Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 Vuoristo-Karabahin saarron humanitaarisista seurauksista (2023/2504(RSP))

P9_TA(2023)0012 RC-B9-0075/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Armeniasta ja Azerbaidžanista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että itseään ympäristöaktivisteiksi kutsuva ryhmä azerbaidžanilaisia sulki 12. joulukuuta 2022 Lachinin käytävän, joka on Vuoristo-Karabahin ainoa tie Armeniaan ja ulkomaailmaan; ottaa huomioon, että tämä on haitannut Vuoristo‑Karabahissa asuvien 120 000 armenialaisen mahdollisuuksia saada välttämättömiä tavaroita ja palveluja, kuten ruokaa, polttoainetta ja lääkkeitä, ja käytännössä asettanut heidät saarron kohteeksi;

B.  ottaa huomioon, että saarto on johtanut vakavaan humanitaariseen kriisiin, joka vaikuttaa merkittävästi heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin; ottaa huomioon, että kriittisesti sairaiden potilaiden siirtäminen on lähes mahdotonta ja että tilanne on aiheuttanut yhden kuoleman; ottaa huomioon, että sadat perheet ovat edelleen eristyksissä;

C.  ottaa huomioon, että humanitaarista kriisiä pahensi entisestään se, että Azerbaidžan keskeytti maakaasutoimitukset Vuoristo-Karabahiin, jossa talot, sairaalat ja koulut jäivät ilman lämmitystä;

D.  ottaa huomioon, että jatkamalla Lachinin käytävän saartoa Azerbaidžan rikkoo kansainvälisiä velvoitteitaan, jotka perustuvat 9. marraskuuta 2020 annettuun kolmenväliseen tulitaukojulistukseen, jonka mukaan Azerbaidžanin on taattava käytävää pitkin molempiin suuntiin liikkuvien henkilöiden, ajoneuvojen ja rahdin turvallisuus;

E.  ottaa huomioon, että Lachinin käytävän käytön estäminen on takaisku Armenian ja Azerbaidžanin väliselle rauhanprosessille ja heikentää kansainvälistä luottamusta;

1.  pitää valitettavina Lachinin käytävän saarron ja Vuoristo-Karabahin konfliktin traagisia humanitaarisia seurauksia;

2.  kehottaa Azerbaidžania noudattamaan 9. marraskuuta 2020 annettua kolmenvälistä julistusta ja panemaan sen täytäntöön ja avaamaan välittömästi uudelleen Lachinin käytävän vapaan liikkuvuuden mahdollistamiseksi ja välttämättömien tavaroiden ja palvelujen saatavuuden varmistamiseksi, mikä takaa turvallisuuden alueella ja turvaa asukkaiden toimeentulon;

3.  korostaa, että tarvitaan kattava rauhansopimus, jossa on taattava Vuoristo-Karabahin armenialaisväestön oikeudet ja turvallisuus; kehottaa Azerbaidžania suojelemaan Vuoristo-Karabahissa asuvien armenialaisten oikeuksia ja pidättymään provosoivasta retoriikasta, jossa vaaditaan armenialaisten syrjintää, ja vaatii armenialaisia lähtemään Vuoristo-Karabahista;

4.  kehottaa Azerbaidžania pidättymään tulevaisuudessa heikentämästä liikenne-, energia- ja viestintäyhteyksien toimivuutta Armenian ja Vuoristo-Karabahin välillä;

5.  tuomitsee jyrkästi sen, että Azerbaidžan pitää ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä syntipukin asemassa, ja kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden edustustoja tukemaan heidän työtään;

6.  tuomitsee venäläisten ”rauhanturvaajien” toimimattomuuden; katsoo, että niiden korvaamisesta YK:n valtuutuksella toimivilla Etyjin kansainvälisillä rauhanturvaajilla olisi neuvoteltava kiireellisesti;

7.  kehottaa myöntämään kansainvälisille järjestöille esteettömän pääsyn Vuoristo‑Karabahiin tilanteen arvioimiseksi ja tarvittavan humanitaarisen avun antamiseksi;

8.  kehottaa lähettämään YK:n tai Etyjin tiedonhankintavaltuuskunnan Lachinin käytävään arvioimaan humanitaarista tilannetta paikan päällä;

9.  kehottaa aloittamaan uudelleen pikaisesti ja ilman ennakkoehtoja neuvottelut Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden mukaisesti;

10.  kehottaa EU:ta osallistumaan aktiivisesti ja varmistamaan, että Vuoristo-Karabahin asukkaita ei enää pidetä panttivankeina Azerbaidžanin hallituksen aktivismin, Venäjän tuhoisan roolin ja Minskin ryhmän toimimattomuuden vuoksi;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Armenian ja Azerbaidžanin presidenteille, hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 Brasilian demokraattisten instituutioiden valtaamisesta (2023/2505(RSP))

P9_TA(2023)0013 RC-B9-0058/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 8. tammikuuta 2023 tuhannet äärioikeistolaiset ja Brasilian entisen presidentin Jair Bolsonaron kannattajat valtasivat Brasílian kaupungissa kansalliskongressin, korkeimman oikeuden ja presidentin virka-asunnon (Palácio da Alvorada) aiheuttaen tuhoa ja vaativat sotilaallista väliintuloa presidentti Lula da Silvan syrjäyttämiseksi; ottaa huomioon, että entisen presidentin Bolsonaron entinen oikeusministeri Anderson Torres on pidätetty ja että pääkaupunkialueen (Distrito Federal, jossa sijaitsee myös Brasílian kaupunki) kuvernööri Ibaneis Rocha on pidätetty virasta;

B.  toteaa, että äärioikeiston väkivaltaiset hyökkäykset demokraattisia instituutioita vastaan ovat maailmanlaajuinen ilmiö; katsoo, että Brasílian tapahtumat ovat räikeä hyökkäys maan demokraattisia instituutioita vastaan ja että niillä on selviä yhtäläisyyksiä Yhdysvaltain kongressitaloon vuonna 2021 kohdistuneen hyökkäyksen kanssa; ottaa huomioon, että Yhdysvaltain entisellä presidentillä Donald Trumpilla ja entisellä presidentillä Bolsonarolla oli keskeinen rooli näissä tapahtumissa;

C.  ottaa huomioon, että sosiaalisen median alustat eivät edelleenkään pysty hillitsemään tai rajoittamaan demokratian vastaisten kampanjoiden, kansainvälisen fasismin ja ekstremismin levittämistä erityisesti vihamielistä sisältöä ja disinformaatiota suosivien algoritmien välityksellä ja että ne ovat haluttomia poistamaan laitonta sisältöä, ja katsoo, että niillä oli keskeinen rooli näissä tapahtumissa, sillä ne vahvistivat aggressiivista retoriikkaa ja väkivaltaa ja helpottivat disinformaation liikkeelle saamista ja leviämistä;

1.  tuomitsee jyrkästi entisen presidentin Bolsonaron kannattajien rikolliset toimet ja tukee käynnissä olevia pyrkimyksiä varmistaa nopea, puolueeton, asianmukainen ja tehokas tutkinta, jotta voidaan tunnistaa, asettaa syytteeseen ja saattaa vastuuseen kaikki osalliset, mukaan lukien yllyttäjät, järjestäjät ja taloudelliset tukijat, sekä valtion instituutiot, jotka eivät toimineet näiden hyökkäysten estämiseksi;

2.  ilmaisee solidaarisuutensa demokraattisesti valitulle presidentille Lula da Silvalle, hänen hallitukselleen ja Brasilian instituutioille;

3.  pitää valitettavina entisen presidentin Bolsonaron ja joidenkin hänen poliittisten kannattajiensa pyrkimyksiä heikentää luottamusta vaalijärjestelmään ja vaaliviranomaisiin, vaikka vaalivilpistä ei ole näyttöä, ja kehottaa heitä hyväksymään vaalien demokraattisen tuloksen;

4.  panee merkille, että lisääntyvä kansainvälinen fasismi, rasismi ja ääriliikkeet ovat yhteydessä muun muassa Brasílian tapahtumiin, Yhdysvaltain kongressitalon valtaukseen tammikuussa 2021 ja joulukuussa 2022 tehtyihin pidätyksiin, jotka liittyivät Saksan liittopäiviä vastaan suunniteltuun hyökkäykseen;

5.  korostaa, että korkein oikeus hyväksyi 13. tammikuuta 2023 osavaltioiden yleisten syyttäjien pyynnön tehdä entistä presidenttiä Bolsonaroa koskeva tutkimus, koska hän on voinut edistää hyvin merkittävällä tavalla rikollisuutta ja terroritekoja; on huolissaan virkamiesten, erityisesti pääkaupunkialueen kuvernöörin ja sotilaspoliisin, teoista ja laiminlyönneistä;

6.  korostaa lainsäädäntökehysten, kuten digipalvelusäädöksen, merkitystä sosiaalisen median alustojen ja teknologiayritysten sääntelyssä, jotta voidaan tehokkaasti torjua ja ehkäistä vihapuheen ja väärän tiedon leviämistä verkossa ja siten välttää radikalisoitumisen lisääntyminen;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Brasilian presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 toimittajien tilanteesta Marokossa ja erityisesti Omar Radin tapauksesta (2023/2506(RSP))

P9_TA(2023)0014 RC-B9-0057/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Hirak-mielenosoituksista ja valtion korruptioskandaaleista raportoinut riippumaton tutkiva toimittaja Omar Radi on ollut vangittuna heinäkuusta 2020 lähtien ja heinäkuussa 2021 hänet tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen tekaistujen vakoilu- ja raiskaussyytteiden perusteella; ottaa huomioon, että muutoksenhakutuomioistuin vahvisti hänen tuomionsa maaliskuussa 2022; toteaa, että asian käsittelyssä rikottiin useita oikeudenmukaisen menettelyn takeita, minkä vuoksi oikeudenkäynti oli olennaisesti epäoikeudenmukainen ja puolueellinen; toteaa, että takeita rikottiin muun muassa pitkittämällä tutkintavankeus vuoden pituiseksi ilman perusteluja, epäämällä pääsy asiaan liittyviin asiakirjoihin ja kieltämällä kahden keskeisen puolustuksen todistajan kuulemisen estämällä heitä saapumasta oikeuteen; ottaa huomioon, että Radi on valittanut ylimpään oikeusasteeseen; ottaa huomioon, että hänelle myönnettiin Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2022 Press Freedom Prize -lehdistönvapauspalkinto;

B.  ottaa huomioon, että toimittaja Taoufik Bouachrine on ollut vangittuna helmikuusta 2018 lähtien ja että syyskuussa 2021 muutoksenhakutuomioistuin tuomitsi hänet 15 vuoden vankeuteen seksuaalirikoksista; toteaa, että Soulaimane Raissounin tapauksen käsittelyssä rikottiin merkittävästi oikeudenmukaisen menettelyn takeita ja helmikuussa 2022 hänet tuomittiin epäoikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viiden vuoden vankeuteen seksuaalirikoksista;

C.  ottaa huomioon, että Marokon lehdistönvapaus on heikentynyt jatkuvasti ja että vuoden 2022 lehdistönvapausindeksissä Marokko putosi 135. sijalle; ottaa huomioon, että useisiin toimittajiin kuten Ignacio Cembreroon on kohdistettu digitaalista valvontaa, heitä on uhkailtu ja häiritty oikeustoimin ja heille on määrätty pitkiä vankeustuomioita, kuten Maati Monjibille;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2020 Toimittajat ilman rajoja ilmaisi naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle huolensa seksuaalista väkivaltaa koskevien syytteiden väärinkäytöstä toimittajien maineen pilaamiseksi, ja toteaa, että myös feministinen järjestö Khmissa ja ihmisoikeusjärjestö Moroccan Association of Human Rights ovat tuominneet tämän huolestuttavan käytännön;

1.  kehottaa Marokon viranomaisia kunnioittamaan sananvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta sekä takaamaan vangituille toimittajille, erityisesti Omar Radille, Soulaimane Raissounille and Taoufik Bouachrinelle, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja kaikki oikeudenmukaisen menettelyn takeet ja kehottaa lisäksi viranomaisia välittömästi vapauttamaan väliaikaisesti nämä toimittajat sekä lopettamaan kaikkien toimittajien, heidän asianajajiensa ja perheidensä häirinnän; kehottaa viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen mukaisesti;

2.  tuomitsee jyrkästi sen, että seksuaalista väkivaltaa koskevia syytöksiä on käytetty väärin ja niillä on pyritty estämään toimittajia tekemästä työtään; katsoo, että tällainen väärinkäyttö vaarantaa naisten oikeudet;

3.  on syvästi huolissaan väitteistä, joiden mukaan Marokon viranomaiset ovat lahjoneet Euroopan parlamentin jäseniä; kehottaa soveltamaan maan edustajiin samoja toimenpiteitä kuin Qatarin edustajiin; vahvistaa olevansa sitoutunut tutkimaan ja käsittelemään perusteellisesti kaikki korruptiotapaukset, joissa EU:n ulkopuoliset maat ovat yrittäneet ostaa vaikutusvaltaa Euroopan parlamentissa;

4.  korostaa, että 15. joulukuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti perustamaan erityisvaliokunnan, jonka tehtävänä on tunnistaa avoimuutta, lahjomattomuutta ja korruptiota koskevien Euroopan parlamentin sääntöjen mahdolliset puutteet ja tehdä uudistusehdotuksia;

5.  kehottaa Marokon viranomaisia lopettamaan toimittajien valvonnan, mukaan lukien NSO:n Pegasus-vakoiluohjelmalla, ja säätämään ja panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla suojellaan toimittajia; kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan valvontateknologian viennin Marokkoon kaksikäyttötuotteita koskevan asetuksen mukaisesti;

6.  vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta vuoden 2018 Saharov-palkintoehdokkaan Nasser Zefzafin; kehottaa vapauttamaan kaikki poliittiset vangit; tuomitsee rauhanomaisten mielenosoittajien ja ulkomailla asuvien aktivistien oikeuksien loukkaukset; pitää erittäin valitettavana 43:n Hirak-mielenosoittajan puutteellisia oikeudenkäyntejä ja heidän tuomioitaan sekä heidän kidutustaan vankilassa;

7.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan Marokon viranomaisten kanssa jatkossakin esiin vangittujen toimittajien ja mielipidevankien tapaukset ja osallistumaan heidän oikeudenkäynteihinsä; kehottaa EU:ta käyttämään vaikutusvaltaansa pyrkiäkseen Marokon ihmisoikeustilannetta koskeviin konkreettisiin parannuksiin;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Marokon hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäysrikosta käsittelevän tuomioistuimen perustamisesta (2022/3017(RSP))

P9_TA(2023)0015 RC-B9-0063/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta ja Venäjästä ja erityisesti 19. toukokuuta 2022 antamansa päätöslauselman Ukrainassa tehtyjen sotarikosten rankaisemattomuuden torjumisesta(1) ja 23. marraskuuta 2022 antamansa päätöslauselman Venäjän federaation nimeämisestä terrorismia tukevaksi valtioksi(2),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 1942 annetun Lontoon julistuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1974 antaman päätöslauselman 3314 (XXIX) hyökkäyksen määritelmästä (”Definition of Aggression”) ja 3. marraskuuta 1950 antaman päätöslauselman 377 (V) yhteistyöstä rauhan hyväksi (”Uniting for Peace”),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, erityisesti sen 8 a artiklan ja siihen tehdyt hyökkäysrikosta koskevat Kampalan muutokset, sekä vuonna 2006 tehdyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Euroopan unionin välisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmat 2433 (2022), 2436 (2022), 2463 (2022) ja 2473 (2022),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2022 annetun Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä ja rankaisemisesta tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitettua joukkotuhontaa koskevista väitteistä,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) parlamentaarisen yleiskokouksen 29. vuosi-istunnossa 2.–6. heinäkuuta 2022 annetun päätöslauselman ”The Russian Federation’s war of aggression against Ukraine and its people, and its threat to security across the OSCE region”,

–  ottaa huomioon Latvian, Liettuan ja Viron ulkoministerien 16. lokakuuta 2022 antaman yhteisen julkilausuman, jossa vaadittiin perustamaan Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäysrikosta käsittelevä erityistuomioistuin,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. maaliskuuta 2022 antaman päätöslauselman hyökkäyksestä Ukrainaa vastaan (”Aggression against Ukraine”) ja 12. lokakuuta 2022 antaman päätöslauselman Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta (”Territorial integrity of Ukraine: defending the principles of the Charter of the United Nations”),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. marraskuuta 2022 antaman päätöslauselman Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevasta kertomuksesta (”Report of the International Criminal Court”) ja 14. marraskuuta 2022 antaman päätöslauselman Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen johdosta haettavien korvausten edistämisestä (”Furtherance of remedy and reparation for aggression against Ukraine”),

–  ottaa huomioon 20. ja 21. lokakuuta 2022 sekä 15. joulukuuta 2022 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 30. marraskuuta 2022 antaman julkilausuman, joka koskee Venäjän vastuuvelvollisuutta ja jäädytettyjen venäläisvarojen käyttöä ja jossa hän viittaa tarpeeseen perustaa YK:n tukema erityistuomioistuin tutkimaan Venäjän Ukrainaan kohdistamaa hyökkäysrikosta ja nostamaan siitä syytteitä, sekä asiasta myöhemmin annetut Puolan, Saksan ja muiden maiden korkean tason julkilausumat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaan kaikki valtiot ovat yhtä suvereeneja ja kaikkien valtioiden on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan;

B.  toteaa, että Venäjä on helmikuusta 2014 lähtien käynyt Ukrainaa vastaan laitonta, provosoimatonta ja perusteetonta hyökkäyssotaa, jonka se käynnisti uudelleen 24. helmikuuta 2022 aloittamalla massiivisen hyökkäyksen Ukrainaan;

C.  toteaa, että Venäjän federaation hyökkäyssota Ukrainaa vastaan rikkoo räikeästi ja törkeästi YK:n peruskirjaa, kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita ja useita kansainvälisiä sopimuksia, kuten Helsingin päätösasiakirjaa, uutta Eurooppaa koskevaa Pariisin peruskirjaa ja Budapestin muistiota;

D.  toteaa, että Venäjän joukot ovat kohdistaneet summittaisia hyökkäyksiä asuinalueille ja siviili-infrastruktuureihin, tappaneet tuhansia ukrainalaisia siviilejä ja tehneet kaikkialla maassa terroritekoja tuhoamalla siviili-infrastruktuureja;

E.  toteaa, että tähän mennessä on murhattu jo tuhansia siviilejä, myös lapsia, ja vielä suurempi määrä ihmisiä on joutunut kidutuksen, ahdistelun, seksuaalisen väkivallan, sieppausten tai pakkosiirtojen kohteeksi; toteaa, että tämä Venäjän omien joukkojen ja sen käyttämien sijaisjoukkojen epäinhimillinen toiminta on täysin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaista;

F.  toteaa, että ilmi tulleet julmuudet, joihin Venäjän asevoimat ovat syyllistyneet Butšassa, Irpinissä ja monissa muissa ukrainalaiskaupungeissa Venäjän miehityksen aikana, paljastavat Venäjän federaation Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan raakuuden ja korostavat koordinoitujen kansainvälisten toimien tärkeyttä, jotta syylliset saadaan vastuuseen hyökkäysrikoksesta ja kaikista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista;

G.  ottaa huomioon, että Venäjä ilmoitti 30. syyskuuta 2022 yksipuolisesti liittävänsä Venäjään osittain miehittämänsä Ukrainan alueet Donetskin, Hersonin, Luhanskin ja Zaporižžjan;

H.  toteaa, että Euroopan parlamentti ja monet kansalliset parlamentit ja edustajakokoukset ovat nimenneet Venäjän federaation terrorismia tukevaksi valtioksi ja valtioksi, joka käyttää terrorismin keinoja;

I.  toteaa, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on törkein hyökkäysteko, johon eurooppalaisen maan poliittinen johto on syyllistynyt sitten vuoden 1945, ja edellyttää näin ollen asianmukaisia oikeudellisia toimia kansainvälisellä tasolla; panee merkille, että YK:n yleiskokous on päätöslauselmissaan(3) todennut, että Venäjän federaation hyökkäys Ukrainaa vastaan on YK:n peruskirjan 2 artiklan 4 kohdan vastainen ja että Venäjän federaatio on saatettava vastuuseen kansainvälisen oikeuden loukkauksista Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan, mukaan lukien sen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vastainen hyökkäys; vaatii, että Ukrainaan kohdistuvaan hyökkäysrikokseen syyllistyneet eivät saa jäädä rankaisematta;

J.  panee merkille, että Venäjän hyökkäyksen ovat tuominneet selkeästi myös eri valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen edustajat, joista mainittakoon Euroopan neuvosto, Etyj, EU, Pohjois-Atlantin liitto (Nato), Afrikan unioni, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö, Tyynenmeren saarten foorumi, Amerikan valtioiden järjestö, Karibian yhteisö ja Pohjoismaiden neuvosto;

K.  panee merkille, että Kansainvälinen tuomioistuin määräsi 16. maaliskuuta 2022 Venäjän federaation keskeyttämään välittömästi sotilasoperaationsa Ukrainan alueella;

L.  toteaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä on 2. maaliskuuta 2022 lähtien tutkinut Ukrainan tilannetta ja aiempia ja nykyisiä väitteitä Venäjän federaation 21. marraskuuta 2013 jälkeen tekemistä rikoksista, mukaan lukien joukkotuhonta, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan; toteaa, että Ukraina on tunnustanut Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan ja tekee yhteistyötä sen kanssa;

M.  ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1974 antamassa päätöslauselmassa 3314 (XXIX) hyökkäys määritellään ”teoksi, jossa valtio käyttää aseellista voimaa toisen valtion suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai muulla tavoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vastaisesti” sekä todetaan, että ”hyökkäyssota on rikos kansainvälistä rauhaa vastaan” ja että ”hyökkäys synnyttää kansainvälisen vastuun”; toteaa, että Rooman perussäännön 8 a artiklan mukaan ”hyökkäysrikos” tarkoittaa ”hyökkäysteon suunnittelua, valmistelua, aloittamista tai toteuttamista, kun hyökkäysteko on luonteeltaan, vakavuudeltaan ja mittasuhteiltaan ilmeisellä tavalla Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vastainen ja siihen syyllistyy henkilö, joka voi tosiasiallisesti määrätä valtion poliittisista tai sotilaallisista toimista tai johtaa niitä”; toteaa, että ”hyökkäysteolla” tarkoitetaan tekoa, jossa valtio käyttää aseellista voimaa toisen valtion suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai muulla tavoin YK:n peruskirjan vastaisesti; toteaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaan hyökkäysrikos eroaa sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan; toteaa, että hyökkäysrikos on yleensä valtion johdon syyksi luettava rikos, koska sen voivat tehdä vain ne, joilla on määräysvaltaa valtion hyökkäyspolitiikkaan; toteaa, että hyökkäysrikosta käsitellyt kansainvälinen Nürnbergin sotarikostuomioistuin katsoi vuonna 1946, että hyökkäys on ”suurin kansainvälinen rikos”;

N.  toteaa, että hyökkäyssota on vakava kansainvälinen rikos, erityisesti ottaen huomioon kaikentyyppisten joukkotuhoaseiden mahdollisen käytön, sillä joukkotuhoaseilla on katastrofaalisia seurauksia maailmanrauhalle ja ihmisten toimeentulolle ja ne aiheuttavat vakavaa ja pitkäaikaista vahinkoa luonnonympäristölle ja ilmastolle;

O.  panee merkille, että Kansainvälinen tuomioistuin totesi Barcelona Traction ‑tapauksesta, että hyökkäystekojen kriminalisoimisesta johtuvat velvoitteet ovat koko kansainvälisen yhteisön eivätkä vain yksittäisten valtioiden velvoitteita;

P.  toteaa, että Ukrainan annettua kaksi asiaa koskevaa ilmoitusta Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on toimivalta käsitellä Ukrainan alueella marraskuusta 2013 lähtien tehtyjä sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontarikosta mutta sillä ei ole tässä tilanteessa toimivaltaa käsitellä hyökkäysrikosta, sellaisena kuin se määritellään Rooman perussäännön 8 a artiklassa ja Kampalan muutoksissa, koska Ukraina ja Venäjän federaatio eivät ole ratifioineet Rooman perussääntöä ja siihen tehtyjä hyökkäysrikosta koskevia muutoksia; toteaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä on tutkinut Ukrainan tilannetta 2. maaliskuuta 2022 lähtien; toteaa, että hyökkäysrikosta käsittelevän erityistuomioistuimen perustaminen ei vaikuta Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan muiden rikosten suhteen vaan täydentää sitä;

Q.  panee merkille, että Euroopan parlamentti ja Alankomaiden, Latvian, Liettuan, Puolan, Ranskan, Tšekin ja Viron parlamentit ovat hyväksyneet päätöslauselmia, joissa tuetaan tilapäisen kansainvälisen erityistuomioistuimen perustamista;

R.  panee merkille, että komissio esitti 30. marraskuuta 2022 eri vaihtoehtoja Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäysrikosta käsittelevän vastuuvelvollisuusmekanismin perustamiseksi; katsoo, että tällaista mekanismia koskevat päätökset olisi tehtävä tiiviissä yhteistyössä Ukrainan kanssa;

S.  panee merkille, että Eurooppa-neuvosto kannusti päätelmissään 15. joulukuuta 2022 lisäämään toimia, joilla varmistetaan täysi vastuuvelvollisuus sotarikoksista ja vastuuvelvollisuus hyökkäysrikoksesta, ja pyysi komissiota, komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa (EU:n ulkoasiainedustajaa) ja neuvostoa edistämään tätä työtä EU:n ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti sekä korosti, että syytteeseenpano hyökkäysrikoksesta on koko kansainvälisen yhteisön huolenaihe;

T.  toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston kädet ovat sidotut Ukrainan tilanteen suhteen, koska Venäjällä on veto-oikeus kaikkiin konkreettisiin toimiin; toteaa, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 377 (V) loi ennakkotapauksen tarjoamalla YK:lle vaihtoehtoisen toimintakeinon silloin, kun vähintään yksi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen käyttää veto-oikeuttaan estääkseen turvallisuusneuvostoa hoitamasta YK:n peruskirjan mukaisia tehtäviään;

1.  toistaa tuomitsevansa mitä jyrkimmin Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan ja tukevansa horjumatta Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä ja toistaa vaatimuksensa, että Venäjä lopettaa välittömästi kaikki sotatoimet Ukrainassa ja vetää ehdoitta kaikki joukot ja sotilaskaluston Ukrainan koko kansainvälisesti tunnustetulta alueelta;

2.  korostaa, että Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäysrikos rikkoo selvästi ja kiistatta YK:n peruskirjaa, mihin kansainvälisen yhteisön on vastattava globaalin turvallisuuden ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen ylläpitämiseksi; kehottaa jälleen komissiota, EU:n ulkoasiainedustajaa ja jäsenvaltioita tukemaan täyttä vastuuvelvollisuutta kaikista rikoksista, joihin Venäjä ja sen liittolaiset ja sijaisjoukot ovat syyllistyneet Ukrainaan kohdistetun hyökkäyssodan aikana;

3.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on pyrittävä kiireesti tiiviissä yhteistyössä Ukrainan ja kansainvälisen yhteisön kanssa ja mieluiten YK:n välityksellä perustamaan erityinen kansainvälinen tuomioistuin, joka voi nostaa syytteitä Venäjän federaation poliittisen ja sotilasjohdon ja sen liittolaisten Ukrainaan kohdistamasta hyökkäysrikoksesta, sekä pyrittävä löytämään oikeudellisesti pätevä yhteinen etenemistapa tässä asiassa; katsoo, että tällaisen tuomioistuimen perustaminen paikkaisi tämänhetkisessä institutionaalisessa rikosoikeusjärjestyksessä olevan valtavan aukon ja että sen olisi perustuttava Rooman perussäännössä vahvistettuihin, Kansainväliseen rikostuomioistuimeen sovellettaviin normeihin ja periaatteisiin;

4.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä Ukrainan kanssa, jotta YK:n yleiskokouksessa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Euroopan neuvostossa, Etyjissä ja G7-ryhmässä, saadaan hankittua poliittista kannatusta Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäysrikosta käsittelevän erityistuomioistuimen perustamiselle;

5.  katsoo, että erityistuomioistuimen perustaminen täydentäisi Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja sen syyttäjän tutkintatoimia, sillä se keskittyisi Ukrainassa tehtyihin väitettyihin joukkotuhontaan, sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan; ilmaisee jälleen täyden tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän meneillään olevalle tutkinnalle Ukrainan tilanteesta; painottaa, että Ukrainan on tärkeää ratifioida Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö ja siihen tehdyt muutokset ja liittyä virallisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi;

6.  kehottaa hyödyntämään aktiivisesti EU:n julkisuusdiplomatiaa ja strategista viestintää erityistuomioistuimen perustamisen tukemiseksi;

7.  korostaa, että vaikka erityistuomioistuimen tarkkaa kokoonpanoa ja toimintatapoja ei ole vielä määritetty, niissä on noudatettava mitä tiukimpia avoimuutta ja puolueettomuutta koskevia kriteerejä; katsoo lisäksi, että kansainvälisellä erityistuomioistuimella on oltava toimivalta tutkia Vladimir Putinin ja Venäjän federaation poliittisen ja sotilasjohdon lisäksi myös Aljaksandr Lukašenkan ja Valko‑Venäjän poliittisen ja sotilasjohdon toimia, sillä Valko-Venäjä on antanut Venäjän federaatiolle mahdollisuuden ja logistista tukea hyökkäyssodan käymiseen Ukrainaa vastaan alueeltaan käsin ja Valko-Venäjän toiminta täyttää Rooman perussäännön 8 a artiklassa kuvatun hyökkäysrikoksen tunnusmerkit;

8.  korostaa, että erityistuomioistuinta koskevan EU:n valmistelutyön olisi käynnistyttävä viipymättä ja siinä olisi keskityttävä vahvistamaan järjestelyt erityistuomioistuinta varten yhteistyössä Ukrainan kanssa ja tukemaan Ukrainan viranomaisia ja kansainvälisiä viranomaisia todistusaineiston turvaamisessa tulevan erityistuomioistuimen käyttöön;

9.  kehottaa EU:n toimielimiä, erityisesti komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa, antamaan sillä välin tukea väliaikaisen syyttäjänviraston perustamiselle ja huomauttaa, että väliaikaisen syyttäjänviraston perustaminen olisi hyvin tärkeä käytännön edistysaskel tulevan Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäysrikosta käsittelevän erityistuomioistuimen tutkinta- ja syytetoimien kannalta;

10.  tuomitsee Venäjän käytännön estää kaikki YK:n tason toimet, joiden tarkoituksena on saattaa se vastuuseen hyökkäyssodastaan Ukrainaa vastaan;

11.  korostaa, että Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäysrikosta käsittelevällä erityistuomioistuimella olisi tärkeä rooli pyrittäessä saamaan oikeutta Ukrainan kansalle, estettäessä muita kansainvälisiä toimijoita jäljittelemästä Venäjän laitonta hyökkäystä, helpotettaessa korvausten vaatimista ja edistettäessä mahdollista tulevaa sovintoprosessia;

12.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä niiden kumppaneita ja liittolaisia käymään keskustelua oikeudellisesta mahdollisuudesta käyttää Venäjän valtion varoja korvausten maksamiseksi Venäjän tekemistä kansainvälisen oikeuden loukkauksista Ukrainassa, mahdollisesti myös poistamalla tällaisilta varoilta täysivaltaisen koskemattomuuden tuoma suoja tai rajoittamalla tällaista suojaa näiden loukkausten törkeän luonteen vuoksi;

13.  on vahvasti sitä mieltä, että tämän hyökkäysrikosta käsittelevän erityistuomioistuimen perustaminen antaisi sekä Venäjän yhteiskunnalle että kansainväliselle yhteisölle hyvin selkeän signaalin siitä, että Putin ja Venäjän poliittinen ja sotilasjohto voidaan tuomita Ukrainaan kohdistetusta hyökkäysrikoksesta; korostaa, että tuomioistuimen perustaminen olisi myös selkeä signaali Venäjän poliittiselle ja yritysmaailman eliitille ja Venäjän liittolaisille siitä, ettei Venäjän federaation ole Putinin johdolla enää mahdollista palata länsimaiden kanssa entisen kaltaisiin suhteisiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut;

14.  tukee YK:n yleiskokouksen suositusta siitä, että YK:n jäsenvaltiot perustavat yhteistyössä Ukrainan kanssa kansainvälisen vahinkorekisterin, jota käytetään päätettäessä korvauksista, joita tullaan maksamaan kaikkien asianomaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kärsimistä vahingoista, menetyksistä tai vammoista sekä luonnonympäristölle, ilmastolle ja Ukrainan valtiolle aiheutuneista pitkäaikaisista, laajamittaisista ja vakavista vahingoista, jotka johtuvat Venäjän federaation ja sen liittolaisten Ukrainassa tai sitä vastaan toteuttamista kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista, ja toteaa, että tällä rekisterillä edistetään ja koordinoidaan todisteiden keräämistä, ja pitää tätä suositusta ensiaskeleena kohti tällaisen rekisterin perustamista;

15.  kehottaa EU:ta hyväksymään yhteisen kannan hyökkäysrikokseen sekä Rooman perussääntöön tehtyihin hyökkäysrikosta koskeviin Kampalan muutoksiin; kehottaa Bulgariaa, Kreikkaa, Ranskaa, Romaniaa, Tanskaa ja Unkaria hyväksymään ja ratifioimaan Kampalan muutokset;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimistolle, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, G7-maille, Afrikan unionille, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle, Tyynenmeren saarten foorumille, Amerikan valtioiden järjestölle, Karibian yhteisölle, Valko-Venäjän viranomaisille, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 479, 16.12.2022, s. 68. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0405. (3) YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 2. maaliskuuta 2022 Ukrainaa vastaan tehdystä hyökkäyksestä, 24. maaliskuuta 2022 Ukrainaa vastaan tehdyn hyökkäyksen humanitaarisista seurauksista ja 15. marraskuuta 2022 Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen johdosta haettavien korvausten edistämisestä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 EU:n toimet Iranin mielenosoitusten ja teloitusten johdosta (2023/2511(RSP))

P9_TA(2023)0016 RC-B9-0066/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, erityisesti 6. lokakuuta 2022 antamansa päätöslauselman Mahsa Jina Aminin kuolemasta ja naisten oikeuksia puolustaviin mielenosoittajiin kohdistetuista tukahduttamistoimista Iranissa(1) ja 17. helmikuuta 2022 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta Iranissa(2) sekä kaikki muut Iranin ihmisoikeustilanteesta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2022 annetun YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean päätöslauselman ihmisoikeuksista Iranissa,

–  ottaa huomioon 10. tammikuuta 2023 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston julkilausuman,

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2022 annetun YK:n asiantuntijoiden julkilausuman, jossa Irania pyydettiin lopettamaan rauhanomaisten mielenosoittajien tuomitseminen kuolemaan,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2022 pidetyn YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisistunnon, jossa käsiteltiin Iranin islamilaista tasavaltaa, ja istunnossa hyväksytyn päätöslauselman,

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2022, 18. kesäkuuta 2022, 13. tammikuuta 2022 ja 11. tammikuuta 2021 annetut Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportit,

–  ottaa huomioon 4. marraskuuta 2022 annetun G7-ryhmän ulkoministerien julkilausuman,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2022 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon iranilaisiin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut pakotteet, jotka EU:n neuvosto hyväksyi 12. huhtikuuta 2021, 17. lokakuuta 2022, 20. lokakuuta 2022 ja 14. marraskuuta 2022 sekä 12. joulukuuta 2022 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2022/2433(3),

–  ottaa huomioon Iranin islamilaisen tasavallan eurooppalaisiin ja brittiläisiin yhteisöihin ja henkilöihin kohdistamat pakotteet,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 7. tammikuuta 2023 antaman lausunnon äskettäisistä Mohammad Mehdi Karamin ja Seyyed Mohammad Hosseinin teloituksista, 8. joulukuuta 2022 antaman lausunnon Mohsen Sekarin teloituksesta ja 15. tammikuuta 2023 antaman lausunnon Alireza Akbarin teloituksesta,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 25. syyskuuta 2022 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Iranista ja EUH:n tiedottajan 19. syyskuuta 2022 antaman lausunnon Jina Mahsa Aminin kuolemasta,

–  ottaa huomioon 9. tammikuuta 2023 annetun EUH:n tiedottajan lehdistötiedotteen, jossa ilmoitettiin Iranin islamilaisen tasavallan EU-suurlähettilään kutsumisesta kuultavaksi,

–  ottaa huomioon suhteista Iraniin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajan 22. syyskuuta 2022, 9. marraskuuta 2022 ja 13. joulukuuta 2022 antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2022 annetun Kanadan ja Yhdysvaltojen yhteisen julkilausuman Iranin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Iran ratifioi kesäkuussa 1975,

–  ottaa huomioon EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän,

–  ottaa huomioon 27. joulukuuta 2001 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi(4),

–  ottaa huomioon 27. joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi(5),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, ihmisoikeuksien puolustajia sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvien syrjintämuotojen torjuntaa koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Iranin ”siveyspoliisi” pidätti 22-vuotiaan iranilaisen kurdinaisen Jina Mahsa Aminin Teheranissa 13. syyskuuta 2022, koska hänen väitettiin jättäneen noudattamatta huivipakkoa koskevaa lakia; ottaa huomioon, että Jina Mahsa Aminia kidutettiin raa’asti ja hän kuoli 16. syyskuuta 2022 pidätettynä ollessaan; ottaa huomioon, että asianmukaista tutkintaa ei ole saatettu päätökseen;

B.  ottaa huomioon, että Jina Mahsa Aminin surmaamisen jälkeen eri puolilla maata puhkesi maanlaajuisia mielenosoituksia, joihin osallistui satojatuhansia yhteiskunnan kaikkia osia edustavia Iranin kansalaisia; toteaa, että mielenosoitusten alullepanijoina olivat naiset, jotka vaativat Jina Mahsa Aminin kuolemasta vastuussa olevia vastaamaan teostaan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettamista Iranissa; toteaa, että mielenosoituksissa monet naiset ovat riisuneet hijabinsa tai leikanneet hiuksensa protestina Jina Mahsa Aminin kuolemalle; ottaa huomioon, että naisten mielenilmaukset innoittivat miehiä solidaarisuuteen ja antoivat kipinän kaikkialla maassa yleiselle vallankumous- ja protestiliikkeelle hallintoa vastaan; ottaa huomioon, että opiskelijat protestoivat monissa yliopistoissa eri puolilla maata boikotoimalla oppituntejaan ja osoittamalla mieltään sortoa vastaan; toteaa, että Jina Mahsa Amini oli kotoisin Iranin Kurdistanin alueelta, jossa mielenosoitukset ovat levinneet laajalle ja hallinto on reagoinut niihin sortotoimin;

C.  ottaa huomioon, että Iranin turvallisuus- ja poliisivoimat ovat reagoineet mielenosoituksiin väkivaltaisesti, summittaisesti, kohtuuttomasti ja keinoja kaihtamatta; ottaa huomioon, että islamilaisen tasavallan korkein johtaja Ali Khamenei ja presidentti Ebrahim Raisi ovat toistuvasti antaneet kiitosta islamilaisen vallankumouskaartin puolisotilaallisille Basij-joukoille rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta ja mielenosoittajien tappamisesta ja kannustaneet niitä tähän;

D.  ottaa huomioon, että 16. tammikuuta 2023 mennessä Iranin turvallisuusjoukot olivat tietojen mukaan tappaneet useita satoja rauhanomaisia mielenosoittajia, näiden joukossa kymmeniä lapsia, sekä pidättäneet ja siepanneet yli 20 000 mielenosoittajaa, muun muassa ihmisoikeuksien puolustajia, opiskelijoita, asianajajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja, myös EU:n kansalaisia ja EU:ssa oleskelevia henkilöitä Saksasta, Puolasta, Ranskasta, Italiasta, Alankomaista, Espanjasta ja Ruotsista;

E.  ottaa huomioon, että Iran ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta ja rajoittaa siten ulkomaisten suurlähetystöjen mahdollisuuksia tavoittaa maassa pidätettyinä olevia kaksoiskansalaisiaan; ottaa huomioon, että Iranin entinen varapuolustusministeri Alireza Akbari, jolla oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Iranin kaksoiskansalaisuus, tuomittiin vakoilusta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi Iranissa, minkä hän kiisti, ja että hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin; ottaa huomioon, että Iranin turvallisuusjoukot pidättivät 24. huhtikuuta 2016 Ruotsin ja Iranin kansalaisen, hätälääketieteeseen erikoistuneen tohtorin ja belgialaisen Vrije Universiteit Brussel ‑yliopiston ja italialaisen Università del Piemonte Orientale -yliopiston tutkijan Ahmadreza Djalalin; toteaa, että hän sai lokakuussa 2017 kuolemantuomion räikeän epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin päätteeksi tekaistujen vakoilusyytteiden ja kiduttamalla saadun tunnustuksen perusteella; toteaa, että Iranin korkein oikeus päätti 17. kesäkuuta 2018 pitää tuomion voimassa; ottaa huomioon, että ranskalais-iranilainen tutkija Fariba Adelkhah pidätettiin kesäkuussa 2019 ja tuomittiin viiden vuoden vankeusrangaistukseen ”kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta”;

F.  ottaa huomioon, että Iranissa on mielivaltaisesti vangittuna muitakin EU:n kansalaisia, kuten Belgian kansalainen Olivier Vandecasteele, joka tuomittiin yhteensä 40 vuoden vankeuteen ja kymmeniin raipaniskuihin tekaistujen väitteiden perusteella; ottaa huomioon, että tuomio annettiin sen jälkeen, kun Belgian korkein oikeus keskeytti neuvottelut vankien vaihtoa koskevasta kiistanalaisesta kahdenvälisestä sopimuksesta, jonka nojalla terrori-iskun yrityksestä Belgiassa tuomittu iranilainen diplomaatti Assadollah Assadi olisi voitu palauttaa Iranin islamilaiseen tasavaltaan Olivier Vandecasteelen vapauttamista vastaan; ottaa huomioon, että Iranissa on yhä vangittuna seitsemän Ranskan kansalaista, mukaan lukien opettaja ja ammattiyhdistysaktiivi Cécile Kohler ja hänen puolisonsa Jacques Paris, sekä toukokuussa 2020 pidätetty ja kahdeksan vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen vakoilusta tuomittu Benjamin Brière;

G.  ottaa huomioon, että teloitusten lukumäärä asukasta kohden on Iranissa maailman korkein; toteaa, että Iranin hallinto on epäoikeudenmukaisten ja pikaisten oikeudenkäyntien jälkeen, joissa rikotaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin alkeellisimpia ja perustavaa laatua olevia vaatimuksia, langettanut rauhanomaisille mielenosoittajille, myös alaikäisille, kuolemantuomioita ja pannut niitä täytäntöön; ottaa huomioon Amnesty Internationalin löytäneen todisteita siitä, että Iranin hallinto käyttää kuolemanrangaistusta sorron välineenä mielenosoitusten murskaamiseksi; ottaa huomioon, että islamilaisen tasavallan poliisi- ja turvallisuusjoukot harjoittavat yleisesti kidutusta, raiskauksia ja julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua Iranin vankiloissa pidätettyinä olevia kohtaan;

H.  ottaa huomioon, että Amnesty International on laatinut luettelon noin 25 henkilöstä, joilla on suuri riski joutua teloitetuiksi, mukaan lukien Mohammad Ghobadlou; ottaa huomioon Amnesty Internationalin todenneen olevan syytä pelätä, että lukuisat muut henkilöt saatetaan tuomita kuolemaan osallistumisesta mielenosoituksiin; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan yli 40:ää iranilaista taiteilijaa syytetään rikoksista, joista voidaan tuomita kuolemanrangaistukseen; toteaa, että iranilaiset näyttelijät, muusikot, urheilijat ja muut julkisuuden henkilöt ovat julkisesti tukeneet uskonnollista hallintoa vastaan järjestettyjä mielenosoituksia;

I.  toteaa, että Iranin ihmisoikeustilanne huononee edelleen; ottaa huomioon, että Jina Mahsa Aminin ja muiden surmaaminen sekä nykyinen teloitusten aalto ovat osoitus Iranissa meneillään olevasta ihmisoikeuskriisistä; toteaa, että tätä heikentyvää tilannetta pahentaa Iranin hallinnon ja sen turvallisuuskoneiston systeeminen rankaisemattomuus, joka on mahdollistanut laajamittaisen kidutuksen sekä laittomat teloitukset ja muut laittomat tapot; ottaa huomioon, että Iranin rikosoikeusjärjestelmä tukeutuu voimakkaasti kidutuksen ja muiden pakkokeinojen ja rajoitteiden avulla saatuihin pakotettuihin tunnustuksiin; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen poistaminen maailmanlaajuisesti on yksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan päätavoitteista;

J.  ottaa huomioon, että Iranin parlamentin 227 jäsentä kehottivat 6. marraskuuta 2022 vallanjakoa räikeästi rikkoen oikeuslaitosta toimimaan päättäväisesti mielenosoitusten aikana pidätettyjen henkilöiden suhteen ja rankaisemaan heitä kuolemanrangaistuksella;

K.  ottaa huomioon, että Iranin perustuslaissa taataan etnisille vähemmistöille yhtäläiset oikeudet; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksia määrätään suhteettoman paljon hlbtiq+-henkilöille ja henkilöille, jotka kuuluvat etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten belutši-, kurdi-, arabi- ja bahai-vähemmistöihin ja kristittyihin; ottaa huomioon, että yhä useampia ihmisoikeuksien puolustajia on pidätetty sen jälkeen, kun surmat ja tukahduttamistoimet alkoivat; ottaa huomioon, että mielenosoitusten eturintamassa olleita naisia ja tyttöjä, myös etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia, on pidätetty ja vangittu, kun he ovat vaatineet, että systeemisesti ja järjestelmällisesti syrjivät lait, poliisivoimat ja käytännöt lakkautetaan; toteaa, että erityisesti heitä vastaan on nostettu syytteitä, joista voidaan määrätä kuolemanrangaistus, ja heille on langetettu kuolemantuomioita;

L.  ottaa huomioon, että joukko ihmisoikeusasiantuntijoita, joihin kuuluu useita YK:n erityismenettelyjen toimeksiantojen saajia, antoi julkilausuman, jossa tuomitaan Iranin turvallisuusjoukkojen mielenosoittajiin kohdistamat surmat ja tukahduttamistoimet; ottaa huomioon, että asiantuntijat ilmaisivat syvän huolensa liiallisesta ja kuolemaan johtavasta voimankäytöstä mielenosoittajia vastaan Aminin kuoleman jälkeisissä mielenosoituksissa, mihin kuuluu naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, mielenosoittajien pelottelu ja ahdistelu sekä ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden järjestelmällinen rankaisemattomuus; ottaa huomioon, että YK:n asiantuntijat kehottivat 11. marraskuuta 2022 Iranin hallintoa lopettamaan sellaisten syytteiden nostamisen, joista voidaan määrätä kuolemanrangaistus, ihmisten osallistumisesta tai väitetystä osallistumisesta rauhanomaisiin mielenosoituksiin;

M.  ottaa huomioon, että YK:n asiantuntijat kehottivat ihmisoikeusneuvostoa ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin toimiin Iranin tilannetta käsittelevän erityisistunnon järjestämiseksi ja kansainvälisen tutkintamekanismin perustamiseksi, jotta varmistetaan edesvastuuseen joutuminen Iranissa ja lopetetaan jatkuva rankaisemattomuus vakavista ihmisoikeusloukkauksista; ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvosto piti 24. marraskuuta 2022 erityisistunnon Iranin tilanteesta; ottaa huomioon, että tässä erityisistunnossa sovittiin, että riippumattoman kansainvälisen tiedonhankintavaltuuskunnan olisi tutkittava Iranin islamilaisessa tasavallassa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia, kerättävä ja analysoitava todisteita ja oltava yhteydessä sidosryhmiin näitä väitteitä koskevien tosiseikkojen selvittämiseksi, jotta kaikki Iranin islamilaisessa tasavallassa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet, myös korkein johto, voidaan saattaa oikeuden eteen;

N.  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston todenneen 10. tammikuuta 2023, että ihmisten rankaiseminen rikosoikeudellisten menettelyjen avulla siitä, että he käyttävät perusoikeuksiaan, merkitsee valtion hyväksymää tappamista;

O.  ottaa huomioon, että EU:n ulkoministerit hyväksyivät 12. joulukuuta 2022 neuvoston päätelmät Iranista; ottaa huomioon, että näissä päätelmissä muun muassa kehotetaan Iranin viranomaisia lopettamaan välittömästi ehdottomasti tuomittavan käytännön, jossa mielenosoittajia tuomitaan kuolemaan ja pannaan tuomiot täytäntöön, sekä kumoamaan viipymättä viimeaikaiset kuolemantuomiot, jotka on jo annettu meneillään olevien mielenosoitusten yhteydessä, ja huolehtimaan oikeudenmukaisesta menettelystä kaikille pidätetyille;

P.  ottaa huomioon, että EUH:n pääsihteeri kutsui 9. tammikuuta 2023 Iranin islamilaisen tasavallan EU-suurlähettilään kuultavaksi korkean edustajan puolesta ja toi julki EU:n kauhun viimeisimpien teloitusten johdosta; toteaa, että kyseessä olivat Mohammad Mehdi Karami ja Seyyed Mohammad Hosseini, jotka pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan Iranin mielenosoitusten yhteydessä; toteaa, että Mohsen Shekari ja Majidreza Rahnavard teloitettiin 8. ja 12. joulukuuta 2022 osallistumisestaan mielenosoituksiin;

Q.  ottaa huomioon, että Kanada ja Yhdysvallat antoivat 9. joulukuuta 2022 yhteisen julkilausuman, jossa tuomittiin Iranin islamilaisen tasavallan raa’at väkivallanteot rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja Iranin kansan jatkuva sorto sekä naisten alistaminen ja heihin kohdistettu valtion tukema väkivalta; ottaa huomioon, että molemmat maat ottivat käyttöön pakotteita ihmisoikeusloukkauksiin liitettyjä Iranin virkamiehiä vastaan, mukaan lukien ihmisoikeusloukkaukset, jotka on tehty osana meneillään olevia raakoja tukahduttamistoimia;

R.  ottaa huomioon, että EU on äskettäin ja useaan otteeseen hyväksynyt rajoittavia toimenpiteitä, jotka liittyvät näihin räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, muun muassa vallankumouskaartissa korkeassa asemassa olevia henkilöitä vastaan; toteaa, että näitä toimenpiteitä ovat varojen jäädyttäminen, kiellot matkustaa EU:hun ja kielto asettaa varoja tai taloudellisia resursseja luetteloon merkittyjen henkilöiden ja yhteisöjen saataville johtuen heidän roolistaan väkivaltaisissa tukahduttamistoimissa Iranissa ja siinä, että islamilainen tasavalta toimittaa aseistettuja drooneja, joita käytetään Venäjän federaation terroritoiminnassa Ukrainaa vastaan; ottaa huomioon, että luettelo henkilöistä, joihin sovelletaan EU:n rajoittavia toimenpiteitä Iranin nykyiseen ihmisoikeustilanteeseen liittyvässä pakotejärjestelmässä, sisältää nyt yhteensä 126 henkilöä ja 11 yhteisöä; ottaa huomioon, että EU:n pakoteluetteloon sisältyvät muun muassa Iranin sisäministeri Ahmad Vahidi, tieto- ja viestintäteknologiaministeri Issa Zarepour, Iranin lainvalvontajoukot ja vallankumouskaartin alueelliset johtajat;

S.  ottaa huomioon, että Iranin islamilaisen tasavallan ulkoministeriö hyväksyi vuorostaan pakotemekanismin puitteissa vastatoimia, jotka kohdistuvat muun muassa Euroopan parlamentin jäseneen ja suhteista Arabian niemimaahan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajaan Hannah Neumanniin ja muihin parlamentin jäseniin sekä saksalaisiin ja ranskalaisiin entisiin poliitikkoihin; ottaa huomioon, että vastauksena Iranin Euroopan parlamentin jäseniin kohdistamiin pakotteisiin parlamentti päätti marraskuussa 2022, että sen valtuuskunnat ja valiokunnat eivät enää ole yhteydessä Iranin hallintoon;

T.  ottaa huomioon, että islamilainen tasavalta harjoittaa erityisesti vallankumouskaartin kautta rajojensa ulkopuolella, myös EU:n maaperällä, laajamittaisia, hyvin suunniteltuja ja väkivaltaisia sortotoimia, jotka kohdistuvat maanpaossa oleviin ja maasta muuttaneisiin aktivisteihin, toisinajattelijoihin, riippumattomiin toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin, sekä uhkailee ja ahdistelee heidän perheenjäseniään Iranissa; ottaa huomioon, että islamilainen tasavalta on sekä suoraan että paikallisten agenttiensa välityksellä murhannut maasta muuttaneita toisinajattelijoita, siepannut Iraniin maasta paenneita ja suunnitellut pommi-iskuja useisiin maihin, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina;

U.  ottaa huomioon, että islamilaisen tasavallan hallinto häiritsee tarkoituksellisesti internet- ja mobiiliyhteyksiä ja rajoittaa huomattavasti sosiaalisen median alustoja heikentääkseen Iranin väestön mahdollisuuksia järjestää mielenilmauksia; ottaa huomioon, että Irania koskevaan EU:n ihmisoikeuksien pakotejärjestelmään kuuluu myös kielto viedä Iranin islamilaiseen tasavaltaan tarvikkeita, joita voidaan käyttää sisäisissä sortotoimissa, ja televiestinnän seurantalaitteita;

V.  ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell tuomitsi 8. joulukuuta 2022 ja 7. tammikuuta 2023 antamissaan julkilausumissa Mohammad Mehdi Karamin ja Seyyed Mohammad Hosseinin teloitukset; ottaa huomioon, että julkilausumissa kehotetaan Iranin viranomaisia lopettamaan välittömästi kuolemantuomioiden langettaminen mielenosoittajille ja niiden täytäntöönpano; ottaa huomioon, että näissä julkilausumissa EU kehottaa Iranin viranomaisia kumoamaan viipymättä viimeaikaiset kuolemantuomiot ja noudattamaan tiukasti kansainvälisiä velvoitteitaan;

W.  ottaa huomioon, että islamilainen tasavalta on syyttänyt kurdiryhmiä, Irakissa olevat ryhmät mukaan luettuina, yllyttämisestä mielenosoituksiin Iranin Kurdistanissa; ottaa huomioon, että vallankumouskaarti on tällä verukkeella tehnyt aseellisia hyökkäyksiä Kurdistanin aluetta vastaan Irakissa ja tappanut kymmeniä ihmisiä, myös siviilejä; ottaa huomioon, että mielenosoitusten tukahduttamistoimet ovat olleet erityisen ankaria Luoteis- ja Kaakkois-Iranissa, jossa asuu paljon maan kurdi- ja belutši-vähemmistöihin kuuluvia;

X.  ottaa huomioon, että vallankumouskaartilla, johon kuuluvat puolisotilaalliset Basij-joukot, Quds-joukot, maajoukot, ilmavoimat ja laivasto, on keskeinen rooli maan sisäisten toisinajattelijoiden sortamisessa ja ulkoisessa sotilaallisessa toiminnassa; ottaa huomioon, että tietojen mukaan vallankumouskaarti, joka toimii kuin valtio valtiossa, hallitsee kahta kolmasosaa Iranin taloudesta ja sillä on omistusosuuksia infrastruktuurin, petrokemian, rahoitus-, televiestintä- ja auto- ja meriteollisuuden aloilla sekä huomattavia tukisäätiöitä, jotka tunnetaan nimellä ”bonyad”, ja laajamittaisia laittomia salakuljetusverkostoja;

Y.  ottaa huomioon, että Iranissa murhataan raa’asti naisia ja tyttöjä niin kutsutuissa kunniamurhissa; toteaa, että uhrit eivät useinkaan saa oikeutta heitä vastaan ”kunnian” nimissä tehdyissä rikoksissa;

Z.  ottaa huomioon, että vallankumouskaarti harjoittaa, ohjaa ja tukee terroristitoimintaa sekä kotimaassa että alueellisesti; toteaa, että Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan on johtanut Iranin ja Venäjän välisten suhteiden syvenemiseen;

AA.  ottaa huomioon, että islamilaisen tasavallan ulkopolitiikka ilmentää mullahien hallinnon aggressiivista sisäpolitiikkaa; toteaa, että tämä hallinto horjuttaa osaltaan koko Lähi-idän ja laajemmankin alueen vakautta;

AB.  ottaa huomioon, että Ebrahim Raisi, joka valittiin Iranin presidentiksi kesäkuussa 2021 ja joka on Yhdysvaltojen pakoteluettelossa, toimi aiemmin Iranin oikeuslaitoksen johtajana, vaikka on olemassa selvää todistusaineistoa vakavista ihmisoikeusloukkauksista, joihin hän on syyllistynyt; katsoo, että Ebrahim Raisin voiton järjestivät islamilaisen tasavallan instituutiot vaaleissa, jotka eivät olleet täysin vapaat tai rehelliset; ottaa huomioon, että vain seitsemän ehdokasta kaikkiaan 592:sta sai valvontaneuvostolta luvan asettua presidenttiehdokkaaksi; panee merkille, ettei ehdokkaiden joukossa ollut yhtään naista, vähemmistöryhmiin kuuluvaa tai valtaapitävien näkemysten vastustajaa;

AC.  toteaa, että neuvotteluja yhteisen kattavan toimintasuunnitelman uusimisesta ei ole vielä virallisesti keskeytetty; ottaa huomioon, että neuvotteluja jatketaan takeita koskevasta tutkinnasta, jonka Kansainvälinen atomienergiajärjestö käynnisti havaittuaan uraanijäämiä kolmessa laitoksessa, joista Iran ei ollut ilmoittanut;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin rauhanomaisten mielenosoittajien, etenkin Mohsen Shekarin, Majidreza Rahnavardin, Mohammad Mehdi Karamin ja Seyyed Mohammad Hosseninin, kuolemantuomiot ja teloitukset Iranissa; vaatii Iranin viranomaisia pysäyttämään välittömästi ja ehdoitta kaikki suunnitelmat panna täytäntöön teloituksia ja pidättymään uusien kuolemantuomioiden langettamisesta; kehottaa Iranin islamilaisen tasavallan viranomaisia lykkäämään virallisesti teloitusten täytäntöönpanoa tavoitteenaan lakkauttaa kuolemanrangaistus kokonaan; kehottaa Iranin viranomaisia kumoamaan kaikki langettavat tuomiot ja kuolemantuomiot; toistaa vastustavansa päättäväisesti ja periaatteellisesti kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa;

2.  kehottaa islamilaisen tasavallan viranomaisia varmistamaan, että kaikki kuolemaan tuomitut mielenosoittajat vapautetaan välittömästi ja ehdoitta, heidän joukossaan muun muassa Mohammed Boroughani, Mohammad Ghobadlou, Hamid Ghare Hassanlou, Mahan Sadrat Marani, Hossein Mohammadi, Manouchehr Mehman Navaz, Sahand Nourmohammad-Zadeh, Saman Seydi, Reza Arya, Saleh Mirhashemi Baltaghi, Saeed Yaqoubi Kordafli, Javad Rouhi, Arshia Takdastan, sekä Mehdi Mohammadifard, Saleh Mirhashemi, Majid Kazemi ja Saeid Yaghoubi; tuomitsee jyrkästi sen, että Iranin hallinto on käyttänyt rikosoikeudellisia menettelyjä ja kuolemanrangaistusta aseena, jolla se pyrkii nujertamaan toisinajattelijat ja rankaisee ihmisiä heidän perusoikeuksiensa käyttämisestä; kehottaa islamilaista tasavaltaa tarkistamaan lainsäädäntöään ja poistamaan moharebehin (jumalanvastaisuus) ja mofsed-e-filarzin (rappion levittäminen maan päällä) rangaistavien rikosten joukosta;

3.  ilmaisee solidaarisuutensa mielenosoituksia johtaville ja niihin osallistuville iranilaisnuorille, -naisille ja -miehille; antaa tukensa ympäri maata levinneelle rauhanomaiselle protestiliikkeelle, joka osoittaa mieltään järjestelmään pesiytynyttä yhä lisääntyvää sortoa sekä vakavia ja laajamittaisia ihmisoikeus- ja perusvapausloukkauksia vastaan; antaa vahvan tukensa Iranin kansan pyrkimyksille saada elää vapaassa, vakaassa, osallistavassa ja demokraattisessa maassa; tuomitsee järjestelmällisen syrjinnän, jota Iranin hallitus harjoittaa naisia kohtaan heidän vapauksiaan, elämäänsä ja elinkeinojaan vakavasti rajoittavilla laeilla ja asetuksilla;

4.  ilmaisee myötätuntonsa kaikkien Iranin viimeaikaisten ja aiempien mielenosoitusten seurauksena tapettujen, kidutettujen, siepattujen tai laittomasti vangittujen henkilöiden omaisille;

5.  tuomitsee jälleen jyrkästi Iranin turvallisuusjoukkojen laajamittaisen, julman, tahallisen ja kohtuuttoman voimankäytön rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan omiin kansalaisiinsa kohdistamansa ankarat toimet; toteaa jälleen, että oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen on varmistettava;

6.  vaatii kansainvälistä yhteisöä sekä EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkia yhteyksiään islamilaisen tasavallan viranomaisiin vaatiakseen mielenosoittajien teloitusten sekä mielenosoitusten väkivaltaisen tukahduttamisen välitöntä lopettamista ja kaikkien niiden henkilöiden vapauttamista ehdoitta, jotka on pidätetty sen vuoksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan Iranin hallinnon saattamista vastuuseen oman kansansa surmaamisesta ja vakavista ihmisoikeusloukkauksista;

7.  kehottaa Iranin hallintoa sallimaan riippumattoman toimivaltaisen viranomaisen yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa suorittaman kansainvälisen, puolueettoman ja tehokkaan tutkinnan hallinnon ihmisoikeusloukkauksista, mukaan lukien Jina Mahsa Aminin ja satojen mielenosoittajien surmaaminen sekä mielivaltaisesti pidätettyjen kidutus ja kaltoinkohtelu; vaatii, että Iranin viranomaiset sallivat nopean, näyttöön perustuvan, puolueettoman ja tuloksellisen tutkinnan kaikista mielenosoittajien surmista ja että syylliset saatetaan oikeuden eteen; korostaa, että EU:n olisi edelleen reagoitava Jina Mahsa Aminin surmaamiseen ja tapaan, jolla Iranin turvallisuusjoukot ovat vastanneet hänen kuolemansa johdosta puhjenneisiin mielenosoituksiin;

8.  kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki henkilöt, jotka on pidätetty sen vuoksi, että he ovat osallistuneet rauhanomaisiin mielenosoituksiin, sekä kaikki poliittiset vangit; kehottaa määräämään asetuksen (EU) N:o 359/2011 nojalla kohdennettuja rajoittavia toimenpiteitä kaikille tuomareille, jotka langettavat tuomioita mielenosoittajille; vaatii lisäksi Iranin viranomaisia luopumaan välittömästi ja ehdoitta kaikista syytteistä niitä vastaan, jotka on vangittu yksinomaan siksi, että he ovat käyttäneet rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen mielenosoitusten yhteydessä; kehottaa Iranin viranomaisia täyttämään kansainväliset velvoitteensa, myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa;

9.  panee tyytyväisenä merkille 12. joulukuuta 2022 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät ja äskettäin hyväksytyt rajoittavat toimenpiteet mielenosoittajiin kohdistuneissa väkivaltaisuuksissa osallisina olleita vastaan sekä kaikkia niitä ”siveyspoliisiin” kytköksissä olevia vastaan, joiden on todettu olleen osallisia Jina Mahsa Aminin kuolemaan tai vastuussa siitä; katsoo kuitenkin, että Iranin hallinnon räikeä välinpitämättömyys kansalaistensa ihmisarvoa ja demokraattisia pyrkimyksiä kohtaan sekä sen tuki Venäjän federaatiolle vaativat lisää muutoksia EU:n asennoitumiseen Irania kohtaan;

10.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa ulottamaan EU:n pakoteluettelon koskemaan kaikkia ihmisoikeusloukkauksista vastuussa olevia yhteisöjä ja henkilöitä ja näiden perheenjäseniä, mukaan lukien korkein johtaja Ali Khamenei, presidentti Ebrahim Raisi ja valtakunnansyyttäjä Mohammad Jafar Montazeri sekä kaikki vallankumouskaartiin kytköksissä olevat säätiöt (bonyad), joista voidaan mainita erityisesti Bonyad Mostazafan ja Bonyad Shahid va Omur-e Janbazan; kehottaa lisäksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita harkitsemaan pakotteiden asettamista Iranin parlamentin 227 jäsenelle, jotka kannustivat langettamaan kuolemantuomioita; panee tyytyväisenä merkille Yhdistyneessä kuningaskunnassa meneillään olevat valmistelut vallankumouskaartin sisällyttämiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan terroristijärjestöjen luetteloon; tuomitsee ponnekkaasti Iranin viranomaisten saksalaisille ja ranskalaisille entisille poliitikoille sekä Euroopan parlamentin jäsenille määräämät pakotteet; toteaa jälleen, että parlamenttien välisen vuoropuhelun olisi edelleen oltava keskeytyksissä niin kauan kuin Iranin viranomaiset määräävät vastatoimia Euroopan parlamentin jäsenille;

11.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita lisäämään vallankumouskaartin ja siihen kuuluvat joukot, mukaan lukien puolisotilaalliset Basij-joukot ja Quds-joukot, EU:n terroristiluetteloon ja kieltämään kaiken taloudellisen ja rahoitustoiminnan, jossa on mukana liikeyrityksiä ja kaupallista toimintaa, joka liittyy vallankumouskaartiin tai siihen kytköksissä oleviin henkilöihin, on näiden kokonaisuudessaan tai osittain omistamaa tai peittelee näiden toimintaa, riippumatta siitä, missä ne toimivat, ja toteaa, että samalla on vältettävä aiheuttamasta kielteisiä seurauksia Iranin kansalle sekä EU:n humanitaariselle ja kehitysavulle; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita yhteistyössä samanmielisten kumppaneiden kanssa vaatimaan kaikkia maita, joissa vallankumouskaarti toteuttaa sotilaallisia, taloudellisia tai tiedotusoperaatioita, katkaisemaan ja kieltämään yhteydet vallankumouskaartiin; tuomitsee ankarasti vallankumouskaartin ilman edeltävää provokaatiota Irakin Kurdistanin Erbilin hallintoalueelle tekemän iskun ja korostaa, että tällaiset summittaiset hyökkäykset uhkaavat viattomia siviilejä ja alueen vakautta;

12.  toteaa jälleen pitävänsä erittäin tuomittavana Iranin ihmisoikeustilanteen nopeaa heikkenemistä, josta islamilainen tasavalta, sen korkein johto ja sen turvallisuusjoukot, mukaan lukien vallankumouskaarti, ovat yksin vastuussa; vaatii Iranin viranomaisia kunnioittamaan etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä sekä hlbtiq+-henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan kaikenlaisen syrjinnän;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että on perustettu Iranin islamilaista tasavaltaa käsittelevä riippumaton kansainvälinen tiedonhankintavaltuuskunta, joka on YK:n ihmisoikeusneuvoston 24. marraskuuta 2022 antaman päätöslauselman S-35/1 nojalla valtuutettu tutkimaan Iranin islamilaisessa tasavallassa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia sekä keräämään ja analysoimaan asiaan liittyvää näyttöä, ja kehottaa aloittamaan sen toiminnan nopeasti; kehottaa islamilaisen tasavallan viranomaisia antamaan tiedonhankintavaltuuskunnalle täydet ja esteettömät mahdollisuudet suorittaa tehtävänsä ja pidättymään häiritsemästä ja pelottelemasta niitä, jotka tekevät yhteistyötä tiedonhankintavaltuuskunnan kanssa, tai näiden perheenjäseniä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan kaikilta osin tiedonhankintavaltuuskunnan valmisteluja ja täytäntöönpanoa; kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa antamaan Iranin tapauksen välittömästi YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi, jos islamilainen tasavalta ei tee yhteistyötä;

14.  kehottaa lisäksi Iranin viranomaisia sallimaan vierailut YK:n ihmisoikeusneuvoston kaikkien erityismenettelyjen edustajille ja erityisesti varmistamaan, että Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija päästetään maahan;

15.  vaatii Iranin hallintoa vapauttamaan kaikki ihmisoikeuksien puolustajat; pyytää Iranin hallintoa lopettamaan kaikkien ihmisoikeuksien puolustajien ajojahdin Iranissa ja takaamaan kaikissa olosuhteissa heidän mahdollisuutensa harjoittaa oikeutettua ihmisoikeustoimintaansa vailla pelkoa kostotoimista ja vapaina kaikista rajoituksista, myös oikeudellisesta häirinnästä;

16.  tuomitsee kymmenien toimittajien pidättämisen ja kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan heidät välittömästi; on erittäin huolissaan siitä, että pidätettynä on yli 80 tiedotusvälineiden edustajaa, muun muassa toimittaja Niloofar Hamedi, joka uutisoi ensimmäisenä Jina Mahsa Aminin pidätyksestä ja joutumisesta sairaalaan, ja kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan heidät viipymättä; kehottaa islamilaista tasavaltaa kunnioittamaan kaikkien Iranissa asuvien sanan- ja vakaumuksenvapautta; on huolissaan terveydenhuollon ammattilaisten kriminalisoinnista ja turvallisuusjoukkojen heihin kohdistamasta väkivallasta ja kehottaa Iranin islamilaista tasavaltaa tarjoamaan siviililääkintähenkilöstölle kaiken saatavilla olevan avun, jotta he voivat antaa puolueetonta sairaanhoitoa;

17.  tuomitsee mitä jyrkimmin järjestelmällisen kidutuksen, myös seksuaalisen väkivallan käyttämisen aseena, Iranin vankiloissa ja kehottaa lopettamaan välittömästi kaikkien vankien kaikenlaisen kidutuksen ja kaltoinkohtelun; tuomitsee jyrkästi islamilaisen tasavallan käytännön turvautua kidutukseen, pelotteluun, perheenjäseniin kohdistuvaan uhkailuun ja muunlaiseen pakottamiseen saadakseen henkilön tunnustamaan sekä näiden pakkokeinoin saatujen tunnustusten käyttämisen mielenosoittajien tuomitsemiseksi; tuomitsee myös käytännön evätä vangeilta mahdollisuus puheluihin ja omaisten vierailuihin; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että pidätetyillä ei ole mahdollisuutta käyttää oikeusavustajaa kuulusteluissa; kehottaa Iranin hallintoa kohtelemaan vankeja kunnioittavasti, kuten heidän synnynnäinen ihmisarvonsa vaatii; kehottaa jälleen Irania ratifioimaan viipymättä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja toimimaan kaikilta osin siihen sisältyvien määräysten mukaisesti;

18.  kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki pidätetyt EU:n kansalaiset ja luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan; tuomitsee jyrkästi kansalaisjärjestössä työskennelleelle Belgian kansalaiselle Olivier Vandecasteelelle langetetun tuomion, jossa tälle määrättiin 40 vuotta vankeutta, 74 raipaniskua ja miljoonan euron sakot tekaistujen vakoilusyytteiden perusteella, sekä Ruotsin kansalaisen Ahmadreza Djalalin pitämisen edelleen vangittuna ja hänelle langetetun kuolemantuomion ja islamilaisen tasavallan harjoittaman häikäilemättömän panttivankidiplomatian, jotta se saisi tuomitun terroristin Asadollah Asadin vapautettua; kehottaa vapauttamaan Ahmadreza Djalalin ja Olivier Vandecasteelen ja seitsemän Iranissa edelleen vangittuna olevaa Ranskan kansalaista, Cécile Kohler mukaan luettuna, välittömästi ja ehdoitta ja palauttamaan heidät turvallisesti kotimaihinsa tuomitsee mitä jyrkimmin Iranin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen Alireza Akbarin teloituksen Iranissa; on myös huolissaan Iranin tiedustelu- ja turvallisuusministeriön eurooppalaisiin suurlähetystöihin kohdistamista julkisista uhkauksista;

19.  kehottaa jäsenvaltioita ja kansalaisjärjestöjä tallentamaan, säilyttämään ja jakamaan kaiken saatavilla olevan todistusaineiston, joka voi edistää tutkintaa, sekä tekemään yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja tukemaan sen työtä; kehottaa Iranin viranomaisia toteuttamaan toimia Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ratifioimiseksi; korostaa, että Iranin hallinnon omaa kansaansa vastaan tekemät jatkuvat ja vakavat ihmisoikeusloukkaukset vaarantavat neuvottelut yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta;

20.  tuomitsee jyrkästi islamilaisen tasavallan käytännön sulkea internet- ja matkaviestinverkkoja maassa puhjenneiden mielenosoitusten yhteydessä, sillä se estää viestinnän ja vapaan tiedonkulun iranilaisille; korostaa, että tällaiset toimet ovat selvästi kansainvälisen oikeuden vastaisia; panee tyytyväisenä merkille pakotemekanismin nojalla sortotoimiin vastaamiseksi käyttöön otetut erilaiset EU:n rajoittavat toimenpiteet, etenkin ne, jotka on kohdistettu tieto- ja viestintätekniikan alalla toimiviin henkilöihin ja yhteisöihin sekä disinformaatiosta vastuussa oleviin tahoihin; panee tyytyväisenä merkille myös Iranin tieto- ja viestintäteknologiaministerin lisäämisen EU:n pakotelistalle; kehottaa komissiota tarpeellisuusperiaatetta noudattaen harkitsemaan sitä, että EU:hun sijoittautuneet viestintäpalvelujen tarjoajat voisivat tarjota turvallisia välineitä Iranin kansalaisille ja asukkaille;

21.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että iranilaisille annetaan mahdollisuus käyttää vapaasti internetiä hallinnon massiivisesta internetsensuurista huolimatta; ehdottaa, että tarvittavat tekniset ja taloudelliset resurssit voitaisiin tarjota EU:n rahaston kautta;

22.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita soveltamaan tuomioistuimen yleistoimivaltaa kaikkiin Iranin virkamiehiin, joiden voidaan perustellusti epäillä olevan rikosoikeudellisessa vastuussa kansainvälisen oikeuden mukaisista rikoksista ja muista vakavista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa niitä jäsenvaltioita, joiden kansallisessa lainsäädännössä ei vielä säädetä yleistoimivallan periaatteesta, ottamaan tällaisen lainsäädännön viipymättä käyttöön;

23.  kehottaa laajentamaan rajoittavia toimenpiteitä, koska Iranin islamilainen tasavalta toimittaa edelleen miehittämättömiä ilma-aluksia ja suunnittelee toimittavansa maasta-maahan-ohjuksia Venäjän federaatiolle käytettäväksi Ukrainaa vastaan; korostaa, että Iranin islamilainen tasavalta edesauttaa sotarikoksia Ukrainassa, koska näitä aseita käytetään siviiliväestöä ja siviili-infrastruktuuria vastaan;

24.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tukkimaan kaikki, myös taloudelliset, porsaanreiät nykyisten pakotteiden täytäntöönpanossa, varmistamaan niiden tiukan täytäntöönpanon sekä koordinoimaan tiiviisti toimia ja tekemään yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa rajoittavien toimenpiteiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi;

25.  ilmaisee syvän huolensa islamilaisen tasavallan viranomaisten maansa rajojen ulkopuolella harjoittamasta jäsennellystä tukahduttamistoiminnasta, johon sisältyy vakoilua, salamurhia, pommi-iskuyrityksiä, kyberhyökkäyksiä, disinformaatiokampanjoita ja muita valvontatoimia, joita erityisesti sen suurlähetystöt ja vallankumouskaarti ovat toteuttaneet ja kohdistaneet EU:ssa asuvia iranilaisia maahanmuuttajia vastaan, ja toteaa, että tämä tukahduttaa EU:n kansalaisten ja asukkaiden sanan- ja ilmaisunvapauden, vaarantaa heidän turvallisuutensa ja on pahantahtoista sekaantumista; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laajentamaan iranilaisten maahanmuuttajien suojelua islamilaisen tasavallan maansa rajojen ulkopuolella harjoittamalta tukahduttamistoiminnalta; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita etsimään keinoja tarjota teknistä ja valmiuksia koskevaa tukea niille, jotka auttavat Iranin kansalaisyhteiskuntaa, varmistaen samalla, että iranilaiset tuntevat nämä toimet omakseen;

26.  tuomitsee Iranin viranomaisten äskettäiset hyökkäykset Charlie Hebdo -lehteä vastaan ja panee tyytyväisenä merkille, että lehteen satiiristen pilapiirrosten julkaisemisen jälkeen kohdistetusta kyberhyökkäyksestä on käynnistetty tutkinta;

27.  kehottaa EU:ta ja myös varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkossakin ottamaan ihmisoikeuskysymykset esille iranilaisviranomaisten kanssa kahden- ja monenvälisissä yhteyksissä sekä käyttämään kaikkia iranilaisviranomaisten kanssa suunniteltuja yhteydenottoja tähän tarkoitukseen, erityisesti EU:n ja Iranin korkean tason poliittisen vuoropuhelun puitteissa; toteaa jälleen kerran, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä EU:n ja Iranin suhteiden kehittämisessä;

28.  kehottaa jälleen kaikkia jäsenvaltioita antamaan yhdessä julkilausumia ja toteuttamaan diplomaattisia aloitteita epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien seuraamiseksi ja niissä vankiloissa vierailemiseksi, joissa pidetään Iranissa panttivangeiksi otettuja EU:n kansalaisia sekä ihmisoikeuksien puolustajia ja muita mielipidevankeja; kannustaa Teheranissa sijaitsevia EU-maiden suurlähetystöjä koordinoimaan tehokkaammin toimintaansa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, joilla on diplomaattinen edustus Teheranissa, käyttämään ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisia mekanismeja tukeakseen ja avustaakseen kuolemaan tuomittuja sekä laittomasti tuomittuja ja pidätettyjä henkilöitä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vangit voivat vastaanottaa vierailijoita, ja seuraamaan huolellisesti heidän vankeusolojaan;

29.  kehottaa Iranin viranomaisia antamaan Iranissa toimivien jäsenvaltioiden suurlähetystöjen riippumattomille tarkkailijoille pääsyn kaikkiin mielenosoituksiin liittyviin oikeudenkäynteihin; pyytää jäsenvaltioita seuraamaan kaikkia mielenosoituksiin liittyviä oikeudenkäyntejä ja kiinnittämään erityistä huomiota kuolemantuomioita koskeviin oikeudenkäynteihin ja tuomitsemaan julkisesti niiden puutteet;

30.  kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita yhteistyössä samanmielisten kumppanien kanssa laajentamaan ja tehostamaan konkreettista tukea Iranin kansan demokraattisille pyrkimyksille erityisesti lisäämällä tukea riippumattomille ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöille sekä riippumattomille media-alustoille ja tukemalla samanmielisten kumppanien pyrkimyksiä ylläpitää internetyhteyksiä Iranissa; kannustaa Iranin demokraattista oppositiota pyrkimään mahdollisuuksien mukaan toimimaan entistä yhtenäisemmin yhteisten arvojen pohjalta ja maanpaossa olevien ja maasta muuttaneiden iranilaisten myötävaikutuksella, jotta lisätuen saaminen kansainväliseltä yhteisöltä helpottuisi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään Iranin kansalle suunnattua strategista viestintäänsä erityisesti laajentamalla EUH:n eteläisen StratCom-työryhmän toimeksianto kattamaan Iranin islamilaisen tasavallan ja lisäämällä merkittävästi työryhmän rahoitusta ja näkyvyyttä;

31.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita helpottamaan viisumien myöntämistä kaikille henkilöille, joilla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi sen vuoksi, että he ovat käyttäneet rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen Iranin mielenosoitusten yhteydessä; kehottaa EUH:ta ottamaan yhteyttä Iranin lähinaapureihin, jotta voidaan varmistaa, että rajanylityspaikat ovat avoimia Iranista pakeneville aktivisteille, ja varmistamaan, että nämä henkilöt voivat turvallisesti hakea turvapaikkaa Euroopasta näistä maista käsin;

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, islamilaiselle neuvoa-antavalle kokoukselle, Iranin islamilaisen tasavallan hallinnolle sekä Iranin islamilaisen tasavallan korkeimman johtajan toimistolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0352. (2) EUVL C 342, 6.9.2022, s. 286. (3) Neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2022/2433, annettu 12. joulukuuta 2022, Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/235/YUTP täytäntöönpanosta (EUVL L 318 I, 12.12.2022, s. 36). (4) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93. (5) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70. (6) EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta – vuosikertomus 2021 (2022/2153(INI))

P9_TA(2023)0017 A9-0294/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. tammikuuta 2022 julkaistun Euroopan investointipankin (EIP) toimintakertomuksen 2021 ”The Innovation Response”,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2022 julkaistun EIP:n tilinpäätöskertomuksen 2021 ja 5. toukokuuta 2022 julkaistun kertomuksen EIP:n rahoitus- ja varainhankintatoiminnasta vuonna 2021,

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 julkaistun EIP-ryhmän vuoden 2021 toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2021 julkaistun EIP:n investointikertomuksen vuosilta 2020 ja 2021: ”EIB Investment Report 2020/2021: Building a smart and green Europe in the COVID-19 era”,

–  ottaa huomioon EIP-ryhmän ilmastopankin etenemissuunnitelmaa 2021–2025 koskevan täytäntöönpanosuunnitelman, jonka EIP:n hallintoneuvosto hyväksyi 14. marraskuuta 2020 ja joka julkaistiin 14. joulukuuta 2020,

–  ottaa huomioon EIP:n ilmastostrategian, joka hyväksyttiin marraskuussa 2020 ja julkaistiin 15. marraskuuta 2020,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2022 julkaistun EIP-ryhmän kestävyysraportin 2021,

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2022 hyväksytyn EIP-ryhmän ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden kehyksen,

–  ottaa huomioon 21. heinäkuuta 2022 julkaistun EIP:n tarkastuskomitean vuosikertomuksen vuodelta 2021,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2022 julkaistun petosten tutkintatoimia koskevan EIP:n kertomuksen 2021,

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2022 julkaistun Euroopan investointipankin hankinnoista tehtyjä valituksia ja niitä käsittelevää valituskomiteaa koskevan vuosikertomuksen 2021,

–  ottaa huomioon EIP:n, Euroopan investointirahaston (EIR) ja Euroopan syyttäjänviraston 7. joulukuuta 2021 allekirjoittaman työjärjestelyn,

–  ottaa huomioon 25. elokuuta 2022 julkaistun EIP-ryhmän vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevan kertomuksen 2021,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2021 julkaistun vastapuolten mukautumista Pariisin sopimukseen koskevan EIP-ryhmän PATH-kehyksen ”The EIB Group PATH Framework – Supporting the counterparties on their pathways to align with the Paris Agreement (Paris Alignment for Counterparties framework)”,

–  ottaa huomioon 5. elokuuta 2021 julkaistun EIP-ryhmän petostentorjuntapolitiikan,

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2022 julkaistun EIP:n eettisen ja säännönmukaisen toiminnan toimikunnan vuosikertomuksen 2020 ja toimikunnan toimintasäännöt,

–  ottaa huomioon EIP-ryhmän henkilöstöä, sen tarkastuskomitean jäseniä ja sen hallitusta koskevat menettelytapaäännöt,

–  ottaa huomioon 9. elokuuta 2022 julkaistun EIP-ryhmän riskinhallintakertomuksen 2021,

–  ottaa huomioon EIP:n työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon Euroopan komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan investointipankin välisen kolmikantasopimuksen, joka tuli voimaan marraskuussa 2021,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2021 julkaistun EIP-ryhmän avoimuuspolitiikan ja sen 24. marraskuuta 2021 julkaistut väärinkäytösten paljastamista koskevat toimintaperiaatteet,

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2021 julkaistun EIP:n uuden yhteenkuuluvuutta koskevan suuntaa-antavan asiakirjan vuosiksi 2021–2027,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2022 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta – vuosikertomus 2020(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0294/2022),

A.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmään kuuluvat EIP ja EIR ja että se on maailman suurin monenvälinen rahoituslaitos ja yksi suurimmista ilmastorahoituksen tarjoajista; ottaa huomioon, että EIP keskittyy ensisijaisiin aloihin, kuten ilmastoon ja ympäristöön, kehitykseen, innovointiin ja osaamiseen, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, infrastruktuuriin ja yhteenkuuluvuuteen; ottaa huomioon, että EIR tukee pieniä ja keskisuuria yrityksiä rahoittamalla yrittäjyyttä, kasvua, innovointia ja tutkimusta, työllisyyttä ja aluekehitystä;

B.  ottaa huomioon, että perussopimusten mukaisesti EIP:n edellytetään myötävaikuttavan EU:n yhdentymiseen sekä sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen ottaen huomioon julkisen politiikan tavoitteet, kuten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen, jotta voidaan puuttua eriarvoisuuteen tarjoamalla paremmat edellytykset työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien sekä julkisten infrastruktuurien ja palvelujen saatavuudelle ja edistämällä terveellistä ja kestävää ympäristöä;

C.  ottaa huomioon, että EU:n perusoikeuskirja sitoo EIP:tä; ottaa huomioon, että ihmisoikeusperiaatteet on sisällytetty sen asianmukaista huolellisuutta koskeviin menettelyihin ja normeihin sekä julkisesti saatavilla oleviin ennakkoarviointeihin;

D.  ottaa huomioon, että EIP:n investoinneilla voidaan tukea sosiaalialaa, terveydenhuolto, asuminen ja koulutus mukaan lukien;

E.  ottaa huomioon, että alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, kestävän kehityksen sekä työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan olisi oltava EIP:n toiminnan keskiössä; ottaa huomioon, että kestävyys on sisällytettävä kaikkeen lainananto-, lainanotto- ja neuvontatoimintaan, koska EIP:n tehtävänä on edistää kestävää kasvua Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella; ottaa huomioon, että yhteenkuuluvuuden tukeminen on vahvistettu EIP:n perussäännössä ja EIP:n investoinneilla pyritään edistämään sisämarkkinoiden tasapainoista ja vakaata kehitystä;

F.  ottaa huomioon, että EIP:llä on EU:n ilmastopankkina keskeinen rooli ilmastonmuutokseen, ympäristön tilan heikkenemiseen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen liittyvien maailmanlaajuisten hätätilanteiden torjunnassa; ottaa huomioon, että EIP on sitoutunut mukauttamaan kaikki toimensa Pariisin sopimukseen, jotta ilmastotoimien ja ympäristökestävyyden vuotuinen rahoitus voidaan nostaa yli 50 prosenttiin kaikesta antolainauksesta vuoteen 2025 mennessä; ottaa huomioon, että se on sitoutunut investoimaan vähintään biljoona euroa ilmastorahoitukseen seuraavan vuosikymmenen aikana;

G.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmän (EIP ja EIR) kanssa tehty InvestEU-ohjelmaan kuuluva takaussopimus neuvoteltiin vuonna 2021 ja vuoden 2022 alussa ja allekirjoitettiin 7. maaliskuuta 2022;

H.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat antaa EIP:n tehtäväksi sellaisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanon, joita ne käyttävät elpymis- ja palautumistukivälineen varojen sijoittamiseen tukikelpoisiin hankkeisiin; ottaa huomioon, että EIP voi tarjota lisärahoitusta jäsenvaltioille elpymis- ja palautumistukivälineen varojen sijoittamiseen ja sitä koskevaa neuvontaa;

I.  ottaa huomioon, että EIP edistää Euroopan unionin poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden toteuttamista ja tukee unionin ulkoisen toiminnan painopisteitä kaikilla alueilla kaikkialla maailmassa, myös poliittisesti herkissä maissa itäisessä naapurustossa ja Välimeren alueella;

J.  ottaa huomioon, että EIP on suurin monenvälinen lainanantaja EU:n naapurialueilla, jotka kattavat itäiset naapurimaat, Länsi-Balkanin, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan; ottaa huomioon, että EIP toteuttaa toimia Euroopan unionin ulkopuolella verkoston kautta, joka koostuu lähes 30:stä Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa sijaitsevasta ulkopuolisesta toimistosta;

K.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmä tekee tiivistä yhteistyötä EU:n toimielinten ja muiden kumppaneiden kanssa unionin tavoitteiden ja politiikan painopisteiden tukemiseksi; ottaa huomioon, että erityisesti monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 puitteissa EIP-ryhmä tekee yhteistyötä komission sekä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten sekä kehitysrahoituslaitosten kanssa; ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen periaatteiden toteuttamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi vuoden 2020 loppuun mennessä EIP-ryhmä toimi koordinoidusti Euroopan ulkosuhdehallinnon ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa;

L.  ottaa huomioon, että EIP on eturintamassa torjumassa covid-19-kriisiä Euroopan unionissa ja että se on toteuttanut merkittäviä toimia tarjotakseen lisätukea erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) perustamalla uuden Euroopan laajuisen takuurahaston (EGF) pääoman tarjoamiseksi pk-yrityksille, jotka ovat kärsineet erityisen paljon kriisin vaikutuksista;

M.  katsoo, että EIP:n AAA-luokitus on välttämätön asianmukaisten markkinarahoituksen lähteiden varmistamiseksi mahdollisimman edullisin koroin ja että se on siksi säilytettävä;

N.  toteaa, että EIP:n liiketoimintamalli edellyttää mahdollisimman suurta lahjomattomuutta, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja hyvää hallintotapaa sekä asianmukaisia toimenpiteitä, joilla torjutaan vaikuttavasti ja tehokkaasti kaikkia rahanpesun, terrorismin rahoituksen, järjestäytyneen rikollisuuden ja haitallisten verokäytäntöjen muotoja sekä sen äskettäin tarkistetussa petostentorjuntapolitiikassa yksilöityjä kiellettyjä menettelyjä;

EIP:n rahoitustoimien tuloksellisuus

1.  korostaa, että EIP on johtava liikkeeseenlaskija ja osallistuu jatkuvasti innovaatioihin ja kehittämiseen pääomamarkkinoilla ja edistää samalla tiukimpia normeja;

2.  huomauttaa, että EIP-ryhmän taseen loppusumma oli 31. joulukuuta 2021 yhteensä 568 miljardia euroa, mikä merkitsee 11,9 miljardin euron lisäystä verrattuna loppusummaan 31. joulukuuta 2020;

3.  panee merkille, että vuonna 2021 pankin uusien lainanantosopimusten määrä oli 65,4 miljardia euroa, mikä vastaa vuoden 2021 toimintasuunnitelmassa asetettua tavoitetta ja on lähellä edellisten vuosien tuloksia (66,1 miljardia euroa vuonna 2020 ja 63,3 miljardia euroa vuonna 2019); toteaa, että tästä määrästä 54,3 miljardia euroa oli pankin omia varoja (vuonna 2020 pankin omien varojen osuus oli 64,6 miljardia euroa);

4.  huomauttaa, että edellisvuosien tapaan suurin osuus kaikista allekirjoitetuista sopimuksista myönnettiin Italialle (16 prosenttia), Ranskalle (14 prosenttia) ja Espanjalle (12 prosenttia), ja että edellisvuosien tapaan suurimmat osuudet saivat liikenneala (30,2 prosenttia), globaalilainat (18,5 prosenttia) ja energia-ala (14,8 prosenttia);

5.  panee merkille, että vuonna 2021 maksujen kokonaismäärä oli 41,4 miljardia euroa, josta 40,4 miljardia euroa oli pankin omia varoja (vuonna 2020 kokonaismäärä oli 58,3 miljardia euroa, josta 56,8 miljardia euroa oli pankin omia varoja);

6.  panee merkille, että 31. joulukuuta 2021 jälkeen allekirjoitettujen lainasopimusten liikkeessä oleva määrä on laskenut hieman 566,4 miljardiin euroon (558,7 miljardia euroa vuonna 2020 ja 560,3 miljardia euroa vuonna 2019); toteaa, että tästä määrästä 82 prosenttia koski hankkeita EU:ssa (82,2 prosenttia vuonna 2020 ja 81,4 prosenttia vuonna 2019); toteaa, että EIP:n nostetuista lainoista koostuva salkku oli 433,4 miljardia euroa, kun se oli vuoden 2020 lopussa 444,6 miljardia euroa ja vuoden 2019 lopussa 477,5 miljardia euroa;

7.  korostaa, että edellä mainittu rahoitussuuntaus vuonna 2021 kuvastaa EIP:n pyrkimystä lisätä kolmansien osapuolten varojen käyttöä Euroopan unionissa, kuten Euroopan takuurahaston ja hajautettujen rahoitusvälineiden puitteissa käyttöön otettuja toimia, jotka täydentävät EIP:n omia varoja ja antavat sille mahdollisuuden lisätä riskialttiimpien toimien kokonaismäärää; huomauttaa, että EIP suostuu ottamaan luotto-, markkina- ja likviditeettiriskejä ainoastaan riskinottohalukkuutensa ja julkisen tehtävänsä mukaisesti;

8.  toteaa, että EIP oli vuonna 2021 suurin monenvälinen kehityspankki, joka laski liikkeeseen vihreitä ja kestäviä tuottojen käyttöön liittyviä joukkolainoja, vahvistaen asemaansa johtavana toimijana maailmanlaajuisilla vihreiden ja kestävien joukkolainojen markkinoilla ennätyksellisellä 11,5 miljardin euron arvoisella ilmasto- ja kestävyystietoisuusjoukkolainojen liikkeeseenlaskulla (vuonna 2020 kestävyysvelkatuotteiden vastaavan liikkeeseenlaskun arvo oli 10,5 miljardia euroa); toteaa lisäksi, että tämä nosti EIP:n kestävyysrahoituksen osuuden kokonaisrahoituksesta 21 prosenttiin, kun se oli ollut 15 prosenttia vuonna 2020 (ilmasto- ja kestävyystietoisuusjoukkolainat);

9.  pitää myönteisenä EIP:n hallintoneuvoston maaliskuussa 2021 hyväksymää raporttia ”Evaluation of the EIB’s Climate Awareness Bonds”; ymmärtää, että ilmasto- ja kestävyystietoisuusjoukkolainat yhdenmukaistetaan asteittain vihreitä joukkolainoja koskevan tulevan EU:n standardin säännösten kanssa;

10.  on tietoinen, että EIP hankkii pitkäaikaisia varoja laskemalla liikkeeseen joukkolainoja kansainvälisille pääomamarkkinoille lainatarpeidensa tyydyttämiseksi; toteaa, että vuonna 2021 EIP hankki 55,3 miljardia euroa 21 valuutassa;

11.  panee merkille, että EIP saa tuloja rahoittamalla suuria lainamääriä alhaisella marginaalilla ja että se ilmoitti 31. joulukuuta 2021 yhteensä 2,5 miljardin euron nettovoitosta, joka oli kasvanut verrattuna 1,7 miljardiin euroon vuonna 2020 ja 2,4 miljardiin euroon vuonna 2019;

12.  huomauttaa, että koska voittovarat säilytetään EIP:n toiminnan tukemiseksi, EIP:n jatkuva kannattavuus on kerryttänyt pankille merkittävät varannot vuosien saatossa; suhtautuu myönteisesti siihen, että varannot kasvoivat 73,5 miljardista eurosta vuoden 2020 lopussa 76,1 miljardiin euroon vuoden 2021 lopussa;

13.  panee merkille, että koko lainakanta tuotti edelleen hyvin voittoa, sillä vuoden 2021 lopussa vain 0,3 prosenttia lainoista oli arvoltaan alentuneita (verrattuna 0,4 prosenttiin vuosien 2020 ja 2019 lopussa); toteaa, että yli 90 päivää viivästyneiden maksujen osuus on edelleen hyvin pieni, sillä se oli 116,3 miljoonaa euroa vuoden 2021 lopussa (verrattuna 117,1 miljoonaan euroon vuoden 2020 lopussa ja 146 miljoonaan euroon vuoden 2019 lopussa) ja aiempien vuosien tavoin vain 0,03 prosenttia riskisalkusta;

14.  pitää myönteisenä, että hallintoneuvosto hyväksyi 15. joulukuuta 2021 EIP-ryhmän toimintasuunnitelman 2022–2024; on tyytyväinen siihen, että uudessa toimintasuunnitelmassa vahvistetaan EIP:n mukautuminen EU:n poliittisiin painopisteisiin ja sen sitoutuminen kunnianhimoisempiin digitaalista ja vihreää siirtymää koskeviin tavoitteisiin;

15.  huomauttaa, että toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon odotettavissa oleva lainanotto, joka on tarpeen sen operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että hallintoneuvosto on hyväksynyt jopa 50 miljardin euron kokonaislainanoton vuodeksi 2022; panee lisäksi merkille, että EIP on ilmoittanut rahoitusohjelmasta, jonka odotetaan olevan 45 miljardia euroa;

16.  kehottaa EIP:tä tukemaan aktiivisesti hankkeita, jotka edistävät oikeudenmukaista siirtymää, kuten tutkimusta, innovointia, digitalisaatiota, pk-yritysten rahoituksen saantia, sosiaalisia investointeja ja taitoja;

Covid-19-pandemiaan liittyvät toimet

17.  korostaa, että Euroopan unionin pitkän aikavälin talousarvio 2021–2027 (1,2 biljoonaa euroa käypinä hintoina) ja väliaikainen Next Generation EU -elpymisväline (806,9 miljardia euroa käypinä hintoina) ovat ennennäkemättömiä ja ainutlaatuisia toimia, joilla pyritään auttamaan covid-19-pandemian aiheuttamien taloudellisten ja sosiaalisten vahinkojen korjaamisessa ja helpottamaan digitaalista ja vihreää siirtymää;

18.  panee merkille, että vuonna 2021 useat pandemia-aallot haittasivat monien pankin asiakkaiden, kuten pk-yritysten ja suurten yritysten sekä rahoituslaitosten, toimintaa, mikä johti määrien ja maksujen vähenemiseen;

19.  huomauttaa, että covid-19-pandemia ei ole vaikuttanut merkittävästi EIP:n lainasalkun laatuun sen luottoriskinhallintastrategian ansiosta;

20.  panee tyytyväisenä merkille, että huolimatta covid-19-pandemian aiheuttamasta yleisestä epävarmuudesta globaaleilla rahoitusmarkkinoilla EIP:n likviditeettiasema pysyy edelleen vahvana ja luottoluokitus korkeimmalla tasolla;

21.  panee merkille, että vuonna 2021 EIP hyväksyi 109 erillistä toimea, joilla pyrittiin vastaamaan suoraan covid-19-kriisiin ja joiden kokonaisarvo oli 12,9 miljardia euroa (55,8 miljardin euron hyväksytystä kokonaismäärästä); huomauttaa, että covid-19-pandemian alkamisen jälkeen EIP-ryhmä on hyväksynyt lähes 72 miljardia euroa kohdennettua tukea kansanterveysalalle, rokotteiden toimittamiselle ja yrityksille, jotka ovat kärsineet huomattavasti kriisistä;

22.  korostaa EIP:n Euroopan takuurahaston kautta antamaa merkittävää tukea, joka täydentää muita EU:n tasolla toteutettuja toimia pandemian ja sen jälkeisten kriisien torjumiseksi; on tyytyväinen siihen, että tämä tuki kannustaa rahoituksen välittäjiä myöntämään enemmän lainoja yrityksille paremmilla ehdoilla, mikä auttaa yrityksiä saamaan nopeasti edullista rahoitusta pandemiaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi; on huolissaan takuurahastoon liittyvästä avoimuuden puutteesta, jonka vuoksi voi olla lähes mahdotonta arvioida, onko rahasto todella hyödyttänyt Euroopan taloutta;

23.  panee merkille, että Euroopan takuurahasto antoi EIP-ryhmälle mahdollisuuden lisätä tukeaan pääasiassa eurooppalaisille pk-yrityksille ja tarjota lisärahoitusta jopa 200 miljardia euroa; onnittelee EIP-ryhmää siitä, että se on tavoittanut monia yrityksiä kaikkialla Euroopan unionissa; korostaa, että 31. joulukuuta 2021 jälkeen on hyväksytty hankkeita, joiden arvo on yhteensä 23,2 miljardia euroa (josta 18,1 miljardia euroa on jo allekirjoitettu), ja että tämän odotetaan saavan liikkeelle yhteensä 174,4 miljardin euron investoinnit;

24.  on tyytyväinen siihen, että EIP:n terveydenhuoltoalan rahoituksen lisääminen 6,0 miljardilla eurolla mahdollisti investoinnit terveydenhuoltoalaan ja lääketieteellisiin infrastruktuureihin sekä tutkimukseen, rokotteisiin ja hoitoon liittyvään rahoitukseen; panee merkille, että 31. joulukuuta 2021 tämän alan rahoituksen puitteissa allekirjoitettujen lainojen määrä oli 5,4 miljardia euroa, josta osa liittyi covid-19-rokotetutkimukseen;

EIP:n tuki keskeisille politiikanaloille

25.  panee merkille, että InvestEU-ohjelma, joka on Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) seuraaja, on tarkoitus ottaa käyttöön monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027 ja että EIP on myös keskeinen toteutuskumppani, jonka vastuulla on hallinnoida 75:tä prosenttia toimeksiannon kokonaistalousarviosta; ymmärtää, että kaudella 2021–2027 InvestEU-ohjelman 26,2 miljardin euron takuun, joka rahoitetaan monivuotisesta rahoituskehyksestä ja Next Generation EU -elpymisvälineestä, odotetaan saavan liikkeelle yli 372 miljardia euroa yksityisiä ja julkisia lisäinvestointeja Euroopassa pääasiassa kestävään infrastruktuuriin, tutkimukseen, innovointiin, digitalisaatioon, pk-yritysten rahoituksensaantiin, sosiaalisiin investointeihin ja taitoihin;

26.  kehottaa EIP:tä kunnioittamaan InvestEU-ohjelman tukemia EU:n painopisteitä ja varmistamaan EU:n taloudellisten etujen vahvan suojelun; odottaa EIP:n raportoivan parlamentille InvestEU-ohjelmaan liittyvistä toimistaan ja investoinneistaan vuonna 2022;

27.  korostaa, että Euroopan 23 miljoonaa pienyritystä edustavat 99,8:aa prosenttia rahoitusalan ulkopuolisista yrityksistä ja tarjoavat noin kaksi kolmasosaa kaikista työpaikoista; korostaa, että pk-yritykset ovat talouskehityksen liikkeellepaneva voima kaikkialla maailmassa ja myös innovoinnin keskeisiä vetureita; ymmärtää, että digitalisaation ja ilmastotoimien kustannukset olivat korkeimmillaan covid-19-pandemian aikana ja että ne ovat aiheuttaneet lisäpaineita pk-yrityksille, jotka ovat saaneet EIP:n tukea pääasiassa covid-19-rahoituspaketin ja Euroopan takuurahaston kautta;

28.  antaa tunnustusta EIP-ryhmälle, jonka vuonna 2021 yli 431 000 pk-yritykselle ja midcap-yritykselle antamalla taloudellisella tuella säilytettiin 4,5 miljoonaa työpaikkaa; muistuttaa, että EIP:n pk-yrityksille antaman tuen osuus on 47 prosenttia EIP:n allekirjoittaman rahoituksen kokonaismäärästä ja että se sisältää lähes kaikki EIR:n toimet; muistuttaa, että absoluuttisesti mitattuna pk-yritysten rahoitus oli vuonna 2021 45 miljardia euroa EIP-ryhmän 94,9 miljardin euron kokonaislainanannosta ja sitä tarjottiin edullisin rahoitusehdoin alhaisempien korkojen ja/tai pidempien laina-aikojen muodossa ja lisäksi tarjottiin neuvontapalveluja; kehottaa EIP:tä jatkamaan edelleen toimiaan ja tehostamaan tukeaan tarjoamalla lisää kasvupääomaa, jotta pk-yritykset voivat laajentaa toimintaansa;

29.  on huolissaan siitä, että nykyiset korkeat energian hinnat vaikuttavat vakavalla tavalla eurooppalaisten pk-yritysten kilpailukykyyn; kehottaa EIP:tä arvioimaan, onko pk‑yrityksille annettavan tuen nykyinen taso riittävä tilanteessa, jossa energian hinnat ovat korkeat ja raaka-ainekustannukset nousevat, ja tiedottamaan parlamentille, miten se aikoo mukauttaa toimiaan näihin uusiin haasteisiin vastaamiseksi;

30.  kehottaa jälleen jakamaan hankkeet ja investoinnit maantieteellisestä näkökulmasta oikeudenmukaisesti ja avoimesti keskittyen vähemmän kehittyneisiin alueisiin, erityisesti innovointiin, digitalisaatioon ja infrastruktuuriin, osallistavan kasvun sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen lähentymisen ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi; kehottaa EIP:tä käsittelemään entistä aktiivisemmin toistuvia puutteita, jotka estävät tiettyjä alueita tai maita hyödyntämästä täysimääräisesti sen rahoitustoimia;

31.  toteaa, että nykyisessä vaikeassa tilanteessa (pandemian jälkeinen kriisi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan) jäsenvaltioiden taloudellisen tilanteen ja valmiuksien välinen kuilu on syventynyt, ja korostaa, että on tärkeää varmistaa, että alueet ja maat, joihin vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin, sopeutuvat uusiin olosuhteisiin, jotta mitään niistä ei jätetä jälkeen;

32.  kehottaa jälleen EIP:tä lisäämään investointeja läpimurtoinnovaatioihin, jotta voidaan helpottaa digitaalista ja vihreää siirtymää;

33.  muistuttaa, että EIP:n kaikkien rahoitusvirtojen olisi oltava täysin nollanettopäästöjen saavuttamista viimeistään vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen ja vuodeksi 2030 asetettujen EU:n tiukempien ilmastotavoitteiden mukaisia; korostaa, että ilmastosiirtymän on oltava osallistava ja oikeudenmukainen ja että vihreiden investointien on oltava toteuttamiskelpoisia; muistuttaa, että EIP:n odotetaan hyödyntävän lainanantoaan, rahoitusvälineitään, teknistä apuaan ja neuvontapalvelujaan sellaisten kansalaisten ja yritysten tukemiseen, joilla on sosioekonomisia haasteita, jotka johtuvat siirtymisestä kohti hiilineutraalia taloutta;

34.  kehottaa jälleen vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisille tarkoitettua teknistä tukea ja niiden taloudellista asiantuntemusta erityisesti alueilla, joilla investointivalmiudet ovat heikot, ja useiden jäsenvaltioiden yhteistä etua koskevissa hankkeissa, jotka ovat kooltaan tai luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voida rahoittaa kokonaan yksittäisten jäsenvaltioiden käytettävissä olevilla eri keinoilla ennen hankkeiden hyväksymistä, jotta parannetaan EIP:n rahoituksen saavutettavuutta;

35.  kehottaa jälleen EIP:tä noudattamaan huolellisuusvelvoitetta kaikkien hankkeiden valmisteluvaiheessa, jotta niissä otetaan tarkasti huomioon ihmisoikeudet ja alkuperäisyhteisöt ja kunnioitetaan niitä, ja kehittämään selkeän ihmisoikeusstrategian, joka sisältää ihmisoikeuksia koskevien riskien ja vaikutusten arviointeja;

36.  korostaa, että vaatimuksen, jonka mukaan rahoituksen välittäjien ja yritysasiakkaiden on laadittava hiilestä irtautumista koskevat suunnitelmat mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 2025 loppuun mennessä, on helpotettava pk-yritysten rahoituksensaantia; pitää tätä kuitenkin ratkaisevan tärkeänä vaatimuksena sen perusteella, että EIP:n tavoitteena on olla tulevaisuudessa EU:n ilmastopankki ja osoittaa vähintään 50 prosenttia rahoituksestaan vihreisiin ja kestäviin hankkeisiin;

37.  kehottaa keskittymään hiilestä irtautumista koskevien lyhyen aikavälin suunnitelmien uskottavuuteen, panemaan ne tiukasti täytäntöön, vahvistamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia tavoitteita ja arvioimaan, voitaisiinko ne sisällyttää EIP:n ja sen asiakkaiden välisiin sopimuslausekkeisiin;

38.  on tietoinen siitä, että EIP:n toimet yhdistävät ilmaston, innovoinnin ja kehittämisen, ja toteaa, että innovointi ja teknologia ovat keskeisiä mahdollistajia siirryttäessä päästöttömään talouteen; suhtautuu myönteisesti komission ja Breakthrough Energy Catalystin väliseen kumppanuuteen, jolla pyritään saamaan liikkeelle jopa miljardi Yhdysvaltain dollaria kaudella 2022–2026, jotta voidaan nopeuttaa sellaisten innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa ja kaupallistamista, jotka auttavat saavuttamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet ja Euroopan unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteet;

39.  korostaa riittävän energiaturvallisuuden tason saavuttamisen merkitystä, jotta voidaan saavuttaa Euroopan maiden nopea ja vakaa riippumattomuus;

40.  kehottaa EIP:tä lisäämään rahoitusta teknologisen siirtymän vauhdittamiseksi, tarjoamaan pk-yrityksille rahoitusta pitkän aikavälin tutkimukseen ja innovointiin, tukemaan työmarkkinoiden todellisiin tarpeisiin mukautettujen taitojen kehittämistä ja edistämään investointeja työntekijöiden ja yrittäjien digitaalisiin taitoihin, digitaaliseen infrastruktuuriin ja digitalisaatiovalmiuksien kehittämiseen; korostaa, että eurooppalaiset pk-yritykset ovat jääneet jälkeen digitaaliteknologioiden käyttöönotossa, sillä vain 55 prosenttia EU:n pk-yrityksistä on saavuttanut vähintään perustason digitaalisessa siirtymässä;

41.  panee merkille, että EU:n taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä koskevaan laaja-alaiseen julkisen politiikan tavoitteeseen liittyvien EIP:n allekirjoittamien sopimusten osuus kasvoi 34,5 prosentista vuonna 2020 yhteensä 41,5 prosenttiin vuonna 2021; suhtautuu myönteisesti EIP:n uudessa vuosia 2021–2027 koskevassa koheesiopolitiikkaa käsittelevässä suuntaa-antavassa asiakirjassaan vahvistamaan tavoitetasoon, jonka mukaan EIP-ryhmän koheesiopolitiikkaa varten osoittamaa rahoitusta lisätään osoittamalla vuonna 2022 EU:ssa annettavasta rahoituksesta koheesiopolitiikalle 40 prosenttia (45 prosenttia vuoteen 2025 mennessä), josta 20 prosenttia (23 prosenttia vuoteen 2025 mennessä) osoitetaan vähemmän kehittyneille alueille; kehottaa EIP:tä jatkamaan neuvontapalvelujen tarjoamista koheesioalueille, sillä se auttaa niitä hyödyntämään paremmin saatavilla olevia investointeja;

42.  kehottaa EIP:tä jatkossakin asettamaan etusijalle investoinnit terveydenhuollon infrastruktuuriin, henkilöstön koulutukseen ja terveydenhuoltopalvelujen laatuun maiden välisen eriarvoisuuden vähentämiseksi;

43.  pitää myönteisenä EIP:n hallintoneuvoston syyskuussa 2021 tekemää päätöstä, jolla hyväksyttiin uuden osaston, EIP Globalin, perustaminen; toteaa, että se on 1. tammikuuta 2022 alkaen vastuussa kaikista EIP:n toimista laajentumisalueella ja Euroopan unionin itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa sekä Karibian ja Tyynenmeren alueella; pyytää, että EIP Global keskittyy tasapuolisen ja kestävän kehityksen toimintaohjelmaan vastaanottajamaissa ja osoittaa samalla, että kehitys on selkeästi täydentävää; panee huolestuneena merkille EU:n ulkopuolisissa maissa toteutettavien hankkeiden haasteet, erityisesti korruption, varojen väärinkäytön ja sen varmistamisen, että hankkeilla saavutetaan aiotut vastaanottajat ja keskeisten politiikanalojen periaatteet;

44.  katsoo, että EIP Globalilla olisi oltava tarvittava toiminnallinen riippumattomuus, joka mahdollistaa kehityspankin asianmukaista yrityskulttuuria koskevien EU:n toimintapolitiikkojen onnistuneen täytäntöönpanon hyödyntäen samaan aikaan EIP:n oikeudellista kehystä ja jakaen samat toimintapolitiikat ja korkeat standardit; kehottaa EIP Globalia varmistamaan, että hankkeiden arviointiprosesseissa noudatetaan mahdollisimman korkeita huolellisuusvelvoitetta koskevia standardeja;

45.  korostaa EIP:n ratkaisevan tärkeää roolia oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin tavoitteiden saavuttamisessa ja kehottaa lisäämään osallistumista ja konkreettisia toimia tältä osin;

46.  korostaa, että maatalous-, metsätalous- ja kalastusalat ovat keskeisiä toimijoita maaseutualueiden kasvussa ja kehityksessä; kehottaa EIP:tä tarjoamaan näillä asiaankuuluvilla aloilla parempaa apua ja tukea innovoinnille, mikä voi edistää merkittävästi elintarviketurvaa; painottaa, että viljelijöiden, erityisesti nuorten ja uusien tulokkaiden, rahoitustarpeet ovat merkittäviä ja että viljelijät ja alan yritykset menestyvät heikosti hakiessaan rahoitusta; kehottaa EIP:tä jatkamaan uusien rahoitusvälineiden kehittämistä, joilla parannetaan maatalousalan mahdollisuuksia saada rahoitusta;

47.  tuomitsee Venäjän federaation laittoman, provosoimattoman ja perusteettoman sotilaallisen hyökkäyksen ja tunkeutumisen Ukrainaan; korostaa, että sota on luonut vakavan humanitaarisen kriisin ja että sillä on ollut perustavanlaatuinen vaikutus EU:n ja sen naapurimaiden talous- ja turvallisuustilanteeseen, mikä on otettava laajasti huomioon EIP:n toimissa ja investointisuunnitelmissa;

48.  on huolissaan Moldovan tasavallan energiariippuvuudesta ja energiaan liittyvästä haavoittuvuudesta, jota nykyinen energiakriisi on pahentanut; kehottaa EIP:tä tukemaan investointeja Moldovan tasavallan energiaomavaraisuuden parantamiseen ja energialähteiden monipuolistamiseen pitkällä aikavälillä;

EIP:n vaatimustenmukaisuuden valvonta, avoimuus ja vastuullisuus

49.  muistuttaa, että EIP:n AAA-luokitus on välttämätön asianmukaisten markkinarahoituksen lähteiden varmistamiseksi ja että se on säilytettävä; katsoo, että taloudellinen vahvuus, hyvä hallintotapa, maltillinen riskinottohalukkuus, pitkän aikavälin kestävyys ja EU:n tuki ovat sen menestyksekkään liiketoimintamallin olennaisia osatekijöitä ja luontaisia ominaisuuksia;

50.  panee merkille EIP:n tarkastuskomitean huomautukset ja suositukset EIP:lle vuodeksi 2021; kehottaa EIP:tä panemaan nämä suositukset täytäntöön ja saattamaan päätökseen vielä avoinna olevat edeltävien vuosien suositukset;

51.  on samaa mieltä EIP:n tarkastuskomitean kanssa siitä, että operatiivisten ja teknisten riskien, myös kyberriskien ja muiden kuin taloudellisten riskien, seurantaa, hallintaa ja valvontaa on tehostettava;

52.  panee tyytyväisenä merkille, että EIP panostaa digitalisaatiostrategiaan ja tietoturvariskien hallintaan sekä kyberturvallisuuteen ja että EIP-ryhmä hyväksyi toukokuussa 2021 tieto- ja viestintätekniikan alaa koskevan strategian ”Digital Ambition Strategy”; muistuttaa, että kyberhyökkäykset voivat aiheuttaa operatiivisia, maineeseen liittyviä ja oikeudellisia riskejä; odottaa EIP:n hyväksyvän toimintasuunnitelman, joka kattaa sekä puolustuksen kyberhyökkäyksiä vastaan että niistä toipumisen ja johon sisältyy erityisiä tuotoksia ja selkeitä indikaattoreita, ja edistävän vahvaa kyberturvallisuuskulttuuria työntekijöiden keskuudessa;

53.  panee merkille, että EIP, komissio ja tilintarkastustuomioistuin uusivat kolmikantasopimuksen 11. marraskuuta 2021; pitää valitettavana, että tarkistettu sopimus ei tarjoa laajaa ratkaisua, jota parlamentti on vaatinut; pitää kuitenkin myönteisenä, että uusi sopimus mahdollistaa tarkastettavien EIP:n asiakirjojen paremman saatavuuden ja virtaviivaistamisen; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimen odotetaan saavan käyttöönsä kaikki tiedot, jotka liittyvät yksinomaan EU:n politiikkojen täytäntöönpanoon tarkoitettuihin EIP:n toimiin;

54.  panee merkille, että vuonna 2021 EIP:n valitusmekanismiin rekisteröitiin 64 uutta tapausta (77 vuonna 2020), mekanismissa käsiteltiin 107 tapausta (137 vuonna 2020) ja saatiin päätökseen 64 tapausta (94 vuonna 2020); kannustaa EIP:tä seuraamaan valitusmekanismin suosituksia ja toteuttamaan intensiivisiä toimia sidosryhmien tavoittamiseksi ja räätälöityjen tapahtumien tarjoamiseksi niille;

55.  kehottaa EIP:tä varmistamaan, että sen valitusmekanismi on käytettävissä, tuloksellinen ja riippumaton, jotta voidaan havaita ja korjata mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset EIP:hen liittyvissä hankkeissa;

56.  on tietoinen siitä, että hallinnon tarkastus -osaston alainen tutkintajaosto on sisäinen toiminto, joka käynnistää tutkintatoimia petostentorjuntapolitiikassa määritellyistä väärinkäytöksistä, jotta EIP-ryhmälle voidaan antaa asiaankuuluvia tietoja ja suosituksia EIP:n päätöksentekoprosessin perustaksi;

57.  panee merkille, että covid-19-pandemian aiheuttamat haasteet ovat vaikuttaneet jo toisena peräkkäisenä vuotena hallinnon tarkastus -osaston toimivaltaisen jaoston toimien toteuttamiseen, mikä on johtanut vastaanotettujen väitteiden määrän vähenemiseen (174 vuonna 2021 ja 183 vuonna 2020), suoritettujen tutkintatoimenpiteiden määrän vähenemiseen (5 vuonna 2021 ja 10 vuonna 2020) ja annettujen suositusten ja lausuntojen määrän vähenemiseen (45 vuonna 2021 ja 52 vuonna 2020, vaikka päätökseen saatujen tapausten määrä oli suurempi eli 204 vuonna 2021 ja 195 vuonna 2020);

58.  panee merkille, että niiden väitteiden määrä, joiden tueksi esitettiin näyttöä tutkinnan jälkeen, väheni jyrkästi vuonna 2021 (17 tapausta vuonna 2021 aloitetuista 67 tutkinnasta ja 37 tapausta vuonna 2020 aloitetuista 91 tutkinnasta, mikä merkitsee laskua 41 prosentista 25 prosenttiin);

59.  pitää myönteisenä 29. lokakuuta 2021 allekirjoitettua EIP:n ja Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) välistä työjärjestelyä, jonka pitäisi tasoittaa tietä EIP-ryhmän rahoitukseen liittyvien riskien tehokkaammalle ehkäisemiselle ja havaitsemiselle;

60.  pitää myönteisenä, että on perustettu uusi järjestelmä suositusten ja lausuntojen seurantaa ja niistä raportointia varten; pyytää EIP:n hallinnon tarkastus -osaston alaista tutkintajaostoa raportoimaan parlamentille yksityiskohtaisemmin tutkintatoimiensa tuloksista; kehottaa käsittelemään EIP:n hallinnon tarkastus -osaston alaisen tutkintajaoston vuosikertomuksessa sen tutkimien tapausten taloudellisia vaikutuksia laajemmin pelkän tapaustutkimusten selostamisen sijaan, jotta saadaan arvokasta tietoa taloudellisten etujen suojaamisen arviointia varten, mukaan lukien EIP:n suorittama taloudellisia ja operatiivisia riskejä sekä maineriskiä koskeva arvio, kun tehdään päätös asiaa koskevan tutkinnan aiheellisuudesta;

61.  arvostaa ennakoivista luotettavuustarkastuksista vastaavan yksikön jatkuvaa työtä ja kannustaa tehostamaan yhteistyötä EIP:n poissulkemisvalmiuksien, komission varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden (kuten Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmän tietokannan ja Arachne-riskinpisteytysvälineen) välillä, jotta voidaan tehostaa petosten ehkäisy- ja havaitsemistoimia, jotka ovat välttämättömiä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi;

62.  muistuttaa EIP:tä siitä, että kaksitahoisen luonteensa (EU:n elin ja rahoituslaitos) vuoksi sen on erityisen tärkeää mukautua unionin lainsäädäntöön ja että asianmukainen hallinto, prosessit ja mekanismit olisi johdonmukaisesti suunniteltava ja pantava täytäntöön ja niitä olisi noudatettava unionin normien ja kriteerien mukaisesti; muistuttaa, että ne olisi integroitava hyvin niihin normeihin ja kriteereihin, joita muut unionin yksiköt, joiden kanssa EIP on usein vuorovaikutuksessa, noudattavat;

63.  panee merkille elokuussa 2021 päivitetyt EIP:n hallituksen ja hallintoneuvoston menettelytapasäännöt; pitää myönteisenä pidemmän karenssiajan käyttöönottoa hallituksen jäsenille (24 kuukautta 12 kuukauden sijasta) ja hallintoneuvoston jäsenille (12 kuukautta kuuden kuukauden sijasta); pitää kuitenkin valitettavana, että säännöissä ei kielletä varapääjohtajia valvomasta toimia ja tekemästä niitä koskevia päätöksiä alkuperämaissaan, ja vaatii, että asiaa käsitellään seuraavassa tarkistuksessa;

64.  luottaa siihen, että rahoituksen myöntämistä koskevien päätösten kannalta merkitykselliset hankearvioinnit laaditaan objektiivisten teknisten, rahoituksellisten ja taloudellisten indikaattorien mukaisesti ja että hankkeiden laatu on päätöksissä ratkaiseva tekijä; katsoo, että ”hallintopaketti”, jonka valtuusto hyväksyi elokuussa 2021 ja johon sisältyy hallintoneuvoston, hallituksen ja tarkastuskomitean uudet käytännesäännöt sekä eettisen ja säännönmukaisen toiminnan toimikunnan tarkistetut toimintasäännöt, vahvistaa EIP:n eettisiä toimintapuitteita, koska se sisältää tiukempia sääntöjä työsuhteen päättymisen jälkeisestä toiminnasta; toistaa kehotuksensa käsitellä eturistiriitojen välttämistä koskevat jäljellä olevat puutteet hallituksen käytännesääntöjen seuraavan tarkistuksen yhteydessä;

65.  on huolissaan EIR:n ensimmäisen ja toisen puolustuslinjan puutteista, joista ilmoitettiin EIP:n tarkastuskomitealle sisäisissä tarkastuskertomuksissa joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022; kehottaa EIP:tä toteuttamaan asianmukaisia korjaavia toimia ja tiedottamaan parlamentille tällaisten toimien toteuttamisesta;

66.  panee tyytyväisenä merkille marraskuussa 2021 hyväksytyt EIP-ryhmän tarkistetut väärinkäytösten paljastamista koskevat toimintaperiaatteet, joilla suojellaan myös väärinkäytösten paljastajia, jotka eivät ole EIP:n henkilöstön jäseniä;

67.  toteaa, että ihmisoikeudet, osallisuus ja kestävyys ovat EIP-ryhmän toiminnan ja toimien peruspilareita; suhtautuu myönteisesti ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden kehyksen tarkistamisen ja hyväksymisen (jotka saatiin päätökseen helmikuussa 2022) osalta vuonna 2021 saavutettuun edistykseen; on tietoinen siitä, että uusi kehys koostuu EIP-ryhmän tarkistetusta ympäristö- ja sosiaalipolitiikasta sekä EIP:n ympäristö- ja sosiaalinormeista ja että valitusmekanismin välityksellä ja Euroopan oikeusasiamiehelle tehdyistä valituksista saadut kokemukset otetaan asianmukaisesti huomioon tässä tarkastelussa;

68.  katsoo, että tehostetussa petostentorjuntapolitiikassa olisi esitettävä tehokkaita tapoja korjata väärinkäytöksiä ja lieventää riskejä ja tarjottava sääntelykehyksen kanssa yhteensopivia välineitä, jotta voidaan onnistuneesti jäädyttää hankkeet, joihin liittyy uskottavia epäilyjä, ja irtisanoa sopimukset sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka eivät noudata sääntöjä;

69.  muistuttaa olevansa huolissaan OLAFin vuonna 2020 päättämistä useista tapauksista, jotka koskivat EIP:n henkilöstölle aiheettomasti myönnettyjä koulutuslisiä; panee tyytyväisenä merkille, että EIP on tarkistanut ja uudistanut etuusjärjestelmää ja korjannut monia OLAFin havaitsemia virheitä sekä toteuttanut toimia aiheettomien maksujen takaisinperimiseksi; pyytää jälleen EIP:tä raportoimaan parlamentille OLAFin suositusten jatkotoimien tuloksista;

70.  panee tyytyväisenä merkille EIP-ryhmän tarkistetun avoimuuspolitiikan hyväksymisen 17. marraskuuta 2021 laajan julkisen kuulemisen jälkeen; panee merkille, että tässä politiikassa säädetään tietojen ja asiakirjojen ennakoivasta julkaisemisesta ja niiden julkistamisesta pyynnöstä; palauttaa mieliin, että on tärkeää olla avoin välittäjistä, sisäisistä päätöksentekomenettelyistä ja hankkeen ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvistä vaikutuksista hankkeiden koko täytäntöönpanon ajan;

71.  kehottaa EIP:tä parantamaan avoimuuspolitiikkansa täytäntöönpanoa ja panemaan täytäntöön kolmesta päätöksestä 21. huhtikuuta 2022 julkaistut Euroopan oikeusasiamiehen suositukset, joissa EIP:tä kehotetaan ottamaan käyttöön kunnianhimoisempi lähestymistapa tietojen julkaisemista koskevaan käytäntöönsä EU:n avoimuuslainsäädännön mukaisesti ja toteuttamaan useita avoimuustoimia;

72.  kehottaa EIP:tä vastaamaan nopeasti oikeusasiamiehen pyyntöihin, jotta kansalaiset voivat nähdä helpommin EIP:n rahoittamien hankkeiden mahdolliset ympäristövaikutukset;

73.  kehottaa jälleen lisäämään avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta parlamenttia kohtaan; muistuttaa erityisesti sen tärkeydestä, että Euroopan parlamentti voi valvoa paremmin EIP:n hallintoneuvoston päätöksiä ja että komissio on avoimempi EIP:n hallintoneuvoston kokouksissa omaksumistaan kannoista; kehottaa tässä yhteydessä harkitsemaan mahdollisuutta, että parlamentilla olisi tarkkailijan asema hallintoneuvoston kokouksissa;

74.  katsoo, että komission olisi annettava avoimemmin tietoja EIP:n rahoittamia hankkeita koskevista lausunnoistaan, koska tämä selventäisi sen roolia unionin politiikkatavoitteiden kannalta;

75.  on tietoinen siitä, etteivät avoimuuden lisäämistä koskevat vaatimukset voi johtaa asiakkaiden oikeutettujen taloudellisten etujen suojan heikkenemiseen ja että näiden pyyntöjen on oltava nykyisten oikeudellisten kehysten ja tietosuojajärjestelmän mukaisia;

76.  kehottaa EIP:n edustajia olemaan enemmän yhteydessä ja vuorovaikutuksessa parlamentin kanssa erityisesti rahoitustoimien valvonnan osalta;

77.  on huolissaan siitä, että monimuotoisuutta ja osallisuutta koskevassa strategiassa 2018‑2021 asetettuja tavoitteita ei saavutettu kaikilta osin; kehottaa EIP:tä ryhtymään konkreettisiin toimiin henkilöstönsä sukupuolijakauman tasapainottamiseksi erityisesti johtotasolla ja johtavassa asemassa olevien virkamiesten tasolla;

78.  ymmärtää, että rekrytoinnin vähentyminen covid-19-pandemian aikana, pankin etsimien profiilien erityisluonne (riskinhallinnassa, vaatimustenmukaisuuden valvonnassa ja tietoteknisissä tehtävissä, monissa tapauksissa rekrytointi pankkialalta ja erikoisaloilta, jotka eivät välttämättä ole monimuotoisia) ja Luxemburgin kilpaillut työmarkkinat ovat esimerkkejä rajoitteista, jotka on otettava huomioon kokonaistilannetta arvioitaessa;

79.  panee merkille pitkäaikaiset huolet ja valitukset, jotka koskevat hallinto- ja asiantuntijahenkilöstön välisiä suuria palkkaeroja; kiinnittää huomiota Luxemburgin korkeisiin elinkustannuksiin ja siihen, että Luxemburgia koskevaksi korjauskertoimeksi on vahvistettu 100 prosenttia, vaikka sen pitäisi olla korkeampi; viittaa hallintohenkilöstön kohtaamiin haasteisiin ja siihen, miten ne voivat vaikuttaa kielteisesti EIP:ssä työskentelyn houkuttelevuuteen ja EIP:n henkilöstön elintasoon;

80.  kannustaa pankkia toteuttamaan edelleen toimia, jotta sen organisaatiossa saavutettaisiin sukupuolten tasapuolisempi edustus;

81.  pitää myönteisenä sitä, että EIP seuraa jatkuvasti maantieteellistä tasapainoa ja ottaa nämä tiedot huomioon käynnissä olevissa ja tulevissa rekrytointiprosesseissa;

82.  kehottaa jälleen EIP:tä varmistamaan kaikkien jäsenvaltioiden asianmukaisen maantieteellisen edustuksen hallinnossaan ottaen huomioon ehdokkaiden pätevyyden ja ansiot; kehottaa EIP:tä julkistamaan vuosittain keskijohdon ja ylimmän johdon sukupuoli- ja kansallisuusjakauman;

83.  panee merkille kaksi ehdotusta lakko-oikeutta koskevaksi kehykseksi ja ammattiliittojen tunnustamista koskevaksi kehykseksi ja on siinä käsityksessä, että EIP:n hallitus hyväksyy nämä kehykset kohtuullisessa ajassa;

84.  kehottaa EIP:tä raportoimaan edelleen vuoden 2021 terveys- ja hyvinvointikyselyn perusteella toteutetuista täytäntöönpanotoimenpiteistä; kehottaa EIP:tä erityisesti raportoimaan sisäisen hallinnon ja sisäisten rekrytointiprosessien avoimuudesta sekä toimenpiteistä, joita on toteutettu työtyytyväisyyskyselyjen tulosten huomioon ottamiseksi;

Parlamentin suositusten seuranta

85.  kehottaa EIP:tä edelleen ilmoittamaan parlamentin vuotuisissa päätöslauselmissa antamien aiempien suositusten tilanteesta ja toteutusvaiheesta, erityisesti seuraavien osalta:

o
o   o

86.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle ja pyytää neuvostoa ja EIP:n hallintoneuvostoa keskustelemaan tästä päätöslauselmasta.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0299.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta – vuosikertomus 2021 (2022/2152(INI))

P9_TA(2023)0018 A9-0299/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 310 artiklan 6 kohdan ja 325 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2022 annetun komission kertomuksen ”33. vuosikertomus Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta (2021)” (COM(2022)0482) (PIF-kertomus 2021),

–  ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kertomuksen vuodelta 2021 ja OLAFin valvontakomitean vuosikertomuksen 2021,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2021 annetun OLAFin valvontakomitean lausunnon nro 1/2021 OLAFin suosituksista, joita asianomaiset viranomaiset eivät noudattaneet, 31. toukokuuta 2021 annetun lausunnon nro 2/2021 OLAFin ja EPPOn välisistä työjärjestelyistä, 18. lokakuuta 2021 annetun lausunnon nro 4/2021 OLAFin alustavasta talousarvioesityksestä vuodeksi 2022 ja 17. joulukuuta 2021 annetun lausunnon nro 5/2021 ”Arvio runsaasti yli 36 kuukautta kestäneistä tutkimuksista vuonna 2019”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2022 julkaistun Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) vuosikertomuksen 2021,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2022 antamansa päätöslauselman Qatariin liittyvistä korruptioepäilyistä ja Euroopan unionin toimielinten laajemmasta avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden tarpeesta(1),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävän yhteistyön ja Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimusten vaikuttavuuden osalta 23. joulukuuta 2020 annetun asetuksen (EU, Euratom) 2020/2223(2) (OLAF-asetus),

–  ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937(3),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2021 annetun alv-vajetta koskevan komission kertomuksen ”VAT Gap Report 2021”,

–  ottaa huomioon unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(4) (PIF-direktiivi),

–  ottaa huomioon 6. syyskuuta 2021 annetun komission kertomuksen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5 päivänä heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 täytäntöönpanosta (COM(2021)0536),

–  ottaa huomioon tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939(5) (EPPO-asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan syyttäjänviraston Euroopan pääsyyttäjän nimittämisestä 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2019/1798(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 16. helmikuuta 2022 asioissa C‑156/21 ja C-157/21 antamat tuomiot ja unionin tuomioistuimen päätelmät, joiden mukaan oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuusmekanismi on EU:n lainsäädännön mukainen, mikä vahvisti oikeusperustan asianmukaisuuden ja yleisen ehdollisuusjärjestelmän yhteensopivuuden Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 7 artiklan ja oikeusvarmuuden periaatteen kanssa,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2022 annetun komission ehdotuksen neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi toimenpiteistä unionin talousarvion suojaamiseksi oikeusvaltion periaatteiden rikkomiselta Unkarissa (COM(2022)0485),

–  ottaa huomioon yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi 16. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092(7) (ehdollisuusasetus),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”Suuntaviivat yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi annetun asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 soveltamisesta”(8),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Komission petostentorjuntastrategia: tehostetut toimet EU:n talousarvion suojaamiseksi” (COM(2019)0196),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (UNCAC) täytäntöönpanon tarkastelumekanismin puitteissa toteutetusta Euroopan unionia koskevasta tarkastelusta (COM(2020)0793),

–  ottaa huomioon unionin petostentorjuntaohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 250/2014 kumoamisesta 29. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/785(9),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2022 antamansa suosituksen neuvostolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle korruptiosta ja ihmisoikeuksista(10),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva EU:n strategia vuosiksi 2021–2025” (COM(2021)0170),

–  ottaa huomioon unionin yleisen tuomioistuimen 1. syyskuuta 2021 antaman tuomion asiassa T-517/19, Homoki v. Euroopan komissio(11),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman oikeusvaltiotilanteesta Euroopan unionissa ja ehdollisuusjärjestelmästä annetun asetuksen (EU, Euratom) 2020/2092 soveltamisesta(12),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2022 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – petosten torjunta – vuosikertomus 2020(13),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0299/2022),

A.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden viranomaiset hallinnoivat yli 85:tä prosenttia EU:n menoista, elpymis- ja palautumistukiväline mukaan lukien, ja keräävät EU:n perinteiset omat varat ja että komissio puolestaan valvoo molempia näistä aloista, asettaa normeja, todentaa sääntöjen noudattamisen ja antaa sekä parlamentille että neuvostolle selvityksen toimenpiteistä, joita on toteutettu EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta, SEUT 325 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

B.  katsoo, että julkisten varojen moitteettoman käytön ja unionin taloudellisten etujen suojaamisen olisi oltava unionin politiikan keskiössä, jotta kansalaisten luottamusta lisättäisiin varmistamalla, että veronmaksajien rahoja käytetään asianmukaisesti ja vaikuttavasti;

C.  ottaa huomioon, että luottamus parlamentin lahjomattomuuteen ja oikeusvaltioon on ensiarvoisen tärkeää eurooppalaisen demokratian toiminnan kannalta; pitää olennaisen tärkeänä varmistaa, että demokraattiset prosessit eivät jää yksityisten ja ulkoisten intressien jalkoihin ja että kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

D.  ottaa huomioon, että vuotuinen PIF-kertomus perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin, muun muassa havaittuja sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia koskeviin tietoihin, jotka analysoidaan riskialtteimpien alojen tunnistamiseksi, ja toteaa, että siinä kuvataan toteutetut vastatoimet ja mahdollistetaan paremmin kohdennettujen toimien toteuttaminen sekä EU:n että kansallisella tasolla;

E.  ottaa huomioon, että yleistä ehdollisuusjärjestelmää unionin talousarvion suojaamiseksi on sovellettu 1 päivästä tammikuuta 2021; ottaa huomioon, että tätä järjestelmää sovelletaan näin ollen kyseisestä päivästä alkaen kaikkiin jäsenvaltioissa tehtyihin oikeusvaltioperiaatetta koskeviin rikkomuksiin, kuten petoksiin, jotka vaikuttavat tai uhkaavat vakavasti vaikuttaa EU:n talousarvion moitteettomaan varainhoitoon ja EU:n taloudellisiin etuihin riittävän suoraan;

F.  ottaa huomioon, että ehdollisuusasetuksen nojalla EU voi toteuttaa maksujen keskeyttämisen tai rahoitusoikaisujen soveltamisen kaltaisia toimenpiteitä, jotta se voi suojata talousarviota petoksilta ja suojella oikeusvaltioperiaatetta;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin hylkäsi kahden jäsenvaltion vaatimukset ja katsoi, että ehdollisuusasetus kuuluu varainhoitosäännöissä EU:n talousarvion täytäntöönpanoa varten annettuun toimivaltaan;

H.  katsoo, että komission olisi sovellettava EU:n ulkopuolisille maille myönnettyihin varoihin samoja, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen perustuvia kriteerejä EU:n talousarvion puitteissa ja omaksuttava tinkimätön kanta lopettaakseen käynnissä olevat rahoitustoimet, jos näillä mailla on epäasianmukaista vaikutusta EU:n toimielimiin tai lainsäätäjiin;

I.  ottaa huomioon, että EU sai vuonna 2021 päätökseen kauden 2021–2027 meno-ohjelmien hyväksymisen, mukaan lukien unionin petostentorjuntaohjelman, jolla tuetaan petostentorjuntaa myöntämällä avustuksia erityisaloitteisiin ja mahdollistamalla sellaisten tietoteknisten alustojen ja välineiden rahoittaminen, joilla helpotetaan jäsenvaltioiden ja EU:n välistä tietojenvaihtoa;

J.  ottaa huomioon, että unioni ja jäsenvaltiot jakavat vastuun unionin taloudellisten etujen suojaamisesta; ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälineen varojen ennennäkemättömän käyttöönoton osalta ne jakavat myös vastuun kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien sääntelystä ja täytäntöönpanosta; ottaa huomioon, että tämän seurauksena kansallisten viranomaisten rooli EU:n taloudellisten etujen riittävän suojan varmistamisessa on kasvanut merkittävästi;

K.  ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpano lisää eurooppalaisiin ja kansallisiin hallintoihin kohdistuvaa painetta tulevina vuosina ja että se osuu yhteen vuosien 2021–2027 meno-ohjelmien kanssa; katsoo, että jäsenvaltioiden on hallittava eri rahastojen täytäntöönpanoon liittyviä erilaisia hallinnointitapoja ja että komission on vahvistettava valvontavalmiuksiaan, koska se pystyy tällä hetkellä valvomaan vain murto-osaa kaikista menoista;

L.  ottaa huomioon, että komissio on pyrkinyt tukemaan kansallisia viranomaisia kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien laadinnassa ja arvioinnissa ja kiinnittänyt erityistä huomiota sellaisten toimenpiteiden suunnitteluun, joilla voidaan suojata elpymis- ja palautumistukivälineen varoja petoksilta, korruptiolta, eturistiriidoilta ja päällekkäiseltä rahoitukselta;

M.  ottaa huomioon, että elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241 (elpymis- ja palautumistukivälinettä koskeva asetus)(14) 22 artikla sisältää säännöksiä EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta ja että tällä asetuksella varmistetaan, että komissio, OLAF, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja EPPO voivat hoitaa tehtäviään ja että kansalliset viranomaiset ottavat käyttöön tehokkaita petostentorjuntatoimenpiteitä ottaen huomioon havaitut riskit;

N.  katsoo, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien erilaisuus on epäkohta ja että siihen on kiinnitettävä riittävästi huomiota, jotta EU:hun voidaan luoda yhtenäisemmät, yhteentoimivammat ja vertailukelpoisemmat hallinto- ja raportointijärjestelmät sääntöjenvastaisuuksien sekä petosten ja lahjonnan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tehokkaalla tavalla;

O.  ottaa huomioon, että puutteet tietojen oikeellisuudessa, vertailukelpoisuudessa ja raportointitekniikoissa, myös sen vuoksi, että digitalisaatio etenee jäsenvaltioissa eri tahtiin, heikentävät edelleen vakavasti saatavilla olevien tietojen laatua ja luotettavuutta;

P.  ottaa huomioon, että Arachne-väline on vapaaehtoinen, ja – vaikka sitä käytetään jo laajasti koheesiopolitiikassa ja se ollaan ottamassa käyttöön maatalousmenojen osalta – sen määrääminen pakolliseksi parlamentin toistuvien pyyntöjen mukaisesti olisi komission mukaan merkittävä edistysaskel;

Q.  ottaa huomioon, että arvonlisävero (alv) on tärkeä tulonlähde kansallisissa talousarvioissa ja että alv-perusteisten omien varojen osuus on noin 10 prosenttia omista varoista peräisin olevista tuloista (12,3 prosenttia EU:n talousarvion kokonaistuloista vuonna 2020 ja 11 prosenttia vuonna 2019);

R.  ottaa huomioon, että oikeudenmukaista ja yksinkertaista verotusta koskeva komission toimintasuunnitelma elpymisstrategian tueksi (COM(2020)0312) edistää EU:n strategiaa verotuksen yksinkertaistamiseksi ja sen mukauttamiseksi talouden digitalisaatioon ja vihreään siirtymään ja että siinä asetetaan etusijalle alv-petosten torjunta;

S.  ottaa huomioon, että EPPO aloitti viimein 1. kesäkuuta 2021 operatiivisen toimintansa viimeisenä pilarina petostentorjuntajärjestelmässä, jonka unioni on suunnitellut parantaakseen taloudellisten etujensa suojaamista; ottaa huomioon, että EPPOn työtaakan odotetaan kasvavan;

T.  ottaa huomioon, että vähäisistä resursseista ja äärimmäisistä aikapaineista huolimatta EPPO on jo osoittanut valmiutensa ja kustannustehokkuutensa; ottaa huomioon, että EPPOn talousarvio vuodeksi 2021 oli alle 45 miljoonaa euroa, kun taas EPPOn tuomarit määräsivät takavarikoimaan yli 250 miljoonaa euroa organisaation ensimmäisenä toimintavuonna, mikä osoittaa, että EPPO voi tuottaa massiivisen ja välittömän tuoton investoinnille;

U.  ottaa huomioon, että komission tiedot petosten laajuudesta, luonteesta ja syistä ovat verrattain rajallisia ja että monista mahdollisista petoksista ei raportoida sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmän kautta; ottaa huomioon, että korruptio heikentää kansalaisten luottamusta EU:hun ja vaarantaa unionin taloudelliset edut ja koko EU:n talouden sekä uhkaa vakavasti demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta EU:ssa;

V.  ottaa huomioon, että SEUT 83 artiklan mukaan korruptio on erityisen vakava rikollisuuden ala, joka on rajatylittävää ja joka vaikuttaa vaihtelevassa määrin kaikkiin jäsenvaltioihin; ottaa huomioon, että rikollisjärjestöt ovat erityisen aktiivisia EU:n varojen sieppaamisessa ja voivat hyödyntää jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien heterogeenisyyttä tunkeutuakseen niiden talouden, rahoituksen, liiketoiminnan, yhteiskunnan ja politiikan rakenteisiin aiheuttaen vahinkoa taloudelliselle vapaudelle ja vapaalle kilpailulle;

W.  ottaa huomioon, että EU:n menojen ennennäkemätön kasvu vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen ja Next Generation EU -elpymissuunnitelman (NGEU) myötä tarjoaa järjestäytyneille rikollisille merkittäviä mahdollisuuksia varojen väärinkäyttöön;

X.  katsoo, että yhteistyö kansainvälisten kumppaneiden kanssa on ratkaisevan tärkeää Euroopan ulkopuolella käytettyjen EU:n varojen ja EU:n talousarvion tulopuolen suojelemiseksi; ottaa huomioon, että OLAF sopi vuonna 2021 hallinnollisen yhteistyön järjestelyistä kahden kansainvälisen kumppaniviranomaisen, Ukrainan syyttäjänviraston ja Maailman tullijärjestön (WCO), kanssa; ottaa huomioon, että OLAF järjesti vuonna 2021 verkkotapahtumia, jotta se pystyi luomaan uusia operatiivisia yhteyksiä EU:n ulkopuolisten maiden tutkintaviranomaisiin ja kannustamaan ilmoittamaan petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista EU:n edustustojen kautta kaikkialla maailmassa;

1.  panee tyytyväisenä merkille 33. vuosikertomuksen Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta (2021);

2.  on tietoinen siitä, että vuosi 2021 oli haastava vuosi, jolloin covid-19-pandemian vaikutukset ovat edellyttäneet valvontastrategioiden mukauttamista ja keskittymistä ennaltaehkäisyyn erityisten lieventävien toimenpiteiden ja kohdennettujen toimien avulla sääntöjenvastaisuuksien ja petosten havaitsemiseksi;

3.  muistuttaa, että 19. helmikuuta 2021 tuli voimaan elpymis- ja palautumistukiväline, joka on Next Generation EU -välineen tärkein pilari, jota rahoitetaan komission pääomamarkkinoilta ottamilla lainoilla ja jonka tarkoituksena on rahoittaa uudistuksia ja investointeja jäsenvaltioissa takautuvasti pandemian alusta helmikuusta 2020 lähtien;

4.  korostaa, että vuonna 2021 toimiin voitiin myöntää EU:n rahoitusta monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 (joka päättyy vuonna 2024), vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä ja Next Generation EU -elpymispaketista;

5.  korostaa, että uusi monivuotinen rahoituskehys 2021–2027, jonka viimeisimmät ohjelmat hyväksyttiin vuonna 2021, yhdessä Next Generation EU -elpymissuunnitelman kanssa tarjoaa EU:lle 1,8 biljoonaa euroa, ja toteaa, että kyseessä ovat ennennäkemättömän suuret määrärahat; korostaa, että parlamentti (vastuuvapauden varmistamiseksi), OLAF, tilintarkastustuomioistuin, komissio ja tarvittaessa EPPO voivat tutustua asiaankuuluviin tietoihin ja tarkistaa varojen käytön voimassa olevissa asetuksissa säädettyjen tarkastustoimenpiteiden täydentämiseksi ja vahvistamiseksi;

6.  toteaa, että parlamentilla ja sen talousarvion valvontavaliokunnalla olisi oltava vahva rooli elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnoinnissa muun muassa säännöllisen ja jäsennellyn vuoropuhelun avulla, jossa komissiota pyydetään keskustelemaan elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanosta ja ottamaan huomioon siinä esiin tulevat näkemykset;

7.  korostaa, että valppauden ja valvonnan onkin oltava ja niiden odotetaan olevan yhtä korkealla tasolla, jotta voidaan taata, että näillä varoilla voidaan edistää mahdollisimman hyvin unionin yhteisiä tavoitteita; muistuttaa EU:n varoja hallinnoiviin viranomaisiin kohdistuvan paineen lisääntymisestä, käytettyjen määrärahojen määrän kasvusta ja niiden hallinnointiin liittyvien riskien lisääntymisestä (siksi, että pandemian yhteydessä otettiin käyttöön yksinkertaistettuja ja kiireellisiä menettelyjä, jotka ovat alttiita väärinkäytöksille);

8.  katsoo, että avoimuuden lisäämistä, petostentorjunnan digitalisointia sekä petosriskien arvioinnin ja hallinnan jatkuvaa vahvistamista ja kehittämistä olisi jatkettava samanaikaisesti EU:n petostentorjuntajärjestelmän moitteettoman täytäntöönpanon kanssa;

9.  kehottaa tehostamaan digitalisaatiota ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta sekä yhdenmukaistamaan raportoinnin, seurannan ja tarkastukset EU:ssa ja pyytää tätä varten komissiota yhdenmukaistamaan määritelmät, jotta on mahdollista saada vertailukelpoisia tietoja koko EU:sta;

10.  kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen keskinäisestä hallinnollisesta avusta niillä EU-rahoituksen aloilla, joilla tällaista käytäntöä ei vielä ole; kannustaa komissiota kehittämään toimivaltaisten viranomaisten välisen tietojenvaihtojärjestelmän, jonka avulla voitaisiin vertailla ristiin kahden tai useamman jäsenvaltion välisiä transaktioita koskevia kirjanpitotietoja, jotta voidaan välttää ylikansalliset petokset Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa ja näin varmistaa horisontaalinen lähestymistapa Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamiseen;

11.  on huolissaan PIF-vuosikertomuksen melko myöhäisestä julkaisemisesta, sillä vuoden n kertomus julkaistaan vasta vuotta n seuraavan vuoden syyskuussa; ymmärtää tämän johtuvan pääasiassa siitä, että jäsenvaltiot toimittavat tietonsa melko myöhään; kehottaa komissiota olemaan ennakoivampi ja pyytämään jäsenvaltioilta tietoja aikaisemmin, jotta sen vuosikertomuksen julkaisemista voidaan aikaistaa, mikä antaisi parlamentille mahdollisuuden hyväksyä päätöslauselmansa hyvissä ajoin ja ihanteellisesti vuotta n seuraavan vuoden aikana;

12.  katsoo, että erityisesti uuden OLAFia koskevan asetuksen, elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen ja ehdollisuusasetuksen voimaantulon sekä EU:n petostentorjuntajärjestelmän viimeistelevän EPPOn operatiivisen toiminnan alkamisen jälkeen on tarpeen tehdä vuotuisesta PIF-kertomuksesta kokonaisvaltaisempi, jotta voidaan saada kattava yleiskatsaus kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden välisistä synergioista, tunnistaa parhaat käytännöt ja korjata puutteet; kehottaa siksi jälleen komissiota tutkimaan uusia keinoja tämän toteuttamiseksi;

Havaitut petokset ja muut sääntöjenvastaisuudet

13.  panee merkille, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamien petos- ja sääntöjenvastaisuustapausten määrä – yhteensä 11 218 – pysyi vakaana vuonna 2021 suhteessa vuoteen 2020 (jolloin tapauksia oli yhteensä 11 755); huomauttaa, että näiden sääntöjenvastaisuustapausten rahallinen arvo nousi merkittävästi eli yli kaksinkertaistui (+121 prosenttia) vuoden 2020 1,46 miljardista eurosta vuoden 2021 3,24 miljardiin euroon, mikä johtui muutamista suuren mittaluokan tapauksista eräissä jäsenvaltioissa; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että petosten ja sääntöjenvastaisuuksien suuruusluokka on kasvanut;

14.  toteaa, että havaittujen ja petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä on osoitus havaitsemisasteesta sekä jäsenvaltioiden ja unionin elinten kyvystä pysäyttää mahdolliset petokset eikä suora indikaattori unionin talousarvioon tai tiettyyn jäsenvaltioon vaikuttavien petosten määrästä; ymmärtää, että sääntöjenvastaisuuden havaitseminen ja siitä ilmoittaminen tarkoittaa sitä, että korjaavia toimenpiteitä on toteutettu EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja että rikosoikeudellinen menettely on tarvittaessa aloitettu;

15.  panee huolestuneena merkille, että suurin osa ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista (petokset ja muut sääntöjenvastaisuudet) havaitaan jälkitarkastuksissa ja että tämä johtaa huomattavaan viiveeseen sääntöjenvastaisuuksien tekohetken ja komissiolle ilmoittamisen välillä ja että tämä viive on keskimäärin kahdesta ja puolesta kolmeen vuoteen; on myös huolestunut siitä, että jotkin jäsenvaltiot eivät ilmoita lainkaan sääntöjenvastaisuuksista, mikä saattaa myös merkitä riittämättömiä toimia niiden havaitsemiseksi;

16.  on tietoinen siitä, että suuri osa EU:n menoista seuraa monivuotisia syklejä ja niiden toteutus lisääntyy asteittain kohti ohjelmien päättämistä, joten sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisen huippuja esiintyy yleensä kaksi tai kolme vuotta syklin viimeisen vuoden jälkeen; huomauttaa tämän vuoksi, että vuosittainen vertailu sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisessa ei tarjoa luotettavaa analyysia reaaliaikaisesta tilanteesta, kun taas monivuotinen näkökulma voi lieventää vääristymiä; suhtautuu myönteisesti näiden vaikutusten lieventämiseksi omaksuttuun lähestymistapaan, jossa raportointivuoden tuloksia verrataan perinteisten omien varojen viiden vuoden keskiarvoon ja menojen osalta asianomaisen ohjelmakauden keskiarvoon, lukuun ottamatta viljelijöille myönnettäviä suoria tukia ja markkinatukea koskevia vuotuisia menoja; korostaa kuitenkin, että eri ohjelmakausia koskevan sääntelykehyksen erot voivat tehdä vertailusta steriiliä ja mitätöidä analyysityön;

17.  kehottaa komissiota keskittymään enemmän vakavampiin ongelmiin, kuten tarjousperusteissa esitettyihin tarkoituksellisiin manipulointeihin, joilla suositaan tiettyjä tarjoajia, tarjoajien valintaan liittyvään korruptioon ja yleisesti eturistiriitoihin vähäisten muodollisten virheiden sijaan;

Suuret uhat

18.  on huolissaan järjestäytyneen rikollisuuden, mukaan lukien mafiatyyppiset järjestöt ja oligarkkiset rakenteet, aiheuttamasta kasvavasta uhasta EU:n talousarviolle; on tietoinen siitä, että järjestäytyneet rikollisryhmät yrittävät soluttautua lailliseen talouteen ja syyllistyvät hallinnollisiin sääntöjenvastaisuuksiin rikollisilla menetelmillä, jotka ovat haitallisempia ja vaikeampia tutkia ja korjata; huomauttaa, että niiden toimintatapoihin kuuluu yhä enemmän sellaisten erittäin ammattitaitoisten välittäjien käyttö, jotka pystyvät tekemään erittäin kehittyneitä ja vaikeasti havaittavia EU:n varoihin kohdistuvia petoksia saamalla rahaa katoamaan monimutkaisilla rahoitusrakenteilla, joskus veroparatiisien avulla, mikä vaikeuttaa erityisesti varojen jäljittämistä ja takaisinperintää;

19.  toistaa huolensa siitä, että oligarkkiryhmien levinneisyys on viime vuosina kasvanut ennennäkemättömälle tasolle ja että oligarkkiset järjestelmät liittyvät usein laajalle levinneeseen korruptioon, tiedotusvälineiden tiukkaan valvontaan ja kykyyn vaikuttaa oikeus- ja syyttäjäviranomaisiin tavalla, jolla salataan mahdollinen rikollinen toiminta ja vältetään syytteen nostaminen;

20.  muistuttaa, että EU:n varoihin kohdistuvilla petoksilla on yhä enemmän rajat ylittäviä ulottuvuuksia, että rikollisjärjestöt hyödyntävät oikeusjärjestelmien epäyhtenäisyyttä jäsenvaltioiden taloudellisia etuja vahingoittavan petollisen toiminnan harjoittamiseksi ja että EU:lla on SEUT-sopimuksessa asetetuissa rajoissa velvollisuus osallistua korruption vastaiseen politiikkaan ja torjua korruptiota sen torjumiseksi ja ehkäisemiseksi; kehottaa siksi komissiota tekemään kaikkensa jäsenvaltioiden rikoslainsäädännön yhdenmukaistamiseksi;

21.  muistuttaa, että järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan tehokkaan lainsäädännön ja ehkäisevien toimien puute monissa jäsenvaltioissa luo hedelmällisen maaperän rajat ylittävän toiminnan kasvulle aloilla, jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin; muistuttaa siksi aikaisemmista pyynnöistään järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24. lokakuuta 2008 annetun neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS(15) tarkistamiseksi ja kannastaan, jonka mukaan on tarpeen luoda uusi järjestäytyneen rikollisuuden yhteinen määritelmä, joka noudattaa viimeisimpiä kehityssuuntauksia ja jossa otetaan huomioon rikollisryhmien käyttämä väkivalta, korruptio tai pelottelu määräysvallan saamiseksi taloudelliseen toimintaan tai julkisiin hankintoihin tai demokraattisten prosessien häiritsemiseksi; kehottaa komissiota edistämään niiden EU-maiden hyviä käytäntöjä, joilla on kehittynyt sääntelykehys järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi;

22.  korostaa, että kansallisten lainvalvontaviranomaisten keskinäinen sekä kansallisten lainvalvontaviranomaisten ja asiaankuuluvien EU:n virastojen ja elinten välinen oikea-aikainen yhteistyö on keskeinen tekijä pyrittäessä torjumaan tehokkaasti kansainvälistä rikollisuutta EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi; kannattaa tämän yhteistyön ja reagoinnin yhteydessä pyrkimyksiä edistää yhteisiä politiikkoja mafiaan liittyvän rikollisuuden torjumiseksi ja seurata tällä alalla kaikkein kunnostautuneimpien ja kokeneimpien maiden esimerkkiä;

23.  korostaa, että korruptio, erityisesti korkean tason korruptio, myös EU:n toimielimissä, on erityisen vakava rikos, joka saattaa ulottua rajojen yli, jonka vaikutukset kohdistuvat unionin taloudellisiin etuihin ja koko EU:n talouteen ja joka muodostaa vakavan uhan demokratialle, perusoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteelle kaikkialla Euroopassa sekä heikentää kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin EU:ssa ja jäsenvaltioissa;

24.  on järkyttynyt siitä, että ainakin kaksi EU:n ulkopuolista maata pystyi syyllistymään korkean tason korruptioon ja vaikuttamaan epäasianmukaisesti Euroopan parlamentin jäseniin, mikä johti Belgian viranomaisten joulukuussa 2022 suorittamiin rikostutkimuksiin; korostaa, että tällaiset toimet uhkaavat kansalaisten demokraattisen edustuksen periaatetta EU:n päätöksenteossa ja heikentävät kansalaisten luottamusta EU:n toimielimiin; pyytää tässä yhteydessä komissiota esittämään mahdollisimman pian luonnoksen toimielinten väliseksi sopimukseksi sellaisen EU:n eettisen elimen perustamiseksi, jolla on tarvittava riippumattomuus ja oikeus suorittaa omia tutkimuksiaan, kuten parlamentti on vaatinut syyskuusta 2021 lähtien nykyisen järjestelmän heikkouksien korjaamiseksi;

25.  katsoo, että henkilöstösääntöjen ja erityisesti niiden 22 artiklan c kohdan tarkistaminen on tarpeen, jotta ne olisivat unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun direktiivi (EU) 2019/1937(16) mukaisia; kehottaa puhemiehistöä tarkistamaan välittömästi henkilöstösääntöjen 22 artiklan c kohdan täytäntöönpanoa koskevia parlamentin sisäisiä sääntöjä, jotta ne vastaisivat väärinkäytösten paljastajia koskevassa direktiivissä säädettyjä suojatoimia;

26.  kehottaa komissiota laatimaan vuosikertomuksen korruptiosta – kuten jo laaditaan petoksista – perusteellisen analyysin tarjoamiseksi niistä lähestymistavoista, menettelyistä ja välineistä, joita jäsenvaltiot ovat käyttäneet korruption torjunnassa, ja sen arvioimiseksi, mitkä ovat suurimmassa vaarassa olevat alat, ja siten mahdollistamaan paremmin kohdennettujen toimien toteuttamisen sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla;

27.  korostaa EPPOn, EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust), Europolin ja OLAFin roolia korruption torjunnassa; kehottaa vahvistamaan edelleen EPPOn ja OLAFin valmiuksia ja niiden välistä yhteistyötä; kehottaa laatimaan yhteiset korruption vastaiset säännöt, joita sovelletaan Euroopan parlamentin jäseniin ja unionin toimielinten henkilöstöön;

28.  korostaa, että komission ja muiden EU:n toimielinten ja laitosten olisi otettava käyttöön johdonmukainen lähestymistapa avoimuuteen, jääviyteen, laittomaan lobbaukseen, pyöröovi-ilmiöön ja eturistiriitoihin ja vahvistettava myös sisäisiä valvontamekanismeja, jotta se voi torjua tehokkaasti korruptiota ja suojata unionin taloudellisia etuja; kehottaa EU:n toimielimiä toteuttamaan kiireellisesti toimenpiteitä, joilla otetaan käyttöön vähimmäiskarenssiajat EU:n korkeille virkamiehille ja entisille parlamentin jäsenille, jotta vältetään niin sanottu pyöröovi-ilmiö;

29.  muistuttaa, että varainhoidon tarkkailusta ja valvonnasta vastaavien instituutioiden riippumattomuuden heikentäminen tietyissä jäsenvaltioissa vahingoittaa vakavasti EU:n taloudellisia etuja ja uhkaa samalla oikeusvaltioperiaatetta;

30.  katsoo, että toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien tehostettu ja yhdenmukainen suojelu kaikkialla unionissa auttaa havaitsemaan korruptiota ja torjumaan rankaisemattomuuteen, vaikenemiseen ja salaliittoihin perustuvan alakulttuurin leviämistä ja että tämän kaltaisia toimia olisi lisättävä; korostaa tiedotusvälineiden ja tutkivien journalistien tärkeää roolia korruption torjunnassa;

31.  katsoo, että offshore-yritykset ja organisaatiot, joiden omistusrakenteissa on mukana offshore-yrityksiä ja -organisaatioita, olisi jätettävä EU:n varojen käytön ulkopuolelle;

Tulot

32.  panee merkille, että perinteisten omien varojen osalta ja viiden vuoden keskiarvoon verrattuna sääntöjenvastaisuuksien määrä pysyi vakaana vuonna 2021, kun taas niihin liittyvät rahamäärät kasvoivat 32 prosenttia petosten osalta ja 13 prosenttia muiden sääntöjenvastaisuuksien osalta;

33.  panee merkille, että petostentorjunnan yksiköiden tekemät tarkastukset ja jälkitarkastukset olivat menestyksekkäimpiä välineitä petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisessa ja että yleisimpiä toimintatapoja olivat aliarvottaminen, väärä alkuperä, tavaroiden virheellinen kuvaus ja salakuljetus;

34.  panee merkille, että Kiina oli edelleen yleisin sellaisten tavaroiden alkuperämaa, joihin liittyi sääntöjenvastaisuuksia; korostaa, että Kiinasta lähetettyihin tuotteisiin liittyneiden tutkittujen tapausten määrä kuvastaa Kiinan uutta silkkitietä koskevan aloitteen aiheuttamia haasteita; on huolissaan kaupan suojatoimenpiteiden absorptio- ja kiertämistapausten toistumisesta ja niiden havaitsemisen vaikeudesta; kehottaa komissiota hyväksymään vastatoimia ja ottamaan ne tehokkaasti käyttöön epäterveen kaupan torjumiseksi;

35.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita yhdistämään voimansa, jotta ne voivat torjua yhteisön sisäisiä missing trader -arvonlisäveropetoksia, jotka aiheuttavat Europolin mukaan vuosittain 50 miljardin euron veronmenetykset, mikä on jopa 27 prosenttia EU:n vuotuisesta talousarviosta; katsoo, että tämä toimenpide parantaisi merkittävästi EU:n toimintaa varten käytettävissä olevien resurssien tilannetta ja vähentäisi jäsenvaltioiden vuotuisia maksuosuuksia EU:n talousarvioon;

36.  korostaa, että alv-vaje johtuu useista tekijöistä, jotka voivat vaihdella jäsenvaltioittain, kuten resurssien puutteesta, verohallinnon heikosta digitaalisesta tehokkuudesta tai lainsäädännön porsaanrei´istä, jotka vaikuttavat veropetosten ja veronkierron torjumiseksi toteutettujen valvontatoimenpiteiden tehokkuuteen; kehottaa jälleen jäsenvaltioita vahvistamaan hallinnollista yhteistyötä Eurofiscin jäsenten yhteistyöhön perustuvan mallin ja arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan monenvälisen varoitusjärjestelmän pohjalta, jotta karusellityyppiset petokset voidaan havaita nopeasti;

37.  korostaa, että EPPOlla on valtuudet tutkia yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvia vakavia rikoksia, jos ne liittyvät kahden tai useamman jäsenvaltion alueeseen ja jos niiden aiheuttama kokonaistappio on vähintään 10 miljoonaa euroa, ja että EPPO tehostaa yhtenäisenä ylikansallisena syyttäjänvirastona ennennäkemättömällä tavalla arvonlisäveropetosten torjuntaa; panee merkille, että vuonna 2021 EPPO tutki 91 tällaista tapausta, joiden aiheuttamiksi kokonaistappioiksi arvioitiin 2,5 miljardia euroa; suhtautuu myönteisesti 16. syyskuuta 2022 julkaistuun PIF-direktiivin täytäntöönpanoa koskevaan komission toiseen kertomukseen (COM(2022)0466), jossa käsitellään myös 10 miljoonan euron alv-kynnyksen tarkoituksenmukaisuutta;

Menot

38.  huomauttaa, että vuoden 2021 PIF-kertomuksen mukaan menoja koskevan valvonnan ja tarkastusten taso pysyi korkeana covid-19-pandemiakriisin ratkaisemiseksi käyttöön otetusta joustavuudesta huolimatta ja että pandemiaan liittyvistä tarkastusten ja valvonnan rajoitteista johtuvien riskien lieventämiseksi käyttöön otetut toimenpiteet olivat määrätietoisia ja vaikuttavia;

39.  pyytää komissiota julkaisemaan tarkastusraportit ja -havainnot ennen täytäntöönpanokauden päättymistä, joka voi kestää useita vuosia; katsoo, että kansalaisilla on oikeus saada tietää toimista, joita jäsenvaltioiden on toteutettava EU:n talousarvion suojelemiseksi;

40.  panee merkille, että maatalouden osalta vuoden 2021 PIF-kertomuksen analyysi vahvistaa, että ilmoitettuja petoksia on hyvin vähän suhteessa suoriin tukiin liittyviin maksuihin, kun taas hedelmä- ja vihannesalan markkinatoimenpiteissä ja maataloustuotteiden menekinedistämisessä niitä oli eniten; panee kuitenkin merkille ohjelmakauteen 2014–2020 liittyvien maaseudun kehittämistä koskevien petosten asteittaisen lisääntymisen;

41.  korostaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tuoreimpaan uudistukseen sisältyvää uutta sosiaalisen ehdollisuuden mekanismia on sovellettava tiukasti ja että tuet on yhdistettävä työhön ja työnormeihin; muistuttaa tämän uuden mekanismin äärimmäisestä tärkeydestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisen yhteydessä ja pyytää, että jäsenvaltioiden ja komission tasolla ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin;

42.  panee merkille, että koheesiopolitiikkaa toteuttavien ERI-rahastojen osalta ohjelmakaudella 2014–2020 raportoitujen petosten määrä vastasi ohjelmakaudella 2007–2013 ilmoitettua määrää, kun taas muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä väheni; panee huolestuneena merkille, että petoksiin koheesiopolitiikassa vuonna 2021 liittyneet rahamäärät kasvoivat 186 prosenttia verrattuna viiden vuoden keskiarvoon vuosina 2017–2021;

43.  panee huolestuneena merkille, että ERI-rahastojen tapauksessa useimmat etiikkaa ja lahjomattomuutta koskevat petokset liittyivät eturistiriitoihin, ja korostaa, että komission on tärkeää kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että niillä on tiukat säännöt eturistiriitojen torjumiseksi;

44.  kehottaa komissiota tarkistamaan kiireellisesti eturistiriidoista annetun asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(17), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 61 artiklan sovellettavuuden, sillä siinä kielletään talousarvion toteuttamiseen osallistuvia henkilöitä tai kansallisia viranomaisia ryhtymästä toimiin, jotka saattaisivat aiheuttaa ristiriidan oman edun ja unionin taloudellisten etujen välillä; katsoo, että komission on arvioitava 61 artiklan säännösten käytännön vaikutuksia ja harkittava mahdollista etenemistapaa;

45.  toteaa, että ERI-rahastojen tapauksessa julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomisten osalta eniten ilmoitettiin muita sääntöjenvastaisuuksia, ja vain 4 prosentissa tapauksista havaittiin petoksia; katsoo, että julkisten hankintojen avoimuuden lisääminen varmistaisi määrärahojen paremman hallinnoinnin; katsoo, että yksittäisten tarjousten vähentäminen kohdistamalla niihin huomiota jälkitarkastuksilla, sähköisten julkisten hankintajärjestelmien käyttöönoton edistäminen ja julkisia hankintoja koskevan koulutuksen tarjoaminen mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille auttaisi lisäämään osallistumista ja helpottaisi julkista valvontaa ja tarkastuksia, lisäisi kilpailua julkisissa hankinnoissa ja mahdollistaisi EU:n varojen tehokkaamman käytön julkisissa hankinnoissa ja vähentäisi samalla petosten ja sääntöjenvastaisuuksien riskiä;

46.  toteaa, että sääntöjenvastaisuuksien analyysissä nostetaan esille vihreään siirtymään liittyviä riskejä investoinneille, jotka liittyvät energiatehokkuuteen, juomavesihuoltoon, jätehuoltoon, uusiutuvaan energiaan (erityisesti aurinkoenergiaan) ja riskien ehkäisemiseen; toteaa, että digitaaliseen siirtymään liittyvät riskit liittyvät pienten ja keskisuurten yritysten palveluihin ja sovelluksiin sääntöjenvastaisuuksien määrän osalta sekä sähköisen hallinnon palveluihin ja sovelluksiin niiden rahoitusmäärien osalta;

47.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita säilyttämään hätämenojen tarkastusten ja seurannan korkean tason ja arvioimaan kiireellisiä hankintamenettelyjä varten suoritettavien jälkitarkastusten yhteydessä tapauskohtaisesti kiireellisiä hankintoja; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan lopulta päätökseen siirtymän sähköisiin hankintamenettelyihin;

48.  panee merkille, että suoran hallinnoinnin tapauksessa petosten määrä on vähentynyt vuodesta 2016 ja että huolimatta vuoden 2021 vähäisestä kasvusta määrä pysyi vakaana neljän edellisen vuoden aikana, kun taas muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä väheni edelleen ja vuonna 2021 sekä tapausten lukumäärä että niihin liittyvät rahamäärät olivat alhaisimmillaan; panee tyytyväisenä merkille, että takaisinperintä on edelleen myönteisellä tasolla;

49.  muistuttaa, että avoimuudella on keskeinen rooli julkisten varojen hoidossa, sillä se toimii pelotteena ja auttaa lisäämään kansalaisten luottamusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan varojen käytön avoimuuden lisäämiseksi, myös lopullisia edunsaajia koskevien tietojen osalta;

50.  huomauttaa, että riskianalyysin merkitys petosten havaitsemisessa on edelleen vähäinen; panee merkille kansalaisyhteiskunnalta saadun (ja tiedotusvälineissä julkaistun) tiedon merkittävän ja kasvavan roolin tältä osin; korostaa, että on tärkeää suojella näitä arvokkaita tietolähteitä, joihin kohdistuu usein uhkauksia ja jotka jopa vaarantavat henkensä; kehottaa komissiota säätämään mahdollisimman pian lakeja strategisista häirintätarkoituksessa nostetuista kanteista (SLAPP-kanteista), joita käytetään usein petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista ilmoittavien henkilöiden vaientamiseen, kuten parlamentti on aiemmin pyytänyt aiheesta ”Demokratian, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistaminen EU:ssa: yksityis- ja rikosoikeudellisten keinojen aiheeton käyttö toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan vaientamiseksi” 11. marraskuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa(18),

51.  katsoo, että rehellisyyssopimukset mahdollistavat avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja hyvän hallintotavan lisäämisen edistämällä kansalaisyhteiskunnan tukemaa valvontaa julkisissa hankinnoissa; kehottaa komissiota kannustamaan tämän välineen käyttöä ja edistämään sitä parhaillaan suunnitteilla ja arvioitavana olevissa vuosien 2021–2027 ohjelmissa tarjoamalla tukea ja ohjausta jäsenvaltioille, jotta ne voivat asteittain valtavirtaistaa ne näihin ohjelmiin;

52.  panee merkille, että ilmoitetusta luvusta huolimatta sellaisten petosepäilyjen osuus, jotka eivät ole johtaneet tuomioon, on edelleen suuri, kun taas niiden tapausten osuus, joissa petos on todettu, on pieni, mikä viittaa tarpeeseen investoida enemmän tällaisten tapausten tutkintaan ja syytteeseenpanoon; panee merkille, että OLAFin jäsenvaltioille antamiin suosituksiin perustuva keskimääräinen syytteeseenpanoaste laski vain 35 prosenttiin vuosina 2017–2021; pyytää OLAFia ja komissiota seuraamaan järjestelmällisesti jäsenvaltioiden toimia, jotta ymmärretään, miksi annettujen suositusten perusteella ei ole käynnistetty oikeudenkäyntimenettelyjä;

53.  korostaa tarvetta puuttua yritysten tai yritysryhmien omistajia ja omistusrakennetta koskevien tietojen puutteeseen, jotta varojen nykyisestä jakamisesta saadaan avoimempaa ja jotta sääntöjenvastaisuuksien havaitsemista voidaan tehostaa merkittävästi;

54.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja varojen lopullisista saajista ja asettamaan ne pyynnöstä saataville;

Tietotekninen tuki

55.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, jotka koskevat tiedonlouhintaa ja riskien pisteyttämistä varten tarkoitetun yhteisen integroidun tietoteknisen järjestelmän pakollista käyttöä, varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän soveltamisalan ja tehokkuuden lisäämistä sekä digitalisaation ja teknologian käytön lisäämistä valvonnan ja tarkastusten tehokkuuden ja laadun parantamiseksi; katsoo, että nämä toimenpiteet vahvistaisivat reagointia vakavien sääntöjenvastaisuuksien lisääntyneisiin riskeihin, jotka aiheutuivat rahoituksen kiireellisestä toimittamisesta paineen alaisena hätätilanteissa;

56.  korostaa, että varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmällä on EU:n mustana listana valtavasti potentiaalia sellaisten henkilöiden ja yhtiöiden merkitsemiseen, jotka väärinkäyttävät EU:n varoja; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen(19) varainhoitoasetuksen muuttamisesta, jotta EDES-järjestelmä voi toimia suoran hallinnoinnin lisäksi myös välillisessä ja yhteistyöhön perustuvassa hallinnoinnissa;

57.  korostaa, että yhteisen integroidun tietoteknisen järjestelmän käyttö on määrättävä mahdollisimman pian pakolliseksi odottamatta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, kuten myös 27. lokakuuta 2022 annetussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa 06/2022(20) todetaan;

58.  suhtautuu myönteisesti komission jatkuvaan tukeen jäsenvaltioille rakenneuudistusten tukiohjelman ja teknisen tuen välineen kautta; ilmaisee tukensa CORE-hankkeen rahoittamiselle, jolla pyritään kehittämään menetelmä korruptioriskin määrittämiseksi julkisissa hankinnoissa pandemian aikana ja parantamaan korruptioriskin varhaista havaitsemista;

59.  suhtautuu myönteisesti petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean (COCOLAF) päätökseen perustaa asiantuntijaryhmä, joka käsittelee tietoteknisten välineiden käyttöä elpymis- ja palautumistukivälineen määrärahojen suojelemiseksi;

60.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta hyödyntää tekoälyä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa;

EU:n petostentorjuntajärjestelmä: sisäiset osat (OLAF, EPPO, Europol, Eurojust, komissio, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja EIP)

61.  korostaa, että EU:n petostentorjuntajärjestelmä on monitasoinen institutionaalinen rakenne, jonka tarkoituksena on havaita, ehkäistä ja torjua petoksia ja muita EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavia väärinkäytöksiä ja joka perustuu monikerroksiseen yhteistyöverkostoon: ensimmäinen taso perustuu EU:n toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen väliseen horisontaaliseen yhteistyöhön, kun taas muut tasot perustuvat vertikaalisiin suhteisiin EU:n ja kansallisten viranomaisten sekä EU:n viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen välillä;

62.  korostaa EU:n elinten lisäarvoa unionin taloudellisten etujen suojaamisessa ja petosten torjunnassa, sillä niiden avulla voidaan ylittää kansallisten järjestelmien rajoitukset erityisesti silloin, kun on kyse rajatylittävästä rikollisuudesta, kuten EPPOn ja OLAFin operatiiviset tulokset osoittavat; korostaa EPPOn, Eurojustin, Europolin ja OLAFin roolia korruption torjunnassa;

63.  pitää myönteisenä, että EPPO aloitti toimintansa 1. kesäkuuta 2021, ja toteaa, että se oli EU:n petostentorjuntajärjestelmän viimeinen käyttöön otettava osa; panee merkille, että EPPO vastaanotti operatiivisen toimintansa ensimmäisen puolivuotiskauden aikana 2 832 raporttia ja käynnisti 576 tutkintaa; panee rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn osalta merkille, että 12 osallistuvassa jäsenvaltiossa toteutettiin 81 takaisinperintää koskevaa toimea ja että EPPO pyysi takavarikoimaan yhteensä 154,3 miljoonaa euroa, josta 147 miljoonan euron takavarikointi myönnettiin;

64.  kiittää EPPOa siitä, että se on luonut kansalaisille uuden luottamuksen ilmapiirin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään, jotta EPPOn toimeksianto pannaan täysimääräisesti täytäntöön; muistuttaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden havaitsemisasteitakin on parannettava ja että OLAFin yhteistyöllä on keskeinen rooli EU:n petostentorjuntarakenteissa; muistuttaa myös EPPO-asetuksessa havaituista erilaisista kriittisistä puutteista, jotka on korjattava mahdollisimman pian; kehottaa komissiota reagoimaan kiireellisesti pyyntöihin, joita EPPO on esittänyt sen talousarvion toteuttamisen osalta, jotta EPPO voi olla täysin tehokas ja riippumaton syyttäjänvirasto;

65.  panee merkille Euroopan pääsyyttäjän huomautukset ja huomiot tarpeesta muuttaa EPPO-asetusta; kehottaa komissiota aloittamaan vuoropuhelun EPPOn kanssa niiden parannusten yksilöimiseksi, joita tarvitaan sen operatiivisen tehokkuuden parantamiseksi; muistuttaa, että EPPO on unionin riippumaton elin, eikä sitä pitäisi rinnastaa virastoon, koska se vaikuttaisi sen riippumattomuuteen ja tehokkuuteen; panee merkille, että EPPO-asetuksessa on useita muitakin EPPOn toimintaan ja näin ollen EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen vaikuttavia säännöksiä, ja pyytää komissiota ehdottamaan ratkaisuja tilanteen parantamiseksi ja raportoimaan parlamentille EPPO‑asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

66.  pitää erittäin valitettavana, että viisi jäsenvaltiota kieltäytyy edelleen osallistumasta EPPOon, eli Puola, Unkari, Ruotsi, Tanska ja Irlanti;

67.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden osallistuminen EPPOon ei ole pakollista; kehottaa uudelleen jäljellä olevia jäsenvaltioita liittymään EPPOon mahdollisimman pian; kehottaa komissiota kannustamaan osallistumista EPPOon myönteisten toimien avulla;

68.  korostaa, että OLAFin ja EPPOn oikeuskehyksissä säädetään selvästi, että nämä kaksi virastoa toimivat tiiviissä yhteistyössä ja kunnioittavat samalla toistensa toimeksiantoja, valtuuksia ja toimivaltaa; panee tässä yhteydessä merkille, että vuonna 2021 OLAF käynnisti 26 täydentävää tutkimusta ja toteutti kahdeksan tukioperaatiota; huomauttaa, että OLAF toimitti EPPOlle 167 tapausta, jotka liittyivät pääasiassa yhteistyöhön perustuvaan hallinnointiin (63) ja suoriin menoihin (34) ja sisäisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin (25 tapausta kumpaakin); arvostaa sitä, että tapausten toimittamisen seurauksena EPPO käynnisti 85 rikostutkintaa, ja toteaa, että näiden tapausten EU:n talousarviolle aiheuttama kokonaistappio on arviolta 2,2 miljardia euroa; kannustaa sekä OLAFia että EPPOa jatkamaan keskinäisen yhteistyönsä tehostamista;

69.  huomauttaa, että OLAF tekee aktiivista yhteistyötä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen, Eurojustin ja Europolin kanssa; panee tyytyväisenä merkille OLAFin ja Europolin yhteiset toimet elpymis- ja palautumistukivälineen uhkien ja haavoittuvuuksien arvioimiseksi ja niiden yhteistyön muiden elpymis- ja palautumistukivälineen valvonnasta vastaavien komission yksiköiden (talouden ja rahoituksen pääosasto ja komission pääsihteeristö) kanssa; arvostaa OLAFin ja Europolin yhteistä raporttia ”Assessing the threat to the NextGenerationEU (NGEU)”;

70.  arvostaa Europolin ja EPPOn välistä työjärjestelyä, joka tuli voimaan 19. tammikuuta 2021; panee merkille, että 3. syyskuuta 2021 allekirjoitettiin myös työjärjestelyt EPPOn ja tilintarkastustuomioistuimen välistä yhteistyökehystä varten;

71.  on tietoinen siitä, että EPPO ja Euroopan investointipankkiryhmä ovat myös allekirjoittaneet työjärjestelyjä sen varmistamiseksi, että EIP voi toimittaa EPPOn toimivaltaan kuuluvia tietoja sujuvasti ennen kuin EIP:n hallinnon tarkastus ryhtyy toimiin;

72.  kehottaa tiivistämään yhteistyötä Eurojustin kanssa; pitää myönteisenä asiantuntemuksen jakamista ja osallistujien välisiä keskusteluja seminaareissa ja muissa esityksissä, mutta katsoo, että olisi arvioitava Eurojustin panosta petostentorjuntajärjestelmässä ja määriteltävä se, hyödynnettävä sen täydentävyyttä EPPOn kanssa ja vahvistettava, että sen OLAFin kanssa tekemä yhteistyö tuottaa synergiaa;

73.  suhtautuu myönteisesti Sentinel-operaation ja Europolin ja Italian yhdessä johtaman yhteisen aloitteen, Next Generation EU -välineeseen keskittyvän lainvalvontafoorumin (NGEU-LEF) käynnistämiseen, joka kokoaa yhteen Europolin, EPPOn, OLAFin, Eurojustin, EU:n lainvalvontakoulutusviraston ja jäsenvaltiot tarjoamalla foorumin tiedustelutietojen jakamiselle ja sellaisten operaatioiden koordinoinnille, joilla torjutaan järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista lailliseen talouteen ja suojellaan NGEU‑elpymispakettia keskittyen erityisesti torjumaan korruptiota, veronkiertoa, kavalluksia ja rahanpesua; katsoo, että parhaiden käytäntöjen vaihto ja yhteisten ja koordinoitujen strategioiden kehittäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan puuttua järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamaan uhkaan;

74.  muistuttaa, että OLAF perustettiin paitsi sisäisiä tutkimuksia varten myös jäsenvaltioiden tukemiseksi ulkoisissa tutkimuksissa; muistuttaa, että toissijaisuusperiaate estää OLAFia käynnistämästä tutkimuksia, joissa jäsenvaltioilla on paremmat toimintaedellytykset, mutta tämä ei estä OLAFia analysoimasta toistuvia tapauksia, kehityssuuntia ja malleja tai sitä, miten OLAFin kyky havaita nämä ilmiöt on johtanut tiiviimpään yhteistyöhön ja menestyksekkäisiin toimiin;

75.  panee merkille OLAFin, Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston, Interpolin ja Maailman tullijärjestön (WCO) välisen erittäin tiiviin operatiivisen koordinoinnin tulliasioihin liittyvissä kysymyksissä; pitää valitettavana jäsenvaltioiden hälytysjärjestelmien heikkoutta;

76.  on tietoinen siitä, että komissio ja EPPO allekirjoittivat 18. kesäkuuta 2021 EPPO‑asetuksen 103 artiklan 2 kohdassa säädettyjen keskinäistä tiedottamista ja kuulemista koskevien velvoitteiden täytäntöönpanoa koskevat hallinnolliset järjestelyt, joiden avulla EPPO voi tehokkaammin tutkia EU:n talousarvioon vaikuttavia rikoksia ja nostaa niistä syytteitä ja komission yksiköt voivat varmistaa EPPOn tutkimusten asianmukaiset hallinnolliset, taloudelliset ja kurinpidolliset jatkotoimet, mukaan lukien varotoimenpiteet EU:n talousarvion suojaamiseksi;

77.  pitää valitettavana, että vuonna 2021 EPPOn oli palautettava 44,9 miljoonan euron kokonaistalousarviosta 9,5 miljoonaa euroa (noin 20 prosenttia) EU:n talousarvioon sen jälkeen, kun se oli pyytänyt ja saanut budjettivallan käyttäjältä lisämäärärahoja henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palkkaamiseksi, koska komissio ei myöntänyt lupaa kyseisten henkilöstön jäsenten palkkaamiseen;

78.  katsoo, että OLAFin olisi myös seurattava rahoitusta koskevia suosituksiaan, jotta niitä voitaisiin verrata komission menettelyjen päättyessä takaisin perimiin määriin, ja osallistuttava varojen takaisinperinnän yleiseen seurantaan;

79.  toistaa huolensa OLAFin, EPPOn, Europolin ja Eurojustin jatkuvasta henkilöstövajeesta ja niiden taloudellisten ja henkilöresurssien puutteesta, koska ne tarvitsevat riittävän ja ennakoitavan talousarvion voidakseen organisoida ja suorittaa työnsä parhaan kykynsä mukaan; korostaa, että niiden työtaakka on nyt kasvanut entisestään Next Generation EU -elpymisvälineen ja Ukrainaa tukevien erityisrahastojen hyväksymisen vuoksi; kehottaa jälleen varmistamaan näiden EU:n elinten ja virastojen riittävät resurssit ja muistuttaa tähän liittyen komissiota ja neuvostoa siitä, että jokainen tutkintaan ja petostenvastaiseen työhön käytetty euro palautuu EU:n talousarvioon;

80.  pyytää komissiota lisäämään EPPOn ja OLAFin varoja ja henkilöresursseja, jotta se voi vastata haasteisiin, joita poikkeuksellisen suuren elvytysrahaston käytöstä aiheutuu; pyytää EPPOa ja OLAFia välttämään päällekkäistä työtä ja viivästyksiä menettelyissä; katsoo, että OLAFin ja EPPOn olisi täydennettävä toistensa työtä ja kohdennettava omat tutkimuksensa niille osa-alueille, joilla toisella elimellä ei ole toimivaltuuksia;

81.  kehottaa komissiota perustamaan suoran mekanismin komissiolle valittamiseksi sellaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten, jotka kohtaavat paljon korruptiota, kansallisten viranomaisten vakavia väärinkäytöksiä, laitonta tai puolueellista tarjousten kohtelua tai tukien jakautumista, rikollisjärjestöjen, järjestäytyneen rikollisuuden tai oligarkkisten rakenteiden painostusta tai pelottelua tai muuta oikeuksiensa vakavaa loukkaamista;

82.  panee merkille OLAFin tutkimusten luottamuksellisuuden periaatteen; katsoo kuitenkin, että kyseessä on kaikkia koskeva yleinen etu ja että EU:n kansalaisilla on myös oikeus tutustua niihin kertomuksiin ja suosituksiin, jotka liittyvät loppuun saatettuihin OLAFin tutkimuksiin ja kansallisiin seurantamenettelyihin tuomioistuimen asiassa T-517/19 antaman tuomion mukaisesti; pyytää siksi OLAFia perustamaan mekanismin sellaisten kertomusten ja suositusten julkaisemiseksi, joiden osalta luottamuksellisuuden periaatteen säilyttäminen ei ole enää perusteltua;

83.  pyytää jälleen, että OLAF ottaisi käyttöön mekanismin, jossa myönnetään pyynnöstä mahdollisuus tutustua sen tutkimusraportteihin ja suosituksiin, joihin kohdistuu usein merkittävää julkista kiinnostusta, siten, että tämä mekanismi vaalisi tutkimusten luottamuksellisuutta mutta lisäisi kuitenkin avoimuutta;

84.  pitää myönteisenä komission käynnistämää komission petostentorjuntastrategiaan liittyvän toimintasuunnitelman kohdennettua tarkistamista ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä esitetyt ehdotukset ja parlamentin aiemmat PIF-asioita koskevat päätöslauselmat;

EU:n petostentorjuntajärjestelmä: ulkoiset osat (jäsenvaltiot, petostentorjunnan koordinointivirasto, kansalliset petostentorjuntastrategiat, unionin petostentorjuntaohjelma, oikeusvaltioperiaate)

85.  korostaa jäsenvaltioiden tärkeää roolia unionin taloudellisten etujen suojaamisessa; on tietoinen siitä, että elpymis- ja palautumistukivälineen kanssa hyväksytyn uuden täytäntöönpanomallin mukaan jäsenvaltioilla on suurempi vastuu petosten, korruption, eturistiriitojen ja päällekkäisen rahoituksen ehkäisemisestä ja torjumisesta; katsoo kuitenkin, että myös EU:n tason suojelu on ratkaisevan tärkeää EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja että EU:n ja kansallisten viranomaisten välinen tehokas yhteistyö on olennaisen tärkeää asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta;

86.  kehottaa EPPOon osallistuvia jäsenvaltioita antamaan virastolle tarvittavan tuen (tukihenkilöstö ja valtuutettujen Euroopan syyttäjien asianmukaiset työolot ja -ehdot, pääsy tietokantoihin, poliisihenkilöstö, vero- ja tulliviranomaisten nopea yhteistyö jne.), jotta se voi optimoida tehokkuuttaan EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioiden suojaamisessa;

87.  kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennakoivan lähestymistavan unionin taloudellisten etujen suojaamiseen myös hyödyntämällä kaikista saatavilla olevista lähteistä peräisin olevia tietoja, analysoimalla tietoja ja vaihtamalla tietoja, myös lainvalvontaviranomaisten ja komission kanssa, jotta uudet riskit ja petoksiin liittyvät kehityssuuntaukset voidaan tunnistaa ja niihin voidaan puuttua oikea-aikaisesti;

88.  suhtautuu myönteisesti vuoden 2021 PIF-kertomuksessa esitettyyn analyysiin ja kehottaa kansallisia viranomaisia ottamaan sen huomioon valvontatoimissaan;

89.  muistuttaa olevansa huolissaan kansallisten viranomaisten byrokraattisesta ylikuormituksesta; kehottaa komissiota aina pyrkimään vähentämään tarkastus- ja valvontatarkoituksiin tarvittavien indikaattoreiden määrää, kun se arvioi, mitkä indikaattorit ja tiedot ovat oikeasti merkityksellisiä, tarpeellisia ja oikeasuhteisia;

90.  pyytää komissiota vahvistamaan eturistiriitoja koskevia säännöksiä varainhoitoasetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä sisällyttämällä siihen virkamiesten suorittaman talousarvion valmistelun;

91.  kehottaa Irlantia ja Puolaa aloittamaan välittömästi yhteistyön EPPOn kanssa nykyisten keskinäistä oikeusapua koskevien sopimusten ja säädösten perusteella ja korostaa, että nykyinen yhteistyön puute on vastoin vilpittömän yhteistyön velvoitetta (SEU 13 artikla) ja erityistavoitetta sekä siihen liittyviä jäsenvaltioiden velvollisuuksia suojata tehokkaasti unionin taloudellisia etuja (SEUT 325 artikla);

92.  katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden vaihteleva ja hajanainen lainsäädäntö, valvontamekanismit, tiedon digitalisaatio ja jäsenvaltioiden raportointijärjestelmät muodostavat esteitä unionin taloudellisten etujen tehokkaalle suojaamiselle, haittaavat vertailtavuutta ja estävät arvioimasta ja kartoittamasta petosten laajuutta, luonnetta ja syitä EU:ssa; korostaa erityisesti, että PIF-direktiivin vaihteleva täytäntöönpano yhdessä EPPO-asetuksen 25 artiklassa vahvistettujen sääntöjen kanssa estävät EPPOa käyttämästä toimivaltaansa joissakin jäsenvaltioissa (esimerkiksi salakuljetuksen osalta ja tilanteissa, joissa kansallinen ja EU:n rahoitus on päällekkäistä), mikä luo porsaanreikiä petostentorjuntarakenteeseen;

93.  korostaa, että elpymis- ja palautumistukivälineen mukaisten siirtojen ja lainojen kirjanpidon on oltava täysin avointa, jotta EPPO ja/tai OLAF voivat tutkia kaikki mahdolliset EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että kaikki asiaankuuluvat tiedot ovat täysin Euroopan parlamentin saatavilla;

94.  toteaa, että PIF-direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ennakkoedellytys sille, että EPPO ja sen kumppanit voivat toteuttaa tutkinta- ja syytetoimia tehokkaasti; suhtautuu myönteisesti 6. syyskuuta 2021 julkaistuun komission ensimmäiseen kertomukseen direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee merkille, että vaikka kaikki jäsenvaltiot olivat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, komissio on sen jälkeen käynnistänyt rikkomusmenettelyjä 17:ää jäsenvaltiota vastaan, koska ne eivät ole saattaneet PIF‑direktiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään(21);

95.  muistuttaa, että rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/843(22) virheellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä on käynnistetty 18 rikkomusmenettelyä; huomauttaa, että määräaikaväärinkäytösten paljastajia koskeva direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 17. joulukuuta 2021 ja että siihen mennessä vain viisi jäsenvaltiota oli saattanut sen osaksi kansallista lainsäädäntöään ja neljä muuta on antanut tältä osin erityislainsäädäntöä vuonna 2022; kannustaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin lisätoimiin varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä tehokkaasti;

96.  panee huolestuneena merkille, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyt 15:tä jäsenvaltiota vastaan, koska ne eivät olleet saattaneet väärinkäytösten paljastajia koskevaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään;

97.  muistuttaa, että rahanpesun tehokas torjunta on olennaisen tärkeää unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi ja varojen täysimääräisen takaisinperinnän varmistamiseksi;

98.  on huolissaan siitä, että monet jäsenvaltiot eivät yleisesti ole ryhtyneet toimiin, mikä estää yhtenäisempien toimintaedellytysten luomisen petostentorjunnassa;

99.  on tietoinen siitä, että unionin petostentorjuntaohjelma (UAFP), joka on Herkules III:n(23) seuraaja, tuli voimaan 1. tammikuuta 2021; panee merkille, että uudessa unionin petostentorjuntaohjelmassa määritellään uudelleen ja yhdistetään Herkules III -ohjelman, petostentorjunnan tietojärjestelmän ja sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmän (IMS) rahoitusvarat koordinoinnin ja synergioiden lisäämiseksi; huomauttaa, että OLAFilla on johtava rooli sen täytäntöönpanossa;

100.  muistuttaa, että petostentorjunnan koordinointivirasto (AFCOS) on oltava kaikissa jäsenvaltioissa ja että niiden olisi helpotettava tehokasta yhteistyötä ja tietojenvaihtoa OLAFin kanssa; pitää kuitenkin valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät tosiasiallisesti usko petostentorjunnan koordinointivirastoilleen EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten ja korruption torjunnan koordinointia; katsoo, että tehokas koordinointi kansallisella ja EU:n tasolla voidaan saavuttaa hyväksymällä kansallinen petostentorjuntastrategia (NAFS), jossa tehtävät jaetaan ja prosessit ja vastuut määritellään selkeästi;

101.  arvostaa sitä, että komissio on toistuvasti kehottanut jäsenvaltioita hyväksymään kansallisia petostentorjuntastrategioita, ja niiden määrä onkin kasvanut tasaisesti; panee merkille, että vuoden 2021 loppuun mennessä 17 jäsenvaltiota oli hyväksynyt tai päivittänyt kansallisen petostentorjuntastrategian (määrä oli 10 vuonna 2019 ja 14 vuonna 2020); panee merkille, että niistä kymmenestä jäsenvaltiosta, jotka eivät ole vielä hyväksyneet kansallista petostentorjuntastrategiaa, neljä ilmoitti, että ne olivat laatimassa strategiaa tai olivat lähellä sen hyväksymistä; pitää valitettavana, että vuoteen 2020 verrattuna tehdyistä parannuksista huolimatta kuusi jäsenvaltiota ei ole vielä lähimainkaan hyväksymässä kansallista petostentorjuntastrategiaa;

102.  korostaa, että jopa niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaisia strategioita on jo hyväksytty, tarvitaan tarkistus, jossa otetaan huomioon uusi petostentorjuntaympäristö, mukaan lukien uudet haasteet ja järjestelmien kehitys; korostaa, että EPPO on ollut toiminnassa kesäkuusta 2021 lähtien ja elpymis- ja palautumistukivälinettä koskeva asetus hyväksyttiin helmikuussa 2021 ja että on mahdollista ottaa huomioon merkittäviä uusia riskejä, kuten covid-19-pandemiaan ja elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanoon liittyvät riskit;

103.  huomauttaa, että komissio suositteli vuoden 2021 PIF-kertomuksessa, että jäsenvaltiot hyväksyvät kansallisen petostentorjuntastrategian tai tarkistavat sitä elpymis- ja palautumistukivälineeseen liittyvien riskien huomioon ottamiseksi; on tietoinen siitä, että myös komission yksiköiden on edistettävä kansallisten petostentorjuntastrategioiden hyväksymistä jäsenvaltioissa petostentorjuntastrategian toimintasuunnitelman 37 kohdan mukaisesti(24); kehottaa komissiota ja OLAFia harkitsemaan tuen ja neuvonnan tarjoamista jäsenvaltioille jäsennellymmällä tavalla monialaisen lähestymistavan mukaisesti ja tätä varten saattamaan ajan tasalle alun perin vuonna 2015 laaditut petostentorjunnan koordinointiviraston suuntaviivat, jotka eivät enää riitä avustamaan tehokkaasti kansallisia viranomaisia hyvin jäsennellyn koordinointipalvelun kehittämisessä; pyytää lisäksi komissiota antamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle yksityiskohtaisen selvityksen tältä osin käynnissä olevasta työstä;

104.  on tietoinen siitä, että komissio antoi vuoden 2020 PIF-kertomuksessaan jäsenvaltioille kohdennettuja suosituksia yhteistyön tehostamiseksi ja sisäisen valvonnan kehysten vahvistamiseksi; panee merkille, että huomiota kiinnitettiin riskinarviointiin ja -hallintaan, sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia koskevien tietojen keräämiseen ja analysointiin sekä yhdennettyjen ja yhteentoimivien tieto- ja seurantajärjestelmien käyttöön elpymis- ja palautumistukivälineestä ja EU:n talousarviosta rahoitettujen toimien täytäntöönpanoa varten; pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole panneet näitä suosituksia täytäntöön, ja panee merkille, että jotkut niistä ovat järjestelmällisesti kieltäytyneet siitä; pyytää komissiota tehostamaan seurantatoimiaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole panneet täytäntöön PIF‑suosituksia;

105.  suhtautuu myönteisesti ehdollisuusasetuksen hyväksymiseen; toteaa jälleen, että se tuli voimaan 1. tammikuuta 2021; pitää myönteisinä Euroopan unionin tuomioistuimen 16. helmikuuta 2022 antamia tuomioita kahden jäsenvaltion nostamista kanteista ehdollisuusmekanismia vastaan ja sen päätelmiä, joissa vahvistetaan, että EU:lla on todellakin toimivaltaa oikeusvaltioperiaatteen alalla jäsenvaltioissa ja että oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuusmekanismi on EU:n lainsäädännön mukainen;

106.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden tehoton tai myöhäinen yhteistyö tai kieltäytyminen yhteistyöstä EPPOn ja OLAFin kanssa on peruste ehdollisuusasetuksen mukaisille toimille; kehottaa näin ollen Euroopan syyttäjänvirastoa ja OLAFia ilmoittamaan kaikista tapauksista, joissa jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet velvoitteitaan ilmoittaa, avustaa tai toteuttaa asianmukaisia toimia ja varotoimenpiteitä eivätkä ole varmistaneet raporttien ja suositusten asianmukaista ja oikea-aikaista seurantaa;

107.  huomauttaa, että ehdollisuusasetus on pysyvä väline, joka on voimassa monivuotisten rahoituskehysten rajojen yli ja jota sovelletaan kautta linjan kaikkien EU:n varojen saannin edellytyksenä;

108.  muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen ja SEU 2 artiklan noudattaminen on ennakkoedellytys varojen saamiselle, että oikeusvaltioperiaatetta koskevaa ehdollisuusmekanismia sovelletaan täysimääräisesti elpymis- ja palautumistukivälineen varoihin, kuten elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen 8 artiklassa nimenomaisesti säädetään, ja että elpymis- ja palautumistukivälineestä ei voida rahoittaa toimenpiteitä, jotka ovat SEU 2 artiklassa vahvistettujen EU:n arvojen vastaisia;

109.  katsoo, että ehdollisuusasetus on riittävä ja että sen avulla voidaan ehkäistä demokratian taantumista tai puuttua siihen, mutta vain jos asetusta käytetään oikea-aikaisesti ja soveltamalla tiukkoja ja selkeitä ehtoja ja jos kansallisten korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa seurataan tarkasti;

110.  pitää erittäin valitettavana, että komissio esitti Unkarille oikeusvaltioperiaatetta koskevan ehdollisuusmekanismin nojalla korjaaviksi toimenpiteiksi 17 ehtoa, jotka eivät riitä korjaamaan vakavia oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvia rikkomuksia; pitää valitettavana, että komissio ei pyytänyt merkittävämpiä muutoksia ja takeita oikeuslaitoksen riippumattomuuden palauttamiseksi, korruption vähentämiseksi ja EU:n taloudellisten etujen riittävän suojan takaamiseksi;

111.  korostaa, että se, että jäsenvaltiot noudattavat oikeusvaltion periaatteita, on yleisesti ottaen moitteettoman varainhoidon ja erityisesti EU:n varojen tehokkaan ja vaikuttavan hallinnoinnin edellytys; pitää näiden periaatteiden rikkomista siksi vakavana vaarana unionin taloudellisille eduille; pitää myönteisinä Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioita(25), joissa on äskettäin korostettu oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja unionin talousarvion tehokkaan toteuttamisen välistä selvää suhdetta; toistaa, että ainoastaan vahvistamalla EU:n petostentorjuntarakennetta EU:n taloudellisten etujen suojaaminen voidaan toteuttaa tehokkaasti ja vaikuttavasti ylittämällä kansallisten järjestelmien luontaiset rajat, jotka ovat este torjuttaessa talousrikollisuutta, josta on tullut yhä kansainvälisempi väärinkäytösten muoto; katsoo, että ainoastaan tehokkaalla tuomioistuinvalvonnalla voidaan varmistaa unionin oikeuden noudattaminen, kuten unionin tuomioistuin on todennut, toisin sanoen menoja ei voida täysimääräisesti taata, jos ei ole olemassa tehokasta tuomioistuinvalvontaa, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin oikeuden noudattaminen, ja on täsmennettävä, että tällaisen riippumattomien tuomioistuinten harjoittaman valvonnan olemassaolo niin jäsenvaltioissa kuin unioninkin tasolla kuuluu erottamattomasti oikeusvaltioon(26);

112.  korostaa korruption haitallisia vaikutuksia kansalaisten oikeuksiin; suosittelee jälleen, että EU:n olisi liityttävä lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) jäseneksi, koska sen täysjäsenyydelle ei ole oikeudellisia esteitä; pyytää siksi komissiota suosittelemaan, että neuvosto tekisi GRECOn kanssa kansainvälisen sopimuksen EU:n jäsenyyden vahvistamisesta; pyytää neuvostoa ottamaan selkeän kannan EU:n liittymisestä GRECOn jäseneksi ja selventämään, kohdistuuko siihen mitään tiettyä vastustusta jostakin jäsenvaltiosta tai jäsenvaltioista;

113.  muistuttaa, että EU:n taloudellisten etujen tehokasta suojaamista varten olisi säädettävä johdonmukaisempia ja järjestelmällisempiä sääntöjä, jotka koskevat avoimuutta, jääviyttä, eturistiriitoja, laitonta lobbausta ja pyöröovi-ilmiötä; korostaa tarvetta parantaa EU:n avoimuusrekisteriä; kehottaa komissiota vahvistamaan sisäisiä valvontamekanismejaan ja myös perustamaan sisäisen korruptiomekanismin EU:n toimielimiä varten;

EU:n taloudellisten etujen suojaamisen ulkoinen ulottuvuus

114.  toteaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota EU:n ulkopuolisille maille naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI–Globaali Eurooppa) puitteissa annettavaan tukeen tarkoitettujen varojen valvontaan; toteaa, että tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon covid-19-pandemia ja EU:n Ukrainan sodan johdosta toteuttamat toimet; muistuttaa, että EU osoittaa kaiken kaikkiaan noin 10 prosenttia talousarviostaan ulkoisiin toimiin;

115.  kehottaa komissiota saattamaan ajan tasalle EU:n ulkopuolisissa maissa käytettyihin varoihin liittyvistä petoksista ilmoittamista koskevan järjestelmän; toteaa, että uudessa järjestelmässä olisi otettava huomioon erityiskysymykset, joita EU kohtaa, kun se käyttää rahaa EU:n alueen ulkopuolella;

116.  panee unionin vuoden 2021 talousarviota koskevasta tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta merkille, että naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI – Globaali Eurooppa unionin yleisessä talousarviossa) osalta tarkastetuista 67 tapahtumasta 32:een (48 prosenttiin) liittyi virheitä ja että otoskoon rajallisuudesta huolimatta tarkastustulokset vahvistavat, että virheriski on suuri tässä monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa ja että EU:n talousarvioon vaikuttavia virheitä havaittiin 24; panee lisäksi merkille, että otsakkeen 6 ”Naapurialueet ja muu maailma” yleisimmät virheluokat olivat toteutumattomat menot, tukeen oikeuttamattomat menot, tositteiden puuttuminen ja julkisiin hankintoihin liittyvät virheet;

117.  suosittelee sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden, myös ehdokasmaiden, budjettituen keskeyttämistä, joissa viranomaiset eivät selvästikään toteuta todellisia toimia laajalle levinneen korruption torjumiseksi, ja varmistamaan samalla, että tuki saavuttaa siviiliväestön vaihtoehtoisia väyliä pitkin; kehottaa asettamaan korruption torjunnan etusijalle liittymistä valmistelevissa neuvotteluissa ja keskittymään valmiuksien kehittämiseen esimerkiksi erityisten korruptiontorjuntaelinten kautta; kehottaa komissiota lähettämään selkeän viestin ehdokasmaille, että oikeusvaltionormien heikentäminen vaarantaa liittymisen unioniin tai viivästyttää sitä; pitää valitettavana sitä, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 01/2022 mukaan EU:n vuosina 2014–2020 myöntämä 700 miljoonan euron rahoitustuki oikeusvaltioperiaatteen parantamiseksi Länsi-Balkanilla vaikutti perustavanlaatuisiin uudistuksiin vain vähän;

118.  korostaa, että yhteistyö kansainvälisten kumppaneiden kanssa on ratkaisevan tärkeää Euroopan ulkopuolella käytettyjen EU:n varojen ja EU:n talousarvion tulopuolen suojelemiseksi; pitää myönteisinä hallinnollisia yhteistyöjärjestelyjä, jotka OLAF allekirjoitti vuonna 2021 kahden kansainvälisen kumppaniviranomaisen, Ukrainan yleisen syyttäjän viraston ja WCO:n, kanssa; suhtautuu myönteisesti siihen, että OLAF järjesti vuonna 2021 verkkotapahtumia, jotta se pystyi luomaan uusia operatiivisia yhteyksiä EU:n ulkopuolisten maiden tutkintaviranomaisiin ja kannustamaan ilmoittamaan petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista EU:n edustustojen kautta kaikkialla maailmassa;

o
o   o

119.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0448. (2) EUVL L 437, 28.12.2020, s. 49. (3) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17. (4) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29. (5) EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1. (6) EUVL L 274, 28.10.2019, s. 1. (7) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 1. (8) EUVL C 123, 18.3.2022, s. 12. (9) EUVL L 172, 17.5.2021, s. 110. (10) EUVL C 342, 6.9.2022, s. 295. (11) Tuomio 1.9.2021, Andrea Homoki v. Euroopan komissio, T-517/19, ECLI: EU:T:2021:529. (12) EUVL C 67, 8.2.2022, s. 86. (13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0300. (14) EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17. (15) EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42. (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18. heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1). (18) EUVL C 205, 20.5.2022, s. 2. (19) Komission ehdotus, annettu 16. toukokuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (COM(2022)0223). (20) Lausunto 06/2022 (SEUT 322 artiklan 1 kohdan mukaisesti) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (EUVL C 446, 24.11.2022, s. 26). Lausunto on kokonaisuudessaan saatavilla osoitteessa https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/OP22_06/OP_Recast_EN.pdf. (21) Vuonna 2019 käynnistetyistä 14 menettelystä 13 oli saatettu päätökseen vuoden 2021 loppuun mennessä. Tätä seuranneessa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa komission yksiköt arvioivat, ovatko ilmoitetut kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet direktiivin säännösten ja velvoitteiden mukaisia. Komissio käynnisti joulukuussa 2021 rikkomusmenettelyt vielä kahdeksaa jäsenvaltiota vastaan, koska ne olivat saattaneet direktiivin virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. (22) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30. toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43). (23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/785, annettu 29. huhtikuuta 2021, unionin petostentorjuntaohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 250/2014 kumoamisesta (EUVL L 172, 17.5.2021, s. 110). (24) Komission yksiköiden 20. syyskuuta 2021 antama valmisteluasiakirja ”Commission Anti-Fraud Strategy (CAFS) Action Plan – State of Play June 2021” (SWD(2021)0262). (25) Tuomio 16. helmikuuta 2022, Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, C-156/21, ECLI:EU:C:2022:97 ja tuomio 16. helmikuuta 2022, Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, C-157/21, ECLI:EU:C:2022:98. (26) Unionin tuomioistuimen tuomio 16. helmikuuta 2022, Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, C-156/21, ECLI:EU:C:2022:97, 132 kohta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2023 pienimuotoisen kalastuksen tilanteesta EU:ssa ja tulevaisuudennäkymistä (2021/2056(INI))

P9_TA(2023)0019 A9-0291/2022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2021 päivätyn komission meriaiheisen talouspoliittisen keskusteluasiakirjan nro 08/2020 ”The EU fishing fleet 2020: Trends and economic results”(1),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kohti kestävämpää kalastusta EU:ssa: tilannekatsaus ja suuntaviivat vuodeksi 2021” (COM(2020)0248),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 38–44 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(2) (YKP-asetus) johdanto-osan 4 kappaleen, jossa todetaan, että yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi edistettävä ”ympäristön ja talouden kestävyyttä sekä sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä” ja ”kohtuullisen elintason saavuttamista kalastusalalla”, myös pienimuotoisessa kalastuksessa, ja sen johdanto-osan 33 kappaleen, jossa todetaan, että ”kalavarojen käytön olisi perustuttava avoimiin ja puolueettomiin perusteisiin, myös luonteeltaan ympäristöllisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin perusteisiin” ja että ”jäsenvaltioiden olisi edistettävä vastuullista kalastusta tarjoamalla kannustimia ympäristöä vähiten vahingoittavalla tavalla kalastaville ja yhteiskunnalle suurinta etua tarjoaville toimijoille”,

–  ottaa huomioon YKP-asetuksen 17 artiklan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia jakaessaan käytettävä ”avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset perusteet”,

–  ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(3) (YMJ-asetus),

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU(4),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2021 hyväksymänsä tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1005/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/1139 muuttamisesta kalastuksenvalvonnan osalta(5),

–  ottaa huomioon Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta 7. heinäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139(6) (EMKVR-asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(7) (EMKR-asetus),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Pellolta pöytään -strategiasta oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten(8),

–  ottaa huomioon komission tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) 20. elokuuta 2019 julkaiseman raportin ”The 2019 Annual Economic Report on the EU Fishing Fleet (STECF 19-06)”(9),

–  ottaa huomioon STECF:n 26. syyskuuta 2019 julkaiseman raportin ”Social data in the EU fisheries sector (STECF 19-03)”(10),

–  ottaa huomioon STECF:n 8. joulukuuta 2021 julkaiseman raportin ”The 2021 Annual Economic Report on the EU Fishing Fleet (STECF 21-08)”(11),

–  ottaa huomioon STECF:n 10. joulukuuta 2020 julkaiseman raportin ”Social dimension of the CFP (STECF 20-14)”(12),

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) Algerissa 7.–9. maaliskuuta 2016 pitämän kestävän pienimuotoisen kalastuksen tulevaisuuden rakentamista Välimerellä ja Mustallamerellä koskevan alueellisen konferenssin päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitteen 14 b, jonka mukaan pienimuotoista kalastusta harjoittaville kalastajille on annettava mahdollisuus hyödyntää meriluonnonvaroja ja pääsy markkinoille,

–  ottaa huomioon FAO:n vapaaehtoisen ohjeiston kestävän pienimuotoisen kalastuksen turvaamisesta ruokaturvan ja köyhyyden poistamisen yhteydessä,

–  ottaa huomioon FAO:n raportin ”The State of World Fisheries and Aquaculture 2020: Sustainability in Action”,

–  ottaa huomioon YK:n julistaman pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn kansainvälisen teemavuoden 2022,

–  ottaa huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ja siihen sisältyvät käsitteet, kuten maapallon kestävyyden rajat ja ekologiset rajat,

–  ottaa huomioon julkaisun ”Small-Scale Fisheries in Europe: Status, Resilience and Governance”(13),

–  ottaa huomioon ministeritason MedFish4Ever-julkilausuman ja etenemissuunnitelman(14),

–  ottaa huomioon EMKR:n vuoden 2020 täytäntöönpanokertomuksen(15),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 annetun ministeritason julkilausuman pienimuotoista kalastusta Välimerellä ja Mustallamerellä koskevasta alueellisesta suunnitelmasta,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) vuonna 2018 julkaiseman tutkimuksen ”Relative Effects of Fisheries Support Policies”(16),

–  ottaa huomioon tieteellisen artikkelin ”Small-scale fisheries access to fishing opportunities in the European Union: Is the Common Fisheries Policy the right step to SDG14b?”(17),

–  ottaa huomioon tieteellisen artikkelin ”Defining Small-Scale Fisheries and Examining the Role of Science in Shaping Perceptions of Who and What Counts: A Systematic Review”(18),

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnalle vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen ”Small-scale Fisheries and ’Blue Growth’ in the EU”(19),

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnalle vuonna 2021 tehdyn tutkimuksen ”Workshop on electronic technologies for fisheries – Part III: Systems adapted for small-scale vessels”(20),

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnalle heinäkuussa 2021 tehdyn tutkimuksen ”Impacts of the COVID-19 pandemic on EU fisheries and aquaculture”(21),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta(22),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman pienimuotoisen rannikkokalastuksen innovoinnista ja monipuolistamisesta kalastuksesta riippuvaisilla alueilla(23),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kalastusmatkailun roolista kalastuselinkeinon monipuolistamisessa(24),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman kumppanuuden vahvistamisesta EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa(25),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman ”Tulevaisuuden kalastajat: uuden työvoimasukupolven houkutteleminen kalastusalalle ja työpaikkojen luominen rannikkoyhdyskuntiin”(26),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0291/2022),

A.  ottaa huomioon, että EMKVR-asetuksessa ”pienimuotoinen rannikkokalastus” määritellään kalastustoiminnaksi, jota harjoittavat kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituiset meri- ja sisävesikalastusalukset, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä, tai rantakalastajat, mukaan lukien äyriäisten kerääjät, ja että tämä on ainoa EU:n lainsäädäntöön sisältyvä rannikkokalastuksen määritelmä;

B.  huomauttaa, että EMKR-asetukseen ja EMKVR-asetukseen sisältyvän pienimuotoisen kalastuksen nykyisen määritelmän ulkopuolelle jäävät tietyntyyppiset alukset, kuten joitakin perinteisiä pyydyksiä käyttävät alukset, joilla on tämän vuoksi vaikeuksia saada EU:n rahoitusta; toteaa, että tämä ulkopuolelle jääminen myös vähentää pienimuotoisen kalastuksen näkyvyyttä ja sen sisällyttämistä EU:n tilastoihin, koska näitä aluksia ei lasketa alalle kuuluviksi;

C.  huomauttaa, että pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen määrittelyyn on olemassa muita, vähemmän tiukkoja lähestymistapoja, esimerkiksi FAO:n vapaaehtoisessa ohjeistossa kestävän pienimuotoisen kalastuksen turvaamisesta ruokaturvan ja köyhyyden poistamisen yhteydessä tai Välimeren yleisen kalastuskomission pienimuotoista kalastusta käsittelevässä työryhmässä parhaillaan käytävissä keskusteluissa;

D.  toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa pienimuotoisen kalastuksen ominaispiirteet määritellään EMKVR:n määritelmää tarkemmin, koska hallitukset soveltavat useita muita kriteerejä, jotka koskevat muun muassa sallittuja pyydyksiä, aluksen enimmäispituutta, konetehoa, kalastusmatkojen enimmäiskestoa, toiminnan suurinta mahdollista etäisyyttä satamasta, toiminta-aluetta, suurinta sallittua matkustusaikaa ja aluksen omistusta;

E.  katsoo, että nykyisessä yhteisessä kalastuspolitiikassa ei määritellä asianmukaisesti pienimuotoisen kalastuksen tai rannikkokalastuksen käsitettä, koska määritelmä perustuu yksinomaan aluksen pituuteen, kun taas kansainvälisissä yleissopimuksissa käytetään muita, tarkoituksenmukaisempia ja ajantasaisempia määritelmiä tämäntyyppisestä kalastuksesta; katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen eurooppalaisia määritelmiä olisi tarkistettava;

F.  ottaa huomioon, että vuonna 2019 pienimuotoinen kalastus EU:n 28 jäsenvaltiossa käsitti 42 838 aluksen laivaston ja sen osuus oli vain 7,5 prosenttia bruttovetoisuudesta ja 5,4 prosenttia kaikissa jäsenvaltioissa puretun saaliin painosta, se työllisti 62 650 kalastajaa ja sen osuus oli 75 prosenttia aktiivisista kalastusaluksista ja 48 prosenttia niiden miehistöstä; ottaa huomioon, että laajamittaista kalastusta harjoittavan laivaston osuus kaikista aluksista oli 19 prosenttia ja sen osuus bruttovetoisuudesta 67 prosenttia, se työllisti 46 prosenttia kaikista kalastajista ja sen osuus jäsenvaltioissa kirjatusta puretun saaliin painosta oli 81 prosenttia; ottaa huomioon, että aavanmeren laivastoon kuului vain 259 rekisteröityä alusta eli niiden osuus oli alle yksi prosentti kaikista aluksista mutta 19 prosenttia bruttovetoisuudesta ja 14 prosenttia jäsenvaltioissa puretun saaliin kokonaispainosta;

G.  toteaa, että sen lisäksi, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) tuetaan aluksia hyvin rajallisin resurssein (500 miljoonaa euroa) ja toteutusaste on yleisesti matala, pienimuotoinen kalastus on koostaan ja merkityksestään huolimatta vähiten rahoitustukea saava ala: sen osuus aluksiin liittyvien toimien kokonaismäärästä on 38 prosenttia, mikä puolestaan vastaa vain 25:tä prosenttia aluksiin osoitetuista EMKR:n kokonaismenoista.

H.  ottaa huomioon, että EU:n laivasto on edelleen pienentynyt viime vuosina ja että vuonna 2020 purettujen kalasaaliiden arvo laski 17 prosenttia, työllisyys 19 prosenttia ja voitot 29 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna(27);

I.  ottaa huomioon, että pienimuotoista kalastusta harjoittavalla laivastolla on kaikista laivastoista rajallisimmat taloudelliset resurssit;

J.  ottaa huomioon, että pienimuotoiselle kalastukselle tyypillisiä piirteitä ovat vähäiset ympäristövaikutukset, kausittainen vaihtelevuus lajien, kalastusalueiden ja pyydysten suhteen, tuotantotoiminnan pienimuotoisuus, eri lajien biologisten ja vaellussyklien kunnioitus pienimuotoisen kalastuksen monipuolisuuden ja pyydysten erittäin valikoivan käytön ansiosta, vähäinen sivusaaliiden ja poisheitettyjen saaliiden määrä ja kyky tuottaa enemmän tuloja kutakin investoitua euroa kohti, enemmän saalista kutakin käytettyä polttoainelitraa kohti ja enemmän sosioekonomista arvoa kutakin purettua kalasaaliskiloa kohti;

K.  katsoo, että kalastustoiminnan erityispiirteiden, jotka johtuvat sen sosiaalisesta rakenteesta, kaupankäyntimuodoista sekä eri kalastusalueiden välisistä rakenteellisista ja luonnollisista eroista, lisäksi on otettava huomioon eri jäsenvaltioiden väliset huomattavat erot laivastoissa, laivastonosissa, eri laivastonosien ympäristövaikutuksissa, kohdelajeissa, pyydyksissä, tuottavuudessa ja kulutustottumuksissa;

L.  toteaa, että pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston yleisiin piirteisiin kuuluvat hyvin vanhat laivastonosat ja riittämätön teknologia, minkä vuoksi pienimuotoista kalastusta varten tarvitaan erityinen tukiohjelma ja sen nykyaikaistamiseen ja kehittämiseen tarkoitettua vahvaa julkista taloudellista tukea, jota ilman pienimuotoisen kalastuksen jatkuvuus vaarantuu;

M.  ottaa huomioon, että EMKVR-asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan huomioon pienimuotoisen rannikkokalastuksen erityistarpeet, kun ne tekevät asetuksessa tarkoitetun vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia käsittelevän analyysin tilanteesta;

N.  toteaa, että vuonna 2019 EU-28:n kalastuslaivaston aluksista 64,9 prosenttia oli vähintään 25 vuotta vanhoja(28) ja että kaikkien alusten keski-ikä oli 29,9 vuotta(29) ja pienimuotoisen kalastuksen kohdalla 32,5 vuotta, mikä merkitsee sitä, että erittäin merkittävä osa laivastosta on hyvin vanhaa, jolloin parhaita turvallisuus- ja toimintaolosuhteita ei voida taata, niihin liittyvät riskit lisääntyvät ja toiminta on kalliimpaa;

O.  ottaa huomioon, että pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien ikäprofiili on korkeampi kuin muuntyyppisessä kalastuksessa, sillä heistä 72 prosenttia on yli 40-vuotiaita ja 11 prosenttia yli 65-vuotiaita;

P.  toteaa, että nykyisten tilastojen rajallisuuden vuoksi naisten asemasta kalastusalalla on vaikea tehdä täsmällistä analyysia; toteaa kuitenkin, että empiiristen todisteiden perusteella naisilla on merkittävä rooli pienimuotoisessa kalastuksessa, sillä he ovat siinä tärkeässä asemassa joissakin yhteisöissä ja heitä työskentelee paljon äyriäisten ja nilviäisten keräämisessä ja enemmistönä maalla suoritettavassa toimintojen ja pyydysten valmistelussa sekä kalojen myynnissä ja jalostuksessa, erityisesti säilyketeollisuudessa;

Q.  ottaa huomioon, että kalastuksen sosiaalista ulottuvuutta EU:ssa koskevan raportin mukaan naisten osuus pienimuotoisessa kalastuksessa työskentelevien henkilöiden kokonaismäärästä on 5,4 prosenttia (yli kaksinkertainen määrä verrattuna laajamittaiseen kalastukseen ja aavanmerenkalastukseen);

R.  katsoo, että EU:n kalastusalalla on keskeinen merkitys kalataloustuotteiden yleiselle saatavuudelle sekä elintarvikevarastojen tasapainolle eri jäsenvaltioissa ja EU:ssa kokonaisuutena;

S.  katsoo, että on varmistettava, että yhteisellä kalastuspolitiikalla tavoiteltu kalastuksenhoidon keskittäminen on sopusoinnussa alan sosioekonomisen elinkelpoisuuden takaamisen kannalta välttämättömän paikallisen hallinnoinnin kanssa;

T.  toteaa, että alueellistaminen on yksi yhteisen kalastuspolitiikan pilareista ja että hajautettu lähestymistapa on erityisen tärkeä pienimuotoisen rannikkokalastuksen kannalta, kun otetaan huomioon kalastusalan erot yksittäisten jäsenvaltioiden välillä;

U.  katsoo, että paikallinen yhteishallinnointi on avainasemassa, jotta voidaan varmistaa, että pienimuotoisen kalastuksen ala on mukana päätöksentekoprosessissa;

V.  katsoo, että yhteinen kalastuspolitiikka ei näin ollen tarjoa pienimuotoiselle kalastukselle selkeää ja eriytettyä lainsäädännöllistä tukea, jolla voitaisiin osaltaan varmistaa pienimuotoisen kalastuksen sosioekonominen elinkelpoisuus; katsoo, että jäsenvaltiot eivät myöskään ole onnistuneet ottamaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä tämäntyyppistä kalastusta varten;

W.  ottaa huomioon, että monilla Euroopan rannikkoalueilla ja erityisesti Välimerellä pienimuotoisella kalastuksella ja äyriäisten ja nilviäisten keruulla on niin taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus kuin ympäristöulottuvuuskin, mikä edistää merkittävästi sosioekonomista hyvinvointia, työllisyyttä sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta eri rannikkoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla, joilla on usein rakenteellisia rajoitteita ja jotka tarvitsevat tukea voidakseen hyödyntää mahdollisuuksia talouden monipuolistamiseen;

X.  katsoo, että kalastuksesta saatavia tuloja ei näin ollen tulisi pitää ainoastaan taloudellisina voittoina, sillä ne myös edistävät sellaisen elämäntavan ylläpitämistä, jolla on valtava kulttuurinen ja historiallinen arvo monille rannikkoyhteisöille ja joka tarjoaa samalla tärkeän sosiaalisen ja taloudellisen turvaverkon; katsoo, että tässä mielessä pienimuotoinen kalastus on ratkaisu väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen sekä kasvavaan työttömyyteen, jotka ovat suuria haasteita useimmille Euroopan maiden rannikkoalueille ja saarille; toteaa, että pienimuotoisella kalastuksella on poikkeuksellinen ja monimuotoinen vaikutus rannikkoalueiden sosiaaliseen ja kulttuuriperintöön;

Y.  katsoo, että pienimuotoisella kalastuksella voi olla keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, kuten alatavoitteessa 14 b nimenomaisesti todetaan; katsoo, että pienimuotoinen kalastus voi edistää myös muita kestävän kehityksen tavoitteiden taustalla olevia poliittisia vaatimuksia, ja toteaa, että näitä kestävän kehityksen tavoitteita ovat esimerkiksi tavoite 2 (”Ei nälkää”) ja sen alatavoite 2.3, tavoite 5 (”Sukupuolten tasa-arvo”) ja sen alatavoitteet 5 a ja 5 b, tavoite 8 (”Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua”) ja sen alatavoite 8.5 sekä koko tavoite 13 (”Ilmastotekoja”);

Z.  katsoo, että kalastajat ovat ”merten suojelijoita” ja että kalastus lisää terveelliseen ja tasapainoiseen ruokavalioon kuuluvien runsaasti proteiinia sisältävien elintarvikkeiden tarjontaa;

AA.  toteaa, että suurin osa kalastusaluksilla tapahtuvista onnettomuuksista ja vaaratilanteista johtuu inhimillisistä tekijöistä (62,4 prosenttia) ja toiseksi yleisin syy ovat järjestelmä- ja laitehäiriöt (23,2 prosenttia tapauksista);

AB.  toteaa, että usein pienimuotoisessa kalastuksessa aluksella on vain yksi kalastuksen ammattilainen;

AC.  katsoo, että pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston turvallisuuteen ja työskentelymukavuuteen liittyviä kysymyksiä ei voida tarkastella ottamatta huomioon pyyntiponnistusta ja pyyntitehoa; katsoo tässä yhteydessä, että bruttovetoisuuden rajoittaminen kalastuskapasiteetin laskemisperusteena vaikuttaa kielteisesti pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston turvallisuuteen ja mukavuuteen, koska se vähentää kannustimia vaihtaa ja nykyaikaistaa aluksia tai lisätä käytettävissä olevaa tilaa, jotta voitaisiin parantaa miehistön työskentelymukavuutta, turvallisuutta ja viime kädessä alan houkuttelevuutta erityisesti nuorten ja naisten näkökulmasta;

AD.  katsoo, että tällaisia turvallisuuskysymyksiä ei voida tarkastella ottamatta huomioon jäsenvaltioiden pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteitä, kuten sitä, että laivasto voi altistua suurille riskeille alakohtaisten turvallisuusohjeiden puuttumisen, toiminnan yksin suoritettavan luonteen, pitkien työaikojen tai laitteistoon kiinnijäämisen vaaran vuoksi; ottaa huomioon, että laivaston toimintaolot vaihtelevat; ottaa huomioon, että osa laivastosta harjoittaa toimintaansa rannoilta tai satamista, joissa toimintaolot ovat hyvin usein epävarmat; katsoo, että tässä tilanteessa olisi harkittava konetehon räätälöintiä laivaston ominaispiirteiden ja toimintaolojen mukaan lisäämättä pyyntiponnistusta tai saalismääriä, jotta laivaston satamaan saapuminen ja sieltä poistuminen olisi turvallisempaa;

AE.  katsoo, että nämä erityisistä turvallisuussyistä johtuvaan konetehon lisäämiseen liittyvät näkökohdat olisi rahoitettava tuilla ja tietyin edellytyksin EMKVR:stä edellyttäen, että ne eivät lisää pyyntiponnistusta tai pyyntikykyä; katsoo, että näistä syistä EMKVR:n tukea olisi voitava myöntää myös satamien ruoppaukseen;

AF.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus on paljon riippuvaisempi meriolosuhteista kuin laajamittainen kalastus, minkä vuoksi kalastuskaudet ovat vaihtelevampia alus- ja pyydystyypistä riippuen, ja tämä vaikuttaa niiden työpäivien määrään vuodessa, joina merenkulku on mahdollista;

AG.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus on kestävää kalakantojen luonnonmukaisen hoidon, luonnonvarojen ja valikoivuuden kannalta sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti ja että tämä kaikki lujittaa tämän toiminnan asemaa;

AH.  ottaa huomioon, että saastuminen, elinympäristöjen häviäminen, meriliikenne ja kilpailu tilasta sekä ilmastonmuutos, jonka merkittäviä vaikutuksia ovat veden lämpötilan nousu, happamoituminen, merivirtojen muutokset, lajien epäsynkronia ja vieraslajien leviäminen, aiheuttavat paineita kalakannoille ja myös suoria ja epäsuoria vahinkoja kalastukselle;

AI.  katsoo, että on tarpeen lisätä valmiuksia sopeutua ilmastonmuutoksen ja kriisien vaikutuksiin ja lieventää niitä ottamalla käyttöön toimenpiteitä rannikkoyhteisöjen selviytymiskyvyn vahvistamiseksi;

AJ.  ottaa huomioon, että pienimuotoisella kalastuksella voidaan myös edistää hiilestä irtautumista ja energiatehokkuutta ja siten hillitä ilmastonmuutosta;

AK.  toteaa, että pienimuotoinen kalastus on erittäin tärkeää EU:ssa erityisesti monille kalastusyhteisöille yhdessä laajamittaisen kalastuksen ja aavanmerenkalastuksen kanssa;

AL.  toteaa, että monet alan sosioekonomisen tilanteen heikkenemiseen johtaneet syyt ovat yhä käsittelemättä ja että esimerkiksi kalastajien asemaa toimitusketjussa on vahvistettava;

AM.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden, yhdistysten ja kalastuskuntien tunnustaminen antaisi niille mahdollisuuden saada taloudellista tukea ja että niiden aktiivisen osallistumisen edistäminen yhteishallinnoinnin avulla voisi selvästi parantaa alan tuloja;

AN.  ottaa huomioon, että pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen tuloihin vaikuttavat hintojen ja markkinoiden jyrkät vaihtelut, joihin taas vaikuttavat herkästi monet ulkoiset tekijät, kuten koronaviruspandemia;

AO.  ottaa huomioon, että kalastusalan erilaiset tulo- ja palkkajärjestelmät vaihtelevat suuresti ja riippuvat suurelta osin meren tarjoamista kalastusmahdollisuuksista ja että tämä on yksi niistä tekijöistä, joiden vuoksi ala ei enää houkuttele uusia sukupolvia;

AP.  ottaa huomioon, että ammattikalastajien palkka on usein matala ja heidän työolonsa ovat vaikeat ja usein epävarmat ja että heidän ammattinsa on edelleen maailman vaarallisin, ja toteaa, että kalastusyrityksen perustamiseen liittyvien kustannusten nousu ja alan lisääntyvä keskittyminen vähentävät kalastusalan houkuttelevuutta erityisesti nuorten näkökulmasta;

AQ.  ottaa huomioon, että markkinoita hallitsee usein pieni määrä vakiintuneita tuotteita ja että pienimuotoisesta kalastuksesta saatavia tuotteita, jotka tarjoavat kestävän vaihtoehdon voimakkaasti hyödynnetyille lajeille, ei markkinoida riittävästi; ottaa huomioon, että usein kuluttajat eivät saa täydellisiä tietoja ostamastaan tuotteesta tai tuotantojärjestelmästä ja käytetystä pyydyksistä;

AR.  katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen kestävä kannattavuus on tärkeää alan houkuttelevuuden lisäämiseksi;

AS.  ottaa huomioon, että kalastuslisenssien myöntämiseen Yhdistyneen kuningaskunnan vesille liittyvät haasteet vaikuttavat eniten pienimuotoista kalastusta harjoittaviin aluksiin, koska niiden on vaikea todistaa kalastushistoriaansa;

AT.  ottaa huomioon, että pienimuotoista kalastusta harjoittavilla yrityksillä on usein liian vähän pääomaa tai rahoitusta ja niillä on hyvin rajalliset mahdollisuudet käyttää kirjanpidon perusvälineitä tai saada luottoa, mikrorahoitusta ja vakuutuksia;

AU.  ottaa huomioon, että pienimuotoisen kalastuksen alalla on edelleen taloudellisia vaikeuksia ja sen tulot ovat vähentyneet merkittävästi, mikä johtuu toimintakustannusten merkittävästä kasvusta ja muista tilannetta pahentavista tekijöistä, kuten kalan ensimyynnin arvon alenemisesta ja polttoaineiden hintojen noususta; ottaa huomioon, että nämä ja muut tekijät ovat lisänneet pienimuotoisen kalastuksen riippuvuutta polttoainetuista ja että usein kalastajat joutuvat niiden vuoksi lisäämään pyyntiponnistustaan, jotta heidän toimintansa olisi taloudellisesti kannattavaa;

AV.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksessa ja EMKVR-asetuksessa säädetään erityistuesta EU:n syrjäisimmille alueille;

AW.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus on perinteisesti kärsinyt organisatoristen valmiuksien puutteesta; ottaa huomioon, että tärkeimpiä tekijöitä, jotka rajoittavat kollektiivisia toimia pienimuotoisen kalastuksen alalla, ovat alan toimijoiden suuri määrä sekä niiden maantieteellinen hajaantuneisuus, toimialan perustuminen pääasiassa pieniin perheyrityksiin, hallintoon keskittyvän koulutetun henkilöstön puute sekä se, etteivät pienimuotoista kalastusta edustavat organisaatiot saa taloudellista tukea päätöksentekoprosessiin osallistumista varten;

AX.  ottaa huomioon, että kalastusalan tutkijat ja kalastuksenhoidosta vastaavat tahot niin kansallisella kuin EU:n tasolla ovat suorittamassaan seurannassa ja valvonnassa yleisesti jättäneet huomiotta EU:n pienimuotoisen kalastuksen; katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen seurantaa ja valvontaa olisi parannettava, jotta voidaan kerätä näyttöä EU:n kalastuksen kestävästä hallinnasta ja tarvittaessa esittää todisteita kalastustoiminnasta;

AY.  katsoo, että tarvitaan lisää investointeja, jotta voidaan tehdä ajantasaista tutkimusta luonnonvarojen, meriekosysteemien ja erityisesti kalakantojen tilasta ja parantaa niitä koskevaa ymmärrystä niiden kestävän hoidon varmistamiseksi;

AZ.  katsoo, että yksinomaan kalastuspäivien vähentämiseen perustuvat hoitostrategiat, kuten läntisellä Välimerellä sovellettu strategia, tukahduttavat pienimuotoisen kalastuksen; katsoo, että tällaiset jatkuvat vähennykset yhdessä koronaviruspandemian vuoksi jo ennestään epävarman tilanteen kanssa saattavat johtaa siihen, että suuri osa alasta romahtaa, koska se ei enää pysty saavuttamaan selviytymisen kannalta välttämätöntä kannattavuuden vähimmäistasoa; toteaa, että näihin vähennyksiin liittyy myös lukuisia kysymyksiä, kuten huoli turvallisuudesta aluksilla, lisääntynyt loukkaantumisriski, laittoman kalastuksen lisääntyminen ja työttömyyden sosiaaliset seuraukset;

BA.  ottaa huomioon, että kalastusyhdistykset, kuten kalastuskunnat, ovat keskeisessä asemassa joidenkin jäsenvaltioiden elintarvikejärjestelmissä, joissa ne toimivat kalastusalaa ja erityisesti pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavia aluksia ja äyriäisten ja nilviäisten kerääjiä edustavina voittoa tavoittelemattomina yhteisötalouden yhteisöinä, harjoittavat yleistä etua koskevia tehtäviä merikalastuksen ja kalastusalan työntekijöiden hyväksi sekä hoitavat liiketoimintatehtäviä, kuten markkinoivat tuotteita ja tarjoavat neuvonta- ja hallinnointipalveluja;

BB.  katsoo, että on tarpeen määritellä kalavarojen hoitopolitiikka, joka kunnioittaa kollektiivista oikeutta hyödyntää kalavaroja ja perustuu ensisijaisesti niiden biologisiin näkökohtiin ja joka toteutetaan kalastuksen yhteishallinnointijärjestelmänä, jossa otetaan huomioon kalavarojen ja niitä vastaavien merialueiden erityisolosuhteet ja johon alalla työskentelevät osallistuvat tehokkaasti;

BC.  toteaa, että Pellolta pöytään -strategian mukaan yhdistykset, kuten kalastuskunnat, olisi tunnustettava EU:n oikeudessa ja niiden olisi voitava saada taloudellista tukea tasavertaisesti tuottajaorganisaatioiden kanssa; toteaa, että komissiota on pyydetty tekemään asiaa koskeva aloite;

BD.  ottaa huomioon, että pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat tarvitsevat koulutusta, myös uusien taitojen kehittämiseen;

BE.  ottaa huomioon, että naisten tekemä työ tuo lisäarvoa pienimuotoiseen kalastukseen;

BF.  katsoo, että pienimuotoinen kalastus joutuu kilpailemaan yhä enemmän muiden sinisen talouden toimintojen sekä sellaisten uusiutuvan energian hankkeiden kanssa, jotka vaikuttavat moniin toimintoihin rannikoilla, rannoilla tai satama-alueilla ja ottavat siten mahdollisesti haltuunsa alueita, joita käytettiin aiemmin lähes yksinomaan pienimuotoiseen kalastukseen, mikä johtaa ihmisten muuttamiseen muualle ja merten ja rannikoiden valtaamiseen;

BG.  toteaa, että keskiluokkaistuminen saattaa tehdä monista kehittyvistä rannikkoalueista aina vain kalliimpia asuinpaikkoja, minkä vuoksi pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat joutuvat muuttamaan kauas työpaikastaan ja heidän toiminnastaan tulee entistäkin vaikeampaa ja hankalampaa;

BH.  katsoo, että EU:n edistämä suojelun lisääminen vaikuttaa erityisesti pienimuotoiseen kalastukseen, mistä on esimerkkinä suojeltujen merialueiden ja suojeltujen merialueiden verkostojen täytäntöönpano, joka vaikuttaa pienimuotoiseen kalastukseen rajoittamalla toimintaa ja liikkumista; katsoo, että tähän alaan kohdistuvia vaikutuksia otetaan harvoin huomioon näiden politiikkojen suunnittelussa ja tätä pahentaa se, että alan toimijat eivät ole riittävästi mukana näissä prosesseissa(30);

BI.  ottaa huomioon, että kalastusala yleisesti ottaen ja erityisesti pienimuotoinen kalastus ovat aliedustettuina kalastuksenhoitopolitiikkojen ja merialueiden käyttöä koskevien politiikkojen määrittelyssä;

BJ.  ottaa huomioon, että on olemassa erilaisia kalastusalan järjestöjä tuottajaorganisaatioista kalastajien yhdistyksiin, alusten omistajien yhteenliittymiin ja osuuskuntiin ja että pienimuotoista kalastusta edustavien jäsenten määrä niissä vaihtelee; ottaa huomioon, että monet pienten alusten omistajat eivät kuulu mihinkään järjestöön; ottaa huomioon, että kalastusalan ammattilaiset ovat edustettuina kalastusalan ammattijärjestöissä; katsoo, että alan olisi voitava itse päättää, miten se organisoi toimintansa;

BK.  katsoo, että asiaa koskevien tietojen erittely on riittämätöntä, mikä vaikeuttaa yksityiskohtaisten tietojen saamista erityisesti pienimuotoisesta kalastuksesta ja hankaloittaa analysointia, erityisesti yritysten, alusten omistajien, kalastusalan ammattilaisten, alusten ja pyydysten, työolojen, iän ja sukupuolen osalta;

Pienimuotoisen kalastuksen vahvistaminen arvoketjussa, kalastustulojen lisääminen ja tulojen monipuolistaminen

1.  katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen tulevaisuus ei riipu ainoastaan pitkällä aikavälillä toteutettavista ja kestävistä toimenpiteistä vaan myös välittömistä, tarkoituksenmukaisista ja tehokkaista toimenpiteistä kalastajien voittomarginaalien kasvattamiseksi, kuten kiintiöiden nostamisesta tieteellisten lausuntojen mukaisesti; katsoo, että on parannettava alan organisatorisia ja kaupallisia valmiuksia ja ammatin houkuttelevuutta, tarjottava koulutusta ja kohdennettua tukea nuorille, parannettava toimintaoloja, jotta voidaan lisätä erityisesti naisten työskentelyä aluksilla ja alalla yleisemmin, sekä vahvistettava alan asemaa toimitusketjussa; kehottaa tämän vuoksi komissiota tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa perustamaan ja panemaan täytäntöön EMKVR:n puitteissa pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen tukimekanismeja, joiden avulla voidaan käsitellä alalle tyypillisiä ongelmia;

2.  katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen tulevaisuus edellyttää, että sen erityisluonne otetaan huomioon yhteisessä kalastuspolitiikassa ja että nykyisiä välineitä mukautetaan vastaamaan alan tarpeita;

3.  korostaa, että tarvitaan yhteinen, laajempi ja tarkoituksenmukaisempi pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen määritelmä; painottaa, että tällaisen määritelmän olisi oltava käytännöllinen, mitattava ja selkeä; korostaa myös, että määritelmän olisi perustuttava asianmukaiseen arviointiin, jossa otetaan huomioon muut pienimuotoisen kalastuksen piirteet ja perusteet kuin aluksen pituus, jotta pienimuotoista kalastusta koskeva EU:n määritelmä vastaisi alan todellisuutta, kuten on jo tehty määritelmissä, jotka sisältyvät tiettyihin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten Kansainvälisestä Atlantin tonnikalojen suojelukomissiosta (ICCAT) tai Välimeren yleisestä kalastuskomissiosta (GFCM) tehtyihin sopimuksiin;

4.  korostaa, että tämä määritelmä olisi sisällytettävä horisontaaliseen asetukseen, kuten YKP-asetukseen, jotta se kattaisi EU:n koko kalastuslainsäädännön; katsoo, että määritelmän muuttaminen ei saisi vaikuttaa EMKVR:n täytäntöönpanoon nykyisellä kaudella; kehottaa komissiota käsittelemään tätä kysymystä YKP-asetuksen tulevassa uudelleentarkastelussa;

5.  katsoo, että alan arvoketjua tuottajan ja kuluttajan välillä on vahvistettava ja lyhennettävä, mikä lisäisi mahdollisuuksia suoramyyntiin kalastajilta kuluttajille ja vähentäisi välikäsien määrää, jotta ihannetapauksessa päästäisiin tilanteeseen, jossa tuottaja pystyy toimittamaan tuotteet suoraan loppuasiakkaalle; korostaa, että on edistettävä markkinointistrategioita, myös uusia jakelukanavia, ja tuettava mekanismeja, joilla monipuolistetaan tuotevalikoimaa, jotta kalastajille saadaan mahdollisimman suuri hyöty, lisätään kannattavuutta, tuetaan parempia korvauksia ja edistetään lisäarvon oikeudenmukaista ja asianmukaista jakautumista kalastajille;

6.  kehottaa jakamaan lisäarvon nykyistä oikeudenmukaisemmin ja asianmukaisemmin alan arvoketjussa ja harkitsemaan interventiokeinoja, kuten takuu-ja ohjehintoja, joiden muuttujiin sisällytettäisiin tuotantokustannukset, jotta voidaan päästä tähän tavoitteeseen ja parantaa kalastajien tulotasoa; muistuttaa, että jos ketjussa on vakavaa epätasapainoa, jäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet puuttua asiaan;

7.  korostaa, että pienimuotoinen kalastus on arvoketjun heikoin osa ja että markkinajärjestelyt hyödyttävät usein enemmän ostajia kuin kalastajia, joilla on vain vähän tai ei lainkaan määräysvaltaa hinnoitteluun, mikä puolestaan johtaa marginaalisiin tuloihin myydyistä tuotteista;

8.  kehottaa toteuttamaan EU:n tai jäsenvaltioiden tasolla toimenpiteitä lähtömarkkinoiden puolustamiseksi tai luomiseksi, jotta voidaan edistää perinteisten tuotteiden lyhyitä myyntiketjuja; korostaa, että on tärkeää tuoda esiin ja puolustaa pienimuotoisella kalastuksella pyydettyjen kalojen ominaisuuksia, kuten tuoreutta, kausiluonteisuutta, kulttuuriperintöä ja kestävyyttä; kehottaa tukemaan tällaisia tuotteita voimakkaammin messuilla, pienissä kaupoissa ja ravintoloissa ottaen huomioon väestön ruokailutottumukset, jotta voidaan maksimoida paikallisten kalastustuotteiden arvo ja edistää paikallista kehitystä; vaatii luomaan paikallisia kalastustuotteita varten menekinedistämiskampanjoita, joissa hyödynnetään kaikilta osin yhteistä markkinajärjestelyä (YMJ) ja yhteistä kalastuspolitiikkaa;

9.  korostaa tarvetta edistää tuotevalikoiman monipuolistamista aloitteilla, joilla pyritään luomaan uusia markkinoita ja tuomaan esille vähemmän tunnettuja ja kulutettuja syötäviä lajeja, jotta voidaan parantaa pienimuotoisen kalastuksen markkina-asemaa, hillitä sellaisten tuotteiden kysyntää, joiden jatkuva tarjonta läpi vuoden voidaan taata ainoastaan tuonnilla, ja auttaa vähentämään liikakalastettuihin lajeihin kohdistuvaa pyyntipainetta; muistuttaa, että myös säilyketeollisuudessa on tuettava tuotevalikoiman monipuolistamista erityisesti käyttämällä aliarvostettuja tai vähemmän kulutettuja lajeja;

10.  kehottaa toteuttamaan hotelli- ja ravintola-alaa varten koulutusohjelman, jossa annetaan tietoa kala-, äyriäis- ja nilviäistuotteista ja hyvistä luonnonvarojen suojelukäytännöistä ja lisätään erityisesti tietoisuutta lajien myymättä ja kuluttamatta jättämisestä kalastuskieltokauden aikana;

11.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa vähittäiskaupan alalla innovatiivisia hankkeita, joissa painotetaan yhteistyötä kalastuskuntien ja pienimuotoisen kalastuksen alan yhdistysten kanssa ja siten ylläpidetään läheistä suhdetta loppukuluttajiin;

12.  kehottaa jäsenvaltioita ja tuottajaorganisaatioita harkitsemaan parempia keinoja suuremman lisäarvon kalajalosteiden, kuten säilykkeiden, kaupan pitämisen edistämiseksi vastaavasti kuin tiettyjen maataloustuotteiden suhteen toimitaan, sekä unionin kalataloustuotteiden ulkoista markkinointia tukevia ohjelmia, mukaan lukien niiden esittely kansainvälisissä kilpailuissa ja messutapahtumissa;

13.  korostaa, että kala- ja äyriäisalalla on hyvin vähän välineitä, kuten merkintöjä, joiden avulla kuluttajat voivat arvioida pienimuotoisen kalastuksen kestävyyskriteerejä ja suosia vähävaikutteisia tuotteita; korostaa, että merkinnöistä voi tulla pienimuotoisen kalastuksen kannalta myös haitta, koska joidenkin tarvittavien tietojen saaminen voi olla työlästä tai kalastajilta saattaa puuttua taloudelliset valmiudet sertifiointiprosessin käynnistämiseen;

14.  katsoo, että YMJ-asetusta on tarkistettava perusteellisesti, jotta se auttaisi paremmin varmistamaan alan tulot ja markkinoiden vakauden sekä parantamaan kalataloustuotteiden kaupan pitämistä ja kasvattamaan niiden lisäarvoa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää luoda kalojen ja äyriäisten sertifiointimerkintöjä ja kalastustuotteiden tuotemerkkimekanismeja sekä lisätä toimitusketjun jäljitettävyyttä, mikä puolestaan parantaisi kuluttajille suunnattua tiedotusta ja siten kannustaisi heitä ostamaan paikallisesti ja kestävästi hankittuja kala- ja äyriäistuotteita ja lisäisi heidän tietoisuuttaan pienimuotoisella kalastuksella saatavista tuotteista;

15.  kehottaa helpottamaan pienimuotoisen kalastuksen tukiohjelmia EMKVR:n kautta, jotta voidaan parantaa yrityshallintoa ja organisatorisia valmiuksia, alentaa tuotantokustannuksia, parantaa ensimyyntihintoja ja varmistaa taloudellinen ja ympäristökestävyys erityisesti kestävämmän ja nykyaikaisemman laivaston avulla;

16.  korostaa, että pienimuotoisen kalastuksen alalla on edelleen vaikeuksia, joita voivat pahentaa myös polttoaineiden ja muiden tuotantopanosten hintojen vaihtelu ja nousu, ja toteaa, että ne vaikuttavat erityisesti vähemmän kilpailukykyisiin laivastonosiin eli pienimuotoiseen kalastukseen ja rannikkokalastukseen;

Toimintaolojen parantaminen ja pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen tulevaisuuden turvaaminen

17.  pitää myönteisenä, että EMKVR:stä voidaan tukea moottoreiden nykyaikaistamista tai korvaamista tai vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien uusien moottoreiden hankkimista, mukaan lukien uusia energiatehokkaita teknologioita käyttävät moottorit, sekä bensiinimoottoreiden muuntamista; katsoo, että olisi käytettävä korkeimpia olemassa olevia yhteisrahoitusosuuksia; varoittaa, että monia näistä vaihtoehtoisista moottoriratkaisuista ei ole vielä kehitetty riittävästi tai ne edellyttävät bruttovetoisuuden merkittävää lisäämistä, kuten joidenkin sähkömoottoreiden tapauksessa;

18.  korostaa, että tietyillä alueilla suurin osa pienimuotoisesta kalastuksesta on riippuvainen polttoainetuista; varoittaa, että komission ehdotus neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan unionin kehyksen uudistamisesta (COM(2021)0563), jossa lakkautetaan kalastusalalle nykyisin pakollisesti myönnettävä verovapautus ja otetaan käyttöön vähimmäisverokanta, vaarantaa pienimuotoista kalastusta harjoittavien alusten elinkelpoisuuden, sillä ne eivät voi tehdä pitkiä matkoja tankatakseen polttoainetta satamissa, joissa hinnat ovat matalammat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhtäläiset edellytykset kansainvälisellä tasolla ja näin ollen jatkamaan kalastusalan polttoaineverovapautusta; korostaa, että uudet lähestymistavat eivät saisi aiheuttaa rasitetta pienimuotoiselle kalastukselle ja että niissä olisi keskityttävä vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, joiden avulla ala voi yhdistää oikeudenmukaisen siirtymän kohti vihreän kehityksen ohjelmassa asetettuja tavoitteita, taloudellisesti kannattavan toiminnan ja kunnolliset työolot työntekijöille; katsoo tässä yhteydessä ja ottaen huomioon polttoaineiden hintojen nykyisen poikkeuksellisen inflaation, että jäsenvaltiot voisivat harkita poikkeustoimenpiteitä pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen alalla odotettavissa olevan tuotantokustannusten kasvun kattamiseksi erityisesti EMKVR:n ja kansallisten toimintaohjelmien puitteissa;

19.  korostaa koronaviruskriisin kalastusalalle aiheuttamia vaikeuksia ja vakavia kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä sitä, että jäsenvaltioiden on tarvittaessa kanavoitava käytettävissä olevat kansalliset ja EU:n varat ja harkittava poikkeustoimenpiteitä kalastajien ja alan muiden työntekijöiden auttamiseksi selviytymään kriiseistä tai markkinahäiriöistä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kriisimekanismien kautta saatavilla olevia varoja pienimuotoisen kalastuksen tukemiseen; korostaa, että kriisistä huolimatta pienimuotoinen rannikkokalastus on jatkunut ja se antaa EU:n kansalaisille mahdollisuuden saada kala- ja äyriäistuotteita erityisesti eristyneillä rannikkoalueilla, saarilla ja syrjäisimmillä alueilla;

20.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan elpymis- ja palautumistukivälineestä varoja pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavaan laivastoon tehtäviin investointeihin, jotta voidaan auttaa kalastajia ja kalastukseen liittyvää työtä tekeviä toimijoita, jotka ovat pääasiassa naisia, kuten verkon paikkaajia, maissa toimivia avustajia ja pakkaajia sekä muita työntekijöitä;

21.  kehottaa komissiota helpottamaan EMKVR:n puitteissa pienimuotoiselle kalastukselle alakohtaista tukea varastointi-, jäädytys- ja jäähdytyslaitteistojen asentamiseen ja kylmäketjun ylläpitämiseen laivasta loppukuluttajalle asti; katsoo, että tämä tuki on ratkaiseva tekijä siinä, että pienimuotoisessa kalastuksessa voidaan hyödyntää kalavarat mahdollisimman tehokkaasti tuhoamatta tai heikentämättä kantoja ja varmistaa tuoreiden ja korkealaatuisten tuotteiden säännöllinen saatavuus ja toimitus kuluttajille, hotelli- ja ravintola-alalle ja elintarvikkeiden jalostusteollisuudelle;

22.  katsoo, että asianmukaiset varastointiolosuhteet satamissa voisivat helpottaa kalojen säilyttämistä ja taata niiden säilymisen sekä auttaa niiden kaupan pitämisessä, jotta kalojen kannattavuutta voidaan parantaa vaikuttamalla välillisesti hinnanmuodostukseen; muistuttaa tässä yhteydessä yhteisen markkinajärjestelyn ja tuottajaorganisaatioiden tarjoamista mahdollisuuksista;

23.  katsoo, että EMKVR:n ja uusien kansallisten toimintaohjelmien olisi vahvistettava ja tuettava selkeästi pienimuotoista kalastusta, jotta voidaan auttaa varmistamaan lukemattomien kalastuksesta perinteisesti riippuvaisten rannikkoyhteisöjen kestävyys ja tuleva elinkelpoisuus, puuttua alan erityisiin ongelmiin ja tukea pienimuotoisen kalastuksen paikallista kestävää hallinnointia;

24.  katsoo, että jäsenvaltioiden EMKVR:n täytäntöönpanon yhteydessä kanavoimalla tuella olisi puututtava rakenteellisiin puutteisiin ja siten osaltaan parannettava kalastustoiminnasta saatavia tuloja, edistettävä työntekijöiden oikeudet turvaavia työpaikkoja alalla ja taattava oikeudenmukaiset hinnat tuottajille, tuettava kalastukseen liittyvän, ennen kalastusta ja sen jälkeen tapahtuvan toiminnan kehittämistä sekä edistettävä rannikkoalueiden kehitystä ja yhteenkuuluvuutta kestävää kalastusta ja pienimuotoisen kalastuksen tulevaisuutta silmällä pitäen;

25.  korostaa, että EMKVR:n rahoituksen toteutusasteen parantamiseksi ja pienimuotoisen kalastuksen tukimahdollisuuksien varmistamiseksi on tarpeen selvittää ja toteuttaa toimenpiteitä menettelyjen virtaviivaistamiseksi ja siten vähentää hakemuksiin liittyvää byrokratiaa, monimutkaisuutta ja hyväksymisaikaa muuttaa tuen saamisessa käytettävää rahoitusprosessia ja korvata se ennakkorahoitusjärjestelmällä sekä käyttää rahaston rahoituksen enimmäismäärät kokonaisuudessaan;

26.  korostaa, että EU:lla ei ole välinettä, jonka avulla voitaisiin ymmärtää EMKR:stä ja EMKVR:stä pienimuotoisen kalastuksen alalle tehtyjen investointien laajuutta, rahoitettujen hyvien käytäntöjen määrää, konkreettisten tulosten saavuttamista ja sitä, miten paikalliset kalastusalan toimintaryhmät toimivat ja panevat yhteisen kalastuspolitiikan tehokkaasti täytäntöön; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tällaisen perustavanlaatuisen välineen, jonka avulla voidaan ymmärtää, miten hyviä käytäntöjä voidaan laajentaa ja hyviä kalastusmenetelmiä levittää koko EU:ssa;

27.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan paikallistasolla teknistä apua, jolla helpotetaan pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien mahdollisuuksia saada EU:n ja kansallista rahoitusta;

28.  pitää pienimuotoisen kalastuksen laivaston korkeaa keski-ikää hälyttävänä ja korostaa tässä yhteydessä, että tämän laivastonosan kalastustoiminnasta on tehtävä houkutteleva nuorille ja naisille; painottaa, että pienimuotoisen kalastuksen laivastoa on tarpeen uudistaa ja nykyaikaistaa, jotta voidaan parantaa alusten turvallisuutta ja elinoloja niillä sekä niiden energiatehokkuutta ja ympäristöystävällisyyttä ja samalla varmistaa, että koko kalastuslaivaston kalastuskapasiteetti ei kasva, ja parantaa laivastosta riippuvaisten kalastusyhteisöjen sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä; korostaa tässä yhteydessä tarvetta puuttua tilanteisiin, joissa alukset ovat liian vanhoja ja lisäävät taloudellisia ja ympäristöön liittyviä toiminta-, ylläpito- ja uudelleenluokittelukustannuksia, mikä puolestaan vaarantaa turvallisuusolosuhteiden takaamisen toiminnan aikana; korostaa, että kalastuskapasiteetin mittaamiseen käytettävää bruttovetoisuutta, johon sisältyy myös miehistölle tarkoitetut tilat, koskevat kriteerit voivat haitata kalastusalusten nykyaikaistamista ja kipeästi kaivattua pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston työolojen parantamista; kehottaa komissiota tarkistamaan näitä kriteerejä ja muita asiaan liittyviä säännöksiä sellaisen ratkaisun löytämiseksi, jolla voidaan sovittaa yhteen pienimuotoisen kalastuksen työntekijöiden tarpeet ja tarve varmistaa, että EU:n laivaston kalastuskapasiteettia ei lisätä;

29.  muistuttaa, että laivaston tarvittavan uudistamisen ja/tai nykyaikaistamisen tukeminen on välttämätöntä, jotta voidaan parantaa toiminnan turvallisuutta, työoloja sekä taloudellista ja ympäristökestävyyttä; korostaa kuitenkin, että tähän olisi päästävä lisäämättä kalastuskapasiteettia;

30.  katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen tulevaisuus on vaarassa erityisesti syrjäisimmillä alueilla, jos sivuutetaan tarve uudistaa laivasto ja ylläpitää ja parantaa erityisesti (mutta ei ainoastaan) vanhentuneita ja tehottomia aluksia;

31.  huomauttaa, että EMKVR tarjoaa mahdollisuuksia investoida alusten turvallisuuteen ja energiatehokkuuteen sekä parempiin elinoloihin niillä, mikä voi hyödyttää myös pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta harjoittavaa laivastoa, ja että sen olisi myös tarjottava rahoitusmahdollisuuksia alusten uudistamiseen, uudelleenjärjestelyihin ja uudelleenmitoittamiseen sekä uusien alusten hankkimiseen pienimuotoista kalastusta harjoittavaan laivastoon – erityisesti tapauksissa, joissa laivastolla on korkea keski-ikä eikä se takaa olennaisia turvallisuus- ja toimintaedellytyksiä – ja konetehon lisäämiseen, jos se on asianmukaisesti perusteltua, jotta voidaan varmistaa paremmat turvallisuusolosuhteet aluksilla toiminnan aikana sekä merelle lähtemisen ja sieltä palaamisen yhteydessä ja pidentää merellä vietettyä aikaa edellyttäen, että pyyntiponnistus ei lisäänny etenkään syrjäisimmillä alueilla;

32.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kalastusalusten turvallisuutta sekä työ- ja elinoloja koskevat EU:n normit ja määräykset pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön;

33.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi jatkuvasti ylläpidettävä ja kunnostettava satamiaan, jotta varmistetaan, että saaliit voidaan purkaa aluksesta ja siirtää maihin turvallisesti;

34.  korostaa kalastusalan, myös pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen, sosioekonomista merkitystä työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta syrjäisimmillä alueilla, joille on ominaista rakenteelliset rajoitteet ja heikommat mahdollisuudet talouden monipuolistamiseen; kehottaa sen vuoksi kasvattamaan EU:n tukea pienimuotoiselle kalastukselle näillä alueilla;

35.  panee merkille EMKVR:n puitteissa syrjäisimpien alueiden kalastusalalle myönnetyn tuen, jolla pyritään erityisesti antamaan tukea syrjäisestä sijainnista aiheutuvia lisäkustannuksia varten joidenkin syrjäisimpien alueiden tiettyjen kalastustuotteiden myynnin yhteydessä;

36.  painottaa syrjäisimpien alueiden kalastusalan arvoketjujen erityispiirteitä ja muistuttaa erityishuomion tarpeesta arvoketjujen vahvistamiseksi ja markkinoille pääsyn helpottamiseksi esimerkiksi perustamalla uudelleen kalastusalan POSEI-ohjelma sekä perustamalla vastaava kuljetusalan ohjelma;

37.  korostaa kalastusmatkailun mahdollisuuksia näillä alueilla keinona houkutella nuoria ammattiin ja monipuolistaa kalastajien tuloja lisäämättä heidän pyyntiponnistustaan, noudattaa pyyntiponnistusrajoituksia, lisätä yleistä tietoisuutta alan perinteistä ja parantaa meriosaamista; korostaa, että on tarpeen taata tähän toimintaan liittyvän byrokratian vähentäminen ja antaa EU:n tukea näille toimille;

38.  katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen tulevaisuus edellyttää, että EU:n säännöksillä varmistetaan sääntely-ympäristö, joka vahvistaa kalastajien asemaa toimitusketjussa ja tarjoaa investointeja alan pitkän aikavälin kestävyyteen, vakauteen ja taloudelliseen kilpailukykyyn;

39.  katsoo, että kalastuspolitiikan tavoitteena olisi oltava taata kalataloustuotteiden yleinen saatavuus ruokaturvan ja elintarvikeomavaraisuuden varmistamiseksi, kehittää rannikkoyhteisöjä varmistaen, että kalastustoimintaa kehitetään ekologisten rajojen puitteissa, sekä lisätä kalastukseen liittyvien ammattien houkuttelevuutta; korostaa, että yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanossa olisi myös otettava huomioon pienimuotoisen kalastuksen sosioekonominen rooli kalastusyhteisöissä, sillä se tarjoaa työpaikkoja ja parantaa kalastajien ja avustavia tehtäviä suorittavien työntekijöiden, yleensä naisten, elinoloja, ja parannettava miehistön työ- ja elinoloja ja turvallisuutta, jotta voidaan houkutella nuoria ja saada aikaan sukupolvenvaihdos tässä toiminnassa taatun kestävyyden ja hyvän luonnonvarojen säilyttämisen puitteissa;

40.  muistuttaa, että EU:n kalastuksen todellisuus on moniulotteinen ja että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja kalastuslaivastoissa, eri laivastonosien ympäristövaikutuksissa, pyydyksissä, kalakannoissa ja niiden suojelun tasossa sekä väestön kulutustottumuksissa; korostaa, että kalastuksenhoito voidaan tarvittaessa alueellistaa yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa siten, että samalla kuitenkin varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille kalastajille, myös alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä; tähdentää, että tämän monimuotoisuuden vuoksi kalastuksenhoitoon on sovellettava poikkeuksia, jotka antavat jäsenvaltioille ja alueille mahdollisuuden ottaa käyttöön erikoistuneempia hoitokäytäntöjä, joissa otetaan huomioon erityispiirteet, edistetään vuoropuhelua, otetaan ala ja rannikkoyhteisöt mukaan päätöksentekoprosessiin ja politiikan määrittelyyn ja täytäntöönpanoon ja jotka perustuvat vankkaan tieteelliseen tietoon;

41.  katsoo siksi, että jäsenvaltioiden EMKVR-ohjelmissa on otettava huomioon yhteishallinnoinnin avulla toteutettavat paikallistason hallinnointialoitteet;

42.  korostaa, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 meneillään olevassa tarkistuksessa olisi otettava huomioon pienimuotoisen kalastuksen erityispiirteet ja vältettävä sen rasittamista liialla byrokratialla erityisesti geopaikannuksen tai saalistietojen sähköisen lähettämisen osalta; kehottaa suunnittelemaan valvontajärjestelmän, joka soveltuu erityisesti pienimuotoisen rannikkokalastuksen todellisuuteen ja monimuotoisuuteen, johon kuuluu muun muassa äyriäisten ja nilviäisten kerääminen ja kalastus ilman aluksia, jolloin suhteellisuus ja vaiheittainen lähestymistapa ovat keskeisiä;

43.  katsoo, että toiminnan monipuolistaminen kestävässä sinisessä taloudessa laajemmin on tärkeää, sillä siten voidaan tukea yhteisöjen kulttuuria ja edistää sellaisia kalastuksen sivutuotteita ja tuotteita, joilla on potentiaalia mutta ei kaupallista arvoa; katsoo kuitenkin, että tällainen toiminta ei saisi vaarantaa kalastustoimintaa tai kalastajien historiallisia oikeuksia mereen;

44.  katsoo, että merialueiden käyttö muihin taloudellisiin tarkoituksiin ei saisi vaarantaa historiallisia kalastusoikeuksia; katsoo, että pienimuotoinen kalastus olisi sisällytettävä täysin näiden politiikkojen strategiseen suunnitteluun; katsoo, että vastaava tilanne on olemassa sisävesillä, joissa pienimuotoinen kalastus kärsii lisääntyvistä kalavaroihin ja makean veden käyttöön liittyvistä kiistoista ja joutuu kilpailemaan sellaisten alojen kanssa, joilla on kielteinen vaikutus rannikoiden luontotyyppeihin ja kalavaroihin;

45.  korostaa, että suojeltujen merialueiden hoidosta johtuvat sosioekonomiset ja ympäristöön liittyvät haasteet tarjoavat mahdollisen ratkaisun, jolla voidaan sovittaa yhteen suojelu- ja kestävyystavoitteet sekä pienimuotoisen kalastuksen alan sisällyttäminen suojeltuja merialueita ja niiden lähialueita koskeviin hoitopäätöksiin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään suojeltujen merialueiden hoitoa koskevia osallistavia lähestymistapoja, jotka perustuvat biologisiin ja sosioekonomisiin tietoihin ja jotka on laadittu, pantu täytäntöön ja tarkistettu yhdessä suojeltujen merialueiden toimijoiden, asianomaisten sidosryhmien ja pienimuotoisen kalastuksen alan kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan osallistavien hoitokäytäntöjen kehittämistä, jotta voidaan myös löytää tasapaino pienimuotoisen kalastuksen kestävän kehityksen ja tarpeen mukaan vastuullisen matkailun kestävän kehityksen välillä;

46.  kiinnittää huomiota taloudellisen ja sosiaalisen suojelun tarpeeseen kalastuskieltokausina ja toimintaa haittaavien katastrofien yhteydessä; korostaa, että tarvitaan mekanismeja, joilla korvataan tällaisina ajanjaksoina menetetyt ansiot; painottaa, että tällainen korvaus olisi laskettava aktiiviseksi työajaksi eläkkeitä ja muita sosiaaliturvaoikeuksia määriteltäessä;

47.  katsoo, että sukupolvenvaihdos edellyttää, että luodaan nuoria ja naisia houkuttelevat olosuhteet, mikä tarkoittaa kalastuksesta saatavien tulojen lisäämistä ja niiden vakauden varmistamista sekä samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen noudattamista, pienimuotoisen kalastuksen kiintiöiden kasvattamista tieteellisten lausuntojen mukaisesti, koulutuksen varmistamista siten, että kunkin jäsenvaltion erilaiset kalastuskäytännöt, pyydykset ja kalastukseen liittyvät tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon, sekä asianmukaisten työolojen ja turvallisuuden takaamista aluksilla; muistuttaa, että EMKVR:stä tuetaan koulutusta ja ammatillista kehitystä; katsoo, että koulutukseen olisi sisällyttävä vahva käytännön ulottuvuus ottaen huomioon koulutuspaikan kansallisen, alueellisen tai paikallisen todellisuuden erityispiirteet; katsoo lisäksi, että tämä olisi voitava yhdistää teoreettiseen koulutukseen ja että samalla olisi hyödynnettävä kalastusta nyt harjoittaville tai aiemmin harjoittaneille henkilöille kertynyttä tietämystä;

48.  kehottaa lisäämään kalastusalan tutkimuksen taloudellisia ja teknisiä resursseja jäsenvaltioissa, jotta voidaan kehittää kalastukseen ja kalavaroihin liittyvää toimintaa sekä tehostaa ja parantaa tietojenkeruuta ja kalavarojen tilan arviointia;

49.  kehottaa lisäämään kalastusalan tieteellisen tutkimuksen ja kehityksen taloudellisia ja teknisiä resursseja EU:ssa ja kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa erityisesti tarvetta lisätä alan tutkimuslaitosten ja laboratorioiden aineellisia ja henkilöresursseja, jotta voidaan kehittää pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen edistämiseen tähtääviä toimia sekä taata parempi ymmärrys kalakantojen ehtymisen eri syistä ja kalavarojen säilyttäminen; korostaa tarvetta ottaa kalastajat ja kalastajajärjestöt mukaan tieteelliseen seurantaan, kartoitukseen, tiedonkeruuseen, hallinnointiin ja valvontaan, jotta heidän tietämystään voidaan hyödyntää mahdollisimman paljon;

50.  kehottaa komissiota käynnistämään kattavan ja koko alueen laajuisen kartoituksen, jotta voidaan kerätä tarkat ja täydelliset perustiedot pienimuotoisesta kalastuksesta ja niiden avulla mitata pienimuotoisen kalastuksen taloudellista ja sosiaalista vaikutusta sekä määrällisesti että laadullisesti ja arvioida pienimuotoisen kalastuksen tuottaman tuotoksen arvo sen taloudellinen vaikutus rannikkoyhteisöihin ja sen vaikutus siihen liittyviin aloihin;

51.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan sellaisten käytäntöjen tutkimusta, joilla lisätään ja monipuolistetaan tuloja kalastusyhteisöissä ja kalastusalalla, myös pienimuotoisessa kalastuksessa; katsoo, että tällaisen tutkimuksen tuloksia olisi levitettävä EU:ssa, jotta hankkeita voidaan toistaa, toteuttaa ja edistää sekä kansallisella että EU:n tasolla;

52.  korostaa, että tietojen kattavuuden parantumisesta huolimatta Euroopan tasolla ei ole vieläkään saatavilla pienimuotoisesta kalastuksesta kattavia taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia tilastotietoja ja indikaattoreita; korostaa, että tilastojen puutteen vuoksi alaa ei ole mahdollista analysoida asianmukaisesti, minkä vuoksi on vaikeampaa toteuttaa asianmukaisia lainsäädäntötoimia, joilla puututtaisiin pienimuotoista kalastusta koskeviin kriittisimpiin ongelmiin;

53.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ja parantamaan kalastusta koskevien tietojen asianmukaista keruuta ja erittelyä, hankkimaan asianmukaisia tilastotietoja saaduista ja puretuista saaliista, jotta voidaan parantaa kalavarojen arviointia ja hoitoa, mukaan lukien niihin liittyvät toimet, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat sekä muuta kaupallista käyttöä koskevat analyysit, erityisesti pienimuotoista kalastusta ja siihen liittyviä yhteisöjä varten;

54.  kehottaa komissiota käynnistämään kattavan ja koko alueen laajuisen kartoituksen jäsenvaltioissa pienimuotoista kalastusta harjoittavien saatavilla olevista sosiaalisen suojelun järjestelmistä ja heihin sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä, jotta voidaan löytää onnistuneimmat vaihtoehdot, mukaan lukien lainsäädännölliset ja institutionaaliset mekanismit, ja edistää niitä; toteaa, että näillä vaihtoehdoilla on varmistettava pienimuotoisen kalastuksen täysi osallistuminen kaikkiin alan kestävään kehitykseen liittyviin toimiin, jotka koskevat esimerkiksi vaihtoehtoisten toimintojen kehittämistä, yhteishallinnointia, taloudellista tukea, merkintöjä, jäljitettävyyttä sekä oikeutta ihmisarvoiseen työhön ja sosiaaliseen suojeluun;

55.  katsoo, että jäsenvaltioiden on yhteistä kalastuspolitiikkaa täytäntöön pannessaan varmistettava, että tarvittavien ympäristötavoitteiden toteuttaminen kulkee käsi kädessä sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden määrittelyn kanssa ja että komission ja jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon niiden keskinäinen riippuvuus sekä lainsäädännön täytäntöönpanossa että tulevia lainsäädäntöaloitteita suunniteltaessa;

56.  korostaa, että tuottajaorganisaatioilla voi olla keskeinen rooli pienimuotoisen kalastuksen tuotteiden markkinoille saattamista koskevien rakenteiden hallinnoinnissa, pienimuotoisen kalastuksen tuotteiden markkinoille pääsyn parantamisessa ja paikallisten elintarvikkeiden saatavuuden lisäämisessä rannikkoyhteisöissä; korostaa erityisesti, että nämä vahvistamis- ja edistämistoimet auttaisivat parantamaan pienimuotoisen kalastuksen alan mahdollisuuksia neuvotella hinnoista ja edistäisivät tervettä kilpailua alan sisällä ja alan omien rakenteiden ja resurssien tehokkaampaa käyttöä kollektiivisten toimien avulla;

57.  korostaa tässä yhteydessä, että on ratkaisevan tärkeää parantaa pienimuotoisen kalastuksen alan organisatorisia valmiuksia, jotta se voi vahvistaa asemaansa arvoketjussa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lisätään pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien neuvotteluvoimaa ja tuetaan, kannustetaan ja helpotetaan tuottajaorganisaatioiden, yhdistysten ja osuuskuntien perustamista alalle, sillä ne ovat tärkeä väline pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien aseman vahvistamiseksi toimitusketjussa ja heidän neuvotteluvoimansa parantamiseksi suhteessa muihin markkinatoimijoihin, jotta voidaan varmistaa hyvät voittomarginaalit ja hallinnoida paremmin heidän kalastustoimintaansa;

58.  vaatii, että kalastusyhdistykset ja -kunnat tunnustetaan ja niille annetaan mahdollisuus saada taloudellista tukea tasavertaisesti tuottajaorganisaatioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota erityisesti yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen yhteydessä hyväksymään asiaa koskevia aloitteita, joilla pyritään poistamaan kaikenlainen syrjintä kalastuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden välillä;

59.  kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan YMJ-asetuksen pohjalta pienimuotoisen kalastuksen tuottajaorganisaatioille alueellisia suunnitelmia pienimuotoisen kalastuksen alan kannattavuuden lisäämiseksi ja alan tuotteiden laadun ja jäljitettävyyden parantamiseksi;

60.  korostaa, että on tärkeää ottaa pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat mukaan päätöksentekoprosesseihin EU:n, kansallisella ja paikallisella tasolla, ja kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita parantamaan pienimuotoista kalastusta koskevan päätöksentekoprosessin avoimuutta vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi; kannustaa jakamaan vastuuta ja päätöksentekovaltaa pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien yhdistysten ja kansallisten viranomaisten välillä yhteishallinnointikomiteoissa, joissa laaditaan ja pannaan täytäntöön yhteishallinnointisuunnitelmia;

61.  korostaa, että pienimuotoisen kalastuksen elinkelpoisuus riippuu ratkaisevasti toisaalta kalavarojen saatavuuden ja kalastusalueille pääsyn turvaamisesta ja toisaalta lisäarvoa tuoville markkinoille pääsystä; kehottaa tässä yhteydessä soveltamaan pienimuotoisen kalastuksen hallinnointiin eriytettyä lähestymistapaa, johon sisältyy ensisijainen pääsy rannikkokalastusalueille;

62.  katsoo, että yhteishallinnointi on pienimuotoiselle kalastukselle olennaisen tärkeä väline, jonka avulla voidaan optimoida kalavarojen hoito soveltamalla yhdennettyä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kaikki kestävään kehitykseen liittyvät näkökohdat, mukaan lukien ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat, ja johon kuuluu hallinnon, kalastusalan, tiedeyhteisön ja kansalaisjärjestöjen aktiivinen osallistuminen;

63.  korostaa kalastuksen vähäisiä ympäristövaikutuksia ja sen terveellisten elintarvikkeiden tuotantoa, koska siihen ei liity keinotekoista ruokintaa, antibiootteja, lannoitteita tai kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä;

64.  painottaa, että teollista kalastusta ja pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien välille ei pitäisi luoda keinotekoista konfliktia; katsoo, että teollista kalastusta ja pienimuotoista kalastusta harjoittavat eivät kilpaile keskenään, koska he kalastavat pääasiassa eri lajeja enimmäkseen eri kalastusalueilla; panee merkille, että niin kutsutut teolliset kalastusyritykset ovat myös perheyrityksiä, jotka ovat olleet olemassa sukupolvien ajan ja joilla on vahva yhteys paikallisiin kalastusyhteisöihin, joissa niiden juuret ovat;

65.  huomauttaa, että vuoden 2022 julistaminen pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn kansainväliseksi teemavuodeksi tarjosi poikkeuksellisen tilaisuuden kiinnittää maailmanlaajuisesti huomiota työhön, jota tämä laivastonosa tekee ruokaturvan ja luonnonvarojen kestävän käytön puolesta, sekä varmistaa, että pienimuotoisen kalastuksen näkyvyys paranee ja että se otetaan aktiivisemmin mukaan päätöksentekoprosesseihin;

66.  katsoo, että valikoivuuden parantaminen ja siirtyminen vähävaikutteisiin kalastustekniikoihin ovat avainasemassa pienimuotoisen kalastuksen jatkumisen ja menestymisen kannalta;

67.  korostaa, että julkisten laitosten olisi helpotettava rahoituksen saamista laivaston heikoimmille osille, jotta voidaan tukea arvoketjuja ja ehkäistä markkinoiden toimintapuutteita; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan lainsäädäntöaloitteita, joiden avulla pienimuotoiseen kalastukseen saadaan helpommin virallista rahoitusta; korostaa, että tähän olisi sisällyttävä sekä pääomamenoihin tarkoitettujen virallisten luottojen että kalastustoimiin tarkoitetun rahoituksen saatavuus, välineiden ja rahoitustuotteiden kehittäminen yhteistyössä rahoituslaitosten kanssa keskipitkän ja pitkän aikavälin investointeja varten ja virallisten rahoitusjärjestelmien, kuten tuotantosopimusten tai varastotodistusten, soveltaminen kalastajien, kauppiaiden ja viranomaisten kanssa;

68.  korostaa, että merten aluesuunnittelu on keskeisessä asemassa varmistettaessa kaikkien sidosryhmien osallistuminen meriympäristön käyttöä ja suojelua koskeviin päätöksiin; korostaa, että merten aluesuunnittelu on keskeinen väline, jolla varmistetaan pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien osallistuminen päätöksentekoprosessiin;

69.  korostaa, että EU:n tuen jatkuva väheneminen peräkkäisissä monivuotisissa rahoituskehyksissä ja erityisesti EKTR:n/EMKVR:n ja yhteisen markkinajärjestelyn määrärahojen leikkaaminen on yksi niistä tekijöistä, jotka ovat pahentaneet alan tilannetta; muistuttaa siksi, että EU:n taloudellista tukea kalatalousalalle on lisättävä huomattavasti;

70.  katsoo, että FAO:n vapaaehtoinen ohjeisto kestävän pienimuotoisen kalastuksen turvaamisesta ruokaturvan ja köyhyyden poistamisen yhteydessä on arvokas väline määriteltäessä puitteita pienimuotoisen kalastuksen turvaamiseksi, maksimoimiseksi ja edistämiseksi kalastuksenhoitopolitiikan yhteydessä;

71.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan naisten roolia kalastuksessa erityishankkeiden avulla ja tunnustamalla täysin naisten aseman avustajina ja työntekijöinä kalastusalan perheyrityksissä, jotta voidaan varmistaa paremmat työhön liittyvät takuut, tulevaisuuden tulot ja sosiaaliturvaetuudet;

72.  pitää aiheellisena vahvistaa yhteistyötä kunkin jäsenvaltion tai kolmannen maan kansallisissa koulutusjärjestelmissä ja kansainvälisesti tunnustettujen koulujen tai muiden oppilaitosten antaman peruskoulutuksen tunnustamiseksi;

73.  katsoo, että alaa edustavien erilaisten organisaatioiden välisen yhtenäisyyden rakentaminen olisi tärkeä tekijä alan vaatimusten puolustamisessa ja sen varmistamisessa, että ala otetaan asianmukaisesti huomioon kalastuksenhoitopolitiikkojen ja merialueiden käyttöä koskevien politiikkojen määrittelyssä;

74.  kehottaa komissiota edistämään koheesiopolitiikan puitteissa hankkeita, joilla suojellaan rannikko- ja saarialueita kalastuksen ja merellisen perinnön olennaisina osina;

75.  korostaa, että pienimuotoisen kalastuksen ala saattaa kärsiä muita laivastonosia enemmän haittavaikutuksista, joita aiheutuu uusiutuvien energialähteiden kasvavasta tarpeesta, jotta voidaan saavuttaa EU:n vihreän kehityksen ohjelmassa asetetut tavoitteet; korostaa, että jos merten tuulipuistovoimaloiden rakentaminen rannikoiden kalastusalueille aiheuttaa toiminnan siirtymistä, se vaikuttaa erityisesti pienimuotoiseen kalastukseen, sillä sitä harjoittavat kalastajat eivät välttämättä pysty siirtymään kauempana sijaitseville kalastusalueille tai muuttamaan kalastusmenetelmiään; kehottaa tässä yhteydessä asianmukaiseen merten aluesuunnitteluun, jotta voidaan taata kaikkien alojen edut, ja vaatii, että viimeisenä keinona pienimuotoista kalastusta harjoittaville kalastajille maksetaan oikeudenmukainen korvaus;

76.  korostaa mahdollisuuksia, jotka syntyvät mahdollisista synergioista pienimuotoisen kalastuksen ja muiden alojen välillä ja erityisesti rannikkomatkailun kanssa, koska sillä on samat kilpailuvaltit ja infrastruktuuri kuin pienimuotoisella kalastuksella; korostaa, että tällaiset synergiat mahdollistaisivat paikallisen talouden monipuolistamisen, tarjoaisivat lisää työpaikkoja ja tuloja perheille ja auttaisivat vakauttamaan kalastusalan laskevan kannattavuuden ja työllisyyden; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan kalastusmatkailulle selkeän määritelmän, joka mahdollistaa säännellyn toiminnan ja samalla pienimuotoista kalastusta harjoittavien ammattikalastajien mahdollisuuden hyödyntää täysimittaisesti sinisen talouden alan kanssa syntyvien synergioiden tarjoamia mahdollisuuksia;

77.  korostaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina pienimuotoisessa kalastuksessa; korostaa, että tästä huolimatta naisilla on aina ollut pienimuotoisessa kalastuksessa aktiivinen, vaikkakin usein näkymätön rooli; korostaa, että tämä näkymättömyys ei johdu ainoastaan kulttuurisista syistä vaan myös siitä, ettei naisten työllisyydestä pienimuotoisessa kalastuksessa ole virallisia tilastotietoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan hankkeita, joiden tarkoituksena on kerätä tietoa naisten työllisyydestä ja antaa naisille mahdollisuus päästä pienimuotoisen kalastuksen alalle ja toimia siinä keskeisessä roolissa;

78.  katsoo, että esteettömän työympäristön takaaminen myös kalastusalalla, jotta fyysisestä tai henkisestä vammasta kärsivät sekä nykyiset että entiset kalastajat ja muut kalastusteollisuuden työntekijät voisivat palata työmarkkinoille, lisäisi sosiaalista osallisuutta ja auttaisi luomaan lisää tulonmuodostuksen kannustimia kalatalousalalla ja kalastusyhteisöissä;

o
o   o

79.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Meriaiheinen talouspoliittinen keskusteluasiakirja nro 08/2020, ”The EU fishing fleet 2020: Trends and economic results”, Euroopan komissio, meri- ja kalastusasioiden pääosasto, 9. maaliskuuta 2021. (2) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22. (3) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1. (4) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135. (5) EUVL C 474, 24.11.2021, s. 218. (6) EUVL L 247, 13.7.2021, s. 1. (7) EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1. (8) EUVL C 184, 5.5.2022, s. 2. (9) ”The 2019 Annual Economic Report on the EU Fishing Fleet (STECF 19-06)”, Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea, 20. elokuuta 2019: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/ca63ab82-c3bf-11e9-9d01-01aa75ed71a1 (10) ”Social data in the EU fisheries sector”, Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea, 26. syyskuuta 2019: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/fd0f6774-e0dd-11e9-9c4e-01aa75ed71a1 (11) ”The 2021 Annual Economic Report on the EU Fishing Fleet (STECF 21-08)”, Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea, 8. joulukuuta 2021: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/77fb8e7b-58a7-11ec-91ac-01aa75ed71a1/ (12) ”Social dimension of the CFP (STECF 20-14)”, Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea, 10. joulukuuta 2020: https://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/2672864/STECF+20-14+-+Social+dimension+CFP.pdf/a68c6c42-6b64-41fc-b5a0-b724c71aa78e (13) Pascual-Fernández, J. J., Pita, C. ja Bavinck, M. (toim.), Small-Scale Fisheries in Europe: Status, Resilience and Governance, MAREn julkaisusarja, osa 23, Springer, Cham, Sveitsi, 2020. (14) https://www.actu-environnement.com/media/pdf/news-28756-declaration-malte-surpeche-mediterranee.pdf (15) EMKR:n vuoden 2020 täytäntöönpanokertomus, Euroopan komissio, meri- ja kalastusasioiden pääosasto, kalastuksen ja vesiviljelyn seurannan ja arvioinnin tukiyksikkö, syyskuu 2021: https://oceans-and-fisheries.ec.europa.eu/system/files/2021-09/emff-implementation-report-2020_en.pdf (16) Martini, R. ja Innes, J., ”Relative Effects of Fisheries Support Policies”, OECD:n elintarvike-, maatalous- ja kalastusalaa koskevat tutkimukset, nro 115, OECD Publishing, Pariisi, 2018: https://www.oecd-ilibrary.org/agriculture-and-food/relative-effects-of-fisheries-support-policies_bd9b0dc3-en (17) Said, A. ja muut, ”Small-scale fisheries access to fishing opportunities in the European Union: Is the Common Fisheries Policy the right step to SDG14b?”, Marine Policy, osa 118, 2020: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0308597X20302475 (18) Smith, H. ja Basurto, X., ”Defining Small-Scale Fisheries and Examining the Role of Science in Shaping Perceptions of Who and What Counts: A Systematic Review”, Frontiers in Marine Science, osa 6, 2019: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fmars.2019.00236/full (19) Tutkimus: ”Small-scale Fisheries and ’Blue Growth’ in the EU”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö B – rakenne- ja koheesiopolitiikka, 18. maaliskuuta 2017: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/573450/IPOL_STU(2017)573450_EN.pdf (20) Tutkimus: ”Workshop on electronic technologies for fisheries – Part III: Systems adapted for small-scale vessels”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö B – rakenne- ja koheesiopolitiikka, 30. heinäkuuta 2021: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2021/690863/IPOL_STU(2021)690863_EN.pdf (21) Tutkimus: ”Impacts of the COVID-19 pandemic on EU fisheries and aquaculture”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö B – rakenne- ja koheesiopolitiikka, 7. heinäkuuta 2021: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2021/690880/IPOL_STU(2021)690880_EN.pdf (22) EUVL C 419, 16.12.2015, s. 167. (23) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 82. (24) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 20. (25) EUVL C 117, 11.3.2022, s. 18. (26) EUVL C 117, 11.3.2022, s. 67. (27) Komission 9. kesäkuuta 2021 antama tiedonanto ”Kohti kestävämpää kalastusta EU:ssa: tilannekatsaus ja suuntaviivat vuodeksi 2022” (COM(2021)0279). (28) https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/FISH_FLEET_ALT__custom_1479572/default/table?lang=en (29) https://ec.europa.eu/fisheries/facts_figures_en?qt-facts_and_figures=2 (30) Ks. Small-Scale Fisheries in Europe: Status, Resilience and Governance, s. 8.