Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon uuselintarvikkeista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2283 muuttamisesta valmistetun nanomateriaalin määritelmän osalta 14. maaliskuuta 2024 annetun komission delegoidun asetuksen (C(2024)01612),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan,

–  ottaa huomioon uuselintarvikkeista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2283(1) ja erityisesti sen 31 artiklan ja 32 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(2) ja erityisesti sen 18 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon elintarvikelisäaineista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008(3),

–  ottaa huomioon unionin luettelot, jotka vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen II muuttamisesta vahvistamalla unionissa hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo 11. marraskuuta 2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1129/2011(4) ja elintarvikelisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen III muuttamisesta laatimalla unionissa elintarvikelisäaineissa, elintarvike-entsyymeissä, elintarvikearomeissa ja ravintoaineissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo 11. marraskuuta 2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1130/2011(5),

–  ottaa huomioon hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden uudelleenarviointiohjelman perustamisesta elintarvikelisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 mukaisesti 25. maaliskuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 257/2010(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 111 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1169/2011 18 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kuluttajien tiedonsaannin varmistamiseksi kaikki valmistettua nanomateriaalia sisältävät ainesosat on ilmoitettava selkeästi ainesosaluettelossa; ottaa huomioon, että ’valmistettu nanomateriaali’ määritellään asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 yhdenmukaisesti asetuksen (EU) 2015/2283 3 artiklan 2 kohdan f alakohdan kanssa;

B.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 2015/2283 31 artiklassa annetaan asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle valtuudet muuttaa ja mukauttaa delegoiduilla säädöksillä asetuksessa tarkoitettua valmistetun nanomateriaalin määritelmää tekniikan ja tieteen kehityksen tai kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen määritelmien huomioon ottamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että asetuksissa (EU) N:o 1129/2011 ja (EU) N:o 1130/2011 vahvistetuissa kattavissa unionin luetteloissa esitettiin elintarvikelisäaineet, joiden käyttö oli sallittua ennen asetuksen (EY) N:o 1333/2008 voimaantuloa ja joiden todettiin uudelleentarkastelun jälkeen täyttävän kyseisen asetuksen säännösten edellytykset;

Määritelmästä johtuvat seuraukset

D.  ottaa huomioon, että komission delegoidun asetuksen ’valmistetun nanomateriaalin’ määritelmässä määritetään, milloin asetuksen (EU) N:o 1169/2011 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa elintarvikkeen ainesosaluettelossa on oltava merkintä ”nano”;

E.  ottaa huomioon, että komission delegoidulla asetuksella pyritään ratkaisemaan nykyisestä määritelmästä johtuvia tulkintakysymyksiä ottamalla käyttöön objektiivisia tekijöitä sen määrittämiseksi, onko nanomateriaali ”valmistettu” vai ei, esimerkiksi korvaamalla ilmaus ”tarkoituksellisesti tuotettu [materiaali]” sanalla ”valmistettu”;

F.  ottaa huomioon, että komission delegoidussa asetuksessa elintarvikkeiden nanomateriaaleiksi ei katsota sellaisia hiukkasia, jotka eivät ole kiinteitä, kuten misellejä, liposomeja tai emulsioissa esiintyviä nanokokoisia pisaroita, eikä ainesosia, joiden hiukkasista alle 50 prosenttia on mittasuhteiltaan alle 100 nanometriä;

G.  ottaa huomioon, että ehdotettu lähtökohtainen 50 prosentin tai sitä suurempi nanomittakaavan hiukkasten kynnysarvo on mielivaltainen ja antaa vähemmän suojaa kuin joidenkin jäsenvaltioiden, esimerkiksi Ranskan, tulkinta asetuksen (EU) 2015/2283 määritelmästä; toteaa, että kyseisessä asetuksessa ei aseteta kokojakauman kynnysarvoa alle 100 nanometrin hiukkasille,

H.  katsoo, että ehdotetulla määritelmällä suljettaisiin mahdollisesti monet nanoaineet asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin niihin ei sovellettaisi nano-merkintävelvoitetta; ottaa huomioon, että komissio toteaa perustelujensa 3 kohdassa, että ”sellaisten elintarvikkeissa käytettyjen materiaalien lukumäärä, jotka voivat sisältää tietyn osuuden nanohiukkasia, on vähäinen, ja niistä useimmat, ellei jopa kaikki, eivät ole uusia” ja että ”delegoidun säädöksen mahdolliset vaikutukset koskevat näin ollen vain hyvin pientä määrää materiaaleja”;

I.  toteaa, että nimenomaan elintarvikelisäaineita voi nykyään olla elintarvikkeissa nanomateriaaleina; ottaa huomioon, että Ranskan kansallinen terveys- ja turvallisuusvirasto (ANSES) oli sisällyttänyt asiaa koskevaan luetteloonsa 37 nanoainetta, joita käytetään yli 900 elintarvikkeessa(7); ottaa huomioon, että kuluttajajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen (Agir pour l’Environnement(8), Que Choisir(9), 60 Millions de consommateurs(10), AVICENN(11) Ranskassa, Foodwatch(12) ja Bund(13) Saksassa, TestAchats(14) Belgiassa, Altroconsumo(15) Italiassa ja OCU(16) Espanjassa) tekemissä tutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että elintarvikkeissa esiintyy lisäaineita, joissa nanohiukkasten osuus on merkittävä: esimerkiksi maitotuotteissa, leipomotuotteissa ja joissakin aamiaismuroissa elintarvikevärinä käytetty rautaoksidi (E 172) voi sisältää nanohiukkasia alle 50 prosentin kynnysarvon; katsoo tämän osoittavan, että tiettyjen elintarvikkeiden ainesosien riittämättömät nano-merkinnät johtuvat pääasiassa nykyisen lainsäädännön puutteellisesta täytäntöönpanosta ja paljon vähemmässä määrin tulkintakysymyksistä;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan kemikaaliviraston vuonna 2020 tilaama tutkimus osoitti, että kansalaiset haluavat nanomateriaaleja sisältäviin päivittäistavaroihin paremmat merkinnät(17);

Ristiriitaisuudet suositusten ja uuden tieteellisen tiedon välillä

K.  ottaa huomioon, että 12. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa 12. joulukuuta 2013 annetusta komission delegoidusta asetuksesta elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on valmistetun nanomateriaalin määritelmästä(18) Euroopan parlamentti ilmaisi vastustuksensa määritelmälle, joka oli hyvin samankaltainen, johon sisältyi vastaava 50 prosentin kynnysarvo ja jossa kaikki elintarvikelisäaineet jätettiin asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska parlamentti katsoi, että määritelmä oli vastoin asetuksen ˮperustavoitetta, joka koskee kuluttajien terveyden ja etujen korkeatasoista suojelua tarjoamalla loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintojaˮ; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kehotti komissiota esittämään uuden delegoidun säädöksen, jossa otetaan huomioon sen kanta;

L.  ottaa huomioon, että 8. lokakuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa ehdotuksesta komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteissä II ja III lueteltujen elintarvikelisäaineiden eritelmien vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 231/2012 liitteen muuttamisesta titaanidioksidin (E 171) eritelmien osalta(19) Euroopan parlamentti vastusti ehdotusta komission asetukseksi, jolla sallittaisiin elintarvikelaatuisen titaanidioksidin (E 171) käyttö, kun sen osuudesta alle 50 prosenttia on alle 100 nanometrin hiukkasia;

M.  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen suosituksen(20), jonka mukaan kun otetaan huomioon nykyiset turvallisuuteen liittyvät epävarmuustekijät, elintarvikkeiden osalta olisi harkittava nanohiukkasmäärän alempaa raja-arvoa, esimerkiksi 10:ä prosenttia suosituksessa ehdotetun 50 prosentin sijasta;

N.  ottaa huomioon, että tutkimusorganisaatiot, viranomaiset, valtiosta riippumattomat kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt ja ammattiliitot kannattivat komission kuulemisprosessissa määritelmää, joka kattaisi kaikki materiaalit, olivatpa ne valmistettuja, luonnollisia tai sivutuotemateriaaleja, ja sitä, että lähtökohtaisena kynnysarvona olisi vähintään 10 prosenttia hiukkasista lukumääräperusteisessa kokojakaumassa;

O.  ottaa huomioon, että vuoden 2014 jälkeen saavutettujen tieteellisten edistysaskeleiden ja uuden tietämyksen myötä on vahvistettu, että nanomateriaalit voivat läpäistä fysiologisia esteitä ja että ne ovat usein vaarallisempia kuin sama aine mikro- tai makrokoossa(21);

P.  ottaa huomioon ANSESin huhtikuussa 2023 julkaiseman yksityiskohtaisen raportin(22), jossa todetaan, että komission 10. kesäkuuta 2022 antamassa suosituksessa(23) esitetty nanomateriaalien määritelmä, jota käytettiin perustana asetuksen (EU) 2015/2283 ’valmistetun nanomateriaalin’ määritelmän tarkistamisessa, olisi alakohtaisissa asetuksissa, erityisesti elintarvikkeiden osalta, terveys- ja ympäristöriskien ehkäisemisen kannalta haitallinen; ottaa huomioon, että ANSES korosti, että käsitteen ’nano’ horisontaaliseen määritelmään sisältyvä 50 prosentin nanohiukkasmäärän kynnysarvo ei perustu luotettaviin tieteellisiin perusteluihin, ja suositteli alemman kynnysarvon asettamista;

Q.  katsoo, että elintarvikkeiden nanoainesosien havaitseminen 10 prosentin nanohiukkasmäärän kynnysarvon perusteella on mahdollista, sillä Ranskan kilpailu-, kuluttaja- ja petostentorjuntavirasto soveltaa tätä raja-arvoa tällä hetkellä valvontatoiminnassaan(24);

Ennalta varautumisen periaate

R.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 191 artiklan 2 kohdassa yhdeksi unionin perusperiaatteista vahvistetaan ennalta varautumisen periaate;

S.  toteaa, että SEUT:n 168 artiklan 1 kohdan mukaan ”kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu”;

1.  vastustaa komission delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu asetus ei voi tulla voimaan;

3.  katsoo, että komission delegoitu asetus ei ole sopusoinnussa asetuksen (EU) 2015/2283 tavoitteen ja sisällön kanssa ja että se ylittää kyseisen asetuksen 31 artiklassa komissiolle siirretyt valtuudet;

4.  pitää valitettavana, että ehdotetussa 50 prosentin kynnysarvossa ei oteta huomioon tekniikan ja tieteen kehitystä;

5.  kehottaa komissiota soveltamaan ennalta varautumisen periaatetta, varmistamaan kuluttajien turvallisuuden ja kuluttajavalistuksen sekä ottamaan huomioon yhteinen terveys -lähestymistavan;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 327, 11.12.2015, s. 1. (2) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18. (3) EUVL L 354, 31.12.2008, s. 16. (4) EUVL L 295, 12.11.2011, s. 1. (5) EUVL L 295, 12.11.2011, s. 178. (6) EUVL L 80, 26.3.2010, s. 19. (7) https://www.anses.fr/fr/nanomateriaux-alimentation-premiere-application-methodologie. (8) https://www.agirpourlenvironnement.org/communiques-presse/enquete-exclusive-des-analyses-revelent-la-presence-de-nanoparticules-dans-3980/. (9) https://www.quechoisir.org/enquete-nanoparticules-taille-mini-doutes-maxi-n50748/. (10) https://bibliotheque.60millions-mag.com/detail/publication/detail-top-right/561?issue_id=113421&switch_toc=archive. (11) https://veillenanos.fr/wp-content/uploads/2023/01/Rapport-test-EN-20230113.pdf. (12) https://www.foodwatch.org/de/potenziell-krebserregender-farbstoff-in-backzutaten-von-dr-oetker. (13) https://www.bund.net/fileadmin/user_upload_bund/publikationen/chemie/nanotechnologie_in_lebensmitteln_hintergrund.pdf. (14) https://www.test-achats.be/sante/sante-au-quotidien/produits-testes/news/nanoparticules-affichage. (15) https://www.altroconsumo.it/alimentazione/sicurezza-alimentare/news/nanoparticelle. (16) https://www.ocu.org/toda-la-informacion?type=magazine-articles&magazine=ocu%20compra%20maestra&year=2019. (17) https://echa.europa.eu/-/what-do-eu-citizens-think-about-nanomaterials-. (18) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 92. (19) EUVL C 395, 29.3.2021, s. 28. (20) https://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/assets/corporatenanotechnology121003.pdf. (21) https://veillenanos.fr/en/dossier/nanos-and-health/nanos-health-risks/. (22) Anses opinion (2023): Definition of nanomaterials: analysis, challenges and controversies, https://www.anses.fr/en/system/files/AP2018SA0168RaEN.pdf. (23) Komission suositus, annettu 10. kesäkuuta 2022, nanomateriaalin määritelmästä (EUVL C 229, 14.6.2022, s. 1). (24) Anses (2020): Nanomatériaux dans les produits destinés à l’alimentation. Rapport d’expertise collective, https://www.anses.fr/fr/system/files/ERCA2016SA0226Ra.pdf (s. 86).