Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU ja kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta (COM(2022)0156 – C9-0144/2022 – 2022/0104(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0156),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0144/2022),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Tšekin parlamentin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2022 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon alueiden komitean 12. lokakuuta 2022 antaman lausunnon(2),
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. joulukuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9‑0216/2023),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU ja kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi teollisuuslaitosten ympäristötietojen ilmoittamisesta ja teollisuuspäästöportaalin perustamisesta (COM(2022)0157 – C9-0145/2022 – 2022/0105(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0157),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0145/2022),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2022 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon alueiden komitean 12. lokakuuta 2022 antaman lausunnon(2),
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. joulukuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0211/2023),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/... antamiseksi teollisuuslaitosten ympäristötietojen ilmoittamisesta, teollisuuspäästöportaalin perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 166/2006 kumoamisesta
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelystä (COM(2022)0684 – C9-0401/2022 – 2022/0398(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0684),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0401/2022),
– ottaa huomioon unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomisen määrittelemisestä rikollisuuden alaksi, joka täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, 28 päivänä marraskuuta 2022 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2022/2332(1) ja erityisesti sen 1 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. maaliskuuta 2023 antaman lausunnon(2),
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9‑0235/2023),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelystä ja direktiivin (EU) 2018/1673 muuttamisesta
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta (COM(2023)0445 – C9-0306/2023 – 2023/0265(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0445),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0306/2023),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. lokakuuta 2023 antaman lausunnon(1),
– on kuullut alueiden komiteaa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0047/2024),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta
(1) Neuvoston direktiivissä 96/53/EY(4) vahvistetaan sellaisten raskaiden hyötyajoneuvojen suurimmat sallitut painot ja mitat, jotka voivat liikkua unionin teillä, tieturvallisuuden ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi sekä kuljetusten energiatehokkuuden ja toiminnallisen tehokkuuden edistämiseksi ja näistä kuljetuksista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Direktiivin 96/53/EY arviointi on osoittanut, että se on ollut vain osittain tehokas tieturvallisuus-, sisämarkkina- ja ympäristötavoitteidensa saavuttamisessa ja että sen säännöksiä on mukautettava vastaamaan teknologista kehitystä ja edistämään innovointia, vastaamaan muuttuviin liikennemarkkinoiden haasteisiin ja edistämään liikenteen hiilestä irtautumista koskevia unionin poliittisia painopisteitä.
(2) Komission tiedonannossa Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle(5) tehdään selväksi, että jotta voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman(6) tavoite vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, on tarpeen tehdä kaikista kuljetusmuodoista kestävämpiä, asettaa kestäviä vaihtoehtoja yleisesti saataville multimodaalisessa liikennejärjestelmässä ja ottaa käyttöön oikeita kannustimia, joilla ohjataan siirtymistä päästöttömään liikennejärjestelmään unionissa.
(3) Tieliikennekuljetuksissa käytettävien raskaiden hyötyajoneuvojen painoja ja mittoja koskevia sääntöjä on tarpeen yksinkertaistaa ja selkeyttää, jotta voidaan parantaa rajat ylittävien kuljetusten energiatehokkuutta ja toiminnallista tehokkuutta, tarjota liikenteenharjoittajille vahvoja kannustimia päästöttömien teknologioiden käyttöönottoon niin, että samalla helpotetaan nykyisten energiansäästöratkaisujen käyttöä, sekä antaa lisätukea intermodaalisille tavarankuljetuksille. Hallinnollisten rasitteiden minimoimiseksi, kilpailun vääristymisen ehkäisemiseksi sekä tieturvallisuuteen ja tieinfrastruktuurin vaurioitumiseen liittyvien riskien vähentämiseksi olisi yhdenmukaistettava tiettyjä raskaampien ja pidempien ajoneuvojen käyttöä koskevia vaatimuksia ja vahvistettava voimassa olevien sääntöjen noudattamisen valvontaa.
(4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi löydettävä oikea tasapaino taloudellisen tehokkuuden, ympäristökestävyyden, tieinfrastruktuurin suojelun ja liikenneturvallisuuteen liittyvien näkökohtien välillä. Lisäksi lainsäädännön johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi tämä direktiivi olisi saatettava mahdollisimman lähelle hiilidioksidinormeista raskaille hyötyajoneuvoille annettua asetusta ja yhdistettyjä kuljetuksia koskevaa direktiiviä. [Tark. 1]
(5) Raskaiden hyötyajoneuvojen tyypit ja painoarvot on määritelty ajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää ja markkinavalvontaa koskevan unionin lainsäädännön, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2018/858(7) ja (EU) 2019/2144(8), mukaisesti. Sen vuoksi on suotavaa saattaa viittaukset kyseisiin säädöksiin ajan tasalle ja näin selkeyttää sovellettavaa lainsäädäntökehystä.
(6) Direktiivin 96/53/EU säännökset täydentävät neuvoston direktiiviä 92/106/ETY(9) intermodaalikuljetusten yleistymisen edistämisen ja tukemisen osalta. Intermodaalikuljetuksen määritelmä olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava direktiivissä 92/106/ETY sovelletun terminologian kanssa, jotta intermodaalikuljetuksissa käytettäville kuorma-autoille, perävaunuille ja puoliperävaunuille voidaan myöntää samoja lisäpainoa koskevia oikeuksia kuin tieliikenteen ajoneuvoille, joissa kuljetetaan kontteja tai vaihtokoreja ja joita käytetään kontissa olevan lastin intermodaalikuljetuksissa. Tällaisella painokannustimella olisi kannustettava tieliikenteen harjoittajia osallistumaan myös muussa kuin kontissa olevan lastin intermodaalikuljetuksiin.
(6 a) Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa tieliikennealan kilpailukykyä edistämällä kustannustehokkaampia ja kestävämpiä kuljetuksia sekä kannustamalla intermodaalisuuteen. Uudet säännökset johtavat ajettujen ajoneuvokilometrien vähenemiseen, mutta akuutin kuljettajapulan unionissa odotetaan jatkuvan. Tämän pulan korjaamiseksi on olennaisen tärkeää parantaa kiireellisesti raskaiden hyötyajoneuvojen kuljettajien työoloja. Puute kuorma-autojen laadukkaista pysäköintialueista EU:ssa heikentää kuorma-autojen kuljettajien työoloja entisestään, mikä on ongelma etenkin kaukoliikenteessä. Jotta tilanteeseen löydettäisiin ratkaisuja ja alan houkuttelevuutta voitaisiin lisätä, ajoneuvojen päästöttömien teknologioiden edellyttämästä tilasta huolimatta näitä teknologioita ei saisi asentaa siten, ettei pidetä kiinni riittävästä tilasta ohjaamossa, vaan kuljettajien mukavuutta olisi parannettava. Mahdollisuuksien mukaan olisi tutkittava ja edistettävä ratkaisuja, jotka mahdollistavat lisätilan ohjaamoissa saniteettitilojen asentamiseksi ajoneuvoihin. [Tark. 2]
(7) Jotta voidaan varmistaa yhteinen käsitys tämän direktiivin säännöksistä ja niiden yhdenmukainen täytäntöönpano kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä, on tarpeen selventää, että tällä hetkellä on olemassa erityisiä kansallisia poikkeuksia tietyistä kansallisessa liikenteessä liikkuvien, usein naapurijäsenvaltioiden kahdenvälisten sopimusten perusteella, kuljetuksia suorittavien tietyntyyppisten erikoistarkoitukseen rakennettujen ajoneuvojen suurimmista sallituista painoista ja mitoista ei automaattisesti sovelleta rajat ylittävissä kuljetuksissa käytettäviin ajoneuvoihin, jotka pitäisi säilyttää, kunhan ne eivät vaikuta kansainväliseen kilpailuun. [Tark. 3]
(8) Jakamattomien kuormien kuljetus on tärkeä markkinasegmentti, joka liittyy uusiutuvan energian, maa- ja vesirakentamisen ja infrastruktuurin, öljyn ja kaasun, raskaan teollisuuden ja sähköntuotannon strategisiin aloihin. Jäsenvaltioiden nimeämien asiantuntijoiden hyväksymien erikoiskuljetuksia koskevien eurooppalaisten parhaiden käytäntöjen suuntaviivojen tunnustetusta arvosta huolimatta jakamattomien kuormien kuljetuslupien saamista koskevien sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistamisessa ja yhdenmukaistamisessa on edistytty hyvin vähän. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä näiden vaatimusten yhdenmukaistamiseksi mahdollisuuksien mukaan, jotta vältetään samaa tarkoitusta palvelevien toisistaan poikkeavien edellytysten moninkertaistuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta vahvistaa tarvittavat edellytykset jakamattomien kuormien turvallisen kuljetuksen varmistamiseksi alueellaan. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että kansalliset vaatimukset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, ja pidättäydyttävä asettamasta perusteettomia vaatimuksia, kuten jäsenvaltion kansallisen kielen sujuva taito. Liikenteenharjoittajiin kohdistuvan hallinnollisen rasitteen keventämiseksi ja tehokkaiden, oikeudenmukaisten ja turvallisten kuljetusten varmistamiseksi on ratkaisevan tärkeää ottaa lupien saamiseksi käyttöön läpinäkyvä, yhdenmukaistettu ja käyttäjäystävällinen järjestelmä lupien saamiseksi, joka on käytettävissä kaikilla EU:n kielillä ja helposti saatavilla sähköisillä viestintävälineillä. Nämä luvat olisi myönnettävä sähköisessä muodossa, ja niiden olisi perustuttava kuorma-autojen ja perävaunujen eurooppalaista rekisteröintiä koskevaan erityiseen asiakirjaan (SERT), jolla pyritään yhdenmukaistamaan ajoneuvoa koskevat tekniset tiedot, kuten perävaunujen tai moduuliperävaunujen rekisteröinti. Liikenteenharjoittajien olisi voitava suorittaa jakamattomien kuormien kuljetuksia tätä sähköistä asiakirjaa käyttäen. [Tark. 4]
(9) Eurooppalaisia moduulijärjestelmiä on käytetty ja kokeiltu pitkään, ja ne ovat osoittautuneet mielenkiintoiseksi ratkaisuksi kuljetusten taloudellisen tehokkuuden ja energiatehokkuuden parantamiseksi niin, että samalla varmistetaan tieturvallisuus ja infrastruktuurin suojelu, koska kyseiset järjestelmät on rajattu riittäviin tieverkkojen osiin. Jäsenvaltioiden kansallisten erityispiirteiden, erilaisten taloudellisten intressien ja kuljetustarpeiden sekä erilaisten liikenneinfrastruktuurivalmiuksien vuoksi niillä itsellään on parhaat edellytykset arvioida eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöintiä alueellaan ja sallia se. Ennen eurooppalaisten moduulijärjestelmien hyväksymistä jäsenvaltioiden olisi uusien reittien osalta arvioitava ennakkoon niiden mahdollisia vaikutuksia tieturvallisuuteen, infrastruktuuriin, eri kuljetusmuotojen väliseen yhteistyöhön, liikennemuotosiirtymään ja ympäristöön. Samalla eurooppalaisten moduulijärjestelmien käytöstä aiheutuvien myönteisten sosioekonomisten ja ympäristövaikutusten laajentamiseksi on ratkaisevan tärkeää poistaa tarpeettomat esteet kyseisten järjestelmien käytöltä rajat ylittävissä kuljetuksissa sellaisten naapurijäsenvaltioiden välillä, jotka sallivat tällaiset ajoneuvoyhdistelmät alueellaan, rajoittamatta ylitettävien rajojen määrää, kunhan ajoneuvot ovat jäsenvaltioiden alueellaan vahvistamien eurooppalaisten moduulijärjestelmien suurimpien sallittujen painojen ja mittojen mukaisia. Näin varmistetaan, että rajat ylittävissä kuljetuksissa käytettävät eurooppalaiset moduulijärjestelmät noudattavat kyseisissä jäsenvaltioissa sovellettavaa yhteistä alhaisinta paino- ja mittarajaa. Kuljetusten turvallisuuden, läpinäkyvyyden ja oikeudellisen selkeyden vuoksi olisi vahvistettava yhteiset edellytykset eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöinnille kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä. Näillä edellytyksillä olisi muun muassa varmistettava, että eurooppalaiset moduulijärjestelmät liikkuvat teillä, joilla loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien turvallisuus taataan. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava selkeitä tietoja, mukaan lukien selkeiden tietojen tarjoaminen eurooppalaisten moduulijärjestelmien paino- ja mittarajoista sekä tällaisten ajoneuvojen eritelmien kanssa yhteensopivista tieverkon osista. Tässä yhteydessäJäsenvaltioiden olisi myös seurattavaperustettava seurantajärjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida eurooppalaisten moduulijärjestelmien käytön vaikutuksia tieturvallisuuteen, tieinfrastruktuuriin ja eri kuljetusmuotojen väliseen yhteistyöhön sekä näiden järjestelmien ympäristövaikutuksia liikennejärjestelmään, mukaan lukien vaikutukset kuljetusmuotojakaumaan. Tässä direktiivissä oleva eurooppalaisten moduulijärjestelmien selkeä määritelmä takaa, että ne koostuvat vakioajoneuvoyksiköistä, jotta varmistetaan yhteensopivuus muiden liikennemuotojen, erityisesti rautatieliikenteen, kanssa. Jotta siirtymistä päästöttömään liikkuvuuteen voitaisiin edistää tehokkaasti, kansainvälistä liikennettä harjoittavien eurooppalaisten moduulijärjestelmien olisi muodostuttava päästöttömistä ajoneuvoista tai ajoneuvoyhdistelmistä heti, kun se on teknisesti ja toiminnallisesti mahdollista. [Tark. 5]
(9 a) Tieturvallisuuden ja asianmukaisten työolojen maksimoimiseksi on tärkeää varmistaa, että eurooppalaisten moduulijärjestelmien kuljettajilla on raskaampien ja pidempien ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien käsittelyn edellyttämä asianmukainen koulutus ja pätevyys. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vahvistaa eurooppalaisten moduulijärjestelmien kuljettajia koskevat vähimmäisvaatimukset tai sertifiointijärjestelmä. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka takaavat eurooppalaisten moduulijärjestelmien kuljettajien ja liikenteenharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden, jäsenvaltioiden olisi taattava, että nämä sertifioinnit tunnustetaan vastavuoroisesti asianomaisissa jäsenvaltioissa. [Tark. 6]
(10) Jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava suorittaa kokeita väliaikaisesti. Uudet teknologiat, jotka mahdollistavat ajoneuvon sisäisen latauksen, kuten aurinkopaneelit, virroittimet ja sähkötiet, tai eurooppalaisten moduulijärjestelmien asteittainen käyttöönotto jäsenvaltioissa voivat vaatia enimmäispainojen ja -mittojen ylittämistä testausympäristössä, myös maiden rajat ylittävillä tieverkon osuuksilla. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava suorittaa tällaisia kokeita ja testata uusien teknologioiden ja kuljetusjärjestelmien yhteensopivuutta yli rajojen. Kokeiden väliaikaista ja innovatiivista luonnetta on selvennettävä asettamalla niiden suorittamiselle enimmäisaika. Uusia teknologioita ja innovatiivisia järjestelmiä koskevien kokeiden määrää ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa, jotta ei haitata innovointia. Jäsenvaltioiden olisi seurattava ja arvioitava säännöllisesti uusien teknologioiden ja kuljetusjärjestelmien testaamisen tehokkuutta ja vaikutuksia tieturvallisuuteen, tieinfrastruktuuriin ja eri kuljetusmuotojen väliseen yhteistyöhön sekä ympäristövaikutuksia liikennejärjestelmään, mukaan lukien vaikutukset kuljetusmuotojakaumaan.
(10 a) Uusiin yhdenmukaistettuihin sääntöihin eurooppalaisista moduulijärjestelmistä kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä niissä jäsenvaltioissa, jotka sallivat niiden liikennöinnin, olisi sisällyttävä se, että kyseisissä jäsenvaltioissa kerätään tietoja tieturvallisuudesta, myös törmäysten aiheuttamien kuolonuhrien ja loukkaantumisten osuudesta. Koska loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien osuus henkilöistä, jotka kuolevat törmäyksissä, joissa on osallisena raskas hyötyajoneuvo, on lähes kolmannes, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että eurooppalaiset moduulijärjestelmät eivät vaikuta kielteisesti tieturvallisuuteen eivätkä etenkään sellaisten loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien turvallisuuteen kuin jalankulkijat ja pyöräilijät sekä moottoripyöräilijät ja vammaiset henkilöt, liikuntarajoitteiset henkilöt tai henkilöt, joiden suuntataju on heikentynyt. [Tark. 7]
(11) Enimmäispainot tai -mitat ylittävillä ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä suoritettavat jakamattomien kuormien kuljetukset sekä eurooppalaisten moduulijärjestelmien käyttö edellyttävät, että erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa asiaankuuluvien tietojen läpinäkyvyyteen, oikeusvarmuuteen ja lupaprosessien yhdenmukaistamiseen, kun otetaan huomioon lisäturvaominaisuuksien ja sopivan infrastruktuurin tarve. Sen vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltiot perustavat keskitetyn sähköisen tieto- ja viestintäjärjestelmän, joka sisältää selkeässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa kaikki asiaankuuluvat tiedot jakamattomien kuormien kuljetuksen ja eurooppalaisten moduulijärjestelmien käytön toiminnallisista ja hallinnollisista edellytyksistä. Tämän kansallisen järjestelmän olisi myös mahdollistettava se, että liikenteenharjoittajat saavat tiedot ja toimittavat sähköisesti EU:n vakiomuotoisen hakemuksen, joka koskee jakamattomien kuormien kuljettamista kyseisessä jäsenvaltiossa koskevia erityislupia. Lisäksi kyseisessä kansallisessa järjestelmässä olisi annettava tietoja ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien suurimmista kansallisista sallituista painoista ja mitoista sekä tietoja mahdollisista rajoituksista, erityisesti korkeuden osalta. Sen varmistamiseksi, että liikenteenharjoittajat ja kansalaiset voivat saada kaikki asiaankuuluvat tiedot yhdestä paikasta, komission olisi perustettava viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä] erityinen eurooppalainen verkkoportaali, joka yhdistää kansalliset sähköiset ja viestintäjärjestelmät ja tarjoaa muun muassa selkeän graafisen yleiskatsauksen teistä, joilla eurooppalaiset moduulijärjestelmät ja, jos niitä on saatavilla, jakamattomia kuormia kuljettavat ajoneuvot saavat liikkua asianomaisissa jäsenvaltioissa. [Tark. 8]
(12) Ensisijaisesti kaukoliikenteessä käytettävien raskaampien kuorma-autojen (kuten viisi- ja kuusiakselisten ajoneuvoyhdistelmien) rajatylittävän kuljettamisen keinotekoiset esteet olisi poistettava yhdenmukaisella tavalla, jotta voidaan hyödyntää lyhyellä aikavälillä toiminnallista tehokkuutta ja energia- ja ympäristötehokkuutta, jotka liittyvät jäsenvaltioiden myöntämään suurempaan kuormauskapasiteettiin, myös intermodaalikuljetuksissa. Päästöttömään liikkumiseen siirtymisen tehokkaaksi edistämiseksi ja asiaankuuluvan nykyisen ympäristölainsäädännön vaikutusten maksimoimiseksi on välttämätöntä luopua asteittain fossiilisilla polttoaineilla toimivien raskaampien kuorma-autojen käytöstä vuodesta 2035 alkaen, jolloinjotta voidaan vahvistaa investointeihin liittyvää oikeusvarmuutta ja edelleen edistää tehokkaampien päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen markkinaosuuden ennustetaan kasvavan merkittävästi, jopa noin 50 prosenttiin uusista raskaiden hyötyajoneuvojen rekisteröinneistäpääsyä markkinoille. Kansallisessa liikenteessä olisi edelleen sallittava raskaammat kuorma-autot vaiheittaisen käytöstä poistamisen jälkeen, kun taas kansainvälisessä liikenteessä niiden olisi noudatettava direktiivin 96/53/EY liitteessä I vahvistettuja suurimpia sallittuja painoja. Kyseisessä direktiivissä lisäpainoa koskevat oikeudet rajoitetaan päästöttömiin ajoneuvoihin ja intermodaalikuljetuksissa käytettäviin ajoneuvoihin. [Tark. 9]
(13) Ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevia yhdenmukaisia menettelyjä ja teknisiä eritelmiä koskevien unionin ajan tasalle saatettujen sääntöjen mukaisesti todisteeseen siitä, että ajoneuvot noudattavat direktiivissä 96/53/EY vahvistettuja arvoja, olisi sisällytettävä kattavat tiedot. Sen vuoksi viittaukset sovellettaviin unionin sääntöihin olisi saatettava ajan tasalle, jotta niihin voidaan sisällyttää erityinen viittaus komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2021/535(10). Tiedot, jotka olisi sisällytettävä vaatimustenmukaisuustodisteeseen, olisi lisäksi yhdenmukaistettava direktiivin 96/53/EY mukaisten suurimpien sallittujen painojen kanssa. Direktiivin 2 artiklassa määritellyn kuljetuksen intermodaalisen luonteen valvonta voi olla erityisen haastavaa muussa kuin kontissa olevan lastin kuljetuksissa. Sen varmistamiseksi, että intermodaalikuljetuksissa käytettäville raskaille hyötyajoneuvoille myönnettyä lisäpainoa koskevaa oikeutta käytetään asianmukaisesti, on välttämätöntä, että liikenteenharjoittajat esittävät todisteet kuljetuksen intermodaalisesta luonteesta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 1056/2020(11) nojalla perustetut digitaalisten kuljetustietojen alustat, jäljempänä ’eFTI-alustat’, ovat sopiva väline, koska ne on suunniteltu siten, että niihin sisältyvät direktiivin 92/106/EY 3 ja 7 artiklassa vahvistetut lakisääteiset tietovaatimukset. eFTI-alustan käytöstä olisi siten tehtävä pakollista, jotta rahdin kuljetukseen käytettäviä kuljetusmuotoja koskevat asiaankuuluvat kuljetustiedot voidaan kirjata ja asettaa saataville.
(14) Mahdollisuudet vähentää ajoneuvonkuljetusajoneuvojen, joissajoista useimmissa on avoimet korit, energiankulutusta parantamalla aerodynamiikkaa ovat hyvin rajalliset. Toisistaan poikkeavat kansalliset säännöt kuormien ylityspituuksista ajoneuvonkuljetusajoneuvoissa aiheuttavat kilpailun vääristymistä ja rajoittavat merkittävästi mahdollisuuksia parantaa niiden osalta toiminnallista tehokkuutta ja energiatehokkuutta kansainvälisessä liikenteessä. Sen vuoksi on välttämätöntä yhdenmukaistaa säännöt kuormien ylityspituuksista ajoneuvonkuljetusajoneuvoissa, joissa on avoimet korit, jotta varmistetaan näiden tavoitteiden asianmukainen saavuttaminen. [Tark. 10]
(15) Markkinoille on alkanut ilmestyä pidennetyillä ohjaamoilla varustettuja raskaita hyötyajoneuvoja, joissa on päästöttömät käyttövoimajärjestelmät. Päästöttömien käyttövoimajärjestelmien käyttö edellyttää teknologiasta riippuen ylimääräistä tilaa, jota ei tulisi ottaa huomioon ajoneuvon kuljetuskapasiteettia pienentävästi, jotta päästöttömille tiekuljetuksille ei aiheutuisi taloudellista haittaa. Sen vuoksi olisi selvennettävä, että pidennetyille ohjaamoille säädettyjen enimmäispituuksien ylitys voi olla sellainen, että se mahdollistaa päästötöntä teknologiaa, kuten akkuja ja vetysäiliöitä, varten tarvittavan tilan edellyttäen, että aerodynaamisten ohjaamojen turvallisuus-, tehokkuus- ja mukavuusominaisuudet eivät vaarannu ja että kyseinen ajoneuvo on kääntöympyrää koskevan säännön mukainen. [Tark. 11]
(16) Kuten on tilanne lisätilan osalta, nykyiset normit eivät myöskään sovellu kompensoimaan päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen lisäpainoa, etenkään kaukoliikenteessä. Lisäpainon ja ylimääräisen akselipainon salliminen on välttämätöntä päästöttömille ajoneuvoyhdistelmille sekä yleisimmille unionissa käytössä oleville henkilöautoille. Kevyemmät teknologiat ja parempi aerodynamiikka tekevät päästöttömien käyttövoimajärjestelmien käytöstä tehokkaampaa (esimerkiksi mahdollistamalla pidempien matkojen ajamisen ja pidemmän akun keston) vähentämällä niiden energiankulutusta. Jotta voidaan tarjota lisäkannustimia päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen käyttöönotolle, edistää teknologista kehitystä ja varustaa ajoneuvoja paremmalla aerodynamiikalla, sallitut lisäpainot eivät saisi liittyä päästöttömän teknologian painoon.
(16 a) Ajoneuvojen merkintöjen ja merkinannon moninaisuus jäsenvaltioissa voi aiheuttaa sekaannusta tienkäyttäjille ja heikentää tieturvallisuutta unionissa. Tieturvallisuuden parantamiseksi olisi unionin tasolla luotava eurooppalaisissa moduulijärjestelmissä käytettävien tai standardimitoista poikkeavien moottoriajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien pituutta ilmaiseva standardoitu EU-merkki. Tämä EU-merkki auttaisi tienkäyttäjiä tunnistamaan tällaiset ajoneuvot ja tutustumaan niihin sekä vähentäisi näkyvyysrajoituksista tai kuolleista kulmista aiheutuvia riskejä esimerkiksi ohitettaessa tällaisia pitkiä ajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä. [Tark. 12]
(16 b) Akkukäyttöisillä sähköajoneuvoilla sekä polttokennoajoneuvoilla ja muilla vetykäyttöisillä ajoneuvoilla on hyvät mahdollisuudet saada tietyt raskaan liikenteen segmentit irtautumaan hiilestä, ja niiden kehittämistä olisi edistettävä ottaen samalla huomioon, että kaikilla teknologioilla on ympäristövaikutuksensa. Jos sähköistäminen ei ole mahdollista tai se on vähemmän tehokasta ja jos vetykäyttöiset ajoneuvot eivät tule kyseeseen tai ole kustannuksiltaan kilpailukykyisiä, teknologianeutraaliuden periaatteen avulla on mahdollista varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset muiden, kehittyneempien teknologioiden kanssa. [Tark. 13]
(17) Sääntöjen noudattamisen tuloksellinen, tehokas ja johdonmukainen valvonta on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa liikenteenharjoittajien välinen vääristymätön kilpailu ja poistaa tieturvallisuuteen ja tieinfrastruktuuriin kohdistuvat riskit, jotka aiheutuvat sovellettavat painot tai mitat laittomasti ylittävien ajoneuvojen käytöstä. Jotta jäsenvaltiot voivat kohdentaa tienvarsitarkastukset paremmin ajoneuvoihin, joissa on ylikuormaa, ja jos ne päättävät käyttää automaattisia järjestelmiä tieinfrastruktuureissa, niiden olisi varmistettava tällaistenautomaattisten järjestelmien käyttöönotto vähintään Euroopan laajuisessa tieliikenneverkossa, mukaan lukien sertifioidut järjestelmät TEN-T-runkoverkossa. Lisäksi olisi oltava mahdollista käyttää tarkkoja ja täysin yhteentoimivia ajoneuvoon asennettuja punnituslaitteita. Näiden sertifioitujen automaattisten järjestelmien olisi voitava tunnistaa ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka ylittävät suurimmat sallitut painot mutta joihin sovelletaan voimassa olevaan erityislupaan tai vastaavaan järjestelyyn perustuvaa poikkeusta. Järjestelmien olisi myös voitava havaita, täyttyvätkö erityislupia koskevat ehdot. Näin on tarkoitus välttää perusteettomat seuraamukset ja säästää sekä liikenteenharjoittajien että jäsenvaltioiden hallinnollisissa kustannuksissa. Jotta täytäntöönpanon valvonta olisi luotettavaa ja yhdenmukaista kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden suorittamille tarkastuksille olisi lisäksi vahvistettava pakollinen vähimmäistaso suhteessa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen niiden alueella harjoittaman liikenteen määrään, mukaan lukien asianmukainen määrä tarkastuksia yöaikaan. [Tark. 14]
(18) Jotta voitaisiin edelleen tehostaa raskaiden hyötyajoneuvojen liikennöinnin valvontaa ja seurantaa unionin teillä, vähentää ruuhkia, parantaa tieturvallisuutta, vähentää infrastruktuurin vaurioitumisen riskejä ja edistää kestäviä kuljetuksia, jäsenvaltioita olisi kannustettava ottamaan käyttöön älykkäitä pääsynohjausjärjestelmiä, joilla varmistetaan suurimpia sallittuja painoja ja mittoja koskevien sääntöjen noudattaminen. Tällaisia järjestelmiä perustaessaan Jäsenvaltioiden olisi sovellettava tällaisiin järjestelmiin yhteisiä vähimmäisvaatimuksia yhdenmukaisuuden ja yhteentoimivuuden takaamiseksi kaikkialla EU:ssaunionissa, erityisesti vaihdettavien asiaankuuluvien tietojen saatavuuden ja muodon osalta. Asiaankuuluvien tietojen olisi oltava saatavilla reaaliaikaisesti ja unionin virallisilla kielillä. Järjestelmillä olisi autettava varmistamaan, että oikea ajoneuvo, jolla on oikea rahti, liikennöi oikealla tiellä ja oikeaan aikaan, jotta varmistetaan mahdollisimman vähäinen vaikutus ympäristöön, infrastruktuuriin, ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen sekä yhteiskuntaan. Tällaisten järjestelmien perustamisessa olisi hyödynnettävä kehittyneitä älykkäitä liikennejärjestelmiä, kuten ajoneuvon ja infrastruktuurin välistä viestintää, ajoneuvon ja verkon välistä viestintää, tosiaikaista tietojen jakamista ja etävalvontaa, jotta voidaan varmistaa raskaiden hyötyajoneuvojen turvallinen ja sujuva liikenne. Nämä järjestelmät eivät saisi johtaa suhteettomiin tai syrjiviin liikennerajoituksiin. [Tark. 15]
(18 a) Direktiivin 96/53/EY täytäntöönpano on olennainen osa vakiintuneita unionin ja kansallisen tason seuranta- ja valvontajärjestelmiä, jotka edistävät tieliikenteeseen sovellettavien unionin sosiaalisten, markkinoita koskevien ja teknisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Jos havaitaan, että painoille ja mitoille asetettuja vaatimuksia ei noudateta, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi toteutettava valvontatoimia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että seuraamukset ovat syrjimättömiä sekä valittujen seuraamustyyppien että niiden tasojen osalta ja että ne ovat tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia rikkomuksen vakavuuteen nähden. Nämä rikkomukset olisi kirjattava maantiekuljetusyritysten kansalliseen rekisteriin, niitä koskevia tietoja olisi vaihdettava maantiekuljetusyritysten eurooppalaisen rekisterin (ERRU) kautta, ja ne olisi otettava huomioon yritysten riskiluokituksessa asetuksen (EY) N:o 1071/2009 mukaisesti. On odotettavissa, että direktiivin 96/53/EY soveltamisalaan kuuluvien seuraamusten rajatylittävää täytäntöönpanoa helpotetaan muutetulla rajatylittävää täytäntöönpanoa koskevalla direktiivillä (EU) 2015/413. [Tark. 16]
(18 b) Jotta voidaan edistyä vihreässä ja digitaalisessa siirtymässä ja noudattaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa asetettuja tavoitteita erityisesti liikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten osalta, jäsenvaltioita olisi kannustettava siihen, että tämän direktiivin rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista saatavat tulot tai näiden tulojen rahallista arvoa vastaava määrä käytetään kestävien liikennevälineiden käyttöönoton tukemiseen ja siten kuljetusten aiheuttamien ulkoisten kustannusten vähentämiseen, intermodaalisuuden edistämiseen ja rajatylittävien kuljetusten kestävyyden lisäämiseen. [Tark. 17]
(19) Multimodaalisen kuljetusjärjestelmän yleistymisen edistämiseksi kontissa olevan lastin kuljetuksia, mukaan lukien kuljetukset, joissa käytetään pituudeltaan 45 jalan tai 48 jalan mittaisia kontteja, pituudeltaan 45 jalan mittaisia vaihtokoreja tai ylikorkeita kontteja, olisi edelleen helpotettava sallimalla ylikorkeitanäitä kontteja kuljettaville tieajoneuvoille suurempi korkeus ja pituus. [Tark. 18]
(19 a) Komission olisi tarkasteltava uudelleen nykyistä tyyppihyväksyntälainsäädäntöä, jotta voidaan vahvistaa uusien raskaiden hyötyajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien teknistä ja toiminnallista yhteensopivuutta yhdistettyjä kuljetuksia koskevien vaatimusten kanssa muun muassa kyseisten ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien painon, muodon, koon, nosturin kestävyyden sekä ulkonevien laitteiden sisäänvedettävyyden ja taitettavuuden osalta sekä helpottaa päästöttömien perävaunujen ja puoliperävaunujen käyttöä ja käyttöönottoa. [Tark. 19]
(20) Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi tiedotettava säännöllisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamien sellaisten vaatimustenmukaisuustarkastusten tuloksista, jotka koskevat täytäntöönpanon valvontavälineiden ja seurantajärjestelmien käyttöönottoa ja käyttöä, erityisesti raskaampien ja/tai pidempien ajoneuvojen, myös modulaaristen ajoneuvoyhdistelmien, käytön toiminnallisten vaikutusten, turvallisuuteen liittyvien vaikutusten ja ympäristövaikutusten arvioinnin osalta. Näiden jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avulla komission olisi voitava seurata markkinoiden kehitystä ja direktiivin 96/53/EY noudattamista. Jotta jäsenvaltioiden olisi helpompi toimittaa tarvittavat tiedot komissiolle ja jotta voidaan varmistaa tietojen yhdenmukaisuus ja vertailukelpoisuus, mikä mahdollistaa direktiivin 96/53/EY noudattamisen seurannan ja direktiivin yleisen tuloksellisuuden arvioinnin, on suotavaa, että komissio vahvistaa yhdenmukaisen käyttäjäystävällisen raportointimuodon.
(21) Jotta tieliikennealalla voitaisiin reagoida nopeasti mahdollisiin kriiseihin, kuten luonnonkatastrofeihin, pandemioihin, sotilaallisiin konflikteihin tai infrastruktuurin toimintahäiriöihin, direktiiviin 96/53/EY on tarpeen sisällyttää hätätilannelauseke, jolla mahdollistetaan tilapäisesti suurimmat sallitut painot ja/tai mitat ylittävien raskaiden hyötyajoneuvojen liikennöinti, jotta voidaan varmistaa välttämättömien tavaroiden ja palvelujen jatkuva toimitus. Tällaista poikkeuslauseketta olisi sovellettava vain silloin, kun yleinen etu sitä vaatii, ja edellyttäen, että tieturvallisuus ei vaarannu, ja sen mahdollisen uudelleensoveltamisen ehtona olisi oltava, että kriisi jatkuu. [Tark. 20]
(22) Sen varmistamiseksi, että seurantajärjestelmät, jotka jäsenvaltiot perustavat eurooppalaisten moduulijärjestelmien vaikutusten arvioimiseksi ja kokeet, ovat yhdenmukaistettujen vähimmäisvaatimusten mukaisia, komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä, joilla täydennetään direktiiviä 96/53/EY kyseisistä seurantajärjestelmistä toimitettavien tietojen ja/tai suorituskykyindikaattoreiden vähimmäistasojen määrittämisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
(23) Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa EU:n yhteinen vakiomuotoinen hakemuslomake ja yhdenmukaistaa säännöt ja menettelyt, joita sovelletaan sellaisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien kansallisten lupien tai vastaavien järjestelyjen myöntämiseen, jotka ylittävät enimmäispainot ja/tai -mitat ja jotka on tarkoitettu kuljettamaan jakamattomia kuormia, vahvistaa vakiomuotoinen raportointimalli jäsenvaltioille niiden raportointivelvollisuuksien noudattamiseksi sekä vahvistaa väliaikaisia poikkeuksia kriisistä kärsivien jäsenvaltioiden välisessä kansainvälisessä liikenteessä käytettyjen paino- ja mittarajojen soveltamisesta.Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(13) mukaisesti. [Tark. 21]
(23 a) Jotta voidaan arvioida tämän direktiivin vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja jotta voidaan mitata edistymistä sen erityistavoitteiden saavuttamisessa, on tärkeää arvioida säännöllisesti sen täytäntöönpanoa ja vaikutusta. Komission olisi näin ollen esitettävä säännöllisesti tämän direktiivin soveltamista koskevia arviointikertomuksia, jotka perustuvat päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen käyttöönoton markkinoilla mahdollistaviin edellytyksiin, kuten asianmukaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin saatavuuteen ja kapasiteettiin, Euroopan päästökauppajärjestelmän vaikutukseen tieliikenteeseen sekä hiilidioksidipäästöjen mukaan eriytettyihin tienkäyttömaksuihin jäsenvaltioissa. Näihin kertomuksiin olisi sisällyttävä yksityiskohtaisia tietoja kyseisistä mahdollistavista edellytyksistä sekä kansallisen ja kansainvälisen tieliikenteen kehityksestä, vaikutuksista tieturvallisuuteen ja tieinfrastruktuuriin, liikennemuotosiirtymästä, älykkäiden valvontajärjestelmien käytöstä sekä teknologian kehityksestä tieliikenteessä. Lisäksi kertomuksissa olisi tarkasteltava toimenpiteiden skaalautuvuutta direktiivin pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti. Näiden arviointien tulosten perusteella kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus tämän direktiivin ja siinä säädettyjen velvoitteiden muuttamiseksi. [Tark. 22]
(24) Kun otetaan huomioon direktiivin 96/53/EY liitteeseen I tehdyt monet muutokset, jotka liittyvät tarpeeseen tarjota lisäkannustimia päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen käyttöönottoon, tarpeeseen yhdenmukaistaa viisiakselisten moottoriajoneuvojen enimmäispaino ja tarpeeseen edistää intermodaalikuljetuksia, on selkeyden vuoksi aiheellista korvata kyseinen liite.
(25) Jotta direktiivin 96/53/EY nojalla pyydetyt tiedot voidaan lisätä asetuksen (EU) 2020/1056 soveltamisalaan, kyseistä asetusta on muutettava.
(26) Unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat tieturvallisuuden varmistaminen, kestävien ja tehokkaiden kuljetusten edistäminen ja sisämarkkinoiden toiminnan edistäminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, mikä johtuu tieliikennekuljetusten rajat ylittävästä luonteesta ja ongelmista, joihin tällä direktiivillä pyritään puuttumaan. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.
(27) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(14) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.
(28) Direktiiviä 96/53/EY olisi sen vuoksi muutettava,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Direktiivin 96/53/EY muuttaminen
Muutetaan direktiivi 96/53/EY seuraavasti:
1. Muutetaan 1 artikla seuraavasti:
a) korvataan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:"
”a) sellaisten M2- ja M3-luokan moottoriajoneuvojen ja niiden O-luokan perävaunujen sekä N2- ja N3-luokan moottoriajoneuvojen ja niiden O3- ja O4-luokan perävaunujen mittoihin, jotka on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858* 4 artiklassa;”
"
b) korvataan 2 kohta seuraavasti:"
”2. Kaikki liitteessä I mainitut painot koskevat ajoneuvojen käyttöä kuormattuina liikenteessä, eivätkä ne ole tuotantostandardeja, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2144**.”
_______
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).
** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2144, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntävaatimuksista niiden yleisen turvallisuuden ja ajoneuvon matkustajien ja loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelun osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 78/2009, (EY) N:o 79/2009 ja (EY) N:o 661/2009 sekä komission asetusten (EY) N:o 631/2009, (EU) N:o 406/2010, (EU) N:o 672/2010, (EU) N:o 1003/2010, (EU) N:o 1005/2010, (EU) N:o 1008/2010, (EU) N:o 1009/2010, (EU) N:o 19/2011, (EU) N:o 109/2011, (EU) N:o 458/2011, (EU) N:o 65/2012, (EU) N:o 130/2012, (EU) N:o 347/2012, (EU) N:o 351/2012, (EU) N:o 1230/2012 ja (EU) 2015/166 kumoamisesta (EUVL L 325, 16.12.2019, s. 1).””
"
2. Muutetaan 2 artikla seuraavasti:
a) korvataan toisessa luetelmakohdassa ’perävaunun’ määritelmä seuraavasti:"
c) lisätään ’ajoneuvoyhdistelmän’ määritelmän jälkeen määritelmä seuraavasti:"
”— ’eurooppalaisella moduulijärjestelmällä’ tarkoitetaan yhteen tai useampaan perävaunuun tai puoliperävaunuun kytkettyä moottoriajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää, jossa koko yhdistelmä ylittää suurimman sallitun pituuden ja voi ylittää liitteessä I vahvistetut suurimmat sallitut painot ja jossa yksittäisen moottoriajoneuvon, perävaunu(je)n tai puoliperävaunu(je)n painot tai mitat eivät ylitä liitteessä I vahvistettuja painoja tai mittoja,”
"
d) lisätään ’lämpöeristetyn ajoneuvon’ määritelmän jälkeen määritelmä seuraavasti:"
”— ’ajoneuvonkuljetusajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoyhdistelmää, joka on rakennettu tai pysyvästi mukautettu muiden ajoneuvojen kuljettamiseen,”
"
e) korvataan neljännessätoista luetelmakohdassa ’vaihtoehtoisella polttoaineella toimivan ajoneuvon’ määritelmä seuraavasti:"
”— ’vaihtoehtoisella polttoaineella toimivalla ajoneuvolla’ tarkoitetaan moottoriajoneuvoa, joka toimii kokonaan tai osittain vaihtoehtoisella polttoaineella ja joka on hyväksytty asetuksella (EU) 2018/858 luotujen puitteiden mukaisesti,” [Tark. 23]
"
f) korvataan viidennessätoista luetelmakohdassa ’intermodaalikuljetuksen’ määritelmän a kohta seuraavasti:"
”a) neuvoston direktiivin 92/106/ETY* 1 artiklassa määriteltyjä yhdistettyjä kuljetuksia; tai”;
________
* Neuvoston direktiivi 92/106/ETY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38).”;”
"
g) lisätään ’rahdinantajan’ määritelmän jälkeen määritelmä seuraavasti:"
”— ’eFTI-alustalla’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1056* nojalla perustettua kuljetustietoalustaa,”;
________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/1056, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2020, sähköisistä kuljetustiedoista (EUVL L 249, 31.7.2020, s. 33).”;”
"
h) korvataan toinen kohta seuraavasti:"
”Kaikki liitteessä I eritellyt suurimmat sallitut mitat tarkastetaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/683* liitteen I mukaisesti laadittuun kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntään liitetyssä ilmoituslomakkeessa ilmoitettujen tiettyä ajoneuvoa koskevien arvojen perusteella ilman positiivisia toleransseja.”;
________
* Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/683, annettu 15 päivänä huhtikuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 panemisesta täytäntöön siltä osin kuin kyse on moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntään ja markkinavalvontaan sovellettavista hallinnollisista vaatimuksista (EUVL L 163, 26.5.2020, s. 1).”;”
"
3. Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
a) lisätään 1 kohtaan c alakohta seuraavasti:"
”c) sellaisilla tavaroiden tai matkustajien kansainvälisiin kuljetuksiin käytettävillä ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, jotka eivät täytä liitteessä I mainittuja vaatimuksia.;”
"
b) korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"
”3. Ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien, jotka ylittävät enimmäispainot ja/tai -mitat, voidaan sallia liikkuvan vain toimivaltaisen viranomaisen myöntämien erikoislupien nojalla tai näiden viranomaisten kanssa tapauskohtaisesti sovittujen vastaavien ehtojen mukaisesti, jos kyseiset ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät kuljettavat tai on tarkoitettu kuljettamaan jakamattomia kuormia.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että menettely lupien tai vastaavien ehtojen saamiseksi jakamattomien kuormien kuljetusta varten on sujuva, tehokas ja syrjimätön, tarjoamalla EU:n yhteinen vakiohakemuslomake ja minimoimalla hallinnolliset rasitteet ja välttämällä tarpeettomia viivästyksiä.
Jäsenvaltioiden on taattava, että jakamattomien kuormien kuljetukseen liittyvien lupien tai vastaavien ehtojen myöntämisedellytykset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Jäsenvaltioiden on erityisesti myönnettävä luvat tai vastaavat järjestelyt sähköisessä muodossa ja tehtävä yhteistyötä lupien myöntämisen määräaikojen yhdenmukaistamiseksi edelleen. Jäsenvaltioiden on myös erityisesti tehtävä yhteistyötä ajoneuvojen merkintöjen ja merkinannon moninaisuuden välttämiseksi ja kuvamerkkien käytön suosimiseksi tekstin sijasta. Lisäksi jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä jakamattomien kuormien kuljetusten saattamista koskevien asiaankuuluvien sääntöjen, kuten saattoajoneuvojen määrättyä käyttöä, merkintöjä ja merkkejä koskevien sääntöjen, yhdenmukaistamiseksi. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa jakamattomien kuormien kuljetukseenkuljetusten kuljettajiin liittyviä kielivaatimuksia.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakamattomia kuormia kuljettavissa ajoneuvoissa on 10 c a artiklan mukainen EU-merkki. [Tark. 24]
4. Jäsenvaltiot voivat sallia, että kuljetukseen käytetyt ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, joita käytetään tiettyihin kansallisiin tai kansainvälisiin kuljetuksiin ja jotka eivät vaikuta merkittävästi kansainväliseen kilpailuun kuljetusalalla, liikkuvat jäsenvaltion alueella painoilla tai mitoilla, jotka poikkeavat liitteen I kohdissa 1.1, 1.2, 1.3, 1.4–1.8, 2, 4.1, 4.2 ja 4.4 mainituista mitoista.
Kuljetusten ei katsota vaikuttavan merkittävästi kansainväliseen kilpailuun kuljetusalalla, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:
a)
kuljetukset suoritetaan jäsenvaltion alueella erikoistarkoitukseen rakennetuilla ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä sellaisissa olosuhteissa, joissa kuljetuksia ei normaalisti suoriteta muista jäsenvaltioista lähtöisin olevilla ajoneuvoilla, esimerkiksi metsien hyväksikäyttöön ja metsäteollisuuteen liittyvät kuljetukset,
b)
jäsenvaltio, joka sallii kuljetukset alueellaan ajoneuvoilla ja ajoneuvoyhdistelmillä, joiden mitat poikkeavat liitteessä I säädetyistä mitoista, sallii myös eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöinnin 4 a kohdan mukaisesti siten, että voidaan saavuttaa vähintään kyseisessä jäsenvaltiossa sallittu kuormatilan pituus ja että jokainen liikennöitsijä voi hyödyntää tasapuolisia kilpailuedellytyksiä.” [Tark. 25]
"
c) lisätään 4 a kohta seuraavasti:"
”4 a. Jäsenvaltiot voivat sallia eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöinnin alueellaan kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
-a)
Eurooppalaisten moduulijärjestelmien uusien reittien osalta jäsenvaltioiden on arvioitava eurooppalaisten moduulijärjestelmien mahdollista vaikutusta tieturvallisuuteen, tieinfrastruktuuriin ja eri kuljetusmuotojen väliseen yhteistyöhön sekä eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennejärjestelmään kohdistamia ympäristövaikutuksia, mukaan lukien vaikutukset kuljetusmuotojakaumaan. Arviointi on asetettava julkisesti saataville. Jäsenvaltioiden, jotka ovat jo perustaneet eurooppalaisten moduulijärjestelmien reittejä alueelleen tämän direktiivin voimaantulopäivänä, ei tarvitse tehdä ennakkoarviointia näistä jo vakiintuneista reiteistä;
a)
jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville esteettömällä ja avoimella tavalla tiedot, jotka liittyvät eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöintiin sovellettaviin enimmäispainoihin ja -mittoihin niiden alueella;
b)
jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville esteettömällä ja avoimella tavalla tiedot siitä tieverkon osasta, jossa eurooppalaiset moduulijärjestelmät voivat liikennöidä;
c)
jäsenvaltioiden on varmistettava yhteydet verkon osasta, jossa eurooppalaiset moduulijärjestelmät voivat liikennöidä niiden alueella, sellaisten naapurijäsenvaltioiden tieverkkoon, jotka myös sallivat eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöinnin, jotta voidaan mahdollistaa rajat ylittävä liikenne;
d)
jäsenvaltioiden on perustettava seurantajärjestelmä ja arvioitava eurooppalaisten moduulijärjestelmien vaikutustavaikutuksen tieturvallisuuteen, tieinfrastruktuuriin ja, eri kuljetusmuotojen väliseen yhteistyöhön ja liikennemäärään sekä eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennejärjestelmään kohdistamia ympäristövaikutuksiakohdistamien ympäristövaikutusten, mukaan lukien vaikutukset kuljetusmuotojakaumaan, arvioimiseksi, ottaen huomioon -a alakohdan mukaisesti suoritettu ennakkoarviointi;
d a)
jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöinnistä aiheutuvien tieturvallisuuteen, mukaan lukien loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien turvallisuus, kohdistuvien mahdollisten kielteisten vaikutusten välttämiseksi toteutetaan asianmukaisia toimenpiteitä;
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa eurooppalaisten moduulijärjestelmien kuljettajia koskevat vähimmäisvaatimukset tai sertifiointijärjestelmän edellyttäen, että niillä varmistetaan oikeasuhteisuus ja syrjimättömyys. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä tunnustaakseen vastavuoroisesti toistensa sertifioinnit.
Jos jäsenvaltio sallii tämän kohdan nojalla eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöinnin kansallisessa liikenteessä, se ei saa estää tai kieltää eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöimistä alueellaan kansainvälisessä liikenteessä, kunhan tällaiset järjestelmät eivät ylitä kansallisessa liikenteessä käytettäville eurooppalaisille moduulijärjestelmille vahvistettuja enimmäispainoja ja -mittoja.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne sallivat eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikennöinnin alueellaan, ja annettava sille tietoja siitä, miten ne täyttävät tämän kohdan -a–d a alakohdassa säädetyt edellytykset. Tällaisten ilmoitusten jälkeen komissio antaa tarvittaessa kyseisille jäsenvaltioille suosituksia sen varmistamiseksi, että kyseisiä edellytyksiä noudatetaan. Jos komissio antaa suosituksia, asianomaisen jäsenvaltion on kuuden kuukauden kuluessa ilmoitettava komissiolle, miten se aikoo panna kyseiset suositukset täytäntöön. Komission suositukset ja jäsenvaltion vastaukset on asetettava julkisesti saataville.” [Tark. 26]
"
d) korvataan 5 kohta seuraavasti:"
”5. Jäsenvaltiot voivat rajoitetun ajan sallia kokeita ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, jotka sisältävät uutta teknologiaa tai uuden kuljetusjärjestelmän eivätkä voi täyttää tämän direktiivin vaatimuksia. Kyseisiä ajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä voidaan käyttää tiettyihin kansallisiin tai kansainvälisiin kuljetustehtäviin koekauden ajan vasta sen jälkeen, kun on osoitettu, että kohdennettuja kuljetuksia ei voida harjoittaa millään muulla kuljetusmuodolla, joka tarjoaa samanlaisia tai parempia turvallisuus- ja ympäristöhyötyjä. On osoitettava, että tällä ei ole merkittävää vaikutusta intermodaaliseen kilpailuun kuljetusalalla kokonaisuudessaan. Erityisesti kokeet eurooppalaisilla moduulijärjestelmillä sallitaan enintään viideksi vuodeksi, ja ne voidaan uusia kerran enintään kolmeksi vuodeksi. Jos jäsenvaltio päättää uusia kokeet, sen on esitettävä komissiolle riittävät perustelut. Kokeiden määrää ei rajoiteta. Jäsenvaltioiden tulee ilmoittaa tästä komissiolle. [Tark. 27]
Jäsenvaltioiden on perustettava seurantajärjestelmä ja arvioitava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen kokeiden vaikutusta tieturvallisuuteen, tieinfrastruktuuriin ja eri kuljetusmuotojen väliseen yhteistyöhön sekä näiden kokeiden ympäristövaikutuksia liikennejärjestelmään, mukaan lukien vaikutukset kuljetusmuotojakaumaan.;”
"
e) lisätään 5 a kohta seuraavasti:"
”5 a. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 10 h artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi määrittämällä vähimmäistiedot ja suorituskykyindikaattorit, jotka on toimitettava tämän artiklan 4 a kohdan -a ja d alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen, ennakkoarviointien ja jäsenvaltioiden perustamien seurantajärjestelmien avulla.;” [Tark. 28]
"
f) kumotaan 7 kohta;
4. Lisätään 4 a ja 4 b artikla seuraavasti:"
”4 a artikla
1. Jäsenvaltioiden on perustettava sähköinen tieto- ja viestintäjärjestelmä, jossa on vähintään seuraavat keskitetyn palvelupisteen toiminnot, ja hallinnoitava kyseistä järjestelmää:
a)
keskitetty kansallinen asiointipiste, jonka kautta hakijan on toimitettava 4 artiklan 3 kohdassa säädettyä erityislupaa tai vastaavia ehtoja koskeva hakemus vakiomuodossa;
b)
keskitetty kansallinen yhteyspiste, jonka kautta hakijat voivat saada tiedot 4 artiklan 3 kohdassa säädetyistä erityislupien tai vastaavien ehtojen hakemista koskevista vaatimuksista sekä reittiensä suunnittelua varten tarvittavat tiedot selkeällä, helposti saatavilla olevalla ja avoimella tavalla;
c)
keskitetty kansallinen yhteyspiste, jonka kautta eurooppalaisten moduulijärjestelmien liikenteenharjoittajat voivat tarvittaessa saada 4 artiklan 4 a kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot.
c a)
keskitetty kansallinen yhteyspiste, josta voi saada selkeällä, helposti saatavilla olevalla ja avoimella tavalla tietoja ajoneuvojen suurimmista kansallisesti sallituista painoista ja mitoista sekä mahdollisista rajoituksista, mukaan lukien korkeus, tietyillä alueilla tai tietyillä teillä. [Tark. 29]
1 a. Komissio perustaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] tarkoitusta varten suunnitellun ja ajantasaisen eurooppalaisen verkkoportaalin, joka on saatavilla kaikilla unionin virallisilla kielillä ja joka yhdistää 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset sähköiset tieto- ja viestintäjärjestelmät selkeällä, helposti saatavilla olevalla ja avoimella tavalla. Tämän eurooppalaisen portaalin avulla on lisäksi saatettava julkisesti saataville helposti saatavilla olevalla ja avoimella tavalla tiedot niistä tieverkon osista, jossa eurooppalaiset moduulijärjestelmät ja, jos niitä on saatavilla, jakamattomia kuormia kuljettavat ajoneuvot voivat liikennöidä. [Tark. 30]
2. Komissio voi hyväksyähyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan EU:n yhteinen vakiohakemuslomakevakiomuotoinen ajoneuvojen lupahakemuslomake ja yhdenmukaistetaan, myös tarvittavien ajoneuvojen rekisteröintitietojen osalta, säännöt ja menettelyt, joita sovelletaan kansallisten lupien myöntämiseen, myös digitaalisessa muodossa, tai tämän artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kansallisten lupien tai vastaavien ehtojen myöntämiseentarkoitetut vastaavat ehdot, sekä yhdenmukaistetaan asiaankuuluvat jakamattomien kuormien kuljetusten saattamista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 10 i artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [Tark. 31]
4 b artikla
1. Jos jäsenvaltio sallii 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla alueellaan liikennöinnin ajoneuvoyhdistelmillä, joiden enimmäispaino ylittää liitteessä I olevassa 2.2.1 tai 2.2.2 kohdassa vahvistetut rajat, se ei saa estää tai kieltää alueellaan liikennöintiä sellaisilla kansainvälisessä liikenteessä käytettävillä ajoneuvoyhdistelmillä, jotka noudattavat kansallisille tavarankuljetuksille vahvistettuja painoarvoja, kunhan tällaisten ajoneuvoyhdistelmien suurin sallittu paino ei ylitä 44:ää tonnia.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 kohdassa vahvistettu 44 tonnin painoraja voidaan ylittää, jos jäsenvaltio sallii tällaisille ajoneuvoyhdistelmille suuremmat painoarvot, kun niitä käytetään intermodaalikuljetuksessa.
3. Päästöttömien ajoneuvojen käyttöönoton odotetun yleistymisen vuoksi tätä artiklaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2034 asti.”;”
"
5. Muutetaan 6 artikla seuraavasti:
a) korvataan 1 kohta seuraavasti:"
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 artiklassa tarkoitetuissa ja tämän direktiivin mukaisissa ajoneuvoissa on yksi seuraavista todisteista:
a)
seuraavien kahden kilven yhdistelmä:
i)
komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2021/535* mukainen, siinä säädetyllä tavalla kiinnitetty ”valmistajan lakisääteinen kilpi”,
ii)
tämän direktiivin liitteessä III vahvistettuja mittoja koskeva ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2021/535 liitteen II mukainen, siinä säädetyllä tavalla kiinnitetty kilpi;
b)
yksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2021/535 liitteen II mukainen, siinä säädetyllä tavalla kiinnitetty kilpi, jossa on tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kahden kilven tiedot;
c)
sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja, jossa ajoneuvo on rekisteröity tai otettu käyttöön. Asiakirjassa on oltava samat otsikot ja tiedot kuin a alakohdassa tarkoitetuissa kilvissä. Asiakirja on säilytettävä helposti tarkastettavassa paikassa, ja se tulee suojata asianmukaisesti.”;
________
* Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/535, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2021, sääntöjen vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2144 soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse ajoneuvojen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä niiden yleisten rakenteellisten ominaisuuksien ja turvallisuuden osalta sovellettavista yhtenäisistä menettelyistä ja teknisistä eritelmistä (EUVL L 117, 6.4.2021, s. 1).”;”
"
a a) korvataan 4 kohta seuraavasti:"
”4. Ajoneuvoon, jossa on vaatimustenmukaisuustodistus, kohdistetaan:
–
yhteisiä painojen raja-arvoja koskevia pistokokeita,
–
yhteisiä mittojen raja-arvoja koskevia pistokokeita silloin, kun epäillään, että direktiiviä ei noudateta.” [Tark. 32]
"
b) korvataan 5 kohta seuraavasti:"
”5. Painoja koskevan vaatimustenmukaisuustodisteen keskimmäisessä sarakkeessa on tarvittaessa ilmoitettava kyseistä ajoneuvoa koskevat unionin painoja koskevat raja-arvot.”
"
c) lisätään 7 kohta seuraavasti:"
”7. Jotta kuljetus voidaan katsoa tässä direktiivissä tarkoitetuksi intermodaalikuljetukseksi, rahdinantajan tai intermodaalikuljetuksen järjestävän yrityksen, jos se on eri kuin rahdinantaja, on varmistettava, että direktiivin 92/106/ETY 3 ja 7 artiklassa tarkoitetut asiakirjat kirjataan ja asetetaan saataville eFTI-alustalla asetuksen (EU) 2020/1056 mukaisesti. Tällaisten tietojen on oltava toimivaltaisten viranomaisten saatavilla samalla eFTI-alustalla, jolle kuljetustiedot on kirjattu, asetuksen (EU) 2020/1056 mukaisesti.”
"
6. Muutetaan 8 b artikla seuraavasti:
a) korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"
”1. Ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka niiden energiatehokkuuden parantamiseksi on varustettu aerodynaamisilla laitteilla ja jotka täyttävät 2 ja 3 kohdassa vahvistetut vaatimukset sekä ovat asetuksen (EU) 2018/858 mukaisia, saavat ylittää tämän direktiivin liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa asetetut enimmäispituudet, jotta tällaiset laitteet voidaan liittää ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien takaosaan. Ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien, jotka on varustettu tällaisilla laitteilla, on oltava tämän direktiivin liitteessä I olevan 1.5 kohdan mukaisia, eivätkä niiden enimmäispituuksien ylitykset saa johtaa kyseisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien kuormatilan pituuden lisääntymiseen.
2. Ennen kuin 1 kohdassa tarkoitetut aerodynaamiset laitteet saatetaan markkinoille, ne on tyyppihyväksyttävä noudattaen asetuksella (EU) 2018/858 ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/535 luotujen puitteiden mukaisia tyyppihyväksyntäsääntöjä.;”
"
b) kumotaan 5 kohta;
7. Lisätään 8 c artikla seuraavasti:"
”8 c artikla
Ajoneuvonkuljetusajoneuvot, joissa on avoimet korit, voivat kuormattuina ylittää liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa vahvistetut enimmäispituudet yhteensä enintään 20,75 metriin asti käyttäen sallittuja kuormatasoja, kuten ulosvedettäviä takakuormatukia.
Ajoneuvonkuljetusajoneuvojen ylityspituus tai kuormataso ei saa työntyä ulos suhteessa kuormaankuorman ylityspituuteen. Kuorma voi työntyä vetoauton eteen enintään 0,5 metriä edellyttäen, että kuljetettavan ajoneuvon ensimmäinen akseli on perävaunurakenteenkaikki akselit ovat ajoneuvorakenteen päällä. Kuorma voi työntyä taakse enintään 1,5 metriä edellyttäen, että enimmillään kuljetettavan ajoneuvon viimeinen akseli on perävaunurakenteentakakuormatuen päällä.”” [Tark. 33]
"
8. Muutetaan 9 a artikla seuraavasti:
a) korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"
”1. Asetuksen (EU) 2018/858 mukaisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien sallitaan ylittää tämän direktiivin liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa asetetut enimmäispituudet edellyttäen, että niiden ohjaamot parantavat aerodynamiikkaa, energiatehokkuutta ja, turvallisuutta ja kuljettajien mukavuutta. Tämän artiklan nojalla sallittua enimmäispituuksien ylittymistä voidaan käyttää myös päästöttömän teknologian asentamiseen. Ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien, jotka on varustettu tällaisilla ohjaamoilla, on oltava tämän direktiivin liitteessä I olevan 1.5 kohdan mukaisia, eivätkä niiden enimmäispituuksien ylitykset saa johtaa kyseisten ajoneuvojen kuljetuskapasiteetin lisääntymiseen. [Tark. 34]
2. Ennen kuin 1 kohdassa tarkoitetut ajoneuvot saatetaan markkinoille, ne on hyväksyttävä noudattaen asetuksella (EU) 2018/858 ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/535 luotujen puitteiden mukaisia tyyppihyväksyntäsääntöjä.;”
"
b) kumotaan 3 kohta;
9. Korvataan 10 b artikla seuraavasti:"
”10 b artikla
1. Vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien tai päästöttömien ajoneuvojen suurimmat sallitut painot ja akselipainot ovat ne, jotka on vahvistettu liitteessä I olevissa 2.2, 2.3, 2.4, 3.4.2 ja 3.4.3 kohdassa.
Vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien muiden kuin päästöttömien ajoneuvojen edellyttämä lisäpaino on määriteltävä valmistajan toimittamien asiakirjojen pohjalta kyseisen ajoneuvon hyväksynnän yhteydessä. Kyseinen lisäpaino ilmoitetaan 6 artiklan mukaisesti vaaditussa virallisessa todistuksessa.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 10 h artiklan mukaisesti tämä direktiivin täydentämiseksi päivittämällä niiden 2 artiklassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten polttoaineiden luetteloa, jotka edellyttävät lisäpainoa. On erityisen tärkeää, että ennen kuin komissio hyväksyy nämä delegoidut säädökset, se noudattaa tavanomaista käytäntöään ja kuulee asiantuntijoita, jäsenvaltioiden asiantuntijat mukaan lukien.”
2. Liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa vahvistetut enimmäispituudet voidaan päästöttömien ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien, joihin kuuluu päästöttömiä ajoneuvoja, osalta ylittää päästötöntä teknologiaa varten tarvittavalla enintään 90 cm:n lisäpituudella, jotta tällaisia laitteita voidaan lisätä ajoneuvoon. Tällaisten päästöttömien ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien on oltava tämän direktiivin liitteessä I olevien 1.5 ja 1.5 a kohdan mukaisia eivätkä niiden enimmäispituuksien ylitykset saa johtaa kyseisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien kuormatilan pituuden lisääntymiseen, jotta voidaan varmistaa perävaunujen ja puoliperävaunujen yhteensopivuus intermodaalikuljetuksia koskevien vaatimusten kanssa. [Tark. 35]
Päästöttömien ajoneuvojen edellyttämä lisäpituus on määriteltävä valmistajan toimittamien asiakirjojen pohjalta kyseisen ajoneuvon hyväksynnän yhteydessä. Kyseinen lisäpituus ilmoitetaan 6 artiklan mukaisesti vaaditussa virallisessa todistuksessa.”.”
"
10. Korvataan 10 c artikla seuraavasti:"
”10 c artikla
Kun kyse on intermodaalikuljetuksessa käytettävistä ajoneuvoista tai ajoneuvoyhdistelmistä, liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa nivelajoneuvolle vahvistettu enimmäispituus, tapauksen mukaan 9 a artiklan 1 kohdan ja 10 b artiklan 2 kohdan edellytyksin, vahvistetut enimmäispituudeton 18,00 m ja liitteessä I olevassa 1.6 kohdassa vahvistetut enimmäisetäisyydet voidaan ylittää 15 cm:llä sellaisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien osalta, joissa kuljetetaan pituudeltaan 45 jalan mittaisia kontteja tai pituudeltaan 45 jalan mittaisia vaihtokoreja, tyhjiä tai kuormattuja, edellyttäen, että kyseisen kontin tai vaihtokorin tieliikennekuljetus on osa intermodaalikuljetusta.”vahvistettu enimmäisetäisyys 13,50 m;” [Tark. 36]
"
10 a) Lisätään 10 c a artikla seuraavasti:"
”10 c a artikla
1. Tieturvallisuuden parantamiseksi ja ajoneuvojen merkintöjen ja merkinannon moninaisuuden välttämiseksi otetaan käyttöön yksi EU-merkki sellaisten liikenteessä olevien moottoriajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien pituudelle, joita käytetään eurooppalaisten moduulijärjestelmien suorittamissa kuljetuksissa tai joiden mitat poikkeavat liitteessä I olevassa 1.1, 1.2, 1.4–1.8, 4.2 ja 4.4 kohdassa vahvistetuista mitoista.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen moottoriajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien takaosassa on selvästi näkyvissä EU-merkki.
3. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yhden vuoden kuluttua voimaantulosta] 10 h artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla merkkejä sekä niiden esillä pitämistä ja myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset standardit, vaatimukset ja muut säännökset suosien kuvamerkkien käyttöä tekstin sijasta.” [Tark. 37]
"
11. Muutetaan 10 d artikla seuraavasti:
a) korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä niiden liikenteessä olevien ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien tunnistamiseksihavaitsemiseksi, jotka todennäköisesti ovat ylittäneetylittävät suurimman sallitun painon ja jotka niiden toimivaltaisten viranomaisten näin ollen olisi tarkastettava sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan, mukaan lukien siltä osin, että erityislupien edellyttämiä vaatimuksia noudatetaan. Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä sellaisten. Nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa tieinfrastruktuureihin sijoitettujen automaattisten järjestelmien tai ajoneuvoon 4 kohdan mukaisesti asennettujen punnituslaitteidenperustaminen, joiden avulla varmistetaan vähintään asetuksen (EU) N:o 1315/2013* mukainen käyttöönotto. Jäsenvaltioiden on perustettava sertifioituja automaattisia järjestelmiä asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 määritellyn Euroopan laajuisen tieliikenneverkon ydinverkon varrelle.
Jos jäsenvaltiot päättävät sijoittaa automaattisia järjestelmiä tieinfrastruktuureihin, niiden olisi varmistettava tällaistenTieinfrastruktuuriin sijoitettujen automaattisten järjestelmien käyttöönotto vähintään asetuksella (EU) 1315/2013* perustetussa Euroopan laajuisessa tieliikenneverkossakäytön lisäksi jäsenvaltiot voivat tunnistaa liikenteessä olevat ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka ovat todennäköisesti ylittäneet suurimmat sallitut painot, ajoneuvoon 4 kohdan mukaisesti asennettujen punnituslaitteiden tai tienvarsitarkastusten avulla.
Jäsenvaltio ei saa vaatia ajoneuvoon asennettavien punnituslaitteiden asentamista toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityihin ajoneuvoihin tai ajoneuvoyhdistelmiin.
Rajoittamatta unionin lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön soveltamista, kun jäsenvaltiot voivat käyttää sertifioituja automaattisia järjestelmiä käytetään tähän direktiiviin kohdistuvien rikkomusten toteamiseen ja seuraamusten määräämiseen, tällaisten automaattisten järjestelmien on oltava sertifioituja. Jos automaattisia järjestelmiä käytetään yksinomaan tunnistamistarkoituksiin, sertifiointia ei vaaditamäärätäkseen seuraamuksia tämän direktiivin rikkomisesta. Sertifioidut automaattiset järjestelmät on yhdistettävä yhteen kansalliseen erityislupien tai vastaavan 4 a artiklassa säädetyn järjestelyn yhteyspisteeseen, jotta voidaan tunnistaa ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka ylittävät suurimmat sallitut painot ja joilla on erityislupa, sekä ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka ylittävät erityisluvan mukaiset sallitut painot. [Tark. 38]
2. Kunkin jäsenvaltion on joka kalenterivuosi suoritettava vähintään kuusi ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien painoa koskevaa tarkastusta miljoonaa sellaista ajoneuvokilometriä kohti, jotka on kuljettu jäsenvaltion alueella tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla tavarankuljetuksiin tarkoitetuilla ajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, riippumatta siitä, missä maassa tällaiset ajoneuvot on rekisteröity tai otettu käyttöön. Vaatimustenmukaisuustarkastuksiin on sisällyttävä asianmukainen määrä yöaikaan tehtäviä tarkastuksia.”;
________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1).”
"
b) korvataan 5 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"
”5. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset 4 kohdan mukaista yhteentoimivuutta ja yhteensopivuutta koskevien sääntöjen yhdenmukaista täytäntöönpanoa varten.”;”
"
12. lisätään 10 d a artikla seuraavasti:"
”10 d a artikla
1. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa alueellaan älykkäitä pääsynohjausjärjestelmiä säännelläkseen, valvoakseen ja helpottaakseen raskaiden hyötyajoneuvojen pääsyä tietyille teille tai alueille.
Tässä artiklassa ’älykkäällä pääsynohjausjärjestelmällä’ tarkoitetaan teknistä ja toiminnallista kehystä, jolla hallitaan raskaiden hyötyajoneuvojen pääsyä tieverkkoon käyttämällä telematiikkaa sen varmistamiseksi, että sovellettavia painoja ja mittoja koskevia sääntöjä noudatetaan.
2. Kun jäsenvaltio ottaa käyttöön älykkään pääsynohjausjärjestelmän 1 kohdan mukaisesti, senJäsenvaltioiden on varmistettava, että senniiden älykkäät pääsynohjausjärjestelmät ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU* mukaisia. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että älykkääseen pääsynohjausjärjestelmään liittyvät ja direktiivin 2010/40/EU soveltamisalaan kuuluvat tiedot, mukaan lukien paino-, pituus-, leveys- tai korkeusrajoitukset, ovat koneellisesti luettavassa digitaalisessa muodossa ja saatavilla delegoidulla asetuksella (EU) 2022/670** perustettujen kansallisten yhteyspisteiden kautta. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava. että älykkäät pääsynohjausjärjestelmät on yhdistetty yhteen kansalliseen erityislupien tai vastaavan 4 a artiklassa säädetyn järjestelyn yhteyspisteeseen, jotta voidaan tunnistaa ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka ylittävät suurimmat sallitut painot ja/tai mitat ja joilla on erityislupa.
3. Kun jäsenvaltio ottaaOttaessaan käyttöön älykkään pääsynohjausjärjestelmän 1 kohdan mukaisesti, sen jäsenvaltioiden on:
a)
määriteltävä perusteet, joilla raskaille hyötyajoneuvoille myönnetään pääsy, mukaan lukien ajoneuvon paino, pituus, korkeus, tekniset eritelmät ja erityisten turvallisuusstandardien noudattaminen;
b)
suosittava kehittyneiden älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä turvallisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi ja ruuhkien vähentämiseksi tieliikenteessä, johon älykkäät pääsynohjausjärjestelmät vaikuttavat;
c)
perustettava kattava tieto- ja viestintäjärjestelmä, jolla tiedotetaan raskaiden hyötyajoneuvojen liikenteenharjoittajille älykkään pääsynohjausjärjestelmän vaatimuksista, hakumenettelyistä ja järjestelmän mahdollisista päivityksistä tai muutoksista.
c a)
vältettävä syrjiviä tai suhteettomia rajoituksia tavaroiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle sekä kohtuuttoman haitan aiheuttamista sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.
4. Älykkäiden pääsynohjausjärjestelmien käyttöön ottaminen jäsenvaltiossa ei saa aiheuttaa syrjiviä tai suhteettomia rajoituksia tavaroiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle eikä se saa kohtuuttomasti haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. [Tark. 39]
________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/40/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista (EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1).
** Komission delegoitu asetus (EU) 2022/670, annettu 2 päivänä helmikuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU täydentämisestä tosiaikaisia liikennetietoja koskevien EU:n laajuisten palvelujen tarjoamisen osalta (EUVL L 122, 25.4.2022, s. 1).”
"
12 a) Lisätään 10 e artiklaan uusi kohta seuraavasti:"
”Jäsenvaltioita on kannustettava käyttämään näistä seuraamuksista saatavat tulot tai näiden tulojen rahallista arvoa vastaava määrä kestävien liikennemuotojen markkinoille saattamisen kehittämiseen ja tukemiseen, infrastruktuurinsa ja älykkäiden valvontajärjestelmiensä rahoittamiseen, intermodaalikuljetusten edistämiseen ja rajatylittävien kuljetusten kestävyyden lisäämiseen.” [Tark. 40]
"
13. Korvataan 10 f artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:"
”a) rahdinantajan on annettava liikenteenharjoittajalle, jonka tehtäväksi kontin tai vaihtokorin kuljetus annetaan, ilmoitus kuljetettavan kontin tai vaihtokorin painosta ja korkeudesta; ja;”
"
14. Korvataan 10 g artikla seuraavasti:"
”10 g artikla
1. Jäsenvaltioiden on joka toinen vuosi ja viimeistään asianomaista kaksivuotiskautta seuraavan vuoden 30 päivänä syyskuuta lähetettävä komissiolle tarvittavat tiedot seuraavista:
a)
kahden edellisen kalenterivuoden aikana toteutettujen tarkastusten lukumäärä;
b)
niiden ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien lukumäärä, joissa on havaittu ylikuormaa;
c)
tieinfrastruktuureihin 10 d artiklan 1 kohdan mukaisesti sijoitettujen, suoraa täytäntöönpanon valvontaa varten sertifioitujen automaattisten järjestelmien lukumäärä ja sijainti sekä se, onko ne tarkoitettu yksinomaan tunnistamistarkoituksiin vai onko ne sertifioitu suoraa täytäntöönpanon valvontaa varten; [Tark. 41]
d)
10 d a artiklan mukaisesti perustettujen älykkäiden pääsynohjausjärjestelmien toteuttaminen ja tehokkuus;
e)
erikoiskuljetuksille 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnettyjen kansallisten lupien lukumäärä ja kesto (kertaluonteiset luvat tai pitkäaikaiset luvat);
f)
4 artiklan 4 a kohdan d alakohdan ja 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti suoritettujen arviointien tulokset.
Nämä tiedot on eriteltävä vuosikohtaisesti.
2. Komissio laatii 1 kohdan nojalla saaduista tiedoista analyysin ja esittääantaa saatujen tietojen perusteella tarvittaessa suosituksia jäsenvaltioille. Jos komissio antaa tällaisia suosituksia, asianomaisen jäsenvaltion on kuuden kuukauden kuluessa niiden antamisesta ilmoitettava komissiolle, miten se aikoo panna kyseiset suositukset täytäntöön. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanostavaatimusten noudattamisesta viimeistään 1312 kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut tiedot kaikilta jäsenvaltioilta. Tähän kertomukseen on sisällyttävä tiedot merkityksellisestä kehityksestä kyseisillä aloilla. [Tark. 42]
3. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä sähköisessä muodossa olevan vakiomuotoisen raportointilomakkeen, jota jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseen komissiolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 10 i artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.;”
"
15. Korvataan 10 h artiklan 2, 3 ja 5 kohta seuraavasti:"
”2. Siirretään komissiolle [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin voimaantulopäivä] alkaen viiden vuoden ajaksi 4 artiklan 5 a kohdassa ja, 10 b artiklan 1 kohdassa ja 10 c a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.”; [Tark. 43]
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 5 a kohdassa, 10 b artiklan 1 kohdassa ja 10 c a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. [Tark. 44]
5. Edellä olevan 4 artiklan 5 a kohdan, 10 b artiklan 1 kohdan ja 10 c a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmoittanut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.” [Tark. 45]
"
16. Lisätään 10 i artiklaan 4 kohta seuraavasti:"
”4. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) 182/2011 8 artiklaa.;”
"
17. KumotaanKorvataan 10 j artikla; seuraavasti:"
”10 j artikla
Komissio esittää viimeistään vuonna 2027 ja sen jälkeen neljän vuoden välein kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomukseen on sisällyttävä yksityiskohtainen arvio kansallisen ja kansainvälisen tieliikenteen kehityksestä, mukaan lukien tiettyjen markkinasegmenttien erityispiirteet sekä tämän kehityksen vaikutus tieturvallisuuteen, tieinfrastruktuuriin, tieliikenteen sisämarkkinoiden toimintaan, alan kilpailukykyyn, yhteyksiin ja liikennemuotosiirtymään. Kertomukseen voi sisältyä 10 g artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen osia. Tässä kertomuksessa komissio analysoi erityisesti, täyttyvätkö tarvittavat mahdollistavat edellytykset päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen käyttöönotolle unionissa tyydyttävästi 4 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun päivämäärään mennessä. Tässä kertomuksessa arvioidaan erityisesti muun muassa seuraavia mahdollistavia edellytyksiä: päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen rekisteröintien lukumäärä jäsenvaltioissa, asianmukaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin saatavuus ja kapasiteetti, Euroopan päästökauppajärjestelmän vaikutus tieliikenteeseen sekä hiilidioksidipäästöjen mukaan eriytetyt tienkäyttömaksut jäsenvaltioissa. Lisäksi tässä analyysissä arvioidaan mahdollistavia edellytyksiä kansainvälisessä liikenteessä käytettävien eurooppalaisten moduulijärjestelmien päästöttömien ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien markkinoille saattamiselle sellaisissa jäsenvaltioissa, jotka sallivat niiden liikennöinnin alueellaan.
Kertomuksessa analysoidaan myös älykkäiden pääsynohjausjärjestelmien käyttöä täytäntöönpanon valvonnan osalta ottaen huomioon järjestelmien saatavuus ja kustannustehokkuus. Lisäksi kertomuksessa on annettava tietoa tieliikennealan merkityksellisestä teknologisesta kehityksestä, myös uusien teknologioiden tai uusien kuljetusjärjestelmien ja aerodynaamisten laitteiden sekä päästöttömällä teknologialla varustettujen perävaunujen ja puoliperävaunujen osalta.
Osana tätä kertomusta komissio arvioi myös tämän direktiivin tehokkuutta ja vaikutuksia sekä sitä, missä määrin tämän direktiivin täytäntöönpano on saavuttanut tavoitteensa, ja sen vuorovaikutusta ja yhteensopivuutta muun asiaankuuluvan unionin lainsäädännön kanssa.
Edellä mainittujen arviointien tulosten perusteella kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus tämän direktiivin muuttamiseksi.” [Tark. 46]
"
18. Lisätään 10 k artikla seuraavasti:"
”10 k artikla
Kriisitilanteessa, jossa yleinen etu sitä vaatii ja edellyttäen, ettei tieturvallisuus vaarannu, jäsenvaltiot voivat myöntää kansallisessa liikenteessä käytettäville ajoneuvoille enintään kahden kuukauden ajaksi väliaikaisia poikkeuksia liitteessä I vahvistettujen paino- ja mittarajojen soveltamisesta. Tätä aikaa voidaan jatkaa vain, jos kriisi jatkuu. [Tark. 47]
Tällainen poikkeus on perusteltava asianmukaisesti, ja siitä on ilmoitettava viipymättä komissiolle. Komissio julkaisee viipymättä tiedot myönnetystä poikkeuksesta virallisella verkkosivustollaan ja 4 a artiklan 1 a kohdassa tarkoitetussa tähän tarkoitukseen suunnitellussa eurooppalaisessa verkkoportaalissa. [Tark. 48]
Jos kriisitilanne vaikuttaa useisiin jäsenvaltioihin, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä vahvistaakseen väliaikaisia poikkeuksia liitteessä I vahvistettujen paino- ja mittarajojen soveltamisesta ajoneuvoille, joita käytetään kansainvälisessä liikenteessä niiden jäsenvaltioiden välillä, joihin kriisitilanne vaikuttaa. Poikkeus voidaan myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi, ja se voidaan uusia vain kriisitilanteen jatkuessa. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 10 i artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
Tässä artiklassa kriisitilanteella tarkoitetaan unionissa tai sen ulkopuolella tapahtuvaa poikkeuksellista, odottamatonta ja äkillistä, luonnollista tai ihmisen aiheuttamaa tapahtumaa, joka on luonteeltaan ja laajuudeltaan poikkeuksellinen ja jolla on merkittäviä suoria tai välillisiä vaikutuksia tieliikennealaan tai unionin kansalaisten talouteen tai hyvinvointiin, turvallisuus mukaan lukien, niin, että yhteiskunnan tavanomainen toiminta häiriintyy merkittävästi ja yleinen etu vaatii kiireellisiä toimia.;” [Tark. 49]
"
19. Korvataan liite I tämän direktiivin liitteellä;
Lisätään asetuksen (EU) 2020/1056 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaan vi alakohta seuraavasti:"
”vi) neuvoston direktiivin 96/53/EY* 6 artiklan 7 kohdassa;”
________
* Neuvoston direktiivi 96/53/EY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1996, tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59).”
"
3 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [hyväksymispäivä + 21 vuotta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. [Tark. 50]
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
4 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
5 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty …
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE
AJONEUVOJEN SUURIMMAT SALLITUT PAINOT JA MITAT SEKÄ AJONEUVOIHIN LIITTYVÄT OMINAISUUDET
1. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen suurimmat sallitut mitat
1.1 Suurin sallittu pituus
— moottoriajoneuvo, muu kuin linja-auto
12,00 m
— perävaunu
12,00 m
— puoliperävaunuyhdistelmä
16,50 m
— perävaunuyhdistelmä
18,75 m
— kolmiakselinen nivellinja-auto
18,75 m
— neliakselinen nivellinja-auto
21,00 m
— kaksiakselinen linja-auto
13,50 m
— vähintään kolmiakselinen linja-auto
15,00 m
— linja-auton ja perävaunun yhdistelmä
18,75 m
1.2 Suurin sallittu leveys
a) kaikki ajoneuvot lukuun ottamatta b alakohdassa tarkoitettuja ajoneuvoja
2,55 m
b) lämpöeristettyjen ajoneuvojen korirakenteet tai ajoneuvoilla kuljetettavat lämpöeristetyt kontit tai vaihtokorit
2,60 m
1.3 Suurin sallittu korkeus
— kaikki ajoneuvot
4,00 m
— ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka kuljettavat intermodaalikuljetuksena yhtä tai useampaa konttia, jonka vakioulkokorkeus on 9’ 6’’ (ylikorkeat kontit)
4,30 m
1.4 Irrotettavat korirakenteet ja standardoidut kuormatilat, kuten kontit, sisältyvät 1.1, 1.2, 1.3, 1.6, 1.7, 1.8 ja 4.4 kohdassa mainittuihin mittoihin
1.4a Jos linja-autoon on kiinnitetty irrotettava varuste, esimerkiksi suksilaatikko, linja-auton ja siihen kiinnitetyn varusteen pituus ei saa ylittää 1.1 kohdassa säädettyä enimmäispituutta
1.5 Kaikkien moottoriajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien on pystyttävä kääntymään ympyräalueessa, jonka ulompi säde on 12,50 m ja sisempi säde 5,30 m
1.5a Muut linja-autoja koskevat vaatimukset
Linja-auton ollessa paikallaan määritetään ympyrästä ulospäin olevalle ajoneuvon kyljelle pystysuora tangenttitaso piirtämällä maahan viiva. Jos kyseessä on nivellinja-auto, sen kaksi jäykkää osaa asetetaan tason suuntaisiksi.
Kun ajoneuvo tulee suorassa linjassa 1.5 kohdassa kuvattuun ympyräalueeseen, mikään sen osista ei saa ylittää tätä pystysuoraa tasoa enempää kuin 0,60 m.
1.6 Suurin etäisyys puoliperävaunun vetotapin akselin ja puoliperävaunun takaosan välillä
12,00 m
1.7 Suurin sallittu pituus mitattuna perävaunuyhdistelmän pituusakselin suuntaisesti ohjaamon takana olevan kuormatilan etummaisesta pisteestä yhdistelmän perävaunun takimmaiseen pisteeseen vähennettynä etäisyydellä vetoajoneuvon takaosasta perävaunun etuosaan
15,65 m
1.8 Suurin sallittu pituus mitattuna perävaunuyhdistelmän pituusakselin suuntaisesti ohjaamon takana olevan kuormatilan etummaisesta pisteestä yhdistelmän perävaunun takimmaiseen pisteeseen
16,40 m
2. Ajoneuvojen suurimmat sallitut painot
2.1 Ajoneuvoyhdistelmien osana olevat ajoneuvot
2.1.1
Kaksiakselinen perävaunu
18 tonnia
2.1.2
Kolmiakselinen perävaunu
24 tonnia
2.2 Ajoneuvoyhdistelmät
2.2.1
Viisi- tai kuusiakseliset perävaunuyhdistelmät
a) kaksiakselinen moottoriajoneuvo ja kolmiakselinen perävaunu
40 tonnia
b) kolmiakselinen moottoriajoneuvo ja kaksi- tai kolmiakselinen perävaunu
40 tonnia
2.2.2
Viisi- tai kuusiakselinen puoliperävaunuyhdistelmä
a)
kaksiakselinen moottoriajoneuvo ja kolmiakselinen puoliperävaunu
40 tonnia
b)
kolmiakselinen moottoriajoneuvo ja kaksi- tai kolmiakselinen puoliperävaunu
40 tonnia
c)
kaksiakselinen moottoriajoneuvo ja kolmiakselinen puoliperävaunu, jota käytetään intermodaalikuljetuksissa
4244 tonnia.
d)
kolmiakselinen moottoriajoneuvo ja kaksi- tai kolmiakselinen puoliperävaunu, jota käytetään intermodaalikuljetuksissa
44 tonnia.
2.2.3
Kaksiakselisesta moottoriajoneuvosta ja kaksiakselisesta perävaunusta koostuvat neliakseliset perävaunuyhdistelmät
36 tonnia
2.2.4
Kaksiakselisesta moottoriajoneuvosta ja kaksiakselisesta puoliperävaunusta koostuvat neliakseliset puoliperävaunuyhdistelmät, jos puoliperävaunun akseliväli
2.2.4.1
on vähintään 1,3 m mutta enintään 1,8 m
36 tonnia
2.2.4.2
on yli 1,8 m
36 tonnia
Kun otetaan huomioon moottoriajoneuvon (18 tonnia) suurin sallittu paino ja puoliperävaunun (20 tonnia) kaksiakselisen telin suurin sallittu paino ja kun vetävä akseli on varustettu paripyörillä ja ilmajousituksella tai liitteen II määritelmän mukaisesti unionin sitä vastaavaksi tunnustamalla jousituksella, 2.2.4.2 kohdassa säädettyä suurinta sallittua painoa nostetaan 2 tonnilla.
Kun on kyse ajoneuvoyhdistelmistä, joihin kuuluu muita vaihtoehtoisella polttoaineella toimivia ajoneuvojamoottoriajoneuvoja kuin päästöttömiä ajoneuvojamoottoriajoneuvoja, 2.2 alajaksossa säädettyjä suurimpia sallittuja enimmäispainoja nostetaan vaihtoehtoisen polttoaineteknologian lisäpainolla, jonka enimmäismäärä on 1 tonni.
Kun on kyse ajoneuvoyhdistelmistä, joihin kuuluu päästöttömiä moottoriajoneuvoja, 2.2.1 ja 2.2.2 alaosiossa säädettyjä suurimpia sallittuja enimmäispainoja nostetaan 4 tonnilla.
Kun on kyse ajoneuvoyhdistelmistä, joihin kuuluu päästöttömiä ajoneuvojamoottoriajoneuvoja, 2.2.3 ja 2.2.4 alaosiossa säädettyjä suurimpia sallittuja enimmäispainoja nostetaan 2 tonnilla.
Kun on kyse ajoneuvoyhdistelmistä, joihin kuuluu päästöttömiä ajoneuvojapäästöttömällä teknologialla varustettuja perävaunuja tai puoliperävaunuja, 2.2.1, 2.2.2, 2.2.3 ja 2.2.4 alaosiossa säädettyjä suurimpia sallittuja enimmäispainoja nostetaan 2 tonnilla.
Jos yhteen ajoneuvoyhdistelmään sovelletaan useampaa kuin yhtä edellä mainituista korotuksista, kyseisiä korotuksia sovelletaan kumulatiivisesti.
2.3 Moottoriajoneuvot
2.3.1
Muut kaksiakseliset moottoriajoneuvot kuin linja-autot
18 tonnia
2.3.2
Kaksiakseliset linja-autot
19,5 tonnia
2.3.3
Kolmiakseliset moottoriajoneuvot
25 tonnia
2.3.4
Kolmiakseliset moottoriajoneuvot, kun vetävä akseli on varustettu paripyörillä ja ilmajousituksella tai liitteen II määritelmän mukaisesti unionin sitä vastaavaksi tunnustamalla jousituksella tai kun kukin vetävä akseli on varustettu paripyörillä eikä yhdenkään akselin enimmäispaino ylitä 9,5:tä tonnia
26 tonnia
2.3.5
Neliakseliset moottoriajoneuvot, joissa on kaksi ohjaavaa akselia, kun vetävä akseli on varustettu paripyörillä ja ilmajousituksella tai liitteen II määritelmän mukaisesti unionin sitä vastaavaksi tunnustamalla jousituksella tai kun kukin vetävä akseli on varustettu paripyörillä eikä yhdenkään akselin enimmäispaino ylitä 9,5:tä tonnia
32 tonnia
2.3.6
Viisiakseliset moottoriajoneuvot, joissa on kaksi ohjaavaa akselia, kun vetävä akseli on varustettu paripyörillä ja ilmajousituksella tai liitteen II määritelmän mukaisesti unionin sitä vastaavaksi tunnustamalla jousituksella tai kun kukin vetävä akseli on varustettu paripyörillä eikä yhdenkään akselin enimmäispaino ylitä 9,5:tä tonnia
40 tonnia
Kun on kyse muista vaihtoehtoisella polttoaineella toimivista ajoneuvoistamoottoriajoneuvoista kuin päästöttömistä ajoneuvoistamoottoriajoneuvoista, 2.3 alaosion 2.3.1, 2.3.3 ja 2.3.4 kohdassa säädettyjä suurimpia sallittuja enimmäispainoja nostetaan vaihtoehtoisen polttoaineteknologian lisäpainolla, jonka enimmäismäärä on 1 tonni.
Kun on kyse päästöttömistä ajoneuvoistamoottoriajoneuvoista, 2.3 alaosiossa säädettyjä suurimpia sallittuja enimmäispainoja nostetaan 2 tonnilla.
2.4 Kolmiakseliset nivellinja-autot
28 tonnia
2.5 Neliakseliset nivellinja-autot
32 tonnia
Kun on kyse muista vaihtoehtoisella polttoaineella toimivista ajoneuvoistamoottoriajoneuvoista kuin päästöttömistä ajoneuvoistamoottoriajoneuvoista, 2.4 ja 2.5 alaosiossa säädettyä 28 tonnin sallittua enimmäispainoasäädettyjä sallittuja enimmäispainoja nostetaan vaihtoehtoisen polttoaineteknologian edellyttämällä lisäpainolla, jonka enimmäismäärä on 1 tonni.
Kun on kyse päästöttömistä ajoneuvoistamoottoriajoneuvoista, 2.4 ja 2.5 alaosiossa säädettyäsäädettyjä 28 tonnin sallittua enimmäispainoasallittuja enimmäispainoja nostetaan 2 tonnilla.
3. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen suurimmat sallitut akselipainot
3.1 Yksittäiset akselit
Muu kuin vetävä akseli
10 tonnia
3.2 Perävaunujen ja puoliperävaunujen kaksiakseliset telit
Kaksiakselisen telin akselipainojen summa ei saa olla suurempi, jos etäisyys d on
3.2.1
pienempi kuin 1 m (d < 1,0)
11 tonnia
3.2.2
vähintään 1,0 m mutta pienempi kuin 1,3 m (1,0 ≤ d < 1,3)
16 tonnia
3.2.3
vähintään 1,3 m mutta pienempi kuin 1,8 m (1,3 ≤ d < 1,8)
18 tonnia
3.2.4
1,8 m tai suurempi (1,8 ≤ d)
20 tonnia
3.3 Perävaunujen ja puoliperävaunujen kolmiakseliset telit
Kolmiakselisen telin akselipainojen summa ei saa olla suurempi, jos akselien etäisyys d on
3.3.1
enintään 1,3 m (d ≤ 1,3)
21 tonnia
3.3.2
suurempi kuin 1,3 m mutta enintään 1,4 m (1,3 < d ≤ 1,4)
24 tonnia
3.4 Vetävä akseli
3.4.1
Edellä 2.2, 2.3 ja 2.4 kohdassa tarkoitettujen muiden kuin päästöttömien ajoneuvojen vetävä akseli
11,5 tonnia
3.4.2
Edellä 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa tarkoitettujen päästöttömien ajoneuvojen vetävä akseli
12,5 tonnia
3.4.3
Päästöttömät kaksiakseliset linja-autot
12,5 tonnia
3.4.4
Päästöttömät kolmiakseliset linja-autot
12,5 tonnia
3.5 Moottoriajoneuvojen kaksiakseliset telit
Kaksiakselisen telin akselipainojen summa ei saa olla suurempi, jos etäisyys d on
3.5.1
pienempi kuin 1 m (d < 1,0)
11,5 tonnia
3.5.2
vähintään 1,0 m mutta pienempi kuin 1,3 m (1,0 ≤ d < 1,3)
16 tonnia
3.5.3
vähintään 1,3 m mutta pienempi kuin 1,8 m (1,3 ≤ d < 1,8)
18 tonnia
Kun vetävä akseli on varustettu paripyörillä ja ilmajousituksella tai liitteen II määritelmän mukaisesti unionin sitä vastaavaksi tunnustamalla jousituksella tai kun kukin vetävä akseli on varustettu paripyörillä eikä yhdenkään akselin enimmäispaino ylitä 9,5:tä tonnia. Kun kyse on päästöttömistä moottoriajoneuvoista, akselipainojen yhteenlaskettua enimmäismäärää kaksiakselista teliä kohti nostetaan yhdellä tonnilla.
19 tonnia
3.6 Moottoriajoneuvojen kolmiakseliset telit
Kolmiakselisen telin akselipainojen summa ei saa olla suurempi, jos akselien etäisyys d on
3.6.1
pienempi kuin 1,3 m (d < 1,3)
21 tonnia
3.6.2
vähintään 1,3 m mutta pienempi kuin 1,8 m (1,3 ≤ d < 1,8)
24 tonnia
4. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoihin liittyvät ominaisuudet
4.1 Kaikki ajoneuvot
Ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän vetävän akselin tai vetävien akseleiden akselipaino ei saa olla pienempi kuin 25 % kuormatun ajoneuvon ja ajoneuvoyhdistelmän kokonaispainosta, kun ajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää käytetään kansainvälisessä liikenteessä.
4.2 Perävaunuyhdistelmät
Moottoriajoneuvon taka-akselin ja perävaunun etuakselin välisen etäisyyden täytyy olla vähintään 3,00 m.
4.3 Akselivälin mukaan määräytyvä suurin sallittu paino
Neliakselisen tai viisiakselisen moottoriajoneuvon suurin sallittu paino tonneina ei saa olla suurempi kuin viisi kertaa ajoneuvon etummaisen ja takimmaisen akselin välinen etäisyys metreinä.
4.4 Puoliperävaunut
Vetotapin akselista vaakatasossa mihin tahansa kohtaan puoliperävaunun etupäädyssä mitattu etäisyys saa olla enintään 2,04 m. [Tark. 51 ]
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2144, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntävaatimuksista niiden yleisen turvallisuuden ja ajoneuvon matkustajien ja loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelun osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 78/2009, (EY) N:o 79/2009 ja (EY) N:o 661/2009 sekä komission asetusten (EY) N:o 631/2009, (EU) N:o 406/2010, (EU) N:o 672/2010, (EU) N:o 1003/2010, (EU) N:o 1005/2010, (EU) N:o 1008/2010, (EU) N:o 1009/2010, (EU) N:o 19/2011, (EU) N:o 109/2011, (EU) N:o 458/2011, (EU) N:o 65/2012, (EU) N:o 130/2012, (EU) N:o 347/2012, (EU) N:o 351/2012, (EU) N:o 1230/2012 ja (EU) 2015/166 kumoamisesta (EUVL L 325, 16.12.2019, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2144, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntävaatimuksista niiden yleisen turvallisuuden ja ajoneuvon matkustajien ja loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelun osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 78/2009, (EY) N:o 79/2009 ja (EY) N:o 661/2009 sekä komission asetusten (EY) N:o 631/2009, (EU) N:o 406/2010, (EU) N:o 672/2010, (EU) N:o 1003/2010, (EU) N:o 1005/2010, (EU) N:o 1008/2010, (EU) N:o 1009/2010, (EU) N:o 19/2011, (EU) N:o 109/2011, (EU) N:o 458/2011, (EU) N:o 65/2012, (EU) N:o 130/2012, (EU) N:o 347/2012, (EU) N:o 351/2012, (EU) N:o 1230/2012 ja (EU) 2015/166 kumoamisesta (EUVL L 325, 16.12.2019, s. 1).
Neuvoston direktiivi 92/106/ETY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38).
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/535, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2021, sääntöjen vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2144 soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse ajoneuvojen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä niiden yleisten rakenteellisten ominaisuuksien ja turvallisuuden osalta sovellettavista yhtenäisistä menettelyistä ja teknisistä eritelmistä (EUVL L 117, 6.4.2021, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 1056/2020, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2020, sähköisistä kuljetustiedoista (EUVL L 249, 31.7.2020, s. 33).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Rautateiden ratakapasiteetin käyttö yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella sekä direktiivin 2012/34/EU muuttaminen ja asetuksen (EU) N:o 913/2010 kumoaminen
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautateiden ratakapasiteetin käytöstä yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella sekä direktiivin 2012/34/EU muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 913/2010 kumoamisesta (COM(2023)0443 – C9-0304/2023 – 2023/0271(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0443),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0304/2023),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. lokakuuta 2023 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon alueiden komitean 1. helmikuuta 2024 antaman lausunnon(2),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0069/2024),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi rautateiden ratakapasiteetin käytöstä yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella sekä direktiivin 2012/34/EU muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 913/2010 kumoamisesta
(1) Komission tiedonannossa Euroopan vihreän kehityksen ohjelma(5) asetetaan ilmastoneutraaliustavoite, joka unionin on saavutettava vuoteen 2050 mennessä, sekä selkeä tavoite vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Siinä todetaan, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 90 prosenttia, samalla kun pyritään nollapäästötavoitteeseen(6), jonka tarkoitus on vähentää epäpuhtauspäästöjen terveyshaittoja yli 55 prosenttia ja kroonisesti liikennemelulle altistuvien ihmisten osuutta 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Liikenteen osuus unionin kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on noin 25 prosenttia, ja alan päästöt ovat lisääntyneet viime vuosina. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetetaan etusijalle se, että huomattava osa sisäisestä rahdista, josta 75 prosenttia kuljetetaan maanteitse, siirretään rauta- ja vesiteitse kuljetettavaksi. Koska rautatieliikenne on suurelta osin sähköistetty ja energiatehokas liikennemuoto, rautatiepalvelujen käytön lisäämisen pitäisi auttaa vähentämään liikenteen päästöjä ja energiankulutusta.
(2) Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiaa koskevassa tiedonannossa(7) asetetaan välitavoitteita, joilla osoitetaan unionin liikennejärjestelmän tie kestävän, älykkään ja häiriönsietokykyisen liikkuvuuden tavoitteiden saavuttamiseen. Sen mukaan rautateiden tavaraliikenteen pitäisi kasvaa 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä; suurnopeusrautatieliikenteen pitäisi kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä ja kolminkertaistua vuoteen 2050 mennessä, ja alle 500 kilometrin aikataulunmukaisen joukkoliikenteen olisi oltava unionissa hiilineutraalia vuoteen 2030 mennessä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi rautatieliikenteestä on tehtävä houkuttelevampaa. Tämä edellyttää palvelujen kohtuuhintaisuutta ja, luotettavuutta sekä niiden mukauttamistaja saavutettavuutta, ja palvelut on mukautettava paremmin matkustajien ja rahtaajien tarpeisiin. [tark. 1]
(2 a) Asetuksen taustalla on tavoite rautatieinfrastruktuurin käytön lisäämisestä ja näin rautatieliikenteen osuuden lisäämisestä liikennemuotojakaumassa. Tällä asetuksella ei kuitenkaan yksin voida ratkaista hiilestä irtautumista ja liikennemuotosiirtymää koskevia unionin tavoitteita. Sekä jäsenvaltioiden että komission olisi jatkettava työtä sellaisten lukuisten muiden tekijöiden parissa, jotka voivat auttaa lisäämään edelleen sekä rata- että kuljetuskapasiteettia, kuten junareittien niputtaminen, nopeuksien yhdenmukaistaminen, matkustajien toimivat vaihdot, pidempien junien ja suuremman akselikuormituksen käyttö, yhdenmukaistettujen ERTMS-järjestelmien käyttöönotto kaikkialla Euroopassa sekä automaattinen junanhallinta. [tark. 2]
(2 b) Puuttuminen rautateiden tehokkuuteen eri liikennemuotojen välisen multimodaalisen kilpailutilanteen parantamiseksi on tärkeää, jotta voidaan helpottaa merkittävää liikennemuotosiirtymää ja saavuttaa kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa asetetut tavoitteet. Sen vuoksi olisi harkittava myös muita rautateiden kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä, kuten alhaisempia radankäyttömaksuja. Sekä henkilö- että tavaraliikenteen ratakapasiteetin kasvaneen kysynnän vuoksi tarvitaan myös investointeja näiden kapasiteettia lisäävien toimenpiteiden toteuttamiseksi. [tark. 3]
(2 c) Rautatieliikenteeseen siirtymistä koskevat EU:n tason tavoitteet edellyttävät kansallisia tavoitteita, jotka perustuvat jäsenvaltioiden alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti laatimiin konkreettisiin kansallisiin suunnitelmiin. [tark. 4]
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/34/EU(8) vahvistetaan rautatieinfrastruktuurin hallintoon ja käyttöön sovellettavat säännöt sekä periaatteet ja menettelytavat, joita sovelletaan rautateiden ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen kotimaan ja kansainvälisen rautatieliikenteen osalta.
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 913/2010(9) säädetään rautateiden tavaraliikennekäytävien ja keskitettyjen palvelupisteiden perustamisesta rautateiden kansainvälisten tavaraliikennepalvelujen ratakapasiteettia koskevien hakemusten helpottamiseksi.
(5) Ratakapasiteetti ja liikenteenRatakapasiteetin hallinta ja rautatieliikenteen hallinta ovat ratkaisevan tärkeitä rautatiealan moitteettoman toiminnan kannalta. Rautatieliikenteen harjoittamisen suunnittelu ja koordinointi on toteutettava huolellisesti, jotta nopeuden tai jarrutusmatkan kaltaisilta ominaisuuksiltaan toisistaan paljon poikkeavat junat voivat turvallisesti käyttää samoja ratoja. Kapasiteetin optimaalinen hallinta luo uusia mahdollisuuksia rautatiepalveluille ja lisää niiden luotettavuutta, ja tämä on erityisen tärkeä vaatimus kasvaville yöjunamarkkinoille sekä pyrkimyksille siirtää tavarakuljetukset rautateiden tavaraliikenteeseen. Asetuksella on tarkoitus tarjota rataverkon haltijoille riittävästi joustavuutta kapasiteetin tehokkaaseen hallintaan ja varmistaa samalla, että kaikkia rautatieyrityksiä kohdellaan syrjimättömästi verkon käyttömahdollisuuksien osalta. [tark. 5]
(6) Direktiivissä 2012/34/EU tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus olla soveltamatta ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevia sääntöjä rautatieverkon tiettyihin osiin tai tiettyihin rautatiepalveluihin, jos tällainen unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen ei vaikuta yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toimintaan. Näitä poikkeuksia olisi edelleen sovellettava, vaikka ne ovatkin tarkasti rajattuja, ja jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus pyytää tällaisia poikkeuksia tulevaisuudessa myös tämän asetuksen osalta. [tark. 6]
(7) Ratakapasiteetin hallintaa koskevissa säännöissä ja menettelyissä olisi otettava paremmin huomioonhuomioitava ja täytettävä kaikkien rautatiemarkkinoiden segmenttien tarpeet syrjimättömästi. Niissä olisi erityisesti otettava huomioon matkustajaliikennepalvelujen käytettävissä olevan kapasiteetin pitkän aikavälin vakauden ja tavaraliikenteen lyhyen aikavälin joustavuuden tarve markkinoiden kysyntään vastaamiseksi. Tästä syystä kapasiteetin hallintaprosessissa ei pitäisi enää painottaa vuotuista tasoa, vaan se olisi järjestettävä kolmessa peräkkäisessä vaiheessa, jotka ovat strateginen kapasiteetin suunnittelu, rautatieliikenteen aikataulusuunnittelu ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen sekä kapasiteetin mukauttaminen ja aikataulun muuttaminen. Sellaisten paremmin määriteltyjen ja jäsenneltyjen vaiheiden käyttöönotto, jotka mahdollistavat pitkän aikavälin suunnittelun ja lyhyen aikavälin mukauttamisen kapasiteetin hallinnassa, hyödyttäisi erityisesti palveluja, joita ei ole helppo suunnitella etukäteen tai joiden järjestäminen on monimutkaista. Tällaisia ovat esimerkiksi tavarajunat ja rajat ylittävät matkustajajunat, mukaan lukien yöjunat. [tark. 7]
(8) Yhä suurempi osa unionin rautatieverkosta on joko ylikuormitettua tai lähes ylikuormitettua, eikä se pysty vastaamaan kaikkien hakijoiden ratakapasiteettitarpeisiin tai tukemaan rautatieliikenteen määrän kasvua. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/797 mukaisesti laaditun teknisen eritelmän mukaisen infrastruktuurin kehittämisen ja digitalisoinnin ja erityisesti Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) odotetaan lisäävän käytettävissä olevaa kapasiteettia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Rataverkon haltijoiden on kuitenkin vahvistettava ensisijaisuusjärjestys ylikuormitettujen osuuksien käytön osalta. Rataverkon haltijoiden olisi tehtävä ensisijaisuutta koskevat päätökset käyttäen läpinäkyviä ja yhdenmukaistettuja menetelmiä, joista käy selvästi ilmi, miten sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät tekijät on otettu huomioon ja miten ne vaikuttavat niiden päätöksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen yhteydessä asettamia yleisiä ensisijaisuusperiaatteita. Näiden sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien perusteiden on perustuttava hyväksyttyihin menetelmiin ja parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoitu säädös, jossa vahvistetaan menettelyt, perusteet ja menetelmät. Tätä delegoitua säädöstä valmistellessaan komission olisi tehtävä yhteistyötä Euroopan rataverkon haltijoiden verkoston (ENIM) ja asetuksella (EU) 2016/796(10) perustetun Euroopan unionin rautatieviraston (ERA) kanssa. [tark. 8]
(8 a) Nykyinen rautateiden ratakapasiteetti ei riitä vuosien 2030 ja 2050 rautatieliikenteeseen siirtymistä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamiseen. Itse asiassa unionin rataverkko supistui yli 12 000 kilometriä vuosina 1990–2021. Liikennemuotosiirtymää koskevien unionin tavoitteiden saavuttaminen riippuu ensisijaisesti rautateiden tehokkuuden lisäämisestä ja rautatiekapasiteetin vahvistamisesta. Viimeksi mainittu edellyttää investointeja rautatieinfrastruktuurin ylläpitoon, uudistamiseen ja uuteen rakentamiseen. Tämä edellyttää kansallisten talousarvioiden, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1153(11) perustetun Verkkojen Eurooppa -välineen ja yksityisten investointien vipuvaikutusta, jotta voidaan puuttua ratkaiseviin puuttuviin yhteyksiin ja lieventää pullonkauloja, sekä kunnossapitoon tarkoitettua riittävää rahoitusta. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti estettävä rautatieinfrastruktuurin heikentyminen ja minimoitava mahdollisten kapasiteettirajoitusten vaikutus varmistamalla riittävä, vakaa ja oikea-aikainen pitkän aikavälin rahoitus monivuotisilla suorituskykysopimuksilla, jotka olisi tehtävä jäsenvaltion ja rataverkon haltijan välillä vähintään viiden vuoden ajaksi. [tark. 9]
(9) Kapasiteetin strategisella suunnittelulla olisi parannettava rautatieinfrastruktuurin käyttöä ennakoimalla rautatiepalvelujen kysyntää ja ottamalla huomioon suunniteltu infrastruktuurin kehittäminen, uudistaminen ja kunnossapito. Sillä olisi varmistettava, että ratakapasiteetin käyttöoikeus myönnetään tavalla, joka maksimoi rautatiepalvelujen arvon yhteiskunnalle ottaen huomioon sosioekonomiset ja ympäristövaikutukset. Rataverkon haltijoiden olisi varmistettava, että strategisella suunnittelulla saadaan asteittain yksityiskohtaisemmiksi tulevia tietoja käytettävissä olevasta kapasiteetista ja että se muodostaa perustan kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle. Hakijoita, Euroopan rautatiefoorumia (ERP), rautatieliikennepalvelujen asiakkaita ja heidän järjestöjään sekä unionin ja kansallisia viranomaisia olisi kuultava strategisen suunnittelun aikana, ja niillä olisi oltava mahdollisuus esittää kannanottoja 15 artiklassa tarkoitettuun tutkimukseen ”Liikennemarkkinoiden odotetun kehityksen analysointi” ja esittää riippumattomia huomautuksia havainnoista. [tark. 10]
(10) Sen varmistamiseksi, että kapasiteettia riittää eri rautatiemarkkinoiden segmenteille ja erityisesti tavaraliikenteelle ja rajat ylittäville rautatieliikennepalveluille, rataverkon haltijoiden olisi voitava ennalta suunnitella kapasiteetin käyttöä ylikuormitetuilla ja paljon käytetyillä rataosuuksilla ja laajentaa tällainen suunnittelu tarvittaessa verkon muihin osiin. Kapasiteetin ennakkosuunnittelussa olisi otettava huomioon erilaiset kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenetelmät ja rautatiemarkkinoiden eri segmenttien ominaispiirteet. Sen pitäisi mahdollistaa rautatieinfrastruktuurin parempi käyttö ryhmittelemällä kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisvaiheessa sellaiset junat, joilla on samanlaiset suoritusominaisuudet.
(11) Rataverkon haltijoiden olisi kapasiteetin käyttöoikeuksia myöntäessään noudatettava kapasiteetin tarjontaa koskevia strategisia suunnitelmia ja varmistettava samalla, että kapasiteetin käyttöoikeudet myönnetään markkinakysynnän mukaisesti oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla. Jotkin kapasiteettihakemuksetJoidenkin kapasiteettihakemusten osalta voidaan tästä syystä tarjota vaihtoehtoista kapasiteettia, tai jos muita mahdollisuuksia ei ole, ne voidaan hylätä, ja kapasiteetin toimitussuunnitelmaa olisi päivitettävä säännöllisesti todellisen kysynnän mukaisesti. [tark. 11]
(11 a) Useilla kansallisilla rautatiemarkkinoilla rataverkon haltija on osa vertikaalisesti integroitunutta holdingyhtiötä, johon kuuluu yksi tai useampi henkilö- ja tavaraliikenteen harjoittaja. Kun näille rautatieyrityksille myönnetään kapasiteetin käyttöoikeus, markkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on erittäin tärkeää, että kapasiteetin käyttöoikeus myönnetään oikeudenmukaisella, kohtuullisella ja syrjimättömällä tavalla. Erityisesti rataverkon haltijan kanssa osana kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisprosessia jaettavien arkaluonteisten tietojen olisi katsottava olevan luottamuksellisia. [tark. 12]
(12) Rautatiemarkkinoiden eri segmenteillä on erilaiset valmiudet ennakoida ratakapasiteettitarpeitaan. Erityisesti jotkin tavaraliikenteen tarjoajat eivät ehkä pysty määrittämään kapasiteettitarpeitaan ajoissa, jotta ne voitaisiin sisällyttää aikatauluun, eli junien ja liikkuvan kaluston liikkumista koskevaan vuotuiseen suunnitelmaan, eivätkä ne välttämättä sovi vuosiaikatauluun. Sen vuoksi rataverkon haltijoiden olisi voitava tarjota riittävän laadukasta ja määrällisesti riittävää kapasiteettia myös sellaisille rautatieliikennepalveluille, joiden kysyntä on epävakaata, jotka järjestetään suhteellisen lyhyellä varoitusajalla, joihin sisältyy enemmän kuin yksi junan ajomatka ja joita voidaan liikennöidä toistuvasti ajan, joka ei välttämättä osu yksiin aikataulukauden keston kanssa. Tällaista kapasiteettitarjontaa voitaisiin tarjota myös sellaisten ennalta laskettujen varaamattomien vähimmäisreittien paketissa, joiden käyttöoikeus voidaan sitten myöntää lyhyellä varoitusajalla. [tark. 13]
(12 a) Jäsenvaltioissa käytetään erilaisia aikataulusuunnittelun käytäntöjä, ja nämä käsitteet olisi otettava huomioon strategisessa kapasiteetin suunnittelussa. Nämä käytännöt edellyttävät rataverkon haltijoiden välisen koordinoinnin lisäämistä yli rajojen erityisesti silloin, kun rataverkon haltija suunnittelee kapasiteettia ennalta käyttämällä yhdennettyjä säännöllisiä aikatauluja. [tark. 14]
(13) Ratakapasiteetin hakijoiden olisi voitava suunnitella ja hakea ratakapasiteettia vuosittain aikataulun pohjalta. Hakijoiden olisi myös voitava hakea vakaalle ja monivuotiselle rautatieliikenteelle ratakapasiteettia varhaisemmassa vaiheessa puitesopimusten avulla. Lisäksi hakijoiden olisi voitava hakea yksittäisille junille kapasiteettia lähellä niiden toiminta-aikaa ad hoc -kapasiteettihakemuksilla tai toistuville junaliikennepalveluille jatkuvan suunnittelun hakemuksilla.
(14) Merkittävä osa rautateiden tavaraliikenteestä on kaukoliikennettä, joka edellyttää rataverkon haltijoiden rajat ylittävää koordinointia. Rautatieliikenteen lisäämistä koskevan politiikkatavoitteen toteutuminen riippuu myös rajat ylittävän matkustajaliikenteen lisääntymisestä. Rajat ylittävän liikenteen lisääntymisen helpottamiseksi ja edistämiseksi yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella on tarpeen varmistaa, että ratakapasiteetin hallintaa koskevat säännöt ja menettelyt ovat nykyistä johdonmukaisempia ja yhdenmukaisempia. Tästä syystä rataverkon haltijoiden eurooppalaisen verkoston roolia olisi vahvistettava, jotta sille voidaan antaa tehtäväksi laatia suuntaviivat tämän asetuksen yhdenmukaista täytäntöönpanoa varten ratakapasiteetin hallintamenettelyjen ja -menetelmien sekä rajat ylittävän kapasiteetin ja liikenteen aktiivisen koordinoinnin osalta. Rataverkon haltijoiden eurooppalaisen verkoston olisi erityisesti laadittava eurooppalaiset kehykset kapasiteetin hallintaa, rajat ylittävän liikenteen hallinnan koordinointia, häiriönhallintaa ja kriisinhallintaa sekä suorituskyvyn tarkastelua varten. Rautatieyrityksiä, hakijoita ja muita operatiivisia sidosryhmiä olisi myös kuultava näiden eurooppalaisten kehysten kehittämisessä. [tark. 15]
(15) Rataverkon haltijoiden eurooppalaisen verkoston laatimissa eurooppalaisissa kehyksissä olisi annettava suuntaviivat, joita rataverkon haltijoiden olisi kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan niin, että ne olisivat kuitenkin edelleen vastuussa operatiivisista päätöksistään. Rataverkon haltijoiden olisi esitettävä perustelut kaikille poikkeamilleperusteltava kaikki poikkeamat rataverkon haltijoiden eurooppalaisen verkoston laatimista kehyksistä, ja poikkeamat olisi sallittava vain poikkeustapauksissa kansallisen rautatiealan sääntelyelimen hyväksynnällä. Tällä toimintatavalla pyritään löytämään tasapaino niiden tarpeiden välillä, jotka koskevat yhtäältä koordinointia ja yhdenmukaistettujen toimintatapojen soveltamista yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella ja toisaalta menettelyjen ja menetelmien mukauttamista tiettyjen maantieteellisten alueiden erityisolosuhteisiin. Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamisen aloittamisesta komission olisi arvioitava, ovatko menettelyjen ja menetelmien lähentymisen tilanne ja rataverkon haltijoiden välisen koordinointiprosessin tehokkuus sekä yleinen edistyminen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen perustamisessa sillä tasolla, että on perusteltua antaa sekundaarilainsäädäntöä, jolla korvataan rataverkon haltijoiden eurooppalaisen verkoston laatimien eurooppalaisten kehysten osia. [tark. 16]
(15 a) Saumattoman eurooppalaisen rautatieverkon varmistamiseksi ja sekä tavara- että henkilöliikenteen rajat ylittävän ja usean verkon rautatieliikenteen tehostamiseksi ERAlle olisi annettava uusia tehtäviä. ERAn olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä ENIMin ja verkon koordinaattorin kanssa uusien tehtäviensä hoitamisessa. [tark. 17]
(15 b) ERAn resurssit ovat riittämättömiä, kun otetaan huomioon sen tehtäviin esitetyt lisäykset ja tämän asetuksen mukaisten unionin tavoitteiden laajuus. ERAn tämän asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseen osoitetut määrärahat olisi siten otettava monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien kohdentamattomista liikkumavaroista tai otettava käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen muiden kuin temaattisten erityisrahoitusvälineiden kautta. Koska monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista koskevassa komission ehdotuksessa ei vahvistettu ERAn talousarviota, ERAn määrärahojen lisäystä ei voida kompensoida vähentämällä Verkkojen Eurooppa ‑välineen liikenneosion suunniteltuja menoja, eikä kyseinen lisäys voi johtaa minkään muunkaan unionin ohjelman rahoituksen vähenemiseen. [tark. 18]
(16) Säännöillä, jotka koskevat rajat ylittävän rautatieliikenteen hallintaa tavanomaisissa olosuhteissa ja häiriötilanteissa, olisi edistettävä rautatieliikennepalvelujen sujuvaa, häiriönsietokykyistä ja saumatonta toimintaa. Niissä olisi säädettävä jäsennellyn koordinoinnin järjestelmästä rataverkon haltijoiden ja muiden sidosryhmien välillä.
(17) Rautatieinfrastruktuurin käyttö edellyttää tiivistä yhteistyötä rataverkon haltijoiden välillä sekä tiivistä vuorovaikutusta rautatieyritysten ja muiden rautatieliikenteeseen ja multimodaalikuljetuksiin ja logistiikkaan suoraan osallistuvien sidosryhmien kanssa. Sen vuoksi on tarpeen säätää jäsennellystä koordinoinnista rataverkon haltijoiden ja muiden sidosryhmien välillä. Rautatieyritysten ja hakijoiden aseman vahvistamiseksi ERP perustetaan ENIMin neuvoa-antavaksi elimeksi. ERP:hen voivat kuulua myös palvelupaikkojen ja terminaalien ylläpitäjät ja multimodaalisen kapasiteetin sidosryhmät, kuten meri- ja sisävesisatamien sekä muiden rautatieliikenteeseen liittyvien palvelupaikkojen omistajat. ENIMin olisi kuultava ERP:tä ennen kapasiteetin hallintaa, liikenteen hallintaa ja suorituskyvyn hallintaa koskevien eurooppalaisten kehysten valmistelua ja hyväksymistä. ERP voisi lisäksi antaa ENIMille tarkemman kuvan markkinoiden kehityksestä, ja se voisi myös antaa omasta aloitteestaan lausuntoja kaikista ENIMin ja ERAn ehdotuksista tai päätöksistä. [tark. 19]
(18) Rautatiepalvelujen luotettavuus on yksi rautatieliikenteen asiakkaiden tärkeimpinä pitämistä näkökohdista ja erityisen kriittinen vaatimus uuden nousun kokeneille yöjunamarkkinoille, joilla rautatieliikenteen asiakkaiden ja hakijoiden on tiedettävä hyvissä ajoin etukäteen, miten heidän palvelunsa voivat toimia. Aikataulujen luotettavuus on myös ratkaiseva tekijä rautatiejärjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta, kun palvelujen ja verkostoulkoisvaikutusten välillä on vahva vuorovaikutus. Tästä syystä aikataulusta poikkeamiset olisi pidettävä mahdollisimman vähäisinä. Lisäksi olisi otettava käyttöön riittävien kannustinten järjestelmä, jolla kannustetaan rataverkon haltijoita, rautatieyrityksiä, palvelupaikkojen ylläpitäjiä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä täyttämään sitoumuksensa. Kannustinten olisi oltava sekä taloudellisia että muita kuin taloudellisia. [tark. 20]
(19) Rautatieinfrastruktuurin ja liikenteen laadun jatkuva seuranta on ennakkoedellytys näiden palvelujen suorituskyvyn parantamiselle. SenTämän vuoksi rataverkon haltijoiden olisi seurattava ja vertailtava rautateiden infrastruktuuri- ja rautatieliikennepalvelujen suorituskykyä. Kun rataverkon haltijat asettavat omia suorituskykytavoitteitaan direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa suunnitelmassa, niiden olisi kuultava kansallisia sääntelyviranomaisia, kansallisia ministeriöitä ja komissiota sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet ovat johdonmukaisia unionin suorituskykytavoitteiden kanssa. On myöson tarpeen luoda avoin ja objektiivinen indikaattorijärjestelmä, jonka avulla saadaan tietoa niistä suorituskykyyn liittyvistä näkökohdista, jotka ovat merkityksellisiä rautatieliikennepalvelujen eri operatiivisten sidosryhmien ja loppukäyttäjien kannalta. Järjestelmän päätehtävässä olisi keskityttävä seuraamaan operatiivisten sidosryhmien tekemien sitoumusten täyttämistä ja suorituskyvyn edistymistä ajan mittaan ottaen samalla huomioon rautatiealan erilaiset olosuhteet ja ominaispiirteet. Tällaisen järjestelmän perustamiseksi ja sen tulosten analysoimiseksi komission ja ERAn olisi voitava käyttää rautatiealan perusteellisesti tuntevia riippumattomia asiantuntijoita suorituskyvyn tarkastuselimen muodossa. Tämän elimen olisi voitava antaa komissiolle ja ERAlle riippumattomia neuvojaasiantuntijaneuvoja kaikilla rautatiepalvelujen suorituskykyyn ja infrastruktuurin hallintaan vaikuttavilla aloilla. [tark. 21]
(20) Rautateiden infrastruktuuripalvelujen suorituskyvyn parantamiseksi yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella rataverkon haltijoiden olisi tiiviissä yhteistyössä komission, ERAn, suorituskyvyn tarkastuselimen ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa luotava ja pantava täytäntöön suorituskyvyn tarkastelun yhteinen kehys. Kehyksellä olisi varmistettava, että kaikki EU:n rataverkon haltijat käyttävät yhteisiä periaatteita ja menetelmiä suorituskyvyn mittaamiseen sovittujen indikaattoreiden avulla. Kehyksen olisi mahdollistettava EU:n rautatieverkon suorituskyvyn puutteiden tunnistaminen. Sillä olisi varmistettava, että rataverkon haltijat asettavat suorituskykytavoitteet siten, että niissä otetaan huomioon niiden hallinnoiman verkon erityispiirteet mutta samalla varmistetaan johdonmukaisuus kaikkein merkittävimpien suorituskykypuutteiden tunnistamisessa. Kehyksen olisi mahdollistettava se, että rataverkon haltijat voivat tehdä yhteistyötä EU:n tasolla, myös ERAn puitteissa, määrittääkseen toimenpiteitä suorituskykypuutteiden korjaamiseksi ja niiden vaikutuksen seuraamiseksi. Rataverkon haltijoiden, jotka työskentelevät yhdessä ERAn kanssa rataverkon haltijoiden eurooppalaisessa verkossa ja ottavat huomioon suorituskyvyn tarkastuselimen ja komission lausunnon, olisi tarkasteltava tätä kehystä säännöllisesti uudelleen sen varmistamiseksi, että se on tarkoituksenmukainen. [tark. 22]
(21) Jotta voidaan varmistaa tehokas EU:n kehys rataverkon haltijoiden koordinoinnille, direktiivillä 2012/34/EU perustetusta rataverkon haltijoiden eurooppalaisesta verkostosta olisi tultava toimivampi. Siihen olisi sisällyttävä päätöksentekomekanismeja, joiden avulla EU:n rataverkon haltijat voivat koordinoida tehokkaasti ratakapasiteetin strategista suunnittelua.
(22) Rautateiden sääntelyelinten olisi tehtävä yhteistyötä unionin tasolla, jotta varmistetaan sääntelykehyksen yhdenmukainen soveltaminen ja hakijoiden yhdenmukainen kohtelu yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella. Yhteistyö olisi toteutettava Euroopan rautateiden sääntelyelinten verkoston (ENRRB) kautta, jotta voidaan kehittää yhteisiä käytäntöjä niiden päätösten tekemistä varten, joihin niillä tämän asetuksen nojalla on valtuudet. Tätä varten Euroopan rautateiden sääntelyelinten verkostonENRRB:n olisi hoidettava koordinointitehtäviä ja annettava ei-sitovia suosituksia ja lausuntoja, jotka eivät saisi vaikuttaa rautateiden sääntelyelinten tai rataverkon haltijoiden toimivaltaan. ENRRB:n olisi tarkistettava, että eurooppalaiset kehykset ovat asetuksen sääntelytavoitteiden mukaisia. Sääntelyn valvonta olisi suunniteltava siten, että kansalliset päätökset eivät heikennä eurooppalaisissa kehyksissä kuvattuja yhdenmukaistettuja menettelyjä, ellei tässä asetuksessa muuta säädetä. [tark. 23]
(23) Rautatiekapasiteetin ja liikenteen tehokas hallinta edellyttää datan ja tietojen vaihtoa rataverkon haltijoiden, hakijoiden ja muiden operatiivisten sidosryhmien välillä. Vaihto voi olla huomattavasti vaikuttavampaa ja tehokkaampaa yhteentoimivien digitaalisten välineiden ja mahdollisuuksien mukaan automaation avulla. Yhteentoimivuuden eritelmät olisi sen vuoksi pantava täytäntöön ensi tilassa, ja niitä olisi kehitettävä edelleen teknologian kehityksen ja tässä asetuksessa esitettyjen uusien prosessien huomioon ottamiseksi. Nopean kehittämisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoitu säädös yhdennetyn digitaalisen eurooppalaisen rautatieliikenteen hallinnan täytäntöönpanosta ja hallinnoinnista. Koska ERA on telemaattisten sovellusten eurooppalainen järjestelmäviranomainen, sen olisi osallistuttava tiiviisti tämän asetuksen 62 artiklassa tarkoitettujen digitaalisten välineiden kehittämiseen ja käyttöönottoon sen varmistamiseksi, että ne ovat direktiivissä (EU) 2016/797 määritellyn telemaattisia sovelluksia koskevan YTE:n ja asetuksen (EU) 2016/796 23 artiklan mukaisia. [tark. 24]
(23 a) Työntekijät ovat ratkaisevan tärkeitä rautatiealan tehokkaan toiminnan kannalta. Digitalisointi on välttämätöntä palvelujen tehostamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi. Tätä ratakapasiteetin ja liikenteen hallinnan digitalisointia ja/tai automaatiota on täydennettävä kehittämällä alan työntekijöiden digitaitoja. Lisäkoulutus ja -investoinnit digitaitojen laajentamiseen uusien digitaalisten vaatimusten mukaisesti antavat työntekijöille mahdollisuuden sopeutua ja edistää myönteisesti alan moitteetonta toimintaa siten, että parannetaan viestintää ja valmiuksia vastata odottamattomiin tapahtumiin. [tark. 25]
(24) Rataverkon haltijoiden olisi erityisesti digitalisaation osalta varmistettava yhdenmukaisuus neuvoston asetuksen (EU) 2021/2085 IV osastolla perustetun Euroopan rautatiet -yhteisyrityksen työn kanssa 86 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun yleissuunnitelman ja 85 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun järjestelmäpilarin osalta sekä asetuksen (EU) 2021/2085 97 artiklassa tarkoitetun käyttöönottoryhmän kautta.
(25) On tarpeen luoda mekanismi, jolla vahvistetaan kapasiteetin hallintaan, rautatiealan sidosryhmien väliseen yhteistyöhön ja koordinointiin EU:n tasolla, rataverkon haltijoihin ja viranomaisvalvontaan liittyvät kriteerit, periaatteet ja menettelyt. Mekanismi edellyttää, että rataverkon haltijat ja rautateiden sääntelyelimet kehittävät ja panevat täytäntöön eurooppalaisia kehyksiä ja suuntaviivoja yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa. Komissiolla olisi oltava keinot puuttua tällaisiin sääntelyn puutteisiin tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksillä tai delegoiduilla säädöksillä eurooppalaisten kehysten laadinnan ja täytäntöönpanon arvioinnin jälkeen ja jos alakohtaisten suuntaviivojen vapaaehtoisella soveltamisella ei saavuteta tarvittavaa sääntelyn johdonmukaisuutta.
(26) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta voidaan varmistaa kansainvälisen rautatieliikenteen kapasiteetin ja liikenteen hallinnan sujuvuus, minimoida myönnetyn kapasiteetin peruutukset ja rautatieliikenteen keskeytyminen rautatieverkossa tapahtuvien häiriöiden vuoksi sekä ottaa huomioon rataverkon haltijoiden käytäntöjen kehitys ja uusien kapasiteetin myöntämismenetelmien sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Näiden valtuuksien olisi koskettava ratakapasiteetin strategisen suunnittelun tuotoksia; strategisen kapasiteetin suunnittelun ja kapasiteetin käyttöoikeuksien myöntämismenettelyn aikataulua; myönnettyihin kapasiteetin käyttöoikeuksiin tehtävien muutosten ja hakijoille tarjottavien vaihtoehtoisten ratkaisujen rakentamisen määräaikoja; ratatöistä johtuvien kapasiteettirajoitusten koordinoinnin, niihin liittyvän kuulemisen ja niiden julkaisemisen aikataulua; paljon käytetyn ja ylikuormitetun infrastruktuurin määrittelyä sekä menettelyjä ja menetelmiä kapasiteetin käyttöasteen laskemiseksi; verkkohäiriöiden tunnistamisen ja ilmoittamisen perusteita; operatiivisille sidosryhmille annettavia tietoja; ja osa-alueita, joita rataverkon haltijoiden olisi koordinoitava, sekä tällaisen koordinoinnin järjestelyjä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
(27) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta ottaa käyttöön teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia, joilla helpotetaan yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen moitteetonta toimintaa ja jotka koskevat yhdenmukaisia perusteita rataverkon haltijoiden hakijoille asettamille vaatimuksille; yhteisiä menettelyjä, perusteita ja menetelmiä, jotka koskevat niukan kapasiteetin hallintaa, valmiussuunnittelua ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä aikataulukauden jälkeen; yhteistä lähestymistapaa korvauksiin, jotka maksetaan myönnettyihin kapasiteetin käyttöoikeuksiin tehtävistä muutoksista; aikataulun muuttamista koskevia yhteisiä perusteita ja menettelyjä; rautatieliikenteen ja siihen liittyvien palvelujen suorituskyvyn seurantajärjestelmän teknisten osien määrittelyä, mukaan lukien menetelmät ja tietovaatimukset sekä niiden uudelleentarkastelu. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(13) mukaisesti.
(28) Korvataan direktiivissä 2012/34/EU säädetyt kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevat säännöt tässä asetuksessa säädetyillä säännöillä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi määriteltävä rataverkon haltijoiden välistä yhteistyötä koskevat säännöt, rautatiealan sääntelyelinten välistä yhteistyötä koskevat säännöt, vaatimukset, jotka koskevat rautatieyritysten käytettävissä olevan rautatieinfrastruktuurin luonnetta kuvaavan verkkoselostuksen osia, infrastruktuurin käyttöoikeuden ehdot sekä kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevat periaatteet ja perusteet. Yhteistyötä ja koordinointia koskevat säännöt sekä verkkoselostuksen osat, jotka eivät liity kapasiteetin hallintaan, olisi säilytettävä direktiivissä 2012/34/EU.
(29) Asetuksen (EU) N:o 913/2010(14) jälkiarvioinnissa todettiin, että asetuksen vaikutus oli liian vähäinen, jotta se edistäisi liikennemuotosiirtymää maanteiltä rautateille. Lisäksi jäsenvaltioiden ja rataverkon haltijoiden välinen yhteistyö rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnissa oli edelleen tehotonta rajat ylittävästä näkökulmasta. Arviointi on myös osoittanut, että kapasiteetin hallinnointi erikseen rautateiden tavaraliikennekäytävillä ja muualla verkossa ei ole tehokasta. Rautatieverkon kapasiteetin käyttöön olisi sovellettava yhteistä sääntelykehystä, jossa konsolidoidaan direktiivin 2012/34/EU ja asetuksen (EU) N:o 913/2010 asiaa koskevat säännökset. Sen vuoksi asetus (EU) N:o 913/2010 ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevat direktiivin 2012/34/EU säännökset olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella. Unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi annetun asetuksen (EU) N:o 1315/2013 asiaankuuluvia artikloja olisi muutettava vastaavasti. [tark. 26]
(29 a) Vastaavasti olisi varmistettava yhdenmukaistaminen seuraavien täytäntöönpanoasetusten kanssa palvelupaikkojen myöntämistä koskevien sääntöjen (täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 2017/2177) sekä puitesopimuksiin liittyvien menettelyjen ja perusteiden (täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/545) osalta. [tark. 27]
(30) Aikataulun laatiminen edellyttää, että valmistelevat toimet toteutetaan mainitun aikataulun voimaantuloa edeltävinä vuosina. Sen vuoksi siirtyminen direktiivillä 2013/34/EU2012/34/EU ja asetuksella (EU) N:o 913/2010 perustetusta sääntelykehyksestä tällä asetuksella vahvistettuun sääntelykehykseen merkitsee sitä, että uuden kehyksen mukaisten aikataulujen valmistelu olisi aloitettava samaan aikaan kuin nykyisen kehyksen sääntöjä vielä sovelletaan. Siirtymävaiheessa on tästä syystä sovellettava kaksitahoista järjestelmää, jossa tietyn aikataulun edellyttämien valmisteluvaiheiden olisi oltava kyseiseen aikatauluun sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisia. Nykyisen kehyksen mukaisesti tehtyjen puitesopimusten soveltamista olisi voitava jatkaa uudessa järjestelmässä siirtymäkauden ajanheidän sopimustensa päättymiseen asti. [tark. 28]
(31) Aikataulun valmistelu olisi uuden kehyksen mukaisesti aloitettava julkaisemalla kapasiteettistrategia viisi vuotta ennen tietyn aikataulun voimaantuloa. Jotta uutta sääntelykehystä kyettäisiin soveltamaan varhaisessa vaiheessa, voitaisiin alalla jo tehty valmistelutyö huomioiden lyhentää kahden ensimmäisen aikataulun vahvistamiseen johtavien toimien aikataulua 38 kuukauteen lyhentämällä kapasiteettistrategiaa koskevaa vaihetta. Näin ollen ensimmäisen uuden sääntelykehyksen mukaisen aikataulun olisi oltava [9 päivänä joulukuuta 2029] alkava aikataulu. Kaikkien sidosryhmien olisi aloitettava viipymättä tarvittavat valmistelut uuden kehyksen noudattamiseksi. Jäsenvaltiot, jotka voivat osoittaa toteuttaneensa kaikki tarvittavat toimenpiteet ennen asetuksen hyväksymispäivää, voisivat harkita aiempaa soveltamispäivää, [tark. 29]
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
I LUKU
YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
1. Tässä asetuksessa vahvistetaan periaatteet, säännöt ja menettelyt, joita sovelletaan ratakapasiteetin hallintaan ja koordinointiin palvelupaikkojen kanssa, liikenteen hallintaan, kriisinhallintaan ja suorituskyvyn hallintaan kotimaan ja kansainvälisen rautatieliikenteen osalta. Siinä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat rataverkon haltijoiden välistä ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa toteutettavaa eurooppalaista koordinointiverkostoa sekä kapasiteetin ja liikenteen hallinnan valvontaa.
1 a. Tässä asetuksessa vahvistetaan myös säännöt ja menettelyt eurooppalaisen yhdennetyn digitaalisen rautatieliikenteen hallintajärjestelmän täytäntöönpanoa varten. [tark. 30]
2. Tätä asetusta sovelletaan direktiivin (EU) 2016/797 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyyn unionin rautatiejärjestelmään ja rautatieinfrastruktuurin käyttöön direktiivin 2012/34/EU 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kotimaisessa ja kansainvälisessä rautatieliikenteessä, mukaan lukien mainitun direktiivin 3 artiklan 11 kohdassa määritellyt palvelupaikat. [tark. 31]
3. Tämän asetuksen II–V lukua ei sovelleta rautatieinfrastruktuuriin tai rautatiepalveluihin, joihin ei sovelleta direktiivin 2012/34/EU IV lukua mainitun direktiivin 2 artiklan 3, 3 a, 4, 8, 8 a, 9 ja 10 kohdan mukaisesti asianomaisten poikkeusten voimassaoloaikana. [tark. 32]
4. Tätä asetusta ei sovelleta Kyprokseen eikä Maltaan niin kauan kuin niiden alueella ei ole rautatiejärjestelmää.
2 artikla
Yleiset vastuualueet ja periaatteet
1. Rataverkon haltijat vastaavat ratakapasiteetin ja rautatieliikenteen hallinnasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/34/EU 7 c artiklan soveltamista.
Kaikissa ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen liittyvissä tämän asetuksen säännöksissä olevia viittauksia rataverkon haltijaan pidetään viittauksina direktiivin 2012/34/EU 7 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun käyttöoikeuksia myöntävään elimeen.
2. Tehokkaan ja toimivan ratakapasiteetin tarjonnan ja liikenteenhallinnan helpottamiseksi unionissa rataverkon haltijoiden on tehtävä yhteistyötä direktiivin 2012/34/EU 7 f artiklassa tarkoitetussa rataverkon haltijoiden eurooppalaisessa verkostossa, jäljempänä ’ENIM’, yhteistyötä koskevien tämän asetuksen säännösten mukaisesti.
3. Täyttäessään 1 ja 2 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan rataverkon haltijoiden on
a) hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti käytettävissä olevaa ratakapasiteettia direktiivin 2012/34/EU 26 artiklan mukaisesti, jotta voidaan lisätä rautatieliikenteen osuutta sekä henkilö- että tavaraliikennepalveluissa unionin ilmastotavoitteiden mukaisesti; [tark. 33]
b) maksimoitava rautatieinfrastruktuurin mahdollistamien rautatieliikennepalvelujen yhteiskunnallinen arvo sosiaaliselta ja taloudelliselta sekä ympäristön kannalta;
c) varmistettava ratakapasiteetin syrjimätön hallinnointi ja avoin käyttömahdollisuus, myös töiden aikana, tasapuolisen kilpailun tukemiseksi;
d) mahdollistettava saumaton ja täsmällinen rautatieliikenne useammassa kuin yhdessä verkossa ja rajojen yli pyrkimällä poistamaan pullonkaulat ja toiminnalliset esteet; [tark. 34]
e) varmistettava läpinäkyvyys ratakapasiteetin tilan ja saatavuuden suhteen;
f) tarkasteltava ja parannettava rautateiden infrastruktuurin ja liikennepalvelujen suorituskykyä tiiviissä yhteistyössä rautatiealan toimijoiden kanssa, mukaan lukien palvelupaikat, jotka osallistuvat suoraan rautatieliikennepalvelun tarjoamiseen; [tark. 35]
g) edistettävä yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamista ja kehittämistä erityisesti yhteisten eurooppalaisten teknisten ja toiminnallisten sääntöjen ja standardien, teknisten laitevaatimusten ja henkilöstön sertifioinnin avulla. [tark. 36]
3 artikla
Rataverkon haltijan puolueettomuus liikenteen ja kapasiteetin hallinnassa sekä kunnossapidon suunnittelussa
1. Rataverkon haltijoiden on hoidettava liikenteen ja kapasiteetin hallintatehtävät, mukaan lukien kunnossapidon suunnittelu, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla, eivätkä minkäänlaiset eturistiriidat saa vaikuttaa näitä toimintoja koskevista päätöksistä vastaaviin henkilöihin.
2. Liikenteen hallinnan osalta rataverkon haltijoiden on varmistettava, että rautatieyrityksillä on niitä koskevissa häiriötilanteissa mahdollisuus saada oikea-aikaisesti käyttöönsä kaikki asiaankuuluvat tiedot. Jos rataverkon haltija myöntää lisää oikeuksia osallistua liikenteenhallintaprosessiin, sen on toimittava asianomaisten rautatieyritysten kannalta läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla.
3. Rataverkon haltijan on kapasiteetin hallinnan ja rautatieinfrastruktuurin merkittävän kunnossapidon, uudistamisen ja parantamisen pitkän aikavälin suunnittelun osalta kuultava hakijoita, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan 19 alakohdassa, tämän asetuksen mukaisesti ja otettava parhaalla mahdollisella tavalla huomioon esitetyt huolenaiheet.
4 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan määritelmiä.
Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) ’ylivoimaisella esteellä’ mitä tahansa ennalta arvaamatonta, väistämätöntä tai poikkeuksellista tai epätavallista tapahtumaa tai tilannetta, johon rataverkon haltija tai, rautatieyritys tai hakija ei voi vaikuttaa ja jota ei kohtuullisella ennakoinnilla ja huolellisuudella voida välttää tai estää ja, jota ei voida ratkaista sellaisilla toimenpiteillä, jotka ovat tekniseltä, rahoitukselliselta tai taloudelliselta kannalta kohtuudella toteutettavissa, jotka ovatmukaan lukien uudelleenreititys rajojen yli; tämän tapahtuman on täytynyt tosiasiallisesti tapahtuneet jatapahtua ja sen on oltava objektiivisesti todennettavissa ja jotka estävätestettävä rataverkon haltijaa tai haltijoita väliaikaisesti tai pysyvästi täyttämästä tämän asetuksen tai direktiivin 2012/34/EU mukaisia velvoitteitaan tai rautatieyritystä täyttämästä sopimusvelvoitteitaan rataverkon haltijaa tai haltijoita kohtaan; [tark. 37]
2) ’yhteentoimivuudella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/797(15) 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä yhteentoimivuutta;
2 a) ’hakijalla’ rautatieyritystä tai rautatieyritysten kansainvälistä ryhmittymää tai muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007(16) 2 artiklan b kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen sekä laivaaja, huolitsija ja yhdistettyjen kuljetusten harjoittaja, joka joko julkisen palvelun tarjoamiseen liittyvistä tai kaupallisista syistä haluaa hankkia ratakapasiteettia; [tark. 38]
3) ’operatiivisella sidosryhmällä’ hakijaa, rautatieyritystähakijoiden yhteenliittymää, rataverkon haltijaa, rautatieliikennepalvelupaikanpalvelupaikan ylläpitäjää, rautatieliikenteeseen liittyvien palvelujen tarjoajaa ja mitä tahansa muuta yksikköä, joka osallistuu suoraan rautatieliikennepalvelujen tarjoamiseen; [tark. 39]
5) ’puitesopimuksella’ julkis- tai yksityisoikeudellista oikeudellisesti sitovaa yleistä sopimusta, jossa määritetään hakijan ja rataverkon haltijan oikeudet ja velvoitteet yhtä aikataulukautta pidemmäksi ajaksi myönnettävän ratakapasiteetin ja samalta ajalta perittävien maksujen osalta;
6) ’samanaikaisella kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisellä’ prosessia, jossa rataverkon haltijat myöntävät ratakapasiteettia tiettyyn määräpäivään mennessä vastaanotettujen kapasiteettihakemusten perusteella ja koordinoimalla näitä hakemuksia, jotta varmistetaan, että infrastruktuuria hyödynnetään mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman tarkasti hakemuksia vastaavalla tavalla;
7) ’ensin tullutta palvellaan ensin -periaatteella’ ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen periaatetta, jossa kapasiteettihakemuksia priorisoidaan myöntämismenettelyssä saapumisjärjestyksen mukaisesti;
8) ’reitillä’ ratakapasiteettia, joka tarvitaan junan kuljettamiseen kahden paikan välillä tiettynä ajanjaksona ja joka kuvataan täsmällisenä reittiosuutena, johon sisältyy kyseisen junan aikataulusuunnitelma eli lähtö- ja määräpaikka, saapumisaika ja ‑päivä sekä poistumisaika ja -päivä, mukaan lukien mahdollinen pysähdyspaikka ja siihen liittyvät lähtöajat;
9) ’kapasiteettieritelmällä’ kapasiteettioikeutta, jossa täsmennetään asianomaisen hakijan kannalta merkitykselliset ratakapasiteetin kaupalliset ja toiminnalliset ominaisuudet ja joka antaa rataverkon haltijalle riittävästi tietoa, jotta se voi valmistella erityisiä reittejä, joissa otetaan huomioon nämä ominaisuudet;
10) ’usean verkon rautatiepalvelulla’ kotimaan tai kansainvälistä rautateiden tavara- tai matkustajaliikennepalvelua, jota harjoitetaan kahdessa tai useammassa eri rataverkon haltijoiden hallinnoimassa verkossa. Juna voidaan yhdistää ja/tai jakaa osiin, ja eri osuuksilla voi olla eri lähtöpaikat ja määränpäät edellyttäen, että kaikki vaunut kulkevat vähintään yhteen eri rataverkon haltijan ylläpitämään verkkoon;
11) ’usean verkon kapasiteettioikeudella’ kaikkia kapasiteettioikeuksia, jotka mahdollistavat usean verkon rautatiepalvelun tarjoamisen;
12) ’ratakapasiteetin osittamisella’ osuuksien osoittamista infrastruktuurin osuuden käytettävissä olevasta kokonaiskapasiteetista erityyppisille rautatieliikennepalveluille ja ratatöistä johtuville kapasiteettirajoituksille.
13) ’aikataululla’ jatkuvasti päivitettäviä tietoja, joissa määritellään myönnettyinä kapasiteettioikeuksina ilmaistuna kaikki suunnitellut junien ja liikkuvan kaluston liikkeet, jotka tapahtuvat aikataulukauden aikana asianomaisessa infrastruktuurissa;
14) ’aikataulukaudella’ ajanjaksoa, jonka aikana tietty aikataulu on voimassa;
15) ’ratatöillä’ rautatieinfrastruktuuriin kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan 2 a, 2 c, 2 d ja 2 e alakohdassa määritellyn rautatieinfrastruktuurin kehittäminen, kunnossapito, uudistaminen ja parantaminen;
17) ’poikkeamalla’ tapahtumaa tai samaa alkuperää olevaa tapahtumasarjaa, joka aiheuttaa häiriöitä rautatieliikenteelle;
17 a) ’järjestelmällisillä reiteillä’ tämän asetuksen 11 ja 20 artiklaan perustuvia reittejä, jotka on ennalta suunniteltu säännöllisen aikataulun mukaisesti aikataulukauden ajaksi. [tark. 40]
II LUKU
RATAKAPASITEETIN HALLINTA
1 JAKSO
Ratakapasiteetin hallintaa koskevat yleiset periaatteet
5 artikla
Kapasiteetin hallinta
1. Rataverkon haltijoiden on hallinnoitava ratakapasiteettia toteuttamalla suunnitteluprosessi ja käyttöoikeuden myöntämismenettely, joihin kuuluu yhteensä seuraavat kolme vaihetta:
a) jäljempänä 2 jaksossa tarkoitettu strateginen kapasiteetin suunnittelu;
b) jäljempänä 3 jaksossa tarkoitettu aikataulusuunnittelu ja ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen;
c) jäljempänä 4 jaksossa tarkoitettu myönnetyn kapasiteetin mukauttaminen ja aikataulun muuttaminen.
2. Direktiivin 2012/34/EU liitteessä IV vahvistetun sisällön lisäksi rataverkon haltijoiden on sisällytettävä mainitun direktiivin 27 artiklassa tarkoitettuun verkkoselostukseen rautatieyritysten käyttöön annettua infrastruktuuria koskeva jakso; kapasiteetin hallintaa koskeva jakso; toimintaa koskeva jakso, jossa käsitellään muun muassa liikenteenhallintaa, häiriöiden hallintaa ja kriisinhallintaa; ja suorituskyvyn hallintaa koskeva jakso liitteen IV mukaisesti.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kapasiteetin hallintaa koskeva päätöksenteko, mukaan lukien saatavuuden määrittely ja arviointi sekä kapasiteettioikeuksien myöntäminen, on direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan 2 f alakohdassa tarkoitettu infrastruktuurin hallinnon olennainen toiminto. Siihen sovelletaan mainitussa direktiivissä säädettyjä olennaisia toimintoja koskevia säännöksiä.
6 artikla
Kapasiteetin hallintaa koskeva eurooppalainen kehys
1. Rataverkon haltijoiden on pyrittävä noudattamaan yhteisiä periaatteita ja menettelyjä ratakapasiteetin hallinnassa. Tätä varten ENIM laatii ERP:tä kuullen ja hyväksyy kapasiteetin hallintaa koskevan eurooppalaisen kehyksen II luvun säännösten mukaisesti viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. [tark. 41]
2. Kapasiteetin hallintaa koskevassa eurooppalaisessa kehyksessä on määriteltävä yhteiset periaatteet ja menettelyt ratakapasiteetin hallintaa sekä rataverkon haltijoiden, rautatieyritysten ja muiden hakijoiden, rautatieliikennepalvelupaikkojen ylläpitäjien ja muiden operatiivisten sidosryhmien välistä koordinointia varten.
3. Kapasiteetin hallintaa koskevan eurooppalaisen kehyksen on sisällettävä vähintään liitteessä III luetellut seikat, ja sitä on päivitettävä tarvittaessa rataverkon haltijoiden, rautatieyritysten ja muiden hakijoiden kokemuksen huomioon ottamiseksi ja ENIMin toiminnan perusteella.
4. Rataverkon haltijoiden on otettava kapasiteetin hallintaa koskeva eurooppalainen kehys mahdollisimman tarkasti huomioon laatiessaan direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitettua verkkoselostusta ja erityisesti tämän asetuksen liitteessä IV täsmennettyä sisältöä. Niiden on esitettävä verkkoselostuksessa selitysperustelu, jos kapasiteetin hallintaa koskevassa eurooppalaisessa kehyksessä vahvistetuista yhteisistä periaatteista ja menettelyistä poiketaan. Poikkeamat sallitaan vain poikkeustapauksissa ja ne edellyttävät rautatiealan kansallisen sääntelyelimen hyväksyntää. [tark. 42]
4 a. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 71 artiklan mukaisesti rautateiden ratakapasiteetin hallinnointia koskevien yhteisten periaatteiden ja menettelyjen vahvistamiseksi ja tämän artiklan 2 kohdan muuttamiseksi. Nämä delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. [tark. 43]
7 artikla
Hakijat
1. Hakijoiden on haettava ratakapasiteetin käyttöoikeutta. Ratakapasiteetin käyttöä varten hakijoiden, jotka eivät ole rautatieyrityksiä, on nimettävä rautatieyritys tekemään sopimus rataverkon haltijan kanssa direktiivin 2012/34/EU 28 artiklan mukaisesti. Tämä ei rajoita hakijoiden oikeutta tehdä puitesopimuksia rataverkon haltijoiden kanssa tämän asetuksen 31 artiklan mukaisesti. [tark. 44]
2. Rataverkon haltija voi asettaahaltijan on asetettava hakijoille vaatimuksia varmistaakseen, että sen oikeutetut odotukset saatavista tuloista ja infrastruktuurin käytöstä turvataan. Vaatimusten on oltava asianmukaisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Ne on yksilöitävä verkkoselostuksessa liitteessä IV olevan 12 kohdan bc alakohdan mukaisesti. Ne voivat koskea ainoastaan sellaisen taloudellisen takuun antamista, joka ei ylitä hakijan suunniteltuun toiminta-asteeseen suhteutettua tarkoituksenmukaista tasoa, sekä vakuutusta kyvystä tehdä tarjouksia, jotka ovat ratakapasiteetin myöntämiseen liittyvien edellytysten kanssa yhdenmukaisia. [tark. 45]
3. Komissio voi hyväksyähyväksyy viimeistään [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan 2 kohdan soveltamiseksikohdassa mainittujen vaatimusten asettamiseksi noudatettavien perusteiden yksityiskohdat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja ne korvaavat 2 kohdassa mainitut samanlaiset säännökset. [tark. 46]
8 artikla
Niukan ratakapasiteetin hallinta
1. Rataverkon haltijoiden on varmistettava, että niukkaa ratakapasiteettia hallinnoidaan direktiivin 2012/34/EU 26 artiklassa ja tämän asetuksen 2 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti 5 artiklassa tarkoitetun kapasiteetin hallintaprosessin kaikissa vaiheissa.
2. Tehdessään päätöksiä niukasta kapasiteetista rataverkon haltijoiden on otettava huomioon 11 artiklan 3 kohdan mukaiset jäsenvaltioiden tarjoamat ratakapasiteetin käytön strategiset ohjeet.
Jäsenvaltiot voivatJäsenvaltioiden on myönnettävä tarvittaessa myöntää rataverkon haltijalle korvauksen tulonmenetyksistä, jotka liittyvät yksinomaan tarpeeseen noudattaa ratakapasiteetin käytön strategisia ohjeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista. [tark. 47]
3. Rataverkon haltijoiden on niukkaa kapasiteettia suunnitellessaan ja myöntäessään hyödynnettävä mahdollisimman pitkälti 36 artiklassa tarkoitettua sovitteluun perustuvaa ristiriitojen ratkaisumekanismia, johon asianomaiset hakijat osallistuvat ja jonka avulla saadaan aikaan sovintoratkaisuja kilpailevien kapasiteettitarpeiden ja -hakemusten osalta.
4. Jos 3 kohdassa tarkoitettu mekanismi ei johda kilpailevien kapasiteettitarpeiden ja -hakemusten tyydyttävään ratkaisuun, rataverkon haltijoiden on hallinnoitava niukkaa kapasiteettia tai ratkaistava ristiriidat puolueettomin, avoimin ja syrjimättömin menettelyin.
Näissä menettelyissä on arvioitava ratakapasiteetin käytön vaihtoehtoja seuraavien sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien kriteerien perusteella edellyttäen, että tietoja on saatavilla on standardoidut tiedot, jotka hakijoiden on toimitettava rataverkon haltijalle. Kriteereihin kuuluvat ainakin seuraavat: [tark. 48]
a) rautatieliikennepalvelujen tarjoajien toimintakustannukset ja niiden vaikutus hintoihin rautatieliikennepalvelujen asiakkaille;
b) rautatieliikennepalvelujen asiakkaille aiheutuvat aikasidonnaiset kustannukset;
c) yhteenliitettävyys ja saavutettavuus rautatieliikennepalvelujen palvelemien ihmisten ja alueiden kannalta sekä verkon vaikutuksena koko verkkoon että verkon osiin; [tark. 49]
d) kasvihuonekaasupäästöt, paikalliset ilman epäpuhtaudet, melu ja muut rautatieliikennepalvelujen ja niiden todennäköisten vaihtoehtojen ulkoiset kustannukset;
e) rautatieliikennepalvelujen ja niiden todennäköisten vaihtoehtojen vaikutukset turvallisuuteen ja kansanterveyteen;
e a) liikennemuotosiirtymästä rautatieliikenteeseen aiheutuvat vaikutukset. [tark. 50]
5. ENIM valmistelee ja hyväksyy ERP:tä kuullen 4 kohdassa tarkoitetut menettelyt ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan EU:neurooppalaiseen kehykseen. Menettelyihin on sisällyttävä seuraavat vaiheet: [tark. 51]
a) suunnitellaan vaihtoehtoisia skenaarioita erityyppisiinkaikentyyppisiin samaa kapasiteettia hakeviin rautatieliikennepalveluihin käytettävissä olevan kapasiteetin osittamiseksi, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan vaihtoehtoisen kapasiteetin tarjoaminen muilla reiteillä tai vaihtoehtoinen aikataulusuunnitelma, jolla on vastaavat ominaisuudet, sekä kotimaan että rajat ylittävissä palveluissa; [tark. 52]
a a) suunnitellaan vaihtoehtoisia skenaarioita kahden sellaisen pyynnön välisten kapasiteettiristiriitojen ratkaisemiseksi, joista kumpikaan ei ole yhdenmukainen strategisen kapasiteetin suunnittelun kanssa; [tark. 53]
b) arvioidaan skenaariot ja asetetaan ne paremmuusjärjestykseen objektiivisten ja avointen menetelmien perusteella ottaen huomioon 4 kohdassa esitetyt sosioekonomiset ja ympäristöön liittyvät kriteerit;
c) valitaan parhaaksi arvioitu skenaario b alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella ja muutetaan kapasiteettimallin määritelmää ja kapasiteetin toimitussuunnitelmaa vastaavasti.
6. ENIMin on kehitettävä ERP:tä kuullen tämän artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut menetelmät. Näiden menetelmien parametrien avulla on voitava ottaa huomioon paikalliset tai kansalliset olosuhteet hyväksyttyjen lähestymistapojen ja empiirisen näytön perusteella. ENIM sisällyttää kyseiset menetelmät 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 54]
7. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiäSiirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan niukan kapasiteetin hallintaan sovellettavat erityiset menettelyt, kriteerit ja menetelmäteri markkinasegmenttejä kuvaavat standardoidut tiedot kriteereille ja standardoiduille menetelmille, ottaen huomioon 6 kohdassa tarkoitetun kehyksen valmistelusta ja täytäntöönpanosta saadut kokemukset, ja muutetaan tämän artiklan 6 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaenviimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 55]
9 artikla
Ratakapasiteettia koskevat tiedot
1. Rataverkon haltijoiden on annettava asianomaisille osapuolille, erityisesti hakijoille, mahdollisille hakijoille ja sääntelyelimille, tarkat ja ajantasaiset tiedot ratakapasiteetin saatavuudesta koko kapasiteetin hallintaprosessin ajan, myös 2 jaksossa tarkoitetussa strategisen suunnittelun vaiheessa, 3 jaksossa esitettyjen suunnitteluprosessin ja käyttöoikeuden myöntämismenettelyn aikana ja aina, kun myönnettyyn kapasiteettiin tehdään 4 jaksossa tarkoitettuja muutoksia, julkaistun kapasiteettistrategian, kapasiteettimallin ja kapasiteetin toimitussuunnitelman saatavuuden mukaan. [tark. 56]
Rataverkon haltijoiden on viipymättä julkaistava kaikki 18 artiklassa tarkoitetun kapasiteetin toimitussuunnitelman ja 30 artiklassa tarkoitetun aikataulun päivitykset.
2. Rataverkon haltijoiden on julkaistava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot 62 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja edistettävä asiaankuuluvien eritelmien laatimista 62 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
3. Rataverkon haltijoiden on hakijoiden pyynnöstä annettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kaupallisten ja operatiivisten tarpeiden konkreettisten eritelmien, jäljempänä ’toteutettavuusarvioinnit’, perusteella. Rajat ylittävien palvelujen osalta rataverkon haltijoiden on vastaanotettava tällaiset pyynnöt ja vastattava niihin yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa tai yhden ainoan 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöönotetun rajapinnan kautta. [tark. 57]
10 artikla
Ratatöistä ja huonontuneesta infrastruktuurista johtuvat kapasiteettirajoitukset
1. Rataverkon haltijoiden on suunniteltava ratatyöt liiketoimintasuunnitelman sekä direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen investointi- ja rahoitusohjelmien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/34/EU 7, 7 c ja 7 e artiklan soveltamista. Jos kyseisiin ohjelmiin liiketoimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen tehdyt muutokset vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat ratatöiden suunnitteluun, rataverkon haltijan on esitettävä verkkoselostuksessa yleiskatsaus tällaisista muutoksista ja niiden todennäköisistä vaikutuksista. Jäsenvaltion on annettava rataverkon haltijalle pysyvää ja oikea-aikaista monivuotista rahoitusta rautatieinfrastruktuurin kunnossapitoon, uudistamiseen ja uudisrakentamiseen vähintään viiden vuoden ajanjaksoksi monivuotisen suorituskykysopimuksen nojalla, jotta rataverkon haltijoita voidaan tukea rautatieinfrastruktuurin heikkenemisen ehkäisemisessä ja mahdollisiin kapasiteettirajoituksiin kohdistuvien vaikutusten minimoimisessa. Rataverkon haltijoiden käytettävissä olevat vuotuiset määrärahat on tehtävä rataverkon haltijalle avoimiksi ja myönnettävä luotettavasti. [tark. 58]
2. Rataverkon haltijan on ratatöitä suunnitellessaan toimittava 2 artiklan 3 kohdan ja 3 artiklan mukaisesti.
Rataverkon haltijan on erityisesti otettava tasapuolisesti huomioon ratatöiden vaikutus sen omaan omaisuudenhoitoon ja taloudelliseen tilanteeseen sekä toiminnalliset ja taloudelliset vaikutukset kaikkiin asianomaisiin hakijoihin.
Jäsenvaltion rataverkon haltijalle myöntämällä rahoituksella on pyrittävä tällaisen tasapainon saavuttamiseen. Hakijoiden on toimitettava oikea-aikaisesti tiedot, joita rataverkon haltija tarvitsee tämän säännöksen noudattamiseksi. [tark. 59 ja 60]
3. Rataverkon haltijoiden on kuultava hakijoita ratatöistä direktiivin 2012/34/EYn 2012/34/EU 7 e artiklassa tarkoitettujen yhteensovittamismekanismien mukaisesti ja rajat ylittävän rautatieliikenteen osalta tämän asetuksen 54 artiklan mukaisesti. [tark. 61]
4. Rataverkon haltijan on suunniteltava ratatöistä johtuvat kapasiteettirajoitukset, tiedotettava niistä ja kuultava hakijoita niistä riittävän ajoissa ottaen huomioon arvioidut vaikutukset rautatieyrityksiin. Tätä varten rataverkon haltijoiden on noudatettava liitteessä I olevassa 3 jaksossa esitettyä aikataulua.
Jos kapasiteettirajoituksilla on merkittävä vaikutus hakijoiden käytettävissä olevaan kapasiteettiin, hakijat voivat pyytää rataverkon haltijaa esittämään kapasiteetin rajoittamista koskevan vaihtoehtoisen suunnitelman, jotta voidaan määrittää ja valita vaihtoehto, jossa hakijoihin ja rataverkon haltijoihin kohdistuvat vaikutukset otetaan tasapainoisesti huomioon. Rataverkon haltijan on toimitettava näille hakijoille alustava suunnitelma käytettävissä olevasta vaihtoehtoisesta kapasiteetista kapasiteettirajoituksen aikana.
Alustavan suunnitelman on katettava sekä asianomainen rata että vaihtoehtoiset radat, ja se on otettava huomioon 17 artiklassa tarkoitetussa kapasiteettimallissa ja 18 artiklassa tarkoitetussa kapasiteetin toimitussuunnitelmassa.
5. Rataverkon haltijoiden on otettava huomioon ratatöiden vaikutukset rajat ylittävään liikenteeseen ja lievennettävä niitä. Rataverkon haltijoiden on 53 artiklan mukaisesti koordinoitava kaikki 53 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla radoilla tehtävät ratatyöt ja kaikki muut ratatyöt, joilla on merkittäviä rajat ylittäviä vaikutuksia.
Koordinoinnilla on pyrittävä erityisesti optimoimaan ratatöiden aikataulut ja tarjoamaan vaihtoehtoista kapasiteettia kyseisellä radalla ja vaihtoehtoisilla reittiosuuksilla ottaen huomioon eri hakijoiden toiminnalliset, infrastruktuuriin liittyvät ja kaupalliset tarpeet. [tark. 62]
Rautateiden tavaraliikenteen hallinnon on annettava rataverkon haltijoilleen suositus töiden koordinoinnista kolme kuukautta ennen 4 kohdassa määriteltyä ajanjaksoa. [tark. 63]
6. Kapasiteettirajoituksina pidetään myös infrastruktuurin kapasiteetin tai suorituskyvyn alentumista suunnitteluarvojen alle resurssien heikentymisen, kuten sallitun nopeuden tai akselikuormituksen alentamisen, vuoksi. Tällaisiin rajoituksiin sovelletaan 9 artiklassa säädettyjä tiedonantovelvollisuuksia.
7. Rataverkon haltijoiden on mahdollisimman varhaisessa vaiheessa julkaistava tiedot ja kuultava hakijoita suunnitelluista väliaikaisista kapasiteettirajoituksista, niiden vaikutuksesta kaupallisiin tarkoituksiin käytettävissä olevaan kapasiteettiin ja vaihtoehtoisesta kapasiteetista.
8. Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä I olevaa 3 jaksoa, jotta voidaan vähentää ratatöistä johtuvien kapasiteettirajoitusten vaikutusta rautatieliikenteeseen ottaen samalla huomioon asianomaisten sidosryhmien suunnitteluun liittyvät, toiminnalliset, tekniset ja kaupalliset näkökohdat.
2 JAKSO
STRATEGINEN KAPASITEETIN SUUNNITTELU
11 artikla
Strateginen kapasiteetin suunnittelu
1. Strategisen kapasiteetin suunnittelun on katettava kaikki 12–25 artiklassa säädetyt toimet.
2. Strategisen kapasiteetin suunnittelun yhteydessä on tuotettava seuraavat suunnitteluasiakirjat, joissa annetaan asteittain yksityiskohtaisemmiksi tulevia tietoja käytettävissä olevasta kapasiteetista:
a) 16 artiklassa tarkoitettu kapasiteettistrategia;
b) 17 artiklassa tarkoitettu kapasiteettimalli;
c) 18 artiklassa tarkoitettu kapasiteetin toimitussuunnitelma.
Näiden suoritteiden sisältö ja valmisteluaikataulu esitetään liitteessä I olevassa 1 ja 2 jaksossa. Rataverkon haltijan on asetettava kaikki sisältö saataville jäsenvaltion virallisella kielellä ja englanniksi. [tark. 64]
Rataverkon haltijoiden on hyväksyttävä suunnitteluasiakirjat suunnitteluprosessin seuraavan vaiheen perustaksi.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 71 artiklan mukaisesti liitteessä I olevan 1 ja 2 jakson muuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa tehokas strateginen suunnitteluprosessi ja ottaa huomioon rataverkon haltijoiden ja hakijoiden operatiiviset huolenaiheet sekä ERAn suosituksen ja ENIMin, rataverkon haltijoiden, hakijoiden ja muiden operatiivisten sidosryhmien, sääntelyelinten ja ENRBENRRB:n kokemukset tämän jakson täytäntöönpanosta. [tark. 65]
3. Jollei direktiivin 2012/34/EU 4 artiklassa säädetystä hallinnon riippumattomuuden periaatteesta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat antaa rataverkon haltijalle strategisia ohjeita, jotka perustuvat direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin viitteellisiin rautatieinfrastruktuurin kehittämisstrategioihin. Jäsenvaltioiden on annettava ohjeet ajoissa, jotta rataverkon haltijat ja operatiiviset sidosryhmät voivat noudattaa tämän asetuksen liitteessä I vahvistettuja määräaikoja. Nämä ohjeet voivat kattaa tai sisältää erityisesti seuraavat: [tark. 66]
a) kansallisen rautatiepolitiikan yleiset tavoitteet, jotka ovat merkityksellisiä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan strategisen kapasiteetin suunnittelun kannalta;
b) katsaus rautatieinfrastruktuurin kehittämiseen ottaen huomioon asiaankuuluvat suunnitelmat, mukaan lukien kansallisen tai alueellisen tason suunnitelmat ja pitkän aikavälin strategiset infrastruktuurisuunnitelmat ja -strategiat sekä [uuden TEN-T-asetuksen] 53Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/... [uusi TEN-T-asetus](17) 54 artiklassa tarkoitetut eurooppalaisten liikennekäytävien työsuunnitelmat; [tark. 67]
c) ratakapasiteetin käyttöä koskevat yleiset vaatimukset ja suuntaviivat, jotka rataverkon haltijan on otettava huomioon strategisessa kapasiteetin suunnittelussa, erityisesti 21 artiklassa tarkoitetun paljon käytetyn ja ylikuormitetun infrastruktuurin osalta;
d) katsaus julkisen palvelun velvoitteiden mukaisesti harjoitettavan rautatieliikenteen suunniteltuun kehittämiseen ottaen tarvittaessa huomioon asianomaisten alue- tai paikallisviranomaisten näkemykset.
Jäsenvaltioiden on koordinoitava toimintaansa varmistaakseenohjeiden oikea-aikaista antamista ja varmistettava tämän kohdan mukaisesti antamiensa strategisten ohjeiden johdonmukaisuudenjohdonmukaisuus rautateiden kansainvälisen henkilö- ja tavaraliikenteen kehittämisen tukemiseksi. Direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan perusteella jäsenvaltioiden on varmistettava, että rataverkon haltijoille myönnetään etukäteen varoja infrastruktuurin säännölliseen kunnossapitoon ja tämän asetuksen 16 artiklassa tarkoitetussa kapasiteettistrategiassa kuvattuun infrastruktuurin kehittämiseen. Jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen pitkän aikavälin strategiset infrastruktuuri- ja aikataulusuunnitelmansa, infrastruktuurinsa kehittäminen näiden suunnitelmien perusteella, ja koordinoitava niiden toteuttamisaikatauluja. [tark. 68]
4. Strategiseen kapasiteetin suunnitteluun ei saa sisältyä kapasiteettioikeuksien myöntämistä yksittäisille hakijoille 26 artiklan mukaisesti.
4 a. Kun otetaan huomioon 3 kohdassa tarkoitettujen strategisten ohjeiden valmistelusta ja täytäntöönpanosta saadut kokemukset, komissio voi hyväksyä 71 artiklan perusteella delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan erityinen oikeudellinen asema, malli, menettelyt, perusteet ja menetelmät, joita sovelletaan kansallisten strategisten ohjeiden antamiseen, jotta varmistetaan johdonmukaisuus jäsenvaltioiden antamien strategisten ohjeiden välillä, joita tarvitaan kansainvälisten rautateiden tavara- ja henkilöliikennepalvelujen kehittämisen tukemiseksi. [tark. 69]
1. Rataverkon haltijoiden on otettava tasapainoisella, oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla huomioon kaikentyyppiset rautatieliikennepalvelut, joita koskevia kapasiteettihakemuksia ne todennäköisesti saavat, riippumatta palvelujen laajuudesta, tuotantoketjun loppupään markkinoiden koosta, peräkkäisten aikataulujen välisestä vakaudesta, säännöllisyydestä tai vuorotiheydestä tietyn aikataulukauden aikana.
2. Strategisessa kapasiteetin suunnittelussa, erityisesti 17 artiklassa tarkoitetussa kapasiteettimallissa ja 18 artiklassa tarkoitetussa kapasiteetin toimitussuunnitelmassa, rataverkon haltijoiden on erotettava toisistaan vähintään seuraavat rautatieliikennepalvelutyypit:
a) tavaraliikennepalvelut;
b) kaupunkien välinen matkustajaliikenne (pitkän matkan liikenne);
c) kaupunki- ja lähimatkustajaliikenne.
ENIM voi tarvittaessa tämän asetuksen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella yhteistyössä ERP:n kanssa laatia yksityiskohtaisemman luettelon, jossa erotellaan tarkemmin rautatieliikennepalvelujen tyypit. Strategisen suunnitteluprosessin rajat ylittävän johdonmukaisuuden tukemiseksi 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen on sisällytettävä yhdenmukaistettu luettelo. [tark. 70]
3. Rataverkon haltijoiden on ilmoitettava strategisessa kapasiteetin suunnittelussa, erityisesti 17 artiklassa tarkoitetussa kapasiteettimallissa ja 18 artiklassa tarkoitetussa kapasiteetin toimitussuunnitelmassa, ennalta suunniteltu kapasiteetti, joka soveltuu usean verkon liikennepalvelujen tarjoamiseen.
4. Strategisessa kapasiteetin suunnittelussa on otettava huomioon myös seuraavat seikat:
a) ratakapasiteetin kysynnän havaittu rakenne ja kehitys edellisille aikataulukausille myönnetyn kapasiteetin ja direktiivin 2012/34/EU 15 artiklassa tarkoitetun markkinoiden seurannan avulla;
b) tämän asetuksen 15 artiklassa tarkoitetussa analyysissä määritetty liikennetarpeiden ja siitä johtuvan rautatieliikennepalvelujen ja ratakapasiteetin kysynnän odotettu kehitys;
c) operatiivisten sidosryhmien ilmoittamat kapasiteettitarpeet ja nykyisten ja mahdollisten hakijoiden kuulemisen tulokset 13 artiklan mukaisesti; [tark. 71]
d) ratakapasiteetin odotettu tai suunniteltu kehittäminen, erityisesti direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viitteellisen rautatieinfrastruktuurin kehittämisstrategian ja direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun rataverkon haltijan liiketoimintasuunnitelman mukaisesti;
e) suunnitellut ratatyöt, joiden odotetaan vaikuttavan verkkoon;
f) rautatieliikenteen eri markkinoiden ominaispiirteet erityisesti seuraavien seikkojen osalta:
i) nopeus;
ii) vuorotiheys;
iii) sallitut poikkeamat myönnetystä reitistä;
iv) mahdollisuus reitittää uudelleen, muuttaa aikataulua tai korvata palveluja muilla liikennemuodoilla verkkohäiriöiden sattuessa;
v) rautatieliikenteen kysynnän epävakaus ja siitä johtuva tarve suunnitella rautatiepalvelut eri aikajänteellä.
f a) mahdollisuuksien mukaan ratakapasiteetin käytön sosioekonomiset ja ympäristövaikutukset. [tark. 72]
5. Strategisen kapasiteetin suunnittelussa on otettava huomioon puitesopimusten ja jatkuvan suunnittelun yhteydessä myönnetty kapasiteetti.
6. Strategisen kapasiteetin suunnittelun on katettava [uuden TEN-T-asetuksen] 6 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetut TEN-T-ydinverkkoon ja laajennettuun ydinverkkoon kuuluvat radatyhtenäinen eurooppalainen rautatiealue. Rataverkon haltijat voivat sisällyttää siihen muita hallinnoimansa verkon ratoja ja solmukohtia.[tark. 73]
Strateginen kapasiteettisuunnittelu on toteutettava riittävän yksityiskohtaisella tasolla, jotta voidaan suunnitella verkon tiettyjen osuuksien kapasiteettia. Tätä tarkoitusta varten verkkoa edustavat solmukohdat ja osuudet, joiden perusteella voidaan ottaa huomioon kapasiteetin kysynnän ja tarjonnan olennaiset ominaispiirteet.
Nämä solmukohdat ja osuudet on merkittävä direktiivin (EU) 2016/797 49 artiklassa tarkoitettuun infrastruktuurirekisteriin.
7. Strategisen kapasiteetin suunnittelun on katettava ajanjakso, joka ulottuu vähintään viiden vuoden päähän. Rataverkon haltijat voivat pidentää määräaikaa yli viiteen vuoteen erityisesti infrastruktuurin kehittämisen tukemiseksi direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viitteellisen rautatieinfrastruktuurin kehittämisstrategian puitteissa.
8. Rataverkon haltijoiden on säännöllisesti tarkasteltava ja päivitettävä strategisen kapasiteetin suunnittelun tuloksia ottaen huomioon erityisesti seuraavat seikat:
a) rautatieinfrastruktuurin kehittäminen;
b) ratakapasiteetin markkinakysynnän muutokset, ottaen huomioon uusien tai muutettujen palvelujen hakijoiden ilmoittamat tarpeet; [tark. 74]
c) edellä 3 ja 4 jaksossa esitettyjen käyttöoikeuden myöntämismenettelyjen tulokset edellisillä aikataulukausilla, mukaan lukien ratakapasiteetin käyttöaste hakijoiden keskuudessa;
d) III luvun mukaisesti suoritetusta liikenteenhallinnasta saadut tiedot;
e) III luvun mukaisesti toteutetun häiriöiden- ja kriisinhallinnan tulos;
f) IV luvun mukaisen suorituskyvyn tarkastelun tulokset.
9. ENIM laatii viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] suuntaviivat, joissa esitetään strategisen kapasiteetin suunnittelun yhteiset periaatteet, menettelyt ja menetelmät. Se sisällyttää nämä suuntaviivat tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. Suuntaviivojen olisi sisällettävä vähintään tämän asetuksen liitteessä III luetellut tiedot. Rataverkon haltijoiden on otettava suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitetussa verkkoselostuksessa. Niiden on tuotava verkkoselostuksessa esiin syyt, jos suuntaviivoissa vahvistetuista yhteisistä periaatteista, menettelyistä ja menetelmistä poiketaan. [tark. 75]
9 a. Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa esitetään strategisen kapasiteetin suunnittelun yhteiset periaatteet, menettelyt ja menetelmät, ja muutetaan tämän artiklan 9 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 76]
1. Rataverkon haltijoiden on kuultava kaikkia operatiivisia sidosryhmiä strategisesta kapasiteetin suunnittelusta direktiivin 2012/34/EU 7 e artiklan mukaisesti.
2. Rataverkon haltijoiden on kuultava kaikkia usean verkon rautatiepalveluja tarjoavia operatiivisia sidosryhmiä strategisesta kapasiteetin suunnittelusta koko strategisen kapasiteetin hallintavaiheen ajan ja vähintään liitteessä I vahvistettujen välitavoitteiden mukaisesti 53 ja 54 artiklan mukaisesti. [tark. 77]
2 a. Rataverkon haltijoiden on annettava hakijoille mahdollisuus ilmoittaa kapasiteettitarpeestaan jäsennellyssä muodossa koko kapasiteetin hallintaprosessin ajan, ja ENIMin on määriteltävä asianmukaiset aikataulut. Rataverkon haltijoiden on pyrittävä kaikin tavoin sisällyttämään hakijoiden ilmoittamat tarpeet 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin strategisen kapasiteetin suunnitteluasiakirjoihin. Jos vaihtoehtoja ei ole saatavilla kaikkia ilmoitettuja kapasiteettitarpeita varten, rataverkon haltijoiden on pyrittävä kaikin tavoin ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat 36 artiklassa tarkoitetun sovitteluun perustuvan ristiriitojen ratkaisumekanismin avulla. [tark. 78]
2 b. Sääntelyelimen on seurattava rataverkon haltijan toimintaa strategisen kapasiteetin suunnittelussa 63 artiklan mukaisesti. [tark. 79]
14 artikla
Rataverkon haltijoiden välinen strategisen kapasiteetin suunnittelun koordinointi
1. Rataverkon haltijoiden on koordinoitava strategiseen kapasiteetin suunnitteluun liittyviä toimiaan 53 artiklan mukaisesti.
Koordinoinnilla on varmistettava erityisesti seuraavat seikat:
a) strategisen suunnittelun johdonmukaisuus kaikissa asianomaisissa verkoissa, erityisesti suhteessa kapasiteettistrategiaan, kapasiteettimalliin ja kapasiteetin toimitussuunnitelmaan, ratatöiden suunnitteluun ja valmiussuunnitteluun;
b) usean verkon rautatiepalvelujen kapasiteettitarpeiden asianmukainen huomioon ottaminen kapasiteettistrategiassa, kapasiteettimallissa ja kapasiteetin toimitussuunnitelmassa;
c) strategisen kapasiteetin suunnittelun tuloksellisuuden ja sen tulosten tarkastelu IV luvun mukaisesti;
d) kaikkien operatiivisten sidosryhmien ja ERP:n, sääntelyelinten ja Euroopan rautatiealan sääntelyelinten verkoston, jäljempänä ’ENRRB’, eurooppalaisten koordinaattoreiden ja tarvittaessa jäsenvaltioiden viranomaisten ja muiden sidosryhmien osallistuminen. [tark. 80]
2. ENIM ottaa huomioon hakijoiden tai mahdollisten hakijoiden 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista suunnitteluasiakirjoista tekemät asiaankuuluvat valitukset ja pyytää lisätietoja 53 artiklan mukaiseen koordinointiin osallistuvilta tahoilta ja 54 artiklan mukaisesti kuulluilta operatiivisilta sidosryhmiltä ennen lausunnon tai suosituksen antamista kyseisten suunnitteluasiakirjojen johdonmukaisuuden parantamiseksi. ENIM antaa lausuntonsa suunnitteluasiakirjaluonnoksista ENRRB:lle tai ilmoittaa sille, ettei lausuntoa anneta. ENRRB toimii 65 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
3. Rataverkon haltijoiden on otettava huomioon kaikki ENIMin 2 kohdan mukaisesti antamat suositukset. Jos rataverkon haltijat eivät noudata suositusta, niiden on esitettävä syyt suunnitteluasiakirjoissa. ENRRB seuraa koordinointiprosessia ja sen täytäntöönpanoa. Sen on ilmoitettava komissiolle näkemyksensä tarpeesta puuttua koordinointiprosessin mahdollisiin puutteisiin.
3 a. Rautateiden tavaraliikenteen hallinnon on annettava rataverkon haltijoilleen suositus koordinoidusta kapasiteettistrategiasta kolme kuukautta ennen 10 artiklan 4 kohdassa määriteltyä ajanjaksoa. [tark. 81]
15 artikla
Liikennemarkkinoiden odotetun kehityksen analysointi
1. Rataverkon haltijoiden ja ENIMin on ENRRB:tä ja ERP:tä kuullen seurattava ja analysoitava liikennemarkkinoita ja asiaankuuluvia rautateiden multimodaalisia näkökohtia säännöllisesti liiketoimintastrategiansa, kapasiteetin hallinnan ja valmiussuunnittelun sekä investointipäätöstensä tueksi. Rataverkon haltijoiden on ilmoitettava analyysin tulokset muille sidosryhmille sekä eurooppalaisille koordinaattoreille vastaavia tarkoituksia varten. [tark. 82]
2. Tämän asetuksen soveltamiseksi on 1 kohdassa tarkoitetulla liikennemarkkina-analyysillä edistettävä erityisesti 11 artiklassa tarkoitettua strategista kapasiteetin suunnittelua, 25 artiklassa tarkoitettua ratakapasiteetin osittamista sekä kapasiteetin myöntämistä 37 artiklassa tarkoitetun virallisen ristiriitojen ratkaisumekanismin perusteella.
3. ENIM toteuttaa viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2028] Euroopan liikennemarkkinatutkimuksen, joka kattaa multimodaalisen matkustaja- ja tavaraliikenteen. Tutkimuksessa käsitellään erityisesti seuraavia seikkoja:
a) ennusteet matkustaja- ja tavaraliikenteen kysynnästä kaikkien liikennemuotojen osalta unionissa;
b) arviot mahdollisuuksista lisätä rautateiden matkustaja- ja tavaraliikenteen määrää sekä tällaisen kasvun saavuttamiseksi tarvittavista edellytyksistä;
c) jos mahdollista, suunniteltujen liikennevirtojen maantieteellinen jakautuminen strategisen kapasiteetin suunnittelun tueksi.
c a) mahdollisuuksien mukaan ilmastonmuutoksen ennustetut vaikutukset sekä infrastruktuuriin että tarjottaviin palveluihin. [tark. 83]
4. ENIM kuulee hakijoita, ERP:tä, rautatieliikennepalvelujen asiakkaita ja niiden yhteenliittymiä sekä kansallisia ja EU:n viranomaisia tutkimuksen tehtävänmäärittelystä, erityisesti tutkimuksen tarkoituksesta ja sidosryhmien osallistumista koskevasta menettelystä. [tark. 84]
5. ENIM tarkistaa ja päivittää tutkimusta tarpeen mukaan ja joka tapauksessa vähintään joka viides vuosi.
5 a. Kaikki tutkimusta koskevat tiedot ja itse tutkimus on julkaistava ja niiden on oltava vapaasti saatavilla. Tietojen on oltava koneellisesti luettavissa. [tark. 85]
16 artikla
Kapasiteettistrategia
1. Rataverkon haltijan on hyväksyttävä kapasiteettistrategia, jossa esitetään sen odotukset ratakapasiteetin kysynnän ja tarjonnan tulevasta kehityksestä ja visio siitä, miten tämä kehitys voidaan ottaa huomioon.
Kapasiteettistrategia toimii operatiivisten sidosryhmien välisen viestinnän, kuulemisen ja koordinoinnin välineenä.
2. Kapasiteettistrategian on sisällettävä tietoja rautatieinfrastruktuurin tulevasta kehityksestä, näkymiä eri rautatieliikennepalvelujen kysynnän kehittymisestä sekä muita merkityksellisiä tietoja rautatieinfrastruktuurin saatavuudesta ja käytöstä.
3. Kapasiteettistrategiaan on sisällyttävä strateginen reittikartta, jossa määritellään seuraavat:
a) 16 artiklassa tarkoitetun kapasiteettistrategian, 17 artiklassa tarkoitetun kapasiteettimallin ja 18 artiklassa tarkoitetun kapasiteetin toimitussuunnitelman maantieteellinen soveltamisala;
b) vaihtoehtoiset radat, joita harkitaan 10 artiklassa tarkoitettujen kapasiteettirajoitusten yhteydessä ja 19 artiklassa tarkoitetun valmiussuunnittelun yhteydessä.
4. Rataverkon haltijan on laadittava ja julkaistava kapasiteettistrategia ja päivitettävä sitä säännöllisestitarvittaessa liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyn aikataulun ja sisällön mukaisesti. [tark. 86]
5. Rataverkon haltijoiden on kuultava hakijoita ja kyseisiä palvelupaikkoja kapasiteettistrategiasta 13 artiklan mukaisesti ja koordinoitava kapasiteettistrategioita muiden asianomaisten rataverkon haltijoiden kanssa 14 artiklan mukaisesti. [tark. 87]
5 a. Rataverkon haltijan on toimitettava kapasiteettistrategia sääntelyelimelle. Kolme kuukautta julkaisemisen jälkeen sääntelyelimellä on valtuudet vaatia analyysin jälkeen rataverkon haltijaa muuttamaan sitä. [tark. 88]
17 artikla
Kapasiteettimalli
1. Rataverkon haltijan on laadittava kapasiteettimalli, jossa kapasiteettistrategiaa täsmennetään 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen kuulemis- ja koordinointitoimien tulosten perusteella.
Kapasiteettimallissa on otettava tasapainoisella tavalla huomioon rautatieliikennepalvelujen eri osien kapasiteettitarpeet sekä rautatieinfrastruktuurin ylläpitämistä, uudistamista ja kehittämistä (nykyisen infrastruktuurin parantaminen ja uuden infrastruktuurin rakentaminen) koskevat rataverkon haltijoiden tarpeet. Se toimii välineenä strategista kapasiteetin suunnittelua koskevassa viestinnässä, kuulemisessa ja koordinoinnissa operatiivisten sidosryhmien välillä.
2. Kapasiteettimallissa on annettava vähintään tiedot käytettävissä olevan kapasiteetin kokonaismäärästä verkko-osuuksittain, rautatieliikennepalvelujen eri segmenteille varatuista kapasiteetin osuuksista sekä ratatöistä johtuvista kapasiteettirajoituksista. Siinä on myös oltava tiedot 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palvelupaikkojen kapasiteetista. Rataverkon haltijoiden on laadittava ja julkaistava kapasiteettimalli kullekin aikataulukaudelle ja päivitettävä sitä säännöllisestitarvittaessa liitteessä I olevassa 1 ja 2 jaksossa esitetyn sisällön ja aikataulun mukaisesti. [tark. 89]
3. Rataverkon haltijoiden on dokumentoitava ja tarvittaessa perusteltava samaa aikataulukautta koskevan kapasiteettimallin ja kapasiteettistrategian väliset erot. Kapasiteettistrategiaa ei ole tarpeen päivittää, jos kapasiteettimalli on jo julkistettu samalle aikataulukaudelleon tarvittaessa tarkistettava kapasiteettistrategian hyväksymisen tai viimeisimmän päivityksen jälkeen tapahtuneen kehityksen perusteella. [tark. 90]
4. Rataverkon haltijoiden on kuultava hakijoita ja sääntelyelintä kapasiteettimallista 13 artiklan mukaisesti ja koordinoitava kapasiteettistrategioita muiden asianomaisten rataverkon haltijoiden kanssa 14 artiklan mukaisesti. [tark. 91]
4 a. Rataverkon haltijan on toimitettava kapasiteettimalli valvontaelimelle tarkastelua varten kaksi kuukautta ennen julkistamista. Sääntelyelin voi tehdä viimeistään kuukausi ennen julkistamista päätöksen, jolla rataverkon haltijaa vaaditaan muuttamaan kapasiteettimallia ennen julkistamista. Kapasiteettimallien rajat ylittävän johdonmukaisuuden varmistamiseksi sääntelyelimen päätöksessä otetaan tarvittaessa huomioon ENIMin, ERAn tai muiden sääntelyelinten lausunnot tai suositukset. [tark. 92]
18 artikla
Kapasiteetin toimitussuunnitelma
1. Rataverkon haltijan on laadittava kapasiteetin toimitussuunnitelma, jonka tarkoituksena on antaa kattavat tiedot seuraavista:
a) hakijoiden käytettävissä työaikataulussa oleva ratakapasiteetti, joka on varmistettu myöhempien hakemusten osalta 33 artiklan mukaisesti, palvelupaikat mukaan lukien; [tark. 93]
b) ratakapasiteetti, jota ei myönnetä.
Kapasiteetin toimitussuunnitelman on muodostettava perusta kapasiteetin myöntämiselle.
2. Rataverkon haltijoiden on julkaistava kutakin aikataulukautta koskeva kapasiteetin toimitussuunnitelma viimeistään liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistettuun määräaikaan mennessä ja päivitettävä sitä jatkuvasti sen aikataulukauden loppuun saakka, johon suunnitelmassa viitataan. Kapasiteetin toimitussuunnitelma on laadittava kyseisen aikataulukauden kullekin päivälle.
3. Rataverkon haltijoiden on laadittava kapasiteetin toimitussuunnitelma 11–17 artiklassa ja liitteessä I olevassa 1 ja 2 jaksossa tarkoitetun strategisen kapasiteetin suunnitteluprosessin tulosten perusteella.
Rataverkon haltijoiden on dokumentoitava ja tarvittaessa perusteltava samaa aikataulukautta koskevan kapasiteetin toimitussuunnitelman ja kapasiteettimallin väliset erot.
4. Rataverkon haltijat voivat kapasiteetin toimitussuunnitelmassa ilmoittaa ratakapasiteetin ja 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palvelupaikkojen kapasiteetin ennalta suunnitelluksi. Ennalta suunnitellulla kapasiteetilla tarkoitetaan kapasiteettia, jonka osalta rataverkon haltija määrittelee hakijoiden hakemuksiin käytettävissä olevan kapasiteetin ominaisuudet ja määrät, vahvistaa tällaisen kapasiteetin myöntämistä koskevat säännöt ja määrittelee menettelyn, jolla tällaista kapasiteettia voidaan hakea 20 artiklan mukaisesti. Ennalta suunniteltua kapasiteettia myönnettäessä on otettava huomioon määritellyt ominaisuudet, säännöt ja myöntämismenettelyt. [tark. 94]
5. Ennalta suunniteltu kapasiteetti on esitettävä kapasiteetin toimitussuunnitelmassa 20 artiklassa tarkoitettuina kapasiteettikohteina, joissa täsmennetään kapasiteetin määrä ja ominaisuudet ja jotka liittyvät kapasiteetin myöntämistä koskeviin sääntöihin ja menettelyihin, joilla kyseinen kapasiteetti asetetaan saataville.
6. Jollei 7 kohdasta muuta johdu, kapasiteetin toimitussuunnitelman on sisällettävä seuraavat osat:
a) hakijoiden käytettävissä oleva kapasiteetti aikataulukaudella, johon kapasiteetin toimitussuunnitelmassa viitataan:
i) kapasiteetti, jota rataverkon haltija ei ole ennalta suunnitellut;
ii) rataverkon haltijan ennalta suunnittelema kapasiteetti.
b) kapasiteetti, jota ei myönnetä hakijoille:
i) kapasiteetti, joka on varattu liitteessä I olevassa 3 jaksossa tarkoitettuihin ratatöihin, joilla on merkittävä kaupallinen ja toiminnallinen vaikutus hakijoihin ja rautatieyrityksiin;
ii) kapasiteetti, joka on varattu säännöllisille aikaväleille, joiden sisällä voidaan myöhemmässä vaiheessa suunnitella vaikutukseltaan vähäisiä ratatöitä;
iii) kapasiteetti, joka on jo myönnetty puitesopimuksilla 31 artiklan mukaisesti tai monivuotisessa jatkuvassa suunnitteluprosessissa 33 artiklan mukaisesti;
iv) muihin kuin i, ii ja iii alakohdassa mainittuihin tarkoituksiin varattu kapasiteetti, joka rataverkon haltijan on ilmoitettava selvästi.
Kapasiteetin toimitussuunnitelmassa on ilmoitettava 24 artiklassa tarkoitetun erikoistuneen infrastruktuurin käyttöön sovellettavat rajoitukset.
7. Rataverkon haltijoiden on sisällytettävä kapasiteetin toimitussuunnitelmaan 6 kohdan b alakohdassa luetellut seikat hallinnoimansa rautatieinfrastruktuurin osalta.
Rataverkon haltijoiden on sisällytettävä kapasiteetin toimitussuunnitelmaan kaikki 6 kohdassa luetellut osat kaikkien [uudessa TEN-T-asetuksessa] määriteltyyn TEN-T-ydinverkkoon ja laajennettuun ydinverkkoon sisältyvien ratojen ja solmukohtien osaltaja varmistettava johdonmukaisuus kapasiteettistrategian kanssa. [tark. 95]
Rataverkon haltijat voivat sisällyttää kapasiteetin toimitussuunnitelmaan 6 kohdassa tarkoitetut osat hallinnoimansa verkon muiden ratojen ja solmukohtien osalta.
8. Kun rataverkon haltijat suunnittelevat kapasiteettia ennalta 6 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti, niiden on noudatettava 8 artiklan 4 kohdassa säädettyjä periaatteita.
Rataverkon haltijoiden on suunniteltava kapasiteetti ennalta 11 artiklan 3 kohdan mukaisten jäsenvaltioiden antamien strategisten ohjeiden sekä tämän asetuksen 13 artiklan mukaisen hakijoiden kuulemisen tulosten ja 14 artiklan mukaisen rataverkon haltijoiden välisen koordinoinnin pohjalta.
9. Rataverkon haltijan on toimitettava kapasiteetin toimitussuunnitelman luonnos valvontaelimelle tarkastelua varten kaksi kuukautta ennen julkistamista. Sääntelyelimen on analysoitava kapasiteetin toimitussuunnitelma,tätä suunnitelmaa ja se voi tehdä viimeistään kuukausi ennen julkistamista päätöksen, jolla rataverkon haltijaa vaaditaan muuttamaan kapasiteetin toimitussuunnitelmaa. Sääntelyelimen päätöksessä on otettava huomioon kaikki ENIMin mahdollisesti antamat lausunnot ja suositukset.[tark. 96]
9 a. Kapasiteettia koskevien suunnitelmien rajat ylittävän johdonmukaisuuden varmistamiseksi sääntelyelimen päätöksessä otetaan tarvittaessa huomioon Euroopan rautatieliikenteen sääntelyviranomaisten verkoston, ERAn tai muiden sääntelyelinten lausunnot tai suositukset. [tark. 97]
10. ENIM hyväksyy viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ERP:tä kuullen suuntaviivat ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen, jossa vahvistetaan seuraavat seikat: [tark. 98]
a) kapasiteetin toimitussuunnitelman julkaisukeinot, mukaan lukien digitaaliset palvelut, välineet, toiminnot ja rajapinnat;
b) prosessi, jonka avulla hakijoita kuullaan kapasiteetin toimitussuunnitelmasta.
10 a. Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset periaatteet, menettelyt ja menetelmät tämän artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja suuntaviivoja varten ja muutetaan tämän artiklan 10 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 99]
19 artikla
Valmiussuunnittelu
1. Rataverkon haltijoiden on otettava käyttöön ja pantava täytäntöön jatkuva valmiussuunnitteluprosessi, jotta voidaan valmistautua verkon toiminnan häiriöihin ja muihin rautatieliikenteeseen vaikuttaviin kriisitilanteisiin.
Valmiussuunnittelun on muodostettava perusta 42 artiklan mukaiselle liikenteen hallinnalle, häiriönhallinnalle ja kriisinhallinnalle, jotta tällaisissa tilanteissa voidaan reagoida nopeasti ja minimoida niiden vaikutus rautatieliikenteeseen.
Rataverkon haltijoiden on dokumentoitava valmiussuunnittelun tulokset valmiussuunnitelmassa.
2. Valmiussuunnitteluun on sisällyttävä erityisesti seuraavat:
a) sellaisten vaihtoehtoisten reittiosuuksien nimeäminen, jotka mahdollistavat liikenteen uudelleenreitityksen, jos [uuden TEN-T-asetuksen] 6 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetut TEN-T-ydinverkkoon ja laajennettuun ydinverkkoon kuuluvat radat eivätrata ei ole käytettävissä; [tark. 100]
b) a alakohdan mukaisesti nimetyillä vaihtoehtoisilla reittiosuuksilla käytettävissä olevan ratakapasiteetin alustava suunnittelu, millä on varmistettava läpinäkyvät tiedot kyseisillä radoilla käytettävissä olevasta ratakapasiteetista, jota voidaan käyttää poikkeamien sattuessa ja erityisesti 46 artiklassa tarkoitetuissa verkon häiriötilanteissa;
c) liikenteen ja kriisinhallinnan sääntöjen ja menettelyjen määrittely, mukaan lukien tietojen jakaminen rataverkon haltijoiden, muiden operatiivisten sidosryhmien ja muiden sidosryhmien, kuten rautatieliikenteestä tai turvallisuudesta ja hätätilanteista vastaavien viranomaisten, välillä, sekä perusteet näiden menettelyjen aktivoimiseksi;
d) sellaisten elinten määrittäminen ja luettelointi, joille on ilmoitettava vakavista poikkeamista tai vakavista junaliikenteen häiriöistä;
e) kaikki muut valmistelut, jotka ovat tarpeen 42 artiklan ja 44 artiklassa tarkoitetun liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan rajat ylittävää koordinointia koskevan eurooppalaisen kehyksen mukaisen häiriön- ja kriisinhallinnan toteuttamiseksi.
3. Rataverkon haltijoiden on varmistettava valmiussuunnittelun johdonmukaisuus strategisen kapasiteetin suunnittelun kanssa, erityisesti kapasiteettistrategian, kapasiteettimallin, kapasiteetin toimitussuunnitelman ja 10 artiklassa tarkoitettujen ratatöiden suunnittelun kanssa.
4. Valmiussuunnittelun tulokset, erityisesti 2 kohdan a alakohdan mukainen vaihtoehtoisten ratojen nimeäminen ja 2 kohdan b alakohdan mukainen alustava kapasiteetin suunnittelu vaihtoehtoisilla radoilla, on sisällytettävä kapasiteettimalliin ja kapasiteetin toimitussuunnitelmaan.
5. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiäSiirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 2 kohdan soveltamiseksi noudatettavan menettelyn ja perusteiden yksityiskohdat erityisesti tilanteissa, joilla voi olla vaikutusta rajat ylittävään liikenteeseen. Nämä täytäntöönpanosäädöksetKyseiset delegoidut säädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaenviimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. [tark. 101]
20 artikla
Ennalta suunnitellun kapasiteetin myöntämistä ja kapasiteetin suunnittelukohteiden määrittelyä koskevat perusteet ja menettelyt
1. Rataverkon haltijoiden on myönnettävä 18 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin toimitussuunnitelmaan sisältyvä ennalta suunniteltu kapasiteetti avointen ja syrjimättömien perusteiden ja menettelyjen mukaisesti.
2. Kapasiteetin suunnittelukohteissa on määriteltävä ennalta suunnitellun kapasiteetin eri tyyppien ominaispiirteet ja ominaisuudet, mukaan lukien hakijoiden hakemuksiin käytettävissä oleva kapasiteetti, ratatöihin varattu kapasiteetti ja jo myönnetty kapasiteetti. Näihin ominaispiirteisiin ja ominaisuuksiin on sisällyttävä kaikki tietyntyyppisen ennalta suunnitellun kapasiteetin kannalta merkitykselliset näkökohdat, kuten reitti, aikataulusuunnitelma, taattu tai vaadittu vähimmäisnopeus, liikkuvan kaluston ja infrastruktuurin välinen tekninen yhteensopivuus, parametrit sekä lähtö- ja saapumisaikojenjunien ajomatkojen määrä. [tark. 102]
3. ENIM kehittää viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ERP:tä kuullen yhteiset puitteet tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille perusteille ja menettelyille ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. Yhteisessä kehyksessä on otettava huomioon toisaalta hyödyt, jotka saadaan kapasiteetin varaamisesta tietyntyyppisiä rautatiepalveluja tai kapasiteetin myöntämismenettelyjä varten, ja toisaalta tarve varmistaa joustavuus markkinoiden tarpeiden huomioon ottamiseksi kapasiteetin myöntämisessä. Tätä varten yhteisessä kehyksessä on säädettävä mahdollisuudesta ottaa 36 artiklassa tarkoitetun sovitteluun perustuvan ristiriitojen ratkaisumekanismin yhteydessä huomioon kapasiteettioikeuksia koskevat hakemukset, jotka eivät ole ennalta suunnitellun kapasiteetin mukaisia. [tark. 103]
4. ENIM laatii ja hyväksyy viralliset eritelmät ihmisen luettavissa oleville ja koneellisesti luettavassa muodossa oleville kapasiteetin suunnittelukohteille. ENIM sisällyttää nämä eritelmät tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. ENIMin on tämän artiklan soveltamisesta saamiensa kokemusten perusteella ERP:n kuulemisen jälkeen annettava komissiolle tietoja mahdollisista muutoksista yhteentoimivuuden teknisiin eritelmiin, joista säädetään direktiivissä (EU) 2016/797 ja sen nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä, tämän asetuksen 62 artiklan 3 kohdan mukaisesti. [tark. 104]
4 a. Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi noudatettavan menettelyn ja perusteiden yksityiskohdat erityisesti tilanteissa, joilla voi olla vaikutusta rajat ylittävään liikenteeseen, ja muutetaan tämän artiklan 1 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. [tark. 105]
21 artikla
Paljon käytetty ja ylikuormitettu infrastruktuuri
1. Rataverkon haltijoiden on viipymättä ilmoitettava infrastruktuurin osuudesta, jota käytetään paljon tai joka on ylikuormitettu, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) kapasiteetin käyttöaste on ylittänyt paljon käytetyn tai ylikuormitetun infrastruktuurin kynnysarvot edellisen tai nykyisen aikataulukauden aikana liitteessä II olevassa 1 kohdassa vahvistettujen viiteajanjaksojen aikana;
b) tämän jakson mukaisesti toteutetun strategisen kapasiteetin suunnittelun tulokset osoittavat, että strategisen kapasiteetin suunnitteluvaiheessa ilmaistut kapasiteettitarpeet ylittävät tietyllä aikataulukaudella käytettävissä olevan kapasiteetin määrän;
c) ratatyöt, jotka aiheuttavat 10 artiklan mukaisia suunniteltuja kapasiteettirajoituksia, johtavat kapasiteetin niukkuuteen.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on täsmennettävä aikataulukausi ja infrastruktuurin osuus sekä ajanjaksot, joita ilmoitus koskee.
3. Yksittäiset aikataulukaudenaikataulujakson aikana myönnettävää kapasiteettia koskevat kilpailevat hakemukset eivät ole peruste infrastruktuurin osuuden ilmoittamiselle paljon käytetyksi tai ylikuormitetuksi, elleivät 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyty. [tark. 106]
4. Jos infrastruktuurin on ilmoitettu olevan paljon käytettyä tai ylikuormitettua, rataverkon haltijan on tehtävä 22 artiklan mukainen kapasiteettia koskeva arviointi, ellei 23 artiklassa säädettyä kapasiteetin vahvistamissuunnitelmaa ole jo pantu täytäntöön.
5. Niiden infrastruktuurin osuuksien osalta, joiden on ilmoitettu olevan paljon käytettyjä tai ylikuormitettuja, rataverkon haltijoiden on varattava kapasiteettia 18 artiklassa tarkoitetussa kapasiteetin toimitussuunnitelmassa ottaen huomioon 22 artiklassa tarkoitetun kapasiteettia koskevan arvioinnin tulokset.
6. Jos direktiivin 2012/34/EU 31 artiklan 4 kohdan mukaisia maksuja ei ole peritty tai ne eivät ole tuottaneet tyydyttävää tulosta ja infrastruktuurin on ilmoitettu olevan ylikuormitettu, rataverkon haltijan on sovellettava menettelyä niukan ratakapasiteetin osittamiseksi tai myöntämiseksi avointen ja puolueettomien kriteerien perusteella. Tämä menettely on pantava täytäntöön tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti, ja se on esitettävä verkkoselostuksessa yhdessä sovellettavien perusteiden kanssa.
7. Rataverkon haltijoiden on merkittävä paljon käytetyksi tai ylikuormitetuksi ilmoitettu infrastruktuuri direktiivin (EU) 2016/797 49 artiklassa tarkoitettuun infrastruktuurirekisteriin.
8. Ylikuormitetun infrastruktuurin osalta noudatettavat menettelyt ja käytettävät perusteet on vahvistettava verkkoselostuksessa, ja niissä on noudatettava kaikkia 76 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä toimenpiteitä ja perusteita. [tark. 107]
9. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 71 artiklan mukaisesti liitteen II muuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa paljon käytetyn ja ylikuormitetun infrastruktuurin kapasiteetin tehokas hallinta ja ottaa huomioon rataverkon haltijoiden ja hakijoiden operatiiviset huolenaiheet sekä ENIMin, rataverkon haltijoiden, hakijoiden ja muiden operatiivisten sidosryhmien, sääntelyelinten ja ENRBENRRB:n kokemukset tämän artiklan täytäntöönpanosta. [tark. 108]
22 artikla
Kapasiteettia koskeva arviointi tilanteessa, jossa infrastruktuuri on paljon käytettyä tai ylikuormitettua
1. Rataverkon haltijan on tehtävä kapasiteettia koskeva arviointi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun rataverkko on ilmoitettu paljon käytetyksi tai ylikuormitetuksi.
Kapasiteettia koskevassa arvioinnissa on määritettävä ratakapasiteetin rajoitukset, jotka estävät hakijoiden ilmoittamien kapasiteettitarpeiden sisällyttämisen kapasiteettimalliin tai kapasiteetin toimitussuunnitelmaan tai jotka estävät sen, että ratakapasiteettia koskevat hakemukset voidaan täyttää täysimääräisesti.
Kapasiteettia koskevaan arviointiin on sisällyttävä myös suuntaa antava joukko mahdollisia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä ylikuormituksen helpottamiseksi ja kapasiteetin saatavuuden lisäämiseksi. Kapasiteettia koskevassa arvioinnissa on erotettava toisistaan toimenpiteet, jotka koskevat pitkälle käytettyä infrastruktuuria ja ylikuormitettua infrastruktuuria. [tark. 109]
2. Kapasiteettia koskevassa arvioinnissa on otettava huomioon infrastruktuurin ominaisuudet kapasiteetin, valmiuksien ja yhteentoimivuuden osalta, toimintamenettelyt, toiminnassa olevien eri palvelujen luonne ja kaikkien näiden tekijöiden vaikutus ratakapasiteettiin. Huomioon otettaviin toimenpiteisiin sisältyvät erityisesti liikenteen ohjaaminen toisille reittiosuuksille, myös tarpeen mukaan eri verkkojen kautta, liikenteen aikataulusuunnitelman uusiminen, nopeudenmuutokset, toimintamenettelyjen yhdenmukaistaminen ja infrastruktuurin parantaminen. [tark. 110]
3. Rataverkon haltijoiden on kuultava hakijoita kapasiteettia koskevan arvioinnin luonnoksesta direktiivin 2012/34/EU 7 e artiklan mukaisesti ja, jos kyseinen infrastruktuurin osuus on osa eurooppalaista liikennekäytävää, 54 artiklan mukaisesti.
Rataverkon haltijan on julkistettava kapasiteettia koskevan arvioinnin tulokset. ENIMin on varmistettava, että julkaisut ovat helposti saatavilla.
4. Rataverkon haltijoiden on otettava tämän artiklan mukaisesti myös muissa asiaankuuluvissa verkoissa tehtyjen kapasiteettia koskevien arviointien tulokset huomioon strategisessa kapasiteetin suunnittelussa, erityisesti kapasiteettistrategiassa, kapasiteettimallissa ja kapasiteetin toimitussuunnitelmassa. [tark. 111]
Kapasiteettia koskevan arviointien tulokset on toimitettava direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viitteellisen rautatieinfrastruktuurin kehittämisstrategian laatimisesta vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille ja asianomaisesta eurooppalaisesta liikennekäytävästä vastaavalle eurooppalaiselle koordinaattorille.
23 artikla
Kapasiteetin vahvistamissuunnitelma
1. Rataverkon haltijan on laadittava kapasiteetin vahvistamissuunnitelma infrastruktuurille, joka on ilmoitettu ylikuormitetuksi 21 artiklan mukaisesti, ja kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun 22 artiklan mukainen kapasiteettia koskeva arviointi on saatettu päätökseen. [tark. 112]
Kapasiteetin vahvistamissuunnitelmassa on yksilöitävä
a) ylikuormituksen syyt;
b) liikenteen todennäköinen tuleva kehitys;
c) infrastruktuurin kehittämistä koskevat rajoitteet;
d) kapasiteetin vahvistamisen vaihtoehdot ja siitä aiheutuvat kustannukset, myös 22 artiklan 2 kohdassa kuvatut toimenpiteet ja todennäköiset käyttömaksuja koskevat muutokset. [tark. 113]
Yksilöityjen mahdollisten toimenpiteiden kustannus-hyötyanalyysin perusteella kapasiteetin vahvistamissuunnitelmassa on myös määritettävä toimet, jotka on toteutettava ratakapasiteetin lisäämiseksi, mukaan lukien toimenpiteiden toteuttamisaikataulu.
2. Kapasiteetin vahvistamissuunnitelma on laadittava sen jälkeen, kun asianomaisen ylikuormitetun infrastruktuurin käyttäjiä on kuultu 13 artiklan mukaisesti.
Se voi edellyttää asianomaisen jäsenvaltion ennakkohyväksyntää.
3. Asianomaisen jäsenvaltion on otettava huomioon kapasiteetin vahvistamissuunnitelmat direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viitteellisen rautatieinfrastruktuurin kehittämisstrategian uusimisen yhteydessä.
Asianomaisen eurooppalaisen liikennekäytävän eurooppalaisen koordinaattorin on [uuden TEN-T-asetuksen] 53 artiklassa tarkoitetussa työsuunnitelmassaan otettava huomioon kapasiteetin vahvistamissuunnitelma.
Jäsenvaltion on kapasiteettianalyysin perusteella rakennettava tarvittava infrastruktuuri tai parannettava sitä. [tark. 114]
4. Rajoittamatta tämän asetuksen 40 artiklan soveltamista, rataverkon haltijan on keskeytettävä kaikkien maksujen periminen kyseisen infrastruktuurin käytöstä direktiivin 2012/34/EU 31 artiklan 4 kohdan perusteella seuraavissa tapauksissa:
a) rataverkon haltija ei laadi kapasiteetin vahvistamissuunnitelmaa;
b) rataverkon haltija ei edisty kapasiteetin vahvistamissuunnitelmassa yksilöityjen toimien toteuttamisessa.
5. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, rataverkon haltija voi sääntelyelimen suostumuksella jatkaa maksujen perimistä seuraavissa tapauksissa:
a) jos kapasiteetin vahvistamissuunnitelmaa ei voida toteuttaa syistä, joihin rataverkon haltija ei voi vaikuttaa;
b) jos käytettävissä olevat vaihtoehdot eivät ole taloudellisesti tai rahoituksellisesti toteuttamiskelpoisia.
24 artikla
Erikoistunut infrastruktuuri
1. Ratakapasiteetin katsotaan olevan käytettävissä kaikentyyppiseen liikenteeseen, joka on yhteensopivaa toimintaan tarkoitetun reitin kanssa direktiivin (EU) 2016/797 ja sen nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen eritelmien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.
2. Rataverkon haltija voi asianomaisia osapuolia kuultuaan nimetä tietyn infrastruktuurin tiettyjen liikennetyyppien käyttöön, jos sopivia vaihtoehtoisia reittiosuuksia on saatavilla ja 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen voidaan osoittaa, että tämä on perusteltua sosiaalisesta, taloudellisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta. Tässä tapauksessa rataverkon haltijan on ilmoitettava nimeämisestä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa suunnitteluasiakirjoissa ja varattava kapasiteettia näille tietyille liikennetyypeille kapasiteetin toimitussuunnitelmassa.
Kyseinen nimeäminen ei saa estää kyseisen infrastruktuurin käyttöä muita liikennetyyppejä varten, kun kapasiteettia on käytettävissä.
3. Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti nimetty infrastruktuuri on ilmoitettava verkkoselostuksessa, direktiivin (EU) 2016/797 49 artiklassa tarkoitetussa infrastruktuurirekisterissä, kapasiteettistrategiassa, kapasiteettimallissa ja kapasiteetin toimitussuunnitelmassa.
25 artikla
Ratakapasiteetin osittaminen sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien kriteerien perusteella
1. Jos infrastruktuurin osuuden on ilmoitettu olevan paljon käytetty tai ylikuormitettu tulevalla aikataulukaudella, rataverkon haltijan on ositettava kyseisen infrastruktuurin osuuden kapasiteetti 17 artiklassa tarkoitetussa kapasiteettimallissa ja 18 artiklassa tarkoitetussa kapasiteetin toimitussuunnitelmassa, jotka liittyvät kyseiseen aikataulukauteen.
2. Kun ylikuormitetuksi ilmoitettua ratakapasiteettia ositetaan 1 kohdan mukaisesti, rataverkon haltijan on toimittava 8 artiklan mukaisesti. [tark. 115]
Viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta], jos ositettava ratakapasiteetti ilmoitettiin paljon käytetyksi tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, rataverkon haltijan on toimittava 8 artiklan mukaisesti. [tark. 116]
Rataverkon haltijan on otettava huomioon usean verkon rautatiepalvelujen, erityisesti rautateiden kansainvälisen tavaraliikenteen, kapasiteetin tarve. [tark. 117]
3 JAKSO
Aikataulusuunnittelu ja kapasiteetin myöntäminen
26 artikla
Kapasiteettioikeudet
1. Hakijat voivat pyytää julkis- tai yksityisoikeudellisin perustein rataverkon haltijalta sopimusta, jolla myönnetään oikeus käyttää rautatieinfrastruktuuria direktiivin 2012/34/EU IV luvun 2 jaksossa säädettyä maksua vastaan.
Rataverkon haltijoiden on myönnettävä hakijoille oikeus käyttää ratakapasiteettia jollakin seuraavista tavoista:
a) kapasiteettieritelmät;
b) reitit.
ENIM määrittelee kapasiteettieritelmien ominaisuudet ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen.
2. Rataverkon haltijoiden on muunnettava kapasiteettieritelmän muodossa myönnetyt kapasiteettioikeudet reittien muodossa oleviksi kapasiteettioikeuksiksi ennen tosiasiallista liikennöintiä liitteessä I olevassa 4, 5 ja 6 kohdassa vahvistettujen määräaikojen mukaisesti.
3. Reittien muodossa olevat kapasiteettioikeudet voidaan myöntää hakijoille enintään yhdeksi aikataulukaudeksi. Kapasiteettieritelmän muodossa olevat kapasiteettioikeudet voidaan myöntää 31 ja 33 artiklan mukaisesti yhtä aikataulukautta pidemmäksi ajaksi.
4. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, rataverkon haltijoiden ja hakijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista kapasiteetin myöntämisen osalta on määrättävä sopimuksissa tai säädettävä jäsenvaltioiden lainsäädännössä.
5. Jos hakija aikoo hakea ratakapasiteettia matkustajaliikenteen harjoittamista varten jäsenvaltiossa, jossa oikeutta käyttää rautatieinfrastruktuuria on rajoitettu direktiivin 2012/34/EU 11 artiklan mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta asianomaisille rataverkon haltijoille ja sääntelyelimille vähintään 18 kuukautta ennen sen aikataulun voimaantuloa, jota kapasiteettihakemus koskee. Jotta asianomaiset sääntelyelimet voisivat arvioida mahdolliset taloudelliset vaikutukset olemassa oleviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, niiden on varmistettava, että kaikki toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat myöntäneet luvan matkustajaliikenteen harjoittamiseen kyseisellä julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa määritellyllä reitillä, kaikki muut asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset, joilla on oikeus rajoittaa käyttöoikeuksia direktiivin 2012/34/EU 11 artiklan mukaisesti, ja kaikki rautatieyritykset, jotka panevat täytäntöön julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta kyseisen henkilöliikenteen reitillä, saavat tästä tiedon viipymättä ja viimeistään 10 päivän kuluttua.
6. Kun kapasiteettioikeus on myönnetty hakijalle, vastaanottaja ei saa siirtää sitä toiselle yritykselle tai yksikölle.
Kaikenlainen siirtäminen aiheuttaa sen, että kapasiteettia ei enää myönnetä asianomaisille.
Siirtona ei pidetä sitä, että jokin rautatieyritys käyttää kapasiteettia sellaisen hakijan liiketoimintaan, joka ei itse ole rautatieyritys.
Myös kaikki muutokset myönnettyyn kapasiteettiin katsotaan kapasiteetin myöntämiseksi.
2. Hakijoilla on oikeus hakeaHakijoiden on haettava usean verkon kapasiteettioikeuksia ja saadasaatava vastauksia tällaisiin hakemuksiin yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti. Rataverkon haltijoiden on tehtävä yhteistyötä myöntäessään kapasiteettia usean verkon rautatiepalveluille, mukaan lukien erityisesti rautateiden kansainvälinen tavaraliikenne ja rautateiden kansainvälinen matkustajaliikenne. [tark. 118]
Rataverkon haltijoiden on myönnettävä ja hallinnoitava usean verkon kapasiteettioikeuksia 28 artiklan mukaisesti.
3. Rataverkon haltijan on pidettävä luottamuksellisina tietoina hakijoiden sille toimittamiin tietoihin liittyviä liikesalaisuuksia erityisesti vertikaalisesti integroituneiden rautatieyhtiöiden kohdalla. Luottamuksellisiksi katsotaan sellaiset tiedot kuin hakemuksen kohteena oleva rata, sen numero tai sen vuorotiheys. [tark. 119]
4. Rataverkon haltijoiden on myönnettävä ratakapasiteetti digitaalisten välineiden ja digitaalisten palvelujen avulla 62 artiklan mukaisesti.
ENIM perustaa YTE:ien noudattamista koskevan ERAn hyväksynnän saatuaan ja viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] 62 artiklan mukaisesti kehitetyn usean verkon kapasiteettioikeuksia varten yhden yhteisen rajapinnan tai yhteisen järjestelmän, jottakeskitetyn palvelupisteen yhteen yhteiseen rajapintaan tai yhteiseen järjestelmään. Rataverkon haltijoiden on käytettävä tätä yhteistä rajapintaa hallinnoidakseen kapasiteetin myöntämistä voi hallinnoida yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa. Yhdistetyillä tai ryhmitellyillä rautatiepalveluilla on oltava yksi rataverkon haltija keskitettynä yhteyspisteenä. Tällaiset yhdistetyt tai ryhmitellyt rautatiepalvelut on ilmoitettava kapasiteettihakemuksessa. [tark. 120]
5. Hakijoiden ja rataverkon haltijoiden on noudatettava 39 artiklaa hakiessaan kapasiteettia tai tehdessään muutoksia myönnettyyn kapasiteettiin.
6. Rataverkon haltijan on peruutettava kapasiteettioikeus, jota on vähintään kuukauden mittaisen ajanjakson aikana käytetty vähemmän kuin verkkoselostuksessa on vahvistettu kynnysmääräksi, ellei tämä johdu sellaisista muista kuin taloudellisista syistä, joihin hakija ei voi vaikuttaa. ENIM kuulee ERP:tä ja määrittelee kynnysmäärän vaihteluvälit ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 121]
Sääntelyelimen on valvottava tämän kohdan avointa ja syrjimätöntä soveltamista ja tutkittava vastaanotetut valitukset.
7. Jos rataverkon haltija peruuttaa usean verkon kapasiteettioikeudet 6 kohdan mukaisesti, se ilmoittaa kyseisestä rataverkon haltijasta vastaavanvastaavalle sääntelyelimelle. Kyseisen sääntelyelimen on ilmoitettava asiasta asianomaisille sääntelyelimille ja ENRRB:lle. [tark. 122]
7 a. Rataverkon haltijan on sallittua tarvittaessa käyttää erityisiä aikatauluun perustuvia lähestymistapoja. Jos rataverkon haltija päättää suunnitella kapasiteettia ennalta käyttämällä järjestelmällisiä reittejä, joilla on rajat ylittävää merkitystä, rataverkon haltijan on koordinoitava toimintaansa naapurirataverkkojen haltijoiden ja muiden asianomaisten rataverkkojen haltijoiden kanssa yhteisesti sovittujen ratkaisujen löytämiseksi rajat ylittävään liikenteeseen. Riippumatta siitä, mitä kansallisia valintoja jäsenvaltiot tekevät aikataulujensa laatimisessa, rataverkon haltijoiden on varmistettava reittien tasapuolinen, oikeudenmukainen ja syrjimätön jakaminen. Kun on kyse 40 artiklassa tarkoitetuista kapasiteettioikeuksien muutoksista, joihin liittyy myös järjestelmällisiä reittejä, korvauksen arvoksi on asetettava vähintään 1,25 kertaa arvo, joka on määritelty muille kuin järjestelmällisille reiteille 40 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. [tark. 123]
7 b. Rataverkon haltijoiden on ilmoitettava sääntelyelimelle kaikista vastaanotetuista kapasiteettihakemuksista, jotka eivät sovi kapasiteetin toimitussuunnitelmassa määriteltyihin käytettävissä olevan kapasiteetin parametreihin, riippumatta siitä, onko ne hyväksytty vai hylätty. Näiden tietojen perusteella sääntelyelimen on annettava vähintään kahden vuoden välein lausunto, jossa voidaan suositella rataverkon haltijalle kapasiteettimallin muuttamista. [tark. 124]
28 artikla
Usean verkon kapasiteettioikeuksien myöntämisen koordinointi
1. Jos rataverkon haltija vastaanottaa 27 artiklan 2 kohdan mukaisen usean verkon kapasiteettioikeuksia koskevan hakemuksen, sen on koordinoitava toimintaansa muiden asianomaisten rataverkon haltijoiden kanssa 53 artiklan mukaisesti.
2. Koordinoinnilla on erityisesti varmistettava
a) sellaisen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun keskitetyn yhteyspisteenpalvelupisteen nimeäminen, joka vastaa yhteydenpidosta hakijaan kunkin usean verkon kapasiteettioikeutta koskevan hakemuksen osalta ja josta on ilmoitettava hakijalle viipymättä hakemuksen vastaanottamisen jälkeen. Tätä sovelletaan myös rajat ylittävän liikenteen junapareihin, jotka tarjoavat kansainvälistä junaliikennepalvelua johonkin määräpaikkaan toisessa jäsenvaltiossa; [tark. 125]
b) se, että usean verkon kapasiteettioikeus täyttää vähimmäislaatuvaatimukset, jotka koskevat verkkojen välistä yhdenmukaisuutta sekä sellaisia seikkoja kuin reititys, aikataulusuunnitelma, käytettävyys eri liikennöintipäivinä ja myöntämisen tila;
c) usean verkon kapasiteettioikeuksien myöntämismenettelyn johdonmukainen toteuttaminen, mukaan lukien erityisesti 36 artiklassa tarkoitetun sovitteluun perustuvan ristiriitojen ratkaisumekanismin ja 37 artiklassa tarkoitetun virallisen ristiriitojen ratkaisumekanismin käyttö;
d) myönnettyihin usean verkon kapasiteettioikeuksiin 4 jakson mukaisesti tehtävien muutosten koordinointi, jotta voidaan varmistaa usean verkon kapasiteettioikeuksien eheys kaikkina aikoina.
Jos rataverkon haltijat eivät nimeä keskitettyä yhteyspistettä, sen rataverkon haltijan, jonka verkossa ensimmäinen lähtöpaikka sijaitsee, on toimittava keskitettynä yhteyspisteenä kyseiseen kapasiteettihakemukseen liittyvissä tiedusteluissa.
3. Rataverkon haltijat eivät saa usean verkon kapasiteettioikeuksia koskevien hakemusten perusteella tarjota laadultaan huonompia kapasiteettioikeuksia kuin ne, joita ne tarjoavat yhtä verkkoa koskevien kapasiteettihakemusten perusteella.
4. Kun kyseessä on 40 artiklassa tarkoitettu korvaus kapasiteettioikeuksien muutoksista, usean verkon kapasiteettioikeus katsotaan yhdeksi kapasiteettioikeudeksi. Erityisesti yhtä verkkoa koskevasta ylivoimaisesta esteestä johtuvaa peruutusta on pidettävä ylivoimaisesta esteestä johtuvana peruutuksena koko sen kattaman reitin kapasiteettioikeuden osalta.
5. ENIM määrittelee viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ERP:tä kuullen yksityiskohtaiset menettelyt ja menetelmät tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi sekä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut vähimmäislaatuvaatimukset ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 126]
5 a. Komissio hyväksyy viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset menettelyt ja menetelmät tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi sekä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut vähimmäislaatuvaatimukset ja muutetaan tämän artiklan 5 kohtaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ne on sisällytettävä kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 127]
29 artikla
Ratakapasiteetin ja palvelupaikkojen käyttöoikeuden myöntämiseen liittyvä yhteistyö
1. Sellaisten palvelupaikkojen ylläpitäjien, jotka antavat suuntaa antavia tietoja käytettävissä olevasta palvelupaikan kapasiteetista komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2177(18) 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on tehtävä yhteistyötä rataverkon haltijoiden kanssa tarjotakseen reittejä, joihin sisältyy rautateiden palvelupaikkojenpalvelupaikan kapasiteettia. Muut palvelupaikkojen ylläpitäjät voivat tehdä rataverkon haltijoiden kanssa sopimuksen kapasiteetin tarjoamisesta yhteisesti. [tark. 128]
2. Rataverkon haltijoiden on esitettävä luettelo 1 kohdassa tarkoitetuista palvelupaikoista verkkoselostuksessa.
3. Rataverkon haltijoiden on varmistettava, että hakijat voivat hakea 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetussa yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa rautatieinfrastruktuuria ja 1 kohdassa tarkoitettuja palvelupaikkoja koskevia kapasiteettioikeuksia. [tark. 129]
4. Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi rataverkon haltijoiden ja palvelupaikkojen ylläpitäjien on koordinoitava kapasiteettia ja tarjottava kapasiteettioikeuksia, mukaan lukien kapasiteetti hakijan vaatimukset täyttävässä rautatiepalvelupaikassapalvelupaikassa, tai pyrittävä tarjoamaan toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. [tark. 130]
5. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien palvelupaikkojen ylläpitäjien on pyynnöstä tai tarvittaessa reaaliaikaisesti asetettava rataverkon haltijan saataville tiedot käytettävissä olevasta kapasiteetista digitaalisessa muodossa 62 artiklan mukaisesti. [tark. 131]
5 a. Hakiessaan palvelupaikan käyttöoikeutta koskevia kapasiteettioikeuksia hakijoiden on dokumentoitava palvelupaikan omistajan suostumus niiden raidekulkuneuvojen sijoittamiseen. [tark. 132]
6. Tämän artiklan soveltamiseksi ja 62 artiklan mukaisesti ENIM antaa ERAn hyväksynnän saatuaan ja viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] suuntaviivat toiminnallisista ja teknisistä vaatimuksista rautateiden palvelupaikkojen ylläpitäjien ja rataverkon haltijoiden väliselle tietojenvaihdolle tämän artiklan soveltamiseksi. Palvelupaikkojen ylläpitäjät voivat pyytää vapautusta tämän artiklan soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2177 2 artiklan soveltamista. Tällaiset pyynnöt on toimitettava sääntelyelimelle ja perusteltava asianmukaisesti. Sääntelyelimet voivat päättää jatkaa poikkeuksen voimassaoloa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa. [tark. 133]
7. ENRRB seuraa 76 kohdan soveltamista ja antaa suosituksia perusteista, joita käytetään poikkeuksia koskevien pyyntöjen arvioinnissa. [tark. 134]
7 a. Rataverkon haltijoiden on ilmoitettava sääntelyelimelle kaikista vastaanotetuista kapasiteettipyynnöistä, jotka eivät sovi kapasiteetin toimitussuunnitelmassa määriteltyihin käytettävissä olevan kapasiteetin parametreihin, minkä vuoksi ne on hylätty. Näiden tietojen perusteella sääntelyelimen on annettava vähintään kahden vuoden välein lausunto, jossa voidaan suositella rataverkon haltijalle kapasiteettimallin muuttamista. [tark. 135]
7 b. Komissio hyväksyy viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset toiminnalliset ja tekniset vaatimukset rautateiden palvelupaikkojen ylläpitäjien ja rataverkon haltijoiden väliselle tietojenvaihdolle tämän artiklan soveltamiseksi ja tämän artiklan 6 kohdan muuttamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 136]
30 artikla
Aikataulu
1. Rataverkon haltijoiden on laadittava uusi aikataulu ennen kunkin aikataulukauden alkua. Aikataulukauden kesto on yksi vuosi.
Rataverkon haltijoiden on aloitettava aikataulun laatiminen 32 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa käyttöoikeuden myöntämismenettelyssä suoritettavan kapasiteetin myöntämisen yhteydessä ottaen huomioon 31 artiklan mukaisilla puitesopimuksilla ja 33 artiklassa tarkoitetussa jatkuvassa suunnitteluprosessissa myönnetyt kapasiteettioikeudet.
2. Rataverkon haltijoiden on jatkuvastisäännöllisin väliajoin päivitettävä aikataulua aikataulukauden loppuun saakka ottaen huomioon 33 artiklassa tarkoitetussa jatkuvassa suunnitteluprosessissa myönnetyn kapasiteetin, 34 artiklassa tarkoitetussa ad hoc -menettelyssä myönnetyn kapasiteetin, kapasiteettioikeuksiin 39 artiklan mukaisesti tehdyt muutokset ja 41 artiklan mukainen häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan yhteydessä tapahtuvan aikataulun muuttamisen. [tark. 137]
31 artikla
Kapasiteetin myöntäminen puitesopimuksilla
1. Hakijalla on oikeus hakea ratakapasiteettia yhtä aikataulukautta pidemmäksi ajaksi. Rataverkon haltijan on myönnettävä tällainen kapasiteetti kyseisen hakijan kanssa tehdyillä puitesopimuksilla, jollei 3 ja 4 kohdasta muuta johdu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101, 102 ja 106 artiklan soveltamista.
Puitesopimuksissa on täsmennettävä 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kapasiteettieritelmän muodossa myönnetyt kapasiteettioikeudet. Niihin ei saa sisältyä kapasiteettioikeuksia reitin muodossa.
Jäsenvaltiot voivat vaatia sääntelyelimen ennakkohyväksyntää puitesopimuksille.
Puitesopimuksista on ilmoitettava sääntelyelimelle, jonka on hyväksyttävä ne. Kun on kyse usean verkon puitesopimuksista, hyväksynnässä on otettava huomioon ENRRB:n lausunto. [tark. 138]
2. Puitesopimuksen osapuolena olevan hakijan on pyydettävä puitesopimukseen sisältyvien kapasiteettieritelmien muuntamista vastaavaksi reitiksi kyseisen sopimuksen mukaisesti.
3. Rataverkon haltijat saavat tehdä puitesopimuksia vain, jos haettu kapasiteettioikeus on 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun strategisen kapasiteetin suunnittelun yhteydessä laadittujen suunnitteluasiakirjojen mukainen. Rataverkon haltijoiden on naapurimaiden verkkojen kuulemisen jälkeen näissä suunnitteluasiakirjoissa ilmoitettava kapasiteetti, jonka ne aikovat varata käyttöoikeuksien myöntämiseen puitesopimuksilla. [tark. 139]
4. Puitesopimukset eivät saa estää muita hakijoita tai liikennepalveluja käyttämästä kyseistä infrastruktuuria. Tätä varten rataverkon haltijoiden on sääntelyelimen kuulemisen jälkeen vahvistettava puitesopimuksilla myönnettävän kapasiteetin enimmäisosuudet kokonaiskapasiteetista ja sisällytettävä ne verkkoselostukseen. Rajat ylittäviä puitesopimuksia tehneiden naapurimaiden rataverkon haltijoiden on yhdenmukaistettava nämä kapasiteetin enimmäisosuudet kokonaiskapasiteetista ja tehtävä niistä mahdollisimman johdonmukaisia. [tark. 140]
5. Puitesopimuksia on voitava muuttaa, jotta mahdollistetaan rautatieinfrastruktuurin entistä tehokkaampi käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 39 ja 40 artiklan soveltamista.
6. Puitesopimuksilla myönnettyjen kapasiteettioikeuksien muutoksista on maksettava korvaus 40 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta 5 kohdassa tarkoitettua tilannetta.
7. Puitesopimusten on periaatteessa katettava liitteessä I olevassa 5 jaksossa mainittu ajanjakso. Rataverkon haltija voi erityisissä tapauksissa hyväksyä lyhyemmän tai pitemmän keston. Liitteessä I olevassa 5 kohdassajaksossa mainittua ajanjaksoa pidemmät ajanjaksot on perusteltava uusien tulokkaiden erityisiä investointeja koskevalla vaatimuksella tai palvelun merkittävällä uutuudella. [tark. 141]
8. Kun kyse on palveluista, joissa käytetään 24 artiklassa tarkoitettua erikoistunutta infrastruktuuria, joka edellyttää hakijan asianmukaisesti perustelemia merkittäviä ja pitkäaikaisia investointeja, puitesopimuksia voidaan tehdä 15 vuodeksi. Pidemmästä kuin 15 vuoden kestosta voidaan sopia vain poikkeustapauksissa, erityisesti silloin, kun on kyse laajamittaisista ja pitkäaikaisista investoinneista ja tällaiset investoinnit katetaan sopimussitoumuksilla, joihin sisältyy monivuotinen kuoletussuunnitelma.
9. Rataverkon haltijoiden on sisällytettävä puitesopimuksilla myönnetty kapasiteetti 17 artiklassa tarkoitettuun kapasiteettimalliin ja 18 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin toimitussuunnitelmaan.
10. Jokaisen puitesopimuksen yleisten tietojen on oltava kaikkien asianosaisten saatavilla, mutta liikesalaisuudet on pidettävä luottamuksellisina.
11. Komissio voihyväksyy viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] sääntelyelinten, toimivaltaisten viranomaisten ja rautatieyritysten kokemusten sekä ENRRB:n toiminnan perusteella hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan tämän artiklan ja 33 artiklan yhdenmukaisessa soveltamisessa noudatettavan menettelyn ja perusteiden yksityiskohdat ja muutetaan tätä artiklaa ja 33 artiklaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 142]
1. Rataverkon haltijan on laadittava tiettyä aikataulukautta koskevan aikataulun ensimmäinen operatiivinen versio seuraavien seikkojen perusteella:
a) vuotuisessa käyttöoikeuksien myöntämismenettelyssä vastaanotetut kapasiteettioikeuksia koskevat hakemukset;
b) kyseiseen aikataulukauteen liittyvät kapasiteettioikeudet, jotka on myönnetty puitesopimuksilla 31 artiklan mukaisesti;
c) kyseiseen aikataulukauteen liittyvät kapasiteettioikeudet, jotka myönnetään 33 artiklan mukaisessa jatkuvassa suunnitteluprosessissa.
2. Rataverkon haltijan on myönnettävä kapasiteetti samanaikaisella kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyllä, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan täyttää kaikki 1 kohdassa tarkoitetut ratakapasiteettia koskevat hakemukset, jollei 5 ja 6 kohdasta muuta johdu. Rataverkon haltijan on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon kaikki hakijoihin kohdistuvat rajoitteet, mukaan lukien niiden liiketoimintaan kohdistuvat taloudelliset vaikutukset.
3. Jos kaksi tai useampi kapasiteettihakemus on keskenään ristiriidassa tai jos kapasiteettihakemukset eivät ole kapasiteetin toimitussuunnitelman mukaisia, rataverkon haltijoiden on ensin pyrittävä ratkaisemaan ristiriita 36 artiklassa tarkoitetun sovitteluun perustuvan neuvottelumenettelynristiriitojen ratkaisumekanismin avulla. [tark. 143]
4. Jos kapasiteettiristiriitaa ei ole saatu ratkaistua 3 kohdassa tarkoitetulla sovitteluun perustuvalla ristiriitojen ratkaisumekanismilla, rataverkon haltijoiden on sovellettava 37 artiklassa tarkoitettua virallista ristiriitojen ratkaisumekanismia.
5. Rataverkon haltijan on 18 ja 20 artiklan mukaisesti asetettava etusijalle hakemukset, jotka ovat kapasiteetin toimitussuunnitelmassa määritellyn ennalta suunnitellun kapasiteetin mukaisia. Tämän seurauksena rataverkon haltija voi joko hyväksyä tai hylätä hakemukset, jotka eivät ole kapasiteetin toimitussuunnitelman mukaisia, edellyttäen, että operatiivisia sidosryhmiä oli kuultu asianmukaisesti ja että niiden kapasiteettia koskevat ilmoitukset oli otettu huomioon mahdollisimman laajasti. [tark. 144]
Kun rataverkon haltija hyväksyy hakemuksia, jotka eivät ole kapasiteetin toimitussuunnitelman mukaisia, sen on pyrittävä säilyttämään yleinen tasapaino 18 artiklan 6 kohdassa ja varsinaisessa hakemuksessa lueteltujen kapasiteetin toimitussuunnitelman osatekijöiden välillä. Nämä hakemukset on otettava huomioon, jos vapaata kapasiteettia on riittävästi käytettävissä, rajoittamatta tarpeita myöhempien hakemusten osalta. [tark. 145]
Kun rataverkon haltija hylkääkäsittelee hakemuksia, jotka eivät ole kapasiteetin toimitussuunnitelman mukaisia, sen olisi tarjottava vaihtoehtoa kuullen ensin aikataulun salliessa asianomaisia hakijoita. Jos vaihtoehtoinen tarjous ei ole mahdollinen, kun rataverkon haltija hylkää hakemuksen, sen on viipymättä ilmoitettava asianomaiselle hakijalle aikomuksestaan hylätä hakemus. Viimeksi mainitulla on oikeus tehdä valitus sääntelyelimelle. [tark. 146]
6. Vuotuisessa myöntämismenettelyssä myönnettyihin kapasiteettioikeuksiin voivat kuulua seuraavat:
a) reitit;
b) kapasiteettieritelmät.
Rataverkon haltijoiden on muunnettava kapasiteettieritelmien muodossa myönnetyt kapasiteettioikeudet reiteiksi liitteessä I olevan 4 jakson mukaisesti.
7. Rataverkon haltijan on noudatettava liitteessä I olevassa 4 jaksossa esitettyä käyttöoikeuden myöntämismenettelyn aikataulua.
8. Rataverkon haltijan on otettava huomioon hakemukset, jotka on jätetty alkuperäisen määräajan jälkeen ja ennen liitteessä I olevassa 4 kohdassajaksossa vahvistettua lopullista määräaikaa. Tällaisissa tapauksissa rataverkon haltijoiden on myönnettävä kapasiteettioikeudet liitteessä I olevan 4 jakson 2 kohdan mukaisesti. [tark. 147]
9. Rataverkon haltijan on pyrittävä tarjoamaan vaihtoehtoja toisen reitin kautta niiden aikataulua koskevien hakemusten osalta, jotka on vastaanotettu alkuperäisen määräajan jälkeen ja joissa esitettyjä tarpeita ei voida täyttää aikatauluun varatun jäännöskapasiteetin tai käytettävissä olevan ennalta suunnittelemattoman kapasiteetin avulla.
10. Rataverkon haltijan on kuultava asianomaisia osapuolia aikataululuonnoksesta. Asianomaisiin osapuoliin kuuluvat kaikki ratakapasiteettia hakeneet sekä muut osapuolet, jotka haluavat esittää huomautuksiaan siitä, miten aikataulu saattaa vaikuttaa niiden mahdollisuuksiin hankkia rautatiepalveluja aikataulukaudella.
11. Rataverkon haltijan on toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet kaikkien esille otettujen kysymysten käsittelemiseksi.
1. Rataverkon haltijoiden on myönnettävä kapasiteettia jatkuvassa suunnitteluprosessissa liitteessä I olevassa 6 kohdassajaksossa vahvistettujen määräaikojen mukaisesti. Rataverkon haltijoiden on varattava kapasiteettia tätä tarkoitusta varten 18 artiklassa tarkoitetussa kapasiteetin toimitussuunnitelmassa. [tark. 148]
2. Jatkuvassa suunnitteluprosessissa myönnettyjä kapasiteettioikeuksia voivat olla seuraavat:
a) reitit tai kapasiteettieritelmät kaikilta liikennöintipäiviltä aikataulukaudella, joka käsittää hakemukseen sisältyvän ensimmäisen liikennöintipäivän;
b) kapasiteettieritelmät kaikilta aikataulukauden jälkeisiltä liikennöintipäiviltä, mukaan lukien ensimmäinen päivä, joka sisältyy liitteessä I olevassa 6 kohdassajaksossa määritettyä enimmäisaikaa koskevaan pyyntöön. [tark. 149]
Rataverkon haltijoiden on muunnettava kapasiteettieritelmien muodossa myönnetyt kapasiteettioikeudet reiteiksi liitteessä I olevan 6 jakson mukaisesti.
3. Rataverkon haltijoiden on myönnettävä jatkuvaan suunnitteluun varattu kapasiteetti liitteessä I olevan 56 jakson 2 kohdassa vahvistetun käyttöoikeuden myöntämisperiaatteen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista. [tark. 150]
4. Rataverkon haltijat voivathaltijoiden on 20 artiklassa vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti kieltäytyä myöntämästätehtävä kaikkensa tarjotakseen vaihtoehtoista kapasiteettia jatkuvaa suunnittelua koskevien hakemusten perusteella, jos hakemukset eivät ole 18 artiklan mukaisesti hyväksytyn kapasiteetin toimitussuunnitelman mukaisia. Kieltäytymisestä on ilmoitettava hakijalle viipymättäJos vaihtoehtoa ei ole mahdollista tarjota, rataverkon haltija voi kieltäytyä myöntämästä kapasiteettia tällaisen vaatimusten vastaisen hakemuksen nojalla. Hakijalla on oikeus tehdä valitus sääntelyelimelle. [tark. 151]
5. Rataverkon haltijoiden on ilmoitettava sääntelyelimelle kaikista vastaanotetuista kapasiteettihakemuksista, jotka eivät sovi kapasiteetin toimitussuunnitelmassa määriteltyihin käytettävissä olevan kapasiteetin parametreihin, riippumatta siitä, onko ne hyväksytty vai hylätty. Näiden tietojen perusteella sääntelyelimen on annettava vähintään kahden vuoden välein lausunto, jossa voidaan suositella rataverkon haltijalle kapasiteettimallin muuttamista.[tark. 152]
6. Rataverkon haltijan on sääntelyelimelle tehdyn ilmoituksen tai sääntelyelimen suosituksen jälkeen hylättävä jatkuvaa suunnittelua koskevat hakemukset, jos ne ovat luonteeltaan toistuvia ja täyttävät 31 artiklan mukaisesti puitesopimuksilla tavallisesti myönnetyn kapasiteetin ominaisuudet. Sääntelyelimen on ilmoitettava ENRRB:lle tällaisista päätöksistä ja suosituksista ja varmistettava tämän kohdan johdonmukainen soveltaminen.
34 artikla
Kapasiteetin myöntäminen ad hoc -menettelyssä
1. Rataverkon haltijan on vastattava viipymättä ja joka tapauksessa liitteessä I olevassa 7 jaksossa vahvistetuissa määräajoissa ratakapasiteettia koskeviin ad hoc -hakemuksiin, jotka on jätetty milloin tahansa aikataulun voimassaolon aikana. Käytettävissä olevaa käyttämätöntä kapasiteettia koskevat tiedot on asetettava 9 artiklan mukaisesti kaikkien niiden hakijoiden saataville, jotka mahdollisesti haluavat käyttää kyseistä kapasiteettia.
Ad hoc -menettelyssä myönnetyt kapasiteettioikeudet on myönnettävä reittien muodossa.
2. Ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen ad hoc -hakemusten perusteella perustuu ensin tullutta palvellaan ensin -periaatteeseen.
35 artikla
Ratatöistä johtuvien kapasiteettirajoitusten suunnittelu
1. Rataverkon haltijoiden on suunniteltava 18 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin toimitussuunnitelmaan sisältymättömistä ratatöistä johtuvat kapasiteettirajoitukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
2. Rataverkon haltijoiden on ratatöitä suunnitellessaan rajoitettava kapasiteettimalliin tai kapasiteetin toimitussuunnitelmaan sisältyvään ennalta suunniteltuun kapasiteettiin kohdistuvaa vaikutusta siinä määrin kuin se on mahdollista.
3. Jos ratatöistä johtuvan kapasiteettirajoituksen suunnittelu edellyttää 39 artiklassa tarkoitettua myönnetyn kapasiteettioikeuden muutosta, asianomaisella hakijalla tai asianomaisilla hakijoilla on oikeus 40 artiklassa tarkoitettuun korvaukseen.
4. Jos ratatöistä johtuvan kapasiteettirajoituksen suunnittelu edellyttää 39 artiklassa tarkoitettua myönnetyn kapasiteettioikeuden muutosta, rataverkon haltijan on tehtävä kaikkensa tarjotakseen asianomaisille hakijoille vaihtoehtoista kapasiteettia.
Tätä varten rataverkon haltijan on ilmoitettava kaikille hakijoille, joita asia koskee, suunnitellusta muutoksesta kyseisiin kapasiteettioikeuksiin. Sen on tarjottava asianomaisille hakijoille vaihtoehtoisia kapasiteettioikeuksia tai käynnistettävä yhteensovittaminen asianomaisten hakijoiden kanssa, jotta voidaan sopia vaihtoehtoisista kapasiteettioikeuksista.
5. Kun ratatöitä suunnitellaan tämän artiklan mukaisesti, rataverkon haltijoiden on noudatettava liitteessä I olevassa 3 jaksossa esitettyä aikataulua.
6. Rataverkon haltijoiden on sisällytettävä kaikki ratatöistä johtuvat kapasiteettirajoitukset kapasiteettimalliin ja kapasiteetin toimitussuunnitelmaan riippumatta siitä, milloin ne on suunniteltu.
36 artikla
Sovitteluun perustuva ristiriitojen ratkaisumekanismi ja hakemusten yhteensovittaminen
1. Jos rataverkon haltija samanaikaisen kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen yhteydessä havaitsee, että ratakapasiteettia koskevat eri hakemukset ovat keskenään ristiriidassa, sen on hakemusten yhteensovittamisen avulla pyrittävä varmistamaan, että kaikki vaatimukset sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen.
2. Jos tilanne edellyttää yhteensovittamista, rataverkon haltijalla on kohtuullisissa rajoissa oikeus ehdottaa ratakapasiteettia, joka eroaa haetusta kapasiteetista. Rataverkon haltijan on määriteltävä sovellettavat rajat verkkoselostuksessaan. ENIM antaa suuntaviivat tällaisten rajojen määrittelystä ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen.
3. Rataverkon haltijan on pyrittävä ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat asianomaisten hakijoiden kanssa käytävillä neuvotteluilla. Tällaisen neuvottelun on perustuttava seuraavien tietojen luovuttamiseen kohtuullisessa ajassa, maksutta ja sähköisessä muodossa:
a) kaikkien muiden hakijoiden samoilla reittiosuuksilla hakemat reitit;
b) kaikille muille hakijoille samoilla reittiosuuksilla alustavasti myönnetyt reitit;
c) asiaankuuluvilla reittiosuuksilla 2 kohdan mukaisesti ehdotetut vaihtoehtoiset reitit;
d) kaikki yksityiskohtaiset tiedot kapasiteetin myöntämismenettelyssä käytetyistä perusteista.
Rajoittamatta 27 artiklan 3 kohdan soveltamista ja edellyttäen, että kaikki hakijat suostuvat siihen, rataverkon haltija voi hakemusten yhteensovittamisen helpottamiseksi ottaa yhteyttä kaikkiin hakijoihin, jotka mahdollisesti osallistuvat ristiriidan ratkaisemiseen.
4. Kotimaan rautatieliikenteen kapasiteettihakemusten yhteensovittamista koskevat periaatteet on esitettävä verkkoselostuksessa.
5. Jos ratakapasiteettia koskevissa hakemuksissa esitettyjä tarpeita ei voida täyttää ilman yhteensovittamista, rataverkon haltijan on pyrittävä yhteensovittamisen avulla täyttämään kaikki pyynnöt.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevia riitoja varten on käytettävissä riitojenratkaisujärjestelmä, jotta tällaiset riidat voidaan ratkaista nopeasti, tämän rajoittamatta olemassa olevien muutoksenhakumenettelyjen ja direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan soveltamista. Järjestelmä on vahvistettava verkkoselostuksessa, joka koskee kotimaan rautatieliikenteen kapasiteettihakemuksia. Jos tätä järjestelyä käytetään, päätös on tehtävä kymmenen työpäivän kuluessa.
7. Kun on kyse usean verkon kapasiteettia koskevista hakemuksista, on sovellettava 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua sovitteluun perustuvaa ristiriitojen ratkaisumekanismia 53 artiklan mukaisesti, ja verkon koordinaattorin on osallistuttava siihen.
8. ENIM laatii viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ERP:tä kuullen suuntaviivat sovitteluun perustuvasta ristiriitojen ratkaisumekanismista usean verkon kapasiteettia koskevien hakemusten tapauksessa ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 153]
8 a. Komissio hyväksyy viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan sovitteluun perustuvan ristiriitojen ratkaisumekanismin usean verkon kapasiteettia koskevien hakemusten tapauksessa noudatettavan menettelyn ja perusteiden yksityiskohdat ja muutetaan tämän artiklan 8 kohtaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 154]
37 artikla
Virallinen ristiriitojen ratkaisumekanismi, joka perustuu sosioekonomisiin ja ympäristöön liittyviin kriteereihin
1. Jos 36 artiklassa tarkoitetuilla sovitteluun perustuvilla ristiriitojen ratkaisumekanismeilla ei ole ratkaistu kapasiteettiristiriitaa, rataverkon haltijoiden on myönnettävä ratakapasiteetti 8 artiklan mukaisesti.
2. Virallisen ristiriitojen ratkaisumenettelynratkaisumekanismin yhteydessä usean verkon kapasiteettioikeuksia koskevat hakemukset on otettava huomioon kokonaisuudessaan. Jos 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti sovelletaan erilaisia kansallisia parametreja, kyseisiä parametreja on käytettävä kyseisten osuuksien osalta. [tark. 155]
3. Jos kilpailevat kapasiteettihakemukset koskevat ominaisuuksiltaan ja sosioekonomiselta profiililtaan samanlaisia rautatieliikennepalveluja, rataverkon haltijan on myönnettävä kapasiteetti huutokaupan perusteella tai siten, että mahdollisimman moni hakija saa käyttöoikeuden. Jälkimmäisen menetelmän soveltaminen edellyttää sääntelyelimen hyväksyntää.
3 a. Tältä osin ENRRB laatii ohjeet 3 artiklan yhdenmukaisen soveltamisen helpottamiseksi. [tark. 156]
38 artikla
Kapasiteetin myöntämismenettelyjen aikataulu
1. Rataverkon haltijan ja hakijoiden on noudatettava liitteessä I olevassa 4, 5, 6 ja 7 jaksossa esitettyä kapasiteetin myöntämismenettelyn aikataulua.
2. Rataverkon haltijat voivat päättää kapasiteetin myöntämistä koskevan aikataulun jaksoista ja määräajoista, jotka poikkeavat tässä asetuksessa ja direktiivin 2012/34/EU liitteessä VI olevan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista jaksoista ja määräajoista, jos kansainvälisten reittien perustamisella yhteistyössä kolmansien maiden rataverkon haltijoiden kanssa verkossa, jonka raideleveys poikkeaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä, on merkittävä vaikutus kapasiteetin myöntämismenettelyn aikatauluun yleensä.
3. Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä I olevaa 4, 5, 6 ja 7 jaksoa, jotta voidaan varmistaa tehokas myöntämismenettely ja ottaa huomioon asianomaisten sidosryhmien suunnittelua koskevat, toiminnalliset, tekniset ja kaupalliset edut, jotka liittyvät aikataulusuunnitteluun ja kapasiteetin myöntämiseen.
4 JAKSO
Mukauttaminen ja aikataulun muuttaminen
39 artikla
Kapasiteetin käyttöoikeuden muutokset myöntämisen jälkeen
1. Rataverkon haltijat voivat muuttaa hakijalle myönnettyjä kapasiteettioikeuksia omasta aloitteestaan ainoastaan tämän asetuksen mukaisesti. Hakijat voivat milloin tahansa pyytää muutoksia myönnettyyn kapasiteettiin. Peruutusta pidetään tietyntyyppisenä muutoksena.
Jos myönnettyjä kapasiteettioikeuksia muutetaan, sovelletaan 40 artiklaa. Rataverkon haltijoiden on viipymättä saatettava 30 artiklassa tarkoitettu aikataulu ajan tasalle.
2. Rataverkon haltijoiden ja hakijoiden on rajoitettava kapasiteetin käyttöoikeuksiin niiden myöntämisen jälkeen tehtäviä muutoksia niin pitkälti kuin mahdollista 2 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti.
3. Kapasiteettioikeuksiin tehtäviin muutoksiin on sisällyttävä tapaukset, joissa rataverkon haltija ei voi sallia junan liikennöimistä myönnetyn kapasiteettioikeuden mukaisesti ja sillä on riittävästi aikaa tarjota hakijalle vaihtoehtoinen kapasiteettioikeus heti ilmoitettuaan hakijalle muutoksen tarpeesta.
Rataverkon haltijat voivat ilmoittaa eri määräajat yhden verkon kapasiteettioikeuksien myöntämiselle ja usean verkon kapasiteettioikeuksien myöntämiselle. Rataverkon haltijoiden on annettava verkkoselostuksessa tiedot reitin rakentamiseen tarvittavasta ajasta. Tämä aika ei saa olla pidempi kuin liitteessä I olevassa 8 kohdassa mainitut määräajat.
4. Kapasiteettioikeuden muuttuessa sovellettavissa säännöissä ja menettelyissä on otettava huomioon kapasiteettioikeuden muutoksen toiminnallinen ja kaupallinen vaikutus hakijaan. Tätä varten muutokset on luokiteltava niiden vaikutuksen perusteella tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti, ja niiden on johdettava 40 artiklassa tarkoitettujen korvausten eri tasoihin.
4 a. Tapauksissa, joissa kapasiteetti on varattu mutta sitä ei käytetä, sovelletaan 40 artiklan mukaista korvausta. [tark. 157]
5. Jos usean verkon kapasiteettioikeutta muutetaan, asianomaisten rataverkon haltijoiden on pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin varmistamaan kapasiteettioikeuksien keskinäinen johdonmukaisuus koko liikennöinnin ajan.
Usean verkon kapasiteettioikeuteen muutoksen tekevä rataverkon haltija on vastuussa prosessista, jolla koordinoidaan vaihtoehtoisen verkon kapasiteettioikeuden myöntämistä muiden asianomaisten rataverkon haltijoiden kanssa, ja sen on ilmoitettava hakijalle ja kaikille asianomaisille osapuolille koordinoinnin tuloksesta. Tuloksena voi olla joko vaihtoehtoisen usean verkon kapasiteettioikeuden myöntäminen tai tieto siitä, että vaihtoehtoista kapasiteettioikeutta ei ole käytettävissä.
6. Tätä asetusta sovellettaessa katsotaan, että jos rautatieyritys ei käytä myönnettyä kapasiteettioikeutta, se rinnastetaan peruuttamiseen kyseisenä liikennöintipäivänä.
7. Jos rataverkon haltija muuttaa myönnettyä kapasiteettia koskevaa oikeutta, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä hakijalle ja asianomaiselle rautatieyritykselle.
Rataverkon haltijan on tarjottava hakijalle vaihtoehtoisia kapasiteettioikeuksia liitteessä I olevassa 8 jaksossa vahvistetuissa määräajoissa. Jos tämävaihtoehtoinen tarjous ei ole mahdollistatoteuttamiskelpoinen 32 artiklan 5 kohdan ja 33 artiklan 4 kohdan mukaisesti, rataverkon haltijanhaltijan/haltijoiden on toimitettava hakijalle asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella hakija voi tehdä uuden ratakapasiteettia koskevan hakemuksen. Tiedoissa on tarvittaessa viitattava 18 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin toimitussuunnitelmaan ja 19 artiklassa tarkoitettuun valmiussuunnitteluun. [tark. 158]
8. ENIMin on viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] laadittava ja hyväksyttävä yhdenmukaistetut menettelyt kapasiteettioikeuksiin myöntämisen jälkeen tehtävien muutosten hallinnoimiseksi ja sisällytettävä ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 159]
Näissä yhdenmukaistetuissa menettelyissä on erotettava toisistaan muutokset, joilla on kaupalliselta ja toiminnalliselta kannalta suuri vaikutus hakijoihin ja rautatieyrityksiin, ja muutokset, joilla on vähäisiä vaikutuksia. Kriteereissä, joita käytetään luokiteltaessa muutos merkittäväksi, on otettava huomioon muun muassa rautatieyrityksen kyky suorittaa palvelu sopimusvelvoitteidensa mukaisesti, viivästykset lähdössä tai reitin muutokset, jotka lisäävät etäisyyttä, matkustusaikaa, radan käyttömaksuja tai muita asiaan liittyviä kustannuksia, sekä kynnysarvot näille muutoksille. Vaikutuksiltaan merkittäviin muutoksiin sovelletaan tiukempia kriteerejä.
8 a. Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt ja menettelyt kapasiteettioikeuksien muutosten hallitsemiseksi jakamisen jälkeen ja muutetaan tämän artiklan 8 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 160]
9. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 71 artiklan mukaisesti liitteessä I olevan 8 jakson muuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa mukauttamisen ja aikataulun muuttamisen tehokkuus ottaen huomioon asianomaisten sidosryhmien suunnitteluun liittyvät, toiminnalliset, tekniset ja kaupalliset näkökohdat.
40 artikla
Korvaus kapasiteettioikeuksien muutoksista
1. Jos rataverkon haltija tai hakija ei täytä myönnettyä kapasiteettioikeutta koskevia sitoumuksiaan ja jos tämä johtaa 39 artiklan mukaisesti merkittäväksi luokiteltuun muutokseen, muutoksen aiheuttavan osapuolen on maksettava toiselle osapuolelle korvaus.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua korvausta ei makseta ylivoimaisen esteen sattuessa.
3. ENRRB:n ja ERP:n kuulemisen jälkeen ENIM määrittelee viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] yhdenmukaistetut ehdot, joiden perusteella korvaus maksetaan. Näissä ehdoissa on otettava huomioon 39 artiklan 4 ja 8 kohdassa vahvistetut säännöt. ENIM sisällyttää nämä ehdot 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. ENRRB julkaisee lausunnon ENIMin määrittelemistä olosuhteista. [tark. 161]
4. Kun sääntelyelin on antanut hyväksyntänsä, rataverkon haltijoiden on vahvistettava verkkoselostuksessa niiden korvausten tasot, jotka hakijoiden on maksettava.
Sääntelyelimen on rataverkon haltijan ehdotuksesta ja hakijoita ja mahdollisia hakijoita kuultuaan vahvistettava rataverkon haltijan maksettavaksi tulevan korvauksen tasot. Rataverkon haltijan on julkaistava nämä tiedot verkkoselostuksessa.
Korvaustasojen on oltava sellaiset, että ne tarjoavat rataverkon haltijalle ja hakijoille tehokkaita kannustimia noudattaa kapasiteetin suunniteltua käyttöä ja minimoida häiriöt. Tasojen on oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.
Rataverkon haltijat ja sääntelyelimet voivat asettaa erilaisia korvaustasoja riippuen muutoksen vaikutuksista ja siitä, voidaanko kapasiteetti myöntää uudelleen toisen hakijan käytettäväksi. Tasoissa on erityisesti otettava huomioon 39 artiklan 4 ja 8 kohdan säännöt, muutoksen pyytämisestä tai toteuttamisesta junan kulkuun jäljellä oleva aika ja kapasiteettioikeuteen sisältyvän rautatieinfrastruktuurin käyttöaste.
5. Kun on kyse usean verkon kapasiteettioikeuksista, velvollisuus maksaa korvaus hakijalle koskee yhtä tai useampaa rataverkon haltijaa, joka on tai jotka ovat vastuussa kapasiteettioikeuden muutoksesta, ottaen huomioon kapasiteettioikeus kokonaisuudessaan ja, jos vastuussa on useampi kuin yksi rataverkon haltija, niiden verkkojen pituuden osuus kapasiteettioikeudesta. Korvaus koko kapasiteettioikeudesta ei saa ylittää rataverkon haltijan myöntämästä kapasiteettioikeudesta maksettavaa korvausta kerrottuna kolmella.
6. Sääntelyelinten on päätettävä erimielisyyksistä, jotka koskevat kapasiteettioikeuden muutoksen syytä tai viivästyksiä korvauksen viivästymistämaksamisessa, ja niiden on tehtävä päätös viipymättä ja kuukauden kuluessa kaikkien tarvittavien tietojen keräämisestä muutoksen syyn arvioimiseksi. Sääntelyelinten on tiedotettava tällaisista päätöksistä ENRRB:lle ja ne voivat kuulla sitä. ENRRB varmistaa, että tällaiset päätökset ovat johdonmukaisia ja perustuvat yhteisesti tunnustettuihin periaatteisiin. [tark. 162]
7. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiäSiirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, joiden perusteella korvaukset maksetaan, sekä kapasiteettioikeuksien muutosten luokittelu ja korvaustasojen vahvistamismenetelmät ja muutetaan tämän artiklan 2 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaenviimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 163]
41 artikla
Aikataulun muuttaminen häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan yhteydessä
1. Jos kyseessä on 46 artiklassa tarkoitettu verkon häiriö tai 47 artiklassa tarkoitettu kriisitilanne, asianomaisen rataverkon haltijan tai asianomaisten rataverkon haltijoiden on pyrittävä kaikin mahdollisin tavoin aikatauluttamaan uudelleen liikenne, johon häiriö vaikuttaa. Tätä varten rataverkon haltijoiden on myönnettävä ratakapasiteettia liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan rajat ylittävää koordinointia koskevien 44 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen kehyksen mukaisesti 19 artiklan mukaisesti laadittujen valmiussuunnitelmien perusteella ja tiiviissä yhteistyössä operatiivisten sidosryhmien ja tarvittaessa muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa.
2. ENIMin on viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] laadittava ja hyväksyttävä suuntaviivat ratakapasiteetin hallinnoimiseksi ja myöntämiseksi verkon häiriötilanteessa avoimella ja syrjimättömällä tavalla. ENIMin on erityisesti annettava suuntaviivat samanaikaisen kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyn ja ensin tullutta palvellaan ensin -periaatteen soveltamisesta. [tark. 164]
Jos sovelletaan samanaikaista kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyä, ENIM antaa suuntaviivat sovellettavista menettelyistä, joihin kuuluu tarvittaessa 36 artiklassa tarkoitetun sovitteluun perustuvan ristiriitojen ratkaisumenettelynratkaisumekanismin ja 37 artiklassa tarkoitetun virallisen ristiriitojen ratkaisumenettelynratkaisumekanismin soveltaminen. ENIM sisällyttää nämä suuntaviivat 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 165]
3. Aikataulun muuttamisen yhteydessä rataverkon haltijat eivät saa yksipuolisesti muuttaa tai peruuttaa olemassa olevia kapasiteettioikeuksia häiriöitä hallitakseen. Sääntelyelinten, rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten kokemusten sekä ENIMin ja ENRRB:n toiminnan perusteella komissio voi kuitenkin hyväksyä täytäntöönpanosäädöksensiirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoitu säädös, jossa vahvistetaan perusteet ja menettelyt aikataulun muuttamiselle, johon lukeutuvat myös yksipuoliset muutokset rataverkon haltijoiden myöntämiin kapasiteettioikeuksiin verkkohäiriöiden hallitsemiseksi, ja muutetaan tämän artiklan 2 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaenviimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 166]
4. Rataverkon haltijat ja hakijat voivat tehdä vapaaehtoisesti sopimuksia tiettyjen kapasiteettioikeuksien korvaamisesta verkon häiriötilanteessa. Tällaiset sopimukset on mainittava 19 artiklassa tarkoitetussa valmiussuunnitelmassa.
5. Jos verkkohäiriö vaikuttaa useamman kuin yhden verkon liikenteeseen, asianomaisten rataverkon haltijoiden on koordinoitava vaihtoehtoisen kapasiteetin myöntämistä 53 artiklan ja 44 artiklassa tarkoitetun liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan rajat ylittävää koordinointia koskevan eurooppalaisen kehyksen mukaisesti.
III LUKU
LIIKENTEEN, HÄIRIÖIDEN JA KRIISIEN HALLINTA
42 artikla
Liikenteenhallinta, häiriönhallinta ja kriisinhallinta
1. Rataverkon haltijoiden on toteutettava liikenteenhallinta tämän asetuksen ja direktiivin (EU) 2016/797 sekä mainitun direktiivin nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen eritelmien mukaisesti.
Tätä varten rataverkon haltijoiden on toteutettava
a) liikenteenhallinta tavanomaisissa toimintaolosuhteissa, joihin kuuluu sellaisten poikkeamien hallinta, joiden vuoksi aikataulusta poiketaan vain vähän;
b) häiriönhallinta yhteensovitettua toimintaa edellyttävien verkkotoimintojen merkittävien häiriöiden käsittelemiseksi 46 artiklan mukaisesti;
c) liikenteenhallinta kriisitilanteissa 47 artiklan mukaisesti.
2. Laajamittaisissa kriisitilanteissa sekä liikennealalla että sen ulkopuolella jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä, jotka poikkeavat normaaleissa tilanteissa sovellettavista säännöistä 47 artiklan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa ja tarvittaessa rataverkon haltijoiden on hyväksyttävä erityiset säännöt ja menettelyt ja sovellettava niitä 47 artiklassa säädetyin edellytyksin.
2 a. Rataverkon haltijoiden on julkaistava 2 kohdassa tarkoitetut erityissäännöt ja -menettelyt ja asetettava ne vapaasti saataville. Niiden on toimitettava ne komissiolle. [tark. 167]
Rataverkon haltijoiden on erityisesti minimoitava häiriöt ja niiden vaikutukset rautatieliikenteeseen ja
a) varmistettava nopea ja koordinoitu reagointi häiriöihin erityisesti verkkohäiriöiden ja kriisitilanteiden yhteydessä;
b) vakautettava ja optimoitava rautatieliikennettä koko verkon häiriöiden ja kriisien keston ajan;
c) tarjottava merkityksellisiä, tarkkoja ja ajantasaisia tietoja operatiivisille sidosryhmille ja muille asianomaisille osapuolille, erityisesti viranomaisille, jotka vastaavat kriisitilanteiden hallinnasta rautatiealan ulkopuolella. Nämä tiedot on annettava asianmukaisin keinoin, mukaan lukien 62 artiklassa tarkoitetut keinot.
43 artikla
Liikenteenhallintaa ja häiriönhallintaa koskevat säännöt ja menettelyt
1. Viimeistään ... [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] rataverkon haltijoiden on otettava käyttöön säännöt ja menettelyt, joilla hallitaan junaliikenteen poikkeamia aikataulusta. Nämä säännöt ja menettelyt on julkaistava direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitetussa verkkoselostuksessa, ja niiden on katettava liikenteenhallinta tämän asetuksen 42 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. [tark. 168]
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla säännöillä ja menettelyillä on pyrittävä minimoimaan aikataulusta poikkeamisen kokonaisvaikutus rautatieliikenteeseen ottaen huomioon kaikentyyppisen liikenteen tarpeet. PeriaatteisiinSääntöihin ja menettelyihin voivat kuulua eri liikennetyyppien välisen hallinnan ensisijaisuussäännöt sekä menettelyt, kriteerit ja tavoitteet, joita on sovellettava optimointiin perustuvassa lähestymistavassa, joka perustuu kohdetoiminnon optimointiin, esimerkkinä viivästysminuuttien tai normaaliin toimintaan palaamiseen kuluvan ajan minimointi, eksplisiittisten ensisijaisuussääntöjen sijaan. [tark. 169]
3. Jos tekninen vika tai onnettomuus aiheuttaa junaliikenteen häiriön, rataverkon haltijan on viipymättä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tilanteen palauttamiseksi ennalleen. Tätä varten sen on pantava täytäntöön valmiussuunnitelma 19 artiklan mukaisesti. Jos ilmenee häiriö, jolla voi olla vaikutusta rajat ylittävään liikenteeseen, asianomaisten rataverkon haltijoiden on tehtävä yhteistyötä rajat ylittävän liikenteen palauttamiseksi normaaliksi 44 artiklassa tarkoitetun liikenteen, häiriöiden ja kriisien hallinnan koordinointia koskevan eurooppalaisen kehyksen mukaisesti. [tark. 170]
4. Vahvistaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä ja menettelyjä rataverkon haltijoiden on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon 44 artiklassa tarkoitettu liikenteen, häiriöiden ja kriisien hallinnan koordinointia koskeva eurooppalainen kehys. Niiden on esitettävä verkkoselostuksessa perustelut kaikille poikkeamisille liikenteen, häiriöiden ja kriisien hallinnan koordinointia koskevassa eurooppalaisessa kehyksessä vahvistetuista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä.
4 a. Poikkeamat on sallittava vain asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, ja kansallisen sääntelyelimen on hyväksyttävä ne. [tark. 171]
5. Myönnetyt kapasiteettioikeudet voidaan peruuttaa ilman varoitusta ylivoimaisen esteen sattuessa ja jos se on ehdottoman välttämätöntä infrastruktuurin tilapäisesti käyttökelvottomaksi tekevän poikkeaman vuoksi niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen järjestelmän korjaamiseksi ja samalla on kaikin tavoin pyrittävä tarjoamaan mahdolliset vaihtoehdot. [tark. 172]
Rataverkon haltija voi tarpeelliseksi katsoessaan vaatia rautatieyrityksiä antamaan sen käyttöön resurssit, joita se pitää sopivimpina tilanteen palauttamiseksi ennalleen mahdollisimman pian.
5 a. Kapasiteetin käytöstä poistamisen tapauksessa rataverkon haltijoiden on ilmoitettava rautatieyrityksille ajoissa niiden ajanhallinnasta, korjausten edistymisestä ja niille myönnetyn kapasiteetin mahdollisista vaihtoehdoista. [tark. 173]
6. Jäsenvaltiot voivat vaatia rautatieyrityksiä osallistumaan sen varmistamiseen, että turvallisuusstandardit ja säännöt pannaan täytäntöön, ja valvomaan itse niiden noudattamista omalta osaltaan.
6 a. Komissio hyväksyy viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt ja menettelyt, joilla hallitaan junaliikenteen poikkeamia aikataulusta, ja muutetaan tämän artiklan 1 kohtaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 174]
44 artikla
Eurooppalainen kehys rajat ylittävän liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan koordinoimiseksi
1. ENIM kehittää ja hyväksyy eurooppalaisen kehyksen rajat ylittävän liikenteen, liikennehäiriöiden hallinnan ja kriisinhallinnan koordinoimiseksi 42 artiklan mukaisesti viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].
ENIM kehittää yhteistyössä operatiivisten sidosryhmien ja asianomaisten osapuolten kanssa eurooppalaisen kehyksen rajat ylittävän liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan koordinoimiseksi 54 artiklassa tarkoitetun kuulemismenettelyn avulla ottaen huomioon asetuksen (EU) 2012/20852021/2085 IV osastossa perustetun Euroopan rautatiet -yhteisyrityksen työn. [tark. 175]
2. Rajat ylittävän liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan koordinointia koskevassa eurooppalaisessa kehyksessä on annettava suuntaviivat rataverkon haltijoiden, rautatieyritysten ja muiden operatiivisten sidosryhmien, mukaan lukien ENRRB, väliseen koordinointiin. [tark. 176]
3. Erityisesti liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan rajat ylittävää koordinointia koskeva eurooppalainen kehys sisältää liitteessä V luetellut osatekijät.
3 a. Ottaen huomioon ENIMin 1 kohdan mukaisesti hyväksymä kehys siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan rajat ylittävän liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan koordinoinnin yksityiskohdat ja muutetaan tämän artiklan 2 kohtaa. Kyseiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. [tark. 177]
45 artikla
Liikenteenhallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan koordinointi
Rataverkon haltijoiden on koordinoitava liikenteen hallintaa 53 artiklan mukaisesti ja 44 artiklassa tarkoitetun liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan rajat ylittävää koordinointia koskevan eurooppalaisen kehyksen pohjalta.
Koordinoinnilla varmistetaan erityisesti seuraavat:
a) kansainvälisen rautatieliikenteen toiminta häiriintyy mahdollisimman vähän sekä säännöllisessä liikenteessä että häiriötilanteissa;
b) rajat ylittäviin osuuksiin liittyvät erityishaasteet, jotka johtuvat muun muassa rajallisesta yhteentoimivuudesta infrastruktuurin, teknisten laitteiden ja toimintojen, henkilöstöön liittyvien kieli- ja koulutusvaatimusten sekä hallinnollisten tai rajamuodollisuuksien osalta, otetaan asianmukaisesti huomioon;
c) tehokas ajantasaisten ja merkityksellisten tietojen vaihto rataverkon haltijoiden, hakijoiden, rautatieyritysten ja muiden operatiivisten sidosryhmien välillä sekä tarvittaessa kaikkien asiaankuuluvien EU:n tason kriisinhallintarakenteiden välillä, myös 62 artiklan mukaisesti.
46 artikla
Verkon häiriöt
1. Jos poikkeama johtaa tai todennäköisesti johtaa verkon toiminnan rajoituksiin, jotka edellyttävät operatiivisilta sidosryhmiltä yhteisiä toimia liikenteen parhaan mahdollisen hallinnan varmistamiseksi rajoitusten aikana, asianomaisten rataverkon haltijoiden on arvioitava poikkeaman todennäköinen kesto ja vaikutus kaikkien saatavilla olevien tietojen ja aiemman kokemuksen perusteella.
Jos arvioitu kesto ja vaikutus täyttävät liitteessä VI esitetyt verkon häiriöiden ilmoittamista koskevat kriteerit, asianomaisten rataverkon haltija on ilmoitettava verkkohäiriöstä ja toteutettava 43 artiklassa säädetyt toimenpiteet.
2. Jos poikkeamalla on tai todennäköisesti on vaikutuksia useampaan kuin yhteen verkkoon, sen rataverkon haltijan, jonka verkossa, jossa poikkeama tapahtui, haltijan on ilmoitettava usean verkon häiriöstä ja koordinoitava toimia 44, 45 ja 53 artiklan mukaisesti. [tark. 178]
3. ENIM määrittelee yhdenmukaistetun menetelmän verkon häiriöiden todennäköisen keston ja vaikutusten arvioimiseksi ja sisällyttää sen 44 artiklassa tarkoitettuun eurooppalaiseen kehykseen liikenteen, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan koordinoimiseksi. [tark. 179]
4. Rataverkon haltijan on ilmoitettava asianomaisille osapuolille mahdollisimman pian erityisesti poikkeamasta johtuvasta ratakapasiteetin puutteesta.
Sääntelyelin voi vaatia rataverkon haltijaa asettamaan tällaiset tiedot sen saataville, jos se katsoo sen tarpeelliseksi.
4 a. Jos rajat ylittävän radan liikenne keskeytyy osittain tai kokonaan yli 15 päiväksi teknisen vian, poikkeaman tai onnettomuuden vuoksi, rataverkon haltijoiden, joihin liikenne vaikuttaa, on 30 päivän kuluessa poikkeamasta laadittava poikkeamaraportti. Poikkeamaraportissa on oltava ainakin
a) tiedot kaikista operatiivisista toimenpiteistä, joita on toteutettu vaihtoehtoisten reittien varmistamiseksi;
b) tiedot kaikista toimista, joita on toteutettu keskeytyksestä kärsivän radan säännöllisen liikenteen palauttamiseksi.
Raportti on asetettava julkisesti saataville, ja sitä on päivitettävä säännöllisesti, kunnes keskeytys poistetaan.
ERA voi antaa suosituksia parannetuista toimenpiteistä, joilla puututaan onnettomuuden aiheuttamiin häiriöihin ja liikennekapasiteettirajoituksiin. [tark. 180]
5. Verkon koordinaattori kerää tietoja verkon häiriöistä, analysoi reagointia, tekee johtopäätöksiä tällaisten poikkeamien hallinnan tehokkuudesta ja kuulee operatiivisia sidosryhmiä 54 artiklan mukaisesti ja raportoi ENIMille ja suorituskyvyn tarkastuselimelle.
6. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 71 artiklan mukaisesti liitteen VI muuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa verkkohäiriöiden vaikuttava ja tehokas hallinta ottaen huomioon asianomaisten sidosryhmien suunnitteluun liittyvät, toiminnalliset, tekniset ja kaupalliset näkökohdat.
47 artikla
Kriisitilanteet
1. Kun kyse on yleiseen turvallisuuteen liittyvistä kriiseistä, terveysepidemioista, luonnonkatastrofeista tai ympäristö-, puolustus- ja turvallisuuskriiseistä, joilla on tai odotetaan olevan ratkaiseva vaikutus rautatieliikennepalvelujen tarjontaan tai kysyntään, jäsenvaltiot voivat soveltaa kiireellisiä toimenpiteitä, joihin tämän asetuksen säännöistä poiketen kuuluvat
a) kapasiteettioikeuksien peruuttaminen ilman korvausta;
b) kapasiteetin hallintaa ja erityisesti niukan ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevat vaihtoehtoiset periaatteet, säännöt ja menettelyt;
Asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että kiireelliset toimenpiteet ovat mahdollisuuksien mukaan tässä asetuksessa säädettyjen kapasiteetin ja liikenteen hallinnan periaatteiden mukaisia ja että niissä hyödynnetään olemassa olevia 19 artiklan mukaisesti laadittuja suunnitelmia. NiidenSen on koordinoitava tällaiset kiireelliset toimenpiteet muiden jäsenvaltioiden kanssa. [tark. 181]
2. Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja ENIMille päätöksestään soveltaa kiireellisiä toimenpiteitä ja esitettävä perustelut ja kuvaus kyseisistä toimenpiteistä ja niiden soveltamisen odotetusta kestosta. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ilmoitettava asiasta myös komissiolle ja [sisämarkkinoiden hätävälineestä annetun asetuksen] 8 artiklassa tarkoitetuille keskusyhteystoimistoille.
3. Rataverkon haltijan on nimettävä 60 artiklassa tarkoitettu yhteysyksikkö, joka tiedottaa kiireellisistä toimenpiteistä komissiolle, ENIMille, muille rataverkon haltijoille ja muille asianomaisille osapuolille ja auttaa koordinoimaan tällaisia toimenpiteitä.
4. Jos hätätoimenpiteillä on merkittävä vaikutus rajat ylittävään liikenteeseen, rataverkon haltijoiden on koordinoitava toimintaansa keskenään 53 ja 54 artiklan mukaisesti. Komissio ja asianomaiset jäsenvaltiot osallistuvat koordinointiin 53 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisten erityisten koordinointirakenteiden kautta.
5. Sääntelyelinten ja ENRRB:n on komission pyynnöstä annettava komissiolle lausuntonsa kiireellisistä toimenpiteistä komission asettamassa määräajassa. Komissio voi tehdä päätöksiä, joissa jäsenvaltiota vaaditaan kumoamaan kiireelliset toimenpiteet, jos niitä ei pidetä välttämättöminä.
6. Jäsenvaltioiden on toimitettava päivitetyt tiedot tarvittaessa tai komission pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on toimitettava kaikki komission vaatimat tiedot kiireellisistä toimenpiteistä komission asettamissa määräajoissa.
7. Kriisitilanteiden hallinnasta vastaavat viranomaiset, mukaan lukien sotilas-, pelastuspalvelu- ja muut viranomaiset, voivat järjestää harjoituksia, joissa simuloidaan tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvia kriisitilanteita. Tällaisissa tapauksissa rataverkon haltijan on myönnettävä kapasiteettia tarpeen mukaan ja tarvittaessa peruutettava myönnettyjä kapasiteettioikeuksia. Asianomaisten viranomaisten on maksettava korvaus asianomaisille hakijoille 40 artiklan mukaisesti.
48 artikla
Liikenteenhallintaa koskeva tietojenvaihto
1. Kaikilla rautatieliikennepalvelun harjoittamiseen suoraan osallistuvilla operatiivisilla sidosryhmillä on oikeus saada kyseistä rautatieliikennepalvelua koskevat tiedot, jotka esitetään liitteessä VIII.
Asianomaiset osapuolet voivat käyttää näitä tietoja ainoastaan tämän asetuksen soveltamiseksi sekä direktiivin (EU) 2016/797 ja sen nojalla annettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamiseksi, jollei sopimuksissa toisin määrätä.
2. Tiedot on asetettava saataville 62 artiklan mukaisesti.
3. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 71 artiklan mukaisesti liitteen VIII muuttamiseksi sen varmistamiseksi, että siinä otetaan huomioon direktiivin (EU) 2016/797 mukaisesti hyväksytyissä asiaankuuluvissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettuihin yhteentoimivuuden teknisiin eritelmiin mahdollisesti tehtävät muutokset ja että siinä otetaan huomioon asianomaisten sidosryhmien suunnitteluun liittyvät, toiminnalliset, tekniset ja kaupalliset näkökohdat.
IV LUKU
SUORITUSKYVYN TARKASTELU
49 artikla
Suorituskyvyn tarkastelua koskevat yleiset periaatteet
1. Komissio hyväksyy unionin suorituskykytavoitteet liitteessä VII esitetyille suorituskyvyn osa-alueille. Tavoitteiden on oltava liikennemuotosiirtymää koskevien tavoitteiden mukaisia, ja niitä on päivitettävä säännöllisesti. ENIM seuraa ja vertailee rautateiden infrastruktuuripalvelujen ja rautatieliikennepalvelujen suorituskykyä rataverkon haltijoiden tuella direktiivin 2012/34/EU 7 f artiklan d alakohdan mukaisesti ottaen huomioon tämän asetuksen 2 artiklassa vahvistetut yleiset tavoitteet.unionin ja rataverkon haltijoiden on myös seurattava rautatieliikennepalvelujen suorituskykyäsuorituskykytavoitteet. ENIM ilmoittaa asiasta säännöllisesti suorituskyvyn tarkastuselimelle ja komissiolle. [tark. 182]
2. Tätä varten rataverkon haltijoiden on vahvistettava omat suorituskykytavoitteensa direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa suunnitelmassa ottaen huomioon kyseisen direktiivin 30 artiklassa tarkoitetuissa sopimuksissa asetetut tavoitteet. Rataverkon haltijoiden on kuultava asiaankuuluvia kansallisia ja eurooppalaisia elimiä varmistaakseen, että kyseiset tavoitteet ovat johdonmukaisia unionin suorituskykytavoitteiden kanssa. Niiden on otettava käyttöön ja toteutettava menettelyt, joilla seurataan edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa ja raportoidaan siitä, määritetään operatiivisten sidosryhmien osalta suorituskykypuutteiden syyt sekä suunnitellaan ja toteutetaan korjaavia toimenpiteitä suorituskyvyn parantamiseksi. Näissä menettelyissä on otettava huomioon tämän asetuksen 50 artiklassa tarkoitettu suorituskyvyn tarkastelua koskeva eurooppalainen kehys. Rataverkon haltijoiden on esitettävä verkkoselostuksessa selitys, jos suorituskyvyn tarkastelua koskevassa eurooppalaisessa kehyksessä vahvistetuista yhteisistä menettelyistä poiketaan. Poikkeamat on sallittava vain asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, ja sääntelyelimen on hyväksyttävä ne. [tark. 183]
3. ENIM tekee eurooppalaisten koordinaattoreiden kanssa yhteistyötä suorituskyvyn tarkasteluissa [uuden TEN-T-asetuksen] 18 artiklassa vahvistettujen eurooppalaisia liikennekäytäviä koskevien operatiivisten vaatimusten mukaisesti.
50 artikla
Suorituskyvyn tarkastelua koskeva eurooppalainen kehys
1. ENIMERA perustaa ja panee täytäntöön ENIMin tuella viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] suorituskyvyn tarkastelua koskevan eurooppalaisen kehyksen. Kehyksessä on otettava huomioon erityisesti 2 artiklan 3 kohdassa, 8 artiklan 4 kohdassa ja 42 artiklan 3 kohdassa määritellyt periaatteet sekä [uuden TEN-T-asetuksen 1819 artiklassa] säädetyt toiminnalliset vaatimukset, suorituskykytavoitteet ja tavoitearvot. [tark. 184]
1 a. ENRRB antaa suosituksen suorituskyvyn tarkastelua koskevasta eurooppalaisesta kehyksestä viimeistään ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Laatiessaan suorituskyvyn tarkastelua koskevaa eurooppalaista kehystä ja pannessaan sen täytäntöön ERA ottaa huomioon ENRRB:n antaman suosituksen. [tark. 185]
2. Eurooppalaisen kehyksen on katettava liitteessä VII esitetyt suorituskyvyn osa-alueet. Tämä koskee erityisesti seuraavia tietoja:
a) luettelo liitteessä VII esitetyillä suorituskyvyn osa-alueilla käsiteltävistä ensisijaisista suorituskykyyn liittyvistä kysymyksistä;
b) suorituskykyindikaattorit, joiden avulla voidaan seurata edistymistä suorituskykykysymyksissä, mukaan lukien menetelmät ja tietovaatimukset tällaisten indikaattoreiden laskemiseksi;
c) perusteet ja menettelyt suorituskykytavoitteiden määrittelemiseksi rataverkon haltijoiden tasolla;
d) menettelyt, joilla seurataan ja tarkastellaan a–c alakohdan osatekijöitä sekä korjaavien toimenpiteiden toteuttamista sekä 4 kohdassa tarkoitettujen suorituskykytavoitteiden saavuttamista.
3. ENIM tarkastelee 2 kohdan d alakohdan perusteella säännöllisesti suorituskyvyn tarkastelua koskevaa eurooppalaista kehystä ja sen täytäntöönpanon tuloksia ja ehdottaa asianmukaisia muutoksia kehykseen.
4. Rataverkon haltijoiden on tehtäviään suorittaessaan otettava suorituskyvyn tarkastelua koskeva eurooppalainen kehys mahdollisimman tarkasti huomioon. Rataverkon haltijoiden on erityisesti sisällytettävä tämän artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti määritellyt tavoitteet direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun liiketoimintasuunnitelmaan. Näihin tavoitteisiin sisältyvät [uuden TEN-T-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa] vahvistetut tavoitearvot.
5. Komissio voi hyväksyähyväksyy viimeistään ... [24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan 2 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevat yhdenmukaiset soveltamisehdot viimeistään ... [36 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta], mukaan lukien 2 kohdan b–d alakohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja suorituskykytavoitteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Näin tehdessään komissio ottaa huomioon ENIMin 3 kohdan mukaisesti tekemän työn jakuulee ENIMiä, ERP:tä, ENRRB:tä, suorituskyvyn tarkastuselimen mahdolliset suosituksettarkastuselintä, ERAa ja Euroopan rautatiealan yhteisyritystä. [tark. 186]
51 artikla
Eurooppalainen suorituskyvyn tarkastelukertomus
1. ENIM laatii ja julkaisee viimeistään [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] tämän asetuksen 50 artiklassa tarkoitetun suorituskyvyn tarkastelua koskevan eurooppalaisen kehyksen perusteella luonnoksen eurooppalaisen suorituskyvyn tarkastuskertomuksen ja julkaisee sentarkastuskertomukseksi ja päivittää sitä vuosittain, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/34/EU 15 artiklan ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1100(19) 3 artiklan soveltamista. Tämän kertomuksen perusteella ERA tukee komissiota rautatieliikennettä koskevien unionin tavoitteiden edistymisen seurannassa ja raportoinnissa, mukaan lukien vuosiksi 2030 ja 2050 ennustettu rautatieliikenteen kasvu. Eurooppalaisen suorituskyvyn tarkastuskertomuksen luonnos toimitetaan suorituskyvyn tarkastuselimelle. [tark. 187]
2. Suorituskyvyn tarkastuselimen on laadittava kertomukseen erillinen osaja hyväksyttävä eurooppalaisen suorituskyvyn tarkastelukertomus, jossa se arvioi rautateiden infrastruktuuripalvelujen ja rautatieliikennepalvelujen suorituskykyä, ilmenneitä erimielisyyksiä ja antaa ensisijaisesti käsiteltävät suorituskykykysymyksiä koskevat suositukset ja antaa suosituksia, myös suorituskyvyn parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, ja kertomus on sisällytettävä seuraavaan tulevaan ohjelmaan 55 artiklan 8 kohdan mukaisesti. [tark. 188]
3. Eurooppalaisen suorituskyvyn tarkastelukertomuksen on katettava vähintään asetuksessa [uusi TEN-T-asetus] tarkoitettuihin eurooppalaisiin liikennekäytäviinyhtenäiseen eurooppalaiseen rautatiealueeseen sisältyvät radat, ja sen on sisällettävä kyseisen asetuksen (EU) 2024/... [53uusi TEN-T-asetus] 54 artiklan 3 kohdan g alakohdassa] vaaditut tiedot. Esitettävien tietojen on oltava maantieteellisesti riittävän yksityiskohtaisia, ja niiden olisi katettava riittävän pitkä ajanjakso, jotta niitä voidaan tulkita mielekkäällä tavalla. [tark. 189]
4. Eurooppalaisen suorituskyvyn tarkastelukertomukseen on sisällytettävä erityinen osa, joka koskee 53 artiklassa tarkoitetun rataverkon haltijoiden välisen koordinoinnin ja 54 artiklassa tarkoitetun kuulemismekanismin suorituskykyä. [tark. 190]
4 a. Eurooppalaisen suorituskyvyn tarkastelukertomukseen on sisällyttävä erillinen osio ENIMin käyttöön ottamien prosessien täytäntöönpanosta. Siihen on myös sisällyttävä analyysi täytäntöönpanon edistymisestä eri jäsenvaltioissa, mukaan lukien kansallisia poikkeuksia koskevat kertomukset ja suositukset yhdenmukaistamisen jatkamiseksi. [tark. 191]
52 artikla
Suorituskyvyn tarkastuselin
1. Komissio voi 73 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen perustaa tai nimetä puolueettoman ja toimivaltaisen elimen toimimaan Suorituskyvyn tarkastuselimenätarkastuselin perustetaan viimeistään ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] puolueettomaksi, toimivaltaiseksi ja erilliseksi elimeksi. Sen jäsenet nimitetään ansioiden perusteella ja siten, että varmistetaan rautatiekapasiteetin hallinnan kannalta merkityksellisten taitojen ja kokemuksen yhdistelmä.
Komissio nimittää suorituskyvyn tarkastuselimen jäsenet asiantuntijoita koskevalla hakumenettelyllä. Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan suorituskyvyn tarkastuselimen organisaatiota, hallintoa ja rahoitusta koskevat yksityiskohdat. Delegoidut säädökset on annettava viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].
Suorituskyvyn tarkastuselin on sille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan riippumaton, eikä se saa pyytää ohjeita minkään jäsenvaltion hallitukselta, komissiolta, ERAlta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä eikä noudattaa tällaisia ohjeita. [tark. 192]
2. Suorituskyvyn tarkastuselimen on komission, ERAn, ENIMin tai eurooppalaisten koordinaattoreiden pyynnöstä annettava neuvoja komissiolle, ERAlle, ENIMille ja eurooppalaisille koordinaattoreille asioissa, jotka liittyvät rautateiden infrastruktuuripalvelujen ja rautatieliikennepalvelujen suorituskykyyn. [tark. 193]
3. Suorituskyvyn tarkastuselimen on suoritettava seuraavat tehtävät:
a) antaa komissiolle ja ENIMille suosituksia 50 artiklassa tarkoitetun suorituskyvyn tarkastelua koskevan eurooppalaisen kehyksen perustamisesta ja uudelleentarkastelusta, mukaan lukien suorituskyvyn osa-alueet, kullakin suorituskyvyn osa-alueella käsiteltävät suorituskykykysymykset sekä menetelmien, prosessien, kriteerien ja määritelmien yhdenmukaistaminen suorituskyky- ja suorituskykyindikaattoreihin liittyvien tietojen keruuta ja analysointia varten; [tark. 194]
b) antaa ENIMille, ERAlle, ENRRB:lle, rataverkon haltijoille, hakijoille, sääntelyelimille, jäsenvaltioiden viranomaisille ja tarvittaessa muille sidosryhmille korjaavia toimenpiteitä koskevia suosituksia, jotka koskevat kapasiteetin hallintaa, liikenteenhallintaa, häiriönhallintaa ja kriisinhallintaa; [tark. 195]
c) tarkastella eurooppalaisen suorituskykykertomuksensuorituskyvyn tarkastelukertomuksen luonnoksen tuloksia ja valmistella 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua erillistä osiotakertomusta; [tark. 196]
e) neuvojen antaminen eurooppalaisille koordinaattoreille asioissa, jotka liittyvät rautateiden infrastruktuuri- ja rautatieliikennepalvelujen suorituskykyyn.
4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen lausuntojen ja suositusten vastaanottajien on toimitettava vastaukset suorituskyvyn tarkastuselimelle sen asettamissa määräajoissa.
5. ENIMin, eli verkon koordinaattorin, rataverkon haltijoiden, sääntelyelinten, ENRRB:n, ERAn ja tarvittaessa muiden sidosryhmien on tehtävä yhteistyötä suorituskyvyn tarkastuselimen kanssa erityisesti antamalla suorituskykyä koskevia tietoja omasta aloitteestaan tai elimen pyynnöstä ja pyrittävä kaikin tavoin ottamaan sen suositukset huomioon rautateiden suorituskyvyn hallintaa koskevassa työssään. [tark. 197]
6. Suorituskyvyn tarkastuselimen on kunnioitettava liikesalaisuuksien luottamuksellisuutta käsitellessään asiaankuuluvien sidosryhmien tai komission toimittamia tietoja.
V LUKU
EUROOPPALAINEN KOORDINOINTIVERKOSTO
53 artikla
Rataverkon haltijoiden välinen koordinointi
1. Tähän artiklaan viitattaessa rataverkon haltijoiden on koordinoitava toimintaansa keskenään ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa niille tässä asetuksessa annettujen vastuiden ja tehtävien osalta.
2. Rataverkon haltijoiden on koordinoitava toimintaansa ainakin liitteessä IX esitetyissä kysymyksissä ja noudatettava kyseisessä liitteessä mainituissa artikloissa vahvistettuja tarkempia koordinointivaatimuksia.
Rataverkon haltijoiden on erityisesti
a) vahvistettava tarvittaessa organisaatiorakenteet, menettelyt ja välineet, mukaan lukien 62 artiklassa tarkoitetut digitaaliset välineet;
b) koordinoitava tarkoituksenmukaisimmalla maantieteellisellä tasolla ottamalla mukaan yksiköt, joilla on parhaat edellytykset saavuttaa vaikuttavia ja tehokkaita tuloksia, toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;
c) tehtävä yhteistyötä muiden rataverkon haltijoiden kanssa 60 artiklassa tarkoitettujen nimettyjen yhteyspisteiden kautta;
d) otettava ENIM tai verkon koordinaattori tarvittaessa mukaan unionin kannalta merkityksellisiin asioihin. Rataverkon haltijoiden välinen koordinointi voidaan toteuttaa useammalla kuin yhdellä tasolla erityisesti asioissa, joissa koordinointia tarvitaan sekä unionin tasolla että täsmällisemmällä maantieteellisellä soveltamisalalla;
e) jos koordinointitoimiin osallistuu useita toimijoita, nimettävä johtava taho, joka raportoi ENIMille ja vastaa kuulemistoimien järjestämisestä 54 artiklan mukaisesti;
f) toimitettava ENIMille tapaukset, joissa sovittuja tuloksia ei voida saavuttaa ensisijaisella tavalla;
g) tarkasteltava koordinointitoimien toteuttamista IV luvun mukaisesti.
3. Koordinointi kattaa kaikki radat ja solmukohdatKoordinointia vahvistetaan erityisesti niiden TEN-T-ratojen ja -solmukohtien osalta, jotka ovat osa [uuden TEN-T-asetuksen] 7 artiklassa ja liitteessä III vahvistettuja eurooppalaisia liikennekäytäviä. [tark. 198]
Rataverkon haltijat voivat laajentaa koordinointia muille radoille edellyttäen, että kaikki asianomaiset rataverkon haltijat ovat asiasta sopineet.
Jäsenvaltiot ja julkisen palvelun viranomaiset voivat laajentaa kattavuuden koskemaan muita ratoja. [tark. 199]
4. Rataverkon haltijoiden välinen koordinointi, joka koskee usean verkon kapasiteettioikeuksien myöntämistä 29 artiklan mukaisesti, kattaa ENIMin jäseninä olevien rataverkon haltijoiden koko verkot.
5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 71 artiklan mukaisesti liitteen IX muuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa tehokas koordinointi rataverkon haltijoiden välillä ottaen huomioon kaikkien asianomaisten sidosryhmien suunnitteluun liittyvät, toiminnalliset ja kaupalliset näkökohdat sekä tämän asetuksen täytäntöönpanosta saadut kokemukset.
54 artikla
Kuulemismenettely eurooppalaisissa ja rajat ylittävissä asioissa
1. ENIM laatii viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta], hyväksyy ja panee täytäntöön suuntaviivat, joilla varmistetaan asianomaisten osapuolten asianmukainen ja säännöllinen kuuleminen, mukaan lukien ERAn ja jäsenvaltioiden edustajat, sekä asetuksen (EU) 2016/796 38 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edustavat elimet, ja sisällyttää ne 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallinnan eurooppalaiseen kehykseen, 44 artiklassa tarkoitettuun liikenteenhallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan rajat ylittävää koordinointia koskevaan eurooppalaiseen kehykseen ja 50 artiklassa tarkoitettuun suorituskyvyn tarkastelua koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. ProsessiMekanismi on kehitettävä ja pantava täytäntöön verkon koordinaattorin tuella ja 60 artiklassa tarkoitettujen rataverkon haltijoiden nimettyjennimeämien yhteyspisteiden myötävaikutuksella. [tark. 200]
2. Jos ENIM antaa lausunnon tai suosituksen, jolla on todennäköisesti vaikutusta rautatieyrityksiin, muihin hakijoihin, muihin operatiivisiin sidosryhmiin ja asianomaisiin osapuoliin, mukaan lukien ERAn ja jäsenvaltioiden edustajat, sekä asetuksen (EU) 2016/796 38 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin edustaviin elimiin, sen on julkaistava luonnos asianomaisten osapuolten kuulemista varten. Asianomaisille osapuolille on annettava riittävästi aikaa antaa palautetta päätösluonnoksesta. Jäsenvaltioiden viranomaiset ovat tarvittaessa mukana. Kun ENIM tekee päätöksen, jolla on todennäköisesti vaikutusta ERP:hen, ENIM kuulee asianomaisia neuvoa-antavia ryhmiä. [tark. 201]
3. ENIM ottaa huomioon asianomaisten osapuolten 2 kohdan mukaisesti antaman palautteen antaessaan lopullisen lausunnon tai suosituksen. Jos ENIM ei ota huomioon merkittäviä osia annetusta palautteesta, sen on perusteltava tämä asianmukaisesti. [tark. 202]
3 a. Jos ENIMin ja neuvoa-antavien elinten näkemykset poikkeavat toisistaan, neuvoa-antavien elinten on ilmoitettava asiasta ENRRB:lle. ENRRB ottaa tällaiset eriävät näkemykset huomioon 51 artiklassa tarkoitetussa eurooppalaisessa suorituskyvyn tarkastelukertomuksessaan. [tark. 203]
3 b. Komissio hyväksyy viimeistään ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhdenmukaiset ehdot, jotta varmistetaan asianomaisten osapuolten asianmukainen ja säännöllinen kuuleminen, ja muutetaan tämän artiklan 1 kohtaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ne sisällytetään kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen. [tark. 204]
1. Tätä asetusta sovellettaessa direktiivin 2012/34/EU 7 f artiklassa tarkoitettu rataverkon haltijoiden eurooppalainen verkosto on organisoitava tämän artiklan mukaisesti.
2. Kaikkien yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen rataverkon haltijoiden, jotka vastaavat [uuden TEN-T-asetuksen 6 artiklassa ja liitteessä I] tarkoitettuun TEN-T-ydinverkkoon ja laajennettuun TEN-T-verkkoon kuuluvista radoista, on oltava ENIMin jäseniä. Ne nimeävät edustajan ja varaedustajan. [tark. 205]
3. Rataverkon haltijat, jotka eivät täytä 2 kohdassa määriteltyä perustetta, voivat nimetä ENIMin keskusteluihin osallistuvan edustajan, joka ei ole sen jäsen.
4. Kuultuaan komissiota ja saatuaan sen hyväksynnän ENIM vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä. Se järjestää toimintansa työjärjestyksen mukaisesti.
5. ENIM tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä, jollei työjärjestyksessä toisin määrätä. Kaikilla samaa jäsenvaltiota edustavilla jäsenillä on yhteensä yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa varajäsenellä on oikeus käyttää äänioikeutta.
6. ENIM kokoontuu säännöllisin väliajoin. Se valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.
7. Komissio onja ERA ovat ENIMin äänioikeudeton jäsen. Se tukeeäänioikeudettomia jäseniä. Ne tukevat ENIMin työtä ja helpottaahelpottavat koordinointia. [tark. 206]
8. ENIM määrittelee työohjelmansa. Työohjelman on katettava vähintään kahden vuoden jakso. ENIM kuulee ERP:tä, 55 a artiklan (uusi) mukaisia neuvoa-antavia ryhmiä, hakijoita ja muita operatiivisia sidosryhmiä työohjelmaluonnoksesta 54 artiklassa tarkoitetun kuulemismekanismin kautta. Lisäksi se kuulee Euroopan komissiota, Euroopan unionin rautatievirastoa ja Euroopan rautatiet -yhteisyritystä sekä tarvittaessa muita sidosryhmiä. [tark. 207]
8 a. Kehittäessään kapasiteetin hallintaa, liikenteen hallintaa ja suorituskyvyn hallintaa koskevia eurooppalaisia kehyksiä ENIM kuulee ERP:tä. [tark. 208]
8 b. Rataverkon haltijat ja kolmansien maiden käyttöoikeuksia myöntävät elimet, jotka vastaavat TEN-T-ydinverkkoon kuuluvista radoista, saavat liittyä ENIMiin tarkkailijoina. [tark. 209]
55 a artikla
Euroopan rautatiefoorumi
1. Perustetaan Euroopan rautatiefoorumi (ERP) neuvoa-antavaksi elimeksi ENIMille.
2. ERP koostuu Euroopan rautatieinfrastruktuuria käyttävien rautatieyritysten edustajista. ERP:hen voivat kuulua jäsenenä kaikki hakijat, jotka käyttävät eurooppalaista rautatieinfrastruktuuria yksin tai yhteenliittymien välityksellä, palvelupaikkojen ja terminaalien ylläpitäjät, meri- ja sisävesisatamien kaltaiset multimodaalisen kapasiteetin sidosryhmät sekä muiden rautatieliikenteeseen liittyvien palvelupaikkojen omistajat. Kukin jäsen nimeää yhden edustajan ja tämän varaedustajan. Komissio ja ERA nimitetään myös tarkkailijoiksi ERP:hen. Rautatieala voidaan kutsua osallistumaan neuvoa-antaviin ryhmiin ja keskusteluihin tiedotuksen ja varautumisen parantamiseksi.
3. Komissio avustaa ERP:tä vahvistamalla ERP:n toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien edellytykset, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitettujen ryhmien edustajien pääsyä foorumiin.
4. Kuultuaan komissiota ja saatuaan sen hyväksynnän ERP vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä. Se järjestää toimintansa työjärjestyksen mukaisesti. ERP:n työjärjestyksessä vahvistetaan muun muassa kokousten tiheys ja sen toiminnan organisointi. ERP voi järjestää toimintansa alaryhmiin, joissa ryhmitellään jäsenvaltioiden sidosryhmätyypit ja alueelliset klusterit.
5. ENIM kuulee ERP:tä ennen kapasiteetin hallintaa, liikenteen hallintaa ja suorituskyvyn hallintaa koskevien eurooppalaisten kehysten valmistelua ja hyväksymistä. ERP voi antaa omia lausuntojaan, jotka ENIM ottaa huomioon. ERP voi myös antaa omasta aloitteestaan lausuntoja ERAlle, ja/tai komissiolle.
6. Tämän artiklan mukaiset kuulemiset eivät rajoita hakijoiden oikeutta hakea muutosta ENIMin päätöksiin.
7. ERP esittää ERAlle ja komissiolle vuotuisen kertomuksen toiminnastaan. Tämä kertomus julkaistaan. [tark. 210]
56 artikla
ENIMin vastuualueet
1. Direktiivin 2012/34/EU 7 f artiklassa säädettyjen tehtävien lisäksi ENIM vastaa kaikista sille tässä asetuksessa annetuista tehtävistä. Sen on erityisesti
a) hyväksyttävä 6 artiklassa tarkoitettu kapasiteetin hallinnan eurooppalainen kehys;
b) hyväksyttävä 44 artiklassa tarkoitettu eurooppalainen kehys liikenteen hallinnan ja kriisinhallinnan koordinoimiseksi;
c) hyväksyttävä 50 artiklassa tarkoitetun suorituskyvyn tarkastelua koskeva eurooppalainen kehys;
d) annettava lausuntoja ja suosituksia rataverkon haltijoille tämän asetuksen säännösten mukaisesti ja omasta aloitteestaan;
e) annettava lausuntoja ja suosituksia rataverkon haltijoille 53 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;
f) järjestettävä rataverkon haltijoiden välinen koordinointi 53 artiklan mukaisesti.
2. Suorittaessaan koordinointia erityisten koordinointiryhmien kautta rataverkon haltijoiden on nimettävä tähän ryhmään osallistuvat yksiköt, mukaan lukien rataverkon haltijoiden 60 artiklan mukaisesti nimittämät yhteyspisteet, verkon koordinaattori tai molemmat.
57 artikla
Avoimuus
1. ENIMin on varmistettava, että sen jäsenyys, toimintatavat ja kaikki sen työtä koskevat olennaiset tiedot ovat julkisesti saatavilla sen verkkosivustolla. Siinä on oltava rataverkon haltijoiden perustamien erityisten koordinointiryhmien yhteystiedot ja viittaukset 53 artiklan mukaisiin koordinointivälineisiin ja -menettelyihin.
2. ENIM kutsuu komission, mukaan lukien eurooppalaiset koordinaattorit, ERP:n ja tarvittaessa ERAn ja jäsenvaltioiden edustajat sekä asetuksen (EU) 2016/796 38 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edustavat elimet, kokouksiinsa, jotta voidaan keskustella rautatieinfrastruktuurin kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä ja varmistaa yhteistyö eurooppalaisten koordinaattoreiden kanssa [uuden TEN-T-asetuksen] mukaisesti. ENIMin on toimitettava [uuden TEN-T-asetuksen 53 artiklan kolmannessa alakohdassa] vaaditut tiedot. [tark. 211]
57 a artikla
ERAn vastuualueet
1. Asetuksessa 2016/796 säädettyjen tehtävien lisäksi ERA vastaa kaikista sille tässä asetuksessa annetuista tehtävistä. Sen on erityisesti
a) annettava komission pyynnöstä tukea tässä asetuksessa säädettyjen erityisten täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten valmistelussa;
b) koordinoitava järjestelmäviranomaisena asetuksen (EU) 2016/796 23 artiklan mukaisesti tämän asetuksen 62 artiklassa säädettyjä tehtäviä;
c) täytettävä tämän asetuksen 50 artiklassa asetetut vaatimukset;
d) tarjottava pyynnöstä tukea sääntelyelimille tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien sääntöjen, menettelyjen ja välineiden määrittämisessä;
e) yksilöitävä usean verkon rautatiepalveluiden esteet.
2. Viraston tehtävänä on työssään
a) laatia suosituksensa ENIMin ja verkon koordinaattorin työn pohjalta;
b) ottaa tarvittaessa huomioon tekniikan kehitys ja tunnustettu tutkimustyö;
c) ottaa huomioon suositustensa arvioidut kustannukset ja hyödyt ja korostaa toteuttamiskelpoisimpia ratkaisuja;
d) täyttää asetuksen (EU) N:o 1025/2012 liitteessä II määritellyt avoimuutta, yksimielisyyttä ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset.
3. ERAn tämän asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseen osoitetut määrärahat olisi siten otettava monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien kohdentamattomista liikkumavaroista tai otettava käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen muiden kuin temaattisten erityisrahoitusvälineiden kautta. [tark. 212]
58 artikla
Verkon koordinaattori
1. Rataverkon haltijoiden on annettava ENIMille sen tehtävien suorittamiseen tarvittavat resurssit. Tätä varten ne nimittävätkomissio nimittää jäsenvaltioita ja ENIMiä kuultuaan viimeistään .... [12kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] puolueettoman ja toimivaltaisen elimen hoitamaan 59 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä. Tällainen yksikkö nimetään verkon koordinaattoriksi. ENIM voi päättää muuttaa verkon koordinaattoriksi nimettyä yksikköä komission suostumuksella. [tark. 213]
Ennen verkon koordinaattorin nimittämistä rataverkon haltijoiden on pyydettävä komission suostumus nimitetylle taholle ja seuraaville näkökohdille:
a) verkon koordinaattorin nimitystä koskevat ehdot;
b) nimityksen peruuttamisen edellytykset;
c) menettely, jolla seurataan säännöllisesti sen työtä ja arvioidaan, onko se suorittanut tehtävänsä tehokkaasti;
d) mahdolliset verkon koordinaattorin operatiiviset lisävelvoitteet ja -tehtävät.
2. Verkon koordinaattorin on suoritettava tehtävänsä puolueettomasti ja kustannustehokkaasti ja toimittava ENIMin ja komission puolesta. Tätä varten se toimittaa ENIMille ja komissiolle vuotuisen työohjelmansa tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien osalta sekä vuosikertomuksen työohjelman täytäntöönpanosta. [tark. 214]
59 artikla
Verkon koordinaattorin tehtävät ja vastuualueet
Verkon koordinaattori toteuttaa ENIMin tukemiseksi seuraavia tehtäviä:
a) toimii sihteeristönä ja valmistelee ENIMin kokoukset, asiakirjat, päätökset ja lausunnot;
b) edistää 6 artiklassa tarkoitetun kapasiteetin hallintaa koskevan eurooppalaisen kehyksen, 44 artiklassa tarkoitetun rajat ylittävän liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan koordinointia koskevan eurooppalaisen kehyksen ja 50 artiklassa tarkoitetun suorituskyvyn tarkastelua koskevan eurooppalaisen kehyksen valmistelua;
c) edistää rataverkon haltijoiden välistä operatiivista koordinointia 53 artiklan mukaisesti;
d) yksilöi säännöt, menettelyt ja välineet, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan ja jotka on hyväksytty kansallisella tai rataverkon haltijan tasolla ja jotka luovat esteitä tässä asetuksessa säädetyille usean verkon rautatiepalveluille;
e) toimii yhteyspisteenä rataverkon haltijoiden puolesta kapasiteetin suunnitteluun ja myöntämiseen liittyvissä, erityisesti mahdollisia kapasiteettihakemuksia koskevissa tiedusteluissa sekä tiedotus- ja yhteyspisteenä rautatieliikenteen poikkeamiin ja väliaikaisiin kapasiteettirajoituksiin liittyvissä asioissa;
f) toimii ensimmäisenä yhteyspisteenä rautatiealan ulkopuolisille sidosryhmille, jotka haluavat käyttää rautatiepalveluja, ja tarjoaa yhteyksiä rataverkon haltijoiden asiaankuuluville toimijoille ja muille operatiivisille sidosryhmille;
g) toimii ENIMin puolesta yhteyspisteenä hakijoille ja muille operatiivisille sidosryhmille kysymyksissä, joita tämä asetus ei nimenomaisesti kata, erityisesti rajat ylittävien rautatieliikennepalvelujen käynnistämisessä tai muutoksissa tai ad hoc -toimien tukemisessa, erityisesti 47 artiklassa tarkoitettujen kriisitilanteiden ratkaisemiseksi.
g a) tarjoaa olemassa olevia ja uusia yhteisiä yritysten välisiä palveluja rataverkon haltijoille ja rautatieyrityksille rautatiepalvelujen parantamiseksi ja Euroopan laajuisen rautatieliikenteen edistämiseksi. [tark. 215]
1. Rataverkon haltijoiden on nimettävä yhteyspisteet rataverkon haltijoiden välisen koordinoinnin varmistamiseksi 53 artiklan mukaisesti. Yhteyspiste toimii keskitettynä yhteystahona rataverkon haltijan organisaation ja muiden koordinointitoimiin osallistuvien tahojen välillä.
2. Rataverkon haltijoiden on viipymättä ilmoitettava ENIMille kaikista yhteyspisteitä koskevista muutoksista, jotka sisällytetään 57 artiklan 1 kohdassa (Avoimuus) tarkoitettuihin julkaisuihin.
61 artikla
Verkkoselostusten yhteinen rakenne, sisältö ja aikataulu
1. ENIM laatii ja hyväksyy viimeistään ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitetulle verkkoselostukselle yhteisen rakenteen, jossa otetaan huomioon kyseisen direktiivin liitteessä IV ja tämän asetuksen liitteessä IV luetellut tiedot sekä yhteinen aikataulu asianomaisten osapuolten kuulemiseksi verkkoselostuksen luonnoksesta. Rataverkon haltijoiden on otettava tämä rakenne ja aikataulu mahdollisimman tarkasti huomioon verkkoselostusta laatiessaan. [tark. 216]
2. Laatiessaan direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitettua verkkoselostusta rataverkon haltijan on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon tämän asetuksen 6, 44 ja 50 artiklassa tarkoitetut kapasiteetin hallinnan eurooppalainen kehys, liikenteen hallinnan, häiriönhallinnan ja kriisinhallinnan rajat ylittävää koordinointia koskeva eurooppalainen kehys sekä suorituskyvyn tarkastelua koskeva eurooppalainen kehys.
3. Jos rataverkon haltija ei noudata 1 tai 2 kohtaa, sen on esitettävä perustelut verkkoselostuksessa ja ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle sääntelyelimelle ja ENIMille.
62 artikla
Kapasiteetinhallinnan ja liikenteenhallinnan digitalisointi
1. Rataverkon haltijoiden on varmistettava, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kapasiteetinhallinta- ja liikenteenhallintaprosessit toteutetaan digitaalisten välineiden ja digitaalisten palvelujen avulla.
2. Käyttöön otetuilla digitaalisilla välineillä ja tarjotuilla digitaalisilla palveluilla on
a) parannettava hakijoille tarjottavien rataverkon haltijoiden palvelujen suorituskykyä ja laatua, mukaan lukien täysi yhteentoimivuus;
b) parannettava rautateiden kapasiteetin ja liikenteen hallinnan avoimuutta niiden kaikissa vaiheissa, mukaan lukien digitaaliset ja reaaliaikaiset ratkaisut, joita kehitetään asteittain asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa; [tark. 217]
c) vähennettävä hakijoille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa pyytämällä kutakin tietoa vain kerran ja toimittamalla tiedot yhdessä paikassa, myös rajat ylittävien palvelujen osalta.
Digitaalisten välineiden ja digitaalisten palvelujen on tapauksen mukaan oltava direktiivin (EU) 2016/797 49 artiklassa tarkoitettujen TAF/TAP YTE:n ja RINF:n mukaisia asiaankuuluvien järjestelmien yhteentoimivuuden varmistamiseksi. [tark. 218]
2 a. Rataverkon haltijoiden on varmistettava, että digitaaliset välineet ja digitaaliset palvelut täyttävät tämän asetuksen 3 jaksossa vahvistetut kapasiteetin suunnittelu- ja käyttöoikeuden myöntämisprosessin vaatimukset. Tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen parannusten saavuttamiseksi rataverkon haltijoiden on myös käytettävä välinettä tilapäisten kapasiteettirajoitusten digitalisointiin ja Euroopan rautatieverkossa liikennöivien junien digitaaliseen kuvaukseen. [tark. 219]
3. Jos yhteentoimivuuden teknisten eritelmien on katettava kapasiteetinhallinta- tai liikenteenhallintaprosessien tukemiseksi tarvittavat digitaaliset välineet tai digitaaliset palvelut tai jos on tarpeen muuttaa direktiivissä (EU) 2016/797 ja sen nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjä kyseisiä välineitä koskevia tai ne osittain kattavia olemassa olevia eritelmiä, ENIMin ja rataverkon haltijoiden on osallistuttava tällaisten eritelmien laatimiseen ja ylläpitoon yhteistyössä ERAn ja Euroopan rautatiet -yhteisyrityksen kanssa ja direktiivin (EU) 2016/797 5 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä. [tark. 220]
4. Rataverkon haltijoiden on osallistuttava Euroopan rautatiet -yhteisyrityksen työhön tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tätä varten ENIM ja rataverkon haltijat pyrkivät saamaan asianmukaisen edustuksen asetuksen (EU) 2021/2085 96 artiklassa tarkoitetussa järjestelmäpilarin ohjausryhmässä ja 97 artiklassa tarkoitetussa käyttöönottoryhmässä.
5. Rataverkon haltijoiden, rautatieyritysten, muiden hakijoiden ja tarvittaessa rautatieliikennepalvelupaikkojen ylläpitäjien on vaihdettava kapasiteetin hallintaan ja liikenteenhallintaan liittyviä digitaalisia tietoja sellaisten digitaalisten välineiden ja digitaalisten palvelujen avulla, jotka perustuvat yhdenmukaistettuun arkkitehtuuriin ja joihin liittyy standardoituja rajapintoja tai yhteisiä järjestelmiä direktiivin (EU) 2016/797 ja kyseisen direktiivin nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen eritelmien mukaisesti.
Kun on kyse usean verkon rautatiepalveluista, rataverkon haltijoiden on tarjottava digitaalisia palveluja ja digitaalista tietoa yhden yhteisen rajapinnan tai yhteisten järjestelmien kautta, jotka on kehitetty ja otettu käyttöön ENIMin koordinoimana 3 kohdan mukaisesti.
5 a. Rataverkon haltijoiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut digitaaliset välineet ja digitaaliset palvelut ovat täysin toimintakykyisiä tässä asetuksessa säädettyjen määräaikojen mukaisesti: Seuraavat eurooppalaisen rautatiekapasiteetin ja liikenteenhallinnan digitaaliset järjestelmät on pantava täytäntöön:
a) tämän asetuksen II luvussa vahvistettuja kapasiteetinhallintaprosesseja varten tarkoitettu eurooppalainen digitaalinen järjestelmä, joka koostuu seuraavista:
i) 17 artiklassa tarkoitettujen kapasiteettimallien digitaalinen näyttö viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2025, jäljempänä ’eurooppalainen kapasiteetinhallintaväline’, jota käytetään aikataulukaudesta 2027 alkaen;
ii) väline, jolla toimitetaan usean verkon vuotuiset kapasiteettipyynnöt ja vastaanotetaan vastaukset yhdessä paikassa ja toiminnassa 1 päivään tammikuuta 2026 mennessä (= ”reittien koordinointijärjestelmä”), jota käytetään vuoden 2027 aikataulukaudesta alkaen;
iii) 9 ja 18 artiklassa tarkoitetun kapasiteetin toimitussuunnitelman digitaalinen näyttö reaaliaikaisesti viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2028, jäljempänä ’Euroopan kapasiteetinhallintaväline’, jota käytetään aikataulukaudesta 2030 alkaen;
iv) 10 artiklassa tarkoitettu väliaikaisten kapasiteettirajoitusten koordinoinnin digitaalinen näyttö viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2027, jäljempänä ’väliaikaisten kapasiteettirajoitusten väline’, jota käytetään aikataulukaudesta 2029 alkaen;
v) kapasiteetin välittäjä usean verkon kapasiteetin hakemiseen 32–34 artiklassa kuvattujen prosessien mukaisesti 1 päivään tammikuuta 2029 mennessä, jäljempänä ’kapasiteetin välittäjä’, jota käytetään aikataulukaudesta 2030 alkaen;
b) eurooppalainen digitaalinen järjestelmä eurooppalaisen liikenteenhallintaverkon konseptin tukena tämän asetuksen III luvussa säädettyjä liikenteenhallintaprosesseja varten, jäljempänä ’junatietojärjestelmä’, jossa säädetään
i) Euroopan laajuisesta yleiskatsauksesta usean verkon junien liikkeistä lähtöpaikasta määräpaikkaan asetuksen soveltamispäivästä alkaen;
iii) poikkeamista ilmoittamisesta tähän yhteiseen järjestelmään tai sen kautta joulukuuhun 2030 mennessä;
iv) yhteinen alusta kansallisten liikenteenvalvontakeskusten viestintää ja yhteistyötä varten joulukuuhun 2030 mennessä.
ERA laatii yhteistyössä ENIMin ja verkon koordinaattorin kanssa asetuksen (EU) 2016/796 19 artiklan mukaisesti viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] komissiolle suosituksen, jossa vahvistetaan välineet eurooppalaisen rautatiekapasiteetin ja liikenteenhallinnan digitaalisen järjestelmän täytäntöönpanoa ja hallinnointia varten. Suosituksessa on otettava huomioon jo käytössä olevat tai kehitteillä olevat välineet sekä sidotut investoinnit ja tässä kohdassa säädetyt välineet ja aikataulut. Siirretään komissiolle valta antaa tämän suosituksen perusteella 71 artiklan mukaisesti delegoitu säädös, jossa vahvistetaan nämä välineet eurooppalaisen rautatiekapasiteetin ja liikenteenhallinnan digitaalisen järjestelmän täytäntöönpanoa ja hallinnointia varten ja määritellään Euroopan rautatiet -yhteisyrityksen, ERAn, rataverkon haltijoiden, ENIMin, ENRRB:n ja verkon koordinaattorin tehtävät tässä prosessissa. [tark. 221]
5 b. ERAn on koordinoitava näitä tehtäviä.
Eurooppalaisen kapasiteetin ja liikenteenhallinnan digitaalisen järjestelmien keskeisten välineiden käytöstä vastaa verkon koordinaattori.
ERAn on varmistettava, että alan kehittämät digitaaliset järjestelmät ovat yhteentoimivuutta koskevien teknisten standardien mukaisia. [tark. 222]
5 c. Komission ja jäsenvaltioiden on tuettava tässä artiklassa vahvistetun toiminnan rahoitusta, myös Verkkojen Eurooppa -välineestä, jotta varmistetaan digitaalisten välineiden ja palvelujen oikea-aikainen, rajat ylittävästi yhteensovitettu ja yhteentoimiva täytäntöönpano. [tark. 223]
VI LUKU
KAPASITEETINHALLINNAN JA LIIKENTEENHALLINNAN VIRANOMAISVALVONTA
1 JAKSO
Sääntelyelimet
63 artikla
Sääntelyelinten vastuualueet
1. Direktiivin 2012/34/EU 56 artiklassa säädettyjä toimintoja ja valtuuksia on toteutettava myös tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Sääntelyelimen on erityisesti valvottava rataverkon haltijoiden ja eurooppalaisen verkon koordinaattorin toimintaa tämän asetuksen II–V luvun mukaisesti ja tarkistettava omasta aloitteestaan tämän asetuksen noudattaminen hakijoiden syrjinnän estämiseksi. [tark. 224]
1 a. Sääntelyelimen on osallistuttava tämän asetuksen II jaksossa säädettyyn strategiseen kapasiteetin suunnitteluun ja valvottava sitä. Sääntelyelimen on myös arvioitava oikeasuhteisuutta, syrjimättömyyttä ja avoimuutta. Sääntelyelin voi antaa ja jakaa lausuntoja rataverkon haltijoiden, ENIMin ja ERPin kanssa. Rataverkon haltijoiden on otettava huomioon sääntelyelinten ehdotukset kapasiteetin strategisen suunnittelun laatimisessa. [tark. 225]
2. Rautatieyrityksellä, muulla hakijalla, mahdollisella hakijalla sekä liikenteestä vastaavalla kansallisella, alueellisella tai paikallisella viranomaisella on oikeus valittaa sääntelyelimelle direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan mukaisesti, jos se katsoo, että rataverkon haltija on kohdellut sitä epäoikeudenmukaisesti, syrjinyt sitä tai muulla tavoin loukannut sitä suorittaessaan toimintoja, joista säädetään tämän asetuksen II, III, IV ja V luvussa (ratakapasiteetin hallinta; liikenteenhallinta ja kriisinhallinta; suorituskyvyn tarkastelu ja hallinta; Eurooppalainen koordinointiverkosto). [tark. 226]
64 artikla
Sääntelyelinten yhteistyö rautateiden sääntelyelinten eurooppalaisessa verkostossa (ENRRB)
1. Tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi sääntelyelinten on tehtävä yhteistyötä direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ENRRB:n puitteissa, myös yhteisten kuulemisten ja tutkimusten kautta, antamalla lausuntoja tai suosituksia tai toteuttamalla muita asiaankuuluvia toimia. Sääntelyelinten on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot ENRRB:lle ja otettava huomioon ENRRB:n antamat lausunnot ja suositukset. [tark. 227]
Toimiessaan tämän asetuksen soveltamisalalla ENRRB:llä on tämän luvun 2 jaksossa määritellyt tehtävät ja vastuut ja se organisoi työnsä.
2. Jos tehdään valitus tai oma-aloitteinen tutkimus tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta asiasta, joka vaikuttaa rautatieverkkojen käyttömahdollisuuksiin tai niiden käyttöön useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, asianomaisen sääntelyelimen on ilmoitettava valituksesta tai tutkimuksesta ENRRB:lle ja komissiolle.
3. Sääntelyelin voi toimittaa minkä tahansa asian, valituksen tai tutkimuksen ENRRB:lle näkemysten vaihtoa tai lausunnon tai suosituksen antamista varten.
4. Kun asianomaiset sääntelyelimet tekevät päätöksiä useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota koskevista asioista, niiden on tehtävä yhteistyötä omien päätöstensä valmistelussa ENRRB:n koordinoimana asian ratkaisemiseksi. Tätä varten asianomaisten sääntelyelinten on hoidettava tehtävänsä tämän artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan mukaisesti. Niiden on otettava huomioon kaikki ENRRB:n antamat asiaa koskevat lausunnot ja suositukset ja toimitettava nämä päätökset ENRRB:lle.
5. Jos sääntelyelin tekee päätöksen, joka poikkeaa jostakin asiaa koskevasta ENRRB:n lausunnosta tai suosituksesta tai kieltäytyy antamasta päätöstä, sen on annettava ENRRB:lle selvitys eroista ja perusteluista, joiden vuoksi se ei noudata ENRRB:n lausuntoja tai suosituksia, ja sisällytettävä asiaankuuluva selitys päätökseensä. [tark. 228]
6. ENRRB kuulemien sääntelyelinten on vastattava ENRRB:n asettamissa määräajoissa ja annettava sen pyynnöstä kaikki tiedot, joita niillä on oikeus pyytää kansallisen lainsäädäntönsä nojalla. Näitä tietoja voidaan käyttää ainoastaan sääntelyelinten tämän asetuksen mukaisesti suorittamiin toimiin.
7. Rataverkon haltijoiden on toimitettava viipymättä kaikki tässä artiklassa tarkoitetun valituksen tai tutkimuksen käsittelemiseksi tarvittavat tiedot, joita rataverkon haltijan sijaintijäsenvaltion sääntelyelin pyytää. Sääntelyelimillä on oikeus pyytää ENIMiltä tietoja toimivaltaansa kuuluvista tutkimuksista. Sääntelyelimillä on oikeus siirtää tällaiset tiedot ENRRB:lle.
8. Rautateiden sääntelyelinten on tarjottava ENRRB:n toimintaa varten tarvittavat resurssit.
8 a. ENRRB:n on varmistettava, että sen rakenne, toimintatavat ja kaikki sen työtä koskevat olennaiset tiedot, myös lausunnot ja suositukset, ovat julkisesti saatavilla sen verkkosivustolla. Se sisältää työryhmien yhteystiedot. [tark. 229]
2 JAKSO
Euroopan rautateiden sääntelyelinten tehtävät ja vastuualueet
65 artikla
Tehtävät ja vastuualueet
1. Direktiivin 2012/34/EU mukaisten tehtäviensä lisäksi ENRRB:llä on myös tässä asetuksessa säädetyt tehtävät ja vastuualueet.
2. ENRRB koordinoi kaikkia 64 artiklassa tarkoitettuja rautatiealan sääntelyelinten yhteistyötoimia ja edistää sääntelyelinten kansainvälisiä rautatiepalveluita koskevien päätösten yhdenmukaistamista.
2 a. ENRRB arvioi kapasiteetin hallintaa, liikenteen hallintaa ja suorituskyvyn tarkastelua koskevia eurooppalaisia kehyksiä sekä verkkoselostuksen yleistä rakennetta ennen niiden hyväksymistä ja antaa ja jakaa lausunnon kansallisille sääntelyelimille, jotka voisivat toteuttaa toimia direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan mukaisesti. ENRRB voi arvioida kaikkia ENIMin päätöksiä ja antaa ja jakaa lausuntoja ENIMin, sääntelyviranomaisten, ERPin ja rataverkon haltijoiden kanssa. [tark. 230]
3. ENRRB antaa hakijoiden, rataverkon haltijoiden ja muiden asianomaisten osapuolten pyyntöjen perusteella lausuntoja tai suosituksia vireillä olevista tai hyväksytyistä päätöksistä, jotka koskevat rautateiden sääntelyelimille tehtyjä valituksia.[tark. 231]
4. Asianomaiset osapuolet voivat tehdä ENRRB:lle valituksen asioista, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan tai vaikuttavat rautatieinfrastruktuurin käyttömahdollisuuksiin tai käyttöön useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Jos ENRRB saa tällaisen valituksen, sen on toimitettava se viipymättä toimivaltaiselle sääntelyelimelle tai toimivaltaisille sääntelyelimille.
Tällaisissa tapauksissa ENRRB ilmoittaa välittömästi asianomaisille rautatiealan sääntelyelimille aikeestaan antaa lausunto tai suositus mistä tahansa tällaisesta asiasta.
5. ENRRB antaa lausuntonsa tai suosituksensa asianomaisille rautatiealan sääntelyelimille kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki valitukseen liittyvät merkitykselliset tiedot. ENRRB voi pidentää määräaikaa erityisen monimutkaisissa asioissa.
5 a. ENRRB antaa ENIMille suosituksia 50 artiklassa tarkoitetun suorituskyvyn tarkastelua koskevan eurooppalaisen kehyksen perustamisesta ja uudelleentarkastelusta, mukaan lukien suorituskyvyn osa-alueet, kullakin suorituskyvyn osa-alueella käsiteltävät suorituskykykysymykset sekä menetelmien, prosessien, kriteerien ja määritelmien yhdenmukaistaminen suorituskykyyn ja suorituskykyindikaattoreihin liittyvien tietojen keruuta ja analysointia varten. [tark. 232]
6. ENRRB kehittää yhteisiä periaatteita ja käytäntöjä sellaisten päätösten tekemistä varten, joiden osalta sääntelyelimillä on valtuudet tämän asetuksen nojalla.
6 a. ENRRB arvioi kapasiteetin hallintaa, liikenteen hallintaa ja suorituskyvyn tarkastelua koskevia eurooppalaisia kehyksiä sekä verkkoselostuksen yleistä rakennetta ja antaa lausunnon. Sääntelyelinten on otettava ENRRB:n lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon tarkastaessaan verkkoselostuksia. [tark. 233]
66 artikla
Euroopan rautatiealan sääntelyelinten verkoston (ENRRB) organisaatio ja rakenne
Tätä asetusta sovellettaessa ENRRB on organisoitava seuraavasti:
a) sääntelyelinten lautakunta;
b) sihteeristö.
Sääntelyelinten on varmistettava sihteeristön toiminta.
ENRRB varmistaa, että sen toimintatavat ja kaikki sen työtä koskevat olennaiset tiedot ovat julkisesti saatavilla yleisellä verkkosivustolla. Sivustolla on esitettävä valitusten tekemiseen liittyvät yhteystiedot, erityisten työryhmien yhteystiedot ja tiedot menettelyistä. [tark. 234]
ENRRB julkaisee lausuntonsa ja suosituksensa siihen tarkoitetulla verkkosivustolla. [tark. 235]
67 artikla
Sääntelyelinten lautakunnan kokoonpano
1. Sääntelyelinten lautakunnassa on yksi äänivaltainen jäsen kustakin jäsenvaltiosta, jolla on käytössä rautatieverkko, ja yksi komission nimittämä jäsen. ERA on tarkkailija, jolla ei ole äänioikeutta. [tark. 236]
2. Äänivaltaisen jäsenen on oltava direktiivin 2012/34/EU 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen johtaja tai varajohtaja. Äänivaltaisella jäsenellä on yksi varajäsen, joka edustaa jäsentä tämän poissa ollessa. Sääntelyelin nimittää varajäsenen sääntelyelimen hallinnon tai johdon keskuudesta tai, jos tämä ei ole mahdollista, sen henkilöstön keskuudesta.
3. Lautakunnan jäsenten ja varajäsenten on toimittava riippumattomasti, puolueettomasti ja unionin edun mukaisesti riippumatta tietyistä kansallisista tai henkilökohtaisista eduista. He eivät saa pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta, toimielimeltä, henkilöltä tai elimeltä.
4. ENRRB:n sihteeristö julkistaa ajantasaisen luettelon lautakunnan jäsenistä ja heidän varajäsenistään sekä heidän sidonnaisuuksiaan koskevat ilmoitukset.
68 artikla
Lautakunnan rooli ja tehtävät
1. Lautakunta suorittaa kaikki tässä asetuksessa säädetyt ENRRB:n tehtävät.
2. Lautakunta erityisesti
a) antaa lausuntoja tai suosituksia valituksista tai tutkimuksista, joita sen puheenjohtaja tai sääntelyelin tai sääntelyelimet esittävät sille 69 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;
a a) antaa lausuntoja ja suosituksia päätöksistä, joita ENIM on tehnyt yhteistyössä verkon koordinaattorin kanssa tämän asetuksen soveltamisalalla; [tark. 237]
a b) hyväksyy rautatieyritysten, palvelupaikkojen ylläpitäjien ja muiden asianomaisten osapuolten tekemien valitusten perusteella ENRRB:n suosituksia ja lausuntoja liittyen 55 a artiklassa tarkoitettuihin kuulemisiin sekä ENIMin yhteistyössä verkon koordinaattorin kanssa tekemiin päätöksiin; [tark. 238]
b) laatii ja hyväksyy ENRRB:n toimintaa koskevan vuosikertomuksen;
c) perustaa työryhmiä ja nimittää niiden puheenjohtajat.
c a) luonnostelee ja hyväksyy ENIMille annettavan suosituksen suorituskyvyn tarkastelua koskevan eurooppalaisen kehyksen laatimisesta ja uudelleentarkastelusta. [tark. 239]
69 artikla
Lautakunnan työskentelyn organisointi
1. Lautakunta vahvistaa työjärjestyksensä komission hyväksynnän jälkeen.
1 a. Lautakunta kokoontuu säännöllisin väliajoin. Se valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä vuoden toimikaudeksi. [tark. 240]
2. Lautakunnan kokouksissa puheenjohtajana on Komission edustaja osallistuu lautakunnan kokouksiin ja tukee ja helpottaa niiden koordinointia. Hänellä ei ole äänioikeutta. [tark. 241]
3. Sihteeristö tarjoaa tarvittavat palvelut kokousten ja lautakunnan työskentelyn järjestämiseksi.
4. Lautakunta tekee päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä, jollei työjärjestyksessä toisin määrätä.
5. Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa varajäsenellä on oikeus käyttää äänioikeutta.
6. Työjärjestyksessä voidaan vahvistaa yksityiskohtaisemmat äänestysmenettelyt, erityisesti kiireellisiä asioita ja rautatieliikenteen sääntelyelinten päätöksiä koskevia suosituksia koskevat äänestysmenettelyt.
70 artikla
ENRRB:n työryhmät
1. Lautakunta voi omasta aloitteestaan tai komission ehdotuksesta ja lautakunnan työjärjestyksen mukaisesti päättää yksinkertaisella enemmistöllä perustaa työryhmiä organisoimaan ENRRB:n työskentely tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä erityiskysymyksissä.
2. Lautakunta määrittelee työryhmän toimeksiannon ja nimittää työryhmien puheenjohtajat, jotka edustavat mahdollisuuksien mukaan eri rautatiealan sääntelyelimiä.
3. Työryhmiin voivat osallistua kutsusta rautateiden sääntelyelinten, komission, ERAn ja tarvittaessa operatiivisten sidosryhmien ja tarvittaessa muiden julkisten tai yksityisten elinten asiantuntijat. [tark. 242]
4. Sihteeristö antaa työryhmille hallinnollista tukea.
5. Lautakunta tai työryhmien puheenjohtajat voivat tarvittaessa tapauskohtaisesti kutsua rautatiealan sääntelyelinten, komission, ERAn, operatiivisten sidosryhmien ja tarvittaessa muiden julkisten tai yksityisten elinten asiantuntijoita sekä kyseisellä alalla päteviksi tunnustettuja yksittäisiä asiantuntijoita osallistumaan työryhmien kokouksiin. [tark. 243]
VII LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
71 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle [1 päivästä tammikuuta 2026] alkaen viiden vuoden ajaksi 6 artiklan 4 a kohdassa, 8 artiklan 7 kohdassa, 10 artiklan 8 kohdassa, 11 artiklan 2 ja 4 a kohdassa, 12 artiklan 9 a kohdassa, 18 artiklan 10 a kohdassa, 19 artiklan 5 kohdassa, 20 artiklan 4 a kohdassa, 21 artiklan 9 kohdassa, 38 artiklan 3 kohdassa, 39 artiklan 8 a ja 9 kohdassa, 40 artiklan 7 kohdassa, 41 artiklan 3 kohdassa, 44 artiklan 3 a9 kohdassa, 46 artiklan 6 kohdassa, 48 artiklan 3 kohdassa, 52 artiklan 1 kohdassa, ja 53 artiklan 5 kohdassa ja 62 artiklan 5 a kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. [tark. 244]
72 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa direktiivin 2012/34/EU 62 artiklassa tarkoitettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Tähän kohtaan viitattaessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.
3. Tähän kohtaan viitattaessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
73 artikla
Kertomus ja uudelleentarkastelu
Komissio arvioi [31 päivään joulukuuta 2030] mennessä tämän asetuksen vaikutusta rautatiealaan ja antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kertomuksen sen täytäntöönpanosta.
Kertomuksessa arvioidaan erityisesti
a) tämän asetuksen vaikutusta rautateiden infrastruktuuripalvelujen suorituskykyyn;
b) tämän asetuksen vaikutusta rautatiepalvelujen, erityisesti kansainvälisten palvelujen, kaukoliikennepalvelujen ja tavaraliikenteen kehittämiseen;
c) rataverkon haltijoiden eurooppalaisen verkoston, verkon koordinaattorin, Euroopan rautateiden sääntelyelinten verkoston ja suorituskyvyn tarkastuselimen työtä yleisesti sekä niiden yhteisten perusteiden, menetelmien ja menettelyjen kehittämiseen, hyväksymiseen ja täytäntöönpanoon liittyvää työtä;
d) tarvetta vahvistaa koordinointimekanismeja korvaamalla 6 ja 44 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen kehyksen osia sitovilla säännöillä;
e) tarvetta vahvistaa viranomaisvalvontaa perustamalla unionin rautateiden sääntelyelin.
74 artikla
Muutokset direktiiviin 2012/34/EU
1. Muutetaan direktiivi 2012/34/EU seuraavasti:
a) Korvataan 1 artiklan c alakohta seuraavasti:"
”c) jäljempänä IV luvussa vahvistetuista rautatieinfrastruktuurin käyttömaksujen määrittämiseen ja perimiseen sovellettavista periaatteista ja menettelytavoista.”
"
b) Poistetaan 2 artiklan 6 kohta;
c) Poistetaan 3 artiklan 20, 22, 23, 27 ja 28 alakohta; [tark. 245]
d) Poistetaan 7 b artikla;
e) Poistetaan 36 artikla;
f) Poistetaan 38–54 artikla;
g) Poistetaan liitteessä IV oleva 1 ja 3 kohta;
h) Poistetaan liite VII.
2. Viittauksia direktiivin 2012/34/EU poistettuihin säännöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä X olevassa 1 jaksossa olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
74 a artikla
Asetuksen (EU) 2016/796 muuttaminen
1. Muutetaan asetus (EU) 2016/796 seuraavasti:
a) Lisätään 19 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"
”m)antaa komissiolle pyynnöstä suosituksia, jotka koskevat annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) .../... [asetus rautateiden ratakapasiteetin käytöstä yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella sekä direktiivin 2012/34/EU muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 913/2010 kumoamisesta] säädettyjen täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten laatimista ja päivittämistä.” [tark. 246]
a) Lisätään liitteessä II olevaan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:"
”2.9 Rautateiden ratakapasiteetin käyttö: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU).../... [tämä asetus] tarkoitetut rakenteet, elimet ja menettelyt” [tark. 247]
"
75 artikla
Siirtymäsäännökset
1. Direktiivin 2012/34/EU 42 artiklan mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 2026 tehtyjä puitesopimuksia sovelletaan niiden voimassaolon päättymiseen saakka. [tark. 248]
2. Direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan 20, 22, 23, 27 ja 28 kohtaa, 7 b, 36 ja 38–54 artiklaa, liitteessä IV olevaa 3 kohtaa ja liitettä VII ei sovelleta [8 päivän joulukuuta 2029] jälkeen voimaan tulleisiin aikatauluihin liittyviin toimiin ja tehtäviin.
76 artikla
Kumoaminen
1. Kumotaan asetus (EU) N:o 913/2010 [9 päivästä joulukuuta 2029].
2. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä X olevassa 2 jaksossa olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
77 artikla
Voimaantulo ja soveltaminen
1. Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. Sitä sovelletaan [1 päivästä tammikuuta 2026]. Edellisestä huolimatta
a) Tämän asetuksen 1, 2 ja 3 artiklaa, II lukua, lukuun ottamatta 9 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 26, 27, 28, 31, 39 ja 50 artiklaa27 artiklan 4 kohtaa, ja III lukua, lukuun ottamatta 48 artiklaa, sovelletaan ainoastaan [8 päivän joulukuuta 2029]2027 jälkeen voimaan tulleisiin aikatauluihin liittyviin toimiin ja tehtäviin; [tark. 249]
b) 9 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan [1 päivästä tammikuuta 2028]2027; [tark. 250]
c) 27 artiklan 4 kohtaa sovelletaan [1 päivästä maaliskuuta 2026];
c a) 35 artiklaa sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2028; [tark. 251]
c b) 40 artiklaa sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2027; [tark. 252]
d) 48 ja 62 artiklaa sovelletaan [13 päivästä joulukuuta 2026];
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty …
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
EHDOTETUN ASETUKSEN 11, 16, 18 JA 38 ARTIKLASSA TARKOITETUT KAPASITEETIN HALLINNAN SUORITTEET JA AIKATAULU
1. Suoritteet, jotka rataverkon haltijoiden on laadittava 11, 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetun strategisen kapasiteetin suunnittelun yhteydessä
Suorite
Sisällys
Kapasiteettistrategia
(16 artikla)
– Fyysisen infrastruktuurin suunniteltu kehittäminen, mukaan lukien uudisrakentaminen, parannukset, uusiminen ja sulkeminen / käytöstä poistaminen
– Rautatieliikennepalvelujen kysynnän ennustettu kehitys
– Strategiset ohjeet kapasiteetin käytöstä jäsenvaltioissa, mukaan lukien näkymät julkisen palvelun velvoitteiden kehityksestä
– Puitesopimuksilla myönnetty kapasiteetti ja liikennepalvelujen tarjoamiseen julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten mukaisesti tarvittava kapasiteetti
– Rataverkko, jonka on ilmoitettu olevan paljon käytetty tai ylikuormitettu
– Kaikki kapasiteettistrategiaan sisältyvät tiedot, tarvittaessa päivitetyt ja yksityiskohtaisemmat tiedot
– Hakijoiden käytettävissä olevan kapasiteetin määrä rautatieliikennemarkkinoiden segmenteittäin ja/tai myöntämismenettelyittäin, mukaan lukien kapasiteetti, joka on turvattu myöhempiä hakemuksia varten, ja kapasiteetti, joka on myönnetty puitesopimusten perusteella
– Ratatöihin tarvittavan kapasiteetin määrä liikenteeseen kohdistuvan vaikutuksen mukaan (luokat)
– Maantieteellinen kattavuus: vähintään TEN-T-ydinverkkoon ja laajennettuun ydinverkkoon sisältyvät radat
– Maantieteellinen yksityiskohta: infrastruktuurin ja kysynnän ominaispiirteiden mukainen jaottelu asianmukaisissa suunnitteluosissa
– Ajallinen soveltamisala: yksi aikataulukausi
– Ajallinen yksityiskohta: vähintään vuosikatsaus (kapasiteettirajoitukset) ja yksi tai useampi edustava päivä (haettavissa oleva kapasiteetti)
Kapasiteetin toimitussuunnitelma
(18 artikla)
– Kaikki kapasiteettimalliin sisältyvät tiedot, tarvittaessa päivitetty yksityiskohtaisemmin
– Haettavissa oleva ennalta suunniteltu kapasiteetti määritellään kapasiteettikohteiden muodossa
– Kapasiteettirajoitukset, jotka määritellään kapasiteettikohteiden muodossa
– Kapasiteettirajoitusten aikana käytettävissä oleva vaihtoehtoinen kapasiteetti
– Verkkohäiriöiden varalta käytettävissä oleva vaihtoehtoinen kapasiteetti
1. Laatiessaan strategisen kapasiteetin suunnittelun tuotoksia tietylle aikataulukaudelle rataverkon haltijoiden on noudatettava tässä jaksossa esitettyä aikataulua.
Rataverkon haltijat voivat määritellä aikaisemmat määräajat. Tällaiset määräajat on yhdenmukaistettava EU:n tasolla, ja ne on sisällytettävä 6 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin hallintaa koskevaan eurooppalaiseen kehykseen.
Sidosryhmien kuuleminen on toteutettava 54 artiklan mukaisesti, ja siihen on otettava mukaan ainakin rautatieyritykset ja muut hakijat, operatiiviset sidosryhmät ja viranomaiset. Rataverkon haltijoiden on koordinoitava suoritteita jatkuvasti koordinoidessaan toimintaansa 53 artiklan mukaisesti.
Suorite
Välitavoite
Määräaika
(viimeistään)
Kapasiteettistrategia (16 artikla)
Kapasiteettistrategian ensimmäisten osien julkaiseminen laatimisvaihe
X–60
Sidosryhmien ensimmäinen kuuleminen
X–58
Strategialuonnoksen julkaiseminen ja sidosryhmien toinen kuuleminen
X– 48
Lopullisen kapasiteettistrategian julkaiseminen rataverkon haltijoiden välisen lopullisen koordinoinnin jälkeen
X–36
Kapasiteettimallin julkaiseminen
X-18
Lopullisen kapasiteetin toimitussuunnitelman julkaiseminen rataverkon haltijan ja ERP:n kuulemisen jälkeen
X - 11
Kapasiteettimalli
(17 artikla)
Valmistelun aloittaminen
X–36
Hakijoiden ja operatiivisten sidosryhmien kuuleminen
X–24
Rataverkon haltijoiden ja toimintaan osallistuvien tahojen välinen koordinointi ja sellaisten ilmoitettujen kapasiteettitarpeiden toteutettavuusarvioinnit, joita ei välttämättä oteta kaikilta osin huomioon kapasiteettimallin luonnoksessa
X-22
Kapasiteettimalliluonnoksen julkaiseminen ja hakijoiden ja toimintaan osallistuvien tahojen toisen kuulemisen aloittaminen
X–21
Koordinointi hakijoiden ja operatiivisten sidosryhmien kanssa
X–19
Lopullisen kapasiteettimallin julkaiseminen rataverkon haltijoiden välisen lopullisen koordinoinnin jälkeen
X–18
Kapasiteetin toimitussuunnitelma
(18 artikla)
Valmistelun aloittaminen
X–18
Hakijoiden ja operatiivisten sidosryhmien kuuleminen
X–14
Sääntelyelimen on analysoitava kapasiteetin toimitussuunnitelman luonnoksen ja se voi tehdä päätöksen, jolla rataverkon haltijaa vaaditaan muuttamaan kapasiteetin toimitussuunnitelmaa.
X–14:stä X–13:een
Tämän liitteen 3 jakson 1 kohdassa tarkoitettujen kapasiteettirajoitusten julkaiseminen
X–12
Lopullisen kapasiteetin toimitussuunnitelman julkaiseminen rataverkon haltijoiden välisen lopullisen koordinoinnin jälkeen
X–11
Kapasiteetin toimitussuunnitelman päivitys myöhästyneitä hakemuksia varten
X-6,5
Tämän liitteen 3 jakson 5 kohdassa tarkoitettujen kapasiteettirajoitusten julkaiseminen
X–4
Myönnettäväksi varatun kapasiteetin käyttötarkoituksen muuttaminen aikataulussa muita myöntämismenettelyjä varten
X–2
Kapasiteetin toimitussuunnitelman päivittäminen ennalta suunniteltuun tai myönnettyyn kapasiteettiin mahdollisesti tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi
X+ 12 saakka viipymättä
Huomautus:
(1) ’X-m’ tarkoittaa m:ää kuukautta ennen aikataulun voimaantulopäivää, jäljempänä ’X’, 4 jakson mukaisesti.
[tark. 255]
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, joulukuussa 2029 ja joulukuussa 2030 alkavilla aikataulukausilla toteutettavaan ”Kapasiteettistrategiaan” sovelletaan seuraavaa yksinkertaistettua ja lyhennettyä aikataulua:
Kapasiteettistrategia (16 artikla)
Strategialuonnoksen julkaiseminen ja sidosryhmien kuuleminen
X–38
Lopullisen kapasiteettistrategian julkaiseminen rataverkon haltijoiden välisen lopullisen koordinoinnin jälkeen
X–36
3. Aikataulu 10 ja 35 artiklassa tarkoitettujen ratatöistä johtuvien kapasiteettirajoitusten koordinoinnille, niihin liittyvälle kuulemiselle ja niiden julkaisemiselle
1. Kun kyseessä ovat rautojen kapasiteetin tilapäiset rajoitukset, jotka johtuvat esimerkiksi ratatöistä ja niihin liittyvistä nopeuden, akselikuormituksen, junan pituuden, vetovoiman tai aukean tilan ulottuman rajoituksista, jäljempänä ’kapasiteettirajoitukset’, jotka kestävät yli seitsemän peräkkäistä päivää ja joiden osalta yli 30 prosenttia radan päivittäisestä arvioidusta liikennemäärästä peruutetaan, uudelleenreititetään tai korvataan muilla liikennemuodoilla, asianomaisten rataverkon haltijoiden on julkaistava kaikki kapasiteettirajoitukset, sikäli kuin ne ovat tiedossa, ja hakijoiden kuulemisen alustavat tulokset ensimmäisen kerran vähintään 24 kuukautta ja päivitetyssä muodossa toisen kerran vähintään 12 kuukautta ennen asianomaisen aikataulumuutoksen tekemistä. Nämä infrastruktuurirajoitukset on sisällytettävä 18 artiklassa tarkoitettuun kapasiteetin toimitussuunnitelmaan. [tark. 256]
2. Jos kapasiteettirajoitusten vaikutus ei rajoitu yhteen verkkoon, 53 artiklan mukaisen rataverkon haltijoiden välisen koordinoinnin yhteydessä kyseisen artiklan 5 kohdassa nimettyjen tahojen on myös keskusteltava kyseisistä kapasiteettirajoituksista yhdessä sellaisten hakijoiden, joihin rajoitukset vaikuttavat, ja asianomaisten keskeisten palvelupaikkojen ylläpitäjien kanssa, kun rajoitukset julkaistaan ensimmäistä kertaa.
3. Kun rataverkon haltija julkistaa kapasiteettirajoitukset ensimmäisen kerran 1 kohdan mukaisesti, sen on aloitettava hakijoiden ja asianomaisten palvelupaikkojen tärkeimpien ylläpitäjien kuuleminen kapasiteettirajoituksista. Jos kapasiteettirajoitusten ensimmäisen ja toisen julkaisemisen välillä tarvitaan 4 kohdan mukaista koordinointia, 53 artiklan 5 kohdan mukaisesti nimettyjen yksiköiden on neuvoteltava hakijoiden ja asianomaisten keskeisten palvelupaikkojen ylläpitäjien kanssa toistamiseen koordinoinnin päättymisen ja kapasiteettirajoituksen toisen julkaisemisen välillä.
4. Jos kapasiteettirajoitusten vaikutus ei rajoitu yhteen verkkoon, 53 artiklan 5 kohdan mukaisesti nimettyjen yksiköiden, mukaan lukien rataverkon haltijat, joihin junien uudelleenreititys saattaa vaikuttaa, on ennen 1 kohdan mukaista kapasiteettirajoitusten julkistamista koordinoitava keskenään kapasiteettirajoituksia, joihin voi liittyä reitin peruuttaminen, uudelleenreititys tai korvaaminen muilla liikennemuodoilla.
Ennen toista julkistamista toteutettava koordinointi on saatettava päätökseen
(a) viimeistään 18 kuukautta ennen aikataulumuutosta, jos yli 50 prosenttia radan arvioidusta päivittäisestä liikennemäärästä peruutetaan, ohjataan uudelleen tai korvataan muilla liikennemuodoilla yli 30 peräkkäisen päivän ajaksi.
(b) viimeistään 13 kuukautta ja 15 päivää ennen aikataulukauden muutosta, jos yli 30 prosenttia radan arvioidusta päivittäisestä liikennemäärästä peruutetaan, ohjataan uudelleen tai korvataan muilla liikennemuodoilla yli seitsemän peräkkäisen päivän ajaksi.
(c) viimeistään 13 kuukautta ja 15 päivää ennen aikataulukauden muutosta, jos yli 50 prosenttia radan arvioidusta päivittäisestä liikennemäärästä peruutetaan, ohjataan uudelleen tai korvataan muilla liikennemuodoilla enintään seitsemän peräkkäisen päivän ajaksi.
Rataverkon haltijoiden välistä koordinointia 53 artiklan 5 kohdan mukaisesti suorittavien yksiköiden on tarvittaessa kutsuttava kyseisillä radoilla toimivat hakijat ja keskeiset palvelupaikkojen ylläpitäjät osallistumaan koordinointiin.
5. Rataverkon haltijan on kuultava asianomaisia hakijoita suunnitelluista kapasiteettirajoituksista ja ilmoitettava päivitetyistä kapasiteettirajoituksista vähintään neljä kuukautta ennen aikataulumuutosta niiden kapasiteettirajoitusten osalta, joiden kesto on enintään seitsemän peräkkäistä päivää ja joita ei tarvitse julkistaa 1 kohdan mukaisesti ja joiden osalta yli 10 prosenttia radan arvioidusta päiväkohtaisesta liikennemäärästä peruutetaan, uudelleenreititetään tai korvataan muilla liikennemuodoilla ja jotka toteutetaan seuraavalla aikataulukaudella ja joista rataverkon haltija saa tiedon viimeistään kuusi kuukautta ja 15 päivää ennen aikataulumuutosta. Rataverkon haltijan on annettava yksityiskohtaiset tiedot matkustajajunille tarjotuista reiteistä viimeistään neljä kuukautta ja tavarajunille tarjotuista reiteistä viimeistään kuukausi ennen kapasiteettirajoituksen alkua, elleivät rataverkon haltija ja asianomaiset hakijat sovi lyhyemmästä ajasta.
6. Rataverkon haltijat voivat päättää soveltaa kapasiteettirajoituksiin tiukempia kynnysarvoja, jotka perustuvat arvioitujen liikennemäärien pienempiin prosenttiosuuksiin tai lyhyempiin kestoihin kuin tämän liitteen 3 jaksossa esitetään, tai soveltaa tässä liitteessä mainittujen perusteiden lisäksi perusteita hakijoiden ja palvelupaikkojen ylläpitäjien kuulemisen perusteella. Niiden on julkaistava kapasiteettirajoitusten ryhmittelyä koskevat kynnysarvot ja kriteerit direktiivin 2012/34/EU liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaisissa verkkoselostuksissaan.
7. Rataverkon haltija voi päättää olla soveltamatta 1–5 kohdassa säädettyjä määräaikoja, jos kapasiteettirajoitus on tarpeen turvallisen junaliikenteen palauttamiseksi, rajoitusten ajoitus ei ole rataverkon haltijan hallittavissa, kyseisten määräaikojen soveltaminen olisi kustannustehokasta tai on tarpeettomasti haitallista omaisuuden eliniälle tai kunnolle tai jos kaikki asianomaiset hakijat suostuvat siihen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 40 artiklan soveltamista. Tällaisessa tapauksessa ja muiden sellaisten kapasiteettirajoitusten tapauksessa, joista ei järjestetä kuulemista tämän liitteen muiden säännösten mukaisesti, rataverkon haltijan on kuultava asianomaisia hakijoita ja keskeisiä palvelupaikkojen ylläpitäjiä viipymättä. [tark. 257]
8. Tietoihin, jotka rataverkon haltijan on toimitettava toimiessaan 1, 5 tai 7 kohdan mukaisesti, on sisällyttävä seuraavat:
a) suunniteltu päivä;
b) kellonaika ja, heti kun mahdollista, kapasiteettirajoituksen alkamis- ja päättymistunti;
c) rataosuus, johon rajoitus vaikuttaa;
d) mahdollisten korvaavien ratojen kapasiteetti.
Rataverkon haltijan on julkaistava nämä tiedot tai linkki, josta ne löytyvät, direktiivin 2012/34/EU liitteessä IV olevassa 3 kohdassa tarkoitetussa verkkoselostuksessaan. Rataverkon haltijan on pidettävä nämä tiedot ajan tasalla. Lisäksi rataverkon haltijoiden on julkaistava nämä tiedot digitaalisessa muodossa 9 ja 62 artiklan mukaisesti.
9. Kun on kyse kapasiteettirajoituksista, joiden kesto on vähintään 30 peräkkäistä päivää ja jotka koskevat yli 50:tä prosenttia radan arvioidusta liikennemäärästä, rataverkon haltijan on toimitettava hakijoille näiden pyynnöstä ensimmäisen kuulemiskierroksen aikana vertailu vähintään kahden kapasiteettirajoitusvaihtoehdon aiheuttamista olosuhteista. Rataverkon haltijan on suunniteltava nämä vaihtoehdot hakijoiden hakemusten tekohetkellä toimittamien tietojen perusteella ja yhdessä hakijoiden kanssa.
Vertailuun on sisällyttävä kunkin vaihtoehdon osalta vähintään
(a) kapasiteettirajoituksen kesto,
(b) odotettavissa olevat suuntaa antavat infrastruktuurimaksut,
(c) korvaavilla radoilla käytettävissä oleva kapasiteetti,
(d) käytettävissä olevat vaihtoehtoiset reittiosuudet ja
(e) suuntaa antavat matka-ajat.
Ennen kuin rataverkon haltija tekee valinnan kapasiteettirajoitusten vaihtoehtojen välillä, sen on kuultava asiasta kiinnostuneita hakijoita ja otettava huomioon eri vaihtoehtojen vaikutukset näihin hakijoihin ja palvelujen käyttäjiin.
Vaihtoehtoisten kapasiteettirajoitusten analyysin on katettava tilanteet, jotka koskevat useampaa kuin yhtä rataverkon haltijaa. Tällöin rataverkon haltijoiden on koordinoitava kapasiteettirajoituksen vaihtoehdon suunnittelua 53 artiklan mukaisesti.
10. Kun kyse on kapasiteettirajoituksista, joiden kesto on yli 30 peräkkäistä päivää ja jotka koskevat yli 50:tä prosenttia radan arvioidusta liikennemäärästä, rataverkon haltijan on vahvistettava perusteet, joiden mukaisesti kunkin palvelutyypin junia olisi ohjattava uudelleen, ottaen huomioon hakijan kaupalliset ja toiminnalliset rajoitteet, paitsi jos kyseiset toiminnalliset rajoitteet johtuvat hakijan johdon tai organisaation päätöksistä, ja rajoittamatta tavoitetta vähentää rataverkon haltijan kustannuksia direktiivin 2012/34/EU 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Rataverkon haltijan on julkaistava nämä perusteet verkkoselostuksessa.
11. ENIM julkaisee 8 kohdassa vaaditut tiedot verkkosivustollaan.
12. Komissio tarkastelee uudelleen tämän liitteen 3 jakson täytäntöönpanoa 31.12.2024 saakka ja tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
Määräaika, johon mennessä hakijoiden on jätettävä kapasiteettioikeuksia koskevat hakemukset
X–8.5
Aikataululuonnoksen laatiminen
Määräaika, johon mennessä rataverkon haltijoiden on toimitettava kapasiteettitarjousluonnos hakijoille
X–6.5
Hakijoiden kanssa tehtävän koordinoinnin loppuun saattaminen varmistaen, että kaikki ennakkoedellytykset täyttyvät ennen tämän ”havainnointivaiheen” päätökseen saattamista, joka kestää kaksi viikkoa
X–6
Määräaika, johon mennessä rataverkon haltijoiden on toimitettava lopullinen kapasiteettitarjous hakijoille
X–5.5
Lopullisen aikataulun julkaiseminen
Määräaika, johon mennessä rataverkon haltijan on myönnettävä kapasiteettioikeudet hakijoille
(1) ”X-m” tarkoittaa m kuukautta ennen aikataulun voimaantulopäivää, jäljempänä ’X’
[tark. 258]
2. Rataverkon haltijoiden on myönnettävä kapasiteetti vastaanotettujen kapasiteettihakemusten perusteella 32 artiklan 8 kohdan mukaisesti ensin tullutta palvellaan ensin -periaatteella.
3. Edellä 1 kohdassa olevassa taulukossa vahvistettu määräaika, johon mennessä hakijoiden on jätettävä kapasiteettioikeuksia koskevat hakemukset, on direktiivin 2012/34/EU 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ratakapasiteettia koskevien hakemusten jättämiselle asetettu määräaika.
5. Aikataulu kapasiteetin myöntämiselle puitesopimuksilla 31 ja 38 artiklan mukaisesti
1. Rataverkon haltijan on noudatettava seuraavaa aikataulua:
Ajanjakso
Kesto(1)
Puitesopimusten vakiovoimassaoloaika
5 vuotta
Kapasiteettieritelmien muuntaminen reiteiksi
Välillä X-8,5–X-6,5 (yhdessä 4 kohdassa tarkoitetun vuotuisen myöntämismenettelyn yhteydessä toteutettavan koordinoinnin kanssa)
Huomautus:
(1) ’X-m’ tarkoittaa m kuukautta ennen 4 jakson mukaista aikataulun voimaantulopäivää, jäljempänä ’X’.
Reittien kapasiteettieritelmien muuntaminen 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti myönnetyiksi kapasiteettioikeuksiksi
Välillä X-8,5–X-6,5 (yhdessä 4 kohdassa tarkoitetun vuotuisen myöntämismenettelyn yhteydessä toteutettavan koordinoinnin kanssa)
Reittien kapasiteettieritelmien muuntaminen 33 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti myönnetyiksi kapasiteettioikeuksiksi
Rataverkon haltijat määrittelevät 6 artiklassa tarkoitetun kapasiteetin hallintaa koskevan eurooppalaisen kehyksen huomioon ottaen
Huomautus:
(1) ’X-m’ tarkoittaa m kuukautta ennen 4 jakson mukaista aikataulun voimaantulopäivää, jäljempänä ’X’.
2. Rataverkon haltijoiden on myönnettävä kapasiteetti jatkuvassa suunnitteluprosessissa ensin tullutta palvellaan ensin -periaatteen mukaisesti.
7. Aikataulu kapasiteetin myöntämiselle 34 ja 38 artiklassa tarkoitetussa ad hoc -menettelyssä
Myöntäessään ratakapasiteettia ad hoc -menettelyssä rataverkon haltijan on noudatettava seuraavaa aikataulua:
Ajanjakso
Kesto
Enimmäisaika, jonka kuluessa rataverkon haltijoiden on laadittava tarjous yhtä verkkoa koskevista kapasiteettioikeuksista, jos ad hoc -hakemus jätetään lopullisen työaikataulun julkaisupäivän jälkeen
1 päivä 24 tuntia
Enimmäisaika, jonka kuluessa rataverkon haltijoiden on laadittava tarjous usean verkon kapasiteettioikeuksista
Ratakapasiteettioikeuksia muutettaessa rataverkon haltijan on noudatettava seuraavaa aikataulua:
Välitavoite tai ajanjakso
Määräaika tai kesto
Enimmäisaika, jonka kuluessa rataverkon haltija voi tarjota vaihtoehtoisen yhtä verkkoa koskevan kapasiteettioikeuden, jos se käytetään seuraavien kahden työpäivän aikana
24 tuntia
Enimmäisaika, jonka kuluessa rataverkon haltijat voivat tarjota vaihtoehtoisen kapasiteettioikeuden erityisparametreineen (esimerkiksi erityisrahtikirjat ja koekäytöt)
5 kalenteripäivää
[tark. 260]
LIITE II
20 artiklassa tarkoitettu paljon käytetty ja ylikuormitettu infrastruktuuri
1. Paljon käytetyn ja ylikuormitetun infrastruktuurin ilmoittamista koskevat kynnysarvot
Käyttö
Luokittelu
Kapasiteetin käyttöaste
Viitejakso
Heterogeeninen liikenne
Paljon käytetty
> 65 % teoreettisesta kapasiteetista [ENIM määrittää arvon]
Yli 4 tuntia yli 200 päivän ajan vuodessa
Heterogeeninen liikenne
Ylikuormitettu
> 95 % teoreettisesta kapasiteetista [ENIM määrittää arvon]
Yli 4 tuntia yli 250 päivän ajan vuodessa
Homogeeninen liikenne
Paljon käytetty
> 80 % teoreettisesta kapasiteetista [ENIM määrittää arvon]
Yli 4 tuntia yli 200 päivän ajan vuodessa
Homogeeninen liikenne
Ylikuormitettu
> 95 % teoreettisesta kapasiteetista [ENIM määrittää arvon]
Yli 4 tuntia yli 250 päivän ajan vuodessa
[tark. 261]
Kapasiteetin käyttöasteella tarkoitetaan myönnetyn kapasiteetin tai edellisille aikataulukausille myönnetyn kapasiteetin, liikennöivien junien todellisen lukumäärän ja infrastruktuurin osuudella 2 kohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti käytettävissä olevan teoreettisen kapasiteetin välistä suhdetta.
’Homogeenisellä liikenteellä’ tarkoitetaan sitä, että kyseisellä osuudella olevilla junilla on yleensä samanlaiset kapasiteetin käytön kannalta merkitykselliset ominaisuudet, erityisesti nopeus, pysäytysmalli ja kiihtyvyys.
’Heterogeenisellä liikenteellä’ tarkoitetaan sitä, että kyseisellä osuudella olevilla junilla on erilaiset kapasiteetin käytön kannalta merkitykselliset ominaisuudet, erityisesti nopeus, pysäytysmalli ja kiihtyvyys.
2. Kapasiteetin käyttöasteen laskentamenettelyt ja -menetelmät
Rataverkon haltijoiden on arvioitava kapasiteetin käyttöaste puolueettomien, avointen ja asianmukaisten menettelyjen ja menetelmien perusteella.
Rataverkon haltijat voivat edelleen käyttää olemassa olevia menettelyjä ja menetelmiä, jotka täyttävät nämä kriteerit. ENIM laatii viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta suosituksen yhdenmukaistetun EU:n menettelyn ja menetelmän käytöstä ratakapasiteetin käytön arvioimiseksi.
Kapasiteetin käyttöaste voidaan vaihtoehtoisesti arvioida kapasiteetin kysynnän (havaittu/aiempi tai arvio tulevasta kysynnästä) ja kapasiteetin käyttöastesuunnitelmassa käytettävissä olevan kapasiteetin suhteena 18 artiklan mukaisesti.
LIITE III
ASETUKSEN 6 ARTIKLASSA TARKOITETUN KAPASITEETIN HALLINTAA KOSKEVAN EUROOPPALAISEN KEHYKSEN SISÄLTÖ
Edellä 6 artiklassa tarkoitetun kapasiteetin hallintaa koskevan eurooppalaisen kehyksen on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:
Osatekijä
Viite (viitteet)
Menettelyt ja menetelmät niukan ratakapasiteetin hallinnoimiseksi ja jakamiseksi sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien kriteerien perusteella.
8 artiklan 5 ja 6 kohta
Ratakapasiteetin strategisessa suunnittelussa käytettävien rautatieliikennepalvelujen tyypit ja kuvaus.
12 artiklan 2 kohta
Strategisen kapasiteetin suunnittelun yhteiset periaatteet, menettelyt ja menetelmät, mukaan lukien rataverkon haltijoiden välinen koordinointi ja sidosryhmien kuuleminen.
12 artiklan 9 kohta, 13 artikla, 14 artikla
Kapasiteetin toimitussuunnitelman julkaisukeinot ja hakijoiden kuulemismenettely
18 artiklan 10 kohta
Kapasiteetin toimitussuunnitelmaan sisältyvän ennalta suunnitellun kapasiteetin myöntämistä koskevat säännöt ja menettelyt.
Menettelyt ja menetelmät, joilla koordinoidaan usean verkon kapasiteettioikeuksien myöntämistä, mukaan lukien laatua koskevat vähimmäisvaatimukset.
28 artiklan 5 kohta
Suuntaviivat, jotka koskevat hakijoiden jättämien kapasiteettihakemusten ja rataverkon haltijoiden ehdottaman ratakapasiteetin välisiä eroja sovitteluun perustuvassa ristiriitojen ratkaisumenettelyssä.
36 artiklan 2 kohta
Menettelyt kapasiteettioikeuksiin tehtävien muutosten hallinnoimiseksi myöntämisen jälkeen.
39 artiklan 8 kohta
Edellytykset, jotka johtavat kapasiteettioikeuksien muutosten korvaamiseen.
40 artiklan 3 kohta
Periaatteet, säännöt ja menettelyt ratakapasiteetin hallinnoimiseksi ja myöntämiseksi verkon häiriötilanteessa.
41 artiklan 2 kohta
LIITE IV
Direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitetun verkkoselostuksen sisältö – kapasiteetin hallintaa ja liikenteen hallintaa koskeva osio
Direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitetun verkkoselostuksen on sisällettävä
(1) Jakso, jossa esitetään rautatieyritysten käytettävissä olevan infrastruktuurin luonne ja sen käyttöoikeuden ehdot. Jaksossa on viitattava direktiivin (EU) 2016/797 49 artiklassa tarkoitetussa infrastruktuurirekisterissä saatavilla oleviin tietoihin.
(2) Jakso, jossa käsitellään kapasiteetin hallinnan periaatteita ja perusteita. Siinä on esitettävä rautatieyritysten käytettävissä olevan infrastruktuurin yleiset kapasiteettiominaisuudet ja sen käyttöön liittyvät mahdolliset rajoitukset, mukaan lukien todennäköiset kunnossapitokapasiteetin vaatimukset. Siinä on myös täsmennettävä kapasiteetin hallintaprosessiin liittyvät menettelyt ja määräajat. Siinä on oltava erityiset perusteet, joita käytetään prosessin aikana, erityisesti seuraavat:
(a) yksityiskohtaiset ohjeet, joiden mukaisesti hakijoita kuullaan 55 a artiklassa tarkoitetulla tavalla strategisesta kapasiteetin suunnittelusta; [tark. 262]
(b) yksityiskohtaiset ohjeet, joiden mukaisesti hakijat voivat hakea kapasiteetin käyttöoikeutta rataverkon haltijalta;
(c) hakijoita koskevat vaatimukset;
(d) aikataulu strategiselle kapasiteetin suunnittelulle sekä haku-, myöntämis- ja mukauttamismenettelyille ja aikataulun muuttamiselle sekä menettelyt, joita on noudatettava tietojen pyytämiseksi aikatauluista sekä suunniteltujen ja ennakoimattomien kunnossapitotöiden aikataulusta;
(e) 36 artiklassa tarkoitettua sovitteluun perustuvaa ristiriitojen ratkaisumekanismia koskevat periaatteet, mukaan lukien osana tätä prosessia käyttöön annettu riidanratkaisujärjestelmä ja 37 artiklassa tarkoitettu virallinen ristiriitojen ratkaisumekanismi;
(f) kapasiteettioikeuksien muutoksista maksettavien korvausten rakenne ja taso;
(g) menettelyt ja perusteet, joita on noudatettava, jos rataverkko on paljon käytetty tai ylikuormitettu;
(h) yksityiskohtaiset tiedot rataverkon käytön rajoituksista;
(3) Jakso, jossa käsitellään muun muassa liikenteenhallinnan, häiriöiden hallinnan ja kriisinhallinnan toimintoja. Siinä on vahvistettava tässä asetuksessa sekä direktiivissä (EU) 2016/797, direktiivissä (EU) 2016/798 ja direktiivissä 2007/59/EY säädettyjen vaatimusten täytäntöönpano, mukaan lukien
(a) toimintasäännöt, mukaan lukien liikenteenhallinnan ensisijaisuussäännöt tai ensisijaisuusperiaatteet, luettelo teknisistä, operatiivisista ja turvallisuussäännöistä sekä operatiivista henkilöstöä koskevista säännöistä tai viittaukset niihin;
(b) operatiiviset toimenpiteet, mukaan lukien häiriöiden hallintaa ja kriisinhallintaa koskevat säännöt ja menettelyt sekä operatiivinen viestintä ja tiedonvaihto rautatieyritysten ja muiden operatiivisten sidosryhmien kanssa;
(c) luettelo toiminnoissa käytetyistä tietojärjestelmistä ja viittaukset niihin;
(4) Jakso, jossa käsitellään suorituskyvyn hallinnan keskeisiä osatekijöitä, mukaan lukien erityisesti seuraavat:
(a) viittaukset suoritustavoitteisiin, jotka on vahvistettu direktiivin 2012/34/EU 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa liiketoimintasuunnitelmassa ja kyseisen direktiivin 30 artiklassa tarkoitetussa sopimuksessa;
(b) menettelyt, joilla seurataan edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa ja raportoidaan siitä, määritetään suorituskykypuutteiden syyt operatiivisten sidosryhmien kanssa sekä suunnitellaan ja toteutetaan korjaavia toimenpiteitä suorituskyvyn parantamiseksi;
ASETUKSEN 44 ARTIKLASSA TARKOITETUN LIIKENTEEN HALLINNAN, HÄIRIÖIDEN HALLINNAN JA KRIISINHALLINNAN RAJAT YLITTÄVÄÄ KOORDINOINTIA KOSKEVAN EUROOPPALAISEN KEHYKSEN SISÄLTÖ
Rajat ylittävän liikenteen, häiriöiden ja kriisien hallinnan koordinointia koskevan eurooppalaisen kehyksen on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:
Osatekijä
Viite (viitteet)
Liikenteen hallintaa, häiriöiden hallintaa ja kriisinhallintaa koskevat yhteiset periaatteet, jotka rataverkon haltijoiden on otettava huomioon liikenteen hallintaa koskevia sääntöjä ja menettelyjä laatiessaan.
43 artikla
Yhteiset säännöt ja menettelyt liikenteen hallinnan, häiriöiden hallinnan ja kriisinhallinnan koordinoimiseksi rataverkon haltijoiden välillä ja operatiivisten sidosryhmien kanssa.
42, 43, 45, 46, 47 ja 48 artikla
Yhteiset säännöt ja menettelyt kapasiteetin hallinnoimiseksi ja myöntämiseksi verkon häiriö- ja kriisitilanteissa.
41 artiklan 1 kohta
Rajat ylittävän liikenteen hallintaan osallistuvien operatiivisten sidosryhmien vastuualueiden määrittely sovittujen operatiivisten menettelyjen, välitavoitteiden ja rajapintojen pohjalta.
45 artikla
Menettelyt, säännöt, välineet ja rajapinnat, joita käytetään rataverkon haltijoiden, operatiivisten sidosryhmien ja muiden asianomaisten sidosryhmien, erityisesti viranomaisten, välisessä viestinnässä ja tietojenvaihdossa, mukaan lukien yhdenmukaistetut digitaaliset välineet ja rajapinnat.
45, 48 ja 62 artikla
Periaatteet liikenteen hallintaa, häiriöiden hallintaa ja kriisinhallintaa käsittelevien erityisten koordinointiryhmien perustamiseksi.
53 artiklan 2 kohta
Erityisesti verkon häiriöihin ja kriisitilanteisiin liittyvät simulaatio- ja koulutusjärjestelyt.
42, 46 ja 47 artikla
Järjestelyt, joilla tarkastellaan liikenteenhallinnan, häiriöiden hallinnan ja kriisinhallinnan suorituskykyä, mukaan lukien operatiivisten sidosryhmien välinen koordinointi.
50 artikla, 51 artikla
LIITE VI
Edellä 46 artiklassa tarkoitetut verkon häiriöt
Poikkeaman tyyppi
Arvioitu todennäköinen kesto
Arvioidut todennäköiset vaikutukset
Verkon häiriö
Junan käyttöön käytettävissä olevan kapasiteetin palauttaminen poikkeamaa edeltäneelle tasolle kestää vähintään kolme päivää
– Vähintään 50 prosenttia yhdellä rataverkolla liikennöivällä osuudella liikennöivistä junista edellyttää operatiivista käsittelyä
– Alle 50 prosenttia asianomaisella rataosuudella liikennöivistä junista, jotka liikennöivät useammalla kuin yhdellä rataverkolla, tarvitsee tai niiden odotetaan tarvitsevan operatiivista käsittelyä
Usean verkon häiriöt
Junan käyttöön käytettävissä olevan kapasiteetin palauttaminen poikkeamaa edeltäneelle tasolle kestää vähintään kolme päivää
– Vähintään 50 prosenttia asianomaisella rataosuudella liikennöivistä junista, jotka liikennöivät useammalla kuin yhdellä rataverkolla, tarvitsee tai niiden odotetaan tarvitsevan operatiivista käsittelyä
Kestoa koskevat olosuhteet ja todennäköiset vaikutukset liikenteeseen ovat kumulatiivisia.
LIITE VII
Ehdotetun asetuksen 50 artiklassa tarkoitetut suorituskyvyn tarkastelun kohteena olevat suorituskyvyn osa-alueet
Suorituskyvyn osa-alue
Merkitykselliset kysymykset (suuntaa antava)
Infrastruktuuri ja laitteet
– Fyysisen infrastruktuurin ja sen laitteiden kapasiteetti ja valmiudet, mukaan lukien TEN-T-standardien käyttöönotto
– Ratakapasiteetin tai valmiuksien heikkeneminen infrastruktuurin uudistamisen, kunnossapidon tai korjauksen lykkäämisen vuoksi
Ratakapasiteetti
– Kapasiteettitarjouksen määrä ja laatu, mukaan lukien yhdenmukaisuus verkon rajojen yli
– Kapasiteetin käyttöaste, käyttämätön kapasiteetti liikenteen kasvuun vastaamiseksi
– Käytettävissä olevan (suunnitellun tai suunnittelemattoman) kapasiteetin ja markkinoiden tarpeiden kohtaaminen
– Kapasiteettitarjonnan vakaus, erityisesti ratatöiden osalta
– Ylikuormitettu infrastruktuuri
– Junien suunnitellut seisonta-ajat raja-asemilla
Liikenteen hallinta
– Erityyppisten rautatieliikennepalvelujen täsmällisyys/viivästykset lähtöpaikassa, välipysähdyksissä ja määränpäässä sekä toiminnallisesti merkittävissä paikoissa
– Junien peruutukset
– Junien todelliset seisonta-ajat raja-asemilla
Häiriöiden hallinta ja kriisinhallinta
– Sellaisen liikenteen osuus, jonka reittiä tai aikataulua voitaisiin muuttaa häiriön tai kriisin aikana
– Rautatieliikenteen häiriöiden vaikutus viivästyksiin ja peruutuksiin
– Häiriöiden vaikutus rautatieliikenteen harjoittajiin ja niiden asiakkaisiin
– Havaitut erityiskysymykset (laadulliset)
Digitaalisten palvelujen, välineiden ja rajapintojen käyttöönotto ja suorituskyky
– Kapasiteetin hallintaan, liikenteenhallintaan ja häiriöiden hallintaan liittyvien prosessien tukeminen
– Toimitettujen tietojen täydellisyys ja laatu sekä helppo saatavuus operatiivisten sidosryhmien kannalta
– Mukauttaminen Euroopan rautatiet -yhteisyrityksessä kehitettyyn eurooppalaiseen arkkitehtuuriin ja direktiivin (EU) 2016/797 mukaisiin asiaankuuluviin teknisiin eritelmiin
Sääntelyn noudattaminen; viranomaisvalvonta
– Prosessi-indikaattorit, joilla seurataan sääntöjen ja menettelyjen noudattamista
– Sääntelyelimille ja ENRRB:lle tehdyt valitukset
[tark. 263]
LIITE VIII
Operatiivisille sidosryhmille annettavat 48 artiklassa tarkoitetut tiedot
Seuraavat direktiivin (EU) 2016/797 ja kyseisen asetuksen nojalla annettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti toimitetut tiedot kuuluvat 48 artiklan soveltamisalaan:
— Junan kulkunumero
— Junista ilmoittaminen
— Rahtikirjan tiedot
— Reittipyynnöt ja reitin käyttöoikeudet
— Junan valmistelu
— Junan kulkua koskevat tiedot ja ennusteet
— Ilmoitukset liikennehäiriöistä
— Lähetyksen arvioitu lähtöaika (ETD), arvioitu vaihtoaika (ETI), arvioitu saapumisaika (ETA)
— Vaunujen liikkeet
— Laadun parantamiseen pyrkivä tiedonvaihto
LIITE IX
Luettelo 53 artiklassa tarkoitetuista rataverkon haltijoiden väliseen koordinointiin liittyvistä kysymyksistä
Koordinointiin liittyvät kysymykset
Koordinoinnin piiriin kuuluvat säännökset
Strateginen kapasiteetin suunnittelu
II luvun 1 jakso, erityisesti:
– 10 artikla
I luvun 2 jakso, erityisesti:
– 11 artikla
– 13 artikla
– 14 artikla
– 15 artikla
– 16 artikla
– 17 artikla
– 18 artikla
– 19 artikla
– 21 artikla
– 22 artikla
– 25 artikla
Aikataulusuunnittelu, kapasiteetin myöntäminen ja aikataulun muuttaminen
II luvun 3 jakso, erityisesti:
– 27 artikla
– 28 artikla
– 31 artikla
– 32 artikla
– 33 artikla
– 34 artikla
– 35 artikla
– 36 artikla
– 37 artikla
II luvun 4 jakso
– 39 artikla
– 40 artikla
– 41 artikla
Liikenteenhallinta, häiriönhallinta ja kriisinhallinta
III luku, erityisesti:
– 45 artikla
– 46 artikla
– 47 artikla
Suorituskyvyn tarkastelu
IV luku, erityisesti
– 51 artikla
Digitaalisten palvelujen, välineiden ja rajapintojen käyttöönotto; osallistuminen teknisten eritelmien kehittämiseen
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, COM(2019) 640 final, 11.12.2019.
Komission tiedonanto Terve maapallo kaikille: EU:n toimintasuunnitelma ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta”, COM(2021) 400 final, 12.5.2021.
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle, COM(2020) 789 final, 9.12.2020.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/796, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta (EUVL L 138, 26.5.2016, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1153, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2021, Verkkojen Eurooppa -välineestä ja asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) N:o 283/2014 kumoamisesta (EUVL L 249, 14.7.2021, s. 38).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/797, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa (EUVL L 138, 26.5.2016, s. 44).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024 unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi, asetuksen (EU) 2021/1153 ja asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 1315/2013 kumoamisesta (EUVL ...).
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2177, annettu 22 päivänä marraskuuta 2017, palvelupaikkojen ja rautatieliikenteeseen liittyvien palvelujen käyttöoikeudesta (EUVL L 307, 23.11.2017, s. 1).
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1100, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2015, rautatiemarkkinoiden seurantaan liittyvistä jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksista (EUVL L 181, 9.7.2015, s. 1).
Tiettyjen finanssipalveluja ja investointitukea koskevien asetusten muuttaminen raportointivaatimusten osalta
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1092/2010, (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010 ja (EU) 2021/523 muuttamisesta tiettyjen finanssipalveluja ja investointitukea koskevien raportointivaatimusten osalta (COM(2023)0593 – C9-0383/2023 – 2023/0363(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0593),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 114 artiklan, 173 artiklan ja 175 artiklan kolmannen kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0383/2023),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. helmikuuta 2024 antaman lausunnon(1),
– on kuullut alueiden komiteaa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0026/2024),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… asetusten (EU) N:o 1092/2010, (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010 ja (EU) 2021/523 muuttamisesta tiettyjen finanssipalveluja ja investointitukea koskevien raportointivaatimusten osalta(2)
(1) Raportointi- ja julkistamisvaatimuksilla on keskeinen rooli lainsäädännön asianmukaisen seurannan ja täytäntöönpanon varmistamisessa. On kuitenkin tärkeää yksinkertaistaa näitä vaatimuksia, jotta voidaan varmistaa niiden vastaavan aiottua tarkoitusta, rajoittaa hallinnollista taakkaa ja välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä erityisesti rahoitusasioita sääntelevien pienempien lainkäyttöalueiden sääntely- ja valvontaviranomaisten kannalta. Raportointi- ja julkistamisvaatimukset voivat myös aiheuttaa kohtuutonta taakkaa yhteisöille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille tai mikroyrityksille.
(2) Näin ollen ensisijaisia tavoitteita ovat raportointivelvoitteiden yksinkertaistaminen ja hallinnollisten rasitteiden vähentäminen toimintapoliittisia tavoitteita kuitenkaan heikentämättä, mukaan lukien finanssialan raportointivaatimusten ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/523(5) perustetun InvestEU-ohjelman raportointitiheyden osalta.
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o 1092/2010(6), (EU) N:o 1093/2010(7), (EU) N:o 1094/2010(8), (EU) N:o 1095/2010(9), (EU) N:o 806/2014(10) ja (EU) …/…(11), neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013(12) ja asetus (EU) 2021/523 sisältävät useita raportointi- ja julkistamisvaatimuksia, joita olisi yksinkertaistettava pikemmin laadullisesti kuin määrällisesti komission tiedonannon ”EU:n pitkän aikavälin kilpailukyky vuoden 2030 jälkeen”(13) mukaisesti.
(3 a) Tällä laadullisella toimenpiteellä ei ole tarkoitus heikentää unionin poliittisia saavutuksia. Siinä otetaan myös huomioon, että tarvitaan yhä enemmän tietoa, jotta voidaan saavuttaa kestävän rahoituksen ohjelmaan liittyvien säädösten tavoitteet. Vaatimusten toimivuutta voidaan kuitenkin parantaa varmistamalla niiden johdonmukaisuus ja standardointi oikeudellisissa kehyksissä ja eri lainkäyttöalueilla ajan myötä vaikuttamatta raportointistandardien varsinaiseen sisältöön.
(3 b) Tiedoissa ilmeneviä jäsenvaltioiden välisiä eroja olisi myös analysoitava laadullisesti. Joidenkin unionin säädösten tarkoituksena on oikeusperustansa nojalla mahdollistaa osittainen tai vähimmäistason yhdenmukaistaminen. Lisäksi jotkin raportointistandardit ovat vapaaehtoisia tai niissä noudatetaan opt-in-järjestelmää. Jäsenvaltiot voivat myös laatia parhaita käytäntöjä tai toimia raportointivaatimuksissa edelläkävijöinä, kunhan ne noudattavat unionin säädösten vaatimuksia.
(4) Finanssilaitosten ja muiden finanssimarkkinoilla toimivien yhteisöjen on raportoitava monenlaisia tietoja, jotta finanssijärjestelmää valvovat unionin ja kansalliset viranomaiset voivat seurata riskejä, varmistaa rahoitusvakauden ja markkinoiden luotettavuuden sekä suojella sijoittajia ja finanssipalvelujen kuluttajia unionissa. Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi säännöllisesti tarkasteltava raportointi- ja julkistamisvaatimuksia ja ehdotettava tarvittaessa asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien tarpeettomien, vanhentuneiden tai kohtuuttomien vaatimusten yksinkertaistamista ja poistamista. Euroopan valvontaviranomaisten olisi koordinoitava tätä työtä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitean kautta. Lisäksi olisi myös suoritettava toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointia kyseisten vaatimusten tehokkuuden ja yhtenäisyyden parantamiseksi. Yhteisen valvontamenettelyn mukaisia tehtäviä ja vertaisarviointeja olisi tehtävä säännönmukaisesti, ja niihin olisi tarvittaessa osoitettava enemmän henkilö- ja aineellisia resursseja.
(4 a) Suuri osa tarpeettomista, vanhentuneista tai kohtuuttomista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista johtuu jäsenvaltioiden vaatimusten ja unionin vaatimusten välisistä vertikaalisista epäjohdonmukaisuuksista (ylisääntely), alakohtaisen ja useaa alaa koskevan lainsäädännön horisontaalisista epäjohdonmukaisuuksista sekä siitä, etteivät itse vaatimukset ole riittävän oikeasuhteisia. Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi sen vuoksi tarkistettava teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja ja annettava lausuntoja käynnissä olevista tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisista menettelyistä ja jo voimassa olevista säädöksistä.
(4 b) Kun helpotetaan finanssialan valvonnasta vastaavien viranomaisten keräämien tietojen jakamista ja uudelleenkäyttöä ja samalla huolehditaan tietosuojasta, salassapitovelvollisuudesta ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojasta, vältetään päällekkäisiä tietopyyntöjä ja vähennetään raportoiviin yhteisöihin ja viranomaisiin kohdistuvaa taakkaa valvontatietoja unionin rahoituspalveluissa koskevan komission strategian mukaisesti. Tietojen jakamisen odotetaan myös helpottavan valvontatoimien koordinointia ja valvonnan lähentämistä.
(4 c) Jotta voidaan edistää tietojenvaihtoa koko finanssialalla, tämän muutosasetuksen soveltamisalaan olisi sisällytettävä kaikki finanssialan valvonnasta vastaavat viranomaiset, mukaan lukien Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK), Euroopan valvontaviranomaiset, rahanpesuntorjuntaviranomainen (AMLA), yhteinen valvontamekanismi (YVM), yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) sekä kaikki jäsenvaltioiden toimivaltaiset valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaiset.
(5) Tämän vuoksi kertaraportoinnin periaatetta olisi sovellettava unionissa johdonmukaisemmin. Kaikkien finanssialan valvonnasta vastaavien viranomaisten olisi pyydettävä finanssilaitoksilta tai muilta raportoivilta yhteisöiltä ▌tietoja vain, jos nämä eivät jo ole ilmoittaneet kyseisiä tietoja muille viranomaisille. Jos tiedot on jo ilmoitettu jollekin viranomaiselle, muiden viranomaisten olisi voitava pyytää kyseisiä tietoja suoraan kyseiseltä viranomaiselta sen sijaan, että ne ▌keräisivät samat tiedot, minkä avulla saataisiin loppumaan niin sanottu päällekkäinen ilmoittaminen. Lisäksi tietojen keruun, käsittelyn ja käytön tehostamiseksi myös viranomaisten, jotka käsittelevät tietoja siivoamalla tai täydentämällä niitä, olisi voitava jakaa tällaisia käsiteltyjä tietoja.
(5 a) Unionin raportointikehyksessä ei ole edelleenkään otettu huomioon joitakin tietoja, joita rahoituslaitokset tarvitsevat yrityksiltä täyttääkseen raportointivelvoitteensa, minkä vuoksi ne on lisättävä kehykseen. Näin ollen myös sääntelyn puutteet olisi otettava huomioon sen lisäksi, että poistetaan tarpeettomat, päällekkäiset tai vanhentuneet raportointivaatimukset. Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että taloudellisten tietojen ja muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat vaatimukset ovat keskenään johdonmukaisia.
(5 b) Finanssilaitosten olisi tarvittaessa voitava soveltaa porrastettua lähestymistapaa, mikä tarkoittaa, että niiden olisi voitava viitata yritysten arvoketjussaan jo julkaisemiin tietoihin.
(5 c) Rahoitusvakauteen kohdistuvien järjestelmäriskien havaitsemisen, seurannan, ehkäisemisen ja lieventämisen helpottamiseksi EJRK:lla olisi oltava oletusarvoisesti pääsy Euroopan valvontaviranomaisilta ja EKP:ltä saatuihin asiaankuuluviin tietoihin. Tietojen pyytämiseen ja jakamiseen liittyvien tiukempien menettelyjen ansiosta järjestelmäriskien etukäteen havaitsemista voitaisiin parantaa sen sijaan, että ne havaittaisiin jälkikäteen.
(6) Tietojenvaihdolla olisi täydennettävä unionin lainsäädännössä säädettyjä nykyisiä tietojenvaihtomahdollisuuksia, eikä sillä saisi missään tapauksessa rajoittaa olemassa olevia mahdollisuuksia.
(6 a) Euroopan valvontaviranomaisten olisi arvioitava toimintavaihtoehtoja, joilla raportointiprosesseja voitaisiin menettelyllisesti ja sisällöllisesti yhdentää entisestään. Euroopan valvontaviranomaisten olisi arvioitava asianmukaisesti digitaaliteknologian lisääntyvän käytön tarjoamia mahdollisuuksia edistää sellaisia tehokkaita ja vaikuttavia raportointimalleja, joihin sisältyy mittareita, menetelmiä ja parametreja ja jotka parantavat finanssialan kilpailukykyä.
(6 b) Komissio ja Euroopan valvontaviranomaiset ovat tätä silmällä pitäen edistyneet viime vuosina merkittävästi työssä, jossa selvitetään mahdollisuuksia luoda yhdennetyt raportointijärjestelmät. Tällaiset innovatiiviset raportointijärjestelmät ovat tarpeen, jotta voidaan hyödyntää rahoitusalan valvonnasta vastaavien viranomaisten välisen lisääntyneen tietojenvaihdon etuja. Sen vuoksi kaikkien finanssialan valvonnasta unionissa vastaavien viranomaisten olisi perustettava yhdennetty raportointijärjestelmä. Kyseiseen järjestelmään olisi sisällyttävä yhteinen tietohakemisto, jolla varmistetaan raportointivaatimusten ja tietojen standardoinnin johdonmukaisuus ja selkeys, pyydettyjen ja saatujen tietojen yhteinen tietorekisteri, keskitetty tietoalue tietojen tehokasta keräämistä ja vaihtamista varten sekä pysyvä keskitetty yhteyspiste, jonne yhteisöt ilmoittavat päällekkäisistä, vanhentuneista tai tarpeettomista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista.
(6 c) Alakohtaiseen sääntelyyn sisältyvien oikeudellisten esteiden vuoksi viranomaisten on toisinaan mahdotonta vaihtaa olennaisia tietoja. Sen vuoksi kyseisten viranomaisten olisi ilmoitettava näistä oikeudellisista esteistä komissiolle, ja komission olisi tarpeen mukaan annettava ehdotus kyseisten esteiden poistamisesta varmistaen samalla teollis- ja tekijänoikeuksien, salassapitovelvollisuuden ja tietosuojan noudattaminen.
(7) Komissio tarvitsee tarkkoja ja kattavia tietoja voidakseen kehittää politiikkoja, tarkastella voimassa olevaa lainsäädäntöä ja arvioida mahdollisten lainsäädäntöaloitteiden ja muiden aloitteiden vaikutuksia, myös lainsäädäntöehdotuksista käytävien neuvottelujen aikana. Jos viranomaiset jakavat komission kanssa tietoja, joita finanssilaitokset tai muut yhteisöt ovat ilmoittaneet niille unionin lainsäädännöstä johtuvien velvoitteidensa mukaisesti, tämän pitäisi auttaa luomaan näyttöön perustuva pohja unionin politiikkojen muotoilulle ja arvioinnille. Tätä varten tietojen olisi oltava sellaisessa muodossa, josta yksittäisiä yhteisöjä ei voida tunnistaa ja johon ei sisälly henkilötietoja. Viranomaiset voivat myös hyötyä anonymisoiduista tiedoista, minkä vuoksi niiden olisi jaettava myös keskenään tällaisia tietoja, jos se on tarpeen niiden tehtävien suorittamiseksi.
(8) Innovointisyklit finanssialalla kiihtyvät ja ovat yhä avoimempia ja yhteistyöperusteisempia. Tästä johtuen sen lisäksi, että viranomaiset keräävät tietoja niiden alkuperäistä käyttötarkoitusta varten, niiden olisi voitava jakaa tietoja finanssilaitosten, tutkijoiden ja muiden yhteisöjen kanssa tutkimus- ja innovointitarkoituksiin. Viranomaisten hallussa olevien tietojen jakamisella voidaan lisätä tietojen hyödyllisyyttä asettamalla enemmän tietoja saataville finanssialan tutkimusta varten ja tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia testata tuotteita ja liiketoimintamalleja sekä lisätä yhteistyötä finanssimarkkinoiden eri toimijoiden välillä, mukaan lukien finanssiteknologian yritykset, startup-yritykset ja vakiintuneet finanssilaitokset. Toimivaltaisen viranomaisen jakamien tietojen uudelleenkäyttöön sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/868(14) II luvussa vahvistettua datan uudelleenkäyttöä koskevaa yleistä kehystä. Kuitenkin ottaen huomioon finanssialan viranomaisten valvontatarkoituksia varten vastaanottamien tietojen arkaluonteisuus näiden tietojen uudelleenkäyttöä varten olisi otettava käyttöön erityisiä pakollisia edellytyksiä, mukaan lukien henkilötietojen ja muiden kuin henkilötietojen anonymisointi, joilla estetään yksittäisten finanssilaitosten tunnistaminen ja varmistetaan luottamuksellisten tietojen suojaaminen. Näin ollen tietojen keräämisen, standardoinnin, anonymisoinnin, tallentamisen ja jakamisen kaikkiin menettelyihin ja vaiheisiin sovelletaan jatkuvasti unionin lainsäädännössä säädettyjä viimeisimpiä kyberturvallisuustoimenpiteitä.
(9) Toteutuskumppanien suorittaman InvestEU-ohjelmaa koskevan raportoinnin tiheyden harventamisen puolivuosittaisesta vuosittaiseen pitäisi vähentää toteutuskumppaneiden, rahoituksenvälittäjien, pk-yritysten ja muiden yritysten työtaakkaa muuttamatta asetuksen (EU) 2021/523 keskeistä sisältöä.
(10) Asetuksia (EU) N:o 1092/2010, (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010 ja (EU) 2021/523 olisi sen vuoksi muutettava,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EU) N:o 1092/2010 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) N:o 1092/2010 seuraavasti:
1. Korvataan 8 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
”3. Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 ja 16 artiklan ja rikosoikeuden säännösten soveltamista.”;
"
1 a. Korvataan 15 artiklan 1–7 kohta seuraavasti:"
”1. Euroopan valvontaviranomaisten, Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ), komission, kansallisten valvontaviranomaisten ja kansallisten tilastoviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa jakamalla tiedot ja analyysit, joita nämä tarvitsevat tehtäviään hoitaessaan.
2. EJRK, Euroopan valvontaviranomaiset ja EKP koordinoivat toimiaan rahoitusvakauteen kohdistuvien järjestelmäriskien havaitsemiseksi, seuraamiseksi, ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Sen estämättä, mitä tässä artiklassa ja muissa unionin säädöksissä säädetään valvonta- ja tilastotietojen jakamisesta, Euroopan valvontaviranomaisten ja EKP:n on jaettava EJRK:lle ilman aiheetonta viivytystä kaikki asiaankuuluvat tiedot heti kun ne ovat saatavilla, mukaan lukien valvonta- ja tilastotiedot, sekä tällaisten tietojen analysoinnin tulokset, jotka ovat tarpeen sen toimeksiannon, tavoitteiden ja tehtävien toteuttamiseksi.
Näiden tietojen jakamiseksi Euroopan valvontaviranomaisten ja EKP:n on käytettävä 15 a artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
3. Jos EJRK:n käytettävissä olevat Euroopan valvontaviranomaisten, EKP:n ja Euroopan tilastojärjestelmän kautta saatavilla olevat tiedot eivät ole riittäviä tai niitä ei ole saatavilla kohtuullisessa ajassa, EJRK:n on pyydettävä kansallisilta keskuspankeilta, kansallisilta valvontaviranomaisilta ja kansallisilta tilastoviranomaisilta tämän artiklan mukaisesti tiedot, jotka ovat tarpeen sen toimeksiannon täyttämiseksi. Jos tiedot eivät edelleenkään ole saatavilla, EJRK voi pyytää niitä asianomaiselta jäsenvaltiolta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvostolle, komissiolle (Eurostat), EKP:lle, eurojärjestelmälle ja EKPJ:lle annettuja oikeuksia tilastojen ja tietojenkeruun alalla.
4. Jos EJRK pyytää 3 kohdan mukaisesti tietoja, jotka eivät ole tiivistelmänä tai koosteena, perustellussa pyynnössä on selvitettävä, miksi kyseessä olevaa yksittäistä finanssilaitosta koskevien tietojen katsotaan olevan järjestelmän kannalta merkittäviä vallitseva markkinatilanne huomioon ottaen.
5. Ennen kutakin 3 kohdan mukaisesti tehtyä pyyntöä saada valvontatietoja, jotka eivät ole tiivistelmänä tai koosteena, EJRK:n on kuultava asianmukaisesti kyseessä olevia Euroopan valvontaviranomaisia varmistaakseen, että pyyntö on perusteltu ja oikeasuhteinen. Jos kyseessä oleva Euroopan valvontaviranomainen ei pidä pyyntöä perusteltuna ja oikeasuhteisena, sen on lähetettävä viipymättä pyyntö takaisin EJRK:lle ja pyydettävä lisäperusteluja. Sen jälkeen kun EJRK on toimittanut kyseessä olevalle Euroopan valvontaviranomaiselle lisäperustelut, pyynnön vastaanottajat toimittavat pyydetyt tiedot EJRK:lle edellyttäen, että pyynnön vastaanottajilla on laillinen pääsy asianomaisiin tietoihin.”;
"
2. Lisätään 15 artiklaan kohdat seuraavasti:"
”8. EJRK jakaa tapauskohtaisesti tai säännöllisesti toisen 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen, toisen EFVJ:n jäsenviranomaisen tai muiden viranomaisten kanssa tietoja, joita se on saanut joltakin muulta näistä viranomaisista taimuulta viranomaiselta, kun pyynnön esittävällä viranomaisella on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot ▌.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen jakamiseksi EJRK:n on käytettävä 15 a artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
8 a. EJRK pyytää muilta viranomaisilta tietoja, joita se muutoin pyytäisi finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
a)
sillä on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti oikeus saada nämä tiedot;
b)
muista viranomaisista vähintään yhdellä on nämä tiedot hallussaan.
Ensimmäinen alakohta ei rajoita EJRK:n mahdollisuutta saada pyydetyt tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos toinen viranomainen ei operatiivisista syistä pysty jakamaan tietoja.
Sen määrittämiseksi, täyttyykö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu edellytys, EJRK:n on käytettävä 15 a artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
8 b. Tässä artiklassa ja 15 a artiklassa ’muilla viranomaisilla’ tarkoitetaan mitä tahansa seuraavista viranomaisista:
9. Edellä olevan 8 kohdan nojalla tehtävässä tietojenvaihtoa koskevassa pyynnössä on ilmoitettava asianmukaisesti unionin lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jonka nojalla pyynnön esittävä viranomainen voi saada tiedot finanssilaitoksilta tai muulta kyseisessä kohdassa tarkoitetulta viranomaiselta. Pyynnön esittävän viranomaisen ja EJRK:n on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja tietosuojasäännöksiä, joista säädetään 8 artiklassa sekä alakohtaisessa lainsäädännössä ja joita sovelletaan tietojen jakamiseen finanssilaitoksen tai muun 8 kohdassa tarkoitetun viranomaisen ja pyynnön esittävän viranomaisen välillä sekä tietojen jakamiseen toisen mainitussa kohdassa tarkoitetun viranomaisen ja EJRK:n välillä. EJRK:n on ilmoitettava tällaisesta tietojenvaihdosta kaikille asiaankuuluville viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä, ellei tietoja ole anonymisoitu, muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.
10. Edellä olevaa 8,8 a ja 9 kohtaa sovelletaan myös tietoihin, jotka EJRK on saanut muilta viranomaisilta ja joille EJRK on myöhemmin tehnyt laaduntarkastuksia tai joita EJRK on muutoin käsitellyt.
11. EJRK ja muut viranomaiset tekevät 8, 8 a 9 ja 10 kohdassa tarkoitettua tietojen jakamista varten ▌yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa täsmennetään tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ne ▌myös laativat tällaisten jaettujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn tarkoitettujen resurssien jakamista koskevia järjestelyjä edellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat tietosuojaa, teollis- ja tekijänoikeuksia ja salassapitovelvollisuutta koskevien sovellettavien sääntöjen mukaiset. Yhteisymmärryspöytäkirjoissa noudatetaan kaikkien asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella yksinkertaista vakiomuotoa, jota tarvittaessa mukautetaan tiettyjen viranomaisten toimintaan liittyviin mahdollisiin erityisolosuhteisiin.
12. Edellä olevat 8, 9 ja 10 kohta eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eivätkä estä tai rajoita muun unionin lainsäädännön säädösten nojalla tehtävää EJRK:n ja muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Jos 8, 9 tai 10 kohta on ristiriidassa sellaisten unionin muun lainsäädännön säännösten kanssa, joilla säännellään muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, sovelletaan ensisijaisesti tällaisen muun unionin lainsäädännön säännöksiä.
13. EJRK voi jakaa perustellusta pyynnöstä ja tapauskohtaisesti komissiolle ▌tietoja, joita muut viranomaiset ovat raportoineet sille unionin lainsäädännöstä johtuvien velvoitteidensa mukaisesti ja jotkaovat sellaisessa muodossa, josta yksittäisiä yhteisöjä ei voida tunnistaa ja johon ei sisälly henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita unionin lainsäädännössä säädettyjä tietojen jakamista koskevia velvoitteita. Tietoja toimittaneille viranomaisille on asianmukaisesti ilmoitettava tietojen jakamisesta.
14. EJRK voi myöntää finanssilaitoksille, tutkijoille ja muille yhteisöille, joiden oikeutettua etua tiedot koskevat, pääsyn tietoihin, joita se on saanut tehtäviään suorittaessaan, tietojen uudelleenkäyttämiseksi tutkimus- ja innovointitarkoituksiin edellyttäen, että EJRK on varmistanut kaikkien seuraavien edellytysten täyttymisen:
a)
tiedot on anonymisoitu siten, ettei rekisteröidyn tai finanssilaitoksen tunnistaminen ole tai ole enää mahdollista;
b)
tiedot on muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen, liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluva sisältö mukaan luettuina, suojaamiseksi;
c)
tahot, joille on myönnetty pääsy tietoihin, ovat osoittaneet, että niillä on luottamuksellisten tietojen suojaamisessa tarvittavat tekniset keinot ja että niillä on toisin sanoen välineet, joilla pystytään kaikilta osin varmistamaan yksityisyyden ja luottamuksellisuuden suoja.
Toiselta viranomaiselta saatuja tietoja voidaan jakaa ainoastaan tällä perusteella tiedot alun perin saaneen viranomaisen suostumuksella.
14 a. EJRK toimittaa komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yksi vuosi tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] kertomuksen kaikista alakohtaisiin asetuksiin liittyvistä oikeudellisista esteistä, jotka estävät EJRK:ta vaihtamasta tietoja muiden viranomaisten tai muiden tahojen kanssa. Kertomuksessa voidaan käsitellä myös ei-olennaisia, vanhentuneita, päällekkäisiä tai muuten epäolennaisia raportointivaatimuksia.
Kyseisen kertomuksen perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojan, salassapitovelvollisuuden ja tietosuojan komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jolla alakohtaisesta lainsäädännöstä poistetaan tällaiset oikeudelliset esteet, jotta voidaan edistää viranomaisten välistä ja muiden tahojen kanssa tapahtuvaa tietojenvaihtoa.”;
"
2 a. Lisätään artikla seuraavasti:"
”15 a artikla
Yhdennetyn raportointijärjestelmän perustaminen
1. EJRK laatii tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisen teknisistä yksityiskohdista kertomuksen ja etenemissuunnitelman, jotka perustuvat Euroopan valvontaviranomaisten raportoinnin yhdentämisestä osa-alueillaan tekemään työhön, ja liittää kertomukseen arvioinnin kustannuksista ja hyödyistä. Tätä kertomusta varten yhdennettyyn raportointijärjestelmään sisällytetään seuraavat:
a)
yhteinen tietohakemisto, jolla varmistetaan raportointivaatimusten ja tietojen standardoinnin johdonmukaisuus ja selkeys;
b)
yhteinen tietorekisteri raportointi- ja julkistamisvaatimuksista, kerätyn tiedon kuvauksista ja viranomaisista, joiden hallussa tiedot ovat;
c)
keskitetty tietoalue, mukaan lukien tiedonkeruun ja tietojenvaihdon tekninen suunnitelma sekä
d)
pysyvä keskitetty yhteyspiste, jonne yhteisöt voivat ilmoittaa päällekkäisistä, tarpeettomista tai vanhentuneista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista.
Kertomukseen on liitettävä kokonaisrahoitusvaikutuksia koskeva arvio, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa.
Komissio antaa tarvittaessa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisessa tarvittavat taloudelliset ja tietotekniset resurssit sekä henkilöresurssit.
EJRK perustaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa yhdennetyn raportointijärjestelmän viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].”.
"
2 artikla
Asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) N:o 1093/2010 seuraavasti:
-1. Lisätään 16 a artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"
”Pankkiviranomaisen lausunnot eivät rajoitu käynnissä oleviin lainsäädäntömenettelyihin. Pankkiviranomainen voi myös tarvittaessa ehdottaa lausunnoissaan muutoksia voimassa oleviin säädöksiin, mukaan lukien muutokset, joilla
a)
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset unionin lainsäädännöstä tai niistä kansallisista säädöksistä, joilla unionin oikeus on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;
b)
varmistetaan johdonmukaiset raportointi- ja julkistamisvaatimukset alakohtaisessa ja useita aloja koskevassa lainsäädännössä;
c)
varmistetaan raportointi- ja julkistamisvaatimusten oikeasuhteisuus raportoivan yhteisön luonteeseen, kokoon ja monitahoisuuteen nähden;
d)
varmistetaan, että raportointi- ja julkistamisvaatimusten noudattaminen on oikeassa suhteessa pankkiviranomaisen tehtävien ja tavoitteiden täyttämisen tuomaan lisäarvoon nähden.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja, voimassa olevista säädöksistä annettavia lausuntoja varten pankkiviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon kaikilta asiaankuuluvilta sidosryhmiltä saadut tiedot. Näiden lausuntojen perusteella komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen.”;
"
1. Korvataan 29 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:"
”d) se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä pankkiviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja tietojen käytettävyyden ja laadun säilyttäen ehdottaa tarvittaessa muutoksia, joilla
–
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
varmistetaan oikeasuhteiset ja standardoidut raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
minimoidaan kustannukset;
–
korjataan sääntelyn puutteet;”;
"
2. Lisätään 30 artiklan 3 kohtaan e alakohta seuraavasti:"
”e) kansallisten raportointi- ja julkistamisvaatimusten tehokkuus, se, missä määrin tällaiset vaatimukset ovat yhdenmukaisia unionin lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten kanssa ja miten ne kykenevät täyttämään unionin lainsäädännössä vahvistetut standardit rahoitusta sääntelevien kansallisten lainkäyttöalueiden erityispiirteet huomioon ottaen.”;
"
3. Korvataan 35 artiklan 4 kohta seuraavasti:"
”4. Ennen kuin pankkiviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan varmistaa, etteivät ilmoitus- ja julkistamisvelvoitteet ole päällekkäisiä, sen on otettava huomioon 35 a artiklan 1 b kohdassa tarkoitettujen muiden viranomaisten keräämät tiedot sekä Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.”;
"
4. Lisätään 35 a artikla seuraavasti:"
”35 a artikla
Tietojenvaihto viranomaisten välillä ja muiden tahojen kanssa
1. Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset jakavat keskenään tapauskohtaisesti tai säännöllisesti tietoja, joita ne ovat saaneet finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, kun pyynnön esittävällä viranomaisella on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot.
2. Tietojenvaihtoa koskevassa pyynnössä on ilmoitettava asianmukaisesti unionin lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jonka nojalla pyynnön esittävä viranomainen voi saada tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta. Pyynnön esittävän viranomaisen ja tiedot jakavan viranomaisen on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja tietosuojasäännöksiä, joista säädetään 70 ja 71 artiklassa sekä alakohtaisessa lainsäädännössä ja joita sovelletaan tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja pyynnön esittävän viranomaisen välillä sekä tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja tiedot jakavan viranomaisen välillä. Tiedot jakavan viranomaisen on ilmoitettava tällaisesta tietojenvaihdosta kaikille asiaankuuluville finanssilaitoksille ilman aiheetonta viivytystä, ellei tietoja ole anonymisoitu, muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.
3. Edellä olevaa 1, 1 a ja 2 kohtaa sovelletaan myös tietoihin, jotka tiedot jakava viranomainen on saanut finanssilaitokselta tai muilta viranomaisilta ja joille tiedot jakava viranomainen on myöhemmin tehnyt laaduntarkastuksia tai joita tiedot jakava viranomainen on muutoin käsitellyt.
4. Pankkiviranomainen ja muut viranomaiset tekevät 1, 1 a 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tietojen jakamista varten ▌yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa täsmennetään tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ne ▌myös laativat tällaisten jaettujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn tarkoitettujen resurssien jakamista koskevat järjestelyt edellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat tietosuojaa, teollis- ja tekijänoikeuksia ja salassapitovelvollisuutta koskevien sovellettavien sääntöjen mukaiset. Yhteisymmärryspöytäkirjoissa noudatetaan kaikkien asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella yksinkertaista vakiomuotoa, jota tarvittaessa mukautetaan tiettyjen viranomaisten toimintaan mahdollisesti liittyviin erityisolosuhteisiin.
5. Edellä olevat 1–4 kohta eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eivätkä estä tai rajoita muun unionin lainsäädännön säädösten nojalla tehtävää pankkiviranomaisen ja muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Jos tämän artiklan säännökset ovat ristiriidassa sellaisten unionin muun lainsäädännön säännösten kanssa, joilla säännellään muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, sovelletaan ensisijaisesti tällaisen muun unionin lainsäädännön säännöksiä.
6. Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset voivat jakaa perustellusta pyynnöstä ja tapauskohtaisesti komissiolle ▌tietoja, joita finanssilaitokset ovat raportoineet niille unionin lainsäädännöstä johtuvien velvoitteidensa mukaisesti ja jotkaovat sellaisessa muodossa, josta yksittäisiä yhteisöjä ei voida tunnistaa ja johon ei sisälly henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita unionin lainsäädännössä säädettyjä tietojen jakamista koskevia velvoitteita. Tietoja toimittaneille viranomaisille on asianmukaisesti ilmoitettava tietojen jakamisesta.
7. Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää finanssilaitoksille, tutkijoille ja muille yhteisöille, joiden oikeutettua etua tiedot koskevat, pääsyn tietoihin, joita ne ovat saaneet tehtäviään suorittaessaan, tietojen uudelleenkäyttämiseksi tutkimus- ja innovointitarkoituksiin edellyttäen, että pankkiviranomainen on varmistanut kaikkien seuraavien edellytysten täyttymisen:
a)
tiedot on anonymisoitu siten, ettei rekisteröidyn tai finanssilaitoksen tunnistaminen ole tai ole enää mahdollista;
b)
tiedot on muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen, liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluva sisältö mukaan luettuina, suojaamiseksi.
Toiselta viranomaiselta saatuja tietoja voidaan jakaa ainoastaan tällä perusteella tiedot alun perin saaneen viranomaisen suostumuksella.
7 a. Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yksi vuosi tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] kertomuksen kaikista alakohtaisiin asetuksiin liittyvistä oikeudellisista esteistä, jotka estävät niitä vaihtamasta tietoja muiden viranomaisten tai muiden tahojen kanssa. Kertomuksessa voidaan käsitellä myös ei-olennaisia, vanhentuneita, päällekkäisiä tai muuten epäolennaisia raportointivaatimuksia sekä tehdä ehdotuksia, joilla varmistetaan rahoitusalan yritysten ja muiden kuin rahoitusalan yritysten raportointivaatimusten johdonmukaisuus.
Kyseisen kertomuksen perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojan, salassapitovelvollisuuden ja tietosuojan komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jolla alakohtaisesta lainsäädännöstä poistetaan tällaiset oikeudelliset esteet, jotta voidaan edistää viranomaisten välistä ja muiden tahojen kanssa tapahtuvaa tietojenvaihtoa.”;
"
4 a. Lisätään artikla seuraavasti:"
”35 b artikla
Yhdennetyn raportointijärjestelmän perustaminen
1. Pankkiviranomainen laatii tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisen teknisistä yksityiskohdista kertomuksen ja etenemissuunnitelman, jotka perustuvat Euroopan valvontaviranomaisten raportoinnin yhdentämisestä osa-alueillaan tekemään työhön, ja liittää kertomukseen arvioinnin kustannuksista ja hyödyistä. Tätä kertomusta varten yhdennettyyn raportointijärjestelmään sisällytetään seuraavat:
a)
yhteinen tietohakemisto, jolla varmistetaan raportointivaatimusten ja tietojen standardoinnin johdonmukaisuus ja selkeys;
b)
yhteinen tietorekisteri raportointi- ja julkistamisvaatimuksista, kerätyn tiedon kuvauksista ja viranomaisista, joiden hallussa tiedot ovat;
c)
keskitetty tietoalue, mukaan lukien tiedonkeruun ja tietojenvaihdon tekninen suunnitelma; sekä
d)
pysyvä keskitetty yhteyspiste, jonne yhteisöt voivat ilmoittaa päällekkäisistä, tarpeettomista tai vanhentuneista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista.
Kertomukseen on liitettävä kokonaisrahoitusvaikutuksia koskeva arvio, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa.
Komissio antaa tarvittaessa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisessa tarvittavat taloudelliset ja tietotekniset resurssit sekä henkilöresurssit.
Pankkiviranomainen perustaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa yhdennetyn raportointijärjestelmän viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].”;
"
4 b. Korvataan 36 artiklan 2 kohta seuraavasti:"
”2. Pankkiviranomainen sekä EKPJ, komissio, kansalliset valvontaviranomaiset ja kansalliset tilastoviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa jakamalla tiedot ja analyysit, joita nämä tarvitsevat tehtäviensä suorittamiseen.
Pankkiviranomainen, EJRK ja EKP koordinoivat toimiaan, joilla pyritään havaitsemaan, seuraamaan, ehkäisemään ja lieventämään rahoitusvakauteen kohdistuvia järjestelmäriskejä.
Pankkiviranomainen noudattaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti tietojen jakamista koskevia esitettyjä säännöksiä.
Pankkiviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä luottamuksellisten tietojen, erityisesti yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien tietojen, siirtoa varten.”;
"
5. Lisätään 54 artiklan 2 kohtaan luetelmakohta seuraavasti:"
”– raportointi- ja julkistamisvaatimukset ja tietojen kerääminen finanssilaitoksilta.”
"
6. Korvataan 70 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
”3. Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä pankkiviranomaista vaihtamasta tietoja 35 a artiklan 1 b kohdassa tarkoitettujen muiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssilaitoksiin sovellettavan muun unionin oikeuden mukaisesti.”.
"
3 artikla
Asetuksen (EU) N:o 1094/2010 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) N:o 1094/2010 seuraavasti:
-1. Lisätään 16 a artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"
”Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen lausunnot eivät rajoitu käynnissä oleviin lainsäädäntömenettelyihin. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös tarvittaessa ehdottaa lausunnoissaan muutoksia voimassa oleviin säädöksiin, mukaan lukien muutokset, joilla
a)
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset unionin lainsäädännöstä tai niistä kansallisista säädöksistä, joilla unionin oikeus on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;
b)
varmistetaan johdonmukaiset raportointi- ja julkistamisvaatimukset alakohtaisessa ja useita aloja koskevassa lainsäädännössä;
c)
varmistetaan raportointi- ja julkistamisvaatimusten oikeasuhteisuus raportoivan yhteisön luonteeseen, kokoon ja monitahoisuuteen nähden;
d)
varmistetaan, että raportointi- ja julkistamisvaatimusten noudattaminen on oikeassa suhteessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävien ja tavoitteiden täyttämisen tuomaan lisäarvoon nähden.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja, voimassa olevista säädöksistä annettavia lausuntoja varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon kaikilta asiaankuuluvilta sidosryhmiltä saadut tiedot. Näiden lausuntojen perusteella komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen.”;
"
1. Korvataan 29 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:"
”d) se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja tietojen käytettävyyden ja laadun säilyttäen ehdottaa tarvittaessa muutoksia, joilla
–
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
varmistetaan oikeasuhteiset ja standardoidut raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
minimoidaan kustannukset;
–
korjataan sääntelyn puutteet;”;
"
2. Lisätään 30 artiklan 3 kohtaan e alakohta seuraavasti:"
”e) kansallisten raportointi- ja julkistamisvaatimusten tehokkuus, se, missä määrin tällaiset vaatimukset ovat yhdenmukaisia unionin lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten kanssa ja miten ne kykenevät täyttämään unionin lainsäädännössä vahvistetut standardit rahoitusta sääntelevien kansallisten lainkäyttöalueiden erityispiirteet huomioon ottaen.”;
"
3. Korvataan 35 artiklan 4 kohta seuraavasti:"
”4. Ennen kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan varmistaa, etteivät ilmoitus- ja julkistamisvelvoitteet ole päällekkäisiä, sen on otettava huomioon 35 a artiklan 1 b kohdassa tarkoitettujen muiden viranomaisten keräämät tiedot sekä Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.”;
"
4. Lisätään 35 a artikla seuraavasti:"
”35 a artikla
Tietojenvaihto viranomaisten välillä ja muiden tahojen kanssa
1. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset jakavat keskenään tapauskohtaisesti tai säännöllisesti tietoja, joita ne ovat saaneet finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, kun pyynnön esittävällä viranomaisella on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen jakamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tai toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä 35 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
1 a. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset pyytävät kukin muilta viranomaisilta tietoja, joita ne muutoin pyytäisivät finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
a)
niillä on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti oikeus saada nämä tiedot;
b)
muista viranomaisista vähintään yhdellä on nämä tiedot hallussaan.
Ensimmäinen alakohta ei rajoita vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta saada pyydetyt tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos toinen viranomainen ei operatiivisista syistä pysty jakamaan tietoja.
Sen määrittämiseksi, täyttyykö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu edellytys, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 35 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
1 b. Tässä artiklassa, 35 b artiklassa ja 70 artiklan 3 kohdassa ’muilla viranomaisilla’ tarkoitetaan mitä tahansa seuraavista viranomaisista:
a)
muut Euroopan valvontaviranomaiset;
b)
EJRK;
c)
tämän asetuksen 4 artiklan 2 alakohdassa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset;
Tässä artiklassa ’finanssilaitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1092/2010 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä finanssilaitosta.
2. Tietojenvaihtoa koskevassa pyynnössä on ilmoitettava asianmukaisesti unionin lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jonka nojalla pyynnön esittävä viranomainen voi saada tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta. Pyynnön esittävän viranomaisen ja tiedot jakavan viranomaisen on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja tietosuojasäännöksiä, joista säädetään 70 ja 71 artiklassa sekä alakohtaisessa lainsäädännössä ja joita sovelletaan tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja pyynnön esittävän viranomaisen välillä sekä tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja tiedot jakavan viranomaisen välillä. Tiedot jakavan viranomaisen on ilmoitettava tällaisesta tietojenvaihdosta kaikille asiaankuuluville finanssilaitoksille ilman aiheetonta viivytystä, ellei tietoja ole anonymisoitu, muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.
3. Edellä olevaa 1, 1 a ja 2 kohtaa sovelletaan myös tietoihin, jotka tiedot jakava viranomainen on saanut finanssilaitokselta tai muilta viranomaisilta ja joille tiedot jakava viranomainen on myöhemmin tehnyt laaduntarkastuksia tai joita tiedot jakava viranomainen on muutoin käsitellyt.
4. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja muut viranomaiset tekevät 1, 1 a 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten ▌yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa täsmennetään tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ne ▌myös laativat tällaisten jaettujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn tarkoitettujen resurssien jakamista koskevat järjestelyt. Yhteisymmärryspöytäkirjoissa noudatetaan kaikkien asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella yksinkertaista vakiomuotoa, jota tarvittaessa mukautetaan tiettyjen viranomaisten toimintaan mahdollisesti liittyviin erityisolosuhteisiin.
5. Edellä olevat 1–4 kohta eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eivätkä estä tai rajoita muun unionin lainsäädännön säädösten nojalla tehtävää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Jos tämän artiklan säännökset ovat ristiriidassa sellaisten unionin muun lainsäädännön säännösten kanssa, joilla säännellään muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, sovelletaan ensisijaisesti tällaisen muun unionin lainsäädännön säännöksiä.
6. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset voivat jakaa perustellusta pyynnöstä ja tapauskohtaisesti komissiolle ▌tietoja, joita finanssilaitokset ovat raportoineet niille unionin lainsäädännön mukaisten velvoitteidensa mukaisesti ja jotkaovat sellaisessa muodossa, josta yksittäisiä yhteisöjä ei voida tunnistaa ja johon ei sisälly henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita unionin lainsäädännössä säädettyjä tietojen jakamista koskevia velvoitteita.
7. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää finanssilaitoksille, tutkijoille ja muille yhteisöille, joiden oikeutettua etua tiedot koskevat, pääsyn tietoihin, joita ne ovat saaneet tehtäviään suorittaessaan, tietojen uudelleenkäyttämiseksi tutkimus- ja innovointitarkoituksiin edellyttäen, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on varmistanut kaikkien seuraavien edellytysten täyttymisen:
a)
tiedot on anonymisoitu siten, ettei rekisteröidyn tai finanssilaitoksen tunnistaminen ole tai ole enää mahdollista;
b)
tiedot on muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen, liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluva sisältö mukaan luettuina, suojaamiseksi.
Toiselta viranomaiselta saatuja tietoja voidaan jakaa ainoastaan tällä perusteella tiedot alun perin saaneen viranomaisen suostumuksella. ”
7 a. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yksi vuosi tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] kertomuksen kaikista alakohtaisiin asetuksiin liittyvistä oikeudellisista esteistä, jotka estävät niitä vaihtamasta tietoja muiden viranomaisten tai muiden tahojen kanssa. Kertomuksessa voidaan käsitellä myös ei-olennaisia, vanhentuneita, päällekkäisiä tai muuten epäolennaisia raportointivaatimuksia sekä tehdä ehdotuksia, joilla varmistetaan rahoitusalan yritysten ja muiden kuin rahoitusalan yritysten raportointivaatimusten johdonmukaisuus.
Kyseisen kertomuksen perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojan, salassapitovelvollisuuden ja tietosuojan komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jolla alakohtaisesta lainsäädännöstä poistetaan tällaiset oikeudelliset esteet, jotta voidaan edistää viranomaisten välistä ja muiden tahojen kanssa tapahtuvaa tietojenvaihtoa.”;
"
4 a. Lisätään artikla seuraavasti:"
”35 b artikla
Yhdennetyn raportointijärjestelmän perustaminen
1. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisen teknisistä yksityiskohdista kertomuksen ja etenemissuunnitelman, jotka perustuvat Euroopan valvontaviranomaisten raportoinnin yhdentämisestä osa-alueillaan tekemään työhön, ja liittää kertomukseen arvioinnin kustannuksista ja hyödyistä. Tätä kertomusta varten yhdennettyyn raportointijärjestelmään sisällytetään seuraavat:
a)
yhteinen tietohakemisto, jolla varmistetaan raportointivaatimusten ja tietojen standardoinnin johdonmukaisuus ja selkeys;
b)
yhteinen tietorekisteri raportointi- ja julkistamisvaatimuksista, kerätyn tiedon kuvauksista ja viranomaisista, joiden hallussa tiedot ovat;
c)
keskitetty tietoalue, mukaan lukien tiedonkeruun ja tietojenvaihdon tekninen suunnitelma; sekä
d)
pysyvä keskitetty yhteyspiste, jonne yhteisöt ilmoittavat päällekkäisistä, tarpeettomista tai vanhentuneista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista.
Kertomukseen on liitettävä kokonaisrahoitusvaikutuksia koskeva arvio, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa.
Komissio antaa tarvittaessa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisessa tarvittavat taloudelliset ja tietotekniset resurssit sekä henkilöresurssit.
Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa yhdennetyn raportointijärjestelmän viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].”;
"
4 b. Korvataan 36 artiklan 2 kohta seuraavasti:"
”2. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sekä EKPJ, komissio, kansalliset valvontaviranomaiset ja kansalliset tilastoviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa jakamalla tiedot ja analyysit, joita nämä tarvitsevat tehtäviensä suorittamiseen.
Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, EJRK ja EKP koordinoivat toimiaan, joilla pyritään havaitsemaan, seuraamaan, ehkäisemään ja lieventämään rahoitusvakauteen kohdistuvia järjestelmäriskejä.
Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen noudattaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 5 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti tietojen jakamista koskevia esitettyjä säännöksiä.
Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä luottamuksellisten tietojen, erityisesti yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien tietojen, siirtoa varten.”;
"
5. Lisätään 54 artiklan 2 kohtaan luetelmakohta seuraavasti:"
”– raportointi- ja julkistamisvaatimukset ja tietojen kerääminen finanssilaitoksilta.”
"
6. Korvataan 70 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
”3. Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista vaihtamasta tietoja 35 a artiklan 1 b kohdassa tarkoitettujen muiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssilaitoksiin sovellettavan muun unionin oikeuden mukaisesti.”
"
4 artikla
Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) N:o 1095/2010 seuraavasti:
-1. Lisätään 16 a artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"
”Arvopaperimarkkinaviranomaisen lausunnot eivät rajoitu käynnissä oleviin lainsäädäntömenettelyihin. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi myös tarvittaessa ehdottaa lausunnoissaan muutoksia voimassa oleviin säädöksiin, mukaan lukien muutokset, joilla
a)
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset unionin lainsäädännöstä tai niistä kansallisista säädöksistä, joilla unionin oikeus on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;
b)
varmistetaan johdonmukaiset raportointi- ja julkistamisvaatimukset alakohtaisessa ja useita aloja koskevassa lainsäädännössä;
c)
varmistetaan raportointi- ja julkistamisvaatimusten oikeasuhteisuus raportoivan yhteisön luonteeseen, kokoon ja monitahoisuuteen nähden;
d)
varmistetaan, että raportointi- ja julkistamisvaatimusten noudattaminen on oikeassa suhteessa arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävien ja tavoitteiden täyttämisen tuomaan lisäarvoon nähden.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja, voimassa olevista säädöksistä annettavia lausuntoja varten arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon kaikilta asiaankuuluvilta sidosryhmiltä saadut tiedot. Näiden lausuntojen perusteella komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen.”;
"
1. Korvataan 29 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:"
”d) se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja tietojen käytettävyyden ja laadun säilyttäen ehdottaa tarvittaessa muutoksia, joilla
–
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
varmistetaan oikeasuhteiset ja standardoidut raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
minimoidaan kustannukset;
–
korjataan sääntelyn puutteet;”;
"
2. Lisätään 30 artiklan 3 kohtaan e alakohta seuraavasti:"
”e) kansallisten raportointi- ja julkistamisvaatimusten tehokkuus, se, missä määrin tällaiset vaatimukset ovat yhdenmukaisia unionin lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten kanssa ja miten ne kykenevät täyttämään unionin lainsäädännössä vahvistetut standardit rahoitusta sääntelevien kansallisten lainkäyttöalueiden erityispiirteet huomioon ottaen.”;
"
3. Korvataan 35 artiklan 4 kohta seuraavasti:"
”4. Ennen kuin arvopaperimarkkinaviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan varmistaa, etteivät ilmoitus- ja julkistamisvelvoitteet ole päällekkäisiä, sen on otettava huomioon 35 a artiklan 1 b kohdassa tarkoitettujen muiden viranomaisten keräämät tiedot sekä Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.”;
"
4. Lisätään 35 a artikla seuraavasti:"
”35 a artikla
Tietojenvaihto viranomaisten välillä ja muiden tahojen kanssa
1. Arvopaperimarkkinaviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset jakavat keskenään tapauskohtaisesti tai säännöllisesti tietoja, joita ne ovat saaneet finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, kun pyynnön esittävällä viranomaisella on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen jakamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen tai toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä 35 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
1 a. Arvopaperimarkkinaviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset pyytävät kukin muilta viranomaisilta tietoja, joita ne muutoin pyytäisivät finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
a)
niillä on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti oikeus saada nämä tiedot;
b)
muista viranomaisista vähintään yhdellä on nämä tiedot hallussaan.
Ensimmäinen alakohta ei rajoita arvopaperimarkkinaviranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta saada pyydetyt tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos toinen viranomainen ei operatiivisista syistä pysty jakamaan tietoja.
Sen määrittämiseksi, täyttyykö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu edellytys, arvopaperimarkkinaviranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 35 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
1 b. Tässä artiklassa, 35 b artiklassa ja 70 artiklan 3 kohdassa ’muilla viranomaisilla’ tarkoitetaan mitä tahansa seuraavista viranomaisista:
a)
muut Euroopan valvontaviranomaiset;
b)
EJRK;
c)
tämän asetuksen 4 artiklan 2 alakohdassa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset;
Tässä artiklassa ’finanssilaitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1092/2010 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä finanssilaitosta.
2. Tietojenvaihtoa koskevassa pyynnössä on ilmoitettava asianmukaisesti unionin lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jonka nojalla pyynnön esittävä viranomainen voi saada tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta. Pyynnön esittävän viranomaisen ja tiedot jakavan viranomaisen on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja tietosuojasäännöksiä, joista säädetään 70 ja 71 artiklassa sekä alakohtaisessa lainsäädännössä ja joita sovelletaan tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja pyynnön esittävän viranomaisen välillä sekä tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja tiedot jakavan viranomaisen välillä. Tiedot jakavan viranomaisen on ilmoitettava tällaisesta tietojenvaihdosta kaikille asiaankuuluville finanssilaitoksille ilman aiheetonta viivytystä, ellei tietoja ole anonymisoitu, muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.
3. Edellä olevaa 1, 1 a ja 2 kohtaa sovelletaan myös tietoihin, jotka tiedot jakava viranomainen on saanut finanssilaitokselta tai muilta viranomaisilta ja joille tiedot jakava viranomainen on myöhemmin tehnyt laaduntarkastuksia tai joita tiedot jakava viranomainen on muutoin käsitellyt.
4. Arvopaperimarkkinaviranomainen ja muut viranomaiset tekevät 1, 1 a 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten ▌yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa täsmennetään tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ne ▌myös laativat tällaisten jaettujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn tarkoitettujen resurssien jakamista koskevat järjestelyt edellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat tietosuojaa, teollis- ja tekijänoikeuksia ja salassapitovelvollisuutta koskevien sovellettavien sääntöjen mukaiset. Yhteisymmärryspöytäkirjoissa noudatetaan kaikkien asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella yksinkertaista vakiomuotoa, jota tarvittaessa mukautetaan tiettyjen viranomaisten toimintaan mahdollisesti liittyviin erityisolosuhteisiin.
5. Edellä olevat 1–4 kohta eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eivätkä estä tai rajoita muun unionin lainsäädännön säädösten nojalla tehtävää arvopaperimarkkinaviranomaisen ja muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Jos tämän artiklan säännökset ovat ristiriidassa sellaisten unionin muun lainsäädännön säännösten kanssa, joilla säännellään muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, sovelletaan ensisijaisesti tällaisen muun unionin lainsäädännön säännöksiä.
6. Arvopaperimarkkinaviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset voivat jakaa perustellusta pyynnöstä ja tapauskohtaisesti komissiolle ▌tietoja, joita finanssilaitokset ovat raportoineet niille unionin lainsäädännön mukaisten velvoitteidensa mukaisesti ja jotkaovat sellaisessa muodossa, josta yksittäisiä yhteisöjä ei voida tunnistaa ja johon ei sisälly henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita unionin lainsäädännössä säädettyjä tietojen jakamista koskevia velvoitteita. Tietoja toimittaneille viranomaisille on asianmukaisesti ilmoitettava tietojen jakamisesta.
7. Arvopaperimarkkinaviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää finanssilaitoksille, tutkijoille ja muille yhteisöille, joiden oikeutettua etua tiedot koskevat, pääsyn tietoihin, joita ne ovat saaneet tehtäviään suorittaessaan, tietojen uudelleenkäyttämiseksi tutkimus- ja innovointitarkoituksiin edellyttäen, että arvopaperimarkkinaviranomainen on varmistanut kaikkien seuraavien edellytysten täyttymisen:
a)
tiedot on anonymisoitu siten, ettei rekisteröidyn tai finanssilaitoksen tunnistaminen ole tai ole enää mahdollista;
b)
tiedot on muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen, liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluva sisältö mukaan luettuina, suojaamiseksi;
c)
tahot, joille on myönnetty pääsy tietoihin, ovat osoittaneet, että niillä on luottamuksellisten tietojen suojaamisessa tarvittavat tekniset keinot ja että niillä on toisin sanoen välineet, joilla pystytään kaikilta osin varmistamaan yksityisyyden ja luottamuksellisuuden suoja.
Toiselta viranomaiselta saatuja tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan tällä perusteella tiedot alun perin saaneen viranomaisen suostumuksella.
7 a. Arvopaperimarkkinaviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yksi vuosi tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] kertomuksen kaikista alakohtaisiin asetuksiin liittyvistä oikeudellisista esteistä, jotka estävät niitä vaihtamasta tietoja muiden viranomaisten tai muiden tahojen kanssa. Kertomuksessa voidaan käsitellä myös ei-olennaisia, vanhentuneita, päällekkäisiä tai muuten epäolennaisia raportointivaatimuksia sekä tehdä ehdotuksia, joilla varmistetaan rahoitusalan yritysten ja muiden kuin rahoitusalan yritysten raportointivaatimusten johdonmukaisuus.
Kyseisen kertomuksen perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojan, salassapitovelvollisuuden ja tietosuojan komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jolla alakohtaisesta lainsäädännöstä poistetaan tällaiset oikeudelliset esteet, jotta voidaan edistää viranomaisten välistä ja muiden tahojen kanssa tapahtuvaa tietojenvaihtoa.”;
"
4 a. Lisätään artikla seuraavasti:"
”35 b artikla
Yhdennetyn raportointijärjestelmän perustaminen
1. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisen teknisistä yksityiskohdista kertomuksen ja etenemissuunnitelman, jotka perustuvat Euroopan valvontaviranomaisten raportoinnin yhdentämisestä osa-alueillaan tekemään työhön, ja liittää kertomukseen arvioinnin kustannuksista ja hyödyistä. Tätä kertomusta varten yhdennettyyn raportointijärjestelmään sisällytetään seuraavat:
a)
yhteinen tietohakemisto, jolla varmistetaan raportointivaatimusten ja tietojen standardoinnin johdonmukaisuus ja selkeys;
b)
yhteinen tietorekisteri raportointi- ja julkistamisvaatimuksista, kerätyn tiedon kuvauksista ja viranomaisista, joiden hallussa tiedot ovat;
c)
keskitetty tietoalue, mukaan lukien tiedonkeruun ja tietojenvaihdon tekninen suunnitelma; sekä
d)
pysyvä keskitetty yhteyspiste, jonne yhteisöt voivat ilmoittaa päällekkäisistä, tarpeettomista tai vanhentuneista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista.
Kertomukseen on liitettävä kokonaisrahoitusvaikutuksia koskeva arvio, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa.
Komissio antaa tarvittaessa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisessa tarvittavat taloudelliset ja tietotekniset resurssit sekä henkilöresurssit.
Arvopaperimarkkinaviranomainen perustaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa yhdennetyn raportointijärjestelmän viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].”;
"
4 b. Korvataan 36 artiklan 2 kohta seuraavasti:"
”2. Arvopaperimarkkinaviranomainen sekä EKPJ, komissio, kansalliset valvontaviranomaiset ja kansalliset tilastoviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa jakamalla tiedot ja analyysit, joita nämä tarvitsevat tehtäviensä suorittamiseen.
Arvopaperimarkkinaviranomainen, EJRK ja EKP koordinoivat toimiaan, joilla pyritään havaitsemaan, seuraamaan, ehkäisemään ja lieventämään rahoitusvakauteen kohdistuvia järjestelmäriskejä.
Arvopaperimarkkinaviranomainen noudattaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti tietojen jakamista koskevia esitettyjä säännöksiä.
Arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä luottamuksellisten tietojen, erityisesti yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien tietojen, siirtoa varten.”;
"
5. Lisätään 54 artiklan 2 kohtaan luetelmakohta seuraavasti:"
”– raportointi- ja julkistamisvaatimukset ja tietojen kerääminen finanssimarkkinoiden toimijoilta.”;
"
6. Korvataan 70 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
”3. Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä arvopaperimarkkinaviranomaista vaihtamasta tietoja 35 a artiklan 1 b kohdassa tarkoitettujen muiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssilaitoksiin sovellettavan muun unionin oikeuden mukaisesti.”.
"
4 a artikla
Asetuksen (EU) N:o 806/2014 muuttaminen
Lisätään asetukseen (EU) N:o 806/2014 artiklat seuraavasti:"
”34 a artikla
Tietojenvaihto viranomaisten välillä ja muiden tahojen kanssa
1. Kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset jakavat keskenään tapauskohtaisesti tai säännöllisesti tietoja, joita ne ovat saaneet finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, kun pyynnön esittävällä viranomaisella on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen jakamiseksi kriisinratkaisuneuvoston tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on käytettävä 35 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
2. Kriisinratkaisuneuvosto tai kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset pyytävät muilta viranomaisilta tietoja, joita ne muutoin pyytäisivät finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
a)
niillä on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot;
b)
muista viranomaisista vähintään yhdellä on nämä tiedot hallussaan.
Ensimmäinen alakohta ei rajoita kriisinratkaisuneuvoston tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten mahdollisuutta saada pyydetyt tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos toinen viranomainen ei operatiivisista syistä pysty jakamaan tietoja.
Sen määrittämiseksi, täyttyykö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu edellytys, kriisinratkaisuneuvoston on käytettävä 34 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
3. Tässä artiklassa ja 34 b artiklassa ’muilla viranomaisilla’ tarkoitetaan mitä tahansa seuraavista viranomaisista:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) …/…(21) perustettu rahanpesuntorjuntaviranomainen (AMLA);
g)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) …/…(22) 2 artiklan 1 alakohdassa määritellyt viranomaiset;
h)
asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklan 9 alakohdassa määritelty yhteinen valvontamekanismi (YVM);
i)
edellä 3 artiklan 3 alakohdassa määritellyt kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset.
Tässä artiklassa ’finanssilaitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1092/2010 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä finanssilaitosta.
4. Tietojenvaihtoa koskevassa pyynnössä on ilmoitettava asianmukaisesti unionin lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jonka nojalla pyynnön esittävä viranomainen voi saada tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta. Pyynnön esittävän viranomaisen ja tiedot jakavan viranomaisen on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja tietosuojasäännöksiä, joista säädetään 88 ja 89 artiklassa sekä alakohtaisessa lainsäädännössä ja joita sovelletaan tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja pyynnön esittävän viranomaisen välillä sekä tietojen jakamiseen finanssilaitoksen ja tiedot jakavan viranomaisen välillä. Tiedot jakavan viranomaisen on ilmoitettava tällaisesta tietojenvaihdosta kaikille asiaankuuluville finanssilaitoksille ilman aiheetonta viivytystä, ellei tietoja ole anonymisoitu, muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.
5. Edellä olevaa 1, 2 ja 4 kohtaa sovelletaan myös tietoihin, jotka tiedot jakava viranomainen on saanut finanssilaitokselta tai muilta viranomaisilta ja joille tiedot jakava viranomainen on myöhemmin tehnyt laaduntarkastuksia tai joita tiedot jakava viranomainen on muutoin käsitellyt.
6. Kriisinratkaisuneuvosto ja muut viranomaiset tekevät 1, 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa täsmennetään tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ne myös laativat tällaisten jaettujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn tarkoitettujen resurssien jakamista koskevat järjestelytedellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat tietosuojaa, teollis- ja tekijänoikeuksia ja salassapitovelvollisuutta koskevien sovellettavien sääntöjen mukaiset. Yhteisymmärryspöytäkirjoissa noudatetaan kaikkien asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella yksinkertaista vakiomuotoa, jota tarvittaessa mukautetaan tiettyjen viranomaisten toimintaan mahdollisesti liittyviin erityisolosuhteisiin.
7. Edellä olevat 1–6 kohta eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eivätkä estä tai rajoita muun unionin lainsäädännön säädösten nojalla tehtävää kriisinratkaisuneuvoston ja muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Jos tämän artiklan säännökset ovat ristiriidassa tämän asetuksen säännösten tai sellaisen unionin muun lainsäädännön kanssa, joilla säännellään muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, sovelletaan ensisijaisesti tällaisen muun unionin lainsäädännön säännöksiä.
8. Kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset voivat jakaa perustellusta pyynnöstä ja tapauskohtaisesti komissiolle tietoja, joita finanssilaitokset ovat raportoineet niille unionin lainsäädännöstä johtuvien velvoitteidensa mukaisesti ja jotka ovat sellaisessa muodossa, josta yksittäisiä yhteisöjä ei voida tunnistaa ja johon ei sisälly henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita unionin lainsäädännössä säädettyjä tietojen jakamista koskevia velvoitteita. Tietoja toimittaneille viranomaisille on asianmukaisesti ilmoitettava tietojen jakamisesta.
9. Kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset voivat myöntää finanssilaitoksille, tutkijoille ja muille yhteisöille, joiden oikeutettua etua tiedot koskevat, pääsyn tietoihin, joita ne ovat saaneet tehtäviään suorittaessaan, tietojen uudelleenkäyttämiseksi tutkimus- ja innovointitarkoituksiin edellyttäen, että kriisinratkaisuneuvosto on varmistanut kaikkien seuraavien edellytysten täyttymisen:
a)
tiedot on anonymisoitu siten, ettei rekisteröidyn tai finanssilaitoksen tunnistaminen ole tai ole enää mahdollista;
b)
tiedot on muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen, liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluva sisältö mukaan luettuina, suojaamiseksi;
c)
tahot, joille on myönnetty pääsy tietoihin, ovat osoittaneet, että niillä on luottamuksellisten tietojen suojaamisessa tarvittavat tekniset keinot ja että niillä on toisin sanoen välineet, joilla pystytään kaikilta osin varmistamaan yksityisyyden ja luottamuksellisuuden suoja.
Toiselta viranomaiselta saatuja tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan tällä perusteella tiedot alun perin saaneen viranomaisen suostumuksella.
10. Kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset toimittavat komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yksi vuosi tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] kertomuksen kaikista alakohtaisiin asetuksiin liittyvistä oikeudellisista esteistä, jotka estävät kriisinratkaisuneuvostoa vaihtamasta tietoja muiden viranomaisten tai muiden tahojen kanssa. Kertomuksessa voidaan käsitellä myös ei-olennaisia, vanhentuneita, päällekkäisiä tai muuten epäolennaisia raportointivaatimuksia sekä tehdä ehdotuksia, joilla varmistetaan rahoitusalan yritysten ja muiden kuin rahoitusalan yritysten raportointivaatimusten johdonmukaisuus.
Kyseisen kertomuksen perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojan, salassapitovelvollisuuden ja tietosuojan komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jolla alakohtaisesta lainsäädännöstä poistetaan tällaiset oikeudelliset esteet, jotta voidaan edistää viranomaisten välistä ja muiden tahojen kanssa tapahtuvaa tietojenvaihtoa.
34 b artikla
Yhdennetyn raportointijärjestelmän perustaminen
1. Kriisinratkaisuneuvosto laatii tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisen teknisistä yksityiskohdista kertomuksen ja etenemissuunnitelman, jotka perustuvat Euroopan valvontaviranomaisten raportoinnin yhdentämisestä osa-alueillaan tekemään työhön, ja liittää kertomukseen arvioinnin kustannuksista ja hyödyistä. Tätä kertomusta varten yhdennettyyn raportointijärjestelmään sisällytetään seuraavat:
a)
yhteinen tietohakemisto, jolla varmistetaan raportointivaatimusten ja tietojen standardoinnin johdonmukaisuus ja selkeys;
b)
yhteinen tietorekisteri raportointi- ja julkistamisvaatimuksista, kerätyn tiedon kuvauksista ja viranomaisista, joiden hallussa tiedot ovat;
c)
keskitetty tietoalue, mukaan lukien tiedonkeruun ja tietojenvaihdon tekninen suunnitelma; sekä
d)
pysyvä keskitetty yhteyspiste, jonne yhteisöt voivat ilmoittaa päällekkäisistä, tarpeettomista tai vanhentuneista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista.
2. Kertomukseen on liitettävä kokonaisrahoitusvaikutuksia koskeva arvio, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa.
Komissio antaa tarvittaessa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisessa tarvittavat taloudelliset ja tietotekniset resurssit sekä henkilöresurssit.
Kriisinratkaisuneuvosto perustaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa yhdennetyn raportointijärjestelmän viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].”;
"
4 b artikla
Rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta annetun asetuksen (EU) …/… muuttaminen
1. Lisätään 10 artiklan 2 kohtaan d alakohta seuraavasti:"
”d) se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä rahanpesuntorjuntaviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja tietojen käytettävyyden ja laadun säilyttäen ehdottaa tarvittaessa muutoksia, joilla
–
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
varmistetaan oikeasuhteiset ja standardoidut raportointi- ja julkistamisvaatimukset;
–
minimoidaan kustannukset;
–
korjataan sääntelyn puutteet;”;
"
2. Lisätään 16 artiklaan kohta seuraavasti:"
”3 a. Ennen kuin rahanpesuntorjuntaviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta varmistetaan, etteivät ilmoitus- ja julkistamisvelvoitteet ole päällekkäisiä, sen on otettava huomioon 16 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen muiden viranomaisten keräämät tiedot sekä Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.”;
"
3. Lisätään artikla seuraavasti:"
”16 a artikla
Tietojenvaihto viranomaisten välillä ja muiden tahojen kanssa
1. Rahanpesuntorjuntaviranomainen ja valvontaviranomaiset jakavat muiden viranomaisten kanssa tapauskohtaisesti tai säännöllisesti tietoja, joita ne ovat saaneet ilmoitusvelvollisilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, kun pyynnön esittävällä viranomaisella on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen jakamiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen tai valvontaviranomaisen on käytettävä 16 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
2. Rahanpesuntorjuntaviranomainen ja valvontaviranomaiset pyytävät kukin muilta viranomaisilta tietoja, joita ne muutoin pyytäisivät ilmoitusvelvollisilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:
a)
niillä on toimeksiantonsa, tavoitteidensa, tehtäviensä ja valtuuksiensa nojalla tai asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti valtuudet saada nämä tiedot;
b)
muista viranomaisista vähintään yhdellä on nämä tiedot hallussaan.
Ensimmäinen alakohta ei rajoita rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta saada nämä tiedot finanssilaitoksilta tai muilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jos toinen viranomainen ei operatiivisista syistä pysty jakamaan tietoja.
Sen määrittämiseksi, täyttyykö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu edellytys, rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja valvontaviranomaisten on käytettävä 16 b artiklassa tarkoitettua yhdennettyä raportointijärjestelmää, kun se on perustettu.
3. Tässä artiklassa, 16 artiklan 3 a kohdassa ja 16 b artiklassa ’muilla viranomaisilla’ tarkoitetaan mitä tahansa seuraavista viranomaisista:
asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklan 9 alakohdassa määritelty yhteinen valvontamekanismi (YVM).
Tässä artiklassa ’finanssilaitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1092/2010 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä finanssilaitosta.
4. Tietojenvaihtoa koskevassa pyynnössä on ilmoitettava asianmukaisesti unionin lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jonka nojalla pyynnön esittävä viranomainen voi saada tiedot ilmoitusvelvollisilta tai muulta toimivaltaiselta viranomaiselta. Pyynnön esittävän viranomaisen ja tiedot jakavan viranomaisen on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja tietosuojasäännöksiä, joista säädetään 75 ja 84 artiklassa sekä alakohtaisessa lainsäädännössä ja joita sovelletaan tietojen jakamiseen ilmoitusvelvollisen ja pyynnön esittävän viranomaisen välillä sekä tietojen jakamiseen ilmoitusvelvollisen ja tiedot jakavan viranomaisen välillä. Tiedot jakavan viranomaisen on ilmoitettava tällaisesta tietojenvaihdosta kaikille asiaankuuluville ilmoitusvelvollisille ilman aiheetonta viivytystä, ellei tietoja ole anonymisoitu, muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.
5. Edellä olevaa 1, 2 ja 4 kohtaa sovelletaan myös tietoihin, jotka tiedot jakava viranomainen on saanut ilmoitusvelvolliselta tai muilta viranomaisilta ja joille tiedot jakava viranomainen on myöhemmin tehnyt laaduntarkastuksia tai joita tiedot jakava viranomainen on muutoin käsitellyt.
6. Rahanpesuntorjuntaviranomainen ja muut viranomaiset tekevät 1, 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa täsmennetään tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ne myös laativat tällaisten jaettujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn tarkoitettujen resurssien jakamista koskevat järjestelyt edellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat tietosuojaa, teollis- ja tekijänoikeuksia ja salassapitovelvollisuutta koskevien sovellettavien sääntöjen mukaiset. Yhteisymmärryspöytäkirjoissa noudatetaan kaikkien asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella yksinkertaista vakiomuotoa, jota tarvittaessa mukautetaan tiettyjen viranomaisten toimintaan mahdollisesti liittyviin erityisolosuhteisiin.
7. Edellä olevat 1–6 kohta eivät rajoita teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa eivätkä estä tai rajoita muun unionin lainsäädännön säädösten nojalla tehtävää rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Jos tämän artiklan säännökset ovat ristiriidassa tämän asetuksen säännösten tai sellaisen unionin muun lainsäädännön kanssa, joilla säännellään muiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, sovelletaan ensisijaisesti tällaisen muun unionin lainsäädännön säännöksiä.
8. Rahanpesuntorjuntaviranomainen ja valvontaviranomaiset voivat jakaa perustellusta pyynnöstä ja tapauskohtaisesti komissiolle tietoja, joita ilmoitusvelvolliset ovat raportoineet niille unionin lainsäädännön mukaisten velvoitteidensa mukaisesti ja jotka ovat sellaisessa muodossa, josta yksittäisiä yhteisöjä ei voida tunnistaa ja johon ei sisälly henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita unionin lainsäädännössä säädettyjä tietojen jakamista koskevia velvoitteita. Tietoja toimittaneille viranomaisille on asianmukaisesti ilmoitettava tietojen jakamisesta.
9. Rahanpesuntorjuntaviranomainen ja valvontaviranomaiset voivat myöntää ilmoitusvelvollisille, tutkijoille ja muille yhteisöille, joiden oikeutettua etua tiedot koskevat, pääsyn tietoihin, joita ne ovat saaneet tehtäviään suorittaessaan, tietojen uudelleenkäyttämiseksi tutkimus- ja innovointitarkoituksiin edellyttäen, että rahanpesuntorjuntaviranomainen tai valvontaviranomaiset ovat varmistaneet kaikkien seuraavien edellytysten täyttymisen:
a)
tiedot on anonymisoitu siten, ettei rekisteröidyn tai ilmoitusvelvollisen tunnistaminen ole tai ole enää mahdollista;
b)
tiedot on muutettu, koottu yhteen tai käsitelty millä tahansa muulla suojamenetelmällä luottamuksellisten tietojen, liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluva sisältö mukaan luettuina, suojaamiseksi;
c)
tahot, joille on myönnetty pääsy tietoihin, ovat osoittaneet, että niillä on luottamuksellisten tietojen suojaamisessa tarvittavat tekniset keinot ja että niillä on toisin sanoen välineet, joilla pystytään kaikilta osin varmistamaan yksityisyyden ja luottamuksellisuuden suoja.
Toiselta viranomaiselta saatuja tietoja voidaan jakaa ainoastaan tällä perusteella tiedot alun perin saaneen viranomaisen suostumuksella.
10. Rahanpesuntorjuntaviranomainen ja valvontaviranomaiset toimittavat komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yksi vuosi tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] kertomuksen kaikista alakohtaisiin asetuksiin liittyvistä oikeudellisista esteistä, jotka estävät niitä vaihtamasta tietoja muiden viranomaisten tai muiden tahojen kanssa. Kertomuksessa voidaan käsitellä myös ei-olennaisia, vanhentuneita, päällekkäisiä tai muuten epäolennaisia raportointivaatimuksia sekä tehdä ehdotuksia, joilla varmistetaan rahoitusalan yritysten ja muiden kuin rahoitusalan yritysten raportointivaatimusten johdonmukaisuus.
Kyseisen kertomuksen perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien suojan, salassapitovelvollisuuden ja tietosuojan komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jolla alakohtaisesta lainsäädännöstä poistetaan tällaiset oikeudelliset esteet, jotta voidaan edistää viranomaisten välistä ja muiden tahojen kanssa tapahtuvaa tietojenvaihtoa.”;
"
4. Lisätään artikla seuraavasti:"
”16 b artikla
Yhdennetyn raportointijärjestelmän perustaminen
1. Rahanpesuntorjuntaviranomainen ja valvontaviranomaiset laativat tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisen teknisistä yksityiskohdista kertomuksen ja etenemissuunnitelman, jotka perustuvat Euroopan valvontaviranomaisten raportoinnin yhdentämisestä osa-alueillaan tekemään työhön, ja liittävät kertomukseen arvioinnin kustannuksista ja hyödyistä. Tätä kertomusta varten yhdennettyyn raportointijärjestelmään sisällytetään seuraavat:
a)
yhteinen tietohakemisto, jolla varmistetaan raportointivaatimusten ja tietojen standardoinnin johdonmukaisuus ja selkeys;
b)
yhteinen tietorekisteri raportointi- ja julkistamisvaatimuksista, kerätyn tiedon kuvauksista ja viranomaisista, joiden hallussa tiedot ovat;
c)
keskitetty tietoalue, mukaan lukien tiedonkeruun ja tietojenvaihdon tekninen suunnitelma; sekä
d)
pysyvä keskitetty yhteyspiste, jonne yhteisöt voivat ilmoittaa päällekkäisistä, tarpeettomista tai vanhentuneista raportointi- ja julkistamisvaatimuksista.
2. Kertomukseen on liitettävä kokonaisrahoitusvaikutuksia koskeva arvio, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa.
Komissio antaa tarvittaessa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan yhdennetyn raportointijärjestelmän perustamisessa tarvittavat taloudelliset ja tietotekniset resurssit sekä henkilöresurssit.
Rahanpesuntorjuntaviranomainen perustaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa yhdennetyn raportointijärjestelmän viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].”;
"
5. Lisätään 44 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"
”Rahanpesuntorjuntaviranomaisen lausunnot eivät rajoitu käynnissä oleviin lainsäädäntömenettelyihin. Rahanpesuntorjuntaviranomainen voi myös tarvittaessa ehdottaa lausunnoissaan muutoksia voimassa oleviin säädöksiin, mukaan lukien muutokset, joilla
a)
poistetaan tarpeettomat tai vanhentuneet raportointi- ja julkistamisvaatimukset unionin lainsäädännöstä tai niistä kansallisista säädöksistä, joilla unionin oikeus on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;
b)
varmistetaan johdonmukaiset raportointi- ja julkistamisvaatimukset alakohtaisessa ja useita aloja koskevassa lainsäädännössä;
c)
varmistetaan raportointi- ja julkistamisvaatimusten oikeasuhteisuus raportoivan yhteisön luonteeseen, kokoon ja monitahoisuuteen nähden;
d)
varmistetaan, että raportointi- ja julkistamisvaatimusten noudattaminen on oikeassa suhteessa rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtävien ja tavoitteiden täyttämisen tuomaan lisäarvoon nähden.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja, voimassa olevista säädöksistä annettavia lausuntoja varten rahanpesuntorjuntaviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon kaikilta asiaankuuluvilta sidosryhmiltä saadut tiedot. Näiden lausuntojen perusteella komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen.”.
”Komissio laatii kestävyysohjeistuksen, jolla voidaan unionin ympäristö- ja sosiaalisten tavoitteiden ja -normien mukaisesti sekä ”ei merkittävää haittaa” -periaate ja infrastruktuurihanketyyppien erot asianmukaisesti huomioon ottaen”;
"
-1 a. Korvataan 13 artiklan 7 kohdan toinen alakohta seuraavasti:"
”Toteutuskumppanin ja rahoituksen lopullisen saajan tai rahoituksenvälittäjän tai muun 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tahon väliset 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun EU:n takuun nojalla tekemät sopimukset on allekirjoitettava viimeistään 31 päivänä elokuuta 2026. Muissa tapauksissa toteutuskumppanin ja rahoituksen lopullisen saajan tai rahoituksenvälittäjän tai muun 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tahon väliset sopimukset on allekirjoitettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028.”;
"
-1 b. Korvataan 17 artiklan 2 kohdan h alakohta seuraavasti:"
”h) EU:n takuun kattamiin rahoitus- ja investointitoimiin liittyvä taloudellinen ja toimintaa koskeva raportointi ja seuranta varmistaen raportointia ja seurantaa koskevien vaatimusten oikeasuhteisuus ja minimoiden kaikkien sidosryhmien ja lopullisten edunsaajien osalta kustannukset InvestEU-ohjelman tavoitteita vaarantamatta;”;
"
1. Korvataan 28 artiklan 4 kohta seuraavasti:"
”4. Kunkin toteutuskumppanin on toimitettava komissiolle kerran vuodessa selvitys tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rahoitus- ja investointitoimista jaoteltuina tarvittaessa EU-osioon ja jäsenvaltio-osioon. Kunkin toteutuskumppanin on toimitettava tietoa jäsenvaltio-osiosta myös sille jäsenvaltiolle, jonka osiota se toteuttaa. Selvitykseen on sisällytettävä arvio EU:n takuun käytön edellytysten ja tämän asetuksen liitteessä III esitettyjen keskeisten tulosindikaattoreiden noudattamisesta. Selvitykseen on lisäksi sisällytettävä toiminta-, tilasto-, rahoitus- ja kirjanpitotietoja kustakin rahoitus- tai investointitoimesta sekä arvio odotetuista kassavirroista osion, politiikkaikkunan ja InvestEU-rahaston tasolla. EIP-ryhmän ja tarvittaessa muiden toteutuskumppaneiden selvitykseen on sisällyttävä tietoa myös tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rahoitus- ja investointitoimia toteutettaessa kohdatuista investointien esteistä. Selvityksiin on sisällytettävä tiedot, jotka toteutuskumppaneiden on annettava varainhoitoasetuksen 155 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.”.
"
5 a artikla
Yhdenmukaistaminen neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 kanssa
Komissio antaa tarvittaessa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme kuukautta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä] neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen tällä asetuksella asetuksiin (EU) N:o 1092/2010, (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010, (EU) N:o 806/2014 ja (EU) …/...(25) tehtävien muutosten yhdenmukaistamiseksi neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 kanssa.
6 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/523, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2021, InvestEU-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) 2015/1017 muuttamisesta (EUVL L 107, 26.3.2021, s. 30).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1092/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).
+Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0240(COD) (ehdotus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta – COM(2021) 421 final) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/868, annettu 30 päivänä toukokuuta 2022, eurooppalaisen datan hallinnoinnista ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta (datanhallinta-asetus) (EUVL L 152, 3.6.2022, s. 1).
+Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0240(COD) (ehdotus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta – COM(2021) 421 final) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
++Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0250(COD) (ehdotus kuudenneksi rahanpesunvastaiseksi direktiiviksi, COM(2021) 423 final) olevan direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
+Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0240(COD) (ehdotus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta – COM(2021) 421 final) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
++Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0250(COD) (ehdotus kuudenneksi rahanpesunvastaiseksi direktiiviksi, COM(2021) 423 final) olevan direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
+Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0240(COD) (ehdotus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta – COM(2021) 421 final) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
++Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0250(COD) (ehdotus kuudenneksi rahanpesunvastaiseksi direktiiviksi, COM(2021) 423 final) olevan direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
+Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0240(COD) (ehdotus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta – COM(2021) 421 final) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
++Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0250(COD) (ehdotus kuudenneksi rahanpesunvastaiseksi direktiiviksi, COM(2021) 423 final) olevan direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
+Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0240(COD) (ehdotus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta – COM(2021) 421 final) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
+Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0250(COD) (ehdotus kuudenneksi rahanpesunvastaiseksi direktiiviksi, COM(2021) 423 final) olevan direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
+Julkaisutoimisto: lisätään tekstiin asiakirjassa 2021/0240(COD) (ehdotus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta – COM(2021) 421 final) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, otsikko ja EUVL-julkaisuviite.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) (COM(2021)0802 – C9-0469/2021 – 2021/0426(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2021)0802),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0469/2021),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Suomen eduskunnan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. maaliskuuta 2022 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon alueiden komitean 30. kesäkuuta 2022 antaman lausunnon(2),
– ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 110 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 8. marraskuuta 2022 päivätyn kirjeen,
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 ja 59 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0033/2023),
A. toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu)
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden horisontaalisista kyberturvavaatimuksista ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta (COM(2022)0454 – C9-0308/2022 – 2022/0272(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0454),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0308/2022),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2022 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0253/2023),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa;
3. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden horisontaalisista kyberturvallisuusvaatimuksista ja asetusten (EU) N:o 168/2013 ja (EU) 2019/1020 ja direktiivin (EU) 2020/1828 muuttamisesta (kyberkestävyyssäädös)
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2024/2847.)
LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE
Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen poliittinen lausuma ENISAn resursseista digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden horisontaalisista kyberturvallisuusvaatimuksista ja asetusten (EU) N:o 168/2013 ja (EU) 2019/1020 sekä direktiivin (EU) 2020/1828 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/2847 (kyberresilienssisäädös) hyväksymisen yhteydessä
Euroopan parlamentti ja neuvosto toteavat, että tällä asetuksella ENISAlle annetaan lisätehtäviä, mikä lisää sen työmäärää ja edellyttäisi lisäresursseja sekä asiantuntemuksen että henkilöstömäärän alalla. Niinpä Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio katsovat, että ENISAn resursseja ja erityisesti riittävän asiantuntemuksen omaavaa henkilöstöä voi olla tarpeen lisätä, jotta ENISA voisi suorittaa tehokkaasti tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä. Tällainen lisäys voitaisiin tehdä ENISAn henkilöstötaulukkoa koskevassa vuotuisessa menettelyssä. Komission tehtävänä on ottaa unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen arviot määristä, joita se pitää välttämättöminä ENISAn henkilöstötaulukon kannalta, SEUT 314 artiklassa määrätyn talousarviomenettelyn puitteissa ja kyberturvallisuusasetuksessa säädettyä menettelyä noudattaen. Näin ollen komissio arvioi ENISAn henkilöstötaulukkoa koskevat alustavat määrärahat, jotka on otettu talousarvioon ensimmäisenä vuotena tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, ottaen huomioon tarvittavat resurssit ja erityisesti henkilöresurssit, jotta ENISA voi hoitaa asianmukaisesti tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemisesta ja esittämisestä (viherväitteitä koskeva direktiivi) (COM(2023)0166 – C9-0116/2023 – 2023/0085(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0166),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0116/2023),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisen yhteiskäsittelyn,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0056/2024),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemisesta ja esittämisestä (viherväitteitä koskeva direktiivi)
(1) ”Vihreyttä” ja kestävyyttä koskevista väitteistä on tullut kilpailukykytekijä, ja vihreisiin tuotteisiin liittyvä kasvu on ollut suurempaa kuin tavanomaisiin tuotteisiin liittyvä kasvu kuluttajien kiinnostuksen kasvaessa. Jos sisämarkkinoilla tarjotut ja ostetut tavarat ja palvelut eivät ole niin ympäristöystävällisiä kuin esitetään, kuluttajia johdetaan harhaan, vihreä siirtymä hidastuu ja kielteisten ympäristövaikutusten vähentäminen estyy. Vihreiden markkinoiden mahdollisuudet eivät ole täysin toteutuneet. Kansallisessa lainsäädännössä tai ympäristöväitteitä sääntelevissä yksityisissä aloitteissa asetetut erilaiset vaatimukset aiheuttavat rasitteen rajatylittävää kauppaa harjoittaville yrityksille, kun niiden on noudatettava erilaisia vaatimuksia kussakin jäsenvaltiossa. Tämä vaikuttaa yritysten kykyyn toimia sisämarkkinoilla ja hyödyntää näitä markkinoita. Samaan aikaan markkinaosapuolilla on vaikeuksia tunnistaa luotettavia ympäristöväitteitä ja tehdä parhaita mahdollisia ostopäätöksiä sisämarkkinoilla. Markkinoilla on yhä enemmän erilaisia merkintöjä ja laskentamenetelmiä, joten kuluttajien, yritysten, sijoittajien ja sidosryhmien on vaikea arvioida väitteiden luotettavuutta. [Tark. 1]
(2) Jos ympäristöväitteet eivät ole luotettavia, vertailukelpoisia ja todennettavissa, kuluttajat ja muut markkinatoimijat eivät pysty ostopäätöksillään antamaan täyttä tukeaan ympäristötehokkuuden parantamiselle. Vastaavasti luotettavien, vertailukelpoisten ja todennettavissa olevien tietojen puute estää kannustimien luomista ympäristötehokkuuden optimoimiseksi, joka yleensä olisi yhteydessä myös toimitusketjun yritysten tehokkuuden kasvuun ja kustannussäästöihin. Sisämarkkinoiden yhteisen vertailukohteen puuttuminen ja tästä aiheutuva sekaannus pahentavat näitä seurauksia.
(3) Ympäristöväitteisiin sisältyvän ympäristötiedon käyttäjien (kuluttajat, yritykset, sijoittajat, julkishallinnot ja kansalaisjärjestöt) osalta luotettavuuden, vertailukelpoisuuden ja todennettavuuden puute johtaa ympäristötietoa koskevaan luottamusongelmaan ja sekaannukseen epäyhtenäisten ja ristiriitaisten viestien tulkinnassa. Tästä on haittaa kuluttajille ja muille markkinatoimijoille, jotka saattavat valita tuotteen tai liiketoimen muiden vaihtoehtojen sijasta harhaanjohtavien tietojen perusteella.
(4) Sen vuoksi on tarpeen yhdenmukaistaa edelleen ympäristöväitteiden sääntelyä. Tällaisella yhdenmukaistamisella vahvistetaan kestävämpien tuotteiden ja elinkeinonharjoittajien markkinoita, kun vältetään kansallisten lähestymistapojen eroista johtuva markkinoiden pirstoutuminen. Sillä myös asetetaan vertailukohta, jonka avulla voidaan edistää maailmanlaajuista siirtymistä oikeudenmukaiseen, ilmastoneutraaliin, resurssitehokkaaseen ja kiertoon perustuvaan talouteen.(3)
(5) Yksityiskohtaisilla nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevilla unionin säännöillä, joita sovelletaan sellaisiin yrityksiin, jotka toimivat unionin markkinoilla yritysten ja kuluttajien välisessä viestinnässä, edistetään osaltaan vihreää siirtymää kohti kiertoon perustuvaa, ilmastoneutraalia ja puhdasta unionin taloutta, joka kunnioittaa maapallon kestävyyden rajoja, antamalla kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä, minkä lisäksi ne auttavat luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset tällaisia väitteitä esittäville markkinatoimijoille samalla, kun edistetään kestävää kulutusta. [Tark. 2]
(6) Ympäristöväitteitä koskeva sääntelykehys on yksi komission ehdottamista toimista, joilla pannaan täytäntöön Euroopan vihreän kehityksen ohjelma(4), jossa tunnustetaan, että luotettavalla, vertailukelpoisella ja todennettavissa olevalla tiedolla on tärkeä rooli, koska sen avulla ostajat voivat tehdä kestävämpiä päätöksiä ja ”viherpesun” riski pienenee, ja jossa sitoudutaan parantamaan sääntelyä ja muita toimia katteettomien ympäristöväitteiden torjumiseksi. Sääntelykehyksellä luodaan yhdessä muiden sovellettavien unionin sääntelykehysten kanssa, mukaan lukien ehdotus direktiiviksi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä(5), jolla muutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY(6) ja jota tällä ehdotuksella pyritään täydentämään erityissäännöksenä, selkeä järjestelmä ympäristöväitteille, mukaan lukien ympäristömerkit. [Tark. 3]
(7) Tämä direktiivi on osa useita toisiinsa liittyviä aloitteita, joilla pyritään luomaan vahva ja johdonmukainen tuotepoliittinen kehys, jonka avulla ympäristön kannalta kestävistä tuotteista ja liiketoimintamalleista tehdään normi eikä poikkeus, ja muuttamaanvarmistamaan, että väitettä, joka vain heijastaa yleistä käytäntöä, ei voida esittää kuluttajille kestävänä. Tämän tarkoituksena on muuttaa kulutustottumuksia siten, että jätettä ei alkujaan synny. Direktiiviä täydennetään muun muassa toimilla, jotka koskevat tuotteiden kiertotalouden mukaista suunnittelua, uusien liiketoimintamallien edistämistä ja vähimmäisvaatimusten asettamista sen estämiseksi, että EU:n markkinoille saatetaan ympäristölle haitallisia tuotteita, tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetusehdotuksen(7) avulla. [Tark. 4]
(8) Yksittäisten talouden alojen erityiset tarpeet olisi tunnustettava, ja tätä direktiiviä olisi sen vuoksi sovellettava vapaaehtoisiin nimenomaisiin ympäristöväitteisiin ja ympäristömerkintäjärjestelmiin, joita ei säännellä millään muulla unionin säädöksellä niiden perustelemisen, esittämisen tai todentamisen osalta. Tätä direktiiviä ei sen vuoksi olisi sovellettava sellaisiin nimenomaisiin ympäristöväitteisiin, joiden osalta unionin lainsäädännössä vahvistetaan erityiset säännöt, mukaan lukien menetelmäkehyksiä koskevat säännöt sekä arviointi- tai kirjanpitosäännöt, jotka liittyvät tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja laskemiseen, pakollisten ja muiden kuin pakollisten tietojen antamiseen kuluttajille tuotteiden ja elinkeinonharjoittajien ympäristötehokkuudesta tai kestävyystietoihin, joihin liittyy sellaisia viestejä tai kuvauksia, jotka voivat olla joko pakollisia tai vapaaehtoisia unionin sääntöjen mukaisesti.
(9) Luonnonmukaista maataloutta ja tuotantoa on kehitettävä edelleen EU:n vihreän kehityksen ohjelman, pellolta pöytään ‑strategian ja biodiversiteettistrategian puitteissa sekä tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä vähintään 25 prosenttia EU:n maatalousmaasta käytetään luonnonmukaiseen viljelyyn ja luonnonmukaista vesiviljelyä lisätään merkittävästi, ja luonnonmukaisen tuotannon kehittämistä koskevan toimintasuunnitelman (COM(2021) 141) mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/848(8) osalta tätä direktiiviä ei olisi sovellettava luonnonmukaisiksi sertifioituja tuotteita koskeviin ympäristöväitteisiin, jotka on perusteltu kyseisen asetuksen perusteella ja jotka liittyvät esimerkiksi torjunta-aineiden, lannoitteiden ja mikrobilääkeaineiden käyttöön tai esimerkiksi luonnonmukaisen maatalouden myönteisiin vaikutuksiin luonnon monimuotoisuuteen, maaperään tai veteen.(9) Luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöillä on myönteinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen sekä myönteinen sosiaalinen vaikutus, sillä se luo työpaikkoja ja houkuttelee nuoria viljelijöitä. Kuluttajat pitävät sitä arvossa. Asetuksen (EU) 2018/848 mukaisesti ilmaisuja ”bio” ja ”eko” sekä niiden johdoksia, joko yksin tai yhdistettyinä, saa käyttää unionissa ainoastaan tuotteista, niiden ainesosista tai rehuaineista, jotka kuuluvat kyseisen asetuksen soveltamisalaan, jos ne on tuotettu asetuksen (EU) 2018/848 mukaisesti. Jotta esimerkiksi puuvillasta voidaan käyttää ilmaisua ”eko”, se on sertifioitava luonnonmukaiseksi, sillä se kuuluu asetuksen (EU) 2018/848 soveltamisalaan. Sitä vastoin jos konetiskiaineesta käytetään ilmaisua ”eko”, asia ei kuulu asetuksen (EU) 2018/848 soveltamisalaan vaan siihen sovelletaan direktiivin 2005/29/EY säännöksiä. [Tark. 5]
(9 a) Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, EU:n toimintasuunnitelman ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” (COM(2021) 400), Euroopan kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian (COM(2020) 667) ja Euroopan unionin strategisen lähestymistavan ympäristössä oleviin lääkkeisiin (COM(2019) 128) puitteissa terveydenhuoltoala on merkittävässä asemassa ympäristöpaineiden vähentämisessä. Tässä yhteydessä asianmukaisen sääntelykehyksen luominen tuotteen komponenttien kestävyyteen, biohajoavuuteen, kiertotalouden mukaisuuteen ja alkuperään liittyvien viherväitteiden käyttämiselle sekä direktiivin 2001/83/EY mukaisten lääkkeiden että asetuksen (EU) 2017/745 mukaisten lääkinnällisten laitteiden osalta on ratkaisevan tärkeää, jotta yrityksiä kannustetaan edistämään ympäristötavoitteita ja taataan luotettava viestintä kuluttajille. [Tark. 6]
(10) Tätä direktiiviä ei myöskään sovelleta kestävyystietoihin, jotka sisältävät viestejä tai esityksiä, jotka voivat olla joko pakollisia tai vapaaehtoisia rahoituspalveluja koskevien unionin sääntöjen tai kansallisten sääntöjen mukaisesti, kuten sellaisten sääntöjen mukaisesti, jotka liittyvät pankki-, luotto-, vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaan, ammatillisiin lisäeläkkeisiin tai yksilöllisiin eläkkeisiin, arvopapereihin, sijoitusrahastoihin, sijoituspalveluyrityksiin, maksuihin, salkunhoitoon ja sijoitusneuvontaan, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(10) liitteessä I luetellut palvelut, sekä toimitus- ja selvitystoimintaan, neuvontaan, välitystoimintaan ja muihin rahoitusalan liitännäispalveluihin, mukaan luettuina tällaisiin rahoituspalveluihin liittyvät standardit tai sertifiointijärjestelmät.
(11) Tätä direktiiviä ei myöskään pitäisi soveltaa sellaisiin ympäristötietoihin, joista eurooppalaisia kestävyysraportointistandardeja pakollisesti tai vapaaehtoisesti direktiivin 2013/34/EU(11) mukaisesti soveltavat yritykset raportoivat, eikä tämän direktiivin 3 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa määriteltyjen yritysten vapaaehtoisesti raportoimiin kestävyystietoihin, jos kyseiset tiedot raportoidaan direktiivin 2013/34/EU 29 b tai 29 c artiklassa tarkoitettujen standardien tai muiden kansainvälisten, eurooppalaisten tai kansallisten kestävyysraportointistandardien tai ‑ohjeiden mukaisesti.
(12) Tämän direktiivin sääntöjä ei pitäisi soveltaa tarjouksiin, joissa tavaroiden ostaminen tai palvelujen vastaanottaminen edellyttää myyjän tai palveluntarjoajan määrittelemien ympäristökriteerien täyttämistä, tai tarjouksiin, joissa kuluttajat saavat edullisempia sopimusehtoja tai hintoja tällaisten kriteerien täyttämisen perusteella, esimerkiksi niin kutsuttuihin vihreisiin lainoihin, vihreiden kotien vakuutuksiin tai rahoituspalvelutuotteisiin, joissa on samankaltaisia ympäristötoimista tai ‑käyttäytymisestä saatavia palkkioita.
(13) Jos unionin tulevassa lainsäädännössä, esimerkiksi julkistetussa ”Count Emissions EU” ‑aloitteessa, unionin kestävän ruokajärjestelmän lainsäädäntökehystä koskevassa komission tulevassa ehdotuksessa, tuotteiden ekologista suunnittelua koskevassa asetuksessa(12) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1007/2011(13) tarkistuksessa, vahvistetaan sääntöjä, jotka koskevat ympäristöväitteitä, ympäristömerkkejä tai tiettyjen tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden arviointia tai niistä ilmoittamista tietyillä aloilla, näitä sääntöjä olisi sovellettava kyseisiin nimenomaisiin ympäristöväitteisiin tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen sijasta. [Tark. 7]
(14) Ehdotuksessa direktiiviksi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä, jolla muutetaan direktiiviä 2005/29/EY, asetetaan useita ympäristöväitteitä koskevia erityisiä vaatimuksia ja kielletään yleiset ympäristöväitteet, jotka eivät perustu väitteen kannalta merkitykselliseen tunnustettuun erinomaiseen ympäristönsuojelulliseen tasoon. Esimerkkejä tällaisista yleisistä ympäristöväitteistäympäristöväittämistä ovat ilmaukset ”ympäristöystävällinen”, ”ympäristöä säästävä”, ”eko-”, ”vihreä”, ”luontoystävällinen”, ”ekologinen” ja, ”ympäristöä kunnioittava”, ”ilmastoystävällinen”, ”lempeä ympäristölle”, ”hiiliystävällinen”, ”energiatehokas”, ”biohajoava”, ”biopohjainen” tai vastaavat ilmaukset, jotka antavat ymmärtää tai luovat vaikutelman, että ympäristönsuojelullinen taso on erinomainen. Tällä direktiivillä olisi täydennettävä kyseisessä ehdotuksessa esitettyjä vaatimuksia käsittelemällä nimenomaisia ympäristöväitteitä koskevia erityisiä näkökohtia ja vaatimuksia niiden perustelemisen, esittämisen ja todentamisen osalta. Tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia olisi sovellettava nimenomaisten ympäristöväitteiden tiettyihin näkökohtiin, ja ne ovat ensisijaisia direktiivissä 2005/29/EY säädettyihin vaatimuksiin nähden kyseisten näkökohtien osalta, jos ne ovat ristiriidassa kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. [Tark. 8]
(15) Sen varmistamiseksi, että kuluttajille tarjotaan luotettavaa, vertailukelpoista ja todennettavissa olevaa tietoa, jonka avulla he voivat tehdä ympäristön kannalta kestävämpiä päätöksiä, ja ”viherpesun” riskin pienentämiseksi on tarpeen vahvistaa nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevat vaatimukset. Tällaisessa perustelussa olisi otettava huomioon vankat ja riippumattomat kansainvälisesti tunnustetut ja ajantasaiset tieteelliset lähestymistavat tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien ja ympäristötehokkuuden tunnistamiseen ja mittaamiseen, ja sen olisi tuotettava kuluttajille luotettavaa, läpinäkyvää, vertailukelpoista ja todennettavissa olevaa tietoa. [Tark. 9]
(16) Nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseksi tehtävässä arvioinnissa on otettava huomioon tuotteen elinkaari tai elinkeinonharjoittajan koko toiminta, eikä siinä saa jättää huomiotta mitään merkityksellisiä ympäristönäkökohtia tai ympäristövaikutuksia. Väitetyt hyödyt eivät saisi johtaa kielteisten vaikutusten perusteettomaan siirtymiseen tuotteen elinkaaren tai elinkeinonharjoittajan kaiken toiminnan muihin vaiheisiin tai muiden kielteisten ympäristövaikutusten syntymiseen tai lisääntymiseen. [Tark. 10]
(17) Nimenomaisen ympäristöväitteen perustana olevan arvioinnin avulla olisi voitava yksilöidä ne tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristövaikutukset ja ympäristönäkökohdat, jotka yhdessä vaikuttavat merkittävästi tuotteen tai elinkeinonharjoittajan yleiseen ympäristötehokkuuteen (’merkitykselliset ympäristövaikutukset’ ja ’merkitykselliset ympäristönäkökohdat’). Viitteitä ympäristövaikutusten ja ympäristönäkökohtien merkityksellisyydestä voidaan saada arvioinneista, joissa otetaan huomioon elinkaari, mukaan lukien ympäristöjalanjälkeä koskeviin menetelmiin perustuvat tutkimukset, edellyttäen, että ne ovat täydellisiä tuoteryhmän kannalta merkityksellisten vaikutusten osalta ja että niissä ei jätetä ulkopuolelle mitään tärkeitä ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien käyttöä koskevassa komission suosituksessa(14) yksilöityjen merkityksellisten vaikutusluokkien olisi yhdessä muodostettava vähintään 80 prosenttia vaikutusten kokonaispistemäärästä. Nämä ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien merkitystä koskevat viitteet voivat johtua myös erilaisissa tyypin I ympäristömerkeissä, kuten EU-ympäristömerkissä, asetetuista kriteereistä tai ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevista unionin kriteereistä, luokitusjärjestelmäasetuksessa(15) asetetuista vaatimuksista, tuotekohtaisista säännöistä, jotka on hyväksytty kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen .../...(16) mukaisesti, tai muista asiaankuuluvista unionin säännöistä.
(18) Direktiivin 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksella direktiiviksi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä, mukaisesti elinkeinonharjoittaja ei saisi esittää tiettyyn tuoteryhmään kuuluvia tuotteita koskevia lakisääteisiä vaatimuksia elinkeinonharjoittajan tarjouksen erityispiirteenä eikä mainostaa kuluttajille sellaisia etuja, joita pidetään yleisen käytännön mukaisina kyseisillä markkinoilla. Nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseen käytettävien tietojen avulla olisi näin ollen voitava määrittää tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristötehokkuus verrattuna kyseisen tuoteryhmän, kuten elintarvikkeiden, tai kyseisen alan tuotteiden yleiseen käytäntöön. Tämä on tarpeen sen arvioimisen tueksi, voidaanko tiettyä tuotetta tai elinkeinonharjoittajaa koskevia nimenomaisia ympäristöväitteitä esittää ympäristöväitteen tehtävän mukaisesti. Sen tarkoituksena on osoittaa, että tuotteella tai elinkeinonharjoittajalla on myönteinen vaikutus ympäristöön, että tuotteella tai elinkeinonharjoittajalla ei ole lainkaan vaikutusta ympäristöön tai että tuote tai elinkeinonharjoittaja on vähemmän haitallinen ympäristölle kuin muut tuotteet tai elinkeinonharjoittajat. Yleinen käytäntö voi vastata lainsäädännöllisiä vähimmäisvaatimuksia, joita sovelletaan tiettyyn ympäristönäkökohtaan tai ympäristötehokkuuteen esimerkiksi tuotteen koostumuksen, pakollisen kierrätysmateriaalin osuuden tai käyttöiän lopun käsittelyn osalta. Jos kuitenkin suurin osa tuoteryhmään kuuluvista tuotteista tai suurin osa toimialan elinkeinonharjoittajista on lakisääteisiä vaatimuksia tehokkaampia, lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia ei pitäisi pitää yleisenä käytäntönä. Lisäksi nykyiset sertifiointijärjestelmät ja niiden tavaramerkit, kuten sertifiointijärjestelmät, joissa käytetään alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevaa sertifiointia, jotka voivat olla petoksille alttiita tai jotka eivät voi luotettavasti taata sertifioitujen tuotteiden tuotannon laillisuutta, olisi tarkastettava täysin tämän direktiivin vaatimusten osalta, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajia ei johdeta harhaan. [Tark. 11]
(19) Olisi harhaanjohtavaa kuluttajien kannalta, jos nimenomaisessa ympäristöväitteessä korostettaisiin etuja ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien osalta ja jätettäisiin huomiotta se, että näiden etujen saavuttaminen johtaa kielteisiin kompromisseihin muiden ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien osalta. Tätä varten nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseen käytettävillä tiedoilla olisi varmistettava, että asiaankuuluvien ympäristövaikutusten väliset sekä ympäristönäkökohtien ja ympäristövaikutusten väliset yhteydet ja mahdolliset kompromissit voidaan tunnistaa. Nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseen käytettävässä arvioinnissa olisi yksilöitävä, johtavatko ympäristövaikutuksiin tai ympäristönäkökohtiin liittyvät parannukset sellaisiin kompromisseihin, jotka heikentävät tehokkuutta merkittävästi muiden ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien osalta, esimerkiksi jos vedenkulutuksen säästöt johtavat kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaan lisääntymiseen tai saman ympäristövaikutuksen lisääntymiseen tuotteen elinkaaren toisessa vaiheessa esimerkiksi siten, että valmistusvaiheen hiilidioksidipäästöjen vähentyminen johtaa käyttövaiheen hiilidioksidipäästöjen huomattavaan lisääntymiseen. Esimerkiksi väite intensiivisten maatalouskäytäntöjen resurssien tehokkaan käytön myönteisistä vaikutuksista voi johtaa kuluttajia harhaan luonnon monimuotoisuuteen, ekosysteemeihin tai eläinten hyvinvointiin kohdistuviin vaikutuksiin liittyvien kompromissien vuoksi. Vihreää energiaa koskeva ympäristöväite voi johtaa kuluttajia harhaan, jos se perustuu resursseihin, jotka vaikuttavat kielteisesti paikalliseen kehitykseen ja ympäristöön, ja kierrätetyistä PET-pulloista valmistettua muovipolymeeriä sisältäviä tekstiilejä koskeva ympäristöväite voi myös johtaa kuluttajia harhaan kyseisen näkökohdan ympäristöhyödyn suhteen, jos tämän kierrätetyn polymeerin käyttö kilpailee elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien suljetun kierrätysjärjestelmän kanssa, jota pidetään kiertotalouden kannalta hyödyllisempänä. [Tark. 12]
(20) Jotta ympäristöväitettä voidaan pitää luotettavana, sen olisi kuvastettava mahdollisimman tarkasti tietyn tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristötehokkuutta. Nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseen käytettävien tietojen on sen vuoksi sisällettävä ensisijaisia, yrityskohtaisia tietoja olennaisista näkökohdista, jotka vaikuttavat merkittävästi väitteessä tarkoitetun tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristötehokkuuteen. On tarpeen löytää oikea tasapaino ympäristöväitteiden perustelemiseen tarvittavien asiaankuuluvien ja luotettavien tietojen varmistamisen ja ensisijaisten tietojen keräämiseen tarvittavien toimien välillä. Ensisijaisten tietojen käyttöä koskevaa vaatimusta olisi tarkasteltava ottaen huomioon väitteen esittävän elinkeinonharjoittajan vaikutusvalta asianomaiseen prosessiin ja ensisijaisten tietojen saatavuus. Jos väitteen esittävä elinkeinonharjoittaja ei toteuta prosessia eikä ensisijaisia tietoja ole saatavilla, tarkkoja toissijaisia tietoja olisi voitava käyttää myös sellaisten prosessien osalta, jotka vaikuttavat merkittävästi tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristötehokkuuteen. Tämä on erityisen tärkeää, jotta pk-yritykset eivät joutuisi epäedulliseen asemaan ja jotta ensisijaisten tietojen hankkimiseen tarvittavat toimet pysyisivät oikeasuhteisella tasolla. Lisäksi asiaankuuluvat ympäristönäkökohdat ovat erilaiset kunkin ympäristöväitteen osalta. Esimerkiksi kierrätys- tai biopohjaista sisältöä koskevien väitteiden osalta tuotteen koostumuksesta olisi oltava ensisijaiset tiedot. Jos väitetään, että tuote saastuttaa ympäristöä vähemmän tietyssä elinkaaren vaiheessa, kyseiseen elinkaaren vaiheeseen liittyviä päästöjä ja ympäristövaikutuksia koskevien tietojen olisi sisällettävä myös ensisijaisia tietoja. Sekä ensisijaisten tietojen että toissijaisten tietojen eli keskimääräisten tietojen laadun ja tarkkuuden olisi oltava korkea.
(21) Ilmastoon liittyvien väitteiden on osoitettu olevan usein erityisen epäselviä ja moniselitteisiä ja johtamaan kuluttajia harhaan. Tämä koskee erityisesti ympäristöväitteitä, joiden mukaan tuotteet tai yhteisöt ovat ”ilmastoneutraaleja” tai ”hiilineutraaleja” tiettyyn vuoteen mennessä tai joiden mukaan niiden ”hiilidioksidikompensaatio on 100 %” tai ”nettopäästöt ovat nolla” tiettyyn vuoteen mennessä, ja muita vastaavia ympäristöväitteitä. Tällaiset väittämät perustuvat usein kasvihuonekaasupäästöjen ”kompensointiin” ”päästöhyvityksillä”, jotka on tuotettu yrityksen arvoketjun ulkopuolella, esimerkiksi metsätalouden tai uusiutuvan energian hankkeilla. Kompensaatioiden perustana olevat menetelmät vaihtelevat suuresti, eivätkä ne ole aina läpinäkyviä, tarkkoja tai johdonmukaisia. Tämä johtaa siihen, että vältettyjen tai vähennettyjen päästöjen yliarvioinnin ja kaksinkertaisen laskennan riski on suuri täydentävyyden, pysyvyyden, nykykehityksestä poikkeavien kunnianhimoisten ja dynaamisten hyvityksiä koskevien perusskenaarioiden sekä tarkan kirjanpidon puuttumisen vuoksi. Nämä tekijät johtavat ympäristövaikutusten toteutumisen ja uskottavuuden kannalta heikkoihin päästökompensaatioihin, jotka johtavat kuluttajia harhaan, kun niitä käytetään nimenomaisissa ympäristöväitteissä. Kompensointi voi myös estää elinkeinonharjoittajia vähentämästä päästöjä omissa toiminnoissaan ja arvoketjuissaan. Jotta elinkeinonharjoittajat voisivat asianmukaisesti edistää maailmanlaajuisia ilmastonmuutoksen hillintää koskevia tavoitteita, niiden olisi asetettava etusijalle päästöjen tehokas vähentäminen omissa toiminnoissaan ja arvoketjuissaan senkompensaatioiden sijaan, että ne turvautuisivat kompensointeihin. Jäljelle jäävät päästöt vaihtelevat toimialakohtaisten kehityskulkujen mukaan maailmanlaajuisten ilmastotavoitteiden mukaisesti, ja niihin on puututtava poistoja tehostamalla. Kun kompensointeja kuitenkin käytetään, katsotaan asianmukaiseksi käsitellä ilmastoon liittyviä kompensointeihinpäästöhyvityksiin perustuvia väitteitä, myös tulevaa ympäristötehokkuutta koskevia väitteitä, läpinäkyvällä tavalla. Sen vuoksi ilmastoon liittyvien väitteiden perusteluissa olisi otettava huomioon elinkeinonharjoittajien käyttämät kasvihuonekaasupäästöjen kompensaatiot erillään elinkeinonharjoittajan tai tuotteen kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi näissä tiedoissa olisi täsmennettävä, mikä osuus kokonaispäästöistä on kompensoitu, liittyvätkö nämä kompensaatiot päästövähennyksien vai -poistumien lisäämiseen, sekä mitä menetelmää on käytetty. Ilmastoon liittyvät väitteet, joihin sisältyy kompensaatioiden käyttö, on perusteltava sellaisilla menetelmillä, joilla varmistetaan kompensaatioiden eheys ja asianmukainen kirjanpito ja jotka siten heijastavat johdonmukaisesti ja läpinäkyvästi tuloksena olevia ilmastovaikutuksia. [Tark. 13]
(22) Elinkeinonharjoittajat ovat yhä kiinnostuneempia esittämään tuotteen tai elinkeinonharjoittajan tulevaan ympäristötehokkuuteen liittyviä ympäristöväitteitä, muun muassa liittymällä aloitteisiin, joilla edistetään sellaisia käytäntöjä, jotka voivat vähentää ympäristövaikutuksia tai lisätä kiertotaloutta. Nämä väitteet olisi perusteltava kaikkiin nimenomaisiin ympäristöväitteisiin sovellettavien sääntöjen mukaisesti. [Tark. 14]
(23) Nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseen käytettävien tietojen olisi perustuttava tieteeseenriippumattomaan, vertaisarvioituun, laajasti tunnustettuun, vankkaan ja todennettavaan tieteelliseen näyttöön eli menetelmiin, lähestymistapoihin tai tutkimuksiin, jotka on kehitetty parhaiden läpinäkyvyyttä koskevien käytäntöjen mukaisesti ja jotka on vertaisarvioitu tieteellisessä yhteisössä, ja tiettyjen ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien huomiotta jättämistä olisi harkittava huolellisesti. Menetelmien on oltava julkisesti saatavilla, jotta voidaan varmistaa arviointien läpinäkyvyys ja eheys. [Tark. 15]
(24) Ympäristöjalanjälkeä koskevilla menetelmillä voidaan tukea nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista, kun kyse on menetelmien kattamien elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia koskevien väitteiden osalta edellyttäen, että ne kattavat kaikki tuoteryhmän kannalta merkitykselliset vaikutukset ja että niiden ulkopuolelle ei jätetä mitään tärkeitä ympäristövaikutuksia. Menetelmät kattavat 16 ympäristövaikutusta, kuten ilmastonmuutoksen sekä vaikutukset, jotka liittyvät veteen, ilmaan, maaperään, luonnonvaroihin, maankäyttöön ja toksisuuteen.
(25) Se, että tuotteen merkittävä ympäristövaikutus ei kuulu mihinkään ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien 16 vaikutusluokasta, ei saisi olla peruste sille, että tällaisia vaikutuksia ei oteta huomioon. Talouden toimijalla, joka esittää nimenomaisen ympäristöväitteen tällaisesta tuoteryhmästä, olisi oltava huolellisuusvelvollisuus hankkia näyttöä väitteen perusteeksi. Esimerkiksi talouden toimijalla, joka esittää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(17) 5 artiklassa määriteltyä kalastustuotetta koskevan nimenomaisen ympäristöväitteen, olisi oltava huolellisuusvelvollisuus, jonka mukaan sen on hankittava näyttöä kohteena olevan kalakannan kestävyyden perustelemiseksi. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää kansainvälisen merentutkimusneuvoston ja vastaavien kannanarviointilaitosten tekemiä kalakanta-arvioita.
(26) Lisäksi mikromuovien vapautumiseen liittyvien elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten arvioimiseksi ei ole vielä luotettavaa menetelmää. Jos tällainen vapautuminen kuitenkin edistää merkittäviä ympäristövaikutuksia, jotka eivät ole väitteen kohteena, sellaisen elinkeinonharjoittajan, joka esittää väitteen jostakin muusta näkökohdasta, ei pitäisi voida jättää vapautumista huomiotta, vaan sen olisi otettava huomioon käytettävissä olevat tiedot ja päivitettävä arviointi heti, kun laajalti tunnustettua tieteellistä näyttöä on saatavilla.
(27) Kuluttajia voidaan johtaa harhaan myös sellaisilla nimenomaisilla ympäristöväitteillä, joissa todetaan tai annetaan ymmärtää, että tuotteella tai elinkeinonharjoittajalla on vähemmän tai enemmän ympäristövaikutuksia tai parempi tai huonompi ympäristötehokkuus kuin muilla tuotteilla tai elinkeinonharjoittajilla (’vertailevat ympäristöväitteet’). Jotta kuluttajat voisivat saada luotettavaa tietoa, on tarpeen varmistaa, että vertailevia ympäristöväitteitä voidaan vertailla asianmukaisella tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY(18) soveltamista. Esimerkiksi tehokkuuteen perustuva sertifiointi ja prosessiin perustuva sertifiointi perustuvat erilaisiin indikaattoreihin. Niissä esimerkiksi asetetaan tietyt kynnysarvot, jotka on täytettävä, tai varmistetaan, että tietty menettely on käytössä. Se, että valitaan samoja ympäristönäkökohtia koskevat indikaattorit mutta käytetään eri kaavaa niiden määrittämiseksi, tekee vertailun mahdottomaksi, ja näin ollen on olemassa vaara, että kuluttajia johdetaan harhaan. Jos kaksi elinkeinonharjoittajaa esittää ilmastonmuutosta koskevan ympäristöväitteen ja toinen ottaa huomioon ainoastaan suorat ympäristövaikutukset ja toinen sekä suorat että epäsuorat ympäristövaikutukset, tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Päätös tehdä vertailu ainoastaan tietyissä tuotteen elinkaaren vaiheissa voi myös johtaa harhaanjohtaviin väitteisiin, jos sitä ei tehdä läpinäkyväksi. Vertailevassa ympäristöväitteessä on varmistettava, että myös sellaisten tuotteiden osalta, joiden raaka-aineet, käyttötarkoitukset ja prosessiketjut ovat hyvin erilaisia, kuten biopohjaiset muovit ja fossiilipohjaiset muovit, elinkaaren olennaisimmat vaiheet otetaan huomioon kaikkien tuotteiden osalta. Esimerkiksi maa- tai metsätalous on olennaista biopohjaisten muovien osalta, kun taas raakaöljyn talteenotto on olennaista fossiilipohjaisten muovien osalta, ja kysymys siitä, päätyykö merkittävä osa tuotteesta kaatopaikalle, on erittäin olennainen sellaisten muovien osalta, joiden biologinen hajoaminen kaatopaikkaolosuhteissa on helppoa, mutta ehkä vähemmän olennainen sellaisten muovien osalta, jotka eivät hajoa biologisesti tällaisissa olosuhteissa. [Tark. 16]
(27 a) On tärkeää, että elinkeinonharjoittajat eivät esitä yleisiä väitteitä, kuten ”tietoinen”, ”kestävä” ja ”vastuullinen”, jotka perustuvat yksinomaan tunnustettuun erinomaiseen ympäristönsuojelulliseen tasoon, koska tällaiset käsitteet liittyvät ympäristöominaisuuksien lisäksi muihin ominaisuuksiin, kuten sosiaalisiin ominaisuuksiin. [Tark. 17]
(28) Vahvistettaessa vaatimuksia, jotka koskevat nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista ja niiden esittämistä, myös komission antamilla delegoiduilla säädöksillä, olisi otettava huomioon vaikeudet, joita elinkeinonharjoittajat saattavat kohdata kerätessään tietoja toimijoilta koko arvoketjussaan tai tuotteen koko elinkaaren ajalta, erityisesti kun on kyse palveluista tai riittämättömästä tieteellisestä näytöstä. Tämä on tärkeää esimerkiksi sähköisten viestintäpalvelujen kaltaisissa palveluissa, joiden osalta voi olla vaikeaa määritellä laajuutta ja järjestelmän rajoja, esimerkiksi sitä, mistä elinkaari alkaa ja mihin se päättyy, ja vielä enemmän silloin, kun toimitusketjut ovat monimutkaisia ja epävakaita, esimerkiksi silloin, kun monet laitteet tai komponentit valmistetaan useissa yrityksissä EU:n ulkopuolella, jolloin kestävyyteen liittyvät tiedot eivät välttämättä ole helposti asianomaisten EU:n elinkeinonharjoittajien saatavilla.
(29) Joihinkin aloihin tai tiettyihin tuotteisiin tai elinkeinonharjoittajiin voidaan epäillä liittyvän merkittäviä ympäristövaikutuksia tai ympäristönäkökohtia, mutta näiden ympäristövaikutusten ja ympäristönäkökohtien täydelliseen arviointiin ei välttämättä ole vielä olemassa tunnustettua tieteellistä menetelmää. Tällaisissa tapauksissa ja samalla kun pyritään kehittämään menetelmiä ja keräämään näyttöä, joiden avulla voidaan arvioida kyseisten alojen, elinkeinonharjoittajien tai tuotteiden ympäristövaikutuksia tai ympäristönäkökohtia, elinkeinonharjoittajien olisi voitava mainostaa kestävyystoimiaan julkaisemalla yrityksen kestävyysraportointia, yrityksen suorituskykymittareita koskevaa tosiasioihin perustuvaa raportointia ja energiankulutuksen vähentämiseen tähtääviä toimia, muun muassa verkkosivuillaan. Tällä joustavuudella säilytettäisiin ja edistettäisiin kyseisten alojen tai elinkeinonharjoittajien kannustimia jatkaa toimiaan tämän direktiivin mukaisten yhteisten ympäristöarviointien laatimiseksi ja voitaisiin tarjota riittävästi aikaa tällaisen työn loppuunsaattamiseen.
(29 a) On tärkeää tunnustaa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten kohtaamat haasteet resurssien ja valmiuksien osalta, erityisesti verrattuna suurempiin yrityksiin. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä kaikki tarvittavat toimenpiteet auttaakseen mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä noudattamaan tämän direktiivin vaatimuksia. [Tark. 18]
(30) Vaikka sopimattomat kaupalliset menettelyt, mukaan lukien harhaanjohtavat ympäristöväitteet, on kielletty kaikilta elinkeinonharjoittajilta direktiivin 2005/29/EY(19) mukaisesti, pienimpien yritysten ympäristöväitteiden perustelemiseen ja todentamiseen liittyvä hallinnollinen taakka voi olla kohtuuton, ja sitä olisi vältettävä. Tätä varten mikroyritykset olisi vapautettava 3 ja 4 artiklassa säädetyistä perustelemista koskevista vaatimuksista, elleivät nämä yritykset tahdo hankkia nimenomaisia ympäristöväitteitä koskevaa vaatimustenmukaisuustodistusta, jonka toimivaltaiset viranomaiset tunnustavat kaikkialla unionissa.
(31) Jotta voidaan vastata sekä elinkeinonharjoittajien dynaamisia markkinointistrategioita koskeviin tarpeisiin että kuluttajien tarpeisiin saada yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa ympäristötietoa, komissio voi antaa delegoituja säädöksiä täydentääkseen säännöksiä, jotka koskevat nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista, täsmentämällä tarkemmin perustelemisen kriteerejä tiettyjen väitteiden osalta (esimerkiksi ilmastoon liittyvät väitteet, mukaan lukien väitteet, jotka perustuvat elinkeinonharjoittajan jäljelle jäävien päästöjen päästöhyvityksiin kompensaatioista, kuten ”ilmastoneutraalius”, ”ilmastoneutraaliudesta” tai muusta vastaavasta sekä väitteet tuotteiden kierrätettävyydestä ja kierrätysmateriaalin osuudesta). Komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa säännöt ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien ja ympäristötehokkuuden mittaamista ja laskemista varten määrittämällä, mitkä tuotteen tai elinkeinonharjoittajan toiminnot, prosessit, materiaalit, päästöt tai käyttötarkoitukset vaikuttavat merkittävästi tai eivät voi vaikuttaa asiaankuuluviin ympäristövaikutuksiin ja ympäristönäkökohtiin, määrittämällä, minkä ympäristönäkökohtien ja ympäristövaikutusten osalta olisi käytettävä ensisijaisia tietoja, sekä määrittämällä kriteerit ensisijaisten ja toissijaisten tietojen paikkansapitävyyden arvioimiseksi. Useimmissa tapauksissa komissio harkitsisi näiden sääntöjen antamisen tarpeellisuutta vasta sen jälkeen, kun se on saanut tulokset ympäristöväitteiden kehityksen seurannasta unionin markkinoilla, mutta joidenkin väitetyyppien osalta voi olla tarpeen, että komissio antaa täydentäviä sääntöjä jo ennen kuin seurannan tulokset ovat saatavilla. Esimerkiksi ilmastoon liittyvien väitteiden osalta voi olla tarpeen hyväksyä tällaisia täydentäviä säädöksiä, jotta kompensointeihinelinkeinonharjoittajan jäljelle jäävien päästöjensä päästöhyvityksiin perustuvien väitteiden perustelemista koskevat säännökset voidaan toteuttaa käytännössä. [Tark. 19]
(32) Komission suositus (EU) 2021/2279 sisältää ohjeita siitä, miten mitataan tiettyjen tuotteiden tai organisaatioiden elinkaaren aikaista ympäristötehokkuutta ja miten kehitetään tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevia tuoteryhmäsääntöjä (PEFCR-sääntöjä) ja organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevia toimialasääntöjä (OEFSR-sääntöjä), joiden avulla tuotteita voidaan verrata vertailuarvoon. Tällaisia tiettyjä tuotteita tai elinkeinonharjoittajia koskevia tuoteryhmäsääntöjä voidaan käyttää tukemaan väitteiden perustelemista tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä tuoteryhmä- tai alakohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi silloin, kun siitä voi koitua lisäarvoa. Joidenkin tuoteryhmien osalta tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskeva menetelmä (PEF-menetelmä) ei kuitenkaan sovellu kokonaisvaltaisen ympäristöarvioinnin tekemiseen. Jos tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskeva menetelmä ei kuitenkaan vielä kata tuoteryhmän kannalta merkityksellistä vaikutusluokkaa, PEFCR-säännöt voidaan ottaa käyttöön vasta, kun nämä uudet merkitykselliset ympäristövaikutusluokat on lisätty. Esimerkiksi merikalastuksen osalta PEFCR-säännöissä olisi esimerkiksi otettava huomioon kalastuskohtaiset ympäristövaikutusluokat, erityisesti kohteena olevan kannan kestävyys. Avaruuden osalta PEFCR-säännöissä olisi otettava huomioon puolustus- ja avaruuskohtaiset ympäristövaikutusluokat, mukaan lukien kiertoradalla tapahtuva avaruudessa käyttö. Elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden osalta esimerkiksi luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelu sekä viljelykäytännöt, mukaan lukien laajaperäisen viljelyn myönteiset ulkoisvaikutukset ja eläinten hyvinvointi, olisi myös otettava huomioon PEFCR-säännöissä ennen kuin niiden hyväksymistä voidaan harkita. Tekstiilien osalta PEFCR-säännöissä olisi esimerkiksi otettava huomioon mikromuovien vapautuminen ennen kuin PEFCR-sääntöjen hyväksymistä voidaan harkita. Jotta komissio voi kehittää edelleen nykyistä PEF-menetelmää ja käsitellä sen puutteita, sen on tärkeää arvioida ja päivittää menetelmiä säännöllisesti tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi. On myös tärkeää, että komissio antaa tällä direktiivillä perustetulle kuulemisfoorumille mahdollisuuden edistää PEFCR- ja OEFCR-sääntöjen kehittämistä. [Tark. 20]
(32 a) Jotta voidaan varmistaa ympäristöväitteiden perustelemisen eheys, riippumattomuus ja korkea laatu sekä varmistaa, että perusteluja koskevien vaatimusten ansiosta kuluttajilla on parempi ymmärrys ympäristövaikutuksista, on tärkeää, että nämä ympäristöväitteiden perusteluja koskevat vaatimukset kehitetään siten, että prosessissa on mukana tasapainoinen kokoonpano eri sidosryhmiä, kuten kuluttajajärjestöjä, ympäristöalan kansalaisjärjestöjä, merkintäjärjestelmien ylläpitäjiä ja toimivaltaisia elimiä, teollisuuden edustajien lisäksi, mukaan lukien mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset ja käsityöteollisuuden edustajat, ammattiliitot, elinkeinonharjoittajat, vähittäiskauppiaat ja maahantuojat. Tätä varten komission olisi perustettava kuulemisfoorumi, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja siitä, soveltuvatko nykyiset säännöt ja menetelmät tiettyjen ympäristöväitteiden perustelemiseen, ja olla kuultavana uusien delegoitujen säädösten tarkistamisen tai kehittämisen valmistelun yhteydessä. [Tark. 21]
(33) Koska direktiiviä 2005/29/EY sovelletaan jo harhaanjohtaviin ympäristöväitteisiin, se antaa kansallisille tuomioistuimille ja hallintoviranomaisille mahdollisuuden lopettaa tällaiset väitteet ja kieltää ne. Esimerkiksi direktiivin 2005/29/EY noudattamiseksi ympäristöväitteiden olisi liityttävä ainoastaan sellaisiin näkökohtiin, jotka ovat merkittäviä tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristövaikutusten kannalta. Ympäristöväitteiden ja merkintäjärjestelmien olisi myös oltava selkeitä ja yksiselitteisiä sen suhteen, mihin tuotteen tai elinkeinonharjoittajan näkökohtiin niissä viitataan, eivätkä ne saisi jättää kertomatta tai peittää tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristötehokkuutta koskevia tärkeitä tietoja, joita kuluttajat tarvitsevat voidakseen tehdä tietoon perustuvia valintoja. Ympäristöväitteeseen sisältyvien Sanamuotojen, kuvakielen ja tuotteen yleisen esitystavan, mukaan lukien iskulauseet, taitto, värivalinnat, kuvat, äänet, symbolit, tavaramerkki tai merkinnät, olisi annettava totuudenmukainen ja tarkka kuva saavutettavan ympäristöhyödyn laajuudesta, eikä saavutettavaa ympäristöhyötyä saisi liioitella. Soveltuvissa tapauksissa tietoja tuotteen sertifioidun materiaalin osuuden tarkasta määrästä ei saa jättää pois, varsinkaan silloin, kun sertifioidun materiaalin vähimmäisosuus voisi olla nolla, ottaen huomioon että tietyntyyppiset merkintäjärjestelmät perustuvat tähän ominaisuuteen. [Tark. 22]
(34) Jos nimenomainen ympäristöväite koskee lopputuotetta ja tuotteen ympäristövaikutukset tai ympäristönäkökohdat ilmenevät käyttövaiheessa tai käyttöiän lopussa ja kuluttajat voivat vaikuttaa tällaisiin ympäristövaikutuksiin tai ympäristönäkökohtiin asianmukaisella käyttäytymisellä, kuten jätteiden oikealla lajittelulla tai käyttötottumusten vaikutuksilla tuotteen pitkäikäisyyteen, väitteeseen olisi sisällyttävä myös tietoja, joissa kuluttajille selitetään, miten heidän käyttäytymisellään voidaan edistää ympäristönsuojelua. [Tark. 23]
(35) Jotta kuluttajien olisi helpompi valita kestävämpiä tuotteita ja jotta elinkeinonharjoittajia kannustettaisiin pienentämään ympäristövaikutuksiaan, kun esitetty väite liittyy tulevaan ympäristötehokkuuteen, väitteen olisi ensisijaisesti perustuttava elinkeinonharjoittajan omien toimintojen ja arvoketjujen sisäisiin parannuksiin eikä kasvihuonekaasupäästöjen tai muiden ympäristövaikutusten kompensointiin.
(36) Kuluttajilla olisi oltava helposti saatavillaan tiedot tuotteesta tai elinkeinonharjoittajasta, jota nimenomainen, suoraan tuotteessa esitetty tai siihen liitetty ympäristöväite koskee, ja tiedoista, joilla tuotteeseen sovellettava väite perustellaan. Näissä tiedoissa olisi otettava huomioon myös vanhempien kuluttajien tarpeet. Tätä varten elinkeinonharjoittajien olisi joko annettava nämä tiedot fyysisessä muodossa tai annettava verkkolinkki, QR-koodi, digitaalinen tuotepassi tai vastaava, joka johtaa verkkosivustolle, jolla on saatavilla yksityiskohtaisempia tietoja nimenomaisen ympäristöväitteen perusteluista vähintään yhdellä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa väite esitetään. Tämän direktiivin täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi verkkolinkillä, QR-koodilla tai vastaavalla olisi myös varmistettava, että nimenomaisen ympäristöväitteen perustelemista koskeva vaatimustenmukaisuustodistus ja todistuksen laatineen todentajan yhteystiedot ovat helposti saatavilla. Taustalla olevat tutkimukset, arvioinnit, menetelmät tai laskelmat olisi asetettava julkisesti saataville, elleivät tiedot ole direktiivin (EU) 2016/943 2 artiklan 1 kohdan mukaisia liikesalaisuuksia. [Tark. 24]
(37) Mikroyrityksiin kohdistuvien mahdollisten suhteettomien vaikutusten välttämiseksi nämä pienimmät yritykset olisi vapautettava 5 artiklan vaatimuksista, jotka liittyvät nimenomaisten ympäristöväitteiden perusteluja koskeviin tietoihin, elleivät nämä yritykset tahdo saada nimenomaisen ympäristöväitteen vaatimustenmukaisuustodistusta, jonka toimivaltaiset viranomaiset tunnustavat kaikkialla unionissa. [Tark. 25]
(38) Kun komissio antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevia säännöksiä, voi olla tarpeen täydentää myös tällaisten väitteiden esittämistä koskevia säännöksiä. Jos esimerkiksi laaditaan erityisiä elinkaareen perustuvia sääntöjä, jotka koskevat tietyn tuoteryhmän tai alan nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista, voi olla tarpeen lisätä täydentäviä sääntöjä, jotka koskevat näiden sääntöjen perusteella arvioitujen ympäristövaikutusten esittämistä, edellyttämällä, että kokonaisympäristötehokkuutta kuvaavan yhdistelmäindikaattorin yhteydessä on esitettävä kolme tärkeintä ympäristövaikutusta. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään nimenomaisten ympäristöväitteiden esittämistä koskevia säännöksiä.
(39) Tällä hetkellä unionin markkinoilla käytetään yli 200 ympäristömerkkiä. Niissä on merkittäviä eroja siinä, miten ne toimivat esimerkiksi käytettyjen standardien tai menetelmien läpinäkyvyyden ja kattavuuden, tarkistusten tiheyden taikka tarkastusten tai todentamisten tason osalta. Nämä erot vaikuttavat siihen, kuinka luotettavia ympäristömerkeissä esitettävät tiedot ovat. Vaikka EU-ympäristömerkkiin tai sen kansallisiin vastineisiin perustuvilla väitteillä on vankka tieteellinen perusta, merkkien kriteerien kehittäminen on läpinäkyvää ja merkit edellyttävät testausta ja kolmannen osapuolen tekemää todentamista, minkä lisäksi niihin sovelletaan säännöllistä seurantaa, on näyttöä siitä, että monet EU:n markkinoilla tällä hetkellä käytettävät ympäristömerkit ovat harhaanjohtavia. Erityisesti monista ympäristömerkeistä puuttuvat riittävät todentamismenettelyt. Siksi ympäristömerkeissä esitettyjen nimenomaisten ympäristöväitteiden olisi perustuttava sertifiointijärjestelmään.
(40) Tapauksissa, joissa ympäristömerkki sisältää kuluttajille suunnattua kaupallista viestintää, jossa annetaan ymmärtää tai luodaan vaikutelma, että tuotteella on myönteinen vaikutus tai ei lainkaan vaikutusta ympäristöön tai että se on vähemmän haitallinen ympäristölle kuin kilpailevat tuotteet, joissa merkkiä ei ole, myös kyseinen ympäristömerkki muodostaa nimenomaisen ympäristöväitteen. Tällaisen ympäristömerkin sisältöön sovelletaan näin ollen nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista ja esittämistä koskevia vaatimuksia.
(41) Ympäristömerkkien tavoitteena on usein antaa kuluttajille tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien kumulatiivista ympäristövaikutusta kuvaava yhteispistemäärä, jonka avulla tuotteita tai elinkeinonharjoittajia voidaan suoraan vertailla keskenään. Tällainen yhteispisteytys saattaa kuitenkin johtaa kuluttajia harhaan, sillä yhdistelmäindikaattori saattaa peittää tuotteen tiettyjen näkökohtien kielteisiä ympäristövaikutuksia tuotteen muiden näkökohtien myönteisemmillä ympäristövaikutuksilla. Lisäksi eri toimijoiden laatimat merkit eroavat yleensä toisistaan yhteispisteytyksen perustana olevien erityisten menetelmien, kuten tarkasteltujen ympäristövaikutusten tai näille ympäristövaikutustenympäristövaikutuksille annettujen painotusten, osalta. Tämä voi johtaa siihen, että sama tuote saa eri pistemäärän tai luokituksen järjestelmästä riippuen. Huolenaihe koskee sekä unionissa että kolmansissa maissa perustettuja järjestelmiä. Tämä edistää sisämarkkinoiden pirstaloitumista, saattaa asettaa pienemmät yritykset epäedulliseen asemaan ja todennäköisesti johtaa kuluttajia edelleen harhaan ja heikentää heidän luottamustaan ympäristömerkkeihin. Tämän riskin välttämiseksi ja sisämarkkinoiden paremman yhdenmukaistamisen varmistamiseksi nimenomaisia ympäristöväitteitänimenomaisten ympäristöväitteiden, mukaan lukien ympäristömerkit, jotka perustuvat tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien kumulatiivista ympäristövaikutusta kuvaavaan yhteispisteytykseen, ei olisi pidettävä riittävän perusteltuina, elleivät kyseiset yhteispisteytykset perustu unionin sääntöihin, mukaan lukien komission tämän direktiivin nojalla antamat delegoidut säädökset, joiden tuloksena ovat sellaiset unionin laajuiset yhdenmukaistetut järjestelmät, jotka koskevat kaikkia tuotteita tai tiettyä tuoteryhmää ja jotka perustuvat yhtenäiseen menetelmään yhdenmukaisuuden ja vertailtavuuden varmistamiseksitäytettävä vaatimukset, joilla varmistetaan taustalla olevien ympäristömerkintäjärjestelmien luotettavuus, myös niiden arviointimenetelmien ja hallintotavan osalta. [Tark. 26]
(42) Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä vihreässä siirtymässä koskevan direktiiviehdotuksen, jolla muutetaan direktiiviä 2005/29/EY, mukaisesti sellaisen kestävyysmerkinnän esittäminen, joka ei perustu sertifiointijärjestelmään tai jota viranomaiset eivät ole vahvistaneet, on kaikissa olosuhteissa sopimaton kaupallinen menettely. Tämä tarkoittaa, että ”itsesertifioidut” kestävyysmerkinnät, joiden osalta ei tehdä kolmannen osapuolen toteuttamaa todentamista eikä säännöllistä seurantaa kestävyysmerkinnän taustalla olevien vaatimusten noudattamisen osalta, ovat kiellettyjä.
(43) Jotta voitaisiin torjua ympäristömerkkien muodossa esitettäviä harhaanjohtavia nimenomaisia ympäristöväitteitä ja lisätä kuluttajien luottamusta ympäristömerkkeihin, mukaan lukien sertifiointijärjestelmien tavaramerkit ja logot, tässä direktiivissä olisi vahvistettava hallintokriteerit, joita kaikkien ympäristömerkintäjärjestelmien on noudatettava, ja täydennettävä siten mainitussa direktiivin 2005/29/EY muuttamista koskevassa ehdotuksessa asetettuja vaatimuksia. [Tark. 27]
(44) Jotta vältettäisiin virallisesti tunnustettujen kansallisten tai alueellisten EN ISO 14024 ‑standardin tyypin I ympäristömerkintäjärjestelmien ja muiden ympäristömerkintäjärjestelmien lisääntyminen entisestään ja varmistettaisiin parempi yhdenmukaistaminen sisämarkkinoilla, uusia kansallisia tai alueellisia ympäristömerkintäjärjestelmiä olisi kehitettävä ainoastaan unionin lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pyytää komissiota harkitsemaan julkisten merkintäjärjestelmien kehittämistä unionin tasolla sellaisia tuoteryhmiä tai aloja varten, joilla tällaisia merkkejä ei vielä ole unionin lainsäädännössä ja joilla yhdenmukaistaminen toisi lisäarvoa kestävyys- ja sisämarkkinatavoitteiden saavuttamiseksi tehokkaasti. [Tark. 28]
(45) Jotta kansainväliselle kaupalle ei luotaisi tarpeettomia esteitä ja jotta voitaisiin varmistaa yhdenvertainen kohtelu unionissa käyttöön otettujen julkisten järjestelmien kanssa, uusia merkintäjärjestelmiä perustavien unionin ulkopuolisten viranomaisten olisi voitava pyytää komissiolta hyväksyntää merkin käytölle unionin markkinoilla. Hyväksynnän edellytyksenä olisi oltava, että järjestelmä edistää tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista ja että järjestelmät tuottavat lisäarvoa ympäristötavoitteiden, ympäristövaikutusten kattavuuden, tuoteryhmän tai alan osalta ja täyttävät kaikki tämän direktiivin vaatimukset.
(46) Jos yksityisten toimijoiden perustamia ympäristömerkkijärjestelmiä on liikaa ja ne ovat soveltamisalaltaan päällekkäisiä, ne voivat aiheuttaa sekaannusta kuluttajien keskuudessa tai heikentää heidän luottamustaan ympäristömerkkeihin. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava nykyisten ympäristömerkkijärjestelmien kuvaaminen elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisessä kaupallisessa menettelyssä vasta tämän direktiivin soveltamisen alkamisen jälkeen ja silloin, kun tällaiset järjestelmät ovat tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden mukaisia, ja sallittava, että yksityiset toimijat perustavat uusia ympäristömerkkijärjestelmiä ainoastaan, jos ne tarjoavat merkittävää lisäarvoa nykyisiin kansallisiin tai alueellisiin järjestelmiin verrattunatämän direktiivin vaatimusten mukaisesti merkin myöntämisperusteiden kunnianhimoisen ympäristötavoitteen, merkityksellisten ympäristövaikutusten kattavuuden ja perustana olevan arvioinnin täydellisyyden osalta. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön uusien ympäristömerkkijärjestelmien hyväksymistä varten menettely, joka perustuu riippumattoman todentajan laatimaan vaatimustenmukaisuustodistukseen, ja arvioitava nykyisten ympäristö- ja kestävyysmerkintä- ja sertifiointijärjestelmien esittämät väitteet. Tätä olisi sovellettava sekä unionissa että unionin ulkopuolella perustettuihin järjestelmiin, nykyiset järjestelmät mukaan luettuina. [Tark. 29]
(47) Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja uusia kansallisia ja alueellisia virallisesti tunnustettuja ympäristömerkintäjärjestelmiä ja uusia yksityisiä merkintäjärjestelmiä koskevien säännösten täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi komission olisi julkaistava luettelo tällaisista järjestelmistä, joiden soveltamista voidaan jatkaa unionin markkinoilla tai jotka voivat tulla unionin markkinoille. [Tark. 30]
(48) Jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden yhdenmukainen lähestymistapa yksityisten toimijoiden kehittämien ympäristömerkintäjärjestelmien arviointiin ja hyväksymiseen ja vahvistaa komission hyväksymismenettely ehdotetuille unionin ulkopuolisten viranomaisten perustamille järjestelmille, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltasiirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset säännöt, joissa täsmennetään tällaisten ympäristömerkintäjärjestelmien hyväksymistä koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset, liiteasiakirjojen muoto ja sisältö sekä tällaisten järjestelmien hyväksymismenettelyä koskevat säännöt. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(20) mukaisesti. [Tark. 31]
(49) On olennaisen tärkeää, että nimenomaiset ympäristöväitteet ja ympäristömerkintäjärjestelmät vastaavat asianmukaisesti sekä suoraan tuotteessa esitetyn että siihen liitetyn väitteen kattamaa ympäristötehokkuutta ja sen kattamia ympäristövaikutuksia ja että niissä otetaan huomioon viimeisin tieteellinen näyttö. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että väitteen esittävä elinkeinonharjoittaja tarkistaa ja päivittääja ympäristömerkintäjärjestelmät tarkistavat ja päivittävät väitteiden perustelut ja esittämisen vähintään viiden vuoden välein, jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin vaatimusten noudattaminen. [Tark. 32]
(49 a) EU:n tupakkatuotedirektiivin 2014/40/EU 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa kielletään ympäristöväitteet tupakkatuotteissa ja niiden pakkauksissa, mutta siinä ei kielletä tupakkateollisuuden toimijoita esittämästä viherväitteitä toiminnastaan kokonaisuutena etenkin ympäristötehokkuutta koskevien mainoskampanjoiden avulla, mikä voisi johtaa kuluttajia harhaan. Sen vuoksi tupakkateollisuuden toimintaa koskevia ympäristöväitteitä ei pitäisi sallia. [Tark. 33]
(50) Sen varmistamiseksi, että nimenomaiset ympäristöväitteet ovat luotettavia, on tarpeen, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön menettelyn sen todentamiseksi, että nimenomaisten ympäristöväitteiden, mukaan lukien ympäristömerkit, perustelemisessa ja esittämisessä tai ympäristömerkintäjärjestelmissä noudatetaan tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia.
(51) Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat valvoa tehokkaammin tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanoa ja jotta voitaisiin mahdollisimman hyvin estää perusteettomien nimenomaisten ympäristöväitteiden, mukaan lukien ympäristömerkit, esiintyminen markkinoilla, direktiivissä vahvistettuja yhdenmukaistettuja vaatimuksia noudattavien todentajien olisi tarkistettava, että sekä nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemisessa että niiden esittämisessä käytettävät tiedot täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. Kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi todentaminen olisi joka tapauksessa tehtävä ennen ympäristöväitteiden julkistamista tai ympäristömerkkien asettamista esille. Ennen tämän direktiivin voimaantuloa painettujen tuotteiden tai pakkausten haaskauksen välttämiseksi jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön tämän direktiivin voimaantulopäivän ja soveltamisen alkamispäivän välisen siirtymäkauden, jonka aikana todennettavaksi jätettyjä olemassa olevia ympäristöväitteitä voidaan käyttää. Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle ennen tämän direktiivin voimaantuloa esitettyjen väitteiden todentamisen. Todentaja voi tarvittaessa ilmoittaa useita tämän direktiivin vaatimusten mukaisia tapoja esittää nimenomainen ympäristöväite, jotta vältetään tarve jatkuvaan uudelleensertifiointiin, jos esittämistapaa muutetaan hieman ilman, että muutos vaikuttaa tämän direktiivin vaatimusten täyttymiseen. Jotta elinkeinonharjoittajien olisi helpompi noudattaa nimenomaisten ympäristöväitteiden, mukaan lukien ympäristömerkit, perustelemista ja esittämistä koskevia sääntöjä, todentamisessa olisi otettava huomioon väitteen tai ympäristömerkin luonne ja sisältö, mukaan lukien se, vaikuttavatko ne direktiivin 2005/29/EY kannalta sopimattomilta. [Tark. 34]
(52) Jotta elinkeinonharjoittajat saisivat koko sisämarkkinoilla oikeusvarmuuden siitä, että nimenomaiset ympäristöväitteet ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, toimivaltaisten viranomaisten olisi tunnustettava vaatimustenmukaisuustodistus kaikkialla unionissa. Mikroyritysten ja pienten yritysten, jotka hyödyntävät siirtymävaihetta, olisi voitava pyytää tällaista todistusta, jos ne tahtovat sertifioida väitteensä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti ja hyötyä siitä, että todistus tunnustetaan kaikkialla unionissa. Vaatimustenmukaisuustodistus ei kuitenkaan saisi vaikuttaa direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa valvovien viranomaisten tai tuomioistuinten toteuttamaan ympäristöväitteen arviointiin. [Tark. 35]
(53) Nimenomaisten ympäristöväitteiden ja ympäristömerkintäjärjestelmien todentamista koskevien säännösten yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi ja tämän direktiivin todentamista koskevien säännösten täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä vaatimustenmukaisuustodistusten yhteinen muoto ja tällaisten todistusten tekniset myöntämiskeinot. Tämän yhteisen muodon olisi helpotettava vaatimustenmukaisuustodistusten tunnustamista toimivaltaisten viranomaisten toimesta kaikkialla unionissa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(21) mukaisesti. [Tark. 36]
(54) Pk-yrityksetMikro- ja pk-yritysten pitäisi pystyä hyötymään kestävämpien tuotteiden markkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista, mutta niiden kustannukset ja vaikeudet saattavat olla suhteellisesti suurempia joidenkin nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista ja todentamista koskevien vaatimusten osalta. Jäsenvaltioiden ja komission olisi annettava riittävästi tietoa ja lisättävä tietoisuutta siitä, miten tämän direktiivin vaatimuksia voidaan noudattaa, varmistettava kohdennettu ja erikoistunut koulutus sekä annettava erityistä apua ja tukea, mukaan lukien rahoitus, pk-yrityksille, jotka haluavat esittää tuotteitaan tai toimintaansa koskevia nimenomaisia ympäristöväitteitä. Jäsenvaltioiden on toimia toteuttaessaan noudatettava valtiontukisääntöjä. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset mikro- ja pk-yrityksille kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden olisi käytävä säännöllistä vuoropuhelua alueellisella ja kansallisella tasolla käytössä olevista mikro- ja pk-yritysten tukitoimenpiteistä. Lisäksi ja sen varmistamiseksi, että mikro- ja pk-yritykset eivät kohtaa suhteettoman suuria kustannuksia ja vaikeuksia tämän direktiivin vaatimusten osalta, komission olisi harkittava joitakin aloitteita mikro- ja pk-yrityksille tarkoitettujen rahoitusohjelmien puitteissa tapauksissa, joissa yritykset haluavat esittää nimenomaisia ympäristöväitteitä tuotteistaan tai toiminnastaan. [Tark. 37]
(55) Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset unionin markkinoilla, joilla tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristötehokkuutta koskevat väitteet perustuvat luotettaviin, vertailukelpoisiin ja todennettavissa oleviin tietoihin, on tarpeen vahvistaa yhteiset täytäntöönpanon valvontaa ja vaatimusten noudattamista koskevat säännöt.
(56) Sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin tavoitteet saavutetaan ja vaatimukset pannaan tehokkaasti täytäntöön, jäsenvaltioiden olisi nimettävä omat toimivaltaiset viranomaisensa, jotka vastaavat tämän direktiivin soveltamisesta ja täytäntöönpanon valvonnasta. Koska tämän direktiivin 5 ja 6 artikla kuitenkin täydentävät läheisesti direktiivin 2005/29/EY säännöksiä, jäsenvaltioiden olisi myös voitava nimetä niiden täytäntöönpanoa varten toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat samat kuin direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanon valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Johdonmukaisuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi tätä valintaa tehdessään voitava käyttää niitä täytäntöönpanokeinoja ja -valtuuksia, jotka ne ovat vahvistaneet direktiivin 2005/29/EY 11 artiklan mukaisesti, poiketen tässä direktiivissä säädetyistä täytäntöönpanosäännöistä. Tapauksissa, joissa jäsenvaltion alueella on useampi kuin yksi nimetty toimivaltainen viranomainen, ja jotta voidaan varmistaa toimivaltaisten viranomaisten tehtävien tehokas hoitaminen, jäsenvaltion olisi varmistettava kaikkien nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten välinen tiivis yhteistyö. [Tark. 38]
(57) Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava vähimmäismäärä tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia, jotta ne voivat varmistaa tämän direktiivin noudattamisen, tehdä nopeammin ja tehokkaammin keskinäistä yhteistyötä ja estää markkinatoimijoita rikkomasta tätä direktiiviä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksella (EU) 2017/2394(22) kuluttajansuojaviranomaisille jo annettuja valtuuksia. Näiden valtuuksien olisi oltava riittävät, jotta niiden avulla voidaan puuttua tehokkaasti täytäntöönpanoa koskeviin haasteisiin verkkokaupassa ja digitaalisessa toimintaympäristössä ja estää sääntöjä laiminlyöviä markkinatoimijoita käyttämästä hyväkseen täytäntöönpanojärjestelmän aukkoja sijoittautumalla jäsenvaltioihin, joiden toimivaltaisilla viranomaisilla ei välttämättä ole valmiuksia puuttua laittomiin käytäntöihin.
(58) Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava käyttää kaikkia tapauksen tosiseikkoja ja olosuhteita todisteena tutkinnassaan.
(59) Jotta unionin markkinoilla ei esiintyisi harhaanjohtavia ja perustelemattomia nimenomaisia ympäristöväitteitä, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkastettava säännöllisesti esitetyt nimenomaiset ympäristöväitteet ja sovelletut ympäristömerkintäjärjestelmät sen varmistamiseksi, että tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset täyttyvät.
(60) Kun toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat tämän direktiivin vaatimusten rikkomisen, niiden olisi toteutettava arviointi ja sen tulosten perusteella ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle havaitusta rikkomisesta ja vaadittava elinkeinonharjoittajaa toteuttamaan korjaavia toimia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi vaadittava elinkeinonharjoittajaa ryhtymään tehokkaisiin ja nopeisiin toimiin rikkomisen korjaamiseksi, jotta vaatimustenvastaisen nimenomaisen ympäristöväitteen tai vaatimustenvastaisen ympäristömerkintäjärjestelmän harhaanjohtava vaikutus kuluttajiin olisi mahdollisimman pieni. Vaadittavien korjaavien toimien olisi oltava oikeassa suhteessa havaittuun rikkomiseen ja sen odotettavissa oleviin kuluttajiin kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin.
(61) Jos rikkominen ei rajoitu niiden kansalliseen alueeseen ja jos nimenomainen ympäristöväite on levinnyt elinkeinonharjoittajien välillä, toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava muille jäsenvaltioille tekemänsä arvioinnin tuloksista ja kaikista toimista, jotka ne ovat vaatineet vastuussa olevaa elinkeinonharjoittajaa toteuttamaan.
(62) Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tarkastettava unionin markkinoilla olevia nimenomaisia ympäristöväitteitä, kun niillä on hallussaan asiaankuuluvia tietoja, mukaan lukien kolmansien osapuolten esittämät perustellut huolet, ja tehtävä tarkastukset näiden tietojen perusteella. Kolmansien osapuolten, jotka esittävät huolensa, olisi pystyttävä osoittamaan, että niillä on riittävä etu tai että niiden oikeus on heikentynyt.
(63) Sen varmistamiseksi, että elinkeinonharjoittajia saadaan tehokkaasti estettyä olemasta noudattamatta tämän direktiivin vaatimuksia, jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että nämä säännöt pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Seuraamusten johdonmukaisemman soveltamisen helpottamiseksi on tarpeen vahvistaa yhteiset, muut kuin tyhjentävät kriteerit rikkomistapauksissa määrättävien seuraamusten tyyppien ja tasojen määrittämiseksi. Näihin kriteereihin olisi sisällyttävä muun muassa rikkomisen luonne ja vakavuus sekä rikkomisesta saatu taloudellinen hyöty, jotta voidaan varmistaa, että syylliset menettävät kyseiset hyödyt.
(64) Rikkomisista määrättäviä seuraamuksia ja toimenpiteitä asettaessaan jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että rikkomisen vakavuuden perusteella sakkojen tason olisi tosiasiallisesti poistettava vaatimuksia noudattamattomalta elinkeinonharjoittajalta taloudellinen hyöty, joka on saatu harhaanjohtavan tai perusteettoman nimenomaisen ympäristöväitteen tai vaatimustenvastaisen ympäristömerkintäjärjestelmän käytöstä, myös toistuvissa rikkomistapauksissa. Jäsenvaltioiden säätämiin rikkomisiin liittyviin toimenpiteisiin olisi sen vuoksi kuuluttava myös kyseisen tuotteen takavarikointi elinkeinonharjoittajalta tai rikkomisen kohteena olevista liiketoimista saatujen tulojen menetetyksi tuomitseminen tai väliaikainen poissulkeminen julkisista hankinnoista tai kielto asettaa tuotteita tai palveluja saataville unionin markkinoilla. Rikkomisen vakavuuden olisi oltava täytäntöönpanoviranomaisten toteuttamien toimenpiteiden tärkein peruste. Sakkojen enimmäismäärän olisi oltava varoittava, ja sen olisi oltava vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisissä jäsenvaltioissa, jos kyseessä on laajalle levinnyt rikkominen, jolla on unionin laajuinen ulottuvuus ja johon sovelletaan koordinoituja tutkinta- ja täytäntöönpanotoimia asetuksen (EU) 2017/2394(23) mukaisesti.
(65) On erityisen tärkeää, että antaessaan delegoituja säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa valmisteluvaiheessa asianmukaiset kuulemiset, myös kuulemisfoorumin kanssa ja myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(24) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [Tark. 39]
(66) Arvioidakseen lainsäädännön toimivuutta sen tavoitteisiin nähden komission olisi toteutettava tämän direktiivin arviointi ja esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tärkeimmistä havainnoista. Tämän direktiivin arviointia varten jäsenvaltioiden olisi kerättävä säännöllisesti tietoja direktiivin soveltamisesta ja toimitettava ne komissiolle vuosittain.
(67) Jos komissio katsoo tämän direktiivin seurannan ja arvioinnin tulosten perusteella aiheelliseksi ehdottaa tämän direktiivin uudelleentarkastelua, olisi myös harkittava sellaisten lisäsäännösten toteuttamiskelpoisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, joilla velvoitetaan käyttämään yhteistä menetelmää nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseksi, laajennetaan vaarallisia aineita sisältäviä tuotteita koskevia ympäristöväitteitä koskevaa kieltoa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa vaarallisten aineiden käyttöä pidetään yhteiskunnan kannalta välttämättömänä, tai jatketaan ympäristönäkökohtia tai ympäristövaikutuksia koskevien erityisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevien vaatimusten yhdenmukaistamista. [Tark. 40]
(68) Haitallisimpien aineiden käyttö, erityisesti niiden käyttö kuluttajatuotteissa, olisi lopulta lopetettava unionissa asteittain, jotta voidaan välttää ja estää ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia merkittäviä haittoja. Komission olisi annettava kertomus nimenomaisten ympäristöväitteiden käytöstä haitallisia aineita sisältävissä tuotteissa ja arvioitava, missä tuotteissa tai tuoteryhmissä nimenomaisten ympäristöväitteiden käyttö on harhaanjohtavaa. Koska tällaisten väitteiden käyttö voi kannustaa sellaisten tuotteiden kulutukseen, jotka sisältävät ympäristölle tai ihmisten terveydelle haitallisia aineita, komissiolla olisi oltava valta antaa delegoituja säädöksiä tällaisten nimenomaisten ympäristöväitteiden käytön rajoittamiseksi tai kieltämiseksi. Kertomuksessaan komissio voisi myös arvioida, olisiko asianmukaista käyttää tiettyjä asetuksessa (EY) N:o 66/2010 vahvistettuja, aineiden tai valmisteiden/seosten käyttöä koskevia EU-ympäristömerkin myöntämisperusteita tämän direktiivin mukaisten nimenomaisten ympäristöväitteiden käytön mahdollisten rajoitusten tai kieltojen yhteydessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008(25) kielletään vaarallisia kemikaaleja sisältävien seosten ja aineiden merkitseminen ”myrkyttömiksi”, ”vaarattomiksi”, ”ympäristöystävällisiksi”, ”ekologisiksi” tai muilla lausekkeilla, jotka antavat ymmärtää, että aine tai seos ei ole vaarallinen, tai kyseisen aineen tai seoksen luokituksen kanssa ristiriitaisilla lausekkeilla. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämä velvoite täytetään. Kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa annetun sitoumuksen mukaisesti komissio määrittelee välttämättömien käyttötarkoitusten kriteerit, jotka ohjaavat niiden soveltamista unionin lainsäädännössä. [Tark. 41]
(69) Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli parantaa sisämarkkinoiden toimintaa sisämarkkinoilla toimivien talouden toimijoiden ja ympäristöväitteisiin luottavien kuluttajien kannalta, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
(70) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(26) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.
(71) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2012(27) liitettä olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta helpotetaan toimivaltaisten viranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä.
(72) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394(28) liitettä olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan vahvistaa tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä.
(73) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1828(29) liitettä I olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä vahvistettujen kuluttajien yhteisten etujen suojelu.
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Kohde ja soveltamisala [Tark. 42]
-1. Tämän direktiivin tarkoituksena on varmistaa kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun korkea taso edistäen samalla sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa lähentämällä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka liittyvät ympäristöväitteisiin, jotka on esitetty markkinoilla saataville asetetuista tuotteista tai joissa viitataan niihin tai tuotteet markkinoille saattaviin elinkeinonharjoittajiin. [Tark. 43]
1. Tätä direktiiviä sovelletaan nimenomaisiin ympäristöväitteisiin, joita elinkeinonharjoittajat esittävät markkinoille saatetuista tai käyttöön otetuista tuotteista, myös verkkoalustojen kautta markkinoille saatetuista tai käyttöön otetuista tuotteista, tai elinkeinonharjoittajista ja ympäristömerkintäjärjestelmistä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä kaupallisissa menettelyissä. [Tark. 44]
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta ympäristömerkintäjärjestelmiin eikä nimenomaisiin ympäristöväitteisiin, joita säännellään tai perustellaan seuraavissa säädöksissä vahvistetuilla säännöillä:
a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 66/2010(30);
b) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848(31);
c) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369(32);
d) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY(33);
e) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011(34);
f) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008(35);
g) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1221/2009(36);
h) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/94/EY(37);
i) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011(38); [Tark. 45]
j) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/66/EY(39);
k) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY(40); [Tark. 46]
l) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852(41);
m) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) …/…(42);
n) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU(43);
o) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU(44), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088(45) ja muut rahoituspalveluja, rahoitusvälineitä ja rahoitustuotteita koskevat unionin, kansalliset ja kansainväliset säännöt, standardit tai ohjeet; [Tark. 47]
o a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1007/2011(46) tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä; [Tark. 48]
p) muut nykyiset tai tulevat unionin säännöt, joissa vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti tiettyjä tuotteita tai elinkeinonharjoittajia koskevia nimenomaisia ympäristöväitteitä voidaan esittää tai on esitettävä, tai unionin säännöt, joissa vahvistetaan tiettyjen tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden arviointia tai esittämistä koskevia vaatimuksia tai ympäristömerkintäjärjestelmiä koskevia edellytyksiä. [Tark. 49]
2 a. Komissiolle siirretään 18 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä 2 kohdassa olevan luettelon muuttamiseksi säädösten poistamiseksi tai uusien tai tarkistettujen säädösten lisäämiseksi, jos niissä säädetään vaatimuksista, joiden voidaan tasoltaan katsoa vastaavan tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia. Vaatimuksia, joiden on vastattava tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, ovat
a) tietojen ilmoittamisen taso;
b) vaatimukset, jotka koskevat kolmannen osapuolen suorittamaa todentamista ennen väitteen saattamista markkinoille;
c) täytäntöönpanon valvonnan taso. [Tark. 50]
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan
1) ’ympäristöväitteellä’ direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan o alakohdassa määriteltyä ympäristöväitettä;
2) ’nimenomaisella ympäristöväitteellä’ ympäristöväitettä, joka on tekstimuodossa tai sisältyy ympäristömerkkiin;
3) ’elinkeinonharjoittajalla’ direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan b alakohdassa määriteltyä elinkeinonharjoittajaa;
4) ’tuotteella’ direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan c alakohdassa määriteltyä tuotetta;
5) ’kuluttajalla’ direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä kuluttajaa;
6) ’elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä’ direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan d alakohdassa määriteltyjä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä kaupallisia menettelyjä;
7) ’kestävyysmerkinnällä’ direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan r alakohdassa määriteltyä kestävyysmerkintää;
8) ’ympäristömerkillä’ kestävyysmerkintää, joka kattaa ainoastaan tai pääasiassa tuotteen, prosessin tai elinkeinonharjoittajan ympäristönäkökohdatyhden tai useamman ympäristönäkökohdan; [Tark. 51]
9) ’tuoteryhmällä’ sellaisten tuotteiden joukkoa, joita käytetään samaan tarkoitukseen tai jotka ovat käytön kannalta samanlaisia tai joiden toiminnalliset ominaisuudet ovat samanlaisia;
10) ’sertifiointijärjestelmällä’ direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan s alakohdassa määriteltyä sertifiointijärjestelmää;
11) ’todentamisella’ vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä, jonka todentaja toteuttaa todentaakseen, ovatko nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelut ja niiden esittäminen tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisia tai ovatko ympäristömerkintäjärjestelmät tämän direktiivin mukaisia;
12) ’arvoketjulla’ kaikkia toimintoja ja prosesseja, jotka ovat osa tuotteen elinkaarta tai elinkeinonharjoittajan toimintaa, mukaan lukien uudelleenvalmistus, uudelleenkäyttö, kierrätys ja käytöstäpoisto; [Tark. 52]
13) ’elinkaarella’ tuotteen elinkaaren peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita, joita ovat raaka-aineiden hankinta tai niiden tuotanto luonnonvaroista, esikäsittely, valmistus, varastointi, jakelu, asentaminen, käyttö, kunnossapito, korjaaminen, päivittäminen, kunnostaminen ja uudelleenkäyttö sekä käytöstäpoisto;
14) ’ensisijaisella tiedolla’ tietoa, jonka elinkeinonharjoittaja mittaa tai kerää suoraan yhdestä tai useammasta laitoksesta, jotka edustavat elinkeinonharjoittajan toimintaa;
15) ’toissijaisella tiedolla’ tietoa, joka perustuu muihin lähteisiin kuin ensisijaiseen tietoon, mukaan lukien vertaisarvioidut kirjallisuustutkimukset, tekniset tutkimukset ja patentit; [Tark. 53]
16) ’yleisöllä’ yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ja näiden henkilöiden yhteenliittymiä, elinkeinonharjoittajia tai ryhmiä;
17) ’ympäristötehokkuudella’ tietyn tuotteen tai tuoteryhmän taikka elinkeinonharjoittajan tai toimialan tehokkuutta, joka liittyy kyseisen tuotteen tai tuoteryhmän taikka kyseisen elinkeinonharjoittajan tai toimialan toiminnan ympäristönäkökohtiin tai ympäristövaikutuksiin;
18) ’ympäristönäkökohdalla’ elinkeinonharjoittajan tai toimialan toiminnan taikka tuotteiden tai tuoteryhmien sellaista osaa, joka on tai voi olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa;
19) ’ympäristövaikutuksella’ mitä tahansa ympäristöön kohdistuvaa mitattavissa olevaa positiivista tai negatiivista muutosta, joka on kokonaan tai osittain seurausta elinkeinonharjoittajan tai toimialan toiminnasta taikka tuotteesta tai tuoteryhmästä sen elinkaaren aikana. [Tark. 54]
19a) ’ympäristömerkintäjärjestelmällä’ sertifiointijärjestelmää, jolla vahvistetaan, että tuote, prosessi tai elinkeinonharjoittaja täyttää ympäristömerkin vaatimukset. [Tark. 55]
3 artikla
Nimenomaisten ympäristöväitteiden perusteleminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elinkeinonharjoittajat toteuttavat arvioinnin nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseksi. Tässä arvioinnissa on
a) täsmennettävä, liittyykö väite koko tuotteeseen, tuotteen osaan, tuotteen elinkaaren osaan tai tuotteen tiettyihin näkökohtiin tai elinkeinonharjoittajan kaikkiin toimintoihin tai toimintojen tiettyyn osaan tai näkökohtaan sen mukaan, mikä on väitteen kannalta merkityksellistä; [Tark. 56]
b) käytettävä riippumatonta, vertaisarvioitua ja laajalti tunnustettua vankkaa ja todennettavissa olevaa tieteellistä näyttöä ja tarkkoja tietoja ja otettava huomioon asiaankuuluvat unionin tai kansainväliset standardit; [Tark. 57]
c) osoitettava, että väitteen kohteena olevat ympäristövaikutukset, ympäristönäkökohdat tai ympäristötehokkuus ovat merkittäviä elinkaaren näkökulmasta;
d) otettava huomioon kaikki ympäristönäkökohdat tai ympäristövaikutukset, jotka ovat merkittäviä ympäristötehokkuuden arvioinnin kannalta, jos väite koskee ympäristötehokkuutta, myös elinkaaren näkökulmasta; [Tark. 58]
e) osoitettava, että väite ei vastaa vaatimuksia, jotka on asetettu lainsäädännössä tuoteryhmään kuuluville tuotteille tai toimialan elinkeinonharjoittajille;
f) annettava tiedot siitä, suoriutuuko väitteen kohteena oleva tuote tai elinkeinonharjoittaja ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden osalta yleistä käytäntöä merkittävästi paremmin kyseisen tuoteryhmän tuotteiden tai kyseisen toimialan elinkeinonharjoittajien osalta;
g) yksilöitävä, aiheuttaakojohtaako väitteen kohteena olevien ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden parantaminen merkittävää haittaa ilmastonmuutokseenkielteisiin kompromisseihin ympäristön ja tiettyjen ympäristövaikutusten osalta, mukaan lukien kompromissit ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen kulutukseen ja kiertoonkulutuksen ja kierron, vesivarojen ja merten tarjoamien luonnonvarojen kestävään käyttöön ja suojeluun, saastumiseenkestävän käytön ja suojelun, saastumisen, luonnon monimuotoisuuteenmonimuotoisuuden, eläinten hyvinvointiin sekä ekosysteemeihin kohdistuvien ympäristövaikutustenhyvinvoinnin sekä ekosysteemien osalta; [Tark. 59]
h) erotettava käytettävät kasvihuonekaasupäästöjen kompensaatiotpäästöhyvitykset kasvihuonekaasupäästöistä ympäristöä koskevina lisätietoina, täsmennettävä, liittyvätkö kyseiset kompensaatiothyvitykset päästövähennyksiin vai -poistumiin, ja kuvattava, miten käytettävät kompensaatiot ovat erittäin luotettavia ja miten ne on laskettu oikein siten, että niissä otetaan huomioon väitetty ilmastovaikutus; [Tark. 156 ja 167]
h a) ilmoitettava 3 b kohdan mukaisten päästöhyvitysten käytön osalta jäljelle jäävien päästöjen osuus kokonaispäästöistä ilmaistuna osuutena perusvuoden päästöistä, biogeenisten ja fossiilisten päästöjen osuus näistä jäljelle jäävistä päästöistä sekä käytettyjen päästöhyvitysten perustana olevan toiminnan määrä ja tyyppi (pysyvä hiilenpoisto, hiilen varastointi tuotteisiin, hiiliviljelyllä aikaansaatava hiilensidonta tai maaperän päästövähennykset [pysyviä hiilenpoistoja, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevan unionin sertifiointikehyksen perustamisesta annetun asetuksen (EU) .../...] mukaisesti) ja esitettävä näyttöä siitä, että hyvitykset on asianmukaisesti poistettu sertifiointijärjestelmän rekisteristä kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi; [Tark. 157 ja168]
i) oltava elinkeinonharjoittajan käytettävissä olevat ensisijaiset tiedot väitteen kohteena olevista ympäristövaikutuksista, ympäristönäkökohdista tai ympäristötehokkuudesta; näiden tietojen on oltava elinkeinonharjoittajan saatavilla tai hankittavissa, mukaan lukien hallussapidon, tutkimisen tai hankinnan kautta; [Tark. 62]
j) oltava ensisijaisten tietojen täydennyksenä ympäristövaikutuksia, ympäristönäkökohtia tai ympäristötehokkuutta koskevia asiaankuuluvia toissijaisia tietoja, jotka edustavat väitteen kohteena olevan tuotteen tai elinkeinonharjoittajan erityistä arvoketjua, silloin kun ensisijaisia tietoja ei ole saatavilla., ja joiden mukana on perustelut sille, miksi toissijaisia tietoja on käytetty; [Tark. 63]
j a) käytettäessä päästöhyvityksiä rahoitusosuutta koskeviin väitteisiin varmistettava, ettei mitään rahoitusosuutta käytetä väitteisiin, joiden mukaan tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ilmasto- tai ympäristövaikutukset ovat parantuneet, ja erotettava kaikki rahoitusosuudet tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ilmasto- tai ympäristövaikutuksista täydentävinä ympäristötietoina. [Tark. 64]
2. Jos osoitetaan, että on olemassa merkittäviä ympäristövaikutuksia, joita väite ei koske, mutta 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun arvioinnin toteuttamiseksi ei ole laajalti tunnustettua tieteellistä näyttöä, toista näkökohtaa koskevan väitteen esittävän elinkeinonharjoittajan on otettava huomioon käytettävissä olevat tiedot ja tarvittaessa päivitettävä arviointi 1 kohdan mukaisesti, kun laajalti tunnustettua tieteellistä näyttöä on saatavilla.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta elinkeinonharjoittajiin, jotka ovat komission suosituksessa 2003/361/EY(47) tarkoitettuja mikroyrityksiä, elleivät ne pyydä todentamista saadakseen vaatimustenmukaisuustodistuksen 10 artiklan mukaisesti.
3 a. Kielletään direktiivin 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) .../... [Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vihreässä siirtymässä], mukaisesti ympäristöväitteet, joiden mukaan tuotteella on päästöhyvitysten käytön perusteella neutraali, tavanomaista vähäisempi tai myönteinen ympäristövaikutus. [Tark. 159 ja 169]
3 b. Päästöhyvitysten käyttöön perustuvia kompensaatioväitteitä voidaan esittää ainoastaan elinkeinonharjoittajan jäljelle jäävien päästöjen osalta 3 artiklan 4 a kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen mukaisesti. Päästöhyvitysten käyttöön perustuvien tulevaa ympäristötehokkuutta koskevien väitteiden osalta elinkeinonharjoittajan on noudatettava delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/2772 vahvistettuja asiaankuuluvia sääntöjä. Käytettävien päästöhyvitysten on oltava sertifioituja yksiköitä, jotka on myönnetty [hiilenpoistoja koskevan unionin sertifiointikehyksen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen] mukaisesti, tai muita 3 c kohdan mukaisia yksiköitä. Jos yksiköitä käytetään fossiilisten päästöjen kompensointiin, väite on perusteltava pysyvillä poistumilla, sellaisina kuin ne on määritelty [hiilenpoistoja koskevan unionin sertifiointikehyksen perustamista koskevassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) .../...]. [Tark. 160 ja 170]
3 c. Muita kuin [pysyviä hiilenpoistoja, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevan unionin sertifiointikehyksen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen] mukaisesti myönnettyjä sertifioituja yksiköitä voidaan käyttää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jos komissio on tunnustanut kyseiset järjestelmät sellaisten sääntöjenmukaisten järjestelmien luettelossa, joiden vaatimukset vastaavat vähintään [pysyviä hiilenpoistoja, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevan unionin sertifiointikehyksen perustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) .../...] säädettyjä vaatimuksia, erityisesti seurantaa, raportointia, todentamista ja vastuuvelvollisuutta koskevien vaatimusten osalta, ja joilla varmistetaan, ettei kaksinkertaista laskentaa tapahdu. Komissiolle siirretään 18 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä sellaisten tunnustettujen päästöhyvitysjärjestelmien luettelemiseksi, joiden katsotaan olevan kyseisten vastaavien vaatimusten mukaisia. [Tark. 161 ja 171]
3 d. Komission on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta] annettava kertomus sellaisia tuotteita tai tuoteryhmiä koskevien nimenomaisten ympäristöväitteiden käytöstä, jotka sisältävät aineita tai valmisteita/seoksia, jotka täyttävät myrkylliseksi, ympäristölle vaaralliseksi, syöpää aiheuttavaksi, perimää vaurioittavaksi tai lisääntymiselle vaaralliseksi (CMR-aineet), hormonitoiminnan häiriöitä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheuttavaksi, hitaasti hajoavaksi, biokertyväksi ja myrkylliseksi (PBT-aineet), erittäin hitaasti hajoavaksi ja erittäin voimakkaasti biokertyväksi (vPvB-aineet), hitaasti hajoavaksi, kulkeutuvaksi ja myrkylliseksi (PMT-aineet) tai erittäin hitaasti hajoavaksi, erittäin kulkeutuvaksi (vPvM-aineet) luokittamisen kriteerit aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti, ja kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artiklassa tarkoitettuja aineita. Kertomuksessa on arvioitava, minkä tuotteiden tai tuoteryhmien osalta nimenomaisten ympäristöväitteiden käyttö on harhaanjohtavaa, ja arvioitava tarvetta rajoittaa nimenomaisten ympäristöväitteiden käyttöä tai kieltää se kyseisten tuotteiden tai tuoteryhmien osalta, jotta voidaan estää harhaanjohtavat väitteet ja edistää ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua.
Jos kertomuksessa todetaan, että nimenomaisten ympäristöväitteiden käyttö 1 alakohdassa tarkoitettuja aineita tai valmisteita/seoksia sisältävässä tuotteessa tai tuoteryhmässä on harhaanjohtavaa, komissiolle siirretään 18 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevien vaatimusten täydentämiseksi ottamalla käyttöön rajoituksia tai kieltoja nimenomaisten ympäristöväitteiden käyttämisestä kyseisen tuotteen tai tuoteryhmän osalta. [Tark. 68]
4. Jos 20 artiklassa tarkoitettujen nimenomaisten ympäristöväitteiden kehityksen säännöllisessä seurannassa havaitaan eroja 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten soveltamisessa erityisiin väitteisiin ja tällaiset erot aiheuttavat esteitätällaisilla eroilla voi olla kielteistä vaikutusta sisämarkkinoiden toiminnalletoimintaan tai jos komissio toteaa, että erityisiä väitteitä koskevien vaatimusten puuttuminen voi johtaa laajamittaiseen kuluttajien harhaanjohtamiseen, komissio voikomission on 18 artiklan mukaisesti antaaannettava delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään 1 kohdassa säädettyjä nimenomaisianimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevia vaatimuksia [Tark. 69]
-a) määrittämällä merkitykselliset ympäristövaikutukset, jotka perustelujen on katettava; [Tark. 70]
a) määrittämällä säännöt ympäristönäkökohtien, ympäristövaikutusten ja ympäristötehokkuuden arvioimiseksi, muun muassa määrittämällä ne toiminnot, prosessit, materiaalit, päästöt tai tuotteen käyttötarkoitukset, jotka vaikuttavat merkittävästi tai eivät voi vaikuttaa asiaankuuluviin ympäristövaikutuksiin tai ympäristönäkökohtiin tai asiaankuuluvaan ympäristötehokkuuteen;
b) määrittämällä, mistä ympäristönäkökohdista tai ympäristövaikutuksista on toimitettava ensisijaiset tiedot, ja määrittämällä kriteerit, joiden perusteella ensisijaisten tietojen ja toissijaisten tietojen paikkansapitävyyttä voidaan arvioida; tai
c) vahvistamalla erityisiä tiettyjen tuoteryhmien ja toimialojen nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevia elinkaareen perustuvia sääntöjä, soveltuvissa tapauksissa myös tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien tuoteryhmäsääntöjen ja organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevien toimialasääntöjen perusteella, jos nämä säännöt kattavat kaikki tuoteryhmän tai elinkeinonharjoittajan kannalta merkitykselliset ympäristövaikutukset tai -näkökohdat. [Tark. 71]
4 a. Täydentääkseen säännöksiä, jotka koskevat sertifioitujen yksiköiden käyttöä elinkeinonharjoittajan jäljelle jääviin päästöihin, komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] 18 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla vahvistetaan menetelmä jäljelle jäävien päästöjen määrittämiseksi sellaisen päästövähennyspolun perusteella, joka soveltuu ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 celsiusasteeseen, ottaen huomioon tekninen toteutettavuus ja kuullen ilmastonmuutosta käsittelevää eurooppalaista tieteellistä neuvottelukuntaa. [Tark. 162/rev ja 172]
4 b. Komissio arvioi viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] yleisimmät unionin markkinoilla esitetyt nimenomaiset ympäristöväitteet ja julkaisee työsuunnitelman, jossa luetellaan väitteet, joita komissio aikoo täydentää 4 kohdassa tarkoitetulla delegoidulla säädöksellä. Työsuunnitelmaa on päivitettävä vähintään kolmen vuoden välein. [Tark. 72]
4 c. Komission on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä] annettava ohjeet 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitsemisen helpottamiseksi. [Tark. 73]
5. Täsmentäessään nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevia vaatimuksia edellisen kohdan mukaisesti komissio ottaa huomioon tieteelliset tai muut saatavilla olevat tekniset tiedot, mukaan lukien asiaankuuluvat kansainväliset standardit, ja tarvittaessa seuraavat seikat:
a) sellaisten toimialojen ja tuotteiden erityispiirteet, jotka edellyttävät erityistä metodologista lähestymistapaa;
a a) olemassa olevat tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevat tuoteryhmäsäännöt ja organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevat toimialasäännöt; [Tark. 74]
b) tiettyjen tuoteryhmien tai toimialojen mahdollinen vaikutus unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen;
c) kaikki unionin lainsäädännöstä johtuvat asiaankuuluvat tiedot;
d) tietojen saatavuuden helppous mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, toteuttamaa näiden tietojen arviointia ja käyttöä varten. [Tark. 75]
5 a. Jos ei ole tunnustettua tieteellistä menetelmää tai jos näyttö ei riitä ympäristövaikutusten ja -näkökohtien arvioimiseksi, näiden vaikutusten poissulkemisen on oltava avointa, ja on pyrittävä kehittämään menetelmiä ja keräämään näyttöä, jonka avulla näitä vaikutuksia voitaisiin arvioida. Tällaisiin ympäristövaikutuksiin viittaavia väitteitä ei saa esittää ennen kuin ensimmäisessä kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävä menetelmä on kehitetty. [Tark. 76]
1. Sellaisten nimenomaisten ympäristöväitteiden, joissa todetaan tai annetaan ymmärtää, että tuotteella tai elinkeinonharjoittajalla on vähemmän ympäristövaikutuksia tai parempi ympäristötehokkuus kuin muilla tuotteilla tai elinkeinonharjoittajilla, jäljempänä ’vertailevat ympäristöväitteet’, on täytettävä 3 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:
a) tiedot ja menetelmät, joita käytetään niiden tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien, joihin tuotteita tai elinkeinonharjoittajia verrataan, ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden arvioinnissa, vastaavat sellaisia tietoja ja menetelmiä, joita käytetään väitteen kohteena olevan tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden arvioinnissa; [Tark. 77]
b) tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden arvioinnissa käytettävät tiedot tuotetaan tai hankitaan vastaavalla tavalla kuin sellaiset tiedot, joita käytetään niiden tuotteiden tai elinkeinonharjoittajien ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden arvioinnissa, joihin tuotteita tai elinkeinonharjoittajia verrataan;
c) arvoketjun vaiheiden kattavuus on vertailtavien tuotteiden ja elinkeinonharjoittajien osalta yhdenmukainen ja takaa, että merkittävimmät vaiheet otetaan huomioon kaikkien tuotteiden ja elinkeinonharjoittajien osalta;
d) ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden kattavuus on vertailtavien tuotteiden ja elinkeinonharjoittajien osalta yhdenmukainen ja takaa, että merkittävimmät ympäristövaikutukset, ympäristönäkökohdat tai ympäristötehokkuudet otetaan huomioon kaikkien tuotteiden ja elinkeinonharjoittajien osalta;
e) vertailussa käytettävät oletukset asetetaan vertailtavien tuotteiden ja elinkeinonharjoittajien osalta yhdenmukaisesti.
2. Jos vertaileva ympäristöväite liittyy väitteen kohteena olevan tuotteen ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden paranemiseen verrattuna saman elinkeinonharjoittajan, sellaisen kilpailevan elinkeinonharjoittajan, joka ei enää toimi markkinoilla, tai sellaisen elinkeinonharjoittajan, joka ei enää myy kuluttajille, toisen tuotteen ympäristövaikutuksiin, ympäristönäkökohtiin tai ympäristötehokkuuteen, väitteen perusteluissa on selvitettävä, miten parannus vaikuttaa väitteen kohteena olevan tuotteen muihin asiaankuuluviin ympäristövaikutuksiin tai ympäristönäkökohtiin tai asiaankuuluvaan ympäristötehokkuuteen, ja siinä on mainittava yksiselitteisesti vertailun perustana oleva vuosi.
3. Tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta elinkeinonharjoittajiin, jotka ovat komission suosituksessa 2003/361/EY(48) tarkoitettuja mikroyrityksiä, elleivät ne pyydä todentamista saadakseen vaatimustenmukaisuustodistuksen 10 artiklan mukaisesti.
5 artikla
Nimenomaisten ympäristöväitteiden esittäminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elinkeinonharjoittajan on esitettävä nimenomainen ympäristöväite tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
2. Nimenomaiset ympäristöväitteet voivat koskea ainoastaan sellaisia ympäristövaikutuksia, ympäristönäkökohtia tai ympäristötehokkuutta, jotka on perusteltu 3–5 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ja jotka on todettu merkittäviksi kyseisen tuotteen tai elinkeinonharjoittajan kannalta 3 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdan mukaisesti.
3. Jos nimenomainen ympäristöväite liittyy lopputuotteeseen ja käyttövaihe tai käyttöiän loppuvaihe on yksi kyseisen tuotteen merkityksellisimmistä elinkaarivaiheista, väitteen on sisällettävä tieto siitä, miten kuluttajan olisi käytettävä tuotetta tai hävitettävä tuote sen odotetun ympäristötehokkuuden saavuttamiseksi. Nämä tiedot on asetettava selvästi näkyville ja saataville yhdessä väitteen kanssa. [Tark. 78]
4. Jos nimenomainen ympäristöväite liittyy tuotteen tai elinkeinonharjoittajan tulevaan ympäristötehokkuuteen, siihen on sisällyttävä aikasidonnainen omien toimintojen ja arvoketjujen sisäisiä parannuksia koskeva sitoumus.elinkeinonharjoittajan on
a) sisällytettävä siihen aikasidonnainen, tieteeseen perustuva ja mitattavissa oleva omien toimintojen ja arvoketjujen sisäisiä parannuksia koskeva sitoumus,
b) sisällytettävä siihen täytäntöönpanosuunnitelma, joka sisältää mitattavissa ja todennettavissa olevia välitavoitteita ja muita täytäntöönpanon tukemiseksi tarvittavia osatekijöitä, joita ovat esimerkiksi resurssien kohdentaminen, seurantasuunnitelma ja raportointisuunnitelma, joka perustuu säännölliseen raportointiin ja todentamiseen,
c) asetettava julkisesti saataville a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot, mukaan lukien raportoinnin tulokset. [Tark. 79]
5. Tuotteen tai elinkeinonharjoittajan kumulatiivisia ympäristövaikutuksia koskevia nimenomaisia ympäristöväitteitä, jotka perustuvat ympäristövaikutusten yhdistelmäindikaattoriin, voidaan tehdä ainoastaan unionin lainsäädännössä vahvistettujen tällaisen, jos ne perustuvat 7 artiklan mukaisiin ympäristömerkkeihin. Kun tällaisia väitteitä esitetään, yhdistelmäindikaattorin laskentaa koskevien sääntöjen perusteellalaskennassa käytetyt säännöt on ilmoitettava kuluttajille. [Tark. 80]
6. Tiedot tuotteesta tai elinkeinonharjoittajasta, jota nimenomainen ympäristöväite koskee, ja perusteluista on asetettava julkisesti saataville yhdessä väitteen kanssa fyysisessä muodossa tai verkkolinkkinä, QR-koodina, digitaalisena tuotepassina tai vastaavassa muodossa. [Tark. 81]
Näihin tietoihin on sisällyttävä ainakin seuraavat tiedot:
a) väitteen kattamat ympäristönäkökohdat tai ympäristövaikutukset tai sen kattama ympäristötehokkuus;
b) tarvittaessa asiaankuuluvat unionin standardit tai kansainväliset standardit;
c) taustalla olevat tutkimukset, menetelmät tai laskelmat, mukaan lukien 3 artiklassa tarkoitettu arviointi, joita on käytetty väitteen kattamien ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien tai kattaman ympäristötehokkuuden arvioinnissa, mittaamisessa ja seurannassa, jättämättä ulkopuolelle tällaisten tutkimusten tai laskelmien tuloksia ja selvityksiä niiden soveltamisalasta, oletuksista ja rajoituksista, elleivät tiedot ole direktiivin (EU) 2016/943(49) 2 artiklan 1 kohdan mukaisia liikesalaisuuksia; [Tark. 82]
d) lyhyt selvitys siitä, miten väitteen kohteena olevat parannukset saavutetaan;
e) jäljempänä 10 artiklassa tarkoitettu väitteen perustelemista koskeva vaatimustenmukaisuustodistus ja vaatimustenmukaisuustodistuksen laatineen todentajan yhteystiedot;
e a) kuvaus ympäristömerkintäjärjestelmässä käytettävästä seuranta- ja arviointijärjestelmästä, jolla varmistetaan, että tehokkuutta ja vaikutuksia arvioidaan säännöllisin väliajoin; [Tark. 83]
f) ilmastoon liittyvien, kasvihuonekaasupäästöjen kompensaatioihin perustuvienpäästöhyvityksiä käyttävien nimenomaisten ympäristöväitteiden osalta 3 artiklan 1 kohdan h, h a ja j a alakohdassa tarkoitetut tiedot siitä, missä määrin ne perustuvat kompensaatioihin ja liittyvätkö ne päästövähennyksiin vai ‑poistumiin; [Tark. 84]
f a) erittäin saastuttavien teollisuudenalojen ympäristöväitteet on esitettävä suhteellisesti, jotta kuluttajat voivat ymmärtää tuotteen yleisen kielteisen vaikutuksen ympäristöön; [Tark. 85]
g) tässä kohdassa luetellut seikat sisältävä arvioinnin tiivistelmä, joka on selkeä ja ymmärrettävä sellaisille kuluttajille, joille väite on suunnattu, ja joka toimitetaan vähintään yhdellä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa väite on esitetty.
7. Edellä 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta elinkeinonharjoittajiin, jotka ovat komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä, elleivät ne pyydä todentamista saadakseen vaatimustenmukaisuustodistuksen 10 artiklan mukaisesti.
8. Jos tiettyjen ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien tai tietyn ympäristötehokkuuden osoittamiseen sovelletaan 3 artiklan 4 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä sääntöjä, Komissio voi 18 artiklan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä täydentääkseen 5 artiklassa säädettyjä nimenomaisten ympäristöväitteiden esittämistä koskevia vaatimuksia täsmentämällä tarkemmin tiedot, jotka voidaan esittää tai jotka on esitettävä tällaisista ympäristövaikutuksista tai ympäristönäkökohdista tai tällaisesta ympäristötehokkuudesta, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajia ei johdeta harhaan, erityisesti jos tiettyjen ympäristövaikutusten tai ympäristönäkökohtien tai tietyn ympäristötehokkuuden perustelemiseen sovelletaan 3 artiklan 4 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä sääntöjä. [Tark. 86]
6 artikla
Vertailevien ympäristöväitteiden esittäminen
Vertailevat ympäristöväitteet eivät saa liittyä väitteen kohteena olevan tuotteen ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden parantamiseen verrattuna saman elinkeinonharjoittajan, sellaisen kilpailevan elinkeinonharjoittajan, joka ei enää toimi markkinoilla, tai sellaisen elinkeinonharjoittajan, joka ei enää myy kuluttajille, toisen tuotteen ympäristövaikutuksiin, ympäristönäkökohtiin tai ympäristötehokkuuteen vain, paitsi jos ne perustuvat näyttöön, jolla osoitetaan, että parannus on merkittävä ja että se on saavutettu viimeisten viiden vuoden aikana.
7 artikla
Ympäristömerkit
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ympäristömerkit täyttävät 3–6 artiklassa säädetyt vaatimukset ja että ne todennetaan 10 artiklan mukaisesti.
1 a. Jos ympäristömerkki osoittaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä annetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan s alakohdassa määritellyn erinomaisen ympäristönsuojelullisen tason tai jos sen ovat kehittäneet tunnustetut kuluttajajärjestöt ja jos niiden menetelmä perustuu tieteellisiin ja toistettavissa oleviin arviointimenetelmiin, merkki on todennettava ainoastaan 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mutta merkin kattamiin yksittäisiin tuotteisiin tai palveluryhmiin ei sovelleta vaatimuksia ja niihin liittyviä testejä. [Tark. 87]
2. Ainoastaan unionin lainsäädännössä vahvistettujensellaisissa ympäristömerkeissä, jotka ovat ensimmäisen kohdan vaatimusten mukaisia ja jotka myönnetään tieteellisiin, riippumattomiin ja toistettavissa oleviin arviointimenetelmiin ja elinkaarialähestymistapaan perustuvien ympäristömerkintäjärjestelmien mukaisesti myönnetyissä ympäristömerkeissä, voidaan esittää tuotteen tai elinkeinonharjoittajan luokitus tai pistemäärä, joka perustuu tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristövaikutusten yhdistelmäindikaattoriin. [Tark. 88]
8 artikla
Ympäristömerkintäjärjestelmiä koskevat vaatimukset
1. Ympäristömerkintäjärjestelmällä tarkoitetaan sertifiointijärjestelmää, jolla vahvistetaan, että tuote, prosessi tai elinkeinonharjoittaja täyttää ympäristömerkin vaatimukset. [Tark. 89]
2. Ympäristömerkintäjärjestelmien on täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) ympäristömerkintäjärjestelmän omistajuutta ja päätöksentekoelimiä koskevien tietojen on oltava läpinäkyviä, maksutta saatavilla, helposti ymmärrettäviä ja riittävän yksityiskohtaisia sekä saatavilla verkossa tai pysyvän välineen avulla; [Tark. 90]
a a) ympäristömerkintäjärjestelmän päätöksentekoelimissä ei saa olla eturistiriitoja, ja niiden on oltava riippumattomia merkkiä käyttävistä elinkeinonharjoittajista; [Tark. 91]
b) ympäristömerkintäjärjestelmän tavoitteita sekä ympäristömerkintäjärjestelmän noudattamisen valvomista koskevia vaatimuksia ja menettelyjä koskevien tietojen on oltava läpinäkyviä, maksutta saatavilla, helposti ymmärrettäviä ja riittävän yksityiskohtaisia;
c) ympäristömerkintäjärjestelmiin liittymisen edellytysten on oltava oikeassa suhteessa yritysten kokoon ja liikevaihtoon, jotta mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä ei suljeta ulkopuolelle, mukaan lukien kohtuulliset ja syrjimättömät maksut; [Tark. 92]
d) ympäristömerkintäjärjestelmän vaatimusten on oltava asiantuntijoiden laatimia, jotta voidaan varmistaa niiden tieteellinen varmuus, minkä lisäksi ne on toimitettu läpinäkyvää kuulemista varten heterogeeniselle sidosryhmien tai sidosryhmien edustajien ryhmälle, joka on tarkastellut niitä ja varmistanut niiden merkityksen yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Sidosryhmillä ei saa olla eturistiriitoja, niiden on muun muassa oltava riippumattomia ympäristömerkintäjärjestelmän omistajasta, ja niihin on vähintäänkin kuuluttava asiaankuuluvia asiantuntijoita; [Tark. 93]
e) ympäristömerkintäjärjestelmässä on oltava käytössä valitus- ja riidanratkaisumekanismi;
f) ympäristömerkintäjärjestelmässä on vahvistettava läpinäkyvät menettelyt vaatimustenvastaisuuksien käsittelemiseksi, ja siinä on säädettävä ympäristömerkin peruuttamisesta tai keskeyttämisestä, jos järjestelmän vaatimusten noudattamatta jättäminen on jatkuvaa ja räikeää.vaatimuksia ei noudateta; [Tark. 94]
f a) ympäristömerkintäjärjestelmässä on oltava vankka seuranta- ja arviointijärjestelmä, jonka avulla voidaan säännöllisesti tarkastella sen tavoitteita, strategioita, tehokkuutta ja vaikutuksia uusimpien parhaiden käytäntöjen, tieteellisten tietojen ja näytön perusteella ja tarvittaessa saattaa sen vaatimukset ajan tasalle havaintojen mukaisesti. [Tark. 95]
3. Jäsenvaltioiden viranomaiset eivät saa [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = päivämäärä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] alkaen perustaa uusia kansallisia tai alueellisia ympäristömerkintäjärjestelmiä. Ennen kyseistä päivämäärää perustetut kansalliset tai alueelliset ympäristömerkintäjärjestelmät voivat kuitenkin jatkaa ympäristömerkkien myöntämistä unionin markkinoilla edellyttäen, että ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. [Tark. 96]
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päivästä alkaen ympäristömerkintäjärjestelmiä voidaan perustaa ainoastaan unionin lainsäädännön mukaisesti. [Tark. 97]
4. Kaikkien uusien ympäristömerkintäjärjestelmien, jotka jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden viranomaiset ovat perustaneet ja joissa myönnetään unionin markkinoilla käytettäväksi tarkoitettuja ympäristömerkkejä, on [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = päivämäärä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] alkaen on saatava ilman aiheetonta viivästystä komission hyväksyntä ennen niiden pääsyä unionin markkinoille, jotta voidaan varmistaa, että nämä merkit tuovat lisäarvoa ympäristötavoitteidensa osalta, mukaan lukien erityisesti ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden taikka tietyn tuoteryhmän tai toimialan osalta, verrattuna 3 kohdassa tarkoitettuihin olemassa oleviin unionin järjestelmiin, kansallisiin järjestelmiin tai alueellisiin järjestelmiin, ja että merkit täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. Jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden viranomaisten ennen kyseistä päivämäärää perustamat ympäristömerkintäjärjestelmät voivat jatkaa unionin markkinoilla käytettävien ympäristömerkkien myöntämistä edellyttäen, että ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. [Tark. 98]
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityisten toimijoiden [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = päivämäärä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] jälkeen perustamat ympäristömerkintäjärjestelmät hyväksytään ainoastaan, jos kyseiset järjestelmät tuovat lisäarvoa ympäristötavoitteidensa osalta, mukaan lukien erityisesti kattavuus ympäristövaikutusten, ympäristönäkökohtien tai ympäristötehokkuuden taikka tietyn tuoteryhmän tai toimialan osalta ja kyky tukea pk-yritysten vihreää siirtymää paremmin kuin 3 kohdassa tarkoitetut olemassa olevat unionin järjestelmät, kansalliset järjestelmät tai alueelliset järjestelmät, ja jos ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. Yksityisten toimijoiden ennen kyseistä päivämäärää perustamat ympäristömerkintäjärjestelmät voivat jatkaa unionin markkinoilla käytettäväksi tarkoitettujen ympäristömerkkien myöntämistä edellyttäen, että ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. [Tark. 99]
Tätä uusien ympäristömerkintäjärjestelmien hyväksymismenettelyä on sovellettava unionin ja kolmansien maiden yksityisten toimijoiden perustamiin järjestelmiin.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle uusien yksityisten järjestelmien hyväksymisestä.
6. Saadakseen 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut hyväksynnät uusien ympäristömerkintäjärjestelmien ylläpitäjien on toimitettava liiteasiakirjat, joissa esitetään seuraavat tiedot:
a) järjestelmän kehittämisen perustelut;
a a) kuvaus siitä, miten tässä direktiivissä vahvistetut vaatimukset täyttyvät; [Tark. 100]
b) järjestelmän ehdotettu soveltamisala;
c) näyttö, jonka mukaan kolmansien maiden viranomaisten perustama ympäristömerkintäjärjestelmä tuottaa 4 kohdassa tarkoitettua lisäarvoa tai yksityisten toimijoiden perustama ympäristömerkintäjärjestelmiä tuottaa 5 kohdassa tarkoitettua lisäarvoa; [Tark. 101]
d) ehdotus kriteeriluonnoksiksi ja menetelmiksi, joita käytetään ympäristömerkin kehittämisessä ja myöntämisessä, sekä odotetut vaikutukset markkinoihin;
e) yksityiskohtainen kuvaus ympäristömerkintäjärjestelmän omistajuudesta ja päätöksentekoelimistä.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut asiakirjat on asetettava julkisesti saataville ja toimitettava komissiolle 4 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien osalta tai jäsenvaltioiden viranomaisille 5 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien osalta yhdessä 10 artiklan mukaisesti laaditun ympäristömerkintäjärjestelmien vaatimustenmukaisuustodistuksen kanssa. [Tark. 102]
7. Komissio julkaisee luettelon virallisesti tunnustetuistatämän direktiivin mukaisista ympäristömerkintäjärjestelmistä ja asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukaisista ympäristömerkeistä, joita voidaan käyttää unionin markkinoilla 3–5 kohdan mukaisesti [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = päivämäärä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] jälkeen, ja pitää sitä ajan tasalla, mukaan lukien 6 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot. Tämän luettelon on oltava yleisön saatavilla maksutta, ja se on esitettävä ymmärrettävällä tavalla. [Tark. 103]
8. Yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikkialla unionissa komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä18 artiklan mukaisesti viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä] delegoituja säädöksiä, joissa [Tark. 104]
a) säädetään yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka koskevat ympäristömerkintäjärjestelmien hyväksymistä ja uudelleentarkastelua 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaisesti; [Tark. 105]
b) täsmennetään tarkemmin 6 kohdassa tarkoitettujen liiteasiakirjojen muoto ja sisältö;
c) säädetään 4 kohdassa tarkoitettua hyväksyntämenettelyä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 19 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [Tark. 106]
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elinkeinonharjoittajat tarkastelevat uudelleen nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemiseen käytettäviä tietoja ja päivittävät ne, kun väitteen paikkansapitävyyteenpaikkansapitävyyttä mahdollisesti vaikuttaviamuuttavia olosuhteita ilmenee, ja viimeistään viiden vuoden kuluttua 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamispäivästä. Uudelleentarkastelussa elinkeinonharjoittajan on tarkistettava käytetyt perustana olevat tiedot sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklan vaatimuksia noudatetaan kaikilta osin. [Tark. 107]
Elinkeinonharjoittaja ei ole velvollinen tarkistamaan perusteluja eikä hakemaan sertifiointia uudelleen, jos väitteen tekstissä on kirjoitusvirheitä tai siihen tehdään vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta väitteen sisältöön ja paikkansapitävyyteen. [Tark. 108]
Päivitetty nimenomainen ympäristöväite on todennettava 10 artiklan mukaisesti.
10 artikla
Ympäristöväitteiden ja ympäristömerkintäjärjestelmien perustelemisen ja esittämisen todentaminen ja sertifiointi
1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyt, joilla todennetaan, että nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemisessa ja esittämisessä noudatetaan 3–7 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Komission on arvioitava näitä menettelyjä säännöllisin väliajoin uudelleen. [Tark. 109]
2. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyt, joilla todennetaan, että ympäristömerkintäjärjestelmät ovat 8 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Komission on arvioitava näitä menettelyjä säännöllisin väliajoin uudelleen. [Tark. 110]
3. Todentamista ja sertifiointia koskevia vaatimuksia sovelletaan elinkeinonharjoittajiin, jotka ovat komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä, ainoastaan niiden pyynnöstä.
3 a. Jäsenvaltioiden on 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä käyttöön ottaessaan varmistettava, että todentamisen ja sertifioinnin kustannuksissa huomioidaan väitteen perustelemisen monimutkaisuus sekä todentamista ja sertifiointia pyytävien elinkeinonharjoittajien koko ja liikevaihto, ja otettava erityisesti huomioon mikro- ja pk-yritykset. [Tark. 111]
3 b. Todentamisvaatimuksia ei sovelleta elinkeinonharjoittajiin, jotka käyttävät tämän artiklan mukaisesti todennettua ympäristömerkkiä, kun ne esittävät nimenomaisen ympäristöväitteen kyseisellä merkillä sertifioiduista ympäristönäkökohdista, vaikutuksista ja ympäristötehokkuudesta.
Edellä 5 artiklan 6 kohdassa vaaditut tiedot on annettava ympäristömerkintäjärjestelmästä. [Tark. 112]
4. Todentajan, joka täyttää 11 artiklassa säädetyt vaatimukset, on toteutettava todentaminen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti ennen kuin ympäristöväite julkistetaan tai elinkeinonharjoittaja asettaa ympäristömerkin esille.
4 a. Nimenomaisten ympäristöväitteiden ja ympäristömerkintäjärjestelmien todentaminen on saatettava päätökseen 30 päivän kuluessa. Todentaja voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päättää pidentää todentamisaikaa 30 päivää pidemmäksi. Todentajien on annettava elinkeinonharjoittajalle arvio todentamismenettelyn kestosta sinä päivänä, jona todentamispyyntö on toimitettu. [Tark. 113]
5. Todentajan on otettava todentamisessa huomioon nimenomaisen ympäristöväitteen tai ympäristömerkin luonne ja sisältö.
6. Todentamisen loppuun saattamisen jälkeen todentajan on tarvittaessa laadittava vaatimustenmukaisuustodistus, jossa todistetaan, että nimenomainen ympäristöväite tai ympäristömerkki on tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukainen.
7. Tämän direktiivin soveltamisesta ja täytäntöönpanosta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava vaatimustenmukaisuustodistus. Jäsenvaltioiden on annettava vaatimustenmukaisuustodistusten luettelo tiedoksi asetuksella (EU) N:o 1024/2012 perustetun sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän kautta. Kun vaatimustenmukaisuustodistus on toimitettu ja ilmoitettu, merkintäjärjestelmää tai ympäristöväitettä voidaan käyttää unionissa, jos järjestelmä tai väite esitetään kielellä, jota kuluttajat ymmärtävät niissä jäsenvaltioissa, joissa tuotetta tai palvelua pidetään kaupan. Vaatimustenmukaisuustodistukset on asetettava julkisesti saataville hakukelpoisessa tietokannassa, josta käy selvästi ilmi elinkeinonharjoittaja, väitteen tyyppi, arviointimenetelmä ja toimiala. [Tark. 114]
8. Vaatimustenmukaisuustodistus ei saa vaikuttaa kansallisten viranomaisten tai tuomioistuinten direktiivin 2005/29/EY mukaisesti toteuttamaan ympäristöväitteen arviointiin.
9. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä] täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan 5 kohdassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuustodistuksen muotoa ja sen teknisiä myöntämiskeinoja koskevat yksityiskohdat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 19 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [Tark. 115]
9 a. Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle ennen tämän direktiivin voimaantuloa esitettyjen olemassa olevien ympäristöväitteiden todentamisen. [Tark. 116]
11 artikla
Todentaja
1. Todentajan on oltava asetuksen (EY) N:o 765/2008(50) mukaisesti akkreditoitu kolmannen osapuolen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos.
2. Akkreditointiin on sisällyttävä erityisesti 3 kohdan vaatimusten noudattamisen arviointi.
3. Todentajan on täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) todentajan on oltava riippumaton tuotteesta tai elinkeinonharjoittajasta, johon ympäristöväite liittyy;
b) todentaja, sen ylin johto ja todentamistehtävien toteuttamisesta vastaava henkilöstö eivät saa osallistua mihinkään sellaiseen toimintaan, joka voi olla ristiriidassa niiden tekemän arvioinnin riippumattomuuden kanssa tai vaarantaa niiden luotettavuuden siltä osin kuin on kyse todentamistoimista;
c) todentajan ja sen henkilöstön on toteutettava todentamistoimet mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja tarvittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen, ja niiden on oltava riippumattomia kaikenlaisesta painostuksesta ja johdattelusta, erityisesti taloudellisesta painostuksesta ja johdattelusta, jotka saattaisivat vaikuttaa arviointiin tai todentamistoimien tuloksiin;
d) todentajalla on oltava tarvittava asiantuntemus, laitteet ja infrastruktuuri niiden todentamistoimien toteuttamiseksi, joita varten se on akkreditoitu;
e) todentajalla on oltava riittävät resurssit, erityisesti tekniset valmiudet ja riittävä määrä riittävän pätevää ja kokenutta todentamistehtävien toteuttamisesta vastaavaa henkilöstöä, jolla on tarvittaessa kokemusta elinkaariarvioinneista; [Tark. 117]
f) todentajan henkilöstön on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja toimittava liikesalaisuuksien suojaamista koskevan unionin sovellettavan lainsäädännön, erityisesti direktiivin (EU) 2016/943, mukaisesti kaikkien todentamistehtäviä toteuttaessaan saamiensa tietojen osalta; jos todentaja ei liikesalaisuuksien suojaamisen vuoksi saa todentamiseen tarvittavia tietoja, todentaja ei saa antaa vaatimustenmukaisuustodistusta; [Tark. 118]
g) jos todentaja teettää alihankintana tiettyjä todentamiseen liittyviä tehtäviä tai käyttää tytäryhtiötä, sen on otettava täysi vastuu alihankkijoiden tai tytäryhtiöiden toteuttamista tehtävistä sekä arvioitava ja valvottava alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyttä ja niiden tekemää työtä. Edellä olevan 3 kohdan a–f alakohdan vaatimuksia sovelletaan myös alihankkijoihin ja tytäryhtiöihin. [Tark. 119]
g a) todentajalla on oltava käytössä valitus- ja riidanratkaisumekanismi; [Tark. 120]
g b) vaatimustenmukaisuustodistuksen myöntävä todentaja on vastuussa sertifioinnin kohteena olevan väitteen arvioinnin paikkansapitävyydestä ja vastuuvelvollinen, jos tutkinnassa todetaan, että se on ollut arvioinnissaan huolimaton. Tätä vastuuvelvollisuutta sovelletaan kuitenkin vain siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja ei ole harjoittanut harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä direktiivin 2005/29/EY liitteen 1 mukaisesti. [Tark. 121]
3 a. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneet akkreditoidut todentajat voivat suorittaa todentamistoimia missä tahansa muussa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet akkreditoidut todentajat. [Tark. 122]
12 artikla
Mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset [Tark. 123]
Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet yhteistyössä komission kanssa auttaakseen mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä soveltamaan tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia. Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään suuntaviivoja tai vastaavia mekanismeja, joilla lisätään tietoisuutta siitä, miten, joissa on konkreettisia esimerkkejä ja menettelyjä, joiden avulla nimenomaisia ympäristöväitteitä koskevia vaatimuksia voidaan noudattaa. Rajoittamatta sovellettavien valtiontukisääntöjen soveltamista tällaisiin jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin voi lisäksi kuuluaon kuuluttava yksi tai useampi seuraavista: [Tark. 124]
a) taloudellinen tuki;
a a) muita mekanismeja, joilla lisätään tietoisuutta siitä, miten nimenomaisia ympäristöväitteitä koskevia vaatimuksia voidaan noudattaa; [Tark. 125]
b) rahoituksen saanti;
c) johdon ja henkilöstön erityiskoulutus;
d) räätälöity organisatorinen ja tekninen tuki. [Tark. 126]
d a) johdon ja henkilöstön erityiskoulutus. [Tark. 127]
Mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevissa unionin ohjelmissa komissio ottaa huomioon aloitteet, joilla voidaan auttaa mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä noudattamaan tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, ja edistää niitä. [Tark. 128]
Jäsenvaltioiden on nimettävä mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille keskitettyjä yhteyspisteitä, joista ne voivat pyytää tietoja nimenomaisia ympäristöväitteitä koskevien vaatimusten noudattamisesta ja edellisessä alakohdassa tarkoitetusta saatavilla olevasta tuesta. [Tark. 129]
12a artikla
Yksinkertaistettu todentamisjärjestelmä
1. Komission on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluessa voimaantulosta] perustettava delegoidulla säädöksellä yksinkertaistettu todentamisjärjestelmä, jonka kautta elinkeinonharjoittajat voivat hyötyä yksinkertaistetusta menettelystä, johon voi sisältyä olettamus vaatimustenmukaisuudesta tiettyjen ympäristöväitteiden osalta. Tässä yksinkertaistetussa todentamisjärjestelmässä komission on tarvittaessa
a) asetettava etusijalle ympäristöväitteet, jotka eivät väitteen luonteen vuoksi edellytä täydellistä elinkaarianalyysiä tai monimutkaisten menetelmien käyttöä;
b) helpotettava yleisimpien ympäristöväitteiden nopeampaa hyväksymistä 3 artiklan 4 a kohdassa esitetyn luettelon mukaisesti;
c) helpotettava sellaisten ympäristöväitteiden hyväksymistä, jotka perustuvat standardeihin tai menetelmiin, kuten elinkaarianalyysiin, jotka komissio on virallisesti tunnustanut tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja ovat näiden standardien tai menetelmien mukaisia;
d) sallittava 3 artiklan 4 kohdan c alakohdan ja 5 artiklan 8 kohdan mukaisesti laadittuihin tuotekohtaisiin ja toimialakohtaisiin ryhmäsääntöihin perustuvien ympäristöväitteiden ja ympäristömerkkien sertifiointi, jos tällaisissa säännöissä jo määrätään kolmannen osapuolen suorittamasta todentamisesta.
2. Komission on 1 kohdan mukaisesti kehitettävä tietokanta niistä tunnustetuista standardeista ja menetelmistä, joihin voidaan soveltaa yksinkertaistettua menettelyä, ja tarkistettava ja päivitettävä tätä säännöllisesti. [Tark. 130]
13 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja koordinointimekanismi
1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa tämän direktiivin soveltamisesta ja sen täytäntöönpanon valvonnasta.
2. Jäsenvaltiot voivat nimetä 5 ja 6 artiklan täytäntöönpanon valvontaa varten direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset tai tuomioistuimet. Tällöin jäsenvaltiot voivat poiketaJäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla, jotka kärsivät taloudellisesti tämän direktiivin 14–17 artiklasta ja soveltaanoudattamatta jättämisestä, on mahdollisuus käyttää oikeasuhteisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja direktiivin 2005/29/EY 11–13 a artiklan mukaisesti annettuja täytäntöönpanosääntöjä. [Tark. 131]
3. Jos jäsenvaltioiden alueella on useampi kuin yksi toimivaltainen viranomainen, niiden on varmistettava, että näiden viranomaisten tehtävät määritellään selkeästi ja että luodaan asianmukaiset viestintä- ja koordinointimekanismit.
4. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille omat toimivaltaiset viranomaisensa ja niiden toimivalta-alueet.
14 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet
1. Jäsenvaltioiden on siirrettävä toimivaltaisille viranomaisilleen tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi tarvittavat tarkastus- ja täytäntöönpanovaltuudet.
2. Toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdan nojalla siirrettyihin valtuuksiin on sisällyttävä ainakin seuraavat valtuudet:
a) valtuudet saada kaikki tämän direktiivin rikkomiseen liittyvät missä tahansa muodossa olevat asiakirjat tai tiedot katsottavakseen riippumatta siitä, mille välineelle tai mihin paikkaan ne on tallennettu, sekä valtuudet ottaa tai saada niistä jäljennöksiä;
b) valtuudet edellyttää keneltä tahansa luonnolliselta henkilöltä tai miltä tahansa oikeushenkilöltä, että tämä toimittaa missä tahansa muodossa olevat asiaankuuluvat tiedot tai asiakirjat riippumatta siitä, mille välineelle tai mihin paikkaan ne on tallennettu, jotta voidaan määrittää, onko tapahtunut tai tapahtumassa tämän direktiivin rikkominen, sekä tällaisen rikkomisen yksityiskohdat;
c) valtuudet aloittaa omasta aloitteestaan tutkinta tai menettelyt tämän direktiivin rikkomisen lopettamiseksi tai kieltämiseksi;
d) valtuudet vaatia elinkeinonharjoittajia ottamaan käyttöön riittävät ja tehokkaat oikeussuojakeinot ja toteuttamaan asianmukaisia toimia tämän direktiivin rikkomisen lopettamiseksi;
e) valtuudet antaa tarvittaessa kieltomääräys tämän direktiivin rikkomisen osalta;
f) valtuudet määrätä seuraamuksia tämän direktiivin rikkomisesta 17 artiklan mukaisesti.
3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää kaikkia tietoja, asiakirjoja, havaintoja, lausuntoja tai tiedustelutietoja näyttönä tutkimuksissaan riippumatta siitä, missä muodossa tai mille välineelle ne on tallennettu.
15 artikla
Vaatimustenmukaisuuden seurantatoimenpiteet
1. Jäsenvaltioiden 13 artiklan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava säännöllisesti unionin markkinoilla esitetyt nimenomaiset ympäristöväitteet ja unionin markkinoilla sovelletut ympäristömerkintäjärjestelmät. Näiden tarkastusten tuloksia koskevat raportit on asetettava yleisön saataville verkossa.
2. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat tässä direktiivissä säädetyn velvoitteen rikkomisen, niiden on toteutettava arviointi, joka kattaa kaikki tässä direktiivissä säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset.
3. Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat toisessa alakohdassa tarkoitetun arvioinnin jälkeen, että nimenomaisen ympäristöväitteen perusteleminen ja esittäminen eivät ole tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaista tai että ympäristömerkintäjärjestelmä ei ole tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukainen, niiden on ilmoitettava väitteen esittäneelle elinkeinonharjoittajalle vaatimustenvastaisuudesta ennen 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun raportin julkaisemista ja vaadittava kyseistä elinkeinonharjoittajaa toteuttamaan kaikki asianmukaiset korjaavat toimet 30 päivän kuluessa saattaakseen nimenomaisen ympäristöväitteen tai ympäristömerkintäjärjestelmän tämän direktiivin mukaiseksi tai lopettaakseenlopettamaan 30 päivän kuluessa vaatimustenvastaisen nimenomaisen ympäristöväitteen käytön ja siihen viittaamisen. Tällaisten toimien on oltava mahdollisimman tehokkaita ja nopeita siten, että niissä noudatetaan samalla suhteellisuusperiaatetta ja oikeutta tulla kuulluksi.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeustapauksissa päättää elinkeinonharjoittajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä myöntää elinkeinonharjoittajalle alkuperäiseen 30 päivään yhden pidennyksen, jonka aikana elinkeinonharjoittajan on toteutettava kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet. [Tark. 132]
3 a. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että nimenomainen ympäristöväite tai ympäristömerkintäjärjestelmä ei täytä tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, niiden on vaadittava elinkeinonharjoittajaa ilmoittamaan ilman aiheetonta viivytystä, jos nimenomainen ympäristöväite tai ympäristömerkintäjärjestelmä on esitetty toisessa jäsenvaltiossa. Tässä tapauksessa vaatimustenvastaisuuden todentaneiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä 15 artiklan 3 kohdan mukaisen arvioinnin tuloksesta muiden sellaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa väitettä tai merkkiä on esitetty. [Tark. 133]
3 b. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat, että todentajat ovat toistuvasti myöntäneet vaatimustenmukaisuustodistuksia nimenomaisille ympäristöväitteille, jotka eivät täytä tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, todentajan akkreditointi on peruutettava ilman aiheetonta viivytystä. [Tark. 134]
16 artikla
Valitusten käsittely ja oikeussuojan saatavuus
1. Luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä tai organisaatioilla, joilla katsotaan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti olevan oikeutetturiittävä etu, on oikeus tehdä toimivaltaisille viranomaisille perusteltuja valituksia, jos ne objektiivisten olosuhteiden perusteella katsovat, että yksi tai useampi elinkeinonharjoittaja tai todentaja ei noudata tämän direktiivin säännöksiä. [Tark. 135]
2. Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi katsotaan, että ihmisten terveyttä, ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa edistävillä ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävillä valtiosta riippumattomilla yhteisöillä tai järjestöillä on riittävä etu.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä arvioitava 1 kohdassa tarkoitettu perusteltu valitus ja tarvittaessa toteutettava tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien henkilön tai organisaation ja asianomaisten elinkeinonharjoittajien tai todentajien tarkastukset ja kuulemiset, näiden valitusten todentamiseksijotta voidaan havaita tämän direktiivin säännösten mahdolliset rikkomiset ja todentaa nämä valitukset. Jos vahvistetaan, ettei säännöksiä noudateta, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet 15 artiklan mukaisesti. [Tark. 136]
4. Toimivaltaisten viranomaisten on mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa perustellun huolenaiheen vastaanottamisesta ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetulle valituksen tehneelle henkilölle tai organisaatiolle päätöksestään hyväksyä tai hylätä valituksessa esitetty toimenpidepyyntö ja perusteltava päätöksensä sekä esitettävä kuvaus toimista ja toimenpiteistä, joita se aikoo toteuttaa. Toimivaltaisten viranomaisten on sallittava se, että huolen esittänyt henkilö toimittaa lisätietoja. [Tark. 137]
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetulla henkilöllä tai organisaatiolla, joka tekee perustellun valituksen, on mahdollisuus kääntyä sellaisen tuomioistuimen tai muun riippumattoman ja puolueettoman julkisen elimen puoleen, joka on toimivaltainen toteuttamaan toimivaltaisen viranomaisen tämän direktiivin nojalla tekemien päätösten, toimien tai toimimatta jättämisen menettelyllisen ja aineellisen laillisuuden uudelleentarkastelun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön sellaisten säännösten soveltamista, joissa edellytetään, että hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on käytettävä loppuun ennen oikeudenkäyntimenettelyn aloittamista. Näiden oikeudellisten muutoksenhakumenettelyjen on oltava oikeudenmukaisia, tasapuolisia, oikea-aikaisia maksuttomia tai kohtuuhintaisia, jotta hinta ei ole esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja niiden on tarjottava asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojamekanismit, mukaan lukien tarvittaessa kieltomääräykset.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön saataville asetetaan maksutta, selkeästi ja ymmärrettävästi käytännön tietoja mahdollisuudesta käyttää tässä artiklassa tarkoitettuja hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakumenettelyjä. [Tark. 138]
17 artikla
Seuraamukset
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2008/99/EY(51) mukaisia jäsenvaltioiden velvollisuuksia. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
2. Määrittäessään rikkomistapauksissa määrättävien seuraamusten tyyppiä ja tasoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat kriteerit:
a) rikkomisen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto;
b) rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus ja tarvittaessa elinkeinonharjoittajan kuluttajille aiheutuneen vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi toteuttamat toimet;
c) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön varallisuus, jonka osoittavat esimerkiksi vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuosiansiot;
d) vastuussa olevien henkilöiden rikkomisesta saamat taloudelliset hyödyt;
e) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomiset;
f) mahdolliset muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät;
g) elinkeinonharjoittajalle muissa jäsenvaltioissa samasta rikkomisesta määrätyt seuraamukset rajatylittävissä tapauksissa, joissa tiedot tällaisista seuraamuksista ovat tarvittaessa saatavilla asetuksella (EU) 2017/2394 perustetun mekanismin kautta.
3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tämän direktiivin rikkomisesta määrättäviin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin on sisällyttävä seuraavat:
(a) sakot, joilla tosiasiallisesti estetään rikkomiseen syyllistyneitä saamasta rikkomisen tuottamaa taloudellista hyötyä ja joita korotetaan rikkomisen toistuessa;
(b) elinkeinonharjoittajan asianomaisia tuotteita koskevasta liiketoimesta saamien tulojen menetetyksi tuomitseminen;
(c) määräaikainen sulkeminen enintään 12 kuukauden ajaksi julkisten hankintamenettelyjen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle, mukaan lukien tarjouskilpailumenettelyt, avustukset ja käyttöoikeussopimukset.
Edellä olevan a alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun seuraamuksia määrätään asetuksen (EU) 2017/2394(52) 21 artiklan mukaisesti, tällaisten sakkojen enimmäismäärä on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa.
18 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = päivä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] alkaen viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 4 kohdassa ja 5 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 4 kohdassa ja 5 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Edellä olevan 3 artiklan 4 kohdan ja 5 artiklan 8 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella kuukaudella].
18a artikla
Kuulemisfoorumi
Komissio perustaa viherväitteitä käsittelevän kuulemisfoorumin (’foorumi’), johon osallistuu tasapainoisesti jäsenvaltioiden edustajia ja kaikkia asianomaisia osapuolia, kuten teollisuuden edustajia, mukaan lukien mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten ja käsityöteollisuuden edustajat, ammattiliittoja, kauppiaita, vähittäismyyjiä, maahantuojia, akateemisia tutkijoita, ympäristönsuojeluryhmiä ja kuluttajajärjestöjä. Komissio kuulee foorumia seuraavista asioista:
i) 3 artiklan 4 a kohdassa tarkoitettujen työsuunnitelmien laatiminen;
ii) delegoitujen säädösten laatiminen;
iii) ympäristöväitteiden perustelemista ja esittämistä koskevien vaatimusten päivittäminen;
iv) ympäristöväitteiden perustelemista ja esittämistä koskevien vaatimusten arviointi;
v) ympäristöväitteiden perustelemista ja esittämistä koskevien nykyisten vaatimusten tehokkuuden arviointi. [Tark. 139]
19 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
20 artikla
Seuranta
1. Jäsenvaltioiden on säännöllisesti seurattava tämän direktiivin soveltamista seuraavien seikkojen perusteella:
a) yleiskatsaus sellaisten nimenomaisten ympäristöväitteiden ja ympäristömerkintäjärjestelmien tyypeistä, joista on tehty perusteltuja valituksia 16 artiklan mukaisesti;
b) yleiskatsaus sellaisista nimenomaisista ympäristöväitteistä ja ympäristömerkintäjärjestelmistä, joiden osalta toimivaltaiset viranomaiset ovat vaatineet elinkeinonharjoittajaa toteuttamaan korjaavia toimia 15 artiklan mukaisesti tai määränneet seuraamuksia 17 artiklan mukaisesti.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on täsmennettävä nimenomainen ympäristöväite tai ympäristömerkintäjärjestelmä, väitetyn rikkomisen luonne, korjaavien toimien luonne ja kesto sekä tarvittaessa määrätty seuraamus.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle vuosittain.
3 a. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä aktiivisesti yhteistyötä ja vaihdettava säännöllisesti parhaita käytäntöjä tämän direktiivin täytäntöönpanosta. [Tark. 140]
4. Euroopan ympäristökeskus julkaisee 3 kohdan mukaisesti kerättyjen tietojen ja jäsenvaltioiden 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti saataville asettamien tietojen sekä tarvittaessa toimivaltaisten viranomaisten lisäkuulemisten perusteella joka toinen vuosi raportin, joka sisältää arvioinnin nimenomaisten ympäristöväitteiden ja ympäristömerkintäjärjestelmien kehityksestä kussakin jäsenvaltiossa ja koko unionissa. Raportin on mahdollistettava eriyttäminen väitteen esittäneen elinkeinonharjoittajan koon ja perustelujen laadun mukaan.
21 artikla
Arviointi ja uudelleentarkastelu
1. Komissio arvioi tätä direktiiviä sen tavoitteiden perusteella ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = viisi vuotta sen jälkeen, kun tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä].
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa arvioidaan, onko tämän direktiivin tavoite saavutettu erityisesti seuraavien seikkojen osalta:
a) sen varmistaminen, että tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ympäristötehokkuutta koskevat nimenomaiset ympäristöväitteet perustuvat luotettaviin, vertailukelpoisiin ja todennettavissa oleviin tietoihin;
b) sen varmistaminen, että ympäristömerkintäjärjestelmät perustuvat sertifiointijärjestelmiin ja täyttävät 8 artiklassa säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset;
c) sen varmistaminen, että jäsenvaltiot hyväksyvät uusia olemassa olevien järjestelmien kattamia tuotteita tai elinkeinonharjoittajia koskevia yksityisiä ympäristömerkintäjärjestelmiä ainoastaan, jos ne tuottavat lisäarvoa olemassa oleviin järjestelmiin verrattuna;
d) sellaisten sääntöjen säätäminen, jotka koskevat nimenomaisten ympäristöväitteiden esittämistä unionin markkinoilla ja päällekkäisten kustannusten välttämistä tällaisten väitteiden esittämisessä;
d a) sen varmistaminen, että elinkeinonharjoittajat asettavat omien toimintojensa ja arvoketjujensa päästövähennykset tehokkaasti etusijalle, arvioimalla päästöhyvitysten käyttöön liittyvien säännösten riittävyyttä; [Tark. 141]
e) sisämarkkinoiden toiminnan vahvistaminen.
e a) kohti myrkytöntä ympäristöä siirtymisen helpottaminen. [Tark. 142]
3. Jos komissio katsoo sen aiheelliseksi, 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liitetään tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten muuttamista koskeva lainsäädäntöehdotus, joka voi sisältää myös uusia säännöksiä seuraavista:
a) kiertotalouden, biotalouden ja vihreän talouden mahdollisuuksien vapauttaminen arvioimalla, onko tarkoituksenmukaista ja toteutettavissa, että ympäristöväitteiden perustelemiseksi velvoitetaan käyttämään yhteistä ja tarvittaessa elinkaareen perustuvaa menetelmää;
b) kohti myrkytöntä ympäristöä siirtymisen helpottaminen harkitsemalla vaarallisia aineita sisältäviä tuotteita koskevien ympäristöväitteiden kieltämistä, paitsi jos vaarallisten aineiden käyttöä pidetään yhteiskunnan kannalta välttämättömänä komission kehittämien kriteerien mukaisesti; [Tark. 143]
b a) kuluttajansuojan ja sisämarkkinoiden toiminnan vahvistaminen entisestään harkitsemalla nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista koskevien vaatimusten ulottamista koskemaan mikroyrityksiä. [Tark. 144]
c) sellaisten vaatimusten yhdenmukaistamisen lisääminen, jotka koskevat ympäristönäkökohtia tai -vaikutuksia, kuten kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä, korjattavuutta, kierrätettävyyttä, kierrätysmateriaalin osuutta, luonnollisen sisällön käyttöä, mukaan lukien kuidut, ympäristötehokkuutta tai -kestävyyttä, biopohjaisia raaka-aineita, biohajoavuutta, luonnon monimuotoisuutta sekä jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja vähentämistä, koskevien erityisten ympäristöväitteiden perustelemista.
22 artikla
Asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttaminen
Lisätään asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liitteeseen kohta seuraavasti:"
”X. [julkaisutoimisto lisää seuraavan järjestysnumeron] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) ..., annettu ..., nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemisesta ja esittämisestä (EUVL L ..., päivämäärä, s. ...): 13 artiklan 3 kohta ja 15 artikla.”
"
23 artikla
Asetuksen (EU) 2017/2394 muuttaminen
Lisätään asetuksen (EU) 2017/2394 liitteeseen kohta seuraavasti:"
”X. [julkaisutoimisto lisää seuraavan järjestysnumeron] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) ..., annettu ..., nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemisesta ja esittämisestä (EUVL L ..., päivämäärä, s. ...).”
"
24 artikla
Direktiivin (EU) 2020/1828 muuttaminen
Lisätään direktiivin (EU) 2020/1828 liitteeseen I kohta seuraavasti:"
”X) [julkaisutoimisto lisää seuraavan järjestysnumeron] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) ..., annettu ..., nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemisesta ja esittämisestä (EUVL L ..., päivämäärä, s. ...).”
"
25 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [...] päivänä [...]kuuta [...] [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
Niiden on sovellettava näitä toimenpiteitä [...] päivästä [...]kuuta [...] [julkaisutoimisto lisää päivämäärän = 2430 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta]. [Tark. 173]
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
Tätä direktiiviä aletaan soveltaa komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuihin pieniin yrityksiin viimeistään 42 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta. [Tark. 145]
1 a. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tämän direktiivin voimaantulopäivän ja soveltamisen alkamispäivän välisen siirtymäkauden, jonka aikana todennettavaksi esitettyjä nykyisiä ympäristöväitteitä voidaan käyttää. [Tark. 146]
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
26 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
27 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta (COM(2020) 98 final).
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final).
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2005/29/EY ja 2011/83/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä parantamalla suojaa sopimattomilta menettelyiltä ja tiedottamista (COM(2022) 143 final).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista ja direktiivin 2009/125/EY kumoamisesta (COM(2022) 142 final).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1007/2011, annettu 27 päivänä syyskuuta 2011, tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä sekä neuvoston direktiivin 73/44/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/73/EY ja 2008/121/EY kumoamisesta (EUVL L 272, 18.10.2011, s. 1).
Komission suositus (EU) 2021/2279, annettu 15 päivänä joulukuuta 2021, ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen (EUVL L 471, 30.12.2021, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22), sellaisena kuin se on muutettuna.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828, annettu 25 päivänä marraskuuta 2020, kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1221/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/94/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja (EYVL L 12, 18.1.2000, s. 16).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/66/EY, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta (EUVL L 266, 26.9.2006, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, pakkauksista ja pakkausjätteistä (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1007/2011, annettu 27 päivänä syyskuuta 2011 , tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä sekä neuvoston direktiivin 73/44/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/73/EY ja 2008/121/EY kumoamisesta (EUVL L 272, 18.10.2011, s. 1).
Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/99/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28).
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotevastuusta (COM(2022)0495 – C9-0322/2022 – 2022/0302(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0495),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0322/2022),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 24. tammikuuta 2023 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 24. tammikuuta 2024 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisen yhteiskäsittelyn,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0291/2023),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi tuotevastuusta ja neuvoston direktiivin 85/374/ETY kumoamisesta
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2019/1009 muuttamisesta EU-lannoitevalmisteiden digitaalisten tuoteselosteiden osalta (COM(2023)0098 – C9-0030/2023 – 2023/0049(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0098),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0030/2023),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. kesäkuuta 2023 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. helmikuuta 2024 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kirjeen,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0330/2023),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi asetuksen (EU) 2019/1009 muuttamisesta EU-lannoitevalmisteiden digitaalisten tuoteselosteiden osalta
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meriturvallisuusvirastosta ja asetuksen (EY) N:o 1406/2002 kumoamisesta (COM(2023)0269 – C9-0190/2023 – 2023/0163(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0269),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 100 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0190/2023),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 20. syyskuuta 2023 antaman lausunnon(1),
– on kuullut alueiden komiteaa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0423/2023),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi Euroopan meriturvallisuusvirastosta ja asetuksen (EY) N:o 1406/2002 kumoamisesta
(1) Unionissa on hyväksytty useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa merellistä ja meriturvallisuutta, edistää meriliikenteen kestävyyttä – myös ehkäisemällä ympäristön pilaantumista – ja hiilestä irtautumista sekä helpottaa tietojenvaihtoa ja merenkulkualan digitalisointia. Jotta tällainen lainsäädäntö olisi tehokasta, sitä olisi sovellettava asianmukaisesti ja yhteneväisesti koko EU:ssa. Tällä varmistettaisiin tasavertaiset toimintaedellytykset ja vähennettäisiin kilpailun vääristymistä niiden alusten, jotka eivät noudata vaatimuksia, saamien taloudellisten etujen vuoksi sekä palkittaisiin vaatimuksia noudattavia meriliikenteen toimijoita.
(1 a) Kalastusalalla sattuu paljon onnettomuuksia, joissa kuolleisuus on lisäksi suuri, joten kalastajien koulutuksella on työturvallisuuden kannalta tärkeä rooli. [Tark. 1]
(2) Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää huomattavaa erikoistuneen elimen johtamaa teknistä työtä. Tämän vuoksi vuonna 2002 hyväksytyn toisen Erika-paketin yhteydessä oli tarpeen olemassa olevassa institutionaalisessa kehyksessä sekä jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja oikeuksia lippu-, satama- ja rannikkovaltioina kunnioittaen perustaa eurooppalainen virasto, jotta varmistetaan meriturvallisuuden ja alusten aiheuttaman pilaantumisen torjunnan korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso.
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002(4) perustettiin Euroopan meriturvallisuusvirasto, jäljempänä ’virasto’, jonka tehtävänä on avustaa komissiota ja jäsenvaltioita meriturvallisuutta ja meren pilaantumisen torjuntaa koskevan lainsäädännön tehokkaassa täytäntöönpanossa EU:n tasolla suorittamalla jäsenvaltioihin asianmukaisia vierailuja asiaa koskevan lainsäädännön seuraamiseksi sekä koulutuksen järjestämiseksi ja valmiuksien kehittämiseksi.
(4) Meriturvallisuutta, kestävyyttä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä sekä merellistä turvallisuutta koskevaa unionin lainsäädäntöä on sitten viraston vuonna 2002 tapahtuneen perustamisen laajennettu merkittävästi, minkä seurauksena viraston toimeksiantoon on tehty viisi muutosta.
(5) Virasto on vuodesta 2013 jatkanut tehtäviensä huomattavaa laajentamista joko ottamalla käyttöön asetuksen (EY) N:o 1406/2002 2 a artiklassa säädettyjä asiaankuuluvia lisätehtäviä tai antaessaan komission ja jäsenvaltioiden pyytämää teknistä apua erityisesti merenkulkualan hiilestä irtautumisessa ja digitalisoinnissa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin 2005/35/EY(5), 2009/16/EY(6), 2009/18/EY(7) ja 2009/21/EY(8) tehtävät muutokset vaikuttavat myös suoraan viraston tehtäviin. Mainituissa direktiiveissä säädetään erityisesti alusten aiheuttamaan ympäristön pilaantumiseen liittyvien viraston tehtävien hoitamisesta, unionin satamavaltiovalvontajärjestelmästä, unionin vesillä tapahtuvien merionnettomuuksien tutkintaan liittyvistä jäsenvaltioiden toimista sekä jäsenvaltioiden velvollisuuksista lippuvaltioina.
(6) Lisäksi viraston hallinto ja taloushallinto on yhdenmukaistettava erillisvirastojen hallintoa koskevan toimielinten välisen sopimuksen(9) ja unionin hajautettuja elimiä koskevan varainhoidon puiteasetuksen(10) kanssa.
(7) Koska edellä esitetyn kehityksen vuoksi on tehty huomattava määrä muutoksia, on aiheellista kumota asetus (EY) N:o 1406/2002 ja korvata se uudella säädöksellä.
(8) Kun virasto perustettiin, sen tarkoituksena oli edistää meriturvallisuuden korkean tason saavuttamista koko unionissa sekä auttaa alusten ja myöhemmin myös öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisessä. Näitä tavoitteita vahvistettiin entisestään lisäämällä tavoite merellisen turvallisuuden edistämisestä, mutta viime vuosina virasto on kuitenkin keskittynyt tukemaan sääntelyn kehittämistä meriliikenteen, myös satama-alueiden, hiilestä irtautumisessa ja digitalisaatiossa, mikä antaa aihetta lisätä nämä osa-alueet viraston yleistavoitteisiin, jotta se voi edistää alan vihreän ja digitaalisen siirtymän tavoitteita. Virastolla on myös keskeinen rooli meritietoisuuskuvan tarjoamisessa satelliittikuvien ja kauko-ohjattujen ilma-alusjärjestelmien käytön avulla, mikä muodostaa perusteen lisätä virastolle uusi asiaan liittyvä yleistavoite. [Tark. 2]
(9) Näissä tavoitteissa olisi määriteltävä alat, joilla virasto sitoutuu tarjoamaan komissiolle ja jäsenvaltioille teknistä ja operatiivista apua unionin meripolitiikan täytäntöönpanemiseksi.
(10) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi asianmukaisesti on aiheellista, että virasto suorittaa erityistehtäviä meriturvallisuuden, alusten aiheuttaman pilaantumisen, kestävyyden, merenkulkualan hiilestä irtautumisen, merellisen turvallisuuden ja kyberturvallisuuden, merivalvonnan ja merellä tapahtuvien kriisien alalla sekä digitalisaation edistämisen ja merialan tietojenvaihdon helpottamisen alalla. Näitä tehtäviä hoitaessaan viraston olisi otettava huomioon erityyppisten merialan toimintojen erityispiirteet ja kiinnitettävä huomiota varsinkin kalastusalalla vallitseviin edellytyksiin. [Tark. 3]
(11) Erityistehtävien lisäksi viraston olisi annettava komission tai jäsenvaltioiden pyynnöstä horisontaalista teknistä tukea sellaisten tehtävien toteuttamisessa, jotka kuuluvat sen toimivaltaan ja tavoitteisiin ja jotka johtuvat merilainsäädännön alalla olevista tulevista tarpeista ja kehityksestä unionin tasolla. Tällaisten lisätehtävien osalta on tarkasteltava käytettävissä olevia henkilöstö- ja taloudellisia resursseja, jotka viraston hallintoneuvoston olisi otettava huomioon ennen kuin se päättää sisällyttää ne viraston yhtenäiseen ohjelma-asiakirjaan osana sen vuotuista tai monivuotista työohjelmaa. Sen vuoksi uusista lisätehtävistä olisi laadittava lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjille esitettävä rahoitusselvitys. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että tarvittaessa voidaan asettaa etusijalle tietyt viraston ydintehtävät. [Tark. 4]
(11 a) Viraston olisi tehtäviään hoitaessaan kiinnitettävä erityistä huomiota kalastusalaan, koska alalla on EU:ssa merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Kalastusalukset ja työntekijät ovat erittäin alttiita meriturvallisuuteen liittyville riskeille, ja niillä on merkittävä rooli vihreässä siirtymässä. [Tark. 5]
(12) Virasto on teknisen asiantuntemuksen eturintamassa sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, minkä vuoksi sen olisi tarjottava jäsenvaltioille koulutusta ja valmiuksien kehittämistoimia sekä kehitettävä koulutuksen yhteisiä perusvaatimuksia koskevia kursseja ja käytettävä niiden toteutuksessa teknisesti edistyneimpiä välineitä. Viraston olisi muun muassa tuettava jäsenvaltioiden satamavaltion tarkastajien ja lippuvaltioiden hallinnossa palvelevien viranhaltijoiden koulutusta, joka koskee kohdennettujen tarkastusten tekemistä merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnasta merenkulkijoiden oikeuksien täytäntöönpanon ja alusten työ- ja elinolojen osalta. Merenkulkualan ammattien houkuttelevuuden lisäämiseksi viraston olisi arvioitava mahdollisuutta sellaisen verkoston luomiseen, joka koostuu yliopistoista ja muista oppilaitoksista, jotka tarjoavat sopivia tutkintoja elinikäisen oppimisen tarpeiden edistämiseksi. [Tark. 6]
(13) Tätä viraston teknistä asiantuntemusta olisi kehitettävä edelleen tekemällä merialan tutkimusta ja edistämällä asiaan liittyviä unionin toimia tällä alalla. Viraston olisi edistettävä ennakoivasti meriturvallisuuden parantamista, merellistä turvallisuutta, meriliikenteen ja merisatamien hiilestä irtautumista ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita. Tältä osin virasto voisi antaa ei-sitovia ohjeita, suosituksia tai ohjekirjoja, jotka voisivat auttaa komissiota, jäsenvaltioita ja/tai merenkulkualaa saavuttamaan nämä tavoitteet. [Tark. 7]
(14) Meriturvallisuuden osalta viraston olisi kehitettävä turvallisuusriskien ja -haasteiden määrittämiseen ennakoiva lähestymistapa, jonka perusteella sen olisi annettava komissiolle kertomus meriturvallisuuden edistymisestä joka kolmas vuosi. Lisäksi viraston olisi edelleen avustettava komissiota ja jäsenvaltioita asiaankuuluvan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa, erityisesti lippu- ja satamavaltiovelvoitteiden, merionnettomuuksien tutkinnantutkinnalle annettavan suoran tuen, matkustaja-alusten turvallisuutta koskevan lainsäädännön, hyväksyttyjen laitosten ja laivavarusteiden osalta. Lisäksi virastolla olisi oltava ennakoiva rooli merialan autonomisten ja automatisoitujen pinta-alusten käyttöönotossa, ja samoin on tärkeää kerätä lisätietoja merenkulkijoiden koulutuksesta ja pätevyyskirjoista sekä merityötä koskevasta yleissopimuksesta (vuoden 2006 merityöyleissopimus). [Tark. 8]
(14 a) Komission olisi saatettava kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimus (STCW-F-yleissopimus 1995) osaksi EU:n oikeutta, jotta kalastajien vähimmäiskoulutukselle Euroopassa saadaan aikaan yhdenmukaistettu kehys. [Tark. 9]
(15) Sen jälkeen, kun asetusta viimeksi muutettiin merkittävästi vuonna 2013, merenkulkualalla on tapahtunut merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia kestävyyden osalta. Viraston olisi edelleen suoritettava sen toimeksiantoon tähän asti kuuluneet tehtävät, joihin kuuluu muun muassa alusten sekä öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen pääasiassa CleanSeaNet-tietojärjestelmän avulla, minkä lisäksi sen olisi jatkettava avun tarjoamista komissiolle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/883(11) täytäntöönpanossa, ja tämä tehtävä olisi otettava sen ajan tasalle saatetussa toimeksiannossa huomioon. Lisäksi viraston apua tarvitaan yhä enemmän Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/56/EY(12) ja (EU) 2016/802(13) meriliikenteeseen liittyvien osien täytäntöönpanossa. Nämä kaksi alaa sekä viraston sitoutuminen aluksista tuleviin typen oksidien (NOx) päästöihin liittyvien tietojen keräämiseen, analysointiin ja jakamiseen ovat tärkeitä merenkulkualan kestävyyden edistämisen kannalta, ja viraston olisi toimitettava kertomus saavutetusta edistyksestä joka kolmas vuosi.
(16) Meriliikennealan hiilestä irtautumisen osalta ponnistelut maailmanlaajuisten meriliikenteen päästöjen rajoittamiseksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kautta ovat käynnissä ja niitä olisi edistettävä, esimerkiksi panemalla nopeasti täytäntöön vuonna 2018 hyväksytty alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva IMO:n alustava strategia. Parhaillaan keskustellaan keinoista, joilla tällainen tavoite voidaan toteuttaa käytännössä. Keskusteluissa käsitellään mahdollisuutta tarkistaa alustavaa strategiaa, ja ne tarjoavat tilaisuuden pohtia unionin asettamia tavoitteita kansainvälisessä kontekstissa ja sitä, miten tärkeää on taata maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka vahvistaisivat EU:n merenkulkualan kilpailukykyä, mukaan lukien alustavan strategian tarkistaminen. Unionin tasolla on laadittu joukko toimintapolitiikkoja ja lainsäädäntöehdotuksia hiilestä irtautumisen tukemiseksi ja merenkulkualan kestävyyden edistämiseksi edelleen, kuten ilmenee erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiasta, 55-valmiuspaketista ja saasteettomuusstrategiasta. Tämän vuoksi tarve vähentää merenkulkualan kasvihuonekaasupäästöjä olisi otettava huomioon viraston toimeksiannossa. [Tark. 10]
(17) Tältä osin viraston olisi jatkettava komission ja jäsenvaltioiden avustamista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757(14) täytäntöönpanossa, minkä lisäksi sen olisi edelleen avustettava 55-valmiuspaketin mukaisten meriliikennealan hiilestä irtautumista koskevien uusien sääntelytoimenpiteiden täytäntöönpanossa, joihin kuuluvat esimerkiksi uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä annettu asetus [...], sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY(15) meriliikenteeseen liittyvien osien täytäntöönpanossa. Tähän sisältyy myös EU:n meriliikenteen päästökauppajärjestelmän ja FuelEU Maritime -ehdotuksen vaikutusten seuranta ja niistä raportointi siltä osin kuin ne koskevat satamaliikennettä, satamien välttelyä ja liikenteen siirtymistä kolmansien maiden jälleenlaivaussatamiin EU:n satamien kustannuksella. Viraston olisi edelleen oltava asiantuntemuksen eturintamassa unionin tasolla, jotta se voi auttaa alaa siirtymään uusiutuviin ja vähähiilisiin polttoaineisiin tekemällä tutkimusta ja antamalla ohjeita kestävien vaihtoehtoisten energianlähteiden käyttöönotosta aluksissa, myös ja niihin liittyvässä infrastruktuurissa satama-alueilla, maasähkön jakelusta aluksille, sekä energiatehokkuusratkaisujen ja tuuliavusteistatuuli-, aurinko- ja aaltoavusteista käyttövoimaa koskevien ratkaisujen käyttöönotosta. Tähän sisältyvät myös uudet kasvihuonekaasujen vähentämistekniikat, kuten hiilidioksidin talteenotto aluksella ja energiatehokkaat käytännöt, kuten hidasajo. Viraston olisi myös tarjottava asiantuntemustaan satamaturvallisuuteen liittyvistä riskeistä, polttoainetäydennyksestä ja varastoinnista kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönoton osalta sekä teknologisten ja sääntelyyn liittyvien esteiden osalta. Jotta voidaan seurata ja pohjustaa meriliikennealan ja satama-alueiden hiilestä irtautumisen edistymistä, viraston olisi raportoitava komissiolle ja parlamentille kasvihuonekaasujen vähentämistoimista ja mahdollisista suosituksista joka kolmas vuosi. Viraston olisi myös raportoitava kaikista hallinnollisista ja käytännön vaikeuksista, joita jäsenvaltiot kohtaavat asiaan liittyvien säädösten täytäntöönpanossa. [Tark. 11]
(18) Merellisen turvallisuuden alalla viraston olisi edelleen annettava komissiolle teknistä apua, kun se suorittaa tarkastuksia alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004(16) puitteissa. Koska kyberhäiriöiden määrä merenkulkualalla on kasvanut merkittävästi viime vuosina, viraston olisi tuettava unionin pyrkimyksiä estää kyberhäiriöitä ja parantaa merenkulkualan sietokykyä kyberhäiriöitä vastaan laatimalla suuntaviivoja sekä helpottamalla kyberhäiriöitä koskevien parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä. [Tark. 12]
(19) Viraston olisi edelleen pidettävä yllä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/59/EY(17) perustettua alusten seuranta- ja tietojärjestelmää sekä muita järjestelmiä, jotka tukevat meritietoisuuskuvan luomista. Tässä suhteessa virastolla olisi edelleen oltava keskeinen rooli Copernicus-ohjelman merellisen turvallisuuden osion hallinnoinnissa, ja sen olisi edelleen hyödynnettävä saatavilla olevaa huipputeknologiaa, kuten kauko-ohjattuja ilma-alusjärjestelmiä, jotka tarjoavat jäsenvaltioille ja unionin elimille hyödyllisen valvonta- ja seurantavälineen. Näiden palvelujen lisäksi virasto on osoittanut strategisen roolinsa merellisen tilannetietoisuuden tarjoamisessa antamalla tukea erilaisissa kriiseissä, kuten covid-19-pandemian ja Venäjän Ukrainaa vastaan aloittaman hyökkäyssodan aikana. Tämän vuoksi virastolla olisi oltava keskus, joka on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa ja jonka olisi avustettava komissiota ja jäsenvaltioita tällaisissaja annettava tietoa mahdollisissa ja käynnissä olevissa hätätilanteissa. Tukeakseen unionin ja sen jäsenvaltioiden vahvaa ja yhtenäistä vastausta Venäjän Ukrainaa vastaan käymään hyökkäyssotaan viraston olisi muun muassa seurattava epäilyttävää toimintaa kaasuputkien lähistöllä ja havaittava tapaukset, joissa pakotteita kierretään merellä. [Tark. 13]
(20) Tietojen digitalisointi on olennainen osa tietojen keräämistä ja ilmoittamista koskevaa teknistä kehitystä, jolla tavoitellaan kustannussäästöjä, hallinnollisen rasitteen vähentämistä ja henkilöresurssien tehokasta hyödyntämistä. Merten autonomisten pinta-alusten (Maritime Autonomous Surface Ships, MASS) käyttöönotto ja käyttö sekä digitaalinen ja teknologinen kehitys tarjoavat monenlaisia uusia mahdollisuuksia tietojen keräämiseen ja integroitujen järjestelmien hallinnointiin. Tämä luo mahdollisuuksia useiden prosessien mahdolliseen digitalisointiin, automatisointiin ja standardointiin, mikä helpottaisi merioperaatioiden (myös valvontamekanismien) turvallisuuden, turvatoimien, kestävyyden ja tehokkuuden parantamista unionin tasolla ja vähentäisi samalla jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta. Tältä osin viraston olisi muun muassa helpotettava ja edistettävä sähköisten todistusten käyttöä, teknisten tietojen keräämistä, tallentamista ja arviointia, nykyisten tietokantojen järjestelmällistä hyödyntämistä, mukaan luettuna niiden keskinäinen tietojenvaihto innovatiivisten tietoteknisten ja tekoälyvälineiden avulla, ja tarvittaessa uusien yhteentoimivien tietokantojen kehittämistä. [Tark. 14]
(21) Jotta virasto voisi asianmukaisesti suorittaa sille annetut tehtävät, on aiheellista, että sen virkamiesten olisi suoritettava tarkastuskäyntejä jäsenvaltioissa seuratakseen meriturvallisuuteen ja ympäristön pilaantumisen ehkäisyyn liittyvän unionin järjestelmän yleistä toimintaa. Viraston olisi myös suoritettava tarkastuskäyntejä komission avustamiseksi unionin oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon arvioinnissa.
(22) Komissio ja jäsenvaltiot saattavat tarvita teknistä apua ja asiantuntemusta IMO:n, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitetun satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, jäljempänä ’Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja’, puitteissa. EMSAn roolia olisi siksi vahvistettava erityisesti IMO:ssa, jossa EMSAn olisi osallistuttava keskusteluihin ja oltava niissä läsnä. Komissio voi myös tarvita viraston teknistä apua kolmansien maiden tukemisessa merialalla, erityisesti valmiuksien kehittämisessä sekä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä ja torjunnassa. Viraston hallintoneuvoston tehtäväksi olisi osana yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa annettava viraston kansainvälisiä suhteita koskevan strategian hyväksyminen sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa. [Tark. 15]
(23) Rannikkovartiostotoimintoja toteuttavat kansalliset viranomaiset ovat vastuussa monenlaisista tehtävistä, joihin voivat sisältyä meriturvallisuus, merellinen turvallisuus, meripelastus, rajavalvonta merellä, kalastuksen valvonta, tullivalvonta ja yleinen lainvalvonta merellä sekä meriympäristön suojelu. Viraston, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1896(18) perustetun Euroopan raja- ja merivartioviraston ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/473(19) perustetun Euroopan kalastuksenvalvontaviraston olisi sen vuoksi toimeksiantonsa puitteissa lujitettava yhteistyötään sekä toistensa että rannikkovartiostotoimintoja toteuttavien kansallisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan parantaa merellistä tilannetietoisuutta sekä tukea johdonmukaisia ja kustannustehokkaita toimia tarjoamalla palveluja, tietoa, tekniikkaa, varusteita ja koulutusta sekä koordinoimalla monialaisia operaatioita, keräämällä tietoa tieteellistä tutkimusta varten, valvomalla Euroopan vesiä ja toteuttamalla yhteistyöohjelmia kolmansien maiden kanssa. [Tark. 16]
(24) Tämän asetuksen täytäntöönpano ei saisi vaikuttaa toimivallan jakoon unionin ja jäsenvaltioiden välillä tai jäsenvaltioiden velvoitteisiin kansainvälisten yleissopimusten kuten Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan yleissopimuksen ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten merenkulkualan instrumenttien nojalla.
(25) Viraston päätöksentekomenettelyn virtaviivaistamiseksi sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi otettava käyttöön kaksitasoinen hallintorakenne. Tätä varten jäsenvaltioiden ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jolla on tarvittava toimivalta, mukaan lukien valtuudet vahvistaa talousarvio ja hyväksyä ohjelma-asiakirja. Myös Euroopan parlamentin olisi oltava edustettuna tarkkailijana. Hallintoneuvoston olisi annettava yleisiä suuntaviivoja viraston toimia varten ja seurattava tiiviimmin viraston toimia hallinnollisten ja talousarvioon liittyvien kysymysten valvonnan tehostamiseksi. Olisi perustettava pienempi johtokunta, jonka tehtävänä on hallintoneuvoston kokousten valmisteleminen asianmukaisella tavalla ja sen päätöksentekomenettelyn tukeminen. Johtokunnan valtuudet olisi määriteltävä hallintoneuvoston hyväksymässä toimeksiannossa, ja niihin olisi tarvittaessa sisällyttävä lausuntoja ja väliaikaisia päätöksiä, jotka hallintoneuvosto lopullisesti vahvistaa. Viraston johdossa olisi oltava pääjohtaja. [Tark. 17]
(26) Jotta voidaan taata hallintoneuvoston päätösten avoimuus, asianomaisten alojen edustajien olisi oltava läsnä sen kokouksissa mutta ilman äänioikeutta. Komission olisi nimitettävä eri sidosryhmien edustajat käyttäen perusteena niiden edustavuutta unionin tasolla.
(27) Jotta virasto voisi asianmukaisesti hoitaa sille osoitetut tehtävät, sillä olisi oltava oikeushenkilön asema ja oma talousarvio, joka rahoitetaan pääasiassa unionin rahoitusosuuden sekä kolmansien maiden ja muiden tahojen suorittamien oikeasuhteisten maksujen ja palkkioiden avulla. Viraston riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei saisi vaarantaa jäsenvaltioista, kolmansista maista tai muilta yhteisöiltä saatavilla rahoitusosuuksilla. Jotta voitaisiin varmistaa viraston riippumattomuus päivittäisessä johtamisessa ja sen antamissa lausunnoissa, suosituksissa ja päätöksissä, viraston organisaation olisi oltava avoin ja pääjohtajalla olisi oltava täysi vastuu. Viraston henkilöstön olisi oltava riippumaton ja se olisi palkattava käyttäen sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia työsopimuksia, jotta viraston organisaatiotietämys ja toiminnan jatkuvuus pystytään säilyttämään samalla kun toteutetaan välttämätöntä ja jatkuvaa asiantuntemuksen vaihtoa meriliikennealan kanssa. Viraston menoihin sisältyvät henkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenot. [Tark. 18]
(28) Eturistiriitojen ehkäisemisen ja ratkaisemisen kannalta on olennaista, että virasto toimii puolueettomasti, osoittaa lahjomattomuutta ja vahvistaa korkeaa ammatillista tasoa koskevat vaatimukset. Ei saisi koskaan olla perusteltua syytä epäillä, että päätöksiin voisivat vaikuttaa edut, jotka ovat ristiriidassa viraston aseman kanssa koko unionia palvelevana elimenä, tai hallintoneuvoston jäsenen yksityiset edut tai kytkökset, jotka aiheuttaisivat tai voisivat aiheuttaa ristiriidan asianomaisen henkilön virkatehtävien asianmukaisen hoitamisen kanssa. Hallintoneuvoston olisi sen vuoksi hyväksyttävä ja asetettava julkisesti saataville eturistiriitoja koskevat kattavat säännöt ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan oikeusasiamiehen suositukset. [Tark. 19]
(29) Viraston toimintaan liittyvä laajempi strateginen näkökulma helpottaisi sen resurssien tehokkaampaa suunnittelua ja hallinnointia sekä parantaisi sen toiminnan laatua. Tämä vahvistetaan ja tätä tuetaan delegoidulla asetuksella (EU) 2019/715. Sen vuoksi hallintoneuvoston olisi asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan vahvistettava vuotuisen ja monivuotisen työohjelman sisältävä yhtenäinen ohjelma-asiakirja ja saatettava se määräajoin ajan tasalle.
(30) Kun virastoa pyydetään suorittamaan uusi tehtävä, jota ei nimenomaisesti mainita sen toimeksiannossa, tai tiettyjä tehtäviä, joiden osalta on tarpeen tarkastella ja analysoida sen henkilöresursseihin ja talousarvioon kohdistuvia vaikutuksia viraston toimeksiannon mukaisesti, hallintoneuvoston olisi sisällytettävä tällaiset tehtävät ohjelma-asiakirjaan vasta tällaisen analyysin jälkeen. Analyysissä olisi yksilöitävä resurssit, joita virasto tarvitsee näiden uusien tehtävien hoitamiseen, sekä se, vaikuttavatko ne kielteisesti viraston nykyisiin tehtäviin.
(31) Virastolla olisi oltava riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen, ja sille olisi myönnettävä oma talousarvio. Se olisi rahoitettava pääasiassa unionin yleisestä talousarviosta. Unionin rahoitusosuuteen ja muihin unionin yleisestä talousarviosta maksettaviin muihin tukiin olisi sovellettava unionin talousarviomenettelyä. Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava viraston tilintarkastus.
(32) Viraston rahoitusta voidaan parantaa maksuilla, ja niitä voidaan harkita sellaisten viraston toimivaltaan kuuluvien erityispalvelujen osalta, joita virasto tarjoaa kolmansille maille tai alan toimijoille. Viraston perimien maksujen olisi katettava kyseisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset.
(33) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano maksujen ja palkkioiden osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee palvelujen suorittamisesta maksettavien maksujen ja palkkioiden määrittämistä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(20) mukaisesti. [Tark. 20]
(33 a) Jotta voidaan määrittää näiden maksujen ja palkkioiden laskentamenetelmä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ... [sisältö ja soveltamisala]. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(21). vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [Tark. 21]
(34) Kun viime vuosina on perustettu lisää erillisvirastoja, avoimuus ja unionin niille myöntämän rahoituksen hallinnoinnin valvonta on parantunut, erityisesti kun kyse on veloitettavien maksujen budjetoinnista, varainhoidon valvonnasta, vastuuvapauden myöntämisoikeudesta, eläkejärjestelmään suoritettavista maksuista ja sisäisestä talousarviomenettelystä (käytännesäännöt). Virastoon olisi vastaavasti sovellettava rajoituksetta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013(22), ja viraston olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista(23).
(34 a) EMSAn resursseihin ehdotettu lisäys on riittämätön, kun otetaan huomioon viraston tehtäviin esitettyjen lisäysten ja EU:n meripolitiikan tavoitteiden laajuus. Ehdotukseen osoitetut määrärahat olisi siten otettava monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien kohdentamattomista liikkumavaroista tai otettava käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen muiden kuin temaattisten erityisrahoitusvälineiden kautta. Koska monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista koskevassa komission ehdotuksessa ei lisätty EMSAn talousarviota, EMSAn määrärahojen lisäystä ei voida kompensoida vähentämällä Verkkojen Eurooppa ‑välineen liikenneosion suunniteltuja menoja, eikä kyseinen lisäys voi johtaa minkään muunkaan unionin ohjelman rahoituksen vähenemiseen. [Tark. 22]
(35) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta sellaisen erikoistuneen elimen perustamisesta, joka voi avustaa komissiota ja jäsenvaltioita meriturvallisuutta koskevan unionin lainsäädännön soveltamisessa ja seurannassa sekä sen tehokkuuden arvioimisessa, vaan se voidaan tehtävän yhteistyön vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
(36) Viraston asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi on tarpeen panna täytäntöön tiettyjä viraston hallintoa koskevia periaatteita, jotta voidaan noudattaa EU:n erillisvirastoja käsittelevässä toimielinten välisessä työryhmässä heinäkuussa 2012 hyväksyttyä yhteistä julkilausumaa ja yhteistä lähestymistapaa, joiden tarkoituksena on tehostaa virastojen toimintaa ja parantaa niiden tuloksellisuutta.
(37) Tässä asetuksessa otetaan huomioon perusoikeudet ja periaatteet, jotka on tunnustettu erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.
(38) Asetuksella (EU) N:o 1406/2022 perustettu Euroopan meriturvallisuusvirasto on edelleen sama oikeushenkilö ja jatkaa toimintaansa ja menettelyjään kaikilta osin,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA TAVOITTEET
1 artikla
Perustaminen, kohde ja soveltamisala
1. Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksella (EY) N:o 1406/2002 perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, tehtäviä, toimintaa ja hallinnointia koskevat kattavat säännöt.
2. Virasto avustaa jäsenvaltioita ja komissiota meriliikennettä koskevan unionin lainsäädännön tehokkaassa soveltamisessa ja täytäntöönpanossa kaikkialla unionissa. Tässä tarkoituksessa virasto toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa ja tarjoaa niille teknistä, operatiivista ja tieteellistä apua 2 artiklassa ja II ja III luvussa vahvistettujen viraston tavoitteiden ja tehtävien puitteissa.
3. Tarjoamalla 2 kohdassa tarkoitettua apua virasto tukee erityisesti jäsenvaltioita ja komissiota asiaankuuluvien unionin säädösten asianmukaisessa soveltamisessa ja edistää samalla meriliikenteen ja merikuljetusten yleistä tehokkuutta tässä asetuksessa säädetyllä tavalla, jotta voidaan helpottaa unionin tavoitteiden saavuttamista meriliikenteen alalla.
4. Viraston tarjoama apu ei rajoita jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia lippu-, satama- tai rannikkovaltioina.
2 artikla
Viraston tavoitteet
1. Viraston tavoitteena on luoda meriturvallisuuden korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso ja edistää sitä, jotta saavutetaan onnettomuuksien nollataso,onnettomuuksia voidaan vähentää mahdollisimman paljon ja jotta varmistetaan merellinen turvallisuus, vähennetään alusten kasvihuonekaasupäästöjä ja varmistetaan merenkulkualan kestävyys, ehkäistään ja torjutaan alusten aiheuttamaa pilaantumista sekä torjutaan öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttamaa meren pilaantumista. [Tark. 23]
2. Viraston tavoitteina on myös edistää merenkulkualan digitalisointia helpottamalla yksinkertaistamista tukevien tietojen sähköistä toimittamista, hallinnollisen rasitteen vähentämistä sekä yhdennettyjen merivalvonta- ja -tietoisuusjärjestelmien ja -palvelujen tarjoamista komissiolle ja jäsenvaltioille. [Tark. 24]
II LUKU
VIRASTON TEHTÄVÄT
3 artikla
Horisontaalinen tekninen tuki
1. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita [Tark. 25]
a) viraston tavoitteiden piiriin kuuluvien asiaankuuluvien sitovien unionin säädösten tehokkaan täytäntöönpanon valvonnassa erityisesti suorittamalla 10 artiklassa tarkoitettuja vierailuja ja tarkastuskäyntejä. Tältä osin virasto voi esittää komissiolle mahdollisia parannuksia;
b) valmistelutyössä, jota tehdään viraston tavoitteiden piiriin kuuluvien asiaankuuluvien unionin säädösten ajantasaistamiseksi ja kehittämiseksi erityisesti kansainvälisen lainsäädännön kehityksen mukaisesti;
c) kaikkien muiden unionin säädöksissä komissiolle osoitettujen viraston tavoitteita koskevien tehtävien hoitamisessa.
2. Virasto toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa
a) järjestääkseen tarvittaessa asiaankuuluvia valmiuksien kehittämistoimia ja koulutustoimia viraston tavoitteiden piiriin kuuluvilla ja jäsenvaltioiden vastuulla olevilla aloilla. Tältä osin virasto luo asianmukaiset valmiudet viraston tavoitteiden kannalta merkityksellisten koulutustoimien laatimiseksi, toteuttamiseksi ja koordinoimiseksi muun muassa kehittämällä yhteisten opetussuunnitelmien kursseja, seminaareja, konferensseja, työpajoja sekä verkko-opiskeluvälineitä ja muita innovatiivisia ja kehittyneitä koulutusvälineitä. Virallisen koulutuksen ulkopuolella tarjottavien koulutustoimien yksityiskohdat kehitetään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa, ja hallintoneuvosto hyväksyy ne tämän asetuksen 17 artiklan mukaisesti noudattaen täysimääräisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 166 artiklaa;
b) kehittääkseen teknisiä ratkaisuja ja tarjotakseen niihin liittyviä operatiivisia palveluja sekä tarjotakseen teknistä apua sellaisten asiaankuuluvien unionin säädösten täytäntöönpanemiseksi tarvittavien kansallisten valmiuksien luomisessa, jotka ovat merkityksellisiä viraston tavoitteiden kannalta.
3. Virasto edistää ja helpottaa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevaa yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä sekä niiden ja komission välillä edistämällä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa ja levittämistä.
4. Virasto osallistuu komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, 17 artiklan mukaisen hallintoneuvoston hyväksynnän saatuaan, viraston tavoitteiden mukaisiin unionin tasolla toteutettaviin merentutkimustoimiin. Tältä osin virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita keskeisten tutkimusaiheiden määrittämisessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muuta unionin tason tutkimustoimintaa, sekä viraston tavoitteiden kannalta merkityksellisten käynnissä olevien ja päätökseen saatettujen tutkimushankkeiden analysoinnissa. Jollei teollis- ja tekijänoikeuksia ja turvallisuusnäkökohtia koskevista sovellettavista säännöistä muuta johdu, virasto voi tarvittaessa virasto levittää komission hyväksynnän saatuaan levittää tutkimus- ja innovointitoimiensa tulokset osana toimintaansa, jonka tavoitteena on luoda synergioita muiden unionin elinten ja jäsenvaltioiden tutkimus- ja innovointitoimien välillä. [Tark. 26]
5. Jos se on tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi, virasto toteuttaa tutkimuksia, joihin osallistuvat komissio ja tarvittaessa ohjausryhmien kautta jäsenvaltiot ja, jos se on tarkoituksenmukaista, työmarkkinaosapuolet ja alan edustajat, joilla on asiantuntemusta asiaankuuluvista aiheista.
6. Virasto voi tekemiensä tutkimusten ja selvitysten perusteella mutta myös omasta toiminnastaan, erityisesti vierailuista ja tarkastuskäynneistä, sekä tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdosta jäsenvaltioiden ja komission kanssa saamiensa kokemusten perusteella ja komissiota kuultuaan antaa ei-sitovia suosituksia, ohjeita tai ohjekirjoja jäsenvaltioiden ja tarvittaessa alan toimijoiden tukemiseksi unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa sekä täytäntöönpanon helpottamiseksi.
4 artikla
Meriturvallisuuteen liittyvät tehtävät
1. Virasto seuraa meriliikenteen turvallisuuden edistymistä unionissa, tekee saatavilla olevien tietojen perusteella riskianalyysejä ja laatii turvallisuusriskien arviointimalleja turvallisuushaasteiden ja -riskien tunnistamiseksi. Se antaa komissiolle joka kolmas vuosi meriturvallisuuden edistymistä koskevan kertomuksen ja mahdollisia teknisiä suosituksia, joita voitaisiin käsitellä unionin tai kansainvälisellä tasolla. Tältä osin virasto erityisesti analysoi ja ehdottaa ohjeita tai suosituksia, jotka liittyvät mahdollisiin turvallisuusriskeihin, joita aiheutuu kestävien vaihtoehtoisten voimanlähteiden käyttöönotosta aluksissa, mukaan lukien maasähkön jakelu laiturissa oleville aluksille, käyttövoimana käytetyt akkuteknologiat, [FuelEU Maritime -ehdotuksessa] määritellyt päästöttömät teknologiat tai muut aluksilla tai satama-alueilla käytettävät tulevaisuuden teknologiat. [Tark. 27]
2. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita direktiivin 2009/21/EY täytäntöönpanossa. Virasto erityisesti kehittää tarkastustietokannan ja ylläpitää sitä mainitun direktiivin [6 a artiklan] mukaisesti, perustaa mainitun direktiivin [9 b artiklassa] tarkoitetun sähköisen raportointivälineen, ylläpitää 8 artiklan 2 c kohdassa tarkoitettua julkista verkkosivustoa ja antaa komissiolle kerättyjen tietojen perusteella suosituksia.
Virasto avustaa komissiota sen osallistuessa tarkkailijana Kansainvälisen merenkulkujärjestön auditointiprosessiin direktiivin 2009/21/EY [7 artiklan] mukaisesti. Virasto kehittää myös asiaankuuluvia välineitä ja palveluja, joilla jäsenvaltioita autetaan niiden pyynnöstä täyttämään direktiivin 2009/21/EY mukaiset velvoitteensa.
Virasto laatii myös edellä mainitun direktiivin [4 c artiklassa] tarkoitetun valmiuksien kehittämistä koskevan yhteisen suunnitelman jäsenvaltioiden lippuvaltion katsastajia ja lippuvaltion tarkastajia varten.
3. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita direktiivin 2009/16/EY 24 ja 24 a artiklassa säädettyjen tietokantojen kehittämisessä ja ylläpidossa. Kerättyjen tietojen perusteella virasto avustaa komissiota asiaankuuluvien tietojen analysoinnissa ja tietojen julkaisemisessa aluksista ja yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko direktiivin 2009/16/EY mukaisesti. [Tark. 28]
Virasto kehittää asiaankuuluvia välineitä ja palveluja, joilla jäsenvaltioita autetaan niiden pyynnöstä täyttämään direktiivin 2009/16/EY mukaiset velvoitteensa.
Virasto tarjoaa myös ammatillisen kehityksen koulutusohjelman jäsenvaltioiden satamavaltion tarkastajille edellä mainitun direktiivin 2009/16/EY [22 artiklan 7 kohdan] mukaisesti.
4. Virasto avustaa komissiota direktiivin 2009/18/EY 17 artiklassa säädettyjen tietokantojen kehittämisessä ja ylläpidossa. Virasto laatii kerättyjen tietojen perusteella vuosikatsauksen merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista. Virasto tarjoaa asianomaisille jäsenvaltioille, niiden pyynnöstä ja sikäli kuin ei synny eturistiriitaa,Jäsenvaltiot voivat pyytää virastoa tarjoamaan operatiivista ja teknistä tukea turvallisuustutkinnan suorittamisessa. Virasto noudattaa pyyntöjä sikäli kuin sille ei synny eturistiriitaa. Virasto analysoi turvallisuustutkintaraportteja määrittääkseen, millaisia unionin tason lisäarvoa tuottavia päätelmiä voidaan tehdä. [Tark. 29]
Virasto tarjoaa ammatillisen kehityksen koulutusohjelman toimivaltaisille meriturvallisuuteen liittyvien onnettomuuksien tutkinnasta vastaaville viranomaisille.
5. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2009/45/EY(24) ja 2003/25/EY(25) sekä neuvoston direktiivin 98/41/EY(26) täytäntöönpanossa. Erityisesti virasto kehittää tietokannan direktiivin 2009/45/EY 9 artiklassa ja direktiivin 98/41/EY 9 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden kirjaamista varten ja ylläpitää sitä sekä avustaa komissiota tällaisten toimenpiteiden arvioinnissa.
6. Virasto helpottaa komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa niiden hyväksyttyjen laitosten arvioimiseksi, jotka suorittavat katsastukseen ja todistuskirjojen antamiseen liittyviä tehtäviä asetuksen (EY) N:o 391/2009(27) 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Erityisesti virasto
a) antaa komissiolle lausunnon asetuksen (EY) N:o 391/2009 8 artiklan 1 kohdan mukaisesta hyväksyttyjen laitosten arvioinnista;
b) toimittaa jäsenvaltioille asianmukaisia tietoja niiden tarkastusten yhteydessä, jotka on tehty komission asetuksen (EY) N:o 391/2009 8 artiklan 1 kohdan mukaisen arvioinnin tueksi, jotta voidaan tukea Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/15/EY(28) 9 artiklan mukaista hyväksyttyjen laitosten seurantaa ja valvontaa jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden unionin ja kansainvälisten velvoitteiden täyttämisessä lippuvaltioina. Tässä yhteydessä virasto avustaa komissiota direktiivin 2009/21/EY [9 artiklan 1 kohdan] mukaisen lippuvaltioasioita käsittelevän korkean tason työryhmän hallinnoinnissa.
c) antaa omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä komissiolle suosituksen ja teknistä apua, jotka koskevat mahdollisia korjaavia toimenpiteitä tai sakkojen määräämistä hyväksytyille laitoksille asetuksen (EY) N:o 391/2009 5 ja 6 artiklan mukaisesti.
7. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/90/EU(29) täytäntöönpanossa toimittamalla turvallisuusnäkökohtia koskevan teknisen arviointinsa, antamalla suosituksia ja luetteloita vastaavista suunnittelu-, valmistus- ja suorituskykyvaatimuksista ja testausstandardeista, kehittämällä ja ylläpitämällä mainitun direktiivin 35 artiklan 4 kohdassa säädettyä tietokantaa sekä helpottamalla koordinointiryhmänsä teknisenä sihteeristönä toimivien ilmoitettujen arviointilaitosten välistä yhteistyötä. [Tark. 30]
8. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita merialan autonomisten ja automatisoitujen pinta-alusten (MASS) kehittämiseen liittyvien turvallisuusriskien tunnistamisessa ja tukee jäsenvaltioita MASS-hankkeiden ja toimien hyväksymistä koskevien ohjeiden ja asiakirjojen laatimisessa tekemällä tutkimusta ja kehittämällä asiaankuuluvia digitaalisia työkaluja.
9. Virasto kerää ja analysoi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/993(30) mukaisesti annettuja ja käytettyjä tietoja merenkulkijoista. Se voi myös kerätä ja analysoida tietoja merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen täytäntöönpanosta, jotta se voi auttaa parantamaan merenkulkijoiden työ- ja elinoloja aluksella. Komissio käyttää näitä tietoja yhdessä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen tietojärjestelmän (STCW IS) tuottamien tietojen kanssa kehittääkseen asianmukaisia strategisia ratkaisuja merenkulkijoiden rekrytoimiseksi ja työssä pitämiseksi.[Tark. 31]
5 artikla
Kestävyyteen liittyvät tehtävät
1. Virasto tukee jäsenvaltioita kustannustehokkaasti täydentävillä meren pilaantumisen torjuntakeinoilla alusten aiheuttaman pilaantumisen sekä öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman meren pilaantumisen osalta. Virasto toimii näin sen jäsenvaltion pyynnöstä, johon vaikutukset kohdistuvat ja jonka alaisuudessa puhdistustoimet toteutetaan. Tällainen apu ei rajoita rannikkovaltioiden velvollisuutta ylläpitää asianmukaisia pilaantumisen torjuntamekanismeja, ja siinä on otettava huomioon jäsenvaltioiden olemassa oleva yhteistyö tällä alalla. Viraston jäsenvaltioille tarjoamissa operatiivisissa keinoissa on otettava huomioon ja turvattava alan siirtyminen kestävien vaihtoehtoisten voimanlähteiden käyttöön laivoissa. Pilaantumisen torjuntatoimien käyttöönottoa olisi tarvittaessa pyydettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1313/2013/EU(31) perustetun unionin pelastuspalvelumekanismin kautta.
2. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita direktiivin 2005/35/EY mukaisesti mahdollisen pilaantumisen havaitsemisessa ja laittomia päästöjä tekevien alusten seurannassa. Virasto avustaa erityisesti mainitun direktiivin [10, 10 a, 10 b, 10 c ja 10 d] artiklan täytäntöönpanossa
a) kehittämällä tarvittavan tietojärjestelmän (CleanSeaNet) ja ylläpitämällä sitä osana unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmää (SafeSeaNet-järjestelmä) sekä kehittämällä ja ylläpitämällä tietokantoja;
b) keräämällä, analysoimalla ja levittämällä tietoja direktiivin 2005/35/EY täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta;
c) kehittämällä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia ja helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa;
d) kehittämällä sähköisen ulkoisen ilmoituskanavan miehistön ilmoittamia mahdollisia laittomia päästöjä koskevien tietojen vastaanottamista ja käsittelyä varten ja ylläpitämällä sitä sekä välittämällä tällaiset tiedot edelleen asianomaiselle jäsenvaltiolle tai asianomaisille jäsenvaltioille;
d a) jakamalla asiaankuuluvaa, erityisesti kadonneita pyydyksiä koskevaa tietoa muille EU:n virastoille, kuten EFCAlle, ja vastaanottamalla sitä niiltä.[Tark. 32]
3. Virasto tarjoaa CleanSeaNet-palvelua ja muita välineitä avustaakseen komissiota ja jäsenvaltioita niiden pyynnöstä öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman meren pilaantumisen laajuuden ja ympäristövaikutusten seurannassa.
4. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista annetun direktiivin (EU) 2019/883 täytäntöönpanossa. Virasto avustaa komissiota erityisesti mainitun direktiivin 14 artiklassa säädetyn tarkastustietokannan kehittämisessä ja ylläpidossa.
5. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita direktiivin 2008/56/EY täytäntöönpanossa edistämällä merivesien hyvän tilan saavuttamisen tavoitetta meriliikenteeseen liittyvien tekijöiden osalta sekä olemassa olevien välineiden, kuten yhdennettyjen meripalvelujen, tulosten hyödyntämisessä. Tältä osin virasto tekee lisätutkimuksia kadonneita kontteja ja muovipellettejä sekä vedenalaista melua koskevista kysymyksistä ja antaa suosituksia komissiolle ja jäsenvaltioille.
Viraston on annettava alan sidosryhmille ja lippuvaltioille opastusta merellä kadonneiden konttien osalta IMO:ssa sovituista vaatimuksista, jotka koskevat kadonneista konteista tehtäviä pakollisia ilmoituksia. Mahdollisuutta ottaa EU:n tasolla ja kansainvälisesti käyttöön yhteisiä ja koordinoituja reagointimekanismeja on myös tarkasteltava.[Tark. 33]
6. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita direktiivin (EU) 2016/802 meriliikenteeseen liittyvien osien täytäntöönpanossa, myös operatiivisilla välineillä ja palveluilla. Tältä osin virasto myös parantaa ja ylläpitää tietokantaa, jolla autetaan jäsenvaltioita kohdentamaan tarkastuksia aluksiin ja priorisoimaan tarkastettavat alukset asianmukaisesti mainitun direktiivin noudattamatta jättämisen riskin perusteella.
7. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita niiden pyynnöstä asianmukaisilla operatiivisilla välineillä ja palveluilla aluksista tuleviin typen oksidien (NOx) päästöihin liittyvien tietojen seurannassa ja keräämisessä.
8. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2013(32) täytäntöönpanossa antamalla asianmukaisia ohjeita sekä keräämällä ja analysoimalla tietoja mainitun asetuksen säännösten noudattamisesta.
9. Virasto antaa komissiolle joka kolmas vuosi kertomuksen unionin tasolla saavutetusta edistyksestä meriliikenteen ympäristövaikutusten vähentämisessä.
6 artikla
Hiilestä irtautumiseen liittyvät tehtävät
1. Virasto seuraa alusten ja satamien energiatehokkuuden parantamiseksi toteutettujen operatiivisten ja teknisten toimenpiteiden edistymistä sekä kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden ja energia- ja käyttövoimajärjestelmien, mukaan lukien maasähkön jakelu ja, tuuliavusteinen käyttövoima ja hiilidioksidin talteenotto aluksella, käyttöönottoa aluksissa niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. [Tark. 34]
1 a. Virasto arvioi tarvetta ottaa käyttöön lisäkoulutusmoduuleja merenkulkualan ammattilaisille, jotka käsittelevät uusia ja usein monimutkaisia hybridijärjestelmiä ja päästöttömiä järjestelmiä.[Tark. 35]
2. Virasto antaa komissiolle ja jäsenvaltioille niiden pyynnöstä teknistä apua alusten ja satamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävissä sääntelytoimissa. Virasto voi tässä yhteydessä käyttää mitä tahansa tehtävän kannalta merkityksellisiä operatiivisia välineitä tai palveluja. Erityisesti virasto tutkii, analysoi ja ehdottaa ohjeita tai suosituksia, jotka liittyvät kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden ja energia- ja käyttövoimajärjestelmien, mukaan lukien maasähkön jakelu, tuuli-, aurinko- ja aaltoavusteinen ja tuuliavusteinen käyttövoima ja hiilidioksidin talteenotto aluksella, käyttöönottoon aluksissa siten, että varmistetaan teknologianneutraaliuden noudattaminen, sekä energiatehokkuustoimenpiteisiin, kuten hidasajon ja nopeuden optimoinnin kaltaisiin käytäntöihin. [Tark. 36]
3. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita [uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä annetun asetuksen (EU) ...] täytäntöönpanossa. Virasto avustaa komissiota erityisesti FuelEU-tietokannan ja muiden mainitun asetuksen [16 artiklassa] tarkoitettujen asiaankuuluvien tietoteknisten välineiden kehittämisessä ja ylläpidossa, asianmukaisten seurantavälineiden, ohjeiden ja riskiperusteisten kohdentamisvälineiden kehittämisessä mainitun asetuksen [15 b artiklassa] säädettyjen tarkastusten ja täytäntöönpanotoimien helpottamiseksi sekä asiaankuuluvien tietojen analysoinnissa ja mainitun asetuksen [28 artiklan] mukaisen raportoinnin valmistelussa.
4. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita asetuksen (EU) 2015/757 täytäntöönpanossa. Erityisesti virasto avustaa komissiota asiaankuuluvien tietoteknisten välineiden, tietokantojen ja ohjeiden kehittämisessä, päivittämisessä ja ylläpidossa mainitun asetuksen täytäntöönpanemiseksi ja täytäntöönpanotoimien helpottamiseksi sekä mainitun asetuksen mukaisesti raportoitujen asiaankuuluvien tietojen analysoinnissa, minkä lisäksi se tukee komissiota sen toimissa mainitun asetuksen 21 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi.
5. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita direktiivin 2003/87/EY merenkulkualan kannalta merkityksellisten osien täytäntöönpanossa. Virasto avustaa komissiota erityisesti asianmukaisten tietoteknisten täytäntöönpanovälineiden, seurantavälineiden, ohjeiden ja riskiperusteisten kohdentamisvälineiden kehittämisessä, jotta voidaan helpottaa merenkulkualan kannalta merkityksellisiä direktiiviin 2003/87/EY liittyviä tarkastuksia ja täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa, hyödyntäen samalla olemassa olevien asiaankuuluvien välineiden, palvelujen ja tietokantojen tuloksia.
Tällaiseen avustukseen sisältyy myös vaikutusten seuranta ja niistä raportointi siltä osin kuin on kyse vaikutuksista satamaliikenteeseen, satamien välttelyyn ja EU:n satamien vahingoksi tapahtuvaan liikenteen siirtymiseen lähialueilla sijaitseviin konttien jälleenlaivaussatamiin.[Tark. 37]
6. Virasto antaa komissiolle joka kolmas vuosi kertomuksen unionin tasolla saavutetusta edistyksestä meriliikenteen hiilestä irtautumisessa. Kertomukseen on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä tekninen analyysi esiin tulleista seikoista, joihin voitaisiin puuttua unionin tasolla. Kertomus on asetettava julkisesti saataville viraston verkkosivustolla haut mahdollistavassa ja eritellyssä muodossa.[Tark. 38]
7 artikla
Merelliseen turvallisuuteen ja kyberturvallisuuteen liittyvät tehtävät
1. Virasto tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille teknistä apua sille asetuksen (EY) N:o 725/2004 9 artiklan 4 kohdan nojalla osoitettujen tarkastustehtävientehtävien suorittamisessa. [Tark. 39]
2. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä muiden asiaankuuluvien unionin elinten kanssa merenkulkualan sietokyvyn kehittämisessä kyberhäiriöitä vastaan erityisesti antamalla suuntaviivoja, helpottamalla kyberhäiriöitä koskevien parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä. [Tark. 40]
8 artikla
Merivalvontaan ja merellä tapahtuviin kriiseihin liittyvät tehtävät
1. Virasto tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille niiden pyynnöstä uusimpaan teknologiaan perustuvia merivalvonta- ja viestintäpalveluja, mukaan lukien avaruus- ja maainfrastruktuurit sekä mille tahansa alustalle asennetut anturit, joilla parannetaan merellistä tilannetietoisuutta, myös uusissa geopoliittisissa haasteissa, kuten Venäjän Ukrainaa vastaan käymässä hyökkäyssodassa ja siihen liittyvissä tiettyihin jäsenvaltioihin ja koko unioniin kohdistuvissa turvallisuusuhkissa. [Tark. 41]
2. Virasto edistää direktiivin 2002/59/EY soveltamisalaan kuuluvan liikenteen seurannan alalla erityisesti rantavaltioiden välistä yhteistyötä kyseessä olevilla merenkulkualueilla sekä kehittää, ylläpitää ja käyttää kyseisen direktiivin 6 b ja 22 a artiklassa tarkoitettuja Euroopan unionin alusten kaukotunnistusta ja seurantaa koskevaa Euroopan unionin tietokeskusta ja unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmää (SafeSeaNet) samoin kuin kansainvälistä alusten kaukotunnistusta ja -seurantaa koskevaa tiedonvaihtojärjestelmää IMO:ssa tehdyn sitoumuksen mukaisesti.
3. Virasto ilmoittaa pyynnöstä, kansallisen ja unionin lainsäädännön soveltamista rajoittamatta, komissiolle, toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja asiaankuuluville unionin elimille niiden toimivaltuuksien puitteissa asiaankuuluvia aluksen sijainti- ja maahavaintotietoja meriliikenteen alaa koskevassa sovellettavassa unionin lainsäädännössä säädettyjen tai sitä koskevien kansainvälisten oikeudellisten välineiden mukaisten, merirosvoukseen ja lainvastaisiin tahallisiin tekoihin liittyvien uhkien torjuntatoimien helpottamiseksi, ellei sovellettavista tietosuojasäännöistä muutu johdu ja tapauksen mukaan direktiivin 2002/59/EY mukaisesti perustetun korkean tason ohjausryhmän vahvistamia hallinnollisia menettelyjä noudattaen. Alusten kaukotunnistus- ja seurantatietojen antaminen edellyttää asianomaisen lippuvaltion lupaa.
4. Virasto ylläpitää keskusta, joka on käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa ja joka antaa pyynnöstä, kansallisen ja unionin lainsäädännön soveltamista rajoittamatta, komissiolle, toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden oikeuksia ja velvollisuuksia lippu-, rannikko- ja satamavaltioina, sekä asiaankuuluville unionin elimille niiden toimivaltuuksien puitteissa tarvittaessa merellistä tilannetietoisuutta koskevia tietoja ja analyyttisiä tietoja niiden tukemiseksi seuraavissa: [Tark. 42]
a) turvallisuus, turvatoimet ja meren pilaantumisen torjunta;
b) merellä tapahtuvat hätätilanteet;
c) sellaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpano, jossa edellytetään alusten liikkeiden ja merellä kadonneiden konttien seurantaa; [Tark. 43]
d) merirosvoukseen ja lainvastaisiin tahallisiin tekoihin liittyvien uhkien torjuntatoimet, joista säädetään meriliikenteen alaa koskevassa sovellettavassa unionin lainsäädännössä tai jotka toteutetaan sitä koskevien kansainvälisten oikeudellisten välineiden mukaisesti;
e) merten autonomisten pinta-alusten käyttöönotto ja niiden vuorovaikutus tavanomaisten alusten kanssa.
Tällaisten tietojen antamisessa noudatetaan sovellettavaa tietosuojalainsäädäntöä ja direktiivin 2002/59/EY mukaisesti perustetun korkean tason ohjausryhmän vahvistamia hallinnollisia menettelyjä. Alusten kaukotunnistus- ja seurantatietojen antaminen edellyttää asianomaisen lippuvaltion lupaa.
5. Virasto edistää toimivaltansa puitteissa nopeaa reagointia kriiseihin ja niiden lieventämistä avustamalla jäsenvaltioita ja komissiota näiden pyynnöstä valmiussuunnitelmien täytäntöönpanossa ja helpottamalla tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa.
6. Virasto avustaa komissiota Copernicuksen turvallisuuspalvelujen merivalvontaosion käytössä Copernicus-ohjelman hallinnointi- ja rahoituspuitteiden mukaisesti.
7. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita vapaaehtoisen yhteisen merialueiden valvonnan tietojenvaihtoympäristön (CISE) kehittämisessä ja ylläpidossa; kyseessä on yhteentoimivuusratkaisu, jonka tarkoituksena on helpottaa merialalla toimivaltaisten siviili- ja sotilasviranomaisten käyttämien eri järjestelmien välistä tietojenvaihtoa ja täydentää pakollisten tietojärjestelmien kautta jo saatavilla olevia tietoja.
9 artikla
Digitalisaatioon ja yksinkertaistamiseen liittyvät tehtävät
1. Virasto kerää ja toimittaa tarvittaessa viraston toimivallan piiriin kuuluvan unionin lainsäädännön aloilla objektiivisia, luotettavia ja vertailukelpoisia tilastoja ja tietoja mahdollistaakseen sen, että komissio ja jäsenvaltiot parantavat toimiansa ja arvioivat olemassa olevien toimenpiteiden tehokkuutta ja kustannustehokkuutta. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa sähköisten todistusten käytön helpottaminen ja edistäminen, teknisten tietojen kerääminen, tallentaminen ja arviointi, nykyisten tietokantojen järjestelmällinen hyödyntäminen, mukaan luettuna niiden keskinäinen tietojenvaihto innovatiivisten tietoteknisten ja tekoälyvälineiden avulla, ja tarvittaessa uusien yhteentoimivien tietokantojen kehittäminen. Tässä yhteydessä virasto edistää myös yhteistä eurooppalaista liikkuvuuden data-avaruutta merialalla tutkimalla yhteyksiä muiden liikennemuotojen järjestelmiin.
2. Virasto avustaa komissiota Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1239(33) täytäntöönpanossa, jossa sillä on seuraavat tehtävät:
a) eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön (EMSWe) yhteisten tietoteknisten osien ja palvelujen kehittäminen, saataville asettaminen ja ylläpitäminen komission vastuulla;
b) EMSWe-datajoukon, viestien soveltamisohjeen ja digitaalisten taulukoiden mallien ylläpitäminen;
c) teknisten ohjeiden laatiminen EMSWe:n täytäntöönpanoa varten;
d) EMSWe:ssä vaihdettujen tietojen uudelleenkäytön ja jakamisen helpottaminen ja parantaminen SafeSeaNet-järjestelmän avulla. [Tark. 44]
3. Virasto tarjoaa jäsenvaltioille niiden pyynnöstä teknistä ja operatiivista apua sekä säännöllisiä koulutus- ja pätevöitymisohjelmiaapua niiden rekisterien ja menettelyjen digitalisoinnissa sähköisten varmenteiden käyttöönoton helpottamiseksi ja kaikkien muiden menettelyjen digitalisoinnissa, millä voi olla myönteinen vaikutus lippu-, satama- tai rannikkovaltioiden viranomaisten hallinnollisen rasitteen vähentämiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia lippuvaltioina. [Tark. 45]
10 artikla
Vierailut jäsenvaltioihin ja tarkastuskäynnit
1. Avustaakseen komissiota sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisessä, erityisesti asiaankuuluvan unionin lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon arvioinnissa, virasto tekee vierailuja jäsenvaltioihin hallintoneuvoston vahvistamaa menettelyä noudattaen. Tällaisissa menettelyissä on otettava huomioon kunkin vierailun yhteydessä sovellettava yhdennetty lähestymistapa, jonka tarkoituksena on todentaa vierailulla useamman kuin yhden sellaisen säädöksen noudattaminen, joka liittyy tarkastuksen kohteena olevan jäsenvaltion toimintaan lippu-, satama- tai rannikkovaltiona.
2. Viraston on ilmoitettava asianomaiselle jäsenvaltiolle hyvissä ajoin suunnitellusta vierailusta, sitä suorittamaan valtuutettujen virkamiesten nimet, vierailun alkamisajankohta ja sen odotettu kesto. Vierailuja suorittamaan valtuutettujen viraston virkamiesten on tehtävänsä suorittaakseen esitettävä viraston pääjohtajan kirjallinen päätös, jossa määritellään heidän tehtävänsä kohde ja tarkoitus.
3. Virasto voi suorittaa komission puolesta tarkastuskäyntejä unionin sitovien säädösten vaatimusten mukaisesti unionin asetuksen (EY) N:o 391/2009 mukaisesti hyväksymien laitosten osalta sekä kolmansien maiden merenkulkijoiden koulutuksen ja pätevyyden tunnustamisen osalta direktiivin (EU) 2022/993 mukaisesti.
4. Virasto voi myös suorittaa tarkastuskäyntejä komission puolesta minkä tahansa muun unionin sitovan säädöksen vaatimusten mukaisesti, jos komissio päättää siirtää tällaisen tehtävän virastolle.
5. Viraston on kunkin vierailun tai tarkastuskäynnin päätteeksi laadittava raportti ja lähetettävä se komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle. Raportti laaditaan komission aiemmin vahvistaman mallin mukaisesti.
6. Tarvittaessa ja aina vierailu- tai tarkastuskierroksen päätyttyä virasto analysoi kyseisen kierroksen raportit horisontaalisten havaintojen ja yleisten päätelmien tekemiseksi käytössä olevien toimenpiteiden tehokkuudesta ja kustannustehokkuudesta. Virasto esittää tämän analyysin komissiolle keskusteltavaksi jäsenvaltioiden kanssa mahdollisten päätelmien tekemiseksi ja hyvien toimintatapojen levittämisen helpottamiseksi erityisesti siltä osin kuin on kyse unionin oikeuden täytäntöönpanosta. [Tark. 46]
III LUKU
MUUT VIRASTON TEHTÄVÄT, JOTKA LIITTYVÄT KANSAINVÄLISIIN SUHTEISIIN JA EUROOPAN RANNIKKOVARTIOSTOYHTEISTYÖHÖN
11 artikla
Kansainväliset suhteet
1. Virasto tarjoaa jäsenvaltioiden ja komission pyynnöstä teknistä apua, jota niiden osallistuminen IMO:n, jossa EMSAn olisi osana komission valtuuskuntaa osallistuttava keskusteluihin ja oltava niissä läsnä, meriliikenteen osalta maailman työjärjestön, satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, jäljempänä ’Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja’,koskevien asiaankuuluvien yhteisymmärryspöytäkirjojen ja asiaankuuluvien alueellisten järjestöjen, joihin unioni on liittynyt, teknisten elinten asiaankuuluvaan työhön edellyttää, unionin toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta. [Tark. 47]
Jotta nämä tehtävät voidaan suorittaa tehokkaasti ja tuloksellisesti, pääjohtaja voi päättää sijoittaa henkilöstöä kolmansissa maissa sijaitseviin unionin edustustoihin edellyttäen, että Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa on tehty asianmukaiset sopimukset. Päätös edellyttää komission ja hallintoneuvoston ennakkosuostumusta. Päätöksessä on määriteltävä suoritettavien toimien laajuus sijoitetun henkilöstön osalta siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja viraston hallinnollisten tehtävien päällekkäisyyttä.
2. Komission pyynnöstä Virasto voi komissiota kuullen antaa asiaankuuluvia unionin säädöksiä koskevaa teknistä apua, mukaan lukien asiaankuuluvien koulutustoimien järjestäminen, unionin jäsenyyttä hakeville valtioille, ja soveltuvin osin Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille ja maille, jotka osallistuvat Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjaan. [Tark. 48]
3. Virasto voi komissionkomissiota tai Euroopan ulkosuhdehallinnon tai molempien pyynnöstäulkosuhdehallintoa tai molempia kuullen tarjota apua, kun on kyse alusten aiheuttamasta pilaantumisesta sekä öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttamasta meren pilaantumisesta, joka vaikuttaa alueellisen merialueen unionin kanssa jakaviin kolmansiin maihin. Virasto tarjoaa apua päätöksellä N:o 1313/2013/EU perustetun unionin pelastuspalvelumekanismin ja niiden tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioihin sovellettavien edellytysten mukaisesti, joita sovelletaan analogisesti kolmansiin maihin. Kyseiset tehtävät sovitetaan yhteen meren pilaantumista koskevien nykyisten alueellisten yhteistyöjärjestelyjen kanssa. [Tark. 49]
4. Virasto voi komission pyynnöstäkomissiota kuullen tarjota teknistä apua kolmansille maille toimivaltaansa kuuluvissa asioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan soveltamista. [Tark. 50]
5. Virasto voi komission hyväksynnän saatuaan tehdä hallinnollisia järjestelyjä ja yhteistyötä muiden sellaisten unionin elinten kanssa, jotka toimivat viraston toimivaltaan kuuluvien asioiden alalla. Tällaisista järjestelyistä ja yhteistyöstä on saatava komission lausunto, ja niistä on raportoitava sille säännöllisesti. [Tark. 51]
6. Hallintoneuvosto hyväksyy viraston kansainvälisiä suhteita koskevan strategian viraston toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Strategian on oltava komission poliittisten painopisteiden mukainen, ja sen tarkoituksena on avustaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa näidenunionin painopisteiden toteuttamisessa. Se sisällytetään viraston ohjelma-asiakirjaan ja siinä eritellään asiaan liittyvät resurssit. [Tark. 52]
12 artikla
Eurooppalainen yhteistyö rannikkovartiostotoiminnoissa
1. Virasto tukee yhteistyössä asetuksella (EU) 2019/1896 perustetun Euroopan raja- ja merivartioviraston sekä asetuksella (EU) 2019/473 perustetun Euroopan kalastuksenvalvontaviraston kanssa kunkin viraston toimeksiannon puitteissa rannikkovartiostotoimintoja toteuttavia kansallisia viranomaisia kansallisella ja unionin tasolla sekä tarpeen mukaan kansainvälisellä tasolla
a) jakamalla, yhdistämällä ja analysoimalla tietoja, joita on saatavilla alusten ilmoitusjärjestelmissä ja muissa mainittujen virastojen ylläpitämissä tai niiden käytettävissä olevissa tietojärjestelmissä, niitä koskevien oikeusperustojen mukaisesti ja rajoittamatta jäsenvaltioiden omistusoikeutta tietoihin;
b) tarjoamalla uusimpaan teknologiaan perustuvia valvonta- ja viestintäpalveluja, mukaan lukien avaruus- ja maainfrastruktuuri sekä mille tahansa alustalle asennetut anturit;
c) kehittämällä valmiuksia suuntaviivoja ja suosituksia laatimalla ja parhaita käytäntöjä vahvistamalla sekä tarjoamalla henkilöstön koulutusta ja henkilöstövaihtoa;
d) tehostamalla rannikkovartiostotoimintoja koskevaa tietojenvaihtoa ja yhteistyötä, myös analysoimalla merialan operatiivisia haasteita ja kehittymässä olevia riskejä käyttämällä muun muassa digitaalisia simulointivälineitä onnettomuuksien vaikutusten tutkimiseen; [Tark. 53]
e) jakamalla valmiuksia suunnittelemalla ja panemalla täytäntöön monialaisia operaatioita sekä jakamalla voimavaroja ja muita valmiuksia siltä osin kuin mainitut virastot koordinoivat näitä toimintoja ja niihin on saatu asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suostumus;
e a) jakamalla asiaankuuluvia tutkimustietoja, kehityssuuntauksia ja tekniikoita, tekoäly mukaan luettuna, yhteistyössä ja joustavasti ratkaisujen löytämiseksi eri alojen haasteisiin;[Tark. 54]
e b) lisäämällä yhteistyötä meritieteellisiin tutkimustarkoituksiin tarvittavan tiedon keräämiseksi meriekosysteemeistä, fysikaalisesta meritieteestä, merikemiasta, meribiologiasta, kalastuksesta, valtamerten tieteellisestä tutkimusporauksesta ja -kairauksesta, geologisesta ja geofysikaalisesta tutkimuksesta ja muista toiminnoista;[Tark. 55]
e c) toteuttamalla yhteistyöhankkeita kolmansien maiden kanssa meriturvallisuuden parantamiseksi, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi ja meriympäristön säilyttämiseksi.[Tark. 56]
2. Viraston, Euroopan raja- ja merivartioviraston sekä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston rannikkovartiostotoiminnoissa tekemän yhteistyön yksityiskohtaiset muodot määritetään työjärjestelyssä kunkin viraston toimeksiannon ja näihin virastoihin sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklassa säädettyä viraston hallintoneuvoston toimivaltaa. Viraston, Euroopan kalastuksenvalvontaviraston sekä Euroopan raja- ja merivartioviraston hallintoneuvostot hyväksyvät kyseisen järjestelyn.
3. Komissio laatii tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, viraston, Euroopan raja- ja merivartioviraston sekä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston kanssa rannikkovartiostotoiminnoissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä koskevan käsikirjan. Tämä käsikirja sisältää suuntaviivoja, suosituksia ja parhaita käytäntöjä tietojenvaihtoa varten. Komissio hyväksyy käsikirjan suosituksen muodossa.
4. Tässä artiklassa säädetyt tehtävät eivät saa haitata 4–12 artiklassa tarkoitettujen viraston tehtävien hoitamista eivätkä vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin etenkään lippu-, satama- tai rannikkovaltioina.
13 artikla
Viestintä ja tiedon levittäminen
Virasto voi omasta aloitteestaan toteuttaa tiedotustoimia toimeksiantonsa piiriin kuuluvilla aloilla. Tiedotustoimet eivät saa haitata 4–13 artiklassa tarkoitettuja muita tehtäviä, ja ne on toteutettava asianmukaisten hallintoneuvoston hyväksymien tiedotusta ja viestintää koskevien suunnitelmien mukaisesti. Hallintoneuvosto saattaa nämä tarveanalyysiin perustuvat suunnitelmat säännöllisesti ajan tasalle.
IV LUKU
VIRASTON ORGANISAATIO
14 artikla
Hallinto- ja johtamisrakenne
Viraston hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat
a) hallintoneuvosto, jonka tehtävät luetellaan 16 artiklassa;
b) johtokunta, jonka tehtävät luetellaan 21 artiklassa;
c) pääjohtaja, jonka tehtävät luetellaan 23 artiklassa.
15 artikla
Hallintoneuvoston kokoonpano
1. Hallintoneuvosto koostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion edustajasta ja neljästä komission edustajasta, joilla kaikilla on äänioikeus.
Hallintoneuvostoon kuuluu myös neljä asiaan läheisimmin liittyvien 2 artiklassa tarkoitettujen alojen äänioikeudetonta ammattilaista, jotka komissio nimittää. [Tark. 57 ei vaikuta suomenkieliseen versioon]
Hallintoneuvostoon kuuluu myös kaksi Euroopan parlamentin edustajaa, jotka toimivat äänioikeudettomina tarkkailijoina.[Tark. 58]
Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään heidän 2 artiklassa tarkoitettuja aloja koskevan kokemuksensa ja asiantuntemuksensa perusteella. Jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät tahoillaan varmistamaan miesten ja naisten tasapuolisen edustuksen hallintoneuvostossa. Yhden neljästä ammattilaisesta on oltava onnettomuustutkintaelinten pysyvän yhteistyöjärjestelmän edustaja direktiivin 2009/18/EY 10 artiklan mukaisesti.
2. Kukin jäsenvaltio, Euroopan parlamentti ja komissio nimittää oman hallintoneuvoston jäsenensä sekä varajäsenen, joka edustaa hallintoneuvoston jäsentä hänen poissa ollessaan. [Tark. 59]
3. Jäsenten toimikausi on neljä vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää uudelleen.
4. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on allekirjoitettava toimikautensa alussa kirjallinen ilmoitus siitä, että hän ei ole eturistiriitatilanteessa. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on saatettava ilmoituksensa ajan tasalle eturistiriitoihin liittyvien olosuhteiden muuttuessa. Virasto julkaisee ilmoitukset ja päivitykset verkkosivustollaan.
16 artikla
Hallintoneuvoston tehtävät
1. Sen varmistamiseksi, että virasto huolehtii tehtävistään, hallintoneuvosto
a) ohjaa yleisesti ja strategisesti viraston toimintaa;
b) hyväksyy viraston yhtenäisen ohjelma-asiakirjan vuosittain äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä 17 artiklan mukaisesti saatuaan lausunnon komissiolta;
c) hyväksyy äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä viraston vuotuisen talousarvion ja henkilöstötaulukon ja hoitaa muita viraston talousarvioon liittyviä tehtäviä VI luvun mukaisesti;
d) hyväksyy äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä viraston toimintaa koskevan konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen ja toimittaa sen kunakin vuonna viimeistään 1 päivänä heinäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioille. Kertomus on julkistettava;
e) vahvistaa virastoon sovellettavat varainhoitosäännöt 25 artiklan mukaisesti;
f) antaa lausunnon viraston lopullisesta tilinpäätöksestä;
g) vahvistaa 10 artiklan nojalla tehtäviä vierailuja koskevan menettelyn. Jos komissio ilmoittaa 15 päivän kuluessa menettelyn hyväksymisestä vastustavansa sitä, hallintoneuvosto tutkii menettelyn uudelleen ja hyväksyy sen mahdollisine muutoksineen toisessa käsittelyssä joko kahden kolmasosan enemmistöllä, komission edustajat mukaan luettuina, tai jäsenvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä; [Tark. 60]
i) hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;
j) hyväksyy ja asettaa julkisesti saataville jäsentensä eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat säännöt ja julkaisee vuosittain verkkosivustollaan hallintoneuvoston jäsenten sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset; [Tark. 61]
k) hyväksyy tarpeiden analysoinnin pohjalta 13 artiklassa tarkoitetut tiedotusta ja viestintää koskevat suunnitelmat ja saattaa ne säännöllisesti ajan tasalle;
l) hyväksyy työjärjestyksensä ja asettaa sen julkisesti saataville; [Tark. 62]
m) nimittää johtokunnan jäsenet äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä 21 artiklan mukaisesti;
n) hyväksyy 21 artiklassa tarkoitetun toimeksiannon johtokunnan tehtäviä varten;
o) käyttää 2 kohdan mukaisesti viraston henkilöstön suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia(34);
p) vahvistaa henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanoa koskevat säännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
q) nimittää pääjohtajan, antaa hänelle ohjausta ja seuraa hänen suoriutumistaan tehtävistään ja jatkaa tarvittaessa hänen toimikauttaan tai erottaa hänet 22 artiklan mukaisesti;
r) vahvistaa päätöksentekomenettelyt, joita pääjohtajan on noudatettava;
s) tarvittaessa, jollei henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti;
t) huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;
u) tekee kaikki päätökset viraston sisäisten rakenteiden perustamisesta, myös neuvoa-antavien ryhmien tai työryhmien perustamisesta, ja tarvittaessa niiden muuttamisesta ottaen huomioon viraston toimintaa koskevat tarpeet ja moitteettoman varainhoidon; [Tark. 63]
v) päättää palveluista, joita virasto voi tarjota maksuja ja palkkioita vastaan, ja hyväksyy puitemallin 26 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen maksettavien maksujen ja palkkioiden jakamista varten. Jos komissio ilmoittaa 15 päivän kuluessa maksuja vastaan tarjottavia palveluja tai puitemallia koskevan hallintoneuvoston päätöksen hyväksymisestä vastustavansa sitä, hallintoneuvosto tutkii päätöksen uudelleen ja hyväksyy sen mahdollisine muutoksineen toisessa käsittelyssä joko kahden kolmasosan enemmistöllä, komission edustajat mukaan luettuina, tai jäsenvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä; [Tark. 64]
w) hyväksyy tehokkuusetuja ja synergiaa koskevan strategian;
x) hyväksyy 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen tai molempien kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan strategian. Jos komissio ilmoittaa 15 päivän kuluessa strategian hyväksymisestä vastustavansa sitä, hallintoneuvosto tutkii strategian uudelleen ja hyväksyy sen mahdollisine muutoksineen toisessa käsittelyssä joko kahden kolmasosan enemmistöllä, komission edustajat mukaan luettuina, tai jäsenvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä; [Tark. 65]
2. Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään asiaankuuluva nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja vahvistetaan ehdot, joiden täyttyessä toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää nämä valtuudet edelleen.
Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää pääjohtajalle siirretyn nimittävän viranomaisen toimivallan ja hänen edelleen siirtämänsä nimittävän viranomaisen toimivallan ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja.
17 artikla
Vuotuinen ja monivuotinen ohjelmasuunnittelu
1. Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain viimeistään 30 päivänä marraskuuta yhtenäisen ohjelma-asiakirjan, joka sisältää monivuotisen ja vuotuisen ohjelmasuunnittelun, pääjohtajan laatiman luonnoksen perusteella ottaen huomioon komission lausunnon ja kuultuaan Euroopan parlamenttia monivuotisesta ohjelmasuunnittelusta. Jos hallintoneuvosto päättää olla ottamatta huomioon komission lausuntoon sisältyviä seikkoja, se perustelee kantansa perusteellisesti. Velvoitetta perustella kanta perusteellisesti sovelletaan myös Euroopan parlamentin kuulemisen aikana esille ottamiin seikkoihin. Hallintoneuvosto Se toimittaa yhtenäisen ohjelma-asiakirjan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle seuraavan vuoden 31 päivään tammikuuta mennessä. [Tark. 66]
Jos komissio ilmoittaa vastustavansa hyväksyttyä yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa 15 päivän kuluessa sen hyväksymisestä, hallintoneuvosto tutkii yhtenäisen ohjelma-asiakirjan uudelleen ja hyväksyy sen kahden kuukauden kuluessa mahdollisine muutoksineen toisessa käsittelyssä joko kahden kolmasosan enemmistöllä, komission edustajat mukaan luettuina, tai jäsenvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä; [Tark. 67]
2. Yhtenäisestä ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä on tarvittaessa mukautettava talousarviota vastaavasti.
3. Vuotuisessa työohjelmassa on esitettävä yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotettavissa olevat tulokset, myös tulosindikaattorit. Siinä on myös esitettävä kuvaus rahoitettavista toimista ja mainittava kuhunkin toimeen osoitetut taloudellise