Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. toukokuuta 2023 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2020/2170 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse unionin tariffikiintiöiden ja muiden tuontikiintiöiden soveltamisesta tiettyihin Pohjois-Irlantiin siirrettyihin tuotteisiin (COM(2023)0125 – C9-0032/2023 – 2023/0063(COD))

P9_TA(2023)0121 A9-0164/2023

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0125),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0032/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. huhtikuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A9-0164/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. toukokuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/… antamiseksi asetuksen (EU) 2020/2170 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse unionin tariffikiintiöiden ja muiden tuontikiintiöiden soveltamisesta tiettyihin Pohjois-Irlantiin siirrettyihin terästuotteisiin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2023/1321.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. toukokuuta 2023 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä, jotka on tarkoitus saattaa Pohjois-Irlannin markkinoille, koskevista erityissäännöistä (COM(2023)0122 – C9-0033/2023 – 2023/0064(COD))

P9_TA(2023)0122 A9-0167/2023

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0122),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0033/2023),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 114 artiklan sekä 168 artiklan 4 kohdan c alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2023 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 19. huhtikuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 40 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9‑0167/2023),

1.  vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantanaan komission ehdotuksen,

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti,

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. toukokuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/… antamiseksi ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä, jotka on tarkoitus saattaa markkinoille Pohjois-Irlannissa, koskevista erityissäännöistä ja direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2023/1182.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. toukokuuta 2023 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityisistä säännöistä, jotka koskevat vähittäiskaupan tavaroiden, istutettaviksi tarkoitettujen kasvien, siemenperunoiden ja maa- tai metsätalouskäytössä olleiden koneiden ja ajoneuvojen tiettyjen lähetysten tuloa Pohjois-Irlantiin muista Yhdistyneen kuningaskunnan osista sekä tiettyjen lemmikkieläinten muita kuin kaupallisia siirtoja Pohjois-Irlantiin (COM(2023)0124 – C9-0031/2023 – 2023/0062(COD))

P9_TA(2023)0123 A9-0168/2023

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0124),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 43 artiklan 2 kohdan, 114 artiklan ja 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0031/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2023 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. huhtikuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisen yhteiskäsittelyn,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A9‑0168/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. toukokuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/… antamiseksi erityisistä säännöistä, jotka koskevat vähittäiskaupan tavaroiden, istutettaviksi tarkoitettujen kasvien, siemenperunan ja maa- tai metsätalouskäytössä olleiden koneiden ja ajoneuvojen tiettyjen lähetysten tuloa Pohjois-Irlantiin muista Yhdistyneen kuningaskunnan osista sekä tiettyjen lemmikkieläinten muita kuin kaupallisia siirtoja Pohjois-Irlantiin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2023/1231.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. toukokuuta 2023 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi päätöksen (EU) 2022/563 muuttamisesta Moldovan tasavallalle myönnettävän makrotaloudellisen rahoitusavun määrän osalta (COM(2023)0053) – C9-0011/2023 – 2023/0018(COD))

P9_TA(2023)0124 A9-0166/2023

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0053),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0011/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 3. toukokuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A9‑0166/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. toukokuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2023/… antamiseksi päätöksen (EU) 2022/563 muuttamisesta Moldovan tasavallalle myönnettävän makrotaloudellisen rahoitusavun määrän osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2023/1165.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. toukokuuta 2023 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen mukaisesti ukrainalaisiin tuotteisiin sovellettavia kaupan myönnytyksiä täydentävästä kaupan väliaikaisesta vapauttamisesta (COM(2023)0106 – C9-0027/2023 – 2023/0051(COD))

P9_TA(2023)0125 A9-0165/2023

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0106),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0027/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 28. huhtikuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A9-0165/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. toukokuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/… antamiseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen mukaisesti ukrainalaisiin tuotteisiin sovellettavia kaupan myönnytyksiä täydentävistä väliaikaisista kauppaa vapauttavista toimenpiteistä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2023/1077.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. toukokuuta 2023 esityksestä neuvoston päätökseksi kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevan Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan välisen tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla tehdyn sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (15053/2022) – C9-0014/2023 – 2022/0377(NLE))

P9_TA(2023)0126 A9-0171/2023

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15053/2022),

–  ottaa huomioon luonnoksen kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevaksi Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla tehdyksi sopimukseksi (15054/2022),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0014/2023),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0171/2023),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Brasilian liittotasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin tarkistukset(1) 9. toukokuuta 2023 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi metaanipäästöjen vähentämisestä energia-alalla ja asetuksen (EU) 2019/942 muuttamisesta (COM(2021)0805 – C9-0467/2021 – 2021/0423(COD))(2)

P9_TA(2023)0127 A9-0162/2023

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Maakaasun pääkomponentin, metaanin, ilmastonmuutosta voimistava vaikutus on hiilidioksidin jälkeen suurin, ja sen osuus lämpenemisestä on tällä hetkellä noin kolmannes. (1)  Metaanin ilmastonmuutosta voimistava vaikutus on hiilidioksidin jälkeen suurin, ja sen osuus lämpenemisestä on tällä hetkellä noin kolmannes. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkaisi kuudennessa arviointikertomuksessaan havaintonsa, jonka mukaan ihmisen toiminnan aiheuttamia metaanipäästöjä on vähennettävä perusteellisesti vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen jää alle 1,5 celsiusasteen. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Vaikka metaani säilyy ilmakehässä lyhyemmän ajan (10–12 vuotta) kuin hiilidioksidi (satoja vuosia), sen kasvihuonevaikutus ilmastoon on molekyylitasolla merkittävämpi ja se edistää otsonin muodostumista. Otsoni on voimakas ilmansaaste, joka aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Metaanin määrä ilmakehässä on kasvanut maailmanlaajuisesti voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana. (2)  Vaikka metaani pysyy ilmakehässä keskimäärin lyhyemmän ajan (10–12 vuotta) kuin hiilidioksidi (satoja vuosia), sen kasvihuonevaikutus ilmastoon on yli 80 kertaa1 a merkittävämpi kuin hiilidioksidilla (CO2) 20 vuoden ajanjaksolla. Metaanin määrä ilmakehässä on kasvanut maailmanlaajuisesti voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana. __________________ 1 a IPCC:n mukaan metaanilla on 100 vuoden aikajänteellä 29,8 kertaa suurempi lämmitysvaikutus kuin hiilidioksidilla, ja se on 82,5 kertaa voimakkaampi 20 vuoden aikajänteellä. IPCC:n kuudes arviointiraportti (AR6, Taulukko 7.15: https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1/downloads/report/IPCC_AR6_WGI_FullReport.pdf). Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a)  Metaani on haitallista alailmakehän otsonia muodostava kaasu, ja se lisää ilman saastumista. Alailmakehän otsoni aiheuttaa vuosittain lähes 20 000 ennenaikaista kuolemaa1 a. Metaanipäästöjä torjumalla voidaan ympäristön ja ilmaston lisäksi myös parantaa terveyden suojelua yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisesti. __________________ 1 a Euroopan ympäristökeskus, ”Air quality in Europe”, vuoden 2020 raportti, s. 7. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3 a)  Euroopan parlamentin 21 päivänä lokakuuta 2021 antamassa päätöslauselmassa ”EU:n strategia metaanipäästöjen vähentämiseksi”1 a komissiota kehotetaan arvioimaan vaikutuksia toimintapolitiikkoihin ja toimenpiteisiin käyttämällä 20 vuoden aikahorisonttia lämmitysvaikutuksen osalta täydentämään nykyisin Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden mukaisesti käytettyä 100 vuoden ajanjaksoa. Päätöslauselmassa todetaan lisäksi, että suurempi avoimuus metaanipäästöjen vaikutuksista ilmaston lämpenemiseen lyhyellä aikavälillä parantaisi unionin ilmastopolitiikkojen laadinnassa käytettäviä tietoja, ja korostetaan, että tällaisten täydentävien laskelmien käytöllä ei pitäisi missään nimessä viivästyttää tarvittavia toimia myös hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi huomattavasti ja nopeasti. __________________ 1 a https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2021-0436_FI.html – Maria Spyrakin mietintö Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 kappale (4)  Unionin kasvihuonekaasujen inventaariotietojen mukaan energia-alan arvioidaan olevan vastuussa 19 prosentista unionin metaanipäästöistä. Lukuun eivät sisälly unionin fossiilisen energian kulutukseen liittyvät metaanipäästöt, jotka syntyvät unionin ulkopuolella. (4)  Unionin kasvihuonekaasujen inventaariotietojen mukaan 53 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä on peräisin maataloudesta, 26 prosenttia jätteistä, ja energia-alan arvioidaan olevan vastuussa 19 prosentista unionin metaanipäästöistä. Lukuun eivät sisälly unionin fossiilisen energian kulutukseen liittyvät metaanipäästöt, jotka syntyvät unionin ulkopuolella. Unioni on maailman suurin fossiilisen kaasun tuoja, joten unioni on merkittävä maailmanlaajuisten metaanipäästöjen aiheuttaja. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 5 kappale (5)  Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yhdistetään kattava joukko toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius unionissa vuoteen 2050 mennessä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa14 todetaan, että kaasualan hiilestä irtautumista helpotetaan muun muassa puuttumalla energiaan liittyviin metaanipäästöihin. Komissio hyväksyi lokakuussa 2020 metaanipäästöjen vähentämistä koskevan EU:n strategian, jäljempänä ’metaanistrategia’, jossa esitetään toimenpiteitä metaanipäästöjen vähentämiseksi EU:ssa, myös energia-alalla, ja kansainvälisesti. Unioni on sisällyttänyt asetuksella (EU) 2021/111915 (eurooppalainen ilmastolaki) lainsäädäntöön tavoitteen koko talouden laajuisesta ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä ja vahvistanut myös kasvihuonekaasujen nettopäästöille (päästövähennysten jälkeen) unionin sisäisen sitovan vähennysvelvoitteen, joka on vähintään 55 prosenttia alle vuoden 1990 tason vuoteen 2030 mennessä. Tämän kasvihuonekaasupäästövähennysten tason saavuttamiseksi energia-alan metaanipäästöjä olisi vähennettävä noin 58 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2020 verrattuna. (5)  Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yhdistetään kattava joukko toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius unionissa vuoteen 2050 mennessä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa14 todetaan, että kaasualan hiilestä irtautumista helpotetaan muun muassa puuttumalla energiaan liittyviin metaanipäästöihin. Komissio hyväksyi lokakuussa 2020 metaanipäästöjen vähentämistä koskevan EU:n strategian, jäljempänä ’metaanistrategia’, jossa esitetään toimenpiteitä metaanipäästöjen vähentämiseksi EU:ssa, myös energia-alalla, ja kansainvälisesti. Unioni on sisällyttänyt asetuksella (EU) 2021/111915 (eurooppalainen ilmastolaki) lainsäädäntöön tavoitteen koko talouden laajuisesta ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä ja vahvistanut myös kasvihuonekaasujen nettopäästöille (päästövähennysten jälkeen) unionin sisäisen sitovan vähennysvelvoitteen, joka on vähintään 55 prosenttia alle vuoden 1990 tason vuoteen 2030 mennessä. Komissio toteaa tähän asetukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissaan, että 77 prosenttia perustason ylittävien ennakoitujen metaanipäästöjen kokonaismäärästä voidaan vähentää vuonna 2030 alle yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien hyötyjen summan15 a. Tämä edistää osaltaan ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen ja antaisi unionille mahdollisuuden toimia tosiasiallisesti johtavassa asemassa metaanipäästöjen torjumisessa ja energiavarmuuden vahvistamisessa. __________________ __________________ 14 COM(2019) 640 final. 14 COM(2019) 640 final. 15 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021). 15 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021). 15 a https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=SWD:2021:0459:FIN:EN:PDF (s. 67). Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  Metaanipäästöt sisältyvät unionin vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteisiin, jotka on vahvistettu eurooppalaisessa ilmastolaissa, sekä asetuksen (EU) 2018/84216 mukaisiin sitoviin kansallisiin päästöjen vähennystavoitteisiin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa unionin tason oikeudellista kehystä, jossa säädettäisiin erityisistä toimenpiteistä ihmisen toiminnasta aiheutuvien metaanipäästöjen vähentämiseksi energia-alalla. Teollisuuden päästöistä annettu direktiivi 2010/7517 kattaa mineraaliöljyn ja -kaasun jalostuksen metaanipäästöt mutta ei muita energia-alan toimia. (6)  Metaanipäästöt ovat peräisin monilta eri aloilta, kuten maataloudesta, jätteistä, jätevesistä ja energiasta. Metaanipäästöt sisältyvät unionin vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteisiin, jotka on vahvistettu eurooppalaisessa ilmastolaissa, sekä asetuksen (EU) 2018/84216 mukaisiin sitoviin kansallisiin päästöjen vähennystavoitteisiin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa unionin tason oikeudellista kehystä, jossa säädettäisiin kaikki alat kattavista erityisistä tavoitteista ja toimenpiteistä, ihmisen toiminnasta aiheutuvien metaanipäästöjen vähentämiseksi, mikä johtaisi metaanipäästöjen merkittävään vähentämiseen unionissa vuoteen 2030 mennessä Pariisin sopimuksen mukaisesti. Teollisuuden päästöistä annettu direktiivi 2010/7517 kattaa mineraaliöljyn ja -kaasun jalostuksen metaanipäästöt mutta ei muita energia-alan toimia. __________________ __________________ 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018). 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018). 17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010). 17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010). Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale (7)  Tässä yhteydessä tätä asetusta olisi sovellettava metaanipäästöjen vähentämiseen öljyn ja fossiilisen kaasun etsinnässä ja tuotannossa tuotantoketjun alkupäässä, fossiilisen kaasun keräämisessä ja jalostuksessa, kaasun siirrossa, jakelussa ja maanalaisessa varastoinnissa, nestemäisen fossiilisen kaasun (LNG) terminaaleissa, maanalaisissa hiilikaivoksissa ja avohiilikaivoksissa sekä suljetuissa ja hylätyissä maanalaisissa hiilikaivoksissa. (7)  Tässä yhteydessä tätä asetusta olisi sovellettava metaanipäästöjen vähentämiseen öljyn ja fossiilisen kaasun etsinnässä ja tuotannossa tuotantoketjun alkupäässä, fossiilisen kaasun keräämisessä ja jalostuksessa, kaasun siirrossa, jakelussa ja maanalaisessa varastoinnissa, nesteytetyn fossiilisen kaasun (LNG) terminaaleissa, petrokemian alalla, maanalaisissa hiilikaivoksissa ja avohiilikaivoksissa sekä suljetuissa ja hylätyissä maanalaisissa hiilikaivoksissa. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a)  Koska tuotantoketjun alkupäässä tapahtuvasta etsinnästä ja tuotannosta sekä öljyn ja fossiilisen kaasun keräämisestä ja jalostuksesta saadaan myös teollisuusbensiiniä ja maakaasunesteitä käytettäväksi petrokemian alalla ja koska tämä aiheuttaa metaanipäästöjä, petrokemian alalla olisi sovellettava seurantaa ja raportointia, vuotojen tunnistamista ja korjaamista sekä tuuletus- ja soihdutusrajoituksia koskevia toimenpiteitä samalla tavoin kuin energia-alalla. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Öljy-, kaasu- ja hiilialojen metaanipäästöjen tarkkaa mittaamista, raportoimista ja todentamista ja näiden päästöjen vähentämistä – muun muassa vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksilla ja tuuletuksen ja soihdutuksen rajoituksilla – koskevat säännöt olisi vahvistettava asianmukaisessa unionin oikeudellisessa kehyksessä. Tällaiseen kehykseen olisi sisällyttävä säännöt, joilla lisätään avoimuutta fossiilisen energian tuonnissa unioniin ja parannetaan siten kannustimia metaanin vähennysratkaisujen laajempaan käyttöön kaikkialla maailmassa. (8)  Öljy-, kaasu- ja hiilialojen metaanipäästöjen tarkkaa mittaamista, raportoimista ja todentamista ja näiden päästöjen vähentämistä – muun muassa vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksilla ja tuuletuksen ja soihdutuksen rajoituksilla – koskevat säännöt olisi vahvistettava asianmukaisessa unionin oikeudellisessa kehyksessä, samalla kun varmistetaan työntekijöiden suojelu metaanipäästöiltä. Tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen olisi lisättävä avoimuutta fossiilisen energian tuonnissa unioniin ja johdettava siten metaanipäästöjen vähennysratkaisujen laajempaan käyttöön kaikkialla maailmassa. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 kappale (9)  Tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattaminen edellyttää todennäköisesti säänneltyjen toiminnanharjoittajien investointeja, ja tällaisiin investointeihin liittyvät kustannukset olisi otettava huomioon tariffien vahvistamisessa, jollei tehokkuusperiaatteista muuta johdu. (9)  Tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattaminen edellyttää todennäköisesti säänneltyjen toiminnanharjoittajien investointeja, ja tällaisiin investointeihin liittyvät lisäkustannukset olisi otettava huomioon tariffien vahvistamisessa, jollei tehokkuusperiaatteista muuta johdu. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan metaanin vähentämistoimenpiteet ovat erittäin kustannustehokkaita öljy- ja kaasualoilla, erityisesti kun otetaan huomioon kaasun kohonneet markkinahinnat, ja tällaisten toimenpiteiden edellyttämät investoinnit ovat vähäisiä ja takaisinmaksuaika on lyhyt1 a. Vaaditut kustannukset eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta taloudellista rasitetta loppukäyttäjille ja kuluttajille. Kustannukset investoinneista sellaisiin metaanipäästöjen vähentämistoimenpiteisiin, joiden nettokustannukset ovat lähellä nollaa, olisi sen vuoksi otettava huomioon tariffeja vahvistettaessa. Haavoittuvassa asemassa olevia kotitalouksia olisi suojeltava tämän asetuksen aiheuttamilta kohtuuttomilta taloudellisilta rasitteilta. Toiminnanharjoittajien metaanipäästöjen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi toteuttamien asianmukaisten toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että päästöjen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat suuremmat kuin vähentämistoimenpiteen yhteiskunnalliset vaikutukset. __________________ 1 a https://www.iea.org/reports/global-methane-tracker-2023 - helmikuu 2023 Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä vähintään yksi toimivaltainen viranomainen, joka valvoo, että toiminnanharjoittajat tosiasiallisesti noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, ja ilmoitettava komissiolle tällaisesta nimeämisestä ja mahdollisista siihen liittyvistä muutoksista. Nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattaminen. Koska energia-alan toimet ja metaanipäästöt ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa. Tässä yhteydessä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi muodostettava yhdessä tätä asetusta soveltavien viranomaisten verkosto, joka edistää tiivistä yhteistyötä tarvittavin järjestelyin tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja kuulemisten mahdollistamiseksi. (10)  Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä vähintään yksi toimivaltainen viranomainen, joka valvoo, että toiminnanharjoittajat tosiasiallisesti noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, ja ilmoitettava komissiolle tällaisesta nimeämisestä ja mahdollisista siihen liittyvistä muutoksista. Jäsenvaltioiden olisi annettava nimetyille toimivaltaisille viranomaisille riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, ja näiden viranomaisten olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen. Toimivaltaisen viranomaisen olisi perustettava yhteyspiste. Koska energia-alan toimet ja metaanipäästöt ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa. Tässä yhteydessä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi muodostettava yhdessä tätä asetusta soveltavien viranomaisten verkosto, joka edistää tiivistä yhteistyötä tarvittavin järjestelyin tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja kuulemisten mahdollistamiseksi. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 kappale (12)  Toiminnanharjoittajien olisi tehtäviensä suorittamisen varmistamiseksi annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittava apu. Lisäksi toiminnanharjoittajien olisi toteutettava kaikki toimivaltaisten viranomaisten määrittämät tarvittavat toimenpiteet toimivaltaisten viranomaisten määrittämässä määräajassa tai muussa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovitussa määräajassa. (12)  Toiminnanharjoittajien olisi tehtäviensä suorittamisen varmistamiseksi annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittava apu. Lisäksi toiminnanharjoittajien olisi toteutettava kaikki toimivaltaisten viranomaisten määrittämät tarvittavat toimenpiteet toimivaltaisten viranomaisten määrittämässä määräajassa tai muussa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovitussa määräajassa. Jäsenvaltioiden olisi seurattava säännöllisesti alan tilannetta, jotta voidaan havaita tämän asetuksen täytäntöönpanon mahdolliset viivästykset, jotka johtuvat ammattitaitoisten työntekijöiden ja tekniikan puutteesta. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi) (12 a)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/20061 a ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 1 b mukaisesti ympäristöön joutuneita päästöjä pidetään ympäristötietona. Jäsenvaltioiden viranomaisten tai unionin toimielinten, elinten ja laitosten soveltamia tietojensaannin epäämisperusteita on näin ollen tulkittava suppeasti ottaen huomioon tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu sekä se, liittyykö pyydetty tieto ympäristöön joutuneisiin päästöihin. __________________ 1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13). 1 b Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26). Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 kappale (13)  Tärkeimpänä toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevana mekanismina olisi oltava tarkastusten, kuten asiakirjojen ja tiedostojen tarkastus, päästömittaukset ja paikalla tehtävät tarkastukset. Tarkastuksia olisi tehtävä säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten suorittaman ympäristöriskin arvioinnin perusteella. Lisäksi olisi tehtävä tarkastuksia, joilla tutkitaan perusteltuja valituksia ja säännösten noudattamatta jättämisiä ja varmistetaan, että osat korjataan tai vaihdetaan tämän asetuksen mukaisesti. Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että tämän asetuksen vaatimuksia on rikottu vakavasti, niiden olisi annettava ilmoitus korjaavista toimista, jotka toiminnanharjoittajan on toteutettava. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY19 mukaisesti. (13)  Tärkeimpänä toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevana mekanismina olisi oltava tarkastusten, kuten asiakirjojen ja tiedostojen tarkastus, päästömittaukset ja paikalla tehtävät tarkastukset. Tarkastuksia olisi tehtävä säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten suorittaman ympäristöriskin arvioinnin perusteella. Toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevat vakiintuneet valvontamekanismit olisi otettava huomioon. Toimivaltaisten viranomaisten olisi yksilöitävä esimerkkejä parhaista käytännöistä. Lisäksi olisi tehtävä tarkastuksia, joilla tutkitaan perusteltuja valituksia ja säännösten noudattamatta jättämisiä ja varmistetaan, että osat korjataan tai vaihdetaan tämän asetuksen mukaisesti. Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että tämän asetuksen vaatimuksia on rikottu, niiden olisi annettava ilmoitus korjaavista toimista, jotka toiminnanharjoittajan on toteutettava. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY19 mukaisesti. __________________ __________________ 19 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003). 19 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003). Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Koska jotkin metaanipäästölähteet ovat lähellä kaupunki- tai asuinalueita, luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, joille aiheutuu haittaa tämän asetuksen rikkomisesta, olisi voitava tehdä asianmukaisesti perusteltu valitus toimivaltaisille viranomaisille. Valituksen tekijälle olisi tiedotettava menettelystä ja tehdyistä päätöksistä, ja hänen olisi saatava lopullinen päätös kohtuullisessa ajassa valituksen jättämisestä. (14)  Koska jotkin metaanipäästölähteet ovat lähellä kaupunki- tai asuinalueita ja kun otetaan huomioon metaanipäästöjen vaikutukset terveyteen, ympäristöön ja ilmastoon, luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden olisi voitava tehdä asianmukaisesti perusteltu valitus toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen mahdollisesta rikkomisesta. Tässä yhteydessä Euroopan oikeusportaalin olisi mahdollistettava valitusten tekeminen ja tarjottava toimivaltaisille viranomaisille pääsy sekä tietoja. Valituksen tekijälle olisi tiedotettava menettelystä ja tehdyistä päätöksistä, ja hänen olisi saatava lopullinen päätös kohtuullisessa ajassa valituksen jättämisestä. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Vankka todentamiskehys voi parantaa raportoitujen tietojen uskottavuutta. Lisäksi metaanipäästöjen mittausten yksityiskohtaisuus ja tekninen monimutkaisuus edellyttävät toiminnanharjoittajien ja kaivostoiminnan harjoittajien raportoimien metaanipäästötietojen asianmukaista todentamista. Vaikka itse suoritettava todentaminen on mahdollista, kolmannen osapuolen suorittamalla todentamisella varmistetaan suurempi riippumattomuus ja avoimuus. Lisäksi se mahdollistaa yhdenmukaistetun toimivallan ja asiantuntemuksen tason, joka ei välttämättä ole kaikkien julkisten tahojen käytettävissä. Todentajien olisi oltava akkreditointielimen akkreditoimia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/200820 mukaisesti. Riippumattomien akkreditoitujen todentajien olisi näin ollen varmistettava, että toiminnanharjoittajien ja kaivostoiminnan harjoittajien laatimat päästöraportit ovat virheettömiä ja tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Niiden olisi arvioitava päästöraporteissa olevia tietoja tarkastelemalla niiden luotettavuutta, uskottavuutta ja tarkkuutta suhteessa riippumattomien elimien laatimiin ja komission soveltamiin ilmaisiin ja julkisesti saatavilla oleviin eurooppalaisiin tai kansainvälisiin standardeihin. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä tällaisten eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien ottamiseksi käyttöön ja soveltamisen vahvistamiseksi. Todentajat ovat eri tahoja kuin toimivaltaiset viranomaiset, ja niiden olisi oltava riippumattomia toiminnanharjoittajista ja kaivostoiminnan harjoittajista, joiden olisi annettava niille kaikki tarvittava apu todentamistoimien suorittamisen mahdollistamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn sekä asiakirjojen ja tiedostojen esittämisen osalta. (15)  Vankka todentamiskehys voi parantaa raportoitujen tietojen uskottavuutta. Lisäksi metaanipäästöjen mittausten yksityiskohtaisuus ja tekninen monimutkaisuus edellyttävät toiminnanharjoittajien ja kaivostoiminnan harjoittajien raportoimien metaanipäästötietojen asianmukaista todentamista. Vaikka itse suoritettava todentaminen on mahdollista, kolmannen osapuolen suorittamalla todentamisella varmistetaan suurempi riippumattomuus ja avoimuus. Lisäksi se mahdollistaa yhdenmukaistetun toimivallan ja asiantuntemuksen tason, joka ei välttämättä ole kaikkien julkisten tahojen käytettävissä. Todentajien olisi oltava akkreditointielimen akkreditoimia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/200820 mukaisesti. Riippumattomien akkreditoitujen todentajien olisi näin ollen varmistettava, että toiminnanharjoittajien ja kaivostoiminnan harjoittajien laatimat päästöraportit ovat virheettömiä ja tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Todentamistoimet olisi toteutettava voimassa olevien eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien ja menetelmien mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon toiminnanharjoittajan toiminnan luonne. Todentajien olisi arvioitava päästöraporteissa olevia tietoja tarkastelemalla niiden luotettavuutta, uskottavuutta ja tarkkuutta suhteessa riippumattomien elimien laatimiin ja komission soveltamiin ilmaisiin ja julkisesti saatavilla oleviin eurooppalaisiin tai kansainvälisiin standardeihin. Tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi todentajien olisi tehtävä ennalta ilmoitettuja ja ilmoittamattomia paikan päällä tehtäviä tarkastuksia. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä tällaisten eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien ottamiseksi käyttöön ja soveltamisen vahvistamiseksi. Todentajat ovat eri tahoja kuin toimivaltaiset viranomaiset, ja niiden olisi oltava riippumattomia toiminnanharjoittajista ja kaivostoiminnan harjoittajista, joiden olisi annettava niille kaikki tarvittava apu todentamistoimien suorittamisen mahdollistamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn sekä asiakirjojen ja tiedostojen esittämisen osalta. __________________ __________________ 20 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008). 20 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008). Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Toimivaltaisille viranomaisille toimitettujen päästöraporttien tiedot olisi toimitettava komissiolle kansainväliselle metaanipäästöjen seurantakeskukselle (IMEO) annettavan todentamistehtävän vuoksi, erityisesti tietojen keruu- ja analysointimenetelmien sekä yritysten raportoimansa päästömäärän määrittämiseen käyttämien menetelmien ja tilastoprosessien todentamista varten. Tätä koskevat vertailuperusteet voivat sisältää OGMP:n standardeja ja ohjeasiakirjoja. IMEOn tuottamat tiedot olisi asetettava yleisön saataville, ja komission olisi käytettävä näitä tietoja metaanipäästöjen mittauksessa, raportoinnissa ja todentamisessa havaittujen puutteiden korjaamiseen. (16)  Täyttäessään velvoitteitaan ja käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen nojalla todentajien, toimivaltaisten viranomaisten ja komission olisi tarkasteltava kansainvälisesti saataville asetettuja tietoja, esimerkiksi kansainvälisen metaanipäästöjen seurantakeskuksen, jäljempänä ’IMEO’, antamia tietoja, erityisesti tietojen keruu- ja analysointimenetelmien osalta sekä toiminnanharjoittajien ja kaivostoiminnan harjoittajien raportoiman päästömäärän määrittämiseen käyttämien menetelmien ja tilastoprosessien todentamisen osalta. Tätä koskeviin vertailuperusteisiin voivat sisältyä öljy- ja kaasualan metaanipäästöjä koskevan kumppanuuden (OGMP) raportointikehys, mallit ja ohjeasiakirjat. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale (17)  Unioni perusti IMEOn lokakuussa 2020 yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman, ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskevan koalition ja Kansainvälisen energiajärjestön kanssa, ja sen toiminta käynnistettiin G20-huippukokouksessa lokakuussa 2021. IMEOlle on annettu tehtäväksi kerätä, sovittaa yhteen, todentaa ja julkaista maailmanlaajuista tietoa ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä. IMEO on osa Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmaa, jonka kanssa Euroopan unioni teki yhteisymmärryspöytäkirjan. Sen rooli on energia-alan metaanipäästötietojen todentamisen kannalta ratkaisevan tärkeä, ja sille annettujen todentamistehtävien toteuttamiseksi olisi luotava asianmukaiset suhteet. Koska IMEO ei ole unionin elin eikä siihen sovelleta unionin lainsäädäntöä, on olennaisen tärkeää säätää, että IMEO toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet unionin ja sen jäsenvaltioiden etujen suojaamiseksi. (17)  Unioni perusti IMEOn lokakuussa 2020 yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman, ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskevan koalition ja Kansainvälisen energiajärjestön kanssa, ja sen toiminta käynnistettiin G20-huippukokouksessa lokakuussa 2021. IMEOlle on annettu tehtäväksi kerätä, sovittaa yhteen, todentaa ja julkaista maailmanlaajuista tietoa ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä. IMEOn olisi osallistuttava superpäästölähteiden tunnistamiseen varhaishavainta- ja varhaisvaroitusjärjestelmän avulla. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 25 kappale (25)  Jotta mittaaminen ja raportointi olisi tehokasta, öljy- ja kaasuyhtiöt olisi velvoitettava mittaamaan metaanipäästöt, raportoimaan niistä lähteittäin ja saattamaan yhdistetyt tiedot jäsenvaltioiden saataville, niin että jäsenvaltiot voivat parantaa inventaarioraportointinsa tarkkuutta. Lisäksi yritysten raportoimat tiedot olisi todennettava tehokkaasti ja raportointi olisi järjestettävä vuosittain toiminnanharjoittajien hallinnollisen taakan minimoimiseksi. (25)  Jotta määrien määrittäminen ja raportointi olisi tehokasta, öljy- ja kaasuyhtiöt olisi velvoitettava määrittämään metaanipäästömäärät, raportoimaan niistä lähteittäin ja saattamaan yhdistetyt tiedot jäsenvaltioiden saataville, niin että jäsenvaltiot voivat parantaa inventaarioraportointinsa tarkkuutta. Lisäksi yritysten raportoimat tiedot olisi todennettava tehokkaasti ja raportointi olisi järjestettävä vuosittain toiminnanharjoittajien hallinnollisen taakan minimoimiseksi. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 27 kappale (27)  OGMP 2.0 -kehyksessä on viisi raportointitasoa. Lähdetason raportointi alkaa tasolta 3, jota pidetään vertailukelpoisena UNFCCC:n 3. tason kanssa. Sillä sallitaan yleisten päästökertoimien käyttö. OGMP 2.0 -kehyksen tason 4 raportointi edellyttää lähdetason metaanipäästöjen suoria mittauksia. Sillä sallitaan erityisten päästökertoimien käyttö. OGMP 2.0 -kehyksen tason 5 raportointi edellyttää täydentävien laitostason mittausten lisäämistä. OGMP 2.0 -kehyksessä edellytetään myös, että yritykset raportoivat metaanipäästöjen suorista mittauksista kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ne ovat liittyneet OGMP 2.0 -kehykseen yritysten hallinnassa olevien omaisuuserien osalta ja viiden vuoden kuluessa muiden kuin yritysten hallinnassa olevien omaisuuserien osalta. OGMP 2.0 -kehyksessä lähdetason raportointia koskevan lähestymistavan pohjalta ja ottaen huomioon, että suuri osa unionin yrityksistä oli liittynyt OGMP 2.0 -kehykseen jo vuonna 2021, unionin toiminnanharjoittajien olisi toimitettava lähdetason suorien päästömittaustensa tiedot 24 kuukauden kuluessa toiminnassa olevien omaisuuserien osalta ja 36 kuukauden kuluessa ei-toiminnassa olevien omaisuuserien osalta. Määrien lähdetason määrityksen lisäksi niiden laitostason määritys mahdollistaa lähdetason arvioiden arvioinnin, todentamisen ja yhteensovittamisen laitoksittain koottuina, mikä lisää luottamusta päästöraportointiin. Samoin kuin OGMP 2.0 -kehyksessä tässä asetuksessa edellytetään laitostason mittauksia lähdetason mittausten yhteensovittamiseksi. (27)  Viimeisimmässä OGMP 2.0 -kehyksessä on viisi raportointitasoa. Lähdetason raportointi alkaa tasolta 3, jota pidetään vertailukelpoisena UNFCCC:n 3. tason kanssa. Sillä sallitaan yleisten päästökertoimien käyttö. OGMP 2.0 -kehyksen tason 4 raportointi edellyttää lähdetason metaanipäästöjen suoria mittauksia. Sillä sallitaan erityisten päästökertoimien käyttö. OGMP 2.0 -kehyksen tason 5 raportointi edellyttää täydentävien laitostason mittausten lisäämistä. OGMP 2.0 -kehyksessä edellytetään myös, että yritykset raportoivat metaanipäästöjen suorista mittauksista kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ne ovat liittyneet OGMP 2.0 -kehykseen yritysten hallinnassa olevien omaisuuserien osalta ja viiden vuoden kuluessa muiden kuin yritysten hallinnassa olevien omaisuuserien osalta. OGMP 2.0 -kehyksessä lähdetason raportointia koskevan lähestymistavan pohjalta ja ottaen huomioon, että suuri osa unionin yrityksistä oli liittynyt OGMP 2.0 -kehykseen jo vuonna 2021, unionin toiminnanharjoittajien olisi toimitettava lähdetason suorien päästömittaustensa tiedot 12 kuukauden kuluessa toiminnassa olevien omaisuuserien osalta ja 24 kuukauden kuluessa ei-toiminnassa olevien omaisuuserien osalta. Määrien lähdetason määrityksen lisäksi niiden laitostason määritys mahdollistaa lähdetason arvioiden arvioinnin, todentamisen ja yhteensovittamisen laitoksittain koottuina, mikä lisää luottamusta päästöraportointiin. Samoin kuin OGMP 2.0 -kehyksessä tässä asetuksessa edellytetään laitostason mittauksia lähdetason määrän määrityksen yhteensovittamiseksi. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 kappale (30)  Metaanin tuuletus on yleensä tarkoituksellista, ja sitä tehdään tähän tarkoitukseen suunnitelluissa prosesseissa tai toiminnoissa ja laitteissa, mutta se voi olla myös tahatonta, kuten toimintahäiriötilanteessa. (30)  Metaanin soihdutus ja tuuletus ovat tarkoituksellisia, ja niitä tehdään tähän tarkoitukseen suunnitelluissa prosesseissa tai toiminnoissa ja laitteissa. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 31 a kappale (uusi) (31 a)  Öljy- ja kaasu-alan ilmastoaloitteen (OGCI) jäsenyritykset, myös monet, joiden päätoimipaikka on Euroopassa, ovat sitoutuneet vähentämään metaanipäästöintensiteetin 0,2 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja ovat alkaneet ottaa käyttöön vähentämistoimia. OGCI:n jäsenyritykset saavuttivat vuodelle 2025 suunnitellun tuotantoketjun alkupään metaanipäästöintensiteetin tason jo vuonna 2020 ja 0,17 prosentin tason vuonna 2021. Useat suuret eurooppalaiset tuottajat ovat ilmoittaneet saavuttaneensa tuotantoketjun alkupäässä ja keskivaiheilla metaanipäästöintensiteetin, joka on selvästi alle tämän tason. Komission olisi sen vuoksi tutkittava mahdollisuutta ottaa käyttöön kunnianhimoinen metaanipäästöintensiteettiä koskeva suorituskykystandardi, joka on enintään 0,2 prosenttia, ja esitettävä mittausmenetelmä ja säännökset asianmukaisen suorituskykystandardin täytäntöönpanemiseksi. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 32 kappale (32)  Tarkemmin sanottuna vuotojen aiheuttamia metaanipäästöjä vähennetään yleisimmin metaanivuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksilla, jäljempänä ’LDRA-kartoitukset’, jotka tehdään vuotojen tunnistamiseksi ja joiden jälkeen vuodot korjataan. Toiminnanharjoittajien olisi sen vuoksi tehtävä ainakin säännöllisiä LDAR-kartoituksia, ja niiden olisi katettava myös metaania poistavien komponenttien kartoitus metaanin tahattoman tuuletuksen kartoittamiseksi. (32)  Tarkemmin sanottuna vuotojen aiheuttamia metaanipäästöjä vähennetään yleisimmin metaanivuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksilla, jäljempänä ’LDRA-kartoitukset’, jotka tehdään vuotojen tunnistamiseksi ja niiden korjaamiseksi sen jälkeen tai vuotavien osien vaihtamiseksi. Toiminnanharjoittajien olisi sen vuoksi tehtävä ainakin säännöllisiä LDAR-kartoituksia, ja niiden olisi katettava myös metaania poistavien komponenttien kartoitus laitteiden toimintahäiriöiden varalta. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 33 kappale (33)  Tätä varten olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettu lähestymistapa, jolla varmistetaan kaikille unionin toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset. Tähän lähestymistapaan olisi sisällyttävä LDAR-kartoituksia koskevat vähimmäisvaatimukset, mutta jäsenvaltioille ja toimijoille olisi jätettävä riittävästi joustovaraa. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan mahdollistaa innovointi ja uusien LDAR-teknologioiden ja -menetelmien kehittäminen ja estää siten ympäristönsuojelun kannalta haitallinen teknologialukkiutuma. Uusia teknologioita ja tunnistusmenetelmiä syntyy edelleen, ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava innovointiin tällä alalla, jotta saadaan käyttöön mahdollisimman tarkkoja ja kustannustehokkaita menetelmiä. (33)  Tätä varten olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettu lähestymistapa, jolla varmistetaan kaikille unionin toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset. Tähän lähestymistapaan olisi sisällyttävä LDAR-kartoituksia koskevat vähimmäisvaatimukset, mutta jäsenvaltioille ja toimijoille olisi jätettävä riittävästi joustovaraa. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan mahdollistaa innovointi ja uusien osien, LDAR-teknologioiden ja -menetelmien kehittäminen ja estää siten ympäristönsuojelun kannalta haitallinen teknologialukkiutuma. Uusia teknologioita ja tunnistusmenetelmiä syntyy edelleen, ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava innovointiin tällä alalla, jotta saadaan käyttöön mahdollisimman vuotamattomia, tarkkoja ja kustannustehokkaita osia, LDAR-teknologioita ja menetelmiä. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 33 a kappale (uusi) (33 a)  Yhdenmukaista lähestymistapaa edistävät standardoidut eritelmät, joiden avulla metaanipäästöt voidaan tunnistaa tai havaita eri välineitä ja tekniikoita käyttäen; eritelmät voivat perustua eurooppalaisiin standardeihin tai sellaisten puuttuessa kansainvälisiin standardeihin, tai eritelmät voidaan vahvistaa niiden avulla. Jos asianmukaisia eurooppalaisia standardeja ei ole, komission olisi harkittava, että se pyytää asiaankuuluvia eurooppalaisia standardointiorganisaatioita hyväksymään tällaisia standardeja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 nojalla. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä tällaisten eritelmien vahvistamiseksi. Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 34 kappale (34)  LDAR-kartoituksia koskevien velvoitteiden olisi vastattava useita hyviä käytäntöjä. LDAR-kartoituksilla olisi ensisijaisesti pyrittävä tunnistamaan ja korjaamaan vuotoja niiden määrän määrityksen sijaan, ja alueet, joilla vuotoriski on suurempi, olisi tarkastettava useammin. Kartoitusten tiheyden ohjenuorana ei tulisi olla pelkästään tarve korjata osat, joista vuotaa metaania metaanipäästökynnyksen ylittävä määrä, vaan myös toiminnalliset näkökohdat ottaen huomioon turvallisuusriskit. Jos siis tunnistetaan suurempi turvallisuusriski tai suurempi metaanihäviöriski, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava suositella kyseisten osien suurempaa kartoitustiheyttä. Kaikki vuodot koosta riippumatta olisi kirjattava ja niitä olisi seurattava, koska pienet vuodot voivat muuttua suuremmiksi. Vuotokorjausten jälkeen olisi varmistettava, että ne ovat olleet tehokkaita. Jotta tulevaisuudessa voitaisiin käyttää kehittyneempiä metaanipäästöjen tunnistustekniikoita, olisi määritettävä, minkä suuruinen metaanihäviön olisi vähintään oltava, jotta korjaus olisi perusteltu, ja annettava toiminnanharjoittajien valita tunnistamislaite. Tämän asetuksen yhteydessä voidaan tarvittaessa käyttää jatkuvaa seurantaa. (34)  LDAR-kartoituksia koskevien velvoitteiden olisi vastattava useita hyviä käytäntöjä. LDAR-kartoituksilla olisi ensisijaisesti pyrittävä tunnistamaan ja poistamaan vuotoja mahdollisimman pian korjaamalla tai vaihtamalla vuotava osa vuotojen määrän määrityksen sijaan. Kartoitusten tiheyden ohjenuorana ei tulisi olla pelkästään tarve korjata tai korvata osat tiiviimmän tekniikan avulla. Kaikki vuodot koosta riippumatta olisi korjattava, koska pienet vuodot voivat muuttua suuremmiksi. Vuotokorjausten jälkeen olisi varmistettava, että ne ovat olleet tehokkaita. Jotta tulevaisuudessa voitaisiin käyttää kehittyneempiä osia tai metaanipäästöjen tunnistustekniikoita, vuodon tunnistamiseen käytettävälle laitteelle ja menetelmälle olisi määritettävä vähimmäisvaatimukset todistetun tehon perusteella. Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 34 a kappale (uusi) (34 a)  Monet vuodot johtuvat nykyään vanhoista tekniikoista ja huonosta huollosta. Nämä tekniikat olisi korvattava nopeasti uusilla innovatiivisilla ratkaisuilla. Vuotojen tunnistus- ja -korjausohjelmassa olisi sen vuoksi esitettävä, miten toiminnanharjoittaja aikoo kartoittaa osat, joihin liittyy suuri metaanivuotojen riski, ja miten se aikoo korvata kaikki nämä osat uudella innovatiivisella tekniikalla, jolla varmistetaan pitkäaikainen suoja tulevilta vuodoilta. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 35 kappale (35)  Tuuletus tarkoittaa palamattoman metaanin päästämistä ilmakehään joko tarkoituksellisesti prosesseista, toiminnoista tai laitteista, jotka on suunniteltu sitä varten, tai tahattomasti toimintahäiriötilanteessa. Koska tuuletuksella on huomattava kasvihuonekaasupäästövaikutus, se olisi kiellettävä muulloin kuin hätätilanteissa, toimintahäiriötilanteissa tai tietyissä erityistilanteissa, joissa jonkinasteista tuuletusta ei voi välttää. (35)  Tuuletus tarkoittaa palamattoman metaanin päästämistä ilmakehään tarkoituksellisesti prosesseista, toiminnoista tai laitteista, jotka on suunniteltu sitä varten. Koska tuuletuksella on huomattava kasvihuonekaasupäästövaikutus, se olisi kiellettävä muulloin kuin hätätilanteissa, toimintahäiriötilanteissa tai tietyissä erityistilanteissa, joissa jonkinasteista tuuletusta ei voi välttää. Sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittajat eivät käytä tuuletukseen tarkoitettuja laitteita, olisi hyväksyttävä teknisiä vaatimuksia, jotka antavat mahdollisuuden käyttää päästöttömiä vaihtoehtoja. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 36 kappale (36)  Soihdutuksella tarkoitetaan hävitettävän metaanin hallittua polttamista siihen tarkoitetussa laitteessa. Soihdutus on rutiininomaista silloin, kun se tapahtuu öljyn tai fossiilisen kaasun tavanomaisen tuotannon aikana ja metaanin uudelleeninjektointiin, paikalla hyödyntämiseen tai markkinoille toimittamiseen käytettävissä olevien riittämättömien laitteiden tai sopimattoman geologian vuoksi. Rutiininomainen soihdutus olisi kiellettävä. Soihdutus olisi sallittava vain, jos se on ainoa vaihtoehto tuuletukselle eikä tuuletusta ole kielletty. Tuuletus on ympäristölle haitallisempaa kuin soihdutus, koska siinä vapautuvassa kaasussa on tyypillisesti suuria määriä metaania, kun taas soihdutuksessa metaani hapettuu hiilidioksidiksi. (36)  Soihdutuksella tarkoitetaan hävitettävän metaanin hallittua polttamista siihen tarkoitetussa laitteessa. Soihdutus on rutiininomaista silloin, kun se tapahtuu öljyn tai fossiilisen kaasun tavanomaisen tuotannon aikana ja metaanin uudelleeninjektointiin, paikalla hyödyntämiseen tai markkinoille toimittamiseen käytettävissä olevien riittämättömien laitteiden tai sopimattoman geologian vuoksi. Rutiininomainen soihdutus olisi kiellettävä. Soihdutus olisi sallittava vain, jos se on ainoa vaihtoehto tuuletukselle eikä tuuletusta ole kielletty, joten jos muuta vaihtoehtoa ei ole, soihdutus olisi aina valittava tuuletuksen sijasta. IEA:n mukaan1 a vuonna 2021 maailmanlaajuisesti soihdutettiin kuitenkin 143 miljardia kuutiometriä fossiilista kaasua, mikä vastaa suurin piirtein Saksaan, Ranskaan ja Alankomaihin tuotavan maakaasun kokonaismäärää. Tämän seurauksena hiilidioksidia vapautui suoraan 270 Mt ja metaania lähes 8 Mt (240 Mt CO2-eq). Tuuletus on ympäristölle haitallisempaa kuin soihdutus, koska siinä vapautuvassa kaasussa on tyypillisesti suuria määriä metaania, kun taas soihdutuksessa metaani hapettuu hiilidioksidiksi. IEA:n mukaan soihdutuksen, tuuletuksen ja metaanivuotojen vähentäminen tarjoaisi nopeammin helpotusta kaasumarkkinoille kuin investoiminen uusiin toimituksiin. IEA1 b arvioi, että kaasumarkkinoiden saataville voitaisiin asettaa lähes 210 miljardia kuutiometriä maakaasua maailmanlaajuisilla toimilla, joilla pyritään lopettamaan muu kuin hätätilanteen aiheuttama soihdutus ja vähentämään öljy- ja kaasutoiminnan metaanipäästöjä. __________________ 1 a https://www.iea.org/reports/flaring-emissions - September 2022 1 b https://iea.blob.core.windows.net/assets/9414ec9a-bbba-4592-b005-4af05c894bdc/Theenergysecuritycasefortacklinggasflaringandmethaneleaks.pdf - June 2022 Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 37 kappale (37)  Soihdutuksen käyttäminen tuuletuksen vaihtoehtona edellyttää, että soihdutuslaitteet polttavat tehokkaasti metaania. Tästä syystä olisi asetettava palamistehokkuutta koskeva vaatimus myös silloin, kun soihdutus on sallittua. Olisi myös vaadittava, että käytetään apupolttimia, jotka takaavat luotettavamman syttymisen, koska tuuli ei vaikuta niihin. (37)  Soihdutuksen käyttäminen tuuletuksen vaihtoehtona edellyttää, että soihdutuslaitteet polttavat tehokkaasti metaania. Tästä syystä olisi asetettava palamistehokkuutta koskeva vaatimus myös silloin, kun soihdutus on sallittua. Olisi myös vaadittava, että käytetään automaattisytyttimiä tai jatkuvasti palavia apupolttimia, jotka takaavat luotettavamman syttymisen, koska tuuli ei vaikuta niihin. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 40 kappale (40)  Metaanipäästöt öljy- ja kaasulähteistä, jotka eivät ole toiminnassa, aiheuttavat kansanterveys-, turvallisuus- ja ympäristöriskejä. Siksi tarkkailu- ja raportointivelvoitteita olisi edelleen sovellettava ja kyseiset lähteet ja niiden sijaintipaikat olisi ennallistettava ja kunnostettava. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi oltava johtavassa roolissa erityisesti inventaario- ja vähentämissuunnitelmien laatimisessa. (40)  Metaanipäästöt öljy- ja kaasulähteistä, jotka eivät ole toiminnassa, aiheuttavat kansanterveys-, turvallisuus- ja ympäristöriskejä. Siksi tarkkailu- ja raportointivelvoitteita olisi edelleen sovellettava ja kyseiset lähteet ja niiden sijaintipaikat olisi ennallistettava ja kunnostettava. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi oltava johtavassa roolissa erityisesti inventaario- ja vähentämissuunnitelmien laatimisessa selkeissä määräajoissa. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 44 kappale (44)  Kun tuotanto keskeytetään ja kaivos suljetaan tai hylätään, siitä vapautuu edelleen metaania (Abandoned Mine Methane, AMM). Tällaisia päästöjä tapahtuu tavallisesti tarkasti määritellyissä pistelähteissä, kuten ilmanvaihtokuiluissa tai paineenrajoitusventtiileissä. Ilmastotavoitteiden noustessa ja energiantuotannon siirtyessä vähähiilisempiin energialähteisiin hylättyjen kaivosten metaanipäästöt todennäköisesti lisääntyvät unionissa. On arvioitu, että jopa kymmenen vuotta kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen kaivosten, jotka eivät ole veden valtaamia, metaanipäästöt ovat edelleen noin 40 prosenttia kaivoksen sulkemisajankohtana kirjatuista päästöistä.25 Lisäksi hylättyjen kaivosten metaanin käsittely on edelleen hajanaista, koska omistus- ja hyödyntämisoikeudet ovat eri osissa EU:ta erilaisia. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen laadittava inventaariot suljetuista ja hylätyistä hiilikaivoksista, ja niiden tai nimetyn vastuullisen osapuolen olisi asennettava metaanipäästöjen mittaamiseen tarvittavat laitteet. (44)  Kun tuotanto keskeytetään ja kaivos suljetaan tai hylätään, siitä vapautuu edelleen metaania (Abandoned Mine Methane, AMM). Tällaisia päästöjä tapahtuu tavallisesti tarkasti määritellyissä pistelähteissä, kuten ilmanvaihtokuiluissa tai paineenrajoitusventtiileissä. Ilmastotavoitteiden noustessa ja energiantuotannon siirtyessä vähähiilisempiin energialähteisiin hylättyjen kaivosten metaanipäästöt todennäköisesti lisääntyvät unionissa. On arvioitu, että jopa kymmenen vuotta kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen kaivosten, jotka eivät ole veden valtaamia, metaanipäästöt ovat edelleen noin 40 prosenttia kaivoksen sulkemisajankohtana kirjatuista päästöistä.25 Lisäksi hylättyjen kaivosten metaanin käsittely on edelleen hajanaista, koska omistus- ja hyödyntämisoikeudet ovat eri osissa EU:ta erilaisia. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen laadittava inventaariot suljetuista ja hylätyistä hiilikaivoksista, ja niiden tai nimetyn vastuullisen osapuolen olisi asennettava metaanipäästöjen mittaamiseen tarvittavat laitteet. Esimerkkejä parhaista käytännöistä olisi yksilöitävä ja sisällytettävä hylättyjen kaivosten metaanin käsittelyä koskeviin mahdollisiin ohjeisiin. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 48 kappale (48)  Maanalaiset kaivokset ovat joko lämpö- tai koksihiilikaivoksia. Lämpöhiiltä käytetään pääasiassa energialähteenä, ja koksihiiltä käytetään polttoaineena ja teräksenvalmistusprosessin lähtöaineena. Sekä koksi- että lämpöhiilikaivosten metaanipäästöt olisi mitattava, raportoitava ja todennettava. (48)  Maanalaiset kaivokset ovat joko lämpö- tai koksihiilikaivoksia. Lämpöhiiltä käytetään pääasiassa energialähteenä, ja koksihiiltä käytetään polttoaineena ja teräksenvalmistusprosessin lähtöaineena. Sekä koksi- että lämpöhiilikaivoksiin olisi sovellettava metaanipäästöjen mittaus-, raportointi-, todentamis- ja vähentämistoimenpiteitä. Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 49 kappale (49)  Maanalaisten hiilikaivosten toiminnassa metaanipäästöjä olisi vähennettävä lopettamalla tuuletus ja soihdutus asteittain. Kaivosten tulvitus voisi estää metaanipäästöjä, mutta sitä ei tehdä suljetuille tai hylätyille maanalaisille hiilikaivoksille järjestelmällisesti ja siihen liittyy ympäristöriskejä. Myös tuuletus ja soihdutus olisi näissä kaivoksissa lopetettava asteittain. Koska geologiset rajoitukset ja ympäristönäkökohdat estävät yhden, kaikille sopivan lähestymistavan soveltamisen hylätyistä maanalaisista hiilikaivoksista peräisin olevien metaanipäästöjen vähentämisessä31, jäsenvaltioiden olisi laadittava oma vähentämissuunnitelmansa ottaen huomioon nämä rajoitukset ja hylättyjen kaivosten metaanin vähentämisen tekninen toteutettavuus. (49)  Maanalaisten hiilikaivosten toiminnassa metaanipäästöjä olisi vähennettävä lopettamalla asteittain tuuletus ja soihdutus, joiden poistoteho on alle 99 prosenttia. Kaivosten tulvitus voisi estää metaanipäästöjä, mutta sitä ei tehdä suljetuille tai hylätyille maanalaisille hiilikaivoksille järjestelmällisesti ja siihen liittyy ympäristöriskejä. Myös tuuletus ja soihdutus, joiden poistoteho on alle 99 prosenttia, olisi lopetettava asteittain näissä kaivoksissa. Koska geologiset rajoitukset ja ympäristönäkökohdat estävät yhden, kaikille sopivan lähestymistavan soveltamisen hylätyistä maanalaisista hiilikaivoksista peräisin olevien metaanipäästöjen vähentämisessä31, jäsenvaltioiden olisi laadittava oma vähentämissuunnitelmansa ottaen huomioon nämä rajoitukset ja hylättyjen kaivosten metaanin vähentämisen tekninen toteutettavuus. __________________ __________________ 31 Best Practice Guidance for Effective Methane Recovery and Use from Abandoned Mines (UNECE, 2019) 31 Best Practice Guidance for Effective Methane Recovery and Use from Abandoned Mines (UNECE, 2019) Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 49 a kappale (uusi) (49 a)  Toiminnassa olevien hiilikaivosten metaanipäästöjen vähentämiseksi unionin olisi tuettava metaanipäästöjen vähentämiseen tähtääviä kannustinjärjestelmiä. Nämä järjestelmät voivat erityisesti kannustaa investoimaan metaanin talteenottoon ja syöttämiseen verkkoon sekä ilmanvaihtokuilujen ja soihdutuksen metaanipäästöjen vähentämiseen. Unionin olisi toteutettava määrätietoisia toimia ottaakseen käyttöön unionin taloudellisia resursseja, joilla investoidaan metaanin vähentämistekniikkaan kaikissa toiminnassa olevissa ja hylätyissä kaivoksissa. Jos unionin tuella ei pystytä riittävästi tukemaan tätä tavoitetta, olisi kannustettava erityisiä maksu- ja palkkiojärjestelmiä, jotka on selkeästi suunniteltu helpottamaan investointeja metaanipäästöjen vähentämiseen muun muassa osana valtiontukiohjelmia, joiden tavoitteena on kivihiilentuotantokapasiteetin käytöstä poistaminen. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 51 kappale (51)  Unioni on riippuvainen tuonnista, jonka osuus kivihiilen kulutuksesta on 70 prosenttia, öljyn kulutuksesta 97 prosenttia ja fossiilisen kaasun kulutuksesta 90 prosenttia. Unionissa kulutettuun fossiiliseen energiaan liittyvien mutta kolmansissa maissa syntyvien metaanipäästöjen suuruudesta, alkuperästä tai luonteesta ei ole tarkkaa tietoa. (51)  Unioni on riippuvainen tuonnista, jonka osuus kivihiilen kulutuksesta on 70 prosenttia, öljyn kulutuksesta 97 prosenttia ja fossiilisen kaasun kulutuksesta 90 prosenttia. IEA arvioi, että vuonna 2020 unioniin tuotuun öljyyn ja kaasuun liittyvät metaanipäästöt vastasivat noin 9 000:tta kilotonnia metaania1 a. Tätä voidaan verrata öljyn ja kaasun metaanipäästöihin, joiden arveltiin olleen vuonna 2019 unionissa 1 033 kilotonnia1 b. Vaikka Euroopassa aiheutuvien ihmisen toiminnasta johtuvien maailmanlaajuisten metaanipäästöjen osuuden arvioidaan olevan noin 6 prosenttia1 c, unionin ulkopuolella tuotettujen fossiilisten polttoaineiden kulutus ja riippuvuus niiden tuonnista lisäävät merkittävästi unionissa kulutuksesta aiheutuvia metaanipäästöjä. __________________ 1 a Komission vaikutustenarviointiraportti, joka on liitetty ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi metaanipäästöjen vähentämisestä energia-alalla: https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=SWD:2021:0459:FIN:EN:PDF 1 b Komission vaikutustenarviointiraportti, joka on liitetty ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi metaanipäästöjen vähentämisestä energia-alalla: https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=SWD:2021:0459:FIN:EN:PDF 1 c Komission vaikutustenarviointiraportti, joka on liitetty ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi metaanipäästöjen vähentämisestä energia-alalla: https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=SWD:2021:0459:FIN:EN:PDF Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 52 kappale (52)  Metaanipäästöjen aiheuttamat ilmaston lämpenemistä edistävät vaikutukset ovat rajat ylittäviä. Jotkin fossiilista energiaa tuottavat maat alkavat tosin toimia oman energia-alansa metaanipäästöjen vähentämiseksi, mutta moniin viejiin ei niiden omilla kotimarkkinoilla sovelleta mitään säännöksiä. Tällaiset toimijat tarvitsevat selkeitä kannustimia metaanipäästöjensä vähentämiseen, ja siksi metaanipäästöjä koskevat avoimet tiedot olisi asetettava markkinoille saataville. (52)  Metaanipäästöjen aiheuttamat ilmaston lämpenemistä edistävät vaikutukset ovat rajat ylittäviä. Jotkin fossiilista energiaa tuottavat maat alkavat tosin toimia oman energia-alansa metaanipäästöjen vähentämiseksi, mutta moniin viejiin ei niiden omilla kotimarkkinoilla sovelleta mitään säännöksiä. Tällaiset toimijat tarvitsevat selkeitä kannustimia metaanipäästöjensä vähentämiseen, ja siksi tämän asetuksen on katettava koko toimitusketju. Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 54 kappale (54)  Kuten EU:n metaanistrategiaa koskevassa tiedonannossa34 todetaan, unioni on sitoutunut tekemään yhteistyötä energia-alan kumppaneidensa ja muiden keskeisten fossiilista energiaa tuovien maiden kanssa metaanipäästöjen torjumiseksi maailmanlaajuisesti. Metaanipäästöjä koskeva energiadiplomatia on jo tuottanut merkittäviä tuloksia. Unioni ja Yhdysvallat ilmoittivat syyskuussa 2021 maailmanlaajuisesta metaanilupauksesta Global Methane Pledge, joka tarkoittaa poliittista sitoutumista maailmanlaajuisten metaanipäästöjen vähentämiseen 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (vuoden 2020 tasosta). Sitoumus annettiin YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP26) Glasgow’ssa marraskuussa 2021. Yli sata maata on sitoutunut tukemaan sitä, mikä vastaa lähes puolta ihmisen toiminnasta aiheutuvista metaanipäästöistä maailmassa. Maailmanlaajuiseen metaanilupaukseen sisältyy sitoumus pyrkiä käyttämään parhaita käytettävissä olevia inventaariomenetelmiä metaanipäästömäärien määrittämiseksi keskittyen erityisesti suuriin päästölähteisiin. (54)  Kuten EU:n metaanistrategiaa koskevassa tiedonannossa34 todetaan, unioni on sitoutunut tekemään yhteistyötä energia-alan kumppaneidensa ja muiden keskeisten fossiilista energiaa tuovien maiden kanssa metaanipäästöjen torjumiseksi maailmanlaajuisesti. Metaanipäästöjä koskeva energiadiplomatia on jo tuottanut merkittäviä tuloksia. Unioni ja Yhdysvallat ilmoittivat syyskuussa 2021 maailmanlaajuisesta metaanilupauksesta Global Methane Pledge, joka tarkoittaa poliittista sitoutumista toteuttaa vapaaehtoisia toimia, joilla edistetään yhteisesti maailmanlaajuisten metaanipäästöjen vähentämistä 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (vuoden 2020 tasosta). Sitoumus annettiin YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP26) Glasgow’ssa marraskuussa 2021. Yli sata maata on sitoutunut tukemaan sitä, mikä vastaa lähes puolta ihmisen toiminnasta aiheutuvista metaanipäästöistä maailmassa. Maailmanlaajuiseen metaanilupaukseen sisältyy sitoumus pyrkiä käyttämään parhaita käytettävissä olevia inventaariomenetelmiä metaanipäästömäärien määrittämiseksi. __________________ __________________ 34 COM(2020) 663 final 34 COM(2020) 663 final Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 57 kappale (57)  Samalla kun unioni jatkaa menestyksekästä diplomaattista työtään tällaisten maailmanlaajuisten sitoumusten täyttämiseksi, se kannustaa edelleen merkittävään metaanipäästöjen vähentämiseen maailmanlaajuisesti ja erityisesti niissä maissa, jotka toimittavat fossiilista energiaa unionille. (57)  Samalla kun unioni jatkaa diplomaattista työtään merkittävien metaanipäästöjen vähentämistä koskevien maailmanlaajuisten sitoumusten täyttämiseksi, sen olisi edistettävä edelleen kaikkia ponnisteluja, jotka liittyvät merkittävään metaanipäästöjen vähentämiseen maailmanlaajuisesti ja erityisesti niissä maissa, jotka toimittavat fossiilista energiaa unionille, sääntelemällä tuontia. Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 58 kappale (58)  Siksi olisi edellytettävä, että fossiilisen energian tuojat toimittavat jäsenvaltioille tietoja viejien metaanipäästöjen mittaamiseen, raportointiin ja lieventämiseen liittyvistä toimenpiteistä, erityisesti niiden metaanipäästöjen rajoittamiseksi toteuttamien sääntelytoimenpiteiden tai vapaaehtoisten toimenpiteiden soveltamisesta, mukaan lukien vuodon tunnistus- ja korjauskartoitusten kaltaiset toimenpiteet sekä metaanin tuuletuksen ja soihdutuksen valvontaa ja rajoittamista koskevat toimenpiteet. Tuojiin sovellettavissa tietovaatimuksissa esitetyt mittaus- ja raportointitasot vastaavat unionin toimijoilta tässä asetuksessa vaadittavia tasoja, kuten johdanto-osan 24–26 ja 46 kappaleessa esitetään. Metaanipäästöjen rajoitustoimenpiteitä koskevat tietovaatimukset eivät ole tiukempia kuin unionin toiminnanharjoittajille asetetut tietovaatimukset. (58)  Siksi fossiilisen energian tuojiin olisi sovellettava samankaltaisia seurantaa, raportointia ja todentamista, vuodon tunnistusta ja korjausta sekä tuuletuksen ja soihdutuksen rajoituksia koskevia sääntöjä kuin unionin tuottajiin. Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 58 a kappale (uusi) (58 a)  Jos tuoja osoittaa panevansa täytäntöön koko toimitusketjussa toimenpiteet, joita pidetään tehokkuudeltaan tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia vastaavina, tai jotka tarjoavat alkuperätakuut ja kuljetustakuut maista, joiden sääntelyn katsotaan olevan vastaavaa tasoa, kyseiselle tuojalle olisi voitava myöntää poikkeus. Komission olisi arvioitava ja myönnettävä tällainen poikkeus, jotta varmistetaan, että se on kauppaoikeuden mukainen. Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 59 kappale (59)  Jäsenvaltioiden on annettava nämä tiedot edelleen komissiolle tiedoksi. Näiden tietojen perusteella unionin olisi perustettava avoimuustietokanta fossiilisen energian tuonnista unioniin, hallinnoitava sitä ja eriteltävä siinä, ovatko viejäyritykset liittyneet öljy- ja kaasuyhtiöiden OGMP-kehykseen ja, siltä osin kuin se on perustettu, laadittava vastaava kansainvälisesti tai unionissa tunnustettu hiiliyhtiöitä koskeva standardi. Näistä tiedoista olisi käytävä ilmi, missä määrin viejämaiden yritykset ovat sitoutuneet mittaamaan, raportoimaan ja todentamaan metaanipäästöjään UNFCCC:n raportoinnin 3. tason menetelmien mukaisesti. Tällainen avoimuustietokanta toimisi unionille sekä muille sidosryhmille ja yleisölle fossiilisen energian tuojien ostopäätösten tiedonlähteenä. Avoimuustietokannassa olisi myös otettava huomioon unionin yritysten ja fossiilista energiaa unioniin vievien yritysten pyrkimykset mitata ja raportoida metaanipäästöjään ja vähentää niitä. Sen olisi myös sisällettävä tietoja fossiilisen energian tuotantomaiden mittaamista, raportointia ja vähentämistä koskevista sääntelytoimista. (59)  Jäsenvaltioiden on annettava nämä tiedot edelleen komissiolle tiedoksi. Näiden tietojen perusteella unionin olisi perustettava avoimuustietokanta fossiilisen energian tuonnista unioniin, hallinnoitava sitä ja eriteltävä siinä, ovatko viejäyritykset liittyneet öljy- ja kaasuyhtiöiden OGMP-kehykseen ja, siltä osin kuin se on perustettu, laadittava vastaava kansainvälisesti tai unionissa tunnustettu hiiliyhtiöitä koskeva standardi. Näistä tiedoista olisi käytävä ilmi, missä määrin viejämaiden yritykset ovat sitoutuneet mittaamaan, raportoimaan ja todentamaan metaanipäästöjään UNFCCC:n raportoinnin 3. tason menetelmien mukaisesti. Tällainen avoimuustietokanta toimisi unionille sekä muille sidosryhmille ja yleisölle fossiilisen energian tuojien ostopäätösten tiedonlähteenä. Avoimuustietokannassa olisi myös otettava huomioon unionin yritysten ja fossiilista energiaa unioniin vievien yritysten toimet metaanipäästöjensä mittaamiseksi, niistä raportoimiseksi ja niiden vähentämiseksi. Sen olisi myös sisällettävä tietoja fossiilisen energian tuotantomaiden mittaamista, raportointia ja vähentämistä koskevista sääntelytoimista. Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 61 kappale (61)  Johdanto-osan 58–60 kappaleessa tarkoitetuilla toimenpiteillä olisi lisättävä avoimuutta ostajien suuntaan, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia hankintapäätöksiä, ja parannettava mahdollisuuksia ottaa metaaninvähennysratkaisuja laajemmin käyttöön kaikkialla maailmassa. Lisäksi niillä olisi kannustettava kansainvälisiä yrityksiä sitoutumaan kansainvälisiin metaaninmittaus- ja raportointistandardeihin, kuten OGMP:hen, tai toteuttamaan tehokkaita mittaus-, raportointi- ja vähentämistoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet on suunniteltu perustaksi vaiheittaiselle lähestymistavalle tuontiin sovellettavien toimenpiteiden tiukentamiseksi. Komissiolle olisi siksi siirrettävä toimivalta muuttaa tai lisätä tuojien raportointivaatimuksia. Lisäksi komission olisi arvioitava kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja, jos se katsoo sen tarpeelliseksi, esitettävä uudelleentarkastelua koskevia ehdotuksia, joilla otetaan käyttöön tuojia koskevia tiukempia toimenpiteitä ja varmistetaan, että kolmansissa maissa sovellettavien metaanipäästöjen tarkkailua, raportointia, todentamista ja vähentämistä koskevat toimenpiteet ovat tehokkuudeltaan vastaavia. Arvioinnissa olisi otettava huomioon IMEOn tekemä työ, mukaan lukien metaanin määrää energian toimitusketjussa mittaava indeksi, avoimuustietokanta ja maailmanlaajuinen metaanipäästöjen tarkkailuväline. Jos komissio katsoo aiheelliseksi lisätä tuontiin sovellettavien toimenpiteiden tiukkuutta, on erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa valmistelutyössään asianmukaiset kuulemiset, myös kuulemalla asianomaisia kolmansia maita. (61)  Johdanto-osan 58–60 kappaleessa tarkoitetuilla toimenpiteillä olisi lisättävä avoimuutta ostajien suuntaan ja helpotettava tuontia koskevan unionin sääntelyn täysimääräisen noudattamisen tarkastamista. Lisäksi niillä olisi kannustettava kansainvälisiä yrityksiä sitoutumaan kansainvälisiin metaaninmittaus- ja raportointistandardeihin, kuten OGMP:hen, tai toteuttamaan tehokkaita mittaus-, raportointi- ja vähentämistoimenpiteitä. Komissiolle olisi siirrettävä toimivalta muuttaa tai lisätä tuojien raportointivaatimuksia. Lisäksi komission olisi arvioitava kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja, jos se katsoo sen tarpeelliseksi, esitettävä uudelleentarkastelua koskevia ehdotuksia, joilla otetaan käyttöön tuojia koskevia tiukempia toimenpiteitä. Arvioinnissa olisi otettava huomioon IMEOn tekemä työ, mukaan lukien metaanin määrää energian toimitusketjussa mittaava indeksi, avoimuustietokanta ja maailmanlaajuinen metaanipäästöjen tarkkailuväline. Jos komissio katsoo aiheelliseksi lisätä tuontiin sovellettavien toimenpiteiden tiukkuutta, on erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa valmistelutyössään asianmukaiset kuulemiset, myös kuulemalla asianomaisia kolmansia maita. Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta 1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat unionin energia-alan metaanipäästöjen tarkkaa mittausta, raportointia ja todentamista sekä näiden päästöjen vähentämistä muun muassa vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksilla sekä tuuletusta ja soihdutusta koskevilla rajoituksilla. Tässä asetuksessa vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat unioniin tuotavan fossiilisen energian metaanipäästöjen avoimuuden varmistavia välineitä. 1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat unionin energia-alan metaanipäästöjen tarkkaa mittausta, määrän määritystä, tarkkailua, raportointia ja todentamista sekä näiden päästöjen vähentämistä muun muassa vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksilla, korjausvelvoitteilla sekä tuuletusta ja soihdutusta koskevilla rajoituksilla. Tässä asetuksessa vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat unioniin tuotavan fossiilisen energian metaanipäästöjen avoimuuden varmistavia välineitä. Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 2 kohta – b alakohta b)  kaasun siirto, jakelu ja maanalaiset varastot ja nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaalit, joissa käsitellään fossiilista ja/tai uusiutuvaa (bio- tai synteettistä) metaania; b)  kaasun siirto, jakelu (mittausjärjestelmiä loppukulutuspisteissä lukuun ottamatta) ja maanalaiset varastot ja nesteytetyn kaasun terminaalit, joissa käsitellään fossiilista ja/tai uusiutuvaa (bio- tai synteettistä) metaania; Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi) c a)  petrokemian tuotteet. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta 3.  Tätä asetusta sovelletaan unionin ulkopuolella tapahtuviin metaanipäästöihin tuojan tietovaatimusten, metaanin avoimuustietokannan ja metaanipäästöjen tarkkailuvälineen osalta. 3.  Tätä asetusta sovelletaan unionin ulkopuolella tapahtuviin metaanipäästöihin tuojia koskevien vaatimusten, metaanin avoimuustietokannan ja metaanipäästöjen tarkkailuvälineen osalta. Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 1 aartikla (uusi) 1 a artikla Unionin metaanipäästöjen vähennystavoite 1.   Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen, asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa asetetun kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamista viimeistään vuonna 2050 koskevan tavoitteen ja ihmisen toiminnan aiheuttamien maailmanlaajuisten metaanipäästöjen vähentämistä vuoden 2020 tasosta vähintään 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä koskevan maailmanlaajuisen metaanisitoumuksen tavoitteen mukaisesti komissio ehdottaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja vaikutustenarvioinnin perusteella sellaista sitovaa metaanipäästöjen vähentämistä vuoteen 2030 mennessä koskevaa tavoitetta, joka kattaa kaikki asiaankuuluvat päästöjä aiheuttavat alat. 2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että unionin energia-alan metaanipäästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä tasolle, jolla saavutettaisiin metaanin vähentämisen yhteiskunnallisia etuja alle niiden kustannusten. 3.   Kunkin jäsenvaltion on asetettava kansalliset metaanipäästöjen vähennystavoitteet osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan asetuksen (EU) 2018/1999 3, 4 ja5 artiklan ja 9‑14 artiklan mukaisesti. Jos komissio katsoo asetuksen (EU) 2018/1999 14 artiklan mukaisesti toimitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ensimmäisen päivityksen arvioinnin perusteella, että jäsenvaltioiden kansalliset panokset eivät riitä unionin tavoitteen saavuttamiseen yhteisesti, se ehdottaa toimenpiteitä ja käyttää toimivaltaansa unionin tasolla varmistaakseen tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamisen yhteisesti. Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta 1)  ’metaanipäästöillä’ kaikkia suoria päästöjä sellaisista osista, jotka voivat aiheuttaa metaanipäästöjä joko tahallisen tai tahattoman tuuletuksen, soihduissa tapahtuvan epätäydellisen palamisen tai muiden komponenttien tai tahattomien vuotojen seurauksena; 1)  ’metaanipäästöillä’ kaikkia suoria päästöjä sellaisista osista, jotka voivat aiheuttaa metaanipäästöjä joko tuuletuksen, soihduissa tapahtuvan epätäydellisen palamisen tai muiden komponenttien tai vuotojen seurauksena; Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi) 1 a)  ’osalla’ yksittäistä teknistä laitetta, joka voi aiheuttaa metaanin tai haihtuvien orgaanisten yhdisteiden hajapäästöjä; Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi) 1 b)  ’vuodolla’ osan aiheuttamia tahattomia metaanipäästöjä; Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 7 alakohta 7)  ’todentajalla’ oikeushenkilöä, joka on eri kuin tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen ja suorittaa todentamistoimia ja jonka kansallinen akkreditointielin on akkreditoinut asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti, tai luonnollista henkilöä, joka on muutoin hyväksytty todentajaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 5 artiklan 2 kohdan soveltamista silloin, kun todentamislausunto annetaan; 7)  ’todentajalla’ oikeushenkilöä, joka suorittaa todentamistoimia ja jonka kansallinen akkreditointielin on akkreditoinut asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti, tai luonnollista henkilöä, joka on muutoin hyväksytty todentajaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 5 artiklan 2 kohdan soveltamista silloin, kun todentamislausunto annetaan; Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 9 a alakohta (uusi) 9 a)  ’laitoskokonaisuudella’ yhtä tai useampaa samalla paikalla sijaitsevaa laitosta, jonka toiminnanharjoittaja on sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö; Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 9 b alakohta (uusi) 9 b)  ’paikalla’ laitoskokonaisuuden maantieteellistä sijaintia; Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 10 alakohta 10)  ’päästökertoimella’ kerrointa, jota käytetään kaasun päästöjen tai poistumien määrien määrittämisessä toimintayksikköä kohti, joka perustuu usein mittausdatan otokseen ja joka on tiettyä toimintatasoa tietyissä toimintaolosuhteissa edustavan päästömäärän keskiarvo; 10)  ’päästökertoimella’ kerrointa, jota käytetään kaasun päästöjen määrien määrittämisessä toimintayksikköä kohti, joka perustuu usein mittausdatan otokseen ja joka on tiettyä toimintatasoa tietyissä toimintaolosuhteissa edustavan päästömäärän keskiarvo; Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 12 alakohta 12)  ’erityisellä päästökertoimella’ suorista mittauksista johdettua päästökerrointa; 12)  ’erityisellä päästökertoimella’ suorista mittauksista johdettua päästölähdetyypin päästökerrointa; Tarkistus 58 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 13 alakohta 13)  ’suoralla mittauksella’ metaanipäästöjen määrän suoraa määritystä metaaninmittauslaitteella lähdetasolla; 13)  ’suoralla mittauksella’ metaanipäästöjen mittaamista lähdetasolla mittauslaitteella, joka mahdollistaa tällaisen mittauksen; Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 13 a alakohta (uusi) 13 a)  ’määrän määrityksellä’ toimia, joilla määritetään metaanipäästöjen määrä suorien mittausten perusteella tai, jos suorat mittaukset eivät ole toteutettavissa, yksityiskohtaisten teknisten laskelmien tai simulointivälineiden perusteella ja kehittyneiden laitteiden ja tarkkailumenetelmien perusteella; Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 14 alakohta 14)  ’laitostason metaanipäästöillä’ kaikkia omaisuuserään sisältyviä päästölähteitä; 14)  ’laitostason metaanipäästöillä’ kaikkia laitoskokonaisuuden päästölähteitä; Tarkistus 61 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 15 alakohta 15)  ’laitostason mittauksella’ ylhäältä alas suuntautuvaa mittausta, jossa käytetään tavallisesti liikkuvalle alustalle, kuten ajoneuvoihin, miehittämättömiin ilma-aluksiin, ilma-aluksiin, veneisiin ja satelliitteihin, asennettuja antureita tai muita välineitä, joilla saadaan kattava yleiskuva päästöistä koko laitosalueella; 15)  ’laitostason mittauksella’ ylhäältä alas suuntautuvaa mittausta, jossa käytetään tavallisesti liikkuvalle alustalle, kuten ajoneuvoihin, miehittämättömiin ilma-aluksiin, ilma-aluksiin, veneisiin ja satelliitteihin, asennettuja antureita, kiinteitä antureita, kuten yhtäjaksoisia pisteanturiverkostoja, tai muita välineitä, joilla saadaan kattava yleiskuva päästöistä koko laitosalueella; Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 17 alakohta 17)  ’vuodon tunnistus- ja korjauskartoituksella’ kartoitusta, jossa tunnistetaan metaanipäästöjen lähteet sekä vuodot ja tahaton tuuletus; 17)  ’vuodon tunnistus- ja korjauskartoituksella’ sellaisella laitteella tai muulla kehittyneellä teknologialla, jossa on vähimmäistunnistamisraja ja luotettavuusraja, tehtävää kartoitusta, jossa tunnistetaan ja havaitaan metaanipäästöjen lähteet sekä vuodot ja muut tahattomat metaanipäästöt ja jolla korjataan tai vaihdetaan vuotavat osat; Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 18 alakohta 18)  ’tuuletuksella’ palamattoman metaanin päästämistä ilmakehään joko tarkoituksellisesti prosesseista, toiminnoista tai laitteista, jotka on suunniteltu tähän tarkoitukseen, tai tahattomasti toimintahäiriön sattuessa tai maantieteellisten rajoitusten vuoksi; 18)  ’tuuletuksella’ palamattoman metaanin päästämistä ilmakehään tarkoituksellisesti prosesseista, toiminnoista tai laitteista, jotka on suunniteltu tähän tarkoitukseen; Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 22 alakohta 22)  ’rutiininomaisella soihdutuksella’ soihdutusta silloin, kun se tapahtuu öljyn tai fossiilisen kaasun tavanomaisen tuotannon aikana eikä olemassa ole riittäviä laitoksia tai soveltuvia geologia edellytyksiä, jotta metaani voitaisiin syöttää takaisin, hyödyntää paikalla tai toimittaa markkinoille; 22)  ’rutiininomaisella soihdutuksella’ soihdutusta silloin, kun se tapahtuu öljyn tai fossiilisen kaasun tavanomaisen tuotannon aikana eikä olemassa ole riittäviä laitoksia tai soveltuvia geologia edellytyksiä, jotta metaani voitaisiin syöttää takaisin, hyödyntää paikalla, jalostaa tai toimittaa markkinoille, hätätilanteen aiheuttamaa soihdutusta lukuun ottamatta; Tarkistus 65 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 24 alakohta 24)  ’ei-toiminnassa olevalla lähteellä’ öljy- tai kaasulähdettä tai lähteen sijaintipaikkaa, jossa etsintä- tai tuotantotoiminta on keskeytetty vähintään vuodeksi; 24)  ’ei-toiminnassa olevalla lähteellä’ maalla tai merellä sijaitsevaa öljy- tai kaasulähdettä tai lähteen sijaintipaikkaa, jossa etsintä- tai tuotantotoiminta on keskeytetty vähintään vuodeksi, ja sillä ei kuitenkaan tarkoiteta pysyvästi suljettuja tai hylättyjä lähteitä; Tarkistus 66 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 24 a alakohta (uusi) 24 a)  ’pysyvästi suljetulla ja hylätyllä lähteellä’ maalla tai merellä sijaitsevaa öljy- tai kaasulähdettä tai lähteen sijaintipaikkaa, joka on suljettu ja jota ei oteta uudelleen käyttöön, jossa kaikki lähteeseen liittyvät laitteistot on poistettu ja toiminta on lopetettu ja josta voidaan toimittaa asiakirjat, joilla voidaan riittävästi osoittaa liitteen IV mukaisesti, että kyseinen lähde tai lähteen sijaintipaikka ei aiheuta metaanipäästöjä; Tarkistus 67 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 39 a alakohta (uusi) 39 a)  ’suljetussa tai hylätyssä hiilikaivoksessa sijaitsevilla hiilen louhintalaitteilla’ kaikkia laitteita, jotka ovat edelleen kytköksissä metaania sisältäviin kerrostumiin, mukaan lukien mutta ei yksinomaan kaivoksen tuuletusaukot ja tyhjennysputket; Tarkistus 68 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 41 alakohta 41)  ’tuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa liiketoiminnan yhteydessä kolmannesta maasta tuotua fossiilista energiaa EU:n markkinoille. 41)  ’tuojalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa liiketoiminnan yhteydessä kolmannesta maasta tuotua fossiilista kaasua, öljyä tai hiiltä unionin markkinoille, mukaan lukien unioniin sijoittautuneet luonnolliset henkilöt, jotka on nimetty suorittamaan tämän asetuksen 27 artiklassa vaaditut toimet. Tarkistus 69 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta 1.  Vahvistaessaan tai hyväksyessään siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, LNG-terminaalinhaltijoiden tai muiden säänneltyjen yhtiöiden, myös soveltuvin osin maanalaisten kaasuvarastojen haltijoiden, käyttämiä siirto- tai jakelutariffeja tai menetelmiä sääntelyviranomaisten on otettava huomioon tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja tehdyt investoinnit siltä osin kuin ne vastaavat tehokkaan ja rakenteellisesti vertailukelpoisen säännellyn toiminnanharjoittajan kustannuksia. 1.  Vahvistaessaan tai hyväksyessään siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, LNG-terminaalinhaltijoiden tai muiden säänneltyjen yhtiöiden, myös soveltuvin osin maanalaisten kaasuvarastojen haltijoiden, käyttämiä tariffeja tai menetelmiä sääntelyviranomaisten on otettava huomioon tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamisesta aiheutuvat lisäkustannukset ja tehdyt investoinnit siltä osin kuin ne vastaavat tehokkaan ja rakenteellisesti vertailukelpoisen säännellyn toiminnanharjoittajan kustannuksia. Sääntelyviranomaiset voivat vertailla toiminnanharjoittajille aiheutuvia kustannuksia 2 kohdassa tarkoitettujen yksikköinvestointikustannusten avulla. Tarkistus 70 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta 2.  Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) on joka kolmas vuosi laadittava ja asetettava julkisesti saataville indikaattorit ja vastaavat viitearvot vertailukelpoisten hankkeiden metaanipäästöjen mittaamiseen, raportointiin ja vähentämiseen liittyvien yksikköinvestointikustannusten vertailua varten. 2.  Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) on joka kolmas vuosi laadittava ja asetettava julkisesti saataville indikaattorit ja vastaavat viitearvot vertailukelpoisten hankkeiden metaanipäästöjen, mukaan lukien tuuletuksesta ja soihdutuksesta aiheutuvat päästöt, mittaamiseen, tarkkailuun, raportointiin, todentamiseen ja vähentämiseen liittyvien yksikköinvestointikustannusten vertailua varten. Tarkistus 71 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimivaltaisten viranomaisten nimet ja yhteystiedot komissiolle viimeistään … [3 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä]. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai yhteystietojen muutoksista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimivaltaisten viranomaisten nimet ja yhteystiedot komissiolle viimeistään … [6 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä]. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai yhteystietojen muutoksista. Tarkistus 72 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon ja päivittää sitä säännöllisesti. 2.  Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon ja päivittää sitä säännöllisesti saatuaan jäsenvaltiolta ilmoituksen muutoksesta. Tarkistus 73 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 3 kohta 3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet ja resurssit tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseen. 3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset perustavat yhteyspisteen ja että niillä on riittävät valtuudet ja resurssit, mukaan lukien henkilöresurssit, tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseen. Tarkistus 74 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 1 kohta 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattaminen. 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtäviään suorittaessaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Tarkistus 75 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 kohta 2.  Toiminnanharjoittajien ja kaivostoiminnan harjoittajien on annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittava apu tässä asetuksessa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tehtävien suorittamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn ja asiakirjojen tai tiedostojen esittämisen osalta. 2.  Toiminnanharjoittajien, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien, mikäli tätä edellytetään tuojien osalta 27 artiklan nojalla, on annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittava apu tässä asetuksessa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tehtävien suorittamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn ja asiakirjojen tai tiedostojen esittämisen osalta. Tarkistus 76 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 3 kohta 3.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa sekä tarvittaessa kolmansien maiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Komissio voi perustaa toimivaltaisten viranomaisten verkoston yhteistyön edistämiseksi ja huolehtia tarvittavista järjestelyistä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja neuvottelujen mahdollistamiseksi. 3.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa sekä tarvittaessa kolmansien maiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Komissio perustaa toimivaltaisten viranomaisten verkoston yhteistyön edistämiseksi ja huolehtia tarvittavista järjestelyistä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja neuvottelujen mahdollistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten yhteyteen perustettujen yhteyspisteiden on tuettava kyseisiä toimia. Tarkistus 77 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia varmistaakseen, että tuojat noudattavat 27 artiklan 2 a kohtaa, mikäli tätä edellytetään tuojien osalta 27 artiklan nojalla, asiakirjatarkastuksien ja riippumattoman kolmannen osapuolen todentamisen avulla, yhdessä muiden metaanipäästöjen todentamiseksi käytettävissä olevien menetelmien ja teknologioiden kanssa. Tarkistus 78 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 3 b kohta (uusi) 3 b.  Toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava ja hyväksyttävä 18 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu toiminnanharjoittajien toimittama metaanipäästöjen vähentämissuunnitelma. Tarkistus 79 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 4 kohta – 1 alakohta Jos tämän asetuksen mukaan on julkaistava raportteja, toimivaltaisten viranomaisten on asetettava ne maksutta julkisesti saataville tähän tarkoitukseen nimetyllä verkkosivustolla vapaasti saatavilla, ladattavissa ja muokattavissa olevassa muodossa. Jos tämän asetuksen mukaan on julkaistava raportteja, toimivaltaisten viranomaisten on asetettava ne maksutta julkisesti saataville tähän tarkoitukseen nimetyllä verkkosivustolla vapaasti saatavilla, ladattavissa ja muokattavissa olevassa muodossa. Kerättyjen tietojen osalta on varmistettava yritysten kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus. Tarkistus 80 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä määräajoin tarkastuksia sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittajat tai kaivostoiminnan harjoittajat noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia. Ensimmäinen tarkastus on saatettava päätökseen viimeistään … [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä määräajoin tarkastuksia sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittajat tai kaivostoiminnan harjoittajat noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia. Ensimmäinen tarkastus on saatettava päätökseen viimeistään … [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevat vakiintuneet valvontamekanismit on otettava huomioon. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä parhaat käytännöt. Tarkistus 81 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 2 kohta – 2 alakohta Jos tarkastuksessa on havaittu tämän asetuksen vaatimusten vakava rikkominen, toimivaltaisten viranomaisten on annettava 5 kohdassa tarkoitetun raportin yhteydessä ilmoitus korjaavista toimista, jotka toiminnanharjoittajan tai kaivostoiminnan harjoittajan on toteutettava. Jos tarkastuksessa on havaittu tämän asetuksen vaatimusten rikkominen, toimivaltaisten viranomaisten on annettava 5 kohdassa tarkoitetun raportin yhteydessä ilmoitus korjaavista toimista, jotka toiminnanharjoittajan tai kaivostoiminnan harjoittajan on toteutettava selkeiden määräaikojen puitteissa. Tarkistus 82 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 kohta 3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen tarkastuksen jälkeen toimivaltaisten viranomaisten on laadittava rutiinitarkastuksia koskevat ohjelmat. Tarkastusten välisen ajan on perustuttava ympäristöriskin arviointiin, eikä se saa ylittää kahta vuotta. Jos tarkastuksessa on havaittu tämän asetuksen vaatimusten vakava rikkominen, seuraava tarkastus on tehtävä vuoden kuluessa. 3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen tarkastuksen jälkeen toimivaltaisten viranomaisten on laadittava rutiinitarkastuksia koskevat ohjelmat. Tarkastusten välisen ajan on perustuttava ympäristöriskin arviointiin, mukaan lukien kaikkien metaanipäästöjen kumulatiivisten vaikutusten arviointi epäpuhtauksina, eikä se saa ylittää 16 kuukautta. Jos tarkastuksessa on havaittu tämän asetuksen vaatimusten rikkominen, seuraava tarkastus on tehtävä enintään yhdeksän kuukauden kuluessa. Tarkistus 83 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 4 kohta – a alakohta a)  tutkiakseen 7 artiklassa tarkoitetut perustellut valitukset ja säännösten noudattamatta jättämiset mahdollisimman pian sen jälkeen, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet tiedon tällaisista valituksista tai säännösten noudattamatta jättämisistä; a)  tutkiakseen 7 artiklassa tarkoitetut perustellut valitukset ja säännösten noudattamatta jättämiset mahdollisimman pian sen jälkeen, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet tiedon tällaisista valituksista tai säännösten noudattamatta jättämisistä, ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tiedonsaantipäivästä; Tarkistus 84 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 5 kohta – 1 alakohta Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava kunkin tarkastuksen jälkeen raportti, jossa kuvataan tarkastuksen oikeusperusta, noudatetut menettelyvaiheet, asiaankuuluvat havainnot ja suositukset toiminnanharjoittajan tai kaivostoiminnan harjoittajan jatkotoimiksi. Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava kunkin tarkastuksen jälkeen raportti, jossa kuvataan tarkastuksen oikeusperusta, noudatetut menettelyvaiheet, asiaankuuluvat havainnot ja suositukset toiminnanharjoittajan tai kaivostoiminnan harjoittajan jatkotoimiksi ja määräajat niiden täytäntöönpanolle. Tarkistus 85 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 6 kohta 6.  Toiminnanharjoittajien on toteutettava kaikki 5 kohdassa tarkoitetussa raportissa määritetyt tarvittavat toimenpiteet toimivaltaisten viranomaisten määrittämässä määräajassa tai muussa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovitussa määräajassa. 6.  Toiminnanharjoittajien on toteutettava viipymättä kaikki 5 kohdassa tarkoitetussa raportissa määritetyt tarvittavat toimenpiteet toimivaltaisten viranomaisten määrittämässä määräajassa tai muussa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovitussa määräajassa. Tarkistus 86 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 1 kohta 1.  Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka katsoo kärsineensä vahinkoa siksi, että toiminnanharjoittaja tai kaivostoiminnan harjoittaja on rikkonut tämän asetuksen vaatimuksia, voi tehdä kirjallisen valituksen toimivaltaisille viranomaisille. 1.  Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi tehdä toimivaltaisille viranomaisille kirjallisen valituksen siitä, että toiminnanharjoittaja tai kaivostoiminnan harjoittaja on mahdollisesti rikkonut tämän asetuksen vaatimuksia. Lisäksi Euroopan oikeusportaali toimii yhteyspisteenä, jonka kautta valitukset voidaan toimittaa asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille. Tarkistus 87 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 2 kohta 2.  Valitukset on perusteltava asianmukaisesti, ja niissä on esitettävä riittävät todisteet väitetystä rikkomisesta ja siitä aiheutuneesta vahingosta. 2.  Valitukset on perusteltava asianmukaisesti, ja niissä on esitettävä riittävät todisteet väitetystä rikkomisesta. Tarkistus 88 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 3 kohta 3.  Jos käy ilmi, että valituksessa ei esitetä riittäviä todisteita tutkimuksen käynnistämiseksi, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava valituksen tekijälle perustelut päätökselleen olla käynnistämättä tutkimusta. 3.  Jos käy ilmi, että valituksessa ei esitetä riittäviä todisteita tutkimuksen käynnistämiseksi, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kuukauden kuluessa valituksen tekijälle perustelut päätökselleen olla käynnistämättä tutkimusta. Tarkistus 89 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Todentajien on arvioitava toiminnanharjoittajien tai kaivostoiminnan harjoittajien niille tämän asetuksen mukaisesti toimittamien päästöraporttien vaatimustenmukaisuus. Niiden on arvioitava, ovatko raportit tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia, ja tarkasteltava niiden luotettavuuden, uskottavuuden ja tarkkuuden arvioimiseksi uudelleen kaikkia käytettäviä tietolähteitä ja menetelmiä, erityisesti seuraavia seikkoja: 1.  Todentajien on arvioitava toiminnanharjoittajien, kaivostoiminnan harjoittajien tai tuojien, mikäli tätä edellytetään tuojien osalta 27 artiklan nojalla, niille tämän asetuksen mukaisesti toimittamien päästöraporttien vaatimustenmukaisuus. Niiden on arvioitava, ovatko raportit tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia, ja tarkasteltava niiden luotettavuuden, uskottavuuden ja tarkkuuden arvioimiseksi uudelleen kaikkia käytettäviä tietolähteitä ja menetelmiä, erityisesti seuraavia seikkoja: Tarkistus 90 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 1 kohta – d alakohta d)  toiminnanharjoittajien tai kaivostoiminnan harjoittajien soveltamat laadunvalvonta- tai laadunvarmistusjärjestelmät. d)  toiminnanharjoittajien, kaivostoiminnan harjoittajien tai tuojien, mikäli tätä edellytetään tuojien osalta 27 artiklan nojalla, soveltamat laadunvalvonta- tai laadunvarmistusjärjestelmät. Tarkistus 91 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 2 kohta – 1 alakohta Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja todentamistoimia toteuttaessaan todentajien on käytettävä maksutta ja julkisesti saatavilla olevia metaanipäästömäärien määritystä koskevia eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja, jotka komissio saattaa sovellettaviksi 5 kohdan mukaisesti. Todentajien on käytettävä kasvihuonekaasupäästömäärien määrittämiseen ja todentamiseen olemassa olevia eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja siihen asti, kunnes komissio päättää näiden standardien sovellettavuudesta. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja todentamistoimia toteuttaessaan todentajien on käytettävä julkisesti saatavilla olevia metaanipäästömäärien määritystä koskevia eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja, jotka komissio saattaa sovellettaviksi tämän asetuksen ja erityisesti 5 kohdan mukaisesti. Todentajien on käytettävä kasvihuonekaasupäästömäärien määrittämiseen ja todentamiseen olemassa olevia eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja siihen asti, kunnes komissio päättää näiden standardien sovellettavuudesta. Tarkistus 92 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 8 kohta – 1 a alakohta (uusi) Jos eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja ei ole saatavilla, toiminnanharjoittajien tai kaivostoiminnan harjoittajien on annettava todentajille tietoa standardeista tai menetelmistä, joita toiminnanharjoittajat, kaivostoiminnan harjoittajat tai tuojat käyttävät todentamistoimissaan. Tarkistus 93 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 2 kohta – 2 alakohta Todentajat voivat käytettyjen tietolähteiden ja menetelmien luotettavuuden, uskottavuuden ja tarkkuuden määrittämiseksi tehdä tarkastuksia paikalla. Todentajien on tehtävä käytettyjen tietolähteiden ja menetelmien luotettavuuden, uskottavuuden ja tarkkuuden määrittämiseksi ennalta ilmoitettuja ja ilmoittamattomia tarkastuksia paikalla. Tarkistus 94 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 8 kohta – 2 a alakohta (uusi) Tämän artiklan 1 kohdassa ja tässä kohdassa tarkoitetut todentamistoimet on yhdenmukaistettava nykyisten eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien ja menetelmien kanssa toiminnanharjoittajille, kaivostoiminnan harjoittajille tai tuojille, mikäli tätä edellytetään tuojien osalta 27 artiklan nojalla, aiheutuvan rasitteen rajoittamiseksi, ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon toiminnanharjoittajan toiminnan luonne. Tarkistus 95 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 3 kohta – 3 alakohta Jos arvioinnissa todetaan, että päästöraportti ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, todentajien on ilmoitettava siitä toiminnanharjoittajalle tai kaivostoiminnan harjoittajalle ja toiminnanharjoittajan tai kaivostoiminnan harjoittajan on toimitettava tarkistettu päästöraportti todentajalle viipymättä. Jos arvioinnissa todetaan, että päästöraportti ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, todentajien on ilmoitettava siitä toiminnanharjoittajalle, kaivostoiminnan harjoittajalle tai tuojalle, mikäli tätä edellytetään tuojan osalta 27 artiklan nojalla, ja toiminnanharjoittajan, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan, mikäli tätä edellytetään tuojan osalta 27 artiklan nojalla, on toimitettava tarkistettu päästöraportti todentajalle viipymättä ja viimeistään kolmen viikon kuluessa. Tarkistus 96 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 4 kohta 4.  Toiminnanharjoittajien ja kaivostoiminnan harjoittajien on annettava todentajille kaikki tarvittava apu tässä asetuksessa tarkoitettujen todennustoimien suorittamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn ja asiakirjojen tai tiedostojen esittämisen osalta. 4.  Toiminnanharjoittajien, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien, mikäli tätä edellytetään tuojien osalta 27 artiklan nojalla, on annettava todentajille kaikki tarvittava apu tässä asetuksessa tarkoitettujen todentamistoimien suorittamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn ja asiakirjojen tai tiedostojen esittämisen osalta. Tarkistus 97 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 5 a kohta (uusi) 5 a.  Tässä artiklassa tarkoitetuista toimista aiheutuneet kustannukset otetaan huomioon 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tarkistus 98 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Edellyttäen, että unionin etua suojellaan, kansainväliselle metaanipäästöjen seurantakeskukselle annetaan metaanipäästötietojen todentamisrooli, erityisesti seuraavien tehtävien osalta: 1.  Suorittaessaan velvollisuuksiaan ja käyttäessään tämän asetuksen mukaisia valtuuksiaan todentajien, toimivaltaisten viranomaisten ja komission on otettava huomioon tiedot, jotka kansainvälinen metaanipäästöjen seurantakeskus (IMEO) on asettanut julkisesti saataville, erityisesti seuraavien seikkojen osalta: Tarkistus 99 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 1 kohta – e alakohta e)  merkittäviä tietolähteiden välisiä eroja koskevien havaintojen raportointi. e)  merkittäviä tietolähteiden välisiä eroja koskevien havaintojen raportointi, jonka avulla edistetään luotettavampien tieteellisten menetelmien kehittämistä; Tarkistus 100 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi) e a)  raportointi superpäästölähteistä, jotka on tunnistettu varhaishavainta- ja varhaisvaroitusjärjestelmän avulla. Tarkistus 101 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 2 kohta 2.  Komissio voi toimittaa kansainväliselle metaanipäästöjen seurantakeskukselle metaanipäästötiedot, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet sen saataville tämän asetuksen mukaisesti. 2.  Komissio toimittaa asiaankuuluvat metaanipäästöjä koskevat tiedot IMEOlle. Tarkistus 102 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 3 kohta 3.  Kansainvälisen metaanipäästöjen seurantakeskuksen tuottamat tiedot on asetettava yleisön ja komission saataville. Poistetaan. Tarkistus 103 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta 1.  Toiminnanharjoittajien on viimeistään … [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti lähdetason metaanipäästöistä, jotka on arvioitu käyttäen yleisiä mutta lähdekohtaisia päästökertoimia kaikille lähteille. 1.  Toiminnanharjoittajien on viimeistään ... [10 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti niiden lähdetason metaanipäästöjen määrän määrityksestä, jotka on arvioitu käyttäen vähintään yleisiä päästökertoimia kaikille lähteille. Toiminnanharjoittajat voivat halutessaan toimittaa samanaikaisesti raportin 2 kohdassa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Tarkistus 104 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 kohta 2.  Toiminnanharjoittajien on viimeistään … [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] toimitettava toimivaltaisille viranomaisille myös raportti toiminnassa olevien omaisuuserien lähdetason metaanipäästöjen suorista mittauksista. Raportoinnissa voidaan tällä tasolla käyttää lähdetason mittausta ja näytteenottoa perustana päästöjen arvioinnissa käytettävien erityisten päästökertoimien määrittämiselle. 2.  Unioniin sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien ja yritysten on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti lähdetason metaanipäästöjen määrän määrityksestä: a)   toiminnassa olevien omaisuuserien osalta viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta], ja b)   muiden kuin toiminnassa olevien omaisuuserien osalta viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] edellyttäen, että toiminnanharjoittaja ei ole ilmoittanut näitä omaisuuseriä a alakohdan mukaisen velvoitteen mukaisesti. Raportoinnissa on tällä tasolla käytettävä lähdetason suoraa mittausta ja näytteenottoa perustana päästöjen määrän määrityksessä käytettävien erityisten päästökertoimien määrittämiselle. Tarkistus 105 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 kohta – 1 alakohta Toiminnanharjoittajien on viimeistään … [36 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä maaliskuuta toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti 2 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien lähdetason metaanipäästöjen suorista mittauksista täydennettynä paikalla tapahtuvilla metaanipäästöjen mittauksilla, jolloin lähdetason arvioinnit voidaan arvioida ja todentaa laitoksittain koottuina. Toiminnanharjoittajien ja unioniin sijoittautuneiden yritysten on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti lähdetason metaanipäästöjen määrän määrityksestä täydennettynä paikalla tapahtuvilla metaanipäästöjen mittauksilla, jolloin lähdetason arvioinnit voidaan arvioida ja todentaa laitoksittain koottuina. Tarkistus 106 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – a alakohta (uusi) a)   toiminnassa olevien omaisuuserien osalta viimeistään … [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen joka vuosi viimeistään 31 päivänä toukokuuta; ja Tarkistus 107 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – b alakohta (uusi) b)   muiden kuin toiminnassa olevien omaisuuserien osalta viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [42 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen joka vuosi viimeistään 31 päivänä toukokuuta edellyttäen, että toimija ei ole ilmoittanut niitä a alakohdan mukaisesti. Tarkistus 108 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 kohta – 2 alakohta Toiminnanharjoittajien on ennen tässä kohdassa esitettyjen raporttien toimittamista toimivaltaisille viranomaisille varmistettava, että todentaja on arvioinut ne, ja sisällytettävä niihin 8 ja 9 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto. Toiminnanharjoittajien ja yritysten on ennen tässä kohdassa esitettyjen raporttien toimittamista toimivaltaisille viranomaisille varmistettava, että todentaja on arvioinut ne, ja sisällytettävä niihin 8 ja 9 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto. Tarkistus 109 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 4 kohta 4.  Unioniin sijoittautuneiden yritysten on viimeistään … [36 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti ei-toiminnassa olevien omaisuuserien lähdetason metaanipäästöjen suorista mittauksista. Raportoinnissa voidaan tällä tasolla käyttää lähdetason mittausta ja näytteenottoa perustana päästöjen arvioinnissa käytettävien erityisten päästökertoimien määrittämiselle. Poistetaan. Tarkistus 110 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 5 kohta – 1 alakohta Unioniin sijoittautuneiden yritysten on viimeistään … [48 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä maaliskuuta toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti 4 kohdassa esitettyjen ei-toiminnassa olevien omaisuuserien lähdetason metaanipäästöjen suorista mittauksista täydennettynä paikalla tapahtuvilla metaanipäästöjen mittauksilla, jolloin lähdetason arvioinnit voidaan arvioida ja todentaa laitoksittain koottuina. Poistetaan. Tarkistus 111 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 5 kohta – 2 alakohta Yritysten on ennen tässä kohdassa esitettyjen raporttien toimittamista toimivaltaisille viranomaisille varmistettava, että todentaja on arvioinut ne, ja sisällytettävä niihin 8 ja 9 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto. Poistetaan. Tarkistus 112 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 6 kohta – 1 alakohta – c alakohta c)  yksityiskohtaiset tiedot metaanipäästöjen mittaamiseen käytetyistä määrien määritysmenetelmistä; c)  yksityiskohtaiset tiedot määrien määritysmenetelmistä; Tarkistus 113 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 6 kohta – 2 alakohta Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä raportointimallin 2, 3, 4 ja 5 kohdan mukaisille raporteille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä raportointimallin tämän artiklan mukaisille raporteille ja ottaa siinä huomioon jo käytössä olevat kansalliset inventaarioraportit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ennen näiden täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä toiminnanharjoittajien ja yritysten on soveltuvin osin käytettävä OGMP 2.0:n teknisiä ohjeasiakirjoja ja raportointimalleja tuotantoketjun alku- ja loppupään toimissa. Tarkistus 114 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 7 kohta 7.  Edellä 3 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa laitostason mittauksissa on käytettävä asianmukaisia määränmääritystekniikoita, joilla voidaan tehdä tällaisia mittauksia. 7.  Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa laitostason mittauksissa on käytettävä asianomaisten eurooppalaisten tai kansainvälisten standardointielinten kehittämiä hyväksyttyjä päästöjen määränmääritystekniikoita. Ennen näiden standardien hyväksymistä toiminnanharjoittajien ja yritysten on soveltuvin osin käytettävä OGMP 2.0:n teknisiä ohjeasiakirjoja ja noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja parhaita saatavilla olevia tekniikoita metaanipäästöjen mittaamiseksi. Tarkistus 115 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 8 kohta 8.  Jos lähdetason menetelmillä määritettyjen päästömäärien ja laitostason mittauksista saatujen päästömäärien välillä on merkittäviä eroja, lisämittaukset on tehtävä saman raportointikauden aikana. 8.  Jos lähdetasolla ja laitostasolla mitattujen päästömäärien välillä on merkittäviä eroja, 3 kohdassa tarkoitetuissa raporteissa on perusteltava ero. Jos ero ei johdu käytetyn määrien määritysmenetelmän epätarkkuudesta, seuraavat lisämittaukset on tehtävä saman raportointikauden aikana: Tarkistus 116 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 8 kohta – a alakohta (uusi) a)  jos laitostason mittaus on tilastollisesti merkitsevästi lähdetason inventaariota korkeampi, toiminnanharjoittajan on liitettävä raporttiin asiakirjat lähdetason inventaarion ja laitostason mittausten täsmäyttämiseksi ja päivitettävä lähdetason inventaarionsa vastaamaan korkeamman laitostason mittauksia; Tarkistus 117 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 8 kohta – b alakohta (uusi) b)  jos laitostason mittaus on tilastollisesti merkitsevästi alhaisempi kuin lähdetason inventaario, toiminnanharjoittajan on tarkistettava laitostason mittauslaitteiden vähimmäistunnistamisraja (MDL) sen varmistamiseksi, että se on riittävän alhainen yksittäisten osien odotettujen päästötasojen tunnistamiseksi. Jos MDL-arvo ei ole riittävän alhainen, toiminnanharjoittajan on toistettava mittaus saman kalenterivuoden aikana laitteilla, joiden MDL-arvo on riittävän alhainen, ja verrattava tätä tulosta lähdetason inventaarioon. Jos MDL-arvo todetaan riittäväksi, toiminnanharjoittajan on toimitettava asiakirjat, joissa ero perustellaan. Tarkistus 118 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 9 kohta 9.  Kaasuinfrastruktuurin metaanipäästömittaukset on tehtävä soveltuvien eurooppalaisten (CEN) tai kansainvälisten (ISO) metaanipäästömäärien määritystä koskevien standardien mukaisesti. 9.  Komissio antaa viimeistään ... [9 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] delegoituja säädöksiä 31 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla metaanipäästöjen suoriin mittauksiin ja määrän määritykseen sovellettavat eritelmät. Näitä eritelmiä sovelletaan komission tämän artiklan soveltamiseksi esittämiin standardointipyyntöihin. Tarkistus 119 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 11 a kohta (uusi) 11 a.  Seurannassa ja raportoinnissa on viitattava ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaaliin, joka on 100 vuoden aikajänteellä 29,8 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin ja 20 vuoden aika-asteikolla 82,5 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin1 a. __________________ 1 a IPCC:n kuudes arviointiraportti - https://www.ercevolution.energy/ipcc-sixth-assessment-report/ Tarkistus 120 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta Toiminnanharjoittajien on toteutettava kaikki käytettävissään olevat toimenpiteet metaanipäästöjen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi toiminnassaan. 1.   Toiminnanharjoittajien on toteutettava kaikki käytettävissään olevat asianmukaiset vähentämistoimenpiteet metaanipäästöjen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi toiminnassaan. Tarkistus 121 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.   Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, miten kunnianhimoisen suorituskykystandardin käyttöönotto tuotantoketjun alkupäässä vaikuttaa unioniin tuotavan tai unionissa talteen otettavan öljyn ja kaasun metaanipäästöintensiteettiin. Komissio arvioi erityisesti metaani-intensiteettistandardin asettamista enintään 0,2 prosenttiin. Tarkistus 122 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 b kohta (uusi) 1 b.   Ennen 1 c kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen hyväksymistä komissio tekee vaikutustenarvioinnin, jossa arvioidaan erityisesti vaikutuksia sekä ilmastoon että unionin energiahuoltovarmuuteen, noudattaen kaikilta osin asetusta (EU) 2021/1119. Tarkistus 123 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 c kohta (uusi) 1 c.   Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] 31 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla 1 a kohdassa tarkoitettu suorituskykystandardi, jolla pannaan tuotantoketjun alkupään alalla täytäntöön metaanipäästöintensiteetin taso, joka on saavutettava viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta], ja menetelmät metaanipäästöintensiteetin luotettavien mittarien selkeää määrittelyä varten. Tarkistus 124 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 d kohta (uusi) 1 d.   Komissio antaa 31 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla metaanipäästöintensiteetin taso, joka on saavutettava tuotantoketjun keskivaiheen ja loppupään aloilla. Tarkistus 125 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Toiminnanharjoittajien on viimeistään … [3 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] toimitettava toimivaltaisille viranomaisille vuotojen tunnistus- ja korjausohjelma, jossa esitetään yksityiskohtaisesti tämän artiklan vaatimusten mukaisesti suoritettavien kartoitusten sisältö. Toiminnanharjoittajien on viimeistään … [6 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] toimitettava toimivaltaisille viranomaisille vuotojen tunnistus- ja korjausohjelma, jossa esitetään yksityiskohtaisesti tämän artiklan vaatimusten mukaisesti suoritettavien kartoitusten ja toimien sisältö. Tarkistus 126 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1025/2012 soveltamista unioni pyrkii siihen, että asianmukaiset standardointiorganisaatiot kehittävät oikea-aikaisesti eurooppalaisia standardeja, joihin sisältyvät vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksia ja -toimia koskevat tekniset eritelmät tämän artiklan soveltamiseksi. Siirretään komissiolle 31 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta, jotta voidaan vaatia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen teknisten eritelmien noudattamista, saattaa ajan tasalle viittaukset mainittuihin eurooppalaisiin standardeihin ja tarvittaessa vahvistaa vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksia koskevat tekniset eritelmät. Kunnes tällaiset eritelmät on laadittu, toiminnanharjoittajien on käytettävä sellaisia käytäntöjä, teknologioita, prosesseja ja asiantuntemuksen tasoa, joita johtavalta palveluntarjoajalta voidaan odottaa tässä artiklassa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi, ja annettava pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille ja todentajille tiedot käytetyistä standardeista tai menetelmistä. Tarkistus 127 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 2 kohta – 1 alakohta Toiminnanharjoittajien on viimeistään … [6 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] tehtävä kaikkien vastuullaan olevien olennaisten osien kartoitus 1 kohdassa tarkoitetun vuotojen tunnistus- ja -korjausohjelman mukaisesti. Toiminnanharjoittajien on viimeistään … [9 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] tehtävä kaikkien vastuullaan olevien olennaisten osien kartoitus 1 kohdassa tarkoitetun vuotojen tunnistus- ja -korjausohjelman mukaisesti. Tarkistukset 128 ja 270cp1 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 2 kohta – 2 alakohta Sen jälkeen vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitukset on toistettava kolmen kuukauden välein. Sen jälkeen vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitukset on tehtävä seuraavin väliajoin: Tarkistus 129 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – a alakohta (uusi) a)  kaikkien maanpäällisten osien osalta joka toinen kuukausi käyttäen tunnistamislaitteita, joilla on 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vähimmäistunnistamisraja; Tarkistus 130 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – b alakohta (uusi) b)  kaikkien maanpäällisten osien osalta joka neljäs kuukausi käyttäen tunnistamislaitteita, joilla on 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vähimmäistunnistamisraja; Tarkistus 131 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – c alakohta (uusi) c)  kaikkien maanalaisten osien osalta joka viides kuukausi tai liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistetuin väliajoin käyttäen tunnistamislaitteita, joilla on 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vähimmäistunnistamisraja. Tarkistus 132 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 3 kohta 3.  Toiminnanharjoittajien on käytettävä kartoitusten tekemiseen laitteita, joiden avulla voidaan tunnistaa osista vähintään 500 miljoonasosan metaanihäviö. 3.  Toiminnanharjoittajien on käytettävä kartoitusten tekemiseen tunnistamislaitteita, joilla on seuraava vähimmäistunnistamisraja: Tarkistus 133 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 3 kohta – a alakohta (uusi) a)  17 grammaa metaania tunnissa vakiolämpötilassa ja -paineessa; kartoitus on tehtävä kunkin yksittäisen potentiaalisen päästölähteen tasolla; Tarkistus 134 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 3 kohta – b alakohta (uusi) b)  50 miljoonasosaa tilavuudessa metaania tai 1 gramma tunnissa; kartoitus on tehtävä maanpäällisten osien osalta kosketuksessa kuhunkin yksittäiseen potentiaaliseen päästölähteeseen; Tarkistus 135 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 3 kohta – c alakohta (uusi) c)  500 miljoonasosaa tai 5 grammaa metaania tunnissa maanpäällisten osien osalta. Tarkistus 136 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 1 alakohta Toiminnanharjoittajien on korjattava tai vaihdettava kaikki osat, joiden päästöjen metaanipitoisuuden todetaan olevan vähintään 500 miljoonasosaa. Toiminnanharjoittajien on korjattava tai vaihdettava kaikki osat, joiden on todettu vuotavan metaania. Tarkistus 137 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 2 alakohta Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut osat on korjattava tai vaihdettava välittömästi tai mahdollisimman pian tunnistuksen jälkeen, kuitenkin viimeistään viiden päivän kuluttua tunnistuksesta edellyttäen, että toiminnanharjoittajat voivat osoittaa, etteivät turvallisuuteen liittyvät tai tekniset näkökohdat salli välittömiä toimia, ja että toiminnanharjoittajat laativat korjaus- ja seuranta-aikataulun. Tässä kohdassa tarkoitetut osat on ensimmäisen kerran yritettävä korjata tai vaihtaa välittömästi tai mahdollisimman pian tunnistuksen jälkeen, kuitenkin viimeistään viiden päivän kuluttua tunnistuksesta. Tässä kohdassa tarkoitetuissa korjauksissa tai vaihdoissa on käytettävä uusinta teknologiaa ja materiaaleja, jotka suojaavat pitkäaikaisesti uusilta vuodoilta. Jos toiminnanharjoittajat voivat osoittaa, että tässä kohdassa tarkoitettu korjaus ei onnistu tai ei ole mahdollista viiden päivän kuluessa turvallisuuteen liittyvien tai teknisten näkökohtien vuoksi, toiminnanharjoittajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viivästymistä tukevaa näyttöä ja laadittava korjaus- ja seuranta-aikataulu viimeistään viiden päivän kuluttua tunnistuksesta. Tässä alakohdassa tarkoitetun korjaus- ja seuranta-aikataulun on oltava sellainen, että havaitut vuodot korjataan 30 päivän kuluessa tunnistuksesta. Tarkistus 138 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 3 alakohta Turvallisuusnäkökohdat ja tekniset näkökohdat, jotka eivät mahdollista toisessa alakohdassa tarkoitettuja välittömiä toimia, voivat koskea vain henkilöstön ja lähistöllä olevien ihmisten turvallisuutta, ympäristövaikutuksia, metaanihäviön pitoisuutta, osan saavutettavuutta ja osan korvaavan osan saatavuutta. Ympäristövaikutuksia koskevat näkökohdat voivat koskea tapauksia, joissa korjaus voi johtaa suurempiin metaanipäästöihin verrattuna siihen, että korjausta ei tehdä. Toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut turvallisuusnäkökohdat ja tekniset näkökohdat voivat koskea vain seuraavia: Tarkistus 139 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – a alakohta (uusi) a)  henkilöstön ja tunnistetun vuodon lähistöllä olevien ihmisten turvallisuus; Tarkistus 140 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – b alakohta (uusi) b)  toimien toteuttamisesta mahdollisesti aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset, jos voidaan osoittaa, että nämä vaikutukset olisivat suuremmat kuin toimien toteuttamisesta saatavat ympäristöhyödyt, esimerkiksi jos korjaus voisi johtaa suurempiin kokonaismetaanipäästöihin verrattuna siihen, että korjausta ei tehdä; Tarkistus 141 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – c alakohta (uusi) c)  osan saavutettavuus, mukaan lukien mahdolliset kulkuluvat; ja Tarkistus 142 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – d alakohta (uusi) d)  se, että vaihdettavan osan tai osien korjaamiseen tarvittavia varaosia ei ole saatavilla. Tarkistus 143 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 4 kohta – 4 alakohta Jos järjestelmä on pysäytettävä ennen korjauksen tai vaihdon aloittamista, toiminnanharjoittajien on minimoitava vuoto yhden päivän kuluessa sen tunnistuksesta ja korjattava vuoto seuraavan suunnitellun järjestelmän pysäyttämisen loppuun mennessä tai vuoden kuluessa sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Jos järjestelmä on pysäytettävä yhden tai useamman a–d alakohdassa esitetyn olosuhteen vuoksi ennen korjauksen tai vaihdon aloittamista, toiminnanharjoittajien on minimoitava vuoto yhden päivän kuluessa sen tunnistuksesta ja korjattava vuoto seuraavan suunnitellun järjestelmän pysäyttämisen loppuun mennessä tai vuoden kuluessa sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Tarkistus 144 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 4 kohta – 4 a alakohta (uusi) Toiminnanharjoittajien on pidettävä kirjaa kaikista tämän artiklan nojalla tehdyistä korjausta lykkäävistä päätöksistä, pidettävä nämä tiedot ajan tasalla ja asetettava ne kokonaisuudessaan toimivaltaisten viranomaisten saataville, mukaan lukien kaikki tarvittava näyttö kunkin päätöksen ja vastaavien korjaus- ja seuranta-aikataulujen perustelemiseksi. Toimijoiden on kirjattava nämä tiedot viipymättä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia toiminnanharjoittajaa muuttamaan korjausaikataulua ottaen huomioon tämän asetuksen vaatimukset. Tarkistus 145 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 5 kohta – 1 alakohta Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, toiminnanharjoittajien on tutkittava osat, joiden päästöjen metaanipitoisuuden on todettu olevan vähintään 500 miljoonasosaa minkä tahansa aiemman kartoituksen aikana, mahdollisimman pian 4 kohdan mukaisesti tehdyn korjauksen jälkeen ja viimeistään 15 päivän kuluttua sen jälkeen korjauksen onnistumisen varmistamiseksi. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, toiminnanharjoittajien on korjauksen jälkeen tutkittava osat, joiden on todettu vuotavan metaania, välittömästi 4 kohdan mukaisesti tehdyn korjauksen jälkeen ja viimeistään 30 päivän kuluttua sen jälkeen korjauksen onnistumisen varmistamiseksi. Tarkistus 146 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 5 kohta – 2 alakohta Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, toiminnanharjoittajien on tutkittava osat, joiden päästöjen metaanipitoisuuden on todettu olevan alle 500 miljoonasosaa, viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päästöjen tunnistuksesta sen tarkistamiseksi, onko metaanihäviön määrä muuttunut. Poistetaan. Tarkistus 147 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 5 kohta – 3 alakohta Jos tunnistetaan suurempi turvallisuusriski tai suurempi metaanihäviön riski, toimivaltaiset viranomaiset voivat suositella, että asiaankuuluvat osat tutkitaan useammin. Poistetaan. Tarkistus 148 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 6 kohta – 1 alakohta Toiminnanharjoittajien on pidettävä kirjaa kaikista tunnistetuista vuodoista niiden koosta riippumatta ja tarkastettava ne toistuvasti sen varmistamiseksi, että ne korjataan 4 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan mukaisia raportointivelvollisuuksia. Toiminnanharjoittajien on pidettävä kirjaa kaikista tunnistetuista vuodoista niiden koosta riippumatta ja tarkastettava ne säännöllisesti ja varmistettava, että ne korjataan 4 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan mukaisia raportointivelvollisuuksia. Tarkistus 149 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 7 kohta – 1 alakohta Toiminnanharjoittajien on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa kyseiset omaisuuserät sijaitsevat, kuukauden kuluessa kustakin kartoituksesta raportti kartoituksen tuloksista ja korjaus- ja seuranta-aikataulu. Raportissa on oltava vähintään liitteessä IV esitetyt asiat. Toiminnanharjoittajien on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa kyseiset omaisuuserät sijaitsevat, joka vuosi raportti, jossa esitetään yhteenveto kaikkien edellisen vuoden aikana tehtyjen kartoitusten tuloksista ja kaikista vastaavista korjaus- ja seuranta-aikatauluista. Raportissa on oltava vähintään liitteessä IV esitetyt asiat. Tarkistus 150 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 7 kohta – 2 alakohta Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia toiminnanharjoittajaa muuttamaan raporttia tai korjaus- ja seuranta-aikataulua ottaen huomioon tämän asetuksen vaatimukset. Poistetaan. Tarkistus 151 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 9 kohta 9.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifiointi- ja akkreditointijärjestelmät ja vastaavat pätevyysjärjestelmät, mukaan lukien soveltuvat koulutusohjelmat, ovat palveluntarjoajien saatavilla kartoituksia varten. 9.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifiointi- ja akkreditointijärjestelmät ja vastaavat pätevyysjärjestelmät, mukaan lukien soveltuvat koulutusohjelmat, ovat palveluntarjoajien ja toiminnanharjoittajien saatavilla kartoituksia varten. Tarkistus 152 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 2 kohta – johdantokappale 2.  Tuuletus on sallittua vain seuraavissa tilanteissa: 2.  Tuuletus ja soihdutus on sallittua vain seuraavissa tilanteissa: Tarkistus 153 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 2 kohta – a alakohta a)  hätätilanteessa tai toimintahäiriötilanteessa; a)  hätätilanteessa tai toimintahäiriötilanteessa. Tarkistus 154 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 2 kohta – b alakohta b)  jos se on väistämätöntä ja välttämätöntä osien tai laitteiden käyttöä, korjaamista, huoltamista tai testaamista varten ja jollei 16 artiklassa säädetyistä raportointivelvoitteista muuta johdu. Poistetaan. Tarkistus 155 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 3 kohta – johdantokappale 3.  Edellä olevan 2 kohdan b alakohdan mukaiseen tuuletukseen sisältyvät seuraavat erityistilanteet, joissa tuuletusta ei voida lopettaa kokonaan: 3.  Sen lisäksi, mitä 2 kohdan a alakohdassa säädetään, tuuletus ja soihdutus on sallittua ainoastaan seuraavissa erityistilanteissa, joissa tuuletusta tai tapauksen mukaan soihdutusta ei voida lopettaa kokonaan tai se on turvallisuussyistä tarpeen: Tarkistus 156 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 3 kohta – a alakohta a)  tiettyjen komponenttien tavanomaisen toiminnan aikana edellyttäen, että laite täyttää kaikki määritetyt laitevaatimukset ja sitä huolletaan ja se tarkastetaan asianmukaisesti metaanihäviön minimoimiseksi; a)  paineilmalaitteiden ja -pumppujen, kuivamenetelmällä toimivien kaasutiivisteiden, kompressorien, ilmanpaineella toimivien varastosäiliöiden tai muiden tuuletukseen suunniteltujen komponenttien tavanomaisen toiminnan aikana edellyttäen, että laite täyttää kaikki 5 b kohdan mukaisesti määritetyt laitevaatimukset ja sitä huolletaan ja se tarkastetaan asianmukaisesti metaanihäviön minimoimiseksi; Tarkistus 157 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 3 kohta – c alakohta c)  varastointisäiliön tai muun matalapainesäiliön mittauksen tai näytteenoton aikana; c)  varastointisäiliön tai muun matalapainesäiliön mittauksen tai näytteenoton aikana edellyttäen, että säiliö täyttää 5 b kohdan mukaisesti määritetyt vaatimukset; Tarkistus 158 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 3 kohta – d alakohta d)  nesteiden siirtäminen varastosäiliöstä tai muusta matalapainesäiliöstä kuljetusvälineeseen sovellettavien standardien mukaisesti; d)  nesteiden siirtäminen varastosäiliöstä tai muusta matalapainesäiliöstä kuljetusvälineeseen sovellettavien standardien mukaisesti edellyttäen, että säiliö täyttää 5 b kohdan mukaisesti määritetyt vaatimukset; Tarkistus 159 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 3 kohta – e alakohta e)  korjauksen ja huollon aikana, mukaan lukien laitteiden tyhjennys ja paineen purkaus korjausta ja huoltoa varten; e)  korjauksen, huollon, testausmenettelyjen ja käytöstäpoiston aikana, mukaan lukien laitteiden tyhjennys ja paineen purkaus korjausta ja huoltoa varten; Tarkistus 160 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 4 kohta 4.  Jos tuuletus on sallittua 2 ja 3 kohdan nojalla, toiminnanharjoittajat saavat tuulettaa vain, jos soihdutus ei ole teknisesti toteutettavissa tai jos se vaarantaa toiminnan tai henkilöstön turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa toiminnanharjoittajien on osana 16 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on pakko valita tuuletus soihdutuksen sijaan. 4.  Jos tuuletus on sallittua 2 kohdan nojalla, toiminnanharjoittajat saavat tuulettaa vain, jos soihdutus ei ole teknisesti toteutettavissa huonon syttyvyyden, liekin toistuvan sammumisen tai turvallisuusnäkökohtien vuoksi tai kun vähentämistoimenpiteiden ympäristö- tai ilmastovaikutukset ovat suuremmat kuin -hyödyt tai kun tuuletus vaarantaa toiminnan tai henkilöstön turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa toiminnanharjoittajien on osana 16 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on pakko valita tuuletus soihdutuksen sijaan. Tarkistus 161 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a.  Jos metaania päästävälle laitteelle on olemassa vaihtoehtoinen päästötön laite, toiminnanharjoittajan on korvattava kyseinen laite 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä edellyttäen, että metaania päästämätön laite täyttää 5 b kohdan mukaisesti määritetyt vaatimukset. Tarkistus 162 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 5 kohta 5.  Soihdutus on sallittua vain, jos metaanin syöttäminen takaisin, käyttö paikalla tai markkinoille toimittaminen ei ole mahdollista muista kuin taloudellisista syistä. Tällaisessa tilanteessa toiminnanharjoittajien on osana 16 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on pakko valita soihdutus metaanin takaisin syöttämisen, paikalla käytön tai markkinoille toimittamisen sijaan. 5.  Edellä 2 kohdassa säädettyjen ehtojen lisäksi soihdutus on sallittua vain, jos metaanin syöttäminen takaisin, käyttö paikalla, jalostus tai markkinoille toimittaminen ei ole mahdollista muista kuin taloudellisista syistä. Tällaisessa tilanteessa toiminnanharjoittajien on osana 16 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on pakko valita soihdutus metaanin takaisin syöttämisen, paikalla käytön tai markkinoille toimittamisen sijaan. Tarkistus 163 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 5 a kohta (uusi) 5 a.  Jos jokin paikka rakennetaan, vaihdetaan tai kunnostetaan kokonaan tai osittain, toiminnanharjoittajat saavat käyttää kyseisessä paikassa ainoastaan päästöttömiä paineilmaohjaimia ja -pumppuja. Tarkistus 164 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 5 b kohta (uusi) 5 b.  Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] 31 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta sisällyttämällä siihen päästöttömien tuuletus- ja soihdutuslaitteiden tekniset vaatimukset ja säätämällä niiden sovellettavuudesta. Siirretään komissiolle valta tarkistaa tällaisia delegoituja säädöksiä tekniikan kehityksen perusteella. Tarkistus 165 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 5 c kohta (uusi) 5 c.  Jos tämän artiklan täytäntöönpano edellyttää lupaa tai muuta hallinnollista hyväksyntää asiaankuuluvilta viranomaisilta tai jos se, että tuuletus- tai soihdutuslaitteita ei ole saatavilla, aiheuttaa poikkeuksellisen viiveen kyseisen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisissa toimissa, toiminnanharjoittajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kyseisen täytäntöönpanon aikataulu. Toiminnanharjoittajien on hoidettava täytäntöönpano viipymättä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia muutoksia aikatauluun. Tarkistus 166 Ehdotus asetukseksi 16 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta a)  ovat hätätilanteen tai toimintahäiriön aiheuttamia; a)  ovat hätätilanteen tai toimintahäiriön aiheuttamia; tai Tarkistus 167 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 1 kohta 1.  Kun laitos rakennetaan, vaihdetaan tai kunnostetaan tai kun siihen asennetaan uusia soihtutorneja tai muita polttolaitteita, toiminnanharjoittajat saavat asentaa siihen vain polttolaitteita, joissa on automaattisytytin tai jatkuvasti palava sytytysliekki ja jotka poistavat hiilivedyt täydellisesti. 1.  Toiminnanharjoittajien on asennettava kaikkiin polttolaitteilla varustettuihin soihtutorneihin automaattisytytin tai jatkuvasti palava sytytysliekki, joka poistaa hiilivedyt vähintään 99-prosenttisesti, viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Tarkistus 168 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 2 kohta 2.  Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että kaikki soihtutornit tai muut polttolaitteet täyttävät 1 kohdan vaatimukset viimeistään … [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Poistetaan. Tarkistus 169 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 3 kohta 3.  Toiminnanharjoittajien on tarkastettava soihtutornit viikoittain liitteessä III esitettyjen tietojen mukaisesti. 3.  Toiminnanharjoittajien on tarkastettava soihtutornit viikoittain liitteessä III esitettyjen tietojen mukaisesti. Toiminnanharjoittajat voivat soihtutornin viikoittaisen tarkastamisen sijasta käyttää etäältä tapahtuvaan tai automatisoituun jatkuvaan tarkkailuun tarkoitettuja laitteita, jos toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ne, kerätäkseen liitteessä III olevan kolmannen alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut havainnot soihtutornista. Jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, toimijoiden on tutkittava sääntöjenvastaisuuden syy ja korjattava se kuuden tunnin kuluessa taikka huonoissa sääolosuhteissa tai muiden ääriolosuhteiden vallitessa 24 tunnin kuluessa. Tarkistus 170 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on viimeistään … [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] laadittava ja asetettava julkisesti saataville inventaario kaikista niiden alueella tai lainkäyttöalueella sijaitsevista ei-toiminnassa olevista lähteistä, ja inventaariossa on oltava ainakin liitteessä IV esitetyt tiedot. 1.  Jäsenvaltioiden on viimeistään … [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] laadittava ja asetettava julkisesti saataville inventaario kaikista niiden alueella tai lainkäyttöalueella sijaitsevista ei-toiminnassa olevista lähteistä ja pysyvästi suljetuista ja hylätyistä lähteistä, ja inventaariossa on oltava ainakin liitteessä IV esitetyt tiedot. Tarkistus 171 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 2 kohta 2.  Kaikkiin ei-toiminnassa oleviin lähteisiin on asennettava laitteet metaanipäästöjen mittaamista varten viimeistään … [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Poistetaan. Tarkistus 172 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 3 kohta 3.  Raportit edellä 2 kohdassa tarkoitettujen mittausten tuloksista on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viimeistään … [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä maaliskuuta, ja niiden on katettava viimeisin kalenterivuosi, jolta tiedot ovat käytettävissä. Ennen tässä kohdassa esitettyjen raporttien toimittamista toimivaltaisille viranomaisille todentajan on arvioitava ne ja sisällytettävä niihin 8 ja 9 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto. 3.  Raportit, joissa on 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikista lähteistä aiheutuvien, tapauksen mukaan ilmaan tai veteen joutuvien metaanipäästöjen määrien määrityksestä, on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viimeistään ... päivänä …kuuta … [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä maaliskuuta, ja niiden on katettava viimeisin kalenterivuosi, jolta tiedot ovat käytettävissä. Jos toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan luotettavaa näyttöä siitä, että pysyvästi suljetuista ja hylätyistä lähteistä ei ole aiheutunut metaanipäästöjä viimeisten viiden vuoden aikana, tässä kohdassa säädettyä raportointivelvoitetta ei sovelleta tällaiseen lähteeseen. Ennen tässä kohdassa esitettyjen raporttien toimittamista toimivaltaisille viranomaisille todentajan on arvioitava ne ja sisällytettävä niihin 8 ja 9 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto. Tarkistus 173 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 4 kohta 4.  Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava tässä artiklassa tarkoitetut raportit yleisön ja komission saataville kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toiminnanharjoittajat ovat toimittaneet tiedot 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. 4.  Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava tässä artiklassa tarkoitetut raportit yleisön ja komission saataville kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tiedot on toimitettu 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tarkistus 174 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 5 kohta 5.  Jäsenvaltiot ovat vastuussa 2 ja 3 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä, paitsi jos voidaan yksilöidä vastuullinen osapuoli, jolloin vastuussa on kyseinen osapuoli. 5.  Jäsenvaltiot ovat vastuussa 2 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä, paitsi jos voidaan yksilöidä vastuullinen osapuoli, jolloin vastuussa on kyseinen osapuoli. Tarkistus 175 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 6 kohta – 1 alakohta Jäsenvaltioiden on laadittava ja pantava täytäntöön vähentämissuunnitelma alueellaan sijaitsevien ei-toiminnassa olevien lähteiden kunnostamiseksi, ennallistamiseksi ja sulkemiseksi pysyvästi. Jäsenvaltioiden tai vastuullisen osapuolen on laadittava viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] vähentämissuunnitelma alueellaan sijaitsevien ei-toiminnassa olevien lähteiden kunnostamiseksi, ennallistamiseksi ja sulkemiseksi pysyvästi ja pantava se täytäntöön viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Tarkistus 176 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 6 a kohta (uusi) 6 a.  Ei-toiminnassa olevia, pysyvästi suljettuja ja hylättyjä lähteitä määrittäessään jäsenvaltioiden on tehtävä perusteellinen ja objektiivinen arviointi, joka perustuu ajantasaisimpiin tieteellisiin havaintoihin, muun muassa IMEOn tietoihin. Tarkistus 177 Ehdotus asetukseksi 19 artikla – 2 kohta – c alakohta c)  kaivostoiminnan jälkeiset metaanipäästöt. c)  kaivostoiminnan jälkeiset ja kaivosalueella syntyvät metaanipäästöt. Tarkistus 178 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 1 kohta 1.  Maanalaisten hiilikaivosten osalta kaivostoiminnan harjoittajien on mitattava ja määritettävä jatkuvasti kaikkien kaivostoiminnan harjoittajan käyttämien ilmanvaihtokuilujen poistoilman metaanipäästöjen määriä laitteilla, joiden metaanipitoisuuden herkkyyskynnys on vähintään 100 miljoonasosaa. Niiden on myös tehtävä kuukausittaiset otantaan perustuvat mittaukset. 1.  Maanalaisten hiilikaivosten osalta kaivostoiminnan harjoittajien on jatkuvasti tehtävä lähdetason suoria mittauksia ja määrien määrityksiä kaikkien ilmanvaihtokuilujen poistoilman metaanipäästöistä. Kaivostoiminnan harjoittajien on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille metaanipäästöt ilmanvaihtokuilua kohti vuodessa metaanikilotonneina (kt) käyttäen laitteita ja menetelmiä, joiden mittaustarkkuuden vaihtelu on 0,5 kt metaania/vuosi tai 5 prosenttia ilmoitetusta määrästä. Niiden on myös tehtävä kuukausittaiset otantaan perustuvat mittaukset. Tarkistus 179 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 2 kohta 2.  Poistoasemien toiminnanharjoittajien on jatkuvasti mitattava tuuletetun ja soihdutetun metaanin määrät riippumatta tällaisen tuuletuksen ja soihdutuksen syistä. 2.  Poistoasemien toiminnanharjoittajien on jatkuvasti tehtävä lähdetason suoria mittauksia ja määrien määrityksiä tuuletetun ja soihdutetun metaanin kokonaispäästöistä riippumatta tällaisen tuuletuksen ja soihdutuksen syistä. Tarkistus 180 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 4 kohta – 2 alakohta Jos osa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa jatkuvissa mittauksissa käytettävistä mittauslaitteista ei ole toiminnassa tiettynä ajanjaksona, laitteesta sen ollessa toiminnassa saatavia lukemia voidaan käyttää tietojen suhteutettuun arvioimiseen sillä aikavälillä, jolloin laite ei ole ollut toiminnassa. Jos osa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa jatkuvissa lähdetason suorissa mittauksissa ja määrien määrityksissä käytettävistä mittauslaitteista ei ole toiminnassa tiettynä ajanjaksona, laitteesta sen ollessa toiminnassa saatavia lukemia voidaan käyttää tietojen suhteutettuun arvioimiseen sillä aikavälillä, jolloin laite ei ole ollut toiminnassa. Tarkistus 181 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 4 kohta – 3 alakohta Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin jatkuviin mittauksiin käytettävien laitteiden on oltava toiminnassa yli 90 prosenttia siitä ajasta, jona niitä käytetään päästöjen tarkkailuun, lukuun ottamatta uudelleenkalibroinnin vuoksi pidettyjä seisokkeja. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin jatkuviin lähdetason suoriin mittauksiin ja määrien määrityksiin käytettävien laitteiden on oltava toiminnassa yli 90 prosenttia siitä ajasta, jona niitä käytetään päästöjen tarkkailuun, lukuun ottamatta uudelleenkalibroinnin vuoksi pidettyjä seisokkeja. Tarkistus 182 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 5 kohta 5.  Kaivostoiminnan harjoittajien on arvioitava hiilen louhinnan jälkeiset päästöt käyttäen hiilen louhinnan jälkeisiä päästökertoimia, joita päivitetään vuosittain esiintymäkohtaisten hiilinäytteiden perusteella ja asianmukaisten tieteellisten standardien mukaisesti. 5.  Kaivostoiminnan harjoittajien on tarvittaessa arvioitava hiilen louhinnan jälkeiset päästöt käyttäen hiilen louhinnan jälkeisiä päästökertoimia, joita päivitetään vuosittain esiintymäkohtaisten hiilinäytteiden perusteella ja asianmukaisten tieteellisten standardien mukaisesti. Tarkistus 183 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 1 kohta 1.  Metaanin tuuletus ja soihdutus poistoasemilla on kielletty [1 päivästä tammikuuta 2025] alkaen, lukuun ottamatta hätätilanteita, toimintahäiriötilanteita tai tapauksia, joissa se on kunnossapidon vuoksi väistämätöntä ja ehdottoman välttämätöntä. Näissä tapauksissa poistoasemien toiminnanharjoittajat saavat suorittaa tuuletuksen vain, jos soihdutus ei ole teknisesti toteutettavissa tai jos se vaarantaa toiminnan tai henkilöstön turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa poistoaseman toiminnanharjoittajien on osana 23 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on pakko valita tuuletus soihdutuksen sijaan. 1.  Metaanin soihdutus suunnitellun hävittämis- ja poistotehon ollessa alle 99 prosenttia ja metaanin tuuletus poistojärjestelmästä on kielletty 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen, lukuun ottamatta hätätilanteita tai tapauksia, joissa se on kunnossapidon vuoksi väistämätöntä ja ehdottoman välttämätöntä. Näissä tapauksissa poistoasemien toiminnanharjoittajat saavat suorittaa tuuletuksen vain, jos soihdutus ei ole teknisesti toteutettavissa tai jos se vaarantaa toiminnan tai henkilöstön turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa poistoaseman toiminnanharjoittajien on osana 23 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on pakko valita tuuletus soihdutuksen sijaan. Tarkistus 184 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 2 kohta 2.  Metaanin tuuletus ilmanvaihtokuilun kautta hiilikaivoksissa (muissa kuin koksihiilikaivoksissa), joiden metaanipäästöt kilotonneina louhittua hiiltä kohti ovat yli 0,5 tonnia, on kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen. 2.  Metaanin tuuletus ilmanvaihtokuilun kautta hiilikaivoksissa (muissa kuin koksihiilikaivoksissa), joiden metaanipäästöt kilotonnia louhittua hiiltä kohti ovat yli viisi tonnia, on kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen, paitsi jos kielto aiheuttaisi välittömän uhan työssä olevien kaivostyöntekijöiden terveydelle ja hengelle ja lisäisi työturvallisuusriskiä kaivoksissa. Metaanin tuuletus ilmanvaihtokuilun kautta hiilikaivoksissa (muissa kuin koksihiilikaivoksissa), joiden metaanipäästöt kilotonnia louhittua hiiltä kohti ovat yli kolme tonnia, on kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 2031 alkaen. Näitä kynnysarvoja sovelletaan vuotta, kaivosta ja kaivostoiminnan harjoittajaa kohti, jos yhdellä yhteisöllä on toiminnassa useampia kaivoksia. Tarkistus 185 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Jos jäsenvaltiot aikovat ottaa käyttöön erityisen kannustinjärjestelmän metaanipäästöjen vähentämiseksi, ne voivat käyttää maksuja, palkkioita tai 30 artiklassa tarkoitettuja seuraamuksia keinona taata, että olemassa olevien kaivosten toiminnanharjoittajat noudattavat tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita. Tarkistus 186 Ehdotus asetukseksi 23 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale Poistoasemien toiminnanharjoittajien on [1 päivästä tammikuuta 2025] alkaen ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista tuuletus- ja soihdutustapahtumista: Poistoasemien toiminnanharjoittajien on 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista tuuletustapahtumista ja soihdutustapahtumista, joissa suunniteltu hävittämis- ja poistoteho on alle 99 prosenttia. Tarkistus 187 Ehdotus asetukseksi 23 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta a)  jotka ovat hätätilanteen tai toimintahäiriön aiheuttamia; a)  jotka ovat hätätilanteen aiheuttamia; Tarkistus 188 Ehdotus asetukseksi 24 artikla – 1 kohta – johdantokappale Tätä jaksoa sovelletaan seuraaviin metaanipäästöihin, jotka ovat peräisin hylätyistä ja suljetuista maanalaisista hiilikaivoksista, joissa kivihiilen tuotanto on lopetettu: Tätä jaksoa sovelletaan seuraaviin metaanipäästöihin, jotka ovat peräisin suljetuista ja hylätyistä ja suljetuista maanalaisista hiilikaivoksista, joissa kivihiilen tuotanto on lopetettu: Tarkistus 189 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on viimeistään … [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] laadittava ja asetettava julkisesti saataville inventaario kaikista niiden alueella tai lainkäyttöalueella sijaitsevista suljetuista ja hylätyistä hiilikaivoksista liitteessä VII vahvistetun menetelmän mukaisesti, ja inventaariossa on oltava ainakin liitteessä VII olevassa 1 osassa esitetyt tiedot. 1.  Jäsenvaltioiden on viimeistään … [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] laadittava ja asetettava julkisesti saataville inventaario kaikista niiden alueella tai lainkäyttöalueella sijaitsevista maanalaisista ja hylätyistä hiilikaivoksista liitteessä VII vahvistetun menetelmän mukaisesti, ja inventaariossa on oltava ainakin liitteessä VII olevassa 1 osassa esitetyt tiedot. Tarkistus 190 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Suljettuja kaivoksia ja hylättyjä hiilikaivoksia määrittäessään jäsenvaltioiden on tehtävä perusteellinen ja objektiivinen arviointi, joka perustuu ajantasaisimpiin tieteellisiin havaintoihin, muun muassa IMEOn tietoihin, jos ne ovat saatavilla. Tarkistus 191 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 2 kohta – 1 alakohta Kaikkien liitteessä VII olevan 1 osan vi kohdassa lueteltujen metaanipäästöjä havaitusti aiheuttavien tekijöiden metaanipitoisuus on mitattava asianmukaisten tieteellisten standardien mukaisesti ja vähintään tuntikohtaisesti. Poistetaan. Tarkistus 192 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 2 kohta – 2 alakohta Mittauslaitteet on asennettava … [18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] alkaen kaikkiin liitteessä VII olevan 1 osan v alakohdassa lueteltuihin osiin sellaisissa suljetuissa hiilikaivoksissa ja hylätyissä hiilikaivoksissa, joiden toiminta on päättynyt … [50 vuotta ennen tämän asetuksen voimaantuloa] jälkeen. Mittauslaitteet on asennettava … [18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] alkaen kaikkiin liitteessä VII olevan 1 osan v alakohdassa lueteltuihin osiin, joiden vuotuisten metaanipäästöjen on todettu olevan yli 0,5 tonnia tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun inventaarion perusteella, suljetuissa hiilikaivoksissa ja hylätyissä hiilikaivoksissa. Tarkistus 193 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 2 kohta – 2 a alakohta (uusi) Laitteiden on tehtävä lähdetason suorat mittaukset tai määrien määritykset asianmukaisten tieteellisten standardien mukaisesti ja, jos mahdollista, tuntikohtaisesti sekä riittävän laadukkaasti, jotta voidaan tehdä edustava arvio vuotuisista metaanipäästöistä, jotka ovat peräisin kaikista liitteessä VII olevan 1 osan v alakohdassa luetelluista osista. Tarkistus 194 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 2 kohta – 3 alakohta Edellä 2 kappaleessa tarkoitetuissa mittauksissa käytettävien mittauslaitteiden herkkyyskynnyksen on oltava vähintään 10 000 miljoonasosaa. Poistetaan. Tarkistus 195 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Jos liitteessä VII olevan 1 osan v alakohdassa luetellun osan havaitut vuotuiset metaanipäästöt ovat alle 1 tonnia kuudelta peräkkäiseltä vuodelta veden valtaamien kaivosten tapauksessa tai 12 peräkkäiseltä vuodelta kuivien kaivosten tapauksessa, kyseistä osaa koskevaa tarkkailua ja raportointia ei enää suoriteta. Tarkistus 196 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 4 kohta 4.  Kaivostoiminnan harjoittajat ovat vastuussa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista suljettujen kaivosten osalta. Kaivostoiminnan harjoittajat ovat vastuussa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista hylättyjen kaivosten osalta. 4.  Kaivostoiminnan harjoittajat, omaisuuserän käyttäjät tai jäsenvaltiot ovat vastuussa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista suljettujen kaivosten osalta. Kaivostoiminnan harjoittajat ovat vastuussa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista hylättyjen kaivosten osalta. Tarkistus 197 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Jäsenvaltioiden on 25 artiklassa tarkoitetun luettelon perusteella laadittava ja pantava täytäntöön hylättyjen kivihiilikaivosten metaanipäästöjen vähentämissuunnitelma. Jäsenvaltioiden on 25 artiklassa tarkoitetun luettelon perusteella laadittava ja pantava täytäntöön suljettujen ja hylättyjen maanalaisten kivihiilikaivosten metaanipäästöjen vähentämissuunnitelma. Tarkistus 198 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Vähentämissuunnitelma on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viimeistään … [36 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta], ja siihen on sisällyttävä vähintään liitteessä VII olevassa 4 osassa esitetyt tiedot. Vähentämissuunnitelma on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viimeistään … [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta], ja siihen on sisällyttävä vähintään liitteessä VII olevassa 4 osassa esitetyt tiedot. Jäsenvaltioiden on pantava se täytäntöön viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Tarkistus 199 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 2 kohta 2.  Tuuletus ja soihdutus 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista laitteista on kielletty 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen, paitsi jos käyttö tai vähentäminen ei ole teknisesti toteutettavissa tai jos se vaarantaa ympäristöturvallisuuden tai toiminnan tai henkilöstön turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa kaivostoiminnan harjoittajien tai jäsenvaltioiden on osana 25 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava, että niiden on pakko valita tuuletus tai soihdutus käytön tai vähentämisen sijaan. 2.  Tuuletus ja soihdutus 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista laitteista on kielletty 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen, paitsi jos käyttö tai vähentäminen ei ole teknisesti toteutettavissa tai jos se uhkaa vaarantaa ympäristöturvallisuuden tai ihmisten, myös henkilöstön, turvallisuuden tai kansanterveyden. Tällaisessa tilanteessa kaivostoiminnan harjoittajien tai jäsenvaltioiden on osana 25 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava, että niiden on pakko valita tuuletus tai soihdutus käytön tai vähentämisen sijaan. Tarkistus 200 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Suljettujen hiilikaivosten osalta: a)  metaani voidaan ottaa talteen kaasunpoiston avulla; b)  turvallisuuteen liittyvien kaasunpoistolaitteiden, kuten palonsuoja-arinoiden (Protegohaube), käyttöä voidaan jatkaa; c)  tämän asetuksen soveltamisala ei vaikuta kaivoskaasun käyttöön energiavarana; d)  kaivosveden patoaminen metaanipäästöjen vähentämiseksi on sallittua tämän asetuksen nojalla. Tarkistus 201 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 31 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi muuttamalla tai lisäämällä tietoja, jotka tuojien on toimitettava. Siirretään komissiolle valta antaa delegoitu säädös 31 artiklan mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 tämän asetuksen täydentämiseksi muuttamalla tai lisäämällä tietoja, jotka tuojien on toimitettava. Tarkistus 202 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Hiilen, öljyn ja kaasun tuojien on 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen osoitettava, että hiiltä, öljyä ja kaasua unioniin vievät toimijat noudattavat tämän asetuksen 3 ja 4 luvussa vahvistettuja mittausta, tarkkailua, raportointia ja todentamista, vuotojen tunnistamista ja korjaamista sekä tuuletusta ja soihdutusta koskevia vaatimuksia tai muutoin täyttävät tämän artiklan 2 b kohdassa säädetyt vaatimukset poikkeusten soveltamiseksi. Tarkistus 203 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 2 b kohta (uusi) 2 b.  Tuojiin, jotka osoittavat toteuttavansa tehokkuudeltaan vastaaviksi katsottuja toimenpiteitä tai antavat takeet siitä, että alkuperämaana on maa, jonka sääntelyn katsotaan olevan vastaavaa tasoa, sovelletaan poikkeusta 2 a kohdasta 2 c kohdan mukaisesti. Tarkistus 204 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 2 c kohta (uusi) 2 c.  Jos tuojat vetoavat 2 b kohdassa säädettyyn poikkeukseen, niiden on ilmoitettava siitä komissiolle ja toimitettava kaikki vaadittavat tiedot. Komissio arvioi poikkeuksen sovellettavuutta ja ottaa siinä huomioon: a)  toimenpiteiden tai sääntelyvaatimusten tehokkuuden verrattuna unionissa sovellettaviin toimenpiteisiin tai vaatimuksiin; b)  tuojien toimittamien tietojen paikkansapitävyyden; ja c)  vaatimusten noudattamatta jättämisestä määrättävät seuraamukset ja täytäntöönpanon tehokkuuden lainkäyttöalueilla, joiden osalta vedotaan sääntelyn vastaavuuteen. Tarkistus 205 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 2 d kohta (uusi) 2 d.  Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 31 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta täsmentämällä sekä yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt, joita 2 c kohdan nojalla poikkeukseen vetoavien tuojien on noudatettava, että erityiset vaatimukset vastaavan tehokkuuden ja sääntelyn vastaavuuden osoittamiseksi sekä vahvistetaan laadunvalvonnan varmistamiseksi tarvittavat IMEOn tehtävät 2 b kohdan mukaisesti. Tarkistus 206 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 2 e kohta (uusi) 2 e.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuojat, jotka saattavat markkinoille hiiltä, öljyä ja kaasua, noudattavat tämän artiklan vaatimuksia alueellaan. Jäsenvaltioiden on määrättävä rikkomisista asteittaisia seuraamuksia, joihin kuuluu muun muassa 30 artiklassa tarkoitettu öljyn, kaasun ja hiilen markkinoille saattamista koskevan luvan keskeyttäminen, ottaen huomioon, että rikkomisten ehkäisyyn tarvitaan tehokasta pelotetta. Tarkistus 207 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 2 f kohta (uusi) 2 f.  Jos tuojat eivät toimita 1, 2 a ja 2 b kohdassa tarkoitettuja tietoja mutta voivat osoittaa tuojajäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimet tällaisten tietojen hankkimiseksi, jäsenvaltiot voivat harkita 2 e kohdassa tarkoitettujen tuojille määrättävien seuraamusten alentamista tai määräämättä jättämistä. Tarkistus 208 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – johdantokappale Komissio tarkastelee tämän artiklan soveltamista viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 tai, katsoessaan näytön riittävän, tätä aikaisemmin ottaen erityisesti huomioon: Komissio ehdottaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 tai, katsoessaan näytön riittävän, tätä aikaisemmin muutoksia tähän asetukseen tuojiin sovellettavien vaatimusten tiukentamiseksi, jotta voidaan panna täytäntöön tuotantoketjun alkupäässä kaikkeen fossiilisen kaasun ja öljyn tuontiin sovellettavat metaanipäästöjen suorituskykystandardit, jotka vastaavat 13 artiklassa tarkoitettua metaanipäästöintensiteettiä, ja vastaava hiilen tuontiin sovellettava standardi. Tarkistus 209 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – a alakohta a)  29 artiklassa tarkoitetun maailmanlaajuisen metaanin tarkkailuvälineen yhteydessä kerättyjen käytettävissä olevien metaanipäästötietojen raportoinnin; Poistetaan. Tarkistus 210 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – b alakohta b)  IMEOn tekemän metaanipäästötietojen analyysin; Poistetaan. Tarkistus 211 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – c alakohta c)  tiedot unionin ulkopuolella sijaitsevien energiaa unioniin tuovien toimijoiden tarkkailu-, raportointi-, todentamis- ja vähentämistoimenpiteistä; Poistetaan. Tarkistus 212 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – d alakohta d)  toimitusvarmuuden ja tasapuoliset toimintaedellytykset mahdollisten lisävelvoitteiden tapauksessa, mukaan lukien pakolliset toimenpiteet, kuten metaanipäästönormit tai -tavoitteet, ottaen huomioon erikseen öljy-, kaasu- ja hiilialan. d)  Ehdottaessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja muutoksia tähän asetukseen komissio arvioi erityisesti vaikutuksia ilmastoon, unionin toimitusvarmuuteen ja tasapuolisiin toimintaedellytyksiin sekä vaikutuksia mahdollisten lisävelvoitteiden tapauksessa, mukaan lukien pakolliset toimenpiteet, kuten metaanipäästönormit tai -tavoitteet. Komissio voi myös ottaa öljy-, kaasu- ja hiilialan huomioon erikseen. Tarkistus 213 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – 3 kohta – 2 alakohta Tarvittaessa ja perustuen tarvittavaan näyttöön, jotta voidaan varmistaa sovellettavien unionin kansainvälisten velvoitteiden täysimääräinen noudattaminen, komissio ehdottaa tähän asetukseen muutoksia, joilla tiukennetaan tuojiin sovellettavia vaatimuksia, jotta varmistetaan, että energia-alan metaanipäästöjen mittaaminen, raportointi, todentaminen ja lieventäminen ovat tehokkuudeltaan vastaavia. Tarvittaessa ja perustuen tarvittavaan näyttöön, jotta voidaan varmistaa sovellettavien unionin kansainvälisten velvoitteiden, muun muassa Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetyn pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen, täysimääräinen noudattaminen, komissio ehdottaa tähän artiklaan 33 artiklan mukaisesti muutoksia, joilla tiukennetaan tuojiin sovellettavia vaatimuksia. Tarkistus 214 Ehdotus asetukseksi 28 artikla – 1 kohta 1.  Komissio perustaa viimeistään … [18 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta] metaanin avoimuustietokannan, joka sisältää sille 27 artiklan sekä 12 artiklan 11 kohdan, 16 artiklan 3 kohdan, 18 artiklan 4 kohdan, 20 artiklan 7 kohdan, 23 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot, ja ylläpitää sitä. 1.  Komissio perustaa viimeistään … [18 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta] metaanin avoimuustietokannan, joka sisältää sille 27 artiklan sekä 12 artiklan 11 kohdan, 16 artiklan 3 kohdan, 18 artiklan 4 kohdan, 20 artiklan 7 kohdan, 23 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot, ja ylläpitää sitä. Tietokanta jäsennetään maiden, yritysten sekä tuodun kaasun, hiilen ja öljyn määrien mukaan. Tarkistus 215 Ehdotus asetukseksi 28 artikla – 2 kohta – b alakohta – i alakohta i)  onko sillä käytössä energia-alan metaanipäästöjä koskevia pakollisia sääntelytoimenpiteitä, jotka kattavat tässä asetuksessa säädetyt energia-alan metaanipäästöjen mittaamista, raportointia todentamista ja vähentämistä koskevat tekijät; i)  onko sillä käytössä energia-alan metaanipäästöjä koskevia pakollisia sääntelytoimenpiteitä, jotka kattavat tässä asetuksessa säädetyt energia-alan metaanipäästöjen mittaamista, raportointia todentamista ja vähentämistä koskevat tekijät, ja ovatko nämä toimenpiteet riittäviä; Tarkistus 216 Ehdotus asetukseksi 28 artikla – 2 kohta – b alakohta – ii a alakohta (uusi) ii a)  onko se allekirjoittanut maailmanlaajuisen metaanisitoumuksen (Global Methane Pledge); Tarkistus 217 Ehdotus asetukseksi 29 artikla – 2 kohta 2.  Välineen on tiedotettava komission kahdenvälisistä vuoropuheluista, jotka koskevat metaanipäästöjä koskevia politiikkoja ja toimenpiteitä. Jos väline tunnistaa uuden merkittävän päästölähteen, komissio varoittaa asianomaista maata tietoisuuden ja korjaavien toimien edistämiseksi. 2.  Välineen on tiedotettava komission kahdenvälisistä vuoropuheluista, jotka koskevat metaanipäästöjä koskevia politiikkoja ja toimenpiteitä. Jos väline tunnistaa uuden merkittävän päästölähteen, komissio varoittaa asianomaista maata tietoisuuden edistämiseksi ja tarjoaa tarvittaessa teknistä tukea nopeiden korjaavien toimien varmistamiseksi. Tarkistus 218 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. 1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön, saastuttaja maksaa -periaate mukaan lukien. Tarkistus 219 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – johdantokappale Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin voivat kuulua: Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin on kuuluttava: Tarkistus 220 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – a alakohta a)  sakot, jotka ovat oikeasuhteisia ympäristövahinkoihin nähden ja joiden suuruuden laskennassa varmistetaan, että ne tosiasiallisesti poistavat rikkomisesta vastuussa olevien saamat taloudelliset hyödyt ja toistuvien vakavien rikkomisten tapauksessa suurentavat tällaisten sakkojen määrää asteittain; a)  sakot, jotka ovat oikeasuhteisia ympäristövahinkoihin sekä turvallisuuteen ja terveyteen kohdistuviin vaikutuksiin nähden ja joiden suuruuden laskennassa varmistetaan, että ne tosiasiallisesti poistavat rikkomisesta vastuussa olevien saamat taloudelliset hyödyt ja toistuvien vakavien tai moninkertaisten rikkomisten tapauksessa suurentavat tällaisten sakkojen määrää asteittain; Tarkistus 221 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi) Tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen seuraamusten lisäksi jäsenvaltioiden on harkittava öljyn, kaasun tai hiilen markkinoille saattamista koskevan luvan keskeyttämistä, jos tätä asetusta rikotaan vakavasti tai toistuvasti, ottaen huomioon energiahuoltovarmuuden. Tarkistus 222 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 3 kohta – b a alakohta (uusi) b a)  toiminnanharjoittaja tai yritys ei ole toimittanut 12 artiklan mukaista metaanipäästöraporttia; Tarkistus 223 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 3 kohta – l a alakohta (uusi) l a)  tuojat, joilta sitä edellytetään 27 artiklan nojalla, eivät ole osoittaneet, että hiilen, öljyn ja kaasun viejät ovat noudattaneet tarkkailua, raportointia ja todentamista, vuotojen tunnistamista ja korjaamista sekä rutiininomaista tuuletusta ja soihdutusta koskevia vaatimuksia 27 artiklan mukaisesti; Tarkistus 224 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 3 kohta – l b alakohta (uusi) l b)  tuojat, joilta sitä edellytetään 27 artiklan nojalla, eivät ole toimittaneet tietoja, jotka vaaditaan todentajaelimen suorittaman riippumattoman vaatimustenmukaisuuden arvioinnin mukaisesti. Tarkistus 225 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Jos 15 artiklan 5 d kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on harkittava toiminnanharjoittajille määrättävien seuraamusten alentamista tai määräämättä jättämistä kansallisten viranomaisten tarpeelliseksi katsoman täytäntöönpanokauden ajan. Tarkistus 226 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 3 b kohta (uusi) 3 b.  Edellä olevia 3 kohdan l, l a ja l b alakohtaa ei sovelleta tuojiin, jotka eivät toimita liitteessä VIII säädettyjä tietoja mutta voivat osoittaa tuojajäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimet tällaisten tietojen hankkimiseksi. Tarkistus 227 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 5 kohta 5.  Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain tiedot tämän asetuksen nojalla määrättyjen seuraamusten tyypistä ja koosta, rikkomuksista ja toiminnanharjoittajista, joille seuraamuksia on määrätty. 5.  Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain tiedot niiden seuraamusten tyypistä ja suuruudesta, joita on määrätty tämän asetuksen nojalla ja ... [muutettu direktiivi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin] säädettyjen seuraamusten mukaisesti, sekä rikkomuksista ja toiminnanharjoittajista, joille seuraamuksia on määrätty. Tarkistus 228 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 2 kohta 2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [asetuksen voimaantulopäivä] määräämättömäksi ajaksi 8 artiklan 5 kohdassa, 22 artiklan 3 kohdassa ja 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. 2.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästä viiden vuoden ajaksi 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Tarkistus 229 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 6 kohta 6.  Edellä 8 artiklan 5 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan ja 27 artiklan 1 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 6.  Edellä 8 artiklan 5 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. Tarkistus 230 Ehdotus asetukseksi 32 artikla – 1 kohta 1.  Komissiota avustaa asetuksen (EU) 2018/1999 44 artiklalla perustettu energiaunionikomitea. 1.  Komissiota avustavat asetuksen (EU) 2018/1999 44 artiklalla perustetut ilmastonmuutoskomitea ja energiaunionikomitea. Tarkistus 231 Ehdotus asetukseksi 33 artikla – 1 kohta 1.  Komissio antaa joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen arvioinnista ja tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi. Kertomukset julkaistaan. 1.  Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2027 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen arvioinnista. Komission kertomuksiin voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotuksia. Kertomukset julkaistaan. Tarkistus 232 Ehdotus asetukseksi 34 artikla – 1 kohta Asetus (EU) 2019/942 15 artikla – 5 kohta 5.  ACERin on joka kolmas vuosi laadittava ja asetettava julkisesti saataville indikaattorit ja vastaavat viitearvot vertailukelpoisten hankkeiden metaanipäästöjen mittaamiseen, raportointiin ja vähentämiseen liittyvien yksikköinvestointikustannusten vertailua varten. Sen on annettava suosituksia indikaattoreista ja vertailuarvoista, jotka koskevat [tämän asetuksen] mukaisten velvoitteiden täyttämistä [tämän asetuksen] 3 artiklan mukaisesti.” 5.  Joka kolmas vuosi ACER laatii ja asettaa julkisesti saataville indikaattorit ja vastaavat viitearvot vertailukelpoisten hankkeiden metaanipäästöjen mittaamiseen, tarkkailuun, raportointiin, todentamiseen ja vähentämiseen, tuuletus ja soihdutus mukaan lukien, liittyvien yksikköinvestointikustannusten vertailua varten. Se antaa suosituksia indikaattoreista ja vertailuarvoista, jotka koskevat [tämän asetuksen] mukaisten velvoitteiden täyttämistä [tämän asetuksen] 3 artiklan mukaisesti.” Tarkistus 233 Ehdotus asetukseksi Liite I – otsikko Komission teksti Vuotojen tunnistus-, korjaus- ja seuranta-aikataulut Tarkistus 1 osa: Vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitukset Sen estämättä, mitä 14 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksista, kaikkien tässä liitteessä lueteltujen maanalaisten osien osalta on tehtävä vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitukset vähintään seuraavin väliajoin: Omaisuuserä Materiaali Kartoitustiheys [...] [...] [...] Tarkistus 234 Ehdotus asetukseksi Liite I – 1 a alakohta (uusi) 2 osa: Korjaus- ja seuranta-aikataulut Tarkistus 235 Ehdotus asetukseksi Liite I – 2 kohta – iii alakohta iii)  jos osan metaanipäästön on todettu olevan vähintään 500 miljoonasosaa, maininta siitä, onko LDAR-kartoituksen aikana tehty korjaus, ja jos ei ole tehty, miksi, ottaen huomioon 14 artiklan 4 kohdan mukaiset vaatimukset siitä, mitkä tekijät voidaan korjauksen viivästyessä ottaa huomioon; iii)  jos osan on todettu aiheuttavan päästöjä, maininta siitä, onko LDAR-kartoituksen aikana tehty korjaus, ja jos ei ole tehty, miksi, ottaen huomioon 14 artiklan 4 kohdan mukaiset vaatimukset siitä, mitkä tekijät voidaan korjauksen viivästyessä ottaa huomioon; Tarkistus 236 Ehdotus asetukseksi Liite I – 2 kohta – iv alakohta iv)  jos osan metaanipäästöjen on todettu olevan vähintään 500 miljoonasosaa, suunniteltu korjausaikataulu, josta käy ilmi suunniteltu korjauspäivä; iv)  jos osan on todettu aiheuttavan päästöjä, suunniteltu korjausaikataulu, josta käy ilmi suunniteltu korjauspäivä; Tarkistus 237 Ehdotus asetukseksi Liite I – 2 kohta – v alakohta v)  jos osan metaanipäästöjen on edellisessä LDAR-kartoituksessa todettu olevan alle 500 miljoonasosaa mutta LDAR-seurannassa, jossa on tarkistettu metaanihäviön määrän muuttuminen, vähintään 500 miljoonasosaa, maininta siitä, onko korjaus tehty välittömästi, ja jos ei ole tehty, miksi (kuten iii kohdassa), ja suunniteltu korjausaikataulu, josta käy ilmi suunniteltu korjauspäivämäärä. Poistetaan. Tarkistus 238 Ehdotus asetukseksi Liite I – 5 kohta – iii alakohta iii)  jos osan metaanipäästöjen on havaittu olevan vähintään 500 miljoonasosaa, tulokset korjauksen jälkeisestä seurannasta, jossa on tarkistettu, onko korjaus onnistunut; iii)  jos osan on todettu aiheuttavan päästöjä, tulokset korjauksen jälkeisestä seurannasta, jossa on tarkistettu, onko korjaus onnistunut; Tarkistus 239 Ehdotus asetukseksi Liite I – 5 kohta – iv alakohta iv)  jos osan metaanipäästöjen on havaittu olevan alle 500 miljoonasosaa, tulokset jälkikäteen tehdystä LDAR-seurannasta, jossa on tarkistettu, onko metaanihäviön määrä muuttunut, ja havaintoon perustuva suositus. Poistetaan. Tarkistus 240 Ehdotus asetukseksi Liite II – 1 kohta – ii alakohta ii)  omaisuuserän nimi ja tyyppi; ii)  omaisuuserän sijainti, nimi ja tyyppi; Tarkistus 241 Ehdotus asetukseksi Liite II – 1 kohta – v alakohta v)  tuuletetun tai soihdutetun maakaasun mitattu tai arvioitu tilavuus; v)  tuuletetun tai soihdutetun metaanin mitattu tilavuus; Tarkistus 242 Ehdotus asetukseksi Liite II – 1 kohta – v a alakohta (uusi) v a)  soihdutusteho ja käytetty soihtutyyppi; Tarkistus 243 Ehdotus asetukseksi Liite II – 1 kohta – ix alakohta ix)  17 artiklan mukaisesti suoritettujen soihtutornien viikoittaisten tarkastusten tulokset. ix)  17 artiklan mukaisesti suoritettujen soihtutornien viikoittaisten tarkastusten ja jatkuvan tarkkailun tulokset. Tarkistus 244 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 1 kohta – johdanto-osa Tämän asetuksen 18 artiklan mukaan ei-toiminnassa olevien lähteiden inventaarioissa on oltava vähintään seuraavat tiedot: Tämän asetuksen 18 artiklan mukaan ei-toiminnassa olevien ja pysyvästi suljettujen ja hylättyjen lähteiden inventaarioissa on oltava vähintään seuraavat tiedot: Tarkistus 245 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 1 kohta – ii alakohta ii)  lähteen tai lähteen sijaintipaikan nimi, tyyppi ja osoite; ii)  lähteen tai lähteen sijaintipaikan nimi, tyyppi ja osoite sekä tieto siitä, onko kyseessä ei-toiminnassa oleva lähde tai pysyvästi suljettu ja hylätty lähde; Tarkistus 246 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 1 kohta – iv alakohta iv)  metaanipitoisuusmittausten tulokset. iv)  mittaustulokset metaanipäästöistä ilmaan ja veteen. Tarkistus 247 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 1 a kohta (uusi) Kun on kyse pysyvästi suljetuista ja hylätyistä lähteistä, inventaarioihin on 18 artiklan mukaisesti sisällyttävä myös: i)   viimeiset tiedossa olevat mittaustulokset metaanipäästöistä ilmaan ja veteen, jos sellaisia on; ii)   tiedot, joista käy ilmi, että asiaankuuluva toimivaltainen viranomainen on todistanut, että kyseinen lähde tai lähteen sijaintipaikka täyttää 2 artiklan 24 a alakohdassa säädetyt kriteerit; iii)   riittävät asiakirjat sen osoittamiseksi, että kyseisestä lähteestä tai lähteen sijaintipaikasta ei ole aiheutunut metaanipäästöjä ainakaan viimeisten viiden vuoden aikana. Tarkistus 248 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 1 b kohta (uusi) Tämän asetuksen 18 artiklan mukaisesti vähentämissuunnitelmissa on oltava vähintään seuraavat tiedot: i)   aikataulu kunkin ei-toiminnassa olevan lähteen käsittelemiseksi, mukaan lukien toteutettavat toimet; ii)   ei-toiminnassa olevan lähteen toiminnanharjoittajan, omistajan tai luvanhaltijan nimi ja osoite; iii)   ei-toiminnassa olevien lähteiden korjauksen, ennallistamisen tai sulkemisen arvioitu päättymispäivä. Tarkistus 249 Ehdotus asetukseksi Liite VI – 1 kohta – iii alakohta iii)  tuuletus- ja soihdutustapahtuman syy; iii)  tuuletus- ja soihdutustapahtuman syy; tarvittaessa perustelut tuuletuksen käytölle soihdutuksen sijaan; Tarkistus 250 Ehdotus asetukseksi Liite VI – 1 kohta – iv alakohta iv)  tuuletetun ja soihdutetun metaanin tonnimäärä (tai arvio siitä, jos määrän ilmoittaminen ei ole mahdollista). iv)  tuuletetun ja soihdutetun metaanin tonnimäärä (tai arvio siitä, jos määrien määrittäminen tai mittaaminen ei ole mahdollista). Tarkistus 251 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 1 osa – 1 kohta – v alakohta – johdantokappale v)  seuraavien osien metaanipitoisuusmittauksen tulokset: v)  seuraavilla pistepäästölähteillä suoritettujen lähdetason suorien mittausten tai määrien määritysten tulokset: Tarkistus 252 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 1 osa – 1 kohta – v alakohta – 2 alakohta 2)  käyttämättömät ilmanpoistoputket; 2)  käyttämättömät ilmanpoistoputket, jos ne eivät kuulu turvallisuusinfrastruktuuriin; Tarkistus 253 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 1 osa – 1 kohta – v alakohta – 4 alakohta 4)  puhkeamat; Poistetaan. Tarkistus 254 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 1 osa – 1 kohta – v alakohta – 5 alakohta 5)  tunnistettavissa olevat kerrostuman murtumat, jotka sijaitsevat kaivoksen alueella tai liittyvät sen aiempaan hiiliesiintymään; Poistetaan. Tarkistus 255 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 2 osa – 1 kohta – ii alakohta ii)  Mittaukset on tehtävä laitteella, jonka herkkyyskynnys on vähintään 10 000 ppm, ja mahdollisimman lähellä mitattua päästölähdettä. ii)  Mittaukset on tehtävä laitteella, jolla metaanipäästöjen mittaustarkkuudeksi saadaan vähintään 0,5 tonnia vuodessa. Tarkistus 256 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 3 osa – 1 kohta – iii alakohta – johdantokappale iii)  kaikkien 25 artiklan 3 kohdassa mainittujen osien metaanipäästöt, mukaan lukien: iii)  kaikkien 1 osassa mainittujen pistepäästölähteiden metaanipäästöt, mukaan lukien: Tarkistus 257 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 3 osa – 1 kohta – iii alakohta – 1 alakohta 1)  osan tyyppi; 1)  pistepäästölähteen tyyppi; Tarkistus 258 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 3 osa – 1 kohta – iii alakohta – 5 alakohta 5)  osan metaanipäästöarviot. 5)  pistepäästölähteen metaanipäästöarviot. Tarkistus 259 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 4 osa – 1 kohta – i alakohta i)  luettelo kaikista 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista osista; i)  luettelo kaikista 1 osassa mainituista pistepäästölähteistä; Tarkistus 260 Ehdotus asetukseksi Liite VII – 4 osa – 1 kohta – ii alakohta ii)  25 artiklan 3 kohdassa esitettyjen osien metaanipäästöjen vähentämisen tekninen toteutettavuus; ii)  metaanipäästöjen vähentämisen tekninen toteutettavuus; kukin pistepäästölähde Tarkistus 261 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – 2 kohta – johdantokappale Tuojien on 27 artiklan mukaisesti toimitettava seuraavat tiedot: Tuojien on 27 artiklan mukaisesti toimitettava raportti, jossa on seuraavat tiedot kustakin paikasta, josta tuonti unioniin on tapahtunut, mukaan lukien öljyn ja fossiilisen kaasun tuotanto tuotantoketjun alkupäässä, fossiilisen kaasun keräys, jalostus ja siirto sekä nesteytetyn maakaasun terminaalit: Tarkistus 262 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – 2 kohta – ii alakohta ii)  unionin tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) tasoa 1 vastaavat maa ja alueet, joissa energia on tuotettu, ja unionin tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) tason 1 maat, joiden kautta energia on kuljetettu siihen asti, kunnes se on saatettu unionin markkinoille; ii)  unionin tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) tasoa 1 vastaavat maat ja alueet, joissa energia on tuotettu, ja unionin tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) tasoa 1 vastaavat maat ja alueet, joiden kautta energia on kuljetettu siihen asti, kunnes se on saatettu unionin markkinoille; Tarkistus 263 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – 2 kohta – iii alakohta iii)  öljyn ja fossiilisen kaasun osalta se, onko viejä sitoutunut mittaamaan metaanipäästöjään ja raportoimaan niistä joko itsenäisesti tai osana sitoumuksia, jotka koskevat kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden raportoimista ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) vaatimusten mukaisesti, ja onko se UNFCCC:n raportointivaatimusten tai öljy- ja kaasualan metaanipäästöjä koskevan kumppanuuden 2.0 standardien mukainen. Tähän on liitettävä jäljennös viimeisimmästä metaanipäästöjä koskevasta raportista, johon on tarvittaessa liitettävä 12 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tiedot. Raportoinnissa on määriteltävä kunkin päästötyypin osalta käytetty määrän määritysmenetelmä (kuten UNFCCC-tasot tai OGMP-tasot); iii)  öljyn ja fossiilisen kaasun osalta tiedot, joissa täsmennetään riippumattoman palveluntarjoajan tekemät suorat mittaukset viejän tai tapauksen mukaan tuottajan laitostason metaanipäästöistä viimeisimmältä käytettävissä olevalta kalenterivuodelta ja joihin sisältyvät yksityiskohtaiset tiedot kustakin yksittäisestä päästölähdetyypistä ja yksityiskohtaiset tiedot metaanipäästöjen mittaamiseen käytetyistä määrien määritysmenetelmistä; se, onko viejä sitoutunut mittaamaan metaanipäästöjään ja raportoimaan niistä joko itsenäisesti tai osana sitoumuksia, jotka koskevat kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden raportoimista ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) vaatimusten mukaisesti, ja onko se UNFCCC:n raportointivaatimusten tai öljy- ja kaasualan metaanipäästöjä koskevan kumppanuuden 2.0 standardien mukainen. Tähän on liitettävä jäljennös viimeisimmästä metaanipäästöjä koskevasta raportista, johon on tarvittaessa liitettävä 12 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tiedot, jos ne annetaan kyseisessä raportissa. Raportoinnissa on määriteltävä kunkin päästötyypin osalta käytetty määrän määritysmenetelmä (kuten UNFCCC-tasot tai OGMP-tasot); Tarkistus 264 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – 2 kohta – iv alakohta iv)  öljyn ja kaasun osalta se, soveltaako viejä metaanipäästöjään koskevia sääntely- tai vapaaehtoisia toimenpiteitä, kuten vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksia tai metaanin tuuletuksen ja soihdutuksen valvontaa ja rajoittamista koskevia toimenpiteitä. Tähän on liitettävä kuvaus tällaisista toimenpiteistä, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan raportit vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksista ja tuuletus- ja soihdutustapahtumista viimeisimmältä käytettävissä olevalta kalenterivuodelta; iv)  öljyn ja kaasun osalta tiedot, joissa täsmennetään viejän tai tapauksen mukaan tuottajan metaanipäästöjensä rajoittamiseksi toteuttamat sääntelytoimenpiteet tai vapaaehtoiset toimenpiteet, kuten vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitukset tai metaanin tuuletuksen ja soihdutuksen valvontaa ja rajoittamista koskevat toimenpiteet; vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitukset ja -ohjelmat, jotka on toteutettu kahden viimeksi kuluneen kalenterivuoden aikana; soihdutustapahtumat kahden viimeksi kuluneen kalenterivuoden ajalta. Tähän on liitettävä kuvaus tällaisista toimenpiteistä, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan raportit vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksista ja tuuletus- ja soihdutustapahtumista viimeisimmältä käytettävissä olevalta kalenterivuodelta; Tarkistus 265 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – 2 kohta – v alakohta v)  hiilen osalta se, onko viejä sitoutunut mittaamaan metaanipäästöjään ja raportoimaan niistä joko itsenäisesti tai osana sitoumuksia, jotka koskevat kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden raportoimista ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) vaatimusten mukaisesti, ja onko se UNFCCC:n raportointivaatimusten tai jonkin kansainvälisen tai eurooppalaisen metaanipäästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan standardin mukainen. Tähän on liitettävä jäljennös viimeisimmästä metaanipäästöjä koskevasta raportista, johon on tarvittaessa liitettävä 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tiedot. Raportoinnissa on määriteltävä kunkin päästötyypin osalta käytetty määrän määritysmenetelmä (kuten UNFCCC-tasot tai OGMP-tasot); v)  hiilen osalta tiedot, joissa täsmennetään viejän lähdetason metaanipäästöt, jotka on mitattu ilmanvaihtokuilujen poistoilman metaanipäästöistä ja laskettu ja määritetty määrällisesti liitteessä V olevassa 1 osassa kuvatun menetelmän mukaisesti; se, onko viejä sitoutunut mittaamaan metaanipäästöjään ja raportoimaan niistä joko itsenäisesti tai osana sitoumuksia, jotka koskevat kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden raportoimista ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) vaatimusten mukaisesti, ja onko se UNFCCC:n raportointivaatimusten tai jonkin kansainvälisen tai eurooppalaisen metaanipäästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan standardin mukainen. Tähän on liitettävä jäljennös viimeisimmästä metaanipäästöjä koskevasta raportista, johon on tarvittaessa liitettävä 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tiedot. Raportoinnissa on määriteltävä kunkin päästötyypin osalta käytetty määrän määritysmenetelmä (kuten UNFCCC-tasot tai OGMP-tasot); Tarkistus 266 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – 2 kohta – vi alakohta vi)  hiilen osalta se, soveltaako viejä metaanipäästöjään koskevia sääntely- tai vapaaehtoisia toimenpiteitä, kuten metaanin tuuletuksen ja soihdutuksen valvontaa ja rajoittamista koskevia toimenpiteitä. Tähän on liitettävä kuvaus tällaisista toimenpiteistä, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan raportit tuuletus- ja soihdutustapahtumista viimeisimmältä käytettävissä olevalta kalenterivuodelta; vi)  hiilen osalta tiedot, joissa täsmennetään viejän metaanipäästöjensä rajoittamiseksi toteuttamat sääntelytoimenpiteet tai vapaaehtoiset toimenpiteet, kuten metaanin tuuletuksen ja soihdutuksen valvontaa ja rajoittamista koskevat toimenpiteet. tuuletetun ja soihdutetun metaanin tilavuudet, jotka on laskettu kussakin tuotantopaikassa kahden viimeksi kuluneen kalenterivuoden ajalta; tuotantopaikalla voimassa olevat tuuletuksen ja soihdutuksen vähentämissuunnitelmat. Tähän on liitettävä kuvaus tällaisista toimenpiteistä, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan raportit tuuletus- ja soihdutustapahtumista viimeisimmältä käytettävissä olevalta kalenterivuodelta; Tarkistus 267 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – 2 kohta – vi a alakohta (uusi) vi a)  viittaus sen omaan [direktiivi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta] 15 artiklan mukaiseen metaanipäästöjen vähentämissuunnitelmaan;

(1) * Merkinnällä ’cp’ hyväksyttyjen tarkistusten otsikoissa tarkoitetaan kyseisten tarkistusten vastaavaa tekstinosaa. (2) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaaviin valiokuntiin toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0162/2023).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. toukokuuta 2023 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan annetun päätöksen (EU) 2019/1754 muuttamisesta (07423/2023 – C9-0127/2023 – 2023/0022(NLE))

P9_TA(2023)0128 A9-0157/2023

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07423/2023),

–  ottaa huomioon alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan (11510/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9‑0127/2023),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A9-0157/2023),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (hakemus EGF/2022/003 ES/Alu Ibérica, Espanja) (COM(2023)0129 – C9-0053/2023 – 2023/0068(BUD))

P9_TA(2023)0129 A9-0154/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0129 – C9‑0053/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) työttömiksi jääneille työntekijöille ja asetuksen (EU) N:o 1309/2013 kumoamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/691(1), jäljempänä ’EGR-asetus’,

–  ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093(2) ja erityisesti sen 8 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 9 kohdan,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2020 tehdyn toimielinten sopimuksen 9 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan kirjeet,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0154/2023),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille; toteaa, että apu annetaan taloudellisena tukena työntekijöille ja yrityksille, joiden palveluksessa he ovat työskennelleet;

B.  ottaa huomioon, että Espanja toimitti hakemuksen EGF/2022/003 ES/Alu Ibérica rahoitustuen saamiseksi Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 24 (Metallien jalostus) luokitellulla toimialalla oli vähennetty 303 työntekijää(4) hakemuksen viiteajanjakson aikana 10. toukokuuta 2022 – 10. syyskuuta 2022;

C.  ottaa huomioon, että hakemus koskee 303:a työntekijää, jotka vähennettiin yrityksen Alu Ibérica LC S.L. (Alu Ibérica) palveluksesta Espanjan Galician alueella yrityksen konkurssin vuoksi;

D.  ottaa huomioon, että hakemus perustuu EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaiseen toimintakriteeriin, jossa edellytetään, että vähintään 200 työntekijää vähennetään jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä neljän kuukauden viiteajanjaksona, mukaan luettuina työntekijät, jotka vähennetään yrityksen toimittajien tai jatkojalostajien palveluksesta, ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden työskentely on loppunut;

E.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ovat heikentäneet taloudellista kilpailukykyä koko unionissa, myös Espanjassa; ottaa huomioon, että Espanjan yritysten katteet ja kilpailukyky ovat heikentyneet inflaation ja erityisesti raaka-aineiden ja energian hintojen nousun vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että työntekijävähennykset johtuvat Alu Ibérican purkamisesta ja A Coruñan kauppatuomioistuimen nro 2 22. helmikuuta 2022 ilmoittaman selvitysmenettelyn aloittamisesta sen jälkeen, kun yritys hakeutui vapaaehtoiseen konkurssiin joulukuussa 2021; ottaa huomioon, että energian ja raaka-aineiden hintojen nousu ja alumiinin maailmanmarkkinahintojen laskupaineet, jotka johtuvat Kiinan tuotannon ylikapasiteetista, vaikuttivat osaltaan Alu Ibérican konkurssiin;

G.  ottaa huomioon, että Galician aluehallitus otti asetuksen (EU) 2021/691 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti työmarkkinaosapuolet mukaan EGR-hakemuksen valmisteluun ja laati yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin yhteistyössä niiden kanssa; ottaa huomioon, että myös työmarkkinaosapuolet osallistuvat palvelujen toteuttamiseen;

H.  katsoo, että EGR:n rahoitustuet olisi suunnattava ensisijaisesti aktiivisiin työmarkkinapoliittisiin toimenpiteisiin ja yksilöllisiin palveluihin, joilla pyritään auttamaan edunsaajia palaamaan nopeasti ihmisarvoisiin ja kestäviin työpaikkoihin heidän alkuperäisellä alallaan tai sen ulkopuolella ja valmistellaan heitä samalla vihreämpään ja digitaalisempaan Euroopan talouteen;

I.  ottaa huomioon, että EGR ei saa ylittää 186 miljoonan euron vuotuista enimmäismäärää (vuoden 2018 hintoina), kuten asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093 8 artiklassa säädetään;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että Espanja on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 1 275 000 euroa eli 85 prosenttia 1 500 000 euron kokonaiskustannuksista, joista yksilöllisten palvelujen osuus on 1 429 400 euroa ja valmistelu-, hallinnointi-, tiedotus- ja mainonta-, valvonta- ja raportointitoimien kulut 70 600 euroa;

2.  toteaa, että Espanjan viranomaiset jättivät EGR-rahoitustukea koskevan hakemuksen 30. marraskuuta 2022 ja että Espanjan toimitettua hakemusta koskevia lisätietoja komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 16. maaliskuuta 2023 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  ottaa huomioon, että hakemus koskee 303:a Alu Ibérican vähentämää työntekijää;

4.  korostaa, että Alu Ibérica kuului siihen 0,1 prosenttiin Galician yrityksistä, joilla oli yli 250 työntekijää; korostaa työntekijöiden vähentämisten merkittävää vaikutusta A Coruñan paikallisiin työmarkkinoihin ja talouteen, sillä kaupungin työttömyysaste on korkea (9,5 prosenttia vuoden 2022 kolmannella neljänneksellä) ja huomattavasti yli unionin keskiarvon; panee merkille Espanjan viranomaisten arvion, jonka mukaan Alu Ibérian selvitystila johtaa 312 työpaikan menetykseen liitännäispalveluja tarjoavissa yrityksissä, mikä merkitsisi yhteensä 615 työpaikan menetystä eli 8,2:ta prosenttia A Coruñan valmistusteollisuuden työpaikoista; huomauttaa, että päätös aiheutti laajoja mielenilmauksia A Coruñan kaupungissa; korostaa työpaikkojen ja toimeentulon menetystä Galiciassa;

5.  katsoo, että työttömäksi jääneet työntekijät tarvitsevat lisätukea löytääkseen uuden työpaikan työmarkkinoilta, kun otetaan huomioon, että 35 prosenttia heistä on yli 45-vuotiaita ja heillä saattaa olla erityisiä uudelleentyöllistymishaasteita; toteaa, että tämä ikäryhmä muodostaa 60 prosenttia rekisteröidyistä työnhakijoista A Coruñassa ja että Alu Ibérica on konkurssinsa vuoksi vapautettu oikeudellisesta velvoitteesta tarjota uudelleentyöllistymistukea;

6.  panee merkille, että Espanja aloitti yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kohteena oleville edunsaajille 2. maaliskuuta 2023 ja että toimenpiteisiin liittyviin menoihin voidaan näin ollen myöntää EGR:n rahoitustukea kaudella, joka alkaa 2. maaliskuuta 2023 ja päättyy 24 kuukauden kuluttua rahoituspäätöksen voimaantulopäivästä;

7.  toteaa, että yksilölliset palvelut, joita tarjotaan työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille, koostuvat seuraavista toimista: tietopalvelut, intensiivinen työnhakuneuvonta, mukaan lukien työllistymisnäkymien määrittäminen muilla alueilla tai muissa jäsenvaltioissa, ammatillinen ohjaus ja työhön sijoittumisen tukeminen, koulutus (muun muassa horisontaaliset taidot, uudelleen kouluttautuminen, täydennyskoulutus ja työharjoittelut), uudelleenkoulutus ja ammatillinen koulutus, yrityksen perustamista valmisteleva tuki, tuki yrityksen perustamiseen sekä kannustimet ja avustukset; mukaan lukien maksut sovittuihin uudelleentyöllistymistoimiin osallistumisesta sekä avustukset työmatka- ja hoitokuluihin;

8.  muistuttaa, että Galician aluehallitus koordinoi palvelujen toteuttamista, ja kehottaa varmistamaan asianmukaisen avoimuuden toimien lopullisessa toteutuksessa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun Galiciassa osallistuvien työmarkkinaosapuolten kanssa; toteaa, että digitaalinen ja vihreä siirtymä vaikuttaa myös työmarkkinoihin; pitää myönteisenä, että koulutustarjontaa suunniteltaessa asetettiin etusijalle taidot, joita tarvitaan digitaalisessa siirtymässä, robotisaatiossa ja vihreässä siirtymässä;

9.  toteaa tässä yhteydessä jälleen, että unionilla olisi oltava tärkeä rooli tarjottaessa tarvittavia pätevyyksiä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaista oikeudenmukaista muutosta varten; kannattaa painokkaasti sitä, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen aikana EGR:n avulla osoitetaan edelleen solidaarisuutta asianomaisille henkilöille ilman syrjintää ja että samalla painopiste säilytetään rakenneuudistusten vaikutuksissa työntekijöihin; kehottaa maksimoimaan tulevissa hakemuksissa politiikan johdonmukaisuuden;

10.  toteaa, että digitaalinen ja vihreä siirtymä vaikuttaa myös työmarkkinoihin; pitää myönteisenä, että koulutustarjontaa suunniteltaessa asetettiin etusijalle taidot, joita tarvitaan digitaalisessa siirtymässä, robotisaatiossa ja vihreässä siirtymässä;

11.  toteaa, että Espanjalle on aiheutunut hallinnollisia menoja EGR:n täytäntöönpanosta 1. maaliskuuta 2023 lähtien ja että valmistelu-, hallinnointi-, tiedotus- ja mainonta-, valvonta- ja raportointitoimiin liittyviin menoihin voidaan näin ollen myöntää EGR:n rahoitustukea kaudella, joka alkaa 1. maaliskuuta 2023 ja päättyy 31 kuukauden kuluttua rahoituspäätöksen voimaantulopäivästä;

12.  pitää myönteisenä, että Espanja on kuullut työmarkkinaosapuolia yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa;

13.  korostaa Espanjan viranomaisten vahvistaneen, että tukikelpoisiin toimiin ei saada tukea muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä ja että ehdotettuihin toimiin osallistumisessa ja niiden täytäntöönpanossa noudatetaan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita;

14.  muistuttaa, että EGR:n tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaan kuuluvat yritysten vastuulle, eikä työttömiksi jääneiden mahdollisia avustuksia tai oikeuksia, jotta varmistetaan rahoitustuen täydentävyys kaikilta osin;

15.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

16.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

työttömiksi jääneitä työntekijöitä tukevan Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Espanjan hakemuksen johdosta (EGF/2022/003 ES/Alu Ibérica)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2023/1022.)

(1) EUVL L 153, 3.5.2021, s. 48. (2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11. (3) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28. (4) EGR-asetuksen 3 artiklan mukaisessa merkityksessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 EU:n uudesta kaupunkiliikenteen kehyksestä (2022/2023(INI))

P9_TA(2023)0130 A9-0108/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”EU:n uusi kaupunkiliikenteen kehys” (COM(2021)0811),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2021 annetun komission ehdotuksen unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi (COM(2021)0812) ja erityisesti sen johdanto-osan 52 kappaleen ja 40 artiklan kaupunkisolmukohtia koskevista vaatimuksista,

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2021 annetun komission 55-valmiuspaketin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisesta,

–  ottaa huomioon vuoden 2013 kaupunkiliikennepaketin ja sen arvioinnin (SWD(2021)0048),

–  ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta 7. heinäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1153(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060(2) (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058(3),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1059(4),

–  ottaa huomioon elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241(5),

–  ottaa huomioon puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä annetun direktiivin 2009/33/EY muuttamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1161(6),

–  ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta 14. joulukuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2338(7),

–  ottaa huomioon Digitaalinen Eurooppa -ohjelman,

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet” (COM(2021)0345),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030” (COM(2021)0101),

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”Asetetaan ihmiset etusijalle, varmistetaan kestävä ja osallistava kasvu ja hyödynnetään EU:n syrjäisimpien alueiden mahdollisuudet” (COM(2022)0198),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2020 pidetyssä epävirallisessa kaupunkiasioita käsitelleessä ministerikokouksessa hyväksytyn uuden Leipzigin peruskirjan kaupunkien muutosvoimasta yhteisen edun hyväksi,

–  ottaa huomioon kaupunkiasioista vastaavien EU:n ministereiden 30. toukokuuta 2016 hyväksymän Amsterdamin julkilausuman EU:n kaupunkiagendasta,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 11 kestävistä kaupungeista ja yhteisöistä,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2022 antamansa päätöslauselman kaupunkialueisiin kohdistuvista haasteista covid-19-pandemian jälkeisenä aikana(8),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman EU:n tieliikenneturvallisuuspolitiikan puitteista vuosiksi 2021–2030 – suositukset seuraavista vaiheista nollavisiotavoitteen saavuttamiseksi(9),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman kaupunkien asemasta unionin institutionaalisissa puitteissa(10),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n alueiden ja kaupunkien roolista Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) täytäntöönpanossa(11),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Uusi kaupunkiliikenteen kehys”(13),

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0108/2023),

A.  ottaa huomioon, että erityistarpeita omaaviin ryhmiin olisi sisällytettävä vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt, ikääntyneet, lapset tai lapsia saattavat henkilöt, jotta he voivat käyttää täysimääräisesti oikeuttaan liikkuvuuteen, opiskeluun, leikkimiseen ja työhön;

B.  ottaa huomioon, että julkisella liikenteellä tarkoitetaan perinteisiä palveluja, kuten rautatie-, metro-, raitiovaunu- tai linja-autoverkkoja;

C.  ottaa huomioon, että joukkoliikenteellä tarkoitetaan julkista liikennettä ja uusia palveluja, jotka perustuvat yhteiskäyttöön, kutsuliikennepalveluja, joustavia uusia liiketoimintamalleja ja muita liikkumispalveluja, jotka yhdessä kuljettavat enemmän matkustajia;

D.  ottaa huomioon, että mikroliikenne kattaa sähkökäyttöiset ja muut kuin sähkökäyttöiset henkilökohtaiset liikkumisvälineet, kuten polkupyörät, sähköpyörät, sähköpotkulaudat, tasapainoskootterit, yksipyöräiset ja muut;

E.  toteaa, että aktiiviseen liikkumiseen kuuluu sekä ihmisten että tavaroiden kuljettaminen siten, että voidaan käyttää ihmisen fyysistä aktiivisuutta tai sähkömoottorin ja ihmisvoiman yhdistelmää, kuten sähköpyörät;

F.  ottaa huomioon, että komission ehdotuksella Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN‑T) muuttamisesta pyritään rakentamaan EU:n laajuinen kestävä, tehokas, esteetön ja multimodaalinen liikenneverkko, mukaan lukien kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien kehittäminen kaupungeille;

G.  ottaa huomioon, että komission ehdottamassa EU:n kaupunkiliikenteen kehyksessä todetaan, että kansallisella ja paikallisella tasolla olisi asetettava etusijalle joukkoliikenteen, erityisesti julkisen liikenteen, ja aktiivisen liikkumisen kehittäminen asettamalla ne kestävän kaupunkiliikenteen aikaansaamiseksi toteutettavien toimien ytimeen;

H.  katsoo, että kaupunkiliikenteen kehyksessä on keskityttävä yleisiin etuihin, ihmisten tarpeisiin vastaamiseen sekä jäsenvaltioiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukemiseen, jotta kaupunkiliikenne voidaan suunnitella ja integroida talouden eri alat huomioon ottaen ja jotta sillä voidaan pyrkiä muuttamaan kollektiivista käyttäytymistä kestävämpien ja elämänlaadultaan parempien kaupunkien rakentamiseksi erilaisilla kohtuuhintaisilla, esteettömillä, tehokkailla, älykkäillä ja kestävillä liikenneratkaisuilla;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskus on varoittanut liikenteen päästöjen lisääntymisestä vuosina 2013–2019, ja toteaa, että lukuun ottamatta covid-19-pandemian vuoksi käyttöön otettujen sulkutoimien aiheuttamaa päästöjen vähenemistä vuonna 2020, liikenteen päästöjen ennustetaan edelleen kasvavan;

J.  ottaa huomioon, että henkilöstöpula ja työpaikkojen epävarmuus uhkaavat liikennealan taloudellista kestävyyttä ja sen myötä kaupunkiliikenteen kehyksiä;

K.  ottaa huomioon, että liikenteen järjestäminen kaupungissa riippuu vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa;

L.  ottaa huomioon, että Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta osoitetaan 359,3 miljoonaa euroa kaudella 2021–2023 sen ilmastoneutraaleja ja älykkäitä kaupunkeja koskevaan missioon ja että tavoitteena on saavuttaa yhteensä 100 ilmastoneutraalia kaupunkia EU:ssa vuoteen 2030 mennessä(14); ottaa huomioon, että komission tämän tavoitteen saavuttamiseksi ehdottamat tutkimus- ja innovointitoimet koskevat muun muassa vihreää kaupunkisuunnittelua;

M.  ottaa huomioon, että liikenteestä yhteiskunnalle aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat arviolta 987 miljardia euroa vuodessa; ottaa huomioon, että tämä luku voidaan jakaa ympäristökustannuksiin (44 prosenttia), onnettomuuksiin (29 prosenttia) ja liikenneruuhkien kustannuksiin (27 prosenttia); ottaa huomioon, että yksityisautojen osuus näistä kustannuksista on 565 miljardia euroa, mutta polttoaineista ja omistuksesta veroina perittävät maksut ja tiemaksut kattavat vajaat puolet näistä kustannuksista (267 miljardia euroa), mikä osoittaa, että liikenteen ulkoisia kustannuksia ei ole vielä täysin sisällytetty maksuihin; toteaa, että nämä kielteiset ulkoisvaikutukset vaikuttavat suhteettomasti pienituloisiin(15);

N.  ottaa huomioon, että 75 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä tapahtuu kaupungeissa, että noin 23 prosenttia EU:n liikenteen päästöistä on peräisin kaupunkialueilta ja 70 prosenttia EU:n kansalaisista asuu nykyisin kaupungeissa ja että osuuden ennustetaan nousevan lähes 84 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, joten kaupungeilla on tärkeä rooli vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden edistämisessä;

O.  ottaa huomioon, että ruuhkat maksavat EU:lle noin 270 miljardia euroa vuodessa ja ovat siksi yksi suurimmista kaupunkiliikenteen haasteista, sillä ilman pilaantuminen, melusaaste ja kaupunkien lämpö vaikuttavat useimpiin eurooppalaisiin;

P.  katsoo, että rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin(16) tarkistamisella olisi helpotettava jäsenvaltioiden edistymistä kohti vihreää siirtymää sähköisen liikkuvuuden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevilla säännöksillä, mukaan lukien latauspisteiden nopeampi käyttöönotto, ja polkupyörien pysäköintipaikkoja koskevilla säännöksillä;

Q.  ottaa huomioon, että sähköinen liikkuminen on tällä hetkellä eri kehitysvaiheissa jäsenvaltioissa ja alueilla eri puolilla EU:ta, ja katsoo, että olisi otettava käyttöön erityisiä vapautuksia ja joustavuutta, jotta jäsenvaltiot ja alueet, joiden sähköisen liikkumisen markkinat ovat vähemmän kehittyneet, voivat edetä kohti vihreää siirtymää; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sen varmistamiseen, että energiaverkkokapasiteetti vastaa nykyisten ja tulevien sähköajoneuvojen energiatarpeita ja että verkkoliitäntätehon reservien suunnittelu otetaan huomioon;

R.  ottaa huomioon, että öljyn hinta on noussut ennennäkemättömällä tavalla viime kuukausina ja että tuleva suuntaus on epäselvä; ottaa huomioon, että on äärimmäisen tärkeää vähentää fossiilisten polttoaineiden kulutusta; ottaa huomioon, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan nopeuden vähentäminen on tehokas toimenpide tämän saavuttamiseksi;

S.  ottaa huomioon, että julkinen liikenne työllistää kaksi miljoonaa ihmistä paikallisissa ja turvatuissa työpaikoissa eri puolilla EU:ta ja että se tarjoaa monenlaisia urapolkuja ja työllistymismahdollisuuksia monista eri taustoista tulevalle henkilöstölle; ottaa huomioon, että pandemian aikana huomattava osa tästä henkilöstöstä oli lomautettava ja monet päättivät lähteä alalta, erityisesti jäsenvaltioissa, joissa sosiaaliturvaetuudet ovat alhaiset ja työehtosopimusneuvottelujen kattavuus heikko;

T.  ottaa huomioon, että julkisen liikenteen työvoimapula on viime aikoina johtanut liikennepalvelujen vähenemiseen, mukaan lukien yö- ja viikonloppupalvelujen peruuttaminen ja reittien lyhentäminen; ottaa huomioon, että tällä on ollut kielteinen vaikutus osallistavaan liikkumiseen, mikä uhkaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja työpaikkojen, koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuutta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville käyttäjille, jotka ovat liikkumisen suhteen yksinomaan julkisen liikenteen varassa; ottaa huomioon, että liikenneköyhyys lisääntyy EU:ssa;

U.  ottaa huomioon, että ihmisten, palvelujen ja tavaroiden, myös kaupunkien tavaraliikenteen ja logistiikan, tehokas liikkuvuus on olennaisen tärkeää kaupunkitalouksien toiminnan kannalta ja että EU:n kaupungeissa käytetään innovatiivisia ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä ja että kestävillä kaupunkilogistiikan suunnitelmilla voi olla merkittävä rooli, kun otetaan huomioon tavaraliikenteen ja logistiikkamäärien kasvu;

V.  ottaa huomioon, että kuluttajien verkossa tekemien ostosten kotiinkuljetukset lisääntyivät pandemian seurauksena 25 prosenttia vuonna 2020, ja viimeisen osuuden kotiinkuljetusten määrä ja sen vaikutus kaupunkialueilla tulee todennäköisesti pysymään korkealla tasolla;

W.  ottaa huomioon, että linja-autoliikenteen osuus EU:n joukkoliikenteestä maanteillä on 40 prosenttia;

X.  toteaa, että liikkuminen on välttämätöntä sosioekonomisen osallistamisen kannalta ja ratkaiseva rakenteellinen tekijä kehitettäessä yhteiskuntia ja kykyä yhdistää yksilöitä, yhteisöjä, tuotanto- ja palvelualoja sekä eri alueita ja kulttuureja ja edistettäessä alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, talouden dynaamisuutta sekä ympäristön laatua ja tasapainoa;

Y.  katsoo, että kaupunkiliikennepolitiikassa olisi siirryttävä yksinkertaisesta liikkumispalvelujen tarjoamisesta palvelun saatavuuden varmistamiseen ja asetettava etusijalle kohtuuhintainen saatavuus kaikille riippumatta tuloista, iästä, terveydentilasta tai sijainnista (toisin sanoen kaupungit, kaupunkien lähialueet tai maaseutu);

Z.  ottaa huomioon, että joukkoliikennettä ja erityisesti julkista liikennettä, myös lähiöissä, on vahvistettava kapasiteetin lisäämisen, maantieteellisen kattavuuden, liikennöintitiheyden ja kohtuuhintaisuuden osalta;

AA.  katsoo, että julkisten liikennejärjestelmien on oltava kaikkien kansalaisten ja erityisesti erityistarpeita omaaviin ryhmiin kuuluvien käyttäjien saatavilla;

AB.  ottaa huomioon, että useat EU:n kaupungit ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet nykyisen energiakriisin johdosta toimenpiteitä, kuten alentaneet julkisen liikenteen lippujen hintoja;

AC.  ottaa huomioon, että uudet palvelut, jotka perustuvat yhteiskäyttöön, kutsuliikennepalvelut sekä joustaviin ja uusiin liiketoimintamalleihin perustuvat liikkumispalvelut täydentävät perinteisiä julkisen liikenteen palveluja; ottaa huomioon, että nämä palvelut auttavat vähentämään hiilipäästöjä, parantamaan ilmanlaatua ja vähentämään melua ja ruuhkia, lieventämään pysäköintipaikkojen puutetta kaupunkialueilla ja parantamaan yhteyksiä esikaupunkialueisiin, kaupunkien lähialueisiin ja maaseutualueisiin;

AD.  katsoo, että tehokkaat multimodaaliset ratkaisut, joissa yhdistyy erilaisia liikenneratkaisuja, kuten joukkoliikenne, henkilökohtainen liikkuminen ja aktiivinen liikkuminen sekä tarvittava infrastruktuuri, mukaan lukien liikenteen solmukohdat, voivat auttaa parantamaan kaupunkiympäristöön tehtävien investointien laatua ja tehokkuutta ja samalla varmistamaan ihmisten elämänlaadulle koituvat kokonaishyödyt; katsoo, että komission olisi ehdotettava multimodaalipakettia tältä osin;

AE.  ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut kaupunkiliikennejärjestelmien haasteita, mutta se on myös toiminut käynnistäjänä sille, että niistä tehdään häiriönsietokykyisempiä, älykkäämpiä, turvallisempia, kestävämpiä ja esteettömämpiä; toteaa, että monet kaupungit eri puolilla Eurooppaa nopeuttivat liikenteen suunnitelmiensa täytäntöönpanoa pandemian aikana ja ottivat käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotettiin lähikontaktien välttämistä, mikä suosi aktiivista liikkumista ja johti kävelyn ja pyöräilyn sekä pyöräilyinfrastruktuurin täytäntöönpanon voimakkaaseen lisääntymiseen;

AF.  ottaa huomioon, että aktiivista liikkumista, mikroliikennettä ja uudenlaista päästötöntä ja vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevat säännöt ja vaatimukset ovat edelleen kehitysvaiheessa tai vaihtelevat jäsenvaltioittain, mikä vaikuttaa merkittävästi kansalaisten turvallisuuteen ja johtaa myös siihen, että eri jäsenvaltioissa käyttäjät menettävät tilaisuuksia, ja aiheuttaa epävarmuutta toimijoille;

AG.  ottaa huomioon, että aktiivisella liikkumisella on huomattavat mahdollisuudet auttaa ratkaisemaan kaupunkialueisiin liittyviä ongelmia, parantamaan ilmanlaatua, vähentämään ruuhkia ja parantamaan ihmisten terveyttä;

AH.  ottaa huomioon, että multimodaalisen liikkuvuuden ja älykkäiden infrastruktuurien, kuten rautateiden, auton yhteiskäyttöratkaisujen ja älykkään liikkuvuuden infrastruktuurin, parantaminen voi tuoda merkittävää hyötyä matkailu-, ravintola- ja majoitusinfrastruktuurille kaupunkiympäristössä;

AI.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) arvion mukaan vuonna 2018 pitkäaikainen altistuminen hiukkasille, joiden halkaisija oli 2,5 mikronia tai vähemmän (PM 2,5), aiheutti Euroopassa noin 417 000 ennenaikaista kuolemaa, joista noin 379 000 EU28:ssa; ottaa huomioon, että EU:n kynnysarvot ylittävät selvästi WHO:n suuntaviivat useimpien pilaavien aineiden osalta ja että erityistä huolta aiheuttaa se, että PM 2,5-hiukkasille ei ole asetettu päivittäistä raja-arvoa; ottaa huomioon, että covid-19:n tavoin tämä on kansanterveydellinen hätätilanne, joka edellyttää välittömiä toimia;

AJ.  ottaa huomioon, että komissio julkaisi kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman aihekohtaisen ohjeen, jossa keskitytään erityisesti liikenneturvallisuuteen ja mikroliikenteeseen kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman suunnittelu- ja täytäntöönpanoprosessissa;

AK.  ottaa huomioon, että liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamisessa EU:ssa on viime vuosina edistytty vain vähän ja että joka vuosi noin 22 600 ihmistä menettää henkensä EU:n teillä ja noin 120 000 loukkaantuu vakavasti; ottaa huomioon, että 39 prosenttia liikennekuolemista EU:ssa tapahtuu kaupunkialueilla ja että EU:n tavoitetta liikennekuolemien puolittamisesta vuosina 2010–2020 ei saavutettu;

AL.  ottaa huomioon, että loukkaantumiselle alttiit tienkäyttäjät, kuten jalankulkijat, pyöräilijät ja kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen käyttäjät, ovat suurimmassa vaarassa ja että niiden osuus kaikista kuolonuhreista kaupunkialueilla on noin 70 prosenttia;

AM.  katsoo, että hyvät käytännöt ja kannustimet, kuten nopeusrajoitukset ja kuljettajien erityiskoulutus, voisivat auttaa vähentämään vakavien onnettomuuksien ja kuolonuhrien määrää;

AN.  ottaa huomioon, että pyöräilyyn ja muihin mikroliikenteen ja aktiivisen liikkumisen muotoihin liittyvien onnettomuuksien määrä on vakava huolenaihe; katsoo, että EU:n ja kansallisella tasolla tarvitaan lisätoimia, jotta saavutetaan nollavisiotavoitteissa vahvistettu EU:n tavoite kaikkien käyttäjien suojelun parantamiseksi;

AO.  ottaa huomioon, että kaupunkien esteettömyydellä on keskeinen rooli erityistarpeita omaaville ryhmille, kuten vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, ikääntyneille tai lapsia saattaville henkilöille, jotta he voivat käyttää täysimääräisesti oikeuttaan liikkuvuuteen, opiskeluun ja työhön;

AP.  katsoo, että kaupunkiliikenteessä tekoälyn käytöllä on mahdollista lisätä merkittävästi turvallisuutta ja tehokkuutta, parantaa heikommassa asemassa olevien ryhmien osallisuutta, vähentää liikenneruuhkia, ilman pilaantumista ja melusaasteita sekä kustannuksia ja edesauttaa hiilestä irtautumista liikennealalla;

AQ.  ottaa huomioon, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet ovat keskeisiä periaatteita, jotka ohjaavat EU:n toimivallan käyttöä ja että niitä olisi näin ollen noudatettava kaikkina aikoina ja kaikilla EU:n politiikan aloilla;

AR.  katsoo, että liikkumisen ja liikenteen olisi oltava samanaikaisesti sekä keskuksiin että keskuksista poispäin suuntautuvaa, jotta mahdollistetaan yhdestä tai useammasta suurkaupungista koostuvan matkailu- tai talousalueen hyödyntäminen ja kehittäminen myös matkailutarkoituksessa;

Kaupunkiliikenteen kehyksen vahvistaminen: EU:n kaupunkien liikenneturvallisuutta, esteettömyyttä ja turvallisuutta koskeva uusi kehitys

1.  korostaa, että kaupunkiliikenne on ratkaiseva tekijä ihmisten elämänlaadun ja talouden toimivuuden kannalta; huomauttaa, että EU:n kaupunkiliikenteen on perustuttava älykkäisiin, osallistaviin, terveisiin, kohtuuhintaisiin, kilpailukykyisiin, kestäviin, saumattomiin ja multimodaalisiin liikenneratkaisuihin, mukaan lukien rautatiet, kestävä linja-autoliikenne, autojen yhteiskäyttöratkaisut sekä aktiivinen liikkuminen ja mikroliikenne, jotta voidaan saavuttaa EU:n kunnianhimoiset taloudelliset, ympäristöön liittyvät, digitaaliset, terveyteen liittyvät ja yhteiskunnalliset tavoitteet; korostaa, että näiden liikenneratkaisujen olisi parannettava mahdollisuuksia elää kaupungeissa ja ympäristöolosuhteita ja lisättävä tyytyväisyyttä;

2.  muistuttaa, että kaikkien uusien toimenpiteiden olisi perustuttava kattavien vaikutustenarviointien tuloksiin, joissa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät seuraukset sekä käyttäjien erilaiset liikkumistarpeet, kun taas erilaisten kaupunkiliikenneratkaisujen ympäristötehokkuuden arvioinnin olisi perustuttava elinkaaripäästöihin ja asiaankuuluviin ympäristöindikaattoreihin;

3.  korostaa, että kansalaiset ovat halukkaita siirtymään älykkäisiin ja kestäviin liikennemuotoihin erityisesti päivittäisessä liikkumisessa, ja että tärkeimmät edellytykset siirtymiselle ovat kustannukset, saatavuus ja nopeus; katsoo, että kansalaisten mukaantulo ja osallistuminen myös kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laatimiseen paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa tarvittava julkinen tuki saattamalla kaikki sidosryhmät yhteen suunnittelemaan laadukasta palvelua, joka vastaa kaikkien tarpeita ja odotuksia;

4.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kaupunkiliikennejärjestelmiä, jotka ovat turvallisia, esteettömiä, osallistavia, kohtuuhintaisia, älykkäitä, häiriönsietokykyisiä ja kestäviä;

5.  tukee kaikkia toimia kaupunkien esteettömyyden parantamiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään nopeisiin ja kunnianhimoisiin toimiin kaupunkien osallistavuuden lisäämiseksi;

6.  korostaa tarvetta puuttua liikenneköyhyyteen ja liikenneverkkoihin pääsyyn liittyviin eriarvoisuuksiin, koska ne vaikuttavat miljoonien pienituloisten ihmisten ja erityistarpeita omaaviin ryhmiin kuuluvien käyttäjien jokapäiväiseen elämään; katsoo, että kaupunkien ensisijaisena tavoitteena olisi oltava maaseutualueiden, kaupunkien lähialueiden ja kaupunkialueiden välisiin yhteyksiin liittyvien kysymysten käsitteleminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan epätasa-arvoon liikenneverkkoihin pääsyssä ja tukemaan pienempiä kaupunkeja ja kaupunkien lähialueita, jotta varmistetaan näiden alueiden yhteydet; korostaa, että tarvitaan multimodaalinen ja yhdennetty lähestymistapa, jolla torjutaan liikkuvuuteen liittyvää syrjäytymistä ja liikenneköyhyyttä ja varmistetaan tasavertainen pääsy kaupunkikeskuksiin;

7.  kehottaa jäsenvaltioita ja kaupunkeja harkitsemaan ”kestävän liikkuvuuden arvosetelien” tai alehintaisten liikkumisjärjestelmien tarjoamista osana kestävää joukkoliikennettä, erityisesti julkista liikennettä; toteaa, että edunsaajaryhmät, jotka on määritelty erityiskriteerien perusteella (esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevat tai liikenneköyhyydestä kärsivät käyttäjät), voivat sen jälkeen käyttää vapaasti arvoseteleitään kestävien liikkumisvalintojensa mukaisesti;

8.  katsoo, että liikkuvuuteen liittyvistä hiilidioksidiveroista saatavat tulot olisi käytettävä kestävien liikenneratkaisujen rahoittamiseen liikenneköyhille;

9.  korostaa, että kullakin liikennemuodolla on erilainen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään ja kullakin liikennemuodolla on oma roolinsa toteutettaessa laajasti kannatettua liikennemuotosiirtymää kohti kestäviä liikennemuotoja, kuten joukkoliikenne, kestävä yksityinen liikkuminen ja aktiivinen liikkuminen; korostaa, että siirtymistä kestävään liikenteeseen ei voi yksinkertaisesti tyrkyttää ihmisille ja alueille, vaan käyttäjien on tuettava sitä ja se on mukautettava yksilöllisiin ja maantieteellisiin tarpeisiin toissijaisuusperiaatetta noudattaen; katsoo, että tarvitaan lisätoimia yleisen tietoisuuden lisäämiseksi kampanjoilla ja muilla aloitteilla ihmisten tuen saamiseksi; korostaa tässä yhteydessä autotonta päivää keinona tarjota vaihtoehtoisia mahdollisuuksia; kannustaa komissiota perustamaan yhdenmukaistetun jokavuotisen ”EU:n autottoman päivän”; kehottaa tarjoamaan kestävän kehityksen mukaisissa suunnitelmissa etuja niille, jotka valitsevat kestäviä liikenneratkaisuja työmatkaliikenteeseen;

10.  korostaa, että kaikille käyttäjille (kaupunkialueilta, kaupunkien lähialueilta ja maaseutualueilta) olisi annettava yhtäläinen painoarvo ja heidät olisi asetettava kaupunkiliikenteen suunnitteluprosessin ytimeen, samalla kun tunnustetaan, että käyttäjien liikkumistarpeet ja yksilölliset olosuhteet ja mieltymykset eivät ole yhtäläisiä; kehottaa siksi ottamaan käyttöön eriytetyn valikoiman älykkäitä ja kestäviä liikkuvuusvaihtoehtoja kaikille sopivan ratkaisun sijaan, mukaan lukien kestävät aktiiviset liikennemuodot ja joukkoliikenne, joka on osoittautunut kykeneväksi parantamaan liikkuvuutta ja mahdollisuuksia elää kaupunkialueilla ja edistämään EU:n sosiaalisten, taloudellisten, ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista ja sen tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä;

11.  kehottaa antamaan taloudellista, verotuksellista ja lainsäädännöllistä tukea päästöttömien ja vähäpäästöisten liikkumisratkaisujen, kuten tehokkaiden, luotettavien, täsmällisten, osallistavien ja kohtuuhintaisten joukkoliikennepalvelujen, käyttöön erityisesti julkisessa liikenteessä, henkilökohtaisessa liikkumisessa, intermodaalisissa liityntäpisteissä ja järjestelmissä ja muissa liikennemuodoissa, kuten uusissa liikkumispalveluissa, aktiivisissa liikkumismuodoissa ja liikenteessä, jotka kaikki tuovat markkinoille erilaisia joustavia vaihtoehtoja, jotta voidaan lisätä kilpailua ja parantaa mahdollisuuksia elää kaupungeissa ja tarjota samalla kansalaisille ja erityisesti kaupunkien asukkaille parempia, terveellisempiä ja arvokkaampia, osallistavampia, kohtuuhintaisempia, tehokkaampia ja kestävämpiä ratkaisuja;

12.  vaatii joukkoliikennettä ja etenkin julkista liikennettä, joka on esteetöntä, hyvin organisoitua ja kohtuuhintaista ja joka tarjoaa kansalaisille hyvää laatua, mukaan lukien vaivattomat ovelta ovelle -palvelut; toteaa, että puhtaiden ajoneuvojen sekä raitiovaunujen kaltaisten älykkäiden ja kestävien liikennemuotojen osuus ajoneuvokannasta on tärkeä tekijä ilman pilaantumisen, hiilidioksidipäästöjen ja ruuhkien vähentämisessä;

13.  korostaa julkisen liikenteen merkitystä paitsi ilmastohaasteisiin vastaamisessa myös sen sosioekonomisen ulottuvuuden vuoksi, nimittäin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä turvallisten ja laadukkaiden paikallisten työpaikkojen luomisessa; korostaa tarvetta investoida laadukkaaseen, nykyaikaiseen, yhteentoimivaan, esteettömään ja laajennettuun joukkoliikenneverkkoon toteuttamalla asianmukaista suunnittelua, johon osallistuvat paikalliset toimijat, kunnat ja suuri yleisö, perustamalla toimijoita ja investoimalla tieteelliseen tutkimukseen ja innovointiin;

14.  korostaa julkisten ja yksityisten liikennepalvelun tarjoajien tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä, jotta mahdollistetaan reilu kilpailu, sekä tarvetta lisätä liikennepalvelujen välistä täydentävyyttä;

15.  tunnustaa joukkoliikenteen älykkäiden ja kestävien vaihtoehtoisten liikkumisratkaisujen, kuten yhteiskäyttöautojen, kyytipalvelun tilaamisen, sähköpyörien ja potkulautojen sekä muiden mikroliikenteen muotojen hyödyt; katsoo, että tällaiset liikennemuodot voisivat olla luonteeltaan täydentäviä ja tarjota käyttäjille lisää vaihtoehtoja heidän liikkumistarpeidensa mukaisesti;

16.  kehottaa parantamaan kaupunkialueiden, kaupunkien lähialueiden ja maaseutualueiden välisten yhteyksien saavutettavuutta, luotettavuutta ja yhteenliitettävyyttä erityisesti silloin, jos ne sijaitsevat alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta tai multimodaalisissa matkustajaliikenteen solmukohdissa, ja kehottaa lisäksi takaamaan kaikille esteettömän pääsyn älykkääseen, kestävään, osallistavaan, terveelliseen ja kohtuuhintaiseen liikenteeseen, yhteiskäyttöliikenne mukaan luettuna, jotta turvataan EU:n liikennepolitiikan johdonmukaisuus ja yhtenäisyys; panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille, että kaupunkien lähialueilla ja maaseutualueilla, erityisesti harvaan asutuilla alueilla, on pulaa tehokkaista, kohtuuhintaisista ja verkottuneista liikenneratkaisuista ja -infrastruktuureista, mukaan lukien vaihtoehtoinen polttoaineinfrastruktuuri, mikä rajoittaa näiden alueiden ja niiden kansalaisten sosioekonomisia tulevaisuudennäkymiä; korostaa mahdollisuutta kehittää ja ottaa käyttöön kutsuliikennepalveluja ja yhteiskuljetuspalveluja kaupunkien lähialueilla ja maaseutualueilla keinona vähentää kasvihuonekaasupäästöjä tai parantaa liikenneolosuhteita, ja kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä;

17.  korostaa tässä yhteydessä, että kaupunki-, esikaupunki- ja lähijunilla ja niiden luotettavalla palvelulla vuorotiheyden ja täsmällisyyden suhteen on edelleen tärkeä rooli päivittäisissä työmatkoissa kaupunkialueille ja kaupunkialueilta;

18.  korostaa, että viivästyksiin ja muihin palvelun puutteisiin (kuten peruutuksiin, valituksiin vastaamiseen ja matkustajien erityistarpeisiin) liittyvien matkustajien oikeuksien voimakkaan ja toteuttamiskelpoisen suojelun avulla helpotetaan matkustajien liikkumista ja tehdään rautateiden kaltaisista liikennemuodoista houkuttelevampia ja käyttäjäystävällisempiä;

19.  korostaa useiden sellaisten EU:n kaupunkien kokemuksia, joissa julkisen liikenteen järjestelmät ovat maksuttomia ja joissa matkustajamäärät ovat lisääntyneet ja autoliikenne huomattavasti vähentynyt; kehottaa toteuttamaan tutkimuksia näiden järjestelmien vaikutusten arvioimiseksi, erityisesti matkustajamäärän vaihtelun, matkan keston, liikenneonnettomuuksien ja kuolonuhrien määrän tai ilmastonmuutokseen kohdistuvien vaikutusten osalta;

20.  huomauttaa, että liikenneturvallisuuden varmistaminen haavoittuvimmassa asemassa oleville tienkäyttäjille vaikuttaa merkittävästi liikennekäyttäytymiseen; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n tulevan kaupunkiliikenteen kehyksen on katettava systeemiset liikenneturvallisuuteen liittyvät toimenpiteet ja keskityttävä erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin tienkäyttäjiin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita sidosryhmiä hyväksymään EU:n turvallisuusnormeihin perustuvia toimenpiteitä, joilla voitaisiin parantaa liikenneturvallisuutta, kuten laadukkaan koulutuksen varmistaminen, kuljettajien työaikarajoitusten ja muiden työehtojen sekä väsymyksen hallintaan ja turvallisuuteen liittyvien sosiaalisten normien noudattaminen, jalankulku- ja pyöräilyinfrastruktuurin parantaminen, turvallisuuteen liittyvien tapahtumien tai olosuhteiden havaitsemiseen ja niistä ilmoittamiseen käytettävien välineiden käyttöönotto siten, että kaikki tienkäyttäjät asetetaan aina liikkumisen suunnittelun ytimeen, ja ottamaan huomioon myös haavoittuvassa asemassa olevat käyttäjät ja erityistarpeita omaaviin ryhmiin kuuluvat käyttäjät; kehottaa paikallisviranomaisia omaksumaan ns. Safe System -toimintatavan ja asettamaan liikenneturvallisuustavoitteita;

21.  toteaa, että ylinopeus on keskeinen tekijä noin 30 prosentissa kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista ja raskauttava seikka useimmissa onnettomuuksissa; panee tässä yhteydessä merkille, että alhaisempi nopeus asuinalueilla, kuten 30 km/h nopeusrajoitus, parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää energiankulutusta; panee merkille, että miehet ovat naisia todennäköisemmin osallisina auto-onnettomuudessa, mutta kun nainen on osallisena auto-onnettomuudessa, hän loukkaantuu vakavasti 47 prosenttia todennäköisemmin, loukkaantuu lievästi 71 prosenttia todennäköisemmin ja menettää henkensä 17 prosenttia todennäköisemmin; korostaa asianmukaisten naispuolisten törmäystestinukkejen käyttöä autojen törmäystesteissä naisten liikenneturvallisuuden parantamiseksi;

22.  korostaa liikenneturvallisuuden osalta yksityisten ajoneuvojen ja joukkoliikenteen ajoneuvojen aktiivisia ja passiivisia turvaominaisuuksia ja pitää erityisen tärkeänä hätäpainikkeiden kannalta tarpeellisen matkaviestinverkon saatavuuden merkitystä jäsenvaltioissa;

23.  tukee kaikkia pyrkimyksiä parantaa liikenneturvallisuutta nollavisiotavoitteen saavuttamiseksi ja kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n tieliikenneturvallisuustavoitteet ja -toimet paremmin kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia koskeviin suuntaviivoihin seuraamalla ja edistämällä parhaita käytäntöjä;

24.  korostaa, että on tärkeää käynnistää tiedotuskampanjoita liikenneturvallisuutta koskevan tietoisuuden ja koulutuksen lisäämiseksi; korostaa tässä suhteessa, että koulutuksella on ratkaiseva rooli tieliikennesääntöjen ja -kulttuurin tuntemisessa ja oppimisessa jo varhaisessa iässä, mikä lisäisi merkittävästi liikenneturvallisuutta; kehottaa siksi tehostamaan ja vahvistamaan koulujen roolia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan edelleen tietoisuuden lisäämiseen ja koulutukseen kouluissa ja suurelle yleisölle;

25.  kehottaa komissiota mukauttamaan ajokorttidirektiivin(17) ajokokeita koskevia vaatimuksia ja menetelmiä, jotta tulevia kuljettajia voidaan kouluttaa paremmin vuorovaikutuksessa loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien kanssa kaupunkiympäristössä nollavisiotavoitteen mukaisesti, esimerkiksi parantamalla opetusmenetelmiä, mukautumalla uusimpaan tekniseen kehitykseen ja pidentämällä harjoitusaikaa;

26.  kehottaa tekemään kaupunkiliikenteestä esteettömämpää, luotettavampaa, kohtuuhintaisempaa, terveellisempää, turvallista ja osallistavampaa ja tukee tässä yhteydessä myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta (UNCRPD) ja esteettömyyttä koskevaa eurooppalaista säädöstä(18); kannustaa komissiota tässä yhteydessä ehdottamaan suuntaviivoja, jotka koskevat esteettömyyttä, osallisuutta, kohtuuhintaisuutta, kestävyyttä ja turvallisuutta kaikkien liikenteen käyttäjien ja muiden kuin käyttäjien ja erityisesti erityistarpeita omaavien ryhmien kannalta; kehottaa soveltamaan kattavampaa lähestymistapaa esteettömyyden varmistamiseksi koko matkan ajan;

27.  korostaa digitalisaation ja tekoälyratkaisujen keskeistä roolia tässä suhteessa muun politiikan lisäksi; suosittelee tekoälyn ja digitaaliteknologioiden, kuten SOS-painikkeiden ja muiden turvallisuutta parantavien järjestelmien, käyttöönottoa julkisessa liikenteessä, millä on myös myönteinen vaikutus siten, että joukkoliikenteestä tehdään turvallisempaa tällä hetkellä haavoittuvassa asemassa oleville käyttäjille, kuten naisille;

28.  toteaa, että esteettömyyden osalta tekoälyllä ja digitalisaatiolla voi olla merkittävä panos äänisignaalien ansiosta julkisessa liikenteessä ja infrastruktuureissa sekä älykkäiden yksityisajoneuvojen käyttöönoton, matkaa edeltävän virtualisoinnin, turvallisten tai älykkäiden risteyksien tai avustavien robottien avulla;

29.  panee merkille komission toimet, mutta toteaa, että metrojen, rautatieliikenteen, linja-autojen, raitiovaunujen ja jaetun liikkumisen ratkaisujen esteettömyyden parantamiseksi tarvitaan kunnianhimoisempaa ja johdonmukaisempaa EU:n politiikkaa ja lainsäädäntöä; muistuttaa, että fyysiset esteet ovat edelleen yksi tärkeimmistä syistä erityistarpeita omaavien ryhmien esteettömyyteen liittyviin ongelmiin; korostaa, että on tärkeää puuttua muihin esteettömyyskysymyksiin, kuten vammaisille henkilöille tarkoitettujen pysäköintipaikkojen saatavuus, pysäköintipaikkojen väärinkäyttöä ja mikroliikennevälineiden ja muiden ajoneuvojen väärinpysäköintiä ja liikenteen tilapäistä tukkimista koskeva tiukka politiikka ja riittävä valvonta, kaupunkien jalankulku- ja pyöräilyinfrastruktuurin esteettömyys, mukaan lukien päällysteiden laatu ja esteettömyys, sekä turvalliset ja esteettömät tienristeykset;

30.  kehottaa parantamaan erityistarpeita omaaviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden mahdollisuuksia pyöräillä; korostaa, että jalankulku- ja pyörätieristeysten korottaminen parantaa turvallisuutta ja esteettömyyttä liikuntarajoitteisille henkilöille vähentämällä tarvetta vaihtaa tasoa käyttämällä portaita tai ramppeja ajoradan ylittämiseen risteyspaikoilla;

31.  panee merkille uusien liikkumis- ja mikroliikennemuotojen, kuten polkupyörien, sähköpyörien, sähköpotkulautojen, tasapainoskootterien, yksipyöräisten ja muiden sähkökäyttöisten ja muiden kuin sähkökäyttöisten henkilökohtaisten liikkumisvälineiden, nopean yleistymisen; on tietoinen niiden potentiaalista ”ensimmäisen ja viimeisen osuuden” ratkaisuina, sillä ne tarjoavat ovelta ovelle -palvelun, lisäävät joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja mahdollistavat sen, että kansalaiset pääsevät matkustamaan kohteisiin ja kohteista, joissa julkinen liikenne on tällä hetkellä liian vähäistä; korostaa, että nämä liikkumismuodot olisi kuitenkin otettava huomioon ja esitettävä asianmukaisesti kaupunkiliikenteessä ja niitä olisi käsiteltävä asianmukaisesti, myös turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta koskevien toimien osalta, kaikilla hallinnon tasoilla;

32.  korostaa kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että monissa jäsenvaltioissa mikroliikenteen sääntelyssä on vakavia puutteita ja että Euroopan kaupungeissa toteutetut toimet ovat hajanaisia, mikä ei helpota tämäntyyppistä liikennettä ja saattaa ihmisten terveyden vaaraan; kehottaa komissiota tässä yhteydessä tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja Euroopan kaupunkien kanssa kaupunkiliikenteen turvallisuutta koskevien yhteisten vähimmäissuositusten, parhaiden käytäntöjen ja vaatimusten laatimiseksi;

33.  panee merkille, että näihin yhteisiin vähimmäissuosituksiin, parhaisiin käytäntöihin ja vaatimuksiin sisältyisi suosituksia sähkökäyttöisten ja muiden kuin sähkökäyttöisten henkilökohtaisten liikkumisvälineiden turvallisesta käytöstä ottaen huomioon erilaiset mahdolliset säännökset, kuten erityinen koulutus, pysäköintitavat (vapaa pysäköinti tai nimetyt pysäköintialueet), nopeusrajoitukset ja ikävaatimukset, kypärän käyttöä koskevat vaatimukset ja muut suojavarusteet, lasten kuljettamista koskevat säännöt, päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena ajamisen kieltäminen jne.; toteaa, että näitä vaatimuksia olisi mukautettava saumattomasti hallinnon eri tasoihin kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien suunnittelusta ja täytäntöönpanosta riippumatta ja toissijaisuusperiaatetta vaarantamatta; kannustaa painokkaasti jäsenvaltioita yhdessä kaupunkien kanssa mukauttamaan kansallista lainsäädäntöään ja käynnistämään tiedotuskampanjoita liikenneturvallisuutta koskevan tietoisuuden ja koulutuksen lisäämiseksi; korostaa, että kouluopetuksella on merkittävä rooli tieliikennettä koskevien sääntöjen tuntemisessa ja niiden oppimisessa;

34.  korostaa sähköpotkulautojen ja sähköpyörien villin pysäköinnin ongelmaa, erityisesti jalkakäytävillä, johon on puututtava, koska se koskettaa erityisesti jalankulkijoita ja pyöräilijöitä sekä pyörätuolin käyttäjiä ja lastenrattaiden kanssa liikkuvia vanhempia;

35.  toteaa tässä yhteydessä, että asianmukaisen valvonnan puute vaarantaa myös kaikkien tienkäyttäjien liikenneturvallisuuden; kehottaa keskittymään nykyisten sääntöjen noudattamisen valvontaan, jotta varmistetaan eri liikennemuotojen kunnioittava rinnakkaiselo;

36.  kehottaa lisäksi komissiota yhdenmukaistamaan mikroliikenteen tyyppejä koskevat tekniset standardit ja vaatimukset; kehottaa tarkistamaan CE-merkintää koskevaa lainsäädäntöä ja sen soveltamista ja analysoimaan, voiko näiden ajoneuvojen sisällyttäminen tyyppihyväksyntäasetukseen(19) tarjota ratkaisun;

Aktiivinen liikkuminen

37.  katsoo, että aktiiviseen liikkumiseen kuuluu sekä ihmisten että tavaroiden kuljettaminen, ja siihen voi käyttää ihmisen fyysistä aktiivisuutta tai sähkömoottorin ja ihmisvoiman yhdistelmää, kuten sähköpyörien tapauksessa;

38.  korostaa, että aktiivinen liikkuminen on matkojen ja työmatkaliikenteen arvokas, tehokas ja esteetön ovelta ovelle -ratkaisu, jota ihmiset tukevat ja jolla voidaan tehokkaasti edistää ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä sekä edistää liikenteen hiilestä irtautumista, päästöjen ja ilman pilaantumisen sekä ruuhkien vähentämistä, minkä vuoksi sitä olisi kannustettava kaikissa kaupunkiliikenteen kehyksissä kohtuuhintaisten, helposti saatavilla olevien ja kestävien liikenneratkaisujen varmistamiseksi;

39.  kannustaa näin ollen paikallisviranomaisia investoimaan ja rakentamaan turvallista pyöräily- ja jalankulkuinfrastruktuuria sekä sisällyttämään yhteiskäyttöpolkupyörät ja ‑sähköpyörät kaupunkialueiden liikennejärjestelmiin; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan kannustimia polkupyörien, myös sähköpyörien, ostamiseen; kannustaa multimodaalisuuden edistämiseksi luomaan synergioita pyöräilyn, jalankulun ja muiden liikennemuotojen välille, kuten lisäämään polkupyörille tarkoitettuja tiloja junissa ja tarjoamaan paremmin valvottuja pysäköintialueita polkupyörille asemilla ja liikenteen solmukohdissa;

40.  kannustaa komissiota tekemään enemmän edistääkseen aktiivista liikkumista koko EU:ssa, laatimaan pyöräilystrategian ja tekemään vuodesta 2024 aktiivisen liikkumisen eurooppalaisen teemavuoden; kehottaa komissiota sisällyttämään polkupyörien toimitusketjun EU:ssa EU:n teollisuusstrategiaan;

Kaupunki-infrastruktuuri ja TEN-T-kaupunkisolmukohdat

41.  korostaa, että kaupunki-infrastruktuurin suunnittelun olisi edistettävä älykästä ja kestävää liikennesiirtymää, joka mahdollistaa multimodaalisuuden ja varmistaa elämänlaadun kaupungeissa ja yhteydet kaupunkialueiden, kaupunkien lähialueiden ja maaseutualueiden välillä niiden talous-, koulutus-, matkailu- ja kulttuurialueiden puitteissa; kehottaa toteuttamaan infrastruktuurisuunnittelua, jolla helpotetaan multimodaalisten solmukohtien luomista kaupunkisolmukohtien tasolla, ja korostaa, että infrastruktuuriin olisi sisällytettävä yhteysreittejä ja viimeisen osuuden yhteys multimodaalisiin matkustajakeskuksiin, mukaan lukien yhteysreitit, kuten sillat, tunnelit tai alikäytävät aktiivisten liikkumismuotojen tapauksessa;

42.  korostaa, että kaupunki-infrastruktuurin suunnittelua olisi kehitettävä EU:n liikenneturvallisuuslainsäädännön mukaisesti ja siihen olisi sisällyttävä pyöräily- ja jalankulkuinfrastruktuuri ja muut aktiiviset liikkumismuodot; kannustaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia rakentamaan turvallista infrastruktuuria aktiivista liikkumista varten ja ottamaan asianmukaisesti huomioon tie- ja pyöräilyinfrastruktuurin jatkuvuuden ja turvallisuuden, jos rakennetaan uutta infrastruktuuria tai parannetaan olemassa olevaa infrastruktuuria;

43.  kannustaa jäsenvaltioita, paikallisviranomaisia ja kaupunkiverkostoja yhdistämään voimansa kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien edistämiseksi ja täytäntöön panemiseksi elämänlaadun parantamiseksi kaikissa Euroopan kaupungeissa toissijaisuusperiaatetta noudattaen; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan paikallisviranomaisia kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa;

44.  korostaa kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien merkitystä ja kannustaa soveltamaan yhdenmukaisempaa lähestymistapaa kaikkialla EU:ssa; korostaa tässä yhteydessä, että tuleviin päivitettyihin kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia koskeviin suuntaviivoihin olisi sisällytettävä kaikki kestävät liikennemuodot, kuten aktiivinen liikkuminen ja sen infrastruktuuri, hyödyntämällä alan parhaita käytäntöjä ja kattavaa turvallisuuslähestymistapaa kaupunkialueilla; kannustaa sisällyttämään polkupyörien pysäköintimahdollisuudet tai sähköpyörien latausmahdollisuudet kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiin;

45.  kannustaa kansalaisten mukaantuloa ja osallistumista kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laatimiseen paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla, koska on olennaisen tärkeää varmistaa tarvittava yleisön tuki saattamalla kaikki sidosryhmät yhteen suunnittelemaan laadukasta palvelua, joka vastaa kaikkien tarpeita ja odotuksia;

46.  korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmissa ei olisi ainoastaan esitettävä toimenpiteitä eri liikennemuotojen integroimiseksi ja kestävien liikennemuotojen edistämiseksi, vaan myös arvioitava niiden kohtuuhintaisuutta ja saavutettavuutta liikenteen käyttäjille ja otettava huomioon eri ryhmien erilaiset liikenne- ja liikkumistarpeet;

47.  kehottaa ottamaan kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmissa huomioon erityistarpeita omaavien ryhmien erilaiset liikkumismallit ja -tarpeet; korostaa, että erityistarpeita omaavien ryhmien aktiivinen osallistuminen näihin suunnitelmiin on erittäin tärkeää;

48.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään esteettömän pääsyn kaupunkiliikennepalveluihin kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiinsa; muistuttaa, että EU:n liikenneturvallisuustavoitteet ja -toimet on sisällytettävä paremmin kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia koskeviin suuntaviivoihin seuraamalla ja edistämällä parhaita käytäntöjä;

49.  painottaa, että EU:n uudessa kaupunkiliikenteen kehyksessä on otettava huomioon kaikki sen tasot; korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat on sisällytettävä kunnalliseen ja alueelliseen kaupunkisuunnitteluun, ja ne on koordinoitava sen kanssa; kannustaa alueita edistämään tätä koordinointia alueidensa ja kuntiensa välillä kannustimilla, joilla tuetaan tätä kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien sekä kaupunkisuunnittelun ja aluesuunnittelun välistä yhteyttä; kehottaa komissiota asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja kehittämään kaupunkiliikennesuunnitelmia alueellisella tasolla suhteellisuusperiaatetta kaikilta osin noudattaen;

50.  korostaa, että Euroopan laajuinen TEN-T-liikenneverkko perustuu intermodaaliseen kaupunkiliikenteeseen, jotta voidaan helpottaa sekä matkustajien että rahdin ”ensimmäistä ja viimeistä osuutta”, jossa kestävien liikennemuotojen, myös aktiivisen liikkumisen, osuutta olisi lisättävä;

51.  korostaa tarvetta vahvistaa intermodaalista liikkuvuutta ihmisten yhteyksien helpottamiseksi työpaikoille, koulutukseen ja vapaa-ajalla sekä kehittää liikkumis- ja liikennepalvelujen oikeudenmukaista saatavuutta kaupunkialueiden, kaupunkien lähialueiden ja maaseutualueiden välillä;

52.  kehottaa parantamaan merkittävästi lentoasemien, vertiporttien ja satamien yhteyksiä kaupunkeihin ja kaupunkisolmukohtiin, jotta mahdollistetaan saumattomat ja multimodaaliset liikenne- ja liikkumisratkaisut; korostaa rautatieinfrastruktuurin ja yhteentoimivuuden ylivertaista merkitystä tässä suhteessa;

53.  pitää myönteisenä Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) tekemää työtä, joka liittyy vertiportteihin, joiden kehittäminen on avainasemassa kaupunkiliikenteen palvelujen käyttöönotossa;

54.  pitää myönteisenä komission ehdotusta voimakkaammasta tuesta TEN-T-kaupunkisolmukohdille ottamalla mukaan EU:n syrjäisillä ja syrjäisimmillä alueilla sijaitsevat solmukohdat ja yhteydet, sillä se on tarpeen edelleen suurena haasteena olevien puuttuvien yhteyksien ja heikkojen yhteyksien käsittelemiseksi; korostaa erityisesti tarvetta vahvistaa saumattomia yhteyksiä maaseudun, vuoristoalueiden, kaupunkien lähialueiden ja kaupunkialueiden välillä kestävien liikennemuotojen, kuten rautatie- ja sisävesiliikenteen, sekä intermodaalisten solmukohtien yhteentoimivan infrastruktuurirungon avulla; korostaa yhteyksien merkitystä laadukkaan joukkoliikenteen, erityisesti julkisen liikenteen ja aktiivisen liikkumisen sekä henkilökohtaisen liikkumisen kanssa;

55.  suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti sellaisten kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien kehittämiseen, jotka yhdistävät kaupunkisolmukohtia, koska niihin voi sisältyä toimenpiteitä kestävien liikennemuotojen yhdistämiseksi muihin liikennemuotoihin; katsoo tässä yhteydessä, että EuroVelo-verkko olisi integroitava tehokkaasti Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon, jotta voidaan saada aikaan synergioita molempien verkkojen välillä, ja kun rakennetaan tai parannetaan TEN-T-infrastruktuuria kaupunkisolmukohdissa, olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota pyöräilyn mahdollistamiseen;

56.  korostaa, että on tärkeää varmistaa, että kaupunkisolmukohdissa on älykkäät ja kestävät yhteydet suurnopeusjunien pääratojen, asemien ja sivuratojen ja kaupunkien sisäympäristöjen välillä, jotta voidaan pyrkiä mahdollisuuksien mukaan säilyttämään keskeytymätön jatkumo pääverkon ratojen varrella ja säilyttämään integroidut liikkumisratkaisut suurkaupunkialueilla sekä helpot ja älykkäät yhteysratkaisut kaupunkikeskusten sekä kaupunkialueiden ja kaupunkien lähialueiden kanssa;

57.  kehottaa komissiota laajentamaan nykyistä kaupunkisolmukohtien luetteloa siten, että siihen sisällytetään muita TEN-T-käytävillä sijaitsevia kaupunkeja jäsenvaltioiden kanssa sovitun mukaisesti, ja tarjoamaan lisää tukea, jolla autetaan uusia kaupunkisolmukohtia luomaan ja päivittämään kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiaan; korostaa, että paikallisviranomaisten parempaa osallistumista TEN-T-käytävien hallintaan ja suunnitteluun ja kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien arviointia koskevien asiaankuuluvien kriteerien määrittelyä voitaisiin parantaa luomalla yhteistyömekanismeja;

58.  muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden kaupunkialueilla on useita rakenteellisia esteitä ja erityisiä liikennehaasteita ja että alueellinen jatkuvuus ja yhteenliitettävyys on varmistettava näillä alueilla; kehottaa jälleen komissiota laatimaan tätä varten erityisen ohjelman, jonka mallina toimisi maatalouden syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma (POSEI-ohjelma), jotta voidaan kompensoida näiden alueiden liikenteen rakenteellisia haittoja;

59.  korostaa, että sisävesiliikenne on yksi ympäristöystävällisimmistä liikennemuodoista ja siinä on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia suurien tavaramäärien kuljettamiseen kaikkialla unionissa, myös kaupunkialueilla, kuten kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiasta käy ilmi; korostaa siksi, että sisävesiliikenteellä voi olla merkittävä rooli EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa;

60.  korostaa, että sisävesiliikenteen infrastruktuurin kehittäminen edelleen on ratkaisevan tärkeää älykkään, kestävän ja kilpailukykyisen kaupunkiliikenteen kehittämiseksi;

61.  kehottaa lisäämään merkittävästi sisävesiväylien osuutta kaupunkiliikenteessä parantamalla niiden häiriönsietokykyä, tehokkuutta ja kestävyyttä, edistämällä ja kannustamalla niiden käyttöä ja mahdollistamalla riittävät investoinnit tieliikenteen ruuhkautumisen vähentämiseksi, turvallisuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi;

62.  pyytää jäsenvaltioita kannustamaan paikallisviranomaisiaan sisällyttämään kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiinsa tavoitteen, joka koskee sisävesiväylien käytön parantamista kaupungeissa, ja esittämään konkreettisia ehdotuksia sisävesiväyliemme logistiikan parantamiseksi ja ottamaan huomioon toimitusten perille viemisen; kehottaa komissiota tässä yhteydessä tehostamaan vesiliikenteen henkilöliikennepalveluja ja rahtipalveluja koskevien kaupunkiliikennetietojen keruuta ja korostaa sisävesiliikenteen potentiaalia kestävän kaupunkilogistiikan kannalta viimeisillä toimitusosuuksilla;

63.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään TEN-T-verkon sisävesiväylien ydinverkon loppuun saattamiseen vuoteen 2030 mennessä, puuttuvien yhteyksien poistamiseen ja korkealaatuisen ja modaalisesti yhteenliitetyn fyysisen ja digitaalisen infrastruktuurin mahdollistamiseen kaupunkiympäristössä, mukaan lukien rautatieyhteyksien parantaminen satamissa;

64.  kehottaa EU:ta toteuttamaan sidosryhmien kanssa yhteistyössä kehitettyjä toimenpiteitä sellaisten lainsäädännöllisten, hallinnollisten ja rajat ylittävien esteiden poistamiseksi, jotka haittaavat multimodaalista liikennettä Euroopan taloudessa; toteaa, että tällaista multimodaalista näkemystä olisi kehitettävä seuraavassa sisävesiliikenteen integroidussa eurooppalaisessa toimintaohjelmassa (NAIADES); kehottaa kannustamaan edelleen intermodaalisten satamajärjestelmien kehittämistä;

65.  panee merkille paikallisen liikenteen merkityksen erityisesti siksi, että 93 prosenttia rautatieliikenteen matkustajista matkustaa lähijunilla;

66.  kehottaa lisäämään rautatieliikenteen ja tavaraliikenteen muotoja sekä niiden yhteenliittämistä muihin kaupunkiliikenteen kehyksen liikennemuotoihin; kehottaa tältä osin parantamaan nykyistä sääntelykehystä sekä vähentämään teknisiä ja toiminnallisia esteitä; korostaa, että Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) täysimääräinen integrointi on määrä saada päätökseen vuoteen 2030 mennessä, minkä vuoksi se on kiireellistä;

67.  korostaa, että on tärkeää varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset rautatieliikenteen tarjoajien välillä ja niiden tasavertainen pääsy kaupunki-infrastruktuuriin sekä tarkistaa ratamaksuja, jotta voidaan parantaa rautateiden kilpailukykyä kaupunkiliikenteen kehyksessä täysin neljännen rautatiepaketin säännösten mukaisesti, julkisen palvelun velvoite mukaan luettuna, ja varmistaa kestäviä, kohtuuhintaisia ja houkuttelevia liikenneratkaisuja matkustaja- ja tavaraliikenteelle;

68.  korostaa pyöräilyn ja rautatieliikenteen välisten synergioiden hyötyjä, sillä ne mahdollistavat elintärkeät viimeisen osuuden ratkaisut ja vapaa-ajan matkailun; kannustaa tässä yhteydessä varmistamaan rautatieasemien riittävän esteettömyyden tätä tarkoitusta varten sekä riittävästi turvallisia pysäköintipaikkoja asemilla ja liikenteen solmukohdissa;

69.  katsoo, että rajakaupunkien olisi voitava tarjota tehokasta ja saumatonta rajatylittävää päivittäistä liikennettä ja samalla puuttua yhteyksien puuttumiseen ja pullonkauloihin sekä varmistaa paremmat ja kestävämmät yhteydet Euroopan pääkaupunkien ja suurimpien kaupunkien välillä; korostaa tässä yhteydessä, että suurnopeus- ja yöjunapalvelut olisi otettava laajemmin käyttöön, erityisesti alueilla, joilla tällaisia palveluja ei tällä hetkellä ole; korostaa, että yksi rautateiden tärkeimmistä kilpailueduista on se, että se voi muodostaa yhteyden kaupunkien keskustojen välille; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia asianomaisia viranomaisia poistamaan kaikki olemassa olevat esteet ja toteuttamaan nämä keskustojen väliset yhteydet niiden Euroopan kaupunkien välillä, joissa niitä ei vielä ole;

70.  korostaa tapauksia, joissa raideliikenteen ja etenkin maanteiden tavaraliikenteen odotusajat rajoilla ovat erittäin pitkiä ja aiheuttavat joissakin tapauksissa häiriöitä kaupunkiliikennejärjestelmissä ja kaikentyyppisessä liikenteessä; korostaa, että tällaiset tapahtumat vaikuttavat kielteisesti rajakaupunkeihin ja -alueisiin ja vaikuttavat suoraan ilmanlaatuun ja melusaasteeseen ja heikentävät samalla Euroopan kansalaisten terveyttä sekä lisäävät liikenneonnettomuuksien riskiä ja infrastruktuurin vahingoittumista; kehottaa siksi ottamaan käyttöön EU:n laajuisen yhden minuutin keskivertoajan raskaiden hyötyajoneuvojen käsittelyä ja valvontaa varten EU:n rajoilla, mukaan lukien toimenpiteet, jos sitä ei noudateta;

71.  korostaa, että kaupunkiliikenteen tavoitteet ja päämäärät edellyttävät riittävää pitkän aikavälin rahoitusta sekä muita kuin taloudellisia tukivälineitä ja että tämä on vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon ennennäkemättömän korkea inflaatio ja nopeutettu siirtyminen kohti riippumattomuutta fossiilisista polttoaineista, joka johtuu muun muassa Venäjän Ukrainaan kohdistaman laittoman ja perusteettoman hyökkäyssodan aiheuttamasta energiakriisistä; kehottaa tässä yhteydessä yhdistämään riittävästi julkista, yksityistä kansallista ja EU:n rahoitusta ja panemaan nopeasti täytäntöön asiaankuuluvat nykyiset EU:n ohjelmat ja hankkeet; kehottaa lisäksi osoittamaan kaupunkiliikenteelle kunnianhimoista rahoitusta yhteyksien, tehokkuuden, kohtuuhintaisuuden, intermodaalisuuden ja kestävyyden parantamiseksi vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen jälkeen; kehottaa rahoittamaan edelleen kaupunkien, kaupunkien lähialueiden ja maaseutualueiden välisiä intermodaalisia yhteyksiä, myös rautateitä varten, ja digitalisoimaan liikkuvaa kalustoa ja infrastruktuuria, jotta voidaan myös torjua väestökatoa näillä alueilla;

72.  korostaa, että kaupunkien investointisuunnittelussa olisi tuettava multimodaalisia ratkaisuja kaikille käyttäjille, joukkoliikenne mukaan lukien;

73.  kehottaa lisäämään Euroopan investointipankin (EIP-ryhmän) osallistumista, jotta voidaan lisätä käytettävissä olevaa rahoitusta, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan suora kohdentaminen paikallisviranomaisille, kiinnittäen erityistä huomiota pienempien kaupunkien tarpeisiin;

74.  korostaa hyötyjä, joita EU:n hallinnollisia valmiuksia koskeva tuki ja koulutus tarjoavat alue- ja paikallisviranomaisille rahoitusmekanismien ja -mahdollisuuksien alalla;

Vihreä ja digitaalinen kaupunkiliikennesiirtymä

75.  toteaa, että kaupunkialueet kärsivät ilmansaasteiden vaikutuksista; muistuttaa, että altistuminen pienhiukkasten kaltaisille ilmansaasteille lisää ennenaikaisten kuolemien määrää Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita tekemään enemmän kaupunkien ilmanlaadun parantamiseksi;

76.  panee merkille, että Euroopan kaupunkialueiden paikallisviranomaiset toteuttavat erilaisia politiikkatoimia ilmansaasteiden ja meluhaittojen sekä ruuhkien vähentämiseksi kaupungeissaan vähäpäästöisistä vyöhykkeistä tavaraliikenteen kohdennettuihin toimitusikkunoihin, päästötarroihin, liikennevirtasuunnitelmiin jne.; toteaa tässä yhteydessä, että parhaiden käytäntöjen jakaminen kaupunkien välillä ja EU:n tasolla tuo lisäarvoa;

77.  korostaa liikenneruuhkien vähenemisen lisähyötyjä, sillä se mahdollistaa erityisesti hätäajoneuvojen, kuten poliisiautojen, ambulanssien ja paloautojen, luoksepääsyn;

78.  toteaa, että hiilestä irtautuminen on usein tehokkaampaa kaupunkialueilla, koska muun muassa väestötiheys on suurempi, ja siksi hiilestä irtautumisen olisi oltava nopeampaa näillä alueilla;

79.  suhtautuu myönteisesti paikallisiin aloitteisiin liikenteen melupäästöjen torjumiseksi ottaen huomioon niiden kielteiset vaikutukset ihmisten terveyteen ja biologiseen monimuotoisuuteen, mukaan lukien esimerkiksi melututkien käyttö Pariisissa; katsoo, että komission olisi kartoitettava ja edistettävä tällaisia aloitteita, myös kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia koskevien suuntaviivojen avulla, ja jäsenvaltioiden olisi otettava tällaiset välineet käyttöön laajemmin;

80.  suhtautuu myönteisesti paikallisiin aloitteisiin liikenteen melupäästöjen torjumiseksi ottaen huomioon niiden kielteiset vaikutukset ihmisten terveyteen ja biologiseen monimuotoisuuteen, mukaan lukien esimerkiksi melututkien käyttö Pariisissa; katsoo, että komission olisi kartoitettava ja edistettävä tällaisia aloitteita kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia koskevien suuntaviivojen avulla, ja jäsenvaltioiden olisi otettava tällaiset välineet käyttöön laajemmin;

81.  panee merkille, että Euroopan kaupunkialueilla käytetään yhä enemmän kaupunkialueita koskevia ajoneuvojen käyttömääräyksiä ruuhkien ja ilman pilaantumisen vähentämiseksi muun muassa rajoittamalla raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen pääsyä kaupunkeihin; toteaa, että kaupunkialueita koskevat ajoneuvojen käyttömääräykset perustuvat usein myös ajoneuvojen Euro-standardeihin; panee tässä yhteydessä merkille ehdotuksen uusista tiukemmista Euro 7 -standardeista;

82.  korostaa, että kaupunkialueiden on edelleen oltava kaikkien ulottuvilla, sillä tiettyjen ajoneuvojen tai käyttäjien pääsyn rajoittaminen kaupunkialueelle voi johtaa syrjintään kansalaisten keskuudessa; toteaa, että kyseisten alueiden toteuttaminen vaikuttaa merkittävästi erityisesti pienituloisten ja kaupunkien lähialueiden ja maaseutualueiden kansalaisten päivittäiseen liikkumiseen ja heidän sosioekonomiseen asemaansa; katsoo, että yhtäkään kansalaisryhmää ei pitäisi rangaista siten, että liikenteestä tulisi heille tehotonta tai että liikkuminen itsessään olisi mahdotonta, mikä voisi johtaa myös kaupungistumisen lisääntymiseen;

83.  korostaa sellaisten älykkäiden ratkaisujen merkitystä, joilla kuljettajille tiedotetaan johdonmukaisella tavalla tiettyjen sääntöjen noudattamisesta erityisesti rajatylittävän täytäntöönpanon osalta; toteaa, että yhteiset eurooppalaiset standardit ja teknologiset ratkaisut voivat mahdollistaa saumattoman pääsyn kaikille tällaisille alueille ja että näiden standardien olisi perustuttava tietoihin ja sallittava kaupunkialueita koskevat ajoneuvojen käyttömääräykset alueilla, joilla on osoitettu, että päästöjen määrä on erittäin korkea; korostaa, että kaupunkialueita koskevien ajoneuvojen käyttömääräysten lisäksi olisi tehtävä vaikutustenarviointeja sekä kuultava kansalaisia ja muita sidosryhmiä, tiedotettava heille ja ilmoitettava asiaan liittyvistä taloudellisista tekijöistä; korostaa, että paikallisviranomaisten olisi ilmoitettava komissiolle ennen kaupunkialueita koskevien ajoneuvojen käyttömääräysten käyttöönottoa;

84.  korostaa, että tällaiset toimenpiteet auttaisivat tasapainottamaan näille alueille koituvia hyötyjä ilmanlaadun paranemisen ja ruuhkien osalta ja niiden puutteita syrjinnän, yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen pirstaloitumisen, kaupunkilogistiikalle aiheutuvien lisäkustannusten tai paikalliseen matkailuun mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten osalta;

85.  kannattaa kestävän tavaraliikenteen sisällyttämistä kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiin, jotta voidaan nopeuttaa kestäviä kaupunkilogistiikkasuunnitelmia ja päästöttömiä ja vähäpäästöisiä ratkaisuja kaupunkien tavaraliikenteeseen, rautatie- ja sisävesiliikenne, päästöttömät ja vähäpäästöiset ajoneuvot ja rahtipyörät mukaan lukien, käyttämällä uusia jakelumalleja, dynaamista reititystä, pyöräilylogistiikkaa ja multimodaalisia yhteyksiä;

86.  korostaa, että kaupunkilogistiikkaa olisi kohdeltava kaupunkisuunnittelun erottamattomana osana, jotta varmistetaan kaupunkien tavaraliikennepalvelujen tehokkuus ja vältetään muiden osallistujien häiritseminen;

87.  korostaa, että on tärkeää sisällyttää multimodaaliset tavaraliikenneterminaalit kaupunkiliikennejärjestelmään ja -infrastruktuuriin; korostaa sellaisten kaikille liikennealan toimijoille yhteisten pakettien noutokeskusten potentiaalia, jotka ovat kaikentyyppisten käyttäjien saatavilla ja joita on riittävä määrä, jotta helpotetaan pakettien turvallista noutamista ja vähennetään liikennettä, joka liittyy tavaroiden toimittamiseen kaupungeissa viimeisillä osuuksilla;

88.  korostaa, että on tärkeää irtautua hiilestä kaupunkilogistiikassa ja nopeuttaa siirtymistä päästöttömään ja vähäpäästöiseen kaupunkilogistiikkaan päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen, rautatieliikenteen ja sisävesiliikenteen avulla sähköisen kaupankäynnin kysynnän kasvaessa; kannustaa paikallisviranomaisia myös tutkimaan potentiaalia ja mahdollisuuksia käyttää kaupunkilogistiikassaan tavaroiden kuljettamiseen vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten polkupyöriä, rahtipyöriä ja sähköpyöriä;

89.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa varmistamaan latausinfrastruktuurin ja vaihtoehtoisten polttoaineiden tankkausinfrastruktuurin saatavuuden (kaupunkialueilla, kaupunkien lähialueilla ja maaseutualueilla) huomioiden kaikkien ajoneuvoluokkien erityispiirteet vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevan asetuksen mukaisesti, jotta kestäviä liikenneratkaisuja otettaisiin nopeammin käyttöön; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä komission kanssa kaupunkisuunnittelua ja lupien myöntämistä koskevaa yksinkertaisempaa sääntelymenettelyä koskevien suositusten kaltaisten kannustimien luomiseksi yksityishenkilöille ja yrityksille päästöttömien ja vähäpäästöisten liikennemuotojen käyttöön ottamiseksi;

90.  korostaa päästöttömän ja vähäpäästöisen liikkuvuuden, vaihtoehtoisten polttoaineiden sekä kiertotalouden merkitystä EU:n kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille, että siirtyminen päästöttömiin ja vähäpäästöisiin ja erityisesti sähköisiin ajoneuvoihin tarjoaa erittäin suuren potentiaalin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi osallistavalla ja edullisemmalla tavalla; korostaa siksi, että EU:n tason sääntely-ympäristön optimointi olisi ratkaisevan tärkeää jälkiasennusalan tukemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään yhteistyötä erilaisten rahoitus-, vero- ja sääntelykannustimien kehittämiseksi, jotta edistetään yksityisten ja yrityskäyttäjien siirtymistä vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin;

91.  kannustaa paikallisviranomaisia tarjoamaan sähköpyörien ja rahtipyörien latausinfrastruktuuria; korostaa, että vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkausinfrastruktuurin on oltava osa multimodaalikeskuksia ja terminaaleja;

92.  korostaa, että rautatieliikenteen ja julkisen liikenteen tilaintensiivinen käytöstä poistettu ja vanhentunut infrastruktuuri, kuten asemat, alueet, varastot ja käytöstä poistetut mutta yrityksen edelleen omistamat mekaaniset työpajat, voisivat tarjota toiminnallisia ratkaisuja toiminnoille, jotka hyödyttävät suoraan paikallisia yhteisöjä, kuten voittoa tavoittelemattomia aloitteita, maanviljelijöiden markkinoita, muita laajamittaista solidaarisuutta koskevia aloitteita varmistaen samalla julkisten tilojen kestävän käytön kaupunkiympäristössä;

93.  korostaa, että tekoäly ja digitalisaatio ovat välineitä, joiden avulla voidaan parantaa liikennejärjestelmän yleistä tehokkuutta ottamalla ne käyttöön ajoneuvoissa, liikenteenhallintajärjestelmissä ja optimoituihin älyliikennejärjestelmiin perustuvissa palveluissa, jotta voidaan parantaa joukkoliikenteen suunnittelun sopivuutta ja luotettavuutta, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, lyhentää matkustusaikoja ja -kustannuksia sekä vähentää liikenneruuhkia samalla kun parannetaan merkittävästi palvelujen ennustettavuutta ja asiakastyytyväisyyttä; toteaa samalla, että liikenteestä voidaan tehdä turvallisempaa, tehokkaampaa, kestävämpää ja kohtuuhintaista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta turvata tuotettujen ja kerättyjen tietojen turvallisuus ja luottamuksellisuus;

94.  kannustaa ottamaan käyttöön uusimmat ajoneuvoteknologiat, kuten uusimmat henkilöautot, pakettiautot, kuorma-autot ja linja-autot, jotka voivat olla tärkeässä asemassa kaupunkiliikenteessä tarjoamalla älykkäitä, kestäviä, turvallisia, kohtuuhintaisia ja tehokkaita yksilöllisiä ja joukkoliikenneratkaisuja ja logistiikkaa yhteistoiminnallisen, verkkoon liitetyn ja automatisoidun liikkuvuuden kehittämiseksi ja tehokkaamman liikennevalvonnan mahdollistamiseksi; korostaa, että käytettävissä oleva teknologia mahdollistaa saumattoman multimodaalisen integroinnin, mukaan lukien yhteisen lipunmyynnin, edellyttäen, että eri toimijat jakavat aikataulutuksen ja reaaliaikaisen datan asianmukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään älykkään liikkuvuuden ja siihen liittyvän osaamisen parantamisen ja uudelleenkoulutuksen tutkimusta ja investointeja, jotta voidaan edistää innovatiivisten liikenneratkaisujen kehittämistä;

95.  tukee kriittisten tieosuuksien ja onnettomuusalttiiden kohtien (esim. tunnelit, sillat, suuret ruuhka-alueet) varustamista riittävillä älyliikennejärjestelmillä ja älyliikennepalvelujen tarjoamista kriittisillä tieosuuksilla sijaitsevilla paikoilla ja alueilla, mikä johtaa nopeisiin turvallisuuden ja liikennetehokkuuden hyötyihin;

96.  korostaa, että tekoälyjärjestelmillä varustetut autonomiset ajoneuvot, jotka skannaavat ympäristöään ja reagoivat välittömästi, voivat vähentää inhimillisiä erehdyksiä huomattavasti ja mahdollisesti vähentää merkittävästi onnettomuuksia ja kuolemantapauksia, jos ne otetaan käyttöön asianmukaisin suojatoimin varustettuina; katsoo siksi, että koska EU:n tieliikennekuolemien määrän vähenemisessä tapahtunut edistys on pysähtynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, nämä voivat olla tärkeitä välineitä kun nopeutetaan nollavision saavuttamista;

97.  katsoo, että on luotava paikallinen politiikkakehys ja yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia, joilla voidaan tukea teollisuutta ja liikenteenharjoittajia, jotka ottavat käyttöön innovatiivisia ja kestäviä liiketoimintamalleja ja uusia kaupunkiliikenteen teknologioita, kuten autonomisten ajoneuvojen käyttöä; toteaa, että tätä voidaan helpottaa yhdenmukaistamalla kaupunkialueille pääsyä koskevia määräyksiä mittakaavaetujen saavuttamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi;

98.  kehottaa kehittämään asianmukaisen oikeudellisen, eettisen ja poliittisen kehyksen tekoälyn käytölle kestävässä ja älykkäässä liikkuvuudessa ja liikenteessä ja käyttäjätiedoissa;

99.  korostaa tältä osin, että täysin autonomisia tai pitkälle automatisoituja ajoneuvoja tulee kaupallisesti saataville lähivuosina ja että asianmukaisen sääntelykehyksen, jolla varmistetaan niiden turvallinen käyttö ja huolehditaan selkeästä vastuuta koskevasta järjestelmästä, on oltava valmiina mahdollisimman pian, jotta voidaan reagoida siitä aiheutuviin muutoksiin, mukaan lukien autonomisten ajoneuvojen ja infrastruktuurin ja muiden käyttäjien välinen vuorovaikutus;

100.  korostaa, että digitaaliset ratkaisut on otettava käyttöön osallistavalla tavalla, jotta voidaan saavuttaa esteetön liikenne kaikille käyttäjäryhmille, niiden on varmistettava ihmisen suorittaman valvonnan mekanismit ja vältettävä digitaalisiin taitoihin ja teknologian saatavuuteen perustuvaa syrjintää;

101.  kehottaa parantamaan pikaisesti fyysistä ja digitaalista infrastruktuuria kaupungeissa, jotta varmistetaan automatisoidun ajamisen turvallinen käyttöönotto ja liikennesääntöjen yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten välillä;

102.  korostaa, että lentoliikenne kaupunkialueilla tarjoaa yhä enemmän mahdollisuuksia erityisesti siksi, että suuri yleisö voi käyttää drooneja;

103.  korostaa, että miehittämättömiä ilma-aluksia on pidettävä osana liikenteen kehystä ja siksi niiden turvallisuutta olisi säänneltävä ja kaupunkien lentoliikenteestä olisi tehtävä kattava vaikutustenarviointi ennen kuin tällä alalla hyväksytään toimenpiteitä tai suunnitelmia, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti niiden hyötyjä ja mahdollisia turvallisuuteen, meluun, yksityisyyteen tai asukkaiden oikeuksiin liittyviä huolenaiheita;

104.  huomauttaa, että tieliikenteen näkökohdat ovat yhä tärkeämpiä, koska niillä on suuri vaikutus taloudelliseen, ympäristöön liittyvään ja sosiaaliseen kestävyyteen; korostaa parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihdon merkitystä; panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen parantaa 19:ää kestävän kaupunkiliikenteen indikaattoria vuoteen 2022 mennessä;

105.  korostaa, että komission on seurattava jatkuvasti erilaisia tekijöitä, jotka määrittävät kaupunkiliikenteen palvelujen laadun, jotta voidaan arvioida nykyisen asiaankuuluvan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja korjata sen puutteet; kannustaa kansallisia viranomaisia jakamaan säännöllisesti komission kanssa tilastotietoja, mukaan lukien tiedot joukkoliikenteen tarjonnasta, ilmanlaadusta, kaupunkien liikenneonnettomuuksista, matkustajavirroista, työmatkaliikenteen malleista ja aktiivisesta liikkumisesta, mukaan lukien tiedot sellaisten yritysten pyörälogistiikkakeskuksista, jotka käyttävät rahtipyöriä toimitusketjussaan, autojen yhteiskäytöstä ja muista kehittyvistä liikkumismuodoista;

106.  korostaa, että on tärkeää lisätä sosioekonomisia tietoja komissiolle toimitettavien kunkin kaupunkisolmukohdan tietojen keruun alaan ja että näiden tietojen olisi katettava muun muassa julkisten ja yksityisten liikkumispalvelujen saatavuus, kohtuuhintaisuus ja käyttäjäystävällisyys;

107.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan Euroopan kaupunkeja tiedonkeruuseen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa ja edistämään eurooppalaisen liikenne- ja liikkuvuusdatan jakamista jäsenvaltioiden välillä julkisen yhteisen data-avaruuden avulla;

108.  korostaa tarvetta tukea vihreiden, käyttäjäkeskeisten ja integroitujen liikkumisratkaisujen nopeaa käyttöönottoa ihmisille ja tavaroille sekä yksityisille ja julkisille sidosryhmille, jotta voidaan varmistaa, että uudet liikkumisratkaisut suunnitellaan ihmisten tarpeiden mukaan ja että kaikille kansalaisille tarjotaan pääsy uuden sukupolven puhtaisiin, turvallisiin, kohtuuhintaisiin ja tasapuolisiin matkustusvaihtoehtoihin; korostaa, että on tärkeää, että julkiset ja yksityiset sidosryhmät osallistuvat yhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja yritysten väliseen yhteistyöhön ja rakentavaan vuoropuheluun tällaisen ihmisten ja tavaroiden kuljetusten kestävän liikkuvuuden saavuttamiseksi kaupunkialueilla;

109.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yhteentoimivat EU:n laajuiset reaaliaikaiset liikennetiedot, joiden olisi oltava palveluntarjoajien ja kehittäjien saatavilla, jotta helpotetaan matkatietoja koskevien verkkosivustojen, verkossa toimivien reitinsuunnitteluvälineiden sekä muiden sovellusten ja palvelujen luomista kansalaisille ja logistiikkatoimijoille;

110.  kehottaa kehittämään edelleen multimodaalisen liikkumisen digitaalipalveluja, kuten liikkuminen palveluna (MaaS), ja panemaan sen täytäntöön kaikkialla Euroopassa sisällyttämällä siihen joukkoliikenteen sekä muut ensimmäisen ja viimeisen osuuden ratkaisut, kuten mikroliikenteen jakamispalvelut, varmistaen yhtäläiset toimintamahdollisuudet liikennepalvelujen tarjoajille ja liikennemuodoille; korostaa, että liikkuminen palveluna on tärkeä väline multimodaalikeskuksissa, joissa yhdistetään kaikki liikkumispalvelut ja pysäköinti ja tarjotaan siten tietoa parhaista saatavilla olevista palveluista ottaen huomioon matkan kustannukset ja kesto sekä sisällytetään nolla- ja vähäpäästöiset tavoitteet paremmin mukaan ja mahdollistetaan yhdellä lipulla matkustaminen;

111.  on samaa mieltä siitä, että multimodaalisten tietojärjestelmien ja älykkäiden lippupalvelujen tukeminen vaatii lisätoimenpiteitä; korostaa saumattoman käyttäjäkokemuksen tärkeyttä, silloin kun matkustajat etsivät, valitsevat ja ostavat liikkumispalveluja; korostaa, että multimodaalisten lippupalvelujen edistämiseksi on tarkasteltava ja tuettava alakohtaisia ratkaisuja;

112.  korostaa käyttäjäystävällisten multimodaalisten lippu- ja maksumenetelmien merkitystä; panee merkille, että vuoden 2019 eurobarometritutkimuksessa todettiin, että yksi yhteinen lipunmyyntiväline kaikille kaupunkimatkoille missä tahansa Euroopan kaupungissa olisi hyödyllisin henkilökohtaisen liikkumisen kannalta; kehottaa painokkaasti komissiota olemaan viivyttämättä lupaamiaan uusia lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat kaupunkiliikennettä, erityisesti multimodaalilippuja; korostaa, että multimodaalilippujen käyttöönotto on äärimmäisen tärkeää, jotta kestävistä liikennemuodoista tehdään mahdollisimman helppokäyttöisiä ja tehokkaita käyttäjille; kannustaa jäsenvaltioita mukauttamaan kansallista lainsäädäntöään ja käynnistämään tiedotuskampanjoita ja yhdennettyjä liikkumisratkaisuja, mukaan lukien integroitu lipunmyynti;

113.  pitää erityisen tärkeänä, että matkustajilla on saumaton käyttökokemus, kun he käyttävät kaupunkiliikenneratkaisuaan ja yhdistävät siihen kaukoliikenteen vaihtoehtoja; toteaa, että saumattoman lipunmyynnin aikaansaamiseksi tällaisissa tapauksissa olisi tuettava alakohtaisia ratkaisuja ja otettava ne lähtökohdaksi kaupunki- ja kaukoliikenteen multimodaalilipun parantamisessa;

114.  korostaa älykkään pysäköintijärjestelmän ja etenkin intermodaalisen liityntäpysäköinnin ja lyhytaikaisen pysäköinnin merkitystä, koska ne tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vähentää päästöjä, välttää ruuhkia ja säästää aikaa; kehottaa tehostamaan älykkäiden pysäköintisovellusten käyttöä, jotta helpotetaan pääsyä pysäköintialueille ja liityntäpysäköintijärjestelyihin ja lisätään niiden saatavuutta ja maksutapojen valikoimaa;

115.  kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia tarjoamaan turvallisia polkupyörien pysäköintipaikkoja ja varastotiloja lähtö- ja määräpaikkojen lähellä, mukaan lukien pysäköinti mittasuhteiltaan suuremmille polkupyörille, kuten kolmipyöräisille polkupyörille (myös liikuntarajoitteisille henkilöille) ja rahtipyörille, sähköpyörille ja sähkökäyttöisille polkupyörille varatut latauspisteillä ja mahdollisuuksien mukaan korjauspisteillä varustetut alueet rautatieasemilla, lentoasemilla ja merisatamissa sekä uusissa, kunnostetuissa ja olemassa olevissa rakennuksissa; kannustaa kehittämään ja tukemaan hankkeita, joissa tarjotaan turvallista polkupyörien varastointia kansalaisille, joilla ei ole pääsyä yksityiseen varastotilaan; toteaa, että sähköpyörien yleistyminen edellyttää varastointia koskevia tiukempia turvallisuusvaatimuksia; panee merkille sähköpyörien varkauksien lisääntymisen; korostaa, että komission olisi tuettava paikallis- ja alueviranomaisia tässä asiassa;

o
o   o

116.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille ja niiden parlamenteille.

(1) EUVL L 249, 14.7.2021, s. 38. (2) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159. (3) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 60. (4) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 94. (5) EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17. (6) EUVL L 188, 12.7.2019, s. 116. (7) EUVL L 354, 23.12.2016, s. 22. (8) EUVL C 342, 6.9.2022, s. 2. (9) EUVL C 132, 24.3.2022, s. 45. (10) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 2. (11) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 31. (12) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 124. (13) EUVL C 498, 30.12.2022, s. 17. (14) Euroopan komissio, Horisontti Eurooppa -puiteohjelma. (15) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2020 kestävästä kaupunkiliikenteestä EU:ssa. (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19. toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, annettu 20. joulukuuta 2006, yhteisön ajokortista (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18). (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17. huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70). (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30. toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisistä teknologioista: vallitseva tilanne ja tulevat haasteet (2022/2079(INI))

P9_TA(2023)0131 A9-0120/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan puolustusrahaston 2021–2027 ja sen määrärahat kehittyville murroksellisille teknologioille,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2022 annetun komission tiedonannon ”Turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisiä teknologioita koskeva etenemissuunnitelma” (COM(2022)0061),

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2022 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Ensimmäinen edistymiskertomus siviili-, puolustus- ja avaruusteollisuuden synergioita koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta” (SWD(2022)0362),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2022 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutosta ja puolustusta koskevasta EUH:n etenemissuunnitelmasta(1),

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0120/2023),

A.  katsoo, että vahva, kestävä, teknologisesti kehittynyt ja kilpailukykyinen puolustusala on ratkaisevan tärkeä Euroopan turvallisuus- ja puolustusvalmiuksien kannalta ja siten sen vaurauden sekä sen liittolaisten ja ystävien tukemisen kannalta;

B.  ottaa huomioon, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on osoittanut, että Euroopan on kiireellisesti investoitava puolustus- ja turvallisuusteknologioihinsa sekä ammusten tuotantoon nykyaikaisen taistelukentän tarpeita vastaavasti huolehtimalla yhteisestä koordinoinnista, hankinnoista ja investoinneista tutkimukseen ja kehittämiseen, myös kyberturvallisuuteen, sekä tehokkaalla ja yhteistyöhön perustuvalla tavalla; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat asettaneet 35 prosentin tavoitteen yhteistyöhön perustuville puolustusalan investoinneille, mutta ne ovat osoittaneet vain vähän ja jopa aiempaa vähemmän poliittista tahtoa saavuttaa tämä tavoite, koska investointien osuus oli vain 11 prosenttia vuonna 2020 ja 8 prosenttia vuonna 2021, mikä oli alhaisempi kuin koskaan aikaisemmin; ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat osallistuneet Ukrainan tukemiseen paljon enemmän kuin toiset, sekä taloudellisesti että sotilaallisesti;

C.  toteaa, että on pikaisesti perustettava aidosti eurooppalaiset puolustustarvikemarkkinat muun muassa vahvistamalla teollisuuden kapasiteettia, vähentämällä päällekkäisyyksiä ja hajanaisuutta sekä mukauttamalla samalla markkinoiden teollista perustaa, erityisesti sen toimitusketjuja ja ammattitaitoista työvoimaa Euroopan uuteen turvallisuusympäristöön, joka vaatii tuotantokapasiteetin nopeaa lisäämistä;

D.  katsoo, että kriittisten raaka-aineiden, teknologioiden ja komponenttien vakaa, kestävä ja jatkuva tarjonta on elintärkeää Euroopan puolustusalalle;

E.  ottaa huomioon, että huipputeknologiat ja vastaava inhimillinen pääoma sekä erityisesti nopeasti kehittyvät digitaaliteknologiat ja -taidot ovat yhä tärkeämpiä tekijöitä Euroopan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden tukemisessa ja vahvistamisessa;

F.  ottaa huomioon, että puolustusalan rakenne vaihtelee jäsenvaltioittain;

G.  katsoo, että Euroopan puolustusalan hajanaisuus ja Euroopan puolustusmarkkinoiden päällekkäisyydet johtavat taloudellisten resurssien tehottomaan käyttöön ja puolustusvoimavarojen vähenemiseen, ja niitä olisi vältettävä; ottaa huomioon, että komission mukaan tämä merkitsee 25–100 miljardin euron kokonaistappioita;

H.  toteaa, että jotkin kriittiset teknologiat, joita voitaisiin käyttää puolustusalalla, ovat peräisin siviilialalta ja ne voisivat olla kaksikäyttöisiä, jos esteet poistettaisiin;

I.  ottaa huomioon, että avoimella tutkimuksella ja innovoinnilla, joihin osallistuu tiedeyhteisöjä, yksityisiä yrityksiä ja julkinen sektori, on potentiaalia nopeuttaa Euroopan huipputeknologioiden kehittämistä, jolla voidaan puuttua markkinoiden hajanaisuuteen edellyttäen, että yhteentoimivuus varmistetaan;

J.  ottaa huomioon, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) yhä suurempi osallistuminen parantaa turvallisuus- ja puolustusteollisuuden kilpailukykyä;

K.  ottaa huomioon, että innovoinnin ja teknologisen kehityksen jäsennellyn tuen tarpeesta huolimatta olisi otettava huomioon, että innovointi toteutuu olennaisesti kilpailun kautta ja tutkimuksen hengessä eikä byrokraattisen suunnittelun tuloksena;

L.  ottaa huomioon, että vuosina 2017–2020 Euroopan puolustusvirastoon osallistuvat jäsenvaltiot osoittivat yli 25 miljardia euroa puolustusalan tutkimukseen ja kehittämiseen, ja tästä vain pieni osa on käytetty yhteistyössä;

M.  ottaa huomioon, että turvallisuus- ja puolustusteollisuuden rahoituksen saantia ei saa rajoittaa EU:n säännöksillä;

N.  ottaa huomioon, että tietojen yhteiskäytöllä on ratkaiseva merkitys strategisten puutteiden analysoimiselle ja teknologisen kehityksen mahdollisuuksien ymmärtämiselle ja että teollis- ja tekijänoikeuksien ja arkaluonteisten yritystietojen suojelu on taattava;

O.  ottaa huomioon, että yhteistyö EU:n ulkopuolisten strategisten kumppanien, erityisesti Nato-liittolaisten, mutta myös assosioituneiden ja samanmielisten globaalien kumppanien kanssa on ratkaisevan tärkeää innovoinnin ja teknologisen kehityksen edistämiseksi;

1.  suhtautuu myönteisesti turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisiä teknologioita koskevaan komission etenemissuunnitelmaan; korostaa, että EU:n on osallistuttava tiiviimmin turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvän teknologian kehittämisen koordinointiin ja helpottamiseen ja että teknologian olisi oltava mahdollisimman paljon yhteensopiva vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kanssa kuitenkin ilman, että operatiivista tehokkuutta vähennetään; korostaa, että EU:n maailmanlaajuinen teknologinen kilpailukyky on erittäin riippuvainen tutkimuksesta ja kehittämisestä, innovoinnista ja kyvystä siirtää ja ottaa uutta teknologiaa nopeasti käyttöön ja kouluttaa ihmisiä nopeasti;

2.  toteaa, että etenemissuunnitelmassa on korostettu kiireellistä tarvetta tunnistaa EU:n turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittiset teknologiat ja säilyttää samalla tarvittava joustavuus uraauurtavan ja murroksellisen teknologian kehittämiseksi ja soveltamiseksi; korostaa, että ehdotus koordinoidusta EU:n laajuisesta strategisesta lähestymistavasta turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisiin teknologioihin on oikea tie eteenpäin;

3.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka tarkoituksena on päästä eroon siviili-, puolustus- ja turvallisuusalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin nykyisestä erottelusta; kehottaa komissiota yhdistämään paremmin EU:n siviili-, puolustus- ja turvallisuusalan ohjelmat ja välineet asiaankuuluviin sidosryhmiin erityisesti innovoinnin alalla; kehottaa kohdentamaan investointeja paremmin yhteiseen tutkimukseen ja kehitykseen; korostaa, että puolustus- ja turvallisuusalan tutkimuksen ja innovoinnin lisääminen ei saisi tapahtua siviilihankkeiden kustannuksella;

4.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden puolustusalan tutkimus- ja teknologiamenojen yhteenlaskettu osuus kaikista niiden puolustusmenoista oli vuonna 2020 vain 1,2 prosenttia, mikä on selvästi alle Euroopan puolustusvirastossa sovitun kahden prosentin viitearvon;

5.  korostaa, että Euroopan turvallisuustilanteen heikkeneminen erityisesti EU:n ulkorajoilla sijaitsevissa maissa Venäjän Ukrainaa vastaan käymän laittoman, provosoimattoman ja perusteettoman hyökkäyssodan jälkeen edellyttää EU:lta ja sen jäsenvaltioilta vahvempia ja paremmin koordinoituja toimia kriittisiin turvallisuus- ja puolustusteknologioihin, myös ammusten tuotantoon, investoimiseksi mahdollisimman laajasti ja niiden hankkimiseksi ja eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden perustamiseksi; on huolissaan siitä, että tavanomaisten asejärjestelmien kasvava maailmanlaajuinen kysyntä Ukrainan sodan yhteydessä saattaa vaikuttaa kielteisesti uusien teknologioiden kehittämiseen tehtäviin investointeihin;

6.  pitää myönteisenä, että komissio on perustanut kriittisten teknologioiden seurantakeskuksen; kehottaa komissiota sisällyttämään seurantakeskuksen havainnot jäsenvaltioille antamaansa turvallisuusluokiteltuun raporttiin kriittisistä teknologioista ja riskeistä, jotka liittyvät turvallisuuteen, avaruusalaan ja puolustukseen vaikuttaviin strategisiin riippuvuuksiin; korostaa, että on taattava teollis- ja tekijänoikeuksien ja arkaluonteisten yritystietojen suojelu; korostaa, että komission on yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa edelleen koordinoitava, edistettävä ja helpotettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja resurssien yhdistämistä, jotta voidaan puuttua nykyisiin ja tuleviin teknologian puutteisiin, vähentää hankkeiden päällekkäisyyttä ja lisätä varainkäytön vaikuttavuutta ja tehokkuutta; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti seurantakeskuksen tärkeimmistä tuloksista;

7.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tarkastelemaan kaikkia puolustusohjelmia ja puolustuspolitiikan välineitä puolustuksen koordinoidun vuosittaisen tarkastelun lähestymistapaa noudattaen ja keskittyen erityisesti kriittisiin teknologioihin, tarkistamaan, ovatko ne edelleen tarkoituksenmukaisia, sekä tekemään yhteenvedon havainnoista ja jakamaan ne kaikille muille jäsenvaltioille, jos se on mahdollista ja asiaankuuluvaa; kehottaa tarkastelemaan perusteellisesti asiaankuuluvia puolustusaloitteita, kuten voimavarojen kehittämissuunnitelmaa, jotta ne voidaan saattaa ajan tasalle, kun otetaan huomioon EU:n turvallisuus- ja puolustusalan strategiseen kompassiin sisältyvät varaukset ja Euroopan puolustusviraston laatima puuteanalyysi; katsoo, että Euroopan puolustusvirastolla on hyvät edellytykset varmistaa innovointitoimien johdonmukaisuus EU:n puolustusalan toimijoiden välillä; kehottaa tässä yhteydessä lujittamaan Euroopan puolustusviraston roolia tuen tarjoamisessa, ehdotusten koordinoinnissa, myös havaintojen strategisessa arvioinnissa, ja ratkaisujen esittämisessä yhteisten tutkimus- ja kehityshankkeiden ja hankintahankkeiden tukemiseksi;

8.  kehottaa Euroopan puolustusvirastoa sisällyttämään kriittisten teknologioiden käsitteen puolustuksen koordinoituun vuosittaiseen tarkasteluunsa;

9.  toteaa, että on olemassa riski kriittisten materiaalien toimituksiin liittyvästä riippuvuudesta ja ylikuormittuneista toimitusketjuista, mikä voi vaikuttaa EU:n kykyyn pysyä kilpailukykyisenä turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisten teknologioiden alalla; kehottaa komissiota edistämään kiertotaloutta ja arvioimaan sitä, miten lisätä tutkimusta kriittisiä raaka-aineita koskevaan säädökseen sisältyvien kriittisten teknologioiden uusista materiaaleista, jotta voidaan minimoida EU:n riippuvuus kolmansista maista;

10.  panee merkille vaaran tulla liian riippuvaiseksi EU:n raaka-aineista ja suosittelee vahvistavia toimia sen välttämiseksi;

11.  pitää myönteisenä EU:n puolustusalan innovointijärjestelmän perustamista ja käynnissä olevaa työtä, jossa käytetään erilaisia puolustukseen ja uusiin ja kaksikäyttöteknologioihin liittyviä välineitä, jotta voidaan auttaa innovatiivisia startup- ja pk-yrityksiä voittamaan korkeaan teknologiaan, hallintoon, rahoitukseen ja sääntelyyn liittyvät esteet sekä markkinoille pääsyn esteet; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita loppukäyttäjinä integroimaan rajat ylittäviä innovointiverkostoja niiden puolustusteknologian toimitusketjuihin; korostaa, että näillä aloitteilla on pyrittävä parantamaan sotilaallisia valmiuksia ja varmistamaan Euroopan teknologisen riippumattomuuden korkea taso; kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät erityiset näkökohdat, kun se laatii aloitteita EU:n puolustusalan innovointijärjestelmän puitteissa; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan puolustusviraston alaisuuteen kuuluvan puolustusalan innovaatiokeskuksen kanssa;

12.  kehottaa komissiota tarkastelemaan EU:n julkisia hankintoja koskevia direktiivejä startup-yrityksille ja pienyrityksille aiheutuvien esteiden osalta erityisesti innovoinnin alalla, jolla hankkeiden epäonnistumisen riski on suurempi, ja kannustamaan jäsenvaltioita välttämään tällaisia esteitä direktiivien täytäntöönpanossa;

13.  toteaa, että tarvitaan jatkuvaa tiivistä koordinointia assosioituneiden ja samanmielisten kumppaneiden, kuten Yhdysvaltojen ja Naton, kanssa; suhtautuu myönteisesti komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sitoumukseen kartoittaa EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja teknologianeuvostossa; suhtautuu myönteisesti komission ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan sitoumukseen tarkastella yhteisesti sovittua ja hyödyllistä vuorovaikutusta EU:n ja Naton uusiin teknologioihin keskittyvien aloitteiden välillä; painottaa kuitenkin, että EU:n on tarpeen rakentaa strategista riippumattomuuttaan asettamalla etusijalle investoinnit eurooppalaisiin teknologioihin;

14.  on huolissaan siitä, että puolustus- ja turvallisuusteollisuudessa ei investoida uusiin, murroksellisiin teknologioihin, vaikka Euroopan puolustusrahastoa koskeva asetus on olemassa(2); kehottaa komissiota selventämään strategisia suuntaviivoja ja säännöksiä puolustusteollisuuteen tehtävien investointien edistämiseksi ja ottamaan käyttöön tarvittavat yhteistyövälineet ja toimenpiteet, joilla kannustetaan puolustus- ja turvallisuusteollisuutta investoimaan enemmän teknologisiin innovaatioihin turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisissä teknologioissa sekä jatkamaan olemassa olevien asejärjestelmien tuotantoa täysimittaisesti kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädäntökehyksen kehittymisen mukaisesti;

15.  korostaa pk-yritysten ja startup-yritysten tärkeää roolia innovoinnin ja kehityksen alalla ja kehottaa ottamaan ne ohjelmissa ja välineissä osaksi turvallisuus- ja puolustusalan kriittisiä teknologioita koskevan etenemissuunnitelman tulevaa täytäntöönpanoa;

16.  korostaa, että jäsenvaltioiden on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä valmiuksien kehittämisessä turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisiin teknologioihin liittyvän innovoinnin edistämiseksi; kehottaa asianomaisia EU:n elimiä priorisoimaan hankkeet, jotka koskevat EU:n rahoittamaa ja yhteisrahoittamaa innovointia turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisten teknologioiden alalla, ja toimimaan katalysaattoreina ja kiihdyttäjinä kannustaakseen jäsenvaltioita koordinoimaan voimavarojen kehittämisohjelmiaan; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisen EU:n mekanismin perustamista, jolla kootaan yhteen puolustus- ja turvallisuusalan tutkimusta ja kehittämistä koskevat kansalliset resurssit ja jossa parlamentti osallistuu tarvittaessa aidosti sen täytäntöönpanoon;

17.  korostaa, että EU:n rahoittaman ja yhteisrahoittaman kriittisen ja murroksellisen puolustusteknologian innovoinnin ja kehittämisen olisi johdettava parempaan yhteentoimivuuteen ja jäsenvaltioiden yhteisiin puolustustarvikkeiden hankintoihin sen jälkeen, kun kehitetyt teknologiat ovat saavuttaneet asianmukaisen teknologisen valmiuden tason; korostaa, että on yhtä tärkeää estää hankkeiden päällekkäisyys EU:n tasolla, ja painottaa, että on tärkeää minimoida nykyiset päällekkäisyydet ja toistot; pyytää komissiota määrittelemään asianmukaisen teknologisen valmiuden tason yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa nykyaikaisen turvallisuusympäristön ja nykyaikaisten taistelukenttien vaatimusten mukaisesti; korostaa tarvetta lähentää tiiviimmin EU:n eri tutkimus- ja innovointiohjelmien välisiä synergioita, jotta voidaan tukea kriittisten teknologioiden kehittämistä Euroopassa, kun otetaan huomioon olemassa olevien kriittisten teknologioiden kaksoiskäyttöpotentiaali;

18.  panee merkille komission toimet jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustusteknologian yhteishankintojen tukemiseksi, kuten ehdotuksen asetukseksi Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamista yhteistoiminnallisten hankintojen avulla koskevan välineen perustamisesta;

19.  korostaa, että eri sidosryhmien, kuten tiedeyhteisön sekä julkisen ja yksityisen sektorin, on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan hyödyntää turvallisuus- ja puolustusteknologioita koskevia parhaita käytäntöjä; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia käyttää ”multiple helix” -malleja innovoinnissa;

20.  on huolissaan siitä, että puolustus- ja turvallisuusalan rahoitus EU:n varoista on riittämätöntä, ja pitää valitettavana jäsenvaltioiden ennätyksellisen alhaista yhteistyöastetta puolustushankinnoissa; muistuttaa, että Euroopan puolustusrahaston määrärahoja leikattiin noin 40 prosenttia verrattuna monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 koskevaan komission ehdotukseen ja että myös sotilaallisen liikkuvuuden ohjelman määrärahoja leikattiin 75 prosenttia; korostaa, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys ei pysty tarjoamaan riittäviä varoja EU:n tason puolustusyhteistyön tehostamiseksi asianmukaisella tasolla, koska nykyinen turvallisuustilanne edellyttää suurta harppausta; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan kasvavien kansallisten puolustusbudjettiensa yhdistämistä suurelta osin EU:n tasolla ja täydentämään yhdessä tyhjentyneitä ampumatarvikevarastoja sekä hankkimaan yhdessä asejärjestelmiä, myös kaikkein monimutkaisimpia ja kalleimpia järjestelmiä, kuten hävittäjiä, sotalaivoja ja taistelupanssarivaunuja; kehottaa komissiota kehittämään edelleen olemassa olevia rahoitusjärjestelmiä ja vaihtoehtoja turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisten teknologioiden rahoituksen lisäämiseksi nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja ottamaan samalla huomioon teollisuuden todelliset investointitarpeet;

21.  korostaa, että EU:n sääntelyn, joka voi vaikuttaa Euroopan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden rahoituksen saantiin, on oltava johdonmukainen niiden EU:n toimien kanssa, joilla pyritään helpottamaan Euroopan puolustusteollisuuden riittävää julkisen ja yksityisen rahoituksen ja investointien saantia;

22.  korostaa tarvetta parantaa nykyisten siviiliteknologioiden kaksoiskäyttöä sekä siviilikäytön, sotilaallisen käytön ja kaksikäyttöinnovaatioiden yhteiskäyttöä turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisten teknologioiden alalla sekä vastaavaa mahdollisuutta lisätä EU:n ohjelmien välistä yhteistyötä; korostaa tarvetta parantaa olemassa olevien ja uusien teknologioiden tietämyksen jakamista koskevia verkostoja, jotta mahdolliset loppukäyttäjät ja sijoittajat voivat hyödyntää paremmin markkinoilla jo olevaa teknologiaa tai investoida kehitteillä oleviin lupaaviin teknologioihin;

23.  kannustaa innovointiin, joka perustuu resurssitehokkuuden lisäämiseen, uusien materiaalien kehittämiseen, uusioraaka-aineiden ja kestävämpien yhteishankintojen edistämiseen sekä ympäristön kannalta kestävien teknologiaratkaisujen käyttöön; kehottaa komissiota yhdessä Euroopan puolustusviraston kanssa kartoittamaan tapoja edetä kestävän turvallisuus- ja puolustusteknologian alalla ja sitä, miten EU:n häiriönsietokyky ja sen turvallisuus- ja puolustusteollisuus voisivat hyötyä EU:n ilmastonmuutosta ja puolustusta koskevan etenemissuunnitelman ja parlamentin 7. kesäkuuta 2022 antaman samaa aihetta käsittelevän päätöslauselman mukaisesti erityisesti vähentämällä EU:n turvallisuus- ja puolustusalan riippuvuutta fossiilisista polttoaineista sekä arvioimalla ilmastonmuutokseen liittyvää haavoittuvuutta ja vastaavaa tarvetta sopeutua siihen;

24.  korostaa tarvetta lisätä investointeja ”vihreään” puolustukseen osoittamalla suurempi osuus EU:n rahoittamasta tutkimuksesta ja kehittämisestä sotilasajoneuvojen hiilineutraaleihin polttoaineisiin ja käyttövoimajärjestelmiin, erityisesti asiaankuuluvissa EU:n puitteissa kehitetyissä tulevissa merkittävissä asejärjestelmissä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon energia-, hiili- ja ympäristöjalanjäljen suunnitteluvaiheesta alkaen, kun investoidaan asiaankuuluvia EU:n varoja; muistuttaa, että monivuotisen rahoituskehyksen tutkimus- ja kehittämistoimet voivat parantaa tehokkuutta, pienentää hiilijalanjälkeä ja saada aikaan parhaita kestäviä käytäntöjä; kehottaa luomaan mekanismin, jolla kannustetaan kestävien puolustus- ja turvallisuusteknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen; pitää myönteisenä energia-alan häiriönsietokyvylle ja ympäristöalan siirtymälle osoitettua talousarviota, joka esitettiin ensimmäisessä vuotuisessa työohjelmassa, mutta toteaa, että nämä ovat vain 11 prosenttia Euroopan puolustusviraston vuotuisista kokonaismäärärahoista;

25.  korostaa, että Venäjän sota Ukrainaa vastaan on toistuvasti osoittanut sellaisten murroksellisten teknologioiden tehokkuuden, jotka alussa ovat suhteellisen edullisia ja joilla on taistelukentällä voimakas vaikutus suuria asejärjestelmiä ja -ryhmiä vastaan; kehottaa komissiota tekemään yhteistyössä Ukrainan hallituksen ja Nato-kumppaneiden kanssa tutkimuksen Ukrainan sodasta saaduista kokemuksista turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisten teknologioiden osalta; korostaa, että teknologisessa arvioinnissa tarvitaan ennakkoluulotonta lähestymistapaa, ja tähdentää, miten tarpeellista on tehdä oikeat johtopäätökset Euroopan suurimmasta sodasta toisen maailmansodan jälkeen;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 493, 27.12.2022, s. 19. (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/697, annettu 29. huhtikuuta 2021, Euroopan puolustusrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1092 kumoamisesta (EUVL L 170, 12.5.2021, s. 149).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 kalastuksen yhteishoidosta EU:ssa ja kalastusalan osallistumisesta hoitotoimenpiteiden täytäntöönpanoon (2022/2003(INI))

P9_TA(2023)0132 A9-0119/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 2001 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen hallintotapa – Valkoinen kirja” (COM(2001)0428),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1),

–  ottaa huomioon läntisen Välimeren pohjakalakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta ja asetuksen (EU) N:o 508/2014 muuttamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1022(2),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamisesta (COM(2022)0304),

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ohjekirjan kalastuksen yhteishoidon tehokkuuden arvioinnista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0119/2023),

A.  katsoo, että yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) olisi varmistettava, että kalastustoiminnalla edistetään ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä, sekä lisättävä tuottavuutta ja edistettävä kohtuullista elintasoa kalastusalalla;

B.  ottaa huomioon, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden tavoitteessa 14 pyritään säilyttämään meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistämään niiden kestävää käyttöä kestävän kehityksen hyväksi; toteaa, että tähän sisältyy pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien pääsy merten tarjoamiin luonnonvaroihin ja markkinoille;

C.  ottaa huomioon, että yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, että ”on tärkeää, että yhteisen kalastuspolitiikan hallinnointi perustuu hyvän hallinnon periaatteisiin”; ottaa huomioon, että näitä periaatteita täsmennetään asetuksessa ja erityisesti sen 3 artiklassa, jossa korostetaan parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuvaa päätöksentekoa ja erityisesti neuvoa-antavan toimikunnan roolia, sidosryhmien laajaa osallistumista ja pitkän aikavälin näkökulmaa;

D.  ottaa huomioon, että yhteishoito voi toimia vain, jos toissijaisuusperiaatetta noudatetaan; katsoo, että Euroopan unionilla voisi olla edistävä rooli yhteishoidon mahdollistamisessa;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja vuoteen 2030 ulottuvaan biodiversiteettistrategiaan sisältyy erityisiä sitoumuksia ja toimia, esimerkiksi laajemman suojelualueiden verkoston perustaminen maalle ja merelle kaikkialla EU:ssa ja Natura 2000 -alueiden laajentaminen; ottaa huomioon, että ehdotetussa EU:n luonnon ennallistamista koskevassa laissa ehdotetaan, että luonnon ennallistamista koskevia oikeudellisesti sitovia tavoitteita sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin vuoteen 2030 mennessä vähintään 20 prosentissa EU:n maa- ja merialueista ja että ne kattavat viime kädessä kaikki ekosysteemit, jotka tarvitsevat ennallistamista vuoteen 2050 mennessä;

F.  ottaa huomioon, että kalastuksen yhteishoidon täytäntöönpanosta on lukuisia onnistuneita esimerkkejä jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa (Galicia, Katalonia ja Andalusia), Portugalissa (Algarve ja Peniche-Nazaré), Ruotsissa (Kosterhavet), Alankomaissa, Italiassa (Torre Guaceto), Ranskassa (Île de Sein ja CoGeCo-hanke) ja Kroatiassa (Telašćica ja Lastovo);

G.  ottaa huomioon, että EU:n ehdokasmaissa, kuten Turkissa (EU SMAP III -hanke, joka saatiin päätökseen vuonna 2009 Gökovan Bayssa, ja seuraava SAD-Rubicon-hanke), sekä kolmansissa maissa, kuten Senegalissa, jossa meritursaan ja langustin kalastukseen sovelletaan yhteishoitoa, sekä Aasian maissa, kuten Bangladeshissa, Kambodžassa, Filippiineillä ja Sri Lankassa, on myös lukuisia myönteisiä esimerkkejä;

H.  ottaa huomioon, että syrjäisimmillä alueilla on valtava merkitys EU:n meriulottuvuuteen ja että niiden laajat talousvyöhykkeet muodostavat yli puolet EU:n talousvyöhykkeestä(3);

I.  ottaa huomioon, että lähes 80 prosenttia EU:n biologisesta monimuotoisuudesta sijaitsee tällä hetkellä syrjäisimmillä alueilla ja merentakaisilla alueilla(4);

J.  katsoo, että on tarpeen ottaa huomioon pienimuotoisen kalastuksen erityispiirteet joillakin Euroopan alueilla, erityisesti syrjäisimmillä alueilla, koska siinä käytetään valikoivia pyydyksiä, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät; ottaa huomioon, että ala on tärkeä rannikkoalueiden työllisyyden varmistamiseksi ja kohtuullisen elintason takaamiseksi paikallisyhteisöille(5);

K.  katsoo, että kalastuksen yhteishoidon yleisperiaatetta voidaan edistää sekä EU:n että kansallisella tasolla annettavalla tuella ja suuntaviivoilla;

L.  ottaa huomioon, että tietyillä jäsenvaltioilla ja alueilla on oikeudellinen kehys yhteishoitoa varten; ottaa huomioon, että EU:n lainsäädäntöä ei kuitenkaan vielä ole ja on vain muutamia välineitä, joilla helpotetaan yhteishoitomekanismien täytäntöönpanoa, vaikka yhteishoitoa käytetään joidenkin kalastusten hoitoon monissa EU:n jäsenvaltioissa, ja siihen sovelletaan sääntöjä, jotka ovat täysin nykyisen YKP:n mukaisia;

M.  ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa perinteisellä hoidolla on onnistuttu vaihtelevasti kantojen parantamisessa ja työllisyyden ylläpitämisessä;

N.  toteaa, että kalastuksenhoitoa ei voida pitää erillään muista meriympäristöön ja rannikkoyhteisöihin liittyvistä näkökohdista, joihin viitataan kaikkialla yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 ja joista säädetään sen tavoitteita koskevassa 2 artiklassa;

O.  ottaa huomioon, että meriympäristöjä ja kalastusta koskevien tietojen hankkiminen ja kerääminen on vaikeaa; katsoo, että kalastusalan osallistuminen tähän työhön siten, että toiminnassa suoraan mukana olevat osallistuvat siihen, on tärkeää kaikille julkisille ja yksityisille tutkimuselimille unionin tasolla, kuten yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklassa säädetään;

P.  ottaa huomioon, että kaikissa edellä mainituissa yhteishoitotapauksissa kalastajan roolin muuttaminen sääntöjä noudattavasta passiivisesta toimijasta kalastuksenhoidosta vastaavaksi aktiiviseksi toimijaksi, joka noudattaa sovittuja sääntöjä, on olennaisen tärkeää tehtyjen aloitteiden onnistumisen kannalta, sillä se auttaa ymmärtämään niitä paremmin, puolustamaan niitä ja valvomaan niiden noudattamista sekä hallinnoimaan kalastusmenetelmiään ekosysteemilähtöisessä lähestymistavassa ja ymmärtämään oman kalastuksensa merkityksen ekosysteemeissä; ottaa huomioon, että kalastajien roolia ”merten suojelijoina” korostaa esimerkiksi heidän osallistumisensa kohdennettuun päätöksentekoon, merten roskaantumisen vähentämiseen ja muovin keräämiseen merellä;

Q.  ottaa huomioon, että kalastusala, erityisesti pienimuotoinen kalastus, on keskeisessä asemassa meriympäristön ja kalakantojen seurannassa ja tuottaa erittäin hyödyllisiä ja merkityksellisiä tietoja päätöksentekoa varten;

R.  katsoo, että tarvitaan tieteellistä työtä, jolla saadaan säännöllistä ja ajantasaistettua tietoa, jotta voidaan antaa neuvoja toimenpiteistä, joita on toteutettava yhteisten kalavarojen vastuullisen käytön varmistamiseksi, kuten yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 26 ja 27 artiklassa säädetään;

S.  katsoo, että tuottavan ja pitkällä aikavälillä kestävän järjestelmän on oltava biologisesti järkevä ja tasapainoinen, jotta voidaan varmistaa lajien välinen tasapaino, joka mahdollistaa kantojen säilyttämisen nyt ja tulevaisuudessa; katsoo, että tätä varten on käytettävä kuhunkin tapaukseen mukautettua parasta olemassa olevaa kalavarojen hoidon järjestelmää, ja toteaa, että edellä kuvatut tapaukset osoittavat, että tässä onnistutaan yhteishoitojärjestelmillä;

T.  ottaa huomioon, että vuonna 2017 arvioitiin, että vähintään yhdeksän miljoonaa ihmistä harjoitti virkistyskalastusta Euroopassa ja että merten virkistyskalastusala tuotti lähes 100 000 kokoaikavastaavaa työpaikkaa, joiden vuotuinen taloudellinen kokonaisvaikutus on 10,5 miljardia euroa; ottaa huomioon, että virkistyskalastajat käyttävät meriä ja niiden luonnonvaroja; ottaa huomioon, että virkistyskalastus tarjoaa taloudellisia mahdollisuuksia rannikkoyhteisöille;

U.  ottaa huomioon, että eurooppalaisesta hallintotavasta annetussa valkoisessa kirjassa todetaan, että politiikasta ei pitäisi enää päättää ylhäältä käsin ja että EU:n legitiimiys on riippuvainen kansalaisten osallistumisesta ja että unionin toimintajärjestelmästä on tehtävä avoimempi, sillä osallistuminen riippuu siitä, miten ihmiset voivat ottaa osaa julkiseen keskusteluun ja että tätä varten suurelle yleisölle on tiedotettava aktiivisemmin EU-asioista; ottaa huomioon, että valkoisessa kirjassa ehdotetaan myös paikallisjärjestöjen osallistumista päätöksentekoon ja joustavuuden lisäämistä tiettyjen sellaisten unionin politiikkojen täytäntöönpanossa, joilla on voimakas alueellinen vaikutus; ottaa huomioon, että tarkistetussa yhteisessä kalastuspolitiikassa otettiin käyttöön alueellistamisen käsite ja laajennettiin neuvoa-antavien toimikuntien tehtäviä sidosryhmien kuulemista varten;

V.  ottaa huomioon, että läntisen Välimeren pohjakalakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1022 9 artiklan 10 kohdassa säädetään jo, että jäsenvaltiot voivat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklassa vahvistettujen hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti edistää paikallistasolla osallistavia hoitojärjestelmiä suunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja että yhteishoito on yksi osallistavan hoidon muoto;

W.  toteaa, että osallistavana ja yhteisvastuullisena mallina yhteishoito on avoimempi ja ennakoivampi ja yhtä demokraattinen ja auttaa luomaan koulutussynergioita yhteisen omaisuuden hallinnoimista ja vastuuvelvollisuutta varten, luomaan luottamuksen verkostoja, vähentämään konflikteja ja torjumaan vastahakoisuutta innovaatioiden käyttöönottoon kalastuksenhoidossa;

X.  ottaa huomioon, että kalastajajärjestöillä, kuten cofradías, comités des pêches tai prud’homies de pêcheurs, voisi olla tärkeä rooli yhteishoitojärjestelmien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa cofradías ovat pitkään toimineita tuottajia edustavia järjestöjä ja että niiden yhteiskunnallinen rooli rannikkoyhteisöjen ylläpitämisessä on olennaisen tärkeä; ottaa huomioon, että tästä huolimatta niitä ei ole vielä tunnustettu yhteisöiksi, jotka voivat saada tukea Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR);

Y.  ottaa huomioon, että kalastajilla tärkeimpinä sidosryhminä ja tuottajajärjestöillä on keskeinen rooli YKP:n keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa elintarviketurvan, kestävän enimmäistuoton, kiintiöiden hallinnoinnin, markkinoinnin ja teknisten säilyttämistoimenpiteiden osalta; toteaa, että ne tarjoavat lisäksi hyvän esimerkin EU:n kalastuksenhoidosta ottamalla käyttöön hoitotoimenpiteitä kalastajien yhteisillä päätöksillä, järjestämällä kalastustoimintaa markkinoiden vaatimusten mukaisesti ja tekemällä yhteistyötä useiden sidosryhmien kanssa hoitotoimenpiteiden toteuttamiseksi paikallistasolla;

Z.  ottaa huomioon, että naisten vähäinen edustus ja osallistuminen kalastuksenhoitoon heikentää kestävyyttä ja kehitystä;

Yhteishoito yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden edistäjänä

1.  kiinnittää huomiota siihen, että kalastuksen yhteishoitojärjestelmissä otetaan huomioon yhteisen kalastuspolitiikan jakoperusteet ja hyödynnetään kollektiivista tietämystä ja että yhteishoitojärjestelmät kattavat kaikki toimijat, jotka hyötyvät yhteisistä kalavaroista ja YKP:n kalastuksenhoidon periaatteista, ja edistävät näin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista;

2.  ottaa huomioon, että kaikissa analysoiduissa yhteishoidosta annetuissa esimerkkitapauksissa kalavarojen ympäristökestävyydessä on selvästi potentiaalia parempaan siten, että säilytetään toiminnan taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt, kun yhteiskunnalliset ja talouden toimijat ovat osallistuneet suoraan päätöksentekoon yhteishoitojärjestelmissä; katsoo, että yhteishoitojärjestelmien on todettu kestävän paremmin mahdollisia häiriöitä, kuten esimerkiksi covid-19-pandemiaa, ja ne ovat vähentäneet konflikteja ja sujuvoittaneet kalastuksenhoitoa koskevaa päätöksentekoa edistäen demokratisoitumista, avoimuutta, luottamusta ja sääntöjen noudattamista;

3.  huomauttaa, että yhteishoidon on osoitettu edistävän hallinnon, asiaankuuluvien sidosryhmien ja tutkimuslaitosten välistä yhteisymmärrykseen perustuvaa päätöksentekoa, sillä näiden olisi aina toimittava yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja muiden asiaa koskevien säädösten mukaisesti ja soveltaen kaikissa tapauksissa ennalta varautuvaa lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalavaroja hyödynnetään täysin kestävällä tavalla kohdelajien kestävän enimmäistuoton perusteella; korostaa, että tämän tyyppinen hoito ja päätöksenteko ovat olleet tärkeä tekijä toteutettaessa onnistuneita suojelutoimenpiteitä, kuten suojeltuja merialueita ja muita tehokkaita alueperusteisia suojelutoimenpiteitä;

4.  korostaa, että virkistyskalastus olisi myös sisällytettävä yhteishoitojärjestelmiin, jotka kattavat sekä käyttäjät että taloudelliset toimijat, jotka osaltaan tuottavat sosioekonomisia hyötyjä yhteisöille; toteaa, että yhteishoidon täytäntöönpano YKP:ssä tarjoaa myös mahdollisuuden virkistyskalastuksen parempaan huomioon ottamiseen ja hallinnointiin tässä politiikassa;

5.  korostaa, että yhteishoitojärjestelmiä toteutetaan kalastustoiminnan tasolla, mutta ne voivat toimia myös rajat ylittävissä tilanteissa ja kattaa erilaisia maantieteellisiä alueita, ja niissä otetaan huomioon ympäristö, jossa toiminta tapahtuu, minkä vuoksi niissä sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa; toteaa tässä yhteydessä, että yhteishoitojärjestelyt voisivat myös tarjota mekanismeja kiintiöiden vaihtojärjestelyjä varten;

6.  panee merkille mahdollisten yhteishoitojärjestelyjen jatkumon, joka kattaa erilaiset kumppanuusjärjestelyt ja vallan jakamisen asteet;

7.  korostaa, että tutkimuslaitosten suora osallistuminen yhteishoitojärjestelmiin parantaa tieteellisen tiedon keruuta; korostaa, että tämä järjestelmä mahdollistaa sellaisten tietojen ja tietämyksen tuottamisen, joita voi muuten olla hankala saada, kun otetaan huomioon kaikkien osapuolten (hallinto, toimiala ja tutkijat) läheinen suhde (ns. kolmoiskierremalli), ja että näin voidaan kehittää niiden kaikkien valmiuksia käyttää näitä tietoja nopeiden ja tehokkaiden vastausten tarjoamiseksi kaikkiin kalastukseen mahdollisesti vaikuttaviin kysymyksiin; panee tässä yhteydessä merkille, että EU:n varoilla voi olla tärkeä rooli tutkimuksen ja tiedonkeruun rahoittamisessa, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan rahoitusmahdollisuuksien sisällyttämisen EU:n varojen kansalliseen täytäntöönpanoon;

8.  korostaa, että yhteishoito auttaa myös luomaan edellytykset kalastusalan taloudelliselle elinkelpoisuudelle ja kilpailukyvylle, takaamaan riittävän elintason kalastustoiminnasta riippuvaisille ihmisille ja varmistamaan, että sekä kuluttajien että tuottajien edut tulevat otetuiksi huomioon;

9.  korostaa, että tuottajajärjestöjä, cofradías, ja muita järjestöjä, kuten comités des pêches, voidaan ja pitäisi käyttää yhteishoidon avaintekijöinä; korostaa, että tällaisten järjestöjen keskeinen rooli kalastuksenhoidossa olisi tunnustettava ja sitä olisi vahvistettava, myös EMKVR:n tuella;

10.  korostaa, että yhteishoito edistää LIS-kalastuskäytännöistä luopumista, sillä toimialan ja hallinnon mukanaolo helpottaa väärinkäytösten tunnistamista, ymmärtämistä ja torjumista, myös siten, että käytössä on asianmukaiset ja tehokkaat valvontamenettelyt;

11.  korostaa syrjäisimpien alueiden keskeistä roolia laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ja valtamerten pilaantumisen torjunnassa, kun otetaan huomioon niiden erinomainen sijainti laajalla alueella Atlantilla ja Intian valtamerellä; toteaa, että niille on annettava paremmat valmiudet täytäntöönpano- ja seurantaohjelmien toteuttamiseen;

12.  korostaa, että on tärkeää panna täysimääräisesti täytäntöön yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artikla, jotta voidaan tukea yhteishoitomalleja, joiden mukaan jäsenvaltioiden on käytettävä saatavilla olevia kalastusmahdollisuuksia jakaessaan avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet; ottaa huomioon, että näihin perusteisiin voivat kuulua kalastuksen vaikutus ympäristöön, sääntöjen noudattamisen historia, merkitys paikallisessa taloudessa ja poikkeukselliset saalismäärät;

13.  toteaa, että yhteishoito voi olla hyödyllinen väline ympäristötietojen keruun parantamisessa ja sen varmistamisessa, että hoitotoimenpiteet mukautetaan yksittäisten kalastusalueiden erityispiirteisiin, mikä lisää kalastajien hyväksyntää ja parantaa sääntöjen noudattamista; korostaa, että sitä on käytettävä tietojen saatavuuden parantamiseen ja toimenpiteisiin, joilla minimoidaan sivusaaliiden vaikutukset herkkiin lajeihin;

14.  korostaa, että yhteishoidon lähestymistapoihin olisi sisällytettävä kaikkien sidosryhmien, myös EU:n kalastusalalla työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten ammattiliittojen edustajien, kuuleminen, ja että tällä on merkittäviä vaikutuksia työoloihin ja työntekijöiden oikeuksiin;

15.  kiinnittää huomiota siihen, että yhteishoitojärjestelmien täytäntöönpanotapauksista ei ole EU:ssa tai muualla maailmassa tehty yhdenmukaista arviointia, jossa yksilöitäisiin yhteishoitojärjestelmän tärkeimmät tekijät; kehottaa komissiota arvioimaan esimerkkejä kalastuksen yhteishoidosta unionissa, jotta voidaan tunnistaa parhaat käytännöt, erityisesti silloin, kun ne koskevat asiaankuuluvien sidosryhmien tehokasta osallistumista päätöksentekoprosessiin, ja hyväksymään yhteishoidon vaiheittaisen käyttöönoton muissa kalastuksissa ja alueellisissa kalastuselimissä, joihin se osallistuu;

Yhteishoidon suurimmat esteet unionissa ja mahdolliset ratkaisut

16.  korostaa, että kalastuksen yhteishoitojärjestelmien täytäntöönpanoa helpottavan EU:n lainsäädännön ja välineiden puuttuminen on katsottu esteeksi, jonka vuoksi jotkin jäsenvaltiot eivät voi käyttää tätä kalastuksenhoitomenetelmää, koska tällainen lainsäädäntö ja välineet riippuvat ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten erityisestä sitoutumisesta; korostaa, että joustavuus on tärkeää kaikessa uudessa EU:n lainsäädännössä, jotta voidaan ylläpitää nykyisiä käytäntöjä ja perinteitä ja tarjota uusia välineitä, kuten parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja asianomaisten sidosryhmien välillä, mikä on tärkeä askel yhteishoitojärjestelmien käytön laajentamisessa;

17.  korostaa, että yhteishoitomallien ja niiden täytäntöönpanoa helpottavien sääntelytoimien vaihtamiseksi ja kehittämiseksi ei ole asianmukaisia välineitä, esimerkiksi foorumeja; toteaa, että tämä vaikeuttaa asianmukaisten mallien täytäntöönpanoa eri jäsenvaltioissa, vaikka alalla ja hallinnossa saattaa olla kiinnostusta soveltaa niitä tietyllä alueella;

18.  pyytää komissiota laatimaan kalastuksen yhteishoitoa koskevan ei-sitovan vapaaehtoisen sääntelykehyksen, jonka olisi tarjottava tarvittavaa joustavuutta nykyisten käytäntöjen ja perinteiden säilyttämiseksi, sekä arvioimaan, miten näitä käytäntöjä voitaisiin kannustaa ja helpottaa toissijaisuusperiaate huomioon ottaen jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa olemassa olevien onnistuneiden esimerkkien pohjalta;

19.  pyytää komissiota ottamaan huomioon jäsenvaltiot, joilla on syrjäisimpiä alueita, ja erityisesti lajit, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kullekin näistä alueista, ehdottaessaan suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevia vuotuisia sääntöjä; huomauttaa, että kaikissa hoitokehyksissä olisi edistettävä kalastuskiintiöiden parempaa hallinnointia syrjäisimpien alueiden ja asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ottaen huomioon kunkin syrjäisimmän alueen erityispiirteet; korostaa, että kun otetaan huomioon kalastusalan merkitys syrjäisimmillä alueilla, jäsenvaltioiden on annettava oikea-aikaista tietoa kiintiöiden käytön kehityksestä, jotta nämä alueet voivat pitää toimialan ajan tasalla ja hallinnoida laivastojaan paremmin;

20.  korostaa, että parempien yhteishoitojärjestelmien varmistamiseksi tarvitaan selkeitä sääntöjä, joilla voidaan toteuttaa kaikki yhteishoidon hyvän toiminnan kannalta tarpeelliset edellytykset, kuten yhteishoitokomiteoiden perustaminen ja tarve vauhdittaa täytäntöönpanotoimia, sillä on ilmaistu huolta siitä, että lainsäädäntökehys ei ole tällä hetkellä tarpeeksi selkeä joillakin alueilla, mikä tarkoittaa, että perustamiseen ja täytäntöönpanoon kuluu pitkä aika, vaikka ratkaisuja tarvitaan nimenomaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;

21.  huomauttaa, että selkeiden pitkäaikaisten välineiden ja säännösten puute voivat vaarantaa kalastuksen yhteishoitohankkeiden onnistuneen toteuttamisen, sillä se edellyttää keskipitkän ja pitkän aikavälin prosesseja ja sitoutunutta johtajuutta, minkä vuoksi EU:n sitoutuminen tähän järjestelmään on keskeisen tärkeää;

22.  korostaa neuvoa-antavien toimikuntien erityistä roolia varmistettaessa sidosryhmien osallistuminen EU:n päätöksentekoprosessiin; kannustaa komissiota jatkamaan yhteistyötä neuvoa-antavien toimikuntien kanssa ja varmistamaan asianmukaisen palautteen niiden suosituksista; pyytää komissiota harkitsemaan vuosikertomusta siitä, miten neuvoa-antavien toimikuntien suositukset on otettu huomioon; korostaa, että on tärkeää, että kaikki sidosryhmät osallistuvat neuvoa-antaviin toimikuntiin ja antavat panoksensa asiaa koskeviin suosituksiin;

23.  korostaa neuvoa-antavien toimikuntien työn merkitystä kalastuksenhoitoa koskevassa päätöksentekoprosessissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään osallistumista neuvoa-antavan toimikunnan kokouksiin ja tiedottamaan paremmin niiden antamien neuvojen merkityksestä; katsoo, että neuvoa-antavien toimikuntien roolia on kehitettävä edelleen;

24.  panee merkille, että pienimuotoista kalastusta harjoittavilta kalastajilta puuttuu usein teollisen kalastuksen resurssit ja keinot osallistua menestyksekkäästi lainsäädäntöprosessiin, mikä on perinteisesti johtanut merkittävään eriarvoisuuteen kansallisissa kalastuspolitiikan kehyksissä;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään EMKVR:n sääntöjen puitteissa sitoutumista kalastuksen yhteishoitomalleihin, joihin osoitetaan riittävä rahoitus niiden toimintamenojen kattamiseksi;

26.  korostaa, että tuottajajärjestöt ovat tärkeitä myös kalastuksenhoidon onnistumisen kannalta, koska niillä on alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, jossa korostetaan yhteisön osallistumista ja ruohonjuuritason liikkeitä;

27.  toteaa, että unionin kehyksen kehittäminen yhteishoitoon on mahdollista nykyisen YKP:n puitteissa, mutta tällaista kehystä ei ole vielä kehitetty;

Kalastuksen yhteishoidon sisällyttäminen yhteisen kalastuspolitiikan tulevaan uudistamiseen

28.  kannattaa sitä, että yhteishoito sisällytetään asianmukaisesti YKP:n tuleviin tarkistuksiin, sillä FAO määrittelee yhteishoidon kumppanuusjärjestelyksi, jossa paikallisten luonnonvarojen käyttäjien yhteisö (kalastajat) ja valtio, tarvittaessa muiden sidosryhmien (laivanomistajat, kalakauppiaat, kalanjalostajat, laivanrakentajat, liike-elämän edustajat jne.) ja ulkopuolisten toimijoiden (valtiosta riippumattomat järjestöt, akateemiset laitokset ja tutkimuslaitokset) tuella ja avulla jakavat vastuun kalastuksen hoidosta ja sitä koskevan toimivallan; huomauttaa, että tämä on tehtävä toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja huolehtien siitä, että jo käytössä olevia erilaisia yhteishoitomalleja ei heikennetä, ja varmistaen, että kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, kuten kalastajia, viranomaisia ja tiedeyhteisöä, kuullaan asianmukaisesti ja ne otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin;

29.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kalastuksen yhteishoitojärjestelmien kehittämistä panemalla välittömästi täytäntöön kansalliset ja oikeudelliset kehykset, jotka perustuvat muissa jäsenvaltioissa havaittuihin parhaisiin käytäntöihin ja joita komissio tukee;

30.  toteaa, että monissa maailman maissa kalastuksenhoito perustuu pääasiassa ylhäältä alaspäin suuntautuvaan valtiokeskeiseen lähestymistapaan, jossa keskitytään teolliseen tai laajamittaiseen kalastukseen, taloudelliseen tehokkuuteen ja ympäristökestävyyteen; katsoo, että tämä lähestymistapa ei ole aina asianmukainen, kun otetaan huomioon alueiden väliset erot ja erityispiirteet pienimuotoisen kalastuksen kaltaisissa laivastonosissa, jotka hyötyisivät suuresti kalastusyhteisön osallistumisesta kalastuksenhoidon välineisiin, eikä se ole myöskään ollut paras lähestymistapa puoliteollisessa ja teollisessa kalastuksessa;

31.  korostaa, että tutkimuksen sisällyttäminen meriä koskevaan yhteiskuntatieteeseen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan ohjata osallistavampien ja oikeudenmukaisempien kalastuksenhoidon lähestymistapojen ja käytäntöjen kehittämistä;

32.  korostaa, että kalavarojen hoidossa käytettävän välineen valinta riippuu suuresti hallituksista, vaikka maailmanlaajuiset kokemukset osoittavat, että erilaiset kumppanuusmuodot hallinnon, toimialan ja kalastajien välillä ovat niitä, jotka vahvistavat hoitoa ja tuovat ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyviä etuja; korostaa, että jo vuonna 1987 julkaistussa ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportissa ”Our Common Future”, joka tunnetaan yleisesti Brundtlandin raporttina, todettiin, että kestävän kehityksen ja siten myös luonnonvarojen kestävän hoidon saavuttamiseksi yhteisöillä olisi oltava paremmat mahdollisuudet päästä mukaan osallistumaan yhteisiin resursseihin vaikuttaviin päätöksiin ja saada lisää vastuuta aina yhteistyössä asianomaisten hallintojen ja järjestöjen kanssa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää soveltaa toissijaisuusperiaatetta, jotta taataan, että päätökset tehdään asianmukaisella hallintotasolla ja näin varmistetaan asiaankuuluvien sidosryhmien asianmukainen osallistuminen;

33.  toistaa, että kalastuksen yhteishoito on jo olemassa ja että se on onnistunut monissa tunnetuissa tapauksissa; toteaa, että ne perustuvat erilaisiin oikeudellisiin kehyksiin sekä paikallisella tasolla, kuten Galiciassa, Kataloniassa ja Andalusiassa Espanjassa, että valtion tasolla, kuten Portugalissa, Italiassa, Ranskassa, Ruotsissa, Kroatiassa ja Alankomaissa; korostaa, että kokemusten ja hyvien esimerkkien puute unionin tasolla estää tämän järjestelmän soveltamisen muilla alueilla ja muissa maissa;

34.  korostaa, että tiettyjä alueita varten on myös kehitettävä rajat ylittäviä yhteishoitovälineitä komission tuella ja osallistumisella; huomauttaa tässä yhteydessä esimerkkinä Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kanaalisaarten välisestä järjestelystä, jonka tarkoituksena on hoitaa kalastusta alueella ja joka on ollut keskitetympi brexitin jälkeen; kehottaa jälleen EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimuksen mukaista kumppanuusneuvostoa harkitsemaan erilaisia yhteistyöjärjestelyjä kruunun alaisuuteen kuuluvien alueiden vesillä; korostaa tässä yhteydessä, että aiemmat Granvillenlahden sopimuksen mukaiset järjestelyt voisivat toimia perustana kumppanuusneuvoston sääntöjen tuleville mukautuksille;

35.  pitää valitettavana, että sidosryhmät eivät osallistu riittävästi kalastuksenhoitoon kolmansien maiden kanssa kiintiöiden jakamisen, suurimman sallitun saaliin tai teknisten toimenpiteiden osalta; vaatii komissiota toteuttamaan roolinsa EU:n edustajana suhteissa kolmansiin maihin, jotta se voi ehdottaa tehostettuja osallistavia hallinnointimalleja ja yhteishoitoa rajatylittävissä tilanteissa kolmansien maiden kanssa;

36.  korostaa, että Euroopan unionin osalta yhteishoito ja vastaavat käsitteet, kuten yhteishallinta tai osallistava hoito, mainitaan EU:n eri säädösten johdanto-osassa, mutta asiasta ei ole annettu loppuun asti kehitettyjä säännöksiä; korostaa tarvetta lisätä keskustelua tämän kalastuksenhoitojärjestelmän edellyttämien erityistoimenpiteiden edistämiseksi, jotta voidaan hyötyä eduista, joita yhteishoito on jo tuottanut eri alueilla ja eri tapauksissa;

37.  korostaa, että Euroopan unioni voisi edistää yhteishoidon täytäntöönpanoa; korostaa, että EU:n yhteishoitotoimissa olisi keskityttävä aloitteiden mahdollistamiseen paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

38.  korostaa, että yhteishoidon onnistumisen varmistamiseksi tarvitaan edustusjärjestelmiä ja monialainen komitea, jossa ainakin kaikki kalastuksenhoidon sidosryhmät ovat edustettuina ja jossa otetaan huomioon tasapuolisuus, edustavuus ja ympäristönäkökohdat ja johon syrjäytyneet yhteisöt otetaan mukaan;

39.  korostaa, että tutkittujen esimerkkien valossa kalastuksen yhteishoito on järjestelmänä kestävämpi ja mukautuvampi kuin monet muut kalastuksenhoitojärjestelmät ja se on johtanut monissa tapauksissa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja tasapuolisuuden parantumiseen ja kalakantojen kohenemiseen sekä kannattavuuden lisääntymiseen;

40.  korostaa, että yhteishoito mahdollistaa kalastajien ympäristöstään keräämän tietämyksen ja empiirisen tiedon paremman huomioon ottamisen ja että tässä yhteydessä kehittämällä osallistumiseen perustuvaa tutkimusta näitä tietoja ja empiiristä tietämystä on voitava siirtää tutkijoiden työn helpottamiseksi; kannustaa komissiota käynnistämään tarjouskilpailuja, joilla parannetaan tämän empiirisen tiedon sisällyttämistä tieteelliseen työhön kaikilla tasoilla;

41.  huomauttaa, että myös unionin tasolla kalastuksenhoidon olisi parannettava komission ja kalastusalan välistä vuoropuhelua esimerkiksi siten, että investoidaan enemmän neuvoa-antaviin toimikuntiin, jotta voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla niiden unionin tasolla antamia lausuntoja ja tehostaa kalastuksenhoitoa;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi EU:n kalastusalalla varmistamaan asianmukaisen tuen kaikille kalastukseen liittyville järjestöille, erityisesti pienimuotoista kalastusta harjoittaville kalastajille, pientuottajajärjestöille ja yhteishoitoprosesseihin osallistuville osuuskunnille;

43.  korostaa, että on pantava täysimääräisesti täytäntöön Århusin yleissopimus, joka koskee tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeussuojan toteutumista ympäristöasioissa; huomauttaa, että tämä yleissopimus luo kansainvälisen velvoitteen ottaa päätöksentekoprosessiin mukaan yhteisöt, joita päätökset koskevat;

44.  korostaa, että rannikkolaivastojen tukeminen ja rannikkoalueiden ekosysteemien säilyttäminen kuuluvat YKP:n painopisteisiin; katsoo tässä yhteydessä, että kalastuksenhoidon on oltava mahdollisimman lähellä paikallista tasoa; toteaa, että yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 5 artikla, jolla rajoitetaan vesialueille pääsyä koskevaa periaatetta, ei enää riitä säilyttämään näitä laivastoja; katsoo, että rannikkoalueiden kalastuksenhoidon olisi lähtökohtaisesti perustuttava yhteishoitoon;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22. (2) EUVL L 172, 26.6.2019, s. 1. (3) 3. toukokuuta 2022 annettu komission tiedonanto ”Asetetaan ihmiset etusijalle, varmistetaan kestävä ja osallistava kasvu ja hyödynnetään EU:n syrjäisimpien alueiden mahdollisuudet” (COM(2022)0198). (4) Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2021 vuoteen 2030 ulottuvasta EU:n biodiversiteettistrategiasta: Luonto takaisin osaksi elämäämme (EUVL C 67, 8.2.2022, s. 25). (5) Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. huhtikuuta 2016 pienimuotoisen rannikkokalastuksen innovoinnista ja monipuolistamisesta kalastuksesta riippuvaisilla alueilla (EUVL C 58, 15.2.2018, s. 82).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 koheesiopolitiikan roolista moniulotteisten ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa Välimeren alueella (2022/2059(INI))

P9_TA(2023)0133 A9-0094/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174–178 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060(1) (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058(2),

–  ottaa huomioon oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056(3),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1059(4),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) perustamisesta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1057(5),

–  ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU(6),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2021 annetut neuvoston päätelmät uudistetusta kumppanuudesta eteläisen naapuruston kanssa – Välimeren alueen uusi toimintaohjelma,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2022 annetun komission tiedonannon kahdeksannesta koheesiokertomuksesta: Koheesio Euroopassa kohti vuotta 2050 mentäessä (COM(2022)0034),

–  ottaa huomioon uudistetusta kumppanuudesta eteläisen naapuruston kanssa 9. helmikuuta 2021 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Renewed partnership with the Southern Neighbourhood” (SWD(2021)0023),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus)(7),

–  ottaa huomioon 29. lokakuuta 2021 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Uudistettu kumppanuus eteläisten naapurimaiden kanssa – Uusi Välimeren alueen toimintaohjelma”(8),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kohti luonnonvarojen kestävää käyttöä Välimeren saarilla”(9),

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2022 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kohti Välimeren alueen makroaluestrategiaa”,

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2022 antamansa päätöslauselman EU:n taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta: kahdeksas koheesiokertomus(10),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2022 antamansa päätöslauselman EU:n raja-alueista: Euroopan yhdentymisen koekentät(11),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2022 antamansa päätöslauselman EU:n saarista ja koheesiopolitiikasta(12),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2022 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan merkityksestä innovatiivisten ja älykkäiden muutosten sekä tieto- ja viestintätekniikan alueellisen yhteenliitettävyyden edistämisessä(13),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan sukupuoliulottuvuudesta(14),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman väestönkehityksen suunnanvaihdosta EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen(15),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja alueellisista ympäristöstrategioista ilmastonmuutoksen torjunnassa(16),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(17),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(18),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista(19),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja kiertotaloudesta(20),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n makroaluestrategioiden kehityksestä: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella(21),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin saarista maaliskuussa 2021 julkaistun aluekehitysvaliokunnan teettämän tutkimuksen ”Islands of the European Union: State of play and future challenges”,

–  ottaa huomioon Välimeren alueen makroaluestrategiasta lokakuussa 2021 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksen ”Working towards a macro-regional strategy for the Mediterranean”,

–  ottaa huomioon Välimeren alueen ilmaston- ja ympäristönmuutosta käsittelevien asiantuntijoiden verkoston (MedECC) vuonna 2020 julkaiseman ensimmäisen Välimeren alueen ilmaston- ja ympäristönmuutosta koskevan arviointiraportin,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan Välimeren unionin vuoden 2021 alueellisen edistymiskertomuksen ”2021 Regional Progress Report on Gender Equality – Union for the Mediterranean Regional Dialogue on Women Empowerment in the Euro-Mediterranean region”(22),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutoksen sukupuolen mukaan määräytyviä vaikutuksia koskevan YK:n vuoden 2021 raportin ”Dimensions and examples of the gender‑differentiated impacts of climate change, the role of women as agents of change and opportunities for women”,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 1976 Barcelonassa järjestetyssä Välimeren suojelemista käsitelleessä rannikkovaltioiden täysivaltaisten edustajien konferenssissa hyväksytyn Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevan yleissopimuksen (Barcelonan yleissopimus),

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan raportin Mar Menoriin (Murcia) Espanjaan 23.–25. helmikuuta 2022 tehdystä Mar Menorin ympäristön tilan heikkenemiseen liittyvästä tiedonhankintamatkasta,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 09/2022 ”Ilmastomenot EU:n talousarviossa vuosina 2014–2020 – eivät niin suuria kuin on ilmoitettu”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0094/2023),

A.  ottaa huomioon, että Välimeren alueen maissa, joihin kuuluu EU:n jäsenvaltioita, ehdokasmaita ja kolmansia maita, asuu 250 miljoonaa ihmistä, joista puolet asuu Euroopan unionissa ja kolmasosa rannikkoalueilla; katsoo, että yhteistyön lujittaminen EU:n rajojen sisällä ja niiden ulkopuolella on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan vastata yhteisiin haasteisiin, joita ovat ympäristön tilan heikkeneminen, ympäristön pilaantuminen ja ilmastonmuutos, veden lämpötilan nousu, sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen, vedenpuute, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja puutteellinen ruokaturva;

B.  ottaa huomioon, että Välimeren alue on yhtenäinen maantieteellinen alue, jonka väestöllä on yhteinen historiallinen, kulttuuri- ja luonnonperintö;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahaston varoista on osoitettava 30 prosenttia ympäristö- ja ilmastotoimiin nykyisellä ohjelmakaudella 2021–2027 ja että yleisenä tavoitteena on tukea siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen;

D.  ottaa huomioon, että Välimeri on puolisuljettu merialue, jonka veden vaihtuminen on hyvin hidasta, luonnon monimuotoisuus runsasta ja kotoperäisten lajien osuus suuri;

E.  ottaa huomioon, että Välimeri on yksi maailman liikakalastetuimmista alueista ja että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus (LIS-kalastus) aiheuttaa edelleen suurta huolta; toteaa, että ihmisen toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen lisääntyminen, elinympäristöjen heikentyminen, tulokaslajien leviäminen ja ilmastosta johtuvien muutosten vaikutukset meriympäristöön ja -ekosysteemeihin vaarantavat Välimeren kalastuksen kestävyyden;

F.  ottaa huomioon, että rannikkoalueiden väestö kasvaa jatkuvasti ja lisäksi Välimeren alueen osuus maailman matkailusta on 31 prosenttia, vaikka alue kattaa vain kuusi prosenttia maailman pinta-alasta;

G.  ottaa huomioon, että Välimeren alueen vesivarat käyvät yhä niukemmiksi, mikä aiheuttaa konflikteja vedenkäytön eri aloilla (maatalous, matkailu, teollisuus ja alueella asuvat ihmiset sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen);

H.  ottaa huomioon, että jätteen määrä on yli kaksinkertaistunut 30 viime vuoden aikana huolimatta useista EU:n rahoittamista ohjelmista, kuten Horizon 2020 -aloite Välimeren puhdistamiseksi, sekä Välimeren unionin alaisuudessa toteutetuista toimista; ottaa huomioon, että joista ja taajama-alueilta peräisin olevan jätteen epäasianmukaisen käsittelyn vuoksi Välimeri on alue, jolle on kertynyt kuudenneksi eniten meriroskaa maailmassa; katsoo, että erityisesti Välimeren alueelle päivittäin kertyvän noin 730 tonnin muovijätemäärän ja koko alueella vuodesta 2014 lähtien lisääntyneen kiinteän yhdyskuntajätteen vahingolliset vaikutukset edellyttävät kunnianhimoisia toimenpiteitä;

I.  ottaa huomioon, että meriliikenne Välimerellä, jonka kautta kuljetetaan 20 prosenttia maailman kaupasta alueella, joka on vain yksi prosentti maailman merialueesta, aiheuttaa vuodessa 100 000–200 000 tonnia hiilivetypäästöjä, kuten öljyvuotoja, minkä vuoksi kestävyyttä on pyrittävä parantamaan; ottaa huomioon, että teollinen toiminta ja tehoviljely voivat aiheuttaa valumia jokiin ja pohjaveden saastumista ja lisätä yhdessä avomerellä sijaitsevien öljyn- ja kaasunjalostamojen kanssa meren pilaantumista koko alueella;

J.  ottaa huomioon, että Välimeren merinisäkkäiden määrä on vähentynyt 41 prosenttia 50 viime vuoden aikana ja että noin 80 prosenttia kalakannoista kärsii liikakalastuksesta; katsoo, että kestävän kalastuksen tavoite on saavutettavissa edellyttäen, että jäsenvaltioilla on poliittista tahtoa;

K.  ottaa huomioon, että Välimeren alue lämpenee 20 prosenttia maailmanlaajuista keskiarvoa nopeammin; ottaa huomioon, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa vakavia seurauksia, joihin on valmistauduttava, erityisesti sateiden ja veden kierron osalta mutta myös keskimääräisen lämpenemisen ja äärimmäisen kuumuuden (sekä maa- että meriympäristössä), merenpinnan nousun ja meriveden happamoitumisen osalta, kuten MedECC:n vuoden 2020 raportissa esitetään; ottaa huomioon, että merenpinta voisi nousta jopa 25 cm vuoteen 2040–2050 mennessä; ottaa huomioon, että lämpenemisen 1,5 celsiusasteen rajan saavuttaminen Pariisin sopimuksen mukaisesti edellyttää EU:n energiankysynnän puolittamista vuoteen 2050 mennessä vuoden 2015 tasoon verrattuna, minkä vuoksi etusijalle on asetettava energiatehokkuusratkaisut ja kestäviä energiahankkeita koskevan yhteistyön lisääminen muiden Välimeren rannikkovaltioiden kanssa hyödyntämällä alueen käyttämätöntä potentiaalia, jotta autetaan EU:ta saavuttamaan sekä energia- että ilmastotavoitteensa;

L.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut käyttämään vähintään 20 prosenttia monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 ilmastotoimiin; ottaa huomioon, että EU:n talousarvioon 2021–2027 sisältyy ilmastotoimia koskeva 30 prosentin korotettu tavoite; ottaa huomioon, että Välimeri on alttiimpi ilmastonmuutokselle kuin muut aluemeret ja että sen rannikkoalueiden katastrofiriskit, mukaan lukien tulvat ja eroosio, ovat kasvaneet ja jokisuistot ja pohjavettä johtavat kerrokset suolaantuvat, mikä vaarantaa ruokaturvan ja elinkeinot;

M.  ottaa huomioon, että Välimeren alueella on vuosien mittaan kehitetty useita valtioiden välisiä ja alueellisen yhteistyön kehyksiä ja aloitteita, kuten Välimeren unioni, Euroopan alueiden komitean Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous (ARLEM), Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia (EUSAIR), läntistä Välimeren aluetta koskeva EU:n aloite (WestMED), Interreg-ohjelma ja Euroopan naapuruusvälineen rajatylittävän yhteistyön ohjelmat (esim. MED, EURO-MED, ENI CBC Med, NEXT MED, ADRION, MARITTIMO), Välimeren yhteistyöallianssi (MedCoopAlliance), alueiden ja paikallishallintojen verkostot (Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liitto (CPMR) ja sen Välimeren alueen komissio, MedCities, Latin Arc) sekä Euroregio-alueet (Adrian- ja Joonianmeren alue, Pyreneiden ja Välimeren alue);

N.  ottaa huomioon, että makroalueilla on keskeinen rooli Euroopan unionin ja sen lähinaapuruston taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamisessa, sillä ne antavat rajatylittäville alueille mahdollisuuden vastata yhdessä erityisiin yhteisiin haasteisiin vaihdon, yhteistyön ja yhteisen täytäntöönpanon avulla, mikä lisää osaltaan politiikan tehokkuutta ja vaikutusta;

O.  katsoo, että Välimeren alueiden on vihdoin saatava käyttöönsä operatiivinen väline, kuten makroaluestrategia, jonka avulla ne voivat laatia ja panna täytäntöön konkreettisen toimintasuunnitelman ja yhteisiä hankkeita vastauksena nykyisissä puitteissa, kuten Välimeren unionissa tai ARLEMissa, määriteltyihin yhteisiin painopisteisiin;

P.  katsoo, että yhdennetyllä ja kestävästi hallinnoidulla sinisen talouden strategialla voidaan ratkaista Välimeren alueen moniulotteisia ympäristöhaasteita ja samalla tarjota kunnollisia työpaikkoja, turvata paikallisyhteisöjen elinkeinot, edistää ruokaturvaa ja tukea laajemman Välimeren alueen vihreää siirtymää;

Q.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava merten aluesuunnitteluun ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa, johon kuuluu luotettava strateginen ympäristöarviointi, jossa otetaan huomioon kaikkien merialan toimien, ilmastonmuutoksen, ennalta varautumisen periaatteen, herkkyyskartoituksen ja sidosryhmien aktiivisen osallistumisen kumulatiiviset vaikutukset tavalla, joka on johdonmukainen EU:n vihreän kehityksen ohjelman ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden kanssa;

R.  toteaa, kuten useissa raporteissa on tuotu esiin, että naiset kokevat ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset usein miehiä voimakkaammin järjestelmällisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja sukupuolirooleihin liittyvien yhteiskunnallisten odotusten vuoksi;

S.  katsoo, että sosiaaliturvaetuuksien tarjoaminen kalastajille, erityisesti pienimuotoisen kalastuksen parissa työskenteleville, on ratkaisevan tärkeää alan selviytymiskyvyn ja kestävämpään kalastustoimintaan siirtymisen varmistamiseksi;

Välimeri: haaste Euroopalle

1.  muistuttaa, että EU:n alue kattaa puolet Välimeren alueesta ja Euroopan unioni ei voi pysyä passiivisena Välimeren alueen kohtaamien moninaisten poliittisten, sosiaalisten, taloudellisten sekä väestökehitykseen ja ympäristöön liittyvien haasteiden edessä; korostaa suoran ja monipuolisen yhteistyön merkitystä alueellisen rauhan kannalta erityisesti itäisen Välimeren alueella;

2.  pitää valitettavana ympäristön tilan jatkuvaa heikkenemistä Välimeren alueella, luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä sekä ilman ja meren pilaantumisen lisääntymistä;

3.  korostaa, että koheesiopolitiikassa on mahdollista toteuttaa lisätoimia, joilla voidaan vastata asianmukaisesti 110 miljoonan eurooppalaisen kohtaamiin haasteisiin; katsoo, että koheesiopolitiikan mukaiset toimet on koordinoitava Euroopan meri- ja kalatalousrahaston, kansallisen elpymis- ja palautumissuunnitelman ja muiden kansallisten politiikkojen mukaisten toimien kanssa ja niiden on täydennettävä näitä toimia;

4.  on huolissaan muovi- ja kotitalousjätteen aiheuttaman saastumisen lisääntymisestä ja vaatii historiallisia toimia niiden rajoittamiseksi ja niistä huolehtimiseksi edistämällä kiertotaloutta erityisesti erittäin kaupungistuneilla alueilla ja saarialueilla, joilla jätteen varastointiin ja käsittelyyn tarvittava tila ja resurssit ovat rajalliset; kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja asianomaisia hallintoviranomaisia suunnittelemaan ja käyttämään koheesiovaroja siten, että investoidaan teknologiaan ja infrastruktuuriin, joilla pyritään erityisesti hyödyntämään jäännösjätteestä peräisin olevia materiaaleja kiertotalouden tarkoituksiin; kehottaa perustamaan pilottihankkeen, jonka aiheena on saasteettomuus Välimerellä, ja testaamaan siten Välimeren makroaluestrategian keskeisiä periaatteita konkreettisen tavoitteen avulla;

5.  muistuttaa, että vesiturvallisuus on yksi Välimeren alueen hyvinvoinnin keskeisistä osatekijöistä; vaatii toteuttamaan kestäviä vesiturvallisuustoimia ja noudattamaan kestävämpää lähestymistapaa sopeutettaessa Välimeren alueen maataloutta veden niukkuuteen ottaen huomioon sen vaikutus veden ekosysteemiin;

6.  panee huolestuneena merkille, että Välimeren Euroopan puoleisilla rannikoilla ympäristön tilan heikkeneminen on vakavampaa kuin Pohjois-Euroopan rannikoilla (erityisesti satamakaupungeissa, joissa ei ole sellaisten päästöjen valvonta-alueiden tarjoamaa suojaa, joilla pyritään vähentämään ilman kautta leviäviä päästöjä);

7.  pitää ympäristöongelmia monialaisina ja monimutkaisina, joten kukin toimija, alue tai valtio voi yksin toimiessaan tarjota vain osaratkaisuja, ja katsoo, että on varmistettava laaja-alainen, yhdennetty ja yhteinen lähestymistapa, joka kattaa koko Välimeren alueen;

8.  katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja alueiden käynnistämä dynaaminen yhteistyö voi tuottaa kerrannaisvaikutuksia koko alueelle; muistuttaa, että suorat ja yhteistyössä hallinnoitavat ohjelmat, kuten Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmat, ovat merkittävä mahdollisuus helpottaa tavoitteiden, varojen ja hankkeiden yhteensovittamista;

9.  katsoo, että on olennaisen tärkeää perustaa ajantasaiset tiedot sisältävä järjestelmä Välimeren alueella toteutetuista investoinneista, jotta voidaan valvoa käytetyn rahoituksen ympäristötehokkuutta; vaatii nykyisten rahoitusvälineiden tehokkaampaa ja koordinoidumpaa käyttöä Välimeren alueen haasteisiin vastaamiseksi, kuten toimia, joilla lisätään meriluonnon monimuotoisuutta ja tehostetaan merellisten luontotyyppien ja lajien palauttamista ja suojelua; panee merkille, että EU:n eteläistä ja itäistä naapurustoa koskevia menoja on lisätty 280 miljoonalla eurolla vuoden 2023 talousarviossa, ja kehottaa käyttämään nämä varat muun muassa Välimeren alueen kunnianhimoisten ympäristötoimien tukemiseen; toteaa, että nykyisessä yhteisen kalastuspolitiikan rakenteessa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) kautta kalatalouden käytettävissä olevissa rahoitusmahdollisuuksissa rahoitus on enimmäkseen irrotettu koheesiopolitiikasta, vaikka joitakin kytköksiä voidaan luoda tapauskohtaisesti; huomauttaa, että EU:n talousarviosta voidaan ottaa käyttöön suuri määrä varoja myös Välimeren alueen hankkeiden tukemiseen naapuruus‑, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen, Euroopan alueellisen yhteistyön, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman, Life-ohjelman ja Erasmus-ohjelman avulla, jotka ovat avoimia myös EU:n ulkopuolisille maille;

Välimeri: potentiaali ja ongelmat

10.  korostaa kaikkien Välimeren eri alueiden potentiaalia kehittää maalla ja merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa ja toteuttaa oikeudenmukainen ja osallistava ekologinen siirtymä, edistää tulevina vuosina perusteellista muutosta kohti mahdollisimman ilmastoneutraalia taloutta erityisesti kehittämällä ja laajentamalla uusiutuvia energiamuotoja ja tehostamalla energiamarkkinoiden yhteenliittämistä sekä tekemällä yhteistyötä uusiutuvan vedyn tuotannossa ja kuljetuksessa; katsoo, että on erittäin epävarmaa, voidaanko vihreän energian suurempaan kysyntään vastata EU:n sisällä, ellei näiden toimitusten turvaamiseksi tehdä lisäinvestointeja alueella ja ellei uusiutuvan energian hankkeisiin liittyviä menettelyjä nopeuteta ja yksinkertaisteta;

11.  korostaa, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat edistää innovatiivisten ratkaisujen löytämistä muutenkin kuin uusiutuvien energialähteiden käyttöönotossa, kiertotaloudessa ja sinisessä taloudessa; katsoo, että yksinkertaistamista olisi edistettävä edelleen sen varmistamiseksi, että pk-yritykset kaikilla EU:n alueilla voivat saada koheesiovaroja;

12.  muistuttaa, että liikakalastus ja tuhoisat kalastuskäytännöt ovat edelleen uhka monien lajien säilymiselle; on huolestunut Välimeren merisuojelualueilla tapahtuvasta laittomasta pohjatroolauksesta; on vakuuttunut, että siirtyminen kestävään siniseen talouteen Välimeren alueella auttaa vastaamaan ympäristöhaasteisiin ja säilyttämään näin merialueen terveyden ja taloudellisen hyvinvoinnin samalla kun tuetaan kestävää ja osallistavaa kehitystä ja laadukkaita työpaikkoja siten, että kalastusalan toimijat ja rannikkoyhteisöjen edustajat ovat suoraan mukana toiminnassa; kehottaa komissiota seuraamaan kalakantoja koskevia tietoja ja tekemään vaikutustenarviointeja ennen kalastuskiintiöitä koskevien päätösten tekemistä; kehottaa komissiota edistämään digitaalista siirtymää ja uusien teknologioiden käyttöä ympäristönseurannassa, ympäristöraportoinnissa ja ympäristöarvioinnissa sekä ympäristöhallintoon liittyvissä asioissa;

13.  on huolissaan Välimereen leviävistä vieraslajeista, joilla voi olla vakavia vaikutuksia veden ekosysteemeihin ilmastonmuutoksen, merenpinnan nousun, lämpöaaltoihin liittyvien häiriöiden ja meriveden lämpötilan nousun yhteydessä;

14.  kehottaa kiinnittämään huomiota kasvavaan meriliikenteen tiheyteen ja öljyvuotojen vaaraan sekä tästä toiminnasta meriekosysteemeille ja erityisesti merinisäkkäille aiheutuviin riskeihin;

15.  pitää valitettavana, että useimmat Välimeren rannikolla sijaitsevat EU:n jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet merten aluesuunnitelmia; kehottaa komissiota käsittelemään asiaa edelleen näiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta varmistetaan tällaisten suunnitelmien nopea hyväksyminen;

16.  kehottaa kiinnittämään huomiota matkailun ympäristö- ja sosiaalisiin vaikutuksiin, joita aiheutuu sen kausiluonteisuudesta ja hallitsemattomasta kehityksestä (esimerkiksi risteilyt, rannikoiden eroosion paheneminen, uudet saastuttavat vapaa-ajan toiminnot, epävarmat kausityöt ja asuntojen hintojen nousu); katsoo, että ympäristötavoitteiden ja taloudellisen kilpailukyvyn säilyttämisen välillä on oltava tarkka tasapaino, ja korostaa, että on tärkeää edistää vastuullista lähestymistapaa matkailuun; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita laatimaan sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa kuullen kestävää matkailua koskevia toimintasuunnitelmia, jotka ovat tulevan kestävää matkailua koskevan eurooppalaisen etenemissuunnitelman mukaisia, ja hyödyntämään täysimääräisesti Next Generation EU -välineen varoja ja rakennerahastoja matkailun muutosta koskevien toimintasuunnitelmien rahoittamiseen Välimeren alueella;

17.  huomauttaa, että saarialueet kärsivät taloudellisesta epätasapainosta, joka liittyy niiden suhteelliseen eristyneisyyteen liittyviin haittoihin, ja toteaa, että niihin on puututtava konkreettisin toimenpitein, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa edellytetään, talouden, hallinnon, kulttuurin ja yhteiskunnan aloilla;

18.  korostaa, että naisten taloudellinen osallistuminen on edelleen merkittävä haaste sukupuolten tasa-arvon kannalta Välimeren alueella, sillä työllisyysasteet ja päätöksentekoprosesseihin osallistuminen taso vaihtelevat alueen maissa; muistuttaa, että naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja edellytysten luominen kattavalle osallistumiselle julkisiin ja yksityisiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin voisi johtaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

19.  katsoo, että Välimeren maantieteellinen sijainti Euroopan ja Afrikan välissä ja sen rooli edellyttävät koko alueen kattavan yhteistyömallin kehittämistä, jotta voidaan edistää muuttoliikkeen parempaa ja turvallisempaa hallintaa, puuttua laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton aiheuttajiin ja auttaa lopettamaan Välimerellä tapahtuvat humanitaariset katastrofit;

Välimeri: yhteinen alue, jota on jäsenneltävä

20.  toteaa, että Välimeren alue on yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on ainutlaatuinen historiallinen ja kulttuuriperintö ja välimerellisen ilmaston ansiosta samankaltaisia ympäristöllisiä ominaispiirteitä ja jota uhkaavat luonnonkatastrofien, kuten maastopalojen, tulvien, maanjäristysten, kuivuuden ja lisääntyvän vesivarojen niukkuuden, aiheuttamat samankaltaiset riskit; panee merkille, että viime vuosina Välimeren alue on kärsinyt yhä useammin sään ääri-ilmiöistä ja luonnonkatastrofeista; kehottaa siksi komissiota tutkimaan mahdollisuutta räätälöidä EU:n pelastuspalvelumekanismia, niin että se soveltuu paremmin Välimeren alueelle, ja esittämään ehdotuksen vahvistetusta solidaarisuusrahastosta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lievennetään rannikkoalueilla esiintyvien helleaaltojen ja kuivuuden vaikutuksia, joiden odotetaan yleistyvän ilmastonmuutoksen yhteydessä ja jotka vaarantavat ihmiselämän ja luonnon monimuotoisuuden, ja osoittamaan koheesiopolitiikan varoja Välimerellä, kuten El Mar Menorissa, tapahtuneiden ympäristökatastrofien korjaamiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota seuraamaan alueita, joilla voi tapahtua ympäristökatastrofi, ja lieventämään vaikutuksia koheesiovaroilla;

21.  suhtautuu myönteisesti läntisen Välimeren alueen WestMED-merialuealoitteeseen ja Interreg-ohjelmiin, kuten Interreg Mediterranean, ADRION, NEXT MED ja MARITTIMO, jotka ovat hyviä esimerkkejä suorasta ja monipuolisesta yhteistyöstä, myös alueellisella tasolla, ja joilla on yhteiset tavoitteet;

22.  kehottaa komissiota puuttumaan kehityseroihin, mukaan lukien puutteet institutionaalisissa ja hallinnollisissa valmiuksissa, infrastruktuurien välisissä yhteyksissä ja kauppasuhteissa;

23.  kehottaa komissiota tukemaan erityisesti Interreg-ohjelmien avulla merisuojelualueiden verkostoja Välimerellä samalla tavoin kuin Välimeren suojelualueiden verkostoa (MedPAN) ja edistämään hanketta, jolla luodaan merisuojelualueiden maailmanlaajuinen verkosto (”sininen vyöhyke”), joka on yhteydessä syrjäisimpiin alueisiin ja merentakaisiin maihin ja alueisiin;

24.  suhtautuu myönteisesti Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan makroaluestrategian (EUSAIR) edistymiseen, sillä strategiaan on saatu mukaan jäsenvaltiot ja niiden alueet, kolmansia maita ja niiden paikallisviranomaisia; pitää EUSAIR-strategiaa onnistuneena esimerkkinä, jossa EU on osoittautunut liikkeellepanevaksi voimaksi ja avoimuuden edistäjäksi; toteaa, että strategia on saanut hyötyä valtioiden välisestä ADRION-ohjelmasta, jonka tavoitteet on yhdenmukaistettu tukemaan strategian etenemissuunnitelman toteuttamista; katsoo, että näitä samoja periaatteita ja samanlaista yhteistä lähestymistapaa on sovellettava Välimeren muihin alueisiin; katsoo, että tällaisella makroaluestrategialla voidaan vahvistaa ja nopeuttaa käytettävissä olevien resurssien kehittämiseen ja säilyttämiseen tarvittavia politiikkatoimia kaikkien asianomaisten toimijoiden yhteistyöllä;

25.  kehottaa komissiota tukemaan Välimeren makroaluestrategiaa ottaen huomioon uuden Välimeren alueen toimintaohjelman ja erityisesti sen 5 kohdan, joka koskee vihreää siirtymää, ilmastokestävyyttä, energiaa ja ympäristöä; katsoo, että kyseisen alueen moninaisuus ja koko edellyttävät myös kolmen erillisen mutta koordinoidun strategian täytäntöönpanoa: läntisen Välimeren strategia, Adrian- ja Joonianmeren strategia ja itäisen Välimeren strategia; kehottaa tukemaan asianomaisia maita ja viranomaisia sekä antamaan alueille ja paikallisviranomaisille keskeisen roolin niiden hallinnossa;

26.  katsoo, että Välimeren makroaluestrategialla, joka edellyttäisi asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten merkittävää ja aktiivista osallistumista, on huomattavat mahdollisuudet vastata koko alueen moniulotteisiin ympäristöhaasteisiin; katsoo, että tämän makroaluestrategian on perustuttava vakaaseen ja edustavaan monitasoiseen hallintojärjestelmään, jossa on mukana alue- ja paikallisviranomaisia ja johon kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistuvat; katsoo, että tällaista strategiaa voitaisiin käyttää erityisesti rohkaisemaan kiertotaloushankkeita, torjumaan muovin aiheuttamaa saastumista, suojelemaan luonnon monimuotoisuutta, vahvistamaan suhteita kolmansiin maihin LIS-kalastuksen valvomiseksi ja varmistamaan UNCLOSin mukaisten toimien noudattaminen, edistämään käyttöä koskevien ristiriitojen ratkaisemista asianmukaisen merten aluesuunnittelun avulla, säilyttämään kalastuksen sosioekonominen myötävaikutus rannikkoyhteisöjen hyvinvointiin erityisesti saarilla, tukemaan kalastajien toiminnan monipuolistamista, mukaan lukien uudelleenkoulutus ja ammatinvaihto, edistämään kalakantojen hoitotoimenpiteitä koko Välimeren alueella ja kannustamaan kolmansia maita perustamaan aluevesilleen merisuojelualueita;

27.  katsoo, että pienimuotoista kalastusta harjoittavat ja heikoimmassa asemassa olevat kalastajat tarvitsevat tapauskohtaista taloudellista ja muuta tukea, jotta kalastajia voidaan auttaa pääsemään uusille markkinasegmenteille ja jotta voidaan kaventaa pohjoisen ja etelän välistä taloudellista ja sosiaalista kuilua ja välttää kalastustoiminnan ja alan työllisyyden heikentyminen;

28.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikin tavoin paikallisia kalatalouden toimintaryhmiä, jotta ne voivat suunnitella ja panna täytäntöön paikallisia kehitysstrategioita, joilla vastataan taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että paikalliset kalatalouden toimintaryhmät ottavat mukaan kaikki sidosryhmät ja että EU:n rahoitusta käytetään objektiivisten kriteerien mukaisesti siten, että varmistetaan paikallisyhteisöjen kestävä kehitys;

29.  muistuttaa, että jokainen onnistunut yhteistyökokemus edistää rauhaa ja turvallisuutta, vaurautta, inhimillistä kehitystä ja hyvää hallintotapaa koskevia tavoitteita, jotka ovat Välimeren alueen toimintaohjelman muita keskeisiä tavoitteita;

30.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa toimittamaan komissiolle yksityiskohtaisen Välimeren makroaluestrategian, jotta se voidaan hyväksyä Espanjan puheenjohtajakaudella vuoden 2023 jälkipuoliskolla;

o
o   o

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159. (2) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 60. (3) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 1. (4) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 94. (5) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 21. (6) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135. (7) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4. (8) EUVL C 440, 29.10.2021, s. 19. (9) EUVL C 440, 18.12.2020, s. 114. (10) EUVL C 125, 5.4.2023, s. 100. (11) EUVL C 125, 5.4.2023, s. 114. (12) EUVL C 493, 27.12.2022, s. 48. (13) EUVL C 347, 9.9.2022, s. 37. (14) EUVL C 67, 8.2.2022, s. 16. (15) EUVL C 15, 12.1.2022, s. 125. (16) EUVL C 494, 8.12.2021, s. 26. (17) EUVL C 232, 16.6.2021, s. 28. (18) EUVL C 270, 7.7.2021, s. 2. (19) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 24. (20) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 40. (21) EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 1. (22) Union for the Mediterranean, 2021 Regional Progress Report on Gender Equality, Barcelona, 2022.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan tarkistetun direktiivin täytäntöönpanosta (2022/2038(INI))

P9_TA(2023)0134 A9-0139/2023

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivallan kehittää kunnianhimoista kulttuuripolitiikkaa audiovisuaalialalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 ja 167 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU(1) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808(2),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Ohjeet audiovisuaalisia videopalveluja koskevan direktiivin mukaiseen videonjakoalustapalvelun määritelmään liittyvän olennaisen toiminnon kriteerin soveltamisesta käytännössä”(3),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklan 7 kohdan nojalla laaditut ohjeet eurooppalaisten teosten osuuden laskemisesta tilausvideopalvelujen ohjelmaluetteloissa sekä pienen yleisön ja pienen liikevaihdon määrittelemisestä”(4),

–   ottaa huomioon alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan ja erityisesti sen tiedotusvälineitä koskevat määräykset,

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2022 annetut neuvoston päätelmät EU:n strategiasta kulttuuri- ja luovien alojen ekosysteemin kehittämiseksi(5),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 päivätyn audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGA) kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisymmärryspöytäkirjan ”Memorandum of Understanding between the National Regulatory Authority Members of the European Regulators Group for Audiovisual Media Services”,

–  ottaa huomioon vuonna 2022 vahvistetut disinformaatiota koskevat tehostetut käytännesäännöt,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan media-ala digitaalisella vuosikymmenellä: elpymistä ja muutosta tukeva toimintasuunnitelma” (COM(2020)0784),

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön marraskuussa 2022 julkaiseman tutkimuksen ”Implementation of the revised audiovisual Media Services Directive – Background Analysis of the main aspects of the 2018 AVMSD revision”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0139/2023),

A.  katsoo, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevalla direktiivillä olisi oltava keskeinen rooli Euroopan audiovisuaalisen ekosysteemin rakentamisessa ja sen olisi perustuttava periaatteisiin, joiden mukaan suojellaan kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta ja mielipiteiden moniarvoisuutta ja edistetään eurooppalaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen jakelua ja tuotantoa Euroopan unionissa;

B.  toteaa 28. marraskuuta 2018 hyväksytyn audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin viimeisimmän tarkistuksen tarjonneen puitteet alkuperämaaperiaatteen lujittamiselle ja kuluttajansuojan, erityisesti alaikäisten ja vammaisten henkilöiden suojelun, parantamiselle verkkoympäristössä;

C.  ottaa huomioon, että alkuperämaaperiaate on kirjattu EU:n lainsäädäntöön ja erityisesti audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan ja että oikeusvarmuutta tarjoamalla se on osoittautunut tärkeäksi pilariksi vapaalle ja esteettömälle tiedonlevitykselle ja audiovisuaalisten mediapalvelujen rajatylittävälle tarjoamiselle; katsoo, että se muodostaa tärkeän perustan audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajien suojelulle ja mahdollistaa investoinnit innovatiivisiin ja luoviin tuotantoihin ja parantaa eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten löydettävyyttä;

D.  ottaa huomioon, että tarkistetun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tehtävänä on tukea ja edistää Euroopan kulttuurista luovuutta ja kulttuurista monimuotoisuutta muuttuvalla audiovisuaalialalla muiden sääntöjen mukaisesti, kuten direktiivin (EU) 2019/790(6) tekijänoikeuksia koskevan säännöksen mukaisesti, jossa pyydetään oikeudenmukaista korvausta oikeudenhaltijoille;

E.  katsoo, etteivät jäsenvaltiot kykene yksin luomaan riittävällä tavalla audiovisuaalisille mediapalveluille aluetta, jolla ei ole sisärajoja ja jossa lisäksi suojellaan korkeatasoisesti yleisen edun mukaisia tavoitteita, ja näin ollen tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla;

F.  katsoo, että unionin tason uusien horisontaalisten säännösten antaminen edellyttää, että selvennetään johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla niiden yhteyttä audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajia koskevaan erityiseen oikeudelliseen kehykseen;

G.  ottaa huomioon, että konfliktien mahdollisuus ja siten johdonmukaisuuden tarve ovat viime aikoina lisääntyneet merkittävästi, mikä johtuu EU:n tasolla ”digitaalisen vuosikymmenen” aikana annetusta tai ehdotetusta lainsäädännöstä, etenkin digipalvelusäädöksestä(7), joka koskee audiovisuaalisen sisällön jakelu- ja arvoketjun toimijoita ja jolla on suora yhteys audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin; ottaa huomioon, että vielä selkeämpiä yhteyksiä on ehdotuksessa eurooppalaiseksi medianvapaussäädökseksi ja ehdotuksessa asetukseksi poliittisesta mainonnasta, joissa käsitellään audiovisuaaliseen media-alaan suoraan liittyviä kysymyksiä;

H.  katsoo, että mediapalvelujen tarjoajien ja videonjakoalustojen tarjoajien omistajuutta koskevien tietojen olisi oltava helposti, kattavasti ja julkisesti saatavilla, koska tällä on keskeinen merkitys pyrittäessä rajoittamaan tiedotusvälineiden keskittymistä entisestään;

I.  katsoo, että ammattimaisesti laadittujen unionin audiovisuaalisten mediapalvelujen myönteinen kannustaminen ja edistäminen voi antaa merkittävän panoksen disinformaation ja valeuutisten maailmanlaajuiseen torjuntaan; toteaa, että tämä edistää tiedonsaantioikeuden tehokasta toteutumista ja moniin mielipiteisiin perustuvan julkisen keskustelun edistämistä;

J.  ottaa huomioon, että monet verkkoalustat eivät tarjoa pääsyä yleisötietoihin mediapalvelujen tarjoajien jakamien teosten osalta; katsoo kuitenkin, että nämä tiedot ovat välttämättömiä toimintapolitiikan mukauttamiseksi ja sisällön luomisen tukemiseksi;

K.  ottaa huomioon, että riippumattomat ja puolueettomat kansalliset ja alueelliset tiedotusvälineiden sääntelyviranomaiset ovat tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden edellytys, koska ne suojelevat tiedotusvälineitä asiattomalta poliittiselta ja kaupalliselta puuttumiselta turvaamalla riippumattomat, vastuuvelvolliset ja avoimesti toimivat mediapalvelut;

L.  ottaa huomioon, että tarkistetun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mukaisesti ERGA-ryhmä kokoaa yhteen audiovisuaalisten mediapalvelujen alan kansallisten riippumattomien sääntelyelinten edustajia, jotka antavat komissiolle neuvoja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin johdonmukaisesta täytäntöönpanosta ja vaihtavat parhaita käytäntöjä;

M.  ottaa huomioon, että yli puolessa EU:n jäsenvaltioista tiedotusvälineiden sääntelyviranomaisten johtajien nimitysmenettelyt eivät välttämättä ole riittävän tehokkaita poliittisen ja/tai taloudellisen vaikuttamisen riskin rajoittamiseksi(8);

N.  ottaa huomioon, että monet EU:n audiovisuaalisen median alalla toimivat yritykset ovat myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka tarvitsevat erityisiä suojatoimia voidakseen tarjota monipuolisia palveluja eurooppalaiselle yleisölle;

O.  katsoo, että koska digitaaliset mediapalvelut ovat läsnä kaikkialla ja internetin sisältämien tietolähteiden määrä lisääntyy nopeasti, lasten ja nuorten sekä aikuisten medialukutaidon omaksuminen on välttämätön perustaito, jonka on katettava toiminnan ymmärtämisen lisäksi myös valmiudet kriittiseen (itse-)tutkiskeluun tiedotusvälineiden käyttöön liittyvästä käyttäytymisestä;

P.  ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus sisältää lakisäänteisen vaatimuksen, että EU ja kaikki sen jäsenvaltiot varmistavat oikeuden esteettömyyteen (9 artikla), sananvapauden, mielipiteenvapauden ja tiedonsaannin (21 artikla) ja osallistumisen kulttuurielämään (30 artikla);