittaessaan asetuksen (EU) 2022/1031 soveltamisalan, toiminnan ja tehokkuuden uudelleentarkastelua sen 14 artiklan mukaisesti komissio arvioi myös tarvetta vapauttaa sen soveltamisesta ne kehitysmaat, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 978/2012 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun yleisen menettelyn edunsaajia ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 978/2012 9 artiklassa määritellyn kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa edistävän erityisen kannustusmenettelyn edunsaajia. Komissio kiinnittää uudelleentarkastelussa erityistä huomiota aloihin, joita pidetään EU:n julkisten hankintojen kannalta strategisina.

KOMISSION LAUSUMA YKSINOMAISESTA TOIMIVALLASTA KosKIEN ASETUSta (eu) 2022/1031

Kuten unionin tuomioistuimen lausunnossa 2/15 vahvistetaan, kolmansien maiden talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen osallistuminen unionin hankintamenettelyihin kuuluu yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalaan, jonka osalta unionilla on yksinomainen toimivalta, kuten SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa nimenomaisesti todetaan. Sen vuoksi jäsenvaltiot ja niiden hankintaviranomaiset ja hankintayksiköt eivät saa hyväksyä tai pitää voimassa lainsäädännöllisiä tai muita yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, joilla säännellään kolmansien maiden talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen pääsyä markkinoille tämän asetuksen ja muun unionin lainsäädännön mukaisesti sovellettavia toimenpiteitä pidemmälle.

(1) EUVL C 264, 20.7.2016, s. 110.
(2) Tämä kanta korvaa 14. joulukuuta 2021 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0497).
(3)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/1031, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2022, kolmansien maiden talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten markkinoille sekä unionin talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen kolmansien maiden julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten markkinoille pääsyä koskevia neuvotteluja tukevista menettelyistä (kansainvälisten julkisten hankintojen väline – IPI) (EUVL L 173, 30.6.2022, s. 1).


Parlamentin aloiteoikeus
PDF 149kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 parlamentin aloiteoikeudesta (2020/2132(INI))
P9_TA(2022)0242A9-0142/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna(1) (jäljempänä ’vuoden 2010 puitesopimus’),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(2) (jäljempänä ’paremmasta lainsäädännöstä tehty toimielinten välinen sopimus’),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(3),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(4),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta(5),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin kannasta Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin(6),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin kannasta Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin(7),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 16. heinäkuuta 2019 esittelemät poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle (2019–2024) ”Kunnianhimoisempi unioni: Ohjelma Euroopalle”,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2020 julkaistun parlamentin tilaaman tutkimuksen Euroopan parlamentin aloiteoikeudesta (”The European Parliament’s right of initiative”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0142/2022),

A.  ottaa huomioon, että SEU 15 artiklassa täsmennetään, että Eurooppa-neuvosto ei toimi lainsäätäjänä;

B.  toteaa, että parlamentti on ainoa EU:n toimielin, jonka kansalaiset valitsevat demokraattisesti ja suoraan; toteaa, että toisin kuin jäsenvaltioiden valtiosääntöjärjestelmissä parlamentilla ei ole yleistä suoraa lainsäädäntöaloiteoikeutta ja että SEU 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä aloiteoikeus on komissiolla, ellei perussopimuksissa muuta määrätä;

C.  toteaa, että parlamentille myönnetään perussopimuksissa epäsuora lainsäädäntöaloiteoikeus, sillä SEUT 225 artiklan nojalla ”Euroopan parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä pyytää komissiota tekemään sille aiheellisia ehdotuksia asioista, joissa se katsoo, että on valmisteltava unionin säädös perussopimusten panemiseksi täytäntöön”;

D.  toteaa, että SEUT 225 artiklassa määrätään myös, että ”jollei komissio tee ehdotusta, se ilmoittaa Euroopan parlamentille perustelunsa”;

E.  ottaa huomioon, että parlamentin valiokunta-aloitteiset mietinnöt ja päätöslauselmat muodostavat tärkeän välineen EU:n poliittisen asialistan laatimisessa;

F.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 puitesopimuksen mukaisesti komissio on sitoutunut raportoimaan kaikkien parlamentin SEUT 225 artiklan mukaisesti esittämien ehdotuksen tekemistä koskevien pyyntöjen konkreettisesta seurannasta kolmen kuukauden kuluessa asiaa koskevan päätöslauselman hyväksymisestä täysistunnossa; toteaa, että jos komissio ei noudata tätä velvoitetta, kyseessä voi olla SEUT 265 artiklan mukainen laiminlyönti;

G.  toteaa, että vuoteen 2019 asti vain kolmasosan lainsäädäntöaloitteita ja muita aloitteita koskevista parlamentin valiokunta-aloitteisista menettelyistä voidaan katsoa päättyneen tuloksellisesti ja että suurin osa vuodesta 2011 vuoteen 2019 hyväksytyistä valiokunta-aloitteisista lainsäädäntömietinnöistä (INL) ei johtanut komission antamaan asianmukaiseen ehdotukseen(8);

H.  ottaa huomioon, että paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaan komission on annettava erityinen tiedonanto tallaisten pyyntöjen seurannasta ja siinä edellytetään, että ”jos komissio päättää olla antamatta ehdotusta pyynnön johdosta”, se ”toimittaa tarvittaessa analyysin mahdollisista vaihtoehdoista ja reagoi lainsäädäntövallan käyttäjien esiin tuomiin näkökohtiin, jotka liittyvät eurooppalaisesta lisäarvosta ja Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvista kustannuksista tehtyihin analyyseihin”;

I.  toteaa, että perussopimuksissa parlamentille myönnetään suora aloiteoikeus silloin, kun on kyse parlamentin omasta kokoonpanosta, sen jäsenten valinnasta ja heidän asemaansa koskevista säännöistä, Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä, parlamentin tutkintaoikeudesta, johon sovelletaan erityismenettelyä, sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja perussopimusten tarkistamiseen liittyvien menettelyjen käynnistämisestä;

J.  katsoo, että parlamentin suorat aloiteoikeudet eivät ole läheskään riittäviä, jotta parlamentti voisi edustaa kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten ääntä EU:n toimielimissä, ja komissiolle jätetään käytännössä yksinoikeus lainsäädäntöaloitteiden tekemiseen;

K.  katsoo, että merkittävämmän aseman antaminen parlamentille unionin asialistan laatimisessa vahvistamalla parlamentin aloiteoikeutta edellyttää myös tavallisen lainsäätämisjärjestyksen laajentamista muille politiikanaloille ja toimielinten välisen yhteistyön vahvistamista;

L.  ottaa huomioon, että parlamentti laati erityisen kunnianhimoisen lainsäädäntöaloitteen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta ja että asiasta hyväksyttiin päätöslauselma lokakuussa 2016(9) ja lokakuussa 2020(10), jolloin parlamentti kehotti komissiota ja neuvostoa aloittamaan sen kanssa neuvottelut toimielinten välisestä sopimuksesta SEUT 295 artiklan mukaisesti; katsoo, että oikeusvaltioperiaate on yksi niistä aloista, joilla parlamentin aloiteoikeutta voitaisiin kehittää;

M.  katsoo, että suoran aloiteoikeuden antaminen parlamentille palauttaisi unionin lainsäädäntöprosessin tasapainon;

N.  toteaa empiiristen todisteiden osoittavan, että parlamentin aloitteiden tuloksellisuus on ennen kaikkea riippuvainen neuvoston noudattamasta päätöksentekomenettelystä (määräenemmistö tai yksimielisyys)(11);

O.  toteaa, että päätöslauselmassaan Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta parlamentti muistutti, että ”lainsäädäntöaloiteoikeus voitaisiin antaa myös parlamentille EU:n kansalaisten suorana edustajana, jos perussopimuksia on mahdollista tarkistaa tulevaisuudessa”; toteaa, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi on tarjonnut muun muassa historiallisen tilaisuuden edistää eurooppalaisen demokratian ja perussopimusten uudistamista yhdessä kansalaisten kanssa;

P.  toteaa, että Euroopan tulevaisuuskonferenssin digitaalisessa foorumissa eurooppalainen demokratia on yksi niistä kysymyksistä, joihin kansalaiset ovat ottaneet eniten kantaa;

Q.  ottaa huomioon, että päätöslauselmassaan Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista parlamentti ehdotti, että ”joidenkin jäsenvaltioiden yleisen käytännön mukaisesti unionin molemmille lainsäätäjille eli neuvostolle ja erityisesti parlamentille, joka on ainoa kansalaisten suoraan valitsema toimielin, olisi annettava oikeus esittää lainsäädäntöaloitteita, tämän kuitenkaan vaikuttamatta komission perustavaan aloiteoikeuteen”;

R.  ottaa huomioon, että parlamentin työjärjestyksessä vahvistetaan SEUT 225 artiklan mukaisten päätöslauselmien laatimista ja hyväksymistä koskevat säännöt; toteaa, että valiokunta-aloitteiset mietinnöt (INI) ja INL-mietinnöt on käytännössä erotettu toisistaan; ottaa huomioon, että vuoden 2010 puitesopimuksessa ja paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa tällaista eroa ei tehdä;

Perussopimuksissa vahvistetut parlamentin suorat aloiteoikeudet

1.  tähdentää ja pitää valitettavana, että vaikka parlamentti on ainoa välittömillä vaaleilla valittu EU:n toimielin, sillä ei ole yleistä suoraa aloiteoikeutta;

2.  korostaa, että jo Lissabonin sopimuksessa parlamentille annetaan suoria aloiteoikeuksia ja tunnustetaan sen toimivalta järjestää itse oman toimintansa, sen valvontatehtävä ja sen demokraattinen legitiimiys ainoana välittömillä vaaleilla valittuna EU:n toimielimenä;

3.  korostaa, että toimielinrakenteessa, jossa parlamentilla ei vielä ole yleistä suoraa aloiteoikeutta, sen käynnistämät erityiset lainsäätämismenettelyt ovat perustuslaillisesti erityisen arvokkaita ja ensisijaisia tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen nähden;

4.  palauttaa mieliin, että 20 viime vuoden aikana parlamentti on toistuvasti käyttänyt näitä erityisiä, vaikkakin vajavaisia lainsäädäntöoikeuksia; pitää kuitenkin valitettavana, että nämä erityiset lainsäätämismenettelyt on vain hyvin harvoin saatettu onnistuneesti päätökseen, koska komissio ja neuvosto eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen(12);

5.  korostaa, että parlamentti käytti aloiteoikeuttaan käynnistämällä SEU 7 artiklan mukaisen oikeusvaltiomenettelyn; pitää tuomittavana, että neuvosto ei ryhtynyt toimiin menettelyn johdosta senkään jälkeen, kun parlamentti oli myöhemmin toistuvasti kehottanut tähän, ja huomauttaa, että neuvoston epäonnistuminen SEU 7 artiklan tehokkaassa hyödyntämisessä heikentää edelleen yhteisten eurooppalaisten arvojen koskemattomuutta, keskinäistä luottamusta ja koko unionin uskottavuutta; pitää olennaisen tärkeänä varmistaa yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092(13) täydellinen ja välitön täytäntöönpano samalla kunnioittaen parlamentin asemaa lainsäätäjänä; katsoo, että unioni on edelleen rakenteellisesti valmistautumaton torjumaan demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien taantumista ja niiden loukkaamista jäsenvaltioissa; katsoo, että demokratia-, oikeusvaltio- ja perusoikeustilanteen heikkeneminen eri jäsenvaltioissa on osoittanut, että tarvitaan aitoa toimielinten välistä yhteistyötä; pitää erittäin valitettavana, että parlamentin aloitteeseen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta ei ole vastattu asianmukaisesti, ja kehottaa jälleen komissiota ja neuvostoa aloittamaan viipymättä neuvottelut parlamentin kanssa toimielinten välisestä sopimuksesta;

6.  muistuttaa perustellusta ehdotuksestaan siitä, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja; ilmaisee jälleen syvän huolensa siitä, että vakiintuneet kuulemismenettelyt eivät takaa parlamentille perustellun ehdotuksen esittämisessä ja tiedonsaannissa yhdenvertaista kohtelua komission ja jäsenvaltioiden yhden kolmanneksen kanssa; pitää valitettavana, että kuulemiset eivät ole vielä johtaneet merkittävään edistymiseen EU:n arvojen vakavaa loukkaamista koskevaan selvään vaaraan puuttumisessa;

7.  pitää valitettavana, että kolme jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut vuonna 2018 hyväksyttyä uudistettua Euroopan unionin vaalilakia;

8.  pitää valitettavana myös sitä, että neuvosto on tähän mennessä kieltäytynyt neuvottelemasta parlamentin kanssa sen tutkintaoikeudesta, vaikka kieltäytyminen on vastoin SEUT 226 artiklaa ja rikkoo vilpittömän yhteistyön periaatetta, minkä johdosta perussopimuksen määräys jää velvoitteesta huolimatta täyttymättä;

9.  on tyytyväinen parlamentin aloitteeseen perustuvan Euroopan oikeusasiamiehen uuden ohjesäännön hyväksymiseen, sillä se varmistaa ohjesäännön yhteensopivuuden Lissabonin sopimuksen kanssa;

Perussopimuksissa vahvistetut neuvoston ja Eurooppa-neuvoston aloiteoikeudet

10.  pitää valitettavana, että talous- ja rahapolitiikan alalla SEUT 121 artiklassa määrätään ainoastaan tiedon antamisesta parlamentille; panee myös merkille, että neuvosto on käyttänyt SEUT 121 artiklaa tosiasiallisena oikeutena käynnistää aloitteita tällä alalla, ja vaatii parlamentille lisää vastuuta ainoana kansalaisten ääntä edustavana EU:n toimielimenä;

11.  toteaa lisäksi, että Eurooppa-neuvosto on käyttänyt SEUT 68 artiklaa tosiasiallisena oikeutena käynnistää aloitteita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevissa kysymyksissä; korostaa, että Eurooppa-neuvosto ei ole lainsäätäjä ja että käytäntöä, jonka mukaan Eurooppa-neuvosto hyväksyy monivuotiset toimintaohjelmat tällä alalla ilman velvoitetta kuulla Euroopan parlamenttia tai komissiota, olisi tarkistettava ottaen huomioon näiden politiikkojen erityisen vakava vaikutus kansalaisten perusoikeuksiin; vaatii, että perussopimusten tulevassa tarkistuksessa tämä toimivalta annetaan yhtäläisesti parlamentille ja neuvostolle;

12.  toteaa, että SEUT 76 artiklan mukaan neuvostolla on komission kanssa yhtäläinen aloiteoikeus, kun on kyse yhteistyöstä hallinto-oikeuden alalla sekä poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa, sillä yksi neljäsosa jäsenvaltioista voi tehdä näissä asioissa aloitteen;

13.  panee merkille, että tämä kehitys on osa laajempaa suuntausta kohti neuvoston, Eurooppa-neuvoston ja komission välistä vaihtelevassa määrin kasvavaa epätasapainoa päätösvallassa kaikilla politiikanaloilla; korostaa, että tämä käytäntö heikentää perussopimuksissa vahvistettua EU:n toimielinrakennetta; katsoo, että demokraattisen legitiimiyden parantamiseksi tasapaino olisi palautettava antamalla parlamentille yhtäläiset oikeudet;

14.  panee huolestuneena merkille SEUT 241 artiklassa vahvistetun neuvoston epäsuoran aloiteoikeuden käyttöön liittyvän avoimuuden puutteen; kehottaa neuvostoa julkaisemaan helppokäyttöisessä muodossa ja kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä kaikki tämän oikeusperustan nojalla esitetyt pyynnöt ja vaatii neuvostoa varmistamaan mahdollisimman suuren avoimuuden kaikissa toimissaan(14) noudattaen tinkimättä asiakirjoihin tutustumista koskevia EU:n sääntöjä;

Perussopimuksissa vahvistettu parlamentin epäsuora aloiteoikeus

15.  palauttaa mieliin, että tunnustuksena parlamentin ainutlaatuisesta demokraattisesta legitiimiydestä sillä on Maastrichtin sopimuksesta lähtien ollut oikeus pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksia;

16.  toteaa, että SEUT 225 artiklan mukaisesti pyyntöjen on kuuluttava unionin toimivallan piiriin ja että nykyisin komission ainoana velvollisuutena on ilmoittaa parlamentille perustelunsa, jollei se aio antaa ehdotusta;

17.  muistuttaa, että vuoden 2010 puitesopimuksessa parlamentti ja komissio sopivat tämän oikeuden vahvistamisesta entisestään; toteaa, että komissio sitoutui raportoimaan parlamentin pyyntöjen seurannasta kolmen kuukauden kuluessa ja, jos komission jäsenten kollegio tekee asiaa koskevan päätöksen, antamaan lainsäädäntöehdotuksen;

18.  katsoo, että on tullut aika osoittaa kunnianhimoisempaa poliittista tahtoa, ja kehottaa siksi harkitsemaan vuoden 2010 puitesopimuksen uudelleentarkastelua, jotta voidaan varmistaa parlamentille nykyistä vahvemmat aloiteoikeudet;

19.  pitää valitettavana, että parlamentin SEUT 225 artiklan mukaisesti hyväksymien valiokunta-aloitteisten lainsäädäntömietintöjen seurannassa komissio oli vuoteen 2019 mennessä antanut parlamentin pyyntöjen perusteella lainsäädäntöehdotuksen vain harvoissa tapauksissa(15); pitää valitettavana myös sitä, että useimmissa tapauksissa komissio ei pitänyt kiinni parlamentin pyyntöihin vastaamiselle ja lainsäädäntöehdotusten antamiselle asetetuista määräajoista;

20.  pitää aivan liian heikkona velvoitteena sitä, että komission ainoana velvollisuutena on ilmoittaa parlamentille, millä perusteella se ei ryhdy toimiin parlamentin jäsenten enemmistön hyväksymän valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön johdosta, ja pitää siksi erittäin myönteisenä, että komission puheenjohtaja von der Leyen tukee parlamentin aloiteoikeutta ja on sitoutunut vastaamaan aina lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä parlamentin SEUT 225 artiklan nojalla tekemiin pyyntöihin noudattaen täysimääräisesti suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatetta sekä parempaa lainsäädäntöä koskevaa periaatetta; edellyttää komission pitävän kiinni tästä sitoumuksesta tehdä lainsäädäntöaloite aina sen jälkeen, kun parlamentti on hyväksynyt tällaisen pyynnön jäsentensä enemmistöllä INL-menettelyssä; katsoo, että tätä sitoumusta olisi vahvistettava ja parlamentin valtaa vaikuttaa EU:n asialistaan olisi lisättävä;

21.  kiittää nykyistä komission jäsenten kollegiota siitä, että se on vastannut kaikkiin parlamentin pyyntöihin määräajassa(16) yhtä poikkeusta(17) lukuun ottamatta; tuo lisäksi esiin, että ainoastaan yhdessä tapauksessa pyyntö ei johtanut lainsäädäntöehdotukseen; katsoo tämän osoittavan toimielinten välisen ennakkotapauksen muodostuneen ja odottaa, että komissio pitää jatkossakin kiinni sitoumuksestaan vastata kaikkiin pyyntöihin;

22.  katsoo, että parlamentin aloiteoikeutta koskevan pohdinnan on kuljettava käsi kädessä poliittista aloitetta EU:n päätöksentekoprosessissa koskevan laajemman pohdinnan kanssa;

23.  ehdottaa, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden seurantaa parannetaan, ja tähdentää, että jos komissio ei ole tiedottanut aikomuksistaan asetetuissa määräajoissa tai jos se on ilmoittanut tiedonannossa, ettei se aio toteuttaa toimia sellaisen eurooppalaisen kansalaisaloitteen johdosta, joka täyttää menettelyvaatimukset ja on perussopimusten ja erityisesti SEU 2 artiklassa vahvistettujen unionin perusarvojen mukainen, parlamentin voisi päättää käynnistää eurooppalaisen kansalaisaloitteen johdosta INL-menettely;

Parlamentin aloiteoikeuden/aloiteoikeuksien tulevaisuus

24.  on täysin vakuuttunut siitä, että yleinen ja suora aloiteoikeus vahvistaisi entisestään unionin demokraattista legitiimiyttä ja parantaisi unionin kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia sekä heijastaisi unionin ja sen toimielinten toimivallassa ajan myötä tapahtunutta kehitystä kohti vahvempaa eurooppalaista demokratiaa;

25.  on sitä mieltä, että parlamentille olisi ainoana välittömillä vaaleilla valittuna EU:n toimielimenä annettava oikeus ehdottaa lainsäädäntöä;

26.  on vakaasti sitä mieltä, että perussopimuksia olisi tarkistettava niin, että ainoana välittömillä vaaleilla valittuna ja siten kansalaisten ääntä EU:n päätöksentekoprosessissa edustavana toimielimenä parlamentille annetaan yleinen ja suora lainsäädäntöaloiteoikeus; korostaa, että parlamentin olisi käynnistettävä SEU 48 artiklan mukainen menettely tällaisen lainsäädäntöaloiteoikeuden aikaansaamiseksi; katsoo, että parlamentin aloiteoikeutta olisi sovellettava ainakin niillä politiikanaloilla, joilla parlamentilla on valta antaa lainsäädäntöä lainsäätäjänä;

27.  korostaa, että Euroopan tulevaisuuskonferenssi oli ennennäkemätön tilaisuus puuttua nykyisiin puutteisiin ja antaa uutta pontta eurooppalaiselle demokratialle, ja kannustaa voimakkaasti noudattamaan konferenssin osallistujien suositusta todellisen aloiteoikeuden antamisesta parlamentille;

28.  palauttaa mieliin nykyisin parlamentin aloiteoikeuden piiriin kuuluvien aiheiden erityisen ja tavallista suuremman perustuslaillisen arvokkuuden ja katsoo sen vuoksi, että kyseinen yksinoikeus olisi ulotettava koskemaan aiheita, joiden kohdalla unionin demokraattinen legitiimiys ja suvereniteetti ovat erityisen merkityksellisiä;

29.  toteaa, että parlamentin nykyisiin aloiteoikeuksiin sisältyy erilaisia erityisiä lainsäätämismenettelyjä, joissa on kyse esimerkiksi sen omaa kokoonpanoa ja sen jäsenten valintaa koskevista säännöksistä, parlamentin jäsenten asemaa koskevista säännöistä, Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä sekä parlamentin tutkintaoikeudesta;

30.  katsoo, että perussopimuksissa ei juurikaan säännellä kyseisiä menettelyjä, ja kehottaa kolmea toimielintä tekemään uuden, yksinomaan tähän asiaan keskittyvän toimielinten välisen sopimuksen, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon sen erityinen perustuslaillinen arvokkuus ja vahvistetaan Euroopan unionin demokraattista legitiimiyttä; katsoo, että tässä uudessa toimielinten välisessä sopimuksessa voitaisiin harkita toimenpiteitä, joilla vältetään asioiden jumiutuminen toimielimissä;

31.  katsoo, että parlamentin sisäisissä säännöissä olisi otettava paremmin huomioon kyseisten lainsäädäntömenettelyjen erityisluonne; suosittaa erityisesti, että tapauksissa, joissa säädöksen hyväksyminen parlamentissa edellyttää neuvoston hyväksyntää tai suostumusta ja komission lausuntoa tai suostumusta, parlamentin olisi ehdotettua säädöstä koskevan äänestyksen jälkeen aloitettava kuulemismenettely näiden toimielinten kanssa; katsoo lisäksi, että parlamentin olisi virtaviivaistettava menettelyjä, joilla kyseisiä säädösehdotuksia muutetaan kuulemisten seurauksena;

32.  katsoo, että tavallisen lainsäätämismenettelyn laajentamista ja sellaisen tavallisen lainsäätämismenettelyn määrittelyä, jossa parlamentilla on aloiteoikeus, olisi pidettävä täydentävinä prosesseina;

33.  katsoo, että suoran aloiteoikeuden myöntäminen parlamentille ei sulkisi pois sitä mahdollisuutta, että komissiolla säilyy rinnakkainen oikeus tai yksinoikeus tehdä aloitteita esimerkiksi talousarvion alalla; pitää mahdollisena myös sitä, että neuvostolla olisi suora aloiteoikeus tarkasti määritellyillä aloilla; kehottaa kolmea toimielintä pohtimaan, miten rinnakkaisia aloiteoikeuksia voitaisiin tosiasiallisesti käyttää yhtäaikaisesti ja miten ne voitaisiin panna täytäntöön käytännössä;

34.  sitoutuu käyttämään, kehittämään ja vahvistamaan kaikilta osin nykyisestä perussopimuksissa vahvistetun ja toimielinten välisissä sopimuksissa ja puheenjohtaja von der Leyenin sitoumuksen ansiosta edelleen kehitetyn parlamentin epäsuoran aloiteoikeuden tarjoamia mahdollisuuksia;

35.  katsoo, että toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä on keskeisessä asemassa vilpittömän ja avoimen yhteistyön turvaamisessa koko lainsäädäntösyklin ajan ja se mahdollistaa paremman ja keskinäisen ymmärtämyksen saavuttamisen eri toimielinten kannoista;

36.  kehottaa tekemään yhteisen arvioinnin vuoden 2010 puitesopimuksen toiminnasta ja tarpeesta tehdä kohdennettu tarkistus sen varmistamiseksi, että sen määräyksiä ja määräaikoja, jotka liittyvät parlamentin epäsuoraan aloiteoikeuteen, voidaan tosiasiallisesti noudattaa; kehottaa myös neuvostoa ja komissiota arvioimaan yhdessä parlamentin kanssa, missä määrin toimielinten välistä sopimusta paremmasta lainsäädännöstä olisi tarkistettava, jotta voidaan poistaa mahdolliset esteet parlamentin mahdollisuuksilta käyttää toimivaltaansa ehdottaa lainsäädäntöaloitteita;

37.  katsoo aiheelliseksi tarkastella omia sisäisiä sääntöjään, menettelyjään ja vaatimuksiaan, myös SEUT 225 artiklan mukaisten valiokunta-aloitteisten lainsäädäntömietintöjen laatimisen osalta, sen varmistamiseksi, että ehdotukset ovat oikein kohdennettuja ja asianmukaisesti perusteltuja; ehdottaa, että SEUT 225 artiklan mukaisten päätöslauselmien laatimista ja hyväksymistä koskevia parlamentin työjärjestyksessä esitettyjä menettelyjä virtaviivaistetaan sen varmistamiseksi, että kaikki komissiolle esitetyt lainsäädäntöaloitetta koskevat pyynnöt otetaan asianmukaisesti huomioon noudattaen aina paremmasta lainsäädännöstä tehtyä toimielinten välistä sopimusta riippumatta siitä, millaiseen parlamentin päätöslauselmaan pyyntö sisältyy;

38.  sitoutuu suosimaan näitä välineitä ensisijaisena keinona pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksia; huomauttaa tässä yhteydessä, että pyynnöt on osoitettava yksinomaan komissiolle ja että on varmistettava, että valiokunta-aloitteisten lainsäädäntömietintöjen sisältö ei poikkea mietinnön laatimisesta päätettäessä annetusta aiheesta; korostaa, että kohdennettujen ja hyvin perusteltujen mietintöjen hyväksyminen parlamentissa SEUT 225 artiklan mukaisesti edellyttää, että tarvittavat tekniset ja hallinnolliset valmiudet ovat olemassa;

39.  korostaa, että on tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö komission kanssa valiokunta-aloitteisten lainsäädäntömietintöjen koko elinkaaren ajan, jotta varmistetaan, että prosessi on mahdollisimman tehokas, avoin ja osallistava; korostaa valiokuntien puheenjohtajakokouksen ja puheenjohtajakokouksen roolia tässä yhteydessä;

40.  korostaa, että parlamentti noudattaa kaikilta osin paremmasta lainsäädännöstä tehtyä toimielinten välistä sopimusta, jossa tähdennetään, että on tarpeen tehdä etukäteen analyysi eurooppalaisesta lisäarvosta sekä Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvista kustannuksista, ja että sillä on käytössä rakenne, joka kattaa vaikutustenarviointitoimet, jotka on toteutettava mahdollisuuksien mukaan ennen valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön esittämistä, jotta voidaan tehostaa paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrättyä eurooppalaisen lisäarvon arviointia;

41.  katsoo, että kun komissio arvioi osana parlamentin SEUT 225 artiklan mukaisesti esittämien lainsäädäntöehdotuspyyntöjen seurantaa pyyntöjen kelpoisuutta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen ja parempaa lainsäädäntöä koskevan periaatteen kannalta, sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon parlamentin laatimat asiaan liittyvät analyysit eurooppalaisesta lisäarvosta ja Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvista kustannuksista; huomauttaa, että paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaan komissio on jo nyt velvollinen reagoimaan lainsäädäntövallan käyttäjien esiin tuomiin näkökohtiin, jotka liittyvät kyseisiin analyyseihin;

42.  katsoo lisäksi, että komission olisi selkeästi yhdistettävä SEUT 225 artiklan nojalla parlamentin ehdotuksen perusteella hyväksytyt ehdotusluonnokset asiaankuuluviin INL‑mietintöihin ja esitettävä selkeä ”lainsäädäntövaikutusta koskeva jalanjälki”;

43.  sitoutuu edistämään koordinoinnin tehostamista alueiden komitean sekä talous- ja sosiaalikomitean kanssa ottamalla niiden lausunnot asianmukaisesti huomioon SEUT 225 artiklan puitteissa;

44.  muistuttaa, että saavutettavuus, etiikka ja avoimuus ovat keskeisen tärkeitä arvoja, joiden on ohjattava kaikkien EU:n toimielinten toimintaa; kehottaa asettamaan kaikki asiaankuuluvat lainsäädäntöaloitemietintöjä koskevat tiedot, kuten sisäisten menettelyjen vaiheet tai komission seurantatoimet, helposti saataville verkossa kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä;

45.  korostaa lainsäädäntömenettelyä edeltävän vaiheen merkitystä ja palauttaa mieliin parlamentin roolin, joka on määritetty paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ja vuoden 2010 puitesopimuksessa; kehottaa vauhdittamaan työtä paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa tarkoitetun yhteisen lainsäädäntötietokannan perustamiseksi;

46.  muistuttaa kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen merkityksestä EU:n demokraattisen legitiimiyden kannalta; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta mielekkäällä tavalla mukaan päätöksentekoon toimintapoliittisen syklin kaikissa vaiheissa;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.
(2) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(3) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(4) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.
(5) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 90.
(6) EUVL C 270, 7.7.2021, s. 71.
(7) EUVL C 362, 8.9.2021, s. 6.
(8) Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosasto, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, tutkimus ”The European Parliament’s right of initiative”, Bryssel, 2020, s. 55 ja 57.
(9) Päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (EUVL C 215, 29.9.2021, s. 162).
(10) Päätöslauselma 7. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (EUVL C 395, 19.6.2018, s. 2).
(11) Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosasto, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, tutkimus ”The European Parliament’s right of initiative”, Bryssel, 2020, s. 12.
(12) Ks. edellä, s. 34–35.
(13) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1.
(14) Päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 oikeusasiamiehen strategisesta tutkimuksesta OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä (EUVL C 411, 27.11.2020, s. 149).
(15) Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosasto, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, tutkimus ”The European Parliament’s right of initiative”, Bryssel, 2020, s. 54.
(16)––––––– Komission vastaukset seuraaviin parlamentin päätöslauselmiin:päätöslauselma 8. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle rahoitusalan digitalisaatioprosessista: kryptovarojen kehittymässä olevat riskit – rahoituspalveluihin, -laitoksiin ja -markkinoihin liittyvät sääntely- ja valvontahaasteet (EUVL C 395, 29.9.2021, s. 72);päätöslauselma 22. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU‑vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi (EUVL C 404, 6.10.2021, s. 175);päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: kauppa- ja siviilioikeudellisten sääntöjen mukauttaminen verkossa toimivia kaupallisia yhteisöjä varten (EUVL C 404, 6.10.2021, s. 31);päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen (EUVL C 404, 6.10.2021, s. 2);päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevien eettisten näkökohtien kehyksestä (EUVL C 404, 6.10.2021, s. 63);päätöslauselma 20. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle tekoälyä koskevasta siviilioikeudellisen vastuun järjestelmästä (EUVL C 404, 6.10.2021, s. 107);päätöslauselma 21. tammikuuta 2021 suosituksista komissiolle oikeudesta olla tavoittamattomissa (EUVL C 456, 10.11.2021, s. 161).
(17) Komission vastaus parlamentin päätöslauselmaan 13. toukokuuta 2020 suosituksista komissiolle turvaverkosta unionin ohjelmien edunsaajien suojaamiseksi: monivuotista rahoituskehystä koskevan varautumissuunnitelman laatiminen (EUVL C 323, 11.8.2021, s. 2).


Aborttioikeuksia koskevat uhat maailmassa: aborttioikeuksien mahdollinen kumoaminen Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa
PDF 194kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 aborttioikeuksia koskevista uhista maailmassa: aborttioikeuksien mahdollinen kumoaminen Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa (2022/2665(RSP))
P9_TA(2022)0243B9-0299/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1965 tehdyn kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2006 tehdyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joista sovittiin vuonna 2015, ja etenkin tavoitteet 1, 3 ja 5, jotka koskevat köyhyyden poistamista, terveyttä ja hyvinvointia sekä sukupuolten tasa-arvoa,

–  ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman vuodelta 1995 ja siihen liittyvien tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 pidetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD), sen toimintaohjelman sekä siihen liittyvien tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon vuonna 2019 pidetyn Nairobin huippukokouksen (ICPD+25) otsikolla ”Accelerating the Promise”, sekä sidosryhmien sitoutumisen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevan tiedotesarjan vuodelta 2020,

–  ottaa huomioon vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 2015 julkaisemat turvallista aborttia koskevat ohjeet ”Safe abortion: technical and policy guidance for health systems”,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 annetut WHO:n ohjeet aborttihoidosta ”Abortion care guideline”,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 14. syyskuuta 2021 antaman julkilausuman ”UN experts denounce further attacks against right to safe abortion and Supreme Court complicity”,

–  ottaa huomioon YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) maaliskuussa 2022 antaman maailman väestön tilaa koskevan raportin ”Seeing the Unseen: The case for action in the neglected crisis of unintended pregnancy”,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2022 päivätyn Pew Research Centerin raportin ”America’s Abortion Quandary”,

–  ottaa huomioon Amerikan yhdysvaltojen perustuslain,

–  ottaa huomioon asiassa Roe v Wade annetun tuomion, 410 US 113 (1973),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden asiassa Thomas E. Dobbs, State Health Officer of the Mississippi Department of Health, et al. v Jackson Women’s Health Organization, et al. helmikuussa 2022 antaman alustavan enemmistölausuntoluonnoksen nro 19–1392(1), jonka on laatinut tuomari Samuel Alito ja joka vuodettiin lehdistölle toukokuussa 2022,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2021 päivätyt Texasin senaatin lakiesityksen nro 8 (SB 8) ja siihen liittyvän Texasin edustajainhuoneen lakiesityksen nro 1515 (HB 1515), jotka koskevat aborttia, mukaan lukien syntymättömän lapsen sydämenlyöntien havaitsemisen jälkeen tehtävät abortit, ja joissa annetaan yksityinen siviilikanneoikeus,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan vuodelta 2009, jäljempänä ’perusoikeuskirja’,

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman aborttilaista Texasin osavaltiossa Yhdysvalloissa(2),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien tilanteesta EU:ssa naisten terveyden osalta(3),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2021 antamansa päätöslauselman Puolan tosiasiallisen aborttikiellon ensimmäisestä vuosipäivästä(4),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa(5),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä ulkosuhteissa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2021–2025 (GAP III),

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2021 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksiin liittyvistä tulevista haasteista Euroopassa yli 25 vuotta Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman jälkeen(6),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2022 antamansa päätöslauselman Ukrainan sodan vaikutuksista naisiin(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että WHO:n mukaan abortti on kattavien terveydenhuoltopalvelujen olennainen osa ja että noin 45 prosenttia kaikista aborteista on vaarallisia ja että niistä 97 prosenttia tehdään kehitysmaissa(8); ottaa huomioon, että UNFPA:n(9) mukaan tahattomia raskauksia on vuosittain 121 miljoonaa ja niistä yli 60 prosenttia päättyy aborttiin; ottaa huomioon, että viime vuosina seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja ‑oikeuksien ja naisten itsemääräämisoikeuden vastustajat ovat vaikuttaneet huomattavasti kansalliseen lainsäädäntöön ja politiikkaan ja että maailmanlaajuisesti, myös useissa jäsenvaltioissa, on tehty taantumuksellisia aloitteita; ottaa huomioon, että myös äärioikeiston nousu edistää tätä naisten aborttioikeuden heikentämistä, joka ilmenee kaikkialla maailmassa;

B.  ottaa huomioon, että naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on havainnut, ettei aborttipalvelujen kriminalisoinnilla ole pelotearvoa; ottaa huomioon kuten naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa syrjintää käsittelevä YK:n työryhmä on todennut, että kun abortti kriminalisoidaan ja sen saantia rajoitetaan lailla, raskauden turvallinen keskeyttäminen ei ole mahdollista kaikille naisille heidän sosioekonomisen tilanteensa vuoksi, joten siitä tulee sosioekonomisesti edullisemmassa asemassa olevien naisten etuoikeus, kun taas naiset, joilla on rajalliset resurssit, joutuvat turvautumaan vaarallisiin ja laittomiin abortteihin, jotka vaarantavat heidän henkensä ja terveytensä; ottaa huomioon, että WHO:n mukaan vaarallisten aborttien osuus on huomattavasti suurempi maissa, joissa on erittäin rajoittavat aborttilait, kuin maissa, joiden lait ovat vähemmän rajoittavia(10);

C.  ottaa huomioon, että vaarallinen abortti on tärkein mutta ehkäistävissä oleva syy äitiyskuolemiin ja äitien sairastavuuteen; ottaa huomioon, että turvallisen ja laillisen aborttihoidon saatavuuden puute on kriittinen kansanterveys- ja ihmisoikeuskysymys; toteaa, että abortin kieltäminen ja siten naisten pakottaminen etsimään vaarallisia ja laittomia abortteja lisää äitien kuolleisuutta ja sairastuvuutta;

D.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen korkein oikeus loi merkittävässä oikeustapauksessa Roe v. Wade (1973) ennakkotapauksen, joka vahvistettiin myöhemmin tapauksissa Planned Parenthood v Casey (1992) ja Whole Woman’s Health v. Hellerstedt (2016) ja jolla taataan Yhdysvalloissa perustuslaillinen oikeus lailliseen aborttiin sikiön elinkelpoisuuteen asti; ottaa huomioon, että äskettäin vuodettu korkeimman oikeuden alustava enemmistölausuntoluonnos, jonka on laatinut tuomari Samuel Alito ja joka koskee asiaa Thomas E. Dobbs, State Health Officer of the Mississippi Department of Health v Jackson Women’s Health Organization, kumoaisi asiassa Roe v Wade annetun tuomion ja heikentäisi perustuslaillisia oikeuksia Yhdysvalloissa; ottaa huomioon, että korkeimman oikeuden odotetaan antavan lopullisen tuomion kesäkuun 2022 loppuun mennessä; ottaa huomioon, että vuodettu lausuntoluonnos on aborttioikeuksien kannalta haitallisin mahdollinen korkeimman oikeuden ratkaisu, sillä siinä annetaan osavaltioille mahdollisuus kieltää abortti missä tahansa raskauden vaiheessa ja se mahdollistaa täydellisen aborttikiellon, joka puolestaan poistaisi osavaltioiden nykyisten oikeuksien naisille ja tytöille Yhdysvalloissa antaman suojan;

E.  ottaa huomioon, että korkeimman oikeuden päätös kumota Roe v Wade -tuomio vaikuttaisi naisten ja tyttöjen elämään kaikkialla Yhdysvalloissa ja sen haitalliset seuraukset kohdistuisivat voimakkaimmin haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin; toteaa, että Roe v Wade -tuomion kumoaminen voisi vaikuttaa kielteisesti myös muuhun seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja sitä koskeviin oikeuksiin; ottaa huomioon, että aborttioikeuden rajoituksilla tai sen kieltämisellä olisi Yhdysvalloissa suhteeton vaikutus köyhyydessä eläviin naisiin, etenkin rodullistettuihin naisiin, kuten mustiin ja latinalaisamerikkalaisiin naisiin ja alkuperäisväestöön kuuluviin naisiin, maaseutualueiden naisiin, hlbtiq-henkilöihin, vammaisiin naisiin, nuoriin, maahanmuuttajanaisiin, mukaan lukien laittomat maahanmuuttajat sekä yksinhuoltajatalouksiin, joissa huoltajana on nainen, toteaa, että julkiset aborttipalvelut voivat tarjota turvallisen ja laillisen abortin saannin kaikille naisille, myös haavoittuvassa sosioekonomisessa tilanteessa oleville naisille;

F.  ottaa huomioon, että vuodettu tuomioistuimen lausuntoluonnos on osa osavaltiotason viimeaikaisia väsymättömiä ponnisteluja aborttioikeuksien rajoittamiseksi ja kieltämiseksi Yhdysvalloissa ja että vuodesta 2011 lähtien Yhdysvaltojen osavaltiot ovat hyväksyneet lähes 500 abortin saatavuutta rajoittavaa lakia; toteaa, että abortin saatavuuden rajoittaminen pakottaa ihmiset, etenkin ne, joilla ei ole resursseja tai tietoa, matkustamaan pitkiä matkoja, jatkamaan vastoin tahtoaan raskautta sen loppuun asti tai turvautumaan vaarallisiin itse tehtyihin abortteihin kotonaan ja saattamaan siten itsensä alttiiksi rikostutkinnalle ja syytteeseen asettamiselle;

G.  ottaa huomioon, että Texas hyväksyi äskettäin niin kutsutun senaatin lakiesityksen nro 8 (SB 8), jolla kielletään abortti sikiön sydämensykkeen alkamisen jälkeen eli noin kuuden viikon kuluttua raskauden alusta tekemättä poikkeusta tilanteissa, joissa raskaus johtuu raiskauksesta tai insestistä tai joissa sikiön terveydentila on sellainen, ettei lapsi todennäköisesti jää henkiin syntymän jälkeen; panee merkille, että Yhdysvaltojen korkein oikeus on sallinut lain voimaantulon ja että Texas on kyennyt välttämään sen perustuslainmukaisuuden tuomioistuinvalvonnan vapauttamalla hallituksen virkamiehet lain täytäntöönpanon valvonnasta ja luomalla kansalaisille oikeudellisen väylän nostaa 10 000 Yhdysvaltojen dollarin palkkiota vastaan kanne ketä tahansa vastaan, joka tarjoaa aborttihoitoa tai auttaa jotakuta saamaan abortin kiellon vastaisesti, sillä lakia on vaikeampi kiistää ilman yhtä ainoaa viranomaista, joka vastaa sen täytäntöönpanon valvonnasta; katsoo, että säännös, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden nostaa kanteen ketä tahansa vastaan, joka tarjoaa aborttipalveluja, avaa laajat mahdollisuudet häirinnälle;

H.  ottaa huomioon, että ainakin 12 osavaltiota on säätänyt tai ottanut käyttöön Texasin lakiesitystä nro 8 mukailevia lakeja tai ilmoittanut aikomuksestaan tehdä niin; ottaa huomioon, että Idahon ja Oklahoman lainsäätäjät hyväksyivät äskettäin lakiesityksen nro 8 mallin mukaisesti abortin kieltävät lait ja että Oklahoman tapauksessa abortti kielletään hedelmöittymisestä alkaen;

I.  ottaa huomioon, että jos korkein oikeus päättää kumota Roe v Wade -tuomion, päätös aborttien laillisuudesta palaisi osavaltioille; ottaa huomioon, että 13 osavaltiota on jo säätänyt abortin kriminalisoivia lakeja, joilla on määrä kieltää abortin saanti tai tehdä se laittomaksi välittömästi, jos Roe v Wade -tuomio kumotaan; ottaa huomioon, että nämä 13 osavaltiota mukaan luettuina abortin saantia rajoitetaan tai se kielletään varmasti tai todennäköisesti kaikkiaan 26 osavaltiossa, jos perustuslaillinen suoja kumotaan, ja että eräät osavaltiot, kuten Michigan, Wisconsin ja Länsi-Virginia, saattavat yrittää palauttaa voimaan ennen vuotta 1973 annettuja lakeja ja eräät, kuten Alabama, Georgia, Iowa, Ohio ja Etelä-Carolina, saattavat yrittää panna täytäntöön äskettäin hyväksyttyjä aborttirajoituksia, joiden voimaantulon tuomioistuin on estänyt;

J.  ottaa huomioon, että lähes kaikki vaarallisista aborteista johtuvat kuolemantapaukset tapahtuvat maissa, joissa abortin saantia on ankarasti rajoitettu; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan vaarallisista aborteista johtuvien äitiyskuolemien vuotuinen määrä Yhdysvalloissa kasvaisi 21 prosenttia(11) toiseen vuoteen mennessä sen jälkeen, kun kielto tulisi voimaan; toteaa tällaisten kuolemantapausten olevan täysin ehkäistävissä;

K.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti raskaus- ja synnytyskomplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden teinityttöjen yleisin kuolinsyy; ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksien komitea(12) on kehottanut valtioita poistamaan abortin rangaistavuuden ja varmistamaan, että tytöt saavat laillisia ja turvallisia raskaudenkeskeytyspalveluja; ottaa huomioon, että mahdolliset aborttikiellot saattavat kääntää teinraskauksien vähenevän suuntauksen päinvastaiseksi Yhdysvalloissa; ottaa huomioon, että teini-ikäiset äidit keskeyttävät opintonsa ja kärsivät työttömyydestä huomattavasti todennäköisemmin, mikä pahentaa köyhyyden kierrettä;

L.  ottaa huomioon, että huoli tietosuojasta kasvaa Roe v Wade -tuomion mahdollisen kumoamisen yhteydessä; ottaa huomioon, että kuukautiskierron seurantasovellusten tai geopaikannusvälineiden ja hakukoneiden avulla voidaan kerätä tietoa henkilöistä, jotka ovat lähestyneet aborttiklinikkaa, ostaneet lääkettä, jolla raskaus keskeytetään, tai hakeneet tietoa; ottaa huomioon, että mahdollisesti ihmisiä voidaan merkitä tästä tai kerättyjä tietoja voidaan käyttää heitä vastaan(13);

M.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen kristilliseen oikeistoon kuuluvat kansalaisjärjestöt ja konservatiiviset ajatushautomot ovat rahoittaneet abortinvastaista liikettä maailmanlaajuisesti; toteaa tämän rahoituksen olleen merkittävää; ottaa huomioon, että Roe v Wade -tuomion kumoaminen saattaa lisätä rahavirtoja ja aborttia vastustavien ryhmien painostusta kaikkialla maailmassa;

N.  ottaa huomioon, että Roe v Wade -tuomion mahdollinen kumoaminen korkeimmassa oikeudessa saattaa kannustaa ja rohkaista abortinvastaisia liikkeitä painostamaan hallituksia ja tuomioistuimia Yhdysvaltojen ulkopuolella heikentämään aborttioikeuksia ja siten vaarantaa viime vuosikymmeninä saavutetun merkittävän edistyksen, sillä yli 60 maata(14) on uudistanut aborttia koskevaa lainsäädäntöään ja politiikkaansa poistamalla rajoituksia ja esteitä;

O.  ottaa huomioon, että vaikka seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien suojelussa on yleisesti edistytty eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa, turvallista ja laillista aborttia koskevan oikeuden taantuminen on vakava huolenaihe; ottaa huomioon, että Roe v Wade -tuomion kumoaminen voi rohkaista abortinvastaista liikettä Euroopan unionissa; toteaa, että Puola on ainoa EU:n jäsenvaltio, joka on poistanut abortin perusteen lainsäädännöstään, sillä laiton perustuslakituomioistuin päätti 22. lokakuuta 2020 peruuttaa puolalaisten naisten pitkäaikaiset oikeudet päätöksellä, joka merkitsee tosiasiallista aborttikieltoa; panee merkille, että abortti on kielletty Maltassa; ottaa huomioon, että raskauden alkuvaiheessa lääkkeillä tehtävä abortti ei ole laillinen Slovakiassa eikä sitä ole saatavilla Unkarissa; panee merkille, että myös Italiassa abortin saatavuutta heikennetään(15); ottaa huomioon, että aborttihoito on evätty muissa EU:n jäsenvaltioissa, kuten äskettäin Kroatiassa(16); katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ehdottomasti puolustettava seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja korostettava, että naisten oikeudet ovat luovuttamattomia eikä niitä saa poistaa tai vesittää; pitää ratkaisevan tärkeänä, että EU ja sen jäsenvaltiot edistyvät edelleen turvallisen, laillisen ja oikea-aikaisen aborttihoidon saatavuuden takaamisessa WHO:n suositusten ja näytön mukaisesti;

P.  katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisoikeudet, turvallinen ja laillinen abortti mukaan luettuna, ovat perusoikeus; katsoo, että turvallisen ja laillisen aborttihoidon kriminalisointi, viivyttäminen ja epääminen ovat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto; ottaa huomioon, että useat ihmisoikeuselimet ovat todenneet, että turvallisen ja laillisen abortin kieltämistä voidaan pitää kidutuksena tai julmana, epäinhimillisenä ja halventavana kohteluna; katsoo, että aborttikieltojen vuoksi vaarallisissa oloissa tehtyjä kuolemaan johtavia abortteja olisi pidettävä ”lakiin kirjatusta syrjinnästä johtuvina mielivaltaisesti vain naisiin kohdistuvina surmina”(17);

Q.  ottaa huomioon, että kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat toistuvasti ja johdonmukaisesti vahvistaneet, että abortin kriminalisointi ja rajoittaminen ovat vastoin valtioiden kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, joita suojellaan ihmisoikeuksia koskevassa kansainvälisessä ja unionin oikeudessa, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa; katsoo, että naisten pakottaminen etsimään laittomia abortteja, matkustamaan muihin maihin tätä menettelyä varten tai jatkamaan raskauttaan vastoin tahtoaan loppuun saakka loukkaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia elämään, fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, tasa-arvoon, syrjimättömyyteen ja terveyteen; ottaa huomioon, että heikentämiskieltoa koskeva kansainvälisen oikeuden periaate estää valtioita toteuttamasta toimia, joilla heikennetään, rajoitetaan tai poistetaan olemassa olevia oikeuksia sukupuolten tasa-arvon sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien alalla;

R.  ottaa huomioon, että syyskuussa 2021(18) julkaistussa YK:n asiantuntijalausunnossa korostetaan, että naisten ihmisoikeudet ovat perusoikeuksia, joita ei voida alistaa kulttuurisille, uskonnollisille tai poliittisille näkökohdille, ja todetaan lisäksi, että ideologisin ja uskonnollisin perustein tapahtuva puuttuminen kansanterveysasioihin on vaikuttanut erityisen haitallisesti naisten ja tyttöjen terveyteen ja hyvinvointiin;

S.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon, sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon saavuttamisen ennakkoedellytyksenä ovat seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien kattava saatavuus, seksuaali- ja sukupuolivalistus ja -palvelut ikätason mukaisesti ja kattavasti, mukaan lukien perhesuunnittelu, ehkäisymenetelmät ja turvallinen, laillinen ja maksuton abortti, sekä se, että kunnioitetaan jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta ja kykyä tehdä vapaita ja tietoon perustuvia päätöksiä omasta kehostaan ja elämästään; ottaa huomioon, että aborttihoidon tasapuolinen saatavuus antaa naisille mahdollisuuden harjoittaa suurempaa toimijuutta oman kehonsa suhteen ja lisää heidän kykyään parantaa taloudellista hyvinvointiaan;

T.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo, köyhyyden ja hyväksikäytön lopettaminen kaikkialla sekä terveen elämän ja hyvinvoinnin varmistaminen kaikille ovat kestävän kehityksen tavoitteissa 5, 1 ja 3 määritettyjä perustavoitteita; toteaa, että erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden yleisen saatavuuden varmistaminen sekä kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja haitallisten käytäntöjen poistaminen ovat kestävän kehityksen tavoitteiden 3 ja 5 mukaisia tavoitteita; ottaa huomioon, että kaikki YK:n jäsenvaltiot, myös Yhdysvallat ja EU:n jäsenvaltiot, ovat sitoutuneet noudattamaan ja edistämään näitä kestävän kehityksen tavoitteita ja niiden alatavoitteita ja ottaneet sen velvollisuudekseen;

1.  tuomitsee jyrkästi naisten oikeuksien ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja ‑oikeuksien taantumisen maailmanlaajuisesti, myös Yhdysvalloissa ja joissakin EU:n jäsenvaltioissa; muistuttaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia, joita olisi suojeltava ja parannettava, eikä niitä saa millään tavalla heikentää tai peruuttaa; on erittäin huolissaan erityisesti siitä, missä määrin tällaiset kiellot lisäävät raiskauksen ja insestin uhrien kokemaa traumaa;

2.  ilmaisee voimakkaan solidaarisuutensa ja tukensa naisille ja tytöille Yhdysvalloissa sekä niille, jotka osallistuvat laillisen ja turvallisen aborttihoidon tarjoamiseen ja sitä koskevan oikeuden ja sen saatavuuden puolustamiseen tällaisissa haastavissa olosuhteissa;

3.  muistuttaa Yhdysvaltojen korkeinta oikeutta siitä, että on tärkeää pitää voimassa merkittävä oikeustapaus Roe v Wade (1973) ja siitä seuranneet Yhdysvaltojen aborttioikeuden perustuslailliset suojelutoimet;

4.  tuomitsee jyrkästi kaiken ihmisoikeuksien ja perustuslaillisten oikeuksien heikentämisen; kehottaa ryhtymään toimiin, joilla turvataan oikeus turvalliseen ja lailliseen aborttiin Yhdysvalloissa, ja kehottaa Yhdysvaltoja pidättymään kaikista taantumista edistävistä toimista; kehottaa Yhdysvaltojen asiasta vastaavia viranomaisia kaikilla tasoilla aborttihoitoa koskevien WHO:n ohjeiden mukaisesti poistamaan kokonaan aborttipalvelujen saatavuuden ja tarjoamisen rangaistavuuden, takaamaan turvalliset, lailliset, maksuttomat ja laadukkaat seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut alueellaan ja saattamaan ne helposti kaikkien naisten ja tyttöjen saataville;

5.  kehottaa Texasin osavaltiota kumoamaan pikaisesti senaatin lakiesityksen nro 8; kehottaa Idahon ja Oklahoman osavaltioita kumoamaan vastaavat lait, mukaan lukien lakiesitys HB 4327 (Oklahoma); kehottaa kaikkia niitä Yhdysvaltojen 26 osavaltiota, joissa on trigger-lakeja, kirjoitettuja lakeja ja muita aborttikieltoja ja -rajoituksia koskevia toimenpiteitä, kumoamaan ne ja varmistamaan, että niiden lainsäädäntö on kansainvälisesti suojeltujen naisten ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevien normien mukaista;

6.  on syvästi huolestunut siitä, että aborttioikeuden rajoituksilla tai sen kieltämisellä olisi Yhdysvalloissa suhteettoman suuri vaikutus köyhyydessä eläviin naisiin, etenkin rodullistettuihin naisiin, kuten mustiin ja latinalaisamerikkalaisiin naisiin ja alkuperäisväestöön kuuluviin naisiin, maaseutualueiden naisiin, hlbtiq-henkilöihin, vammaisiin naisiin, nuoriin, maahanmuuttajanaisiin, mukaan lukien laittomat maahanmuuttajat sekä yksinhuoltajatalouksiin, joissa huoltajana on nainen, korostaa, että naiset, joilla ei taloudellisten tai logististen esteiden vuoksi ole varaa matkustaa lisääntymisterveysklinikoille naapuriosavaltioihin tai -maihin, ovat suuremmassa vaarassa joutua turvattomiin ja hengenvaarallisiin menettelyihin ja joutua jatkamaan raskauttaan vastoin tahtoaan loppuun saakka, mikä on ihmisoikeusloukkaus ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto(19);

7.  pitää myönteisenä, että edustajainhuoneessa hyväksyttiin naisten terveyttä ja suojelua koskevaa liittovaltion lainsäädäntöä, jolla pyritään suojelemaan oikeutta aborttihoitoon kaikkialla Yhdysvalloissa, mutta pitää erittäin valitettavana, että sitä ei onnistuttu viemään läpi senaatissa; kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta ja/tai muita asiaankuuluvia Yhdysvaltojen viranomaisia kunnioittamaan, toteuttamaan ja suojelemaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia, mukaan lukien heidän oikeutensa elämään, yksityisyyteen, terveyteen ja tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen sekä heidän vapauttaan syrjinnältä, väkivallalta ja kidutukselta tai julmalta, epäinhimilliseltä ja halventavalta kohtelulta ottamalla käyttöön ja tukemalla liittovaltion oikeudellista suojelua turvallisten, laillisten ja laadukkaiden seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen, abortti mukaan luettuna, saannin turvaamiseksi kaikille naisille ja tytöille;

8.  kannustaa presidentti Joe Bideniä ja hänen hallintoaan tehostamaan toimiaan ja tukemaan edelleen aborttioikeuksia ja kehottaa häntä varmistamaan turvallisen ja laillisen abortin saatavuuden; kannustaa Yhdysvaltojen hallitusta toteuttamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että abortti ja ehkäisy sisällytetään ikätasolle sopivan ja kattavan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevan tiedon, koulutuksen ja palvelujen tarjoamiseen ja että ne ovat kaikkien saatavilla; pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen rahoitus YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveyttä käsittelevälle YK:n virastolle (UNFPA) on palautettu, ja kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta ja/tai muita asiaankuuluvia viranomaisia jatkamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien tukemista ja jatkamaan sitä YK:ssa ja muilla monenvälisillä foorumeilla;

9.  kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta ja/tai muita asiaankuuluvia Yhdysvaltojen viranomaisia varmistamaan riittävän liittovaltion tason, perustuslaillisen ja lakisääteisen suojelun oikeudelle päättää raskaus ja kehottaa lisäksi Yhdysvaltojen hallitusta poistamaan kokonaan abortin rangaistavuuden, mikä edellyttää paitsi naisten ja tyttöjen sekä muiden raskaana olevien henkilöiden, terveydenhuollon tarjoajien ja muiden aborttipalveluissa avustavien henkilöiden rankaisemisen lopettamista, myös abortin poistamista valtion rikoslaeista ja kaikkien muiden rankaisevien lakien, politiikkojen ja käytäntöjen poistamista;

10.  kannustaa voimakkaasti Yhdysvaltojen hallitusta ja/tai muita asiaankuuluvia Yhdysvaltojen viranomaisia myös poistamaan kaikki aborttipalvelujen esteet, mukaan lukien kolmannen osapuolen suostumus tai ilmoittaminen, pakolliset odotusajat ja tuomareiden tai lääketieteellisten lautakuntien lupa, ja takaamaan aborttihoidon oikea-aikaisen saatavuuden koko maassa; kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta varmistamaan, että palvelua tarjotaan ilman syrjintää, häirintää, pakottamista, pelkoa tai pelottelua ja että naisten yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta kunnioitetaan ja terveydenhuollon tarjoajia suojellaan ja kunnioitetaan asianmukaisesti;

11.  kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta ja/tai muita asiaankuuluvia Yhdysvaltojen viranomaisia sääntelemään terveydenhuollon tarjoajien kieltäytymistä tarjota laillisia aborttipalveluja, myös niin kutsutun omatuntolausekkeen perusteella siten, että naisia ei estetä saamasta aborttia;

12.  on huolissaan aborttipalveluja hakevia henkilöitä koskevien tietojen keräämisestä ja väärinkäytöstä; kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta varmistamaan, että tietosuojaa koskevat lait ja politiikat ovat kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia, ja takaamaan, että arkaluonteisten henkilötietojen, kuten terveyteen liittyvien tietojen, käsittelyssä kunnioitetaan yksilöiden oikeuksia ja että se perustuu heidän vapaaseen, erilliseen, tietoiseen ja nimenomaiseen suostumukseensa henkilötietojen keräämisestä ja käsittelystä; kehottaa digitaalisia jakelupalveluja varmistamaan, että kaikissa sovelluksissa noudatetaan datan käyttöä ja tietosuojaa koskevia lakeja;

13.  tunnustaa kansalaisjärjestöjen roolin palvelujen tarjoajina ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien puolestapuhujina Yhdysvalloissa ja kannustaa niitä jatkamaan työtään; vahvistaa, että näiden kansalaisjärjestöjen toiminta edellyttää asianmukaista rahoitusta; korostaa, että näiden kansalaisjärjestöjen tarjoamat palvelut vastaavat naisten ja tyttöjen tarpeita ja ihmisoikeuksia; korostaa, että niiden toiminta ei voi korvata valtion vastuuta taata julkisten, laillisten ja turvallisten aborttipalvelujen saatavuus;

14.  kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sosiaalisen tuen varmistamiseksi erityisesti yksinhuoltajaäitien kotitalouksissa ja teini-ikäisten raskauksissa, myös yleisen lastenhoidon ja terveydenhuollon avulla;

15.  kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikki jäljellä olevat(20) YK:n ja alueelliset ihmisoikeussopimukset ja -pöytäkirjat, mukaan lukien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1979;

16.  on erittäin huolissaan mahdollisista seurauksista naisten oikeuksille maailmanlaajuisesti, jos Yhdysvaltojen korkein oikeus kumoaa Roe v Wade -tuomion; on syvästi huolissaan siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen priorisointiin ja rahoitukseen voi kohdistua tukahduttava vaikutus, sillä niitä on jo vahvasti siirretty taka-alalle ja alirahoitettu sekä Yhdysvalloissa että maailmanlaajuisesti; korostaa huolestuneena, että maissa, jotka ovat erittäin riippuvaisia Yhdysvaltojen kansanterveysohjelmille antamasta tuesta, sen kumoaminen voisi vaikuttaa kyseisten hallitusten sitoutumiseen abortin tarjoamiseen ja muihin lisääntymisoikeuksiin;

17.  pitää tervetulleena Argentiinassa, Meksikossa, Ecuadorissa, Kolumbiassa ja Chilessä viime aikoina tapahtunutta aborttioikeuksien myönteistä kehitystä, joka on merkittävä edistysaskel naisten oikeuksien alalla Etelä-Amerikassa, sekä muissa maissa eri puolilla maailmaa, kuten Angolassa, Intiassa, Keniassa, Uudessa-Seelannissa, Pohjois-Irlannissa, Etelä-Koreassa ja Thaimaassa;

18.  korostaa, että on tärkeää varmistaa naisten ja tyttöjen osallistuminen heitä koskevien ja heidän ihmisoikeuksiinsa liittyvien lakien ja politiikkojen laatimiseen, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, erityisesti aborttihoito, ja että heille annetaan oikeussuojaa ja oikeus muutoksenhakuun, jos heidän oikeuksiaan loukataan;

19.  korostaa, että ehkäisyä ei ole saatavilla ja että tällä hetkellä on täyttämättömiä tarpeita(21); korostaa, että naisilla on ehkäisystä suhteettoman suuri vastuu, ja että se olisi jaettava miesten kanssa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta kehittää ja edistää miehille tarkoitettuja ehkäisyvälineitä tahattomien raskauksien vähentämiseksi; korostaa, että etusijalle olisi asetettava seksuaalisen väkivallan torjuminen ja kattava, ikätasolle sopiva ja näyttöön perustuva seksuaali- ja ihmissuhdekasvatus kaikille, laadukkaat, helposti saatavilla olevat, turvalliset, kohtuuhintaiset ja tarvittaessa maksuttomat ehkäisymenetelmät ja -tarvikkeet sekä perhesuunnitteluneuvonta ja terveyspalvelut;

20.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan kaiken mahdollisen tuen, taloudellinen tuki mukaan lukien, Yhdysvalloissa toimiville kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka suojelevat, edistävät ja tarjoavat seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia maassa, ilmauksena niiden horjumattomasta sitoutumisesta näihin oikeuksiin; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita tarjoamaan turvasataman kaikille lääketieteen ammattilaisille, jotka voivat olla vaarassa joutua oikeudellisen vainon tai muunlaisen häirinnän kohteeksi aborttihoitoa koskevan laillisen työnsä vuoksi;

21.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja kaikkia EU:n jäsenvaltioita käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä tehostaakseen toimiaan, joilla torjutaan naisten oikeuksien ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien taantumista, muun muassa kompensoimalla Yhdysvaltojen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin myöntämän rahoituksen mahdollista vähentämistä maailmanlaajuisesti ja edistämällä voimakkaasti turvallisen ja laillisen abortin ja muiden seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleistä saatavuutta ja asettamalla ne etusijalle ulkosuhteissaan;

22.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaatimaan Yhdysvaltojen hallitusta ottamaan käyttöön liittovaltion oikeusturvan aborttioikeudelle ja ottamaan nämä ihmisoikeuskysymykset esille suhteissaan Yhdysvaltoihin kaikilla tasoilla ja kaikilla asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla korostaen, että ne ovat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto; kehottaa lisäksi EU:n Yhdysvaltojen edustustoa asettamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeudet etusijalle yhteistyössä Yhdysvaltojen asiaankuuluvien viranomaisten kanssa ja GAP III -toimintasuunnitelman paikallisessa täytäntöönpanossa;

23.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan voimakkaasti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kaikille muun muassa edistämällä tehostettua oikeussuojaa EU:n rajojen sisällä ja poistamalla esteitä näiden oikeuksien toteutumiselta;

24.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sisällyttämään aborttioikeuden perusoikeuskirjaan;

25.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä eri puolilla maailmaa pyrkimään ennakoivasti saavuttamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien parissa työskenteleviä ihmisoikeuksien puolustajia ja suojelemaan heitä erityisesti maissa, joissa aborttioikeutta ja abortin saatavuutta rajoitetaan;

26.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ja tasa-arvokysymyksistä vastaavaa komission jäsentä, siinä tapauksessa että Roe v Wade -tuomio kumotaan, harkitsemaan, että ne arvostelisivat ankarasti Yhdysvaltojen virkamiesten kanssa käytävissä keskusteluissa tätä naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien ja terveydenhuollon saatavuutta koskevan oikeuden loukkaamista ja siitä aiheutuvaa oikeudellista epävarmuutta ja tuomitsisivat ne;

27.  korostaa, että Pekingin toimintaohjelman ja ICPD:n toimintaohjelman mukaisesti on suojeltava kaikkien ihmisten oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen ja että on varmistettava tämän oikeuden mahdollistavien välttämättömien palvelujen saatavuus; korostaa, että terveydenhuollon saatavuus on perusoikeus ja että valtiolla on velvollisuus tarjota ja taata terveydenhuolto kaikille; kehottaa noudattamaan kattavaa lähestymistapaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan oleellisen paketin yhteydessä siten, että toimenpiteet, joilla ehkäistään ja vältetään vaarallisia ja laittomia abortteja, sekä abortin jälkeisen hoidon järjestäminen, sisällytetään kansallisiin yleisen sairausvakuutusturvan strategioihin, politiikkoihin ja ohjelmiin; pitää valitettavana, että terveydenhuolto ei ole kaikkien saatavilla Yhdysvalloissa; muistuttaa, että köyhyys liittyy läheisesti raskauden jatkamisen pakkoon ja siihen pakottamiseen sekä turvallisen ja laillisen abortin puutteeseen;

28.  vahvistaa, että abortin on aina oltava vapaaehtoinen päätös, joka perustuu henkilön pyyntöön ja hänen vapaaseen tahtoonsa lääketieteellisten normien ja WHO:n suuntaviivoihin perustuvan saatavuuden, kohtuuhintaisuuden ja turvallisuuden mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan turvallisen ja laillisen abortin yleisen saatavuuden sekä oikeuden vapauteen, yksityisyyteen ja parhaaseen mahdolliseen terveydenhuoltoon;

29.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan abortin rangaistavuuden sekä poistamaan ja torjumaan esteet turvalliselta ja lailliselta abortilta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon ja -palvelujen saatavuudelta; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan turvallisten, laillisten ja maksuttomien aborttipalvelujen, synnytystä edeltävien ja äitien terveydenhuoltopalvelujen ja -tarvikkeiden, vapaaehtoisen perhesuunnittelun, ehkäisyn, nuorisoystävällisten palvelujen sekä hivin ehkäisyn, hoidon, hoivan ja tuen saatavuuden ilman syrjintää;

30.  tuomitsee tilanteet, joissa aborttipalvelut evätään naisilta siksi, että eräissä jäsenvaltioissa vallitseva käytäntö antaa lääkäreille ja joissakin tapauksissa kokonaisille hoitolaitoksille mahdollisuuden kieltäytyä tarjoamasta terveydenhuoltopalveluja niin kutsutun omatuntolausekkeen perusteella, mikä johtaa aborttien epäämiseen uskonnon tai omantunnon perusteella ja vaarantaa naisten hengen ja oikeudet; panee merkille, että tätä lauseketta käytetään usein myös tilanteissa, joissa mahdollinen viivästys voi vaarantaa potilaan hengen tai terveyden;

31.  kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti toimivaltaansa terveyspolitiikassa ja tukemaan jäsenvaltioita seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleisen saatavuuden takaamisessa vuosien 2021–2027 EU4Health-ohjelman puitteissa, terveysvalistuksen ja -kasvatuksen edistämisessä, kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien lujittamisessa ja terveydenhuollon standardien ylöspäin tapahtuvassa lähentämisessä, jotta voidaan vähentää terveyseroja jäsenvaltioissa ja niiden välillä, ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamisessa jäsenvaltioiden välillä; kehottaa jäsenvaltioita etenemään kohti yleistä sairausvakuutusturvaa, jossa seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat olennaisen tärkeitä;

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, Yhdysvaltojen presidentille ja hänen hallinnolleen, Yhdysvaltojen kongressille ja Yhdysvaltojen korkeimmalle oikeudelle.

(1) https://www.politico.com/news/2022/05/02/supreme-court-abortion-draft-opinion-00029473
(2) EUVL C 132, 24.3.2022, s. 189.
(3) EUVL C 81, 18.2.2022, s. 43.
(4) EUVL C 205, 20.5.2022, s. 44.
(5) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 102.
(6) EUVL C 465, 17.11.2021, s. 160.
(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0206.
(8) https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/abortion
(9) UNFPA:n raportti maailman väestön tilasta, Seeing the Unseen: The case for action in the neglected crisis of unintended pregnancy, maaliskuu 2022.
(10) https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/abortion
(11) https://ncpolicywatch.com/2022/05/05/study-shows-an-abortion-ban-may-lead-to-a-21-increase-in-pregnancy-related-deaths/
(12) YK:n lapsen oikeuksien komitea, yleiskommentti nro 20, 6. joulukuuta 2016, lapsen oikeuksien toteutumisesta nuoruusiässä, 60 kohta.
(13) https://www.vice.com/en/article/m7vzjb/location-data-abortion-clinics-safegraph-planned-parenthood
(14) https://reproductiverights.org/maps/worlds-abortion-laws/
(15) https://search.coe.int/cm/Pages/result_details.aspx?ObjectId=0900001680687bdc; http://www.refreg.ep.parl.union.eu/RegData/etudes/BRIE/2018/608853/IPOL_BRI(2018)608853_EN.pdf
(16) https://www.roda.hr/en/news/support-for-accessible-safe-and-legal-termination-of-pregnancy-in-croatia.html
(17) https://view.officeapps.live.com/op/view.aspx?src=https%3A%2F%2Fwww.ohchr.org%2Fsites%2Fdefault%2Ffiles%2FHRBodies%2FHRC%2FRegularSessions%2FSession35%2FDocuments%2FA_HRC_35_23_AUV.docx&wdOrigin=BROWSELINK
(18) https://www.ohchr.org/en/statements/2021/09/united-states-un-experts-denounce-further-attacks-against-right-safe-abortion
(19) https://www.ohchr.org/Documents/Issues/Women/WRGS/SexualHealth/INFO_Abortion_WEB.pdf
(20)Muun muassa kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja (1999), Amerikan ihmisoikeussopimus (1969), Amerikan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirja taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien alalla (1988), Amerikan ihmisoikeussopimuksen kuolemanrangaistuksen poistamista koskeva lisäpöytäkirja (1990), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ensimmäinen ja toinen valinnainen pöytäkirja (1966 ja 1989), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja (2008), kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja (2002), YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (1989), lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja viestintämenettelystä (2011), kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista (1990), pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (1951), kansainvälinen yleissopimus kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (2006), yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006) ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja (2006).
(21) UNFPA:n raportti maailman väestön tilasta, Seeing the Unseen: The case for action in the neglected crisis of unintended pregnancy, 30. maaliskuuta 2022.


Valmistelukunnan ehdottaminen perussopimusten tarkistamiseksi
PDF 129kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 valmistelukunnan ehdottamisesta perussopimusten tarkistamiseksi (2022/2705(RSP))
P9_TA(2022)0244B9-0307/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 48 artiklan,

⎯  ottaa huomioon 9. toukokuuta 2022 annetun Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin, jäljempänä ’konferenssi’, lopullisia tuloksia koskevan raportin,

⎯  ottaa huomioon 4. toukokuuta 2022 antamansa päätöslauselman toimista Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin päätelmien johdosta(1),

⎯  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(2) ja 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että perussopimusten nykyinen toisinto tuli voimaan 1. joulukuuta 2009 ja että Euroopan unioni on sen jälkeen kohdannut useita kriisejä ja ennennäkemättömiä haasteita;

B.  ottaa huomioon, että konferenssi sai työnsä päätökseen 9. toukokuuta 2022 ja esitteli päätelmänsä, joihin sisältyy 49 ehdotusta ja 326 toimenpidettä;

C.  katsoo, että lainsäädäntöehdotusten lisäksi on käynnistettävä institutionaalinen uudistusprosessi, jotta voidaan panna täytäntöön tässä kansalaisten osallistumisprosessissa esitetyt suositukset ja vastata kansalaisten odotuksiin;

D.  katsoo, että uudet politiikat ja joissakin tapauksissa perussopimusten muutokset eivät ole itsetarkoitus vaan ne ovat välttämättömiä kaikkien EU:n kansalaisten edun vuoksi, sillä niillä pyritään muokkaamaan EU:ta tavalla, joka parantaa sen toimintakykyä sekä sen demokraattista legitiimiyttä ja vastuuvelvollisuutta;

1.  panee tyytyväisenä merkille 9. toukokuuta 2022 annetut konferenssin päätelmät;

2.  huomauttaa, että konferenssin perustamistekstin mukaisesti Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet toteuttamaan konferenssin päätelmien perusteella tehokkaita jatkotoimia kukin toimivaltansa puitteissa ja perussopimusten mukaisesti;

3.  toteaa, että useat konferenssin ehdotuksista edellyttävät perussopimusten muuttamista ja että parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta laatii konferenssin ehdotusten pohjalta ehdotuksia perussopimusten muuttamiseksi;

4.  huomauttaa, että erityisesti uusimpien kriisien jälkeen perussopimuksia on muutettava kiireellisesti, jotta varmistetaan, että unionilla on toimivalta toteuttaa tehokkaampia toimia tulevien kriisien aikana;

5.  esittää näistä syistä neuvostolle SEU 48 artiklan mukaista tavanomaista tarkistusmenettelyä noudattaen seuraavat ehdotukset perussopimusten muuttamiseksi muun muassa siten, että

   parannetaan unionin toimintavalmiuksia uudistamalla äänestysmenettelyjä, muun muassa sallimalla neuvoston määräenemmistöpäätökset yksimielisyyspäätösten sijaan asiaankuuluvilla aloilla, joita ovat muun muassa pakotteiden hyväksyminen ja niin sanotut siirtymälausekkeet, sekä hätätapauksissa
   mukautetaan unionille perussopimuksissa annettua toimivaltaa erityisesti terveyden ja rajat ylittävien terveysuhkien alalla ja kun toteutetaan energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiaunionia, joka on suunniteltu ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti, puolustusta sekä sosiaali- ja talouspolitiikkaa, varmistetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täysimääräinen täytäntöönpano ja sisällytetään sosiaalinen edistys Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklaan, joka liittyy sosiaalista edistystä koskevaan pöytäkirjaan, tuetaan EU:n talouden kilpailukyvyn ja häiriönsietokyvyn vahvistamista kiinnittäen erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja kilpailukykytarkastuksiin sekä edistetään tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joissa keskitytään oikeudenmukaiseen, vihreään ja digitaaliseen siirtymään
   annetaan parlamentille täydet yhteispäätösoikeudet EU:n talousarvion suhteen ja oikeus panna vireille, muuttaa tai kumota lainsäädäntöä
   vahvistetaan menettelyä EU:n perustana olevien arvojen suojelemiseksi ja selkeytetään perusarvojen loukkausten määrittelyä ja seurauksia (SEU 7 artikla ja Euroopan unionin perusoikeuskirja)

6.  ehdottaa, että seuraavia perussopimusten artikloja muutetaan seuraavasti:

   SEU 29 artikla
"”Neuvosto tekee päätökset, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen. Jos päätöksessä määrätään talous- ja rahoitussuhteiden keskeyttämisestä kokonaan tai osittain yhden tai useamman kolmannen maan kanssa taikka niiden vähentämisestä, neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä. Jäsenvaltiot varmistavat, että niiden kansallinen politiikka on unionin kantojen mukaista.”"
   SEU 48 artiklan 7 kohdan neljäs alakohta
"”Näitä päätöksiä tehdessään Eurooppa-neuvosto tekee ratkaisunsa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määritellyllä määräenemmistöllä saatuaan Euroopan parlamentin jäsentensä enemmistöllä antaman hyväksynnän.”"

7.  kehottaa neuvostoa toimittamaan nämä ehdotukset suoraan Eurooppa-neuvoston tarkasteltavaksi, jotta voidaan kutsua koolle kansallisten parlamenttien, jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten johtajien ja parlamentin ja komission edustajista koostuva valmistelukunta;

8.  katsoo, että valmistelukuntaan olisi kutsuttava tarkkailijoina EU:n työmarkkinaosapuolten, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, Euroopan alueiden komitean, EU:n kansalaisyhteiskunnan sekä ehdokasvaltioiden edustajia;

9.  kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle sekä välittämään sen komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0141.
(2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.
(3) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 90.


Uusi kaupan väline pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämiseksi
PDF 124kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2022 uudesta kaupan välineestä pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämiseksi (2022/2611(RSP))
P9_TA(2022)0245B9-0291/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 15. syyskuuta 2021 pitämän puheen unionin tilasta,

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2022 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta (COM(2022)0071),

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2022 annetun komission tiedonannon ihmisarvoisesta työstä kaikkialla maailmassa globaalia oikeudenmukaista siirtymää ja kestävää elpymistä varten (COM(2022)0066),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2021 annetut komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon ohjeet EU:n yritysten huolellisuusvelvoitteesta pakkotyön riskin torjumiseksi niiden toiminnassa ja toimitusketjuissa,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman uiguurien tilanteesta ja pakkotyöstä Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2021 antamansa päätöslauselman pakkotyöstä Linglongin tehtaalla ja ympäristömielenosoituksista Serbiassa(2),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta(3),

–  ottaa huomioon vuonna 1930 tehdyn pakollista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimuksen ja sen vuoden 2014 pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1999 tehdyn lapsityön pahimpia muotoja koskevan ILO:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle uudesta kaupan välineestä pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämiseksi (O-000018/2022 – B9-0015/2022),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  toteaa, että vuonna 1930 tehdyn ILO:n yleissopimuksen nro 29 mukaan pakollisella työllä tarkoitetaan kaikenlaista työtä tai palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut; ottaa huomioon, että ILO käyttää 11:tä indikaattoria pakkotyön tunnistamiseksi; toteaa, että nämä indikaattorit ovat haavoittuvan aseman hyväksikäyttö, harhaanjohtavien lupausten antaminen, liikkumisen rajoittaminen, eristäminen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, pelottelu ja uhkailu, henkilöasiakirjojen takavarikointi, palkkojen pidättäminen, velkaorjuus, kohtuuttomat työ- ja elinolot ja liiallinen ylityö; ottaa huomioon, että pakkotyön määrittämiseksi tarvitaan joskus useampi kuin yksi edellä luetelluista indikaattoreista;

B.  ottaa huomioon, että ILO:n arvioiden mukaan 25 miljoonaa ihmistä maailmassa tekee tällä hetkellä pakkotyötä ja että näistä 20,8 miljoonaa tekee pakkotyötä yksityissektorilla ja 4,1 miljoonaa tekee valtion määräämää pakkotyötä; ottaa huomioon, että 61 prosenttia pakkotyötä tekevistä on naisia ja tyttöjä; ottaa huomioon, että siirtotyöläiset ovat erityisen alttiita pakkotyölle; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta;

C.  ottaa huomioon, että ILO:n tuoreimpien maailmanlaajuisten arvioiden mukaan vuoden 2020 alussa lapsityötä teki 160 miljoonaa lasta maailmanlaajuisesti eli kymmenesosa kaikista maailman lapsista; ottaa huomioon, että 79 miljoonaa lasta – eli lähes puolet lapsityötä tekevistä lapsista – joutuu lapsityön pahimpien muotojen uhreiksi vaarallisessa työssä, joka uhkaa suoraan heidän terveyttään, turvallisuuttaan ja moraalista kehitystään;

D.  ottaa huomioon, että tutkimukset ovat osoittaneet, että pakkotyö haittaa kestävää kehitystä ja pahentaa sukupolvelta toiselle periytyvää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, vaikuttaa kielteisesti hallintoon sekä ruokkii korruptiota ja laittomia rahavirtoja;

E.  ottaa huomioon, että EU:n talous on maailmanlaajuisten toimitusketjujen välityksellä kytköksissä miljooniin työntekijöihin eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että EU:n kuluttajat haluavat olla varmoja siitä, että heidän ostamansa tuotteet tuotetaan kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla, jolla varmistetaan ihmisarvoinen työ niitä tuottaville;

F.  ottaa huomioon, että pakkotyö on hinnoittelematon ulkoinen tekijä, joka tukahduttaa innovointia ja tuottavuutta ja luo epäoikeudenmukaista kilpailuetua sitä tukeville yrityksille ja hallituksille;

G.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vahvisti vuonna 2021 pitämässään puheessa unionin tilasta, että komissio aikoo ehdottaa pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämistä EU:n markkinoilla;

H.  ottaa huomioon, että komission ehdotuksessa direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta asetetaan tietyt raja-arvot ylittäville suurille yrityksille ja tietyille muille erityisen herkillä aloilla toimiville yrityksille huolellisuusvelvoitteet tunnistaa, ehkäistä, lieventää ja ottaa huomioon todellisia ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia ihmisoikeuksiin, myös työntekijöiden oikeuksiin, ja ympäristöön maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa;

I.  ottaa huomioon, että 23. helmikuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa ihmisarvoisesta työstä kaikkialla maailmassa globaalia oikeudenmukaista siirtymää ja kestävää elpymistä varten (COM(2022)0066) esitetään komission suunnitelmat laatia uusi lainsäädäntöaloite, jolla kielletään pakkotyöllä, myös lasten pakkotyöllä, tehtyjen tuotteiden saattaminen EU:n markkinoille; ottaa huomioon, että kyseinen aloite kattaa sekä EU:ssa valmistetut tuotteet että tuontituotteet ja että siinä kieltoa tehostetaan vankalla riskiperusteisella valvontakehyksellä;

J.  ottaa huomioon, että pakkotyö on monimutkainen ilmiö ja että pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltäminen ei riitä poistamaan pakkotyötä ja puuttumaan ongelman perimmäisiin syihin; katsoo, että tämän maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi EU:n olisi käytävä myös vuoropuhelua EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja keskityttävä tekniseen apuun, valmiuksien kehittämiseen ja tietoisuuden lisäämiseen; katsoo, että EU:n olisi myös työskenneltävä aktiivisesti monenvälisellä tasolla, jotta voidaan löytää yhteisiä ratkaisuja pakkotyön poistamiseksi;

K.  ottaa huomioon, että monet EU:n yritykset noudattavat useita vapaaehtoisia ja päällekkäisiä ohjeita vastuullisesta yritystoiminnasta, mutta niiden käyttöönottoa on vielä parannettava; ottaa huomioon, että EU:ssa on jo käytössä pakolliset huolellisuusvelvoitetta koskevat säännöt tietyillä aloilla, kuten puualalla ja niin kutsuttujen konfliktimineraalien hankinnan alalla;

L.  ottaa huomioon, että pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden poissulkemisen tehokkuus riippuu monista tekijöistä, kuten siitä, kuinka suuri prosentuaalinen osuus globaalista alakohtaisesta kysynnästä osallistuu boikottiin, vientiyritysten kaupan uudelleensuuntaamisen, kaupan uudelleenjaon tai tuotteiden muuntamisen kustannuksista ja toteutettavuudesta, toimittajien markkinavoimasta ja siitä, miten isäntämaan hallitus reagoi ulkoisiin paineisiin;

M.  katsoo, että pakkotyöhön liittyvien erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi on yhdistettävä useita välineitä;

N.  katsoo, että jotta tuotteiden poissulkeminen olisi WTO:n sääntöjen mukaista, se on toteutettava rikkomatta vapaakauppasitoumuksia, joiden mukaan tavaroita ei syrjitä maantieteellisen alkuperän perusteella; ottaa huomioon, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen XX artiklassa määrätään oikeudelliset perusteet tuotteiden poissulkemista koskeville päätöksille; katsoo, että poissulkemisen on aina perustuttava näyttöön ja sitä ennen on kuultava asianomaisia osapuolia;

O.  ottaa huomioon, että pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltäminen on sekä parlamentin että koko EU:n poliittinen painopiste;

1.  kehottaa ottamaan käyttöön uuden WTO:n sääntöjen mukaisen kaupan välineen, jolla täydennetään sääntöjä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja kielletään pakkotyöllä tehtyjen tai kuljetettujen tuotteiden tuonti ja vienti ja jota olisi täydennettävä EU:n sisäistä kauppaa koskevilla toimenpiteillä; korostaa, että kaikkien tulevien EU:n kehysten on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja tehokkaita ja niissä on kunnioitettava sitoutumista avoimeen ja sääntöihin perustuvaan kauppajärjestelmään; korostaa, että uusi ehdotus voisi perustua sellaisten maiden, joissa sovelletaan vastaavaa lainsäädäntöä, kuten Yhdysvaltojen ja Kanadan, parhaisiin käytäntöihin;

2.  korostaa, että pakkotyön käytön määrittämisen perusteena olisi käytettävä ILO:n pakkotyötä koskevia indikaattoreita, mukaan lukien sen pakkotyön käytön arviointiohjeet ”Hard to see, harder to count – Survey guidelines to estimate forced labour of adults and children”;

3.  katsoo, että uudella välineellä olisi voitava kieltää pakkotyöllä tehdyt tuotteet, jotka ovat peräisin tietyltä tuotantopaikalta, tietyltä tuojalta tai yritykseltä, tietyltä alueelta valtion tukeman pakkotyön tapauksessa ja tietystä kuljetusaluksesta tai -laivastosta;

4.  katsoo, että uuden EU:n välineen mukaan viranomaisten olisi otettava tavarat haltuunsa EU:n rajalla omasta aloitteestaan tai saamiensa tietojen perusteella, jos ne katsovat, että on riittävästi näyttöä siitä, että kyseiset tavarat on tehty tai kuljetettu pakkotyöllä; toteaa, että tuojalle, jonka tavarat on otettu haltuun, olisi annettava mahdollisuus osoittaa syytös vääräksi todistamalla, että tavaroita ei ole tehty tai kuljetettu pakkotyöllä, minkä jälkeen tavarat voidaan luovuttaa takaisin; korostaa, että näytön sen todistamiseksi, ettei pakkotyötä ole käytetty, on perustuttava ILO:n normeihin;

5.  toteaa, että tuotteet olisi takavarikoitava sen jälkeen, kun viranomaiset ovat todenneet riittävän näytön perusteella, että tavarat on tehty tai kuljetettu pakkotyöllä tai että tavarat ovat peräisin tietyltä alueelta, jolla valtion määräämä pakkotyö on yleistä; korostaa, että takavarikoitu rahti luovutetaan, jos yritys voi osoittaa, ettei pakkotyötä ei ole käytetty tai että on toteutettu korjaavia toimenpiteitä ja että pakkotyön merkkejä ei enää esiinny;

6.  panee merkille, että monet EU:n yritykset pyrkivät jo nyt varmistamaan, että niiden toimitusketjuissa ei esiinny ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia loukkaavia käytäntöjä; kehottaa komissiota tarjoamaan yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille teknistä ja muuta asianmukaista tukea uusien sääntöjen noudattamiseksi, jotta pk-yrityksille ei aiheutuisi tarpeetonta rasitusta; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan välineen täytäntöönpanoa ja sen vaikutusta EU:n yrityksiin;

7.  katsoo, että komissiolla ja erityisesti kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovalla virkamiehellä sekä kansallisilla viranomaisilla on oltava valtuudet käynnistää tutkimuksia; toteaa, että viranomaisten olisi voitava toteuttaa toimia sidosryhmien, kansalaisjärjestöjen tai asianomaisten työntekijöiden toimittamien tietojen perusteella sekä virallisen ja turvallisen valitusmenettelyn, kuten keskitetyn yhteyspisteen, kautta;

8.  kehottaa komissiota varmistamaan, että uusi EU:n väline edellyttää, että vastuulliset yritykset toteuttavat korjaavia toimenpiteitä asianomaisten työntekijöiden hyväksi ennen tuontirajoitusten poistamista; kehottaa seuraamaan korjaavia toimenpiteitä ja toimia yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ammattiliittojen, kanssa;

9.  katsoo, että EU:n tasolla olisi luotava koordinointijärjestelmä, jolla tuetaan jäsenvaltioiden tulliviranomaisia ja varmistetaan kaikkien käynnistettyjen menettelyjen avoimuus;

10.  korostaa, että viranomaiset voivat pyytää yrityksiä julkistamaan asiaankuuluvia tietoja toimitusketjun tytäryhtiöistä, toimittajista, alihankkijoista, toimeksisaajista ja liikekumppaneista ottaen asianmukaisesti huomioon liikesalaisuuden; kehottaa siksi komissiota laatimaan ohjeita yritysten auttamiseksi toimitusketjun kartoitusprosessin perustamisessa, jotta voidaan määrittää, mitkä tiedot ovat olennaisia; korostaa, että yritysten hallinnollista taakkaa voisi vähentää julkinen tietokanta, joka sisältää tietoja yksittäisistä toimittajista ja niiden aiheuttamasta riskistä tai vaihtoehtoisesti näyttöä ihmisarvoisesta työstä;

11.  kehottaa laatimaan ja ylläpitämään julkista luetteloa yhteisöistä, alueista ja tuotteista, joihin sovelletaan pakotteita;

12.  korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä samanmielisten kumppaneiden kanssa pakkotyön lopettamiseksi maailmanlaajuisesti ja sen varmistamiseksi, että pakkotyöllä tehdyillä tavaroilla ei käydä kauppaa; toteaa, että tarvitaan yhteisiä toimia sen varmistamiseksi, että kieltoa ei kierretä ja että pakkotyöllä tuotetuiksi epäiltyjä tavaroita ei voida ohjata kaupattavaksi toista kautta;

13.  katsoo, että maailmanlaajuisen muutoksen aikaansaamiseksi EU:n olisi toteutettava yhteisiä toimia ja tutkimuksia tiiviissä yhteistyössä kumppaneidensa kanssa; vaatii unionin edustustoille aktiivista roolia, jotta ne voivat olla yhteydessä EU:n ulkopuolisiin maihin ja sidosryhmiin uuteen lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä;

14.  toteaa, että pakkotyöllä tehdyt tuotteet kieltävän uuden kaupan välineen olisi oltava johdonmukainen ja täydennettävä muita huolellisuusvelvoitetta koskevia aloitteita sekä ihmisoikeuksia ja kestävyyttä koskevia voimassa olevia säännöksiä; toteaa, että tämä olisi otettava huomioon kauppaa ja kestävää kehitystä käsitteleviä lukuja koskevan 15-kohtaisen toimintasuunnitelman uudelleentarkastelussa ja tämän jälkeisissä EU:n vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevissä luvuissa;

15.  kehottaa käyttämään julkisia ja yksityisiä investointeja pakkotyöstä vapaan lisätuotantokapasiteetin kehittämiseen asianomaisissa toimitusketjuissa;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 445, 29.10.2021, s. 114.
(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0511.
(3) EUVL C 474, 24.11.2021, s. 11.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö