Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2022/0347(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0233/2023

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0233/2023

Keskustelut :

PV 12/09/2023 - 9
CRE 12/09/2023 - 9

Äänestykset :

PV 13/09/2023 - 7.8
CRE 13/09/2023 - 7.8
Äänestysselitykset
PV 24/04/2024 - 7.6
CRE 24/04/2024 - 7.6

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2023)0318
P9_TA(2024)0319

Hyväksytyt tekstit
PDF 446kWORD 149k
Keskiviikko 13. syyskuuta 2023 - Strasbourg
Ilmanlaatu ja sen parantaminen
P9_TA(2023)0318A9-0233/2023

Euroopan parlamentin tarkistukset 13. syyskuuta 2023 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (uudelleenlaadittu) (COM(2022)0542 – C9-0364/2022 – 2022/0347(COD))(1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Euroopan komissio esitti joulukuussa 2019 tiedonannossaan ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”40 kunnianhimoisen etenemissuunnitelman unionin muuttamiseksi oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous ja jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja parantaa unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Erityisesti puhtaan ilman osalta Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa sitouduttiin parantamaan edelleen ilmanlaatua ja mukauttamaan EU:n ilmanlaatunormit tiiviimmin Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksiin. Tiedonannossa myös ilmoitettiin ilmanlaadun seurantaa, mallintamista ja suunnittelua koskevien säännösten tiukentamisesta.
 (2)  Euroopan komissio esitti joulukuussa 2019 tiedonannossaan ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”40 kunnianhimoisen etenemissuunnitelman unionin muuttamiseksi oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous ja jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja parantaa unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Erityisesti puhtaan ilman osalta komissio sitoutui parantamaan edelleen ilmanlaatua ja mukauttamaan EU:n ilmanlaatunormit tiiviimmin Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksiin. Tiedonannossa myös ilmoitettiin ilmanlaadun seurantaa, mallintamista ja suunnittelua koskevien säännösten tiukentamisesta.
__________________
 __________________
40 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019)0640).
 40 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019)0640).
Tarkistus 293
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Saasteettomuustoimintasuunnitelmassa myös esitetään vuodelle 2050 visio, jonka mukaan ilman pilaantuminen olisi tuolloin vähennetty tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle ja luonnon ekosysteemeille. Tätä varten EU:n nykyisten ja tulevien ilmanlaatunormien asettamisessa olisi noudatettava vaiheittaista lähestymistapaa vahvistamalla välivaiheen ilmanlaatunormit vuodesta 2030 alkavalle jaksolle ja etenemällä kohti normien mukauttamista WHO:n ilmanlaatua koskeviin suuntaviivoihin vuoteen 2050 mennessä. Viimeisin tieteellinen tietämys otetaan huomioon säännöllisen tarkistusmekanismin avulla. Kun otetaan huomioon kytkökset pilaantumisen vähentämisen ja hiilestä irtautumisen välillä, saasteettomuuden saavuttamista koskevaan pitkän aikavälin tavoitteeseen olisi pyrittävä yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/111942 vahvistettujen kasvihuonekaasupäästövähennysten kanssa.
 (4)  Saasteettomuustoimintasuunnitelmassa myös esitetään vuodelle 2050 visio, jonka mukaan ilman pilaantuminen olisi tuolloin vähennetty tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle ja luonnon ekosysteemeille. Tätä varten EU:n nykyisten ja tulevien ilmanlaatunormien asettamisessa olisi noudatettava kunnianhimoista lähestymistapaa vahvistamalla ilmanlaatunormit vuodeksi 2035, mukaan lukien välivaiheen ilmanlaatunormit vuodeksi 2030, ja säännöllisin väliajoin sen jälkeen ja etenemällä kohti normien jatkuvaa täysimääräistä mukauttamista ajantasaisimpiin WHO:n ilmanlaatua koskeviin suuntaviivoihin, jotta voidaan saavuttaa päästöttömyystavoite vuoteen 2050 mennessä. Viimeisin tieteellinen näyttö otetaan huomioon säännöllisen tarkistusmekanismin avulla. Kun otetaan huomioon kytkökset pilaantumisen vähentämisen ja hiilestä irtautumisen välillä, saasteettomuuden saavuttamista koskevaan pitkän aikavälin tavoitteeseen olisi pyrittävä yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/111942 vahvistettujen kasvihuonekaasupäästövähennysten kanssa.
__________________
 __________________
42 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).
 42 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  WHO julkaisi syyskuussa 2021 uudet ilmanlaatua koskevat suuntaviivat, jotka perustuvat kattavaan yhteenvetoon ilman pilaantumisen terveysvaikutuksia koskevasta tieteellisestä näytöstä. Näiden ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen päätelmissä korostetaan erityisesti, että on tärkeää alentaa epäpuhtauspitoisuuksia kaikilla tasoilla, ja todetaan, että tällaisista toimista on selvää hyötyä kansanterveydelle ja ympäristölle. Tässä direktiivissä otetaan huomioon tuorein tieteellinen tieto ja tarve mukauttaa unionin ilmanlaatunormit kaikilta osin viimeisimpiin ilmanlaatua koskeviin WHO:n suuntaviivoihin, jotta voidaan saavuttaa saasteettomuustoimintasuunnitelman yleiset tavoitteet.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b)  Ilman epäpuhtauksien jatkuvasta ja tehokkaammasta vähentämisestä saatavat yhteiskunnalliset hyödyt ovat paljon suuremmat kuin siitä aiheutuvat kulut. Komission arvioiden mukaan tähän direktiiviin liittyvässä vaikutustenarvioinnissa analysoitujen erilaisten toimintapoliittisten skenaarioiden noudattamisesta aiheutuvat vuotuiset välittömät kustannukset olisivat 3,3–7 miljardia euroa ja rahaksi muutetut terveys- ja ympäristöhyödyt 36–130 miljardia euroa vuonna 2030, mikä osoittaa, että ilmanlaatutoimien hyödyt ylittävät huomattavasti täytäntöönpanokustannukset. Epäpuhtauspäästöt ovat vähentyneet unionissa tasaisesti vuodesta 2000 lähtien unionin ja kansallisen lainsäädännön ansiosta.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Kun jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio toteuttavat unionin ja kansallisen tason toimenpiteitä saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi ilman pilaantumisen osalta, niiden olisi noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettuja ennalta varautumisen periaatetta ja saastuttaja maksaa -periaatetta sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettua vahingon välttämisen periaatetta. Niiden olisi otettava huomioon muun muassa paremman ilmanlaadun vaikutus kansanterveyteen, ympäristön laatuun, kansalaisten hyvinvointiin, yhteiskunnan vaurauteen, työllisyyteen ja talouden kilpailukykyyn, energiakäänne, parempi energiaturvallisuus ja energiaköyhyyteen puuttuminen, ruokaturva ja elintarvikkeiden kohtuuhintaisuus, kestävien ja älykkäiden liikkuvuus- ja liikenneratkaisujen kehittäminen, käyttäytymisen muutosten vaikutukset, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu jäsenvaltioiden välillä ja sisällä ottaen huomioon niiden taloudelliset valmiudet, kansalliset olosuhteet, kuten saarten erityispiirteet, ja tarve ajan mittaan tapahtuvaan lähentymiseen, tarve tehdä siirtymästä oikeudenmukainen ja sosiaalisesti tasapuolinen asianmukaisten koulutusohjelmien kautta, paras käytettävissä oleva ja uusin tieteellinen näyttö, erityisesti WHO:n raportoimat havainnot, tarve sisällyttää ilman pilaantumiseen liittyvät riskit investointi- ja suunnittelupäätöksiin, kustannustehokkuus ja teknologianeutraalius ilman pilaantumista aiheuttavien päästöjen vähennysten saavuttamisessa ja eteneminen ajan mittaan ympäristötavoitteiden loukkaamattomuudessa ja tavoitetasossa.
 (5)  Kun jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio toteuttavat unionin ja kansallisen tason toimenpiteitä saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi ilman pilaantumisen osalta, niiden olisi noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettuja ennalta varautumisen periaatetta, saastuttaja maksaa -periaatetta ja periaatetta ympäristövahinkojen torjumisesta ja korjaamisesta ensisijaisesti niiden lähteellä sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettua vahingon välttämisen periaatetta ja kunnioitettava ihmisoikeutta puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Niiden olisi otettava huomioon muun muassa paremman ilmanlaadun vaikutus kansanterveyteen, ympäristön laatuun ja ekosysteemin sietokykyyn, kansalaisten hyvinvointiin, tasa-arvoon ja herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien suojeluun, terveydenhuoltokustannuksiin, kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, kansalaisyhteiskunnan rooliin, yhteiskunnan vaurauteen, työllisyyteen ja talouden kilpailukykyyn, energiakäänne, parempi energiaturvallisuus ja energiaköyhyyteen puuttuminen, ruokaturva ja elintarvikkeiden kohtuuhintaisuus, kestävien ja älykkäiden liikkuvuus- ja liikenneratkaisujen kehittäminen ja niiden edellyttämä infrastruktuuri, käyttäytymisen muutosten vaikutukset, finanssipolitiikan vaikutukset, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu jäsenvaltioiden välillä ja sisällä ottaen huomioon niiden taloudelliset valmiudet, kansalliset olosuhteet, kuten saarten erityispiirteet, ja tarve ajan mittaan tapahtuvaan lähentymiseen, tarve tehdä siirtymästä oikeudenmukainen ja sosiaalisesti tasapuolinen asianmukaisten koulutusohjelmien kautta, myös terveydenhuollon ammattilaisten kannalta, paras käytettävissä oleva ja uusin tieteellinen näyttö, erityisesti WHO:n raportoimat havainnot, tarve sisällyttää ilman pilaantumiseen liittyvät riskit investointi- ja suunnittelupäätöksiin, kustannustehokkuus, parhaat käytettävissä olevat tekniset ratkaisut ja teknologianeutraalius ilman pilaantumista aiheuttavien päästöjen vähennysten saavuttamisessa ja eteneminen ajan mittaan ympäristötavoitteiden loukkaamattomuudessa ja tavoitetasossa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettua heikentämiskiellon periaatetta noudattaen.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Tämä direktiivi edistää osaltaan kestävän kehityksen tavoitteiden, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden 3, 7, 10, 11 ja 13 saavuttamista.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Vuoteen 2030 ulottuvassa kahdeksannessa yleisessä unionin ympäristöalan toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin 6 päivänä huhtikuuta 2022 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2022/59143, vahvistetaan tavoite saavuttaa myrkytön ympäristö ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja kielteisiltä vaikutuksilta, ja tätä varten siinä vahvistetaan, että seurantamenetelmiä on edelleen kehitettävä ja yleisölle tiedottamista ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta parannettava. Tämä ohjaa tässä direktiivissä asetettuja tavoitteita.
 (6)  Vuoteen 2030 ulottuvassa kahdeksannessa yleisessä unionin ympäristöalan toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin 6 päivänä huhtikuuta 2022 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2022/59143, vahvistetaan, että yhtenä sen ensisijaisista tavoitteista on saavuttaa myrkytön ympäristö ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja kielteisiltä vaikutuksilta, ja tätä varten siinä vahvistetaan muun muassa, että seurantamenetelmiä on edelleen kehitettävä, rajatylittävää koordinointia on tehostettava ja yleisölle tiedottamista ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta parannettava. Tämä ohjaa tässä direktiivissä asetettuja tavoitteita.
__________________
 __________________
43 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2022/591, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022, vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22).
 43 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2022/591, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022, vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22).
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen epäpuhtauksiin, niiden vaikutuksiin ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta sekä teknologian kehitykseen liittyvää tieteellistä näyttöä. Komission olisi uudelleentarkastelun perusteella arvioitava, ovatko sovellettavat ilmanlaatunormit edelleen asianmukaisia tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä sen arvioimiseksi, onko ilmanlaatunormeja päivitettävä uusimman tieteellisen tiedon perusteella.
 (7)  Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen epäpuhtauksiin, niiden vaikutuksiin ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta, terveyseroihin, ilman epäpuhtauksiin liittyviin suoriin ja epäsuoriin terveydenhuoltokustannuksiin, ympäristökustannuksiin sekä käyttäytymismallien, finanssipolitiikan ja teknologian kehitykseen liittyvää tieteellistä näyttöä. Komission olisi uudelleentarkastelun perusteella arvioitava, ovatko sovellettavat ilmanlaatunormit edelleen asianmukaisia tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä sen arvioimiseksi, onko ilmanlaatunormeja päivitettävä uusimman tieteellisen tiedon perusteella. Komission olisi arvioitava säännöllisesti ilman epäpuhtauksien lähteisiin sovellettavista päästönormeista annetun unionin lainsäädännön vaikutusta tässä direktiivissä vahvistettujen ilmanlaatunormien saavuttamiseen ja tarvittaessa ehdotettava unionin lisätoimenpiteitä.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Mallintamissovelluksia pitäisi soveltaa, jotta yksittäisiä tietoja voidaan tulkita pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan, jotta ilmanlaatunormien rikkominen voidaan havaita paremmin ja jotta saadaan tietoa ilmanlaatusuunnitelmien laatimista ja näytteenottopaikkojen sijoittamista varten. Tässä direktiivissä määriteltyjen ilmanlaadun seurantaa koskevien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään seurantaa varten EU:n avaruusohjelman maanhavainnointiosion, erityisesti Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelujen (CAMS), tarjoamia tietotuotteita ja täydentäviä työkaluja (esim. säännöllisiä arviointi- ja laadunarviointiraportteja ja toimintapolitiikan verkkosovelluksia).
 (10)  Tarvittaessa olisi sovellettava mallintamissovelluksia, jotta yksittäisiä tietoja voidaan tulkita epäpuhtauksien pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan, jotta ilmanlaatunormien rikkominen voidaan havaita paremmin ja jotta saadaan tietoa ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laatimista ja näytteenottopaikkojen sijoittamista varten. Tässä direktiivissä määriteltyjen ilmanlaadun seurantaa koskevien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään seurantaa varten EU:n avaruusohjelman maanhavainnointiosion, erityisesti Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelujen (CAMS), tarjoamia tietotuotteita ja täydentäviä työkaluja (esim. säännöllisiä arviointi- ja laadunarviointiraportteja ja toimintapolitiikan verkkosovelluksia).
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  On tärkeää, että uutta huolta aiheuttavia epäpuhtauksia, kuten ultrapieniä hiukkasia, mustaa hiiltä ja alkuainehiiltä sekä ammoniakkia ja hiukkasten hapettumispotentiaalia, seurataan, jotta voidaan tukea tieteellistä ymmärrystä niiden terveys- ja ympäristövaikutuksista WHO:n suositusten mukaisesti.
 (11)  On tärkeää, että uutta huolta aiheuttavia epäpuhtauksia, kuten ultrapieniä hiukkasia, mustaa hiiltä ja alkuainehiiltä sekä ammoniakkia ja hiukkasten hapettumispotentiaalia, seurataan, jotta voidaan tukea tieteellistä ymmärrystä niiden terveys- ja ympäristövaikutuksista WHO:n suositusten mukaisesti ja jotta niille voidaan vahvistaa raja-arvot, kun tätä direktiiviä ensimmäisen kerran tarkastellaan uudelleen vuonna 2028. Komission olisi edelleen seurattava tieteen kehitystä mahdollisten muiden epäpuhtauksien osalta, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, ja arvioitava tarvetta ulottaa sen säännökset koskemaan näitä epäpuhtauksia.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Maaseudun tausta-alueilla olisi suoritettava yksityiskohtaisia pienhiukkasmittauksia, jotta tämän epäpuhtauden vaikutuksista saataisiin lisää tietoa ja voitaisiin kehittää asianmukaisia menettelytapoja. Tällaisten mittausten olisi oltava yhdenmukaisia 11 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyllä neuvoston päätöksellä 81/462/ETY44 hyväksytyn, valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen nojalla ja sen pöytäkirjojen mukaisesti, mukaan lukien vuonna 1999 tehty ja vuonna 2012 tarkistettu pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä perustettua ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) kanssa.
 (12)  Maaseudun tausta-alueilla olisi suoritettava yksityiskohtaisia pienhiukkasmittauksia sekä mustan hiilen, elohopean ja ammoniakin mittauksia, jotta näiden epäpuhtauksien valtioiden rajat ylittävistä päästöistä ja vaikutuksista saataisiin lisää tietoa ja voitaisiin kehittää asianmukaisia menettelytapoja, mukaan lukien mahdollinen raja-arvojen, tavoitearvojen tai kriittisten tasojen käyttöönotto. Tällaisten mittausten olisi oltava yhdenmukaisia 11 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyllä neuvoston päätöksellä 81/462/ETY44 hyväksytyn, valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen nojalla ja sen pöytäkirjojen mukaisesti, mukaan lukien vuonna 1999 tehty ja vuonna 2012 tarkistettu pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä perustettua ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) kanssa.
__________________
 __________________
44 Neuvoston päätös 81/462/ETY, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1981, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 171, 27.6.1981, s. 11).
 44 Neuvoston päätös 81/462/ETY, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1981, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 171, 27.6.1981, s. 11).
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä ja määrittää ja panna täytäntöön tehokkaimmat päästöjä vähentävät toimenpiteet paikallisella, kansallisella ja unionin tasolla erityisesti silloin, kun kyseessä ovat maatalouden, teollisuuden, liikenteen ja energiantuotannon päästöt. Sen vuoksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai vähennettävä haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä ja asetettava tarkoituksenmukaisia ilmanlaatunormeja ottaen huomioon asian kannalta merkitykselliset Maailman terveysjärjestön normit, ohjeet ja ohjelmat.
 (15)  Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä ja määrittää ja panna täytäntöön tehokkaimmat päästöjä vähentävät toimenpiteet paikallisella, kansallisella ja unionin tasolla erityisesti silloin, kun kyseessä ovat maatalouden, teollisuuden, liikenteen, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja energiantuotannon päästöt. Asiaan liittyvä unionin lainsäädäntö, kuten eurooppalaisia ajoneuvojen päästönormeja tai teollisuuden päästöjä koskeva lainsäädäntö, on tärkeässä asemassa liikennealasta johtuvan ilman pilaantumisen vähentämisessä. Sen vuoksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai vähennettävä haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä ja asetettava tarkoituksenmukaisia ilmanlaatunormeja, jotka perustuvat uusimpaan tieteellisen näyttöön, joka on julkaistu ajantasaisimmissa ilmanlaatua koskevissa WHO:n suuntaviivoissa, ja jotka ovat saasteettomuustoimintasuunnitelman 2050 mukaisia.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)
(15 b)  Komission olisi arvioitava mahdollisten asiaa koskevien toimenpide-ehdotusten tai lainsäädäntöehdotusten, talousarvioehdotukset mukaan lukien, johdonmukaisuus tässä direktiivissä säädettyjen ilmanlaatunormien kanssa ennen niiden hyväksymistä ja sisällytettävä kyseinen arviointi näihin toimenpiteisiin tai ehdotuksiin liittyviin vaikutustenarviointeihin sekä asetettava kyseisen arvioinnin tuloksen julkisesti saataville hyväksymisajankohtana. Komission olisi pyrittävä mukauttamaan toimenpide- ja lainsäädäntöehdotuksensa tämän direktiivin tavoitteisiin. Jos niitä ei mukauteta, komission olisi esitettävä perustelunsa osana johdonmukaisuudenarviointia.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 c kappale (uusi)
(15 c)  Liikennealasta aiheutuvat ilman epäpuhtaudet muodostavat erityisen riskin kaupunkialueilla ja liikenteen solmukohtien lähellä asuvien ihmisten terveydelle. Siksi jäsenvaltioiden ja asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten olisi harkittava kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien täytäntöönpanoa ja investoitava päästöttömään teknologiaan ja toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan siirtymä kohti aktiiviseen liikkumiseen ja joukkoliikenteeseen perustuvia kestäviä liikennejärjestelmiä, sekä viheralueiden ja jalankulkualueiden rakentamiseen kaupunkeihin pyrkimyksenä vähentää ilman pilaantumista ja maanteiden ruuhkautumista etenkin kaupunkialueilla 9 päivänä joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan vauhdittaa vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan infrastruktuurin käyttöönottoa, erityisesti kevyiden ja raskaiden hyötyajoneuvojen sähkölatausinfrastruktuurin käyttöönottoa, toteutettava säännöllisiä liikenneinfrastruktuurin laatutarkastuksia, jotta voidaan yksilöidä alueet, joilla on tarvetta ruuhkien purkamiselle ja infrastruktuurin optimoinnille, ja toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä esimerkiksi unionin rahoituksen tuella, jos sitä on saatavilla.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 d kappale (uusi)
(15 d)  Meriliikenteestä aiheutuva ilman pilaantuminen johtaa vuosittain yli 50 000 ihmisen ennenaikaiseen kuolemaan unionissa1 a. Vaikka rikkidioksidipäästöt ovat kaikkein haitallisin osa meriliikenteen pakokaasupäästöistä, ei pitäisi unohtaa myöskään typen oksideja. Meriliikenteen vaikutusta ympäristöön ja rannikon yhteisöihin voitaisiin vähentää sekä ekosysteemille aiheutuvien vahinkojen että kansanterveyden osalta lyhyen matkan ja kaupunkialueiden meriliikenteen täydellisellä sähköistämisellä päästöttömyysvaatimusten ja alusten kiinnityspaikan infrastruktuurin lisäksi. Lisäksi unionin merialueen kattava sisällyttäminen rikin oksidipäästöjen valvonta-alueeseen (SECA) ja typen oksidien päästöjen valvonta-alueeseen (NECA) auttaisi merkittävästi vähentämään ilman pilaantumista satamissa ja satamakaupungeissa sekä unionin vesillä.
__________________
1 a Brandt, J., Silver, J. D., ja Frohn, L. M., Assessment of Health-Cost Externalities of Air Pollution at the National Level using the EVA Model System, CEEH Scientific Report No 3, 2011.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Tieteellinen näyttö osoittaa, että rikkidioksidi, typpidioksidi ja typen oksidit, hiukkaset, lyijy, bentseeni, hiilimonoksidi, arseeni, kadmium, nikkeli, eräät polysykliset aromaattiset hiilivedyt ja otsoni aiheuttavat merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen. Vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön johtuvat ilmassa olevista pitoisuuksista.
 (16)  Tieteellinen näyttö osoittaa, että rikkidioksidi, typpidioksidi ja typen oksidit, hiukkaset, lyijy, bentseeni, hiilimonoksidi, arseeni, kadmium, nikkeli, eräät polysykliset aromaattiset hiilivedyt ja otsoni aiheuttavat monenlaisia ihmisten terveyteen kohdistuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia, jotka voivat johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, ja ettei ole voitu määrittää kynnysarvoja, joita alhaisemmat määrät näitä aineita eivät aiheuta riskiä ihmisten terveydelle. Nämä aineet vahingoittavat useimpia elinjärjestelmiä ja ovat yhteydessä moniin toimintakykyä heikentäviin sairauksiin, kuten lapsuus- ja aikuisiän astmaan, sydän- ja verisuonisairauksiin, keuhkoahtaumatautiin, keuhkokuumeeseen, aivohalvaukseen, diabetekseen, keuhkosyöpään, kognitiivisen kehityksen heikentymiseen ja dementiaan. Vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön johtuvat ilmassa olevista pitoisuuksista sekä laskeumista.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a)  Ilman pilaantuminen vaikuttaa ihmiskehoon sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä terveydelle haitallisilla tavoilla. Vaikka ilman pilaantuminen on yleismaailmallinen terveysongelma, joka koskettaa kaikkia, riskit eivät ole jakautuneet tasaisesti väestön kesken, vaan joihinkin ihmisryhmiin kohdistuu suurempi haittariski kuin muihin. Suurin riski näyttää kohdistuvan herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin, joihin kuuluvat henkilöt, joilla on ennestään tiettyjä perussairauksia (esim. hengityselinsairaudet tai sydän- ja verisuonisairaudet), raskaana olevat naiset, vastasyntyneet, lapset, vanhukset, vammaiset henkilöt tai henkilöt, joilla on riittämättömät mahdollisuudet saada sairaanhoitoa, sekä työntekijät, jotka työssään altistuvat erityisen suurelle määrälle ilman epäpuhtauksia, kuten on käynyt ilmi tutkimuksissa, joissa ilman pilaantumisen on osoitettu olevan yhteydessä vanhusten kognitiivisen suorituskyvyn heikentymiseen ja joiden mukaan huono ilmanlaatu on erityisen vaarallista lapsille. Näille ryhmille olisi tiedotettava asiasta ja niitä olisi suojeltava. Tässä direktiivissä otetaan huomioon ilman pilaantumiseen liittyvät herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin kohdistuvat kohonneet riskit ja näiden väestöryhmien erityistarpeet sekä pyritään puuttumaan pilaantuneen ilman aiheuttamiin terveyseroihin.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 b kappale (uusi)
(16 b)  Ilman pilaantuminen on merkittävä ympäristöön liittyvä terveysriski, joka vaikuttaa kaikkiin ihmisiin ja kaikkiin jäsenvaltioihin, mutta on kuitenkin olemassa runsaasti sosioekonomisen aseman ja ilman pilaantumisen välisistä yhteyksistä esitettyä näyttöä, joka osoittaa erityisesti sen, että ilman pilaantuminen näyttää vaikuttavan enemmän sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten terveyteen kuin koko väestön terveyteen, koska he altistuvat sille enemmän ja ovat haavoittuvampia1 a. Jäsenvaltioiden olisi otettava tällaiset seikat huomioon laatiessaan, pannessaan täytäntöön tai päivittäessään ilmanlaatusuunnitelmiaan tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmiaan, jotta ilman pilaantumisen sosiaalisiin näkökohtiin voitaisiin puuttua tehokkaasti ja toteutettujen toimenpiteiden sosioekonomiset vaikutukset voitaisiin minimoida.
__________________
1 a Unequal exposure and unequal impacts: Social vulnerability to air pollution, noise and extreme temperatures in Europe, Euroopan ympäristökeskus, 2018.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Väestön keskimääräistä altistumista epäpuhtauksille, joilla on todistetusti suurin vaikutus ihmisten terveyteen, eli pienhiukkasille (PM2,5) ja typpidioksidille (NO2) olisi WHO:n suositusten perusteella vähennettävä. Tämän vuoksi näiden epäpuhtauksien osalta olisi raja-arvojen lisäksi otettava käyttöön keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite.
 (18)  Väestön keskimääräistä altistumista epäpuhtauksille, joilla on todistetusti suurin vaikutus ihmisten terveyteen, eli pienhiukkasille (PM2,5) ja typpidioksidille (NO2) olisi ajantasaisimpien WHO:n suositusten perusteella vähennettävä. Tämän vuoksi näiden epäpuhtauksien osalta olisi raja-arvojen lisäksi otettava käyttöön keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite. Keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen olisi täydennettävä eikä korvattava näitä raja-arvoja, joiden on osoitettu olevan tehokkaimmin täytäntöönpantavia normeja tähän mennessä.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Ilmanlaatudirektiivien (direktiivit 2004/107/EY ja 2008/50/EY) toimivuustarkastus45 osoitti, että raja-arvot ovat tehokkaampia kuin tavoitearvot epäpuhtauspitoisuuksien vähentämisessä. Koska tavoitteena on minimoida haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin, ja ympäristöön, ilmassa oleville rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, lyijyn, bentseenin, hiilimonoksidin, arseenin, kadmiumin, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksille olisi asetettava raja-arvot. Ilmassa olevien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena olisi käytettävä bentso(a)pyreenia.
 (19)  Ilmanlaatudirektiivien (direktiivit 2004/107/EY ja 2008/50/EY) toimivuustarkastus45 osoitti, että raja-arvot ovat tehokkaampia kuin muun tyyppiset ilmanlaatunormit, kuten tavoitearvot, epäpuhtauspitoisuuksien vähentämisessä. Koska tavoitteena on minimoida haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin, ja ympäristöön, ilmassa oleville rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, lyijyn, bentseenin, hiilimonoksidin, arseenin, kadmiumin, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksille olisi asetettava raja-arvot. Jotta voidaan varmistaa tehokas suojelu ekosysteemeihin kohdistuvilta haitallisilta vaikutuksilta, näitä raja-arvoja olisi päivitettävä säännöllisesti WHO:n viimeisimpien suositusten perusteella. Ilmassa olevien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena olisi käytettävä bentso(a)pyreenia.
__________________
 __________________
45 28. marraskuuta 2019 tehty ilmanlaatudirektiivien toimivuustarkastus (SWD(2019) 427 final).
 45 28 päivänä marraskuuta 2019 tehty ilmanlaatudirektiivien toimivuustarkastus (SWD(2019) 427 final).
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Otsoni on valtioiden rajat ylittävä epäpuhtaus, jota muodostuu ilmakehässä ensisijaisten epäpuhtauksien päästöistä; näitä on käsitelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/228446. Kehitys kohti tässä direktiivissä vahvistettavia ilmanlaatutavoitteita ja otsonia koskevia pitkän aikavälin tavoitteita olisi määriteltävä direktiivissä (EU) 2016/2284 säädettyjen tavoitteiden ja päästövähennyssitoumusten mukaisesti ja panemalla täytäntöön kustannustehokkaita toimenpiteitä ja ilmanlaatusuunnitelmia.
 (21)  Otsoni on valtioiden rajat ylittävä epäpuhtaus, jota muodostuu ilmakehässä ensisijaisten epäpuhtauksien päästöistä; näistä joitakin on käsitelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/228446. Alailmakehän otsoni vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyden lisäksi myös kasvillisuuteen ja ekosysteemeihin, mikä johtaa satojen heikkenemiseen, metsien kasvun hidastumiseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Kehitys kohti tässä direktiivissä vahvistettavia ilmanlaatutavoitteita ja otsonia koskevia pitkän aikavälin tavoitteita olisi määriteltävä direktiivissä (EU) 2016/2284 säädettyjen tavoitteiden ja päästövähennyssitoumusten mukaisesti ja panemalla täytäntöön kustannustehokkaita toimenpiteitä, ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia ja ilmanlaatusuunnitelmia.
__________________
 __________________
46 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).
 46 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 22 kappale
(22)  Otsonin tavoitearvoja ja pitkän aikavälin tavoitteita, joilla varmistetaan ihmisten terveyden ja kasvillisuuden sekä ekosysteemien tehokas suojelu otsonille altistumisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, pitäisi päivittää Maailman terveysjärjestön viimeisimpien suositusten perusteella.
 (22)  Otsonin tavoitearvoja ja pitkän aikavälin tavoitteita, joilla varmistetaan ihmisten terveyden ja kasvillisuuden sekä ekosysteemien tehokas suojelu otsonille altistumisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, pitäisi säännöllisesti päivittää Maailman terveysjärjestön viimeisimpien suositusten perusteella.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten (PM10 ja PM2,5) ja otsonin osalta olisi asetettava varoituskynnys ja otsonin osalta tiedotuskynnys väestön ja sen haavoittuvien ja herkkien osien suojelemiseksi lyhytaikaiselta altistumiselta kohonneille otsonipitoisuuksille. Näiden kynnysten ylittyessä väestölle olisi annettava tietoja altistumisen aiheuttamista riskeistä ja toteutettava tarvittaessa lyhyen aikavälin toimia saastetasojen alentamiseksi, jos varoituskynnys ylittyy.
 (23)  Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten (PM10 ja PM2,5) ja otsonin osalta olisi asetettava varoitus- ja tiedotuskynnys väestön ja erityisesti herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien suojelemiseksi lyhytaikaiselta altistumiselta kohonneille epäpuhtauspitoisuuksille. Näiden kynnysten ylittyessä väestölle olisi annettava tietoja altistumiseen liittyvistä terveysriskeistä ja toteutettava lyhyen aikavälin toimia saastetasojen alentamiseksi, jos varoituskynnys ylittyy. Varoitus- ja tiedotuskynnyksiä ei aseteta muille säännellyille epäpuhtauksille, koska näyttö näiden epäpuhtauksien terveysvaikutuksista koskee usein vain pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia. Jos saadaan tieteellistä näyttöä niitä koskevan lyhytaikaisen altistumisen vaikutuksista, komission olisi arvioitava tarvetta ottaa käyttöön varoitus- ja tiedotuskynnyksiä näiden epäpuhtauksien osalta.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Ilmanlaatu olisi säilytettävä sellaisenaan, jos se on jo hyvä, tai sitä olisi parannettava. Jos on riski siitä, että tässä direktiivissä säädettyjä ilmanlaatua koskevia normeja ei saavuteta, tai jos niitä ei ole saavutettu, jäsenvaltioiden olisi toteutettava välittömästi toimia raja-arvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ja kriittisten tasojen noudattamiseksi ja mikäli mahdollista, saavutettava otsonin tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet.
 (25)  Ilmanlaatu olisi säilytettävä sellaisenaan, jos se on jo hyvä, tai sitä olisi parannettava. Jos on riski siitä, että tässä direktiivissä säädettyjä ilmanlaatua koskevia normeja ei saavuteta, tai jos niitä ei ole saavutettu, jäsenvaltioiden olisi toteutettava välittömästi ja jatkuvasti toimia raja-arvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ja kriittisten tasojen noudattamiseksi ja saavutettava otsonin tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)  Luonnollisista lähteistä peräisin olevia päästöosuuksia voidaan arvioida, mutta niitä ei voi rajoittaa. Näin ollen jos luonnosta peräisin olevat päästöosuudet ilman epäpuhtauspäästöissä voidaan määritellä riittävän varmasti ja jos ylitykset johtuvat kokonaan tai osittain tällaisista luonnosta peräisin olevista päästöistä, ne voidaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin vähentää ilmanlaadun raja-arvojen ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden noudattamista arvioitaessa. Hiukkasten raja-arvojen ylitykset, jotka johtuvat teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, saadaan myös vähentää ilmanlaadun raja-arvojen noudattamista arvioitaessa, edellyttäen että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä.
 (29)  Luonnollisista lähteistä peräisin olevia päästöosuuksia voidaan arvioida, mutta joissakin tapauksissa niitä voi olla vaikea rajoittaa. Näin ollen jos luonnosta peräisin olevat päästöosuudet ilman epäpuhtauspäästöissä voidaan määritellä riittävän varmasti ja jos ylitykset johtuvat kokonaan tai osittain tällaisista luonnosta peräisin olevista päästöistä, joihin jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa ja joita ei olisi voitu ennakoida, vähentää tai ehkäistä, ne voidaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin vähentää ilmanlaadun raja-arvojen ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden noudattamista arvioitaessa. Hiukkasten raja-arvojen ylitykset, jotka johtuvat teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, saadaan myös vähentää ilmanlaadun raja-arvojen noudattamista arvioitaessa, mutta ainoastaan silloin, kun on toimitettu näyttöä siitä, että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kaikki kohtuulliset toimenpiteet. Näiden päästöosuuksien vähentäminen arvioitaessa ilmanlaadun raja-arvojen ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden noudattamista ei saisi estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia niiden terveysvaikutusten vähentämiseksi.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 29 a kappale (uusi)
(29 a)  On ratkaisevan tärkeää seurata järjestelmällisesti ilmanlaatua ilmansaastekeskittymien läheisyydessä, joissa epäpuhtaustasoon vaikuttavat voimakkaasti suuret epäpuhtauksien lähteet, jotka voivat altistaa henkilöt ja väestöryhmät kohonneille haitallisten terveysvaikutusten riskeille. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi perustettava näytteenottopaikkoja ilmansaastekeskittymiin, kuten satamiin tai lentoasemille, jotta voidaan parantaa näiden ilman epäpuhtauksien lähteiden vaikutusten tuntemusta, ja toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla minimoidaan niiden vaikutukset ihmisten terveyteen.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Vyöhykkeillä, joilla olosuhteet ovat erityisen hankalat, ilmanlaatua koskevien raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa olisi voitava jatkaa tapauksissa, joissa tarkoituksenmukaisista pilaantumisen vähennystoimista huolimatta tietyillä vyöhykkeillä ja tietyissä taajamissa on akuutteja vaikeuksia saavuttaa raja-arvoja. Kaikkiin tiettyä vyöhykettä tai taajamaa koskeviin määräajanpidennyksiin olisi liitettävä kattava suunnitelma, jonka komissio arvioisi sen varmistamiseksi, että tarkistettua määräaikaa noudatetaan.
 (30)  Vyöhykkeillä, joilla olosuhteet ovat erityisen hankalat, ilmanlaatua koskevien raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa olisi voitava jatkaa tapauksissa, joissa tarkoituksenmukaisista pilaantumisen vähennystoimista huolimatta tietyillä vyöhykkeillä on akuutteja vaikeuksia saavuttaa raja-arvoja. Kaikkiin tiettyä vyöhykettä koskeviin määräajanpidennyksiin olisi liitettävä kattava suunnitelma, jonka komissio arvioisi sen varmistamiseksi, että tarkistettua määräaikaa noudatetaan.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)  Vyöhykkeille, joiden osalta ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät kyseistä vyöhykettä koskevat ilmanlaadun raja-arvot, otsonin tavoitearvot tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, olisi laadittava ja päivitettävä ilmanlaatusuunnitelmat. Ilman epäpuhtaudet ovat peräisin useista eri lähteistä ja toiminnoista. Eri toimintalinjojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi tällaisten ilmanlaatusuunnitelmien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU48, direktiivin (EU) 2016/2284 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY49 mukaisesti laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa.
 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
__________________
48 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
49 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2002, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 189, 11.6.2008, s. 12).
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 31 a kappale (uusi)
(31 a)   Kuten unionin tuomioistuimen1 a oikeuskäytännössä on selvennetty, ilmanlaatusuunnitelmien määräykset eivät salli ilmanlaatunormien noudattamisen määräajan pidentämistä. Se, että ilmanlaatusuunnitelma on laadittu, ei itsessään tarkoita, että jäsenvaltio olisi kuitenkin täyttänyt velvoitteensa varmistaa, että ilman epäpuhtauksien taso ei ylitä tässä direktiivissä vahvistettuja ilmanlaatunormeja.
__________________
1 a Unionin tuomioistuimen tuomio, 10.11.2020, Euroopan komissio vastaan Italian tasavalta, C‑644/18, ECLI:EU:C:2020:895, 154 kohta, ja unionin tuomioistuimen tuomio, 19.11.2014, ClientEarth vastaan The Secretary of State for the Environment, Food and Rural Affairs, C-404/13, ECLI:EU:C:2014:2382, 49 kohta.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 32 kappale
(32)  Ilmanlaatusuunnitelmia olisi myös laadittava ennen vuotta 2030, jos on vaarana, että jäsenvaltiot eivät saavuta raja-arvoja tai otsonin tavoitearvoa siihen mennessä; näin voidaan varmistaa, että epäpuhtaustasoja alennetaan vastaavasti.
 (32)  Jotta unionin lainsäädäntö saadaan mukautettua uusimpaan tieteelliseen näyttöön ja viimeisimpiin ilmanlaatua koskeviin WHO:n suuntaviivoihin, tässä direktiivissä vahvistetaan uudet ilmanlaatunormit, jotka on määrä täyttää vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten olisi liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistettua uusien raja-arvojen vuoden 2030 määräaikaa ennakoiden laadittava oma erityyppinen ilmanlaatusuunnitelma, niin sanottu ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma, vyöhykkeille, joilla ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät asiaa koskevat vuodeksi 2030 asetetut ilmanlaadun raja-arvot. Ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa olisi esitettävä lyhyen ja pitkän aikavälin toimintapolitiikat ja toimenpiteet näiden raja-arvojen noudattamiseksi viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Oikeudellisen selkeyden vuoksi ja käytetystä erityisestä terminologiasta huolimatta ilmanlaatua koskevaa etenemissuunnitelmaa olisi pidettävä 4 artiklan 36 alakohdassa määriteltynä ilmanlaatusuunnitelmana.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 34 kappale
(34)  Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä, jos toisen jäsenvaltion aiheuttaman merkittävän pilaantumisen takia epäpuhtauden taso ylittää tai todennäköisesti ylittää minkä tahansa raja-arvon, otsonin tavoitearvon, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen tai varoituskynnyksen. Tiettyjen epäpuhtauksien, kuten otsonin tai hiukkasten, kulkeutuminen helposti valtiosta toiseen voi edellyttää naapurijäsenvaltioiden välistä yhteensovittamista ilmanlaatusuunnitelmien ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä yleisölle tiedottamisessa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa jatkettava yhteistyötä kolmansien maiden kanssa korostaen erityisesti ehdokasvaltioiden varhaista mukanaoloa. Komissiolle olisi ilmoitettava tällaisesta yhteistyöstä hyvissä ajoin, ja se olisi kutsuttava siihen mukaan.
 (34)  Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä, jos toisen jäsenvaltion aiheuttaman merkittävän pilaantumisen takia epäpuhtauden taso ylittää tai todennäköisesti ylittää minkä tahansa raja-arvon, otsonin tavoitearvon, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen tai varoituskynnyksen. Tiettyjen epäpuhtauksien, kuten otsonin tai hiukkasten, kulkeutumisen helposti valtiosta toiseen olisi edellytettävä naapurijäsenvaltioiden välistä nopeaa yhteensovittamista ilmanlaatusuunnitelmien ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä siinä, että yleisölle tiedotetaan mahdollisimman pian. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa jatkettava yhteistyötä kolmansien maiden kanssa korostaen erityisesti ehdokasvaltioiden varhaista mukanaoloa. Komissiolle olisi ilmoitettava tällaisesta yhteistyöstä hyvissä ajoin, ja se olisi kutsuttava siihen mukaan.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 35 kappale
(35)  Jäsenvaltioiden ja komission on kerättävä, vaihdettava ja levitettävä ilmanlaatua koskevia tietoja, jotta ilman pilaantumisen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin ja asianmukaisia toimintatapoja kehitettäisiin. Yleisön saatavilla olisi oltava säännöllisesti ajantasaista tietoa kaikkien säänneltyjen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista sekä ilmanlaatusuunnitelmista ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmista.
 (35)  Jäsenvaltioiden ja komission on kerättävä, vaihdettava ja levitettävä ilmanlaatua koskevia tietoja, jotta ilman pilaantumisen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin ja asianmukaisia toimintatapoja kehitettäisiin. Yleisön saatavilla olisi oltava säännöllisesti ajantasaista tietoa kaikkien säänneltyjen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista sekä ilmanlaatusuunnitelmista, ilmanlaatua koskevista etenemissuunnitelmista ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmista johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 35 a kappale (uusi)
(35 a)  Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI) osoittaa, että yli 40 prosentilla unionin aikuisväestöstä on puutteelliset perusdigitaidot1 a. Jäsenvaltioiden olisi siksi varmistettava, että tämän direktiivin mukaisesti julkistettavat tiedot välitetään tarvittaessa myös muiden kuin digitaalisten viestintäkanavien kautta.
__________________
1 a Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI) 2022 (https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/policies/desi).
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 40 kappale
(40)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Jos ihmisten terveydelle on aiheutunut vahinkoa tämän direktiivin 19, 20 ja 21 artiklan rikkomisen vuoksi, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että henkilöt, joihin tällaiset rikkomukset ovat vaikuttaneet, voivat vaatia ja saada korvausta kyseisestä vahingosta asianomaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta. Tässä direktiivissä vahvistettujen korvauksia, muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta sekä seuraamuksia koskevien sääntöjen tavoitteena on välttää, ehkäistä ja vähentää ilman pilaantumisesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia SEUT-sopimuksen 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Niillä pyritään siten sisällyttämään unionin politiikkoihin ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistetun kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ja konkretisoidaan velvoite suojella perusoikeuskirjan 2 ja 3 artiklassa vahvistettua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Ehdotuksella edistetään myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ihmisten terveyden suojelun osalta.
 (40)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Jos ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille on aiheutunut vahinkoa tämän direktiivin 13, 19, 20 ja 21 artiklan rikkomisen vuoksi, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että henkilöt, joihin tällaiset rikkomukset ovat vaikuttaneet, voivat vaatia ja saada korvausta kyseisestä vahingosta asianomaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta. Tämän direktiivin tavoitteena on välttää, ehkäistä ja vähentää ilman pilaantumisesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia SEUT-sopimuksen 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sillä pyritään siten sisällyttämään unionin politiikkoihin ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistetun kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ja konkretisoidaan velvoite suojella perusoikeuskirjan 2, 3, 7 ja 35 artiklassa vahvistettua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta terveydenhuoltoon. Ehdotuksella edistetään myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ihmisten terveyden suojelun osalta. Lisäksi siinä tunnustetaan puhdasta, terveellistä ja kestävää ympäristöä koskeva ihmisoikeus, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on tunnustanut 28 päivänä heinäkuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa 76/300, ja suojellaan tätä oikeutta.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 40 a kappale (uusi)
(40 a)  Kumottavissa olevat olettamat ovat yleinen mekanismi, jolla pyritään helpottamaan kantajan todistamisongelmia ja säilyttämään samalla vastaajan oikeudet. Kumottavissa olevia olettamia voidaan soveltaa vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Jotta riski voidaan jakaa oikeudenmukaisesti ja jotta voidaan välttää todistustaakan kääntäminen, olisi edellytettävä, että kantajan on esitettävä riittävän merkityksellistä näyttöä, mukaan lukien tieteelliset tiedot, jonka perusteella voidaan olettaa, että rikkominen on aiheuttanut haitan tai myötävaikuttanut sen syntymiseen. Kun otetaan huomioon vahingonkärsijöiden kokemat todistamiseen liittyvät haasteet etenkin monimutkaisissa tapauksissa, tällaisella kumottavissa olevalla olettamalla saadaan aikaan oikeudenmukainen tasapaino terveyshaitasta kärsivien henkilöiden oikeuksien ja viranomaisten oikeuksien välille. Olisi myös oltava mahdollista käyttää merkityksellisiä tieteellisiä tietoja kansallisen lainsäädännön mukaisena näyttönä. Jos tällaisia merkityksellisiä tieteellisiä tietoja ei ole saatavilla, väitteen tueksi olisi voitava esittää muuta näyttöä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kun otetaan huomioon, että ilmanlaatunormit asetetaan ilman pilaantumisen haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen koskevan tieteellisen tiedon perusteella, tilanteessa, jossa raja-arvot ylittyvät, ilman pilaantuminen voi olla haitallista sille altistuvien ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille1 a.
__________________
1 a Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio asiassa Fadejeva vastaan Venäjä, 55723/00 (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 9.6.2005), 87 kohta.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä direktiivissä asetetaan ilmanlaatua koskeva saasteettomuustavoite, jotta ilmanlaatu paranisi unionissa asteittain tasolle, jota ei enää tieteellisen näytön perusteella pidetä haitallisena ihmisten terveydelle ja luonnon ekosysteemeille, ja siten edistetään myrkyttömän ympäristön saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.
 1.  Tässä direktiivissä asetetaan ilmanlaatua koskeva saasteettomuustavoite, jotta ilmanlaatu paranisi unionissa asteittain tasolle, jota ei enää parhaan käytettävissä olevan ja ajantasaisimman tieteellisen näytön perusteella pidetä haitallisena ihmisten terveydelle, luonnon ekosysteemeille ja luonnon monimuotoisuudelle, ja siten edistetään myrkyttömän ympäristön saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.
Tarkistus 295
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 2 kohta
2.  Tässä direktiivissä vahvistetaan välivaiheen raja-arvot, tavoitearvot, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet, kriittiset tasot, tiedotuskynnykset, varoituskynnykset ja pitkän aikavälin tavoitteet, jäljempänä ’ilmanlaatunormit’, jotka on saavutettava vuoteen 2030 mennessä ja joita on sen jälkeen tarkistettava säännöllisesti 3 artiklan mukaisesti.
 2.  Tässä direktiivissä vahvistetaan välivaiheen raja-arvot, tavoitearvot, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet, keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet ja kriittiset tasot, jotka on saavutettava mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2030 mennessä, sekä raja-arvot, jotka on saavutettava vuoteen 2035 mennessä ja joita on sen jälkeen tarkistettava säännöllisesti 3 artiklan mukaisesti. Siinä vahvistetaan myös pitkän aikavälin tavoitteita, tiedotuskynnyksiä ja varoituskynnyksiä osana ilmanlaatunormeja.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 3 kohta
3.  Lisäksi tällä direktiivillä edistetään saasteiden vähentämistä, luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti, sellaisena kuin se esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/59155.
 3.  Lisäksi tällä direktiivillä edistetään saasteiden vähentämistä, luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti, sellaisena kuin se esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/59155, ja parempaa synergiaa unionin ilmanlaatupolitiikan ja unionin muiden asiaa koskevien politiikkojen, erityisesti ilmasto-, liikenne- ja energiapolitiikan, välillä.
__________________
 __________________
55 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2022/591, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022, vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22).
 55 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2022/591, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022, vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22).
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
3.  toimenpiteet ilmanlaadun pitkän aikavälin kehityksen sekä unionin ja kansallisten toimien ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten seuraamiseksi;
 3.  toimenpiteet ilmanlaadun pitkän aikavälin kehityksen sekä unionin ja kansallisten toimien ja yhteistyössä kolmansien maiden kanssa vahvistettujen toimien ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten seuraamiseksi;
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
4.  toimenpiteet, joilla varmistetaan ilmanlaatua koskevien tietojen julkinen saatavuus;
 4.  toimenpiteet, joilla varmistetaan, että ilmanlaatua koskevat tiedot yhdenmukaistetaan kaikkialla unionissa ja asetetaan yleisön saataville;
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
6.  toimenpiteet, joilla edistetään jäsenvaltioiden yhteistyötä ilman pilaantumisen vähentämiseksi.
 6.  toimenpiteet, joilla edistetään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, alue- ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä sekä yhteistyötä niiden kolmansien maiden kanssa, joilla on yhteinen raja unionin kanssa, ilman pilaantumisen vähentämiseksi.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein tai useammin, jos se on merkittävien uusien tieteellisten tulosten mukaan tarpeen, 1 artiklassa asetetun tavoitteen saavuttamisen kannalta merkityksellistä tieteellistä näyttöä, joka liittyy ilman epäpuhtauksiin ja niiden vaikutuksiin ihmisten terveyteen ja ympäristöön, ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista.
 1.  Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein tai useammin, jos se on merkittävien uusien tieteellisten tulosten mukaan tarpeen, 1 artiklassa asetetun tavoitteen saavuttamisen kannalta merkityksellistä tieteellistä näyttöä, joka liittyy ilman epäpuhtauksiin ja niiden vaikutuksiin ihmisten terveyteen ja ympäristöön, ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista. Tarkastelu tehdään ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun viimeisimmät ilmanlaatua koskevat WHO:n suuntaviivat on julkaistu.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Edellä 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi uudelleentarkastelussa on arvioitava, onko tätä direktiiviä tarkistettava sen varmistamiseksi, että se on yhdenmukainen Maailman terveysjärjestön (WHO) ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen ja uusimman tieteellisen tiedon kanssa.
 Edellä 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi uudelleentarkastelussa on arvioitava, onko tätä direktiiviä tarkistettava sen varmistamiseksi, että se on kaikilta osin ja jatkuvasti yhdenmukainen ajantasaisimpien Maailman terveysjärjestön (WHO) ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen, WHO:n Euroopan aluetoimiston viimeisimmän uudelleentarkastelun ja uusimman tieteellisen tiedon kanssa.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 3 alakohta – a alakohta
a)  Maailman terveysjärjestön ja muiden asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden uusimmat tieteelliset tiedot,
 a)  asian kannalta merkityksellisten unionin elinten, Maailman terveysjärjestön ja muiden asian kannalta merkityksellisten tieteellisten organisaatioiden uusimmat tieteelliset tiedot,
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 3 alakohta – b alakohta
b)  ilmanlaatuun ja sen arviointiin vaikuttava teknologinen kehitys,
 b)  ilmanlaatuun ja sen arviointiin vaikuttavat käyttäytymisen muutokset, finanssipolitiikka ja teknologinen kehitys,
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 3 alakohta – c alakohta
c)  ilmanlaadun tila ja siihin liittyvät vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön jäsenvaltioissa,
 c)  ilmanlaatu ja siihen liittyvät vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön jäsenvaltioissa,
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 3 alakohta – c a alakohta (uusi)
c a)  ilman pilaantumiseen liittyvät suorat ja välilliset terveydenhuolto- ja ympäristökustannukset sekä kustannus-hyötyanalyysi,
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 3 alakohta – d a alakohta (uusi)
d a)  edistyminen unionin muun asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa, erityisesti ilmaston, liikenteen ja energian aloilla,
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 3 alakohta – d b alakohta (uusi)
d b)  tiukempien ilmanlaatunormien käyttöönotto yksittäisissä jäsenvaltioissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Komissio tukee WHO:n Euroopan aluetoimistoa ja tekee tiivistä yhteistyötä sen kanssa ilman pilaantumisen terveysvaikutuksia koskevan tieteellisen näytön seuraamiseksi ja tarkastelemiseksi.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Komissio ehdottaa ensimmäisessä, 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä tehtävässä, säännöllisessä uudelleentarkastelussa tarvittaessa raja-arvoja, tavoitearvoja tai kriittisiä tasoja niiden 10 artiklassa tarkoitetuilla supermittausasemilla mitattujen ilman epäpuhtauksien osalta, jotka eivät sisälly liitteeseen I. Nämä arvot tai tasot on mukauttava viimeisimpään tieteelliseen näyttöön siitä, mikä on tarpeen ihmisen terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Komissio julkaisee ensimmäisen säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä arvioinnin mahdollisuudesta muuntaa otsonin tavoitearvo raja-arvoksi ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 4 kohta
4.  Jos komissio katsoo sen aiheelliseksi uudelleentarkastelun perusteella, se esittää ehdotuksen ilmanlaatunormien tarkistamisesta tai muiden ilman epäpuhtauksien sisällyttämisestä soveltamisalaan.
 4.  Jos komissio katsoo sen aiheelliseksi uudelleentarkastelun perusteella, se esittää ehdotuksen ilmanlaatunormien tarkistamisesta tai muiden ilman epäpuhtauksien sisällyttämisestä soveltamisalaan. Ehdotus on laadittava heikentämiskiellon periaatetta noudattaen.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
(1 a)  ’ilmanlaatunormeilla’ raja-arvoja, tavoitearvoja, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteita, keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevia tavoitteita, kriittisiä tasoja, tiedotuskynnyksiä ja varoituskynnyksiä;
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 21 alakohta
(21)  ’objektiivisella arvioinnilla’ arviointimenetelmää, jolla saadaan asiantuntija-arvion avulla määrällistä tai laadullista tietoa epäpuhtauden pitoisuuden tai laskeuman tasosta ja johon voi sisältyä tilastollisten välineiden, kaukokartoituksen ja in situ -antureiden käyttö;
 Poistetaan.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 23 alakohta
(23)  ’kaupunkien tausta-alueilla’ kaupunkialueita, joilla esiintyvät tasot edustavat kaupunkiväestön yleistä altistumista;
 (23)  ’kaupunkien tausta-alueilla’ kaupunkialueita, joilla esiintyvät tasot edustavat kaupunkiväestön yleistä altistumista, mukaan lukien herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien altistuminen;
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 24 alakohta
(24)  ’maaseudun tausta-alueilla’ maaseutualueita, joiden väestötiheys on alhainen ja joilla esiintyvät tasot edustavat maaseutuväestön yleistä altistumista;
 (24)  ’maaseudun tausta-alueilla’ maaseutualueita, joiden väestötiheys on alhainen ja joilla esiintyvät tasot edustavat maaseutuväestön yleistä altistumista, mukaan lukien maaseudun herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien altistuminen;
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 24 a alakohta (uusi)
(24 a)  ’ilmansaastekeskittymällä’ paikkaa, jossa epäpuhtaustasoon vaikuttavat voimakkaasti suuret epäpuhtauksien lähteet, kuten muun muassa lähistöllä olevat ruuhkaiset ja runsaasti liikennöidyt tiet, moottoritiet tai muut valtatiet, yksittäinen teollinen lähde tai teollisuusalue, jolla on useita lähteitä, satamat, lentoasemat, voimakas asuntojen lämmitys, tai niiden yhdistelmä;
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 26 alakohta
(26)  ’raja-arvolla’ tasoa, jota ei saa ylittää ja joka on vahvistettu tieteellisin perustein ihmisen terveydelle tai ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi;
 (26)  ’raja-arvolla’ tasoa, joka on vahvistettu tieteellisin perustein ihmisen terveydelle tai ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi, joka on saavutettava määrätyn ajan kuluessa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen, kun se on saavutettu;
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 28 alakohta
(28)  ’keskimääräisen altistumisen indikaattorilla’ keskimääräistä tasoa, joka on määritelty kaupunkien tausta-alueilta tehdyin mittauksin NUTS 1 -tason, sellaisena kuin se kuvataan asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, koko alueyksikön laajuisesti tai, jos kyseisessä alueyksikössä ei ole kaupunkialueita, maaseudun tausta-alueilta tehdyin mittauksin ja jossa otetaan huomioon väestön altistuminen; sitä käytetään keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ja keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevan tavoitteen täyttymisen tarkistamiseen kyseessä olevassa alueyksikössä;
 (28)  ’keskimääräisen altistumisen indikaattorilla’ keskimääräistä tasoa, joka on määritelty kaupunkien tausta-alueilta tehdyin mittauksin NUTS 2 -tason, sellaisena kuin se kuvataan asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, koko alueyksikön laajuisesti tai, jos kyseisessä alueyksikössä ei ole kaupunkialueita, maaseudun tausta-alueilta tehdyin mittauksin ja jossa otetaan huomioon väestön altistuminen; sitä käytetään keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ja keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevan tavoitteen täyttymisen tarkistamiseen kyseessä olevassa alueyksikössä;
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 29 alakohta
(29)  ’keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteella ’ vertailuvuodelle määriteltyä NUTS 1 -tason, sellaisena kuin se kuvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/200357, alueyksikön väestön keskimääräisen altistumisen, keskimääräisen altistumisen indikaattorina ilmaistuna, prosentuaalista pienentymistä, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava määrätyn ajan kuluessa;
 (29)  ’keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteella ’ vertailuvuodelle määriteltyä NUTS 2 -tason, sellaisena kuin se kuvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/200357, alueyksikön väestön keskimääräisen altistumisen, keskimääräisen altistumisen indikaattorina ilmaistuna, prosentuaalista pienentymistä, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava määrätyn ajan kuluessa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen, kun se on saavutettu;
__________________
 __________________
57 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).
 57 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 alakohta
(30)  ’keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevalla tavoitteella’ keskimääräisen altistumisen indikaattorin tasoa, joka on saavutettava ja jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia;
 (30)  ’keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevalla tavoitteella’ keskimääräisen altistumisen indikaattorin tasoa, joka on asetettu tavoitteena vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia, joka on saavutettava määrätyn ajan kuluessa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen, kun se on saavutettu;
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 35 alakohta
(35)  ’luonnollisista lähteistä peräisin olevilla päästöosuuksilla’ epäpuhtauspäästöjä, jotka eivät johdu suoraan tai välillisesti ihmisen toiminnasta ja joita ovat muun muassa luonnonilmiöt kuten tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, geotermaalinen toiminta, maastopalot, voimakkaat tuulet, meren pärskeet tai kuivilta alueilta peräisin olevien luontoperäisten hiukkasten leijuma tai kulkeutuminen ilmakehässä;
 (35)  ’luonnollisista lähteistä peräisin olevilla päästöosuuksilla’ epäpuhtauspäästöjä, jotka eivät johdu suoraan tai välillisesti ihmisen toiminnasta ja joita ovat muun muassa luonnonilmiöt, kuten tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, geotermaalinen toiminta, maastopalot, voimakkaat tuulet, meren pärskeet tai kuivilta alueilta peräisin olevien luontoperäisten hiukkasten leijuma tai kulkeutuminen ilmakehässä, ja joita asianomainen jäsenvaltio ei olisi pystynyt ehkäisemään tai lieventämään politiikkatoimin;
Tarkistus 296
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 35 a alakohta (uusi)
(35 a)  ’ilmanlaatua koskevalla etenemissuunnitelmalla’ ennen liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistettujen uusien raja-arvojen ja liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 A vahvistettujen välivaiheen raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa hyväksyttyä ilmanlaatusuunnitelmaa, jossa esitetään lyhyen ja pitkän aikavälin toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä näiden raja-arvojen noudattamiseksi;
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 36 alakohta
(36)  ’ilmanlaatusuunnitelmilla’ suunnitelmia, joihin sisältyy raja-arvojen, otsonin tavoitearvojen tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden noudattamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;
 (36)  ’ilmanlaatusuunnitelmilla’ suunnitelmia, joihin sisältyy raja-arvojen, otsonin tavoitearvojen tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden noudattamiseksi sen jälkeen, kun kyseiset arvot ovat ylittyneet, toteutettavia toimenpiteitä;
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 38 alakohta
(38)  ’yleisöllä, jota asia koskee’ yleisöä, johon ilmanlaatunormien ylitykset vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat, tai yleisöä, jonka etua tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyvät päätöksentekomenettelyt koskevat, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua ja täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset;
 (38)  ’yleisöllä, jota asia koskee’ yleisöä, johon ilmanlaatunormien ylitykset vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat, tai yleisöä, jonka etua tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyvät päätöksentekomenettelyt koskevat, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua;
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 39 alakohta
(39)  ’herkillä ja haavoittuvilla väestöryhmillä’ väestöryhmiä, jotka ovat alttiimpia ilman pilaantumisen vaikutuksille kuin väestö keskimäärin, koska niillä on suurempi herkkyys tai alhaisempi kynnys terveysvaikutuksille tai heikommat mahdollisuudet suojautua.
 (39)  ’herkillä ja haavoittuvilla väestöryhmillä’ väestöryhmiä, jotka ovat pysyvästi tai tilapäisesti herkempiä tai alttiimpia ilman pilaantumisen vaikutuksille kuin väestö keskimäärin sellaisten erityispiirteiden vuoksi, jotka tekevät altistumisen terveysvaikutuksista merkittävämpiä, tai koska niillä on suurempi herkkyys tai alhaisempi kynnys terveysvaikutuksille tai heikommat mahdollisuudet suojautua.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  mittausmenetelmien (menetelmät, laitteet, verkostot ja laboratoriot) hyväksyminen;
 b)  mittausmenetelmien (paikat, menetelmät, laitteet, verkostot ja laboratoriot) hyväksyminen ja seurantaverkon asianmukaisen toiminnan ja ylläpidon varmistaminen;
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – c alakohta
c)  mittausten tarkkuuden varmistaminen;
 c)  mittausten tarkkuuden varmistaminen ja mittaustietojen siirron ja jakamisen varmistaminen, mukaan lukien sen varmistaminen, että ne ovat tietoja koskevien liitteessä V vahvistettujen laatutavoitteiden mukaisia;
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  mallintamissovellusten tarkkuuden varmistaminen;
 d)  ilmanlaadun mallintamissovellusten tarkkuuden varmistaminen;
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – g alakohta
g)  yhteistyö muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa;
 g)  yhteistyö muiden jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja komission kanssa;
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – h alakohta
h)  ilmanlaatusuunnitelmien laatiminen;
 h)  ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laatiminen;
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
i a)  kerran tunnissa päivitetyn ilmanlaatuindeksin ja muun asiaan liittyvän ja merkityksellisen terveyttä koskevan tiedon tarjoaminen ja ylläpito;
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta
4.  Vyöhykkeillä, joiden osalta epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut arviointikynnykset, on mallintamissovelluksia, suuntaa-antavia mittauksia, objektiivista arviointia tai näiden yhdistelmää pidettävä riittävinä ilmanlaadun arviointimenetelminä.
 4.  Vyöhykkeillä, joiden osalta epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut arviointikynnykset, on mallintamissovelluksien ja suuntaa-antavien mittauksien yhdistelmää pidettävä riittävänä ilmanlaadun arviointimenetelmänä.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 5 kohta
5.  Jos mallintaminen osoittaa jonkin raja-arvon tai otsonin tavoitearvon ylittyvän kiinteiden mittausten ulkopuolisen vyöhykkeen jollakin alueella, on käytettävä kiinteitä tai suuntaa-antavia lisämittauksia vähintään yhden kalenterivuoden ajan sen jälkeen, kun ylitys on kirjattu, kyseisen epäpuhtauden pitoisuuden arvioimiseksi.
 5.  Jos mallintaminen tai suuntaa-antavat mittaukset osoittavat jonkin raja-arvon tai otsonin tavoitearvon ylittyvän kiinteiden mittausten ulkopuolisen vyöhykkeen jollakin alueella, on asennettava kiinteitä lisämittausasemia kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun ylitys on kirjattu, ja käytettävä niitä vähintään yhden kalenterivuoden ajan kyseisen epäpuhtauden pitoisuuden arvioimiseksi.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 7 kohta
7.  Jäljempänä 10 artiklassa vaaditun seurannan lisäksi jäsenvaltioiden on tarvittaessa seurattava ultrapienten hiukkasten tasoja liitteessä III olevan D kohdan ja liitteessä VII olevan 3 jakson mukaisesti.
 7.  Jäljempänä 10 artiklassa vaaditun seurannan lisäksi jäsenvaltioiden on seurattava ultrapienten hiukkasten, mustan hiilen, ammoniakin ja elohopean tasoja liitteessä III olevan D kohdan ja liitteessä VII olevan 3, 3 a, 3 b ja 3 c jakson mukaisesti.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Näytteenottopaikkojen sijainnin on oltava riskiyhteisöjen altistumista ja yhden tai useamman herkän tai haavoittuvan väestöryhmän altistumista edustava.
Tarkistus 78
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 kohta
2.  Vyöhykkeillä, joiden osalta epäpuhtauksien tasot ylittävät liitteessä II määritetyn arviointikynnyksen, on kutakin epäpuhtautta koskevia näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä III olevan A ja C kohdan taulukoissa 3 ja 4 vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.
 2.  Vyöhykkeillä, joiden osalta epäpuhtauksien tasot ylittävät liitteessä II määritetyn arviointikynnyksen, on kutakin epäpuhtautta koskevia näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä III olevassa A ja C kohdassa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta – c alakohta
c)  suuntaa-antavien mittausten lukumäärä on sama kuin korvattavien kiinteiden mittausten lukumäärä, ja suuntaa-antavien mittausten vähimmäiskesto on kaksi kuukautta kutakin kalenterivuotta kohden;
 c)  suuntaa-antavien mittausten lukumäärä on sama kuin korvattavien kiinteiden mittausten lukumäärä, ja suuntaa-antavien mittausten vähimmäiskesto on kaksi kuukautta kutakin kalenterivuotta kohden jakautuen tasaisesti kalenterivuodelle;
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 5 kohta
5.  Kunkin jäsenvaltion on liitteen IV mukaisesti huolehdittava siitä, että jakautumisella, jota käytetään PM2,5-hiukkasia ja typpidioksidia koskevien keskimääräisen altistumisen indikaattoreiden laskemiseen, varmistetaan, että väestön altistuminen otetaan riittävästi huomioon. Näytteenottopaikkoja ei saa olla vähemmän kuin liitteessä III olevassa B kohdassa määritellään.
 5.  Kunkin jäsenvaltion on liitteen IV mukaisesti huolehdittava siitä, että jakautumisella, jota käytetään PM2,5-hiukkasia ja typpidioksidia (NO2) koskevien keskimääräisen altistumisen indikaattoreiden laskemiseen, varmistetaan, että väestön altistuminen otetaan riittävästi huomioon. Näytteenottopaikkoja ei saa olla vähemmän kuin liitteessä III olevassa B kohdassa määritellään.
Tarkistus 81
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 7 kohta
7.  Näytteenottopaikkoja, joissa on todettu jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa täsmennetyn raja-arvon ylittymistä kolmen edellisen vuoden aikana, ei saa siirtää, paitsi jos siirto on tarpeen erityisten olosuhteiden, kuten aluekehityksen, vuoksi. Näytteenottopaikkojen siirtäminen on tehtävä niiden maantieteellisen edustavuuden alueella, ja sen on perustuttava mallintamisen tuloksiin.
 7.  Näytteenottopaikkoja, joissa on todettu jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa täsmennetyn raja-arvon ylittymistä kolmen edellisen vuoden aikana, ei saa siirtää, paitsi jos siirto on ehdottomasti tarpeen. Näytteenottopaikkojen siirtäminen on tehtävä niiden maantieteellisen edustavuuden alueella, sillä on varmistettava mittausten jatkuvuus ja sen on perustuttava mallintamisen tuloksiin.
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Kunkin jäsenvaltion on perustettava vähintään yksi supermittausasema kaupunkien tausta-alueelle kutakin 10:tä miljoonaa asukasta kohti. Jäsenvaltioiden, joissa on alle 10 miljoonaa asukasta, on perustettava vähintään yksi supermittausasema kaupunkien tausta-alueelle.
 Kunkin jäsenvaltion on perustettava vähintään yksi supermittausasema kaupunkien tausta-alueelle kutakin kahta miljoonaa asukasta kohti. Jäsenvaltioiden, joissa on alle kaksi miljoonaa asukasta, on perustettava vähintään yksi supermittausasema kaupunkien tausta-alueelle.
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 5 kohta
5.  Kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevilla supermittausasemilla tehtäviin mittauksiin on sisällyttävä kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset ultrapienten hiukkasten kokojakaumasta ja hiukkasten hapettumispotentiaalista.
 5.  Kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevilla supermittausasemilla tehtäviin mittauksiin on sisällyttävä kiinteät mittaukset ultrapienten hiukkasten kokojakaumasta ja hiukkasten hapettumispotentiaalista.
Tarkistus 84
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 6 kohta – a alakohta
a)  hiukkasten (PM10 ja PM2,5), typpidioksidin (NO2), otsonin (O3), mustan hiilen (BC), ammoniakin (NH3) ja ultrapienten hiukkasten (UFP) kiinteät mittaukset;
 a)  hiukkasten (PM10 ja PM2,5), typpidioksidin (NO2), rikkidioksidin (SO2), hiilimonoksidin (CO), otsonin (O3), mustan hiilen (BC), ammoniakin (NH3) ja ultrapienten hiukkasten (UFP) kiinteät mittaukset;
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 6 kohta – b alakohta
b)  pienhiukkasten (PM2,5) kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset, joiden tarkoituksena on antaa tiedot vähintään niiden kokonaismassakonsentraatiosta ja kemiallisen muodostumisen pitoisuuksista vuotuisina keskiarvoina liitteessä VII olevan 1 jakson mukaisesti;
 b)  pienhiukkasten (PM2,5) kiinteät mittaukset, joiden tarkoituksena on antaa tiedot vähintään niiden kokonaismassakonsentraatiosta ja kemiallisen muodostumisen pitoisuuksista vuotuisina keskiarvoina liitteessä VII olevan 1 jakson mukaisesti;
Tarkistus 86
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 6 kohta – c alakohta
c)  arseenin, kadmiumin, nikkelin, kaasumaisen elohopean kokonaismäärän, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kokonaislaskeuman kiinteät tai suuntaa-antavat mittaukset riippumatta pitoisuuksien tasoista.
 c)  arseenin, kadmiumin, nikkelin, kaasumaisen elohopean kokonaismäärän, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kiinteät mittaukset sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, lyijyn, bentseenin, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kokonaislaskeuman kiinteät mittaukset riippumatta pitoisuuksien tasoista.
Tarkistus 87
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 7 kohta
7.  Myös hiukkasmaisen ja kaasumaisen kaksiarvoisen elohopean mittauksia voidaan tehdä kaupunkien ja maaseudun tausta-alueilla sijaitsevilla supermittausasemilla.
 7.  Myös hiukkasmaisen ja kaasumaisen kaksiarvoisen elohopean mittauksia on tehtävä kaupunkien ja maaseudun tausta-alueilla sijaitsevilla supermittausasemilla.
Tarkistus 88
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – otsikko
Sovellettavat vaatimukset, kun tasot ovat alempia kuin raja-arvot, otsonin tavoitearvo ja keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet mutta korkeampia kuin arviointikynnykset
 Sovellettavat vaatimukset, kun tasot ovat alempia kuin raja-arvot, otsonin tavoitearvo ja keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet
Tarkistus 89
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 2 kohta
2.  Otsonitasoiltaan otsonin tavoitearvon alla olevien vyöhykkeiden osalta jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden tasojen pitämiseksi otsonin tavoitearvon alla ja pyrittävä saavuttamaan liitteessä I olevassa 2 jaksossa määritellyt pitkän aikavälin tavoitteet, siinä määrin kuin se on mahdollista ottaen huomioon senkaltaiset tekijät kuin otsonin aiheuttaman ilman pilaantumisen rajat ylittävä luonne ja sääolosuhteet ja edellyttäen, että tarvittavista toimista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia.
 2.  Otsonitasoiltaan otsonin tavoitearvon alla olevien vyöhykkeiden osalta jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden tasojen pitämiseksi otsonin tavoitearvon alla ja saavutettava liitteessä I olevassa 2 jaksossa määritellyt pitkän aikavälin tavoitteet, siinä määrin kuin se on mahdollista ottaen huomioon senkaltaiset tekijät kuin otsonin aiheuttaman ilman pilaantumisen rajat ylittävä luonne ja sääolosuhteet. Kun pitkän aikavälin tavoitteet on saavutettu, jäsenvaltioiden on pidettävä otsonitasot pitkän aikavälin tavoitteiden alapuolella.
Tarkistus 90
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 3 kohta
3.  NUTS 1 -tason, sellaisena kuin se kuvataan asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, alueyksiköissä, joissa PM2,5:n ja NO2:n keskimääräisen altistumisen indikaattorit ovat alhaisempia kuin liitteessä I olevassa 5 jaksossa kyseisille epäpuhtauksille asetettujen keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden vastaava arvo, jäsenvaltioiden on pidettävä kyseisten epäpuhtauksien tasot keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden alapuolella.
 3.  NUTS 2 -tason, sellaisena kuin se kuvataan asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, alueyksiköissä, joissa PM2,5:n ja NO2:n keskimääräisen altistumisen indikaattorit ovat alhaisempia kuin liitteessä I olevassa 5 jaksossa kyseisille epäpuhtauksille asetettujen keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden vastaava arvo, jäsenvaltioiden on pidettävä kyseisten epäpuhtauksien tasot keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden alapuolella.
Tarkistus 91
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on pyrittävä saavuttamaan ja säilyttämään paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso WHO:n julkaisemien ilmanlaatua koskevien suuntaviivojen mukaisesti sekä ylittämättä liitteessä II vahvistettuja arviointikynnyksiä.
 4.  Jäsenvaltioiden on pyrittävä saavuttamaan ja säilyttämään paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso viimeisimpien ilmanlaatua koskevien WHO:n suuntaviivojen ja viimeisimpien WHO:n Euroopan aluetoimiston julkaisemien uudelleentarkastelujen mukaisesti sekä ylittämättä liitteessä II vahvistettuja arviointikynnyksiä kiinnittäen erityistä huomiota herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien suojeluun.
Tarkistus 92
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä I olevan 5 jakson B kohdassa säädetyt PM2,5-hiukkasia ja typpidioksidia koskevat keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet saavutetaan jäsenvaltion niissä NUTS 1 -alueyksiköissä, joissa liitteessä I olevan 5 jakson C kohdassa vahvistetut keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet ylittyvät.
 3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä I olevan 5 jakson B kohdassa säädetyt PM2,5-hiukkasia ja typpidioksidia koskevat keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet saavutetaan jäsenvaltion niissä NUTS 2 -alueyksiköissä, joissa liitteessä I olevan 5 jakson C kohdassa vahvistetut keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet ylittyvät.
Tarkistus 297
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 6 kohta
6.  Liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistettujen raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa voidaan pidentää 18 artiklan mukaisesti.
 6.  Liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistettujen raja-arvojen ja liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 A vahvistettujen välivaiheen raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa voidaan 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien osalta pidentää 18 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 94
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 kohta
1.  Ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspitoisuuksien (PM10 ja PM2,5) varoituskynnykset on vahvistettu liitteessä I olevan 4 jakson A kohdassa.
 1.  Ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, hiukkas- (PM10 ja PM2,5) ja otsonipitoisuuksien varoituskynnykset on vahvistettu liitteessä I olevan 4 jakson A kohdassa.
Tarkistus 95
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 2 kohta
2.  Otsonia koskevat varoitus- ja tiedotuskynnykset vahvistetaan liitteessä I olevan 4 jakson B kohdassa.
 2.  Rikkidioksidi-, typpidioksidi-, hiukkas- (PM10 ja PM2,5) ja otsonipitoisuuksien tiedotuskynnykset vahvistetaan liitteessä I olevan 4 jakson B kohdassa.
Tarkistus 96
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Minkä tahansa liitteessä I olevassa 4 jakson A kohdassa vahvistetun varoituskynnyksen ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava viipymättä 20 artiklan mukaisesti laadituissa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmissa esitetyt hätätoimenpiteet.
Tarkistus 97
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 kohta
3.  Minkä tahansa liitteessä I olevassa 4 jaksossa vahvistetun varoituskynnyksen tai tiedotuskynnyksen ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet yleisölle tiedottamiseksi viimeistään muutaman tunnin kuluessa käyttäen erilaisia tiedotusvälineitä ja viestintäkanavia ja varmistaen, että tieto tavoittaa laajan yleisön.
 3.  Minkä tahansa liitteessä I olevassa 4 jaksossa vahvistetun varoituskynnyksen ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet yleisölle tiedottamiseksi viimeistään muutaman tunnin kuluessa johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla antaen yksityiskohtaista tietoa ylityksen vakavuudesta ja siihen liittyvistä terveysvaikutuksista sekä suosituksia väestön suojelemiseksi keskittyen erityisesti herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin. Jäsenvaltioiden on käytettävä erilaisia tiedotusvälineitä ja viestintäkanavia ja varmistettava, että tieto saavuttaa laajan yleisön.
Tarkistus 98
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Minkä tahansa liitteessä I olevassa 4 jaksossa vahvistetun tiedotuskynnyksen ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet yleisölle ja erityisesti herkille ja haavoittuville väestöryhmille tiedottamiseksi viimeistään muutaman tunnin kuluessa esteettömällä, johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla.
Tarkistus 99
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan mahdollisimman pian varoitus- tai tiedotuskynnyksen todellisista tai ennustetuista ylityksistä liitteessä IX olevan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.
 4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla mahdollisimman pian varoitus- tai tiedotuskynnyksen todellisista tai ennustetuista ylityksistä liitteessä IX olevan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 100
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  NUTS 1 -alueyksiköt, joissa keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden perusteella määritetyn tason ylitykset johtuvat luonnollisista lähteistä.
 b)  NUTS 2 -alueyksiköt, joissa keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden perusteella määritetyn tason ylitykset johtuvat luonnollisista lähteistä.
Tarkistus 101
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelot tällaisista 1 kohdassa tarkoitetuista vyöhykkeistä ja NUTS 1 -alueyksiköistä ja lisäksi tiedot pitoisuuksista ja lähteistä sekä todisteet, jotka osoittavat ylitysten johtuvan luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä.
 2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelot tällaisista 1 kohdassa tarkoitetuista vyöhykkeistä ja NUTS 2 -alueyksiköistä ja lisäksi
a)   tiedot pitoisuuksista ja lähteistä;
b)   todisteet, jotka osoittavat ylitysten johtuvan luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä ja sen, että asianomainen jäsenvaltio ei olisi voinut ennakoida, ehkäistä tai lieventää niitä, mukaan lukien tarvittaessa todisteet, jotka osoittavat tällaisiin ylityksiin johtaneiden ilmastonmuutoksen aiheuttamien ekosysteemihäiriöiden vaikutuksen;
c)   tiedot asetuksen (EU) 2021/1119 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyn ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan kansallisen strategian mukaisten asiaankuuluvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta;
Tarkistus 102
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 3 kohta
3.  Jos komissiolle on ilmoitettu luonnollisesta lähteestä peräisin olevista päästöistä aiheutuneesta ylityksestä 2 kohdan mukaisesti, ei tätä ylitystä pidetä tässä direktiivissä tarkoitettuna ylityksenä.
 3.  Jos komissiolle on ilmoitettu luonnollisesta lähteestä peräisin olevista päästöistä aiheutuneesta ylityksestä 2 kohdan mukaisesti, sen on tarkasteltava todisteita ja ilmoitettava jäsenvaltiolle, voidaanko tätä ylitystä olla pitämättä tässä direktiivissä tarkoitettuna ylityksenä.
Tarkistus 103
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltiot voivat yksilöidä tietyltä vuodelta vyöhykkeitä, joiden alueella ilmassa olevien PM10-hiukkasten raja-arvot ylittyvät, koska teiden talvihiekoitus tai -suolaus aiheuttaa ilmassa leijuman.
 1.  Jäsenvaltiot voivat yksilöidä tietyltä kuukaudelta vyöhykkeitä, joiden alueella ilmassa olevien PM10-hiukkasten raja-arvot ylittyvät, koska teiden talvihiekoitus tai -suolaus aiheuttaa ilmassa leijuman.
Tarkistus 298
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Jos liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 eriteltyä määräaikaa ei voida saavuttaa tietyllä vyöhykkeellä hiukkasten (PM10 ja PM2.5) tai typpidioksidin raja-arvojen osalta paikkakohtaisten leviämisolosuhteiden, rajaavien vuoristojen, epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden tai rajat ylittävien päästöjen vuoksi, jäsenvaltio voi pidentää tätä määräaikaa kerran enintään viidellä vuodella kyseisen vyöhykkeen osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
 1.  Jos liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 ja taulukossa 1 A eriteltyjä määräaikoja ei voida saavuttaa tietyllä vyöhykkeellä hiukkasten (PM10 ja PM2.5) tai typpidioksidin raja-arvojen osalta sellaisten paikkakohtaisten poikkeuksellisten leviämisolosuhteiden, jotka eivät ole olisi olleet estettävissä, rajaavien vuoristojen tai rajat ylittävien päästöjen vuoksi, jäsenvaltio voi pidentää tätä määräaikaa kerran enintään viidellä vuodella kyseisen vyöhykkeen osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Tarkistus 105
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 kohta – -a alakohta (uusi)
(-a)   kyseisen vyöhykkeen ilman epäpuhtaustasot alittavat liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 2 määritellyt raja-arvot;
Tarkistus 106
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 kohta – a alakohta
(a)  laaditaan ilmanlaatusuunnitelma 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja täytetään 19 artiklan 5–7 kohdan vaatimukset sen vyöhykkeen osalta, jota määräajan pidennys koskisi;
 (a)  laaditaan ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma 19 artiklan -1 kohdan mukaisesti ja täytetään 19 artiklan 5–7 kohdan vaatimukset sen vyöhykkeen osalta, jota määräajan pidennys koskisi;
Tarkistus 107
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 kohta – b alakohta
(b)  a alakohdassa tarkoitettua ilmanlaatusuunnitelmaa täydennetään liitteessä VIII olevassa B kohdassa luetelluilla, kyseisiin epäpuhtauksiin liittyvillä tiedoilla, ja siinä osoitetaan, että raja-arvojen ylittymisajat pidetään mahdollisimman lyhyinä;
 (b)  a alakohdassa tarkoitettua ilmanlaatua koskevaa etenemissuunnitelmaa täydennetään liitteessä VIII olevassa B kohdassa luetelluilla, kyseisiin epäpuhtauksiin liittyvillä tiedoilla sekä vuotuisilla ennusteilla päästöjen kehityksestä ja pitoisuuksista kyseisellä vyöhykkeellä saavuttamispäivään asti, ja siinä osoitetaan se, miten raja-arvot saavutetaan pidennetyn saavuttamisen määräajan päättymiseen mennessä, ja se, miten raja-arvojen ylittymisajat pidetään mahdollisimman lyhyinä;
Tarkistus 108
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 kohta – c alakohta
(c)  edellä a alakohdassa tarkoitetussa ilmanlaatusuunnitelmassa esitetään, miten yleisölle ja erityisesti herkille ja haavoittuville väestöryhmille tiedotetaan määräajan pidennyksen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön;
 (c)  edellä a alakohdassa tarkoitetussa ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa esitetään, miten yleisölle ja erityisesti herkille ja haavoittuville väestöryhmille tiedotetaan johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla määräajan pidennyksen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön;
Tarkistus 109
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 kohta – d alakohta
(d)  edellä a alakohdassa tarkoitetussa ilmanlaatusuunnitelmassa esitetään, miten lisärahoitusta, myös asiaankuuluvien kansallisten ja unionin rahoitusohjelmien kautta, otetaan käyttöön ilmanlaadun parantamisen nopeuttamiseksi vyöhykkeellä, johon määräajan pidennystä sovellettaisiin;
 (d)  edellä a alakohdassa tarkoitetussa ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa esitetään, miten lisärahoitusta, myös asiaankuuluvien kansallisten ja unionin rahoitusohjelmien kautta, jos tällaista rahoitusta on varattu, otetaan käyttöön ilmanlaadun parantamisen nopeuttamiseksi vyöhykkeellä, johon määräajan pidennystä sovellettaisiin;
Tarkistus 110
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne katsovat, että niiden olisi sovellettava 1 kohtaa, ja toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmanlaatusuunnitelma sekä kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi arvioida, ovatko määräajan pidennykselle esitetty syy ja kyseisessä kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyneet. Arviossaan komission on otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun jäsenvaltioissa nyt ja tulevaisuudessa sekä unionin toimien arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun.
 Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne katsovat, että niiden olisi sovellettava 1 kohtaa, ja toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma sekä kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi arvioida, ovatko määräajan pidennykselle esitetty syy ja kyseisessä kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyneet. Arviossaan komission on otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun jäsenvaltioissa nyt ja tulevaisuudessa sekä unionin toimien arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun. Jos 1 kohdan b alakohdan mukaisesti toimitetut vuotuiset ennusteet osoittavat, että ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet eivät riitä siihen, että kyseisen epäpuhtauden raja-arvo todennäköisesti saavutetaan pidennettyyn saavuttamisen määräaikaan mennessä, jäsenvaltioiden on päivitettävä ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma ja tarkistettava siinä esitettyjä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että raja-arvo saavutetaan kyseiseen määräaikaan mennessä.
Tarkistus 111
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – otsikko
Ilmanlaatusuunnitelmat
 Ilmanlaatusuunnitelmat ja ilmanlaatua koskevat etenemissuunnitelmat
Tarkistus 299
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – -1 kohta (uusi)
-1.  Jos ... päivästä ...kuuta ... [kolme kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] jollakin vyöhykkeellä tai NUTS 2 -alueyksikössä jonkin epäpuhtauden edeltävältä kalenterivuodelta kirjatut tasot ylittävät jonkin liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistetun raja-arvon, joka on saavutettava 1 päivään tammikuuta 2035 mennessä, tai liitteessä I olevan 2 jakson B kohdassa vahvistetun tavoitearvon, joka on saavutettava 1 päivään tammikuuta 2030 mennessä, asianomaisen jäsenvaltion on laadittava kyseiselle epäpuhtaudelle ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona epäpuhtaustason ylittyminen kirjattiin, jotta raja-arvot tai otsonin tavoitearvo voidaan saavuttaa määräajan kuluessa.
Jos jäsenvaltion on laadittava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua samaa epäpuhtautta varten ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma kyseisen alakohdan mukaisesti sekä ilmanlaatusuunnitelma tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, se voi laatia yhdistetyn ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman tämän artiklan 5, 6 ja 7 kohdan mukaisesti ja antaa tietoja niiden toimenpiteiden odotetusta vaikutuksesta, joilla vaatimustenmukaisuus pyritään saavuttamaan kunkin kyseessä olevan raja-arvon osalta, kuten liitteessä VIII olevan A kohdan 5 ja 6 kohdassa edellytetään. Tällaisissa yhdistetyissä ilmanlaatua koskevissa etenemissuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet kaikkien niihin liittyvien raja-arvojen saavuttamiseksi ja ylityksien keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.
Tarkistus 113
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistetun raja-arvon tietyllä vyöhykkeellä, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille vyöhykkeille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona tämä raja-arvon ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet kyseessä olevan raja-arvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään kolmen vuoden pituisena laskettuna sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ensimmäisestä ylityksestä ilmoitettiin.
 Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistetun raja-arvon tietyllä vyöhykkeellä, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille vyöhykkeille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona tämä raja-arvon ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä kaikki asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet kyseessä olevan raja-arvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään kolmen vuoden pituisena laskettuna sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin.
Tarkistus 114
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jos jonkin raja-arvon ylittyminen jatkuu ilmanlaatusuunnitelman laatimisvuotta seuraavan kolmannen kalenterivuoden aikana, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä.
 Jos jonkin raja-arvon ylittyminen jatkuu sen kalenterivuoden päättymistä seuraavan kolmannen kalenterivuoden aikana, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle, myös toimitettava ajantasaiset yksityiskohtaiset tiedot liitteessä VIII olevan B kohdan 1 kohdassa tarkoitettujen direktiivien täytäntöönpanon tilasta ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään yhden kalenterivuoden pituisena ilmanlaatusuunnitelman ajan tasalle saattamisesta laskettuna.
Tarkistus 115
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät tietyssä NUTS 1 -alueyksikössä liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetun otsonin tavoitearvon, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille NUTS 1 -alueyksiköille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona otsonin tavoitearvon ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet otsonin tavoitearvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.
 Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät tietyssä NUTS 1 -alueyksikössä liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetun otsonin tavoitearvon, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille NUTS 1 -alueyksiköille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona otsonin tavoitearvon ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet otsonin tavoitearvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään viiden vuoden pituisena laskettuna sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin.
Tarkistus 116
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Jos otsonin tavoitearvon ylittyminen jatkuu ilmanlaatusuunnitelman laatimisvuotta seuraavan viidennen kalenterivuoden aikana kyseessä olevassa NUTS 1 -alueyksikössä, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä.
 Jos otsonin tavoitearvon ylittyminen jatkuu sen kalenterivuoden päättymistä, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin, seuraavan kolmannen kalenterivuoden aikana kyseessä olevassa NUTS 2 -alueyksikössä, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään kahden kalenterivuoden pituisena ilmanlaatusuunnitelman ajan tasalle saattamisesta laskettuna.
Tarkistus 117
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 2 kohta – 3 alakohta
Niiden NUTS 1 -alueyksiköiden osalta, joissa otsonin tavoitearvo ylittyy, jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin (EU) 2016/2284 6 artiklan mukaisesti laadittu kansallinen ilmansuojeluohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla näihin ylityksiin puututaan.
 Niiden NUTS 2 -alueyksiköiden osalta, joissa otsonin tavoitearvo ylittyy, jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin (EU) 2016/2284 6 artiklan mukaisesti laadittu kansallinen ilmansuojeluohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla näihin ylityksiin puututaan.
Tarkistus 118
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Jos liitteessä I olevassa 5 jaksossa vahvistettu keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite ylitetään tietyssä NUTS 1 -alueyksikössä, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille NUTS 1 -alueyksiköille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.
 Jos liitteessä I olevassa 5 jaksossa vahvistettu keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoite ylitetään tietyssä NUTS 2 -alueyksikössä, jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatusuunnitelmat kyseisille NUTS 2 -alueyksiköille mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ylittyminen on kirjattu. Näissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään kolmen vuoden pituisena laskettuna sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin.
Tarkistus 119
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Jos keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ylittyminen jatkuu viidennen kalenterivuoden aikana ilmanlaatusuunnitelman laatimisen jälkeen, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä.
 Jos keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ylittyminen jatkuu sen kalenterivuoden päättymistä seuraavan kolmannen kalenterivuoden aikana, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin, jäsenvaltioiden on saatettava ilmanlaatusuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet ajan tasalle, myös toimitettava ajantasaiset yksityiskohtaiset tiedot liitteessä VIII olevan B kohdan 1 kohdassa tarkoitettujen direktiivien täytäntöönpanon tilasta ja toteutettava seuraavana kalenterivuonna tehokkaampia lisätoimenpiteitä, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään yhden kalenterivuoden pituisena ilmanlaatusuunnitelman ajan tasalle saattamisesta laskettuna.
Tarkistus 120
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 4 kohta
4.  Jos [lisätään vuosi kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana jollakin vyöhykkeellä tai NUTS 1 -alueyksikössä epäpuhtaustasot ylittävät jonkin liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistetun raja-arvon, joka on saavutettava 1 päivään tammikuuta 2030 mennessä, jäsenvaltioiden on laadittava kyseistä epäpuhtautta koskeva ilmanlaatusuunnitelma mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona ylittyminen on kirjattu, jotta raja-arvot tai otsonin tavoitearvo voidaan saavuttaa määräajan kuluessa.
 Poistetaan.
Jos jäsenvaltioiden on laadittava samaa epäpuhtautta koskeva ilmanlaatusuunnitelma sekä tämän kohdan mukaisesti että 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ne voivat laatia yhdistetyn ilmanlaatusuunnitelman 19 artiklan 5, 6 ja 7 kohdan mukaisesti ja antaa tietoja niiden toimenpiteiden odotetusta vaikutuksesta, joilla vaatimustenmukaisuus pyritään saavuttamaan kunkin kyseessä olevan raja-arvon osalta, kuten liitteessä VIII olevassa 5 ja 6 kohdassa edellytetään. Tällaisissa yhdistetyissä ilmanlaatusuunnitelmissa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet kaikkien niihin liittyvien raja-arvojen saavuttamiseksi ja ylityksien keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.
Tarkistus 121
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Ilmanlaatusuunnitelmissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:
 Ilmanlaatusuunnitelmissa ja ilmanlaatua koskevissa etenemissuunnitelmissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:
Tarkistus 122
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 kohta – 1 alakohta – b a alakohta (uusi)
b a)  liitteessä VIII olevan B kohdan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja erityisesti tiedot kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan (NAPCP) sisältyvistä toimenpiteistä;
Tarkistus 123
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 kohta – 1 alakohta – c alakohta
c)  soveltuvissa tapauksissa tiedot liitteessä VIII olevan B kohdan 2 kohdassa luetelluista päästövähennystoimenpiteistä.
 c)  tiedot liitteessä VIII olevan B kohdan 2 kohdassa luetelluista päästövähennystoimenpiteistä.
Tarkistus 124
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on harkittava 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden sekä herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseen tähtäävien erityisten toimenpiteiden sisällyttämistä ilmanlaatusuunnitelmiinsa.
 Jäsenvaltioiden on sisällytettävä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sekä herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseen tähtääviä erityisiä toimenpiteitä ilmanlaatusuunnitelmiinsa ja ilmanlaatua koskeviin etenemissuunnitelmiinsa.
Tarkistus 125
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia laatiessaan arvioitava asianomaisten epäpuhtauksien osalta varoituskynnysten ylittymisen riski. Tätä analyysiä käytetään tarvittaessa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimiseen.
 Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia laatiessaan arvioitava asianomaisten epäpuhtauksien osalta varoituskynnysten ylittymisen riski. Tätä analyysiä käytetään tarvittaessa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimiseen.
Tarkistus 126
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 kohta – 4 alakohta
Jos on laadittava useita epäpuhtauksia tai ilmanlaatunormeja koskevia ilmanlaatusuunnitelmia, jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava kaikki kyseessä olevat epäpuhtaudet ja ilmanlaatunormit sisältäviä yhtenäisiä ilmanlaatusuunnitelmia.
 Jos on laadittava useita epäpuhtauksia tai ilmanlaatunormeja koskevia ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia, jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava kaikki kyseessä olevat epäpuhtaudet ja ilmanlaatunormit sisältäviä yhtenäisiä ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia.
Tarkistus 127
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 kohta – 5 alakohta
Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava ilmanlaatusuunnitelmiensa yhdenmukaisuus muiden ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavien suunnitelmien kanssa, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU58, direktiivin (EU) 2016/2284 ja direktiivin 2002/49/EY sekä ilmasto-, energia-, liikenne- ja maatalouslainsäädännön edellyttämät suunnitelmat.
 Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava ilmanlaatusuunnitelmiensa ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmiensa yhdenmukaisuus muiden ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavien suunnitelmien kanssa, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU58, direktiivin (EU) 2016/2284 ja direktiivin 2002/49/EY sekä luonnon monimuotoisuuden suojelua koskevan, ilmasto-, energia-, liikenne- ja maatalouslainsäädännön edellyttämät suunnitelmat.
__________________
 __________________
58 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
 58 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
Tarkistus 128
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.   Komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä antaa teknisen tuen välineen puitteissa apua ja teknistä asiantuntemusta ilmanlaatupolitiikkojen ja -toimenpiteiden tukemiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa.
Tarkistus 129
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 6 kohta – -1 alakohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen yleisön kommenttien vastaanottamisajan alkamista ilmanlaatusuunnitelman luonnos tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman luonnos, joka sisältää liitteessä VIII olevassa A ja B kohdassa vaaditut vähimmäistiedot, asetetaan yleisön saataville maksutta ja rajoittamatta pääsyä rekisteröityihin käyttäjiin ja tarvittaessa muiden, ei-digitaalisten viestintäkanavien kautta. Jäsenvaltiot voivat myös asettaa yleisön saataville internetissä maksutta ja rajoittamatta pääsyä rekisteröityihin käyttäjiin ja tarvittaessa muiden ei-digitaalisten viestintäkanavien kautta seuraavat:
a)   tiedot menetelmistä, joita on käytetty ilmanlaatusuunnitelman tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman vaikutusten arvioimiseksi liitteessä VIII olevan B a kohdan mukaisesti, sekä ilmanlaatusuunnitelman luonnoksen tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman laatimisessa käytetyistä tausta-asiakirjoista ja tiedoista;
b)   yleistajuinen yhteenveto tässä alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.
Tarkistus 130
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 6 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on kuultava yleisöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY59 mukaisesti sekä niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpano todennäköisesti koskee niiden ilman pilaantumista ja ilmanlaatua koskevien vastuualueiden vuoksi, ilmanlaatusuunnitelmien luonnoksista ja mahdollisista merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä.
 Jäsenvaltioiden on kuultava yleisöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY59 mukaisesti sekä niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien täytäntöönpano todennäköisesti koskee niiden ilman pilaantumista ja ilmanlaatua koskevien vastuualueiden vuoksi, ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien luonnoksista ja mahdollisista merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä.
__________________
 __________________
59 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).
 59 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).
Tarkistus 131
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 6 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia laatiessaan varmistettava, että sidosryhmiä, joiden toiminta vaikuttaa ylitykseen, kannustetaan ehdottamaan toimenpiteitä, joita ne voivat toteuttaa ylitysten lopettamiseksi, ja että kansalaisjärjestöt, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien etua valvovat järjestöt, muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset toimialaliitot, voivat osallistua näihin kuulemisiin.
 Jäsenvaltioiden on kannustettava kaikkia asianomaisia osapuolia osallistumaan tämän direktiivin täytäntöönpanoon, erityisesti ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laatimiseen, tarkistamiseen ja päivittämiseen. Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia ja ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia laatiessaan varmistettava, että sidosryhmiä, joiden toiminta vaikuttaa ylitykseen, kannustetaan ehdottamaan toimenpiteitä, joita ne voivat toteuttaa ylitysten lopettamiseksi, ja että kansalaisjärjestöjä, kuten ympäristöjärjestöjä, terveysalan järjestöjä ja kuluttajajärjestöjä, herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien etua valvovia järjestöjä, muita asian kannalta merkityksellisiä terveydenhuoltoalan elimiä, myös terveydenhuoltoalan ammattilaisia, ja asianomaisia toimialaliittoja, kannustetaan osallistumaan näihin kuulemisiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisille sidosryhmille ja kansalaisille tiedotetaan asianmukaisesti ilmanlaatuun vaikuttavista erityisistä lähteistä ja ilman epäpuhtauksista sekä nykyisistä markkinoilla saatavilla olevista ilman pilaantumista hillitsevistä toimenpiteistä.
Tarkistus 132
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 7 kohta
7.  Ilmanlaatusuunnitelmat on annettava tiedoksi komissiolle kahden kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.
 7.  Ilmanlaatusuunnitelmat ja ilmanlaatua koskevat etenemissuunnitelmat on annettava tiedoksi komissiolle kahden kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.
Tarkistus 133
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 7 a kohta (uusi)
7 a.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien muotoa ja rakennetta koskevan vakiomallin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 134
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 7 b kohta (uusi)
7 b.  Komissio voi laatia ilmanlaatusuunnitelmien ja tapauksen mukaan ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laatimista, täytäntöönpanoa ja tarkistamista koskevia ohjeita.
Tarkistus 135
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 7 c kohta (uusi)
7 c.  Komissio helpottaa ilmanlaatusuunnitelmien ja tapauksen mukaan ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laadintaa ja toteutusta hyvien käytäntöjen vaihdolla.
Tarkistus 136
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jos on kuitenkin olemassa riski, että otsonin varoituskynnys ylittyy, jäsenvaltioiden ei tarvitse laatia tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jos kansalliset maantieteelliset, meteorologiset ja taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen ei ole todellisia mahdollisuuksia vähentää tällaisen ylityksen uhkaa, kestoa tai vakavuutta.
 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 137
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Jotta kansalaisille voidaan tiedottaa huonosta ilmanlaadusta ja sen vaikutuksista, toimivaltaisten viranomaisten olisi vaadittava, että herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien yhteisöjen läheisyydessä on pysyvästi esillä helposti ymmärrettävää tietoa ilmansaastepiikkeihin liittyvistä oireista ja käyttäytymisestä, jolla ilman pilaantumiselle altistumista voidaan vähentää.
Tarkistus 138
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 2 kohta
2.  Kun jäsenvaltiot laativat 1 kohdassa tarkoitettuja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiaan, ne voivat tapauksen mukaan määrätä tehokkaista valvontatoimista ja tarvittaessa sellaisten toimintojen väliaikaisesta keskeyttämisestä, jotka lisäävät riskiä, että kyseiset raja-arvot tai tavoitearvot taikka varoituskynnykset ylittyvät. Riippuen siitä, kuinka suuri osuus kyseessä olevista ylityksistä johtuu merkittävimmistä epäpuhtauksien lähteistä, kyseisiin lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiin on harkittava sisällytettäväksi liikenteeseen, rakennustöihin ja teollisuuslaitoksiin sekä tuotteiden ja kotitalouksien lämmityksen käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Näiden suunnitelmien yhteydessä on myös harkittava erityistoimia herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi.
 2.  Kun jäsenvaltiot laativat 1 kohdassa tarkoitettuja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiaan, ne voivat tapauksen mukaan määrätä tehokkaista valvontatoimista ja tarvittaessa sellaisten toimintojen väliaikaisesta keskeyttämisestä, jotka lisäävät riskiä, että kyseiset raja-arvot tai tavoitearvot taikka varoituskynnykset ylittyvät. Jäsenvaltioiden on myös otettava huomioon liitteessä VIII a esitetty luettelo toimenpiteistä, jotka koskevat niiden lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, ja riippuen siitä, kuinka suuri osuus kyseessä olevista ylityksistä johtuu merkittävimmistä epäpuhtauksien lähteistä, ainakin harkittava sisällytettäväksi liikenteeseen, rakennustöihin ja teollisuuslaitoksiin sekä tuotteiden ja kotitalouksien lämmityksen käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Näiden suunnitelmien yhteydessä on myös harkittava erityistoimia herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi.
Tarkistus 139
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota antamaan teknistä apua ja tukea lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimisessa.
Tarkistus 140
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 4 kohta
4.  Kun jäsenvaltiot ovat laatineet lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman, niiden on asetettava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiensa toteuttamiskelpoisuudesta ja sisällöstä tekemiensä tutkimusten tulokset sekä tiedot suunnitelmien täytäntöönpanosta yleisön ja asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen ja herkkiä ja haavoittuvia väestöryhmiä edustavien järjestöjen, muiden merkityksellisten terveydenhuoltoalan elinten ja asianomaisten toimialaliittojen saataville.
 4.  Kun jäsenvaltiot ovat laatineet lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman, niiden on asetettava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiensa toteuttamiskelpoisuudesta ja sisällöstä tekemiensä tutkimusten tulokset sekä tiedot suunnitelmien täytäntöönpanosta yleisön ja asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen ja terveysalan järjestöjen ja herkkiä ja haavoittuvia väestöryhmiä edustavien järjestöjen, terveydenhuollon ammattihenkilöiden, muiden merkityksellisten terveydenhuoltoalan elinten ja asianomaisten toimialaliittojen saataville.
Tarkistus 141
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Jäsenvaltioiden on käytettävä mallintamista ja ennusteita määrittääkseen, kuinka suuri riski on, että epäpuhtauksien pitoisuudet ylittävät yhden tai useamman varoituskynnyksen, ja varmistettava, että hätätoimenpiteet tulevat voimaan pian sen jälkeen, kun ylittymisen riski ennustetaan, jotta ylitys voidaan estää.
Tarkistus 142
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Komissio voi vahvistaa suuntaviivoja, joissa esitetään hyviä käytäntöjä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimiseksi, mukaan lukien esimerkkejä hyvistä käytännöistä herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi. Kyseiset esimerkit on saatettava säännöllisesti ajan tasalle. Komissio edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä EU:n puhtaan ilman foorumin kautta.
Tarkistus 143
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Kyseessä olevien jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä yksilöidäkseen ilman epäpuhtauksien lähteet sekä toimenpiteet, joita on toteutettava näihin lähteisiin puuttumiseksi, ja laadittava yhteisiä toimia, kuten yhteisten tai yhteensovitettujen ilmanlaatusuunnitelmien laatiminen 19 artiklan mukaisesti, tällaisten ylitysten poistamiseksi.
 Kyseessä olevien jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, myös perustamalla yhteisiä asiantuntijaryhmiä, yksilöidäkseen ilman epäpuhtauksien lähteet ja kustakin maasta peräisin olevat pilaantumisosuudet sekä toimenpiteet, joita on toteutettava yksin ja yhdessä näihin lähteisiin puuttumiseksi, ja laadittava yhteisiä toimia, kuten yhteisten tai yhteensovitettujen ilmanlaatusuunnitelmien laatiminen 19 artiklan mukaisesti, tällaisten ylitysten poistamiseksi.
Tarkistus 144
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava tilanteesta ja toteutetuista toimenpiteistä komissiolle ilman aiheetonta viivytystä.
Tarkistus 145
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Jäsenvaltioiden on vastattava toisilleen kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun toinen jäsenvaltio on tehnyt sille ensimmäisen alakohdan mukaisen ilmoituksen.
 Jäsenvaltioiden on vastattava toisilleen kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun toinen jäsenvaltio on tehnyt sille ensimmäisen alakohdan mukaisen ilmoituksen.
Tarkistus 146
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 2 kohta
2.  Komissiolle on ilmoitettava kaikesta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhteistyöstä, ja se on kutsuttava mukaan kaikkeen 1 kohdassa tarkoitettuun tällaiseen yhteistyöhön. Komissio harkitsee tarvittaessa direktiivin (EU) 2016/2284 11 artiklan mukaisesti laaditut kertomukset huomioon ottaen, onko unionin tasolla toteutettava lisätoimia sellaisten epäpuhtauksia muodostavien aineiden päästöjen rajoittamiseksi, jotka aiheuttavat tällaista valtioiden rajat ylittävää pilaantumista.
 2.  Komissiolle on ilmoitettava kaikesta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhteistyöstä, se on kutsuttava mukaan kaikkeen 1 kohdassa tarkoitettuun tällaiseen yhteistyöhön ja sen on valvottava sitä. Komissio voi myös yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa laatia työsuunnitelmia ehdotettujen toimien toteuttamiseksi. Komissio harkitsee tarvittaessa direktiivin (EU) 2016/2284 11 artiklan mukaisesti laaditut kertomukset huomioon ottaen, onko unionin tasolla toteutettava lisätoimia sellaisten epäpuhtauksia muodostavien aineiden päästöjen rajoittamiseksi, jotka aiheuttavat tällaista valtioiden rajat ylittävää pilaantumista.
Tarkistus 147
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jos jäsenvaltio ryhtyy tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisen vuoksi oikeustoimiin 29 artiklassa tarkoitetulla tavalla rikkomisen aiheutettua ilman pilaantumista toisessa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden on tehtävä tehokasta yhteistyötä.
Tarkistus 148
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö ja asian kannalta merkitykselliset järjestöt, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien etua valvovat järjestöt, muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset toimialaliitot saavat riittävästi ja ajantasaista tietoa seuraavista:
 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö ja asian kannalta merkitykselliset järjestöt, kuten ympäristöjärjestöt, terveysalan järjestöt, kuluttajajärjestöt, herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien etua valvovat järjestöt, terveydenhuollon ammattilaiset ja muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset toimialaliitot saavat riittävästi ja ajantasaista tietoa seuraavista:
Tarkistus 149
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – a alakohta
(a)  ilmanlaatu liitteessä IX olevan 1 ja 3 kohdan mukaisesti;
 (a)  ilmanlaatu liitteen IX mukaisesti;
Tarkistus 150
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
(a a)  mahdollinen havaittu tietojen puuttuminen näytteenottopaikoista erityisesti liitteessä IX olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen osalta;
Tarkistus 151
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – c alakohta
(c)  edellä 19 artiklassa säädetyt ilmanlaatusuunnitelmat;
 (c)  edellä 19 artiklassa säädetyt ilmanlaatusuunnitelmat ja ilmanlaatua koskevat etenemissuunnitelmat;
Tarkistus 152
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – d alakohta
(d)  edellä 20 artiklassa säädetyt lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat;
 (d)  edellä 20 artiklan mukaisesti laaditut lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat;
Tarkistus 153
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)
(d a)  yleiskatsaus ilman pilaantumisen lähteistä ja ilmanlaatuun vaikuttavista epäpuhtauksista asianomaisessa jäsenvaltiossa;
Tarkistus 154
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – d b alakohta (uusi)
(d b)  komissiolle toimitetut asiakirjat, jotka liittyvät 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen luonnollisten lähteiden aiheuttamiin ylityksiin;
Tarkistus 155
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – d c alakohta (uusi)
(d c)  liitteessä IV olevassa D kohdassa tarkoitettu näytteenottopaikan valintaa koskeva asiakirja-aineisto;
Tarkistus 156
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – e alakohta
(e)  tiivistetty arviointi raja-arvojen, otsonin tavoitearvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden, tiedotuskynnysten ja varoituskynnysten ylitysten vaikutuksista; tiivistettyyn arviointiin on sisällyttävä soveltuvin osin metsänsuojelua koskevia lisätietoja ja arviointeja sekä tietoa epäpuhtauksista, jotka kuuluvat 10 artiklan ja liitteen VII soveltamisalaan.
 (e)  tiivistetty arviointi raja-arvojen, otsonin tavoitearvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden, keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden, tiedotuskynnysten ja varoituskynnysten ylitysten vaikutuksista; tiivistettyyn arviointiin on sisällyttävä soveltuvin osin metsänsuojelua koskevia lisätietoja ja arviointeja sekä tietoa epäpuhtauksista, jotka kuuluvat 10 artiklan ja liitteen VII soveltamisalaan.
Tarkistus 157
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatuindeksi, joka kattaa rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkaset (PM10 ja PM2,5) ja otsonin, saatettava se saataville julkisesta lähteestä ja tarjottava tunneittain päivityksiä. Ilmanlaatuindeksissä on otettava huomioon WHO:n suositukset, ja sen on perustuttava Euroopan ympäristökeskuksen toimittamiin Euroopan tason ilmanlaatuindekseihin.
 2.  Jäsenvaltioiden on laadittava ilmanlaatuindeksi, joka kattaa rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkaset (PM10 ja PM2,5) ja otsonin, saatettava se saataville johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla julkisesta lähteestä ja tarjottava tunneittain päivityksiä ja varmistettava, että kaikilla asemilla on saatavilla riittävästi reaaliaikaista tietoa. Ilmanlaatuindeksin on oltava vertailukelpoinen muiden jäsenvaltioiden ilmanlaatuindeksien kanssa sekä WHO:n uusimpien suositusten mukainen, ja sen on perustuttava Euroopan ympäristökeskuksen toimittamiin Euroopan tason ilmanlaatuindekseihin. Ilmanlaatuindeksiin on liitettävä tiedot kuhunkin epäpuhtauteen liittyvistä terveysriskeistä, mukaan lukien herkille ja haavoittuville väestöryhmille räätälöidyt tiedot.
Tarkistus 158
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] 25 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä täsmentämällä ilmanlaatuindeksin lasku- ja esitystapa sekä yleisölle annettavien tietojen muoto ja rakenne.
Tarkistus 159
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.  Jäsenvaltioiden on edistettävä sitä, että herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien usein käyttämissä rakennuksissa, esimerkiksi terveydenhuoltolaitoksissa, on esillä tietoa ilmansaastepiikkeihin liittyvistä oireista ja ilman pilaantumiselle altistumista vähentävästä ja suojaavasta käyttäytymisestä.
Tarkistus 160
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yleisölle 5 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä varten nimetty toimivaltainen viranomainen tai elin.
 3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yleisölle 5 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä varten nimetty toimivaltainen viranomainen tai elin sekä 9 artiklan ja liitteen IV mukaisesti perustetuista näytteenottopaikoista vastaava toimivaltainen viranomainen tai elin.
Tarkistus 161
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 4 kohta
4.  Tässä artiklassa tarkoitetut tiedot on asetettava yleisön saataville maksutta käyttämällä helposti saatavissa olevia tiedotusvälineitä ja viestintäkanavia direktiivin 2007/2/EY60 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/102461 mukaisesti.
 4.  Tässä artiklassa tarkoitetut tiedot on asetettava yleisön saataville maksutta johdonmukaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla käyttämällä helposti saatavissa olevia tiedotusvälineitä ja viestintäkanavia direktiivin 2007/2/EY60 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/102461 mukaisesti ja samalla on varmistettava, että tieto saavuttaa laajan yleisön.
__________________
 __________________
60 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).
 60 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).
61 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56).
 61 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56).
Tarkistus 162
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Erityisesti raja-arvojen, otsonin tavoitearvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden ja kriittisten tasojen noudattamisen arvioimiseksi 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava komissiolle viimeistään neljän kuukauden kuluttua kunkin kalenterivuoden päättymisestä ja niihin on sisällytettävä
 2.  Erityisesti raja-arvojen, otsonin tavoitearvojen, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteiden, keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevien tavoitteiden ja kriittisten tasojen noudattamisen arvioimiseksi 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava komissiolle viimeistään neljän kuukauden kuluttua kunkin kalenterivuoden päättymisestä ja niihin on sisällytettävä
Tarkistus 163
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  kyseisenä vuonna 6 artiklan mukaisesti laadittuun vyöhykkeiden luetteloon ja vyöhykkeiden rajoihin tai johonkin NUTS 1 -alueyksikköön tehdyt muutokset;
 a)  kyseisenä vuonna 6 artiklan mukaisesti laadittuun vyöhykkeiden luetteloon ja vyöhykkeiden rajoihin tai johonkin NUTS 2 -alueyksikköön tehdyt muutokset;
Tarkistus 164
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 2 kohta – b alakohta – johdantokappale
b)  luettelo vyöhykkeistä ja NUTS 1 -alueyksiköistä sekä arvioitujen epäpuhtauksien tasot. Niiden vyöhykkeiden osalta, joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät raja-arvot tai kriittiset tasot, ja niiden NUTS 1 -alueyksiköiden osalta, joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät tavoitearvot tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet:
 b)  luettelo vyöhykkeistä ja NUTS 2 -alueyksiköistä sekä arvioitujen epäpuhtauksien tasot. Niiden vyöhykkeiden osalta, joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät raja-arvot tai kriittiset tasot, ja niiden NUTS 2 -alueyksiköiden osalta, joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät tavoitearvot, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet tai keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet:
Tarkistus 165
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 2 kohta
2.  Siirretään komissiolle [tämän direktiivin voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 24 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
 2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivästä] viiden vuoden ajaksi 22 artiklan 2 a kohdassa, 24 artiklassa ja 29 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
Tarkistus 166
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 3 kohta
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 24 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
 3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 22 artiklan 2 a kohdassa, 24 artiklassa ja 29 artiklan 3 a kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
Tarkistus 167
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Edellä olevan 24 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
 Edellä olevan 22 artiklan 2 a kohdan, 24 artiklan ja 29 artiklan 3 a kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus 168
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä 19 artiklassa tarkoitettuihin ilmanlaatusuunnitelmiin ja 20 artiklassa tarkoitettuihin lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiin liittyvien jäsenvaltion päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
 Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä muun muassa 7 artiklan mukaiseen vyöhykkeiden luokitteluun, 9 artiklan mukaiseen näytteenottopaikkojen verkoston suunniteluun sekä niiden sijaintiin ja siirtämiseen, 19 artiklassa tarkoitettuihin ilmanlaatusuunnitelmiin ja ilmanlaatua koskeviin etenemissuunnitelmiin ja 20 artiklassa tarkoitettuihin lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiin liittyvien jäsenvaltion tekemien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
Tarkistus 169
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Asian katsotaan koskevan riittävällä tavalla valtiosta riippumattomia järjestöjä, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, ensimmäisen kohdan a alakohtaa sovellettaessa. Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
 Asian katsotaan koskevan riittävällä tavalla kaikkia sellaisia luonnollisia henkilöitä, joihin ilmanlaatunormien ylittyminen vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa tai joita tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyvät päätöksentekomenettelyt koskevat, sekä valtiosta riippumattomia järjestöjä, jotka molemmat kuuluvat siihen yleisöön, jota asia koskee, ensimmäisen kohdan a alakohtaa sovellettaessa. Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
Tarkistus 170
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 2 kohta
2.  Asiavaltuuden saaminen uudelleentarkastelumenettelyyn ei edellytä sitä, että kyseessä oleva yleisön jäsen on osallistunut 19 tai 20 artiklaan liittyviin päätöksentekomenettelyihin.
 2.  Asiavaltuuden saaminen uudelleentarkastelumenettelyyn ei edellytä sitä, että kyseessä oleva yleisön jäsen on osallistunut tämän direktiivin mukaisiin päätöksentekomenettelyihin.
Tarkistus 171
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisilla henkilöillä, joiden terveydelle aiheutuu vahinkoa siitä, että toimivaltaiset viranomaiset rikkovat tämän direktiivin 19 artiklan 1–4 kohtaa, 20 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 21 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja 21 artiklan 3 kohtaa, on oikeus korvaukseen tämän artiklan mukaisesti.
 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisilla henkilöillä, joiden terveydelle ja hyvinvoinnille aiheutuu vahinkoa siitä, että toimivaltaiset viranomaiset rikkovat laiminlyönnillä, päätöksellä, toiminnalla tai päätöksen tai toiminnan viivästyksellä tätä direktiiviä, muun muassa 13 artiklaa, 19 artiklan 1–4 kohtaa, 20 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 21 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja 21 artiklan 3 kohtaa, on oikeus korvaukseen tämän artiklan mukaisesti.
Tarkistus 172
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua ja jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset, voivat edustaa 1 kohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä ja nostaa ryhmäkanteita korvauksen saamiseksi. Tällaisiin ryhmäkanteisiin sovelletaan soveltuvin osin direktiivin (EU) 2020/1828 10 artiklassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
 2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua, voivat edustaa 1 kohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä ja nostaa ryhmäkanteita korvauksen saamiseksi. Tällaisiin ryhmäkanteisiin sovelletaan soveltuvin osin direktiivin (EU) 2020/1828 10 artiklassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
Tarkistus 173
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Jos korvausvaatimuksen tueksi esitetään todisteita, jotka osoittavat, että 1 kohdassa tarkoitettu rikkominen on uskottavin selitys kyseiselle henkilölle aiheutuneen vahingon syntymiselle, rikkomisen ja vahingon syntymisen välillä oletetaan olevan syy-seuraussuhde.
 Jos korvausvaatimuksen tueksi esitetään todisteita, mukaan lukien merkityksellisiä tieteellisiä tietoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että 1 kohdassa tarkoitettu rikkominen on aiheuttanut kyseiselle henkilölle aiheutuneen vahingon tai myötävaikuttanut sen syntymiseen, rikkomisen ja vahingon syntymisen välillä oletetaan olevan syy-seuraussuhde.
Tarkistus 174
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 4 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kantaja on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevat korvausvaadetta tukevat todisteet 1 kohdan mukaisesti sekä perustellusti osoittanut, että vastaajana olevan viranomaisen tai kolmannen osapuolen hallinnassa on lisätodisteita, tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi kyseisen kantajan pyynnöstä kansallisen prosessioikeuden mukaisesti sekä ottaen huomioon sovellettavat unionin ja kansalliset salassapitosäännöt ja suhteellisuusperiaatteen määrätä vastaajana olevan viranomaisen tai kolmannen osapuolen esittämään tällaiset todisteet.
Tarkistus 175
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 4 kohta – 2 b alakohta (uusi)
Vastaajana olevan viranomaisen oletetaan rikkoneen tätä direktiiviä, jos vastaajana oleva viranomainen ei ole noudattanut velvollisuuttaan paljastaa vastaajan hallussa olevia merkityksellisiä pyydettyjä todisteita tämän kohdan mukaisesti.
Tarkistus 176
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Tässä artiklassa ”merkityksellisillä tieteellisillä tiedoilla” tarkoitetaan tilastotietoja, epidemiologisia tietoja tai muita tietoja, jotka osoittavat tilastollisesti luotettavan syy-yhteyden tietyntyyppisen pilaantumisen ja tiettyjen terveysongelmien välillä.
Tarkistus 177
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 6 kohta
6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen korvauskanteiden nostamisen vanhentumisaika on vähintään viisi vuotta. Tämä määräaika ei saa alkaa kulua ennen kuin rikkominen on päättynyt ja korvausta hakeva henkilö tietää tai hänen voidaan kohtuudella olettaa tietävän kärsineensä haittaa rikkomisesta 1 kohdan mukaisesti.
 6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen korvauskanteiden nostamisen vanhentumisaika on vähintään kymmenen vuotta. Tämä määräaika ei saa alkaa kulua ennen kuin rikkominen on päättynyt ja korvausta hakeva henkilö tietää tai hänen voidaan kohtuudella olettaa tietävän kärsineensä haittaa rikkomisesta 1 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 178
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla – 3 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  rikkomisesta saatu todellinen tai arvioitu taloudellinen hyöty;
Tarkistus 179
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla – 3 kohta – 3 alakohta
c)  väestö, mukaan lukien herkät ja haavoittuvat väestöryhmät, tai ympäristö, johon rikkomus vaikuttaa, ottaen huomioon tavoite saavuttaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso;
 c)  väestö, mukaan lukien herkät ja haavoittuvat väestöryhmät, tai ympäristö, johon rikkomus vaikuttaa, sekä aiheutettu vahinko ottaen huomioon tavoite saavuttaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso;
Tarkistus 180
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla – 3 kohta – d alakohta
d)  onko kyseessä toistuva vai kertaluonteinen rikkominen.
 d)  onko kyseessä toistuva vai kertaluonteinen rikkominen, mukaan lukien kaikki rikkojan aiemmin saamat varoitukset tai sille määrätyt hallinnolliset tai rikosoikeudelliset seuraamukset.
Tarkistus 181
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] 25 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla yhteiset perusteet tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten määrän määrittämiseksi.
Tarkistus 182
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista seuraamuksista saatavat tulot käytetään ensisijaisesti ilmanlaadun parantamiseen liittyvien toimenpiteiden rahoittamiseen. Jäsenvaltioiden on asetettava näiden tulojen käyttöä koskevat tiedot julkisesti saataville. Seuraamuksista saatuja tuloja ei saa käyttää mainitun artiklan tarkoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklan soveltamista.
Tarkistus 183
Ehdotus direktiiviksi
31 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on saatettava 1, 2 ja 3 artiklan, 4 artiklan 2, 13, 14, 16, 18, 19, 21, 22, 24–30, 36, 37, 38 ja 39 kohdan, 5–12 artiklan, 13 artiklan 1, 2, 3, 6 ja 7 kohdan, 15 artiklan, 16 artiklan 1 ja 2 kohdan, 17–21 artiklan, 22 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan, 23–29 artiklan sekä liitteiden I–IX noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [lisätään päivämäärä: kaksi vuotta voimaantulon jälkeen] mennessä.
 Jäsenvaltioiden on saatettava 1, 2 ja 3 artiklan, 4 artiklan 2, 13, 14, 16, 18, 19, 21, 22, 24–30, 36, 37, 38 ja 39 kohdan, 5–12 artiklan, 13 artiklan 1, 2, 3, 6 ja 7 kohdan, 15 artiklan, 16 artiklan 1 ja 2 kohdan, 17, 18, 20 ja 21 artiklan, 22 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan, 23–29 artiklan sekä liitteiden I–IX noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [lisätään päivämäärä: 18 kuukautta voimaantulon jälkeen] mennessä.
Tarkistus 184
Ehdotus direktiiviksi
31 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on saatettava 19 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolmen kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].
Tarkistukset 300 ja 330
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 jakso – 1 kohta
Taulukko 1 – 1. tammikuuta 2030 mennessä saavutettavat raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi
 Taulukko 1 – 1. tammikuuta 2035 mennessä saavutettavat raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi
Tarkistus 185
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 jakso – taulukko 1

Komission teksti

Keskiarvon laskentajakso

Raja-arvo

PM2,5

1 päivä

25 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

10 μg/m³

PM10

1 päivä

45 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

20 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

1 tunti

200 μg/m3

saa ylittyä enintään kerran kalenterivuoden aikana

1 päivä

50 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

20 μg/m3

Rikkidioksidi (SO2)

1 tunti

350 μg/m3

saa ylittyä enintään kerran kalenterivuoden aikana

1 päivä

50 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

20 μg/m3

Bentseeni

Kalenterivuosi

3,4 μg/m3

Hiilimonoksidi (CO)

Suurin päivittäinen 8 tunnin keskiarvo(1)

10 mg/m3

1 päivä

4 mg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Lyijy (Pb)

Kalenterivuosi

0,5 μg/m3

Arseeni (As)

Kalenterivuosi

6,0 ng/m³

Kadmium (Cd)

Kalenterivuosi

5,0 ng/m³

Nikkeli (Ni)

Kalenterivuosi

20 ng/m³

Bentso(a)-pyreeni

Kalenterivuosi

1,0 ng/m³

(1)  1,0 ng/m³ Suurin päivittäinen kahdeksan tunnin pitoisuuskeskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, jotka lasketaan tunneittain kootuista tiedoista ja ajantasaistetaan tunnin välein. Kukin näin laskettu kahdeksan tunnin keskiarvo osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy, eli kunkin päivän ensimmäinen laskentajakso on jakso, joka alkaa klo 17.00 edellisenä päivänä ja päättyy klo 1.00 kyseisenä päivänä; kunkin päivän viimeinen laskentajakso on jakso kyseisenä päivänä klo 16.00–24.00.

Tarkistus

Keskiarvon laskentajakso

Raja-arvo

PM2,5

1 päivä

15 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

5 μg/m³

PM10

1 päivä

45 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

15 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

1 tunti

200 μg/m3

saa ylittyä enintään kerran kalenterivuoden aikana

1 päivä

25 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

10 μg/m3

Rikkidioksidi (SO2)

1 tunti

200 μg/m3

saa ylittyä enintään kerran kalenterivuoden aikana

1 päivä

40 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

20 μg/m3

Bentseeni

Kalenterivuosi

0,17 μg/m3

Hiilimonoksidi (CO)

Suurin päivittäinen 8 tunnin keskiarvo(1)

10 mg/m3

1 päivä

4 mg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Lyijy (Pb)

Kalenterivuosi

0,15 μg/m3

Arseeni (As)

Kalenterivuosi

6,0 ng/m³

Kadmium (Cd)

Kalenterivuosi

5,0 ng/m³

Nikkeli (Ni)

Kalenterivuosi

20 ng/m³

Bentso(a)-pyreeni

Kalenterivuosi

1,0 ng/m³

(1)  1,0 ng/m³ Suurin päivittäinen kahdeksan tunnin pitoisuuskeskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, jotka lasketaan tunneittain kootuista tiedoista ja ajantasaistetaan tunnin välein. Kukin näin laskettu kahdeksan tunnin keskiarvo osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy, eli kunkin päivän ensimmäinen laskentajakso on jakso, joka alkaa klo 17.00 edellisenä päivänä ja päättyy klo 1.00 kyseisenä päivänä; kunkin päivän viimeinen laskentajakso on jakso kyseisenä päivänä klo 16.00–24.00.

Tarkistus 301
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 jakso – 1 A taulukko (uusi) – otsikko
Taulukko 1 A – 1. tammikuuta 2030 mennessä saavutettavat välivaiheen raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi
Tarkistus 302
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 jakso – 1 A taulukko (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

Keskiarvon laskentajakso

Raja-arvo

PM2,5

1 päivä

25 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

10 μg/m³

PM10

1 päivä

45 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

20 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

1 tunti

200 μg/m3

saa ylittyä enintään kerran kalenterivuoden aikana

1 päivä

50 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

20 μg/m3

Rikkidioksidi (SO2)

1 tunti

350 μg/m3

saa ylittyä enintään kerran kalenterivuoden aikana

1 päivä

50 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Kalenterivuosi

20 μg/m3

Bentseeni

Kalenterivuosi

3,4 μg/m3

Hiilimonoksidi (CO)

Suurin päivittäinen 8 tunnin keskiarvo(1)

10 mg/m3

1 päivä

4 mg/m3

saa ylittyä enintään 18 kertaa kalenterivuoden aikana

Lyijy (Pb)

Kalenterivuosi

0,5 μg/m3

Arseeni (As)

Kalenterivuosi

6,0 ng/m³

Kadmium (Cd)

Kalenterivuosi

5,0 ng/m³

Nikkeli (Ni)

 

 

Kalenterivuosi

20 ng/m³

Bentso(a)-pyreeni

Kalenterivuosi

1,0 ng/m³

(1)  Suurin päivittäinen kahdeksan tunnin pitoisuuskeskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, jotka lasketaan tunneittain kootuista tiedoista ja ajantasaistetaan tunnin välein. Kukin näin laskettu kahdeksan tunnin keskiarvo osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy, eli kunkin päivän ensimmäinen laskentajakso on jakso, joka alkaa klo 17.00 edellisenä päivänä ja päättyy klo 1.00 kyseisenä päivänä; kunkin päivän viimeinen laskentajakso on jakso kyseisenä päivänä klo 16.00–24.00.

Tarkistus 186
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 2 jakso – B alakohta – taulukko

Komission teksti

B. Otsonin tavoitearvot

Tarkoitus

Keskiarvon laskentajakso

Tavoitearvo

Ihmisten terveyden suojelu

Suurin päivittäinen 8 tunnin keskiarvo(1)

120 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 päivänä kalenterivuodessa 3 vuoden keskiarvona (2)

Ympäristön suojelu

Toukokuusta heinäkuuhun

AOT40 (laskettuna tuntiarvoista)

18 000 μg/m3 × h 5 vuoden keskiarvona (2)

(1)  Suurin päivittäinen kahdeksan tunnin pitoisuuskeskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, jotka lasketaan tunneittain kootuista tiedoista ja ajantasaistetaan tunnin välein. Kukin näin laskettu kahdeksan tunnin keskiarvo osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy, eli kunkin päivän ensimmäinen laskentajakso on jakso, joka alkaa klo 17.00 edellisenä päivänä ja päättyy klo 1.00 kyseisenä päivänä; kunkin päivän viimeinen laskentajakso on jakso kyseisenä päivänä klo 16.00–24.00.

(2)  Jos kolmen tai viiden vuoden keskiarvoja ei voida laskea täydellisten ja perättäisten vuositietojen perusteella, tavoitearvojen toteutumisen tarkistamiseksi vaadittavat vuosittaiset vähimmäistiedot ovat seuraavat:

–  ihmisten terveyden suojelua koskeva tavoitearvo: validit tiedot yhden vuoden ajalta,

–  kasvillisuuden suojelua koskeva tavoitearvo: validit tiedot kolmen vuoden ajalta.

Tarkistus

B. Otsonin tavoitearvot

Tarkoitus

Keskiarvon laskentajakso

Tavoitearvo

Ihmisten terveyden suojelu

Suurin päivittäinen 8 tunnin keskiarvo(1)

110 μg/m3

saa ylittyä enintään 18 päivänä kalenterivuodessa 3 vuoden keskiarvona (2)

Ympäristön suojelu

Toukokuusta heinäkuuhun

AOT40 (laskettuna tuntiarvoista)

18 000 μg/m3 × h 5 vuoden keskiarvona (2)

(1)  Suurin päivittäinen kahdeksan tunnin pitoisuuskeskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, jotka lasketaan tunneittain kootuista tiedoista ja ajantasaistetaan tunnin välein. Kukin näin laskettu kahdeksan tunnin keskiarvo osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy, eli kunkin päivän ensimmäinen laskentajakso on jakso, joka alkaa klo 17.00 edellisenä päivänä ja päättyy klo 1.00 kyseisenä päivänä; kunkin päivän viimeinen laskentajakso on jakso kyseisenä päivänä klo 16.00–24.00.

(2)  Jos kolmen tai viiden vuoden keskiarvoja ei voida laskea täydellisten ja perättäisten vuositietojen perusteella, tavoitearvojen toteutumisen tarkistamiseksi vaadittavat vuosittaiset vähimmäistiedot ovat seuraavat:

–  ihmisten terveyden suojelua koskeva tavoitearvo: validit tiedot yhden vuoden ajalta,

–  kasvillisuuden suojelua koskeva tavoitearvo: validit tiedot kolmen vuoden ajalta.

Tarkistus 187
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 2 jakso – C alakohta – taulukko

Komission teksti

C. Otsonia (O3) koskevat pitkän aikavälin tavoitteet

Tarkoitus

Keskiarvon laskentajakso

Pitkän aikavälin tavoite

Ihmisten terveyden suojelu

Suurin päivittäinen 8 tunnin keskiarvo kalenterivuoden aikana

100 μg/m3 (1)

Kasvillisuuden suojelu

Toukokuusta heinäkuuhun

AOT40 (laskettuna tuntiarvoista)

6 000 μg/m3 × h

(1)  99. prosenttipiste (eli kolme ylityspäivää vuodessa).

Tarkistus

Tarkoitus

Keskiarvon laskentajakso

Pitkän aikavälin tavoite

Ihmisten terveyden suojelu

Suurin päivittäinen 8 tunnin keskiarvo kalenterivuoden aikana

Suurimpien pitoisuuksien kausi

100 μg/m3 (1)

60 μg/m3 (2)

Kasvillisuuden suojelu

Toukokuusta heinäkuuhun

AOT40 (laskettuna tuntiarvoista)

6 000 μg/m3 × h

(1)  99. prosenttipiste (eli kolme ylityspäivää vuodessa).

(2)  O3-pitoisuuden suurimpien päivittäisten 8 tunnin keskiarvojen keskiarvo kuutena peräkkäisenä kuukautena, joina kuuden kuukauden liukuva keskimääräinen O3-pitoisuus on suurin.

Tarkistus 188
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 4 jakso – A alakohta – otsikko
A. Muiden epäpuhtauksien kuin otsonin varoituskynnykset
 A. Varoituskynnykset
Tarkistus 189
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 4 jakso – A alakohta – 1 alakohta
Mitattava rikkidioksidin ja typpidioksidin tapauksessa kolmen peräkkäisen tunnin aikana ja PM10- ja PM2,5-hiukkasten tapauksessa kolmen peräkkäisen päivän aikana paikoista, jotka edustavat ilmanlaatua vähintään 100 neliökilometrin alueella tai kokonaisella vyöhykkeellä sen mukaan, kumpi on pienempi.
 Varoituskynnykset ylittyvät, kun seuraavassa taulukossa esiintyvät arvot ylittyvät rikkidioksidin, typpidioksidin ja otsonin tapauksessa kolmen peräkkäisen tunnin aikana ja PM10- ja PM2,5-hiukkasten tapauksessa kolmen peräkkäisen päivän aikana paikoista, jotka edustavat ilmanlaatua vähintään 100 neliökilometrin alueella tai kokonaisella vyöhykkeellä sen mukaan, kumpi on pienempi.
Tarkistus 190
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 4 jakso – A alakohta – taulukko

Komission teksti

Epäpuhtaus

Varoituskynnys

Rikkidioksidi (SO2)

500 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

400 μg/m3

PM2,5

50 μg/m3

PM10

90 μg/m3

Tarkistus

Epäpuhtaus

Varoituskynnys

Rikkidioksidi (SO2)

200 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

100 μg/m3

PM2,5

50 μg/m3

PM10

90 μg/m3

Otsoni (O3)

240 μg/m3

Tarkistus 191
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 4 jakso – B alakohta – otsikko
B. Otsonia koskevat tiedotus- ja varoituskynnykset
 B. Tiedotuskynnykset
Tarkistus 192
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 4 jakso – B alakohta – -1 alakohta (uusi)
Tiedotuskynnykset ylittyvät, kun seuraavassa taulukossa esitetyt arvot ylittyvät 24 tunnin ajan rikkidioksidin, typpidioksidin, PM10- ja PM2,5-hiukkasten tapauksessa ja kolmen peräkkäisen tunnin ajan otsonin tapauksessa.
Tarkistus 193
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 4 jakso – B alakohta – taulukko

Komission teksti

Tarkoitus

Keskiarvon laskentajakso

Kynnysarvo

Tiedottaminen

1 tunti

180 μg/m3

Varoittaminen

1 tunti (1)

240 μg/m3

(1)  20 artiklan täytäntöönpanemiseksi kynnyksen ylitykset on mitattava tai ennustettava kolmen peräkkäisen tunnin aikana.

Tarkistus

Epäpuhtaus

Tiedotuskynnys

Rikkidioksidi (SO2)

40 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

25 μg/m3

PM2,5

15 μg/m3

PM10

45 μg/m3

Otsoni (O3)

180 μg/m3

Tarkistus 194
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 5 jakso – A alakohta – 1 alakohta
Keskimääräisen altistumisen indikaattorin (AEI), joka ilmaistaan yksikkönä μg/m3, on perustuttava kaupunkien tausta-aluemittauksiin NUTS 1 -tason alueyksiköissä koko jäsenvaltion alueella. Se on arvioitava kaikkien liitteessä III olevan B kohdan mukaisesti kuhunkin NUTS 1 -alueyksikköön perustettujen kyseessä olevan epäpuhtauden näytteenottopaikkojen kolmen kalenterivuoden liukuvana pitoisuuskeskiarvona. Tietyn vuoden AEI on kyseisen vuoden ja sitä edeltäneiden kahden vuoden pitoisuuskeskiarvo.
 Keskimääräisen altistumisen indikaattorin (AEI), joka ilmaistaan yksikkönä μg/m3, on perustuttava kaupunkien tausta-aluemittauksiin kaikissa näytteenottopaikoissa NUTS 2 -tason alueyksiköissä koko jäsenvaltion alueella. Se on arvioitava kaikkien kuhunkin NUTS 2 -alueyksikköön perustettujen kyseessä olevan epäpuhtauden näytteenottopaikkojen kolmen kalenterivuoden liukuvana pitoisuuskeskiarvona. Tietyn vuoden AEI on kyseisen vuoden ja sitä edeltäneiden kahden vuoden pitoisuuskeskiarvo.
Tarkistus 195
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 5 jakso – A alakohta – 2 alakohta
Jos jäsenvaltiot havaitsevat luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä johtuvia ylityksiä, luonnollisista lähteistä peräisin olevat päästöosuudet on vähennettävä ennen AEI:n laskemista.
 Jos jäsenvaltiot havaitsevat luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä johtuvia ylityksiä, joita jäsenvaltio ei olisi voinut tai jäsenvaltiot eivät olisi voineet hillitä, luonnollisista lähteistä peräisin olevat päästöosuudet on vähennettävä ennen AEI:n laskemista.
Tarkistus 196
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 5 jakso – B alakohta – 1 alakohta – 1 luetelmakohta
–  PM2,5-hiukkasten osalta 25 prosenttia alhaisempi kuin AEI oli 10 vuotta aiemmin, paitsi jos se on jo ennestään samalla tai alemmalla tasolla kuin C jaksossa määritetty PM2,5-hiukkasten keskimääräistä altistuspitoisuutta koskeva tavoite;
 –  PM2,5-hiukkasten osalta 25 prosenttia alhaisempi kuin AEI oli 7 vuotta aiemmin, paitsi jos se on jo ennestään samalla tai alemmalla tasolla kuin C jaksossa määritetty PM2,5-hiukkasten keskimääräistä altistuspitoisuutta koskeva tavoite.
Tarkistus 197
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 5 jakso – B alakohta – 1 alakohta – 2 luetelmakohta
–  NO2:n osalta 25 prosenttia alhaisempi kuin AEI oli 10 vuotta aiemmin, paitsi jos se on jo ennestään samalla tai alemmalla tasolla kuin C jaksossa määritetty NO2:n keskimääräistä altistuspitoisuutta koskeva tavoite.
 –  NO2:n osalta 25 prosenttia alhaisempi kuin AEI oli 7 vuotta aiemmin, paitsi jos se on jo ennestään samalla tai alemmalla tasolla kuin C jaksossa määritetty NO2:n keskimääräistä altistuspitoisuutta koskeva tavoite.
Tarkistus 303
Ehdotus direktiiviksi
Liite II – 1 jakso – otsikko
1 JAKSO – ARVIOINTIKYNNYKSET IHMISTEN TERVEYDEN SUOJELEMISEKSI
 1 JAKSO – ARVIOINTIKYNNYKSET, JOTKA KOSKEVAT 1. TAMMIKUUTA 2035 MENNESSÄ SAAVUTETTAVIA RAJA-ARVOJA IHMISTEN TERVEYDEN SUOJELEMISEKSI
Tarkistus 198
Ehdotus direktiiviksi
Liite II – 1 jakso – taulukko

Komission teksti

Epäpuhtaus

Arviointikynnys (vuosikeskiarvo, ellei täsmennetty)

PM2,5

5 μg/m3

PM10

15 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

10 μg/m3

Rikkidioksidi (SO2)

40 μg/m3 (24 tunnin keskiarvo)(1)

Bentseeni

1,7 μg/m3

Hiilimonoksidi (CO)

4 µg/m³ (24 tunnin keskiarvo)(1)

Lyijy (Pb)

0,25 μg/m3

Arseeni (As)

3,0 ng/m3

Kadmium (Cd)

2,5 ng/m3

Nikkeli (Ni)

10 ng/m3

Bentso(a)-pyreeni

0,12 ng/m3

Otsoni (O3)

100 μg/m3 (suurin 8 tunnin keskiarvo)(1)

(1)  99. prosenttipiste (eli kolme ylityspäivää vuodessa).

Tarkistus

Epäpuhtaus

Arviointikynnys (vuosikeskiarvo, ellei täsmennetty)

PM2,5

3,5 μg/m3

PM10

10,5 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

8 μg/m3

Rikkidioksidi (SO2)

24 μg/m³ (24 tunnin keskiarvo)(1)

Bentseeni

0,12 μg/m3

Hiilimonoksidi (CO)

4 µg/m³ (24 tunnin keskiarvo)(1)

Lyijy (Pb)

0,1 μg/m3

Arseeni (As)

0,46 ng/m3

Kadmium (Cd)

2,5 ng/m3

Nikkeli (Ni)

1,75 ng/m3

Bentso(a)-pyreeni

0,12 ng/m3

Otsoni (O3)

77 μg/m3 (suurin 8 tunnin keskiarvo)(1)

(1)  99. prosenttipiste (eli kolme ylityspäivää vuodessa).

Tarkistus 304
Ehdotus direktiiviksi
Liite II – 1 A jakso – otsikko (uusi)
1 A JAKSO – ARVIOINTIKYNNYKSET, JOTKA KOSKEVAT 1. TAMMIKUUTA 2030 MENNESSÄ SAAVUTETTAVIA RAJA-ARVOJA IHMISTEN TERVEYDEN SUOJELEMISEKSI
Tarkistus 305
Ehdotus direktiiviksi
Liite II – 1 A jakso – taulukko (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

Epäpuhtaus

Raja-arvo (vuosikeskiarvo, ellei täsmennetty)

PM2,5

5 μg/m3

PM10

15 μg/m3

Typpidioksidi (NO2)

10 μg/m3

Rikkidioksidi (SO2)

40 μg/m3 (24 tunnin keskiarvo)(1)

Bentseeni

1,7 μg/m3

Hiilimonoksidi (CO)

4 mg/m³ (24 tunnin keskiarvo)(1)

Lyijy (Pb)

0,25 μg/m3

Arseeni (As)

3,0 ng/m3

Kadmium (Cd)

2,5 ng/m3

Nikkeli (Ni)

10 ng/m3

Bentso(a)-pyreeni

0,12 ng/m3

Otsoni (O3)

100 μg/m3 (suurin 8 tunnin keskiarvo)(1)

(1)  99. prosenttipiste (eli kolme ylityspäivää vuodessa).

Tarkistus 199
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – A kohta – 1 alakohta – 1 alakohta
Taulukko 1 – Kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä ihmisten terveyden suojelemiseksi asetettujen raja-arvojen sekä varoituskynnysten noudattamisen arvioimiseksi vyöhykkeillä, joilla kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde (kaikkien muiden epäpuhtauksien kuin otsonin osalta)
 Taulukko 1 – Kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä ihmisten terveyden suojelemiseksi asetettujen raja-arvojen sekä tiedotus- ja varoituskynnysten noudattamisen arvioimiseksi vyöhykkeillä, joilla kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde (kaikkien muiden epäpuhtauksien kuin otsonin osalta)
Tarkistus 200
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – A kohta – 1 alakohta – taulukko 1

Komission teksti

Vyöhykkeen väestö (tuhansina)

Näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä, kun pitoisuudet ylittävät arviointikynnyksen

NO2, SO2, CO, bentseeni

Summa

PM

(1)

PM10 vähintään

PM2,5 vähintään

Pb, Cd, As, Ni PM10-hiukkasissa

Bentso(a)pyreeni PM10-hiukkasissa

0–249

2

4

2

2

1

1

250–499

2

4

2

2

1

1

500–749

2

4

2

2

1

1

750– 999

3

4

2

2

2

2

1 000–1 499

4

6

2

2

2

2

1 500–1 999

5

7

3

3

2

2

2 000–2 749

6

8

3

3

2

3

2 750–3 749

7

10

4

4

2

3

3 750–4 749

8

11

4

4

3

4

4 750–5 999

9

13

5

5

4

5

6 000+

10

15

5

5

5

5

(1)  Kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevien PM2,5 -hiukkasten ja NO2:n näytteenottopaikkojen on täytettävä B kohdassa vahvistetut vaatimukset.

Tarkistus

Vyöhykkeen väestö (tuhansina)

Näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä, kun pitoisuudet ylittävät arviointikynnyksen

NO2, SO2, CO, bentseeni

Summa

PM

PM10 vähintään

PM2,5 vähintään

Pb, Cd, As, Ni PM10-hiukkasissa

Bentso(a)pyreeni PM10-hiukkasissa

0–249

2

4

2

2

1

1

250–499

2

4

2

2

1

1

500–749

2

4

2

2

1

1

750– 999

3

4

2

2

2

2

1 000–1 499

4

6

2

2

2

2

1 500–1 999

5

7

3

3

2

2

2 000–2 749

6

8

3

3

2

3

2 750–3 749

7

10

4

4

2

3

3 750–4 749

8

11

4

4

3

4

4 750–5 999

9

13

5

5

4

5

6 000+

10

15

5

5

5

5

Tarkistus 201
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – A kohta – 1 alakohta – taulukko 2

Komission teksti

Väestö (tuhansina)

Näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä, jos näytteenottopaikkojen lukumäärää vähennetään enintään 50 prosenttia (1)

< 250

1

< 500

2

< 1 000

2

< 1 500

3

< 2 000

4

< 2 750

5

< 3 750

6

≥ 3 750

yksi lisänäytteenottopaikka kahta miljoonaa asukasta kohden

(1)  Vähintään yksi näytteenottopaikka alueilla, joilla väestön altistuminen otsonille on todennäköisesti suurinta. Taajamissa vähintään 50 prosenttia näytteenottopaikoista on sijoitettava esikaupunkialueille.

Tarkistus

Väestö (tuhansina)

Näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä, kun pitoisuudet ylittävät arviointikynnyksen(1)

< 250

1

< 500

2

< 1 000

2

< 1 500

3

< 2 000

4

< 2 750

5

< 3 750

6

≥ 3 750

yksi lisänäytteenottopaikka kahta miljoonaa asukasta kohden

(1)  Vähintään yksi näytteenottopaikka alueilla, joilla väestön altistuminen otsonille on todennäköisesti suurinta. Taajamissa vähintään 50 prosenttia näytteenottopaikoista on sijoitettava esikaupunkialueille.

Tarkistus 202
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – A kohta – 1 alakohta – 3 alakohta
Taulukko 3 – Kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä ihmisten terveyden suojelemiseksi asetettujen raja-arvojen sekä varoituskynnysten noudattamisen arvioimiseksi vyöhykkeillä, joilla näitä mittauksia on vähennetty 50 prosenttia (kaikkien muiden epäpuhtauksien kuin otsonin osalta)
 Taulukko 3 – Kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä ihmisten terveyden suojelemiseksi asetettujen raja-arvojen sekä tiedotus- ja varoituskynnysten noudattamisen arvioimiseksi vyöhykkeillä, joilla näitä mittauksia on vähennetty 50 prosenttia (kaikkien muiden epäpuhtauksien kuin otsonin osalta)
Tarkistus 203
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – A kohta – 1 alakohta – taulukko 3

Komission teksti

Vyöhykkeen väestö (tuhansina)

Näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä, jos näytteenottopaikkojen lukumäärää vähennetään enintään 50 %

NO2, SO2, CO, bentseeni

Summa PM (1)

PM10 vähintään

PM2,5 vähintään

Pb, Cd, As, Ni PM10-hiukkasissa

Bentso(a)pyreeni PM10-hiukkasissa

0–249

1

2

1

1

1

1

250–499

1

2

1

1

1

1

500–749

1

2

1

1

1

1

750– 999

2

2

1

1

1

1

1 000–1 499

2

3

1

1

1

1

1 500–1 999

3

4

2

2

1

1

2 000–2 749

3

4

2

2

1

2

2 750–3 749

4

5

2

2

1

2

3 750–4 749

4

6

2

2

2

2

4 750–5 999

5

7

3

3

2

3

6 000+

5

8

3

3

3

3

(1)  Kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevien PM2,5-hiukkasten ja NO2:n näytteenottopaikkojen on täytettävä B kohdassa vahvistetut vaatimukset.

Tarkistus

Vyöhykkeen väestö (tuhansina)

Näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä, jos näytteenottopaikkojen lukumäärää vähennetään enintään 50 %

NO2, SO2, CO, bentseeni

Summa PM

PM10 vähintään

PM2,5 vähintään

Pb, Cd, As, Ni PM10-hiukkasissa

Bentso(a)pyreeni PM10-hiukkasissa

0–249

1

2

1

1

1

1

250–499

1

2

1

1

1

1

500–749

1

2

1

1

1

1

750– 999

2

2

1

1

1

1

1 000–1 499

2

3

1

1

1

1

1 500–1 999

3

4

2

2

1

1

2 000–2 749

3

4

2

2

1

2

2 750–3 749

4

5

2

2

1

2

3 750–4 749

4

6

2

2

2

2

4 750–5 999

5

7

3

3

2

3

6 000+

5

8

3

3

3

3

Tarkistus 204
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – A kohta – 1 alakohta – 5 alakohta
Tässä kohdassa olevissa taulukoissa vahvistettuun kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärään on sisällyttävä kunkin vyöhykkeen osalta vähintään yksi tausta-alueella sijaitseva näytteenottopaikka ja yksi korkeimpien pitoisuuksien alueella sijaitseva näytteenottopaikka liitteessä IV olevan B kohdan mukaisesti, edellyttäen, että tämä ei kasvata näytteenottopaikkojen lukumäärää. Typpidioksidin, hiukkasten, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta vähimmäislukumäärään on sisällyttävä vähintään yksi näytteenottopaikka, joka keskittyy liikennepäästöjen osuuden mittaamiseen. Tapauksissa, joissa edellytetään vain yhtä näytteenottopaikkaa, sen on kuitenkin sijaittava alueella, jolla esiintyvät korkeimmat pitoisuudet, joille väestö todennäköisesti altistuu suoraan tai välillisesti.
 Tässä kohdassa olevissa taulukoissa vahvistettuun kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärään on sisällyttävä kunkin vyöhykkeen osalta vähintään yksi tausta-alueella sijaitseva näytteenottopaikka ja yksi ilmansaastekeskittymässä sijaitseva näytteenottopaikka liitteessä IV olevan B kohdan mukaisesti. Typpidioksidin, hiukkasten, bentseenin, rikkidioksidin ja hiilimonoksidin osalta vähimmäislukumäärään on sisällyttävä vähintään yksi näytteenottopaikka, joka keskittyy liikennepäästöjen osuuden mittaamiseen. Tapauksissa, joissa edellytetään vain yhtä näytteenottopaikkaa, sen on kuitenkin sijaittava alueella, jolla esiintyvät korkeimmat pitoisuudet, joille väestö todennäköisesti altistuu suoraan tai välillisesti.
Tarkistus 205
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – A kohta – 1 alakohta – 6 alakohta
Typpidioksidin, hiukkasten, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta kullakin vyöhykkeellä edellytetty kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevien näytteenottopaikkojen kokonaislukumäärä ja korkeimpien pitoisuuksien alueilla sijaitsevien näytteenottopaikkojen kokonaislukumäärä saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä 2. Kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevien PM2,5-hiukkasten ja typpidioksidin näytteenottopaikkojen on täytettävä B kohdassa vahvistetut vaatimukset.
 Typpidioksidin, hiukkasten, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta kullakin vyöhykkeellä edellytetty kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevien näytteenottopaikkojen kokonaislukumäärä ja ilmansaastekeskittymissä sijaitsevien näytteenottopaikkojen kokonaislukumäärä saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä 2. Kaupunkien tausta-alueilla ja ilmansaastekeskittymissä sijaitsevien PM2,5-hiukkasten ja typpidioksidin näytteenottopaikkojen on täytettävä B kohdassa vahvistetut vaatimukset.
Tarkistus 206
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – B kohta
B. Kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä arvioitaessa ihmisten terveyden suojelemiseksi asetettujen keskimääräisen PM2,5-hiukkasille ja NO2:lle altistumisen vähennysvelvoitteiden noudattamista
 Poistetaan.
PM2,5-hiukkasten ja NO2:n osalta tähän tarkoitukseen käytetään yhtä näytteenottopaikkaa kutakin NUTS 1 -aluetta, sellaisena kuin ne kuvataan asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, kohti ja vähintään yhtä näytteenottopaikkaa miljoonaa asukasta kohti, laskettuna yli 100 000 asukkaan kaupunkialueiden osalta, näiden kummankin epäpuhtauden osalta erikseen. Nämä näytteenottopaikat voivat olla samoja kuin A kohdassa tarkoitetut näytteenottopaikat.
Tarkistus 207
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – D kohta – otsikko
D. Ultrapienten hiukkasten kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä pitoisuuksien ollessa suuria
 D. Ultrapienten hiukkasten, mustan hiilen, elohopean ja ammoniakin kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä paikoissa, joissa pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria
Tarkistus 208
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – D kohta – 1 alakohta
Tietyissä paikoissa on seurattava muiden ilman epäpuhtauksien lisäksi ultrapieniä hiukkasia. Ultrapienten hiukkasten seuraamiseen käytettävät näytteenottopaikat voivat olla soveltuvissa tilanteissa samoja kuin A kohdassa tarkoitetut hiukkasten tai typpidioksidin näytteenottopaikat, ja ne voidaan sijoittaa liitteessä VII olevan 3 jakson mukaisesti. Tätä varten on perustettava vähintään yksi näytteenottopaikka viittä miljoonaa asukasta kohti paikkaan, jossa ultrapienten hiukkasten pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria. Jäsenvaltioiden, joissa on alle viisi miljoonaa asukasta, on perustettava vähintään yksi kiinteä näytteenottopaikka paikkaan, jossa ultrapienten hiukkasten pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria.
 Tietyissä paikoissa on seurattava muiden ilman epäpuhtauksien lisäksi ultrapienten hiukkasten ja mustan hiilen lukumääräpitoisuuksia samoissa paikoissa kuin tässä liitteessä olevassa A kohdassa tarkoitetut hiukkasten tai typpidioksidin näytteenottopaikat, ja ne voidaan sijoittaa liitteessä VII olevan 3 jakson mukaisesti. Ammoniakin seuraamiseen käytettävät näytteenottopaikat voivat olla soveltuvissa tilanteissa samoja kuin tässä liitteessä olevassa A kohdassa tarkoitetut hiukkasten näytteenottopaikat, ja ne voidaan sijoittaa liitteessä VII olevan 3 jakson mukaisesti. Elohopean seuraamiseen käytettävät näytteenottopaikat on sijoitettava liitteessä VII olevan 3 jakson mukaisesti. Tätä varten on perustettava vähintään yksi näytteenottopaikka yhtä miljoonaa asukasta kohti paikkaan, jossa ultrapienten hiukkasten pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, vähintään yksi näytteenottopaikka yhtä miljoonaa asukasta kohti paikkaan, jossa mustan hiilen pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, vähintään yksi näytteenottopaikka yhtä miljoonaa asukasta kohti paikkaan, jossa elohopeapitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, ja vähintään yksi näytteenottopaikka yhtä miljoonaa asukasta kohti paikkaan, jossa ammoniakkipitoisuudet ovat todennäköisesti suuria. Jäsenvaltioiden, joissa on alle yksi miljoona asukasta, on perustettava vähintään yksi kiinteä näytteenottopaikka paikkaan, jossa ultrapienten hiukkasten pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, yksi näytteenottopaikka paikkaan, jossa mustan hiilen pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, yksi näytteenottopaikka paikkaan, jossa ammoniakkipitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, ja yksi näytteenottopaikka paikkaan, jossa elohopeapitoisuudet ovat todennäköisesti suuria.
Tarkistus 209
Ehdotus direktiiviksi
Liite III – D kohta – 2 alakohta
Direktiivin 10 artiklan mukaisesti kaupunkien tai maaseudun tausta-alueille perustettuja supermittausasemia ei oteta huomioon tarkastellessa tässä vahvistettujen ultrapienten hiukkasten näytteenottopaikkojen vähimmäismäärää koskevien vaatimusten täyttämistä.
 Direktiivin 10 artiklan mukaisesti kaupunkien tai maaseudun tausta-alueille perustettuja supermittausasemia ei oteta huomioon tarkastellessa tässä vahvistettujen ultrapienten hiukkasten, mustan hiilen ja ammoniakin näytteenottopaikkojen vähimmäismäärää koskevien vaatimusten täyttämistä.
Tarkistus 210
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – A kohta – 1 alakohta – 2 alakohta – c alakohta
c)  teiden ajoradat sekä kaksiajorataisten teiden keskialueet, paitsi jos jalankulkijoilla on tavallisesti pääsy keskialueelle.
 c)  teiden ajoradat sekä kaksiajorataisten teiden keskialueet, paitsi jos jalankulkijoilla on tavallisesti pääsy keskialueelle tai jos niillä on pyöräkaistoja.
Tarkistus 211
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – a alakohta – johdantokappale
a)  Ihmisten terveyden suojelemiseksi perustetut näytteenottopaikat on sijoitettava siten, että saadaan tietoja kaikista seuraavista:
 a)  Ihmisten terveyden suojelemiseksi perustetut näytteenottopaikat on sijoitettava siten, että saadaan luotettavia tietoja kaikista seuraavista:
Tarkistus 212
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – a alakohta – i alakohta
i)  pitoisuudet vyöhykkeiden niillä alueilla, joissa esiintyvät korkeimmat pitoisuudet, joille väestö todennäköisesti altistuu suoraan tai epäsuorasti ajanjaksona, joka on merkityksellinen raja-arvo(je)n keskiarvon laskenta-aikaan nähden;
 i)  pitoisuudet vyöhykkeiden niillä alueilla, joissa esiintyvät korkeimmat pitoisuudet, joille väestö todennäköisesti altistuu suoraan tai epäsuorasti ajanjaksona, joka on merkityksellinen raja-arvo(je)n keskiarvon laskenta-aikaan nähden, mukaan lukien kaikkien ilmansaastekeskittymien läheisyydessä;
Tarkistus 213
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – a alakohta – ii alakohta
ii)  pitoisuustasot vyöhykkeiden muilla alueilla, jotka edustavat väestön yleistä altistumista; sekä
 ii)  pitoisuustasot vyöhykkeiden muilla alueilla, jotka edustavat väestön yleistä altistumista sekä kaupunkien että maaseudun tausta-alueilla;
Tarkistus 214
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – b a alakohta (uusi)
b a)  sijaintien, joiden on tarkoitus edustaa kaupunkien liikennealueita, on oltava sellaisia, että niillä saadaan tietoa kaduista, joilla suurimmat pitoisuudet esiintyvät, ottaen huomioon liikennemäärät (alueet, jossa kulkee vähintään 10 000 ajoneuvoa päivässä tai jotka edustavat vyöhykkeen suurinta liikennetiheyttä), paikalliset leviämisolosuhteet ja tilaa koskeva maankäyttö (esimerkiksi katukanjonit);
Tarkistus 215
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – c alakohta
c)  kaupunkien tausta-alueiden sijainti on valittava niin, että niiden epäpuhtaustasoon vaikuttavat kaikkien näytteenottopaikasta vastatuuleen olevien lähteiden päästöt. Yksittäinen lähde ei saa olla hallitseva epäpuhtaustasoon nähden, ellei tällainen tilanne ole luonteenomaista suuremmalle kaupunkialueelle. Näiden näytteenottopaikkojen on pääsääntöisesti edustettava ilmanlaatua usean neliökilometrin laajuudelta;
 c)  kaupunkien tausta-alueiden sijainti on valittava niin, että niiden epäpuhtaustasoon vaikuttavat kaikkien näytteenottopaikasta päätuulensuunnan mukaan vastatuuleen olevien lähteiden päästöt. Yksittäinen lähde ei saa olla hallitseva epäpuhtaustasoon nähden, ellei tällainen tilanne ole luonteenomaista suuremmalle kaupunkialueelle. Näiden näytteenottopaikkojen on pääsääntöisesti edustettava ilmanlaatua usean neliökilometrin laajuudelta;
Tarkistus 216
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – c a alakohta (uusi)
c a)  ilmansaastekeskittymät on katettava riittävällä määrällä lähteen päätuulensuunnan myötäisesti perustettuja näytteenottopaikkoja, jos lähellä on asuinalue tai alue, jolla väestö todennäköisesti altistuu suoraan tai välillisesti raja-arvo(je)n tai tavoitearvo(je)n keskiarvoon nähden merkittävän ajanjakson ajan, mukaan lukien koulut, sairaalat, palvelutalot ja toimistoalueet;
Tarkistus 217
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – c b alakohta (uusi)
c b)  jos tavoitteena on mitata pitoisuustasot a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuilla alueilla, näytteenottopaikat on sijoitettava lähelle koulujen, leikkipuistojen, sairaaloiden ja vanhainkotien kaltaisia paikkoja, joita herkät ja haavoittuvat väestöryhmät ja riskiryhmät käyttävät usein;
Tarkistus 218
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – d alakohta
d)  kun tavoitteena on mitata kotitalouksien lämmityksen vaikutuksia, on perustettava vähintään yksi näytteenottopaikka päätuulensuunnan myötäisesti;
 d)  kun tavoitteena on mitata lämmityksen vaikutuksia, on perustettava vähintään yksi näytteenottopaikka päätuulensuunnan myötäisesti; näytteenottopaikat on sijoitettava siten, että ilmanäytteet edustavat ilmanlaatua vähintään 250 m × 250 m:n alueella;
Tarkistus 219
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – e alakohta
e)  kun tavoitteena on arvioida maaseudun taustatasoja, näytteenottopaikkojen läheisyydessä eli viittä kilometriä lähempänä ei saa olla taustatasoihin vaikuttavia kaupunkialueita tai teollisuusalueita;
 e)  maaseudun tausta-alueilla sijaitsevien näytteenottopaikkojen on sijaittava niin, että niillä ei ole taustatasoihin vaikuttavia kaupunkialueita, ja niin, että niiden epäpuhtaustasoon vaikuttavat kaikkien lähteiden päästöt;
Tarkistus 220
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – f alakohta
f)  kun arvioidaan teollisten lähteiden, satamien tai lentoasemien osuutta, on perustettava ainakin yksi näytteenottopaikka lähteestä katsoen lähimmälle tuulen alapuolella sijaitsevalle asutusalueelle. Mikäli taustapitoisuutta ei tiedetä, on sijoitettava yksi ylimääräinen näytteenottopaikka päätuulensuunnan myötäisesti. Näytteenottopaikat on sijoitettava siten, että parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden soveltamista voidaan seurata.
 f)  kun arvioidaan teollisten lähteiden, satamien ja lentoasemien osuutta, on perustettava ainakin yksi näytteenottopaikka lähteestä katsoen lähimmälle päätuulensuunnan mukaan tuulen alapuolella sijaitsevalle asutusalueelle. Mikäli taustapitoisuutta ei tiedetä, on sijoitettava yksi ylimääräinen näytteenottopaikka päätuulensuunnan myötäisesti. Näytteenottopaikat on sijoitettava siten, että parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden soveltamista voidaan seurata.
Tarkistus 221
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 2 alakohta – i alakohta
i)  arseenia, kadmiumia, elohopeaa, nikkeliä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä mittaavat näytteenottopaikat on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava PM10-hiukkasten näytteenottopaikkojen yhteyteen.
 i)  arseenia, kadmiumia, elohopeaa, nikkeliä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä mittaavat näytteenottopaikat on sijoitettava PM10-hiukkasten näytteenottopaikkojen yhteyteen.
Tarkistus 222
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – B kohta – 4 alakohta – taulukko

Komission teksti

Näytteenottopaikan tyyppi

Mittausten tavoitteet

Edustavuus (1)

Makrotason sijoitusperusteet

Kaupunkialueiden tausta-alueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden suojelu:

kaupungissa asuvan väestön otsonille altistumisen arviointi; eli tiheästi asutut alueet, joilla otsonipitoisuudet ovat verrattain korkeat ja edustavat väestön yleistä altistumista.

1–10 km2

Ei paikallispäästöjen, esim. liikenteen ja huoltoasemien vaikutusalueelle;

paikat, joissa ilmamassat ovat hyvin sekoittuneita;

kaupunkien asuma-alueet ja liikekeskukset, puistot (ei puiden läheisyyteen), isot kadut tai aukiot, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan liikennettä, avoimet opetus-, liikunta- tai virkistyskäyttöön tarkoitetut alueet.

Esikaupunkialueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

esikaupunkialueilla asuvan väestön ja siellä kasvavan kasvillisuuden altistumisen arviointi; eli alueet, joilla esiintyvät korkeimmat otsonipitoisuudet, joille väestö ja kasvillisuus todennäköisesti altistuvat suoraan tai välillisesti.

10–100 km2

Tietylle etäisyydelle enimmäispäästöjen alueesta, päätuulensuunnan myötäisesti otsonin muodostumiselle otollisten olosuhteiden vallitessa;

kaupunkialueen ulkolaidat, missä väestö, herkät viljelykasvit ja ekosysteemit altistuvat korkeille otsonitasoille;

soveltuvin osin joitakin esikaupunkialueilla sijaitsevia näytteenottopaikkoja myös vastatuuleen enimmäispäästöjen alueesta otsonin alueellisten taustatasojen määrittelemiseksi.

Maaseutualueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

väestön, viljelykasvien ja ekosysteemien altistumisen arviointi pienaluetason otsonipitoisuuksille.

Pienaluetasot

(100–1 000 km2)

Näytteenottopaikat voidaan sijoittaa pieniin asutuskeskittymiin ja/tai alueille, joilla on ekosysteemejä, metsiä tai viljelykasveja;

sijainnin on oltava edustava otsonipitoisuudelle välittömien paikallispäästöjen, esim. teollisuusalueiden ja teiden ulkopuolella;

avoimet paikat, mutta ei korkeita vuorenhuippuja.

Maaseutualueiden tausta-alueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

viljelykasvien ja ekosysteemien (sekä väestön) altistumisen arviointi aluetason otsonipitoisuuksille.

Alueellinen/kansallinen/manneraluetaso

(1 000–10 000 km2)

Näytteenottopaikka sijoitetaan esim. ekosysteemejä ja metsiä sisältävälle alueelle, jonka asukastiheys on pieni ja joka sijaitsee vähintään 20 km:n etäisyydellä kaupunki- ja teollisuusalueilta ja poissa paikallispäästöjen vaikutusalueelta;

vältettävä paikkoja, joilla esiintyy paikallisia maanpintainversioita, samoin on vältettävä korkeita vuorenhuippuja;

rannikkoalueita, joilla vallitsee voimakkaita vuorokauden sisällä vaihtelevia paikallistuulia, ei suositella.

(1)  Näytteenottopaikoiksi on mahdollisuuksien mukaan valittava paikkoja, jotka edustavat samankaltaisia paikkoja, jotka eivät sijaitse niiden välittömässä läheisyydessä.

Tarkistus

Näytteenottopaikan tyyppi

Mittausten tavoitteet

Edustavuus (1)

Makrotason sijoitusperusteet

Kaupunkialueiden tausta-alueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden suojelu:

kaupungissa asuvan väestön otsonille altistumisen arviointi; eli tiheästi asutut alueet, joilla otsonipitoisuudet ovat verrattain korkeat ja edustavat väestön yleistä altistumista.

1–10 km2

Ei paikallispäästöjen, esim. liikenteen ja huoltoasemien vaikutusalueelle;

paikat, joissa ilmamassat ovat hyvin sekoittuneita;

koulujen, leikkipuistojen, sairaaloiden ja vanhainkotien kaltaiset paikat, joita herkät ja haavoittuvat väestöryhmät käyttävät usein;

kaupunkien asuma-alueet ja liikekeskukset, puistot (ei puiden läheisyyteen), isot kadut tai aukiot, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan liikennettä, avoimet opetus-, liikunta- tai virkistyskäyttöön tarkoitetut alueet.

Esikaupunkialueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

esikaupunkialueilla asuvan väestön ja siellä kasvavan kasvillisuuden altistumisen arviointi; eli alueet, joilla esiintyvät korkeimmat otsonipitoisuudet, joille väestö ja kasvillisuus todennäköisesti altistuvat suoraan tai välillisesti.

10–100 km2

Tietylle etäisyydelle enimmäispäästöjen alueesta, päätuulensuunnan myötäisesti otsonin muodostumiselle otollisten olosuhteiden vallitessa;

koulujen, leikkipuistojen, sairaaloiden ja vanhainkotien kaltaiset paikat, joita herkät ja haavoittuvat väestöryhmät käyttävät usein;

kaupunkialueen ulkolaidat, missä väestö, herkät viljelykasvit ja ekosysteemit altistuvat korkeille otsonitasoille;

soveltuvin osin joitakin esikaupunkialueilla sijaitsevia näytteenottopaikkoja myös vastatuuleen enimmäispäästöjen alueesta otsonin alueellisten taustatasojen määrittelemiseksi.

Maaseutualueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

väestön, viljelykasvien ja ekosysteemien altistumisen arviointi pienaluetason otsonipitoisuuksille.

Pienaluetasot

(100–1 000 km2)

Näytteenottopaikat voidaan sijoittaa pieniin asutuskeskittymiin ja/tai alueille, joilla on ekosysteemejä, metsiä tai viljelykasveja;

koulujen, leikkipuistojen, sairaaloiden ja vanhainkotien kaltaiset paikat, joita herkät ja haavoittuvat väestöryhmät käyttävät usein;

sijainnin on oltava edustava otsonipitoisuudelle välittömien paikallispäästöjen, esim. teollisuusalueiden ja teiden ulkopuolella;

avoimet paikat, mutta ei korkeita vuorenhuippuja.

Maaseutualueiden tausta-alueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

viljelykasvien ja ekosysteemien (sekä väestön) altistumisen arviointi aluetason otsonipitoisuuksille.

Alueellinen/kansallinen/manneraluetaso

(1 000–10 000 km2)

Näytteenottopaikka sijoitetaan esim. ekosysteemejä ja metsiä sisältävälle alueelle, jonka asukastiheys on pieni ja joka sijaitsee vähintään 20 km:n etäisyydellä kaupunki- ja teollisuusalueilta ja poissa paikallispäästöjen vaikutusalueelta;

vältettävä paikkoja, joilla esiintyy paikallisia maanpintainversioita, samoin on vältettävä korkeita vuorenhuippuja;

rannikkoalueita, joilla vallitsee voimakkaita vuorokauden sisällä vaihtelevia paikallistuulia, ei suositella.

(1)  Näytteenottopaikoiksi on mahdollisuuksien mukaan valittava paikkoja, jotka edustavat samankaltaisia paikkoja, jotka eivät sijaitse niiden välittömässä läheisyydessä.

Tarkistus 223
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – C kohta – 1 kohta – johdantokappale
Seuraavia ohjeita olisi noudatettava niin hyvin kuin mahdollista:
 Näytteenottopaikkojen sijoittamisessa on noudatettava seuraavia ohjeita:
Tarkistus 224
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – C kohta – 1 alakohta – b alakohta
b)  näytteenoton tuloaukon on yleensä oltava vähintään 0,5 metrin (hengitysvyöhyke) ja enintään neljän metrin korkeudella maanpinnasta. Sijoittaminen korkeammalle (enintään kahdeksaan metriin) voi olla aiheellista, jos näytteenottopaikka edustaa laajaa aluetta (tausta-alue), tai muissa tarkasti määritellyissä tilanteissa, ja kaikki poikkeukset on dokumentoitava kokonaisuudessaan;
 b)  näytteenoton tuloaukon on yleensä oltava vähintään 0,5 metrin (hengitysvyöhyke) ja enintään kolmen metrin korkeudella maanpinnasta. Sijoittaminen korkeammalle (enintään kuuteen metriin) voi olla aiheellista, jos näytteenottopaikka edustaa laajaa aluetta (tausta-alue), tai muissa tarkasti määritellyissä tilanteissa, ja kaikki poikkeukset on dokumentoitava kokonaisuudessaan. Päätös hakea tällaista korkeampaa sijoituspaikkaa on dokumentoitava kokonaisuudessaan;
Tarkistus 225
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – C kohta – 1 alakohta – e alakohta
e)  näytteenottimien on sijaittava kaikkien ilman epäpuhtauksien osalta vähintään 25 metrin etäisyydellä suurten tienristeysten laidasta sekä enintään 10 metrin etäisyydellä ajokaistan reunasta; tässä kohdassa tarkoitetaan ’ajokaistan reunalla’ rajaa, joka erottaa moottoriliikenteen muista alueista, ja ’suurella tienristeyksellä’ tienristeystä, joka keskeyttää liikennevirran ja aiheuttaa (jarruttamisen ja kaasuttamisen vuoksi) erilaisia päästöjä kuin muut osat tiestä;
 e)  näytteenottimet on sijoitettava kaikkien ilman epäpuhtauksien osalta enintään 5 metrin etäisyydelle ajokaistan reunasta; on harkittava, johtaisiko näytteenottopisteen sijoittaminen alle 25 metrin etäisyydelle suurten risteysten reunasta pitoisuuksien yli- tai aliarviointiin sekä siihen, että mittauksia tehtäisiin hyvin pienestä mikroympäristöstä, joka ei edusta kyseisen tiesegmentin tasoja; tässä kohdassa tarkoitetaan ’ajokaistan reunalla’ rajaa, joka erottaa moottoriliikenteen muista alueista, ja ’suurella tienristeyksellä’ tienristeystä, joka keskeyttää liikennevirran ja aiheuttaa (jarruttamisen ja kaasuttamisen vuoksi) erilaisia päästöjä kuin muut osat tiestä;
Tarkistus 226
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – C kohta – 1 alakohta – f alakohta
f)  mitattaessa laskeumia maaseudun tausta-alueilla olisi sovellettava mahdollisuuksien mukaan EMEP:n ohjeita ja kriteerejä;
 f)  mitattaessa laskeumia maaseudun tausta-alueilla olisi sovellettava EMEP:n ohjeita ja kriteerejä;
Tarkistus 227
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – D kohta – 1 alakohta
1.  Ilmanlaadun arvioinnista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on dokumentoitava kokonaisuudessaan näytteenottopaikan valintamenetelmät kaikkien vyöhykkeiden osalta ja kirjattava tiedot verkoston suunnittelun ja kaikkien seurantapaikkojen valinnan tueksi. Seurantaverkoston suunnittelua on tuettava vähintään joko mallintamisella tai suuntaa-antavilla mittauksilla.
 1.  Ilmanlaadun arvioinnista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on esitettävä kaikkien vyöhykkeiden osalta tietoon perustuva arviointi, dokumentoitava kokonaisuudessaan näytteenottopaikan valintamenetelmät, kirjattava tiedot verkoston suunnittelun ja kaikkien seurantapaikkojen valinnan tueksi ja esitettävä perustelut. Seurantaverkoston suunnittelua on tuettava vähintään joko mallintamisella riittävän alhaisella epävarmuustasolla tai suuntaa-antavilla mittauksilla.
Tarkistus 228
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – D kohta – 2 alakohta
2.  Asiakirja-aineistoon on liitettävä näytteenottopaikkojen sijaintien kolmiulotteiset koordinaatit ja yksityiskohtaiset kartat sekä tietoa näytteenottopaikkojen alueellisesta edustavuudesta.
 2.  Asiakirja-aineistoon on liitettävä näytteenottopaikkojen sijaintien kolmiulotteiset koordinaatit ja yksityiskohtaiset kartat ja valokuvat sekä tietoa näytteenottopaikkojen alueellisesta edustavuudesta.
Tarkistus 229
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – D kohta – 3 alakohta
3.  Asiakirja-aineistoon on myös liitettävä kaikki poikkeukset mikrotason sijoitusperusteista, poikkeusten taustalla olevat syyt sekä todennäköiset vaikutukset mitattuihin tasoihin.
 3.  Asiakirja-aineistoon on myös liitettävä näyttöä, jolla selitetään verkon suunnittelun taustalla olevat syyt, ja todisteet B ja C kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttymisestä, erityisesti seuraavat:
a)  syyt niiden paikkojen valintaan, jotka edustavat vyöhykkeen tai taajaman korkeinta pilaantumistasoa kunkin epäpuhtauden osalta;
b)  väestön yleistä altistumista edustavien paikkojen valintaperusteet; sekä
c)   kaikki poikkeukset mikrotason sijoitusperusteista, poikkeusten taustalla olevat syyt sekä todennäköiset vaikutukset mitattuihin tasoihin.
Tarkistus 230
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – D kohta – 4 alakohta
4.  Jos vyöhykkeellä käytetään suuntaa-antavia mittauksia, mallintamista tai objektiivista arviointia taikka niiden yhdistelmää, on asiakirja-aineistoon liitettävä yksityiskohtaiset tiedot näistä menetelmistä sekä tiedot siitä, miten 9 artiklan 3 kohdassa luetellut perusteet täyttyvät.
 4.  Jos vyöhykkeellä käytetään suuntaa-antavia mittauksia tai mallintamista taikka niiden yhdistelmää, on asiakirja-aineistoon liitettävä yksityiskohtaiset tiedot näistä menetelmistä sekä tiedot siitä, miten 9 artiklan 3 kohdassa luetellut perusteet täyttyvät.
Tarkistus 231
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – D kohta – 5 alakohta
5.  Jos käytetään suuntaa-antavia mittauksia, mallintamista tai objektiivista arviointia, toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti raportoituja hilamuodossa olevia tietoja ja direktiivin 2010/75/EU mukaisesti raportoituja päästötietoja.
 5.  Jos käytetään suuntaa-antavia mittauksia tai mallintamista, toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti raportoituja hilamuodossa olevia tietoja ja direktiivin 2010/75/EU mukaisesti raportoituja päästötietoja.
Tarkistus 232
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – D kohta – 9 alakohta
9.  Valintaperusteet, verkoston suunnittelu ja seurantapaikkojen sijainti, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat määrittäneet ottaen huomioon tämän liitteen vaatimukset, on tarkastettava vähintään joka viides vuosi sen varmistamiseksi, että ne säilyvät valideina ja ovat edelleen optimaalisia. Tarkastusta on tuettava vähintään joko mallintamisella tai suuntaa-antavilla mittauksilla.
 9.  Valintaperusteet, verkoston suunnittelu ja seurantapaikkojen sijainti, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat määrittäneet ottaen huomioon tämän liitteen vaatimukset, on tarkastettava vähintään joka viides vuosi sen varmistamiseksi, että ne säilyvät valideina ja ovat edelleen optimaalisia. Tarkastusta on tuettava vähintään joko mallintamisella tai suuntaa-antavilla mittauksilla, ja siinä on määritettävä toteutettavat toimenpiteet aikatauluineen ohjeiden mukaisesti, jotta varmistetaan, että verkoston suunnittelu säilyy validina ja on edelleen optimaalista. Jos tällaisesta uudelleentarkastelusta käy ilmi, että verkoston suunnittelu ja seurantapaikkojen sijainti eivät ole enää perusteltuja (esimerkiksi jos mallinnettujen enimmäistasojen alueella ei ole kiinteää mittausasemaa), toimivaltaisen viranomaisen on korjattava ja päivitettävä verkoston suunnittelu vuoden kuluessa.
Tarkistus 233
Ehdotus direktiiviksi
Liite IV – D kohta – 10 a alakohta (uusi)
10 a.  Ilmanlaadun arvioinnista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti tarkastettava ilmanlaadun mittausasemat ja dokumentoitava tarkastukset ja huollettava mittausasemat varmistaakseen, että ne toimivat jatkossakin ja että mittaukset ovat tarkkoja ja laitteet luotettavia.
Tarkistus 306
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – I jakso – otsikko
A.  Ilmanlaadun arvioimiseksi suoritettavien mittausten ja mallinnuksen epävarmuus
 A.  Ilmanlaadun arvioimiseksi suoritettavien mittausten ja mallinnuksen epävarmuus (1. tammikuuta 2035 mennessä saavutettavat ilmanlaatunormit)
Tarkistus 234
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A kohta – 1 alakohta – taulukko

Komission teksti

Ilman epäpuhtaus

Kiinteiden mittausten enimmäisepävarmuus

Suuntaa-antavien mittausten enimmäisepävarmuus (1)

Mallintamisen ja objektiivisen arvioinnin epävarmuuden ja kiinteiden mittausten epävarmuuden välinen enimmäissuhde

 

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Enimmäissuhde

PM2,5

3,0 μg/ m3

30 %

4,0 μg/m3

40 %

1,7

PM10

4,0 μg/ m3

20 %

6,0 μg/m3

30 %

1,3

NO2 / NOx

6,0 μg/ m3

30 %

8,0 μg/m3

40 %

1,4

Bentseeni

0,75 μg/ m3

25 %

1,2 μg/m3

35 %

1,7

Lyijy

0,125 μg/ m3

25 %

0,175 μg/m3

35 %

1,7

Arseeni

2,4 ng/ m3

40 %

3,0 ng/m3

50 %

1,1

Kadmium

2,0 ng/ m3

40 %

2,5 ng/m3

50 %

1,1

Nikkeli

8,0 ng/ m3

40 %

10,0 ng/m3

50 %

1,1

Bentso(a)-pyreeni

0,5 ng m3

50 %

0,6 ng/m3

60 %

1,1

(1)  Kun suuntaa-antavia mittauksia käytetään muihin tarkoituksiin kuin vaatimustenmukaisuuden arviointiin, esimerkiksi seurantaverkoston suunnitteluun tai tarkastamiseen, mallien kalibrointiin tai validointiin, epävarmuus voi olla mallintamissovelluksille vahvistettu epävarmuus.

Tarkistus

Ilman epäpuhtaus

Kiinteiden mittausten enimmäisepävarmuus

Suuntaa-antavien mittausten enimmäisepävarmuus (1)

Mallintamisen epävarmuuden ja kiinteiden mittausten epävarmuuden välinen enimmäissuhde

 

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Enimmäissuhde

PM2,5

1,25 μg/m3

25 %

2,0 μg/ m3

40 %

1,7

PM10

3,0 μg/ m3

20 %

4,5 μg/ m3

30 %

1,3

NO2 / NOx

1,5 μg/ m3

15 %

2,5 μg/ m3

25 %

1,4

Bentseeni

0,0425 μg/m3

25 %

0,05 μg/ m3

30 %

1,7

Lyijy

0,0375 μg/ m3

25 %

0 045 μg/ m3

30 %

1,7

Arseeni

0,26 ng/m3

40 %

0,33 ng/m3

50 %

1,1

Kadmium

2,0 ng/ m3

40 %

2,5 ng/ m3

50 %

1,1

Nikkeli

1,0 ng/m3

40 %

1,25 ng/m3

50 %

1,1

Bentso(a)-pyreeni

0,125 ng m3

50 %

0,15 ng/m3

60 %

1,1

(1)  Kun suuntaa-antavia mittauksia käytetään muihin tarkoituksiin kuin vaatimustenmukaisuuden arviointiin, esimerkiksi seurantaverkoston suunnitteluun tai tarkastamiseen, mallien kalibrointiin tai validointiin, epävarmuus voi olla mallintamissovelluksille vahvistettu epävarmuus.

Tarkistus 235
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A kohta – 2 alakohta – taulukko

Komission teksti

Ilman epäpuhtaus

Kiinteiden mittausten enimmäisepävarmuus

Suuntaa-antavien mittausten enimmäisepävarmuus (1)

Mallintamisen ja objektiivisen arvioinnin epävarmuuden ja kiinteiden mittausten epävarmuuden välinen enimmäissuhde

 

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Enimmäissuhde

PM2,5 (24tuntia)

6,3 μg/m3

25 %

8,8 μg/m3

35 %

2,5

PM10 (24-hour)

11,3 μg/m3

25 %

22,5 μg/m3

50 %

2,2

NO2 (päivittäinen)

7,5 μg/m3

15 %

12,5 μg/m3

25 %

3,2

NO2 (tuntikohtainen)

30 μg/m3

15 %

50 μg/m3

25 %

3,2

SO2 (päivittäinen)

7,5 μg/m3

15 %

12,5 μg/m3

25 %

3,2

SO2 (tuntikohtainen)

52,5 μg/m3

15 %

87,5 μg/m3

25 %

3,2

CO (24 tuntia)

0,6 mg/m3

15 %

1,0 mg/m3

25 %

3,2

CO (8 tuntia)

1,0 mg/m3

10 %

2,0 mg/m3

20 %

4,9

Otsoni (suurimpien pitoisuuksien kausi): 8 tunnin arvojen epävarmuus

10,5 μg/m3

15 %

17,5 μg/m3

25 %

1,7

Otsoni (8 tunnin keskiarvo)

18 μg/m3

15 %

30 μg/m3

25 %

2,2

(1)  Kun suuntaa-antavia mittauksia käytetään muihin tarkoituksiin kuin vaatimustenmukaisuuden arviointiin, esimerkiksi seurantaverkoston suunnitteluun tai tarkastamiseen, mallien kalibrointiin tai validointiin, epävarmuus voi olla mallintamissovelluksille vahvistettu epävarmuus.

Tarkistus

Ilman epäpuhtaus

Kiinteiden mittausten enimmäisepävarmuus

Suuntaa-antavien mittausten enimmäisepävarmuus (1)

Mallintamisen epävarmuuden ja kiinteiden mittausten epävarmuuden välinen enimmäissuhde

 

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Enimmäissuhde

PM2,5 (24tuntia)

3,75 μg/m3

25 %

5,25 μg/m3

35 %

2,5

PM10 (24-tuntia)

11,25 μg/m3

25 %

22,5 μg/m3

50 %

2,2

NO2 (päivittäinen)

3,75 μg/m3

15 %

6,25 μg/m3

25 %

3,2

NO2 (tuntikohtainen)

30 μg/m3

15 %

50 μg/m3

25 %

3,2

SO2 (päivittäinen)

6,0 μg/m3

15 %

10,0 μg/m3

25 %

3,2

SO2 (tuntikohtainen)

30,0 μg/m3

15 %

50,0 μg/m3

25 %

3,2

CO (24 tuntia)

0,6 mg/m3

15 %

1,0 mg/m3

25 %

3,2

CO (8-tuntia)

1,0 mg/m3

10 %

2,0 mg/m3

20 %

4,9

Otsoni (suurimpien pitoisuuksien kausi): 8 tunnin arvojen epävarmuus

9,0 μg/m3

15 %

15,0 μg/m3

25 %

1,7

Otsoni (8 tunnin keskiarvo)

16,5 μg/m3

15 %

27,5 μg/m3

25 %

2,2

(1)  Kun suuntaa-antavia mittauksia käytetään muihin tarkoituksiin kuin vaatimustenmukaisuuden arviointiin, esimerkiksi seurantaverkoston suunnitteluun tai tarkastamiseen, mallien kalibrointiin tai validointiin, epävarmuus voi olla mallintamissovelluksille vahvistettu epävarmuus.

Tarkistus 236
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A kohta – 2 alakohta – 3 alakohta
Tämän jakson taulukoissa olevia epävarmuuden prosentuaalisia arvoja sovelletaan kaikkiin raja-arvoihin (ja otsonin tavoitearvoon), jotka lasketaan määrittämällä yksittäisten mittausten keskiarvo, kuten tuntikeskiarvo, päivittäinen keskiarvo tai vuosikeskiarvo, ottamatta huomioon ylittymiskertojen määrien laskemiseen liittyvää lisäepävarmuutta. Epävarmuutta on tulkittava siten, että sitä voidaan soveltaa asianmukaisten raja-arvojen (tai otsonin tavoitearvon) alueella. Epävarmuuden laskemista ei sovelleta AOT40-arvoon eikä arvoihin, jotka koskevat useampaa kuin yhtä vuotta, useampaa kuin yhtä asemaa (esim. AEI) tai useampaa kuin yhtä tekijää. Sitä ei sovelleta myöskään tiedotuskynnyksiin, varoituskynnyksiin eikä kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemien suojelemiseksi asetettuihin kriittisiin tasoihin.
 Tämän jakson taulukoissa olevia epävarmuuden prosentuaalisia arvoja sovelletaan kaikkiin raja-arvoihin (ja otsonin tavoitearvoon), jotka lasketaan määrittämällä yksittäisten mittausten keskiarvo, kuten tuntikeskiarvo, päivittäinen keskiarvo tai vuosikeskiarvo, ottamatta huomioon ylittymiskertojen määrien laskemiseen liittyvää lisäepävarmuutta. Tapauksissa, joissa PM2,5-hiukkasten taso on alle 5 ja NO2:n taso on alle 10, sallitaan 30 prosentin epävarmuus. Epävarmuutta on tulkittava siten, että sitä voidaan soveltaa asianmukaisten raja-arvojen (tai otsonin tavoitearvon) alueella. Epävarmuuden laskemista ei sovelleta AOT40-arvoon eikä arvoihin, jotka koskevat useampaa kuin yhtä vuotta, useampaa kuin yhtä asemaa (esim. AEI) tai useampaa kuin yhtä tekijää. Sitä ei sovelleta myöskään tiedotuskynnyksiin, varoituskynnyksiin eikä kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemien suojelemiseksi asetettuihin kriittisiin tasoihin.
Tarkistus 237
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A kohta – 2 alakohta – 9 alakohta
Kun arviointiin käytetään ilmanlaatumallia, on annettava viitteet mallin kuvauksista sekä tiedot mallinnuksen laatutavoitteen laskemisesta.
 Kun arviointiin käytetään ilmanlaatumallia, on annettava viitteet mallin kuvauksista, mukaan lukien itse mallin alueellinen erotuskyky ja lähdekohtaiset syöttötiedot, sekä tiedot mallinnuksen laatutavoitteen laskemisesta.
Tarkistus 238
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A kohta – 2 alakohta – 10 alakohta
Objektiivisen arvioinnin epävarmuus saa ylittää suuntaa-antavien mittausten epävarmuuden enintään sovellettavan enimmäissuhteen verran ja saa olla enintään 85 prosenttia. Objektiivisen arvioinnin epävarmuus määritellään mitattujen ja laskettujen pitoisuustasojen enimmäispoikkeamana arviointijakson aikana suhteessa raja-arvoon (tai otsonin tavoitearvoon) ottamatta huomioon tapahtumien ajoitusta.
 Poistetaan.
Tarkistus 307
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A A jakso – otsikko (uusi)
A A.  Ilmanlaadun arvioimiseksi suoritettavien mittausten ja mallinnuksen epävarmuus (1. tammikuuta 2030 mennessä saavutettavat ilmanlaatunormit)
Tarkistus 308
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A A jakso – 1 kohta – taulukko (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

Ilman epäpuhtaus

Kiinteiden mittausten enimmäisepävarmuus

Suuntaa-antavien mittausten enimmäisepävarmuus (1)

Mallintamisen epävarmuuden ja kiinteiden mittausten epävarmuuden välinen enimmäissuhde

 

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Enimmäissuhde

PM2,5

3,0 μg/ m3

30 %

4,0 μg/m3

40 %

1,7

PM10

4,0 μg/ m3

20 %

6,0 μg/m3

30 %

1,3

NO2/NOx

6,0 μg/ m3

30 %

8,0 μg/m3

40 %

1,4

Bentseeni

0,75 μg/ m3

25 %

1,2 μg/m3

35 %

1,7

Lyijy

0,125 μg/ m3

25 %

0,175 μg/m3

35 %

1,7

Arseeni

2,4 ng/ m3

40 %

3,0 ng/m3

50 %

1,1

Kadmium

2,0 ng/ m3

40 %

2,5 ng/m3

50 %

1,1

Nikkeli

8,0 ng/ m3

40 %

10,0 ng/m3

50 %

1,1

Bentso(a)-pyreeni

0,5 ng m3

50 %

0,6 ng/m3

60 %

1,1

(1)  Kun suuntaa-antavia mittauksia käytetään muihin tarkoituksiin kuin vaatimustenmukaisuuden arviointiin, esimerkiksi seurantaverkoston suunnitteluun tai tarkastamiseen, mallien kalibrointiin tai validointiin, epävarmuus voi olla mallintamissovelluksille vahvistettu epävarmuus.

Tarkistus 309
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – A A jakso – 2 kohta – taulukko (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

Ilman epäpuhtaus

Kiinteiden mittausten enimmäisepävarmuus

Suuntaa-antavien mittausten enimmäisepävarmuus (1)

Mallintamisen epävarmuuden ja kiinteiden mittausten epävarmuuden välinen enimmäissuhde

 

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Absoluuttinen arvo

Suhteellinen arvo

Enimmäissuhde

PM2,5 (24 tuntia)

6,3 μg/m3

25 %

8,8 μg/m3

35 %

2,5

PM10 (24 tuntia)

11,3 μg/m3

25 %

22,5 μg/m3

50 %

2,2

NO2 (päivittäinen)

7,5 μg/m3

15 %

12,5 μg/m3

25 %

3,2

NO2 (tuntikohtainen)

30 μg/m3

15 %

50 μg/m3

25 %

3,2

SO2 (päivittäinen)

7,5 μg/m3

15 %

12,5 μg/m3

25 %

3,2

SO2 (tuntikohtainen)

52,5 μg/m3

15 %

87,5 μg/m3

25 %

3,2

CO (24 tuntia)

0,6 mg/m3

15 %

1,0 mg/m3

25 %

3,2

CO (8 tuntia)

1,0 mg/m3

10 %

2,0 mg/m3

20 %

4,9

Otsoni (suurimpien pitoisuuksien kausi): 8 tunnin arvojen epävarmuus

10,5 μg/m3

15 %

17,5 μg/m3

25 %

1,7

Otsoni (8 tunnin keskiarvo)

18 μg/m3

15 %

30 μg/m3

25 %

2,2

(1)  Kun suuntaa-antavia mittauksia käytetään muihin tarkoituksiin kuin vaatimustenmukaisuuden arviointiin, esimerkiksi seurantaverkoston suunnitteluun tai tarkastamiseen, mallien kalibrointiin tai validointiin, epävarmuus voi olla mallintamissovelluksille vahvistettu epävarmuus.

Tarkistus 239
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – B kohta – 3 alakohta
Muissa tapauksissa mittaukset on tehtävä tasaisin väliajoin kalenterivuoden aikana (tai huhti-syyskuun aikana O3:n osalta). Näiden vaatimusten täyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että mahdollinen tietohukka ei vääristä tuloksia, tietojen vähimmäiskattavuusvaatimukset on täytettävä koko vuoden tietyiltä jaksoilta (vuosineljännes, kuukausi, viikonpäivä) riippuen epäpuhtaudesta ja mittausmenetelmästä/-tiheydestä.
 Muissa tapauksissa mittaukset on tehtävä tasaisin väliajoin kalenterivuoden aikana (tai huhti-syyskuun aikana O3:n osalta). Näiden vaatimusten täyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että mahdollinen tietohukka ei vääristä tuloksia, tietojen vähimmäiskattavuus- ja jakeluvaatimukset on täytettävä koko vuoden tietyiltä jaksoilta (vuosineljännes, kuukausi, viikonpäivä) riippuen epäpuhtaudesta ja mittausmenetelmästä/-tiheydestä.
Tarkistus 240
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – D kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Vyöhykkeistä, joilla käytetään ilmanlaadun mallinnusta tai objektiivista arviointia, on annettava seuraavat tiedot:
 Vyöhykkeistä, joilla käytetään ilmanlaadun mallinnusta, on annettava seuraavat tiedot:
Tarkistus 241
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – D kohta – 1 alakohta – c a alakohta (uusi)
c a)  havaittu tietojen puuttuminen tietyistä näytteenottopaikoista;
Tarkistus 242
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – D kohta – 1 alakohta – e a alakohta (uusi)
e a)  arvio toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan liittyvistä rajat ylittävistä epäpuhtauksista rajat ylittävän aseman mittausten osalta;
Tarkistus 243
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – F kohta – 1 a alakohta (uusi)
1 a.  Komissio antaa ilmanlaatumallien käyttöä koskevia selkeitä ohjeita ja vaatimuksia, joilla pyritään yhdenmukaistamiseen.
Tarkistus 244
Ehdotus direktiiviksi
Liite VI – B kohta – 2 alakohta
2.  Komissio voi edellyttää, että jäsenvaltiot laativat ja toimittavat sille kertomuksen vastaavuuden osoittamisesta 1 kohdan mukaisesti.
 2.  Komissio edellyttää, että jäsenvaltiot laativat ja toimittavat sille kertomuksen vastaavuuden osoittamisesta 1 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 245
Ehdotus direktiiviksi
Liite VII – 1 jakso – 1 alakohta
Näiden mittausten päätavoitteena on varmistaa, että kaupunkien ja maaseudun taustatasoista saadaan riittävästi tietoa. Näitä tietoja tarvitaan pilaantuneempien alueiden (kuten kaupunkien tausta-alueet, teollisuusalueet, liikenneympäristö) kohonneiden tasojen arviointiin, kaukokulkeutuvien epäpuhtauspäästöjen mahdollisten vaikutusten arviointiin, päästölähdekohtaisen analyysin tueksi ja tiettyjä epäpuhtauksia, kuten hiukkasia koskevan tietämyksen lisäämiseksi. Näitä taustatietoja tarvitaan myös kaupunkialueilla lisääntyvän mallintamisen vuoksi.
 Näiden mittausten päätavoitteena on varmistaa, että kaupunkien ja maaseudun taustatasoista saadaan riittävästi tietoa. Näitä tietoja tarvitaan pilaantuneempien alueiden (kuten kaupunkien tausta-alueet, ilmansaastekeskittymät, teollisuusalueet, liikenneympäristö) kohonneiden tasojen arviointiin, kaukokulkeutuvien epäpuhtauspäästöjen mahdollisten vaikutusten arviointiin, päästölähdekohtaisen analyysin tueksi ja tiettyjä epäpuhtauksia, kuten hiukkasia koskevan tietämyksen lisäämiseksi. Näitä taustatietoja tarvitaan myös kaupunkialueilla lisääntyvän mallintamisen vuoksi.
Tarkistus 246
Ehdotus direktiiviksi
Liite VII – 1 jakso – C alakohta – 1 alakohta
Mittaukset on suoritettava kaupunkien ja maaseudun tausta-alueilla liitteen IV mukaisesti.
 Mittaukset on suoritettava kaupunkien tausta-alueilla, ilmansaastekeskittymissä ja maaseudun tausta-alueilla liitteen IV mukaisesti.
Tarkistus 247
Ehdotus direktiiviksi
Liite VII – 2 jakso – B alakohta – 1 alakohta
Otsonia muodostavien yhdisteiden mittauksiin on sisällytettävä vähintään typen oksidien (NO ja NO2) ja asiaankuuluvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) mittaukset. Mitattavien yhdisteiden ja muiden merkityksellisten yhdisteiden valinta riippuvat mittausten tavoitteesta.
 Otsonia muodostavien yhdisteiden mittauksiin on sisällytettävä vähintään typen oksidien (NO ja NO2), metaanin (CH4) ja muiden asiaankuuluvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) mittaukset. Mitattavien yhdisteiden ja muiden merkityksellisten yhdisteiden valinta riippuvat mittausten tavoitteesta.
Tarkistus 248
Ehdotus direktiiviksi
Liite VII – 3 a jakso (uusi)
JAKSO 3 A – MUSTAN HIILEN MITTAUS
A.  Tavoitteet
Näiden mittausten tavoitteena on varmistaa, että paikoissa, joissa mustan hiilen suuret pitoisuudet johtuvat pääasiassa lento-, vesi- ja tieliikenteen päästölähteistä (kuten lentoasemista, satamista ja teistä), teollisuusalueista tai kotitalouksien lämmityksestä, on saatavilla riittävästi tietoa. Tietojen on oltava asianmukaisia näistä lähteistä johtuvien ultrapienten hiukkasten kohonneiden pitoisuuksien arvioimiseksi.
B.  Aineet
Musta hiili
C.  Sijainti
Näytteenottopaikat on perustettava liitteiden IV ja V mukaisesti paikkaan, jossa mustan hiilen pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, ja päätuulensuunnan myötäisesti.
Tarkistus 249
Ehdotus direktiiviksi
Liite VII – 3 b jakso (uusi)
JAKSO 3 B – AMMONIAKIN (NH3) MITTAUS
A.  Tavoitteet
Näiden mittausten tavoitteena on varmistaa, että paikoissa, joissa esiintyviin suuriin ammoniakkipitoisuuksiin vaikuttavat pääasiassa maatalouden ja eläintuotannon lähteet (pellot ja niityt, joille levitetään lannoitteita, tallit ja lantavarastot), on saatavilla riittävästi tietoa. Tietojen on oltava asianmukaisia näistä lähteistä johtuvien kohonneiden ammoniakkipitoisuuksien arvioimiseksi.
B.  Aineet
NH3
C.  Sijainti
Näytteenottopaikat on perustettava liitteiden IV ja V mukaisesti paikkaan, jossa ammoniakkipitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, ja päätuulensuunnan myötäisesti.
Tarkistus 250
Ehdotus direktiiviksi
Liite VII – 3 c jakso (uusi)
JAKSO 3 C – ELOHOPEAN MITTAUS
A.  Tavoitteet
Näiden mittausten tavoitteena on varmistaa, että paikoissa, joissa paikoissa, joissa elohopeapitoisuudet ovat suuria ja joihin vaikuttavat pääasiassa energiantuotannon ja teollisuuden lähteet, on saatavilla riittävästi tietoa. Tietojen on oltava asianmukaisia näistä lähteistä johtuvien elohopean kohonneiden pitoisuuksien arvioimiseksi.
B.  AINEET
Elohopea
C.  Sijainti
Näytteenottopaikat on perustettava liitteiden IV ja V mukaisesti paikkaan, jossa elohopean pitoisuudet ovat todennäköisesti suuria, ja päätuulensuunnan myötäisesti.
Tarkistus 251
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – otsikko
Ilmanlaadun parantamissuunnitelmiin sisällytettävät tiedot
 Ilmanlaadun parantamissuunnitelmiin ja ilmanlaatua koskeviin etenemissuunnitelmiin sisällytettävät tiedot
Tarkistus 252
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 2 alakohta – a alakohta
a)  vyöhyketyyppi (kaupunki-, teollisuus- tai maaseutualue) tai NUTS 1 -alueyksikön (mukaan lukien kaupunki-, teollisuus- tai maaseutualueet) ominaisuudet;
 a)  vyöhyketyyppi (kaupunki- tai teollisuusalue, ilmansaastekeskittymä, ilmanlaadun kannalta kriittinen alue tai maaseutualue) tai NUTS 2 -alueyksikön (mukaan lukien kaupunki- tai teollisuusalueet, ilmansaastekeskittymät, ilmanlaadun kannalta kriittiset alueet tai maaseutualueet) ominaisuudet;
Tarkistus 253
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 2 alakohta – c alakohta
c)  asianomaisen epäpuhtauden pitoisuudet tai keskimääräisen altistumisen indikaattori vähintään viisi vuotta ennen ylitystä.
 c)  asianomaisen epäpuhtauden pitoisuudet tai keskimääräisen altistumisen indikaattori vähintään viisi vuotta ennen ylitystä ja vertailu raja-arvoihin tai keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteeseen ja keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevaan tavoitteeseen.
Tarkistus 254
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 3 alakohta – 1 alakohta
Ilmanlaatusuunnitelmien laadinnasta ja toteuttamisesta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet.
 Ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laadinnasta ja toteuttamisesta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet.
Tarkistus 255
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 3 a alakohta (uusi)
3 a.  Ympäristö- ja terveysvaikutusten arviointi
a)  pitoisuudet ja ylitykset, jotka on kirjattu aiempina vuosina ennen ilmanlaatusuunnitelman, päivitetyn ilmanlaatusuunnitelman tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman täytäntöönpanon aloittamista;
b)  jos ilmanlaatusuunnitelma on päivitetty, päivitetyssä ilmanlaatusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanon alkamisen jälkeen kirjatut pitoisuudet ja ylitykset;
c)  ympäristövaikutusten ja väestön altistumiseen mitatuille pitoisuuksille liittyvien terveysvaikutusten arviointi, mukaan lukien arviointi kuolleisuudesta ja sairastuvuudesta, joka aiheutuu sekä koko väestöön että herkkiin ja haavoittuviin väestöryhmiin kohdistuvista akuuteista ja kroonisista terveysvaikutuksista;
d)  ympäristövaikutusten, altistumisen ja terveysvaikutusten arvioinnissa käytettävät menetelmät.
Jäsenvaltioiden on käytettävä arvioinnissaan ohjenuorana WHO:n määrittelemiä pitoisuus–vaste-suureita (C-R), jotka kuvaavat ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien ja kuolleisuusriskien tai muiden haitallisten terveysvaikutusten korrelaatiota (ilman pilaantumisen terveysriskit Euroopassa – HRAPIE-hanke), sekä vaihtoehtoisia pitoisuuksia, joiden ylittyessä terveysvaikutukset arvioidaan (”rajakohdat”).
Tarkistus 256
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta– 4 alakohta – a alakohta
(a)  luettelo suurimmista pilaantumista aiheuttavista päästöläheistä;
 (a)  luettelo suurimmista päästöläheistä ja mahdollisuuksien mukaan tietyistä pilaantumista aiheuttavista yksiköistä;
Tarkistus 257
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 4 alakohta – b alakohta
(b)  näistä lähteistä peräisin olevien päästöjen kokonaismäärä (tonnia/vuosi);
 (b)  näistä lähteistä ja mahdollisuuksien mukaan tietyistä yksiköistä peräisin olevien päästöjen kokonaismäärä (tonnia/vuosi);
Tarkistus 258
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 4 alakohta – d alakohta
(d)  päästölähdekohtainen analyysi sen perusteella, mitkä merkitykselliset alat vaikuttavat ylitykseen kansallisen ilmansuojeluohjelman puitteissa.
 (d)  päästölähdekohtainen analyysi ja mahdollisuuksien mukaan tiettyjen yksiköiden analyysi sen perusteella, mitkä merkitykselliset alat vaikuttavat ylitykseen kansallisen ilmansuojeluohjelman puitteissa.
Tarkistus 259
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 4 a alakohta (uusi)
4 a.  Tehokkaiden pilaantumisen vähennystoimenpiteiden määrittäminen
(a)  tiedot kaikista mahdollisista ilman pilaantumisen vähennystoimenpiteistä, joita voitaisiin toteuttaa asianmukaisilla paikallisilla, alueellisilla tai kansallisilla tasoilla ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi, sekä niiden arvioidusta vaikutuksesta kunkin ilman epäpuhtauden aiheuttaman ilman pilaantumisen vähentämiseen, mukaan lukien vähintään B kohdassa luetellut pilaantumisen vähennystoimenpiteet;
(b)  arvio kunkin mahdollisen yksittäisen ja yhdistetyn pilaantumisen vähennystoimenpiteen päästövähennyspotentiaalista ja täytäntöönpanon ennakoidusta vaikutuksesta pitoisuuksien vähentämiseen, mukaan lukien analyysimenetelmä ja siihen liittyvät epävarmuustekijät B a kohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.
Tarkistus 260
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 4 b alakohta (uusi)
4 b.  Perusskenaario
(a)  kuvaus nykyisistä ilman pilaantumisen vähennystoimenpiteistä paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien ajantasaiset tiedot täytäntöönpanon tilasta ja aikataulusta;
(b)  tiedot B kohdan 1 alakohdassa tarkoitettujen direktiivien täytäntöönpanotilanteesta ja erityisesti kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan (NAPCP) sisältyvistä toimenpiteistä;
(c)  edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden havaitut vaikutukset ylittymiseen vaikuttaviin tekijöihin puuttumisessa (saavutetut päästövähennykset ja niihin liittyvät pitoisuusvähennykset);
(d)  ilmanlaadun ennustettu kehitys sekä päästöjen että pitoisuuksien osalta olettaen, että jo hyväksyttyihin toimenpiteisiin ei tehdä muutoksia (perusskenaario), ja kattaen kaikki vuodet saavuttamispäivään asti;
(e)  arvio väestön ilman pilaantumiselle altistumiseen liittyvistä terveysvaikutuksista perusskenaariossa;
(f)  kuvaus ennusteiden analyysimenetelmästä ja siihen liittyvistä epävarmuustekijöistä B a kohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.
Tarkistus 261
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 5 alakohta – johdantokappale
5.  Niiden toimenpiteiden odotettu vaikutus, joilla vaatimustenmukaisuus pyritään saavuttamaan, kolmen vuoden kuluessa ilmanlaatusuunnitelman antamisesta
 5.  Niiden toimenpiteiden odotettu vaikutus, joilla vaatimustenmukaisuus pyritään saavuttamaan mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin.
Tarkistus 262
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 5 alakohta – b alakohta
(b)  vuosi, jona vaatimusten arvioidaan täyttyvän kunkin ilmanlaatusuunnitelmaan kuuluvan epäpuhtauden osalta, ottaen huomioon 6 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.
 (b)  ohjeellinen kehityspolku kohti vaatimusten täyttymistä ja vuosi, jona vaatimusten arvioidaan täyttyvän kunkin ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman ja ilmanlaatusuunnitelmaan kuuluvan epäpuhtauden osalta, ottaen huomioon 6 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.
Tarkistus 263
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 5 alakohta – b a alakohta (uusi)
(b a)  19 artiklan -1 kohdan mukaisten ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien ja 19 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmanlaatusuunnitelmien osalta, jotta voidaan varmistaa, että ylitysaika pidetään mahdollisimman lyhyenä, yksityiskohtaiset perustelut sille, miten suunnitelmassa esitetään tämän kohdan 4 a alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, mukaan lukien seuraavat:
i)  jos toimenpiteen täytäntöönpanon alkamispäivä on yli kuusi kuukautta ilmanlaatusuunnitelman tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman hyväksymispäivästä, selvitys siitä, miksi aikaisempi alkamispäivä ei ole mahdollinen;
ii)  jos 4 a alakohdan mukaisessa analyysissa on yksilöity toimenpiteitä, joilla olisi suurempi vaikutus ilmanlaadun parantamiseen, mutta joita ei ole valittu otettavaksi käyttöön, selvitys syistä, joiden vuoksi näiden toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetä mahdollisena.
Tarkistus 264
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 6 alakohta – -a alakohta (uusi)
-a)  tämän kohdan 4 a alakohdassa tarkoitettujen pilaantumisen vähentämistoimenpiteiden uudelleentarkastelu ja niiden arvioitu vaikutus kunkin ilman epäpuhtauden aiheuttaman ilman pilaantumisen vähentämiseen, mukaan lukien vähintään B kohdassa luetellut toimenpiteet;
Tarkistus 265
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 6 alakohta – a alakohta
(a)  kaikkien ilmanlaatusuunnitelmassa vahvistettujen toimenpiteiden luettelo ja kuvaus, mukaan lukien niiden toteuttamisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen yksilöinti;
 (a)  kaikkien ilmanlaatusuunnitelmassa tai ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa vahvistettujen toimenpiteiden luettelo ja kuvaus sekä perustelut näille toimenpiteille ylityksen lähteen osalta, niiden tehokkuus ja saatavuus ajan myötä, mukaan lukien niiden toteuttamisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen yksilöinti;
Tarkistus 266
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 6 alakohta – b alakohta
(b)  kunkin a kohdan mukaisen toimenpiteen päästövähennysten kvantifiointi (tonnia/vuosi);
 (b)  kunkin a kohdan mukaisen sekä yksittäisen että yhdistetyn toimenpiteen päästövähennysten kvantifiointi (tonnia/vuosi) lähteen mukaan ja mahdollisuuksien mukaan tiettyjen yksiköiden mukaan;
Tarkistus 267
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 6 alakohta – c alakohta
(c)  kunkin toimenpiteen toteuttamisaikataulu ja vastuussa olevat toimijat;
 (c)  kunkin toimenpiteen toteuttamisaikataulu ja mahdollisuuksien mukaan niiden tiettyjen yksiköiden tunnistaminen, joilla on ilmanlaatusuunnitelmassa tai ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa asetetuista toimenpiteistä johtuvia velvoitteita, ja näiden velvoitteiden tai niiden taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten kuvaus;
Tarkistus 268
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 6 alakohta – d alakohta
(d)  arvio kullakin ilmanlaatutoimenpiteellä saavutettavasta pitoisuuden vähennyksestä suhteessa kyseessä olevaan ylitykseen;
 (d)  arvio kullakin a alakohdan mukaisella sekä yksittäisellä että yhdistetyllä ilmanlaatutoimenpiteellä saavutettavasta pitoisuuden vähennyksestä suhteessa kyseessä olevaan ylitykseen;
Tarkistus 269
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 7 alakohta – d alakohta
(d)  luettelo ja kuvaus kaikista lisätoimenpiteistä, joiden täysi vaikutus ilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin toteutuu kolmessa vuodessa tai sitä pidemmässä ajassa.
 (d)  luettelo ja kuvaus kaikista lisätoimenpiteistä, joiden täysi vaikutus ilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin toteutuu kolmessa vuodessa tai sitä pidemmässä ajassa, sekä niiden perustelut ja sosioekonomiset vaikutukset.
Tarkistus 270
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – A kohta – 7 a alakohta (uusi)
7 a.  Liite 2 a: Yhteenveto 19 artiklan 6 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä yleisölle tiedottamiseksi ja sen kuulemiseksi sekä näiden toimien tuloksista sekä selvitys siitä, miten tulokset on otettu huomioon lopullisessa ilmanlaatu tai ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa.
Tarkistus 271
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – johdantokappale
2.  Tiedot kaikista ilman pilaantumisen vähennystoimenpiteistä, joiden toteuttamista on harkittu paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla ilmanlaatutavoitteiden saavuttamisen yhteydessä, mukaan lukien
 2.  Laatiessaan ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia jäsenvaltioiden on harkittava ainakin seuraavia ilman pilaantumisen vähennystoimenpiteitä paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla ilmanlaatutavoitteiden saavuttamisen yhteydessä, mukaan lukien
Tarkistus 272
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – c alakohta
(c)  päästöttömien ajoneuvojen, polttoaineiden ja päästöjä vähentävien polttolaitteiden hankkiminen viranomaisten toimesta ympäristöasiat huomioon ottavia julkisia hankintoja koskevan käsikirjan ohjeita noudattaen;
 (c)  polttoaineiden, päästöjä vähentävien polttolaitteiden ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/6311 a 3 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määriteltyjen päästöttömien ajoneuvojen hankkiminen viranomaisten toimesta ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan käsikirjan ohjeita noudattaen;
___________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/631, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille ja asetusten (EY) N:o 443/2009 ja (EU) N:o 510/2011 kumoamisesta (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 13).
Tarkistus 273
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – c a alakohta (uusi)
(c a)  päästövähennykseen vaikuttava joukkoliikenteen ja julkisen liikenteen päästöttömien tai vähäpäästöisten ajoneuvojen ja/tai nykyaikaisilla digitaalisilla ratkaisuilla varustettujen ajoneuvojen käyttöönotosta seuraava päästöjen vähennys;
Tarkistus 274
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – c b alakohta (uusi)
(c b)  joukkoliikenteen ja julkisen liikenteen laatua, tehokkuutta ja liitettävyyttä parantavat ja kohtuuhintaisuutta lisäävät toimenpiteet;
Tarkistus 275
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – c c alakohta (uusi)
(c c)  vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoon ja toteutukseen liittyvät toimenpiteet;
Tarkistus 276
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – d alakohta
(d)  toimenpiteet liikenteen päästöjen alentamiseksi liikenteen suunnittelun ja hallinnan avulla (mukaan lukien ruuhkien hinnoittelu, eriytetyt pysäköintimaksut tai muut taloudelliset kannustimet; kaupunkiajoneuvojen ajorajoitusjärjestelmien käyttöönotto, mukaan lukien vähäpäästöisten alueiden perustaminen);
 (d)  toimenpiteet liikenteen päästöjen alentamiseksi kaupunkisuunnittelun ja liikenteenhallinnan avulla, mukaan luettuna vähintään
i)   ruuhkien hinnoittelu, kuten tiemaksut ja kilometriperusteiset käyttömaksut;
ii)  tiemateriaalin valinta;
iii)   pysäköintimaksut kaikilla julkisilla alueilla tai muut taloudelliset kannustimet, jotka on eriytetty saastuttavien ja päästöttömien ajoneuvojen mukaan;
iv)   kaupunkiajoneuvojen ajorajoitusjärjestelmien käyttöönotto, mukaan lukien viimeisimmän Euro-standardin mukaisten vähäpäästöisten alueiden ja päästöttömien alueiden perustaminen;
v)  vähäliikenteisten asuinalueiden, tavallista suurempien kortteleiden ja autottomien asuinalueiden perustaminen;
vi)  autottomien katujen käyttöönotto;
vii)  alhaisten nopeusrajoitusten käyttöönotto;
viii)  (pakokaasu)päästöttömät ”viimeisen kilometrin” toimitusjärjestelyt;
ix)  autojen yhteiskäytön ja kimppakyytien edistäminen;
x)  päästövähennyksiä tavoittelevien älykkäiden liikennejärjestelmien ja digitaalisten ratkaisujen toteutus;
xi)  useita kestäviä liikenneratkaisuja ja pysäköintialueita yhdistävien multimodaalisten keskusten perustaminen;
Tarkistus 277
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – e alakohta
(e)  toimenpiteet, joilla kannustetaan siirtymistä vähemmän saastuttaviin liikennemuotoihin;
 (e)  toimenpiteet, joilla kannustetaan liikennemuotosiirtymää aktiiviseen liikkuvuuteen ja vähemmän saastuttaviin liikennemuotoihin (esim. kävely, pyöräily, julkinen liikenne, juna), mukaan lukien vähintään
i)  julkisen liikenteen sähköistäminen, julkisen liikenneverkon vahvistaminen, julkisen liikenteen kustannusten vähentäminen kansalaisille ja saatavuuden ja käytön yksinkertaistaminen esimerkiksi digitaalisten ja yhteenliitettyjen varausten ja reaaliaikaisen kauttakulkutiedon avulla;
ii)  sujuvan intermodaalisuuden varmistaminen maaseudun ja kaupunkien välisessä työmatkaliikenteessä esimerkiksi raideliikenteen ja pyöräilyn välillä sekä autojen ja julkisen liikenteen välillä (liityntäpysäköintijärjestelmät);
iii)  pyöräilyyn ja kävelyyn kannustaminen esimerkiksi laajentamalla pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitettua tilaa, asettamalla pyöräily ja kävely infrastruktuurin suunnittelussa etusijalle, laajentamalla pyöräilyreittien verkostoa ja ohjaamalla verotuksellisia ja taloudellisia kannustimia aktiiviseen ja jaettuun liikkuvuuteen, mukaan lukien kannustimet pyöräilyyn ja kävelyyn työpaikalle;
iv)  tiiviisti rakennettujen kaupunkien suunnittelu;
v)  saastuttavimpien ajoneuvojen romutusjärjestelmät;
Tarkistus 278
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – g alakohta
(g)  toimenpiteet, joilla varmistetaan vähäpäästöisten polttoaineiden suosiminen pienissä, keskisuurissa ja suurissa kiinteissä lähteissä ja liikkuvissa lähteissä;
 (g)  parhaan käytettävissä olevan teknologian käytön edellyttäminen pienissä, keskisuurissa ja suurissa kiinteissä lähteissä ja liikkuvissa lähteissä päästöjen poistamiseksi tai, jos niiden poistaminen ei ole mahdollista, mahdollisimman tehokkaaksi vähentämiseksi;
Tarkistus 279
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – h a alakohta (uusi)
(h a)  toimenpiteet, joilla vähennetään ilman pilaantumista ilmansaastekeskittymissä, myös satamissa ja satamakaupungeissa, ja vahvistetaan erityisvaatimukset satamassa laiturissa oleville aluksille, veneille ja satamaliikenteelle, samalla kun nopeutetaan maasähkön syöttöä ja alusten ja satamatyökoneiden sähköistämistä;
Tarkistus 280
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – h b alakohta (uusi)
(h b)  päästövähennykset, jotka on saatu tie-, meri-, ja lentoliikenteestä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön ja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin hyödyntämisen avulla sekä niiden käyttöönottoa nopeuttavien taloudellisten kannustimien käytöllä;
Tarkistus 281
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – h c alakohta (uusi)
(h c)  toimenpiteet maa- ja metsätalouden päästöjen vähentämiseksi;
Tarkistus 282
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – i alakohta
(i)  toimenpiteet lasten tai muiden herkkien väestöryhmien terveyden suojelemiseksi.
 (i)  toimenpiteet lasten tai muiden herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien terveyden suojelemiseksi.
Tarkistus 283
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B kohta – 2 alakohta – i a alakohta (uusi)
(i a)  terveysviranomaisten toimenpiteet käyttäytymisen muutoksiin rohkaisemiseksi.
Tarkistus 284
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII – B a kohta (uusi)
B a.  Ohjeet ja vähimmäisvaatimukset ilmanlaatusuunnitelmien, ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien ja pilaantumisen vähennystoimenpiteiden ennakoidun vaikutuksen analysoimiseksi
1.  Jäsenvaltioiden on käytettävä objektiivisia ja tieteellisiä menetelmiä ilmanlaatusuunnitelmien, ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien ja pilaantumisen vähennystoimenpiteiden ennakoidun vaikutuksen arvioimiseksi. Kun pilaantumisen vähennystoimenpiteiden vaikutukset ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseen perustuvat ennusteisiin, näiden ennusteiden epävarmuustason on oltava alhainen.
2.  Ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien on sisällettävä riittävät, tarvittavan yksityiskohtaiset tiedot vaikutustenarvioinnin perustelemiseksi, mukaan lukien
(a)  kuvaus menetelmästä, jota käytetään ilmanlaadun kehityksen ennustamiseen;
(b)  selvitys siitä, perustuvatko ennusteet objektiivisiin tietoihin vai oletuksiin; jos tukeudutaan olettamuksiin, herkkyysanalyysi, jossa selitetään paras mahdollinen, todennäköisin ja pahin mahdollinen skenaario;
(c)  tausta-asiakirjat ja arvioinnissa käytetyt tiedot;
(d)  arviointi kunkin ilman pilaantumisen vähennystoimenpiteen yksittäisestä vaikutuksesta päästövähennyksiin ja niihin liittyviin pitoisuusvähennyksiin sekä merkitykselliset olettamukset;
(e)  arviointi ilmanlaatusuunnitelmaan tai ilmanlaatua koskevaan etenemissuunnitelmaan sisältyvien ilman pilaantumisen vähennystoimenpiteiden yhteisvaikutuksesta päästövähennyksiin ja niihin liittyviin pitoisuusvähennyksiin sekä merkitykselliset olettamukset.
3.  Vaikutustenarviointiin on sisällyttävä ennusteiden epävarmuusmarginaali, ajoneuvojen tai takkojen todellisten päästöjen kaltaisia tekijöitä koskeva luottamusmarginaali tai niiden vapaaehtoisten toimenpiteiden vaikutusten epävarmuusmarginaali, joilla pyritään edistämään käyttäytymisen muutoksia.
4.  Tulevia skenaarioita mallinnettaessa on otettava huomioon velvoite saavuttaa vaatimustenmukaisuus mahdollisimman lyhyessä ajassa aina, kun ennusteet ulottuvat yli kolmeen vuoteen, ja tulokset on esitettävä ennustejakson jokaisen vuoden osalta.
5.  Vaikutustenarviointiin on sisällytettävä herkkyysskenaariot, joissa kuvataan ylemmät ja alemmat luottamusvälit, ottaen huomioon eri olettamusten mahdolliset vaihtelut, sekä kuvaus parhaista mahdollisista, todennäköisimmistä ja pahimmista mahdollisista skenaarioista.
Tarkistus 285
Ehdotus direktiiviksi
Liite VIII a (uusi)
LIITE VIIIa
KIIREELLISET TOIMENPITEET, JOITA ON HARKITTAVA SISÄLLYTETTÄVÄKSI 20 ARTIKLASSA EDELLYTETTYIHIN LYHYEN AIKAVÄLIN TOIMINTASUUNNITELMIIN
1.  Lyhyellä aikavälillä toteutettava toimenpiteet, joilla pyritään puuttumaan asiaankuuluvien raja-arvojen, tavoitearvojen tai varoituskynnyksen ylittymisen riskin aiheuttaviin lähteisiin
(a)  ajoneuvoilla liikkumisen rajoittaminen;
(b)  edullinen tai maksuton julkinen liikenne;
(c)  tiukempien päästörajojen täytäntöönpano;
(d)  rakennustöiden keskeyttäminen;
(e)  katujen puhtaanapito;
(f)  joustavat työjärjestelyt;
(g)  ajorajoitusten käyttöönotto sellaisten alueiden ympäristössä, joilla herkät ja haavoittuvat väestöryhmät käyvät usein.
3.  Toteutettavat ennakoivat toimet ilman pilaantumista, terveyttä ja terveyden suojelua koskevien erityisten tietojen antamiseksi sekä koko väestölle että herkille ja haavoittuville väestöryhmille helposti saatavilla olevilla viestintäkanavilla verkossa ja sen ulkopuolella heti, kun tiedotus- ja varoituskynnysten sekä raja-arvojen ja tavoitearvojen ennustetaan ylittyvän.
Tarkistus 286
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – 1 kohta – b alakohta
(b)  kaikkien epäpuhtauksien mitatut pitoisuudet esitettyinä liitteessä I vahvistettujen asianmukaisten ajanjaksojen mukaisesti;
 (b)  kaikkien epäpuhtauksien mitatut pitoisuudet ja se, miten ne vertautuvat uusimpiin WHO:n suositusten mukaisiin enimmäispitoisuuksiin, esitettyinä liitteessä I vahvistettujen asianmukaisten ajanjaksojen mukaisesti;
Tarkistus 287
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – 1 kohta – c alakohta – johdantokappale
(c)  tiedot jonkin raja-arvon, otsonin tavoitearvon ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen havaituista ylityksistä, mukaan lukien ainakin
 (c)  tiedot jonkin raja-arvon, otsonin tavoitearvon, tiedotuskynnyksen, varoituskynnyksen ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen havaituista ylityksistä, mukaan lukien ainakin
Tarkistus 288
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – B kohta – 1 alakohta – d alakohta – i alakohta
i)  ilman pilaantumisen terveysvaikutukset koko väestöön,
 i)  ilman pilaantumisen ja erityisesti kunkin tämän direktiivin mukaisesti mitattavan epäpuhtauden terveysvaikutukset koko väestöön,
Tarkistus 289
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – 1 kohta – d alakohta – ii alakohta
ii)  ilman pilaantumisen terveysvaikutukset haavoittuviin väestöryhmiin,
 ii)  ilman pilaantumisen ja erityisesti kunkin tämän direktiivin mukaisesti mitattavan epäpuhtauden terveysvaikutukset haavoittuviin väestöryhmiin,
Tarkistus 290
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – 1 kohta – d alakohta – iv alakohta
iv)  suositeltavat varotoimet,
 iv)  suositeltavat varotoimet, jotka on eritelty koko väestön ja herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien mukaan toteutettaviin varotoimiin ja toimet oireiden lievittämiseksi altistumisen jälkeen,
Tarkistus 291
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – 2 kohta – d alakohta
d)  tiedot ennalta ehkäisevistä toimista epäpuhtauksien ja/tai niille altistumisen vähentämiseksi: alat, joilla päästöjä syntyy eniten; toimintasuositukset päästöjen vähentämiseksi;
 d)  tiedot lyhyen aikavälin toimenpiteistä ja ennalta ehkäisevistä toimista epäpuhtauksien ja/tai niille altistumisen vähentämiseksi: alat, joilla päästöjä syntyy eniten; toimintasuositukset päästöjen vähentämiseksi ja altistumista koskevat rajoitukset;

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0233/2023).

Päivitetty viimeksi: 19. joulukuuta 2023Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö