Sisämarkkinoiden yleiset periaatteet

Sisämarkkinat ovat vaurautta edistävä alue, jolla tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääoman vapaa liikkuvuus on mahdollista. Kyse on maailman suurimmasta sisämarkkina-alueesta, jonka mittakaavasta on hyötyä luotaessa työpaikkoja, tarjottaessa liiketoimintamahdollisuuksia ja edistettäessä eurooppalaisia standardeja maailmanlaajuisesti. Sisämarkkinoiden avulla myös vastataan maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten covid-19-pandemiaan ja Venäjän Ukrainaa vastaan käymään hyökkäyssotaan, jotka ovat johtaneet vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen ja pulaan tavaroista ja palveluista.

Oikeusperusta

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 kohta sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artiklan 1 kohdan b alakohta, 4 artiklan 2 kohdan a alakohta sekä 26, 27, 114 ja 115 artikla

Tavoitteet

Jo vuoden 1958 Rooman sopimuksella perustetuilla yhteismarkkinoilla (jäljempänä ’yhtenäismarkkinat’ tai sisämarkkinat’) pyrittiin poistamaan jäsenvaltioiden välisiä kaupan esteitä. Päämääränä oli lisätä taloudellista vaurautta ja myötävaikuttaa sopimuksen tavoitteeseen ”Euroopan kansojen yhä läheisemmästä liitosta”. Vuonna 1986 hyväksytyn Euroopan yhtenäisasiakirjan myötä Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen sisällytettiin sisämarkkinoiden tavoite. Sisämarkkinat määritellään ”alueeksi, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan”.

Terveen kilpailun varmistamiseksi yhteismarkkinoilla Rooman sopimuksessa kiellettiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki toimet, jotka estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. Siinä myös annettiin komission tehtäväksi valvoa näiden sääntöjen noudattamista. EU:n kilpailusäännöt ovat edelleen olennaisen tärkeitä EU:n sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta (2.6.12).

Koska myös jotkin EU:n ulkopuoliset maat mukauttavat sääntönsä sisämarkkinoiden sääntöihin, sisämarkkinoiden vaikutukset ulottuvat myös EU:n ulkopuolelle. Näitä maita ovat muun muassa EU:n ulkopuoliset Euroopan talousalueen jäsenvaltiot Norja, Islanti ja Liechtenstein. EU:n kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten ansiosta myös Sveitsi käy kauppaa sisämarkkinoilla.

Saavutukset

A. Vuoden 1958 yhteismarkkinat

Rooman sopimuksen päätavoite eli yhteismarkkinat saavutettiin vuoden 1968 tulliliiton, kiintiöiden poistamisen, kansalaisten ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden sekä vuonna 1970 arvonlisäveron käyttöönoton myötä tapahtuneen verotuksen jonkinasteisen yhdenmukaistamisen kautta. Tavaroiden ja palvelujen kaupan vapautta ja sijoittautumisvapautta rajoittivat kuitenkin edelleen kilpailua haittaavat viranomaiskäytännöt.

B. Sisämarkkinoiden perustaminen 1980-luvulla ja Euroopan yhtenäisasiakirja

Lainsäädännön yksityiskohtaiseen yhdenmukaistamiseen perustuva alkuperäinen lähestymistapa ja vaatimus yksimielisyydestä neuvostossa nähtiin esteiksi edistymiselle. Tilanne muuttui Euroopan unionin tuomioistuimen 1970-luvulla antamien keskeisten tuomioiden ansiosta. Asiassa Dassonville (asia 8–74) antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin laajensi tulkintaa siitä, mitä olisi pidettävä yhteismarkkinoiden sisäistä kauppaa rajoittavana toimenpiteenä. Asiassa Cassis de Dijon (asia 120/78) antamassaan tuomiossa tuomioistuin otti käyttöön EU:ssa laillisesti tuotettujen ja kaupan pidettyjen tuotteiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen. Nämä tuomiot piristivät keskustelua yhteisön sisäisestä kaupasta ja johtivat siihen, että Euroopan talousyhteisö ryhtyi toteuttamaan sisämarkkinoita.

Euroopan yhtenäisasiakirja tuli voimaan 1. heinäkuuta 1987. Siinä vahvistettiin sisämarkkinoiden päätöksentekomekanismeja ottamalla käyttöön määräenemmistöäänestykset päätettäessä yhteisistä tullitariffeista, palvelujen tarjoamisen vapaudesta, pääomien vapaasta liikkuvuudesta ja kansallisen lainsäädännön lähentämisestä. Vuoteen 1992 mennessä oli annettu yli 90 prosenttia vuoden 1985 valkoisessa kirjassa luetelluista säädöksistä, suurelta osin määräenemmistöpäätöksillä. Yhtenäismarkkinat toteutuivat vuonna 1993.

C. Kohti yhteisvastuuta sisämarkkinoiden toteuttamiseksi 2003–2010

Sisämarkkinat ovat vaikuttaneet merkittävästi unionin talouden kukoistukseen ja yhdentymiseen. Vuosien 2003–2010 uudessa sisämarkkinastrategiassa keskityttiin helpottamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta, yhdentämään palvelumarkkinoita, vähentämään verotuksellisten esteiden vaikutuksia ja yksinkertaistamaan sääntely-ympäristöä. Merkittävää edistymistä tapahtui liikenne-, televiestintä-, sähkö-, kaasu- ja postipalvelumarkkinoiden avaamisessa kilpailulle.

D. Yhtenäismarkkinoiden toimivuuden parantaminen vuonna 2010: uusi sisämarkkinastrategia

Vuonna 2008 alkaneen rahoitus- ja talouskriisin jälkeen oli selvää, että yhtenäismarkkinoita oli uudistettava luottamuksen lisäämiseksi ja talouskasvun vauhdittamiseksi. Tämän saavuttamiseksi komissio esitteli vuonna 2010 julkaistun Montin raportin jälkeen joukon toimenpiteitä, joilla vauhditettiin EU:n taloutta ja luotiin työpaikkoja asettamalla kansalaiset, kuluttajat ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) entistä kunnianhimoisemman sisämarkkinapolitiikan keskiöön.

Lokakuussa 2010 komissio julkaisi sisämarkkinoiden toimenpidepakettia koskevan tiedonannon (COM(2010)0608), Seuraavaksi se esitteli huhtikuussa 2011 sisämarkkinoiden toimenpidepaketin (COM(2011)0206), jossa esitetään 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi talouteen. Vuonna 2012 julkistettiin toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti (COM(2012)0573) ja sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantamista koskeva tiedonanto (COM(2012)0259) sisämarkkinoiden kehittämiseksi edelleen ja niiden vielä hyödyntämättömän potentiaalin käyttämiseksi kasvun moottorina.

Komissio antoi lokakuussa 2015 tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550). Lisäksi huhtikuussa 2019 hyväksyttiin direktiivi (EU) 2019/633 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä.

Komissio hyväksyi toukokuussa 2015 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian (COM(2015)0192), jossa vahvistettiin tiukka lainsäädäntöohjelma Euroopan digitaalitalouden luomiseksi. Vuoden 2019 ohjelmassa EU:lle komissio asetti digitaalisten sisämarkkinoiden vahvistamisen työohjelmansa keskiöön. Tämä sitoumus uudistettiin helmikuussa 2020 annetussa komission strategia-asiakirjassa ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa”.

E. Sisämarkkinoiden vastaus covid-19-pandemiaan ja Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen

Covid-19-pandemian aikana komissio antoi tiedonannon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” ja korosti siinä, että sisämarkkinoiden digitalisaatio olisi keskeinen tekijä elpymisen käynnistyttyä.

EU:n toimielimet sopivat huhtikuussa 2021 sisämarkkinaohjelman perustamisesta asetuksella (EU) 2021/690. Kyseessä on EU:n rahoitusohjelma (4,2 miljardia euroa vuosina 2021–2027), jolla tuetaan Euroopan elpymistä covid-19-pandemiasta.

Lisäksi covid-19-kriisin ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen johdosta sisämarkkinoiden hätätilaa ja häiriönsietokykyä koskevalla säädöksellä eli asetuksella (EU) 2024/2747 perustettiin kattava valmius- ja kriisinhallintajärjestelmä sisämarkkinoilla. Tämän säädöksen tavoitteena on turvata sekä välttämättömien tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden keskeytymätön liikkuvuus EU:ssa kriisin aikana että kriittisten tarvikkeiden saatavuus hätätilanteessa.

F. 30 vuotta sisämarkkinoita: uutta nostetta

Komissio antoi maaliskuussa 2023 sisämarkkinoiden 30. vuosipäivää koskevan tiedonannon (COM(2023)0162), jossa ehdotetaan syvempää yhdentymistä puuttumalla esteisiin keskeisillä aloilla, kuten palvelu-, pääoma-, energia-, digitaali- ja data-aloilla.

Saatuaan toimeksiannon komission puheenjohtajalta von der Leyeniltä Enrico Letta ja Mario Draghi esittivät vuonna 2024 merkittävät analyysinsä tilanteesta. Niissä molemmissa korostetaan, että sisämarkkinat ovat edelleen erittäin hajanaiset. Molempien raporteissa todetaan, että rahoitus-, energia-, innovointi-, televiestintä-, puolustus- ja avaruusalat ovat painopistealueita sisämarkkinoiden syventämisen kannalta.

Komissio esitteli tammikuussa 2025 EU:n kilpailukykykompassin (COM(2025)0030), jossa kiinnitetään erityistä huomiota sisämarkkinoiden esteiden vähentämiseen. Siinä kerrottiin erityisesti horisontaalisesta sisämarkkinastrategiasta, jolla nykyaikaistetaan hallintokehystä, poistetaan nykyiset EU:n sisäiset esteet ja estetään uusien esteiden syntyminen.

Euroopan parlamentin rooli

A. Yleistä

Parlamentti oli liikkeellepaneva voima sisämarkkinoiden syntyyn johtaneessa kehityksessä. Se kannatti vuonna 1997 antamassaan päätöslauselmassa varsinkin ajatusta sisämarkkinoiden muuttamisesta täysin yhdennetyiksi kotimarkkinoiksi vuoteen 2002 mennessä. Monissa vuonna 2006 antamissaan päätöslauselmissa se kannatti ajatusta, että sisämarkkinoiden olisi oltava yhteinen kehys ja lähtökohta monille unionin politiikoille.

Parlamentti on ollut aktiivinen myös sisämarkkinoiden elvyttämisessä. Kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta vuonna 2010 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että on toteutettava toimenpiteitä, joilla parannetaan kuluttajien ja pk-yritysten tietoisuutta ja valmiuksia ja lisätään kuluttajien luottamusta. Parlamentti otti kantaa sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin kolmella 6. huhtikuuta 2011 antamallaan päätöslauselmalla: ”Hallintotapa ja kumppanuus sisämarkkinoilla”, ”Sisämarkkinat eurooppalaisia varten” ja ”Yrityksiä ja kasvua tukevat sisämarkkinat”.

Parlamentti on ollut aktiivinen myös sisämarkkinoiden hallinnoinnin alalla. Parlamentti hyväksyi 7. helmikuuta 2013 päätöslauselman suosituksista komissiolle sisämarkkinoiden hallinnoinnista. Siinä kehotetaan sisällyttämään sisämarkkinoiden hallinnointisykli erityisenä pilarina eurooppalaiseen ohjausjaksoon. Lisäksi parlamentti hyväksyi vuonna 2014 päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnoinnista eurooppalaisen ohjausjakson 2014 puitteissa ja päätöslauselman sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkosta (SOLVIT), Euroopan laajuisesta palvelusta, joka tarjoaa ratkaisuja tilanteisiin, joissa EU:n tarjoamien oikeuksien käyttämiseen liittyy ongelmia. Vuonna 2016 parlamentti hyväksyi päätöslauselman aiheesta ”Kohti parempaa sisämarkkinasääntelyä”.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) vuonna 2016 teettämissä tutkimuksissa korostettiin, että unionin taloudessa on siirryttävä entistä digitaalisempaan, vihreämpään ja sosiaalisempaan toimintaan[1]. Tämän perusteella parlamentti kehotti luomaan entistä innovatiivisemmat, syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat.

EU:n kansalaisilla ja yrityksillä on etenkin muissa kuin omissa jäsenvaltioissaan toimiessaan usein vaikeuksia ymmärtää sovellettavia sääntöjä. Parlamentti kannatti voimakkaasti ”digitaalisen palveluväylän” (asetus (EU) 2018/1724) hyväksymistä, jotta voidaan tarjota verkossa pääsy tietoihin ja neuvontapalveluihin, joita EU:n kansalaiset ja yritykset saattavat tarvita toisessa EU-maassa.

Vuodelta 2019 peräisin olevat tutkimukset osoittivat, että tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteen sekä tällä alalla hyväksytyn lainsäädännön tuottama hyöty on vuositasolla arviolta 985 miljardia euroa[2]. Marraskuussa 2020 julkaistussa tutkimuksessa sisämarkkinasääntöjen oikeudellisista esteistä jäsenvaltioissa[3] kuitenkin havaittiin, että vaikka unionin sisämarkkinat ovat esimerkki markkinoiden erittäin onnistuneesta yhdentymisestä, jäsenvaltioissa on edelleen esteitä, joiden vuoksi sisämarkkinoiden koko potentiaalia ei saada käyttöön. Tutkimuksessa kehotettiin tarkastelemaan paikallisessa kontekstissaan ehdotettuja kansallisia sääntöjä, jotka saattavat olla ristiriidassa sisämarkkinasääntöjen ja -periaatteiden kanssa.

Esimerkkinä tällaisista tapauksista voidaan mainita palvelujen vapaa liikkuvuus. Parlamentti hyväksyi 20. tammikuuta 2021 päätöslauselman sisämarkkinoiden vahvistamisesta. Siinä korostetaan tarvetta varmistaa, että sisämarkkinasäännöt pannaan täytäntöön palvelujen osalta ja että komissio valvoo täytäntöönpanoa paremmin.

Parlamentti on tunnustanut sähköisen hallinnon kehyksen edut, sillä se virtaviivaistaa hallinnollisia prosesseja, parantaa palvelujen laatua ja tehostaa julkisen sektorin toimintaa. Digitaalisten julkisten palvelujen tarkoituksena on vähentää hallinnollista taakkaa, nopeuttaa vuorovaikutusta julkishallinnon kanssa, vähentää kustannuksia ja siten edistää sisämarkkinoiden taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Näin ollen sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hyväksyi lopullisen mietinnön, jossa hahmotellaan strategioita julkisten palvelujen digitalisoinnin nopeuttamiseksi. Parlamentti hyväksyi mietinnön 18. huhtikuuta 2023.

B. Sisämarkkinoiden selviytyminen covid-19-pandemiasta

Covid-19-pandemialla on ollut huomattava vaikutus tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla. Parlamentti antoi tämän vuoksi 17. huhtikuuta 2020 päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi ja totesi siinä, että sisämarkkinat ovat Euroopan yhteisen vaurauden ja hyvinvoinnin lähde ja keskeinen osa välittömiä ja jatkuvia toimia covid-19-epidemian torjumiseksi.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle esiteltiin samasta aiheesta tutkimus[4] helmikuussa 2021. Tutkimuksessa havaittiin, että rajojen sulkeminen ja muut jäsenvaltioiden toimenpiteet kriisin alkuvaiheessa vähensivät huomattavasti paitsi tavaroiden myös palvelujen ja ihmisten vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Samassa kuussa parlamentti ja neuvosto perustivat elpymis- ja palautumistukivälineen, jonka ajatuksena on, että hyvin toimivien sisämarkkinoiden elpyminen saavutetaan kestävästi ottamalla mukaan vahvat pk-yritykset. Parlamentin helmikuussa 2022 antama päätöslauselma tullien ulkopuolisten ja muiden kuin verotuksellisten esteiden torjumisesta sisämarkkinoilla on tässä yhteydessä erittäin merkityksellinen, sillä siinä käsitellään tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen yleisten sitkeiden esteiden lisäksi myös erityisesti sitä, miten covid-19-pandemia ja toimet sen lieventämiseksi muodostivat esteen neljälle vapaudelle (tavarat, pääoma, palvelut ja ihmiset).

C. Digitaaliset sisämarkkinat (2.1.7)

Komission tavoin parlamentti on kymmenen viime vuoden aikana keskittynyt yhä enemmän digitalisaation sisämarkkinoille aiheuttamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Parlamentti hyväksyi 11. joulukuuta 2012 kaksi sisämarkkinoita koskevaa päätöslauselmaa, jotka eivät liittyneet lainsäädäntöön: päätöslauselma digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta ja päätöslauselma digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa. Näissä päätöslauselmissa kannatetaan digitaalista vapautta EU:n ulkopolitiikassa ja korostetaan verkon neutraliteettia sen varmistamiseksi, että palveluntarjoajat eivät rajoita epäoikeudenmukaisesti internetin käyttöä. Päätöslauselmilla pyrittiin yhdenmukaistamaan digitaalisia markkinoita koskevaa politiikkaa kaikkialla EU:ssa. Aloite johti lainsäädäntötoimiin yhtenäisten sähköisen viestinnän markkinoiden luomiseksi, ja niihin kuuluivat muun muassa verkon neutraalius ja verkkovierailumaksujen poistaminen.

Parlamentti hyväksyi 20. toukokuuta 2021 päätöslauselman Euroopan digitaalisesta tulevaisuudesta ja totesi siinä, että digitaalisella kehityksellä on ratkaiseva merkitys sisämarkkinoilla ja että digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa haittaavat esteet on poistettava. Digimarkkinasäädös ja digipalvelusäädös auttavat luomaan kilpailukykyiset, oikeudenmukaiset, yhdenmukaistetut ja turvallisemmat digitaaliset sisämarkkinat. Talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön tuottamassa tutkimusaineistossa tarkastellaan lisäksi digitaalisille sisämarkkinoille koituvia mahdollisuuksia ja haasteita digimarkkinasäädöksen ja digipalvelusäädöksen valossa.

Parlamentti ja neuvosto allekirjoittivat 23. marraskuuta 2022 EU:n tullialan yhdennettyä palveluympäristöä koskevan asetuksen (EU) 2022/2399. Sen tavoitteena on helpottaa kansainvälistä kauppaa vähentämällä hallinnollista rasitetta ja kustannuksia digitaalisten välineiden avulla. Yritykset ja elinkeinonharjoittajat voivat näin toimittaa tavaroiden tulliselvitystä varten vaadittavat tulli- ja muut tiedot ja hoitaa muodollisuudet yhdessä ainoassa portaalissa missä tahansa jäsenvaltiossa.

Parlamentti antoi tammikuussa 2023 päätöslauselman sisämarkkinoiden 30. vuosipäivästä: saavutusten juhlistaminen ja tulevan kehityksen tarkastelu. Tämä korostaa sisämarkkinoiden merkitystä Euroopan yhdentymisen moottorina ja sen talouden selkärankana. Päätöslauselmassa kuitenkin varoitetaan, että sen tuloksia ei saa pitää itsestäänselvyytenä, ja kehotetaan jäsenvaltioita ja muita EU:n toimielimiä sitoutumaan jälleen sisämarkkinoiden vahvistamiseen erityisesti palvelujen, energian, televiestinnän ja digitaalisten sisämarkkinoiden kaltaisilla aloilla.

Jotta tuleviin kriiseihin voidaan valmistautua paremmin, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta vahvisti heinäkuussa 2023 antamassaan lainsäädäntöpäätöslauselmassa ehdotuksesta asetukseksi sisämarkkinoiden hätätilavälineen perustamisesta siihen sisältyvän sisämarkkinoiden hätätilavälineen. Valiokunta ehdotti, että säädöksen nimeksi annetaan sisämarkkinoiden hätätilaa ja häiriönsietokykyä koskeva säädös.

Lokakuussa 2023 julkaistiin EU:n markkinavalvontaa koskeva tutkimus, jossa korostettiin markkinavalvontaviranomaisten ratkaisevaa roolia kuluttajien suojelemisessa varmistamalla, että tuotteet täyttävät terveys-, turvallisuus- ja ympäristönormit. Siinä yksilöidään markkinavalvonnan puutteita, joita sähköisen kaupankäynnin kasvu ja pandemia ovat pahentaneet ja jotka liittyvät esimerkiksi tuotteiden jäljitettävyyteen ja verkkokaupan seurantaan. Keskeisiä suosituksia ovat EU:n testauslaitosten laajentaminen, digitaalisen infrastruktuurin vahvistaminen, markkinapaikkojen vastuuvelvollisuuden lisääminen sekä rajatylittävän yhteistyön tehostaminen markkinavalvontakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi ja johdonmukaisen kuluttajansuojan varmistamiseksi.

Lisätietoja tästä aiheesta on sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan verkkosivustolla.

 

Costanza Pierdonati / Barbara Martinello / Maxim Hauk / Christina Ratcliff

04-2025