Sisämarkkinoiden yleiset periaatteet

Sisämarkkinat ovat vaurauden ja vapauden alue, jolla on mahdollisuus saada tavaroita, palveluja ja työtä, hyödyntää liiketoimintamahdollisuuksia ja nauttia kulttuurista. Sisämarkkinoiden laajentaminen entisestään tuo hyötyjä EU:n kuluttajille ja yrityksille, ja sen vuoksi tehdään jatkuvasti työtä. Digitaaliset markkinat tarjoavat mahdollisuuksia vauhdittaa taloutta verkkokaupan välityksellä ja auttavat vähentämään byrokratiaa sähköisen asioinnin ansiosta. Edelleen on kuitenkin olemassa myös haasteita. Esimerkiksi covid-19-pandemia aiheutti uudelleen esteitä neljälle vapaudelle (tavaroiden, palvelujen, pääomien ja henkilöiden vapaa liikkuvuus).

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4 artiklan 2 kohdan a alakohta sekä 26, 27, 114 ja 115 artikla

Tavoitteet

Jo vuoden 1958 Rooman sopimuksella perustetuilla yhteismarkkinoilla pyrittiin vapauttamaan jäsenvaltioiden välinen kauppa. Päämääränä oli lisätä taloudellista vaurautta ja myötävaikuttaa sopimuksen tavoitteeseen ”Euroopan kansojen yhä läheisemmästä liitosta”. Vuonna 1986 hyväksytyn Euroopan yhtenäisasiakirjan myötä Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamissopimukseen sisällytettiin sisämarkkinoiden tavoite. Sisämarkkinat määritellään ”alueeksi, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan”.

Saavutukset

A. Vuoden 1958 yhteismarkkinat

Rooman sopimuksen päätavoite eli yhteismarkkinat saavutettiin vuoden 1968 tulliliiton, kiintiöiden poistamisen, kansalaisten ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden sekä vuonna 1970 arvonlisäveron (alv) käyttöönoton myötä tapahtuneen verotuksen jonkinasteisen yhdenmukaistamisen kautta. Tavaroiden ja palvelujen kaupan vapautta ja sijoittautumisvapautta rajoittivat kuitenkin edelleen kilpailua haittaavat viranomaiskäytännöt.

B. Sisämarkkinoiden perustaminen 1980-luvulla ja Euroopan yhtenäisasiakirja

Lainsäädännön yksityiskohtaiseen yhdenmukaistamiseen perustuva alkuperäinen lähestymistapa ja vaatimus yksimielisyydestä neuvostossa nähtiin esteiksi edistymiselle. Tämä muuttui 1970-luvulla, kun Euroopan unionin tuomioistuin antoi tuomiot asioissa Dassonville (asia 8-74) ja Cassis de Dijon (asia 120/78). Tuomioiden mukaan tietyt tuontirajoitukset olivat lainvastaisia, ja niissä otettiin käyttöön vastavuoroinen tunnustaminen. Nämä tuomiot piristivät keskustelua yhteisön sisäisestä kaupasta ja johtivat siihen, että Euroopan talousyhteisö ryhtyi toteuttamaan sisämarkkinoita.

Heinäkuun 1. päivänä 1987 tuli voimaan Euroopan yhtenäisasiakirja, jossa sisämarkkinoiden toteuttamisen täsmälliseksi määräajaksi vahvistettiin 31. joulukuuta 1992. Lisäksi siinä vahvistettiin sisämarkkinoiden päätöksentekomekanismeja ottamalla käyttöön määräenemmistöäänestykset päätettäessä yhteisistä tullitariffeista, palvelujen tarjoamisen vapaudesta, pääomien vapaasta liikkuvuudesta ja kansallisen lainsäädännön lähentämisestä. Määräaikaan mennessä oli annettu yli 90 prosenttia vuoden 1985 valkoisessa kirjassa luetelluista säädöksistä, suurelta osin määräenemmistöpäätöksillä.

C. Kohti yhteisvastuuta sisämarkkinoiden toteuttamiseksi 2003–2010

Sisämarkkinat ovat vaikuttaneet merkittävästi unionin talouden kukoistukseen ja yhdentymiseen. Vuosien 2003–2010 uudessa sisämarkkinastrategiassa keskityttiin helpottamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta, yhdentämään palvelumarkkinoita, vähentämään verotuksellisten esteiden vaikutuksia ja yksinkertaistamaan sääntely-ympäristöä. Merkittävää edistymistä tapahtui liikenne-, televiestintä-, sähkö-, kaasu- ja postipalvelumarkkinoiden avaamisessa kilpailulle.

D. Sisämarkkinoiden elvyttäminen vuonna 2010

Komissio julkaisi lokakuussa 2010 tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” (COM(2010)0608), jotta markkinat saisivat jälleen uutta pontta ja jotta sisämarkkinapolitiikan keskiössä olisivat kansalaiset, kuluttajat ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset). Siinä esitettiin toimia unionin talouden elvyttämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi, mikä merkitsi entistä kunnianhimoisempaa sisämarkkinapolitiikkaa.

Lokakuussa 2012 komissio esitti toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin (COM(2012)0573) sisämarkkinoiden kehittämiseksi edelleen ja niiden vielä hyödyntämättömän potentiaalin käyttämiseksi kasvun moottorina. Tässä paketissa oli kaksitoista avaintoimea, jotka unionin toimielinten oli määrä hyväksyä nopeasti ja jotka koskivat neljää keskeistä tekijää: 1) yhdentyneet verkot, 2) kansalaisten ja yritysten rajatylittävä liikkuvuus, 3) digitaalitalous sekä 4) yhteenkuuluvuutta ja kuluttajien etuja lisäävät toimet.

Komissio ehdotti tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen” (COM(2012)0259) horisontaalisia toimia, esimerkiksi selkeää ja helposti täytäntöön pantavaa uutta sääntelyä, tietotekniikan käytön tehostamista, jotta sisämarkkinaoikeuksia voidaan helpommin hyödyntää, ja kansallisten keskusten perustamista seuraamaan sisämarkkinoiden toimintaa. Seuranta kuuluu erottamattomana osana talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä vuosittain annettaviin sisämarkkinakertomuksiin.

Komissio antoi 28. lokakuuta 2015 tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550). Sen tarkoituksena oli tarjota ihmisille käytännön hyötyjä ja luoda lisää mahdollisuuksia kuluttajille ja yrityksille. Sillä tuettiin komission toimia investointien vauhdittamiseksi, digitaalisten sisämarkkinoiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi sekä kilpailukyvyn parantamiseksi. Strategiassa keskityttiin myös hyvin toimiviin energiamarkkinoihin ja työvoiman liikkuvuuden edistämiseen ilman sääntöjen väärinkäyttöä. Lisäksi 17. huhtikuuta 2019 hyväksyttiin direktiivi (EU) 2019/633 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä.

Komissio hyväksyi toukokuussa 2015 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian (COM(2015)0192), jossa vahvistettiin tiukka lainsäädäntöohjelma Euroopan digitaalitalouden luomiseksi. Ursula von der Leyen esitteli vuonna 2019 Ohjelman Euroopalle. Siinä komissio asetti digitaalisten sisämarkkinoiden vahvistamisen työohjelmansa keskiöön. Tämä sitoumus uudistettiin helmikuussa 2020 annetussa komission strategia-asiakirjassa Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa, jossa hahmotellaan, kuinka digitaaliset sisämarkkinat voidaan saattaa valmiiksi. Tämä on tarkoitus tehdä luomalla eurooppalaiset datan sisämarkkinat sekä tarjoamalla johdonmukaisen sääntelyn avulla tasapuoliset toimintaedellytykset sekä verkossa että sen ulkopuolella.

Covid-19-pandemian aikana komissio antoi tiedonannon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle”, jossa se korosti, että sisämarkkinoiden digitalisaatio olisi keskeinen tekijä elpymisen käynnistyttyä. Elpyminen puolestaan perustuu neljään osatekijään, jotka ovat 1) investoinnit yhteyksien parantamiseen, 2) vahvempi teollinen ja teknologinen läsnäolo digitaalisen toimitusketjun strategisissa osissa (esim. tekoäly, kyberturvallisuus, pilvi-infrastruktuuri ja 5G-verkot), 3) todellinen datatalous ja yhteiset eurooppalaiset data-avaruudet sekä 4) oikeudenmukaisempi ja helpompi liiketoimintaympäristö.

Euroopan parlamentin rooli

A. Yleistä

Parlamentti oli liikkeellepaneva voima sisämarkkinoiden syntyyn johtaneessa kehityksessä. Se kannatti 20. marraskuuta 1997 antamassaan päätöslauselmassa varsinkin ajatusta sisämarkkinoiden muuttamisesta täysin yhdennetyiksi kotimarkkinoiksi vuoteen 2002 mennessä. Vuonna 2006 antamissaan monissa päätöslauselmissa (esimerkiksi 12. helmikuuta, 14. helmikuuta, 16. toukokuuta ja 6. heinäkuuta 2006) se kannatti ajatusta, että sisämarkkinoiden olisi oltava yhteinen kehys ja lähtökohta monille unionin politiikoille.

Parlamentti on ollut aktiivinen myös sisämarkkinoiden elvyttämisessä. Kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta 20. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että on toteutettava toimenpiteitä, joilla parannetaan kuluttajien ja pk-yritysten tietoisuutta ja valmiuksia ja lisätään kuluttajien luottamusta. Parlamentti otti kantaa sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin kolmella 6. huhtikuuta 2011 antamallaan päätöslauselmalla: ”Hallintotapa ja kumppanuus sisämarkkinoilla”, ”Sisämarkkinat eurooppalaisia varten” ja ”Yrityksiä ja kasvua tukevat sisämarkkinat”.

Parlamentti on ollut aktiivinen myös sisämarkkinoiden hallinnoinnin alalla. Se hyväksyi 7. helmikuuta 2013 päätöslauselman suosituksista komissiolle sisämarkkinoiden hallinnoinnista. Siinä se kehotti sisällyttämään sisämarkkinoiden hallinnointisyklin erityisenä pilarina talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon. Lisäksi parlamentti hyväksyi 25. helmikuuta 2014 päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnoinnista eurooppalaisen ohjausjakson 2014 puitteissa ja 27. helmikuuta 2014 päätöslauselman sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkosta (SOLVIT), Euroopan laajuisesta palvelusta, joka tarjoaa ratkaisuja tilanteisiin, joissa EU:n tarjoamien oikeuksien käyttämiseen liittyy ongelmia. Parlamentti hyväksyi 12. huhtikuuta 2016 päätöslauselman ”Kohti parempaa sisämarkkinasääntelyä”.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan vuonna 2016 teettämissä tutkimuksissa korostettiin, että unionin taloudessa on siirryttävä entistä digitaalisempaan, vihreämpään ja sosiaalisempaan toimintaan[1]. Tämän perusteella parlamentti kehotti luomaan entistä innovatiivisemmat, syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat. Parlamentti hyväksyi 13. syyskuuta 2018 ensimmäisessä käsittelyssä kantansaehdotukseen yhteisestä digitaalisesta palveluväylästä, jotta voidaan tehostaa kansalaisten ja yritysten pääsyä tietoihin ja neuvontapalveluihin verkossa. Yrityksillä on etenkin toisissa EU-maissa toimiessaan usein vaikeuksia ymmärtää sovellettavia sääntöjä. Digitaalisen palveluväylän on tarkoitus auttaa tässä. Asetus (EU) 2018/1724 hyväksyttiin 2. lokakuuta 2018, ja sen soveltamispäivät on porrastettu siten, että ne ovat viimeistään 12. joulukuuta 2023.

Vuodelta 2019 peräisin olevat tutkimukset osoittivat, että tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteen sekä tällä alalla hyväksytyn lainsäädännön tuottama hyöty on vuositasolla arviolta 985 miljardia euroa[2]. Marraskuussa 2020 julkaistussa tutkimuksessa[3] sisämarkkinasääntöjen oikeudellisista esteistä jäsenvaltioissa kuitenkin havaittiin, että vaikka unionin sisämarkkinat ovat esimerkki markkinoiden erittäin onnistuneesta yhdentymisestä, jäsenvaltioissa on edelleen esteitä, joiden vuoksi sisämarkkinoiden koko potentiaalia ei saada käyttöön. Tutkimuksessa kehotettiin tarkastelemaan paikallisessa kontekstissaan ehdotettuja kansallisia sääntöjä, jotka saattavat olla ristiriidassa sisämarkkinasääntöjen ja -periaatteiden kanssa.

Esimerkkinä tällaisista tapauksista voidaan mainita palvelujen vapaa liikkuvuus. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hyväksyi 2. joulukuuta 2020 valiokunta-aloitteisen mietinnön ”Sisämarkkinoiden vahvistaminen: palvelujen vapaan liikkuvuuden tulevaisuus”. Mietintö hyväksyttiin täysistunnossa 20. tammikuuta 2021. Siinä korostetaan tarvetta varmistaa, että sisämarkkinasäännöt pannaan täytäntöön palvelujen osalta ja että komissio valvoo täytäntöönpanoa paremmin.

Parlamentti on tunnustanut sähköisen hallinnon kehyksen edut, sillä se virtaviivaistaa hallinnollisia prosesseja, parantaa palvelujen laatua ja tehostaa julkisen sektorin toimintaa. Digitaalisten julkisten palvelujen tarkoituksena on vähentää hallinnollista taakkaa, nopeuttaa vuorovaikutusta julkishallinnon kanssa, vähentää kustannuksia ja siten edistää sisämarkkinoiden taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Näin ollen sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hyväksyi lopullisen mietinnön, jossa hahmotellaan strategioita julkisten palvelujen digitalisoinnin nopeuttamiseksi. Parlamentti hyväksyi mietinnön 18. huhtikuuta 2023.

B. Sisämarkkinoiden selviytyminen covid-19-pandemiasta

Covid-19-pandemialla on ollut huomattava vaikutus tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla. Siksi parlamentti antoi 17. huhtikuuta 2020 päätöslauselman, jossa se totesi, että sisämarkkinat ovat Euroopan yhteisen vaurauden ja hyvinvoinnin lähde ja keskeinen osa välittömiä ja jatkuvia toimia covid-19-epidemian torjumiseksi. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan marraskuussa 2020 järjestämässä verkkoseminaarissa[4] analysoitiin covid-19-pandemian vaikutuksia sisämarkkinoihin ja kuluttajansuojaan ja esitettiin ehdotuksia siitä, miten voitaisiin varmistaa, että sisämarkkinat toimivat hyvin nykyisessä ja tulevissa kriiseissä.

Valiokunnalle esiteltiin samasta aiheesta tutkimus[5] 22. helmikuuta 2021. Tutkimuksessa havaittiin, että rajojen sulkeminen ja muut jäsenvaltioiden toimenpiteet kriisin alkuvaiheessa vähensivät huomattavasti paitsi tavaroiden myös palvelujen ja ihmisten vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Samassa kuussa parlamentti perusti yhdessä neuvoston kanssa elpymis- ja palautumistukivälineen, jonka ajatuksena on, että hyvin toimivien sisämarkkinoiden elpyminen saavutetaan kestävästi ottamalla mukaan vahvat pk-yritykset. Kesäkuussa 2021 laadittu luonnos valiokunta-aloitteiseksi mietinnöksi tullien ulkopuolisten ja muiden kuin verotuksellisten esteiden torjumisesta sisämarkkinoilla (2021/2043(INI)) on tässä yhteydessä erittäin merkityksellinen, sillä siinä käsitellään tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen yleisten sitkeiden esteiden lisäksi myös erityisesti sitä, miten covid-19-pandemia ja toimet sen lieventämiseksi muodostivat esteen neljälle vapaudelle.

C. Digitaaliset sisämarkkinat (2.1.7)

Komission tavoin parlamentti on kymmenen viime vuoden aikana keskittynyt yhä enemmän digitalisaation sisämarkkinoille aiheuttamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Parlamentti hyväksyi 11. joulukuuta 2012 kaksi sisämarkkinoita koskevaa päätöslauselmaa, jotka eivät liittyneet lainsäädäntöön: päätöslauselma digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta ja päätöslauselma digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa. Näissä päätöslauselmissa kannatetaan digitaalista vapautta EU:n ulkopolitiikassa ja korostetaan verkon neutraliteettia sen varmistamiseksi, että palveluntarjoajat eivät rajoita epäoikeudenmukaisesti internetin käyttöä. Päätöslauselmilla pyrittiin yhdenmukaistamaan digitaalisia markkinoita koskevaa politiikkaa kaikkialla EU:ssa. Aloite johti lainsäädäntötoimiin yhtenäisten sähköisen viestinnän markkinoiden luomiseksi, ja niihin kuuluivat muun muassa verkon neutraalius ja verkkovierailumaksujen poistaminen.

Parlamentti hyväksyi 20. toukokuuta 2021 päätöslauselman Euroopan digitaalisesta tulevaisuudesta ja totesi siinä, että digitaalisella kehityksellä on ratkaiseva merkitys sisämarkkinoilla ja että digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa haittaavat esteet on poistettava. Digimarkkinasäädös ja digipalvelusäädös auttavat luomaan kilpailukykyiset, oikeudenmukaiset, yhdenmukaistetut ja turvallisemmat digitaaliset sisämarkkinat. Talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön tuottamassa tutkimusaineistossa tarkastellaan lisäksi digitaalisille sisämarkkinoille koituvia mahdollisuuksia ja haasteita digimarkkinasäädöksen ja digipalvelusäädöksen valossa.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta järjesti lokakuussa 2022 kuulemistilaisuuden EU:n sisämarkkinoiden 30-vuotisen olemassaolon ja niiden saavutusten kunniaksi. Puhujat korostivat myös sitä, että nykyisessä haastavassa tilanteessa on tärkeää etsiä uutta kasvupotentiaalia ja lujittaa sisämarkkinoita, ja korostivat sisämarkkinoiden hätätilavälinettä koskevaa lainsäädäntöehdotusta.

Parlamentti ja neuvosto allekirjoittivat 23. marraskuuta 2022 EU:n tullialan yhdennettyä palveluympäristöä koskevan asetuksen (EU) 2022/2399. Sen tavoitteena on helpottaa kansainvälistä kauppaa vähentämällä hallinnollista rasitetta ja kustannuksia digitaalisten välineiden avulla. Yritykset ja elinkeinonharjoittajat voivat näin toimittaa tavaroiden tulliselvitystä varten vaadittavat tulli- ja muut tiedot ja hoitaa muodollisuudet yhdessä ainoassa portaalissa missä tahansa jäsenvaltiossa.

Jotta tuleviin kriiseihin voidaan valmistautua paremmin, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hyväksyi heinäkuussa 2023 sisämarkkinoiden hätätilavälineen ja ehdotti, että sen nimeksi annetaan sisämarkkinoiden hätätilaa ja häiriönsietokykyä koskeva säädös. Tämä lainsäädäntö on havaittu tarpeelliseksi pandemian aiheuttamien haasteiden vuoksi, ja sen tarkoituksena on suojella vapaata liikkuvuutta EU:ssa ja vahvistaa erilaisia valmiustasoja tulevien kriisien hallitsemiseksi ennakoivasti. Komissio valvoisi jäsenvaltioiden kriisitoimenpiteitä johdonmukaisuuden ja laillisuuden varmistamiseksi ja loisi nopeutettuja reittejä kriittisille työntekijöille ja tavaroille, jos rajoja suljetaan. Sille annettaisiin myös valtuudet tehdä ensisijaisia tilauksia välttämättömistä tavaroista, jotta ei pääse syntymään pulaa. Parlamentti hyväksyi mietinnön 13. syyskuuta 2023, ja toimielinten väliset neuvottelut ovat jo käynnissä.

Lokakuussa 2023 julkaistiin EU:n markkinavalvontaa koskeva tutkimus, jossa korostettiin markkinavalvontaviranomaisten ratkaisevaa roolia kuluttajien suojelemisessa varmistamalla, että tuotteet täyttävät terveys-, turvallisuus- ja ympäristönormit. Siinä yksilöidään markkinavalvonnan puutteita, joita sähköisen kaupankäynnin kasvu ja pandemia ovat pahentaneet ja joita ovat esimerkiksi tuotteiden jäljitettävyys ja verkkokaupan seurannan haasteellisuus. Keskeisiä suosituksia ovat EU:n testauslaitosten laajentaminen, digitaalisen infrastruktuurin vahvistaminen, verkossa toimivien markkinapaikkojen vastuuvelvollisuuden lisääminen sekä rajatylittävän yhteistyön ja tietojenvaihdon tehostaminen markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten välillä. Näillä toimenpiteillä pyritään yhdenmukaistamaan markkinavalvontakäytäntöjä, tehostamaan verkossa myytävien tuotteiden valvontaa edellyttämällä, että verkossa toimivat markkinapaikat toteuttavat toimenpiteitä, joilla varmistetaan EU:n säännösten noudattaminen, ja varmistamaan johdonmukainen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa.

Lisätietoja tästä aiheesta on sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan verkkosivustolla.

 

[1]Tutkimusaineistoon kuuluvat muun muassa seuraavat tutkimukset: Godel, M. I. ym., Reducing Costs and Barriers for Businesses in the Single Market, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2016; Montalvo, C. ym., A Longer Lifetime for Products: Benefits for Consumers and Companies, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2016; Liger, Q. ym., Social Economy, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2016. Uudempaa aineistoa: Ström, P., The European Services Sector and the Green Transition, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2020; Núñez Ferrer, J., The EU’s Public Procurement Framework, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2020; Keirsbilck, B. ym., Sustainable Consumption and Consumer Protection Legislation, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2020; Marcus, J. S. ym., The impact of COVID-19 on the Internal Market, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2020.
[2]Ks. muista tutkimuksista esimerkiksi: Poutvaara P. ym., Contribution to Growth: Free Movement of Goods. Delivering Economic Benefits for Citizens and Businesses, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2019; Pelkmans J. ym., Contribution to Growth: The Single Market for Services. Delivering economic benefits for citizens and businesses, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2020.
[3]Dahlberg, E. ym., Legal obstacles in Member States to Single Market rules, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2020.
[4]Milieu Consulting SRL, The impact of COVID-19 on the Internal Market and Consumer Protection - IMCO Webinar Proceedings, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2020.
[5]Marcus, J. S. ym., The impact of COVID-19 on the Internal Market, talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön selvitys sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle, Euroopan parlamentti, Luxemburg, 2021.

Christina Ratcliff / Jordan De Bono / Barbara Martinello