Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1, 2, 4 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258, 267 ja 344 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn julistuksen N:o 17 Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuudesta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Puolan oikeusvaltiokriisistä ja EU:n oikeuden ensisijaisuudesta(2),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2022 antamansa päätöslauselman komission oikeusvaltiokertomuksesta 2021(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan tilaaman ja unionin sisäasioiden pääosaston heinäkuussa 2022 julkaiseman tutkimuksen ”The primacy of European Union law”(4),

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tilaaman ja unionin sisäasioiden pääosaston 27. huhtikuuta 2021 julkaiseman tutkimuksen ”Primacy’s Twilight? On the Legal Consequences of the Ruling of the Federal Constitutional Court of 5 May 2020 for the Primacy of EU Law”(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0341/2023),

A.  ottaa huomioon, että SEU 2 artiklan mukaisesti EU perustuu jäsenvaltioille yhteisiin arvoihin, joita ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; ottaa huomioon, että näiden arvojen kunnioittaminen on ennakkoedellytys unioniin liittymiselle ja velvollisuus jäsenvaltioille; ottaa huomioon, että EU:n oikeuden noudattaminen edellyttää EU:n primaari- ja sekundaarioikeuden ja siten EU:n oikeuden ensisijaisuuden perusperiaatteen noudattamista; ottaa huomioon, että SEU 4 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen;

B.  ottaa huomioon, että oikeusyhteisönä EU on riippuvainen siitä, että Euroopan unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet soveltavat ja panevat täyteen sen lainsäädäntöä tehokkaasti ja yhdenmukaisesti; katsoo, että tällainen tehokkuus ja yhdenmukaisuus voidaan varmistaa vain, jos EU:n oikeus on ensisijainen siitä poikkeavaan kansalliseen oikeuteen nähden niillä aloilla, joilla EU:n oikeutta sovelletaan; ottaa huomioon, että ensisijaisuuden periaate muodostaa näin ollen EU:n toiminnan kannalta olennaisen EU:n oikeusjärjestyksen kulmakiven;

C.  ottaa huomioon, että EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaate ei ole vain oikeudellinen oppi vaan myös osoitus EU:n poliittisesta ja taloudellisesta yhdentymisestä; toteaa samassa hengessä, että tämä periaate edistää perussopimuksissa suunniteltua ”yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton” luomista; ottaa huomioon, että EU:n oikeuden ensisijaisuus liittyy myös olennaisesti periaatteeseen yhdenvertaisuudesta lain edessä, koska sillä taataan kaikille EU:n kansalaisille EU:n oikeudessa myönnettyjen oikeuksien yhtäläinen suojelu;

D.  ottaa huomioon, että ensisijaisuuden periaatetta ei ole nimenomaisesti vahvistettu perussopimuksissa vaan se on kehittynyt vuosikymmenien ajan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön myötä; ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen liitetyssä julistuksessa N:o 17 Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuudesta konferenssi muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perussopimukset ja unionin niiden nojalla antama lainsäädäntö ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden oikeuteen nähden mainitussa oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti;

E.  toteaa, että 15. heinäkuuta 1964 asiassa C-6/64(6), Costa v. ENEL, annetusta ja merkittävän ennakkopäätöksen muodostaneesta tuomiosta lähtien Euroopan unionin tuomioistuin on useita kertoja vahvistanut, että EU:n oikeus on ensisijainen jäsenvaltioiden oikeuteen nähden kansallisen lainsäädännön asemasta tai sen antamisajankohdasta riippumatta; toteaa, että ensisijaisuuden periaatetta sovelletaan näin ollen kaikkiin kansallisen oikeuden säännöksiin, perustuslailliset säännökset mukaan luettuina, Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti; toteaa, että saman oikeuskäytännön nojalla periaatetta sovelletaan myös jäsenvaltioiden tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin, jos nämä sopimukset kuuluvat EU:n toimivallan piiriin;

F.  ottaa huomioon, että EU:n oikeusjärjestys perustuu kansainvälisen oikeuden sopimuksiin, jotka vahvistetaan kansallisilla ratifiointiasiakirjoilla; ottaa huomioon, että EU:n oikeusjärjestys ja kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestys ovat molemmat sovellettavissa jäsenvaltion alueella; ottaa huomioon, että niitä tilanteita varten, joissa unionin ja kansallisen lain säännökset ovat ristiriidassa keskenään, tarvitaan lainvalintasääntö; katsoo, että ensisijaisuuden periaate on tällainen lainvalintasääntö;

G.  katsoo, että ensisijaisuuden periaate ei merkitse EU:n ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten välistä hierarkiaa vaan pikemminkin edellyttää, että kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten ei pidä soveltaa tai panna täytäntöön kansallisen lain säännöksiä, jos ne ovat ristiriidassa EU:n oikeuden kanssa, ja että kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet tulkitsevat kansallista lainsäädäntöään EU:n oikeuden mukaisesti; katsoo lisäksi, että tämän periaatteen pohjalta ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä on jätettävä soveltamatta, ne on kumottava tai niitä on muutettava sen varmistamiseksi, että kansallinen lainsäädäntö noudattaa EU:n oikeutta kaikilta osin;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen ja kansallisten perustuslakituomioistuinten ja ylimpien tuomioistuinten jatkuva vuoropuhelu EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatteen tulkinnasta johtuu erilaisista käsityksistä EU:n oikeusjärjestyksen ja kansallisten oikeusjärjestysten toimivallasta, kuten toimivallan jakamisesta niiden välillä ja siitä, kenellä on lopullinen valta määrittää, kuuluuko jokin asia jäsenvaltioiden EU:lle luovuttaman toimivallan piiriin;

I.  ottaa huomioon, että EU:n on kunnioitettava SEU 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta; ottaa huomioon, että EU:n oikeusjärjestyksen ja kansallisten oikeusjärjestysten välinen suhde perustuu SEU 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun annetun toimivallan periaatteeseen; ottaa huomioon, että EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatetta sovelletaan ainoastaan EU:n oikeuden soveltamisalalla;

J.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat laajalti hyväksyneet ensisijaisuuden periaatteen vahvistavan oikeuskäytännön; ottaa huomioon, että tietyt kansalliset perustuslakituomioistuimet ja ylimmät tuomioistuimet ovat kuitenkin väittäneet, että ensisijaisuuden periaatteelle on tiettyjä rajoituksia, jotka koskevat pääasiassa EU:n toimivallan kunnioittamista, kansallista perustuslaillista identiteettiä ja perusoikeuksien suojelun tasoa; ottaa huomioon, että tällaisia kansallisten perustuslakituomioistuinten tai ylimpien tuomioistuinten tulkintoja voidaan pitää ensisijaisuuden periaatetta koskevina varaumina; ottaa huomioon, että yksi kansallinen perustuslakituomioistuin on nimenomaisesti kiistänyt periaatteen EU:n oikeuden ensisijaisuudesta kansalliseen perustuslakiin nähden; ottaa huomioon, että useat muut perustuslakituomioistuimet tai ylimmät tuomioistuimet ovat epäsuorasti kiistäneet periaatteen;

K.  ottaa huomioon, että sekä Euroopan unionin tuomioistuimella että kansallisilla perustuslakituomioistuimilla tai ylimmillä tuomioistuimilla on oma oikeutettu roolinsa kunkin oikeusjärjestyksen soveltamisalan määrittämisessä; ottaa huomioon, että kansalliset tuomioistuimet ja Euroopan unionin tuomioistuin voivat aloittaa ennakkoratkaisumenettelyssä rakentavan vuoropuhelun kansallisen oikeusjärjestyksen ja EU:n oikeusjärjestyksen välisistä ristiriidoista;

L.  ottaa huomioon, että SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista ennakkoratkaisumenettelyssä kaikki kysymykset perussopimusten tulkinnasta sekä EU:n toimielimen, elimen tai laitoksen säädöksen pätevyydestä ja tulkinnasta; toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimella on näin ollen yksinomainen toimivalta antaa lopullinen tulkinta EU:n oikeudesta;

M.  ottaa huomioon, että SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaan kansallisilla ylimmän oikeusasteen tuomioistuimilla on velvollisuus aloittaa ennakkoratkaisumenettely, jos tällainen kysymys tulee esille; ottaa huomioon, että kansalliset ylimmän oikeusasteen tuomioistuimet voivat toimittaa ennakkoratkaisua koskevat lisäkysymykset Euroopan unionin tuomioistuimelle, jos kansallinen tuomioistuin ei pysty ratkaisemaan käsiteltävänä olevaa tapausta edellisen vastauksen perusteella; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot sitoutuvat SEUT 344 artiklan nojalla ratkaisemaan perussopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain perussopimuksissa määrätyllä tavalla;

N.  ottaa huomioon, että komissiolla on perussopimusten valvojana SEUT 258 artiklan mukaisesti valta käynnistää Euroopan unionin tuomioistuimessa rikkomusmenettely sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole noudattanut perussopimusten mukaisia velvoitteitaan, ja ottaa huomioon, että perustuen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja Lissabonin sopimukseen liitettyyn julistukseen N:o 17 Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuudesta tätä menettelyä voidaan käyttää myös jos ensisijaisuuden periaatteesta johtuvia velvoitteita rikotaan; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti voi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan ja parlamentin työjärjestyksen 149 artiklan 4 kohdan mukaan olla väliintulijana tukemassa komission vaatimuksia SEUT 258 artiklan mukaisissa rikkomusmenettelyissä;

O.  ottaa huomioon, että SEU 7 artiklan mukaan neuvosto voi päättää pidättää väliaikaisesti tietyt perussopimuksista johtuvat asianomaiselle jäsenvaltiolle kuuluvat oikeudet, jos Eurooppa-neuvosto on todennut, että kyseinen jäsenvaltio loukkaa vakavasti SEU 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja;

Keskeiset päätelmät

1.  toteaa jälleen, että jäsenvaltiot ovat EU:hun liittyessään sitoutuneet EU:n lainsäädäntöön kokonaisuudessaan, mukaan lukien Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, sekä kaikkiin EU:n arvoihin ja periaatteisiin, joihin viitataan SEU 2 artiklassa, jotka siten ovat niille yhteisiä ja joita ne ovat sitoutuneet jatkuvasti noudattamaan; palauttaa mieliin, että näihin kuuluu muun muassa ensisijaisuuden periaate, joka on ratkaisevan tärkeä EU:n lainsäädännön johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi koko unionissa ja jotta voidaan taata EU:n kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä;

2.  toteaa, että perusarvojen ja -periaatteiden, kuten ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion tehokkaan turvaamisen, suojelu on EU:n oikeusjärjestyksen ja jäsenvaltioiden kansallisten oikeusjärjestysten sekä niiden tulkinnasta vastaavien tuomioistuinten yhteinen tehtävä;

3.  korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n yhteiset politiikat ja tavoitteet pannaan tehokkaasti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja edistetään keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden välillä;

4.  toteaa jälleen, että vaikka EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ei ole nimenomaisesti vahvistettu perussopimuksissa, sitä sovelletaan aina kaikkiin jäsenvaltioiden elimiin ja sillä on näihin kohdistuvia sitovia vaikutuksia; korostaa Lissabonin sopimukseen liitetyn ensisijaisuutta koskevan julistuksen N:o 17 vaikutusta;

5.  muistuttaa, että periaatteet EU:n oikeuden ensisijaisuudesta tai kansainvälisen oikeuden ensisijaisuudesta kansalliseen lainsäädäntöön nähden on mainittu useiden jäsenvaltioiden perustuslaillisessa järjestyksessä;

6.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden kansallinen identiteetti, johon sisältyvät niiden valtiosäännön rakenteet, tunnustetaan SEU 4 artiklan 2 kohdassa; toteaa jälleen, että Euroopan unionin tuomioistuimen soveltama lähestymistapa SEU 4 artiklan 2 kohtaan perustuu käytännössä analyysiin yhteisistä eurooppalaisista arvoista, joihin viitataan SEU 2 artiklassa; huomauttaa siksi, että kansallisten perustuslakituomioistuinten tai ylimpien tuomioistuinten viittauksia SEU 4 artiklan 2 kohtaan ei pitäisi koskaan käyttää yhteisten eurooppalaisten arvojen vaarantamiseen; korostaa, että SEU 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan soveltamiseen kuuluu aktiivinen vuoropuhelu kansallisten tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen välillä; muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen, jolla on yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti EU:n oikeutta, tehtävänä on määritellä ensisijaisuuden periaatteen ulottuvuus EU:n perussopimusten soveltamisen pohjalta;

7.  korostaa, että valtaosa jäsenvaltioiden tuomioistuimista soveltaa EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatetta; toteaa, että asiassa Costa v. ENEL 15. heinäkuuta 1964 annetun tuomion jälkeen on ennakkoratkaisupyyntöjen suureen kokonaismäärään verrattuna ollut vain hyvin vähän tapauksia, joissa kansallinen tuomioistuin on kieltäytynyt tekemästä ennakkoratkaisun perusteella johtopäätöksiä;

8.  kiinnittää kuitenkin huomiota kansallisten perustuslakituomioistuinten tai ylimpien tuomioistuinten sellaisten päätösten kielteisiin seurauksiin, joissa kyseenalaistetaan EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaate tai joissa ei noudateta sitä; korostaa, että jos jokainen kansallinen perustuslakituomioistuin tai ylin tuomioistuin voisi päättää EU:n oikeuden ensisijaisuuden rajoista, EU:n oikeuden tehokkuus ja yhdenmukaisuus vaarantuisivat vakavasti, ja tämän seurauksena vaarantuisi myös takuu kansalaisten ja yritysten yhdenvertaisesta kohtelusta koko unionissa; painottaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen antamien tuomioiden kyseenalaistaminen EU:n toimivallan kunnioittamista tai kansallista perustuslaillista identiteettiä koskevien kansallisten perustuslaillisten varaumien perusteella esittämättä Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä näiden tuomioiden tulkinnasta voisi heikentää sen toimivaltaa; katsoo, että ensisijaisuuden periaatteen kyseenalaistavien kansallisten perustuslakituomioistuinten tai ylimpien tuomioistuinten oikeuskäytäntö voi rohkaista muidenkin jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimia tai ylimpiä tuomioistuimia kyseenalaistamaan EU:n oikeuden ensisijaisuutta;

9.  muistuttaa kunkin jäsenvaltion oikeusperinteiden moninaisuudesta; katsoo, että tällaiset erot ovat yksi tekijöistä, jotka vaikuttavat Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden riitauttamiseen kansallisissa perustuslakituomioistuimissa tai ylimmissä tuomioistuimissa; korostaa, että Euroopan unionin tuomioistuin vahvistaa yleiset periaatteet, jotka perustuvat jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten yhteisiin perustuslaillisiin perinteisiin;

10.  korostaa, että rakentava vuoropuhelu kansallisten perustuslakituomioistuinten ja ylimpien tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen välillä hyödyttää EU:n oikeuden kehittämistä, koska se voi olla keino ratkaista unionin oikeusjärjestyksen ja kansallisten oikeusjärjestysten välisiä jännitteitä toimivallan jaon osalta; korostaa, että tällaisen vuoropuhelun olisi oltava rakentavaa, eikä se oikeuta Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten noudattamatta jättämistä;

11.  katsoo, että ennakkoratkaisumenettelyllä on ratkaiseva rooli vapaassa ja rakentavassa oikeudellisessa vuoropuhelussa ja että se on keskeinen väline kansallisten ylimmän asteen tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen välisten konfliktien ratkaisemiseksi; kehottaa kansallisia perustuslakituomioistuimia ja ylimpiä tuomioistuimia hyödyntämään ennakkoratkaisumenettelyä, kun se on tarkoituksenmukaista; korostaa, että koska ennakkoratkaisumenettelyllä varmistetaan EU:n oikeuden yhdenmukainen tulkinta, se on EU:n oikeusjärjestyksen johdonmukaisuuden ja riippumattomuuden edellytys; toteaa jälleen, että joissakin tapauksissa Euroopan unionin tuomioistuin on jo osoittanut halukkuutta muuttaa perustelujaan ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen perustuslakituomioistuimen esittämää toista ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa menettelyssä, mikä osoittaa, että menettely antaa mahdollisuuden käydä tuomioistuinten välillä tehokasta vuoropuhelua; katsoo, että ristiriidat joidenkin kansallisten perustuslakituomioistuinten tai ylimpien tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen välillä voivat olla osoitus riittämättömästä vuoropuhelusta menettelyjen aikana;

12.  suhtautuu myönteisesti lainsäädäntömenettelyn käynnistämiseen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön pöytäkirjan N:o 3 muuttamiseksi; katsoo, että tasapainoisempi työnjako unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen välillä antaisi tilaa tiiviimmälle oikeudelliselle vuoropuhelulle EU:n ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä, mikä tarjoaisi niille mahdollisuuden ratkoa EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatteeseen liittyviä jatkuvia jännitteitä;

13.  suhtautuu myönteisesti kaikkiin nykyisiin epävirallisiin mekanismeihin, joiden avulla voidaan vahvistaa oikeudellista vuoropuhelua kansallisten perustuslakituomioistuinten ja ylimpien tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen välillä, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen presidentin ja kansallisten perustuslakituomioistuinten ja ylimpien tuomioistuinten tuomaripäiviin ja niiden aloitteesta vuonna 2017 perustettuun EU:n oikeudellisen verkoston foorumiin;

14.  korostaa, että päätöksenteon avoimuus demokraattisena periaatteena koskee myös oikeuslaitosta ja lisää kansalaisten luottamusta oikeusprosessiin; katsoo, että oikeus tutustua oikeuden asiakirjoihin, tietoihin ja rekistereihin edistää oikeuslaitoksen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla;

Suositukset

15.  korostaa, että jäsenvaltioiden toimeenpano- ja lainsäädäntöelimillä on myös vastuu varmistaa, että niiden edustama jäsenvaltio noudattaa EU:n oikeutta; korostaa tässä yhteydessä, että toimeenpano- ja lainsäädäntöelinten olisi toteutettava toimia sellaisten säädösten muuttamiseksi tai kumoamiseksi, joiden on todettu rikkovan EU:n oikeutta;

16.  panee merkille, että EU:n oikeuden ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön asianmukainen täytäntöönpano on olennaista EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatteen noudattamisessa; kehottaa siksi komissiota perussopimusten valvojana laajentamaan vuosikertomustaan EU:n oikeuden soveltamisen valvonnasta lisäämällä siihen analyysin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön täytäntöönpanosta, myös tulostaulun Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden noudattamisesta jäsenvaltioissa; kehottaa lisäksi komissiota käynnistämään asianmukaiset menettelyt, kuten rikkomusmenettelyt, niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät pane täytäntöön EU:n oikeutta;

17.  muistuttaa komission velvollisuudesta seurata perussopimusten valvojana tiiviisti kansallisten tuomioistuinten päätöksiä, jotka koskevat EU:n oikeuden ensisijaisuutta, ja velvollisuudesta pitää parlamentti ajan tasalla niiden johdosta toteutetuista toimista; kehottaa komissiota toimittamaan kaikki tiedot mahdollisista ristiriidoista ottaen huomioon sen perussopimusten mukaisen velvollisuuden parlamenttia kohtaan;

18.  kehottaa komissiota käynnistämään SEUT 258 artiklan mukaisesti rikkomusmenettelyjä vastauksena kansallisten perustuslakituomioistuinten tai ylimpien tuomioistuinten ratkaisuihin, joissa kyseenalaistetaan ensisijaisuuden periaate ja joista seuraa EU:n oikeuden rikkominen, kun mikään muu vuoropuhelun muoto ei ole tuottanut tulosta; ehdottaa lisäksi rikkomusmenettelyjen tehostamista;

19.  suosittelee painokkaasti, että Euroopan unionin tuomioistuin ja kansalliset perustuslakituomioistuimet tai ylimmät tuomioistuimet kävisivät ennakkoratkaisupyyntöjen ohella säännöllistä epävirallista vuoropuhelua; kannustaa perustamaan Euroopan unionin tuomioistuimeen foorumin, jossa nämä tuomioistuimet voidaan tätä varten koota yhteen keskinäisen yhteistyön hengessä, jotta voidaan edistää EU:n oikeuden tulkinnan yhdenmukaistamista kaikissa oikeusjärjestelmissä; kannustaa yksittäisiä jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan näitä toimia; kannustaa EU:n akateemisia instituutioita ja oikeudellisia elimiä sisällyttämään opetussuunnitelmiinsa kattavia ensisijaisuuden periaatetta koskevia moduuleja, jotta edistettäisiin tämän perusperiaatteen syvällisempää ymmärtämistä ja arvostamista tulevien oikeusalan ammattilaisten ja poliittisten päättäjien keskuudessa;

20.  korostaa, että valmiuksien asianmukainen kehittäminen on avain tulokselliseen vuoropuheluun ja EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatteen asianmukaiseen täytäntöönpanoon; kehottaa siksi hyödyntämään Euroopan unionin ohjelmaa, jonka tarjoama perusteellinen koulutus on kohdistettu jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien toimijoille, kuten tuomareille, asianajajille, syyttäjille, julkisella sektorilla työskenteleville henkilöille ja poliittisille päättäjille sekä kansallisella että EU:n tasolla, jotta heitä voidaan auttaa ymmärtämään paremmin EU:n oikeuden ensisijaisuutta, EU:n oikeusjärjestystä yleisesti sekä EU:n oikeuden ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön virheellisen täytäntöönpanon seurauksia;

21.  panee merkille, että jotkin tapaukset, joissa kansalliset perustuslakituomioistuimet tai ylimmät tuomioistuimet ovat olleet eri mieltä Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksistä, liittyvät perusoikeuksien suojeluun ja että näin on ollut erityisesti silloin, kun kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat EU:n oikeudessa myönnetyt perusoikeudet vähemmän suojaaviksi kuin kansallisessa perustuslaissa myönnetyt perusoikeudet; katsoo, että unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen voisi vähentää potentiaalisia ristiriitoja tällä alueella parantamalla EU:n kansalaisten ja asukkaiden perusoikeuksien suojaa ja tarjoaisi lisämekanismin ihmisoikeuksien noudattamisen valvomiseen eli mahdollisuuden valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ihmisoikeusloukkauksesta, joka johtuu EU:n oikeutta täytäntöönpanevan EU:n toimielimen tai jäsenvaltion teosta, jos se kuuluu tuomioistuimen toimivaltaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että liittymisprosessi saatetaan nopeasti päätökseen;

22.  panee merkille, että jäsenvaltiot, joihin sovelletaan 7 artiklan mukaista menettelyä niiden pyrittyä järjestelmällisesti heikentämään oikeusvaltioperiaatetta, ovat strategisesti kyseenalaistaneet EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatteen poliittisista syistä; katsoo, että tällaiset oikeusvaltioperiaatteen järjestelmälliset heikentämistapaukset ovat uhka kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestykselle ja vilpittömälle yhteistyölle jäsenvaltioiden välillä ja lisäksi osoitus siitä, ettei kyseinen jäsenvaltio täytä perussopimuksen mukaisia velvoitteitaan; kehottaa jälleen komissiota hyödyntämään täysimääräisesti valtuuksiaan puuttua SEU 2 artiklassa vahvistettujen arvojen todettuihin ja mahdollisiin loukkauksiin; korostaa Euroopan parlamentin päättäväisyyttä käynnistää SEU 7 artiklan mukainen menettely tapauksissa, joissa on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti EU:n arvoja, ja toistaa neuvostolle esittämänsä pyynnön toteuttaa konkreettisia ja uskottavia toimia kaikkien käynnissä olevien 7 artiklan mukaisten menettelyjen edistämiseksi;

23.  panee merkille, että useiden jäsenehdokasvaltioiden liittymisprosessi EU:hun on parhaillaan käynnissä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että liittymisprosessiin sisältyy EU:n oikeusjärjestystä ja EU:n oikeuden soveltamista koskevien valmiuksien kehittäminen; ehdottaa, että Euroopan unionin tuomioistuin ja jäsenehdokasvaltioiden kansalliset perustuslakituomioistuimet tai ylimmät tuomioistuimet aloittaisivat säännöllisen jäsennellyn vuoropuhelun;

24.  suosittelee, että mahdollisen perussopimusten tarkistamisen yhteydessä ensisijaisuuden periaatteesta sisällytetään perussopimukseen nimenomainen määräys; muistuttaa, että EU:n oikeuden ensisijaisuus vahvistettiin nimenomaisesti sopimuksessa Euroopan perustuslaista; pitää valitettavana, että tätä ensisijaisuuslauseketta ei sisällytetty Lissabonin sopimukseen;

o
o   o

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 202, 7.6.2016, s. 344. (2) EUVL C 184, 5.5.2022, s. 154. (3) EUVL C 479, 16.12.2022, s. 18. (4) Tutkimus – ”The primacy of European Union law”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö C – Kansalaisten oikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat, heinäkuu 2022. (5) Tutkimus – ”Primacy’s Twilight? On the Legal Consequences of the Ruling of the Federal Constitutional Court of 5 May 2020 for the Primacy of EU Law”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö C – Kansalaisten oikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat, 27. huhtikuuta 2021. (6) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15.7.1964, Costa v. ENEL, C-6/64, ECLI:EU:C:1964:66.