1. Euroopan parlamentin päätös 23. huhtikuuta 2024 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2022, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2023/2131(DEC))

P9_TA(2024)0288 A9-0071/2024

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2022(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2022 (COM(2023)0391 – C9-0250/2023)(2),

–  ottaa huomioon neuvoston vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2022 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2022 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2022 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(5) ja erityisesti sen 59, 118, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0071/2024),

1.  lykkää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä neuvoston pääsihteerille Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2022;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2024, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2022, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2023/2131(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2022, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 100 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A9-0071/2024),

A.  haluaa korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

B.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 319 artiklan nojalla parlamentti on yksin vastuussa Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä ja että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvio muodostaa unionin talousarvion yhden pääluokan;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 15 artiklan 1 kohdan mukaan Eurooppa-neuvosto ei toimi lainsäätäjänä;

D.  ottaa huomioon, että SEUT 317 artiklan nojalla komissio toteuttaa unionin talousarviota omalla vastuullaan moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että voimassa olevan kehyksen mukaisesti komissio tunnustaa muiden unionin toimielinten toimivallan toteuttaa omia talousarvion pääluokkiaan;

E.  ottaa huomioon, että SEUT 235 artiklan 4 kohdan ja 240 artiklan 2 kohdan nojalla Eurooppa-neuvostoa ja neuvostoa, jäljempänä ’neuvosto’, avustaa neuvoston pääsihteeristö ja että neuvoston pääsihteeri on täysin vastuussa unionin talousarvion pääluokkaan II otettujen määrärahojen moitteettomasta hallinnoinnista;

F.  toteaa, että parlamentti on lähes kahdenkymmenen vuoden ajan noudattanut vakiintunutta ja tunnustettua käytäntöä myöntää vastuuvapaus kaikille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille ja että komissio kannattaa sitä, että käytäntöä myöntää kullekin unionin toimielimelle, elimelle, toimistolle ja virastolle vastuuvapaus sen hallintomenoista noudatetaan jatkossakin;

G.  ottaa huomioon, että varainhoitoasetuksen 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio tunnustaa muiden unionin toimielinten toimivallan toteuttaa omia talousarvion pääluokkiaan;

H.  toteaa, että neuvoston yhteistyöhaluttomuus vastuuvapausmenettelyssä on vuodesta 2009 alkaen johtanut siihen, että parlamentti on joutunut epäämään neuvoston pääsihteeriltä vastuuvapauden;

I.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston olisi unionin yleisestä talousarviosta rahoituksensa saavina unionin toimieliminä oltava avoimia ja demokraattisesti vastuuvelvollisia unionin kansalaisille ja kuuluttava julkisten varojen käyttöä koskevan demokraattisen valvonnan piiriin;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies totesi neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuutta koskeneessa strategisessa tutkimuksessa OI/2/2017/TE esittämässään suosituksessa, että neuvoston käytäntö lainsäädäntöprosessin avoimuuden suhteen muodosti hallinnollisen epäkohdan ja siihen olisi puututtava, jotta kansalaiset voivat seurata unionin lainsäädäntöprosessia;

K.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan veronmaksajien ja yleisön oikeus saada tietoa julkisten tulojen käytöstä ja että asiassa T-163/21(6), De Capitani vastaan neuvosto, 25. tammikuuta 2023 antamassaan tuomiossa yleinen tuomioistuin totesi unionin lainsäädäntöprosessin avoimuudesta, että neuvoston työryhmissä tuotetut asiakirjat eivät ole luonteeltaan teknisiä vaan lainsäädäntöasiakirjoja, joten niiden osalta voidaan esittää asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjä;

1.  panee merkille, että neuvoston talousarvio kuuluu monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen 7 ”EU:n yleinen hallinto”, jonka kokonaismäärä vuonna 2022 oli 11,6 miljardia euroa (eli 5,9 prosenttia unionin koko talousarviosta); panee merkille, että neuvoston noin 0,6 miljardin euron talousarvio on noin 5,3 prosenttia kaikista unionin hallintomenoista;

2.  toteaa, että varainhoitovuotta 2022 koskevassa vuosikertomuksessaan tilintarkastustuomioistuin tarkasti hallinnon alaan kuuluvan 60 tapahtuman otoksen eli saman verran kuin tarkastettiin vuonna 2021; toteaa lisäksi tilintarkastustuomioistuimen kirjoittavan, että hallintomenoja ovat muun muassa henkilöstömenot ja eläkemenot, joiden osuus hallintomenojen kokonaismäärästä oli vuonna 2022 noin 70 prosenttia, ja lisäksi kiinteistöihin, laitteisiin, energiaan, viestintään ja tietotekniikkaan liittyvät menot ja että sen tarkastukset ovat jo useamman vuoden ajan osoittaneet, että hallintomenoissa riski on yleisesti ottaen alhainen;

3.  panee merkille, että tarkastetuista 60 tapahtumasta 14 (23 prosenttia) sisälsi virheitä mutta että tilintarkastustuomioistuin arvioi kvantifioimiensa viiden virheen perusteella, että virhetaso oli alle olennaisuusrajan;

4.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa varainhoitovuotta 2022 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se havainnut neuvostoa koskevia erityisiä ongelmia;

Vastuuvapausmenettelyn nykytilanne

5.  pitää erittäin valitettavana, että parlamentin on vuodesta 2009 lähtien ja jälleen varainhoitovuodelta 2021 pitänyt evätä neuvostolta vastuuvapaus, koska neuvosto kieltäytyy edelleen tekemästä yhteistyötä parlamentin kanssa vastuuvapausmenettelyssä, joten parlamentti ei voi tehdä tietoon perustuvaa päätöstä, joka pohjautuisi neuvoston talousarvion toteutuksen vakavasti otettavaan ja perusteelliseen valvontaan;

6.  panee merkille, että parlamentin asiasta vastaavat yksiköt toimittivat 28. syyskuuta 2023 vastuuvapausmenettelyn esittelijän puolesta neuvoston pääsihteeristöön kyselylomakkeen, jossa parlamentti esittää 74 tärkeää kysymystä, jotta voidaan varmistaa neuvoston talousarvion toteutuksen ja neuvoston hallinnoinnin perusteellinen valvonta; toteaa lisäksi, että vastaavat kyselylomakkeet lähetettiin kaikille muille toimielimille, jotka kaikki ovat antaneet parlamentille perusteelliset vastaukset kaikkiin kysymyksiin;

7.  pitää valitettavana, että neuvoston pääsihteeristö ilmoitti 12. lokakuuta 2023 parlamentille jälleen kerran, ettei se vastaisi parlamentin kyselylomakkeeseen ja ettei neuvosto osallistuisi 25. lokakuuta 2023 osana vastuuvapausmenettelyä järjestettyyn kuulemiseen, johon kaikki muut kutsutut toimielimet osallistuivat;

8.  korostaa, että nykyisen tulkinnan ja käytännön mukaan parlamentilla on oikeus myöntää vastuuvapaus SEUT 319 artiklan sekä sovellettavien varainhoitoasetuksen säännösten ja parlamentin työjärjestyksen määräysten mukaisesti eli sillä on valta myöntää vastuuvapaus, jotta voidaan säilyttää avoimuus ja varmistaa demokraattinen vastuuvelvollisuus unionin veronmaksajia kohtaan;

9.  korostaa, että varainhoitoasetuksen 59 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio tunnustaa muiden unionin toimielinten toimivallan toteuttaa omia talousarvion pääluokkiaan, ja pitää näin ollen käsittämättömänä, että neuvoston mielestä on asianmukaista, että vastuuvapaus neuvoston talousarvion toteuttamisesta olisi myönnettävä komissiolle;

10.  korostaa, että parlamentti on lähes kahdenkymmenen vuoden ajan noudattanut vakiintunutta ja tunnustettua käytäntöä myöntää vastuuvapaus kaikille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille; muistuttaa, että komissio on ilmoittanut, ettei se pysty valvomaan muiden toimielinten talousarvioiden toteuttamista; painottaa komission todenneen useasti, että parlamentin olisi jatkossakin noudatettava käytäntöä, jossa se myöntää kullekin unionin toimielimelle vastuuvapauden niiden hallintomenoista;

11.  korostaa, että nykytilanteessa parlamentti voi tarkistaa vain tilintarkastustuomioistuimen ja oikeusasiamiehen kertomukset sekä neuvoston verkkosivustolla julkisesti saatavilla olevat tiedot, koska neuvosto jatkaa huonoa käytäntöään kieltäytyä yhteistyöstä parlamentin kanssa, minkä vuoksi parlamentin on mahdotonta hoitaa tehtäviään asianmukaisesti ja tehdä tietoon perustuvaa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä;

12.  pitää valitettavana, että neuvosto on yli vuosikymmenen ajan osoittanut, ettei sillä ole lainkaan poliittista tahtoa tehdä yhteistyötä parlamentin kanssa vuotuisen vastuuvapausmenettelyn yhteydessä; korostaa, että tällä asenteella on ollut pysyvä kielteinen vaikutus molempiin toimielimiin ja se on saattanut unionin talousarvion hallinnoinnin ja demokraattisen valvonnan huonoon valoon sekä vahingoittanut kansalaisten luottamusta unioniin avoimena kokonaisuutena;

13.  muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tuetaan veronmaksajien ja yleisön oikeutta saada tietoa julkisten tulojen käytöstä; vaatii siksi kunnioittamaan kaikilta osin parlamentin oikeuksia ja roolia demokraattisen vastuuvelvollisuuden periaatteen takaajana; kehottaa neuvostoa noudattamaan asianmukaisesti parlamentin vastuuvapausmenettelyn aikana hyväksymiä suosituksia;

14.  kehottaa neuvostoa aloittamaan mahdollisimman pian uudelleen parlamentin kanssa korkeimmalla tasolla neuvottelut, joihin osallistuvat kummankin toimielimen pääsihteerit sekä puheenjohtaja ja puhemies, jotta päästään umpikujasta ja löydetään ratkaisu siten, että kunnioitetaan sekä parlamentin että neuvoston roolia vastuuvapausmenettelyssä ja varmistetaan talousarvion toteuttamisen avoimuus ja asianmukainen demokraattinen valvonta;

15.  korostaa, että nykytilannetta pitää kohentaa parantamalla toimielinten välistä yhteistyötä perussopimusten puitteissa, mutta perussopimusten tarkistaminen voisi tuoda vastuuvapausmenettelyyn lisää selkeyttä ja avoimuutta siten, että parlamentille annetaan nimenomainen toimivalta myöntää vastuuvapaus kaikille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille erikseen; korostaa kuitenkin, että tätä tarkistusta odotettaessa nykyistä tilannetta on parannettava kehittämällä toimielinten välistä yhteistyötä perussopimusten nykyisissä puitteissa, ja kehottaa neuvostoa tekemään aktiivisesti yhteistyötä parlamentin kanssa nykytilanteen ratkaisemiseksi;

16.  panee merkille, ettei neuvosto ole halukas tekemään yhteistyötä vastuuvapausmenettelyssä, mutta korostaa tässä päätöslauselmassa kuitenkin joitakin poliittisia painopisteitä ja esittää joitakin neuvoston talousarvio- ja varainhallintoa koskevia huomautuksia ja muita vastuuvapausmenettelyn kannalta merkityksellisiä huomautuksia;

17.  muistuttaa, että koska Venäjä on 24. helmikuuta 2022 lähtien käynyt laitonta, provosoimatonta ja perusteetonta täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, EU ja sen jäsenvaltiot ovat luvanneet tukea Ukrainalle ja sen kansalle; palauttaa mieliin ammuksia koskevan aloitteen ja toteaa, että sen tarkoituksena oli alun perin toimittaa Ukrainalle miljoona 155 millimetrin tykistöammusta maaliskuuhun 2024 mennessä mutta tähän mennessä määrästä on toimitettu vain noin puolet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan merkittävästi ampumatarvikkeiden valmistusta, hankintaa ja toimittamista Ukrainaan viipymättä; huomauttaa, että Ukrainan hallitus on pyytänyt eurooppalaisia liittolaisia toimittamaan sille seitsemän EU:n jäsenvaltioissa saatavilla olevasta noin 30 Patriot-ohjustorjuntajärjestelmästä, jotta siviili-infrastruktuuria voidaan suojella paremmin Venäjän hyökkäykseltä; pitää valitettavana, että tähän mennessä vain yksi jäsenvaltio on luvannut uuden järjestelmän, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa nopeuttamaan päätöksentekoprosessia ja osoittamaan resursseja tarvittavien ilmapuolustusvoimavarojen tarjoamiseksi Ukrainalle; korostaa, että parlamentti ei myönnä neuvostolle vastuuvapautta, koska se ei ole pannut täytäntöön parlamentin suosituksia, niin kauan kuin Ukrainalle tarvittavaa tukea ei ole otettu asianmukaisesti talousarvioon; vahvistaa solidaarisuutensa Ukrainaa kohtaan ja pitää tärkeänä, että Euroopan johtajat toteuttavat päättäväisiä toimia ukrainalaisten kumppaneidemme kiireellisiin turvallisuustarpeisiin vastaamiseksi;

Poliittiset painopisteet

18.  pitää valitettavana, että neuvosto käyttää erioikeuttaan nimityspäätöksiä koskevissa menettelyissä monissa unionin toimielimissä, elimissä, toimistoissa ja virastoissa ottamatta huomioon asianosaisten näkemyksiä tai Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) suosituksia;

19.  korostaa, että useimpien toimien osalta neuvosto ei perinteisesti aseta jäsenvaltioiden tekemiä nimityksiä kyseenalaisiksi, mikä merkitsee sitä, että hakijoiden ammatillista pätevyyttä ei tarkasteta perusteellisesti; korostaa siksi tarvetta tarkastella uudelleen neuvoston erioikeutta, jotta voidaan taata asianomaisten toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen osallistuminen ja vahvistaa sitä sekä lisätä nimitysten legitiimiyttä; ehdottaa, että yksi mahdollisuus varmistaa hakijoiden riittävä pätevyys olisi perustaa riippumattomia asiantuntijapaneeleita suorittamaan tällaiset tarkastukset;

20.  muistuttaa, että SEUT 286 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvosto nimittää tilintarkastustuomioistuimen jäsenet parlamenttia kuultuaan; pitää valitettavana, että neuvosto on toistuvasti jättänyt huomiotta parlamentin suositukset, joita se antaa tilintarkastustuomioistuimen jäsenten nimittämistä koskevassa neuvoa-antavassa roolissaan;

21.  panee merkille sukupuolten edustuksen vakavan epätasapainon tilintarkastustuomioistuimessa, jossa oli vuoden 2022 lopussa vain yhdeksän naisjäsentä verrattuna 17 miesjäseneen; panee merkille, että nykyinen nimitysmenettely vaikeuttaa sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamista tilintarkastustuomioistuimessa; toistaa neuvostolle esittämänsä kehotuksen tarkastella nimitysmenettelyä uudelleen, jotta tähän ongelmaan voidaan puuttua konkreettisin toimin, esimerkiksi tekemällä jäsenvaltioille pakolliseksi nimittää kuhunkin avoimeen toimeen ehdokkaaksi vähintään kaksi eri sukupuolten edustajaa;

22.  pitää valitettavana, että neuvosto on toistaiseksi jättänyt huomiotta parlamentin 17. joulukuuta 2020 antaman päätöslauselman tarpeesta erityiseen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevään neuvoston kokoonpanoon(7), ja korostaa, että erityisellä institutionaalisella foorumilla varmistettaisiin sukupuolten tasa-arvon aikaisempaa tiiviimpi sisällyttäminen unionin toimintapolitiikkoihin ja strategioihin sekä välttämätön koordinointi ja edistyminen keskeisissä sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä menettelyissä;

23.  pitää valitettavana, että neuvoston päätöksentekoprosessi on yhä kaikkea muuta kuin täysin avoin, mikä vaikuttaa kansalaisten luottamukseen unioniin avoimena kokonaisuutena ja vaarantaa siten koko unionin maineen; palauttaa mieliin oikeusasiamiehen strategisessa tutkimuksessa OI/2/2017/TE antamat suositukset neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuudesta ja tukee niitä; vaatii neuvostoa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet oikeusasiamiehen suositusten ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden täytäntöön panemiseksi ilman aiheetonta viivytystä; palauttaa mieliin, että yleinen tuomioistuin korosti asiassa T-163/21, De Capitani vastaan neuvosto, antamassaan tuomiossa, että neuvoston taholta tarvittaisiin selkeämpää lainsäädännöllistä avoimuutta, jotta voidaan varmistaa oikeus tutustua lainsäädäntöasiakirjoihin, mikä vastaa julkiseen valvontaan liittyvää neuvoston velvollisuutta ja lainsäätäjien vastuuvelvollisuutta, jotka muodostavat kaiken demokraattisen legitimiteetin perustan;

24.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että Eurooppa-neuvoston rooli lainsäädäntöasioissa on kasvanut, vaikka sillä ei ole lainsäädäntö- eikä toimeenpanovaltaa eikä se sovella samoja avoimuusvaatimuksia kuin neuvosto eli se ei ole vastuuvelvollinen;

25.  panee merkille, että yksimielisyysmenettelyn käyttö neuvoston äänestyksissä tietyillä politiikan aloilla voi vaikuttaa kielteisesti unionin päätöksentekoprosessiin ja altistaa sen siten jäsenvaltioiden kiristykselle, jota harjoittavat erityisesti jäsenvaltiot, jotka eivät kunnioita oikeusvaltioperiaatetta; kehottaa neuvostoa soveltamaan määräenemmistöäänestyksiä aina, kun perussopimuksissa niin määrätään; toteaa, että siirtyminen määräenemmistöäänestyksiin neuvostossa voisi olla yksi mahdollisuus tehostaa päätöksentekoa;

26.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden pysyvien edustajien osallistuminen pakollisesta avoimuusrekisteristä 20. toukokuuta 2021 tehdyllä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Europan komission välisellä toimielinten sopimuksella(8) perustettuun pakolliseen avoimuusrekisteriin on täysin vapaaehtoista, ja katsoo ehdottomasti, että kaikkien pysyvien edustustojen olisi osallistuttava aktiivisesti pakolliseen avoimuusrekisteriin ennen jäsenvaltionsa kautta neuvoston puheenjohtajana, sen aikana ja sen jälkeen; katsoo, että eturistiriitoja, pyöröovi-ilmiötä ja edunvalvonnan avoimuutta koskevia nykyisiä eettisiä sääntöjä olisi lujitettava ja yhdenmukaistettava ja että jäsenvaltioiden edustajien, jotka hyötyvät omistamiensa yritysten kautta suoraan unionin avustuksista, ei pitäisi antaa osallistua politiikasta tai talousarviosta käytäviin keskusteluihin ja äänestyksiin, jotka liittyvät näihin avustuksiin;

27.  pitää valitettavana, ettei neuvosto hyödynnä pakollista avoimuusrekisteriä kaikilta osin sen tämänhetkisistä rajoituksista huolimatta ja että se on hylännyt kaikki parannussuositukset; kehottaa jälleen kerran neuvostoa kieltäytymään tapaamisista rekisteröimättömien edunvalvojien kanssa;

28.  kehottaa neuvoston vaihtuvia puheenjohtajavaltioita parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan 27. kesäkuuta 2023 järjestämän seminaarin päätelmien mukaisesti luopumaan yrityssponsoroinnin käytöstä osana kulujensa kattamista; ymmärtää, että kansallisista talousarvioista saatavat varat vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä ja että jokaisella jäsenvaltiolla olisi koostaan ja käytettävissään olevasta talousarviosta riippumatta oltava yhtäläinen mahdollisuus järjestää onnistunut neuvoston puheenjohtajakausi, mutta katsoo, että yrityssponsoroinnin hyväksyminen vahingoittaa mainetta, koska se voi aiheuttaa eturistiriitoja; kehottaa jälleen neuvostoa osoittamaan neuvoston puheenjohtajavaltioille talousarvion, jotta voidaan yleisesti varmistaa neuvoston työskentelyn tehokkuutta ja vaikuttavuutta koskevat asianmukaiset ja yhdenmukaiset normit; ilmaisee tässä yhteydessä pettymyksensä neuvoston antamiin yrityssponsorointia koskeviin ohjeisiin, jotka eivät ole sitovia;

29.  pitää valitettavana, että parlamentin useista pyynnöistä huolimatta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan menettelysääntöjä ei ole mukautettu parlamentin ja komission vastaaviin menettelysääntöihin etenkään siltä osin kuin on kyse puheenjohtajan tehtävän jälkeisten toimien hyväksymisestä;

30.  muistuttaa, että Euroopan parlamentin kokoonpanosta 22. syyskuuta 2023 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöksellä (EU) 2023/2061(9) ei rajoiteta parlamentin ja neuvoston oikeuksia vuotuisessa talousarviomenettelyssä ja että kyseisen päätöksen johdanto-osan 5 kappale koskee asioita, jotka eivät kuulu SEU 15 artiklan 1 kohdan mukaan Eurooppa-neuvoston toimivaltaan eivätkä vastaa oikeusperustaa parlamentin kokoonpanon vahvistamiselle SEU 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti; korostaa, että yksinomaan parlamentin ja neuvoston tehtävänä on päättää unionin talousarvion sisällöstä SEUT 314 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti;

Talousarvio- ja varainhallinto

31.  panee merkille, että neuvoston talousarvio vuodeksi 2022 oli 611 473 556 euroa, mikä merkitsee 2,9 prosentin lisäystä vuoteen 2021 verrattuna, ja että lisäys oli huomattavasti suurempi kuin kasvu vuodesta 2020 vuoteen 2021, jolloin se oli 0,6 prosenttia;

32.  toistaa pitävänsä valitettavana, ettei Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarviota ole erotettu kahdeksi selvästi erilliseksi talousarvioksi, kuten parlamentti on aiemmissa vastuuvapauspäätöslauselmissaan suosittanut, jotta parannettaisiin avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta etenkin Eurooppa-neuvoston osalta, koska sen kuluista on tällä hetkellä mahdoton saada luotettavaa tietoa;

33.  pitää valitettavana, että neuvoston pääsihteeristö julkaisee kertomuksen tilinpäätöksestä sekä joukon vuotuisia toimintakertomuksia pääsihteeristön eri osista mutta neuvoston pääsihteeristön kaikesta toiminnasta on vaikea saada ytimekästä ja helposti saatavilla olevaa yleiskuvaa, koska ei ole olemassa yhtä ainoaa kertomusta, jossa esitettäisiin yhteenveto ja johdonmukainen yleisesitys neuvoston toiminnasta;

34.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston tilinpitäjä kykenee varmentamaan, että neuvoston tilinpäätös vuodelta 2022 oli laadittu varainhoitoasetuksen XIII osaston säännösten ja komission tilinpitäjän hyväksymien kirjanpitosääntöjen mukaisesti, mitä edellytetään kaikilta unionin toimielimiltä, elimiltä, toimistoilta ja virastoilta, ja että tilinpitäjä sai kohtuullisen varmuuden siitä, että vuoden 2022 tilinpäätös antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot neuvoston taloudellisesta asemasta sekä sen toimien tuloksista ja rahavirroista;

35.  panee merkille, että vuonna 2022 neuvosto teki 64 määrärahasiirtoa, jotka kaikki perustuivat varainhoitoasetuksen 29 artiklaan, ja toteaa, että niiden määrä kasvoi huomattavasti vuodesta 2021, jolloin niitä oli 43; toteaa lisäksi, että kuusi siirtoa edellytti budjettivallan käyttäjälle tiedottamista ja että näiden siirtojen keskeisenä syynä olivat vesi-, kaasu-, sähkö- ja lämmityskustannusten nousu ja palkkojen korotukset;

36.  panee merkille, että siirroista kävi ilmi myös neuvoston pääsihteeristön virkamatkakulujen alentuminen 300 000 eurolla eli 9 prosentilla ja Eurooppa-neuvoston henkilöstön virkamatkakulujen saman suuruinen, 300 000 euron, eli 20 prosentin kasvu; vaatii, että neuvosto varmistaa täyden avoimuuden Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan matkoista, mukaan lukien liikenneväline, liikennevälineen valinnan perustelut sekä mukana matkustava henkilöstö;

37.  arvostelee Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan matkamäärärahojen huomattavaa kasvua vuosien aikana ja on huolestunut siitä, että mediatietojen mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja käytti kaupallisia lentoyhtiöitä vain 18 virkamatkalla 112:sta hänen toimikautensa alun vuonna 2019 ja joulukuun 2022 välillä; korostaa, että kaupallisten lentoyhtiöiden olisi oltava vakiovaihtoehto myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, jos tämä vaihtoehto on käytettävissä ja kun otetaan huomioon kyseisten kokousten ohjelma ja paikka, ja painottaa, että unionin toimielinten johtajien olisi näytettävä hyvää esimerkkiä kansalaisille, etenkin kun on kyse ilmastokestävyyttä koskevan toimintapolitiikan varmistamisesta;

Sisäinen hallinto, toiminnan tuloksellisuus ja sisäinen valvonta

38.  panee merkille, että vuonna 2022 covid-19-pandemiaan liittyvistä poikkeuksellisista toimenpiteistä luovuttiin asteittain ja kokoustoiminta palasi normaaliksi; panee tässä yhteydessä merkille, että videokokousten lukumäärä väheni lähikokouksiin verrattuna vuodesta 2021, jolloin 35 prosenttia kokouksista oli videokokouksia ja 65 prosenttia lähikokouksia, siten että vuonna 2022 kokouksista 15 prosenttia oli videokokouksia ja 85 prosenttia oli lähikokouksia;

39.  panee merkille, että vuonna 2022 virallisten kokousten kokonaismäärä oli 4 415, jossa oli 2,9 prosenttia lisäystä vuoden 2021 määrään (4 291) verrattuna ja johon sisältyi lähikokousten määrän merkittävä kasvu yli 150 prosentilla;

40.  toteaa, että vuonna 2022 neuvoston pääsihteeristössä käynnistettiin 44 uutta julkista hankintamenettelyä ja allekirjoitettiin 42 sopimusta, joiden arvo oli yhteensä 123 863 392 euroa, mikä merkitsee huomattavaa vähennystä vuoteen 2021 verrattuna, jolloin uusia hankintamenettelyjä käynnistettiin 62 ja allekirjoitettiin 102 sopimusta, joiden arvo oli 416 013 813 euroa;

41.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston pääsihteeristö on toimittanut yhteenvedon pääsihteeristössä vuonna 2022 toimitettujen sisäisten tarkastusten määrästä ja tyypistä sekä yhteenvedon suosituksista ja niiden johdosta toteutetuista toimista varainhoitoasetuksen 118 artiklan 8 kohdan mukaisesti; panee merkille, että sisäinen tarkastaja on vahvistanut vuosiksi 2022–2024 kolmivuotisen työohjelman, joka jakautuu vuotuisiin työohjelmiin; panee lisäksi merkille, että vuonna 2022 toimitettiin seitsemän sisäistä tarkastusta; panee huolestuneena merkille, että vuoden 2022 lopussa vain 72 prosenttia vuosien 2019–2021 työohjelman suosituksista oli pantu täytäntöön ja 27 prosenttia oli edelleen kesken;

42.  panee tyytyväisenä merkille, että sisäisiä tarkastuksia toimitettiin useilla aloilla; pitää samoin myönteisenä, että seitsemästä tarkastuksesta kuudessa hyväksyttiin kaikki suositukset; pitää valitettavana, että kryptovarojen hallinnointia koskevan tarkastuksen tuloksia ei toimitettu, koska tarkastuskertomus oli turvallisuusluokiteltu; korostaa, että parlamentilla on käytössään järjestelmät turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelemiseksi ja että kryptovarojen hallinnointia koskevan tarkastuksen tulokset olisi voitu toimittaa näitä järjestelmiä käyttäen;

Henkilöresurssit, tasa-arvo ja henkilöstön hyvinvointi

43.  toteaa, että koska neuvosto ei tee parlamentin kanssa yhteistyötä, tämän osion huomautukset perustuvat lähinnä neuvoston verkkosivustolla julkistettuihin koontitietoihin, jotka eivät ole kovin yksityiskohtaisia;

44.  panee merkille, että neuvostolle osoitettiin vuoden 2022 talousarviossa 3 029 tointa eli sama määrä kuin vuonna 2021 mutta tehtäväryhmien välinen jakauma muuttui siten, että hallintovirkamiehen (AD) toimien määrä kasvoi 1 493:sta 1 519:ään, hallintoavustajan (AST) toimien määrä väheni 1 320:stä 1 284:ään ja sihteerin (SC) toimien määrä lisääntyi 180:stä 190:een; pyytää neuvostoa antamaan henkilöstölleen tarkempia tietoja työuupumuksen ehkäisemisestä erityisesti, koska hallintoavustajien määrä on vähentynyt;

45.  huomauttaa, että vuoden 2022 varainhoitoa koskevan kertomuksen mukaan neuvoston pääsihteeristössä oli 31. joulukuuta 2022 täytettynä 2 924 tointa; panee lisäksi merkille, että neuvoston verkkosivustolla todetaan, että 1. tammikuuta 2023 neuvoston pääsihteeristössä oli 3 108 henkilöstön jäsentä (virkamiehiä, väliaikaisia ja sopimussuhteisia toimihenkilöitä ja kansallisia asiantuntijoita); kehottaa neuvostoa välttämään ristiriitaisten tietojen julkaisemista avoimissa lähteissään;

46.  toteaa, että 3 108 työntekijästä 1 783 (57 prosenttia) oli naisia ja 1 325 (43 prosenttia) oli miehiä; pitää valitettavana, että ylimmässä johdossa naisia oli vain 18 kaikkiaan 51:stä eli 35 prosenttia; pitää lisäksi valitettavana, että tämä merkitsee, että naisten osuus ylimmässä johdossa laski vuodesta 2021, jolloin se oli 38 prosenttia;

47.  panee merkille, että keskijohdossa naisia oli 37 yhteensä 83:sta eli 45 prosenttia, mikä merkitsee pientä nousua edellisvuoden 44 prosentista; panee lisäksi merkille, että AD-toimissa naisia oli 814 yhteensä 1 462:sta eli 56 prosenttia, mikä merkitsee myös pientä lisäystä 55 prosentista vuonna 2021, ja että AST-ja SC-toimissa naisia oli 882 yhteensä 1 411:stä eli 63 prosenttia, joka on sama osuus kuin vuonna 2021;

48.  pahoittelee sukupuolten epätasapainoista edustusta neuvoston pääsihteeristön ylimmissä johtotehtävissä; kehottaa neuvostoa ryhtymään välittömiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin sukupuolten tasapainoisen edustuksen saavuttamiseksi kaikilla hierarkiatasoilla;

49.  toteaa, että kaikki 27 jäsenvaltiota olivat edustettuina henkilöstössä mutta maantieteellinen epätasapaino oli vakava, sillä henkilöstön jäsenistä 527 eli 17 prosenttia oli belgialaisia kun taas kyproslaisia oli vain 0,2 prosenttia ja luxemburgilaisia 0,3 prosenttia; korostaa, että henkilöstön jäsenten oikeudenmukainen maantieteellinen tasapaino on tärkeää kaikilla tasoilla, erityisesti keskijohdon ja ylimmän johdon tasoilla, ja että samalla on täytettävä henkilöstösääntöjen vaatimukset, jotka koskevat hakijoiden pätevyyttä ja ansioita;

50.  pitää valitettavana, ettei saatavilla ole tietoja sukupuolten tasa-arvoa koskevan neuvoston toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta eikä toimenpiteistä, joilla varmistetaan neuvoston palveluksessa oleville vammaisille henkilöille yhtäläiset mahdollisuudet; kehottaa neuvostoa antamaan parlamentille tietoja henkilöstönsä sukupuolijakaumasta ja maantieteellisestä jakautumisesta sekä vammaisista työntekijöistä samoin kuin tähän liittyvistä sisäisistä toimintaperiaatteista;

51.  pitää valitettavana, että koska neuvosto ei ole vastannut parlamentin kyselylomakkeeseen, parlamentilla ei ole tietoja neuvoston harjoittelijoiden lukumäärästä vuonna 2022 eikä siitä, maksettiinko heille korvausta heidän harjoittelujaksonsa aikana vai ei; palauttaa mieliin parlamentin kaikille toimielimille esittämän vaatimuksen, että kaikkien harjoittelijoiden olisi saatava palkkaa, elleivät he saa korvausta muista lähteistä;

Eettiset toimintapuitteet ja avoimuus

52.  muistuttaa, että toiminnan eettisyys edistää moitteetonta varainhoitoa ja lisää yleisön luottamusta ja että kuten tilintarkastustuomioistuin korosti erityiskertomuksessaan 13/2019, unionin toimielinten eettisissä toimintapuitteissa on parantamisen varaa, mikä on äärimmäisen tärkeää, koska henkilöstön ja jäsenten epäeettinen käyttäytyminen herättää aina suurta mielenkiintoa julkisuudessa ja vähentää luottamusta unioniin;

53.  pitää valitettavana, ettei parlamentilla ole mitään mahdollisuutta esittää kysymyksiä neuvoston eettisistä toimintapuitteista, sillä neuvosto ei vastaa parlamentin kysymyksiin ja siksi kaikkiin neuvoston henkilöstön jäseniin sovellettavista käytännesäännöistä ei ole saatu lainkaan tietoja;

54.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan 13/2019 antamasta suosituksesta, joka koskee neuvoston eettisten toimintapuitteiden parantamista; ilmaisee huolensa siitä, että unionilla ei ole yhteisiä eettisiä toimintapuitteita, jotka ohjaisivat jäsenvaltioiden edustajien työtä neuvostossa, kuten tilintarkastustuomioistuin on todennut;

55.  panee merkille, että neuvoston pääsihteeristö julkaisee vuotuisen kertomuksen, joka sisältää tietoja neuvoston pääsihteeristön entisten korkeiden virkamiesten ammatillisesta toiminnasta palvelussuhteen päätyttyä (henkilöstösääntöjen 16 artiklan kolmas ja neljäs kohta); toteaa, että vuotta 2022 koskevan kertomuksen mukaan neljä korkeaa virkamiestä ilmoitti aikovansa harjoittaa ammattitoimintaa vuonna 2022 ja kaksi entistä korkeaa virkamiestä toimitti vuoden 2021 lopussa ilmoitukset, jotka käsiteltiin myös vuonna 2022; toteaa, ettei yhdenkään pyynnön todettu kuuluvan 16 artiklan soveltamisalaan;

56.  panee tyytyväisenä merkille, että kaikki toimivaltaiset neuvoston pääjohtajat ilmoittivat vuotuisissa toimintakertomuksissaan, ettei heidän tietoonsa tuotu vuonna 2022 yhtään petos- tai sääntöjenvastaisuustapausta;

Digitalisaatio, kyberturvallisuus ja tietosuoja

57.  panee merkille, että alun perin tietojenkäsittelyä ja televiestintää koskeva neuvoston talousarvio vuonna 2022 oli 48 115 000 euroa, mikä merkitsee 2,1 prosentin lisäystä vuoteen 2021 verrattuna; toteaa kuitenkin, että talousarvioon siirrettiin vuoden 2022 aikana vielä 6 805 000 euroa mutta todellisia maksuja oli huomattavasti vähemmän, 27 096 067 euroa, mikä on vain noin 50 prosenttia lopullisista kokonaismäärärahoista;

58.  pitää myönteisenä, että vuonna 2022 laskuista käsiteltiin sähköisesti 97 prosenttia, missä on huomattava lisäys verrattuna 89 prosenttiin vuonna 2021;

59.  kehottaa jälleen neuvostoa tutkimaan tapoja käyttää avoimen lähdekoodin teknologioita mahdollisimman laajasti ja raportoimaan tällaisten järjestelmien käytön edistymisestä;

Kiinteistöt

60.  panee merkille, että vuonna 2022 kiinteistöjä koskevat maksut olivat yhteensä 45 435 994 euroa eli huomattavasti enemmän kuin vuonna 2021 (35 709 119 euroa) eli lisäystä oli 27,2 prosenttia; toteaa, että keskeinen syy tähän kasvuun olivat vesi-, kaasu-, sähkö- ja lämmitysmaksut, jotka olivat 2 565 008 euroa vuonna 2021 ja 11 233 088 euroa vuonna 2022 eli lisäystä oli 338 prosenttia;

61.  suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto kykeni vuonna 2022 vähentämään energiankulutusta edellisvuosiin verrattuna myös siksi, että kaikkien unionin toimielinten hyväksymänä toimintaperiaatteena oli alentaa rakennusten lämpötila 19 asteeseen; kannustaa kuitenkin neuvoston pääsihteeristöä määrittämään lisää aloitteita energiankulutuksen vähentämiseksi;

62.  pitää valitettavana, että koska neuvosto ei ole vastannut parlamentin kyselylomakkeeseen, parlamentilla ei ole tietoja neuvostossa vuonna 2022 toteutetuista aloitteista, jotka koskevat neuvoston rakennuksiin pääsyn parantamista vammaisten henkilöiden kannalta ja muita mahdollisia aloitteita vammaisten henkilöiden hyväksi;

Ympäristö ja kestävä kehitys

63.  toteaa, että edelleen on vaikeaa saada ajantasaista ja kattavaa tietoa mahdollisista neuvoston aloitteista, jotka koskevat ympäristöä ja kestävää kehitystä sekä yleisesti kulutuksen kehitystä, mukaan lukien veden, kaasun, sähkön ja paperin kulutus; kannustaa neuvostoa raportoimaan järjestelmällisesti työnsä ympäristö- ja kestävyysnäkökohdista osana vuotuista raportointiaan; panee tyytyväisenä merkille vuotuisessa raportoinnissa mainitut muutamat erilliset aloitteet, kuten neljän sähköauton hankinta ja kannustaminen ympäristöä koskevien lausekkeiden sisällyttämiseen hankintamenettelyihin;

64.  kehottaa jälleen neuvostoa ottamaan hiilijalanjälkensä pienentämiseksi käyttöön järjestelmän, jolla henkilöstöä kannustetaan käyttämään julkista liikennettä tai muita vähäpäästöisiä liikennemuotoja, kuten polkupyöriä, ellei se ole jo näin tehnyt;

65.  panee merkille, että neuvoston tilinpäätöksessä mainitaan, että vuoden 2022 lopussa neuvostolla oli hallussaan 773,4 uusiutuvan energian sertifikaattia (2 589,2 vuoden 2021 lopussa), jotka on saatu neuvoston rakennusten katolla sijaitsevien aurinkopaneelien tuottaman energian perusteella; toteaa, että kunkin sertifikaatin arvoksi on määritetty 65 euroa; pyytää jälleen neuvostoa raportoimaan yksityiskohtaisemmin kyseisten sertifikaattien myynnistä avoimilla markkinoilla ja niistä saatavien tulojen käyttöaikeista;

Toimielinten välinen yhteistyö

66.  korostaa tarvetta tarkistaa SEUT 319 artiklaa osana kyseisen perussopimuksen muuttamista, jotta voidaan määrätä nimenomaisesti, että parlamentti myöntää vastuuvapauden paitsi komissiolle myös muille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille niiden yleisen talousarvion pääluokkien tai niiden talousarvioiden toteuttamisesta;

Viestintä

67.  panee merkille, että vuonna 2022 neuvoston verkkosivustolla vieraili ennätyksellisesti yli 24,5 miljoonaa vierailijaa, mikä merkitsee 16 prosentin lisäystä vuoteen 2020 verrattuna, ja että seuraajien määrä Facebookissa kasvoi kahdeksan prosenttia ja seuraajien määrä kasvoi viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter) 19 prosenttia, Instagramissa 17 prosenttia ja LinkedInissä 33 prosenttia;

68.  kannustaa neuvostoa tekemään yhteistyötä Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa voidakseen hyödyntää kahta avoimen lähdekoodin sosiaalisen median alustaa – EU Voice ja EU Video – jotka käynnistettiin julkisena pilottihankkeena vapaiden ja avoimen lähdekoodin sosiaalisten verkostojen käytön edistämiseksi; kannustaa neuvostoa käyttämään erittäin suurille verkkoalustoille vaihtoehtoisia hajautettuja sosiaalisia verkostoja, kuten Mastodonia.

(1) EUVL L 45, 24.2.2022. (2) EUVL C, C/2023/2, 12.10.2023. (3) EUVL C, C/2023/103, 4.10.2023. (4) EUVL C, C/2023/112, 12.10.2023. (5) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (6) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio, 25. tammikuuta 2023, De Capitani vastaan neuvosto, T-163/21, CLI:EU:T:2023:15. (7) EUVL C 445, 29.10.2021, s. 150. (8) EUVL L 207, 11.6.2021, s. 1. (9) EUVL L 238, 27.9.2023, s. 114.

Euroopan parlamentin päätös 23. huhtikuuta 2024 yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäsenen nimitysehdotuksesta (N9-0006/2024 – C9-0064/2024 – 2024/0901(NLE))

P9_TA(2024)0289 A9-0150/2024

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2024 annetun komission ehdotuksen Karen Braun-Munzingerin nimittämisestä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi (C9-0064/2024),

–  ottaa huomioon yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014(1) 56 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta nimettäessä ehdokkaita talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin EU-tehtäviin(2),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman talous- ja rahaliiton instituutioista ja elimistä: palvelussuhteen päättymisen jälkeisten eturistiriitojen ehkäiseminen(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 131 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0150/2024),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 4 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen 43 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäsenet nimitetään ansioiden, pätevyyden, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn ja pankkien kriisinratkaisun kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti on sitoutunut varmistamaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen pankki- ja finanssipalvelujen alan huipputehtävissä; katsoo, että kaikkien unionin ja kansallisten toimielinten ja elinten olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sukupuolten tasapuolisen edustuksen varmistamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 21. helmikuuta 2024 lopullisen luettelon ehdokkaista kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

D.  ottaa huomioon, että komissio toimitti ehdokasluettelon parlamentille asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

E.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 12. maaliskuuta 2024 ehdotuksen Karen Braun-Munzingerin nimittämisestä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi ja toimitti ehdotuksen parlamentille;

F.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi esitetyn ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

G.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 20. maaliskuuta 2024 Karen Braun-Munzingerin kuulemistilaisuuden, jossa tämä piti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy Karen Braun-Munzingerin nimityksen yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi viiden vuoden toimikaudeksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0211. (3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0017.

Euroopan parlamentin päätös 23. huhtikuuta 2024 olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 täydentämisestä annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2022/126 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa toimenpidevaatimuksessa 1 mainittua osuutta koskevista säännöistä 12. maaliskuuta 2024 annettua komission delegoitua asetusta (C(2024)01488 – 2024/2663(DEA))

P9_TA(2024)0290 B9-0199/2024

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2024)01488),

–  ottaa huomioon komission 12. maaliskuuta 2024 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan 19. maaliskuuta 2024 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta 2. joulukuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115(1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ja 152 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan suosituksen päätökseksi,

A.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat 1. tammikuuta 2023 alkaen panneet täytäntöön YMP:n strategiasuunnitelmiaan sekä velvoitetta säilyttää pysyvän nurmen osuus maatalousmaasta asetuksen (EU) 2021/2115 liitteessä III olevan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevan toimenpidevaatimuksen 1, jäljempänä ’GAEC-vaatimus 1’, mukaisena;

B.  ottaa huomioon, että GAEC-vaatimuksen 1 täytäntöönpanon alkamisen jälkeen saadut kokemukset osoittavat, että kyseisiä sääntöjä on muutettava, jotta viljelijöille ei aiheutuisi kohtuutonta rasitetta silloin, kun markkinoiden uudelleensuuntautumisesta johtuvat jäsenvaltioiden maatalousjärjestelmien rakenteelliset muutokset, kuten siirtyminen kotieläintuotannosta peltoviljelyyn ja kotieläintuotannon väheneminen, vaikuttavat merkittävästi viljelijöiden kykyyn perustaa pysyviä nurmia siten, että heidän toimintansa pysyy elinkelpoisena;

C.  ottaa huomioon, että tietyissä tilanteissa jäsenvaltiot saattavat joutua asettamaan tuensaajille velvollisuuksia muuttaa aloja takaisin pysyväksi nurmeksi tai perustaa pysyvän nurmen aloja, vaikka vuotuisen osuuden vähentyminen johtuu ilmoitettujen alojen vaihteluista;

D.  ottaa huomioon, että joissakin olosuhteissa pysyvän nurmen alat saatetaan rekisteröidä viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään, mutta viljelijät eivät ole ilmoittaneet niitä suoria tukia varten tiettynä vuonna, tai koko maatalousmaa saattaa kasvaa viljelijöiden tekemien lisäilmoitusten vuoksi;

E.  ottaa huomioon, että tällaisissa tilanteissa, joissa asetuksen (EU) 2021/2115 liitteessä III vahvistetun viiden prosentin kynnysarvon ylittävä vuotuisen osuuden vähentyminen ei johdu pysyvän nurmen alojen muuttamisesta muuhun maatalouskäyttöön, voisi olla kohtuutonta asettaa viljelijöille velvollisuuksia perustaa lisää pysyvän nurmen aloja;

F.  katsoo olevan asianmukaista sallia tietty joustavuus varmistaen samalla, että saavutetaan GAEC-vaatimuksen 1 päätavoite (”yleinen turvatoimi, jolla pyritään hiilivarastojen säilyttämiseksi estämään muuhun maatalouskäyttöön siirtyminen”) ja noudatetaan asetuksen (EU) 2021/2115 liitteessä III vahvistettua osuuden suurinta sallittua vähentymistä;

G.  katsoo, että komission delegoitua asetusta (EU) 2022/126(2), jossa vahvistetaan GAEC‑vaatimuksen 1 osuutta koskevat säännöt, olisi sen vuoksi muutettava;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1. (2) Komission delegoitu asetus (EU) 2022/126, annettu 7. joulukuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 täydentämisestä lisävaatimuksilla eräille interventiotyypeille, jotka jäsenvaltiot täsmentävät mainitun asetuksen mukaisissa, vuosia 2023–2027 koskevissa YMP:n strategiasuunnitelmissaan, sekä säännöillä, jotka koskevat hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa toimenpidevaatimuksessa (GAEC-toimenpidevaatimus) 1 mainittua osuutta (EUVL L 20, 31.1.2022, s. 52).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Kenia ja Namibia liitteessä olevan I kohdan taulukkoon ja poistamalla kyseisestä taulukosta Barbados, Gibraltar, Panama, Uganda ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat 14. maaliskuuta 2024 annetusta komission delegoidusta asetuksesta (C(2024)1754) – 2024/2688(DEA))

P9_TA(2024)0291 B9-0222/2024

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2016)07495),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja neuvoston ja komission direktiivin 2006/70/EY(1) kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ja 64 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita, 14. heinäkuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675(2) ja erityisesti sen liitteen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 111 artiklan 3 kohdan,

A.  toteaa, että komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/1675, sen liitteessä ja sen muuttamisesta14. maaliskuuta 2024 annetussa komission delegoidussa asetuksessa yksilöidään suuririskiset kolmannet maat, joilla on rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa strategisia puutteita, jotka uhkaavat unionin rahoitusjärjestelmää ja joiden vuoksi unionin ilmoitusvelvollisten on sovellettava direktiivin (EU) 2015/849 nojalla tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä;

B.  ottaa huomioon, että 7. toukokuuta 2020 annetussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetyn, direktiivin (EU) 2015/849 mukaisen suuririskisten kolmansien maiden yksilöimistä koskevan vuoden 2020 menetelmän mukaan komissio voi tukeutua suurelta osin kansainvälisten elinten, kuten rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF), tekemiin kolmansien maiden arviointeihin, koska FATF:n suorittamassa arvioinnissa noudatetaan objektiivisiin kriteereihin perustuvaa asianmukaista prosessia ja luetteloon sisällyttämistä koskevien erityisten kynnysarvojen perusteella voidaan tunnistaa maat, joissa on erittäin olennaisia ja syvällisiä strategisia puutteita; ottaa huomioon, että periaatteessa minkä tahansa kolmannen maan, joka FATF:n mukaan aiheuttaa riskin kansainväliselle rahoitusjärjestelmälle, oletetaan aiheuttavan riskin sisämarkkinoille;

C.  toteaa, että komission arviointi on kuitenkin itsenäinen prosessi, joka on toteutettava kattavasti ja puolueettomasti siten, että kaikkia kolmansia maita arvioidaan samojen, direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklan 2 kohdassa asetettujen kriteerien perusteella;

D.  ottaa huomioon, että parlamentti odottaa komission tekevän oman arviointinsa, jossa otetaan huomioon sisämarkkinoiden erityiset haavoittuvuudet, eikä tukeutuvan yksinomaan FATF:n tekemiin arviointeihin;

E.  ottaa huomioon, että vuoden 2020 menetelmän mukaan sen jälkeen, kun FATF on poistanut kolmannen maan luettelosta, kyseinen kolmas maa säilytetään unionin suuririskisten kolmansien maiden luettelossa, kunnes on todettu, että kyseinen kolmas maa täyttää unionin perusteet luettelosta poistamiselle; ottaa huomioon, että tämä itsenäinen prosessi merkitsee sitä, että unionin tekemä luettelosta poistaminen edellyttää konkreettisia takeita siitä, että kyseinen kolmas maa ei enää aiheuta suurta riskiä erityisesti EU:n sisämarkkinoiden eheydelle; katsoo, että komission arvioinnin perusteellisuuden olisi oltava oikeassa suhteessa toisaalta havaittuihin puutteisiin ja toisaalta siihen, missä määrin sisämarkkinat erityisesti altistuvat kolmannen maan vaikutuksille;

F.  ottaa huomioon, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat on huomattava maailmanlaajuinen rahoitus- ja kauppakeskus, joka aiheuttaa merkittäviä riskejä, sillä se houkuttelee maantieteellisen sijaintinsa ja palvelupohjaisen taloutensa vuoksi merkittävästi kauppaa ja ulkomaisia investointeja; ottaa huomioon, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat on yhä tärkeämpi taloudellinen kumppani unionille ja unionin tärkein vientikohde ja investointikumppani Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella; ottaa huomioon, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat toimii myös tärkeänä alueellisena kaupan ja logistiikan keskuksena unionin toimijoille; ottaa huomioon, että unionin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kahdenvälisen kaupan määrä vuonna 2022 oli 49 miljardia euroa, mikä merkitsee 27 prosentin vuosittaista kasvua ja tekee unionista Yhdistyneiden arabiemiirikuntien toiseksi suurimman kauppakumppanin Kiinan jälkeen; ottaa huomioon, että yhteenlasketut kahdenväliset suorat ulkomaiset sijoitukset kasvoivat 277 euroon vuonna 2021 (viimeisin saatavilla oleva luku), minkä vuoksi unioni on selvästi suurin investoija Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin;

G.  ottaa huomioon, että FATF poisti 23. helmikuuta 2024 Yhdistyneet arabiemiirikunnat tehostetun seurannan kohteena olevien maiden luettelosta ja viittasi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien merkittävään edistymiseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmänsä parantamisessa; ottaa huomioon, että FATF korostaa muun muassa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lisääntyvää tietojenvaihtoa, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien parempaa ymmärtämistä, edistymistä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattamisessa sekä sitä, että epäilyksiä koskevia ilmoituksia ja tutkimuksia toimitetaan yhä enemmän;

H.  ottaa huomioon, että komissio antoi 14. maaliskuuta 2024 delegoidun asetuksen delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Kenia ja Namibia liitteessä olevan I kohdan taulukkoon ja poistamalla kyseisestä taulukosta Barbados, Gibraltar, Panama, Uganda ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat;

I.  ottaa huomioon, että parlamentin näkemyksen mukaan direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklan 2 kohdassa oleva kriteerien luettelo ei ole tyhjentävä (ilmaus ”erityisesti”) ja että rahanpesun esirikokset, kuten pakotteiden kiertäminen, voivat kuulua näiden kriteerien soveltamisalaan, ja katsoo, että ne olisi otettava asianmukaisesti huomioon komission itsenäisessä arviointiprosessissa;

J.  ottaa huomioon, että on olemassa oleellista ja viimeaikaista näyttöä siitä, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Gibraltar ja Panama eivät ole pyrkineet puuttumaan Venäjälle asetettuihin pakotteisiin tai jopa helpottavat niiden kiertämistä, mukaan lukien henkilöihin kohdistetut talouspakotteet vastauksena Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan; ottaa huomioon, että nämä maat voivat toimia unionin yhteisöille pakotteiden kiertämisen alustoina suoraan tai välillisesti, mikä heikentää unionin pyrkimyksiä pysäyttää Venäjän sotakoneisto;

K.  ottaa huomioon, että Amerikan yhdysvaltojen valtiovarainministeriö määräsi 12. joulukuuta 2023 annetulla asetuksella 14024 Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautuneille yhteisöille pakotteita teknologian, laitteiden ja tuotantopanosten lähettämisestä Venäjälle;

L.  ottaa huomioon, että on luotettavia viitteitä siitä, että Yhdistyneillä arabiemiirikunnilla on merkittävä rooli järjestelmissä, joissa kultaa vaihdetaan käteiseksi ja jotka tarjoavat Venäjälle miljoonia Yhdysvaltain dollareita ja euroseteleitä, vaikka tällainen seteleiden vienti on kielletty neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 nojalla;

M.  ottaa huomioon, että Panaman epäillään helpottavan G7-maiden venäläiselle öljylle asettaman hintakaton kiertämistä, mistä Amerikan yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio varoittivat joulukuussa 2023 päivätyssä kirjeessä;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä Gibraltarin siirtomaata koskevaa sopimusta ei ole vielä tehty brexitin jälkeen; ottaa huomioon, että sopimusta valmistellaan parhaillaan eikä sen sisältöä ole paljastettu

O.  katsoo, että Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen Gibraltarin siirtomaata koskevan sopimuksen tekeminen on olennaisen tärkeää paitsi alueeseen kohdistuvien sosioekonomisten vaikutusten myös vakauden ja hyvän hallinnon kannalta, sillä kyseessä on ratkaisevan tärkeä ja herkästi haavoittuva ulkoinen käytävä Euroopan unionin ja kolmannen maan välillä;

P.  ottaa huomioon, että Gibraltarilla on maailman kolmanneksi suurin asukaskohtainen BKT, vaikka sen väkiluku on enintään 32000 ja vaikka sen luonnonvarat ovat niukat; ottaa huomioon, että tämä etuoikeutettu tilanne johtuu EU:n alkoholi-, tupakka- ja öljyjohdannaisverojen alaisten tuotteiden myynnistä, sähköisistä rahapeleistä, joiden osuus alan maailmanmarkkinoista oli aikanaan neljännes, sekä sellaisten kotimaisten yhtiöiden toiminnasta, jotka on vapautettu tuloverosta Gibraltarin alueen ulkopuolella harjoitetusta toiminnasta saaduista voitoista;

Q.  ottaa huomioon, että veropetosten ja veroparatiisien torjunta sekä rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin on yksi Euroopan unionin painopisteistä; katsoo, että on Euroopan unionin edun mukaista soveltaa tarkasti lainsäädäntöään muun muassa verotuksen, oikeuden, sisäasioiden, kalastuksen ja ilmailun aloilla;

R.  ottaa huomioon, että Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautuneiden yhteisöjen on todettu Sudania käsittelevän YK:n asiantuntijapaneelin 15. tammikuuta 2024 antamassa loppuraportissa S/2024/65 osallistuvan konfliktialueilta, kuten Sudanin kultakaivoksista, saatujen tuottojen rahanpesuun, ja toteaa, että nämä toimet voivat rikkoa Sudanin vakautta ja poliittista siirtymää heikentävien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2023/2147 nojalla sudanilaisille yhteisöille asetettuja unionin pakotteita;

S.  ottaa huomioon, että Sudania käsittelevän YK:n asiantuntijapaneelin raportista käy ilmi, että Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautuneet yhteisöt osallistuvat aseiden toimittamiseen nopean tuen joukkoihin yhteydessä oleville sudanilaisille yhteisöille YK:n turvallisuusneuvoston asevientikiellon ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/384 vastaisesti;

T.  ottaa huomioon, että FATF:n uudelleenarvioinnista huolimatta luotettavat kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat äskettäin tuoneet esiin Yhdistyneiden arabiemiirikuntien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksessä vielä jäljellä olevia puutteita ja sen, ettei Yhdistyneet arabiemiirikunnat ole aidosti sitoutunut puuttumaan rahanpesun ja talousrikosten torjunnan puutteisiin;

U.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat erityisesti tuominneet sen, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat on edelleen maailman suurimpia rahoitussalaisuuden tarjoajia maailmassa, ja ilmaisseet huolensa talousrikosten tutkinta- ja syytetoimien vähäisestä määrästä ottaen huomioon Yhdistyneiden arabiemiirikuntien riskiprofiilin ja huolimatta huomiota herättäneistä skandaaleista, joissa on ollut osallisina erityisesti poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ilmaisivat myös huolensa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien jatkuvasti heikosta sisäisestä yhteistyöstä ja asiaankuuluvien tietojen vaihdosta kansainvälisen talousrikollisuuden torjumiseksi;

V.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen parannukset ovat kiistattomia ja erittäin tervetulleita, mutta katsoo, että kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien poistamisella unionin suuririskisten kolmansien maiden luettelosta ei kuitenkaan välttämättä voida asianmukaisesti varmistaa unionin rahoitusjärjestelmän eheyden suojelua, sillä sisämarkkinat ovat suuressa määrin alttiina Yhdistyneiden arabiemiirikuntien rahoitus- ja kaupankäyntikeskuksen vaikutuksille; katsoo, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien riskejä ja vaikuttavia uudistuksia on arvioitava perusteellisemmin ennen maan poistamista luettelosta;

1.  vastustaa komission delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu asetus ei voi tulla voimaan;

3.  pyytää komissiota esittämään uuden delegoidun säädöksen, jossa otetaan huomioon edellä esitetyt huolenaiheet;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73. (2) EUVL L 254, 20.9.2016, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpiteistä gigabittitason sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi ja direktiivin 2014/61/EU kumoamisesta (gigabitti-infrastruktuurisäädös) (COM(2023)0094 – C9-0028/2023 – 2023/0046(COD))

P9_TA(2024)0292 A9-0275/2023

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0094),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0028/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Italian edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. heinäkuuta 2023 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 16. helmikuuta 2024 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0275/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi toimenpiteistä gigabittitason sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi, asetuksen (EU) 2015/2120 muuttamisesta ja direktiivin 2014/61/EU kumoamisesta (gigabitti-infrastruktuurisäädös)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2024/1309.)

(1) EUVL C 349, 29.9.2023, s. 116.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä (COM(2023)0185 – C9-0128/2023 – 2023/0093(COD))	P9_TA(2024)0293 A9-0008/2024
OIKAISUT COR02

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0185),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b ja d alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0128/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 20. syyskuuta 2023 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. maaliskuuta 2024 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0008/2024),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2024/3011.)

(1) EUVL C, C/2023/869, 8.12.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2023/869/oj.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen luomisesta ja direktiivien 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2009/138/EY ja (EU) 2017/1132 sekä asetusten (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (COM(2021)0582 – C9-0365/2021 – 2021/0296(COD))

P9_TA(2024)0294 A9-0251/2023

OIKAISUT COR01

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2021)0582),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0365/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. helmikuuta 2022 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 24. tammikuuta 2024 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0251/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2025/… antamiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen luomisesta ja direktiivien 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2007/36/EY, 2014/59/EU ja (EU) 2017/1132 sekä asetusten (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 806/2014 ja (EU) 2017/1129 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2025/1.)

(1) EUVL C 275, 18.7.2022, s. 45.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2009/138/EY muuttamisesta oikeasuhteisuuden, valvonnan laadun, raportoinnin, pitkäaikaisia takuita koskevien toimenpiteiden, makrovakausvälineiden, kestävyysriskien, ryhmävalvonnan ja rajatylittävän valvonnan osalta (COM(2021)0581 – C9-0367/2021 – 2021/0295(COD))

P9_TA(2024)0295 A9-0256/2023

OIKAISUT COR01

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2021)0581),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 53 artiklan 1 kohdan, 62 artiklan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0367/2021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. helmikuuta 2022 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 24. tammikuuta 2024 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0256/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2025/… antamiseksi direktiivin 2009/138/EY muuttamisesta oikeasuhteisuuden, valvonnan laadun, raportoinnin, pitkäaikaisia takuita koskevien toimenpiteiden, makrovakausvälineiden, kestävyysriskien sekä ryhmävalvonnan ja rajatylittävän valvonnan osalta sekä direktiivien 2002/87/EY ja 2013/34/EU muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2025/2.)

(1) EUVL C 275, 18.7.2022, s. 45.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta (COM(2022)0748 – C9-0433/2022 – 2022/0432(COD))	P9_TA(2024)0296 A9-0271/2023
OIKAISUT COR01

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022)0748),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0433/2022),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2023 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 22. joulukuuta 2023 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0271/2023),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2024/2865.)

(1) EUVL C 228, 29.6.2023, s. 121. (2) Tämä kanta korvaa 4. lokakuuta 2023 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2023)0340).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksupalveluista ja sähköisen rahan palveluista sisämarkkinoilla, direktiivin 98/26/EY muuttamisesta ja direktiivien (EU) 2015/2366 ja 2009/110/EY kumoamisesta (COM(2023)0366 – C9-0218/2023 – 2023/0209(COD))

P9_TA(2024)0297 A9-0046/2024

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0366),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 53 ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0218/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2023 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0046/2024),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi maksupalveluista ja sähköisen rahan palveluista sisämarkkinoilla, direktiivin 98/26/EY muuttamisesta ja direktiivien (EU) 2015/2366 ja 2009/110/EY kumoamisesta(2)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366(5) hyväksymisen jälkeen vähittäismaksupalvelujen markkinoilla on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka liittyvät pitkälti korttien ja muiden digitaalisten maksutapojen käytön lisääntymiseen, käteisen käytön vähenemiseen ja uusien toimijoiden ja palvelujen, esimerkiksi digitaalisten lompakkojen ja lähimaksujen, kasvavaan läsnäoloon. Covid-19-pandemia ja sen tuomat muutokset kulutus- ja maksukäytäntöihin ovat lisänneet turvallisten ja tehokkaiden digitaalisten maksujen merkitystä.

(2)  Komission tiedonannossa EU:n vähittäismaksustrategiasta(6) ilmoitettiin direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamista ja vaikutuksia koskevan kattavan arvioinnin käynnistämisestä ja todettiin, että siihen ”tulisi sisältyä yleisarviointi siitä, onko se edelleen tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon markkinoiden kehitys”.

(3)  Direktiivin (EU) 2015/2366 tarkoituksena on poistaa uudentyyppisten maksupalvelujen esteitä ja parantaa kuluttajien suojan ja turvallisuuden tasoa. Direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamista ja vaikutuksia koskevassa arvioinnissaan komissio totesi, että direktiivi (EU) 2015/2366 on ollut pitkälti onnistunut monien tavoitteidensa suhteen, mutta arvioinnissa tunnistettiin myös eräitä osa-alueita, joilla direktiivin tavoitteet eivät ole täysin toteutuneet. Arvioinnissa havaittiin erityisesti ongelmia, jotka liittyivät eroavaisuuksiin direktiivin (EU) 2015/2366 täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa. Niillä on ollut välitön vaikutus maksupalveluntarjoajien väliseen kilpailuun, minkä seurauksena jäsenvaltioissa on sääntöjen erilaisen tulkinnan vuoksi käytännössä erilaiset sääntelyehdot, ja tämä kannustaa eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön.

(4)  Järjestelmä ei saisi mahdollistaa oikeuspaikkakeinottelua eli sitä, että maksupalveluntarjoajat voisivat valita kotimaakseen sellaisen jäsenvaltion, jossa unionin maksupalveluja koskevien sääntöjen soveltaminen on niiden kannalta edullisempaa, ja tarjota rajatylittäviä palveluja muissa jäsenvaltioissa, joissa sääntöjen tulkinta on tiukempaa tai joissa toimiviin maksupalveluntarjoajiin sovelletaan aktiivisempaa täytäntöönpanopolitiikkaa. Tällainen toiminta vääristää kilpailua. Unionin maksupalveluja koskevat säännöt olisi yhdenmukaistettava sisällyttämällä maksupalvelujen tarjoamista koskevat säännöt asetukseen ja erottamalla ne maksulaitosten toimilupien myöntämistä ja valvontaa koskevista säännöistä, joita olisi säädeltävä tällä direktiivillä (kolmas maksupalveludirektiivi) nyt voimassa olevan direktiivin (toinen maksupalveludirektiivi) sijasta.

(5)  Vaikka sähköisen rahan liikkeeseenlaskua säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/110/EY(7), sähköisen rahan käyttöä maksutapahtumien rahoittamiseen säännellään hyvin pitkälti direktiivillä (EU) 2015/2366. Siten sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin ja maksulaitoksiin sovellettava oikeudellinen kehys, erityisesti liiketoiminnan menettelytapasääntöjen noudattamisen osalta, on jo olennaisilta osin yhteneväinen. Maksulaitosten ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ovat vuosien mittaan kohdanneet käytännön vaikeuksia näiden kahden järjestelmän selkeässä rajaamisessa ja sähköisen rahan tuotteiden ja palvelujen erottamisessa maksulaitosten tarjoamista maksu- ja sähköisen rahan palveluista. Tämä on aiheuttanut huolta eri maiden sääntelyerojen hyväksikäytöstä ja epätasapuolisista toimintaedellytyksistä sekä direktiivin 2009/110/EY vaatimusten kiertämiseen liittyvistä ongelmatilanteista, joissa sähköistä rahaa liikkeeseen laskevat maksulaitokset käyttävät hyväkseen maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen välisiä eroja ja hakevat toimilupaa maksulaitoksena. Siksi on aiheellista, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin sovellettavaa toimilupien myöntämis- ja toiminnan valvontajärjestelmää yhdenmukaistetaan edelleen maksulaitoksiin sovellettavan järjestelmän kanssa. Toimilupaa koskevat vaatimukset, erityisesti alkupääomaa ja omia varoja koskevat vaatimukset sekä eräät sähköisen rahan liiketoimintaa koskevat keskeiset peruskäsitteet, kuten sähköisen rahan liikkeeseenlasku, sähköisen rahan jakelu ja lunastettavuus, poikkeavat maksulaitosten tarjoamista palveluista. Siksi on aiheellista säilyttää nämä erityispiirteet direktiivin (EU) 2015/2366 ja direktiivin 2009/110/EY säännöskokonaisuudessa.

(6)  Kuten komission tekemästä arvioinnista käy ilmi ja kun otetaan huomioon kyseisten markkinoiden, yritysten ja toimintaan liittyvien riskien kehitys, on tarpeen päivittää maksulaitosten – myös sähköistä rahaa liikkeeseen laskevien ja sähköisen rahan palveluja tarjoavien maksulaitosten – vakavaraisuusjärjestelyä edellyttämällä yhtenäistä toimilupaa sellaisilta maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tarjoajilta, jotka eivät ota vastaan talletuksia. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1114(8) 48 artiklan 2 kohdassa säädetään, että sähköisen rahan tokenien liikkeeseenlaskijat katsotaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiksi, maksulaitosten toimilupien myöntämisjärjestelmää olisi sovellettava myös sähköisen rahan tokenien liikkeeseenlaskijoihin, sillä ne korvaavat tulevaisuudessa sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset. Maksulaitoksiin sovellettavan vakavaraisuusjärjestelyn olisi perustuttava oikeushenkilöille, jotka tarjoavat maksupalveluja mutta eivät ota vastaan talletuksia, myönnettävään toimilupaan, johon liittyy tiukat ja kattavat ehdot. Maksulaitoksiin sovellettavalla vakavaraisuusjärjestelyllä olisi varmistettava, että maksupalvelujen tarjoamiseen sovelletaan kaikkialla unionissa samoja ehtoja.

(7)  On aiheellista erottaa käteisnostojen tekemisen maksutililtä mahdollistavat palvelut maksutilin ylläpitotoiminnasta, sillä käteisnostopalvelujen tarjoajat eivät välttämättä ylläpidä maksutilejä. Maksuvälineiden liikkeeseenlaskuun ja maksutapahtumien vastaanottamiseen liittyvät palvelut, jotka on lueteltu direktiivin (EU) 2015/2366 liitteen 5 kohdassa yhdessä ikään kuin toista ei voisi tarjota ilman toista, olisi esitettävä kahtena erillisenä maksupalveluna. Luettelemalla liikkeeseenlasku- ja vastaanottamispalvelut erikseen ja esittämällä kummastakin palvelusta erilliset määritelmät on tarkoitus selventää, että maksupalveluntarjoajat voivat tarjota liikkeeseenlasku- ja vastaanottamispalveluja erikseen.

(8)  Kun otetaan huomioon maksupalvelumarkkinoiden nopea kehitys ja jatkuvasti tarjolle tulevat uudet maksupalvelut ja maksuratkaisut, on aiheellista mukauttaa eräitä direktiivin (EU) 2015/2366 mukaisia määritelmiä, esimerkiksi maksutilin, varojen ja maksuvälineen määritelmät, markkinoiden todellisuuteen sen varmistamiseksi, että unionin lainsäädäntö pysyy tarkoituksenmukaisena ja teknologianeutraalina.

(9)  Koska komission tekemässä direktiivin (EU) 2015/2366 täytäntöönpanoa koskevassa arvioinnissa esitetyissä ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) 23 päivänä kesäkuuta 2022 antamassa direktiivin (EU) 2015/2366 arviointia koskevassa lausunnossa esiin tuomissa näkemyksissä on eroavuuksia, maksutilien määritelmää on tarpeen selventää. Tilin maksutiliksi luokittelun kannalta ratkaiseva peruste on se, voidaanko tällaista tiliä käyttää päivittäisten maksutapahtumien hoitoon. Mahdollisuus tehdä tililtä maksutapahtumia kolmannelle osapuolelle tai vastaanottaa tällaisia kolmannen osapuolen tekemiä siirtoja on maksutilin käsitteen keskeinen osa. Sen vuoksi maksutili olisi määriteltävä tiliksi, jota käytetään varojen lähettämiseen kolmansille osapuolille ja vastaanottamiseen kolmansilta osapuolilta. Tili, jolla on nämä ominaisuudet, olisi katsottava maksutiliksi, ja sen olisi oltava käytettävissä maksutoimeksianto- ja tilitietopalvelujen tarjoamista varten. Tilanteiden, joissa kolmansille osapuolille lähetettäviä ja kolmansilta osapuolilta saapuvia maksutapahtumia varten tarvitaan erillistä välitiliä, ei pitäisi kuulua maksutilin määritelmän piiriin. Säästötilejä ei käytetä varojen lähettämiseen kolmannelle osapuolelle ja vastaanottamiseen kolmannelta osapuolelta, mikä sulkee ne maksutilin määritelmän ulkopuolelle.

(10)  Koska markkinoille on tullut uusia maksuvälinetyyppejä, koska tällaisia välineitä koskevat tekniset ratkaisut kehittyvät jatkuvasti ja koska markkinoilla on epävarmuutta niiden oikeudellisesta määritelmästä, ”maksuvälineen” määritelmää olisi edelleen tarkennettava sen osalta, mikä on tai ei ole maksuväline, kun otetaan huomioon teknologianeutraaliuden periaate.

(11)  Huolimatta siitä, että maksutapahtuma voidaan käynnistää lähitiedonsiirtoteknologian (Near-Field Communication, NFC) avulla, sen pitäminen täysivertaisena maksuvälineenä olisi haasteellista muun muassa myyntipisteissä tehtävissä lähimaksuissa asiakkaan vahvan tunnistamisen osalta ja maksupalveluntarjoajan vastuujärjestelmän osalta. Siksi lähitiedonsiirtoteknologiaa olisi pidettävä pikemmin maksuvälinetoimintona kuin varsinaisena maksuvälineenä.

(12)  Direktiivin (EU) 2015/2366 mukaisessa ’maksuvälineen’ määritelmässä viitattiin ’henkilökohtaiseen laitteeseen’. Koska markkinoilla on ennalta maksettuja maksukortteja, joissa ei ole korttiin painettuna välineen haltijan nimeä, nämä kortit voisivat sen vuoksi jäädä maksuvälineen määritelmän ulkopuolelle. Siksi ’maksuvälineen’ määritelmää olisi muutettava siten, että sillä tarkoitetaan ’yksilöllisiä’ laitteita ’henkilökohtaisten’ sijaan, ja täsmennettävä, että ennalta maksetut maksukortit, joissa ei ole korttiin painettuna välineen haltijan nimeä, ovat maksuvälineitä. Myöskään vakuutustekninen tili, jota käytetään yksinomaan maksutapahtuman yhteydessä myönnetyn luottolimiitin takaisinmaksuun, ei saisi kuulua maksutilin määritelmän piiriin.

(13)  Niin kutsuttuja digitaalisia pass through -lompakoita, joihin liittyy olemassa olevan maksuvälineen, esimerkiksi maksukortin, tokenisaatio, on pidettävä teknisinä palveluina, ja ne olisi näin ollen jätettävä maksuvälineen määritelmän ulkopuolelle, koska tokenia itseään ei voida pitää maksuvälineenä vaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/751 2 artiklan 21 kohdassa tarkoitettuna maksusovelluksena(9). Eräitä muita digitaalisten lompakkojen ryhmiä, joihin kuuluvat ennakkomaksuverkkolompakot, kuten maksun useassa vaiheessa välittävät lompakot (staged wallet), joihin käyttäjät voivat tallettaa rahaa tulevia verkko-ostoksia varten, olisi pidettävä maksuvälineenä ja niiden myöntämistä maksupalveluna.

(14)  Rahansiirto on maksupalvelu, joka tavallisesti perustuu maksajan käteissuoritukseen maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää varat edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle ilman, että maksajan tai maksunsaajan nimiin perustetaan maksutiliä. Joissain jäsenvaltioissa supermarketit, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää palvelua muun muassa kaasu-, sähkö-, vesi- ja muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Siksi näitä laskunmaksupalveluja olisi kohdeltava rahansiirtona.

(15)  Varojen määritelmän olisi katettava kaikki vähittäiskäyttöön liikkeeseen lasketun keskuspankkirahan muodot, kuten setelit ja kolikot sekä mahdollinen tuleva digitaalinen keskuspankkiraha ja liikepankkiraha. Keskuspankin ja liikepankkien väliseen käyttöön liikkeeseen lasketun eli tukkukäyttöön tarkoitetun keskuspankkirahan ei tulisi kuulua määritelmän piiriin.

(16)  Toukokuun 31 päivänä 2023 annetussa asetuksessa (EU) 2023/1114 vahvistetaan, että sähköisen rahan tokenit katsotaan sähköiseksi rahaksi. Siksi sähköisen rahan tokenit olisi sisällytettävä varojen määritelmään sähköisenä rahana.

(17)  Direktiivin (EU) 2015/2366 täytäntöönpanon arvioinnissa ei havaittu selvää tarvetta muuttaa olennaisesti yhtäältä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY(10) ja direktiivissä (EU) 2015/2366 ja toisaalta direktiivissä 2009/110/EY säädettyjä maksulaitosten tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten toimiluvan myöntämis- ja voimassaoloehtoja. Näihin ehtoihin sisältyy jatkossakin vakavaraisuusvaatimukset, jotka on suhteutettu maksulaitosten, mukaan lukien sähköistä rahaa liikkeeseen laskevat ja sähköisen rahan palveluja tarjoavat laitokset, liiketoimintansa yhteydessä kohtaamiin operatiivisiin ja taloudellisiin riskeihin. Maksulaitostoimilupaa koskevan hakemuksen tueksi vaadittaviin asiakirjoihin on aiheellista lisätä toiminnan keskeytymisen varalta laadittava purkamissuunnitelma, joka suhteutetaan tulevan maksulaitoksen liiketoimintamalliin; kyseisen purkamissuunnitelman olisi asianmukaisesti tuettava sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaista toimintojen hallittua purkamista, muun muassa ulkoistettujen palveluntarjoajien, asiamiesten tai jakelijoiden hoitamien kriittisten toimintojen jatkuvuutta tai palauttamista. Jotta voidaan välttää toimiluvan myöntäminen sellaisia palveluja varten, joita maksulaitos ei tosiasiallisesti tarjoa, on tarpeen täsmentää, ettei maksulaitosta saisi velvoittaa hankkimaan toimilupaa sellaisia maksupalveluja varten, joita se ei aio tarjota.

(18)  EPV:n tammikuussa 2023 julkaisemassa direktiivin (EU) 2015/2366 mukaisessa vertaisarvioinnissa(11) todettiin, että lupamenettelyn puutteet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa hakijoihin kohdistuu maksulaitostoimiluvan tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksen toimiluvan vaatimusten osalta erilaisia valvontaodotuksia unionin eri puolilla ja että toisinaan toimiluvan myöntämisprosessi kestää liian kauan. Tasapuolisten toimintaedellytysten ja maksulaitostoimilupaa hakevien yritysten toimiluvan myöntämisprosessin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on aiheellista asettaa toimivaltaisille viranomaisille kahden kuukauden aikaraja, jonka kuluessa lupamenettely on saatava päätökseen sen jälkeen, kun kaikki päätöstä varten tarvittavat tiedot on vastaanotettu.

(19)  Maksulaitosten hakumenettelyn yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on aiheellista antaa EPV:lle valtuudet laatia toimilupaa koskevia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa käsitellään esimerkiksi seuraavia asioita: maksulaitostoimilupaa koskevassa hakemuksessa toimivaltaisille viranomaisille tarjottavat tiedot, yhteinen arviointimenetelmä toimilupien myöntämistä tai rekisteröintiä varten, mitä voidaan pitää ammatillista vastuuvakuutusta vastaavana vakuutena ja mitkä ovat ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallisen korvauksen vähimmäismäärän määräämisessä käytettävät kriteerit. Siksi EPV:n olisi otettava huomioon kokemukset, jotka on saatu sen laatimien toimilupaa tai rekisteröintiä hakevien maksupalveluntarjoajien kansallisille toimivaltaisille viranomaisille tarjoamia tietoja koskevien ohjeiden ja ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallisen korvauksen vähimmäismäärän määräämisessä käytettävien kriteerien soveltamista koskevien ohjeiden soveltamisesta.

(20)  Maksulaitoksiin sovellettavan vakavaraisuuskehyksen olisi jatkossakin perustuttava siihen oletukseen, että näillä laitoksilla ei ole lupaa ottaa vastaan talletuksia maksupalvelunkäyttäjiltä ja että niillä on lupa käyttää maksupalvelunkäyttäjiltä saatuja varoja ainoastaan maksupalvelujen tarjoamiseen. Siten on aiheellista, että maksulaitoksiin sovellettavissa vakavaraisuusvaatimuksissa otetaan huomioon, että maksulaitosten toiminta on erikoistuneempaa ja rajoitetumpaa kuin luottolaitosten, joten siitä aiheutuu kapea-alaisempia ja helpommin seurattavia ja hallittavia riskejä kuin luottolaitosten laajemmassa toiminnassa ilmenevät riskit.

(21)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi maksulaitostoimilupaa koskevia hakemuksia käsitellessään kiinnitettävä erityistä huomiota hakemuksen osana toimitettuun hallintosuunnitelmaan. Maksulaitosten olisi puututtava huonosti suunniteltujen hallintojärjestelyjen mahdollisiin moitteetonta riskienhallintaa haittaaviin vaikutuksiin soveltamalla moitteetonta riskikulttuuria kaikilla tasoilla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava sisäisten ohjaus- ja hallintojärjestelmien riittävyyttä. EPV:n on aiheellista hyväksyä sisäisiä ohjaus- ja hallintojärjestelmiä koskevat ohjeet ottaen huomioon maksulaitosten koon ja liiketoimintamallien vaihtelu ja noudattaen suhteellisuusperiaatetta.

(22)  Vaikka lupavaatimuksissa on vahvistettu erityiset tieto- ja viestintäteknisiä turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteitä koskevat säännöt maksupalvelujen tarjoamista koskevan toimiluvan saamista varten, nämä vaatimukset olisi yhdenmukaistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2554(12) mukaisten vaatimusten kanssa.

(23)  Maksutoimeksiantopalvelujen tarjoajat ja tilitietopalvelujen tarjoajat eivät pidä hallussaan asiakkaiden varoja, kun ne tarjoavat näitä palveluja. Sen vuoksi olisi kohtuutonta asettaa näille markkinatoimijoille omia varoja koskevia vaatimuksia. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että maksutoimeksiantopalvelun ja tilitietopalvelun tarjoajat pystyvät täyttämään toimintaansa liittyvät velvollisuudet. Jotta voidaan varmistaa, että maksutoimeksianto- tai tilitietopalveluihin liittyvät riskit katetaan asianmukaisesti, on aiheellista vaatia, että näitä palveluja tarjoavilla maksulaitoksilla on joko ammatillinen vastuuvakuutus tai vastaava vakuus, ja edelleen täsmentää, mitä riskejä on tarpeen kattaa asetukseen XXX [maksupalveluasetus] sisältyvien vastuuta koskevien säännösten perusteella. Kun otetaan huomioon se, että tilitietopalvelujen ja maksutoimeksiantopalvelujen tarjoajilla on ollut vaikeuksia hankkia ammatillinen vastuuvakuutus, joka kattaa niiden toimintaan liittyvät riskit, on asianmukaista antaa näille laitoksille mahdollisuus korvata ammatillinen vastuuvakuutus 50 000 euron alkupääomalla, kuitenkin vain toimiluvan hakemisen tai rekisteröinnin yhteydessä. Tämä tilitietopalvelujen ja maksutoimeksiantopalvelujen tarjoajia koskeva joustavuus toimiluvan hakemisen tai rekisteröinnin yhteydessä ei kuitenkaan saisi rajoittaa sitä vaatimusta, jonka mukaan näiden palveluntarjoajien on otettava ammatillinen vastuuvakuutus ilman aiheetonta viivytystä toimiluvan tai rekisteröinnin saamisen jälkeen.

(24)  Niihin riskeihin puuttumiseksi, jotka liittyvät määräosuuden hankkimiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013(13) tarkoitetusta maksulaitoksesta, on aiheellista vaatia, että hankinnasta ilmoitetaan asianmukaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

(25)  Toimintaan liittyviin riskeihin varautumiseksi maksulaitoksilla on oltava riittävästi alkupääomaa sekä omia varoja. Kun otetaan huomioon se, että maksulaitoksilla on mahdollisuus harjoittaa laajasti erilaista tämän direktiivin piiriin kuuluvaa toimintaa, on asianmukaista mukauttaa yksittäisiin palveluihin liittyvän alkupääoman tasoa näiden palvelujen luonteen ja niihin liittyvien riskien mukaan.

(26)  Kun otetaan huomioon se, että maksulaitoksiin sovellettavia alkuvaatimuksia ei ole mukautettu direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen, on aiheellista tehdä näihin vaatimuksiin inflaatiotarkistus. Niihin maksulaitoksiin sovellettavia pääomavaatimuksia, jotka tarjoavat ainoastaan maksutoimeksiantopalveluja, on kuitenkin sovellettu vasta direktiivin (EU) 2015/2366 voimaantulon jälkeen eikä näiden vaatimusten riittämättömyydestä ole ollut näyttöä, minkä vuoksi näitä vaatimuksia ei tulisi muuttaa.

(27)  Vähittäismaksualan laajan liiketoimintamallikirjon vuoksi on perusteltua antaa mahdollisuus soveltaa erilaisia menetelmiä omien varojen laskemiseen, mutta niiden määrä ei saa kuitenkaan jäädä sovellettavaa alkupääomaa vähäisemmäksi.

(28)  Tämä direktiivi noudattaa samaa lähestymistapaa kuin direktiivi (EU) 2015/2366, joka mahdollisti useiden menetelmien käyttämisen yhdistettyjen omia varoja koskevien vaatimusten laskentaa varten ja antoi valvontaviranomaiselle jonkin verran harkintavaltaa sen varmistamiseksi, että samoja riskejä kohdellaan samalla tavalla kaikkien maksupalveluntarjoajien osalta. Maksulaitosten edellisenä vuonna suorittamien maksujen määrän käyttäminen laitoksen omia varoja koskevan vaatimuksen laskennassa on useimmissa liiketoimintamalleissa tarkoituksenmukaisin ja eniten sovellettu omien varojen laskentamenetelmä. Näistä syistä ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi ja tasapuolisen toimintaympäristön varmistamiseksi on aiheellista velvoittaa kansalliset toimivaltaiset viranomaiset määräämään, että maksulaitosten on käytettävä tätä menetelmää. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten pitäisi kuitenkin voida poiketa tästä periaatteesta ja edellyttää, että maksulaitokset soveltavat muita menetelmiä niiden liiketoimintamallien osalta, joissa maksutapahtumien määrä on pieni mutta arvo suuri. Tällaisia liiketoimintamalleja koskevan oikeusvarmuuden ja mahdollisimman suuren selkeyden varmistamiseksi on asianmukaista antaa EPV:lle valtuudet laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia.

(29)  Vaikka maksupalveluja ja sähköisen rahan palveluja tarjoavien maksulaitosten vakavaraisuusvaatimuksia pyritään yhtenäistämään, on aiheellista ottaa huomioon sähköisen rahan liikkeeseenlaskuliiketoiminnan ja sähköisen rahan liiketoiminnan harjoittamisen erityispiirteet ja antaa sähköistä rahaa liikkeeseen laskeville ja sähköisen rahan palveluja tarjoaville maksulaitoksille mahdollisuus soveltaa tarkoituksenmukaisempaa menetelmää omia varoja koskevien vaatimustensa laskemiseen.

(30)  Jos sama maksulaitos toteuttaa maksutapahtuman sekä maksajan että maksunsaajan puolesta ja maksajalle on myönnetty luottojärjestely, on asianmukaista suojata varat maksunsaajan hyväksi, kun ne muodostavat maksunsaajan vaateen maksulaitosta kohtaan.

(31)  Kun otetaan huomioon se, että tilitietopalvelujen ja maksutoimeksiantopalvelujen tarjoajien on ollut vaikea avata ja ylläpitää maksutilejä luottolaitoksissa, on tarpeen tarjota lisävaihtoehto käyttäjien varojen suojaamiseen eli mahdollisuus säilyttää näitä varoja keskuspankissa. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan saisi rajoittaa keskuspankin mahdollisuutta olla tarjoamatta tätä vaihtoehtoa orgaanisen lain perusteella. Jos keskuspankki hylkää kyseisen vaihtoehdon, se olisi perusteltava asianmukaisesti asianomaiselle maksulaitokselle. Kun otetaan huomioon tarve suojata käyttäjien varoja ja välttää näiden varojen käyttö muuhun tarkoitukseen kuin maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tarjoamiseen, on aiheellista vaatia, että maksupalvelunkäyttäjien varoja säilytetään erillään maksulaitoksen omista varoista. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset maksupalveluja tarjoavien maksulaitosten ja sähköistä rahaa liikkeeseen laskevien ja sähköisen rahan palveluja tarjoavien maksulaitosten kesken, on aiheellista yhtenäistää käyttäjien varojen suojaamiseen sovellettavat järjestelmät mahdollisimman pitkälti siten, että samalla säilytetään sähköisen rahan erityispiirteet. Riskikeskittymä on merkittävä maksulaitoksiin kohdistuva riski, erityisesti tilanteessa, jossa varat on suojattu vain yhdessä luottolaitoksessa. Siksi on tärkeä varmistaa, että maksulaitokset välttävät riskikeskittymiä mahdollisuuksien mukaan. Tästä syystä EPV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia asiakkaiden varojen suojaamiseen liittyvien riskien välttämistä koskevat tekniset sääntelystandardit.

(31 a)  Luottolaitos saattaa kieltäytyä avaamasta ja ylläpitämästä tiliä maksulaitokselle. Tämä olisi haitallista maksulaitosten riskien hajauttamista koskevan tavoitteen kannalta. Jos luottolaitos kieltäytyy avaamasta maksulaitokselle tiliä tai päättää lopettaa maksulaitoksen tilin, se olisi velvoitettava antamaan kyseiselle maksulaitokselle asianmukaisesti perusteltu vastaus ja kertomaan päätöksensä syyt.

(32)  Maksulaitosten olisi voitava harjoittaa muita toimintoja, jotka eivät kuulu tämän direktiivin piiriin, esimerkiksi operatiivisten ja niihin läheisesti liittyvien oheispalvelujen tarjoamista ja maksujärjestelmien ylläpitämistä tai muita liiketoimintoja, joista säädetään sovellettavassa unionin ja kansallisessa lainsäädännössä.

(33)  Kun otetaan huomioon talletusten vastaanottamiseen liittyvät suuremmat riskit, on aiheellista kieltää maksupalveluja tarjoavia maksulaitoksia ottamasta vastaan talletuksia käyttäjiltä ja edellyttää, että ne käyttävät käyttäjiltä vastaanotettuja varoja ainoastaan maksupalvelujen tarjoamista varten. Sähköisen rahan palveluja tarjoavien maksulaitosten maksupalvelunkäyttäjiltä saatuja varoja ei tulisi pitää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(14) 9 artiklassa tarkoitettuina talletuksina eikä muina yleisöltä vastaanotettuina takaisin maksettavina varoina.

(34)  Jotta voidaan rajoittaa riskiä maksutilien käyttämisestä muihin tarkoituksiin kuin maksutapahtumien toteuttamiseen, on asianmukaista tarkentaa, että tarjotessaan yhtä tai useampaa maksupalvelua tai sähköisen rahan palvelua maksulaitoksilla olisi aina oltava maksutilejä, joita käytetään yksinomaan maksutapahtumiin.

(35)  Maksulaitoksille on sallittava luottojen myöntäminen, mutta tähän toimintaan olisi sovellettava eräitä tiukkoja ehtoja. Siksi on asianmukaista säännellä luottojärjestelyjen ja luottokorttien muodossa tapahtuvaa maksulaitosten luoton myöntämistä, siltä osin kuin nämä palvelut helpottavat maksupalvelujen tarjoamista ▌. On asianmukaista sallia maksulaitoksille lyhytaikaisen luoton myöntäminen rajatylittävässä toiminnassa sillä edellytyksellä, että luotto jälleenrahoitetaan pääasiassa maksulaitoksen omilla varoilla ja muilla pääomamarkkinoilta peräisin olevilla varoilla eikä maksupalveluasiakkaiden puolesta hallinnoiduilla varoilla. Se ei kuitenkaan saisi estää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY(15) tai muun sellaisen asiaan liittyvän unionin säädöksen tai kansallisen toimenpiteen soveltamista, joka koskee kulutusluottojen myöntämisedellytyksiä. Koska ”maksa nyt, maksa myöhemmin” -palvelut ovat luonteeltaan pääasiassa lainoja, niitä ei tule pitää maksupalveluina. Nämä palvelut kuuluvat direktiivin 2008/48/EY korvaavan uuden kulutusluottoja koskevan direktiivin piiriin. ”Osta heti, maksa myöhemmin” -palveluja tarjoaviin yrityksiin sovelletaan kuitenkin tätä direktiiviä, jos ne tarjoavat mitä tahansa liitteessä I tarkoitettuja maksupalveluja.

(36)  Jotta voidaan varmistaa, että todisteita tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamisesta säilytetään kohtuullisen ajan, on asianmukaista edellyttää, että maksulaitokset säilyttävät kaikki asiaankuuluvat tiedot vähintään viiden vuoden ajan. Henkilötietoja ei saisi säilyttää pidempään kuin on tarpeen tämän tarkoituksen varmistamiseksi, ja mikäli toimilupa on peruutettu, tietoja ei saisi säilyttää pidempään kuin viiden vuoden ajan toimiluvan peruuttamisesta.

(37)  Jotta voidaan varmistaa, ettei yritys tarjoa maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja ilman toimilupaa, on aiheellista velvoittaa kaikki yritykset, jotka aikovat tarjota maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja, hakemaan toimilupaa, ellei tässä direktiivissä säädetä toimiluvan sijaan rekisteröinnistä. Rahoitusjärjestelmien ja maksujärjestelmien vakauden ja eheyden varmistamiseksi ja kuluttajien suojaamiseksi tällaisten yritysten on lisäksi oltava sijoittautuneita jäsenvaltioon ja niitä on valvottava tehokkaasti. Tämän vaatimuksen olisi katettava myös sähköistä rahaa liikkeeseen laskevat maksulaitokset, koska sähköisen rahan laitosten mahdollisuuteen laskea liikkeeseen myös sähköisen rahan tokeneja liittyy merkittäviä uusia vakavaraisuusriskejä. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden osalta olisi edellytettävä oikeushenkilön sijoittautumista EU:hun, jotta näitä yhteisöjä voidaan valvoa tehokkaasti ja jotta toiminta olisi asetuksen (EU) 2023/1114 mukaista. Sähköisen rahan tokenit ovat yksi kryptovarojen muoto, joka voi laajentua mittakaavaltaan merkittävästi, ja niihin liittyvät riskit voivat vaikuttaa rahoitusvakauteen, rahapoliittiseen suvereniteettiin ja rahapolitiikkaan.

(37 a)  Jotta maksulaitokset voisivat todella tarjota rajatylittäviä palveluja, komission olisi tarjottava asiaa koskeva internetsivusto tai keskitetty asiointipiste, jossa on kaikki tiedot siitä, miten kussakin jäsenvaltiossa rekisteröidytään.

(38)  Sijoittautumisoikeuden väärinkäytön välttämiseksi ja sellaisten tapausten välttämiseksi, joissa maksulaitos sijoittautuu jäsenvaltioon ilman aikomusta harjoittaa toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa, on aiheellista edellyttää, että jäsenvaltiossa toimilupaa hakeva maksulaitos harjoittaa vähintään osaa maksupalveluliiketoiminnastaan kyseisessä jäsenvaltiossa. Laitoksen velvollisuudesta harjoittaa osaa liiketoiminnastaan kotimaassaan on säädetty jo direktiivissä (EU) 2015/2366, ja sitä on tulkittu hyvin vaihtelevasti; eräät kotimaat ovat vaatineet, että valtaosaa liiketoiminnasta on harjoitettava kotimaassa. ”Osan” olisi tulkittava tarkoittavan vähempää kuin suurinta osaa laitoksen liiketoiminnasta, jotta säilytetään rajatylittävien palvelujen tarjoamista koskevan maksulaitosten vapauden tehokas vaikutus.

(39)  Maksulaitos voi harjoittaa muita toimintoja kuin maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamista. Jotta varmistetaan maksulaitoksen asianmukainen valvonta, on aiheellista antaa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille tarvittaessa mahdollisuus edellyttää erillisen yksikön perustamista maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamista varten. Tällaisessa toimivaltaisen viranomaisen tekemässä päätöksessä olisi otettava huomioon mahdollinen kielteinen vaikutus, joka muihin liiketoimintoihin vaikuttavalla tapahtumalla voisi olla maksulaitoksen talouden vakauteen, tai mahdollinen kielteinen vaikutus tilanteessa, jossa maksulaitos ei pystyisi raportoimaan erikseen maksutoimintoihinsa, sähköiseen rahaan liittyvään toimintaansa ja muihin toimintoihinsa liittyvistä omista varoista.

(40)  Maksulaitosten asianmukaisen jatkuvan valvonnan ja täsmällisten ja ajantasaisten tietojen saatavuuden varmistamiseksi on aiheellista edellyttää, että maksulaitokset ilmoittavat kansallisille toimivaltaisille viranomaisille kaikista liiketoimintansa muutoksista, jotka vaikuttavat toimiluvan osalta annettujen tietojen täsmällisyyteen; tämä koskee myös niihin uusiin asiamiehiin tai yksikköihin, joille toimintoja on ulkoistettu, liittyviä tietoja. Epäselvissä tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, että saadut tiedot pitävät paikkansa.

(41)  Jotta varmistetaan, että koko unionissa on yhtenäinen maksulaitosten toimilupien myöntämistä koskeva järjestelmä, on aiheellista vahvistaa yhdenmukaiset ehdot, joiden perusteella kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa maksulaitokselle myönnetyn toimiluvan.

(42)  Kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneiden tai viranomaisessa rekisteröityjen maksulaitosten ja niiden asiamiesten, jakelijoiden ja sivukonttorien toiminnan avoimuuden lisäämiseksi sekä korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi unionissa on tarpeen varmistaa, että yleisö pääsee helposti tutustumaan maksupalveluja tarjoavien yritysten ja niihin liittyvien tuotemerkkien luetteloon, joka olisi sisällytettävä julkiseen kansalliseen rekisteriin.

(43)  Jotta voidaan varmistaa, että toimiluvan saaneita tai rekisteröityjä maksulaitoksia tai yhteisöjä, joilla on kansallisen lain nojalla oikeus tarjota maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja, koskevat tiedot ovat saatavilla keskusrekisteristä koko unionissa, EPV:n olisi ylläpidettävä tällaista rekisteriä, jossa se julkaisee luettelon niiden yritysten nimistä, jotka ovat saaneet toimiluvan tai rekisteröityneet maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamista varten. Mikäli tämä edellyttää henkilötietojen käsittelyä, asiamiehinä tai jakelijoina toimivia luonnollisia henkilöitä koskevien tietojen julkaiseminen unionin tasolla on tarpeen sen takaamiseksi, että sisämarkkinoilla toimii ainoastaan toimiluvan saaneita asiamiehiä ja jakelijoita, ja tämä on siten yleisen edun mukaista maksupalvelujen sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimittamat tiedot kyseisistä yrityksistä, esimerkiksi niiden asiamiehiä, jakelijoita ja sivukonttoreita koskevat tiedot, ovat täsmällisiä ja ajantasaisia ja ne toimitetaan EPV:lle ilman aiheetonta viivytystä ja mahdollisuuksien mukaan automaattisesti. Siksi EPV:n olisi laadittava teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa eritellään tällaisten tietojen toimittamista koskevat menetelmät ja järjestelyt. Näiden teknisten sääntelystandardien luonnosten tarkoituksena on varmistaa tietojen yksityiskohtaisuus ja johdonmukaisuus. Näitä teknisten sääntelystandardien luonnoksia laatiessaan EPV:n olisi otettava huomioon komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/411 soveltamisesta saadut kokemukset. Läpinäkyvyyden lisäämiseksi on asianmukaista, että toimitettaviin tietoihin sisältyvät kaikkien tarjottavien maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tuotemerkit. Henkilötietojen julkaisemisessa on noudatettava voimassa olevia tietosuojasääntöjä. Jos henkilötietoja julkaistaan, on toteutettava asianmukaiset tietosuojaan liittyvät suojatoimet, joilla estetään tietojen tahaton laajempi jakaminen verkossa.

(44)  Maksutoimeksianto- ja tilitietopalvelujen tarjoajien tarjoamien palvelujen läpinäkyvyyden ja niiden tunnettuuden lisäämiseksi on aiheellista, että EPV ylläpitää koneellisesti luettavaa luetteloa, joka sisältää perustiedot tällaisista yrityksistä ja niiden tarjoamista palveluista. Maksutoimeksianto- ja tilitietopalvelujen tarjoajat olisi pystyttävä tunnistamaan yksiselitteisesti luetteloon sisältyvien tietojen perusteella.

(45)  Palvelujensa kattavuuden laajentamiseksi maksulaitosten voi olla tarpeen käyttää niiden puolesta maksupalveluja tarjoavia yhteisöjä, esimerkiksi asiamiehiä tai sähköisen rahan palvelujen tapauksessa jakelijoita. Lisäksi maksulaitokset voivat käyttää oikeuttaan sijoittautua sivukonttorien avulla vastaanottavaan jäsenvaltioon, joka on muu kuin niiden kotijäsenvaltio. Tällaisissa tapauksissa on aiheellista, että maksulaitos ilmoittaa kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki asiamiehiin, jakelijoihin ja sivukonttoreihin liittyvät asianmukaiset tiedot ja ilmoittaa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille kaikista muutoksista ilman aiheetonta viivytystä. Jotta voidaan varmistaa läpinäkyvyys loppukäyttäjien kannalta, on lisäksi aiheellista, että maksulaitoksen puolesta toimivat asiamiehet, jakelijat tai sivukonttorit ilmoittavat tästä seikasta maksupalvelunkäyttäjille.

(45 a)  Kun hankkijat käyttävät asiamiestä maksupalvelujen tarjoamiseen, on huomattava, että asiamies toimii pääasiallisena maksupalveluntarjoajana vain yhden hankkijan puolesta eikä kaikkien maksupalvelunkäyttäjälle tarjottavien maksupalvelujen osalta.

(45 b)  Jotta markkinatilanteen kehitys voidaan ottaa huomioon, sellaisia markkinapaikkoja ja alustoja, joita tukevat maksupalveluntarjoajat, jotka tarjoavat palveluja näille markkinapaikoille ja alustoille siten, etteivät ne valvo eivätkä pidä hallussaan kolmansien osapuolten varoja, ei saisi oletusarvoisesti pitää maksupalveluntarjoajien asiamiehinä.

(46)  Liiketoimintaansa harjoittaessaan maksulaitosten voi olla tarpeen ulkoistaa operatiivisia toimintoja osassa toimintaansa. Jotta voidaan varmistaa, ettei tämä vaikuta haitallisesti maksulaitoksen toimilupaa koskevien vaatimusten tai muiden tämän direktiivin nojalla sovellettavien vaatimusten jatkuvaan noudattamiseen, on aiheellista vaatia maksulaitosta ilmoittamaan kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä aikomuksestaan ulkoistaa operatiivisia toimintojaan sekä niitä yksikköjä koskevista mahdollisista muutoksista, joille toimintoja ulkoistetaan.

(47)  Operatiivisten toimintojen ulkoistamisesta aiheutuvien mahdollisten riskien asianmukaisen hallinnan varmistamiseksi on aiheellista edellyttää, että maksulaitokset toteuttavat kohtuulliset toimet varmistaakseen, ettei tällainen ulkoistaminen riko tämän direktiivin vaatimuksia. Maksulaitoksilla on oltava täysin vastuu työntekijöidensä tai asiamiestensä, jakelijoidensa tai ulkoistetun yksikön toiminnasta.

(48)  Tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisen lainsäädännön säännösten tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja toiminnan valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaisille viranomaisille annetaan tarvittavat valtuudet ja resurssit, henkilöstö mukaan lukien, jotta ne voivat hoitaa tehtäviään asianmukaisesti.

(49)  Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa maksulaitoksia asianmukaisesti, on aiheellista antaa näille viranomaisille tutkinta- ja valvontavaltuudet ja mahdollisuus määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Samasta syystä on aiheellista antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet pyytää tietoja, suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia ja antaa suosituksia, ohjeita ja sitovia hallinnollisia päätöksiä. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava maksulaitoksen toimiluvan keskeyttämistä tai peruuttamista koskevat kansalliset säännökset, jotka on yhdenmukaistettu tämän direktiivin säännösten mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi annettava toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä, joiden nimenomaisena tarkoituksena on lopettaa maksupalveluliiketoiminnan valvontaa tai harjoittamista koskevien säännösten rikkomiset.

(50)  Maksualan mahdollisten liiketoimintamallien laajan kirjon vuoksi on aiheellista antaa tiettyä valvontaa koskevaa harkintavaltaa, jotta varmistetaan, että samoja riskejä kohdellaan samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

(51)  Valvoessaan maksulaitosten velvollisuuksien noudattamista toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä valvontavaltuuksiaan perusoikeuksia, kuten yksityisyyttä koskevaa oikeutta, kunnioittaen. Rajoittamatta riippumattoman viranomaisen (kansallisen tietosuojaviranomaisen) suorittamaa valvontaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään riittävät ja tehokkaat suojatoimet, silloin kun on olemassa riski, että näiden valtuuksien käyttö voisi johtaa väärinkäyttöön ja mielivaltaisuuteen, mikä voi merkitä vakavaa puuttumista tällaisten oikeuksien käyttöön, esimerkiksi edellyttämällä tarpeen vaatiessa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen ennakolta antamaa lupaa.

(52)  Yksilöiden ja yritysten oikeuksien suojaamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa, ovat salassapitovelvollisia.

(53)  Maksulaitosten toiminta voi ulottua rajojen yli ja olla merkityksellistä eri toimivaltaisten viranomaisten kannalta sekä EPV:n, Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien kannalta, kun ne toimivat raha- ja valvontaviranomaisina. Siksi on aiheellista tukea niiden tehokasta yhteistyötä ja tietojenvaihtoa. Tietojenvaihtojärjestelyjen olisi oltava täysin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679(16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725(17) säädettyjen tietosuojasääntöjen mukaiset.

(54)  Mikäli toimivaltaisten viranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön yhteydessä ilmenee erimielisyyksiä, näiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava pyytää apua EPV:ltä, ja tämän olisi ratkaistava asia ilman aiheetonta viivytystä. EPV:n olisi voitava avustaa toimivaltaisia viranomaisia sopimukseen pääsemisessä myös omasta aloitteestaan.

(55)  Maksulaitoksen, joka käyttää sijoittautumisoikeuttaan tai vapautta tarjota palveluja, olisi toimitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki asianmukaiset tiedot liiketoiminnastaan ja ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle siitä, missä jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa maksulaitos aikoo harjoittaa toimintaa, aikooko se käyttää sivukonttoreita, asiamiehiä tai jakelijoita ja aikooko se ulkoistaa toimintoja.

(56)  Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön ja maksulaitosten tehokkaan valvonnan helpottamiseksi sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden hyödyntämisen yhteydessä on aiheellista, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset välittävät tietoja vastaanottavalle jäsenvaltiolle. Kolmenvälisissä toimilupatilanteissa (triangular passporting), joissa valtiossa A toimiluvan saanut maksulaitos käyttää valtiossa B toimivaa välittäjää, esimerkiksi asiamiestä, jakelijaa tai sivukonttoria, tarjotakseen maksupalveluja kolmannessa valtiossa C, vastaanottavaa jäsenvaltiota olisi pidettävä valtiona, jossa palveluja tarjotaan loppukäyttäjille. Kun otetaan huomioon toimivaltaisten viranomaisten rajatylittävän yhteistyön haasteet, on aiheellista, että EPV laatii yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevat teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa otetaan huomioon komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/2055(18) soveltamisesta saadut kokemukset.

(57)  Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että niiden alueella toimivat maksulaitokset, joiden päätoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, raportoivat niille määräajoin niiden alueella harjoittamastaan toiminnasta tiedonsaantia tai tilastointia varten. Mikäli nämä maksulaitokset toimivat sijoittautumisoikeuden nojalla, vastaanottavan jäsenvaltion tai vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava edellyttää, että näitä tietoja käytetään myös asetuksen XXX [maksupalveluasetus] noudattamisen valvontaa varten. Tämän olisi koskettava myös tilanteita, joissa maksulaitos ei ole sijoittautunut vastaanottavaan jäsenvaltioon tai vastaanottaviin jäsenvaltioihin mutta tarjoaa palveluja yhdessä tai useammassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Jotta toimivaltaisten viranomaisten olisi helpompi valvoa asiamiesten, välittäjien tai sivukonttorien verkostoa, on aiheellista, että jäsenvaltiot, joissa asiamiehet, jakelijat tai sivukonttorit toimivat, voivat edellyttää, että maksulaitoksen emoyhteisö nimeää keskitetyn yhteyspisteen jäsenvaltioiden alueelle. Jos jäsenvaltio asettaa tällaisen edellytyksen, kunkin maksulaitoksen olisi nimettävä kustakin jäsenvaltiosta vain yksi keskitetty yhteyspiste. EPV:n olisi laadittava sääntelystandardeja, joissa vahvistetaan perusteet sen määrittämiseksi, milloin keskitetyn yhteyspisteen nimeäminen on asianmukaista ja mitkä sen toimintojen olisi oltava. Tässä yhteydessä EPV:n olisi otettava huomioon komission delegoitujen asetusten (EU) 2021/1722(19) ja (EU) 2020/1423(20) soveltamisesta saadut kokemukset. Keskitetyn yhteyspisteen nimeämistä koskevan vaatimuksen olisi oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään, joka on asianmukainen yhteydenpito ja tietojen ilmoittaminen asetuksen XXX [maksupalveluasetus] asiaankuuluvien säännösten noudattamisesta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(58)  Erityisen kiireisissä tilanteissa, joissa tarvitaan välittömiä toimia vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien maksupalvelunkäyttäjien yhteiseen etuun kohdistuvan vakavan uhan, kuten laajamittaisen petoksen, torjumiseksi, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava toteuttaa varotoimenpiteitä vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön rinnalla ja siihen asti, kun kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisia, oikeasuhteisia tarkoitukseensa nähden, syrjimättömiä ja luonteeltaan väliaikaisia. Kaikkien toimenpiteiden olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja. Asianomaisen maksulaitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja muille asianomaisille viranomaisille, kuten komissiolle ja EPV:lle, olisi ilmoitettava niistä ennakolta tai, jos se ei ole erityisen kiireisen tilanteen vuoksi mahdollista, ilman aiheetonta viivytystä.

(59)  On tärkeää varmistaa, että kaikki maksupalveluja tarjoavat yhteisöt saatetaan tiettyjen oikeudellisten ja sääntelyyn liittyvien vähimmäisvaatimusten piiriin. Tämän vuoksi on toivottavaa edellyttää, että kaikkien maksupalveluja tarjoavien henkilöiden henkilöllisyys ja olinpaikka rekisteröidään, mukaan lukien sellaisten henkilöiden, esimerkiksi eräiden pienten maksulaitosten, osalta, jotka eivät pysty täyttämään kaikkia maksulaitostoimiluvan myöntämisehtoja. Tällainen lähestymistapa noudattaa rahanpesunvastaisen toimintaryhmän suosituksen 14 periaatteita, joiden mukaan on tarpeen säätää mekanismista, jolla sellaisia maksupalveluntarjoajia, jotka eivät pysty täyttämään kaikkia kyseisen suosituksen ehtoja, voidaan kuitenkin kohdella maksulaitoksina. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi, silloinkin kun tällaiset yhteisöt jätetään toimiluvan myöntämisehtojen soveltamisalan ulkopuolelle kokonaan tai osittain, voitava kirjata nämä henkilöt maksulaitosrekisteriin. On kuitenkin tärkeää asettaa mahdollisuudelle jättää lupamenettelyn soveltamisalan ulkopuolelle tiukat vaatimukset, jotka liittyvät maksutapahtumien arvoon. Soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen hyväkseen saavilla yhteisöillä ei saisi olla sijoittautumisoikeutta tai palvelujen tarjoamisvapautta, eivätkä ne saisi välillisesti käyttää näitä oikeuksia osallistuessaan maksujärjestelmään.

(60)  Pieniä maksulaitoksia koskeviin mahdollisiin poikkeuksiin liittyvän läpinäkyvyyden varmistamiseksi on aiheellista velvoittaa jäsenvaltiot ilmoittamaan tällaisista päätöksistä komissiolle.

(61)  Toteutetun toiminnan erityisluonne ja tilitietopalvelujen tarjoamiseen liittyvät riskit huomioon ottaen on asianmukaista säätää tilitietopalvelun tarjoajia koskevasta erityisestä vakavaraisuusjärjestelystä niin, että täysimittaisen toimilupajärjestelmän sijaan tarpeen täyttäisi kevyempi rekisteröintivaatimus ja toimivaltaisen viranomaisen valvontatehtävässään tarvitsemien asiakirjojen ja tietojen toimittaminen. Tilitietopalvelujen tarjoajien olisi sallittava tarjota palveluja rajatylittävältä pohjalta ja hyödyntää toimilupaa (”passporting”) koskevia sääntöjä.

(62)  Jotta voidaan edelleen parantaa käteisen saatavuutta, mikä on yksi komission ensisijaisista tavoitteista, vähittäiskauppiaille olisi annettava mahdollisuus tarjota fyysisissä toimipaikoissaan käteisen rahan luovutuspalveluja myös ilman asiakkaan tekemää ostosta niin, ettei vähittäiskauppiaan tarvitsisi hankkia maksulaitostoimilupaa tai rekisteröintiä tai toimia maksulaitoksen asiamiehenä. Näihin käteisen rahan luovutuspalveluihin pitäisi kuitenkin liittyä velvollisuus ilmoittaa asiakkaalle mahdollisista perittävistä maksuista. Vähittäiskauppiaiden olisi tarjottava näitä palveluja vapaaehtoisesti ja vähittäiskauppiaan saatavilla olevan käteisen rahan mukaan. Pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien, jotka eivät tarjoa maksutilejä, ja käteisnostoja ilman ostosta tarjoavien vähittäiskauppiaiden välisen epäreilun kilpailun ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei käteinen raha lopu myymälöistä äkillisesti, on aiheellista asettaa tapahtumakohtainen 100 euron enimmäismäärä tai sitä vastaava määrä kyseisen jäsenvaltion valuutassa. Kyseistä palvelua tarjottaessa asiakkaiden olisi varmennettava maksutapahtuma, ja vähittäiskauppiaiden olisi varmistettava, ettei maksutapahtuma ole anonyymi.

(63)  Direktiivien 2007/64/EY ja (EU) 2015/2366 soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty ehdollisesti eräiden pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien tarjoamat maksupalvelut. Tämä poikkeus on edistänyt pankkien pankkiautomaattipalveluja täydentävien riippumattomien pankkiautomaattipalvelujen kasvua monissa jäsenvaltioissa, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Sen soveltaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi sen kattamiin yhteisöihin liittyvän monitulkintaisuuden vuoksi. Ongelman korjaamiseksi on aiheellista tarkentaa, että aikaisemmin soveltamisen ulkopuolelle suljetut pankkiautomaattipalvelujen tarjoajat ovat niitä, jotka eivät tarjoa maksutilipalveluja. Kun otetaan huomioon tällaisten pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien toimintaan liittyvät vähäiset riskit, niihin on aiheellista soveltaa kyseisiin riskeihin mukautettua erityistä vakavaraisuusjärjestelyä, jolloin tarvitaan vain rekisteröintijärjestelmä, sen sijaan, että suljettaisiin nämä toimijat kokonaan soveltamisalan ulkopuolelle.

(64)  Palveluntarjoajat, jotka pyrkivät hyötymään direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamisalan ulkopuolelle jättämisestä, eivät useinkaan ole konsultoineet viranomaisia siitä, kuuluuko niiden toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan vai ei, vaan ovat usein luottaneet omiin arvioihinsa. Tämä on johtanut tiettyjen soveltamisalan ulkopuolelle jättämisten erilaiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa. Vaikuttaa myös siltä, että maksupalveluntarjoajat ovat saattaneet käyttää joitakin soveltamisalan ulkopuolelle jättämisiä muokatakseen liiketoimintamallejaan, jotta niiden tarjoamat maksutoiminnot jäisivät tuon direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä voi kasvattaa maksupalvelunkäyttäjien riskejä ja johtaa erilaisiin maksupalveluntarjoajien toimintaolosuhteisiin sisämarkkinoilla. Palveluntarjoajat olisi tästä syystä velvoitettava ilmoittamaan asiaankuuluvat toiminnot toimivaltaisille viranomaisille niin, että toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida, täyttyvätkö asiaan liittyvissä säännöksissä säädetyt edellytykset, ja varmistaa, että sääntöjä tulkitaan yhdenmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla. Erityisesti kaikkien kynnysarvon noudattamiseen perustuvien soveltamisalan ulkopuolelle jättämisten osalta olisi säädettävä ilmoitusmenettelystä, jotta varmistetaan erityisvaatimusten noudattaminen. Lisäksi on tärkeää, että tähän direktiiviin sisällytetään vaatimus, jonka mukaan mahdollisten maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille toiminnoista, joita ne tarjoavat asetuksen XXX [maksupalveluasetus] mukaisten arviointiperusteiden mukaisen rajallisen verkon puitteissa, jos maksutapahtumien arvo ylittää tietyn kynnysarvon. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, voidaanko näin ilmoitettuja toimintoja pitää toimintoina, joita tarjotaan rajallisen verkon puitteissa, sen arvioimiseksi, pitäisikö niiden jäädä jatkossakin soveltamisalan ulkopuolelle.

(65)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti inflaation huomioon ottamiseksi tehtävän summien päivittämisen osalta. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(66)  Sovellettavien vaatimusten johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava hyödyntää EPV:n asiantuntemusta ja tukea, ja EPV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia ohjeet ja teknisten sääntelystandardien luonnokset. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset. Nämä erityistehtävät ovat täysin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1093/2010(21) säädettyjen EPV:n aseman ja tehtävien mukaisia.

(66 a)  EPV:n olisi koordinoitava vähintään kerran vuodessa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyöfoorumia, jotta voidaan helpottaa tässä direktiivissä vahvistettujen säännösten saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvää lisäyhdenmukaistamista.

(67)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla jatkaa maksupalvelujen sisämarkkinoiden yhdentymistä itsenäisesti, koska se edellyttää eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin tällä hetkellä sisältyvien erilaisten sääntöjen yhdenmukaistamista, joka voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla; sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(68)  Tähän direktiiviin ei sisälly maksujärjestelmiä tai maksujärjestelyjä koskevia toimilupavaatimuksia, jotta vältetään päällekkäisyydet vähittäismaksujärjestelmiä, esimerkiksi systeemisesti merkittäviä maksujärjestelmiä ja muita järjestelmiä, koskevan eurojärjestelmän valvontakehyksen sekä eurojärjestelmän uuden PISA-kehyksen ja kansallisten keskuspankkien valvontatehtävien kanssa. Tämän direktiivin soveltamisalaan ei myöskään kuulu teknisten palvelujen tarjoaminen, esimerkiksi digitaalisten lompakkojen käsittely tai ylläpitäminen. Kun otetaan huomioon maksualan innovaatiotahti ja mahdollinen uusien riskien ilmeneminen, on tarpeen, että komissio kiinnittää tämän direktiivin tulevassa uudelleentarkastelussaan erityistä huomiota tähän kehitykseen ja arvioi, olisiko direktiivin soveltamisalaa laajennettava kattamaan uudet palvelut ja yhteisöt.

(69)  Oikeusvarmuuden vuoksi on aiheellista tehdä siirtymäjärjestelyjä, jotka mahdollistavat sen, että yritykset, jotka ovat ennen tämän direktiivin voimaantuloa aloittaneet direktiivin (EU) 2015/2366 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lainsäädännön mukaisen maksulaitostoiminnan, voivat jatkaa toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa määrätyn ajan.

(70)  Oikeusvarmuuden vuoksi olisi sovittava siirtymäjärjestelyistä, joilla varmistetaan, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, jotka ovat aloittaneet toimintansa direktiivin 2009/110/EY saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä annettujen säännösten mukaisesti, voivat edelleen jatkaa kyseistä toimintaa jäsenvaltiossa määrätyn ajan. Kyseisen ajan olisi oltava pidempi niiden sähköisen rahan liikkeellelaskijoiden osalta, joille on myönnetty poikkeus direktiivin 2009/110/EY 9 artiklan mukaisesti.

▌

(72)  Täsmennys siitä, että osallistujat voivat toimia keskusvastapuolena, selvitysosapuolena tai selvitysyhteisönä tai hoitaa kaikkia edellä mainittuja tehtäviä tai osaa niistä, olisi palautettava direktiiviin 98/26/EY, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioissa on asiasta sama käsitys. Lisäksi direktiiviin olisi palautettava säännös, joka koskee jäsenvaltioille annettavaa mahdollisuutta pitää epäsuorasti järjestelmään osallistujaa järjestelmään osallistujana ja soveltaa tällaiseen epäsuoraan osallistujaan direktiivin 98/26/EY säännöksiä, mikäli tämä on systeemisen riskin vuoksi aiheellista. Jotta voidaan varmistaa, ettei tämä rajoita sen osallistujan vastuuta, jonka kautta epäsuora osallistuja välittää siirtomääräyksiä järjestelmään, ja oikeusvarmuuden takaamiseksi tämä olisi kuitenkin ilmaistava kyseisessä direktiivissä selvästi.

(73)  Kuluttajilla olisi oltava oikeus valvoa oikeuksiensa toteutumista tietojen käyttäjille ja tietojen haltijoille Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 20../… [rahoitusdatan saatavuusasetus](22)nojalla asetettujen velvoitteiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1828(23) mukaisten edustajakanteiden avulla. Tätä varten tässä direktiivissä olisi säädettävä, että direktiiviä (EU) 2020/1828 sovelletaan sellaisiin tietojen käyttäjiä tai haltijoita vastaan nostettaviin edustajakanteisiin, jotka perustuvat siihen, että tietojen käyttäjät tai haltijat ovat rikkoneet asetuksen (EU) 20../…. [rahoitusdatan saatavuusasetus] säännöksiä, ja kyseiset rikkomiset aiheuttavat haittaa tai saattavat aiheuttaa haittaa kuluttajien yhteisille eduille. Kyseisen direktiivin liitettä olisi sen vuoksi muutettava. Jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että tämä muutos on otettu huomioon niiden direktiivin (EU) 2020/1828 mukaisesti hyväksytyissä kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä.

(74)  Paremman sääntelyn periaatteiden mukaisesti tätä direktiiviä olisi tarkasteltava uudelleen tavoitteiden saavuttamisen tuloksellisuuden ja tehokkuuden osalta, kuten liitteenä olevassa vaikutustenarvioinnissa on esitetty. Uudelleentarkastelu olisi tehtävä riittävän ajan kuluttua tämän direktiivin soveltamispäivän jälkeen, jotta uudelleentarkastelu voidaan tehdä asianmukaisen näytön perusteella. Viisi vuotta katsotaan sopivaksi jaksoksi. Vaikka uudelleentarkastelussa olisi tarkasteltava koko direktiiviä, erityishuomiota olisi kiinnitettävä tiettyihin aihepiireihin eli maksulaitosten varojen ▌suojaamiseen sekä tämän direktiivin nojalla toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajien määrään ja markkinaosuuteen, johon komission 18 päivänä huhtikuuta 2023 ehdottamilla säännöillä(24) voi olla vaikutusta, sillä jos säännöt hyväksytään, niillä muutettaisiin talletusten vakuusjärjestelmistä 16 päivänä huhtikuuta 2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/49/EU. Tämän direktiivin soveltamisalan osalta uudelleentarkastelu on kuitenkin aiheellista tehdä aikaisemmin eli kolmen vuoden kuluttua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) [.../...] (maksupalveluasetus)(25) voimaantulosta, kun otetaan huomioon tälle aiheelle asetuksessa (EU) 2022/2554 annettu painoarvo. Tässä soveltamisalan uudelleentarkastelussa olisi tarkasteltava sekä mahdollista maksupalvelujen luettelon laajentamista kattamaan esimerkiksi maksujärjestelmien ja maksujärjestelyjen toteuttamat palvelut sekä eräiden tällä hetkellä soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen teknisten palvelujen, kuten digitaalisten lompakkojen, mahdollista sisällyttämistä soveltamisalaan.

(75)  Direktiiviin (EU) 2015/2366 ja direktiiviin 2009/110/EY tarvittavien muutosten suuren määrän vuoksi molemmat direktiivit on aiheellista kumota ja korvata tällä direktiivillä.

(76)  Kaikessa tämän direktiivin yhteydessä suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava asetusta (EU) 2016/679 ja asetusta (EU) 2018/1725. Siksi asetuksen (EU) 2016/679 ja asetuksen (EU) 2018/1725 mukaiset valvontaviranomaiset vastaavat tämän direktiivin yhteydessä suoritettavan henkilötietojen käsittelyn valvonnasta. Saattaessaan tätä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy henkilötietojen käsittelyä koskevat tietosuojaan liittyvät toimenpiteet.

(77)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 22 päivänä elokuuta 2023.

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat:

a)  maksulaitosten oikeutta harjoittaa maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tarjoamistoimintaa unionissa;

b)  valvontavaltuuksia ja -välineitä maksulaitosten valvontaa varten.

2.  Jäsenvaltiot voivat sulkea direktiivin 2013/36/EU 2 artiklan 5 kohdan 4–23 alakohdassa tarkoitetut laitokset tämän direktiivin kaikkien tai sen joidenkin säännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

3.  Ellei toisin mainita, kaikkien viittausten maksupalveluihin on tässä direktiivissä katsottava tarkoittavan maksupalveluja ja sähköisen rahan palveluja.

4.  Ellei toisin mainita, kaikkien viittausten maksupalveluntarjoajiin on tässä direktiivissä katsottava tarkoittavan maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tarjoajia.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)  ’kotijäsenvaltiolla’ jompaakumpaa seuraavista:

a)  jäsenvaltiota, jossa maksupalveluntarjoajan sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee; tai

b)  jäsenvaltiota, jossa maksupalveluntarjoajan päätoimipaikka sijaitsee, jos sillä ei sen oman kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa;

2)  ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa maksupalveluntarjoajalla on asiamies, jakelija tai sivukonttori taikka jossa se tarjoaa maksupalveluja;

3)  ’maksupalvelulla’ mitä tahansa liitteessä I mainittua liiketoimintaa;

4)  ’maksulaitoksella’ oikeushenkilöä, jolle on 13 artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamiseen kaikkialla unionissa;

5)  ’maksutapahtumalla’ maksajan antamaan tai tämän puolesta annettuun taikka maksunsaajan antamaan tai tämän puolesta annettuun maksutoimeksiantoon perustuvaa toimenpidettä, jossa on kyse varojen tallettamisesta, siirtämisestä tai nostamisesta, maksajan ja maksunsaajan välisistä maksun perustana olevista velvoitteista riippumatta;

6)  ’maksutapahtuman toteuttamisella’ prosessia, joka alkaa maksutapahtuman käynnistämisen päätökseen saattamisen jälkeen ja päättyy, kun talletetut, nostetut tai siirretyt varat ovat maksunsaajan käytettävissä;

7)  ’maksujärjestelmällä’ varojensiirtojärjestelmää, jossa on viralliset ja vakioidut järjestelyt ja yhteiset säännöt maksutapahtumien käsittelylle, selvitykselle tai katteensiirrolle;

8)  ’maksujärjestelmäoperaattorilla’ oikeushenkilöä, joka on oikeudellisesti vastuussa maksujärjestelmän toiminnasta;

9)  ’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka tekee maksutoimeksiannon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tekee maksutoimeksiannon;

10)  ’maksunsaajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on tarkoitettu maksutapahtuman kohteena olevien varojen vastaanottajaksi;

11)  ’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua tai sähköisen rahan palvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa;

12)  ’maksupalveluntarjoajalla’ asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitosta tai luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jotka kuuluvat soveltamatta jättämisen piiriin tämän direktiivin 34, 36 ja 38 artiklan nojalla;

13)  ’maksutilillä’ maksupalveluntarjoajan ylläpitämää yhden tai useamman maksupalvelunkäyttäjän nimissä olevaa tiliä, jota käytetään yhden tai useamman maksutapahtuman toteuttamiseen ja jonka avulla voidaan lähettää varoja kolmansille osapuolille ja vastaanottaa varoja kolmansilta osapuolilta;

14)  ’maksutoimeksiannolla’ mitä hyvänsä maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

15)  ’maksuvälineellä’ yksilöllistä laitetta tai laitteita ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joita käytetään maksutapahtuman käynnistämiseen;

16)  ’tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka tarjoaa maksajalle maksutilejä ja hoitaa niitä;

17)  ’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksutoimeksiannon käynnistämiseksi maksajan tai maksunsaajan pyynnöstä toteutettavaa palvelua toisen maksupalveluntarjoajan hallussa olevan maksutilin osalta;

18)  ’tilitietopalvelulla’ verkkopalvelua, jonka kautta kerätään joko suoraan tai teknisen palveluntarjoajan välityksellä tietoa yhdestä tai useammasta maksutilistä, jotka maksupalvelunkäyttäjällä on yhden tai usean tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan hallussa, ja kootaan nämä tiedot;

19)  ’maksutoimeksiantopalvelujen tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka tarjoaa maksutoimeksiantopalveluja;

20)  ’tilitietopalvelun tarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka tarjoaa tilitietopalveluja;

21)  ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, jonka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat maksupalvelusopimukset eivät liity hänen elinkeinon, liiketoiminnan tai ammatin harjoittamiseensa;

22)  ’rahansiirrolla’ maksupalvelua, jossa maksajalta vastaanotetaan varoja ilman maksutilin perustamista maksajan tai maksunsaajan nimiin ja jonka yksinomaisena tarkoituksena on siirtää vastaava summa maksunsaajalle tai muulle maksunsaajan puolesta toimivalle maksupalveluntarjoajalle tai jossa varat vastaanotetaan maksunsaajan puolesta ja asetetaan tämän käyttöön;

23)  ’varoilla’ vähittäiskäyttöön liikkeeseen laskettua keskuspankkirahaa, tilirahaa ja sähköistä rahaa;

24)  ’teknisellä palveluntarjoajalla’ sellaista palveluntarjoajaa, joka palveluillaan tukee maksupalvelujen tarjoamista saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa;

25)  ’arkaluonteisilla maksutiedoilla’ tietoja, joita voidaan käyttää petoksiin ja joihin kuuluvat henkilökohtaiset turvatunnukset;

26)  ’työpäivällä’ päivää, jona maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuva maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on avoinna maksutapahtuman toteuttamiseksi;

27)  ’tieto- ja viestintätekniikan (TVT) palveluilla’ asetuksen (EU) 2022/2554 3 artiklan 21 kohdassa määriteltyjä TVT-palveluja;

28)  ’asiamiehellä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa maksupalveluja maksulaitoksen puolesta;

29)  ’sivukonttorilla’ muuta sellaista liiketoimipaikkaa kuin pääkonttoria, joka on osa maksulaitosta ja joka ei ole oikeushenkilö ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain maksulaitoksen liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia ja kaikkia maksulaitoksen yhteen jäsenvaltioon perustamia liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivukonttorina silloin, kun maksulaitoksen pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa;

30)  ’konsernilla’ yritysryhmää, joka muodostuu yrityksistä, joita sitoo toisiinsa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(26) 22 artiklan 1, 2 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde, tai komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014(27) 4, 5, 6 ja 7 artiklassa tarkoitetuista yrityksistä, joita sitoo toisiinsa asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdassa tai 113 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tai 113 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu suhde;

31)  ’maksutapahtumien vastaanottamisella’ maksupalveluntarjoajan tarjoamaa maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tekee maksunsaajan kanssa maksutapahtumien hyväksymistä ja käsittelemistä koskevan sopimuksen, joka johtaa varojen siirtoon maksunsaajalle;

32)  ’maksuvälineiden myöntämisellä’ maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tarjoaa maksajalle sopimuksen perusteella maksuvälineen, jolla maksajan maksutapahtumat käynnistetään ja käsitellään;

33)  ’omilla varoilla’ varoja sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdassa, jolloin vähintään 75 prosenttia ensisijaisesta pääomasta (T1) on ydinpääoman (CET1) muodossa mainitun asetuksen 50 artiklassa tarkoitetuin tavoin ja toissijainen pääoma (T2) on enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta (T1);

34)  ’sähköisellä rahalla’ sähköisesti tai magneettisesti tallennettua rahallista arvoa, joka ilmenee liikkeeseenlaskijaan kohdistuvana saatavana, joka on laskettu liikkeeseen vastaanotettuja varoja vastaan maksutapahtumia varten ja jonka muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kuin liikkeeseenlaskija itse ottaa vastaan;

35)  ’keskimäärin liikkeessä olevalla sähköisellä rahalla’ kuuden edeltävän kalenterikuukauden aikana kunkin kalenteripäivän lopussa liikkeeseen laskettuun sähköiseen rahaan liittyvien rahoitusvastuiden kokonaismäärän keskiarvoa; laskelma tehdään kunkin kalenterikuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä ja sitä sovelletaan kyseiseen kalenterikuukauteen;

36)  ’jakelijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka luovuttaa tai lunastaa sähköistä rahaa maksulaitoksen puolesta;

37)  ’sähköisen rahan palveluilla’ sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, sähköisten rahayksikköjen säilyttämiseen tarkoitettujen maksutilien ylläpitoa ja sähköisten rahayksikköjen siirtoa;

38)  ’pankkiautomaattipalvelujen tarjoajalla’ pankkiautomaattitoiminnan harjoittajia, joilla ei ole maksutilejä;

39)  ’sähköisen rahan palveluja tarjoavalla maksulaitoksella’ maksulaitosta, joka tarjoaa sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, sähköisten rahayksikköjen säilyttämiseen tarkoitettujen maksutilien ylläpitoon ja sähköisten rahayksikköjen siirtoon liittyviä palveluja, riippumatta siitä, tarjoaako se myös joitain liitteessä I tarkoitetuista palveluista.

II OSASTO

MAKSULAITOKSET

I LUKU

Toimilupien myöntäminen ja toiminnan valvonta

1 j a k s o

Y l e i s e t s ä ä n n ö t

3 artikla

Toimilupahakemukset

1.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritykset, jotka ovat muita kuin asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 2 artiklan 1 kohdan a, b, d ja e alakohdassa tarkoitettuja yrityksiä tai sellaisia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan tämän direktiivin 34, 36, 37 ja 38 artiklassa säädettyä poikkeusta, jotka aikovat tarjota joitakin liitteessä I tarkoitetuista maksupalveluista tai sähköisen rahan palveluja, hankkivat kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan näiden palvelujen tarjoamista varten.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua toimilupaa vaaditaan vain niiden maksupalvelujen osalta, joita hakijamaksulaitokset aikovat tosiasiallisesti tarjota.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kohdassa 1 tarkoitettua toimilupaa hakevat yritykset toimittavat kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille toimilupahakemuksen ja seuraavat asiakirjat:

a)  toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti niiden maksupalvelujen tyyppi, joita on tarkoitus tarjota;

b)  liiketoimintasuunnitelma, jossa voi olla mukana ▌alustava talousarvio, joka osoittaa, että hakija kykenee käyttämään tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, resursseja ja menettelyjä toimiakseen moitteettomasti;

c)  näyttö siitä, että hakijalla on 5 artiklassa säädetty alkupääoma;

d)  liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettujen palvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tarjoamista hakevien yritysten osalta kuvaus toimenpiteistä, jotka on toteutettu maksupalvelunkäyttäjien varojen suojaamiseksi 9 artiklan mukaisesti;

e)  hakijan ohjaus- ja hallintojärjestelmiä ja sisäisiä valvontamekanismeja, mukaan lukien hallinnolliset, riskinhallinta- ja kirjanpitomenettelyt, koskeva kuvaus ja asetuksen (EU) 2022/2554 6 ja 7 artiklassa tarkoitettujen TVT-palvelujen käyttöä koskevien hakijan järjestelyjen kuvaus, jotka osoittavat, että nämä päätöksenteko-, ohjaus- ja hallintojärjestelyt, sisäiset valvontamekanismit ja TVT-palvelujen käyttöä koskevat järjestelyt ovat oikeasuhteiset, asianmukaiset, järkevät ja riittävät;

f)  kuvaus menettelystä, joka on käytössä turvapoikkeamien ja turvallisuuteen liittyvien asiakasvalitusten valvontaa, käsittelyä ja seurantaa varten, mukaan lukien poikkeamien raportointijärjestelmä, jossa otetaan huomioon asetuksen (EU) 2022/2554 III luvussa säädetyt maksulaitoksen tietojenantovelvoitteet;

g)  kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen rekisteröintiä, valvontaa ja seurantaa sekä niihin pääsyn rajoittamista varten;

h)  liiketoiminnan jatkuvuutta koskevien järjestelyjen kuvaus, johon sisältyy keskeisten toimintojen selkeä yksilöinti, kuvaus TVT-toiminnan jatkuvuussuunnitelmista ja TVT-reagointi- ja palautumissuunnitelmista ja kuvaus menettelystä, jota käytetään asetuksen (EU) 2022/2554 11 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisesti tällaisten TVT-toiminnan jatkuvuussuunnitelmien ja TVT-reagointi- ja palautumissuunnitelmien asianmukaisuuden ja tehokkuuden säännöllisessä testaamisessa ja tarkistamisessa;

i)  kuvaus periaatteista ja määritelmistä, joita käytetään suorituskykyä, maksutapahtumia ja petoksia koskevien tilastotietojen keruussa;

j)  turvapolitiikka-asiakirja, johon sisältyy

i)  hakijan maksupalveluihin ja sähköisen rahan palveluihin liittyvä yksityiskohtainen riskinarviointi;

ii)  kuvaus turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteistä, joiden käytön tarkoituksena on suojata asianmukaisesti maksupalvelunkäyttäjiä havaituilta riskeiltä, mukaan lukien petokset sekä arkaluonteisten tietojen ja henkilötietojen laiton käyttö;

iii)  niiden hakijalaitosten osalta, jotka haluavat tehdä muiden maksupalvelujen tarjoajien kanssa asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 83 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja maksupetoksiin liittyvien tietojen vaihtoa koskevia tietojenvaihtojärjestelyjä, asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 83 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ja asetuksen (EU) 2016/679 35 artiklan mukaisen tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin päätelmät ja soveltuvin osin kyseisen asetuksen 36 artiklan mukaisen toimivaltaisen valvontaviranomaisen ennakkokuulemisen tulokset;

k)  niiden hakijalaitosten osalta, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(28) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847(29) mukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita, kuvaus sisäisistä valvontamenetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen kyseisen direktiivin ja asetuksen vaatimukset;

l)  hakijan organisaatiorakenteen kuvaus, johon sisältyy tapauksen mukaan kuvaus

▌

▌

iii)  ulkoistamisjärjestelyistä;

iv)  hakijan osallistumisesta kansalliseen tai kansainväliseen maksujärjestelmään;

m)  niiden henkilöiden nimet, jotka omistavat hakijasta suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa tarkoitetun huomattavan omistusosuuden, heidän osuuksiensa koko sekä näyttö heidän sopivuudestaan, jotta varmistetaan hakijan järkevä ja vakaa hoito;

n)  johtajien ja muiden hakijamaksulaitoksen johtotehtävistä vastuussa olevien henkilöiden nimet ja tapauksen mukaan

i)  maksulaitoksen maksupalvelutoiminnan johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet;

ii)  näyttö siitä, että maksulaitoksen maksupalvelutoiminnan johtamisesta vastuussa olevat henkilöt ovat hyvämaineisia ja että heillä on asianmukaiset tiedot ja asianmukainen kokemus maksupalvelujen toteuttamiseksi hakijan kotijäsenvaltion määrittämällä tavalla;

o)  tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY(30) 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa määriteltyjen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen nimet;

p)  hakijan oikeudellinen muoto ja yhtiöjärjestys;

q)  hakijan sääntömääräisen kotipaikan osoite;

r)  yleiskatsaus EU:n lainkäyttöalueista, joissa hakija hakee tai suunnittelee hakevansa lupaa toimia maksulaitoksena.

s)  toiminnan keskeytymisen varalta laadittava purkamissuunnitelma, joka on mukautettu hakijan toiminnan suunnitellun laajuuden ja liiketoimintamallin mukaan.

Ensimmäisen alakohdan d, e, f ja l alakohdan kannalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija toimittaa kuvauksen tarkastusta koskevista ja organisatorisista järjestelyistään, jotka se on ottanut käyttöön maksupalvelunkäyttäjiensä etujen suojaamiseksi ja varmistaakseen maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen toteuttamisen jatkuvuuden ja luotettavuuden.

Ensimmäisen alakohdan j alakohdassa tarkoitetuissa turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteissä on ilmoitettava, kuinka hakija varmistaa asetuksen (EU) 2022/2554 II luvussa edellytetyn korkean digitaalisen häiriönsietokyvyn, erityisesti teknisen turvallisuuden ja tietosuojan osalta, mukaan lukien niiden ohjelmistojen ja TVT-järjestelmien osalta, joita hakija tai yritykset, joille hakija ulkoistaa toimintojaan, käyttävät.

4.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yrityksillä, jotka hakevat toimilupaa liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen tarjoamiseksi, on toimiluvan saadakseen oltava ammatillinen vastuuvakuutus, joka kattaa maantieteelliset alueet, joilla ne tarjoavat palveluja, tai korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, joka voi vain alkuperäistä toimilupakautta varten sisältää vähintään 50 000 euron suuruisen alkupääoman, sen varmistamiseksi, että

a)  ne voivat kattaa asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 56, 57, 59, 76 ja 78 artiklassa määritellyt vastuunsa;

b)  ne kattavat arvon, joka ylittää vakuutusturvan kynnysarvon tai vähennyskelpoisen osuuden tai vastaavan vakuuden arvon;

c)  ne seuraavat jatkuvasti vakuutuksen tai vastaavan vakuuden kattavuutta.

5.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään

a)  toimivaltaisille viranomaisille maksulaitostoimilupaa koskevassa hakemuksessa toimitettavat tiedot, muun muassa 3 kohdan a, b, c, e, g–k ja r alakohdassa vaaditut tiedot;

b)  yhteinen arviointimenettely toimiluvan myöntämiseksi maksulaitokselle tai rekisteröinnin myöntämiseksi tilitietopalvelun tarjoajalle tai pankkiautomaattipalvelujen tarjoajalle tämän direktiivin mukaisesti;

c)  mikä on 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ammatilliseen vastuuvakuutukseen rinnastettava vastaava vakuus;

d)  perusteet, joiden mukaan määrätään 4 kohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden rahallinen vähimmäismäärä.

6.  EPV ottaa 5 kohdassa tarkoitettuja teknisten sääntelystandardien luonnoksia laatiessaan huomioon seuraavat seikat:

a)  yrityksen riskiprofiili;

b)  tarjoaako yritys muita liitteessä I tarkoitettuja maksupalveluja tai harjoittaako se muuta liiketoimintaa;

c)  yrityksen toiminnan laajuus;

d)  4 kohdassa tarkoitettujen vastaavien vakuuksien ominaisuudet ja niiden täytäntöönpanon perusteet.

EPV toimittaa nämä 5 kohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on yksi vuosi tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Omistusosuuksien valvonta

1.  Jokaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on päättänyt hankkia maksulaitoksessa suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdan mukaisen huomattavan omistusosuuden tai lisätä sitä, minkä tuloksena osuus pääomasta tai äänioikeuksista olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia tai sellainen, että maksulaitoksesta tulisi sen tytäryhtiö, on ilmoitettava aikomuksestaan ennakolta kirjallisesti kyseisen maksulaitoksen toimivaltaisille viranomaisille. Sama koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on päättänyt luovuttaa suoraan tai välillisesti huomattavan omistusosuuden tai pienentää huomattavaa omistusosuuttaan niin, että osuus pääomasta tai äänioikeuksista olisi alle 20, 30 tai 50 prosenttia tai sellainen, että maksulaitos ei enää olisi sen tytäryhtiö.

2.  Maksulaitoksen huomattavan omistusosuuden hankkijaehdokkaan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle aiotun omistusosuuden suuruudesta sekä toimitettava direktiivin 2013/36/EU 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tarvittavat tiedot.

3.  Jos 1 kohdassa tarkoitetun hankkijaehdokkaan käyttämä vaikutusvalta aiheuttaa todennäköisesti haittaa maksulaitoksen järkevälle ja vakaalle johtamiselle, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimivaltaiset viranomaiset esittävät vastustavan kantansa tai toteuttavat muita asianmukaisia toimenpiteitä tämän tilanteen lopettamiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua kieltoja, kyseessä olevan maksulaitoksen johtajiin tai johtotehtävistä vastaaviin henkilöihin kohdistuvia seuraamuksia tai tämän maksulaitoksen osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin kuuluvan äänioikeuden käytön keskeyttäminen.

Samanlaisia toimenpiteitä on sovellettava luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 2 kohdassa säädettyä ennakkoilmoitusvelvoitetta.

4.  Jos 1 kohdassa tarkoitettu omistusosuus on hankittu toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta, toteutetaanko muita seuraamuksia, määrättävä omistusosuuksia vastaavien äänioikeuksien käyttö keskeytettäväksi tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.

5 artikla

Alkupääoma

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että maksulaitoksilla on toimiluvan myöntämisajankohtana alkupääoma, joka käsittää yhden tai useamman asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun erän seuraavasti:

a)  jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 25 000 euroa;

b)  jos maksulaitos tarjoaa liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, sen pääoman on oltava aina vähintään 50 000 euroa;

c)  jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–4 kohdassa tarkoitetuista maksupalveluista, sen pääoman on oltava aina vähintään 150 000 euroa;

d)  jos maksulaitos tarjoaa sähköisen rahan palveluja, sen pääoman on oltava aina vähintään 350 000 euroa.

6 artikla

Omat varat

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että maksulaitosten omien varojen on oltava vähintään yhtä suuret kuin 5 artiklassa tarkoitettu alkupääoma tai omien varojen määrä, joka on laskettu 7 artiklan mukaisesti niiden maksulaitosten osalta, jotka eivät tarjoa sähköisen rahan palveluja, tai 8 artiklan mukaisesti niiden maksulaitosten osalta, jotka tarjoavat sähköisen rahan palveluja, sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet omiksi varoiksi katsottavien osuuksien moninkertaisen käytön estämiseksi, jos maksulaitos kuuluu samaan konserniin kuin toinen maksulaitos, luottolaitos, sijoituspalveluyritys, omaisuudenhoitoyhtiö tai vakuutusyhtiö. Sama pätee tilanteeseen, jossa maksulaitos on hybridiluonteinen ja harjoittaa muita toimintoja kuin maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamista.

3.  Jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 7 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla soveltamatta tämän direktiivin 7 tai 8 artiklaa maksulaitoksiin, jotka direktiivin 2013/36/EU nojalla kuuluvat emoluottolaitoksen konsolidoidun valvonnan piiriin.

7 artikla

Omien varojen laskeminen niiden maksulaitosten osalta, jotka eivät tarjoa sähköisen rahan palveluja

1.  Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään alkupääomaa koskevista vaatimuksista, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitoksilla on aina 2 kohdan mukaisesti omia varoja, lukuun ottamatta maksulaitoksia, jotka tarjoavat joko ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettuja maksutoimeksiantopalveluja tai ainoastaan liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja tilitietopalveluja tai molempia, ja sähköisen rahan palveluja tarjoavia maksulaitoksia.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava maksulaitoksia soveltamaan oletusarvoisesti menetelmää B, josta on säädetty jäljempänä b alakohdassa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin maksulaitosten liiketoimintamallin perusteella päättää, että maksulaitosten on sen sijaan sovellettava menetelmää A tai C, erityisesti jos ne toteuttavat vain pienen määrän maksutapahtumia, mutta yksittäiset tapahtumat ovat arvoltaan suuria. Menetelmien A, B ja C osalta edeltävänä vuotena pidetään laskentahetkeä edeltävää täyttä 12 kuukauden jaksoa.

a)  Menetelmä A

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään 10 prosenttia sen edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tätä vaatimusta maksulaitoksen edellisen vuoden jälkeen tapahtuneen liiketoiminnan merkittävän muutoksen perusteella. Jos maksulaitos on laskenta-ajankohtana harjoittanut liiketoimintaansa alle vuoden ajan, maksulaitoksen omien varojen on oltava suuruudeltaan vähintään 10 prosenttia sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi tuon suunnitelman mukauttamista.

b)  Menetelmä B

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavien erien summa kerrottuna 3 kohdassa tarkoitetulla porrastuskertoimella k, jolloin maksujen määrä (payment volume, PV) vastaa yhtä kahdestoistaosaa kyseisen maksulaitoksen edellisenä vuonna toteuttamien maksutapahtumien kokonaismäärästä:

i)  4,0 prosenttia maksujen määrästä (PV) 5 miljoonaan euroon asti

sekä

ii)  2,5 prosenttia maksujen määrästä (PV), joka on yli 5 miljoonaa euroa mutta enintään 10 miljoonaa euroa

sekä

iii)  1 prosentti maksujen määrästä (PV), joka on yli 10 miljoonaa euroa mutta enintään 100 miljoonaa euroa

sekä

iv)  0,5 prosenttia maksujen määrästä (PV), joka on yli 100 miljoonaa euroa mutta enintään 250 miljoonaa euroa

sekä

v)  0,25 prosenttia maksujen määrästä (PV), joka on yli 250 miljoonaa euroa.

c)  Menetelmä C

Maksulaitoksen omien varojen määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin i alakohdassa tarkoitettu merkitsevä indikaattori kerrottuna ii alakohdassa tarkoitetulla kertoimella ja edelleen 3 kohdassa tarkoitetulla porrastuskertoimella k.

i)  Merkitsevä indikaattori on seuraavien tekijöiden summa:

1)  korkotuotot;

2)  korkokulut;

3)  saadut palkkiot ja palvelumaksut; sekä

4)  muut varsinaisen toiminnan tuotot.

Kukin tekijä sisällytetään summaan positiivisena tai negatiivisena lukuna. Poikkeuksellisia ja satunnaisia tuottoja ei oteta huomioon merkitsevän indikaattorin laskennassa. Kolmansien osapuolten tarjoamien palvelujen ulkoistamisen aiheuttamat kulut voivat pienentää merkitsevää indikaattoria silloin, kun kulut aiheutuvat yrityksestä, joka kuuluu tämän direktiivin mukaisen valvonnan piiriin. Merkitsevä indikaattori lasketaan 12 kuukauden havainnointijakson perusteella edellisen tilikauden päättyessä. Merkitsevä indikaattori on laskettava edelliseltä tilikaudelta.

Menetelmän C mukaisesti laskettujen omien varojen on oltava vähintään 80 prosenttia merkitsevän indikaattorin edeltäviltä kolmelta tilikaudelta lasketusta keskiarvosta. Jos tilintarkastettuja lukuja ei ole saatavilla, voidaan käyttää liiketoiminnallisia estimaatteja.

ii)  Kerroin on

1)  10 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä 2,5 miljoonaan euroon asti;

2)  8 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä, joka on yli 2,5 miljoonaa euroa mutta enintään 5 miljoonaa euroa;

3)  6 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä, joka on yli 5 miljoonaa euroa mutta enintään 25 miljoonaa euroa;

4)  3 prosenttia merkitsevän indikaattorin määrästä, joka on yli 25 miljoonaa euroa mutta enintään 50 miljoonaa euroa;

5)  1,5 prosenttia, kun määrä on yli 50 miljoonaa euroa.

3.  Menetelmissä B ja C käytettävä porrastuskerroin k on

a)  0,5, jos maksulaitos tarjoaa ainoastaan liitteessä I olevassa 5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua;

b)  1, jos maksulaitos tarjoaa mitä tahansa liitteessä I olevassa 1–4 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua.

4.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitokset, lukuun ottamatta maksulaitoksia, jotka tarjoavat joko ainoastaan liitteessä I olevassa 6 kohdassa tarkoitettuja maksutoimeksiantopalveluja tai ainoastaan liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja tilitietopalveluja tai molempia, ja lukuun ottamatta sähköisen rahan palveluja tarjoavia maksulaitoksia, jotka harjoittavat lisäksi 10 artiklassa tarkoitettuja toimintoja, varmistavat, että liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettuja palveluja varten säilytettäviä omia varoja ei pidetä 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja tai muita palveluja varten säilytettävinä varoja, joita ei säännellä tämän direktiivin nojalla.

5.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää maksulaitoksen riskinhallintaprosesseja, tappioita koskevaa riskitietokantaa ja sisäisiä valvontamekanismeja koskevan arvioinnin perusteella, että maksulaitoksella on oltava omien varojen määrä, joka on enintään 20 prosenttia suurempi kuin 2 kohdan mukaisesti valitun menetelmän soveltamisesta johtuva määrä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa maksulaitokselle luvan säilyttää omia varoja määrän, jonka on enintään 20 prosenttia pienempi kuin määrä, joka saataisiin tulokseksi 2 kohdan mukaisesti sovellettavalla menetelmällä.

6.  EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti sääntelystandardien luonnokset kriteereistä, joiden perusteella määritetään, milloin maksulaitoksen liiketoimintamalli on sellainen, että se toteuttaa vain pienen määrän maksutapahtumia mutta yksittäiset tapahtumat ovat arvoltaan suuria, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mukaisesti.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on yksi vuosi tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Omien varojen laskeminen niiden maksulaitosten osalta, jotka tarjoavat sähköisen rahan palveluja

1.  Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään alkupääomaa koskevista vaatimuksista, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitoksilla, jotka tarjoavat sekä maksupalveluja että sähköisen rahan palveluja, on aina maksupalvelutoimintaan tarkoitettuja omia varoja, jotka lasketaan 7 artiklan mukaisesti.

2.  Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään alkupääomaa koskevista vaatimuksista, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitoksilla, jotka tarjoavat ainoastaan sähköisen rahan palveluja, on aina omia varoja, jotka lasketaan jäljempänä 3 kohdassa säädetyn menetelmän D mukaisesti.

3.  Menetelmä D: Sähköisen rahan palvelujen tarjoamiseen tarkoitettujen omien varojen on oltava vähintään 2 prosenttia keskimäärin liikkeessä olevasta sähköisestä rahasta.

4.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitoksilla, jotka tarjoavat sekä maksupalveluja että sähköisen rahan palveluja, on aina omia varoja, joiden määrä vastaa vähintään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten yhteismäärää.

5.  Jäsenvaltioiden on annettava maksulaitoksille, jotka tarjoavat sekä maksupalveluja että sähköisen rahan palveluja ja jotka harjoittavat jotakin liitteessä I tarkoitetuista toiminnoista, jotka eivät liity sähköisen rahan palveluihin, tai jotakin 10 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista, lupa laskea omia varoja koskevat vaatimuksensa sähköisen rahan palveluihin oletettavasti käytettävän suhteellisen edustavan osuuden pohjalta sillä edellytyksellä, että tällainen suhteellinen edustava osuus on kohtuudella arvioitavissa aiempaa tilannetta koskevien tietojen perusteella toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, kun liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ei ole ennalta tiedossa. Jos maksulaitos ei ole ollut liiketoiminnassa riittävän pitkään, sen omia varoja koskevat vaatimukset lasketaan liiketoimintasuunnitelmassa kaavaillun liikkeessä olevan sähköisen rahan perusteella soveltaen kaikkia muutoksia, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat vaatineet kyseiseen suunnitelmaan.

6.  Edellä olevan 7 artiklan 4 ja 5 kohtaa sovelletaan sähköisen rahan palveluja tarjoaviin maksulaitoksiin soveltuvin osin.

9 artikla

Suojaamista koskevat vaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja tarjoava maksulaitos suojaa kaikki maksupalvelunkäyttäjiltä tai toisen maksupalveluntarjoajan välityksellä maksutapahtumien toteuttamista varten saadut varat tai tapauksen mukaan liikkeeseen lasketun sähköisen rahan vastineeksi vastaanotetut varat jommallakummalla seuraavista tavoista:

a)  varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön varoihin kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien varoihin, joiden lukuun varoja säilytetään;

b)  varojen on kuuluttava sellaisen vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden piiriin, jonka on antanut vakuutusyhtiö tai luottolaitos, joka ei kuulu maksulaitoksen kanssa samaan konserniin, ja jonka kattama määrä vastaa määrää, joka olisi vakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden puuttuessa erotettu ja joka on maksettava, jos maksulaitos ei kykene täyttämään taloudellisia velvoitteitaan.

Ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa, mikäli maksulaitos edelleen säilyttää varoja eikä ole vielä suorittanut niitä maksunsaajalle tai siirtänyt varoja toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä, maksulaitoksen on joko

a)  talletettava varat joko jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai keskuspankkiin kyseisen keskuspankin harkinnan mukaan; tai

b)  sijoitettava varat kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen;

Maksulaitosten on suojattava nämä varat kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien etua silmällä pitäen maksulaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa.

2.  Maksulaitosten on aina vältettävä suojattuihin asiakasvaroihin kohdistuvaa riskikeskittymää varmistamalla tarvittaessa, ettei samaa suojaamismenetelmää käytetä suojattujen asiakasvarojen koko määrään. Erityisesti niiden on pyrittävä välttämään kaikkien asiakasvarojen suojaamista samassa luottolaitoksessa.

3.  Jos maksulaitoksen on 1 kohdan nojalla suojattava varoja ja jos noista varoista on käytettävä osa tuleviin maksutapahtumiin ja loppuosa muihin kuin maksupalveluihin, myös tähän tulevia maksutapahtumia varten tarkoitettuun osuuteen sovelletaan 1 kohdan vaatimuksia. Jos tämä osuus on muuttuva tai sitä ei tiedetä ennakolta, jäsenvaltioiden on annettava maksulaitoksille lupa soveltaa tätä kohtaa maksupalveluihin oletettavasti käytettävän suhteellisen edustavan osuuden pohjalta edellyttäen, että tällainen suhteellinen edustava osuus on kohtuudella arvioitavissa aiempaa tilannetta koskevien tietojen perusteella toimivaltaiset viranomaiset vakuuttavalla tavalla.

4.  Mikäli luottolaitos tarjoaa sähköisen rahan palveluja, sähköisen rahan liikkeeseenlaskua varten saatuja varoja ei tarvitse suojata ennen kuin varat on hyvitetty maksulaitoksen maksutilille tai saatettu muulla tavoin maksulaitoksen saataville asetuksessa XXX [maksupalveluasetus] vahvistettujen suoritusaikaa koskevien vaatimusten mukaisesti. Tällaiset varat on kuitenkin suojattava viimeistään varojen vastaanottamista seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä sähköisen rahan liikkeeseenlaskun jälkeen.

5.  Mikäli maksulaitos tarjoaa sähköisen rahan palveluja, turvallinen vähäriskinen varallisuus kuuluu 1 kohtaa sovellettaessa johonkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 336 artiklan 1 kohdassa olevassa taulukossa 1 esitetyistä varallisuusluokista ja sen erityisriskin pääomavaatimus on enintään 1,6 prosenttia, lukuun ottamatta muita hyväksyttyjä eriä, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä kyseisen asetuksen 336 artiklan 4 kohdassa.

Edellä 1 kohdan soveltamista varten turvallista, vähäriskistä varallisuutta ovat myös sellaisten arvopapereiden yhteissijoitusyritysten osuudet, jotka sijoittavat pelkästään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun varallisuuteen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat 1 kohdan soveltamista varten poikkeuksellisissa olosuhteissa ja asianmukaisesti perustellen määritellä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetun varallisuuden turvallisuutta, maturiteettia, arvoa tai muuta riskielementtiä koskevan arvioinnin perusteella, mikä osa tästä varallisuudesta ei ole turvallista, vähäriskistä varallisuutta.

6.  Maksulaitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille etukäteen kaikista tärkeistä muutoksista toimissa, joilla suojataan sähköistä rahaa vastaan vastaanotetut varat.

7.  EPV laatii suojaamisvaatimuksia koskevat tekniset sääntelystandardit, joissa määritetään maksulaitoksille erityiset suojaamisriskin hallintaa koskevat kehykset, joilla varmistetaan käyttäjien varojen suojaaminen ja joihin sisältyy varojen suojaamisvaatimuksen erottelua, varaamista, eristämistä, täsmäytystä ja laskentaa koskevat vaatimukset ja joilla vältetään likviditeetti- ja keskittymäriskit.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on yksi vuosi tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Toiminta

1.  Maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamisen ohella maksulaitoksilla on oikeus harjoittaa seuraavia toimintoja:

a)  operatiivisten ja niihin läheisesti liittyvien oheispalvelujen tarjoaminen, kuten maksutapahtumien toteuttamisen takaaminen, valuutanvaihtopalvelut, säilytyspalvelut sekä tietojen tallentaminen ja käsittely;

b)  maksujärjestelmien ylläpito;

c)  muu liiketoiminta kuin maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoaminen ottaen huomioon sovellettava unionin ja kansallinen lainsäädäntö.

2.  Maksulaitokset, jotka tarjoavat yhtä tai useampaa maksupalvelua tai sähköisen rahan palvelua, saavat ylläpitää ainoastaan maksutilejä, joita käytetään yksinomaan maksutapahtumia varten.

3.  Varat, joita maksulaitokset vastaanottavat maksupalvelunkäyttäjiltä maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamista varten, eivät ole direktiivin 2013/36/EU 9 artiklassa tarkoitettuja talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja.

4.  Maksulaitokset voivat myöntää liitteessä I olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin maksupalveluihin liittyvää luottoa ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  luotto liittyy maksutapahtuman toteuttamiseen ja myönnetään yksinomaan sen yhteydessä;

b)  sen estämättä, mitä luottokorttien myöntäjien tarjoamaa luottoa koskevissa kansallisissa säännöissä määrätään, maksun yhteydessä myönnetty sekä 13 artiklan 6 kohdan ja 30 artiklan mukaisesti toteutettu luotto on maksettava takaisin kohtuullisen lyhyessä ajassa, jonka toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät;

c)  luottoja ei myönnetä varoista, jotka on vastaanotettu tai joita säilytetään maksutapahtumien toteuttamista varten, eikä varoista, jotka on vastaanotettu maksupalvelunkäyttäjiltä sähköistä rahaa vastaan ja joita säilytetään 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

d)  maksulaitoksella on aina myönnettyjen luottojen kokonaismäärään nähden tarvittavat omat varat, jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt.

5.  Maksulaitokset eivät saa vastaanottaa direktiivin 2013/36/EU 9 artiklassa tarkoitettuja talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja.

6.  Maksulaitosten, jotka tarjoavat sähköisen rahan palveluja, on ilman aiheetonta viivytystä vaihdettava sähköistä rahaa vastaan kaikkia varoja, muun muassa käteistä tai tilirahaa, jotka kyseinen maksulaitos on vastaanottanut maksupalvelunkäyttäjiltä. Tällaiset varat eivät ole direktiivin 2013/36/EU 9 artiklassa tarkoitettuja yleisöltä vastaanotettuja talletuksia eivätkä muita takaisin maksettavia varoja.

7.  Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 2008/48/EY tai muun sellaisen asian kannalta merkityksellisen unionin säädöksen tai kansallisen toimenpiteen soveltamista, joka koskee kulutusluottojen myöntämisedellytyksiä, joita ei yhdenmukaisteta tällä direktiivillä mutta jotka ovat unionin lainsäädännön mukaiset.

11 artikla

Tilinpäätös ja lakisääteinen tilintarkastus

1.  Maksulaitoksiin sovelletaan soveltuvin osin neuvoston direktiiviä 86/635/ETY(31), direktiiviä 2013/34/EU sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1606/2002(32).

2.  Direktiivin 2006/43/EY 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on tarkastettava maksulaitoksen tilinpäätös ja konsolidoitu tilinpäätös, jollei maksulaitosta ole vapautettu tästä direktiivin 2013/34/EU sekä tapauksen mukaan direktiivin 86/635/ETY nojalla.

3.  Jäsenvaltioiden on valvontaa varten vaadittava maksulaitosta antamaan yhtäältä maksupalveluista tai sähköisen rahan palveluista ja toisaalta 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta erilliset kirjanpitotiedot, joista on laadittava tilintarkastuskertomus. Tämän kertomuksen laativat tapauksen mukaan lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisö.

4.  Direktiivin 2013/36/EU 63 artiklassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan soveltuvin osin maksulaitosten lakisääteisiin tilintarkastajiin tai tilintarkastusyhteisöihin maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen osalta.

12 artikla

Tietojen säilyttäminen

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitokset säilyttävät kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän osaston soveltamista varten vähintään viiden vuoden ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2015/849 tai muun asiaa koskevan unionin oikeuden soveltamista. Mikäli tällaiset tiedot sisältävät henkilötietoja, maksulaitos ei saa säilyttää näitä tietoja pidempään kuin on tarpeen tämän osaston soveltamista varten. Mikäli maksulaitoksen toimilupa peruutetaan 16 artiklan mukaisesti, henkilötietoja sisältäviä tietoja ei saa säilyttää pidempään kuin viisi vuotta toimiluvan peruuttamisesta.

13 artikla

Toimiluvan myöntäminen

1.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä hakijamaksulaitokselle toimilupa niitä maksupalveluja ja sähköisen rahan palveluja varten, joita se aikoo tarjota, sillä edellytyksellä, että

a)  hakijamaksulaitos on jäsenvaltioon sijoittautunut oikeushenkilö;

b)  hakijamaksulaitos on toimittanut toimivaltaisille viranomaisille 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot;

c)  hakijamaksulaitos on ottanut huomioon tarpeen varmistaa hakijamaksulaitoksen järkevä ja vakaa johtaminen sekä toimivat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät niiden maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen osalta, joita se aikoo tarjota, muun muassa seuraavat:

i)  selkeä organisaatiorakenne, jossa vastuualueet on määritelty selkeästi, avoimesti ja johdonmukaisesti;

ii)  tehokkaat menettelyt niiden riskien tunnistamiseen, hallintaan, seuraamiseen ja raportointiin, joille hakijamaksulaitos on altistunut tai saattaa altistua;

iii)  riittävät sisäisen valvonnan mekanismit, mukaan lukien luotettavat hallinto- ja laskentamenettelyt;

d)  hakijamaksulaitoksella on 5 artiklassa tarkoitettu alkupääoma;

e)  hakijamaksulaitos täyttää 3 artiklan 4 kohdan vaatimukset.

Edellä c alakohdassa tarkoitettujen ohjaus- ja hallintojärjestelmien ja hallituksenmekanismien on oltava kattavia ja suhteutettuja kyseessä olevan maksulaitoksen niiden maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen, joita hakijamaksulaitos aikoo tarjota.

EPV hyväksyy tässä kohdassa tarkoitettuja järjestelmiä, prosesseja ja menetelmiä koskevat ohjeet.

2.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä toimilupa, jos hakemukseen liitetyt tiedot ja näyttö täyttävät kaikki 3 artiklassa säädetyt vaatimukset ja jos toimivaltaiset viranomaiset päätyvät hakemuksen käsiteltyään myönteiseen kokonaisarvioon. Toimivaltaiset viranomaiset voivat ennen toimiluvan myöntämistä tarvittaessa kuulla kansallista keskuspankkia tai muita asiaankuuluvia viranomaisia.

3.  Maksulaitoksella, jolla on kotijäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava sääntömääräinen kotipaikka, on oltava päätoimipaikka samassa jäsenvaltiossa, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, ja sen on harjoitettava siellä osaa maksupalveluihin tai sähköisen rahan palveluihin liittyvästä liiketoiminnastaan. Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa maksulaitoksen sääntömääräisen kotipaikan on määrä olla, eivät kuitenkaan saa vaatia maksulaitosta harjoittamaan suurinta osaa liiketoiminnastaan maassa, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka on.

4.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat toimiluvan ehtona vaatia, että hakijamaksulaitos perustaa erillisen yksikön liitteessä I olevassa 1–6 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen tarjoamista varten, mikäli hakijamaksulaitos harjoittaa muuta liiketoimintaa, joka voi heikentää tai todennäköisesti heikentää hakijamaksulaitoksen talouden vakautta tai toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia valvoa, että hakijamaksulaitos noudattaa tätä direktiiviä.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä hakijamaksulaitoksen toimilupa seuraavissa tapauksissa:

a)  jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vakuuttuneet huomattavan omistusosuuden omistavien osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta, kun otetaan huomioon tarve varmistaa maksulaitoksen järkevä ja vakaa hoito.

b)  jos maksulaitoksen ja luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä vallitsee asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 38 alakohdassa määritelty läheinen sidonnaisuus, joka estää toimivaltaisia viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään;

c)  jos yhteen tai useampaan sellaiseen luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, johon maksulaitoksella on asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 38 alakohdassa määritelty läheinen sidonnaisuus, sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset taikka näiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät toimivaltaisia viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

6.  Toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, ja se antaa kyseiselle maksulaitokselle mahdollisuuden tarjota toimiluvan piiriin kuuluvia maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja kaikkialla unionissa palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla.

14 artikla

Toimiluvan hyväksymistä tai epäämistä koskevasta päätöksestä ilmoittaminen

Toimivaltaisen viranomaisen on annettava hakijalle tieto hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä viimeistään kahden kuukauden kuluessa 3 artiklassa tarkoitetun hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, siitä kun se on saanut kaikki 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot. Toimivaltaisen viranomaisen on aina ilmoitettava perusteet, jos se epää toimiluvan.

15 artikla

Maksulaitostoimiluvan voimassa pysyttäminen

Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia ilmoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista 3 artiklan mukaisesti annettujen tietojen ja näytön muutoksista, jotka voivat vaikuttaa näiden tietojen tai näytön täsmällisyyteen.

16 artikla

Maksulaitostoimiluvan peruuttaminen

1.  Kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa maksulaitokselle myönnetyn toimiluvan ainoastaan, jos

a)  maksulaitos ei ole hyödyntänyt toimilupaansa 12 kuukauden kuluessa toimiluvan saamisesta tai ei ole tarjonnut palveluja, joihin se on saanut toimiluvan, yli kuuden peräkkäisen kuukauden aikana;

b)  maksulaitos on nimenomaisesti luopunut toimiluvasta;

c)  maksulaitos ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai jättää ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle tässä suhteessa tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä;

d)  maksulaitos on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla;

e)  maksulaitos on rikkonut direktiivin (EU) 2015/849 mukaisia rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen torjuntaan liittyviä velvollisuuksiaan;

f)  maksulaitoksen tarjoamien maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen jatkaminen uhkaisi maksujärjestelmän vakautta tai luottamusta järjestelmää kohtaan;

g)  maksulaitos on jossakin sellaisessa tilanteessa, joissa toimilupa voidaan peruuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.  Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava perusteet toimiluvan peruuttamiselle sekä ilmoitettava tästä asianmukaisesti niille, joita asia koskee.

3.  Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava toimiluvan peruuttaminen, myös 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuissa rekistereissä tai luetteloissa.

17 artikla

Maksulaitosten rekisteröinti kotijäsenvaltiossa

1.  Jäsenvaltiot hoitavat ja ylläpitävät julkista sähköistä rekisteriä maksulaitoksista, mukaan lukien 34, 36 ja 38 artiklan mukaisesti rekisteröidyt yhteisöt, sekä niiden asiamiehistä tai jakelijoista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämä rekisteri sisältää kaikki seuraavat tiedot:

a)  13 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneet maksulaitokset ja niiden mahdolliset asiamiehet tai jakelijat;

b)  34 artiklan 2 kohdan, 36 artiklan 1 kohdan tai 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti rekisteröidyt luonnolliset ja oikeushenkilöt ja näiden mahdolliset asiamiehet tai jakelijat;

c)  1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja.

Maksulaitosten sivukonttorit merkitään kotijäsenvaltion rekisteriin, jos nämä sivukonttorit tarjoavat palveluja muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa julkisessa rekisterissä on

a)  yksilöitävä maksupalvelut ja sähköisen rahan palvelut ja niihin liittyvät tuotemerkit, joiden tarjoamiseen maksulaitoksella on toimilupa tai joiden osalta luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on rekisteröity;

b)  mainittava soveltuvin osin asiamiehet tai jakelijat, joiden kautta maksulaitos tarjoaa maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja, lukuun ottamatta sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, ja eriteltävä palvelut, joita nämä asiamiehet tai jakelijat suorittavat maksulaitoksen puolesta;

c)  mainittava muut jäsenvaltiot, joissa maksulaitos toimii, ja ilmoitettava päivämäärä, jona myönnetyn toimiluvan mukaiset toiminnot ovat alkaneet.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset on merkitty 1 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin erillään 34, 36 tai 38 artiklan mukaisesti rekisteröidyistä luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä ja että rekisteri on julkinen, se on saatavilla verkossa ja sitä päivitetään viipymättä.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä julkiseen rekisteriin toimiluvan myöntämisen tai rekisteröinnin päivämäärät, kaikki toimiluvan peruuttamiset, toimiluvan keskeyttämiset ja kaikki 34, 36 tai 38 artiklan mukaiset rekisteröinnin peruuttamiset.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle ilman aiheetonta viivytystä perusteet toimiluvan tai rekisteröinnin peruuttamiselle tai keskeyttämiselle tai mahdolliselle 34, 36 tai 38 artiklan mukaisen soveltamatta jättämisen peruuttamiselle.

18 artikla

EPV:n rekisteri

1.  EPV hoitaa ja ylläpitää sähköistä keskusrekisteriä maksulaitoksista, mukaan lukien 34, 36 ja 38 artiklan mukaisesti rekisteröidyt yhteisöt, ja niiden asiamiehistä tai jakelijoista sekä mahdollisista sivukonttoreista. Tämä sähköinen keskusrekisteri sisältää toimivaltaisten viranomaisten 3 kohdan mukaisesti ilmoittamat tiedot. EPV vastaa siitä, että nämä tiedot esitetään paikkansa pitävällä tavalla.

2.  EPV saattaa sähköisen keskusrekisterin julkisesti saataville verkkosivuillaan ja huolehtii siitä, että luetellut tiedot ovat maksutta helposti saatavilla ja helposti etsittävissä.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle 17 artiklan mukaisesti kansallisiin julkisiin rekistereihin merkityt tiedot viimeistään seuraavana työpäivänä merkittyään tiedot kansallisiin julkisiin rekistereihin.

4.  Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat kansallisissa rekistereissään olevien ja EPV:lle toimitettujen tietojen paikkansa pitävyydestä ja näiden tietojen päivittämisestä. Rekisteriin merkityille yrityksille on annettava keinot niitä koskevien mahdollisten epätarkkuuksien korjaamiseen.

5.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitetun sähköisen keskusrekisterin hoitamista ja ylläpitämistä ja siinä oleviin tietoihin pääsyä, jotta voidaan varmistaa, että vain asianomainen toimivaltainen viranomainen tai EPV voi muuttaa rekisterissä olevia tietoja.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, jotka koskevat 1 kohdan nojalla ilmoitettavien tietojen yksityiskohtia ja rakennetta, mukaan lukien tietoja koskevat normit ja muodot komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/410(33) mukaisesti.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

7.  EPV perustaa keskitetyn, koneellisesti luettavan luettelon liitteessä I olevassa 6 ja 7 kohdassa lueteltuja maksupalveluja tarjoavista maksupalveluntarjoajista ja hoitaa ja ylläpitää tätä luetteloa, joka perustuu uusimpiin 1 kohdassa tarkoitetussa EPV:n rekisterissä oleviin tietoihin sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 8 artiklan 2 kohdan j alakohdan nojalla muodostettuun EPV:n luottolaitosrekisteriin. Tämän luettelon on sisällettävä kyseisten maksupalveluntarjoajien nimet ja tunnistetiedot sekä niiden toimiluvan tila.

2 jakso

Asiamiesten, jakelijoiden ja sivukonttorien käyttö sekä ulkoistaminen

19 artikla

Asiamiesten käyttö

1.  Maksulaitosten, jotka aikovat tarjota maksupalveluja, lukuun ottamatta sähköisen rahan palveluja, asiamiesten välityksellä, on ilmoitettava seuraavat tiedot kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille:

a)  asiamiehen nimi ja osoite;

b)  ajantasainen kuvaus sisäisen valvonnan mekanismeista, joita asiamies käyttää direktiivin (EU) 2015/849 noudattamiseksi;

c)  asiamiehen johtajien ja muiden sen johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet sekä – mikäli asiamies ei ole maksupalveluntarjoaja – näyttöä siitä, että nämä henkilöt ovat soveliaita ja luotettavia tehtäviensä suorittamista varten;

d)  maksulaitoksen tarjoamat maksupalvelut, joita varten asiamies on saanut toimeksiannon;

e)  asiamiehen yksilöllinen tunnistuskoodi tai -numero, jos sellainen on olemassa.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat maksulaitokselle yhden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, onko asiamies merkitty 17 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin. Asiamies voi aloittaa maksupalvelujen tarjoamisen, kun se on merkitty rekisteriin.

3.  Ennen asiamiehen merkitsemistä 17 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava lisätoimia 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen tarkistamiseksi, jos ne katsovat, että tiedot ovat virheellisiä.

4.  Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen tarkistamisen jälkeen vakuuttuneita siitä, että tiedot ovat oikeita, niiden on kieltäydyttävä merkitsemästä asiamiestä 17 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin ja ilmoitettava tästä maksulaitokselle ilman aiheetonta viivytystä.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset, jotka haluavat tarjota maksupalveluja toisessa jäsenvaltiossa käyttämällä asiamiestä tai aikovat tarjota maksupalveluja muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan kolmannessa jäsenvaltiossa toimivan asiamiehen välityksellä, noudattavat 30 artiklassa säädettyä menettelyä.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset ilmoittavat maksupalvelunkäyttäjille siitä, että heidän puolestaan toimii asiamies.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset ilmoittavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä ja 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti kaikki asiamiesten käyttöä koskevat muutokset.

20 artikla

Sähköisen rahan palvelujen jakelijat

1.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä sähköisen rahan palveluja tarjoavalle maksulaitokselle lupa luovuttaa ja lunastaa sähköistä rahaa jakelijoiden välityksellä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset, jotka aikovat tarjota sähköisen rahan palveluja jakelijan välityksellä, täyttävät 19 artiklassa säädetyt vaatimukset soveltuvin osin.

3.  Jos maksulaitos aikoo tarjota sähköisen rahan palveluja toisessa jäsenvaltiossa jakelijan avulla, tällaiseen maksulaitokseen sovelletaan soveltuvin osin tämän direktiivin 30–33 artiklaa, lukuun ottamatta 31 artiklan 4 ja 5 kohtaa, sekä tämän direktiivin 30 artiklan 5 kohdan nojalla annettuja delegoituja säädöksiä.

21 artikla

Sivukonttorit

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että maksulaitos, joka aikoo tarjota maksupalveluja toisessa jäsenvaltiossa perustamalla sivukonttorin tai aikoo tarjota maksupalveluja muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan kolmannessa jäsenvaltiossa toimivan sivukonttorin välityksellä, noudattaa 30 artiklassa säädettyä menettelyä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset edellyttävät, että niiden puolesta toimivat sivukonttorit ilmoittavat maksupalvelunkäyttäjille tästä seikasta.

22 artikla

Yksiköt, joille toimintaa on ulkoistettu

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset, jotka aikovat ulkoistaa maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen operatiivisia toimintoja, ilmoittavat asiasta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset eivät ulkoista tärkeitä operatiivisia toimintoja, kuten TVT-järjestelmiä, tavalla, joka heikentää tuntuvasti maksulaitoksen sisäisen valvonnan laatua ja toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia valvoa ja todentaa, että maksulaitos täyttää kaikki tässä direktiivissä säädetyt velvoitteet.

Operatiivinen toiminto on tärkeä, jos puute tai laiminlyönti sen suorittamisessa haittaisi tuntuvasti sitä, että maksulaitos täyttää jatkuvasti toimilupansa mukaiset vaatimukset tai muut tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa, taikka heikentäisi tuntuvasti sen toiminnan taloudellista tuloksellisuutta tai sen maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen vakautta tai jatkuvuutta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun maksulaitokset ulkoistavat tärkeitä operatiivisia toimintoja, ne noudattavat kaikkia seuraavia ehtoja:

a)  ulkoistaminen ei saa johtaa siihen, että ylin johto siirtää vastuutaan muille;

b)  tässä direktiivissä säädettyä maksulaitoksen suhdetta maksupalvelunkäyttäjiinsä ja velvoitteita niitä kohtaan ei muuteta;

c)  edellytyksiä, jotka maksulaitoksen on täytettävä saadakseen toimiluvan ja pitääkseen sen, ei vaaranneta;

d)  muita edellytyksiä, joiden nojalla maksulaitoksen toimilupa on myönnetty, ei poisteta tai muuteta.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset ilmoittavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä kaikki sellaisten yksiköiden käyttöä koskevat muutokset, joille toimintaa on ulkoistettu.

23 artikla

Vastuu

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset, jotka tukeutuvat kolmansiin osapuoliin operatiivisia toimintoja suorittaessaan, toteuttavat kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan.

2.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että maksulaitoksilla on täysi vastuu kaikista työntekijöidensä, asiamiestensä, jakelijoidensa, sivukonttoreidensa tai niiden yksiköiden toimista, joille toimintaa on ulkoistettu.

3 J a k s o

Toimivaltaiset viranomaiset ja valvonta

24 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä tässä osastossa säädettyjä tehtäviä suorittavien maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja toiminnan vakauden valvonnasta vastaaviksi toimivaltaisiksi viranomaisiksi joko viranomaisia tai kansallisessa lainsäädännössä tunnustettuja elimiä taikka kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen viranomaisten, kansalliset keskuspankit mukaan lukien, hyväksymiä elimiä. Jäsenvaltiot eivät saa nimetä toimivaltaisiksi viranomaisiksi maksulaitoksia, luottolaitoksia tai postisiirtoa hoitavia laitoksia.

Toimivaltaisten viranomaisten on oltava riippumattomia talousalan organisaatioista ja vältettävä eturistiriitoja.

Jäsenvaltioiden ilmoitettava komissiolle ensimmäisen alakohdan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen nimi ja yhteystiedot.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat resurssit, erityisesti asiasta vastaava henkilöstö.

3.  Jäsenvaltioiden, jotka ovat nimenneet tämän osaston soveltamisalaan kuuluvia asioita varten useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen tai nimenneet toimivaltaisiksi viranomaisiksi luottolaitosten valvonnasta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia, on varmistettava, että nämä viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä suorittaakseen tehtävänsä tehokkaasti.

4.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vastattava 1 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä.

5.  Edellä oleva 1 kohta ei merkitse sitä, että toimivaltaisten viranomaisten edellytettäisiin valvovan muuta maksulaitosten liiketoimintaa kuin maksupalvelujen tarjoamista ja 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua toimintaa.

25 artikla

Valvonta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimet, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat valvoessaan, että tämän osaston säännöksiä aina noudatetaan, ovat oikeasuhteisia ja riittäviä ja että niissä otetaan huomioon maksulaitoksiin kohdistuvat riskit.

Toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus tämän osaston säännösten noudattamista valvoessaan toteuttaa erityisesti seuraavat toimenpiteet:

a)  vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan noudattamisen valvontaa varten, täsmentämällä tapauksen mukaan pyynnön tarkoitus sekä määräaika, johon mennessä tiedot on toimitettava;

b)  suorittaa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia maksulaitoksen tai maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja maksulaitoksen vastuulla tarjoavan mahdollisen asiamiehen, jakelijan tai sivukonttorin liiketiloissa tai sellaisen mahdollisen yksikön liiketiloissa, jolle toimintoja on ulkoistettu;

c)  antaa suosituksia ja ohjeita sekä tarvittaessa sitovia hallinnollisia määräyksiä;

d)  peruuttaa toimilupa tilapäisesti tai lopullisesti 16 artiklan nojalla.

2.  Rajoittamatta 16 artiklan ja kansallisen rikoslainsäädännön soveltamista, jäsenvaltioiden on säädettävä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä rikkoville maksulaitoksille tai niiden liikkeenjohdosta vastaaville johtajille seuraamuksia tai toimenpiteitä, joilla nimenomaan pyritään havaittujen rikkomusten ja niiden syiden lopettamiseen.

3.  Sen estämättä, mitä 5 artiklassa, 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 7 artiklassa sekä 8 artiklassa vaaditaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimet maksulaitosten riittävän pääoman varmistamiseksi etenkin, jos muut kuin maksupalveluihin tai sähköisen rahan palveluihin liittyvät toiminnot heikentävät tai todennäköisesti heikentävät maksulaitoksen talouden vakautta.

26 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.  Rajoittamatta kansallisen rikoslainsäädännön piiriin kuuluvia asioita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että salassapitovelvollisia ovat kaikki henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai toimineet asiantuntijoina niiden lukuun.

2.  Kun tietoja vaihdetaan 28 artiklan mukaisesti, sekä tietoja jakavan että vastaanottavan viranomaisen on noudatettava salassapitovelvollisuutta yksilöiden ja yritysten oikeuksien suojaamiseksi.

3.  Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä artiklaa ottamalla soveltuvin osin huomioon direktiivin 2013/36/EU 53–61 artiklan.

27 artikla

Oikeus hakea muutosta tuomioistuimissa

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksulaitoksia koskeviin päätöksiin, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet tämän direktiivin mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä noudattaen, voidaan hakea muutosta tuomioistuimissa.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös laiminlyöntien osalta.

28 artikla

Yhteistyö ja tiedonvaihto

1.  Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa EKP:n ja jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, EPV:n sekä maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

2.  Jäsenvaltioiden on sallittava, että toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja seuraavien tahojen kanssa:

a)  muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa hakijamaksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja maksulaitosten valvonnasta;

b)  EKP ja jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, kun ne toimivat raha- ja valvontaviranomaisina, ja tilanteen mukaan muut viranomaiset, jotka vastaavat maksu- ja selvitysjärjestelmien valvonnasta;

c)  muut asiaankuuluvat viranomaiset, jotka on nimetty tämän direktiivin ja muun maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin lainsäädännön nojalla, mukaan luettuna direktiivi (EU) 2015/849;

d)  EPV sen edistäessä valvontamekanismien tehokasta ja johdonmukaista toimintaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

29 artikla

Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen

1.  Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että 28, 30, 31, 32 tai 33 artiklassa tarkoitettu rajatylittävä yhteistyö toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ei tietyssä asiassa ole näissä säännöksissä asetettujen edellytysten mukaista, se voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti.

2.  Jos EPV:n apua on pyydetty 1 kohdan nojalla, sen on tehtävä päätös asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. EPV voi myös omasta aloitteestaan avustaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Kummassakin tapauksessa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä päätöksiään siihen asti, kun asia on ratkaistu mainitun asetuksen 19 artiklan mukaisesti.

30 artikla

Soveltaminen sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämiseen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitos, joka haluaa ensimmäistä kertaa tarjota maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan esimerkiksi sijoittautumalla kolmanteen jäsenvaltioon sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a)  maksulaitoksen nimi, osoite ja mahdollinen toimiluvan numero;

b)  jäsenvaltio tai jäsenvaltiot, joissa maksulaitos aikoo harjoittaa toimintaa, ja tämän toiminnan suunniteltu alkamisajankohta kyseisessä jäsenvaltiossa;

c)  maksu- tai sähköisen rahan palvelu tai palvelut, joita maksulaitos aikoo tarjota;

d)  jos maksulaitos aikoo käyttää asiamiestä tai jakelijaa, 19 artiklan 1 kohdassa ja 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

e)  jos maksulaitos aikoo käyttää sivukonttoria,

i)  3 artiklan 3 kohdan b ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot, jotka koskevat maksu- tai sähköisen rahan palveluliiketoimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

ii)  sivukonttorin organisaatiorakenteen kuvaus;

iii)  sivuliikkeen hoitamisesta vastuussa olevien henkilöllisyys.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitokset, jotka aikovat ulkoistaa maksupalvelujen tai sähköisen rahan palvelujen operatiivisia toimintoja muille vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimiville yksiköille, ilmoittavat asiasta välittömästi kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

1 a.  Komissio perustaa erityisen internetsivuston, jossa on kaikki tiedot siitä, miten maksulaitokset voivat rekisteröityä kussakin jäsenvaltiossa.

2.  Kun kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, niiden on toimitettava nämä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kymmenen työpäivän kuluessa tietojen saamisesta. Jos palveluja tarjotaan kolmannen jäsenvaltion kautta, ilmoitus on annettava sille jäsenvaltiolle, jossa palveluja tarjotaan maksupalvelunkäyttäjille.

Kun vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, niiden on 15 työpäivän kuluessa tietojen saamisesta arvioitava ne ja annettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille asiaankuuluvat tiedot aiotuista maksupalveluista tai sähköisen rahan palveluista, joita asianomainen maksulaitos aikoo tarjota käyttäessään sijoittautumisvapauttaan tai palvelujen tarjoamisen vapautta. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille erityisesti kaikki huolenaiheet, jotka liittyvät aiottuun asiamiehen tai jakelijan käyttöön tai sivukonttorin perustamiseen, erityisesti siltä osin kuin on kyse direktiivissä (EU) 2015/849 tarkoitetusta rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta. Ennen tätä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimittava yhteistyössä direktiivin (EU) 2015/849 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa sen määrittämiseksi, onko tällaisia perusteita olemassa.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jotka eivät ole yhtä mieltä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten arviosta, on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltio toimivaltaisille viranomaisille erimielisyyden syyt.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten arvio vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta saadut tiedot huomioiden ei ole myönteinen, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä rekisteröimästä asiamiestä, sivukonttoria tai jakelijaa tai peruutettava jo tehty rekisteröinti.

3.  Kun kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, niiden on ilmoitettava päätöksensä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja kyseiselle maksulaitokselle 30 työpäivän kuluessa tietojen saamisesta.

Asiamies, jakelija tai sivukonttori voi aloittaa toimintansa kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun ne on merkitty 17 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitos ilmoittaa kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimivan asiamiehen, jakelijan tai sivukonttorin välityksellä maksulaitoksen puolesta harjoitettavien toimintojen alkamispäivämäärän. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että on maksulaitos ilmoittaa kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä kaikki merkitykselliset muutokset 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuissa tiedoissa, mukaan lukien uudet asiamiehet, jakelijat, sivukonttorit tai yksiköt, joille toimintoja ulkoistetaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jossa maksulaitos toimii. Tässä tapauksessa sovelletaan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä.

5.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään puitteet yhteistyölle ja tietojenvaihdolle, joita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tämän artiklan mukaisesti. Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa on tarkennettava menetelmä, keinot ja yksityiskohdat, jotka koskevat rajatylittävää toimintaa harjoittavien maksulaitosten ilmoittamista koskevaa yhteistyötä, ja erityisesti toimitettavien tietojen laajuutta ja käsittelyä, mukaan lukien yhteinen terminologia ja vakiomuotoiset ilmoitusmallit, jotta varmistetaan ilmoitusmenettelyn johdonmukaisuus ja tehokkuus.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

31 artikla

Sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta käyttävien maksulaitosten valvonta

1.  Suorittaessaan tarkastuksia ja toteuttaessaan tässä osastossa säädettyjä tarpeellisia toimia, jotka koskevat toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan maksulaitoksen asiamiestä, jakelijaa tai sivukonttoria, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa esimerkiksi ilmoittamalla vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kohteet, joissa ne aikovat suorittaa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion alueella.

Kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset suorittamaan kyseisessä maksulaitoksessa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että maksulaitokset, joilla on niiden alueella asiamiehiä, jakelijoita tai sivukonttoreita, raportoivat niille määräajoin vastaanottavan jäsenvaltion alueella harjoittamistaan toimista.

Näitä raportteja tarvitaan tiedonsaantia tai tilastointia varten ja, sikäli kuin asiamiehet, jakelijat ja sivukonttorit tarjoavat maksupalveluja tai sähköisen rahan palveluja, sen valvomiseksi, että ne noudattavat asetuksen XXX [maksupalveluasetus] II ja III osaston säännöksiä. Tällaisiin asiamiehiin, jakelijoiden ja sivukonttoreihin sovelletaan vähintään 26 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia maksulaitoksilta tapauskohtaisia tietoja, jos kyseisillä viranomaisilla on näyttöä siitä, etteivät ne noudata tämän osaston tai asetuksen XXX [maksupalveluasetus] II ja III osaston säännöksiä.

3.  Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen kaikki olennaisen tärkeät tai merkitykselliset tiedot erityisesti, jos asiamies, jakelija tai sivukonttori on rikkonut tai sen epäillään rikkoneen säännöksiä ja jos nämä rikkomiset ovat tapahtuneet palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämisen yhteydessä. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja omasta aloitteestaan kaikki olennaiset tiedot, myös siitä, onko maksulaitos noudattanut 13 artiklan 3 kohdassa säädettyjä ehtoja.

4.  Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueella asiamiesten välityksellä toimivat maksulaitokset, joiden päätoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, nimeävät niiden alueelle keskitetyn yhteyspisteen varmistaakseen asianmukaisen yhteydenpidon ja asetuksen XXX [maksupalveluasetus] II ja III osaston mukaisen tietojen ilmoittamisen sekä helpottaakseen kotijäsenvaltion ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa valvontaa, myös toimittamalla toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä asiakirjoja ja tietoja. Jos jäsenvaltio päättää asettaa tällaisen edellytyksen, kunkin maksulaitoksen on nimettävä kyseisestä jäsenvaltiosta vain yksi keskitetty yhteyspiste.

5.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritellään perusteet, joita on sovellettava määritettäessä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti olosuhteet, joissa 4 kohdassa tarkoitetun keskitetyn yhteyspisteen nimeäminen on asianmukaista, sekä tällaisten yhteyspisteiden tehtävät.

Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa on erityisesti otettava huomioon

a)  maksulaitoksen vastaanottavissa jäsenvaltioissa toteuttamien tapahtumien kokonaismäärä ja -arvo;

b)  tarjottujen maksupalvelujen tyyppi;

c)  vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden asiamiesten kokonaismäärä.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

32 artikla

Säännösten noudattamatta jättämisen johdosta toteutettavat toimenpiteet, mukaan lukien varotoimenpiteet

1.  Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa, että maksulaitos, jolla on asiamiehiä, jakelijoita tai sivukonttoreita sen alueella, ei noudata tämän osaston tai asetuksen XXX [maksupalveluasetus] II ja III osaston säännöksiä, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ensimmäisen alakohdan mukaisesti saamiaan tietoja arvioituaan toteutettava ilman aiheetonta viivytystä kaikki aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen maksulaitos lopettaa säännösten vastaisen toimintansa. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava nämä toimenpiteet viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja kaikkien niiden muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joita asia koskee.

2.  Erityisen kiireisissä tilanteissa, joissa tarvitaan välittömiä toimia vastaanottavan jäsenvaltion maksupalvelunkäyttäjien yhteisiin etuihin kohdistuvan vakavan uhan torjumiseksi, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa varotoimenpiteitä toimivaltaisten viranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön rinnalla ja siihen asti, kunnes 31 artiklassa säädetyt kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimenpiteet on toteutettu.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen varotoimenpiteiden on oltava asianmukaisia ja oikeassa suhteessa niiden tarkoitukseen, joka on vastaanottavan jäsenvaltion maksupalvelunkäyttäjien yhteisten etujen suojaaminen vakavalta uhalta. Nämä toimenpiteet eivät saa johtaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien maksulaitoksen maksupalvelunkäyttäjien suosimiseen muissa jäsenvaltioissa olevien maksupalvelunkäyttäjien kustannuksella.

Varotoimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja ne on lopetettava, kun havaitut vakavat uhat on torjuttu muun muassa kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai EPV:n, siten kuin 29 artiklan 1 kohdassa on säädetty, avulla tai yhteistyössä niiden kanssa.

4.  Jos tämä on asianmukaista erityisen kiireellisen tilanteen kannalta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion ja kaikkien niiden muiden jäsenvaltioiden, joita asia koskee, toimivaltaisille viranomaisille, komissiolle ja EPV:lle 2 kohdan nojalla toteutetut varotoimenpiteet ja näiden toimenpiteiden perusteet ilman aiheetonta viivytystä.

33 artikla

Perustelut ja ilmoittaminen

1.  Toimenpiteen, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet 25 artiklan, 30 artiklan, 31 tai 32 artiklan nojalla ja johon liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden käyttämiseen kohdistuvia seuraamuksia tai rajoituksia, on oltava asianmukaisesti perusteltu ja se on ilmoitettava asianmukaisesti kyseiselle maksulaitokselle.

2.  Edellä olevat 30, 29 ja 32 artikla eivät vaikuta direktiivin (EU) 2015/849 ja asetuksen (EU) 2015/847 mukaisten toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuteen valvoa tai seurata, erityisesti direktiivin (EU) 2015/849 47 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EU) 2015/847 nojalla, kyseisissä säädöksissä säädettyjen vaatimusten noudattamista.

II LUKU

Poikkeukset ja ilmoittaminen

34 artikla

Valinnaiset poikkeukset

1.  Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tai sallia toimivaltaisten viranomaistensa olla soveltamatta kokonaan tai osittain I luvun 1, 2 ja 3 jaksossa säädettyjä menettelyjä ja ehtoja, lukuun ottamatta 17, 18, 24, 26, 27 ja 28 artiklaa, liitteessä I olevassa 1–5 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja tarjoavien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden osalta, jos

a)  maksupalvelujen osalta kyseisen henkilön sekä tämän asiamiehen, josta henkilö ottaa täyden vastuun, toteuttamien maksutapahtumien kuukausittainen keskiarvo edeltävien 12 kuukauden aikana ei ylitä jäsenvaltion asettamaa rajaa ja on joka tapauksessa enintään 3 miljoonaa euroa; tai

b)  sähköisen rahan palvelujen osalta kokonaisliiketoiminta tuottaa sellaisen keskimäärin liikkeessä olevan sähköisen rahan määrän, joka ei ylitä jäsenvaltion asettamaa rajaa ja joka on joka tapauksessa enintään 5 miljoonaa euroa; sekä

c)  maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen osalta yhtäkään liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuvaa luonnollista henkilöä ei ole tuomittu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rikoksista tai muista talousrikoksista.

c a)   sellaisten maksupalvelujen osalta, joita käytetään sellaisten kaupankäynti- ja toimituspalvelujen suorittamiseen, joissa käytetään asetuksen (EU) 2023/1114 3 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa määriteltyjä sähköisen rahan tokeneita, maksupalveluntarjoajalle on jo myönnetty jäsenvaltiossa kryptovarapalvelun tarjoajan toimilupa edellä mainitun asetuksen V osaston mukaisesti.

Alakohdan a alakohtaa sovellettaessa arvio siitä, onko raja ylittynyt, on tehtävä liiketoimintasuunnitelman mukaisten maksutapahtumien suunnitellun kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi tuon suunnitelman mukauttamista.

Jos sähköisen rahan palveluja tarjoava maksulaitos tarjoaa lisäksi maksupalveluja tai joitakin 10 artiklassa tarkoitettuja toimintoja ja liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ei ole ennalta tiedossa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava maksulaitoksen soveltaa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sellaisen edustavan osuuden perusteella, joka oletetaan käytettävän sähköisen rahan palveluja varten, edellyttäen, että tämä edustava osuus on kohtuudella arvioitavissa aiempaa tilannetta koskevien tietojen perusteella toimivaltaiset viranomaiset vakuuttavalla tavalla. Jos maksulaitos ei ole ollut liiketoiminnassa riittävän pitkään, vaatimusta arvioidaan liiketoimintasuunnitelmassa kaavaillun liikkeessä olevan sähköisen rahan perusteella soveltaen kaikkia muutoksia, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat vaatineet kyseiseen suunnitelmaan.

Jäsenvaltiot voivat myös asettaa valinnaisten poikkeusten myöntämistä koskevaksi lisäehdoksi, että kuluttajan maksuvälineeseen tai maksutiliin sovelletaan sähköistä rahaa talletettaessa talletettavan määrän enimmäisrajaa.

Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, johon sovelletaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaista poikkeusta, voi tarjota maksupalveluja, jotka eivät liity sähköisen rahan palveluihin, ainoastaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka on vapautettu 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen ja ehtojen soveltamisesta, rekisteröityvät kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen rekisteriin. Jäsenvaltioiden on määritettävä tällaiseen rekisteröintipyyntöön liitettävät asiakirjat 3 artiklan 3 kohdan a–s alakohdassa lueteltujen tekijöiden perusteella.

3.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että 2 kohdan mukaisesti rekisteröityjen luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden päätoimipaikka tai asuinpaikka on siinä jäsenvaltiossa, jossa ne tosiasiallisesti harjoittavat liiketoimintaansa.

4.  Henkilöitä, jotka on vapautettu 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen ja ehtojen soveltamisesta, on kohdeltava maksulaitoksina. Näihin henkilöihin ei sovelleta 13 artiklan 6 kohtaa eikä 30, 31 ja 32 artiklaa.

5.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että 2 kohdan mukaisesti rekisteröidyt luonnolliset tai oikeushenkilöt voivat harjoittaa vain tiettyjä 10 artiklassa luetelluista toiminnoista.

6.  Henkilöiden, jotka on vapautettu 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen ja ehtojen soveltamisesta, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille mainitussa kohdassa esitettyyn ehtoon vaikuttavista muutoksista tilanteessaan ja ilmoitettava vähintään vuosittain toimivaltaisten viranomaisten määrittelemänä ajankohtana seuraavat tiedot:

a)  maksutapahtumien kokonaisarvon keskiarvo edeltävien 12 kuukauden ajalta, jos nämä henkilöt tarjoavat maksupalveluja;

b)  keskimäärin liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä, jos nämä henkilöt tarjoavat sähköisen rahan palveluja.

7.  Jos tämän artiklan 1, 3 tai 5 kohdan ehdot eivät enää täyty, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että asianomaiset henkilöt hakevat 30 kalenteripäivän kuluessa toimilupaa 13 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet tarkastaa, että tämän artiklan säännöksiä noudatetaan jatkuvasti.

8.  Tämän artiklan 1–6 kohta ei rajoita direktiivin (EU) 2015/849 eikä rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista.

35 artikla

Ilmoittaminen ja annettavat tiedot

Jäsenvaltion, joka päättää myöntää 34 artiklassa tarkoitetun vapautuksen, on ilmoitettava komissiolle kaikki seuraavat tiedot:

a)  jäsenvaltion kyseisen vapautuksen myöntämistä koskevaa päätös;

b)  kaikki tähän poikkeukseen myöhemmin tehtävät muutokset;

c)  asiaan liittyvien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden määrä;

d)  vuosittain 34 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu toteutettujen maksutapahtumien kokonaisarvo kunkin kalenterivuoden joulukuun 31 päivänä sekä 34 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu liikkeessä olevan sähköisen rahan kokonaismäärä.

36 artikla

Tilitietopalvelun tarjoajat

1.  Poiketen siitä, mitä 3 artiklassa säädetään, luonnollisilta henkilöiltä ja oikeushenkilöiltä, jotka tarjoavat ainoastaan liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja, ei edellytetä toimilupaa, vaan heidän on rekisteröidyttävä kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ennen toiminnan aloittamista.

2.  Tällaisen rekisteröintipyynnön liitteenä on toimitettava 3 artiklan 3 kohdan a, b, e–h, j, l, n, p ja q alakohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat.

Edellä 3 artiklan 3 kohdan e, f ja l alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen osalta rekisteröityvän luonnollisen tai oikeushenkilön on esitettävä kuvaus tarkastusta koskevista ja organisatorisista järjestelyistä, jotka se on ottanut käyttöön toteuttaakseen kaikki kohtuulliset toimenpiteet maksupalvelunkäyttäjiensä etujen suojaamiseksi ja varmistaakseen liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen toteuttamisen jatkuvuuden ja luotettavuuden.

3.  Edellä 3 artiklan 3 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteiden yhteydessä on ilmoitettava, kuinka rekisteröityvä luonnollinen tai oikeushenkilö varmistaa asetuksen (EU) 2022/2554 II luvussa edellytettävän korkean digitaalisen häiriönsietokyvyn, erityisesti teknisen turvallisuuden ja tietosuojan osalta, mukaan lukien niiden ohjelmistojen ja TVT-järjestelmien osalta, joita rekisteröityvä luonnollinen tai oikeushenkilö tai yritykset, joille tämä henkilö ulkoistaa toimintojaan, käyttävät.

4.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että 1 alakohdassa tarkoitetuilla henkilöillä on rekisteröinnin saadakseen oltava ammatillinen vastuuvakuutus, joka kattaa maantieteelliset alueet, joilla ne tarjoavat palveluja, tai muu vastaava vakuus sen varmistamiseksi, että

a)  ne pystyvät kattamaan korvausvastuun tiliä ylläpitävää palveluntarjoajaa tai maksupalvelunkäyttäjää kohtaan sellaisen vahingon varalta, joka aiheutuu oikeudettomasta tai petollisesta pääsystä maksutilitietoihin tai niiden oikeudettomasta tai petollisesta käytöstä;

b)  ne pystyvät kattamaan arvon, joka ylittää vakuutusturvan kynnysarvon tai vähennyskelpoisen osuuden tai vastaavan vakuuden arvon;

c)  ne seuraavat jatkuvasti vakuutuksen tai vastaavan vakuuden kattavuutta.

Vaihtoehtona b ja c alakohdassa säädetyille vaatimuksille tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut oikeushenkilöt voivat valita vaihtoehdon, jossa niillä on 50 000 euron alkupääoma, joka on korvattava ammatillisella vastuuvakuutuksella tai vastaavalla vakuudella välittömästi sen jälkeen, kun kyseiset oikeushenkilöt ovat aloittaneet toimintansa maksulaitoksena.

5.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ei sovelleta I luvun 1 ja 2 jaksoa. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja palveluja tarjoaviin henkilöihin sovelletaan I luvun 3 jaksoa, lukuun ottamatta 25 artiklan 3 kohtaa.

▌

6.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä on kohdeltava maksulaitoksina.

37 artikla

Palvelut, joissa tarjotaan käteisnostoja vähittäismyymälöissä ilman ostoa

1.  Jäsenvaltioiden on vapautettava tämän direktiivin soveltamisesta luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka tarjoavat käteisnostopalvelua vähittäismyymälöissä ostosta riippumatta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  palvelun tarjoaa tiloissaan luonnollinen tai oikeushenkilö, joka myy tavaroita tai palveluja tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintanaan;

b)  nostettavan käteisen määrä on enintään 100 euroa tai sitä vastaava määrä kyseisen jäsenvaltion valuutassa nostotapahtumaa kohden;

b a)  asiakkaan nostotapahtumaa ei ole anonymisoitu ja se edellyttää asiakkaan tunnistamista.

2.  Tämä artikla ei rajoita direktiivin (EU) 2015/849 eikä muun asiaankuuluvan rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevan unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista.

38 artikla

Palvelut, joiden avulla pankkiautomaattipalvelujen tarjoajat, jotka eivät tarjoa maksutilipalveluja, voivat tarjota käteisnostoja

1.  Poiketen siitä, mitä 3 artiklassa säädetään, luonnollisilta ja oikeushenkilöiltä, jotka tarjoavat liitteessä I olevassa 1 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluja ja jotka eivät tarjoa maksutilipalveluja eivätkä muita liitteessä I tarkoitettuja maksupalveluja, ei edellytetä toimilupaa, vaan heidän on rekisteröidyttävä kotijäsenvaltion toimivaltaisessa viranomaisessa ennen toiminnan aloittamista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun rekisteröinnin liitteenä on toimitettava 3 artiklan 3 kohdan a, b, e–h, j, l, n, p ja q alakohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat.

Edellä 3 artiklan 3 kohdan e, f ja l alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen osalta rekisteröityvän luonnollisen tai oikeushenkilön on esitettävä kuvaus tarkastusta koskevista ja organisatorisista järjestelyistä, jotka se on ottanut käyttöön toteuttaakseen kaikki kohtuulliset toimenpiteet maksupalvelunkäyttäjiensä etujen suojaamiseksi ja varmistaakseen liitteessä I olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen maksupalvelujen toteuttamisen jatkuvuuden ja luotettavuuden.

Edellä 3 artiklan 3 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen turvavalvonta- ja hallintatoimenpiteiden yhteydessä on ilmoitettava, kuinka rekisteröityvä luonnollinen tai oikeushenkilö varmistaa asetuksen (EU) 2022/2554 II luvussa edellytettävän korkean digitaalisen häiriönsietokyvyn, erityisesti teknisen turvallisuuden ja tietosuojan osalta, mukaan lukien niiden ohjelmistojen ja TVT-järjestelmien osalta, joita rekisteröityvä luonnollinen tai oikeushenkilö tai yritykset, joille tämä henkilö ulkoistaa toimintojaan, käyttävät.

3.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ei sovelleta I luvun 1 ja 2 jaksoa. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja palveluja tarjoaviin henkilöihin sovelletaan I luvun 3 jaksoa, lukuun ottamatta 25 artiklan 3 kohtaa.

4.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja palveluja tarjoavia henkilöitä on kohdeltava maksulaitoksina.

4 a.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja palveluja tarjoavien luonnollisten tai oikeushenkilöiden on noudatettava maksupalveluasetuksen 7 artiklassa säädettyjä maksujen ja palvelumaksujen avoimuutta koskevia vaatimuksia ja erityisesti varmistettava, että tällaiset maksut ja palvelumaksut ovat näkyvillä palvelujen tarjoamisen alkaessa.

39 artikla

Ilmoitusvelvollisuus

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että palveluntarjoajat, jotka harjoittavat asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 2 artiklan 2 kohdan j alakohdan i alakohdassa tai ii alakohdassa tarkoitettua toimintaa tai kumpaakin toimintaa siten, että toteutettujen maksutapahtumien 12 edeltävän kuukauden kokonaisarvo on yli miljoona euroa kuukaudessa, lähettävät toimivaltaisille viranomaisille ilmoituksen, jossa esitetään kuvaus tarjotuista palveluista ja täsmennetään, kumman asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 2 artiklan 2 kohdan j, alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetun soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen nojalla toiminta katsotaan suoritetuksi.

Tämän ilmoituksen pohjalta toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitetuin perustein perusteltu päätös, jos kyseistä toimintaa ei katsota rajalliseksi verkoksi, ja ilmoitettava asiasta palveluntarjoajalle.

2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että palveluntarjoajat, jotka harjoittavat asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 2 artiklan 2 kohdan k alakohdassa tarkoitettua toimintaa, lähettävät toimivaltaisille viranomaisille ilmoituksen ja esittävät toimivaltaisille viranomaisille vuotuisen tarkastuslausunnon, jossa todistetaan, että toiminnassa noudatetaan asetuksen XXX [maksupalveluasetus] 2 artiklan 2 kohdan k alakohdassa säädettyjä rajoja.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EPV:lle 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut palvelut ja mainitsevat, minkä soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen nojalla palveluja suoritetaan.

4.  Edellä 2 ja 3 kohdan mukaisesti ilmoitettujen palvelujen kuvaus on asetettava julkisesti saataville 17 artiklassa ja 18 artiklassa tarkoitetuissa rekistereissä.

III OSASTO

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TEKNISET SÄÄNTELYSTANDARDIT

40 artikla

Delegoidut säädökset

Siirretään komissiolle valta antaa 41 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 5 artiklassa, 34 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitettujen summien päivittämistä inflaation huomioon ottamiseksi.

41 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle tämän direktiivin voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 40 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 40 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä 40 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

IV OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

42 artikla

Täysi yhdenmukaistaminen

1.  Jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita kuin tässä direktiivissä annettuja säännöksiä, siltä osin kuin tähän direktiiviin sisältyy yhdenmukaistettuja säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 3 kohdan ja 34 artiklan soveltamista.

2.  Jäsenvaltion, joka soveltaa jotain 6 artiklan 3 kohdassa tai 34 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa, on ilmoitettava siitä ja sitä koskevista mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle. Komissio julkistaa tiedot verkkosivustolla tai muulla helppokäyttöisellä tavalla.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat eivät poikkea maksupalvelunkäyttäjien vahingoksi tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuista säännöksistä, jollei tässä direktiivissä nimenomaisesti säädetä tästä. Maksupalveluntarjoajat voivat kuitenkin päättää myöntää maksupalvelunkäyttäjille edullisempia ehtoja.

43 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

1.  Komissio toimittaa viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän direktiivin soveltamispäivän jälkeen] Euroopan parlamentille, neuvostolle, EKP:lle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja vaikutuksista sekä erityisesti

▌

b)  direktiivin 2014/49/EU tarkistamisen vaikutuksista maksulaitosten tekemään asiakasvarojen suojaamiseen;

b a)  tämän direktiivin nojalla toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajien kokonaismäärästä ja markkinaosuudesta kussakin jäsenvaltiossa.

Komissio antaa kertomuksensa yhteydessä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

2.  Komissio toimittaa viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on kolme vuotta maksupalveluasetuksen voimaantulopäivän jälkeen] Euroopan parlamentille, neuvostolle, EKP:lle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisalasta, erityisesti maksujärjestelmien, maksujärjestelyjen ja teknisten palveluntarjoajien osalta, mukaan lukien digitaalisten lompakkojen käsittely ja ylläpito, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Komissio antaa kyseisen kertomuksen yhteydessä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

44 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Jäsenvaltioiden on sallittava maksulaitosten, jotka ovat viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] saaneet toimiluvan direktiivin (EU) 2015/2366 11 artiklan mukaisesti, jatkaa niiden maksupalvelujen tarjoamista ja harjoittamista [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] saakka, joita varten ne ovat saaneet toimiluvan, ilman, että niitä vaaditaan hakemaan uutta toimilupaa tämän direktiivin 3 artiklan mukaisesti tai noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai tarkoitettuja säännöksiä.

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja maksulaitoksia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille mitään muita lisätietoja kuin tiedot, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] arvioida jompaakumpaa seuraavista:

a)  noudattavatko nämä maksulaitokset II osaston säännöksissä asetettuja uusia vaatimuksia, ja elleivät, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä sen varmistamiseksi, että säännöksiä noudatetaan;

b)  onko toimilupa peruutettava.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen maksulaitosten, joiden todetaan toimivaltaisten viranomaisten tekemän todentamisen jälkeen noudattavan II osastossa säädettyjä vaatimuksia, on saatava pitää tämän direktiivin 13 artiklan mukainen maksulaitostoimilupa, ja ne on merkittävä 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin. Jos kyseiset maksulaitokset eivät viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] noudata II osastossa säädettyjä vaatimuksia, ne on määrättävä keskeyttämään maksupalvelujen tarjoaminen siihen asti, kunnes ne toimittavat asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle vaaditut lisätiedot, jotka varmistavat, että ne noudattavat II osastoa, ja kyseinen toimivaltainen viranomainen on todentanut, että nämä tiedot pitävät paikkansa, ja myöntänyt maksupalveluntarjoajalle asianmukaisesti toimiluvan.

2.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa tarkoitetuille maksulaitoksille myönnetään ilman eri toimenpiteitä toimilupa ja ne merkitään 17 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on näyttöä siitä, että nämä maksulaitokset jo noudattavat 3 ja 13 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asianomaisille maksulaitoksille mahdollisista toimiluvan myöntämisen esteistä ja ryhdyttävä viipymättä toimiin kyseisen esteen poistamiseksi.

3.  Jäsenvaltioiden on sallittava kaikkien direktiivin (EU) 2015/2366 32 artiklassa tarkoitetulla tavalla [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] mennessä soveltamatta jättämisestä hyötyneiden ja kyseisen direktiivin liitteessä I tarkoitettuja maksupalveluja tarjonneiden luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden tehdä mitä tahansa seuraavista:

a)  jatkaa näiden palvelujen tarjoamista kyseisessä jäsenvaltiossa [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen] asti;

b)  saada tämän direktiivin 34 artiklan mukaisen vapautuksen tai

c)  noudattaa muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai tarkoitettuja säännöksiä.

Kaikki ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut henkilöt, jotka eivät viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] ole saaneet tämän direktiivin mukaista toimilupaa tai vapautusta, on määrättävä keskeyttämään maksupalvelujen tarjoaminen siihen asti, kunnes asianomainen henkilö toimittaa asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle vaaditut lisätiedot ja kyseinen toimivaltainen viranomainen on todentanut, että nämä tiedot pitävät paikkansa, ja myöntänyt maksupalveluntarjoajalle asianmukaisesti toimiluvan.

4.  Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän direktiivin (EU) 2015/2366 32 artiklassa tarkoitetulla tavalla soveltamatta jättämisestä hyötyville luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille tämän direktiivin 34 artiklan mukaisen vapautuksen ja merkitä nämä henkilöt 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on näyttöä siitä, että tämän direktiivin 34 artiklassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta asianomaisille maksulaitoksille. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tee päätöstä viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta], maksulaitokset voivat jatkaa niiden maksupalvelujen tarjoamista ja toteuttamista, joita varten ne ovat saaneet toimiluvan, kunnes tällainen päätös on tehty.

45 artikla

Siirtymäsäännös – direktiivin 2009/110/EY nojalla toimiluvan saaneet sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset

1.  Jäsenvaltioiden on sallittava direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten, jotka ovat ennen [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] aloittaneet direktiivin 2009/110/EY täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaisen toiminnan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksena siinä jäsenvaltiossa, jossa niiden päätoimipaikka sijaitsee direktiivin 2009/110/EY täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jatkaa kyseistä toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa ilman, että niitä vaaditaan hakemaan uutta toimilupaa tämän direktiivin 3 artiklan mukaisesti tai noudattamaan muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai tarkoitettuja säännöksiä, ... päivään ...kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] saakka.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa vaatia tällaisia 1 kohdassa tarkoitettuja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille mitään muita tietoja kuin tiedot, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] arvioida, täyttävätkö kyseiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset tämän direktiivin vaatimukset. Mikäli tällaisessa arvioinnissa käy ilmi, että nämä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät noudata näitä vaatimuksia, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, mitä toimenpiteitä on toteutettava vaatimusten täyttämiseksi tai peruuttaa toimilupa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille, joiden todetaan toimivaltaisten viranomaisten tekemän todentamisen jälkeen noudattavan II osastossa säädettyjä vaatimuksia, on myönnettävä tämän direktiivin 13 artiklan mukainen maksulaitostoimilupa, ja ne on merkittävä 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin. Jos kyseiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] noudata II osastossa säädettyjä vaatimuksia, ne on määrättävä keskeyttämään sähköisen rahan palvelujen tarjoaminen siihen asti, kunnes ne toimittavat asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle vaaditut lisätiedot ja kyseinen toimivaltainen viranomainen on todentanut, että nämä tiedot pitävät paikkansa, ja myöntänyt maksupalvelujen tarjoajalle asianmukaisesti toimiluvan.

3.  Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitetuille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille mahdollisuus saada maksulaitostoimilupa ilman eri toimenpiteitä ja tulla merkityksi 17 artiklassa tarkoitettuihin rekistereihin, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on näyttöä siitä, että nämä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset noudattavat tämän direktiivin vaatimuksia. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asianomaisille sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille mahdollisista toimiluvan myöntämisen esteistä ja ryhdyttävä viipymättä toimiin tällaisen esteen poistamiseksi.

4.  Jäsenvaltioiden on sallittava niiden luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, jotka ovat ennen [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] aloittaneet direktiivin 2009/110/EY 9 artiklan täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaisen toiminnan, jatkaa kyseistä toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisen direktiivin mukaisesti [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] saakka ilman, että niiden tarvitsee hakea uutta toimilupaa tämän direktiivin 3 artiklan mukaisesti tai noudattaa muita tämän direktiivin II osastossa säädettyjä tai tarkoitettuja säännöksiä. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tee päätöstä viimeistään ... [24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä], kyseiset oikeushenkilöt voivat jatkaa niiden sähköisen rahan palvelujen tarjoamista ja toteuttamista, joita varten ne ovat saaneet toimiluvan.

45 a artikla

Määräajan pidentäminen

Toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeuksellisesti päättää pidentää määräaikaa, jonka jälkeen tietyt maksulaitokset ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät enää saa tarjota palveluja, jos kyseiset laitokset ovat toimittaneet 44 ja 45 artiklassa vaaditut tiedot eikä toimivaltainen viranomainen ole voinut käsitellä niitä sovellettavassa määräajassa.

46 artikla

▌

47 artikla

Direktiivin (EU) 2020/1828 muuttaminen

Lisätään direktiivin (EU) 2020/1828 liitteeseen I kohta seuraavasti:"

”68) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 20../… rahoitusdatan saatavuutta koskevasta kehyksestä ja asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010 ja (EU) 2022/2554 muuttamisesta (EUVL L[...], [….], [s. ..]).”

48 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi (EU) 2015/2366 [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Kumotaan direktiivi 2009/110/EY [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Kaikkia tämän direktiivin voimaan tullessa voimassa olevissa säädöksissä olevia viittauksia direktiiviin (EU) 2015/2366 ja direktiiviin 2009/110/EY pidetään viittauksina tähän direktiiviin tai asetukseen XXX [maksupalveluasetus] tämän direktiivin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

49 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ▌. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

2.  Niiden on sovellettava näitä toimenpiteitä [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ▌.

Näissä jäsenvaltioiden määräämissä toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

50 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

51 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

MAKSUPALVELUT

(2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut)

1.  Palvelut, joiden avulla käteistä voidaan tallettaa maksutilille ja/tai nostaa maksutililtä.

2.  Maksutapahtumien toteuttaminen, esimerkiksi varojen siirrot maksutilille ja maksutililtä, myös silloin kun varojen katteena on käyttäjän maksupalveluntarjoajan tai muun maksupalveluntarjoajan kanssa tehty luottojärjestely.

3.  Maksuvälineiden myöntäminen.

4.  Maksutapahtumien vastaanottaminen.

5.  Rahansiirrot.

6.  Maksutoimeksiantopalvelut.

7.  Tilitietopalvelut.

LIITE II

SÄHKÖISEN RAHAN PALVELUT

(2 artiklan 37 kohdassa tarkoitetut)

Sähköisen rahan liikkeeseenlasku, sähköisten rahayksikköjen säilyttämiseen tarkoitettujen maksutilien ylläpito ja sähköisten rahayksikköjen siirrot.

LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

(1) EUVL C, C/2024/1594, 5.3.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2024/1594/oj. (2) *Tekstiin tehdyt muutokset johtuvat tarkistuksen 1 hyväksymisestä. Uusi tai muutettu teksti on merkitty lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌. (3) EUVL C , , s. . (4) EUVL C , , s. . (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35). (6) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 24 päivänä syyskuuta 2020 –EU:n vähittäismaksustrategia, COM(2020) 592 final. (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7). (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1114, annettu 31 päivänä toukokuuta 2023, kryptovarojen markkinoista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 ja direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/1937 muuttamisesta (EUVL L 150, 9.6.2023, s. 40). (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/751, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 1). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1). (11) Euroopan pankkiviranomainen, EBA/REP/2023/01, Peer Review Report on authorisation under PSD2. (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 1). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1). (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta. (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39). (18) Komission delegoitu asetus (EU) 2017/2055, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 täydentämisestä maksulaitosten sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöön liittyvää toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevien teknisten sääntelystandardien osalta (EUVL L 294, 11.11.2017, s. 1). (19) Komission delegoitu asetus (EU) 2021/1722, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 täydentämisestä maksupalvelujen rajatylittävää tarjoamista harjoittavien maksulaitosten ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten valvonnan yhteydessä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön ja tietojenvaihdon puitteita koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 343, 28.9.2021, s. 1). (20) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/1423, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, jotka koskevat perusteita keskitettyjen yhteyspisteiden nimeämiseksi maksupalvelujen alalla ja näiden keskitettyjen yhteyspisteiden tehtäviä (EUVL L 328, 9.10.2020, s. 1). (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12). (22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 20../… rahoitustietojen saatavuutta koskevasta kehyksestä ja asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010 ja (EU) 2022/2554 muuttamisesta. (23) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828, annettu 25 päivänä marraskuuta 2020, kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1). (24) COM(2023)228 final. (25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) [.../...], annettu [...], maksupalveluista sisämarkkinoilla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L ...). (26) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19). (27) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 241/2014, annettu 7 päivänä tammikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä laitoksiin sovellettavilla omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumentteja koskevia vaatimuksia koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 74, 14.3.2014, s. 8). (28) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73). (29) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1). (30) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87). (31) Neuvoston direktiivi 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1). (32) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1). (33) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/410, annettu 29 päivänä marraskuuta 2018, toimivaltaisten viranomaisten Euroopan pankkiviranomaiselle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 mukaisesti ilmoittamien maksupalveluihin liittyvien tietojen yksityiskohtia ja rakennetta koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 73, 15.3.2019, s. 20).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maksupalveluista sisämarkkinoilla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (COM(2023)0367 – C9-0217/2023 – 2023/0210(COD))

P9_TA(2024)0298 A9-0052/2024

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0367),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0217/2023),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2023 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0052/2024),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/… antamiseksi maksupalveluista sisämarkkinoilla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta(2)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366(5) antamisen jälkeen vähittäismaksupalvelujen markkinoilla on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka liittyvät suurelta osin korttien ja muiden digitaalisten maksuvälineiden käytön lisääntymiseen, käteisen käytön vähenemiseen ja uusien toimijoiden ja palvelujen, kuten digitaalisten lompakkojen ja kontaktittomien maksujen, lisääntymiseen. Covid-19-pandemia ja sen kulutus- ja maksukäytäntöihin tuomat muutokset ovat lisänneet maksujen turvallisuuden ja tehokkuuden merkitystä.

(2)  Komission tiedonannossa EU:n vähittäismaksustrategiasta(6) ilmoitettiin direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamista ja vaikutuksia koskevan kattavan arvioinnin käynnistämisestä ja todettiin, että siihen ”tulisi sisältyä yleisarviointi siitä, onko se edelleen tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon markkinoiden kehitys”.

(3)  Direktiivin (EU) 2015/2366 tavoitteena oli puuttua uudentyyppisten maksupalvelujen esteisiin ja parantaa kuluttajansuojan ja turvallisuuden tasoa. Komission suorittamassa direktiivin (EU) 2015/2366 vaikutusten ja soveltamisen arvioinnissa todettiin, että direktiivi (EU) 2015/2366 on ollut suurelta osin onnistunut monien sen tavoitteiden osalta, mutta siinä yksilöitiin myös tiettyjä aloja, joilla direktiivin tavoitteita ei ole täysin saavutettu. Arvioinnissa todettiin esimerkiksi, että uudentyyppisten petosten lisääntyminen on kuluttajansuojaa koskevien tavoitteiden kannalta huolestuttava ongelma. Tavoitteen, joka koskee kilpailukyvyn parantamista markkinoilla niin kutsuttujen avoimen pankkitoiminnan palvelujen (tilitietopalvelut ja maksutoimeksiantopalvelut) avulla poistamalla kolmansien osapuolien markkinoilla kohtaamia esteitä, saavuttamisessa on myös havaittu puutteita. Edistyminen rajatylittävien maksupalvelujen tarjonnan parantamista koskevan tavoitteen saavuttamisessa on myös ollut vähäistä, mikä johtuu suurelta osin valvontakäytäntöjen ja täytäntöönpanon epäjohdonmukaisuudesta eri puolilla unionia. Arvioinnissa tunnistettiin myös tekijöitä, jotka jarruttavat edistymistä kaikkien maksupalveluntarjoajien tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevan tavoitteen saavuttamisessa.

(4)  Arvioinnissa havaittiin myös ongelmia, jotka liittyvät direktiivin (EU) 2015/2366 poikkeavaan täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan, mikä vaikuttaa suoraan maksupalveluntarjoajien väliseen kilpailuun luomalla erilaisia sääntelyoloja eri jäsenvaltioissa ja kannustamalla eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön. Oikeuspaikkakeinottelun, jossa maksupalveluntarjoajat valitsevat kotimaaksi jäsenvaltion, jossa maksupalveluja koskevien unionin sääntöjen soveltaminen on niille edullisempaa ja tarjoavat rajatylittäviä palveluja muissa jäsenvaltioissa, jotka soveltavat sääntöjen tiukempaa tulkintaa tai joissa sovelletaan niihin sijoittautuneisiin maksupalveluntarjoajiin aktiivisempaa täytäntöönpanopolitiikkaa, ei pitäisi olla mahdollista. Tällainen toiminta vääristää kilpailua. Maksupalveluja koskevia unionin sääntöjä olisi sen vuoksi edelleen yhdenmukaistettava sisällyttämällä asetukseen sääntöjä, jotka koskevat maksupalvelutoiminnan harjoittamista, mukaan lukien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Tällaisia sääntöjä, lukuun ottamatta maksulaitosten toimilupia ja valvontaa koskevia sääntöjä, joiden olisi pysyttävä direktiivissä, olisi selkeytettävä ja tarkennettava, jotta voidaan minimoida tulkinnanvaraisuus.

(5)  Vaikka sähköisen rahan liikkeeseenlaskua säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/110/EY(7), sähköisen rahan käyttöä maksutapahtumien rahoittamiseen säännellään pitkälti direktiivillä (EU) 2015/2366. Näin ollen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin ja maksulaitoksiin sovellettava oikeudellinen kehys, erityisesti liiketoiminnan menettelytapasääntöjen osalta, on jo suurelta osin yhdenmukaistettu. Kun otetaan huomioon, että sähköisen rahan palveluja ja maksupalveluja on yhä vaikeampi erottaa toisistaan, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksia ja maksulaitoksia koskevia lainsäädäntökehyksiä olisi lähennettävä toisiinsa. Toimilupavaatimukset, erityisesti alkupääoma ja omat varat, sekä eräät keskeiset peruskäsitteet, jotka koskevat liiketoimintaa sähköisen rahan alalla, kuten sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, sähköisen rahan jakelua ja lunastettavuutta, eroavat kuitenkin maksulaitosten tarjoamista palveluista. Sen vuoksi on aiheellista säilyttää nämä erityispiirteet, kun yhdistetään direktiivin (EU) 2015/2366 ja direktiivin 2009/110/EY säännöksiä. Koska direktiivi 2009/110/EY kumotaan direktiivillä (EU) XXXX [kolmas maksupalveludirektiivi], sen säännöt, lukuun ottamatta toimilupaa ja valvontaa koskevia sääntöjä, jotka on sisällytetty direktiiviin (EU) XXX [kolmas maksupalveludirektiivi], olisi saatettava tämän asetuksen mukaiseen yhtenäiseen kehykseen asianmukaisin muutoksin.

(6)  Jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus ja maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tarjoamiseen sovellettavien sääntöjen selkeä soveltamisala, on tarpeen täsmentää maksupalveluntarjoajien ryhmät, joihin sovelletaan maksupalvelujen ja sähköisen rahan palvelujen tarjoamista koskevia velvoitteita kaikkialla unionissa.

(7)  Maksupalveluntarjoajien ryhmiä on useita erilaisia. Luottolaitokset ottavat käyttäjiltä talletuksia, joita voidaan käyttää maksutapahtumien suorittamiseen. Niillä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(8) mukainen toimilupa. Maksulaitokset eivät ota vastaa talletuksia. Ne voivat pitää hallussaan käyttäjien varoja ja laskea liikkeeseen sähköistä rahaa, jota voidaan käyttää maksutapahtumien toteuttamiseen. Niillä on direktiivin (EU) XXX [kolmas maksupalveludirektiivi] mukainen toimilupa. Postisiirtoa hoitavat laitokset, joilla on siihen kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus, voivat tarjota myös sähköistä rahaa ja maksupalveluja. Muita maksupalveluntarjoajien ryhmiä ovat Euroopan keskuspankki (EKP) ja kansalliset keskuspankit, kun ne eivät toimi rahaviranomaisen tai muun viranomaisen ominaisuudessa, sekä jäsenvaltiot tai niiden alue- tai paikallisviranomaiset, kun ne eivät toimi viranomaisen ominaisuudessa.

(8)  On aiheellista erottaa käteisen maksutililtä nostamisen mahdollistava palvelu maksutilin ylläpitotoiminnasta, koska käteisnostopalvelujen tarjoajat eivät saa ylläpitää maksutilejä. Maksuvälineiden liikkeeseenlaskuun ja maksutapahtumien vastaanottoon liittyvät palvelut, jotka luetellaan yhdessä direktiivin (EU) 2015/2366 liitteessä olevassa 5 kohdassa ikään kuin yhtä ei voitaisi tarjota ilman toista, olisi esitettävä kahtena eri maksupalveluna. Liikkeeseenlasku- ja vastaanottopalvelut toisistaan erottavalla luettelolla sekä kunkin palvelun erillisillä määritelmillä olisi täsmennettävä, että maksupalveluntarjoajat voivat tarjota liikkeeseenlasku- ja vastaanottopalveluja erikseen.

(9)  Tiettyjen pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien ryhmien jättäminen direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamisalan ulkopuolelle on osoittautunut vaikeaksi soveltaa käytännössä. Sen vuoksi niiden pankkiautomaattipalvelujen tarjoajien ryhmä, jotka jätettiin direktiivin (EU) 2015/2366 mukaisen maksupalveluntarjoajan toimilupaa koskevan vaatimuksen ulkopuolelle, olisi korvattava uudella sellaisten käteisautomaattipalvelujen tarjoajien ryhmällä, jotka eivät ylläpidä maksutilejä. Vaikka näihin palveluntarjoajiin ei sovelleta direktiivin (EU) XXX [kolmas maksupalveludirektiivi] mukaisia toimiluvan saamisen edellytyksiä, niihin olisi kuitenkin sovellettava palkkioiden avoimuutta koskevia vaatimuksia tilanteissa, joissa tällaiset pankkiautomaattipalvelujen tarjoajat perivät maksuja käteisnostoista.

(10)  Käteisrahan saatavuuden parantaminen edelleen on yksi komission ensisijaisista tavoitteista, ja sen edistämiseksi kauppiaiden olisi sallittava tarjota käteispalveluja fyysisissä myymälöissä myös silloin, kun asiakas ei tee ostoksia, ilman tarvetta hankkia maksupalveluntarjoajan toimilupaa tai toimia maksulaitoksen asiamiehenä. Näihin käteispalveluihin olisi kuitenkin sovellettava velvollisuutta ilmoittaa asiakkaalta mahdollisesti veloitettavat palkkiot. Vähittäiskauppiaiden olisi tarjottava näitä palveluja vapaaehtoisuuden pohjalta, ja niiden olisi oltava riippuvaisia vähittäiskauppiaan käteisen saatavuudesta.

(11)  Kaupallisen asiamiehen välityksellä maksajan tai maksunsaajan puolesta maksajalta maksunsaajalle toteutettavien maksutapahtumien jättämistä direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamisalan ulkopuolelle on sovellettu jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin. Kaupallisen asiamiehen käsite määritellään tyypillisesti kansallisessa siviilioikeudessa, ja jäsenvaltioiden välillä voi tältä osin olla erovaisuuksia, mikä johtaisi samojen palvelujen epäyhtenäiseen kohteluun eri lainkäyttöalueilla. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävan kaupallisen asiamiehen käsite olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava ja sitä olisi täsmennettävä viittaamalla neuvoston direktiivissä 86/653/ETY vahvistettuun kauppaedustajan määritelmään(9). Lisäksi olisi selkeytettävä edellytyksiä, joiden täyttyessä maksajalta maksunsaajalle kaupallisten asiamiesten välityksellä toteutettavat maksutapahtumat voidaan jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä saavutetaan edellyttämällä, että asiamiehillä olisi oltava joko maksajan tai maksunsaajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella lupa neuvotella tai sopia tavaroiden tai palvelujen myynnistä tai ostosta ainoastaan maksajan tai maksunsaajan mutta ei kummankin puolesta riippumatta siitä, pitääkö kaupallinen asiamies hallussaan asiakkaan varoja. Sähköisiä kaupankäyntialustoja, jotka toimivat kaupallisina asiamiehinä sekä yksittäisten ostajien että myyjien puolesta ilman, että ostajilla tai myyjillä on todellista itsenäistä harkintavaltaa neuvotella tai sopia tavaroiden tai palvelujen myynnistä tai ostosta, ei pitäisi jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) olisi laadittava kaupallisen asiamiehen välityksellä maksajalta maksunsaajalle toteutettavien maksutapahtumien soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä koskevat ohjeet, jotta voidaan lisätä selkeyttä ja lähentymistä toimivaltaisten viranomaisten välillä. Ohjeisiin voi sisältyä rekisteri käyttötapauksista, jotka tyypillisesti kuuluvat kaupallisia asiamiehiä koskevan poikkeuksen soveltamisalaan.

(12)  Erityistarkoituksiin suunniteltuihin välineisiin liittyvää direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä on sovellettu eri tavoin eri jäsenvaltioissa, vaikka palveluntarjoajien, joiden välineet kuuluivat tämän poikkeuksen soveltamisalaan, oli ilmoitettava toiminnastaan toimivaltaisille viranomaisille. EPV antoi 24 päivänä helmikuuta 2022 lisäohjeita toisen maksupalveludirektiivin mukaisesta rajallisia verkkoja koskevasta soveltamisalan ulkopuolelle jättämisestä(10). Huolimatta näistä pyrkimyksistä selventää erityistarkoituksiin suunniteltuja välineitä koskevasta soveltamisalan ulkopuolelle jättämisestä, on edelleen olemassa sellaisia palveluja tarjoavia palveluntarjoajia, joissa käsitellään huomattavia maksumääriä ja monenlaisia tuotteita suurelle määrälle asiakkaita, ja jotka pyrkivät hyödyntämään tätä soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä. Tällaisissa tapauksissa kuluttajat eivät hyödy tarvittavista suojatoimista, eikä palveluihin pitäisi soveltaa erityistarkoituksiin suunniteltuja välineitä koskevaa soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä. Sen vuoksi on tarpeen selventää, että samaa erityistarkoitukseen suunniteltua välinettä ei pitäisi pystyä käyttämään tavaroiden ja palvelujen hankkimiseksi toteutettavissa maksutapahtumissa useammassa kuin yhdessä rajallisessa verkossa tai rajoittamattoman tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseksi.

(13)  Jotta voidaan arvioida, pitäisikö rajallinen verkko jättää soveltamisalan ulkopuolelle, olisi otettava huomioon tällaisen verkon hyväksymispisteiden maantieteellinen sijainti ja hyväksymispisteiden lukumäärä. Erityistarkoitukseen suunniteltujen välineiden olisi mahdollistettava se, että haltija voi hankkia tavaroita tai palveluja ainoastaan liikkeeseenlaskijan fyysisistä tiloista, kun taas verkkokauppaympäristössä tapahtuvan käytön ei pitäisi kuulua liikkeeseenlaskijan tilojen käsitteen piiriin. Erityistarkoitukseen suunniteltuihin välineisiin olisi sopimusjärjestelmästä riippuen kuuluttava kortit, joita voidaan käyttää vain tietyssä myymäläketjussa tai tietyssä ostoskeskuksessa, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen kortit, pysäköintiliput, ateriasetelit tai tiettyihin palveluihin tarkoitetut arvosetelit, joihin voidaan soveltaa erityistä vero- tai työlainsäädäntöä tarkoituksena on edistää kyseisten välineiden käyttöä sosiaalilainsäädännössä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten lastenhoitosetelit tai ekologiset arvosetelit. Samaan aikaan arvoseteleitä koskevassa jäsenvaltioiden sääntely-ympäristössä olisi varmistettava tällaisten arvosetelien kelpoisuus.

(14)  Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen, joka koskee tiettyjä tele- tai informaatiotekniikan avulla toteutettavia maksutapahtumia, olisi kohdennettava erityisesti digitaalisesta sisällöstä ja äänipohjaisista palveluista suoritettaviin mikromaksuihin. Sähköisten lippujen ostoa koskeviin maksutapahtumiin olisi säilytettävä selkeä viittaus sellaisena, että asiakkaat voivat yhä vaivatta tilata, maksaa, saada ja validoida sähköisiä lippuja mistä paikasta käsin tahansa ja mihin aikaan tahansa matkapuhelinta tai muuta laitetta käyttäen. Sähköiset liput mahdollistavat sellaisten palvelujen tarjoamisen, joita kuluttajat voisivat muutoin ostaa paperisina lippuina, ja helpottavat sitä. Niihin kuuluvat matkaliput, viihde, autojen paikoitus ja tapahtumiin pääsy, mutta eivät fyysiset tavarat. Soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä myös tietyn sähköisten viestintäverkkojen tarjoajan tarjoamat maksutapahtumat, jotka toteutetaan sähköisestä laitteesta tai sen välityksellä ja jotka laskutetaan asiaan liittyvässä laskussa hyväntekeväisyyslahjoituksien keräämiseksi. Tätä olisi sovellettava vain, jos maksutapahtumien arvo alittaa tietyn kynnysarvon.

(15)  Yhtenäinen euromaksualue (Single European Payments Area, SEPA) on helpottanut unionin laajuisten maksamisen ulkoistamispalvelujen (”payment factories”) ja saatavien ulkoistamispalvelujen (”collection factories”) perustamista mahdollistamalla kaikkien saman konsernin maksutapahtumien keskittämisen. Tältä osin olisi emoyrityksen ja sen tytäryrityksen väliset tai saman emoyrityksen tytäryritysten väliset maksutapahtumat, joita tarjoaa samaan konserniin kuuluva maksupalveluntarjoaja, suljettava tämän asetuksen soveltamisen ulkopuolelle. Maksupalveluksi ei olisi katsottava sitä, että emoyritys tai sen tytäryritys vastaanottaa konsernin puolesta maksutoimeksiantoja ja varoja toimitettaviksi edelleen toiselle maksupalveluntarjoajalle.

(16)  Maksupalvelujen tarjoaminen edellyttää teknisten palvelujen tukea. Teknisiin palveluihin kuuluvat tietojen käsittely ja tallentaminen, maksunvälityspalvelut, luottamusta ja yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden varmentaminen, tieto- ja viestintätekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksutietojen keräämiseen käytettävien kuluttajille tarkoitettujen päätteiden ja laitteiden, maksupalveluissa käytettävät päätteet ja laitteet mukaan luettuna, tarjoaminen ja ylläpitäminen. Maksutoimeksiantopalvelut ja tilitietopalvelut eivät ole teknisiä palveluja.

(17)  Tekniset palvelut eivät ole maksupalveluja, koska teknisten palvelujen tarjoajat eivät saa siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa. Sen vuoksi ne olisi jätettävä maksupalvelujen määritelmän ulkopuolelle. Näihin palveluihin olisi kuitenkin sovellettava tiettyjä vaatimuksia, kuten vaatimusta, joka koskee vastuuta asiakkaan vahvan tunnistamisen soveltamisen tukematta jättämisestä▐.

(18)  Kun otetaan huomioon vähittäismaksumarkkinoiden nopea kehitys sekä uusien maksupalvelujen ja maksuratkaisujen ilmaantuminen, on aiheellista mukauttaa joitakin direktiivin (EU) 2015/2366 määritelmiä markkinatilanteeseen sen varmistamiseksi, että unionin lainsäädäntö pysyy tarkoituksenmukaisena ja teknologianeutraalina.

(19)  Maksutapahtuman toteuttamisessa noudatettavan prosessin ja eri vaiheiden selkiyttäminen on erittäin tärkeää maksutapahtuman osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien sekä asiakkaan vahvan tunnistamisen soveltamisen kannalta. Maksutapahtuman toteuttamiseen johtavan prosessin käynnistää joko maksaja tai maksunsaaja tai se käynnistetään maksajan puolesta. Maksaja käynnistää maksutapahtuman antamalla maksutoimeksiannon. Kun maksutoimeksianto on annettu, maksupalveluntarjoaja tarkistaa, onko maksutapahtuma oikeutettu ja varmennettu, tarvittaessa käyttämällä asiakkaan vahvaa tunnistamista, ja tämän jälkeen maksupalveluntarjoaja validoi maksutoimeksiannon. Tämän jälkeen maksupalveluntarjoaja toteuttaa tarvittavat toimet maksutapahtuman toteuttamiseksi, varojen siirto mukaan lukien.

(20)  Kun otetaan huomioon komission direktiivin (EU) 2015/2366 täytäntöönpanon arvioinnissa yksilöimät ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) direktiivin (EU) 2015/2366 uudelleentarkastelusta 23 päivänä kesäkuuta 2022 antamassa lausunnossa korostamat eriävät näkemykset, on tarpeen selventää maksutilin määritelmää. Ratkaiseva peruste tilin luokittelulle maksutiliksi on se, voidaanko tällaista tiliä käyttää päivittäisten maksutapahtumien hoitoon. Mahdollisuus toteuttaa tililtä maksutapahtumia kolmansille osapuolille ja vastaanottaa niitä kolmansilta osapuolilta on maksutilin käsitteen keskeinen osa. Maksutili olisi sen vuoksi määriteltävä tiliksi, jota käytetään varojen lähettämiseen kolmansille osapuolille ja varojen vastaanottoon niiltä. Kaikki tilit, joilla on nämä ominaisuudet, olisi katsottava maksutiliksi, ja niillä olisi oltava pääsy maksutoimeksianto- ja tilitietopalvelujen tarjoamista varten. Tapaukset, joissa maksutapahtumien toteuttaminen kolmansilta osapuolilta tai kolmansille osapuolille edellyttää toista välittäjätiliä, eivät saisi kuulua maksutilin määritelmän piiriin. Säästötilejä ei käytetä varojen lähettämiseen kolmannelle osapuolelle tai vastaanottamiseen siltä, joten ne jäävät maksutilin määritelmän ulkopuolelle.

(21)  Kun otetaan huomioon uudentyyppisten maksuvälineiden ilmaantuminen ja markkinoilla vallitseva epävarmuus niiden oikeudellisesta luokittelusta, 'maksuvälineen’ määritelmää olisi täsmennettävä edelleen antamalla joitakin esimerkkejä, joilla havainnollistetaan, mitä voidaan pitää maksuvälineenä, teknologianeutraaliuden periaate huomioon ottaen.

(22)  Huolimatta siitä, että maksutapahtuma voidaan käynnistää lähitiedonsiirtoteknologian (Near-Field Communication, NFC) avulla, sen pitäminen täysivertaisena maksuvälineenä olisi haasteellista muun muassa myyntipisteissä tehtävissä lähimaksuissa asiakkaan vahvan tunnistamisen osalta ja maksupalveluntarjoajan vastuujärjestelmän osalta. NFC-tekniikkaa olisi sen vuoksi pikemminkin pidettävä maksuvälineen toimintona eikä maksuvälineenä sinänsä.

(23)  Direktiivissä (EU) 2015/2366 olevassa ’maksuvälineen’ määritelmässä viitataan ’henkilökohtaiseen laitteeseen’. Koska markkinoilla on ennalta maksettuja maksukortteja, joissa ei ole korttiin painettuna välineen haltijan nimeä, kyseisen viittauksen käyttäminen voisi jättää nämä kortit maksuvälineen määritelmän ulkopuolelle. Sen vuoksi ’maksuvälineen’ määritelmää olisi muutettava siten, että siinä viitataan ”yksilöllisiin” laitteisiin eikä ”henkilökohtaisiin” laitteisiin, ja selvennetään, että rahakortit, joiden haltijan nimeä ei ole painettu kortille, kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(24)  Niin kutsuttuja digitaalisia pass through -lompakoita, joihin sisältyy olemassa olevan maksuvälineen, esimerkiksi maksukortin, tokenisaatio, on pidettävä teknisinä palveluina, ja ne olisi näin ollen jätettävä maksuvälineen määritelmän ulkopuolelle, koska komission mukaan tokenia ei voida pitää itsessään maksuvälineenä vaan pikemminkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/751 2 artiklan 21 alakohdassa tarkoitettuna ’maksusovelluksena’(11). Eräitä muita digitaalisten lompakkojen ryhmiä, joihin kuuluvat ennakkomaksuverkkolompakot, kuten maksun useassa vaiheessa välittävät lompakot (staged wallet), joihin käyttäjät voivat tallettaa rahaa tulevia verkko-ostoksia varten, olisi pidettävä maksuvälineenä ja niiden myöntämistä maksupalveluna.

(25)  Direktiivin (EU) 2015/2366 hyväksymisen jälkeinen teknologian kehitys on muuttanut tapaa, jolla tilitietopalveluja tarjotaan. Näitä palveluja tarjoavat yritykset tarjoavat maksupalvelunkäyttäjille kootusti reaaliaikaista tietoa yhdestä tai useammasta maksutilistä, joita yksi tai useampi maksupalveluntarjoaja ylläpitää ja joihin pääsee tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan verkkorajapinnan kautta. Maksupalvelunkäyttäjät voivat siten saada jäsennellyn kokonaiskuvan maksutileistään välittömästi ja minä hyvänsä ajankohtana.

(26)  Komission arvioinnissa korostettiin, että joskus toimiluvan saaneet tilitietopalvelun tarjoajat eivät toimita yhdistämiään maksutilitietoja kuluttajalle, jolta ne ovat saaneet luvan päästä tietoihin ja yhdistää ne, vaan toiselle osapuolelle, jotta se voi tarjota kuluttajalle muita palveluja tietoja käyttäen. Tämän toiminnan kuulumisesta säännellyn tilitietopalvelun piiriin on kuitenkin eriäviä näkemyksiä. Komissio katsoo, että avoimeen pankkitoimintaan perustuvan liiketoimintamallin kehitys lisensointipalveluiksi (license-as-a-service) voi tuottaa innovatiivisia, datapohjaisia palveluja, joista hyötyvät viime kädessä loppukäyttäjät. Tämän liiketoimintamallin avulla loppukäyttäjät voivat sallia maksutilitietojensa käytön saadakseen muita kuin maksupalveluja, kuten luotonantoa, kirjanpitoa ja luottokelpoisuuden arviointia. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että maksupalvelunkäyttäjät tietävät tarkasti, kenellä on pääsy heidän maksutilitietoihinsa, millä oikeudellisilla perusteilla ja mihin tarkoitukseen. Maksupalvelunkäyttäjille olisi tehtävä täysin selväksi tietojen siirtäminen toiselle yritykselle, ja näiden olisi annettava siihen lupa. Tämä uusi, avoimeen pankkitoimintaan pohjautuva liiketoimintamalli edellyttää tilitietopalvelujen määritelmän muuttamista, jotta voidaan selventää, että toimiluvan saaneen tilitietopalvelun tarjoajan yhdistämät tiedot voidaan toimittaa kolmannelle osapuolelle, jotta kyseinen kolmas osapuoli voi loppukäyttäjän luvalla tarjota tälle toista palvelua. Jotta kuluttajille tarjottaisiin riittävä suoja heidän maksutilitietojensa osalta ja oikeusvarmuus heidän tietojaan käyttävien yhteisöjen asemasta, säännellyn yhteisön olisi aina tarjottava maksutilien tietojen yhdistämispalvelua lisenssin pohjalta, vaikka tiedot lopulta siirrettäisiin toiselle palveluntarjoajalle.

(27)  Rahansiirto on maksupalvelu, joka tavallisesti perustuu maksajan käteissuoritukseen, ilman maksutilin perustamista maksajan tai maksunsaajan nimiin, maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää vastaavan määrän edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle. Joissain jäsenvaltioissa valintamyymälät, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää palvelua muun muassa kaasu-, sähkö- ja vesilaskujen sekä muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Näitä laskunmaksupalveluja olisi pidettävä rahansiirtona.

(28)  Varojen määritelmän olisi katettava ▐vähittäiskäyttöön liikkeeseen laskettu keskuspankkiraha, mukaan lukien setelit ja kolikot, sekä mahdollinen tuleva digitaalinen keskuspankkivaluutta, sähköinen raha ja liikepankkiraha. Keskuspankkirahan, joka on laskettu liikkeeseen keskuspankin ja liikepankkien välillä eli tukkukäyttöön, ei pitäisi kuulua määritelmän piiriin.

(29)  Kryptovarojen markkinoista 31 päivänä toukokuuta 2023 annetussa asetuksessa (EU) 2023/1114 säädetään, että sähköisen rahan tokenit katsotaan sähköiseksi rahaksi kyseisestä asetusta sovellettaessa. Jotta vältyttäisiin päällekkäisiltä vaatimuksilta, on tärkeää, että tämän asetuksen säännöksissä määritetään selkeästi ne tapaukset, jolloin sähköisen rahan tokenien olisi kuitenkin kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(30)  Sähköisen rahan haltijan luottamuksen säilyttämiseksi sähköisen rahan on oltava lunastettavissa. Lunastettavuus ei itsessään merkitse sitä, että sähköistä rahaa vastaan vastaanotettuja varoja tarvitsisi pitää direktiivissä 2013/36/EU(12) tarkoitettuina talletuksina tai muina takaisinmaksettavina varoina. Lunastettavuuden olisi oltava mahdollista milloin tahansa nimellisarvoon saakka, siten, että lunastettavuudelle ei voida sopia vähimmäiskynnysarvoa. Lunastettavuus olisi yleensä taattava maksutta. Olisi kuitenkin voitava pyytää oikeasuhteista ja kustannuksiin perustuvaa maksua sanotun kuitenkaan rajoittamatta veroja tai sosiaalikysymyksiä koskevan lainsäädännön tai muun unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille asetettujen velvollisuuksien, kuten rahanpesun ja terrorismin estämiseksi annettujen säännösten, varojen jäädyttämistä koskevien toimien tai rikosten ehkäisemistä ja rikostutkintaa koskevien erityistoimien soveltamista.

(31)  Maksupalveluntarjoajat tarvitsevat pääsyn maksujärjestelmiin tarjotakseen maksupalveluja käyttäjille. Näihin maksujärjestelmiin kuuluvat tavallisesti neljän osapuolen korttijärjestelyt ja merkittävät tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät. Jotta varmistetaan erilaisten toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajaryhmien yhtäläinen kohtelu kaikkialla unionissa, on tarpeen selventää säännöt, jotka koskevat pääsyä maksujärjestelmiin. Tällainen pääsy voi olla suora tai välillinen kyseisen maksujärjestelmän toisen osallistujan kautta. Pääsyyn olisi sovellettava vaatimuksia, joilla varmistetaan maksujärjestelmien eheys ja vakaus. Tämän vuoksi maksujärjestelmäoperaattorin olisi tehtävä riskinarviointi maksupalveluntarjoajasta, joka hakee suoraa osallistumista; riskinarvioinnissa olisi tarkasteltava kaikkia merkityksellisiä riskejä, mukaan lukien tapauksen mukaan selvitysriski, operatiivinen riski, luottoriski, likviditeettiriski ja liiketoimintariski. Kunkin maksupalveluntarjoajan olisi maksujärjestelmän jäsenyyttä hakiessaan vastattava valitsemansa järjestelmän riskeistä ja toimitettava maksujärjestelmälle näyttö siitä, että sen sisäiset järjestelyt ovat riittävän vahvat kaikentyyppisten riskien varalta. Maksujärjestelmäoperaattorin olisi hylättävä maksupalveluntarjoajan suoraa osallistumista koskeva hakemus vain, jos maksupalveluntarjoaja ei pysty noudattamaan järjestelmän sääntöjä tai aiheuttaa kohtuuttoman suuren riskin.

(31 a)   Jotta nk. front-end-maksupalveluntarjoajat voivat käsitellä digitaalisia maksuja verkossa tai sen ulkopuolella, on olennaisen tärkeää, että heillä on pääsy mobiililaitteiden NFC-teknologiaan. Kyseisen teknologian komponentteja ovat erityisesti mutta eivät yksinomaan NFC-antennit ja mobiililaitteiden niin kutsutut suojatut elementit [esimerkiksi älykortti (UICC), sisäänrakennettu suojattu elementti (eSE) ja microSD)]. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että mobiililaitteiden alkuperäiset laitevalmistajat tai sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat eivät epäisi NFC-antennien ja suojattujen elementtien käyttöoikeutta, kun niitä tarvitaan maksupalvelujen tarjoamiseen. Tämän varmistamiseksi maksupalvelujen tarjoajilla olisi digitaalitalouden alalla oltava oikeus tallentaa ohjelmistoja asiaankuuluvien mobiililaitteiden laitteistoihin, jotta maksutapahtumat ovat teknisesti mahdollisia sekä verkossa että sen ulkopuolella. Tätä varten mobiililaitteiden alkuperäiset valmistajat ja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat olisi velvoitettava tarjoamaan oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin pääsy kaikkiin laitteisto- ja ohjelmistokomponentteihin, kun niitä tarvitaan verkossa ja sen ulkopuolella suoritettaviin maksutapahtumiin. Tällaiset toimijat olisi kaikissa tapauksissa velvoitettava tarjoamaan mobiililaitteissa riittävästi kapasiteettia sellaisia asiaankuuluvia laitteisto- ja ohjelmisto-ominaisuuksia varten, joita tarvitaan maksutapahtumien käsittelyyn verkossa ja varojen tallettamiseen mobiililaitteisiin verkon ulkopuolella suoritettavia maksutapahtumia varten. Tällä velvoitteella ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/1925(13) 6 artiklan 7 kohdan soveltamista. Kyseisessä kohdassa velvoitetaan portinvartijat tarjoamaan yhteentoimivuuden takaamiseksi maksutta pääsy mobiililaitteiden käyttöjärjestelmään ja laitteisto- tai ohjelmisto-ominaisuuksiin ja mahdollistamaan tosiasiallinen yhteentoimivuus niiden kanssa ja sitä sovelletaan nykyisiin ja uusiin digitaalisiin maksuvälineisiin.

(32)  Maksujärjestelmäoperaattoreilla olisi oltava käytössä pääsyä koskevat säännöt ja menettelyt, jotka ovat oikeasuhteisia, puolueettomia, syrjimättömiä ja avoimia. Maksujärjestelmäoperaattorien olisi kohdeltava maksulaitoksia osallistumisen osalta syrjimättömällä tavalla, jos järjestelmäsääntöjä voidaan noudattaa ja jos järjestelmään ei kohdistu riskiä, jota ei voida hyväksyä. Tällaisia järjestelmiä ovat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY(14) mukaisesti nimetyt järjestelmät. Tapauksissa, joissa kyseinen maksujärjestelmä on jo Euroopan keskuspankkijärjestelmän valvonnassa Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 795/2014(15) nojalla, valvovan keskuspankin tai -pankkien olisi valvottava kyseisten sääntöjen noudattamista valvonnassaan. Muiden maksujärjestelmien kohdalla jäsenvaltioiden olisi nimettävä kansallisia toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että maksujärjestelmien infrastruktuurin haltijat noudattavat tällaisia vaatimuksia.

(33)  Maksupalveluntarjoajien tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi maksujärjestelmään osallistujan, joka tarjoaa tällaiseen järjestelmään liittyviä palveluja toimiluvan saaneelle tai rekisteröidylle maksupalveluntarjoajalle, olisi pyynnöstä annettava myös kaikille muille toimiluvan saaneille tai rekisteröidyille maksupalveluntarjoajille pääsy näihin palveluihin objektiivisella, oikeasuhteisella ja syrjimättömällä tavalla.

(34)  Maksujärjestelmiin pääsyä koskevia säännöksiä ei saisi soveltaa järjestelmiin, jotka ovat yksittäisen maksupalveluntarjoajan perustamia ja hoitamia. Tällaiset maksujärjestelmät voivat joko kilpailla suoraan muiden maksujärjestelmien kanssa tai niille ominaiseen tapaan toimia markkinaraossa, jota muut maksujärjestelmät eivät kata. Tällaisiin järjestelmiin sisältyy kolmen osapuolen järjestelyjä, kuten kolmen osapuolen korttijärjestelyjä, siltä osin kuin järjestelmät eivät koskaan toimi tosiasiallisina neljän osapuolen korttijärjestelminä muun muassa hyödyntämällä luvanhaltijoita, asiamiehiä tai rinnakkaiskäyttökumppaneita. Tällaisiin järjestelmiin sisältyy tavallisesti myös televiestintäpalveluntarjoajien tarjoamia maksupalveluja, joissa järjestelyn hoitaja tarjoaa maksupalvelun sekä maksajalle että maksunsaajalle, ja pankkiryhmittymien sisäisiä järjestelmiä. Jotta edistettäisiin kilpailua, jota tällaiset suljetut maksujärjestelmät voivat tarjota vakiintuneen aseman saavuttaneille maksujärjestelmille, kolmansille osapuolille ei pitäisi myöntää pääsyä näihin suljettuihin ja suojattuihin maksujärjestelmiin. Tällaisiin suljettuihin järjestelmiin olisi kuitenkin sovellettava aina unionin tason ja kansallisia kilpailusääntöjä, joissa saatetaan vaatia pääsyn myöntämistä järjestelmiin tehokkaan kilpailun ylläpitämiseksi maksumarkkinoilla.

(35)  Maksulaitosten on voitava avata tili luottolaitoksessa ja ylläpitää sitä, jotta ne voivat täyttää asiakkaiden varojen turvaamista koskevat toimilupavaatimukset. Kuten erityisesti EPV osoitti 5 päivänä tammikuuta 2022 antamassaan lausunnossa(16), huolimatta direktiivissä (EU) 2015/2366 vahvistetuista maksulaitoksen tilejä liikepankissa koskevista säännöksistä, jotkin maksulaitokset tai maksulaitostoimilupaa hakevat yritykset kohtaavat edelleen joissakin luottolaitoksissa käytäntöjä, joiden perusteella ne joko kieltäytyvät avaamasta tiliä tai sulkevat olemassa olevan tilin, koska rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskin katsotaan olevan suurempi. Nämä riskienvähentämiskäytännöt aiheuttavat maksulaitoksille merkittäviä kilpailuhaasteita.

(36)  Luottolaitosten olisi sen vuoksi tarjottava maksutilejä maksulaitoksille ja maksulaitostoimiluvan hakijoille sekä niiden asiamiehille ja jakelijoille, lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa pyynnön epäämiselle on painavia perusteita. Tähän säännökseen on tarpeen sisällyttää maksulaitostoimiluvan hakijat, koska pankkitili asiakkaiden varojen turvaamista varten on edellytys maksulaitostoimiluvan saamiselle. Kieltäytymisperusteisiin olisi sisällyttävä vakavat perusteet epäillä maksulaitoksen harjoittamaa tai sen välityksellä harjoitettua laitonta toimintaa tai liiketoimintamallia tai riskiprofiilia, joka aiheuttaa vakavia riskejä tai joka aiheuttaa luottolaitokselle liiallisia säännösten noudattamisesta johtuvia kustannuksia. Esimerkiksi liiketoimintamallit, joissa maksulaitokset käyttävät laajaa asiamiesten verkostoa, voivat aiheuttaa merkittäviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien säännösten noudattamisesta johtuvia kustannuksia. Maksulaitoksella olisi oltava oikeus hakea muutosta luottolaitoksen kieltäytymiseen jäsenvaltion nimeämältä toimivaltaiselta viranomaiselta. Tämän muutoksenhakuoikeuden käyttämisen helpottamiseksi luottolaitosten olisi perusteltava tilin tarjoamisesta kieltäytyminen tai tilin sulkeminen kirjallisesti ja tarkasti. Perusteluissa olisi viitattava kyseessä olevaan maksulaitokseen liittyviin erityispiirteisiin eikä yleisiin tai yleisluonteisiin näkökohtiin. Jotta toimivaltaisten viranomaisten olisi helpompi käsitellä tilin epäämistä tai lopettamista koskevia valituksia ja niiden perusteita, EPV:n olisi laadittava tekniset täytäntöönpanostandardit, joilla yhdenmukaistetaan tällaisten perusteiden esittäminen.

(37)  Jotta maksupalvelunkäyttäjät voisivat tehdä tietoon perustuvia valintoja ja valita helposti maksupalveluntarjoajansa unionissa, maksupalvelunkäyttäjien olisi saatava vertailukelpoisia ja selkeitä tietoja maksupalveluista. Jotta voidaan varmistaa, että maksupalvelunkäyttäjät saavat tarvittavat, riittävät ja ymmärrettävät tiedot maksupalvelusopimuksesta ja maksutapahtumista, on tarpeen täsmentää ja yhdenmukaistaa maksupalveluntarjoajien velvoitteita, jotka koskevat tietojen antamista maksupalvelunkäyttäjille.

(38)  Toimittaessaan vaadittuja tietoja maksupalvelunkäyttäjille maksupalveluntarjoajien olisi otettava huomioon maksupalvelunkäyttäjien tarpeet sekä käytännön näkökohdat ja kustannustehokkuus maksupalvelusopimuksesta riippuen. Maksupalveluntarjoajien olisi joko kommunikoitava aktiivisesti sopivana ajankohtana ilman maksupalvelunkäyttäjän kehotusta tai niiden olisi pyynnöstä asetettava tiedot maksupalvelunkäyttäjien saataville. Jälkimmäisessä tilanteessa maksupalvelunkäyttäjien olisi toimittava aktiivisesti tietojen saamiseksi, kuten pyytämällä niitä nimenomaisesti maksupalveluntarjoajilta, kirjautumalla sisään pankkitiliin liittyvään postilaatikkoon tai tulostamalla tiliotteita pankkikorttia käyttäen. Tällaisia tapauksia varten maksupalveluntarjoajien olisi varmistettava, että tietoihin pääsy on mahdollinen, ja että tiedot ovat maksupalvelunkäyttäjien saatavilla.

(39)  Koska kuluttajat ja yritykset eivät ole samassa haavoittuvassa asemassa, nämä ryhmät eivät tarvitse samantasoista suojaa. Vaikka on tärkeää taata kuluttajien oikeudet säännöksin, joista ei voi poiketa sopimuksella, on kohtuullista sallia yritysten ja organisaatioiden sopia toisin, kun ne eivät toimi suhteessa kuluttajiin. Tällaiset sopimukset voisivat säännellä sitä, sovelletaanko asiakkaan vahvaa tunnistamista. Komission suosituksessa 2003/361/EY(17) määriteltyjä mikroyrityksiä voidaan kohdella samalla tavalla kuin kuluttajia. Tiettyjä sääntöjä olisi aina sovellettava käyttäjän asemasta riippumatta.

(40)  Kuluttajansuojan korkean tason säilyttämiseksi kuluttajilla olisi oltava oikeus saada maksutta tietoa palveluehdoista ja -hinnoista ennen sitovan maksupalvelusopimuksen tekemistä. Jotta kuluttajat voisivat vertailla maksupalveluntarjoajien tarjoamia palveluja ja ehtoja ja riitatapauksissa tarkistaa sopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvoitteensa, kuluttajien olisi voitava pyytää kyseisiä tietoja ja puitesopimusta paperimuodossa maksutta ja milloin tahansa sopimussuhteen aikana.

(41)  Avoimuuden lisäämiseksi maksupalveluntarjoajien olisi annettava perustiedot toteutetuista maksutapahtumista ilman kuluttajalle aiheutuvia lisäkustannuksia. Kun kyse on erillisestä maksutapahtumasta, maksupalveluntarjoaja ei saisi veloittaa erikseen tällaisista tiedoista. Vastaavasti maksupalveluntarjoajien olisi annettava maksutta ja kuukausittain myöhemmät tiedot puitesopimuksen mukaisista maksutapahtumista. Ottaen kuitenkin huomioon hinnoittelun avoimuuden tärkeyden sekä asiakkaiden toisistaan poikkeavat tarpeet, sopimuksen osapuolten olisi kuitenkin voitava sopia, että useammin annettavista tiedoista tai lisätiedoista peritään maksu.

(42)  Pienmaksuvälineiden olisi oltava halpa ja helppokäyttöinen vaihtoehto hinnaltaan edullisten tavaroiden ja palvelujen maksamiseen, eikä niihin saisi kohdistaa liiallisia vaatimuksia. Niitä koskevat tietojenantovaatimukset ja niiden toteuttamista koskevat säännöt olisi sen vuoksi rajoitettava koskemaan olennaisia tietoja ottaen huomioon myös tekniset ominaisuudet, joita pienmaksuvälineillä voidaan oikeutetusti odottaa olevan. Kevyemmistä vaatimuksista huolimatta maksupalvelunkäyttäjillä olisi oltava riittävä suoja ottaen huomioon, että kyseisiin maksuvälineisiin ja erityisesti ennalta maksettuihin maksuvälineisiin liittyvät riskit ovat vähäisiä.

(43)  Erillisissä maksutapahtumissa maksupalveluntarjoajan olisi omasta aloitteestaan annettava aina olennaiset tiedot. Koska maksaja on yleensä läsnä maksutoimeksiantoa antaessaan, kaikissa tapauksissa ei olisi oltava tarpeen, että tiedot toimitetaan paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Maksupalveluntarjoajien olisi voitava antaa tietoja suullisesti tai saattaa ne muutoin helposti saataville, kuten pitämällä maksupalvelun ehdot esillä toimitiloissaan olevalla ilmoitustaululla. Tietoja olisi annettava myös siitä, missä yksityiskohtaisemmat lisätiedot ovat saatavilla, kuten verkkosivustolla. Maksupalveluntarjoajien olisi kuitenkin annettava olennaisen tärkeät tiedot kuluttajan sitä pyytäessä myös paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä.

(44)  Vaadittujen tietojen olisi oltava oikeassa suhteessa käyttäjien tarpeisiin. Yksittäistä maksutapahtumaa koskevien tiedonantovaatimusten olisi oltava erilaiset kuin tietojenantovaatimukset, jotka koskevat useista maksutapahtumista muodostuvaan kokonaisuuteen sovellettavaa puitesopimusta.

(45)  Jotta maksupalvelunkäyttäjät voisivat tehdä tietoon perustuvan valinnan, heidän olisi voitava verrata pankkiautomaattien palvelumaksuja muiden palveluntarjoajien veloittamiin palvelumaksuihin. Maksupalveluntarjoajien olisi käteisautomaattien palvelumaksujen avoimuuden lisäämiseksi annettava maksupalvelunkäyttäjille maksutapahtumaa käynnistettäessä tiedot kaikista unionin alueella tehtäviin pankkiautomaattinostoihin sovellettavista palvelumaksuista erilaisissa tilanteissa riippuen siitä, mistä käteisautomaatista maksupalvelunkäyttäjät nostavat käteisrahaa. Luottolaitosten ylläpitämissä pankkiautomaateissa olisi erityisesti asetettava näkyville rahamäärinä kaikki kiinteät maksut, jotka käyttäjän odotetaan maksavan nostettaessa käteistä kyseisen luottolaitoksen pankkiautomaatista. Kiinteä maksu olisi esitettävä siinä vaiheessa tai sitä ennen, kun käyttäjä syöttää korttinsa pankkiautomaattiin tai vie korttinsa automaatin lähilukulaitteen päälle käteisen nostoprosessin käynnistämiseksi. Avoimuuden lisääminen tarkoittaa myös sitä, että maksupalveluntarjoaja antaa entistä paremmin valuutanvaihtoon liittyvää tietoa tarvittaessa.

(46)  Puitesopimukset ja niiden soveltamisalaan kuuluvat maksutapahtumat ovat yleisempiä ja taloudellisesti merkittävämpiä kuin erilliset maksutapahtumat. Jos on olemassa maksutili tai erityinen maksuväline, puitesopimusta edellytetään. Sen vuoksi ennen puitesopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevien vaatimusten olisi oltava kattavia, ja tiedot olisi aina annettava paperilla tai muulla pysyvällä välineellä. Maksupalveluntarjoajien ja maksupalvelunkäyttäjien olisi kuitenkin voitava sopia puitesopimuksessa tavasta, jolla toteutuneita maksutapahtumia koskevat myöhemmät tiedot on annettava.

(47)  Sopimusmääräykset eivät saisi olla unionissa laillisesti asuvia kuluttajia syrjiviä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella. Jos puitesopimuksessa määrätään oikeudesta estää maksuvälineen käyttö objektiivisesti perustelluista syistä, maksupalveluntarjoajalla ei saisi olla mahdollisuutta vedota tähän oikeuteen pelkästään siksi, että maksupalvelunkäyttäjä on vaihtanut asuinpaikkaansa unionissa.

(48)  Korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava kuluttajan edun mukaisesti ylläpitää tai ottaa käyttöön puitesopimuksen ehtojen yksipuolista muuttamista koskevia rajoituksia tai kieltoja esimerkiksi silloin, kun tällaiseen muutokseen ei ole perusteltua syytä.

(49)  Maksupalvelunkäyttäjien liikkuvuuden helpottamiseksi käyttäjien olisi voitava irtisanoa puitesopimus veloituksetta. Jos maksupalvelunkäyttäjä irtisanoo sopimuksen alle kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulosta, maksupalveluntarjoajien olisi kuitenkin voitava periä palvelumaksuja, jotka ovat oikeassa suhteessa niihin kustannuksiin nähden, joita aiheutuu siitä, että käyttäjä sanoo puitesopimuksen irti. Jos maksupalveluja tarjotaan puitesopimuksen nojalla yhdessä maksupalvelujen tarjoamista tukevien teknisten palvelujen kanssa (kuten maksupalveluissa käytettävien päätelaitteiden vuokraus), maksupalvelunkäyttäjiä ei saisi pakottaa valitsemaan maksupalveluntarjoajaansa teknisiä palveluja koskevissa sopimuslausekkeissa vahvistetuilla ankarammilla ehdoilla. Kilpailun säilyttämiseksi tällaisiin sopimusehtoihin olisi sovellettava puitesopimuksessa vahvistettuja irtisanomismaksuja koskevia vaatimuksia. Sovittu irtisanomisaika saisi kuluttajille olla enintään yksi kuukausi ja maksupalveluntarjoajille vähintään kaksi kuukautta. Nämä säännöt eivät saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajan velvollisuuteen irtisanoa maksupalvelusopimus poikkeusolosuhteissa muun asiaankuuluvan unionin tai kansallisen säädöksen nojalla, kuten sellaisen, joka koskee rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, toimenpiteitä varojen jäädyttämiseksi tai rikosten torjuntaan ja tutkintaan liittyvää yksittäistä toimenpidettä.

(50)  Vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi unionin sisällä ja unionista kolmanteen maahan toteutettavien tilisiirtojen ja rahalähetysten yhteydessä valuutan muuntamisesta perittävät arvioidut palvelumaksut olisi ilmaistava samalla tavalla eli kokonaismäärän prosenttimääräisenä korotuksena Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011(18) mukaisesta valuutan vertailuarvosta, ja muodostuva valuutan muuntamisesta perittävä palvelumaksu olisi ilmaistava siinä valuutassa olevana rahamääränä, jota asiakas käyttää valuutanmuunnon käynnistämiseksi. Tällaisten vertailuarvojen tarkkuus ja koskemattomuus, joka varmistetaan kyseisellä asetuksella käyttöön otetulla vertailuarvon hallinnoijia koskevalla järjestelmällä, suojaa maksupalveluntarjoajien asiakkaiden ja valuutanmuuntopalveluja tarjoavien osapuolten etuja. Maksupalveluntarjoajan olisi käytettävä samaa vertailuarvoa johdonmukaisesti ja molempiin suuntiin tehtävissä valuutanmuunnoissa. Kun tässä asetuksessa viitataan ”palvelumaksuihin”, sen olisi tarvittaessa katettava myös valuutan muuntamisesta aiheutuvat kulut.

(51)  Kokemusten mukaan palvelumaksujen jakaminen maksajan ja maksunsaajan kesken on tehokkain järjestelmä, sillä se helpottaa automaattista maksujenkäsittelyä. Sen vuoksi olisi säädettävä, että maksupalveluntarjoajien on veloitettava palvelumaksut kulut suoraan maksajalta ja maksunsaajalta. Veloitettavien palvelumaksujen määrä voi olla myös nolla, koska säännöt eivät saisi vaikuttaa käytäntöihin, joissa maksupalveluntarjoaja ei veloita kuluttajilta maksuja näiden tilien hyvittämisestä. Sopimusehdoista riippuen maksupalveluntarjoaja voi vastaavasti veloittaa ainoastaan maksunsaajalta maksuja maksupalvelun käytöstä, jolloin maksajalle ei aiheudu kuluja. On mahdollista, että maksujärjestelmät veloittavat palvelumaksuja liittymismaksun muodossa. Siirrettävää määrää ja veloitettavia palvelumaksuja koskevilla säännöksillä ei ole suoraa vaikutusta hinnoitteluun maksupalveluntarjoajien tai välittäjien välillä.

(52)  Lisämaksu on kauppiaiden kuluttajilta veloittama palvelumaksu, joka lisätään tavaroiden ja palvelujen hintaan, kun kuluttaja käyttää tiettyä maksutapaa. Yksi syy lisämaksujen perimiseen on kuluttajien ohjaaminen halvempiin tai tehokkaampiin maksuvälineisiin, mikä edistää kilpailua vaihtoehtoisten maksutapojen välillä. Direktiivillä (EU) 2015/2366 käyttöön otetussa järjestelmässä maksunsaajat eivät voineet veloittaa palvelumaksuja sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joiden siirtohintoja säännellään asetuksen (EU) 2015/751 II luvun nojalla, eli kuluttajien pankki- ja luottokorteista, jotka on myönnetty neljän osapuolen maksukorttijärjestelmissä, sekä maksupalveluista, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 260/2012(19), eli euromääräisistä tilisiirto- ja suoraveloitustapahtumista unionissa. Jäsenvaltiot saivat direktiivin (EU) 2015/2366 nojalla kieltää edelleen maksunsaajan oikeuden veloittaa palvelumaksuja tai rajoittaa tätä oikeutta, ottaen huomioon tarpeen edistää kilpailua ja tehokkaiden maksuvälineiden käyttöä. Tätä lähestymistapaa on syytä yhdenmukaistaa, jotta voidaan edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä unionissa, ja siten on tarpeen kieltää lisämaksujen veloittaminen kokonaan koko unionissa.

(53)  ▐ Direktiivin (EU) 2015/2366 arvioinnissa komissio ▐ havaitsi, että yhdenmukaistaminen on puutteellista, mikä mahdollistaa lisämaksujen perimisen maksuvälineistä sekä erilaiset tulkinnat lisämaksukiellon piiriin kuuluvista maksuvälineistä. Sen vuoksi on tarpeen nimenomaisesti laajentaa lisämaksukielto koskemaan kaikkia tilisiirtoja ja suoraveloituksia eikä pelkästään asetuksen (EU) N:o 260/2012 soveltamisalaan kuuluvia tilisiirtoja ja suoraveloituksia, kuten direktiivissä (EU) 2015/2366 säädettiin.

(54)  Tilitietopalvelut ja maksutoimeksiantopalvelut, joista käytetään usein yhteistä nimitystä ’avoimen pankkitoiminnan palvelut’, ovat maksupalveluja, joissa maksupalveluntarjoajilla, jotka eivät pidä hallussaan tilinomistajan varoja eivätkä ylläpidä maksutiliä, on käyttöoikeus maksupalvelunkäyttäjän tietoihin. Tilitietopalvelut mahdollistavat käyttäjän tietojen yhdistämisen maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä eri tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien kanssa yhdessä paikassa. Maksutoimeksiantopalvelut mahdollistavat maksun (kuten tilisiirron tai suoraveloituksen) käynnistämisen käyttäjän tililtä käyttäjälle ja maksunsaajalle sopivalla tavalla käyttämättä maksukortin kaltaista välinettä.

(55)  Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi sallittava tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien pääsy maksutilitietoihin, jos maksupalvelunkäyttäjällä on pääsy maksutiliin verkossa ja jos maksupalvelunkäyttäjä on antanut siihen luvan. Direktiivi (EU) 2015/2366 perustui periaatteeseen, joka koskee pääsyä maksutilitietoihin ilman, että tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien välillä olisi sopimussuhde, minkä seurauksena tietoihin pääsystä ei käytännössä ollut mahdollista periä palvelumaksua. Tietoihin pääsy avoimessa pankkitoiminnassa on direktiivin (EU) 2015/2366 soveltamisen jälkeen tapahtunut sopimukseen perustumattomalta pohjalta ja veloituksetta. Jos säännellyistä datansaantipalveluista veloitettaisiin palvelumaksu, jota ei ole tähän mennessä veloitettu, vaikutus näiden palvelujen tarjonnan jatkumiseen ja siten kilpailuun ja innovointiin maksumarkkinoilla voisi olla hyvin merkittävä. Tämä periaate olisi näin ollen säilytettävä. Tämän lähestymistavan säilyttäminen on yhdenmukainen datan oikeudenmukaista saatavuutta ja käyttöä koskevista yhdenmukaisista säännöistä annetun asetusehdotuksen (datasäädös)(20) III ja IV luvun ja erityisesti kyseisen ehdotuksen 9 artiklan 3 kohdan kanssa, joka koskee korvauksia, joihin tämä asetus ei vaikuta. Komission ehdotuksessa asetukseksi rahoitusdatan saatavuudesta säädetään mahdollisesta datan saatavuudesta maksettavasta korvauksesta, joka kuuluu mainitun asetuksen soveltamisalaan. Näin ollen tällainen järjestelmä poikkeaisi tällä asetuksella säännellystä järjestelmästä. Tämä erilainen kohtelu on perusteltua sen vuoksi, että toisin kuin maksutilitietoihin pääsyä, jota säännellään unionin lainsäädännöllä direktiivin (EU) 2015/2366 voimaantulon jälkeen, muun rahoitusdatan saatavuuteen ei ole vielä sovellettu unionin sääntelyä. Näin ollen häiriön vaaraa ei ole, sillä toisin kuin maksutilitietoihin pääsyn kohdalla, nämä markkinat ovat kehittymässä, ja niitä säännellään ensimmäistä kertaa rahoitusdatan saatavuutta koskevalla asetuksella.

(56)  Tiliä ylläpitävät maksupalveluntarjoajat ja tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat voivat perustaa sopimussuhteen, myös monenvälisen sopimusjärjestelyn (esim. järjestelmän) puitteissa, maksutilitietoihin pääsystä ja muiden kuin tässä asetuksessa edellytettyjen avoimen pankkitoiminnan palvelujen tarjoamisesta ja määrätä tässä yhteydessä niistä mahdollisesta maksettavista korvauksista. Esimerkki tällaisista lisäarvopalveluista, joita tarjotaan niin kutsuttujen premium-tason sovellusrajapintojen kautta, on mahdollisuus ajoittaa tulevia muuttuvia toistuvia maksuja. Tällaisista palveluista maksettavien korvausten olisi oltava ehdotetun datasäädöksen III ja IV luvun mukaisia sen soveltamispäivän jälkeen, ja erityisesti korvauksia koskevan 9 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia. Tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien pääsyn tämän asetuksen nojalla säänneltyihin maksutilitietoihin ilman sopimussuhdetta koskevaa vaatimusta ja siten ilman palvelumaksun veloittamista olisi oltava aina mahdollista myös tapauksissa, joissa on käytössä monenvälinen sopimusjärjestely (esim. järjestelmä) ja joissa samat tiedot ovat saatavilla myös osana mainittua monenvälistä sopimusjärjestelyä.

(57)  Jotta tietoihin pääsyssä ja tietojenvaihdossa voidaan taata korkeatasoinen tietoturva, pääsy maksutileille ja niiden tietoihin olisi erityisolosuhteita lukuun ottamatta annettava tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajille ’avointa pankkitoimintaa’ varten suunnitellun ja erityisen rajapinnan, kuten palvelurajanpinnan, kautta. Tätä varten tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi luotava turvallinen viestiyhteys tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien kanssa. Jotta vältettäisiin epävarmuus siitä, kuka käyttää maksupalvelunkäyttäjän tietoja, erityisen rajapinnan olisi mahdollistettava tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien tunnistautuminen tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle sekä kaikkien tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjälle tarjoamien tunnistamismenettelyjen käyttö. Tilitietopalvelun tarjoajien ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien olisi pääsääntöisesti käytettävä pääsyä varten varattua rajapintaa, eivätkä ne sen vuoksi saisi käyttää tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan asiakasrajapintaa tietoihin pääsyä varten, lukuun ottamatta tapauksia, joissa erityinen rajapinta ei toimi tai ole käytettävissä tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Tällaisissa tapauksissa niiden toiminnan jatkuvuus vaarantuisi, jos ne eivät pääsisi käsiksi tietoihin, joita varten niille on myönnetty toimilupa. On välttämätöntä, että tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat saavat aina käyttöönsä asiakkaidensa palvelemiseksi välttämättömät tiedot.

(57 a)  Tiliä ylläpitäviä maksupalveluntarjoajia ei pitäisi vaatia erityisen rajapinnan ollessa poissa käytöstä tarjoamaan muuta vaihtoehtoista rajapintaa kuin se rajapinta, jota tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja käyttää tunnistamiseen ja viestintään käyttäjiensä kanssa maksutilitietoihin pääsemiseksi.

(58)  Erityisen rajapinnan sujuvan käytön helpottamiseksi tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi dokumentoitava sen tekniset eritelmät asianmukaisesti ja asetettava niistä tiivistelmä julkisesti saataville. Jotta avoimen pankkitoiminnan palvelujen tarjoajat voisivat valmistella asianmukaisesti tulevaa tietojen käyttöoikeuttaan ja ratkaista mahdolliset tekniset ongelmat, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi annettava tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajille mahdollisuus testata rajapintaa ennen rajapinnan aktivointipäivää. Ainoastaan toimiluvan saaneilla tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajilla olisi oltava pääsy maksutilitietoihin kyseisen rajapinnan kautta, mutta niiden hakijoiden, jotka hakevat tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien toimilupaa, olisi kuitenkin voitava tutustua teknisiin eritelmiin. Erilaisten teknisten viestintäratkaisujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi rajapinnassa olisi käytettävä kansainvälisten tai eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kehittämiä viestintästandardeja, kuten Euroopan standardointikomitea (CEN) tai Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO).

(59)  Jotta tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat voivat jatkuvasti varmistaa toimintansa jatkuvuuden ja tarjota asiakkailleen korkealaatuisia palveluja, erityisen rajapinnan, jota niiden odotetaan käyttävän, on täytettävä suorituskykyä ja toimintoja koskevat korkean tason vaatimukset. Sen olisi vähintään varmistettava tietojen yhtäläisyys sen asiakasliittymän kanssa, jonka tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tarjoaa sen käyttäjille, ja siihen olisi näin ollen sisällytettävä maksutilitiedot, jotka ovat myös maksupalvelunkäyttäjien saatavilla tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan heille tarjoamassa rajapinnassa. Maksutoimeksiantopalvelujen osalta erityisen rajapinnan olisi mahdollistettava paitsi yksittäisten maksujen myös pysyväistoimeksiantojen ja suoraveloitusten käynnistäminen. Erityisiä rajapintoja koskevista yksityiskohtaisemmista vaatimuksista olisi säädettävä EPV:n laatimissa teknisissä sääntelystandardeissa.

(60)  Erityisen rajapinnan pitkäaikaisella pois käytöstä ololla olisi dramaattisia vaikutuksia tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien toiminnan jatkuvuuteen, minkä vuoksi tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi viipymättä korjattava tällainen tilanne, jossa rajapinta ei ole käytettävissä. Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi ilmoitettava tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajille, jos niiden erityinen rajapinta ei ole käytettävissä, ja toimenpiteistä, jotka on toteutettu sen korjaamiseksi viipymättä. Jos erityinen rajapinta ei ole käytettävissä eikä tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tarjoa tehokasta vaihtoehtoista ratkaisua, tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien olisi voitava säilyttää toimintansa jatkuvuus. Niiden olisi voitava pyytää kansallista toimivaltaista viranomaista saada käyttää tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan niiden käyttäjille tarjoamaa rajapintaa, kunnes erityinen rajapinta on jälleen käytettävissä. Toimivaltaisen viranomaisen olisi pyynnön saatuaan tehtävä päätöksensä viipymättä. Pyynnön esittävien tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien olisi voitava käyttää tilapäisesti rajapintaa, jonka tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tarjoaa niiden käyttäjille, kunnes viranomainen on tehnyt päätöksen. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen olisi asetettava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle määräaika erityisen rajapinnan täyden toiminnan palauttamiseksi siten, että se voi määrätä seuraamuksia, jos se ei toimi määräajassa. Kaikkien tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien, ei ainoastaan pyynnön esittäneiden palveluntarjoajien, olisi voitava saada käyttöönsä tiedot, joita ne tarvitsevat toimintansa jatkuvuuden varmistamiseksi.

(61)  Tällaisella tilapäisellä suoralla pääsyllä ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia kuluttajien kannalta. Tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien olisi sen vuoksi aina tunnistauduttava asianmukaisesti ja noudatettava kaikkia velvollisuuksiaan, kuten niille myönnetyn luvan rajoja, ja niiden olisi erityisesti saatava käyttöönsä ainoastaan ne tiedot, joita ne tarvitsevat täyttääkseen sopimusvelvoitteensa ja tarjotakseen säännellyn palvelun. Pääsyä maksutilitietoihin ilman asianmukaista tunnistamista (ns. screen scraping) ei missään tapauksessa pitäisi koskaan toteuttaa.

(62)  Koska erityisen rajapinnan perustamista voitaisiin pitää kohtuuttoman raskaana tietyille tiliä ylläpitäville maksupalveluntarjoajille, kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava vapauttaa tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja sen pyynnöstä velvoitteesta, jonka mukaan sillä on oltava erityinen rajapinta dataan pääsyä varten, ja tarjota maksutietoihin pääsy joko ainoastaan asiakasrajapintansa kautta tai olla tarjoamatta lainkaan rajapintaa avoimen pankkitoiminnan tietoihin pääsyä varten. Tietojen saanti asiakasrajapinnan kautta (ilman erillistä rajapintaa) voi olla asianmukaista, jos kyseessä on hyvin pieni tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja, jolle erityinen rajapinta aiheuttaisi merkittävän taakan talouden ja resurssien kannalta. Vapautukselle velvollisuudesta ylläpitää rajapintaa ”avoimen pankkitoiminnan” tietoihin pääsyä varten voi olla perusteet, jos tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla on erityinen liiketoimintamalli, esimerkiksi jos avoimen pankkitoiminnan palveluilla ei olisi merkitystä sen asiakkaille. Yksityiskohtaiset perusteet tällaisten erityyppisten vapautusten myöntämiselle olisi vahvistettava EPV:n laatimissa teknisissä sääntelystandardeissa.

(63)  Jotta voidaan täysin hyödyntää avoimen pankkitoiminnan tarjoamat mahdollisuudet unionissa, on olennaisen tärkeää estää tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien syrjivä kohtelu tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien taholta. Jos maksupalvelunkäyttäjä on päättänyt käyttää tilitieto- tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan palveluja, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi käsiteltävä kyseistä toimeksiantoa samalla tavalla kuin se käsittelisi tällaista pyyntöä, jos maksupalvelunkäyttäjä tekisi sen suoraan asiakasrajapinnassa, paitsi jos tiliä ylläpitävällä maksupalveluntarjoajalla on objektiivisia syitä käsitellä tiliin pääsyä koskevaa pyyntöä eri tavalla, mukaan lukien vakavat petosepäilyt.

(64)  Maksutoimeksiantopalvelujen tarjoamiseksi tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi annettava maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle kaikki saatavillaan olevat tiedot maksutapahtuman toteuttamisesta välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen. Joskus tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan saatavilla on enemmän tietoja sen jälkeen, kun se on vastaanottanut maksutoimeksiannon, mutta ennen kuin se on toteuttanut maksutapahtuman. Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi annettava nämä tiedot maksutoimeksiantopalvelun tarjoajalle, jos se on merkityksellistä maksutoimeksiannon ja maksutapahtuman toteuttamisen kannalta. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan olisi saatava vain ne tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta se voi arvioida käynnistetyn tapahtuman toteutumatta jäämisen riskejä. Nämä tiedot ovat välttämättömiä, jotta maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja voi tarjota maksunsaajalle, jonka puolesta se käynnistää maksutapahtuman, maksunsaajan käytettävissä olevien muiden sähköisten maksuvälineiden (kuten maksukorttien) kanssa laadultaan kilpailukykyisen palvelun.

(65)  Jotta voidaan lisätä luottamusta avoimeen pankkitoimintaan, on olennaisen tärkeää, että tilitieto- ja maksutoimeksiantopalveluja käyttävät maksupalvelunkäyttäjät voivat hallita täysimääräisesti omia tietojaan ja että heillä on pääsy selkeisiin tietoihin käyttöoikeuksista, jotka kyseiset maksupalvelunkäyttäjät ovat myöntäneet maksupalveluntarjoajille. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä muun muassa käyttöoikeuden tarkoitus ja maksutilitietojen ryhmät, mukaan lukien tiliin liittyvät henkilötiedot, maksutapahtuma ja tilin saldo. Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi sen vuoksi asetettava tällaisia palveluja käyttävien maksupalvelunkäyttäjien saataville ”hallintatyökalu”, jonka avulla voidaan valvoa ”avoimen pankkitoiminnan” palvelujen tarjoajille myönnettyä pääsyä tietoihin ja peruuttaa se ▐. Kertaluonteisten maksutapahtumien käynnistämistä koskevia lupia ei pitäisi käsitellä hallintatyökalussa. Hallintatyökalu ei saa antaa maksupalvelunkäyttäjälle mahdollisuutta luoda uusia tietoihin pääsyä koskevia lupia käyttämällä tilitietoja tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaa, joille ei ole aiemmin myönnetty lupaa tietoihin pääsyyn. Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien olisi ilmoitettava tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajille viipymättä kaikista tietoihin pääsyä koskevien lupien peruuttamisista. Tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien olisi ilmoitettava tiliä ylläpitäville maksupalveluntarjoajille viipymättä maksupalvelunkäyttäjien myöntämistä uusista ja uudelleen vahvistetuista tietoihin pääsyä koskevista luvista, mukaan lukien luvan voimassaoloaika ja tarkoitus (erityisesti se, tapahtuuko tietojen konsolidointi käyttäjän hyväksi vai kolmannelle osapuolelle siirtoa varten). Tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ei saisi millään tavoin kannustaa maksupalvelunkäyttäjää peruuttamaan tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajia koskevia lupia. Hallintatyökalun olisi varoitettava maksupalvelunkäyttäjää vakiomuotoisella tavalla siitä riskistä, että avoimen pankkitoiminnan palveluntarjoajan tietoihin pääsyn peruuttamisesta voi aiheutua sopimusperusteisia seurauksia, koska hallintatyökalun avulla ei hallita käyttäjän ja ”avoimen pankkitoiminnan” palveluntarjoajan välistä sopimussuhdetta, vaan maksupalvelunkäyttäjän on tarkastettava riski. Käyttöä koskevien lupien hallintatyökalun olisi annettava asiakkaille mahdollisuus hallinnoida lupia tietoon perustuvalla ja puolueettomalla tavalla ja antaa asiakkaille vahvaan valvontaan perustuvaa tietoa siitä, miten heidän henkilötietojaan ja muita kuin henkilötietojaan käytetään. Lupien hallintatyökalussa olisi tarvittaessa otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 mukaiset esteettömyysvaatimukset.

(65 a)  Tässä asetuksessa termin ’lupa’ ei olisi katsottava tarkoittavan samaa kuin asetuksen (EU) 2016/679 termi ’suostumus’, johon sovelletaan kyseisen asetuksen vaatimuksia. Tämän asetuksen mukaisella luvalla tarkoitetaan maksupalvelunkäyttäjän antamaa lupaa maksutapahtuman toteuttamiseen tai pääsyyn tilitietoihin. Tämä vaatimus ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin 2005/29/EY soveltamista(21).

(65 b)  EPV:n olisi laadittava luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa vahvistetaan vakiomuotoinen luettelo hallintatyökalussa julkaistavien tietojen luokista.

(66)  Direktiivin (EU) 2015/2366 arvioinnissa kävi ilmi, että tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajiin kohdistuu edelleen monia perusteettomia esteitä saavutetusta yhdenmukaistamisen tasosta ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/389(22) 32 artiklan 3 kohdassa asetetusta tällaisia esteitä koskevasta kiellosta huolimatta. Nämä esteet haittaavat edelleen merkittävästi avoimen pankkitoiminnan koko potentiaalia unionissa. Tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat raportoivat näistä esteistä säännöllisesti valvontaviranomaisille, sääntelyviranomaisille ja komissiolle. EPV analysoi niitä kesäkuussa 2020 annetussa lausunnossaan ”Opinion of the European Banking Authority on obstacles under Article 32(3) of the RTS on SCA and CSC”. Selvennyksistä huolimatta markkinoilla ja valvontaviranomaisten kanssa vallitsee edelleen paljon epävarmuutta siitä, mikä muodostaa ”kielletyn esteen” säännellyille avoimen pankkitoiminnan palveluille. Sen vuoksi on välttämätöntä laatia erityisesti EPV:n tekemän työn pohjalta selkeä luettelo, joka ei ole tyhjentävä, tällaisista avoimen pankkitoiminnan kielletyistä avoimista esteistä.

(67)  Velvollisuus suojata henkilökohtaiset turvatunnukset on äärimmäisen tärkeää maksupalvelunkäyttäjän varojen suojelemiseksi sekä petoksiin ja oikeudettomaan maksutileille pääsyyn liittyvien riskien rajoittamiseksi. Henkilökohtaisten turvatunnuksien suojaamiseen liittyviä, maksupalveluntarjoajien maksupalvelunkäyttäjille määräämiä ehtoja ja muita velvollisuuksia ei saisi kuitenkaan laatia tavalla, joka estää maksupalvelunkäyttäjiä hyödyntämästä muiden maksupalveluntarjoajien tarjoamia palveluja, maksutoimeksiantopalvelut ja tilitietopalvelut mukaan lukien. Tällaisiin ehtoihin ei saisi sisältyä määräyksiä, jotka millään tavalla vaikeuttaisivat muiden direktiivin (EU) XXX [kolmas maksupalveludirektiivi] nojalla toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen maksupalveluntarjoajien maksupalvelujen käyttöä. Lisäksi on asianmukaista täsmentää, että maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien ja tilitietopalvelun tarjoajien toimintojen osalta tilinhaltijan nimi ja tilinumero eivät ole arkaluonteisia maksutietoja.

(68)  Jotta ”avoin pankkitoiminta” onnistuisi täysin, sitä sääntelevien sääntöjen täytäntöönpanoa on valvottava määrätietoisesti ja tehokkaasti. Koska unionin tasolla ei ole yhtä ainoaa viranomaista, joka valvoisi ”avoimen pankkitoiminnan” oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöönpanoa, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat avointa pankkitoimintaa koskevien säännösten noudattamisen valvonnan ensimmäisen tason elimiä. On olennaisen tärkeää, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset varmistavat ennakoivasti ja tiukasti unionin ”avoimen pankkitoiminnan” säännellyn kehyksen noudattamisen. Avoimen pankkitoiminnan toimijat ovat säännöllisesti tuoneet esiin, että yksi syy tällaisen toiminnan vähäisyydelle unionissa on riittämätön täytäntöönpanon valvonta asianomaisten viranomaisten taholta. Kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava asianmukaiset resurssit, jotta ne voivat suorittaa noudattamisen valvontaa koskevat tehtävänsä tuloksellisesti ja tehokkaasti. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi edistettävä sujuvaa ja säännöllistä vuoropuhelua avoimen pankkitoiminnan ekosysteemin eri toimijoiden välillä. Tiliä ylläpitäviin maksupalveluntarjoajiin sekä tilitietojen ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajiin, jotka eivät noudata velvoitteitaan, olisi sovellettava asianmukaisia seuraamuksia. Toimivaltaisten viranomaisten suorittamalla ”avoimen pankkitoiminnan” markkinoiden säännöllisellä valvonnalla, jota toimivaltaiset viranomaiset suorittavat EPV:n koordinoimana, olisi helpotettava täytäntöönpanoa, ja tietojen kerääminen ”avoimen pankkitoiminnan” markkinoilla korjaa tällä hetkellä olemassa olevan tietovajeen, mikä haittaa ”avoimen pankkitoiminnan” tosiasiallisen käyttöönoton tehokasta mittaamista unionissa. Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien sekä tilitieto- ja maksutoimeksiantopalvelun tarjoajien olisi voitava käyttää riidanratkaisuelimiä datasäädöstä koskevan asetusehdotuksen 10 artiklan mukaisesti, kun kyseinen asetus tulee voimaan.

(69)  Termin ”nimenomainen hyväksyntä” rinnakkainen käyttö direktiivissä (EU) 2015/2366 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679(23) on johtanut väärintulkintoihin. Direktiivin (EU) 2015/2366 94 artiklan 2 kohdan mukaisen nimenomaisen hyväksynnän tarkoituksena on saada pääsy kyseisiin henkilötietoihin ja käsitellä ja säilyttää näitä henkilötietoja, jotka ovat tarpeen maksupalvelun tarjoamiseksi. Sen vuoksi selvennys on tarpeen, jotta voidaan lisätä oikeusvarmuutta ja tehdä selkeä ero tietosuojasääntöjen kanssa. Kun direktiivissä (EU) 2015/2366 käytettiin termiä ’nimenomainen hyväksyntä’, tässä asetuksessa olisi käytettävä termiä ’lupa’. Viittaus lupaan ei saisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan mukaisiin maksupalveluntarjoajien velvollisuuksiin. Sen vuoksi lupaa ei pitäisi tulkita yksinomaan asetuksessa (EU) 2016/679 määritellyksi ’suostumukseksi’ tai ’nimenomaiseksi suostumukseksi’.

(70)  Tilisiirtojen turvallisuus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan lisätä maksupalvelunkäyttäjien luottamusta tällaisiin palveluihin ja varmistaa niiden käyttö. Maksajat, jotka aikovat lähettää tilisiirron tietylle maksunsaajalle, voivat petoksen tai virheen seurauksena antaa yksilöllisen tunnisteen, joka ei vastaa kyseisen maksunsaajan tiliä. Petosten ja virheiden vähentämiseksi maksupalvelunkäyttäjien olisi voitava hyötyä palvelusta, jolla tarkistetaan, onko maksunsaajan yksilöllisen tunnisteen ja maksajan antaman maksunsaajan nimen tai muun tunnisteen, kuten veronumeron, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132(24) 16 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun eurooppalaisen yksilöllisen tunnisteen tai oikeushenkilötunnuksen (LEI), joka yksiselitteisesti yksilöi maksunsaajan, välillä poikkeavuuksia, ja jos tällaisia poikkeavuuksia havaitaan, ilmoitettava asiasta maksajalle. Yksilöllisen tunnisteen ei tarvitse olla kansainvälinen pankkitilinumero (IBAN). Tällaisilla palveluilla on maissa, joissa niitä on tarjottu, ollut merkittävä myönteinen vaikutus petosten ja virheiden määrän pienenemiseen. Kun otetaan huomioon kyseisen palvelun merkitys petosten ja virheiden ehkäisemisessä, tällaisen palvelun olisi oltava kuluttajien saatavilla maksutta. Jotta vältettäisiin tarpeettomat ongelmat tai viivästykset maksutapahtuman käsittelyssä, maksajan maksupalveluntarjoajan olisi annettava tällainen ilmoitus enintään muutaman sekunnin kuluessa siitä, kun maksaja on syöttänyt maksunsaajaa koskevat tiedot. Jotta maksaja voisi päättää, jatkaako se aiottua maksutapahtumaa, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan olisi annettava tällainen ilmoitus ennen kuin maksaja hyväksyy maksutapahtuman. Maksajat voivat käyttää tiettyjä tilisiirtotoimeksiantoratkaisuja, joiden avulla ne voivat tehdä maksutoimeksiannon lisäämättä itse yksilöllistä tunnistetta. Nämä tietoelementit toimittaa sen sijaan toimeksiantoratkaisun tarjoaja. Tällaisissa tapauksissa ei tarvita palvelua, jolla todennetaan yksilöllisen tunnisteen ja maksunsaajan nimen vastaavuus, koska petosten tai virheiden riski on huomattavasti pienempi.

(71)  Asetuksen (EU) N:o 260/2012 muuttamisesta annetussa asetuksessa (EU) XXX säädetään palvelusta, jolla tarkistetaan euromääräisten pikatilisiirtojen käyttäjille tarjottavan yksilöllisen tunnisteen ja maksunsaajan nimen tai muun tunnisteen vastaavuus. Jotta voidaan luoda johdonmukainen kehys kaikille tilisiirroille ja välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä, tässä asetuksessa tarkoitettua varmistamispalvelua olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin tilisiirtoihin, jotka eivät kuulu asetuksen (EU) N:o 260/2012 muuttamisesta annetun asetuksen (EU) XXX soveltamisalaan.

(72)  Jotkin maksajan tilisiirron vastaanottajana olevan maksunsaajan nimen ominaisuudet voivat lisätä todennäköisyyttä siitä, että maksupalveluntarjoaja havaitsee poikkeavuuden. Tällaisia ominaisuuksia ovat muun muassa diakriittiset merkit tai eri aakkostoissa olevien nimien erilaiset mahdolliset translitteroinnit, tavallisesti käytettyjen nimien ja virallisissa henkilöasiakirjoissa ilmoitettujen nimien väliset erot luonnollisten henkilöiden tapauksessa tai kaupallisten nimien ja yritysnimien väliset erot oikeushenkilöiden tapauksessa. Jotta vältyttäisiin tarpeettomilta ongelmilta tilisiirtojen käsittelyssä ja helpotettaisiin maksajan päätöstä aiotun maksutapahtuman jatkamisesta, maksupalveluntarjoajien olisi ilmoitettava tällaisen poikkeavuuden suuruudesta käyttämällä ilmoituksessa ilmaisuja ”ei vastaavuutta tai ”läheinen” vastaavuus.

(73)  Maksutapahtuman hyväksyminen, vaikka varmistamispalvelu on havainnut poikkeavuuden ja ilmoittanut, että poikkeavuudet maksupalvelunkäyttäjälle voivat johtaa varojen siirtämiseen muulle kuin aiotulle maksunsaajalle. Maksupalveluntarjoajien olisi ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjille mahdollisista seurauksista, jos he päättävät jättää ilmoitetun poikkeavuuden huomiotta ja jatkaa maksutapahtuman toteuttamista. Maksupalvelunkäyttäjien olisi voitava olla käyttämättä tällaista palvelua milloin tahansa sopimussuhteensa aikana maksupalveluntarjoajan kanssa. Maksupalvelunkäyttäjien olisi sen jälkeen, kun he ovat päättäneet olla käyttämättä palvelua, voitava ottaa palvelu uudelleen käyttöön.

(74)  Maksupalvelunkäyttäjän olisi ilmoitettava maksupalveluntarjoajalle mahdollisimman pian kaikki oikeudettomiksi tai virheellisesti toteutetuiksi väitetyt maksutapahtumat tai oikeutetut tilisiirrot, joissa vastaavuuden varmistamispalvelussa on ollut toimintahäiriö, edellyttäen, että maksupalveluntarjoaja on täyttänyt tämän direktiivin mukaiset tietojenantovelvollisuutensa. Jos maksupalvelunkäyttäjä on noudattanut ilmoittamista koskevaa määräaikaa, hänen olisi voitava esittää kyseiset vaatimukset kansallisen lainsäädännön mukaisten vanhentumisaikojen kuluessa. Tämä ei saisi vaikuttaa maksupalvelunkäyttäjien ja maksupalveluntarjoajien välisiin muihin vaatimuksiin.

(75)  Oikeudettomia maksutapahtumia tai tiettyjä oikeutettuja tilisiirtoja koskevaa tappionjakoa olisi säänneltävä. Maksupalvelunkäyttäjiin, jotka eivät ole kuluttajia, voidaan soveltaa eri säännöksiä, sillä tällaiset käyttäjät voivat tavallisesti paremmin arvioida petoksen riskin ja toteuttaa vastatoimia. Korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi maksajilla olisi aina oltava oikeus osoittaa palautusvaatimuksensa tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalleen, vaikka maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja osallistuisi maksutapahtumaan. Tämän ei pitäisi vaikuttaa vastuunjakoon maksupalveluntarjoajien välillä.

(76)  Kun on kyse maksutoimeksiantopalvelusta, vastuu tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan ja maksutapahtumaan osallistuvan maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välillä olisi jaettava niin, että ne pakotetaan ottamaan vastuu määräysvallassaan olevista maksutapahtuman osista.

(76 a)  Jotta maksupalvelunkäyttäjän olisi helpompi saada yhteys maksupalveluntarjoajaan, maksupalveluntarjoajan olisi luotava ja asetettava käyttöön viestintäkanava, jotta maksupalvelunkäyttäjä voi tehdä ilmoituksen tai pyytää maksuvälineen käytön sallimista uudelleen tämän asetuksen mukaisesti. Tämän kanavan olisi myös mahdollistettava se, että maksupalvelunkäyttäjä voi tehdä ilmoituksen petollisesta maksutapahtumasta, saada pätevää neuvontaa epäillessään joutuneensa petoshyökkäyksen uhriksi ja ilmoittaa suoritettuihin maksuihin liittyvistä ongelmista, kuten maksulaitteiden virheistä maksujen aikana.